V E L I KY N OV G O R O D 7 . 5 . 2 0 1 3

SUOMALAIS-VENÄLÄINEN KIRJASTOSEMINAARI

VELIKY NOVGORODISSA 6.-9.5.2013

Sain mahdollisuuden osallistua suomalais-venäläiseen kirjastoseminaariin yhdessä Riitta-Liisa Kiven ja Viktoria Kulmalan kanssa. Riitta-Liisa toimii Tampereen kirjastossa koti- ja laitospalveluiden osastonjohtajana ja Viktoria toimii Mynämäellä kulttuuri- ja kirjastopalveluvastaavana. Itse kerroin seminaarissa lasten ja nuorten tapahtumista Porin kirjastossa.

Tutustuimme seminaarikirjaston lisäksi neljään kirjastoon, näimme luostarin, ulkoilmamuseon ja paljon paljon muuta.

Matkustimme allegro-junalla ja se osoittautui erittäin helpoksi. Rajamuodollisuudet ym. tehtiin junan kulkiessa, joten me vain nautimme matkasta. Passi piti pitää visusti mukana, matkalla vessaan jouduin passintarkastukseen. Onneksi oli kaulapussi fölissä, joten selvisin ongelmitta. Allegro saapui Pietarin suomalaiselle asemalle ja siinä onnistuimmekin Riitta-Liisan kanssa Sähläämään ensimmäisen kerran.

Viktoria oli matkustanut Pietariin jo aikaisemmin, joten Riitta-Liisan kanssa tapasimme Helsinginasemalla ja matkustimme yhdessä Allegrolla. Valitettavasti Marja-Riitta Viiri joutui perumaanviime hetkellä lähdön, joten meitä oli matkalla siis kolme suomalaista. Yksi venäjänkielentaitoinenja kaksi muuten innokasta.

Koska saavuimme Suomesta, meidät olisi pitänyt ohjata eri portistaPietarin asemalla, mutta hienosti saimme ohitettua kaikki nämä koppalakkiset miehet ja jäimme odottamaan Viktoriaa. Viktoria tietysti oletti, että meidät ohjataan oikeista porteista ja pieni hätäännys alkoi, kunme emme koskaan portista saapuneet. Myöhemmin ymmärsimme Riitta-Liisan kanssa, että joku yritti meitä kyllä varmasti ohjata, mutta koska emme ymmärtäneet sanaakaan, kävelimme määrätietoisesti väärään suuntaan.

Viktorian (kuvassa vasemmalla) lisäksi meitä oli Pietarin asemalla vastassa Olga,joka Pietari-Novgorod matkan aikana ehtikin kertoa paljon sekä kirjastoistaettä kaupungista. Matkasimme reilun kahden tunnin matkan Novgorodiin tila-autolla.Olga on toiminut myös englannin opettajana, joten hänenkanssaan keskustelu onnistui ilman tulkkausta.

Novgorodissa majoitumme kauniiseen hotelliin ja tutustuimme illallisen aikana paikalliseen kirjastoväkeen.

Hotellin kolmannen kerroksen aulassa oli pieni turistipyydys.Kirjatuki ja muistitikku paikalliseen tapaan. Puutyöt ovat novgorodilaista osaamista ja sainkin oppaaltamme muistoksiihanan puisen rannekorun.

Novgorodissa on kaksi yleistä kirjastolaitosta samassa kaupungissa, ”Biblionika” ja”Lukeva kaupunki” kirjastot. Kirjastot tekevät yhteistyötä, seminaarissakinoli osallistujia molemmista laitoksista, mutta kirjastot myös kilpailevat. Määrärahatovat muutenkin minimaaliset, joten kahden kilpailevan systeemin ylläpitotuntuu meistä suomalaisista kovin kummalliselta.

Tutustuimme molempien kirjastojen yksiköihin.Seminaari järjestettiin ”Biblionikan” V. Biankille nimetyssä lastenkirjastossa.

Seminaarikirjaston sisäänkäynti.

