Lähdejulkaisu: Kuriositeettikabi.net 3 / 2011. Tämä dokumentti on ladattu osoitteesta http://www.kuriositeettikabi.net.Source publication: Kuriositeettikabi.net 3 / 2011. The document was downloaded from http://www.kuriositeettikabi.net

Muuttuva funktio, muuttuva konteksti –

Turun ilmatorjuntapatterit ennen ja nyt

Janne Rantanen

Turkuun rakennettiin viime sotien aikana kolme raskasta ilmatorjuntapatteria eri puolille

kaupunkia. Patterit aseistettiin ruotsalaisilla ilmatorjuntakanuunoilla, ja niiden tehtävänä oli

torjua Turkuun kohdistuvia ilmahyökkäyksiä. Sodan jälkeen patterit jäivät vähitellen pois käytöstä

ja alkoivat rapistua. Turkulaisen nuorison otettua betoniset tykkiasemat käyttöön vuosituhannen

lopulla ovat ilmatorjuntapatterit saaneet uuden elämän.

Johdanto

Sotahistorialliset monumentit ovat varsin yleinen muinaisjäännösryhmä Suomessa. Varhaisimmat

varsinaiset sotahistorialliset muinaisjäännöksemme periytyvät keskiajalta, joskin jo sitä edeltävältä

ajalta tunnetaan sotilaalliseen toimintaan viittaavia jäännöksiä. Suurin osa sotahistoriallisista

muinaisjäännöksistä on kuitenkin rakennettu vasta uudella ajalla ja sen jälkeen. Yksi tavallisista

jäännöstyypeistä on tykkiasemat, joita uudelta ajalta lähtien on rakennettu lähinnä raja- ja

rannikkoseuduille. Tykkiasema on yleensä torjuntatykkiä varten rakennettu tuliasema, jolla on oma

tulialue1 ja tykkiä sekä sen käyttäjiä suojaava ja tukeva kiinteä rakenne. Meripuolustuksen

merkityksen kasvaessa 1700-luvulla alettiin rakentaa rannikkotykkiasemia, joiden jäänteitä on myös

Turussa useita, erityisesti Pansiossa, Uittamolla, Hirvensalossa ja Ruissalossa kaupunkiin johtavien

laivaväylien varrella. Suurin osa näistä on rakennettu 1800-luvulla Venäjän vallan aikana. 1900-

luvulla lentokoneiden mullistaessa sodankäynnin ryhdyttiin panostamaan myös ilmatorjuntaan.

Kiinteiden ilmatorjuntapattereiden rakentaminen alkoi.

1 Alue, jolle tykin tuli voidaan kohdistaa.

ISSN/ISSN-L 2243-4747 1

Lähdejulkaisu: Kuriositeettikabi.net 3 / 2011. Tämä dokumentti on ladattu osoitteesta http://www.kuriositeettikabi.net.Source publication: Kuriositeettikabi.net 3 / 2011. The document was downloaded from http://www.kuriositeettikabi.net

Suomessa ilmatorjuntajoukkojen synty ajoittuu 1920-luvulle, joskin jo edellisellä vuosikymmenellä

olivat Venäjän sotavoimat sijoittaneet joitakin vastakehitettyjä ilmatorjuntakanuunoita

Suomenlahden rannikkolinnoituksiin, kuten Suomenlinnaan. Olosuhteet pakottivat nuoren aselajin

kiireiseen kasvattamiseen talvisodan syttyessä 1939. Hyvän kuvan silloisesta kaluston puutteesta

antaa se, että juuri ennen sodan syttymistä oli varsinaisten ilmatorjuntajoukkojen käytössä vain

muutama kymmenen ilmatorjuntakanuunaa ja satakunta ilmatorjuntakonekivääriä, jotka olivat

lähinnä ensimmäisen maailmansodan aikaisia. Aseistusta oli lähtökohtaisesti aivan liian vähän, sillä

talvisodan aikana pelkästään Turkua pommitettiin ilmasta käsin yli kuusikymmentä kertaa.

Talvisodan kuluessa ilmatorjunta-aseiden lukumäärä kuitenkin kasvoi huomattavasti. Lisäksi

viholliskoneitten torjuntaan osallistui ilmavoimien hävittäjiä ja laivaston aluksia.

ISSN/ISSN-L 2243-4747 2

Ilmatorjuntatykkiasema Turun Mikkolanmäellä. Graffititaiteilijat kuvanottohetkellä itse teossa tykkiaseman takana. Kuva: Janne Rantanen 2011.

