50

Esitelmiä – KAK 1/1999Kansantaloudellinen aikakauskirja – 95. vsk. – 1/1999

Osaamisella talouskasvua –Suomen osaamisstrategia kasvuteorian valossa*

PAAVO OKKOProfessoriTurun kauppakorkeakoulu

Osaamisen haaste

Suomi on tiedon ja osaamisen yhteiskunta. Näinnäkee asian mm. valtion tiede- ja teknologia-neuvosto. Hallituksen talouspoliittinen ministe-rivaliokunta asetti vuonna 1996 tavoitteeksinostaa Suomen tutkimusrahoituksen bruttokan-santuoteosuus 2,9 prosenttiin vuoteen 1999mennessä. Tämä onnistui hallitukselta paljonparemmin kuin työttömyyden puolittaminen.Ennakkotietojen mukaan tutkimus- ja kehitys-toiminnan menot (T&K) olivat jo viime vuonna3 prosenttia BKT:sta.Tarkastelen tässä esityksessä kasvuteorian vii-

meaikaisen kehityksen valossa, miten Suomenstrategiaa voidaan tulkita. Arvioin myös, mitästrategian perimmäisten tavoitteiden savuttami-nen vaatii. Kasvu on kaikkiaan hyvin monisäi-keinen ilmiö. Tässä tarkastellaan kehittyneenmaan kasvua, jossa osaamispääomalla on merkit-tävä rooli, vaikka muutkin panostekijät ovat jat-kuvasti tarpeen. Innovatiivisen kehityksen ja kas-

vun kysymykset ovat myös kauppatieteellisenalan tutkimuksen ja opetuksen haasteita.Taloudellinen edistys, joka usein pelkistetään

tulotason nousuksi, on jatkuvasti kansantalous-tieteen keskeisimpiä kysymyksiä. Näin on ollutklassisesta taloustieteestä lähtien, vaikka teemaei ole ollut aina yhtä näkyvästi esillä. Viimevuosikymmeninä ympäristönäkökulmasta lähte-vä kasvukritiikki sekä kasvun hyvinvointivaiku-tuksiin epäilevästi suhtautuva asenne ovat aikaajoin tehneet teemasta vähemmän suositun.Kun lamasta toipuvassa Suomessa puhutaan ta-loudellisten ongelmien ratkomisesta – mm.työllisyyden parantamisesta ja julkisen velanalentamisesta – puhutaan samalla kuitenkin kas-vusta tai ollaan ainakin huolissaan sen riittämät-tömyydestä. Vaikka BKT:n nousuksi pelkistet-ty kasvu onkin kapea näkökulma talouden ke-hitykseen, voidaan silti sanoa, että jos ihmisetonnistuvat keskimäärin paremmin pyrkimyksis-sään – työn ja paranevan toimeentulon tavoitte-lussa – myös BKT nousee. Vaikka ihmisen hy-vinvointi muodostuu paljolti muustakin kuinvain taloudellisista tekijöistä, on perinteisellä* Virkaanastujaisesitelmä 27.1.1999.

51

Paavo Okko

tulotasonäkökulmalla sellainen yhteys yhteis-kunnan tavoitteisiin, että taloustiede voi palvel-la yhteiskuntaa lisäämällä ymmärrystä taloudenkasvusta.

Endogeeninen kasvuKlassinen taloustiede piti pitkän tähtäyksen ke-hitystekijöiden tuntemista tärkeänä. AdamSmithin kiinnostus kansakuntien varallisuudenehtoja kohtaan kuvastaa juuri tätä. Taloudenedistymisen huolena oli vähenevän tuottavuu-den periaate, joka näytti johtavan siihen, että ta-louden edistymisen tahti hiipuu ajan myötä,koska joudutaan ottamaan käyttöön aina vainvähemmän tuottavia resursseja. Tärkeinä pidet-täviä tekijöitä olivat silloin luonnonvarojen an-tamat edellytykset kasvulle. Tyypillinen tule-vaisuuden skenaario oli pysähtyvä kasvu.Markkinoiden laajentuminen antoi kuitenkin li-sää tilaa erikoistumiselle ja kasvulle.Ns. uusklassinen teoria kasvusta syntyi Ro-

