k a n s a n o p i s t o 2/2008 Folkhögskolan · Resumé 33 Kuukauden ruokaohje 35 Seuraavan...

kansanopistoFolkhögskolan

2/2008

Mun juttu – meidän juttu Min grej – vår grej

2 kansanopisto 2 * 2008

2/2008 mun juttu – meidän juttumin grej – vår grej

Pääkirjoitus Jari Valtari 3Onnelliset siirtymävaiheet kansanopiston tehtävänä Elise Virnes 4Veneenrakennusta opitaan tekemällä Juha K. Kari 6Vuosi itselle Nanja Kurvinen 6Naama ruutuun ja äänet aalloille Aki Kuukasjärvi 7Min grej Victoria Ingman 7Ajankohtaista 8Puheenjohtajan pöydältä Hannu Salvi 9Rohkeat alanvaihtajat Tytti Issakainen 10Graffiteista graafiseen suunnitteluun Jenni Hokkanen 12Tionde klassen – mitt val Sabine Forsblom 14Mitä enemmän tietää, sitä vähemmän tietää Tiina Lappalainen 15Kansanopistolaisen arkea – sarjakuva 16Kaksi tarinaa Mirja-Liisa Konttinen ja Mia Johansson 17Opistoelämää eteläpohjalaisittain Jenni Mäenpää 18Uusia tuulia puhaltelemassa VÄRI-NÄÄ-kurssilla Anja Rusinen 20Mielekkäitä opintoja ja kestäviä ystävyyssuhteita Juhana Säilynoja 21Historian om andra årets ”kuggomit” Sanni Hallanvaara 22Matonkudonnasta paperimassatöihin Sari Kauhanen 24Kolumni Seppo Niemelä 25Kouluta tyttö – koulutat kansan! Teuvo V. Riikonen 26Kirjallisuutta 28Oikaisu 29Kirjallisuutta 30Resumé 33Kuukauden ruokaohje 35

Seuraavan numeron teema on käden taidot ja taide. Lehti ilmestyy 5.6.Temat för nästa nummer är konst och hantverk. Tidskriften utkommer 5.6.

Folkhögskolan 80kansanopisto - folkhögskolan2/2008 80. vuosikerta/årgång

julkaisija/utgivareSuomen KansanopistoyhdistysFinlands Folkhögskolförening

päätoimittaja/chefredaktörJari ValtariRehtoriRaseborg-opisto

toimitussihteeri/[email protected]. (09) 4542 3332

osoite Annankatu 12 A 1800120 HelsinkiPuh. (09) 4542 330Fax (09) 4542 [email protected]/kansanopistolehti

toimitusneuvosto/redaktionsrådJari Valtari, puheenjohtaja Kirsi BlombergTytti IssakainenLeena MattilaKarin NyströmSirkku Räihälä Pekka SallilaAarni TuominenSari Virtanen, sihteeri

tilausmaksu/prenumerationsavg.15 euro vuosikerta/årgång

ilmoitukset/annonserSari Virtanenpuh./tel. (09) 4542 3332

ISSN 0449-7597

kansi: Cityfolkhögskolanin opiskelijoitakannen kuva: Anne Nisulataitto: Marja-Liisa Laitalapaino: Oriveden Kirjapaino 2008

kansanopisto 2 * 2008 3

Mun juttu – meidän juttu

pä

äk

irjo

itus

80

Kuinka mun jutusta tulee meidän juttu? Tämä on keskeinen kysymys niin globaa-listi, kansallisesti, yhteiskunnallisesti, yh-teisöllisesti kuin myös opinnollisesti. Yk-silön pärjäämistä ja materiaalisen hyvän

tavoittelua korostavassa nyky-yhteiskunnassa tämä ky-symys on hyvin ajankohtainen. Kuinka kansanopistot voivat tehdä mun jutusta meidän jutun?

Itse asiassa juuri kansanopistoilla ja muilla vapaan si-vistystyön oppilaitoksilla on aivan erityisen hyvät eväät tehdä mun jutusta meidän juttu. Vapaus tarkoittaa ni-menomaan sitä että ihmiset vapaaehtoisesti kokoontu-vat opiskelemaan jotain mielenkiintoista. Oletus tietysti on että myös muut ovat kiinnostuneet tästä aiheesta, esi-merkiksi kulttuurista, yhteiskunnasta, kielistä tai kan-sainvälisyydestä. Kun tällainen porukka vähitellen hit-sautuu kiinni yhteisen kiinnostuksen ympärille, syntyy siitä monesti jotain niin merkityksellistä, että tuo yhte-ys säilyy läpi koko elämän.

Tämänkin lehden palstoilla on lähes joka numeros-sa käsitelty tällaisia merkityksellisiä yhteisöllisiä koke-muksia joita on syntynyt yhteisten opintojen aikana ja joista on monesti syntynyt läpi koko elämän kestäneitä verkostoja ja ystävyyssuhteita.

Ei liene sattumaa, että kansanopistot ovat nimen-omaan protestanttisissa maissa syntynyt ja kehittynyt ilmiö. Buddhalaisilla, katolisilla ja ortodokseilla on ol-lut luostarilaitokset joihin on vetäydytty ja eristäydyt-ty maailmasta syrjään opiskelemaan yhdessä vakavia, henkisiä asioita. Monissa pohjoismaisissa kansanopis-toissa oppiaineet ovat toki olleet melko maallisia mutta muutoin sama taustaoletus vetäytymisestä, opiskelusta ja yhteisöllisyydestä on pätenyt niissäkin.

Aristoteles aikanaan määritteli ihmisen sosiaaliseksi eläimeksi, joka toimii ennen kaikkea yhteistyövaistojen-sa nojalla. Ihmisten tarve kuulua yhteisöihin ei ole ka-donnut mihinkään mutta tuon tarpeen toteuttamisen muodot ja mallit muuttuvat jatkuvasti.

Kansallisvaltio tai etninen ryhmä eivät enää oikein toimi yhteisöllisyyden lähteenä. Ehkä hyvä niin sillä kansallisvaltioaate on saanut paljon tuhoa aikaan vii-meisten parinsadan vuoden aikana. Ja saa edelleenkin. Yhteisön ja yhteisöllisyyden etsiminen yhteiskuntaluo-kastakaan ei tunnu oikein nykyaikaiselta.

Monet etsivät nykyään yhteisöä netistä, hakevat seu-raa tekstiviesteillä tai viestittävät itsestään ja yhteisös-tään kulutuksella, toteuttavat itseään shoppailemalla. Reaaliaikaisessa, tunnepohjaisessa elämysyhteiskunnas-sa yksilöllisesti koetut asiat tulevat hyväksytyiksi eri lo-giikalla kuin ennen. Monesti kuulee puhuttavan siitä et-tä mikään ei enää tue perinteisiä opiskelijahyveitä kuten sisukkuutta, kärsivällisyyttä, pitkäjänteisyyttä ja anka-raa ponnistelua tavoitteiden saavuttamiseksi. Kaikki on muuttunut hektiseksi ja sirpaleiseksi.

Mitä kansanopisto sitten voi tarjota? Ainakin se voi tarjota juuri sen tärkeän yhteisöllisen paikan keskitty-mistä ja opintoja varten joka on ollut sen alkuperäinen ideakin. Se ei ole ihan vähän eikä ihan merkityksetön asia nykyäänkään

Jari [email protected]


K ansanopistoissa opiskelee myös juuri perusopetuksen-sa päättäneitä. Perusopetuk-sen päättäneiden nuorten si-

joittuminen suoraan jatko-opintoihin vaihtelee maassamme alueittain. Pe-rusopetuksen jälkeisessä nivelvaihees-sa nuoret voivat hakeutua kansanopis-tojen järjestämään perusopetuksen li-säopetukseen korottamaan perusope-tuksen arvosanoja ja pohtimaan tule-vaisuuden suunnitelmiaan.

Kansanopistojen etuna ensimmäis-tä kertaa kotoaan pois muuttavan nuo-ren kohdalla on sisäoppilaitoksen tuo-ma turvallisuus ja monipuoliset palve-lut itsenäistymisen tueksi. Lisäksi kan-sanopistoyhteisö, jossa perusopetuksen päättäneet ovat sen nuorimpia jäseniä, tukee heidän aikuistumistaan.

tärkeä siirtymävaihe

Tavallisin kansanopisto-opiskelija on lukio-opinnot suorittanut ”välivuoden” viettäjä. Välivuosi on tosin harhaanjoh-tava nimi kyseiselle vuodelle, koska se antaa sille merkityksettömän oleilun lei-man. Nuoren kannalta kyse on yhdes-tä tärkeästä elämän siirtymävaiheesta, jota nuori elää ja toteuttaa aktiivises-ti hakeutumalla esimerkiksi opiskele-maan kansanopistoon.

Nuoren kohdalla, vaikka sitä ei vält-tämättä ole sanoin ilmaistu, on kyse suunnitellusta tai ainakin tahdotusta vuodesta, johon liittyy tavoitteellista opiskelua ja oman itsen kehittämistä jo-ko jatko-opintopaikan varmistamiseksi tai omien toiveiden selkiinnyttämiseksi ja oman paikan löytämiseksi tässä mo-nimutkaisessa maailmassa.

Lukion käyneillekin kansanopisto on turvallinen siirtymä itsenäistä asu-mista ja elämistä kohden. Kotoa irtaan-tuminen ja kaiken vastuun ottaminen niin opiskelusta kuin itsenäiseen elä-miseen kuuluvista arjen asioista ei ole helppoa. Nuoren omiin ”siirtymäsuun-nitelmiin” voi kuulua kansanopistovuo-si myös mahdollisuutena olla yhdessä, kokea yhteisöllisyyttä, olla osa samoista asioista kiinnostuneiden ihmisten ryh-mää. Kansanopistossa vietetty vuosi on merkityksellinen opintojen lisäksi myös arvokkaiden ihmissuhteiden ja yhteis-ten kokemusten vuoksi. Se kumpi puoli on tärkeämpi, on yksilöstä ja hänen ko-kemuksestaan kiinni.

opisto yhteisönä

Opistot ovat pieniä oppilaitoksia, mutta suuria yhteisöjä. Opistoyhteisöön kuu-luvat koko henkilöstön lisäksi eri opin-tolinjojen opiskelijat. Yhteisöllisyys on

perustunut suurelta osin siihen, että kansanopistot ovat olleet sisäoppilai-toksia, joissa opiskelijat myös ovat asu-neet opintojensa ajan.

Tällainen vuorokauden ympäri yh-dessä oleminen on tarjonnut tiiviin yh-teisön kasvaa ja kehittyä ihmisenä. Tä-mä on myös muokannut kansanopisto-ja korostamaan toiminnassaan yhteisöl-listä oppimista, vuorovaikutustaitoja ja laajemmin elämänhallintataitoja osana opiskelua. Tänä päivänä asuminen kan-sanopistossa ei enää ole yhtä yleistä kuin aiemmin, mutta yhteisöllisyys elää voi-makkaasti kansanopistojen toiminnassa ja on osa niiden toimintakulttuuria.

Kansanopistoissa toki asutaan edel-leenkin. Opiskelu sisäoppilaitoksessa tarkoittaa käytännössä tavallisen kou-lutyön lisäksi myös runsaita mahdolli-suuksia ohjattuihin vapaa-ajan harras-tuksiin, yhdessäoloon ja tekemiseen, yh-teistä sopimista pelisäännöistä, luopu-mista joskus omista eduista yhteisten etujen nimissä, harjaantumista kompro-missien tekoon, oppimista riitojen sopi-miseen ja toisten auttamiseen sekä avun vastaanottamiseen.

ammatinvalinnan vaikeus

Työelämän ristiriitaiset odotukset, jopa vaatimukset, ja koulutusvaihtoehtojen runsaus eivät helpota nuorten amma-tinvalintaa vaan päinvastoin. Kuitenkin odotamme heidän siirtyvän sujuvasti vai-heesta toiseen ja olevan mahdollisimman nopeasti kiinni työelämässä. Meidän on vaikea hyväksyä nuoren oma ”kypsymis-nopeus” tai epävarmuus ja valinnan vai-keus tulevaisuutensa suhteen.

Nuorelle ammatin ja koulutuksen va-linnassa on kyse koko tulevaisuuden,

mu

n ju

ttu –

me

idä

n ju

ttu

Onnelliset siirtymävaiheet kansanopiston tehtävänä

Motto: ”liikkeessä jonnekin, mutta niin on päämääräkin” (Arno Kotro)

Kansanopistoissa järjestetään monipuolista koulutusta eri elämäntilanteissa oleville nuorille ja aikuisille. Etenkin nuoret opiskelevat tutkintotavoitteisen opiskelun nivelvaiheissa kansanopistojen erilaisilla opintolinjoilla. Puheeseem-me on vakiintunut oma nimikin tällaiselle opiskelulle. Puhumme välivuoden viettämisestä. Nuoren kannalta kuvaavampaa olisi puhua tärkeistä siirtymävai-heista hänen elämänkulussaan. Usein tämä kansanopiston opintolinjalla vietetty siirtymävaihe ajoittuu lukio-opintojen jälkeen ennen opiskelupaikan hakua tarjoten tilan, ajan ja virikkeitä miettiä, mitä elämältään haluaa. Useimman kohdalla vuosi on ollut ikimuistoinen askel aikuisuuteen.


koko elämän valinnasta eli isommas-ta asiasta kuin aina ajattelemmekaan. Toiveiden ja unelmien muuttuminen suunnitelmiksi, näiden suunnitelmien selkiintyminen ja omien taipumusten ja vahvuuksien löytäminen ovat siirtymä-vuoden kovia tavoitteita. Jos ne toteu-tuvat, ovat ne elämässä eteenpäin vie-viä voimia ja hyväksi ihmiselle!

Kansanopistoissa on runsas vali-koima opintolinjoja erilaisten unelmi-en ja suunnitelmien selkiinnyttämisek-si. Opintolinjoilla voi kokeilla rajojaan, heittäytyä johonkin uuteen tai syventää omia vahvuuksiaan. Opintolinjoilla voi laajentaa osaamistaan, kerätä tietoja ja taitoja ihan konkreettisten arvosanojen-kin puitteissa ja varmistaa jatko-opin-tojaan. Kansanopisto-opiskelussa voi myös yhdistää kaikkia näitä osia ja jous-tavasti rakentaa hyvinkin henkilökoh-taisen opiskelusuunnitelman.

aikuisuuden siirtymät

Työelämän odotusten ja vaatimus-ten muuttuessa myös aikuisten koh-dalla erilaiset siirtymävaiheet yhdestä (työ)elämän vaiheesta uuteen (työ)elä-män vaiheeseen tulevat lisääntymään. Kansanopistoilla onkin mahdollisuuk-sia palvella myös aikuisia järjestämäl-lä jatko-, kertaus-, täydennys-, lisä- ja voimaannuttamisopintoja. Välivuodet eivät ole vain nuorten mahdollisuuksia siirtyä aikuisuuteen; tulevaisuudessa myös aikuisuudessa siirrytään elämän vaiheista toisiin.

Näiden siirtymien ei tarvitse tukea johdonmukaista urakehitystä perin-teisessä mielessä. Ne voivat yhtä hyvin tukea palkkatyön polulta poikkeamis-ta, uudenlaisen elämän löytymistä. Se voi tarkoittaa vaikka jonkin työelämäs-tä täysin eriytyvän, mutta sellaisenaan

sitäkin rikastuttavan, ”toisen tekemi-sen” löytämistä tai kehittämistä (Hau-kola Pertti: Doppio Forza. Työ ja toinen tekeminen, 2007).

Siirtymävaihetta voi käyttää myös luovaan lepoon, jolla ei ole tiukkoja etu-käteisiä tavoitteita, mutta jonka mieli ja merkitykset kyllä hahmottuvat proses-sin aikana. Näiden lepovaiheiden, su-lattelu- ja voimienkeräämisaikojen, tär-keydestä ihmisten elämänkulussa ei vie-lä riittävästi puhuta.

Hyvällä siirtymäkaudella kaikkiaan on kannatteleva voima seuraavan elä-mänvaiheen onnistumiselle ja yksilön mielekkäälle elämälle, joten kehittä-käämme onnellisia siirtymiä! ◆

Elise Virnesent. opinto-ohjaaja ja

kansanopiston rehtoriopetusneuvos, opetusministeriö

KUVA: SCOTT BLACK, KUUSAMON KANSANOPISTO

Yhteisöllisyys elää voimakkaasti kansanopistojen toiminnassa ja on osa niiden toimintakulttuuria.


mu

n ju

ttu –

me

idä

n ju

ttu

eurajoen kristillisessä opistossa on annettu koulutusta puuve-neen rakentamisessa pian jo 15

vuoden ajan. Koulutus on osa veneen-rakentajan ammattitutkintoa (puuve-neosio). Opetus on käytännönläheis-tä tekemällä oppimista. Jokainen opis-kelija rakentaa koulutuksen aikana ve-neen, jonka hän voi lunastaa itselleen materiaalikustannuksin.

