Kurkijoki-Säätiön valtuuskunta Sarka-museossa · 2 – 2007 – Nro 6 Perjantaina 16....

Kurkijokelaisen, hiitolaisen ja karjalaisen hengen vaalija ja ajankohtaisten kysymysten selvittäjä58. VUOSIKERTA Irtonumero 2 E (sis. alv 22 %)Nro 6 • Perjantaina 16. maaliskuuta 2007

Sivuillamme

TÄNÄÄN mm.Leo Kojo 75 v.......................................3Eklund: Viedäänkökannotkin metsästä? ...........................5Piiskakurssilla .....................................6Orpopojan letkajenkka ......................7Kurkijoki-Seuran vuosi 2006......... 8-9Historiaa maan alla ja päällä .............9Pilkkikilpailutuloksia ..................10-11

Sivuillamme

TÄNÄÄN mm.

X

Seuraavat Kurkijokelaiset ilmestyvät30.3., 13.4., 27.4., 11.5, 25.5., …

Kurkijoki-Säätiönvaltuuskunta ja hallituskokoontuivat viimelauantaina kokouksiin-sa Suomen maatalous-museo Saran upeissatiloissa. Kokouksenpäätyttyä tutustuttiinmuseonäyttelyyn EinoVepsän opastamana.Näyttely herätti myön-teistä kiinnostusta.Useampi ajatteli tule-vansa paremmallaajalla uudestaan.

Kurkijoki-Säätiön val-tuuskunnan kokousta johtipuheenjohtaja Pertti Hartik-ka. Hän olisi halunnut pääs-tä tehtävästään ”eläkkeel-le”, mutta vielä tässä koko-uksessa se ei onnistunut, jo-ten hänet valittiin jatka-maan puheenjohtajana. Uu-deksi jäseneksi valtuuskun-taan (kylläkin jo toistami-seen) valittu hallituksen va-rajäsen Jaakko Taitonen va-littiin valtuuskunnan vara-puheenjohtajaksi. Loimaa-laisena hän pääsee ehkähelpommin edustamaanKurkijoki-Säätiötä täälläLänsi-Suomessa. Myös hal-lituksenkokoukset ovatusein Loimaalla tai Turus-sa.

Kokous eteni hyvin so-puisasti. Säätiöllä ei ole on-gelmia. Sääntömuutosesi-

tys hyväksyttiin. Sääntöihinotettiin omaksi pykäläk-seen museoasia. Sitä vaatiiMuseovirasto, jos siltä hae-taan avustusta museotoi-mintaan. Muutosasia tarvit-see vielä toisenkin kokouk-sen hyväksynnän, joten seotetaan esille toistamiseenensi keväänä.

Kurkijoki-museolle jou-dutaan laittamaan uudetkyltit. Tielaitoksen säännötopasteista ovat muuttuneet.Siitä käytiin keskustelua.

Yhteistyökumppaneita eh-doteltiin.

Hallitus javaltuuskunta

Kurkijoki-Säätiön halli-tuksen puheenjohtajana jat-kaa Anna-Maija Nurminen-Lempinen Espoosta, vara-puheenjohtaja on PirkkoRiikonen Pöytyältä. Halli-tuksen muut jäsenet ovatMarja-Leena Virtanen Loi-maalta, Lauri LaukkanenRaisiosta ja Timo Rouhiai-

Kurkijoki-Säätiönvaltuuskunta Sarka-museossaJaakko Taitosesta uusi varapuheenjohtaja

Varapuheenjohtajan tehtävät tässä kokouksessa jättänyt Jor-ma Rouhiainen Jaalasta sai vastaanottaa hallituksen pu-heenjohtajalta Anna-Maija Nurminen-Lempiseltä KarjalanLiiton pronssisen ansiomerkin.

Kurkijoki-Säätiön valtuuskunta kokoontui pitkästä aikaa yhteispotrettiin. Vasemmalta puheenjohtaja Pertti Hartikka Mänt-sälästä, Raija Hjelm Humppilasta, Ville Laakso Loimaalta, Risto Jalonen Raisiosta, Antti Eklund Loimaalta, Eira Savolai-nen Nurmijärven Klaukkalasta, Jarmo Syväsen (tästä kokouksesta eteenpäin Jaakko Taitosen) varahenkilö Asko Kojo Van-taalta, Ritva Kätkä Loimaalta, Jorma Rouhiainen Jaalan Kimolasta, Sirkka Lukka Mellilästä, Jorma Kaartinen Tuusulastaja Lauri Kohon varahenkilö Eino Vepsä Loimaalta. Kuva Lauri Laukkanen.

nen Oripäästä. Heidän hen-kilökohtaiset varahenkilön-sä ovat vastaavassa järjes-tyksessä: Ismo Häyhä Po-rista, Jarmo Syvänen Ylö-järveltä, Riitta Sainio Hel-singistä, Taina HaavistoLoimaalta ja Taina LehtoLoimaalta.

Valtuuskunnan varsinai-set jäsenet (suluissa varajä-senet) ovat puheenjohtajaPertti Hartikka (Jari Jääske-läinen, Alastaro), varapu-heenjohtaja Jaakko Taito-nen (Asko Kojo, Vantaa),Antti Eklund (Maija Inki,Turku), Raija Hjelm (AslakSarre, Vantaa), Risto Jalo-nen (Kaarlo Kojo, Lieto),Jorma Kaartinen (Asko Sai-ranen, Loimaa), LauriKoho (Eino Vepsä, Loi-maa), Ritva Kätkä (LauriPoso, Loimaa), Ville Laak-so (Kari Äikää, Loimaa),Sirkka Lukka (Eila Ranta-la, Mellilä), Jorma Rouhiai-nen (Tapio Nikkari, Tampe-re) ja Eira Savolainen (VesaLukka, Turku).

Tilintarkastajiksi valit-tiin edelleen Aki Nokso-Koivisto, HTM, Loimaaltaja Kaarlo Kojo Liedosta.Varatilintarkastajina jatka-vat Jorma Tiirakari, HTM,Somerolta ja Osmo Kan-gasperko Loimaalta.

Kokouksen pöytäkirjantarkastavat Ritva Kätkä jaVille Laakso.

Nykyisin kuulee useastitarinaa kiusaamisesta jakiusatuista. Varsinkin kou-lukiusaaminen lienee muo-dissa, jos puheisiin on us-kominen.

Olikohan ennen vanhaansellaista sanaa edes keksit-tykään? Jos kouluilla olijollain oppilaalla poikkeavaluonne, saivat opettajat hä-net ojennukseen. Ainakinniin oli maalaiskylillä kutenHiitolan Pukinniemelläkin.Meillä oli äärettömän kun-nioitettu ja pidetty opettajaReino Kokkonen Alli-vai-moineen. Ja alaluokkiaopetti hyvin harrasmielinenAnna Suni. Ei voi muutakuin kiitoksella muistellaheidän antamiaan elämän-eväitä.

Näihin niin sanottuihin”kiusattuihin” voisin määri-tellä veljeni Veikon, jokaosasi kääntää asian kiusaa-jiaan vastaan, loukkaantu-matta kiusaajistaan. Esi-merkiksi hänen puhevika-ansa kaverit koittivat nau-raa, mutta Veikko nauroisille itsekin suuttumatta, jase vei kiusaajilta pohjanpois.

Koulussamme oli tapanapyytää selityksin anteeksitunnilta myöhästymiset.Kerran herätyskellosta olivieteri lauennut tai katken-nut, ja se aiheutti Veikonmyöhästymisen. Anteeksipyytäminen sujuikin moit-teettomasti, mutta tuo viete-rin katkeaminen olikin johankalampi tapaus: viete-ristä kun tuli ”vieteli”. Syymyöhästymiseen sai aikaanluokan naurut, joihin Veik-kokin yhtyi ja toisti sananvielä kerran. Vietelistä tuli-kin Veikolle elämänpitui-nen lempinimi hyvien tove-rien joukossa.

Vielä tuohon kouluai-kaan palatakseni. Talvellakoululla oli aina pitkä mä-kilatu, joka lähti koulunyläpuolelta Kostiaisenmetsästä jatkuen läpi kou-lun pihan ja pienen koivi-kon ylittäen vielä maan-tienkin jatkuen Mykränpellolle ja radanvarteen.Autoliikennettä ei tiellä ol-lut, ja hevosmiehetkin tie-sivät varoa laskijoita. Kunveljeni lähti mäenpäältä,huuteli hän: ”Pois alt, Vie-teli tulee”, vaikka hän jotuolloin osasikin ärrän sa-noa hyvin. Täytyisiköhännäiden nykykiusattujenkinitse vähän myötäelää kiu-saajien kanssa?

Toisen esimerkin kertoiopettaja Kokkonen minul-le. Edellisellä tunnilla olipuhuttu maanvetovoimas-ta, ja Veikko oli koko oppi-tunnin ajan ollut hyvinpoissaolevan näköinen.Seuraavalla tunnilla oli kir-joitusta, ja veljeni istuinenä lähes pulpetin kan-nessa kiinni. Opettaja työn-si (leikillään) karttakepinVeikon paidankauluksestaselkään ja kysyi samalla:”Mitä se Vieteli niin tar-kasti katsoo?” ”Kahoha, kuse maa vettää puolehii, ett-en jäis killumaa kattoo”,kuului pojan vastaus.

Luulen, että veljeni olihyvien kavereidensa kes-ken enemmän Vieteli kuinVeikko, eikä se ollut pilk-kamielellä mainittu, vaanlämpöisellä toveruudella jaystävyydellä. Vielä hänenkuolemansa jälkeenkin jot-kut ovat kysäisseet minultaVietelin viime vaiheista.Hän itse hyväksyi lempini-mensä täysin.

Aino Koppi

Kiusatut

Perjantaina 16. maaliskuuta2 – 2007 – Nro 6

16.3.2006

Miten meselviämmetästäkaikesta?

Hartaus sunnuntaiksi 18.3.4. paastonajan sunnuntai

Kustantaja ja julkaisija: KURKIJOKI-SÄÄTIÖwww.kurkijoki.fi

Toimitusneuvosto: Kurkijoki-Säätiön hallitusToimitus: Päätoimittaja Raija Hjelm

ja kaikki Kurkijokelaisen ystävätToimitus: Koulukuja 7, 32200 Loimaa

Avoinna: Tiistaisin ja perjantaisin klo 9–14puh./fax (02) 762 2551, matkapuh. 050-521 3336

Lakon tai muun ylivoimaisen esteen takia ilmestymättä jääneistä nume-roista ei suoriteta korvausta. Toimitus pidättää oikeuden muokata ja ly-hentää lähetettyjä aineistoja. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestätai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enimmillään ilmoituk-sesta maksetun hinnan palauttamiseen.

ILMOITUSHINNAT:4-väri .............. 60 centtiä/mm + alv 22 %Mustavalk. ...... 45 centtiä/mm + alv 22 %

Säännöllisistä ja jatkuvista ilmoituksista huomattava alennus. Väri-ilmoituksetsopimuksen mukaan. Puhelimitse annettuihin ilmoituksiin sattuneista virheistälehti ei vastaa. Ilmoitusaineistojen jättöaika: keskiviikko klo 16 mennessä.

TILAUSHINNAT:

vuosi ............... 35 euroa6 kk ................ 20 euroa3 kk ................ 12 euroaPohjoismaat ..... 39 euroaMuualle ........... 46 euroa

Lehti ilmestyy pääasiassa joka toinen perjantai. Painosmäärä 2000 kpl.

[email protected]: LSOP 523900-4897

Sivunvalmistus:Etusivu Frontpage, LoimaaPaino: Satakunnan Painotuote Oy, Kokemäki

ISSN 0782-5668

Haapasen HautaustoimistoTÄYDELLINEN HAUTAUSPALVELU

Puh. 762 2700 ja 762 2857Heimolinnankatu 16, 32200 LoimaaLiikeajan jälkeen Reunanen puh. 762 2700

Matkap. 0500 531 814, 050 561 0547

1. Milloin kesäaika otettiinkäyttöön Suomessa jamuualla Euroopassa?

2. Minkä puolesta Turuntuomiokirkon kellojaalettiin soittaa radiossav. 1944 joka päivä klo12.00?

3. Minkä asian takia rahti-laiva Heraklesta tuli v.1946 kuuluisuus?

4. Millaista leipää on kyr-sä?

5. Milloin Viro itsenäistyiuudelleen?

6. Mikä on hevosen nor-maali elinikä?

7. Minkä eläimen tauti onvalkovatsuri?

8. Mikä on nimeltään ihmi-sen selkärangan alin osa?

9. Mikä on kuun kiertoaikamaapallon ympäri?

10. Missä Pohjoismaassaasuu eniten saamelaisia?

“Mistä voisimme ostaa leipää, että he saisivat syödäkseen?”Mistä saisin aikaa ehtiäkseni tehdä kaiken, mitä minulta odo-tetaan? Miten voisimme selvitä vain yhden palkalla, kun toi-nen jäi vaille työtä? Mistä löytäisin voimia kestää tämä saira-us ja yksinäisyys? Olen voimaton näiden vaikeiden ihmissuh-teiden kanssa.

Elämä asettaa ajoittain eteemme haasteita, joiden edessäomat mahdollisuutemme selvitä näyttävät peräti riittämättö-miltä. Elämä tuo eteemme varojamme, voimiamme, taitojam-me ja rakkauttamme vaativia, lähellä ja kaukana olevien tar-peita, joihin meidän näyttää olevan mahdoton vastata. Meis-sä itsessämmekin on tarvitsevuutta, joskus niin kipeää, ettävastausta ei tunnu löytyvän. Jää vain kipu, pitkäksi aikaa.

Kauan sitten Galileanjärven toisella puolen suuri, nälkäi-nen väkijoukko ja Jeesuksen oppilaiden huoli: “Mistä voisim-me ostaa leipää, että he saisivat syödäkseen? Kahdensadandenaarin leivistä ei riittäisi heille edes pientä palaa kulle-kin...” (Joh. 6:1-15) Miten me selviämme tästä?

Sitten havainto: “Täällä on pieni poika, jolla on viisi ohra-leipää ja kaksi kalaa.” Ja heti epäilys: “Mutta miten ne riittäi-sivät noin suurelle joukolle?” Emme ole sittenkään aivan tyh-jin käsin. Mutta se mitä on, näyttää täysin riittämättömältäsiihen nähden mitä tarvitaan.

Uskoa on se, että lähdemme liikkeelle sillä vähällä, mikämeillä kunakin hetkenä on. Lähdemme liikkeelle siitä vähäs-tä, minkä kunakin hetkenä ymmärrämme evankeliumin rik-kaudesta. Lähdemme liikkeelle, vaikka se mitä on, näyttääriittämättömältä. Kuljemme yhdessä toisten kanssa, heidänjoilta puuttuu vielä enemmän. Jaamme heidän kanssaan, joil-la ei ole mitään. Tällä luottamuksen ja jakamisen tiellä se,mikä aluksi näyttää mahdottomalta, tulee vähitellen mahdol-liseksi.

“Jeesus otti leivät, kiitti Jumalaa ja jakoi leivät syömäänasettuneille. Samoin hän jakoi kalat, ja kaikki saivat niin pal-jon kuin halusivat.”

Juha RaatikainenKirjoittaja on Kymin seurakunnan kirkkoherra.

pe 16.3. Ilkkala 17.3. Kerttu, Kerttulisu 18.3. Eetu, Edvardma 19.3. Juuso,

Josefiina,Minna Canthinpäivä, tasa-arvon päivä

ti 20.3. Aki, Kim,Joakim

ke 21.3. Pentti(kevätpäiväntasaus)

to 22.3. Vihtoripe 23.3. Akselila 24.3. Gabriel, Kaapo,

Kaappo,Kaapro

su 25.3. Aija, Marianilmestyspäivä

Kesäaika alkaama 26.3. Manu, Manne,

Immanuel,Immo

ti 27.3. Sauli, Saulke 28.3. Armasto 29.3. Jouni, Joni,

Jonne, Jonni,Joona, Joonas

Rakas puolisoni,äitimme ja mummomme

Helvi MatildaHEIKINMAAo.s. Mäkikoski

* 15.3.1926 Kurkijoellat 28.2.2007 Vampulassa

”Tässä on käsi”,kuului kuiskaus lähelläsi.Kuuntelit ääntä hetken verran;oli, oli se kutsu Herran.Tartuit käteen rohkeasti,vei enkeli perille asti.

