Post on 20-Jul-2020
1(36)
22.5.2013
Metsäalan toimintaympäristön muutosanalyysi
Raportti maa- ja metsätalousministeriölle 22.5.2013
Riitta Hänninen*, Pia Katila* ja Sinikka Västilä*
Metsäntutkimuslaitos, Vantaa
* etunimi.sukunimi@metla.fi
2(36)
Tiivistelmä
Tämän maa- ja metsätalousministeriön Metlalta tilaaman raportin tavoitteena on analysoida
globaalien megatrendien vaikutuksia metsäalaan ja Suomen metsäsektoriin vuoteen 2050 saakka.
Raportin tarkoitus on toimia taustamateriaalina metsäpoliittisen selonteon laadinnassa. Analyysi
perustuu uusimpaan julkisesti saatavissa olevaan ulkomaiseen ja kotimaiseen tulevaisuutta
koskevaan kirjallisuuteen.
Suomessa perinteinen metsäsektori on edelleen eräs tärkeimmistä taloudellista hyvinvointia
luovista toimialoista. Maailmanmarkkinoiden globalisaatio on kuitenkin siirtämässä perinteisen
paperiteollisuuden kysynnän ja tuotannon kasvun painopistettä eteläiselle pallonpuoliskolle ja
Aasiaan halvempien tuotantokustannusten maihin. Puutuoteteollisuudessa tuotteiden kysyntä
kasvaa rakentamisen ja asumisen tuotteissa kaikkialla, mutta Suomessa ongelmana on ollut
heikentynyt kilpailukyky.
Tulevina vuosikymmeninä toimintaympäristössä vaikuttavat megatrendit haastavat koko
suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan, kun globaalin talouden uusjako on muuttamassa
elinkeinorakenteita. Biotalouden on katsottu olevan Suomelle uusi mahdollisuus pitkällä
aikavälillä. Biotaloudessa metsien ja metsäalan merkitys on keskeinen.
Tulevaisuuden biotaloudessa puusta tehdään paperia, kartonkia ja sahatavaraa, mutta yhä
enemmän sellua, bioenergiaa, uudenlaisia jalostetumpia puutuotteita, kemikaaleja, tekstiilejä ja
muita biomateriaaleja. Työpaikkoja syntyy uusiin tuotteisiin ja palveluihin, mutta osa
työpaikoista tulee olemaan vanhoja korvaavia. Vuoteen 2050 mennessä merkittävä osa uusista
työpaikoista on syntynyt uusissa tuoteryhmissä ja palveluissa, jotka ovat lähempänä muita
toimialoja kuin perinteistä metsäalaa.
Vuoteen 2050 mennessä tärkeäksi nousevat resurssitehokkuus, vähähiilisyys, bioenergia,
ympäristö- ja nanoteknologia ja vihreä kemia. Palvelut, terveydenhoito ja koko
hyvinvointiklusteri, metsien virkistyskäyttö ja luontomatkailu kasvavat nopeasti. Koulutuksessa
korostuvat teknologiaosaaminen, kuituosaamisen ja informaatioteknologian sovellukset,
palveluyrittäjyys, jne.
Metsäalan perinteinen vahvuus, kestävyyden huomioon ottaminen toiminnassa, tarvitsee
rinnalleen innovatiivisuutta ja riskinottoa. Tulevaisuuden uusia tuoteideoita ja mahdollisuuksia
on runsaasti näkyvissä, mutta niiden hyödyntämiseen olisi löydyttävä keinoja ja uskallusta
riskinottoon.
Pyrkimys vähäresurssisuuteen merkitsee sitä, että tulevaisuuden metsäteollisuustuotteiden
arvoketjuissa on enemmän tuotetta ja liikevaihtoa vähemmästä raaka-aine määrästä. Nyt
näköpiirissä olevien uusien tuotteiden myötä kasvumahdollisuudet ovat tuotannon lisäarvossa, ei
niinkään puun käytön määrässä. Suurimmat puun käytön lisäämismahdollisuudet ovat metsiin
perustuvan bioenergian käytön kasvussa.
Kuluttajien ja yhteiskunnan preferenssien muuttuessa lähemmäs vihreitä tuotteita ja vihreää
kasvua, metsäalalla tulee myös tulevaisuudessa olemaan keskeinen merkitys yhteiskunnassa.
Kiitokset raportin aiempia versioita kommentoineille:
Taneli Kolströmille, Jussi Leppäselle, Harri Hänniselle, Antti Mutaselle, Marjo Neuvoselle, Mirja
Rantalalle, Tuija Sieväselle ja Jari Viitaselle.
3(36)
Metsäalan toimintaympäristön muutosanalyysi
Sisältö-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------sivu
Johdanto-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------4
1. Toimintaympäristön muutos-----------------------------------------------------------------------------------------5
1.1 Globaalit muutostrendit----------------------------------------------------------------------------------5
1.1.1 Väestö, kaupungistuminen ja elintason nousu-----------------------------------------------------5
1.1.2 Globalisaatio ja informaatioteknologian kehitys--------------------------------------------------6
1.1.3 Luonnonvarojen niukkeneminen ja luonnon monimuotoisuus----------------------------------6
1.1.4 Ilmastonmuutos----------------------------------------------------------------------------------------7
1.1.5 Energian tarpeen kasvu-------------------------------------------------------------------------------7
1.1.6 Maailmantalouden rakennemuutos ja energiamarkkinat-----------------------------------------8
1.2 Kansainvälinen ja kansallinen metsiin liittyvä politiikka------------------------------------------9
1.2.1 Maailmanpolitiikassa roolit muuttuvat-------------------------------------------------------------9
1.2.2 Kansainvälinen politiikka tarkentuu EU-linjauksiksi---------------------------------------------9
1.2.3 Keskeisiä Suomen metsäalaan vaikuttavia strategiaprosesseja--------------------------------10
1.3 Yhteiskuntapolitiikka ja metsäalan toimintaympäristön muutokset--------------------------11
2. Vaikutukset Suomen metsäsektorille-----------------------------------------------------------------------------13
2.1 Maailman väestökasvu ja kaupungistuminen puun kysynnän moottoreina------------------------13
2.2 Globalisaatio muuttaa kilpailua markkinoilla----------------------------------------------------------14
2.3 Ilmastonmuutos muuttaa metsäluontoa, puuntuotantoa ja -kysyntää-------------------------------15
2.4 Uusiutuvan energian käyttö voisi kattaa puolet primaarienergian käytöstä------------------------16
2.5 Uusiutuvan energian kasvava tarve lisää energiapuun käyttöä--------------------------------------17
2.6 Informaatioteknologia auttaa metsäalaa uudistumaan------------------------------------------------17
2.7 Metsät yhä tärkeämpiä palveluiden tuottajina---------------------------------------------------------18
3. Yhteiskunnalliset edellytykset--------------------------------------------------------------------------------------19
3.1 Metsätalous ja metsänomistus----------------------------------------------------------------------------19
3.2 Työllisyys---------------------------------------------------------------------------------------------------20
3.3 Koulutus ja tutkimus---------------------------------------------------------------------------------------21
4. Metsät ovat biotalouden uusien innovaatioiden keskeinen perusta----------------------------------------22
Lähteet
LIITE: Kansainvälisen metsäpolitiikan prosesseja
4(36)
Johdanto
Tässä maa- ja metsätalousministeriön Metlalta tilaamassa raportissa tehdään synteesi yleisistä
metsäalaan pitkällä aikavälillä vaikuttavista megatrendeistä sekä arvioidaan niiden vaikutuksia
Suomen metsäsektorilla vuoteen 2050 saakka.
Perinteinen metsäsektori on edelleen eräs tärkeimmistä taloudellista hyvinvointia luovista
toimialoista Suomessa. Suomen metsäteollisuuden laajentuminen ja kansainvälistyminen ovat
tehneet metsäsektorista yhä riippuvaisemman globaaleista trendeistä ja markkinoista. Puukuidun
ja metsäteollisuustuotteiden kysyntä maailmalla vaikuttavat kotimaan metsäteollisuuden
tuotantoon ja vientiin sekä näiden kautta puun kysyntään ja metsätalouteen.
Menneillään olevat pitkän aikavälin megatrendit taloudessa, väestön kasvussa, ilmastossa,
ekosysteemeissä, teknologioissa, yhteiskuntien sosiaalisissa suhteissa ja arvoissa tulevat
todennäköisesti mullistamaan koko maailmaa ja aiheuttamaan merkittäviä muutoksia myös
metsäalalle. Kaikkia kehityksen tuomia mahdollisuuksia ja haasteita ei pystytä edes
kuvittelemaan.
Teknistaloudellinen kehitys kulkee sykleissä, joita on tarkasteltu Kondratieffin sykli- tai
aaltoteorian avulla (Wilenius ja Kurki 2012). Teoria kuvaa talouden lasku- ja nousukausien
vaihtelua 40–60 vuoden sykleissä. Kunkin aallon aikana talouskasvu perustuu omille ja
erityisille teknologioiden ja yhteiskuntarakenteiden trendeille (kuva 1). Teorian mukaan nyt olisi
alkamassa kuudes aalto, jonka tärkeimpänä teknologisen, taloudellisen ja sosiaalisen muutoksen
ajurina toimisi resurssitehokkuus (Wilenius ja Kurki 2012, Kehityksen…..2013).
Kuva 1. Maailmantalouden kehitys tapahtuu 40–60 vuoden sykleissä. (Wilenius ja Kurki 2012).
5(36)
Kuudetta aaltoa kuvaavat mm. materiaali- ja energiatehokkuus, bioenergia, ympäristö- ja
nanoteknologia sekä vihreä kemia. Palvelut, terveydenhuolto ja koko hyvinvointiklusteri ovat
kasvava toimiala. ICT-teknologiakehitys on syventymässä ja se vie kehitystä tietoyhteiskunnasta
kohti ubiikkiyhteiskuntaa. Ubiikilla tarkoitetaan kaikkialla huomaamattamme toimivaa
tietotekniikkaa. Tällä tulee olemaan monia vaikutuksia myös metsäalalle, mm. kun suunnitellaan
uusia palveluja tai kehitetään uusia tuotteita ja liiketoimintamalleja. Kehityksen taustalla ja
syklin suurena haasteena ovat ilmastonmuutokseen ja ympäristöön liittyvät uhkat. On esitetty,
että menneillään oleva muutos on verrattavissa aikanaan tapahtuneeseen teolliseen
vallankumoukseen.
Megatrendien vaikutukset niin metsäalaan kuin muillekin aloille riippuvat lopulta siitä, miten
hyvin muutoksiin pystytään eri päätöksentekotasoilla joko sopeutumaan tai muuttamaan tulevaa
suuntaa ja tekemään uutta tulevaisuutta. Päätöksentekoa monimutkaistaa se, että muutostekijät
ovat moninaisissa vuorovaikutussuhteissa keskenään. Usein metsäsektorin ulkopuolelta tulevat
muutostekijät ja politiikka vaikuttavat enemmän kuin metsäsektorin puitteissa tehtävät päätökset.
Tämä raportti perustuu olemassa olevaan kirjallisuuteen sekä kotimaisiin ja ulkomaisiin
metsäalan ennakointitöihin, joissa aikajänne on useimmiten ulottunut vuosiin 2020–2030.
Globaaleista megatrendeistä on kirjallisuutta myös vuoteen 2050, joten raportin tarkasteluja
pyritään mahdollisuuksien mukaan ulottamaan vuoteen 2050 saakka.
Metsäalan tulevaisuutta koskevaa aikaisempaa kotimaista tutkimusta on varsin runsaasti.
Uusimmista julkaisuista voidaan mainita esimerkiksi Hetemäki ym. (2011), Donner-Amnell ym.
(2011) sekä maa- ja metsätalousministeriön (MMM) Metlalta tilaama metsäalan
ennakointitöiden kartoitus (Niinistö ym. 2012). Raportissa on otettu huomioon mahdollisuuksien
mukaan myös menneillään olevissa strategiaprosesseissa tehtyä toimintaympäristön
kartoitustyötä (mm. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko 2013, Biotaloustrategia 2013,
Kansallisen energia- ja ilmastostrategian päivitys 2013, PEFC tarkistusprosessi 2013).
1. Toimintaympäristön muutos
1.1 Globaalit muutostrendit
1.1.1 Väestö, kaupungistuminen ja elintason nousu
Maailman väestö kasvaa ennusteiden mukaan nykyisestä noin 7 miljardista yli 9 miljardiin
vuoteen 2050 mennessä. Kaupungistuminen jatkuu ja vuonna 2050 väestöstä noin 70 % tulee
asumaan kaupungeissa. Lisääntyvä väestömäärä lisää merkittävästi myös puun kysyntää
(Hudson ym. 2013).
Nopeinta väestönkasvu ja kaupungistuminen ovat Aasiassa ja Afrikassa. Näillä alueilla kasvavan
keskiluokan ja nuoren väestön arvioidaan lisäävän suhteellisesti voimakkaimmin juuri
metsätuotteiden kysyntää. Sen sijaan OECD-maissa väestö kasvaa hitaasti. Talouden painopiste
onkin siirtymässä kehittyviin maihin, erityisesti Kiinaan ja Intiaan. Intiassa puukuidun tarpeen on
arvioitu yli kaksinkertaistuvan jo vuoteen 2021 mennessä, jolloin siitä tulee Kiinan rinnalle
merkittävä puukuidun tuoja. Muita nopeasti kasvavia talouksia ovat Brasilia, Venäjä, Indonesia
ja Etelä-Afrikka. (OECD 2012b).
6(36)
Tulotason nousu on omiaan lisäämään korkeamman jalostusarvon tuotteiden kysyntää, jolloin
huomiota kiinnitetään aiempaa enemmän esimerkiksi tuotteiden laatuun, muotoiluun sekä niihin
liittyviin palveluihin. Kaupungistumisen ja arvojen muutoksen seurauksena metsiä arvostetaan
entistä enemmän myös niiden tuottamien ekosysteemipalvelujen vuoksi ja kaupungistuvan
väestön virkistysympäristönä.
1.1.2 Globalisaatio ja informaatioteknologian kehitys
Maailmanmarkkinoiden globalisaatio siirtää paperin ja sellun tuotannon painopistettä yhä
enemmän eteläiselle pallonpuoliskolle edullisempien tuotantokustannusten maihin (esim.
Jonsson ym. 2011). Kasvavia markkinoita ja tuotantoalueita ovat Kiinan lisäksi mm. Brasilia ja
Intia. Toisaalta eteläisen pallonpuoliskon maissa tuotantokustannusten kasvunopeus on
perinteisiä metsäteollisuusmaita nopeampaa, työvoimakustannukset kasvavat nopeasti ja
kustannusetu myös puun tuotannossa kaventunee ajan myötä.
Metsäteollisuuden raaka-ainelähteenä ovat tulevaisuudessa entistä enemmän Etelä-Amerikan,
Afrikan ja Aasian istutusmetsät. Kysynnän ja kaupan kasvu keskittyy trooppisiin maihin (south-
south kauppa). Elleivät laillisuuteen ja kestävyyteen liittyvät arvot heijastu kysyntään myös
siellä, vaikuttaminen maailmanlaajuisesti toimivien yritysten toimintaan esim. FLEGTin tai
Yhdysvaltojen Lacey Actin kautta vaikeutuu (Hudson ym. 2013). Euroopassa
metsäteollisuustuotteiden kulutuksen ja tuotannon kasvualueita ovat lähinnä Venäjän ja Itä-
Euroopan siirtymätalouksien maat.
Internet ja tiedon digitalisoituminen mullistavat tulevaisuudessa entistä enemmän kaikkien
yritysten toimintaa ja kilpailua, kun tiedon välittäminen nopeutuu sekä ihmisten että laitteiden
kesken. Vaikka metsäteollisuustuotteiden kulutus kasvaa koko maailman tasolla, sähköisen
viestinnän kasvu on johtanut sanomalehtipaperin sekä paino- ja kirjoituspaperin kulutuksen
taantumiseen Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Japanissa. Tulevaisuudessa paino- ja
kirjoituspaperin korvautuvuus jatkuu kehittyneissä maissa ja nopeutuu myös Aasian ja Afrikan
kehittyvissä maissa.
Sähköisen viestintäteknologian kehittyessä ja sosiaalisen median yleistyessä internetin
pilvipalvelut lisäävät tietotekniikan hyödyntämismahdollisuuksia myös pienissä yrityksissä.
Sähköisen tietomäärän kasvu puolestaan antaa analyysimahdollisuuksia vaikkapa uudenlaisten
asiakaspalveluiden kehittämiseksi. Vuoteen 2050 mennessä viestintä ja mainonta ovat suurelta
osin siirtyneet sähköiseen ja mahdollisesti sosiaaliseen mediaan.
1.1.3 Luonnonvarojen niukkeneminen ja luonnon monimuotoisuus
Kasvavan väestön raaka-aineiden, energian, ruoan ja veden tarve sekä elintason nousuun liittyvät
kulutustottumusten muutokset (erityisesti lihan kulutuksen kasvu) lisäävät kilpailua
luonnonvaroista. Joiltakin osin olemme jo lähestymässä tai ylittämässä maapallon kantokyvyn
rajoja, johon liittyviä ongelmia ovat mm. ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuudet, puhtaan veden
saatavuus, maankäytön muuttuminen sekä biologisen monimuotoisuuden väheneminen.
