: 1

SOSIALIDEMOKRAATTINEN MIELIPIDELEHTI

3/2011

Toivo.Solidaarisuus.

Reilua kauppaa myös vuonna 2011

ww

w.t

rade

ka-y

htym

a.fi

Sisällys4. Pääkirjoitus Laura Liski

5. Unelmaduunissa aatteen parissa Laura Liski

6. Anteeksi pyytämättä

7. "Jos yksi ihminen pystyy näyttämään noin paljon vihaa yksin…" Rami Lindström

10. Alijäämät, demokratia ja solidaarisen autokraatin mahdollisuus Juha Ylisalo

12. Euroopalle johtajaa etsimässä Kaisa Penny

14. Kaiken keskiössä edarivaalit Anette Karlsson

16. Mellakoiden mekka Laura Liski 17. Suomi – pohjolan outo lintu? Iina Korkiamäki

19. Puheenjohtajan palsta Sarita Niemi

20. Työväenliikkeellä oma apurahoja jakava säätiö Ulla Vuolanne

22. Kirja-arvostelu Analyysi palvelujen tuotannosta Laura Liski

3/2011

PäätoimittajaLaura Liski

ToimitussihteeriAnni Lahtinen

KirjoittajatAnette KarlssonIina KorkiamäkiRami LindströmLaura LiskiSarita NiemiKaisa PennyUlla VuolanneJuha Ylisalo

YhteystiedotSosialidemokraattisetOpiskelijat SONK rySaariniemenkatu 600530 Helsinki

Puh. 09 47 898 261www.sonk.fi

Graafinen ulkoasuFredrik Bäckwww.fredrikback.fi

PainoKaleva Printwww.kalevaprint.fi

Ilmoitusten myyntiAnni LahtinenPuh. 045 277 5070paasihteeri@sonk.fi

4 : PÄÄKIRJOITUS

Pääkirjoitus

RaKKaUTTa eI Sam-mUTeTa aSeIlla

Heinäkuinen Norjan murhenäytelmä veti hiljaiseksi. 93 kuollutta, 97 louk-kaantunutta, loputtomasti epätoi-voa ja pelkoa, määrättömästi surua ja epäuskoa. Tällaisiin tapahtumiin ei voi millään valmistautua, eikä sen käsittelyyn auta muu kuin aika. Työ-väenpuolueen kansainvälisessä his-toriassa tapahtuma oli kammottavin ja motiivi teolle hirvein: nuorten toi-mijoiden likvidointi äärimmäisellä tavalla vain siksi, että yhden ihmisen viha vasemmistoa kohtaan paisui lii-an suureksi.

Tapauksesta on kirjoitettu leh-distössä juuri niin paljon kuin ka-

tastrofeista enimmillään voidaan kirjoittaa. Ylilyöntejäkin tuli, ja jour-nalistit toivottavasti ottivat niistä opiksi. Yksi asia kuitenkin uutisoin-nissa ilahduttaa: tekijästä ei tehty negatiivista sankaria, vaan asian kä-sittelyssä korostui rakkauden mer-kitys.  Tärkeintä kriisitilanteissa ei olekaan demonisointi, vaan välit-täminen. Paras sitaatti, joka uutis-välineissä levisi, oli nuoren Stine Renate Håheimin suusta: Jos yksi ihminen pystyy näyttämään näin paljon vihaa, ajatelkaa kuinka paljon rakkautta me kaikki voimme näyttää yhdessä.

Kaikessa kamaluudessaan tapah-tuma osoitti kuitenkin, että hir-muteot eivät voi lannistaa. Aatetta, rakkautta tai molempien paloa ei kukisteta aseilla, eikä yhden häiriin-tyneen ihmisen teko muuta sitä to-siseikkaa, että yhteiskuntaa muute-taan vain yhdessä. Vihaamalla asiat muuttuvat vain huonoon suuntaan, ja se olisi hyvä muistaa myös muul-loin kun kriisien kohdatessa. Me tar-vitsemme toisiamme.

SONK : 5

Anni saapuu haastatteluun pitkäk-si venähtäneestä palaverista ja istuu työpöydän ääreen. Puhelin soi en-nen kuin hän ehtii sanoa sanaakaan. Työpöytä lainehtii post-it -lapuista, ja kaukaa katsottuna kalenterin sivu näyttää suorastaan suttuiselta. Kai-kesta päätellen Annin ensimmäiset työkuukaudet SONKin pääsihteeri-nä ovat olleet erittäin työntäyteisiä. "Uusi työ on, no, luonnollisesti uut-ta. Paljon on täytynyt opetella, mut-ta työ on ollut tosi mielenkiintoista", Anni kertoo. Ja paljon on jo ehtinyt tapahtua; on päivitetty jäsenrekiste-riä uusien jäsenien myötä, järjestetty Kesäpäivät Rovaniemellä, kokous-tettu liittohallituksen kanssa, tavat-tu sidosryhmiä...

Rovaniemellä opiskellut Anni siir-tyi Etelään mielenkiintoisen työn

Unelmaduunissa aatteen parissa

perässä. Lapin yliopiston ylioppi-laskunnassa koulutus- ja sosiaalipo-liittisen sihteerin työ oli mukavaa, mutta siitä puuttui aate. "SONKissa työskenteleminen on antoisampaa, koska täällä saa työskennellä omas-sa viiteryhmässä. Ylioppilaskunnalla sihteerit ovat työssään poliittisesti sitoutumattomia". Pääsihteerin pes-ti SONKilla on Annille tämänhetki-nen unelmaduuni – oikeastaan pesti kutkutteli jo edellisellä hakukierrok-sella pari vuotta sitten, mutta silloin opiskelut olivat vielä kesken. Nyt muutto Helsinkiin ja uusi työ ei oli-si voineet tulla parempaan saumaan.

Toimistolla työskentelee Annin lisäksi Sarita, ja nyt syksyllä myös edarivaaliprojektisihteeri Anette. Naisten kesken vallitsee hyvä henki ja yhteisymmärrys. "Saritan kautta

saan tietoa, tukea ja kontakteja mo-niin tahoihin. Hän on innostava työ-toveri, parhaat jutut syntyy aina kun brainstormataan yhdessä", Anni hy-myilee. Myös Aneten kanssa edari-vaalien parissa työskentely on ollut antoisaa. "Aneten kautta on syntynyt tärkeitä kontakteja AMK-puolelle, joka muuten on meiltä jäänyt vähäi-semmälle huomiolle", hän iloitsee.

Tärkeimmäksi haasteeksi työs-sään Anni nostaa odotetusti jär-jestöllisen kehittämisen. Päivät kuitenkin täyttyvät perustoimisto-rutiineista, ja muun toiminnan ohel-la on vaikeaa ehtiä pohtia syvällisesti järjestön tulevaisuutta. Onneksi kui-tenkin uusiakin avauksia syntyy; esi-merkiksi yhteistyö muitten poliittis-ten järjestöjen kanssa on nostamassa päätään. "On hyvä että kenttä on laa-ja, kehitystä syntyy silloin kuin itses-tään", hän pohdiskelee.

