320113 2011

2 super 3 • 2011

28xx

3 Pääkirjoitus

4 Ajankohtaista

5 Puheenjohtajalta

6 Kunta-alan palkka- sopimus syntyi

8 Vanhuslain luonnosta odotetaan

9 Opintopäivät onnistuivat

10 Maaliskuun lyhyet

11 Näin vastattiin!

11 Lehtikatsaus

12 Lempiesine: peili

14 Eine Rantamaula saa Lahden vanhukset liikkumaan

19 THL: työssä menee hyvin

20 Pitkäaikaishoito uudistettiin Hämeenkyrössä

24 Opintopäiväkooste

30 Vanhustyön palkinnot jaettiin

31 Luontaistuotteet, osa 19

32 Vaalipaneeli Tampereelta

34 Lukijalta

35 LH Tuomo ”Tumppi” Valokainen

36 Päihderiippuvuus

39 Palasia sieltä täältä

40 Hyytävää hulluutta

42 Superilaiset kansanedustaja- ehdokkaat esittäytyvät

48 Edunvalvontayksikkö tiedottaa

50 Superristikko

51 Lähihoitaja Kähönen

51 Paras juttu – vastaa kyselyyn!

52 Ulla Kansanen tarttui haasteeseen

56 Jäsenrekisteri tiedottaa

57 Siskon pakina

58 Työttömyyskassan ajankohtaiset

64 Kuulumisia

66 Luonnossa

67 P.S. Tuusulasta

Sisältö 3 / 2011

xx

14Eine Rantamaulankuntopiirit ovat lahtelais-vanhusten ilo.

42Kansanedustajia

valitaan taas.

40Marketta Vuorinen näytti avantouinninmallia Kaukajärvellä.

52 Neurologian klinikan perushoitaja Ulla Kansanen muuttui sotkuiseksi hipiksi.

Kooste opintopäivien 2011 tarjonnasta.

24

super 3• 2011 3

Viikonkohokohta

super58. vuosikerta

Tilaushinta 48 €/vuosi

Aikakauslehtien Liiton jäsen

julkaisija

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto

Ratamestarinkatu 12

00520 Helsinki

Fax (09) 2727 9120

päätoimittaja

Leena Lindroos (09) 2727 9174

taittava toimittaja

Jukka Järvelä (09) 2727 9176

toimittajat

Marjo Sajantola (09) 2727 9173

Sonja Kähkönen (09) 2727 9175

vierailevat kirjoittajat

Anna-Liisa Enkovaara, Päivi Hujakka,

Liisa Uusiniitty

kannen kuva

Hanna Lepolan ja Maarit Uusitalon

kuvasi Laura Vesa

ulkoasu

Timo Numminen

Joonas Väänänen

Jukka Järvelä

painos

81 300 kpl

ilmoitukset

Sonja Kähkönen (09) 2727 9175

osoitteenmuutokset

Jäsenet: jäsenrekisteri 09 2727 9140

Tilatut: toimitus (09) 2727 9298

kirjapaino

ISSN 0784–6975

SuPer ei vastaa tilaamatta lähetettyjen

juttujen eikä kuvien säilyttämisestä tai

palauttamisesta.

Isoäitini viikkojen kohokohta on miltei kymmenen vuoden ajan ollut tiistai-iltapäivä. Silloin hän on aina voimiensa sal-liessa lähtenyt kerhoon. Kerho on kokoontunut oman talon alakerrassa, ja siellä on jumpattu, juteltu, laulettu, ratkottu hoksottimia terästäviä sanatehtäviä ja juotu päälle pullakahvit. Kesäisin pihamaalla on kilpailtu muun muassa mölkynheitos-

sa – missä isoäitini mukaan tuurilla on enemmän osuutta hyvään tu-lokseen kuin taidolla – ja on tehty myös retkiä. Vuosien myötä kerho-laisten väliset ystävyyssuhteet ovat tiivistyneet ja heistä on muodostu-nut toinen toisistaan huolehtiva piiri. Jos joku ei ole kerhoon jaksanut tulla, häntä käydään tervehtimässä kotona ja samalla varmistetaan, et-tä kaikki on hyvin.

Superilaisten työpäivistä kertovassa juttusarjassa esitellään tällä ker-taa näiden korttelikerhojen primus motor, perushoitaja Eine Ranta-maula. Parhaillaan hän liikuttaa vanhuksia yhdessätoista kerhossa jo-ka viikko. Tämän ikäihmisten kunto- ja virkistystoimintaidean soisi leviävän laajalle kulovalkean tavoin, sillä sen piirissä toimivista kaikki ovat voittajia. Ehdottoman tarpeellista on myös taata toiminnan jat-kuvuus siellä, mihin se on vakiintunut ja missä se muodostaa tärkeän sosiaalisen verkoston.

Eduskuntavaalit järjestetään puolentoista kuukauden kuluttua. Jo nyt ollaan vaaliasioissa vahvasti liikkeellä. Aikakausmedian teettämän tuoreen tutkimuksen mukaan ammatti- ja järjestölehdet ovat tärkeä ka-nava vaalitiedon välittämisessä: lehtiä ei vain selata ja heitetä pois, vaan niiden välittämä tieto heijastuu myös äänestyskäyttäytymiseen. Nämä lehdet tavoittavat reilusti yli puolet niistä suomalaisista, jotka aikovat

käydä äänestämässä 17. huhtikuu-ta. Ja joka viides näitä lehtiä luke-va saa äänestyspäätöstään tukevaa tietoa juuri näistä lehdistä.

Superilaiset ehdokkaat esittäyty-vät tässä numerossa, ja kerromme myös yhden liittomme järjestämän vaalipaneelin tunnelmista. Maalis-kuussa paneeleja on seitsemän, jo-ten keskustelemaan ja kuuntele-maan ehtii vielä hyvin eri puolilla maata. Myös netissä SuPerin sivuil-la käsitellään vaaleissa keskeisiä ky-symyksiä. Sivut avautuvat painik-keesta, jonka otsikkona on liiton vaaliteema Älä valita. Ala valita..

PääkirjoitusLeena Lindroos

4 super 3• 2011

Maaliskuu7.–11.3. Luottamusmiestutkinto, 2. opintojakso, Helsinki, SuPer

8.3. Kansainvälinen naistenpäivä

11.–13.3. Kunto 2011 -tapahtuma, Helsingin Messukeskus

14.-16.3. Luottamusmiestutkinto, 3. opintojakso, Helsinki, SuPer

16.3. Keltaisen Nauhan päivä, Suomen Reumaliitto

22.3. Puheenjohtaja- ja sihteeripäivä, Helsinki, SuPer

23.3. Maailman tuberkuloosipäivä

23.3. Valtakunnallinen Uniapneapäivä

24.3. Työsuojelupäivä, Helsinki, SuPer

Huhtikuu2.4. Hammashoitajapäivä, Hämeenlinna, SuPer

4.–8.4. Luottamusmiestutkinto, 2. opintojakso, Oulu, SuPer

5.4. Verkkoviestintäpäivä, Helsinki, SuPer

5.4. Yksityisen sektorin neuvottelu- päivät, Helsinki, SuPer

6.4. Ihopäivä, Iholiitto

7.4. Maailman terveyspäivä

7.4. Kodin rakentamisen ja remontoinnin messut, Helsingin Messukeskus

8.–9.4. PeSu-koulutus 2011, perus- tietoa SuPerista, Kajaani

31.3. mennessä ilmoittautujat edulli-semmin.

• juhlia naistenpäivää ja tasa-arvon   päivää.

• pudottaa lumet katolta.

• siirtyä kesäaikaan 27.3.

• ilmoittautua STTK:n PlusMiinus 30    tapahtumaan 25.–27.3. Leville.

• lähteä pulkkamäkeen.

• lähteä mukaan SuPerin vaalipanee-     leihin. Ajat ja paikat löydät osoitteesta     www.alavalita.fi ja lehtemme sivulta 33.

• seurata liiton nettisivuja ja varata aika   SuPer-iltaan huhtikuussa viikoilla 14–16.

• laatia ammattiosaston tilinpäätös. Se   on toimitettava liiton toimistoon 13.5.  mennessä.

• ilmoittautua TERVE-SOS 2011 kou-  lutustapahtumaan 18.–19.5. Espoossa. 

Ajankohtaista

Nyt on aika:

500 euron lahjakortteja arvottiin uusille jäsenilleSuPerin jäsenhankintakam-panjassa 1.7.–31.12.2010 arvottiin uusien jäsenten kesken yhteensä 20 lahja-korttia, kukin arvoltaan 500 euroa.

Arpaonni suosi seuraa-via jäseniä: Outi Rahkola Oulu, Juha Immonen Kuo-pio, Tiia Kauraoja Pori, Sa-ri Meronen Helsinki, Ulla Tiainen Multia, Tuula Pat-rikainen Lieksa, Pauliina Nylund Padasjoki, Kristii-na Kovalainen Suomussal-mi, Jonna Mäkiranta Vaa-sa, Jonna Tirkkonen Tuus-niemi, Marja Puruskainen Ilomantsi, Essi Vilkman Turenki, Suvi Sumiloff Varkaus, Heidi Ahonen Orivesi, Ma-ri-Catrin Karlsson-Häggblom Pålsbö-le, Annelie Sten Södra Vallgrund, Anja

Ahonen Virrat, Krista Korpela Sammi, Henna Nurminen Jämsä, Pirkko Nur-mi Tampere.

Onneksi olkoon ja tervetuloa SuPe-riin!.

Jäsenyksikön päällikkö Sari Kainulainen ja pääsihteeri Markku Silvennoinen arpoivat kaksikymmentä 500 eu-ron lahjakortin voittajaa.

su

om

en

re

um

al

iit

to

Järjestölehti vaikuttaa uurnillaAmmatti- ja järjestölehdillä on merkit-tävä rooli vaalitiedon välittäjänä. Tä-mä selviää Aikakausmedian teettämäs-tä tuoreesta tutkimuksesta.

Tutkimuksen mukaan ammatti- ja järjestölehdet ovat tärkeitä tietolähteitä etenkin nuorille perheille, pienemmissä kaupungeissa asuville suomalaisille sekä

35–54-vuotiaille. Joka viides ammatti- ja järjestöleh-

tiä lukeva ja äänestämään aikova am-mentaa tietoa äänestyspäätöksensä tuek- si juuri näistä lehdistä.

Tämän lehden sivulta 42 alkaen esi-tellään superilaisia eduskuntavaalieh-dokkaita..

mii

a h

eik

ko

ne

n

super 3• 2011 5

Samapalkkaisuus jakuntasektorin neuvottelutulos

aan hallitus ja työmark- kinajärjestöt ovat sitou- tuneet samapalkkai-suusohjelmaan, jonka tavoitteena on kaven-taa miesten ja naisten

palkkaeroa 20 prosentista 15 prosent-tiin vuoteen 2015 mennessä. Ohjelmaa on toteutettu vuodesta 2006. Mikä oli tämän ohjelman merkitys kuntasekto-rin palkkaratkaisussa?

Kuntasektorin neuvottelut joudut-tiin käymään vaikeassa tilanteessa. Valtio ottaa tänä vuonna lisää velkaa kahdek-san miljardia euroa. Kuntien talous ko-henee edellisestä vuodesta, mutta kun-tasektorikin joutuu ottamaan lisää vel-kaa. Yksityissektorilla on ollut vaikeuk- sia saada aikaan sopimuksia, koska Elinkeinoelämän keskusliitto on asetta-nut niin sanotun palkka-ankkurin, jon-ka mukaan sen jäsenliitot eivät saa teh-dä sopimuksia, joissa yleiskorotus on yli yhden prosentin.

Tällä neuvottelukierroksella kun-ta-alan pääsopijajärjestöt Kunta-alan unioni, TNJ, Juko ja KTN toimivat alusta alkaen tiiviissä yhteistyössä. Yh-teisenä tavoitteena oli ostovoiman tur-vaaminen siinä tilanteessa, että elinkus-tannukset nousevat noin 2,4 prosentin vauhtia. Järjestöt joutuivat ottamaan huomioon sen tosiasian, ettei valtioval-lalta ollut luvassa kunnille lisää rahaa. Tässä vaikeassa tilanteessa saavutettiin neuvottelutulos, jonka palkkoja korot-tava vaikutus oli 2 prosenttia: yleisko-rotus 1,2 prosenttia ja paikallinen erä 0,8 prosenttia sekä 100 euron kertaerä.

SuPer ajoi luonnollisesti kaikille sa-

M

Ilman liittojen tiivistä yhteistyötä mikään ryhmä ei olisi yksin pystynyt neuvotellen saavuttamaan tällaistakaan korotustasoa.

Puheenvuoro

mansuuruista eurokorotusta, mutta si-tä ei ollut mahdollista saavuttaa, koska muut järjestöt vastustivat asiaa. Tällä kierroksella sopimukseen ei sisälly eril-listä samapalkkaisuuserää.

Kuntasopimuksilla on kahdella edel-lisellä sopimuskierroksella pystytty oh-jaamaan enemmän rahaa nais- kuin miesvaltaisille aloille. Vuoden 2010 rat-kaisussa samapalkkaerää kohdennettiin hoitajille suurimmalla eli 1,3 prosentin korotuksella. Tällä sopimuskierroksella tilanne oli erilainen. Ilman liittojen tii-vistä yhteistyötä mikään ryhmä ei oli-si yksin pystynyt neuvotellen saavut-tamaan tällaistakaan korotustasoa. Pu-heet samapalkkaisuuden sivuuttamises-ta tässä yhteydessä eivät siis perustu to-siasioiden tunnustamiseen.

Samapalkkaisuutta koskevan Juhani Saloniuksen selvityksen mukaan mies-ten ja naisten palkkaerot ovat kaven-tuneet hitaasti. Yhtenä syynä tähän on vuonna 2008 alkanut taantuma ja se, ettei työmarkkinoilla enää solmita tu-lopoliittisia kokonaisratkaisuja. Niis-sähän on pystytty sopimaan erillisis-tä naispalkkaeristä. Kuntasektoril-la erityisesti hoitoala on voimak-kaan naisvaltainen. Jotta naisten ja miesten välistä palkkaeroa oli-si pystytty tälläkin ratkaisulla ka-ventamaan, naisvaltaisille aloil-le olisi pitänyt ohjata enemmän korotuksia kuin miesvaltaisille aloille.

Pitemmällä ajanjaksolla ti-lanteeseen vaaditaan selkeitä ratkaisuja. Kuntien on ko-rotettava veroja ja valtioval-

Puheenjohtaja Juhani Palomäki

lan ohjattava kunnille riittävästi valtion- osuutta, jotta naisvaltaisille ryhmille voidaan maksaa palkkoja, jotka aidos-ti kaventavat miesten ja naisten palkka-eroa. Kunnan sisällähän asia ei ole on-gelma. Miehet ja naiset saavat samoissa tehtävissä samaa palkkaa. Ilman rahoi-tuspäätöksiä palkkaeroja ei pystytä ka-ventamaan sillä tavalla, kuin samapalk-kaisuusohjelmassa on sovittu.

SuPerin työ samapalkkaisuuden edistämiseksi jatkuu seuraavilla sopi-muskierroksilla..

6 super 3• 2011

UutisetEsillä juuri nyt

Kunta-alallepalkkaratkaisuvaikeuksien jälkeenteksti ja kuva jukka järvelä

Kunta-alan neuvottelutulos syntyi helmikuun puolivälissä tiukan vään-nön jälkeen. Yksityisellä puolella osa sopimuksista on vielä auki.

SuPerin puheenjohtaja Juhani Palomä-ki piti kunta-alan palkkaneuvotteluja odotettua vaikeampina, vaikka lähdet-tiin neuvottelemaan vain palkoista.

– Sopimusten tekstiosuuksia ei ollut tarkoitus käsitellä, mutta lopulta neu-vottelupöytään tuli monenlaisia asioi-ta ennen kaikkea järjestöiltä. Lopputu-lemana kuitenkin sovimme nyt ainoas-taan palkankorotuksista.

– Neuvottelujen lopputulosta voi-daan pitää näissä oloissa kohtuullise-na, koska sopimus tehtiin vain tämän vuoden loppuun asti. Loppuvuodes-ta aloitetaan neuvottelut uudestaan ja tuolloin edessä ovat uudet haasteet siitä, tehdäänkö yhden vai useamman vuo-den sopimuksia. Joka tapauksessa tuol-loin päästään teksti- ja muihinkin kysy-myksiin käsiksi.

EK vaikutti kuntatulokseen

Palomäki pohtii, miksi tammikuun lo-pussa päätettäviksi aiotut neuvottelut venyivät lähes parinkymmenen tapaa-misen jälkeen 15:nteen helmikuuta as-ti. Yksi syy oli Elinkeinoelämän keskus-liiton EK:n panos.

– EK toi toistuvasti esiin, että kaikissa palkkaratkaisuissa, joita tehdään, pitäisi noudattaa heidän määrittelemäänsä niin sanottua palkka-ankkuria eli yleiskoro-tus ei saisi ylittää yhtä prosenttia. Tästä johtuen kaikki kuntapöydässä neuvotte-lemassa olleet järjestöt seurasivat toisiaan eivätkä halunneet oikein tosissaan lähteä neuvottelukierrokseen mukaan.

EK:n lisäksi sopimuksen syntymi-seen vaikuttivat kuntatalouteen kohdis-tuvat paineet. Palomäen mukaan julki-suudessa ovat olleet esillä kuntien köy-hyys, kestävyysvaje, valtion budjetin alijäämä ja muut vastaavat asiat rajaa-massa neuvottelutulosta.

Elinkeinoelämän keskusliitto on toistuvasti korostanut, että julkinen sektori ei voi olla palkkajohtaja. Palo-mäki myöntää, että kahdella edellisellä neuvottelukierroksella kuntasektori te-ki paremmat sopimukset kuin yksityi-nen sektori. Mutta:

– Pitää katsoa palkkatasoa ja siinähän kunta-ala on perässä. Myös naisten ja miesten välinen selvä palkkaero on yhä voimassa. Näistä asioista riittää punner-rettavaa jatkossa.

Hoitotyön palkankorotuksille on käytännössä yhä monta selkeää syytä.

– Näen, että meillä on edelleen pai-neita saada hoitajien palkkoja korotet-

tua työn raskauden ja vaativuuden vaa-timalle tasolle. Samoin meillä tehdään hoitotyötä aivan liian pienin resurssein eli hoitajia tarvittaisiin lisää. Kun hoita-jia ei ole riittävästi, tämäkin asia pitäisi ottaa huomioon palkkatasossa.

Yksityinen seurasi kunta-alaa

Yksityisen puolen palkkasopimukset näyttävät noudattavan pääosin kunta-sopimuksen linjaa.

SuPer-lehden painoon menon het-kellä näytti siltä, että ainoastaan sosiaa-lipalvelualan palkoista vuodelle 2011 ei olla sovittu. Sosiaalipalvelualan neuvot-telut ovat käynnistymässä ja palkoista

Kunta-alan neuvottelutulos

Sopimus on  voimassa  vuoden 2011 loppuun asti. Palkankoro-tukset ovat seuraavat: 

Yleiskorotus  1.5.2011  luki-en 1,2 prosenttia ja paikalli-nen järjestelyerä 1.5.2011 alka-en 0,8 prosenttia. Lisäksi mak-setaan kertaerä toukokuun 2011 palkanmaksun yhteydessä. Ker-taerän suuruus on KVTES-sopi-musalalla 100 euroa.

Juhani Palomäki valmistautuu neuvot-teluvääntöön, kun SuPerin edunvalvon-tayksikön johtaja Anne Sainila-Vaarno ja kunta-alan työmarkkinajohtaja Markku Jalonen kättelevät. Taustalla neuvottelu-johtaja Jukka Kauppala KTN:stä.

super 3• 2011 7

Palvelutalot palvelemaanympäristöäkin

Palvelutalojen tilat tulisi avata tarpeen mukaan myös muille kuin palveluta-lojen asukkaille, ehdottaa ympäristö-ministeriön asettama työryhmä. Esi-merkiksi ateriapalveluja voisivat käyt-tää asuinalueen kotona asuvat ikäänty-neet. Palveluiden laajentaminen olisi as-kel kohti asuinalueita, jotka palvelevat erityisesti ikääntyvää väestöä. Palveluti-lojen avaamisen lisäksi työryhmä ehdot-taa muun muassa, että palveluasumisen julkinen rahoitus tulisi kohdentaa niil-le erityisryhmille, joille ei ole riittäväs-ti kohtuuhintaista vapaarahoitteista tar-jontaa. Tällaisia ryhmiä ovat esimer-kiksi kehitysvammaiset ja muistisairaat ikääntyneet.

Ryhtiä tieto-järjestelmienkehittämiseen

Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallis-ten tietojärjestelmäpalveluiden kehit-tämishankkeisiin on panostettu paljon. Tulokset ovat kuitenkin toistaiseksi jää-neet vaatimattomiksi. Sosiaali- ja ter-veysministeriön on selkeytettävä hank-keiden hallintaa, jotta niistä saadaan pa-ras mahdollinen hyöty. Tätä mieltä on asiaan perehtynyt Valtiontalouden tar-kastusvirasto. Sen mukaan terveyden-huollon tietojärjestelmien kansalliset kehittämishankkeet ovat olleet toistai-seksi tuloksiltaan vaatimattomia. Viras-to kehottaa sosiaali- ja terveysministeri-ötä selkeyttämään sosiaali- ja terveyden-huollon tietoteknologian kehittämistä laatimalla tätä koskevat strategiset lin-jaukset ja selkeät aikataulut.

ing

ra

m

on sovittava maaliskuun loppuun men-nessä. Jos sopimus ei synny, se voidaan irtisanoa päättymään toukokuun vii-meiseen päivään.

Ajankohtaisempaa tietoa neuvotte-lujen etenemisestä löytyy verkkosivul-ta www.superliitto.fi.

Terveyspalvelualan työehtosopimuk-sessa neuvottelutulos saavutettiin hel-mikuun puolivälissä. Siinä sovittiin 1,2 prosentin yleiskorotuksesta ja 0,8 prosentin järjestelyerästä, jotka tule-vat maksuun 1. toukokuuta. Korotuk-set ovat siis samansuuruiset kuin kun-tapuolella. Lisäksi toukokuussa lähen-netään jo aiemmin sovitun mukaisesti paikkakuntakalleusluokkia.

Terveyspalvelualan sopimukseen syntyi tarpeellisia muutoksia koskien luottamusmiesten toimintaa. Laajois-sa valtakunnallisissa yrityksissä on ollut ongelmia luottamusmiesten valinnoissa ja määrissä. Nyt työehtosopimukseen

saatiin muutos, joka parantaa luotta-musmiesten lukumäärästä sopimista. Jos työnantaja ja työntekijät eivät pai-kallisesti pääse sopimukseen luottamus-miesten lukumäärästä ja alueesta, asia alistetaan liittojen ratkaistavaksi.

Lisäksi terveyspalvelualalla tehtiin pa- rannuksia luottamusmiesten ajankäyt- töön ja korvauksiin. Tämä oli yksi TSN:n tavoite neuvotteluihin lähdettäessä.

PTY:n, YTHS:n ja Seuren sopimuk-set irtisanottiin 17. helmikuuta. Näi-den alojen sopimus oli kuitenkin alle-kirjoittamista vaille valmis lehden läh-tiessä painoon. PTY ja YTHS ovat saa-massa 1. kesäkuuta 1,2 prosentin suu-ruiset yleiskorotukset ja 0,8 prosentin suuruisen järjestelyerän sekä 110 euron kertaerän. Seurelle on tulossa 2 prosen-tin yleiskorotus kesäkuun alussa. Lisäk-si YTHS saa jo viime neuvottelukier-roksella sovitun 0,6 prosentin järjeste-lyerän 1. marraskuuta..

8 super 3• 2011

UutisetEsillä juuri nyt

Vanhuspalvelulaki vielä luonnosvaiheessateksti marjo sajantola

Sosiaalihuollon lainuudistustyö-ryhmä on loppusuoralla. Lakiluon-nos julkaistaan maaliskuussa.

Iäkkäiden ihmisten palvelujen turvaa-miseksi ja hyvinvoinnin edistämiseksi on vaadittu säädettäväksi erillinen laki, vanhuspalvelulaki tai niin sanottu ikäla-ki. Keskustelua on käyty muun muassa siitä, eikö jo olemassa oleva lainsäädäntö kykene takaamaan ikäihmisten oikeuk-sia. Kovasti mielipiteitä löytyy myös sii-tä, kuka oikein on ikäihminen tai sii-tä, kuka on oikeutettu mihinkin palve-luun, kun iäkkäät eivät suinkaan ole tar-peineen mikään homogeeninen ryhmä.

Sosiaali- ja terveysministeriö asetti työryhmän uudistamaan sosiaalihuol-lon lainsäädäntöä. Työryhmä jätti vii-me lokakuussa väliraportin. Se totesi, että erillislain laadinnasta riippumat-ta on myös tarkistettava ja tarvittaessa vahvistettava kaikkea sitä lainsäädäntöä, joka koskee iäkkäitä ihmisiä. Lakihank-keen tarkoitus on taata kaikille palvelu-ja tai hoivaa tarvitseville vanhuksille sa-mantasoiset palvelut riippumatta siitä, missä kunnassa vanhus asuu.

Työryhmä näki lisäksi, että sääntelyn uudistamisen lähtökohdaksi ikäihmis-ten kohdalla on korostettava iäkkään

ihmisen hyvän arjen turvaajia ja osallis-tumismahdollisuutta. Ikäihmiselle on taattava pääsy palvelutarpeiden arvioin-tiin ja turvattava hänelle määrältään ja laadultaan riittävät palvelut. On taatta-va ihmisarvoinen vanhuus.

Kun ajoissa puututaan toimintaky-vyn heikkenemiseen ja sen riskitekijöi-hin, voidaan näin estää ongelmien ka-sautuminen.

Työryhmä totesi myös, että lainsää-dännössä voitaisiin määritellä kronologi-nen ikä, joka turvaisi iäkkäälle henkilöl-le sekä oikeuden saada palvelutarpeensa arvioiduksi että ne palvelut, jotka hänen toimintakykynsä ja voimavarojensa kat-tava arviointi osoittaa tarpeellisiksi. Apu ja tuki tulisi toteuttaa niin, että iäkkäil-lä ihmisillä on mahdollisuus elää ja asua itsenäisesti, turvallisesti ja mielekkäässä yhteydessä toisten kanssa.

Työryhmän mukaan sääntelyllä olisi tarkoitus vaikuttaa nykytilannetta kor-jaten sekä iäkkään henkilön asemaan ja oikeuksiin että laajemmin koko no-peasti ikääntyvään yhteiskuntaan. Yh-täältä kyse on hauraiden ja toimintaky-vyltään heikentyneiden iäkkäiden hen-kilöiden positiivisesta erityiskohtelus-ta ja toisaalta ikäsyrjinnän estämises-tä, ikäystävällisen yhteiskunnan kehit-

tämisestä niin, että jokaiselle turvataan oikeus arvokkaaseen vanhuuteen ja hy-vään kohteluun asuin- ja hoitopaikas-ta tai hoidon ja palvelun tarpeesta riip-pumatta.

Yksi vai useampi laki?

Sosiaali- ja terveysministeriön neuvotte-leva virkamies Päivi Voutilainen kertoo, että vaikka vanhuspalvelulakia valmis-teltiin alkuun osana koko sosiaalihuol-lon lakiuudistusta, sitä on nyt valmistel-tu irrallaan omana lakinaan. Tällä het-kellä lakiluonnos on vielä virkamiesval-mistelussa, joten siitä ei anneta ulospäin tietoja. Voutilainen arvelee, että laki-luonnos julkaistaan maaliskuun aikana.

SuPerin suunnittelija Soili Nevala on seurannut vanhuspalvelulakiesityk-sen etenemistä. Hän toteaa, että vasta seuraava hallitus pääsee valmistelemaan lakia esityksen pohjalta.

– Vielä ei tiedetä edes sitä, tuleeko esitys vanhustenpalveluista omana ikä-lakina vai tulevatko ikäihmisiä koske-vat erityissäädökset sisältymään sosiaa-lihuollon lakiin, jolloin ne koskisivat suurempaa joukkoa ikääntyneitä..

www.stm.fi

Vanhainkodit ja tehostettu palveluasuminen yhteenIkäihmisten ympärivuorokautisen hoivan- ja hoitopalve-lujen uudistamiseksi työskennellyt työryhmä pureutuu 24. helmikuuta antamassaan esityksessä muun muassa palve-luasumisen kirjaviin asiakasmaksumäärittelyihin, toimin-nan rakenteisiin ja sisältöön.

Työryhmä ehdottaa, että tulevaisuudessa vanhainkoti-hoito ja tehostettu palveluasuminen muodostaisivat yhden kokonaisuuden. Ympärivuorokautista hoitoa ja huolenpi-toa tarjoavien yksiköiden palveluvalikoimaa on kehitettä-

vä niin, ettei iäkkään ihmisen tarvitse toimintakyvyn hei-ketessä vaihtaa asuin- ja hoitoympäristöä.

Myös palveluasumisen asiakasmaksujen kirjavaa käytän-töä halutaan selventää.

Tehostelun palveluasumisen kulujen jälkeen on asiakkaal-le jäätävä vähimmäiskäyttövara henkilökohtaiseen käyttöön.

Työryhmä esittää myös valtakunnallista ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelmaa ja kunnallisia asuntopoliitti-sia ohjelmia. Ympärivuorokautisen palvelujärjestelmän uu-distaminen on otettava huomioon sosiaalihuollon lainsää-dännön kokonaisuudistuksessa. Myös valvonnan roolia ja tietopohjaa on vahvistettava..

www.stm.fi/uutiset

super 3• 2011 9

Päijät-Hämeenterveydenhuoltoon edullista

Päijät-Hämeessä vastataan terveyden- ja vanhustenhuollon tarpeisiin maan edullisimmilla palveluilla: rahaa tervey-den- ja vanhustenhuoltoon kuluu asu-kasta kohden 11 prosenttia vähemmän kuin maassa keskimäärin. Pääkaupun-kiseudun HYKS-piirissä rahaa kuluu vastaavasti 12 prosenttia keskimääräis-tä enemmän. Suurista kaupungeista vä-hiten rahaa käytti Lahti. Eniten rahaa kului Utsjoella, 38 prosenttia enemmän asukasta kohti kuin maassa keskimäärin. Manner-Suomen edullisimmaksi kun-naksi on noussut satakuntalainen Kar-via, jossa on käytetty rahaa 24 prosent-tia keskimääräistä vähemmän.

Sairaalat onnistuneetlyhentämään hoitojonoja

Kansalaisten pääsy erikoissairaanhoi-toon on nopeutunut. Tilanne on nyt parempi kuin lähes koko hoitoon pää-syä koskevan lainsäädännön voimassa-oloaikana. Odotusajat ovat lyhentyneet erityisesti silmätautien erikoisalalle, lä-hinnä kaihileikkauksiin sekä kirurgian erikoisalalle. Merkittävää on, että HUS on pystynyt hoitamaan lähes kaikki yli puoli vuotta hoitoa odottaneet syksyn 2010 aikana. Hoidon käynnistymisen nopeutuminen näkyi myös lähettei-den käsittelyaikojen sekä ensimmäisen käynnin odotusaikojen lyhentymisenä.

Opintopäivät onnistuivat

SuPer-lehden osastolla kysyttiin jäseniltä mikä on kuumin puheenaihe työpaikalla juuri nyt. Ajoittain vastaajat saivat odottaa kynää ja vapaata pöydän pintaa lomaketta täyttääkseen.

teksti leena lindroos kuva jukka järvelä

SuPerin vuotuiset opintopäivät jär-jestettiin Tampereella helmikuun puolivälissä. Paikalla oli runsaat tuhat osanottajaa. Ohjelma sai kiittävän palautteen. Sen sijaan SuPer-lehden oma kysely työpai-kan kuumimmasta puheenaiheesta toi esiin vakavia asioita.

Kaksipäiväisten opintopäivien aikana kuultiin parikymmentä asiantuntijaluen- toa. Aiheet oli koottu superilaisten toi-veiden mukaisesti ja ne sisälsivät tietoa Valviran roolista, kielitaidon merkityk-sestä ja läsnäolon voimasta aina hoito-työn ammatillisiin kokonaisuuksiin.

– Nyt jo olimme saaneet superilaisia asiantuntijoita puhumaan omista osaa-misalueistaan muille. Toivomme, että jatkossa yhä useampi luennoitsija tulee liiton omien jäsenten joukosta ja ker-too omaan työhönsä liittyvistä asioista, toteaa opintopäivien suunnittelija Lee-na Kaasinen-Parkatti.

Hän toivookin saavansa tietoa hyvis-tä esiintyjistä, superilaisista tai muista, joiden osaamisesta voisivat jäsenet hyö-tyä vuoden päästä Helsingissä pidettä-villä seuraavilla opintopäivillä.

Ensimmäiset SuPerin ammatilliset opintopäivät pidettiin 30 vuotta sitten. Tervehdyssanoissaan liiton pääsihteeri Markku Silvennoinen palautti mieleen

silloisia aiheita:– Työterveyslaitoksen mukaan apu-

hoitajan työ oli raskasta sekä fyysises-ti että henkisesti. 30 vuodessa mikään ei siis ole muuttunut, Silvennoinen sa-noi. Hän jatkoi, että kovin ajankohtai-selta edelleenkin kuulostaa luennon ai-he Liikenne ja lääkkeet.

Apulaispormestari Anna-Kaisa Iko-nen kertoi Tampereen tavasta ratkoa jatkuvasti kasvavan vanhusväestön hoivaan liittyviä asioita. Siinä koros-tuu tavoite saada kotihoito kattamaan koko elinkaari saattohoitoa myöten, hyvinvointiteknologian hyödyntämi-nen sekä se, miten ihminen kohdataan ja hänelle luodaan hyvän vanhuuden edellytykset.

Myös SuPerin eri yksiköt palveli-vat opintopäivien osanottajia. Lehden osastolla kerättiin tietoa siitä, mikä on kuumin puheenaihe työpaikoilla juuri nyt. Vähän kepeäksikin ajatellun kyse-lyn vastaukset yllättivät: sijaispula, ke-sälomien tuuraukset, huono sisäilma ja homeongelmat, palkka, suomen kielen osaaminen, lääkehoito, työpaikkakiu-saaminen, kiire – ja kaikkein yleisimpä-nä vastauksena työssä jaksaminen ker-tovat omaa kieltään arjesta työpaikoil-la..lisää opintopäivien aiheista sivuilla 24–30. in

gr

am

10 super 3• 2011

Maaliskuun lyhyetKoonnut Jukka Järvelä

Syö mustikkaa!

Mustikoiden  syöminen  saattaa  antaa pienen  suojan  verenpainetautia  vas-taan, yhdysvaltalaistutkijat ovat havain-neet. Mustikan lisäksi sama vaikutus voi olla ainakin vadelmalla, mustaherukalla, veriappelsiinilla ja munakoisolla, joissa on samaa antosyaniini-flavonoidia.

duodecim

Verikoe paljastaa muistivian

Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan iäkkään ihmisen verinäytteestä voi arvioida kuinka luultavasti hänen muistinsa ja muut mielen-toimintonsa heikkenevät lähivuosina. Jonain päivänä  havainto  voi  auttaa  dementian ehkäisyssä, tutkijat toivovat. Tutkimuksessa paljastui,  että  yhdeksän  seurantavuoden aikana aivojen kognitiiviset toiminnot heik-kenivät eniten niillä, joiden veressä oli vähi-ten beeta-amyloidi 42/40 -peptidejä.

duodecim

Homemyrkyt kiikkiin

Hankaliin sisäilman home- ja kosteus-vaurioihin aiotaan saada lisävalaistusta uudella  tutkimuksella.  Tavoitteena on kehittää mittausmenetelmä, jonka avulla voidaan asettaa homevaurioiden korjauk-set tärkeysjärjestykseen. Myös terveys-haittojen tekijät pyritään tulevaisuudessa löytämään entistä luotettavammin.

thl

Nuku 6-9 tuntia

Tutkimusten mukaan ihmisen sy-däntautiriski vaihtelee sen mukaan miten paljon hän nukkuu. Riskit kas-vavat alle kuuden ja yli yhdeksän tunnin yöunia nukkuvilla. Vähäi-set unet voivat monella tapaa, muun muassa ylipainoa  lisää-mällä, altistaa sairastumiselle, mutta pitkien unien  kohdalla nukkumisessa lienee kyse mui-den sairauksien seurauksesta eikä itse runsas nukkuminen ole sydänsairauksien syy.

duodecim

Viina maistuu vähemmän

Alkoholin  kokonaiskulutus väheni Suo-messa jo kolmantena peräkkäisenä vuonna. Kulutus oli vuonna 2010 noin kaksi prosenttia pienempi kuin edellisenä vuonna.  Sataprosenttisena  alkoholina laskettuna viime vuonna kulutettiin alko-holia noin 10 litraa asukasta kohden, kun määrä edellisenä vuonna oli 10,2 litraa.  

valvira

TBE-punkkeja Kuopiossa asti

Puutiaisaivokuumetta eli TBE:tä levittäviä punkkeja tavattiin viime vuonna ensim-mäisen kerran Kotkan  ja Kuopion seu-duilta. TBE-punkkeja on aiemmin löyty-nyt Ahvenanmaalta, Turusta, Kokkolasta, Helsingistä, Lappeenrannasta, Imatralta ja mahdollisesti muualtakin  rannikko-seudulta. Puutiaisen levittämää aivokuu-metta vastaan voi suojautua rokotteella. Tautiin on sairastunut muutamia kymme-niä suomalaisia vuosittain.

cision

Makkarasta infarkti?

