Sari Ohtonen

”EI TÄÄ KYLLÄ ANESTESIAKAAVAKETTA VOITA

NIINKU MILLÄÄN LAILLA”: Rakenteinen kirjaaminen

valvontayksikön hoitotyössä

Opinnäytetyö

KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU

Hoitotyön koulutusohjelma

Huhtikuu 2010

TIIVISTELMÄ

TIIVISTELMÄ OPINNÄYTETYÖSTÄ

Yksikkö

Sosiaali- ja terveysala

Aika

Huhtikuu 2010

Tekijä

Sari Ohtonen

Koulutusohjelma

Hoitotyö

Työn nimi

”EI TÄÄ KYLLÄ ANESTESIAKAAVAKETTA VOITA NIINKU MILLÄÄN LAILLA”:

Rakenteinen kirjaaminen valvontayksikön hoitotyössä

Työn ohjaaja

TtM Timo Kinnunen

Sivumäärä

53+3

Työn tarkastaja

TtT Annukka Klemola

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Keski-Pohjanmaan keskussairaalan leikkaus- ja

anestesiaosaston anestesiasairaanhoitajien ajatuksia rakenteisesta kirjaamisesta ja

soveltumisesta valvontayksikön hoitotyön kirjaamiseen. Tutkimuksen tavoitteena oli

löytää keinoja edistää rakenteisen kirjaamisen käyttöönottamista valvontayksikössä ja

tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää Keski-Pohjanmaan keskussairaalan leikkaus- ja

anestesiaosastolla.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisella tutkimusotteella. Aineisto kerättiin

haastattelemalla kuutta leikkaus- ja anestesiaosaston anestesiasairaanhoitajaa kahdessa

kolmen hengen pienryhmässä. Haastattelumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua

teemahaastattelua. Aineisto analysoitiin käyttämällä induktiivista sisällönanalyysia.

Tulosten mukaan anestesiasairaanhoitajat olivat tyytyväisiä nykyiseen kirjaamiseen

anestesialomakkeelle. He pitivät rakenteisen kirjaamisen soveltumista valvontayksikön

hoitotyön kirjaamiseen huonona. Anestesiasairaanhoitajien mielestä rakenteisella

kirjaamisella oli useita heikkouksia, mutta vain vähän vahvuuksia. Heikkouksina he

pitivät potilaan hoidon kokonaiskuvan vaarantumista, työmäärän lisääntymistä,

komponenttien ongelmallisuutta, käyttämisen vaikeutta ja kaksoiskirjaamista.

Vahvuuksia olivat hoitotyön tarpeen ja suunnitelman tuleminen näkyväksi sekä

hoitotyön arviointi. Rakenteisen kirjaamisen käyttöönottaminen vaatii vastaajien mielestä

useita muutoksia, kuten enemmän tietokoneita valvontayksikköön sekä paljon

koulutusta ja perehdytystä.

Opinnäytetyössä saatua tietoa voidaan hyödyntää suunniteltaessa rakenteisen

kirjaamisen käyttöönottamista. Opinnäytetyön tiedot voivat toimia rakenteisen

kirjaamisen tuottamien muutosten lähtökohtana.

Asiasanat

Anestesiahoitotyö, rakenteinen kirjaaminen, valvontayksikkö

ABSTRACT

TIIVISTELMÄ OPINNÄYTETYÖSTÄ

CENTRAL

OSTROBOTHNIA

UNIVERSITY OF

APPLIED SCIENCES

Date

April 2010

Author

Sari Ohtonen

Degree programme

Nursing

Name of thesis

”SURELY THIS CAN’T BEAT THE ANESTHESIA FORM AT ANY LEVEL”: Structured

documentation in recovery room’s nursing

Instructor

M.H. Sc Master of Health Sciences Timo Kinnunen

Pages

53 + 3

Supervisor

PhD Annukka Klemola

The aim of the study was to determine nurse anesthetists’ thoughts about structured

documentation and its suitability for nursing documentation in the recovery room in

Central Ostrobothnia Central Hospital’s operation and anesthesia ward. The purpose of

the study was to find ways to improve the use of structured documentation in recovery

room and to gather information that can be used in Central Ostrobothnia Central

Hospital’s operation and anesthesia ward.

The research method was qualitative. The data were gathered by interviewing six nurse

anesthetists that worked in operation and anesthesia ward in two groups of three

persons. The interviewing method used was half-structured theme interview. The data

were analyzed by using inductive content analysis method.

According to the research results the nurse anesthetists were content with present

documentation using anesthesia forms. They considered structured documentation to be

unsuited for nursing documentation in recovery room. The nurse anesthetists thought

that structured documentation had many weaknesses but only a few strengths. As

weaknesses they perceived endangerment of the general view of the patient’s care,

bigger workload, problematic nature of the components, difficulty in using and double

documentation. The perceived strengths were more visible documentation of needs and

nursing plans, and evaluation of nursing. According to the interviewees adapting

structured documentation would require many changes, such as acquiring more

computers and lots of education and orientation.

The information compiled in this research can be utilized in planning the implementation

of structured documentation. The results of this study can also be used in preparing to

the changes that will be created by the implementation of structured documentation.

Key words

Anesthesia nursing, structured documentation, recovery room

TIIVISTELMÄ

ABSTRACT

SISÄLTÖ

1 JOHDANTO 1

2 PERIOPERATIIVINEN HOITOTYÖ 3

2.1 Perioperatiivisen hoitotyön käsitteet 3

2.2 Perioperatiivinen hoitoprosessi 3

2.3 Perioperatiivinen hoitoajattelu 4

2.4 Valvontayksikkö 5

2.5 Keski-Pohjanmaan keskussairaalan leikkaus- ja anestesiaosaston

valvontayksikkö 6

3 HOITOTYÖN PÄÄTÖKSENTEON PROSESSI 8

3.1 Hoitotyön päätöksententeon prosessi käsitteenä 8

3.2 Hoitotyön päätöksenteon prosessin hyödyt 9

3.3 Hoitotyön päätöksenteon prosessi perioperatiivisessa hoitotyössä 9

4 RAKENTEINEN KIRJAAMINEN 10

4.1 Hoitotyön kirjaaminen ja tiedon rakenteisuus 10

4.2 Ydintiedot 13

4.3 FinCC-luokituskokonaisuus 14

5 AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET 15

5.1 Perioperatiivisen kirjaamisen tutkimuksia 15

5.2 Rakenteisen kirjaamisen tutkimuksia 17

6 OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS JA TUTKIMUSTEHTÄVÄT 19

7 OPINNÄYTETYÖN TOTEUTUS 20

7.1 Tutkimusote ja -menetelmä 20

7.2 Aineiston keruu 21

7.3 Aineiston analysointi 23

7.4 Opinnäytetyön luotettavuus 26

7.5 Opinnäytetyön eettisyys 28

8 OPINNÄYTETYÖN TULOKSET 31

8.1 Opinnäytetyön tulosten esittäminen 31

8.2 Taustatiedot 33

8.3 Kirjaaminen valvontayksikössä 33

8.4 Rakenteisen kirjaamisen heikkoudet 35

8.5 Rakenteisen kirjaamisen vahvuudet 39

8.7 Rakenteisen kirjaamisen soveltuminen valvontayksikön hoitotyön

kirjaamiseen 40

8.6 Rakenteisen kirjaamisen käyttöönottamisen helpottaminen 41

9 POHDINTA 43

9.1 Menetelmien tarkastelua 43

9.2 Tulosten tarkastelu ja päätelmät 44

9.3 Opinnäytetyön merkitys perioperatiiviselle hoitotyölle 49

LÄHTEET 51

LIITTEET

1

1 JOHDANTO

Suomessa toteutettiin Valtakunnallinen hoitotyön sähköisen dokumentoinnin

kehittämishanke (HoiDok) vuosina 2005 - 2008. Kehittämishankkeen tavoitteina

oli kehittää kansallisesti yhtenäinen, rakenteinen hoitotyön kirjaamisen tapa, joka

perustuu kansallisesti määriteltyihin ydintietoihin ja yhdistää hoitotyön tiedot

moniammatilliseen potilaskertomukseen, sekä määritellä hoitotyön johtamisen

perustiedosto. Hankkeen taustalla oli STM:n edellytys, että vuoden 2007 loppuun

mennessä kaikissa sähköisissä potilastietojärjestelmissä tulee ottaa käyttöön

ydintietomääritysten mukaiset tietorakenteet (STM 2004; STM 2007). Hankkeen

lopputuloksena on kehitetty kansallisesti yhtenäinen hoitotyön kirjaamismalli,

joka perustuu hoitotyön ydintietoihin ja Finnish Care Classification –

luokituskokonaisuuteen (FinCC-luokituskokonaisuus). HoiDok-hanketta seurasi

Kansallisesti yhtenäiset hoitotyön tiedot –hanke (HoiData) 9/2007 - 4/2009, jonka

tavoitteina oli esittää STM:lle standardoitavaksi HoiDok-hankkeessa kehitetty

kansallisesti yhtenäinen hoitotyön kirjaamismalli, tukea hankkeeseen osallistuvia

organisaatioita kirjaamismallin käyttöönoton suunnittelussa ja koulutuksessa sekä

osallistua käytön testaukseen ennen uusien versioiden käyttöönottoa. (HoiData-

tiedote 2008; Tanttu 2008; HoiDok-hankkeen loppuraportti 2008.)

Keski-Pohjanmaan erikoissairaanhoidon- ja peruspalvelukuntayhtymässä

rakenteista potilastietojen kirjaamista on kokeiltu vuosien 2008 - 2009 aikana

useilla eri osastoilla. Leikkaus- ja anestesiaosastolla kokeilu rajoittui

leikkausosaston valvovan sairaanhoitajan osuuteen kirjaamisesta sekä

valvontayksikön sairaanhoitajan tekemään hoitotyön yhteenvetoon

valvontayksikön (heräämön) osalta. Kuitenkin Kymenlaakson keskussairaalan

leikkaus- ja anestesiaosastolla Kotkassa on aloitettu heräämöhoidon kirjaaminen

rakenteisesti tammikuussa 2009 (Aho-Konttinen & Haavisto 2009), josta

opinnäytyöni idea sai alkunsa. Opinnäytetyössäni luon rakenteisen kirjaamisen

2

esimerkin, joka sisältää hoitotyön ydinprosessit eli hoidon suunnittelun,

toteutuksen ja arvioinnin viiden komponentin avulla esitettynä. Esittelen

esimerkin kuudelle valvontayksikössä työskentelevälle anestesiasairaanhoitajalle

ja haastattelun avulla selvitän esimerkin toimivuutta kliinisen hoitotyön

kirjaamisessa. Työelämäyhteytenä opinnäytetyössä toimii Keski-Pohjanmaan

keskussairaalan leikkaus- ja anestesiaosasto. Aihe on hyvin ajankohtainen, sillä

potilastietojen kirjaamisessa ollaan siirtymässä rakenteiseen kirjaamiseen

lähivuosien aikana myös perioperatiivisen hoitotyön osalta.

Opinnäytetyöni hyötyinä pidän sitä, että esimerkkien avulla

anestesiasairaanhoitajien käsitys rakenteisesta kirjaamisesta kliinisessä hoitotyössä

konkretisoituu ja rakenteisen kirjaamisen mahdollisuudet selkiytyvät.

Opinnäytetyöni tuloksia on mahdollista hyödyntää siinä vaiheessa, kun

rakenteinen kirjaaminen otetaan käyttöön valvontayksikössä.

3

2 PERIOPERATIIVINEN HOITOTYÖ

2.1 Perioperatiivisen hoitotyön käsitteet

Perioperatiivinen hoitotyö kuvaa leikkausta edeltävää, leikkauksen aikaista ja

leikkauksen jälkeistä vaihetta kirurgisen potilaan hoidossa. Perioperatiivinen

hoitotyö ja perioperatiivinen sairaanhoitaja –käsitteet otti käyttöön Association of

periOperative Registered Nurses (AORN) Yhdysvalloissa vuonna 1978 aiemmin

käytettyjen leikkausosaston sairaanhoito ja leikkausosaston sairaanhoitaja

-käsitteiden tilalle. Käsitteiden toivottiin kuvaavan ja ilmentävän paremmin

hoitotyön yksilöllisyyttä, kokonaisvaltaisuutta, jatkuvuutta ja vastuullisuutta sekä

muuttuneita ja laajentuneita ammattitaitovaatimuksia. Perioperatiivisen hoitotyön

käsitteeseen sisältyy myös se, että perioperatiivinen sairaanhoitaja määrittelee

potilaan ohjaus- ja hoidontarpeen ennen leikkausta, suunnittelee ja toteuttaa

hoidon leikkausosastolla sekä arvioi potilaan hoidon leikkauksen jälkeen.

Suomessa perioperatiivisen hoitotyön käsite otettiin käyttöön vuonna 1987

keskiasteen koulu-uudistuksen alkaessa. Aiemmin opetus toteutettiin leikkaus- ja

anestesiasairaanhoidon nimellä. Suomessa käsite perioperatiivinen sairaanhoitaja

ymmärretään yleisesti leikkausosastolla toimivaksi leikkaus- ja

anestesiasairaanhoitajaksi. (Nivalainen 2000, 7 - 8; Junttila 2005, 15; Lukkari,

Kinnunen & Korte 2007, 11.)

2.2 Perioperatiivinen hoitoprosessi

Perioperatiivinen hoitotyö on leikkausosastolla toimivan sairaanhoitajan osuus

kirurgisen potilaan hoidossa. Se sisältää kolme vaihetta, jotka ovat

preoperatiivinen, intraoperatiivinen ja postoperatiivinen vaihe. Preoperatiivinen

4

vaihe alkaa leikkauspäätöksestä ja päättyy, kun potilas otetaan vastaan

leikkausosastolla. Intraoperatiivinen vaihe alkaa potilaan siirtyessä

leikkausosastolle ja päättyy, kun potilas siirretään valvontayksikköön.

Postoperatiivisen vaihe alkaa potilaan siirtyessä valvontayksikköön ja päättyy,

kun potilas ei tarvitse enää leikkaustapahtumaan liittyvää hoitotyötä. Joissakin

lähteissä valvontayksikössä tapahtuvan hoitotyön on katsottu kuuluvan osaksi

intraoperatiivista hoitotyötä (Aho-Konttinen & Haavisto 2009). Perioperatiivinen

hoitotyö koostuu sekä leikkaus- että anestesiahoitotyöstä. (Herttuala 2005, 9 - 13;

Nivalainen 2000, 9-12.)

2.3 Perioperatiivinen hoitoajattelu

Perioperatiivisen hoitoajattelun lähtökohtana ovat arvot, käsitys ihmisestä ja

terveydestä, oikeudelliset normit ja ammattietiikka. Perioperatiivisen

sairaanhoitajan työn osatekijöitä voidaan tarkastella potilaan välittömänä

hoitotyönä, teknisinä suorituksina ja hoitoympäristöön liittyvinä suorituksina.