21-vuotias Lasse Niiles on yksi veneen-rakennuslinjan kymmenestä opiskelijas-ta. Lasse valmistui vuonna 2006 talonra-

kentajaksi Jyväskylän ammattiopistosta, ja armeijan jälkeen hän halusi laajentaa osaamistaan ja kädentaitojaan veneenra-kennuksen arvostetulla taidolla.

Järvi-Suomen alueelta, Petäjävedeltä, kotoisin olevana maatalon poikana hän näki veneenrakennuksessa myös sivu-toimimahdollisuuden. Kunnollisia jär-visoutuveneitä tehneet veneenrakenta-jat alkavat olla jo eläkeiässä eikä venei-tä ole oikein enää myynnissä. Taitajat alkavat olla vähissä.

Lasse päätti opetella veneenraken-

nuksen ja hakeutui oppiin Eurajoelle. Hän rakensi ensin viisimetrisen, kah-den soudettavan Laatokka-veneen. No-peasti taidot oppivalta syntyi vielä pari savolaisvenettä, joista toinen on jo myy-tykin. Lasse asuu opiston asuntolassa ja pitää sitä miellyttävänä ja edullisena, koska myös aamupala ja ruoka sisälty-vät majoitukseen.

Lassen lisäksi veneenrakentajan opissa on myös varttuneempaan ikään ehtinei-tä, jotka ovat halunneet opetella puuve-neen rakentamisen jaloa taitoa ja raken-tavat veneen eläkepäiviensä ratoksi. Onpa kurssilla mukana yksi nainenkin raken-tamassa itselleen perinnepurjevenettä.

Koulutus on opetusministeriön tuke-maa ammatillista lisäkoulutusta, joten opiskelijat kuuluvat valtion opintotuen piiriin. Opisto tarjoaa myös mahdolli-suuden asua edullisessa oppilasasun-tolassaan. Koulutukseen voi osallistua vasta-alkajakin, mutta puunkäsittelyn perustaidot tulisi hallita. ◆

Teksti ja kuva: Juha K. Kariopiskelija, Eurajoen kr. opiston

veneenrakennuslinja

vuosi itselle

viime kesänä kun olin missan-nut yhteishaun ja kaikki pääsy-koetehtävät, syntyi ajatus kan-

sanopistosta. Olen harrastanut teatteria ylä-asteelta tähän päivään asti niin, että koko ajan on ollut jokin proggis käyn-nissä. Löysin netistä Jamilahden kansan-opiston sivut, musiikkiteatterilinja Ha-minassa, eikä ollut edes kovin kallista.

Pääsykokeissa meille sanottiin että opetus tulee olemaan teatterikorkean tyyliin, että saamme käsityksen mitä teatterin opiskelu on. Olin iloinen sii-tä, koska sitä olin kaivannut, jotain ns. turkkalaista kuria ja tiukkaa otetta kun toisinaan oma tekeminen tuntui näper-telyltä.

Näyttämötyön opettajat ovat herttai-nen pariskunta, joka on kiertänyt Suo-

men näyttämöitä jo useamman kym-mentä vuotta ja pystyvät hyvin kerto-maan mitä arkipäivän näyttämötyö on.

Tämä vuosi on meille itsellemme. Sen voisi vain tuulettaa läpi helposti mutta aktiivisesti kuuntelemalla olen kerän-nyt ison kasan hyviä neuvoja ja työka-luja, perusasioista lähtien miten ääni on kiinni kehossa, energian käytöstä ja sen että ajatus on roolityössä tärkeintä.

Myös itsetuntoni laulamiseen on pa-rantunut hirveästi: ennen en uskaltanut laulaa edes karaokessa ja nyt en muissa baareissa tahtoisi käydäkään.

Jamilahdessa on myös mahdollista suorittaa draamakasvatuksen appro, 25 op, maksuttomana ja vähällä vaivalla, koska muu opetus sivuaa niin paljon kyseistä aihetta.

Elämysvuosi kaiken kaikkiaan. Elä-mys on ollut myös opistolla asuminen

niin monen ihmisen kanssa. Niinpä toi-vonkin että muiden taitojen lisäksi vuo-desta jäisi myös ystäviä. Että pitkänkin ajan päästä voisimme kerääntyä samalla tyttöporukalla jonkun huoneeseen jääte-lön kera katsomaan täydellisiä naisia. ◆

Nanja Kurvinenopiskelija, Jamilahden kansanopiston

musiikkiteatterinlinja

Opiskelijatoverit Annika Miettinen (vas) ja kirjoittaja halloweentunnelmissa.

veneenrakennusta opitaan tekemällä

mu

n ju

ttu –

me

idä

n ju

ttu


KU

VA

: KIR

JOIT

TAJA

N A

RK

ISTO


min grej

jag heter Victoria. Jag är 32 år gammal. Jag kommer från Filippinerna som lig-ger i sydöstra Asien. Jag har en man

som heter Ronny. Han är finländare. Han är 35 år gammal och arbetar på Norcar BSB i Nykarleby. Vi har en flicka som heter So-fia. Hon är ett och ett halvt år gammal. Hon går på daghem från måndag till fre-dag. Vi bor i en lägenhet i Nykarleby.

Jag tycker om det finländska samhäl-let för att det är ett bra samhälle; det är fridfullt och lugnt. Men jag tycker att det är jättedyrt att leva i Finland. Alla saker är dyra, speciellt basbehoven: mat, klän-ningar, hus och bilar. Människorna beta-lar också mycket skatt.

Men jag tycker mycket om det finländ-ska systemet, speciellt hälsovården och sko-lan. Människorna betalar bara lite pengar för hälsovården när de är sjuka och många går gratis i skolan. Barnens skola är gra-tis, maten är gratis. Därför är föräldrar-na säkra på att barnen kan gå i skola från grundskolan till universitetet.

Först var det svårt för mig att förstå de finländska språken. Så jag tänker studera svenska. Nu kan jag förstå lite bättre och kan prata lite med människorna som pratar det svenska språket. Men jag tycker att det är svårt för mig att förstå det finska språket.

Jag tycker om människorna i Finland, men jag tycker inte om klimatet här, för att det är jättekallt på vintern i Finland. Men på våren och sommaren är det bra.

I framtiden tror jag att jag fortfarande kommer att bo i Finland och arbeta här i Nykarleby. ◆

Victoria Ingmanstuderande, Kristliga Folkhögskolan i

Nykarleby, Språkstegen -linje

mu

n ju

ttu –

me

idä

n ju

ttu

m edia-alan opiskelu oli mi-nulle helppo valinta, kos-ka ala on aina kiehtonut ja

mielestäni toisin oman erikoisen nä-kökulmani alan arkeen. Ystävien neu-vojen ja henkilökohtaisten vertailujen jälkeen päädyin Voionmaan opistol-le. Ihmisiä opistolle tuli joka puolel-ta maata – saamaan opetusta osaavil-ta opettajilta ja hieman siinä sivussa myös nauttimaan sekä seurasta että hyvästä opiskeluilmapiiristä.

täysi kattaus

Kahdeksan kuukauden opiskelujen ai-kana olen päässyt valamaan media-alan opiskelujeni pohjaa ja nyt semen-tin jo hiljalleen kuivuessa voin tarkas-tella olenko saanut mielestäni tarvit-tavat taidot seuraavan askeleen otta-miseen. Töitä olen tehnyt saadakseni kaiken opetuksesta irti ja se on myös palkinnut monesti.

Tampereella toi-miva paikallisradio tilasi opistolta radio-sarjan Pirkanmaan alueen mediapersoo-nista ja otin mielellä-ni tuottajan roolin sarjassa. Työn määrä ja intensiivisyys on ollut juuri sitä mitä odotin, koska tunnen olevani parhaimmil-lani paineen alaisena. Linjan oman radio-kanavan perustami-nen ja sen lähetysten viikoittainen takaa-minen on myös ollut lähellä sydäntä tai sy-dänkohtausta.

Olen mielel läni monessa mukana, joten myös linjojen välinen yhteistyö on

auttanut saamaan päivät täysiksi. TV-opinnot eivät minua henkilökohtaises-ti kiinnosta ja tämän myös huomaa yöllisistä editointihetkistäni opiston Radiotalolla. Tällä hetkellä radiosar-jan sekä lyhytelokuvien ”Sankari uljas ja urhoollinen” ja ”Just dance” tuotta-jana, olen mieltynyt kattaukseeni.

horisontissa ammatti

Ennen opiskelun päättymistä luvassa on vielä työharjoittelu YleX-radioka-navalla sekä käytännön töitä TV:n ja radion puolella. Ennakkotehtävät tu-leviin opiskelupaikkoihin kuormitta-vat myös kevään kalenteria. Opisto on antanut hyvät lähtökohdat alalle ja tu-leville opiskeluille, joten kyllä – olen tyytyväinen valintaani. ◆

Aki Kuukasjärviopiskelija, Voionmaan opiston

Radio- ja TV-linja

naama ruutuun ja äänet aalloille

KU

VA

: JU

HA

KA

RTA

NOAki Kuukasjärveä odottaa muun muassa

työharjoittelu YleX-radiokanavalla.


BIL

D: P

ETER

PO

RTI

N

KU

VA

: KIR

JOIT

TAJA

N A

RK

ISTO


aja

nk

oh

taista Kansanopistokympeillä

nyt oma sivustonsa

• Yli 30 kansanopistoa eri puolilla maata tarjo-aa opetusta ns. kymppiluokilla eli perusopetuk-sen lisäopetuksessa. Kymppiluokat on tarkoitet-tu peruskoulunsa päättäneille nuorille, jotka eivät ole saaneet opiskelupaikkaa tai jotka haluavat lisä-aikaa tulevaisuutensa suunnitteluun.

Kymppiluokalla opiskelija voi korottaa peruskou-lutodistuksen arvosanoja sekä tutustua työelämään ja eri koulutusvaihtoehtoihin. Toisaalta kymppi-luokka tarjoaa myös mahdollisuuden pohtia omaa suuntaa ja ammatinvalintaa. Peruskoulun jälkei-sellä lisäopetusvuodella voi olla ratkaiseva merki-tys nuoren jatkokehitykselle ja persoonallisuuden kasvulle. Maahanmuuttajille voidaan järjestää omia kymppiluokkia. Yleensä opiskelijalle laaditaan myös henkilökohtainen opetussuunnitelma.

kehityksen vuosiSisäoppilaitoksina toimivat kansanopistot tarjoavat tuettua opiskelua ja elämänhallintaa. Joutsenon opis-ton rehtori reijo virtanen sanoo, että kansanopis-tokymppi on merkittävä mahdollisuus nuorelle, jo-ka ei vielä ole päättänyt tulevaisuudestaan. ”Se on itsensä kehittämisen vuosi”, toteaa hän. ”Kymppi-luokkaopiskelijalle on myös positiivinen kokemus tulla aikuisoppilaitokseen, mikä motivoi opiskelijaa uudella tavalla peruskoulun jälkeen. Pienet opiske-lijaryhmät korostavat lähiopetuksen merkitystä ja mahdollistavat henkilökohtaisen ohjauksen.”, ko-rostaa rehtori Virtanen.

hakea voi kesälläkin Kymppiluokalle voi hakea joko samana tai seu-raavana vuonna siitä, kun on saanut peruskoulun päättötodistuksen. Koulutus kestää lukuvuoden. Joissain kansanopistoissa tarjotaan erityispainot-teisia kymppiluokkia kuten kielitukikymppi, me-diakymppi tai bändikymppi.

Kansanopistojen kymppiluokat löytyvät nyt omasta osoitteestaan: www.kansanopistokympit.fi Haku Kansanopistokympeille tapahtuu suoraan oppilaitoksiin. Kansanopistojen kymppiluokille voi hakea kevään ja kesän aika, opinnot alkavat elo-syys-kuun vaiheessa. Opiskelu on maksutonta opiskeli-jalle kahden lukuvuoden ajan peruskoulun suorit-tamisen jälkeen.

• Ammatillisen koulutuksen ja lukio-koulutuksen yhteishaussa oli ensim-mäistä kertaa mahdollista hakea ne-tin kautta osoitteessa www.haenyt.fi. Syksyllä alkaviin koulutuksiin on tarjol-la noin 87 500 aloituspaikkaa.

Yhteishaku päättyi kiirastorstaina. Opetushallituksessa varauduttiin vii-meisenä päivänä kaoottiseen paperi-hakemusten vuoreen, mutta määräai-kana virastoon tuli vain parisen tuhat-ta paperilomaketta.

Alustavien arvioiden mukaan hakijoi-den kokonaismäärä on pysynyt ennal-laan. Nettihaussa hakemuksensa täytti yhteensä 88 991 hakijaa. Kevään 2007 vastaava haku keräsi 87 500 hakijaa, joista opiskelupaikan sai 73 200.

www.haenyt.fi -palvelun suosion taus-talla on hyvin toteutettu palvelun käyt-töönotto. Tähän on tarvittu pitkäjäntei-nen koulutus hiomaan asenteita, tietoja ja taitoja. Viime syksyn aikana koulutuk-

siin osallistui 3 300 oppilaitosten ja kou-lutusten järjestäjien edustajia; rehtoreita, opinto-ohjaajia ja koulusihteereitä.

Peruskoulujen opinto-ohjaajat ovat olleet keskeisessä asemassa ohjates-saan peruskoulun päättäviä jatko-opin-toihin. Heidän ammattitaitonsa ansait-see erityiskiitoksen. Parikymmentä pe-ruskoulua lähetti vielä oppilaidensa ha-kemukset kirjekuoressa Opetushallituk-seen. Ohjaus- ja neuvontapalveluissa jatkuu paperihakemusten tallennus se-kä hakemusten korjaus- ja täydennys-pyyntöjen käsittely.

Oppilaitokset, jotka järjestävät pää-sy- ja soveltuvuuskokeita, lähettävät huhtikuun puolessa välissä hakijoille henkilökohtaiset kutsut. Kokeet järjes-tetään 28.4.- 30.5. välisenä aikana.

Oppilaitokset julkistavat opiskelijava-linnan tulokset aikaisintaan 13.6.2008. Samaan aikaan Opetushallitus lähettää kaikille valitsematta jääneille kirjeitse tiedot tuloksista.

Lisätietoja: projektipäällikkö Ritva Sammalkivi, puh. 050 433 9628.

• Kansanopistojen ensi syksynä alka-vasta pitkäkestoisesta koulutustarjon-nasta kertova esite ”Opiskele kansan-opistossa, opinnot 2008 – 2009” on il-mestynyt. Esite tarjoaa yksityiskohtaista tietoa kansanopistojen vapaatavoittei-sesta, ammatillisesta sekä peruskoulu- ja lukio-opetuksesta. Suosittuina ope-tusaloina mukana ovat teatteri- ja taide-linjat, avoimen yliopiston laaja tarjonta ja erilaiset viestintäaineet. Ensi syksyn uutuuksia ovat muun muassa matkai-lumaantiede, RokkiBreikki – erilainen välivuosi ja maahanmuuttajille tarkoi-tettu mediaopetus.

Sisäoppilaitoksena toimiva kansan-opisto tarjoaa kokonaisvaltaisen ja turval-lisen oppimisympäristön oppimisvaike-uksia kokeville tai henkilöille, joille opis-kelukokemuksista on jo aikaa. Opetusmi-

nisteriön myöntämän opintoseteliavus-tuksen turvin kansanopistot pystyvät tarjoamaan alennettuja opintomaksuja tai maksuttomia opintoja tietyille kohde-ryhmille. Näitä muuten vaikeasti tavoi-tettavia ryhmiä ovat: työttömät, alhaisen pohjakoulutuksen omaavat, oppimisvai-keuksia kokevat ja maahanmuuttajat.

