Anttolan koulun 1.lk:n lähimetsäelämää

ja simpukkaretki

Villasenjärvellä syyslukukaudella 2015

Lähiretkeilyä

A oli ensimmäinen viikkotavoitteidemme ilmiö syyslukukauden alussa. Auringonkukka ja aurinkoinen retkeilysää sopivat hyvin A-ilmiöön. Pohdimme myös muita a-alkuisia asioita tutustuessamme lähimetsän alueeseemme. Tällaisia oppilaat keksivät:aivastus, aita, avara, aito, angervo, apila, alimmainen, ahdas, aisti

Tutustumista ja tutkiskelua

A-ilmiöstä kiinnosti eniten auringonkukka. Sitä tutkimalla pohdimme samalla, mitä kasvi tarvitsee kasvaakseen. Samalla totesimme, että puut ja pensaat ovat yhtä lailla kasveja siinä missä auringonkukkakin ja niinpä tutkiminen laajeni muihinkin kasveihin.

Kasvit pientareilla ja metsässä

Oppilaat tutkivat metsään vievän polun varrella kasvavia kasveja

ryhmissä ja vertasivat niitä läheisessä kuusimetsässä kasvaviin. He

kuvasivat kasveja iPadeilla ja tekivät kasveista ryhmissä Book Creator-

ohjelmalla kirjat, vaikka 3/4 oppilaista ei vielä osannut lukea tai kirjoittaa! Ryhmässä toimiminen,

työnjako ja vuorotteleminen olivat aluksi haasteellista, mutta

syyslukukauden edetessä ryhmissä toimiminen edistyi huikeasti.

ElämyksellisyysOsa oppilaista suhtautui aluksi metsäretkiimme suurella varauksella ja moni koki metsän jopa pelottavaksi ja vaaralliseksi.

Viikoittaisilla käynneillä oppilaat uskaltautuivat entistä innokkaammin ja rohkeammin tutustumaan metsäluontoon. Leikki ja elämyksellisyys ovat metsäretkiemme lähtökohtia.

Peltotöitä ja muuttolintuja

Lähimetsän läpi kulkeva latupohjapolku johdatti usein meidät kallioiselle metsärinteelle, josta seurasimme niin syksyn sadonkorjuutöitä kuin muuttolintujen syymuuttoakin

M niinkuin metsä, S niinkuin syksy

Syksyn edetessä lähimetsässä alkoi näkyä syksyn merkkejä. Pohdimme, miten puut valmistautuivat lähenevään talveen. Kertasimme vuodenaikoja, niiden yleisiä merkkejä luonnossa. Kasvien lisäksi oppilaat miettivät, missä eri eläimet viettivät talvisin aikaansa, miten selvisivät kylmyydestä ja miten hankkivat ruokaa.

Miten metsän eläimet valmistautuvat lähestyvään

talveen?Syksyn merkkejä ihmetellessämme oppilaat alkoivat pohtia, mitä eläimiä lähimetsässä voisi asustella, mitä eläimet syövät ja miten ne valmistautuvat talveen ja selviävät talven yli

Etsimme tietoa kirjoista ja luontodokumenteista sekä eläydyimme eläinten osaan draaman keinoin

Ilves

Susi

Kettu

Jänis

Karhu Karhu kiehtoi eniten eläimistä oppilaita lähellä tehtyjen karhuhavaintojenkin takia.

Kokosimme oppilaiden aluksi oletuksia karhujen koosta, elintavoista sekä karhun ja ihmisen kohtaamisesta.

Saimme tietoa ja asiantuntemusta paikalliselta riistanhoitoyhditykseltä.

Karhu valmistautuu talveen etsimällä ruokaa ja kasvattamalla rasvakerrostaan

Karhu nukkuu talviunta

Karhu on kaikkiruokainen. Sen ruokavalioon kuuluvat marjat, vilja, kalat, hyönteiset, linnut ja nisäkkäät. Karhulle kelpaavat

kauriit sekä hirvet ja se syö myös haaskoja. Suurin osa ravinnosta on muuta kuin lihaa. Karhun jäljiltä voi löytää hajotetun muuurahaispesän tai kannon ja se etsii myös

kaatuneiden puiden kaarnan alta toukkia.

