Lokakuu 2013 64. vuosikerta – N:o 10

Edellä oleva teksti voi vaikuttaa hämäräl-tä unikuvalta, mutta se on kaikilta osiltaan toteutunutta todellisuutta. Venäjän keisari Aleksanteri I ja Ranskan hallitsija Napoleon I kokoontuivat rauhantekoon kaupungissa, jonka nimenä on viime sotien jälkeen ollut Sovetsk ja sijainti nykyiseen Venäjään kuulu-van Kaliningradin alueella. Kaupunki on alun perin saksalaisen ritarikunnan perustama ja sijainnut perinteisen Itä-Preussin puolella. Se on rajakaupunki, Liettuan alue alkaa välittö-mästi kaupungin pohjoispuolelta. Kaupunki opittiin aikanaan tuntemaan nimellä Tilsit. Ja kyllä… laajalti tunnettu sekä pidetty Tilsit-juusto on sieltä peräisin. Nykyisin yritetään juustoperinnettä jatkaa, mutta tuotemerkki Sovetsky-juusto ei ole vielä päässyt edeltäjän-sä asteelle.

Nyt täsmentyi, että laajassa Venäjänmaassa Sovetsk/Sovetski/Sovjetskij –paikkakun-tia on nimetty useammille alueille. Oman Johanneksemme ja Tilsitin lisäksi kolmas vas-taava löytyy ainakin Hanti-Mansian alueelta heti Uralin itäpuolelta. Nimeäminen tai uus-nimeäminen on ollut tehokas todiste neuvos-tovallan voimasta. Onhan koko Kaliningradin alue nimetty vanhimman linjan kommunis-tijohtajan ja muodollisen valtionpäämiehen Mihail Kalininin mukaan. Saksalainen pe-rinteinen Königsbergin kaupunki alkoi elää toisenlaista aikaa. Tilsit saattoi myös herät-tää nimenä liikaa historiallisia mielikuvia ja muutos on häivyttänyt Aleksanterin kokemaa altavastaajan leimaa.

Mikä johti neuvottelupöytäänTilsitin tapahtumat ajoittuvat kesään 1807. Eurooppa oli jo vuosia kokenut sodan mels-keitä. Ranskan armeija oli nopealiikkeinen ja taistelukentät vaihtuivat sen mukaises-ti. Ranskan päävihollinen oli Englanti, joka haluttiin eristää saarelleen. Merivaltiolla oli kuitenkin valtaa maailman merillä ja Ranska pyrki sodalla tai sopimuksilla sulkemaan sa-tamat viholliselta. Valtiot, jotka eivät olleet Ranskan puolella, olivat vihollisia, ja sotaa oli käyty Itävaltaa, Venäjää ja Preussia vastaan. Napoleon hoiti sotilastoimiaan niin, etteivät viholliset päässeet yhdistymään, vaan joutui-vat yksi kerrallaan kohtaamaan ammattiar-meijan voiman.

Myös Ruotsi oli sotaleikeissä mukana. Sillä oli edelleen pieniä vanhoja valloitusalu-eita Saksan pohjoisissa osissa ja niitä haluttiin puolustaa. Englanti oli Ruotsin puoliviralli-sena liittolaisena, kummastakaan ei ollut toisilleen merkittävää apua. Ruotsin kunin-kaan Kustaa IV Adolfin julmimpana soti-lassaavutuksena voidaan pitää julistusta, jonka mukaan Napoleonia ei saanut kutsua M. (arvoisa herra) Buonaparteksi, vaan N. Buonaparteksi. Napoleonin silmin Ruotsi oli harmiton vastus, mutta edusti vihollisleiriä.

Venäjän nuori ja kunnianhimoinen keisa-ri Aleksanteri I oli vastustajana toista maata. Suuriakin taisteluja oli käyty Napoleonin voi-toksi, mutta suuressa maassa riitti miesvoi-maa. Sotataitoisia upseereja siirtyi muualta Euroopasta Venäjän vahvistukseksi. Venäjä halusi lisätä alueitaan samoilla Itämeren ran-noilla kuin Ranskakin. Kesään 1807 mennessä Napoleon oli pehmittänyt Preussin sanelu-rauhan tilaan. Aleksanteri ilmeisesti tulkitsi, että Preussi oli kuluttanut Napoleonin voi-mia riittävästi ja lähti kesäkuun alussa hyök-käyssotaan. Venäjä haki samoin Preussista ja Puolasta itselleen lisävaltaa. Aleksanteri saa-vutti pienemmissä taisteluissa menestystä, mutta hävisi ratkaisevan suurtaistelun.

Napoleonin lähipiirille hallittavaksi. Muun muassa Puolasta pääosat, joita Aleksanterikin oli havitellut.

Tilsitin tapahtumista voi vetää suorat yhtäläisyysmerkit elokuussa 1939 tehtyyn Saksan ja Neuvostoliiton väliseen hyökkää-mättömyyssopimukseen. Aivan samalla ta-valla neuvottelun osapuolet jakoivat lähiajan eurooppalaiset etupiirinsä, aivan samalla ta-valla Suomelle varattiin paikka itäisemmän puolen palkintokaapissa, aivan samalla tavalla osapuolet rauhoittivat keskinäiset taistelun-sa voidakseen menestyä muilla sotatantereil-la paremmin, aivan samalla tavalla osapuolet pelasivat aikaa ja siirsivät todennäköistä keski-näistä yhteenottoaan sopivampaan vaiheeseen. Lisäksi neuvottelujen virallinen pöytäkirja tai sopimus paljasti todellisista sopimisista vain osan kummassakin tapauksessa.

Mitä Tilsitin jälkeenNapoleon vältti kahden rintaman sodan. Tilsitin jälkeen hänellä oli mahdollisuus suun-nata lisää voimaa Espanjan ja Portugalin alu-eelle. Seuraavien vuosien aikana varsinkin Espanjassa käytiin katkeraa sotaa tavalla, jonka sanotaan synnyttäneen nykymuotoisen sissisodankäynnin. Espanjalaisen taiteilijan Francisco Goyan järkyttävät kuvat sodasta kumpuavat näiltä vuosilta.

Runsas puoli vuotta Tilsitin jälkeen Aleksanterin joukot ryhtyivät Suomen valta-ukseen. Ajankohta oli valittu taitavasti. Meri oli jäässä eikä Ruotsin laivastosta ollut huol-ta. Jopa Suomenlinnan uudehkot varustukset vallattiin ilman laukaustakaan. Armeijamme pääjoukot vetäytyivät ilman merkittäviä tais-teluja Savoon sekä Pohjanmaalle asti, siellä kyllä taistelukosketus oli jatkuvaa. Suomi oli sodassa, johon emämaa ei pystynyt eikä osan-nut tukeaan antaa. Kuningas Kustaa IV Adolf ymmärsi sentään vapauttaa surkeissa talvilei-rioloissa elävät upseerit peruukkien puuteroin-tipakosta, mikä virallisella kuninkaan käskyllä julkiluettiin. Seuraava vuosi 1809 toi väliaikai-sia takaisinvaltauksia, mutta suuressa kuvassa Ruotsi-Suomen armeija oli tautien ja taistelujen runtelema ilman merkittäviä uusia vahvistuk-sia ja toimivaa huoltoa. Lopputulos oli sinetöity ja Suomi siirretty uuteen hallintaan.

Napoleonin ja Aleksanterin välinen sopi-mus alkoi kuitenkin menettää merkitystään. Ilmeisesti molempien omat intressit alkoi-vat kulkea eri suuntaan. Kesäkuussa 1812 Napoleonin joukot ylittivät Niemen-joen useassakin paikassa, myös Tilsitissä. Taistelu Venäjästä oli alkanut. Venäjän pääjoukot vält-tivät saarrostusuhan vetäytymällä, ja se pääsi yhdistämään kahtia jaetun armeijansa. Harvat suuret taistelut päättyivät ranskalaisten voit-toihin, mutta taistelut kuluttivat hyökkääjää enemmän kuin puolustajaa. Moskova saavu-tettiin ja ranskalaiset joukot lähtivät palavasta kaupungista voimansa menettäneinä takaisin talven selkään. Paluu muuttui paoksi, ja käy-tännössä Ranskan armeijan vahvuus jäi sille tielle.

Historiallinen erikoisuus on, että Hitler kävi Tilsitissä noin puoli vuotta ennen toisen maailmansodan syttymistä. Käynnin perus-aiheena oli saksalaistaustaisen Memelin alu-een siirtäminen puolipakotetuin sopimuksin Liettualta Saksan osaksi. Tilsit on kaikesta päätellen ollut hänellekin symbolinen esiku-va sopimisen malliksi. Ensin Puola välipa-laksi, sitten aluevaltauksia lännessä ja lopulta joukkoja marssitettiin Napoleonin tapaan itä-rintamalle, tosin enemmän motorisoituina. Eväitä oli enemmän, mutta syödyiksi ne kui-tenkin tulivat tunnetuin seurauksin.

Eurooppa jaettiin Sovetskissa

Oli pakko nöyrtyä neuvottelupöytään. Napo-leon valitsi rauhansopimusten paikaksi Tilsitin, joka oli juuri ja juuri Preussin puolella ja samalla jo rajakaupunki Venäjän suuntaan.

Mistä Tilsitissä sovittiinNeuvottelut järjestettiin heinäkuun alku-päivinä 1807 kaupungin läpi virtaavaan Niemen-joen laineilla; tapahtumaa varten oli varustettu erikoislautta. Napoleonin näytös oli monivaiheinen ja kesti useampia päiviä. Neuvottelupöytään astui ensimmäisenä kei-sari Aleksanteri. Napoleonin taktiikka yllät-ti hänet. Venäjältä ei vaadittu maa-alueita eikä mitään kohtuutonta korvausta. Sen si-jaan Napoleon tar josi liittolaisuutta, Venäjän liittymistä yhteiseen rintamaan Englantia vastaan. Napoleon tarjosi lisäksi kaksi pork-kanaa, joista toinen oli yhteistyö Turkkia vas-taan eteläisellä rintamalla. Tämän on täytynyt tuntua maukkaalta porkkanalta, koska soti-minen Turkkia vastaan oli Venäjän hallitsi-joiden yksi perintötekijöistä. Toinen porkkana liittyi Ruotsiin, joka piti Venäjän painostuk-sin saada pois Englannin tukijoiden joukosta. Pöytäkirjojen ulkopuolelta Suomi on ilmeises-ti ollut pohjoinen palkkio, johon Aleksanteri sai vapaat kädet. Liittolaisuuteen kuului tie-tysti keskinäinen hyökkäämättömyyssopimus eli määriteltiin rajat, joiden yli kumpikaan ei toisensa vallan alueille astu sotilasvoimin. Eurooppa jaettiin näiden kahden vahvan hal-litsijan kesken.