Maatalousmaan tarpeen odotetaan maailmanlaajuisesti kasvavan vuoteen 2030 saakka, jonka
jälkeen hidastuvan väestönkasvun ja maatalouden tuottavuuden nousun ansiosta sen odotetaan
taittuvan (OECD 2012b). Jotkin valtiot ja yksityiset toimijat ovat tehneet maahankintoja
ulkomailta ruoan ja energian tuotantoa varten - usein jopa paikallisten yhteisöjen maansaannin ja
elinkeinojen kustannuksella (European report on development 2011). Maanhankinta on
keskittynyt kehitysmaihin, mutta laajenemassa myös Euroopassa, erityisesti Itä-Euroopassa (TNI
7(36)
2013). Metsämaan kysyntää lisää elintason nousun myötä myös kasvava metsätuotteiden
kysyntä.
Samanaikaisesti biopolttoaineiden kysyntä lisää viljelysmaan tarvetta energiantuotantoon. EU:n
kasvava biopolttoaineiden kysyntä tullaan tyydyttämään tuotannon lisäyksellä trooppisissa
maissa. Tämä voi edellyttää tuotannon lisäystä jopa 80 miljoonalla hehtaarilla vuoteen 2020
mennessä (UNEP 2009), kun vuonna 2008 biopolttoaineiden viljelyala oli maailmassa 35,7
miljoonaa hehtaaria.
Metsäalueiden (mature forest) on arvioitu vähenevän maapallolla 13 % nykytasosta vuoteen
2050 mennessä (OECD 2012b), mikä yhdessä metsien käsittelyn ja ilmastonmuutoksen kanssa
vähentää luonnon monimuotoisuutta. Yli puolet maaekosysteemien biodiversiteetistä on
metsissä, erityisesti trooppisissa metsissä (Myers ym. 2000). Monimuotoisuuden vähenemiseen
on pyritty reagoimaan ja suojeltujen alueiden määrä on kasvanut. Nykyään suojelu kattaa lähes
13 % maa-alasta (OECD 2012b). Silti ilman merkittäviä politiikkatoimia biodiversiteetin
arvioidaan vuoteen 2050 mennessä vähenevän merkittävästi Aasiassa, Euroopassa ja Eteläisessä
Afrikassa.
Puhtaan veden kysynnän on arvioitu väestön kasvaessa lisääntyvän 70– 90 % vuoteen 2050
mennessä, ellei maataloustuotannon kehittämisellä onnistuta vähentämään vedenkulutusta
(WorldWatch 2013). Monilla alueilla veden kulutus on jo nyt kestämättömällä tasolla.
1.1.4 Ilmastonmuutos
Kasvihuonekaasupäästöt ilmakehään ovat lisääntyneet huomattavasti ihmisten toiminnan vuoksi,
ja IPCC:n (2007) raportin mukaan ennusteet keskilämpötilojen noususta ennakoivat suuria
muutoksia lämpötiloihin. Arvioiden mukaan YK:n ilmastoneuvotteluissa tehdyt sitoumukset
eivät riitä estämään maapallon lämpenemistä yli 2 asteen kynnysarvon, ellei nopeisiin toimiin
ryhdytä (OECD 2012b). Suurimpana syynä kasvihuonekaasupäästöjen lisääntymiseen pidetään
energian käytön kasvua.
Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa luonnon köyhtymistä ja johtaa sosiaalisiin ongelmiin, kun
ruuan ja veden tuotanto vähentyvät maailmanlaajuisesti. Ilmastonmuutos on jo vaikuttanut
ekosysteemeihin ja sen vaikutukset tulevat olemaan entistä voimakkaampia tulevaisuudessa.
Ilmastonmuutoksen vaikutusten arvioidaan olevan erilaisia eteläisissä ja pohjoisissa osissa
maapalloa ja toisaalta Etelä- ja Pohjois-Euroopassa. Eteläinen pallonpuolisko kärsii kuivuudesta
ja kuumuudesta, joka voi johtaa mm. heikentyneeseen talouskehitykseen ja
ilmastopakolaisuuteen. Sen sijaan pohjoisten alueiden taloudellinen ja strateginen arvo
maapallolla saattaa kasvaa, kun Jäämeren alueen luonnonvarojen hyödyntäminen tuo uusia
mahdollisuuksia. Etelä-Eurooppaa vaivaavat kuivat hellekesät. Pohjoismaissa ilmasto lämpenee
ja talvet ovat sateisia ja pimeitä.
1.1.5 Energian tarpeen kasvu
Maapallon väestön kasvu, kaupungistuminen ja elintason nousu lisäävät energian tarvetta. Ilman
merkittäviä politiikkatoimia maailmalla käytetään vuonna 2050 noin 80 % enemmän energiaa
kuin nykyisin (OECD 2012b). Eniten energian käyttö kasvaa Kiinassa ja Intiassa, joissa myös
väestön ja talouksien kasvu on nopeaa.
8(36)
Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tarvitaan uutta energiatehokasta teknologiaa sekä uusiutuvaa
energiaa, jonka osuuden IEA (2012) on arvioinut kasvavan vuoteen 2035 mennessä noin 30
%:iin koko energian tuotannosta. Uusiutuvista energian lähteistä, kuten aurinko, valtameri, tuuli,
vesivoima ja maalämpö, auringon tekninen potentiaali maapalolla on korkein (IPCC 2012).
Aurinkovoiman käyttö myös kasvaa nopeimmin. Biomassan kulutus energian tuotannossa ja
biopolttoaineiden käyttö nelinkertaistuvat ja niiden kansainvälinen kauppa kasvaa.
Huolimatta vähähiilisten energianlähteiden käytön kasvusta, fossiiliset polttoaineet säilyttävät
maapallolla asemansa vielä kauan suurimpana energianlähteenä. Niille myös maksetaan tukia
joillakin alueilla, kuten Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Tiedossa olevat fossiilisten
polttoaineiden suurimmat varannot (kivihiili, raakaöljy ja kaasu) ovat Pohjois-Amerikan, Lähi-
idän, Kiinan ja Venäjän hallussa (IEA 2012).
1.1.6 Maailmantalouden rakennemuutos ja energiamarkkinat
Maailmantalous kasvaa OECD:n arvioiden mukaan seuraavien 50 vuoden aikana keskimäärin
noin 3 % vuosivauhtia (OECD 2012a). Nopeinta kasvu on vuosina 2011–2030, jonka jälkeen
kasvu hidastuu. Tulevaisuudessa maailman talouskasvun vetureina ovat kehittyvät maat.
Vuoteen 2060 mennessä Kiinan ja Intian yhteenlasketun bruttokansantuotteen on arvioitu
ylittävän puolitoistakertaisesti nykyisten maailmantalouden merkittävimpien maiden (G7: USA,
Kanada, Japani, Ranska, Saksa, Italia ja Iso-Britannia) yhteenlasketun bruttokansantuotteen
(OECD 2012a).
Maailmantalouden kasvua edistävät kaupungistuminen, teknologian kehitys, koulutustason
nousu ja työvoiman lisääntyminen sekä kasvava palveluiden kauppa ja tutkimus- ja
kehitystoiminta (World Bank 2007).
Maailman fossiilisten polttoaineiden markkinoilla tapahtumassa olevilla rakenteellisilla
muutoksilla voi olla vaikutusta myös maailmantalouden tuleviin alueellisiin painopisteisiin.
Yhdysvaltain panostukset energian tuotantoon tulevat vahvistamaan sen asemaa
maailmantaloudessa. Jo nyt näkyvissä oleva energian (kaasun ja sähkön) hintojen halpeneminen
lisää merkittävästi Yhdysvaltain viennin kilpailukykyä mm. Eurooppaan nähden. Yhdysvalloista
tulee ennusteiden mukaan vuoden 2020 tienoilla maailman suurin raakaöljyn tuottaja ja sen
jälkeen myös öljyn nettoviejä. Raakaöljyn kauppavirrat ja tarjonta voivat kääntyä Lähi-idän
maista Aasian markkinoille, jossa Venäjä on tällä hetkellä suuri öljyn viejä (IEA 2012). Tämä
merkitsisi Venäjän painoarvon vähenemistä raakaöljyn ja kaasun toimittajana, ja heikentäisi
Venäjän energian viennistä riippuvaista taloutta.
Energiamarkkinoiden rakennemuutokset monimutkaistavat Euroopan Unionin
energiavarmuuteen ja uusiutuvan energian käytön lisäämiseen liittyvää politiikkaa. Uusien öljy-
ja liuskekaasuvarojen käyttöönotto on Pohjois-Amerikassa jo syrjäyttänyt hiilen käyttöä
energiaksi, jolloin hiilen vienti Eurooppaan on kasvanut. Euroopassa hiili on puolestaan
korvannut energian tuotannossa kalliimpaa maakaasua (IEA 2012). Joidenkin arvioiden mukaan
myös nesteytetyn maakaasun tuonti Yhdysvalloista Eurooppaan saattaa alkaa lähivuosina
kasvaa, mikä puolestaan alentaisi maakaasun hintaa Euroopan markkinoilla.
Energiamarkkinoiden kehityksellä on vaikutusta eri energiamuotojen hintasuhteisiin, joka voi
tuoda haasteita myös uusiutuvan energian käytölle. IEA:n (2012) arvioiden mukaan energian
hinnat heilahtelevat tulevaisuudessa voimakkaasti, kun hintavaikutukset siirtyvät nopeasti
maapallolla alueelta toiselle.
9(36)
1.2 Kansainvälinen ja kansallinen metsiin liittyvä politiikka
1.2.1 Maailmanpolitiikassa roolit muuttuvat
Kasvava taloudellinen vaikutusvalta lisää kehittyvien maiden mahdollisuuksia toimia itsenäisesti
tai ryhmittyä muodostamaan yhteistä politiikkaa, johon esimerkiksi eurooppalaisen politiikan
näkemykset ja normit eivät välttämättä sellaisenaan sisälly (esim. Niinistö ym. 2012). YK:n rooli
pienenee, koska se ei ole onnistunut edistämään kokonaisvaltaisten ratkaisujen syntymistä
esimerkiksi ilmastoneuvotteluissa (esim. Yle 2012).
Kehittyvillä markkinoilla talouspolitiikka on valtioiden ohjauksessa, jolloin tasapuolisten
kilpailuolosuhteiden luominen maailmalla edellyttää, että toimia kaupan esteiden poistamiseksi
jatketaan. Maailman kauppajärjestön (WTO) kaupan ja investointien vapauttamiseen tähtäävät
neuvottelut ovat pysähdyksissä ja merkkejä kasvavasta protektionismista on havaittavissa.
Yhtenä WTO:n ongelmana on globalisaation tuoma yritystoiminnan muutos, kun arvoketjujen
eri osat (raaka-aine, perustuotanto, alihankinta, jakelu, huolto, jne.) ovat yhä enemmän
hajautuneina maailmalle. WTO:n vapaakauppaneuvottelujen ongelmat kasvattanevat alueellisten
sekä kahdenvälisten sopimusten määrää.
EU-maana Suomi kuuluu EU:n yhteisen kauppapolitiikan piiriin. Euroopan rahaliitto ja
Euroopan Unioni ovat taloudellisissa vaikeuksissa. Mikäli euroalue hajoaisi,
valuuttakurssiepävarmuus palaisi metsäteollisuustuotteiden kaupankäyntiin Euroopassa. EU:n
ilmastopolitiikan tavoitteiden toteuttamisella voi olla alueen suhteellista kilpailukykyä
heikentävä vaikutus, mikäli merkittäviä maita jättäytyy YK:n ilmastosopimuksen ulkopuolelle.
Kioton pöytäkirjan toiselle kaudella, 2013–2020, mukana ovat lähinnä Euroopan maat ja
Australia, kun ensimmäisen kauden maista jäivät pois Venäjä, Japani, Uusi-Seelanti ja Kanada.
Metsäntuotteiden kauppaan voivat vaikuttaa myös muut politiikat, kestävää kehitystä tukevat
toimet ja erilaiset säädökset, kuten EU:n FLEGT-asetus (Forest Law Enforcement, Governance
and Trade), jolla pyritään ehkäisemään laittoman puutavaran pääsyä markkinoille ja edistämään
laillisesti tuotetun puutavaran tarjontaa ja kysyntää (EU flegt facility 2012). Toisaalta
sertifioinnilla pystytään helpottamaan puun alkuperän seurantaan liittyvää byrokratiaa.
Nykyisten maailmanpolitiikan organisaatioiden ja järjestelmien ongelmat saattavat johtaa uusien
järjestöjen syntyyn, jotka maailman moninapaistuessa voivat eriytyä ajamaan omia alueellisia
etujaan. Politiikan seuranta on entistä tärkeämpää, samoin kuin uusien vaikutusmahdollisuuksien
etsiminen metsiin liittyvän politiikan monimutkaistuessa ja muuttuessa.
1.2.2 Kansainvälinen politiikka tarkentuu EU-linjauksiksi
Kansainvälinen metsäpolitiikka perustuu suurelta osin laillisesti sitomattomiin periaatteisiin ja
keinoihin, kuten YK:n Ympäristö- ja kehityskonferenssissa (1992) hyväksyttyyn
toimintaohjelmaan (Agenda 21) ja nk. Rion metsäperiaatteisiin, jotka käsittelevät maailman
metsien hoitoa, käyttöä, suojelua ja kestävää kehitystä. Euroopan metsäministerikonferenssien
saavutuksia ovat yhteisymmärryksen saavuttaminen mm. kestävästä metsien hoidosta ja
käytöstä. Nämä sekä useat muut prosessit ohjaavat metsiin liittyvää keskustelua, joka puolestaan
vaikuttaa myös politiikan muotoutumiseen ja lopulta joissakin tapauksissa lainsäädäntöön asti.
Kansainvälinen ympäristölainsäädäntö ja sen tuleva kehitys on keskeinen metsäalaan vaikuttava
tekijä. Usein kansainvälisiin sopimuksiin sisältyvät päätökset ja suositukset tarkentuvat EU-
10(36)
linjauksiksi ja strategioiksi. Vaikka EU:lla ei ole yhteistä metsäpolitiikkaa, metsiä koskevia
asetuksia ja direktiivejä on erityisesti maatalous-, maaseudun kehittämis-, energia-, ilmasto- ja
ympäristöpolitiikkojen alalla. Lisäksi metsäsektoriin vaikuttavat kauppa-, talous- ja raha-,
työllisyys-, teollisuus-, alue- ja kilpailupolitiikat (MMM 2013). Euroopan Unionin poliittiset
linjaukset ja strategiat konkretisoituvat edelleen kansallisiksi strategioiksi ja linjauksiksi ja
vaikuttavat lainsäädäntöön. Esimerkiksi energia-asioissa 98 % Suomen lainsäädännöstä on
peräisin EU:sta ja 2 % Suomen eduskunnasta (Kapanen ja Rimppi 2011). Erityisesti
ympäristölainsäädännön määrä on kasvanut jopa kiihtyvällä vauhdilla.
Euroopan Unionissa on käyty keskustelua mm. päästökauppadirektiivistä päästöoikeuksien
alhaisen hinnan vuoksi. Hinnan nostamiseksi osaa päästöoikeuksista on esitetty siirrettäväksi
kauden lopulle vuoteen 2020. Koska Euroopassa suurin osa hiilidioksidipäästöistä syntyy
energian tuotannosta, hinnan nousun vaikutukset näkyisivät energian hinnassa, ja nostaisivat
energiaintensiivisen teollisuuden kustannuksia. Laivapolttoaineiden rikkipitoisuuden
alentamiseen tähtäävää rikkidirektiiviä ollaan Itämerellä, Pohjanmerellä sekä Englannin
kanaalissa kiristämässä tiukemmaksi kuin muilla alueilla. Tämä nostaa Suomen
vientiteollisuuden merikuljetuksen kustannuksia.
Euroopan tasolla pyritään kehittämään kestävää biotaloutta, jonka tavoitteena on
vähäpäästöisempi yhteiskunta. Komissio julkaisi helmikuussa 2012 strategian ja
toimintasuunnitelman, joka perustuu mm. uusiutuvien biologisten resurssien kestävään käyttöön
teollisuudessa ottaen huomioon luonnon monimuotoisuuden ja ympäristön suojelun. Euroopan
komissiossa on keskusteltu myös biopolttoaineiden kestävyyskriteerien muutoksesta.
Nestemäisten biopolttoaineiden osalta kestävyyskriteerit ovat jo käytössä ja muutoksella ne olisi
tarkoitus ulottaa myös kaasumaisiin ja kiinteisiin biopolttoaineisiin, Suomen kohdalla puuhun.
Ympäristölainsäädäntöön vaikuttavia tärkeimpiä tulevaisuuden trendejä ovat ilmastonmuutos,
kestävä kehitys, resurssitehokkuus ja biodiversiteetin suojeleminen. Suomessa menneillään
olevaa strategiatyötä mm. edellä mainituilla alueilla on paljon. Suurin haaste sekä
kansainvälisellä että kansallisella tasolla on näiden strategioiden integroiminen, jolloin kysymys
on tasapainosta ympäristöllisten, yhteiskunnallisten, sosiaalisten ja taloudellisten muuttujien
välillä.
Liitteessä 1 on kuvattu keskeisiä metsäalaan liittyviä kansainvälisen politiikan prosesseja.
1.2.3 Keskeisiä Suomen metsäalaan vaikuttavia strategiaprosesseja
Kansalliset biodiversiteetti-, energia- ja ilmastostrategia sekä biotalousstrategia ovat keskeisiä
Suomen metsäalaan vaikuttavia strategioita.