Kirjasto oli todella siisti, mutta aineisto kulunutta,koska määrärahoja ei paljon ole.Lainaussysteemi toimi käsipelillätässä kirjastossa.

Kirjastot eivät saa valtiolta tukea,vaan kaupungilta.Palkat ovat todella alhaisiaja kuulimme, että Pietarissasaattaa palkka olla sidoksissatiettyihin tunnuslukuihin.Byrokratia on valtavaja vuodessa tehdään sataraporttia eli joka kolmas päiväkirjoitetaan jonkinlainen raportti.

Kuten tästäkin kuvasta huomaa,viherkasveja oli joka kirjastossasilmiinpistävän paljon. Jossainkohti jopa häiritsevän paljon.

Hyllyt ovat täynnä (!!!!),mutta Viktoriakertoi, että muutaman viime vuoden aikanapoistoja on tehty paljon ja kirjastot ovat selvästiottaneet mallia suomalaisista kirjastoista, joissa ovat vierailleet.

Paikallinen ”sivistystoimentarkastaja”kertoikin, että muutoksia on tehtyasiakaslähtöisempään suuntaanja se on lisännyt lainauslukuja.

Parista ensimmäisestä kirjastosta tuli mieleen suomalainen divari,tuoksukin oli samanlainen.

Seminaari-ohjelmanäytti tältä.

Karina (Larissan alainen, ohjelmassa lukee Larissa) kertoi interaktiivisten näyttelyiden järjestämisestä.

Näyttelyitä kirjastoissa on paljon.Niihin liittyy aina työpaja ja kilpailu.Opimme Riitta-Liisan kanssa matkan aikanakaksi sanaa venäjäksi eli juuri nuo sanat kilpailuja työpaja, koska ne esiintyivät niin useinkaikissa esityksissä.

Kädentaidot ovat kunniassa ja työpajojen näyttelyihin voi osallistua tekemällä kotona näyttelytöitä ja tuoda sitten kirjastoon esille.Ja työpajoihin osallistuu usein koko perhe.

Interaktiivisuudella tässä kohtaa tarkoitettiin sitä,että materiaali siirretään verkkoon ja on siellä asiakkaat voivat äänestää ja parhaat palkitaan.

Kilpailut liittyvät yleensä aina johonkin klassikkoon, tunnettuun kirjailijaan tai paikallishistoriaan. Ja niihin todella osallistutaan innokkaasti. Kilpailut ovatsellaisia kuin meillä 70-luvulla eli vastaukset etsitään tietokirjoista ja jokaiselle ikäluokalle on omat kysymyksensä.

Palkinnot jaetaan aina juhlassa, jossa esitellään parhaimmat työt tai esitykset,lehdistö kutsutaan paikalle ja ilmassa on juhlantuntua.

Epäilin hiukan lasten ja nuorten innostusta kilpailuihin, mutta yhdessä kirjastossaomin silmin todella näin, että niihin etsittiin vastauksia kirjoista. Ja kilpailuihin osallistuvat mielellään myös aikuiset.

Venäjällä kilpaillaan koulumaailmassa paljon ja se selittää lasten ja nuorten osallistumisaktiivisuutta.

Isänmaallisuus, kotiseututietous ja luonto nousivat suosituimmiksi aiheiksinäyttelyissä ja kilpailuissa.

Omassa esityksessäni kerroin lasten ja nuorten tapahtumista Porin kirjastossa.Tietysti hehkutin Nipporia ja näytin videon viime vuodelta. Nipporista innostuttiinniin paljon, että luulenpa, että kohta Novgorodissa järjestetään oma manga-tapahtuma.

Eri teemoihin liittyviätapahtumia he järjestävätpaljon, mm. Kirjastojen yö,jossa kirjasto on auki 02saakka ja lastenkirjastoklo 21 saakka ja tapahtumaa ovat mukanajärjestämässä paikallisetnuoret.

Natalia kertoi nuorisotyöstä kirjastossa.

Nuorista ollaan huolissaan myös naapurissaja lapsiin ja nuoriin halutaan satsata.Lomien aikana pyritään järjestämääntapahtumia, jotta lapsilla ja nuorillaolisi paikka jossa viettää aikaa turvallisesti,ja on ohjattua tekemistä,kun vanhemmat ovat töissä.

