1/2006

Kumpen huiputuksia

12Susikyrö esittelyssä

7Geatkin reissuja

6Talkoissa säpinää

4

60 v.60 v.

Jokamiehen kulkeminen ei saa olla haitaksi

Eeva Leena Lehtisalo koulut-ti yleisöä Huittisissa.

Kuulijoita olisi mahtunut tilaisuuteen enemmänkin, mutta pienellä joukolla tärkeästä asiasta virisi vilkas keskustelu.

· Aiheuttaa häiriötä tai haittaa toiselle· Häiritä tai vahingoittaa lintujen pesiä ja poikasia· Häiritä poroja ja riistaeläimiä· Kaataa tai vahingoitta kasvavia puita, ottaa kuivunutta tai

kaatunutta puuta, varpuja sammalta tms. toisen maalta· Tehdä avotulta toisen maalle ilman pakottavaa tarvetta· Häiritä kotirauhaa esimerkiksi leiriytymällä liian lähelle

asumuksia ja meluamalla· Roskata tai saastuttaa ympäristöä· Ajaa maastossa ilman maanomistajan lupaa· Kalastaa ja metsästää ilman asianomaista lupia.Nämä oikeudet ja rajoitteet koskevat myös ulkomaalaisia.

Tunturiladun juhlavuoden koulutusaiheeksi on otettu jo-kamiehen oikeudet ja velvolli-suudet. Vuoden mittaan kou-lutustilaisuuksia pidetään eri puolilla Suomea. Huittisissa kansalaisopiston kanssa yhteis-työnä toteutettu koulutus pi-dettiin jo tammikuun lopulla. Jokamiehen oikeuksiin on pe-rehtynyt Eeva Leena Lehtisa-

lo, joka tähdensi kuulijakun-nalle oikeuksien merkitystä.

- Jokamiehen oikeuksissa ei ole kyse kulkijan subjektiivi-seen käyttöoikeuteen verrat-tavasta määräysvallasta, vaan ainoastaan siitä, että alueen omistajan tai haltijan kiel-tovaltaa kavennetaan. Joka-miehen oikeus ei nauti suo-jaa alueiden luovutuksissa tai otettaessa aluetta esimerkiksi viljelykäyttöön, jolloin tämä oikeus väistyy.

-Jokamiehenoikeuksien käyttö on ilmaista ja se kos-kee niin suomalaisia kuin ul-komaalaisia lukuun ottamatta veneilyä, kalastusta ja metsäs-tystä. Jokamiehen oikeuksiin sisältyy vaatimus: oikeutta ei saa käyttää haittaa tai häiriötä tuottavalla tavalla, sanoo Ee-va Leena Lehtisalo.

Tavanomaista tai tarpeellista

- Jokamiehen oikeuden si-sällölliset rajat pyritään mää-rittämään käytön tavanomai-

Jokamiesoikeuksilla on sallittua:

Jokamiesoikeuksilla ei ole sallittua

· Liikkua jalan, hiihtäen, pyöräillen tai ratsain muualla kuin pihamaalla sekä muilla kuin sellaisilla pelloilla, niityillä tai is-tutuksilla, jotka voivat kulkemisesta vahingoittua

· Oleskella tilapäisesti - esimerkiksi telttailla riittävän etäällä asumuksesta - siellä missä liikkuminenkin on sallittua

· Poimia luonnonmarjoja, sieniä ja kukkia· Onkia ja pilkkiä·Kulkea (veneillä), uida ja peseytyä vesistöissä sekä kulkea

jäällä.

suuden ja tarpeellisuuden avulla. Suoranaista lakia jo-kamiehen oikeuksista ei ole olemassa, mutta eri laeissa on säädöksiä, jotka rajaavat tai selittävät sitä. Tällaisia löytyy muun muassa luonnonsuoje-lulaista ja – asetuksesta, kos-kiensuojelulaista, ulkoilulais-ta, erämaalaista, ympäristön-suojelulaista ja vesilaista.

- Suomessa ja muissa Poh-joismaissa on varsin laajat jo-kamiehen oikeudet liikkua ja virkistäytyä luonnossa. EU-maissa oikeudet ovat huomat-tavasti rajoitetummat ja oike-uksien sisällöissä on vaihtelua. EU:lla ei ole pyrkimyksiä yh-denmukaistaa näitä oikeuksia, koska niitä pidetään kiinteänä osana kunkin maan kulttuuri-historiaa ja ne perustuvat pai-kallisiin olosuhteisiin.

- Aina kun on oikeuksia, on myös vastuuta ja velvollisuuk-sia. Luonnon herkkyyden ja hi-taan uusiutumisen pitää jokai-sen retkeilijän muistaa. Jokaisen on tunnettava vastuunsa kan-sallisesta omaisuudestamme.

Vain viranomainen voi rajoittaa

- Kulkemista voidaan rajoit-taa vain viranomaisten pää-töksiin perustuvilla kielloilla. Maa- tai vesialueelle ei saa pystyttää sellaista kulkemisen, maihinnousun tai muun joka-miehen oikeuden käyttämisen kieltävää taulua, jonka asetta-minen ei nojaudu lakiin.

Massatapahtumia Eeva Lee-na Lehtisalo ei kehottanut järjestää nojautumalla pelkäs-tään jokamiehen oikeuksiin, jos vahingon tai haitan vaara on ilmeinen.

- Kilpailun järjestämistä ei voida pitää ”kulkemisena” vaan alueen käyttöönottona. Maanomistajan sietovelvolli-suuden rajoja ei voida ylittää.

Marjoja ja sieniä saa poimia

Rauhoittamattomia kuk-kia, metsämarjoja ja sieniä voi poimia alueilta, joissa liikku-minenkin on sallittua. Mar-

jastus ja sienestys ovat sal-littua kansallispuistoissa, ellei keruuta ole puiston järjestys-säännöillä rajoitettu. Luon-nonpuistoista ei saa ottaa sie-niä, puita, pensaita tai muita kasveja tai niiden osia eikä myöskään maa-aineksia.

- Nuotiota tai avotulta ei saa tehdä ilman maanomistajan lupaa kuin pakottavassa tilan-teessa. Retkikeittimen käyt-töön ei lupaa sen sijaan tarvi-ta. Roskaaminen on kielletty jätelaissa kaikilla alueilla. Ym-päristöllisten syiden vuoksi on moottoriajoneuvojen käyttöä rajoitettu maastossa. Yksityis-tiellä voi liikkua jalan, pol-kupyörällä ja ratsain, myös moottoriajoneuvolla, jos sitä ei ole kielletty. Ratsastaminen on kielletty kuntopoluilla ja ladulla.

- Vesialueiden käyttö jae-taan suureen ja pieneen yleis-käyttöön. Suurta käyttöä on vesillä liikkuminen ja puuta-varan uitto, jos uitto ei ole niin laajaa, että sitä koskisi jo uittosääntö. Pientä käyttöä

ovat uiminen, talousveden ot-taminen ja karjan juottami-nen. Suuren käytön ei tar-vitse olla alueen omistajalle haitatonta, kun taas pienen yleiskäytön tulee olla harmi-tonta. Vesialueella kuljettaes-sa on otettava huomioon ran-nalla olevan rakennuksen pi-hapiirin nauttima suoja, joka ulottuu edustan vesialueelle.

Eeva Leena Lehtisalon mie-lestä varmin tae jokamiehen oikeuksien säilymiseksi on vastuullinen käyttäytyminen.

- Saadaksemme edelleen nauttia oikeudesta liikkua luonnossa, marjastaa, sienes-tää, kalastaa ja metsästää, on meidän muistettava vastuum-me ja velvollisuutemme niin luontoa kuin toisia ihmisiä kohtaan.

- Jokamiehen oikeuksien ja velvollisuuksien tunteminen ja noudattaminen sekä asial-linen ja kiihkoton keskustelu ja erilaisten näkemysten huo-mioiminen kantavat varmasti myös tulevaisuuteen, sanoo Eeva Leena Lehtisalo.

Parhaiten varmistetaan oikeuksien säilyminen noudattamalla niitä

2

Viime vuoden lopulla saim-me suruviestin. Kerhomme perustajiin kuulunut kotiseu-tuneuvos Taito Mörk päätti maallisen vaelluksensa. Har-rastajana hän oli monitai-toinen, diakuvaaja, fi latelisti, numismaatikko.Hänen koko-elmansa näiltä aloilta ovat huomattavat. Ehkä erikoisin-ta oli hänen ”herroilta salaa” keräämänsä esineistö koneita ja työkaluja, joita varten pe-rustettin sitten Kunnallistek-niikan museo. Taito muiste-taan ahkerana ja tunnollisena miehenä niin työssään kuin harrastuksissaan.

Pakkanen ei ole vielä mainit-

tavammin paukkunut Keski-Suomessa, mutta nyt (17.1.) on jo ”viistoista raatia” mitta-rissa. Lisää pakkasta luvataan säätiedoissa ja hyinen tuuli tunkeutuu luihin ja ytimiin. Suksien ulkoilutus saattaa siir-tyä suotuisammille ilmoille.

Kerhokirjeen toimintaka-lenteriin on ”toimituksessa” päässyt pari virhettä, jotka täten oikaisen.Maaliskuussa, kevätvuosikokouksen jälkeen Pauli ameriikankävijä, kertoo Grand Canyonista kuvien ke-ra. Huhtikuun kerhoillassa kerrotaan Tl:n Lapinkämpis-tä, yleisön pyynnöstä. Pyy-dänkin , että kerholaiset tuo-vat kuvia ja muistikuvia jut-tujen kanssa reissuiltansa.

Kevätpäivien valmistelukin on jo saatu alkuun. Vesalassa

on käyty neuvottelemassa (tinkimässä) majoitus-ja muo-nitus hintoja. Ajankulutus-työryhmästä on myös tihku-nut joitain tietoja heidän hui-mista visioistaan iltaa varten.

Niinpä jäämme odotta-maan Kevätpäiviä, ja toivotan kaikille hyvää vuoden jatkoa.

Terveisin Seppo.Tervetuloa Vesalaan.

Ovtsin kuulumisia

Julkaisija: Tunturilatu ry

Päätoimittaja: Raimo Pahkala, Honkakatu 10, 87100 KAJAANIpuh. 08 637 009, 040 839 6638 raimo. pahkala@nic.fi Toimitussihteeri: Satu Ojala, Huittisten Sanomalehti Oy, Pl 36, 32701 HUITTINEN pt. 02 5601 085, pk 02 566 654 satu.ojala@huittistensanomalehti.fi Tunturilatu-lehden oma sähköpostiosoite:tunturilatu@huittistensanomalehti.fi Tiedotustoimikunta: Raimo Pahkala, Juhana Häme, Riitta Gerlin, Satu Ojala (pj)

Ilmoitushinnat: 0,60 euroa pmm, ¼ sivu 290 euroa, ½ sivua 540 euroa Koko sivu 900 euroa

Ilmestymisaikataulu 2006:Numero Aineistopäivä Lehti jäsenillä2. 17. 5. 6. 6.3. 9. 8. 29. 8.4. 8. 11. 28. 11.Osoitteenmuutokset:Pirjo Sinilehto, Veisunkatu 14 as. 5, 33820 TAMPERE, puh. 040 763 1109pirjo.sinilehto@kolumbus.fi

Kavtsilaiset ilmoittavat muutoksensa jäsensihteeri Vappu Hietalalle, Tilkankatu 12 B 41, 00300 HELSINKI, puh 5873745, vappu.hietala@welho.com Hän hoitaa tietojen muuttamisen myös Tunturilatuun ja Suomen La- tuun.

Sivunvalmistus ja taitto: Huittisten Sanomalehti OyPainopaikka: Satakunnan Painotuote Oy 2006

Tunturilatulaisten jäsenlehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Tähdenvälejä* *** * *

Yhdistyksemme juhlavuosi on lähtenyt hyvin käyntiin. Vuoden teema Jokamiehen oikeudet ja velvollisuudet on ollut esillä useissa sanoma-lehdissä ja alueradioissa eri puolilla maatamme kansalais-opistojen luentojen yhteydes-sä. Tästä julkisuudesta kiitos menee kerhoille.

Tiedotusvälineitten kiin-nostus ja innostuneet ky-symykset luentotapahtumissa osoittavat suurta kiinnostusta suomalaisten ikimuistoiseen oikeuteen hyödyntää luontoa ja vapaata liikkumisoikeutta.

* * *

Me suomalaiset olemme varttuneet etuoiketetussa ase-massa verrattuna muihin valtioihin pohjoismaita lu-kuunottamatta. Havahdum-me huomaamaan oikeudet sil-loin kun niitä rajoitetaan tai aiotaan rajoittaa jollain taval-la. Pidämme jokamiehenoi-keuksia itsestään selvinä.