Rakkaudella muistaenEinoSeppo ja Tuija

Tero ja TanjaAnne ja Kalle

Helena ja JukkaVesa

Matti

Siunaus toimitettu 11.3.2007 Vampulan kirkossa.

Kurkijoen Aromäen Hämäläisten

kotiseutumatka Kurkijoelle ja Hiitolaan17.-20.5.2007

Majoitus Vätikässä hotelli Helmen mökeissä, puolihoito ja matkatyht. 279 euroa. Sitovat ilmoittautumiset ja tiedustelut maaliskuunloppuun mennessä Inkeri Keinäselle,puh. (019) 417 237 tai 040-738 7789. Tervetuloa mukaan!

��

��

��

Lunta, luntavaanOn vaikea asua vankinalumen,jään ja suurien kinoksien.Ajan tunnen niin kuinseisattuneen,kun joka aamu uudelleenlapioin tien.

Oi pilkistä pikkuisen päivänkilo,tee helpommaksi munelämääni.Myös näytä ihmistensilmienilo,se sulattaa minunkinsydänjääni.

A. K.

Eino Hartikka täyttää 85vuotta huomenna 17.3.Nokialla. Vanhemmat oli-vat Viljo ja Hilja (o.s. Parik-ka) Otsanlahdelta. Eino eijuhli.Risto Hartikka täyttää 85vuotta huomenna 17.3.Pöytyän Kyrössä. Van-hemmat olivat Anton jaHilma (o.s. Taskinen) Ot-sanlahdelta. Ei vastaanot-toa.

Merkkipäiviä

Talvisodan päättymisestä tuli 13. päivänä ku-luneeksi 67 vuotta. Vieläkin, vaikka tiedetään,mitä kaikkea jälkeenpäin on tapahtunut, tuo päi-vämäärä koskettaa kaikkia karjalaisia. Eniten tie-tenkin se liikuttaa tuon päivän omakohtaisestikokeneita. Tänäkin vuonna karja-laiset monilla paikkakunnilla ko-koontuivat yhteen muistelemaantuota päivää.

Siis vuosina 1939-1945 Suomitaisteli. Kaikki eivät palanneet.Ne, jotka palasivat, tarvitsevat yhämeidän apuamme. Tänävuonnajärjestetään valtakunnallinen ke-räys, jossa ensimmäisen kerran mukana ovatkaikki veteraanijärjestömme: Sotainvalidien Vel-jesliitto, Suomen Sotaveteraaniliitto, Rintamave-teraaniliitto, Rintamanaisten Liitto ja Kaatunei-den omaisten Liitto. Keräyksen suojelijana toi-mii Tasavallan Presidentti Tarja Halonen.

Talvi-, jatko- ja Lapin sotiin osallistuneita so-tiemme veteraaneja on vielä elossa 85 000. Heistä14 tuhatta on sodissa vammautuneita. Rintamallaerilaisissa tehtävissä olleita naisia on jäljellä 29 000ja sotaleskiä 1 400. Sotiemme Veteraanit 2007 –va-

rainhankinnalla kerättävät varat käyte-tään sotainvalidien, muiden sotiemmeveteraanien sekä miesten ja naisten elin-olojen parantamiseen. Tavoitteena on,että kaikki sotiemme veteraanit ja sota-lesket voisivat elää itsenäisesti omissakodeissaan mahdollisimman pitkään.

Nyt on meidän, jotka olemme saa-neet asua koko ikämme rauhassa itse-

näisessä Suomessa, vuoro auttaa itsenäisyytemmeturvanneita veteraaneja. Me voimme myös käyttäääänioikeuttamme siten, että saisimme Arkadianmä-elle 200 järkevää edustajaa turvaamaan maallemmeja kansalaisillemme jatkossakin rauhan sekä inhi-milliset elinolosuhteet.

Raija Hjelm

”Sankari, jylhä sotilas,maa ja kansasuorana käydensankoin rivein.Tarkoitus yksija vakaa:seistäja viimeiseen mieheen…”

Aili Hellin Kurri

Perjantaina 16. maaliskuuta 2007 – Nro 6 – 3

SananVoimaa

Tunnetko kiinnostustaElisenvaaran koulun

historiaan?Kutsumme Sinut, Elisenvaaran koulun ja

lukion ystävä, osallistumaan haastatteluuntai muistelemaan koulumme vaiheita.

Elisenvaaran yhteiskoulu täyttää 80 vuotta tulevana syksy-nä, ja juhlaa vietetään lauantaina 17.11.2007. Kesällä jär-jestetään näyttely Kurkijoki-museossa Loimaalla koulunjuhlavuoden kunniaksi. Sama näyttely siirretään koulullemarraskuussa. Tämän vuoksi pyydämme joko lahjoituksinatai lainaksi valokuvia, vanhoja koulun historiaan liittyviäesineitä, kirjoja yms. 15.5.2007 mennessä.

Lisäksi toivomme yhteydenottoja niiltä henkilöiltä, jotkahaluaisivat kertoa muistelujaan evakkotaipaleelta tai koke-muksiaan siirtolaisten vastaanottamisesta. Kirjoitelmia voilähettää postitse tai sähköpostin välityksellä. Haastattelujatekevät Elisenvaaran lukion opiskelijat Suomen historiankurssiin liittyen huhti- ja toukokuun aikana. Muistelmientulisi olla koululla 16.4.2007 mennessä. Niitä käytetäänkoulun ja lukion oppilaiden kirjoituskilpailun virikkeenä.Kurkijokelainen-lehti julkaisee tekstejä tulevissa numerois-saan.

Museoesineitä voi toimittaa lehtori Jarkko Onnelalle. Yhte-ystiedot: puh. (02) 486 510, [email protected]

Muistelmia ja haastatteluja vastaanottaa lehtori Ari Höyssä.Yhteystiedot: puh. (02) 486 510, [email protected]

Tarkempia tietoja koko juhlaan liittyen antaa tarvittaessarehtori Heikki Vainio. Yhteystiedot: puh. 040-511 4856,[email protected]

Elisenvaaran koulun ja lukion 80-vuotisjuhlatoimikunta

16.3. Pyrkikää saamaanselville, mikä on Herranmielen mukaista. Älkääosallistuko pimeydentöihin: ne eivät kannahedelmää. Tuokaa nepäivänvaloon. Ef. 5:10-11

17.3. Käänny puoleeni ja oleminulle armollinen, silläminä olen yksin ja avu-ton. Lievitä sydämenituska, ota pois minunahdistukseni. Ps. 25:16-17

18.3. Jeesus kohotti kat-seensa ja näki, että suuriihmisjoukko oli tulossa.Hän kysyi Filippukselta:“Mistä voisimme ostaaleipää, että he saisivatsyödäkseen?” Joh. 6:5

19.3. Silloin eräs opetuslap-si, Simon Pietarin veliAndreas, sanoi Jeesuk-selle: “Täällä on poika,jolla on viisi ohraleipääja kaksi kalaa. Muttamiten ne riittäisivät noinsuurelle joukolle?” Joh.6:8-9

20.3. Paikalla oli noin viisi-tuhatta miestä. Jeesusotti leivät, kiitti Jumalaaja jakoi leivät syömäänasettuneille. Samoin hänjakoi kalat, ja kaikkisaivat niin paljon kuinhalusivat Joh. 6:10-11

21.3. Hän kuritti teitä japani teidät koetuksellesaadakseen tietää, aiotte-ko todella noudattaahänen käskyjään vai ette.5. Moos. 8:2

22.3. Tehdäkseen teidätnöyriksi hän piti teitänälässä ja ruokki teitäsitten mannalla, jota etteolleet ennen maistaneet,

eivät myöskään teidänisänne. 5. Moos. 8:3

23.3. Hehän joivat siitä hen-gellisestä kalliosta, jokakulki heidän mukanaan;tämä kallio oli Kristus.Mutta useimmat heistäJumala hylkäsi, kohtasi-han heidät tuho au-tiomaassa. 1. Kor. 10:4-5

24.3. Onnellisia ne, jotkasaavat voimansa sinusta,ne, jotka kaipaavat pyhäl-le matkalle. Kun he kul-kevat vedettömässälaaksossa, sinne puhkeaavirvoittava lähde, ja sadeantaa heille siunauksensaPs. 84:6-7

25.3. Mutta enkeli jatkoi:“Älä pelkää, Maria, Ju-mala on suonut sinullearmonsa. Sinä tulet ras-kaaksi ja synnytät pojan,ja sinä annat hänellenimeksi Jeesus. Luuk.1:30-31

26.3. Silloin Maria sanoi:“Minä olen Herran palve-lijatar. Tapahtukoon mi-nulle niin kuin sanoit.”Niin enkeli lähti hänenluotaan. Luuk. 1:38

27.3. Sen tähden Herra an-taa itse teille merkin:neitsyt tulee raskaaksi jasynnyttää pojan ja antaahänelle nimen Immanuel.Jes. 7:14

28.3. Minulla on sydämessä-ni raskas suru ja lakkaa-maton tuska. Toivoisinsuorastaan, että itse olisinkirottu ja erotettu Kristuk-sen yhteydestä, jos se vainauttaisi veljiäni, omankansani jäseniä. Room.9:2-3

29.3. Jumalan sana ei olevoinut raueta tyhjiin.Eivät kaikki israelilaisetkuulu tosi Israeliin, eivät-kä kaikki Abrahaminjälkeläiset ole oikeitaAbrahamin lapsia. Room.9:6-7

Hiitolaiset ry:nsääntömääräinen

kevätkokouspidetään lauantaina 17.3.2007klo 13 Karjalatalon Wärtsilä-salissa 3. kerros, osoite Käpy-länkuja 1, Helsinki. Käsitelläänsääntöjen määräämät asiat jajatketaan jäsentilaisuutena,jossa Juha Paukkunen kertooHiitolan ja Kurkijoen luonnosta.Kahvitarjoilu.

Tervetuloa! Hallitus

Kokouksia

Sisarukset Kurkijoella kesällä 1995. Vasemmalta Leo, LiisiAnneli, Eero ja Marja-Leena.

Muistoja KurkijoeltaVeljeni Leo Antero Kojo,

täyttäessäsi 75 vuotta 31.3.haluan sisarenasi onnitellaSinua sydämellisesti näidenkuvien myötä, jotka otinheinäkuussa 1995 kotiseu-tumatkallamme Kurkijoel-la.

Myös edesmennyt sisar-emme Liisi Anneli Muju-nen oli vielä mukana sekäveljeni Eero Kojo vaimon-sa Leenan kanssa. Matkaoli mitä hauskin. Yövyim-me Kurkihotellissa, jota eivalitettavasti myöskäänenää ole.

Löysimme Kojon Ainonja Viljon mökkien paikat jaison kuusipuun, jonka juu-rella isävainaa kuulemmakessua kasvatti! Emme kui-tenkaan menneet äitimmeAinon (o.s. Nenonen) koti-paikalle, koska sinne vienyt

tie oli hävinnyt. Vierailim-me myös Kurkijoen kirkonraunioilla.

Leo-veljeni, Sinä muis-telit matkallamme moniaasioita lapsuudestasi, erito-ten siitä, kuinka viimeinenlähtö lapsuudenkodista

Kurkijoelta tapahtui. Se jäimieleen. Sinä asut nykyisinTurun seudulla Maariassa.

Sydämelliset onnitteluni.

Sisaresi ElliMarja-Leena

(o.s. Kojo) Virkki Tampere

Leo Kojo 75 vuotta

MuistettavaaNäyttely ”Kurkijokelaisten evak-kotie” Vampulan kirjastossa 13.3.-14.4. ti ja to klo 10-15 sekä ke jape klo 15-19.

Hiitolaiset ry:n kevätkokoushuomenna la 17.3. klo 13 Karjala-talon Wärtsilä-salissa. Kokouksenjälkeen Juha Paukkunen kertooHiitolan ja Kurkijoen luonnosta.Kahvitarjoilu. Tervetuloa.

Elisenvaaran Martat kokoontuvatma 19.3. klo 13.30 jumpan mer-keissä Armi Lepistöllä, Väinölänka-tu 8, Loimaa.

Kauhanojan marttailtaan ma19.3. klo 18 Marita Venttolle Maa-tilamatkailu Wanha-Marttiin kutsu-taan kaikkia marttoja keskuste-lemaan ja suunnittelemaan Hanne-le Vuorisen johdolla Viroon suun-tautuvaa matkaa.

Kalakurjet. Kurkijoen pilkkimat-kan 23.-25.3. lähtö Virttaalta Mat-ka-Viitalasta klo 4.30, Alastaro klo4.40, Hirvikoski klo 4.50, Loimaanasema klo 5.00, Kiasma Helsinkiklo 7.00.

Lappeenrannan Kurkijokelaisetkokoontuvat ti 27.3. klo 13 LiisaPoutasen kotiin, Kymenraitti 10 as13, Lappeenranta. Tervetuloa kaik-ki!

Vampulan Karjalaiset kokoontuuviettämään tupailtaa ke 28.3. klo19 ravintola Helmeen. Tervetuloa.Kaarina ja Paavo.

Karjalan kannaksen Tontti-suku-jen sukutapaaminen la 30.6. klo14 Eurajoen kk:n yläasteella, opas-teet: ”Räisälä-juhlat”. Mm. KariTontin selvitys ”sukuhaaroista”. Voitarkistaa ja täydentää oman lähi-piirin tietojen ajan tasalla olon jaantaa lisätietoja omista elämänvai-heistaan. Buffetti. Ilm. 15.6. men-nessä Matti Tontti p. 050-5646201, [email protected] tai KariTontti p. 040-838 2131,[email protected].

Kettu lymysi metsänreunassa katajapensaan ta-kana ja tarkkaili ladon sei-nustalla maassa istuvaa ka-naa. Se oli vielä nuori eikäollut ennen käynyt ihmis-asumusten lähellä. Eikänähnyt kanaa. ”Tuossapaon iso valkoinen pyy ja kel-paa hyvin tämän päivän ate-riaksi”, kettu tuumi.

Mutta yhtäkkiä kananousi ja lähti kotkottaen kä-velemään kohti ladon sei-nää eikä aikaakaan, kun sehävisi näkyvistä. Kettu läh-ti katsomaan, minne ”pyy”katosi ja huomasikin kananpesän, jossa oli neljä mu-naa. Kettu tuumi: ”Ahaa,taidankin syödä tänään mu-

Ketun ruokaania. Siinä on yksi joka kä-pälälle.” Kettu unohti ka-nan, söi munat ja juoksimetsään.

Seuraavana päivänä ket-tu tuli taas samaan paik-kaan tarkoituksenaan naut-tia liha-ateria. Taas oli kanapesällään. Kettu muistimuna-aterian ollen herkul-lisen ja päätti, että toinen-kin sellainen vielä maistui-si ja pyyn voisi säästää seu-raavaan päivään. Kana istuipesällä aikansa ja lähti taaskaakattaen.

Kettu juoksi innokkaanakanan pesälle, mutta petty-myksekseen näki siinä vainyhden munan. Se ei riittäisiateriaksi, joten kettu päätti

antaa linnun munia lisääseuraavaksi päiväksi. Muttaseuraavana päivänäkin olivain yksi muna entisten li-sänä.

”Odotan vielä huomi-seen, sitten syön sekä munatettä linnun”, sanoi kettu jajatkoi: ”Ylen on hidasta tuomuniminen.”

Kolmantena päivänä pe-sässä oli kolme munaa, mut-ta kanaa ei näkynyt mis-sään. Se oli nähnyt vilauk-sen ketusta, ja sen kananai-voissa oli välähtänyt, eikäse enää koskaan palannutpesälle. Kettukin vaihtoiharmissaan maisemaa, kunoli ensin kauan turhaanodottanut katajan takana.Sen pituinen se.

”Rakila”

Valtakunnallisia Karja-lan Liiton vuoden 2007ekumeenisia hengellisiäpäiviä vietetään 17. ja 18.3.Raumalla. Ohjelmassa onjumalanpalveluksia, kirk-kotilaisuuksia ja esitelmiäteemasta Herätyksen jakansallisen kirkollisuu-den Karjala.

Kahden päivän aikanatullaan käsittelemään Kar-jalassa syntyneen renqvisti-läisyyden ja länsisuomalai-sen rukoilevaisuuden rin-nakkaisuuksia sekä kansal-listuvaa ortodoksisuuttaSuomessa.

