KuJo 35-36 05...nauttinut myös nuorison silmien alla, mutta minä en ole-kaan mikään koko...

Kurkijokelaisen, hiitolaisen ja karjalaisen hengen vaalija ja ajankohtaisten kysymysten selvittäjä56. VUOSIKERTA Irtonumerohinta 1 ENro 35–36 • Perjantaina 2. syyskuuta 2005

Sivuillamme

TÄNÄÄN mm.

Varsinais-Suomessa vii-me sunnuntai nimettiin yh-teiseksi toimintapäiväksi jamuseopäiväksi. Kaikkiaan39 paikallismuseota eripuolilla maakuntaa tarjositavallista enemmän vierail-leen. Lähes kaikkiin muse-oihin oli tuolloin ilmainensisäänpääsy, niin Kurkijo-ki-museoonkin.

Monet kotiseutumuseotolivat avoinna yleisölle vii-meisen kerran tänä kesänäennen talvikauden alkua jamuseon sulkemista. Kurki-joki-museokin on ollut ke-säkuukaudet lauantaisin jasunnuntaisin auki. Nytsyyskuun alkaessa muse-oon pääsee sisälle vain etu-käteen siitä sopimalla.Muuten ovet ovat suljettui-na kesäkuun alkuun asti.

Myös Kurkijoelta nyky-päivään –hanke päättyi elo-kuun lopussa. Museolleosa-aikaiseksi palkattufil.yo Maria Kauppinen läh-

Raili Räsänen (vas.) poikansa Timon, tämän tyttären Jennan ja vaimon Annen kanssa tu-livat pääkaupunkiseudulta asti tutustumaan Kurkijoki-museoon.

Hannele s. Poutanen ja Paavo Rouhiainen Pöytyältä nautti-vat museoon tutustumisen lomassa pullakahvit.

Naapurin kaksostytöt Anni ja Enni (tai Enni ja Anni) Posoolivat tämän kesän Kurkijoki-museon ”museovahdit”. Heolivat kesätyöpaikkaansa tyytyväisiä.

Museopäiväti jatkamaan opintojaan Tu-run yliopistoon. Kurkijoki-Säätiö anoo lisärahoitustaensi kesäksi, jotta luette-lointityötä voitaisiin edel-leen jatkaa. Myös ensi ke-säksi suunnitellaan uuden-laista näyttelyä. AinakinKurkijoen Marttayhdistysry:tä esittelevä näyttelypoistui museosta jo maa-nantaina.

Kemppisen senkkiRaili Räsänen oli tullut

ensimmäistä kertaa per-heensä kanssa käymäänKurkijoki-museossa. PoikaTimo oli ottanut asiakseentuoda vanhempansa Loi-maalle. Railin vanhempienkodista on luovutettu senk-ki ja ryijy museolle. Neovat meille kaikille tuttua-kin tutummat, sillä ne ovatkuvattuina museon mainos-kuvassa.

Raili Räsäsen vanhem-mat Juho ja Anni Kemppi-

nen asuivat useammassapaikassa Kurkijoella. JuhoKemppinen oli AlhonOsuuskaupan myymälän-hoitajana, mutta hän työs-kenteli myös KurkijoenOsuuskaupassa ja Elisen-vaaran Osuuskaupassa.Evakossa perhe sijoittuiHyvinkäälle, jossa vanhem-mat myös kuolivat. Räsäsetasuvat pääkaupunkiseudul-la.

Juuret KurkijoellaMyös pöytyäläinen nuo-

ri pari oli tullut museolleensi kertaa. Hannele Rouhi-aisen isänäiti Emma Vehvi-läinen oli kotoisin Saviista,ja Hannele löysi kuvan, jos-sa Maija Inkin opastuksellamelkein näki Emman koti-paikan. Hannelen isä EinoPoutanen on kotoisin Lumi-vaarasta.

Hannelen aviomiehenPaavo Rouhiaisen juuret

ovat myös naapuruspitäjis-sä Kurkijoella ja Lumivaa-rassa. Hänen isänsä Viljo onKurkijoelta ja äiti Lumivaa-rasta.

15-vuotiaat Kurkijoki-museon naapurin tytöt Annija Enni Poso ovat availleetkesän ajan vieraille oveamuseoon. He kertoivat, ettänormaaliviikonloppuinasaattoi käydä muutama ih-minen tai ehkä vähän ylikymmenen. Pitäjäjuhlavii-konloppuna kävi useampikymmenen museoon tutus-tuja.

Museopäivänä 28.8.Kurkijoki-museo oli auki

normaalit neljä tuntia, mut-ta sinä aikana kävi museol-la peräti 64 ihmistä. Tämänkesän ennätys tehtiin siisviimeisenä aukiolopäivänä.Kiitokset kaikille museonoppaille, talkoolaisille, joil-ta pyyteettömästi aina riit-tää aikaa museotoimintaan.Kiitos myös Marialle, An-nille ja Ennille.

Kaikki eivät vielä olemuseolla ehtineet käydä,mutta ensi kesänä on jälleenmahdollisuus. Toivommenäkevämme siellä teidätkaikki.

Raija Hjelm

Kotikylän kaunihit maisemat,mäen nyppylät, Laatokan lahdelmatja entiset viljavat pellot ja pihanjälleen liikuttuneeksi saa mielen ihan.

Rannassa tuossa ennen kahlailtiin,tuon mäen päälläkin leikittiin,kipaistiin tuotakin polkua pitkin,tuossa mä kasvimaatani kitkin.

Ruiskukat tuosta me poimittiin,äidille viemään ne kipaistiin.Tuosta taas marjoja poimittiin,mansikat heiniin me pujotettiin.

Koti paikalla tällä oli lapsuuden,unhoittaako voisinko koskaan sen.Muistot nää kaikki mä säilytänkalliina aarteena elämän.

Terttu Ketola

Olen täällä Missä hymy piileksii?Tunnetko sanan Hymy?Muistatko vielä, mitä se tarkoittaa?Ryöstikö tietokone sen,kiirekö, elämän paineet?Miksi ovat silmäsi kylmät,suusi tiukka?Onko ystävällisyys jokinkielletty, vanhentunut asia?

Ei trendikäs.Pitää olla tehokas ja tuottoisa.Muistatko, lapsena jopa nauroit?Nuorenakin vielä hymyilit.Tiedätkö, kerran hymyilinventovieraalle?Hän vastasi hymyyni. Ihme!Voisitko sinäkin edes kerran kokeilla?

Anja

Seuraavat Kurkijokelaiset ilmestyvät16.9., 23.9., 7.10., 21.10., 4.11.

Katri Kärppä 1931-2005 ....................3Arkkitehtuurin juuret ........................5Raholan marttakerho .........................6Revoille sukuseura ..............................7Lohjan Karjalaseura 60 v. .................8Kalakurjet ongella ............................ 11Katri Puputin haastattelu ................12

Perjantaina 2. syyskuuta2 – 2005 – Nro 35–36

2 .9 .2005

Esikuva vai irvikuvaElämänihetkien javuosienherra

Kustantaja ja julkaisija: KURKIJOKI-SÄÄTIÖwww.kurkijoki.fi

Toimitusneuvosto: Kurkijoki-Säätiön hallitusToimitus: Päätoimittaja Raija Hjelm

ja kaikki Kurkijokelaisen ystävät

Konttori: Koulukuja 7, 32200 LoimaaAvoinna: Tiistaisin ja perjantaisin klo 9–14

puh./fax (02) 762 2551, matkapuh. 050-521 3336

Lakon tai muun ylivoimaisen esteen takia ilmestymättä jääneistä nume-roista ei suoriteta korvausta. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestätai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enimmillään ilmoituk-sesta maksetun hinnan palauttamiseen.

ILMOITUSHINNAT: (Kaikki ilmoitukset)Etusivu ............ 60 centtiä/mm + alv 22 %Muut sivut ....... 45 centtiä/mm + alv 22 %

Säännöllisistä ja jatkuvista ilmoituksista huomattava alennus. Väri-ilmoi-tukset sopimuksen mukaan. Puhelimitse annettuihin ilmoituksiin sattu-neista virheistä lehti ei vastaa. Ilmoitusaineistojen jättöaika: keskiviikko klo16 mennessä.

TILAUSHINNAT:

vuosi ............... 35 euroa6 kk ................ 20 euroa3 kk ................ 12 euroaPohjoismaat ..... 39 euroaMuualle ........... 46 euroa

Lehti ilmestyy pääasiassa joka toinen perjantai. Painosmäärä 2000 kpl.

E-mail:[email protected]: LSOP 523900-4897

Sivunvalmistus:Etusivu Frontpage, LoimaaPaino: Satakunnan Painotuote Oy, Kokemäki

ISSN 0782-5668

Hartaus sunnuntaiksi 4.9.16. sunnuntai helluntaista

Haapasen HautaustoimistoTÄYDELLINEN HAUTAUSPALVELU

Puh. 762 2700 ja 762 2857Heimolinnankatu 16, 32200 LoimaaLiikeajan jälkeen Reunanen puh. 762 2700

Matkap. 0500 531 814, 050 561 0547

HAUTAKIVETVuodesta 1921luotettavaa ja yksilöllistäpalvelua

PUHELIN (02) 760 511

Muistettavaa

On kulunut 30 vuotta äidin äitini, Mummon, kuolemasta.Mummon sukujuuret ovat syvällä satakuntalaisessa maape-rässä, ja usein hän opasti nuorempaa sukupolvea mehevin po-rilaisin sanonnoin. Mummolle kerrottiin opiskelujen etenemi-set ja esiteltiin kihlakumppanit. Hän myös jakoi suruja jamurheita - eleettömästi, kuunnellen.

Mummo arvosti yksinkertaisuutta, selkeyttä ja huolellisuut-ta. Hän inhosi pyrkyryyttä ja omahyväisyyttä eikä voinut ym-märtää sitä, että ihminen käyttäytyy teeskennellen kuin “ko-meljanttari”. Hän korosti, että ylenmääräinen touhuaminenja tyhjänaikainen ihmettely eivät ole kenellekään rakennuk-seksi.

Asiat yleensä järjestyvät, kun malttaa mielensä. Hoidetaanne asiat, joille jotain voi tehdä ja odotellaan rauhassa ongel-mien seestymistä, jutellaan ja mietitään yhdessä. Ja jos jokuaikoi ryhtyä sanoista tekoihin asioiden ollessa keskeneräisiä,Mummo loi ruskeilla silmillään tiukan katseen kysyen: “Mitäsää hosut?”

Mummon katse on mielessäni lukiessani Vapahtajan sano-ja: “Sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista.” Aivan.Nykyajan elämänmeno tavoitteineen, haasteineen ja velvoit-teineen on täynnä liikettä, menoa ja muutosta. On ehdittävä,otettava kantaa ja oltava aktiivinen. On näytettävä itselleenja muille. On edettävä nopeammin, korkeammalle ja voimak-kaammin. On uudistuttava. On lyötävä entiset ennätykset jatähysteltävä eteenpäin.

Eikö siis ole aivan luonnollista, että tällaisten vaatimustenkeskellä hitaampikin hätiköi? Eikö ole aivan terve vastareak-tio, jos tuntee hätää ja huolta - silkkaa ihmetystäkin - omastaja läheistensä jaksamisesta? Ja eikö toisaalta vastuulliseen elä-mäntapaan ja toisten hoivaamiseen kuulu aina monikerroksis-ta lähimmäisen hyvinvoinnista huolehtimista, siis huolenpi-toa aivan myönteisistä syistä?

Kertomus Martasta ja Mariasta voidaan tiivistää yhteenrippikoululaisen esittämään iskulauseeseen: “Tässä kohdinRaamattua Jeesus kielsi sähläämisen.” Jeesus ei aliarvioinutMartan vaivannäköä eikä vieraanvaraisuutta. Hän ei myös-kään ylenkatsonut kotitöitä tai arjen askareita. Vapahtajakutsui ihmistä asettamaan asioita tärkeysjärjestykseen.

Työt ja tehtävät olivat aina vaatimassa veronsa ja voimava-ransa, mutta Jeesus opetuksineen ja armonvakuutuksineen eiaina olisi näin konkreettisesti läsnä, kotoisasti vieraisilla.Työn ja velvoitteiden täyttämään elämään hän oli nyt tuo-massa hyvän ja rauhoittavan sanan, lohdutuksen ja lupauk-sen.

Siksi kaikki hosuminen Jumalan edessä on turhaa. Hän eirakasta ihmistä tekojen tai ansioiden nojalla vaan rakkauten-sa tähden. “Sinä, Herra, olet hyvä, sinä annat anteeksi, run-sain mitoin sinä jaat armoasi kaikille, jotka sinua avuksi huu-tavat.” (Ps 86:5)

Pirkko PoisuoKirjoittaja on Helsingin Malmin

seurakunnan kappalainen.

pe 2.9. Sinikka, Sinila 3.9. Soile, Soili, Soilasu 4.9. Ansama 5.9. Roni, Mainioti 6.9. Askoke 7.9. Miro, Arho,

Arhippato 8.9. Taimipe 9.9. Eevert, Istola 10.9. Kalevi, Kalevasu 11.9. Santeri, Santtu,

Aleksanteri, Ale,Ali, Aleksandra

ma 12.9. Valma, Viljati 13.9. Orvoke 14.9.Iidato 15.9. Sirpa

1. Minkä maan presidentinitsenäinen Suomi saiensimmäisenä valtiovie-railulle?

2. Onko Golf-virta kylmävai lämmin?

3. Missä päin ihmisessä onamorinkaari?

4. Montako naista Suo-messa jäi sotaleskeksiviime sotavuosien jäl-keen?

5. Mikä oli kirjailija Larin-Kyösti oikealta nimel-tään?

6. Mikä juhlapäivä juhan-nus oli pakanuudenaikana?

7. Minä vuonna RiittaVäisänen valittiin MissEuroopaksi?

8. Kuinka paljon raakakah-via myydään maailmas-sa vuosittain?

9. Minä vuonna Venäjänjoukot hyökkäsivätTshetsheniaan?

10. Kuinka paljon kahvi-puulle saattaa hyvissäoloissa kertyä ikää?

Kuolleita

Rakkaamme

Aulis TaavettiHIRVONEN* 8.11.1942 Kurkijoellat 3.8.2005 liikenneonnettomuudessa Lappeenrannassa

Siunattu 20.8. Mäntsälässä. Kiitos osanotosta.

KaivatenRaijaJarkko ja MerviIrja-sisar perheineenTerttu-sisar perheineenSirpa-sisar perheineenMaire-sisar perheineenEsko-veli perheineenErkki-veli ja Teemu

Kohtalon kellot ei edeltä soi,sen tieltä ei kenkään väistyä voi.

Hiitolaiset ry järjestää retken Kan-gasalalle Äijälään su 4.9.2005.Bussin lähtö klo 10 Helsingistä tila-uslaiturilta Mikonkadulta (entisenFennian edestä). Ajamme tarvitta-essa Tampereen aseman kautta, jossiltä suunnalta ilmoittautuu ihmisiämukaan. Ohjelmassa noin kello12.30 ruokailu Äijälässä ja sen jäl-keen tutustuminen näyttelyyn. Pa-luumatka alkaa viim. klo 15.30. Yh-distyksen jäsenille matkan hinta on10 E ja muille kiinnostuneille 20E. Hinta sisältää matkan, näyttelynja ruokailun. Tied. ja sitovat ilm.Marja Toivonen puh. 040-721 6372tai sähköposti: [email protected].

Karjalan Liiton suunnistusmes-taruuskilpailut su 11.9. klo 12 Lie-dossa, valtatieltä 10 Liedon kirkol-le, josta n. 5 min. Tied. Kaarlo Kojo,puh. (02) 487 9386. Huoltajille jakannustajille kuntopolku, jossa Kar-jala-aiheisia kysymyksiä.

Hiitolan pitäjäseuran järjestämätarinailta ti 13.9. klo 18 Porissa,Tuomarink. 2. Kaikki entiset ja uu-det tarinoijat ovat tervetulleita.