Lopuksi Anni haluaa lähettää ter-veisiä SONKilaisille. Hän aloitti itse liikkeessä v. 2004, ja alusta alkaen hän tunsi olevansa tärkeä jäsen, joka otettiin mukaan toimintaan jossa il-mapiiri oli välitön. Saman hengen hän soisi jatkuvan. "Toivoisin, että kynnys ottaa yhteyttä olisi mahdol-lisimman matala, eikä kukaan kokisi, että on asioita, josta ei voi puhua tai ei uskalla kysyä. Mulle voi aina soit-taa tai lähettää sähköpostia." Annille SONK onkin yhteisö, jossa kaikilla pitää olla helppo olla. "Olla SONKi-lainen on sitä, että ollaan tovereita keskenään", hän summaa.

Teksti: Laura Liski

6 : aNTeeKSI PYYTÄmÄTTÄ

ANTEEKSIPYYTÄMÄTTÄ

—Jytky jäi tussahdukseksi.Jouni Backman (SD) Perussuomalaisis-ta 27.6.11

—Nykyisessä lainsäädännössä kielle-tään mm. alaikäisten, lähisukulaisten ja useamman ihmisten avioliitto. Mie-lestäni samaa sukupuolta olevien hen-kilöiden suhde on näihin ehtoihin rin-nastettava asia. Päivi Räsänen, KD

—Nuoret pitäisi lapsesta asti panna töi-hin, vaikka muutaman euron riistopal-kalla. Jari Sarasvuo SuomiAreenan työelämä-keskustelussa

—Pitää olla mahdollisuus lähteä pois, jos vaikka kokee väkivaltaa tai ei muu-ten kestä avioliitossa, mutta että tuo-mitaan aviomies raiskauksesta... Pitäisi tietää, kenen kanssa menee naimisiin ja kantaa siitä vastuu.Elisa Siekkinen, vpj, Helsingin piirin Ko-koomusnuoret

—Jos Auvinen, Saari tai Breivik olisi-vat saaneet vähän seksiä ja edes välillä jonkun tyttöystäväkseen, kenestäkään heistä ei olisi tullut joukkomurhaajaa.Markus Määttänen, toimittaja, Aamu-lehti

—Kummallista, miten eri tavoin sama kirjoitus luetaan ja tulkitaan. Minulle ( ja puolisolleni) kirjoitus kertoi, mitä rakkaudettomuus, kykenemättömyys rakastaa ja/tai olla rakastettu, voi vai-kuttaa. Jouko Jokinen Määttäsen kolumnista, vastaava päätoimittaja, Aamulehti

—Katsomme yksiselitteisesti, että jul-kisen vallan on kohdeltava jokaista ih-mistä yksilönä, ei etnisen, kulttuurisen tai muun vastaavan ryhmän edustaja-na. Ketään ei pidä missään tilanteessa rangaista tai palkita taustansa vuoksi. Perussuomalaisten eduskuntaryhmä 25.5.11

Puolalaisen sähkömiehen tuntipalkka Olkiluodossa on 1,59€. HS 7.9.11

—Minun puolesta Saudit tehkööt omas-sa maassa mitä haluavat, se ei kuulu meille. Positiivisena asiana voidaan pi-tää, aina kun tapetaan muslimi tyttö, saadaan yksi potentiaalinen muslimien synnyttäjä pois pelistä.Freddy van Wontergehm, PS, kaupun-ginvaltuutettu, Kotka

Talonmiehen työsuhde peruttiin Salos-sa, koska mies on ihonväriltään musta. Salon seudun sanomat 7.9.11

—Vastuutani en voi väistää. Kun kan-natusta on sekä omassa puolueessa että laajemminkin, ehdokkaaksi on asettau-duttava. Paavo Väyrynen presidenttiehdokkuu-destaan

—Minusta Paavon suksi ei enää luista. Jostain muualta pitää löytyä ehdokas.Erkki Laatikainen, ent. päätoimittaja, Keskisuomalainen

—Juuri nyt Kreikkaan tarvittaisiin so-tilasjuntta, jonka ei tarvitsisi välittää suosiostaan ja joka voisi panna lakkoi-lijat ja mellakoijat kuriin panssarivau-nuilla. Jussi Halla-Aho, PS

UTØYa : 7

"Jos yksi ihminen pystyy näyttämään noin paljon vihaa yksin, ajatelkaa kuinka paljon rak-kautta me kaikki voimme näyttää yhdessä."

Valokuvat: Rami Lindström

8 : UTØYa

UTØYa : 9

10 : 10 : DemOKRaTIa + TalOUS

Alijäämät, demokratia ja solidaarisen autokraatin mahdollisuus

jonkinlainen yhteiskuntainsinööri, joka valistuneessa yksinvaltiudes-saan tekisi päätöksiä ja jakaisi re-sursseja kokonaisuuden edun huo-mioiden. Idea on saanut vastakaikua ainakin diktaattoreilta itseltään, jot-ka tavallisesti ovat perustelleet kaik-kia tekemisiään juuri näin.

Periaatteena on, ettei autokraatin tai rajoitetun oligarkkiryhmän tar-vitsisi välittää ajankohtaisista ryh-mäeduista. Velkakriisiin sovellettu-na tämä merkitsisi, että autokraatin pitäisi olla parhaassa asemassa kat-kaista velkaantumiskierre ja näin parantaa tulevien sukupolvien ase-maa. Asiat eivät ole aivan näin suo-raviivaisia, kuten moni Ceaușescun talouspolitiikan hedelmistä edelleen nauttiva romanialainen varmasti voi todistaa.

Mancur Olson, yksi nykyaikaisen politiikan taloustieteen suurista ni-mistä, on esittänyt, että autokraatilla on kannustin maksimoida mahdolli-suutensa irrottaa varoja omaan ku-lutukseensa edistämällä kestävää ta-loudellista hyvinvointia alamaistensa keskuudessa. Näin ainakin jos auto-kraatti on riittävän pitkänäköinen.

Kauaskatseinen autokraatti on kuitenkin valitettavan epätoden-

Teksti: Juha Ylisalo

valta ja vahvat kapeapohjaiset etu-ryhmät – julkinen talous synnyttää helposti yhteisvaranto-ongelman. Tavanomainen vertauskuva on kaik-kien vapaasti hyödynnettävissä oleva kalavesi: jokaisen kalastajan kannat-taa verottaa kantaa mahdollisimman paljon ja mahdollisimman nopeasti ennen kuin muut ehtivät. Lopputu-loksena on liikakalastus ja kannan rappeutuminen.

