ERISTETTYJEN VÄLIPOHJARAKENTEIDEN MIKROBIVAURIOT JA … · korjausrakentaminen . Paulus Hedenstam...

Rakennusterveysasiantuntija, RTA 2015 - 2017

Paulus Hedenstam

ERISTETTYJEN VÄLIPOHJARAKENTEIDEN MIRKOBIVAURIOT JA NIIDEN KORJAAMINEN

Rakennusterveysasiantuntija

2017 | 53 sivua

Paulus Hedenstam

ERISTETTYJEN VÄLIPOHJARAKENTEIDEN MIKROBIVAURIOT JA NIIDEN KORJAAMINEN

Työn tavoitteena on esittää kohdekohtaisia havaintoja eristettyjen välipohjarakenteiden mikrobivaurioista. Syitä mikrobivaurioiden syntyyn on arvioitu tai mikäli syy on ollut tiedossa, se on esitetty kohteen esitietojen yhteydessä. Työssä esitetään myös erilaisia korjaustapoja – sekä ratkaisuja mikrobivaurioiden tai oireilun poistamiseksi rakennuksesta. Työni pohjana toimii neljä esimerkkikohdetta 1800-luvun lopulta 1950-luvulle asti, jotka kuvaavat hyvin rakennuskantamme tyypillisiä aikakautensa välipohjaratkaisuja. Yhden esimerkkikohteen osalta on myös tutkimustulosten lisäksi käyty läpi suunnitelmaratkaisuja mikrobivaurioituneen eristeen poistamiseksi alalaattapalkistorakenteesta. Kohteen korjaustapaa on esitetty liittämällä työhön hankesuunniteluun liittyviä suunnitelmia. Lisäksi kohteen rakennesuunnitelmia ja detaljiratkaisuja, liittyen välipohjarakenteisiin, on esitetty pääpiirteittäin työn yhteydessä.

ASIASANAT:

mikrobivaurio, kosteusvaurio, välipohja, täyttömateriaali, muju, kaksoisrakenne, alalaattapalkisto, korjausrakentaminen

Paulus Hedenstam

MICROBE DAMAGE MECHANIMS AND REPAIRING METHODS IN LOAD-BEARING FLOOR STRUCTURES

The purpose of this study is to present four example cases of floor structures, which are damaged. These four example cases are from 19th to 20th century and load-bearing structures varies. These example cases makes good cross-section of typical methods of construction in Finland of this particular era. This work also contains one renovation site, which proposed renovation plans are introduced after the condition study results. The purpose of this sites renovation is to remove damaged organic material from floor structures.

KEYWORDS:

Microbe damages, moisture damage, load bearing floor, organic filling, renovation

SISÄLTÖ

1 ERISTETYT VÄLIPOHJARAKENTEET 1

1.1 Yleistä eristetyistä välipohjarakenteista 1

1.2 Puuvälipohjat 1

1.3 Rautabetonivälipohjat 3

1.4 Eristetyt massiivilaatat ja Nilcon-laatta 7

2 ERISTETTYJEN VÄLIPOHJARAKENTEIDEN MIKROBIVAURIOT 9

2.1 Yleistä mikrobivaurioitumisesta 9

2.2 Välipohjien mikrobivaurioitumisesta 9

2.3 Materiaalinäytteen mikrobivaurion viitearvot 11

2.4 Tutkimuskohde 1 12

2.4.1 Perustietoja kohteesta ja tutkimuksen lähtökohdista 12

2.4.2 Välipohjarakenteiden rakennetyypit 12

2.4.3 Välipohjarakenteiden mikrobitutkimustulokset 15

2.4.4 Yhteenveto kohteen mikrobituloksista 16
















3 VÄLIPOHJARAKENTEIDEN KORJAAMINEN 29

3.1 Välipohjarakenteiden huomioiminen korjaussuunnittelussa 29

3.2 Korjausratkaisuja 30

3.2.1 Mikrobivaurioituneen materiaalin poistaminen 30

3.2.2 Tiivistäminen 33

3.3 Korjaussuunnittelussa huomioitavaa 34

3.3.1 Rakennetun ympäristön suojelu 34

3.3.2 Rakenteiden kantavuus 34

3.3.3 Haitta-aineet 35

3.3.4 Palomääräykset 37

3.3.5 Ääneneristysmääräykset 37

3.4 Esimerkkikohde korjaussuunnittelusta (tutkimuskohde 4) 38

3.4.1 Hankesuunnitelma 38

3.4.2 Rakennesuunnittelu 41

3.4.3 Mikrobivaurioituneen materiaalin poiston laadunvarmistus 44

3.4.4 Rakenteiden kuivumisen huomioiminen 44

3.4.5 Liikuntasaumadetaljit välipohjissa 45

3.4.6 Akustiset detaljit välipohjissa 47

3.4.7 Palokatkojen detaljit välipohjissa 52

4 YHTEENVETO VÄLIPOHJIEN MIKROBIVAURIOITUMISESTA JA

KORJAAMISESTA 54

LÄHTEET 56

1

1 ERISTETYT VÄLIPOHJARAKENTEET

1.1 Yleistä eristetyistä välipohjarakenteista

Kerrostalorakentamisen yhteydessä on välipohjissa käytetty erilaisia eristettyjä ratkaisuja 1800-

luvulta lähtien aina noin 1970-luvulle saakka. Eristekerrosten tarkoitus on ollut tasata lämpöä,

eristää ääntä sekä tiivistää rakenteita. Täyteaineet ovat olleet 1800-luvun lopulla yleensä

eloperäisiä luonnonmateriaaleja, kuten sammalta ja olkea. 1900-luvun alussa taas tyypillinen

eriste oli turvepehku, joka on käytännössä kuivattua suoturvetta. 1920-30 luvuilla taas

turvepehkun rinnalle tuli puuteollisuuden sivutuotteita, kuten kutterilastua ja sahanpurua.

Puuvälipohjissa käytettiin lisäksi myös savea tiivistämään rakennetta. Välipohjien

painotäytteenä käytettiin myös erilaista rakennustyössä syntyvää jätettä, esimerkiksi

muurausjätettä, sementtiä, lasia yms. Muita täyttömateriaaleja, joilla saatiin massaa välipohjiin,

oli hiekka ja koksikuona. Teräsbetonivälipohjien aikakaudella, 1900-luvun alusta 1950-luvulle

saakka, välipohjiin asennettiin tarvittaessa eristeitä. Osin kotelolaattoja jätettiin kuitenkin ilman

eristettä ja koteloihin jätettiin vain betonivalujen muottina toimineet laudoituskotelot

(Neuvonen, P., Mäkiö, E. & Malinen, M. 2002, s.106.)

1950-luvulla siirryttiin kaksoisrakennevälipohjasta massiivilaatalla rakennettuihin

teräsbetonivälipohjiin. Tämän yhteydessä myös rakenteen ääneneristävyyteen alettiin kiinnittää

laajemmin huomioita ja välipohjiin alettiin valmistaa teollisesti tähän tarkoitettuja

ääneneristyslevyjä. Näiden eristeiden käyttö rajoittuu kutakuinkin 1950-60 luvuille, jonka

jälkeen ontelolaattojen käytön yleistyttyä, erilaisista väliin jäävistä eristekerroksista alettiin

päästä eroon. (Mäkiö, E 1990, s.263.)

1.2 Puuvälipohjat

1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun tyypillinen asuinkerrostalon välipohjarakenne tehtiin

puurakenteisena. Välipohjissa on käytetty sahattuja tai veistettyjä hirsiä, joiden poikkileikkaus

sekä k-jako vaihtelevat kohdekohtaisesti. Puuvasojen tyypillinen koko oli leveyden osalta noin

100-200 mm ja korkeuden osalta 250-350 mm. Vasojen tyypillinen k-jako on luokkaa 500-700

mm. Puuvasat on upotettu ja ankkuroitu ulkoseinän massiivitiilimuuriin. Massiivitiileseinään

upotettujen lattiavasojen kosteudensietokykyä on paranneltu tervaamalla vasojen päät tai

käärimällä ne tuoheen. Myöhemmin tähän käyttötarkoitukseen kehitettiin erilaisia teollisesti

2

valmistettuja eristyspapereita tai –pahveja. Myös erilaisia massiiviseinien ilmakanavaratkaisuja

käytettiin kuivattamaan seinärakennetta siten, että painovoimaisella seinän sisäisellä

ilmavirtauksella saatiin kuivattava vaikutus seinärakenteeseen. Puuvälipohjan alakattopinta

tehtiin yleensä tikkurappauksella tai ponttilaudoituksella. Alakattopinnan päälle, vasojen

kylkeen, naulattiin koolausrimat ja niiden päälle rossilankut. Rossilankkujen päälle taas

asennettiin eristekerrokset. Lattiapintana toimivat yleensä paksut lattialankut. Kellarin

vastainen välipohja poikkesi paloturvallisuussyistä rakenteiltaan muista välipohjista ja niiden

kantavana rakenteena toimi ratakiskojen väliin holvattu tiilirakenne. Myös ullakon vastaisen

yläpohjan osalta rakenne oli muista välipohjista poikkeava, sillä siinä vasojen päälle tehty

lattiarakenne oli muurattu palopermanto. (Neuvonen, P., Mäkiö, E. & Malinen, M. 2002, s.88-

89.)

Kuva 1. Kuvassa puinen välipohjarakenne (Neuvonen, P., Mäkiö, E. & Malinen, M. 2002, s.90.)

3

Kuva 2. Kuvassa puinen kellarin vastainen välipohjarakenne (Neuvonen, P., Mäkiö, E. & Mali-

nen, M. 2002, s.90.)