Perioperatiivisessa hoitotyössä huolehditaan potilaiden olennaisista elämää

ylläpitävistä tarpeista, ja työssä korostuu sairaanhoitajan vastuu potilaan

kokonaisvaltaisesta turvallisuudesta. Turvallisuudesta huolehditaan esimerkiksi

monitoroimalla potilaan fyysistä vointia, varmistamalla hoitoteknologian

turvallisuus, luomalla ja ylläpitämällä aseptiset olosuhteet, toteuttamalla

tarvikelaskut sekä informoimalla ja varmistamalla potilaan psyykkinen

hyvinvointi hoidon aikana. Informoinnilla ja ohjauksella varmistetaan potilaan

riittävä tiedonsaanti. (Tiusanen, Junttila, Leinonen & Salanterä 2009, 270; Tiusanen

2007, 8 - 11; Nivalainen 2000, 8.) Lukkari ym. (2007) mukaan perioperatiivisen

hoitotyön arvoja ovat ihmiskäsitys, integriteetti, yksityisyys, yksilöllisyys,

itsemääräämisoikeus ja holistiset arvot eli potilaan huomioiminen

kokonaisvaltaisesti.

5

2.4 Valvontayksikkö

Kirurgisen potilaan hoito jatkuu leikkauksen ja anestesian jälkeen

valvontayksikössä, jos hän ei siirry tehohoidon yksikköön tai suoraan

vuodeosastolle esimerkiksi paikallispuudutuksen vuoksi. Valvontayksiköstä

käytetään arkikielessä myös nimitystä heräämö, joka ei kuitenkaan kuvaa nykyistä

toimintaa kovin hyvin. Tässä opinnäytetyössä käytän termiä valvontayksikkö.

Valvontayksikössä toteutettava hoitotyö on osa perioperatiivista hoitotyötä.

Postoperatiivisessa vaiheessa tavoitteena on vakiinnuttaa potilaan elintoiminnot

sekä vahvistaa yleistä hyvänolontunnetta. (Lukkari ym. 2007, 359 - 363.) Potilaan

hoidon pääpiirteet valvontayksikössä on esitelty kuviossa 1.

KUVIO 1. Potilaan hoito valvontayksikössä (mukaillen Lukkari ym. 2007, 358.)

6

Potilasta hoidetaan valvontayksikössä, kunnes hän ei enää tarvitse välitöntä

postoperatiivista hoitoa. Yleensä potilasta tarkkaillaan valvontayksikössä 1 - 3

tuntia. Yksi sairaanhoitaja vastaa yhdestä neljään potilaan hoidosta. Perustan

postoperatiiviselle hoidolle luovat pre- ja intraoperatiivisen hoidon tiedot, jotka

välitetään valvontayksikön hoitajalle. Hoitotyö valvontayksikössä on haastavaa ja

vaatii nopeaa päätöksentekokykyä. Muutokset potilaan voinnissa voivat tapahtua

nopeasti tai pikkuhiljaa, vaikka potilas näyttää hyvävointiselta ja tyytyväiseltä.

(Lukkari ym. 2007, 359 - 363.)

2.5 Keski-Pohjanmaan keskussairaalan leikkaus- ja anestesiaosaston

valvontayksikkö

Keski-Pohjanmaan keskussairaala kuuluu Keski-Pohjanmaan erikoissairaanhoito-

ja peruspalvelukuntayhtymään. Leikkaus- ja anestesiaosastolla on käytössään 7

leikkaussalia, 2 induktiota ja 8-paikkainen valvontayksikkö. Valvontayksikössä

työskentelee kolme anestesiasairaanhoitajaa porrastetusti, ja siellä toteutetaan

anestesiaa vaatineiden toimenpiteiden ja leikkausten jälkeistä, välitöntä valvontaa.

Valvontayksiköstä potilaat siirretään vuodeosastolle. (Keski-Pohjanmaan

erikoissairaanhoito- ja peruspalvelukuntaytymä 2009.)

Leikkaus- ja anestesiaosaston arvoja ovat ihmisarvon kunnioittaminen sekä

potilaana että työyhteisön jäsenenä, laadukkuus, turvallisuus ja jatkuvuus sekä

aktiivisuus ja tuloksellisuus. Osa potilaan turvallista hoitoa on avoin

kommunikointi ja tiedottaminen sekä kirjaaminen hoidon jatkuvuuden

varmistamiseksi. (Leikkaus- ja anestesiaosaston perehdytysohjelma 2005.)

Leikkaus- ja anestesiaosastolla anestesiahoitotyö kirjataan anestesialomakkeelle

sekä leikkaussaleissa että valvontayksikössä. Valvontayksikössä on laadittu

vähimmäistason kirjaamisen kriteerit koskien valvontayksikön hoitotyötä.

7

Tavoitteena on, että kirjaaminen yltää vähimmäistasolle myös kiireisenä aikana.

Kirjaaminen jaksottuu alkutilanteeseen, seurantavaiheeseen ja lähtötilanteeseen.

Laaditut vähimmäiskriteerit on esitelty kuviossa 2. Käytössä oleva

anestesialomake mahdollistaa potilaan kokemusten kirjaamisen sekä anestesian

aikana että valvontayksikössä. (Vähäkainu & Sysimetsä 2005.)

Tulotilanne

• Kipu

• Vointi sisältäen myös potilaan oman kokemuksen

• Asento

• Leikkausalueen kunto ja kuvailu

• Sidokset (M-side, painoside)

• Dreenit ja katetrit

• Monitorointi (verenpaine, pulssi ja saturaatio)

• Lisähapen anto

• Puutumisen taso

• Vireystila

Seurantavaihe

• Leikkausalueen tarkitus vähintään kerran tunnissa

• Dreenivuodon tarkistus vähintään tunnin välein

• Diureesin seuranta vähintään kahden tunnin välein, ellei ole tuntidiureesia

• Puutumisen tason seuranta

• Kivun kirjaaminen

• Potilaan saama ohjaus

• Lääkitys

• Iv-nesteiden ja verivalmisteiden antoajat

• Lämpötalous

Lähtötilanne

• Lopputarkastukset sisältäen vireystilan, puutuneisuuden, kivun, asennon, leikkausalueen, dreenit/katetrit ja virtsamäärän yhteenlaskettuna

• Lääkärin määräykset ja allekirjoitukset

• Potilaan oma arvio voinnista

• Oman hoitajan allekirjoitus

• Osastolle raportin antavan ja vastaanottavan hoitajan allekirjoitus

KUVIO 2. Vähimmäistason kirjaaminen Keski-Pohjanmaan keskussairaalan

leikkaus- ja anestesiaosaston valvontayksikössä (mukaillen Vähäkainu &

Sysimetsä 2005.)

8

3 HOITOTYÖN PÄÄTÖKSENTEON PROSESSI

3.1 Hoitotyön päätöksenteon prosessi käsitteenä

Hoitotyön päätöksenteon prosessi tarkoittaa systemaattisesti etenevää,

rationaalista menetelmää ongelmien tunnistamiseksi ja ratkaisemiseksi. Se kuvaa

hoitotyön käytäntöä, joka koostuu erillisistä, toisiinsa suhteessa olevista osista.

Aiemmin prosessista on käytetty lyhyempää käsitettä hoitotyön prosessi, mutta

sen käytöstä on luovuttu, koska hoitotyön päätöksenteon prosessi kuvaa

paremmin sitä, mitä hoitoprosessissa tapahtuu. Hoitotyön päätöksenteon prosessi

tarjoaa systemaattisen ja teoreettisen rakenteen hoitotyölle ja kirjaamiselle, ja se

sisältää hoitotyön suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin. Hoitotyön prosessimalli

on kehitetty päätöksenteon tueksi ja käytännön viitekehykseksi. Yleisimmin

hoitotyön päätöksenteon prosessi jaetaan neljään vaiheeseen, jotka ovat hoitotyön

tarpeen määrittely, hoitotyön suunnittelu, suunnitelman toteuttaminen ja

arviointi, tai viiteen vaiheeseen, jolloin edellisten lisäksi erillisenä vaiheena

nähdään hoitotyön diagnoosit tarpeen määrittelyn jälkeen. Hoitotyön prosessin

vaiheet painottuvat eri hoitoympäristöissä eri tavoin, mutta yhden osa-alueen

painottuminen ei saa tarkoittaa muiden puuttumista. Muut vaiheet ovat aina

taustalla toteutuen rationaalisen päättelyn, ammatillisen kokemuksen ja intuition

avulla. (Herttuala 2005, 14 - 15, Lungrén-Laine & Salanterä 2007, 26; Saranto,

Ensio, Tanttu & Sonninen 2008, 56 - 58; Ensio 2001, 31 - 32.)

9

3.2 Hoitotyön päätöksenteon prosessin hyödyt

Hoitotyön päätöksenteon prosessin tärkein tehtävä on toimia hoitotyön käytännön

systematisoijana. Se myös yhtenäistää, standardoi ja ohjaa hoitotyötä, sekä antaa

sille merkityksen. Hoitotyön prosessin käyttäminen parantaa hoidon jatkuvuutta

ja vähentää laiminlyöntejä. Hoitotyön päätöksenteon prosessi antaa

hoitotyöntekijöille mahdollisuuden toteuttaa hoitoa tarkoituksenmukaisesti ja

tehokkaasti. Potilaan hoitoon liittyvä päätöksenteko yhdistää hoitamiseen

liittyvän tiedon ja taidon. Samalla kun hoitotyön päätöksenteon prosessi

muodostaa viitekehyksen käytännön hoitotyölle, se tarjoaa myös viitekehyksen

käytännön hoitotyön kirjaamiselle. Sen käyttö nähdään kuitenkin enemmän

ideaalina kuin käytännön toimintaa palvelevana rakenteena ja sen vakiintuminen

käyttöön on ollut verkkaista. (Ensio 2001, 31 - 32; Saranto ym. 2008, 56 - 58;

Herttuala 2005, 13 - 15; Tiusanen 2007, 8 - 11.)

3.3 Hoitotyön päätöksenteon prosessimalli perioperatiivisessa hoitotyössä

Jotta potilaan hoidon toteuttaminen, mutta varsinkin sen hoidon suunnittelu ja

tulokset saadaan näkyviksi, tulee kirjausten noudattaa hoitotyön päätöksenteon

prosessin vaiheita. Perioperatiivisen sairaanhoitajan tehtäviin kuuluu hoitotyön

prosessimallin kaikkien vaiheiden toteuttaminen. Prosessin vaiheet eivät ole

toisistaan erillisiä tai ajallisesti toisiaan seuraavia, vaan toisistaan riippuvaisia,

jatkuvia ja joskus yhtäaikaisia. Perioperatiivisen hoitotyön päätöksenteossa ei riitä

pelkkä teoreettinen tieto tai intuitio, vaan siinä tarvitaan sekä teoreettista

tutkimukseen perustuvaa tietoa että kokemuksellista tietoa. Perioperatiivisessa

hoitotyössä sairaanhoitajien päätöksenteko tähtää potilaan turvallisuuden

varmistamiseen ja hoitovahinkojen estämiseen. (Herttuala 2005, 15; Tiusanen 2007,

9; Kiviniemi, Junttila, Leinonen & Ruonamo 2007, 71 - 73.)

10

4 RAKENTEINEN KIRJAAMINEN

4.1 Hoitotyön kirjaaminen ja tiedon rakenteisuus

Kirjaaminen tarkoittaa tiedon systemaattista tallentamista käsin tai

tietokoneavusteisesti. Potilaan hoidon kirjaaminen eli dokumentointi on keskeinen

osa hoitotyötä. Hoitotyön kirjaamisen tulee tapahtua lakien ja asetuksien

mukaisesti, ja sen tarkoituksena on osoittaa hoitotyöntekijöiden toiminnan

tuloksellisuus ja tehdä hoitotyö näkyväksi sekä tallentaa potilaan hoidon

turvaamiseksi tarpeelliset tiedot. Kirjaaminen on tärkeää potilasturvallisuuden,

hoidon jatkuvuuden ja hoidon laadun kannalta, ja lisäksi se tuottaa perusteluja

sairaanhoitajan toiminnalle. (Herttuala 2005, 20 - 22; Tiusanen 2007, 6.) Tässä

työssä käytän termiä kirjaaminen tarkoittaen potilaan hoidon kirjaamista

potilasasiakirjoihin.

Perioperatiivisen hoitotyön luonne asettaa erityisia vaatimuksia kirjaamiselle.

Kirjaamisen tulee olla tarkkaa, huolellista ja ajantasaista. Tutkimusten mukaan

perioperatiivisessa kirjaamisessa korostuu toimenpiteiden kirjaus ja kirjaaminen

keskittyy potilaan fyysiseen ja aseptiseen turvallisuuteen. Potilaan kokemukset

jäävät kirjaamisessa vähemmälle huomiolle ja psyykkinen turvallisuus

huomioidaan harvemmin. Puutteina perioperatiivisen hoitotyön kirjaamisessa

esiintyy päällekäisyyttä, epätarkkuutta ja tulkinnallisuutta. Suomessa

intraoperatiivisen vaiheen tietoja kirjataan leikkaushoitotyön lomakkeelle ja

anestesiahoitotyön lomakkeelle. Yhdysvalloissa AORN on luonut

perioperatiivisen hoitotyön kirjaamiselle suositukset leikkausosaston hoitotyön

osalta. Suositusten mukaan kirjaamisessa tulisi näkyä hoitotyön prosessin eri

vaiheet. Anestesiahoitotyön osalta vastaavia suosituksia ei ole. Suomen

Anestesiasairaanhoitajat ry:n hallitus on kuitenkin laatinut

11

anestesiasairaanhoitajan osaamisvaatimukset IFNA:n (International Federation of

Nurse Anesthetists) anestesiasairaanhoitajan osaamiskriteereiden pohjalta.

Osaamisvaatimusten kohdan 8 mukaan anestesiasairaanhoitaja tunnistaa, kirjaa ja

raportoi anestesiatoimintaan liittyvät laatupoikkeamat sekä haittatapahtumat, ja

anestesiasairaanhoitaja myös ymmärtää tarkan ja totuudenmukaisen kirjaamisen

ja raportoinnin merkityksen (Suomen anestesiasairaanhoitajat ry 2010.) Tiusanen

(2007) laati tutkimuksessaan asiantuntijaryhmän avulla perioperatiivisen

kirjaamisen minimikriteerit, joista anestesiahoitotyötä koskevat kriteerit on esitelty

taulukossa 1. (Herttuala 2005, 20 - 22, 27; Tiusanen 2007, 18 - 21; Junttila, Salanterä

& Hupli 2005; Lukkari ym. 2007, 111.)