Tunturiladun jokamieoike-us-teemalla oli kaksi tavoitet-ta. Haluttiin lisätä ja laajen-taa kansalaisten tietoa joka-miehen oikeuksista ja velvol-lisuuksista, jotta osaisimme toimia oikein ja ottaa kantaa, jos näyttää, että uhkakuvia on tulossa. Haluttiin saada ker-hoille ja Tunturiladulle nä-kyvyyttä kerhopaikkakunnil-la julkisuuden myötä.

Tähän mennessä pidettyjen luentojen tiimoilta tarkastel-tuna molemmat tavoitteet saavutetaan.

* * *

Luentotilaisuudet ovat al-kaneet. Osallistujia on ollut enimmillään yli 60 ja kysy-myksiä on tullut enemmän kuin on ollut aikaa vastata. Käytetyn luentoaineiston on työstänyt ja koonnut Kai Ristimäen, Tommi Tennon ja Matti Hirvosen aineistosta ansiokkaasti Markku Salmi-nen. Luennot jatkuvat huh-tikuun alkuun saakka.

* * *

Sydäntalvella lehtikirjoituk-set autiotupien tasosta ja vaa-timukset niiden muuttami-sesta kaupalliseksi ovat herät-täneet keskustelua jonkin ver-ran.

Kannanotoista on kuulta-nut asiantuntemus ja myös tarkoituksellinen ärsyttämi-nen. Ikivanhan autiotupakul-tuurin ymmärtäminen vaatii omakohtaista kokemusta ja tupien käyttöä. Tulee ym-märtää autiotupien vastuulli-sen käytön perusasia, kor-vaukseton, vapaa tilapäinen käyttö itsehuolehtien ja it-sehuoltaminen sekä muiden kulkijoiden huomioonotta-

minen olivat he sitten samaan aikaan kämpällä tai tulevat vasta päivien päästä. Oikeu-teen liittyy aina myös vastuu.

* * *

Autiotupien taso vaihtelee ja metsähallituksen toimien myötä koko ajan paranee. Vii-leitä lautamökkejä ei enää juu-rikaan ole. Roskaaminen ja jätehuolto-ongelma saadaan aisoihin vain valistuksella ja asennekasvatuksella. Tosiva-eltajilla, joihin katson tuntu-rilatulaisten kuuluivan, ei jä-teongelmaa ole. Ongelmana ovat ” vain luottokortin ” va-rassa liikkuvat asiakkaat.

* * *

Kaupallinen toiminta tu-hoaa perinteisen hyvän au-tiotupakulttuurin. Koska mahdollisuuksia valita eri-laisia majoituspalveluja ja luonnosta nauttimisia on jo nyt riittävästi, olkoot autio-tuvat samanlaisia tulevaisuu-dessa kuin ne ovat tälläkin hetkellä.

Pitää torjua sellaisten ul-koilumahdollisuuksien luo-minen, joiden ainoa tavoite on taloudellisen voiton saa-minen luonnon kustannuk-sella. Rakentaminen verho-taan ajatukseen, että luodaan ihmisille mahdollisuus itsen-sä hoitamiseen ja hyvän olon tuottamiseen, kun kuitenkin on tavoitteena puhtaasti kau-pallisuus.

* * * Tunturiladun toimintaan ei

kuuluu taloudellisen voiton saaminen hyvän mielen

saavuttamisesta.

* * *

Mikäli vanhat merkit pi-tävät paikkansa, niin ovtsilai-set ovat suunnitelleet mielen-kiintoisen viikonlopun meil-le kevätpäiville osallistuville. Virallisessa osuudessa, vuosi-kokouksessa, edellisen vuo-den toimintakertomuksen ja tilien käsittelyn lisäksi pää-tämme Tunturiladun lipusta, jonka kuva oli edellisessä leh-dessä. Syyskokouksessa saatu-jen kommenttien perusteella Risto Vuolle-Apiala on teh-nyt siihen pieniä korjauksia ja tarkennuksia. Perusaihe on muuttumaton.

Vuosikokous päättää onko lipussa sompa-aihe vai ei, teh-däänkö lippu vai ei .

* * *Juhlavuotemme on huo-

mattu eri tahoilla. Ensim-mäiset onnitelut tulivat Ou-lun ladulta kauniin puheen, pöytästandaarin ja historiikin kera. Kiitokset Oulun La-dulle.

* * *

Kahdeksasosa vuoden kier-rosta on takana, onkohan sa-ma suhde pakkasten ja lumi-en suhteen. Sen tulemme nä-kemään. Heikin päivän en-nusmerkit lupaavat ainakin poutakesää.

Sitä odotellessa ulkoilute-taan kintaita ja pipoa, jos suk-sien alle ei löydy tarpeeksi lunta.

Nähdään Vesalassa.Raimo

3

Edellinen vuosi on onnellises-ti ahkiossa Tampereellakin.

Peruutuspelistä katseltuna - vaikka ei sitä liikaa pidäkään tehdä - viime vuoden parhaat palat olivat talvinen viikko Kebnekaisella, kesäinen viik-ko Jotunheimenissa, merime-lonnan perus- ja jatkokurssi Saaristomerellä ja Aurinkoi-nen pyöräilyviikko Hiiden- ja Saarenmaalla.

Tosi ilahduttava oli “Uu-sien ilta”, joka marraskuussa keräsi yhteen 40 uutta ja uu-dehkoa kerhon jäsentä. Jon-kin alkavan paikallisen yh-teistyökuvion alku voi olla “Talvivarusteet/Talviretkeily 2005”-teemapäivä, joka mar-raskuussa järjestettiin kaikel-le kansalle yhdessä Pirkan-maan Reservipiirien maasto-toimikunnan kanssa. Kolb-man osio oli Mäkelän Peten Svalbard 2005-retkikirjan jul-kistamistilaisuus, jossa kirjai-lija itse kertoi dramaattisiakin piirteitä saaneesta retkestä.

Alkanut vuosi tullee kulke-maan merkittävältä osin Tun-turilatu 60 v-merkeissä vaik-ka toki oma kolbmalainen-kin ohjelma pyörii. Mutta kuten kaikki tiedämme, on “Jokamiehen oikeudet ja velvollisuudet”-luentoja, on

kämppäviikkoja, on talkoi-

Onnellisesti ahkiossa

ta ja vuoden lopussa 60-vuo-tisjuhla täällä Tampereella. Tervetuloa kaikki sankoin joukoin. 60 vuotta on mer-kittävä paalu ihmisen ja jär-jestön elämässä.

Lapin keväthangilla aikoo Hanna-Mari vetää perässään kaksiviikkoisen hiihtoletkan Utsjoelta Hettaan, Pete työn-tää toukokuussa vuoden 2007 kesää ajatellen liikkeelle Sval-bard 2007-projektin, samoin toukokuussa allekirjoittanut vie joukon seuraamaan lin-tujen kevätmuuttoa Jungfrus-käriin Saaristomeren keskelle, Sakari vetää kesällä kanoot-tiletkan halki Inarijärven ja heinäkuun - toivottavasti - helteillä allekirjoittanut joh-dattaa 40-päisen joukon vii-koksi Schwarzwaldiin etelä-Saksaan. Ja toki tietysti on paljon muutakin. Katso

www.kerhot.tunturilatu.fi . Tai www.kolbma.tk, joka vie samaan paikkaan.

Menestyksekästä vuoden kulkua kaikille tunturilatulai-sille ja kerholaisille.

Tulosmaa

Paukkupakkaset ovat tältä erää ohi – etelärannikollakin muutama päivä 20 asteen tie-noilla. Avoimelta mereltä pu-haltava tuuli tekee etenkin kaupungin keskustan katu-kuiluissa pyöriessään ilman todella purevaksi. Mutta me kavtsilaisethan olimme sii-hen valmistautuneet – tam-mikuun kerhoillassa saimme lyhyen oppimäärän hypoter-miasta ja muusta kylmän vai-kutuksesta ihmiseen.

Ohi on myös Tunturiladun juhlavuoteen liittyvä luento jokamiehenoikeuksista. Kuu-lijoita olisi voinut olla enem-mänkin, vain runsaat 20 henkeä oli tullut lumipyryn keskeltä seuraamaan esitystä. Yleisradion toimittajakin mai-nitsi tilaisuuden päivällä ja toi-votti samalla onnea 60-vuo-tiaalle! Helsingissä työväen-opisto kokosi teeman ympä-rille kolmiosaisen luentosarjan “Ulkoilu ja retkeily Suomes-sa”. Sen kaksi muuta osaa ovat tätä kirjoittaessani vielä edessäpäin. Ne käsittelevät oman pääkaupunkiseutumme retkeilymahdollisuuksia ja ret-keilyä Lapissa.

Vuodenvaihde toi henkilö-vaihdoksia Kavtsin ”johtoon”. Juha Kelkalla sääntöjen salli-mat kuusi vuotta tulivat täy-teen ja hänen piti siirtyä syr-jään sihteerin pallilta. Vara-puheenjohtaja, tiedottaja ym. Esa Tervosella eivät vuodet tulleet täyteen, mutta kah-den pienen kavtsilaisen isä katsoi ymmärrettävistä syistä viisaammaksi luopua, meidän onneksemme vain osasta Ka-vtsin toimia. Kiitos Juha ja Esa tähän asti tekemästänne työstä. Kumpikin jatkaa kui-tenkin toimia kerhon hyväk-si eri kuvioissa. Vereksinä voi-mina Eila Nokelainen toimii nyt sihteerinä ja Jaakko Kor-venoja tiedottajana. Varapu-heenjohtajana toimii Pertti Meriläinen oman liikuttajan toimensa ohella.

Perinteinen viikonloppuret-ki, tällä kerralla Päijänteelle, on tätä luettaessa jo tehty. Seuraava retkemme onkin sit-ten Suomi päästä päähän tal-vivaellus Kolilta Punkaharjul-le. Tiedossa hiihtoa tasaisella alustalla - jäällä. Perille tulee taatusti naamaltaan ruskeata porukkaa, jos aurinko vähän-

kin paistaa. Toivotaan vaan, että jäällä on lunta eikä vettä. Kevään viikonloput loppui-vat kalenterista kesken joten vaellus päättyy Tunturiladun talvipäivien kanssa samaan ai-kaan. Niinpä jommastakum-masta on jäätävä pois, valitet-tavasti.

Lastenpäivä viime keväänä oli suuri menestys joten jatkoa seuraa. Järjestämme hiihtota-pahtuman maaliskuun alussa Oittaalla. Kesällä on luvassa vielä lasten yöretki Nuuksi-oon, jännää!

Vironmatka muutama vuo-si sitten sai suuren suosion. Toukokuussa teemme uuden luonto-/lintumatkan sinne.

Perinteinen pitkä marssi on ohjelmassa toukokuussa. Yksi Suomi päästä päähän tapahtu-man etapeista tänä vuonna on pyöräilyä. Niinpä suoritam-me kaksikin ennakkoharjoit-telua, toinen Porvoon suun-taan, toinen omalle käm-pällemme Kärrikaltioon In-koossa. Tavaksi on tullut, että kanoottimme melojineen osallistuu Suomi-meloo vies-tiin. Niin tulevanakin kesänä, totta kai.

Historiavierailut jatkuvat, olemmehan jo aiemmin käy-neet kansallismuseossa ja pelastusmuseossa. Keväällä käymme metsästysmuseossa

Riihimäellä ja tutustumme Helsingin maalinnoituksiin. Jälkimmäisistä oli jo yksi ker-hoilta, nyt käymme paikan-päällä.

Kerhoiltojemme aiheet ovat taas laidasta laitaan; helmi-kuussa käymme kuvien myötä retkellä mahdollisimman kau-kana - Uudessa Seelannissa, maaliskuussa kevätkokouksen jälkeen kerrotaan edellä mai-nitusta Viron matkasta, huh-tikuussa perehdymme Itäme-reen ja sen tilaan, toukokuus-sa saamme rautaisannoksen avokanoottimelontatietoutta.

Tapahtumia riittää! Tervetu-loa mukaan muutkin kuin ka-vtsilaiset! Lisätietoa nettisivuil-tamme, www.kolumbus.fi /tunturikerho.kavtsi tai kerho-laisilta. Virkistäviä retkiä kai-kille!

Retkeillään,Hannu

Tervehdys kavtsilaisilta, ystävät!

Eilen (17.1) päättyi kaamos Lapissa. Nuorgamissa paistoi aurinko n. 20 minuuttia eli kevät on saapunut Lappiin. Emme ole ehtineet kovin nuk-kua talviunta, siitä ovat pitä-neet huolta meidän vieraat eri puolilta maailmaa.

Joulukuussa kokoonnuim-me vuosikokouksen ja pikku-jouluihin. Oli mukavaa kun Hetasta saakka saimme osan-ottajia joukkoomme.