Lähdejulkaisu: Kuriositeettikabi.net 3 / 2011. Tämä dokumentti on ladattu osoitteesta http://www.kuriositeettikabi.net.Source publication: Kuriositeettikabi.net 3 / 2011. The document was downloaded from http://www.kuriositeettikabi.net

Turun ilmatorjuntajoukot tuliasemissa

Turun ilmatorjunta sai alkunsa vuonna 1937,

kun Turun Suojeluskunnan Tykistön 43. pat-

terista tuli ilmatorjunta- ja ilmavalvontakou-

lutuksesta vastaava yksikkö. Ilmatorjunta--

aseina yksiköllä oli aluksi vain kaksi

kaksoisilmatorjuntakonekivääriä. Niin sanot-

tujen ylimääräisten harjoitusten ajan 43.

patterin ilmatorjunta-asemat sijaitsivat Kako-

lanmäellä. Asemistaan patteri pystyi suo-

jaamaan satamaa ja sähkölaitosta. Talvisodan

sytyttyä patteri nimettiin uudelleen 61.

Raskaaksi Ilmatorjuntakonekiväärijoukkueek-

si; yksi konekivääreistä siirrettiin Kärsä-

mäkeen ja sieltä Pansion öljysatamaan, toinen

Vartiovuorenmäelle Tähtitorniin ja sitten niin

ikään Pansioon. Talvisodan jälkeen miehistö

siirtyi Ruohonpäähän perustettuun 61.

Raskaaseen Ilmatorjuntapatteriin.

Helsinkiläisiä ilmatorjuntajoukkoja oli

asemissa Korppolaismäellä, aseistukseltaan

nämä joukot olivat raskaammin varustettuja.

Turussa toimi myös Ilmapuolustusaluekeskus,

josta käsin ilmatorjuntaa johdettiin.

Koska Turun ilmatorjunnan kalusto oli kaupunkiin kohdistettuihin pommituksiin nähden

tulivoimaltaan ja määrältään liian pieni, eikä puolustusvoimilta ollut odotettavissa lisäaseistusta,

perustettiin talvella 1940 lähinnä siviileistä koostuva Turun Kodinpuolustustoimikunta.

Toimikunnan tehtävänä oli kerätä rahaa raskaampien ilmatorjunta-aseiden hankkimiseen, missä se

onnistuikin. Jo helmikuussa 1940 Turkuun tuotiin Ruotsista yhdeksän Boforsin tehtaalla

valmistettua 75 mm ilmatorjuntatykkiä, tulenjohtolaitteita ja ammuksia, sekä koulutuksen saaneita

ISSN/ISSN-L 2243-4747 3

75mm ilmatorjuntakanuuna m/30 Bofors. Turun seudun kodinpuolustus – Åbonejdens hemvärn -säätiön pystyttämä muistomerkki Vartiovuorenmäellä. Kuva: Janne Rantanen 2011.

Lähdejulkaisu: Kuriositeettikabi.net 3 / 2011. Tämä dokumentti on ladattu osoitteesta http://www.kuriositeettikabi.net.Source publication: Kuriositeettikabi.net 3 / 2011. The document was downloaded from http://www.kuriositeettikabi.net

ruotsalaisia vapaaehtoisia. Tykit oli alun perin tarkoitettu Siamin eli Thaimaan armeijalle. Täten

niitä alettiin kutsua siamilaistykeiksi.

Talvisodan aikana perustettiin kaksi raskasta ilmatorjuntayksikköä Turkuun: 61. Raskas

Ilmatorjuntapatteri Ruohonpään Pirunmäelle ja 62. Raskas Ilmatorjuntapatteri Uittamolle. Kolmas

yksikkö, 60. Raskas Ilmatorjuntapatteri, perustettiin talvisodan jälkeen Itäharjun Satulamäelle, josta

se siirrettiin parempien asemien toivossa läheiselle Mikkolanmäelle. Jatkosodassa patterit nimettiin

uudelleen 21. (Mikkolanmäki), 22. (Uittamo) ja 23. (Ruohonpää) Raskaaksi Ilmatorjuntapatteriksi.

Kuhunkin patteriin sijoitettiin kolme ruotsalaista ilmatorjuntatykkiä.