Kaksi päivää myöhemmin Napoleon teki rauhan Preussin kanssa. Preussia ei valtiona lopetettu, mutta se menetti alueistaan puolet

Johtavat valtiomiehet kokoontuivat Sovetskiin allekirjoittamaan rauhansopimusta. Samalla Keski- ja Pohjois-Eurooppaan vahvistet-tiin uusia hallintoalueita, siirrettiin valtiorajoja ja epävirallisesti jaettiin Eurooppaa omiin etupiireihin. Suomi oli yksi pelinappula hallitsijoiden pelissä ja viiden vuoden kuluttua myös karjalainen kansa Kannaksella tai Laatokan rannoilla koki kokouksen seuraukset.

Itämeren alueen kartta 1807, Ruotsiakin kuvassa Itämeren länsipuolella.

Napoleon I valtansa kukkuloilla.

Aleksanteri I , kuva Helsingin Yliopiston kokoelmissa.

Näkymä Sovetsin pääkadulle, jota myös Lenin patsaana tarkastelee. Kaupungin saksalainen perusta näkyy katukuvassa.

Jatkuu takasivulla...

Lokakuu 2013 – No. 102

Aineiston toimittaminenAineiston toimittamiseen on käytettävissä useita eri vaihto ehtoja. Mieluiten otamme vastaan valmiiksi sähköiseen muotoon tehtyä aineistoa eli sähköpostilla tai levykkeillä toimitettua, mutta kaikki perinteiset menettelytavat ovat edelleen myös käytössä.

Sähköpostin voit lähettää osoitteeseen: hannu.rastas@dlc.fi tai marjatta.haltia@kolumbus.fi. Levykkeet ja paperilla olevan aineiston voit lähettää osoitteella: tai voit toimittaa sen seuran toimistoon Piikkiöön: Johannekselainen, Myllytie 1, 21500 Piikkiö.

Päätoimittajankynästä

Kuolleita

Pyydämme toimittamaan aineiston seuraavasti:Marraskuun numeroon aineisto viimeistään 26.10. (painopv 7.11.).

Lehti lähtee jakeluun suoraan kirjapainosta. Osa tilaajista saa sen jo painopäivää seuraavana päivänä ja kaikki kotimaan tilaajat viimeistään kolmantena arkipäivänä painopäivän jälkeen. Jos aineiston toimitta-misesta on kysyttävää tai ilmenee häiriöitä jakeluaikataulussa, ottakaa yhteyttä lehtitoimikunnan jäseniin.

Lehtitoimikunta

Lokakuu5. Johannes-Seuran perinnekäsityökerho toimistolla (Myllytie 1, Piikkiö) klo 10 alkaen5. Vaahtola-Rokkala-Riionsaari syystapaaminen klo 12 Valion Myyntikonttorin auditorio, Rieskalähteentie 20, Turku7. Porin seudun johannekselaisten kerhoilta klo 18.00 Tuomarinkatu 2, Pori13. Hörkön sukuseuran muisteluiltapäivä Johannes-Seuran toimistolla klo 1319. Päätilän koulupiirin syystapaaminen Littoisten monitoimitalolla klo 13-1720. Littoisten Karjalaiset ry:n syyskokous klo 14 Anne ja Kimmo Helinillä Kuuravuorentie 2, Rusko

Marraskuu4. Porin seudun johannekselaisten kerhoilta klo 18.00 Tuomarinkatu 2, Pori4.-15. Karjala-kuvia muistojen laulumailta Ilta- Sanomien kokoama kuvanäyttely Paimion kaupungintalon näyttelyparvella kaupungintalon aukioloaikoina (ks. sivu 7)9. Johannes-Seuran perinnekäsityökerho toimistolla (Myllytie 1, Piikkiö) klo 10 alkaen22.-24. Johannes-Seuran ostos- ja pikkujoulumatka Viipuri, Johannes

Joulukuu1. Johannes-Seuran pikkujoulu klo 16 alkaen Piikkiön Pontelassa2. Porin seudun johannekselaisten kerhoilta klo 18.00 Tuomarinkatu 2, Pori7. Johannes-Seuran perinnekäsityökerho toimistolla (Myllytie 1, Piikkiö) klo 10 alkaen

Johannes-Seuran toimiston aukioloajat lokakuu-joulukuu

LA 5.10. ............................... 10 - 15 KE 9.10. ................................ 12 - 17 KE 16.10. ................................ 12 - 17 LA 19.10. ................................ 10 - 15 KE 23.10. ................................ 12 - 17 KE 30.10. ................................ 12 - 17 KE 6.11. ................................ 12 - 17 LA 9.11. ................................ 10 - 15 KE 13.11. ................................ 12 - 17 KE 20.11. ................................ 12 - 17 LA 16.11. ................................ 10 - 15 KE 27.11. ................................ 12 - 17

KE 4.12. ................................ 12 - 17

LA 7.12. ................................ 10 - 15

KE 11.12. ................................ 12 - 17

KE 18.12. ................................ 12 - 17

LA 21.12. ................................ 10 - 15

Kunnallista ajatteluaTämän syksyn kuntakeskustelu käy vilkkaana kestoaiheesta: yhdessäkö eteenpäin vai yksin. Ja jos yhdessä niin kenen kanssa ja kenen ehdoilla. Tätä rakennepohdintaa on tehty nyt liki vuosikymmenen ajan. Välillä huomion vei sosiaali- ja terveys-palvelujen tuotantomalli, kunnes taas palattiin pääpolulle kuntarakenteiden pariin.

Turun seudulla isoa keskustelua käydään Turun kaupungin asemasta. Seutukunta jää laajasti yhteenlaskienkin pienem-mäksi osapuoleksi kuin keskuskaupunki ja tuleva vallankäyttö epäilyttää ennakkoon. Esiin on noussut useita muita aluejakoja ja yksi niistä on varsin lähellä meille tuttua Johannes-kuntien yhdistelmää. Siinä ajatuksessa Kaarinan, Liedon ja Paimion kylkeen liittyisi vielä Sauvon kunta ja yhteenlaskettuna syntyisi 60.000 asukkaan kokoinen kuntapalvelujen tuottaja –Turun itäinen naapurikaupunki ja Salon läntinen kollega. Omakohtaisesti Kaarinan Piikkiön Hepojoelta asiaa katsellen siinä ratkaisussa voisi kokea olevansa aika lailla kunnan keskustassa - joka laita jokseenkin yhtä kaukana.

Asiat ihmetellään ja päätetään aivan eri pöytien ääressä eivätkä tällaiset kirjoituspöytäpohdinnat ota huomioon politiikan kiemuroita. Jos nyt kuitenkin sattuisi käymään niin, että tuollainen välikaupunki näkisi päivänvalon, sillä olisi meille monia pikku seuraamuksia. Johannesjuhlat tultaisiin järjestämään aina samassa Johannes-kaupungissa, kierto olisi vain eri kaupunginosissa. Kaupungin hallinto joutuisi vuosittain kohtaamaan tila- ja tukilähetystön ja ihmettelemään että joko taas, juurihan näitä täällä pidettiin. Johtokunnan alue-edustus tulisi uuteen muotoiluun, esimerkiksi Johannes-kaupungin edustajia puolet ja muita puolet. Ystävyys kau-punkina Johannes olisi yksi yhtenäinen osapuoli, kun nyt lähtee useampia delegaatioita liikkeelle. Kaupungin hallinto voisi päättää, että kuntalaisilla on oikeus saada palveluja aidolla paikallismurteella, esimerkiksi terveyskeskuksen vastaan-otossa kysyttäisiin: ”Mikäs hätä siul?”. Ja oikeaa hoitoa saisi kertomalla: ” Eihä miul mittää, selkää vaa juilii”.

Hallinnon puolesta hallinnon päättäminen on hauskaa puu-haa. Se olevainen arki on kovempi paikka ja päättäjäparat joutuvat pohtimaan samalla omaa asemaansa. Yhdessä isossa paketissa kun tarvitaan vähemmän sormen pitäjiä solmun päällä kuin kymmenessä pienessä paketissa tai edes viidessä. Täytyy toivoa asianosasille viisautta ja rohkeutta katsoa ympärilleen ja katsoa ajassa niin eteen- kuin taaksekinpäin. Jäädään kuulolle.

Nyt vasta on ajankohtaista toivotella lukijoille hyvää syksyä kun pidentynyt kesäkausi on takanapäin.

Hannu Rastas

95 vuotta7.9.2013 Kaisu Kääriäinen o.s. Nikkola.

Kuvassa Kaisulla on Alfred Airikan vuonna 1949 maalama taulu syntymäkodista Revonsaaressa. Juhlaväki kiittää mukavasta syntymäpäivä juhlasta.

Lahja Kyllikki Salonen o.s. Muuriaisniemi kuoli 22.8.2013 Turussa, Hän oli syntynyt 18.4.1926 Johanneksessa. Kaivaten muistavat Elina perheineen, Pertti perheineen sekä muut sukulaiset ja ystävät. Siunaus toimitettu.

Merkkipäiviä

Lämpimät kiitokseni teille jokaiselle, jotka eri tavoin muistitte vanhenemistani.

– Tyyne Järvinen –

Kiitokset

90 vuotta12.9.2013 Paimiossa Tyyne Järvinen o.s. Seppä Kaijalasta.

80 vuotta9.9.2013 Turussa Iris Mäki o.s. Kiskonen, syntynyt Johanneksessa Vaahtolan Metsäkylässä.

Markku Ilmari Uskis. 8.9.1940 Raumak. 2.8.2013 TYKS

Kaivaten

Pekka ja SusannaVilleMarjatta KaarinaSukulaiset ja ystävät

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen, saan kulkea rajalla ajattomuuden.Olen kimallus tähden, olen pilven lento,olen kasteessa aamun pisara hento.En ole poissa, vaan luoksenne saavunmukana jokaisen nousevan aamun. Ja jokaisen tummuvan illan myötä,toivotan teille hyvää yötä.

Siunaus toimitettu läheisten ja ystävien läsnäollessa. Kiitos kaikille meitä surussamme muistaneita.

Uskonpuhdistuksen muistopäivä 20.10.2013( 22. sunnuntai helluntaista )

Päivän teksteihin kuuluu oheinen ote psalmista 46:Jumala on turvamme ja linnamme,

auttajamme hädän hetkellä. Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy,

vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin. Meret pauhaavat ja kuohuvat,

vuoret vapisevat Jumalan suuruuden edessä.Virta ja kaikki sen haarat ilahduttavat Jumalan kaupunkia,

Korkeimman pyhiä asuinsijoja. Jumala on kaupunkinsa keskellä, kaupunki ei järky.

Hän auttaa sitä, kun aamu valkenee. Kansojen meri kuohuu, valtakunnat horjuvat,

maa järkkyy hänen äänestään.Herra Sebaot on kanssamme,

Jaakobin Jumala on turvamme.