1.3 Rautabetonivälipohjat

1800-luvun lopun ja 1900-luvun taitteen yhteydessä erilaiset rautabetonirakenteet alkoivat

yleistyä ja hiljalleen alkoivat korvata puisia välipohjarakenteita. Ratakiskojen väliin valettiin

raudoittamattomia laattoja, joissa oli eristetäytöt. Ensimmäiset teräsbetonipalkit, joissa teräs ja

betoni muodostivat liittorakenteen, rantautuivat suomeen 1900-luvun ensimmäisellä

vuosikymmenellä. Näin ollen 1900- ja 20-luvuilla kehittyikin lukuisia erilaisia patentoituja

rautabetonisia välipohjajärjestelmiä, joissa käytettiin vaihtelevasti valutekniikoista riippuen

eristeitä tai muotteja, jotka jäivät rakenteen sisään. (Neuvonen, P., Mäkiö, E. & Malinen, M.

2002, s.92, 97.)

4

Kuva 3. Kuvassa I-rautavälipohjarakenne (Neuvonen, P., Mäkiö, E. & Malinen, M. 2002, s.94.)

5

Kuva 4. Erilaisia 1900-luvun alun patentoituja välipohjajärjestelmiä (Neuvonen, P., Mäkiö, E. &

Malinen, M. 2002, s.98.)

6

Rautabetonivälipohjista kuitenkin yleisimmäksi vakiintui alalaattapalkisto, joka oli yleinen

välipohjarakenne aina 1950-luvulle asti. Alalaattapalkiston muodostuu kantavista palkeista ja

ohuesta alalaatasta. Palkkiväli on tavallisesti eristetty, ennen kuin betoninen tai puinen

lattiarakenne on tehty palkiston päälle. (Neuvonen, P., Mäkiö, E. & Malinen, M. 2002, s.92, 97,

100.)

Kuva 5. Kuvassa puukannella toteutettu alalaattapalkisto (Neuvonen, P., Mäkiö, E. & Malinen,

M. 2002, s.102.)

1920- ja 30-luvuilla esiintyvä kaksoislaattapalkisto oli myös alalaattapalkiston rinnalla hyvin

yleinen välipohjarakenne. Tarpeen mukaan teräsbetonisia välipohjarakenteita on eristetty

erilaisilla täyttömateriaaleilla. Osittain myös kotelot ovat jätetty tyhjiksi ja ilmatäytteisiksi siten,

että betonivalun muottilaudoitukset ovat rakenteessa. (Mäkiö, E 1990, s.122.).

7

Kuva 6. Kuvassa kaksoislaattapalkisto (Mäkiö, E. 1990, s.122.)

1.4 Eristetyt massiivilaatat ja Nilcon-laatta

1950- luvulla alettiin siirtyä massiivivälipohjiin ja eloperäisten eristeiden käyttö välipohjissa alkoi

vähentyä. Kuitenkin 1950- ja 60 luvuilla välipohjien askelääni- ja lämmöneristykseen käytettiin

vielä erilaisia ohuita eristekerroksia massiivilaatan ja pintavalun välissä. 1970-luvulla eristettyjä

välipohjia ei enää juurikaan tehty ja välipohjien osalta alettiin siirtyä ontelolaattaan. Kuitenkin

poikkeuksena löytyy vielä 70-luvulla kehitetty Nilcon-laatta, joka on tehtaalla valmistettu ja

villaeristetty moduulimitoitettu välipohjaelementti. Nilcon laatan käyttö oli kuitenkin vähäistä,

johtuen työmaateknisistä seikoista. Laatan rakenne vaati varovaista käsittelyä nostojen

yhteydessä työmaalla. Myös työmaa-aikaiseen kosteudenhallintaan jouduttiin kiinnittämään

villaeristeen kanssa erityishuomiota. (Mäkiö, E 1994, s.71 & 73.).

8

Kuva 7. 1960-luvun alussa lattiassa käytettiin vielä uivaa lattiarakennetta (Mäkiö, E. 1994,

s.71.)

Kuva 8. Havainnekuva Nilcon-laatasta (Mäkiö, E. 1994, s.73.)

9

2 ERISTETTYJEN VÄLIPOHJARAKENTEIDEN MIKROBIVAURIOT

2.1 Yleistä mikrobivaurioitumisesta

Mikrobien kasvuedellytyksen lähtökohtana on sopiva kosteus, lämpö ja ravinteet. Useimpien

mikrobien kasvulämpötila on noin 10…40 ºC (optimi n. 20…30 ºC), joten tämän perusteella

rakennuksissa on lämmön puolesta otolliset kasvuedellytykset. Näin ollen kasvua säätelevä

tekijä rakennuksissa ja tämän tarkastelun puitteissa välipohjissa on kosteus. (Ympäristöopas 28

1997, s.65)

Mikrobikasvun syntyminen on sidonnainen ilman suhteelliseen kosteuteen. Tässä on

mikrobisukukohtaisesti vaihtelua, mikä tietty kosteus laukaisee mikrobikasvun tietyllä lajistolla.

Kosteusvauriotapauksissa esiintyvien homesukujen osalta, kasvun edellyttävänä ”kriittisenä”

suhteellisen kosteuden pitoisuutena on pidetty 70 %. Kun suhteellinen kosteus rakenteessa

jälleen palautuu alhaiseksi, siirtyy mikrobikasvu myös lepotilaan. Näin ollen rakenteen

kuivuminen ei tuhoa jo syntynyttä mikrobikasvua, mikäli sellaista on muodostunut.

(Ympäristöopas 29 1997, s.10). Tämän perustella eloperäiset materiaalit välipohjissa ovat jo

itsessään riski, sillä rakenteessa on itiöitä jo lähtökohtaisesti.

Materiaalinäytteen, eli laimennosviljelyn käyttäminen aiheuttaa myös tiettyä epävarmuutta

mikrobianalyysien osalta. Mikrobivauriot voivat olla rakenteissa vanhoja ja mikrobit

lisääntymiskyvyttömiä, joita ei tunnisteta kasvatusalustoilla. Lisääntymiskyvyttömät mikrobit

voivat aiheuttaa kuitenkin terveyshaittoja. Lisääntymiskyvyttömien ja kuolleiden mikrobien

tunnistamiseen voidaan käyttää dna-sekvenssiin perustuvaa qPCR-menetelmää. Tämän

tutkimuksen yhteydessä on kuitenkin käytetty vain laimennosviljelyä mikrobien tunnistamiseen,

sillä sille on olemassa vaurion viitearvot.

2.2 Välipohjien mikrobivaurioitumisesta

Kerrostalorakentamisessa on välipohjien eristeinä käytetty eloperäisiä eristeitä aina 1800-luvun

lopulta noin 1950-luvulle saakka (turve, olki, sammal yms). Näin ollen mikrobeja sekä niiden

itiöitä on ollut todennäköisesti eristetiloissa olemassa jo rakennuksen valmistuessa. Mikrobien

kasvuedellytyksen lähtökohtana on sopiva kosteus, lämpö ja ravinteet. Eristettyjen välipohjien

osalta lämpö ja ravinteet ovat näin ollen lähtötilanteessa olemassa.

10

Syy välipohjien mikrobivaurioihin on yksiselitteisesti kosteus. Materiaali voi olla ollut jo lisäksi

valmiiksi kosteusvaurioitunutta, ennen kuin se on tuotu kohteeseen ja asennettu välipohjaan.

Useimmiten syynä on kuitenkin kohteella tapahtunut kosteusvaurio ja/tai puutteellisesta

rakenteesta johtuva virhe. Äkillinen vaurio syntyy yleensä rakennusosien käyttöiän tultua

täyteen, esimerkiksi putkirikko tai vesikatteen vuoto. Hitaammin kosteutta rakenteeseen

synnyttävä vauriomekanismi voi johtua esimerkiksi puutteellisesti eristetystä märkätilasta tai

välipohjaan tihkuvasta lattiakaivosta. Kuvassa 9. on esimerkki huonosta talouskeittiön

vedeneristyksestä (kreosiittieriste), joka on aiheuttanut vuotoa muottilautoihin. Myös

välipohjien palkistojen liittyminen ulkoseinään on yksi riskitekijä, joka voi aiheuttaa kosteuden

kondensoitumista ulkoseinälinjalla. Esimerkiksi puutteellisesti lämpökatkaistu teräsbetonipalkki

ulkoseinässä saattaa aiheuttaa pistemäisen kylmäsillan rakenteeseen, joka pahimmassa

tapauksessa aiheuttaa kosteuden kondensoitumista. Myös kovilla talvipakkasilla viilentyvä

massiivitiilimuuri aiheuttaa riskin ulkoseinälinjalla eristetilassa. Työmaa-aikainen vedenkäyttö ja

kosteudenhallinta remonttien sekä perusparannusten yhteydessä on yksi merkittävä tekijä

vaurioiden syntymiselle välipohjissa. Välipohjissa kosteuden liikkeet ovat myös mahdollisia

vaakasuunnassa vesihöyryn muodossa, sillä yleensä eristetiloissa on ilmarakoa painuneen

eristeen ja muottilautojen tai permannon välissä.

Kuva 9. Näkymää 1929 rakennetun rakennuksen välipohjan muottilaudoista. Tässä

toimistotilassa oli poikkeavan paljon kasvustoa laatan alla olevassa muottilaudoituksessa,

11

verrattuna muihin tiloihin. Tässä kohdalla on vanhojen pohjapiirustusten perusteella ollut

talouskeittiö. Todennäköisesti sen aikaiset vedeneristykset ovat olleet puutteelliset.