Hiitolan ja Kurkijoen sukututki-muspiiri kokoontuu to 15.9. klo 18Karjalatalon Wärtsilä-salissa Hel-singissä, Käpylänkuja 1. Käsiteltä-vät kylät: Raivattala ja Tervu. Jat-kamme sukututkimustietojen vaih-toa. Saapua voi jo klo 15 alkaen.

Seuraavat kokoukset 20.10., 17.11.ja 8.12. Tervetulleita ovat kaikki hii-tolaisia ja kurkijokelaisia sukuja tut-kivat. Lisätietoja tarvittaessa Veik-ko Revolta, puh (03) 762 2147, säh-köposti: [email protected].

Kalakurkien Kurkijoen matkan16.-18.9. aikataulu: Virttaa 4.30,Alastaro 4.40, Hirvikoski 4.50, Loi-maan asema 5.00, Forssa Autokei-das 5.25, Helsinki Kiasma 7.00.

Me suomalaiset olemme huolestuneina seuran-neet, kuinka lapsemme yhä nuorempina juovat alko-holia juopumistarkoituksessa. Lukiolaisten lisäänty-neistä juomatottumuksista oli äskettäin uutisia medi-assa. Alkoholin veroalennusta syytetään. Ehkä se onyhtenä syynä, sillä viikkorahatkin riittävät viinan ny-kyhinnoilla suurempaan määrään.

Minä olen seurannut närkästyneenä maailmanlaa-juisesti katsottuna tämän hetken tun-netuimman suomalaisen edesotta-muksia. Kyse on Formula 1 -kuskis-ta Kimi Räikkösestä, josta on muu-tamassa vuodessa noussut suuri ido-li, varmasti myös nuorten keskuu-dessa. Hänen tekemisiään niin radalla kuin yksityis-elämässäkin seurataan tarkasti. Miksei siis myösmatkittaisi?

Ottamatta sen enempää kantaa Kimin törppöilyi-hin yksityisessä elämässään se, mistä minä olen pa-hoittanut mieleni, on Kimin ns. tavaramerkiksi nous-sut tapa palkintopallilla aina ensimmäiseksi nostaasamppanjapullo huulilleen ja ottaa pitkähköt huikat.Kaksi muuta kuskia alkaa yleensä vain ruiskuttaakuohuvaa toistensa tai yleisön päälle. Myös TV-se-lostajat painottavat joka kerta tuota Kimille tyypil-listä, mielestäni ärsyttävää tapaa.

Olen itse kuohuviinin ystävä ja varmasti olen sitänauttinut myös nuorison silmien alla, mutta minä en ole-kaan mikään koko maailman esikuva – kaikeksi onnek-si. Miksi ihmettelemme nuorisomme käyttäytymistä,kun kaikkien hyväksymää mallia annetaan oikein maa-ilman tyyliin?

Toinen ihmetystä herättävä asia on se, mistä nuoriviinansa hankkii. Alkossa ei alaikäiselle alkoholituot-

teita myydä. Miten siis nuoret pystyväthumaltumaan viikko toisensa jälkeen?Kuka keksisi viisastenkiven tähän su-denkuoppaan? Ensin juodaan vähän kal-jaa, sitten aletaan käyttää väkeviä. Siitäei olekaan pitkä matka huumekokeilui-

hin, joista sitten ei enää välttämättä olekaan paluuta nor-maalielämään. Naapurimaassamme sellaiset lapset jou-tuvat jopa elämään kadulla.

Nuorten tupakanpolttokin on kovin yleistä, vaikkatupakkatuotteiden ostaminen ja hallussapito on nuoriltalaissa kielletty. Vaikka laissa ei olekaan kielletty nuor-ten pelaamista, ovat pelienjärjestäjät oma-aloitteisestikieltäneet alle 15-vuotiaitten pelaamisen. Toivottavastisitä pystytään valvomaan. Mutta niin kuin viinan ja tu-pakan hankintakin kekseliäiltä halukkailta nuorilta on-nistuu varmasti pelaaminenkin. Kunhan kieltäminen eiinnostaisi pelaamaan enemmän.

Raija Hjelm

”Kääntyvätkö kaikkiyritykset lastemme ja

nuortemme hyväksi meitäja heitä vastaan?”

Perjantaina 2. syyskuuta 2005 – Nro 35–36 – 3

Sanan Voimaa

2.9. Sillä se, joka tahtoopelastaa elämänsä, kadot-taa sen, mutta joka elä-mänsä minun tähtenikadottaa, on sen löytävä.Matt. 16:25

3.9. Jumala sanoi: ”Tulkoonvaloja taivaankanteenerottamaan päivän yöstä,ja olkoot ne merkkeinäosoittamassa määräaiko-ja, hetkiä ja vuosia.” 1Moos. 1:14

4.9. Jumala, luo minuunpuhdas sydän ja uudistaminut, anna vahva henki.Ps. 51:12

5.9. Tämän kuullessaansanoi eräs pöytävieraistaJeesukselle: ”Autuas se,joka saa olla ateriallaJumalan valtakunnassa.”Luuk. 14:15

6.9. Lapseni, älkäämmerakastako sanoin ja pu-heessa, vaan teoin jatotuudessa. 1 Joh. 3:18

7.9. Hengen laki, joka antaaelämän Kristuksen Jee-suksen yhteydessä, onnäet vapauttanut sinutsynnin ja kuoleman lais-ta. Room. 8:2

8.9. Askel askeleelta heidänvoimansa kasvaa, ja hesaapuvat Siioniin Juma-

lan eteen. Ps. 84:89.9. Älköön kukaan kiusa-

uksiin jouduttuaan ajatel-ko, että kiusaus tuleeJumalalta. Jumala ei olepahan kiusattavissa, eikähän itse kiusaa ketään.Jaak. 1:13

10.9. Heittäkää kaikki mur-heenne hänen kannetta-vakseen, sillä hän pitääteistä huolen. 1 Piet. 5:7

11.9. Ja kutienkin käsky,jonka teille kirjoitan, onuusi; nyt se on toteutunuthänessä ja teissä, silläpimeys hälvenee ja tosivalo loistaa jo. 1 Joh. 2:8

12.9. Herran silmät katsovatvanhurskaita, hänenkorvansa kuulevat heidänavunhuutonsa. Ps. 34:16

13.9. Tämä on se sanoma,jonka te alusta alkaenolette kuulleet: meidäntulee rakastaa toisiamme.1 Joh. 3:11

14.9. Kiittäkää iloiten Isää,joka on tehnyt teidät kel-vollisiksi saamaan pyhillekuuluvan perintöosanvalon valtakunnasta. Kol.1:12

15.9. Koetelkaa kaikkea japitäkää se, mikä on hy-vää. 1 Tess. 5:21

Kurkijokelaisen palsta kuvallisia onnitteluja varten. Lähetätai tuo lapsen (tai miksei vanhemmankin) valokuva jaonnitteluteksti Kurkijokelaisen toimitukseen. Kerro myös,minkä päivän lehteen onnittelun haluaisit. Saat täältä 8euron laskun, jonka voit maksaa pankkiin (hinta sisältää 22%:n arvonlisäveron). Onnittelun voi maksaa myös täällätoimituksessa.

Leena ja Jukka Virtasen lastenlapset kesäpäivääviettämässä mummolassa. Takana vasemmalta Karoliina,Marjukka ja Meeri, edessä Marleena ja Oskari. 12-vuotissyntymäpäiväonnittelut Marjukalle Mummolta jaisoisä ”Otsolta”.

Katri (lempinimeltäänKaisa) Rouhiainen syntyiKurkijoella 15.6.1931.Lapsuuden kultaiset vuodetvierivät Alhon Salokylällävanhempiensa Hiljan jaMatin sekä veljiensä Kau-kon ja Oivan hoivassa.

Vuodesta 1940 lähtienmaailman tuulet tuiversivatkaikkien Karjalan kansojenkasvoille. Niin myös Kaisasai omalta osaltaan kokea”idän puhurit”. Vuosia kes-täneiden uusien asuinsijo-jen etsinnän jälkeen Melli-län pitäjän Isoperän kylänMäkitalosta Kaisalle raken-

Katri Maria Kärppäkutsuttiin taivaan isän luo 31.7.2005

tui uuden elämän alku.Kahden eri heimoon

kuuluvan henkilön ajatus-maailmojen ja tapojen yh-teensovittaminen vaatiisuurta joustavuutta ja ar-vonantoa molemmin puo-lin. Kaisalla ja Yrjöllä olitahtoa ottaa huomioon toi-sen ja yhteiset harrastuksetja sopeutua niihin.

Aktiivisena persoonanaKaisa osallistui moninaisiinyhteiskunnallisiin luotta-mustehtäviin saavuttaen ar-vonantoa rakentavan toi-mintansa ansiosta. Tämä to-dentui Kaisan siunaustilai-

suudessa Mellilän kirkossa,jossa niin järjestöjen kuinomaisten ja ystävienkinkukkalaitteet peittivät laa-jalti arkun ja sen ympäris-tön.

Kaisa ehti käydä entisel-lä kotiseudulla pariinkinkertaan. Sieltä muistikuvatsiivittivät elämää kotipai-kan tantereella. Kolmaskerta jäi viisumianomuk-seksi muistojen mappiin.

Kaisa eli monimuotoisenelämän: lapsuuden kultaisetvuodet, hehkuvan nuoruu-den, perhe-elämän onnet javastoinkäymiset, hiljaa hii-

puneen elämän päättymi-sen. Kaikissa vaiheissa,kuitenkin saimme nauttiahänen lämpimästä, huumo-ria hersyvästä olemukses-taan.

Oiva-veli

Taivas valaa vettä kaata-malla, ilma on viileää, vaik-ka elämme vasta elokuuta.Itse odottelen syksyn kirk-kaan raikkaita päiviä, jol-loin taivas on sininen javain joitakin vaaleita pil-venhattaroita leijailee muo-dostaen mitä mielikuvituk-sellisimpia kuvioita. Muttanyt on päivä sateisen har-maa ja on aikaa ajatuksille.

Muistuu mieleeni lap-suuskotini ja sen peltojenkeskellä oleva pieni Perä-lampi. Lampi ei sinänsä ol-lut sen erikoisempi kuin ny-kyäänkään jokin pikku lam-pi. Erikoiseksi sen teki, ettäsiinä pulikoidessa kuluilapsuus aikuisuuteen vaih-tuen.

Talvitie kulki Perälam-men halki, ja hevosten juot-toavanto oli meidän rannas-sa jäätymisen ehkäisemi-seksi heinäsäkillä peitetty-nä. Juottoämpäri oli kepinnokassa alassuin. Niin seoli kaikilla, missä avantoapidettiin sulana samaa tar-koitusta varten. Niin siistalvella.

Mutta kesäisin harrastee-na oli uiminen ja kalastami-nen. Siinä sivussa lähes päi-vittäin nyhdimme valkoi-

Lumpeenkukkahelminauha

sen lumpeenkukan pitkinevarsineen lammesta. Siinäolikin tarpeet kaulakoris-teelle. Varren juuripäästäkeskeltä alettiin vartta hal-koa näppärin sormin, kat-kaisematta kuorta, kun pie-niä palasia katkottiin vuo-ronperään vartta. Niin olijoka toinen “helmi” varren-vahvuinen. Vain kuori pitikatkotut palaset komennuk-sessa. Tuota pikaa oli hel-minauha katkottu valkoi-seen kukkaan asti. Joskussaattoi kuori vahingossakatketa kesken työn, ja seharmitti kovasti, sillä solmuon aina solmu, niin silloin-kin helminauhassamme.

Keltaisiakin kukkia kas-voi lammessa. Niitä me ni-mitimme sijankärsäksi. Ei-vät ne kuitenkaan olleetniin suosittuja kaulakoruik-si kuin nuo valkoiset lum-peenkukat. Nykyajan lastenei tarvitse koristella itseäänlumpeenkukkahelminau-hoilla, vaan koruliikkeetovat pullollaan mitä ihas-tuttavimpia koruja.

Minun aikakauteni lap-selle ei vanhemmilla ollutliiemmin varojakaan ostaamuuta kuin lasihelmetmarkkinoilta ja sitten nuovieläkin ihastuttavat tuohi-koristeet. Itsekin osaan sor-muksen “verran” tuohitöitä.

Äitini sitä vastoin teki kai-kenlaista: kontteja, kasseja,salkkuja, tohveleita, pallojajne.

Äitini töitä on vieläkinminulla käytössäkin. Tuohion kestävä materiaali. Nytosaan antaa niille kuuluvanarvon. Lapsena tuo lum-peenkukkahelminauha,vaikka se oli hetkellinen,vei voiton tuohituotteelta.Lumpeenkukka pantiinvaasiin tai kulhoon, kunhelmet särkyivät. Siinä ve-den päällä se kauniisti kel-lui iloksemme.

Silloin elettiin omava-raistaloudessa myös koru-jen suhteen. Sukukorut oli-vat asia erikseen. Usein nesiirrettiin vanhimman tyttä-ren/pojan käyttöön, ja niinne säilyivät sukupolveltatoiselle. Ei lumpeenkukka-korua voi tallentaa, muttaolisi hyvä jos nykypolvikinhallitsisi tekotavan siellä,missä kasvaa lumpeita.

Elämme EU:n aikakaut-ta. Mitäköhän direktiivit sa-novat lumpeenkukkakorus-ta, sitä en tiedä.

Aino KoppiNoormarkku

FL Tommi Antero Mes-kanen väitteli 26.8. Turunyliopistossa filosofian toh-toriksi matematiikasta. Ai-heena oli salakirjoitus(NTRU-salausjärjestelmä).Tommi on syntynyt vuonna1971 Turussa. Hänen Risto-isänsä äiti Miina s. Heino-nen oli syntynyt Vätikässä

Väitöksiäja isä Väinö Meskanen Kor-pisaaressa.

Tommi Meskanen onkirjoittanut ylioppilaaksivuonna 1990 Juhana Hert-tuan lukiosta Turussa, val-mistunut filosofian maiste-riksi Turun yliopistostavuonna 1995 ja lisensiaa-tiksi vuonna 2000. Hän toi-mii yliassistenttina Turunyliopiston matematiikanlaitoksella.

Mietiskelin tuos, jot mitäse tää karjalaisuus oikei on.Niihä se on, jot itkuu ja nau-ruu vuoroperrää ja välil yht-aikaa. Sit sitä reissaamistasin Karjalaa.

Lienöö paljo muutaki li-säks. Kiv’jalkoi käyvvääkahtomas siel kotkontuloil.Autos istutaa tunt’tolkul.Rajal jonotettaa ja vuotetaa,jot mitä se velj’venäläineon taas keksint meijä piänmänöks. Pölysii ja kuoppa-sii teitä männä körötellää.

Lustii on joka reissul.Pulina käyp ja pienist eikuariteta. Sit ruihnetuamehtiin ja peltoloihe poikki

Tervehys teilkarjalaist!

sin kot’tuval. Pistäyvyttäänaapuriskii, jos sattus vaikemäntä olemaa koton jakohvit keittäs.

Hautuumaal pittää jokareissul käyvä, se kuuluuasijaa. Onha siel mei suku-laisii nukkumas sitä viimis-tä unta. Täähä on teil kaikiliha tuttuu tarinaa.

Pietää vaa lippu korkijatja muistetaa olla ylpeitä tästkarjalaisuuvest. Koitellaasaaha jälk’polvki kiinnos-tummaa juuristua.Kurk’juhliskii taas haastel-tii suu makkiiks. Oli muka-va tavata teit kaikkii.

Anja

Lauantaina syyskuun 3. päivänä 1955


Moi! Olen rauhaton Hyt-tynen. Jouduin tälle vaale-alle matkalle vahingossa.Happamassa Turussa seura-sin parempia ihmisiä köm-pelöön bussiin. Kuulin pak-sujen ihmisten kertovan,että olemme matkalla nuo-remman Helsingin, kaita-luisen Lahden ja huolestu-neen Taavetin kautta ihan-alle Kurkijoelle.

No, ainakin minulla olikunnolla muhkeaa ruokaa,koska pieniä ihmisiä tuli

Heikki (vas.), Anne-äiti kameran takana, Kaisa ja Elvi, jonka repussa Hyttynen matkasi.

