Post on 28-Mar-2016
description
GIANT
ANTHEM X1
GARDA BIKEF½
64
15
58
64
15
98
7
cycloid 1
| JUHANNUS GESUNDASSA | UNELMADUUNI? | NICOLAI HELIUS AM |
CYCLOIDNumero 2 Heinäkuu 2009 www.cycloid.fi
CYCLOID
SISÄLTÖ numero 2
Galleria 4
Kovat paketit 10
GO PRO Helmet Hero 12
- liikkuvaa kuvaa kohtuullisin kustannuksin
Nicolai Helius AM 14
- saksalaista perfektionismia?
Garda Bikefest 16
Giant Anthem X1 20
Unelmaduuni? 23
Retro-DH 25
Gesunda Bikepark 29
cycloid 2
<INTRO>Cycloid
Nro 2
Julkaisija:
Insideline Tmi
Päätoimittaja, taitto:
Jari Itävuori
jari.itavuori@cycloid.fi
Avustajat:
Ville Honkamäki,
Pia Höckert,
Marika Itävuori,
Olli Laine,
Robert Lundin,
Aki Rask,
Michael Richnau,
Aki Romppanen,
Vesa Sivonen
Palautteet,
juttuideat, jne:
palaute@cycloid.fi
www.cycloid.fi
Kansi:
"King of Swingrock",
Kerava
Kuva: Vesa Sivonen
KO
KO
KO
KO
KO
KO
KO
KO
DA
DA
DA
DA
DA
DA
DA
DA
KKKKKKKKKKK
OK
OK
OK
OK
OK
OD
AD
AD
AD
AD
AD
AKKKKKK
Nousukausi
Anteeksi mikä? Eikös tässä ole kuultu aivan päinvastaisia uutisia jo
kuukausikaupalla? Kyllä vain, mutta aivan joka saralla ei kuljeta sa-
maan suuntaan kuin globaalissa taloudessa. Nimittäin alamäkiajoon
keskittyviä hiihtokeskuksia on taas tarjolla entistä enemmän.
Pikaisesti arvioiden tilanteen pitäisi siis olla mitä mainioin. Valinnan-
varaa riittää, eikä pitkästyminen pääse yllättämään, eri paikat kun
tarjoavat varsin eriluonteisia reittejä. Mutta riittääkö kaikille palve-
luntarjoajille riittävästi maksavia asiakkaita? Pieni vaara on olemassa
siitä, että harrastajakunta pirstaloituu pieniin ryhmiin, eikä sen jälkeen
kaikille rinnekeskuksille riitä käyttäjiä toiminnan pitämisenä järkevänä
(=voitollisena).
Mutta huoli saattaa olla aiheeton; kuten mainittua, keskusten tarjonta
on varsin erilaista. Ja mikä parasta, ajopaikkojen kehittämisessä on
otettu huomioon myös aloittelijoiden tarpeet. Ratoja ei tehdä vain
kaikkein taitavimpien tai luupäisimpien kuskien ehdoilla, vaan noviisit-
kin pääsevät kokeilemaan ja kehittämään taitojaan turvallisesti. Tämä
lieneekin ainoa vaihtoehto kävijämäärien kasvattamiseksi ja keskusten
tulevaisuuden turvaamiseksi. Toivottavasti rinneyrittäjät, ja usein tal-
koohengessä ratojen kunnostamisesta ja ylläpidosta vastaavat henkilöt
jaksavat puurtaa edelleenkin. Meillä kaikille lienee jatkossakin tarvet-
ta taitojen kehittämiseen ja pieneen hauskanpitoon. Päivä rinteessä
saattaa tarjota uusia taitoja ja kehittynyttä ajosilmää myös seuraavalle
metsälenkille?
Jari Itävuori
cycloid 3
CYCLOID
4
Y L ICYCLOI
Jani Vesikko uhmaa sääntöpykäliä avokypärällä ja
ihonmyötäisellä ajoasulla
Sijainti | Retro-DH, Sappee Bikepark
Kuva | Jari Itävuori
5
Galleria
CYCLOID
6
Voittaa pimeän, kylmän, kostean ja harmaan syksyn?
Sijainti | Hanikka, Espoo
Kuva | Jari Itävuori
7
Galleria
CYCLOID
8
Y LY L IIIICYCLOCYCLOIIDIDIDCYCLOCYCLOYCLOYCLOOIDIDIDIDDID
888888888
Aki Romppanen virittäytymässä juhannustunnelmaan.
Sijainti | Laajalahti, Espoo
Kuva | Aki Rask/ akifoto.net
Galleria
9
Galleria99
Kovat paketit
Continentalilta löytyy varsin mittava valikoima renkaita eri käyttötarkoituksiin, mutta free/dh-puolella
valmistaja on jäänyt hieman väliinputoajaksi. Nyt tilannetta on tarkoitus parantaa lisäämällä tarjontaa myös
järeämpään suuntaan.