Valmisteilla olevan Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategian
tavoitteena on pysäyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen Suomessa vuoteen 2020
mennessä ja saattaa 17 % prosenttia Suomen maa-alueiden ja sisävesien yhteispinta-alasta ja 10
% rannikko ja merialueiden yhteispinta-alasta monimuotoisuutta turvaavien keinojen piiriin
(Valtioneuvoston periaatepäätös 22.12.2012, Valtioneuvosto 2012a). Suojelun kattavuutta
lisätään erityisesti Etelä-Suomessa ja talousmetsissä jatketaan monimuotoisuuden turvaamista.
Tavoitteita toteutetaan vapaaehtoisuuteen perustuvalla METSO - ohjelmalla, jota on jatkettu
vuoteen 2020.
EU:n asettamiin ilmasto- ja energiapaketin tavoitteisiin vuoteen 2020 mennessä kuuluu
kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen 20 % verrattuna vuoteen 1990. Tähän liittyen Suomen
11(36)
tavoitteita ovat mm. uusiutuvien energianlähteiden 38 % tavoiteosuus energian
loppukulutuksesta, sekä Suomen itselleen asettama tavoite, jonka mukaan uusiutuvan energian
osuus liikenteen polttoaineista olisi 20 % vuoteen 2020 mennessä. EU:ssa pyritään myös
tehostamaan primäärienergian käyttöä edistämällä rakennusten, ajoneuvojen ja laitteiden
energiatehokkuutta. Lisäksi Eurooppa neuvosto on vuonna 2009 asettanut tavoitteeksi
hiilidioksidipäästöjen vähentämisen 80–95 % vuoteen 2050 mennessä. (Kansallinen energia- ja
ilmasto …2013).
Suomen hallitusohjelmassa yhtenä pitkän aikavälin tavoitteena on hiilineutraali yhteiskunta.
Pyrkimyksenä on nostaa energiatehokkuutta ja tehostaa uusiutuvien energiamuotojen käyttöä.
Kansallisen ilmasto- ja energiastrategian (2013) tarkennetun skenaarion mukaan kivihiili
pyrittäisiin korvaamaan sähkön ja lämmön tuotannossa vuoteen 2025 mennessä lisäämällä
metsiin perustuvan bioenergian käyttöä. Metsähakkeen käytön tavoite on 25 TWh.
Lämmitysenergian kulutuksen laskuun pyritään mm. parantamalla rakennusten
energiatehokkuutta (korjausrakentaminen). Liikenteessä tavoitellaan mineraaliöljyn käytön
vähentämistä, ja maakaasun käytössä pyritään korvaamaan n. 10 % kotimaisesta puusta
valmistetulla synteettisellä maakaasulla vuoteen 2025 mennessä.
Suomessa biotalouden halutaan nähdä tulevaisuudessa muodostavan pohjan koko maan
hyvinvoinnille ja kilpailukyvylle. Valmisteilla oleva biotalousstrategia täydentää muita
luonnonvarojen käytön, Suomen kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin strategioita ja ohjelmia.
Menneillään olevan monitahoisen strategiatyön voidaan odottaa suuntaavan yhteiskunnan
kehitystä kohti vähähiilistä ja resurssitehokasta biotalousyhteiskuntaa, jossa tärkeää on
luonnonvarojen kestävä käyttö ja ekosysteemipalveluiden säilyminen myös tuleville
sukupolville.
1.3 Yhteiskuntapolitiikka ja metsäalan toimintaympäristön muutokset
Toimintaympäristössä vaikuttavat megatrendit haastavat koko suomalaisen yhteiskunnan
kehityksen tulevina vuosikymmeninä. Taloudessa globaali uusjako on muuttamassa
elinkeinorakenteita, ja hyvinvointiyhteiskunta on uhattuna. Kansantalouden perustaa horjuttaa
perinteisen metsäteollisuuden, konepajateollisuuden sekä ICT-sektorin irtisanomiset, kun
tuotantoa siirtyy pois Suomesta. Vaihtotase on kääntynyt negatiiviseksi ja julkisen talouden
budjettivarat tulevat todennäköisesti pienenemään tulevaisuudessa.
Nykyisen hallituksen havahtuminen toimintaympäristön muuttumiseen, näkyy menneillään
olevissa strategiatöissä. Suomen kilpailukyvyn -ja hyvinvoinnin keskeisen perustan on katsottu
tulevaisuudessa olevan biotaloudessa (esim. Harppaus…2013, Suomen biotalous-strategia,
luonnos 26.3.2013). Biotalousstrategiassa metsien ja metsäalan merkitys on keskeinen.
Erillisten, usein toimialakohtaisten tai yhteen asiakokonaisuuteen liittyvien strategioiden
tavoitteet ja toteutuskeinot voivat olla keskenään ristiriitaisia. Tämä voi vaikeuttaa laajempien
yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamista. Biotalous edellyttää hajautettua ja paikallisesti
tapahtuvaa tuotantoa. Nykyinen vallitseva suuntaus on kuitenkin kohti tiiviimpää
yhdyskuntarakennetta ja toimintojen keskittämistä, joka ei palvele tätä biotalouden periaatetta
(Harppaus…2013).
Metsäalaa koskeva keskeinen politiikka liittyy ilmastonmuutoksen hillintään ja biodiversiteetin
suojeluun. Ilmastopolitiikan tavoitteet metsiin perustuvan bioenergian käytön lisäämiselle
12(36)
synnyttävät uusia tulevaisuuden liiketoimintamahdollisuuksia, työllisyyttä ja uutta taloudellista
hyvinvointia yhteiskuntaan. Toisaalta metsäluonnon monimuotoisuuden ja
ekosysteemipalveluiden turvaamiselle lisääntyvä energiapuun korjuu voi muodostua uhkaksi,
samoin kuin luontomatkailun lisääntyminen ja metsien virkistyskäyttö, jonka tarve kasvaa
väestön kaupungistuessa. Julkisten terveydenhoitovarojen pieneneminen tuo puolestaan paineita
panostaa metsien terveysvaikutusten hyödyntämiseen, mikä osaltaan myös lisää metsien käyttöä.
Tulevaisuudessa metsien eri käyttömuotojen yhteensovittaminen tulee entistä tärkeämmäksi, ja
metsien käytössä painottuvat myös maisema- ja kulttuuriarvot.
Kivimaa ym. (2012) on tarkastellut erityisesti ilmastopolitiikan koherenssia suhteessa
metsäbioenergiaan. Tutkimuksessa havaittiin päällekkäisiä metsien käytön tavoitteita ilman
selkeää tietoa siitä, mikä on ilmastotavoitteiden suhde muihin metsien käytön tavoitteisiin.
Esimerkiksi puuenergian lisääntyvä käyttö voi nostaa energiapuun hintaa ja
kuljetuskustannuksia. Tämä vaikuttaa puun ja muiden energiaraaka-aineiden hintasuhteeseen ja
siten energialaitosten polttoainevalintaan. Tutkimuksessa korostettiin markkinavaikutusten
huomioon ottamista esimerkiksi asetettaessa päästöoikeuden hintaan sidottuja ohjauskeinoja.
Energiakäytön aiheuttama kuitupuun hinnan nousu on esimerkki ristiriidasta ilmastopolitiikan ja
teollisuuspolitiikan välillä.
Metsien käyttömuotojen ja metsiin liittyvien intressiryhmien monipuolistuminen korostavat
osallistavan päätöksenteon ja yhteistyön tarpeellisuutta. Muutama vuosi sitten kansalaisten
näkemyksiä Suomen metsäpolitiikasta selvittäneen tutkimuksen mukaan kansalaiset eivät
kokeneet metsiä koskevan päätöksentekoprosessien menettelytapoja oikeudenmukaisiksi eivätkä
vallanjakoa metsäpolitiikassa tasapuoliseksi. Kansalaiset myös kokivat, että metsien käytön eri
näkökulmat eivät tule tasapuolisesti huomioiduksi päätöksenteossa. Tutkimuksen mukaan
suomalaisten mielestä tärkein huomioonotettava asia metsiä koskevassa päätöksenteossa on
luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen, johon arvioitiin kiinnitettävän liian vähän huomiota
(Valkeapää ym. 2009).
Käynnissä oleva vapaaehtoisuuteen perustuva METSO – ohjelma (Etelä-Suomen metsien
monimuotoisuuden toimintaohjelma 2008–2020) on viestinnällä ja muilla keinoilla onnistunut
vaikuttamaan myönteisesti maanomistajien asenteisiin metsien monimuotoisuuden turvaamista
kohtaan ja ohjelmassa on saatu viime vuosina turvattua ekologisesti hyvälaatuisia kohteita.
(esim. Koskela 2013). Monimuotoisuuden turvaamisen taloudelliset vaikutukset riippuvat
suojeluohjelman laajuudesta. Jos raakapuun tarjonta supistuu lisäsuojelun vuoksi, siitä
seuranneella raakapuun hinnan nousulla on merkittävimmät vaikutukset sahateollisuuteen.
Toisaalta suojelualueilla on sosiaalista ja kulttuurillista merkitystä paikallisille toimijoille ja ne
voivat parantaa lähialueiden vetovoimaisuutta esimerkiksi luontomatkailukohteina (esim. Kallio
2011, Hänninen 2013).
Luonnonvarojen käyttöön liittyvien oikeudenmukaisuuskysymysten uudelleen arviointi on tullut
tärkeäksi etenkin matkailu- ja virkistyskäytön sekä luonnon- ja monimuotoisuuden suojelun
merkityksen kasvaessa. Tällöin esiin tulee myös kysymys siitä, keiden tulee osallistua metsien
käyttöön liittyvään päätöksentekoon. (Rannikko 2009).
Metsien ekosysteemipalveluiden, virkistyskäytön, kulttuuriarvojen sekä metsäalan
hyväksyttävyyden on havaittu olevan pitkällä aikavälillä korostumassa metsäalan
toimintaympäristöön vaikuttavina trendeinä (Gaia 2013). Ilmastonmuutos ja uusiutuvien raaka-
ainevarojen väheneminen näyttää myötävaikuttavan metsien käytön hyväksyttävyyteen (TAPIO
27.3.2013).
13(36)
Politiikan ennustettavuus olisi tärkeää yhteiskunnallisen kehityksen kannalta, mm.
innovaatioiden ja kalliiden pitkävaikutteisten tuotannollisten investointien edistämisessä. Tosin
ennustettavuus ei kuitenkaan ole ongelmatonta, sillä politiikan täytyisi pystyä myös reagoimaan
yllättäviin haasteisiin.
2. Vaikutukset Suomen metsäsektorille
2.1 Maailman väestönkasvu ja kaupungistuminen puun kysynnän moottoreina
Väestönkasvu, kaupungistuminen ja elintason nousu lisäävät metsiin perustuvien tuotteiden ja
palvelujen kysyntää. Perinteisten metsäteollisuustuotteiden kysynnänkasvu on nopeinta
kehittyvissä maissa, joissa sähköinen viestintä ei ole vielä alkanut korvata paino- ja
kirjoituspaperia samassa määrin kuin monissa kehittyneissä maissa. Kuluttajapakkauskartongin
kysynnän odotetaan kasvavan sillä pakkaaminen lisääntyy maailmanlaajuisesti noin 3 %:lla
vuodessa (PIRA 2012). Älypakkauksien tarve kasvaa, kun halutaan parantaa mm. ruuan
säilymistä, ja älykkäät lääkepakkaukset ovat tarpeen vanhenevalle väestölle. Myös kotitalous-,
hygienia- ja pehmopapereilla on kasvavat markkinat.
Puukuituun perustuvan sellun kysyntä kasvaa maailmalla kuidun tarpeen kasvaessa, ja siitä on
myös arvioitu tulevan pulaa vuoteen 2020 mennessä (Lenzing Group 2013). Kysyntää
kasvattanee osaltaan myös ympäristöystävällisyys suhteessa fossiiliperustaisiin kuituihin, joiden
osuus maailman 82 miljoonan tonnin kuitumarkkinoista oli yli puolet vuonna 2012. Kasvuun
vaikuttaa myös puuvillan tuotannon taantuminen. Pitemmällä aikavälillä sellun kysyntä kasvaa
nano- ja fibrillisellun lukuisissa käyttökohteissa.
Puutuoteteollisuuden markkinoita kasvattaa maailmalla asuinrakentamisen vuotuinen yli 4 %
kasvu vuosina 2015–2020 (Robinson 2011). Nopeinta kasvu on Kiinassa, USA:ssa ja Intiassa.
Euroopassa mm. hiilipäästöjen vähentämispyrkimysten ja asuntojen korjaustarpeiden on arvioitu
lisäävän puutuotteiden käyttöä (esim. Hetemäki & Hänninen 2009, Hetemäki ym. 2011).
Korjaustarpeet kasvavat myös USA:ssa asuntokannan vanhetessa. USA:ssa viime vuosien syvä
talouden lama, tiukentunut lainansaanti ja työttömyys ovat muuttaneet ainakin tilapäisesti
asuntojen kysynnän rakenteita omakotirakentamisen hieman vähentyessä suhteessa mm.
kerrostalorakentamiseen (Buehlmann & Schuler 2013).
Kotimaassa puun käytön suurimmat kasvumahdollisuudet ovat mm. kerrostalo- ja julkisessa
rakentamisessa sekä lähiökerrostalojen energiakorjauksissa, joihin liittyy myös viennin
kasvumahdollisuuksia (esim. Metsäalan strateginen ohjelma, 2012).
ClusterTech II –ohjelman skenaariotulosten mukaan Suomen metsäklusterin (metsä, energia ja
kemia) riippuvuus perinteisistä paperi- ja kartonkiteollisuuden tuotteista vähenee, kun alan
uusien tuotteiden tuotanto kasvaa ja puutuoteteollisuuden merkitys lisääntyy vuoteen 2020
mennessä (ClusterTech II 2013). Koko metsäklusterin tulot voisivat kasvaa lähes 6 miljardia
euroa ja puun käyttö vuoden 2010 68 miljoonasta 88 miljoonaan kuutiometriin. Tällöin 20
miljoonaa kuutiometriä oletetaan käytettäväksi energiapuuna sisältäen hakkuutähteitä, kantoja, ja
pieniläpimittaista puuta.
Suomen metsäteollisuuden päävientimarkkinat tulevat todennäköisesti vielä pitkään olemaan
Euroopassa, vaikka sahateollisuudessa Pohjois-Afrikan, Lähi-Idän ja Aasian osuus
vientimääristä on merkittävästi kasvanut. Pitemmällä aikavälillä mahdollinen Jäämeren radan
rakentaminen avaisi mahdollisuuksia Koillisväylän kuljetuksiin, mikä lyhentäisi lopputuotteiden
14(36)
kuljetusmatkaa Aasiaan (Tekniikka ja Talous 1.2.2012). Venäjän liittymisen WTO:n jäseneksi
vuonna 2012 on arvioitu vaikuttavan myönteisesti Suomen metsäteollisuuden
vientimahdollisuuksiin, kun useiden metsäteollisuustuotteiden tullit Venäjälle aikaa myöten
alenevat. Ainakin pitemmällä aikavälillä toimintaympäristön ennustettavuuden on arvioitu
Venäjällä paranevan. Venäjä on tuonut Suomesta mm. pitemmälle jalostettuja paperi- ja
kartonkituotteita ja puutaloja. Raakapuun vientitullien alenemisen on arvioitu lisäävän puun
tuontia Suomeen (Karvinen 2012).
2.2 Globalisaatio muuttaa kilpailua markkinoilla
Suomen metsäteollisuuden vientimahdollisuuksiin vaikuttaa kysynnän kasvun ja siinä
tapahtuvien rakennemuutosten lisäksi viennin suhteellinen kilpailukyky. Viime vuosina
tapahtuneeseen tuotannon laskuun on vaikuttanut erityisesti Euroopan, USA:n ja kotimaan
heikko talouskehitys, joka on vähentänyt lopputuotteiden kysyntää vientimarkkinoilla ja
kotimaassa (kuva 2).
50
60
70
80
90
100
110
120
50
60
70
80
90
100
110
120
96 98 00 02 04 06 08 10 12
EU27 BKT
Sahatavara
Paperi
indeksi 2000 = 100
Kuva 2. EU27 BKT:n sekä Suomen paperin ja sahatavaran tuotannon volyymikehitys 1995-2012.
Lähde: Hetemäki & Hänninen 2013, Tilastot: Eurostat ja Metla.
Tuotannon kasvu halvempien tuotantokustannusten alueilla, kuten Aasiassa ja Etelä-Amerikassa,
on johtanut painopaperin hintojen laskuun ja kilpailukyvyn heikentymiseen perinteisissä
tuottajamaissa. Tuotantokapasiteettia on suljettu Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa Suomi
mukaan lukien. Näköpiirissä ei ole, että hintakehityksessä tapahtuisi rakenteellista käännettä
ylöspäin. On arvioitu, että ellei kustannuskilpailukyky Suomessa merkittävästi parane, paperin
tuotanto alenisi vuoteen 2020 mennessä noin 30 % vuodesta 2007 (Hetemäki ja Hänninen 2009).
Tämän mukaan tuotantomäärä olisi 1990-luvun alkuvuosien tasolla. Arvio saattaa olla jopa
optimistinen, sillä viime vuosien heikko talouskehitys EU:n alueella näyttäisi nopeuttavan
muutosta (Hetemäki ja Hänninen 2013).
Vaikka Etelä-Amerikan ja Aasian suhteellista etua kaventanee tulevaisuudessa
tuotantokustannusten nousu, kilpailuetu säilynee edelleen näillä alueilla. Alueiden olennainen etu
mm. Suomeen verrattuna on puun nopea kasvu ja suuri hehtaarituotto. Tulevaisuudessa
Suomessa toimivat yritykset investoivat mm. pakkauspapereiden ja kartongin sekä bioenergian
tuottamiseen. Etenkin neitseelliseen kuituun (eli raakapuuhun eikä kierrätyspaperiin) perustuva
elintarvikepakkaustuotteiden kehitys näyttää Suomen kannalta suhteellisen hyvältä.