Suunnittelimme tämän vuoden toimintaa ja perin-teet näyttävät jatkuvan toi-minnassa. Haltia valloitam-me monella porukalla ja eri tavalla kevään aikana. Perin-teinen kämppävaellus Haltil-le on 2.-7.4. Vapaita paikkoja voi kysellä Paula Heikkilältä p. 040-8462156. Pääsiäisen jälkeen lähtee kaksi vaelluspo-rukkaa Kilpisjärveltä liikkeel-le. Seikkailuvaellus on toi-nen, jossa kuljetaan minne nenä näyttää ja tuuli kuljet-taa. Paulalta voi kysellä tästä-kin vaelluksesta. Toinen vael-lus suuntautuu Kilpisjärveltä Karesuantoon ja on Susivael-lus. Mukaan on lähdössä mie-hiä eri puolilta Suomea ja ko-vasti kaipaisin mukaan myös naisia. Tästä vaelluksesta antaa tietoja Raiski 040-5952625.

Melontainnostusta koete-

taan lisätä Kapsajoen melon-taretkellä 27.-28.5. Mukaan voi tulla kauempaakin.

Jos olet kiinnostunut melo-misesta, niin tule Ounasjoki-jotokseen 30.6.-2.7.

Ounasjokijotos on leppoi-sa melontatapahtuma, jossa melotaan Ylikyröstä Sirkkaan. Matkalla pysähdymme ja yö-vymme Tepastossa ja Kön-käällä, jossa on kyläohjelmaa iltamien muodossa - todellis-ta paikalliskulttuuria. Koke-muksesta voin kertoa, että ky-lissä on hullun hauskaa oh-jelmaa ja yhdessäoloa. Raiski antaa kiinnostuneille lisätie-toa.

Vielä mainostaisin meidän tunturikukkavaellusta Parak-selle ja Pältsalle 20.-23.7. Jos olet päässyt katselemaan tun-turikukkien loistoa, kun ne ovat kauneimmillaan, kaipaat aina takaisin niitä ihailemaan. Vaelluksesta voi kysellä Rais-kilta.

Toivomme kaikille Tuntu-rilatulaisille upeita luontoelä-myksiä vuona 2006.

Raiski

Njallan kuulumiset

Kerhomme 36: s toiminta-vuosi on alkanut. Pakkanen paukkui nurkissa niin, että ensimmäinen sovittu tapaa-misemme siirtyi kuukaudella eteenpäin – paikka sama, aihe sama, päivä 18.2. klo 11.00 – toivotaan, että pakkasherra ei näytä samoja lukemia pak-kasmittarissa, kun näytti tam-mikuussa.

Kerhotiedote toiminta- suunnitelmineen odotti val-miina jakamista tapahtumas-samme, mutta jäi odottamaan

– toivottavasti se tulee Teille ennen seuraavaa tapaamista postin välityksellä.

Toimintasuunnitelmamme elää, kuten edellisen kokouk-sen ajan muuttuminen sen taas kerran todisti. Varkau-den jokamiehen oikeus luento kansalaisopistolla on 23.02. eikä 25.02., niinkuin toimin-tasuunnitelmassa väitetään – muutatteko uuden päivämää-rän siihen.

Rantasalmen tapaaminen alkaa tuntia aikaisemmin tila-

Tunturikerho Njealljevarausten takia – avattu tal-vipuisto jääveistoksineen ja oheistapahtumineen on ko-kouksen jälkeen tutustumis-kohteenamme. Halutessanne voitte myös viettää siellä pi-temmänkin aikaa – yöpymi-nen taivasalla - miltäs tuntui-si? Sisämajoitusta haluavien kannattaa varata ajoissa yösi-ja Rantasalmen matkailusta. Alueella Linnansaaren kan-sallispuisto - Oravi – Kolo-vesi kehitetään myös mahdol-lisuutta talviretkeilyyn – ker-hotapahtumamme yhteydessä 18.02. meillä on mahdolli-suus tutustua siihen.

Kerhopalaverissä lisää tule-vasta keväästä.

Hyvää alkanutta kevättä kerholaisille ja kaikille tunturilatulaisille.

Lea-puheenjohtaja

Tervehdys vähälumisesta Satakunnasta!Hyvää meidän juhlavuottam-me teille kaikille tunturilatu-laisille. Siitä on kymmenen vuotta, kun Tunturilatu juhli 50-vuotista taivaltaan. Täällä Satakunnassa vuosi 1996 mer-kitsi paljon muutakin, sillä samana vuotena perustettiin Tunturiladun neljästoista ker-ho, Geatki. Toivottavasti tänä 60-vuotisjuhlavuotena Tuntu-rilatu saa jälleen yhden uuden kerhon jonnekinpäin Suomea!

Luojan kiitos joku oivalsi, että kun kymmenen saamen-kielistä lukusanaa on käytet-ty kerhojen nimissä, loika-taan eläinkunnan kaimoiksi. Lehden kymppisivulta löytyy Ritviksen saamentarinaa lu-kusanoista ja sen perusteella on selvää, että en haluaisi ol-la njealljenuppelohkáin pu-heenjohtaja! Huh!

Emoyhdistyksen juhlavuosi

näkyy tottakai Satakunnassa-kin. Meillä on jo jokamiesilta takana, osanottajia olisi saa-nut olla vähän runsaammin, koska asia on tärkeä.

Kerhomme tulevia tapah-tumia ovat naapurikerhon eli kolbmalaisen Pete Mäkelän vierailu Huittisten kirjastossa torstaina 16. helmikuuta. Klo 18 alkavaan tilaisuuteen ovat toki naapurikerholaisetkin ter-vetulleita, niin Turusta kuin Tampereeltakin hurauttaa Huittisiin tunnissa. Ja busseja kulkee tänne tasaiseen tahtiin kummastakin kaupungista.

Järjestämme myös 11. maa-liskuuta kasvisten kuivaus-kurssin, jonne mahtuu vain 12 nopeinta mukaan. Kurssi pidetään Huittisten Ammat-ti- ja yrittäjäopiston tiloissa Kokemäellä.

Kevätkauden ohjelmaan

mahtuvat vielä mukaan hiih-tovaellus Susikyrön lähstölle eli Hetan ja Pallaksen väli-seen maastoon, reissua emän-nöi Airi.

Pääsiäisenä meillä on oh-jelmassa pienen tauon jäl-keen hiihto-ja laskettelumat-ka Lappiin ja tukikohtana on Saarenputaan koulu Kolaris-sa. Reissusta saa tarkempaa tietoa Vilppalan Leenalta.

Kevään aikana järjestämme melontakurssin Sääskjärvellä ja retkeilykurssin, jossa on se-kä teoria- että käytäntöosa. Jälkimmäinen kurssi pidetään yhteistyössä Huittisten seu-dun kansalaisopiston kanssa.

Sitten loikataankin jo kesään ja ohjelmassamme ovat tut-tuun tapaan aikuinen - lapsi-vaellus ja kaksi naisten vaellus-ta. Aikuinen-lapsi-vaellus teh-dään Käsivarren maastoon,

ensimmäinen naisten vaellus Pöyrisjärvelle ja toisena naisten vaelluksena kuljemme osam-me Tunturiladun napapiiriltä napapiirille-juhlavaellusta.

Tervetuloa toimintaamme mukaan. Seuraa tapahtu-miamme netistä osoitteesta www.kerhot.tunturilatu.fi

Nähdään juhlavuoden ti-laisuuksissa ja seuraavaksi jo kevätpäivillä Keski-Suomessa. Muistakaamme kaikki oppia erätaitoja ja hakea elämyksiä!

Satu

4

Tammikuun sunnuntaiaamu-na kokoontui 15 reipasta ja ahkeraa tunturilatulaista San-dra koiran kera Suomen La-dun toimistoon. Oli taas jä-senmaksujen postitustalkoi-den aika.

Edeltävällä viikolla oli käy-ty vilkasta logistiikkasuunnit-telua, jonka tuloksena Ladun neuvotteluhuoneessa oli ka-sapäin pahvilaatikoita sisältä-en kirjekuoria, Tunturiladun ja Suomen Ladun jäsenmak-sulomakkeita sekä tyhjiä kel-taisia postin keräilylaatikoita kirjekuorilla täytettäväksi.

Nyyttikesti-periaatteella oli myös tuotu välipalaa töiden lomassa nautittavaksi. Kahvi-huoneen pöytä notkui her-kuista. Sandran päivän tär-kein tehtävä oli vartioida ruo-kapöytää ja erityisesti sieltä mahdollisesti lattialle pyöräh-täviä lihapullia.

Tietojen pitää olla yhteneviäTalkooväki järjestäytyi ripeästi istumaan pöytien ääreen. Sih-teeri Iitu kasasi jokaisen eteen pinon kirjekuoria sekä kah-denlaisia jäsenmaksulomak-keita.

Tehtävänä ei vain ollut tai-tella (toinen puoliksi ja toinen kolmeen osaan) jäsenmaksu-lomakkeet ja sujauttaa ne kir-jekuoriin. Ei.

Oli tarkistettava, että Suo-men Ladun ja Tunturiladun papereissa oli yhteneväiset tie-dot, maksuperusteet olivat oi-kein sekä jäsenille oli oikealla nimellä varustettu jäsenkortti.

Silmät ja sormet saivat liik-kua liukkaasti. Siitä huolimat-

ta suutkin kävivät vilkkaasti ja iloinen puheensorina täytti huoneen.

Jäsensihteerillä suuri ennakkotyöEpäselvyyksiä löytyi, joskin tänä vuonna vähemmän kuin edellisinä vuosina. Tämä on järjestömme ja kerhojen jä-sensihteerien suuritöisen etu-käteistyön ansiota. Puheenso-rinan keskeltä Tuntuirladun ja Kavtsin jäsensihteereille Pir-jolle ja Vapulle sateli kuiten-kin jatkuvasti kysymyksiä.

Suomen Ladun uudet per-hejäsenmaksut aiheuttivat vie-läkin päänvaivaa, kun perhei-tä oli mielivaltaisesti yhdistel-ty tai eroteltu.

Edellisen vuoden lopulla il-moitetut jäsentietojen muu-tokset eivät aina olleet kir-jautuneet kaikkiin tarvittaviin rekistereihin. Ja muutakin ih-meteltävää löytyi.

Pirjo ja Vappu ahkeroivat ko-ko postitustalkoiden ajan epä-selvyyksiä setvien ja he jatkoi-vat vielä pitkään työtään sen-kin jälkeen kun muut talkoo-laiset olivat lähteneet kotiin.

Laatikoita tyhjeni ja toisia täyttyi, pikkuhiljaa kahvikan-nun ja välipalapöydän ympä-rille kokoontui aina suurene-va työtön joukko. Taas voitiin todeta, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja harjoitus tekee mestarin. Tänä vuonna selvisimme urakasta noin nel-jässä tunnissa kun edellisvuo-den postitustalkoot veivät vii-si tuntia.

Marita Maula

Jäsenmaksut jälleen matkaan

Pelkällä yhdessäololla eivät talkoolaiset selvinneet, vaan jokaisen piti kyetä tekemään vähintään kahta asiaa yhtä aikaa: tarkis-tamaan, että tiedot ovat oikein ja että kuoreen sujahtaa yhteneväiset postit. Ja piti sitä vähän pystyä rupattelemaankin, muuten tohu olisi muistuttanut liikaa työtä ja vähemmän harrastustoimintaa.

Markku Salminen ja Kyösti Lamminjoki ovat kokeneita tal-koomiehiä. Työ sujui heiltä erinomaisen hyvin, mutta pähkäil-tävää riitti heilläkin. Jostain syystä perhekuntia oli yhdistelty jäsenmaksuissa mielivaltaisesti yhteen.

Pirjo Sinilehdon tehtävänä oli ratkoa visaisimpia kysymyksiä ja hänellä tehtävää riitti. Lisäksi hänen piti kyetä vastaamaan moneen kysymykseen ja toisinaan yhtä aikaa. Jäsenmaksut ovat jo onnellisesti perillä ja maksuaikakin umpeutumassa.