Der Kaiser on Continentalin dh-käyttöön suunniteltu rengas. Tarjolla on ainoastaan 2.5" versio, ja
ilmoitettu mitta kyllä pitää paikkansa, leveyttä piisaa. Kuvio on avoin ja nappulat kookkaita, ja pehmeällä
alustalla pitoa riittääkin mainiosti. Pehmeä (Black Chili) kumiseos on melkoista lakritsia, ja niinpä homma
toimii myös kivillä ja juurakoissakin. Kelpo avaus painovoimapyöräilyyn Continentalilta.
Maahantuoja: Uimonen Trading
Hinta: 59 eur
www.uimonen.fi
CONTINENTAL DER KAISER
Continentalilta löytyy varsin mittava valikoima renkaita eri käyttötarkoituksiin mutta free/dh puolella
cycloid 10
Kovat paketit
BONTRAGERBONTRAGERPRO WRENCHPRO WRENCH-huoltoteline-huoltotelineFillarin huoltamisesta saa helposti epämiellyttävää pakkopullaa, jos koittaa selviytyä laittamalla pyö-
rän nojaamaan seinään, huonekaluihin, ovenkarmiin tai mikä nyt sattuukin olemaan lähimpänä.
Nämä harmit on helppo jättää taakseen kunnon huoltotelineellä. Kyseinen teline on siis Bontragerin
tuotantoa, ja varsin laadukas sellainen. Mukana seuraa myös kantolaukku jossa teline kulkee näppä-
rästi mukana. Painoa on kuitenkin melkoisesti, joten ihan heti sitä ei tee mieli ottaa mukaan reissulle.
Paljon matkustava ja telinettä mukanaan kuljettava saattaakin valita jonkin hieman köykäisemmän
vaihtoehdon.
Hinta on kova, mutta toivottavasti tässä on teline vuosikausiksi eteenpäin. Laatuvaikutelma on sen
verran hyvä, että tarvitaan melko kovakouraista mekaanikkoa tämän särkemiseksi.
Maahantuoja: Duell Bike-Center
Hinta: 299 €
www.duell.fi
s koittaa selviytyä laittamalla pyöyö--
sattuukin olemaan lähimpänä.
Kyseinen teline on siis Bontragerin
olaukku jossa teline kulkee näppä-
ei tee mieli ottaa mukaan reissulle.
ta jonkin hieman köykäisemmän
eteenpäin. Laatuvaikutelma on sen
än särkemiseksi.
cycloid 11
GO PROGO PRO HELMETHELMET HERO WIDEHERO WIDE
TUNNETTU SANONTA KUULUU: ”KUVA KERTOO ENEMMÄN KUIN TUHAT SANAA” – KENTIES TÄS-TÄ SYYSTÄ KAMERAT OVATKIN AINA KIEHTONEET MINUA JA KUVIA ON VUOSIEN VARRELLA TULLUT NAPSITTUA MATKOILTA, SUKUJUHLISTA, OPISKE-LIJATAPAHTUMISTA, URHEILUKISOISTA JA HAR-RASTUKSISTA USEITA TUHANSIA. KÄYTÖSSÄ OVAT OLLEET MONENLAISET LAITTEET AINA KERTAKÄYT-TÖPURKEISTA JÄRJESTELMÄKAMERAAN.
Teksti | Ville Honkamäki Kuvat | Ville Honkamäki, Go Pro
cycloid 12
Jossain vaiheessa viime talvea tuli mieleen, että maastopyörä-
harrastusta voisi kuitenkin olla järkevämpi dokumentoida jollain
muulla laitteella, kuin Camelpakissa kulkevalla digipokkarilla, jon-
ka muistikortille useimmiten tallentuu kuvia vain yhteislenkkien
taukopaikoilta. Muutaman päivän googlettelun jälkeen päädyin
tilaamaan verkosta itselleni still-kuvien ohella videota kuvaavan
GoPro Helmet Hero Wide -kameran. Päätökseeni vaikuttivat ka-
merasta lukemani hyvät arvostelut, Internetin videopalveluista
bongaamani videot sekä kameran kohtuullinen hinta.
Tilaamani paketti sisälsi valmistajan kypäräkiinnikesetin, ja näin
ollen itse kameran ja suojakotelon lisäksi kamerapaketista löytyi-
kin kameran saavuttua jos jonkinlaista osaa, joilla kameran saa
tarvittaessa kiinnitettyä paikoilleen. Tämä oli myös yksi tärkeä
tekijä ostopäätöksessä. Itse virittelin kiinnikkeistä, pienestä muo-
vilevystä ja nippusiteistä DIY-meiningillä runkokiinnikkeen pyö-
rään – olin nimittäin huomannut, että tuollaisella kiinnikkeellä
saa varsin vauhdikasta videomateriaalia aikaiseksi. Ja kuten arva-
ta sopii, niin paketista löytyi pyöräilykypärään sopiva valmis hih-
nakiinnike, joten kamera oli valmis käytettäväksi. Siispä poluille!