Lisätietoa esimerkiksi kansanopisto-jen kesäkurssitarjonnasta ja pitkäkestoi-sesta koulutuksesta osoitteesta: www.kansanopistot.fi ja www.kansanopis-tokympit.fi

Kansanopistot väylänä jatkoon

Nettihaun suosio yllätti: 98 % hakemuksista jätettiin netissä



pu

he

en

joh

taja

n p

öy

dä

ltä


pu

he

en

joh

taja

n p

öy

dä

ltä

v apaata sivistystyötä ei tunneta riittävästi. Mi-ten paljon syynä on se, että me vapaan sivis-tystyön toimijat emme ole pystyneet riittävän yhtenäiseen esiintymiseen? Lokeroidumme-

ko liikaa oppilaitosmuotojemme taakse?Mistä meidän identiteettimme nousee? Itsetutkiste-

lun jälkeen tunnistan, että edustan sekä vapaata sivistys-työtä että kansanopistoa, jotka ovat kuin kaksi ympyrää, jotka leikaavat toisiaan, mutta vain osittain.

Identiteetin etsinnässä mielestäni pitää palata ajas-sa taaksepäin, koska siellä taitaa olla perussyy hahmot-tamisen vaikeuteen. Vuonna 1999 voimaan tulleen ny-kyistä koulutusta ohjaavan lainsäädännön yhtenä kes-keisenä periaatteena on, että oppilaitos instituutiona ei ole enää sääntelyn kohde, vaan koulutusta ja sen toteut-tamisen edellytyksiä säädellään

Me kansansivistäjät toimimme vapaan sivistystyön lain alla, joka poikkeaa muista koululaeista siinä, että laissa mainitaan vapaan sivistystyön oppilaitokset. Tätä pidimme ensiarvoisen tärkeänä 1990-luvun lopun isos-sa lakiuudistuksessa.

Tästä syntyy identiteettiämme koetteleva dilemma. Toimimme siis vapaan sivistystyön käsitteen alla, mutta koulutuksen toteutus tapahtuu kansalaisopistossa, kan-sanopistossa, kesäyliopistossa, liikunnan koulutuskes-kuksessa tai opintokeskuksessa. Jos olisi lainvalmistelun logiikalle uskollinen, pitäisi opetella ”organisaatiovapaa” ajattelu. Vaan onko mahdotonta olla sekä vapaan sivis-tystyön että oppilaitoksen puolustaja samaan aikaan?

Katsotaanpa vertailun vuoksi ammatillisen koulu-tuksen tilannetta. Sitä säätelevä laki on puhdasoppi-nen 1990-luvun tuote. Laissa ei mainita oppilaitoksia. Se, mitä ammatillinen koulutus on, määritellään, sekä kuka voi toimia koulutuksen järjestäjänä. Näkyykö sit-

ten arjessa tämä instituutiosta vapaa koulutuksen jär-jestäminen? Mielestäni ei. Opiskelijat hakeutuvat tiet-tyyn silmin havaittavaan oppilaitokseen. He eivät me-ne opiskelemaan ammatillisen koulutuksen kuntayhty-mään, vaan ammattioppilaitokseen. Viime aikoina mi-nisteriö on itse nostanut esille perinteistä oppilaitosta muistuttavan käsitteen ”ammattiopisto”, jota on myös paljon ruvettu käyttämään.

Nuoret tai aikuiset eivät lähde ammatilliseen koulu-tukseen, perusopetukseen, lukiokoulutukseen tai vapaa-seen sivistystyöhön vaan he aloittavat opinnot ammat-tiopistossa, alakoulussa, lukiossa tai kansalaisopiston opintopiirissä. Kaikille koulumuodoille laki antaa ylä-käsitteen, mutta joka paikassa arki organisoidaan oppi-laitoksessa. Vapaan sivistystyön tilanne on samanlainen. Kansanopistojen kannalta katsottuna pitkäkestoinen ja kokopäiväinen vapaan sivistystyön opiskelu on luonte-vinta organisoida kansanopistossa.

Yhteistyötä ja profiloitumista tehdessämme voimme siis kokoontua vapaan sivistystyön otsikon alle, mutta joissakin tilanteissa lopputulos voisi olla parempi, jos tapaamme toisemme vain kansanopistojen, kansalais-opistojen, opintokeskusten, kesäyliopistojen ja liikun-nan koulutuskeskusten edustajina. Kun tunnustaa rei-lusti värinsä, niin tietääpähän mistä lähtee yhteistyö-tä rakentamaan.

Hannu Salvi [email protected]

edustanko vapaata sivistystyötä vai kansanopistoa?


mu

n ju

ttu –

me

idä

n ju

ttu

”H armittaa, etten ole ai-kaisemmin löytänyt tätä ammattia”, Sirk-ka Nurmi hymyilee.

”Minulle tämä on suoranainen kutsu-mus”, Pekka Liusvaara kuvailee.

”Opiskeleminen kannattaa aina”, Kaisa Lilja summaa.

Sirkka, Pekka ja Kaisa ovat avanneet oven uuteen ammattiin ja ovat silmin nähden tyytyväisiä.

eläkeputkesta töihin

Sirkka Nurmi on tehnyt elämässään isoja siirtoja. Hän seikkaili nuorena eri puo-lilla Eurooppaa, toimi seitsemäntoista vuotta Ruotsissa postissa ja asui sitten perheineen Saksassa, josta siirtyi Rova-niemelle ja teki kahdeksan vuotta posti-virkailijan töitä. Toiset kahdeksan vuotta Sirkka palveli ruotsinkielisiä asiakkaita postin puhelinpalveluyksikössä.

”Kaikki minuutit ja puhelut lasket-tiin”, Sirkka kertoo puhelinpalvelun työ-tahdista.

”Koko ajan seurattiin jonoja, jotka oli-vat pitkiä. Tietokoneruudulle ilmestyi punaista, jos puhelut seisoivat.” Sitten voimistui internetin aika, puhelut vähe-

nivät, ja niin työväkeäkin supistettiin.”Kun työnantaja kysyi, ketkä haluavat

eläkeputkeen, ilmoittauduin kuten moni muukin, joka koki työrytmin muuttu-neen liian tiukaksi. Niin meidät irtisa-nottiin, ja ajattelin jääväni eläkkeelle.”

Viimeinen lapsista lensi pesästä ja Sirkka muutti takaisin juurilleen Eu-raan 40 vuoden poissaolon jälkeen. Eu-rassa eläkeputkeen tuli heti katko, kun Sirkkaa pyydettiin tuuraamaan sunti-on vapaapäiviä.

”Yhtäkkiä huomasin tekeväni sunti-on työtä täysipäiväisesti. Virka tuli ha-kuun, sain sen ja tässä sitä mennään!”, Sirkka nauraa.

uutta elämäntapaa etsimässä

Pekka Liusvaara jätti vakaan työn pää-kaupunkiseudulla ja lähti etsimään uut-ta elämäntapaa.

”Toimin liikuntapaikkamestarina, ui-mahallin esimiehenä”, Pekka kertoo.

”Kahdenkymmenenkuuden palvelu-vuoden jälkeen irtisanouduin kaikkien hämmästykseksi.”

Perhesuhteet veivät Pekan Poriin. Hänet valittiin Kokemäelle kiinteis-tönhoitajan tehtäviin, mutta 150 kilo-metrin päivittäinen työmatka sai pian etsimään uutta työtä.

”Kävin taksikurssin ja tein hyvää tak-sihommaa, sairaskuljetuksia Porin lähi-kunnissa. Mutta sitten tuli Porissa sun-tion virka hakuun. Sain sen ihme kyllä – jokin johdatus siinä oli”, Pekka mie-tiskelee.

Hän toimii kiertävänä suntiona kol-messa seurakunnassa.

aurellasta aureliaan

Tuore ylioppilas Kaisa Lilja lähti 1970-luvulla Kiuruvedeltä Maarianhami-naan kesätöihin sairaalaan, ihastui Ah-venanmaahan ja olisi jäänyt sille tiel-leen, elleivät vanhemmat olisi jyrähtä-

”Koskaan ei ole myöhäistä opiskella!”, vakuuttavat rohkeat alanvaihtajat Kaisa Lilja, Pekka Liusvaara ja Sirkka Nurmi. He suorittavat suntion ammattitutkintoa Turun kristillisessä opistossa.

Teksti:Tytti Issakainentiedottaja, Turun kristillinen opisto

Kuvat:Tytti Issakainen ja Janne Peltonen

rohkeat alanvaihtajat

mu

n ju

ttu –

me

idä

n ju

ttu

Sirkka Nurmi ja Pekka Liusvaara ovat tyytyväisiä uuteen ammattiinsa, suntion työhön, ja sen opiskeluun.


mu

n ju

ttu –

me

idä

n ju

ttu

neet. Niin tytön piti palata Savoon opis-kelemaan merkonomin paperit.

Veri veti uudestaan Maarianhami-naan, ensin ravintolaan tarjoilijaksi, ja sitten merille, jossa vierähti kuusitoista vuotta kassana ja hovimestarina.

”Oli aina kunnia-asia päästä suurem-paan laivaan töihin, joten olen tottunut vaihtamaan uuteen”, Kaisa toteaa.

Halu uudenlaiseen työhön sai hänet selailemaan silloin tällöin internetiä.

”Etsin sellaisia ammatteja, joihin voi-sin sovittaa omaa osaamistani.”

Kotiseudun seurakunnan nettisivulta löytyi kiinnostava pitopalvelu. Muissa-kin seurakunnissa oli vastaavia tehtäviä, mutta joka paikkaan oli vaatimuksena suntion ammattitutkinto tai usean vuo-den kokemus seurakuntatyössä.

Netistä löytyi suntiokoulutus. Eikä aikaakaan, kun Kaisan työpaikkakin selvisi ja työkokemukselle ja kielitaidol-le löytyi käyttöä.

”Olen ollut syksystä asti Turun ruot-sinkielisessä seurakunnassa Aurelia-seurakuntatalon vahtimestarina. Työ on monipuolista – aivan kuin kaksvi-tosena ensimmäisessä laivassa, jonka nimi oli Aurella!”

Ruotsinkielisten parissa Kaisa kokee

samaa yhteisöllisyyttä kuin aikoinaan savolaisessa kotikylässä. Työ on tuonut hänet kotiin.

itsenäisyys ja rauha

Kaisa Liljaa motivoi suntion työssä eri-tyisesti se, että siinä voi kehitellä ja ko-keilla uutta.

Myös Sirkka Nurmea ja Pekka Lius-vaaraa viehättää työn itsenäisyys ja va-paus rakentaa omaa työjärjestystä. Li-säksi työ on vastapaino entiselle.

”Suntion työ tarjoaa harmoniaa ja rauhaa, sellaista mitä on tarvinnut hen-kisesti”, Pekka kertoo.

”Nautin olla yksin kirkossa, miettiä maailmanmenoa ja katsella hämärässä, kun valo lankeaa alttaritaululle.”

Sirkka arvostaa samoja asioita. Työs-sä yhdistyvät oma rauha ja sosiaalisuus, suntiohan palvelee seurakuntalaisia ilon ja surun hetkinä.

”Kun iltaisin lähden viimeisenä kir-kosta, toivotan: Hyvää yötä, kirkko!”

koulutus antoi vertaisryhmän

Sirkka, Pekka ja Kaisa suorittavat Tu-run kristillisessä opistossa suntion am-

mattitutkintoa. Opiskelu tapahtuu pää-asiassa työpaikalla työn ohessa. Neljän-nes on lähiopiskelua ja ammattitutkin-non näyttöjen suorittamista.

Moni suntioryhmästä opiskelee oppi-sopimuksen kautta. Sirkka iloitsee siitä, että hän ehti 35-59-vuotiaille tarkoitet-tuun Noste-ohjelmaan vielä ennen kuin täytti kuusikymmentä vuotta.

Koulutus on antanut kaikille erin-omaisen vertaisryhmän.

”Odotin toisten suntioiden tapaamis-ta”, Sirkka sanoo.

”Teen työtä yksin, samassa kirkossa ei ole muita suntioita. Kurssi-iltoina on käyty läpi monet hautaamiset ja miten eri kirkkoja koristellaan ja kuinka työ-tapoja voisi muuttaa.”

Pekalle kiinteistönhoito ja esimies-taidot olivat tuttuja, mutta opiskelu on tuonut paljon uutta.

”Olen saanut hyvin paljon, esimerkik-si jumalanpalveluksen teologinen osuus ja liturgiset asiat ovat lähellä sydäntä. Myös hautausmaaosuus on ollut uutta ja ruokapalvelut mielenkiintoisia.

Ala tuntuu omalta.””Suntiona jatketaan 68-vuotiaaksi!”

Sirkka vakuuttaa.”Totta kai!” Pekka vahvistaa. ◆

suntion ammattitutkinto

Koulutukseen voi hakea yli 18-vuotias, jolla on suntion am-mattitutkinnon opiskelemiseen soveltuva työ- tai harjoittelu-paikka seurakunnassa.

Ammattitutkinnon suorittaneet työskentelevät muun mu-assa suntioina, seurakuntamestareina, vahtimestareina, siivoo-jina, seurakuntaemäntinä ja hautausmaanhoitajina sekä alan esimiestehtävissä.

Suntion ammattitutkintoon valmistavaa koulutusta tarjo-avat Helsingin kristillinen opisto, Jyväskylän kristillinen opis-to, Kristliga Folkhögskolan i Nykarleby, Raudaskylän kristilli-nen opisto, Seurakuntaopisto, Sisälähetysseuran oppilaitos ja Turun kristillinen opisto.

Pakolliset tutkinnon osat:1. Jumalanpalvelukset ja muut kirkolliset tilaisuudet2. Hautaustoimi ja viheralueiden hoito3. Kiinteistöjen huolto

Valinnaiset tutkinnon osat (valitaan toinen):4. Esimiestehtävät5. RuokapalvelutVapaaehtoinen tutkinnon osa:6. Yrittäjyys

mu

n ju

ttu –

me

idä

n ju

ttu

Kaisa Lilja iloitsee siitä, että hän voi yhdistää entisen osaamisensa ja kielitaitonsa uuteen työhön.


Otto Maja on 20-vuotias graa-fisen suunnittelun opiskelija, jolla on takanaan peruskou-

lututkinto.Kirjojen ääressä istuminen ei kos-

kaan ole ollut Oton lempipuuhaa. Pe-ruskoulun jälkeen hän kokeili kaiken-laista opiskelua aina parturikampaa-jasta datanomiksi, mutta mikään ei tuntunut siltä “omalta jutulta“.

Sen sijaan tiet veivät maailmalle, missä elämänkoulu auttoi Ottoa löy-tämään uuden suunnan tulevaisuudel-leen.

Laittoman itseilmaisun sijaan hän löysi laillisen tavan toteuttaa itseään. Ala-asteelta asti kiinnostaneet graffi-

tit avasivat tien typografian maail-maan. Oivalluksen jälkeen hän alkoi etsiä graafisen suunnittelun koulutus-mahdollisuuksia.

Kymenlaakson Opisto tarjosi perus-koulun käyneelle Otolle hyvän ympä-ristön tutustua alaan ja kehittää itse-ään tulevaisuuden jatko-opintoja var-ten. Avoimen ammattikorkeakoulun kautta hän suoritti jo tässä vaiheessa opintopisteitä, joista hän hyötyy tule-vaisuuden jatko-opiskeluissa.

Opiskelun ohessa hän on oppinut käyttämään uusia välineitä ja ohjelmia visioidensa toteuttamisessa. Opiskelu on ollut sopivasti samalla sekä ohjat-tua, että vapaata.

”Parhaimmillaan opiskelu ei tunnu enää opiskelulta, vaan oppiminen ta-pahtuu huomaamattaan.”

Opiston asuntolassa asumisen kaut-ta hän löysi myös paljon samanhenki-siä ystäviä.

Koulun tilat ovat antaneet mahdol-lisuudet tehdä myös omia projekteja. Ihmisten kiinnostus Oton suunnittele-miin vaatteisiin onkin poikinut ajatuk-sen oman yrityksen perustamisesta. ◆

Teksti: Jenni Hokkanen Graafisen suunnittelun linjan

opiskelijaKymenlaakson Opisto

graffiteista graafiseen suunnitteluun

KUVA: MINNA METSÄRINNE


mu

n ju

ttu –

me

idä

n ju

ttu


KUVA: MINNA METSÄRINNE

Aloita Akatemiassa, jatka korkeakoulussaPsykologia, KasvatustiedeSosiologia, Valtio-oppiPoliittinen historiaHistoria, KirjallisuusKielet ja kulttuuriTeatteritoimintaKansainvälisyys

K a u n i a i n e n 0 9 5 4 0 4 2 4 0


jag är inte ensam om att tycka så här om eleverna på Påbyggnads. Alla lä-rare jag talat med älskar dem. Av

ovannämnda orsaker.På den tionde klassen händer det nå-

got med den kanske tidigare skoltröt-ta omotiverade eller uttråkade f.d. ni-ondeklassaren. Plötsligt kommer man till en skola full av vuxna elever. Man kommer bort från sin invanda skolmil-jö och kanske också bort hemifrån om man har valt att bo på skolans internat. Det händer alltså något.