OKTA (1) Kainuu pj. Liisa HaapalainenPeltokatu 6 A 4, 88600 Sotkamo (08) 666 1932, 050 370 1350 liisa.haapalainen@luukku.com siht. Anja Vitikka Torikatu 4, 87500 Kajaani(08) 639 708, 044 298 2732 anja.vitikka@pp1.inet.fi KUOKTE (2)Keski-Uusimaa pj. Matti HäppöläKirveskatu 7, 11130 Riihimäki050 490 3897 matti.happola@nic.fi siht. Jalo HärkönenKaivokatu 5A, 05900 Hyvinkää0500 770 854jalo.harkonen@pp1.inet.fi KOLBMA (3) Pirkanmaa pj. Timo TulosmaaElianderinkatu 8 C 10, 33230 Tampere050 563 5489timo.tulosmaa@sci.fi siht. Sirkka-Liisa Vuori050 541 0482 sirkkaliisa.vuori@kolumbus.fi

NJEALLJE (4) Savo pj. Lea SarkealaTolkkaantie 47, 79520 Viljolahti(017) 556 5400, 0400 299 956 lea.sarkeala1@luukku.com siht. Pirjo VainionpääSotkulahdentie 31, 58900 Rantasalmi040 7592444VIHTTA (5)Pohjanmaa pj. Tapani RajalaLapuankatu 5 A 6, 65350 Vaasa(06) 315 4112, 050 330 8045 tapani.rajala@pp.inet.fi KUHTTA (6) Helsinki pj. Mika LindbladPienen Villasaaren tie 9 B 8, 00960 Helsinki 040 592 9009 mika.lindblad@metalli337.net siht. Eeva-Mari KivimäkiKoroistentie 8 B 10 00280 Helsinki 050 309 3584 eeva-mari.kivimaki@helsinki.fi TSIETSA (7) Pohjois-Savo pj. Urpo Häkkinen

Huuhkajantie 9, 71800 Siilinjärvi(017) 462 1922, 050 565 9839 urpo.hakkinen@dnainternet.net siht. Hannu KatainenHonkakatu 3 as 6, 74130 Iisalmi(017) 822 746, 0400 525 415 hannu.katainen@dnainternet.netKAVTSI (8) Pääkaupunkiseutupj. Hannu MaulaHippiäistie 6, 00780 Helsinki(09) 345 1820, 040 519 5079 hannu.maula@elisanet.fi siht. Eila NokelainenKiilletie 5 F 56, 00710 Helsinki(09) 389 4085, 040 715 0396 tunturikerho.kavtsi@kolumbus.fi OVTSI (9)Keski-Suomi pj. Seppo PihkasaloKöhniönkatu 42, 40630 Jyväskylä(014) 245 927, 0400 942 639 seppo.pihkasalo@pp.inet.fi siht. Ritva LoimioPuistotori 6 as 16, 40100 Jyväskylä (014) 615 282, 040 552 1037 riloimio@cc.jyu.fi LOGI (10) Lounais-Suomi pj. Paavo Kramsu

Lauklähteenkatu 6 A 23, 20740 Turku(02) 236 3369, 040 706 2764 paavo.kramsu@luukku.com siht. Paula JukalaRätiälänkatu 20 C 2420810 Turku(02) 251 7116, 0400 820 167ALPPAS (ilves) Häme pj. Erkki MaununenVarstatie 29, 13500 Hämeenlinna(03) 638 0418, 040 519 6107 erkki.maununen@pp.inet.fi siht. Taija HeinonenRiitepolku 1, 13500 Hämeenlinna(03) 618 3200, 0400 585 567 taija.heinonen@evl.fi KUMPE (susi) Pohjois-Karjalapj. Pentti HuikuriMäntytie 3, 83100 Liperi040 763 2276pentti.huikuri@pp.inet.fi siht. Johanna LappalainenKansantalontie 9 B 3 83700 Polvijärvi050 3317876johanna.lappalainen.1@luukku.com

KUOVZA (karhu) Kymenlaaksopj. Ari MussaloMaderannantie 22,48310 Kotka040 742 8523 siht. Sirkku KanervioTornatorintie 13 as 25 48100 Kotka040 554 6948sirkku.kanervio@suomi24.fi GEATKI (ahma)Satakunta pj. Satu OjalaLoimijoentie 817 32700 Huittinen(02) 566 654, 050 523 4844 satu.ojala@huittistensanomalehti.fi siht. Pirkko LiuksialaHuhkolantie 3 B 20 32700 Huittinen044 567 0244pirkko.liuksiala@huittinen.fi NJALLA (naali) Tunturilappi pj. JaspisToivonenLuhtapolku 7, 99140 Köngäsanne.toivonen@levi.fi siht. Paula HeikkiläOllilanojantie, 99100 Kittilä040 846 2156

Kerhojen toimihenkilöt 2006

5

Korjaus haasteeseen ”Maailmanennätyksen teke-minen nukkuen yö tuhan-nen tähden hotellissa”

Kävimme perjantaina 28.01. tarkistamassa oliko en-nätyksen teko aikeet edelleen voimassa.

Ennätyksen teosta tuleekin harjoitus (byrokratia ei kuu-lema suosinut järjestäjiä), jo-ten nukkua voi jäällä ja näyt-tää talvipuiston kävijöille mi-hin tunturilatulaiset pystyvät eivät ainoastaan ”nuoret nah-katukat”, vaan iäkkäämätkin retkeilijät.

”Nukkumisharjoituksen” pitopaikkana on Rantasalmi Poronsalmen matkailukeskus Järvisydämmen uusi talvipuis-to, jonka rakennustöitä joh-taa Lauri Riikonen mm. Ke-min lumilinnan suunnitellut (lehden kertoma tieto) mies

on nyt tullut tänne Savon sydämeen tekemään meille ihan iki omaa talvipuistoa. Sa-vonlinnan ammatti-instituu-tin Varkauden yksiköstä tulee opiskelijoita helmikuun puo-livälissä rakentamaan igluja taukopaikaksi jäälle Lin-nansaaren kansallipuistoon menevän luistelureitin var-teen. Kampuksen matkailu- ja muotoilupuolen opiskeli-joiden ryhmä taas rakentaa Oraviin oman talvipuiston. Talvipuisto-teema jatkuu ko-ko luistelureitin läpi ja on näin jatkoa Järvisydämen isommal-le talviopuistolle.

Poronsalmen talvikylä läh-tee kilpailemaan Pohjois-Suo-men kanssa, tyyliin Kemin lumilinna ja Ylläksen lumi-kylä. Linnansaaren kansalli-puisto on ollut perinteinen ”kesämatkailukohde”, mutta nyt siihen pyritään kokoa-

maan ympärille myös ”talvi-retkeilyä” kansallipuiston alu-eella – luistelu- ja potkukelk-kailureitti Oravi – Linnansaa-ri – Rantasalmi sai menneenä talvena yllättävän suuren suo-sion – yritimme yhtenä viikonloppuna käydä oma kohtaisesti kokemassa sen, vuokrataksemme potkurin tai retkiluistimet, mutta valitet-tavasti jäimme ilman sitä ko-kemusta – kaikki vuokratta-vat oli jo vuokrattu – ehkä se onnistuu tänä keväänä.!

Talviyö tapahtumaan Ran-tasalmen matkailu- ja yrittä-jät toivottavat Tunturilatulai-set tervetulleeksi , vaikka en-nätystä ei pystytäkään nyt te-kemään – ehkä ensi vuonna!

Millainen mahtaisi olla tal-vivaellus vaihteeksi täällä päin, vaikka alueella Linnansaaren kansallispuisto – Kolovesi. Kolovedellä on moottori-

käyttöisten kulkupelien, ku-ten moottikelkan ja kesäai-kana moottoriveneen käyttö kielletty.

Osallistumismaksu Tuntu-riladun väeltä on 10 €, joka sisältää yleisten tilojen käy-tön ja tapaturmavakuutuksen – järjestäjät lupasivat myös järjestää tarvittaessa sisäma-joituksen, jos kesken yön vilu yllättää. Saunamaailmaan voi halutessaan tutustua hintaan 10 € - saunoja löytyy mm. savu-, hulju-, riihi-, hako- ja höyrysauna Savon impi.

Tapahtuma-alueelta voi os-taa myös ruokailut esim. keit-tolounaan ja aamupalan á hintaan 5€.Lisätietoja löytyy mm. netistä:

www.rantasalmitravel.com

Terveisiä sattumien Savosta tervetuloa-toivotusten kera

Lea Sarkeala

Ennätystä harjoittelemaan

Tuhannen tähden hotelliin

Tunturiladun juhla-vuoden kunniak-si jäsenistölle jaetaan korva-uksetta Viiden Vuosikymmenen Vaellus -kirjoja siten, että kerho-jen käyttöön anne-taan yksi kirja ker-hon kymmentä jäsentä kohden. Jokainen kerho saa omalta osaltaan päät-tää kirjojen jatkokäytöstä. Kirjat jaetaan Kevätpäi-villä Vesalassa.

Tämän vuoden aikana liittyvät uudet jäsenet saa-vat kirjan korvauksetta juhlavuoden kunniaksi.

Tunturiladun jäsenistä lukuisa joukko ei kuulu mihin-kään kerhoon pääasiassa pitkien etäisyyksien vuoksi. Tasa-puolisuuden vuoksi halutaan myös kerhoihin kuulumat-tomille jäsenille turvata mahdollisuus saada kirja juhlavuo-den kunniaksi. Kirjan saaminen edellyttää aktiivisuutta, sillä kirjan jakelu perustuu arpaonneen. Kerhoihin kuulu-mattoman jäsenen tulee ilmoittaa halukkuutensa osallistua 40 kirjan arvontaa lähettämällä yhteystietonsa kerhoasi-ainhoitaja Sirpa Alapuraselle kesäkuun loppuun mennessä. sirpa.alapuranen@luukku.com

Arvonta suoritetaan heinäkuussa ja siihen osallistuvat ne jäsenet, jotka ovat ilmoittautuneet Sirpalle.

Johtokunta

Tunturiladun aloite vakuutusturvan laajentaminen koske-maan myös yli 70-vuotiaita jäseniä on tuottanut tuloksen. Yh-distyksen voivat halutessaan tehdä ns. aikuisten harrastevakuu-tuksen, jolloin vakuutettuina ovat 70 – 79 vuotiaat.

Miten tämä hoidetaan, siitä johtokunta tekee esityksen. Va-kuutuksesta lisätietoja saa lähimmästä Pohjolan konttorista tai palvelunumerosta 03030 303.

Vakuutusterveisin Lea Sarkeala

Vuodenvaihteen molemmin puolin mietin kovasti oman kerhomme ja koko Tunturila-dun tulevaisuutta.

Ensin tuli mieleeni jouk-komme ikärakenne ja muu-tamia muitakin heikkouksia, muttaei, se tie ei johda mihin-kään. Pitää etsiä vahvuutem-me ja löytyihän niitä.

Ehkä suurin vahvuutemme on pienen joukon etu: tun-nemme melko hyvin toisem-me. Se antaa sosiaalista turvaa ja lämpöä. Toinen etu on mie-lestäni se, että olemme pysy-telleet erossa törsäily-muodis-ta liikuntaa harrastaessamme.

Liikumme asianmukaisin varustein, omin voimin ja kämpämme ovat riittävän suo-jan antavia. Suuri etu on myös laaja talkootoiminta. Yhtä ar-vostettavaa on mittava tieto-taito kulkiessa erämaassa.

Voit varmaan huomata mui-takin vahvuuksia edellisten li-säksi. Jatka siis luetteloa itse.

Mielestäni meillä on eräs luontainen vahvuus, joka on niin itsestään selvä, ettemme edes tajua sen vahvuutta. Se on vielä sellainen, joka näyt-tää puuttuvan nuoremmilta sukupolvilta huolestuttavassa määrin.

Nyt voidaan sanoa, että olemme itse jättäneet sen opettamatta lapsillemme. Syyllistäminen ja syyllisty-minen eivät vie kuitenkaan eteenpäin. Voimme kirkkain otsin sanoa: Tämän olen hil-jattain oppinut.

Me tiedämme mitä on näl-kä ja kuinka hurmaavalta maistuu ruoka lepotauolla. Samoin olemme kokeneet vi-lun ja väsymyksen ja kämp-pään saapumisen onnentun-teen, lämpöön ja lepoon. Ne kokemukset ovat opettaneet meille kuinka nälkä ja sen tyydytys ovat ehdoton pari voidaksemme kokea eläväm-me täysipainoisesti ja tervees-ti. Siinä on toteutunut lau-seen: Terve sielu terveessä ruu-miissa, ajatus.

Suomessa, niin kuin koko länsimaisen sivistyksen piiris-sä, on päässyt vallalle yhä paheneva törsäämisen kult-tuuri. Ihmisille ei enää riitä,

että nälkä tyydytetään, vaan halutaan enemmän ja enem-män yli oman tarpeen eli nälän. Nautintoa nautinnon päälle. Mikä pahinta, ei taju-ta, kuinka nautinto kokee sil-loin infl aation.

Tarvitaan lisää suklaata, vii-naa, leluja, muotivaatteita, hurjia kokemuksia, huumaus-aineita, vaikka mitä, jotta sa-ma nautinto saavutettaisiin. Nyt käsissämme on liikaliha-vuusongelma, jäteongelmat, masennustautien lisääntymi-nen, huumeongelmat ym. ym.

Kuinka moni lapsi, nuori ja vanhempikin on menettänyt kylläisyysreaktionsa luonnol-lisen rajan.