12

TAULUKKO 1. Perioperatiivisen kirjaamisen vähimmäisvaatimukset

anestesiahoitotyön osalta (mukaillen Tiusanen 2007, 33 - 34)

Perioperatiivisen kirjaamisen tulisi sisältää seuraavat tiedot:

Hoitoon osallistuvien nimet Nimi, virka-asema ja allekirjoitus

Potilaan henkilöllisyyden tarkistaminen

Potilaan tulotilanteen arviointi Esim. potilaan perussairaudet,

yliherkkyydet ja riskitiedot

Potilaan käyttämät apuvälineet Esim. kuulolaite

Potilaan käyttämät proteesit

Potilaan taustatiedot Emotionaaliset, sosiaaliset ja

kulttuuriset)

ASA-luokka

Anestesiamuoto

Anestesian tarkkailu Puudustaso ja unen syvyys

Elintoimintojen seuraaminen ja

ylläpitäminen

Esim. dreenieritteet, hengitys,

leikkausvuoto, lämpötila, sydämen

toiminta ja tajunnan taso

Kanyylien ja katerien sijainti ja laatu

Veren tai verituotteiden antaminen

Antibioottiprofylaksia

Lääkkeiden antaminen

Kivun hoito Kivun arvioiminen, ehkäiseminen ja

kivunhoidon toteuttaminen

Pahoinvoinnin ehkäiseminen ja hoito

Potilaan subjektiivinen vointi ja

tuntemukset

Potilaan lämpötilan turvaamiseksi

käytettyjen laitteiden laitetunniste

Verityhjiön käyttö Mansetin paikka, laitetunniste, paikka

ja verityhjiön aloitus- ja lopetusaika

Asentohoito Määräykset, toteuttaminen ja huomiot

Haavan ja kanylointikohtien tarkkailu

ja hoitaminen

Potilaan ja läheisten ohjaus Kotihoito-ohjeet, haavahoito, syvään

hengittäminen ja yskiminen,

kivunhoito, liikehoito- ja/tai

asentohoito-ohjeet ja ravitsemushoito-

ohjeet

Jatkohoito ja kotiuttamiskriteerit

Mikä tahansa muu merkityksellinen tai

epätavallinen tapahtuma

13

Rakenteinen tarkoittaa jonkin hierarkkisen järjestelmän omaavaa kokonaisuutta.

Potilastietojärjestelmissä tiedon rakenteisuus merkitsee tiedon määrittelyä

vähintäänkin otsikkotasolla sekä luokiteltua tietoa, jota täydennetään vapaalla

tekstillä. (Remes 2006, 15; HoiDok-hankkeen loppuraportti 2008.) Systemaattinen

hoitotyön kirjaaminen tarkoittaa sitä, että on sovittu, mitä kirjataan (sisältö) ja

miten kirjataan (rakenne) (Saranto ym. 2008, 12). Rakenteista ja systemaattista

kirjaamista käsitteinä käytetään myös jonkin verran synonyymeina (Tanttu 2008).

Tässä opinnäytetyössä käytän termiä rakenteinen kirjaaminen.

4.2 Ydintiedot

Ydintiedot ovat niitä potilaan terveyden- ja sairaanhoidon tietoja, joilla voidaan

kuvata potilaan tilannetta, sairaushistoriaa sekä siihen liittyvää hoitoa ja ohjausta,

ja jotka on sähköisessä sairauskertomuksessa kuvattu yhdenmukaisella,

määrämuotoisella tavalla. Rakenteisia ydintietoja tarvitaan, jotta potilastietojen

käyttö ja siirto eri toimintayksiköiden välillä sujuisivat virheettömästi ja

turvallisesti. Hallinnollisia ydintietoja ovat potilaan ja hoidon antajan

tunnistetiedot sekä hoitojakson ja -käynnin tunnistetiedot. Potilaan

hoitoprosessissa tarvittavat ydintiedot ovat ongelmat ja diagnoosit, terveyteen

vaikuttavat tekijät, fysiologiset mittaukset, hoitotyö, tutkimukset, toimenpiteet,

lääkehoito, lausunnot, toimintakyky, apuvälineet, elinluovutuskortti, hoitotahto,

yhteenveto, jatkohoidon järjestämistä koskevat tiedot ja suostumus. Kansallisesti

määriteltyjä hoitotyön ydintietoja ovat hoidon tarve, hoitotyön toiminnot, hoidon

tulokset, hoitotyön yhteenveto ja hoitoisuus. (Kinnunen 2007, 18; Hoidok-

loppuraportti osa 1 2008, 9; Remes 2006, 17 - 18.)

14

4.3 FinCC-luokituskokonaisuus

Finnnish Care Classification -luokituskokonaisuus (FinCC-luokituskokonaisuus)

perustuu yhdysvaltalaiseen Clinical Care Classification -luokitukseen (CCC-

luokitus), joka tunnettiin aiemmin Home Health Care Classification -luokituksena

(HHCC-luokitus). Se sisältää hoitotyön prosessin mukaisesti suomalaisen hoidon

tarveluokituksen (SHTaL versio 2.0.1), hoitotyön toimintoluokituksen (SHToL

versio 2.0.1) ja hoidon tuloksen tilan luokituksen

parantunut/ennallaan/huonontunut (SHTuL versio 1.0). Hoidon tarpeen

määrittelyssä käytetään varmuusastetta varma / todennäköinen / epäily.

Hoitotyön tarveluokitus ja hoitotyön toimintoluokitus sisältävät molemmat 19

komponenttia, jotka on eroteltu koodeilla. Luokitukset koostuvat kolmesta

hierarkkisesta rakenteesta: komponentista, pääluokasta ja alaluokasta. Pää- tai

alaluokkaa täydennetään tarvittaessa vapaalla tekstillä. (Remes 2006, 24; Tanttu &

Rusi 2007, 115; Tanttu 2008; Saba 2007.)

15

5 AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET

5.1 Perioperatiivisen kirjaamisen tutkimuksia

Herttuala on tehnyt vuonna 2005 pro gradu -tutkielman nimeltä

Leikkaushoitotyön kirjaamisen sisältö. Intraoperatiivisten hoitotyön lomakkeiden

analyysi Suomessa, Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Tutkimuksen tavoitteena

oli kuvata intraoperatiivisen leikkaushoitotyön kirjaamisen sisältöä Suomessa

hoitotyön prosessin eri vaiheissa. Lisäksi siinä tutkittiin, miten vastaava

kirjaamisen sisältö näkyy Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen vastaavissa lomakkeissa

ja olivatko leikkaushoitotyön lomakkeet Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen

mukaisia. Tutkimustulosten mukaan suomalaisen leikkaushoitotyön lomakkeiden

jäsentäminen keskittyy fyysisen turvallisuuden ylläpitämiseen, eikä hoitotyön

prosessia viisivaiheisena käytetä. Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian lomakkeet

mahdollistivat useampien tietosisältöjen kirjaamisen kuin suomalaisten. STM:n

asetukseen verrattuna leikkaushoitotyön lomakkeiden jäsentelyssä esiintyi

puutteita äidinkielen, allergioiden ja yliherkkyyksien sekä laitteiden

kirjaamismahdollisuuksissa. (Herttuala 2005.)

Junttila on julkaissut tutkimuksen nimeltä Perioperative documentation in Finland

– Validating the Perioperative Nursing Data Set (PNDS) in Finnish Perioperative

Nursing vuonna 2005. Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää perioperatiivisen

hoitotyön kirjaamista Suomessa. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa

kartoitettiin perioperatiivisen kirjaamisen käytäntöä ja sisältöä. Seuraavaksi

tarkasteltiin Perioperative Nursing Data Set –sanaston luotettavuutta Suomessa ja

lopuksi arvioitiin PNDS-sanastoa standardoituna hoitotyön kielenä.

Tutkimustulosten mukaan PNDS:n diagnoosit ja interventiot vastasivat hyvin

suomalaista perioperatiivisen hoitotyön kulttuuria, mutta hoityön tulosten

16

arvioitiin kuvaavan lähinnä standardeja ja eettisiä periaatteita. Hoitajien asenteet

hoitotyön diagnoosien käyttöä kohtaan olivat enimmäkseen positiivisia.

Diagnoosien käyttöä ei kuitenkaan nähty tarpeellisena, vaikka diagnoosien

asettamisen hoitajat tunnistivat hoitotyön prosessin ensimmäisenä vaiheena.

Hoitotyön kirjaaminen nähtiin aikaa vievänä ja turhauttavana. Hoitajille

suunnattu asennetutkimus puoltaa hoitotyön luokitteluiden käyttöönottoa

perioperatiivisessa hoitotyössä, ja vaikka PNDS-sanastossa on puutteita, sitä

voidaan käyttää hoitotyön strandardoituna kielenä. (Junttila 2005.)

Teija Tiusanen tutki vuonna 2007 julkaistussa pro gradu –tutkielmassaan

perioperatiivisen kirjaamista ennen rakenteisen kirjaamisen käyttöönottoa.

Tutkimus oli osa Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin projektia, jossa kehitettiin ja

testattiin perioperatiivisen hoitotyön rakenteinen kirjaamismalli (PeriHoiDok-

projekti). Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa laadittiin perioperatiivisen

hoitotyön kirjaamisen minimikriteerit. Tutkimuksen toisessa vaiheessa

analysoitiin minikriteerien avulla 50 tekonivelpotilaan perioperatiiviseen hoitoon

liittyvät, sähköiseen anestesiajärjestelmään viedyt kirjaukset. Tutkimustulosten

mukaan kirjaamisalustaan sisällytetyt pakolliset kirjaukset toteutuivat täydellisesti

tai lähes täydellisesti. Kuitenkin minimikriteereillä arvioituna kirjaamisessa

havaittiin puutteita, kuten tulkinnallisuutta, eikä kirjaamisen perusteella voitu

luoda kuvaa potilaan hoidon suunnittelusta tai arvioinnista. Perusteluita

ratkaisuille esitettiin vähän eikä päätöksenteko näkynyt kirjaamisessa. Potilas

näkyi kirjaamisessa enemmän hoitotyön kohteena kuin yksilönä. Lääkehoidosta ja

muutoksista fyysisessä tilassa kirjattiin sen sijaan kattavasti. Tulosten perusteella

hoitotyön kirjaamisella ei saada näkyviin perioperatiivisen sairaanhoitajan osuutta

potilaan kokonaishoidossa. (Tiusanen 2007.)

17

5.2 Rakenteisen kirjaamisen tutkimuksia

Ensio on julkaissut vuonna 2001 väitöskirjan, jonka nimi on Hoitotyön toiminnan

mallintaminen. Väitöskirjan tarkoituksena oli kuvata käytännön hoitotyötä, laatia

suomalaisen hoitotyön toimintoluokituksen (Shtl) testiversio ja arvioida sen

toimivuutta elektronisessa sairauskertomuksessa. Väitöskirjan tuloksena syntyi

Shtl versio 1.0, joka muodostui 16 komponentista, 54 toimintojen pääluokasta ja 68

toimintojen alaluokasta. Sen kokeiluaika jäi suunniteltua lyhyemmäksi, mutta se

loi pohjan struktuurin hoitotyön dokumentaatiolle. (Ensio 2001.)

Remes on tehnyt vuonna 2006 pro gradu -tutkielman nimeltä Rakenteisesti kirjattu

tieto hoitopalautteissa. Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia sähköisissä

potilaskertomuksissa olevaa rakenteista tietoa hoitopalautteissa ja kuvata

hoitopalautteiden tietosisältöä. Lisäksi tutkimuksessa analysoitiin kerronnallisesti

täydennettyä tietoa kolmen komponentin avulla. Tutkimuksen mukaan kaksi

eniten käytettyä komponenttia olivat lääkehoito ja jatkohoito. Vähiten käytetty

komponentti oli kanssakäyminen. Ikäryhmien välillä ei ollut eroja kirjaamisessa,

mutta konservatiivisen ja operatiivisen alueen osastojen kirjaaminen erosi

merkittävästi toisistaan. Hoitopalautteiden tietosisällöistä löydettiin

tulkinnallisuutta. (Remes 2006.)

Kinnunen on tehnyt vuonna 2007 pro gradu -tutkielman nimeltä Rakenteinen tieto

haavanhoidon kirjaamisessa. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, minkälaista

tietoa haavanhoidosta oli kirjattu rakenteisesti sähköiseen sairauskertomukseen.

Lisäksi analysoitiin, miten tutkimuksessa kehitetyt haavanhoidon kirjaamisen

arviointikriteerit toteutuivat rakenteisessa kirjaamisessa. Tulosten mukaan

haavanhoidon kirjaaminen oli hyvin värikästä ja vaihtelevaa. Käytetyimmät pää-

ja alaluokat olivat haavan hoito (haavan paranemisen tarkkailu ja hoito) ja haavan

hoito (haava-alueiden hoito). Yleisimmin oli kirjattu haavavuodon määrästä sekä

18

haavasidosten vaihdosta ja dreenin toiminnasta. Hoidossa käytetyt haavasidokset

oli kirjattu harvoin. Kirjaamisen kriteerit toteutuivat akuuttien haavojen kohdalla

paremmin kuin kroonisten haavojen. (Kinnunen 2007.)

19

6 OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS JA TUTKIMUSTEHTÄVÄT

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Keski-Pohjanmaan keskussairaalan

leikkaus- ja anestesiaosastolla työskentelevien anestesiasairaanhoitajien

mielipiteitä rakenteisesta kirjaamisesta ja sen soveltumisesta valvontayksikön

kirjaamiseen. Opinnäytetyön tavoitteena on löytää keinoja edistää rakenteisen

kirjaamisen käyttöönottoa valvontayksikössä ja tuottaa tietoa, jota voidaan

hyödyntää Keski-Pohjanmaan keskussairaalan leikkaus- ja anestesiaosastolla.

Opinnäytetyön tutkimustehtävät ovat:

1. Minkälaista kirjaaminen on tällä hetkellä valvontayksikössä?

2. Mitä mieltä haastateltavat ovat rakenteisesta kirjaamisesta laaditun

esimerkin perusteella?

3. Miten rakenteinen kirjaaminen soveltuu valvontayksikön kirjaamiseen?

4. Millä toimenpiteillä rakenteisen kirjaamisen käyttöönottoa

valvontayksikössä voidaan edistää?

20

7 OPINNÄYTETYÖN TOTEUTUS

7.1 Tutkimusote ja -menetelmä

Opinnäytetyön tutkimusotteen valintaan vaikuttaa tutkimusongelmien tai

-tehtävien asettelu. Lähtökohtana kvalitatiivisessa eli laadullisessa tutkimuksessa

on todellisen elämän kuvaaminen ja sen tutkiminen mahdollisimman

kokonaisvaltaisesti. Laadullisen tutkimuksen määrittelyssä korostuu ihmisten

kokemusten, tulkintojen, käsitysten tai motivaatioiden tutkiminen sekä ihmisten

näkemysten kuvaus. Aineisto kootaan luonnollisissa ja todellisissa tilanteissa.

Laadullisen tutkimuksen käyttöäalueiksi voidaan kuvata uusia tutkimusalueita,

joista ei vielä tiedetä juuri mitään, mutta se sopii myös olemassaolevaan

tutkimusalueeseen, jos siihen halutaan uusi näkulma tai jos epäillään teorian tai

käsitteen merkitystä tai tutkimustuloksia. Laadullisen tutkimuksen tavoitteena on

löytää tutkimusaineistosta toimintatapoja, samanlaisuuksia tai eroja. Tilastollisesti

yleistettävää tietoa laadullisen tutkimuksen avulla ei ole mahdollista saada.