Kuva 10. Välipohjasta purettu alalaatta ja muottilaudoitukset ovat silmin nähden

mikrobikasvuston peitossa. Vaurio tuli yllätyksenä purkujen yhteydessä.

2.3 Materiaalinäytteen mikrobivaurion viitearvot

Tämän tutkimuksen yhteydessä olevien esimerkkikohteiden mikrobinäytteidenotto ja

analysointi on tehty Sosiaali- ja terveysministeriön asumisterveysohjeen 2003:1 ja

asumisterveysoppaan ohjeiden mukaan.

Vanhempien tutkimuskohteiden tulosten tulkinnassa ja terveyshaitan arvioimisessa on käytetty

Asumisterveysohje 2003:ssa annettuja viitearvoja. Mikrobivaurioon viittaavana raja-arvona

pidetään sieni-itiöille 10 000 cfu/g, aktinobakteereille 500 cfu/g ja bakteereille 100 000 cfu/g.

26.04.2016 tai jäljempänä tehtyjen tutkimuskohteiden osalta vaurion tulkintaan on käytetty

Valviran asumisterveysasetuksen soveltamisohjeen osaa IV (Asumisterveysasetus § 20). Tämän

mukaan laimennusviljelyllä analysoidussa näytteessä voidaan katsoa olevan mikrobikasvustoa,

kun näytteen home- ja hiivasienten pitoisuus on vähintään 10 000 cfu/g tai aktinomykeettien

pitoisuus 3000 cfu/g. Näytteen bakteeripitoisuus vähintään 100 000 cfu/g viittaa

bakteerikasvuun materiaalissa. Sienikasvusto materiaalissa viittaa materiaalissa olevaan

kosteus- ja mikrobivaurioon. Mikäli materiaalissa havaitaan vain suuri bakteeripitoisuus, tämä

12

voi johtua myös materiaalin likaisuudesta, joten ainoastaan bakteeripitoisuuden perusteella ei

voida tehdä johtopäätöstä materiaalin vaurioitumisesta. Vaikka sienipitoisuus jää alle 10 000

cfu/g voivat löydökset viitata mikrobikasvustoon silloin, kun näytteessä havaitaan kosteus- ja

homevaurioon viittaavia kosteusvaurioindikaattoreita ja sienten kokonaispitoisuus on 5000 -

10000 cfu/g tai näytteen sienisuvusto on epätavallisen yksipuolinen (1-2 lajia/sukua) ja

pitoisuus kuitenkin >5000 cfu/g. Usean indikaattorin esiintyminen pieninä pitoisuuksina

saattaa viitata itiöiden kerääntymiseen näytemateriaalin ajan myötä tai vanhaan kuivuneeseen

vaurioon.

2.4 Tutkimuskohde 1

2.4.1 Perustietoja kohteesta ja tutkimuksen lähtökohdista

Kohde on peräisin 1800-luvun alkupuolelta. Kiinteistön käyttötarkoitus on muuttunut moneen

otteeseen noin 200 vuoden historian aikana. Kiinteistöä on laajennettu, korotettu ja saneerattu

useaan eri otteeseen. Osittain nykyinen rakennus koostuu korttelin useammasta rakennuksesta,

joita on yhdistelty. Kiinteistössä on ollut oireilua, mutta ei laajamittaisesti. Kuntotutkimuksen

tarkoitus oli tehdä erinäisiä rakenneteknisiä selvityksiä hankesuunnittelun lähtötiedoiksi. Tässä

tarkasteltavat välipohjat ovat osa tutkimuskokonaisuutta. Tutkimuksessa selvitettiin

välipohjarakenteiden rakennetyyppejä sekä rakenteiden mikrobiologista kuntoa.

2.4.2 Välipohjarakenteiden rakennetyypit

Alla olevissa kuvissa esitetään pääpiirteittäin tutkimuskohteen 1 rakennetyypit sekä valokuvissa

havainnollistetaan välipohjien täyttömateriaaleja. Osittain kohteen välipohjat ovat

teräsbetonisia, mutta pääosin kohteen välipohjat ovat puurakenteisia.

13

Kuva 11. Kohteella 1 myöhemmän laajennusvaiheen välipohjat ovat osin

teräsbetonirakenteisia palkistoja.

Kuva 12. Kohteella 1 teräsbetonivälipohjiin on jätetty muottilaudat ja vaihtelevasti erinäistä

rakennusjätettä kotelotiloihin.

14

Kuva 13. Kohteella 1 välipohjat ovat pääosin puurakenteisia.

Kuva 14. Kuvaa välipohjan täyttömateriaalista, jossa päällimmäisen näkyy rahkasammal-

15

2.4.3 Välipohjarakenteiden mikrobitutkimustulokset

Alla olevassa taulukossa 1. on esitetty laimennosviljelyn tulokset teräsbetonisten välipohjien

osalta. Teräsbetonisten välipohjien materiaalinäytteet ovat kerätty muottilaudoista ja

koteloiden täytöistä / jätteistä. Vastaavasti taulukossa 2. on tulokset puurakenteisten

välipohjien osalta. Puurakenteisten välipohjien näytteet ovat kerätty täyttömateriaaleista.

Tummennettujen solujen arvot ylittävät Asumisterveysasetuksen soveltamisohjeen raja-arvon.

Taulukko 1. Tutkimuskohteen 1 materiaalinäytteiden tulokset teräsbetonivälipohjista.

MATERIAALINÄYTTEET

SIENET BAKT. SÄDESIENET KOSTEUSVAURIOLAJIT

RAJA-ARVOT 10 000 100 000 500

NÄYTE PITOISUUS

Muottilauta 609 091 1 310 074 1 218 182 Sädesienet

Rakennusjäte 90 56 662 51 351 Sädesienet

Muottilauta - 5 225 5 045 Sädesienet

Rakennusjäte 450 3 694 3 514 Paecilomyces variotii

Sädesienet

Rakennusjäte 0 631 541 Sädesienet

Rakennusjäte 90 541 270 Sädesienet

Rakennusjäte - - - -

Muottilauta 710 000 373 636 248 182 Paecilomyces variotii

Sädesienet

Taulukko 2. Tutkimuskohteen 1 materiaalinäytteiden tulokset puuvälipohjista.

16

MATERIAALINÄYTTEET


RAJA-ARVOT 10 000 100 000 500

NÄYTE PITOISUUS

Välipohjan

täyttö 12 601 816 216 700 000 Sädesienet

Välipohjan

täyttö 180 21 254 13 514 Sädesienet

Välipohjan


Välipohjan

täyttö 381 818 31 200 000 6 200 000 Sädesienet

Välipohjan

täyttö 87 387 2 136 364 - -

Välipohjan


Välipohjan


Välipohjan

täyttö 1 500 000 95 455 22 727 Sädesienet

Välipohjan

täyttö - 541 - -


2.4.4 Yhteenveto kohteen mikrobituloksista

Kohteen vanhojen puuvälipohjien täyttömateriaaleissa havaittiin lähes kaikissa kerätyissä

näytteissä viitteitä mikrobivauriosta. Sienilajistot olivat lähes kaikkien näytteiden osalta

tyypillistä Penicillium lajistoa, joiden pitoisuus on korkea ja Asumisterveysohjeen viitearvot

ylittyvät moninkertaisesti. Lähes kaikissa puuvälipohjien täyttöjen näytteissä esiintyy korkeina

pitoisuuksina kosteusvauriota indikoivaa sädesientä, joka on tunnettu toksiinintuottaja

mikrobi.

17

Laajennusosan teräsbetonivälipohjien osalta tulokset ovat samansuuntaiset. Sädesieniä

esiintyy lähes joka näytteessä, mutta muiden sienien osuus näytteissä on puuvälipohjia

vähäisempää.

Mikrobinäytteitä on kerätty tasaisesti eri puolelta rakennusta, joten vauriot eivät rajoitu

näytteiden tulosten perusteella tietylle alueelle. Korjauslaajuus välipohjien osalta tässä

kohteessa on koko rakennus.

2.5 Tutkimuskohde 2


Kohde on peräisin 1880-luvulta. Kiinteistön käyttötarkoitus on muuttunut ensimmäisen kerran

rakennuksen siirryttyä Suomen valtion omistukseen. Kiinteistössä on suoritettu erilaisia

käyttötarkoituksen muunnoskorjauksia useaan otteeseen. Merkittävin ja suurin kohteen

remontti on tehty 1970-luvun lopulla, jolloin kohteeseen on tehty mm. keskuslämmitys ja

käyttötilojen muutoksia. Ennen tätä remonttia on rakennusta lämmitetty kakluuneilla.

Remontin yhteydessä kohteelle asennettiin koneellinen ilmanvaihto. Kiinteistössä on ollut

oireilua, mutta ei laajamittaisesti. Kuntotutkimuksen tarkoitus oli tehdä erinäisiä

rakenneteknisiä selvityksiä hankesuunnittelun lähtötiedoiksi. Tässä tarkasteltavat välipohjat

ovat osa tutkimuskokonaisuutta. Tutkimuksessa selvitettiin välipohjarakenteiden

rakennetyyppejä sekä rakenteiden mikrobiologista kuntoa.


Alla olevissa kuvissa esitetään pääpiirteittäin tutkimuskohteen 2 rakennetyypit sekä valokuvissa

havainnollistetaan välipohjien täyttömateriaaleja.

18

Kuva 15. Kohteella 2 välipohjat ovat alkuperäisiä puuvälipohjia.

Kuva 16. Kohteen 2 puuvälipohjissa on palkkiväleissä kauttaaltaan rakennusjätetäyttö.