Uusi suunta

Ehdotankin, että laajentaisim-me toimintamme aatteellista pohjaa ja alkaisimme markki-noida tervettä sielua ruumiin lisukkeeksi ja lähtisimme jou-kolla etsimään aitoa nälkääm-me.

Vahvistaisimme toinen tois-tamme kohtaamaan sen to-dellisen nälkämme, olkoon se sitten rakkauden nälkää, hoi-van nälkää, voiton, vallan, kuulluksi tulemisen nälkää. Ettei näitä nälkätiloja tarvitsi-si turruttaa ja peittää korvik-keilla.

Olenko kenties sinisilmäi-nen, kun uskon, että jos to-delliset nälkämme saavat tyy-dytyksensä, se vähentää tör-säilyhalua. Kun saa ruokaa nälkänsä määrän, alkaa uskoa (luottaa) itseensä ja muihin.

On tässä aatteellisuudessa minulla omakin lehmä ojas-sa. Nimittäin olen kokenut suorastaan ärsyttävänä nykyi-sen eläkepommin, mummo-kylät, emmental-vitsit, de-mentiahysterian keskustelun aiheet. Meidän seniorien ase-maa eivät muut kohenna riit-tävästi, vain me itse. Me itse voimme nostaa kunniaan jos-kus muodissa olleen sanapa-rin: Vanhuus ja viisaus.

Otan vastaan mielipiteitä. Liisa Haapalainen

liisa.haapalainen@luukku.com

Lähde etsimään nälkääsi

Tällä palstalla voit pohdiskella ajankohtaisia asioita, joihin toivot muidenkin ottavan kantaa.

Yli 70-vuotiaiden vakuutusturva

Onko sinulla arpaonnea?

Yhdeksänkymmentä vuotta täyttänyttä Ai-

un Uulaa tuli lannanriuku LA-PIN KANSASTA haastattelemaan merkkipäivän johdosta.

- Mikähän se mahtaa olla teidän korkean ikänne salai-suus, kuului ensimmäinen ky-symys.

- Nah, mie en oo viinaa maistanu, en tupakkia polt-tanu, enkä vierhaasen nais-hen koskenu... alotti Uula se-lityksensä. Innokas toimittaja ennätti kuitenkin keskeyttä-mään ukon, ennen kuin tämä ehti jatkaa vastaustaan .

- Kyllä siinä täytyy olla jo-tain muutakin. Minun isäni ei elänyt kuin 56-vuotiaaksi, vaikka vietti aivan samanlais-ta elämää, penäsi nainen.

- Nah, se ei killa viettäny tarpheks pitkään, päätteli uk-ko tyynesti.

Haastattelija yrittää lähes-tyä aihetta toiselta kannalta, tehdäkseen kysymyksensä

yksinkertaisemmaksi.- Kertokaapa mitä minun

pitäisi tehdä jotta eläisin yhtä vanhaksi kuin te ?

- Nah, sun pittää vain oot-taa, neuvoi Uula.

Nuorta toimittajaa oli etu-käteen varoitettu siitä että haastattelusta saattaisi tulla vaikea, joten hän jatkoi sin-nikkäästi uteluaan.

- Te ette näköjän tarvitse korkeasta iästänne huolimat-ta lasejakaan.

- Nah, en mie vasithen tar-vihe. Saatan mie juua pullon suustani.

Toimittaja ei lannistu, vaan päättää yrittää vielä uudella tutummalla ja kotoisammalla aiheella.

- Oletteko te asuneet täällä koko ikänne ?

- Nah, en killa vielä, vastaa Uula yks´kantaan.

Haastattelusta tuli ennätys-lyhyt.

- Heikha -

Aiun Uula

Kerhojen verkkosivutTunturiladun kerhojen verk-kosivut on otettu käyttöön, mutta innostus sivustoon mu-kaantuloon on ollut vielä hie-man nihkeää.

Kynnystä sivujen käyttöön on madallettu kaikin mahdol-lisin keinoin. Tunturilatu on tullut kerhoja vastaan kustan-nuksissa merkittävästi. Päivi-tyksestä ei aiheudu kuluja, koska kerhot päivittävät si-vunsa itse. Kuukausimaksuis-ta on Tunturilatu luvannut ai-nakin toistaiseksi huolehtia.

Sivupohjat on tehty sellai-

siksi, että niitä on helppo käyt-tää. Kerhon omilla tarinoilla, kuvilla ja toiminnalla sivuista saadaan omaleimaiset.

Tähän mennessä saadut kokemukset ovat pelkästään myöntisiä. Sivut ovat käyttä-jäystävälliset eikä niiden te-kemiseen tarvita erityistaitoja tai - ohjelmia. Ja työ sujuu joutuisasti.

Mikäli kerhonne arkailee vielä käyttöä, ota yhteyttä. Kerron mielelläni lisää!

Satu Ojalapuh. 050 - 5234 844

6

Geatkin naisten viimeke-säiset vaelluskohteet valit-tiin vähän samalla teemal-la kuin morsianta kuuluu pukea; mukaan otettiin jo-tain uutta ja jotain vanhaa. Ne siniset ja lainatut tu-livat toteen sitten reissun aikana. Kesällä lähdettiin Kuusamoon, syksyllä ensi kertaa Pöyrisjärvelle.

Kesävaellukselle lähdettiin Kuusamoon siksi, että ha-lusimme kiertää Karhun-kierroksen juuri tänä reitin 50-vuotisjuhlavuotena.

Lähdimme matkaan Hau-tajärveltä, joten reitillemme kertyi pituutta kaikkiaan 90 kilometriä. Hautajärven ja Ristikallion välinen pätkä oli meille tuntematon tuttavuus, mutta se oli maastollisesti ai-ka yksitoikkoinen. Oulangan kanjoni tuli kyllä tutuksi - vesisateen saattelemana.

Karhunkierroksella piti ol-la heinäkuun lopulla paras sesonki päällä, mutta harvas-sa olivat kulkijat koko rei-tillä. Suositummaksi näyttää tulleen Pikku-Karhunkierros, jossa kulkijoita oli ruuhkaksi asti. Pääasiassa muut vaeltajat koko reitillä olivat ulkomaa-laisia, joten Suomen kaunis luonto tulee tätä kautta heille hyvin tutuksi.

Ekopisteet ilahduttivat

Uutuutena reitillä oli otettu käyttöön ekopisteet, joita oli ripoteltu muutama reitin var-relle. Palamattomia ja maatu-mattomia roskia piti kantaa mukanaan korkeintaan päi-vän verran. Hieno juttu, mut-ta idea ei ole vielä tullut kai-kille kulkijoille tutuksi. Kan-nattaisi ehkä tiedottaa asiasta näkyvämmin reitin lähtöpai-koilla.

Kiutaköngäs, Jyrävä ja Myl-lykoski olivat kokemisen ar-

Karhunkierroksella ja Pöyrisjärvellä

voisia. Ja Kitkajoen varressa taapertaminen otti voimille, mutta onneksi laskimme lepuuttavamme jalkojamme

Siilastuvalla, jossa yövyimme ja tutustuimme lähes kesyyn, Martaksi ristimäämme tutta-valliseen poroon.

Martta taisi mieltyä myös meihin, koska se viitsi kopsu-tella jonkin aikaa seurassam-me kulkiessamme pitkospui-

ta pitkin. Ja näitä kesyjä ka-veruksia löytyi joka leiripai-kalta, Martan lisäksi ristimme yhden poron Hertaksi ja yh-den Bertaksi.

Perusjoukko kesän vaellus-porukastamme muodostuu naisista, jotka vuodesta toi-seen haluavat vaeltaa heinä-elokuun vaiheessa, mutta ai-na saamme myös uusia läh-temään mukaan. Joukkoom-me saimme tällä kerralla myös Maisan Oulusta, joka vuosi-en vaellustauon jälkeen nau-tiskeli jälleen poluilla kulke-misesta.

Ruska teki tuloaan Pöyrisjärvellä

Pöyrisjärven erämaa-alue oli meille kokonaan uusi tut-tavuus. Syyskuun ensimmäi-sellä viikolla maaruska teki tuloaan jo vauhdilla ja rintei-den kirjo oli käsittämättömän kaunis.

Pöyrisjärvelle johtaa mön-kijäura, jota pitkin on helppoa ja nopeaa kulkea. 18 kilomet-rin taival Pöyrijärven kämpäl-le Näkkälästä etenee joutui-sasti ilman isompia haasteita. Suuria nousuja, laskuja, soita tai vesistöylityksiä ei mainit-tavammin ole.

Pöyrisjärven alue oli usko-

mattoman kaunis. Keltaista hiekkaa riittää silmänkanta-mattomiin järven ympärillä eikä järvikään ole mikään lät-äkkö! Harmi, ettei meillä tääl-lä Satakunnassa ole näitä jär-vimaisemia riesaksi saakka.

Pöyrisjärvi houkutteli teke-mään kevyitä päivävaelluksia ilman rinkkaa. Varaus- ja au-tiotuvan mukavuuksista nau-timme kolmen päivän ajan, ruuhkaa kun ei ollut. Muut kulkijat olivat todella harvas-sa! Yksi pariskunta kertoi vael-taneensa erämaa-alueella vii-kon ja me olimme ensimmäi-set ihmiset, jotka he tapasivat - jo kotimatkalla ollessaan.

Jos Käsivarren alueella on vaikeuksia löytää telttapaik-koja, Pöyrisjäven seudulla nii-tä on yllin kyllin. Telttayöt olivat nautinnollisia, kun ei tarvinnut nukkua kiven eikä kannon päällä.

Jierstivaara, Termisvaara ja lehtojensuojelualue tarjoavat katsottavaa ja koettavaa niin huiputtajille kuin Lapin kas-veista innostuneille.

Suosittelen vaellusta Pöyris-järvellä! Haasteellinen reitti-vaihtoehto on lähteä liikentee-seen Vuontisjärveltä tai sitten patikoida kevyemmin Pöyris-järven ympäristössä.

Pöyrisjärvellä voi varautua hyiseen jalkakylpyyn, mikäli mieli palaa tutkimaan maastoa mökin toisella puolella. Sirkka ja Sirja astelivat mietteliäinä vastarannalle.

Pöyrisjärvelle ruska teki tuloaan syyskuun ensimmäisellä viikolla. Tässä kavutaan kohti Ter-misvaaran huippua.

Koko Karhunkierroksen porukka yhteispotretissa, takana vas. Maisa ja Eija, keskellä Satu, Ar-ja, Laila, Liisa, Aila ja edessä Airi, Maria, Maiju, Marja-Liisa ja Arja.

Karhunkierroksella on useita riippusiltoja. Harrisuvannossa on komea silta, jonka myötä reitti on muuttunut, sillä muistin mukaan Siilasmajalle pääsi aiemmin vain Jyrävän suunnasta.

Vaikka vaelluksilla yleensä halutaan katsoa kauas, on hyvä välillä vilkuilla myös lähelle.

Naisköörit taas liikenteessä. Geatkin naiset rinkan kanssa

7

Tunturiladun kämppien esittely – ensimmäisenä Su-sikyrö – kämpistämme ai-kajärjestyksessä ensimmäi-nen.

Tunturiladun omistamista kämpistä puhutaan eri kir-joituksissa mitä siellä mil-loinkin on tapahtunut ja ke-tä siellä mahdollisesti on ol-lut käymässä, talkoista yms. - kertomatta millaisia nämä kämppämme ovat, joten aloi-tan tässä lehdessä sarjan ”Tun-turiladun kämppien esittely”.

Susikyrön löydät Gt-kartas-ta, ruutu K-35 tai Hetta – Outakka ulkoilukartasta.

Ajo-ohje: Muonio – Sirkka tietä n. 11,5 km itään – käännytään pohjoiseen Raat-tamaan menevälle tielle, siel-tä pohjoiseen Peltovuoman tietä n. 5 km – käännytään tienhaarasta Vuontipirtin tiel-le. Tieltä viitoitus Susikyröön hiekkatielle oikealle – Vuon-tispirtille matkaa alle kilomet-ri tienhaarasta.

41-vuotias eräkämppä

Susikyrön vanhakämppä on rakennettu vuonna 1965 Vuontisjärven rannalle Pallas- Ounastunturin kansallispuis-ton välittömään läheisyyteen. Susikyrön sauna on Vuon-tijärven rannassa – saunan verannalta voi ihailla edessä siintävää tunturijonoa ”Jäkä-läkero, Vuontiskero, Lumike-ro jne. - komeampaa maise-maa Lapista saa etsiä!

Saunaveden voi ottaa jär-vestä tai saunan läheisyydessä olevasta kaivosta – kaivo on vasemmalla puolella, kun kat-selet tunturimaisemia saunan verannalta.