Valtavan Hyttysenhurmaava seikkailukauniille Kurkijoelle

aina vain lisää. Suuri yö su-jui hyvin. Onneksi häm-mästyttävät ihmiset nuk-kuivat niin, että heitä olihelppo syödä. Jossain vai-heessa miellyttävät ihmisetrupesivat puhumaan, ettäraa’an Venäjän unohtuma-ton raja on ylitetty, mikä sesitten onkin.

Aamulla saavuimme pe-rille suuriluisen metsänkeskellä olevaan korkeaanmotelliin joka oli kuulem-ma leppeässä Käkisalmen

Anne, Kaisa ja Heikki eivät olleet ensimmäistä kertaaKurkijoen matkalla. He tiesivät jo ennestään, ettämatka on pitkä ja joskus pitkästyttäväkin. Kaisakirjoitti sadun, jota täydentämään valjastettiin kaikkimatkalaiset. Nämä saivat vuoron perään kertoajonkun adjektiivin, laatusanan, joka sitten lisättiinKaisan etukäteen kirjoittamaan juttuun. Niin saatiinhieman ”päätön”, mutta hauska tarina hyttysestä,joka matkusti Elvin repussa.

kaupungissa. Yritin tullaulos mahtavasta bussista,mutta vastaan vyöryi ihas-tuttava joukko outoja hytty-siä, jotka olivat suurempiakuin minä. Jouduin perään-tymään bussiin.

Majoituttuaan ja hetkenlevättyään vieras joukkotuli takaisin bussiin. Muuta-man miellyttävän mutkanjälkeen lähdimme ajele-maan ovelaa tietä pitkinkohti ihmeellistä Kurkijo-kea. Tie pölisi niin, etten

nähnyt mahdottomasta ta-kaikkunasta ulos, mutta on-neksi rasittava kuskimmetuntui näkevän hurjasta etu-ikkunasta tarpeeksi.

Osa uhkeasta joukostavietti vapaan iltapäivän uu-puneena Kurkijoen kirkol-la, toiset kävivät hymyile-vässä Elisenvaarassa. Illal-la vikkelän ruoan jälkeenmenimme takaisin keljuunmotelliin. Osa matkalaisis-ta meni onnahtelevaan sau-naan, osa suoraan nukku-maan. Minä pysyttelin ja-lossa bussissa piilossa pai-kallisilta surkeilta hyttysil-tä.

Kevyen aamupalansajälkeen vihertävät matkalai-set tulivat bussiin, ja minä-kin sain väljähtäneen aami-aisen. Nam! He köröttelivättaas bussissa. Bussi pysäh-tyi, ja uskaltauduin ihmis-ten mukana viileän Elvinonnistuneessa repussa.

Ihmiset pitivät aurinkoi-sen piknikin. Tarjolla olihullua kahvia, luonteviapiirakoita ja paljon muuta.Humalahakuiset ihmisetlähtivät omille mahtavillekotipaikoilleen hikisissäporukoissa. Kurkistelin El-vin repusta tuttavallisia pel-toja ja ujoja mäkiä.

Erinomaisella metsätiel-lä tapasin paljon sairaitahyttysiä, jotka inisivät vie-rasta kieltä. Perillä kuulinitsepintaisen sampanjapul-lon vikkelän poksahduksenja nimipäiväonnittelut mie-likuvitukselliselle Eskolle.

Paluumatkalla kuuntelinnäyttäviä tarinoita jätti-iha-nasta kivenkolossa kaksivuotta säilyneestä kuokas-ta, sikamakeesta hiirestä ja

vanhanajan tuulisista tapah-tumista. Nyt haiseva aurin-ko paistaa ja suurisuinenbussi tärisee taas ilkeällätiellä.

Rakas kotimatka alkaahuomenna, ja sitten pääsenkertomaan ailahteleville ka-vereilleni lempeitä tarinoi-ta myrskyisestä matkasta ja

sinisestä Karjalasta, mikäse sitten onkaan. Kovastiväsyneet ihmiset siitä pu-huivat. Eihän jokainenrei’itetty hyttynen pääsematkailemaan!

Kaisa 13 v. ja Heikki 10 v.Elovaara ja äiti Anne

s. Miikkulainen

Heikki piiloutui koiranputkien taakse.

Kesäkuinen kotiseutumatka oli lähesty-mässä. Muutama tunti vielä ja oltaisiin me-nossa rakkaille kotikunnaille Hiitolaan.

Tavarat oli pakattu, eväät valmiina, sau-nassakin käyty. Aika vain tahtoi kulua niinkuin lapsena jouluaattona. Elikkä tosi hi-taasti. Silloin alkoi mielessä soida eräs sä-velmä, en tosin tietänyt, oliko se “mikään”oikea laulu.

Sanat alkoivat tulla kuin itsestään, ja ku-vittelin jo olevani kotona Karjalassa. Siis-pä vain koneen ääreen, ja nämä säkeet syn-tyivät ilman minkäänlaista vaivaa, suoraankirjoitusarkille. Myöhemmin korjattiinvain yksi sana.

Kun sitten olimme Raholan koulullaolevassa majapaikassa, aloin kysellä mu-kana olevalta pelimannilta Terho Vouta-vaaralta, mikähän sävelmä sellainen mah-taisi olla, niin hetihän se löytyi Terhonnuottivihkosta. Sehän oli Syysillan tuuli.

Siellä me “tyttöjen” kanssa illalla huo-neessamme laulelimme ja totesimme, ettäsitä voisi laulaa muuallakin. Nyt sitä on jomuutamia kertoja laulettukin, muun muas-sa tämän kesän Hiitolan pitäjäjuhlilla.

Terttu Ketola

Laulun syntyKotipoluillaSanat: Terttu KetolaSävel: Syysillan tuuli

Ei kaiu Karjalas’ kanteleen soitto,myös laulumme soi äänin murheellisin.Kuitenkin kulkumme tänne aina johtaa,tääll’ olin lapsena onnellinen.Lehmihaas’ kalkatti karjojen kellot,tyhjinä nyt ovat täällä jo haat.Ei kuulu tääll’ kotikirkkojenkaan kellot,kurjuutta täynnä on hautausmaat.Ennen niin kauniisti lauloivat linnut,soi käen kukkukin tuo kultainen.Nyt kotirauniot löysimme vain täältä,on pihamaat tutut nurmettuneet.Täällä nää paikat on kalleimmat meillä,koskaan ne jäädä ei saa unholaan.Taaskin me tutuilla lapsuutemme teillätahdomme uudestaan kulkea vaan.Menneitä muistellen kuljemme täällä,mielessä lapsuuden maisemat on.“Askeleet kulkevat juuriemme päällä,paikka tää meille on korvaamaton.”

Arvi Heinosella oli erin-omainen artikkeli (Kurkijo-kelainen nro 24-25/18.6.2004) Suomen pahim-masta sotatuhotapauksesta.Eräisiin “teknisiin” yksi-tyiskohtiin kiinnostaisi kui-tenkin saada historiantutki-joiden tms. selvitys. Tär-keimpänä on tietysti, mitenoli mahdollista, että neuvos-tokoneet osasivat tulla juuri“oikealla” hetkellä paikalle,nimenomaan kun evakkoju-nia oli runsaasti paikalla.Siihen ehkä antaisi viitettä,mistä päin ko. pommaritsuuntasivat Elisenvaaraan.

Arvin artikkelissa maini-taan, että pommarit tulivatLaatokalta. Itse olin silloinkoti Riekkalassa ja vasta 8-vuotias. Naapurin pojankanssa nähtiin etelän eli Hii-tolan suunnalla Laatokaltasisämaahan suuntaaviapommareita, ja jonkun ajankuluttua rytinä kuului Eli-senvaaran suunnalta. Eli ko-neet mahdollisesti koukka-sivat sisämaan kautta Eli-senvaaraan, ehkä Hiitolan(risteys)aseman kautta.

Jossakin olen nähnyt

Elisenvaaransuurpommitus20.6.1944

maininnan, että ko. muo-dostelma seurasi rataa, tul-len Sortavalasta päin. Taisitten oman näkemyksenimukaan, Hiitolasta päin,siis rataa seuraten. Onmuistettava, että neuvosto-offensiivi oli tuolloin pa-himmillaan, Viipuri oli me-netetty samana päivänä, janeuvostokoneitahan riittiKarjalan taivaalle. TosinPuna-armeija epäonnistuipahasti, kun ei kyennyt es-tämään suomalaisten suu-ria sotilaskuljetuksia, tie-tysti rautateitse ja tietystiElisenvaaran kautta, Itä-Karjalasta Kannakselle.

Pommareiden lukumää-rästä olen joskus nähnytmainittavan, että niitä olisiollut 55 kappaletta. Itse em.naapurin pojan kanssa las-kimme Elisenvaaran suun-nasta Riekkalan Sianmäenyli Laatokalle menneetpommarit ja saimme niidenlukumääräksi 54 kappalet-ta, mikä vastaa kolmea lai-vuetta à 18 kappaletta, siiskolme pommitusaaltoa,kuten Arvi kertoo. Pomma-rit liikkuvat yleensä kol-

mella jaollisissa muodos-telmissa, eli 54 on var-maankin oikeampi luku.

Veikkaan, että Elisen-vaaran tuho oli nimen-omaan ihmishenkien me-netyksen kannalta sattu-man oikku. Voisi kuvitella,että neuvostoilmavoimilleoli annettu määräys tuhotaerittäin tärkeä Elisenvaaranristeysasema. Ehkä he oli-vat hoksanneet, että Kan-nakselle tuli joukkoja Itä-Karjalasta. Siihen viittaapommareiden suhteellisensuuri lukumäärä.

Muistettakoon myös,että samana päivänä Viipu-ri menetettiin, eli sotilaalli-nen toiminta oli kiihkeim-millään. Sattumalta - sodankaaoksen keskellä - tär-keälle ja kuormitetulle ris-teysasemalle kertyi juniaeri syistä, esim. sotilaskul-jetukset olivat etusijalla. Il-meisesti evakkojunia eipystytty päästämään kuor-mitetulle radalle, ja traagi-nen tapaus sai kohtaloltaedellytykset toteutuakseen.Ja onhan huhut suomalai-sesta petturista kumottu joaikoja sitten.

Mitä havaintoja muutovat tehneet? Niistä olisikiintoisaa saada selostuslehteemme. “Ujoimmat”voivat ottaa yhteyttä alle-kirjoittaneeseen, puh.0400-706 805.

Mauri Rastas

UniUnta näin niin suloista,halunt en herätä millää.Sen unen päästkö saisin kii,ko silmäin millo ummiistan.

Poluilla siellä Karjalanmaillamie juoksentelin huoltavailla.Mie leikin ja poiminkukkasiija rintani riemuu täynnä.

Siel kaik ol paremmi,nii mie uskon vieläki.Nyt unetki ouvoks muuttuueikä ne usko minnuu.

Anna


Nykyihminen vanhankatedraalin upeitaholvauksia ihastellessaanei tule helposti ajatel-leeksi, että niiden esiku-va voitaisiin johtaaantiikkiin saakka,roomalaisaikaiseenriemukaareen. Taiseisoskellessaan Helsin-gin rautatieasemalla jaennen sotia Viipurinrautatieasemalla eihuomaakaan, ettäkomealle odotushallillelöytyisi analogia rooma-laisajan kylpylään.

Länsimaisella arkki-tehtuurilla ovat juuretantiikissa, kreikkalaises-sa ja roomalaisessamaailmassa. Klassismioli vallitseva arkkiteh-tuurin kieli renessanssis-ta 1900-luvun alkuun,500 vuoden ajan. Vastamodernismi katkaisiklassisen perinteenhyödyntämisen. Katkesi-ko tällöin myös yhteysihmiskunnan yhteiseenalitajuntaan?

Klassisen arkkitehtuurinulkoiset symbolit ovat hel-posti tunnistettavat: pylväi-köt, päätykolmiot, aukko-jen käsittely. Vielä 1900-lu-vun alussa voi sanoa klas-sististen piirteiden leiman-neen enemmän tai vähem-män lähes kaikkea talonra-kentamista vauraimpia ta-lonpoikaisrakennuksiamyöten.

Ei vain Viipuri vaankoko luovutettu Karjala olitäynnä komeita esimerkke-jä, joita ei enää ole. Mikä eiViipurin ruiskuhuoneen ta-voin tuhoutunut sodassa,sen Kuusaan hovin tavointuhosi neuvostovalta.

Arkkitehtuurin syntyArkkitehtuurin syntyä on

vaikea määritellä. Se onsyntynyt kuten puhumam-me kielikin ilmaisun, kom-munikoinnin tarpeesta. Al-kuperäiset tarpeet ja keinotovat kauan sitten jo unohtu-neet, mutta sanat, lauseet,

Viipurin vuonna 1828 suunniteltu ruiskuhuone Paraatiken-tän laidassa tuhoutui talvisodassa. Hyvä esimerkki mitenklassismia ”temppelipäätyineen” hyödynnettiin arkisissakäyttörakennuksissakin.

Kuusaan hovi oli kuin renessanssipalatsi Italiassa, tosin puisena. Kuvassa rakennus toimi-essaan sodan aikana väliaikaisena kirkkona. Sota säästi sen, mutta venäläiskausi ei enää.

Reijo Mälkiä:

kieliopilliset rakenteet jakieli ovat jääneet.

Tunnetuin teoriamalliarkkitehtuurin synnylle onprimitiivinen maja. Majamuodostuu puunrunkojenvaraan ripustetuistariu’uista, jotka kannattavatlehväkatetta. Siitä kehittyivähitellen primitiivinentemppeli, joka Kreikassa olipuurakenteinen doorilaisi-ne pylväineen. Myöhem-min tärkeimmät temppelitrakennettiin kivestä raken-neratkaisun pysyessä enti-senä.. Eli kivirakenteessaon hahmotettavissa puura-kentamisen rakenneratkai-sujen jäänteet.

Roomalaiset omaksuivatkreikkalaiset temppeliark-kitehtuurin. Heille sen pyl-väsjärjestelmä oli todellistaarkkitehtuuria, ja he käytti-vät sitä myös maallisiin ra-kennuksiin. Roomalaisetkehittivät rakentamista ke-hittämällä kaarirakenteet jaholvauksen, jolloin pylväs-järjestelmää ei enää tarvittukantavana rakenteena. Mut-ta sen käyttö ei jäänyt pel-käksi ornamentaaliseksi ri-kasteeksi, vaan pylväsjär-jestelmä ohjasi rakennuk-sen muita rakenteita, loi ra-kennukselle elämää, ilmet-tä seremoniallisuutta ja ele-ganssia. Pylväsjärjestelmää

eri tavoin sovellettuina käy-tettiin rakennuksen käytönja hierarkian merkitsemis-keinona.

Kieliopiksi klassisenarkkitehtuurin vakiinnuttikuitenkin vasta renessanssi1400- ja 1500-luvun Italias-sa. Antiikin arkkitehtuuris-ta olivat jääneet jäljelle vainpaljolti raunioituneet raken-nusmuistomerkit ja ainoanakirjallisena lähteenä Vitru-viuksen, keisari Augustuk-sen aikaisen arkkitehdin”Kymmenen kirjaa arkki-tehtuurista”.

Renessanssin suuri saa-vutus ei ollut roomalaisenrakentamisen imitointi,vaan antiikin kieliopin el-vytys oppirakennelmaksi,joka kanonisoitui arkkiteh-tuurin peruskiveksi, ihmis-kunnan tiedoksi rakentami-sesta. Se oli kuin sääntöko-koelma, josta lainaamallakeskitasoisempikin arkki-tehti saavutti säällistä tulos-ta.

Länsimaisenarkkitehtuurin mallit

Arkkitehtuuriin paljonvaikuttaneista roomalaisis-ta rakennustyypeistä tär-keimpiä olivat amfiteatte-rit, joista nelikerroksinenColosseum oli merkittävin.Amfiteattereissa kaariaihe

oli mestarillisesti yhdistettypilarijärjestelmään holva-tun kaarirakenteen toimies-sa kantavana rakenteena japilarijärjestelmän enem-mänkin merkitsemisjärjes-telmänä.