Kesällä järjestetään paljon – yllätys, yllätys – kilpailuja ja työpajoja.Parhaat aina palkitaan ja pidetään juhla.Ja aiheena tietysti jotain klassikoihintai kotiseutuun liittyvää.

Mutta myös sarjakuvatapahtumia järjestetään Sarjakuvakeskuksen kanssa jamanga on esillä heilläkin. Ja ehkä vielä semangatapahtumakin.

Ljudmila kertoi projektista, joka liittyiHeidän kirjaston nimikkokirjailijaan,V. Biankiin.

Projektissa pääpaino oli kirjallisuudenlisäksi luonnontuntemuksessa.

Riitta-Liisa kertoi osiossaan seniorityöstä.Lasten ja nuorten kirjastotoiminta on vahvaa Novgorodissa, mutta vanhusten kirjastopalveluita ei heillä juurikaan ole. Tässä olisi siis yksi projektin aihe. Kunhan siihen saataisiinjotenkin liitettyä kilpailu ja työpaja. Eiku…

Elena kertoi kirjaston kampanjoista myös.

Hän esitteli kolme isoa projektia:Vuonna 2011 järjestettiinElävä klassikko –projekti.Projektia rahoitti säätiö, se oli valtakunnallinen ja ”Lukeva kirjasto” oli yksi koordinaattori.Projekti huipentui Pietarissa pidettäviinloppukilpailuihin, joissa tuomareina oli kirjailijoita, julkkiksia ja lehtimiehiä.

Toinen projekti oli sanataidetyyppinen.Tässä projektissa saatiin kirjaston käyttäjiksimyös niitä lapsia ja nuoria, jotka eivätennen olleet käyttäneet kirjastoa.Finaalijuhla pidettiin kulttuuritalossa.

Kolmantena projektina oli Kirjastojen yö,jossa nuoret ovat mukana järjestelyissä. Tapahtuma on valtakunnallinen ja siihen saa osallistua kaikki halukkaat kirjastot.Pakollista teemaa ei ole, sen saa päättää itse.

Olga kertoi osiossaan netin käyttöönliittyvistä projekteista ja kirjastonnettisivutyöstä.

He ovat laatineet mm.lasten kotiseutusivustonwww.novkraj.natm.ru

Toinen projekti on kaksi vuotta sittenaloitettu paikallislehtien digitointi,jota tehdään yhdessä tieteellisenmaakunnallisen kirjaston kanssa.

Tällä hetkellä kirjastoissa oli menneillään suomalais-venäläinen projekti, jossa on mukana mm. Oulun ja Kajaanin kirjasto.

Porilaiset huomatkaa mainoksessaoleva tuttu kuva.

Animaatio liittyi suomalais-venäläiseen kilpailuun.Tämän animaation oli tehneet kirjaston henkilökunta ja seliittyy Reetta Niemelän Makkarapiruetti –kirjaan.

Viktoria esitteli oman kirjastonsa toimintaa.

Heillä on avattu itsepalvelukirjasto,koska he eivät saaneet rahaa työntekijään.Kirjastoon saatiin kuitenkin hankkia automatiikkaa niin että sisään pääseekirjastokortilla ja lainaus ja palautus tapahtuu automaatilla.Näin saatiin sivukirjasto säästettyä.

Viktorialle tämä ei ollut ensimmäinenMatka Novgorodiin, joten Viktoria osasikertoa muutoksista, joita viime vuosinakirjastoissa on tehty.

Kirjastojen henkilökunta oli täysin ihastunut suomalaiseen kirjastomaailmaanarkkitehtuurista lähtien aina sohviin saakka. Ensiksi se kovasti hämmästytti, mutta kun näimme useamman kirjaston Novgorodissa,tajusimme, kuinka hyvin meillä asiat ovat.