bert Solowin (nobelisti vuodelta 1987) toimesta1950-luvulla. Hän pelkisti asian niin, että kas-vu vaatii työtä ja pääomaa sekä teknistä ete-vyyttä. Työntekijää kohti käytettävissä olevapääomavälineistö määrää saavutettavissa ole-van tulotason. Ilman teknistä edistystä tulotasohenkeä kohti asettuu pitkän päälle kullekinmaalle ominaiselle vakiotasolle. Tasapainossakokonaistuotos kasvaa siis väestön kasvunkanssa samaa tahtia. Tekninen kehitys voi no-peuttaa kasvua, mutta Solow ei tarkastellut,kuinka teknisen edistyksen vauhti määräytyy.Siksi kasvun perimmäinen selitys otettiin annet-tuna eli mallin kannalta eksogeenisena ilmiönä.Ihmisen älyllinen uteliaisuus tuottaa uusia tut-kimustuloksia ja ajan myötä talouden tuotta-vuus voi nousta. Solow ei vähätellyt teknisenkehityksen merkitystä. Päin vastoin hän osoitti,että panosmäärien lisäyksen jälkeen suuri osuus

kasvusta jäi yleisen tuottavuuden nousun va-raan. Ns. Solow-residuaalin tiliin jäi vähintäänyhtä paljon, mitä oli panoksien määrällisen li-säyksen selittämä osuus. Suomen teollisuustuo-tannon viimeaikaisesta kasvusta voi selittäävain hyvin pienen osan työvoiman ja kiinteänpääomakannan muutoksella.Kasvun selittämiseen nykyaikaisessa talou-

dessa kaivattiin lisää valaistusta. Koska tekni-nen edistys – prosessi- ja tuoteinnovaatioidentuottaminen – riippuu siitä, kuinka paljon yri-tykset ja yhteiskunta suuntaavat ponnistuksianiiden aikaansaamiseen, ei teknistä kehitystävoi tarkastella taloudellisen toiminnan ulkopuo-lelta tulevana ilmaisena apuna. Eihän se tulekuin »mannaa taivaasta». Solowin teoria osoittioikeat asiat, mutta se ei selittänyt niiden välisiäyhteyksiä ja vaikutustapoja riittävästi.Uusi suuntaus, jonka keskeisiä nimiä ovat

Paul Romer, Robert Lucas (vuoden 1995 nobe-listi) ja Robert Barro, syntyi 1980-luvulla. Sehaluaa ottaa vakavasti mukaan varsinaiseen teo-riaan niitä tunnettuja tosiasioita, joita kasvustaja erityisesti inhimillisen pääoman merkitykses-tä oli havaittu. Tieto/osaaminen on tuotannon-tekijä; se pitää ottaa selittäjäksi itse malliin.Näin oli kyllä ajateltu aikaisemminkin. OlaviNiitamo teki tällaisen sovellutuksen omassa väi-töskirjassaan jo 1950-luvun lopulla. Tiedon ta-soa kuvasi keskikoulun käyneiden lukumäärä.Tietoa voi edistää investoimalla siihen. Se ontuotannontekijä, jota voidaan omin taloudellisinuhrauksin hankkia lisää. Sitä ovat valmiita te-kemään myös voittoa tavoittelevat yritykset.Tuotannossa on mittakaavaetuja, joiden esiinty-minen liittyy tuotannon sarjapituuden lisäksimyös juuri siihen, kuinka tietoa voidaan edulli-sesti monistaa. Tällöin tuotannon rajakustan-nukset ovat alhaiset ja yksikkökustannukset ale-nevat, eikä rajakustannushinnoittelu toimi, ja ti-lanne on staattisen tehokkuuden näkökulmasta