Paljon makkaroita  ja muita  lihavalmis-teita  syövät  naiset  sairastuvat  aivoin-farktiin muita todennäköisemmin, ruot-salaissuomalainen tutkimus vihjaa. Tutki-muksessa keskimäärin yli sata grammaa punaista lihaa päivittäin syövien aivoin-farktiriski oli 42 prosenttia suurempi kuin korkeintaan 25 grammaa päivässä syö-vien. Lähemmässä tarkastelussa riski liit-tyi vain makkaroihin ja muihin prosessoi-tuihin lihavalmisteisiin eikä jalostamatto-maan punaiseen lihaan.

duodecim

Influenssarokotus sydämelle

Sydän- ja verisuonitauteja sairastavien kan- nattaisi ottaa influenssarokotus, sillä sen avulla he voivat ehkäistä uusia sydänoirei- ta, tuore tutkimus vahvistaa. Kymmenen potilaan rokottamisen ehkäisee yhden va- kavan sydän- ja verisuonitautien oireen. Kuolemia rokotukset eivät vähentäneet. 

duodecim

i ng r a

m

Yli 100 000 tapa-turmaa vuodessa

Yli  65-vuotiaille  suomalai-sille tapahtuu vuosittain rei-

lut 100 000 tapaturmaa, joista valtaosa  sattuu  kotona  sisäti-loissa tai kotipihassa. Sairaa-loissa hoidetaan lähes 50 000 tämän ikäisten tapaturmaa ja  kuolemaan  johtaa  noin  1 300 tapaturmaa vuosittain. Ikääntyneiden tapaturmista 80 prosenttia on iän myötä lisääntyviä kaatumisia, liukas-

tumisia tai putoamisia. suomen osteoporoosiliitto

-

muut lehdet

”Jos halutaan, että ihminen todella muuttuu, siihen tarvitaan myös kuuntelemista eikä vain kontrolloimista.”

Vanajan vankilan johtaja Kaisa Tammi-Moilanen

hyvä terveys 2 /2011

”Masentuneen kipupotilaan tilanne ei vält-tämättä parane, vaikka hänelle antaisi kuinka paljon kipulääkettä tahansa, ellei myös masennusta saada hoidettua.”

Husin kipuklinikan erikoislääkäri Tarja Heiskanen

mediuutiset 5/2011

”Ei tosiaan käy kuntajohtajia ja -päättäjiä kateeksi. Kun kriisiytyvässä kunnassa ryh-dytään laatimaan leikkauslistoja, kunnan johto ja päättäjät eivät saa tukea miltään suunnalta.”

Kuntakonsultti Eero Laesterä

suomen kuvalehti 5/2011

30 vuotta sitten

Opintopäiviä vietettiin Finlandia-talossa, ja paikalla oli peräti 2000 Apuhoitaja-liiton jäsentä. Avauspuheenvuorossaan liiton puheenjohtaja Mirjam Timonen korosti kahta asiaa: naisvaltaisten alojen palkkakorjausta sekä terveydenhuolto-työn tuloksellisuutta kansantaloudellisin

mittarein mitat-tuna.

”Emme voi sal-lia sitä, että palk-kauksemme kehit-tyy vuodesta toi-seen kaikkein hei-koimmin kun taas työtehtävien vaa-tivuusaste kasvaa

ehkä kaikkein voimakkaimmin. … Terveyden-huoltotyön nykyinen asema on pystyttävä asettamaan sille tasolle, johon se työn vaati-vuuden ja koulutuksen perusteella kuuluu.”

apuhoitajalehti 3/1981

Mitä mieltä?

Otetaanko työpaikalla mielipiteesi huomioon?

Helmikuun kysymys oli:

Kyllä, koskatyön kehittäminen on normaalia

arkea, joten mielipiteet ovat tärkeitä.

me tiimissämme arvostamme toisiamme.

meillä on pieni työyhteisö, jossa on helppo keskustella.

olen pääluottamusmies.

uskallan tuoda mielipiteeni esille.

työtäni ja työkokemustani arvostetaan.

olen oman työalueeni asiantuntija.

meillä otetaan jokaisen mielipide huomioon.

olen vahva sanomaan asioista.

Kyllä Ei

20 %

Ei, koskajohtoa ei kiinnosta.

olin eri mieltä työterveyshuollon ulkoistuksesta, joten sain potkut.

tietyt kovaääniset ovat aina äänessä.

olen nuori ja kokematon hoitajan alku.

olen yötyöläinen, mutta voihan sitä toiveita esittää.

uusi tulokas ei saa tuoda mitään uusia tuulia, koska aina on tehty

näin.

tiedonkulku on hankalaa.

tehdään niin kuin vahvat päättävät.

pomo haluaa määrätä.

80 %

Uusi  kuukauden  kysymys  löytyy  liiton  jä-sensivuilta, jonne pääset jäsentunnuksella verkkosivuilta www.superliitto.fi. Kaikkien 18.3. mennessä  vastanneiden  kesken  ar-votaan SuPer-lehden pyyhe-saippuasetti. Helmikuun arvonnan voitti Vuokko Kälkäjä Kiimingistä. Onnea!

12 super 3• 2011

Peiliteksti ja kuva marjo sajantola

Marianne Routamaa purkaa ongelmia puhumalla peilille.

erushoitaja Marianne Routamaa on puhunut peileille jo vuosia, eikä pidä sitä yhtään kum-mallisena. Hän muistelee lukeneensa mene-telmästä ja alkaneensa myös heti käyttää sitä jo yli kymmenen vuotta sitten.

– Saan aina tarvitessani tosi hyvää kannus-tusta, Marianne toteaa nauraen ja jatkaa aiheesta vakavam-min:

– Kun minulla on murheita tai ongelmia, kerron ne ääneen. Ääneen sanominen on mielestäni tärkeää. Kun saa epämääräi-sen pahan olon puettua sanoiksi, on jo työstänyt asiaa ja on-gelmiin pääsee paremmin kiinni.

Marianne sanoo kadehtivansa niitä, jotka kykenevät pur-kamaan tuntojaan tekstiksi. Hän on ostanut itselleenkin päiväkirjan, mutta siihen ei vain tule kirjoitettua. Puhemenetelmä on nopea ja tehokas, eikä vaa-di mitään tiettyä peiliä. Aina ei myöskään ole kyse vain ongelmista. Peili saa myös kehua ja sanoa vaikka, että oletpa tänään kaunis.

Marianne kertoo puhuneensa niin meikkipeilille kuin kylpyhuoneen ku-vastimellekin. Nyt hänellä on kuitenkin lempipeili kotona käytettäväksi. Kirppu-torilta löytynyttä kuvastinta voi pitää pöy-dällä tai sen voi ripustaa seinälle.

– Ehkä kiinnitin huomiota peilin jykevyy-teen, sen tukeviin kehyksiin ja pyöreään muotoon. Siinä se on ja minä pidän siitä paljon.

Ylös masennuksen suosta

Marinne Routamaa kertoo käyttäneensä vuosien mittaan kaikkia mahdollisia kuulemiaan keinoja, joista hän toivoi saavansa lisää voimia, sillä raskas avioero vei häneltä ne kaik-ki. Työ terveyskeskuksen vastaanotolla alkoi myös tuntua yli-voimaiselta.

– Ajattelin jopa hakeutua muun alan töihin. Olin kuiten-kin liian väsynyt tarttuakseni tuumasta toimeen tai tekemään ylipäätään yhtään mitään ylimääräistä.

Hän kertoo hakeneensa monta kertaa apua työterveys-huollosta ja saaneensa sairauslomaa ja lääkkeet, joilla piti sel-vitä taas eteenpäin. Mariannen onneksi uusi työpaikkalääkäri

näki hänen pohjattoman väsymyksensä ja määräsi työkykyar-vioon, jossa paljastui masennus. Oikea diagnoosi, oikea hoi-to ja kuntoutus auttoivat.

– Olin itsekin tiedostanut masennukseni jollain tasolla. Työpaikalla en kuitenkaan puhunut mitään uupumisestani. Toki esimies tiesi siitä ja lähityötoverit aavistivat. Kun sitten vihdoin kykenin avoimesti kertomaan masennuksestani, mi-nusta tuntui, että se vaikutti positiivisesti koko työyhteisön ilmapiiriin, Marianne pohtii.

Vastaanottotyön laaja toimenkuva

Lisää paukkuja jaksamiseen Marianne sai pari vuotta sitten. Hänen toimenkuvansa terveysaseman vastaanotossa laa-

jeni, kun hän ilmoitti kysyttäessä olevansa valmis tekemään myös hoitotyötä. Vastaanottotyön

lisäksi Marianne avustaa nyt erilaisissa toi-menpiteissä, esimerkiksi luomien ja tikki-en poistossa ja neuvoo asiakkaita omahoi-tajapuhelimessa.

– Tämä on juuri sellaista työtä, mitä ha-luan tehdä. Teen töitä kuitenkin osa-ai-kaisesti, koska olen nyt osa-aikaeläkkeel-

lä, mutta nautin jokaisesta työpäivästäni. Hän iloitsee myös siitä, että perushoitaji-

en ammattitaitoa on alettu taas hyödyntää Hel-singin terveysasemilla.

– Valmistuin apuhoitajaksi 1975 ja tein vuosia van-hustyötä. Lopulta halusin pois kolmivuorotyöstä, tein jon-kin aikaa yötyötä ja hakeuduin sitten töihin terveysasemalle, luukkuruusuksi, kuten silloin itse sanoimme.

Marianne on nähnyt yli 26 vuoden aikana, miten terveys-aseman vastaanottotyö on kehittynyt. Hänen mielestään asiak- kaita on ja on aina ollut paljon, mutta aikaisemmin ihmiset olivat tyytyväisempiä saamaansa palveluun. Nykyisin kaikki ovat hyvin tietoisia oikeuksistaan ja osaavat vaatia.

– Jatkuva työelämän muutos verottaa myös henkilöstön voimia. Mielestäni on tärkeää, että työyhteisössä puhuttaisiin avoimesti jaksamisesta. Kun eri ammattiryhmät puhaltavat yhteen hiileen ja esimies on kannustava, työhyvinvointi kas-vaa ja palvelu sen myötä. Peilikin sen kertoo: olemme ihmi-siä, emme robotteja..

LempiesinePalstalla tutustutaan superilaistentunteita herättäviin esineisiin

P

super 3• 2011 13

Muru-koira on aina valmis lähtemään lenkille, joten talvisin lämmin villapaita on Mialle tarpeen.

14 super 3• 2011

super 3• 2011 15

os jokaisessa Suomen kunnassa ja kaupungissa toimisi yksikin einerantamaula, yhteiskuntamme säästäisi pit-kän pennin hoito- ja lääkekuluissa. Sen verran tarmoa, tunnetta ja elämää hän herättää liikuntaryhmissään.

Kello lähestyy puoli yhdeksää. Tänäkin tiistai-aamuna Eine kerää kassejaan ja mappejaan kokoon Lahden urheilukeskuksessa sijaitsevassa toimistossa.

Päivän aikana on tarkoitus jumpata kolmen ryhmän kanssa Kivistönmäen ja Paavolan suunnalla.

Painavinta tarrapainokassia Eine raahaa käytävällä peräs-sään. Ulkona piiskaava lumipyry ei helpota urakkaa yhtään. Mutta ei auta, Lepolankadulla odottaa vanhusten asuntosää-tiön entinen ruokala, jonne on puolen tunnin kuluttua tar-koitus rakentaa vauhdikas jumppasali.

Ikäihmistenikiliikuttajateksti ja kuvat jukka järvelä

– Sille tilalle ei ollut käyttöä tiistaisin. Soitin ja kysyin, voi-siko siellä järjestää liikuntaa. Näitä yhteistyökuvioita on op-pinut tässä hommassa luomaan.

Matkalla Eine ohittaa kaksi tuiskussa sauvakävelevää rou-vaa. Tuttuja tulijoita.

– Osa saapuu paikalle lähitaloista, jotkut mukana olevista asuvat palvelutaloissa. Kenenkään ei tarvitse lähteä kauas ko-toaan. Joillekin nämä jumpat ovat ainoita ja kaivattuja hen-kireikiä ulkomaailmaan ja muihin ihmisiin.

Vaikka kiertävän jumppaajan palvelut on otettu joka puo-lella hyvin vastaan, työn jatkuminen on ollut monesti kat-kolla. Syynä on tietysti rahapula. Projektit, stipendit, väliai-kaisrahoitukset, poikkeusjärjestelyt. Niiden turvin on edet-ty vuodesta 2002.

J

Lahden kortteleissa sukkuloiva Eine Rantamaula on saanut sadat kaupungin ikäihmiset liikkumaan ja jumppaamaan. Ryhmissä hoituvat myös sosiaaliset suhteet eikä ketään unohdeta yksin kotiinsa.

super 3• 2011 15

16 super 3• 2011

Elämän parketeilla

– Hyvää huomenta. Eivät pyryt meitä säikäytä!Joukko lumisia naisia astuu sisään pirteän näköisinä. Eine

vaihtaa kuulumisia ja kyselee vointeja. Kokoontumiset eivät ole pelkkää liikuntaa. Kun ensimmäisiä ryhmiä markkinoi-tiin kauppojen edustalla vuonna 2002, mukana oli heti sosi-aalisten vuorovaikutusten ja elämyksellisyyden korostaminen. Ehkä juuri siksi tässä parinkymmenen jumppaajan joukossa ei ole yhtään miestä.

Naiset istuvat piirissä odotellen ja rupatel-len. Joku valittelee niskojaan naapurille. Ei-nen apulaisena harjoitteleva Lilia Lazareva pi-tää nimenhuudon. Jos ryhmäläinen on poissa eivätkä muut tiedä hänestä, Eine soittaa ja ky-syy, onko jokin hätänä.

Nyt Jägermarsch soimaan cd-soittimesta, lämmittely alkaa. Joukko kiertää ympyrää musiikin tahdis-sa, mutta alkuverryttelyn saa tehdä istualtaankin. Kun pai-kat ovat notkistuneet, painot otetaan esiin ja sidotaan yk-sin tai yhdessä oikeaan jalkaan. Einen punaiset jumppatos-sut vain vilkkuvat, kun hän sukkuloi auttamassa kiinnityk-sen kanssa. Kohta, kun molemmat jalat on harjoitettu, pun-tit vaihdetaan käteen ja sarjat monimutkaistuvat naurunre-mahdusten myötä.

– Samalla tulee aivojumppaa, kun miettii, kummalla kä-dellä liike tehdään. Ei tämä niin vakavaa ole! Eine ohjailee.

Puolen tunnin kuluttua kuuluu huohotusta. Eine ja muut-kin pyyhkivät otsaa. Ikkuna on avattava. Painopussi siirre-tään niskaan, tarkoituksena on tehdä kumarrus selkä suo-rana. Näillä elämän parketeilla, liukasta olla voi… soi soitin nurkkapöydällä.

Painot kerätään pois, ja jumppa jatkuu juomatauon jäl-keen. Kehot liehuvat kaaressa, kun piirretään häntäluun ku-vitellulla jatkeella ympyrää maahan. Joku ehdottaa tätä tori-jumpaksi, ja taas nauretaan. Sitten hierotaan piirissä toisten selkiä tennispallon avulla.

Puolitoistatuntinen lähestyy loppuaan, vuorossa on pal-lopeli, boccia. Yrityksiä, onnistumisia ja epäonnistumisia-kin riittää, kaikki kuitenkin tähtäävät maalipalloon vakaas-ti keskittyen. Eine käy antamassa onnittelut hyvästä heitos-

ta ja jakaa myös lohdutushalauksia. Loppupii-rissä lauletaan yhdessä, että parhainta elämässä ovat vuodet kultaiset.

Ulko-ovella Eine antaa kotitehtäväksi risti-kon ja halaa jokaisen lähtijän. Tai, ketään ei pa-koteta tähänkään.

– Halaamista on oikein opeteltu, ja kyllä se sujuu suomalaisiltakin. Vai tuleeko myrs-

ky, kun naiset halaavat, kuten vanha uskomus väittää, hän naureskelee.

Oven suusta kuuluu vielä iloisia kiitoksia:– Kun tämä jumppa on tässä lähellä, niin mekin voidaan

tulla. Toiselle puolelle kaupunkia ei jaksaisi lähteä. Tämmöis-tä vaan lisää, me emme halua joutua terveyskeskukseen ma-kaamaan.

Eine ja Lilja viimeistelevät paikan kuntoon, sammuttavat valot, lukitsevat ovet ja kantavat kassit auton takaluukkuun. Avain viedään naapuritaloon säilöön.

Eipäs syrjäydytä!

Myös seuraava ryhmä kokoontuu ikäihmisten asuintalos-sa. Tarmokadun talosta ja lähistöltä tulevat jumppaajat ko-

21

1. Tarkkoja heittoja vaativan boccian pelaaminen päättää vauhdikkaan voimistelutunnin. Raija Hallberg, Elma Kuusivuori, Eine Rantamaula ja Lilia Lazareva tarkkana. 2. Harva lähtee liikuntahetkistä ilman Einen läksiäishalausta oven suussa. Elma Kuusivuori rutistettavana. 3. Metsolankadun kodikkaaseen kerhohuoneeseen mahtuu juuri ja juuri kuusi osallistujaa alkuverryttelemään ohjaajan opein. Tanssin

Halaamista on oikein opeteltu, ja kyllä se sujuu suomalaisiltakin.

super 3• 2011 17

koontuvat ruokasaliin, mutta ensin Eine syö rauhassa ja käy mappejaan lävitse. Tässä vaiheessa puhelin on yleensä täynnä yhteydenottoja, mutta nyt kännykästä löytyy vain yksi viesti ryhmästä poisjäännistä. Muilla liikuntaryhmäläisillä, liikun-takummeilla tai kotihoidolla ei ole ollut asiaa.

Päätoimisen kunnallisen vanhusten liikuttajan palkkaami-nen ei ole helppo juttu. Kun kolmevuotinen Iäkkäänä ikiliik-kujaksi -hanke loppui muutama vuosi sitten, Eine jatkoi ryh-miä muutaman viikon ajan vapaaehtoisesti, ennen kuin alkoi saada väliaikaisrahoituksia sosiaali-, terveys- ja liikuntapuolel-ta. Nyt hän jännittää, jatkuuko tällä kertaa vuoden loppuun asti tehty sopimus. Tarjolla on siis vääntöjumppaa myös by-rokratiaa ja oletettua rahapulaa vastaan.

– Jotta toiminta saataisiin juurrutettua pysyvästi Lahteen, tehtävän voisi sijoittaa useamman hallintokunnan alaisuu-teen. Mutta tällainen on ehkä vieras ajatus kaupungin päät-täjille, Eine pohtii.

Ehkäisevä kuntoutus on päivän sana ainakin paperil-la. Lahdessakin on menossa hankkeita, joilla huonokuntoi-sia keski-ikäisiä ja vanhuksia halutaan pitää vi-reinä. Kaupungissa esimerkiksi toimii nelisen-kymmentä liikuntakummia eli lähinnä eläkkeel-lä olevaa vapaaehtoista, jotka opastavat ikäihmi-siä kuntoilemaan tai auttavat kauppamatkoilla kulkevia kerran viikossa. Heistä suunnitellaan työpareja, jotka yhdessä voisivat ohjata liikun-taryhmiä.

Einen monipuolinen koulutus mahdollistaa monet asiat huomioon ottavan lähestymistavan vanhuksiin. Hän ei ole pelkkä voimistelunohjaaja, vaikka viikko-ohjelmaan kuuluu yhdentoista liikunnallisen ryhmän johtaminen. Päivän aika-na hän ehtii reippailla kahdessa tai kolmessa paikassa. Yhteen-

sä liikutettavia on noin 150, suurin osa eläkeikäisiä, joille vii-den euron kausimaksu ei ole liikaa. Osallistujista ahkerimmat ovat olleet mukana alusta eli vuodesta 2002 asti.

– Minulle on vuosien varrella noussut sydämen asiaksi, et-tä tämä sosiaalinen verkosto saisi jatkaa toimintaansa. Tiedän, että liian moni on syrjäytymisvaarassa omassa kodissaankin. Tällaisen kortteliryhmän olemassaolo on monelle syy ottaa aamutakki pois, pukeutua ja lähteä ulos. Nyt jos joku ryh-mäläisistä sairastuu, hänellä on ystäväpiirin tukemana motii-vi parantua, hän saa ryhmäläisiltä terveisiä ja häntä jopa käy-dään ryhmän voimin katsomassa. Omaisilta tulee hyvää pa-lautetta kaikesta tästä.

Ohjeita ja huolenpitoa

Toisessa jumpassa pääinstrumentteina eivät ole painot vaan kuminauhat. Ruokasali on selvästi edellistä pienempi, mut-ta niin vain pöytiä siirtelemällä ja tuoleja asettelemalla pari-kymmentä naista saadaan piiriin istumaan. Lämmittelykap-

paleena lauletaan Rati riti ralla, ja kädet heilu-vat tahdissa. Päämusiikkina alkavat soida A. Ai-mon ikivihreät.

Kohta tömistellään jaloilla, taputetaan käsil-lä ja on kuminauhojen vuoro. Ne laitetaan se-län taakse, sidotaan polviin, solmitaan rantei-siin. Puolen tunnin jälkeen on lämmin, joten Lilia Lazareva ratkaisee raittiin ilman puutteen:

laitetaan luuta oven väliin.Tämän ryhmän ohjelmaan kuuluvat kahden euron pää-

töskahvit leivonnaisen kera. Lisäherkkuna löytyy 96 vuot-ta täyttävän tarjoamaa kääretorttua. On aika vaihtaa kuulu-miset pöydissä.

53 4

Ehkäisevä kuntoutus on päivän sana

ainakin paperilla.

tahdissa paikat vertyvät ja vanhakin nuortuu. 4. Aune Ryyppöä, 91, ei ikä paina. Kuin malliksi nuoremmille hän eläytyy voimisteluun koko kehollaan. Aunen nauru raikaa koko jumpan ajan. 5. Kuminauha on kätevä apuväline monenlaiseen venyttelyyn. Jokainen voi itse säätää vastuksen voimakkuutta.

18 super 3• 2011

– Lumipyry jätti tällä kertaa muutaman rollaattorilla liik-kuvan pois, Eine laskee, muttei ole huolestunut.

– Joskus nämä ryhmät kokoontuvat ilman minuakin, ja se-hän on pelkästään hyvä asia. Koko liikuntatuokion vetämi-nen ryhmän omin voimin tai vapaaehtoisen vetäjän johdolla ei kuitenkaan onnistu, koska mukana on aina vajaakuntoisia, jotka vaativat erityisohjaamista. Kesäisin liikuntapiirissä jum-pataan ja heitellään bocciaa tai mölkkyä ulkona aina sään sal-liessa. Joskus tehdään retkiäkin.

Tarvittaessa Eine on kehottanut joitakin mukana olevia hakeutumaan kuntoutukseen. Tasapaino on tärkeä asia, mo-ni onkin liikuntaryhmistä hankitun kokemuksen myötä os-tanut tasapainotyynyn kotiinsa.

Kun voimistelut on voimisteltu Eine toivottaa jokaiselle turvallista kotimatkaa enkelten kera ja antaa aivojumppateh-tävän mukaan. Tutut halaukset eteisessä. Yksi rouva kertoo murheistaan eli läheisen kuolemasta. Eine toivoo, että surun keskelläkään ryhmä ei unohtuisi. Hän ehdottaa kummia tu-eksi, jotta kaupungilla ei tarvitsisi kulkea asioilla yksin.

Viisi tuntia liikuntaa

On kiire, sillä seuraava ryhmä alkaa jo puolen tunnin kulut-tua. Tavarat mukaan, ruokala siistiksi ja ovet lukkoon. Pihan pyryssä homma vaikeutuu, sillä auton avain on hukassa. Se löytyy repun pussukasta.

Päivän viimeinen kortteliliikuntaryhmä kokoontuu Met-solankadulla kerrostalon pienessä, kodikkaassa ja olohuone-maisessa kerhohuoneessa. Mukana on kuusi liikkujaa, yk-si mieskin. Osa tarvitsee erikoisapua perusliikkeiden läpi-käymiseen.

Eine purkaa kassit, laittaa cd-soittimen pöydälle ja jump-pa voi alkaa tangon tahdissa. Vähitellen muodostuu pareja, ja heikkojalkaisimmatkin nousevat seisomaan. Sitten pieni kup-sahdus kumoon, mutta Eine nostaa tanssijan nopeasti tuoliin-sa. Vauhdikas alku nostaa pulssia ja puuskutusta.

Täysikuu ja Niittykukkia soivat, kun Eine sitoo nilkkapai-noja. Tuolit otetaan tueksi, joten jokainen voi venytellä ala-raajojaan seisaaltaan. Eine saattaa liikkeitä alkuun ja vie niitä loppuun. Painojen kanssa myös nyrkkeillään, kunnes taakat siirretään niskaan ja kumarretaan musiikin tahdissa.

– Vaikka kuinka pokataan, kukaan ei tule hakemaan tans-simaan! kuuluu ääni lähes lattian rajasta.

Eine on jo kuudetta tuntia ohjannut ja liikkunut itsekin jokaisen liikkeen. Silti hän laulelee ja tanssahtelee plyysima-tolla ryhmän keskellä menoa vauhdittaen. Laulun opettele-minen oli kova paikka, jonka takia hän meni kuoroon. Nyt sekin sujuu.

– Loppupäivästä alan jo ylettää sormella varpaisiini. Aa-mulla kaikki on taas aloitettava alusta, syntymäjäykäksi itse-ään nimittävä Eine sanoo venytystehtävän lomassa.

Ennen yhteistä loppupiiriä ryhmäläiset pelaavat jännittä-vän boccia-ottelun. Ohjaaja joutuu jopa rakentamaan paperi-sen mittatikun, jotta vain millimetrien eroihin päättyvät pal-lorallit saataisiin ratkaistua.

On hyvästelyjen aika. Kello on puoli viisi.– Tiistaipäivät vievät mehut totta tosiaan. Noin viidenkym-

menen ihmisen kohtaaminen ja liikuttaminen ottaa voimil-le, vaikka se mukavaa onkin. Onneksi olen oppinut nollaa-maan edellisen päivän touhut ja lähtemään uusin voimin seu-raavaan päivään. Teen kävelylenkin ja menen aikaisin nukku-maan. Yöuniani en menetä ihan vähällä..

Kuka:

Lahtelainen perushoitaja ja ikäkort-teliliikuntaryhmien ohjaaja Eine Rantamaula, 55.

Työ

Liikuttanut vuodesta 2002 lahtelais-vanhuksia. Tällä hetkellä toistakym-mentä ryhmää. Takana monipuoli-nen koulutus hieronnasta psykologi-seen koulutukseen. Aiemmin tehnyt useita töitä dementiahoitajasta vas-taanottovirkailijaan.

Perhe:

Poika ja tytär, molemmat maailmalla.

Tänään töissä

Harrastukset:

Liikkuminen luonnossa rakkaan kumppanin Martin kanssa mar-jastaen, sienestäen ja lähes ympäri vuoden kalastaen säällä kuin sääl-lä. Paras tapa ladata akkuja.

Parasta työssä:

Vapaus tehdä itsenäisesti. Ikäih-miset ovat ihania, heidän kans-saan on mukava touhuta.

Ikävintä työssä:

Tällä hetkellä pelko siitä, että jos-ko tämä loppuu. Myös riippuvai-suus autosta.

super 3• 2011 19

Työssä voidaanaiempaa paremmin

teksti marjo sajantola

Työterveyslaitoksen tutkimus osoittaa, että sosiaali- ja terveys-alan henkilöstö voi yleisesti töissään aikaisempia vuosia parem-

min. Alan sisällä on kuitenkin suuria eroja. Hyvä työilmapiiri ja suorat asiakaskontaktit auttavat jaksamaan.

atkona aikaisemmille tutkimuksille Työterveyslaitos sel-vitti kyselytutkimuksella sosiaali- ja terveysalan henki-löstön työoloja ja hyvinvointia vuonna 2010. Tutki-mus osoitti myönteistä kehitystä, mutta erot ovat suu-

ret alan sisällä. Parhaimpana tilanteensa kokivat lasten päivähoidon ja

avoterveydenhuollon työntekijät, kun taas vanhainkotien ja terveyskeskusten vuodeosastojen työoloissa nähtiin eniten kehittämistä. Kiireen kokemus oli yleisesti vähentynyt, pait-si kotipalvelussa, missä sen koettiin entisestä lisääntyneen.

Vaikka koko toimialan johtamisesta piirtyi varsin nega-tiivinen kuva, vastaajista yli puolet koki olevansa tyytyväi-siä työyksikön johtamiseen. Toimintaympäristössä tapahtu-neet muutokset näkyivät vastauksissa. Johtamiseen oltiin tyy-tyväisimpiä siellä, missä muutoksia ei ollut tapahtunut pa-riin vuoteen.

Työilmapiiri, työn sisältö, työsuhteen vakaus ja tulotaso sitouttivat vastaajia työhönsä vaihtelevasti. Yleisimmin työn sisältö nähtiin tärkeimpänä asiana, mutta työilmapiiri oli 63 prosentille perushoitotyötä tekevälle ja 59 prosentille sairaan-hoitajista tärkein työhön sitouttava tekijä.

Päivähoidossa parhaat olot

Lasten päivähoidossa oltiin kaikkein tyytyväisimpiä sekä oman työyksikön että koko organisaation johtamiseen. Esi-miestukea oli riittävästi ja työn tavoitteet selvillä. Omaan työ-hön saattoi vaikuttaa ja onnistumisia koettiin enemmän kuin muilla sektoreilla.

Avoterveydenhuollossa koettiin yleisesti, että työtään pys-tyi tekemään parhaimman mukaan, työn laatu ja työpaikan tarjoama palvelu olivat korkealaatuista ja asiakassuhteet toi-mivia. Vaikutusmahdollisuudet omaan työhön ja erityisesti työaikoihin nähtiin varsin hyviksi.

Työn fyysinen raskaus kuormitti edelleen vanhainkodeis-sa ja terveyskeskusten vuodeosastoilla. Lisääntynyt vastuu po-tilaista ja asiakkaista sekä väkivallan uhka rasittivat aiempaa enemmän. Työhön ja työaikoihin liittyvät vaikutusmahdolli-suudet olivat erittäin niukat.

Sairaaloissa kiireen koettiin hieman hellittäneen, eikä mi-

tään kysytyistä kuormitustekijöistä tunnistettu erityisen voi-makkaaksi, mutta johtamiseen oltiin tyytymättömiä.

Asiakkaiden moniongelmaisuus lisäsi sosiaalipalveluiden sekä mielenterveys- ja päihdetyön sektoreilla työn keskei-siä kuormitustekijöitä. Myös väkivallan uhkaa sekä asiakas-työhön liittyviä eettisiä ja moraalisia ongelmia koettiin hie-man enemmän kuin toimialalla keskimäärin. Nämä samat kuormitustekijät rasittivat palvelutalojen ja vammaishuol-lon työntekijöitä.

Iloa ja mielihyvää

Eniten ilon ja mielihyvän kokemuksia työstä saatiin lasten päivähoidossa. Kuitenkin lähes kaikki asiakastyötä tekevät tunsivat kokevansa iloa ja mielihyvää työssään ainakin silloin tällöin. Neljä viidestä vastanneesta koki sitä usein.

Kotipalvelussa ja palvelutaloissa työskentelevät saivat eniten asiakaspalautetta. Vammaishuollossa paljon asiakaspalautetta saavien osuus väheni selvästi edellisestä tutkimuksesta. Myös sairaaloissa asiakaspalautetta tuli keskimääräistä vähemmän.

Työnsä pystyi usein tekemään niin hyvin kuin halusi, mut-ta toisaalta myös riittämättömyyden tunteet olivat yleisiä. Muita harvemmin oman työn tekemisen tasoon pystyivät vai-kuttamaan terveyskeskusten vuodeosastojen, vanhainkotien sekä kotipalvelun työntekijät.

Kaiken kaikkiaan arviot työpaikan tarjoaman palvelun laa-dusta olivat heikommat kuin 1990-luvun alussa.

– Huolestuttavaa on se, että työpaikan rajalliset resurssit es-tivät aiempaa useammin toimimasta eettisesti oikein, kertoo teemajohtaja Marjukka Laine.

Vaikka vastaajien keski-ikä vuoden 2005 kyselystä edel-leen nousi, näyttäisivät työntekijöiden arviot omasta tervey-dentilasta ja työkyvystä kuitenkin kohentuneen. Terveyten-sä puolesta ammatissa eläkeikään asti jaksamiseen uskoi 73 prosenttia vastanneista. Entistä useampi siirtyisi mielellään osa-aikatyöhön, jos talous olisi turvattu. Työnteon jatkami-nen jossain muodossa eläkkeellä kiinnosti jopa 60 prosent-tia vastanneista..

lähde: sosiaali- ja terveysalan työolot 2010. työterveyslaitos.

J

20 super 3• 2011

Piia Lauhamo ja Peetu Louhimo auttavat Armas Toukosen takaisin huoneeseen. Tullessaan muutamia viikkoja sitten vuodeosastolle Toukonen ei kävellyt lainkaan.

super 3• 2011 21

ähihoitaja Jonna Raisio auttaa Hannu Aholaa ruo-kailussa.

– Otaksä pullaa? Sitten mä annan kohta kah-viakin.

Ahola haukkaa pullaa ja Raisio ojentaa hänelle kahvimukia. Huoneessa on neljä muuta potilasta,

mutta omahoitajalla ei tunnu olevan kiirettä.– Siihen me pyritäänkin, ettei olisi kiirettä, Raisio sanoo

ja Ahola säestää:– Ei ole hoppua, ja lisää hymyssä suin: mukavaa, kun on

oma hoitaja.Raisio ei ole ajatellut, kuinka paljon hänellä on aikaa käyt-

tää ruokailuun. Hän ehtii auttaa keskimäärin kolmea potilas-ta. Joskus työ sujuu sukkelammin.

– Ruokaillessa pystyn jutteleman potilaan kanssa, koska hetki on rauhallinen. Kyllähän hoitotilanteessakin puhutaan, mutta se on silti toisenlaista, Raisio kertoo.

Jonna Raision työpaikka on 30 potilaan osasto, jossa työs-kentelee arkisin kuusi lähi- ja perushoitajaa sekä aamu- että il-tavuorossa. Viikonloppuisin iltavuorossa on viisi hoitajaa. Po-tilaista 28 on autettavia.

Hämeenkyrön terveyskeskuksessa elettiin ankaraa säästö-kuuria, kun vuonna 2009 kaksi suurehkoa sekaosastoa eriy-tettiin pitkäaikais- ja akuuttiosastoiksi. Lomautukset koskivat vuonna 2010 myös hoitohenkilökuntaa. Työntekijöitä ei ole palkattu lisää eikä lähiaikoina aiota ottaakaan.

Jonna Raisio sanoo viihtyvänsä työssään, jossa vastuuta on

lisätty, mutta töitä on suunnilleen saman verran kuin ennen-kin. Miten myönteiseksi koettu iso uudistus oikein onnistui ilman euronkaan kustannuksia?

Työnjaosta vääntöä

Johtava hoitaja Tarja Soukko muistelee, miten osastouudis-tusta oli alettu harkita jo 2000-luvun alkupuolella. Sekaosas-to oli koettu hankalaksi ja haasteelliseksi:

– Osaston iso koko ja töiden selkiintymättömyys aiheutti jatkuvaa keskustelua siitä, mikä työ kuuluu sairaanhoitajalle, mikä lähihoitajalle. Nyt osasto toimii lähes kokonaan lähi- ja perushoitajien voimin.

Pitkäaikaishoitotyön vastaava apulaisosastonhoitaja Elisa Kling muistaa, miten uutta osastojakoa vastustettiin, koska työntekijät eivät tienneet, mitä tuleman piti. Iltavuoroja oli tulossa lisää ja ne mietityttivät. Vastuukin hirvitti.

– Uudistuksella haluttiin ottaa koko henkilöstön ammatti-taito ja osaaminen käyttöön vastuuta lisäämällä. Lähi- ja pe-rushoitajat voivat ammattitaitonsa perusteella jakaa lääkkeitä ja osallistua lääkärin mukana kierrolle oman potilaansa luo-na, Elisa Kling kertoo.

Aikaisemmin osaston työ oli rytmitetty sen mukaan, mil-loin lääkäri oli paikalla. Nyt hoito on rakennettu päinvastoin, potilaan ehdoilla. Lääkäri käy osastolla kaksi kertaa viikossa. Omahoitaja tarkkailee potilaassa tapahtuneet muutokset ja raportoi niistä lääkärille.