Tutustuimme oppaan kanssa kaupungin mittavaan historiaan.Oppaana toimi Nina, joka on myös töissä kirjastossa.Hän tekee kuitenkin myös töitä oppaana, koska oppaana hänansaitsee paremmin. Kirjastojen palkkaus on siis todella huono myös Venäjällä.Ja siksi nuoria työntekijöitä on vaikea saada.

Olhavanjoki jakaa kaupunginkahteen osaan.

Hotellinpuoleisella puolella onkreml eli linnoitus.

Sergei Rahmaninovinmuistomerkkijossa soi hänen musiikkia.

9.5. vietetään Venäjällä Voiton päivää. Rautatieasemalla soi mahtipontinenmusiikki, ihmisillä oli päivään kuuluvia nauhoja ja katuja suljettiin paraatien takia.Jokaisessa kirjastossa oli aiheesta näyttely.

Tämän takia meidän piti varata runsaasti aikaa paluumatkaan Pietariin,mutta vältyimme pahimmilta ruuhkilta ja vain yksi osuus jouduttiin ajamaan kiertotietä. Kukkaloisto oli huikea. Ja veteraaneja ansiomerkkeineen näkyi paljon katukuvassa.

Seuraavana aamuna meitä tultiin hakemaan hotellilta kirjastokierrokselle.Ohjelmassa oli neljä kirjastoa. Ljudmila halusi ehdottomasti viedä meidät ensimmäiseen kirjastoon senkin uhalla, että ruuhkan takia emme pysyisiaikataulussa. Koska toinen silta oli remontissa, jäimme ruuhkaan.Hyppäsimme autosta ja siirryimme käyttämään joukkoliikennettä, koskaremontissa olevaa siltaa pääsi bussilla. Paikallisbussista näimmekinarkea ja kaupunkia paremmin kuin tila-autosta, joten sehän sopi meille hyvin.

No emme menneetkuitenkaan tällä bussilla…

Jossain vaiheessa bussikin jäi ruuhkaan, joten hyppäsimme ulos ja jatkoimme jalan.

EnsimmäinenKirjasto kuului”Biblionikaan”.

Julkisivut eivätkirjastoissa olleetmitenkään hehkeät.

Voitonpäivän näyttelyoli esillä joka kirjastossa.Tässä kirjastossa myösrekvisiittaa.Ei taitaisi onnistua Suomessa..Ehdotin kyllä Riitta-Liisalle,että seuraavana itsenäisyyspäivänäteen meille vastaavan näyttelyn..

Tässä kirjastossa oli todellasiistiä, kirjat olivat kauniistiaseteltuina hyllyissä ja koristeita ja opastuksia oli paljon.

Ja keskellä huonetta oli matto, jossa lapset sittenistuvat, kun käyvät ryhmänäkirjastossa.

Matroskin-kissa hyppää hyllystäalas usein ja kertoo lapsillekirjastosta.

Tässä kirjastossa lainataan ihan käsipelillä.Asiakas allekirjoittaa käyttösäännöt ja saakortin (eli pahvisen lapun). Joka vuosi kirjastokortin numero vaihtuu ja yhteen korttiin mahtuu viiden vuoden numerot.

Kuitin sijaan asiakas saa kortin sisään lukumäärän, monta lainaa on ja mikä on eräpäivä.

Tämä kirjasto sijaitsee koulun kanssa samassa rakennuksessa. Julkisivu taas hiukan… hmm..ei niin kaunis.

Mutta sisältä kirjasto oli aivantoista. Eteisessä oli tilaa näyttelyille, nyt esillä fantasiaa.

Kirjastossa oli näiden lisäksieri huoneet yläkoulu-lukio-ikäisille ja toinen huonealakoululaisille ja samassahuoneessa pieni tilaalle kouluikäisille.

Kirjastossa oli ollut iso Liisa Ihmemaassa –tapahtuma, jossa jokainen kävijä sai valita päähänsä hatuntapahtuman ajaksi. Mainoksen on piirtänyt kirjaston työntekijä eli Karita.

Yläkoulu/lukiolaisten huone.Ja meilläkö hyllyt täynnä?

Alle kouluikäisten nurkkausalakoululaisten huoneessa.

