Rouva Tsevelmaa ottaa iäkkään rouva

Buyankhishigin kädet omiinsa ja lämmittää niitä.

Rouva Buyankhishigin poskelle vierähtää kyynel.

Pienessä talossa on ollut yksinäistä aviomiehen

kuoleman jälkeen. Kuolemasta on vasta viikko.

Pöydällä palaa kynttilä vainajan muistolle.

– Onko jotain, mitä haluaisit kertoa? Älä itke,

ettei verenpaine nouse turhaan. Rauhoitutaan

nyt, puhelee rouva Tsevelmaa rauhallisesti ja aut-

taa rouva Buyankhishigin makuulle.

Kevyen hieronnan aikana rouva Buyankhishig

rentoutuu. Lapsenlapset ovat pyytäneet häntä

asumaan luokseen, mutta rouva ei haluaisi lähteä

kotoa. Rouva Buyankhishig tarvitsee kuitenkin

apua arkiaskareiden hoitamisessa.

Punaisen Ristin vapaaehtoinen rouva Tsevel-

maa on tuonut kaivattua apua ja seuraa rouva

Vapaaehtoisen tuki tuo turvaa ja iloa elämään

Rouva Tsevelmaa ja rouva Buyankhishig ovat tunteneet kolme vuotta. Tuona aikana rouvista on tullut ystäviä.

Buyankhishigille. Kotikäynnit ovat osa Punai-

sen Ristin sosiaalisen tuen ohjelmaa. Jokaisella

vapaaehtoisella on kolme perhettä tai yksittäistä

apua kaipaavaa ihmistä, joiden luona käydään

kaksi kertaa kuukaudessa.

Käytännön apua ja ystävyyttäRouva Buyankhishigin luona rouva Tsevelmaa

pesee pyykkiä, siivoaa, tiskaa ja tekee muita

päivittäisiä askareita.

Lisäksi rouva Tsevelmaa on auttanut rouva Bu-

yankhishigia hankkimaan kävelykepin ja kuulolai-

tetta varten on laitettu paperit vetämään. Rouva

Tsevelmaa auttaa tarvittaessa myös varaamaan

ajan lääkärille ja hakemaan muita etuuksia, joihin

rouva Buyankhishig on oikeutettu.

Lukio > Kestävä kehitys

© K

IRSI KO

IVU

PORRA

S

Lukio > Kestävä kehitys

– Kuulun itsekin haavoittuvien ihmisten jouk-

koon, sillä olen vammautunut. Minulla on jalka-

proteesi. Olen ollut vapaaehtoinen nyt kuudesta

seitsemään vuotta ja haluan hyödyttää muita

ihmisiä. Vierailen kolmen vanhan rouvan luona.

Minusta tuntuu, että kaikki ovat kuin omia äitejä-

ni, kertoo rouva Tsevelmaa.

Vapaaehtoisen käynnit tuovat turvaa ja iloa

haavoittuvien ihmisten elämään. Asioiden hoi-

tamisen lisäksi tärkeää on keskustelu, seura ja

ystävyys.

– Tsevelmaa auttaa minua paljon, minä

rakastan häntä. On vaikeaa löytää sanoja, joilla

ilmaisisin kiitollisuuttani, sanoo rouva Buyankhis-

hig hiljaa ja herkistyy jälleen.

Rouva Tsevelmaa ottaa nenäliinan ja pyyhkii

kyyneleet rouvan Buyankhishigin poskilta.

TeKSTI: KIRSI KOIVUPORRAS

Lukio > Kestävä kehitys

Jurtan ovi on tuettu auki. Sisältä leijuu kahvin,

makean maidon ja hiusveden tuoksu. Pyöreänä

kaartuvan seinän vierusta on tupaten täynnä.

Khan-uulin piirin jurtassa toimivan sosiaalikeskuk-

sen etukulma on varattu kampaajan pöydälle ja

tarvikkeille. Rouva Khorloo leikkaa parhaillaan

vanhojen rouvien hiuksia ja asiakkaita on jonoksi

saakka.

Mongolian Punaisella Ristillä on useissa pii-

reissä toimivia sosiaalikeskuksia, jotka tarjoavat

toimintaa, tietoa ja kohtaamispaikan haavoittu-

vassa asemassa oleville ihmisille. Lisäksi sosiaali-

keskukset toimivat vapaaehtoisten koulutuspaik-

kana ja tukikohtana.

Osa sosiaalikeskuksista toimii paimentolaisten

perinteisessä asumuksessa jurtassa, osa on si-

joitettu rakennuksiin. Kaikki sosiaalikeskukset on

kuitenkin pyritty sijoittamaan niille alueille, joilla

haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset asuvat.

Sosiaalikeskuksissa saa tietoa,tukea ja seuraa

Khan-uulin piirissä Mongolian pääkaupun-

gissa Ulaanbaatarissa asuu paljon maaseudulta

muuttaneita entisiä paimentolaisia ja vanhuksia.

Yksi sosiaalikeskusten tärkeä tehtävä on tarjota

paikka sosiaaliselle kanssakäymiselle ja vertais-

tuelle.

Masennus vaihtui tyytyväisyyteenRouva Rentsenkhand on 80 vuoden ikään

ennättänyt pirteä vanhus. Takana on pitkä työura

valtiolla, viimeisinä vuosina myös esimiestehtä-

vissä. Aviomiehen kuoleman jälkeen ja iän yhä

karttuessa rouva Rentsenkhandista on kuitenkin

tullut yhä enemmän lastensa huollettava.

elämän muuttuminen masensi, kunnes ver-

taistukea löytyi Punaisen Ristin sosiaalikeskuk-

sesta.