Vajaan puolen vuoden käytön perusteella voin todeta olevani
tyytyväinen hankintaani. Laatu on hyvin tyydyttävää niin vide-
oiden kuin still-kuvienkin osalta, kun tarkoituksena on fiilisten
välittyminen – ja välittyväthän ne. Itsekin olen saanut kuulla ke-
huja kuvaamieni ja koostamieni videoiden johdosta. Mikäs on
sen hauskempaa, kuin katsella mallikkaasti suoritettua OTB:ta
jälkikäteen tietokoneen ruudulta. Eihän GoPro toisaalta taatusti
vastaa samaan käyttöön tarkoitettuja ammattimaisia kameroita,
mutta eipä se ole niin kalliskaan.
Maastopyöräilijä saakin GoPron avulla taatusti lisää sisältöä har-
rastukseen, kun reissulta tarttuu mukaan liikkuvaa kuvaa. Kesän
ja syksyn jo mentyä voikin sitten pimeinä talvi-iltoina perehtyä
videoeditointiohjelman saloihin, ja koostaa kauden ajoista vauh-
dikkaan videon itsensä ja kavereidensa iloksi.
Propsit ja slopsit:
+ 170 asteen laaja kuvakulma: pyörän pieni tärinä ei juurikaan
välity videolle ja lisäksi kameran kohdistaminen on varsin
helppoa, sillä usein riittää ”sinne päin”
+ pieni koko
+ helppo käyttää
+ erittäin pätevä varuste-/kiinnikesarja
+ iskun- ja vedenkestävä jämäkkä suojakotelo
+ tarpeeksi hyvä resoluutio web-käyttöön ja tietokoneen näytölle
+ kamera soveltuu erinomaisesti myös muuhun aktiivikäyttöön
(laskuvarjohyppy, koskimelonta, laskettelu, motocross, sukellus jne.)
+ hinta-laatusuhde
+ vara-/lisäosia voi hankkia myöhemmin erikseen
+ halutun kuvaustoiminnon voi ”lukita”, jolloin kamera on heti
käynnistymisen jälkeen valmis kuvaukseen valitulla toiminnolla
- 170 asteen laaja kuvakulma: syvyysvaikutelma kärsii
- videoiden hidas siirto suoraan kamerasta USB-kaapelilla (USB
2.0 –yhteensopiva muistikortinlukija käytännössä pakollinen)
- tuki vain 2 GB muistikortille (kameraan pitäisi tulla 4 GB kort
teja tukeva firmware-päivitys lähitulevaisuudessa)
- suojakoteloa käytettäessä äänien tallennus käytännössä
mahdotonta
- videokuvaus unohtuu helposti päälle, jolloin muistikortti täyt-
tyy nopeasti siirtymäajopätkästä tai heilumisesta tauolla.
- näytön puute (kuvattuja pätkiä mahdotonta tarkastella ”tien
päällä”. Toisaalta näyttö ei ole turhaan särkymässä tai vie-
mässä virtaa)
Tekniset tiedot:
Koko/paino: 4,5cm*5,9cm*3,2cm (K*L*S), 139 g
Optiikka: 170 asteen linssi, f/2.8
Virtalähde: 2xAAA-akut tai litiumparistot
Videon maksimiresoluutio: 512x382 @ 30fps,
tallentaa 56 min 2 GB SD-muistikortille
Kuvien maksimiresoluutio: 2592x1944 = 5 Mpix
Toiminnot: jatkuva videokuvaus, still-kuvaus (normaali, 10 sekunnin
ajastin, 3 kuvan burst, kuva joka 2 tai 5 sekunti)
Suojakotelon vesitiiviys: 30 m
Hinta: 180-230e (riippuen ostopaikasta)
Lisätiedot: http://www.goprocamera.com
cycloid 13
Nopealla juhannusfillistelylenkillä pyörästä jäi positiivisempi
kuva kuin mitä ennakko-odotukset olivat. Koeajamani pyörä oli
S-kokoinen, ja myös tuntui siltä; oma pyöräni on M-kokoinen,
mutta eipä anneta sen haitata maistiaisia.
Ennen lenkkiä ruuvattiin jousituksista kaikki kompressiopuolen
säädöt täysin auki. Painuma säädettiin takana n. 33% ja edessä
n. 25-30%. Myös paluuvaimennus säädettiin suhteellisen nope-
aksi ja tasapainoon, eli etu- ja takajousitus palaavat ulos samaa
vauhtia. DT:n jousituskomponentit on tältä osin helppo säätää
haluamakseen. Ainoa miinus tulee keulan paluuvaimennusnu-
pista, joka on tyrkyllä tarttumaan kaikeen polunvarsilla olevaan,
sekä nupin pieneen liikerataan, jolloin pienikin asennon muutos
vaikuttaa vaimennukseen dramaattisesti. Muuten säädöt toimi-
vat hienosti, ja niiden muuttaminen käy kätevästi maastossakin.
Maistiaiset otettiin juurakko- ja kalliopoluilla. Ensimmäisenä
pintaan nousi pyörän keveys; rapeat 12 kg, oma pyörä kun pai-
naa kolme kiloa enemmän... Eli todella keveä trailipyörä on ky-
seessä. Joustoa on kutenkin 150mm edessä ja 160mm takana.