Folkhögskolornas påbyggnadsutbild-ning, som ofta kallas tionde klassen, är inte en klass för värstingar eller elever som inte klarat sig i grundskolan. Tion-de klassen är framför allt en klass som ger eleverna tilläggstid. Tid att fundera över yrkesval, tid att fundera över tidi-gare skolframgångar eller avsaknaden av sådana. Tid att fundera över sig själv och sina egna innersta önskemål beträf-fande framtiden.

Allt fler unga avbryter i dag sina stu-dier. Jag kan inte se annat än att en 16-åring är för ung för att veta vad han eller

hon ska syssla med under resten av sitt liv. Ofta behövs något slag av frikopp-ling från tidigare skola, hem och eventu-ellt vänner som ett nödvändigt led i den process som leder till att en mänska skall kunna utveckla en egen, på egna förmå-gor, önskningar och begränsningar, ba-serad identitet.

Att jobba med den här elevgruppen är fantastiskt. På ett år ser man hur nå-got växer fram. På våren är det oftast en

tionde klassen – mitt val

Best friends forever.

mognare och säkrare person som går ut genom skolans portar än den som gick genom dem på våren. Ofta också med höjda vitsord i bakfickan.

Jag vill avsluta med citat ur två flick-ors uppsatser:

”Jag har lärt mej mera under ett år på Borgå folkakademi än under hela min hög-stadietid kan man säga. /…/ Mina vitsord har stigit under året och orsaken till det är tiondeklassen. Jag är så glad att jag kom hit och funderade på nytt. Jag har fått en helt annan bild av allting och samtidigt känner jag mej mera vuxen”

”Jag har snart gått året till slut här på Akan. Annat kan jag inte säga än att det-ta år skulle ha kunnat vara längre. Mycket längre /…/ Ja, skulle Akans linjer vara tre år långa skulle det inte störa mej alls.”

Alla unga borde unna sig ett tionde år. Tid är värdefullt. Det gäller att använ-da den rätt. När man skyndar långsamt kommer man ofta fram snabbare - man slipper felstegen. ◆

Sabine Forsblomrektor, Borgå folkakademi

min

gr

ej –

vå

r g

re

j


Jag talar med en öppen mänska. En mänska som bjuder på sig själv

och ger mej en inblick i sitt liv. Jag talar med en fiffig mänska. En mänska som får mej själv att

fundera en gång till över mina egna självklarheter. Jag talar med en rolig

mänska. En mänska som får mej att skratta gott och lyser upp min

arbetsdag. Jag talar med en elev på den s.k. tionde klassen.

BIL

D: S

KO

LAN

S A

RK

IV


m ikä saa yli nelikymppisen, yliopisto-oppineenkin, palaamaan opin tielle – ja vielä kansanopistoon? Täytyy myöntää, että kunnioitettava ajatus elinikäi-

sestä oppimisesta ei ollut päällimmäisenä mielessäni vaan it-sekäs pyrkimys herätellä uinuvia kirjoitustaitojani.

Olin ollut vuosia ulkomailla ja palannut hiljattain Suo-meen. Vuosi kansanopistossa vaikutti sopivan lyhyeltä ajalta irrottautua, mutta tarpeeksi pitkältä, jotta siitä olisi hyötyä. Helsingin kristillisen opiston tiedotusopin linjalla saisi kuu-lemma kirjoittaa väsymiseen asti.

Opiskelu on ollut käytännönläheistä. Runo, postikortti, sanaleikki ovat kirvoittaneet luovaa kirjoittamista. Toisaalta lehtipajassa on pureuduttu kirjoittamaan uutisia. Oikeakieli-syyttä on tankattu siinä sivussa. Käynnit mediataloissa ja tai-denäyttelyissä samaten kuin mediapersoonien vierailut kou-lullamme ovat laajentaneet ymmärrystä alaan.

Jo jouluun mennessä olin päässyt tavoitteeseeni: osasin jäl-leen kirjoittaa. Kurssilehteemme kirjoittaminen ja taittami-nen herättivät vanhoja kunnianhimoja lehtityöstä.

Mukavaa vaihtelua opintoihin ja näkemystä tulevaisuuden haasteista ovat antaneet digikuvauksen, radiotyön ja ilmaisu-taidon kurssit. Mediatyöläinen saattaa joutua muuntautumaan moneksi. Siitä sain esimakua Rukalla talviurheilutapahtuman lehdistökeskuksessa viime vuoden lopulla ja Salpausselän ki-sojen inserttitoimituksessa helmi-maaliskuussa.

Parasta antia on ollut nimenomaan monialainen tekemi-nen: kuvaaminen, kirjoittaminen ja haastattelut niin interne-tiin kuin printtiin. Sekoittaako monialaisuus toisaalta päätä vai antaako osviittaa, mihin pitäisi tämän jälkeen suuntau-tua? Meneillään oleva työharjoittelu sanomalehdessä kerto-koon, olisiko tästä jopa ammatiksi. ◆

Tiina Lappalainenseniorina (45 v!) tiedotusopin linjalla, Helsingin kr. opisto

Best friends forever.

Kymenlaakson Opisto 2008-09

Valokuvaus

Kuvallinen ilmaisu

Sarjakuva ja kuvittaminen

Graa�nen suunnittelu

www.kyka.�

18.8.-19.12.2008 ja kevätlinja 7.1.-15.5.2009

Sarjakuvan, piirtämisen ja kuvittamisen taidot sekä alan perusteiden tuntemus. Sy-ventävällä linjalla henkilökohtaisen sarjaku-vailmaisun kehittäminen, ja oman itsenäisen sarjakuvakokonaisuuden toteutus.

18.8.2008-15.5.2009 Piirustus, värioppi, maalaus, taidegrafiikka, graafinen viestintä, plastinen sommittelu, keramiikka, silkkipaino, digikuvan valmistus,...

18.8.2008-15.5.2009 Graafinen viestintä ja -tekniikka, tietokonegrafiikka, nettisuunnittelu, piirustus, värioppi, taidegrafiikka, heraldiikka, silkkipaino, plastinen sommittelu, ...

Valokuvailmaisu, kameratyöskentely (digi ja filmi), digitaalinen kuvankäsittely, pimiö-työskentely, henkilö- ja studiokuvaus, doku-mentti-, lehti-, mainos-, luonto- ja maisema-kuvaus, kuvallinen ilmaisu,...

Av-viestintä

18.8.-19.12.2008, syventävä 7.1.-15.5.2009

020 7118 530 kyka@kyka.�

Julkaisugrafiikan osaamisalan ammattitut-kintoon valmistava koulutus alalla jo työs-kenteleville lähi- tai etäopetuksena. Lopussa mahdollisuus suorittaa ammattitutkinto.

18.8.2008-15.5.2009

Kymenlaakson OpistoMarintie 9, 46900 Anjalankoski

Hakuaika syksyllä alkaviin opintoihin on 1.4.-8.8.2008. Pyydä opistolta esite.

mitä enemmän tietää, sitä vähemmän tietää – nöyränä media-alan opissa

Kirjoittaja haastattelee Riitta-Liisa Roposta hiihdon jälkeen Rukalla. K

UV

A: E

LIN

A S

AV

OLA

INEN


mu

n ju

ttu –

me

idä

n ju

ttu

Sarjakuvan tekijä: Rauno Happo, opiskelija, Muurlan Opiston sarjakuvataiteen linja

Kansanopistolaisen arkea


O len Mirja-Liisa Konttinen, 57 v, valokuvauksen opiskelija Kuu-samon Kansanopistossa. Kuin-

ka päädyin tänne? Olin jäämässä vuorot-teluvapaalle ja etsin sisältöä siihen. Va-lokuvat ja niiden tarinat ovat aina kiin-nostaneet minua, mutta itselleni järjes-telmäkameralla kuvaaminen oli vain saavuttamattoman tuntuinen haave. Uskaltauduin kuitenkin hakeutumaan Kuusamon Kansanopiston valokuvaus-linjalle, enkä ole katunut päivääkään.

On ilo oppia täysin uusia, outoja asi-oita ja pystyä sopeutumaan eri-ikäisten ihmisten yhteisöön. En koskaan tule unohtamaan ensimmäisen valokuvani pikkuhiljaista ilmestymistä kehiteliu-oksesta. Se oli todellinen syntymä. Alus-ta loppuun omin käsin tehty.

Olen myös riittävän kaukana per-heestäni, ystävistäni ja työyhteisöstäni päästäkseni irti arkirutiineista, on ai-kaa itselle. Voin rauhassa puntaroida oman sieluni ja ajatteluni rajoituksia ja vahvuuksia. Kuusamon luonto: syksyn ruskan värikkyys, kaamosajan pimeys ja nyt talvea valaiseva puhdas lumi ovat lisänneet kokemusteni aarteistoa.

Minusta tuskin tulee valokuvauksen ammattilaista, mutta antoisan harras-tuksen tästä saan edessä häämöttäville eläkepäiville. Kameransa kanssa voi yk-sinkin kuljeskella sellaisissa paikoissa, joihin muuten ei ilkeäisi mennä - on lu-pa olla utelias!

****

Olen Mia Johansson, 19 v, ja juu-ri noin vuosi sitten pohdiske-lin, että mitäköhän sitä elä-

mällään tekisi. Pitäisi hakea johonkin

opiskelemaankin, mutta mitään kiin-nostavaa ei löytynyt vaikka selasin ko-ko Suomen kattavan kouluoppaan kan-nesta kanteen.

Alkoi jo hieman turhauttaa ja vii-meisiltä sivuilta sitten löytyikin sel-lainen kuin Kuusamon Kansanopisto, jossa voisi opiskella valokuvausta vuo-den verran. Koska olen aina tullut hy-vin juttuun kameroiden kanssa, päätin

saman tien laittaa netissä hakemuksen menemään. Kuusamo kuulosti juuri sil-tä, että se olisi mahdollisimman kauka-na kaikesta. Siellä olisi puhdasta luon-toa ja koulu olisi pieni.

Ja toiveet osoittautuivat todeksi. Tääl-lä opiskelu on ollut minulle eräänlais-ta irtiottoa entisestä elämästä pääkau-punkiseudulla ja ennen kaikkea tästä on apua, kun haen jatkokoulutukseen. ◆

Teksti: Mirja-Liisa Konttinen, Mia Johansson opiskelijoita Kuusamon Kansanopiston valokuvauslinjalla

Kuva:Laura Nordmanopiskelija, Kuusamon Kansanopiston valokuvauslinja

mu

n ju

ttu –

me

idä

n ju

ttu

Kaksi tarinaaMikä meitä erottaa? Ikä. Elämänkatsomus. Tulevaisuuden odotukset.Mikä meitä yhdistää? Muutoksen kaipuu. Intohimo valokuvaan.

Mirja-Liisaa ja Miaa yhdistää intohimo valokuvaan.



internaatin perusidea kiteytyy Etelä-Pohjanmaan Opiston apulaisrehto-ri Eija Ritarin mukaan kahteen sa-

naan: kohtaaminen ja välittäminen.”Oppituntien lisäksi kohtaamisia ta-

pahtuu kaikkialla opiston arjessa, esi-merkiksi ruokalassa ja vapaa-ajallakin. Internaatissa koko henkilökunta on mu-kana kasvatustyössä. Kyse on yhteises-tä vastuusta”, hän luonnehtii.

Itsenäistä asumista harjoitteleville nuorille internaatti tarjoaa turvallisen elinympäristön.

”Tavoitteena on saada nuoret tunte-maan olonsa kotoisaksi. Osa opiskeli-joista on alaikäisiä nuoria, jotka tule-vat suoraan kotoa opiskelemaan. Inter-naatti on yksinasumista kevyempi siir-tymä itsenäiseen elämään.”

Ritari toteaa, että vaikka internaatis-sa pyritään yhteisöllisyyteen, myös yk-silöllisyyden tarve on otettava huomi-oon. Asumisjärjestelyissä yksilöllisyys näkyy esimerkiksi mahdollisuutena yh-den hengen huoneisiin.

”Nuoret ovat nykyään tottuneita sii-hen, että heillä on oma huone. Yksilölli-syys on tämän ajan suunta, mutta yhtei-söllisyyden ei tarvitse kärsiä siitä. Yk-sinolollekin on oltava mahdollisuus”, Ritari pohtii.

yhteiskunta pienoiskoossa

Internaattielämän etuna on Ritarin mie-lestä erityisesti ryhmän ja opiskelutove-reitten läsnäolo.

Opistoelämää eteläpohjalaisittainsekoitus yhteisöllisyyttä ja yksilöllisyyttä

mitä opisto on? miltä se näyttää? – Uudelta ja vanhalta, valkoiselta ja lempeän ruskealta puulta. Myöhään yöhön ikkunassa palavilta valoilta. miltä se tuoksuu? – Apiloiden ja ruohon hajua, kun makaa nurmikossa kasvoillaan. Ja syksyisin pelloilta päin tulevalta elämän tuoksulta. miltä se maistuu? - Kuusenneulasilta. Iltateeltä. Miltä se tuntuu? – Sen tuntee parhaiten silloin, kun lähtee. Keväällä. Tämä ei ole enää paikka, vaan se on jotain muuta. Siitä on tullut elämää.

(Ote Etelä-Pohjanmaan Opiston yliopis-to-opintojen väylän opiskelija Markus Mäenpään pitämästä puheesta)

Opiston bändikämppä on ahkerassa käytössä. Opiskelijoiden The Preceding -yhtyeeseen kuuluu Elina Riitijoen, Saku Ojalan ja Mikko Viitasen lisäksi myös rumpuja soittava Matti Hiitti.


mu

n ju

ttu –

me

idä

n ju

ttu


”Opiskelijat ovat solmineet opisto-vuosinaan monia vahvoja ja lujia ystä-vyyssuhteita.

Sosiaalinen vuorovaikutus heijastuu positiivisesti myös opiskeluun.”

”Opiskelijat ovat esimerkiksi muo-dostaneet lukupiirejä eli he opiskelevat yhdessä iltaisin. Yhteinen opiskeluaika on helppo järjestää, kun opiskelijat asu-vat lähellä toisiaan.”

Internaattielämässä on myös omat haasteensa. Ritarin mukaan internaat-ti on tietyllä tapaa yhteiskunta pienois-koossa.

”Yhteiskunnassa vallitsevat haasteet näkyvät myös internaatissa. Vaikka yh-teisöllisyyttä internaattielämässä paino-tetaan, sitä voisi mielestäni myös vielä entisestään korostaa.”

Opistolla järjestetään säännöllisin väliajoin internaattipalavereita, jois-sa opiskelijoiden kanssa keskustellaan asumisen sujuvuudesta. Tiivistä yhteis-työtä tehdään myös opiskelijahuollon kanssa.

”Jokaisessa asunnossa on yhteys-henkilö, joka kertoo kuulumiset inter-naattipalaverissa. Kokouksia järjeste-tään säännöllisesti mutta tarvittaessa kokoonnutaan useamminkin”, Etelä-Pohjanmaan Opiston vapaa-aikaohjaa-ja Mia Kohtala kertoo.

Kohtala on Etelä-Pohjanmaan Opis-ton ja Koulutuskeskus Sedun Ilmajoen-tien opetuspisteen yhteinen vapaa-ai-kaohjaaja. Hän toimii yhteyshenkilö-nä kaikissa asumiseen ja vapaa-aikaan liittyvissä asioissa. Kohtalan työ pai-nottuu pääasiassa ilta-aikaan, jolloin hän on mukana opiskelijoiden vapaa-ajassa esimerkiksi erilaisia työpajoja ja kerhoja pitäen.

”Tehtävänäni on olla läsnä turval-lisena ja luotettavana aikuisena, jonka puoleen opiskelijat kääntyvät mieltä as-karruttavissa asioissa. Toisinaan jutel-laan erilaisista huolista ja joskus jaetaan elämän iloja. Opiskelijoille on tärkeää jo se, että he tietävät jonkun olevan läs-nä ja tavoitettavissa.

Internaattikokouksissa opiskelijoilla on myös mahdollisuus esittää erilaisia toiveita ja kysymyksiä asumiseen liit-tyen.”