© K

IRSI KO

IVU

PORRA

S

Khan-uulin piirin sosiaalikeskuksen pihalla on käynnissä päiväjumppa.

Lukio > Kestävä kehitys

– Tulin keskukseen puhumaan muiden kanssa

ja jakamaan kokemuksiani, koska tunnen yksi-

näisyyttä. Kun puhun muiden ihmisten kanssa,

rauhoitun, koen olevani terve enkä masentunut,

rouva Rentsenkhand kuvailee.

Sosiaalikeskuksesta rouva Rentsenkhand

kertoo saavansa myös tietoa terveysasioista ja

uusimmat uutiset. Sosiaalikeskuksessa ihmiset

voivat esimerkiksi mittauttaa verenpaineensa ja

vierailevat lääkärit antavat terveysneuvoja. Lisäksi

keskuksissa vierailee viranomaisia kertomassa

sosiaalietuuksista.

Sosiaalikeskuksissa voi myös tavata Punaisen

Ristin vapaaehtoisia ja työntekijöitä, jotka tukevat

ja auttavat. Sosiaalikeskukset ovat myös paikko-

ja, joissa voi vain rupatella ja juoda teetä, lukea

lehtiä tai pelata pelejä.

TeKSTI: KIRSI KOIVUPORRAS

© K

IRSI KO

IVU

PORRA

S

Rouva Khorloo loihtii uutta tyyliä asiakkaalle.Rouva Rentsenkhand on saanut sosiaalikeskuksesta uutta virtaa ja ystäviä. Nyt hän tuntee olevansa terve.

© K

IRSI

KO

IVU

PORRA

S

.........................................................Fakta

OmaN iTseNsä auTTajaKsi

Psykososiaalinen tuki on tärkeä osa Mongolian Punai-

sen Ristin sosiaalisen tuen ohjelmaa. Sosiaalisen tuen

ohjelman koordinaattori rouva Tungalang kertoo,

että psykososiaalisen tuen tarkoituksena on nostaa

ihmisten itsetuntoa ja herkistää heitä ottamaan huo-

mioon myös muut ihmiset.

Ihmisiä kannustetaan tulemaan mukaan toimintaan

ja tapaamaan toisia samassa asemassa olevia. Tarkoi-

tus on rohkaista ihmisiä tekemään itse, saamaan elä-

mälle taas tarkoitus. Kuten rouva Tungalang sanoo:

”Yritämme koskettaa ihmisten mieltä, saada heidät

taistelemaan oman itsensä puolesta.”

.........................................................

sosiaalisen tuen ohjelman koordinaattori rouva Tungla-lang muistuttaa, että henkinen tuki on vähintään yhtä tärkeää, kuin materiaalinen apu.

© K

IRSI KO

IVU

PORRA

S

P. Purevdorj viittoo tulijan käymään peremmälle.

Miehen ystävälliset ja ahavoituneet kasvot kerto-

vat elämästä arolla. Ulkohuussin seinällä roikkuu

lampaan nahka. Se on ainoa merkki paimentolai-

suudesta. Avaran luonnon sijaan kotia kiertää nyt

tiiliaita, jonka takaa siintää rakennustyömaa.

Herra Purevdorj on asunut vaimonsa kanssa

Uvurkhangain provinssin keskuksessa Arvaikhee-

rissa reilun vuoden.

Asuntona on jurtta, joka on pystytty Punaisen

Ristin piiritoimiston pihalle. Herra Purevdorj työs-

kentelee piiritoimiston vartijana ja hänen vaimon-

sa M. Bayarkhand on aktiivinen vapaaehtoinen.

Ennen paimentolaisena eläneen pariskunnan

oli pakko muuttaa kaupunkiin, kun se menetti

valtaosan eläimistään katastrofissa, jota mongolit

kutsuvat dzudiksi.

Ilmastonmuutos uhkaa paimentolaisten perinteistä elämäntapaa

Miltei 50 prosenttia mongoleista saa elantonsa paimentolaisuudesta. Paimentolaiset ovat riippuvaisia eläimistä: karjasta saadaan sekä ruokaa että tuloja.

– Olin ennen rikas mies, meillä oli tuhat eläin-

tä, yhteensä 150 hevosta. Dzudista selvisi yksi

lehmä, 50 pieneläintä ja kolme hevosta. Karjaa

riittää nyt vain yhdelle, joten poikani jatkaa pai-

mentolaisena. Me muutimme keskukseen, ja sain

onneksi palkkatöitä Punaiselta Ristiltä, kertoo

Purevdorj.

Dzudilla tarkoitetaan erittäin kylmää talvea,

jonka aikana esiintyy lumi- ja hiekkamyrskyjä,

jotka tekevät laiduntamisen mahdottomaksi.

Kesän aikana eläinten kuuluisi kerätä vararavinto,

jonka avulla ne selviävät talvesta, jolloin ruokaa

on tarjolla niukasti. Dzud syntyykin useimmiten

silloin, kun rankkaa talvea edeltää kuiva kesä,

jolloin heinä ei kasva eivätkä eläimet saa riittä-

västi ruokaa.

Lukio > Kestävä kehitys

© N

INA

Mö

NKKö

NEN

Lukio > Kestävä kehitys

Ilmastonmuutos lisää äärisäitäPahin dzud miesmuistiin koettiin Mongoliassa

talvella 2009–2010. Herra Purevdjordin lisäksi

tuhannet muut Uvurkhangain paimentolaiset

menettivät eläimiä. Zuunbayan ulaanin alueella

asuva Herra Shiirevsambuu menetti tuon talven

aikana yli 300 eläintä.