Vastaava tilanne syntyy, jos suu-ri joukko ryhmäkuntia päättää jul-kisten varojen käytöstä. Omalle viiteryhmälle kannattaa hankkia mahdollisimman hyvät etuudet, kun muutkin tekevät niin. Julkisen ta-louden kestävyydestä huolehtiva jää nuolemaan näppejään, ja vararik-ko tulee joka tapauksessa. Ryhmä-kunnat voi tässä tapauksessa tulkita myös suureksi joukoksi puolueita, joista kukin hakee kannatusta jolta-kin verrattain selvärajaiselta yhteis-kunnalliselta ryhmältä.

mITÄ ITSevalTIaS TeKISI?

Demokratian tämäntyyppisten ten-denssien ratkaisuksi on kautta histo-rian esitetty demokratian yksinker-taista lakkauttamista. Tilalle tulisi

Monet kehittyneet demokratiat ovat ajautuneet tilanteeseen, jossa julkisen talouden alijäämät ja val-tionvelka rikkovat jatkuvasti uusia ennätyksiä. Tätä ei voi pitää järin solidaarisena ainakaan tulevien su-kupolvien kannalta, jotka saavat pe-rinnökseen lainojen lyhennykset ja valtavat korkomenot.

Demokratia sinänsä ei ole tähän syypää, sillä monet demokraattiset maat eivät ole päätyneet samanlai-seen kestämättömään tilanteeseen. Sillä, miten demokraattinen päätök-senteko on järjestetty, saattaa kui-tenkin olla vaikutusta.

Jos poliittista järjestelmää leimaa hajanaisuus – kuten pirstaleinen puoluekenttä, heikko toimeenpano-

: 11 DemOKRaTIa + TalOUS : 11

näköinen. Autokratialle tyypillistä on vallanvaihdon menettelyjen va-kiintumattomuus, minkä vuoksi au-tokraatti ei yleensä voi olla varma asemansa jatkuvuudesta. Yksinval-tias päätyy tällöin samankaltaiseen valintatilanteeseen kuin ryhmäetuja palveleva poliitikko valtion rahakirs-tun äärellä: vaihtoehtoina on joko tyhjin käsin lähteminen tai ”kahmai-se niin paljon kuin pystyt ja juokse” -strategian noudattaminen. Ratio-naalinen valinta on useimmiten jäl-kimmäinen.

DemOKRaaTTISIa RaJOITUKSIa Ja RaTKaISUJa

Onko vaihtoehtoina siis taloudel-liseen perikatoon johtava rajoit-tamaton eturyhmädemokratia ja taloudelliseen perikatoon johtava diktatuuri? Ainakin demokratian kohdalla paholainen piilee yksityis-kohdissa.

Demokratiassa alijäämätendens-sin ja siltarumpupolitiikasta johtu-van julkisen talouden kasvun taus-talla on monissa tapauksissa se, että verotulojen keräämistä ja menojen kohdentamista koskevat päätök-set on erotettu toisistaan. Menois-ta päätettäessä ei tarvitse huolehtia tuloista, ja tuloista päätettäessä voi välttää epämiellyttävät veronkoro-tukset ottamalla lainaa. Kysymys kuuluukin, miten päätöksentekijät saadaan huomioimaan päätöstensä kustannukset, tai Odysseuksen ta-voin sitoutumaan vastustamaan ryh-mäetujen palvelemisen lirkuttelevaa seireeninlaulua.

Yleinen keino on vahvan roolin antaminen valtiovarainministeril-le ja valtiobyrokratialle budjetista päätettäessä. Ainakin on taho, joka ensimmäisenä joutuu ottamaan syyt niskoilleen alijäämistä. Suomen po-liittinen todellisuus, jossa budjetin suuret linjat on käytännössä lyöty

lukkoon ennen kuin muutama sata miljoonaa euroa kaadetaan edus-kunnan täysistunnon kiistakapulak-si, saattaa olla muiden demokratia-teoreettisten näkökohtien kannalta ongelmallinen. Julkisen talouden vakauden kannalta se todennäköi-sesti on perusteltua.

Toinen potentiaalisesti menestyk-sellinen resepti on kapeapohjaisia ryhmäetuja palvelevan politiikan ky-synnän vähentäminen. Käytännössä tämä merkitsee kattavien keskusjär-jestöjen sitouttamista osaksi julkista päätöksentekokoneistoa. Korpora-tististen järjestelyjen kuolemaa on julistettu viimeistään uusliberalisti-sen globalisaation lyötyä itsensä läpi. Taloustieteen alkeisoppikirjojen malleja lähinnä muistuttavien libe-raalien markkinatalouksien rinnalla elää kuitenkin sitkeästi suuri joukko koordinoituja ja ehkäpä myöskin in-himillisempiä markkinatalouksia.

Kirjoittaja valmistelee aiheesta väi-töskirjaa Turun yliopiston valtio-opin laitoksella.

Demokratian kohdalla paholainen piilee yksityiskohdissa.

Suomessa odotetaan presidenttieh-dokkaiden virallisia nimityksiä ja aloitellaan vaalikampanjoita tam-mikuun vaaleja varten. Samaan ai-kaan eurooppapuolueet katsovat jo vuoden 2014 eurovaaleihin ja eh-dokasasetteluihin. Tuolloin tullaan näkemään ensimmäiset Eurooppa-puolueiden asettamat komission puheenjohtajaehdokkaat vaalitais-telussa, eli saatamme päästä seuraa-maan ensimmäisiä aidosti eurooppa-laisia vaaliväittelyitä ja kampanjoita.

Lissabonin sopimus uudisti EU:n johtopaikkoja ja uudistusten jälki-mainingeissa alkoi keskustelu joh-tajien valintatavoista. Tähän asti komission puheenjohtajan – samoin kuin EU:n uuden "presidentin" ja "ulkoministerin" – valinta on ollut paavinvaaliakin pimeämpi proses-si. Käytännössä eurovaalien jälkeen kourallinen EU-maiden päämiehiä on istunut alas ja jakanut paikat sul-le-mulle-periaatteelle siten, että yksi paikka meni kullekin Euroopan par-lamentin kolmesta suuresta ryhmäs-tä ja suuret jäsenmaat ovat joukossa edustettuna. Tästä tuolileikistä on demokratia kaukana, eikä vaalien tuloskaan vaikuta lopputulokseen lainkaan.

Euroopalle johtajaa etsimässä

Kritiikkiä ovat esittäneet varsin-kin pienempien eurooppapuoluei-den edustajat, jotka jäävät järjestel-mässä aina vaille paikkoja, mutta myös monet sosialidemokraatit. EU-demokratiassa on paljon parantami-sen varaa, varsinkin läpinäkyvyydes-sä ja päätöksenteon selkeydessä ja johtavien poliitikkojen valintaperus-teet ovat monelle EU-kansalaiselle mysteeri. Varsinkin kun valtaosa ää-nestäjistä kuulee ehdokkaista ensim-mäistä kertaa kun nimityksistä on jo sovittu.

mITÄS SOSIalISTIT eDellÄ...