– Lääkärillekin oli uutta hoitajien vastuu. Nyt järjestely tuntuu itsestään selvältä, Kling toteaa.

Jokainen hoitaja tekee lisäksi omat työlistansa mahdolli-simman valmiiksi. Osastonhoitaja tarkistaa, että listat toimi-vat käytännössä.

– Osaston toimintaa kehitetään entistä potilaslähtöisem-pään ja kuntouttavampaan suuntaan lähes viikoittain pidet-tävillä osastokokouksilla. On mukava huomata työskente-lyinnon, työmotivaation ja hyvinvoinnin lisääntyneen osasto-uudistuksen myötä, osastonhoitaja Sirkka Yli-Kyyny iloitsee.

Pitkäaikaishoitoa uudistettiin Hämeenkyrössä:

Työviihtyvyys parani ja potilaiden kunto koheni

teksti liisa uusiniitty kuvat laura vesa

Hämeenkyrön terveyskeskuksessa eriytettiin kaksi vuodeosastoa pitkäaikais- ja akuutti-osastoiksi. Tulokset alkoivat näkyä nope-asti: potilaiden kunto koheni ja työnteki-jät jaksavat paremmin. Osasto toimii lähes kokonaan superilaisten voimin.

L

22 super 3• 2011

Kiire katosi

Lähihoitaja Markku Kosken mielestä työt ovat tasaantuneet. Aamuvuoros-sa hoidettiin aikaisemmin kaikki kyl-vetykset, mutta nyt niitä voidaan jät-tää iltavuoroonkin, koska siellä on yhtä paljon työntekijöitä.

– Työtahti on selvästi rauhallisempi. Dementiapotilaisiin saadaan parempi yhteys ja omaiset ovat kiitelleet, kun po-tilaiden kanssa ehditään olla enemmän.

Koski kertoo potilaasta, joka tuli ta-loon vuodepotilas-lähetteellä. Kolmen viikon kuluttua seurallinen mies lyk-ki itsensä rollaattorilla päiväsaliin tois-ten joukkoon.

– Jostakin ne jalat vain löytyivät. Em-me me mitään ihmeitä tee, vaan pyrim-me kartuttamaan ja hyödyntämään asukkaiden ja potilaiden voimavaroja. Moni voisi palata vielä tuettuun asumi-seen, kun meillä on nyt enemmän aikaa heidän kuntouttamiseensa, Koski uskoo.

Kymmenen kilometrin työmatkan-sa pyöräilevä Koski on entinen hieroja, joka kouluttautui 12 vuotta sitten lähi-hoitajaksi. Myös hänen vaimonsa on sa-man työpaikan oppisopimuksella kou-luttama lähihoitaja.

Koski kokee työnsä palkitsevaksi sen takia, että siinä voi nähdä myönteisiä tuloksia. Tärkeintä on hänen mieles-tään kuitenkin asenne:

– Negatiivisuus ei oikein sovi tähän työhön, sillä se heijastuu nopeasti po-tilaisiin ja työtovereihin. En usko, että meidän osastolla kukaan on vastentah-toisesti töissä.

kuuhaavoja ei ole enää kenelläkään ja säärihaavat ovat proteiinipitoisen ruu-an ansiosta parantuneet, johtava hoita-ja Tarja Soukko luettelee.

Osastonhoitaja Sirkka Yli-Kyyny kertoo, miten osastolla on pystytty pi-tämään lahjoitusvaroin pieniä juhlia, johon osallistuvat henkilökunta, omai-set ja potilaat. Se onkin ollut tärkeää se-kä mielialan kohottajana että oiva tilai-suus oikoa vääriä käsityksiä esimerkiksi potilaiden hoidosta tai kuvitellusta hoi-tamatta jättämisestä.

Tarja Soukon mielestä isoja muutok-sia tehtäessä joukkoon yleensä mahtuu asialle vihkiytyneitä, hitaammin kypsy-viä ja epäilijöitä.

– Heitä kaikkia tarvitaan. Mutta myös lähiesimiehen pitäisi jaksaa in-nostaa ja tsempata, vaikka nurinaa kuu-luisi ja alkuinnostus olisi jo ohi.

Kuntien jakamassa niukkuudessa on Soukon mielestä ainakin yksi hyvä puo-li: se panee tarvittaessa ajattelun ja työ-tavat uusiksi. Muutoksessa on myös voimavara:

– Osastouudistuksemme jälkeen hen- kilökunta jaksaa paremmin ja monet potilaista ovat alkanet muistaa hoitajia nimeltä. Minusta tämä jos mikä on ol-lut tuloksellista työtä.

Tuttu potilas

Vaasasta Hämeenkyröön muuttanut lä-hihoitaja Maarit Uusitalo juttelee tar-vittaessa toisella kotimaisella, jos poti-las haluaa puhua äidinkieltään ruotsia.

– Muistisairas puhuu mielellään omaa äidinkieltään ja muitakin osaa-miaan kieliä, Uusitalo toteaa. Parissa vuodessa hän on oppinut tuntemaan potilaansa hyvin. Hänen mielestään se on modulityöskentelyn ansiota.

Osastouudistuksen yhteydessä muo-dostettiin kolme modulia, joista jokai-sessa on kymmenen potilasta ja heistä huolehtimassa kaksi hoitajaa. Modulit vaihtuvat kolmen viikon välein.

– Hoidan kerralla kymmenen poti-lasta, joista tiedän kaiken. Saan antaa heille sataprosenttisen työpanokseni.

Vastuuta osastouudistuksessa tuli li-sää, mutta Uusitalon mielestä se ei pai-na, korkeintaan haastaa:

– Lääkärin kierrolla käymme läpi potilaan asiat. Kirjaan lääkemuutokset ja tilaan esimerkiksi tarvittaessa ultrat. Vastuuta joutuu ottamaan, mutta sitä voi myös jakaa työparin kanssa.

Lisääntynyttä vastuutaan Markku Koski ei ole kaihtanut. Silloin kun sai-raanhoitaja tai lääkäri ei ole paikalla, hoitajan on käytettävä maalaisjärkeään.

– Meillä on lupa soittaa lääkärille illallakin, mutta kaikki tietävät, ettei täältä turhan takia soitella.

Uudenlaisen työtahdin opettelu oli Kosken mielestä osastomuutoksen vai-

kein vaihe. Kiireiset aamut on saanut unohtaa,

– Ei tarvitse tuulispäänä ryhtyä hom-miin vaan on aikaa suunnitella ja kes-kustella päivän töistä työkavereiden kanssa, hän sanoo.

Ruoka lääkitsee

Tampereen yliopistosairaalan ravitse-musterapeutti ja Hämeenkyrön ter-veyskeskuksen keittiöhenkilökunta suunnittelivat yhdessä, miten valmis-taa runsaasti energiaa sisältävää ruo-kaa, jossa myös maku säilyy. Muistisai-raat alkoivat syödä paremmin ja heidän yleiskuntonsa koheni.

– Osaston budjetti on pienentynyt ja lääkekulut vähentyneet. Kroonisia ma-

Hämeenkyrön terveyskeskuksessa eriytettiin 2009 kaksi isoa sekaosas-toa siten, että vuodeosasto I:llä hoi-detaan pitkäaikaispotilaita ja osasto II:lla akuuttipotilaita.  

 Haastattelussa mukana ollut vuo-deosasto  I  toimi  aikaisemmin 40    -paikkaisena sekaosastona. Osas-touudistuksen myötä potilaspaikat supistuivat 30:een. Henkilökunnan määrä on pysynyt samana vuodesta 2009 eli osastolla on 12 perus- ja lä-hihoitajaa. Yksi sairaanhoitaja työs-kentelee pitkäaikaispotilaiden osas-tolla kolmen viikon  listan mukaan, 

apulaisosastonhoitaja neljänä päi-vänä viikossa hoitotyössä työparina, Yhtenä päivänä hän hoitaa hallinnol-lisia tehtäviä. 

Kun potilaspaikat vähenivät kym-menellä, henkilökunnan määräkin laski arkiaamuisin kahdella. Työn-tekijöitä ei ole palkattu lisää, kos-ka työtehtävät ovat tarkentuneet ot-tamalla superilaisten hoitajien am-mattiosaaminen käyttöön täydellä kapasiteetilla.

Muutoksen yhteydessä osastolla otettiin käyttöön hoidon laadunseu-ranta RAI ja omahoitajajärjestelmä.

Negatiivisuus ei oikein sovi tähän työhön, sillä se heijastuu

nopeasti potilaisiin ja työtovereihin.

Tästä on kysymys:

super 3• 2011 23

Maarit Uusitalo on huomannut, miten kiireetön juttelu on muistisairaalle vanhukselle tärkeä. Se on lähes yksi osa hoitoa.

– Potilas huomaa ettei hän olekaan viemässä lehmiä laitu-melle vaan on sairaalassa. Tällä osastolla jutellaan paljon. Jos-kus on pakko sanoa, että nyt loppuu aika, minun on mentä-vä, Uusitalo sanoo.

Näin kävi Hanna Lepolan huoneessa. Lepolalla on useita päiväkirjoja joihin hän kauniilla käsialalla kirjoittaa elämäs-tä vanhassa Hämeenkyrössä. Runoakin syntyy ”tuosta vaan”. Lepolalla riittää mielenkiintoista tarinaa, sillä muisti pelaa.

– Minua hoidetaan hyvin, talossa kolme vuotta ollut Lepo-la sanoo. Henkilökuntaa saisi hänen mielestään olla kahden hoitajan sijasta kolme modulia kohden.

– Enkä tykkää kaikista harjoittelijoista. Minulla on jatku-vasti kylmä, eivätkä he osaa peitellä yhtä hyvin kuin hoita-jat, hän ilmoittaa.

Asiat sovitaan yhdessä

Perushoitaja Marja Veteläsuo auttaa potilasta kevytnosturiin. Toistaiseksi osastolla on vain yhdessä huoneessa nosturi, jol-la potilasta voidaan kuljettaa kiskoa pitkin sängystä vessaan. Kun vuoden kuluttua osasto menee remonttiin, nosturi on määrä sijoittaa jokaiseen huoneeseen.

– Se olisi todellista selänsäästöä, Veteläsuo naurahtaa.Osastolla 21 vuotta työskennellyt Veteläsuo suhtautui va-

rauksella kaksi vuotta sitten tapahtuneeseen uudistukseen. Häntä hirvitti, mitä kaikesta tulee.

– Aikaisemmin saatoin luottaa siihen, että lääkäri tai sai-raanhoitaja oli kaikesta vastuussa. Pelkäsin, kuinka pystyn huomamaan riittävän hyvin potilaassa tapahtuneet muutok-set ja kertomaan niistä lääkärille.

Kun osastomuutos lähti käyntiin, järjestely tuntuikin hy-vältä. Veteläsuo kertoo asioista päätettävän porukalla osaston kokouksissa. Aloitteita ja ehdotuksia voi jättää myös kanslian pöydällä olevaan laatikkoon.

– Moduleista olemme keskustelleet paljon, ja siitä tarvi-taanko niitä useampia ja paljonko modulia kohden pitäisi ol-la työntekijöitä. Nykyiset kolme modulia tuntuvat minusta riittäviltä. Viikonloppuisin iltavuorossa on vain viisi työnte-kijää, eikä modulityöskentelyä voi silloin toteuttaa, kun kai-kille ei ole paria. Asia on toistaiseksi avoinna.

Työ on Veteläsuon mielestä edelleen fyysisesti raskasta, mi-hinkäs siitä pääsisi, mutta nyt on oma rauha tehdä raskasta-kin työtä.

– Ehdin esimerkiksi kammata rauhassa potilaan hiukset ja pestä hampaat. Pieneltä tuntuvat asiat lisäävät ihmeesti työs-sä viihtymistä, hän vakuuttaa..

1. Jonna Raisio auttaa Eeva Malmia ruokailussa. Kiireetön hetki tarjoaa molemmille mukavan juttutuokion.

2. Hilkka Viljanen viihtyy vuodeosastolla tuttujen ihmisten joukossa. Moduulityöskentelyssä potilaat ja hoitajat tutustuvat hyvin toisiinsa.

3. Osaston peruskorjauksen jälkeen vuodeosaston jokaiseen huo-neeseen on määrä asentaa kevytnosturit. Piia Lauhamo ja Peetu Louhimo ovat käsivoimin auttaneet potilaan takaisin sänkyyn.

4. Jonna Raisiosta ja Hannu Aholasta on tullut vuosien saatossa hyvät tuttavat. Hyväntuulinen Ahola arvostaa vuodeosaston rau-hallista ilmapiiriä.

1

2

3

4

24 super 3• 2011

Iho suojaa elimistöä ulkoapäin tulevia fysikaalisia ja kemial-lisia tekijöitä vastaan. Se estää veden haihtumista kehosta ja näin kehon kuivumista. Lisäksi se suojaa elimistöä erilaisilta mikrobeil ta, kulumiselta sekä auringon ultravioletti- ja läm-pösäteilyltä. Iho osallistuu myös ultraviolet tisäteilyn kanssa D-vitamiinin tuotantoon. Tärkeitä tehtäviä ovat myös läm-mönsäätely sekä tuntoelimenä toimiminen.

Sairaanhoitaja Sanna Sällinen muistutti, että etenkin näin talvisin ihoa rasittavat voimakkaat lämmönvaihtelut, kylmä pakkassää ja kuiva huoneilma, jotka tekevät ihosta normaalia kuivemman ja kutisevamman. Oikea pukeutuminen on tär-keää, eikä juuri ennen ulosmenoa kannata pestä kasvojaan. Siinä menettää myös suojaavaa rasvaa.

– Pakkasvoiteista ei ole apua. Jotkut voiteet saattavat jopa suurentaa paleltumavaaraa laskemalla ihon lämpötilaa, Sälli-nen jatkoi. Erityisesti lasten ja vanhusten ohut iho on pyrit-tävä suojaamaan vaatetuksella hyvin.

Kun iho alkaa oireilla, se voi olla pientä satunnaisesti esiin-tyvää kosmeettista haittaa, mutta se voi aiheuttaa monenlais-ta kärsimystäkin. Kosmeettisen haitan lisäksi iho-oireet voi-vat olla erilaista kipua, kirvelyä, polttelua, hilseilyä tai kutinaa, joka voi olla niin sietämätöntä, että se valvottaa öisin. Arpeu-

Opintopäivät 2011Ajankohtaisia ajatuksia ammatillisten opintopäivien tarjonnasta

Ihon hyvä perushoitoHoitotyötä on tehtävä puhtain käsin, mutta vesipesut ja hautova kosteus suojakäsi-neessä voivat aiheuttaa hoitajalle hankalan käsi-ihottuman.

tunut iho voi aiheuttaa liikerajoitteita ja lisätä kipuja.– Ihon rikkoutuessa luonnollinen suojapinta pettää ja mik-

robit pääsevät tunkeutumaan elimistöön. Tulehtunut iho on kuumottava, punoittava, kipeä, erittävä ja märkivä. Erytro-dermia eli hyvin laaja-alainen ihon tulehdustila aiheuttaa po-tilaalle vilunväristyksiä ja kuumeisen olon, Sällinen kertoi.

Käsi-ihottumat ovat hyvin tavallisia

Liiallinen peseminen, märkä työ ja käden hautuminen suoja-käsineen sisällä ärsyttävät käsien ihoa. Suurin osa käsi-ihottu-mista onkin ulkoisten tekijöiden aiheuttamaa ärsytysihottu-maa. Myös kodin kemikaalit ja puhdistusaineet ja jopa ruo-anlaitossa käytettävät elintarvikkeet voivat olla hyvinkin ihoa ärsyttäviä.

Ihottuma alkaa yleensä ihon kuivumisena ja halkeiluna. Iho kutisee, kirvelee, hilseilee ja punoittaa. Siihen voi tulla rakkuloita ja haavaumia. Pitkään jatkuessaan ihottuma kroo-nistuu, ja iho jäkälöityy ja halkeilee.

– Käsi-ihottuman tärkein ehkäisykeino on käsien suo-jaaminen suojakäsineen avulla. Suojakäsineen alla tulee ol-la puuvillainen aluskäsine, joka vaihdetaan aina kun se li-kaantuu tai kostuu, vaikka muutaman minuutin välein, Säl-linen painotti.

Hoitotyössäkin kädet tulee pestä vain tarpeen vaatiessa, muuten käsidesinfektioaineen käyttö riittää. Emäksiset saip-puat kannattaa vaihtaa hajusteettomiin pesunesteisiin.

Huolellinen kuivaus pesun jälkeen ja perusvoiteella voite-lu riittää useimmiten käsien ihon perushoidoksi päiväsaikaan.

teksti marjo sajantola

super 3• 2011 25

Aivojumppakouluttaja Pirjo Kosonen kertoi käyttävänsä aivojumppaliikkeitä myös lähihoitajan työssään dementia-kodissa. Avustettuna liikuntakyvyttö-mätkin pystyvät jumppaamaan.

– Aivojumppa auttaa keskittymään siihen mitä ollaan tekemässä, mutta auttaa myös havainnoimaan samanai-kaisesti ympäristön tapahtumat. Mi-nun työssäni on tärkeää nähdä ne mo-lemmat, Kosonen kertoi.

Hän vakuutti, että aivojumppa-liikkeillä voi virkistää tai rauhoittaa.

Hoitajat voivat saada itselleen voimaa ja jaksamista työhön ja vapaa-aikaan. Asukkaiden univaikeudet ja ahdistu-neisuus vähenevät, muistisairaiden on huomattu kyenneen orientoitumaan paremmin aikaan ja paikkaan.

Aivojumppaliikkeitä on yhteensä 26, mutta niistä tehdään kerralla vain 2–6 liikettä. Vireyttään saa kohotettua esi-merkiksi hieromalla aivonappeja solis-luiden alapuolella rintalastan molem-min puolin, tekemällä ristikäyntiä ja piirtämällä ilmaan energiakahdeksik-koja kättä silmillä seuraten. Levotonta rauhoittaa lempeä selkäsively kahdek-sikkoa piirtäen..

aivojumppakouluttaja pirjo kosonen

Aivojumpasta energiaa

Helpoilla liikkeillä saa virettä työpäivään tai apua asiak-kaan ahdistukseen.

Yöksi voi levittää hyvin rasvaista perus-voidetta ja laittaa puuvillahansikkaat kä-siin tehostamaan voiteen imeytymistä. Sällinen painotti perusvoiteen merkitys-tä kuivan ihon kosteuttajana myös lää-kevoiteiden alla.

– Rytmitys on muistettava, päällek-käin voiteita ei saa laittaa. Ensin levi-tetään perusvoidetta laajasti vaikka ko-ko vartalolle ja annetaan imeytyä tunti tai pari. Vasta sitten sivellään lääkevoi-de vaurioalueelle.

Vesi ja sauna sallitaan

Sairaanhoitaja Sällinen kertoi, ettei kui-vaihoisenkaan tarvitse välttää peseyty-mistä, sillä sopivan lämmin vesi kos-teuttaa ihoa, huuhtoo pois bakteereja ja pehmittää rupia. Pesuaineena kan-nattaa käyttää pesunestettä, jonka pH on lähellä ihon omaa hieman hapanta pH-arvoa 5.4–5.9. Liian kuumaa vettä ja voimakasta hankaamista on kuiten-kin syytä välttää.

– Jos iho tuntuu kuivalta, voi kokeil-la peseytymistä vähärasvaisella perus-voiteella. Sillä voi pestä myös hiukset. Saunomisesta kysytään usein, mutta si-tä voi harrastaa ihan omien tuntemus-tensa mukaan.

Kuiva iho kannatta myös rasvata pe-rusvoiteella heti vesipesun jälkeen, en-

nen kuin vesi haihtuu iholta koko-naan. Näin voidekin levittyy helpom-min ja kirvelee mahdollisesti vähem-män. Yleensäkin kuivaihoisen on hy-vä rasvata ihonsa pari kertaa päivässä ja käyttää rasvaa reilusti, pari kämme-nellistä kerrallaan. Tulehtuneelle iholle sopivat vähärasvaiset perusvoiteet, kun taas kuiva, krooninen ihottuma-alue kaipaa rasvaista voidetta.

– Hyvä muistisääntö onkin, että ve-tiselle iholle vetistä voidetta, korpulle kaivataan rasvaa.

Sällinen muistutti myös, että iho voi kärsiä hoitoväsymyksestä. Kun iho tottuu voiteeseen, sen teho heikkenee tai voide voi jopa ärsyttää entisestään. Näin voi käydä niin perusvoiteiden kuin lääkevoiteiden kanssa.

– Joskus potilas kokee joutuneen-sa perusvoidekierteeseen, kun mikään määrä voidetta ei tunnu riittävän. Täl-löin voide voi olla väärän tyyppistä, eli liian vähärasvaista, tai potilas tarvitsisi lääkevoiteen.

Ikääntynyt iho

Iän myötä iho ja sen alainen rasvaker-ros ohentuvat, kimmoisuus vähenee ja epidermiksen tyvikalvovyöhyke oike-nee. Ikääntyvää ihoa tulee käsitellä ai-empaa hellemmin. Pesun jälkeen iho

kuivataan taputtelemalla. Kuivumista ja kutinaa voi ehkäistä päivittäisellä pe-rusvoiteen käytöllä. Iän myötä myös ta-lirauhaset vähenevät ja surkastuvat sekä talin koostumus muuttuu.

– Vanhuksen iho palaa myös her-kemmin auringossa, koska melano-syyttien määrä ja pigmentin tuottoky-ky heikkenevät iän myötä. Iän karttu-essa myös erilaiset ihomuutokset sekä -syövät lisääntyvät, Sällinen muistut-ti..

sairaanhoitaja sanna sällinen

teksti marjo sajantola

ju

kk

a j

är

ve

lä

ju

kk

a j

är

ve

lä

26 super 3• 2011

Opintopäivät 2011Ajankohtaisia ajatuksia ammatillisten opintopäivien tarjonnasta

Alkoholiriippuvuus on suomalaisten kansansairaus ja työikäisen väestön ylei-sin kuolinsyy. Yli puoli miljoonaa suo-malaista kuluttaa liikaa alkoholia. Yk-sittäisenä kuolinsyynä alkoholi on jo ohittanut miesten keuhko- ja naisten rintasyövän. Merkittävintä juomakult-tuurin muutos on ollut naisten keskuu-dessa, sillä naisten alkoholin käyttö on kuusinkertaistunut neljässä vuosikym-menessä. Alkoholin ongelmakäyttö johtaa ennen pitkää terveydellisiin hait-toihin ja jouduttaa alkoholistin kuole-maa kymmenellä vuodella.

Pekka Salmelan mukaan ihmisellä ei

Alkoholin käyttö arkipäiväistyyteksti sonja kähkönen

Ihminen kieltää alkoho-liongelmansa, koska hän häpeää omaa hallitsemat-tomuuttaan, totesi yli-lääkäri Pekka Salmela opintopäivillä.

ole elintä, johon alkoholi ei vaikuttai-si. Lohdullista on kuitenkin se, että eli-mistö usein toipuu alkoholisairauksista.

– Monet ihmiset ovat sitä mieltä, et-tei tätä kannata lopettaa, koska peli on jo pelattu. Vähentäminen kannattaa kuitenkin aina, Salmela totesi.

Suuret ikäluokat vaarassa

Alkoholiriippuvaisista 60–70 prosent-tia on työelämässä. Suomalaiset ovat perinteisesti ajatelleet, että juoppo saa olla, kunhan työnsä hoitaa. Työ on siis pitänyt monen ihmisen alkoholin käytön kurissa, kun juominen on ra-joittunut vapaa-aikaan. Pekka Salme-lan mukaan pommi pamahtaa muuta-man vuoden sisällä, kun suuret ikäluo-kat eläiköityvät.

Salmela pitää merkittävänä yhteis-kunnallisena muutoksena alkoholin käytön arkipäiväistymistä. Alkoholi on tullut koteihin. Juominen on tapa viet-

tää aikaa ja tapa pitää parisuhde kasassa.– Aiemmin alkoholia juotiin, kun sil-

lä juhlistettiin jotakin. Mutta nyt kun jotain juhlistetaan, juodaan vain toisen merkkistä viinaa, Salmela näpäytti.

Hänen mukaansa vaara piilee siinä, että juomisen arkipäiväistyessä ihmi-set eivät huomaa tekevänsä terveydel-leen haittaa.

Alkoholin riskikuluttaminen voi vielä olla valinta ja elämäntapa. Kun ongelmakäyttäjä jää alkoholista riip-puvaiseksi, puhutaan jo sairaudesta. Silloin aivoissa on tapahtunut sellai-sia pysyviä muutoksia, joiden seurauk-sena ihmisen on vaikea hallita alkoho-lin käyttöään.

– Alkoholistin melkeinpä ainoita kei-noja selvitä elämässä on totaali raittius. Ihminen, jolla on alkoholiriippuvuus, joutuu tavalla tai toisella vartioimaan itseään koko elämänsä ajan.

Riippuvainen kieltää ongelmansa

Alkoholiriippuvainen ihminen kieltää tyypillisesti ongelmansa ja vähättelee juomistaan. Ongelmasta puhumisen hän kokee loukkaavana.

– Alkoholiongelma pääsee usein ete-

ju

kk

a j

är

ve

lä

super 3• 2011 27

Hoitaja saattaa olla ensimmäinen ih-minen, jonka itsemurhaa yrittänyt tai tämän omaiset kohtaavat. Kumpi aset-taa hoitajalle suuremmat odotukset: muut vai hoitaja itse? Todennäköisesti hoitaja itse, totesi Karl-Magnus Spiik opintopäivillä.

– Kun teemme työtä, kannamme vas-tuun, että se hoidetaan hyvin. Laitam-me itse riman usein turhan korkealle.

Henkistä painetta syntyy, kun jou-tuu tilanteeseen, johon osaaminen ja kokemus eivät riitä. Spiikin mukaan silloin on tärkeää, että hoitaja muistaa oman tehtävänsä ja pysyy siinä. Vaikka vaikeissa tilanteissa toimimista ei voi varsinaisesti opetella, voi kokemuksia aina vaihtaa. Hoitajan apuna voivat ol-la tukiverkosto ja työpaikan tilaisuudet, joissa keskustellaan avoimesti, vaihde-taan käsityksiä ja puretaan omaa riittä-mättömyyden tunnetta. Henkinen kas-vu rakentaa hoitajan ammattiroolia, jon- ka turvin hän voi työssään toimia.

Tuska muuttaa ihmistä

Karl-Magnus Spiik on kokenut oman tyttärensä itsemurhan. Hän puhui opintopäivillä kokemuksistaan itse-

murhan tehneen isänä, heikkona ja vahvana ihmisenä.

– Silloin, kun tällaisen tilanteen koh-taa, joutuu kohtaamaan itsensä hyvin-kin rajusti, Spiik kertoi.

Kuoleman kohtaaminen ravistelee ihmisen jokaista solua.

– Karmein kysymys on miksi, miksi, miksi? Mikä on minun osuuteni, mitä minun olisi pitänyt tehdä toisin?

Kivun ollessa suuri, on luonnollista, että ihminen sulkee surun itsensä ulko-puolelle. Spiik päätti itse tehdä toisin ja lähti surua kohti. Häntä auttoi kaik-kien tunteiden hyväksyminen ja näyt-täminen.

Tuska pakottaa ihmisen muutok-seen. Spiikin mukaan ihminen oppii usein enemmän kymmenestä tuskan päivästä kuin kymmenen kuukauden tyytyväisyydestä.

– Fyysisesti olen sama ihminen, mut-ta henkisesti en ole enää sama kuin en-nen Camillan kuolemaa.

Hoitajan tuki voi olla hiljaista

Surevan ihmisen kohtaava lähi- tai pe-rushoitaja on haasteen edessä. Hoitaja ei ole terapeutti, eikä hänen tarvitse sitä olla. Karl-Magnus Spiikin mukaan su-rutilanteessa tukevan hoitajan ei kanna-ta tehdä omia johtopäätöksiä tai tarjo-ta surevalle omia neuvoja. Sureva ihmi-nen voi kokea loukkaavana myös sen, että hänen kohtaamansa ihminen ker-too tietävänsä, miltä surevasta tuntuu.

– Ei hän voi tietää, Spiik totesi.Ihmisellä voi olla tarve käydä läpi lä-

heisen kuoleman myötä syntyvät syyl-lisyyden tunteensa. Silloin ympäröivi-

Kuoleman kohtaamista ei voi harjoitella

Surevan ihmisen kohdates-saan hoitajan ei pidä olla terapeutti. Karl-Magnus Spiikin mukaan tärkeintä on olla tukeva, rohkaiseva ja lohduttava kanssaihminen.

en ihmisten ei pitäisi näitä tunteita tu-kahduttaa.

– Ihmiset tarkoittavat hyvää, mutta vaikutus onkin aivan vääränlainen.

Spiik toivoi, ettei suruun asennoidu-ta projektina, joka loppuu tietyn ajan kuluttua ja jonka käsittelemisen jälkeen siitä ei ole enää haittaa muille. Tällai-nen asennoituminen kertoo, miten vai-kea ihmisten on kestää keskuudessaan surevaa yksilöä.

Tärkeää on myös olla kaunistelemat-ta asioita. Ihminen tarvitsee faktatietoa siitä, mitä on oikeasti tapahtunut, jot-ta hän voi jatkaa elämässään eteenpäin.

– Jos hoitajalla ei ole mitään tärkeää sanottavaa, voi olla vain läsnä. Suruti-lanteessa jokainen ihminen voi olla am-mattiauttaja vain olemalla lähellä..

karl-magnus spiik, liikkeenjohdon konsultti, ekonomi

teksti sonja kähkönen

nemään pitkälle, koska niin sanottu varhaispuuttuminen ei onnistu, Pekka Salmela totesi.

Kieltämismekanismin takana on hä-peän ja syyllisyyden tunne. Alkoholis-tin on vaikea nöyrtyä ja tunnustaa, et-tei hän hallitse omaa elämäänsä.

Usein puhutaan siitä, ettei alkoho-

liongelmasta selviä muuten kuin tule-malla uskoon tai löytämällä uuden puo-lison. Salmelan mukaan ajatuksen taus-talla vallitseva psykologia on yksinker-tainen. Siihen perustuu ajatus armah-tamisesta.

– Ihminen kokee tulevansa hyväksy-tyksi sellaisena kuin hän on. Siitä alkaa

paraneminen.Salmela muistutti, että harva ihmi-

nen on loppujen lopuksi vihainen sii-tä, että ongelmaan on puututtu, vaik-ka ensireaktio saattaa olla kielteinen..

ylilääkäri pekka salmela, tampereen a-klinikkatoimi

ju

kk

a j

är

ve

lä

28 super 3• 2011

Opintopäivät 2011Ajankohtaisia ajatuksia ammatillisten opintopäivien tarjonnasta

Kuolevan hoitaminen ja kuoleman kohtaaminen vievät hoita-jan voimia, mutta ovat samalla inhimillisiä työtilanteita. Opin-topäivillä kolme luentoa käsitteli saattohoitoa ja kuolemaa.

Suomessa tarvitsee vuosittain saattohoitoa arviolta 15 000 potilasta. Viime vuosikymmeninä saattohoidosta on annet-tu monenlaisia suosituksia, viimeksi viime kesänä sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi uudet saattohoitosuositukset. Saat-tohoidon keskeisiä tavoitteita ovat aina olleet ihmisen kun-nioittaminen, kärsimysten lievittäminen sekä moniin henki-siin ja fyysisiin tarpeisiin vastaaminen elämästä luopumisen hetkellä. Omaisia ja läheisiäkään ei saattohoidossa unohdeta.

– On erittäin tärkeä muistaa, että jokainen elää kuolin-hetkeensä asti, saattohoitoalaa tutkinut sairaanhoitaja Han-na Hävölä sanoi.

Hoitajalla on erityisvelvoite viimeisten hetkien aikana.– Hoitajan yksi tehtävä on olla korvana, läsnä. Hän voi olla

myös tulkkina lääkärin ehkä vaikeaselkoisille sanoille.Useimmat saattohoitopotilaat ja omaisetkin arvostavat

hoitohenkilökunnan rehellisyyttä sairaus- ja kuolemakysy-myksissä. Tärkeintä on usein tapa, miten asiat kerrotaan. Täl-löin myös hoitaja pääsee syvälle kokemisen perimmäisiin il-miöihin, mikä on palkitsevaa työnteon kannalta. Lämmin ja läheinen ilmaisu on suuri lohtu tai ainakin se tyydyttää poti-lasta ja omaisia. Pahimpana vaihtoehtona on ovenraosta kii-reessä huikattu lause tyyliin ”se on nyt sitten lähtö edessä”.

Saattohoidossa tärkeää on asioiden ennakointi. Hoitohen-kilökunnan pitää olla valmis nopeisiin käänteisiin. Potilas voi esimerkiksi haluta kotiin kuolemaan tai kotoa pois aivan vii-me päivikseen. Hoitoa on koko ajan arvioitava. Lopullinen hoidon toteutuminen on aina potilaan, omaisten ja moni-ammatillisen hoitotyöryhmän tulos.

Suomessa toimii saattohoitokoteja neljällä paikkakunnal-la. Hävölä muistutti, että saattohoidon pääpaino on kuiten-kin perusterveydenhuollossa.

– Tarvitsemme saattohoitoon koulutettua henkilökun-

teksti jukka järvelä

Kuoleman kynnyksellä voi vielä tehdä paljon

Jokainen ansaitsee tukea ja toivoa elä-mänsä viime metreillä. Jokaisella on oikeus myös hyvään kuolemaan kulttuuritaustasta riippumatta.

ju

kk

a j

är

ve

lä

super 3• 2011 29

taa kaikkialle terveydenhuoltojärjestel-määmme, ei ainoastaan saattohoitoon erikoistuneisiin pienyksiköihin, jotta hyvän saattohoidon yhdenvertaisuus voidaan taata.

Jotta perushenkilökunnalta voidaan edellyttää hyvän saattohoidon vaatimaa uskallusta, avoimuutta ja rehellisyyttä, sitä on koulutettava. Hävölän mukaan henkilökunta toivoo usein alan koulu-tusta, koska se haluaa tehdä työnsä hy-vin. Organisaatiotasolla tilanne ei ole aivan yhtä hyvä: vain noin puolella tut-kituista sairaanhoitopiireistä ja suurista kaupungeista oli kyselyn mukaan val-miina saattohoitosuunnitelma.

Hoitaja herättää toivon

Yksi hoitajan perustehtävistä on kuole-van potilaan toivon ylläpitäminen. Sii-hen on monia keinoja. Muun muassa kuolevia lapsia ja parantumattomas-ti sairaita hoitanut dosentti Jari Kylmä on perehtynyt toivoon.

– Toivoa on aina olemassa, mutta se voi olla piilossa. Tällöin hoitaja voi auttaa toivon herättämisessä. Hoitajan eettinen velvollisuus on herättää toivoa, sillä se suojaa ihmistä. Ei ole olemassa tutkimusta, jonka mukaan toivosta oli-si haittaa.

Toivo kytkeytyy elämäämme, ter-veyteemme, sairauteemme ja hoitami-seenkin. Laajimmillaan se on osa ole-mustamme. Toivo on sekä yleinen elä-mänvoima että yksittäinen toive.

Vaikka toivo on kaikessa hoitami-sessa tärkeää, käsitettä ei voi määritellä tarkasti. Toivoa kuitenkin voi ylläpitää moni keinoin. Myönteisyys, huumo-ri, päättäväisyys, rohkeus ja levollisuus voivat auttaa. Hoitaja voi herättää po-sitiivisia ajatuksia ja myönteisiä muis-toja. Symbolisen perinnön jättäminen, oireiden hallinta ja luottamus hoitoon lisäävät potilaan toivoa elon viimeisinä hetkinä. Tuttu ympäristö, uskonnolli-suus ja tarkoituksen etsiminen autta-vat monia.

Kylmä korosti ihmisarvon ja yksilöl-lisyyden merkitystä, mutta antoi myös yllättävän mahdollisuuden:

– Ajatukset saa joskus kääntää pois päältä, jotta ei tarvitse koko ajan mie-tiskellä ikäviä asioita.

Kuoleman lähestyessä on normaalia, että toivon ja toivottomuuden tunteet vaihtelevat. Eristys laitokseen tai hoi-tohuoneeseen sinänsä vie jo toivoa ja

kontrollin tunnetta elämästä.– Hoitaja voi keskittyä elämään;

asettamaan potilaalle pikkutavoitteita, merkityksellisiä sellaisia.

Hoitajan on muistettava, että saman-laiset toivon ja toivottomuuden vaihte-lut koskevat potilaan lisäksi hänen lä-heisiään ja niihinkin tulee reagoida.

Kunnioita kaikkia

Mielenterveys- ja päihdetyötä tekevä lähihoitaja Juha Soivio on opiskellut myös kulttuuritutkimusta. Hän on pe-rehtynyt kuoleman kulttuurisiin perin-teisiin ja rituaaleihin.