15(36)
Sahateollisuudessa tuotanto on viime vuosina alentunut Euroopan vientimarkkinoiden taantuman
ja Suomen heikentyneen kilpailukyvyn vuoksi. Kotimaan kulutukseen tuotannosta jää noin 40
prosenttia. Vaikka alan kysyntänäkymät ovat pitemmällä aikavälillä hyvät, tuotannon määrä
riippuu suhteellisesta kilpailukyvystä. Sahateollisuudessa kilpailu erityisesti Itä-Euroopan
halvemman tuotannon kanssa on koettu yhdeksi suurimmista haasteista vuoteen 2020 mennessä
(Rautanen 2009, Nuutinen ym. 2009). Tulevaisuudessa menestymiseen tarvittaisiin uusia
tuotteita, palveluita sekä asiakaslähtöisyyden lisäämistä. Sahateollisuus voisi myös hyötyä
kehittyvistä bioenergiamarkkinoista kysynnän kasvun nostaessa sen sivutuotteiden hintaa.
Osa Suomen metsäalan nykyisistä ongelmista johtuu myös ennakoinnin kriisistä. Vaikka
tulevaisuutta on ennakoitu ja tutkittu, sillä on ollut vain vähän vaikutusta toimintaan (esim.
Harppaus…2013). Pitkällä aikavälillä kriittinen seikka metsäteollisuudessa ei ole niinkään
vientimäärän, vaan sen arvon kasvattaminen. Suomeen tarvitaan lisää teollisia investointeja, kun
investoinnit metsäteollisuus mukaan lukien ovat selvästi vähentyneet lamaa edeltäneeseen aikaan
verrattuna. Taulukkoon 1 on koostettu yleisiä etuja ja haittoja, jotka vaikuttavat Suomen
kilpailukykyyn investointikohteena ja viennissä kansainvälisille markkinoille (Eloranta 2012,
Biotaloustyöpaja 15.2.2013).
Taulukko 1. Suomen kilpailuetuja ja haittoja (Eloranta 2012, Biotaloustyöpaja 15.2.2013).
Suomen kilpailuetuja Haittoja
Monipuoliset biovarannot: hyvin hoidetut
metsävarat, puhdas vesi
Ulkomaisten sijoittajien mielestä Suomen
heikko tunnettuus, ja kotimaisten sijoittajien
mielikuvissa heikko kilpailukyky
Korkealaatuinen puukuitu Biomassat (puu) kasvavat hitaasti
Vahva metsäklusteri, olemassa oleva
teollisuus
Pienet kotimarkkinat
Korkeasti koulutettu työvoima Työmarkkinoiden jäykkyys ja
ennustamattomuus
Teknologinen osaaminen Verokohtelu verrokkimaita vähemmän
kannustavaa
Toimiva liiketoimintaympäristö Heikot kasvuyritysten
pääomasijoitusmarkkinat
Historiallisesti edullinen energia Etäisyys vientimarkkinoista
Venäjän läheisyys ja toimiva logistiikka
Venäjälle
Kansainvälisten osaajien ja verkostojen puute
Luonto, ympäristön- ja luonnonvarojen
suojelu
2.3 Ilmastonmuutos muuttaa metsäluontoa, puuntuotantoa ja -kysyntää
Metsien puuntuotannollinen tila on kohentunut viime vuosikymmeninä. Puuta on enemmän kuin
koskaan sen jälkeen, kun puuvarannon seuranta on aloitettu ja metsä kasvaa aiempaa
nopeammin. Joidenkin metsälajien uhanalaistuminen on hidastunut tai pysähtynyt, mutta
kokonaisuudessaan metsälajien uhanalaiskehitystä ei ole saatu pysäytettyä (Suomen metsät
2011).
Ilmastonmuutos tulee olemaan tärkeimpiä metsäympäristön tilaan vaikuttavia tekijöitä.
Suomessa vuotuisen keskilämpötilan arvioidaan nousevan 2–6 astetta ja sademäärien kasvavan
5–25 % vuoteen 2100 mennessä verrattuna viimeisten 30 vuoden lukemiin. Säiden erilaiset ääri-
ilmiöt kuten kuivuus, myrskyt ja tuuli- ja lumituhot tulevat yleistymään. Vakavimmat välittömät
uhat metsien kehitykselle liittyvätkin ääri-ilmiöiden yleistymiseen (Asikainen ym. 2011).
16(36)
Ilmastonmuutos vaikuttaa metsien kasvuun, puulajisuhteisiin ja lajien levinneisyyteen. Metsien
kasvu voi kiihtyä erityisesti pohjoisessa ja suometsissä. Etelä-Suomessa koivu ja mänty voivat
vallata alaa kuusen menestyessä aikaisempaa huonommin (Kellomäki et al. 2008). Metsäraja-
alue voi myös siirtyä ylemmäksi tai pohjoisemmaksi ja tietyt lajit voivat hävitä vähitellen
sukupuuttoon (Suomen metsät 2011). Yleisesti arvioidaan, että metsätaudit lisääntyvät.
Suurimmat uhkat ovat tuhohyönteisten lisääntymismahdollisuuksien paraneminen ja lauhkean
vyöhykkeen hyönteistuhojen leviäminen pohjoiseen.
Sieväsen ym. (2012) skenaariolaskelmien mukaan metsien puuston kokonaisvolyymi ja puuston
keski-ikä tulevat nousemaan ja puustot ovat nykyistä tiheämpiä. Samalla metsien sisältämä
hiilivarasto kasvaa erityisesti skenaariossa, jossa metsäteollisuuden puunkäyttö on alhainen ja
ilmastonmuutos kiihdyttää puuston kasvua. Vaikka hiilivarasto kasvaa, myös riskit
myrskytuhoille, hyönteistuhoille sekä mahdollisesti metsäpaloille suurenevat, kun kuolleen
pystypuuston määrä kasvaa. (Sievänen ym. 2012).
Ilmaston lämpeneminen, sateiden lisääntyminen ja muutokset puulajeissa ja
metsäkasvillisuudessa tuovat mukanaan muutostarpeita myös metsien hoitoon,
puunkorjuumenetelmiin sekä monimuotoisuuden turvaamisen tavoitteisiin ja keinoihin. Sievänen
ym. (2012) korostavat tarvetta arvioida ilmastonmuutoksesta metsille aiheutuvia riskejä ja pyrkiä
vaikuttamaan kehitykseen.
Ilmastonmuutos voi muuttaa kuluttajien ja yhteiskunnan preferenssejä lähemmäs ns. vihreitä
tuotteita ja vihreää kasvua. Tämä tuo metsäteollisuudelle uusiutuvien luonnonvarojen jalostajana
mahdollisuuden lisätä koko metsäalan hyväksyttävyyttä kuluttajien taholla.
2.4 Uusiutuva energia voisi kattaa puolet Suomen primaarienergian käytöstä
Koko EU:n alueella biomassaan ja jätteeseen perustuvan energiankulutuksen on arvioitu
kasvavan vuodesta 2008 noin 77 % vuoteen 2030 mennessä, kun samaan aikaan koko energian
käytön lisäys on vain 3 % (IEA 2010).
Noin 50 % Suomen primaarienergian käytöstä voisi olla uusiutuvaa vuonna 2050, jolloin
biomassan käyttö energiaksi lisääntyisi voiman ja lämmön tuotannossa kaikkialla (LowCarbon
Finland 2050). Sellaisten uusiutuvien energianlähteiden, kuten auringon ja tuulen käyttö
edellyttää kuitenkin joustavien energiasysteemien kehittämistä. Tuulettomina aikoina ja silloin
kun aurinko ei paista, tarvitaan säätöenergiaa. Tuulienergiaan ollaan investoimassa tukipolitiikan
(syöttötariffi) ansiosta nykynäkymin jo paljon enemmän kuin hallituksen vuodelle 2020 asettama
tuulivoimatavoite on. Vuoteen 2015 asti maksetaan korkeampaa tukea, jonka jälkeen tuki alenee.
Tulevaisuudessa biopolttoaineiden tarjonnan kasvusta suuri osa perustuisi metsäbiomassaan,
mikä edellyttää tarjonta- ja logistiikkaketjujen edelleen kehittämistä. Fossiilisista polttoaineista
ei kuitenkaan päästäisi kokonaan eroon suurten yhdyskuntien energiasysteemeissä, joissa
kysynnän tyydyttäminen uusiutuvalla energialla voi tulla teknisesti, logistisesti tai taloudellisesti
haastavaksi. Myös hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin (CCS) teknologiat ovat vielä
kehitteillä. (Low Carbon Finland 2050).
Metsäbiomassan kasvava tarve lisää myös kotimaassa aluetasolla mahdollisuuksia löytää uusia
markkinoita ja yritystoimintaa bioenergiasta. Tarjontaan tuovat kuitenkin epävarmuutta monet
tekijät, mm. hankintaan vaikuttavat mahdolliset tulevat säädökset, korjuukustannukset sekä
työvoiman saatavuus.
17(36)
2.5 Uusiutuvan energian kasvava tarve lisää energiapuun käyttöä
Ilmastonmuutoksen hillintään liittyvät toimenpiteet tulevat lisäämään uusiutuvan energian
tarvetta, mikä lisää energiapuun käyttöä. Euroopassa energiapuun kysynnän kasvun on arvioitu
tuovan suuria kysyntäpaineita EU:n metsäisten maiden, kuten Pohjoismaiden puumarkkinoille
uusiutuvan energian käytön tavoitteita toteutettaessa (Jonsson ym. 2011, EFSOS II). Mantaun
ym. (2010, myös Verkerk 2010) arvioiden mukaan Euroopan Unionin (27 valtiota) puuvarat
eivät riittäisi kattamaan alueen puuraaka-ainetarvetta vuoteen 2030 mennessä. Niukkuus puusta
saattaa tulevaisuudessa nostaa puun hintaa mm. Pohjoismaissa. Toisaalta myös biomassan tuonti
Eurooppaan kasvanee, jota ennakoi esimerkiksi jo nyt nähtävissä oleva pellettien tuonnin nopea
kasvu Pohjois-Amerikasta Euroopan markkinoille (WRI 2012).
On myös esitetty näkemys, jonka mukaan erittäin merkittävin poliittisin toimin ja investoinnein
pystyttäisiin nostamaan energiapuun tarjontaa kattamaan EU:n tavoitteet (UN 2013).
Mahdollisina haittoina olisi kuitenkin metsäteollisuuden puun saannin vaikeutuminen ja
metsäluonnon biodiversiteetin heikkeneminen.
Suomessa puunjalostusteollisuus on keskeisessä asemassa metsäenergian käytön lisäämisessä.
Metsähakkeen käyttötavoite on 13,5 miljoonaa kuutiometriä (25 TWh) vuoteen 2020 mennessä,
kun käyttö vuonna 2012 oli noin 8,3 miljoonaa kuutiometriä. Kallion ym. (2011) mukaan
metsähakkeen energiakäytölle (olettaen sähkön ja lämmön tuotanto sekä biopolttoaineet)
esitettyjen lisäämistavoitteiden saavuttaminen näyttää haastavalta ilman metsäteollisuuden,
erityisesti tukkia käyttävän teollisuuden, tuotantokapasiteetin laajentamista. Pitemmällä
aikavälillä ilmaston lämpeneminen kuitenkin lisää puuston kasvua ja tutkimustulosten mukaan
sekä aines- että energiapuun hankintaa voitaisiin merkittävästi lisätä hiilensidontaa vaarantamatta
(Asikainen ym. 2012).
MELA–ohjelmistolla laadittujen, vuoteen 2040 ulottuvien skenaariotarkastelujen mukaan
metsäteollisuuden kotimaan puunhankinnan mahdollinen väheneminen merkitsisi sitä, että
metsäenergia olisi hankittava suuremmassa määrin harvennushakkuukohteista (Sievänen ym.
2012). Harvennushakkuiden merkitys puunhankinnassa kasvaa tulevina vuosikymmeninä. Tämä
voidaan nähdä myös signaalina korjuuteknologian tutkimus- ja kehitystyön suuntaamiselle
harvennushakkuuteknologiaan.
2.6 Informaatioteknologia auttaa metsäalaa uudistumaan
Metsäteollisuus on haasteiden edessä sähköisen viestinnän korvatessa paperin kysyntää
mainonnassa ja muussa viestinnässä. Sähköisen viestintäteknologian kehittyessä tiedonsiirron
nopeus kasvaa ja kustannukset alenevat entisestään. Paperille painettujen sanoma- ja
aikakauslehtien levikit ovat jyrkässä laskussa Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Japanissa ja myös
Suomessa (esim. Talouselämä 14/2013). Kartongin kulutusta informaatioteknologia on lisännyt
Internet-kaupan kasvun lisätessä tuotteiden pakkaamista.
Digitalisoituminen merkitsee sitä, että virtuaalisuus tulee mukaan arkipäivän elämään.
Kulutuksen painopiste siirtyy enemmän palveluihin ja virtuaaliseen kulutukseen. Tämä myös
vahvistaa meneillään olevaa suuntausta kohti palveluyhteiskuntaa.
Informaatioteknologian sovellusten osaaminen ja internetin uudenlainen hyödyntäminen ovat
tulevaisuuden kriittinen kilpailukykytekijä myös metsäalan yritysten menestymiselle.
Digitaaliset liiketoimintamallit tulevat tärkeiksi metsien hyödyntämisessä, teollisuudessa,
puunhankinnassa, metsien hoidossa, metsäsuunnittelussa, matkailussa, jne. Ne auttavat uusien
metsiin perustuvien palveluiden ja tuotteiden kehittämistä ja räätälöintiä. Uudet toimintamallit
edellyttävät verkostoissa toimimista. Tämä puolestaan edistää myös pyrkimystä
biotalousyhteiskuntaan.
18(36)
Älyä tarvitaan kaikkialla. Sitä on jo mm. pakkauksissa, tekstiileissä ja rakennuksissa.
Tulevaisuudessa tarve on paljon nykyistä laajempi, joten se tulee olemaan entistä tärkeämpi osa
myös uusissa metsäalan tuotteissa. 3D - tulostuksen valtavia kasvumahdollisuuksia (CSC 2012)
voidaan hyödyntää myös metsäalalla olemalla mukana esimerkiksi rakentamisen järjestelmien ja
-materiaalien kehittämisessä tulostimia varten.
Robotiikan käyttö kasvaa ja tulevaisuudessa robotit tekevät yhä enemmän töitä, joita aiemmin
hoidettiin ihmistyövoimalla. Robotiikkaa voidaan kehittää metsäalalla esimerkiksi metsänhoidon
ja puunkorjuun kustannustehokkuuden lisäämiseksi.
Sosiaalisen median merkitys tulee kasvamaan mm. poliittisessa viestinnässä, yritysten
markkinoinnissa ja palveluiden suunnittelussa. Sen merkitys kasvaa myös yleisen mielipiteen
muodostamisessa. Ei-toivottujen uhkien torjumiseksi median hallinta ja siellä toimiminen vaatii
oman osaamisensa.
2.7 Metsät yhä tärkeämpiä palveluiden tuottajina
Palveluiden merkitys on kasvanut Suomessa sekä teollisuudessa että alkutuotannossa. Suomen
talouden rakennemuutoksessa keskeistä vuosina 2010–2025 tulee olemaan talouden
palveluvaltaistuminen (Honkatukia ym. 2010). Näin tapahtuu myös Suomen metsäsektorilla ja
uusia työpaikkoja syntyy metsäalan palveluihin (esim. Hetemäki ym. 2011, Hetemäki ja
Hänninen 2013). 2000-luvulla ovat yleistyneet erityisesti metsien virkistys- ja matkailukäyttö.
Palveluiden merkityksen kasvuun liittyy myös arvojen muuttuminen. Ihmisten luontosuhde on
muuttumassa enemmän ympäristöä ja sen säilymistä huomioon ottavaan suuntaan (Mikkola
2003) ja metsien muut kuin puuntuotannolliset arvot ovat nousseet aikaisempaa tärkeämmiksi
(Rannikko 2009). Tämä heijastuu myös yksityismetsänomistajien metsiensä hoidolle ja käytölle
asettamiin tavoitteisiin.
Kaupungistuminen, tulotason nousu, vapaa-ajan kasvu ja väestön ikääntyminen lisäävät
luontomatkailua ja metsien virkistyskäytön kysyntää (esim. Hetemäki ym. 2011). Vaikka
luonnon virkistyskäyttö pohjautuukin meillä pitkälti jokamiehenoikeuteen, ovat kuntien
virkistysalueiden ja kansallispuistojen käyntimäärät kasvaneet voimakkaasti viime
vuosikymmeninä (Sievänen & Neuvonen 2011).
Matkailu on maailmalla nopeasti kasvava toimiala. Maailman matkailujärjestö (United Nations
World Tourism Organization 2011) ennakoi, että matkailu Pohjois-Eurooppaan kasvaa jaksolla
2010–2020 vuosittain 2,2 % ja sen jälkeen kasvu jatkuu hieman hidastuen vuoteen 2030.
Luontomatkailun odotetaan kasvavan nopeammin kuin matkailun keskimäärin. Toisaalta
pyrkimys vähähiilisyyteen saattaa myös rajoittaa pitkien matkojen tekemistä. Kotimaassa tämä
lisäisi entisestään kaupunkimetsien merkitystä virkistysalueina.