– Olen nyt 60-vuotias, mutta en ole koskaan

kokenut näin isoa katastrofia. Meillä oli ennen yli

400 eläintä, sillä pystyi elättämään itsensä. Dzu-

din jälkeen on täytynyt taistella paljon, elämästä

on tullut vaikeampaa.

Mongolian ilmasto on muuttumassa lämpi-

mämmäksi ja kuivemmaksi. Se tarkoittaa sitä,

että kesällä heinä ei kasva, kun sateet jäävät

niukemmiksi. Lisäksi äärisäät, rajut kuivuus- ja

kylmyysjaksot sekä rankkasateet ovat lisäänty-

neet.

2000-luvun aikana Uvurkhangain provins-

sissa on koettu neljä dzudia. Paimentolaiset,

jotka elävät luonnon ehdoilla, kuvaavat ilmaston

muuttuneen.

– Talvella on hyvin kylmä, kesät eivät ole

olleet hyviä. Kesällä on hyvin kuuma ja kylmyys

tulee aiemmin. Lisäksi talvella on ollut paljon

lunta, kuvailee herra Shiirevsambuu.

Talveen on varauduttavaDzudin aikana Punainen Risti auttoi paimen-

tolaisia jakamalla ruokaa ja tarvikkeita. Dzudin

jälkeen keskityttiin vahvistamaan paimentolaisten

selviytymiskeinoja ja varautumista katastrofeihin.

Kesällä 2010 Punainen Risti palkkasi karjaan-

sa menettäneitä paimentolaisia heinäntekoon.

Lisäksi paimentolaiset saivat ensiapukoulutusta ja

opastusta oikeisiin työmenetelmiin.

Viiteen Mongolian Punaisen Ristin piiriin han-

kittiin traktorit ja työkaluja, joiden avulla heinää

pystyttiin tekemään paljon aiempaa enemmän,

yhteensä yli 4000 tonnia. Joulukuussa 2010

heinä jaettiin kaikkein haavoittuvimmille paimen-

tolaisperheille.

Lisäksi Punainen Risti järjesti työpajoja, joista

käsiteltiin katastrofeihin varautumista ja paimen-

tolaiset pääsivät tapaamaan toisiaan ja vaihta-

maan kokemuksia ja tietoa. Erityisesti nuoret

paimentolaiset pitivät hyvänä sitä, että he saivat

neuvoja kokeneemmilta paimentolaisilta.

Herra Shiirevsambuun perhe kuului niiden ta-

louksien joukkoon, jotka saivat heinää Punaiselta

Ristiltä. Punainen Risti antoi perheelle 50 paalia

heinää, minkä lisäksi perheellä oli myös itse teh-

tyä heinää talven varalle.

– Heinä auttoi paljon, se auttoi meitä selviä-

mään ilman menetyksiä, yhtään eläintä ei kuollut,

kertoo herra Shiirevsambuu.

Talven 2009–2010 dzud muistutti ikävällä

tavalla varautumisen tärkeydestä. Kun säätila on

sellainen, etteivät eläimet voi laiduntaa, riippuu

paimentolaisten selviäminen talven varalle teh-

dystä heinästä ja rehusta. Mahdollisesta dzudista

selvitään vain varautumalla jokaiseen talveen.

– Viime kesänä heinä kasvoi hyvin. Teimme

heinää lasten kanssa ja saimme varastoon noin

neljä tonnia. Lisäksi kerään hevosenlantaa poltto-

aineeksi ja paikallisia yrttejä, joista teen lämmi-

kettä eläimille. Ilman varautumista ei voi selvitä

eikä elämää voi laskea ulkopuolisen avun varaan,

toteaa herra Shiirevsambuu.

TEKSTI: KIRSI KOIVUPORRAS

.........................................................Fakta

Mongolian ilMaSto Muuttuu

Mongolia on pinta-alaltaan noin 4,5 kertaa Suomen

kokoinen maa Keski-Aasiassa. Mongolian ilmastolle

tyypillistä ovat pitkät, kylmät talvet ja lyhyet, kuumat

kesät.

Olosuhteet vaihtelevat kuitenkin alueittain. Esimer-

kiksi talvella kylmintä on Altai-, Khangai-, Khuvskul-

ja Kentii-vuoristojen laaksoissa, joissa pakkasta on

keskimäärin 30 astetta. Gobin aavikolla pakkanen

pysyttelee yleensä viidentoista ja kahdenkymmenen

asteen välissä.

Mongoliassa 85 prosenttia vuosittaisesta sademää-

rästä saadaan keväällä ja kesällä. Talvella Mongolias-

sa onkin yleensä hyvin vähän lunta.

Mongolian ilmasto on kuitenkin muuttumassa. 60

vuoden aikana maan keskilämpötila on noussut 1,6

astetta. Ilmastosta on tulossa lämpimämpi ja kuivem-

pi. Ilmastonmuutos on tuonut mukanaan myös ääri-

säät, poikkeuksellisen rajut kuivuus- ja kylmyysjaksot

sekä rankkasateet.

.........................................................

Lukio > Kestävä kehitys

Elinkeinon menetys pakottaa muuttamaan kaupunkiin Vuoden 2009–2010 dzud on vaikuttanut paimen-

tolaisten elämään monella tasolla. YK:n tilastojen

mukaan 43 500 paimentolaista menetti dzudin

aikana kaikki eläimensä. Lisäksi yli 163 000

paimentolaista menetti enemmän kuin puolet

karjastaan.