”Grundtvigilaisen periaatteen mu-kaisesti internaatissa tavoitteena on avoin vuorovaikutus. Internaattityötä olemmekin kehittäneet yhdessä mui-den G-laatuopistojen kanssa”, Ritari summaa.

monipuolista vapaa-aikaa

Harrastusmahdollisuuksia on Kohtalan mukaan tarjolla monipuolisesti. Opis-tolta löytyy muun muassa kuntosali ja bändikämppä. Lisäksi palloilukerho ko-koontuu kerran viikossa ja elokuvailto-ja järjestetään lähes viikoittain.

”Erilaisissa kädentaitopajoissa on tehty muun muassa metallilankatöitä ja kokeiltu huovutusta.”

Kohtala toteaa, että opiston vapaa-ajan toiminta on kaikille opistolla opis-keleville suunnattua.

”Vapaa-ajan toiminta kokoaa eri lin-jojen opiskelijoita yhteen. Näin opiskeli-joilla on mahdollisuus tavata ja tutustua toisiinsa. Vapaa-aika toimii myös ren-touttavana vastapainona opiskelulle.

Satunnaisesti opiskelijoiden kanssa on käyty tutustumassa erilaisiin har-rastusmahdollisuuksiin myös opiston ulkopuolella.”

”Olemme käyneet esimerkiksi rat-sastamassa. Erilaisia harrastuksia on helpompi lähteä yhdessä kokeilemaan, ja toisinaan näistä kokeiluista on jää-nyt joillekin pysyvä harrastus”, Koh-tala kertoo. ◆

Teksti:Jenni Mäenpää, tiedottajaEtelä-Pohjanmaan Opisto

Kuvat: Opiston arkisto

Merja Vuorenpää, Nelly Hangasmaa ja Tanja Hanhinen opiskelevat Etelä-Pohjanmaan Opistolla

nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen perustutkintoa.

mu

n ju

ttu –

me

idä

n ju

ttu


O len Iisalmen kaupungin maa-seudulla asuva 62-vuotias elä-keläinen Anja Rusinen. Tein

töitä eri sairaaloissa, kunnes jäin selkä-ni takia työkyvyttömyyseläkkeelle en-nen eläkeikää. Olen aina ollut aktiivi-nen ja utelias uusille asioille.

Kuulin ystävältäni VÄRI-NÄÄ-kurs-sista Portaanpään kristillisellä opistol-la. Innostuin heti. Selasin netistä lisä-tietoa ja innostus vain paisui. Kurssin monipuolisuus ihastutti. Kohta rustasin ilmoittautumiskirjeen. Petyin pahem-man kerran, kun en mahtunut kurs-sille. Opistolta kuitenkin luvattiin, et-tä pääsen seuraavalle, ja opinportit au-kenivat minulle ja yhdelletoista muul-le taiteesta kiinnostuneelle varttuneel-le taidesielulle.

Kurssi kestää kolme lukukautta. Lu-kukaudessa on 3-4 opintojaksoa. Asun

jaksojen ajan opistolla. Olen kuin loma-reissulla; opiskelen päivät, uin altaassa ja herkuttelen valmiista pöydästä, enkä edes tiskaa astioita. Ylellistä.

Meidän ope on Tuula Karjalainen. Hänellä on homma hanskassa. Hän ot-taa opetuksen tosissaan. Tämä ei tun-nu leikkikoululta. Tuula kehuu meitä innostuneeksi ryhmäksi.

Oppikouluajoilta minua jäivät kaive-lemaan masentavat kokemukset piirus-tuksessa. Halu tehdä käsillä kuitenkin kyti minussa. Nyt pääsin todella moni-puoliseen taidekouluun. Saan kokeilla maalausta, grafiikkaa, keramiikkaa, ku-vanveistoa, piirtämistä ym. Luominen on minulle suuri ilo.

Olen innostunut kuin pieni lapsi uu-sista jutuista ja iloitsen jokaisesta on-nistumisesta. Kannustamme myös toi-siamme.

Olen kuullut porukan kommentte-ja työskentelyn lomassa, iloisia huu-dahduksia ja vähän luomisen tuskaa-kin: ”Katselen taidetta eri silmällä, mur-heet unohtuvat, työputki katkeaa, ei täs-tä tule mitään, uutta tekniikkaa, luomi-seen uutta tuulta, unelmien täyttymys, alussa pelotti, etsin vapautumista te-kemiseen, elämän rikkaus, yhdessä te-kemisen ilo, tiivis ja hyvä henki, vapaa meininki, maukasta ruokaa.” Nämä al-lekirjoitan minäkin. Jatkan harrastus-ta niin kauan kuin kädet heiluvat. Il-maan jäi vielä leijumaan ryhmän yh-teinen ajatus, että Portaanpäähän tuli-si perustaa jatkossa meille taiteen lyö-mille oma vanhainkoti. ◆

Anja Rusinen, opiskelija, Portaanpään kristillisen opiston VÄRI-NÄÄ -kuvataidekoulussa

KU

VA

: TU

ULA

KA

RJA

LAIN

EN

Anja Rusinen sanoo, että luominen on hänelle suuri ilo.

uusia tuulia puhaltelemassa väri-nää-kurssilla

mu

n ju

ttu –

me

idä

n ju

ttu



O len Juhana Säilynoja, opiskelen Työväen Akatemi-assa Kauniaisissa yhteiskuntatieteellisellä linjalla. Minua ovat aina kiinnostaneet poliittiset aiheet,

erityisesti kansainvälisiin suhteisiin liittyvä problematiik-ka, mutta myös kotimainen päivänpolitiikka.

Kun en saanut haluamaani opiskelupaikkaa, päätin aloit-taa yhteiskuntatieteelliset opiskelut muualla kuin yliopis-tossa. Suoritan avoimen yliopiston valtio-opin perusopin-tojen ohessa muita kiinnostavia kursseja, kuten kansainvä-lisiä suhteita, sosiaali- ja taloushistoriaa ja luovaa kirjoitta-mista sekä kieliä. Eli asioita, jotka tukevat sekä opiskeluani että harrastuksiani.

Opinnoissa eteenpäin pääsemisen ohella yhdeksi tärkeim-mistä asioista kansanopistossa opiskelemiselleni olen nosta-nut akateemisen työskentelyn realiteettien oivaltamisen. Nä-mä realiteetit tulevat hyvin esiin opetuksessa, joka on hy-vin laadukasta ja ainakin yksilöllisempää kuin yliopistossa: opiskelu on hyvin itsenäistä, mutta apua ja neuvoja saa hel-posti opettajilta.

Olen kokenut opiskelun akatemiassa mielekkääksi ja mie-lenkiintoiseksi, jälkimmäistä lisäävät myös erilaiset vierai-lut ja opintomatkat. Olen juuri lähdössä Serbiaan ja Bosnia-Hertsegovinaan osana kansainvälisen linjan teemaopinto-ja aiheesta.

Vähintään yhtä tärkeäksi kuin opinnoissa eteenpäin pää-semisen olen kokenut yhteisöllisyyden, joka on erittäin ko-rostunut meille asuntoloissa asuville. Täällä solmitut ystä-vyydet tulevat varmasti kestämään pitkään, sillä ne on koe-teltu vuoden yhdessä asumisen aikana.

Täällä oppimaani tulen tarvitsemaan jo keväällä pääsyko-keissa, joissa kirjatietämyksen lisäksi tarvitsen myös akatee-misen kirjoituksen vaatimuksia, jotka ovat lukuvuoden ai-kana tulleet aikalailla selviksi. Kaikkea oppimaani tarvitsen paitsi tulevaisuuden opinnoissa, myös ymmärtääkseni yhteis-kunnan toimintaa eli siis elämässä. ◆

Juhana Säilynoja, opiskelijaTyöväen Akatemian yhteiskuntatieteellinen linja

mielekkäitä opintoja ja kestäviä ystävyyssuhteita


jag heter Sanni Hallanvaara, 31 år. Jag fick veta om Kuggomsko-lan helt av en slump via en sy-kurs, som jag deltog i Helsing-fors under vintern 2006. Jag

kom hit läsåret 2006–07 till linjen his-toriskt hantverk. Jag var intresserad av forntida hantverk, men ärligt sagt, ha-de jag inte tänkt mig att studera det i ett helt år.

Vi började med grundtekniker: gjorde keramik, smidde och täljde knivar, eld-stål, pilbågar, kistor, garvade fårskinns-pälsar osv. Fast alla nio studerande på linjen var erfarna inom hantverk, fick vi nog lära oss tålamod genom att till-verka ”slowtech” produkter av traditio-nella material och ibland använda rik-tigt jobbiga tekniker.

Allt besvär lönade sig. Snabbt döp-tes kursen om till Hysteriskt hantverk,

eftersom folk jobbade ännu hårdare på vårterminen för att få färdiga sina en-skilda och mycket originella projekt: kläder, utrustning och vapen, mu-sikinstrument. Jag växtfärgade linnegarn, vävde tyg och sydde för hand en kjol med tillbehör – ett brick-bandsbälte, en sax, ett bronsspänne och en grangarvad pengpung.

Har man en gång kommit på någon kurs hit till Kuggomskolan, vill man gärna komma igen. Här kallas det ”Kug-gomsyndrom”. Jag blev i fjol varnad (av många). I fjol blev jag också nyfiken på dekorationsmålning. Som grafiker tänk-te jag mig detta år ta chansen och pro-va pensel och pigment första gången på länge. Vi har studerat bl.a. trä- och sten-

imitation, ornament, kalligrafi, allmo-gemålning – och småningom bytt från små ytor till större, som möbler och

väggar. Vi har just börjat pigga upp skolans brasrum.

Det har lönat sig att dra sig bort från datorn. Lika myck-

et har det lönat sig att lära sig tala svens-ka, som har varit ett främmande språk för mig. Här finns det bra möjligheter att bilda en krets av hantverkare. Snart är det dags att utnyttja de nya kunska-perna i yrkeslivet och senare studera vi-dare – förstås. ◆

Sanni Hallanvaara, studerandeÖstra Nylands folkhögskola

– Kuggomskolan, dekorationsmålningslinjen

Historian om andra årets ”kuggomit”

Sanni på gång med brasrummets nya ”stenspis”.

Det har lönat sig att dra sig bort från datorn.

min

gr

ej –

vå

r g

re

j


KAUHAJOEN OPISTOPuh. 020 765 9230, www.keo.fi

Tehovalmennus alalle ja ammatilliseen jatkokoulutukseen. Taito talteen ja potkua pääsykokeisiin. Tule tekijäksi!

Soita ja kysy lisää. Tutustu myös kotisivuihimme

www.keo.fi

VALMENNUSOHJELMAT: Matkalla lääkikseen, luokan-opettajaksi, lastentarhanopettajaksi, fysioterapeutiksi

Viestintälinjat 18.8.2008 - 5.6.2009Valitse 10 kuukauden linjoista oma alasi.Elokuvalinja, elokuvanäyttelijät, valokuvaa-jat, lehtitoimittajat ja radio-tv-toimittajat.Opinto-ohjelmassa on musavideoita, lyhyt-elokuvia, dokumentteja, valokuvia, juttuja lehtiin, ohjelmia radioon ja televisioon perus-opintojen ja harjoitusten lisäksi. Suurin osa jatkaa Voionmaan jälkeen yli-opistossa tai ammattikorkeakoulussa, osa menee suoraan töihin. Viime kurssista 54% jatko-opiskelee ja 38% on töissä.Lue nettisivut ja hae vauhtia Voionmaalta elämään ja opintoihin!

[email protected] puh. 03 314 22 900

voionmaan opistovoionmaanvoionmaan opisto opisto opisto opisto opisto opistomedia

OPINTOLINJAT 2008-2009• Lääketiede • Oikeustiede

• Psykologia • Kasvatustiede

• Terveysala • Fysioterapia

• Englannin kieli • Yliopisto-opintojen väylä

• Tanssitaide • Näyttelijätyö

• Pohjanmaan Kirjoittajakoulu

• Fria Finska Studieprogrammet

• Kansanmusiikki (Ala-Könni-opisto, Kaustinen)

TUTKINTOTAVOITTEISET YLIOPISTO-OPINNOT • Kirjoittaminen • Terveyskasvatus • Yhteisöviestintä

Jyväskylän yliopistonavoin yliopisto, 180 op

Lisätietoa opinnoistamme:

ENSI SYKSYNÄ ALKAVAT OPINNOT

HAKUAIKA

15.5.-31.7.

Olen Sari Kauhanen, 29-vuotias ja opis-kelen Karstulan Evankelisessa Opistos-sa käsityön erikoistekniikoiden linjalla. Aloitin opinnot viime syksynä. Leikattu nilkkani reistaili tuolloin enkä toipunut leikkauksesta tarpeeksi nopeasti työelä-mään. Pieni välivuosi palkkatyön teke-misestä näytti olevan paikallaan.

Käsityölinjan ohjelmaan kuuluvat monenlaiset käsityötekniikat. Luku-vuoden aikana opettelemme mm. ku-donnan, värjäyksen, kankaanpainan-nan, huovutuksen ja taideaineiden asi-oita. Tutustumme laajaan valikoimaan käsitöitä aina matonkutomisesta pajun-punonnan kautta paperimassatöihin - ihan vain muutamia mainitakseni Op-pimista ja tekemistä on paljon. Aika ku-luu kuin siivillä, kokeillen ja soveltaen opittuja kädentaitoja hyvähermoisen ja hyräilevän opettajamme johdolla.

Asun opiskeluviikot opiston asunto-lassa. Oppituntien päätyttyä koulupäivät

venähtävätkin usein ja työskentely käsi-työluokassa jatkuu puolille öinkin. Työs-kentelyn mahdollistaa se, että luokkatilat ja tarvikkeet ovat vapaasti meidän opis-kelijoiden käytettävissä myös viikonlop-puisin ja iltaisin. Opintojen parissa viih-tyy hienosti myös mahtavan ja lämpöi-sen ryhmähenkemme vuoksi!

Vuodenvaihteen jälkeen olen päässyt vanhan, kodikkaan omakotitalon asu-jaksi. En siis malta olla tekemättä käsi-töitä kotonakaan, vaan myös viikonlo-put kuluvat talomme kunnostamisessa ja sisustamisessa. Talomme seiniä koris-tavatkin jo kiinalaiset kirjoitusmerkki-boordit – niiden tekemiseen sain apua opistomme taiwanilaiselta vaihto-opis-kelijalta. Saunamme ikkunassa hiipii kankaalle käsin maalaamani tiikeri ja kotimme lattioita lämmittävät itse ku-dotut matot.

Haaveissani on joskus tulevaisuu-dessa käsityöpajan perustaminen. Voi-

sin myös toimia käsityökerhon vetäjä-nä. Katsottavaksi jää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. ◆

Sari Kauhanen opiskelija, Karstulan Ev. Opiston käsityön erikoistekniikoiden linja

matonkudonnasta paperimassatöihin

mu

n ju

ttu –

me

idä

n ju

ttu

Sari Kauhasen viikonloput kuluvat omakotitalon kunnostamisessa.

KU

VA

: ULL

A L

API

OLA

HTI


ko

lum

ni

meillä entisillä kansanopiston opettajilla on tuon tuosta mieltä lämmittävä kokemus tavata en-tisiä oppilaitamme. Poikkeuksiakin on, mutta yleen-sä he silmät säteillen muistelevat opistoaikaansa kii-tollisina. Opistovuodella on ollut suuri merkitys hei-dän elämässään.

Kiitollisuus ei niinkään kohdistu saatuun amma-tilliseen osaamiseen. Opistovuoden ydinanti on ollut muualla. Kansanopisto on toiminut kouluna elämää varten, niin kuin oppilaitosmuodon perustaja tanska-lainen pappi N. Fr. S. Grundtvig tarkoittikin.

Kansanopisto on antanut mahdollisuuden löytää it-sensä ja kasvaa ihmisenä ja kansalaisena, niin henki-sesti kuin sosiaalisestikin. Usein tämä on tukenut myös ammatissa menestymistä.

Minusta vanhojen oppilaiden kokemusta kannattaisi tutkia huolella. Se voisi opettaa jotakin oleellista kestä-vistä koulutuspolitiikan tavoitteista. Ehkä tutkiminen auttaisi myös opiston henkilökuntaa paremmin vaali-maan opistovuodessa tätä arvokasta antia.