Maailmanlaajuinen trendi on, että julkiset varat eivät riitä kaikkeen terveydenhoitoon, jolloin
yksilövastuu kasvaa kaikkialla terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Terveys- ja
hyvinvointipalvelut voivat olla tulevaisuudessa osa metsiin perustuvia palveluita.
Ilmaston lämpeneminen maapallolla voi lisätä ilmastopakolaisuutta mm. Pohjoismaihin.
Virkistys- ja terveysmatkailu saattaa kasvaa eteläisen pallonpuoliskon kuivilta ja helteisiltä
alueilta Pohjois-Eurooppaan ja Suomeen, samoin matkailu Etelä-Euroopasta Pohjoismaihin.
Etelä-Suomen pimeät ja vetiset talvet puolestaan saattavat lisätä paineita Pohjois-Suomen
matkailuun.
19(36)
3. Yhteiskunnalliset edellytykset
3.1 Metsätalous ja metsänomistus
Suomen metsissä on runsaasti potentiaalista puun tarjontaa, koska puuston käyttöaste on ollut
viime vuosina noin 77 % laskennallisista kestävistä hakkuumahdollisuuksista (esim. Sevola
2011). Puun tulevaa kysyntää on arvioitu metsäteollisuuden perinteisten tuotteiden
tuotantomäärien perusteella (Hetemäki ja Hänninen 2009, Honkatukia ja Simola 2011).
Parhaimmassa tapauksessa puun käyttö voisi kapasiteetin sulkemisista huolimatta palautua
vuoteen 2020 mennessä huippuvuoden 2007 tasolle sellun ja kartongin tuotannon lisääntyessä
(Honkatukia ja Simola 2011). Olettaen, ettei kustannuskilpailukyky nykyisestä parane, puun
käyttö olisi Hetemäen ja Hännisen (2009) arvion mukaan vuoteen 2020 mennessä noin
kolmanneksen alempi kuin vuonna 2007. Bioenergian käytön kasvu tulee kuitenkin lisäämään
puun käyttöä merkittävästi. ClusterTech II – ohjelman (2013) mukaan puun käyttö voisi nousta
jaksolla 2010-2020 noin 20 miljoonaa kuutiometriä energiapuun käytön kasvun ansiosta, jolloin
energiapuu sisältäisi hakkuutähteitä, kantoja ja pieniläpimittaista puuta.
Yksityismetsien merkitys puun tuotannossa on suuri, sillä noin 80 prosenttia teollisuuden
käyttämästä kotimaisesta raakapuusta on peräisin yksityismetsistä. Suomessa on runsaat 632 000
metsänomistajaa, kun metsätilan minimivaatimuksena on kaksi hehtaaria metsämaata
(Metsätilastotiedote 16/2013). Suomalaiset omistavat metsää yksin tai puolison kanssa,
verotusyhtymissä ja kuolinpesien kautta.
Suomessa käytettiin raakapuuta vuonna 2011 noin 71 miljoonaa kuutiometriä, josta kotimaisen
raakapuun määrä oli 62 ja tuontiraakapuun (ml. tuontihake) 9 miljoonaa kuutiometriä.
Tuontipuun arvioidaan olevan tärkeä raaka-ainelähde myös tulevaisuudessa, koska metsien
käytön monipuolistuminen esimerkiksi metsien monimuotoisuuden turvaamisen, virkistyskäytön
tai luontomatkailun lisääntyessä voi ainakin joillakin alueilla vähentää realisoitavia
hakkuumahdollisuuksia.
Puun epätasainen tarjonta on nähty ongelmaksi puumarkkinoilla. Syinä tähän on pidetty
metsätilojen pirstoutumista ja metsänomistajien ikääntymistä. Viime vuosina pienten, mutta
toisaalta myös suurten tilojen lukumäärä on kasvanut (Metsätilastotiedote16/2013). Pienten
tilojen lukumäärän kasvusta huolimatta suurten tilojen osuus pinta-alasta on kuitenkin kasvanut
ja metsäomaisuus on keskittymässä yhä suuremmille metsänomistajille. Muutokseen näyttää
vaikuttaneen metsävähennyksen laajennus verovuodesta 2008 alkaen.
Puumarkkinoiden tarjonnan kehittämistoimenpiteinä on nähty muun muassa metsätalouden
elinkeinoluonteen lisäämistä, sukupolvenvaihdoksiin aktivointia, verohuojennuksia ja neuvonnan
lisäämistä. Sukupolvenvaihdosten verohelpotukset nuorentaisivat metsänomistajakuntaa
nopeasti, jos niistä päästäisiin poliittiseen yhteisymmärrykseen. Toisaalta myös kysynnän
muutokset vaikuttavat puumarkkinoihin. Puun ostajat koetaan jossain määrin passiivisiksi
puumarkkinatoimijoiksi, joiden puun ostot ovat muuttuneet pienentyneiden puuvarastojen vuoksi
tempoileviksi (Kurki ym. 2012).
Pitemmällä aikavälillä metsänomistuksen voidaan arvioida eriytyvän suuriin ja pieniin tiloihin.
Suurilla tiloilla harjoitetaan metsätaloutta yrittäjämäisemmin kuin pienemmillä.
Metsänomistajakunta myös polarisoitunee nykyistä voimakkaammin puuntuotantoa ja metsän
taloudellisia hyötyä painottaviin ja toisaalta enemmän metsien aineettomia hyötyjä painottaviin
(maisema, virkistys, monimuotoisuus) metsänomistajiin. Tärkeäksi tulee myös taloudellisten ja
aineettomien tavoitteiden yhdistäminen (Rämö ym. 2009). Metsätilat voivat jatkossa kehittää
20(36)
perinteisen puuntuotannon rinnalle muita käyttömuotoja, kuten energiapuun tuottaminen,
virkistyskäyttö, maisema, luontomatkailu, monimuotoisuuden turvaaminen, hiilensidonta, jne.
Tulevaisuudessa metsänomistajien on arvioitu olevan todennäköisimmin kaupunkilaisia ja
korkeammin koulutettuja ja myös taloudellisesti aiempaa vähemmän riippuvaisia metsätuloista.
Uusi sukupolvi tekee todennäköisesti itse entistä vähemmän metsänhoitotöitä.
Hankintahakkuiden määrä on jo vähentynyt selvästi. Metsänomistajat toimivat entistä enemmän
verkossa ja sähköisen puukauppapaikan ja muiden verkkopalvelujen arvioidaan lisäävän
puumarkkinoiden toimivuutta (Kurki ym. 2012, Metsänomistajien ikääntyminen ... 2013).
Metsänomistajakunnan muuttuminen asettaa haasteita erityisesti neuvontaa ja palveluja
tarjoaville organisaatioille, kuten metsänhoitoyhdistyksille ja palveluyrittäjille (esim. Karppinen
ja Tiainen 2010). Tämä on kuitenkin samalla mahdollisuus uusien palveluiden ja
palveluyritysten kehittämiselle. Metsänhoitoyhdistyslain uudistaminen tulee parantamaan
metsätalouden palvelumarkkinoiden kilpailuedellytyksiä, kun luovutaan pakollisesta
metsänhoitomaksusta.
Vuonna 2014 voimaan tuleva uudistettu metsälaki mahdollistanee puun tarjonnan lisääntymisen.
Laki sallisi nykyistä nuorempien metsien hakkuut ja mahdollistaisi eri-ikäismetsätalouden
harjoittamisen, mikä saattaa kannustaa hakkuisiin niitäkin, jotka aiemmin ovat välttäneet
avohakkuita.
Vuoteen 2050 mennessä metsiä käytetään entistä monipuolisemmin. Metsänomistajakunta on
nuorentunut, keskimääräinen tilakoko on hieman suurentunut ja metsätalouden harjoittaminen
muuttunut yrittäjämäisemmäksi. Metsien käytön monipuolistuessa nykyistä suurempaa osaa
metsistä saatetaan käyttää ensisijaisesti muuhun kuin puuntuotantoon.
3.2 Työllisyys
Suomen koko kansantalouden työllisyysrakenne on muuttunut viimeisten vuosikymmenien
aikana. Palvelualojen työpaikkojen osuus on kasvanut jatkuvasti jalostuksen ja alkutuotannon
työllisyysosuuden supistuessa. Perinteisen metsäsektorin (metsätalous ja metsäteollisuus)
merkitys työllistäjänä on tasaisesti vähentynyt muun muassa työn tuottavuuden kasvaessa ja
lopputuotteiden kysynnän rakenteiden muuttuessa. Vuonna 2011 metsäsektori työllisti 2,8
prosenttia maamme työllisistä, kun vastaava luku vuonna 2000 oli 4,1 % (Metsätilastollinen
vuosikirja 2012). Metsätaloudessa työskenteli 23 000 ja koko metsäteollisuudessa 47 000
henkilöä vuonna 2011.
Valtion taloudellisen tutkimuskeskus (VATT) ennakoi metsäalan työvoiman tarvetta kahden
skenaarion valossa. Tavoiteurassa metsätalouden työllisten määrä vähenisi, joskin hitaasti, noin
17 000 henkilöön vuoteen 2025 mennessä. Vähenemistä hidastaisi erityisesti
puutuoteteollisuuden suotuisa kehitys tuoteinnovaatioiden ansiosta sekä puun energiakäytön
kasvu. Puutuoteteollisuuden työllisten määrä kääntyisi kasvuun taantuman aiheuttaman
sukelluksen jälkeen päätyen noin 21 000 työlliseen vuonna 2025. Massa- ja paperiteollisuus saisi
positiivisen sykäyksen uusien tuotelinjojen luomasta kilpailuedusta kansainvälisillä
markkinoilla. Työllisten määrä olisi tavoiteuralla noin 22 000 henkilöä vuonna 2025 (Ahokas ja
Honkatukia 2010).
Luontomatkailun yritysten (n. 5700 kpl) työllisyysvaikutuksen arvioidaan olevan Suomessa noin
27 000 henkilötyövuotta, josta majoituksen osuus on noin puolet. Luontomatkailu on usein ns.
elintapayrittäjyyttä, jossa ensisijaisena tavoitteena ei ole yrityksen kasvattaminen ja kehittäminen
(Petäjistö ja Selby 2012). Haasteellista luontomatkailun seurannan kannalta on alan tilastointi,
21(36)
joka tällä hetkellä on puutteellista tai luontomatkailua ei pystytä tarkemmin erittelemään
yleisestä matkailun tilastoinnista.
Suomen metsäalan strategisen ohjelman (MSO) mukaan metsäalalle olisi mahdollista synnyttää
yli 10 000 teollista työpaikkaa, jos siinä asetetut kehittämistavoitteet saavutetaan (Metsäalan
strateginen ohjelma, 2012). Cluster Tech II (2013) skenaarioiden mukaan metsäklusteriin voisi
syntyä vuoteen 2020 mennessä 11 000 työpaikkaa. Kansallisessa metsäohjelmassa (KMO 2015)
arvioitiin metsätalouden työllisten määrän lisääntyvän koneellistumisesta huolimatta viime
vuosien tasosta runsaalla tuhannella työllisellä (Kansallinen metsäohjelma 2015, 2010). On myös
arvioitu, että ikääntyneen työvoiman jäädessä eläkkeelle metsätaloudessa syntyy työvoimapula,
jos metsäalan houkuttelevuutta ei saada lisätyksi ja töiden kausiluonteisuutta vähennettyä.
Vihreään kasvuun liittyy suuria työllisyysodotuksia. Taloudellisesta taantumasta huolimatta
cleantechin maailmanmarkkinat kasvoivat lähes 12 prosenttia vuosina 2007–2010 (1 930 mrd.
euroa vuonna 2010), ja vuoteen 2025 mennessä maailmanmarkkinoiden arvon ennustetaan
olevan yli 4 400 miljardia euroa. Silti vihreä sektori ei välttämättä lisää kovin paljoa
työpaikkojen kokonaismäärää, koska osa syntyvistä”vihreistä” työpaikoista korvaa vanhoja, kun
samaa tuotetta tai palvelua tuotetaan kestävämmällä tavalla. Vihreän teknologian työpaikkojen
katsotaan useimmissa maissa perustuvan ensi sijassa vientimarkkinoiden varaan (Vihreän kasvun
mahdollisuudet 2013).
Tulevaisuudessa uusien biomassapohjaisten tuotteiden valmistuksen ja kehittämisen,
esimerkkinä bioenergia ja liikenteen biopolttoaineet, puubiomassaan perustuvat kemikaalit ja
uudet materiaalit, pohjalta syntyy Suomeen uutta liiketoimintaa ja työpaikkoja.
Pitkällä aikavälillä vuoteen 2050 mennessä voidaan olettaa, että merkittävä osa uusista
työpaikoista on syntynyt uusilla toimialoilla. Puunjalostus on jo nykyisin yhä enemmän myös
energiateollisuutta. Uudet mahdollisuudet ovat tuoteryhmissä ja palveluissa, jotka ovat
luonteeltaan lähempänä monia muita toimialoja ja toimijoita, kuten kemianteollisuutta tai
suunnittelu- ja rakennusyrityksiä (Donner-Amnell ym. 2011).
3.3 Koulutus ja tutkimus
Nykytietämyksen mukaan vuonna 2016 ammatillisen koulunsa aloittavien työmarkkinoille tulon
aikaan, vuonna 2020 ja siitä eteenpäin, useilla aloilla tulee olemaan pulaa työvoimasta. Opetus-
ja kulttuuriministeriön asettaman työryhmän näkemyksen mukaan suomalaisten tuotteiden ja
palveluiden kysyntä ulkomailla tulee kasvamaan, mutta kysynnän rakenne jonkin verran
muuttumaan. Kysyntä kohdistuu aiempaa osaamisintensiivisempiin tuotteisiin, joissa korostuu
asiakaslähtöisyys ja osittain myös pitkälle viety tuotteiden räätälöinti (Tasapainoiseen
työllisyyskehitykseen 2025, 2011).
Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmän laskelmien tulokset ennakoivat metsätalouden alan
ammatillisen peruskoulutuksen lisäämistä lähes viidenneksellä, mutta toisaalta korkea-asteen
koulutuksen selvää vähentämistä etenkin yliopistoista. Koulutustarve on seurausta alan suuresta
poistumasta, koska kokonaistyöpaikkamäärä on laskeva (Tasapainoiseen työllisyyskehitykseen
2025, 2011).
Metsäteollisuuden tuotteiden ja palvelujen kehittämisessä uusilla teknologioilla on kasvava
merkitys. Vuoteen 2050 mennessä maailman lisääntyvä hyödykkeiden ja raaka-aineiden kysyntä
merkitsee kuidun kysynnän kasvua. Tähän vastaaminen edellyttää uusia kuituosaamisen
sovelluksia, joita Suomessa on kehitetty ja ollaan kehittämässä, esimerkkinä uudet puuhun
perustuvat pakkaukset, rakennustuotteet, biopolttoaineet, elintarvikkeet, jne. Koulutuksen
uudelleen suuntaaminen mahdollistaisi näiden trendien hyödyntämisen tulevaisuudessa.
22(36)
Metsäalan koulutuksen ongelmana on huono vetovoima nuorten keskuudessa. Metsäalan
vihreyttä ja kestävää kehitystä tulisi painottaa entistä enemmän ja tuoda esiin metsäalalla
käytössä oleva edistynyt teknologia (Metsäalan osaaminen ja hyväksyttävyys, 2009, Riala ja
Asikainen, 2012)
Metsäalalla ja sitä sivuten toimii useita tutkimusorganisaatioita. Tutkimusta rahoitetaan
budjettivaroin, mutta tulevaisuudessa yhä suurempi osa rahoituksesta tulee talousarvion
ulkopuolelta mm. Suomen Akatemiasta, Tekesistä ja EU:sta. Sektoritutkimuslaitosuudistuksessa
kilpailtavan rahoituksen osuus kasvaa merkittävästi, mikä voi heikentää laitosten edellytyksiä
mm. pitkäaikaisten seuranta-aineistojen tuottamiseen.
Strategisen huippuosaamisen keskittymät (SHOK) ovat viimeisen viiden vuoden ajan olleet
Suomen innovaatiopolitiikan pääinstrumentti aiheinaan energia ja ympäristö. Vuonna 2013
tehdyssä arvioinnissa kuitenkin kyseenalaistetaan SHOKien toimivuutta, kykyä tuoda lisäarvoa
sekä sitä, ovatko ne onnistuneet edesauttamaan Suomen teollista uudistumista (Licence to SHOK
2013, Tekniikka ja Talous 2013). Alueellista innovaatiotoimintaa edistetään työ- ja
elinkeinoministeriön alaisella osaamiskeskusohjelmalla (OSKE:n internetsivut, 2013).
Metsäsektorin teknologiayhteisö (Forest-Based Sector Technology Platform) muodostaa
Euroopassa alan keskeisten toimijoitten verkoston. Sen tavoitteena on vaikuttaa EU:n
tutkimusohjelmiin ja tehostaa eurooppalaisen metsäsektorin yhteistä tutkimusta. FTP:llä on
vuoteen 2030 ulottuva tutkimusohjelma.
Suomen metsäklusterin (nykyisin biotalousklusteri) tutkimusstrategian tavoitteena on vuoteen
2030 mennessä kaksinkertaistaa metsäklusterin tuotteiden ja palveluiden arvo vuodesta 2006.
Vähintään puolet tästä arvosta perustuisi uusiin tuotteisiin ja palveluihin, puolet nykyisiin.
Tutkimuksen painopisteet ovat: asiakas ja käyttäjä kehityksen vetäjänä, uusien materiaalien,
palveluiden ja liiketoimintamallien mahdollisuudet sekä metsäklusteri kestävän biotalouden
rakentajana (Maailman johtavana metsäklusterina…, 2010).