Tykkiasemien muuttuvat kasvot

Sekä Ruohonpäähän, Uittamolle että Mikkolanmäelle rakennettiin kiinteitä tykkiasemia aseita ja

miehistöä suojaamaan. Asemat valettiin betonista, ja ne olivat päältä avoimia. Joihinkin asemiin

kuului myös ammussuojia. Varsinaisten tykkiasemien lisäksi pattereihin rakennettiin myös

tulenjohto- ja tähystysasemia. Majoitus- ja huoltotarpeita silmällä pitäen kuhunkin patteriin

ISSN/ISSN-L 2243-4747 4

Tykkiasemia nykyasussaan Uittamolla. Kuva: Janne Rantanen 2011.

Lähdejulkaisu: Kuriositeettikabi.net 3 / 2011. Tämä dokumentti on ladattu osoitteesta http://www.kuriositeettikabi.net.Source publication: Kuriositeettikabi.net 3 / 2011. The document was downloaded from http://www.kuriositeettikabi.net

rakennettiin miehistöparakkeja, vartiotupia ja huoltorakennuksia. Kallion sisään louhittiin luolia

varastoiksi ja voimalaitteita varten. Tykkiasemat pyrittiin naamioimaan, ja ollessaan poissa käytöstä

ne oli katettu puisin katoksin. Sotien jälkeen pattereiden tiloja käytettiin pääasiassa muihin

tarkoituksiin, lukuun ottamatta Uittamon patteria, joka oli varuskuntakäytössä vielä 1950-luvun

alussa. Vähitellen pattereiden tilat jäivät kokonaan pois käytöstä ja alkoivat deformoitua.

Nykyisin betoniset asemat ovat lähes ainoita pystyssä olevia rakennuksia. Niitä on Ruohonpäässä

viisi, Uittamolla ja Mikkolanmäellä molemmissa kuusi. Kussakin patterissa asemista kolme oli var-

sinaisia tykkiasemia, muut tulenjohto-, tähystys- ja mittaustarkoituksia varten. Majoitus- ja huolto-

tilat on pääosin purettu tai ne ovat tuhoutuneet vuosien kuluessa, ainoastaan betoniset perustukset

osoittavat niiden sijaintia. Kallioihin louhitut luolat on suljettu. Asemien arkeologisoituminen eli

deformaatioprosessi on kuitenkin pysähtynyt, sillä ne on otettu uudelleen käyttöön.

ISSN/ISSN-L 2243-4747 5

Taidetta tykkiaseman seinässä Uittamolla. Kuva: Janne Rantanen 2011.

Lähdejulkaisu: Kuriositeettikabi.net 3 / 2011. Tämä dokumentti on ladattu osoitteesta http://www.kuriositeettikabi.net.Source publication: Kuriositeettikabi.net 3 / 2011. The document was downloaded from http://www.kuriositeettikabi.net

Käyttöönotosta on vastannut pääasiassa turkulainen nuoriso. Hip hop –kulttuurin levitessä Turkuun

alkoivat paikalliset nuoret 1990-luvulla maalata graffiteja Itäharjulla sijaitsevan Mikkolanmäen

tykkiasemien betonisiin seiniin. Kupittaan seutu oli turkulaisen hip hop –kulttuurin varhaista

sydänaluetta, ja Mikkolanmäen patteri tarjosi sopivan harrastus- ja ajanviettopaikan nuorille.

Myöhemmin graffiteja ja tageja on ruvettu maalaamaan Ruohonpään ja Uittamonkin

”bunkkereihin”. Graffiteja maalataan jatkuvasti lisää, ja vanhat maalaukset peittyvät uusien alle.

Tykkiasemien ympäristössä lojuu runsaasti nykytoiminnasta kertovaa jätettä: tyhjiä

spraymaalipurkkeja ja rikottuja olutpulloja. Graffititaitelijat eivät kuitenkaan ole ainoita pattereiden

uusiokäyttäjiä, sillä ainakin Ruohonpäässä ilmakuula-aseilla sotaa leikkivät lapset ja nuoret

käyttävät tykkiasemia jälleen sotatarpeisiin, tosin vain leikkisodassa. Toimintaan on liittynyt jossain

määrin myös rakenteiden muokkausta ja särkemistä. Ilmatorjuntapattereiden kulttuurinen

formaatioprosessi on jatkunut.

ISSN/ISSN-L 2243-4747 6

Formaatioprosessin välineitä Ruohonpään patterilla. Kuva: Janne Rantanen 2011.