Amfiteatteriakin tär-keämmän kieliopilliseninstrumentin muodosti rie-mukaari, joista tärkein oliKonstantinuksen riemukaa-ri Roomassa. Kristillisenkirkon malli pohjautuu kol-midimensiollisen riemu-kaaren ideaan ja rytmiin. Seei heijastunut vain kirkonjulkisivurakenteeseen vaansisätiloihinkin, mikä näkyyesimerkiksi Pietarinkirkos-sa. Muitakin arkkitehtuurinesikuvia oli muttei niin tär-

keitä.Kylpylaitosten holvat-

tuine halleineen ja loisteli-aine tiloineen lainaa voi-daan nähdä tuomiokirkois-sa ja rautatieasemilla. Pant-heon, Rooman ikuisuudensymboli on ollut esikuvanamonille niin klassisille tuo-miokirkoille kuin hallinto-rakennuksillekin. Konstan-tinuksen basilika, suuri kol-milaivainen kauppahalli onvaikuttanut katedraaleihin;meillä basilikatyypistä onainoana esimerkkinä Turuntuomiokirkko. Suomeenklassinen arkkitehtuuri tulipuolalaisten ja saksalaistenrakennusmestareiden myö-tä.

Viisipylväsjärjestelmääytimenä

Klassisen arkkitehtuurinlähtökohta on pylväs jalus-toineen ja palkistoineen.Siitä lähti rakennuksen muumuodonanto. Pylväsjärjes-telmät olivat tärkein keinoilmaista rakennuksen taisen osien käyttötarkoitustaja hierarkkisia suhteita. Vii-si pilarityyppiä muodosta-vat antiikin arkkitehtuurinperuselementit. Kreikassakehittyi niistä kolme: doo-rilainen, joonialainen ja ko-rinttilainen. Roomalaisajal-ta on toskalainen pylväs javiidentenä oleva komposi-tio, joka on korintilaisen jajoonialaisen pylvään kapi-teelin yhdistelmä.

Doorilainen järjestelmäkehittyi ensimmäisenä puu-temppelin pilarista muidenpylvästyyppien kehittyessämyöhemmin. Jokaisellapylvästyypille on osoitettuinhimillinen persoonalli-suus. Hyvinkin hienojakoi-sia viittauksia pylväsjärjes-telmien inhimillisiin omi-naisuuksiin oli, mutta ylei-

sesti ottaen doorilaisen jär-jestelmän katsottiin ilmai-sevan sotilaallisuutta, joo-nialaisen taidetta ja tiedettäsekä korinttilaisen naiselli-suutta mutta myös keisarinvaltaa eli hallintoa.

Arkkitehtuurille on omi-naista, että melkeinpä ra-kennetta suurempi merkityson niiden välisellä tilalla.Pylväidenkin välisellä tilal-la oli hyvin tärkeä merkitys.Niitä on viittä eri tyyppiä,joista tiukin on 1+ kertaa javäljin 4 kertaa pylvään lä-pimitta. Ne antoivat raken-nukselle tempon, rytmin,jota noudatettiin muissakinrakennuksen rakenteissa.

Pylväs ei suinkaan ollutaina pyöreä vapaasti seiso-va, vaan myös neliskantti-nen ja osin upotettu seinä-rakenteeseen. Ja myöhem-min se saattoi olla varsinviitteellinenkin, koska se eiollut enää funktiota kanta-vana rakenteena. Pylväistöhyödynsi myös erästä tai-teen luomisen tärkeintä kei-noa – toistoa.

Klassismissa on kysekuvasta, illuusiosta

Roomalaisajoista lähtienpylväsjärjestelmä ei enääollut rakennuksen kantavarakenne. Mutta visuaalises-ti se on kantava rakennepääjulkisivussa. Myös klas-sismin muut tehokeinotluovat kantamisen illuusio-ta. Esimerkiksi julkisivunrustikointi, rappauksenmuotoilu harkkomaiseksi,oli karkeinta alimmassakerroksessa keveten ylös-päin mennessä kuvaten se-kin kantamista.

Modernin suunnittelijanpirtaan tämä tällainen eisovi. Vain toiminnan, funk-tion mukaista rakennerat-kaisua pidetään hyväksyttä-vänä.

”Ornamentti on rikos”oli eräs funktionalistientunnetuimpia iskulauseita.Yliarvioiko tämä käsityskuitenkin ihmisen rationaa-lisuuden? Ainakin on sel-vää, että vanhoissa arvora-kennuksissa on jotain kieh-tovaa, nykyihmisenkinmieleen vetoavaa, joka eijohdu vain historian tuo-masta patinasta.

Reijo Mälkiä toimii ark-kitehtina Senaatti-kiinteis-töissä. Hän on aiemmin kir-joitellut Karjalan rautatiera-kennuksista

Arkkitehtuurin juuret löytyvätantiikin klassismista

Toine etnogruafiellineKarjalan rahvahanpezäfestivuali piettih 17.heinükuudu Kurkijovenküläs Lahdenpohjanpiiris. Tämä festivualimustoittau Luadoganrannikol eläjile heijänmuan tuhatvuodizeshistouries. Täshäi ottiallun karjalaine rahvas.Pivon järjestäjinnü oldihRahvahallizen poliitiekankomitiettu, Lahdenpoh-jan piirin da Kurkijovenpaikallizet haldivot daühteiskunnallizet liitot.

Pidoh tuli gost’ua Karja-lan piiriöis, Petroskois daPiiterispäi. Lahten rannaloli järjestettü jarmanku, kussai ostua kaikenmostu mus-tolahjua, bovastu da pelvas-sobua.

Pruazniekan avajazissigäläzet nuoret ozutettihezitüksen, kudamah ühtüt-tih gost’at sodahistourienkluuboispäi. Ezitüksen ai-gua kaččojat suadih nähtä,gu karjalan mua rodihjäičäs, kudaman munii sor-zu Ilmatar-neidizen polvel.

Rauhallizesti elettih daruattih, pajatettih da kižat-tih rahvas meččürannal. Gapahat vihaniekat rau-dusovis tuldih tälle muale.Peitüttih karjalazet linnoinseinien tuakse, kučuttihabuh sluavilazii vellilöi.Kaččojat nähtih, kui torattihmeigäläzet rohkiet da väge-vät sodamiehet vihaniekkoivastah tuhat vuottu tagape-rin. Nähtihgi rahvas ra-vieloin meččümiehien -meteliläzien - kilboi. Voitta-jakse rodih Kurkijoven me-

teliläine.Illal kurkijogilazet dai

gost’at piettih iluo: pläšittihda pajatettih.

Pruazniekan piätapahtu-mannu oldih EnzimäzetKurkijoven ritarikilvat. Läs50 hengie Piiteris, Petros-kois da Novgorodaspäi tul-dih tänne ozuttamah omiisodasogii da ritarineroloi.Jugei oli kävellä “ennevah-nallizil sodamiehil” räkelsiäl villazis paijois da rau-dazis sovis. Sodahistourientiedäjät suadih eroittua hei-

jän keskes vikingua, ruočči-lastu da sluavilastu. Oli sietatuarumongoulu, Irlandienda Šotlandien eläi.

Muinazien gostien jou-kos oli nuorin sodamies.Kuuzivuodine Rata tuli tän-ne tuatan kel. Brihačču joammui on harjavunnuhmoizih pidoloih. Pidäü mai-nita, gu häi rodivuigi erä-hän tämänmoizen festivua-lin aigah.

Kilvan ezmäzen ozanavattih viikingat. Hüö torat-tih ilmai raudusogii, kui

heijän ezi-ižätgi, skan-dinuavat, tuhat vuottu taga-perin. Miekkois da kirvehisheidü puolistettih vaikunahkazet paijat, piäsuojusda raudusuojus käis. Neidi-zil, kudamat kačottih torua,jo valmehel oidih kriepin-dümaterjualat da joudu.Kilvan toizes ozas ezitüttihritarit jugielois raudusovis.

Kilbah ühtünüöt da voit-tajat suadih Kurkijoven kil-voin diplomat. A gostile daküläläzile pruazniekku toiiluo da hüviä mieldü.

Natalja DenisovaLehtileikkeen toimituk-

seemme lähetti Erkki Pu-putti, joka oli ostanut kysei-sen lehden Petroskoissakäydessään.

Lehtileike heinäkuun 28. päivän Oma Mua -lehdestä, joka ilmestyy karjalankielisenä Petroskoissa

Ilmanigäine histourii elävüi Kurkijovel


Raholan marttakerhonjuuret ovat Kurkijoella. Setoimi alkuun Levonpellonmarttakerhon nimellä, jasiihen kuului kolme muuta-kin kylää: Riekkala, Hä-meenlahti ja Rahola. Kerhoperustettiin 27.1.1938, jo-ten se ehti toimia vain lyhy-en ajan, ennen kuin sota jasen seuraukset keskeyttivätkerhotoiminnan.

Kerho elvytettiin uudes-taan Pöytyällä, kun oli ase-tuttu uusille asuinsijoille.Ensin se toimi Kirkonseu-dun marttojen nimellä vuo-sina 1948-1952. Nimi muu-tettiin Raholan marttaker-hoksi vuonna 1953.

Kerhomme puheenjohta-jana toimi pitkään eli vuo-det 1948-1972 Elli Rahiala.Hän johti myös KurkijoenMarttayhdistys ry:tä. Hä-nelle on myönnetty Martta-liiton kultainen ansiomerk-ki merkittävästä työstämarttatoiminnan hyväksi.

Nykyisen puheenjohta-jan Marja-Leena Sätiläntoimikausi alkoi vuonna1986 ja jatkuu edelleen.Hän on myös piiriliiton hal-lituksen jäsen ja on toimi-nut niin ikään KurkijoenMarttayhdistyksen hallituk-sessa. Kerhon aktiiviset pu-heenjohtajat ovatkin olleetkerhomme kantava voima-vara.

Raholan marttakerhon

1905-2005

KurkijoenMarttayhdistys ry

MartatKurkijokelaisessa:

25.2. Aromäen-Piltolanmko

1.4. Elisenvaaran mko27.5. Kirkonseudun

mko1.7. Metsämaan mko2.9. Raholan mko23.9. Rummunsuon

mko4.11. Yhdistyksen

juhlanumero

Vuonna 1988 vietettiin Raholan marttakerhon 50-vuotisjuhlia. Elma Hartikka (vas.) kertoijuhlassa Kurkijoen Marttayhdistys ry:n historiasta, keskellä pitkäaikainen puheenjohtajaElli Rahilala, oikealla Riitta Tukia.

Heinäkuussa 2005 Runon ja suven päivänä marttakerholaiset kokoontuivat Riitta Tukian mökille rantapäivän viettoon. Va-semmalta Helga Mäki, Anneli Mäki, Riitta Tukia, Marja-Leena Sätilä, Aino Pöylijoki, Lea Rastas ja Terttu Kanervo.

Viime vuoden voileipäkakkukurssin aikaansaannoksia nau-tittiin yhdessä kurssin päätteeksi. Vasemmalla kala-, keskelläkinkku- ja oikealla kasviskakku.

Raholan marttakerhon kuulumisia

toiminta on ollut vilkasta.Kokoontumisia on noinkerran kuukaudessa eri tee-mojen merkeissä. Pöytyäl-lä toimivan Marttojen pai-kallisliiton toimintaan on

osallistuttu sekä eri yhdis-tysten järjestämille retkille.

Vuoden 2004 toimintaankuului monenmoista, muunmuassa seuraavia asioita.Järjestetty Sydänasiaa-luen-

to sekä osteoporoosi-ilta,tehty tervehdyskäynti Rii-hikoti-palvelukeskukseen,järjestetty havaintoesitysPerunasta moneksi, käytykesäteatterissa PöytyänReppuniemessä, vietettyrantapäivää Riitta Tukianmökillä, valmistettu ha-pankaalia, osallistuttuMarttapäivään Sauvossa,järjestetty piiriliiton kehit-tämisilta, osallistuttu Pik-kumyllyn kahvitukseen,poimittu tyrnimarjoja, hoi-dettu seurakunnan kahvi-tuksia, vietetty joulujuhla.

Kuluvan vuoden tapah-tumia on ollut seuraavasti.On tilattu jokaiselle jäse-nelle Martat-lehti, osallis-tuttu Nainen 50+ -tilaisuuk-siin, jonka aiheen puitteis-sa perustettu opintokerho,joka jatkuu syyskaudella.On järjestetty neuvontapii-rin tilaisuuksia: Munastamoneksi ja Voileipäkakut.Järjestetty terveysilta,mausteilta, perennojenkierrätystapahtuma, vietet-ty kaksi mökki-iltaa Riitta

Tukian ja Kakarlammenmökillä teemana puheen-johtajan merkkipäivän viet-to. Käyty katsomassa Pöy-tyän kesäteatterin esitys yh-dessä neuvontapiirin kans-sa.

Tulossa on neuvontapii-rin tilaisuus torstaina 8.9.klo 18 alkaen Pöytyän

Osuuspankin kerhohuo-neella, jossa aiheena on tie-dottaminen ja uudet taitoa-vainsuoritukset.

Pienen kerhon toimintaperustuu tiiviiseen yhteis-työhön, jossa kaikki jäsenettuntevat toisensa hyvin.Uutta oppien ja perinteitävaalien martat toimivat jä-sentensä yhteiseksi hyväk-si.

Raholan marttakerhonhallituksen kokoonpano:Marja-Leena Sätilä,

puheenjohtajaMarjatta Suominen,

sihteeriLea Rastas,

rahastonhoitajaTerttu KanervoSoile ValkeapääAino PöylijokiSisko Tamminen

Uutta oppien japerinteitä vaalien martattoimivat jäsentensäyhteiseksi hyväksi.”

VieraitaSata-kunnastaAhlaisten Karjalaseura kävivierailulla Loimaan seudul-la. Samalla he poikkesivatmyös pikavisiitille Kurkijo-kelaisen toimitukseen, jonkapihalla toimittaja otti heistäryhmäkuvan. Ryhmän kokooli yli 50, joten kaikkia eivätmahtuneet hyvin yhteen ku-vaan. Kiitos kauniista kuk-kakimpusta!

TuoksuvakukkaIstun pihakeinussa,kukkia on paljon.Ihmettelen Luojan tekoja.”Kaikki mitä maailmassakaunist on ja ihanaa,ompi Luojan rakkaudestaihmisille antamaa.”Hajuherne kukkii.Keinuni jaminä ihminen. Mikäkiitoksenaihe tästä kesästäKorkeimmalle!

Aili-Hellin,88 v., evakko Alholta

Raholan marttakerhon kuulumisia


Tämänvuotiset HiitolanPitäjäseuran onkikilpailutjärjestettiin lauantaina 27.8.Lampaluodossa, Revaske-rin sillan rantatöyräällä,jonka onkipaikalta näky-mänä oli upea merimaise-ma. Viimeaikoina olleistaepävakaista ilmoista huoli-matta oli kilpailupäivänäkaunis aurinkoinen sää.Voineeko kilpailuolosuh-teilta enempää toivoa? Ko-timatka tosin jouduttiin jotekemään sateisessa säässä.

Kolmetoista onkijaa saikaloja yhteensä 14,160 ki-loa. Kaikki kalat hyväksyt-tiin kilpailukaloiksi, ja laa-tuja olikin runsaasti. Pus-seissa näkyi olevan ainakinahventa, särkee, lahnaa, sa-lakkaa, taisipa joukossa ollakiiskikin.

Näissä kisoissa Nakkilanpojat korjasivat lähes kaik-ki voitot. Ainoastaan nais-ten sarjan voitti Orivedeltäasti saapunut innokas onki-ja Sari Latva-Valkama, jokasaikin koko kisan toiseksisuurimman saaliin.

Suurimman saaliin saiJouko Ijäs, suurimman ka-lan onnistui narraamaan

Sekä miesten- että naistensarjan kolme parasta onkijaa koottiin yhteispotrettiin. Oikealta Pekka Valkeapää, Jouko Ijäs, ViljoYlönen, Hilja Naskali, Sari Latva-Valkama ja Raija Laaksonen.