Metsätieteiden osalta tärkeiksi tulevaisuuden osaamisaloiksi on muun muassa nimetty
puubiomassan tuottamisen kustannustehokkaat menetelmät ja ominaisuuksien parempi tuntemus
(metsänjalostus, intensiivikasvatus), luonnonvaroja koskevan informaation hallinta
(inventointien menetelmäosaaminen ja laajan datamäärän parempi hyödyntäminen),
yhteiskunnan muutos ja metsien käytön muutos (metsänomistajien arvostukset, metsäpolitiikka,
metsät monipuolisen hyvinvoinnin lähteenä, yritysten yhteiskuntavastuu) sekä palvelu- ja
liiketoimintaosaaminen (yrittäjyys) (Puttonen 2012).
4. Metsät ovat biotalouden uusien innovaatioiden keskeinen perusta
Muutokset maailmantaloudessa ja yhteiskunnassa edellyttävät metsäalalta kilpailukykyä lisäävää
innovatiivisuutta. Alussa esitettyä Kondratjeffin kuudetta aaltoa kuvaavat resurssitehokkuus,
bioenergia, ympäristö- ja nanoteknologia sekä vihreä kemia. Palvelut, terveydenhoito ja koko
hyvinvointiklusteri ovat kasvavia aloja.
Innovatiivisuus liittyy uusiin tuotteisiin, markkinointiin, prosesseihin ja myös organisaatioiden
kehittämiseen. Kun yhteiskunnassa pyritään vähähiilisyyteen ja vähäresurssisuuteen, uusien
metsäteollisuustuotteiden arvoketjuissa on enemmän tuotetta ja liikevaihtoa vähemmästä raaka-
aine määrästä. Näin ollen kotimaan teollisuuden puun käyttö ei välttämättä lisäänny nyt
23(36)
näköpiirissä olevien uusien tuotteiden myötä. Eniten puun käyttöä lisää metsiin perustuvan
bioenergian käytön kasvu.
Pitemmällä aikavälillä puun käytön näkymä voi muuttua paljonkin. Pyrittäessä vihreään kasvuun
uusien teknologioiden kehitys tuo todennäköisesti monia uusia mahdollisuuksia kannattavaan
tuotantoon, jolloin pystytään reagoimaan kasvavaan puutuotteiden ja puukuidun kysyntään myös
vientimarkkinoilla.
Biotaloudessa tuotanto ja palvelut monipuolistuvat
Maailmalla biotuotteiden ja biomassapohjaisen energian markkinapotentiaalin on arvioitu yli
kaksinkertaistuvan vuosina 2015–2030 noin 1 309 miljardiin dollariin, kun perinteisillä
metsäteollisuustuotteilla kasvu on noin 10 %, 495 miljardista 545 miljardiin dollariin (Forest
Products…2011).
Tulevaisuuden biotaloudessa puusta tehdään edelleen paperia, kartonkia ja sahatavaraa, mutta
yhä enemmän bioenergiaa, sellua ja uudenlaisia jalostetumpia tuotteita. Puun ja metsien käyttö
monipuolistuvat, ja kasvavia tuotteita ja palveluja ovat mm.:
pakkausteollisuuden tuotteet (biopohjaiset, komposiitit, älypakkaukset)
pehmopaperit
selluloosa eri muodoissaan (nano-, mikro-,ja fibrilliselluloosa, viskoosiselluloosa
puuvillan korvaajana)
bioenergia ja biopolttoaineet
metsä- ja puupohjaiset terveystuotteet
puurakentamisen tuotteet: uudenlaiset insinööripuutuotteet
erilaiset biokomposiitit (mm. ulkorakenteissa, huonekaluissa, kulutustuotteissa,
autoteollisuudessa)
luonto-, elämys-, ja terveysmatkailu
puunkorjuu- ja metsänhoitopalvelut, jne.
Pakkausteollisuudessa tarvitaan uusiutuvia puupohjaisia kevyitä materiaaleja sekä yhä
älykkäämpiä pakkauksia. Kotimaan paperi- ja selluteollisuudessa keskeisimpinä
mahdollisuuksina nähdään sellumarkkinoiden monipuolistuminen ja erilaiset uudet
kuitupohjaiset tuotteet. Tulevaisuudessa sellun monipuolistuva käyttö eriyttänee sen paperin
tuotannosta.
Liukosellun kysyntänäkymät ovat hyvät, ja viskoosikuidusta voidaankin odottaa tulevaisuudessa
jopa puuvillan korvaajaa. Stora Enso aloitti viime vuonna liukosellun tuotannon Uimaharjussa,
josta valmis liukosellu viedään Kiinaan. Sellun kysynnän on arvioitu kasvavan maailmalla noin 9
% vuosivauhtia vuoteen 2020 mennessä (Lenzing Group 2013). Voidaan odottaa, että vuonna
2050 puukuituun perustuvat tuotteet ovat yhä kiinteämmin osa ihmisten arkea.
Parhaillaan tuotantonsa alkuvaiheessa olevia uusia sellupohjaisia tuotteita ovat esimerkiksi
nano-, mikro-, ja fibrilliselluloosat. Nanoselluloosan tuotannon on arvioitu yli
kymmenkertaistuvan nykyisestä jo vuoteen 2017 mennessä. Nanosellua voidaan käyttää
parantamaan paperin ja kartongin ominaisuuksia, sideaineena autoteollisuuden-, pakkaus- ja
rakennusmateriaaliteollisuuden komposiiteissa, apuaineena nesteiden koostumuksen hallinnassa,
suodattimissa, ruokatuotteissa, kosmetiikassa, hygieniatuotteissa, kudossiirteissä, läpinäkyvien
kalvojen tuotannossa, näytöissä, jne. (Kangas 2012).
24(36)
Biojalostamoissa tuotetaan erilaisia tuotteita ja polttoaineita jätteestä ja puusta sekä puun
komponenteista (selluloosa, hemiselluloosa ja ligniini). Tulevaisuudessa Suomi voisi kattaa
suurimman osan polttoainetarpeestaan omalla tuotannolla. Hajautettu bioenergian tuotanto toisi
lisää tuloja ja työtä maaseudun väestölle.
Sahateollisuudessa innovaatiot voivat liittyä uudenlaisten insinööripuutuotteiden kehittämiseen,
joiden tuotantokustannukset olisivat entistä pienemmät mutta jalostusarvo suurempi.
Puutuotteiden kysyntä rakennusmateriaalina kasvaa tulevaisuudessa merkittävästi, ja tulee
korvaamaan useissa kohteissa sementtiä ja terästä (Purbond 2011). Nyt kokeiluvaiheessa oleviin
3D-rakennusosaprinttereihin voitaisiin kehittää tulostusmateriaaleja, joissa yhtenä
komponenttina olisi puukuitu (esim. Wilenius ja Kurki 2012).
Biokomposiitit ovat jo alkaneet korvata painekyllästettyä puuta mm. ulkotilojen rakenteissa.
Uusia, korkeamman lisäarvon kohteita ovat keittiökalusteet, huonekalut ja liikennevälineet
(Anttila 2012). Vaikka biokomposiitit saattavat osin syrjäyttää puuta joissakin käyttökohteissa,
niiden kehittäminen tuo todennäköisesti myös uusia mahdollisuuksia puun käytölle.
Tiedon digitalisoituminen mahdollistaa uudenlaisten palvelujen ja liiketoimintamallien
suunnittelun
Tiedon digitalisoitumisen kehittyessä syntyy mahdollisuus suunnitella uudenlaisia digitaalisia
liiketoimintamalleja, mikä edesauttaa mm. metsäsektorin uusien palvelujen ja tuotesysteemien
räätälöintiä ja kehittämistä, mutta edellyttää entistä enemmän verkostoitumista, yhteistyötä ja
kumppanuuksia yritysten, eri toimialojen ja tieteenalojen välillä. Tulevaisuudessa perinteisten
metsäteollisuuden arvoketjujen laajenemista ja koko teollisuudenalan muuttumista edistää se,
että biotuotteita kehitetään eri teollisuuden- ja toimialojen yhteistyönä. Tuotannon
kannattavuutta ja markkinamahdollisuuksia lisää myös teollisten symbioosien hyödyntäminen,
kuten esimerkiksi selluntuotannon sivuvirroista liikenteen biopolttoaineiden tuottaminen
(Pursula 2013).
Metsätaloudessa puuntuotantoa voidaan kehittää jalostuksella ja geneettisellä modifioinnilla.
Metsän muita käyttömuotoja voidaan kehittää suunnittelemalla mm. uusia metsiin perustuvia
virkistys- ja hyvinvointi-, terveys- ja luontomatkailupalveluja. Todennäköisesti myös erilaisille
ekosysteemipalveluille, kuten hiilensidonnalle ja maisemalle tullaan kehittämään markkinoita.
Vaikka puuta käytettäisiin nykyistä vähemmän mutta tehokkaammin, uudet korkeamman
lisäarvon tuotteet ja palvelut sekä innovatiivinen metsänhoito voivat lisätä myös
metsänomistajan tuloja.
Metsät ja metsäosaaminen ovat Suomen vahvuuksia
Elorannan (2012) mukaan metsät ja metsäosaaminen ovat Suomen vahvuuksia, joita pitää
vahvistaa. Suomalaisten yritysten pitää tavoitella johtavaa asemaa Euroopan biotalousklusterissa.
Innovaatioiden kehittäminen edellyttää luonnollisesti vahvaa tutkimusta ja innovaatioihin
houkuttelevaa ympäristöä. Euroopan metsäsektorin vahvuus on ollut kestävyyden painottaminen
metsäalan toiminnassa, mutta tulevaisuudessa tarvitaan yhä enemmän myös riskinottoa (UN
2013). Tämä vaatii todellista kulttuurin muutosta monilta alan toimijoilta, mutta etenkin koko
yhteiskunnan tasolla politiikan päättäjiltä. Innovaatioita edistäviä tekijöitä ovat mm. hyvä tieteen
ja osaamisen taso sekä alaan perehtyneet tutkimuslaitokset, joilla on käytössään riittävät
resurssit, riskirahoituksen saaminen uusiin yrityksiin, avoimet markkinat metsiin perustuville
tuotteille sekä riittävä metsiin perustuvan tutkimuksen julkinen rahoitus.
25(36)
Tulevaisuudessa metsien käyttömuotojen monipuolistuessa ja intressiryhmien määrän kasvaessa
poliittisessa päätöksenteossa tarvitaan yhä enemmän tietoa muutosten vaikutuksista
yhteiskuntaan. Yhä tärkeämmäksi tulevat metsäalan hyväksyttävyys ja yritysvastuu, kun
metsien käytössä korostuvat ekosysteemipalvelut, virkistyskäyttö sekä kulttuuriarvot.
Kuluttajien ja yhteiskunnan preferenssien muuttuessa lähemmäs vihreitä tuotteita ja vihreää
kasvua, metsäalan merkitys uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntäjänä korostuu entisestään.
Lähteet:
Ahokas, J. ja Honkatukia, J. 2010. Politiikkatoimien vaikutukset työvoiman tarpeeseen Suomen
taloudessa 2010-2025. VATT- tutkimuksia 161. VATT. Saatavissa: -
http://www.vatt.fi/julkaisut/uusimmatJulkaisut/julkaisu/Publication_6093_id/878
Anttila, S. 2012. Metsäteollisuuden uudet tuotteet vastauksena globaaliin kilpailuun. Päättäjien
33. metsäakatemia. ss 46-47. www.smy.fi/pma
Asikainen, A., Salminen, O. ja Sievänen, R. 2012. Metsävarojen kehitys ja vaikutukset
metsätalouteen. Teoksessa: Asikainen, Antti, Ilvesniemi, Hannu, Sievänen, Risto, Vapaavuori,
Elina & Muhonen, Timo (toim.). 2012. Bioenergia, ilmastonmuutos ja Suomen metsät. Metlan
työraportteja / Working Papers of the Finnish Forest Research Institute 240. 211 s. ISBN 978-
951-40-2378-1 (PDF). Saatavissa:
http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2012/mwp240.htm.
Biotaloustrategia 2013. http://www.tem.fi/index.phtml?109336_m=108088&s=5236
Biotaloustyöpaja 15.2.2013. Kalvot. 11 s. biotalous.fi
Buehlmann, U. & Schuler, A. 2013. March 2013 Housing Commentary. Department of
Sustainable Biomaterials, VirginiaTech. Saatavissa: buehlmann@gmail.com.
ClusterTech II. 2013. Forest energy and chemical industry development. 30.1.2013. VTT,
ClusterTech ja Pöyry oy. Raportti 8 s.
CSC 2012. 3D Printing and the Future of Manufacturing. Leading Edge Forum. Technology
program. 33 s. http://assets1.csc.com/lef/downloads/LEF_20123DPrinting.pdf
Donner-Amnell, J., Miina, S., Pykäläinen, J. & Tuuva-Hongisto, S.(toim.). 2011. Maailma
haastaa – metsä tulevaisuuden ratkaisuissa. Metsäalan ennakointiyksikkö. Itä-Suomen yliopisto,
Metsätieteiden osasto. Silva Carelica 56. 256 s.http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-
61-0484-3/urn_isbn_978-952-61-0484-3.pdf
EFSOS II (European Forest Sector Outlook Study II) 2010–2030. 2011. YK:n Euroopan
talouskomission puutalouskomitea (UNECE Timber Committee) ja YK:n elintarvike- ja
maatalousjärjestön Euroopan metsäkomitea (FAO European Forestry Commission). 107 s.
http://www.unece.org/efsos2.html (viitattu 1.3.2012)
Eloranta, J. 2012. Investointeja Suomeen. Ehdotus strategiaksi ja toimintaohjelmaksi Suomen
houkuttelevuuden lisäämiseksi yritysten investointikohteena. Työ- ja elinkeinoministeriön
julkaisuja. Konserni. 9/2012. 97 s. http://www.tem.fi/files/32058/9_2012_netti.pdf
26(36)
EU FLEGT Facility. 2012. http://www.euflegt.efi.int/portal/the_facility/
European report on development 2011. Niukkenevat luonnonvarat: Veden-, energian-, ja
maankäytön hallinta osallistavan ja kestävän kasvun edistämiseksi. Tiivistelmä. Eurooppalainen
kehitysraportti 2011-2012. Saatavissa:
http://erd-report.eu/erd/report_2011/documents/erd_report%202011_summary_fi.pdf
Forest Products Association of Canada 2011. The Way Forward. Biopathways-hankkeen
esitelykalvot. FPInnovations. 75 s. http://www.fpac.ca/publications/2011_bio-
pathways_the_way_forward_en.pdf
Gaia 2013. Kansallisen metsäohjelman 2015 väliarviointifoorumi. Taustamateriaali osallistujille.
23.4.2013. Helsingin pääpostin auditorio.
Harppaus biotalouteen. Kuinka Suomi työllistetään uudelleen kestävällä tavalla. 2013.
Savolainen, H. (toim.) Raportti 2/2013.
Hetemäki, L. & Hänninen, R. 2013. Suomen metsäalan taloudellinen merkitys nyt ja
tulevaisuudessa. Kansantaloudellinen aikakauskirja no 2/2013.
Hetemäki, L. & Hänninen, R. 2009. Arvio Suomen puunjalostuksen tuotannosta ja puunkäytöstä
vuosina 2015 ja 2020. Metlan työraportteja 122. 63 s.
http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2009/mwp122.htm (viitattu 1.3.2012)
Hetemäki, L., Niinistö, S., Seppälä, R. & Uusivuori, J. (toim.). 2011. Murroksen jälkeen:
Metsien käytön tulevaisuus Suomessa. Metsäkustannus. S. 51–84.
http://www.metla.fi/hanke/50168/pdf/murroksen_jalkeen.pdf
Honkatukia, J. & Simola, A. 2011. Selvitys Suomen nykyisestä ja tulevasta puunkäytöstä.
Valtion taloudellinen tutkimuskeskus. VATT Tutkimukset 164/2011. 30 s.
www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/t164.pdf (julkaistu toukokuussa 2011, viitattu 20.2.2012)
Hudson, J., Agrawal, A. & Miller, D.C. 2013. Changing futures, choices, and contributions of
forests. Background paper prepared for the United Nations Forum on Forests. Draft, January 9,
2013
Hänninen, R. 2013. METSO 2008–2016 ohjelman vaikutukset koko kansantalouteen jäävät
pieniksi. Julkaisussa Koskela, T. (toim.): Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden turvaaminen
– Metlan METSO-tutkimuksen 2009–2012 loppuraportti. Metlan työraportteja 262. 50 s.
IEA, World Energy Outlook 2012. Executive summary. 7 p. http://www.iea.org/
IPPC, 2007. Climate Change Mitigation, Agriculture. Cambridge University Press, Cambridge
(Chapter 8).
IPCC 2012. Renewable Energy Sources and Climate Change Mitigation (SRREN). Special
report. 1088 s. http://srren.ipcc-wg3.de/report
Jonsson, R., Egnell, G. & Baudin A. 2011. Swedish Forest Sector Outlook Study. Geneva timber
and forest discussion paper 58. UNECE, Forestry and Timber Section, Geneva, Switzerland.
ECE\TIM\DP\58. 83 s.
27(36)
Kallio, M. 2011. Metsien monimuotoisuuden turvaamisen välilliset vaikutukset Suomen
metsäsektoriin ja kansantalouteen. Metsätieteen aikakauskirja 2:158-162.
http://www.metla.fi/aikakauskirja/full/ff11/ff112158.pdf
Kallio, M., Anttila, P., McCormik, C. & Asikainen, A. 2011. Are the Finnish targets for the
energy use of forest chips realistic-Assessment with a spatial market model. Journal of Forest
Economics 17 (2011) 110-126.