KahvimyllyKuin kuulisi vielä sun ratinanennen Kulta-Katriina-aikaa

vieläkin kampesi kääntelymielessä nostavi taikaa.

Polvien väliin pantunapiristit aamun ja ehtoon

lämmin sisältös tuoksahtimyös jauhajan polkemaan kehtoon.

Pavut kun rännäliin pantunasaaneet liitalla ruskean pinnan

siitä ne kitaasi kaataen säästivät jauhetun hinnan.

Kaapissa vastakin seisoa saatmuistona menneltä ajan

sua henno ei laittaa heitteillenurkkaan kostean vajan.

– Sakari Sailola –

Lokakuu 2013 – No. 10 3

Mielikuvitus lähtee asiassa laukkaamaan. Voisi kuvitella pienen laivasto-osaston mat-kaavan Japanista tai jostain Kaukoidän sata-masta Afrikan ympäri yli sotaisan Atlannin valtameren, yön pimeydessä puikahtavan Englannin kanaalista kohti Juutinraumaa ja loppumatkan Itämerellä akselivaltioiden saatossa. Viimein löytyvät Viipurinlahden suojaisemmat saaristoväylät ja Uuraan syvä sotilassatama. Siinä tapauksessa laivasto-osasto olisi ollut todella pieni, koska kuviin on saatu vain amiraali ja hänen adjutanttinsa. Paljon todennäköisempää on, että kyseinen amiraali on toiminut Saksassa merivoimien yhteyshenkilönä Japanin edustajana. Siitäkään ei ole tietoa yhtään enempää.

Miksi Japania on kiinnostanut Suomi ja maamme merivoimat? Tästä on tarkka tieto olemassa. Tutustumiskohteena oli pieni, mut-ta sitä tehokkaampi moottoritorpedoveneiden aselaji. Niukat resurssit tai kohtuullisen iäkäs mt-venekanta ei ollut esteenä hyville tuloksil-le. Avaimena oli venemiehistöjen huippuosaa-minen työvälineensä kanssa, venemiehistöjen vahva yhteispeli tiukoissa olosuhteissa ja us-kallus toimia merellä yössä tai myrskyssä,

Laivastovierailu Japanista Uuraaseen kesällä 1943Totta on mutta todistakaa, voisi asiasta lausua Sariolan romaania lainaten. Todistaminen on tässä asiassa yllättävänkin helppoa. SA-kuvien kokoelmasta löytyy koko joukko kuvia, jotka on otettu vierailusta, päivämäärä on ollut 11. elokuuta 1943. Päävieraana on ollut amiraali Aga ja pääisäntänä konta-amiraali Rahola.

Mt-vene Viima täydessä vauhdissa. SA-Kuva.

joskus molempiakin uhmaten. Suomen me-rivoimien edustajille myönnettiin kaikkiaan viisi Mannerheimristin ritariarvoa. Ei ole sattumaa, että näistä kolme kohdistui moot-toritorpedoveneiden päälliköille. Piikkiön hautausmaalle siunattu Toivo Ovaskainen oli heistä ensimmäinen maaliskuussa 1943, näissä vierailukuvissakin esiintyvä Seppo Pirhonen oli saanut ritariarvonsa kesäkuus-sa 1943.

Kesällä 1943 Japani hallitsi vielä valtaisaa aluetta Tyynenmeren ja Kaukoidän suunnal-la. Sodan käännekohta oli kuitenkin selvästi ohitettu. Japanilaiset kävivät jo puolustautu-missotaa aineellisesti vähintään tasavahvaa ja koko ajan vahvistuvaa Yhdysvaltain johta-maa rintamaa vastaan. Tarvittiin uusia rat-kaisuja, miten tehdä enemmän vähemmällä. Moottoritorpedoveneet edustivat tällaista ke-vyttä ja miltei sissisodan tyyppistä ratkaisua. Jos tästä vierailusta tai vastaavista on lukijoil-la lisätietoja, lehden palstat ovat avoinna täy-dennyksille.

– Hannu Rastas –

Kuvat: SA-kuva

Mt-veneosaston komentaja, komentajakapteeni O.Peuranheimo vastaanottaa japani-laisen amiraalin Agan sekä tämän adjutantin. Kuvassa nähdään myös kontra-amiraali Rahola.

Vieraat oppaineen mt-veneen komentosillalla. Vasemmalta: komentajakapteeni Peuranheimo, amiraali Agan adjutantti, Mannerheim-ristin ritari, kapteeniluut-nantti Pirhonen, amiraali Aga, kontra-amiraali Rahola..

Perhe ja suku sodan varjossa –tapahtuma marraskuussaPerhe ja suku sodan varjossa -tapahtuma järjestetään Karjalatalolla Helsingissä lauantaina 9.11.2013 klo 10-17. Päivän aikana tutustutaan perheiden ja sukujen oloihin ja elämään jatkosodan aikana Karjalankannaksella. Sukututkimuksesta ja asuttamisesta luennoi Kari-Matti Piilahti ja sukututkimuksen tietosuojasta Markku Ruuskanen. Karjalankannaksen rajaseudun jatkosodan ajasta luennoivat alan asiantuntijat.

Sukututkija Jens Nilsson päivystää Karjalan Liiton kirjastossa tapahtuman aikana.Tapahtumassa on sukuseurojen ja sukuharrastukseen liittyvien yhteisöjen esittelypöytiä. Samana päivänä on myös Karjalaisten sukuyhteisöjen liiton vuosikokous ja Sukuseurojen Keskusliiton syyskokous.

Perhe ja suku sodan varjossa -tapahtuman järjestävät Karjalan Liitto, Karjalaisten sukuyhteisöjen liitto ja Karjalaisten Pitäjäyhdistysten Liitto sekä Sukuseurojen Keskusliitto yhteistyössä OK-opintokeskuksen kanssa.

Karjala – kuvia muistojen laulumaistaMillaista luovutetussa Karjalassa oli Suomen itsenäisyyden kultavuosina, sodan keskellä ja ensimmäisinä vuosina Neuvostoliittoon liittämi-sen jälkeen? Ilta-Sanomien kokoama ainutlaatuinen valokuvanäyttely kertoo Karjalan historiasta sadan kuvan kautta.

Näyttely Paimion kaupungintalon näyttelyparvella ma 4.11.-pe.15.11.2013, osoite Vistantie 18.Näyttely avoinna ma, ti ja to klo 8-19, ke klo 10-19, pe klo 8-16 ja la 9.11. klo 10-14.

Lisätietoja näyttelystä sivulla 7. –>

Lokakuu 2013 – No. 104

Lappeenrannan Uutisten numerossa 23 vuodelta 1894 on ilmoitus:

Kuollut. Johanneksessa kuoli t.k. 22 p:nä 51 vuoden vanhana entinen kansakoulun-opet-taja ja sanomalehtimies Mikko Salo, (ennen Kukkonen). Vainaja oli syntynyt Johanneksen pitäjässä v. 1842. Oli v. 1850-52 ollut yksityi-sessä koulussa, kävi nuorukaisena Uuraan laiva-lastaustöissä ja sitte merelläkin, jolloin jo kirjoitti sanomalehtiin ja runoili. V. 1866-70 käytyänsä Jyväskylän seminaarin läpi, tuli kansakoulun-opettajaksi Valkealaan v. 1870 ja sieltä Johanneksen pitäjän Kaislahden kouluun. Enemmän hän kuitenkin oli kirjai-lijana kuin opettajana ja erosikin kohta kou-lun alalta. V. 1869 toimitti hän ylioppilas N. Karin kanssa Jyväskylässä runokokoelman ”Aallotar”. U. Suomettaren sekä Viipurin suom. sanomalehtien vuosikerroissa on hä-neltä monta kirjoitusta, etenkin novelliosas-tossa kertomuksia Suomen muinaisajalta. Viipurissa oli hän sanomalehti ”Ilmarisen” päätoimittaja v:sta 1885. Myöskin oli vai-naja työskennellyt jonkun aikaa apulaise-na ”Viipurin Sanomain” (Jalanderin aikana) ja ”Lappeenrannan Uutisten” toimitukses-sa. Viime vuosina hän oli huonovointinen ja harvoin enää kirjoitti julkisuuteen, vaan eleli kirjojen sitojana kotipaikallaan ”Katajikossa”.

”Aallottaresta” otamme tähän seuraavat värssyt kappaleesta ”Purjehtijat”.

Ihminen! sun elämäsiMyös on meri myrskyinen,Siell’ on vaarat, vieressäsiLyö aalto laivaas hyrskyen.Lähestyessä Tuonen rantaaSäihkyy silloin salamat,Jotka hirmun sulle antaa,Jos harhateillä vaellat.

Mutta Luoja muinen laittiLoistotornin loistavan,Millä meille tien osottiTuonne Tuonen rantahan.Jesus Kristus on se valo,Joka voipi johdattaa,Rukoile ja aina valvo,Ei se johde katoa!

Väsynyt matkamies on nyt päässyt rantaan.

Toisessa muistokirjoituksessa sanotaan lisäk-si: ”Luonteeltaan oli Mikko Salo vaatimaton, hiljainen, melkeinpä liiaksikin, niin ettei hän oikein osannut pitää itsestään huolta elämän pauhussa.”

Kuka oli Mikko Salo?Mikko (Michel) Kukkonen syntyi Johannek-sen Kukkolan kylässä 28.9.1842 Simo Kristianinpoika Kukkosen ja Valpuri Kaarlentytär Karvasen perheeseen. Heillä oli ennestään runsaan kahden vuoden ikäinen tytär Anna; vanhemmat pojat Kustaa ja Aapeli olivat kuolleet ennen Mikon syntymää. Tytär Elisa(bet) syntyi marraskuussa 1845. Kesällä 1848 Johanneksessa oli liikkeellä tartuntatau-ti: heinä-elokuussa haudatuista 44 henkilöistä 26:n kuolinsyy oli kolera. Simo Kukkonen oli heidän joukossaan. Simon ja Valpurin nuorin tytär Maijastiina (Maria Christina) syntyi nel-jä viikkoa isänsä kuoleman jälkeen. Valpurista tuli neljän lapsen yksinhuoltaja. Valpuri ja lap-set jäivät asumaan tilalle, jota isännöi Antti Kristianinpoika Kukkonen, Valpurin lanko ja lasten setä. Samaan talouteen kuuluivat myös Antin vävy Fredrik Vyyryläinen (Fyryläin) sekä sisar, Sakari Eerikinpoika Väntsin leski Maria Kristianintytär ja tämän poika Antti Väntsi.