Hiitolan Pitäjäseuran onkikilpailut

Miehet1. Jouko Ijäs 2,100 kg2. Viljo Ylönen 1,440 kg3. Pekka

Valkeapää 1,280 kg4. Arvo Parkkali 1,220 kg5. Pertti

Vihavainen 1,160 kg6. Pauli

Salmelainen 0,610 kg7. Leo Kesseli 0,360 kg8. Launo

Salmelainen 0,300 kg9. Mauri

Lankinen 0,300 kg

Naiset1. Sari

Latva-Valkama 1,940 kg2. Hilja Naskali 1,330 kg3. Raija

Laaksonen 1,320 kg4. Ilmi Kesseli 0,800 kg

Raija LaaksonenArvo Parkkali. Lisäksi suu-rimman saaliin ennakkoar-vauksen voitti Pekka Val-

keapää, kaikki kolme asu-vat Nakkilassa.

Molemmista sarjoista

palkittiin kolme ensim-mäistä mitalilla. Kaikkienmukana olleitten kilpailijoi-

den kesken arvottiin lahjoi-tuksina saatuja pikku voit-toja.

Suurin saalis: JoukoIjäs 2,100 kg. Kiertopalkin-tona olevan puntarin hän saihaltuunsa seuraaviin kilpai-luihin asti.

Suurimman saaliin en-nakkoarvaus: Pekka Val-keapää (arvaus 2,030 kg)

Suurin yksittäinenkala: Arvo Parkkali 0,450kg (lahna)

Repo-sukuisten seuraperustettiin sunnuntaina14.8. Pieksänmaalla pide-tyssä ensimmäisessä suku-kokouksessa. Sukuseuraankuuluvat Repo, Reponen,Repola ja Repolainen su-vut. Puheenjohtajaksi valit-tiin Esko A. Repo Seinäjo-elta.

“Kieppinä kiven päällä”on ketulle tyypillistä käyt-täytymistä. Siitä se näkee,kuulee ja haistaa ympäris-tönsä ja on valmis toimin-taan, joko hyökkäämäänsaaliin kimppuun tai pake-nemaan, sanoi Pertti RepoPieksänmaalta avatessaansukukokouksen sunnuntai-na. Pertti Repo on tehnytmerkittävän työn sukuseu-ran perustamisen valmiste-

“Revot re-kisteriin” -tunnuksellaperustettiinRepo-su-kuisten su-kuseuraPieksän-maalla. Su-kuseuranpuheenjoh-tajasi valit-tiin Esko A.Repo Seinä-joelta (vas.)ja sihteeriksiVeikko RepoNastolasta.

Pieksänmaan Partaharjulla, jossa sukuseuran vuosikokouspidettiin, oli upea pihakirkko.

Revoille valtakunnallinen sukuseura

luissa ja sukututkimuksenaloittamisessa.

Sukuneuvostoon valit-tiin eri sukuhaaroista, joitaon yhdeksän, seuraavathenkilöt. PuheenjohtajaksiEsko A. Repo Seinäjoelta(Iisalmen sukuhaara), vara-puheenjohtajaksi EskoRepo Punkaharjulta (Parik-kala), sihteeriksi VeikkoRepo Nastolasta (Kurkijo-ki), Seppo Repo Iisalmesta,Pertti Repo Pieksänmaalta(Iisalmi), Mauri Repo Lipe-ristä, Leila Hämäläinen

Puumalasta, Pekka U. RepoHeinolasta (Parikkala),Leena Repo Mäntsälästä(Sakkola), Vieno-KyllikkiRiuttu Pyhäselästä (Suista-mo) ja Erkki Reponen Piek-sänmäeltä (Viipurin seutu).

Päätettiin, että sukuko-kouksia pidetään joka toi-nen vuosi. Toiminnassa onnyt tärkeimpänä jatkaaaloitettua sukututkimusta jasaada suvun jäsenet tietoi-siksi sukuseuran olemassa-olosta ja mukaan sen toi-mintaan. Kokous oli kaikis-sa päätöksissään yksimieli-nen. Sukukokoukseen Par-taharjun toimintakeskuk-sessa osallistui 77 henkilöä.

Esko Repo

Repo-sukuisia oli saatukiitettävästi koolle elo-kuun puolivälissä pidet-tyyn sukutapaamiseen.


6. KulttuuriseminaariLauantai-illan kunniaksi

kyläkoululla on juhliin liit-tyvä kulttuuriseminaari.Tietenkin minä, kaikennuuskija, haluan mukaan.Talsin kuoppaista kylätietähongasta pystytetyn kome-an kelokirkon ohi. Vilkai-sen seitsemää ensimmäistäpaksua hirsikertaa ja samal-la muistan, että pari viikkoaminäkin olin kerran kirkkoatyöporukkani mukana hak-kaamassa.

Tien varrella pihoissa sa-vuaa. Puolialastomat ihmi-set siellä grillaavat, savus-tavat kaloja, rakentavat ate-rioita pihapöydille. Naurutja laulut kajahtelevat, kor-pinkyyneleet valuttavatkurkkuihin lisäpontta. Mi-ten helppoa tästä olisikaanluiskahtaa joukkoon ja jät-tää mokoma kulttuuri?

Koulu on komea, kolmi-rakennuksinen hirsinen lin-noitus. Kerrotaan, ettäVuokkiniemen opinahjoonkin koko Vienan Karja-lan kaunein rakennus. So-masti se sulautuu tämän ru-nokylän maisemaan pak-suine hirsiseinineen, värik-käine reunaornamenttei-neen.

Sisällä kylän eräs suo-malainen johtohahmo,opettaja Heikki KyyrönenLapualta suorittaa seminaa-rin avauksen ja kertoo läm-pimin sanoin kylästään jasen kalevalaisesta taustasta.Heikki on kuulun sadunker-tojan, kansanrunouden-jatapojen taitajan Mari Kyy-rösen bunukka. Moamonsakanssa hän pakeni aikoi-naan jatkosodan jaloistaLapualle Suomeen, muttasieltä käsin rajojen avau-duttua on tehnyt viime ajatsuuriarvoista auttamistyötä

kylänsä hyväksi. Hänen toi-miensa ansiosta kylässä onsekä kirkko että vanhusten-talo.

Miten monet turistimat-kat Pohjanmaalta onkaantaitettu näihin maisemiinhänen johdollaan? Näinläntinen kova valuutta onhyödyttänyt paikkakuntaa.

Heikin jälkeen esiintyylausuntataiteilija HelenaNuutinen. Juuriltaan tämätaiteilijatar on vuonnislai-sen Anni Lehtosen sukua,harrastaa karjalaa, sen kiel-tä ja perinnettä. Omena eiole pudonnut kauas puusta.Hänen ohjelmavalintansarunot kertovat kodista javanhemmista, tuutulauluis-ta sekä itkuvirsistä. Mitenhän eläytyykään sanotta-vaansa, itkee, nauraa, osaaoivallisesti rytmittää lausu-maansa? Perhe, koti, van-hemmat, lapsoset olivat ag-raarisen aikakauden perus-kivijalkoja kyläyhteisöissä.Runot ja niiden tunnot liit-tyvät läheisiin, käsin koske-teltaviin tapahtumiin.

Itkujen esittäjänä Nuuti-nen on todellinen löytö.Rekvisiitakseen hän tarvit-see ainoastaan liinan silmil-leen, kivistä laaditun kehänlattialle ympärilleen, ja niinkuulija tuntee siirtyvänsä it-kun mukana tästä hetkestälähes mystiseen tuonpuo-leiseen. Itkuvirren keskeltätaiteilijatar siirtyy luonte-vasti tuutulaulujen tunnel-miin. Äskeisestä kuolinlii-nasta sukeutuu äkisti vauvaäidin syliin, jota emonenhellästi käsittelee ohjel-mansa ohessa. Jännite onkoskettava ja dramaattinenäidin todettua yhtäkkiä rak-kaansa kuolleeksi. Sellai-sesta seuraakin pakottamat-ta luonnollinen suru, lohdu-ton, loputon itku. Vuokkiniemi 2005. Sukupolvet ja kansat kohtaavat. Kuva Kari Rapo.

Harmaa, maahan asti yl-tävä hameasu, sielukkaatkyynelehtivät Marian kas-vot, mustat hulmuavat kor-pin hiukset; lausujan häkel-lyttävä ulkoasu.

Lausujan esitystä seuraaPetroskoin yliopiston itä-merensuomalaisten kieltenja kulttuurin tiedekunnandekaanin dos. Tamara Star-shovan valaiseva luentoedesmenneestä kirjailijaNikolai Jaakkolasta. Esitel-möitsijällä itsellään onkintodella kompetenssia pu-hua; onhan hän itsekin juu-riltaan vienalainen, tunne-tun lehtimiehen ja tulkinJukka Petrovin tytär Konto-kista, valmistanut aikoi-naan kanditaatin väitöskir-jansa Nikolai Jaakkolasta.Tänä vuonna eletäänkinkirjailijan satavuotista juh-lavuotta. Nyt on aihettamuistaa ja juhlia tuota suur-ta hengenmiestä.

Jaakkola ammensi ai-heensa näiden selkostenasukkaiden elämästä. ”Pirt-tijärven rannalla” –romaa-nin esikuva on Vuokkinie-men pitäjän Kivijärvenkylä, hänen lapsuutensa ko-tikylä, jonka elämää hänkuvaa todella asiantunte-vasti. Henkilöhahmot häntempaisi elävästä elämästäromaaniensa sivuille. Jäljit-telemätöntä ja ainutlaatuis-ta onkin hänen tarkka etno-grafinen kuvauksensa ky-län uskonnosta, perinteistä,silloisesta patriarkaalisestaelämänmenosta.

Jaakkolan romaanienkieli on yhä tutkimuksenarvoista. Valitettavasti sil-loinen hallintovalta suhtau-tui aluksi vähätellen nerok-kaan kirjailijan sanotta-vaan. Nyt hänen tekstejäänarvostetaan. Jaakkolan ro-maanisarjaa on akateemik-

komme Matti Kuusi verran-nut kvaliteetiltaan Suomes-sa ilmestyneeseen VäinöLinnan romaanitrilogiaan”Täällä pohjantähden alla.”

Toista luentoa saapuu pi-tämään runoilija ArmasMishin, eepoksemme yksi

äskeisistä venäjäntäjistä.Kuusi vuotta kestäneentyön tuloksena naapuri-maamme intelligentsia onsaanut käsiinsä oivallisentuotteen, kauniisti editoi-dun Suomen kansallisee-poksen.

Armas Mishin kertoopainokkaasti, että Kalevalaon todella Elias Lönnrotinluomus. Vaikka jotkut kir-jailijat ja tutkijat yhä kerto-vat, että eepos on kansanru-noutta, kansan laatima tuo-tos, Mishin torjuu jyrkästi

Veikko Huotarisen kokemia kulttuurinautintoja Suomessa ja Venäjällä, osa 2.

Fragmentteja rajalta 29.7.–1.8.2005

Kyykkä, mölkky ja pilp-pa ovat vanhoja karjalaisiaajanvietepelejä. LohjanKarjalaseura aloitti niilläkolmipäiväisen juhlintansa.Minulle pelit olivat outoja,en nähnyt Kurkijoella niitäpelattavan. Helppoja tun-tuivat olevan pelata ja kuk-karolle sopivia, puupalikoi-ta saa halvalla.

Varsinainen seuran 60-vuotispääjuhla oli Kannel-järven opistolla 21.8. Juhlaoli arvonsa mukainen, näyt-tävä ja korkeatasoinen.

Karjalakuoro, omienpaikkakuntiensa kansallis-puvuissa oli upea näky.Ääni soi ja helisi, niin kuinse kanteleitten kehdostasaaduin eväin vain voi soi-da.

Sangen harvoin kuuleeniin mukaansatempaavaa

Karjalaseuran juhlintaajuhlapuhetta, kuin filosofi-an tohtori, kirjailija, AinoRäty-Hämäläinen juhlassapiti. Yleisö kuunteli hiisku-matta.

Puheensa alussa hän ar-veli vain harvan ihmisen v.1945 uskoneen, miten elin-voimaista voi Lohjan Kar-jalaseuran toiminta olla vie-lä 60 vuoden kuluttuakin.

Hän puhui kotien taaksejättämisestä ja vaikeuksistauuteen sijoituskuntaan so-peutumisesta. Kertoi niistämyös esimerkkejä. Eräskiniäkkäänpuoleinen mies kul-ki talosta taloon yösijaaetsien. Viidessä talossa hänoli jo käynyt ja saanut kiel-tävän vastauksen. Samatoistui vielä seuraa-vassakin, silloin pappa sa-noi: ”Oonha mie kuult hu-huloi, jot teäl on yksmielist

perettä, mut enhä mie us-kont jot näi yksmielisii...”

Räty-Hämäläinen sanoi:”Karjalaisia pidetään iloisi-na ja huumorintajuisina,tunneherkkinä ja vieraanva-raisina. Joskus jopa asioihinliian kevyesti suhtautuvi-na.” Kenties emme toisen-laisella luonteenlaadullaolisi monista koettelemuk-sistamme selvinneetkään.Niin monesti on pitänytnauraa kyynelten läpi.

Lasten tutustuminen toi-siinsa oli nopeaa ja välittö-mämpää. Tästäkin löytyiesimerkki. Pihanurmikollasukeutui lasten kesken poh-dinta, mistä lapset oikeintulevat. Yhden mielestä nii-tä toi haikara. Toinen olisitä mieltä, että heille olitullut savupiipun kauttasaunaan. Joku tiesi vuoren-

varmasti niitä haettavan lai-tokselta. Evakkotyttö sanoi:”Myö ollaa nii köyhii, eimeil ole varraa käyvvä lai-tokselt hakemas, meijä äittekköö ihte...”

Moneen otteeseen ylei-sön herkkiä tuntojakin kos-kettanut puhe kosketti ajoit-tain myös nauruhermoja.

- Jo Topelius totesi aikoi-naan, karjalainen syö päi-vässä enempi, kuin vuodes-sa tienaa. Länsisuomalais-ten mielestä karjalaiset tu-lokkaat löysivät juhlan ai-hetta jokaiselle päivälle.

Laihialaiset taas ovat sano-neet, ettei taivaassakaanjoka lauantai piiraitten takiauunia lämmitetä.

Viimepäivinä lehdissäollutta karjalakysymystähän sivusi vain vähän: ”Toi-vottavasti tulevilla sukupol-villa on vielä joskus mah-dollisuus saada maitaan ta-kaisin.”

Karjalan Liiton edustajaTapio Ikävalko osallistuiansiomerkkien jakoon. Saa-jia oli yhdeksän. Ikävalkokertoi liiton jäsenmääränyllättäen kasvaneen tuhan-

nella hengellä vuodessa.Nyt jäseniä on noin 60 000.

Lohjan seuran puheen-johtaja Pirkko Siili sanoitäällä tulleen uusia jäseniä190. Täällä seura on päättä-nyt ryhtyä innolla panosta-maan nuorisotyöhön. Aivanuusi työmuoto on nyt mur-rekerho. Seuran mielestävivahteikas Karjalan murreei saa hävitä olemattomiin.

Väliajan kahvipöydissäKarjalan palautusta pohdit-tiin enemmänkin. Puolestaja vastaan...

Upean juhlatilaisuudenpäätti ilman siipiä oleva sa-takieli, Raita Karpo, kah-dentoista laulun kon-sertillaan. Häntä säestiMika Sagulin.

Karjalankirjonnalla ko-risteltu ohjelmalehtinen kä-dessä oli mukava sonnus-tautua kotimatkalle.

Juhlassa mukanaOnerva


tuon harhaluulon. Hän tu-keutuu väitteissään mm.akateemikko Matti Kuusenja professori Väinö Kauko-sen perinpohjaisiin tutki-muksiin. Suuri Elias aikoi-naan keräsi, valitsi, muok-kasi ja liitti yhteen kerätynkansanrunoaineksen. Näinvoidaan Lönnrot todella ni-metä Kalevalan luojaksi.

Tilaisuuden lopuksiOlga Mishina lukee livvin-kielistä kertomustaan sekälausuu lastenrunojaan.