Lähdejulkaisu: Kuriositeettikabi.net 3 / 2011. Tämä dokumentti on ladattu osoitteesta http://www.kuriositeettikabi.net.Source publication: Kuriositeettikabi.net 3 / 2011. The document was downloaded from http://www.kuriositeettikabi.net

Puolustusvoimain hylättyä ilmatorjuntapatterit jäivät ne pois käytöstä ja alkoivat muuttua

jäännöksiksi, joiden kulttuurinen konteksti on menneisyydessä nykyisyyden sijaan. Turkulaisten

nuorten otettua vanhat tykkiasemat uudelleen käyttöön on arkeologisoitumisprosessi niiden osalta

saanut uuden käänteen. On tapahtunut uudelleenkäyttöönotto, reokkupaatio. Graffititaiteilijat ja

ilmakuulasoturit ovat tehneet hylätyistä sotahistoriallisista monumenteista osan omaa elävää

ympäristöään, antaneet niille uusia merkityksiä. Niille on annettu sekundäärisiä funktioita, jotka

eroavat niiden alkuperäisestä tarkoituksesta. Myös monumenttien suojelua voi pitää tietynlaisena

reokkupaationa, mutta museaalisessa suojelussa pyritään säilyttämään kohde mahdollisimman

muuttumattomana, irrottamaan se nykyisistä konteksteista.

Muinaismuistolakia sovelletaan toisen maailmansodan aikaisiin kohteisiin tapauskohtaisesti, sillä

laki ei aseta ikärajaa kiinteille muinaisjäännöksille. Sadan vuoden ikärajaa on tosin pidetty

epävirallisena ohjenuorana muinaisjäännöksiä suojeltaessa. Ilmatorjuntapattereiden kaltaiset hylätyt

rakennukset ja linnoitteet täyttävät sinänsä sotahistoriallisten muinaisjäännösten kriteerit, vaikka

ikänsä puolesta ovatkin suhteellisen nuoria. Niihin kohdistuva uusiokäyttö ja uudet funktiot

herättävät kuitenkin kysymyksiä, sillä patterit eivät ole vain muistoja menneiltä ajoilta, vaan

uusiokäytössä osa nykyistä elävää kulttuuriympäristöämme.

Kirjoittaja on turkulainen arkeologian opiskelija, joka harrastaa muinaisjäännösten ja muiden

vanhojen paikkojen bongailua.

Lähteet:

Julkaisemattomat lähteet

Holmborg, Otto 2006. Otteita hip hop –kulttuurista Turussa 1984-1999. Kansatieteen proseminaari,

Turun yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos.

Kirjallisuus

Alhonen, Tuukka 2003. Varsinais-Suomen ilmatorjuntarykmentti 1937-2002. Turun seudun

kodinpuolustus – Åbonejdens hemvärn -säätiö, Turku.

ISSN/ISSN-L 2243-4747 7

Lähdejulkaisu: Kuriositeettikabi.net 3 / 2011. Tämä dokumentti on ladattu osoitteesta http://www.kuriositeettikabi.net.Source publication: Kuriositeettikabi.net 3 / 2011. The document was downloaded from http://www.kuriositeettikabi.net

Honkala, Antti 2000. Mikkolanmäki – Uittamo – Ruohonpää, siamilaistykkipatterit Turussa. Turun

ilmatorjunta talvi- ja jatkosodan aikana. Varsinais-Suomen ilmatorjuntarykmentti/Turun

Maakuntamuseo, Uusikaupunki.

Huttunen, Pertti ja Paavola, Matti J. 2011. Suomen Turun sotilas- ja sotamuistomerkkejä. Turun

Sotaveteraanit ry, Rauma.

Lappi, Ahti 2000. Ilmatorjunta ilmasodassa 1794-1945. Ilmatorjuntasäätiö, Vaasa.

Niukkanen, Marianna 2009. Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset, tunnistaminen ja

suojelu. Museoviraston rakennushistorian osaston oppaita ja ohjeita 3.

Palmu, Pentti 1989. Yön yli päivään. Suomen ilmatorjunnan vaiheita 1925-1990.

Ilmatorjuntaupseeriyhdistys ry, Helsinki.

Schiffer, Michael B. 1987. Formation processes of the archaeological record. University of New

Mexico Press, Albuquerque.

ISSN/ISSN-L 2243-4747 8