Anna Simontytär Kukkonen muutti Kaijalaan avioiduttuaan Aatami Juhananpoika Väntsin kanssa vuonna 1856. Elisa Simontytär Kukkonen oli kihloissa, kuulutettu 14.4.1866 Kustaa Fredrikinpoika Kukkosen kanssa, kun tytär Karoliina syntyi 1.5.1866. Elisa meneh-tyi kolme päivää tämän jälkeen ja Karoliina

helmikuussa 1867. Maijastiina Simontytär Kukkonen avioitui joulukuussa 1867 säkki-järveläisen, Kukkolassa renkinä olleen Simo Eerikinpoika Sorvarin kanssa. He jäivät asu-maan Kukkolaan, missä Maijastiina kuoli nuoremman tyttären syntymän jälkeisenä päivänä 30.1.1871.

Kansakoulunopettajaksi JyväskylästäSuomen ensimmäinen opettajankoulutuslai-tos Jyväskylän seminaari aloitti toimintan-sa ennen kansakouluasetuksen antamista eli vuonna 1863. Koulutusta annettiin mo-lemmille sukupuolille. Oppilaat valittiin koeoppilaiksi puoleksi vuodeksi, minkä jäl-keen opettajakunta teki päätöksen jatkosta. Opiskelu kesti neljä vuotta, joista ensimmäiset kolme vuotta oli varsinaisia aineopintoja ja viimeinen vuosi suurimmaksi osaksi opetus-harjoittelua seminaarin mallikoulussa.

Pääsyvaatimuksena seminaariin oli muun muassa luku-, kirjoitus- ja hyvä laulutaito sekä hyvä terveys ja asialliset käytöstavat. Opetuksessa painottui kristillisyys, sillä sun-nuntaisin järjestettiin pakollinen jumalanpal-velus. Seminaarin opettajia tuli kunnioittaa, olla heille kuuliaisia ja noudattaa koulun jär-jestyssääntöjä.

Vuonna 1866 Jyväskylän seminaaris-sa aloittivat opintonsa mm. Anna Arminen ja Mikko Kukkonen Johanneksesta. He val-mistuivat kansakoulunopettajaksi kesäkuus-sa 1870. Mitä Mikko Kukkonen teki ennen opiskelua, käy ilmi vain muistokirjoituksista. Hän oli kirjoilla Johanneksessa 2.1.1871 asti, jolloin muutti virallisesti Valkealaan. Pitäjän ensimmäinen koulu oli avattu syksyllä 1970, Mikko Kukkosesta tuli sen ensimmäinen opettaja. Koulun avaaminen oli suuri tapaus

DMikko Kukkonen, tuntematon runoilija d

Valkealassa, ja kansan keskuudessa opetus kohtasi ennakkoluuloja. Monet aineet syn-nyttivät vastahankaa, opetusaineet olivat ai-van ”synnillisiä”. Hyvä esimerkki on Jaakkolan Eliaksesta, joka oli rakennusmies ja oli teh-nyt mm. koulun kalusteet. Niinpä hän sat-tui kerran koululle, kun opettaja Kukkonen selitti maapallon olevan pallonmuotoisen ja kiertävän avaruudessa auringon ympäri. Välitunnilla opettaja vei Eliaksen kahville. Siellä syntyi väittely asiasta, ja Elias varoitti opettajaa: ” Elä sinä, hyvä mies, narraa lapsia, eihän sitä semmoista juttua kukaan järkevä usko.”

Johanneksen Rokkalan kansakoulun toi-minta alkoi 1.9.1874. Mikko Kukkonen palasi Valkealasta synnyinpitäjäänsä sen ensimmäi-sen kunnallisen koulun opettajaksi Rokkalan Koskelle. Koulussa oli tuolloin 25 oppilasta. He tulivat eri puolilta pitäjää ja asuivat ”korttee-rissa” sukulaisten ja kyläläisten luona. Vuonna 1881 koulu siirtyi Kaislahteen ja seuraavana vuonna Vaahtolaan, Lahden hovin maalle ra-kennettuun uuteen koulurakennukseen.

Nimimerkki –r-o- kirjoittaa Ilmarisessa 20.1.1875 Johanneksen kuulumisia mm.: ”Henkisten rientoimme puolesta tehdään myös mitä ennätetään. Kansakoulumme al-kaa taas vaikutuksensa 18 p. tätä kuuta, ja lap-sia mahtanee tulla siihen toivottava määrä. Taitavan opettajansa johdatuksen alla olivat viime lukukaudella koulussa olleet lapset pal-jon edistyneet ja niin rakastuneet kouluun, että he nyt ikävöivät lukukauden alkua.”

1800-luvun lopulla Johanneksessa asui useampia Mikko Kukkonen -nimisiä mie-hiä, mikä varmaan aiheutti hankaliakin se-kaannuksia. Tästä johtuen opettaja Mikko Kukkonen julkaisi lehdissä ilmoituksen: ”Kun nykyisessä asuintienoossa on niin monta sama suku- ristimä-nimistä henkilöä, joten on ali-

tuiseen ilmaantuneet ikäviä selkkauksia niin maatilaa koskevissa seikoissa kuin muissa-kin asioissa, niin niiden välttämiseksi käyt-tää P. Johanneksen kansakoulunopettaja M. Kukkonen tästä Lokak. 23. p:stä 1879 nime-nään: Mikael Salo.

Perheen perustaminenKaiku-lehden numerossa 35 lauantai-na 28.8.1880 julkaistiin seuraava ilmoi-tus: ”Vihityt: Kansakoulunopettaja M Salo ja neiti Emmi Lagus Helsingissä elokuun 17 p.” Emmy (Emma) Lovisa Lagus syntyi Hailuodossa 23.10.1850. Hänen vanhempan-sa olivat Lumijoen kappalainen, FM Johan Gabriel Lagus ja Emma Elisabet Castren, Säräisniemen kappalaisen tytär. Ennen avi-oitumistaan Emma Lagus toimi Raahen kau-pungin kansakoulun opettajana. Aiemmin hän oli ollut opettajana mm. Ravansaarella. A.G. K-n (Anton Gustav Keldan, myöh. Keltanen, Ravansaaren koulun perustaja) sanoo Uuraan Ravansaaren kansakoulun 25-vuotisjuhlassa vuonna 1882 pitämässään puheessa mm.: ”Kesällä v. 1872 pyrki ja pää-si tämän koulun Opettajattareksi Neiti Sofia Mathilda Staudinger, jolla oli syyslukukau-den alusta kerallaan serkkunsa Neiti Emmy Lagus, ja kun kouluun, jolle silloin oli hyyrätty huoneet Ravansaaren Rivinpäästä, karttui en-tistä enemmän oppilaita, opetti jälkimäinen-kin osaston heistä aivan vähällä palkinnolla. Lukuvuoden lopulla kiitettiin heitä niin kuin edellisiäkin Tarkastajan kautta heidän uutte-rasta toimestansa. Serkkunsa muutettua toi-seen paikkaan, jatkoi Opettajatar Staudinger yksin koulun-pitoa täällä kevätlukukauden loppuun v. 1873, jolloin hän joutui naimisiin.”

Mikko Salo asui perheineen Kukkolassa, missä Valpuri-äiti kuoli toukokuussa 1888.

Lokakuu 2013 – No. 10 5

Lapsia Mikolle ja Emmalle syntyi kaksi: ty-tär Suoma Lydia Meri (Meri Salo) 1881 ja Toivo Kaarle Aleksanteri 1884. Meri Salo toimi Johanneksen Säästöpankin kamree-rina 1924-1926 ja ainakin Rantaseudun Palovakuutusyhtiössä, muistitiedon mu-kaan sen toiminnanjohtajana. Meri Salo on haudattu Paimioon. Toivo Salo lähti meril-le 22-vuotiaana 1906 ja kuoli naimattomana tapaturmaisesti - mahdollisesti myrkytyk-seen - elokuussa 1932 USA:ssa Oregonin Portlandissa. Ulkomailla hän käytti nimeä Charles Selin.

Opettajasta pää toimittajaksiKuten muistokirjoituksista ilmenee, Mikko Salo oli opiskeluvuosinaan julkaissut ru-nokokoelman yhdessä Nikolai Karin (ent. Christersson) kanssa. Kari oli syntynyt Pietarissa ja pääsi ylioppilaaksi Jyväskylän lu-kiosta 1870, samana vuonna kuin Mikko Salo valmistui opettajaksi.

Jo ennen opettajaopintoja julkaistiin Mikko Salon kertomuksia Suomen muinais-ajalta Uudessa Suomettaressa ja Viipurin suomenkielisissä sanomalehdissä. Hänet mainitaan myös niiden joukossa, jotka olivat lähettäneet ”paikannimien, sukunimien ja ta-rujen kokoelmia” Muinaismuistoyhdistykselle. Etsinnästä huolimatta ei yhtäkään hänen kir-joituksistaan ei ole löytynyt. Mikko Salo käyt-ti ainakin nimi merkkejä M.J.K:nen, M.K-n ja Kukkonen, M.

Mikko Salo harjoitti myös hyväntekeväi-syyttä. Vuonna 1872 hän lahjoitti Jyväskylän seminaarin kirjastoon ja kokoelmiin 9 nidosta ja keräsi (tai lahjoitti) Helsingin suomenkielis-tä alkeis-opistoa varten 12 markkaa. Viipurin suomalaista oppikoulua Mikko Salo avus-ti kolmen vuoden ajan kymmenellä markal-la vuosittain. Johanneksessa hän toimi mm. Kansanvalistusseuran asiamiehenä.

Nähtävästi Mikko Salo jätti opettajan työt v. 1884, kun uudeksi opettajaksi tuli Matti ”Setä” Laitinen. Mikko Salo oli jon-kin aikaa apulaisena ”Viipurin Sanomain” ja ”Lappeenrannan Uutisten” toimitukses-sa ja aloitti sanomalehti Ilmarisen vastaava-na toimittajana helmikuussa 1885. Ilmarisen ensimmäinen numero (oikeastaan nro 0) il-mestyi 12.12.1866 ja alkoi ilmestyä kerran vii-kossa 1.1.1867 alkaen. Lehden toimituksesta vastasi N A Zilliacus, ja se painettiin hänen omistamassaan kirjapainossa. Ilmarinen sai kilpailijan, kun tohtori Rietr. Polenin toimit-tama Suomenlehti alkoi ilmestyä vuoden 1872 alussa. Suomenlehden levikkialueena oli koko Suomi, Ilmarinen keskittyi Itä-Suomen asi-oihin. Ilmarisen postitse tilanneiden mää-rä pieneni huomattavasti, 300:sta 99:ään, ja Zilliacus katsoi parhaaksi lopettaa lehden jul-kaisemisen. Zilliacuksen taloudellista tilan-netta auttoi kuitenkin se, että Suomenlehti painettiin hänen kirjapainossaan.