Keveydestä huolimatta pyörä tuntui jämäkältä, vauhtia sietäväl-
tä ajopeliltä. Tällä varmasti uskaltaa pudotella alppimaisemissa
raffimpaakin polkua, kiitos Nicolain laadun. Jousitus nieli hienos-
ti juuret ja pienet heitot. Isommissakaan heitoissa, sekä pienissä
dropeissa ei jousitusta saanut pohjailemaan, vaikka
kompressiopuolen vaimen-
nukset olivat täysin auki. Takapään jousitusgeometria on hie-
nosti suhteessa DT:n ilmaiskarin toimintaan. Samoin keula toimi
hienosti, eikä sukellellut jarrutuksissa häiritsevästi.
Ylämäkeen AM menee vauhdilla. Ja loistavasta perän toimin-
nasta johtuen pito säilyy takarenkaalla, ajoi pyörää satulasta tai
putkelta. Normaalissa polkukaahailussa pyörittäminen satulasta
siirsi voiman hienosti eteenpäin vieväksi voimaksi. Tällä varmaan
jaksaa pidemmätkin päiväretket nautittavasti.
Se mikä itseäni häiritsi, on ehkä hieman jyrkähkö keulakulma
(omaan makuuni). Tästä johtuen alamäkimutkien ajaminen ah-
neesti DH-tyyliin oli vaikeaa. Tuntui, että paino on herkästi liikaa
keulalla. Osansa tähän teki varmasti rungon lyhyys ja pitkähkö
kannatin, jolloin pieni painonsiirto vaikuttaa dramaattisesti ajo-
käytökseen. Muuten alamäet sujuivat vakaasti, kiitos matalan
keskiön ja rauhallisen olemuksen.
Testipyörästä vaihtaisin jarrulevyt isompiin, ja renkaat pak-
sumpikylkisiin. Ohjaustangoksi valittaisiin jotain jämäkämpää
(nykyisen hiilikuituisen tilalle), myös kannatin vaihtuisi ainakin
omassa pyörässä hiukan lyhyempään. Vaijerien ja letkujen vien-
tejä voisi myös miettiä uudelleen. Nyt ne tapivuat turhan tiu-
koille mutkille perän painuessa kasaan.
Mikäli Nicolain tyyli miellyttää ja rahaa on riittävästi
käytettävissä, onnistuu myös omien mieltymysten
mukaisen pyörän tilaaminen. Löytyy mm. custom-
geometriaa, 12mm maxle-akselille sopivat taka-
pään dropoutit, ja paljon värejä valittavaksi. Oma
runko olisi saman korkuinen, 3-4 cm pitempi ja
pari astetta loivemmalla keulakulmalla...
Helius AM on hyvä valinta laadukasta trailipyörä
-aihiota etisivälle harrastajalle.
Hinta: alk. 1849 eur (ilman iskaria)
Myynti: Foxcomp, www.foxcomp.fi
dropeissa ei jousitusta saanut pohjailemaan, vaikka
kompressiopuolen vaimen-
Mikäli Nic
käytettäv
mukaisen
geometr
pään dr
runko o
pari ast
Helius
-aihio
Hinta
Myyn
cycloid 14
N i c o l a i Helius AMN i c o l a i Helius AM
Teksti | Aki Romppanen Kuvat | Aki Rask / akifoto.net
cycloid 15
GARDA BIKEFESTLennot tilattiin Müncheniin, sieltä vuok-
ra-auto alle, ja kohti Gardaa. Ajaessam-
me etelään, Brennerissä Itävallan ja Italian
rajalla, satoi lunta, ja ilman lämpötila oli
noin 4 astetta. Onni oli kuitenkin kohdal-
laan, ja seuraavina päivinä emme nähneet
taivaalla muuta kuin auringon! Edessä oli
niukat neljä päivää pyöräilyä.
Samana viikonloppuna Gardalla järjes-
tetään Garda Bike Festival, joka koostuu
isoista messuista, sekä eri pyöräilylajien
kisoista ja näytöksistä. Tarjolla on mara-
tonia, enduroa, dirttiä ja näytöksiä, mm.
herra Benderiltä ja trialin maailmanmesta-
rilta. Myös retkiajoja on tarjolla koko
kansalle pientä korvausta vastaan. Emme
osallistuneet mihinkään kisoihin pienistä
ajomääristä johtuen, mutta messuilla tuli
käytyä useammankin kerran. Esillä on lä-
hes kaikki merkit, ja oli helppoa huomata
että ainoastaan muutamaa jenkkivalmis-
tajaa lukuun ottamatta Euroopan markki-
noita hallitsevat saksalaiset merkit. Suurin
osa esittelijöistä ja vieraistakin on saksa-
laisia. Muihin suomalaisiin emme törmän-
neet, mutta maratonilla naisten kärkipo-
rukassa taisteli eräs Pia. Messualueella on
se hyvä puoli, että kaikilla valmistajilla on
paikalla tuotteiden lisäksi arsenaali omia
mekaanikkoja jotka korjailevat ja sää-
tävät messuvieraiden pyöriä. Ja ainakin
omalla kohdalla ilmaiseksi. Tätä palvelua
tulikin käytettyä, paikalliset
polut rankaisevat kalustoa,
varsinkin jarruja. Ammatti-
lainen ilmaa jarrun muuten
aika nopsaan, ja selittää sii-
nä sivussa miten se tehdään
oikein!