Eläinten pesät ja kotikolot kiehtoivat. Oppilaiden mielikuvitus pääsi valloilleen tätä aihetta

sivuten myös välituntileikeissä.

Eläinten pesien lisäksi oppilaita alkoi kiinnostaa, miten ihminen selviytyisi, jos eksyisi metsään ja sinne pitäisi

rakentaa väliaikainen suoja. Tämä oli alkusysäys laavuprojektillemme.

Tuumasta toimeen!

Innostus ja kiinnostus rakentelua kohtaan oli valtava. Opettaja otti yhteyttä lähimetsien omistajiin ja sopi heidän kanssaan, mitä metsissä oli lupa tehdä jokamiehen oikeuksien lisäksi.

Saimme luvan rakentaa kaksi tilapäistä laavua Laamasen suvun maille.

Saimme luokkamme yhteistyökumppaniksi tähän projektiin Kerimäen riistanhoitoyhdistyksen.

Suunnittelu, paikan valinta, työnjako ja

innostunutta toimintaa!

Tervetuloa lähiluontoillan laavutulille tänä iltana!

Perille johdattavat Juhontien päässä ulkotulet

Makkaranpaistoa, 1.luokan valmistamiin laavuihin ja oikeaan metsästyskoiraan tutustumista sekä hirvi-ja karhutarinoita nuotion äärellä

Mehut, makkarat ja ulkotulet tarjoavat Kerimäen riistanhoitoyhdistys

Ilmiönä simpukka

S-kirjaimen ja äänteen yhteydessä oppilaat kiinnostuivat simpukoista. Monet kertoivat saaneensa niitä ulkomailta. Aloimme pohtia seuraavia asioita:

Onko simpukoita Suomessakin ja millaisista paikoista niitä voisi löytyä?

Ovatko ne elollista vai elotonta luontoa, kuuluvatko eläinkuntaan ja mihin eliöryhmään ne luokitellaan?

Teimme retken Villasenjärven rannalle ja tutkimme paikan päällä järvisimpukoiden elämää. Simpukat olivat liikkuneet opettajan havaintojen mukaan kesän ja alkusyksyn aikana reilun sadan metrin matkan mökkirannan rantaviivaa mukaellen.

Järvisimpukat kesäkuun

alussa 2015

Järvisimpukat syyskuussa 2015

Järvisimpukoiden kuoria ilman

simpukkaeläintä

23 oppilasta jaettiin kolmeen ryhmään. Mökkipihassa oli kaksi toimintapistettä,

ja vedenrajassa yksi, joka oli simpukoiden tutkimispiste.

Simpukkapisteessä oppilaat pukivat pelastusliivit ylleen ja kipusivat aina

kaksi oppilasta kerrallaan kumiveneeseen, jota oma opettaja

kuljetti rantavedessä kahlaten simpukoiden luokse. Oppilaat tutkivat

simpukoita aluksi kumiveneestä järvenpohjaa katsoen ja opettajan

järvenpohjasta kaivamia simpukoita lähemmin tarkastellen.

Tietoa järvisimpukasta

Simpukan ainoa puolustuskeino on kuoren sulkeminen tähän tarkoitukseen kehittyneillä sulkijalihaksilla. Vaipan suojaan jäävät kiduslehdet ja sisälmyspussi, jossa ovat mahalaukku, suoli ja ruoansulatusrauhaset.

Simpukka on pohjassa pystyasennossa puoliksi liejuun kaivautuneina niin, että siitä näkyy vain suippo takapää. Takapäässä on aukko, josta hengitysvesi ja sen mukana kulkevat ravintohiukkaset virtaavat sisään. Vesi huuhtelee happea kiduksiin. Jätökset poistuvat toisessa päässä olevasta hylkyaukosta.

Ruumiin alaosassa on nilviäisille tyypillinen pariton jalka, jonka avulla simpukka liikkuu hitaasti jättäen pehmeään liejuun selvän vaon.