Euroopan sosialistipuolue ESP päätti joulukuussa 2009 asettaa seuraaviin eurovaaleihin yhden, yhteisen ko-mission puheenjohtajaehdokkaan, joka valitaan hyvissä ajoin ennen vaaleja ja joka voi siten toimia eu-rooppalaisen kampanjan keulakuva-na ja selkeyttää järjestelmää. Muut eurooppapuolueet ovat seuranneet ESP:n esimerkkiä ja tehneet päätök-set omien ehdokkaidensa asettami-sesta. Nyt puolueet hakevat sopua siitä, että eurovaalit voittavan puo-lueen ehdokas myös tulisi valituksi komission puheenjohtajaksi kan-

Teksti: Kaisa Penny

Tähän asti komission puheenjohtajan valinta on ollut paavinvaaliakin pimeämpi prosessi.

12 : eUROOPPa

sallisten hallitusten väreistä riippu-matta. Virallisen päätöksen asiassa kun tekevät EU-maiden pääministe-rit Eurooppa-neuvostossa. Keväällä 2014 pitäisikin siis olla mahdollista valita oikeasti eri poliittisten ryhmi-en, ideologioiden ja erilaisten johta-jien väliltä.

mISTÄ ehDOKaS – Ja mITeN?

Ennen vaalikampanjaa on kuitenkin valittava se ehdokas. Tällä hetkellä ESP:n sisällä töitä tekee työryhmä, joka valmistelee ehdokkaan valin-taa ja valintatapaa. Koska kyseessä on 27:n maan yhteinen ehdokas, on poliittisten kulttuurien ja näkemys-ten välillä melkoisesti eroja. Osas-sa maissa kaikki ehdokasvalinnat, mihin tahansa tehtävään, on tehtä-vä jäsenvaalilla, toisissa taas kaikki kansainvälisiä asioita koskevat pää-tökset tehdään puoluehallituksen tai pelkän puoluejohtajan päätöksellä.

Työryhmällä onkin suuri työ sovittaa erilaisia käytäntöjä yhteen ja samalla sisällyttää edes jonkinasteinen avoi-muus ja demokraattisuus prosessiin.

ECOSY, eli Euroopan demari-nuoret, kannattaa mahdollisimman avointa ehdokasvalintaa, jossa puo-lueiden jäsenillä olisi mahdollisuus vaikuttaa lopputulokseen. ECOSY uskoo, että vain osallistamalla puolu-eiden jäsenistön prosessiin voidaan rakentaa kestävää eurooppalaista poliittista järjestelmää ja uskotta-vuutta. ECOSY onkin kampanjoinut jäsenvaalien tai muun osallistavan valintatavan puolesta ESP:n piirissä ja jatkaa samaa työtä nyt työryhmän sisällä. Työryhmä päättää työnsä lo-kakuun alussa ja lopullinen päätös valintatavasta tehdään ESP:n neu-voston kokouksessa marraskuun lo-pussa. Sitä ennen on vielä mahdol-lista vaikuttaa myös SDP:n kantaan asiassa.

KUKa ehDOlle?

Ennen kuin mistään on päätetty, spekulaatiot mahdollisista ehdok-kaista ovat tietenkin alkaneet. Kuka tahansa ei voi kuitenkaan asettaa it-seään ehdolle, vaan luvassa on tiukat kriteerit siitä kuka yhteiseksi ehdok-kaaksi kelpaa. Ensinnäkin ehdok-kaalla on oltava tukenaan useampia ESP:n jäsenpuolueita, sekä tieten-kin oman puolueensa tuki. Lisäksi ESP:n työryhmä on katsonut, että ehdokkaan tulisi olla tunnettu oman kotimaansa ulkopuolellakin, omata laajaa ja merkittävää (kansainvälis-tä) poliittista kokemusta, puhua use-ampaa kieltä ja olla uskottava joh-taja. Käytännössä etsinnässä on siis nykyinen tai entinen pääministeri, ulkoministeri tai vastaavan tason po-liitikko.

Kun nyt kampanjoimme Paavo Lipposen presidenttiyden puoles-ta, voimme samalla jo uhrata muu-taman ajatuksen sille, haluaisim-meko kahden vuoden päästä tehdä eurooppalaista kampanjaa kenties David Milibandin, Helle Thor-ning-Schmidtin tai José Luis  Za-pateron joukoissa?

ECOSY, eli Euroopan demarinuoret,kannattaa mahdollisimman avointa

ehdokasvalintaa, jossa puolueidenjäsenillä olisi mahdollisuus

vaikuttaa lopputulokseen.

eUROOPPa : 13

14 : 14 : eDUSTaJISTOvaalIT

Teksti: Anette Karlsson

Edustajistovaaleissa kannattaa äänestää!

Sinun äänelläsi on merkitys tämän syksyn edustajistovaaleissa, joten tutustu ehdokkaiden teemoihin SONKin nettisivuilla ja muista ää-nestää. Demariopiskelijoiden listalla olevat henkilöt allekirjoittavat kaik-ki samat perusarvot – tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja solidaari-suuden. Demariopiskelijoiden valta-kunnalliset teemat ovatkin maksu-ton koulutus, asuntopolitiikka ja opiskelijan edunvalvonnan ulot-taminen aina valtakunnalliselle tasolle asti. Edunvalvonta ei siis pääty korkeakouluun!

Äänestämällä demariopiskelijaa, voit olla varma siitä, mitä asioita hän ajaa juuri sinun korkeakoulussasi ja mitkä ovat hänen perusarvonsa.

Kaikilla SONKin osastoilla on myös omia paikkakuntakohtaisia teemoja, jotka näkyvät paikallisessa kampan-joinnissa. Ehdokkaidemme paikalli-set teemat kaikissa korkeakouluissa löydät myös SONKin edustajistovaa-lisivuilta.

Kaikissa vaaleissa, myös edarivaa-leissa kannattaa aina äänestää, sillä jokaisella äänellä voidaan vaikuttaa lopputulokseen ja siihen, miltä mei-dän korkeakoulumaailmamme näyt-tää tulevaisuudessa.

Älä siis enää epäröi, vaan äänestä tänä syksynä edarivaaleissa demaria!

Demariopiskelijoiden valtakunnalliset teemat ovat maksuton koulutus, asuntopolitiikka ja opiskelijan edunvalvonnan ulottaminen aina valtakunnalliselle tasolle asti.

eDUSTaJISTOvaalIT : 15

SONK:n jäsenjärjestöjen

edarivaaleja koordinoimaan on

pestattu apuvoimia. Koordinoijan

tehtäviin kuuluu mm. pitää yh-

teyttä vaalipäälliköihin ja varmis-

taa, että kaikissa korkeakouluissa

vaalien järjestäminen on lähtenyt

vauhdilla käyntiin.