Tapahtuman järjestelyis-tä vastaavat Karjalan Liitonhengellinen toimikunta,Rauman Karjalaiset ja Kar-jalaseurojen Satakunnanpiiri yhdessä Rauman lute-rilaisen ja Turun ortodoksi-sen seurakunnan kanssa.

Kaksipäiväisen tapahtu-man aloittaa lauantaina klo

Valtakunnallisethengelliset päivätRaumalla 17.–18.3.

13.30 opastettu kierros Py-hän Fransciscuksen jalan-jäljillä. Kokoontumispaik-ka on Harmaiden veljienpatsaalla Vanhan Raumankupeessa olevan Pyhän Ris-tin kirkon luona.

Klo 15 alkaa avajaisjuh-la Haappusten kirkon seu-rakuntasalissa (Päiväsenka-tu 63, n. 2 km keskustastaTurkuun päin). Esiintyjinäpastori Hannu Palmu, FTEsko Hartikainen, dosenttiTeuvo Laitila, veteraani-kuoro, Ritva Tuutti-Frimanja Esko Grundström. Ohjel-massa esitelmiä, psalmilau-suntaa ja kanteleensoittoa.

Illalla kello 18 alkaa or-todoksinen vigilia PyhänNikolaoksen rukoushuo-neessa ja luterilainen ilta-kirkko Pyhän Ristin kirkos-sa. Sunnuntain tapahtumatalkavat klo 9.30 seppeleen-laskulla. Klo 10 on messuPyhän Ristin kirkossa ja li-

turgia Pyhän Nikolaoksenrukoushuoneessa.

Loput tapahtumat ovatKulttuurikeskus Posellissa(Nortamonkatu 12). Lou-nasta on saatavilla klo 12alkaen.

Päiväjuhlassa (klo 14–16) Pyhäjärvellä syntynytrovasti Raimo Vuoristo jadosentti Jyrki Loima vas-taavat tietopuolisesta osuu-desta. Lopuksi tapahtuuhengellisiä päiviä kiertävi-en ikonin ja pergamentinluovutus seuraavien päivi-en isännille.

Posellissa voi tutustuamyös raumalaisen taiteilija-ryhmä Metkan ikoninäytte-lyyn sekä erikielisiin raa-mattuihin Piplia-seuran jarovasti Elias Huurinaisenesittelypöydällä.

Kullervo Huppunen


Simpeleen Karjalaisseu-ra ry vietti erilaisen Kaleva-lan päivän. Erilaisen siksi,että juhla pidettiin Simpe-leen ala-asteen, Pitkäjärvenkoulun oppilaille, ja lisäksise pidettiin 23.2. eikä 28.2.Alueen oppilaat olivat hel-mikuun viimeisen viikonhiihtolomalla.

Koulun ala-aulassa oliikään kuin tervetulotoivo-tuksena pienimuotoinenKalevala-kirjanäyttely. Mu-kana oli vanhoja Kalevala-kirjoja ja uutena Mauri

Kunnaksen Koirien Kale-vala. Näyttely oli koottutaidokkaasti merkatun pe-rinneliinan päälle.

Kun kaikki 160 lasta,kouluavustajat ja 10 opetta-jaa olivat asettuneet pai-koilleen juhlasaliin, koulunjohtajaopettaja Paula Tuu-nanen kertoi tervetulosa-noissaan viikon olleen hei-dän koulullaan perinneruo-kaviikon. Päivän ruokanaoli kaalilaatikko.

Karjalaseuran oma kuo-ro ”Oprit ja Oleksit” aloitti

tilaisuuden Kalevalaisellavieraan tervehdyksellä.

Ennen varsinaista ohjel-maa Simpeleen Karjalais-seuran puheenjohtaja LeeaPutkuri-Lappalainen kertoiKarjalan Liiton vuoden tee-masta, karelianismista sekäsiitä, mikä on luovutettuKarjala ja keitä kuuluu kar-jalaisseuroihin. Hän selven-si nuorille kuulijoille termi-en karjalainen, siirtokarja-lainen ja karjalaismielinenmerkitystä.

Käkisalmesta pienenä

tyttönä evakkoon lähtenytIrma Pöllänen välitti kuuli-joille niitä tuntemuksia, joi-ta hänelle on jäänyt mieleentalvisodan ensimmäistenevakkojen tulosta Käkisal-meen ja heidän auttamises-taan. Puhutteleva muisto olijuuri evakkomatkan alkaes-sa syntyneen vauvan autta-minen. Isoisä oli valjastanuthevosen ja peittänyt rekeenvällyjen alle äidin ja juurisyntyneen vauvan, ja niinmatka oli alkanut.

Pian oli pienen Irmankin

Oprit ja Oleksit vauhdissa. Simpeleen Karjalaisseuran Soppa-oopperaesitys meneillään. Kuva Paula Penttilä.

Yhteistyötä koulun kanssa Simpeleelläollut aika lähteä pitkälleevakkotielle, joka oli päät-tynyt kahden ja puolen päi-vän kuluttua Ylistaroon.Matkaa oli tehty ”mullikka-vaunuissa”.

Kevät Karjalassa –laulunjälkeen Leea Putkuri-Lap-palainen kertoi omistaevakkomatkoistaan, muu-toistaan ja sopeutumises-taan eri kouluihin ja koulu-paikkakunnille. Monienmuuttojen jälkeen Leeanperhe oli päätynyt Helsin-kiin, ja vasta yliopisto-opinnoissa Leea oli kerto-mansa mukaan löytänytmielekkyyttä. Puheenvuo-ronsa lopuksi hän totesi eri-laisuuden olevan rikkautta.

Laps’ olen Karjalan –laulua seurasi Ethel Ham-marbergin esittämä EliasLönnrotin Kalevalan en-simmäinen runo, Väinä-möisen synty. Lisäksi LeeaPutkuri-Lappalainen kertoimuutamin sanoin Kaleva-lasta.

Soppa-oopperaLeea Putkuri-Lappalai-

nen on oopperan ystävänäsuunnitellut Soppa-ooppe-ran. Sen kantaesitys oli vii-me vuonna pidetyssä perin-neruokatilaisuudessa.

Oopperassa oli Karjalai-sen keittokirjan pitäjäkoh-taisia perinneruokaresepte-jä mukailtu tunnettujen lau-lujen sanoihin ja säveliin.Alun perin ajatus koulullapidettävään tilaisuuteen oli

rokkipohjainen esitys, mut-ta koska oli Kalevalan päi-vän tilaisuudesta kyse, pää-tettiin ooppera esittää kale-valaisittain.

Oopperan juoni oli löy-tää Oprin Oleksi-pojalleoma sopankeittäjä, kun äitioli käynyt jo vanhaksi.

Täysilukuisessa Opri jaOleksi –kuorossa on kym-menen laulajaa. Kuoronsäestäjänä toimii MarkkuVehkamaa. Se esiintyy seu-ran omissa tilaisuuksissa jatilauksesta muille. Lisäksikuoro tervehtii lauluillaankuukausittain terveysase-man hoivaosaston vanhuk-sia.

HuomionosoituksetKoululaiset lahjoittivat

Simpeleen Karjalaisseural-le itse piirretyt kortit muis-toksi tilaisuudesta. Koulupuolestaan sai vastaanottaaluovutettua Karjalaa kuvaa-van kartan.

Tilaisuus päättyi yhdessälaulettuun Karjalaisten lau-luun.

Paula Penttilä

Kuka tietää tekstissä maini-tun talvisodan vauvan? Hä-nen matkansa oli alkanutjostain sodan syttymisseu-dulta ja pysähtymispaikkaoli Käkisalmen Tenkalahti.Irma Pöllänen toivoo tieto-ja, puh. 0500-974 241.

Tuon päivän sanoma Kar-jalan kansalle oli: Lähde ko-toasi heti. Ota mukaasi vii-kon muonavara. Minullapuolivuotiaat kaksoset,anoppi ja evakkoreki. Eteen-päin, mars! Palaa evakuoi-maan, jos ehdit. Jätä syli-vauvasi mummojen huo-maan. Eteenpäin! Sotilassiellä jossain. Vielä kantau-tui kova tykkien pauke rin-tamalta. Valkeat lakanat ih-misten yllä.

Maalikuun 13. päivänäsolmittiin rauha Suomen jaNeuvostoliiton välillä. Tal-visota syttyi, Karjala mene-tettiin, ja me jouduimme pa-kolaisiksi.

Mieheni oli tullut yllättä-en lomalle muutamaa päivääaikaisemmin. Loman loput-tua ja monet täisaunat kyl-vettyään hän oli 12. päiväniltana juuri lähdössä takaisinyksikköönsä, kun samassaovenavauksessa tuli naapu-rin nainen kertomaan, ettäkaikkien oli lähdettävä ko-deistaan aamulla kello kuu-teen mennessä.

Tämä tieto tuli noin yh-deksän aikaan illalla. Ahdis-tuin tiedosta suuresti ja siitä,että mieheni piti juuri tällävaikealla hetkellä lähteäpois. Huusin suoraa huutoaja kohotin katseeni korkeuk-siin. Auta hyvä Jumala!Miksi, miksi? Miksi näintäytyi käydä?

Minusta tuntui silloin,

etten yksin selviäisi tuostatilanteesta. Että en osaisienkä jaksaisi hoitaa kahtapientä vauvaa, anoppia, it-seäni sekä koko karjaa mie-rontielle.

Olin maanviljelijän vai-mo. Mihin karja? Toinenkaksosista oli ollut anopinkanssa noin kahden kilomet-rin päässä, ja heidät Kyyränukko haki yöllä kotiin, toi-nen oli tuotu kotiin jo vähänaiemmin. Kun asuimme rau-tatieaseman lähellä, oli van-hukset ja lapset pitänyt pom-mitusvaaran vuoksi evaku-oida etäämmäksi turvaan.

Siinä epätoivoisen lähtö-kaaoksen keskellä piti leipoamatkaeväät. Tuntui turhaltaenää kantaa halkoja yön pi-meydessä halkoliiteristä tu-paan. Anoppini suostumuk-sella särjin hänen morsius-piironkinsa, jonka hänenpuuseppäisänsä oli tyttärel-leen aikanaan huolella teh-nyt. Kyllä tuntui pahalta ha-kea halkovajasta kirves jarikkoa piironki, mutta nyttäytyi kovettaa luontonsa.Sillä lämmitettiin tuvan uu-nia keskellä yötä, kun anop-pi leipoi leipiä ja laittoi ruo-kia evääksi. Lihapytystä ha-ettiin suolattua sianlihaa,jota paistettiin särpimeksi.Piti saada viikon muonava-rasto mukaan.

Karja piti vielä laittaa na-vettaan. Yön kuluessa ja ko-tona olevan vauvan nukku-

essa kuljetin kelkalla vettäkaivosta navettaan lehmille,lampaille, hevoselle ja ka-noille. Ja heiniä piti kaikilleantaa niin paljon kuin karsi-naan mahtui, ainakin muuta-man päivän tarpeeksi.

Lehmät olivat aivan hei-näkasojen peitossa. Kanatsaivat aitasta vehnää ja kau-raa, lampaat ja sikapossumitä ikinä niitten eteen löy-sin. Lypsämäni maidon kaa-doin sian kaukaloon, ja sin-ne sika jäi tyytyväisenä röh-kimään ruokansa eteen.Kyyrän ukko laitteli hevos-pelejä kuntoon ja kantoi ko-tiin jäävälle orihevoselleheiniä ja vettä. Hevonen olitallissa valloillaan.

Viimeksi hain lyhty valai-simena liiterin vintiltä kui-vumassa olleita lasten vaat-teita. Ulkona ei voinut mi-tään kuivatella. Ne olivatvielä jäisessä kohmeessa, janiitä yritettiin sisällä kuiva-tella uunin edessä hiilloksenhehkussa. Hiilloskin tuntuipoikkeuksellisen tuliselta,mutta olihan se rutikuivallapiironkipuulla aikaansaatu.

Lapset olivat rauhatto-mia. Itkimme kaikki yhdes-sä. Rukoilimme. Näin jälki-käteen tuntuu suoranaiseltaihmeeltä, että tuosta kaikes-ta on hermojaan menettä-mättä selvinnyt. Tuskin kos-kaan ennen ovat huokauksetnousseet niin voimakkainaylös korkeuksiin kuin tuona

yönä. Auta hyvä Jumalameidät vielä tästä, lopeta so-dat maailmasta!

Emme nukkuneet kokoyönä. Vaikeimmalta tuntuijättää rakkaat kotieläimetyksin kylmään ja nälkään.Mielessä pyöri, kuka niitähoitaisi, kauanko ne joutui-sivat kärsimään ruuatta jajuomatta. Kaikki oli tuonahirveänä yönä jätettäväoman onnensa nojaan. Koi-ran ja kissan kohtalon halu-an kokonaan unohtaa.

Koko talvisodan ajan olikylmää, vielä nytkin maalis-kuun alussa yli viisitoista as-tetta pakkasta. Muolaanukon hevosella meidät sittentuona rauhantekopäivän var-haisena aamuna kuljetettiinpakoon koko talon väki.Oma hevosemme oli siisjouduttu jo aiemmin luovut-tamaan armeijan käyttöön.Evakkotaival alkoi, ja olinevakkoreessä kahden pienenlapseni ja anoppini kanssa.

Mihi myö nyt?

Aili Hellin Kurri

Katkelma on kirjasta Sodanja Karjalan liekit (Gumme-rus Kirjapaino Oy, Saarijär-vi 2000). Sodan ja Karjalanliekit on kurkijokelaisen AiliHellin Kurrin (s. 1917) toi-nen julkaistu teos. Se on kar-jalaisnaisen omakohtainentilitys vaikeista ajoista vai-mona, äitinä ja evakkona.

Maaliskuun 13. päivä 1940 Kiusana tikipoksiOlen kauan kehunu, miten ihmisen on hyvä ellää,että valittamista ei pitäs olla kellää.Nyt kuitenkin joku hoksi,että tarvitaan tikipoksi.

Sehän ei jätä kylmäksi kettää,tuntuu, kun joku meitä pettää.Eikä virkavaltakaan tähän puutu,olen ihmetelly, kun ei kansakin jo suutu.En tiedä, kuka tällaseen kiusantekoon luvan antaaja kuka vastuun kantaa.

Ei näitä analookisiakaan asemia ole kai kukkaaehtiny kaikkia kahtoo,

kuka sitä tikipoksia sitten vielä vahtoo.Vähävaranen ei jaksa uusia koneita etes lunastaa,kun niihin menee eläkkeet, että humahtaa.

Vanhassa analookisessa televisiossa ei ollu mittää vikkaa,mutta nyt tikipoksi kiusaa, kun vierasta sikkaa.Millon on signaali heikko ja millon päivitys puuttuu,äkkinäinen siinä helposti suuttuu.

Vanhassa televisiossa voitas hupiohjelmien tasoa nostaa,kun nykyset ohjelmat ei naurata koskaa.Nauru olis ihmiselle tärkee,se se kohentaa järkeeja helpottaa ressii,jonka tikipoksi nostaa essii.

Nykyihminen ei kykene kunnon ohjelmia keksii,kun se on kait seonnu seksiin.Vanhoja ketsejä vois kaivaa hyllystä pois,siellä oikiaa huvia ois.

Vaikka kerran viikossa käytäs Pentti Siimeksen ketsit läpi,ne auttais taas viikon jaksamaa, kuka ne näki.Vanhoja näyttelijöitä on monta muuta,jotka hymyyn vetää suuta.

Vanhat nauhat siis esiin,turhaa ne siellä hyllyssä pesii.Tikipoksit joutaa heittää mehtää,että eivät kiusaa kettää.

Aarne Elolampi


Maanviljelijä, metsäak-tiivi Antti Eklund pitiesitelmän Suomenmaatalousmuseo Saras-sa perinteisenä metsä-päivänä 9.2.2007.

Esitykseni perustuu elin-ikäiseen metsäluonnontarkkailuun. Tekemieni ha-vaintojen perusteella suu-rimmat muutokset metsä-luonnossa ovat tapahtuneetsiirryttyä perinteisestä jät-kähevoskorjuusta tehomet-sätalouteen. Vaikuttavia te-kijöitä ovat lisäksi ostajienhintakikkailu, metsäverotusja EU-politiikka. Koeruu-duilta saamani tuloksetvahvistavat tekemiäni ha-vaintoja typen haittavaiku-tuksista. Kerron myös tuh-kan ja kulotuksen hyödyis-tä.