Riva del
Garda ja Torbole ovat
kyseisen viikon täysin
pyöräilijöiden vallassa.
Kylistä ei löydy yhtään
tolppaa tai aitaa jossa
ei olisi kahdessa ker-
roksessa maastopyöriä
nojaamassa. Liikenteessä on kutakuinkin
yhtä kova ruuhka pyörä- kuin autoteillä-
kin. Pyöräilyn merkitystä paikkakunnille
kuvaa mielestäni hyvin se, että kukaan
ei valittanut vaikka pyörää kuljetti muka-
naan ravintolassa jopa pöydän viereen.
Tai että pyörä kulki likaisena mukaan joka
päivä hotellihuoneeseen respan ohi! Hie-
nointa hommassa on se, että täällä todella
arvostetaan pyöräilyä sen eri muodoissa.
Me harrastimme jonkunlaista maasto-
pyöräilyn allmountain-ajoa, eli ajamalla
ylös ja alas, alustaa miettimättä. Kalusto-
na meillä oli hyvät täysjoustot, ja ainakin
itse koin ensimmäistä kertaa hyödylliseksi
joustomatkalta säädettävän keulan. Suo-
messa se on turha ominaisuus, mutta ei
alpeilla. Moni valitsi ylösmenoon ns. Bike
Shuttlen tai sitten oltiin liikkeellä kieli
vyön alla meiningillä, hiilikuituisella jäyk-
käperällä. Oman kokemuksen mukaan
meidän ajoihin sopi parhaiten konsepti,
jossa ylös mennään ”helppoa” reittiä ja
alas tullaan vaellusreittejä. Joskus alpeille
on päästävä uudelleen, sen verran haus-
kaa siellä ajaminen on!
1. PÄIVÄ; RIVA – PONALE – PREGASINA – PASSO ROCHETTA – WATERPOINT – JA SAMA TOISINPÄIN
Koska Italian vuorilla oli tänä vuonna
enemmän lunta kuin vuosiin, emme hu-
huihin uskoen uskaltaneet ajella teitä pit-
kin Tremalzoon. Jälkeenpäin opimme että
se oli viisas päätös, koska tuolla korkeu-
della oli yli pari metriä lunta. Päätimme
siis ekana päivänä ajella ylös samaa reit-
tiä jota tulisimme alas. Koska polut olivat
minulle uusia, se päätös oli hyvä. Pääsi
JOSKUS TALVELLA KAVERINI TIEDUSTELI (KUTEN MONENA EDELLISENÄKIN VUOTENA) JOSKO HALUAISIN LÄHTEÄ VAPPUNA MUKAAN GARDA-JÄRVELLE. TÄLLÄ KERTAA SAIN ASIANI JA LOMANI JÄRJESTYMÄÄN, LISÄKSI KOTOA IRTOSI YLLÄTTÄEN LUPA LÄHTEÄ...
rilta. Myös retkiajoja on tarjolla koko
kansalle pientä korvausta vastaan Emme
Riv
Ga
kys
py
Ky
to
ei
ro
nojaamassa. Liikente
yhtä kova ruuhka py
set
oa,
ti-
en
ii-
än
del
T b l t
Shuttlen tai sitten oltiin liikkeellä kieli
ö ll i i illä hiilik it i ll jä k
ei
Bike
Teksti ja kuvat | Michael Richnau
cycloid 16
GARDA BIKEFESTensin hitaasti totuttelemaan polkuihin/
reitteihin, joista kohta tultaisiin tuhatta ja
sataa alas.
Alkuun ajeltiin rauhassa ylös ”jonossa”
sitä tunnettua sodanaikaista Ponalea. Jo-
nossa sen takia, että täällä todella riittää
pyöräilijöitä. Sen takia piti koko ajan olla
tarkkana vastaantulevien kanssa, varsin-
kin reitin monissa tunneleissa. Pregasinan
kohdalla ylämäki muuttui jyr-
kemmäksi ja pääosin hiek-
katieksi, sekä betoniränniksi.
Lopulta päästiin asiaan, eli
polulle! Ylöspäin teki tiukkaa,
mutta kuola valui jo, koska
kohta tästä tultaisiin alaspäin!