Kirjailijatar paneutuulausunnassaan toden teollateksteihinsä. Vaikka en ym-märräkään hänen livviään,koen silti syvällisen elä-myksen. En malta pysyäpaikallani; minäkin heläy-tän kuulijain iloksi Olgantekstiin säveltämäni kehto-laulun: ”Kuuluu hillu pa-joine, magua lindu aijoi-ne…”

Lasten valmistamat ka-levalaiset taideluomuksetkoulun seinillä saattelevatlauantai-illan viileyteen.Tässä koulussa vaalitaan jaollaan elävästi kiinnostu-neita vanhasta perinteestä.Suomen koululaitoksenjohdon pitäisi saapua tännesivistymään.

7. Iljan päivänpraasniekka

Heinäkuun viimeinensunnuntai. Helle hehkuuheti aamusta. Vaellan unen-pöpperössä kylän komeaankelokirkkoon, mikä on jotäyttynyt juhlaväestä.Muistelupöydällä ja pyhienkuvien edessä

loimuavat kymmenetkynttilät. Monet huivipäätseisovat hartaina ikonienäärellä, kumartavat, soper-tavat, tekevät ristinmerkke-jä. Pyhä koskettaa kansaan-sa.

Vaikka eletään keskeistäpraasniekkaa, pappia ei olesaatu paikalle: saapuu kuu-lemma vasta seuraavanatiistaina. Itse pitää täälläsuorittaa mielessään kir-konmenot. Ostan kynttilöi-tä kolme kappaletta ja vienne ristin ääreen muistelu-pöydälle. Saan yleisöltä lu-van laulaa litaniapalveluk-

seen liittyvän troparin ”Saa-ta oi Kristus sinun palveli-jaisi sielut lepoon pyhienjoukkoon…” Samalla muis-telen kaipauksella oman ter-valastuni tekijää, tämän ky-län venemestari Venja Rem-sua, hänen vaimoaan sekäoman vaimoni äitiä, pariviikkoa sitten kuolonuneennukkunutta armasta anop-piani Klaudia Hokkista,Suojärven karjalaista.

Kylän johtohahmo, kir-kon ja vanhustentalon ra-kennuttaja Heikki Kyyrö-nen, jälleen esiintyy. Hänkertoo asiantuntevastitemppelin rakennusvaiheis-ta. Minäkin ehdin hänenjohdollaan veistellä aikoi-nani pari viikkoa tätä Her-ran huonetta. Se oli vastasavotta. Ensimmäiset hirretvenäläinen metsänhoitajajoi suihinsa. Periksi ei siltivastoinkäymisten pirulleannettu.

Kertomansa mukaanHeikki, projektien johtaja,teki laskujensa mukaan La-pualta saakka kaikkiaan 40matkaa kirkon ja vanhusten-talon rakentamisen vuoksi.Passileimoistaan hän on las-kenut matkojensa lukumää-rän. Lisäksi erillisiä talkoo-matkoja hänen johdollaantehtiin kymmenen kertaa.Varoja vanhassa rahassatämä starikka keräsi kaikki-aan vanhan miljoonan mar-kan arvosta, josta summasta250 000 mk:n osuus kohdis-tui vanhustentalon pysty-tykseen.

Varat hankittiin etupääs-sä Pohjanmaalta. Myytiinkirjoja, kerättiin kirkoissa jakyläseuroissa kolehteja, pi-dettiin arpajaisia, monet yk-sityishenkilöt antoivat suu-ria summia pussistaan. Pie-nistä pennipuroista syntyileveä setelijoki. Monet mie-het, eräät naisistakin, saa-puivat talkoisiin kirkkotyö-maalle sekä vanhustentalol-le. Apua annettiin palkkaapyytämättä.

Heikin kertomus synnyt-tää huikaisevia ajatuksia.Täällä tarvittaisiin hänenkaltaisiaan teräksenlujiapersoonallisuuksia, jottaasiat rullaisivat. Lopuksi

laulaa hujautamme yhdessätämän tosi kirkonmiehentoivomuksesta körttivirren”Oi Herra jos mä matka-mies maan lopulta matkaanähdä sun saan…” Virsi ka-jahtaa komeasti jättäen sie-lumme hyvän Jumalan hoi-toon.

8. Duettooopperatähden kanssa

Kirkosta riennän hyräil-len kylän koululle kukka-niityn yli. Alakuloisenaajattelen yhä kirkkoa japappeja. Jo toisen kerranperäkkäin olen täällä praas-niekassa, eikä kirkossa oleollut liturgian toimittajaa.Karjalaiseen perinteeseenon aina kuulunut keskeises-ti kirkollinen osuus, mikäon antanut syvyyttä juhlan-viettoon.

Koulun porrastasanteeltaihailen ihastuttavaa maise-maa ja hyräilen. Seison lau-lukirja kädessäni, kun vie-relleni sipsuttaa moskova-lainen sopraano, Sampo-oopperan päätähti. Pää kal-lellaan hän kuuntelee lau-luani ja haluaa mukaan.Ojennan hänelle nuottikir-jani käteen. Hän laulaa koh-ta kanssani suoraan nuo-teista.

Hetken päästä laulammeportailla yhdessä. Koskaosaan ennestään lauluihintoisen äänen, duettommeon samassa valmis. Ihastu-neena kuuntelen vieressäniupeasti soivaa sopraanoa jayritän bassollani hänen ään-tään koristella. Laulujen lo-puksi ehdotan yhteistäesiintymistä päivän pääjuh-lissa. Laulajatar nyökkää jamyöntyy.

Iltapäivän helteisimmäl-lä hetkellä kokoontuu juh-laväki Ontsin talon pihaanhirsiaittojen vierelle.

Kauppiaat myyvät siellätuotteitaan monilla pöydil-lä. Tavarat ovat talvikaute-na valmistettuja kauniitakäden tuotteita, liinoja, tuo-hiastioita, puuesineitä.Pientä purtavaa ja grillituo-tetta on myös tarjona. Juo-mistakaan ei ole hellesääs-sä puutetta. Jos haluaisijuopua, siihen olisi täällä

oivallinen tilaisuus.Esiintymislavalle nousee

kauniisiin kansallispukui-hin sonnustautuneita ryh-miä eri kylistä. Vuokkinie-mi, Jyskyjärvi, Kalevalamusiikkiryhmineen esiinty-vät. Kostamuksen gornitsaon esiintymisryhmistä suu-rin. Tämä serkkuni JoukiVatasen ja hänen Juho –miehensä aikoinaan perus-tama ensemble on yhä elä-vä ja toimii. Se on esiinty-nyt eri maissa mm. meilläSuomessa.

Miten kaunista ja kurin-alaista onkaan heidän yh-teisesiintymisensä. Musiik-ki soi ja helma heilahtaakorkealle. Ilo tarttuu pakot-tomana katsojiin; hekinpääsevät yhdessä esiintyji-en kanssa pihalla lavanedessä pihalla tanssimaan.

Juhlien lopuksi minäkinsaan esiintyä. Lausun kir-joittamani kolme runoa”Laula lintu”,

”Jos olisin lintu” sekäVienan Karjalan ylistyksen”Hopeisia järvenselkiä…”.Sen jälkeen kajautan yhdes-sä oopperatähden kanssaduetot ”Sunnuntaiaamuna”ja ”Tuoksuvat tuomien”.

Valtavat suosionosoituk-set saattelevat meitä laval-ta. Tuskin koskaan tässä pi-hapiirissä on kuultu jalom-paa ääntä, kuin millainenvirtasi moskovalaisen oop-peratähden kultaisesta kur-kusta.

9. Emäntä lausuurunoja

Juhlat loppuvat aika-naan, tiet ja pihat hiljene-vät. Tultuani isäntäni taloonKuitin rannalle, huomaan,että ovi on lukittu. Talonvä-ki on lähtenyt kaiketi juhli-maan. En pääse kotimatkal-le, koska tavarani ovat luk-kojen takana. Lähden raa-hustamaan naapureihin.

En rupea suremaan.Ajattelen Kajaanin linnanvangin Johannes Messe-niuksen ajatusta ”Huonoaelo runoton” talsiessani ru-nopesän rantaa. Suuri Eliaskutsui Vuokkinientä aikoi-naan runopesäksi Kaleva-lansa alkusanoissa. Täältä

hän löysikin kokoelmaansakeskeisimmät runoaarteetniin Latvajärveltä kuinVuonnisestakin.

Poikkean punertavaksimaalattuun taloon, viimei-seen, mikä sijaitsee kasar-min kohdalla pohjoisran-nalla. Pihamaa on siistiksiniitetty. Pestyt astiat tuultu-vat pihatuulessa pitkälläpöydällä.

Ovet ovat sekä aitassa,saunassa ja talossa auki.

Jäntevä, ahavoitunutemäntä ottaa jo ovelta läm-pimästi vastaan ja ohjaa mi-nut, tuntemattoman, suo-raan ruokapöytään. Terveh-din sisällä olijoita. Mishini-en tuttu kirjailijapariskuntaistuu sohvalla hillittynä, ta-pansa mukaan huolitellustimustiin pukeutuneina. Var-maankin he kauhistelevatminua, helleasussaan vie-railevaa kulkuria. Emäntävalmistelee Petroskoinmatkalaisille eväitä, puhe-lee ja kertoilee jostakin ru-noilijasta. Hämmästyneenäkeskeytän ruokailuni hänenalkaessaan lausua.

Sielukas, eläytyvä äänitäyttää valoisan pirtin:

-Tule silloin kun itken,tule silloin, kun voi en,tule silloin kun kutsun,tule luokseni mun…”

Hän osaa ulkoa pitkänrunon. Kuuntelen kerto-musta Meeri Tuiskusta,merkillisestä Pirttilahdenrunoilijalinnusta, joka hels-kytteli kotimetsissään äs-ken kuultuja, ikimuistoisia,kuolemattomia säkeitä.Traaginen oli hänen lop-punsa.

- Meeri meni erähän ker-ran karpaloh ta katosi. Met-shä hänet lakki. Yksi nainioli koissa, mutta kellänä eikertonut kaonnehesta parihpäiväh. Kun Meeri lopultalöyvettih, oli jo kylmä. Kar-hukin piessa oli jo naistarepinyt.

Pirttilahden kylä sijaitsiaikoinaan kymmenen kilo-metrin päässä Vuokkinie-mestä Uhtuan suunnassapitkällä Kuittijärven nie-mellä. Sen kilometrien pi-

tuinen kärki hiekkarantoi-neen on kuuluisa. IntoKondrat Inha ikuisti aikoi-naan lasilevylle kuvan kate-tusta matkamiehen rististäja kolmesta rukoilevastanaisesta sen edessä.

Taipale, runoilijan koti-talo navettoineen ja aittoi-neen sijaitsee suunnilleenniemen keskikohdallaVuonnisen puoleisella ran-nalla. Pihapiiri on VienanKarjalan parhaiten säilynei-tä; kiitos peräänantamatto-man Mari Kallion, runoili-jan sisukkaan äidin. Hän eilähtenyt kodistaan, vaikkakomentovallan aikaiset vi-ranomaiset kuinka yrittiväthäntä häätää. Nyt alue onkauneudessaan pyhiinvael-luskohde. Siellä on vierail-lut akateemikkomme PerttiVirtaranta, siellä taltioinutfilmille perinteellistä elä-mää folkloretutkija LennartMeri Virosta, maansa presi-dentiksi myöhemmin ko-honnut suurmies.

Hyvästelen ja kiittelenisäntäväkeä sekä saattelenvähän matkaa Mishinejä,Petroskoin hengenmiehiä.Mustapukuinen pariskuntavetää helteen keskellä pe-rässään raskaita laukkujaanja katoaa kohta niityn taak-se. Minä lähden hellepai-dassa rintamus auki repa-lehtamaan kohti kortteerita-loa. Yhä soivat korvissaniäskeiset lausujan kauniit sä-keet, tuntemattoman korpi-runoilijan jäähyväiset:

” Minkä antaisin sinullelahjan?Ota metsien huokaukset,rakovalkeat rannaltaKuitin,tähdet öittemmekoristukset.

Minkä antaisin sinullelahjan?Ota kuutamo, hopeat sen,ota metsien mieluinensiimes,jota käyt huoletunohtaen…”

Veikko Huotarinen

Fragmentti = katkelma

Vuoden 2003 kuvamate-riaalista koottu hätkähdyt-tävä Karjalan Tragedia(Markus Lehtipuu) on lä-hes loppuunmyyty doku-mentti. Se näyttää 600 vä-rikuvalla sen, mikä oli Kar-jalassa todellisuutta vuo-den 2003 aikana.

Kun kaksi vuotta on ku-lunut kuvamateriaalinhankkimisesta, on syytätehdä uusi käynti KarjalanTragedian kuvauspaikoilla.Esimerkiksi Viipurissa ontapahtunut pientä kohen-nusta.

Viipuri on kehittymässäKarjalan Kannaksen liike-keskukseksi. Elokuussa

Karjalan tragedia jäi aikansa dokumentiksi

Karjalassa paljonmuutoksia

2005 avattiin Karjalan en-simmäinen hypermarket(koskaan!) ”Karusel” enti-sen Nälkälinnan naapuriin.Valtava kauppa on täysinajanmukainen, edullinen jaison mittakaavan kansain-välisen tason täyttävä hy-permarket. Viipurissa onmyös vuoden 2005 aikanaavattu sushi-baari!

Weckrothin talo on me-nettänyt kattonsa, ja kauniinrakennuksen remontti saat-taa jatkua. Tämä olisi hyväuutinen hienon talon tule-vaisuutta ajatellen. Domusei ole kehittynyt, muttaalennustilaan joutunut Lal-lukan talo on lähes valmiik-

si kunnostettu jugend-hen-kiseen ulkoasuun.

Kannas rapistuuKarjalan kannaksella ei

ole tapahtunut kehitystä.Tiestö näyttää heikenneensivualueilla, vaikka tärkeäkorridoori Vaalimaalta Vii-purin ohi Pietariin on pysy-nyt hyvässä kunnossa.

Muolaan Kuusaan hovion pysynyt pystyssä, vaik-ka välikatto romahti jo ylivuosi sitten. Enson funkkis-koulu on edelleen rapistu-nut. Ylä-Vuoksen maamies-koulu Antreassa on raunioi-tunut entisestään mutta onyhä pystyssä.

Merkkejä tulevista kun-nostustöistä on havaittavis-sa joissakin rauniokohteis-sa. Massiivinen TerijoenKuokkalan kartanoraken-nus on saanut aidan ympä-rilleen, vaikka kesällä 2005ei vielä remontista ollut jäl-keäkään.

Lahdenpohjassa aitaa ra-kennettiin Huuhanmäenupeiden suomalaiskasarmi-en ympärille. Elokuussa2003 vandalisoitu Rauha-lan RT3 on myös saanutmerkkejä tulevasta kunnos-tuksesta.

Tulevaisuus epäselväKarjalassa tapahtuu kah-

denlaista. Koko ajan vilkas-tuva transito-liikenne Suo-mesta Pietariin pitää Karja-lan kannasta kasvu-uralla.Viipurissa järjestetään kes-kiaikaan ja elokuviin liitty-viä korkean profiilin tapah-tumia, ja Lahdenpohjan tie-noilla ajetaan kesäisin ral-lia.

Mutta samaan aikaanaika nakertaa kaikkea sitä,mikä Karjalassa on elävienihmisten asuntoina. Vaikkamarkkinatalous on onnistu-nut luomaan modernejapalveluja, hotelleja, ravin-toloita ja kauppoja eri puo-

lille Karjalaa (etenkin Teri-joelle ja Viipuriin), suurinosa alueesta kituu joko täy-sin tyhjillään tai rapistuennopeasti.

Ihmisen tragediaHiitolan Laurolan karta-

nossa näimme heinäkuussa2005 erään häivähdyksenKarjalan nykytilasta. Kar-tanosta on puolikas pystys-sä, toinen puolikas lieneekäytetty polttopuuna, kun eiole muualta osattu puutahankkia. Talosta kuoriutuiulos aamupäivällä solkkaa-maan käsittämättömyyksiäsyvässä humalatilassa ole-via naishenkilöitä, joidenihot oli teräaseilla viilleltyruville. Näiden ihmisten ih-misoikeudet on myös rat-kaistava, eikä ratkaisu vält-tämättä ole asioiden jättä-minen rempalleen.