Eläinten menettäminen on johtanut paitsi tu-

lojen laskuun, myös heikentänyt paimentolaisten

ruuansaantia, sillä eläimet ovat koko talouden

perusta. Myös jurttien lämmitys on ollut vaikeam-

paa, sillä polttoaineena käytetään eläinten lantaa.

Eläinten menettäminen on ollut myös kova

henkinen shokki monelle paimentolaiselle. Moni

kaikki eläimensä menettänyt paimentolainen on

joutunut luopumaan perinteisestä elämäntavasta.

Edellisen erityisen rajun dzudin (2001–2002) ja

talven 2009–2010 dzudin seurauksena kym-

menet tuhannet paimentolaiset ovat olleet

pakotettuja muuttamaan kaupunkeihin etsimään

toimeentuloa.

Työllistyminen ei kuitenkaan ole helppoa, sillä

paimentolaisilla ei ole muuta ammattitaitoa, kuin

karjanhoito.

Paimentolaisten muutto kaupunkeihin kärjis-

tää osaltaan myös sosiaalisia ongelmia, kun haa-

voittuvien ihmisten joukko kaupungeissa kasvaa.

ulaanbaatarin köyhempiä alueita kutsutaan jurtta-alueiksi, sillä aiemmin kaikki asunnot olivat jurttia. nyt monet jurtat ovat maalta muuttaneiden paimentolaisten koteja.

© N

INA

Mö

NKKö

NEN

Herra Shiirevsambuu on jatkanut paimentolaisena mene-tyksistään huolimatta.

© N

INA

Mö

NKKö

NEN

Lukio > Kestävä kehitys

Baigalmaa ja Z. ariuntsetseg opettavat ompelua Chingeltein piirissä ulaanbaatarissa.

© K

IRSI

KO

IVU

PORRA

S

Tukea Punaiselta RistiltäMongolian Punaisella Ristillä on sosiaalisen tuen

ohjelma, jossa tuetaan kaikkein haavoittuvim-

massa asemassa olevia ihmisiä. Tästä ohjelmasta

myös entiset paimentolaiset ovat saaneet tukea.

Punainen Risti järjestää lyhyitä ammattikursseja

esimerkiksi ompelussa, hiusten leikkuussa, leipo-

misessa ja huopatöiden tekemisessä.

Lisäksi Punainen Risti on järjestänyt sesonkitöitä,

joihin on palkattu haavoittuvassa asemassa olevia

ihmisiä. Töihin on kuulunut esimerkiksi katujen

siivoamista, puiden istuttamista ja jään poistamis-

ta esimerkiksi koulujen ja lastentarhojen pihoilta.

Punainen Risti auttaa ihmisiä myös rekisteröi-

tymisessä. Mongoliassa jokainen rekisteröitynyt

kansalainen on oikeutettu pieneen sosiaaliavus-

tukseen. Lisäksi jokaiselle kansalaiselle kuuluu

pala maata, joka on suuruudeltaan noin 35 m2.

Papereiden tulee kuitenkin olla kunnossa, että

maata voi pyytää viranomaisilta.

Lisäksi tärkeä osa työtä on psykososiaalisen

tuen tarjoaminen. Mongolian Punaisen Ristin

vapaaehtoiset vierailevat ihmisten luona, puhuvat

arjen huolista ja murheista ja auttavat eri aska-

reissa. Punaisen Ristin ylläpitämissä sosiaalikes-

kuksissa ihmisillä on mahdollisuus tavata toisi-

aan, ystävystyä ja saada vertaistukea.

TEKSTI: KIRSI KOIVUPORRAS

Lukio > Kestävä kehitys

Mongolia on hyvin harvaanasuttu maa, jonka aroalueet ovat tarjonneet laidunmaata paimentolaisten karjalle vuosituhansi-en ajan. Viime vuosina ylilaiduntaminen ja huoli eroosiosta ovat kuitenkin lisääntyneet.

Mongolian arot ovat alttiita eroosiolle

Mongolia on pinta-alaltaan maailman toiseksi

suurin sisämaavaltio. Mongoliassa on 2,8 miljoo-

naa asukasta, joista noin kolmannes asuu tällä

hetkellä maan pääkaupungissa Ulaanbaatarissa.

Maa on erittäin harvaan asuttu.

Keski-Aasian arot, jotka levittäytyvät yli

Mongolian, muodostavat maailman suurimman

ruohomaa-alueen. Tämä seutu on tarjonnut elin-

keinon paimentolaisille ja heidän karjalaumoilleen

vuosituhansien ajan. Mongolian asukkaista noin

puolet saa edelleen elantonsa paimentolaisuu-

desta.

Mongolian arojen luonnonolot ovat karut ja

haavoittuvat. Kasvukausi kestää vain neljä kuu-

kautta ja suurin osa sateesta saadaan keväisin ja

kesäisin. Kovat tuulet ovat aroilla yleisiä. Lisäksi

ilmastosta on tulossa lämpimämpi ja kuivempi,

mikä vaikuttaa kasvukauteen negatiivisesti.

Mongolian aroalueet ovatkin alttiita maan

eroosiolle. Perinteisesti paimentolaiset ovat liik-

kuneet laajalla alueella etsien karjalle koko ajan

uutta laidunmaata. Tämä on pitänyt laidunalueet

hedelmällisenä ja estänyt alueiden ylikuumene-

misen.