Laadullisen tutkimuksen lähtökohdat voi luokitella kolmeen eri tyyppiin: kieleen

kommunikaationa tai kulttuurin muotona, säännönmukaisuuksien etsimiseen ja

merkityksien ymmärtämiseen. Valitsin tämän tutkimusmenetelmän, koska

tutkimuksen tarkoituksena ei ole teorian testaaminen vaan aineiston

monitahoinen ja yksityiskohtainen tarkastelu sekä kokemusten ja näkemysten

kuvaus. Aineiston keräämisessä en keskity määrään vaan laatuun. (Hirsjärvi,

Remes & Sajavaara 2004, 151 - 156; Hakala 2004, 113 - 117; Kylmä & Juvakka 2007,

16; Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2009, 49 - 51.)

Aineisto kerättiin ryhmähaastatteluna teema- eli puolistrukturoidun haastattelun

avulla. Verrattuna yksilöhaastatteluihin ryhmähaastattelun hyötyjä ovat tiedon

kerääminen nopeasti samanaikaisesti usealta vastaajalta, ajan säästyminen sekä

21

mielipiteiden saamisen helpottuminen. Teemahaastattelussa edetään keskeisten,

etukäteen mietittyjen teemojen ja niihin liittyvien tarkentavien kysymysten

varassa. Kysymysten avulla pyritään löytämään vastauksia tutkimustehtäviin.

Teemahaastattelun vahvuutena on se, että siinä korostuvat ihmisten tulkinnat

asioista sekä heidän asioille antamat merkitykset. Harkitsin aineiston keräämistä

kyselylomakkeilla, mutta lopulta päädyin haastatteluihin, koska niiden avulla

uskoin saavani laajemman kuvan tutkittavien mielipiteistä. Lisäksi uskoin

ryhmässä syntyvän keskustelua enemmän kuin yksilöhaastatteluissa. Haastattelut

mahdollistaisivat myös tarkentavat kysymykset esille nousevista asioista, toisin

kuin kyselylomakkeet. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 77 - 78, 93 - 95; Hirsjärvi & Hurme

2008, 47 - 48, 63; Hirsjärvi ym. 2004, 197 - 198; Metsämuuronen 2006, 61.)

7.2 Aineiston keruu

Tutkimussuunnitelma valmistui tammikuussa 2010. Sen perusteella anoin

tutkimuslupaa (LIITE 1) Keski-Pohjanmaan erikoissairaanhoito- ja

peruspalvelukuntayhtymän hallintoylihoitajalta ja johtajaylilääkäriltä. Liitteenä

tutkimuslupa-anomuksessa olivat teemahaastattelukysymykset (LIITE 2), jotka

olin luonnostellut tutkimustehtävien ja tietoperustan pohjalta.

Haastattelukysymykset muodostivat haastatteluiden rungon. Osana

tutkimussuunnitelmaa suunnittelin rakenteisen kirjaamisen esimerkin, joka

koostuu viidestä leikkaushoitopotilaan kohdalla yleisestä komponentista.

Komponentit ovat terveyskäyttäytyminen, lääkehoito, aistitoiminta, kudoseheys ja

jatkohoito (LIITE 3). Kaikki komponentit sisältävät hoidon suunnittelun,

toteutuksen ja arvioinnin. Esimerkin tarkoitus oli antaa haastateltaville

sairaanhoitajille kuva rakenteisen kirjaamisen käytännön toteutuksesta.

Tutkimuslupa myönnettiin helmikuussa 2010.

22

Haastattelukysymykset esitestattiin Keski-Pohjanmaan keskussairaalan

päiväkirurgisen yksikön anestesiasairaanhoitajalla, joka teki kaksi lisäysehdotusta.

Kysymykset olivat hänen mukaansa helposti ymmärrettäviä ja oleellisia

tutkimustehtävien kannalta. Esitestaustilanteessa hän kävi myös läpi laatimani

rakenteisen kirjaamisen esimerkin ja teki siihen muutaman muutosehdotuksen,

jotka toteutin.

Haastattelut toteutettiin Keski-Pohjanmaan keskussairaalan leikkaus- ja

anestesiayksikön tiloissa maaliskuussa 2010. Haastattelutila oli sairaanhoitajien

kanslia, jossa ryhmän oli mahdollista kokoontua pöydän ääreen keskustelun

sujuvuuden ja nauhoituksen onnistumisen vuoksi. Ovi pidettiin suljettuna

haastatteluiden ajan. Haastattelut tehtiin kahtena eri päivänä työajan puitteissa ja

niillä oli väliä ajallisesti noin viikko. Tutkimukseen osallistui kuusi leikkaus- ja

anestesiaosastolla työskentelevää anestesiasairaanhoitajaa, jotka haastateltiin

kahdessa kolmen hengen pienryhmässä. Haastateltavat valittiin

tarkoituksenmukaisuuden perusteella ja perusteena oli työkokemus sekä

työskenteleminen leikkaussalien lisäksi myös valvontayksikössä.

Haastattelut etenivät ryhmässä yhdessä keskustellen, mutta

haastattelijajohtoisesti. Haastattelujen aluksi esitin muutaman taustakysymyksen

haastateltaville. Taustakysymysten jälkeen tutkittavat tutustuivat rakenteisen

kirjaamisen esimerkkiin ja se käytiin läpi komponentti kerrallaan. Lopuksi tein

ryhmälle kysymyksiä rakenteisesta kirjaamisesta yleisellä tasolla. Ensimmäinen

haastattelu kesti tunnin ja 24 minuuttia ja toinen haastattelu 40 minuuttia. Vaikka

kahden ryhmän haastattelun jälkeen varsinaisesta saturaatiosta ei voida puhua, on

tärkeää huomata, että ryhmien vastaukset olivat suurelta osin toistensa kaltaisia.

Haastattelut nauhoitettiin kasettinauhurilla ja litteroitiin sanasta sanaan

tietokoneelle heti haastatteluiden jälkeen. Litteroitua materiaalia tuli yhteensä 45

A4-arkkia.

23

7.3 Aineiston analysointi

Sisällönanalyysi voi olla induktiivista tai deduktiivista. Induktiivisessa eli

aineistolähtöisessä sisällönanalyysissa sanoja luokitellaan niiden teoreettisen

merkityksen perusteella ja se perustuu lähinnä induktiiviseen päättelyyn.

Aineiston analysointi etenee pelkistämisen, ryhmittelyn ja abstrahoinnin kautta

vaiheittain. Deduktiivisessa analyysissa lähtökohtana ovat teoria tai teoreettiset

käsitteet. (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2009, 135 - 136; Kylmä & Juvakka

2007, 112 - 113.) Tutkimuksessani käytin induktiivista sisällönanalyysia, koska

aikaisempi tieto aiheesta on hajanaista, eikä tarkoitus ole tutkia teorian

ilmenemistä käytännössä. Induktiivisella sisällönanalyysilla on neljä päävaihetta:

yleiskuvan hahmottaminen, pelkistäminen, ryhmittely ja abstrahointi. Aineiston

yleiskuvan hahmottaminen mahdollistaa yksityiskohtaisemman analyysin, joka

kattaa kolme viimeistä vaihetta. Aineistosta kerätään merkitykselliset ilmaukset,

jotka pelkistetään tai tiivistetään, jolloin niiden olennainen sisältö säilyy.

Pelkistettyjä ilmauksia vertaillaan ja etsitään samankaltaisuuksia sekä

vastakohtaisuuksia, joiden perusteella muodostetaan alaluokkia. Alaluokista

muodostetaan edelleen yläluokkia, joiden nimien tulee kattaa alaluokkienkin

sisällöt. Neljäs vaihe eli abstrahointi sijoittuu näiden vaiheiden kanssa limittäin ja

tarkoittaa yleistämistä. (Kylmä & Juvakka 2009, 116 - 120.)

Aloitin aineiston analyysin keräämällä litteroidusta aineistosta merkitykselliset

ilmaukset alkuperäisilmauksina erilliseen tiedostoon. Analyysiyksikkönä käytin

lausetta, sen osaa tai parin lauseen yhdistelmää. Keräämisen aikana huomioin

asettamani tutkimustehtävät. Kävin ilmaukset läpi ja pelkistin ne niin, että niiden

olennainen sisältö säilyi. Pelkistetyt ilmaukset keräsin taas erilliseen tiedostoon ja

ryhmittelin ne samankaltaisuuden ja vastakohtaisuuden mukaan. Ryhmistä

muodostin alaluokkia, joita syntyi yhteensä 21. Jatkoin analyysia ryhmittelemällä

alaluokat yläluokkiin, joita syntyi viisi. Yläluokat olivat kirjaaminen

24

valvontayksikössä, rakenteisen kirjaamisen heikkoudet, rakenteisen kirjaamisen

vahvuudet, rakenteisen kirjaamisen soveltuminen valvontayksikön hoitotyön

kirjaamiseen ja rakenteisen kirjaamisen käyttöönottaminen. Pääluokista olisi

mahdollista muodostaa vielä pääkategoria kirjaaminen, mutta se vähentäisi

tulosten informaatioarvoa. (Kylmä & Juvakka 2009, 116.) Esimerkki analyysin

etenemisestä on esitetty taulukossa 2. Esimerkki ei sisällä kaikkia pääluokan

alaluokkia. Analyysin tulosten varmistamiseksi opinnäytetyön tuloksissa on

esitetty myös alkuperäisiä ilmauksia haastatteluista ja ne on merkitty selvyyden

vuoksi sisennettynä ja kursiivilla.

25

TAULUKKO 2. Esimerkki aineistolähtöisen sisällönanalyysin etenemisestä

pääluokan ”rakenteisen kirjaamisen heikkoudet” osalta (suluissa ilmaisujen määrä

alaluokassa)

Alkuperäinen

ilmaus Pelkistetty ilmaus Alaluokka Pääluokka

”Tällä hetkellä kaikki

näkee yhellä

silmäyksellä koko

hoidon. Tässä pitää

mennä hyvin monelle

sivulle.”

Tieto on

jakautunut

monelle sivulle.

Kokonaiskuvan

vaarantuminen

(10)

Rakenteisen

kirjaamisen

heikkoudet

”Justiin se

epävarmuus siitä, että

että ku ei ymmärrä

niitä näkymiä eikä saa

sitä näkymään, mitä

haluaa niinku kerralla

semmosta

kokonaisuutta.”

Kokonaiskuvan

saaminen on

vaikeaa.

”Mää en niinku voi

vaan käsittää sitä, että

miksi asiasta on

pitänyt tehdä näin

monimutkanen ja

työläs, kun on

vaihtoehtoja miljoona

ja aina voi kehittää

helpompaaki.”

Rakenteinen

kirjaaminen on

työlästä Työmäärän

lisääntyminen (8)

” Taas enemmän

töitä.” Enemmän töitä.

”Joku komponentti

tässä tämä

terveyspalveluiden

käyttö ja sen alla on

tutkimuksen,

toimenpiteen jälkeinen

tarkkailu, niin mulle ei

sano yhtään mitään.”

Komponenttien

nimet eivät ole

kuvaavia. Komponenttien

ongelmallisuus

(19) ”Jos joku ei ollu

osannut kirjata sitä

oikean komponentin

alle, niin sitähän ei

löytänyt mistään.”

Väärän

komponentin alle

kirjattua tietoa on

vaikea löytää.

26

7.4 Opinnäytetyön luotettavuus

Tieteellisen tutkimuksen tavoitteena on tuottaa mahdollisimman luotettavaa tietoa

tutkittavasta ilmiöstä. Tutkimuksen luotettavuuden arviointi on välttämätöntä

tutkimustoiminnan, tieteellisen tiedon ja sen hyödyntämisen kannalta.

Metodikirjallisuudessa tutkimusmenetelmien luotettavuutta käsitellään yleensä

validiteetin (tutkimuksessa on tutkittu sitä, mitä on luvattu) ja reliabiliteetin

(tutkimustulosten toistettavuus) käsittein. Laadullisen tutkimuksen piirissä näiden

käsitteiden käyttöä on kritisoitu, koska ne lähtevät määrällisen tutkimuksen

näkökulmista ja vastaavat näin ollen vain määrällisen tutkimuksen tarpeita.

Validiteetin ja realibiteetin käyttäminen on kuitenkin mahdollista, mutta niiden

sijaan laadullisen tutkimuksen luotettavuutta voidaan arvioidaan laadullisen

tutkimuksen yleisillä luotettavuuskriteereillä tai laadullisen tutkimuksen eri

menetelmiin liittyvillä luotettavuuskriteereillä. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 133 - 138;

Remes 2006, 65; Kylmä & Juvakka 2007, 127; Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen

2009, 159 - 160.)

Laadullisen tutkimuksen luotettavuutta voidaan arvioida esimerkiksi

uskottavuuden, vahvistettavuuden, refleksiivisyyden ja siirrettävyyden

kriteereillä. Uskottavuus tarkoittaa tutkimuksen ja sen tulosten uskottavuutta ja

sen osoittamista tutkimuksessa. Tutkimuksen tekijän on siis varmistettava, että

tutkimustulokset vastaavat tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden käsityksiä

tutkimuskohteesta esimerkiksi keskustelemalla tutkimuksen tuloksista eri

vaiheissa tutkimukseen osallistuneiden kanssa. Vahvistettavuus edellyttää koko

tutkimusprosessin kirjaamista niin, että toinen tutkija voi seurata prosessin kulkua

pääpiirteissään. Vahvistettavuus on ongelmallinen kriteeri laadullisessa

tutkimuksessa, koska kaksi eri tutkijaa eivät samankaan aineiston ollessa kyseessä

tule välttämättä samoihin tuloksiin. Refleksiivisyys tarkoittaa sitä, että tutkija

arvioi, kuinka hän vaikuttaa aineistoonsa ja tutkimusprosessiinsa sekä kuvaa

27

lähtökohdat tutkimusraportissa. Siirrettävyys tarkoittaa tutkimuksen tulosten

siirrettävyyttä muihin vastaaviin tilanteisiin. Tutkimuksen tekijän on annettava

riittävästi kuvailevaa tietoa tutkimukseen osallistuneista henkilöistä sekä

ympäristöstä. Jos laadullisen tutkimuksen luotettavuutta arvioidaan

tutkimusprosessin eri vaiheissa, on arviointikohteena tutkimusprosessi

lähtökohdista raportointiin. (Kylmä & Juvakka 2007, 128 - 129; Kankkunen &

Vehviläinen-Julkunen 2009, 159 - 161.)

Koska laadullisen tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ilmiö koko

moninaisuudessaan, on tarkoituksenmukaista, että tutkimusaineistoon valitaan

ainoastaan niitä, jotka tutkimukseen haluavat osallistua ja kykenevät ilmaisemaan

itseään hyvin. Tutkimusraportista tulee ilmetä, minkä periaatteen mukaisesti

tutkittavat on valittu. Kun aineisto kerätään haastattelemalla, tulisi raportista

ilmetä myös, mitä haastatteluteemoja on tutkittaville esitetty. Tutkimuksen

luotettavuus vähenee, jos haastattelijan esittämät kysymykset ovat liian suppeita.