Puut saunaan haetaan keit-tokatoksen vieressä olevasta liiteristä – tuo tullessa – vie mennessä – vanha oppi, josta muistutti eräs kerholaisem-me Pöyrisjärven vaellusvii-kolla muutama vuosi sitten – kannattanee muistaa, kun menee tyhjin käsin saunalle!!

Vanhakämppä on ns. erä-kämppä, johon mahtuu mu-kavasti majoittumaan n. pa-rikymmentä henkeä. Muka-vat yöunet takaa siskonpetinä toimiva ylä- ja alalaveri, va-kiovarusteena siellä on pat-jat ja tyynyt, jokainen yöpyjä tuo tulleessan oman peitteen esim. makuupussin sekä alus-lakanan ja tyynyliinan.

Kämpässä on kamina, puu-lämmiteinen hella sekä kaasu-keitin. Valoa illan hämärään tuo kynttilän valo, joka sam-muu suhteellisen aikaseen, koska Nukku-Mattia ei tar-vitse kauan houkutella Susi-kyrön kämpässä.

Vaatteiden kuivatus katto-parrujen koukuissa onnistuu mukavasti kaminan tai hellan antamassa lämmössä ja tuo kotoisan ”autiokämppä - tun-nelman” tupaamme.

Kämpän ruokailuastiat ja valmistusvälineet ovat vähän samaa tasoa, kun autiomajois-sa – niillä pystyy jotain valmis-tamaan ja syömään – hätätilas-sa, mutta olemme tottuneet siihen, että kämpän käyttäjät tuovat omat astiat tullessaan ja hoitavat ruokailut niillä. Kämpän astiavalikoimaa ei ole tarkoituskaan laajentaa, mut-ta laatua kyllä parantaa lähi tulevaisuudessa.

Kämpän alakerrassa on säi-lytystila, josta löytyy mm. en-siapuahkio, polkupyörä, kot-tikärry yms.

Tilaa varusteille

Varusteiden säilytystä varten ison kämpän verannalla on hyvää tilaa ja tarpeellisia koukkuja, joihin varusteet saa mukavasti sateen suojaan – kantovälineille ja ruoka-tarvikkeille on harvoin tilaa kämpässä ja jääkaappikin siel-tä puuttuu!

Pihapiirin tärkein paikka lienee kämppien jälkeen on keittokatos pöytineen ja lie-sineen – keittokatoksessa voi mukavasti valmistaa ruokaa isommallekin porukalle – ta-kaa myös mukavammat nuk-kumisolosuhteet kämpissä il-

man ruoan käryä ja kuumuut-ta. Keittokatoksen vieressä on puuliiteri ja työkaluvaras-to sekä kaivo.

Oskarit

Pihapiiriin kuuluu ison käm-pän lisäksi ”paritalo” Susi-Os-kari ja Koira-Oskari. Koira-Oskari on nimensä mukaan ns. koirakämppä, johon koi-ranomistaja voi majoittua koi-rineen, koska muihin kämp-piimme karvallisten lemmik-kieläinten tuominen on kiel-letty (myös karvattomien).

Kämpät ovat peilikuvia toi-sistaan. Majoittuminen samal-la tavalla, kun isossa kämpäs-sä. Laverilla on mukavasti tilaa n. kuudelle hengelle. Kämpän varustukseen kuuluu vuode-vaatteet, ruokailuastiat ja val-mistusvälineet – sama taso, kun isossa kämpässä. Käm-pissä on lämmittämistä varten tulikiviuuni, jossa myös keit-totaso sekä kaasukeitin. Käm-pän eteisessä ja verannalla on paikka varusteiden säilytystä varten ja molempien kämppi-en verannalla on luukku, jon-ka alta löyty pieni kellari ruo-an säilytystä varten.

Kämpän vinniltä löytyy puutavaraa yms.ja hätätilassa on sieltä löytynyt myös majoi-tustilaa.

Puuseet löytyvät vanhan kämpän ja uusimman tulok-kaamme Aihkin välisen polun

vierestä kämppätien puolivä-listä.

Aihki

Uusimmasta kämpästämme Aihkista, joka on samassa pi-hapiirissä. Se on varausmök-ki, jonka avaimen saa Raimo Pahkalalta.

Aihki on ainoa Susikyrön pihapiirissä oleva rakennus, jossa on sähköä tarjolla läm-mitykseen ja ruoan valmis-tukseen sekä valaistukseen. Rakennuksessa on yksi huo-ne, jossa majoitustilaa viralli-sesti kolmelle hengelle, mut-ta tunturilatuhengen mukaan kämppään mahtuu hyvin nel-jä henkeä, jos lattia tilaa käy-tetään nukkumiseen.

Tuvan saa mukavasti lämpi-mäksi takalla ja lämpöä voi yl-läpitää sähköpattereilla – läm-mitys pelaa, kun muistaa ker-ran vuorokaudessa painaa sei-nällä olevaa sähkökatkaisijaa.

Aihkissa on jääkaappi, säh-kölevy sekä mikroaaltouuni sekä veden keitin. Keittöva-rustuksiin kuuluu myös kuu-den hengen ruokailuastiat se-kä valmistusvälineet.

Aikin verannalta löytyy pöy-tä ja tuolit, jos haluaa nauttia vaikka ”ulkoilmaruokailusta” kauniita maisemia katsellen.

Aihkin pihapiirissä on sau-na sekä pieni puuvarasto. Saunaveden joutuu hakemaan kaivosta, joka on keittokatok-

sen vieressä. Aihkin saunaan käy Susikyrön avain.

Saunomisessa kannattaa käyttää normaalia maalaisjär-keä – puuta menee paljon ja se on kallista -saunan lämmi-tyksessä ja kylpemisessä kan-nattaa muistaa se, että kan-nattaako samana päivänä läm-mittää molempia saunoja!

Ympäristö

Susikyrön ympäristön maasto tarjoaa mahdollisuu-den erilaisille harrastuksille – kalamiehet voivat heittää ver-kot veteen ja kokemuksesta voin sanoa, että ei turhaan – muistakaa ottaa kalamerkit ison kämpän seinältä. Hom-makankaalta löytyy marjat ja sienet. Patikoimaan voit läh-teä ylös tunturiin Vuontipir-tin ohi kohti Hotel-Montellia tai kiertämään vaikka Vuon-tisjärveä.

Tunturilatu on mukana la-tuverkoston ylläpidossa – Su-sikyrön ympäristöstä löytyy sekä perinteiseen että luiste-luhiihtoon sopivia latuja, jot-

ka vievät ylös tunturiin tai kiertävät alhaalla, ja jos päi-vällä ei ole mahdollisuus hiih-tää, niin valaistu latukin löy-tyy. Latukartta on Susikyrös-sä ja sen saa myös Vuontispir-tiltä pientä maksua vastaan.

Latujen kunnosta voidaan olla monta mieltä - oman ko-kemukseni perusteella sanon, että nautin suunnattomasti toissa keväänä niitä hiihtäes-säni – ladut olivat todella hy-vät ja tungosta niillä ei ollut.

Hiihtäjille hyviä latuja, marjastajille marjaonnea, ret-keilijöille retkimieltä ja kalas-tajille kalaonnea, mutta käy-tättehän kalojen käsittelyssä vain kala-asioita, koska jou-kostamme löytyy myös kala-allergisia henkilöitä.

Tunturiladun juhlavuosi tuo varmaan ennätysmäärän käyttäjiä kämpillemme – sopu tilaa antaa – tapaamisiin Susi-kyrössä.

Kämppäterveisin Lea Sarkeala Kämppätoimikunta Tunturiladun johtokunta

Kämppäesittelyssä

Susikyrö

Näkymä Susikyrön läheiseltä jängältä Lumikerolle.

Keittokatoksessa on tunnelmaa!

Susi-Oskari.

Harmaantunut, tunnelmallinen Susikyrö.

8

Teltan perusrakenne on ko-pioitu Erik Pihkalan v 1966 johtaman Grönlannin retki-kunnan käyttämästä teltasta, jossa kupoliteltan kaarien va-raan asetetaan ohuesta ve-denpitävästä kankaasta tehty huppu, jolloin kankai den vä-liin jää eristävä ilmakerros. Parasta teltassa on kankaiden läpi johdettu 25 cm:n pitui-nen pölynimurin letkun- tms. pätkä, joka toimii ilmastoin-tiputkena.

Parannettu painos teltasta kehiteltiin Kavtsissa vuosina 2004–2005, jolloin siihen li-sättiin pituutta 20 cm. Myös kaaret valmistetaan kerhossa. Alumiinisten kaariputkien lii-tosholkit on tehty ruostumat-tomasta putkesta ja ne on työstetty niin, että kaaret ei-vät vääntyile liitoskohdista. Vastaavana talkoolaisena tel-tan kehittelyssä toimi Tuomo Väliaho, joka myös suunnit-teli kaarien taivutusprofi ilin ja työkalun taivutukseen.

Leiripaikan valinta

Paras teltan paikka on sellai-nen, johon käy hieman tuuli, koska silloin sisäkosteus py-syy selvästi vähäisem pänä.

Käyttämässämme teltta-mallissa ei kuitenkaan yleen-sä esiinny häiritsevää koste-utta tuuletusputken ansiosta. Ylempänä maastossa yöläm-pötila on korkeampi kuin esi-merkiksi alhaalla suon reu-nassa tms. pai kassa.

Alustan tamppaus

Lumitilanteesta riippuen aloi-ta pohjan tiivistäminen sot-kemalla ensin jaloin noin 3mx3m ala lumesta tiiviim-mäksi. Sen jälkeen tamppaa sitä sukset jalassa ristiin niin, että se kantaa jalkahenkilön.

Senkin jälkeen ole varovai-nen, koska tampatussa alus-tassa saattaa olla valmistusvi-

ka ja humpsahdat lumeen. Tämä on vaaral lista varsin-

kin teltan pystytysvaiheessa, koska silloin refl eksinomaises-ti tarraudut kiinni teltan kaa-reen ja se saattaa rikkoutua.

Sisäteltan pystytys

Levitä teltta hangelle ja pujo-ta kaaret kanaviinsa siten, että sisäkkäin sopivat kaaret ovat vastakkaisissa ka navissa. Kos-ka yksin et saa lähteä vaelluk-selle, on sinulla kaveri muka-na, joka vetää toista yhteen so vitettavaa kaaren alapäätä mahdollisimman kauas, ettei-vät kaaret jännity liikaa niitä laitettaessa sisäkkäin.

Ennen kaarien yhdistämis-tä on kuitenkin varmistut-tava siitä, että kaaret ovat teltan kaarikanavan pohjassa, siis työnnetty perille asti.

Toinen kaaripari asenne-taan ensin laitetun alapuo-lelta. Niiden yläpäitä sisäk-käin laitettaessa on vieläkin tärkeämpää, että kaarien ala-päitä vedetään ulospäin. Sit-ten solmitaan kalotti nauhoil-la kaariristikkoon ja laitetaan ilmanvaihtoputki paikalleen. Sisäteltta on pystytetty.

Huom! Jos kaarenpäitä si-säkkäin sovitettaessa teltta tuntuu ikään kuin kutistu-neen, eikä anna myö ten niin älä käytä voimaa, vaan tar-kista, ettei sisällä oleva kat-toverkko ole sotkeutunut ja siten estä teltan laajenemis-ta täyteen mittaansa. Sot-keutumista voivat aiheuttaa esimerkiksi kuivatusnaruil-la olevat pyykkipojat, kes-kilenkkiin asennettu kouk-ku tms.

Ulkoteltan asennus

Seuraavaksi laitetaan päällys-kangas sisäteltan päälle ja ilmanvaihtoputki johdetaan kangaskanavan läpi. Päällys-kankaan oviaukon puoleisissa

Kösäkkö-telttaalanurkissa on eriväriset kan-gaspalat helpottamassa asen-nusta.

Kan gas kiinnitetään pujot-tamalla sen nurkissa olevat lenkit sisäteltan kaarien ala-päihin. Lenkkejä on kussakin nurkassa kahta kokoa, joilla voidaan säätää kankaan ryh-dikkyys sopivaksi. Valmiiksi pystytetyn teltan voi myös siirtää tampatulle alustalleen sukset jalassa.

Teltta ankkuroidaan kol-melta sivulta päällyskankaan läpi johdetuilla naruilla. Na-rut ovat kiinnitetyt sisäteltan sivujen räystäissä oleviin kol-mionmuotoisiin renkaiseen joko kiinteästi tai ns. paketti-nappuloilla, jotka pujote taan kolmiorenkaiden läpi.

Jotkut teltat vaativat ra-kenteellisista ominaisuuksis-taan johtuen ankkuroimisen myös nurkistaan, jotta pohja saadaan täyteen laajuuteensa. Oviaukko suunnataan aina myötätuuleen. Myräkällä voi-daan avata katos sen eteen ja tehdä tarvittaessa tuulen puo-lelle suojaseinämäksi lumival-li.