Eri kulttuureissa kuolemaan liittyvät tapahtumat kohdataan eri tavoin. Mei-dän eurooppalaisessa nykyajattelussam-me kuolema on äärimmillään vain lää-ketieteen epäonnistumista ja kuolemi-nen voidaan kieltää kokonaan tai unoh-taa pelkäksi tekniseksi yksityisasiaksi.

Soivio korosti, että kuolemassa ovat aina mukana tunteet, sosiaalisuus ja moraali. Uskonnot antavat erilaisia

vaihtoehtoja elämän ja kuoleman ku-vioon. Joillekin elämä on ikuista kier-tokulkua, joillekin elämä jatkuu toises-sa muodossa.

– Vaikka kulttuuristen erojen ym-märtäminen on tärkeä osa hyvää saat-tohoitotyötä, hoitotyössä kulttuurinen osaaminen ei edellytä tarkkaa toisen us-konnon tai kulttuurin tuntemista.

Kulttuurinen hoitaminen onnistuu parhaiten, kun hoitaja kunnioittaa po-tilasta. Liiallinen kulttuurierojen koros-taminen ja teennäinen ystävällisyys voi-vat estää välittävän läsnäolon synnyn.

Hyvä hoitaja on kiinnostunut poti-laasta ja herkkä havaitsemaan autetta-valle merkityksellisiä asioita.

– Potilas on ainutkertainen, ei vain ryhmänsä edustaja. Kysy häneltä hä-nen omasta elämästään, älä kulttuuris-ta yleensä, sillä tähän kysymykseen on vaikeampi vastata..

sairaanhoitaja hanna hävölä

erikoissairaanhoitaja, dosentti jari kylmä

lähihoitaja juha soivio

30 super 3• 2011

Vanhustyön palkinnotHaminaan ja Rovaniemelle

Lähihoitaja Sanna Kujala ja perushoitaja Teija Toikka Haminasta sekä lähihoitajat Johanna Jolanki ja Marita Torvinen Rovaniemeltä arvos-tavat työpaikkojensa yhteishenkeä. Keskellä palkinnot jakanut La Carita -säätiön edustaja, terveystieteiden tohtori Sirpa Salin.

teksti ja kuva jukka järvelä

SuPerin opintopäivillä jaettiin kaksi 1500 euron palkin-toa hyvää vanhustyötä tehneelle työyhteisölle. Nämä perinteiset La Carita -säätiön tunnustukset menivät Rovaniemelle ja Haminaan.

Palvelutalo Saarenkodin ja dementiaryhmäkoti Kotipihlajan henkilökunta Rovaniemen Saarenkylästä sekä Kymen Hoito- ja Kuntoutuskeskuksen dementiayksikkö Muistolan henkilö-kunta Haminasta ovat tehneet hyvää työtä vanhustenhoidos-sa. La Carita säätiö valitsi heidät palkinnon saajiksi peräti 31 hakijan joukosta. Palkinto on jaettu vuodesta 2002. Hakijoi-ta oli nyt ennätysmäärä. Palkinnot myöntävä La Carita -sää-tiö tukee tieteellistä gerontologista tutkimusta ja vanhustyön suorittajatason tekemää työtä.

Taidetta ja ulkoilua

Rovaniemellä palvelutalo Saarenkodissa ja dementiaryhmäko-ti Kotipihlajassa on innostunut ja pysyvä henkilökunta, joka on kehittänyt vanhustenhoitoa esimerkiksi taiteen keinoin. Vanhukset ovat pitäneet näyttelyitä ja maalanneet muun mu-assa pelkojaan tauluiksi.

Paikan pihaa on remontoitu vanhusten ehdoilla, eli turval-lisuus ja liikkumisen vapaus on otettu huomioon. Aidatussa pihassa on maitolaituri, kasvimaa ja marjapensaita.

Henkilökunta voi käyttää osaamistaan, sitä koulutetaan ja jaksamista tuetaan työkierrolla, työvuorosuunnittelulla, ke-hittämispäivillä sekä yhteisellä vapaa-ajan vietolla.

– Meistä itse kukin saa antaa työpanoksensa vahvuuksien-sa ja osaamisalueensa mukaan. Tarvitaan avoimuutta, uskal-lusta, itseensä uskomista. Meissä kaikissa on kykyä johonkin! lähihoitaja Marita Torvinen sanoo.

Torvinen kiittää yksikön johtajaa Jarmo Paloa siitä, että hän luonut mahdollisuuden kehittää vanhustyötä ja henkilö-kuntaa vanhustyön ammattilaisina.

Palkintorahat rovaniemeläiset aikovat käyttää työyhteisön-sä virkistäytymiseen ja työkyvyn yläpitämiseen.

Saattohoitotietoa muillekin

Haminalaisessa dementiakoti Muistolassa on kehitetty erityi-sesti muistisairaan vanhuksen saattohoitoa. Siellä tutut hoi-tajat hoitavat vanhuksen loppuun asti kodinomaisessa ym-päristössä.

Saattohoidossa oleva saa oman huoneen ja toimivan ki-vunhoidon. Omaisille annettaan mahdollisuus yöpyä poti-laan luona tai vierashuoneessa. Hoitoon osallistuvat moniam-matillisen tiimin lisäksi myös omaiset. Osaston saattohoitoa voi verrata tehostettuun hoitoon ilman tehohoitoa. Työyhtei-sössä on salliva ilmapiiri. Dementiakoti on tuonut hyviä käy-täntöjään muidenkin tietoisuuteen. Yksi hoitaja on käynyt luennoimassa muistisairaan saattohoidosta. Käytännöistä on tuotettu myös kirjallista materiaalia.

– Olemme hyvin otettuja tästä tunnustuspalkkiosta. Se antaa taas puhtia kehittää jatkossakin hoitotyötämme. Palkkiosum- man käytämme henkilökunnan jaksamiseen ja virkistykseen..

super 3• 2011 31

Miksi C:tä?

Jo 1700-luvulla tiedettiin, että sitruu-nat ja appelsiinit ehkäisevät merimie-hillä keripukkia. Sitrushedelmien vai-kuttava aineosa tunnistettiin kuiten-kin vasta 1928. Aine nimettiin C-vi-tamiiniksi, koska se oli kolmas elintär-keä yhdiste, joka löydettiin A- ja B-vita-miineiksi nimettyjen aineiden jälkeen.

Vaikeaa puutosta eli keripukkia ei Suomessa enää esiinny. Elimistö tarvit-see kuitenkin C-vitamiinia eli askorbii-nihappoa moniin tärkeisiin aineenvaih-duntatapahtumiin. Vitamiini on välttä-mätön esimerkiksi kollageenin ja eräi-den hormonien muodostumisessa. Kol-lageeni on tärkeä valkuaisaine sideku-doksessa, joka tukee elimistön muita kudoksia ja elimiä.

C-vitamiini toimii myös antioksi-danttina. Se reagoi soluissa epävakai-den happimolekyylien eli vapaiden ra-dikaalien kanssa muuttaen ne vaarat-tomaan muotoon. Yleensä nämä reak-tiot hoituvat luonnostaan, sillä ihmi-sen elimistössä on riittävästi C-vitamii-nia ja muita antioksidantteina toimivia yhdisteitä.

Paljonko C:tä?

Valtion ravitsemusneuvottelukunta suo- sittaa, että aikuisen pitää saada 75 mil-ligrammaa vitamiinia päivässä. Useim-mat suomalaiset saavatkin sitä riittäväs-

Turvallinen C-vitamiini

ti. Jo pari appelsiinia, annos raakaa pap-rikaa tai kaalia riittää tyydyttämään tar-peen. Pitkäkestoisia tauteja sairastavat, laitoshoidossa olevat taikka liian vähän tai yksipuolisesti syövät ihmiset saatta-vat tarvita ylimääräistä vitamiinia ra-vintolisänä.

Yli 60 vuotta on keskusteltu siitä, vaikuttaako C-vitamiini nuhakuumee-seen. 1970-luvulla esitettiin, että yksi

gramma eli 1000 milligrammaa päiväs-sä estää nuhakuumeita ja lievittää nii-den oireita. Myöhemmissä tutkimuk-sissa ei ole todettu, että vitamiini es-täisi nuhakuumetta, mutta suuret an-nokset saattavat hieman lyhentää fluns-san kestoa.

C-vitamiinilla on väitetty olevan merkitystä syövän ehkäisyssä. Ihmisil-lä, jotka saavat ravinnosta runsaasti C-vitamiinia, on todettu vähemmän syö-pätauteja kuin vitamiiniköyhää ravin-toa syövillä. Sen sijaan ihmisille, jot-ka ovat käyttäneet päivittäin 500 milli-grammaa vitamiinia sisältäviä ravinto-lisiä, syöpiä on ilmaantunut yhtä usein kuin ravintolisiä käyttämättömille.

Mistä C:tä?

Tuoreissa hedelmissä, marjoissa ja kas-viksissa on runsaasti C-vitamiinia. Vi-tamiini imeytyy hyvin, mutta tuhoutuu herkästi esimerkiksi vihanneksia keitet-täessä.

Eräät nuhakuumeen oireiden lievit-tämiseen tarkoitetut lääkkeet sisältävät ibuprofeiinin tai muun tulehduskipu-lääkkeen lisäksi 30–300 mikrogram-maa C-vitamiinia tabletissa. Vitamii-nin käyttö flunssalääkkeissä on kuiten-kin tieteellisesti hataralla pohjalla eikä se lisää lääkkeen tehoa.

Entä turvallisuus?

C-vitamiini ei varastoidu elimistöön ja on usean grammankin annoksina tur-vallinen. Suuret 4–10 gramman annok-set päivässä saattavat aiheuttaa vatsavai-voja ja ripulia. Lisäksi ne saattavat hei-kentää syövän hoidossa käytettävien so-lunsalpaajien tehoa..

Talven flunssakautena kuuli jälleen juttuja C-vitamiinin ihmeellisyy-destä. Yksi ei sairastunut, koska otti aamuisin C-vitamiinia ja toisen nuhakuume parani C-poretabletin ansiosta.

anna-liisa enkovaaralääkäri, tietokirjailija

i ng r a m

32 super 3• 2011

Tampereella puhuttiinlehmistä ja ihmisistäteksti ja kuvat leena lindroos

SuPerin vaalipaneeli Tampereella kokosi yhteen kuutisenkymmentä sanavalmista keskustelijaa helmi-kuun puolivälissä Pantin auditori-oon. Hyvää osanottoa pohjusti oma ilmoittelu ja paneelipäivän Iltaleh-den uutisointi, jonka mukaan SuPer vertaa vanhuksia nautakarjaan ja vaatii ulkoilutusdirektiiviä.

SuPerin järjestämiin vaalipaneeleihin on kutsuttu neljän kannatusmittauksia johtavan puolueen edustajat. Tampereella he olivat Kimmo Sasi kokoomuksesta, Lea Mäkipää perussuomalaisista, Jukka Gustafsson sosiaalidemokraateista ja Mikko Alatalo keskustasta.

– EU:n direktiivin mukaan eläimille pi-tää taata ulkoilumahdollisuus 60 päivä-nä vuodessa. Suomen vanhustenhoito-laitoksissa on suuri joukko ihmisiä, jot-ka eivät ole päässeet ulkoilemaan vuosi-kausiin. Tällä perusteella me vaadimme vanhuksille riittävästi hoitohenkilökun-taa ja omaa ulkoilutusdirektiiviä, tote-si vaalipaneelin vetäjä, SuPerin järjestö-päällikkö Raija Moilanen myös vaaliti-

laisuudessa:– Kaiken huipuksi sama AVI valvoo

sekä eläinten että vanhusten oloja. Eh-kä meillä on syytä käynnistellä yhteis-työtä maatalousministerin kanssa, joka on onnistunut hyvin eläinten oikeuksi-en ajajana, Moilanen jatkoi.

Iltalehden päivän kyselyyn 16. hel-mikuuta vastanneista 98 prosenttia oli sitä mieltä, että vanhusten ulkoilumah-dollisuuksista tulisi säätää laissa.

Vajaakuntoistenkin työpanos käyttöön

Paneelikeskustelun teemat käsitteli-vät keinoja, joilla kestävyysvaje saa-daan täytettyä ja vanheneva kansa hy-vin hoidettua. Miten työssä viihdytään ja jaksetaan tehdä sitä nykyistä pidem-

pään. Ja mitä muuten maan menosta ajatellaan.

Perussuomalaisten edustaja Lea Mä-kipää totesi, että tuloverotusta ei enää voida keventää. Sosiaali- ja terveysalaa käsiteltäessä ei hänen mukaansa tulisi aina puhua rahasta vaan siitä, millä ar-voilla ihmisiä hoidetaan. Suomessa tu-lisi saada kaikkien, myös työttömien ja vajaakuntoisten työpanos käyttöön, sil-lä aina toimettomuutta parempi vaih-toehto on tehdä työtä – ei kuitenkaan nälkäpalkalla vaan myös ansio kuuluu kaikille. Eläkeiän nostolle Lea Mäki-pää sanoi tiukasti ei, ja oli valmis leik-kaamaan vaikka kehitysyhteistyövarois-ta oman maan hyväksi. Eläkeläisten os-tovoimaa on syytä korjata, ja pienim-mästä päästä on lähdettävä korjaamaan.

Sosiaalidemokraattien Jukka Gus-

super 3• 2011 33

Tulevat paneelit

SuPerin järjestämiä vaalitilaisuuk-sia on tämän lehden ilmestymisen jälkeen vielä seitsemän. Tilaisuudet alkavat kello 17.30 ja päättyvät kel-lo 20. Paikkakunnat ovat:8.3. Kotka, Sokos Hotel Seurahuone9.3. Turku, Hamburger Börs15.3. Hämeenlinna, Sokos Hotel Vaakuna16.3. Oulu, Holiday Inn23.3. Kuopio, Sokos Hotel Puijonsarvi30.3. Joensuu, Sokos Hotel Kimmel30.3. Jyväskylä, Sokos Hotel Alexandra

Vasemmistonuorten edustaja Jouni Siren tähdensi yleisöpuheen-vuorossaan, että jo nykyisillä vanhustenhoidon asetuksilla pärjät-täisiin pitkälle, jos kunnat ja kuntayhtymät vain noudattaisivat niitä.

tafsson kehotti tarkastelemaan kestä-vyysvajetta ihan toisessa mittakaavas-sa kuin nyt tehdään, kahdeksan vuo-den tai jopa sitä pidemmällä sihdillä. Sitä on mahdollista paikata pääomave-rotusta kiristämällä ja sen muuttamisel-la progressiiviseksi sekä tukiviidakkoa karsimalla. Gustafssonia harmittaa kan-saneläkemaksun poisto yrityksiltä ja sen korvaaminen muilla, esimerkiksi ener-giaverolla. Vanhusten asioiden hoitami-nen ei onnistu asetuksella vaan siihen tarvitaan laki. Nykyinen 63–68 vuo-den eläkeikä on hyvä. Terveyspalveluis-sa yksityistä sektoria tarvitaan julkisen rinnalla, mutta terveysbisnestä ei tule tukea veronmaksajien rahoilla.

Ne maksavat, joilla on varaa maksaa

Keskustan Mikko Alatalo otti esiin työviihtyvyyden ja sosiaali- ja terveys-alan alhaisen eläköitymisiän. Hän pe-räänkuulutti myös alan työn arvostuk-sen nostamista. Kuntien yhdistäminen ei Alatalon mukaan ole ratkaisu on-gelmiin, hänen mukaansa monet pie-net kunnat toimivat tehokkaasti. Pie-niä yksityisiä yrityksiä ei tulisi verot-taa raskaasti ja esimerkiksi jo promil-len pörssivero toisi huomattavaa tuot-toa valtiolle. Välillisten verojen katto on Alatalon mukaan jo tullut vastaan, joten niiden täytyy maksaa enemmän,

joilla on siihen varaa. Hän oli huo-lissaan myös periytyvästä köyhyydes-tä, mahdollisesta kadotetun nuorison luokasta: haaste on, miten köyhyyden ketju katkaistaan.

Kokoomuksen Kimmo Sasi totesi, että valtiontalouden saattamiseksi ta-sapainoon ihmisten on oltava nykyis-tä pidempään töissä: aloitetaan aikai-semmin ja jatketaan nykyistä pidem-pään. Säästöjä tarvitaan ja kuntien yh-distäminen on yksi tapa saada niitä ai-kaan, ei kuitenkaan pakolla vaan vapaa-ehtoisesti. Verotus on kynnyskysymys

ja sitä ei saa nostaa. Työviihtyvyyteen tulee kiinnittää huomiota, Suomessa se ei ole hyvä. Sasin mukaan menesty-vistä yrityksistä tulee pitää hyvää huol-ta. Terveydenhuollon toimivuus on tär-keää, jos on järkevää ulkoistaa, niin ul-koistetaan, myös monikanavaisuus toi-mii hyvin. Yksityissektorilla työelämän henki on Sasin mukaan usein parempi kuin julkisella sektorilla. Huolta aiheut- taa kuitenkin yksityisen omistuksen va-luminen pois Suomesta.

Salkut jakoon panelistien kesken

Jos seuraavassa hallituksessa istuisivat panelistien puolueet ja ministerin sal-kut jaettaisiin toinen toisille, tampere-laiset jakaisivat ne näin:

Mikko Alatalo arvioi, että Jukka Gustafsson voisi olla mikä ministeri tahansa, etenkin työministeri tai so-siaali- ja terveysministeri. Jukka Gus-tafsson taas ehdottaisi Mikko Alata-lolle liikenne- ja viestintäministerin tai kulttuuriministerin salkkua. Lea Mäkipää sanoi, että Kimmo Sasi oli-si omiaan toimimaan sosiaali- ja ter-veysministerinä ja Kimmo Sasin mie-lestä Lea Mäkipää hallitsisi sosiaali- ja terveysministerin tai elinkeinominis-terin tehtävät. Jo tästä porukasta tar-jolle löytyi siis kolme sosiaali- ja ter-veysministeriä..

Liisa Lööt vaati tiukasti eläkkeiden sitomista indeksiin. Löötiä kuunteli vaalipaneelin vetäjä, SuPerin järjestöpäällikkö Raija Moi-lanen.

34 super 3• 2011

LukijaltaKommentteja, kehuja, haukkuja

Tunnustusta uusille ammattilaisille

Kiitos SuPerille siitä, että olette ottaneet mukaan tärkeän po-rukan, nimittäin jalkojenhoidon ammattitutkinnon suorit-taneet. Olen lähihoitajaksi vuonna 1998 valmistunut ja jal-kojenhoidon ammattitutkinnon suorittanut jäsen. Huomaan outoja verotus- ja työepäkohtia erikoisalan puitteissa.

Lähihoitajakoulutus on antanut erittäin hyvän pohjan toi-mia jalkojen asiantuntijana ja hoitajana. Me uudet jalkojen hoitotyötä tekevät emme kuitenkaan ole tunnustettu ja hy-väksytty ammattiryhmä esimerkiksi diabetesjalkojen hoitoon.

Lähihoitajana diabetes on tullut enemmän kuin tutuksi, ja hoitotyön kokemus on antanut ison tietomäärän, joka hyö-dyttää esimerkiksi diabeetikon jalkojen tutkimisessa ja riski-luokituksen tekemisessä. Verotuksellisesti me teemme arvon-lisäverovelvollista työtä, joka siis tarkoittaa sitä, että joko jal-kojen hoito maksaa asiakkaalle enemmän tai sitten me uu-det koulutuksen saaneet maksamme arvonlisäveron omasta pussista, jos haluamme tarjota tasavertaista ja kohtuuhintais-ta jalkojen hoitoa.

Jokaisen hoitoalan ihmisen pitää saada mahdollisuus oman työn kehittämiseen, lisäkoulutuksiin ja työllistymiseen esi-merkiksi yrittäjänä riippumatta siitä, onko rekisteröitynyt vai-ko ei. Asiakkaiden etu on ennen kaikkea saada hyvää, laadu-kasta ja tutkimustietoon pohjautuvaa jalkojen hoitoa.

Hoitoalalla työskentelevät varmasti kiistattomasti ovat si-tä mieltä, että jalkojen hyvinvointi on ennaltaehkäisevää ter-veydenhoitoa sekä ihmisen kokonaisterveyteen vaikuttava asia. Sairaudet, vammat ja toimintakyvyn heikkeneminen ovat yleisimpiä syitä hakeutua jalkojenhoidon ammattilai-sen luokse.

yhden vaiko kahden jalan hoitaja?

Kiitos hyvälle esimiehelle

Valmistuin vuonna 1973 apuhoitajaksi ja pääsin yliopistol-liseen keskussairaalaan töihin. Sain vakituisen paikan, josta luovuin, kun jäin hoitamaan lapsia kotiin. Kaupunki, jossa asuin, oli ja on hyvin ikärasistinen. Kuulin jo 34-vuotiaana, että virkoihin palkataan nuorempia ja viimeisimmän tiedon haltijoita. Minä kelpasin tekemään sijaisuuksia palkallisien hoitovapaiden ynnä muiden aikana. Olin kuulemma kuiten-kin hyvä työntekijä, koska pystyin lähtemään lyhyellä varoi-tusajalla töihin ja joustin.

Joustin loputtomiin. Täytin 40 vuotta. Silloin en enää pääs-syt haastatteluihin, puhumattakaan 50-vuotiaana. Kuulin kui-tenkin jatkuvasti olevani todella luotettava työntekijä. Hyvä niin, vaikka paikat menivät alle kolmikymppisille.

Sitten elämäni sai aivan uuden suunnan ja muutin uudel-le paikkakunnalle. Sain heti sijaisuuksia ja kolmen kuukau-den jälkeen pitkän sijaisuuden, joka nyt, kestettyään kolme ja puoli vuotta, muuttui vakinaiseksi.

Esimieheni on aivan ihana, keväällä eläkkeelle jäävä osas-tonhoitaja, joka on jaksanut kannustaa ja kehua toimiston työn tärkeyttä ja toimivuutta. Meitä on toimistossa vastaan-ottoavustaja ja kaksi perushoitajaa. Minä ja toinen, kolme

Suosittelen vuorotteluvapaata

Olen ollut superilainen perushoitaja yli 30 vuotta. Työelämää minulla on edessäkin vielä lähes 10 vuotta ennen eläkkeelle jäämistä, joten päätin jäädä vuorotteluvapaalle. Menin ensin työvoimatoimistoon, sieltä sain ohjeet ja tarvittavat lomak-keet. Vapaan saaminen edellytti omaa aktiivisuutta ja myös liitosta saadut neuvot tulivat tarpeeseen.

Sovimme, että pidän vuorotteluvapaan kahtena puolen vuo-den jaksona. Kun jäin ensimmäiselle vapaan jaksolle, tein sel-laista mitä työssä ollessa en jaksanut enkä ehtinyt, esimerkiksi elämäni ensimmäisen ulkomaan matkan.

Vuorotteluvapaalainen on liiton päivärahalla eli tuloni pu-tosivat, mikä oli minulle haastavaa ja opettavaista. Menot täy-tyi pudottaa tulojen tasolle. Kun tämä jakso päättyi, menin töi-hin reiluksi puoleksi vuodeksi. Se oli taloudellisesti hyvä ratkai-su. Ja kun jäin toiselle vapaajaksolle, tein itselleni budjetin. Si-tä noudattamalla selvisin taloudellisesti hyvin.

Olemme työelämässä liian tiukilla, työ on liian stressaavaa ja vaativaa. Työssä ollessa vapaapäivät ja lomat eivät aina riitä työstä palautumiseen, mikä voi johtaa uupumiseen ja lopulta sairastumiseen. Vapaan jälkeen koin jälleen työn iloa ja töi-hin oli mukava palata. Oli myös ihana huomata kuinka mi-nua oli työpaikalla odotettu.

Tarvitsin tämän vuorotteluvapaan, sen jokaisen päivän. Koin kuin olisin ollut huollossa, huolletaanhan autojakin, miksi ei sitten meitä arjen uurastajia. Suosittelen lämpimäs-ti vuorotteluvapaata, se edistää työssä jaksamista ja vähentää hoitoalan työttömyyttä. Samalla tulee siis kaksi tyytyväistä työntekijää, sillä sijainen saa työtä ja vapaalle jäävä saa levätä ja kerätä voimia. Vuorotteluvapaa myös ennaltaehkäisee sai-raslomia, joten se on työnantajankin etu.

SuPerin työttömyyskassalle lämpimät kiitokset, päiväraha-ni tulivat tililleni säännöllisesti. Ja te valmistuvat lähihoitajat, kannattaa liittyä heti SuPeriin kun valmistutte, jäsenyys kan-taa vuosikymmenien päähän!

kaisa alatarvas, posio

vuotta minua vanhempi perushoitaja, olemme tehneet sijai-suuksia. Olemme kuulleet koko ajan olevamme todella tär-keitä työntekijöitä.

Osastonhoitaja on kertonut jäävänsä vasta sitten hyvin mielin eläkkeelle, kun työtoverini, 61 v. ja minä, kohta 59 v. olemme kumpikin vakituisessa työsuhteessa. Nyt me olemme. Hän on tehnyt asian eteen valtavan työn, koska suunta on ko-ko ajan ollut se, että perus- ja lähihoitajien vakanssit muute-taan sairaan- ja terveydenhoitajan vakansseiksi. Hän on pu-hunut joka kokouksessa meidän puolestamme ja pitänyt puo-liamme. Nyt asia toteutui.

Tällaisia osastonhoitajia ei kasva joka oksalla. En ole koko aikaisemman työurani aikana tavannut ketään toista. Hänen nimensä on Hilkka Luojola.

marja rynö

super 3• 2011 35

Tumpin kolumniTuomo ”Tumppi” Valokainen on lähihoitaja

ja monipuolinen musiikkimies

joo

na

s v

ää

nä

nen

ei kaikki, ja kevättä rintaan. Olin ylelli-sesti kauneushoitolassa, jossa kasvojeni iho kuorittiin ja jalat rapsutettiin kun-toon. No, työstähän nuo jalat ovat kovet-tuneet, sen kaikki naiset tietävät. Miehet eivät taasen myönnä sellaisia sivuseikko-

ja, miehet nukkuvat saappaat jalassa. Kuuntelin keskustelua väkisinkin, sillä hoitohuoneen sermin takana oli kynsistudio ja kampaamo. Oli uskomatonta, mikä kirjo sanoja ryöppysi naisten suusta. Se lauseitten muotoilu ja äänten painot antoi-vat arkiselle tapahtumalle röyhelöt ja nailonit käsiin ja jalkoi-hin. Eräskin nainen kertoi:

– Minä heräsin ihanaan hiljaisuuteen, sillä ukkoni oli läh-tenyt aamuvuoroon, pitkän iltavuoroputken jälkeen. Mä ve-nyttelin lakanoissa ja keittelin siinä sitten kahvit, vain ittelle-ni. Sain rauhassa lukea lehden.

Toisen naisen ääni lisäsi kokeneensa saman, noin viikko sitten. Kuului huokailua ja naurua. Ensimmäinen jumppa-nainen jatkoi:

– Kokeilin muuten sitä uutta foamia suihkussa, ja olin vaan.Ihanaa, kuului huokaus. No joo, arvaa meinasinko unoh-

taa tulla tänne? Kamalaa!Puhe siirtyi tekokynsiin.– Meillä on lilaa, keltaista, punaista, sinistä ja nyt tämä

mustavalkokuvio, joka on ihana ja sopii hiustesi väriin.Vastauksesta en saanut selvää. Erotin kyllä, että joku oli

käynyt Dubaissakin, shoppailemassa.Mietin työtovereitani sairaalassa. He puhuvat kyllä, mutta

usein se rajoittuu vuorotyön kurjuuteen ja ylihoitajan pikku-maisuuteen. Loma on yksi suosittu puheenaihe, samoin bilet-täminen. Aamuisin kahvihetkellä kuulee usein naisten suusta, kuinka he painoivat iltavuorossa yksin puoli tuntia ylitöitä ja kuinka keikkalainen ei ollut perillä osaston tavoista.

Mutta kun keikkalainen on paikalla, ei tällaisia asioita luonnollisestikaan puhuta.

Ettei minua luulla sovinistiksi, voin sanoa mieshoitajista-kin muutamia huomioitani. Monet ovat aamuisin kiukkuisia

ja äreitä, sillä – tuli valvottua kavereitten kanssa lasin ääres-sä. Heidän autonsa teki tenän ja omakotitalon lämminvesi-varaaja teki tenän. Monia mieshoitajia harmittaa hävitty säh-lymatsi ja katseltu kiekko-ottelu, joka päättyi heidän kannat-tamansa joukkueen tappioksi.

Mies esittää viileän rauhallista silloinkin, kun puhutaan sairauksista tai palkasta. Asiallehan ei voi mitään, moni to-kaisee. Lääkäriin mennään vasta pakosta ja palkkaa saa, kun-han tekee duunia. Monella mieshoitajalla on many iron on fire, monta rautaa tulessa. Mitä sitä turhaan valittamaan.

Se mikä pointti tällä kirjoituksellani on, että mei-dän tulisi puhua enemmän ja tehdä työt sen mukaan. Tähdennän, että puhumiseen tarvitaan aina kaksi. Harvemmin sii-hen osallistuu tuo parjattu ylihoitaja, tai edes se osastonhoitaja. Mielestä-ni paljous puhumisessa estää luk-kojen synnyn. Puhuminen aut-taa tuomaan ulos paineet ajois-sa, niiden oikeilla nimillä. Jos tau-kohuoneen sotku häiritsee ja teki-jät ovat selvillä, puhe auttaa. Näin pitää olla kaikessa työhön ja vapaa-aikaan liittyvissä asi-oissa.

On siis parempi puhua ja kuunnella. Tällöin se aamuvo-roon menevä uk-kokin ymmärtää.

Hän osaa an-taa omaa aikaa vaimolleen, sil-loinkin, kun menee vasta iltavuoroon..

Miten mies ja nainen eroavat puheissaan?

H

super 3• 2011 37

uomatessaan oireita päihteiden väärinkäytöstä, esimiehen tehtävä on ohjata työntekijä hoidon piiriin siitä huolimatta, että päihteiden väärin-käyttäjä ei välttämättä itse tunnista hoidon tar-vetta. Päihdeongelmainen pyrkii selittelemään alkoholismiaan viimeiseen saakka.

– Päihderiippuvainen ei yleensä itse ole ha-lukas saamaan apua. Tulokset kuntoutumisesta sekä elämän-hallinnan tasapainosta ovat kuitenkin kokemuksen myötä ol-leet hyviä, Kalliolan Nurmijärven klinikan johtaja Jyrki Laus-vaara sanoo.

Päihteiden väärinkäytön oireet sekä ongelmat näkyvät va-paa-ajalla sekä perheen sisällä, myöhemmin myös työelämässä.

Oireista näkyvimpiä ovat krapula, humala, keskittymisvai-keudet ja poissaolot työpaikoilta. Myös jatkuva, lähes mes-tarillinen selittely, päihderiippuvuuden kieltäminen, käsi-en tärinä, ruokahaluttomuus, viinan haju, punoitus, pöhö-tys, muistin pätkiminen, vähättely, välttely sekä rahan lainaus ovat tyypillisiä merkkejä päihteiden väärinkäytöstä.

Mukana työelämässä olevien tavallisin kuolinsyy on alko-holi, se on jopa yleisempi kuin sydän- ja verisuonitaudit. Suo-messa arvioidaan olevan noin 500 000–600 000 suurkulutta-jaa. Työelämässä olevasta väestöstä noin kymmenen prosent-tia täyttää alkoholismisairauden kriteerit.

Myös huumausaineiden sekä lääkkeiden väärinkäyttö ovat yleistyneet ja usein on kyseessä eri aineiden sekakäyttö.

Ammattiryhmään katsomatta

Työelämän päihdeongelmiin erikoistunut Kalliolan kuntou-tusklinikka on toiminut vuodesta 1982. Yhteiskuntaluokkaan katsomatta kuka tahansa, mistä ammattiryhmästä hyvänsä voi kärsiä päihteiden väärinkäytöstä. Alkoholisti ei ole pelkästään metsien mies tai Kassi-Alma tai muu pitkälle syrjäytynyt hen-kilö. Nykyään työpaikoilta ohjautuu kuntoutukseen henkilöi-tä yhä varhaisemmassa vaiheessa.

Sosiaali- tai terveydenhuoltoalan ammattilaiset hakeutu-vat tai ohjautuvat sairastuessaan ehkä tavallista helpommin hoitoon.

– Kuntoutuksessa ei haeta syitä sairauden syntyyn, siihen miksi on sairastuttu, vaan otetaan tilanne haltuun. Mietitään miten jatketaan tästä eteenpäin. Syitä voi miettiä myöhem-min, Lausvaara toteaa.

– Päihteiden väärinkäyttäjä ei osaa kontrolloida päihteiden käyttöään. Alkoholiongelmainen häpeää sairastumistaan. Asi-anosainen saattaa retkahtaa hoitojaksojen välillä, kuvitella ky-

teksti päivi hujakka kuvitus joonas väänänen

HPäihteiden väärinkäyttäjä ei osaa kont-rolloida päihteiden käyttöään. Päihderiip-puvainen ei parane sairaudestaan, mutta oppii elämään sen kanssa.

Päihderiippuvaisiaon kaikissa ammattiryhmissä

Mutkia matkassa 6 / 9Sarja tarttuu hoitajien pelkoihin, allergioihin ja ongelmiin

38 super 3• 2011

Esimiesasemassa toimiva Juha oli työnarkomaani, joka ei osannut kieltäytyä lisätöistä. Hän oli sovitusti paikalla eikä työnteko kärsinyt missään vaiheessa.

– Ymmärsin alkoholismiin sairastumiseni myötä oman tunnevammaisuuteni. Ymmärsin myös, ettei alkoholismi ole syy vaan seuraus. Nyt koen omaavani empatiakyvyn, koen myös aitoa iloa toisen henkilön onnistumisesta. Aikaisemmin olin kateellinen, elämästäni puuttui ilo, materiakeskeisyyte-ni korostui. Saadakseni hyvän olon tarvitsin ryypyn joka vii-konloppu. Odotin vain perjantaita, jolloin voisin korkata en-simmäisen pulloni, Juha muistaa.

Esimies avunantajana

Noin vuosi sitten kesämökillä Juha havahtui huomaamaan, ettei hän voinut henkisesti hyvin. Hän alkoi pohtia elämään-sä ja juominen huolestutti. Hän tiedosti, ettei omin voimin selviäisi, mutta ei kuitenkaan tiennyt kuinka hakea apua.

Seuraavan kerran mökillä ollessaan Juha päätti soittaa esi-miehelleen. Hän sopi tapaamisen seuraavaksi aamuksi. Esi-mies ei alkuun uskonut Juhalla olevan ongelmaa, koska työt hoituivat hyvin. Juha ei kuitenkaan antanut periksi vaan pe-rusteli halunsa hakeutua työnantajan toimesta hoitoon ajois-sa. Juominen saattaisi ryöstäytyä jatkossa käsistä ja työ kärsiä. Esimies puolsi Juhaa hoitoonohjauksessa.

Itsetutkiskelua ja tunteita

Lääkärin lähete jatkohoitoon Kalliolan Nurmijärven klinikal-le käynnisti Juhan mielessä prosessin, tunteiden ryöpytyksen, jossa mies oppi itsestään uusia asioita.

– Häpeä, jota tunsin alkoholismistani, muuttui ensimmäis-

ten hoitopäivien myötä ymmärrykseksi. Alkoholismi on saira-us, josta tulen kärsimään koko ikäni. Vertaistuen avulla ym-märsin, että olemme kaikki samanarvoisessa asemassa. Kai-kista ammattiryhmistä meitä löytyy. Säännöllinen vertaistu-kiryhmissä käynti auttaa parantamaan elämänlaatuani, Ju-ha kertoo.

– Avioliittomme vuosina juodessani olin se henkilö, joka pyysi anteeksi ja selitteli tekemisiään. Nyt minulla on asioi-hin mielipide. Sen seurauksena avioliittomme voi huonom-min kuin koskaan. Luottamuksen takaisin saaminen vie aikaa. Olemme miettineet jopa avioeron mahdollisuutta vaimoni kanssa. Hän haluaa kuitenkin osallistua läheisille tarkoitet-tuun tukiryhmään. Minulla on myös kolme tytärtä ja he toi-vovat minun saavan elämäni hallintaan pysyvästi.

Ensi kesän lomamatkalle Juhalla on toiveena hankkia uu-si suuri moottoripyörä, sen enempää hän ei suunnittele elä-määnsä eteenpäin.

– Elän päivän kerrallaan ja nautin hetkestä. Jo lehden lu-keminen aamukahvia juodessa on ilahduttava asia. Minulla ei ole enää krapulaa aamuisin, voin hypätä auton rattiin kos-ka vain ja lähteä jonnekin, Juha sanoo.

Pelko repsahduksesta seuraa

Työnantajan arvostus Juhaa kohtaan on vain kasvanut, vaikka ristiriitoja saattaa vielä tulla entisen työnarkomaanin kieltäy-dyttyä ylitöistä ja tehdessä vain normaalit tuntimäärät.