Riekkoa en ole nähnytsitten vuoden 1953, nykyi-sin teeren ja metson näke-minen on erittäin harvinais-ta. Metsän kylvö onnistuivuonna 1955, mutta ei enää,koska heinät valtaavat tai-mikot, myyrät viimeistele-vät tuhon syömällä taimia.Taimet harvennettiin liianaikaisin, ja puista tuli oksik-kaita, mutta rungot ovatkuitenkin jo jonkin verranjäreytyneet, ja harvennuk-sessa saa jo pikkutukkia.

Kylvön aikaan aukossaovat pesineet teeri sekämetso ja myöhemmin leh-tokurppa. Alempana koste-assa rinteessä lepikossa onpesinyt metsäpyy. 1960-lu-vulla Kojonkulmalla näkyivielä monikymmenpäisiäteeriparvia, nyt vain harvo-ja teeriä. Viimeksi toissakeväänä pellolla yksinäinenteerikukko oli soitimella,mutta turhaan, koska mor-sianta ei perästäkään il-maantunut.

Metsän uudistaminenMetsä uudistetaan yleen-

sä rakennuspuun tai rahantarpeessa. Omalla tilallanimetsää uudistan yleensäkaistalehakkuuna ihmistyö-nä. Suuremmat uudistusalattietenkin koneellisesti, jol-loin jätetään riittävästi sie-mentäviä puita pystyyn,mutta pienissä kohteissapuun kaato tehdään mies-työnä ja korjuu koneella taihevostyönä.

Metsään jätetään paljonkaatamattomia puita sie-menpuiksi, jotta uudistusalavarmasti taimettuu. Järeyty-neet siemenpuut kaadetaanvasta taimettumisen jälkeen.Avohakkuuta vältetäänmyrskytuhojen, heinittymi-sen, vatukoiden syntymisenja metsän suojassa olevienasumusten jäähtymisen ta-kia. Hakkuun jälkeen ala ku-lotetaan ja oksakasat polte-taan. Näin estetään heinitty-minen ja varmistetaan tai-mettuminen. Tämä on var-

Viedäänkö kannotkin metsästä?Talonpojan havaintoja metsätaloudesta

min tapa taimettaa.Metsä-äestysalueet ovat

kaikki enemmän tai vähem-män epäonnistuneet. Hak-kuussa pystyyn jätettyjähaapoja kaadetaan rasiinvuosittain muutama, jolloinsaadaan ravintoa metsäneläimille kuten hirville, jä-niksille sekä peuroille. Kas-vavat haavat tarjoavat ra-vintoa ja suojaa metsoille.Seuraavana keväänä kaa-dettuihin haapoihin tuleelehdet, puu kuivuu ja on ke-vyt korjata pois. Sitten pa-rin vuoden kuluttua on allatiheä kuusen taimisto.

Jos metsä tarvitsee kone-korjuun tai peurapolkujenseurauksena ojitusta, ojatkaivetaan vasta uuden met-sän taimettumisen jälkeen.Ojitus toteutetaan kohtuul-lisena, eikä kaikkia kosteik-koja poisteta, vaan sääste-tään vanhat lammet metsäneläinten käyttöön. Ei ole ta-loudellisestikaan järkeväävetää ojia kaikkien yksit-täisten kosteikkojen kui-vaamiseksi.

Nuoren metsänhoito

Ensiraivauksessa jätänpystyyn yleensä lepät, siitähyötyvät neulaspuut sekäpyyt ja teeret. Ensiharven-nus tehdään kahden taimik-kokäsittelyn jälkeen. Tai-mikko on kasvatettava riit-tävän tiheänä, että tapahtuuluontainen karsinta. Olenhuomannut, että liian har-voiksi jätetyissä taimikois-sa kasvaa räkämäntyä, jotateollisuus ei myöhemmin-kään halua.

Noin 25 vuoden ikäisenäteen varsinaisen kuitupuu-harvennuksen, jolloin saanmyös polttopuuta. Työt teh-dään miestyönä ja hevos-korjuuna.

TyppilannoitusTyppilannoituksesta on

eteläisessä Suomessa pelk-kää haittaa. Teollisuus, lii-kenne, karjatilat ja asutuspäästävät ilmakehään typ-peä aivan riittävästi metsänlannoittamiseksi. Lisäty-pestä on vain haittaa. En-siksi sieltä kuolee kataja,joka on tärkeä riistalle ra-vintona ja pikkulinnuillepesäpaikkana. Lahovauriotlisääntyvät niin, että 15 %koko puumäärästä on laho-vikaista. Riski tykkylumenaiheuttamille vaurioillekasvaa.

Tuhohyönteiset, muunmuassa kirjanpainaja, li-sääntyvät ja tappavat puita.Ytimennävertäjä tekee tu-hoa männylle. Männynver-sosurmaa esiintyy lannoite-tulla alalla sekä suomaas-tossa. Lannoitetuilla puillaon pienet ja heikot juuretkuten istutusmänniköillä,joten myrskytuhot lisäänty-vät. Lannoitus lisää heinit-tymistä, mikä lisää edelleenmyyrätuhoja. Lannoitettutaimikko maistuu mehevä-nä erityisen hyvin hirvelle.

Kolmen vuoden kuluttualannoituksesta alkaa neu-laskato, koska muut ravin-teet loppuvat. Esimerkkinämainitsen vuonna 1975 lan-noitetun vanhan metsän,josta pääsato korjattiin1980- luvun puolivälissä, jaemopuut noin kymmenenvuoden kuluttua. Näissä tai-mikoissa on heikoin ravin-netilanne ja runsaasti hirvi-tuhoja. Poltetulla alalla oliparas ravinnetilanne eikämainittavasti hirvituhoja.

TuhkalannoitusTuhkalannoituksesta

olen saanut hyviä koke-muksia. Kymmeniä vuosiapuuta polttaneena olen vie-

nyt tuhkan pannuhuoneestametsään näkemättä min-käänlaisia haittavaikutuk-sia. Kulotus jättää ravinteetmetsään, ja tuhka nostaamaan pH-arvoa. Kulotetuil-la aloilla ovat tiheimmät jaelinvoimaisimmat taimikot.PH-arvo yli viisi on hyvä:kasvit käyttävät ravinteitaparemmin kuin pH-arvonjäädessä alle viiden.

Aiemmin metsäpalot sa-tunnaisen ajan välein hoiti-vat tuhkalannoituksen. Nytsuosittelen, että tuhkaa lisä-tään metsään viidestäsadas-ta viiteentuhanteen kiloahehtaarille kerran kierrossa.Lämpökeskuksista tuhkaviedään nykyisin kaatopai-koille, mikä nostaa osaltaanenergian hintaa. Tämä onjärjetöntä. Tuhka on palau-tettava metsään. Tuhkalan-noitus toteutetaan rakeiste-tulla tuhkalla helikopterile-vityksenä.

KoeruudutVuonna 1988 perustet-

tiin mailleni koeruudut.Koeruudut toteutettiinMETLA:n ja Kemiran toi-mesta, koska väitteeni ha-luttiin todistaa vääriksi.Nollaruudun kasvu on ollut86 mottia hehtaarille 12vuodessa, typpiruudun vas-taavasti 16 ja tuhkaruuduntältä väliltä. TuhkaruudunpH nousi 4,4:stä 5,4:ään.Vuonna 1990 oli myrskytu-hoja, ja samana vuonna tyk-kylumi kaatoi puita. Muil-takin lannoitetuilta aloiltaon kaatunut puita myrskynja tykkylumen seurauksena.Nyt tuhkaruudulla on eh-dottomasti järein puusto.

METLA:n lahotutkijatTuula Piri ja Kari Korhonensekä unkarilainen tutkija te-kivät useampana vuotena1980-luvun lopulla ja 1990-

luvun alussa juuristotutki-muksia typpilannoitusalallasekä muilla lannoitetuillaaloilla. He löysivät lannoi-tuksen jälkeen kivissä hier-tyneitä juuria, joista maan-nousemasieni iski puihin.Rajanaapurin lannoittama-ton metsä oli tervettä.

Ennen lannoitusta typpi-alueen puumäärä oli 280mottia. Lannoituksen jäl-keisten myrsky- ja tykkylu-mituhojen jälkeen puumää-rä on nyt silloista pienempi.Lannoittamattomilla aloillaei ole tapahtunut merkittä-viä tuhoja, eikä ole lahoa.Tuhkalannoitetulla alallaon marjoja ja sieniä, muttavain vähän heinikkoa. Hei-nää riittää typpialueillavaikka lampaille ruoaksi.Korjatkoon Finnpig vir-heensä tekemällä pässiase-man karjuaseman sijasta.(Teurastamot lopettivatlampaan oston; pettivätnäin lampurit.)

Metsän säästäminenTaimikko on mielestäni

pidettävä taajana, Tapionsuositusta tiheämpänä, jol-loin taimet kilpailevat va-losta ja karsiutuvat luonnol-lisesti. Noin viisivuotiaastataimikosta taitan puukollakoivun vesoja männyntain-ten päältä. 20-vuotiaaseenmetsään on tehtävä ensihar-vennus.

Olen tehnyt metsätöitähevosella, näin metsään eitule isoja ajouria eikä juu-ristovaurioita. Metsän nä-kee tarkemmin ja oma kun-to pysyy hyvänä, metsä voiparemmin ja seuraavassahakkuussa tulee enemmänpuuta.

Eläintenhuomioiminen

Lammikoiden ja kos-

teikkojen säästäminen jamustikoiden ja varpujen pa-lauttaminen monipuolistaaeläinkantaa, kanalintujasorsia ja metsäjäniksiä, tar-joamalla juomapaikkoja jaravintoa. Monipuolinen jat-kuva puusto ilman avohak-kuuta on edullinen eläimil-le, erityisesti linnuille ja jä-niksille on suojapaikkoja.Eläimille tärkeät ravinto-kasvit, mustikat, varvut jasienet katoavat, jos on hei-nikkoa.

Ensin on huolehdittava,että pesimäaikaan pedoillaon riittävästi ruokaa, jottane jättävät poikueet rau-haan. Ennen pikkutilallisetruokkivat pedot viemälläeläinjätteet tunkiolle, ny-kyisin ravintoa saadaan vie-mällä haaskoja metsään.Kun pedot syövät haaskanne levittävät jätöksensämetsään lannoitteeksi. Kaa-tamalla haapoja ja nuoriakoivuja saadaan ravintoametsän eläimille. Hirvi osaasyödä pystyssä olevat pajut.Huonokuntoiset ja kapisetpihoille pyrkivät pedot onsaatava lopettaa.

Nyt kun viedään kannot-kin metsästä, nousevat sa-malla taimet, maa tiivistyy,tulee vesiläpiä ja viedäänravinteita. Tämän jälkeenuudistaminen maksaa heh-taarilta noin 8 000 mum-monmarkkaa ja syntyy hei-nikoitumisvaara. Siksipäottaisinkin kaatopaikatenergiakäyttöön ja jättäisinhakkuutähteet metsään.

LopuksiEsitykseni on ollut tietä-

myksen lisäämistä moni-muotoisen metsäluonnon ja-talouden puolesta, jotenseuratkaa metsienne tilaa.Valitkaa huolella tavat, joil-la metsiänne hoidatte. Ter-veet hyvin kasvavat metsäthengittävät puolestamme.Jopa astmaatikolle on tervemetsä parempi kuin sika-laympäristö.

Kiitän jouluksi saamaaniuutta metsätaloussuunnitel-maa. Siinä ei enää suositel-tu typpilannoitusta, vaan sesuosittaa hakkaamaan vuo-tuisen kasvun metsästä ha-luamallani tavalla. Näinpuumäärä kasvaa kymme-nessä vuodessa 15 %. Tämätietää moottorisahan lauluaKojonkulmalla tulevinakinvuosina.

Kiitän kaikkia tutkijoita,tiedemiehiä, Kemiraa,METLA:a, Helsingin yli-opistoa, MTT:tä ja metsä-ammattilaisia. Kiitän Met-säliittoa pystykaupoistametsurihakkuuna sekä mui-ta hakkuumiehiä ja vänkä-reitä, jotka ovat viihtyneetkanssani perinteisessä met-sätyössä.

Antti EklundAntti Eklund puhui Sarka-museossa oikeanlaisen metsänhoidon puolesta. Hän on myös mukana kurkijokelaisen piiskan te-kokurssilla. Hevosmiehellähän pitää olla omatekemä piiska. Kuvassa vas. Martti Poskiparta, oik. Arvi Silvennoinen.


”Voimakolmikko”. Martti (vasemmalla) ja Eino Repo (oikealla) Lyyli-sisaren luona vierai-lulla helmikuussa 2007.

Talvikin sentään saatiinviimein. Kyllähän sitä odo-tettiin ja yritettiin selvittää,miksi se ei tullut silloin,kun ladut ja rinteet piti saa-da kuntoon. Hyvä, että vii-mein saatiin vähän lunta japaljon pakkasta. Luontoäitikatsoi jo tehneensä tarpeek-si kiusaa.

Nyt tietysti pakkasta onyli hiihtorajan. Minäkintyytyisin alempiin pakkas-lukemiin. Karjalassahan oliaina paljon lunta ja riittä-västi pakkasta, muistoissa.

Nyt onkin jo helmikuulopuillaan. Laskiainen onmennyt ja toivottavasti pel-lavat kasvavat pitkiksi,vaikka en kenenkään kuul-lut huutavan pitkiä pellavia.Muistitteko kaikki olla va-kavina rokkaa syödessänne,

etteivät itikat syö ensi kesä-nä.

Maaliskuun alussa oliKurkijoella eräs merkittävätapaus: Markkinat. Muiste-len, kuinka lapsena veimmehevosmiehille ja hevosillejuotavaa tienvarteen. Myö-hemmin pääsin isän muka-na markkinoille. Siellä ta-pasi tuttuja ja oli aina jotainmukavaa katsottavaa.

Valokuvaaja otti kuvia,oli mukava kuunnella he-voskauppiaita, ja joskusmentiin ostamaan vaatteita.Kerran minulle oli luvattuvillatakki, ja niin sitten äitiopasti, ettei saanut ostaapunaista, sillä sitä ei voisikäyttää joka paikassa. Mut-ta ei me isän kanssa löydet-ty muuta kuin yksi sopiva,ja se oli kirkkaanpunainen.

Muistellaanpataas menneitä

Se oli kaunis, ja siinä olipuna-musta-valkoinen vyö.

Erään kerran olin Pyhä-järvellä tätini luona, ja hä-nen oli määrä tuoda minutennen markkinoita pois.Jostain syystä hän ei jouta-nut ennen kuin ensimmäi-sen markkinapäivän iltana,joten jouduin menemääntyttökaverini kanssa potku-kelkoilla kirkolle. Tulihansekin reissu tehtyä. Eikä seniin pitkältä tuntunut sematka.

Myös sota-aikana kävinkelkalla kirkolla, ja kerranlähdin kävellen, asioidenhoito meni iltaan. Se reissuonkin jo toinen juttu, kunminua luultiin vakoojaksi.

Oikein aurinkoisia ke-väisiä pakkaspäiviä kaikil-le tutuille ja tuntemattomil-le, toivoo

Lyyli Hautamäki

PS. Pakkasta vain alle 15astetta.

Kurkijoen historian (IVosan 1. painos) on painettuvuonna 1960. Kirja kertoo,että piiskoja on Kurkijoellatehty jo tuhat vuotta sitten.Tarina ei kerro, montakooravannahkaa piiska vuon-na 960 mahtoi maksaa.

Piiskojen kulta-aika oli1800-luvun lopussa ja1900-luvun alussa. Silläajanjaksolla tiedetään Kur-kijoella tehdyn piiskojajopa 30 000-40 000 kappa-letta vuodessa. Piiskat myy-tiin markkinoilla kauttamaan ja myös rajojemmeulkopuolella aina Pietariamyöten. Siis siihen saakka,kun Venäjän raja oli avoin.

Varsinaisia piiskakyliäolivat Ihojärvi, Lapinlahtija Rummunsuo, mutta tokitekijöitä löytyi monestamuustakin kylästä. Piiskansiiman tarpeet, siis ns.mänttinahka, josta tehtiinmm. hevosvaljaita, tuotiin

Pietarista tukkuostona.Piiskaa varten leikattiin na-hasta kolme kapeaa soiroa,joista punottiin siima.