Viime vuosina paimentolaisten liikkuvuus on

kuitenkin vähentynyt. Moni perhe pysyy hyväksi

havaitsemillaan alueilla pelätessään menettävänsä

laitumet. Markkinatalouteen siirtymisen jälkeen

karjan määrä Mongoliassa on myös kasvanut, kun

ihmiset ovat parantaneet toimeentulomahdolli-

suuksiaan päälukua lisäämällä.

Halu pysytellä lähellä asutuskeskuksia ja nii-

den palveluita houkuttelee myös yhä enemmän.

Toisaalta köyhimmillä paimentolaisilla ei yksin-

kertaisesti ole varaa matkustaa pitkiä matkoja

tai pääsyä parhaimmille laidunmaille, jotka ovat

varakkaampien paimentolaisten hallussa. Mongoli-

assa ollaankin huolissaan laidunten kulumisesta ja

eroosiosta.

Sosiaaliset ongelmat kärjistyvät keskuksissaMongolian paimentolaiset jaetaan karkeasti kah-

teen ryhmään: kaupallista maataloutta harjoittavat

paimentolaiset ja ne paimentolaiset, jotka elävät

omavaraistaloudessa, niukasti omistamiensa eläin-

ten turvin. Köyhempien ja varakkaiden karjankas-

vattien välinen ero on kasvanut viime vuodet.

© N

INA

Mö

NKKö

NEN

Köyhemmille paimentolaisille eläimet ovat elin-

ehto, sillä niistä saadaan sekä ruokaa että tuloja.

Eläinten menettäminen johtaa koko elinkeinon

menettämiseen.

Paimentolaisten elämästä onkin tullut epä-

varmaa yhteiskunnan muuttumisen ja ilmaston-

muutoksen mukanaan tuomien äärisäiden takia.

2000-luvun aikana dzud-katastrofeissa on kuollut

miljoonia eläimiä. Kymmenet tuhannet eläimensä

menettäneet paimentolaiset ovat joutuneet luo-

pumaan perinteisestä elinkeinostaan ja muutta-

maan kaupunkeihin tai asutuskeskuksiin etsimään

toimeentuloa.

Mongolian terveys- ja sosiaaliset ongelmat

painottuvat keskuksiin. Kaupungin laitamille

syntyneissä jurttakylissä ei ole infrastruktuuria,

lämmitysmahdollisuuksia tai palveluja. Suuri osa

maan väestöstä niin maaseudulla kuin kaupun-

geissa jää julkisen avun, terveydenhuollon ja

sosiaalituen saavuttamattomiin.

Lukio > Kestävä kehitys

© N

INA

Mö

NKKö

NEN

Sosiaaliset ongelmat keskittyvät kaupunkeihin jakeskuksiin.

© N

INA

Mö

NKKö

NEN

1990-luvulta lähtien Mongolian karjamäärä on kasvanut, kun paimentolaiset ovat nostaneet päälukua parantaak-seen toimeentulomahdollisuuksiaan.

Mongolian valtiolla on sosiaalitukijärjestelmä,

mutta avustuksen saadakseen ihmisten täytyy re-

kisteröityä keskuksissa. Monelta puuttuu tarvitta-

vat paperit sekä tietoa ja taitoa rekisteröitymisen

hoitamiseksi. Sosiaalituki on myös määrältään

hyvin pieni ja riittää käytännössä niukkoihin ruo-

kamenoihin.

Mongolian väestöstä 36 prosenttia elää

kansallisen köyhyysrajan alapuolella. Mongolian

Punaisen Ristin arvioiden mukaan 45 prosenttia

Mongolian asukkaista on haavoittuvassa asemas-

sa ja 20 prosenttia asukkaista kuuluu kaikkein

haavoittuvimpien ihmisten joukkoon. Kaikkein

haavoittuvimpia ovat ihmiset, joilla ei ole käytän-

nössä tuloja ollenkaan.

TEKSTI: KIRSI KOIVUPORRAS

• PaimentolaisetedustavatMongolianperinteistäelämäntapaajapitävätylläkulttuuriperintöä.

Millaisiaperinteisenelämäntavanuhkiajatoisaaltasäilyttämisenkeinojalöydätte?

• Millaisiakeinojaihmisilläonselviytyäilmastonmuutoksenmukanaantuomistaseurauksista?

• Millainenroolijärjestöilläjavapaaehtoistyölläonyhteiskunnanhyvinvoinninjakestävänkehityksen

kannalta?

Lukio>Kestäväkehitys>tehtävät

Tehtävät:

P. Purevdorj viittoo tulijan käymään peremmälle.

Miehen ystävälliset ja ahavoituneet kasvot kerto-

vat elämästä arolla. Ulkohuussin seinällä roikkuu

lampaan nahka. Se on ainoa merkki paimentolai-

suudesta. Avaran luonnon sijaan kotia kiertää nyt

tiiliaita, jonka takaa siintää rakennustyömaa.

Herra Purevdorj on asunut vaimonsa kanssa

Uvurkhangain provinssin keskuksessa Arvaikhee-

rissa reilun vuoden.

Asuntona on jurtta, joka on pystytty Punaisen

Ristin piiritoimiston pihalle. Herra Purevdorj työs-

kentelee piiritoimiston vartijana ja hänen vaimon-

sa M. Bayarkhand on aktiivinen vapaaehtoinen.

Ennen paimentolaisena eläneen pariskunnan

oli pakko muuttaa kaupunkiin, kun se menetti

valtaosan eläimistään katastrofissa, jota mongolit

kutsuvat dzudiksi.