Kuka?

Anette Karlsson, 23 vuotta

Mistä?

Opiskelen Laurea-ammattikorkea-

koulussa sosionomiksi ja Huma-

nistisessa ammattikorkeakoulussa

kulttuurituotantoa.

Miksi?

Olin kiinnostunut SONKin toimin-

nasta ja halusin päästä mukaan.

Toimin opiskelijakunnassa vara-

puheenjohtajana ja edunvalvon-

tavastaavana, joten AMK-kentän

edustajistovaalit ja muutenkin

edustajiston toiminta on minulle

tuttua, ja koin, että voin oppia

uutta siitä miten ylioppilaskun-

nissa toimitaan ja tuoda SONKille

tietämystäni AMK-kentästä. Olen

myös aikaisemmalta koulutuksel-

tani media-assistentti, joten koin

myös, että työ vastaa aikaisempaa

koulutustani.

Terveiseni kentälle:

Haluaisin kiittää kaikkia kentällä

edustajistovaalien eteen töitä te-

keviä aktiivejamme – hienoa työtä,

jatketaan samaan malliin!

Kannustan kaikkia äänestämään

tämän syksyn edustajistovaaleis-

sa, sillä edustajisto on paikka, jos-

sa oman korkeakoulusi opiskelijaa

koskevista asioista keskustellaan.

Jokaisen äänellä on vaikutusta,

joten kaikki vain äänestämään.

Hyvää syksyä kaikille!

16 : mellaKaT

Teksti: Laura Liski

Mellakoiden mekka

Vuosi 2011 on ollut mellakoiden kulta-aikaa. Arabimaiden vallanku-moustahti on ollut suorastaan hen-gästyttävää, mutta toisaalta se oli odotettavissa; pinnan alla kyti vuo-sikausia tukahdutetut vääryydet, ja pieni kipinä riitti sytyttämään nyt roihuavan tulipalon. Mikä sen si-jaan oli yllättävää, oli Lontoossa ke-sällä 2011 syntyneet mellakat. Nämä puhtaasti vandalismille perustuneet ryöstelyretket hakevat edelleen se-litystään myös tutkijoiden joukossa.

Vauraissa länsimaissa emme ole vähään aikaan tottuneet Lontoon kaltaisiin tunteenpurkauksiin. Mel-lakoitsijat valtasivat kadut, hajot-tivat autoja ja liikkeitä, sytyttelivät tulipaloja, ryöstelivät tavaroita, ja joukossa oli jopa teini-ikäisiä van-daaleja. Mikä Britanniassa sitten mättää, ja miten tällaista pääsi ta-pahtumaan? Syitä on monia, ja tär-keimmät niistä näyttävät liittyvän yhteiskunnalliseen eriarvoistumi-seen – ja kurittomaan sukupolveen. "Kuriton sukupolvi" on kasvanut yh-teiskunnassa, jossa tavara tuo onnea, ja omat riittämättömät resurssit on kostettava protestoimalla kovaa.

Välillä mellakoitsijat eivät kuiten-kaan olleet itsekään varmoja, minkä puolesta – tai mitä vastaan – he pro-

testoivat. Haastatteluissa kuultiin epämääräisiä "koska porvarit" -mu-tinoita, mutta tärkeämpää suurmel-lakassa näytti olevan riehuminen riehumisen vuoksi, ja bonuksena vie-lä uusi iPod ja taulu-tv. Satunnaiset ihmisetkin ehkä näkivät tilaisuuten-sa tulleen, sillä kiinni jäämisen riski on suuressa joukossa pieni. Ryhmä-ajattelu työntää oman käsityksen oikeasta ja väärästä syrjään, ja yksi-lö saattaa hyvinkin omaksua vallalla olevan mallin.

SYvemmÄT SYYT TUlOeROISSa Ja POlITIIKaN PUUTTeeSSa

Riehumisen, ryöstelyn ja tuhopolt-telun taustalla voidaan kuitenkin nähdä selkeitä yhteiskunnallisia trendejä. Rikkaiden yhteiskuntien sisäinen epätasa-arvo, suhteellinen deprivaatio, on yksi keskeinen selitys kohtalokkaille tapahtumille. Toisilla menee siis huonosti ja toisilla hyvin, ja se suurentaa kuilua rikkaiden ja köyhien välillä. Tällaisen ajattelun perusteella voitaisiin ajatella, että kaikilla länsimailla menee parem-min kuin kehitysmailla, joten syytä valittamiseen ei ole, mutta valitet-tavasti vertailua käydään vain oman yhteiskunnan sisällä. Lähiöasukkaat tuntevat itsensä köyhemmiksi sil-loin, kun näkevät liikemiehen ajavan ohi mersulla. Merkittävää on siis se, kuinka kaukana köyhien ja rikkaiden ääripäät ovat toisistaan.

Toinen merkittävä syy mella-kan kaltaiseen mielenilmaukseen on epäusko politiikkaan. Lähiöiden köyhät, syrjäytyneet ja turhautuneet asukkaat ajattelevat harvoin, että jo-kin on muutettavissa politiikan kaut-ta, tai että ylipäätänsä mihinkään yhteiskunnalliseen asiaan voi vai-kuttaa. Tämä on nähtävissä ympäri Eurooppaa; poliittiseen toimintaan osallistuvat eniten hyväosaiset ja hyvin koulutetut ihmiset.  Oma riit-tämättömyyden tunne voi kärjistyes-sään purkautua erittäin dramaattisin reaktioin.

vOIKO Se TaPahTUa TÄÄllÄ?

Ei ole takeita siitä, että rauhatto-muudet eivät leviä muihinkin mai-hin – nykymaailmassa mallit kun tuppaavat siirtymään vauhdilla maasta toiseen. Tilanne on erityi-sesti laman takia tulenarka, sillä turhautuneiden nuorten määrä on kasvanut vauhdilla myös Suomessa. Myös tuloerot ovat kasvaneet huo-lestuttavaa tahtia. Pohjoismaissa ti-lanne on kuitenkin hieman parempi kuin muualla EUn alueella, jossa tu-loerot ovat vieläkin jyrkempiä. Ti-lannetta ei myöskään voi luokitella kovin tulenaraksi, mutta tärkeää on silti kiinnittää huomioita siihen voi-maan, joka suomalaisissa lähiöissä kytee, ja nostaa se esille. Jos tuloero-jen kasvua tukeva poliittinen linja jatkuu kauan, se voi hyvinkin johtaa tuhoisiin seurauksiin.

POhJOISmaaT : 17

SUOMI –POHJOLAN OUTO LINTU?