Suomalainen filosofi Erik Ahlman jakoi tietämisen kahteen osaan, sivistys- ja hallintatietoon. Molempia tarvitaan ja niiden tulisi olla tasapainossa. Sivistystie-to on ihmistä ja yhteiskuntaa koskevaa tietoa, jolla on hyvän elämän kannalta itseisarvo. Hallintatieto on taas teknologista, usein juuri ilmiöiden hallintaan kohdis-tuvaa ammatillista tietoa, jolla on välinearvo.

Viime vuosikymmeninä tasapaino on horjunut niin, että sivistystietäminen on ohentunut. Yksi syy saat-taa olla eletty lama-aika. Taloudellisen pohjan yhtäk-kinen katoaminen oli koko yhteiskunnalle järkyttävä kokemus. Koko politiikka, mukaan lukien koulutuspo-litiikka viritettiin tukemaan kansakunnan taloudellis-ta ja ammatillista selviämistä.

Unohtuu kuitenkin, että ilman vahvaa sivistyspohjaa ihmiset ja yhteisöt eivät kestä. Ennen pitkää myös talous jää silloin tyhjän päälle. Koulutuspolitiikan tulokselli-

suutta tulisikin mitata myös sosiaalisen pääoman mää-rällä ja sellaisilla mittareilla kuin masennuslääkkeiden käyttö, tarve turruttaa tietoisuus päihteillä, arkipäivän väkivalta tai ihmisten kasvu vanhemmuuteen.

Parhaimmillaan kansanopisto kykenee luomaan ai-nutlaatuisen ihmisenä ja yhteisön jäsenenä kasvun ym-päristön. Sen ytimessä ovat edelleen Grundtvigin peri-aatteet eli elävä sana ja sen luoma elävä vuorovaikutus. Parhaimmillaan myös opiston arvopohja tukee tätä. Tu-loksena on sosiaalisen pääoman kasvun turboympäris-tö, jonka vaikutus heijastuu pitkälle elämään.

Kansanopisto-opetuksella on useita nimiä. Suomes-sa puhutaan internaattipedagogiikasta, koska sisäoppi-laitoksessa oppilaiden ja henkilöstön vuorovaikutus te-hostuu. Ruotsissa kansanopisto-opintoja kutsutaan ko-konaispedagogiikaksi. Kirjassani Sivistystyö (2008) olen ehdottanut nimeä yhteisöllinen dialogi. Myös sosiaali-pedagogiassa on piirteitä, jotka ovat tärkeitä kansan-opistossa. Mitä nimeä käytetäänkin, oleellista on huo-lehtia kansanopiston opetuksen erityislaadun kehittä-misestä. Se voi toimia tärkeänä virikkeen antajana kai-kelle muulle opetukselle.

Vapaan sivistystyön asema, rakenteet ja rahoitus ovat taas kerran selvitettävinä juuri asetetussa virkamiestyö-ryhmässä. Myös kansanopistojen asema ja tarve tulee selvitettäväksi. Taas kerran kysytään, onko maassa sel-laista sivistystahtoa, joka antaa myös jatkossa kansan-opistoille mahdollisuuden kehittyä ihmisiksi olemisen ja sivistystietämisen oppilaitoksina.

FM Seppo Niemelä esitti tämän sivistyspuheenvuoron Lapuan kristillisen opiston opistolaispäivillä maalikuussa 2008.

Sivistystiedon puolustus



”Kansainvälisen yhteisön keskeinen tehtävä Afga-nistanissa on varmistaa, että myös naiset ja tytöt

voivat käydä koulua”, sanoi presidentti Tarja Halonen kansainvälisessä korke-an tason naisvaikuttajien konferenssissa Brysselissä, naistenpäivänä maaliskuus-sa 2008. Halosen huoleen on helppo yh-tyä, sillä tilastot osoittavat samaa tyttö-jen ja naisen asemasta Afganistanissa. Il-miö on nähtävissä maailmanlaajuisesti, koska joka kolmas kehitysmaassa asuva aikuinen on lukutaidoton ja 130 miljoo-nalla lapsella ei ole mahdollisuutta käy-dä koulua. YK:n vuosituhatjulistukses-sa sanottiin, että ”varmistamme vuoteen

2015 mennessä, että lapset kaikkialla, ty-töt ja pojat, pystyvät suorittamaan lop-puun peruskoulutuksen ja että tytöillä ja pojilla on yhtäläinen pääsy koulutuk-seen kaikilla tasoille”.

pääsy kielletty tytöiltä!

Afganistanissa 80 % naisista on vail-la koulutusta ja vain pieni vähemmistö maaseudun tytöistä käy koulua. Maassa on maailman suurin määrä kouluikäisiä lapsia. Yli puolella heistä ei ole edes mah-dollisuutta käydä koulua. Tyttöjen osuus kouluttamattomista lapsista on kaksi ker-taa suurempi kuin poikien osuus. 23 vuot-ta jatkuneet sodat romahduttivat Afga-

nistanin koulutusjärjestelmän, kun ihmi-set joutuivat lähtemään pakoon kodeis-taan. Koulumatkat kävivät liian vaaral-lisiksi tai koulu oli tuhottu.

Opettajien palkkoihin ja oppimateri-aaliin ei ollut enää varaa. Myös alueel-liset erot luku- ja kirjoitustaidossa ovat suuria. Alhaisinta koulutustaso on maa-seudulla sekä maan etelä- ja keskiosissa. Kaiken huipuksi kuusi vuotta vallassa ollut Taleban-liike kielsi naisilta työn-teon ja tyttöjen koulun käynnin.

Tarkat tilastot tukevat samaa. Yli 6-vuotiaista luku- ja kirjoitustaitoisia on 28 %, joita pojista 36 % ja tytöistä 18 %. 15–24 -vuotiaiden kohdalla luvut ovat hiukan paremmat. Miehiä 39,9 %, naisia

Kouluta tyttö – koulutat kansan!

6–13 -vuotiaista afganistanilaisista tytöistä 29 % käy koulua.


19,6 % ja yhteensä 31,3 %. Maaseudulla lukutaitoisia on 23 % ja kaupunkialueilla 56 %. 6–13 -vuotiaista lapsista käy kou-lua koko maassa 37 %, poikien osuuden ollessa 43 % ja tyttöjen 29 %.

yksittäiset esimerkit rohkaisevat

Alhainen luku- ja kirjoitustaito näky-vät eri yhteyksissä. Esimerkiksi vuon-na 2004 pidetyissä presidentinvaaleissa naisten äänestysprosentti jäi alhaisek-si. Kun samanaikaisesti naisen asema on historian ja uskonnon pohjalta hei-kompi, haastaa se maan koulujärjestel-män uudella tavalla.

Huomiota on kiinnitetty koulutuk-sen laatuun, tarjonnan määrään ja myös opettajien koulutuksen tasoon. Vanhem-mat pitää vakuuttaa, että lapset ja eten-kin tytöt kannattaa lähettää koulutetta-

viksi. Se vaatii asennemuutosta ja tässä onkin päästy eteenpäin.

Naisilla on omat kiintiönsä maan par-lamentissa ja paikallishallinnossa. Yksit-täiset esimerkit rohkaisevat naisia me-nemään rohkeasti eteenpäin.

Tästä yhtenä esimerkkinä oli, kun maan omassa Idols-kilpailussa eli Afgan Star -kisassa nuori Lima Sahar nousi ensimmäisenä naisena kolmen parhaan finalistin joukkoon. Saavutus on histo-riallinen, sillä vielä 2000-luvun alussa naiset eivät voineet edes liikkua kodeis-taan ilman seuralaista. Lima Saharin mielestä tasa-arvo ei voi edistyä, jos val-litsevaa ilmapiiriä ei kyseenalaisteta.

vierailu orpolasten koulussa

Taleban-hallinnon kukistumisen jäl-keen maahan on perustettu tuhansia uusia kouluja.

Vierailimme yhdessä, Aybekin kau-pungin orpolasten koulussa. Talo oli vaa-timattoman ja keskeneräisen näköinen. Kuulimme, että he ovat mahdollisesti saamassa uudet tilat, joihin Intian kautta olisi tulossa avustusta. Tilojen pitäisi val-mistua kuuden kuukauden kuluessa.

Meille tuotiin heti pöytään tarjoilu-ja, joihin kuului paikallisia pieniä päh-kinöitä, keksipatukoita ja teetä.

Orpolasten koulu oli tarkoitettu täys-orvoille lapsille, joita nyt oli noin 80–85. Muutamat lapset kävivät ovella kurkki-massa vieraita. Rehtori kertoi koulun tarpeista.

Ryhmämme poliittinen avustaja oli vieraillut kerran aiemmin koulussa, ja silloin tilanne oli niin huono, että heil-lä ei ollut ruokaa. Koulua uhkasi jopa sulkeminen. Hän kertoi helsinkiläisestä koulusta, joka olisi kiinnostunut yhteis-työhön tämän koulun kanssa. Kun ky-syimme tarpeista, kuulimme että opet-tajat halusivat oman radion.

mitä teille kuuluu?

Vierailimme myös luokissa. Pojat olivat omassaan, jossa oli opettajan lisäksi 2–3 muuta opettajaa tai avustajaa.

Viereisessä huoneessa olivat tytöt. Po-liittinen avustaja kysyi ”How are you?” Yksi tyttö rivin reunasta sai luvan vas-tata. Häntä jännitti vähän, mutta nou-si reippaasti ylös ja vastasi englanniksi. Pöytiä tai pulpetteja ei ollut vaan aino-astaan muoviset tuolit.

Lasten kirkkaista ja uteliaista silmis-tä näkyi toisaalta turvattomuus, mutta myös luottamus tulevaisuuteen. Jätim-me kouluun pinon papereita ja pyysim-me, että lapset piirtäisivät mitä heidän mielessään oli sillä hetkellä.

Kun illalla saimme piirretyt kuvat, yl-lätyimme miten positiivisia lasten kuvat olivat. Monissa oli kukkia, taloja ja ilma-palloja. Parissa kuvassa oli piirretty ys-tävällinen ISAF-sotilas, ja värien käyt-tö oli kirkasta. Tummia sävyjä tai mus-taa oli vähän.

Ennen kaikkea kuvat kertoivat sen, mitä koulutus parhaimmillaan saa ai-kaan. Väriä elämään. ◆

Teuvo V. Riikonen

Kirjoittaja on Savonlinnan kristillisen opiston rehtori ja kirjailija, joka työsken-telee puoli vuotta Afganistanissa ISAF-joukoissa sotilaspastorina.

Lähteet: Ministry of Rural Rehabilitation and Development and the Central Sta-tistics Office, Suomen YK-liitto, MTV3 verkkouutiset, YLE:n verkkouutiset.

KU

VA

: RO

LF H

ELLS

TEN

Kirjoittaja Teuvo V. Riikonen yhdessä orpolasten koulun rehtorin kanssa.


kir

jallisu

utta

ja k

esk

uste

lua

Sivistystyö NIEMEL Ä SEPPO

Helsinki 2008. Kirjan tilaajina kuusi sivistysjärjestöjen opintokeskusta.

Sivistysyhteiskunta 2.0. TIKK A TI INA JA SUOMINEN ESA

Helsinki 2008. Kalevi Sorsa säätiö.

käsitteet hakusalla

Sivistyksen käsite on saanut olla sivussa uutta luovaksi ajatelluista keskusteluista. Se on koettu vanhanaikaiseksi ja epämää-räiseksi välittömän hyödyn odotuksin la-dattuihin uusiin dynaamisiin koulutustar-peisiin. Ainoa yhteys missä tämä sivistys-historiamme avainkäsite on pysyvässä käy-tössä, on lainmukaista perustehtäväämme kuvaava termi ”vapaa sivistystyö”. Tähän-kin yhteyteen on korvaavaa käsitettä ai-ka-ajoin haettu, mutta yksimielisyyttä ei ole toistaiseksi saavutettu. Mitä sillä sitten on väliä miten asioita nimetään? Käsitteet ovat tärkeitä, koska kunakin aikana käytös-sä olevat avaintermit paljastavat vallitsevi-en ajattelutapojen arvoperustan.

Koulutuskäsitteen kasvanut käyttö ker-too, että yhteiskunnan ylläpitämän opetus-järjestelmän ensisijaiseksi tehtäväksi näh-dään sellaisten tietojen ja oppimäärien ja-kaminen opiskelijoille, että heistä tulee kelpoisia ja hyödyllisiä olioita työelämän ja yhteiskunnan palvelukseen. Opiskelijan kannalta kyse on sen sisäistämisestä, että opintojen tulee olla ”hyödyllisiä”, eikä nii-tä tule ”harrastaa” tarpeettomasti esimer-kiksi sivistyksellisin verukkein.

Koulutus tai kouluttaminen on järjestel-mäkeskeisesti painottunut, keskussuunni-tellun yhteiskunnan käsite. Sen mukaan oppimisen merkitykset määritellään aina oppijan itsensä ulkopuolelta, sillä suunnit-

telijat ja työmarkkinat tietävät millainen op-piminen kulloinkin on tarpeen. Opiskelijal-ta odotetaan ennen muuta sopeutumista ja riittävästi auktoriteettiuskoa.

”Coach”tai ”trainer” -termit tahtovat tie-toisesti antaa kuvan vapaasta oppijaehtoi-sesta toiminnasta. Kuitenkin nämäkin käsit-teet korostavat ohjelmoitua kurinalaisuutta, tiimi- tai johtajakeskeistä prosessia. Ne vain naamioituvat uusiin kielellisiin mielleyhty-miin, joita tarvitaan kun oppijaan kohdistuva ohjaus vaihtuu julkisesta byrokratiasta mark-kinoiden paimennukseen. Kysymys kuuluu, riittääkö meille kouluttaminen ja ”coachaa-minen”, vai tarvitaanko muutakin?

sivistys kulttuurisena voimana

Seppo niemelä on yksi niistä, jotka ajatte-levat, että muutakin tarvitaan. Vapaan si-vistystyön vaikuttajista hän on pisimpään ja johdonmukaisimmin, niin kirjoituksissaan kuin käytännön toimissaankin, halunnut käy-dä keskustelua sivistys-käsitteen merkityk-sestä. Tilaustyönä syntynyttä tuoretta ”Si-vistystyö” -kirjaa voi tältä osin pitää hänen ajattelunsa tähänastisena yhteenvetona.

Kirjan pohjalta Niemelän sivistysiden-titeetti avautuu kolmesta perustavan tär-keästä näkökulmasta.

Ensiksi. Kullakin sivistyksen muodolla on aina historialliset edellytyksensä, pel-

kästään universaali (yleispätevä) tieto ei sivistykseksi riitä. Sivistys on kulttuuria – paikallista, kansallista, monikulttuurista jne - synnyttävä voima, jonka avulla myös yksi-lö rakentaa suhteensa ympäristöönsä. Nie-melän hahmottama sivistyksellinen kansa-laisyhteiskunta tulee mahdolliseksi vasta, kun valistuksen universaali järki (Kant) täy-dentyy ihmisen kulttuurisen kokemuksen pohjalta (Herder, grundtvig).

Toiseksi. Sivistys ei ole staattinen kä-site, vaan prosessi, jonka kulussa synty-vät persoonallisuus, kansalaisuus ja (jat-kuvan) oppimisen valmius. Kypsä sivistys johtaa aktiiviseen toimintaan yksilönä ja yhteisön jäsenenä.

Kolmanneksi. Sivistyksellisen kasvun edistäminen oppimisena perustuu vuo-rovaikutuksellisuuteen ja dialogiin. Se on keskeinen osa demokraattisen ihmisen ja yhteisön syntyprosessia. Niemelä on aito pohjoismaisen hengen hapattama grundt-vigiaani siinäkin, että hän korostaa ”auk-toriensa valinnalla” kansalaisyhteiskunnan ensisijaisuutta sivistyksellisyyden kivijal-kana, toisin kuin suomalaista sivistystra-ditiota vallitseva, valtion roolia korostava (Kant, Hegel, Snellman) linja.