Purkaminen

Se tapahtuu päinvastaisessa järjestyksessä. Ensin poiste-taan päällyskangas. Sitten kaa-rien yläpäitä paine taan vähän alaspäin, jolloin ne löystyvät (ovat samansuuntaiset) ja voi-daan kevyesti nitkuttamalla irrottaa toisistaan. Ensin irro-tetaan alimmainen kaaripari.

Huom! Kun kaaret otetaan pois kanavistaan, tehdään se ehdottomasti työntämällä ne ulos eikä vetämällä. On va-rottava, ettei ulostyöntyvällä kaaren päällä rikota löysänä poimuilevaa telttakangasta.

Keitin

Keittimenä teltassa olemme käyttäneet Optimus Hiker -ni-

mistä keitintä, joka laatikko-mallisena on helppo käsitellä ja avattuna heti käyttövalmis.

Keitin ankkuroidaan alus-vanerin päälle, siihen kiin-nitetyillä, esimer kiksi kouru-pintaisen katto listan paloilla, jolloin keittimen pohja on ir-ti levystä. Polttoaineena käy-tämme lamp puöljyä tai va-lopetrolia, koska niistä ei käyttämissämme lämpötilois-sa muodostu räjähdysherk-kää höyry-il maseosta. Mark-kinoilla on muita kin kei-tinmalleja, mutta esimerkiksi kohmeisin käsin polttoaine-pullojen liittä minen keitti-meen on hankalaa.

Varusteiden kuivatus

Teltan sisällä on kattoverk-ko varusteiden kuivatusta var-ten. Kaarirakenteet eivät kes-tä painavia varusteita, esimer-kiksi saap paita. Teltan seinil-lä olevilta kuivatusnaruilta varusteita ei oteta vetämällä pois, vaan pujottamalla. Na-rujen kiinnityslenkit on om-meltu teltan nurkkasaumoi-hin ja jos ne saadaan ratkea-maan, niin koko sauma saat-taa revetä.

Telttailu tavaksi talvella-kin! Kösä ja Tuomo

Teltan pohjalle levitetään eristeeksi 3 mm:n umpisolu-muovi, joka nousee reunoilta 20-30 cm:n korkeudelle. Tämän ”kokolattiamaton” päälle asetellaan makuualus-tat ja muu kalustus..

Iltaisin pöllytellään makuupussi kuohkeaksi ja lämpi-mäksi niin, että pöllyttäjä on sen ja keittimen välissä. Keittimen toimiessa on muutenkin oltava varovainen, ettei polteta varusteita.

Keittimellä saadaan telttaan yli 20 asteen lämpö ja kat-toverkon tasalla se on jopa 60 astetta. Ilman lämmit-tämistä sisälämpötila on 5-10 astetta korkeampi kuin ulkolämpötila.

Kovalla pakkasella pieni pullo keittimen esilämmitys-spriitä on hyvä pitää öisin lämpimässä, jotta se saadaan syttymään.

Pystytettäessä teltta kovalla tuulella, esimerkiksi 12-14 m/s, on varottava, ettei se karkaa eikä tuuli tyhjennä ah-kiota. Kahden ihmisen voimin pystyttäminen onnistuu, kun teltta ankkuroidaan ensin tuulen puolelta. Kankai-den väliin hankeen voi upottaa sukset pystyyn helpotta-maan tuulen painetta.

Päivätauolla on hyvä pystyttää vain sisäteltta, jonka suojassa voi keitellä, ja samalla teltta ja muutkin varus-teet kuivavat.

Lopuksi kolme hyvää kokemusta teltan käytöstä: Tu-van paikalla oli vain palaneen kämpän savupiippu, en jaksanut kämpälle, enkä löytänyt sitä.

Kokemuksia teltan käytöstä

Absidi ja myrskyliepeet lisäävät käyttömukavuutta. Nopeasti pystytettävä sisäteltta sopii sellaisenaan päivätauolle.

Kattoverkko ja sivunarut varusteiden kuivaukseen.

Keittiö keskellä ja makuutilat sivuilla, alla eristävä solumuovimatto.

9

Johtajasusien harrastusnäytteet

1976116 Toivo Seppälä Hattula Poronhoito Suomessa, esitys poronhoito-organisaation kannalta117 Veijo Taavitsainen Karhula Haltin kukkivat kasvit, jotka tapasimme vaelluksella 10.-19. 7.76118 Erkki Toivanen Vantaa Kirjoitelmia lehdissä119 Jorma Vuorela Hyvinkää Lapin sodan 1944 ja 1945 taistelupaikkojen tutkiminen1977120 Raija Härmä Anjalankoski Vanhoja lappalaisten käyttämiä sairauksien parannustapoja121 Helena Jäntti Suonenjoki Mikä kenkä- mitä kenkään eräretkelle122 Jouko Järviö Keuruu Eräretkeilijän varusteopas123 Jussi Sillander Vaasa Tutkielma Lapinkoirista124 Veikko Tyrväinen Pieksämäki Tutkielma Lapinkoirista1978125 Kalevi Kanerva Turku Ensiapu retkellä126 Kalle Keränen Tampere Ahkio malli Kolbma – tarkka kuvaus ja piirustus127 Liisa Tikka Helsinki Kokemuksia ja ajatuksia eksymisestä erämaassa128 Kari Yrjänäinen Pieksämäki Eräretkeilijän vesistönylitystapoja1979129 Terttu Civill Tampere Lapin raanun historia, käyttö ja kutominen130 Matti Isotalo Espoo Turvekammi131 Tapio Jyvämies Kerava Lapin kultahistoria ja kultamiesten haastatteluja ja kuvia132 Eino Lehtinen Tampere Autiotuvan rakentaminen, piirustukset ja ohjeet133 Olli Mettälä Anjalankoski Luontaiselinkeinoihin kohdistuvista paineista Lapin luontoa hyväksikäytettäessä1980134 Seppo Juurikkala Espoo Rinkkapulkkasarjan suunnittelu, rakentelu, käyttökokeet ja -havainnot1981135 Anja Huhtala Kotka Lapin- ja retkilaulut136 Timo Karttunen Kotka Joiku137 Erkki Kauppila Tampere Kuksan valmistus138 Matti Nurmo Vantaa Maastokertoimen määritys askelmittaria hyväksikäyttäen139 Reijo Pasanen Joensuu Tornion Lapin kasvisto välillä Abisko-Kebnekaise140 Nikolai Silen Hämeenlinna Lapin retkeily ja valokuvaus141 Veikko Stark HämeenlinnaTutustuminen ja perehtyminen suurtuntureiden luontoon sekä ko- kemusten hyödyntäminen eräopaskoulutuksessa Jatkuu seuraavassa numerossa

Susi-valiokunta

Hyvä tunturilatulainen! Jäsenmaksujen perintä on

menossa, olethan tarkkana ja maksat jäsenmaksusi ehdot-tomasti saamallasi Tunturila-dun tilisiirrolla siinä olevaa viitenumeroa käyttäen, silloin jäsenmaksusi ohjautuu oikein eikä turhia karhukirjeitä tule.

Älä myöskään muuta jä-senmaksun summaa, jos lisää perheenjäseniä liittyy samas-ta taloudesta tai luovut ker-

Jäsenmaksuistahonjäsenyydestä niin ilmoita siitä minulle niin lähetän uuden laskun.Ole hyvä ja lähetä osoitteen muutokset ”olemme muuttaneet” -kor-tilla tai sähköpostilla pirjo.sinilehto@kolumbus.fi Ilmoitathan kaikki mukanasi muuttavat jäsenet.

Kavtsilaiset tekevät muutos ilmoitukset Vappu Hietalalle.

Riemukasta talvenaikaa kai-kille!

Jäsensihteeri Pirjo

Raimo Pahkala,puheenjohtaja, Okta, Honkakatu 10, 87100 KAJAANIraimo.pahkala@nic.fi , (08) 637 009, 040 839 6638Sirpa Alapuranen, varapuheenjohtaja, kerhoasiainhoitaja, Kavtsi, Vallikatu 5–7 A 4, 02600 ESPOO, sirpa.alapuranen@luukku.com, (09) 298 9881, 040 860 5148Tapani Ilvonen, Kumpe, Kalevankatu 22 as 5, 45100 KOUVOLA, stalo@suomi24.fi , 0400 158 256Paavo Kramsu, Logi, Lauklähteenkatu 6 A 23, 20740 TURKU, (02) 469 8449, 040 706 2764paavo.kramsu@luukku,comMarja-Liisa Mäki, taloudenhoitaja, Alppas, Torikatu 10 as 6, 13100 HÄMEENLINNA, marja-liisa.maki@fortum.com, (03) 675 9061Lea Sarkeala, Njeallje,Pirtinranta 2 C,

Johtokunta ja toimikunnat78200 VARKAUS, lea.sarkeala@luukku.com(017) 556 5400, 0400 299 956Markku Salminen, Kuokte, Vuoritie 24, 04400 JÄRVENPÄÄ, markku.a.salminen@netti.fi , (09) 291 9916 k, (09) 2719 2458 t, 040 548 4600Hanna Sinilehto, Kolbma, Männiköntie 5 B 20, 05830 HYVINKÄÄ, hanna-mari.sinilehto@vtt.fi , 040 747 7479Veijo Taavitsainen, Kuovza, Suontaustankatu 13, 48720 KYMI, veijo.taavitsainen@andritz.com, (05) 281 249, 020 450 5006

Toimihenkilöt

Riitta Gerlin, sihteeri, Kavtsi, Maria Jotunin tie 10 E 52, 00400 HELSINKI, iitu.gerlin@kolumbus.fi , 040 707 4598Satu Ojala, toimitussihteeri, Geatki, Karpintie 13, 32700 HUITTINEN, satu.ojala@huittistensanomalehti.fi, (02) 560 1085 t

050 523 4844Pirjo Sinilehto, jäsensihteeri, Kolbma, Veisunkatu 14 as 5, 33820 TAMPERE, pirjo.sinilehto@kolumbus.fi , (03) 266 2592 k, 040 763 1109Pekka Kallio, kämppäisäntä, Logi, Kalttasuo, 20660 LITTOINEN, pekka.kallio@hartela.fi

Toimikuntien ja työryhmien jäsenet KoulutustoimikuntaMarita Maula (pj, 040 509 4412, marita.maula@kolum-bus.fi ), Hanna Sinilehto, Sirpa Alapuranen, Martti MäkeläKämppätoimikuntaPekka Kallio (pj, 050 527 2796, pekka.kallio@hartela. fi ), Lea Sarkeala, Tapani Ok-sanen, Unto Flinkman, Unto OranenRetkitoimikuntaMarkku Salminen (pj, 040 548 4600, markku.a.salminen @netti.fi ), Tapani Ilvonen, Matti Häppölä, Tommi Avi-kainenNuorisotoimikuntaPaavo Kramsu (pj, 040 706

2764,paavo.kramsu@luukku. com), Pekka Vuorisalo, Raija PalosaariSaamelaistoimikuntaRitva Loimio (pj, 040 552 1037, riloimio@cc.jyu.fi ), Lea Sarkeala, Liisa Haapalainen, Juhana HämeSusivaliokuntaVeijo Taavitsainen (pj, 05 281 249, veijo.taavitsainen@ andritz.com) Terttu Civil, Pauli Hulkkonen, Pirjo Jau-hiainen, Marita Maula, Matti ReittamoTiedotustoimikuntaSatu Ojala (pj, 050 523 4844, satu.oja la@huitt i s tensa-nomalehti.fi ), Riitta Gerlin, Juhana Häme, Raimo PahkalaTyövaliokuntaRaimo Pahkala (pj, 040 839 6638, raimo.pahkala@nic.fi ), Marja-Liisa Mäki, Sirpa Ala-puranen, Riitta GerlinKerhoasiainhoitajaSirpa Alapuranen (040 860 5148, sirpa.alapuranen@luuk-ku.com)60-vuotistoimikuntaRaimo Pahkala, Timo Tulos-maa, Markku Salminen, Riit-ta Gerlin

Terveisiä Turusta sunnuntai-na 22.1.2006 -22 astetta, talvi on nyt meilläkin.

Tunturilatulehdessä nro 3/05 kerrottiin jo Lapin tuki-kohtien korjaussuunnitelmis-ta tuleville vuosille.

Kesätalkoiden 2005 (Ky-rössä) jälkeen oli tunturilatu-laisia vielä viettämässä ruskaa Kiisalla viikoilla 36 ja 37.

Tämä ahkera väki ryhtyi heti töihin ja niin saatiin vie-lä ennen talven tuloa mm. ra-kennettua imeytyskenttä sau-nan harmaavesille. Tämä sa-ma työ pitää vielä hoitaa kun-toon muissakin tukikohdissa lähivuosina.