Tämä lehti tulee Porinkin kirjastoon.

Alakoululaisten huoneessa oli hyllyt hienosti seinänvieressä, joten keskelle jäi tila, jossa voi ottaaryhmiä vastaan. Hyllyn päädyissä esiteltiin kuukauden lainaajia. Eli kaikenaikaa on menneilläänkilpailu, jossa valitaan aina kuukauden lukija.

Kirjastossa oli menneillään käsityönäyttely, jossa esillä aiheeseen innostavaa materiaalia jatyöpajoissa tehtyjä käsitöitä. Sain yhden ihanan hiuslaitteen muistoksi.

Sotsin talviolympialaisiin liittyvä kilpailu löytyi myös.

Useissa kirjastoissa netin (tai yleensä tietokoneen) käyttö on maksullista paitsi koulu-tehtäviin tai muihin vastaaviin tiedonhakuihin.

Seuraavassa kirjastossa oli hienot näyteikkunat, joihin oli poistokirjoista tehty taidetta. Yksi ikkuna oli vielä tyhjä ja odotti somistusta.

Kirjaston eteisessä oli hieno piirustusseinä, jonne Kirjastojen yössä oli saanutkirjoitella ja piirtää. Ehtivät siis toteuttaa idean, joka meillä vasta tulossa.

Kirjaston maskotti. Arja löysi kaverin…

Sateenvarjosta roikkui kirjavinkkejä,joita lapset olivat tehneet.Kaverivinkkausta siis.

Tästä kuvasta näkyy hyvin hyllyjen siisteyden taso. Teki mieli oikaista jokaista hyllyä.Seuraavassa kuvassa näkyy hyvin, että poistoja on tehty, tilaa on, mutta kuka oikaisisi kirjat…

Riitta-Liisan kanssa ihastelimme, että kirjastossa oli kokonainen tyhjä huone, jossa järjestettiinnäyttelyitä ja tapahtumia. Viktoria tiesi kertoa, että huone oli ennen varasto, joka oli täynnä kirjoja. Poistoja siis tehty runsaalla kädellä.

Tässä kirjastossa oli käytössä jo atk-lainaus, mutta kustannussyistä kortit olivat edelleen pahvisiaJa koska kuittitulostinta ei ole, asiakas saiedelleen korttiinsamerkinnänlainoista ja erä-päivistä.

Viivakoodinlukijoita ei myöskään ollut, joten kirjoissa oli numerosarja, joka näpyteltiin koneelle.Tässä näkyy asiakastiedot ja asiakkaalla olevat lainat.

Kirjastojen yössä nuoret taiteilijat tuunasivat vanhoja kalusteita ja yleisö sai seurata tapahtumaa.Taiteilijat olivat niin innostuneita, että lupasivat tehdä lisääkin, vaikka joutuivat itse hankkimaan maalit ym.

Nuortenkirjaston julkisivu. Ei niin ankea.

Kirjastojen eteisissä oli aina myös narikka.Venäjällä ei kirjastossa saa ollaulkovaatteissa. Narikkavahti on ainakirjaston palkkalistoilla ja kun tälläkin”Lukevalla kirjastolla” on neljä yksikköäja jokaisessa narikkavahti niin palkkaamenee neljään ihmiseen lisää.

Tässä kirjastossa narikkavahti on sen näköinen täti, etten uskaltanutedes valokuvata vaan turvallisuussyistävalokuvasin hienoa kalustusta.

Tuttuja kirjoja bongasin hyllystä. Kinneyn kirja oli kuulemma ihan uusi, eivät osanneet sanoa vielä,onko suosittu. Tässä kirjastossa kirjat olivat vähän parempikuntoisia.

Scifi- ja fantasiakirjavinkkinäyttely.

Löysin itselleni sopivan työtuolin ja vielä kruununkin.

Tässä kirjastossa oltiin erityisen kiinnostuneita minun työstäni,koska he kaipaavat uusianuoria työntekijöitä,jotka tulevat nuorten kanssatoimeen.