Mielenkiintoista on, että sivistystyön teh-tävää hahmottaessaan Niemelä korostaa voi-massaolevan vapaan sivistystyön lain nyky-muotoisen tarkoituspykälän sisältöä hah-

Kaksi kirjaa – kaksi näkökulmaa sivistykseen

Viimeistään 1970-luvun alusta lukien on Suomessa käyty vaihtelevasti keskustelua siitä pitäisikö opiskelijoita mieluimmin kasvattaa, opettaa vai kouluttaa. Etusijalla ovat olleet opettaminen ja kouluttaminen. Joskus 1990-luvulla tulivat aikuiskoulutuksen käsitteistöön sellaisetkin termit kuin ”coach” ja ”trainer”. Sen sijaan vanha viisaus, jonka mukaan ”vain kadetteja ja koiria koulutetaan, ihmisiä sivistetään” ei ole ollut tänä aikana in.


kir

jallisu

utta

ja k

esk

uste

lua

Oikaisuministeri väyrynen joko tuntee huo-nosti maamme kansanopistokentän tai tekee tahallisen (poliittisen) unohduksen väittäessään, ettei vielä 1990-luvun puo-livälissäkään yksikään kansanopisto ol-lut erikoistunut kansainvälisyyskasvatuk-seen tai Eurooppa-koulutukseen. (Kan-sanopisto-lehti 1/2008)

Työväen Akatemiaan käynnistettiin 2-vuotinen kansainvälisen toiminnan ja kehitysyhteistyön linja jo vuonna 1986. Kansainvälisyyskasvatusta toteutettiin hyvin konkreettisesti kehitysyhteistyö-projekteina Uruguayssa, Nicaraguassa ja Dominikaanisessa tasavallassa.

Kun kehitysyhteistyön määrärahat la-man aikana kuivuivat, linjan orientaa-tio suunnattiin eurooppalaisemmaksi lu-kuvuodesta 1994 - 1995 alkaen. Tällöin

opetusohjelmaan otettiin Turun yliopis-ton avoimena yliopisto-opetuksena tar-joamat 15 opintoviikon laajuiset Euroop-pa-opinnot. Kehitysmaatutkimus toisena kansainvälisyyskasvatuksen esiintymis-muotona säilytti paikkansa opintosuun-nitelmassa. Opintomatkat suuntautuivat Eurooppaan, pääasiassa Balkanille. En-simmäinen tämän suunnan opintomatka tehtiin Bosniaan maaliskuussa 1997.

Lyhytkursseja järjestettiin myös. Esi-merkiksi vuoden 1988 kurssikalenteri ker-too, että opistossa pidettiin kaikkiaan viisi kansainvälisyyskasvatuksen ja politiikan kolme- tai viisipäiväistä kurssia. Osallistu-jia näissä oli yhteensä 66 henkilöä. Touko-kuussa 1989 järjestettiin ensimmäinen Eu-roopan integraatioon keskittynyt viisipäi-väinen kurssi, johon osallistui 23 keskeises-sä asemaa olevaa ammattiliittovaikuttajaa tai poliitikkoa. Seminaarin päätöspaneeliin

osallistuivat silloisissa asemissaan tohtori Mikael Ingberg ETLAsta, työministeriön toimistopäällikkö Ilse Koli, ulkopoliitti-sen instituutin johtaja Paavo Lipponen ja Nokian johtaja Paavo Rantanen.

Vanhempaakin perua löytyy. Kun sil-mäillään Työväen Akatemian vuosikir-joja 1930-luvulta, voidaan huomata, että oppiaineiden joukossa on kansainväli-nen politiikka ja luennoitsijoina mm. do-sentti Yrjö Ruutu ja maisteri Jussi Teljo, hänkin myöhempi valtio-opin professori. Opistossamme on yli kolmen vuosikym-menen ajan vieraillut luennoimassa myös muuan tohtori Väyrynen. Hänen etuni-mensä on Raimo.

Kansainvälisin kansanopistoterveisinKari Kinnunen, rehtori

Aarni Tuominen, vararehtoriTyöväen Akatemia

mottamansa sivistyksellisen toiminnan mah-dollistajana. Hänen mielestään on pelkästään käytännön kysymys osaammeko tai haluam-meko mahdollisuuttamme käyttää. Rahoitus-lainsäädännön puutteiden korjaamiseksi Nie-melä esittää luonnoksen selvästikin siinä va-kaumuksessa, että jos tehtävä on ymmärret-ty oikein, niin rahoitus kyllä taipuu.

Vaikka Niemelän kirjan toimeksiantajana ovat opintokeskukset, on hänen sanoman-sa aivan yhtä paikallaan myös kansanopis-toille. Eikä sanomasta tarvitse muuttaa pilk-kuakaan, sillä kumpaakin työmuotoa yhdis-tää sekä kansanliikkeiden tarpeisiin sitoutu-va historia, että kansalaisyhteiskunnan vah-vistamiseen tähtäävä tulevaisuuden missio. Meistä siis riippuu kykenemmekö avaamaan keskinäisen dialogin ja hyödyntämään ilmi-selviä mahdollisuuksia työmme vaikutta-vuutta kasvattavaan yhteistoimintaan.

sivistys yhteiskunnan organisointina

Vaikka sivistys on molemmille käsillä olevil-le kirjoille yhteistä, poikkeavat Kalevi Sorsa säätiön tuottaman kirjan ja Niemelän teks-tin näkökulmat toisistaan ratkaisevasti. Siinä missä Niemelä pohtii sivistyksen olemusta

kansalaisyhteiskunnan funktiona, ”Sivistys-yhteiskunta 2.0” tarkastelee sivistystä kou-lutusjärjestelmän näkökulmasta. Se on tiivis kooste sosialidemokraattisen koulutuspoliit-tisen ajattelun keskeisistä lähtökohdista ja si-sällöstä. Sen takana on paljon liikkeen arvo-valtaa, vaikka sen kirjoittajat ovatkin nuoria. Tekijät ovat liikkeen tulkkeja.

Poliittinen liike, jonka kädenjälki Suomen nykyisessä koulutusjärjestelmässä on niin vahva, kuin se demarien osalta on, joutuu uusia linjojakin hahmottaessaan ilman muu-ta myös puolustamaan aiemmin tehtyä. Tä-mä on kirjan keskeinen viesti, vaikka sitä ei erikseen julisteta. Keskeiseksi arvoksi nou-sevat yhteiskunnallinen oikeudenmukai-suus ja mahdollisuuksien tasa-arvon joh-donmukainen korostus kaiken koulutuk-sen kehittämisessä.

Painotus on varmasti tulkittava myös kan-nanotoksi viimeaikoina korostetusti esillä olleisiin yksityiskoulukeskusteluihin. Sa-maa painotusta edustavat myös taannoi-sen parlamentaarisen aikuiskoulutusryh-män (2002) keskeneräisiksi jääneiden lin-jausten mukaiset korostukset.

Kokonaisuudessaan demarit uskovat edel-leen koulutuspolitiikassa julkiseen ohjauk-

seen ja haluavat vastaisuudessakin kehittää koulutusjärjestelmää kokonaisuutena. Heil-le sivistys on mitä suurimmassa määrin yh-teiskunnalliseen, oikeudenmukaisuuteen ja solidaarisuuteen liittyvä käsite.

Vapaan sivistystyön käsittelylle kirja ei uh-raa paljon tilaa. Tämä on yllättävää, kun ottaa huomioon miten suuren arvon liike on sille historiallisesti antanut. Onko niin, että me-nestys koulutusjärjestelmän rakentamisessa on hämärtänyt kansalaisyhteiskunnan sisällä elävän vapaan sivistystyön merkityksen ym-märtämistä. Tähän kysymykseen pakottaa havainto, että kirja ei oikein löydä vapaalle sivistystyölle varsinaista itsenäistä tehtävää, vaan varaa sille ainoastaan mahdollisuuden hyvänkin koulutusjärjestelmän aina jossain määrin jättämien aukkojen täyttämiseen tai puutteiden korjaamiseen.

Tässä hengessä kirjassa myös esitetään – sinällään perusteltu ja välttämätön - vaa-timus voimassa olevan sivistystyön rahoi-tusjärjestelmän korjaamiseksi. Aktiivisen kansalaisuuden tai demokratiakasvatuk-sen haasteista vapaan sivistystyön tehtä-vinä kirja ei puhu mitään.

Ville Marjomäkirehtori, Lahden kansanopisto



kir

jallisu

utta

ja k

esk

uste

lua Verkko-opiskelijan opas

– kokemuksia kirjoittajakoulutuksestaTIMO MONTONEN

Gaudeamus 2008, 107 sivua.

•Kirjoittajakouluttaja timo montonen on koostanut verkko-opettajakokemuksis-taan oppaan verkko-opiskelijoilleen. Kirja-sen alaotsikkona on kokemuksia kirjoitta-jakoulutuksesta, mikä on syytä pitää mie-lessä, kun kirjasta lukee, sillä opas keskit-tyy verkkoviestintään nimenomaan kirjoit-tamisen näkökulmasta.

Montonen on koonnut Verkko-opiskeli-jan oppaaseen kokemuksensa tuomia hyviä käytäntöjä asioista, jotka opiskelijan on syy-tä huomioida verkko-opiskelussa. Sinänsä mukavan kokoinen, nopeasti lukaistu opas palauttaa mieleen joitakin perusasioita opis-kelusta ja verkkotyöskentelystä. Kirjasessa on myös tilaa omille muistiinpanoille.

Montonen on huomannut, että verkko-opiskelu vaatii opiskelijoilta omaa aktiivi-suutta, motivaatiota ja riittävästi aikaa. Näi-tä samoja asioita tarvitaan tietenkin opiskel-taessa missä tahansa koulutuksessa ja op-pimisympäristössä. On hyvä kuitenkin pa-lauttaa tällaiset opiskelun perusedellytykset mieleen myös verkko-opiskelun kohdalla. Etenkin aikaresurssin huomioiminen on tär-keää. Monesti opiskelija saattaa kuvitella, et-tä verkko-opiskelu hoituu jotenkin itsestään kaiken muun työn ja harrastusten ohessa. Ajatellaan, että opiskeltua tulee samalla kun surffailee järjestämässä viikonlopun deittejä deitti.netissä ja tilaa uuden t-paidan t-paita.netistä. Näinhän asian laita ei ole.

Kuten Montonen toteaa, ei verkko-opis-kelu ole vain tietokoneen ääressä istumista, vaan siihen kuuluu monenlaista oppimista

eri tilanteissa - keittiönpöytäkeskusteluis-ta kirjastossa koluamiseen. Verkko-oppi-minen vaatii vaivannäköä sekä opiskelijoil-ta että opettajilta, eikä olisi pahitteeksi, jos työnantajatkin älyäisivät verkko-opiskelun olevan tehokasta vain, jos siihen satsataan riittävästi. Verkko-opiskelu on aidosti hy-vä ja sopiva vaihtoehto monenlaiseen elä-mäntilanteeseen, mutta se ei ole mitenkään kevyempi versio perinteisestä opiskelusta – bitit eivät siirry ihmiseen näkymättömiä reittejä pitkin koneen näytöltä, vaan tarvi-taan aivotyötä ja merkityksellisiä oppimis-kokemuksia yhdessä toisten kanssa. Lop-pujen lopuksi verkko-opiskelu ei ole sen kummempaa kuin opiskelu yleensä, verk-ko on vain omanlaisensa väline vahvuuk-sineen ja heikkouksineen. Opiskelu ja op-piminen ovat edelleen opiskelijan työtä ja työ vaatii aikaa ja motivaatiota, jotta tulok-set olisivat hyvät. Oikotietä onneen ja op-pineisuuteen ei ole.

Montosen oppaassa on jokunen kiin-nostava lähestymistapa, kuten tilametafo-ra oppimisympäristöstä kirjailijatalona, jo-ta opiskelijat eri roolihahmoissa maalaavat sanoillaan esiin. Tällainen luovuus ja roo-lipelaaminen sopivat hyvin verkkoon, sil-lä verkon ominaispiirteet pääsevät oikeuk-siinsa kun vain mielikuvitus ja oma ilmai-sutaito ovat rajoina. Tästä olisin lukenut kernaasti enemmänkin, nyt kiehtova tee-ma jää lyhyen esittelyn varaan.

Varsinaista uutta tulokulmaa verkko-opiskelun maailmaan Montosen opaskir-janen ei tarjoa ja muutenkin opas jättää lu-kijan hieman kevyeen ja pinnalliseen tun-nelmaan. Mihin opasta tarvitaan, on oleel-linen kysymys, jonka kirjoittaja itsekin he-ti kirjasen alussa aukaisee. Opas palvelee kirjoittajakoulutuksen opiskelijoita, mutta ei verkko-opiskelijoita yleisesti. Oppaassa käsitellään myös Helsingin yliopiston op-pimisympäristön ratkaisuja, mikä entises-tään rajoittaa kirjan käytettävyyttä ylei-semmin verkko-opiskelijan oppaana. Sen sijaan perusohjeet siitä, miten verkossa käydään dialogia, olisi varmasti kannatta-nut laittaa oppaaseen mukaan.

Nykyään verkossa opiskellaan myös ää-nen ja kuvan välityksellä. Toki on ymmär-rettävää, että kirjoittajakoulutuksessa juu-ri kirjoittamien on tärkeää, mutta uudet välineet voisivat tuoda mukavaa vaihte-lua myös kirjoittajaopiskelijoille, jos toisen kanssa voisi puhella ja nähdä kanssaopis-kelijoiden kasvot. Puhumattakaan siitä, et-tä opiskelijat voisivat julkaista netissä kai-kelle kansalle kirjoituksiaan ja hyödyntää sosiaalisen median mahdollisuuksia ja ja-ettua prosessikirjoittamista sekä käydä kir-jallisuus- ja kirjoittajakeskusteluja autentti-sesti ja vapaasti verkossa. Ratkaisuja löy-tyy ja niiden soveltamisesta olisi kiinnos-tava kuulla tapausesimerkkejä.

Entä jos paperipainoksen sijaan teos oli-si julkaistu netissä ja sitä olisivat päässeet päivittämään ja kommentoimaan verkko-opetuksen ammattilaiset ja harrastajat? Asia on nimittäin niin, että siinä vaihees-sa kun paperiset oppaat pukkaavat ulos painosta, on verkkomaailmassa opittu ja opetettu vertaisille jo paitsi oppaan sisäl-tämät asiat myös muutaman verkkosuku-polven verran uutta asiaa.

Minna Vähämäkiverkko-opettaja, Otavan Opisto

Kirjoittamista Palmenian verkossa


kir

jallisu

utta

ja k

esk

uste

luaOhjaus ja neuvontatyö. Aikaa,

huomiota ja kunnioitustaJUSSI ONNISMAA

Gaudeamus 2007, 207 sivua.

•jussi Onnismaan kirja on radikaali uu-denlaisen ohjauskäsityksen esittely ja pe-rustelu. Se puhuu ohjauksen alan laajen-tumisesta perinteisen opintoja uraohja-uksen ulkopuolelle, oikeastaan koko elä-män ja sen ilmiöiden yhteen kietoutumisen huomioivaksi toiminnaksi, jonka tehtävä-nä on auttaa ihmisiä, näiden kanssa vuo-rovaikutteisesti toimien, kohtaamaan tu-levaisuuden ennakoimattomuus ja katkel-mallisuus omassa elämässään.

Ohjauksen tehtäväksi hahmottuu yhä kes-keisemmin mahdollisuuksien avaaminen pe-rinteisen ”matsausajattelun” (ominaisuuk-siltaan sopivat ihmiset oikeisiin tehtäviin tai opintouriin) ja suljettujen totuuksien sijasta erilaisissa elämän, opintojen, kehittymisen ja työmarkkina-aseman siirtymävaiheissa.

Onnismaan mukaan tässä ohjauksen uu-dessa ideologiassa myös uran käsite hah-mottuu toisin kuin mitä perinteisesti ajatel-laan. Se ei ole pyrkimystäkään pysyvään ja lineaarisesti nousevaan karriääriin, vaan ura hahmottuu kasvavasti episodimaisena, mutkittelevana polkuna tai ”polustona”.

Kaikilla myös on ura, muillakin kuin uraohjuksilla. Uraan voi palkkatyön ohel-la kuulua myös omistautuminen kodille, perheelle ja vapaaehtoistyölle. Kysymys on intentionaalisesta, yksilöllisesti arvok-kaan ja merkityksellisen elämän mahdol-listamisesta, missä ohjauksen ammattilai-set voivat olla ihmisten apuna.

Aikuiskouluttajana kiinnostavaa oli huo-mata se, miten paljon kirjassa kiinnitetään

huomiota aikuisten ohjauksen kysymyk-siin, ohjauksen vajavaisuuteen sekä aikui-suuden ja työelämän ilmiöiden monimut-kaistumiseen.