52

Esitelmiä – KAK 1/1999

väistämättä epätäydellisen kilpailun tapaus.Tällaiselta pohjalta uusi kasvuteoria on raken-nellut monia esityksiä talouden kasvusta. Niilleon ominaista teknologisen edistyksen näkemi-nen paljolti sisäsyntyiseksi ja omista ponnistuk-sistamme riippuvaksi panostekijäksi. Tästä tu-lee uudelle suunnalle annettu nimi: endogeeni-sen kasvun teoria. Inhimillisen pääoman roolion uudessa teoriassa keskeinen. Käsite on van-ha, mutta sen ottaminen valtavirtausteoriankäyttöön – tälle tyypillisellä analyysitekniikalla– on uutta.Tieto on kiinnostava ja moniulotteinen hyö-

dyke. Paul Romerin erästä esitystä mukaillenvoimme sijoittaa tieto/osaamishyödykkeen mui-den hyödykkeiden joukkoon käyttäen perinteis-tä luokitusta, jolla markkina- ja julkishyödyk-keet on eroteltu toisistaan.Tietotuotteella on yleisen tietovaraston mie-

lessä julkishyödykkeen ominaisuudet. Tietoavoivat käyttää monet samaan aikaan ja uudel-leen useita kertoja, eikä sen soveltamisesta voiaina erikseen periä maksua. Mutta tieto voidaanmyös tuotteistaa niin, että vaikka se on periaat-teessa yhteiskäyttöön sopiva, sen käytöstä voi-daan sulkea ulos ne, jotka eivät ole maksaneetsiitä. Näin tulee myös ymmärrettäväksi se, ettäyksityiset voittoa tavoittelevat yritykset inves-toivat tietotuotteisiin, vaikka tuotteella onkinmyös julkishyödykkeen piirteitä. Perustutkimusei puolestaan tule riittävän tehokkaasti hoi-detuksi yksityisen sektorin toimesta, koska

sen tuottama tieto on melko puhdas julkis-hyödyke.Teoria on johtanut osuvampaan näkemyk-

seen havaitusta kehityksestä. Tieto nostaa mui-den panoksien (työn ja pääoman) tuottavuuttaeikä vähenevän rajatuottavuuden tarvitse muo-dostua kasvua rajoittavaksi tekijäksi. Kasvu-vauhdin ei tarvitse pitkän päälle hiipua työvoi-man kasvun mukaiseksi, kuten vanha teoriaväitti. Silloin investointien lisäyksen kasvuvai-kutuksenkaan ei tarvitse välttämättä jäädä väli-aikaiseksi, kuten vanha teoria väitti. Myös uus-klassisen perinteen mukaisia malleja on kehitel-ty ja ne on saatu entistä paremmin vastaamaanempiirisiä havaintoja.Investoinnit ja inhimillinen pääoma kytkey-

tyvät uuden näkemyksen mukaan toisiinsa niin,että investointien kasvu voi nostaakin pysyväs-ti kasvuvauhtia. Laajenevassa pääomakannassavoidaan soveltaa kasvavaa tietovarantoa. Teo-rian mukaan myös kansainvälisessä integraa-tiossa hyötyjä syntyy juuri siitä, että entistä laa-jemmat idea- ja hyödykesektorit voivat ollavuorovaikutuksessa keskenään. Nykyaikaisentietoteollisen tuotantomuodon peruskysymys onsiinä, kuinka ideat materialisoidaan tuotteisiin.Yksityisen yrityksenkin kannattaa investoida

tiedon tason nousuun, mutta yksityistaloudel-linen tuotto voi jäädä alhaisemmaksi kuin kan-santaloudellinen tuotto. Näin uusi teoria on an-tanut uusia perusteita sille, että julkisen sekto-rin on perusteltua tukea tietoinvestointeja myös

Taulukko 1.

Kulutus kilpailevaa Kulutus kilpailematontaKulutus poissuljettavissa • markkinahyödykkeet • kopiosuojattu tietotuote(hinnoittelu mahdollista) • soveltava tutkimusKulutus vaikeasti poissuljettavissa • kalastus • perustutkimus(hinnoittelu kallista) • avaruus • julkishyödykkeet

53

Paavo Okko

taloudellisen tehokkuuden kannalta katsottuna.Mm. Yhdysvaltojen uuden teollisuus- ja tekno-logiapolitiikan perusteluissa on käytetty tällais-ta argumentaatiota.