Piiskan varsi tehtiinyleensä nuoresta tuomenvesasta, joka kuivattiinkuori päällä. Varsina käy-tettiin myös höylättyä jamustaksi maalattua vartta.Myös siiman kiinnittämi-sessä varteen on käytettykahta eri menetelmää. Jokotikattiin pikilangalla sii-maan ns. välikappale, jokasidottiin varteen nahkasui-kaleella tai sitten sidottiinsiima suoraan varteen, jol-loin yksi työvaihe jäi pois.

Vaikka hevoskasvatusKurkijoella jatkuikin, niinpiiskojen valmistus alkoihiipua vähitellen. Sitä edes-auttoi mm. 1920-1930-lu-vuilla maamiesopiston op-pilaiden eläintensuojeluoh-jelma, jossa kyseenalaistet-tiin piiskan käyttäminen.

Maamiesopiston oppilaatjopa pyrkivät keräämäänpiiskoja pois myynnistäKurkijoen markkinoilla.”Ehkä näin onkin parempi,sillä monen miehen hevo-nen, ja akka, huokaa helpo-tuksesta, kun piiska koko-naan häviää”, kirjoitti kur-kijokelainen sanomalehtiKarjalassa noihin aikoihin.

Niin tai näin, piiskan tär-kein tehtävä oli hevostenkasvatuksessa osoittaa ori-varsalle, kuka oli isäntä. Ei-vät kunnon hevosmiehettyöajoissa piiskanneet he-vostaan. Tärkeämpää olihuolehtia hevosen hyvin-voinnista, jolloin hevonentyöajossa nojasi länkiin niinpaljon, kuin sillä voimaa”rahkeissa” oli. Ja toisek-seen, ei Kurkijoella vaimoasanottu akaksi kuin har-voin. Ja vielä harvemminvaimolle annettiin piiskaa.

Arvi Heinonen

Juhani Mielosen (vas.) äiti on Mikrilästä ja isä Parikkalasta, Jukka Heinonen on lähtöisinRummunsuon Eliaksenmäeltä ja Taina Mielosen suku on Räisälästä. Taina opiskelee Hä-meen ammattikorkeakoulussa nahkatöitä ja suunnittelee tekevänsä yhden työnäytteen Kur-kijoen piiskasta. Heinonen kertoi, että Rummunsuolla tehtiin paljon piiskoja. Hänen iso-isänsä oli opettanut piiskasidonnan, kun oli tehty lasten urheiluharrastuksiin sopiva keihäs.

Kurkijoenpiiskan historiaaPiiskakurssilla 14 osanottajaa

Eija (o.s. Vehviläinen) ja Simo Kulmanen lähtivät Alastarolta piiskakurssille. Eijan isä onMikrilästä ja äiti Sorjosta. Eijan haaveissa on piiskan jälkeen oppia tekemään lapasia neu-lakinnastekniikalla. Hän on perinyt mummonsa neulan.

Uusipöytästandaari

- lahjaksi- muistoksi- omalle pöydälle- kiitokseksi

35Tilaukset ja kyselyt:

KurkijokelainenKoulukuja 7, 32200 LOIMAApuh. (02) 762 2551, 050-521 [email protected]

€

”Kurkijoen vaakuna”

35


”Maailmassa monta onihmeellistä asiaa, se häm-mästyttää, kummastuttaapientä kulkijaa.” Yksi mi-nun elämääni liittyvistä ih-meellisistä ja uskomatto-mimmista asioista on me-neillään tässä ja nyt minunkantakapakassani. Ettäminä – entinen resupekka,satamajätkä, syöpäinen, pa-niikkihäiriöinen vanhaukko – seison tässä yleisönedessä omilla tolpillani il-man rollaattoria ja yritänsanoa jotain tolkullista mm.paikalle kutsutuille lehdis-tön edustajille muka ”juh-littuna kirjailijana”. Syö-pään sairastuneethan yleen-sä siunataan viiden vuodensisällä haudan lepoon, japaniikkihäiriöiset kiikute-taan yleensä vastaavasta ti-lanteesta pilliautolla lähim-pään sairaalaan.

Ja minä kun tunnen ole-vani vielä yhtä hyvässäkunnossa kuin 40-vuotiaa-na. Todella uskomatonta.Taitaisi olla ihan muistel-mien arvoinen juttu. Älkääkuitenkaan ihan vielä am-bulanssia kutsuko. Suurinpelkoni nimittäin nyt on,etten malta lopettaa tari-nointiani, ennen kuin kuu-lijoista ensimmäiset kuor-saavat äänekkäästi. Minul-la on nimittäin perin kiusal-linen taipumus höpöttääjoutavia iät kaiket sen jäl-keen, kun minut on päästet-ty irti puhujapönttöön.

Minun pitäisi kaiketikertoa, miten tämä kirjanenoikein pääsi syntymään. Nose vahinko oikeastaan alkoisiitä, että poikani Jari toipöydälleni ”kompuutterin”ja sanoi: ”Alapas ukko ope-tella aikasi kuluksi tuollakirjoittamista.” Yllytyshul-lu kun olen, niin aloin ope-tella kymmenen vuodenkirjoittamistauon jälkeen.

Itse asiassa varsin nolohomma, sillä kymmenenvuotta aikaisemmin eläk-keelle päästyäni vannoinpyhän Aabrahamin nimeen:”Minun osaltani paperityöt

ovat nyt kerrassaan loppu.Kasvatan pelloillani pehme-ätä heinää korvaamaan pa-perin käytön jopa kaikissatarpeissa.” Olisi ollut van-nomatta paras.

Eihän siitä kirjoittami-sesta aluksi mitään tolkkuasaanut, mutta poika onneksiopetti minut ”kompuutte-ria” näpelöimään. Oli se ai-nakin erinomaista alkaneendementian hidastamista. Jossillä saa vaikka parikym-mentä vuotta siirrettyä de-mentoitumista eteenpäin,

niin sehän alkaa minulle joriittääkin. Eiköhän siinäajassa ole keksitty tautiin jouusia lääkkeitä?

Jälkikasvuavarten talteen

Aloin kirjoitella juttujamenneestä elämästäni siinäluulossa, että jälkikasvuni– toiveeni mukaan runsas –kiinnostuu isona siitä, min-kälaisesta äijän ruhjakkees-ta heidän geeniperintänsäon lähtöisin. Kun juttuja olikasassa melkoinen määrä,

ajattelin: ”Minähän voinpainattaa näistä jutuistanioikeastaan omakustanteenjälkikasvulleni jaettavaksi.”

Poikani korjasi kirjoitus-virheitä joistakin jutuistanieikä tuominnut niitä täysinkelvottomiksi. Hänen kom-menttinsa oli: ”Kyllä sulla,ukko, asiaa on, mutta kir-joittaa sinä et osaa.” Tytäroli samaa mieltä ja piirtelihenkseleitä joiden kappa-leiden päälle. Hyvä niin.

Koska minusta asia ontärkeä eikä sanojen peräk-käin asettelu eivätkä väli-merkit, niin minulle tulipäähännousema, että veisinjuttukokoelmani Oolin kus-tannusvirkailijalle kuullak-seni, mistä syystä se on täy-sin kelvoton julkaistavaksi.Pidin itsestään selvänä, et-tei se missään tapauksessasoveltuisi konservatiivisenOolin repertuaariin, muttavoisin saada sieltä vinkke-jä, joiden avulla veistelisinsen kirveellä jollekin muul-le pienkustantajalle mah-dollisesti kelpaavaksi.

Odotukseni mukaisestikustannusvirkailija katselijuttukokoelmaani ilmein,joka kertoi: ”Taas joku puu-pää on tarjoamassa kelvo-tonta tekstiä meidän kus-tannettavaksemme. Kylläniita kaheleita näyttää riit-tävän.” Virkailija oli kui-tenkin erittäin fiksu mies jasalli minun jättää mappinihänen työpöytänsä kulmal-le.

Viikon, parin kuluttuakustannusvirkailija soittiminulle ja sanoi: ”Muttamehän teemme tästä kir-jan.” Olin lentää perseelle-ni. Uskomaton juttu. Todel-la uskomaton. Hän lisäsi:”Se kaipaa tosin pientä vii-laamista.” Minun mielestä-ni se kaipasi vielä kirveelläveistämistä, oikein piilukir-veellä.

Kaunisteltuversio julki

Olin kirjoittanut juttunirunoratsuni ohjat löysällä jakirjoittanut ruman sanan,niin kuin se sanotaan, jotentekstiä oli mielestäni hive-nen ”sivistettävä” Oolin re-pertuaariin paremmin so-veltuvaksi. Niinpä ohjastinrunoratsuni ohjakset kireäl-lä koko juttukokoelmaniuudelleen lävitse. Taisin sii-nä tehdä vikatikin. Teksti eiollut enää alkuperäisen hul-vatonta.

No kelpasi se kuitenkinvielä toisenkin kustantajanedustajan lukemana. Oma-valtaisesti karsin siitä kui-tenkin ennen painoon me-noa eräitä okaisimpia oksiapois. Ne olisivat saattaneetpistää joitakin mahdollisis-ta lukijoistani ja sitähänminä en halua. Nämä oksatovat kuitenkin edelleen tal-lessa mahdollista myöhem-pää käyttöä varten.

Oikeastaan Alfred Tan-ner on kiteyttänyt kupletis-saan kaiken lapsuuteni ai-kaisen sanomani orpopojanvalssiinsa: ”Vaan aina maa-ilmalla, oudon orren alla,lainalattialle kallistan mäpään.” Minun tosin piti kal-listaa pääni joskus heinäka-

saankin, kun ei ollut sijaamajatalon lattialla. Kun enole oppinut tuota valssin ja-loa taitoa milloinkaan, ris-tin kirjani orpopojan letka-jenkaksi.

Kirjan kansikuva esittääkotoani Kurkijoen kirkon-kylään johtavaa tietä, mi-nun entistä koulutietäni.Kuvassa näkyvän tien pääs-tä näkyi jo Kurkijoen kir-kon torni, minulle erittäinrakas paikka. Selitys risai-sille kengille löytyy kirjansivuilta.

Kirjastani voin melkeinsanoa, että ”paska kirjamutta tulipahan tehtyä”. Enole sen tekstiin lainkaantyytyväinen. Sen tekstissäolisi vieläkin paljon korjat-tavaa, mutta jos jatkaisinvielä sen korjaamista, niinsiihenhän kuluisi koko lop-pu elämäni. Joskushan seon puhallettava peli poikki.Kriitikot ovat varmastikanssani täsmälleen samaamieltä.

Painavaasanottavaa

Siltä osin olen kuitenkinehdottomasti peräksi anta-maton, että kirjani on –huonosti muotoillusta teks-tistä huolimatta – ehdotto-masti lukemisen arvoinen.Lukekaa ihmeessä se, taiparemminkin ostakaa ih-meessä se. Minulla on to-dellakin ollut sanottavaa.

Todistan kirjassani mm.kiistattomaksi tosiasiaksi,että ainakin minulle olierinomainen onni tehdä en-simmäiset kymmenen työ-vuottani erilaisia pätkätöitä.Sain niiden avulla itselleni

Serkukset ”kirjailija” Lauri Poutanen ja Irja Vähätalo (o.s. Poutanen) kirjan Orpopojan let-kajenkka julkistamistilaisuudessa Loimaan torin varrella sijaitsevassa Ravintola Lintu-Par-vessa.

Kukitettu kirjailija Lauri Poutanen kertoi, miten hän tuli kir-joittaneeksi oikein kirjan.

Orpopojanletkajenkka

mittaamattoman arvokkaanpääoman: taidon suoriutuamiltei mistä työstä tahansaitse ja rutkasti elämänkoke-muksia.

Haastan kaikki piltilläruokitut vieläkin ainakinmetsätöissä. Jos olisin saa-nut heti koulun jälkeen ny-kyisin niin tavoitellun vaki-tuisen työpaikan sorvin ää-restä, jota sorvia olisin saa-nut polkea turvallisin mie-lin eläkeikään asti, ja josensimmäinen kosintani oli-si johtanut avioliittoon, mi-nulla ei todellakaan olisimitään kertomista lapsille.Ei kerrassaan mitään. Elä-mäni olisi ollut tuplastiköyhempää, tuskin edeselämisen arvoista.

Todistan kirjassani myöskiistattomaksi tosiasiaksisen, että paniikkihäiriö jasyöpä ovat vastoin asian-tuntijoiden ennusteita täy-sin parannettavissa oleviasairauksia. Jos ne tauditovat vielä minussa, niin vä-liäkös tuolla, kun ne eiväthäiritse elämääni miten-kään.

Pyrin kirjassani myösvalamaan lukijoilleni uskoasiihen, että meistä jokaisel-la on mahdollisuus päästäomin avuin tavoittelemaan-sa auvoiseen elämäntilan-teeseen, vaikka matkaanlähtiessä eväsreppu keik-kuisi olalla lähes tyhjänä javaikka matkan varrella oli-si useita sudenkuoppia jaromahtamaisillaan oleviasiltoja. Minä olen saavutta-nut tuon elämäntilanteen.

Lauri Poutanen

JospaJospa jo tulisi kesä,jospa loppuisi lumen tulo,olisi linnuilla oma pesäja rauhaisa kotiolo.

Jospa kaikki maailmanlapsetsaisi kasvaa ilman nälkää,myös kaikki harmaahapsetsais tuntea myönteistämieltä.

Jospa loppuisi vieroksunta,kaikki ihmiset olisisamanarvoiset,eikä jokaisella omakuppikunta,ei paremmat toiset kuintoiset.

Jospa elettäis ilman sotia,taisteluita ja paremmuutta.Niin moni kaipaa entistäkotia,ystävyyttä ja elämää uutta.

A. K.


Seuralla oli vuoden 2006lopussa 234 jäsentä, joista115 oli maksanut jäsenmak-sun tai ainaisjäsen maksunsekä Karjalan Liitolle tili-tettävän 5 euroa. Maksa-mattomia jäseniä oli 119 jauusia jäseniä 2.

Vuosikokous valitsi12.3.2006 seuran puheen-johtajaksi seuraavalle kau-delle Riitta Sainion. Johto-kunnan jäseniksi valittiinJorma Kaartinen, SakariKarsila, Pirjo Kojo, Anna-Maija Nurminen-Lempi-nen, Kari Raitio ja HeljäSuveri. Kokouksessa pu-hetta johti Mauri Rastas, jaläsnä oli 19 jäsentä.

Johtokunnan järjestäyty-miskokouksessa sovittiin,että varapuheenjohtajanatoimii Sakari Karsila, jäsen-asioita hoitavat JormaKaartinen ja Kari Raitio, ta-lousasioita Riitta Sainio.Sihteerin tehtäviä hoitivatvuonna 2006 vuoroin Jor-ma Kaartinen ja Heljä Su-veri.

Johtokunta kokoontuivuoden 2006 aikana 6 ker-taa. Kokouspaikkoina oli-vat Karjalatalon kokoustilatsekä kesällä karjalaisten ke-säkoti Jollaksessa.

Vuosikokous valitsi vuo-den 2006 tilintarkastajiksiSirkka Koposen ja IrmaKauppisen sekä varatilin-tarkastajiksi Maija Dam-mertin ja Kaarina Vanhalan.

Toimikunnatja osastot

Järjestelytoimikunnanvetäjäksi valittiin Heljä Su-veri ja muiksi j ä s e -niksi Raili Kuosa, LinneaLaukkanen, Riitta Sainio jaSirkka Salonen. Toimikun-ta on hoitanut tarjoilun jaarpajaisten järjestelyt. Toi-mikuntaan ovat osallistu-neet myös aktiivisesti seu-ran muutkin jäsenet.

Lappeenrannan osaston

Kurkijoki-Seurantoimintaa vuodelta 2006

vetäjinä ja kokoonkutsujinatoimivat Siiri Horttanainenja Eeva Kemppinen. Jäse-niä vuonna 2006 oli 10, jayksi uusikin jäsen liittyijoukkoon.

Tampereen osastoa onhoitanut Tapio Nikkari. Jä-seniä oli 37 henkilöä.

Vuonna 2006 jäsenmak-su oli 10 euroa/henkilö. Ai-naisjäsenmaksu oli 100 eu-roa. Kymmenen euron li-säksi jäsenet voivat maksaaKarjalan Liiton jäsenmak-sua 5 euroa, joka välitettiinKarjalan Liittoon.