Tutkimusraportissa tulisi myös olla arvio tutkittavan kertomuksen

paikkansapitävyydestä, koska tutkittavat eivät aina ole rehellisiä. Aineiston

luotettavuus lisääntyy, kun tutkija pitää haastattelupäiväkirjaa, johon hän

kirjoittaa kuvauksensa haastattelun kulusta. Analyysin luotettavuuden

arvioimiseksi tutkijan tulee kirjata ja perustella omat luokitteluperusteensa.

Tutkijan tulee esittää analyysin tueksi riittävä määrä alkuperäishavaintoja, sillä

analyysin luotettavuus syntyy empiiristen havaintojen ja käsitteellisten

luokitusten loogisesta yhteensopivuudesta. (Paunonen & Vehviläinen-Julkunen

1997, 215 - 220.)

Tutkimuksen luotettavuutta lisäsi teemahaastattelurungon esitestaaminen.

Esitestaamisen tarkoitus on kartoittaa haastattelurungon tai määrällisessä

tutkimuksessa mittarin luotettavuutta ja toimivuutta varsinaista tutkimusotosta

pienemmällä vastaajajoukolla. Esitestaaminen on tärkeä ja välttämätön osa

28

teemahaastatteluita, koska se harjaannuttaa esittämään tiedon saamisen kannalta

oikeat kysymykset. Esitestaamisen avulla voidaan varmistaa, etteivät

haastattelukysymykset ole tulkinnavaraisia ja että niillä saadaan haluttua tietoa.

(Hirsjärvi & Hurme 2008, 72 - 73). Luotettavuutta lisäsi lisäksi se, että

tutkimusprosessi on tarkkaan kuvailtu ja se on toistettavissa. Haastattelutilanteet

olivat rauhallisia, eikä haastateltavilla ollut kiire takaisin töihin. Jokainen

haastateltava tuntui puhuvan avoimesti mielipiteistään ja käsityksistään.

Tutkimuksen luotettavuus lisääntyi myös siinä, että haastateltavat kykenivät

ilmaisemaan itseään kielellisesti hyvin ja että heillä oli vuosien kokemus

anestesiahoitotyöstä sekä työskentelemisestä valvontayksikössä.

Tutkimuksen luotettavuutta heikensivät haastateltavien vähäiset tiedot

rakenteisesta kirjaamisesta sekä nauhoituksen ongelmat. Haastatteluiden aikana

minun piti selventää haastateltaville rakenteista kirjaamista ja sen toteuttamista,

jolloin riski vaikuttaa vastaajien mielipiteisiin suuntaan tai toiseen lisääntyy.

Nauhoituksen ongelmat heikensivät luotettavuutta hieman, sillä käytetty nauhuri

nauhoitti taustahälyn hyvinkin kaukaa, jolloin kaikkia hiljaisella äänellä lausuttuja

sanoja ei ollut mahdollista litteroida. Muuten litterointi oli tarkkaa ja

yksityiskohtaista. Luotettavuutta heikensi myös haastattelijan kokemattomuus.

Tutkimuksen luotettavuuden kannalta ongelmallisena pidän sitä, että haastattelija

ja haastateltavat tunsivat toisensa ennestään, jolloin suurenee riski, että

haastateltavat haluavat miellyttää tutkijaa vastauksillaan. Tutkimustulosten

perusteella näin ei kuitenkaan käynyt.

7.5 Opinnäytetyön eettisyys

Eettisyys on kaiken tieteellisen toiminnan ydin. Tutkimuksen eettisyys perustuu

eettisiin ohjeisiin ja lainsäädäntöön. Tärkeimmät eettiset vaatimukset ovat

29

älyllisen kiinnostuksen vaatimus, tunnollisuuden vaatimus, rehellisyyden

vaatimus, vaaran eliminoiminen, ihmisarvon kunnoittaminen, sosiaalisen vastuun

vaatimus, ammatinharjoituksen edistäminen ja kollegiaalinen arvostus.

(Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2009, 171 - 177.)

Eettisiä kysymyksiä tulee vastaan koko tutkimuksen ajan. Tutkimussuunnitelman

eettisenä sisältönä on saada kohteena olevien henkilöiden suostumus, taata

luottamuksellisuus ja harkita mahdollisia tutkimuksesta aiheutuvia seurauksia

kohdehenkilöille. Henkilöiden antamien tietojen luottamuksellisuus selvitetään

haastattelutilanteessa ja otetaan huomioon, mitä itse haastattelutilanne voi

aiheuttaa haastateltaville. Haastattelujen litteroinnissa tulee huomioon ottaa

luottamuksellisuus sekä se, kuinka uskollisesti kirjallinen litterointi noudattaa

haastateltavien suullisia lausumia. Analyysissa eettiset kysymykset koskevat sitä,

miten syvällisesti ja kriittisesti haastattelut voidaan analysoida. Tutkijan eettinen

velvollisuus on esittää tietoa, joka on niin varmaa ja todennettua kuin on

mahdollista. Haastattelujen raportoinnissa on otettava huomioon

luottamuksellisuus ja ne seuraukset, joita julkaistulla raportilla on niin

haastateltaville kuin myös heitä koskeville ryhmille. (Hirsjärvi & Hurme 2000, 20;

Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2009, 171 - 177.)

Ihmisiin kohdistuvissa tutkimuksissa tärkeimpiä eettisiä periaatteita ovat yleensä

informointiin perustuva suostumus, luottamuksellisuus, seuraukset ja yksityisyys.

Haastattelua käyttävälle tutkijalle voi aiheuttaa haastetta se, kuinka paljon

tutkittavalle tulisi kertoa tutkimuksen tavoitteista ja menettelytavoista ilman, että

vaikuttaa tutkittavan käyttäytymiseen. Periaatteena tulisi olla, että haastateltava

on antanut suostumuksensa asianmukaisen informaation pohjalta. (Hirsjärvi &

Hurme 2000, 20.)

30

Kaikki tutkimukseen osallistuneet antoivat suostumuksensa haastatteluihin.

Heille kerrottiin ennen suostumuksen antamista, mitä tutkitaan ja miksi.

Haastatteluiden nauhoitukset on kuunnellut ja litteroinut ainoastaan tutkija.

Tutkimuksen valmistumisen jälkeen nauhoitteet ja litteroinnit tuhotaan.

Haastattelut olivat ehdottoman luottamuksellisia. Eettisyyden kannalta pidän

ongelmallisena sitä, että osa leikkaus- ja anestesiaosaston henkilökunnasta tietää

haastateltavien henkilöllisyyden. Myös opinnäytetyön ohjaaja tietää osan heistä.

Opinnäytetyön tulokset on kuitenkin esitetty niin, etteivät haastateltavat henkilöt

ole tunnistettavissa tuloksista tai alkuperäisistä lainauksista.

31

8 OPINNÄYTETYÖN TULOKSET

8.1 Opinnäytetyön tulosten esittäminen

Opinnäytetyön tulokset esitetään tutkimustehtävien mukaisessa järjestyksessä.

Alkuperäiset lainaukset on kursivoitu ja sisennetty, jotta ne erottuvat muusta

tekstistä. Sisällön analyysin ala- ja pääluokat on esitelty kokonaisuudessaan

kuviossa 3 analyysin etenemisen selventämiseksi ja läpinäkyvyyden lisäämiseksi.

32

KUVIO 3. Sisällönanalyysin eteneminen ja luokkien muodostaminen

33

8.2 Taustatiedot

Tutkimukseen osallistuneilla sairaanhoitajilla oli työkokemusta

anestesiahoitotyöstä 8 - 31 vuotta. Haastatelluista henkilöistä kolmella oli

työkokemusta myös muusta hoitotyöstä kuin anestesiahoitotyöstä. Haastateltavat

henkilöt kokivat tietävänsä rakenteisesta kirjaamisesta etukäteen vain vähän tai ei

ollenkaan. Kaksi tutkimukseen osallistuneista sairaanhoitajista ei ollut osallistunut

ollenkaan rakenteisesta kirjaamisesta järjestettyihin koulutuksiin. Kaksi

sairaanhoitajaa oli kirjannut sähköisesti potilaan papereihin rakenteisesti kokeilun

aikana ja yksi harjoittellut rakenteista kirjaamista paperilla. Muut eivät olleet

harjoitelleet rakenteisen kirjaamisen käyttämistä.

8.3 Kirjaaminen valvontayksikössä

Kaikki haastateltavat kokivat kirjaamisen valvontayksikössä sisältävän potilaan

hoidon kannalta oleelliset asiat. Hoidon kannalta oleelliset asiat haastateltavien

mielestä on esitelty taulukossa 3.

34

TAULUKKO 3. Valvontayksikön hoitotyön kannalta oleelliset kirjaamisen osa-

alueet haastateltavien mielestä

Kirjaamisessa huomioidaan:

Kipu Puutuneisuus

Leikkausalue Mieliala

Vointi Lääkehoito

Vireystila Asentohoidot

Ahdistuneisuus Rintakipu

Infuusiot Elvytystilanteet

Potilaan hoidon kannalta erityiset

tilanteet

Tavallisesta poikkeavat tilanteet

Levottomuus

Haastateltavien mielestä kirjaaminen kattoi samat asiat kuin esitelty rakenteisen

kirjaamisen esimerkki, mutta lisäksi huomioidaan nestehoito ja erittäminen.

Mutta siis kyllähän me tehään työtä tämän mukaan, mutta me tehään... Se

vaan kirjataan eri tavalla.

Kirjaaminen tapahtuu kokonaisuudessaan anestesialomakkeelle.

Anestesilomaketta kuvailtiin sanoilla toimiva ja looginen. Haastateltavat toivat

esille, että anestesialomakkeella syy-seuraus -suhteet tulevat selvästi esille.

...nythän kirjataan ne tällä hetkellä anestesiakurvaan, että potilaalla

pahoinvointia, oksensi ja sitten nuoli Ondansetron 4mg iv. ja hetken päästä

helpotti. Et se tulee niinku tavallaan loogisesti sinne, että mitä oli, mitä

annettiin ja mikä oli niinku se...

35

Yksi haastateltavista mainitsi kuitenkin, että anestesialomakkeelle varattu tila

valvontayksikön kirjaamista varten on rajallinen. Hänen mielestään joskus

mietityttää myös se, huomaako osasto varmasti kaikki kirjaukset.

Mutta muuten, siinä on aika hyvin tilaa, jos ei oo hirveen työläs potilas. Että

sitten niinku merkinnät meinaa mennä kyllä vähän niinku minimiin

tilanpuutteen takia.

Monesti vaan miettii, että vähän, että mihin sen merkkais, että se tulis,

niinku että osasto varmaan näkis, jos se on jotain semmosta, mitä haluais,

että huomataan.

Anestesialomakkeen suurimpana vahvuutena pidettiin sitä, että potilaan hoito

näkyy kokonaisuutena yhdellä aukeamalla. Myös verenpaineiden näkymistä

graafisena kuviona kehuttiin.

Koska se verenpaineitten käyrä näkyy niinkö siitä niin hyvin graafisena

näyttönä.

8.4 Rakenteisen kirjaamisen heikkoudet

Rakenteisen kirjaamisen heikkoudet koskivat viittä eri osa-aluetta: potilaan

hoidon kokonaiskuvan vaarantumista, työmäärän lisääntymistä, komponenttien

ongelmallisuutta, käyttämisen vaikeutta sekä kaksoiskirjaamista. Kaikki nämä

seikat johtivat haastatateltavien mielestä siihen, että rakenteinen kirjaaminen ei ole

turvallista, eikä se herätä luottamusta. Haastateltavat kuitenkin totesivat, että

kaikille hoitoyksiköille sopivan yhteisen tietojärjestelmän luominen on erittäin

vaikeaa.

36

Rakenteisen kirjaamisen perusrakenne koettiin sekavaksi, ja sen takia

kokonaiskuvan saaminen potilaan hoidosta koettiin vaikeaksi ja sen pelättiin

vaarantavan potilaan hoidon. Rakenteisen kirjaamisen asioiden koettiin olevan

oikeita ja hyviä, mutta niiden pilkkominen pieniin osatekijöiden tuntui

haastatelluista vaikealta. Haasteltavat kokivat, että pilkkomisen takia tiedon

löytäminen on vaikeaa ja potilaan hoito hidastuu. Haastateltavien mielestä tieto

pitäisi löytyä nopeasti ja helposti yhdestä paikasta.

...just se mun mielestä on ongelma tässä, että se potilaan hoito vaarantuu

siihen hitauteen, siihen epävarmuuteen. Et hitsi, mistä mä tämän asian

löydän.

Justiin se epävarmuus siitä, että että ku ei ymmärrä niitä näkymiä eikä saa

sitä näkymään, mitä haluaa niinku kerralla semmosta kokonaisuutta.

Semmonen niinku aikaisemmin verrattuna sellanen kokonaiskuvan saaminen

oli niinku työläämpää ja sen takia se aiheutti hirveää epäluottamusta, että

hallitsenko mää ne tiedot, mitä mun tulis hallita tästä potilaasta.

Miten voi olla asian pilkkominen osiin parempaa kuin se, että se on yhessä

paikassa kompaktisti ja kaikki tietää, mistä se löytyy tasan tarkkaan?

Miksi ne asiat pitää pilkkoa pieniin osatekijöihin, ripotella ja sitte olettaa, että

joku osaa ne kaikki asiat etsiä ja keksii, että mitäs tästä nyt täytys löytää.

Rakenteisen kirjaamisen aiheuttama työmäärän lisääntyminen tuli esille

haastatteluissa usein. Rakenteisen kirjaamisen koettiin myös vievän enemmän

aikaa kuin kirjaaminen anestesialomakkeelle. Kirjaamisen kuluva aika vähentää

37

potilaan hoitotyöhön käytettävissä olevaa aikaa. Haastateltavat kokivat, että

rakenteisessa kirjaamisessa ollaan menossa kirjaamisen kannalta väärään

suuntaan. Eniten kritiikkiä herätti se, että rakenteisen kirjaamisen koettiin

palvelevan enemmän tilastointia kuin potilaan hyvää hoitoa.

Taas enemmän töitä.

Se vie aikaa, se on se huono puoli. Se vie vielä enemmän aikaa. Se on

potilaalta pois.

Potilastahan me hoijetaan ja sen hyvää me halutaan, mut jos tää palvelee

enemmän jotain valtakunnallista tutkijahässäkkää, niin silloin lähtökohta on

väärä. Potilaan hoito on aina tärkein.

Se palvelee tilastojen tekemistä ja tutkijoita, mutta lähtökohta pitäis olla se,

että tämä kaikki, mitä tehään, palvelee potilasta ja sen turvallisuutta.

Komponenttien nimet eivät olleet haastateltavien mielestä informatiivisia tai

yksiselitteisiä ja ne koettiin erittäin vieraiksi. Komponenttien sisällöt koettiin osin

päällekäisiksi. Haastateltavat epäilivät, että varsinkin aluksi tietoa kirjattaisiin

väärien komponenttien alle, jolloin sen löytäminen olisi vaikeaa. Jotta kaikki

oleellinen tieto saataisiin kirjattua oikeiden komponenttien alle, pitäisi

komponentteja valita niin monta, että kokonaisuudesta tulisi mahdoton hallita.