Karjalan neuvostoaikai-nen asutus on osa sitä rikos-ta ihmisyyttä vastaan, joka

on myös osatekijä Karjalantragediaan. Karjalan trage-dia ei ole pelkästään raken-nusten, sivilisaation, kult-tuurin ja suomalaisuudentragediaa, vaan ennen kaik-kea elävien ihmisten trage-diaa, molemmilla puolillaStalinin rajaa.

Siihen puuttuminen onhumanitäärinen teko, ei re-vanssia, elämöintiä tai häi-riköintiä.

Karjalan Tragedia on en-simmäinen kirja, joka tätähumanitääristä katastrofiaon pyrkinyt hahmottamaan.Presidenttiehdokkaaksipyrkivä professori ArtoLahti käsittelee “Arvoisatreaalipoliitikot” -artikkelis-saan Karjalan Tragedia -te-osta sivuillaan: http://a r t o l a h t i . c o m /artikkeli_310805.php

Arto Lahti Presidentik-si -kansalaisliike


Eino Heikinmaan Lapsuusmuistoja-sarjan osa 16Oi niitä aikojaentisiä ja lapsuusvuosia noitaMuistelmani alkavat aivan lapsuusvuosistani Kurkijoen Saa-reksen kylästä 16-vuotiaaksi nuorukaiseksi asti. 4.1.1942sain kutsun IS-joukkoihin Kurkijoelle, ja siitä alkoi Suomenarmeijan palveleminen aina 23.10.1945 saakka. Nämä tari-nat olen kirjoittanut aivan muistinvaraisesti, en ole mitäänmuistiinpanoja käyttänyt. Ne muutamat päivämäärät, jotkatästä löytyvät, on otettu teoksista, jotka on myös mainittu.

Eino Heikinmaa

Talvisodan syttymisenjälkeiset päivät ja viikotkinkuluivat totutellessa uuteentilanteeseen. Radiostakuunneltiin hyvin tarkkaan,kuinka Karjalan kannaksel-la kuin myös Laatokan poh-joispuolella tilanne kehit-tyi. Suomalaiset olivat jou-tuneet hiukan peräänty-mään rajalinjalta, mutta sit-ten se melkein pysähtyi,kun suomalaisetkin olivatsaaneet puolustuslinjansakuntoon.

Jos tilanne rintamalla olivakava, niin se oli vakavamyös kotirintamalla jaetenkin Etelä-Suomen jaItä-Suomen kaupungeissa.Tilanne oli vakava myösrautatien risteysasemillakuten Elisenvaarassa, jokaoli meitä aika lähellä, mat-kaa sinne oli linnuntietäkymmenkunta kilometriä.

Kaupungeissa tilanteenteki vielä ikävämmäksi se,että niissä oli juuri aloitettukoulut, kun oli luultu, ettätilanne selviäisi neuvotel-len. Mutta toisin kävi, jotenmonet koululaiset saivatkokea pommituksen kau-hut, eikä lapsiuhreiltakaanvältytty.

Elisenvaaraakin pommi-tettiin kohta sodan alkuvai-heessa ja koko sodan ajan,sillä se oli erittäin tärkeärautateiden risteysasema.Elisenvaarasta erkanivatrautatiet neljään suuntaanSortavalaan, Viipuriin (Kä-kisalmelle), Lappeenran-taan ja Savonlinnaan.

Elämää sodan aikanaElettiin joulukuun puol-

taväliä, ja talvi sen kuin ki-risti otettaan. Pakkanenpaukkui siinä 30 ja 40 as-teen välillä, ja lumikerros-kin sen kuin vain lisääntyi.Oli sopeuduttava erittäinkylmään talveen ja lisäksisotaan, joka aiheutti suuriamuutoksia normaaliin elä-mänrytmiin. Oli vain jak-settava. Jaksoivathan mie-hetkin siellä jossain, niintäytyihän kotirintamankinkestää.

Meillä tämä ei ollut vieläaiheuttanut niin suuriamuutoksia elämään, kun isäoli vielä kotona. Mutta kui-tenkin syntyi määrättyähuolta siitä, milloin oli hä-nen ikäluokkansa vuoro,koska aina vain vanhempiaikäluokkia kutsuttiin reser-viin.

Silloin kun Talvisota syt-tyi, Suomi oli ollut itsenäi-senä ainoastaan 22 vuotta,joten itsenäisyyskin olinuori samoin Suomen ar-meija, eikä oltu varustau-duttu siihen, että reserviläi-siä kutsuttaisiin palveluk-seen. Siispä kaikille ei riit-tänyt armeijan varusteita,vaan he olivat niissä varus-teissa, mitkä heillä sattuiolemaa reserviin tullessaan.Heille annettiin vain nah-kavyö ja kokardi merkiksisiitä, että olivat armeijanleivissä.. Siksi radiossa ve-dottiin kotirintaman apuun,että sieltä saataisiin armei-jalle tarpeellisia varusteitakuten villapaitoja, villasuk-kia, villakäsineitä, kaulurei-ta, kypärän suojuksia jakaikkia lämpimiä varustei-

Elisenvaaran uuden veturitallin tornissa oli talvisodan alussa 20 mm:n raskas ilmatorjunta-konekivääri. Valok. A. Nousiainen. Kuva kirjasta Kurkijoki sodasta evakkoon.

Elisenvaaraapommitetaan

ta.Vetoomus otettiin koti-

rintamalla innostuneestivastaan, niin myös meidänkylässä. Siellä toimi jo ai-kanaan perustettu martta-kerho, joka olikin tämäntoiminnan alkuunpanija.Osa neulotuista tavaroistameni sen kautta armeijankäyttöön.

Naisväki kokoontui ainailtaisin vuoron perään naa-pureihin kutimet muka-naan, ja siellä sitten neulot-tiin näitä edellä mainittujalämpimiä varusteita, sillärintamalla niitä kovasti tar-vittiin. Kokoontumiset oli-vat samalla hyvää henkistäterapiaa, sillä sitä maaseu-dullakin tarvittiin. Tuon ta-paiset yhdessä olemiset oli-vat hyvää henkistä tukeakaikille, etenkin niille, joi-den puoliso tai poikia olirintamalla. Silloin minäkinopettelin puikoilla neulo-maan, mutta siihen se sittenkuitenkin jä,i kun huoma-sin, ettei minusta kuiten-kaan kunnon neulojaa tai-taisi tulla.

Tilanne rintamalla pysyiennallaan mitään suuriamuutoksia ei ollut tapahtu-nut. Se kyllä tiedettiin, etteimitään paraatimarssia ryssäHelsinkiin menisi, muttakuinka kalliit lunnaat siitäjoutuisimme maksamaan,sitä emme vielä tienneet.

Elämä kotirintamallakinvähän rauhoittui, ja alettiintottua siihen tykkien jymi-nään, mikä kuului melkeinlakkaamatta. Mutta sota-aika tietysti aiheutti muu-toksia normaaliin elämän-

rytmiin. Esimerkiksi jotkuttavarat loppuivat kaupoista.Kahvi ja sokeri menivätkortille.

Samalla alkoi salakaup-pa eli mustapörssi saada ja-lansijaa etenkin ruokatava-ran kohdalla. Siitä ei ehkävielä ollut puutetta, muttakuljetusvaikeuksien takiaruokaa ei saatu kuljetettua,sillä niin rautatiet kuinmuukin kuljetuskalusto tar-vittiin armeijan tarpeisiin.

Joulu lähestyi, mutta eri-tyisesti sen viettoon eimuistini mukaan mitenkäänerikoisesti valmistauduttu,sillä mielialat olivat sellai-set, ettei mieli tehnyt mi-tään juhlia. Jokainen voijoulua viettää sydämessäänja toivottaa joulurauhaaniille miehille, jotka olivatsiellä jossakin puolusta-massa Isänmaata vihollisenhyökkäystä vastaan, jollatämä aikoi pyyhkäistä Suo-men pois maailman kartal-ta. Mutta suomalaiset olivattästä asiasta toista mieltä:”Tämä on meidän Isän-maamme, eikä tätä meiltäkukaan voi ottaa pois mil-lään isomman oikeudella,eikä muutenkaan.”

Jouluaatto 1939Jouluaatto valkeni kirk-

kaana pakkasaamuna. Kuu-si oli haettu, ja karjalle olivarattu rehua pitemmäksi

aikaa, koska heinät oliajettava koskuilta ja myl-lyreissutkin veivät omanaikansa, niin ettei hetipyhien jälkeen olisi kiireheinien hakuun. Navet-taan ja talliin oli vietyomat kuusensa, jotka toi-vat sinne oman joulun

tunnun. Kun sinne menikuusen ollessa sisällä, niinkyllä siellä oli aivan erilai-nen haju kuin normaalisti,joten huomasi, että joulu olitullut navettaan ja talliin.

Kun aamuaskareet nave-

talla oli tehty ja joulu vietykarjalle, oli tuvan vuoro.Sinnekin sentään kuusi tuo-tiin tuomaan joulun tuntuaja taisipa olla jokunen kynt-tiläkin tuomassa oman tun-nelmansa tähän synkkääntilanteeseen.

Ei tehnyt mieli juhlia,kun kuunteli radiosta tilan-netiedotuksia, kuinka rinta-milla linjat oikein kestivätja kuinka suuria tappioitakumpikin puoli oli kärsinyt.Lisäksi siellä kerrottiin,kuinka monta kaupunkia jataajamaa kotirintamalla olijälleen pommitettu ja kuin-ka suuret vahingot olivatsekä paljonko oli tul-lut siviiliuhreja.

Elisenvaarakin olisaanut kokea jo muu-tama viikko aiemminensimmäisen pommi-tuksensa. Kyllä semeilläkin tuntui, aikakovia jymähdyksiä kuului.Muutenhan se ei meille astivaikuttanut, koska hälytys-sireenin ääni ei sinne astikuulunut. Pommien jysäh-dykset olivat ainoat, jotkameille viestittivät, että jo-tain oli tapahtunut.

Aattoilta ja joulupäiväovat kuin pois pyyhkäistytmuististani. Jonain joulunjälkeisenä päivänä minä kä-vin ostamassa Akkaharjus-sa eräältä ojurilta, jonka ni-meä en muista, sellaistapäällystettyä kuparilankaa.Olimme nimittäin kuulleet,että siitä kun tekisi kehäan-tennin, joka olisi sisällä,niin saisi radion paremminkuulumaan. Kun sen osaisiasettaa sopivaan suuntaan,niin häirintä ei olisi niinvoimakas. En muista, pal-jonko se auttoi, ehkä senverran että tärkeimmät asi-at eli uutiset saatiin kuulu-maan.

Tapaninpäivä 1939Tapaninpäivä valkeni

kirkkaana pakkaspäivänä,aamuaskareet täytyi tehdäpimeän aikaan. Kun karja-keittiössä pidettiin tulta pa-dan alla, täytyi se tehdä niinvarhain, ettei savu näkynytilmaan. Vaikka joulun ai-kaan riitti pimeyttä pitkään-kin, kirkas kuutamo oli yhtäkirkas kuin pilvinen päivä.Askareet oli joka tapauk-sessa tehtävä aamulla, silläpäivällä olivat taas omattyönsä. Tapaninpäivänä eitietysti ollut mitään arki-hommia.

Rauhan aikana olisi ollutkiireinen päivä, sillä silloinkäytiin kylässä ja sukulai-sissa, naapuriin mentiinniin aikaisin, ettei tahvanaehtinyt mennä piipustaulos. Se tarkoitti sitä, ettänaapuriin piti mennä, ennenkuin lämmitettävien uunienjuskat oli pantu kiinni. Seoli hyvin vanha perinne,jota minun nuoruudessaniei enää paljon noudatettu,mutta kansan keskuudessakulki tällainen tarina.

Tapaninpäivä oli tavalli-sesti meille lapsille iloinenja riemukas päivä, muttanyt ei mieli tehnyt lähteäedes ulos mäenlaskuun.Tietysti kova pakkanenkinja paksu pehmeä lumiker-ros olivat haittana, kun eiollut suojannut yhtään kokotalvena. Niinpä päätin py-sytellä sisällä.

Radiosta kuului juma-lanpalvelus, jota vanhem-mat varmaan kuuntelivat jaehkä minäkin sitä jotenkinseurasin, kun yhtäkkiä tupavavahti ja seinäkello heläh-ti soimaan. Kun se tapahtuiuudestaan ja uudestaan,niin me sisällä olijat säikäh-dimme, mitä oikein oli ta-pahtunut.

Kun riensin ulos ja me-nin tuvanpäätyyn katsele-maan Elisenvaaraan päin,niin näin sieltäpäin nouse-van jo mustia savuhattaroi-ta taivaalle ja lentokoneitakiertelevän ja kaartelevansamassa suunnassa. Arva-sin, että Elisenvaarassa olipommitus käynnissä.

Sitä jatkui koko päivän.Kun toiset koneet poistui-vat, toiset tulivat tilalle. Olimuutaman tunnin väliä, jataas alkoi samanlainenpommitus uudelleen. Tun-tui siltä, ettei siellä voi ollaenää yhtään kiveä kiven-päällä, kaiken pitää ollaraunioina, ja niinhän se oli-kin.

Viholliskone putoaaElisenvaaran pommituk-

set jatkuivat koko sodanajan hyvin voimakkaina.Kun vain oli kirkas aurin-koinen pakkassää, niinpoikkeuksetta silloin vihol-lisen pommikoneet pörräsi-vät Elisenvaaran yllä. Tämäoli erittäin tärkeä solmu-kohta rautatieliikenteessäetenkin nyt sodan aikana,siksi vihollinen halusi kat-kaista liikenteen siitä koh-dasta moneen suuntaan javaikeuttaa näin joukkojenkuljetuksia paikasta toi-seen.

Useasti jos olin kotona jaElisenvaaraa pommitettiin,menin tuvan päätyyn katso-maan sitä ja toivoin, etteisieltä kävisi nousemaanmustia savupilviä. Sillä josniitä näkyi, niin silloin ar-vasi, että joku jäi taas ilmankotia, joka haihtui savunatuuleen.

Oli toinenkin syy, minkätakia menin siihen tuvanpäätyyn katselemaan tätäpommitusta: siellä oli myösilmatorjuntaa, ja raskaim-missa ilmatorjuntatykeissäoli aikasytyttimillä varuste-tut kranaatit. Kaukaa näkiselvästi, missä korkeudessane räjähtivät sekä jäivätköne lyhyiksi vai menivätköne pitkiksi. Tuntui muka-valta, kun räjähdyspilvetsattuivat aivan koneen koh-dalle, ja jännityksellä odo-tettiin, kuinka sille koneel-le kävi: jatkaisiko matkaan-sa vai loppuisiko matkante-ko Elisenvaaraan, jolloinvihdoin se jännitys palkit-taisiin.

Jälleen kerran kun olinseuraamassa sitä näytöstä jatoivoin, että osuisi jo, niinsilloin se tapahtui. Yhdenkoneen kohdalla jälleenkranaatin räjähdys pöllähti,ja kone huojahti aika lailla.Muutaman sekunnin peräs-tä kone kaarsi jyrkästi alas-päin ja siivet vaappuen pai-nui jyrkkään syöksyyn.Kun hetken perästä nousimetsänrajasta musta savu-pilvi, niin silloin tämä poi-ka huusi riemusta. Yksi oliainakin pois pelistä.

Sota on julmaa. Olen täs-sä halunnut vain tuoda esil-le sen, minkä minä koin sil-loin 65 vuotta sitten Elisen-vaaran pommituksista. Joslukija haluaa niistä tarkem-pia tietoja, niin niitä saaKurkijoen historiasta jaKurkijoki sodasta evak-koon –kirjasta. Koska tämäkirjoitukseni on vain muis-telmani, olen koettanutvälttää tarkkoja päivämää-riä.

Tämä on meidänIsänmaamme, eikä tätämeiltä kukaan voiottaa pois milläänisomman oikeudella,eikä muutenkaan.”