Tutkimus- ja koulutusinstituutiotmerkitsevätOn myös syytä erottaa kyky tuottaa uutta tietoaja kyky omaksua sitä. Idea- ja tuotesektori pitääsaada vuorovaikutukseen. Tuotteistaminen jakaupallistaminen on välttämätöntä taloudellisenmenestyksen saavuttamiseksi. Ulkopuolisen ra-hoituksen lisäystä kaipaavien yliopistojenkinon opittava tekemään sitä. Pelkkä tutkimus jakoulutus ei tuota taloudellista tulosta.Maailmassa on perustutkimustietoa paljon

tarjolla, mutta se on vapaa hyödyke vain niille,jotka ymmärtävät siitä riittävästi. Näin pienen-kin maan täytyy pitää huolta riittävästä perus-tutkimuksen tasosta. Vaikka emme olisikaan ai-van kärjessä monellakaan alalla, oman omaksu-miskyvyn ylläpitämiseksikin tarvitaan jatkuvas-ti tieteellistä tutkimusta. Samoin tarvitaan tie-tysti eritasoista koulutusta. Kasvuteorian sano-ma menestyksestä ei ole kovin konkreettinen,mutta se selvästikin korostaa inhimillisen pää-oman roolia ja samalla todistaa, että taloudeninstitutionaalinen rakenne merkitsee paljon ta-louden menestykselle. Tutkimus- ja koulutus-instituutiot ovat tärkeitä, mutta myös yritysteninnovaatiohakuisuus merkitsee paljon.Vuoden 1993 nobelisti Douglas C. North on

korostanut taloudellisen kasvun perimmäisenätekijänä innovaatioihin liittyviä omistusoikeuk-sia. Jos innovaatioista ei seuraa niiden kehittä-jälle taloudellista hyötyä, ei innovaatioita myös-kään runsain mitoin synny. Tutkijoita kannus-taa tieteellinen kunniakin, mutta tuotekehitystätekevän pitää voida luottaa siihen, että suuretpanostukset voidaan saada markkinoilta takai-

sin. Patentit ja tekijänoikeudet ym. ovat siis tär-keitä asioita. Kuuluuko yliopistossa kehitettyinnovaatio yliopistolle vai kehittäjälle, on kes-keinen kysymys, jota selvitetään parhaillaanmyös Suomessa. Molempia pitäisi kannustaainnovointiin ja samalla pitäisi huolehtia, että in-novaatio selviäisi elävänä markkinoille saakka.Osaamisstrategian toimivuus taloudellisessamielessä riippuu institutionaalisesta ympäristös-tä. Talouden tuotantokyvyn nousu vaatii tiedontason nousua sekä sellaisia institutionaalisiaolosuhteita, joissa tiedon tason nousu voi reali-soitua tuotannon edistykseksi. On siis saatavasekä perustutkimus että T&K-toiminta kehitty-mään, vaikka perustutkimuksessa tuotetaan jul-kishyödykkeitä ja tuotekehitystoiminnassa yri-tysten myymiä markkinahyödykkeitä.Tutkimuspanos suhteessa kokonaistuotan-

toon on EU-maissa vähäisempi kuin USA:ssa jaJapanissa. Euroopassa syntyy USA:han ja Japa-niin verrattuna kilpailukykyiset määrät tieteel-listä tuotosta suhteessa tutkimuspanokseen mut-tei taloudellisia sovellutuksia. EU:n piirissä ol-laankin huolissaan »eurooppalaisesta paradok-sista.» Tutkimuspanostus ei tuota taloudellistatulosta. Tällainen huoli on ollut EU:n tutkimuk-sen 5. puiteohjelman rakentamisen taustalla.Tässä on tietysti kyse talouksien kilpailukyky-eroista muutoinkin kuin tutkimustoiminnan te-hokkuuden osalta. Onkin syytä kysyä, johtaakoSuomen lisääntynyt T&K-panostus myös talou-dellisiin tuloksiin?