Just tää on nyt se ongelma, et tää homma, jos homman tekee ihan oikein, niin

se menee ihan mahottomaks, jos et sä, jos sä meet niinku riman alta, ni sit

kukaan ei löyä mitään.

38

...ajatus pitää kääntää toisinpäin, että nyt ei voi ihan kaikkea enää kirjata.

Just että tänne ei voi kaikkiin komponentteihin mennä sisälle, niin mää en

ymmärrä sitä, että mitä mä jätän kirjaamatta.

Rakenteista kirjaamista kuvailtiin sanoilla kankea, sotkuinen, monimutkainen,

työläs ja turha. Käytön vaikeus näkyi haastateltujen mielestä tiedonhaun

vaikeutena ja näkymien hahmottamisvaikeutena, monimutkaisuutena ja

kankeutena. Monimutkaisuus aiheutti potilaan hoidon kannalta oleellisten

asioiden jäämistä peittoon.

No, mun mielipide on se, että yksinkertasesta asiasta on tehty turhan

monimutkanen, ja mää en nää tässä vaiheessa tässä mitään hyvää.

Mää en niinku voi vaan käsittää sitä, että miksi asiasta on pitänyt tehdä näin

monimutkanen ja työläs, kun on vaihtoehtoja miljoona ja aina voi kehittää

helpompaaki.

...ja heräämöä aatellen, niin minusta tämä on niin turha.

Osa haastateltavista koki, että anestesiahoitotyö perustuu niin vahvasti

lääketieteeseen, ettei sen kirjaamisenkaan tule olla samanlaista kuin muun

hoitotyön.

Se vaan, että se pitää kuitenki muistaa, että tää on hyvin pitkälle

lääketieteeseen nojaavaa tää meijän työ ja hoitotyö sinällänsä, niin se on, me

tehdään sitä, mutta mun mielestä meijän ei tarvi tehä aina ihan samalla lailla

kuin vuodeosastolla tehään. Se on tämä oma maailmansa.

39

Erityisen paljon keskustelua herätti rakenteisen kirjaamisen ja

anestesiakaavakkeen käyttäminen rinnakkain. Haastateltavat eivät kokeneet

mahdolliseksi anestesiakaavakkeesta luopumista kokonaan, jolloin kaikki potilaan

hoito kirjattaisiin kahteen kertaan ensin anestesiakaavakkeelle ja sen jälkeen

rakenteisesti sähköisiin potilastietoihin.

Ko kaikki on siellä (anestesiakaavakkeella) ja se on tuplakirjaaminen sitte,

ku me aletaan laittaa ne koneelle joka potilaan kohalle.

Ja joskus heräämöpäiväthän on niin kiireisiä päiviä, että istuttas sitte

koneella ja vielä näpyteltäs ne samat asiat vielä koneelle.

...kuvitteleppa ko me nyt kirjattais nämä kaikki koneelle, ketkä tässä tuli

kolmen tunnin aikana ja ko ne lähti, niin me istuttas täällä vielä

iltakaheksalta ja laitettas näitä tekstejä ylös niinkö jälkikäteen.

Kaksoiskirjaamisen koettiin aiheuttavan unohduksia, tietojen puuttumista ja

vievän turhaan aikaa potilastyöltä, ja haastateltavien mielestä siitä tulisi pyrkiä

eroon.

8.5 Rakenteisen kirjaamisen vahvuudet

Huolimatta kriittisyydestä rakenteista kirjaamista kohtaan, haastateltavat löysivät

siitä myös vahvuuksia verrattuna nykyiseen kirjaamiseen. Tärkeimpänä

vahvuutena pidettiin sitä, että hoitotyön tavoite ja suunnitelma tulee kirjattua

kaikille näkyviin. Kaikki eivät kuitenkaan pitäneet tätä tarpeellisena.

40

Ehkä se, että se on kirjattu se tavote tai suunnitelma. Et se on kirjattu. Että

sehän muuten elää meijän päässä.

Niin just mä meinaan, että pitääkö se tavote niinku kirjata, vaikka sen kaikki

tietää.

Haasteltavat pitivät siitä, että rakenteisen kirjaamisen ansiosta potilaan hoitoa

mietitään etukäteen ennen potilaan saapumista hoitoon. Lisäksi hoidon arviointia

pidettiin tärkeänä. Haastateltavien mielestä lääkehoidon komponentissa annetut

lääkkeet tulevat hyvin esille, koska ne näkyvät punaisella.

Mutta kyllähän ne näkyy tässä selkeästi ja näkyy erittäin selkeästi, ku se on

punasella tämä, että siinä on se lääkeosuus ja ne nousee sieltä esille ja...

Haastateltavat arvostivat sitä, että rakenteinen kirjaaminen on valtakunnallinen

tapa kirjata, joten tietoa voidaan hankkia helposti, se on kirjattu aina samalla

tavalla ja sitä voidaan siirtää.

8.6 Rakenteisen kirjaamisen soveltuminen valvontayksikön hoitotyön

kirjaamiseen

Haastateltavat olivat yhtä mieltä siitä, ettei rakenteinen kirjaaminen sovellu

valvontayksikön kirjaamiseen. Yksi haastateltavista oli kuitenkin sitä mieltä, että

ajan kanssa rakenteista kirjaamista voisi oppia käyttämään, vaikka tällä hetkellä se

ei valvontayksikön kirjaamiseen sovellukaan.

...niin mä sanosin näin, että nyt tää vaikuttaa sekavalta, niin musta tuntuu,

että jos tätä sais puoli vuotta-vuoden säännöllisesti tehä, niin tää vois

41

menetelläkin, mutta nyt näin, ku sää kysyit tässä, ku on tämä esitelty, niin

ohan tää, onhan tää niinku liian kiemurainen meijän ympyröihin.

Perusteluina soveltumattomuuteen olivat rakenteisen kirjaamisen työläys

kiireisessä valvontayksikössä, sen monimutkaisuus ja tarpeettomuus. Useat

haastateltavat toivat esille, että rakenteinen kirjaaminen voisi soveltua hyvin

pitkäaikaiseen hoitoon tai yhteenvetojen luomiseen, mutta kahden tunnin

hoitojaksoon valvontayksikössä se on liian työläs.

Mää näkisin hoitojaksolle tämän hyvänä, kokonaisuutena, yhteenvetona, mut

mää en nää hyvänä tätä yksittäisiä hoitotapahtumia kartottamaan.

Kaikki tapahtuu, kaks tuntia, potilas on siinä sen kaks tuntia, sit hän on

osastolla, niin kyl se ois niinku vaikee ruveta laittamaan tämmöseen, se kahen

tunnin sessio tämmöseen.

8.7 Rakenteisen kirjaamisen käyttöönottamisen edistäminen

Haastatteluista nousi esiin kaksi ehdotonta edellytystä rakenteisen kirjaamisen

käyttäänottamiselle: jokaiselle potilaspaikalle tarvitaan oma tietokone ja lisäksi

koulutusta ja perehdytystä tarvitaan paljon.

Tämä systeemi vaatis mun mielestä joka potilaan kohalle oman päätteen...

Kunnollinen perehdytys kaikille etukäteen heti, vaikka kuinka pitkään.

Eikä sillä lailla, että sinä ja sinä päivänä tämä asia otetaan käyttöön oikeesti

vaan niin, otetaan tämä asia käyttöön sitten, kun te oikeasti sen osaatte. Niin

42

päin. Eikä niin päin, että tämä tulee käyttöön sillä ja sillä päivämäärällä ja

kaikki on osattava se silloin.

Myös yhteisesti sovittuja pelisääntöjä komponenttien sisällöstä toivottiin.

Valvontayksikköön kaivattiin lisäksi aiempaa enemmän henkilökuntaa, koska

rakenteinen kirjaaminen vie enemmän aikaa potilastyöltä. Haastateltavat esittivät,

että henkilökunnan joukosta valittaisiin kaksi tukihenkilöä, jotka koulutettaisiin

hyvin ja jotka olisivat muiden käytettävissä käyttöönoton aluksi ilman muita

työtehtäviä. Haastateltavat ehdottivat myös, että tukihenkilöt pääsisivät

tutustumaan sairaalaan, jossa rakenteinen kirjaaminen on käytössä.

Haastateltavat kokivat, että he voivat omalla asenteellaan vaikuttaa rakenteisen

kirjaamisen käyttöönottamisen helpottamiseen. Positiivinen asenne ja innostus

koettiin helpottaviksi asioiksi, periaatteellinen vastustus taas vaikeuttavaksi

tekijäksi. Yksi haastateltavista toi esille, että rakenteinen kirjaaminen otettiin

käyttöön kokeilun aikana väärällä tavalla ja nyt asenteiden muuttaminen on

vaikeaa.

Ja siis se ainaki tänne tuotiin niin, no väärällä tavalla. Yhtäkkiä vaan

aamulla oli keskiviikkonaamuna, että nyt käydään tämä tunnissa läpi ja

sitten tänne jää yks, jolta voi kysyä apua. Että siitä ei suurin osa ei ollu

etukäteen niinku juuri millään tavalla tienny. Nyt sitä on hankala tänne sen

jälkeen tuoda enää meille, että kukaan oottais sitä positiivisellä mielellä.

43

9 POHDINTA

9.1 Menetelmien tarkastelua

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää leikkaus- ja anestesiaosaston

anestesiasairaanhoitajien ajatuksia rakenteisesta kirjaamisesta ja sen

soveltumisesta valvontayksikön hoitotyön kirjaamiseen. Tutkimusote oli

laadullinen. Aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta leikkaus- ja

anestesiaosaston anestesiasairaanhoitajaa kahdessa pienryhmässä. Haastateltavat

valittiin työkokemuksen perusteella, ja vaatimuksena oli työskenteleminen

valvontayksikössä. Haastattelumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua

teemahaastattelua. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.

Tutkimusotteena laadullinen tutkimus soveltui opinnäytetyöhöni hyvin, koska

tarkoituksena oli saada tietoa anestesiasairaanhoitajien mielipiteistä ja ajatuksista

sekä kuvata ilmiötä. Nyt kun tarvittava pohja on luotu, tutkimusta voisi jatkaa

määrällisenä ja selvittää, kuinka laajasti tutkimustulokset ovat yleistettävissä

leikkaus- ja anestesiaosaston henkilökunnan keskuudessa. Tutkimusotteena

laadullinen tutkimus oli mielestäni haastava ja se vaati paljon

metodikirjallisuuteen tutustumista onnistuakseen. Laadullinen tutkimus sallii

kuitenkin enemmän mielikuvituksen käyttöä ja luovuutta verrattuna määrälliseen

tutkimukseen, koska se ei ole yhtä tarkoin määriteltyä.

Aineiston keräsin teemahaastatteluiden avulla. Alun perin harkitsin aineiston

keräämistä kyselylomakkeilla, mutta silloin mielestäni aineistosta olisi tullut

suppea. Kyselylomakkeet eivät olisi mahdollistaneet esille tulleisiin asioihin

tarttumista. Haastatteluiden avulla esille nousi asioita, joita en osannut ottaa

huomioon tutkimusta suunnitellessani ja näin ollen kyselylomakkeita käyttämällä

44

aineiston kannalta mielenkiintoisia asioita olisi jäänyt pimentoon. Kyselomakkeilla

kerättyä tietoa olisi vähintäänkin pitänyt täydentää esimerkiksi haastatteluilla.

Haastattelu on kuitenkin aineistonkeruumenetelmänä vaativa. Hyvältä

haastattelijalta vaaditaan monenlaisia ominaisuuksia ja hyväksi haastattelijaksi

oppii vain harjoittelemalla. Uskon, että kokeneempi haastattelija olisi saanut

haastateltavien avulla aikaan vielä laadukkaamman aineiston. Tutkimuksen

aikana harkitsin vielä yhden ryhmän haastattelua, mutta aikataulutuksen ja

litterointimateriaalin laajuuden vuoksi hylkäsin ajatuksen. Molempien ryhmien

haastatteluissa samat vastaukset toistuivat, mutta kolmas ryhmä olisi antanut

enemmän viitteitä siitä, oliko kyse sattumasta vai todellakin mielipiteiden

samankaltaisuudesta. Kolmas haastatteluryhmä olisi lisännyt opinnäytetyöni

luotettavuutta.

Sisällönanalyysi oli opinnäytetyöni haastavin vaihe. Laadullisessa tutkimuksessa

eri tutkija voi saada samasta aineistosta eri tutkimustulokset. Mietin pitkään sitä,

mitä toinen tutkija olisi saanut aineistostani tulokseksi. Tein sisällönanalyysin

kahteen kertaan, koska ensimmäisellä kerralla minusta tuntui, että en ollut

ymmärtänyt täysin sisällönanalyysin ydintä. Yllättäen kuitenkin toisella kerralla

samat teemat nousivat esiin. Toistuminen antoi minulle varmuutta siitä, että olin

onnistunut löytämään aineistosta tutkimustulosten kannalta merkittävät seikat.

9.2 Tulosten tarkastelu ja päätelmät

Ensimmäinen tutkimustehtäväni oli selvittää, minkälaista kirjaaminen on

nykyhetkellä valvontayksikössä. Valvontayksikön hoito kirjataan

anestesialomakkeelle, joka on haastateltavien mielestä toimiva, looginen ja antaa

potilaan hoidosta kokonaiskuvan yhdellä silmäyksellä. Opinnäytetyön tulosten

mukaan leikkaus- ja anestesiaosaston anestesiasairaanhoitajat olivat tyytyväisiä

45

valvontayksikön nykyiseen tapaan kirjata. Kirjaaminen on heidän mielestään

kattavaa ja se sisältää kaikki potilaan hoidon kannalta oleelliset osa-alueet.

Kirjaaminen on myös lyhyttä ja käytännönläheistä. Kirjaamisen sisältö vastasi

pääasiassa Tiusasen (2007) luomia minimikriteereitä. Kukaan haastatelluista ei

kuitenkaan maininnut kirjaavansa potilaan ohjausta. Tutkimuksessaan

Perioperatiivisen hoitotyön arviointi minimikriteerien avulla (2007) Tiusanen oli

tehnyt saman huomion. Kirjaaminen ei myöskään kuvannut hoitotyön

suunnittelua eikä arviointia. Keski-Pohjanmaan keskussairaalan leikkaus- ja

anestesiaosaston valvontayksikköön luodut kirjaamisen vähimmäisvaatimukset

(Vähäkainu & Sysimetsä 2005) toteutuivat kattavasti sen perusteella, mitä

haastateltavat ilmoittivat kirjaamisen sisällöksi. Anestesialomakkeen heikkoutena

pidettiin kirjaamiselle varatun tilan rajallisuutta. Anestesialomakkeesta

anestesiasairaanhoitajat eivät ole valmiita luopumaan, vaikka rakenteinen

kirjaaminen otettaisiin käyttöön leikkaus- ja anestesiaosastolla.