Kangas, H. 2012. Nanoselluloosa - mistä on kyse? Esitelmäkalvot 21.5.2012. Teknologiasta
liiketoimintaa, VTT.
http://www.kehy.fi/filebank/908-Nanoselluloosa_Heli_Kangas.pdf
Kansallinen energia- ja ilmastostrategia 2013. Strategian päivitys 2013. Taustaraportti.
LUONNOS 30.1.2013. 159 s. http://www.tem.fi/julkaisut
Kansallinen metsäohjelma 2015. Metsäalasta biotalouden vastuullinen edelläkävijä.
Valtioneuvoston periaatepäätös 16.12.2010. 50 s. Saatavissa:
http://www.mmm.fi/attachments/metsat/kmo/5ywLDJ2Uy/Kansallinen_metsaohjelma_2015_Va
ltioneuvoston_periaatepaatos_16.12.2010.pdf
Kapanen, M. ja Rimppi, H. 2011. Ympäristöaloitteista lainsäädännöksi – katsaus EU:n uusiin
aloitteisiin. Teknologiateollisuus. 56 s.
Karppinen, H. & Tiainen, L. 2010. ”Semmonen niinkun metsäkansa” – suurten ikäluokkien
perijät tulevaisuuden metsänomistajina. Metsätieteen aikakauskirja 1/2010: 19–38.
http://www.metla.fi/aikakauskirja/ff101.htm
Karvinen, S. 2012. Maailman kauppajärjestön jäsenyys avaa Venäjän markkinat. Julkaisussa
Metsäsektorin suhdannekatsaus 2012-2013. Metsäntutkimuslaitos. 62 s.
Kehityksen kuudes aalto ja Suomi. 2013. Työpajaraportti 27.2.2013. Tulevaisuuden
tutkimuskeskus, Kuudes Aalto-hanke. 6 s.
Kellomäki, S.; Peltola, H.; Nuutinen, T.; Korhonen, K. & Strandman, H. 2008. Sensitivity of
managed borea forests in Finland to climate change, with implications for adaptive management.
Phil. Trans. R. Soc. B, 2008, 363: 2341–2351
Kivimaa, P., Huttunen, S., Hilde´n, M., Laturi, J., Lehtonen, H., Pohjola, J., Uusivuori, J. &
Virtanen, Y. 2012. Ilmastopolitiina ja muun yhteiskuntapolitiikan koherenssi. Risitriidat ja
synergiat metsäbiopenergiaan ja elintarvikeketjuihin vaikuttavissa politiikkatoimissa. Suomen
Ympäristö 34/2012. Suomen ympäristökeskus. 57 s.
Koskela, T. 2013 Metso-ohjelman tausta ja keinot. Julkaisussa Koskela, T. (toim.): Etelä-
Suomen metsien monimuotoisuuden turvaaminen – Metlan METSO-tutkimuksen 2009–2012
loppuraportti. Metlan työraportteja 262. 50 s.
Kurki, P., Mutanen, A., Mikkola, E., Leppänen, J. & Hänninen, R. 2012. Puumarkkinoiden
toimivuus ja kehittämiskohteet. Metlan työraportteja / Working Papers of the Finnish Forest
Research Institute 242. 72 s. Saatavissa:
http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2012/mwp242.htm
28(36)
Lenzing group. 2013. Internet sivut: http://www.lenzing.com/en/concern/investor-center/equity-
story/global-fiber-market/cellulose-gap.html
Licence to SHOK. 2013. External evaluation of the strategic centres of science, technology and
innovation. 2013. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Innovaatio. 1/2013. Saatavissa:
http://www.tekes.fi/u/Licence_to_SHOK.pdf
Low Carbon Finland 2050. 2012. VTT Visions 2. 75 s.
Maailman johtavana metsäklusterina vuoteen 2030. Metsäklusterin tutkimusstrategia. 2010.
Saatavissa:http://www.metsateollisuus.fi/Infokortit/johtavanametsaklusterina2030/Documents/M
etsäteollisuuden%20tutkimusstrategia.pdf
Mantau, U. ym. 2010. EUwood - Real potential for changes in growth and use of EU forests.
http://ec.europa.eu/energy/renewables/studies/renewables_en.htm (viitattu 8.3.2012)
Metsänomistajien ikääntyminen vähentää kiinnostusta puukauppaan. Artikkeli Maaseudun
tulevaisuus -lehdessä 20.3.2013.
Metsäalan osaaminen ja hyväksyttävyys –työryhmän raportti metsäneuvostolle 8.12.2009.
Saatavissa:
http://www.mmm.fi/attachments/metsat/metsaneuvosto/5nx5CnqK3/Liite_1_TR5_raportti.pdf
Metsäalan strateginen ohjelma. Väliraportti ja toimenpideohjelma. 2012. Työ- ja
elinkeinoministeriön julkaisuja. Kilpailukyky. 43/2012. Saatavissa:
http://www.tem.fi/files/34627/MSO_valiraportti_ja_toimenpideohjelma_syksy_2012.pdf
Metsätilastollinen vuosikirja 2012. 2012. Metsäntutkimuslaitos. 454 s.
Metsätilastotiedote 16/2013. Metsämaan omistus 2011. Leppänen, J. & Sevola Y. (toim.)
http://www.metla.fi/tiedotteet/metsatilastotiedotteet/2013/metsamaan_omistus2011.htm
Mikkola, T. 2003. Muuttuvat arvot ja uusi keskiluokka. Tutkimus arvojen mittaamisesta ja
monitasoisuudesta. Helsingin yliopiston sosiologian laitoksen tutkimuksia no. 241. 397 s.
Myers, N., Mittelmeier, R.A., Mittelmeier, C.G., da Fonseca, G.A.B. & Kent, J. 2000.
Biodiversity hotspots for conservation priorities. Nature 403 (6772): 853-858
Niinistö, S., Hänninen, R., & Nuutinen, T. 2012. Metsäalaa ja sen toimintaympäristöä koskevien
pitkän aikavälin ennakointitöiden kartoitus. Raportti maa- ja metsätalousministeriölle 31.5.2012.
21 s. + Kartoitukseen sisältyvät raportit. http://www.metla.fi/ohjelma/mtu/
Nuutinen, T., Husso, M., Toppinen, A., Kärkkäinen, L. & Rautanen, M. 2009. Trends and
scenarios related to the turbulent operating environment of Finnish sawmills. Futura 28(3): 31–
45.
OECD 2012a. Looking to 2060: Long-term global growth prospects. A going for growth report.
OECD Economic Policy Papers.No.3, November 2012. 31 p. http://www.oecd-
ilibrary.org/economics/looking-to-2060-long-term-global-growth-prospects_5k8zxpjsggf0-en
29(36)
OECD 2012b. OECD Environmental Outlook to 2050. The Consequecses on Inaction, Facts and
Figures. March 2012. 4 p. ISBN 978-92-64-122161 © OECD 2012 2.
http://www.oecd.org/environment/indicators-modelling-
outlooks/oecdenvironmentaloutlookto2050theconsequencesofinaction.htm
OSKE osaamiskeskusohjelma. Saatavissa: http://www.oske.net/
PEFC. 2013. PEFC internetsivusto. http://www.pefc.org/news-a-media/general-sfm-news/1142-
pefc-peace-of-mind
PEFC-tarkistusprosessi. http://www.pefc.fi/pages/fi/etusivu.php
Petäjistö, Leena & Selby, Ashley. 2012. Luontomatkailun yritystoiminta Suomessa. Metlan
työraportteja / Working Papers of the Finnish Forest Research Institute 246. 53 s. ISBN 978-951-
40-2393-4 (PDF). Saatavissa: http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2012/mwp246.htm
PIRA 2012. https://www.smitherspira.com/global-packaging-industry-expected-to-reach-820-
billion-by-2016.aspx
Pursula, T. 2013. Teollisten symbioosien globaalit markkinat ja suomalaiset mahdollisuudet.
Teollisuuden vanhan kumous, 4.4.2013. Gaia Group oy.
Puttonen, P. 2012. Miten osaamisella voidaan edistää vihreää kasvua? Esitys Kansallisen
metsäohjelman T&K&I –työryhmän työpajassa 26.11.2012Saatavissa:
http://www.mmm.fi/attachments/metsat/kmo/6CX6swHUx/Pasi_Puttonen.pdf
Purbond (2011). The Renaissance of a wood as a construction material – and the adhesives that
started it. http://www.purbond.com.
Rannikko, P. 2009. Luonnonvarojen käytön oikeudenmukaisuus ja syrjäseudut. Janus vol. 17 (3):
248–257.
Rautanen, M. 2009. Suomen sahateollisuuden kysyntä ja asiakasrakenne - nykytila ja
tulevaisuuden skenaariot. Helsingin yliopisto, puumarkkinatieteen pro gradu –tutkielma. 79 s.
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/14149 (päivätty 20.8.2009, viitattu 8.3.2012).
Riala, M. & Asikainen, A. 2012. Future of forest energy in Europe in 2030. Metlan työraportteja
/ Working Papers of the Finnish Forest Research Institute 244. 47 s. ISBN 978-951-40-2386-6
(PDF). Saatavissa: http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2012/mwp244.htm.
Robinson, G. 2011. Global Construction 2020. FICEM-General Assembly. Esityskalvot. Global
Construction Perspectives and Oxford Economics. www.globalconstruction2020.com
Rämö, A.-K., Mäkijärvi L., Toivonen, R. & Horne P. 2009. Suomalaisen metsänomistajan
profiili vuonna 2030. Asenteiden ja näkemysten muutokset yhden sukupolven aikana. PTT:n
raportteja 221. 47 s.
Sevola, Y. 2012. Puuvarojen käyttö. Julkaisussa: Hänninen, R. ja Sevola, Y. (toim.)
Metsäsektorin suhdannekatsaus 2012 - 2013. Metsäntutkimuslaitos. 62 s.
30(36)
Sievänen, R., Salminen, O. ja Ruosteenoja, K. 2012. Skenaarioiden lähtökohdat ja kuvaus.
Teoksessa: Asikainen, Antti, Ilvesniemi, Hannu, Sievänen, Risto, Vapaavuori, Elina &
Muhonen, Timo (toim.). 2012. Bioenergia, ilmastonmuutos ja Suomen metsät. Metlan
työraportteja / Working Papers of the Finnish Forest Research Institute 240. 211 s. ISBN 978-
951-40-2378-1 (PDF). Saatavissa:
http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2012/mwp240.htm.
Sievänen, T. ja Neuvonen, M. (toim.) Luonnon virkistyskäyttö 2010. Metlan työraportteja 212.
190 s.
Suomen metsät 2011 Kestävän metsätalouden kriteereihin ja indikaattoreihin perustuen.
Metsäntutkimuslaitos 2011. Maa- ja metsätalousministeriö 5/2011. 96 s. Saatavissa:
http://www.mmm.fi/attachments/mmm/julkaisut/julkaisusarja/newfolder_62/5za66ZT5l/Koko_S
uomen_metsat_2011.pdf
Strategisen huippuosaamisen keskittymät SHOK. Saatavissa: http://www.shok.fi/toiminta/
Talouselämä 14/2013. Mikkonen, A. Lajinsa viimeinen. Talouselämä 14 (22-30).
TAPIO 27.3.2013. Metsäpoliittinen selonteko – Mihin yhteiskunta tarvitsee metsiä? Yhteenveto
liitteineen 1-14. 58 s.
Tasapainoiseen työllisyyskehitykseen 2025. Ehdotus koulutustarjonnan tavoitteiksi vuodelle
2016. 2011. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2011:16.
Saatavissa: http:
//www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2011/liitteet/tr16.pdf?lang=fi
Tekniikka ja Talous 15.2.2013. Tällaisia shokkeja ei kannata jatkaa. Jukka Lukkari.
Ulkopuolinen arvio esittää isoja muutoksia.
Tekniikka ja Talous 1.2.2012. Helena Raunio.
http://www.tekniikkatalous.fi/talous/jaameren+rata+avaisi+yhteydet+koillisvaylalle+ja+valtavat
+mahdollisuudet/a767528#
TNI 2013. Land concentration, land grabbing and people’s struggles in Europe. Transnational
Institute (TNI) for European Coordination Via Campesina and Hands off the Land network.
http://www.tni.org/sites/www.tni.org/files/download/land_in_europe_1.pdf
Transnational Institute Transnational Institute (
UN 2013. Forest and Economic Development: A Driver for the Green Economy in the ECE-
region. United Nations Economic Comission of Europe. FAO. Geneva Timber and Forest Study
Paper 31. New York and Geneva 2013. 60 s.
UNEP 2009. Towards sustainable production and use of resources. Assessing Biofuels. 118 s.
http://www.unep.org/pdf/Assessing_Biofuels-full_report-Web.pdf
United Nations World Tourism Organization (2011), Tourism Towards 2030 / Global Overview,
UNWTO, Madrid
Valkeapää, A., Paloniemi, R., Vainio, A., Vehkalahti, K., Helkama, K., Karppinen, H.,
Kuuluvainen, J., Ojala, A., Rantala, T. ja Rekola, M. 2009. Suomen metsät ja metsäpolitiikka-
kansalaisten näkemyksiä. Helsingin ylipisto metsäekonomian laitos. Tutkimusraportteja 55. 36 s.
31(36)
Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko 2013.
http://vnk.fi/hankkeet/tulevaisuusselonteko358587/fi.jsp ja http://tulevaisuus.2030.fi/
Valtioneuvosto 2012a. Valtioneuvoston periaatepäätös suomen luonnon monimuotoisuuden
suojelun ja kestävän käytön strategiasta vuosiksi 2012–2020, Luonnon puolesta – ihmisen
hyväksi)
Verkerk, H., Anttila, P., Eggers, J., Lindner, M., Pekkanen, M. & Asikainen, A. 2010.
Esitelmäkalvot. Realisable biomass potential from European forests. EUwood results compared
with BEE findings. Conference on Biomass Energy Potential Assessments, 8 November 2010,
Brussels.
Vihreän kasvun mahdollisuudet. Valtioneuvoston kanslian raporttisarja 4/2013. Saatavissa:
http://vnk.fi/julkaisukansio/2013/r04-vihrean-kasvun/PDF/fi.pdf
Wilenius, M. & Kurki, S. 2012. Surfing the sixth wave. Exploring the next 40 years of global
change. The interim report of the project “The sixth wave and Systemic Innovation for Finland:
Succes Factors for the Years 2010-2050. Dec. 2012. o
http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/Artikkelit/Sivut/kuudetta-aaltoa-tulevaisuuteen.aspx
World Bank 2007. Global Economic Prospects: Managing the next Wave of Globalization,
Washington DC, www.worldbank.org/gep2007.
WorldWatch Institute 2013. Osoite: http://www.worldwatch.org/node/6038
WRI 2012. Exportation of wood pellets from North America to Europe reached a new record of
3.2 million tons in 2012, with US exporters more than doubling their shipments. The North
American Wood Fiber Review. Global Timber and Wood Products Market Update - a news brief
from Wood Resource International LLC.
Yle 2013. Maailmanpolitiikan keskiö siirtyy Tyynelle valtamerelle. Yle Uutiset 31.12.2012.
http://yle.fi/uutiset/maailmanpolitiikan_keskio_siirtyy_tyynelle_valtamerelle/6433091
LIITE: Kansainvälisen metsäpolitiikan prosesseja
Kansainvälinen metsäpolitiikka
Kansainvälisten politikkaprosessien vaikutukset kanavoituvat kansalliselle tasolle myös
markkinoiden ja laillisesti sitomattomien prosessien kautta (Bernstein ja Cashore 2000).
Esimerkiksi kuluttajakäyttäytymisen, kansainvälisten boikottikampanjoiden ja sertifioinnin
kautta voidaan vaikuttaa vientiorientoituneen metsäsektorin toimijoiden käyttäytymiseen.
Markkinoiden kautta realisoituvat vaikutukset liittyvät läheisesti yritysten kilpailukyvyn
säilyttämiseen tai parantamiseen sekä kansallisella tasolla tehtäviin poliittisiin päätöksiin, joilla
pyritään vahvistamaan kotimaisen metsäsektorin toimintaedellytyksiä kansainvälisillä
markkinoilla.
Kansainvälinen metsäpolitiikka perustuu suurelta osin laillisesti sitomattomiin periaatteisiin ja
instrumentteihin, kuten YK:n Ympäristö- ja kehityskonferenssissa (1992) hyväksyttyyn
toimintaohjelmaan (Agenda 21) ja nk. Rion metsäperiaatteisiin, jotka käsittelevät maailman
metsien hoitoa, käyttöä, suojelua ja kestävää kehitystä sekä niiden edistämiseen tähtäävin
prosesseihin (YK:n Metsäfoorumi, UNFF) sekä Euroopan metsiä käsittelevien
Ministerikonferenssien päätöslauselmiin, jossa on korostettu tärkeitä ja ajankohtaisia
32(36)
metsäpoliittisia aiheita. Tärkeitä Ministerikonferenssien saavutuksia ovat yhteisymmärryksen
saavuttaminen kestävästä metsien hoidosta ja käytöstä ja mittareiden kehittäminen metsätalouden
kestävyyden seurantaan. Nämä sekä useat muut prosessit ohjaavat metsiin liittyvää keskustelua,
joka muokkaa yleistä mielipidettä ja normeja ja vaikuttaa siten myös kansallisen tason politiikan
muotoutumiseen.