Internet-toimikuntaanovat kuuluneet Ville Laak-so, Mauri Rastas ja VeikkoRepo. Toimikunta kokoon-tui vuonna 2006 elokuussaKurkijoki-museolla Loi-maalla ja marraskuussaKarjalatalolla Helsingissä.

Yhteistyö-kumppanit

Karjalan Liitto on seu-ramme kattojärjestö ja siksiluonnollinen yhteistyö-kumppanimme. Liitto in-formoi seuran johtoa sään-nöllisesti kiertokirjein jamuin tiedottein, joten osan-otto Liiton toimintaan onmahdollista.

Kurkijoki-Seura ry oneronnut Uudenmaan Karja-laisseurojen piiri ry:stä.

Seura on osallistunutPääkaupunkiseudun Karja-laisyhteisöt Pääsky ry:n(Pääskyn) järjestämiin ta-pahtumiin 14.5. ja 4.11.Karjalaan jääneiden muis-tomerkillä Hietaniemenhautausmaalla. Anna-Liisaja Kaarlo Heinonen toimi-vat kesällä useita viikkojaJollaksessa kesäkodinemäntänä ja isäntänä, saa-mansa rahallisen korvauk-sen he lahjoittivat seuralle.Myös muut seuramme jä-senet osallistuivat aktiivi-sesti kesäkodin toimintaan.

Pääskyn hallitukseen on

seurastamme kuulunut Riit-ta Sainio. Seura on maksa-nut Pääskyn jäsenmaksunvuonna 2006.

40-vuotisjuhlaKarjalatalolla

Kurkijoki-Seura täyttivuoden 2006 aikana 40vuotta. Juhlaa vietettiinKarjalatalolla sunnuntaina23. päivänä huhtikuuta.“Olkaamme ylpeitä kurki-jokelaisuudestamme”, ju-listi kamarineuvos Kari Ra-hiala Seuran 40-vuotisjuh-lan avauksessa toivottaes-saan juhlavieraat tervetul-leiksi juhlaan.

Juhlan kunniavierainaolivat perustajajäsenet Mar-jatta Ekman, Hellikki Mat-lar, Kaarina Vanhala ja KariRahiala. Vuosijuhliin kuu-luu luonnostaan aktiivistentoimijoiden palkitseminen.Kurkijoki-Seura palkitsiKarjalan Liiton harraste-merkillä Kaarlo Heinosen,

Jorma Kaartisen, IrmaKauppisen, Raili Kuosan,Mauri Rastaan, Eira Savo-laisen ja Heljä Suverin.

Kurkijoki-Seuran onnit-telemisen aloitti Kurkijoki-Säätiö, jonka hallituksen jä-sen Leena Virtanen ko-rosti Säätiön ja Seuran yh-teistyön tärkeyttä ja tulok-sellisuutta. Hiitolaiset ry:nonnittelut esitti puheenjoh-taja Margit Räsänen. Pää-kaupunkiseudun karja-laisyhteisöt Pääsky ry on-nitteli laulaen.

Karjalan Liiton onnitte-lun esitti liittovaltuustonentinen pj. Pertti Viinanen,joka oli myös syntymäpäi-vien juhlapuhuja. Onnitte-lut ottivat vastaan Kurkijo-ki-Seuran puheenjohtajaRiitta Sainio ja hallituksenjäsen Anna-Maija Nurmi-nen-Lempinen.

Kotiseutuneuvos AiraViitaniemi järjesti ylimää-räisen ohjelmanumeron,

kun hän palkitsi Kar-jalaisten Kesäjuhlien nuo-rimman piirakkamestarinSauli Saarnion (3 v.) pokaa-lilla ”piiraan teon taidostaja tyynestä suhtautumises-taan median hääräilyyn pii-rakkakilpailun tuoksinas-sa”. Viitaniemi kertoi, etteiollut varautunut niin nuorenkilpailijan osanottoon. Pal-kitun onnenhetki oli sanoinkuvaamatonta riemua myösjuhlayleisölle.

Väliajalla saatiin nauttiaAira Viitaniemen valmista-maa kurkijokelaista perin-neruokaa, kaurakiisseliäsekä piirakat, pullat ja kah-vit.

KevätretkiPorvooseen

Seura järjesti kevätret-ken 3.6. Porvooseen. Mu-kana oli kurkijokelaisia jaheidän ystäviään Lappeen-rannasta, Savitaipaleelta jaaina Espanjaa myöten yh-teensä 35 henkilöä. Kau-punkiopas Tuula Gussanderjohdatti meidät Porvoonjo-en vanhaa siltaa pitkin mu-seolle. Kulkemamme tie onSuomen vanhin tie Turun jaViipurin välillä.

Porvoon historiallinenmuseo oli vuonna 1809 raa-tihuone. Museossa saimmekokonaiskuvan kaupunginkehityksestä siellä olevastapienoismallista, jossa näkyimm. muinainen linnanmä-ki. Meidän mieliimmemuistutettiin, että juuri Por-voon valtiopäivillä maalis-kuussa 1809 Suomi liitet-tiin Venäjään autonomisenasuurruhtinaskuntana. Suo-mi korotettiin “kansakun-naksi kansakuntien jouk-koon”.

Venäjän keisari Aleksan-teri I vahvisti silloin Suo-men uskonnon, perutuslaitsekä säätyjen oikeudet.Tämä tapahtui, niin kuinme kaikki tiedämme, Por-voon tuomiokirkossa. Ret-kemme aikana tuomiokirk-ko seisoi mäellä ilman paa-nukattoa. Hyvin ymmär-simme porvoolaisten tyr-mistyksen vähän aiemmintapahtuneen tuhopoltonjohdosta, mutta toisaaltakirkko seisoo paikallaan,kupolit eivät ole romahta-neet.

Juhlia jatapahtumia

Karjalan Liiton kesäjuh-lia vietettiin 16.-18.6. Ha-minassa. Kesäjuhlat järjes-tettiin jo 58. kerran, ja juh-lapaikkana oli HaminanBastioni. Kurkijoki-Seural-la ja Kurkijoki-Säätiöllä oliyhteinen myyntipöytä kar-jalaisella torilla. Juhlapu-heen piti kirjailija LailaHirvisaari. Piirakkakilpai-luissa tuli Seuralle palkin-toja lasten, naisten ja mies-ten sarjoissa. Osallistuim-me myös lippukulkueeseen.

Kurkijokelaisten 60. pi-täjäjuhlat 29.-30.7. Loi-maalla. Seura osallistui pi-täjäjuhliin runsaslukuisesti,Seuran myynti- ja arpajais-pöytää pidettiin esillä ilta-sekä päiväjuhlassa.

Pääsky lahjoitti seuran40-vuotisjuhlissa lahjakor-tin, joka oikeutti saunankäyttöön ja illan viettoonJollaksessa. Yhteinen elo-kuinen kokoontuminen jär-jestettiin 30. päivänä Karja-laisten kesäkodilla Helsin-gin Jollaksessa.

Mukana oli 30 henkilöä.Seura tarjosi HeinosenAnna-Liisan tekemää lohi-keittoa, ja päälle joimme

Kurkijokelaisten 60. pitäjäjuhlien yksi kohokohta: muistokukkien vienti Karjalaan jääneiden vainajien muistokivelle Kanta-Loimaan kirkkomaalla.

Kurkijoki-Seuran puheen-johtaja Riitta Sainio oli mu-kana talkoissa, kun Karja-lan Liiton naistoimikuntajuhli 30-vuotista taivaltaan.Kaikkiaan töihin osallistuikahdeksan seuran jäsentä.

Haminan Bastioni oli hieno paikka järjestää Karjalaiset kesäjuhlat.


Loppuelokuun ilta oli kaunis, kun Kurkijoki-Seura kokoontui saunomaan ja viettämään yh-teistä hetkeä Karjalaiselle kesäkodille Jollakseen. Kuvassa etualalla Seuran johtokunnan jä-sen Jorma Kaartinen.

Kurkijoki-Seuran vuosi-kokous pidettiin HelsinginKarjalatalossa viime sun-nuntaina. Paikalla oli 17aktiivista jäsentä.

Kokouksen puheenjoh-tajana toimi Kari Rahiala.Kävimme läpi vuoden 2006toimintakertomuksen, jotaKari höysti elävästi pilkesilmäkulmassa. Todettiin,että jäsenistössä on liikaajäseniä, joilta on unohtunutmaksaa jäsenmaksu, ja uusijohtokunta evästettiin tä-män asian korjaamiseen.

Käsiteltiin vuoden 2006tuloslaskelma ja tase sekämyönnettiin vastuuvapaustileistä johtokunnalle, toi-mihenkilöille sekä tilintar-kistajille vuodelta 2006.

Päätettiin, että seuran jä-senmaksu vuonna 2007 on10 euroa/henkilö. Ainaisjä-senmaksu on 100 euroa jaKarjalan Liiton jäsenmaksu5 euroa.

Sakari Karsila Helsingis-

Kurkijoki-Seura rytiedottaa

Kurkijoki-Seuran tili127150-652130Jäseneksi ilmoittautuminen tapahtuu1. maksamalla Seuran yllä olevalle pankkitilille vuosi-

jäsenmaksu 10 euroa tai ainaisjäsenmaksu 100 eu-roa Seuran jäsenyydestä (lisäksi vuosittain KarjalanLiiton jäseneksi meidän Seuran kautta haluavatmaksavat 5 euroa välitettäväksi Karjalan Liitolle) ja

2. ilmoittamalla Seuralle oma nimi, osoite ja syntymä-vuosi.

Tervetuloa mukaan iloiseen seuraan!

tä valittiin Kurkijoki-Seu-ran uudeksi puheenjohta-jaksi Riitta Sainion pyydet-tyä eroa tehtävästä. Johto-kuntaan kuuluu Sakari Kar-silan lisäksi Jorma Kaarti-nen, Liisa Koistinen (uusi),Ilkka Liekari (uusi), Anna-Maija Nurminen-Lempi-nen, Kari Raitio ja RiittaSainio, varapuheenjohtaja.

Järjestelytoimikuntaantulivat valituiksi seuraavathenkilöt: Heljä Suveri, toi-mikunnan vetäjänä, TerttuKoivula (uusi), Raili Ku-osa, Linnea Laukkanen,Anne-Mari Liljaniemi(uusi), Kaisa Raitio (uusi),Riitta Sainio ja Sirkka Sa-lonen.

Kurkijoki-Seura ry lä-hettää jäsenilleen kirjeen,jossa on lisätietoa tulevistatapahtumista sekä pankki-siirtolomake jäsenmaksunmaksamista varten.

Ilkka Liekari

makoisat kakkukahvit. Vie-timme elokuista iltapäivääseurustellen ja vanhoja tari-noita vaihtaen.

Karjalan Liiton naistoi-mikunta vietti 30-vuotis-juhlia 21.10. Karjalatalolla.Seuralla oli ilo olla mukanatalkoissa ja tarjoilun onnis-tumisessa. Saimme kokoonyhteensä 8 henkilöä. Muka-na olivat myös johtokunnanmiespuoliset jäsenet. Ruo-kailijoita oli paikalla n. 400henkilöä. Juhlan suojelijanatoimi valtioneuvos RiittaUosukainen.

Seuramme osallistui

Karjalan Liiton järjestämil-le ruokamessuille 2.12. Jär-jestimme esitykseen rotina-pöydän, johon kuuluivat ro-tinarinkeli, kaneliässät jasokerikakku. Olimme saa-neet kattaukseen myös Kar-jalasta mukana tuotuja kah-vikuppeja, hopeatarjotti-mia, pöydälle mummojem-me tekemän liinankin sekävauvan nutun ja töppöset.

Rotinapöytä sai ympäril-leen innokkaita ja uteliaitakatsojia, olihan tällainentapa monelle tuntematon.Osallistuimme myös karja-lanpiiraiden paistamiseen ja

myyntiin. Ruokamessujenkävijämäärä ylitti kaikkiodotukset: paikalla kävi lä-hes tuhat henkilöä.

Perinteistä joulujuh-laamme vietimme 10.12.Karjalatalolla. Mukana oli70 henkilöä. Seuran juhla-toimikunta ja avustajat oli-vat panneet parastaan juh-lan onnistumiseksi. Oli vär-vätty runsaasti korkeatasoi-sia ohjelmanesittäjiä, kah-vipöytä notkui jouluherk-kuja, ja joulupuuro oli hau-dutettu yli yön erittäin mait-tavaksi.

Joulujuhlassa Kurkijoki-Seura palkitsi naistoimi-kunnassa pitkään uurasta-neen Linnea LaukkasenKarjalan Liiton pronssisel-la ansiomerkillä. Joulujuh-lan kunniavieras oli kan-sanedustaja Marjo Matikai-nen-Kallström, KarjalanLiiton liittovaltuuston vara-puheenjohtaja. Hänen juu-rensa ovat Viipurin maa-laiskunnassa.

Kauneimmat joululaulutlauloimme 17.12. Karjala-talolla. Mukana oli n. 50henkilöä. Joululaulujen ve-täjänä ja juontaja toimi Pi-täjänmäen kirkkoherraMartti Pitkänen yhdessäkirkonorkesterin kanssa.

Tilaisuudesta vastasiPääsky ry.

Yhteisö jaedustus

Kurkijoki-Säätiön halli-tuksen puheenjohtajanavuonna 2006 toimi Anna-Maija Nurminen-Lempi-nen. Hallituksen varajäse-nenä oli Riitta Sainio. Kur-kijoki-Säätiön valtuuskun-nassa vuonna 2006 ovatedustaneet Jorma Kaartinenja Eira Savolainen.

Karjalan Liiton liittoval-tuustoon kaudelle 2005-2007 Keski-Karjalan alu-eelta valittiin Anna-MaijaNurminen-Lempinen.

Kurkijokelainen on edel-leen keskeinen tiedotusväli-ne Seuran toiminnassa.Lehden avulla ilmoitammeeri tilaisuuksista, retkistä jamuusta toiminnasta. Karja-la-lehti toimii seuran toissi-jaisena tiedotusvälineenä.

Seura lähetti jäsenilleenkeväällä jäsenkirjeen. Lisä-tietoa Kurkijoki-Seuran toi-minnasta löydät internet-sivuilta www.kurkijoki.fi.

Etelä-Karjalan kansa-laisopiston järjestämä jaEtelä-Karjalan Karjalais-seurojen piiri ry:n ideoimaluentosarja Elämää rajallasai 14.2. Kimpisen koulul-la Lappeenrannassa arvok-kaan historiallisen jatkon.Wiipuri-Yhdistyksen pu-heenjohtaja Pertti Joenpol-vi kiteytti puheenvuoronsaaluksi, että hänen ja arke-ologi Kerkko Nordqvistinaiheet jakautuivat maanpäälle ja maan alle. Arke-ologi Nordqvist käsitteliluennossaan viimeaikaisiatutkimuksia Karjalan kan-naksella, ja Pertti Joenpol-vi tarkasteli Viipurin linnaaennen ja nyt.

Luentonsa aluksi Kerk-ko Nordqvist kertoi kan-naksen arkeologisten tutki-musten historiasta. Hänenmukaansa Karjalan kan-naksella arkeologian alkuliittyy kansalliseen herää-miseen, kansallistunteennousuun, karelianismiin –suomalaisten menneisyys.Aluksi tutkimus on ollutsatunnaista, yksityishenki-löiden harrastamaa keräi-lyä. Viipurilaisen osakun-nan keräilyretket ajoittu-vat vuosille 1876-1892, jaSuomen Muinaismuistoyh-distyksen stipendiaatit oli-vat tutkimusmatkoilla vuo-sina 1877-1892. Kihlakun-takeräyksissä vain Jääskijäi tutkimatta.

Luentonsa arkeologiNordqvist jaksotti kivikau-den tutkimuksen alkuvai-heisiin, ensimmäiseenhuippuun 1905-1915, niu-kan tutkimuksen aikaan1916-1930, uuden intensi-teetin aikaan1930-luku jatutkimusten loppuun, jol-loin toinen maailmansotalopetti tutkimukset. Hil-jaiselon aika kesti 1990-lu-vun jälkipuoliskolle, jol-loin arkeologinen tutkimusKannaksella oli niukkaa.Hiljaiselon jälkeen on koit-tanut uuden tutkimuksenaika.