Intervallihoitojaksolla ollut Juha näkee edelleen painajai-sia matkoistaan, jolloin viina virtasi ja töihin ehtiminen oli minuuteista kiinni. Terve pelko retkahtamista kohtaan säilyy alitajunnassa, mutta tuen ja säännöllisten ryhmissä käyntien voimalla Juha uskoo selviytyvänsä seuraavaan päivään. Pääasia on, ettei enää tarvitse alkoholiin koskea. Se pitää miehen mie-len tyytyväisenä ja saa pilkkeen silmäkulmaan.

– Sen verran itsekäs olen, että perhe on kakkossijalla ja sai-rauteni hoitaminen ykkössijalla. Kun tiedostan sairauteni, perhe kulkee kyllä mukana..

Alkoholismin hoitaminen perhettäkin tärkeämpää

Kymmenen vuotta sitten Juha, 43, huomasi, ettei osannut enää iloita elämästä. Kaksi vuotta sitten hän huomasi juovansa joka viikonloppu. Vain työ kantoi.

kenevänsä olemaan tavallinen ihminen ja voivansa juoda koh-tuullisesti. Luopuminen on yksi surutyön vaihe, päihteiden väärinkäyttäjän ymmärtäessä, ettei hän kykene olemaan koh-tuukäyttäjä. Ajan myötä alkoholistin tavoitteeksi tulee elää päivä kerrallaan ilman ryyppyä, hän jatkaa.

Älä selitä

Myllyhoidoksi nimetty Minnesota-mal-li on yksi tunnustetuimmista hoitomene-telmistä. Siinä ihminen joutuu tietynlaisen mielen myllerryksen kautta kehittämään omaa itsetuntemus-taan sekä käsittelemään elämäänsä, asioita, jotka ovat johta-neet siihen tilanteeseen, missä hän nyt on.

– Päihderiippuvainen häpeää juomistaan. Hän alkaa se-litellä ennen kuin ymmärtää, että hänellä on kohtalotoveri, samankaltainen ihminen, joka tokaisee heti ensimmäisen lauseen jälkeen, ettei tarvitse selitellä, voi puhua rehellises-

ti. AA-vertaisryhmät jatkohoitomuo-tona onkin terapeuttinen sekä tasa-ar-voinen tukimuoto, jossa erilaisuus hy-väksytään.

– Kokiessaan hyväksyntää ja vastavuo-roisuutta saman kokeneiden henkilöi-den kertomusten kautta päihteiden vää-

rinkäyttäjä ymmärtää, ettei tarvitse hävetä itseään. Voi alkaa opetella hyväksymään itsensä arvokkaana ihmisenä. Lausvaa-ra kiteyttää..

Ajan myötä alkoholistin tavoitteeksi tulee elää päivä kerrallaan ilman

ryyppyä.

super 3• 2011 39

”Kaikki naiset, joilla on ollut mahdollisuus tutustua minuun, tietä-vät kuinka paljon heitä arvostan.

italian pääministeri silvio berlusconi

www.suomenkuvalehti.fi 12.2.2011

Lue myös nämäPalasia sieltä täältä

maaliskuu

Vertailu

Vuoden 1979 eduskunta-

vaaleissa Suomen

kansalaisista äänesti

Vuoden 2007 eduskunta-

vaaleissa äänestys-

prosentti oli

suomen virallinen tilasto, vaalitilastot

10 000 askelta päivässä!Tiedätkö, kuinka monta askelta otat päi-vän aikana? Maa-  ja kotitalousnaisten Arjen askelissa -liikuntakampanja kan-nustaa lisäämään jokapäiväistä liikuntaa, 

81,2 %.

67,9 %

jotta suositeltu vähimmäistavoite 10 000 askelta päivässä täyttyy.

Päivittäisen liikunnan määrä lisääntyy jo pienillä muutoksilla. Kohtuullisen mat-kan päähän voi lähteä asioimaan käte-västi kävellen ja lumen luonti käy jo kun-toilusta. Aikaakin säästyy, kun kuntolii-kuntaa ei tarvitse lähteä harrastamaan erikseen.

Maalis-, kesä- ja lokakuussa on as-kelien keräysviikot. Kisan voittaa ryhmä, jolle on kertynyt keskimääräisesti eniten askelia keräysviikkojen aikana. Tilannet-ta seurataan jokaisen keräysviikon jälkeen maa- ja kotitalousnaisten verkkosivuilla www.maajakotitalousnaiset.fi..in

gr

am

Taitaja-kisat Kuopiossa toukokuussaAmmattitaidon SM-kilpailujen, Taitaja 2011 Kuopio, semifinaalit on saatu pää-tökseen. Semifinaaleihin osallistui noin 1700 toisen asteen ammatillisen koulu-tuksen opiskelijaa ympäri Suomea. Heis-tä noin 500 nuorta selvitti tiensä finaa-leihin. Semifinaalien osallistujamäärä on kaikkien aikojen suurin Taitaja-kilpailujen historiassa. 

Taitaja 2011 -kilpailuissa 3.–5. touko-kuuta finaalilajeja on yhteensä 41. SuPer on tapahtumassa mukana tukemassa lä-hihoitajalajia. Päätuomarina tässä lajis-sa on SuPerin suunnittelija Lena Öhman.

Kilpailuihin voivat osallistua kilpailu-vuonna 20 vuotta täyttävät tai sitä nuo-remmat toisen asteen ammatillisen kou-lutuksen opiskelijat..

Tietopaketti työpaikkaväkivallastaInternetiin on koottu sosiaali- ja tervey-denhuollon alan tietopankki väkivallan 

uhasta, sen ennaltaehkäisystä ja hallin-nasta työpaikoilla. Asialla on ollut Savo-nia-ammattikorkeakoulun Terveysalan Kuopion yksikön AVEKKI-osaamiskeskus.

Väkivallalla  ja sen uhkatilanteilla on merkittävä vaikutus  työntekijän hyvin-vointiin, jaksamiseen ja työkykyyn, vaik-ka vain pieni osa tilanteista aiheuttaa fyy-sisiä vammoja. Väkivallan ennakointi lisää turvallisuutta, mikä puolestaan lisää työn tuottavuutta.

Tietopankki sisältää olemassa olevia ratkaisuja, toimintatapoja ja hyviä käy-tänteitä  työpaikkaväkivallan ennakoin-tiin, hallintaan  ja  jälkihoitoon sekä tie-toa aihetta koskevasta lainsäädännöstä ja työnantajavelvoitteista..

http://ennakoivakivaltaa.savonia.fi.

40 super 3• 2011

Harrastus haussa? 3/11SuPer-lehden toimittajat ottavat selvää tutuista ja vieraista liikuntalajeista

Hyytävä hulluusmarjo: Pakkasta parikymmentä, koil-listuulta kolme metriä sekunnissa, yh-teisvaikutus hyytävää. Olikohan tässä mitään järkeä?

teksti ja kuvat marjo sajantola ja sonja kähkönen

sonja: Jos vesi tuntuu vilpoisalta kes-kellä kesääkin, niin miten ikinä kuvit-telin pääseväni avantoon näillä pak-kassäillä. Ei ole järkeä, ei. Mitä lähdit avannosta kalastamaan – hyvää oloa vai apua kolotukseen?

marjo: Lähdin vain kokeilemaan, to-sin osin myös näyttämään. Tuntui vä-hän, ettei kukaan oikein uskonut, et-tä uskallamme. Ja uskalsimme sentään kolme kertaa! Miltä se ensimmäinen kylmänkosketus tuntui?

sonja: Ennakko-odotuksiin nähden kokemus oli hyvä. Saunan antaman lämmön turvin avantoon ehti lamp-sia palelematta. Ja vaikka vesi oli toki m

ar

ke

tt

a v

uo

rin

en

kylmää, ei se tuntunut sen pahemmal-ta kuin uimahallien kylmäaltaat. Mil-laisia ajatuksia sinulla heräsi Tampereen Kaukajärven hyisessä syleilyssä?

marjo: Kun astuin vedenalaisille ra-puille, ajattelin, ettei tämä voi olla näin tolkuttoman kylmää, että kuvittelen vain. Ensimmäinen kerta oli kuitenkin enemmän kuin pulahdus. Tein ainakin neljä uimavetoa, jos et ehtinyt huoma-ta, kun se kävi niin äkkiä.

sonja: Tosiaan, kateellisena katsoin laiturilta rohkeita vetojasi. Oma pu-lahdukseni jäi nopeaksi kastautumisek-si. Mutta eivät ihmiset turhaan puhu siitä, että se koukuttaa. Hetken sauno-

SuPerin suunnittelija Marketta Vuorinen ja lähihoitaja Ritva Paukkonen näyttävät esimerkkiä. Molemmat ovat harrastaneet talviuintia jo vuosia.

super 3• 2011 41

Terveyttä ja hyvää mieltä kylmästä

anha liikuntalaji, talviuinti, on noussut viime vuosina suureen suosioon. Säännöllisesti la-jia harrastaa jo yli 100 000 suomalaista.

Lajin harrastaminen on edullista, se on helppo aloittaa ja sopii kaiken ikäisille. Suo-men Ladun projektipäällikkö Mariia Yrjö-Kos-

kisen tietojen mukaan nuorimmat lajin harrastajat ovat noin viisivuotiaita, vanhin 85-vuotias.

Lajia ensimmäistä kertaa kokeileville Yrjö-Koskisella on muutama vinkki. – Avantoon mennessä kannattaa hengittää rauhallises-

ti. On normaalia, että ensimmäisellä kerralla hengitys sal-paantuu hetkittäin, mutta kylmään veteen tottuu usein no-peasti.

Koska ensimmäinen talviuintikokeilu voi tuntua aloitteli-jasta hurjalta, suosittelee Yrjö-Koskinen pulahtamaan kyl-mään veteen uudestaan parin päivän kuluttua. Kun keho karaistuu, voi kylmässä viettää pidemmänkin tovin. Sopi-vana kylmässä vedessä vietettynä aikana Yrjö-Koskinen pitää puolta minuuttia.– Terveysvaikutuksia saa jo ensimmäisten kymmenen se-

kunnin aikana ja mielihyvän tunne tulee nopeallakin kas-tautumisella. Jotkut haluavat uida jopa minuutin, mutta lii-an pitkään ei kylmässä saa olla hypotermiavaaran vuoksi.

Mariia Yrjö-Koskinen muistuttaa, ettei kylmään veteen pidä koskaan hypätä pää edellä. Pään kastamista ei muu-tenkaan suositella ja siksi harrastajat käyttävät uidessaan usein päähinettä. Myös alkoholia nauttineen tai sairaan henkilön on syytä välttää kylmään veteen menemistä. Jos avantoon menee suoraan saunasta, täytyy kehon antaa hiukan viilentyä ennen kylmään pulahtamista.

Talviuintia harrastetaan useista eri syistä. Suomen Ladun vuosi sitten tekemä Terveyttä talviuinnista -tutkimus paljasti, että suurin osa lajin harrastajista hakee talviuinnista mielen-vireyttä ja helpotusta stressiin. Vielä kymmenen vuotta sitten lajia harrastettiin ennen kaikkea siksi, että siitä saatiin apua särkyihin ja kolotuksiin. Suurella osalla lajin harrastajista on kokemuksia siitä, että säännöllisen talviuinnin myötä flunssat ovat vähentyneet, unen laatu on parantunut, verenkierto on parantunut ja olo piristynyt. Talviuinnin piristävä vaikutus joh-tuu kylmän veden käynnistämästä hormoniruiskeesta. Lajia on pidetty myös nuoruuden lähteenä, sillä sen on todettu hidas-tavan solujen vanhenemista ja säilyttävän ihon kimmoisuutta.– Jotta talviuinnista saa hyödyn irti, on harrastamisen ol-

tava säännöllistä, vaikkapa kaksi tai kolme kertaa viikossa.Mariia Yrjö-Koskinen huomauttaa, että avantouintihar-

rastuksesta puhuttaessa ei voida unohtaa sen sosiaalista merkitystä. Suuri osa lajin harrastajista pitää tärkeänä sen ympärille muodostuvaa sosiaalista verkostoa.

– Tunnelma uimapaikalla on aina jollain tapaa kiehtova. Samalla kun ihmiset riisuvat vaatteensa ja vaihtavat pääl-leen uima-asut, heitetään myös tittelit pois. Talviuintipai-koilla tapaa iloisia ja usein samanhenkisiä ihmisiä..

misen jälkeen oli päästävä veteen uu-destaan.

marjo: Niin, saunassa tuli nopeas-ti lämmin, etenkin pipo päässä. Lau-teillakin kylmä juili pohkeissa pitkään, ihan sääriluihin sattui. Millainen oli si-nun olosi?

sonja: Miten se kylmä takertuikin juuri pohkeisiin? Muuten kropassa oli mukava, kihelmöivä tunne. Avan-non jälkeen olo oli raukea, mutta rai-kas. Luulen, että ilman saunaa en olisi tästä selvinnyt.

marjo: Hyvä, että edes saunan kanssa.Saunaseura oli huippukivaa. Kaikki sanoivat meille, että moro ja puhuivat kuin vanhalle tutulle. Avantouintiopas-tajamme Marketta Vuorinen kertoikin, että täällä käy upeaa porukkaa. Aiotko uskaltaa joskus uudestaan?

sonja: Täytyy tunnustaa, että tähyilin netistä jo kotiseudun uimapaikkoja. No-peasti se mieli muuttuu. Millaisia tun-temuksia sinulla oli seuraavana päivänä?

marjo: Vaikka uinti-iltana kylmyys vielä souteli suonissa, seuraavana päivä-nä olo oli ihan ok. Minä olen edelleen sitä mieltä, että tämä on hyvä harrastus

– jääkarhuille. Mitenkä Sinä? Nousiko järvestä uusi Sonja?

sonja: Järvestä nousi väsynyt Sonja. Niin väsynyt, etten jaksanut kääntää yöllä kylkeäni ja nukuin käteni pahasti puuduksiin. Muita muutoksia olotilas-sani en jälkeenpäin huomannut..

Talviuintia voi harrastaa sil-le erityisesti varatussa uima-paikassa tai tutussa ja turval-lisessa rannassa. Eri puolil-ta Suomea löytyviä talviuin-tipaikkoja hallinnoivat usein paikalliset harrastajaseurat. Talviuimarin varusteita ovat uimapuku, pyyhe, lämmin päähine ja sandaalit. Monet käyttävät myös neopreeni-tossuja, joita voi pitää uides-sa. Talviuintipaikalle kannat-taa pakata mukaan haaleaa juotavaa. Uinnin jälkeen on syytä pukeutua lämpimästi.

V

42 super 3• 2011

super 3• 2011 43

Matkalla eduskuntaanSuperilaiset kansanedustajaehdokkaat esittäytyvät

Hoitoalan arvostusta on nostettava ja

Heikoimpien asema turvattava

Hyvinvointipalvelujen turvaaminen, vanhusten, työttömien ja huono-osaisten aseman parantaminen sekä nuorten ja lapsiperheiden tukeminen ovat keskeisiä asioita superilais-ten kansanedustajaehdokkaitten vaaliteemoissa. Myös hoitoalan arvostuksen nostaminen

ja palkkauksen kohentaminen korostuvat alan toimijoiden tavoitteissa.

Tanja Hartonen-Pulkka, SDP Etelä-Savo

Hyvinvointival-tio tulee säilyt- tää ja käyttää yksityistämis- tä harkiten. Pitää varoa menemäs tä Amerikan mal- liin. Palveluja ei saa ajaa alas,

eikä niin, että vain ne kenellä

on varaa, saavat tarvitsemansa palvelut. Ta-vallisella kuntalaisella pitää olla varaa palve-

luihin, ja terveyskeskukset tulee säilyttää paikka-kunnilla, eikä ajaa palveluja suurimpiin keskuksiin.

Kulkeminen varsinkin maaseudulla on vaikeaa muutenkin, kun julkisia liikenneyhteyksiä karsitaan. Oman auton käyttö on välttämätöntä, mutta kallista!

Vanhustenhuollossa pitää ajatella hoidon laatua ja hoitajien työssä jaksamista. Miten saadaan alasta houkutteleva, jos tilan-ne on kestämätön? Hoitajamäärät ovat minimitasolla, joissain paikoissa jopa alle. Kun laatuun panostaa lisäämällä hoita-

jia riittävä määrä, kaikki hyötyvät. Vanhukset saavat arvok-kaan loppuelämän, työssä jaksaa paremmin, sairauspois-

saolot vähentyvät kuin myös sijaistarve. Hoitajien pitää saada olla oikeasti läsnä. Miksi lasku pitää maksaa lo-

pussa? Näin on myös lapsiperheiden panostuksessa. Perhetyöntekijöitä tulee saada silloin, kun tilanne ei ole vielä akuutti. Lapsiperheisiin tulisi saada enem-

män niin sanottua kodinhoitajapalvelua. Jokaisella

meillä ei ole sosiaalista verkostoa joka auttaa. Pitää selvitä itse.Vanhukset ulos. Käsittämätöntä, ettei se kuulu vanhusten-

hoitoon. Miten on mahdollista? Eivät vanhukset ole säilös-sä vanhainkodeissaan, omissa kodeissaan, vaikka muun hoi-don saavatkin. Omaisten tuki on tarpeen, mutta yhteiskun-ta on vastuussa!

Omaishoitajia tulee tukea toiminnallisesti ja rahallisesti enemmän. He tekevät arvokasta työtä. Lyhytaikapaikkoja tu-lee lisätä. Yhä useampi omaishoitaja väsyy, ja yhden hoidet-tavan sijaan on kaksi. Miksi valtio tulee niin vähän vastaan?

Eläkeiän nosto ei ole ratkaisu. Se näyttää vain hyvältä pa-perilla, mutta käytännössähän eläkeikä ei nouse. Nykyään työtahti vain kasvaa, vastuu ja paineet. Puhutaan sanasta te-hokkuus, ja sitä sanaa ei saisi hoitoalalla edes käyttää. Puhu-taan ihmisistä, ihmisten kohtaamisesta!

Pitää aloittaa nuorista, nuorissa on tulevaisuus! Antaa heti signaali välittämisestä, annetaan kuntana töitä, yritykset mu-kaan. Nuorille mahdollisuus.

Yhteisöllisyys on katoavaa, ammentakaamme se esiin ja unohdetaan itsekkyys!

Tavallisen ihmisenasialla.

Arja Juvonen, Perussuomalaiset Uusimaa

Vanhustyö onminun juttuni!

Olen 43-vuotias perushoitaja ja ehdolla eduskuntaan Uudenmaan vaalipiiristä. Olen työskennellyt vuosia vanhusten parissa: Helsin-gin pitkäaikaissairaaloissa 20 vuot-ta ja nyt yksityisellä vanhusten hoi-vasektorilla neljättä vuotta. Politiik-kaan minut johdattelivat hoitoalan palkkakeskustelut sekä vanhusten-hoidon ja terveydenhuollon tilan-

sir

pa

pö

ll

än

en

ol

li

ur

pe

la

kuvitus salla pyykölä

44 super 3• 2011

Matkalla eduskuntaanSuperilaiset kansanedustajaehdokkaat esittäytyvät

ne. Näihin asioihin otin vahvasti kantaa eri medioissa muu-tamia vuosia sitten.

Olen ensimmäisen kauden kaupunginvaltuutettu ja kau-punginhallituksen jäsen kotikaupungissani Espoossa. Minua ohjaavia arvoja ovat inhimillisyys, tasa-arvoisuus ja ihmisen kunnioittaminen. Näiden arvojen eteen työskentelen niin po-litiikassa kuin työkentälläkin. Ihmisen hyvä kohtaaminen on kaiken hoitotyön perusta. Vaaliteemojani ovat vanhustenhoi-to, terveydenhuolto, potilasturvallisuus, työikäisten jaksami-nen ja hoitoalan palkat. Kaupunginvaltuutettuna olen tuo-nut näitä asioita esille muun muassa aloitteen ja valtuusto-kysymysten kautta.

Siviilissä olen kolmen lapsen äiti ja harrastukset liittyvät ymmärrettävästi kodin ja perheen ympärille. Vauhtia perhee-seen antaa myös vuoden ikäinen koira, Veera. Lasten kasva-essa jo hieman isommiksi olen myös hurahtanut aikuisopis-keluun: vanhustyön erikoisammattitutkinnon suoritin pari vuotta sitten ja nyt on menossa viimeinen vuosi geronomin opintojen parissa. Vanhustyö on minun juttuni ja sen eteen olen valmis tekemään paljon!

Hoitoala painii sijaispulan, harmaan ylityön ja henkilö-kunnan joustojen kanssa. Hoitoalan kriisi ja paine eivät hel-litä: kauniit sanat, johtamisen hienosyinen kehittäminen, eri-laiset kehittämishankkeet tai ikäihmisten palvelujen laatusuo-situkset eivät ole onnistuneet tuomaan odotettuja parannuk-sia hoivakentille. Muutosta henkilöstömitoitukseen odote-taan yhä.

Vanhustenhoitoa ollaan laittamassa ruotuun valmisteil-la olevalla vanhuslailla. Ikäihmisten palvelujen laatusuositus ohjaavana asiakirjana ei ole ollut riittävä vaade yhteiskunnal-le vanhusten asioita hoidettaessa. Jotta löytäisimme ikäihmis-ten palvelujen laatusuosituksen myös vanhustenhoitolaitoksi-en seinien sisältä, tulee siitä tehdä velvoittava määräys. Lakiin tulee myös kirjata säännöt riittävästä henkilöstömitoitukses-ta. Laatusuositus ja hoitohenkilökunnan määrä on sisällytet-tävä vanhuslakiin.

Tuula Korhonen, Vasemmistoliitto Uusimaa

Vaikutetaan vaaleissa!

Olen Tuula Korhonen, 52-vuotias perushoitaja ja superilainen ay-ak-tiivi yli 30 vuoden ajalta.

Olen toiminut nuoresta lähtien SuPerissa, ammattiosastossa, edus-tajistossa ja nyt liittohallituksessa.

Työskentelen Tuusulan kotihoi-dossa, ja työni on etupäässä ikäih-misten parissa. Olen Tuusulan kun-nanvaltuutettu ja kirkkovaltuuston jäsen. Kolmen aikuisen pojan äitinä myös nuorten asiat ovat lähellä sydäntäni.

Harrastan lukemista, käsitöitä ja oleilemista silloin, kun aikaa jää. Oleilu on parasta ja erittäin kannatettava rentou-tumismuoto.

On monia asioita, joihin haluan vaikuttaa. Etenkin van-husten, päihde- ja mielenterveysongelmien kanssa kamppai-

levien ihmisten ja nuorten asiat ovat niitä, joihin haluan pa-rannusta. Jokaiselle pitää taata vanhetessa arvokas ja riittävä hoito ja huolenpito. Kotihoitoa tulee parantaa, resurssien on oltava kohdallaan ja asumispalveluyksiköitä tulee perustaa pikaisesti lisää, jotta jokaiselle taataan ympärivuorokautinen hoitopaikka, kun sitä tarvitsee. Näistä on huutava pula. Pit-käaikaishoitoa ei voida ajaa alas, hoitopaikan tulee olla jokai-sen saatavilla varallisuudesta riippumatta.

Päihde- ja mielenterveysongelmien kanssa kamppailevien sosiaalista ja taloudellista asemaa tulee parantaa ja hoitoon pääsyä helpottaa. Toipumisen edellytys on riittävä toimeentu-lo, kunnon asunto, arjen apu ja asianmukainen hoito.

Nuorten asiat kuntoon: opiskelupaikka kaikille peruskou-lun jälkeen, työn ja tekijän kohtaamista autettava, kohtuuhin-taiset asunnot, vuokra-asuntojen saannin helpottaminen – sii-nä haasteita ja tavoitteita.

Työelämän asiat ovat minulle luonnollisesti tärkeitä. Ei elä-keiän nostoa. Hoitotyöstä ei saa muodostua suoritteiden to-teuttamista, vaan sen tulee säilyä kokonaisvaltaisena hoitona. Me hoitajat olemme saaneet hyvän koulutuksen ja olemme sisäistäneet eettiset periaatteet, joista haluamme pitää kiinni. Siihen on oltava mahdollisuus.

Lähi- ja perushoita-jien ääni kuuluviin

päätöksenteossa.

Johanna Kosloff, SDP Pohjois-Savo

Olen Johanna Kosloff, ahkera lä-hihoitaja ja vanhustyön erikoisam-mattitutkinnon suorittanut vanhus-työn ammattilainen. Hoidan muis-tisairaita vanhuksia 10+1-paikkai-sessa muistiyksikössä. Aiemmin työskentelin kotipalvelussa. Minul-la on 15 vuoden kokemus alalta.

Työyhteisössäni toimin luotta-musmiehenä ja varatyösuojeluval-tuutettuna. Järjestötoiminnassa olen mukana superilaisen ammat-tiosaston puheenjohtajana ja liitto-hallituksen varajäsenenä. Olen myös kunnassani sivistyslau-takunnan varajäsen.

Asun maalla mieheni ja Rami-koi-ramme kanssa ja meillä on kol-me täysi-ikäistä tytärtä. Ul-koilu, vaellus, lukeminen ja erilaiset järjestöhommat kuuluvat vapaa-aikaani. Olen sydämeltäni sosiaali-demokraatti ja jaan arvot, jot-ka ovat: työ, oikeudenmukaisuus, heikoista huolehtiminen sekä rauha ja solidaarisuus.

Politiikkaan olen lähtenyt mukaan, koska lähi- ja pe-rushoitajien on saatava äänen-

j.h

. j

yl

kk

ä

ju

ha

vä

är

äk

an

ga

s

super 3• 2011 45

sä kuuluviin myös eduskunnan poliittisessa päätöksenteos-sa, kuten lakien säätämisessä ja hallitusohjelman laatimisessa. SuPer liittona on vahva toimija niin paikallisella, valtakun-nallisella kuin kansainvälisellä tasolla ja tätä toimintaa tulee-kin vahvasti jatkaa. SuPer on tehnyt, ja tekee vastakin, todel-la hyvää työtä niin lähihoitajien koulutuksen, arvostuksen, työehtosopimusten kuin työolojen ja työhyvinvoinnin suh-teen. SuPer on voinut keskittyä yhden yhtenäisen ammatti-ryhmän edunvalvontaan, mutta tämä ei vielä riitä, vaan edus-kuntaan on saatava superilainen kansanedustaja, joka tuo asi-aamme esille ja on vahvasti vaikuttamassa sekä toimii linkki-nä moneen suuntaan.

Kevään vaaleissa valitsemme suuntamme: onko se nykyi-nen eriarvoistava, vahvempien yhteiskunta vai yhteiskun-ta, jossa turvataan heikoimpien asema? Jokainen superilai-nen ehdokas on puolustamassa näitä heikoimpia lähimmäisi-ämme. Äänestäjänä sinulla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, että yhdessä parannamme ja turvaamme hoidossa ja hoivas-sa olevien asiakkaidemme hyvinvointia ja meidän lähi- ja pe-rushoitajien työelämän ehtoja.

Kunnioitus, rohkeus, vastuullisuus – SuPerin arvot ovat myös minun arvojani. Sosiaali- ja terveydenhuollossa meil-lä on tulevaisuudessa suuria haasteita, jotka on ratkaistava, jotta jaksamme tehdä arvokasta työtämme ja voimme aidos-ti ja kunnioittaen kohdata hoidettavamme. Miten turvaam-me hoitohenkilökunnan riittävyyden, hyvän ammattitaidon? Miten järjestämme palvelujen rahoituksen? Näihin haasteisiin vastaa osaltaan – superilainen ahkera kansanedustaja. http://www.facebook.com/johankos

Eveliina Mäkilä, Vasemmistoliitto Varsinais-Suomi

Eveliina Eduskuntaan 2011!

Olen Eveliina Mäkilä, 29-vuotias lähihoitaja Loimaalta. Olen työs-kennellyt vuodesta 2002 Loimaan kaupungin kotihoidossa. Minulla on kolme lasta, 11-, 9- ja 2-vuotiaat.

Olen ehdokkaana eduskun- tavaaleissa keväällä 2011.

Haluan yhteiskun- nasta tasa-arvoi-

semman, soli- daarisemman ja oikeuden- mukaisemman. Oikeistopolitiikan seu- rauksena eliitillä on yhä enemmän, mutta suomalaisten enemmistön elä-

mänehdot heikkenevät. Eriarvoisuuden kasvu on saatava pysähtymään. Tuloero-

ja on tasattava ja jokaiselle tulee turvata yhdenvertaiset mahdollisuudet hy-

vään elämään.Tunnen perheeni, työni ja

luottamustehtävieni kautta ih-misten arjen. Parempi yhteis-kunta luodaan ruohonjuurita-

solla. On toimittava aktiivisesti työpaikoilla, oppilaitoksis-sa, kunnissa ja kaupungeissa – kaikkialla missä ihmiset elä-vät arkeaan.

Maailma muuttuu, kun toimimme yhdessä. Eduskunta säätää lait ja niitä on muutettava, sinun eduksesi.

Vaaliteemani: • Julkiset hyvinvointipalvelut kaikille – tasapuolisesti ja in-

himillisessä ajassa! Sosiaalipalveluiden ja terveydenhuollon tärkeänä tavoitteena on oltava hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen. Jokaisen hoivaa, apua ja turvaa tarvitsevan on niitä saatava.

• On sanottava selkeä ei yksityistämiselle! Hyvinvointipal-velut on järjestettävä vahvan julkisen sektorin toimesta. Yksi-tyisten palveluyritysten tukeminen verovaroin on lopetettava.

• Töitä tarvitseville, kunnon palkalla! Työstä maksettavan minimituntipalkan on oltava 10 euroa. Uusia työpaikkoja on luotava myös julkiselle sektorille. Työtä on jaettava työaikaa lyhentämällä. Eläkeiän nostaminen on väärää politiikkaa. Se vaikeuttaa entisestään nuorten työllistymistä.

• Perusturvan tasoa korotettava! Sosiaalietuuksien on riitet-tävä ihmisarvoiseen, hyvään elämään. Työttömyysraha, van-hempainetuudet sekä minimieläke on nostettava vähintään 750 euroon ja ne on sidottava ansioindeksiin. Opintotukea on korotettava.

• Tasa-arvoinen ja maksuton koulutus on hyvän yhteiskun-nan peruskivi! Suomen koulujärjestelmä on maailman parhai-ta. On huolehdittava siitä, ettei järjestelmää murenneta leik-kauksin ja lähikouluja lakkauttamalla.

• Sosiaalisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta! Ympäris-tön hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeää, mutta ympä-ristöpolitiikan nimissä ei saa heikentää vähävaraisten elineh-toja. Suomi ei oikeasti tarvitse kuutta ydinvoimalaa. Energia-teollisuus varautuu myymään sähköä ulkomaille. Ydinvoiman riskit jäävät tavallisten suomalaisten kannettavaksi.

• Rauha on kaikkein tärkeintä – jyrkkä ei Natolle! Suomen tulee säilyä sotilaallisesti liittoutumattomana.

Jokaisella yksilölläon mahdollisuus

vaikuttaa.

Prabhakaran Ranjithkumar, SDP Häme

Olen Prabhakaran Ranjithkumar, Hämeenlinnan kaupunginvaltuu- tettu. Tutustuin 11 vuotta sit-ten suomalaiseen vaimooni Intias-sa, josta olen lähtöisin. Tulin Suo-meen rakkauden perässä. Intias-sa olen opiskellut kauppa-alan tut-kinnon ja tehnyt työtä lääkefirmas-sa myyntiedustajana. Olen kun-nioittanut suomalaista kulttuuria, suomalaisia ihmisiä ja suomalaista työelämää, ja matkan varrella olen saanut kunnioitusta takaisin. Minut valittiin vuoden posi-tiiviseksi hämeenlinnalaiseksi vuonna 2009. Positiivinen elä-mänkatsomus ja asenne ovatkin auttaneet minua lähestymään hämäläisiä.

Olen ehdolla kevään eduskuntavaaleissa, koska uskon vah-

j.h

. j

yl

kk

ä

bo

st

ra

nd

en

46 super 3• 2011

Matkalla eduskuntaan Superilaiset kansanedustajaehdokkaat esittäytyvät

vasti, että jokaisella yksilöllä on mahdollisuus vaikuttaa. Suo-mi on yksi maailman parhaista maista ja haluan olla mukana tekemässä siitä parasta.

Viimeksi kuluneiden sadan vuoden aikana Suomi on käy-nyt monta sotaa, mutta siitä huolimatta noussut yhdeksi maa-ilman parhaista maista. Arvostan suomalaisten tasa-arvoa, huipputasoista koulutusjärjestelmää ja myös teknologista ke-hitystä. Maksuton koulutus ja muut verovaroin yhteisesti kus-tannetut hyvinvointipalvelut ovat perusta, jolle jokainen suo-malainen voi tulevaisuutensa rakentaa.

Viime aikoina hyvinvointivaltio ei kuitenkaan ole palvel-lut kaikkia tasa-arvoisesti. Taloudellinen kasvu on jakautunut tietyille ihmisille ja sen kautta on syntynyt eriarvoisuutta. Ha-luan tuoda valtion hyvinvointipalvelut kaikille tasapuolisesti muuttamalla verojärjestelmän oikeudenmukaiseksi. Erityises-ti haluan ehkäistä nuorten syrjäytymistä, nuorisotakuun kaut-ta kaikille nuorille työpaikka tai koulutuspaikka.

Kaikille vanhuksille laadukas hoito on yksi tärkeimmistä tavoitteistani. Hoitajien työhyvinvointi on sydäntäni lähellä ja haluan lisää hoitohenkilökuntaa.

Jos kotouttaminen ja integrointi onnistuvat, maahan-muuttaja rikastuttaa suomalaista yhteiskuntaa.

Jokaisella oltava oikeus työhön ja ihmisarvoiseen elämään. Koulutusmahdollisuus on taattava kaikille varallisuudesta riippumatta.

Olen luontorakas ihminen ja haluan, että seuraavatkin su-kupolvet saavat nauttia luonnosta. Minulla itselleni on kol-me kissaa ja yksi chihuahua, eläinten hyvinvointi on minul-le tärkeää sekin.

SDP on minun puoleeni, koska perusarvot ovat minua lä-hellä. SDP:n saavutukset ja yli sadan vuoden kunniakas his-toria merkitsevät minulle paljon. SDP on kansainvälinen lii-ke, joka pystyy vastaamaan niin suurempiin globaalihaastei-siin kuin suomalaisten arkisin kysymyksiin. SDP on edistyk-sen liike.

Katso lisää: www.ranji.fi

Satu Niemi, Vasemmistoliitto Vaasa

Olen 34-vuotias lähihoitaja Jalasjär-veltä. Olen vasemmiston ehdokkaa-na tulevissa eduskuntavaaleissa Vaa-san vaalipiirissä. Perheeseeni kuuluu aviomies ja kolme tytärtä 12-, 4- ja 3-vuotiaat. Työkokemusta on vuosi-en varrella kertynyt hoitoalalla lapsis-ta, kehitysvammaisista ja vanhuksista.

Kouluttauduin vuonna 1995 ko-dinhoitajaksi ja vuonna 2004 suori-tin lähihoitajan tutkinnon vanhus-työn koulutusohjelmasta. Pätkätöitä olen tehnyt koko työhis-toriani ajan muun muassa kunnan eri toimipisteissä ja viimei-set vuodet olen ollut sijaisena oman alueen liikelaitoskuntayh-tymässä terveyskeskuksen vuodeosastoilla, joilla olen tehnyt perushoitajan tehtäviä. Onnekseni töitä on ollut tarjolla mu-kavasti. Ennen kaikkea hienoa on, kun saa olla sellaisessa pai-

kassa töissä, missä oikeasti viihtyy. Työkaverit ovat mukavia ja se osaltaan auttaa jaksamaan toisinaan kiireisessäkin arjessa.

Omasta puolestani täytyy sanoa, että kun viihtyy työssään ja arvostaa omaa tekemistään, se heijastuu myös muuhun elä-mään. Vaikka välillä on väsynyt niin voi kuitenkin olla ylpeä työstään ja siitä saa taas voimaa jatkaa.

Hoitoalan arvostusta pitäisi lisätä muun muassa palkkoja nostamalla sille tasolle, että ne olisivat kilpailukykyisiä ja veto-voimaisempia markkinoiden pyörteissä. Moni nuori valmis-tuva yllättyy siitä, miten raskas hoitoala voi toisinaan olla, ja hakeutuu mieluummin muihin töihin helpomman rahan toi-vossa. Osasyynä tähän on palkkojen alhaisuus työn vaativuu-teen nähden ja liian pienet henkilöstömitoitukset.

Erityisesti hoitoalalla on paljon pätkätöitä tekeviä, joi-den jaksamiseen ja etuihin pitää kiinnittää myös huomiota eli pitkään määräaikaisena toimivien on saatava samat edut kuin vakituisten. Muutaman vuoden sisällä, kun eläköitymi-nen rysähtää toden teolla käsiin, onkin tekemistä, että kaik-kiin paikkoihin saadaan koulutetut tekijät. Tällöin ehkä sijai-sena olo on tiensä päässä eli toivoa vielä on saada vakituinen työpaikka itselläkin.