Tilanne muuttui parin vuoden kulut-tua: Suomenlehden viimeinen numero il-mestyi 29.12.1874. Jo joulukuun alussa oli Ilmarinen alkanut ilmestyä taas kerran vii-kossa, ilmeisesti Zilliacuksen toimesta. Koko maa levikkialueena ei nähtävästi kan-nattanut taloudellisesti, ja Ilmariselle auke-ni tilaisuus yrittää uudestaan paikallisten uutisten tiedottajana. Vuodesta 1876 alka-en Ilmarinen painettiin kaksi kertaa viikos-sa. Vastaavana toimittajana oli tuolloin J. H. Erkko (Johanneksen Rokkalan lasitehtaan yk-sityisen kansakoulun opettaja vuosina 1872-73). Erkon jälkeen vastaavina toimittajina olivat K. Aalto, Anton Rikström, K. Aalto, K. Viljakainen, Tyko Hagman (Lucina ja Sofia Hagmanin veli) ja A. G. Keldan (Keltanen). Keltanen erosi toimestaan sairauden vuoksi ja hänen tilalleen palkattiin 1.2.1885 alkaen ”kaksi viipurilaista kansakoulunopettajaa, herrat Mikko Salo (vastuullinen toimittaja) ja Kalle Hyttinen, jotka olivat jo aiemmin kuuluneet lehden toimittajiin”. Mikko Salon aloittaessa Ilmarinen ilmestyi jo kolme ker-taa viikossa. Sanomalehtien välinen kilpailu jatkui: vuoden alussa oli Tyko Hagman alka-nut julkaista Wiipurin Sanomat -nimistä sa-nomalehteä ja saanut useita Ilmarisen tilaajia siirtymään uuden lehtensä tilaajiksi. Mikko Salo jätti Ilmarisen joulukuussa 1887.

Hevosystäväin seuran varsanäyttely vuonna 1906

KaijalassaKoivistolla ja Johanneksessa on toiminut hevosystäväin seura, jonka toiminnasta ei löydy tietoa Johanneksen pitäjähistori-asta. Ehkä siitä kerrotaan koivistolaisissa kirjoissa. Mikäli lukijoiden joukossa on seurasta jotakin muistavia tai tietäviä, pyydetään ottamaan yhteyttä lehden toimitukseen.

Alla Karjala-lehdessä 13.6.1906 julkaistu kirjoitus Kaijalassa pidetystä varsanäyttelystä:

Varsanäyttelyyn, joka Koiviston ja Johanneksen hevosystäväin seuran toimesta pidettiin Johanneksen Kaijalan kylässä tämän kuun 7 päivänä, oli tuotu kaikkiaan 39 hevosta. Kilpailtiin viidessä sarjassa. Ensimmäisessä sarjassa 1 vuotiset, toisessa 2 vuotiset, kolmannessa 3 vuotiset ori- ja tammavarsat erikseen, neljännessä varsatammat varsoineen ja viidennessä vieraspitäjä-läiset, joita ei ollut saapunut kuin yksi, ja annettiin palkintoja seuraavissa varsoista:

Yksivuotiset orivarsat: Ensimmäistä palkintoa ei annettu: toinen palkinto maanviljelijä V Römpötti Johanneksesta, ori ”Suku Voima”; kolmas palkinto maanviljelijä Aleks. Römpötti Koivistolta, ori ”Pöllö”; samoin kolmas palkinto maanviljelijä N Loikas Johanneksesta, ori ”Pujo”; neljäs palkinto, kun-niakirja maanviljelijä J Rikkonen Johanneksesta, ori ”Reipas” ja viides palkinto, kunniakirja maanviljelijä R Hörkkö Johanneksesta, ori ”Tehva”.

Yksivuotiset tammavarsat: Ensimmäistä palkintoa ei annettu; toinen palkinto maanviljelijä A Jefvimoff Johanneksesta, tamma ”Kiki”; kolmas palkinto maanviljelijä M Rousku Koivistolta, tamma ”Impi” ja neljäs palkinto, kunniakirja maanviljelijä A Hiiri Johanneksesta, tamma ”Helkas”.

Kaksivuotiset orivarsat: Ensimmäistä palkintoa ei annettu; toinen palkinto kapteeni A Virkki Koivistolta, ori ”Jyrki” ja kolmas palkinto maanviljelijä S Karhu Johanneksesta, ori ”Jalo”.

Kaksivuotiset tammavarsat: Ensimäinen palkinto maanviljelijä A Hentula Johanneksesta, tamma ”Elsa”; toinen palkinto maanviljelijä A Kesäläinen Johanneksesta, tamma ”Milkka”; samoin toinen palkinto maan-viljelijä V Huitu Johanneksesta, tamma ”Orpo”; kolmas palkinto, kunniakirja maanviljelijä A Tikka Johanneksesta, tamma ”Leimu” ja neljäs palkinto, kunniakirja maanviljelijä A Hörkkö Johanneksesta, tamma ”Pilkka”.

Kolmivuotiset orivarsat: Ensimäistä palkintoa ei annettu; toinen palkinto maanviljelijä Kr. Sirkiä Koivistolta, ori ”Vilkas”; kolmas palkinto maanviljelijä M Hoikkala Koivistolta, ori ”Ilo”.

Kolmevuotiset tammavarsat: Ensimäinen palkinto maanviljelijä V Huitu Johanneksesta, tamma ”Viira”; samoin ensimäi-nen palkinto maanviljelijä A Suurhasko Koivistolta, tamma ”Siiri”; kolmas palkinto kaptee-ni A Virkki Koivistolta, tamma ”Lahja”; samoin kolmas palkinto maanviljelijä T Hänninen Johanneksesta, tamma ”Helka”. Kunniakirjoja saivat maanviljelijät J Hämäläinen, tamma ”Sirkka”; V Huitu, tamma ”Liisu”; A Kouvonen, tamma ”Elsa”; J Kontto, tamma ”Sirkka”; A Etolin, tamma ”Sirkka” ja insinööri L Nobell, tamma ”Bella”, kaikki Johanneksesta.

Varsatammat varsoineen: Ensimäinen palkinto kauppias V Penttilän perilliset Koivistolta, tamma ”Liinu”; toinen pal-kinto insinöörin rouva E Nobell Johanneksesta, tamma ”Piiju”; samoin toinen palkinto maan-viljelijä D Koli Johanneksesta, tamma ”Elli”; kolmas palkinto kapteeni A Virkki Koivistolta, tamma ”Oiva”; neljäs palkinto, kunniakirja kapteeni A Virkki Koivistolta, tamma ”Leimu”; samoin neljäs palkinto, kunniakirja maanviljelijä J Eskola Koivistolta, tamma ”Mörkö”; viides palkinto, kunniakirja maanviljelijä B Kaijanen Johanneksesta, tamma ”Tyyni”. Kunniakirjoja saivat maanviljelijät V Römpötti, tamma ”Liisu” ja Kr. Väntsi Johanneksesta, tamma ”Maiju”.

Vieraspitäjäläisistä: Ensimäinen palkinto maanviljelijä H Matikainen Kuolemajärveltä, kaksivuotisesta tammavarsasta ”Olga”.

Varsat olivat yleensä hyvin hoidettuja, mutta muutamat olivat liiankin lihavaksi syötetyt.Palkintotuomareina toimivat hevoshoidon neuvoja U Jaatinen, maanviljelijät A Römpötti, E Ahokas, T Sairanen ja kauppias A Lenkker.

Hän rupesi tietojen mukaan kirjansitojak-si ja vietti hiljaiseloa kotitilallaan Kukkolan Katajikossa. Mikko Salo kuoli Kukkolassa 22.3.1894 ja hänen puolisonsa Emma Salo 24.9.1906.

Mikko Salon jäähyväiskirje lukijoille Ilmarisessa 31.12.1887:

Lukijalle!35 kuukautta on tänään siitä kun Ilmarisen toimittaminen joutui nyt eroavan vastaavan toimittajan sekä muutamain tätä lehteä alus­ta alkaen kirjoituksillaan muistaneitten kan­salaisten huostaan. Se oli tammikuun lopussa ja lehden tila oli niinä päivinä mitä tukalin­ta olla saattaa. Sillä hinnalleen lähes puolta huokeammat niillä ajoilla syntyneet Wiipurin Sanomat olivat Ilmarisessa julkaisemalla tilaus ilmoituksellaan vieneet ”kansallismieli­sellä” huudollaan sinne eroavan toimittajansa muassa lähes sukupuuttoon koko lukijakun­nan, niin ettei helmikuun alussa v. 1885 uu­den toimituksen ryhtyessä Ilmarisella ollut sataakaan tilaajaa, joten siis kustantajasta­kin näytti mahdottomalle lehden jatkaminen vuoden loppuun. Kuitenkin aikoi kustantaja jatkaa lehteä ensi neljänneksen loppuun, ja, jos tilaajia ilmautuisi 200, vuoden loppuun. Suuria ei siis voineet silloin sorronalaiseksi kääntyneet Ilmarisen toiveet olla, enemmän kuin sen toimittajainkaan aikeet, ei toiveet eikä lupauksetkaan lukijoilleen, toivottiin ai­noastaan silloisissa suhteissa voitavan otak­sua tilaajain lu’un lisääntyvän korkeintaan 500:ksi, sekä samalla luvattiin vointimme mu­kaan tyydyttää yleisön oikeutettuja toiveita ja vaatimuksia. Tilauksia karttuikin kaupungin piirissä, vaikka maaseudulta oli enää mahdo­toin toivoa mielissä muutosta kohta tapahtu­vaksi. Nykyäänkin on vielä asianlaita se, että lähes koko Ilmarisen 800 kappaleen suuruinen painos leviää melkeen kokonaan kaupungin piiriin. Näin ollen on täytynyt sovittaa lehden sisältä semmoiseksi että se tyydyttäisi johon­kin määriin varsinaisen lukijapiirinsä – kau­pungin kansaston tarpeita ja vaatimuksia.

Hyvin tuntien ne puutteet ja vaillinaisuu­det mitä en parhaimmalla tahdollakaan ole voinut lehden sisällöstä poistaa, toivon ar­voisain lukijain suovan ne anteeksi kun sa­malla saavat tietää että toimituspalkkakin on aikanani ollut ainakin 80 markkaa kuu­kaudelta pienempi kuin ennen ja etten alussa aikonutkaan kun lehden kaunokirjallisen ja runollisen osaston hoitajaksi johon pidin it­seni sopivana, vaikka sittemmin satunnaisesti joutui osakseni myöskin vastaavan toimittajan huolet ja puuhat.

Kiittäen myös kaikkia kunnioitettavia kansalaisia, jotka suosiollaan sekä arvoisilla kirjoituksillaan ovat aikanani Ilmarista muis­taneet, saan ilmoitta samalla että kirjoituksil­la kohtaamme ensi vuotena joskus toisiamme viipurilaisissa lehdissä.Onnellista loppua vanhalle vuodelle!