Historiaa maanalla ja päällä

Uusi innostus on jatku-nut 1980-luvun lopulta.Aluksi oli rautakauden tut-kimukset, ja kivikaudentutkimus alkoi 1990-luvul-la. Uusissa tutkimuksissaon useita yhteistyöprojek-teja, useita suomalaisia tut-kimusorganisaatioita.

Arkeologi KerkkoNordqvist esitteli kuvin jasanoin, kuinka arkeologi-nen inventointi tapahtuu jamillaista löytömateriaalion. Hän kertoi Helsinginyliopiston tutkimuksistavuosilta 1998-2006 tutki-muspaikkakohtaisesti. Ta-voitteena on ollut löytääuusia, erityyppisiä ja eten-kin kivi- ja varhaismetalli-kautisia muinaisjäännöksiäerilaisista ekologisista ym-päristöistä sekä tutkia yh-teisöjen ja toimeentulonmuutosta eri aikoina ja erialueilla.

Kurkijoen osalta arke-ologi Nordqvist kertoi vuo-den 2001 kaivauksista, jol-loin löydettiin 51 uuttakivi- ja varhaismetallikau-tista kohdetta. 12 kohteeltalöytyi myös myöhempäämateriaalia. Löydöissä oli-vat myös Kannaksen en-simmäiset pyyntikuopat.Koekaivauksissa 1.-6.6.2003 oli mukana myösarkeologi Nordqvist. Täl-löin tutkittiin kaivauksinkaksi kohdetta.

Hiljaiselon aika eli1900-luvun jälkipuolisko,jolloin arkeologinen tutki-mus oli Kannaksella niuk-kaa, sisälsi tutkimuksiahieman runsaammin mm.Käkisalmessa, Räisälässä,Kurkijoella, Sortavalassaja Viipurissa.

Loppuyhteenvedossaanarkeologi totesi, että vii-meisen kymmenen vuodenaikana on tullut valtavastiuutta materiaalia, ja tunnet-tu aineisto on muuttunutmonipuolisemmaksi. Tule-vaisuudessa tutkitaan joolemassa olevaa materiaa-lia ja analysoidaan sitä. Ta-

voitteena on tutkimustenjulkaiseminen ja uudetkenttätyöt.

Viipurin linnaennen ja nyt

Arkeologi Nordqvistinesityksestä tehtiin melkoi-nen aikamatka vanhaanViipuriin. Wiipuri-Yhdis-tyksen puheenjohtaja Pert-ti Joenpolven esitys alkoiajasta yli 700 vuotta sitten.Esityksessään hän käsitteliViipurin linnan rakenta-misvaiheita, laajennus- jakorjaustöitä sekä linnanisäntiä, vouteja ja käskyn-haltijoita ja linnaa kohdan-neita tuhoja.

Viipuri oli varuskunta-kaupunkina vuoteen 1860asti. Linnan tiloja käytet-tiin myös varastona. Vuon-na 1856 syttyneen tulipa-lon jäljiltä jäivät vain muu-rit jäljelle. Pertti Joenpolvikertoi linnan remonttisuun-nitelmista ja remontista1890-luvulla. Jälleenra-kennus toteutettiin vuosina1890-1894.

- Linnan pelastaminenon ollut Suomelle tärkeä,totesi Pertti Joenpolvi. Esi-tyksessään Joenpolvi esit-teli myös linnan eri osia.

Mitä Viipurin linna ontänään -osuudessa illan lu-entoyleisö sai paljon mie-lenkiintoista tietoa: linnansuosio venäläisten matkai-lukohteena, suomalaisenesineistön inventointi jaennen kaikkea nyt suoritet-tu remontti Suomi-salin ai-kaansaamiseksi.

- Linnan kellareissa onollut tuhansia esineitä, joi-ta suomalaisilta aikanaanjäi Viipuriin. Salissa esitel-lään linnan suomalaiskaut-ta ja suomalaisten elämääViipurissa. Suomi-salistalinnakierrosta voi jatkaalinnan torniin. Salissa teks-tit ovat englanniksi, ruot-siksi, suomeksi ja venäjäk-si, kertoi Pertti Joenpolvi.

Paula Penttilä

Historiaa maan alla ja maan päällä –luennon yleisöä. Karjala ja Karjalan historia kiinnos-taa lappeenrantalaisia.


Keväiset Hiitolan Pitä-jäseuran järjestämät pilkki-kilpailut pidettiin 10.3.Suodenniemellä. Kilpailu-järvenä oli Mouhijärvi. Sa-teisen harmaana lauantai-

Hiitolan Pitäjäseuran pilkkikilpailut

Mitalit kaulaansa saivat Aino Jantunen (vas.), Saini Repo, Leena Laaksila, Seppo Kaljunen, Martti Repo ja Pertti Vihavai-nen.

aamuna kokoontui 19 in-nokasta pilkkijää ”pyytä-mää kallaa”. Lisäksi kolmeosallistujaa jäi rantasaunal-le huoltojoukkoihin.

Iloksemme myös Kala-

Tosi toimiin…Mouhijärvi luovutti kalo-

ja melko kitsaasti kilpailijoi-den yhteissaaliin ollessa ai-noastaan 11,970 kg. Kaikkikalat kelpasivat kilpailuka-loiksi. Saamattomaksi ei täl-lä kertaa jäänyt kukaan.

Kilpailun suurimman ka-lan eli 840 g painavan ahve-nen sai ensimmäistä kertaamukana ollut Leena Laaksi-la. Pienen lähitaistelun jou-tui Leena tosin käymään,ennen kuin tämä ahvenenköriläs muiden pilkkijöidenihailtavana jäällä ”pötkötti.”Suurimman saaliin eli 1,590kg sai Seppo Kaljunen huo-mattavasti pienemmillä ka-loilla, mutta kun kappale-määrää on tarpeeksi, yltääniilläkin voittoon.

Kaikkien osallistujienkesken arvottiin lahjoituksi-na saatuja tavarapalkintoja,joista kiitos lahjoittajille, sa-moin tapahtumaa muutensponsoroineille. Kilpailunpäätyttyä esitteli seuramme”Pelle Peloton” eli JoukoIjäs kehittelemänsä kairan,joka pyöri akkuporakoneenvoimalla tehden reiän kevy-esti ja melkeinpä äänettö-mästi muutamassa sekunnis-sa noin 50-senttiseen jäähän.

Suurin saalis Seppo Kal-junen 1590 g

Suurin kala Leena Laak-sila 840 g

Lähin arvaus suurimmas-ta saaliista Leena Peltomaa,Aila Kaljunen, Pekka Val-keapää ja Leena Laaksila,kaikkien neljän arvaus vainmiinus 90 g voittosaaliista.

TuloksetMiehet1. Seppo

Kaljunen 1,590 kg2. Martti Repo 1,280 kg3. Pertti

Vihavainen 1,220 kg4. Viljo Ylönen 1,080 kg5. Kari Kaijo 0,860 kg6. Jouko Ijäs 0,620 kg7. Eero Häkli 0,570 kg8. Jouko Mäki 0,470 kg9. Lauri

Veijalainen 0,300 kg10. Martti

Meskanen 0,270 kg11. Pekka

Valkeapää 0,150 kg

Naiset1. Leena Laaksila 1,170 kg2. Saini Repo 0,620 kg3. Aino Jantunen 0,460 kg4. Raija Laaksonen0,420 kg5. Aila Kaljunen 0,340 kg6. Terttu

Veijalainen 0,280 kg7. Leena Peltomaa 0,180 kg8. Sari

Latva-Valkama 0,090 kg

Raija Laaksonen

kurki-ystävämme ottivatkutsun vastaan ja saapuivatporukoihin melkeinpä”voimalla seitsemän mie-hen” (5 miestä + 2 naisia).Suunnitelmissa onkin jär-

jestää naapur’pitäjäläisiikeske mittelöitä, joissavastakkain Kalakurjet ja”Hiitolan Hirmuset Hiidet”(kirjoittajan käyttämätyönimi).

Oli vuosi 1906 marras-kuun 6. päivä, lauantai.Aamu oli hämärä ja usvai-nen. Maassa oli lunta. Met-säkylän majatalon ikkunastatuikki valo päiväkirjakama-rista. Talon isäntä, herastuo-mari istui ruokasalissa kei-nutuolissa, poltellen ”Bei-rutshkia” ja odotteli Kerisyr-jän lautamiestä, sillä etukä-teen oli päätetty mennä sa-malla hevosella Ratiseen,jossa välikäräjät istuivat.Odotettu tuli, ja niin lähdet-tiin.

Renkipehtoori Heikkitarkkaili hevosvaljaita tu-vassa ja oli myrtynyt. Piiatjuoksivat tuvan ja navetanväliä, ja renkipoika AnninAukusti hääri maitohinkinääressä.

- Nouse ylös siitä, senkivetelys. Jo nyt on aika lähtiiruatiille. Painu paikallaNiemnurmelta heiniä hake-maa ja ota se vornake, An-nin Aukusti, keralles heiniihäkkii polkemaa, a mie kat-sho lähen tästä Rohpilaa. Onse siinäki muiten shmetku,se Annin Aukusti-kulu. Ro-kasta lihat ronkkii ja lillitjuop, apa ruajetta ei ni vouspie.

Näin nokitteli Heikki jariuhtaisi varmuudeksi tilk-kupeiton, poppanan, nukku-jien päältä.

- Pie turpas tupessa, senkiMutikainen, ärähti Monos-Jussi vastaukseksi.

Silloin Heikki kuohahti jakarjaisi:

- Nyt sie, suatana, suat sitä,mikä jäi isältäs antamatta.

Mainintoja Kurkijoen piiskasta löytyy silloin tällöinjopa kaunokirjallisuudesta. Teuvo Ahokas löysi sellai-sia Kaarlo Waltosen kirjasta Ilosestha myö elettii(Kustannusliike Pohjola ja Kumpp. 1955). Herastuomarin Heikki

Hän raapaisi ”kurkijoke-laisen” seinältä ja hujautti.

- Voi, helevetti. Nyt setappaa, tulkua hätää, kirkuiJussi.

Ovi avautuu ja sisälle tu-lee talon Maria-neiti.

- Tuasjha teitä pitää tsha-kata. Miten kelvottomatoletta, ku ilkiittä pitiä tällais-ta nujakkua. Eikä teitä yhtäähävetä, vaikka pyhä on tu-lossa? Mänisittä siitä pellol-le riisriättii pitämää.

Heikki koppasi hevosval-jaat kainaloonsa ja luikki pi-halle.

- Kuka siellä vistin ovviirepii, häh? Etkö sie tolvanatiijä sitä, jotta herrasväk sii-tä vai sisää kulkoo? Painumieroo, senki tokelo, huusiHeikki.

- No, eikä tämä sitte kes-kievar ole? kysyi vieras.

- No, mitä se siulle kuu-luu? ärjyi toinen.

- Hollikyyvin mie vai ot-tasin.

- Vai kyyvin. A tämän ta-lon heposet ei pakkuuntara-hoille juokse, jatkoi Heikki.

- En mie mikää kerjäläineole. Kyllä mie huutonj vas-tuan. Ja tiällä on millä mäl-lätää. Hän löi kätensä povel-le. – Talosta ollaa eikä mö-kistä ja suuresta ollaaki.

Silloin Heikki hätkähti jarupesi liverrellen kysele-mään:

- No, minne työ sitä kyy-tii tahtositta?

- Vaikkapa vai Sortava-laa.

- Apa kun se maksaa vii-tosen.

- Vaikka maksais kympin,kyllä sitä tiällä on. Ja taashän kopautti nyrkillä pove-aan sekä jatkoi: - Ensi onmiun hankittava muuralj, kukartanoo on luajittava kolmekaakeluunii.

- Vai kolme, ihankotovestaa? kyseli Heikki jakynsi niskaansa.

- No eikö siellä kaupun-nissa oo muuralii?

- Ei ole sellasta värkmes-tarii, ku miulle pitää, muttatiällä kuuluu oleva, tuumailivieras.

- Aha, työ taijatta etshiisitä Harmaisen Juhanua.

- Aivan niin. Tunnettekotyö sen?

- A, kuinpa mie en tuntis,hörähti Heikki. – Sehä käypsitä meijän Marija-neitiihentustamassa. Vasta se eg-lenki olj. Heikki tulee lä-hemmäksi vierasta ja sanookuiskaten: - Kuulkua vai nytku mie teille sanon. SiitäKatin Matista se Marija-nei-ti äijält tykkäi, vai ku seMatti kuol’.

- A mie en ole yhtää ke-rinny naimista aittelemaa.Tärkiimmät asiit miun nup-pii pakottaa. Miulla on ylenäijä piässä piettäviä.

- No nii, mitäpä myömuuta, ku lähetää hakemaasitä muurarii, sanoi Heikki.

- Mutta vieras tahtoi ruo-kailla ennen lähtöään ja ky-säisi aterian saamista mak-sua vastaan. Heikin mielestäse kävi hyvin päinsä, silläolihan hänen itsensäkin jo-tain haukattava.

- Hei piijat, avatkua vis-

tin ov paikalla auk ja laske-kua vieras salii, komensiHeikki.

Hän läksi siitä tallille päinjalan noustessa köykäisestija mielen ailahdellessa juo-marahoissa.

- Kuule vai sie Purkka.Nyt myö lähemmä Mualky-lää ja kuskattava on sellaine,jotta jo nyt kannattaa pistiäsiulle kappa kagrua appeenpiälle parisshaks. Onnakkose antaa markan juomara-huaki, ja sillä myö ostammasiulles, Purkka, reinaisaa lin-nunlaulupuiset njapukat. Jane pitää olla njengoset kuVaittisen Petterin aisoissa onnjapukat. Valtane lupai nemarkalla varvata ta puliera-ta. Voipha se nuapurille neluatii huokiimmallaki.

Heikki-Pehtoori hyväiliPurkkaa ja taputti sitä lauta-selle ja hykerteli:

- Moshna tästä tuloo, sekämeni, söi ja valjasti sittenhevosensa rivakasti. Samas-sa tuli kyydittäväkin ulos jakehui syöneensä hyvälläruokahalulla sekä vielä ryy-pänneensä kahvit päälle.Heikki auttoi hänet huolelli-sesti rekeen ja peitti vällyil-lä. Suuri hirvennahka oli pe-rässä ja kello aisassa. Ensinajettiin muurarin luo, jokaoli heti valmis apulaisineenlähtemään kaupunkiin mai-netta niittämään. Ja olihansuuret rahat sitä paitsi tie-dossa.

Lystihän siinä oli ajella.Reki oli tilava, hevonenhyvä ja sillä kello aisassasekä kauas kaikuva kulku-

nen längissä. Heikki istuiedessä, muurarin apulainenvierellään, perässä röhötti-vät vieras ja muurari. Kuntultiin Vorssun hoville, kään-tyi vieraaseen päin ja kysyi:

- Joko myö kohta oommateillä?

- Oomma, kohta oomma,vastasi vieras.

Purkka käveli roimastiMuukkosen rinnettä. Yhtäk-kiä vieras käski pysäyttä-mään hevosen voidakseenpistäytyä puodissa.

Heikki teki työtä käsket-tyä ja samassa silmänräpä-yksessä vieras hävisi. Heikinvaaniva silmä oli kuitenkinvalpas, ja hän liikahteli le-vottomana reessä. Kumma,että Heikki näki, vaikka olipimeä.

Äkkiä hän sitten tyrkkäsiohjakset muuramin käteen japinkaisi perästä.

- Tönne se halavattumänj, kuultiin Heikin sano-van. Hänkkyykö sie, kujake,siellä rötkötät? Tule poispaikalla halkopinon piältä,tahi mie muiten sieruan siutrautoi. Maksa kyytis tasyönnökses, ilman mie siuthommuaan västinkii. Ei loit-tona tiältä tyrmä ole. Etkönouse sorkilles, senki pei-juun? ärjyi Heikki.

Markkinahevosille”kurkijokelaista”

Taneli piti sanansa, paniPekan nietan aisoihin jaomansa luovutti Iijan Jaa-kolle, joka selässä ajaen tuliperässä, sekä asettui ylpeäs-ti kärryihin Outin Marin ja

Pekan keskelle.- Hei hevonen, hän hih-

kaisi ja veti ohjakset tiukal-le.

Nieta ei ollut tietävinän-säkään. Se mennä lenkottikuin uupunut konin kopuk-ka. Taneli heristi piiskalla,mutta sekään ei sitä häm-mästynyt.