Ilmastonmuutos uhkaa paimentolaisten perinteistä elämäntapaa

Miltei 50 prosenttia mongoleista saa elantonsa paimentolaisuudesta. Paimentolaiset ovat riippuvaisia eläimistä: karjasta saadaan sekä ruokaa että tuloja.

– Olin ennen rikas mies, meillä oli tuhat eläin-

tä, yhteensä 150 hevosta. Dzudista selvisi yksi

lehmä, 50 pieneläintä ja kolme hevosta. Karjaa

riittää nyt vain yhdelle, joten poikani jatkaa pai-

mentolaisena. Me muutimme keskukseen, ja sain

onneksi palkkatöitä Punaiselta Ristiltä, kertoo

Purevdorj.

Dzudilla tarkoitetaan erittäin kylmää talvea,

jonka aikana esiintyy lumi- ja hiekkamyrskyjä,

jotka tekevät laiduntamisen mahdottomaksi.

Kesän aikana eläinten kuuluisi kerätä vararavinto,

jonka avulla ne selviävät talvesta, jolloin ruokaa

on tarjolla niukasti. Dzud syntyykin useimmiten

silloin, kun rankkaa talvea edeltää kuiva kesä,

jolloin heinä ei kasva eivätkä eläimet saa riittä-

västi ruokaa.

Lukio > Kestävä kehitys

© N

INA

Mö

NKKö

NEN

Lukio > Kestävä kehitys

Ilmastonmuutos lisää äärisäitäPahin dzud miesmuistiin koettiin Mongoliassa

talvella 2009–2010. Herra Purevdjordin lisäksi

tuhannet muut Uvurkhangain paimentolaiset

menettivät eläimiä. Zuunbayan ulaanin alueella

asuva Herra Shiirevsambuu menetti tuon talven

aikana yli 300 eläintä.

– Olen nyt 60-vuotias, mutta en ole koskaan

kokenut näin isoa katastrofia. Meillä oli ennen yli

400 eläintä, sillä pystyi elättämään itsensä. Dzu-

din jälkeen on täytynyt taistella paljon, elämästä

on tullut vaikeampaa.

Mongolian ilmasto on muuttumassa lämpi-

mämmäksi ja kuivemmaksi. Se tarkoittaa sitä, että

kesällä heinä ei kasva, kun sateet jäävät niukem-

miksi. Lisäksi äärisäät, rajut kuivuus- ja kylmyysjak-

sot sekä rankkasateet ovat lisääntyneet.

2000-luvun aikana Uvurkhangain provins-

sissa on koettu neljä dzudia. Paimentolaiset,

jotka elävät luonnon ehdoilla, kuvaavat ilmaston

muuttuneen.

– Talvella on hyvin kylmä, kesät eivät ole

olleet hyviä. Kesällä on hyvin kuuma ja kylmyys

tulee aiemmin. Lisäksi talvella on ollut paljon

lunta, kuvailee herra Shiirevsambuu.

Talveen on varauduttavaDzudin aikana Punainen Risti auttoi paimen-

tolaisia jakamalla ruokaa ja tarvikkeita. Dzudin

jälkeen keskityttiin vahvistamaan paimentolaisten

selviytymiskeinoja ja varautumista katastrofeihin.

Kesällä 2010 Punainen Risti palkkasi karjaan-

sa menettäneitä paimentolaisia heinäntekoon.

Lisäksi paimentolaiset saivat ensiapukoulutusta ja

opastusta oikeisiin työmenetelmiin.

Viiteen Mongolian Punaisen Ristin piiriin han-

kittiin traktorit ja työkaluja, joiden avulla heinää

pystyttiin tekemään paljon aiempaa enemmän,

yhteensä yli 4000 tonnia. Joulukuussa 2010

heinä jaettiin kaikkein haavoittuvimmille paimen-

tolaisperheille.

Lisäksi Punainen Risti järjesti työpajoja, joista

käsiteltiin katastrofeihin varautumista ja paimen-

tolaiset pääsivät tapaamaan toisiaan ja vaihta-

maan kokemuksia ja tietoa. Erityisesti nuoret

paimentolaiset pitivät hyvänä sitä, että he saivat

neuvoja kokeneemmilta paimentolaisilta.

Herra Shiirevsambuun perhe kuului niiden ta-

louksien joukkoon, jotka saivat heinää Punaiselta

Ristiltä. Punainen Risti antoi perheelle 50 paalia

heinää, minkä lisäksi perheellä oli myös itse teh-

tyä heinää talven varalle.

– Heinä auttoi paljon, se auttoi meitä selviä-

mään ilman menetyksiä, yhtään eläintä ei kuollut,

kertoo herra Shiirevsambuu.

Talven 2009–2010 dzud muistutti ikävällä

tavalla varautumisen tärkeydestä. Kun säätila on

sellainen, etteivät eläimet voi laiduntaa, riippuu

paimentolaisten selviäminen talven varalle teh-

dystä heinästä ja rehusta. Mahdollisesta dzudista

selvitään vain varautumalla jokaiseen talveen.

– Viime kesänä heinä kasvoi hyvin. Teimme

heinää lasten kanssa ja saimme varastoon noin

neljä tonnia. Lisäksi kerään hevosenlantaa poltto-

aineeksi ja paikallisia yrttejä, joista teen lämmi-

kettä eläimille. Ilman varautumista ei voi selvitä

eikä elämää voi laskea ulkopuolisen avun varaan,

toteaa herra Shiirevsambuu.