Ylämäki jatkui Passo Rochet-
tan kautta ylöspäin, mutta jo
Passo Guilin kohdalla (n. 1300
m) päätimme olla käyttämättä
ensimmäisenä päivänä kaikkia
paukkujamme. Kyseisellä koh-
dalla oli sopivasti vaellusmaja
ja vesipiste, joten pieni tauko
oli paikallaan. Sitten vain takit
ja suojat päälle, ja suunta pol-
kua alaspäin. Reitit ovat täällä
erittäin kuluneita ja osaksi siitä
syystä saa olla hieman varovainen terävi-
en kivien kanssa, kuten myös kanssapyö-
räilijöiden suhteen. Alhaalla jokapäiväi-
seksi rutiiniksi muodostunut pizza ja olut,
suihku ja messuille!
2. PÄIVÄ; TORBOLE – M.CASINA - DOSSO SPIRANO – NAVENE – MALCESINE – TORBOLE
Olimme lukeneet etukäteen paljon
tästä reitistä, mutta odotukset
olivat hieman ristiriitaiset koska alamäki
näytti Youtube-videolla hieman tylsäh-
költä. Onneksi tuli kuitenkin lähdettyä
tänne, reitti oli ehkä loman hienoin. Ylä-
mäkeen sai ajella 900 metriin asti hyvää,
mutta kapeaa asfalttitietä. Sen jälkeen
metsän siimeksessä osittain melko
jyrkkääkin kapeaa hiekkatietä noin 1400
metriin. Ylämäessä eräs ärsyttävä sak-
salainen ohitti meidät välillä
tullakseen taas kohta vastaan
kovaa vauhtia. Kova kunto
herralla, koska tätä tapahtui
useampaan otteeseen... Pääs-
tyämme kovassa kuumuudes-
sa ylös asti pidimme pienen
tauon muutamien muiden
tänne eksyneiden kanssa.
Keulat yläasentoon, suojat
päälle ja alamäkeen. Alku oli
kivikkoisempaa ja talven jäljiltä
muutama puu oli kaatunut
reitille. En tiedä kuinka monta
switchbackia tässä alamäes-
sä oli, mutta niitä oli aivan
uskomaton määrä. Alaspäin
mennessä polku myös muut-
taa muotoaan koko ajan.
kov
her
use
tyäm
sa y
tau
tän
Keu
pää
kivi
mu
reit
swi
sä o
usk
meme
ttaa a
ainen ohitti meidät välillä
akseen taas kohta vastaan
sala
tulla
-
-
.
i
,
a
-
o
0
ä
a
-
a
o
t
p j
tästä reitistä, mutta odotukset
melklkoooo
etä noooininin 1 11404040400 0
ärsytttttävävvä ää ää sasasasak-k-ky
ool-
täällää
aksi siität
en terävi-
-
ää
ää
-
cycloid 17
Keskivaiheilla oli erittäin teräviä kiviä, mutta hieman alempa-
na reitti muuttui taas enemmän kangasmaastoksi. Sitten taas
kivikkoa, ja lopuksi erittäin jyrkkää, leveämpää hiekkapol-
kua. Alamäkeen osui useampi kohta jossa oli pakko pysähtyä
kuvaamaan, jonka lisäksi jouduimme pariin otteeseen ylittä-
mään lumivyöryn noin 800 metrin korkeudella. Lähes alhaalla
Navenessa tuli näyttämisen halu, kun paikalle sattui ryhmä
saksalaisia. Ei muuta kuin liian jyrkästä ja ahtaasta paikasta alas
sillä seurauksella että takapyörä näytti kohti taivasta ja olkapää
teki tuttavuutta puun kanssa. Ei vaurioita, vaan hyvät naurut ja
nopeasti kohti Malcesinea ja hyvin ansaittua lounasta. Tänne
on pakko päästä uudestaan!
3. PÄIVÄ; RIVA – PONALE – LAGO DI LEDRO - MALGA DROMAE – PASSO DROMAE – CAMPI – RIVA
Oli tullut aika ajella hieman korkeammalle. Jo tutuksi tulleelta
Ponalelta puolessa välissä kohti Lago di Ledroa, joka on komea
järvi noin 600 metrin korkeudessa. Tänne noustiin enimmäk-
seen hiekkatietä erittäin kuumissa olosuhteissa. Täältä eteenpäin
lähdimme nousemaan kohti Passo Dromaeta, joka on vajaassa
1800 metrissä. Tämä nousu olikin sitten osittain jopa liian jyrkkä
pyöräilyyn. Osa matkasta meni tunkkaukseksi, joka tuntui seu-
raavana päivänä pohkeissa. Kaiken lisäksi viimeiset sadat met-
rit jouduttiin taapertamaan lumessa. Ei ihme, että emme juuri
muita pyöräilijöitä matkalla nähneet? Ylhäällä olimme monen
tunnin äheltämisen jälkeen aivan puhki, ja sitten piti ajella vuo-
ren rinteeseen tehdyllä polulla, jossa toisella puolella oli monen
sadan metrin vapaa pudotus. Harvoin on tullut oltua niin jäyk-
känä pyörän päällä...
Alaspäin valittiin suunnaksi Campi pelkän kartan tutkiskelun
pohjalta. Suunnattomien lumimäärien johdosta reitille oli kaa-
tunut valtavasti puita, mikä rupesi jossain vaiheessa nyppimään.