Luokkakäynneistä kysyin ja minulle kerrottiin, että osassakirjastoja koulujen kanssatehdään kirjallinen sopimus. Osassa ei.Koulut käyvät luokkien kanssakirjastossa kuten meilläkin.

Kerroin, että meillä esim. keväällä tehdään kevätretkiä kirjastoon,jolloin sisältä on kevyempääja kysyin, onko heillä kirjasto-käynnissä aina jokin opettavainenjuttu. Näin kuulemma on ja minullenäytettiin monisivuista vihkoa, jossaoli eri sisältöjä, joista opettajat saivatvalita haluamansa.Ei yllättänyt, että kaikki liittyi jotenkinklassikoihin tai muuhunopettavaiseen.

Yleistä hengailua ja viihdettä ei heilläkirjastossa tarjoiltu kuten meillä.

Ja omin silmin siis näin, että niihin tietokilpailuihin todella osallistuttiin.

Ihastuttava hyllymalli.

Tämä kirjasto oliehdottomasti kaikkeinuudistunein.Ja henkilö-kuntakin nuorta.

Huone, jossa pidettiin tapahtumia ja työpajoja.

Tässä huoneessa oli lehtiä ja tietokoneita. Hyllyt olivat reunoilla niin, että keskiosan sai helpostityhjäksi erilaisia tapahtumia varten. Ja säkkituoleja, yes. Nissä oli kahvatkin.

Tämä näytti jo tutulta. Netinkäyttö taas maksullista, mutta romppukoneilla sai pelata ilmaiseksi.

Tutustuimme neljän kirjaston jälkeen Ilmajärven rannalla sijaitsevaan skiittaan.

Pyhän Jurjevin luostari.

Ulkomuseo.

Neljän kirjaston, skiitan, luostarin jaulkoilmamuseon jälkeen meille jäiruhtinaallisesti tunti ja vartti aikaa levätähotellissa ennen kuin tultiin hakemaanruokailuun, jossa sitten porukallasöimme, nautimme, kiittelimme,nostimme maljoja ja pidimmepuheita.

Tämä karhu löytyi ravintolan eteisestä.

Ja muutamakaupunkikuva.

Seuraavana aamuna lähdimme takaisin Pietariin. Satoi ensimmäistä kertaa koko matkan aikana.Voitonpäivä ei meitä hidastanut, joten meille jäi aikaa vielä hiukan nauttia Pietarista ja syödä hyvin.Ruoka oli koko matkan ajan todella taivaallista. Ravintolat oli aina elämys, koska paikalliset keskustelivatpitkään ja paljon tarjoilijoiden kanssa ennen kuin päätös tehtiin. Emme ymmärtäneet Riitta-Liisan kanssasanaakaan, mutta hauskaa oli.

Me kolme naista siis vietimme neljä päivää yhdessä miltei kellon ympäri. Jännitimme hiukan ennen matkaa, millaista matkaseuraa toisistamme saamme, mutta ystävystyimme heti. Ja opimme toisistamme tärkeitäasioita. Kuten kuvassa oleva neuvostoliittolainen käyttötavara, jota Viktoria keräilee.

Matka sujui ongelmitta. Riitta-Liisan kanssa selvisimme myös pienistä ostoksista ilman tulkkausta, vaikka yhteistäkieltä ei aina ollutkaan. Suurin osa ihmisistä ei osannut englantia. Tai eivät ainakaan sitä puhuneet.

Itselleni vieraankielen puhuminen on aina ollut hankalaa, joten tämä reissu kohotti roimasti itsetuntoa siinäkin suhteessa.Seuraavaa matkaa odotellessa…

Ja jatkoideoita?Kirjavinkkausta Venäjällä on, mutta lähinnä liittyen klassikoihin. Tästä sainkin ideanvideoida muutaman vinkin, sillä bongasin kirjastoista nuortenkirjoja, joita vinkkaansuomeksi. Vinkit voi sitten tekstittää venäjän lisäksi vaikka englanniksi ja voimmekäyttää vinkkejä myös kansainvälisille luokille suomessa.

Tästä on hyvä jatkaa…

Arja