Onnistuuko Suomen osaamisstrategia?Vuonna 1991 Suomen T&K-menot olivat 2 %BKT:sta (noin 10 mrd mk) ja viime vuonna neolivat ennakkotietojen mukaan 3 %/BKT (eli20 mrd. mk). Yritysten osuus menoista oli vuo-sikymmenen alussa 57 % ja viime vuonna68 %. Kansallinen tavoite (2,9 % vuosikymme-

54

Esitelmiä – KAK 1/1999

nen loppuun mennessä) saavutettiin etuajassaniin, että painopiste on ollut yrityssektorissa.Saavutus on ollut melkoinen. Se merkitsee sitä,että suhteellisesti ottaen Suomi panostaa tutki-mukseen nyt enemmän kuin USA tai Japani.Itse asiassa vain Ruotsi on enää meidän edel-lämme OECD-maiden tilastoissa! Suomi voihyvinkin olla maailman tutkimusintensiivisinmaa jo heti uuden vuosituhannen alussa. Siinäolisikin työttömyyden puolittamista toteutta-miskelpoisempi tavoite tiedon ja osaamisenSuomelle!Suomi on siirtynyt korkean investointiasteen

ekstensiivisesta kehitystyylistä innovaatio-vetoisempaan tyyliin. Tämä on kehittyneenmaan ainoa mahdollisuus säilyttää korkea tulo-taso globaalissa kilpailussa. Inhimilliseen pää-omaan nojaava tie on valittu kansallisessa tek-nologiapolitiikassa sekä yrityksissä. Vielä onkuitenkin näkemättä, muodostuuko tästä onnis-tunut valinta. Pelkkä menojen aikaansaaminenei riitä.Elektroniikkateollisuuden nopeaan kasvuun

perustuva tuotannon ja viennin rakennemuutoson ollut raju. Suomi oli Ruotsin kanssa tasatah-tiin jo vuonna 1995 vahvimmin teleklusterinvientiin erikoistunut maa. Nyt ilmeisesti olem-me maailman ykkönen tässä sarjassa. Suomimuuttui vuonna 1995 maaksi, jonka viennissäon korkean teknologian tuotteita enemmän kuintuonnissa. Korkean teknologian taseen ylijäämäon vahvistunut sen jälkeen reippaasti. Korkeanteknologian osuus Suomen viennistä on sunnil-leen sama kuin Ruotsin, vaikka Ruotsin tutki-muspanos on kaikkia muita maita korkeampi.Irlanti on ääritapaus toisesta suunnasta. Se viepaljon korkean teknologian tuotteita, vaikka seitse panostaa tutkimukseen vähän. Globalisoitu-neet ruotsalaiset yritykset ovat pitäneet tutki-mustoimintansa paljolti Ruotsissa, vaikka tuo-tanto on muualla, kun taas Irlannista viedään

globaalien yritysten tuotteita, jotka on kehiteltymuualla. EU:lla kokonaisuudessaan on alijää-mäinen teknologiakauppa. Alijäämä on suurisekä USA:n että Japanin suuntaan. EU:ssa teh-dyn selvityksen mukaan Suomi kuuluu maaryh-mään, jota edellä mainittu eurooppalainen para-doksi ei juuri vaivaa. Suomalaisten yritysten in-novaatiokyky on ollut kohtalainen suhteessatutkimuspanokseen.Taloudellinen menestyksemme ei kuitenkaan

ole kovin vahvalla pohjalla. Kokonaistuotantoon noussut noin 25 % viimeisten viiden vuodenaikana, mutta se on vasta 12 % korkeammallakuin 10 vuotta sitten (1989). Olemme melkovahvasti riippuvaisia yhdestä suuresta yrityk-sestä, jolla on ollut niin hyvä onni, että monipelkää sen kohta kääntyvän. Tutkimusohjel-mien rahoittajien suunnasta kuuluu epäilyjä sii-tä, että nopea rahan lisääminen saattaa johtaa joheikkojenkin hankkeiden rahoittamiseen. Kan-santaloustiede on aina pitänyt selvänä, että pa-nostuksen kasvattaminen tapahtuu alenevien ra-jatuottojen ehdolla.Avainkysymyksinä voi pitää, onko julkinen