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin ja muistetaan käyttää oikeut- ta äänestää – jokainen oman mielensä mukaan.

Kevättä odotellessa!

Tule tapaamaan!

Mari Niemi-Saari, SDP Uusimaa

Olen Mari Niemi-Saari, SDP ja 33 vuotta. Olen lähihoitaja. Hoitotyö johdatti minut Espooseen Puolar-metsän sairaalaan, Vantaalle Myy-rinkotiin sekä Peijaksen sairaalaan. Aktiivijäsenyys SuPerissa innoitti hakemaan liittoon töihin ja nyt on työuraa SuPerissakin takana jo kah-deksan vuoden ajan. Olen suunnit-telijana kehittämisyksikössä, jossa vastuualueitani ovat opiskelijatyö ja rivijäsen- eli PeSu-koulutukset.

Perheeseeni kuuluu aviomiehen lisäksi kaksi teini-ikäistä tytärtä sekä kääpiövillakoira Sulo.

Toteutin syksyllä pitkäaikaisen haaveeni ja hain opiske-lemaan. Aloitin vuoden alusta työn ohella yhteisöpedago-giopinnot, joten parin vuoden sisällä minusta tulee koulutet-tu järjestötyöntekijä ja toiminnan kehittäjä. Vapaa-aikani, sen mitä kokousten ja opintojen jälkeen jää, vietän hikiliikunnan parissa juosten, jumpaten tai hiihtäen.

Olen toista kertaa eduskuntavaaliehdokkaana. Olen Van-taan kaupunginvaltuustossa toista kautta. Ensimmäisellä kau-della olin sosiaali- ja terveyslautakunnassa, josta viimeisen vuo-den puheenjohtajana. Tällä kaudella olen kaupunginhallituk-sen jäsen ja sitä kautta myös lukuisissa muissa toimielimissä. Taidan olla kaupungin päätöksentekoelimissä henkilö, joka tuo mukanaan sen tavallisen ihmisen elämän ja arjen sekä ää-nen kuuluviin. Koen roolini siellä hyvin tärkeäksi. Tätä samaa viestiä tahdon jatkossa viedä eduskunnan päätöksentekoon ja siksi olen ehdokkaana.

pe

tr

i o

ll

i

ul

la

-m

aij

a s

vä

rd

super 3• 2011 47

Vaalikampanjassani pidän yllä sosiaali- ja terveysalan tee-moja ja epäkohtia, totta kai. Vaalisloganini kuuluu Rahat vai henki? viitaten yhteiskuntaamme ohjaaviin tekijöihin. Minus-ta taloudesta huolehtiminen on tärkeää, mutta vielä tärkeäm-pää on ihmisistä huolehtiminen. Mielestäni ensin tulee ihmi-nen, joka on jo arvo sinänsä ja sitten vasta eurot. Jos sanom-me Suomen olevan hyvinvointivaltio, tulee kaikkien suoma-laisten voida edes kohtuullisesti. Tällä hetkellä meillä on syr-jäytyneitä, työttömiä ja pahoinvoivia, joiden elämässä ei valo pilkota tunnelin päässä. Tähän Suomella ei ole varaa.

Vaaliteemojani sosiaali- ja terveyspuolelta ovat: • ennaltaehkäisy on huomattavasti edullisempaa kuin vaurioiden korjaaminen

• tärkein on ihminen• laadukas vanhustenhoito• kotihoitoon saatava henkilöstömitoitus• ammattitaitoinen hoitohenkilökunta asianmukaisella palkalla

• ei yksityistämiselle• varhaiskasvatuksessa oltava lain mukaisesti henkilökuntaa• lastensuojelusta ei säästetäTeen vaalityötä laajasti ympäri Uuttamaata. Mukaan vaa-

lityöhöni pääset nettisivujeni kautta www.mariniemisaari.net. Siltä löydät mietteitäni ja muun muassa kiertueaikataulun.

Seija Piipponen-Pekkola, Vasemmistoliitto Kymi

Tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta.

Olen Seija Piipponen-Pekkola, 50-vuotias kotkalainen perheenäi-ti ja lähihoitaja. Perheeseeni kuulu-vat kolme aikuista lasta, aviomies ja kaksi kissaa.

Olen työskennellyt koulunkäyn-tiavustajana erityiskoulussa kehitys-vammaisten lasten ja nuorten pa-rissa 15 vuoden ajan. Tällä hetkel-lä työpaikkani on Kotkan Vastaan-ottokeskuksen alaikäisyksikössä oh-jaajana. Olen työpaikkani superilai-nen yhdysjäsen.

Harrastan partiota, toimimista erilaisissa yhdistyksissä se-kä käsitöitä.

Toimin seuraavissa luottamustehtävissä: Kotkan tarkastus-lautakunnan varajäsen, Kotkan vammaisneuvoston jäsen, Ky-mijoen Työterveysliikelaitoksen johtokunnan jäsen, Kotkan-Haminan seudun ammatillisen koulutuskuntayhtymän yh-tymäkokousedustaja.

Vaaleissa haluan tuoda esiin vammaisten henkilöiden toi-meentuloon, työllistymiseen sekä palveluiden laatuun ja saa-tavuuteen liittyvät kysymykset.

Sosiaali- ja terveyspalvelut tulee kunnissa tuottaa vakitui-sen ja ammattitaitoisen henkilöstön voimin julkisin varoin ra-hoitettuna. Liiketoiminta ja voiton maksimointi sopivat huo-nosti hoito- ja hoivatyöhön.

Suomalaista hyvinvointivaltiota tarvitaan tänäänkin. Tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta työelämään ja yhteiskuntaan!

Ota yhteyttä: seija.piipponen@kolumbus.fi, http://www.seijapiipponen.vas.fi, facebook.com/seija.piipponen

Eila Sahala, Perussuomalaiset Keski-Suomi

Tee itsenäinen päätös ehdokkaastasi,

ja äänestä.

Työskentelen osastonsihteerinä so-siaali- ja terveysvirastossa vanhus-ten palveluissa ja viimeisen kahden vuoden aikana myös päihde- ja mie-lenterveyspalveluissa.

Kotona minulla on Luukas-koi-ra ja Ilona-kissa. Luukas on melkein Suomen pystykorva ja tuli luokse-ni löytöeläintarhalta. Ja ettei Luu-kas tuntisi itseään yksinäiseksi, piti sitten hankkia kissa kaveriksi. Mui-ta harrastuksiani ovat lukeminen, matkustelu koti- ja ulkomailla, sil-loin kun talous sen sallii, ja elokuvat.

Kansanedustajana tärkein tavoitteeni on köyhyyden tor-junta. Näissä vaaleissa äänestäjien on otettava kantaa ainakin tulonjakoon. Suomi on saanut kyseenalaisen kunnian maa-na, jossa tuloerot kasvavat nopeimmin Euroopan – ellei ko-ko maailman – tasolla. Tällaista kehitystä ei hyvinvointival-tiossa voi hyväksyä.

Verotuksen keinoin asiaan voidaan vaikuttaa. On vihdoin kuultava kansan ääntä, erilaisissa kyselyissä kansalaiset ovat kerta toisensa jälkeen ilmoittaneet, että mieluummin veron-korotukset kuin palvelujen leikkaukset. Ja mitä tekeekään hallitus, alentaa tietysti valtionveroa, josta alennuksesta hyö-tyvät eniten suurituloiset. Mikä pahinta veronkevennykset on toteutettu velkavaroin, velat lankeavat aina maksettavak-si ennemmin tai myöhemmin. Valtionveron ja pääomaveron korotus ohjautuu sinne missä on maksukykyä. Pääomaveron progressio on myös keinovalikoimassa. Keinot on löydyttävä myös siihen, ettei ansiotuloa pysty junailemaan pääomatulok-si ja sitä kautta matalan verotuksen piiriin.

Harmaa talous on saatava kuriin. Se lisää työmahdolli-suuksia ja verotuloja. Harmaan alueen toimijoille tuntuvat rangaistukset. On estettävä uusien matalapalkka-alojen syn-tyminen. Suomessa kokopäivätyötä tekevän on pystyttävä elä-mään palkallaan.

Meillä täällä Pohjolassa on korkeat asumiskulut luonnos-taan. Nykyinen hallitus on nostanut asumisen lämpö-, sähkö-, vesi- ja jätehuoltokustannuksia noin 25 prosenttia viimeisen neljän vuoden aikana ja tulevalle nelivuotiskaudelle on tulos-sa samansuuruiset korotukset, jos entiset päättäjät saavat jat-kaa. Nämä menot on kaikkien pystyttävä maksamaan vaikka omien tulojen nousu on vuositasolla 1–2 prosentin luokkaa. Eläkeläisillä 0,4 prosentin korotuksilla ei sitäkään, joillain heistä menee miinuksen puolelle, ei paljon naurata.

Suunnitteilla on myös ruuan arvonlisäveron korotus, joka toteutuessaan kohdistuu kaikkein kipeimmin niihin joilla on vähiten käyttövaroja.

On muistettava etteivät markkinavoimat koskaan luo hy-vinvointia yhteiskuntaan..

j.h

. j

yl

kk

ä

eil

a t

iir

ine

n

48 super 3• 2011

Edunvalvontayksikkö tiedottaaHyvä tietää sopimusedunvalvonnasta

Uudelleensijoitus – keino pidentää työuraaSuomessa menetetään joka vuosi li-ki puoli miljoonaa työvuotta siksi, et-tä suuri joukko työikäisiä poistuu työ-elämästä ennen virallista eläkeikää. Työ-voimakustannuksina menetys on noin 21 miljardia euroa vuodessa. Luvun suuruudesta saa käsityksen, kun sitä vertaa Suomen valtion budjettiin, joka on tänä vuonna 50,5 miljardia euroa.

Eläkeiän nostaminen ei tätä ongel-maa ratkaise, vaan työpaikoilla on teh-tävä radikaaleja muutoksia sekä työ-oloihin että asenteisiin, jotta ihmiset jaksavat työelämässä pidempään. Tä-män lisäksi on kehitettävä keinoja saa-da osan työkyvystään menettäneet ih-miset jatkamaan työntekoa.

Sairauspoissaolot ja ennenaikainen eläköityminen ovat valtava taloudelli-nen rasitus työnantajille. Esimerkik-si Helsingin kaupunki maksaa Kuntien eläkevakuutukselle vuosittain noin 13 miljoonaa euroa eläkemaksujen varhe-maksuja ennenaikaiselle eläkkeelle jää-neistä henkilöistä.

Työn sopeuttaminen työntekijän mu-kaan. Yritykset ovat oppineet optimoi-maan koneiden ja laitteiden elinkaaren kustannuksia, mutta miksi se on ihmis-ten kohdalla niin vaikeaa? Osan työky-vystään menettäneet lähetetään aivan liian helposti työkyvyttömyyseläkkeel-le, jonkun muun murheeksi, eikä halu-ta nähdä vaivaa tehtävien uudelleenjär-jestelemiseksi. Työterveyslaitoksen pro-fessorin Kaj Husmanin mukaan Suomi on täynnä tekemätöntä työtä; ongelma on, ettei työtä osata jakaa uudelleen ja parantaa sitä kautta osatyökykyisten uu-delleensijoittumismahdollisuuksia.

Kyky selviytyä työtehtävistä vaihte-lee työuran eri vaiheissa. Tosiasia on,

että iän myötä itse kullekin tulee jon-kinlaisia työkykyä haittaavia terveyson-gelmia. Kuinka todennäköistä on, et-tä yli 50-vuotiaat työntekijät ovat täy-sin terveitä? Sairauksien ehkäisy ei siis riitä työkyvyttömyyden ehkäisemiseen, vaan työtä on yhä useammin sopeutet-tava työntekijän mukaan. Myös sellai-sille työntekijöille, joiden työkyky on alentunut pysyvästi, on voitava tarjota työssä jatkamisen mahdollisuuksia. Yk-si keino tähän ovat henkilöstön uudel-leensijoitukset.

Uudelleensijoittamisella tarkoite-taan uuden työn etsimistä työntekijälle silloin, kun hänen työkykynsä on ter-veydellisistä syistä heikentynyt, eikä si-tä saada kuntoutuksen avulla palautu-maan niin, että henkilö selviäisi van-hassa työssään. Uudelleensijoittamista käytetään myös siirryttäessä uusiin töi-hin organisaatiomuutosten takia. Ter-veydelliset tekijät ovat yleisin syy teh-dä siirtoja, mutta myös toimintoja jär-jestellään uudelleen aiempaa enemmän.

Työnantajille uudelleensijoitukset merkitsevät selvää säästöä eläkemenois-sa, mutta myös sairauspoissaolojen vä-hentymisen ja työurien jatkumisen kautta. Tästä syystä onkin vaikea kä-sittää, miksi uudelleensijoittamista ei käytetä kaikilla työpaikoilla. Useimmis-sa kunnissa on olemassa uudelleensi-joitustoimintaa, joskin sekä toiminnan laadussa että määrässä esiintyy mittavia eroja. Sen sijaan monissa yksityisissä so-siaali- ja terveysalan työpaikoissa, eten-kin pienemmissä yrityksissä, ei tällais-ta toimintaa ole juuri nimeksikään. Tä-mä on varsin outoa, kun otetaan huo-mioon muun muassa Elinkeinoelämän keskusliiton jatkuva puhe työurien jat-kamisen puolesta.

Henkilöstön uudelleensijoitustoi-minnassa pitäisi omaksua varhaiseen puuttumiseen pohjautuva ajattelutapa, joka perustuu siihen, että työntekijän työkykyongelmiin reagoidaan heti, kun sellaisia havaitaan. Tässä ovat lähiesi-miehet keskeisessä roolissa. Uudelleen-sijoitustoiminta on osa työkyvyttömyy-den ehkäisemistä ja siihen tukeudutaan siinä vaiheessa, kun varhainen tuki ei enää riitä. Työterveyshuollon ja työn-antajan yhteistyön sujuvuus vaikuttaa merkittävästi siihen, miten työurien pi-dentämisessä onnistutaan. On tärkeää, että työssä jatkamista uhkaavia ongel-mia ehkäistään ennalta, työntekijän tu-keminen aloitetaan varhain ja tarvitta-essa otetaan käyttöön tehostettuja tu-kitoimia, joita ovat muun muassa juuri työntekijän uudelleensijoittaminen toi-siin tehtäviin ja kuntoutus.

Yleensä uudelleensijoitusta ryhdy-tään pohtimaan siinä vaiheessa kun työntekijän työkyky on jo alentunut pysyvästi. Työterveyshuolto on keskei-sessä asemassa uudelleensijoitusproses-sin läpiviemisessä. Työterveyshuollon toimijoiden tulee olla kiinteässä yhteis-työssä esimiehen kanssa yksittäistä uu-delleensijoitettavaa koskevissa asioissa.

Tutkimus. Uudelleensijoittamistoi-minnasta on nyt myös tuoretta tutki-mustietoa. Helsingin ja Lappeenrannan kaupungeissa toteutettiin Työsuojelura-haston tuella uudelleensijoittamisen ke-hittämishankkeet vuonna 2009. Hank-keiden tulokset julkaistiin marraskuus-sa 2010.

Tutkimus osoitti, että työntekijän oma aktiivisuus prosessissa oli ratkaise-van tärkeä. Eniten kritisoitiin itse pro-sessin hitautta, sillä pahimmillaan se

super 3• 2011 49

Edunvalvontayksikkö huolehtii SuPerin jäsenten sosiaalistaloudellisesta edunvalvonnasta valtakunnallisesti ja paikallisesti. Yksikön vastuualueeseen kuuluvat virka- ja työehtosopimusneuvottelutoiminta, lainsäädäntö sekä eläkeasiat ja muu sosiaaliturva. Myös yhteistoiminta- ja työturvallisuusasiat ovat edunvalvontayksikön vastuulla. Huolehdimme jäsenten oikeusturvasta työhön liitty-vissä erimielisyyksissä. Järjestämme edunvalvontakoulutuksen ja -tiedotuksen sekä annamme neuvontaa edunvalvonta-asioissa.

edunvalvontayksikön yhteystiedot

Päivystys ma–pe kello 9.00–15.00 numerossa (09) 2727 9160.

Sähköposti edu@superliitto.fi. Henkilökohtaiset sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@superliitto.fi

Postiosoite: Suomen lähi- ja perushoitajaliitto, Edunvalvontayksikkö, Ratamestarinkatu 12, 00250 Helsinki

Fax: (09) 2727 9120

Edunvalvontayksikkö tiedottaaHyvä tietää sopimusedunvalvonnasta

voi kestää vuosia. Prosessin hitaus hei-jastuu myös muuhun työyhteisöön ja töiden organisointiin, sillä uudelleensi-joitettavan tilalle ei voida palkata uutta työntekijää niin kauan kuin uudelleen-sijoitettava vielä pitää vanhaa vakanssi-aan hallussaan.

Kehittämisen varaa löytyi myös tie-donvälityksessä, sillä uudelleensijoituk-siin liittyviä asioita jää helposti kerto-matta, jos sijoitettava ei itse niitä huo-maa kysyä. Myös tiedon ja ohjeiden saamista uudelleensijoituksiin liittyvis-tä toimenpiteistä jo niiden alkuvaihees-sa pidettiin riittämättömänä.

Petrattavaa on myös asenteissa ja ta-vassa viestiä asioista. Uudelleensijoitta-miseen ja -sijoitettaviin liittyy edelleen valitettavan paljon negatiivisia ennak-koasenteita. Uusi tarjottava työ voidaan saada kuulostamaan joko rangaistuksel-ta tai uudelta mahdollisuudelta riippu-en tavasta, millä asiaa hoidetaan. Uudel-leensijoitettua työntekijää uudessa työ-paikassa vastaanottavan henkilön asen-teet ovat oleellisia uudelleensijoituksen onnistumisen tai epäonnistumisen kan-nalta. Ne sijoitetut, joihin uudessa pai-kassa on suhtauduttu hyvin ja kannusta-vasti, ovat kokeneet jopa kipujensa hel-pottaneen ja jaksamisensa parantuneen.

Tutkimus osoitti myös, että uudelleen- sijoitustoimintaa kohtaan esiintyy edel-leen valitettavia epäluuloja sekä esi-miesten että muiden työntekijöiden keskuudessa. Joskus uudelleensijoite-tusta on levitetty ikäviä ennakkotieto-ja, jotka saattavat vaikuttaa työnanta-jan ratkaisuihin.

Arvostuksen puutetta sijoitettavaa kohtaan osoittaa myös se, että tarjotaan sellaista työtä, joka ei ollenkaan sovi si-joitettavan fyysisiin rajoituksiin tai että hänet sijoitetaan paikkaan, jossa ei ole työtä, eikä uutta henkilöä olla valmiita ottamaan vastaan. Hätäisesti tehty uu-delleensijoittaminen voi pahimmillaan

huonontaa sijoitettavan terveydentilaa.Tutkimus osoitti, että esimiesten

osaaminen on avainasemassa uudel-leensijoittamisen onnistumisessa. Hei-dän on tunnettava uudelleensijoitustoi-minnan käytännöt ja toimintatavat. Esi-miestyössä on erityisen tärkeäksi koettu myös uudelleensijoitettavien asianmu-kainen, arvostava ja reilu kohtelu sekä tukeminen prosessin eri vaiheissa.

Uudelleensijoittaminen osaksi henki- löstöpolitiikkaa. Uudelleensijoitus-toiminnan menettelytapojen kehittä-miseen kannattaa siis panostaa. Työn-tekijöiden näkökulmasta uudelleensi-joitus onnistuu, kun prosessiin voi it-se vaikuttaa ja uudelleensijoittautumi-seen kannustetaan ja motivoidaan. Jul-kisella sektorilla virastojen ja laitosten välisiä raja-aitoja tulisi madaltaa, jot-ta uudelleensijoitustoiminta nähtäisiin virastorajat ylittävänä mahdollisuutena.

Hyvin toimivan uudelleensijoitus-toiminnan edellytyksenä on sen kyt-keminen osaksi kokonaisvaltaista hen-kilöstöpolitiikkaa, tietoisuuden lisää-minen uudelleensijoittamisesta ja sen tekeminen arkiseksi asiaksi jokaisessa organisaatiossa. Näin parannetaan sa-malla myös työnantajan imagoa vas-tuullisena työnantajana. Esimiehille tulee antaa tarvittava tuki uudelleensi-joitustoiminnan mahdollistamiseksi ja ennakoitavuuden lisäämiseksi. Yhteis-työtä esimiesten ja työterveyshuollon kanssa tulee tiivistää ja muutenkin työ-terveyshuollon roolia tiedonvälittäjänä tulee vahvistaa.

Ylipäätään tulisi lisätä ennakoivaa toimintaa, jotta uudelleensijoittamista ei ryhdytä miettimään vasta silloin, kun työntekijä on jo ollut pitkällä sairauslo-malla ja käy selväksi, ettei hän enää ky-kene entiseen työhönsä.

Myös työnantajan näkökulmasta uudelleensijoitustoiminnan tulisi olla

tulevaisuudessa yhä tärkeämpi henki-löstöhallinnollinen toiminto, kun ote-taan huomioon se, millaisia työvoiman saatavuuden haasteita on odotettavissa 2010-luvun Suomessa.

Kokemukset kentältä kertovat, että uudelleensijoittaminen on vaativa, var-sin pitkä ja paljon yhteistyötä ja vaivaa-kin vaativa prosessi. Onnistunut lop-putulos vaatii aktiivisuutta uudelleen-sijoitettavalta, osaavaa ja innostavaa esimiestä sekä ammattitaitoista työter-veyshuoltoa.

Kannustimia uudelleensijoittamisel-le löytyy runsaasti; työntekijän kohdal-la parempi oma terveys ja työkyky sekä työnantajan osalta kunnan tai yrityksen talous. Palkaksi vaivannäöstä on luvassa parempaa työkuntoa, pidempiä työuria, mielekkyyttä työntekoon ja riihikuivaa rahaa työnantajan kukkaroon.

Tekemistä kuitenkin vielä riittää en-nen kuin uudelleensijoittamisesta saa-daan pysyvä, toimiva sekä työpaikkojen jokapäiväiseen arkeen kuuluva työkalu. Oleellista on, että nyt on aika alkaa konk-reettisiin tekoihin työurien jatkamiseksi!

merja hyvärinen, lakimies

50 super 3• 2011

Lähetä ratkomasi ristikko toimitukseen 15. maaliskuuta mennessä

ja osallistu SuPer-tuotteiden arvontaan! Palautusosoite: SuPer-lehti,

Ristikkokisa, Ratamestarinkatu 12, 00520 Helsinki.

Ratkaisijan nimi

Katuosoite

Postiosoite

SuperristikkoTuuli Rauvola

MAL-MISTA

KUKISSAVIRHE

MUU- AN

SAK-SAA

TULI-VUORI PAT-RICIA

YHTYE

2x50

PU-ROSTA

KIT-SAAT

VEIK- KO

UUR- TO

KOR-HOLA

LÄM-MIT-TÄÄ

SI-SÄLTÄ

KIS-SOILTA

AUK- KO

INTI-AANI

KO-MEUS

HÄR-K I Ä

HOIDET- TAVIA

SAAR- TO

SISÄÄN- VETO

JAPANIA

HETKI

PAI-SUA

“RAITIO- VAUNU”

TYTTÖ LÄNSI-SUOMESTA

NUOLI-MYRKKY

-ALUSPOI-KIA

HYÖK- KÄYSIRJAN

SUKUA

EITAITSE

NIITTY-KUKKA

POIKA- MIES

MERI-KANTO

HUUDE- TAAN

JAMES

AJA-TUS

VAARIT

OTSA-TUKAL- LEKIN

KAU-PUNKI

EIVÄTMUIDEN

TOISELTANIMELTÄ

LOUKKU

PULSKA HER-KÄT

PUOLI-APINAT

KOHO-KOHDAT

PA-RASTA

PATER_JAOSTA

PALLO-PELEJÄ

PILKAT

HAJUMAKU

TR

�

LAN- KA-

”

”

�

Monipuolinen työnkuva kiinnostiHelmikuun SuPer-lehden Paras juttu -äänestyksessä eniten ääniä keräsi Liisa Uusiniityn artikkeli lähihoitaja Tero Rosendahlin työpäivästä. Vastuuta saa, kun sitä ottaa vastaan kuuluu Tänään töissä -sarjaan. Juttu oli lukijoiden mieleen, koska siitä ilmeni hyvin lähihoitajan moni-puolinen työnkuva. Runsaasti ääniä keräsivät myös Marjo Sajantolan kooste kotihoidon työhyvinvointikyselystä ja Päivi Hujakan artikkeli paniikkihäiriöstä. Kaikkien vastanneiden kesken arvottiin SuPer-lehden retkikassi. Arpaonni suosi Otso Niemelää Kuopiosta. Onnea voittajalle!

Paras juttu?Kerro meille, mikä mielestäsi on paras juttu tässä SuPer-lehdessä. Lähetä vastauksesi 15. 3. mennessä. Kaikkien määräaikaan mennessä vastanneiden kesken arvotaan SuPer-lehden retkikassi.

miksi?

nimi

osoite

puhelin

olen iältäni alle 20 20–30 31–45 46–60 yli 60

lehden 3 / 2011 paras juttu oli:

SUPER-LEHTI

VASTAUSLÄHETYS

Tunnus 5005172

Ratamestarinkatu 12

00003 HELSINKI

Vastaanottajamaksaa

postimaksun

Voit osallistua myös sähköpostitse: super-lehti@superliitto.fi. Kirjoita sähköpostin aihekenttään ”Paras juttu?” ja tekstikenttään mielipiteesi perusteluineen.

14 super 2• 2011

ähihoitaja Tero Rosendahl seuraa viereises-

tä pöydästä kuuden naispuolisen kollegan-

sa keskustelua. Hän kertoo omista, tiedos-

sa olevista päivän töistään. Viidessä minuu-

tissa aamupalaveri on ohi ja kukin häipyy

taholleen. Kello on vähän yli kahdeksan.

– Vaikuttaa keskivertopäivältä. Ei ole tie-

dossa sellaisia hommia, jotka vaatisivat akuuttia hoitoa. Päi-

vä voi tietysti muuttua aivan toisenlaiseksi. Silmälääkärin vas-

taanotolla iltapäivällä olisi monenlaista työtä, mutta en tiedä

vielä, olenko siinä mukana, Tero kertoo.

Rosendahl on töissä pohjoismaiden suurimmassa vanhain-

kodissa. 860-paikkainen ja 31 osaston Koukkuniemen van-

hainkoti sijaitsee omalla kauniilla puistoalueella Näsijärven

rannalla. Kun vanhainkoti vuonna 1886 perustettiin, ”vai-

vaistalo” piti saada Tampereen kaupungin silloiselle laidalle.

Koukkuniemessä on 773 vakinaista työntekijää.

Terolle oli tullut viesti, että hänen pitäisi käydä tarkista-

massa ruumiskylmiön lämpötila. Naapuritalon alakerrassa si-

jaitsevassa kylmiössä on kahdeksan paikkaa, jotka kaikki ovat

täynnä. Nurkassa olevalla pöydällä on kynä ja exitus-kirja.

Tietokoneen kiiluva silmä ei ympäristöön oikein sopisikaan.

– Emme päästä edes omaisia tänne yksin, Tero sanoo ja

avaa yhden kolmesta ovesta. Sieltä näkyy lakanaan peitetty

vainaja. Omaisilla on mahdollisuus hyvästellä vainaja seinän

takana olevassa pienessä kappelissa.

Tero Rosendahl palaa poliklinikalle ja ajaa hissillä talon

pohjakerrokseen, jossa hän säilyttää polkupyöräänsä. Sillä

hän lähtee tunneleita pitkin hakemaan osastoilta laboratorio-

näytteitä. Näytteidenhakureissulla hän arvelee pyöräilevänsä

noin kilometrin. Polkija palaa takaisin kymmenen minuutin

kuluttua ja lukitsee visusti pyöränsä.

– Jos tulee äkkilähtö, pyöräni on varmasti siellä minne

sen jätin. Kiireellisten toimitusten aikana saatamme työparin

kanssa rullata käytävissä suuren osan päivästä.

Joskus styroksilaatikko on täynnä. Tänä aamuna osastoilta

tuli vain yksi pissanäyte. Tero vie näytteen laboratorion jää-

kaappiin.Poliklinikalla Teron työparina työskentelee lääkintävahti-

mestari Harri Sihvonen, joka on ollut talossa pitkään. Heillä

on likimain samat työt, vaikka Tero on koulutukseltaan lähi-

hoitaja. Lääkintävahtimestareita ei ole koulutettu enää vuo-

sikausiin.– Tulin työllistettynä Koukkuniemeen vuonna 2006 hoita-

maan potilaskuljetuksia, ja vuonna 2009 valmistuin oppisopi-

muksella lähihoitajaksi. Sain vakinaisen työpaikan, mistä olen

Vastuuta saa kunsitä ottaa vastaan

Tero Rosendahlilla on rempseä ote työhön, sillä hän ei turhia nirsoile:

– Kun tekee erilaisia hommia, työpäivästä tulee mielenkiintoinen.

Samalla saa lisää vastuuta, hän sanoo.

teksti liisa uusiniitty kuvat laura vesa

L

super 2• 2011 15

sivulla:

52 super 3• 2011

Ulla Kansanen – perushoitaja jamusikaalitähti

teksti ja kuvat sonja kähkönen

super 3• 2011 53

60-luvun henki on rantautunut Turun luovan taiteen keskuk-sen, Logomon, teatterilämpiöön. Meikkauspeilien edessä on tungosta. Leveät lahkeet liehuvat ja hihat hulmuavat, kun sa-takunta keski-ikäistä turkulaista pynttäytyy hippiaatteen mu-kaisiin asusteisiin. Naamat pakkeloidaan vahvaan meikkiin, sillä kevyt ehostus ei teatterilavalla riitä.

Perushoitaja Ulla Kansanen rajaa silmänsä ja kulmansa nuhjuisiksi. Hänen roolihahmonsa on asunut kolme kuu-kautta Brooklynin sillan alla New Yorkissa. Siinä ajassa ku-ka tahansa rähjääntyy. Kansanen suihkauttaa pörröiseen tuk-kaansa vielä reilun satsin hiuslakkaa ja viimeistelee kampauk-

sen. Hiukset ovat kokeneet viime aikoina kovia. Ulla laitatti musikaalia varten permanentin, sillä kiharrettu tukka on hel-pompi tupeerata sotkuiseksi. Hiuksethan ovat tärkeässä roo-lissa, Hair-musikaalista kun on kyse.

Mutta mitä musikaalissa tekee Ulla Kansanen? Perushoita-ja, jonka elämän merkittävimmät vapaa-ajanviettotavat ovat hänen omien sanojensa mukaan olleet työ, kotona löhöily ja koiran ulkoilutus.

Puolentoista vuoden rupeama

Ulla Kansasen uusi harrastus sai alkunsa syyskuussa puolitois-ta vuotta sitten. Paikallista sanomalehteä lukiessaan hän huo-masi ilmoituksen musikaalista, jota oli suunniteltu osaksi Tu-run kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmaa. Hair-musikaalis-ta oli suunnitteilla turkulainen Keski-ikäisten hiukset -sovitus, johon haettiin esiintyjiä alueen asukkaista, ihan tavallisista tal-laajista. Haun kohteina olivat ennen kaikkea keski-ikäiset nai-

Ulla Kansanen nautti siitä, että hän sai esittää ilkeää ja tappeluhaluista hippiä turkulaisessa Hair-musikaalissa. Roolista tuli perushoitajalle tärkeä henkireikä.

54 super 3• 2011

set ja miehet, jotka eivät aiemmin olleet harrastaneet musiikkiteatteria.

– Silloin päässäni välähti että, tämä-hän olisi hieno kokemus, mitä kokeili-sin taitojani.

Ullaa alkoi kuitenkin epäilyttää pär-jäisikö hän sittenkään. Mieli ehti muut-tua moneen kertaan ennen kuin hän lo-pulta soitti lapsilleen.

– He olivat sitä mieltä, että minun on ehdottomasti tartuttava tähän tilaisuu-teen. Niin minä sitten ilmoittauduin esiintyjäkaartiin. Minkäänlaisia karsin-toja ei ollut, kaikki halukkaat otettiin mukaan.

Esiintymistä ja laulamista perushoi-taja ei etukäteen jännittänyt.

– Minulle vakuutettiin, että ohjaajat tekevät näyttelijän vaikka puhelinko-pista. Kyllä kenestä tahansa ääntä läh-tee, kun suunsa avaa.

Harjoitukset alkoivat vuoden 2009 lokakuussa. Ensin katsottiin Hair-elo-kuva, sitten näyttelijäporukalle ope-tettiin kaikki käytännön asiat äänen-käytöstä ja esiintymistaidoista mieli-

Turun luovimmat ihmiset

Hair-musikaalin keski-ikäiset tähdet kerääntyvät lämpiöstä Logomon lavalle, iltaharjoitukset ovat alkamassa. Bändin soittama melodia saa porukan tapaile-maan sanoja ja revittelemään rohkeas-ti tanssiaskelin. Lava täyttyy hymyistä, naurusta ja silkasta hulluttelusta. Tän-ne ovat epäilemättä kerääntyneet Turun luovimmat ihmiset.

– Huomasin heti projektin alus-sa, että porukka on samanhenkistä ja harjoituksissa saa olla kuin kotonaan. Olemme iloista ja äänekästä sakkia, vä-hän kuin aikuisten ihmisten lastentar-ha, Ulla kertoo.

Kansasen mukaan porukka on hit-sautunut harjoitusten myötä tiiviiksi yhteisöksi. Mukana on ihmisiä monil-ta eri aloilta, mutta tittelit eivät lavalla merkitse mitään. Kaikki olivat samalla lähtöviivalla, kun musikaaliharjoituk-set alkoivat.

Ensi-illan lähestyessä harjoituksia on järjestetty lähes päivittäin. Valaistusta ja kohtauksia viilatessa aika kuluu siivillä. Jos joku mokaa, otetaan kohtaus uu-siksi niin monta kertaa kuin tarve vaa-tii. Kärsivällisyyttä tarvitaan.

– Se ei haittaa. Olen sitoutunut tähän enkä halua tuottaa pettymystä ohjaajil-le tai katsojille. Minua ei haittaa, vaik-ka viilaisimme ohjelmaa puoleen yöhön.

Jopa viiden tunnin pituisiksi veny-vät treenit työpäivän jälkeen ovat kuin toinen työvuoro putkeen. Ullalle sii-tä on kuitenkin muodostunut tärkeä henkireikä.

Taito heittäytyä tilanteeseen

Ulla Kansanen sanoo olevansa suulas ja sosiaalinen savolais-karjalainen. Ti-lanteisiin heittäytyminen on ollut hä-nelle aina helppoa, mikä on ollut etu musikaaliharjoituksissa. Suu on saata-va lavalla auki, vaikka katsomossa olisi tuhat ihmistä.

Kansanen esittää musikaalissa ilkeä-mielisen ja tappeluhaluisen jengin jä-sentä. Rooli pahisten joukossa ei perus-hoitajaa haittaa. Pilkkaaminen, sadatte-lu ja käsirysyt ovat Kansaselta luonnis-tuneet, vaikka hän ei oikeasti mikään il-keilijä olekaan.

– Keljuilu on hauskaa, kun tietää, et-tä se on leikkiä. Omalla tavallaan on hyvin vapauttavaa ja palauttavaa olla välillä ilkeä.

Uskon, että elämässä kannattaa mennä juuri sitä kohti, mikä tuntuu hankalalta, vaikealta ja

ehkä pelottavaltakin.

Ulla Kansanen ja muut musikaalitähdet saivat harjoitusten aikana opastusta meikin ja kampausten tekemiseen.

kuvaharjoituksiin ja meikkaamiseen. Ullan mukaan todellinen haaste alkoi laulujen ja koreografian opettelemisen myötä.

– Välillä tuntui siltä, ettei mistään tu-le mitään. Laulujen sanat olivat erikoiset ja sävel kulki musikaalikappaleissa täy-

sin eri tavalla kuin kappaleissa yleensä. Kansanen muistaa vielä kirkkaasti

viime kesän, kun hän pänttäsi laulujen sanoja ja tanssiliikkeitä kuumassa sääs-sä mökillä Rymättylässä. Liikkeen ja laulun yhdistäminen ei ollut kokemat-tomalle perushoitajalle mikään help-po tehtävä.

– On aivan eri asia tiskata ja laulaa, kuin laulaa ja tanssia jokin koreografia samanaikaisesti.

super 3• 2011 55

Keski-ikäisten hiukset -musikaa-li eroaa alkuperäisestä Hair-esitykses-tä, mutta ydinsanoma on sama: rauha, rakkaus ja suvaitsevaisuus. Vaikka tari-na sijoittuu aikaan, jolloin Vietnamissa sodittiin, sopii ajatus kulttuurien yh-teentörmäyksestä Ullan mielestä myös nykypäivään.