Mikko Salo

Tasan kuukauden kuluttua, 31.1.1888, ilmestyi Ilmarisen viimeinen numero. Wiipurin Uutiset oli sen uusi omistaja ja lopetti lehden. Sellaista tapahtuu näinäkin päivinä. Työttömiksi jäävien määrät vain ovat huomattavan paljon suuremmat kuin Ilmarisen lakkautuksen yhteydessä loppu-tilin saaneiden määrä.

– Marjatta Haltia –

Lähteet: Johanneksen seurakunnan arkistoHistoriallinen sanomalehtikirjastoHankalan koulupiiri: Souva, huopaa, pie perrääJohanneksen pitäjähistoriaSeppo Kukkonen, Matti Loikashttp://www.valkeala.net/walkealanwaiheita/sivu_17.htm http://www.kuivalannuorisoseura.fi/kuivalan­kansakouluhttp://fi.wikipedia.org/wiki/Opettajaseminaari Edvard Pyökäri Voima-hevosen ja varsan kanssa.

Lokakuu 2013 – No. 106

MATKA 5

5.OSTOS- JA PIKKUJOULUMATKA ............................................................................................................. 22.-24.11.2013 Kohteet: Viipuri ja Johannes. Majoitus hotelli Victoria.

Muutokset mahdollisia. Matkaemäntänä Johannes-Seurasta: Liisa Katajainen, puh 040-7410425.

Vastuullinen matkanjärjestäjä: Matkatoimisto VISTAMATKAT Oy Paimio, puh. 02 4775 600.

JOHANNES-SEURAN MATKAT VUODELLE 2013

Päätilä ja Kivitokee näkemättä!Olisiko mahdollista koota ryhmä, joka vielä haluaisi tutustua Päätilään ja ehkä myös Kivitokeeseen kesällä 2014?

Olemme perheen kanssa käyneet kotiseutumatkalla Johanneksen Vaahtolassa jo kuusi perättäistä kertaa ja samalla pari kertaa kylillä Santalan Sepon kyydissä. Ensimmäisen matkan Vaahtolaan teimme vuonna 2008. Jo monen vuoden ajan Hannu Pentillä, Pirkolla, Tarulla ja minulla on ollut puhetta ja ajatuksena päästä käymään Päätilässä, koska siellä on asunut esim. Kaukosen ja Liikasen sukuja. Ale Pentin puoliso Saima Pentti, ennen Kaukonen, o.s. Liikanen, on isoäiti Hannu Pentille ja Pirkolle. Saima meni ensimmäiseen avioon Julius Kaukosen kanssa, ja heille syntyi poika Erland, joka on Pirkon isä. 1.8.2013 tuli muuten kuluneeksi tasan 100 vuotta Erland Kaukosen syntymästä Johanneksen Päätilässä. Hannun isä taas on Ale Pentin ja Saiman poika Onni Olavi Pentti. Hannu ja Pirkko ovat serkkuja keskenään. Jos matka toteutuisi, olisi meidän tarkoitus saada edes jonkinlainen kuva ja käsi-tys siitä, missä päin Päätilää nämä kaksi sukua ovat asuneet. Nämä ovat siis meidän intressimme ja muilla matkalaisilla olisi tietysti omansa.

Miten tästä edetä?Tällä hetkellä emme tiedä, miten tästä olisi parasta edetä. Jos mat-ka toteutuu, tarvitaan osaava yhteyshenkilö, joka kerää tiedot. Sitten tarvitaan liikennöitsijä, henkilöitä, jotka tuntevat paikkoja ja pysty-vät opastamaan, riittävä määrä matkalaisia, viisumit, matkaemäntä ja majoitus ja majoitukseen liittyvät järjestelyt. Ja mitä kaikkea vielä lisää! Ehkä alkuun voisi ajatella, että minulle voisi soittaa numeroon 0400-833395/Jukka Johansson ja siitä saattaisi lähteä syntymään se edellä mainittu ryhmä henkilöineen, jotka nämä matka-asiat hallit-sevat. Tulkoon nyt heti se selväksi, että minä en näitä asioita hallitse enkä osaa. Ensikäden tietojen jälkeen löytyisi varmaan oikea yhteys-henkilökin matkaa järjestämään.

Olemme usean vuoden aikana keränneet tietoa Päätilästä, mut-ta emme ole päässeet siellä käymään. Pääosin meillä on vain karttaa alueelta. Kaukosen Väinöltä viimeksi saamani kartta kertoo tarkasti talojen sijainnit Kakinniemeen johtavan tien varrelta ja myös siitä lou-naaseen Kivitokeesta. Kaukosen Väinöllä ja Anjalla on jo monta vuotta siitä, kun he viimeksi kävivät lasten ja lähisukulaisten kanssa Päätilässä. Kivitokeesta kerrotaan erään tiedon mukaan, että se on asumaton ja vaikeasti saavutettavissa. Avohakkuut saarella ovat tämän tiedon mu-kaan muuttaneet kylän suuntaan kulkeneet metsätiet ajokelvottomiksi. Pitäneekö tuo sitten paikkansa?

Johannekselaisessa on ollut juttuja siitä, että Päätilässä ja Kivi-tokeessa on käyty. Ehkä viimeisin oli lokakuun numerossa 2010. Meidän perheestä ei ole kuitenkaan kulkijaksi vaikeakulkuisessa maastossa. Lauantaina 19. lokakuuta on Päätilän koulupiirin syystapaaminen Littoisten monitoimitalolla klo 13-17. Kun kerroimme tapahtumasta Hannu Pentille, saimme heti vastauksen: ”Sinne!”

Pirkon puoliso Jukka Johansson

MATKOJA1.-3.11. Viipuri htl Viking alk. 180 € 7.-8.12. Viipuri htl Lokki alk. 120 €

Pikkujoulut sis. ruokailun.

27.-29.6.2014 htl Lokki

Meiltä viisumit 12 kk 125 €StarTours Oy

Ritvan Matkat ja retketwww.ritvanmatkatjaretket

puh. 020 7931 040Ritva 040 5542 694 • Ari 040 5120 903

JOHANNES-SEURAN PIKKUJOULUMATKA 22. - 24.11.2013MATKAOHJELMA JA REITTI

22.11. (perjantai) Lieto-Turku-Paimio-Helsinki-Hamina-Vaalimaa-ViipuriAikataulu ja reitti lähtöpäivänä:LIETO / Shell Roine ..................................................................................................................................................................... 05.40TURKU/ linja-autoasema (tilausajolaituri 9 ) ........................................................................................................................06.00Paraisten tienhaara ....................................................................................................................................................................... 06.10PIIKKIÖ / Shellin pysäkki ..........................................................................................................................................................06.20PAIMIO/ Vistamatkat..................................................................................................................................................................06.30SALO/ Piihovi (tarvittaessa) ....................................................................................................................................................... 06.55ESPOO/Nihtisilta ABC-liikenneasema HELSINKI/Kiasman pysäkki (tarvittaessa) ................................................................................................................ 08.55-09.00KARHULA/ ruokailumahdollisuus VAALIMAA/tullitVIIPURI, hot. Victoria majoittuminen .....................................................................................................................................15.15mahdollisuus käydä Viipurin taidemuseossa/Eremitaasissapäivällinen hotellin ravintolassa ................................................................................................................................................ 19.00

23.11 (lauantai) Viipurissa + Johanneksessa käyntiAamiainen hotellissa, jonka jälkeen lähtö Johannekseen, käynnit muistomerkeillä ja viemme avustustavarat Lada-keskukseen. Paluu Viipuriin pellavakaupan kautta hotellille. Illallinen Pyöreässä tornissa(lisämaksu).

24.11. (sunnuntai ) Viipurissa + kotimatka Viipuri-Helsinki-TurkuAamiainen hotellissa. Aamupäivällä aikaa ostoksiin ja omatoimiseen tutustumiseen Viipuriin. Huoneiden luovutus ja tavarat bussiin klo 11.00, ajo Vaalimaalle, tullit ja mahdollisuus täydentää ostoksia tax freessä. Ajo rajalta Leikariin, jossa ruokailumahdollisuus. Ajo Turun seudulle, jossa olemme noin klo 21. Matkan hinta: 258 /henkilö + viisumi 56 €/henksisältää seuraavat palvelut:• bussimatkat Vistamatkojen hyvin varustetulla bussilla• majoitukset Viipurissa, hotelli Viipurissa H2 huoneissa• aamiaiset x 2 ja päivällinen hotelli Victoriassa• Viisumi + viisumikeskuksen palvelumaksu + Fennian matkustajavakuutus sekä rekisteröintivero Venäjän valtiolle +toimiston viisumintäyttökustannus• Johannes-seuran matkaemännän (Liisa Katajainen) ja Vistamatkojen kuljettajan palvelut

Lisämaksusta: • illallinen Pyöreässä tornissa 18 €/henk. (varataan ilmoittautumisen yhteydessä) • H1 huone lisämaksusta

Huom! Hinnat perustuvat 20.08.2013 mennessä julkaistuihin ja kyseisenä päivänä voimassa oleviin hintoihin, tariffeihin, valuuttakursseihin ja veroihin. Niiden muuttuessa pidätämme oikeuden muutoksiin. Vastuullinen matkanjärjestäjä matkatoimisto Vistamatkat Oy.• varausmaksu 100 €/henk. ilmoittautumisen jälkeen sopimuksen mukaan• loppumaksu 20.10. mennessä• viisumia varten passin kopio+ 1 kpl passikuva ja viisumikaavake 20.10. mennessäPeruutus- ja matkaehdot saatavana toimistostamme tai www.vistamatkat.fi

HUOM ! Viisumikäytäntö - tarvitaan seuraavat asiapaperit:• passikopio • 1 kpl passikuva • viisumianomuskaavake täytettynä

Toimita ne Vistamatkoihin viimeistään 20.10. mennessä.

Serkukset Hannu Pentti ja Pirkko Johansson Lokki-hotellin edessä kotiseutu-matkalla kesällä 2013.

Lokakuu 2013 – No. 10 7

PÄÄTILÄN KOULUPIIRILÄISET kokoontuivat taas isolla joukolla

koulu piiriläisten tapaamiseen Johannesjuhlilla Lietoon

Valokuvaaja ikuisti tapahtuman, jossa Granforsin Anni o.s. Uski lah-joitti veljensä Uskin Riston välityksellä Aleksanteri Uskia (26.3.1862-5.1.1950) esittävän pystin Äijäskän Petun Hanskille, Aleksanterin tyttären Ahokylän Miinan pojanpojalle.

Pystin on tehnyt Päätilän koulun opettaja Väinö Mäkelä. Hanski kiittää Annia ja Ristoa! Pysti tulee muistuttamaan jälkipolvia Saska-sedästä ja Päätilän kylästä.

– Sinkkosen Hanski –

Risto Uski ja Äijäskän Petun Hanski Johannesjuhlilla. Kuva: Eija Hartemaa. Eijan Johannnesjuhlassa ottamat valokuvat:www.eijahartemaa.net/270713-JOHANNESJUHLA

Littoisten Karjalaiset ry. syyskokous sunnuntaina 20.10.2013

klo 14 alkaen Anne ja Kimmo Helinillä, Kuuravuorentie 2 Rusko.