19


Alla olevassa taulukossa on esitetty laimennosviljelyn tulokset tutkimuskohteen puuvälipohjien

osalta. Välipohjien materiaalinäytteet ovat kerätty palkkivälien täyttömateriaaleista.


Taulukko 3. Tutkimuskohteen 2 materiaalinäytteiden tulokset puuvälipohjista.

MATERIAALINÄYTTEET


RAJA-ARVOT 10 000 100 000 500

NÄYTE PITOISUUS

Välipohjan


Välipohjan täyttö 16 486 6 300 000 2 200 000

Sädesienet

Ulocladium chartarum

Välipohjan


Välipohjan


Välipohjan


Välipohjan

täyttö 360 2 340 360 Sädesienet

Välipohjan

täyttö - 3 330 2 970 Sädesienet

Välipohjan

täyttö - 1 260 900 Sädesienet

Välipohjan

täyttö 720 14 491 - -

Välipohjan

täyttö 90 4 140 180 Sädesienet

20

Välipohjan


Välipohjan


Välipohjan



Kohteen vanhojen puuvälipohjien täyttömateriaaleissa havaittiin lähes kaikissa kerätyissä

näytteissä viitteitä mikrobivauriosta. Sienilajistot olivat lähes kaikkien näytteiden osalta

tyypillistä Penicillium lajistoa, joiden pitoisuus on osassa näytteistä (noin 40 %) korkea ja

Asumisterveysohjeen viitearvot ylittyvät moninkertaisesti. Lähes kaikissa puuvälipohjien

täyttöjen näytteissä esiintyy korkeina pitoisuuksina kosteusvauriota indikoivaa sädesientä, joka

on tunnettu toksiinintuottaja mikrobi.



kohteessa on koko rakennus.

2.6 Tutkimuskohde 3


Kohde on peräisin 1900-luvun alusta. Edellinen laaja peruskorjaus on suoritettu 1980-luvulla.

Kiinteistössä on suoritettu erilaisia käyttötarkoituksen muunnoskorjauksia useaan otteeseen

ennen edellistä peruskorjausta. Kiinteistössä ei ole ollut oireilua. Kuntotutkimuksen tarkoitus oli

tehdä erinäisiä rakenneteknisiä selvityksiä hankesuunnittelun lähtötiedoiksi. Tässä

tarkasteltavat välipohjat ovat osa tutkimuskokonaisuutta. Tutkimuksessa selvitettiin

välipohjarakenteiden rakennetyyppejä sekä rakenteiden mikrobiologista kuntoa.

21


Välipohjat ovat puu- tai teräspalkein kannatettuja puukantisia holveja sekä teräspalkkeihin

tukeutuvia kaaritiiliholveja. Alla olevissa kuvissa esitetään pääpiirteittäin tutkimuskohteen

rakennetyypit sekä valokuvissa havainnollistetaan välipohjien täyttömateriaaleja.

Kuva 17. Kohteella välipohjat ovat alkuperäisiä holvattuja välipohjia.

22

Kuva 18. Kohteen välipohjissa on palkkiväleissä kauttaaltaan rakennusjätetäyttö.

23

Kuva 19. Kohteella välipohjat ovat osin alkuperäisiä rautabetonivälipohjia.

Kuva 20. Vastaavasti rautabetonivälipohjissa on rakennusjätetäyttö.


Alla olevassa taulukossa on esitetty laimennosviljelyn tulokset kohteen välipohjien osalta.

Välipohjien materiaalinäytteet ovat kerätty välipohjien täytöistä. Tummennettujen solujen arvot

ylittävät Asumisterveysasetuksen soveltamisohjeen raja-arvon.

Taulukko 4. Tutkimuskohteen materiaalinäytteiden tulokset välipohjista.

MATERIAALINÄYTTEET


RAJA-ARVOT 10 000 100 000 500

NÄYTE PITOISUUS

Välipohjan


24

Välipohjan täyttö

160 000 300 000 <100 -

Välipohjan

täyttö 460 000 2 000 000 46 000 Sädesienet

Välipohjan


Välipohjan



Kohteen vanhojen välipohjien täyttömateriaaleissa havaittiin kaikissa kerätyissä näytteissä

viitteitä mikrobivauriosta. Sienilajistot olivat lähes kaikkien näytteiden osalta tyypillistä

Penicillium lajistoa, joiden pitoisuus on lähes kaikissa näytteistä (korkea ja

Asumisterveysohjeen viitearvot ylittyvät moninkertaisesti. Lähes kaikissa välipohjien täyttöjen

näytteissä esiintyy korkeina pitoisuuksina kosteusvauriota indikoivaa sädesientä, joka on

tunnettu toksiinintuottaja mikrobi.



kohteessa on koko rakennuksen välipohjien osalla.

2.7 Tutkimuskohde 4


Kohde on koulurakennus 1950-luvulta. Rakennus on ollut koulurakennuskäytössä

valmistumisesta tähän päivään saakka. Kiinteistössä on suoritettu peruskorjaus vuonna 2000.

Peruskorjauksen yhteydessä 3.kerroksessa tapahtui käyttövesiputken putkirikko ja vesi valui

pahimmillaan välipohjarakenteiden läpi aina 1.kerrokseen asti. Kohteella tilat kuivattiin

tilakohtaisilla kuivaimilla ja kastuneet kotelovälit kuivattiin koneellisesti d 50 mm reikien kautta,

siten että kotelon päätyihin porattiin reiät ja ilmaa kierrätettiin läpi.

25

Kiinteistössä on ollut oireilua ja tämä oli lähtökohtana kuntotutkimuksen suorittamiseen.

Tutkimuksessa selvitettiin välipohjarakenteiden rakennetyyppejä sekä rakenteiden

mikrobiologista kuntoa. Kohteessa tehtiin myös muita sisäilmaan liittyviä selvityksiä, mutta niitä

ei käsitellä tämän tutkielman yhteydessä.


Välipohjat ovat teräsbetonirakenteisia alalaattapalkistoja, joissa on pinnassa noin 100 mm

betonivalu. Palkit ovat erotettu ylälaatan betonivalusta tervapaperilla, jotta poikkileikkausta ei

pääse muodostumaan. Palkkiväleissä on purutäyttö sekä vanhat valujen muottilaudat. Alla

olevissa kuvissa esitetään pääpiirteittäin tutkimuskohteen rakennetyyppi sekä valokuvalla

havainnollistetaan välipohjien täyttömateriaalia.

Kuva 21. Kohteella välipohjat teräsbetonirakenteisia alalaattapalkistoja.

26

Kuva 22. Kohteen välipohjissa on purueristetäyttö ja ylälaatan tukimuottirakenteet.


Alla olevassa taulukossa on esitetty laimennosviljelyn tulokset kohteen välipohjien osalta.

Välipohjien materiaalinäytteet ovat kerätty välipohjien purutäytöistä ja muottilaudoista.


Taulukko 5. Tutkimuskohteen materiaalinäytteiden tulokset välipohjista.

MATERIAALINÄYTTEET


RAJA-ARVOT 10 000 100 000 3 000

NÄYTE PITOISUUS

VP täyttö +

muottilauta - - - -

VP täyttö +

muottilauta - - - -

27

VP täyttö +

muottilauta - 200 143 200 Sädesienet

VP täyttö +

muottilauta - 1 390 900 - -

VP täyttö +

muottilauta - - 20 400 Sädesienet

VP täyttö +


VP täyttö +


VP täyttö +

muottilauta 200 200 - P.variotii

VP täyttö +

muottilauta - - - -

VP täyttö +



Kohteen vanhojen välipohjien täyttömateriaaleissa havaittiin 50 % kerätyissä näytteissä

viitteitä mikrobivauriosta. Sienilajistoja ei juurikaan havaittu, mutta vaurioituneiden

välipohjien osalta näytteissä esiintyy korkeina pitoisuuksina kosteusvauriota indikoivaa

sädesientä, joka on tunnettu toksiinintuottaja mikrobi.

Mikrobinäytteiden vauriot painottuvat juurikin vesivahingon alueelle. Pahimmilla alueilla

muottilaudoituksessa oli silmin havaittavaa kasvustoa muottilaudoituksessa. Korjauslaajuus

välipohjien osalta tässä kohteessa päätettiin suorittaa koko rakennuksen välipohjien osalla.

Vesivahinkoalue kattaa kuitenkin kaikki kerrokset ja näin ollen eristeet ovat järkevää poistaa

myös alueilta, joissa vauriota ei havaittu. Myöhemmässä vaiheessa kohteella tehtiin

rakenneavauksia, joista selvitettiin rakenteiden detaljiratkaisuja. Näiden avausten yhteydessä

havaittiin, että myös vesivahingon ulkopuolisilla alueilla oli paikallisesti aistinvaraisesti

mikrobiperäistä tuoksua välipohjissa. Näin ollen purkualueen laajentaminen koko rakennuksen

alueelle oli hyvä vaihtoehto, jolla saadaan varmuudella rakennettua terveellinen ja turvallinen

rakennus.

28

Kuva 23. Muottilaudoituksessa silminnähtävää kasvustoa.

29

3 VÄLIPOHJARAKENTEIDEN KORJAAMINEN

3.1 Välipohjarakenteiden huomioiminen korjaussuunnittelussa

Tämän työn osalta välipohjien esimerkkikohteet ovat valittu tarkoituksella kohteista, joissa on

laaja-alaisia vaurioita. Tämä ei suoranaisesti tarkoita sitä, että maassamme kaikki

välipohjarakenteet ovat vaurioituneita. Rakennuskannasta löytyy myös täysin terveitä

kaksoisrakennevälipohjia, joiden osalta ei ole ongelmia tai korjaustarvetta.