Keskeisiä teemoja kansainvälisessä metsäpoliittisessa keskustelussa ovat mm. metsien
häviäminen, metsien suojelu, kestävä metsänhoito, ilmaston muutos, monimuotoisuus ja
laittomat hakkuut. Alla on yhteenvetoa Suomen metsäsektorin kannalta tärkeimpiä
maailmanlaajuisia sekä EU:n piirissä meneillään olevista metsäalaan vaikuttavista prosesseista ja
hankkeista.
YK:n Biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus ja EU:n biodiversiteettistrategia
2020
Biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen eli ns. biodiversiteettisopimuksen
(CBD) päätavoitteena on maapallon ekosysteemien, eläin- ja kasvilajien sekä niiden
perintötekijöiden monimuotoisuuden suojelu, luonnonvarojen kestävä käyttö sekä geenivarojen
käytöstä saadun hyödyn oikeudenmukainen ja tasapuolinen jako. Vuosille 2011-2020 sovitussa
strategisessa suunnitelmassa on tarkoituksena pysäyttää vuoteen 2020 mennessä biologisen
monimuotoisuuden häviäminen maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja kansallisesti. Tavoitteita
maat toteuttavat omista lähtökohdistaan.
Suomi on sitoutunut EU:n vuonna 2011 esittelemään uuteen suunnitelmaan
biodiversiteettistrategiaksi. Metsiä koskien tavoitteisiin kuuluu tuleviin maaseudun
kehittämisohjelmiin sisällytettävät biodiversiteettitavoitteet ja vuoteen 2020 mennessä laadittavat
biodiversiteettiä edistävät metsätaloussuunnitelmat valtionmetsille. Biodiversiteettiä edistävät
metsätaloussuunnitelmat olisivat ehtona myös metsätaloutta koskeville maaseudun
kehittämistuille. Komission ehdotus siirtyy seuraavaksi Euroopan parlamentin ja EU:n
jäsenvaltioiden käsiteltäväksi ja hyväksyttäväksi (MMM 2013.
Suomessa Valtioneuvoston (20.12.2012) periaatepäätös Suomen luonnon monimuotoisuuden
suojelun ja kestävän käytön strategiasta vuosille 2012–2020 vastaa sekä YK:n biologista
monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen mukaisia että EU:ssa sovittuja päätöksiä ja niiden
tavoitteita (Valtioneuvosto 2012a). Päätavoite on pysäyttää luonnon monimuotoisuuden
köyhtyminen Suomessa vuoteen 2020 mennessä ja toteuttaa tavoite saattaa 17 % prosenttia
Suomen maa-alueiden ja sisävesien yhteispinta-alasta ja 10 % rannikko ja merialueiden
yhteispinta-alasta monimuotoisuutta turvaavien keinojen piiriin. Suojelualueiden kattavuutta
vahvistetaan erityisesti Etelä-Suomessa ja talousmetsissä jatketaan monimuotoisuuden
turvaamista (Valtioneuvosto 2012a). Metsien monimuotoisuuden turvaamista toteutetaan
vapaaehtoisuuteen perustuvalla METSO-ohjelmalla.
Kansainvälinen ilmasto- ja energiapolitiikka
YK:n ilmastosopimusta täsmentävän, kansainvälisoikeudellisesti sitova Kioton pöytäkirja asettaa
teollisuusmaille määrälliset päästövähennysvelvoitteet. Pöytäkirjan toiselle kaudella, 2013–2020,
mukana olevat teollisuusmaat (lähinnä Euroopan maat + Australia), ovat sitoutuneet keskimäärin
18 % päästövähennyksiin 1990 tasosta. Ensimmäisen kauden maista jäivät pois Venäjä, Japani,
Uusi-Seelanti ja Kanada.
EU:n asettamiin ilmasto- ja energiapaketin tavoitteisiin vuoteen 2020 mennessä kuuluu
kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen 20 % verrattuna vuoteen 1990. Suomen tavoitteita ovat
mm. uusiutuvien energianlähteiden 38 % tavoiteosuus energian loppukulutuksesta, sekä Suomen
itselleen asettama tavoite 20% liikenteen polttoaineista. EU:ssa pyritään myös tehostamaan
33(36)
primäärienergian käyttöä edistämällä rakennusten, ajoneuvojen ja laitteiden energiatehokkuutta.
Lisäksi Eurooppa neuvosto on vuonna 2009 asettanut tavoitteeksi hiilidioksidipäästöjen
vähentämisen vuoteen 2050 mennessä 80-95 %. (Kansallinen…2013).
EU:n tavoitteiden rinnalla Suomi on mukana Pohjoismaiden (5 maata) yhteisessä tavoitteessa
saavuttaa hiilineutraali energiasysteemi vuoteen 2050 mennessä. Tämä edellyttäisi merkittävää
energiatehokkuuden parantamista etenkin rakentamisessa ja teollisuudessa sekä hiilen sidontaa ja
varastointia (Nordic…2013). Silti hiilineutraalius vaatisi bioenergian tuontia, ja alueesta tulisi
bioenergian nettotuoja vuoteen 2050 mennessä (Nordic…2013).
Metsäsektoria koskevia muutoksista Kioton pöytäkirjan 2013-2020 kaudella verrattuna
ensimmäiseen kauteen voidaan mainita mm. teollisuusmaiden LULUCF-sektoria (maankäyttö,
maankäytön muutos ja metsätalous) koskevat laskentasäännöt. Metsänhoidon raportointi
muuttuu pakolliseksi, samoin metsien nielujen vertailutasojen käyttöönotto – sisältäen myös
puutuotteet. Suomi ei voi enää tulevalla velvoitekaudella kompensoida metsäkadosta ja
metsittämisestä aiheutuvia velvoitekauden päästöjä metsänhoidon nielulla. Tämä päätös
vaikeuttaa Suomen mahdollisuuksia saavuttaa päästötavoite toisella kaudella. Ratkaisua tähän ns.
nielukompensaatiokysymykseen haetaan EU:n sisäisissä neuvotteluissa. Dohassa 2012 sovittiin
lisäksi, että Kioton toiseen kauteen osallistuvat maat pyrkivät vapaaehtoisten sitoumusten kautta
kiristämään päästövähennystavoitteita lähitulevaisuudessa (iied 2012).
EU komissio valmistelee myös biopolttoaineiden kestävyyskriteerien muutosta. Nestemäisten
biopolttoaineiden osalta kestävyyskriteerit ovat jo käytössä ja muutoksella ne on tarkoitus ulottaa
myös kaasumaisiin ja kiinteisiin biopolttoaineisiin, Suomen kohdalla puuhun. Esitys voi
vaikeuttaa puun käyttöä energialähteenä ja lisätä byrokratiaa (Helsingin Sanomat Pääkirjoitus
17.2.2013).
Suomen hallitusohjelmassa yhtenä pitkän aikavälin tavoitteena on hiilineutraali yhteiskunta, jota
tavoitellaan noudattamalla strategioiden pohjalta laadittavaa tiekarttaa vuoteen 2050.
Energiatehokkuutta pyritään nostamaan ja uusiutuvien energiamuotojen käyttöä tehostamaan.
(Kansallinen…2013). Tavoitteisiin sisältyy useita metsäpohjaiseen biomassaan kohdistuvia
linjauksia.
EU:n metsästrategia
EU:ssa metsäasioiden koordinaatiota on pyritty parantamaan vuonna 1998 valmistuneen EU:n
metsästrategian sekä EU:n metsätoimintasuunnitelman 2007–2011 avulla, jotka eivät ole
oikeudellisesti sitovia. Metsästrategiaa ollaan uudistamassa ja ehdotus uudeksi strategiaksi osana
ns. EU:n metsäpakettia on tarkoitus antaa keväällä 2013. Strategiaehdotuksen lisäksi pakettiin
tullee EU:n metsätietojärjestelmää sekä metsäteollisuuden kilpailukykyyn liittyvät ehdotukset
(MMM 2013). Uuden metsästrategian10 prioriteettialuetta ovat: ilmastonmuutos, metsien
suojelu, vihreä talous, sosiaaliset ulottuvuudet, bioenergia, ekosysteemipalvelut ja
biodiversiteetti, tutkimus ja innovaatiot, metsätieto ja monitorointi, koordinaation, yhteistyö ja
kommunikointi sekä kansainväliset ulottuvuudet (Standing…2012). Metsästrategia tukee EU:n
kasvustrategiaa Europe 2020 ja erityisesti sen resurssitehokkuus lippulaivahanketta.
EU:n yhteinen maatalouspolitiikka
EU:n maatalouspolitiikan uudistukset on tarkoitus saattaa voimaan 2013. Uudistus voi vaikuttaa
metsäsektoriin lähinnä kansallisten tukien maksamisen vaikeutumisen kautta. Osana
maatalouspolitiikan uudistamista Komission ehdotuksessa uudeksi maaseutuasetukseksi (2011)
metsätalouden kilpailukyky oli tiputettu pois päätavoitteista ja niissä korostettiin ympäristö- ja
ilmastotavoitteita. Artiklaa metsien taloudellisen arvon parantamisesta oli muutettu. Siihen
sisältyviä toimia on Suomessa rahoitettu kansallisesti ns. kemera-rahoilla. Koska samaan aikaan
34(36)
uudistettavat maa- ja metsätaloutta koskevat valtiontuen suuntaviivat seurailevat yhteistä
maatalouspolitiikkaa, on nähty vaarana, että kansallisten tukien notifiointi vaikeutuisi 2014
alkaen, mikäli nykyinen muotoilu jää lopulliseksi (Kansainvälisen …2012).
EU:n biotalousstrategia
Komissio julkaisi helmikuussa 2012 strategian ja toimintasuunnitelman kestävän biotalouden
kehittämiseksi Euroopassa. Sen tavoitteena on innovatiivisempi ja vähäpäästöisempi talous, jossa
sovitetaan yhteen vaatimukset, jotka kohdistuvat maa- ja kalatalouden kestävyyteen,
elintarvikehuoltoon ja uusiutuvien biologisten resurssien kestävään käyttöön teollisuudessa, ja
toisaalta vaatimukset luonnon monimuotoisuuden ja ympäristön suojelusta. Suomessa
biotalouden arvioidaan tulevaisuudessa muodostavan pohjan koko maan hyvinvoinnille ja
kilpailukyvylle. Valmisteilla oleva biotaloustrategia täydentää muita luonnonvarojen käytön,
Suomen kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin strategioita ja ohjelmia.
EU:n puutavara-asetus EU:n FLEGT toimintasuunnitelma (Forest Law Enforcement, Governance and Trade Action
Plan) sisältää useita toimenpiteitä, joilla pyritään ehkäisemään laittoman puutavaran pääsyä
markkinoille ja edistämään laillisesti tuotetun puutavaran tarjontaa ja kysyntää (EU flegt facility
2012).
Vapaaehtoiset kumppanuussopimukset (Voluntary Partnership Agreements, VPAs) ovat
keskeisessä asemassa laittomien hakkuiden ja laittoman kaupan estämisessä. Vuonna 2010
voimaan astuneen Puutavara-asetuksen tavoitteena on estää kumppanuusjärjestelmän
ulkopuolisista lähteistä tulevan laittoman puun ja puutuotteiden tulo markkinoille. Lisäksi
asetuksen tavoitteena on EU:n ulkopuolelta tuodun sekä sisämarkkinoilla tuotetun puun ja
puutavaran asettaminen tasavertaiseen asemaan. Toimeenpanoasetus astuu voimaan EU:n
jäsenmaissa 3.3.2013 lähtien (EU flegt facilty 2012). Suomessa Maaseutuvirasto tulee tekemään
asetuksen soveltamiseen liittyviä viranomaistehtäviä (Kansainvälisen metsäpolitiikan ja…)..
Puutavaran ja puutuotteiden saapuessa ensimmäistä kertaa EU:n markkinoille toimittajalla on
velvollisuus varmistaa, ettei mukana ole tuotteita, joiden valmistuksessa on käytetty laittomaksi
luokiteltua raaka-ainetta. Asetus voi lisätä puun tuontiin ja puutuotteiden kauppaan liittyvää
byrokratiaa ja kustannuksia, ja vähentää puun käyttöä erityisesti pienten yritysten kohdalla
(www.forest.fi). Toisaalta PECF-sertifiointijärjestelmän puun alkuperän seurantaa koskevat
standardit pyrkivät vastaamaan Puutavara-asetuksen vaatimuksia, ja siten vähentämään
asetuksen aiheuttamia lisävaatimuksia sertifioiduissa yrityksissä (PEFC 2013).
Euroopan metsäsopimusneuvottelut
Metsäsopimusneuvottelut käynnistyivät ensimmäisellä hallitusten välisen neuvottelukomitean
istunnolla 27.2.–2.3.2012 Wienissä. Neuvottelukomitean tehtävänä on valmistella
kokonaisvaltainen ja oikeudellisesti sitova metsiä koskeva puitesopimus. Työ pohjautuu
Euroopan metsäministerikonferenssien päätöslauselmiin ja julistuksiin.
Tässä vaiheessa neuvotellaan kansainvälisen tason puitesopimuksesta, jossa määritellään
yleisellä tasolla seikkoja, joihin kansallisessa metsäpolitiikassa ja lainvalmistelussa tulee
kiinnittää huomiota. Tiukemmista velvoitteista voidaan mahdollisesti sopia myöhemmin
neuvoteltavissa pöytäkirjoissa. Sopimuksen ei ennakoida aiheuttavan merkittäviä muutoksia ja
niistä johtuvia kustannuksia Suomessa harjoitettavaan metsäpolitiikkaan tai metsätalouteen.
Neuvottelujen tulokset esitetään Ministerikokoukselle syksyllä 2013 mahdollista hyväksymistä
ja osapuolten allekirjoituksia varten (http://www.forestnegotiations.org/).
35(36)
Sertifiointi
Sertifiointi perustuu markkoihin ja toimijoiden vapaaehtoisuuteen. Sertifiointi sisältää
vaatimukset siitä, että metsiä hoidetaan ja käytetään kestävän metsätalouden periaatteiden
mukaisesti, ja että puutuotteisiin käytetty puuraaka-aine on peräisin sertifioiduista metsistä tai on
alkuperältään muutoin kiistattomista lähteistä. Maailmanlaajuisesti toimii kaksi kilpailevaa
järjestelmää PEFC (Programme for the Endorsement of Forest Certification) ja FSC (Forest
Stewardship Council) sertifiointiohjelma. Ensiksi mainitun piirissä on noin 247 miljoonaan
hehtaaria maailman metsistä ja jälkimmäisen 174 miljoonaa hehtaaria (http://www.pefc.org/ ja
https://ic.fsc.org/index.htm).
Suomessa kehitettiin oma kansallinen sertifiointijärjestelmä FFCS (Finnish Forest Certification
System). Se on hyväksytty osaksi PEFC:tä. Suomen metsistä on sen mukaan sertifioitu 20.7
miljoonaa hehtaaria eli noin 95% talouskäytössä olevien metsien pinta-alasta
(http://www.pefc.fi/pages/fi/etusivu.php).
Sertifiointi voidaan toteuttaa metsänomistajakohtaisesti tai ryhmäsertifiointina. Meillä
sertifiointia on toteutettu metsäkeskusalueittain. Metsänhoitoyhdistyslain muutoksen jälkeen
metsänhoitoyhdistyksiin kuuluminen ei enää ole pakollista. Tämän on arvioitu mahdollisesti
vähentävän PEFC-sertifioitujen metsien määrää (Maaseudun tulevaisuus 13.3.2013).
Loppuvuodesta 2012 FSC sertifioitu metsäala oli Suomessa noin 430 420
Liitteen lähteitä:
Bernstein, S. ja Cashore, B. 2000. Globalization, Four Paths of Internationalization and
Domestic Policy Change: The Case of EcoForestry in British Columbia, Canada. Canadian
Journal of Political Science XXXIII(1):67-99.
EU FLEGT Facility. 2012. http://www.euflegt.efi.int/portal/the_facility/
iied 2012. Summary of the Doha Climate Change Conference: 26 November – 8 December
2012. Earth Negotiations Bulletin vol. 12, No. 567.
Kansainvälisen metsäpolitiikan ja EU - metsäasioiden painopisteet vuoteen 2015. Kansainvälisen
metsäpolitiikan neuvottelukunnan Loppuraportti 17.12.2012.
Kansallinen energia- ja ilmastostrategia 2013. Strategian päivitys 2013. Taustaraportti.
LUONNOS 30.1.2013. 159 s.
MMM. 2013. Kansainvälisen Metsäpolitiikan ja EU:n Metsäasioiden Painopisteet vuoteen 2015.
Kansainvälisen metsäpolitiikan neuvottelukunnan Toimikauden 2010–2012 loppuraportti. MMM
1/2013.32 s.
Nordic Energy Technology Perspectives. 2013. IEA PUBLICATIONS, 9 rue de la Federation,
75739 Paris Cedex 15. 204 p. Saatavissa: www.iea.org/etp/nordic.
PEFC. 2013. PEFC internetsivusto. http://www.pefc.org/news-a-media/general-sfm-news/1142-
pefc-peace-of-mind
36(36)
Standing Forestry Committee ad hoc Working Group VII. 2012. Report to the Standing Forestry
Committee. Contributing to the development of a new EU Forest Strategy. Final report June
2012.
Valtioneuvosto 2012a. Valtioneuvoston periaatepäätös suomen luonnon monimuotoisuuden
suojelun ja kestävän käytön strategiasta vuosiksi 2012–2020, Luonnon puolesta – ihmisen
hyväksi)
www. EUflegt portal
www.forest.fi. Laiton puu häviää Euroopan unionista ensi vuonna. 22.11.2012.
www.forestnegotiations.org