Kokouksen jälkeen vietämme tupailtaa.

Johannes-Seuran perinnekäsityökerhon syyskausi alkoi, ja tutustuim-me verkon kutomisen saloihin. Mäen Pirkko oli jo harjoitellut kesän aikana, hän oli siis vanha tekijä. Paikalle oli kutsuttu Paavo Hörkkö, kokenut kalamies, joka on pauloittanut ja paikannut verkkoja vuosi-kymmenet. Häneltä saimme hyviä vinkkejä, miten saada siansorkat kohdalleen säännöllisin välein. Selvisi myös, että verkkopitsin kuto-minen on oma tekniikkansa, joka on muotoutunut kalaverkon solmi-misessa käytetystä solmuntekotavasta.

Kudontatekniikka on nyt hallussa, seuraavaksi pitsikuvioiden te-koon! Sitä ennen on kuitenkin saatava aikaan jonkinkokoinen verkon pala. Helpommalla pääsee, jos leikkaa palan isältä jääneestä kala-lankaisesta verkosta…

Yksinkertaiset ja helpot ohjeet verkon kutomiseen löytyvät esim. haulla ”puukot ja puikot”, http://www.helsinki.fi/palmenia/kotka/hankkeet/kasityo/.

– Marjatta Haltia –

Johannes-Seuran pikkujoulutPikkujoulua vietetään sunnuntaina 1.12.2013 klo 16 alkaen Piikkiön Pontelassa.

Ohjelma:H Riisipuuroa ja kakkukahvit H Arpajaiset H Musiikki: Armas Jansson

Pikkupaketti mukaan pukinkonttiin ja arpajaisvoitoksikinLiput 13 € sisältävät puuron ja kakkukahvit.

Tervetuloa!

– Johannes-Seura ry –Ohjelmatoimikunta

Verkkopitsin salat aukenevat pikku hiljaa

<– Paavo Hörkkö näyttää miten pauloitus tapahtuu.Mäen Pirkko on jo aika tekijä (kaksi kuvaa alla).Verkko, käpy ja apumitta (alimmainen kuva).

Hörkön sukuseura Muisteluiltapäivä sunnuntaina 13. lokakuuta 2013 klo 13.00 Johannes-Seuran toimistossa.Aiheina lapsuus ja koulunkäynti. Tervetuloa!

Karjala – kuvia muistojen laulumaista

Millaista luovutetussa Karjalassa oli Suomen itsenäisyyden kultavuosina, sodan keskellä ja ensimmäisinä vuosina Neuvostoliittoon liittä-misen jälkeen? Ilta-sanomien kokoama ainut-laatuinen valokuvanäyttely kertoo Karjalan historiasta sadan kuvan kautta.

Näyttely Paimion kaupungin talon näyttely-

parvella 4.11. – 15.11.2013, Vistantie 18, Paimio

Nostalgisissa kulta-ajan kuvissa näkyy vau-raan maakunnan kukoistus ennen talvisodan puhkeamista. Kuvat on saatu pääosin Etelä-Karjalan museon kokoelmista sekä Terijoki-seuralta ja Karjalan Liitolta. Aila Teräväinen on antanut luvan käyttää isänsä Eino Partasen ottamia Viipuri-kuvia. Sota-ajan kuvat ovat Puolustusvoimien kuvakeskuksesta ja neuvos-tokuvat Pietarin valtiollisesta elokuva-, valo-kuva- ja äänitearkistosta TSGAKFFD:stä. Näyttely toteutuu Sanoma News Oy/ Ilta-Sanomat myötävaikutuksella. Se on ollut esillä Helsingin Sanoma-talossa. Näyttelyn Paimion toteutus tehdään yhteistyössä Paimion Karjalaseuran, Johannes-Seuran ja Paimion kaupungin kulttuuri palveluiden kanssa.

Karjala ennen sotiaNostalgisissa kulta-ajan kuvissa näkyy vau-raan maakunnan kukoistus ennen talvisodan puhkeamista. Itsenäisyyden aika oli kehityk-sen aikaa maatalouspitäjissä ja teollisuuden nousua monilla pienilläkin paikkakunnilla. Suomen tulevaisuutta rakennettiin innolla.

Neuvosto-KarjalaNeuvostovuosina suomalaiset saattoivat vain arvailla, mitä heidän entisillä kotikonnuil-laan tapahtuu rajan takana. Ilta-Sanomat löysi Pietarin valtiollisesta elokuva-, valokuva-, ja äänitearkistosta joukon harvinaisia kuvia, jot-ka kertovat Karjalan ensimmäisistä vuosista neuvostovallan alla.

Karjala ennen ja nytVuonna 1941 Puolustusvoimien TK-kuvaajat kulkivat suomalaisten joukkojen mukana Laatokan Karjalassa ja ikuistivat näkymiä. Kesällä 2012 Ilta-Sanomien toimittaja Pasi Jaakkonen ja valokuvaaja Keijo Penttinen kävivät katsomassa, miltä kuvien paikat näyt-tävät nyt. Kuvaparit tarjoavat kiehtovan katsa-uksen siihen, mikä on muuttunut – ja mikä ei.

KaupungitSuomi menetti Neuvostoliitolle kolme kau-punkia: kansainvälisen Viipurin, linnastaan ja markkinoistaan muistetun Käkisalmen ja laulujuhlien ja seminaarin Sortavalan. Rajan taakse jäi myös Terijoen lomaparatiisi, Pohjolan Riviera.

Näyttely avoinna ma, ti ja to klo 8-19, ke klo 10-19,

pe klo 8-16 ja la 9.11. klo 10-14

Tervetuloa aikamatkalle Karjalaan!

Johannes-Seura ry.

H H H H H H H H H H

Lokakuu 2013 – No. 108

Johannekselainen ilmestyy n. 10 kertaa vuodessaKustantaja ja julkaisija:Johannes-Seura ryToimisto:Myllytie 1 (Kirkonkulma) 21500 Piikkiö, puh. 02-4795 118 Avoinna: keskiviikkoisin klo 12-17 ja kuukauden ensimmäisenä ja kolmantena arkilauantaina klo 10-15. (ks. sivu 2)www.kolumbus.fi/johannesseura sähköposti: Johannesseura@elisanet.fiPäätoimittaja:Hannu Rastas, Saksantie 89, 21500 PiikkiöPuh: 050-3541 363Sähköposti: hannu.rastas@dlc.fiLehtitoimikunta:Marjatta Haltia, Liisa Katajainen, Kaija Sipilä ja päätoimittaja.Lehden toimittajia:Kaikki lukijamme, johannekselaiset ja heidän ystävänsä.Ilmoitushinnat: 0,55 €/palstamm (perusteena 4-palstainen sivu, palstan maksimileveys 70 mm).Säännöllisistä jatkuvista ilmoituksista alennus.Kuolinilmoitukset: 0,35 €/palstamm.Kiitosilmoitukset: 5 €.Tilaushinnat:Vuosikerta 28 € koti- ja pohjoismaihin, muualle ulkomaille 33 €.Piikkiön Osuuspankki 471410-259546.Toimituksellinen aineisto:Lukijoiden kirjoituksia ja kuva-aineistoa otetaan muokattavaksi julkaisemista varten tai julkaistavaksi sellaisenaan. Vastuu ja päätökset julkaisemisesta ovat toimituksen. Julkaisemisen jälkeen alkuperäiset kuvat palautetaan, muu aineisto pyydettäessä.Vastuu ilmoituksista:Puhelimitse annettuihin ilmoituksiin sattuneista virheistä lehti ei vastaa. Ilmoituksen poisjäämisestä tai muusta julkaisemisessa sattuneesta virheestä lehden vastuu rajoittuu enimmillään ilmoituksesta maksetun hinnan palauttamiseen.

Taitto: Esa Haltia Sata-Pirkan Painotalo Oy

Pirkko Kanervon kirjoitustyö on pääosin valmis. Seuraavaksi käydään kuva-aineiston kimppuun. Kuvamateriaalia on runsaasti, joten sen läpikäyminen ja parhaiden kuvien valinta ei tapahdu käden käänteessä. Kirjan valmistumista odotellessa saimme julkaistavaksi erään Kaijalassa 70 vuotta sitten sattuneen tapahtuman:

Ote luvusta ”Is-pojat täyes miehen iässä turvaavat kotiseudun rauhaa”Myös desanttijahti kuului poikien tehtäviin. Kannaksella maaraja piti, eivätkä desantit sitä kautta juuri päässeet le-vittämään kauhua siviilien keskuuteen. Heitä pudotettiin kuitenkin ilmasta käsin varsinkin sen jälkeen kun saksa-laisten sotaonni oli kääntynyt. Sunnuntaina 15. elokuuta 1943 ilmasuojelukomppanian päällikkö Arvo Mäki pidätti joukkoineen Kaijalan metsästä kaksi ”osittain pukeutumi-sellaan, osittain epäilyttävällä uteliaisuudellaan huomiota herättänyttä miestä”, joista eräs henkilö – jonka nimen Mäki jätti raportissaan mainitsematta – oli hänelle vähää aiemmin tehnyt ilmoituksen. Mäen kysyessä, mitä mie-hiä nämä olivat, toinen vastasi heidän olevan toipumis-lomalla olevia suomalaisia sotilaita. Mäki osoitti miehiä pistoolillaan ja komensi nämä nostamaan kätensä ylös. Kummallakin oli konepistooli kainalossa, mutta pidätys sujui vastarinnatta.

Alustavassa tutkimuksessa selvisi, että toinen desan-teista oli Arvi Otonpoika Tuominen, sähköhitsaaja ja viilari, puna-armeijalainen tiedusteluosastosta, jonka ni-meä hän ei tarkalleen tiennyt, Neuvostoliiton kansalainen, suomalainen, syntynyt Kontupohjassa, jossa oli kirjoil-la. Toinen oli Mihail Sahovits (sukunimen kirjoitusasu ei välttämättä ole täysin oikea), sorvari, tiedusteluosas-to 15026:n matruusi, radisti, Neuvostoliiton kansalai-nen, venäläinen, syntynyt 6.6.1923 Leningradissa, jossa kirjoilla. Vaatetuksena molemmilla oli Saksan armeijan työpuku, saksalainen sotilasvyö, vihreänharmaa suoma-laismallinen sotilaslakki, josta alimmainen leijonanappi ja kokardi puuttuivat sekä jalassa venäläiset sotilassaap-paat. Aseistuksena kummallakin oli vuoden 1943 mal-lia oleva konepistooli, siihen neljä lipasta, joissa kussakin 35 patruunaa, ja kaksi venäläistä munakäsikranaattia. Molemmilla oli ollut puukko, mutta Sahovits oli kadot-tanut omansa.