- Jo nyt on saamarj. Mitähittuu, oot sie vielä kiantö-piä. Kyllä mie näytän!

Näin Tanelin riehuessatamma seisattui, käänsipäänsä ja katseli jälelleen.

- Laskekua armahat pri-hat miut iäres moisesta kyy-vistä, pyyteli Mari.

- Elä ölise, kyllä tää he-pone jalaksilla pysyy ta tai-val taiten taittuu, kiljahteliPekka. Samassa hän kapsah-ti ohjaksiin ja veti ne kireäl-le, sekä täräytti:

- Voi pernahine!Hän kurautti piiskalla,

mutta sitä ei nieta tahtonutilmaiseksi, vaan maksoi vel-kansa heti nostamalla hän-nän ylös ja antamalla läm-pöisen suihkun.

Pekasta tämä oli jo liikaa.Moinen pesu. Hän jännittiohjakset tiukalle ja alkoi sui-mia ruoskalla minkä kerke-si, mutta tästä tamma louk-kaantui niin, että kärri oli sii-nä paikassa riekaleina.Nietan takapuoli nousi jalaski sen minkä ennätti.

- Vai on siulla tääki taut,senki sika, karjui Pekka, kyl-lä sie nyt suat sellaset rohut,jotta paranet.

Hän aikoi lyödä oikeinolan takaa. Mutta silloin hän


Esk

on p

uum

erk

ki

Kalakurkien järjestämätneljännet Nikolai Virevuonmuistokisat, Nikolain pil-kit, pilkittiin lauantaina 3.3.Yläneen Pyhäjärvellä Vel-jesrannassa. Kilpailuunosallistui 30 henkeä. Kil-pailukalana oli ahven. Li-säksi käytiin kiiskikilpailu,jossa saalistettujen kiiskienkappalemäärä ratkaisi voit-tajan.

Nikolai-pilkintuloksetSuurin saalis,

kiertopalkinto SakariKaunisto 8 012 g

Suurin kala, kiertopalkintoRaija Laaksonen 269 g

KiiskikilpailuSaini Repo 15 kpl

Saamattomien palkinto(arvottiin)Liisa Maanpää

1. Sakari Kaunisto 8 012 g2. Raija Laaksonen3 532 g3. Martti Vaittinen 3 213 g4. Viljo Ylönen 3 157 g5. Eero Häkli 2 767 g6. Simo Kaunisto 2 710 gNikolain pilkkien voittajat ryhmäkuvassa. Kiertopalkinnot Raijan ja Sakarin käsissä.

Pyhäjärvellä pilkittiin 7. Toivo Hyvönen 2 693 g8. Jorma Romu 2 097 g9. Jouko Mäki 1 544 g10. Marjatta

Poskiparta 1 175 g11. Saini Repo 1 170 g12. Martti Meskanen 821 g13. Seppo

Kemppinen 722 g14. Veikko Nenonen 698 g15. Leo Mustonen 389 g16. Pekka Riikonen 383 g17. Teuvo Heinonen 346 g18. Terttu

Veijalainen 345 g19. Pentti

Kemppinen 312 g20. Teuvo Ahokas 257 g21. Pentti Torkki 135 g22. Lauri Veijalainen 117 g23. Martti Repo 113 g24. Aimo Jälkö 92 g

Ahvenia pilkittiin yh-teensä 36,8 kilogrammaa.

Pentti Torkki sai pie-nen ahvenen. Se

ikuistettiin jälkipol-ville. Jää oli jo kovin

pehmeän näköistä.

Loimaan Seudun Karja-laseuran talviulkoilupäiväävietettiin sunnuntaina 4.3.Pyhäjärvellä Loimaan Kali-kassa. Talvipäivä oli kaunisja aurinkoinen. Osallistujiakaivattiin enemmän, aino-astaan 13 oli lähtenyt mu-kaan. Järven jäällä olisi ol-lut mahtavat hiihto- ja kelk-kakelit.

Myös pilkkikilpailu pi-dettiin. Siihen osallistui 11henkeä. Kilpailuaika olikaksi tuntia. Kolme ensim-mäistä sai mitalin kaulaan-sa.

Voittaja keskelläeli Saini Repo,joka nappasikahdessa tun-nissa yli kolmekiloa kalaa. Va-semmalla kak-konen EeroRäisänen. Hä-nen kokonais-saaliinsa painoivähän alle ki-lon. Kolman-neksi pilkkiTerttu Veijalai-nen 560 gram-man kalansaa-liilla.

Upea talvinen ulkoilupäivävään osallistuneille ja kai-kille jäsenille oikein hyvääja kaunista kevättä.

Pilkkikilpailuntulokset1. Saini Repo 3 315 g2. Eero Räisänen 942 g3. Terttu Veijalainen 560 g4. Martti Repo 435 g5. Lauri Veijalainen 411 g6. Pentti Kemppinen 350 g7. Marjatta

Poskiparta 240 g8. Vilho Räisänen 56 g

Kalikassa on hieno kota-grilli. Sen ympärille ko-koonnuttiin syömään eväi-tä, paistamaan makkaraa jakeskustelemaan seuran tu-levaisuusnäkymistä. Osal-listujapula laittaa mietti-mään, minkälaista toimin-taa tulevaisuudessa järjes-tettäisiin ja miten saataisiinnuorempiakin mukaan toi-mintaan.

Positiivistakin on kyllänäkyvissä, sillä useita nuo-ria on liittynyt jo tämän ly-hyen alkuvuodenkin aikanajäseniksi. Kiitos talvipäi-

tipahtikin maantielle ja jäiohjasperissä roikkumaan.

Mari ja Taneli rötköttivättiellä.

- Voi syötävä mimmoinesyöttiläs tää on. En miemoista luupiätä eläissän olenähny. Vaivattavan shiivatta.Ainos uuvet vuatteet kehnonjengoseks ryvötti. Jo miekauppaa puutuin, ku moiseekyytii heittäävyin. Polone,näköne mie nyt oon ja suo-letki on ihan kerällä, voivot-ti ja huusi Mari, sekä pyyteliapua.

Makkosen Maija tuli Ma-ria auttamaan.

- En mie eniä eläissäinselvii, viimine päivä miullaon, luulen mie. Tais jiähä si-suksii ikuine vika. Jos vaikoppuu vähäki korkiimmal-le kohotallan, rupiip se hyl-ky pärpättämmää.

- Anna vai älistä, elä piät-tele. On tiällä ilmassa tiluahotj miten äijä, neuvoi Mai-ja.

- Tuollaista potkurii tahäntyrii ei viijä Harakanmä-kee, ei ikinä. Ei muuta, kusie, Pekko, lähet etshimäämustalaisen Mannee. Hepo-ne tyrkkiä takas vaikka ruu-nun voimalla. A nyt mie ar-buan. Se länttyrä on ollutnytki pelissä. Kyllä mie sen

känttyrän kylvetän.- Hepone on miun, purul-

le katsho mie en lähe, hautu-an hotj suoho, kivahti Pekkaja lähti kopukkaa kuletta-maan päitsistä Kytösyrjäänpäin.

- Osuap se tää Pekkoki,kuului Taneli Jehkin irvistä-vän.

Taneli nielaisi myrkyn. Eiedes mykähtänyt, mutta ko-vasti se kuitenkin koski,minkä Vanjakin huomasi jasanoi Jehkille.

- Hänkkyykö sie ilkut! It-sheki ostit pattijalan, tolva-na.

- Mitä hittuu sie minnuunyvit ta härniät? Mikä pattija missä? Näytä paikalla,tahi mie pörpäytän.

Vanja näytti ja sanoi:- Jätä parishoiminen iä-

res.Mutta samassa Jehki oli

kiinni ja alkoi vimmatustipehmittää Vanjua. Vanjallarupesi maailma silmissämustenemaan.

- Irti kulkkutorvesta japaikalla, huusi Taneli ja vetiJehkin pois.

- Painukua hiijen tuuttiikaikki, mie eruun koko art-telista.

Niinpä Jehki lähtikinomille teilleen.

Toimituksen UUSI osoite:Koulukuja 7, 32200 LOIMAA

Puh./fax (02) 762 2551


Asianajajia

AsianajotoimistoHEIKKI RANTANENJulkinen kaupanvahvistaja

Kauppalankatu 9–11 B, Loimaap. (02) 762 2888, fax 762 [email protected]

AsianajotoimistoJARI HEIKMAN OYvaratuomari Jari Heikman

varatuomari Kaarina Nylamovaratuomari Katri Ranta-Eskola

Turuntie 8–14, II krs. LoimaaPuh. (02) 762 4400, fax 763 1301

[email protected]

ASIANAJAJAon asianajajaluetteloon hy-väksytty lakimies, jolla onsäädetty kokemus ja taito.Asianajajan toimintaa valvo-vat Asianajajaliitto ja oikeus-kansleri. Asianajotoimistothoitavat myös maksuttomiaoikeudenkäyntejä ja oikeus-turva-asioita.

Varatuomari

LAATUAEDULLISUUTTA

AMMATTILAISELTA• Kellohuoltopalvelu• Käsikaiverrukset• Konekaiverrukset• Korukorjaus/ kivi-istutustyöt• Sormuksien valmistus• Ja nyt myös lasikaiverrus

KELLOLIIKEJuhani Lankinen Ky

Kauppalankatu 2, LoimaaPuh. (02) 763 2760

(Kaupungintaloa vastapäätä)

KAIKKI PAIKAN PÄÄLTÄ

ERLUND-talo Hengittävä hirsitalo. Rakenteissa eimuoveja eikä epäorgaanisia aineita.Englannin MTV:n valinta Suomenedustajaksi Grand Designs-ohjelmaan.

Asu terveellisesti, hengitä vapaastiunelmiesi talossa, Erlund-talossa!

Kotimaan myynti:Juhani Eklund p. 0400-530 979e-mail: [email protected]

MELLILÄN HIRSITYÖYsitie 345, 32300 MELLILÄ

ERLUND-talo

KukkaBoxPuh. 762 2669

Vastapäätä LoimaanAluesairaalaa

MUSIIKKIVÄENPALVELUPAIKKA

Puh. (02)7622 950Oikokatu 3, LoimaaAvoinna: ma-pe 12-18, la 10-14

ONKSTIETOOVASTAUKSET1. vuonna 19812. Isänmaan puolesta3. toi sodan jälkeen en-

simmäisen kahvilastinSuomeen

4. kuivunutta hapantaruisleipää

5. vuonna 19916. noin 25 vuotta7. kanan8. häntäluu9. 27,3 vuorokautta10. Norjassa

EHT-liitonjäsenErikoishammasteknikko

MARKO ROSENDAHLVastaanotto Heimolinnankatu 14 Loimaa

Ajanvaraus puh. (02) 763 1179

Hinnat alkaen

230 E/hlö

KOTISEUTUMATKATKURKIJOELLE 2007

8.-11.6., 10.-13.6.,15.-18.6. ja 18.-20.6.

Hot. Vierasmaja tai hot. Helmi

(02) 486 5880www.matka-niinimaki.fi

Kysy myös muita matkojamme,ryhmille paikkoja myös muille

lähtöpäiville.

Kutsu varsinaiseenosuuskunnan kokoukseenMellilän Seudun Osuuspankin jäsenet kutsutaan varsi-naiseen osuuskunnan kokoukseen, joka pidetään tiistaina20.3.2007 klo 18.00 alkaen osuuspankin toimitalossaosoitteessa Sahantie 2, Mellilä.Kokouksessa käsitellään sääntöjen 13 §:ssä varsinaiselleosuuskunnan kokoukselle määrätyt asiat.Pankin tilinpäätöstä koskevat asiakirjat ovat jäsenten näh-tävinä pankin konttorissa osoitteessa Sahantie 2, Mellilä.Osallistumisoikeus osuuskunnan kokoukseen on jokaisellapankin jäsenellä.

Mellilässä, 2. päivänä maaliskuuta 2007

Mellilän Seudun OsuuspankkiHallitus

www.paulisalminen.fi

Loimaan oma poika Pauli parlamenttiin!

osaava aluekehittäjä

• Maakunnanyhteistyöryhmänasiantuntijajäsen

• Loimaan tulevaisuus-lautakunnanpuheenjohtaja

• Loimaan Seutukunnankehittämiskeskuksentoimitusjohtaja

• Pelto-Markulan isäntä• Kolmen lapsen

isä ja puoliso

- Ei se politiikka,vaan totuus ja

oikeudenmukaisuus.INHIMILLISEN ELÄMÄN JAHYVINVOINNIN PUOLESTALisätietoa kirjastani Ihmeiden aika!

Maakuntavaikuttaja • Myyntijohtaja • Reservin yliluutnantti

Nyt on Sinun vuorosi vaikuttaa.

Parhaan tukesi pystyt antamaan äänestämällä.Olen aina halunnut vaikuttaa ääneen tärkeisiin

asioihin, nyt sinäkin voit tehdä samoin.

w w w. p e n t t i j u s s i l a i n e n . f i

Riihipuoti Oy on saanutoman uuden myllyn Pöyty-än Riihikoskelle. Riihipuo-ti tunnetaan laadukkaidenlisäaineettomien luomuvil-jatuotteiden valmistajana.Uusi mylly on merkittävätuotantolaitos Pöytyän alu-eella.

Vihkiäisiä myllyllä vie-tettiin tiistaina 27.2. Myllynvihki ministeri Liisa Hyssä-lä. Myös muita alueidenjohtohenkilöitä oli paikalla.Riihipuodin tuotevalikoi-miin kuuluvat Äidin unel-mat – keittämättä kypsyvätpuurokset, kaura-, ohra-,ruis-, speltti- ja vehnäper-heet.

Riihipuodin uuden myllynomistajat Eeva (o.s. Rasilai-nen) ja Hannu Saari iloitsi-na myllyn vihkiäistilaisuu-dessa. Eeva-rouvan juuretovat Kurkijoella. Kuva Pek-ka Riikonen.

Riihipuodille mylly

HakuTervehdys täältä Lopel-

ta. Haluaisin näin Kurkijo-kelaisen välityksellä pe-räänkuuluttaa entisiä met-sikkolaisia eli KurkijoenMetsikon kylän asukkaitatai heidän jälkeläisiään.

Kyläämme kuului 35 sa-vua. Tapaisimme vaikka tu-levan kesän pitäjäjuhlis-samme Loimaalla 11.-12.elokuuuta tai yhteisen Met-sikon matkan merkeissä.Ottakaa yhteyttä.

Leo Ristolainen

Vesikopintie 312600 LÄYLIÄINENpuh. (019) 443 502tai 040-593 [email protected]

Karjalaisenkansanmessu

Karjalaisen kansan mes-suun on mahdollisuus ko-koontua lauantaina 24.3.klo 18 Helsingin Maunulankirkkoon, Metsäpurontie15. Mukana on Ardus-kuo-ro ja soitinryhmä, liturginaon Tapani Nuutinen.

Maunulan kirkko ns.”netti-kirkko”. Messu talti-oidaan, ja sitä voi käydäkatsomassa osoitteessawww.verkkokirkko.fi. Ra-dio Dei lähettää sen myös.

Tervetuloa pääkaupunki-seudun ja lähialueiden kar-jalaiset mielellään kansallis-puvussa tai feresissä. Niinvoimme lähettää terveisem-me medioitten välityksellämuualle Suomeen ja netinkautta valtamerien taa! Osameistä on tähän messuun Jo-ensuussa osallistunut. Se onkaunis ja liikuttava tapahtu-ma. Oulunkylän seurakuntatarjoaa kirkkokahvit messunjälkeen.

Hymyähuuleen

Puoliksi kadoksissaVille (8 v.) vaelteli kau-

passa. Tuttu setä kysyihäneltä: ”Tietääkö äitisi,missä olet?” ”Ei, muttamää tiiän, missä se on”,kuului vikkelä vastaus.

* * *

Loimaalainen voitti jo-kunen viikko sitten kolman-neksen loton jättipotista ja

sai osuutenaan yli 1,6miljoonaa euroa. Kun sittenvoittajalta kysyttiin, mitähän voitollaan tekisi, olivastaus: “Jatkan maanvil-jelystä, niin kauan kuin ra-hat riittävät!”

Kurkijoki-Säätiön valtuuskunta Sarka-museossa · 2 – 2007 – Nro 6 Perjantaina 16....

Documents

Transcript of Kurkijoki-Säätiön valtuuskunta Sarka-museossa · 2 – 2007 – Nro 6 Perjantaina 16....