Teksti: Iina Korkiamäki

”Ruotsi on isoveli, joka huolehtii kai-kista muista. Norja on sovitteleva keskimmäinen lapsi, Tanska rasa-villi kuopus, joka tekee välillä mitä lystää. Suomi on pohjoismaisille perhepäivällisille mukaan ängennyt outo ulkomaan serkku”, valisti uusi ruotsalainen ystäväni. Kärjistettyä tottakai, mutta luonnehdinta kuvaa ruotsalaisten asennetta naapurei-taan kohtaan.

Lahden toisella puolen joutuu toistuvasti vastaamaan kysymykseen ”kuuluuko Suomi Skandinaviaan, onko se Pohjoismaa?”. Maantieteel-lisesti Skandinavian alueesta voi toki kiistellä, mutta yhteiskunnallises-ti en ole koskaan kyseenalaistanut Suomen pohjoismaista asemaa. Suo-mi on historiallisesti, poliittisesti ja kulttuurisesti Pohjoismaa. Eroja län-tisiin naapureihin toki löytyy, mutta niitä voi luetella myös Ruotsin, Nor-jan ja Tanskan väliltä, Islannista pu-humattakaan.

Selkein erottava kultuurinen te-kijä Suomen ja muiden Pohjoismai-den välillä on kieli: suomea ei hyvällä tahdollakaan voi laskea samaan ryh-mään skandinaavisten kielten kans-sa. Onhan meillä toki suomenruotsi, toinen virallinen kielemme, jota pu-huu äidinkielenään noin kuusi pro-senttia väestöstä. Loput 94 % osaa-vat ruotsia ainakin sen verran, että voivat tiedustella, koska viimeinen bussi Slussenille lähtee. Argumentti aiheuttaa vastapuolessa hymähdyk-sen. On kuulemma sulaa hulluutta

pakottaa valtaosa kansaa lukemaan vähemmistön kieltä historiallisten syiden takia. Miksi yritätte olla jo-tain, mitä ette ole?

Voidaan myös argumentoida, että Suomessa 90-luvulta lähti-en harjoitettu politiikka on ajanut maamme kauemmas Pohjoismaisen hyvinvointivaltion ihanteesta. Toi-saalta uusliberaalia politiikkaa on harrasteltu muissakin Pohjoismais-sa erinäisten hallituskokoonpanojen johdolla. Esimerkkinä Tanskan työ-markkinoille implementoidut jous-tot tai yksityiskoulujen huima leviä-minen Ruotsissa.

Pohjoismaita yhdistää historia 1400-luvun Kalmarin unionista al-kaen. Maiden välillä on lukuisia yh-teistyösopimuksia, kuten mahdolli-suus liikkua ja työskennellä vapaasti rajan toisella puolen. Yhteistyö tii-vistyi erityisesti toisen maailmanso-dan jälkeen. Suomen panostaminen pohjoismaiseen yhteisöön 1950-lu-vulta lähtien oli paitsi yhteenkuulu-vuutta Ruotsiin, Norjaan, Tanskaan ja Islantiin, myös keino erottautua rautaesiripun itäpuolesta. Sittem-min pohjoismaisen identiteetin rin-nalle on rakentunut eurooppalainen identiteetti. Suhtautuminen Eu-roopan unioniin jakaa pohjoismaita osan jättäydyttyä sen ulkopuolelle. Suomessa kiinnostus eurooppalai-seen politiikkaan on enemmän tai vähemmän ohittanut kiinnostuksen yhteispohjoismaiseen päätöksente-koon.

18 : 18 : POhJOISmaaT

aiempien kausien porvarihallitus on korostanut Suomen halua olla EU:n ”mallioppilas” ja noudattanut ko-mission talousliberaaleja vaateita muita pohjoismaita hanakammin.

Identiteetin muodostamisen ei tarvitse olla nollasummapeliä. Ide-aalitilanteessa suomalainen voi kokea olevansa suomalainen, poh-joismaalainen ja eurooppalainen sa-maan aikaan. Jossain määrin kollek-tiivisen identiteettinsä voi valita. Sen muodostumiseen vaikuttavat muun muassa asuinpaikka, asenteet ja kiinnostuksenkohteet. Länsisuoma-lainen kokee todennäköisesti vah-vempaa pohjoismaista yhteyttä kuin itärajalla asuva. Toisaalta itärajalle muutettuaan sama henkilö voi alkaa ymmärtää Venäjä-suhteita aivan uu-della tavalla.

Suomi on pohjoismaa, mutta Suo-men pohjoismainen identitetti on läntistä veljeskolmikkoa heikom-pi. Jos haluamme pitää paikkamme pohjoismaisessa päivällispöydässä, on suomalaisten osallistuttava ak-tiivisesti ja sankoin joukoin yhteis-

pohjoismaisiin rientoihin. Jos halu-amme, ettei asemaamme jatkuvasti kyseenalaisteta, on meidän valittava panostaminen pohjoismaalaiseen identiteettiin. Pohja on valmiina. Rakentaminen vaatii ajoittain tup-pautumista ja muistuttelua olemas-saolostamme, mutta antaa myös pal-jon.

PS. Suomi sentään osallistui tarinan päivällisille, mutta missä oli Islanti?

Kirjoittaja on SONKin entinen pää-sihteeri ja nykyinen kansankodin kir-jeenvaihtaja.

Lieneekö suomalaisten vähenty-nyt kiinnostus pohjoismaiseen yh-teistyöhön syynä ruotsalaisten asen-teeseen? Ruotsi, Tanska ja erityisesti Norja kokevat olevansa edelleen en-sisijaisesti pohjoisia hyvinvointival-tioita ja vasta toissijaisesti osa Eu-rooppaa. Kuinka on Suomen laita?

Kansallinen identiteetti muodos-tuu useasta eri tekijästä, johon vai-kuttavat muun muassa historia, kieli, kulttuuri ja yhteiskunnan rakenteet. Identiteetti ei kuitenkaan ole jotain valmista ja ylhäältä annettua. Siihen ei synnytä, vaan kasvetaan. Identi-teetti rakentuu tietystä, yhteisestä tavasta tehdä asioita. Se edellyttää yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka erottaa ”meidät” ”muista”.

Yhteispohjoismainen identiteetti tiivistyy nykyään usein ajatukseen Pohjoismaista muita Euroopan mai-ta parempina, "Above Europe". Suo-messa koetaan mielellään, että olem-me pohjoisessa yhteisrintamassa muita EU-maita sosiaalisesti oikeu-denmukaisempia, avoimempia ja vä-hemmän korruptoituneita. Toisaalta

Ideaalitilanteessa suomalainen voi kokea olevansa suomalainen,

pohjoismaalainen ja eurooppalainen samaan aikaan.