Eloperäisillä eristeillä tai muottilaudoilla oleva välipohjien kaksoisrakenne on kuitenkin riski,

joka tulisi huomioida pääsääntöisesti kahdessa tapauksessa. Ensimmäinen tapaus on oireilu

kohteella. Mikäli tämän tyyppisessä rakennuksessa oireillaan, on näin ollen välipohjat syytä

huomioida osana kokonaisvaltaisessa sisäilmatutkimuksessa. Myös muut mahdolliset oireilun

syyt ja lähteet tulee tutkia, sillä oireilu kohteella voi myös johtua muista syistä, kun välipohjien

eristeistä. Toinen tapaus, jossa välipohjien mikrobiologinen kunto olisi suositeltavaa selvittää,

on kohteen laajempi peruskorjaus.

Tampereella, ositteessa Otavalankatu 8, oleva vanha arvokiinteistö on hyvä esimerkki

välipohjien huomioimisen tärkeydestä peruskorjauksessa. Aamulehden artikkelin mukaan,

kohteen linjasaneerauksen toteutusvaiheessa havaittiin rakennuksen välipohjissa mittavia

mikrobivauriota. Välipohjien näytteistä löydettiin yhteensä 38 erilaista sienilajistoa, jonka

perusteella välipohjat määriteltiin purettaviksi tai perusteellisesti puhdistettaviksi. Välipohjien

mittavien korjausten kustannukset olisivat nousseet niin korkeiksi, että rakennukselle on

päätetty asukkaiden toimesta hakea purkulupaa ja hanketta jatkaa uudisrakennuksella

(Aamulehti: Merkittävä arvotalo Tampereella puretaan, 15.1.2017).

Edellä olevan artikkelin mukainen kohde toiminee hyvänä esimerkkinä siitä, kuinka välipohjiin

kohdistettavilla hankesuunnitelmavaiheen tutkimuksilla, olisi rakenteen mikrobiologista

kuntoa voitu selvittää ennakkoon. Näin oltaisiin vältytty turhilta linjasaneerauksen

suunnittelukuluilta ja mahdollista uudisrakennushanketta oltaisiin voitu lähteä

suunnittelemaan jo hankesuunnitteluvaiheessa.

30

3.2 Korjausratkaisuja

3.2.1 Mikrobivaurioituneen materiaalin poistaminen

Ensisijaisesti mikrobivaurioitunut materiaali on suositeltavaa poistaa välipohjarakenteesta.

Näin saadaan välipohjan osalta varmuudella toteutettua terveellinen rakenneratkaisu.

Vaurioituneen materiaalin kanssa kosketuksissa olleet pinnat on myös syytä puhdistaa. Paras

tapa pintojen puhdistukseen on mekaaninen puhdistus tai kuivajäämenetelmä. Erilaisia

otsonoivia ja desinfioivia käsittelyjä on myös käytetty välipohjien puhdistamiseen, mutta

nykytutkimusten ja tiedon valossa näitä menetelmiä ei suositella käytettäväksi.

Välipohja puretaan rakenteen kantavasta poikkileikkauksesta riippuen ylä- tai alakautta ja

vaurioitunut materiaali poistetaan. Betonipintojen puhdistus voidaan suorittaa

hiekkapuhaltamalla, jyrsimällä tai puhaltamalla kuivajäällä jäävät betonipinnat. Kantavien

betonirakenteiden kohdalla jyrsiminen ei tule kyseeseen, joten tämä menetelmä ei sovellu

kaikkiin rakenteisiin. Puupalkkirakenteisten välipohjien puhdistaminen on betonipintoja

haastavampaa. Puupinnat tulisi höylätä tai hioa riittävälle syvyydelle saakka. Suositeltavaa on

kuitenkin poistaa puumateriaalia siinä määrin, kuin se on rakenteen kannalta mahdollista.

Puurakenteisen välipohjan tyhjentämisessä tulee myös huomioida välipohjarakenteen

väliaikainen kuormitus, kun kotelon materiaali poistetaan.

Mekaanisen puhdistuksen jälkeen pinnoilta tulee ottaa riittävällä otannalla sivelynäytteitä

mikrobianalyysia varten, joilla todennetaan rakenteen pinnan riittävä puhtausaste. Seuraavissa

kuvissa 24-28 on esitetty erilaisia vaiheita välipohjan purkutöistä.

31

Kuva 24. Yläkautta purettu välipohja, jossa täyttöjen imurointi on kesken.

Kuva 25. Alakautta purettu ala- ja ylälaattapalkisto, joista muottilaudoitukset ovat poistettu.

32

Kuva 26. Yläkautta purettu välipohja, joista muottilaudoitukset ovat poistettu.

Kuva 27. Hiilihappojaapuhdistusta kohteella

33

Kuva 28. Sivelynäytteidenottoa puhdistetuilta betonipinnoilta.

3.2.2 Tiivistäminen

Vaihtoehtoisesti välipohjan vaurioitunut materiaalin on mahdollista kapseloida tiiviisti

rakenteeseen. Tämä ratkaisu ei kuitenkaan poista mikrobivauriota rakenteesta ja menetelmän

käyttöä tulee harkita tapauskohtaisesti. Mikäli ylä- ja alalaatta ovat betonia, on tiivistyksen

toteuttaminen helpompaa. Näin ollen ilmavuotojen osalta tiivistettäviä kohtia ovat lähinnä

nurkat, läpiviennit, kuilut ja alakaton kiinnitys- ja ripustuspisteet. Puurakenteisella kannella

(lautalattia) tai puurakenteisten välipohjien tikkurapatuilla alakattopinnoilla tiivistysten

toteuttaminen voi olla hankalaa. Suurilta osin mikrobit kulkeutuvat sisäilmaan

vuotoilmareittien kautta, mutta mikrobien aineenvaihdunnassa syntyvien kaasumaisten

partikkelien kulkeutuminen sisäilmaan on mahdollista myös diffuusion avulla. Lisäksi

rakenteesta tulisi näin ollen saada diffuusiontiivis, mikäli rakenteen läpi on mahdollista

tapahtua vesihöyryn liikkeitä.

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen vaatii rakenteen tiivistys sen suorittavalta taholta

erityistä osaamista tiivistyskorjauksista, jotta rakenteesta saadaan tiivistämällä terveellinen ja

turvallinen rakenne. Rakenteen kosteusfysikaalinen käyttäytyminen huomioon ottaen, on

myös diffuusiosulkujen toteuttamista rakennekohtaisesti harkittava. Tiivistyskorjauksen

34

onnistuminen tulisi aina todentaa kohteella merkkiainetutkimuksin, joka ilmaisee herkästi

pienimmätkin vuotoilmat. Tiivistystyöstä tulee myös aina tehdä ns. mallihuone, ennen

laajamittaisiin korjauksiin ryhtymistä.

Tiivistyskorjauksia on alettu suorittaa vasta 2000-luvulla mittavissa määrin ja niiden

todellisesta käyttöiästä ei ole kokemusta. Rakennuksessa voi tapahtua rungon liikkeitä ajan

kanssa ja mahdolliset tiivistyskorjaukset saattavat ajan mittaan liikkumisesta johtuen muuttua

epätiiviiksi. Tiivistyskorjausten käyttöikään vaikuttaa rakennuksen liikkeiden lisäksi, käytetyt

materiaalit ja menetelmät sekä tiivistystyön laatu. Näin ollen nykytiedon valossa,

tiivistyskorjaukseen tulisi suhtautua väliaikaisena korjauksena, jolla voidaan lykätä varsinaista

vaurioituneen materiaalin poistamista. Tiivistysratkaisun käyttäminen on hyvä, jos esimerkiksi

halutaan käyttää jokin muu rakennusosa käyttöikänsä loppuun, ennen suurempaa remonttia

tai rakennus mahdollisesti puretaan lähitulevaisuudessa ja käyttöä halutaan pidentää ja

epäpuhtauksien kulkeutuminen sisäilmaan estää. Mikäli rakennuksessa on ollut voimakasta

oireilua ja mikrobivauriot ovat laajoja, tulee perusteellista korjausta harkita parhaana

korjausvaihtoehtona.

3.3 Korjaussuunnittelussa huomioitavaa

3.3.1 Rakennetun ympäristön suojelu

Rakennuksen suojelulukitus määräytyy rakennustaiteen, kulttuurihistorian tai

maisemakulttuurin arvon perusteella. Suojelun syy voi olla myös muista erityispiirteistä

johtuvaa.

Välipohjien osalta suojelu kohdistuu yleisimmin lattian pintamateriaaleihin, alakattojen

rappauksiin tai maalauksiin, kakluuneihin ja tilan tai porrashuoneen ilmeeseen.

3.3.2 Rakenteiden kantavuus

Rakenteiden kantavuus tulee aina tarkastaa välipohjakorjausten yhteydessä, mikäli rakennetta

puretaan ja rakennetaan uusiksi. Rakenteen kantavuustarkastelut tehdään alkuperäisistä

suunnitelmista, mikäli niitä on saatavilla. Kantavuustarkastelu voidaan suorittaa myös

tapauskohtaisesti rakenneavauksista tai puretusta rakenteesta. Myös alkuperäisten

35

suunnitelmien mukaiset tarkastelut tulee todentaa puretusta rakenteesta, että rakenteen

dimensiot ja liittymät vastaavat suunnitelmia.

Rakenteen kantavuustarkastelut ja vahvistamistarpeet ovat aina tapauskohtaisia. Yleisin syy

rakenteiden vahvistamisen tarpeelle ovat erinäiset vauriot kantavissa rakenteissa, tilan

käyttötarkoituksen muutokset tai poistumisreittien muutoksien aiheuttamat tungoskuormat.