TEKSTI: KIRSI KOIVUPORRAS

.........................................................Fakta

Mongolian ilMaSto Muuttuu

Mongolia on pinta-alaltaan noin 4,5 kertaa Suomen

kokoinen maa Keski-Aasiassa. Mongolian ilmastolle

tyypillistä ovat pitkät, kylmät talvet ja lyhyet, kuumat

kesät.

Olosuhteet vaihtelevat kuitenkin alueittain. Esimer-

kiksi talvella kylmintä on Altai-, Khangai-, Khuvskul-

ja Kentii-vuoristojen laaksoissa, joissa pakkasta on

keskimäärin 30 astetta. Gobin aavikolla pakkanen

pysyttelee yleensä viidentoista ja kahdenkymmenen

asteen välissä.

Mongoliassa 85 prosenttia vuosittaisesta sademää-

rästä saadaan keväällä ja kesällä. Talvella Mongolias-

sa onkin yleensä hyvin vähän lunta.

Mongolian ilmasto on kuitenkin muuttumassa. 60

vuoden aikana maan keskilämpötila on noussut 1,6

astetta. Ilmastosta on tulossa lämpimämpi ja kuivem-

pi. Ilmastonmuutos on tuonut mukanaan myös ääri-

säät, poikkeuksellisen rajut kuivuus- ja kylmyysjaksot

sekä rankkasateet.

.........................................................

Lukio > Kestävä kehitys

Elinkeinon menetys pakottaa muuttamaan kaupunkiin Vuoden 2009–2010 dzud on vaikuttanut paimen-

tolaisten elämään monella tasolla. YK:n tilastojen

mukaan 43 500 paimentolaista menetti dzudin

aikana kaikki eläimensä. Lisäksi yli 163 000

paimentolaista menetti enemmän kuin puolet

karjastaan.

Eläinten menettäminen on johtanut paitsi tu-

lojen laskuun, myös heikentänyt paimentolaisten

ruuansaantia, sillä eläimet ovat koko talouden

perusta. Myös jurttien lämmitys on ollut vaikeam-

paa, sillä polttoaineena käytetään eläinten lantaa.

Eläinten menettäminen on ollut myös kova

henkinen shokki monelle paimentolaiselle. Moni

kaikki eläimensä menettänyt paimentolainen on

joutunut luopumaan perinteisestä elämäntavasta.

Edellisen erityisen rajun dzudin (2001–2002) ja

talven 2009–2010 dzudin seurauksena kym-

menet tuhannet paimentolaiset ovat olleet

pakotettuja muuttamaan kaupunkeihin etsimään

toimeentuloa.

Työllistyminen ei kuitenkaan ole helppoa, sillä

paimentolaisilla ei ole muuta ammattitaitoa, kuin

karjanhoito.

Paimentolaisten muutto kaupunkeihin kärjis-

tää osaltaan myös sosiaalisia ongelmia, kun haa-

voittuvien ihmisten joukko kaupungeissa kasvaa.

ulaanbaatarin köyhempiä alueita kutsutaan jurtta-alueiksi, sillä aiemmin kaikki asunnot olivat jurttia. nyt monet jurtat ovat maalta muuttaneiden paimentolaisten koteja.

© N

INA

Mö

NKKö

NEN

Herra Shiirevsambuu on jatkanut paimentolaisena mene-tyksistään huolimatta.

© N

INA

Mö

NKKö

NEN

Lukio > Kestävä kehitys

Baigalmaa ja Z. ariuntsetseg opettavat ompelua Chingeltein piirissä ulaanbaatarissa.

© K

IRSI

KO

IVU

PORRA

S

Tukea Punaiselta RistiltäMongolian Punaisella Ristillä on sosiaalisen tuen

ohjelma, jossa tuetaan kaikkein haavoittuvim-

massa asemassa olevia ihmisiä. Tästä ohjelmasta

myös entiset paimentolaiset ovat saaneet tukea.

Punainen Risti järjestää lyhyitä ammattikursseja

esimerkiksi ompelussa, hiusten leikkuussa, leipo-

misessa ja huopatöiden tekemisessä.

Lisäksi Punainen Risti on järjestänyt sesonkitöitä,

joihin on palkattu haavoittuvassa asemassa olevia

ihmisiä. Töihin on kuulunut esimerkiksi katujen

siivoamista, puiden istuttamista ja jään poistamis-

ta esimerkiksi koulujen ja lastentarhojen pihoilta.

Punainen Risti auttaa ihmisiä myös rekisteröi-

tymisessä. Mongoliassa jokainen rekisteröitynyt

kansalainen on oikeutettu pieneen sosiaaliavus-

tukseen. Lisäksi jokaiselle kansalaiselle kuuluu

pala maata, joka on suuruudeltaan noin 35 m2.

Papereiden tulee kuitenkin olla kunnossa, että

maata voi pyytää viranomaisilta.

Lisäksi tärkeä osa työtä on psykososiaalisen

tuen tarjoaminen. Mongolian Punaisen Ristin

vapaaehtoiset vierailevat ihmisten luona, puhuvat

arjen huolista ja murheista ja auttavat eri aska-

reissa. Punaisen Ristin ylläpitämissä sosiaalikes-

kuksissa ihmisillä on mahdollisuus tavata toisi-

aan, ystävystyä ja saada vertaistukea.

TEKSTI: KIRSI KOIVUPORRAS

Lukio > Kestävä kehitys

Mongolia on hyvin harvaanasuttu maa, jonka aroalueet ovat tarjonneet laidunmaata paimentolaisten karjalle vuosituhansi-en ajan. Viime vuosina ylilaiduntaminen ja huoli eroosiosta ovat kuitenkin lisääntyneet.