”Meille jäi vain nimi sankarin” – kirjahankkeen kuulumisiaMiesten kouluttaja, majuri Smirnov, oli elokuun 10. päi-vänä antanut heille kartan ja näyttänyt siitä paikan, jo-hon heidät lähetettäisiin. Lähtö tapahtui elokuun 11. ja 12. välisenä yönä kello 24.00 Leningradista kaksimoot-torisella pommikoneella. Miehet istuivat pommisäiliös-sä noin tunnin verran, minkä jälkeen heidät pudotettiin Johannekseen, tarkempaa pudotuspaikkaa he eivät tien-neet. Pudotuksen jälkeen miehet olivat kierrelleet metsissä ja puhutelleet kolmea siviilihenkilöä.

Henkilöpapereita ei ollut kummallakaan. Sahovitsilla oli venäläinen sotilaskartta, jonka länsiraja ulottui Viipurista etelään Suomenlahdelle ja itäpuoli Valkjärveltä Revonnenään, chifferi, kaksi tyhjää muistilehtiötä, 5 tyhjää muistikirjaa, yksi muistikirja, josta oli reväisty 9 lehteä ja jonka ensimmäisellä lehdellä näkyi viisinumeroisten nu-merosarjojen jälkiä. Tuomisella ei ollut mitään papereita, eikä kummallakaan ollut rahaa. Sahovitsilla oli Kampela -merkkinen radiovastaanotin ja lähetin paristoineen, ve-näläinen kompassi, prismakiikari, yksi räjähdysnalli ja tulilankaa. Myös Tuomisella oli kompassi. Miehille pudo-tettua muonatorpedoa etsittiin, mutta sitä ei ollut löydetty elokuun 23. päivään mennessä, jolloin suojeluskunta-piirin esikunta tiedotti pidätyksestä useille eri tahoille. Torpedossa oli määrä olla myös neljä kiloa räjähdysaineita.

Desanttien tehtävänä oli tiedustella, mitä aluksia Uuraan satamassa oli, tarkkailtava Uuraan laivaliikennettä ja rä-jäytettävä rautatie- tai maantiesilta sopivassa paikassa ja tilaisuudessa. Lisäksi heidän oli tutustuttava siviilien mieli-aloihin ja otettava selvää joukkojen sijoituksista. Yhteys pää-kallonpaikalle oli otettava päivittäin kaksi kertaa: kello 7.00 ja 17.00 mutta ilmoitettava heti, jos jotain tärkeää oli selvin-nyt. Paluusta oli sovittava radiolla. Tehtävä jäi pahasti kesken eikä miehillä ollut kotimaahan koskaan paluuta.

Myös sotavankien karkaamistapaukset lisääntyivät. Vartiomiehet joutuivat karkurien uhreiksi, mikä osaltaan johtui höltyneestä kurista mutta myös leirien päällystön löysistä vartiomääräyksistä. Desanttijahdin lisäksi is-pojat näyttävät ainakin kerran joutuneen ajamaan takaa kuutta seitsemää karannutta sotavankia, jotka olivat leirillään is-keneet vartiomiehen kuoliaaksi ja murtautuneet asevaras-toon. Karkurit kulkivat matkallaan Johanneksen poikki ja suunnistivat kohti Leningradia seuraillen voimajohtolin-jaa, jonka venäläiset olivat välirauhan aikana rakentaneet Rouhialan voimalaitokselta Leningradiin.

Tilsit ja Suomi – vaihe kaksiJo Suomen valtauksen ollessa osittain kesken nousi esiin pohdinta Suomen hallinnollisesta asemasta. Luoteinen alue haluttiin rauhoit-taa ja jatkaa suomalaisten hallinnossa ruot-sinvallan aikaisia perinteitä. Tätä linjaa keisari ja Suomen näkökulmasta tuleva suuriruhti-nas Aleksanteri ajoi selkeästi. Aleksanterin arvostama upseeriloikkari Sprengtporten esitti ensimmäisenä ratkaisun, että Venäjän jo aikaisemmin valtaamat suomalaisalueet Terijoelta Kymijoelle (ns. Vanha Suomi) tuli-si liittää muun Suomen yhteyteen. Ajatus sai seuraavina vuosina kannatusta ja vastustusta.

Keskeiseksi yhdistämisen kannattajak-si nousi keväällä 1811 Venäjän hoviin siirty-nyt taitoniekka Kustaa Mauri Armfelt. Hän vastusti jyrkästi maanomistuksen liukumista Karjalan alueella kohti venäläistä järjestelmää. Ylimyksille luovutettuja tiloja ja maa-alueita kutsuttiin lahjoitusmaiksi. Niitä oli Vanhan Suomen alueillakin jo riittävästi, ja talonpojat kävivät perustuslaillisia oikeustaisteluja ase-mastaan. Vaarana oli aseellisten selkkausten kasvu. Armfelt tuli nimitetyksi Suomen väliai-kaiseksi kenraalikuvernööriksi ja vaikutusval-ta muun muassa Vanhan Suomen palautuksen valmisteluun oli olemassa.

Vanha Suomi (eli Suomen kuwernementti) palautui muun Suomen kylkeen joulukuus-sa 1811 tehdyllä Aleksanterin päätöksellä. Samalla tulee havainnollisen selväksi, miten monipuolisella tavalla suomalaisten hallin-nointi oli muutenkin järjestetty:

”1. Suomen kuwernementti yhdistetään Suomen suuriruhtinaskuntaan ja saa, ollen osa tätä suuriruhtinaskuntaa, nimen Wiipu­rin lääni.

2. Wiipuri jää edelleen tämän läänin hal­linnon pääkaupungiksi.

3. Läänin asukkaista tahdomme Me nimit­tää kaksi jäseniksi Suomen hallituskonseljiin ja yhden jäseneksi Turun howioikeuteen.

4. Waltion tulot tästä läänistä suoritetaan wuoden 1812 alusta Suomenmaan yleiseen waltiorahastoon.

5. Tahdomme uskoa Suomen konseljin asi­aksi järjestää tämän läänin hallinnon kaikin puolin niiden yleisten säännösten kanssa yh­täpitäwäksi, joihin hallinto muissa Suomen lääneissä perustuu.

6. Tämän johdosta on Suomen konseljin walittawa ja määrättäwä jäsenet erityiseen komiteaan, joka saatuaan konseljilta erityisen ohjesäännön, asetetaan Wiipuriin siellä paik­kakunnalla tutkimaan tämän läänin nykyistä tilaa ja ehdottamaan konseljin tarkastetta­waksi, millä keinoin sen järjestäminen muitten läänien tapaan on suoritettawa.

7. Yleisemmän yhteyden aikaan saamiseksi asiain käsittelyssä ja menossa, tahdomme Me puheenjohtajaksi tähän komiteaan nimittää Wiipurin läänin maaherran.

8. Oikeusasiat tässä läänissä jätetään tois­taiseksi Turun howioikeuden tuomiowaltaan.

9. Kirkollisten asiain hoitoon nähden on tämä lääni kuuluwa Porwoon hiippakuntaan.

10. Tarkastettuamme komiteassa walmis­tettawia ja Suomen konseljin Meidän wah­wistettawaksemme alistamia ehdotuksia,

tahdomme Me tässä läänissä panna toimeen vielä toisiakin laitoksia ja parannuksia.”

Tämä julistus tarkoitti käytännössä myös sitä, että voimassa olevat Ruotsin lait jatkui vat suuriruhtinaskunnan hallinnon perustana ja ulottuivat nyt täysmittaisesti Karjalankannaksellekin.

Palautumisen jälkikaikujaAlle viiden vuoden kuluessa Tilsitin tapah-tumista Suomenmaa oli olennaisella tavalla eheytynyt, joskin edelleen vieraan valtion kai-nalossa. Isonvihan vuosista alkanut kansam-me kahtiajako olisi jatkuessaan vienyt Vanhan Suomen vääjäämättä entistä syvemmälle ve-näläisen hallinnon syövereihin.

Nyt oli edessä muun muassa lahjoitusmai-den palauttaminen talonpoikaisen omistuk-sen pohjalle. Tämä vaihe oli hankala, mutta aloitettiin välittömästi. Yksi vaarallisimmis-ta talonpoikaisten oikeuksien polkijoista oli kenraali Kopjew Hiitolan alueella. Hän oli esimerkillään vaikutusvaltainen paljon laa-jemmallakin alueella. Armfelt totesi kaikki oikeudelliset keinot liian hitaiksi ja siksi hän päätti ostaa koko tilan ja sai tehdä sen kir-peällä ylihinnalla. Armfelt kuoli elokuussa

1814, mutta asioiden eteenpäin vienti ei ol-lut silloin enää hänen varassaan.

1820-luvulla koet-tiin vielä maanomis-tusolojen jälkitaistelu. Aleksanterin kuole-man jälkeen pyrittiin palauttamaan vanhoja lahjoitusmaaoikeuksia

ja olot muuttuivat levottomiksi. Suomalainen hallintokin pelästyi siinä määrin, että ylin asi-oiden hoitaja Robert Henrik Rehbinder esitti Wiipurin läänin merkittävien osien luovutta-mista takaisin Venäjän alueeksi. Tämä ylilyön-ti eteni esitykseksi keisarille asti, mutta tuli torjutuksi venäläisin päätöksin. Rehbinder, joka oli Paimion Wiksbergin kartanon omis-taja, tuli hallinto-osaamisestaan ylistetyk-si monin tavoin. Armfeltin ja Rehbinderin vertaaminen kertoo kuitenkin jättimäises-tä erosta periaatteiden tasolla. Armfelt puo-lusti johannekselaisten esivanhempiemme oikeuksia siinä, missä Rehbinder oli valmis käyttämään heitä siirtonappulana vaikeuksi-en ilmaantuessa.

Tällaista on politiikka, ja siitä tässä jutussa on esimerkkiä sekä korkeimmilta valtiollisil-ta tasoilta Tilsitistä että hallinnon alemmil-ta portailta. Lähdeluetteloa en kirjoituksen loppuun lähde laatimaan, koska tiedot ovat kasaantuneet kirjavista lähteistä pitkän ajan kuluessa. Tietoja on tarkisteltu verkkoteitse ja painetusta sanasta, mutta niihin sisältyy aina tulkinnan eroja tai puutteellisuuksiakin.

– Hannu Rastas –

Sovetskissa järjestettiin muutamia vuosia sitten juhlakulkue Tilsit–sopimusten 200-vuotis muistoksi. Nähtävillä oli armeija-puvustoa ranskalaiseen, venäläiseen ja preussilaiseen malliin sekä monta muuta roolihahmoa. Lehtileikekuva, lehti ei ole tiedossa.

Jatkoa etusivulta: Eurooppa jaettiin Sovetskissa Vanhaa arkki tehtuuria

lähempääkin katsottuna.