Kuva 29. Kuvassa välipohjan puupalkin laho pää katkaistu ja palkin tuenta ulkoseinän

muuraukseen korjattu.

3.3.3 Haitta-aineet

Kaksoisrakenteisia välipohjia esiintyy Suomessa aina 1700…1800-luvulta alkaen aina 1970-

luvulle saakka. Aikojen saatossa on rakennustuotteissa käytetty eri tyyppisiä haitta-aineita,

joista yleisimmät ovat asbesti ja eri PAH-yhdisteet. Lain mukaan asbestin ja muiden haitta-

aineiden olemassaolo on selvitettävä kaikissa, ennen vuotta 1994 rakennetuissa kiinteistöissä

ennen purkutöitä. Kohteen suojaukset ja alipaineistukset rakennetaan tarpeen mukaan, mikäli

haitallisia aineita havaitaan tutkimuksissa. Lisäksi asbestipitoisuus on mitattava purkutöiden

jälkeen, mikäli asbestipitoista materiaalia on tutkimuksissa havaittu.

Välipohjarakenteissa on käytetty ajan saatossa erilaisia asbestia tai PAH-yhdisteitä sisältäviä

vedeneristysratkaisuja. Vedeneristyksiä on tehty erilaisten bitumihuopien tai -valujen avulla.

36

Myös betonilaattojen valupapereina on käytetty erilaisia haitta-ainepitoisia tervapapereita.

Lattiarakenteissa voi myös esiintyä erilaisia asbestipitoisia materiaaleja lattiapinnoitteiden,

kiinnitysliimojen tai massojen muodossa. 1900-luvun alkupuolella on välipohjissa käytetty

myös erilaisia valuasfalttikerroksia, jotka sisältävät PAH-yhdisteitä ja öljyhiilivetyjä.

Välipohjarakenteissa on myös usein putkieristeitä, joissa on käytetty asbestimassoja.

Kuva 30. Välipohjassa on käytetty PAH-pitoista valua keittiön lattian vedeneristyksenä.

37

Kuva 31. Välipohjissa on käytetty vaaleanpunaista magnesiamassaa, joka sisältää asbestia.

3.3.4 Palomääräykset

Rakennusmääräyskokoelman RAK Mk E1 mukaan rakennukset jaetaan kolmeen paloluokkaan,

jotka ovat P1, P2 ja P3. Paloluokka määräytyy rakennuksen kerrosluvun, korkeuden, pinta-alan

ja käyttötarkoituksen perusteella. Lisäksi kantavien ja osastoivien rakenteiden paloluokka

määritellään sen perusteella, miten ne kestävät paloa. Vaatimukset ovat asetettu rakenteen

kantavuuden (R), tiiveyden (E) sekä tiiveyden ja eristävyyden (EI) mukaan. Tämän jälkeen

rakenteen palonkesto ilmoitetaan minuutteina yhdellä seuraavista luvuista: 15, 30, 45, 60, 90,

120, 180 tai 24. Lisäksi rakennus jaetaan palo-osastoihin, palon leviämisen estämiseksi.

Rakennuksen välipohjat ovat yleensä kantavia ja osatovia, joten niiden osalta on myös

olemassa tiettyjä vaatimuksia osastoinnin ja palonkeston osalta.

Ympäristöoppaan 39 mukaan korjausrakentamisessa rakennusta käsitellään sen omista

lähtökohdista. Rakennusaikana lupa on myönnetty ja näin ollen rakennus voidaan korjata

samanlaiseksi ja samaan käyttötarkoitukseen, eikö tällöin tarvitse soveltaa myöhempiä

palomääräyksiä. Kuitenkin mikäli rakentaminen on uudisrakentamiseen verrattavaa tai

käyttötarkoitus muuttuu, niin tulee voimassa olevat säädökset ottaa huomioon. Tämän

perusteella, mikäli välipohjista poistetaan massaa ja korvataan se kevyemmillä eristeillä,

esimerkiksi villalla, tulee myös palotekniset asiat huomioida. Samoin erilaisten teknisten

läpivientien osalta tulee noudattaa palokatkovalmistajien antamia vähimmäisvaatimuksia.

Palokatkotuotteilla tulee olla ETA-hyväksyntä sekä tuotteen tulee olla CE-tyyppihyväksytty.

Palokatkot asettava monelta osin myös betonilaatalle tiettyjä massavaatimuksia, joten

välipohjaan joudutaan monesti tekemään läpivientien kohdille vahvikevaluja.

3.3.5 Ääneneristysmääräykset

Ääneneristysmääräyksissä tulee noudattaa Suomen rakentamismääräyskokoelman osaa C1,

ääneneristys ja meluntorjunta rakennuksessa, määräykset ja ohjeet 1998.

Välipohjien osalta vaakarakenteen tulee täyttää vaatimus kahden tilan välisen

ilmaääneneristävyyden osalta. Ilmaääneneristävyyttä kuvataan merkinnällä Rw,, kun kyseessä

38

on laboratoriomittaus tai merkinnällä R’w, kun kyseessä on kohteella mitattu arvo. Tulos

ilmaääneneristävyydelle ilmoitetaan desibeleinä [dB].

Lisäksi välipohjien osalta tulee huomioida asuntorakentamisessa välipohjan askeläänieristävyys

tilojen välillä. Askeläänitasoa merkitään luvulla Lw,, kun kyseessä on laboratoriomittaus tai

merkinnällä L’w, kun kyseessä on kohteella mitattu arvo. Askelääntä ei tarvitse huomioida,

kuin asuntotuotannossa.

Edellä mainittujen vaatimusten lisäksi tulee huomioida runkoäänet, jotka voivat siirtyä

välipohjarakenteissa värähtelynä.

3.4 Esimerkkikohde korjaussuunnittelusta (tutkimuskohde 4)

3.4.1 Hankesuunnitelma

Tutkimuskohteella 4 suoritetaan välipohjien mikrobivaurioiden korjausten lisäksi

hankesuunnitelmassa myös muita rakenteiden mikrobivaurioiden purkukorjauksia sekä muita

teknisen käyttöiän päässä olevien rakennus – ja LVISA-teknisten osien uusimisia. Tässä

opinnäytetyössä ei ole käsitelty kuin välipohjaan liittyviä korjaussuunnitelmia ja muut ovat

jätetty tarkastelujen ulkopuolelle.

Tutkimuskohteen 4 nykyiset vanhat välipohjat ovat teräsbetonisia alalaattapalkistoja.

Palkkiväleissä on täytteenä mikrobivaurioitunut purutäyttö sekä muottilaudoitukset. Välipohjat

puhdistetaan yläkautta, poistamalla ensin pintalaatta, jonka jälkeen palkkivälit puhdistetaan

poistamalla muottilaudat ja imuroimalla palkkivälien mikrobivaurioitunut täyttö pois.

Auditorion osalta välipohja on kertaalleen purettu ja katsomorakenteet ovat rakennettu

palkiston päälle. Palkkiväleihin on jäänyt vanhoja muottilaudan rippeitä ja palkkiväleissä on

puhallettuna selluvilla. Auditorion katsomorakenteet ja näyttämörakenteet puretaan ja

palkkivälit puhdistetaan. Auditorion näyttämön ja näyttämön takatilojen osalla on vielä

mikrobivaurioitunut täyttö välipohjarakenteessa, joka puretaan, kuten muut vaurioituneet

välipohjat. Yläpohjat puhdistetaan samassa yhteydessä. Yläpohja puretaan pääosin yläkautta,

poistamalla ensin pintalaatta, jonka jälkeen palkkivälit puhdistetaan poistamalla muottilaudat

ja imuroimalla palkkivälien täyttö pois. 2000-luvulla rakennetut IV-konehuoneet säilytetään ja

IV-konehuoneiden osalla purku joudutaan suorittamaan alakautta. Alakautta yläpohjaan

39

suoritettavat purut tehdään yhtaikaisesti 3.kerroksen purkujen kanssa, ettei mikrobeja levitetä

jo puhdistetuille pinnoille.

Puhdistustöiden jälkeen palkkivälit puhdistetaan hiekkapuhaltamalla betonipinnat.

Betonipintojen riittävä puhtaus varmistetaan puhallustyön jälkeen palkkien betonipinnoilta

otettavilla sivelynäytteillä (mikrobipitoisuus).

Purkutyössä tulee noudattaa seuraavia ohjeita mikrobien osalta: RATU 1225-s ” Pölyntorjunta

rakennustyössä” sekä Ratu 82-0383, Kosteus- ja mikrobivaurioituneiden rakenteiden purku.

Välipohjassa on teräsbetonilaatan sekä muottilaudoituksen välissä PAH-yhdisteitä sisältävä

tervapaperi. Lisäksi välipohjassa on vanhoja lämpöputkia, joissa on asbestipitoinen putkieriste.

Asbestityössä on huomioitava Valtioneuvoston asetus asbestityön turvallisuudesta 798/2015

sekä laki eräistä asbestipurkutyötä koskevista vaatimuksista 684/2015. Asbestia sisältävien

materiaalien/rakenteiden purku tulee tehdä Ratu-kortin ”Ratu 08-0347, RatuTT 9.7 Asbestia

sisältävien rakenteiden purku” mukaisesti.

PAH-yhdisteitä sisältävien materiaalien/rakenteiden purku tulee tehdä Ratu-kortin ”Ratu 82-

0381 Kivihiilipikeä sisältävien rakenteiden purku. Osastointimenetelmä. Menetelmät”

mukaisesti

Purettujen ja sivelynäyttein puhtaaksi todettujen jäävien välipohjarakenteiden päälle

rakennetaan uudet rakennekerrokset rakennetyyppien mukaisesti. Kaikki rakenneliittymät

tehdään ilmatiiviiksi.