– Oikeastaan mikään ei ole muuttu-nut. Kun vertaamme täällä pohjolassa itseämme maahanmuuttajiin tai pako-laisiin, ajattelemme tyypillisesti, että on-neksi olemme syntyneet Suomeen. Jot-kut ihmiset uskovat olevansa parempia kuin muut ja heikompiosaisia kiusataan.

Kansanen huomauttaa, että kaikki ovat kuitenkin sisimmiltään samanlai-sia. Jokaisella on omat ilonsa ja surunsa.

– Ihmisillä on pohjimmiltaan halu puhaltaa yhteen hiileen, mutta keinot, millä sitä hyvyyttä haetaan, ovat raa-dolliset.

Henkisen pääoman lähde

Kolmivuorotyötä tekevä Ulla Kansa-nen on järjestänyt työvuoronsa niin, et-tä hän on päässyt iltaisin harjoituksiin. Työpaikalla on joustettu tarpeen mu-kaan. Vaikka perushoitajaa kauhistut-ti aluksi oman vapaa-ajan aikataulutta-minen säännöllisten harjoitusten mu-

kaan, on musikaali ollut hänelle tär-keä henkisen pääoman lähde ja vasta-paino työlle.

Turun yliopistollisen keskussairaalan neurologian klinikalla 26 vuotta työs-kennellyt Kansanen kohtaa työssään usein vaikeasti sairaita ihmisiä.

– Haastavaa on kohdata etenkin pa-rantumattomasti sairaita nuoria. Osas-tolle tullessaan ihmiset ovat huolissaan siitä, mistä heidän oireensa johtuvat ja he tarvitsevat tukea.

Musikaaliharjoituksissa murheet unohtuvat heti, sillä näyttämöllä on keskityttävä ajattelemaan juuri sitä, mi-tä sillä hetkellä tehdään.

– Toki minulla on hoitajana oltava myös sen verran ammattitaitoa, etten mene työssä kohtaamaani suruun mu-kaan. Mutta henkiselle paineelle on hy-vä olla jokin vastapari. Mottoni kuu-luu erään karjalaismummon sanoin: ilo pintaan vaikka sydän märkänis.

Kansanen arvostaa sitä, että keski-ikäisille on annettu mahdollisuus to-teuttaa itseään.

– Ulosottomies voi viedä meiltä mi-tä vain, mutta sitä ei voi kukaan viedä, mitä olemme henkisesti saaneet itsel-lemme. On harvinaista, että tällainen mahdollisuus tarjoutuu vielä tässä iäs-sä ja tässä mittakaavassa.

Kasvun paikka

Musikaali on ollut Kansaselle kasvat-tava kokemus. Perushoitaja uskoo, et-tä sen myötä hänestä on tullut entis-täkin rohkeampi. Projekti on myös opettanut, että kaikkea kannattaa ko-keilla, mikä vähänkin kiinnostaa. Ai-na on mahdollisuus perääntyä, jos sil-tä tuntuu.

– Jos eteeni tulisi nyt vastaava mah-dollisuus, lähtisin heti mukaan. Tässä iässä ihmiset alkavat usein keksiä teke-miselle kaikenlaisia esteitä. Ollaan liian rumia, liian lihavia tai liian laihoja. Väi-tän, että ihminen on itse itselleen suu-rin este. Uskon, että elämässä kannat-taa mennä juuri sitä kohti, mikä tun-tuu hankalalta, vaikealta ja ehkä pelot-tavaltakin.

Keski-ikäisten hiukset -musikaali huipentui yleisöesityksiin helmikuus-sa. Sen myötä puolentoista vuoden hanke sai päätöksen. Miten Ulla aikoo täyttää kaiken vapaa-aikansa projek-tin jälkeen?

– Jaa, siinäpä onkin kysymys, olo on haikea. Mutta ainakin minulla on mah-dollisuus käydä useammin kylässä Hel-singissä. Siellä asuvat kaksi lastani ja vasta viisikuinen pojantyttäreni, ylpeä isoäiti kertoo..

Hair - Keski-ikäisten hiukset -musikaali sai ensi-iltansa Turussa 13. helmikuuta 2011. Seitsemästä näytöksestä viimeinen esitettiin 20. helmikuuta 2011.

Muutosilmoitus jäsentietoihin – Ändringar i medlemsuppgifterna

Nimi HenkilötunnusNamn ______________________________________________ Personbeteckning ____________________________________

Osoitteenmuutos/addressförändring. Uusi: ________________________________________alk.___________________

Työpaikan muutos/byte av arbetsplats. Uusi työnantaja: __________________________________________________ Uusi työpaikka: _______________________________________________ Voimassa ajalla: ______________________

Tilaan jäsenmaksuviitteet * Beställer medlemsavgiftsreferenser alk.________

Tilaan valtakirjalomakkeen * Beställer fullmakt

jäsenmaksuvapautusanomus / befrielse från medlemsavgiftHaen jäsenmaksuvapautusta ajalle/för tiden_____/_____20_____ – _____/_____20_____

rastita SYY * anteckna orsaken

muu ilmoitus / annan anmälan Ajalla / för tiden _____/_____20____ – _____/______20____

rastita SYY * anteckna orsaken

allekirjoitus päiväysunderteckning ___________________________________________ datum __________________________________

palkaton sairausvapaa * lönefri sjukledighet

kuntoutustuki * rehabiliteringsstöd

hoitovapaa / kotihoidontuki * vårdledighet/hemvårdstöd

palkaton äitiys- isyys- tai vanhempainvapaa * moderskaps-,faderskaps- eller föräldraledighet

työtön, Kelan etuus (ilmoita takautuvasti) * arbetslös, Fpa förmåner (anmälan retroaktivt)

jatko-opiskelu/täydennyskoulutus (6 €/kk) * fortbildning

virkavapaa/oma loma (6 €/kk) * tjänstledighet

kotona oleva (6 €/kk) * hemmavarande

ulkomailla (6 €/kk) * utomlands

yrittäjänä (10 €/kk) * företagsverksamhet

pysyvästi eläkkeellä * pensionerad (17 €/vuosi, ei sis. kassan jäsenmaksua)

haluan eläkeläisenä säilyttää työttömyyskassan jäsenyyden* jag vill vara medlem i a-kassan

eroan Suomen lähi- ja perushoitajaliitosta sekä lähi- ja perushoitajien työttömyyskassasta * jag avgår ur förbundet samt arbetslöshetskassan alk.*fr.o.m.____/____20____

n Eläkeläisten jäsenmaksut 2011. Eläkeläisjäsenten jäsenmaksu on 17 euroa vuodessa. Jäsenmaksun maksamista varten jäsenyksikkö lähettää kaikille eläke-läisjäsenille tilisiirron huhti-toukokuun aikana. Jos eläke alkaa tai on alkanut tänä vuonna ja jäsenmaksua on jo palkkatulosta ehditty maksaa vähintään 17 euroa, ei tätä erillistä eläkeläisjäsenen jäsenmaksua tarvitse enää tälle vuodelle maksaa. Eläkkeen alkamisesta on jäsenen itse ilmoitettava jäsenyksikköön.

n SuPer ilmoittaa jäsenmaksutiedot verottajalle. Vuoden 2010 jäsenmak-sutiedot ilmoitetaan verottajalle SuPerin toimesta automaattisesti verottajan ohjeen mukaisesti. Jäsenmaksutietojen pitäisi näin ollen näkyä veroehdotukses-sa. Kaikki vuonna 2010 maksetut jäsenmaksut tulevat vaikuttamaan kyseisen vuoden verotukseen.

n Uusi liittymislomake/valtakirja ilmestynyt. Varsinaisen jäsenen liittymis-lomakkeena ja jäsenmaksujen perintävaltakirjana toimiva lomake on uusittu. Uusi lomake poikkeaa vanhasta niin ulkoasullisesti kuin sisällöllisestikin. Uutta lomaketta tullaan jakamaan yhdysjäsenille ja sitä voi tilata nettisivujen kautta tai osoitteesta jasenrekisteri@superliitto.fi.

Muutosilmoitus jäsentietoihin -lomake.

Täytä lomake, kun jäsentiedoissasi tapah-tuu muutoksia. Muista allekirjoitus ja päi-

väys. Palauta lomake maksutta osoit-teella: SuPer jäsenyksikkö, tunnus

5005173, 00003 VASTAUSLÄHETYS.

Ajankohtaista:JäsenyysasiatYhteystiedot:

s-posti: jasenrekisteri@superliitto.fi

puh: (09) 2727 9140

osoite: SuPer jäsenyksikkö, pl 112 00521 Helsinki.

super 3• 2011 57

Tule hyvä kakku...ähes 30 vuotta sitten istuin hiekkalaatikon reunalla taputtamassa pienellä lapiolla pie-nen ämpärin pohjaa ja hoin pienten poikieni kanssa lorua ”tule hyvä kakku, älä tule paha kakku...”. Toisella kädelläni keinutin vaunu-ja, joissa pikkusiskovauva yritti päästä uneen.

Oma univelka kirveli silmissä ja naapurin täti iloisesti lohdut-ti, että kyllä se kohta jo helpottaa, äkkiähän ne kasvavat. Niin tekivät. Mutta se ei paljon lohduttanut silloin, kun univaje painoi ja oli pakko vain jaksaa.

Perheen normaalikin arki voi olla aika rankkaa, jos lähel-lä ei ole turvaverkkoa, johon voi väsyneenä tai kipeänä tur-vautua. Hiekkalaatikon reunalla tein lu-pauksen: sitten jos näillä lapsillani on jos-kus omia lapsia ja olen terve ja voimissa-ni, haluan olla mummo, joka on käytet-tävissä silloin, kun mummoa tarvitaan. Minulla oli oikea mummonpuutosane-mia, sillä lähelläni ei ollut yhtään aikuis-ta ihmistä, johon olisin voinut turvau-tua edes hetkeksi. Joka olisi tullut ja ko-mentanut nukkumaan ja sillä aikaa hoita-nut ja ruokkinut lapset ja pyykit ja tiskit. Joku, joka olisi ottanut katraan hetkek-si haltuunsa, jotta vanhemmat pääsevät rauhassa kauppaan tai edes lenkille.

Noihin vuosiin, kun elin kiivainta lapsiperheen arkea, mahtui myös muuta-mia vaalivuosia. Ja minäkin kiikutin us-kollisesti oman ääneni aina sille ihmisel-le, joka lupasi pitää meistä lapsiperheistä huolta. Muttei se mitään auttanut. Ei se arki siitä mihinkään muuttunut. Tai muuttuihan se, huonompaan. 1980-luvun al-kupuolella sai sentään hätätapauksissa kunnalta apua. Jos äi-ti sairastui, tai jos yksi lapsi sairastui niin, että äidin aika me-ni sairaalassa lapsen kanssa, tuli kodinhoitaja hoitamaan toi-sia lapsia kotiin.

En koskaan unohda sitä ihanaa helpotuksen tunnetta, jon-ka koin kerran kuumetaudissa ollessani. Hätkähdin hereille kuumeisesta unestani säikähtäen missä lapset! Sitten tajuntaa-

ni tulvi makkarakeiton tuoksu ja kuulin kodinhoitajan tasai-sen turvallisen äänen kun hän luki satukirjaa lapsilleni. Huo-kasin syvään helpotuksesta ja käänsin tyynystä viileämmän puolen kuumeista poskeani vasten ja annoin taas paranta-van unen viedä mennessään. Kodinhoitajan myötä kotona oli kaikki hyvin ja sain nukkua rauhassa kuumeeni pois.

Kun kymmenen vuoden päästä olin jälleen samanlaisessa tilanteessa uusien pikkusiskojen kanssa, ei kodinhoitajan saa-minen lapsiperheeseen enää ollutkaan mahdollista. Oli lama ja jossain muualla oli isompia ja tärkeämpiä tarpeita. Tavallis-ten perheiden tukemiseen ei ollut enää tahtoa.

Mutta eivät ne perheen tarpeet mihinkään ole hävinneet. Kenelle tahansa voi tulla yllättäviä tilan-teita, joissa arki luiskahtaa raiteiltaan ja siitä selviämiseen tarvittaisiin hetkellis-tä ulkopuolisen apua. Sen kriittisen het-ken täsmäapu maksaa varmasti vähem-män kuin pienten ihmisten elämän kol-hujen korjaamisyritykset vuosien päästä.

Taas on vierähtänyt muutamat vaa-lit. Minusta on tullut mummo ja lu-nastan innokkaasti ja ilolla hiekkalaati-kolla antamaani lupausta: mummo tu-lee kun mummoa tarvitaan! Nyt seuraan lapsiperheen arkea mummon vinkkelistä. Hallitukset ovat vaihtuneet moneen ker-taan mutta lapsiperheet kipuilevat edel-leen samojen kipujen kanssa: mistä saa hetkellistä apua jos läheisiä ihmisiä ja hei-dän luomaansa turvaverkkoa ei yksinker-taisesti ole? Ja kaikilla ei ole. Silloin apua

ei ole missään. Eikö yhteiskunnan pitäisi silloin tulla avuksi? Kyllä tässä yhteiskunnassa jokin tökkii. Miten ihmeessä se

on mahdollista, että voimme ohittaa asioita näin? Mitähän tapahtuisi siinä kunnassa tai maassa, joka päättäisi rohkeasti että ensisijaisesti pidetään oikeasti huolta niistä, jotka huol-ta kaikista eniten tarvitsevat: lapset ja vanhukset, heidän per-heensä ja läheisensä. Menisikö se kunta konkurssiin vai tois-iko tuo vähäisimmistä huolen pitäminen mukanaan siunauk-sen? Tulisiko vihdoinkin se hyvä kakku?.

Siskon pakinaPakinoitsija Sisko on yli 30 vuotta

perushoitajan työtä tehnyt superilainen

Ls

on

j a k

äh

kö

ne

n

58 super 3• 2011

Päivärahaa lakisääteisestiteksti sirkka rytinki kuva janne harju

Kassan maksamat etuudet, työttömyyspäiväraha ja vuorottelukorvaus, perustuvat lakiin. Työttömyyskassan jäsenyys on yksi edellytyksistä, mutta se yksistään ei takaa päivärahaoikeutta. Jäsenyyden säilyttäminen puolestaan edellyttää jäsenmaksun maksamista.

SuPerTkSuper työttömyyskassa

Työttömyyskassa osallistui SuPerin opintopäiville 15.–16. helmikuuta. Työttömyyskassan toiminnasta kiinnostu-neet osallistuivat myös tarjoilualustan arvontaan. Onnetar suosi Maarit Virtasta, Anna-Maria Koskea, Maarit Forsmania ja Leila Jalosta. Onnittelut voittajille!

Työttömyyskassa Tampereellahakemusten postitusosoite:

Super työttömyyskassaPL 117, 00521 helsinki

Käyntiosoite Kellosilta 3 Fax (09) 278 6531, www.supertk.fi

Toimisto avoinna arkisin klo 8.30 −16.00

Palvelunumerot arkisin klo 9−13(09) 2727 9377

tkpalvelu@supertk.fi

super ty öttömyyskassa

Ansiosidonnaista päivärahaa hakevan pitää täyttää 34 viikon jäsenyysehto ja 34 kalenteriviikon työssäoloehto 28 kuukau-den tarkastelujakson aikana. Edellisen kassan jäsenyysaika ja työhistoria huomioidaan, jos liittymisen ja eron välillä on enintään kuukausi, paitsi silloin, jos henkilö on erotettu esi-merkiksi maksamattomien jäsenmaksu-jen vuoksi.

Työssäoloehtoon luetaan kaikki vä-hintään 18-tuntiset kalenterityöviikot. Jaksotyössä työssäoloehto täyttyy sellai-silla tasoittumisjaksoilla, joina työsopi-muksen mukainen työaika on keskimää-rin vähintään 18 tuntia kalenteriviikos-sa. Työssäoloehto täyttyy vain jäsenyys-aikana tehdystä työstä.

Päivärahan hakijan on lisäksi pidet-tävä työnhaku voimassa työ- ja elinkei-notoimistossa. Päivärahaa ei voida mak-saa, eikä omavastuuaikaa laskea ajalle, jona työnhaku ei ole voimassa.

Päivärahaa pitää hakea

Päivärahaa maksetaan vain, jos sitä on haettu. Myös lapsiko-rotusta huollettavana olevista omista tai puolison lapsista hae-taan päivärahahakemuksella. Päivärahaa voidaan maksaa ta-kautuvasti enintään kolmen kuukauden ajalta. Esimerkiksi hakemuksen ajalta 1.2.–28.2.2011 on oltava kassalla viimeis-tään 1.5.2011, jotta päivärahaa voidaan maksaa 1.2. lähtien. Hakemusta voi lähettämisen jälkeen täydentää. Kolmen kuu-

kauden vanhenemisaika koskee myös lapsikorotuksen hake-mista. Hakemusta ei saa lähettää etukäteen.

Hakemus pitää täyttää huolellisesti kaikin osin. Työpäi-vät ja -tunnit on aina merkittävä hakemukseen niiden päivi-en kohtaan, joina työ on tehty. Päivärahanhakijan on itse tar-kistettava, että kaikki kassalle lähetettävät tiedot ovat paik-kansapitäviä.

Kassa tarvitsee palkkatiedot

Ensimmäistä kertaa päivärahaa haettaessa kassalle toimitetaan palkkatiedot työssäoloehdon täyttävältä ajalta palkanlaskijan allekirjoittamal-la palkkatodistuksella. Lomakorvaus ja lomaraha eritellään palkkatodistuksessa, samoin siinä luetellaan mahdolliset pal-kattomat päivät. Jos palkat ilmoitetaan palkkalaskelmilla, kassalle toimitetaan kaikki palkkalaskelmat työssäoloehdon täyttymisen ajalta. Viimeinen palkkalas-kelma ei yleensä riitä.

Palkkatiedot ilmoitetaan palkanlaski-jan allekirjoittamalla palkkatodistuksel-la myös silloin kun päivärahanhakija on

ollut yli kaksi viikkoa kestävässä kokoaikatyössä. Jos palkka-tiedot ilmoitetaan palkkalaskelmilla, kaikki palkkalaskelmat yli kaksi viikkoa kestäneen työn ajalta toimitetaan kassalle. Jos työ on kestänyt yli 34 kalenteriviikkoa, tämän ajan palk-kalaskelmat riittävät.

Päiväraha määritellään uudelleen aina, kun hakija on työs-sä 28 kuukauden aikana vähintään 34 kalenteriviikkoa. Esi-merkiksi jatkuvaa osa-aikatyötä tekevien työssäoloehto täyttyy uudelleen yleensä noin kahdeksan kuukauden välein. Päivära-ha määritellään aina uudelleen, kun hakija täyttää työssäoloeh-don. Lisäksi 500 päivän laskuri nollataan ja uusi seitsemää täyt-tä työttömyyspäivää vastaava omavastuuaika asetetaan..

super 3• 2011 59

Syvennä osaamisesi ylemmälle tasolle.

Yhteishaku

7.3.–12.4.2011

www.laurea.fi

Sosiaali- ja terveysalan amk-tutkintoon johtavat koulutusohjelmat:

Sairaanhoitaja (amk) | Laurea Hyvinkää, Porvoo, Tikkurila (myös aikuiskoulutuksena!)Terveydenhoitaja (amk) | Laurea Hyvinkää, PorvooSosionomi (amk) | Laurea Hyvinkää, TikkurilaRikosseuraamusala, sosionomi (amk) | Laurea Tikkurila

Sosiaali- ja terveysalan ylempään amk -tutkintoon johtavat koulutusohjelmat:

Sosiaalialan koulutusohjelma, perhekeskeisen varhais- kasvatuksen kehittäminen ja johtaminen | Laurea Hyvinkää

Terveyden edistämisen koulutusohjelma, kriisi- ja erityis- tilanteiden johtaminen | Laurea Hyvinkää

FCG Finnish Consulting Group Oy • www.fcg.fi

Merkitse kalenteriin jo nytKuntouttava hoitotyö 4. – 5.4. Ikaalisten Kylpylä

Yöhoitajien koulutuspäivät 5. – 6.5. Tampereen Kylpylä

Perus- ja lähihoitajien koulutuspäivät 9. – 10.5. Lappeenranta

Dementoituneen potilaan psyko sosiaalinen kuntoutus 17.5. Lappeenranta

Vammaisen yhdenvertaisuus ja osallisuus 8. – 10.6. Helsinki – Tukholma

Talouselämä-lehden teettämässä, koulutusta jär jes -tä vien organisaatioiden imagotutkimuksessa FCG arvi oi tiin muun muassa luotettavimmaksi ja asia kas -lähtöisimmäksi kouluttajaksi sekä par haaksi toimiala-tuntijaksi.

Vuoden 2011 koulutustarjonta on julkaistu osoitteessa www.fcg.fi/koulutus.

Super-kuponki6 €Saat 6 euron alennuksen yli60 euron kertaostoksesta koodillaV7RRSRR3

Yli 300 tuotetta, tarjouksia ja upeita uutuuksia

OrioNetshop on terveydenhuollon ammattilaisten sekä alan opiskelijoiden oma verkkokauppa.

Hyödynnä etukuponkisi ja tilaa heti! Saat kaupan päälle näytepakkauksen, joka huolehtii luustosta sekä sisältää kalsiumin lisäksi myös tärkeää D-vitamiinia: Calsorin 500 mg + D3 20 µg (20 tabl.), arvo n. 3 €.

Rekisteröidy ja klikkaa kauppaan osoitteessa

Klikkaa kauppaan: www.orionetshop.fi

Voim

assa 13.3.2011 asti.

60 super 3• 2011

Kotihoidon koulutuspäivät

9.–10.5.2011 Tampereella, Scandic Tampere CityHämeenkatu 1, 33100 Tampere

SuPerin Kotihoidon koulutuspäivät on suunnattu koti-hoidossa, kotisairaanhoidossa ja kotipalvelussa työsken-televille. Koulutuspäivät ovat ammatillista täydennys-koulutusta.

Maanantai 9.5.8.30–9.00 Ilmoittautuminen ja aamukahvi9.00–10.00 Kurssin avaus, ajankohtaista kotihoidosta Suunnittelija Sari Erkkilä, SuPer10.00–11.30 Aivoverenkiertohäiriöt, oireet ja kuntoutus Fysioterapeutti Päivi Liipola, Aivoliitto ry 11.30–12.15 Lounas12.15–13.45 Crohnin tauti Erikoislääkäri Tuire Ilus, Pirkanmaan sairaanhoitopiiri13.45–14.30 Kahvi14.30–16.00 Avanne osana elämää Sh, avannehoitaja Ulla Kuusela, Tampereen kotisairaala 16.00–16.30 Avannetuotteiden esittely Tuotepäällikkö Arja Airosto, B. Braun Medical Oy

Tiistai 10.5. 8.30–10.00 Alkoholismi – syy vai seuraus? Ylilääkäri Pekka Salmela, Tampereen A-klinikkatoimi10.15–11.45 Paloturvallisuus kotihoidossa Tampereen aluepelastuslaitos11.45–12.45 Lounas12.45–14.15 Aggressiivisen asiakkaan kohtaaminen Psykologi Jari Hyyti, Poliisiammattikorkeakoulu14.15–15.30 Työnilon julistus Professori Marja-Liisa Manka, Tampereen yliopisto15.30–16.00 Koulutuksen päätös, todistusten jako ja kahvi

Ilmoittautuminen 3.4. mennessä www.superliitto.fi – kir-jaudu jäsensivuille – sähköinen asiointi – weblyyti - kurssit. Koulutuksen hinta on SuPerin jäsenille 200 euroa majoittu-ville ja 130 euroa ei majoittuville. Hinta sisältää opetuksen, materiaalin ja ohjelmassa mainitut tarjoilut.

Mikäli et ole SuPerin jäsen hinta on 230/160e. Ei-jäsen ilmoittaudu sähköpostilla raili.nurmi@superliitto.fi. Mainit-se ilmoittautuessasi nimi, ammatti, työnantaja, kotiosoite, puhelinnumero ja mahdolliset ruoka-aineallergiat sekä koulutuspäivän nimi ja laskutusosoite.

Lisätietoja suunnittelija Sari Erkkilä sari.erkkila@superliitto.fi/puh. (09) 2727 9152.

super 3• 2011 61

Yrittäjäpäivän13.4.2011 klo 9–16 SuPerin toimistolla Ratamestarinkatu 12, Helsinki

Superilainen yrittäjäjäsen tai yrittäjyydestä kiinnostunutsaat ajankohtaisen tietopaketin mm. seuraavista aiheista

Markkinointi – tärkeä osa yrittäjän menestymistä Yrittäjän talouden tunnusluvut Laki yksityisistä sosiaalipalveluista uudistuu

Koulutus on maksuton.Matkakuluista huolehtii jokainen kurssilainen itse.

Ilmoittautumiset 30.3. mennessä. Lisätiedot ja ilmoittautu-miset paula.soivio@superliitto.fi. Mukaan mahtuu myös 10 SuPerin opiskelijajäsentä.

SuPer järjestää

Suomen PsykologinenInstituuttiyhdistys www.psyk.fi

SUOMEN PSYKOLOGINEN INSTITUUTTIYHDISTYS RYJÄRJESTÄÄ:

• Päihdehoitajan koulutusohjelma, 2 vuotta Helsinki ja Joensuu

• Mielenterveysohjaajan koulutusohjelma, 2 vuottaHelsinki, Turku, Tampere ….

• Mielenterveystyön perusteet – kesäkurssi(toukokuu-elokuu) Helsinki

• Muistihoitajan koulutusohjelma, 1 vuottaHelsinki ja Joensuu

• Työ- ja yksilövalmentaja, 1 vuotta, Joensuu• Psykoterapiataitojen peruskoulutus,1 vuotta

Helsinki, Kuopio, Turku • Erityistason perheterapiakoulutus, 3 vuotta, Helsinki

• Erityistason ratkaisu- ja voimavarakeskeinen yksilöpsykoterapiakou-lutus, 3 vuotta, Helsinki

Koulutukset toteutetaan monimuotokoulutuksena.Lähiopetusta on 1-2 päivänä kuukaudessa

Lisätiedot ja ilmoittautumiset osoitteesta www.psyk.fi

tai puhelimitse 050 409 8709

Hakemistossa julkaistaan mm. kuntien sosiaalitoimen, kuntien, kuntayhtymien ja kuntien muodostamien terveyskeskus-liikelaitosten johtavien viranhaltioiden ajantasaiset yhteystiedot.Mukana myös: kunnalliset/yksityiset sairaalat, lääkäriasemat, vanhainkodit ja paljon muuta käypää tietoa eri käyttötarkoituksiin.Julkaisu ilmestyy vuosittain.

Tilaushinta: 33,00 euroa + toim.kulut (sis. alv. 9 %)

Sosiaali- ja terveydenhuollon hakemisto 2011 on ilmestynyt!

TILAA NYT!

tilaukset@ymparistojaterveys.fiPuh. (02) 630 4900 Fax (02) 630 4939www.ymparistojaterveys.fi

HUS:n YHTEINEN KOULUTUSPÄIVÄ lasten-, lähi-, mielenterveys- ja

perushoitajille 3.5.2011Kohderyhmä HUS:n lasten-, lähi-, mielenterveys- ja perushoitajat sekä muut ohjelmasta kiinnostuneet.Paikka Biomedicum, Haartmaninkatu 8, 00290 HelsinkiJärjestäjä HUS-Servis koulutupalvelutKustannukset Koulutuksen osallistujamaksu on 80 e/hlö HUS:n henkilökunnalta ja perusterveyden huollon henkilökunnalta. Muilta 95 e/hlö.Ilmoittautuminen Viimeistään 18.4.2011. HUS:n henkilöstön ilmoittautumiset HUS PLUS:n kautta, muut www.hus.fi/koulutus. Viimeisen ilmoittautumispäivän jälkeen tehdyistä peruutuksista laskutetaan koko maksu.Tiedustelut Koulutuksen järjestelyjä koskeviin tiedusteluihin vastaa koulutussuunnittelija marjo.sorsa@hus.fi ja koulutus.servis@hus.fi

Tarkempi ohjelma HUS PLUS tai www.hus.fi/koulutus

Kotka 8.3. Sokos Hotel Seurahuone, 17.30–20.00 Turku 9.3. Hamburger Börs, klo 17.30–20.00

Hämeenlinna 15.3. Sokos Hotel Vaakuna, 17.30–20.00Oulu 16.3. Hotel Holiday Inn, 17.30–20.00

Kuopio 23.3. Sokos Hotel Puijonsarvi 17.30–20.00Joensuu 30.3. Sokos Hotel Kimmel, 17.30–20.00

Jyväskylä 30.3. Sokos Hotel Alexandra, 17.30–20.00

Tule keskustelemaan

SuPerin vaalipaneeliin

62 super 3• 2011

Hei hoitajat ja hoidettavat!

Arja Juvonen 050 5311108

www.arjajuvonen.fiUudenmaan

eduskuntavaaliehdokas

Jarrua väärille säästöille!

Mikä meitä yhdistää? Meistä kaikista halutaan säästää!

Tuula KorhonenSuperilainen yli 30 vuotta

Ay-aktiivi, pääluottamusmies

Kunnanvaltuutettu ja Kirkkovaltuuston jäsen

Uusimaa, Vas.

Arjen ammattilainen Tuula Korhonen eduskuntaan!

Juho EerolaLähihoitaja Kymi, PS

Kotkan kaupunginvaltuutettu ja kaupun-kisuunnittelulautakunnan jäsen.

Kotkan maahanmuuttajapalvelut, tulkkikoordinaattori.

Omaishoidon kustannukset kuuluvat Kelalle. Kotihoidon vaatimukset huomioitava nykyistä tarkemmin.

Johanna KosloffLähihoitaja Pohjois-Savo, SDP

Julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut ja niiden rahoitus turvattava.

Lähihoidossa oleville ihmisarvoinen elämä.

Omaishoitajille apua ja tukea.

Sosiaali- ja terveysalan työpaikat vetovoimaisiksi.

Aila-Anneli Mattinen 48-vuotias perushoitaja,geronomi AMKpäivätoiminnan vastaava hoitaja

Vaasan vaalipiiri, SDP

Sydämet sykkimään työn ja hyvinvoinnin puolesta!

www.aila-annelimattinen.kansanedustaja2011.fi

✓ Julkiset palvelut kuntoon!✓ Pääomatulot verolle palkkatulojen tavoin!✓ Seis tuloeroja kasvattavalle politiikalle!

Eriarvoisuuden kasvu pysäytettävä nyt!LähihoitajaEveliina Mäkilä eduskuntaanwww.eveliinamakila.vas.fiFacebookissa: Eveliina eduskuntaan 2011

Vasemmistoliiton Loimaan kunnallisjärjestö ry

super 3• 2011 63

Mari Niemi-SaariSuPerin suunnittelija, lähihoitaja

Uusimaa, SDPwww.mariniemisaari.net

Rahat vai henki? Lemmikit esiin!

• Paljon on puhetta papukaijoista, mutta puhuuko sinun lintusi?

• SuPer-lehti kokoaa sarjan jäsen-ten lemmikeistä. Kerro lyhyesti, mikä lemmikkieläin sinulla on ja miksi juuri se on maailman mahtavin.

• Onko sinulla kissa, koira tai lemmikkilammas, josta haluai-sit kertoa muillekin?

• Vai ovatko rotat tai käärmeet mielestäsi maailman suloisim-pia, mutta niin väärinymmärret-tyjä lemmikkejä?

lähetä tiedot sähköpostilla osoitteeseen super-lehti@

superliitto.fi tai kirjeessä super-lehti, ratamestarinkatu 12, 00520 helsinki

Prabhakaran RanjithkumarUutta väriä eduskuntaan

Vanhustyötä sydämellä

Työhyvinvointi ihmistä lähellä

Hämeen vaalipiiri, SDP

www.ranji.fi

Seija Piipponen-Pekkola50-vuotias lähihoitajaKotkan Vastaanottokeskuksen alaikäisyksikön ohjaaja

Kymen vaalipiiri, Vas.

Suomalaista hyvinvointivaltiota tarvitaan tänäänkin. Tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta työelämään ja yhteiskuntaan!

64 super 3• 2011

KuulumisiaLue, mitä superilaisille sattuu ja tapahtuuKoonnut Sonja Kähkönen

Kutsut Keravan ao 805:n sääntömääräinen kevät-

kokous 15.3.2011 klo 17.30 ravintola Fontanassa asema-aukio 2. Tervetuloa! Ilmoittautumiset 11.3. mennessä kati.ritvanen@suomi24.fi tai puh. 041 4357 228.

Ao 413 järjestämään jäseniltaan ilmoittau-tuneet päivähoidossa työskentelevät ammat-tiosastojen 410, 413 ja 417 jäsenet. Ilta 17.3. Alexsandrassa, Hannikaisenkatu 35 klo 17.30.

Uudenkaupunginseudun ao 608. Sääntömääräi-nen kevätkokous to 24.3.2011 klo 17.30 Vakka-Suo-men Osuuspankin kokoustiloissa, 2 krs. Koulukatu 1, Uusikaupunki. Kahvit. Ilmoitt. Tarja Vuorinen, pj, puh. 050 3060 565, tarja.vuorinen@uusikaupunki.fi.

Oulaisten seudun ao 207 sääntömääräinen kevätkokous ma 28.3.2011 klo 18, Törmänhovi, Oulainen. Tarjoilun vuoksi ilmoittaudu 24.3. men-nessä Suvi-sihteerille, puh. 045 1398 958.

Sotkamon ao 225. Sääntömääräinen kevät-kokous ti 29.3.2011 klo 18 Tuliketussa. Tarjoilun vuoksi sitovat ilm. 20.3. mennessä Liisalle puh. 044 5430 050, super225@superliitto.fi.

Pöytyän Seudun ao 643. Sääntömääräinen kevätkokous 4.4.2011 klo 18 alkaen Ruoka-Mesta, Sillankorvantie 2, Aura. Ilmoitathan tulostasi 28.3. mennessä, Sointu puh. 045 1109 272 tai Soile 040 5369 605.

Keski-Karjala ao 510. Sääntömääräinen kevätkokous Kiteen evankelinen kansanopisto ti 29.3.2011 alk. klo 17.30. Kokous alkaa ruokailulla. Saunaosasto käytössä. Kahvia ja tuote-esittelyjä. Ilmoittautumiset 21.3. mennessä Paulalle puh. 0400 771 301.

Tornion ao 104:n sääntömääräinen kevätko-kous 6.4.2011 klo 18 Virastotalolla, Kauppakatu 17. Tarjoilun vuoksi ilmoitt. tekstiviestinä 044 5091 607 tai ao:n nettisivujen kautta 3.4. mennessä. Arvotaan hulppeita palkintoja.

Kuhmon ao 222. Kevätkok. 8.4.2011 klo 18, Ravin-tola Eskobar. Vieraana plm Ulla Syrjänen. Sitovat ilmoitt. viim. 30.3. Ailalle, puh. 040 7762 521.

Hyvinkään sairaanhoitoalueen ao ry 817 sääntö-määräinen kevätkokous ke 13.4.2011 klo 18 Sveitsin majalla, Härkävehmaankatu 8, Hyvinkää. Ilmoittau-tumiset 7.4. mennessä anne.riihimaki@hus.fi.

Helsingin sosiaalitoimen ao Hesoto ry 819 jäsenet. Sääntömäär. kevätkokous 13.4.2011 klo 17 Jollaksen kartanossa, Jollaksentie 56. Mahd. pään-hierontaan omakustanteisesti. Alusasu- ja meik-kiesittelyä ym. Ilmoittautumiset 8.4. mennessä hannele.hyvonen@superliitto.fi.

Tohmajärven-Värtsilän ao 518:n kevätkokous jär-jestetään 19.4.2011 klo 18 Kotipirtissä. Osallistujille iltapalaa ja SuPerin jäsentuote. Ilmoittaudu 10.4.2011 mennessä Seija Kekäleelle, puh. 050 5141 858.

Vaasan ao 312. Ostosmatka Tampereelle, Ikea, IdeaPark, mahdollisuus käydä ostoksilla Tampe-reen keskustassa. Lähtö la 7.5.2011 klo 7 Vaasan matkakeskukselta (rautatieasema). Takaisin klo 18. Omavastuu 10 € maksetaan linja-autossa, varaa tasaraha. 30 ensimmäistä mahtuu mukaan. Ilmoit-taudu 24.4.2011 mennessä Hilleville 050 3687 510 mielellään tekstiviestillä.

SuPer kiinnosti Next Stepissä

SuPer näkyi Jyväskylässä Next Step -koulu-tus- ja työpaikkamessuilla helmikuun alussa. Kävijöitä messuilla oli yli 17 000. Kysymyksiä tuli niin lähihoitajakoulutuksen sisällöstä kuin lähihoitajan palkasta ja työmahdollisuuksista. SuPerin osastolla kysymyksiin vastasivat lähi-hoitajaopiskelija Jenni Saarikko, lähihoitaja Anu Tarvainen sekä SuPer-liiton asiantunti-jat Heli Saarinen, Sari Erkkilä ja Paula Soivio.