Oli sopeuduttavaerittäin kylmään talveenja lisäksi sotaan, jokaaiheutti suuria muutoksianormaaliin


Eskon puumerkkiEskon puumerkki

Kilpailu käytiin tällä ker-taa Yläneellä Veljesrannas-sa viikonloppuna 20.21.8.Ekan kalan sai ja niin myöskiertopalkinnon JoukoMäki. Suurimman kalan(276 g) kiertopalkinto mat-kasi Martti Meskasen mu-kana Mellillään, kuten

Palkitut kalakurjet vasemmalta Antti Gruglov, Marjatta Poskiparta, Leena Meskanen, Martti Meskanen, Saini Repo, JoukoMäki, Toivo Hyvönen ja Aune Hyvönen. Pari ”ujompaa” on takana piilossa. Olisivatkohan Teuvo ja Veikko?

Martti hermoili ennen kilpailua, mutta hyvin käi.

Ihmeellinen tatti, joka olikasvanut toisen tatin lak-kiin, löytyi Pyhäjärven

Kalakurkien onkikilpailutmyös suurimman saaliin (3630 g) kiertopalkinto.

Saamattomien palkintomeni Kalle Kanaselle. Mita-lit mustapunaisin nauhoin ri-pustettiin kymmenen enitensaalista saaneiden kauloihin.Kalasaalis kokonaisuudes-saan oli 20, 246 kiloa.

Tulokset:1. Martti Meskanen 3630 g2. Antti Gruglov 3582 g3. Veikko Nenonen 1936 g4. Teuvo Ahokas 1870 g5. Toivo Hyvönen 1612 g6. Leena Meskanen 1304 g7. Aune Hyvönen 969 g

8. Saini Repo 821 g9. Martti Repo 758 g10. Marjatta

Poskiparta 574 g11. Jouko Mäki 552 g

12. PenttiKemppinen 548 g

13. Viljo Ylönen 513 g14. Pentti Torkki 397 g15. Eero Häkli 342 g16. Veikko Koho 339 g17. Lauri

Veijalainen 288 g18. Aaro Kojo 155 g19. Terttu

Veijalainen 92 g

Saamattomiksi jäivätJari Jussilainen ja Kalle Ka-nanen.

Mielipide

Jos Euroopan Unionin jä-senmaa maksaa EU:lleenemmän kuin saa siltä tu-loina, maa on nettomaksaja.Jos menot ovat tuloja pie-nemmät, maa on nettosaaja.Periaatteena on, että rikkaatjäsenmaat ovat nettomaksa-jia ja köyhät nettosaajia.

Suomi on kymmenenvuoden jäsenyysaikanaanmaksanut EU:lle yhteensä12,3 miljardia euroa ja saa-nut takaisin 10,8 miljardiaeuroa. Nettomaksu on ollutyhteensä 1,5 miljardia eu-

Maksut EU:lleroa eli keskimäärin 152miljoonaa euroa vuodessa.

EU:n uuden kaatuneenbudjettiehdotuksen mukaanSuomen nettomaksu EU:lleolisi kasvanut runsaat 500miljoonaa euroa vuodessa.Suomen hallitus yritti kerä-tä pisteitä vastustamallaesitystä. Kuitenkin Suomiolisi ollut valmis hyväksy-mään 450 miljoonan euronkorotuksen.

Toukokuussa 2004EU:hun liittyi kymmenenuutta ns. köyhää jäsenmaa-

ta. Niiden mukaantulo onnostanut muiden maidennettomaksuja. Suomenosalta korotus on noin ne-linkertainen.

Suomen ja EU:n välinennettorahavirta vuosina1995-2004, nettomaksu eliSuomi on ollut maksaja (-)tai nettotulo eli Suomi onsaanut (+) miljoonaa euroa.

Vuosi milj. eeeee1995 - 2561996 - 891997 - 691998 - 2521999 - 3612000 + 1302001 - 2712002 - 362003 - 732004 - 242

Suomi on ollut nettosaa-ja vain vuonna 2000, jolloinse sai EU:lta 130 miljoonaaeuroa enemmän, kuin mak-soi. Vuoden 2004 tiedotperustuvat valtion talousar-vioon.

Kuinkahan kauan Suomipystyy maksamaan EU:lleenemmän, kuin se sieltäsaa? Teollisuus siirtyy ulko-maille, työttömyys lisään-tyy, bensan hinnan korotuk-selle tulee pian katto vas-taan. Miten sitten ”suu”pannaan?

Niin, että näin ikkenään.Terveiset vain kaikille.

Uimosen EinoTurusta

Elokuun 30. päivänä jär-jestettiin UKK-perinneyh-distyksen vuosikokous

Tamminiemen museos-sa. Kokoukseen osallistuimyös Tasavallan President-ti Tarja Halonen.

Entinen päätoimittaja jaAluepalautus ry:n tiedotus-toimikunnan jäsen InkeriRisla oli kokouksessa. Senkysymysosuudessa hän ky-syi Haloselta, mitä mieltätämä on Karjalan palautuk-sesta, jos hänet valitaan jajatkoi: “Milloin valtiojoh-tomme ottaa selvittääkseenmahdollisen palautuksenvaikutukset?”

Risla viittasi professoriArto Lahden esitykseenHelsingin kauppakorkea-koulun ja ProKarelian se-minaarissa. Lisäperustelui-na hän totesi, ettei rajakaanaidosti madallu, ennen kuinihmisyyden ongelma onratkaistu. Hän totesi yli kol-masosan suomalaisista kan-nattavan palautusta.

Presidentti Halonen vas-tasi presidentinvaalikam-panjaa ja maakuntakierrok-siaan varten kehittämänsäKarjala-liturgian mukaises-ti, ettei ota palautusta esil-le. Hän sanoi ymmärtävän-sä kaihon ja pyrkii toimi-maan niin, että evakot voi-sivat käydä esteettä koti-seuduillaan ja hankkia siel-tä omaisuutta.

Tilaisuuteen mennes-sään Risla suoritti lyhyenovensuukyselyn vanhem-milta herrasmiehiltä siitä,

Halonen haluaasuomalaistenostavan omaamaataan Karjalasta

mitä nämä haluaisivat ky-syttävän Haloselta. Yksiherroista vastasi: “Kysykääminunkin puolestani yhtäasiaa – kysykää Karjalas-ta!”

Aluepalautus ry:nnäkökulma

Presidenttiehdokas TarjaHalosella on käsitys, ettäkun evakkosukupolvi onpoistunut ylimmäisiin, niinpalautusasia on hoidettupois poliitikkojen pöydäl-tä.. Hän erehtyy. Palauttajatovat jo nuorempaa sukupol-vea. Lehdistä voi lukea, ettätutkimusten mukaan innok-kaimmat palauttajat löyty-vät 15-24-vuotiaitten ikä-ryhmästä. Aktiivisinta pa-lautustyötä tekevät ovat so-dan jälkeen syntyneitä.

Halonen ehdottaa ratkai-sua, että suomalaiset ryhtyi-sivät ennen pitkää osta-maan maaltamme ryöstet-tyjä alueita. Se ajatus ontyrmättävä kaikissa vaaliti-laisuuksissa.

Halonen puhuu myösmatkustamisen helpottami-sesta. Putinin vierailun tu-loksena ei tullut mitään vii-suhelpotuksia tai mielival-lan purkamista Venäjänpuolelta, vaikka asia oliNaantalin esityslistalla.Presidentti hurskastelee täl-tä osin.

Aluepalautus rywww.aluepalautus.net


KukkaBoxPuh. 762 2669

Vastapäätä LoimaanAluesairaalaa

Asianajajia

AsianajotoimistoHEIKKI RANTANENJulkinen kaupanvahvistaja

Kauppalankatu 9–11 B, Loimaap. (02) 762 2888, fax 762 [email protected]

AsianajotoimistoJARI HEIKMAN OY

Asianajaja,varatuomari Jari Heikman

varatuomari Kaarina Nylamovaratuomari Katri NieminenTuruntie 8–14, II krs. Loimaa,

puh. (02) 762 4400, fax 763 [email protected]

www.heikman.com

ASIANAJAJAon asianajajaluetteloon hy-väksytty lakimies, jolla onsäädetty kokemus ja taito.Asianajajan toimintaa valvo-vat Asianajajaliitto ja oikeus-kansleri. Asianajotoimistothoitavat myös maksuttomiaoikeudenkäyntejä ja oikeus-turva-asioita.

Varatuomari

MUSIIKKIVÄENPALVELUPAIKKA

Puh. 7622 950,Oikokatu 3

Avoinna: ma-pe 10-17.30 la 10-14.00

LAATUAEDULLISUUTTA

AMMATTILAISELTA• Kellohuoltopalvelu• Käsikaiverrukset• Konekaiverrukset• Korukorjaus/ kivi-istutustyöt• Sormuksien valmistus• Ja nyt myös lasikaiverrus

KELLOLIIKEJuhani Lankinen Ky

Kauppalankatu 2, LoimaaPuh. (02) 763 2760

(Kaupungintaloa vastapäätä)

KAIKKI PAIKAN PÄÄLTÄ

EHT-liitonjäsenErikoishammasteknikko

MARKO ROSENDAHLVastaanotto Heimolinnankatu 14 Loimaa

Ajanvaraus puh. (02) 763 1179

LOIMAAN VIIALANKONDITORIA-KAHVIOKauppalankatu 2, puh. 763 2001Avoinna: Ma – pe 8.30–17

ERLUND-taloERLUND-talo Hengittävä hirsitalo. Rakenteissa eimuoveja eikä epäorgaanisia aineita.Englannin MTV:n valinta Suomenedustajaksi Grand Designs-ohjelmaan.

Asu terveellisesti, hengitä vapaastiunelmiesi talossa, Erlund-talossa!

Kotimaan myynti:Juhani Eklund p. 0400-530 979e-mail: [email protected]

MELLILÄN HIRSITYÖYsitie 345, 32300 MELLILÄ

ERLUND-talo

ONKSTIETOOVASTAUKSET1. Viron (v. 1922)2. lämmin3. ylähuulessa4. noin 24 0005. Karl Gustav Larsson6. keskikesän, valon ja

hedelmällisyydenjuhla

7. v. 19768. noin 6 miljardia

kiloa9. v. 199410. 100 vuotta.

Kuka purkaisi ne kaikkimuistojen kerät, jotka ovatyli 90 vuoden aikana kerty-neet Katri Puputin muisto-jen aarrearkkuun? Paljonhän on muistojaan tallenta-nutkin jälkipolville, muttapaljon on muistojen keriävielä aukaisematta.

- Kun minulla ei ole rin-taperillisiä, olen vuosikym-menien mittaan yrittänyttallentaa muistitietojani,mutta paljon menee muka-nani unhon yöhön, määrit-telee Katri Puputti. Hän onsyntynyt Kurkijoen Lapin-lahdella 95 vuotta sitten.

“- Karjala vaikka nytkaukana lie, / kymmeninvuosin jo poissa, / sinnekäy useinkin unessa tie, /siellä oon tutussa koissa.”Muun muassa näin runoi-lee jääskeläinen vuonna1938 syntynyt Toivo Lyy-ra. Olen hartaudella luke-nut hänen uusimman runo-teoksensa “Evakkona elontie”, joka on ilmestynytkaksi vuotta sitten, kertooKatri Puputti.

- Menneiden muistele-misien lisäksi olen lukenutrunoja koko ikäni, ja luenvieläkin. Koottuna minullaon pari suurta vihkoa leh-distä leikattuja runoja, sel-laisia, joista olen tykännyt,kertoilee Katri Puputti.Hän sanoo, ettei hän jaksainnostua nykyrunoudesta.

- Runoissa pitää ollahyvä rytmi, hyvä poljento

95-vuotias Katri Puputti tulee toimeen omassa kodissaanyksin kodinhoitoavun turvin. Ikätoverit ovat häneltä kui-tenkin loppuneet. Vieraita käy harvoin.

MuistojenaarrearkkuKatri Puputinhallussa

ja loppusoinnut eikä pelkäs-tään sanoja peräkkäin. Hy-väkin sanoma jää monestanykyrunosta rytmin puuttu-essa tulematta esille.

-Ei nii pitkeä päiveä, et-tei ilta tulis, on vanha kurki-jokelainen sanonta. Hyvä-muistisena Katri Puputti onkoonnut noin 800 sanan-partta käsittävän kirjasen.Se sisältää hyvin paljon hä-nen äitinsä Miinan ja tämänäidin Anni Lukan käyttämiäsanontoja. Tämän kirjasenon koonnut ja painoasuunsaattanut Katrin nuorin veliErkki Puputti. Kirjasessa onriemastuttava Teuvo Salmi-sen kuvitus. Kirjanen on il-mestynyt vuonna 1993.

Katri Puputti asuu Loi-maan Hirvikoskella kerros-talo-osakkeessaan yksin.Kodinhoitaja käy pari kertaapäivässä “jelppaamassa”.

- Yksinäistähän tässä tah-too olla, ketään ikätoveriaeri käy enää kylässä ja nuo-rempiakin harvoin. Eikä tuoheikentynyt terveys annaenää periksi lähteä itse ky-lämatkoille, kertoo KatriPuputti.

Vielä vanhoista tarinois-ta: Katri Puputti muistaakuulleensa isoisältään peto-eläintarinoita Lapinlahdelta.Tunnetussa hevoskylässä olieräänä keväänä syntynyt 11varsaa. Sudet veivät kesänaikana niistä seitsemän.

Joskus oli karhu käynytmyös täyskasvuisen hevo-

sen kimppuun hypäten senselkään. Hevonen laukkasikotiaan kohti ja jossakinveräjän pielessä oli karhu,matkan pysäyttääkseen, is-kenyt käpälänsä vahvaanveräjän pylvääseen. Voima-

kas hevonen jatkoi mat-kaansa, mutta käpälänsä re-väyttänyt karhu jäi nuole-maan käpäliään.

Katri Puputin kanssa jut-teli

Arvi Heinonen

SPAR LOIMAAKauppias Sami Toivonenpuh. (02) 763 6850ma - pe 7-21, la 7-18, su 12-21

RuokakauppaSinun makuusi

762 2848

LOP-Kultapiste

763 2150

040-765 7028

Ritvanja OilinEines-keittiö

76368520762 4432

762 2062

762 1413

Ainutlaatuisellenaiselle ja lapselle

Tarjoukset voimassa: perjantai - lauantai 2. - 3.9.2005.

Soft Embo 12 rullaaEmilia 6 rullaa 990

Popsi Nakit300 g (2,97 kg)

089pkt

Atria Peruna-, punajuuri-tai italiansalaatti

500 g (2,58 kg)

129rasia 599

pkt

Valio Emmentalsinileima juusto

700 g (8,56 kg)

Atria Naudanpaistijauheliha

400 g (4,98 kg)

1,99rasia

Atria Porsaan ulkofileen. 1,5 kg

599kg

perjantaina 2.9. WC- ja talouspaperin ULKOMYYNTI

yht. 15002 satsia

Tuore kuhafile 1490

Kojonperäntie 446,32260 KOJONPERÄ

www.kurkijoki.fi

Kurkijoki-museo kiittääja toivottaa kävijät

tervetulleiksi jälleenensi kesänä.

Talviaikana teitä palveleeKurkijokelaisen toimitus.

Kurkijoki-museokiittää

Kurkijoki-museokiittääKesäkausi on ohi.

Lauloivat linnutkotimetsien,kuljin tuttua tietäentistä etsien.

Kukkivat kukatkotipeltojen,palata annoinajan entisen.

Suhisi tuulikotikoivikon,mielessäin tunsintää omaani on.

Sininen taivasyllä kaiken sen,unohtaa vaivastäällä ihminen.

Hetki onneaTäällä mä leikinlapsien lailla,huolia vaillaKarjalan mailla.

Terttu Ketola

KuJo 35-36 05...nauttinut myös nuorison silmien alla, mutta minä en ole-kaan mikään koko...

Documents

Transcript of KuJo 35-36 05...nauttinut myös nuorison silmien alla, mutta minä en ole-kaan mikään koko...