Uuden kirjaston alueelle tehdään välipohjan rakenteen vahvistaminen teräspalkeilla.

Käytettävät palkit HEB180 profiilia noin k1200 jaolla (vanhojen betoniripapalkkien väleihin).

Kokonaisteräsmäärä 7000 kg. Palkit tuetaan vanhoihin muurauksiin ja vanhoihin

betonirakenteisiin. Muutoin kantaviin rakenteisiin ei ole lähtökohtaisesti tarvetta tehdä

vahvistuksia. Mikäli purkujen yhteydessä havaitaan puutteita ja vaurioita, katselmoidaan

vahvistustarpeet erikseen.

https://www.rakennustietokauppa.fi/ratu-82-0383-kosteus-ja-mikrobivaurioituneiden-rakenteiden-purku.-menetelmat/105794/dp

40

Kuva 32. Esimerkki hankesuunnittelukaaviosta, jossa näkyy yhden kerroksen osalta

toimenpiteet.

41

3.4.2 Rakennesuunnittelu

Seuraavissa kuvissa on esitetty yhden kerroksen osalta purettavan välipohjarakenteen

kattokuva, purkutyyppi ja uusi rakenne. Kaikkia alueeseen liittyviä rakennesuunnitelmia ei ole

liitetty tähän työhön. Tähän on kuvattu lähinnä suunnitelmatasolla välipohjakorjauksen

pääperiaatetta.

Kuva 33. Yksittäinen alue kerroksen kattokuvasta, jossa näkyy palkkien kulkusuunta sekä

Ruukin liittolevyn asennussuunta.

42

Kuva 34. Purettavan välipohjarakenteen rakennetyyppi VP1.P

43

Uuden välipohjarakenteen rakennetyyppi toteutetaan alla olevan leikkauspiirustuksen

mukaisesti. Kun purettujen alalaattapalkistojen pinnat ovat riittävällä puhtausasteella tehdään

alalaatan päälle betonivalu, jolla kasvatetaan alalaatan paksuutta 100…120 mm vahvuuteen.

Alalaatta ei ole tasapaksu, joten työmaa-aikana laatan paksuutta tulee varmentaa

koeporauksin ja valupaksuutta säätää tämän mukaan. Tilojen lattiarakenne toteutetaan

liittolevyn päälle betonivaluna. Alalaatan massaa jouduttiin lisäämään ääneneristävyys- sekä

paloteknisistä syistä. Vastaavasti äänitekniset ominaisuudet vaikuttivat ylälaatan paksuuden

määrittämiseen.

Kuva 35. Uuden välipohjarakenteen rakennetyyppi VP1.1

44

3.4.3 Mikrobivaurioituneen materiaalin poiston laadunvarmistus

Kohteen Terve Talo- asiakirjoissa on määritetty, että välipohjien purkutyön yhteydessä

suoritetaan todentamismittauksia tilaajan toimesta. Niillä alueilla, joissa mikroibvaurioita on

havaittu, suoritetaan näytteenottoa rakenneosaan soveltuvalla menetelmällä, esimerkiksi

pintasivelymenetelmällä. Todentamisesta laaditaan erillinen suunnitelma, kun urakoitsija on

laatinut purkutyöaikataulun. Alustavasti välipohjan todentamisnäytteitä

pintasivelymenetelmällä on arvioitu otettavan yksi kappale kutakin alkavaa 100 m² aluetta

kohti välipohjissa. Urakoitsijan on huomioitava näytetulosten valmistumisessa analysointiin

kuluva aika ennen työsuorituksen jatkamista. Mikäli todentamisnäytteen tulos ei ole voimassa

olevien viitearvojen rajoissa, pääurakoitsija vastaa uudelleenpuhdistuksesta ja mahdollisista

lisätoimenpiteistä aiheutuvasta aikatauluviiveestä omalla kustannuksellaan.

3.4.4 Rakenteiden kuivumisen huomioiminen

Välipohjien alalaatan ja liittolaatan valuissa käytetään nopeasti kuivuvaa betonia, jolla

saavutetaan nopeammat kuivumisajat. Kohde suoritetaan Terve Talo projektina ja näin ollen

välipohjien kosteusteknisiin ominaisuuksiin on kiinnitetty erityishuomiota. Terve Talo

asiakirjoissa on vaadittu, että syystä, kun rakennekerros jätetään suljettuun tilaan, tulee

valukerroksen kosteuspitoisuus mitata pinnoituskelpoiseksi ennen rakenteiden sulkemista,

jotta rakenteisiin ei jätetä mahdollista kosteuslisää. Mittauksen arviointisyvyydellä kosteuden

on alitettava 85 % RH ja pintakosteussyvyydellä 75 % RH huomioiden lisäksi

mittausepävarmuudet. Mittaustapana käytetään liittolevyrakenteisten välipohjien osalta

poikkeavaa mittaustapaa, koska betonivalu jää kahden tiiviinä pidettävän kerroksen väliin.

Kosteuspitoisuuksien tulee täyttää seuraavat ehdot huomioiden mittausepävarmuudet:

■ pintamittaussyvyydellä (0,4 * A) arvo alle 75 % RH

■ arviointisyvyydellä (A) alle 85 % RH

■ betonivalun pohjalla (D) alle 85 % RH

45

Kosteusmittauksien suorittaja on ulkopuolinen henkilö, joka täyttää seuraavat

pätevyysvaatimukset:

■ peruskoulutustaso on rakennusteknikko tai korkeampi

■ VTT:n voimassa oleva henkilösertifikaatti kosteusmittaukseen

■ referenssikohteita näytepalamittauksista vähintään seitsemän (7) aiempaa kohdetta

Mikäli esitetty mittaaja ei täytä asetettuja vaatimuksia, ei tilaaja hyväksy mittauksia.

Mittaukset tulee raportoida koontimittausraportilla, jossa mittausraporttia päivitetään uusien

mittaustulosten pohjalta. Pääurakoitsijan tulee toimittaa mittausraportti valvojalle ja Terve

Talo -valvojalle hyväksyttäväksi ennen pinnoitustöiden aloitusta. Raportin tulee täyttää RT 14-

10984 Betonin suhteellisen kosteuden mittaus (2010) –ohjekortissa esitetyt vaatimukset

raportoinnille.

Kohteen kosteusmittauksissa käytetään näytepalamenetelmää. Mikäli pääurakoitsija haluaa

erikseen hyväksyttää menetelmäksi porareikämenetelmän, on mittaukset arviointisyvyyden

osalta suoritettava aina kahdella rinnakkaisella reiällä. Porareikämittausta käytettäessä, tulee

pääurakoitsijan huolehtia, että mittauksessa noudatetaan seuraavia ehtoja:

■ mitattavan tilan ja rakenteen lämpötila on välillä + 18…22 °C

■ samoista porarei’istä ei suoriteta mittauksia toistamiseen; mittaus saman tilan samasta

rakenteesta tehdään aina uusista mittausrei’istä

■ mittausreikien holkit tulee tiivistää aina tyvestään sekä tulpan osalta massalla, jolla on

riittävän suuri vesihöyrynosapaineen vastus (vaikka käytettäisiin laitevalmistajan holkkeja ja

tulppia)

3.4.5 Liikuntasaumadetaljit välipohjissa

Uuden betonilaatan valussa tulee huomioida betonin kuivumiskutistuminen laattaan

suunniteltavilla liikuntasaumoilla. Liikuntasaumatuotteena on käytetty paikalle jätettävää

TERAJOINT-liikuntasaumaa, joka toimii samalla ylälaatan betonivalussa valutopparina.

Saumaan asennetaan paisuva tiivistenauha sekä sauman ilmatiiveyttä parannetaan

tiivistämällä sauma vedeneristeratkaisulla. Saumat tiivistetään, sillä koteloiden ilmayhteydet

sisäilmaan halutaan minimoida.

46

Kuva 36. Liikuntasaumadetalji kantavan palkin kohdalla.

47

Kuva 37. Liikuntasaumadetalji palkkivälin kohdalla.

3.4.6 Akustiset detaljit välipohjissa

Tässä kappaleessa on esitetty kohteen osalta muutamia välipohjaan liittyviä akustisia detaljeja,

joita on jouduttu huomioimaan suunnittelussa. Välipohjan läpivientien osalta tulee myös

noudatettavaksi palomääräykset, jotka ajavat vaativuusluokassa akustisten vaatimusten ohi.

48

Näin ollen akustiset vaatimukset täyttyvät helposti palokatkojen osalta. Palokatkojen osalta

ETA-hyväksynnässä on määritetty myös akustiset ominaisuudet läpivientien osalta, joten

erillistä akustista tarkastelua ei yleensä tarvita. Palokatkoihin liittyviä detaljiasioita on käsitelty

tarkemmin kappaleessa 4.3.5.

Alle oleviin kuviin on esitetty väliseinien sekä alakattoripustusten osalta välipohjiin liittyvät

detaljiratkaisut. Pääosin luokkatilojen välissä välipohjan ylälaatta on katkaistu liikuntasaumalla

ja näin on estetty äänen kulkeutuminen ylälaattaa pitkin huonetilojen välillä (askelääni).

Kuva 38. Akustinen detalji väliseinän liitoksesta alalaattaan.

49

Kuva 39. Akustinen detalji väliseinän VS 1liitoksesta ylälaattaan liikuntasauman kohdalla.

50

Kuva 40. Detalji väliseinän VS4 liitoksesta ylälaattaan osalla.

51

Kuva 41. Detalji väliseinän VS1 liitoksesta ylälaattaan alaslasketun akustokaton osalla.