teknologiapanostus suunnattu oikein ja onkosuomalaisilla yrityksillä kykyä muuttaa panos-tukset reaaliseksi kilpailukyvyksi. Nämä kysy-mykset tuovat esille sen, että teknologiapolitii-kan menestys ei riipu yksin teknologiasta. Seriippuu myös institutionaalisista eli yhteiskun-nallisista toimintapuitteista ja niiden sopeutu-miskyvystä. Menestys riippuu kannustinympä-ristöstä, jonka muodostavat sekä julkinen sek-tori että yritysten ulkoiset ja sisäiset hallintara-kenteet.Yritystoiminnan johtamis- ja valvontajärjes-

telmät (corporate governance) onkin taloustie-teen alue, joka syystä on noussut viime aikoinakeskustelun piiriin. Markkinatalouksissakin yri-tysten omistamisen sekä rahoituksen ja johtami-sen puitteisto voi olla hyvin vaihteleva. Suoma-

55

Paavo Okko

lainen yritystoiminta on siirtynyt sääntelytalou-den ja pankkikeskeisen rahoituksen oloista yh-teisen rahan eurooppalaisille sisämarkkinoille,jotka ovat osa globaalia taloutta. On selvää, ettäoppimishaaste on suuri muuallakin kuin tekno-logian kehittämisessä. Suomalaisten yritystenrahoitusympäristön »amerikkalaistuminen» onyksi merkki tästä. Ylimmän johdon sitouttami-sen ja kannustamisen ohella pitää muistaa, ettätietoyrityksen avainhenkilöitä ovat inhimillisenpääoman kehittäjät. Pitää kannustaa niitä, jotkaovat valmiita henkilökohtaisesti kehittämäänyrityssidonnaista inhimillistä pääomaa, jota yri-tys voi käyttää kilpailuetunaan markkinoilla,mutta jota asianomainen itse ei voi vapaastihyödyntää markkinoilla.Suomi on valinnut strategian, jota voi kasvu-

teorian valossa pitää sopivana. Osaamisperus-teinen kasvu antaa myös mahdollisuuden toteut-taa kasvua ekologista kuormitusta ja luonnon-resurssien käyttöä suhteellisesti vähentäen.Näin talous voi kehittyä kestävällä tavalla. Kas-vustrategian onnistuminen vaatii samanaikaistayhteiskunnallista oppimista. Kansallista inno-vaatiojärjestelmää on kehitettävä laaja-alaises-ti. Nykyiseen tietoteolliseen kehitykseenkin so-

pii hyvin Turun kauppakorkeakoulun ensim-mäisen kansantaloustieteen professorin VeikkoHalmeen näkemys, että talouden perimmäisetselitykset ovat kulttuurissa. Osuvana voi pitäämyös hänen viittaustaan Snellmaniin, jonka mu-kaan teollisuus ei ole sivistyksen pohja vaan senhedelmä. Uuden kasvuteorian sanoma on siinä,että kehittyneen talouden kasvu on paljolti sisä-syntyinen ilmiö ja perimmäinen rajoittava teki-jä ei olekaan teknologia vaan ihminen itse ja ih-misen rakentamat instituutiot.

Lähteet:Caracostas, Paraskevas – Muldur, Ugur (1998):Society, The endless frontier, A EuropeanVision of research and innovation policiesfor the 21st century, European Commission,DG XII.

Halme, Veikko (1967): Teollistuva Suomi, Hel-sinki.

Jones, Charles I. (1998): Introduction to Eco-nomic Growth, New York.

Valtion tiede- ja teknologianeuvosto (1996):Suomi: tiedon ja osaamisen yhteiskunta, Hel-sinki.