Paikalliset ilmeisesti siivoavat reitit joka vuosi, mutta nyt he oli-
vat ehtineet vain 1000 metrin korkeuteen saakka. Siitä eteen-
päin päästelimme sitten täysillä Campiin, josta kunnon asvaltti-
serpentiinilasku Rivaan. Pitää kyllä todeta, että tämä päivä meni
hieman mönkään huonon reittisuunnittelun takia. Campista olisi
pitänyt loppumatka tulla Rivaan ”Adrenalin DH” -reittiä, mutta
sekin jäi sitten ajamatta, ehkä väsymyksen takia...
4. PÄIVÄ; TORBOLE - NAGO - MALGA FIAVEI – MONTE VELO – ARCO – RIVA
Koska meillä oli perheellisinä vain
neljä ajopäivää, mietimme kuu-
meisesti minkä reitin valitsisimme
viimeisen päivän kunniaksi. Pään
raapimisen seurauksena valitsimme
suunnaksi järven koillisnurkassa sijait-
sevan Monte Velon vuoren. Tänne-
päin suuntautui myös päivää aiem-
min Bike Festivalin maraton-kisa.
Ylämäki alkoi heti Torbolesta kohti
Nagoa. Kohta Nagon jälkeen nous-
tiin erittäin kauan hiekkatietä Malga
Fiaveihin. Paahtavassa helteessä ja rutikuivassa maastossa nou-
su tuntui todella pitkältä. Täällä oli jonkun
verran muitakin polkijoita, joiden lisäksi lä-
hes 1000 metrissä vastaan tuli ratsastajia.
Malga Fiaveistä Monte Veloon olikin sitten
lähes tasaista hiekka- ja asvalttitietä. Monte
Velosta päätimme jatkaa vielä pohjoiseen,
koska lounaspaikat olivat joko vielä aikaisen
ajankohdan takia kiinni, tai sitten ne olivat pysyvästi kiinni. Vie-
lä pari sataa metriä nousua, ja sitten sopivan, alaspäin vievän
reitin valinta. Vaellusreitti 668 valittiin sokkona, koska se kartan
mukaan laskisi lähes Arcoon saakka. Valinta osuikin nappiin; hie-
no kivikkoinen polku, jossa oli lähes koko matkan korkeat vallit
molemmin puolin. Laskimme polkua alas kunnes päädyttiin taas
hiekkatielle. Vain muutaman sadan metrin hiekkatieajon jälkeen
koko päivän ihmettelemämme naksunnan kohde paljastui; ka-
verini satulatolppa päätti katketa. Päivittelimme onneamme sii-
jj
seseseeenenenen hhhhieieeeekkkkatatiei tää eerittäin kuumissa olosuhteissa TTTTTTTäääääääääääääältltlltltltltl äääääää eteetetete eenpäin
nne
mme
vviim
rraa
ssuu
ssev
ppä
mmi
Y
NNa
ttiin
Fiaveihin Paahtttttttavavaaavaa asasasaasassasasasaasa hhhhhhhheleleelelele teteteteteeee
KKo kska aaaaa mememememememeeilillilllälälälälälälä o o o o o olililiililil p p p p pppererererererhehehehehheheelelelelelee lililili iisiisiinänänänänänänän v v vvv vvaaiaiaiaia nnnn nn nKK
cycloid 18
"Ei muuta kuin liian jyrkästä ja ahtaasta
paikasta alas..."
tä, että tolppa päätti katketa vasta polkuosuuden jälkeen. Sitten vain virittelyä nippusiteillä, ja
kotikonsteilla penkki auttavasti istuttavaan kuntoon. Kaveri kirosi hiilikuidun aika näyttävästi
episoodin jälkeen. Loppulasku asvalttia kohti Rivaa ja loman ajot oli ajettu. Jalat olivat sopivan
jäykät, joten neljä peräkkäistä ajopäivää tuntui aika maksimilta, jos mennään lihasvoimalla ylä-
mäet. Yksi välipäivä ja sitten olisi voinut ajella taas, mutta nyt koitti pyörien pakkaaminen ja
kotimatka.
ttää, e
kkooti
eeppis
jäääyk
mmmäe
kkooti
että tolppa päätti katketa vasta polkuosuuden jälkeen Sitten vain viririttetelyää ninippp ussititeieilll ä jaattää e
cycloid 19
cycloid 20
KoeajossaKoeajossa
Giant Anthem X1X1
Teksti | Jari Itävuori Kuvat | Marika Itävuori
cycloid 21
Koeajossa
X1
Aina on tilaa vielä yhdellle?
GIANT LIENEE MAAILMAN SUU-RIN POLKUPYÖRIEN VALMISTAJA, JA VALIKOIMA ONKIN TODELLA MITTAVA. AKTIIVIKÄYTTÖÖN TAR-KOITETTUJA TÄYSJOUSITETTUJA MAASTOPYÖRIÄ LÖYTYY MELKOI-NEN LAUMA; ANTHEM, TRANCE, REIGN JA GLORY, SEKÄ EDELLIS-TEN X-SISARUSMALLIT. TÄLLÄ KERTAA TESTISSÄ SIIS ANTHEMIN X-VERSIO.