PUheeNJOhTaJaN PalSTa : 19

Näin alkusyksystä on hyvä pysähtyä miettimään tulevaa. Mitä uusi syk-sy ja lukuvuosi tuokaan tullessaan? Monelle opiskelijalle syksy merkit-see paluuta takaisin luentosaleihin, ensimmäisen vuoden opiskelijoille syksy vastaavasti usein tietää uu-sia ystäviä ja hauskoja illanviettoja. Meille opiskelijapolitiikassa mu-kana oleville syksy tuo mukanaan taas perinteiset edustajistovaalit. Edustajistovaaleissa opiskelijat ää-nestävät omat edustajansa ylioppi-las- tai opiskelijakuntansa edustajis-toon päättämään yhteisistä asioista seuraavaksi kaudeksi. On kyse siis opiskelijan edunvalvonnasta, jonka tulevaisuus on vain opiskelijoiden it-sensä käsissä.

Me demarit edustamme avoimesti omia arvojamme – solidaarisuutta, oikeudenmukaisuutta ja vapautta. Uskomme yhteiskuntaan, jossa kaik-kia kohdellaan tasa-arvoisesti – taus-tasta riippumatta. Näinä epävakaina ja kriittisinä aikoina sosialidemo-kraattiset arvot ovat ajankohtaisem-pia kuin koskaan. Pohjoismainen

SINUSTAKO EDAATTORI?

hyvinvointivaltiomme kärsii jo nyt yhteiskunnassamme vallitsevas-ta individualismin noususta ja sa-malla solidaarisuuden puutteesta – eikä yhteiskuntamme enää niin kovin oikeudenmukainenkaan ole. Vai mitäpä sanoisi tähän työssäkäy-vä opiskelija, jonka pienistä tuloista verotetaan prosentuaalisesti saman verran, kuin suuren osakkeenomis-tajan miljoonien arvoisista pääoma-tuloista?

Solidaarisuutta, oikeudenmukai-suutta ja vapautta tarvitaan myös korkeakouluissa. Individualismi ja sitä kautta solidaarisuuden puute vie koulutusjärjestelmäämme yhä voimakkaammin maksullisuuteen. ”Miksi minua kiinnostaisi, joutuuko minun jälkeeni aloittanut opiskelija maksamaan opinnoistaan – pääasia että sain kuitenkin itse vielä opiskel-la ilmaiseksi?” – tämän lauseen olen jo kuullut aivan liian usein. Kaikilla tulee olla mahdollisuus opiskella ja kehittää itseään – raha ei saa olla este sille.

Vaikka sitoutumattomuutta kor-

Teksti: Sarita Niemi

keakouluissa usein ihannoidaan, on kuitenkin hyvä huomata, että opis-kelijan edunvalvonta ei pääty omaan oppilaitokseen. Opiskelijaravintolan ruokalistaan voivat sitoutumatto-matkin vaikuttaa, mutta oikeat, suu-ret muutokset saadaan aikaan vain poliittisen aktiivisuuden kautta. Tie-sithän, että suhteellisen vaalitavan vuoksi edustajistovaaleissa sinun ää-nesi saattaa vaikuttaa jonkun toisen listalla olijan läpimenoon. Poliittisen listan ehdokkaat edustavat avoimes-ti samoja arvoja kuin muutkin listal-la olijat – tämä lisää avoimuutta ja vahvistaa äänestäjän oikeusturvaa – haluathan tietää mitä äänesi saa aikaan?

Klikkaa itsesi SONKin sivuille osoitteeseen www.sonk.fi ja etsi oma demariehdokkaasi edustajis-tovaaleissa. Vaalisivultamme löydät lisätietoa ehdokkaistamme ja hei-dän ajamistaan asioista. Sivulta löy-dät myös paikallisen demariosastosi vaalipäällikön yhteystiedot ja ohjeet ehdokkaaksi asettumisesta. Lähdet-hän mukaan, sillä vaikuttaminen on tärkeää!

Ehdokkaaksi voit lähteä, vaikka sinulla ei olisikaan aiempaa koke-musta politiikasta, edustajistosta tai järjestötoiminnasta. Järjestämme valtakunnallista, erittäin kattavaa koulutusta kaikille ehdokkaillemme – meidän kanssamme et jää yksin!

Kaikissa vaaleihin liittyvissä kysy-myksissä voit olla yhteydessä oman korkeakoulusi demariopiskelijoiden listan vaalipäällikköön – hän osaa kertoa sinulle, kuinka voit vaikuttaa juuri siellä missä oletkin.

Muistathan - sitoutumattomuus ei ole puolueettomuutta!

Toverillisin terveisin,Sarita

Puheenjohtaja, Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry

20 : 20 : KaNSaN SIvISTYSRahaSTO

Työväenliikkeellä oma apurahoja jakava säätiö

Teksti: Ulla Vuolanne

Kansan Sivistysrahaston toiminnan tarkoituksena on tukea apurahoin ja tunnustuspalkinnoin yhteiskunnal-lisesti suuntautunutta kulttuuri- ja sivistystyötä, tutkimusta, opiskelua ja valistustoimintaa.

Itsenäisenä työväenliikkeen sää-tiönä Kansan Sivistysrahastolla on tärkeä ja antoisa tehtävä. Tasa-arvo-asiat, lasten ja nuorten kasvaminen ja yhteiskunnallinen oikeudenmukai-suus ohjaavat apurahapäätöksiäm-me. Pyrimme siihen, että apurahoja jakamalla rohkaisemme ja kannus-tamme ihmisiä kokemaan, luomaan ja tarttumaan uusiin haasteisiin elä-mässään.

Apurahoja kehitysyhteistyöstä si-pulimiehenpukuun

Vuoden 2011 apurahoja jaettiin noin 350 000 eurolla mm. Ivan Bar-kovin eroottisten runojen suomen-tamiseen, Festivaalikierrätysoppaan kirjoittamiseen, teatteriterminolo-gia –sanakirjan laatimiseen ja Bang-ladeshiin suuntautuvaan kehitysyh-teistyömatkaan.

Apurahoin tuettuja pro gradu –tutkimuksia tehtiin esimerkik-si 1968 jälkeisen ajan marxilaisesta valtioteoreettisesta keskustelusta ja naispoliitikkojen menestystarinois-ta. Muutaman väitöskirja-apurahan joukossa oli mm. tutkimuksia SDP:n

Päivi ja Paavo Lipposen rahasto tukee nuoria taiteilijoita. Rahastolla on oma modernin taiteen kokoelma Kiasmassa. Koko-elma sisältää mm. Jenni Hiltusen vuonna 2006 maalaaman Same Girl –teoksen.

: 21 KaNSaN SIvISTYSRahaSTO : 21

alkoholipolitiikasta, amerikansuo-malaisten naisten elämästä 1900 –luvulla ja itsemurhaiskujen oikeu-tuksesta.

Apurahapäätöksissä painottuvat vahvimmin taide-, tiede- ja opinto-apurahat, joita jaettiin mm. puhal-linleirin järjestämiseen, taidemaa-laustarvikkeiden hankkimiseen, kuoronjohtamiskurssille osallistu-miseen, teatteriesitykseen, konser-tin järjestämiseen ja elokuvaleikka-uksen-, eestinkielen-, tietotekniikan ja luontokuvauksen opintoihin.