Pienimpiä aikuisen ja ohjaustyön haas-teita eivät ole ne ristiriitaiset viestit, joita työelämä työntekijöille lähettää. Samalla kun työelämän haasteiden ja vaatimusten rajattomuus aiheuttavat riittämättömyyt-tä ja epäonnistumisen tunteita, työnteki-jältä edellytetään täydellistä sitoutumis-ta työhönsä, töiden kantamista korvauk-setta kotiin, jatkuvaa tavoitettavissa oloa ja vastuuta itsensä kokoaikaisesta kurant-tina pitämisestä.

Sitoutuminen on kuitenkin yksipuolista, tunne tulevaisuuden hallinnasta, ennustet-tavuudesta tai työpaikan pysyvyydestä on kadonnut. Globalisaation edetessä työnan-tajan riskit on pitkälti ulkoistettu - työnteki-jöille. Erilaisia episodeja on luvassa, mutta millaisia, sitä ei monikaan enää, tai vielä, tiedä; ei ohjaaja eikä ohjattava.

Onnismaan mukaan tämän päivän työn-tekijä on kuin Liisa Ihmemaassa. Toisessa kädessä sadun Liisalla oli koko aika kutis-tavaa, toisessa suurentavaa ainetta. Liisan dilemma, joka on analoginen nykypäivän työntekijän haasteiden kanssa, oli se, ettei hän koskaan tiennyt, kumpaa ainetta hä-nen milloinkin olisi pitänyt käyttää.

kokonaan ja läheltäOnnismaa näkee ohjaustoiminnan, on se sitten opinto- tai uraohjausta, työnohjaus-ta, mentorointa, neuvontaa, tms. onnis-tuvan nykyajan sekavissa oloissa ja epä-varmoja henkilökohtaisia tulevaisuuksia - mutta myös mahdollisuuksien maailmoja – tavoitellessaan parhaiten silloin, kun se ottaa lähtökohdakseen ihmisen kokonais-tilanteen, elämänkentän.

Tämä tarkoittaa sitä koko ohjattavan mer-kityksellistä ja merkitykselliseksi kokemaa tilaa, jossa hän elää. Jos esimerkiksi opinto-ohjaus ei ota tätä ihmisen monimutkaista ja yhteen kietoutunutta sidoksellisuutta huo-mioon, ja ohjaa tiukasti vain opintoja, voi-vat vahingot olla hyötyjä suuremmat, hy-vistä tarkoituksista huolimatta.

Kanadalaisen vance Peavyn ajatteluun pohjautuva elämänkenttä jakautuu neljään eri alueeseen:

- suhteet toisiin ja läheisyys- työ ja oppiminen- terveys ja ruumiillisuus- henkisyys ja maailmankatsomukselliset asiat

Nämä elämänkentän alueet ovat tiiviissä yhteydessä keskenään ja toimintaa ohjaa-vaan minuuteen.

Ajattelukehyksen käyttö edellyttää oh-jaajalta ohjattavan elämänkentän riittävää lähestymistä. Tämä on osaltaan myös huo-mioivuutta. Onnismaa tiivistää ohjeensa si-taattiin filosofi Ludwig Wittgensteinilta: ”on tarkasteltava läheltä, mitä tapahtuu”. Kovin kaukaa ei välttämättä näe mitään: ei puita, ei metsääkään.

aika, huomio ja kunnioitusTeoksen puhutteleva alaotsikko luo sisäl-töä ja odotusarvoa sinänsä kuivan asialli-

Liisa ja opaskoira ihmemaassa– mahdollistava ohjaus apuna epävarmuuden aikaan


kir

jallisu

utta

ja k

esk

uste

lua

seen nimeen ”Ohjaus ja neuvontatyö”. On-nismaa avaa kirjassa tämän käsitekolmion, joka muodostaa hänestä hyvän ohjaustyön perustan ja oikeutuksen.

Aika tarkoittaa ohjauksessa kahden eri aikakäsityksen yhdistämistä. Se muodos-tuu sekä mitattavasta, ohi liukuvasta ajasta ja ajasta kohtaamisena, huomion paikkana. Ajan, lyhyenkin, varaaminen ja rahoittami-nen ohjattavalle on merkittävä teko kaiken kiireen ja ajan käytön (näennäisenkin) tehos-tamisen keskellä. Ohjaustoiminta vaatii usein pidempää prosessointia, useita tapaamisia, kypsyttelyä ja harkintaa. Aikaa on käytettä-vä tähän sekä ohjaajan että ohjattavan. Tä-mä silläkin riskillä, että työorganisaatiot tai markkinoiden näkymättömän ”tehokkuus-käden” ohjaama koulutusjärjestelmä eivät ymmärrä kasvamisen hitautta ja pitkien ke-hitysprosessien välttämättömyyttä.

Huomiotta jättäminen on ihmisten elä-mässä ja työpaikoilla tuskallista mutta erit-täin yleistä. Se on sivuuttamista, läpikat-somista, yhdentekevyytesi näyttämistä, usein pahempaa ja lamaannuttavampaa kuin aktiivinen kiusaaminen.

Ohjaustilanteessa huomion antaminen on välittämistä ja välittäminen on kuun-telua.

Kunnioittaminen on toisen ihmisen kun-nioittamista toisena minänä. Se on myös ohjattavan kokemustiedon ja intentioiden kunnioittamista ja käyttämistä ohjaustoi-minnassa hänen tulevaisuuteensa vaikutta-vien mahdollisuuksien avaamisessa, dialo-gissa ohjattavan kanssa. Kunnioitus näkyy kasvokkaisuudessa. Kasvokkain olo avaa yhteyden ohjattavan ja ohjaajan välillä.

Kirja on hyvin ja vetävästi kirjoitettu. Se on sisällöllisesti vankasti perusteltu, teo-reettisesti hyvin poikkitieteellinen, yhteis-kunnallisen, filosofian ja ”ihmistieteellisen” tutkimuksen selitysvoimaisimpia paradig-maattisia käänteitä seuraava. Intentionaa-lisuus, merkityksellisyys, kielen ja puheen keskeisyys, ihmisen ja yhteiskunnan kon-struktivistinen kaksoissidos (ihminen kan-taa yhteiskuntaa itsessään, ja myös elää yh-teiskunnassa), dialoginen vuorovaikutus se-kä eettisen ja ammatillisen toiminnan ehdot ovat niitä peruskäsitteitä ja tarkastelutapo-ja, joille kirja mielestäni rakentuu.

Kirja hahmottaa ohjauksen, ajan ja län-simaisten ihmisten haasteita laajasti ja ko-konaisvaltaisesti. Teksti ja tyylilaji ovat fak-takirjalle myös harvinaisen kaunokirjallisia. Kirja on paikoin hauska ja ironinen, sisältä-en myös lukuisia omaperäisiä, koskettavia aforistisia kiteytyksiä. Onnismaa myös ta-sapainoilee taitavasti välillä aika hankalan teoreettisen käsitemaailman ja ilmaisurik-kaan arkikielen välillä.

Mikään ohjaustilanteiden manuaali kirja ei ole, vaikka sisältääkin jonkin verran myös hyvien ohjauksellisten työtapojen, ohjaus-kysymysten ja ohjattavaa voimaannuttavi-en prosessien kuvauksia. Kirjan pääpaino on syvemmällä, ohjauksen näkökulman ja painopisteen muutoksen perustelussa ja sen esittelyssä, mitä uudenlainen asiakas-keskeinen, dialogista vuorovaikutusta, oh-jaajan ja ohjattavan jaettua asiantuntijuut-ta korostava ohjaus ihmisen elämän eri vai-heissa on, tai mitä sen olisi syytä olla.

Pertti RantanenVTM, työnohjaaja,

Keravan Opiston rehtori


den här gången låter vi de stu-derande berätta sina histori-er med temat ”Min grej – vår

grej”. Numret delas exceptionellt ut till landets studiehandledare och arbets-kraftsbyråer.

”Hur blir min grej vår grej?” frågar chef-redaktören och fortsätter: ”Det är en cen-tral fråga så väl globalt, nationellt, soci-alt, kollektivt som studiemässigt. Det är en mycket aktuell fråga i dagens samhäl-le som betonar individuell framgång och materiell rikedom.” Dessutom påpekar han: ”Det är i själva verket just folkhög-skolorna och andra läroanstalter inom den fria bildningen som är särskilt väl skickade att göra min grej till vår grej. Frihet hand-lar uttryckligen om att människorna frivil-ligt samlas för att studera något intres-sant. Man antar förstås att även andra är intresserade av ämnet, t.ex. kultur, sam-hälle, språk eller internationalism. När ett sådant gäng efter hand svetsas ihop kring en gemensam intressemagnet, knyts det ofta vänskapsband som varar livet ut.

Undervisningsrådet och före detta stu-diehandledare och folkhögskolerektor eli-se virnes från undervisningsministeriet tar en titt på folkhögskolan i relation till de olika övergångsfaserna. Hon skriver: ”I övergångsfasen efter grundskolan kan de unga söka sig till påbyggnadsundervis-ningen inom folkhögskolornas grundläg-gande utbildning för att höja sina betyg och fundera över sina framtidsplaner. Den fördel folkhögskolorna kan erbjuda en ung person som för första gången flyttar hemi-från är en trygg internatmiljö och mångsi-diga tjänster som stöder vuxenblivandet. ”Hon fortsätter: ”En typisk folkhögskole-studerande är en person med gymnasie-

betyg som tagit ett ”sabbatsår”. Sabbatsår är visserligen en missle dande term, efter-som det ger året en prägel av att man in-te gör någonting under året. Det handlar ändå om en viktig och aktiv övergångsfas i livet då en ung person t.ex. söker sig till en folkhögskola.” Hon framhåller också att folkhögskolestudierna fungerar ofta som vägvisare inför yrkesvalet och de fortsatta studierna. Folkhögskolan kan också hjälpa människan under vuxenblivandet. Hon av-slutar sin artikel med: ”En god övergångs-fas bär över till en lyckad nästa livsfas och möjliggör ett meningsfullt liv, så vi ska ar-beta för lyckliga övergångar!”

Ordföranden för Finlands Folkhögskol-förening Hannu Salvi reflekterar över den fria bildningens och folkhögskolans identi-tet. Han skriver: ”De unga eller vuxna sö-ker sig inte till yrkesutbildning, grundläg-gande utbildning, gymnasial utbildning, fritt bildningsarbete utan de börjar stude-ra på ett yrkesinstitut, lågstadium, gym-nasium eller i en studiecirkel på en folk-högskola… När vi inleder samarbete och profilerar oss kan vi alltså samlas under den fria bildningens paraply, men i vis-sa situationer kunde resultatet bli bätt-re, om vi träffade varandra bara som re-presentanter för folkhögskolor, medbor-garinstitut, studiecentraler, sommaruni-versitet och idrottsutbildningscentraler. När man ärligt bekänner färg, vilar också samarbetet på säkrare grund.”

Informatören vid Turun kristillinen opis-to tytti issakainen skriver om modiga branschbytare. Hon berättar om tre vux-na yrkesbytare som studerar till kyrkvakt-mästare vid Turun kristillinen opisto. Stu-dierna sker i huvudsak på arbetsplatsen vid sidan av arbetet. En fjärdedel består

av närstudier och fristående yrkesexami-na. Alla är nöjda i och med att de också har en utmärkt kamratgrupp.

Informatören vid Etelä-Pohjanmaan opisto jenni mäenpää intervjuar skolans vicerektor eija ritari om internatets be-tydelse för de studerande. Hon menar att internatets grundidé kan sammanfattas med två ord: bemötande och samman-hållning. Dessutom anser hon att interna-tets fördel är speciellt gruppens och stu-diekamraternas närvaro.

nanja Kurvinen skriver om sina musik-teaterstudier. juha K. Kari som studerar båtbyggande har intervjuat sin studiekam-rat Lasse niiles. Aki Kuukasjärvi stude-rar radio- och TV-journalistik och skriver om sina erfarenheter och Sari Kauhanen om sina hantverksstudier. jenni Hokka-nen har också intervjuat sin studiekamrat Otto maja som studerar grafisk design. Andra som bidragit med artiklar är medie-studerande tiina Lappalainen, fotografi-studerandena mirja-Liisa Konttinen, mia johansson, juhana Säilynoja som stude-rar på samhällslinjen och konststuderan-den Anja rusinen.

Översättning Juha Auvinen

reSumé 2/2008

re

sum

é



Turun kristillinen opistoLustokatu 7, 20380 Turku • puh. (02) 412 3500

[email protected] • www.tk-opisto.fi

Pallo haltuunOPISKELLEN

JÄREÄKSIPOHJAKSI• peruskoulu

• kymppiluokka

Lue lisää netistä:www.tk-opisto.fi > Koulutus

AMMATTIIN• web designer

• viittomakielen ohjaaja• lastenohjaaja

• koululaisten ohjaaja• koulunkäyntiavustaja• koulunkäyntiavustaja-

työn erityistuntija• suntio

STARTTI KORKEAKOULUUN

• oikeustiede• yleinen teologia• kasvatustiede

• psykologiaKIELITAITOA

JA -TUTKINTOJA• viittomakieli,

visuaalinen kommunikointi• englanti, ruotsisaksa, espanja

LUKION TUEKSI

• Englantia Oxfordissa-kesälukio

28.7.–7.8.2008• Kielituki-kesälukio

14.–25.7.2008• Kurssimuotoinen

kesälukio14.–24.7.2008

Aiman teemoja vuonna 2008:

• yhteistyö ja verkot• vaikuttavuus ja vaikuttaminen• aikuisopiskelun rahoitus • vapaan sivistystyön ammatit

Lue yhteys kollegoihisi. Lue Aimaa.Tilaukset: www.ktol.fi/web/aimatilaukset.html

Kuusi numeroa vuodessa:kestotilaus 27 euroavuositilaus 34 euroa

Ammattilehti Aiman voi vähentää verotuksessa.

Kuukauden ruokaohje

Kansainväliset ruokaterveiset Pohjois-Karjalan vaaroilta

Kauniin Viekijärven kainalossa, Lieksan

kristillisessä opistossa, kohtaavat toisensa

erilaiset opiskelijat, erilaisista ikäryhmistä,

koulutustaustoista, maanosista, kielialueilta

ja uskonnoista. Rikkaus on, että perinteisen

suomalaisen kotiruuan lisäksi, saamme

keittiöstämme tarjota myös tuulahduksia

kansainvälisestä ruuasta. Toisiin tapoihin

ja kulttuureihin tutustutaan opiston arjessa

myös ruuan merkeissä.

Täytetyt paprikat

10:lle hengelle

5 isoa paprikaa

täyte: ½ naudan- tai lampaanjauhelihaa

1 dl pitkää riisiä

1 iso sipuli

öljyä

2 porkkanaa

mustapippuria

1 banaani

1 dl tomaattisosetta

suolaa

kuivattua persiljaa

kuivattua basilikaa

Poista paprikoista kannat ja puolita papri-

kat. Keitä riisi kypsäksi. Kuullota sipuli öl-

jyssä, lisää siihen karkeahko porkkana-

raaste ja kuullota. Ruskista jauheliha. Yhdis-

tä kaikki aineet ja mausta, lisää myös pie-

nitty banaani. Seos saa olla kosteaa. Täytä

paprikan puolikkaat seoksella, laita pääl-

le juustoa, jos haluat. Laita paprikat ja hiu-

kan vettä uunipannulle ja paista n. 1 h 180

asteessa. Tarjoa paprikoiden lisänä lohkope-

runoita, riisiä tai linssimuhennosta. Papri-

koista saa helposti myös kasvisversion.

Linssimuhennos

10:lle hengelle

2 isoa sipulia

öljyä tai voita

2 tl sinapin siemeniä

4 valkosipulin kynttä

½ tl fenkolin siemeniä

pala inkiväärin juurta

½ l punaisia linssejä

1 dl tomaattisosetta

1 l vettä

3-4 tomaattia pieninä paloina

2 rkl sitruunamehua

tuoretta korianteria

hiukan suolaa

Ruskista sipulit, lisää sinapin siemenet,

valkosipuli, fenkoli, inkivääri ja suola.

Lisää linssit, tomaattisose sekä vesi ja

hauduta n. 10 minuuttia. Lisää tomaatit,

sitruunamehu, korianteri ja hauduta vielä

n. 5 min., kunnes linssit ovat kypsiä.

Aurinkoisia kevätpäiviä toivovat

Sirkku Malo ja Kirsi Kesänen!


.A334

k a n s a n o p i s t o 2/2008 Folkhögskolan · Resumé 33 Kuukauden ruokaohje 35 Seuraavan...

Documents

Transcript of k a n s a n o p i s t o 2/2008 Folkhögskolan · Resumé 33 Kuukauden ruokaohje 35 Seuraavan...