Kiisalla korjattiin myös sau-naa sisäpuolisesti, siistittiin käy-mälä ja jätekuoppa-alue, tietä paranneltiin, kämpän yläpe-teille uudistettiin kaiteita, teh-tiin polttopuita talveksi omal-ta tontilta, siistittiin ympäris-töä ja varastoa järjesteltiin.

Kyrössä Pekka Huttusen ja Tapani Oksasen johdolla kor-jailtiin saunarakennuksen ik-kunoita ja polttopuut laitet-tiin talveksi sisään. Lisäksi sii-voiltiin ympäristöä.

Korjaus- ja huoltotöitä on edelleen runsaasti tekemättä, siksi olisi hyvä, jos saataisiin tunturilatulaiset runsaslukui-sesti tulevan kesän talkoisiin mukaan.

Päätyö tulee olemaan Akukammin uudelleen ra-kentaminen (Tunturiladul-le tärkeä asia).

Rakennusasiat on sovittu tarkasti Metsähallituksen edustajan ja Utsjoen kunnan rakennustarkastajan kanssa.

Varsinainen talkoo on vii-kolla 31/2006. Osa talkoo-laisista voisi tulla jo viikolla 30 järjestelemään tulevaa työ-tä (käymälän rakentaminen, rak.tarvikkeiden lajittelua ja vanhan kammin purku), yn-

Akukammin talkootnä muonitus- ja huoltotöiden sekä majoituksen järjestely.

Asuminen tapahtuu teltoil-la ja (Akumajalla, jonne käve-lymatka yhteen suuntaan on 10 km).

Tunturilatu tarjoaa veloi-tuksetta aamupalan ja lämpi-män aterian päivittäin (en-nakkoilmoittautuminen tärkeä huolto ja ruokailu-järjestelyn takia).

Akukammilla tarvittaisiin viikolla 31:

7-10 rakennusmiestä tai rakennusnaista

5-6 henkilöä avustaviin töi-hin

3-4 henkilöä huolto- ja keittiötöihin

viikolla 30: 4-5 henkilöä etukäteis-

valmistelutöihin.Lisäksi tarvittaisiin Kiisalla

viikolla 31 6-7 henkilöä syk-syllä 2005 aloitettujen kor-jaustöiden saattamiseksi val-

miiksi. (vesikatot, saunara-kennuksen lattian korjaus ja ympäristön siistiminen sekä tien korjausta ja polttopuiden tekeminen).

Pekan Kammin korjaus jää vuodelle 2007, samoin keitto-katossuunnitelman toteutus.

Talaksen korjaustyöt jäävät myös vuodelle 2007.

Kyrössä talkoot viikkoa en-nen susiaisia 2006 (asiasta kerrottu Tunturilatulehdessä nro 3/2005), tästä talkoo-viikosta tarkemmin lehdessä 2/2006.

Akukammin ja Kiisan talkooviikoille ilmoittautu-minen:

Pekka Kallio puh. 050 527 2796Lea Sarkeala puh. 0400 299 956

Pekka Kalliokämppäisäntä

Tunturilatu ry

10

Erätaitoja ja elämyksiä- Tunturilatu 60 vuotta

Lukusanat

0 nollla siinä on to-

Saamelaiset numerot kiinnostanevat tunturilatulaisia. Ovat-han paikalliset tunturikerhot nimet ty niiden mukaan. Mutta kuten näette, numerot kymmenestä eteenpäin ovat pitkiä ja hankaliakin lantalaisille. Niinpä otettiin käyttöön kaikin ta-voin sopivat eläinten nimitykset alppas (ilves), kumpe (susi), kuovza (karhu), geatki (ahma) ja njalla (naali) - mitähän seu-raavaksi. Tiedot olen poiminut pohjoissaamen oppikirjasta Saamen kielen peruskurssi DAVVIN 1.

Saamea

della 3 ällää1 okta2 guokte kuok´te

3 golbma kol´bma4 njeallje n’eal’l’l’e5 vihtta vihhta6 guhtta kuhhta7 cieza tsietsa8 gávcci kaavhtsii9 ovcci ovhtsii10 logi lokii11 oktanuppelohkái12 guoktenuppelohkái13 golbmanuppelohkái14 njealljenuppelohkái15 vihttanuppelohkái

16 guhttanuppelohkái17 ciezanuppelohkái18 gávccinuppelohkái19 ovccinuppelohkái20 guoktelogi

30 golbmalogi90 ovccilogi100 cuodi

Järjestysluvut

1. vuosttas

2. nubbi3. goalmmát4. njealját5. vidat6. gudat7. cihccet 8. gávccát9. ovccátl10. logát11. oktanuppelogát12. guoktenppelogát

jne100. cuodát (tsuodat)

Tunturiladun juhlavuoden kunniaksi

ONNEA 60-VUOTIAALLE eli LIHKUSÁVALDA-

GAT GUHTTALOGI -JAHKÁSAS !!!

toivottaa Ritvis

11

Löydät meidät myös netistä:

www.tunturilatu.fi www.kerhot.tunturilatu.fi

12

Kuonjarjohkan tunnelmaa

Oli hämmentävää astua uu-teen Kuonjarjohkan kämp-pään: vaaleat seinät ja laverit ja upouudet maalipintaiset kauniinvihreät pöydät ja pu-naiset lattiat. Olihan tottunut pikemminkin tummiin rosoi-siin hirsiseiniin ja kalustei-siin.

Monet surivat sitä, että van-ha kämppä oli purettu. Mut-ta uusi osoittautui oikein hyväksi ja toimivaksi. Viisi taivaltajaa Pohjois-Suomesta, mm. puhelias Maija ja po-romies, olivat miehittäneet alapedit. Yläkerta oli siis meil-le. Koska ilta oli kaunis, halusimme kuitenkin kokeil-la Kuonjarvarrille (1044m) menoa, vaikka jo alhaalla oli vaikeakulkuista teräväkivistä rakkaa ja ylempänä rinne jyrkkeni ja oli vierivää soraa.

Tässä oli jo haastetta! Mut-ta etenimme rauhallisesti ja saavutimme huipun. Riemu oli suuri! Se oli valokuvan paikka! Vilkutimme kämppä-kavereillemme huipulta, ku-ten olimme luvanneet.

Ilta sujui rattoisasti. Saim-

Haaveesta totta! Toinen osa kumpelaisten tarinasta Kilpisen vaelluksella, ensimmäinen osa julkaistiin lehden viime numerossa.

me kuulla hersyviä juttuja Lapista pohjoisen kielellä.

Neljännen päivän aamu-na aurinko nousi n. klo 6. Juuri silloin uninen katseeni osui pieneen ikkunaan. Tai-vas oli tunturinlaella käsittä-mättömän kaunis: kuin juuri laveerattu pastellisävyisin ve-sivärein.

Nukahdin uudelleen. Kämppäkaverimme lähtivät Kilpiselle. Tähän heräsimme. Maija kuiskasi vielä aamu-hämärissä ennen lähtöä, mit-kä kaikki tunturit kannattaisi valloittaa. Hyvää matkaa heil-le ja meille!

Myöhemmin aamulla sää alkoi olla tuulinen ja tuhrui-nen, mutta halusimme hui-puttaa lähellä olevan Kah-perusvaaran (1147m). Sade-viitta vain päälle ja ylös rak-kaista rinnettä. Huipulla tuuli kovaa, mutta näkymät olivat uljaat. Kaukana oleva paljak-ka oli kauniin marjapuu-ronpunainen. Jossain paistoi aurinko pilvenraosta valaisten tunturinrinnettä ja sen väre-jä. Laskeuduimme helpom-paa lännenpuoleista rinnettä alas.

Oletko käynyt Jollanoaivilla?

Viides päivä valkeni myrs-kyisenä ja sateisena. Tuskin pysyi pystyssä, mutta mat-kaan oli lähdettävä. Olimme menossa etelään Terbmiksel-le. Koko päivä oli rankkaa kivikossa vaeltamista.

Minulle valkeni viimeistään nyt, mitä on kulkea han-kalassa, suurikivisessä, pai-koin liukkaassa rakassa tuulen tuivertaessa sadeviitta päällä! Keskellä pahinta rakkaa viitta nousi edestä niin, etten näh-nyt mihin astua. Yritin ottaa sen pois onnistumatta. Kiro-sin ump´sukkelissa viitan alla itsekseni pääsemättä minne-kään.

Onneksi Tasi huomasi toi-vottoman tilanteeni ja tuli pe-lastamaan. Teimme solmut si-vuille helmaan, se auttoi. Las-keuduimme lopulta Terbmik-selle Salmikurun länsipuolella olevaa rinnettä. Ja pitkästä ai-kaa näimme tunturikoivuja rinteessä.

Söimme jotain ensihätään ja painuimme kaikki punk-kaan lepäämään. Unenhor-roksen läpi kuulin, kun Heik-ki ohimennen kokeili, lähti-sikö joku vielä Jollanoaiville (1034m). Virkistyin alta ai-kayksikön, minähän olin tul-lut huiputtamaan!!! Niin Tasi, Heikki ja minä lähdimme il-lansuussa sateessa.

Alku oli helppoa, mutta sit-ten tuli vaikea paikka, jyrkkä pitkä rakkainen ylärinne. Tus-kin näin pienikokoisena jät-tiläismäisten kivilohkareiden taakse, huippu siinsi toivot-toman kaukana ja alkoi sataa räntää. Tarrauduin molem-milla käsillä teräviin kiviloh-kareisiin vetäen itseni kivien päälle. Nyt tarvittiin kärsiväl-lisyyttä ja sisua!

Sinnikäs ponnistelu kannat-ti. Ylhäällä tunnelma oli une-

nomainen: oli utua, kivet oli-vat tähtimäisten lumihiutalei-den koristamia. Huipulla ei ollut yhtään näkyvyyttä, mut-ta maali oli saavutettu! Juuri kun aloitimme laskeutumisen, pilvet alkoivat rakoilla. Edessä yht´äkkiä avara tunturimaise-ma ja vastapäätä oleva Tier-bmesvarri koko komeudessaan jylhine, tummine ilmeineen katsoi meitä kuin Ukko Juma-la, arvoituksellisena.

Huomenna sinne! Alhaalla kysyin Heikiltä voisiko tämän huiputtamista suositella. Tuli hiljaisuus. Ja lopulta vastaus:

”Jos tapaa oikein leuhkan kulkijan, joka kehuu huipu-tuksillaan voi kysyä, oletko käynyt Jollanoaivilla?” Tämän jälkeen tunsin itseni tosi san-kariksi! Kello oli pian 22 ja aurinko mennyt jo mailleen.

Niin kaunis on maa!

Kuudennen päivän aamu-na lumi oli peittänyt Tier-

bmesvarrin (1032m). Päi-vällä lumi kuitenkin suli ei-kä nousu Terbmisjärven län-sipuolelta tuntunut vaikealta.

Rinteessä havaitsimme naa-lin pesäkolon. Vastakkaiselle rinteelle heijastui kaunis sa-teenkaari. Huippu löytyi ja laelta näimme vielä kaikki valloittamamme tunturinhui-put!!! Ne vilkuttivat meille eri suunnilta kairaa. Oli juhlalli-nen olo!

Nyt oli aika laskeutua tä-män vaelluksen viimeiseltä tunturilta. Tasi, Esko ja Hel-ka lähtivät alas jyrkkää lou-hikkorinnettä. Minä arvioin sen liian vaaralliseksi itselleni. Heikin kanssa palasimme ta-kaisin laelle ja etsimme Tier-bmesvarrin itälaidalta tur-vallisen alastulorinteen. Mat-kalla löysimme sievän hiek-kapohjaisen lompolon, mikä suorastaan houkutteli uimaan ja tunturipuron varrella oli upeita tunturipoimulehtiä kukassaan. Kannatti mennä pidempää reittiä!

Seitsemännen päivän aa-

muna kohti Kilpistä. Maasto oli alkumatkasta märkää. Nyt hyppelimme mättäillä jo ke-vyesti. Tsahkaljärveä lähesty-essä avautui sykähdyttävä nä-ky: Saana veden kalvolla, tunturikoivut kummuilla kirkkaankeltaisina, kaukana siniset terävähuippuiset tun-turit ja yllä pilvipoutainen tai-vas.

Ummistin varovasti silmäni ja näin tunturikukat matkan varrelta (minulle kaikki uu-sia): jääleinikin, tunturikalli-oisen, liekovarpion, ruohoka-nukan, tunturikohokin, sieli-kön, kultarikon ja tähtirikon, ´sieluni kukan´.

Sisälläni alkoi soida hiljaa Kai Chydeniuksen

”Niin kaunis on maa, niin korkea taivas, soi lintujen laulusta kukkiva kunnasja varjoisat veet, niin varjoisat veet.”

Teksti: Pirjo Kukkonen Kuvat: Heikki Jahkonen ja Taisto Tasma