Toinen tutkimustehtäväni oli selvittää anestesiasairaanhoitajien ajatuksia

rakenteisesta kirjaamisesta laaditun rakenteisen kirjaamisen esimerkin perusteella.

Rakenteisessa kirjaamisessa oli hoitajien mukaan paljon heikkouksia.

Opinnäytetyön tulosten mukaan sitä pidettiin monimutkaisena, sotkuisena,

työläänä ja turhana ja sen komponentteja vaikeaselkoisina. Rakenteisen

kirjaamisen koettiin vaarantavan potilasturvallisuuden, koska tietoa on vaikea

löytää nopeasti. Kymenlaakson keskussairaalan leikkaus- ja anestesiaosaston

sairaanhoitajien kokemukset rakenteisesta kirjaamisesta olivat lähes päinvastaisia

(Aho-Konttinen & Haavisto 2009). Heidän mielestään rakenteinen kirjaaminen on

muuttanut kirjaamista potilaslähtöisemmäksi ja yksilöllisemmäksi. Kirjaaminen

on lisännyt myös tiedonkulun varmuutta ja turvallisuutta. Samansuuntaisia

mielipiteet ovat sen suhteen, että kiire valvontayksikössä aiheuttaa kirjaamisen

jäämisen vähemmälle. Rakenteinen kirjaaminen lisää haastateltavien mielestä

työmäärää siinä määrin, että valvontayksikköön toivottiin lisää hoitajia.

46

Rakenteisen kirjaamisen koettiin vievän enemmän aikaa kuin

anestesialomakkeelle kirjaaminen ja vähentävän sitä kautta kliiniseen

potilastyöhön käytettävissä olevaa aikaa. Myös Junttilan (2005) tutkimuksen

tuloksissa todetaan, että sairaanhoitajat kokivat hoitotyön kirjaamisen olevan

aikaa vievää sekä turhauttavaa ja vievän aikaa potilastyöltä. Verrattuna

anestesialomakkeeseen, rakenteinen kirjaaminen jäi kirkkaasti toiseksi. Koska

anestesialomakkeesta ei oltu valmiita luopumaan, kirjaaminen

anestesialomakkeelle ja rakenteisesti sähköiseen potilasjärjestelmään aiheuttaa

turhaa työtä kaksoiskirjaamisen myötä ja saattaa johtaa unohduksiin kirjaamisen

sisällössä.

Rakenteisen kirjaamisen vahvuudeksi nähtiin hoitotyön tavoitteen ja

suunnitelman kirjaaminen. Myös Kymenlaakson leikkaus- ja anestesiaosastolla

rakenteisen kirjaamisen koettiin positiivisessa mielessä pakottavan hoitotyön

prosessin mukaiseen kirjaamiseen (Aho-Konttinen & Haavisto 2009.)

Haastateltavat pitivät siitä, että potilaan asioihin paneudutaan etukäteen ja että

potilaan hoitoa arvioidaan jälkeenpäin. Haastateltavat kokivat, että olisi hyvä olla

olemassa kansallinen ja yhtenäinen tapa kirjata hoitotyötä. Rakenteisen

kirjaamisen esimerkissä lääkehoidon komponentti sai erityiskiitosta, koska

annetut lääkkeet tulivat muun tekstin lomasta punaisella merkittynä hyvin esiin.

Kolmas tutkimustehtäväni oli selvittää, soveltuuko rakenteinen kirjaaminen

haastateltavien mielestä valvontayksikön hoitotyön kirjaamiseen. Opinnäytetyön

tulosten mukaan rakenteisen kirjaamisen ei koettu soveltuvan valvontayksikön

kirjaamiseen. Rakenteinen kirjaaminen soveltuu haastateltavien mielestä pitkien

hoitojaksojen kirjaamiseen ja yhteenvetojen luomiseen, mutta ei lyhyiden

hoitosuhteiden kirjaamiseen. Haastateltavien mukaan hoidon pilkkominen osiin

aiheuttaa ahdistusta ja turvattomuutta. Valvontayksikössä työ on kiireistä ja

rakenteinen kirjaaminen vie liikaa aikaa. Tietokoneita valvontayksikössä on myös

47

liian vähän. Lisäksi haastateltavat kokivat, että valvontayksikön hoitotyö tulisi

voida kirjata yhden komponentin alle yhteenvedon omaisesti. Kenenkään

haastatellun mielikuva tai käsitykset rakenteisesta kirjaamisesta eivät muuttuneet

kirjaamisen esimerkin esittelyn jälkeen.

Neljäs tutkimustehtäväni oli selvittää, minkälaisilla toimenpiteillä rakenteisen

kirjaamisen käyttöönottamista valvontayksikössä voidaan edistää. Rakenteisen

kirjaamisen käyttöönotto valvontayksikössä vaatisi haastateltavien mielestä

monenlaisia muutoksia. Jokaisella potilaspaikalla pitäisi olla oma tietokone, jotta

potilaspaperit voisivat olla koko ajan auki. Valvontayksikössä tulisi olla enemmän

hoitajia vuorossa, jotta lisääntynyt kirjaaminen ei olisi potilaan hoidosta pois.

Rakenteisen kirjaamisen käyttöönottaminen vaatisi paljon koulutusta ja

perehdytystä. Myös Ensio totesi tutkimuksessaan Hoitotyön toiminnan

mallintaminen (2001), että strukturoituun hoitotyön kirjaamiseen siirtyminen on

laaja koulutuksellinen haaste terveydenhuoltohenkilöstölle. Haastateltavat

halusivat, että osaston henkilökunnan joukosta valittaisiin kaksi tukihenkilöä,

jotka olisivat muiden käytössä aluksi ilman muita työtehtäviä. Lisäksi heidän

pitäisi päästä tutustumaan sairaalaan, jossa rakenteinen kirjaaminen on käytössä.

Toivotut muutokset olivat samansuuntaisia, mitä Kymenlaakson keskussairaalan

leikkaus- ja anestesiaosastolla oli toteutettu ennen rakenteisen kirjaamisen

käyttöönottamista (Aho-Konttinen & Haavisto 2009). Heille oli hankittu uusia

tietokoneita, joiden siirtäminen potilaan viereen on mahdollista. Lisäksi he olivat

saaneet paljon koulutusta, ja valvontayksikössä oli ollut tukihenkilö auttamassa

kirjaamisessa ja kannustamassa. Haastateltavat tunnistivat myös muutoksen

tarvetta omassa suhtaumisessaan. Periaatteellisesta vastustuksesta pitäisi päästä

eroon ja suhtautua rakenteiseen kirjaamiseen positiivisesti.

48

Opinnäytetyötä tehdessäni kävi nopeasti selväksi, että haastateltavien

mielipiteisiin vaikutti paljon vuoden takainen rakenteisen kirjaamisen kokeilu

Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa. Kokeilun aikana valvontayksikön

sairaanhoitaja kirjasi leikkaussalissa aloitetun komponentin alle yhteenvedon

potilaan hoidosta valvontayksikössä sekä lähtötilanteen. Anestesiasairaanhoitajien

mielestä rakenteinen kirjaaminen oli silloin otettu käyttöön liian aikaisin eikä

heillä siinä vaiheessa ollut tarvittavaa koulutusta sen käyttöön. Tämä aiheutti

paljon epävarmuutta ja pelkoja. Anestesiasairaanhoitajien mielipiteisiin vaikutti

myös heidän kuulemansa kokemukset rakenteisesta kirjaamisesta muilta

osastoilta kokeilun ajalta sekä lääkäreiden mielipiteet. Opinnäytetyön tulosten

perusteella ensisijaista rakenteisen kirjaamisen kannalta olisi saada

anestesiasairaanhoitajat luottamaan siihen. Rakenteisen kirjaamisen hyödyt ja

toimivuus tulisi saada todistettua heille, jotta asenne ja mielipiteet rakenteista

kirjaamista kohtaan saataisiin muuttumaan. Tulevaisuudessa uusien järjestelmien

käyttöönottaminen kannattaa suunnitella yksityiskohtaisesti ennen toteuttamista

ja koulutusta järjestää niin pitkään, että sairaanhoitajat kokevat osaavansa käyttää

uutta järjestelmää. Tätä näkemystä tukevat Kiviniemi ym. (2007) todetessaan, että

uuden kirjaamistavan käyttöönottoa edistävät henkilökunnan motivointi,

koulutus ja realistinen käyttöönottosuunnitelma. Edelleen heidän mukaansa

hoitotyön johtamisen haasteena ovat varmistaa muutosprosessissa tarvittava tuki,

ohjaus ja koulutus. Kirjaamiselle on myös osoitettava siihen kuluva aika.

Haastatteluissa tuli voimakkaasti esille myös hoitotyön jatkuva kehittäminen ja

muutosväsymys. Jatkuva muutoksessa oleminen koettiin stressaavaksi ja

raskaaksi. Haastateltavat toivoivat saavansa työskennellä hetken aikaa

mukavuusalueella, joka on jo hyväksi todettu, ilman jatkuvaa muutosta. Heidän

mielestään kehityksen tulisi lähteä tarpeesta, eikä kehityksen itsessään tulisi olla

itseisarvo.

49

Opinnäytetyössä saatiin kaikkiin tutkimustehtäviin kattava vastaus.

Tutkimussuunnitelmassa määriteltyjen tutkimustehtävien lisäksi uudeksi

tutkimustehtäväksi muodostui opinnäytyöprosessin aikana tämänhetkinen

kirjaaminen valvontayksikössä ja sen sisältö. Rakenteinen kirjaaminen herätti

anestesiasairaanhoitajissa monenlaisia tunteita. Vaikka anestesiasairaanhoitajien

näkemys rakenteisesta kirjaamisesta oli kielteinen, onnistuin mielestäni samaan

haastatteluissa keskustelua monista eri näkökulmista. Koska kyseessä oli

ensimmäinen tutkimukseni, tein monia asioita vaikeimman kautta. Erityisesti

aikataulu venyi monessa kohdin, sillä useat tutkimuksen vaiheet olivat

työläämpiä kuin osasin kuvitella. Matkan varrella opin kuitenkin paljon

kriittisestä ja pohtivasta ajattelusta. Uskon, että koulussani käytetty problem based

learning –menetelmä (PBL) auttoi minua monessa vaiheessa.

9.3 Opinnäytetyön merkitys perioperatiiviselle hoitotyölle

Tutkimuksen aihe oli mielestäni mielenkiintoinen, koska sairaanhoitajien ajatuksia

rakenteisesta kirjaamisesta on tutkittu vähän. Aihe on myös erittäin

ajankohtainen, sillä rakenteisen kirjaamisen käyttöönottamisen ajankohta lähestyy

ja kaikki saatavissa oleva tieto on tarpeen. Opinnäytetyöni hyötyinä pidän sitä,

että anestesiasairaanhoitajien ääni ja kokemukset saatiin kuuluviin ja että

tutkimuksen avulla saatiin konkreettista tietoa siitä, miten rakenteisen kirjaamisen

käyttöönottoa leikkaus- ja anestesiaosastolla voidaan edistää. Uskon, että

anestesiasairaanhoitajien motivaatio rakenteisen kirjaamisen suhteen parantuu,

kun he kokevat mielipiteillään olevan merkitystä. Toivon, että opinnäytetyöni

tuloksia hyödynnetään, kun rakenteisen kirjaamisen käyttööottaminen on

ajankohtaista.

50

Jatkotutkimusaiheiksi opinnäytetyöni tulosten perusteella nousi:

1. Minkälaisia ajatuksia leikkausosaston sairaanhoitajilla on rakenteisesta

kirjaamisesta ja soveltuuko se heidän mielestään leikkausosaston kirjaamiseen?

2. Miten anestesiasairaanhoitajien ajatukset ovat muuttuneet puoli vuotta

rakenteisen kirjaamisen käyttöönottamisen jälkeen?

3. Miten kirjaaminen on muuttunut rakenteisen kirjaamisen käyttöönottamisen

jälkeen?

51

LÄHTEET

Aho-Konttinen, Annika & Haavisto, Sanna. 2009. Sähköinen kirjaaminen

leikkausosastolla osana hoitotyön prosessia. Spirium 44 (2) 2009.

Ensio, Anneli. 2001. Hoitotyön toiminnan mallintaminen. Väitöskirja. Kuopion

yliopisto. Hoitotieteen laitos.

Hakala, Juha T. 2004. Opinnäytetyöopas ammattikorkeakouluille. Tampere:

Tammer-Paino Oy.

Herttuala, Niina. 2005. Leikkaushoitotyön kirjaamisen sisältö. Intraoperatiivisten

hoitotyön lomakkeiden analyysi Suomessa, Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Pro

gradu -tutkielma. Kuopion yliopisto. Hoitotieteen laitos.

Hirsjärvi, Sirkka & Hurme, Helena. 2008. Tutkimushaastattelu. Helsinki:

Yliopistopaino.

Hirsjärvi, Sirkka, Remes, Pirkko & Sajavaara, Paula. 2004. Tutki ja kirjoita. 10., osin

uudistettu painos. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.

Junttila, Kristiina. 2005. Perioperative documentation in Finland. Väitöskirja.

Turun yliopisto. Hoitotieteen laitos.

Junttila, Kristiina, Salanterä, Sanna & Hupli, Maija. 2005. Perioperative nurses'

attitudes toward the use of nursing diagnoses in documentation. Journal of

Advanced Nursing 52.

Kankkunen, Päivi & Vehviläinen-Julkunen, Katri. 2009. Tutkimus hoitotieteessä.

Helsinki: WSOYpro Oy.

Kinnunen, Ulla-Mari. 2007. Rakenteinen tieto haavanhoidon kirjaamisessa. Pro

gradu -tutkielma. Kuopion yliopisto. Terveyshallinnon ja -talouden laitos.

Kiviniemi, Kirsi, Junttila, Kristiina, Leinonen, Tuija & Ruonamo, Mervi. 2007.

Rakenteinen kirjaaminen perioperatiivisessa hoitotyössä – kehittämisprojekti

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä. Teoksessa Hopia, Hanna & Koponen,

Leena (toim.) Hoitotyön kirjaaminen - Hoitotyön vuosikirja 2007. Jyväskylä:

Gummerus Kirjapaino Oy.

Kylmä, Jari & Juvakka, Taru. Laadullinen terveystutkimus. 2007. Helsinki: Edita

Prima Oy.

52

Lukkari, Liisa, Kinnunen, Timo & Korte, Ritva. 2007. Perioperatiivinen hoitotyö.

Helsinki: WSOY Oppimateriaalit Oy.

Lungrén-Laine, Heljä & Salanterä, Sanna 2007. Hoitotyön päätöksenteko.

Teoksessa Hopia, Hanna & Koponen, Leena (toim.) Hoitotyön kirjaaminen -

Hoitotyön vuosikirja 2007. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.

Nivalainen, Jarmo. 2000. Hoitoisuusluokitukset perioperatiivisessa hoitotyössä.

Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. Hoitotieteen laitos.