Osallistujat olivat tulevaisuuttaan miettiviä peruskoulun ysiluokkalaisia. Lisäksi joukossa oli paljon aikuisia ja maahanmuuttajia. Lähi-hoitajat, lähihoitajaopiskelijat ja alan opetta-jat kävivät kertomassa meille kuulumisiaan. SuPerin Älä valita, ala valita -eduskuntavaa-likampanja herätti myös paljon kiinnostusta.

Heli Saarinen

KevätRekry-tapahtumassa ennätysmäärä kävijöitä

na

na

oh

vo

Kuopion työ- ja elinkeinotoimisto järjesti torstaina 10. helmikuuta 2011 Kuopion seudun suurimmat rekry-tointimessut yhteistyössä kaupungin yrityspalvelun kanssa Kuopion musiik-kikeskuksessa.

Tapahtumaan sai kutsun myös Kuopion kaupungin ammattiosasto. Muista liitoista paikalla oli vain Pam.

KevätRekry-tapahtumaan osallis-tui ennätysmäärä työnantajia, mutta todellinen ennätys tehtiin kävijämää-rässä. Osallistujia oli yli 4000.

Superilaisina toimme messuilla esille lähinnä edunvalvontaan liittyviä asioita. Lähihoitajan opas työelämään –esite lähti monen messukävijän mu-kaan. Tarvetta kyseiselle esitteelle olisi ollut enemmänkin. Työelämän pelisäännöt näyttävät olevan monelle nuorelle täysin tuntematon osa-alue. Lisäksi osallistumalla KevätRekry-tapah- tumuaan saimme näkyvyyttä SuPerille ja omalle ammattiosastollemme. SuPer-heijastin löysi paikkansa monen messukävijän takinhel-masta.

SuPer 521/Merja Ohvo

Kuopion KevätRekry-messuille osallistuivat Kuopion kaupungin ammattiosasto 521:n aktiivijäsenistä, vasemmalta – vain ku-vaushetkellä totisena – uusi puheenjohtaja Elina Konttinen, pääluottamusmies Merja Ohvo, jäsenrekisterinhoitaja Kirsi Jouhki-mo ja opo Kirsi Asikainen.

super 3• 2011 65

KuulumisiaLue, mitä superilaisille sattuu ja tapahtuu

Koonnut Sonja Kähkönen

ristikkoratkaisu 2/2011

Helmikuun ristikkokisan voitti Tarja Lehtinen Punkalaitumelta. Lämpimät onnittelut!

in memoriam

Pilvi-TuulikkiPATJAS

Hän nukkuu tähtien päällä,hänen hiuksensa leijuvat

kuin vedessä painottomina,keveästi kuin siivet.

Tähdet nukkuvat hänen kanssaan, levoton pää on tähtityynyllä hiljaa.

Muistoa kunnioittaenEntiset työkaverit ja

SuPer Napapiirin ao 111

s. 21.6.1954k. 14.12.2010

A V O N A I S E TS A H A L A K UU L U T M A A TA K T I A S T I

E S E I T NT A I T S A M A T A N S A SR A H A K E A A L K U O S AI R E T I K A T U H M A TO K A A T L U U T S A A T U

U P O R O L I A T LS I D E U T R A K I I L U AU N E T O N A T I K B U R TM S S O U T S A L A M AA V I O T R A V I A N I T A

A S O P U A T S O K LL A T A I T K U O S K A R II H O K A S A R V O U K I TO T S A T U P A P A U K K UT O I S T E U S V A T U U S

Kouvolan ammattiosasto 708 vietti lähihoi-tajapäivää järjestämällä erilaisia tapahtumia. Aamupäivällä SuPer-opot järjestivät Kou-volan seudun ammattiopiston lähihoitaja-opiskelijoille koululla aulainfon. Opiskelijat saivat tietoa SuPerista ja heillä oli mahdolli-suus osallistua tietovisaan, joka liittyi päivän teemaan. Vilskettä riitti infopisteessä koko aamupäivän.

Yhteistyössä Kuusankosken koulun opis-kelijoiden ja opettajien kanssa ammattiosasto järjesti kahdessa vanhusten asumispalveluyk-sikössä virikkeellisen iltapäivän.

Toinen opiskelijaryhmä vietti asukkaiden kanssa iltapäivää olympiahengessä. Oma kisamaskotti aloitti tapahtuman tuomalla kisasoihdun kisapaikalle. Tuokioon kuului liikuntaa, muistipelejä ja aitoa kilpailujuhlan tuntua palkintojen ja kunniakirjojen kera.

Toisen ryhmän aiheena oli kevään odotus. Opiskelijat kylvivät asukkaiden kanssa kauraa, hernettä ja auringonkukansiemeniä. Samalla muisteltiin, mitä siellä omassa kas-vimaassa on kasvanut. Kylvöt jäivät asukkaiden tarkkailtaviksi. He saa-vat seurata, miten kylvöt itävät ja ilahduttavat keväällä vaikkapa pää-siäispöytää. Lisäksi asukkaat viet-tivät hetken tuolijumpan parissa ja muistelivat vanhoja sananlaskuja.

Molemmissa tapahtumissa oli mukana myös ammattiosaston hallituksen jäseniä. Hyvin onnistuneesta yhteistyöstä SuPerin ammattiosasto kiittää lämpimästi opiskelijoita ja opettajia.

Päivä päätettiin jäseniltaan, jossa oli mukana SuPerin kehittämisyksikön suunnit-telija Pirjo Lukkari. Hän puhui aiheesta lää-kehoito lähihoitajan työssä. Iltaa jatkettiin kuntapuolen paikallisista ajankohtaisasioista keskustellen.

Keski-Suomen yksityissektorin ammattiosasto 426 teki retken Tallinnaan 10.–11. marraskuuta 2010. Matka oli mukava ja onnistunut.

Iloisin mielin Tallinnan retkellä

Hei PH 3, 1993. Aila ja Anne piipahtivat Mik-kelissä 50-vuotisjuhlissani. Kiitos muillekkin muistaneille.

Inka Svahn

Terveiset Mikkelistä

Kouvolassa tempaistiin lähihoitajapäivänä

Hopeinen ansiomerkkija onnittelut Katille

SuPerin Viialan-Kylmäkosken ammattiosasto 646 luovutti liiton hopeisen ansiomerkin ammattiosastotoiminnassa ansioituneelle Kati Järviselle. Onnittelut Katille!

66 super 3 • 2011

ienoimpia hetkiä vuodenkierrossa on, kun suksisauvoihin nojaillessa tuntee en-simmäisen kerran auringon lämmittävän kasvoja. Parvi kauniinvalkeita pulmusia istahtaa hetkeksi kimaltelevalle hangelle. Niillä on suunta pohjoiseen. Oikein ko-

vasti jos kuvittelee, voi kuulla joutsenten trumpettien laulua. Vielä on kuitenkin liian aikaista joutsenten tulla. Pohjoi-

sen pesimäalueet peittyvät paksujen nietosten alle. Nyt on ai-ka nauttia hiihtokeleistä.

Pohjoisen tunturit on paikka, jonne on päästävä joka ke-vät. Siellä näkee talven ankaruuden ja taistelun selviämises-tä. Syksystä saakka puut ovat keränneet ympärilleen valkeaa tykkyvaippaa. Hitaasti ne joutuvat kumartumaan taakan al-la. Karaistuneet puut kuitenkin kestävät katkeamatta satojen kilojen lumikuorman.

Päivänvalossa ne ovat vain lumisia puita, mutta hiljalleen laskeutuva hämärä saa niihin eloa. Hahmot ojentelevat kyl-miä käsiään, lohikäärme on valmiina loikkaamaan, jos kään-nän sille selkäni. Laukkaavaa mielikuvitusta rauhoittaa pieni valkoinen tonttuhahmo, joka hymyilee piippalakki kallellaan.

Lyhyellekin hiihtoreissulle tunturiin kannattaa varautua kunnolla. Vaikka maasto näyttää helpolta suunnistaa, niin

Tunturin tulet

LuonnossaMarkku Pirttimaan kuvia ja kertomuksia

totuus on , että sinne eksyy ennemmin tai myöhemmin. Sää voi muuttua hetkessä auringonpaisteesta taivaan pimentävään lumipyryyn. Asiaa eivät helpota hämärtyvässä illassa nuo lu-miset lohikäärmeet, jotka saavat hiihtämään rivakammin, ja usein väärään suuntaan.

Repussa kannan aina mukana kunnon tulentekoväli-neet. Pieni kirves ja muutama tervainen kalikka sekä tuliti-kut vedenpitävässä pussissa. Nykyajan sytytyspalatkin ovat oiva hätäapu. Tärkeintä on valmistella nuotio kunnolla, en-nen kuin kaikki tikut on raa-vittu. Paljon pieniä puita poh-jaksi ja isompaa tavaraa sitten, kun tuli roihuaa kunnolla. Sii-nä tulistellessa ja kahvia hörp-piessä mieli kirkastuu ja huo-maa missä on hiihtänyt vikaan.

Mukava siellä maastossa on yöpyäkin. Lämpimästä ma-kuupussista on kiva kuunnel-la helmipöllön keväistä pupu-tusta. Onnekkaimmat voivat nähdä tulien syttyvän myös taivaalle..www.pirttimaa.fi

H

super 3• 2011 67

Uskotko, että naiset saavat joskus yhtä hyvää palkkaa kuin miehet?

s. 6Toivoisin näin. Suomessa naisilla ja

miehillä ovat kuitenkin suhteellisen ta-savertaiset olot. Pääongelmana on se, että palkat suhteessa koulutukseen ovat hoitoalalla huonommat kuin esimer-kiksi teknisellä alalla.

Pitäisikö lääkkeiden antamista vä-hentää? s. 9

Kyllä. Vuodepotilaiden ja iäkkäiden vanhusten ylilääkitseminen on aivan älytöntä. Monet syövät jopa yli viittä lääkettä samanaikaisesti. Liiallinen an-tibioottilääkitys kuohuttaa minua aina. Sillä aiheutetaan suuria haittoja, koska monet sairaalaepidemiat ovat varomat-toman antibioottilääkityksen seurausta.

Oletko kärsinyt työpaikalla homees-ta tai huonosta sisäilmasta? s. 10

Varsinkin yövuorossa itselläni silmät kirvelevät ja nenä on tukkoinen, kun työpaikalla ei öisin ilmastointi ole toi-minnassa. Monet muutkin meillä oirei-levat vastaavasti.

Minkälaista liikuntaa haluaisit har-rastaa vanhuksena? s. 14

Haluaisin liikkua paljon luonnossa. Myös vesijumppa kiinnostaa.

Kuinka raskaasti koet hoitamasi po-tilaan kuoleman? s. 28

Kuolema on työssäni aina läsnä, se koskettaa ja on opettavainen. Se on ai-na ainutkertainen tapahtuma. Ei ole sa-mantekevää, miten ihminen viettää vii-meiset kuukautensa. Tunnen aina surua ja sääliä myös omaisia kohtaan.

Oletko työssäsi nähnyt alkoholin tu-hoavia vaikutuksia? s. 26 ja 36

Voi voi, lähes päivittäin. Seurauk-sina ovat univaikeudet, aina vain suu-

rempi rauhoittavien lääkkeiden käyttö sekä maksa- ja haimasairaudet. Huo-lestuttavaa on yhä nuorempien kasva-va osuus, jotka ovat dementoituneet al-koholista. Naisiakin on yhä enemmän rappeutuneissa ja sekakäyttäjien mää-rä kasvussa.

Oletko uinut avannossa? s. 40Olen kokeillut. Se on hyvä harrastus.

Vaikuttaa positiivisesti mielentilaan.

Tuusulan ammattiosasto täyttää tänä vuonna 30 vuotta. Merkkipäivää osasto viettää 25. maaliskuuta juhlassa, johon on kutsut-tu kaikki 265 jäsentä ja kutsuvieraita.

– Kiirettä on nyt pitänyt, sanoo ammat-tiosastoa jo kymmenen vuoden ajan johta-nut Leena Pelli.

Pelli kutsuu osastoaan aika pieneksi, mutta varsin toimivaksi. Esimerkiksi hal-litukseen Tuusulassa on ollut helppo saada jäseniä. Myös viimeinen jäsenilta lääkehoi-tokeskusteluineen kiinnosti jäseniä.

– Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen osastomme toimintaan. Emme ole poltta-neet siltoja takanamme ja meillä on hyvät neuvotteluvälit päättäjiin. He myös ovat kohdelleet meitä hyvin, ja olemme saaneet joitakin etuuksia neuvottelemalla aikaan.

Tuusulassa ongelmat ovat tut-tuja. Työttömyyttä ei ole, mut-ta osaavasta henkilöstöstä on pu-laa. Myös mitoituksissa on puutteita, sillä kiireen aiheuttamat sairaus- lomat ovat saaneet monet sijaiset siirtymään terveyskeskuksesta ja kotihoidosta muualle.

– Olisipa sitä henkilökuntaa edes joskus riittävästi, eikä budjeteissa aina joustet-taisi ja priorisoitaisi asioita.

Tuusulan osaston jäsenet saavat jäsenkirjeen kahdesti vuodessa. Koulutukset, teat- terimatkat, konsertit tai risteilyt ovat vuosittaisia, tänä vuonna tosin juhlavuosi syö osaston varoista ison osan.

Leena Pelli on kuulunut liittoon 70-luvulta asti, mutta ammattiosastoaktiivi hä-nestä tuli vastaa 90-luvun lopulla, kun hän aloitti työt Tuusulan terveyskeskukses-sa. Hän on SuPerin edustajistossa toista kauttaan ja myös kaksinkertainen liittoko-kousedustaja. Pelli on jäämässä muutaman vuoden kuluttua eläkkeelle..

Onko helppo päättää, ketä äänestää eduskuntavaaleissa? s. 42

Minulla on kestosuosikki, jota seu-raan ja aion äänestää häntä nytkin.

Omistatko lemmikkieläimen? s. 63Olen niin mukavuudenhaluinen ja

toisaalta allerginenkin, ettei sellaista ole. Kunnioitan niitä, jotka jaksavat ulkoi-luttaa lemmikkiään varhain aamuisin tai aina työvuorojen jälkeen..

P.S.superin ammattiosastojen edustajat eri puolilta maata kommentoivat lehden aiheita.

TUUSULANAMMATTIOSASTO

Tuusulassa 30-vuotisjuhlat!

jukka järvelä

Leena Pellillä on monipuolinen työ-kokemus psykiatriasta, päivähoidosta sekä akuutti- ja vanhushoidosta.

toimisto

Kehittämisyksikkö• telefax (09) 2727 9120• johtaja Arja Niittynen p. 2727 9171• suunnittelija Leena Kaasinen-Parkatti p. 2727 9151• suunnittelija Sari Erkkilä p. 2727 9152• suunnittelija Soili Nevala p. 2727 9157• suunnittelija Lena Öhman p. 2727 9153• suunnittelija Maria Erkheikki-Kurtti p. 2727 9154• suunnittelija Paula Soivio p. 2727 9156• suunnittelija Pirjo Lukkari p. 2727 9148• suunnittelija Johanna Rosenberg p. 2727 9296• suunnittelija Heli Saarinen p. 2727 9150• sihteeri Raili Nurmi p. 2727 9172• sihteeri Mira Kajander p. 2727 9298

SuPer-lehti• telefax (09) 2727 9120, super-lehti@superliitto.fi• johtaja Arja Niittynen p. 2727 9171• päätoimittaja Leena Lindroos p. 2727 9174• taittava toimittaja Jukka Järvelä p. 2727 9176• toimittaja Marjo Sajantola p. 2727 9173• toimittaja Sonja Kähkönen p. 2727 9175• sihteeri Mira Kajander p. 2727 9298

Jäsenyksikkö• puhelinpalvelu (09) 2727 9140 ma–pe klo 9–15• jäsenyksikön päällikkö Sari Kainulainen p. 2727 9149• jäsensihteerit Piia Partanen, Päivi Askolin, Katja Sirkiä, Irma Dahlbacka, Miia Heikkonen, Pasi Heiskanen, Rita Brand ja Paula Wirén • telefax (09) 2727 9155• palveleva sähköposti: jasenrekisteri@superliitto.fi

Työttömyyskassa • postiosoite: PL 117, 00521 Helsinki• käyntiosoite: Kellosilta 3• internet: www.supertk.fi (24h)• puhelinpalvelu: (09) 2727 9377 ma–pe klo 9–13• sähköpostit: tkpalvelu@supertk.fi• telefax (09) 278 6531• johtaja Stefan Högnabba (09) 2727 9310

SuPer myös internetissä: www.superliitto.fi

Sähköpostit: etunimi.sukunimi@superliitto.fi

Ratamestarinkatu 1200520 HelsinkiPuhelinvaihde (09) 2727 910

• puheenjohtaja Juhani Palomäki p. 2727 9121• puheenjohtajan sihteeri Sari Äikäs p. 2727 9122• telefax (09) 2727 9220

Yleishallinto• telefax (09) 2727 9120• pääsihteeri Markku Silvennoinen p. 2727 9123• tiedotuspäällikkö Sari Tirronen p. 2727 9162• tiedottaja Henriikka Hakkala p. 2727 9137• tiedottaja Sari Järvinen p. 2727 9138• järjestöpäällikkö Raija Moilanen p. 2727 9136• järjestöasiantuntija Tiina Eteläaho p. 2727 9134• järjestöasiantuntija Anne Meriläinen p. 2727 9113• järjestöasiantuntija Tiina Pendolin p. 2727 9297• koulutussihteeri Marianne Ronkainen p. 2727 9124• sihteeri Aira Silvasto p. 2727 9135

Talous- ja henkilöstöyksikkö• telefax (09) 2727 9120• talous- ja henkilöstöjohtaja Anne Panttila p. 2727 9127• asiakaspalvelusihteeri Merja Poikselkä-Takala p. 2727 9294• henkilöstösihteeri Kirsi Kauppinen p. 2727 9126• kirjanpitäjä Leena Luostarinen p. 2727 9128• laskentasihteeri Maria Hietala p. 2727 9129• laskentasihteeri Mervi Härkönen p. 2727 9125• laskentasihteeri Kristiina Partola p. 2727 9130• toimistopalvelusihteeri Kaarina Laintila p. 2727 9118

Edunvalvontayksikkö• puhelinpalvelu (09) 2727 9160 ma–pe klo 9–15• telefax (09) 2727 9120• johtaja Anne Sainila-Vaarno p. 2727 9167• yksityissektorin neuvottelupäällikkö Pia Zaerens p. 2727 9163• kunta-asiantuntija Jussi Salo p. 2727 9292• edunvalvonta-asiamies Eila Koponen p. 2727 9132• edunvalvonta-asiamies Riina Kurkinen p. 2727 9165• edunvalvonta-asiamies Jukka Parkkola p. 2727 9117• edunvalvonta-asiamies Marketta Vuorinen p. 2727 9116• edunvalvontasihteeri Sari Kaartoaho p. 2727 9179• lakimies Niina Kiviluoto p. 2727 9161• lakimies Merja Hyvärinen p. 2727 9166• lakimies Tuomas Hyytinen p. 2727 9119• lakimies Karoliina Partanen p. 2727 9131• lakimies Riitta Saarikoski p. 2727 9114• koulutussihteeri Tarja Sundqvist p. 2727 9164

Tietohallintayksikkö• johtaja Arja Niittynen p. (09) 2727 9171• atk-asiantuntija Sakari Hulkkonen p. 2727 9145• atk-asiantuntija Irja Nevala p. 2727 9158• sihteeri Mira Kajander p. 2727 9298• atk-tuki: atk-tuki@superliitto.fi

supersvenska

supersvenskaöversättningar eva wahlström

LResultatet av förhandlingarna

andets regering och arbets-marknadsorganisationerna har förbundit sig till lika-lönsprogrammet, vars syfte är att minska klyftan mellan mäns och kvinnors löner från

20 till 15 procent senast år 2015. Pro-grammet har tillämpats sedan år 2006. Vilken betydelse hade det i kommun-sektorns löneuppgörelser?

Förhandlingarna inom kommun-sektorn fick föras i en svår situation. Sta-ten tar i år lån på ytterligare åtta mil-jarder euro. Kommunernas ekonomi förbättras, men också kommunsektorn måste ta mer lån. Privatsektorn har haft svårigheter med att få till stånd avtal ef-tersom Finlands näringsliv har satt ett s.k. löneankar enligt vilket deras med-lemsorganisationer inte får ingå avtal om en generell höjning på över en procent.

Under den här förhandlingsom-gången samarbetade kommunbran-schens huvudavtalsorganisationer Kommunfackets union, TFO, FOSU (Juko) och FKT intimt. Det gemen-samma målet var att trygga köpkraf-ten i den situationen att levnadskostna-derna stiger med omkring 2,4 procent. Organisationerna var tvungna att be-akta det faktum att det inte fanns mer pengar att vänta från statsmakten. I den här svåra situationen uppnåddes ett för-handlingsresultat med en lönehöjande effekt på 2 procent: en generell höjning på 1,2 procent och en lokal justering-spott på 0,8 procent samt en engångs-pott på 100 euro. SuPer verkade natur-ligtvis för en höjning i euro av samma storlek för alla, men det var inte möj-ligt att uppnå eftersom de övriga för-bunden motsatte sig detta. Under den

här omgången ingår det inte någon se-parat likalönspott i avtalet.

Under de två senaste avtalsomgång-arna har vi genom de kommunala avta-len kunnat styra mera pengar till kvin-nodominerade branscher än till mans-dominerade. I uppgörelsen år 2010 rik-tades likalönspotten till vårdarna med den största höjningen, dvs. 1,3 procent. Under den här avtalsomgången var situ-ationen en annan. Utan intimt samarbe-te mellan förbunden hade ingen grupp ensam kunnat nå ens en höjningsnivå som den här. Talet om förbigående av li-kalönsprincipen i det här sammanhang-et grundar sig inte på fakta.

Enligt Juhani Salonius utredning som gäller lika lön har skillnaderna mellan mäns och kvinnors löner lång-samt minskat. En orsak till det här är recessionen som började år 2008 och det att man inte längre går in för in-komstpolitiska helhetsuppgörelser. I dem har man kunnat komma över-ens om separata kvinnolönepot-ter. Inom kommunsektorn är särskilt vårdbranschen starkt kvinnodominerad. För att kun-na minska löneskillnaderna också i den här uppgörelsen borde man ha styrt mera höj-ningar till de kvinnodomi-nerade branscherna än till de mansdominerade.

På längre sikt krävs det tydliga lösningar för situa-tionen. Kommunerna mås-te höja skatterna och stats-makten styra tillräckligt med statsandelar till kom-munerna för att man ska kunna betala löner till

kvinnodominerade grupper som genu-int minskar skillnaderna mellan mäns och kvinnors löner. Inom kommunen är det inte något problem. Män och kvinnor i samma arbete får samma lön. Utan finansieringsbeslut kan man in-te minska löneskillnaderna på det sätt som man kommit överens om i lika-lönsprogrammet. SuPers arbete för lika-lönsprincipen fortsätter under följande avtalsomgångar..

ordförande juhani palomäki

supersvenska

leena lindroos

För min mormor har veckans höjdpunkt under när-mare tio års tid varit tisdagseftermiddagen. Då har hon när krafterna tillåter gått till klubben. Klub-ben har träffats i husets nedre plan och där har det gymnastiserats, pratats, sjungits, lösts korsord som skärper de små grå cellerna och druckits kaf-

fe med bulla. Om somrarna har man kastat ”mölkky” – där turen har

större del i resultatet än skicklighet enligt min mormor – och gjort utfärder. Under årens lopp har vänskapsbanden inom klubben knutits allt fastare och de har bildat ett gäng som tar hand om varandra. Om någon inte har orkat komma till klubben har de andra gått och hälsat på och försäkrat sig om att allting är i sin ordning.

I artikelserien om Supermedlemmars arbetsdagar presen-terar vi primus motor för de här kvartersklubbarna, primär-skötaren Eine Rantamaula. Hon leder som bäst seniorer i el-va klubbar varje vecka. Den här verksamhetsidén – motion och rekreation för seniorer – skulle gärna få sprida sig som en löpeld, för de som är med är alla vinnare. Det är också absolut nödvändigt att verksamheten garanteras fortsättning där den har etablerat sig och där den bildar ett viktigt socialt nätverk.

Om en och en halv månad blir det riksdagsval. Redan nu är det full rulle i valförberedelserna. Enligt en färsk under-sökning som en tidskrift låtit göra är fack- och förbundstid-ningarna en viktig kanal när det gäller att förmedla valinfor-mation: tidningarna kastas inte bort efter en kort genomgång utan informationen i dem avspeglar sig på röstningsbeteen-det. De här tidningarna når klart över hälften av de finlända-re som kommer att rösta den 17 april. Och mer än en femte-del av dem som läser tidningarna får just i dem information som är till stöd i röstningsbeslutet.

De Superanslutna kandidaterna presenterar sig i det här numret och vi berättar ock-så om stämningarna under en valpanel som förbundet ord-nade. I mars ordnas sju pa-neler, och man hinner bra gå med och diskutera och lyssna på olika håll i landet. På Su-Pers webbplats på nätet be-handlas också centrala valfrå-gor. Du kommer in på sidor-na via knappen på finska in-gångssidan som har förbun-dets valtema som rubrik: Älä valita. Ala valita..

Veckans höjdpunkt

Servicehuset kan också betjäna omgivningenServicehusens lokaler borde öppnas också för andra än de eg-na invånarna allt efter behov, föreslår en arbetsgrupp vid mil-jöministeriet. Måltidstjänsterna kunde till exempel utnyttjas av de äldre personer i samma bostadsområde som bor hemma. En utvidgning av servicen skulle vara ett steg mot bostadsområden som erbjuder service särskilt för den åldrande befolkningen.Ut-över att öppna servicelokalerna föreslår arbetsgruppen bland annat att den offentliga finansieringen för serviceboendet skul-le styras till de specialgrupper för vilka det inte finns tillräck-ligt med fritt finansierad service av rimligt pris. Det här gäl-ler till exempel utvecklingsstörda och minnessjuka åldringar..Hälsovården i Päijänne-Tavastland är förmånligI Päijänne-Tavastland svarar man på behoven av hälso- och åldringsvård med landets mest förmånliga service: hälso- och åldringsvården kostar 11 procent mindre per invånare än i hela landet i medeltal. Inom HUCS-distriktet i huvudstads-regionen används däremot 12 procent mera pengar än med-eltalet. Bland de stora städerna använde Lahtis minst pengar. Dyrast var Utsjoki, som använde 38 procent mera pengar per invånare än landet i medeltal. Den förmånligaste kommunen på finska fastlandet har visat sig vara Karvia i Satakunda, där man använder 24 procent mindre pengar än medeltalet..Sjukhusen lyckadesförkorta vårdköernaDet går snabbare att få tillgång till den specialiserade sjukvår-den. Situationen är nu bättre än under hela den tid lagstift-ningen om tillgången till vård har varit i kraft. Väntetiderna har förkortats särskilt när det gäller ögonsjukdomar, närmast till starroperationer och kirurgi. Det är anmärkningsvärt att HNS lyckades behandla nästan alla dem som väntat i över ett halvt år under hösten 2010. Det allt snabbare inledandet av vård och behandling framgick också av att behandlingen av remisser och väntetiderna för det första besöket hade förkortats..

Sickan blev pensionär!

Lite före julen bjöd Sick-an på “soppå” och kaffe med dopp åt sina arbetskamra-ter. 1.6.1971 började hon sin karriär som hjälpskötare och 1.3.2011 gick hon i pension ef-ter 40 år i arbetslivet. Sickans arbetskamrater önskar henne många, trevliga stunder med sina närä och kära, och so-liga pensionärsdagar! “Sickan, kom o häls opa oss!”

supersvenska

Löneuppgörelse för kommun-sektorn efter svårighetertext jukka järvelä

SuPers ordförande Juhani Palomäki tyckte att löne-förhandlingarna inom kommunsektorn var svårare än väntat, trots att man hade gått inför att endast för-handla om lönerna.

– Textavsnitten i avtalen skulle inte behandlas, men när allt kom omkring lades det fram många slags frågor på förhand-lingsbordet framför allt från förbunden. Resultatet var ändå att vi bara kommer överens om löneförhöjningar.

– Förhandlingsresultatet kan anses vara rimligt under de här omständigheterna eftersom avtalet bara gjordes till årets slut. I slutet av året börjar vi förhandla på nytt och då har vi framför oss nya utmaningar om gäller om vi ska ingå avtal för ett eller flera år. I varje fall kommer vi då att ta itu med text- och andra frågor.

Finlands näringsliv EK påverkade kommunresultatet

Palomäki funderar på varför förhandlingarna som skulle slut-föras i slutet av januari efter närmare tjugo sammankoms-ter drog ut till 15 februari. En orsak var Finlands närings-liv EK:s insats.

– EK förde upprepade gånger fram att man i alla löne-uppgörelser borde följa det så kallade löneankar som de hade fastställt, den generella höjning-en borde alltså inte överstiga en procent. Av den här anledning-en följde alla förbund som satt vid kommunens förhandlings-bord varandra och ville inte rik-tigt på allvar gå med i förhand-lingsomgången.

Förutom av EK påverkades avtalet av trycket mot den kom-munala ekonomin. Enligt Palo-mäki har förhandlingsresultatet begränsats av kommunernas fat-tigdom, hållbarhetsunderskott, underskottet i statsbudgeten och andra motsvarande teman som behandlats i offentligheten.

EK har upprepade gånger betonat att den offentliga sek-torn inte kan vara löneledare. Palomäki medger att kommun-sektorn under de två föregående förhandlingsomgångarna in-gick bättre avtal än den privata sektorn. Men:

– Man måste titta på lönenivån, och där ligger kommun-sektorn efter. Det finns också fortfarande en stor skillnad mel-lan mäns och kvinnors löner. Här finns mycket att tvista om i fortsättningen.

I praktiken finns det många klara orsaker att höja löner-na inom vården.

– Jag anser att vi fortfarande har en press på att höja löner-na för vårdarna till en nivå som motsvaras av det tunga och krävande arbetet. Vi utför också vårdarbetet med alltför små resurser; vi borde få flera vårdare. När vi inte har tillräckligt med vårdare måste också detta beaktas i lönenivån.

Privatsektorn följde kommunsektorn

Löneavtalen inom den privata sektorn verkar att i huvudsak följa samma linje som kommunavtalet.

När SuPertidningen gick i tryck såg det ut som om endast lönerna inom socialservicen för år 2011 var utan avtal. För-handlingarna inom socialservicebranschen är i startgroparna och löneavtalet måste vara klart inom mars månad. Om inget avtal fås till stånd kan det upphävas och avslutas den sista maj.

Det finns mer aktuell information om hur förhandlingar-na framskrider på webbplatsen www.superliitto.fi.

I kollektivavtalet för hälsoservicebranschen nåddes ett förhandlingsresultat i mitten av februari. Enligt det blir det en generell höjning på 1,2 procent och en lokal justerings-pott på 0,8 procent, och de utbetalas den 1 maj. Höjningar-na är alltså lika stora som på kommunsidan. Dessutom när-mar man sig i maj dyrortsklasser enligt vad som redan tidi-gare avtalats om.

Vi fick in nödvändiga änd-ringar i avtalet för hälsoservice-branschen som gäller förtroen-demännens verksamhet. I stora riksomfattande företag har det förekommit problem i valet av förtroendemän och hur många man ska välja. Nu fick vi en änd-ring i kollektivavtalet som gör det lättare att avtala om antalet förtroendemän. Om arbetsgiva-ren och de anställda inte lokalt når ett avtal underställs saken förbunden att bestämma om.

Dessutom gjordes förbätt-ringar inom hälsoservicebran-

schen gällande förtroendemännens tidsanvändning och er-sättningar. Det här var ett av målen för TSN inför förhand-lingarna.

SIAFs, SHVSs och Seures avtal upphävdes den 17 februa-ri. Avtalen för dessa branscher var dock så klara att endast un-derskrifterna saknades när tidningen gick i tryck. SIAF och SHVS får generella höjningar på 1,2 procent och lokala jus-teringspotter på 0,8 procent samt en engångspott på 110 eu-ro den 1 juni. Seure kommer att få en generell höjning på 2 procent i början av juni. Dessutom får SHVS den 1 novem-ber den justeringspott på 0,6 procent som avtalades om un-der den föregående avtalsomgången..

Förhandlingsresultatet för kommunsektorn

Avtalet gäller till slutet av år 2011. Löneför-höjningarna är följande:

En generell höjning från och med 1.5.2011 på 1,2 procent och en lokal justeringspott från och med 1.5.2011 på 0,8 procent. Dess-utom betalas en engångspott i samband med lönerna i maj 2011. Engångspottens storlek inom AKTA-avtalsbranschen är 100 euro.

supersvenska

Lagen om äldreserviceännu på skisstadiettext marjo sajantola

Arbetsgruppen på slutrakan. Lagut-kastet publiceras i mars.

För att man ska kunna trygga service för äldre människor och främja välfär-den har det framförts krav på en sepa-rat lag, en lag om äldreservice. Det har bland annat förts en diskussion om inte den nuvarande lagstiftningen kan garan-tera de äldres rättigheter. Åsikter har flo-rerat om vem som egentligen är gammal och vem som är berättigad till vilken ser-vice när seniorerna ju inte är någon ho-mogen grupp vad deras behov beträffar.

Social- och hälsovårdsministeriet tillsatte en arbetsgrupp för att förnya lagstiftningen inom socialvården. Ar-betsgruppen gav en mellanrapport i ok-tober förra året. Den konstaterade att oberoende av arbetet med en separat lag måste man också justera och vid behov förstärka all den lagstiftning som gäl-ler äldre människor. Syftet med lagpro-jektet är att garantera service på samma nivå för alla åldringar som behöver ser-vice och omsorg oberoende av i vilken kommun de bor.

Arbetsgruppen ansåg dessutom att man som utgångspunkt för förnyelsen av regleringen måste betona att det ska finnas personal som kan trygga en god vardag och möjligheter att delta för våra seniorer. En äldre person ska garanteras tillträde till bedömningen av servicebe-hoven och tillräcklig service av god kva-litet. En människovärdig ålderdom. När man i tid tar itu med nedsatt funktions-förmåga och dess riskfaktorer kan man hindra att problemen ackumuleras.

Arbetsgruppen konstaterade också att man i lagstiftningen kan fastställa en kronologisk ålder som för en äldre per-son tryggar såväl rätten att få sitt servi-cebehov bedömt som den service som bedömningen av personens funktions-förmåga och resurser visar vara nödvän-dig. Hjälp och stöd ska ges så att de äld-re har en möjlighet att leva och bo själv-ständigt, tryggt och i meningsfull kon-takt med andra.

Enligt arbetsgruppen är syftet med regleringen att genom att korrigera nu-läget påverka såväl ställningen och rät-tigheterna för en äldre person som i vi-dare mening hela det snabbt åldrande samhället. Å ena sidan är det fråga om en positiv särbehandling av sköra ål-dersstigna personer med nedsatt funk-tionsförmåga och å andra sidan ett före-byggande av åldersdiskriminering och en utveckling av ett åldersvänligt sam-hälle där var och en garanteras rätt till en värdig ålderdom och gott bemötan-de oberoende av boende- eller vårdplats eller behov av vård och service.

Päivi Voutilainen, som är förhand-lande tjänsteman på social- och hälso-vårdsministeriet, berättar att trots att äldreservicelagen i början bereddes som en del av en hel reform av socialskydds-lagen har den nu beretts separat som en egen lag. För närvarande är lagutkas-tet ännu under tjänstemannaberedning och man ger inte ut uppgifter om den. Voutilainen uppskattar att utkastet pu-bliceras under mars månad.

Planeraren Soili Nevala vid SuPer har följt med hur lagpropositionen

framskrider. Hon konstaterar att bere-dandet av lagen utgående från proposi-tionen går till följande regering.

– Vi vet ännu inte ens om proposi-tionen ges med förslag till en separat ål-derslag eller om de särskilda bestämmel-serna gällande åldersstigna kommer att ingå i lagen om socialvård, och då om-fatta en större grupp äldre personer..

Presentkort på 500 euro till nya medlemmar

I SuPers medlemsvärvarkampanj 1.7–31.12.2010 utlottades sam-manlagt 20 presentkort bland de nya medlemmarna, vart och ett värt 500 euro.

Fru Fortuna gynnade följande medlemmar: Outi Rahkola Uleå-borg, Juha Immonen Kuopio, Tiia Kauraoja Björneborg, Sari Mero-nen Helsingfors, Ulla Tiainen Mul-tia, Tuula Patrikainen Lieksa, Pauli-ina Nylund Padasjoki, Kristiina Ko-valainen Suomussalmi, Jonna Mä-kiranta Vasa, Jonna Tirkkonen Tus-by, Marja Puruskainen Ilomants, Essi Vilkman Turenki, Suvi Sumi-loff Varkaus, Heidi Ahonen Orive-si, Mari-Catrin Karlsson-Häggblom Pålsböle, Annelie Sten Södra Vall-grund, Anja Ahonen Virdois, Krista Korpela Sammi, Henna Nurminen Jämsä, Pirkko Nurmi Tammerfors.

Grattis och välkomna till SuPer!