KIILLOTUS

METALLIN KIILLOTUS

• Tarkoittaa metallien, yleensä ruostumattoman teräksen tai alumiinin, kiillotusta erilaisilla menetelmillä. Myös kromattua terästä kiillotetaan.

Esikäsittely

Työ alkaa pesemällä kappale hyvin rasvasta ja muista roskista. Sen jälkeen voidaan aloittaa poistamaan maaleja kappaleesta, jos siinä maalia on.

Maalinpoistoon voi käyttää monenlaista menetelmää. Maalin voi poistaa maalinpoistoaineella, hiomalla tai teräsharja- tai nailonlaikalla. Hiominen on työläin, mutta yleensä paras tapa poistaa maalit.

Maalien poiston jälkeen täytyy pinta tasoittaa tavalla tai toisella. Tämä vaihe tehdään yleensä hiomalla käsin karkeaa hiomapaperia käyttäen. Riippuen pinnan epätasaisuudesta ja naarmujen syvyydestä voidaan päätellä aloituspaperin karkeus. Eli mitä rosoisempi pinta sen karkeampi paperi. Suositeltavia karkeuksia hiontaan on:

240 400 600 1000 1200 1500 2000 (2500)

Hionta Paperin tulee olla vesihiomapaperia ja hionnan on tapahduttava runsaan veden alla, koska

kuivana tulee isoja naarmuja helposti. Pohjahionta, eli se jolla hiotaan epätasaisuudet pois vie kaikkein eniten aikaa ja tässä ei

kannata oikoa, koska oikotietä onneen ei ole. Kun kaikki naarmut ovat poissa niin on aika siirtyä hienomman paperin seuraan, jolla hiotaan

karkeamman paperin jättämät jäljet pois ja niin edelleen. Hionta kannattaa ensin tehdä yhteen suuntaan ja tehdä yhdensuuntaisia naarmuja ja sen jälkeen vaihtaa suuntaa 90°. Tällä menetelmällä naarmut näkee paremmin ja lopputuloksesta tulee parempi.

Kiillotus Kun kappale on hiottu huolellisesti loppuun asti on kiillotuksen aika. Tähän vaiheeseen

tarvitset mirkelin, sähköporakoneen, hiontavahoja ja kiillotusainetta. Mirkeliin tarvitsee kangaslaikan johon voi laittaa hiontavahoja ja porakoneeseen tarvitsee lumppulaikan johon laittaa kiillotusainetta.

Tarvikkeita kiillotukseen voi ostaa paikallisista sekatavara ja rautakaupoista. Laikkojen hinnat pyörivät 5-20€ välillä ja vaha ja kiillotusaine maksaa noin 15-25€.

Kiillotusvaiheessa mirkelissä pyörivään laikkaan painetaan vahatankoa johon vaha sulaa. Sen jälkeen otetaan hiottu kappale käteen ja aletaan painamaan sitä kohtuullisella voimalla pyörivää laikkaa vasten. Vahaa tulee lisätä sopivin väliajoin ja laikka tulee myös puhdistaa teräsharjalla ennen käyttöä.

Vahoja on monenlaisia, mutta normaali harrastelija pärjää kahdella. Esikiillotusvaha ja loppukiillotusvaha ovat hyvät tähän tarkoitukseen. Kuten nimi kertoo aloitetaan ensin esikiillotusvahalla ja sen jälkeen siirrytään loppukiillotusvahaan.

Vahalla kiillotus

Lumputus eli loppukiillotus Tässä vaiheessa tarvitset sähköporakonetta johon on pehmeä puuvillalaikka, mutta myös

mirkelissä oleva puuvillalaikka kelpaa. Koskaan ei tule käyttää samaa laikkaa kuin vahojen kanssa!

Tue osa tai porakone tukevasti kiinni ja levitä siihen kiillotusaine. Levitykseen voi käyttää itse laikkaa tai levittää aineen tasaisesti pinnalle.

Sen jälkeen vain laikka pyörimään ja aletaan painamaan osaa laikkaa vasten. Aluksi voi näyttää että osa tummuu ja aine ei tehoa, mutta kunhan aine vähenee ja pureutuu metalliin alkaa kiilto näkyä paremmin. Tässä vaiheessa tulee esiin kaikki epätasaisuudet ja naarmut mitä kappaleeseen on jäänyt.

Kiillotusaine jättää jonkunlaisen suojaavan kerroksen pintaan, mutta esimerkiksi alumiini alkaa välittömästi hapettumaan joten pinta tulisi suojata jollakin tavalla.

Pinnan suojaaminen Osa kiiltää nyt, mutta se täytyy vielä suojata jotenkin tummumiselta ja hapettumiselta.

Kaikkihan tietysti tietävät että alumiini ja happi yhdessä tekevät rumaa jälkeä. Jos pinnan lakkaa siitä lähtee kiilto, eli vaihtoehdoksi jää esimerkiksi kovavahat. Vahapinnan joutuu uusimaan jotakuinkin 3kk välein, yleensä riippuen kuinka likaisissa

olosuhteissa liikutaan. Osat kuitenkin tummuvat ja muuttuvat hieman mattapintaisiksi ajan kanssa, mutta niiden ehostamiseen riittää pelkästään tuo puuvillalaikalla vedettävä vaihe.

Myös vanhan koulukunnan tapa on upottaa kappale sinoliin heti kiillotuksen jälkeen ja antaa kuivua niin pintaan muodostuu suojaava kerros joka estää hapen pääsyn kappaleen pinnalle.

Tiivistelmä Varaa siis paljon aikaa ja kärsivällisyyttä jos tähän projektiin meinasit ryhtyä. Sormet tulee olemaan ruvella ja kärsivällisyys meinaa loppua, mutta kyllä se

lopputulos on aina sen arvoinen. Rahallisesti tämä ei ole kovin suuri panostus, mutta kyllä laikat kuluvat ja

aineet myös, joten aika ajoin joutuu hakemaan uusia laikkoja ja aineita. Peilipintaa havitellessa pidä huumori tallessa ja tee yksi kappale kerrallaan

huolella, että jäljestä tulee parasta mahdollista.

LOPPUTULOS