Metsämuuronen, Jari. 2006. Laadullisen tutkimuksen käsikirja. Jyväskylä:

Gummerus Kirjapaino Oy.

Paunonen & Vehviläinen-Julkunen. 1997. Hoitotieteen tutkimusmetodiikka. Juva:

WSOY.

Remes, Kirsi-Marja. 2006. Rakenteisesti kirjattu tieto hoitopalautteissa. Pro gradu -

tutkielma. Kuopion yliopisto. Terveyshallinnon ja -talouden laitos.

Saba, Virginia K. 2007. Clinical Care Classification (CCC) System Manual. New

York: Springer Publishing Company, LLC.

Saranto, Kaija, Ensio, Anneli, Tanttu, Kaarina & Sonninen, Anna Liisa. 2008.

Hoitotietojen systemaattinen kirjaaminen. 2., uudistettu painos. Helsinki: WSOY

Oppimateriaalit Oy.

STM. 2004. Sähköisten potilasasiakirjajärjestelmien toteuttamista ohjaavan

työryhmän loppuraportti. Työryhmämuistioita 2004:18.

STM 2007. Opas. Ydintietojen, otsikoiden, näkymien toteuttaminen sähköisessä

potilaskertomuksessa. Versio 2.2. 31.12.07.

Tanttu, Kaarina & Rusi, Reetta. 2007. Kansallisesti yhtenäinen hoitotyön

kirjaaminen ja sen hyödyt. Teoksessa Hopia, Hanna & Koponen, Leena (toim.)

Hoitotyön kirjaaminen - Hoitotyön vuosikirja 2007. Jyväskylä: Gummerus

Kirjapaino Oy.

Tiusanen, Teija. 2007. Perioperatiivisen hoitotyön kirjaamisen arviointi

minimikriteerien avulla. Pro gradu -tutkielma. Turun yliopisto. Hoitotieteen laitos.

53

Tiusanen, Teija, Junttila, Kristiina, Leinonen, Tuija & Salanterä, Sanna. 2009.

Perioperatiivisen hoitotyön kirjaamisen arviointi. Hoitotiede 21.

Tuomi, Jouni & Sarajärvi, Anneli. 2002. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi.

Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.

Julkaisemattomat lähteet

Leikkaus- ja anestesiaosaston perehdytysohjelma. 2005. Keski-Pohjanmaan

erikoissairaanhoito- ja peruspalvelukuntayhtymä,. Leikkaus- ja anestesiaosasto.

Vähäkainu, Sanna & Sysimetsä, Anu. 2005. Kirjaaminen heräämössä. Power point

-esitys. Keski-Pohjanmaan erikoissairaanhoito- ja peruspalvelukuntayhtymä.

Leikkaus- ja anestesiaosaston valvontayksikkö.

Sähköiset lähteet

HoiData-tiedote. 2008. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä. PDF-

dokumentti. Saatavissa: http://www.vsshp.fi/fi/dokumentit/13965/HoiData-

tiedote-040208.pdf . Luettu 11.11.2009.

HoiDok-hankkeen loppuraportti, osat 1 ja 2. 2008. Varsinais-Suomen

sairaanhoitopiirin kuntayhtymä. PDF-dokumentti. Saatavissa:

http://www.vsshp.fi/fi/dokumentit/16562/HoiDok-Loppuraportti-osa-I-090908.pdf

ja http://www.vsshp.fi/fi/dokumentit/16561/HoiDok-Loppuraportti-osa-2-

arviointi-090908.pdf . Luettu 11.11.2009.

Keski-Pohjanmaan erikoissairaanhoito- ja peruspalvelukuntayhtymä. 2009.

HTML-dokumentti. Saatavissa: http://www.kpshp.fi/fi/index.asp . Luettu

11.11.2009.

Suomen Anestesiasairaanhoitajat ry. 2010. Anestesiasairaanhoitajan

osaamisvaatimukset. HTML-dokumentti. Saatavissa:

http://www.sash.fi/osaamisvaatimukset.htm . Luettu 28.4.2010.

Tanttu, Kaarina. 2008. Hoitotyön systemaattinen kirjaamismalli ja sen kansallinen

käyttöönotto. PDF-dokumentti. Saatavissa:

http://www.vsshp.fi/fi/dokumentit/15157/Hoitotyon-systemaattinen-kirjaaminen-

ja-sen-kayttoonotto.pdf . Luettu 11.11.2009.

LIITE 1/1

LIITE 1/2

LIITE 2

HAASTATTELUKYSYMYKSET

1. Kuinka pitkään olet työskennellyt anestesiahoitajana?

2. Oletko työskennellyt hoitotyössä muutoin kuin anestesiahoitajana?

3. Millaista kirjaaminen valvontayksikössä on mielestäsi tällä hetkellä?

4. Tiedätkö mielestäsi paljon rakenteisesta kirjaamisesta?

5. Oletko osallistunut koulutukseen, jonka aiheena on ollut rakenteinen kirjaaminen?

6. Oletko harjoitellut rakenteista kirjaamista WHOIKE-ympäristössä?

7. Ajatteletko rakenteisen kirjaamisen soveltuvan valvontayksikön kirjaamiseen?

8. Millaisia ajatuksia rakenteinen kirjaaminen sinussa herättää?

9. Verrattuna aikaisemmin toteuttamaasi kirjaamiseen, mikä on erilaista rakenteisessa

kirjaamisessa?

10. Millaisia ajatuksia esitetty esimerkki rakenteisesta kirjaamisesta herättää?

11. Soveltuvatko valitut komponentit valvontayksikön kirjaamiseen?

12. Saadaanko niiden avulla esille valvontayksikön hoitotyön tärkeimmät osa-alueet? Jos

ei, mitkä osa-alueet jäivät ulkopuolelle?

13. Mitä hyviä asioita mielestäsi on rakenteisen kirjaamisen esimerkissä?

14. Mitä asioita koet esimerkissä ongelmalliseksi? Miten kyseisiä seikkoja voidaan

muuttaa paremmaksi?

15. Muuttuiko käsityksesi rakenteisesta kirjaamisesta esimerkin nähtyäsi ja siihen

perehdyttyäsi? Jos muuttui, miten?

16. Esimerkin nähtyäsi, koetko rakenteisen kirjaamisen soveltuvan valvontayksikön

kirjaamiseen?

17. Mitä mieltä olet siirtymisestä narratiivisesta kirjaamisesta rakenteiseen kirjaamiseen?

18. Vaatiiko rakenteisen kirjaamisen käyttöönotto muutoksia valvontayksikön

toiminnassa ja kirjaamisessa? Jos vaatii, millaisia?

19. Millaisilla toimenpiteillä rakenteisen kirjaamisen käyttöönottamista työyksikössäsi

voidaan helpottaa?

20. Miten voit itse vaikuttaa siihen, että siirtyminen rakenteiseen kirjaamiseen sujuu

mahdollisimman mutkattomasti?

LIITE 3/1 HOIDON SUUNNITTELU HOIDON TOTEUTUS HOIDON ARVIOINTI

Hoidon tarve

(Luokitus: SHTaL 2.0.1)

Hoidon tavoitteet Suunnitellut toiminnot

(Luokitus: SHToL 2.0.1)

Hoitotyön toiminto Potilaan tila

(Luokitus: SHTuL 1.0)

Parantunut

Ennallaan

Huonontunut

5090 TERVEYSKÄYTTÄYTYMINEN

5118 Terveyden säilyttäminen tarve

Suuret rinnat vaikeuttavat liikunnan

harrastamista ja liikunta on oleellinen osa

ms-taudin etenemisen hidastamista. Lisäksi

rinnat aiheuttavat niska- ja hartiaseudun

kipuja.

Tarpeen varmuusaste: VAR

TERVEYSKÄYTTÄYTYMINEN

Onnistunut leikkaus ilman

komplikaatioita. Ongelma

korjaantunut lähtötilanteesta.

1152

TERVEYSPALVELUIDEN

KÄYTTÖ

1191 Tutkimuksen,

toimenpiteen jälkeinen

tarkkailu

1152

TERVEYSPALVELUIDEN

KÄYTTÖ

1191 Tutkimuksen,

toimenpiteen jälkeinen

tarkkailu

Tarkkailtu potilaan

elintoimintoja (ekg, RR,

saturaatio), haavasidosten

siisteyttä, kipua sekä

pahoinvointia heräämöhoidon

aikana säännöllisesti.

TERVEYSPALVELUIDEN

KÄYTTÖ

Leikkausta edeltävä ongelma

korjaantunut, ei komplikaatioita.

Parantunut

LIITE 3/2 HOIDON SUUNNITTELU HOIDON TOTEUTUS HOIDON ARVIOINTI

Hoidon tarve

(Luokitus: SHTaL 2.0.1)

Hoidon tavoitteet Suunnitellut toiminnot

(Luokitus: SHToL 2.0.1)

Hoitotyön toiminto Potilaan tila

(Luokitus: SHTuL 1.0)

Parantunut

Ennallaan

Huonontunut

5127 LÄÄKEHOITO

5139 Lääkehoidon toteuttamiseen

liittyvät tekijät

Leikkauksen jälkeen potilaalla on kipua ja

pahoinvointia. Verenpainetaso on liian

matala ja peruselintoiminnot siksi

vaarantuneet.

Tarpeen varmuusaste: VAR

LÄÄKEHOITO

Kipu numeerisella asteikolla alle 3.

Potilaalla ei ole pahoinvointia.

Peruselintoiminnot on turvattu.

1201 LÄÄKEHOITO

1201 Lääkkeen

vaikutuksen seuranta

1215 Lääkkeen antaminen

1217 Lääkeinjektion anto

1222 Lääkeinfuusion

antaminen

1201 LÄÄKEHOITO

1201 Lääkkeen

vaikutuksen seuranta

Pahoinvointi helpottanut.

Annetut kipulääkkeet ovat

vähentäneet kipua eikä

haittavaikutuksia ole tullut.

Verenpainetaso noussut.

1215 Lääkkeen antaminen

1217 Lääkeinjektion anto

Ondansetron 4mg iv. klo

12.30.

Efedrin 5mg iv. klo 12.35.

Oxynorm 2mg iv. klo 13.00.

Oxynorm 6mg im. klo

14.30.

1222 Lääkeinfuusion

antaminen

Perfalgan 1g iv. klo 12.45.

LÄÄKEHOITO

Annetut kipulääkkeet ovat vähentäneet

kipua tavoitteen mukaisesti.

Heräämöstä lähtiessä kipu 1.

Pahoinvointi hoidettu onnistuneesti ja

verenpainetasoon normalisoitunut.

Parantunut

LIITE 3/3 HOIDON SUUNNITTELU HOIDON TOTEUTUS HOIDON ARVIOINTI

Hoidon tarve

(Luokitus: SHTaL 2.0.1)

Hoidon tavoitteet Suunnitellut toiminnot

(Luokitus: SHToL 2.0.1)

Hoitotyön toiminto Potilaan tila

(Luokitus: SHTul 1.0)

Parantunut

Ennallaan

Huonontunut

5297 AISTITOIMINTA

5313 Akuutti kipu

5317 Toimenpiteeseen liittyvä kipu

Leikkausalueelle kohdistuu kipua.

Tarpeen varmuusaste: VAR

AISTITOIMINTA

Kipu numeerisella asteikolla alle 3.

1510 AISTITOIMINTA

1535 Kivun seuranta

1538 Kivun hoito

1510 AISTITOIMINTA

1535 Kivun seuranta

Tarkkailtu potilaan osoittamia

vihjeitä kivusta ja kyselty

kipua numeerisella asteikolla.

1538 Kivun hoito

Hoidettu havaittua kipua

kipulääkkeillä potilaan

heräämöhoidon aikana.

AISTITOIMINTA

Todettu kipu hoidettu onnistuneesti

heräämössä.

Parantunut

LIITE 3/4 HOIDON SUUNNITTELU HOIDON TOTEUTUS HOIDON ARVIOINTI

Hoidon tarve

(Luokitus: SHTaL 2.0.1)

Hoidon tavoitteet Suunnitellut toiminnot

(Luokitus: SHToL 2.0.1)

Hoitotyön toiminto Potilaan tila

(Luokitus SHTuL 1.0)

Parantunut

Ennallaan

Huonontunut

5324 KUDOSEHEYS

5341 Akuutti haava

5342 Kirurginen haava

Leikkauksen aiheuttamien haavojen

parantuminen ja leikkausalueelle

laitettujen dreenien toiminnan

varmistaminen

Tarpeen varmuusaste: VAR

KUDOSEHEYS

Haavat paranevat ongelmitta ja

siististi.

1140 KUDOSEHEYS

1565 Haavan seuranta

1566 Haavadreenin

toiminnan tarkkailu ja

huolto

1567 Haavan vuodon ja

erittämisen seuranta

1140 KUDOSEHEYS

1565 Haavan seuranta

1566 Haavadreenin

toiminnan tarkkailu ja

huolto

Tarkkailtu dreenien

toimintaa ja eritystä.

Varmistettu säännöllisesti,

että dreeneissä on imu.

1567 Haavan vuodon

ja erittämisen seuranta

Seurattu säännöllisesti

puolen tunnin välein

haavasidosten siisteyttä ja

leikkausalueen eritystä sekä

turvotusta.

KUDOSEHEYS

Haavat siistit ja dreenit toimivat

hyvin potilaan siirtyessä heräämöstä

osastolle.

Parantunut

LIITE 3/5 HOIDON SUUNNITTELU HOIDON TOTEUTUS HOIDON ARVIOINTI

Hoidon tarve

(Luokitus: SHTaL 2.0.1)

Hoidon tavoitteet Suunnitellut toiminnot

(Luokitus: SHToL 2.0.1)

Hoitotyön toiminto Potilaan tila

(Luokitus: SHTuL 1.0):

Parantunut

Ennallaan

Huonontunut

5354 JATKOHOITO

5356 Hoidon jatkuvuuden tarve

5359 Hoito jatkuu

erikoissairaanhoidossa

Potilas tarvitsee jatkohoitoa

vuodeosastolla.

Tarpeen varmuusaste: VAR

JATKOHOITO

Potilaan jatkohoito vuodeosastolla

onnistuu ilman ongelmia.

1606 JATKOHOITO

1609 Jatkohoidon

suunnitelman laatiminen

1610 Jatkohoidon tai

kontrollikäyntien

järjestäminen

1611

Erikoissairaanhoidon

yksikkö

1606 JATKOHOITO

1609 Jatkohoidon

suunnitelman laatiminen

Potilaalle on laadittu

jatkohoitosuunnitelma

lääkärin ohjeiden mukaisesti

vuodeosastolle.

1610 Jatkohoidon tai

kontrollikäyntien

järjestäminen

1611 Erikoissairaanhoidon

yksikkö

Potilas siirretty

vuodeosastolle.

Siirtotilanteessa annettu

suullinen raportti potilaan

hoidosta sekä kirjallinen

jatkohoidon suunnitelma

vuodeosastolle.

JATKOHOITO

Potilas siirtynyt jatkohoitoon

onnistuneesti.

Parantunut