Mongolian arot ovat alttiita eroosiolle

Mongolia on pinta-alaltaan maailman toiseksi

suurin sisämaavaltio. Mongoliassa on 2,8 miljoo-

naa asukasta, joista noin 40 prosenttia asuu tällä

hetkellä maan pääkaupungissa Ulaanbaatarissa.

Maa on erittäin harvaan asuttu.

Keski-Aasian arot, jotka levittäytyvät yli

Mongolian, muodostavat maailman suurimman

ruohomaa-alueen. Tämä seutu on tarjonnut elin-

keinon paimentolaisille ja heidän karjalaumoilleen

vuosituhansien ajan. Mongolian asukkaista noin

kolmannes saa edelleen elantonsa paimentolai-

suudesta.

Mongolian arojen luonnonolot ovat karut ja

haavoittuvat. Kasvukausi kestää vain neljä kuu-

kautta ja suurin osa sateesta saadaan keväisin ja

kesäisin. Kovat tuulet ovat aroilla yleisiä. Lisäksi

ilmastosta on tulossa lämpimämpi ja kuivempi,

mikä vaikuttaa kasvukauteen negatiivisesti.

Mongolian aroalueet ovatkin alttiita maan

eroosiolle. Perinteisesti paimentolaiset ovat liik-

kuneet laajalla alueella etsien karjalle koko ajan

uutta laidunmaata. Tämä on pitänyt laidunalueet

hedelmällisenä ja estänyt alueiden ylikuumene-

misen.

Viime vuosina paimentolaisten liikkuvuus on

kuitenkin vähentynyt. Moni perhe pysyy hyväksi

havaitsemillaan alueilla pelätessään menettävänsä

laitumet. Markkinatalouteen siirtymisen jälkeen

karjan määrä Mongoliassa on myös kasvanut, kun

ihmiset ovat parantaneet toimeentulomahdolli-

suuksiaan päälukua lisäämällä.

Halu pysytellä lähellä asutuskeskuksia ja nii-

den palveluita houkuttelee myös yhä enemmän.

Toisaalta köyhimmillä paimentolaisilla ei yksin-

kertaisesti ole varaa matkustaa pitkiä matkoja

tai pääsyä parhaimmille laidunmaille, jotka ovat

varakkaampien paimentolaisten hallussa. Mongoli-

assa ollaankin huolissaan laidunten kulumisesta ja

eroosiosta.

Sosiaaliset ongelmat kärjistyvät keskuksissaMongolian paimentolaiset jaetaan karkeasti kah-

teen ryhmään: kaupallista maataloutta harjoittavat

paimentolaiset ja ne paimentolaiset, jotka elävät

omavaraistaloudessa, niukasti omistamiensa eläin-

ten turvin. Köyhempien ja varakkaiden karjankas-

vattien välinen ero on kasvanut viime vuodet.

© N

INA

Mö

NKKö

NEN

Köyhemmille paimentolaisille eläimet ovat elin-

ehto, sillä niistä saadaan sekä ruokaa että tuloja.

Eläinten menettäminen johtaa koko elinkeinon

menettämiseen.

Paimentolaisten elämästä onkin tullut epä-

varmaa yhteiskunnan muuttumisen ja ilmaston-

muutoksen mukanaan tuomien äärisäiden takia.

2000-luvun aikana dzud-katastrofeissa on kuollut

miljoonia eläimiä. Kymmenet tuhannet eläimensä

menettäneet paimentolaiset ovat joutuneet luo-

pumaan perinteisestä elinkeinostaan ja muutta-

maan kaupunkeihin tai asutuskeskuksiin etsimään

toimeentuloa.

Mongolian terveys- ja sosiaaliset ongelmat

painottuvat keskuksiin. Kaupungin laitamille

syntyneissä jurttakylissä ei ole infrastruktuuria,

lämmitysmahdollisuuksia tai palveluja. Suuri osa

maan väestöstä niin maaseudulla kuin kaupun-

geissa jää julkisen avun, terveydenhuollon ja

sosiaalituen saavuttamattomiin.

Lukio > Kestävä kehitys

© N

INA

Mö

NKKö

NEN

Sosiaaliset ongelmat keskittyvät kaupunkeihin jakeskuksiin.

© N

INA

Mö

NKKö

NEN

1990-luvulta lähtien Mongolian karjamäärä on kasvanut, kun paimentolaiset ovat nostaneet päälukua parantaak-seen toimeentulomahdollisuuksiaan.

Mongolian valtiolla on sosiaalitukijärjestelmä,

mutta avustuksen saadakseen ihmisten täytyy re-

kisteröityä keskuksissa. Monelta puuttuu tarvitta-

vat paperit sekä tietoa ja taitoa rekisteröitymisen

hoitamiseksi. Sosiaalituki on myös määrältään

hyvin pieni ja riittää käytännössä niukkoihin ruo-

kamenoihin.

Mongolian väestöstä 36 prosenttia elää

kansallisen köyhyysrajan alapuolella. Mongolian

Punaisen Ristin arvioiden mukaan 45 prosenttia

Mongolian asukkaista on haavoittuvassa asemas-

sa ja 20 prosenttia asukkaista kuuluu kaikkein

haavoittuvimpien ihmisten joukkoon. Kaikkein

haavoittuvimpia ovat ihmiset, joilla ei ole käytän-

nössä tuloja ollenkaan.

TEKSTI: KIRSI KOIVUPORRAS