52

Kuva 42. Akustinen detalji IV-kanavien ripustuksesta alalaattaan.

3.4.7 Palokatkojen detaljit välipohjissa

Välipohjien osalta palokatkojen kohdalle joudutaan tekemään kohteella alalaattaan paksumpi

betonivalu, joka on vähintään 150 mm, jotta ETA-hyväksynnän mukainen vaatimus palokatkon

osalta täyttyy. Paksumman betonivalun tulee olla vähintään 300 mm reunasta, josta

palokatkomassa alkaa. Palokatkon ETA-hyväksynnän kautta saadaan välipohjan läpiviennille

paloluokan lisäksi myös ääneneristävyysarvot. Ylälaattaa ei ole pakko tiivistää palokatkomassa,

mutta tämän kohteen osalta on päätetty myös ylälaatta tiivistää palokitillä tai

palokatkomassalla. Alla olevassa detaljissa on periaatekuva, joka pätee lähes kaikkiin

suunnittelukohteen muihin palokatkodetaljeihin, siltä osin, kun tarkastelua tehdään

välipohjarakenteen osalta.

53

Kuva 43. Kaapeleiden ja nippujen läpivientidetalji välipohjassa.

54

4 YHTEENVETO VÄLIPOHJIEN MIKROBIVAURIOITUMISESTA JA

KORJAAMISESTA

Kerrostalorakentamisen yhteydessä on välipohjissa käytetty erilaisia eristettyjä ratkaisuja 1800-

luvulta lähtien aina noin 1970-luvulle saakka. Eristekerrosten tarkoitus on ollut tasata lämpöä,

eristää ääntä sekä tiivistää rakenteita. Välipohjissa käytetyt eloperäiset täyteaineet toimivat

hyvin mikrobien kasvualustana ja ovat monesti hyvin ravinnerikasta kasvualustaa. Osin

täyttömateriaalit ovat luonnonmateriaaleja, jotka jo itsessään sisältävät sienien itiöitä, jotka

vaativat vain kosteuden, jotta kasvuston syntyminen on mahdollista. Mikrobien

kasvuedellytyksen lähtökohtana on sopiva kosteus, lämpö ja ravinteet. Eristettyjen välipohjien

osalta lämpö ja ravinteet ovat näin ollen lähtötilanteessa olemassa. Syy näin ollen välipohjien

mikrobivaurioihin on yksiselitteisesti kosteus. Materiaali voi olla ollut jo lisäksi valmiiksi

kosteusvaurioitunutta, ennen kuin se on tuotu kohteeseen ja asennettu välipohjaan.

Useimmiten syynä on kuitenkin kohteella tapahtunut äkillinen kosteusvaurio ja/tai

puutteellisesta rakenteesta johtuva virhe. Äkillinen vaurio syntyy yleensä rakennusosien

käyttöiän tultua täyteen, esimerkiksi putkirikko tai vesikatteen vuoto. Puutteellinen rakenne voi

johtua huonosta rakennusfysikaalisesta suunnittelusta tai esimerkiksi huonosti toteutetuista

märkätiloista.

Monesti vanhoissa kaksoisrakenne välipohjien aikakaudella, alkaen 1800-luvulta aina 1950-

luvulle on korjaushistoria monesti puutteellinen ja kohteella tapahtuneet kosteusvauriot

dokumenoitu huonosti tai jätetty pahimmassa tapauksessa dokumentoimatta. Rakennuksen

kaksoisrakenteisten välipohjien osalta materiaalien mikrobibiologinen olisi suositeltavaa

selvittää, mikäli tiloissa on oireilua tai rakennukseen ollaan muuten tekemässä laajempi

peruskorjaus. Näin voidaan varautua mittavaan korjaukseen tai tiivistävään

korjaustoimenpiteeseen, mikäli vaurioita havaitaan tai vastaavasti saadaan puhtailla näytteillä

eliminoitua riski välipohjan korjaustarpeen osalta.

Mikäli kohteella päädytään tiivistämään välipohjan vaurioitunut materiaali rakenteeseen, niin

tulee tiivistystyöstä laatia huolellisesti detaljitasolla suunnitelmat ja lopuksi todentaa

välipohjien tiiveys merkkiainekokeilla. Tämä ratkaisu ei kuitenkaan poista mikrobivauriota

rakenteesta ja menetelmän käyttöä tulee harkita tapauskohtaisesti. Mikäli tiivistettävä

rakenne on betonia, on tiivistyksen toteuttaminen helpompaa. Puurakenteisten välipohjien

osalta tiivistysten toteuttaminen on hankalampaa. Suurilta osin mikrobit kulkeutuvat

55

sisäilmaan vuotoilmareittien kautta, mutta mikrobien aineenvaihdunnassa syntyvien

kaasumaisten partikkelien kulkeutuminen sisäilmaan on mahdollista myös diffuusion avulla.

Näin ollen rakenteen läpi tapahtuvat vesihöyryn liikkeet on huomioitava suunnittelussa

tapauskohtaisesti. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen vaatii rakenteen tiivistys sen

suorittavalta taholta erityistä osaamista tiivistyskorjauksista, jotta rakenteesta saadaan

tiivistämällä terveellinen ja turvallinen rakenne.

Vaurioituneen materiaalin poistaminen välipohjarakenteesta on varmin tapa korjata

mikrobivaurio ja näin saada rakenteesta terveellinen ja turvallinen. Vaurioituneen materiaalin

poistaminen ja välipohjarakenteen puhdistavat toimenpiteet vaativat aina rakenteen

purkamista. Purkaminen tehdään rakenteesta riippuen ylä- tai alakautta. Rakenteiden

purkaminen tulee suorittaa aina mikrobityönä. Purettaessa tämän ikäisessä rakennuksessa

lattia- tai kattorakenteita, ollaan myös usein tekemisissä asbestin tai muiden haitta-aineiden

kanssa. Haitta-aineet tulee huomioida purkutyössä huolehtimalla asianmukaisista

osastoinneista, henkilökohtaisesta suojauksesta sekä purkujätteistä. Lisäksi purkaminen voi

vaatia yhteistyötä museoviraston kanssa, mikäli rakennuksen suojelu kohdistuu purettaviin

rakenneosiin.

Välipohjien purkuun ja uudelleenrakentamisen korjaamisessa tulee huomioida useita toisiinsa

liittyviä seikkoja jo varhaisessa suunnitteluvaiheessa. Tilamuutokset vaikuttavat rakenteiden

kantavuuteen ja osittain myös tavoitteellisiin akustiikkavaatimuksiin. Toinen merkittävä seikka

rakenteen akustiikan kannalta on eristeen (massan) poistaminen kotelorakenteesta.

Rakenteeseen tuleekin näin ollen korjauksen yhteydessä lisätä massaa jollakin vaihtoehtoisella

materiaalilla. Yleensä tämän tyyppisessä korjauksessa ei haluta enää toistamiseen käyttää

eloperäistä materiaalia rakenteessa ja näin päädytäänkin usein alkaliseen betonivaluun, joka

on emäksisyytensä puolesta huono kasvualusta mikrobeille. Betonivalujen käyttö tiiviiksi

suunnitelluissa koteloissa vaatiikin yleensä tietyn kuivumisajan, joka on hyvä huomioida ja

varhaisessa vaiheessa suunnittelua. Useimmiten pintavalut koteloiden ylälaataksi tehdään

myös vastaavasti betonilla askeläänen eristämiseksi (kopina), joten valujen kuivumista

joudutaan tässä tapauksessa odottamaan kahteen otteeseen. Kuivumisajat ovatkin syytä ottaa

huomioon työmaan suunnittelussa, sillä riski materiaalien vaurioitumiseen tämän tyyppisessä

korjauksessa kohdistuu yleensä lattiapinnoitteisiin, jos ne asennetaan liian kostealle alustalle.

56

LÄHTEET

Mäkiö, E, 1990. Kerrostalot 1940-1960, Porvoo: WSOY:n graafiset laitokset. s. 122 & 263

Mäkiö, E, 1994. Kerrostalot 1960-1975, Helsinki: Rakennustieto Oy. s. 71 & 73

Neuvonen, P., Mäkiö, E. & Malinen, M, 2002. Kerrostalot 1880 – 1940. Helsinki: Rakennustieto Oy. s. 88-90, 92, 97, 100, 102 & 106

Ympäristöopas 28. 1997. Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen kuntotutkimus. Helsinki: Ympäristöministeriö. s. 65

Aamulehti: Merkittävä arvotalo Tampereella puretaan, 15.1.2017, Luettavissa: http://www.aamulehti.fi/kotimaa/merkittava-arvotalo-tampereella-puretaan-juicen-esikoisalbumin-kappale-kertoo-tasta-talosta-24205699/

Ympäristöopas 39. 2003. Rakennusten paloturvallisuus & Paloturvallisuus korjausrakentamisessa. Uusittu painos. Helsinki: Ympäristöministeriö.

RT 18-11245, KH 90-00617, LVI 01-10585, Infra 061-710163, Haitta-ainetutkimus, Rakennustuotteet ja rakenteet

RIL 174-4 Korjausrakentaminen IV Runkorakenteet. 1988. Helsinki: Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry.

Suomen rakentamismääräyskokoelma. Ympäristöministeriö

ERISTETTYJEN VÄLIPOHJARAKENTEIDEN MIKROBIVAURIOT JA … · korjausrakentaminen . Paulus Hedenstam...

Documents

Transcript of ERISTETTYJEN VÄLIPOHJARAKENTEIDEN MIKROBIVAURIOT JA … · korjausrakentaminen . Paulus Hedenstam...