TUTUSTU TOImINTaaN

Kansan Sivistysrahaston apurahat on haettavissa vuoden 2011 loppuun

Tauno ja Ingeborg Yliruusin lahjoi-tuksen myötä Savonrantaan pe-rustettiin KSR:n ensimmäinen kirjailijaresidens-si. Kaunis sininen Ruusintorppa sai kaverikseen In-gantupa –nimisen uudisrakennuk-sen.

mennessä. Hakusovellus avataan marraskuun ensimmäisenä päivänä kotisivuillamme. Rahastolla on myös kesäresidenssi kirjailijoille Savon-rannassa. Ruusintorppa-residenssi on haettavissa kääntäjän tai kirjai-lijan kesänvietto- ja työskentelypai-kaksi ajalle 11.6.2012–23.9.2012.

Apurahalomakkeet, hakuohjeet, jaetut apurahat, KSR:n rahastot, kir-jekukka- ja adressivalikoiman, Ruu-sintorpan esittelyn ja kaikkea muuta kiinnostavaa löydät kotisivuiltamme.

Kansan Sivistysrahasto

Kansan Sivistysrahasto

www.sivistysrahasto.fi

muista@sivistysrahasto.fi

Puh. (09) 5868 530

Kansan sivistysrahaston apura-

hojen hakuaika aikaistuu:

Apurahojen hakuaika päättyy

31.12.2011.

KSR:n apurahat vuodelle 2012

tulevat hakuun kuluvan vuoden

lopussa. Hakuaikaa aikaistamalla

rahasto pyrkii palvelemaan entistä

paremmin apurahan hakijoita,

jotka saavat ensi vuonna nykyistä

aiemmin tiedon apurahapäätök-

sestä.

22 : KIRJa-aRvOSTelU

Analyysi palvelujen tuotannosta

Joonas Rahkolan Tehoja vai kuluja mark-kinoilta? Analyysi palvelujen tuotannosta jatkaa siitä, mihin Kalevi Sorsa -säätiön edellinen julkaisu "Yhteiset vai ostetut? So-siaalipalvelut hyvinvoinnin ja osallisuuden tuottajina" (Pasi Ahola, Pentti Arajärvi, Aulikki Kananoja) jäi. Rahkolan raportti-mainen julkaisu korostaa sitä, mitä edeltä-jänsäkin: perusturvan taso on liian alhainen ja sitä tulisi nostaa.

Kirjanen keskittyy hahmottelemaan keinoja, joilla palveluntuotantomarkki-nat vakautettaisiin siten, että kansalaisten itsenäinen toimintakyky yhteiskunnassa paranisi. Sosiaali- ja terveyspalveluiden katsotaan olevan avainasemassa koko uu-delleenjakostrategiassa; toimiessaan oikein ne tukevat työmarkkinoita kokonaisvaltai-sesti ja siten eheyttävät koko yhteiskunnan toimintakykyä. Rahoitusta käsittelevä luku painottaa julkisten palveluiden merkitystä verotusjärjestelmässä; yksityisten palve-luiden julkinen rahoitus tulisi siis poistaa. Lisäksi asiakasmaksujen katsotaan olevan vähäinen apu palvelun rahoittamiselle ver-rattuna haittoihin – nyt maksut saattavat olla esteenä jonkin palvelun käyttämiselle.

Palveluseteleitä Rahkola kritisoi valinnan-vapauden kaventumisella, ja lisäksi ne ro-muttavat maksukattojärjestelmän.

Julkaisu jää lyhyeksi pintaraapaisuk-si tärkeään ja laajaan aiheeseen. Raportti on lähinnä toisintoa edeltäjälleen, vaikka onnistuukin tuomaan muutamia uusia nä-kökulmia esim. julkisten palveluiden käy-tettävyyteen. Rahkola ei kuitenkaan esitä ongelmiin relevantteja ratkaisuja, vaan tyy-tyy päivittelemään järjestelmän epäkohtia. Esimerkiksi palvelusetelijärjestelmästä ja sen korvaajista monet kaipaisivat varmas-ti lisätietoa, lisäksi julkisten palveluiden rahoitusongelmat ovat edelleen vailla var-teenotettavia ratkaisuja. Kokonaisuudes-saan julkaisu on hyvä yhteenveto julkisen palvelujärjestelmän toimivuudesta, mutta rahoitusosio jää suppeaksi vaikka julkaisun luulisi keskittyvän juuri siihen. Aivan op-pikirjatasolle julkaisu ei yllä, mutta on sil-ti hyödyllinen peruspaketti aiheesta tietoa kaipaavalle.

Joonas Rahkola: Tehoja vai kuluja markki-noilta? Analyysi palvelujen tuotannosta. Kalevi Sorsa -säätiö, 2011.

-

Teksti: Laura Liski

DeBaTTI : 23

Kehitysyhteistyöjärjestö Solidaarisuus toimii Ugandassa, Nicaraguassa, Somalimaassa ja Venäjän Karjalassa Paikallisten ihmisten osaaminen vahvistuu Tasa-arvo ja toimeentulo paranevat Osaaminen voimistaa ihmiset Ihmiset moninkertaistavat osaamisen Osaaminen uudistaa toimintaa ja vähentää köyhyyttä Sinun tuellasi solidaarisuus toimii!

Käynnistä Solidaarisuuden osaamisketju, joka kantaa kauas. Toimi nyt!

Lahjoita 5€*, tekstaa toimii5 numeroon 16499. Lahjoita 10€*, tekstaa toimii10 numeroon 16499. Tai lahjoita verkossa www.solidaarisuustoimii.fi

*Teksiviestilahjoitukset toimivat TeliaSoneran, Elisan, Dna:n, Saunalahden, Kolumbuksen ja TeleFinlandin liittymillä. Palvelut veloitetaan kuluttajan operaattorilaskulla. Kansainvälisen Solidaarisuussäätiön keräyslupa: OKH712A ESLH-2009-10304/Tu-52.

www.solidaarisuus.fi

TUSVastuullista sosialidemokratiaa

vuodesta 1973

Liity!

www.tolounga.net

De

Ba

TTI 3/2011 SO

SIa

lIDe

mO

KR

aa

TTINe

N m

IelIP

IDe

leh

TI

Painavaa asiaa.

Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry

Tunnus 500310500003 Vastauslähetys

OTa YhTeYTTÄ!Olen kiinnostunut SONKista. Haluan liittyä jäseneksi.

Olen kiinnostunut Demarinuorista. Haluan liittyä jäseneksi.

Lähettäkää minulle lisätietoja SONKista.

Ilmoitus osoitteenmuutoksesta

Nimi

(Uusi) Osoite

Puhelinnumero

Sähköposti

Oppilaitos

Allekirjoitus

Postimaksumaksettu

A7 W1