X-versio tarkoittaa Giantin mallistossa
pidempijoustoista versiota kustakin mal-
lista. Alkuperäinen Anthem oli puhdas
kisakone, 90 mm joustoa, jyrkät kulmat
ja alhainen paino. Anthem X:ssä jouston
määrää on kasvatettu 100 milliin ja kul-
mia loivennettu. Lisääntyneestä joustosta
huolimatta X on kevyempi kuin alkupe-
räinen Anthem, ja Giant kertookin Ant-
hem X:n olevan kevein heidän koskaan
valmistamansa (alumiini)täysjoustorunko.
Onnistunut yhtälö siis, lisää joustoa ja vä-
hemmän painoa.
Etukolmio on muotoiltu hydroformauk-
sella lähes joka paikasta, perinteistä pyö-
reää putkea ei satulatolppa poislukien
löydy. Viimeistely on tyylikäs ja yksityis-
kohdat harkittuja, esimerkiksi vaijereiden
vedot on toteutettu siististi niin, etteivät
takapään joustaessa taipuile suuntaan
tai toiseenkin. Maestro-takajousituksen
uusimmissa versioissa alemman linkun
etukiinnike toimii myös iskarin alapään
kiinnityksenä, huomattavasti siistimpi (ja
kevyempi) ratkaisu kuin ensimmäisten
versioiden ”puhkotut” viistoputkeet. Ant-
hem X1-mallin komponenttivalinnoissa ei
juuri ole valittamista, putkiosat RF Evolve
XC –sarjaa, Mavic X717 –kehät DT Swiss
370 –navoilla, ja voimansiirto ja vauhdin
hidastus hoidetaan täydellä XT-sarjalla.
Pienenä bonuksena vielä XTR-takavaih-
taja, jota ei tämän hintaluokan pyörässä
voi enää pitää markkinointikikkana. Edes-
sä joustot hoitelee Rock Shox SID Team,
cycloid 22
joka ilman sisäänajoa tuntuu
hieman nihkeältä; ilmanpai-
neet kannattaa varsinaisessa
(positiviisessa) ilmakammiossa
pitää suositusten alarajalla, ja
negatiiviset paineet ylärajalla,
näin joustoon löytyy herk-
kyyttä ja koko joustomatka
saadaan käyttöön. Motion
Control –vaimennuksen sää-
döt ovat herkät ja esimerkiksi
paluuvaimennuksen saaminen
kohdalleen vaatii tarkat sor-
met. Toisaalta säätöjen muu-
tokset vaikuttavat tehokkaasti
eikä namiskoita tarvitse pyöri-
tellä kierros kaupalla laidasta
toiseen. Kevyeksi kisakeulak-
si SID on yllättävän jäykkä,
vuosien kehitystyö on tuonut tulosta ja
järeämmistä Totem ja Lyric –keuloista tu-
tut Power Bulge –holkit alajaloissa ovat
löytäneet tiensä myös kevyempiin keu-
loihin.
Rungon mitoitus on melko pitkä, mikä
kielii pyörän ensisijaisena kohdeyleisönä
olevan enemmän ja vähemmän aktiiviset
kisakuskit, ja mainittuun käyttöön pyö-
rä soveltuneekin erinomaisesti. Alhaisen
painon ja liukkaasti rullaavien renkaiden
yhdistelmän ansiosta kiihtyvyys mairit-
telee kuitenkin heikompikuntoistakin
testikuskia. Voimansiirron toiminnassa ei
ole valittamista, kaikki toimiii napakasti.
Jos jotain haluaisi vaihtaa olisivat XTR-
liipasimet erinomainen päivitys, XT:t toki
toimivat terävästi mutta silti tuntuma kal-
penee vastaavien XTR-osien rinnalla. XT-
jarruissa on hieman erikoinen, pehmeä
tuntuma kahvassa mutta tehoissa ei ole
valittamista. Ilmauksesta ei ole kysymys,
fiilis on ollut samanlainen kaikissa kokeil-
luissa yksilöissä.
Pyörä houkuttelee pitämään yllä hieman
reippaampaa vauhtia, rauhallinen ”krui-
sailu” ei saa pyörän parhaita ominaisuuk-
sia esille. Omilla kotipoluilla on selvinnyt
hyvin ilman isoa ratastakin, mutta tällä
pyörällä isorievä oli ahkerasti käytössä.
Maestro-jousitus toimii moitteetta, ja
joustoa tuntuu löytyvän kuluneen fraasin
mukaisesti enemmän kuin sitä onkaan.
Yllättäen takajousitus tuntuu, ei vaan siis
näyttää, keinuvan hieman ProPedal-ase-
tuksen ollessa pois käytöstä, Ja nimen-
omaan siis näyttää, ajaessa moista asiaa
ei huomaa. Varmasti myös sen takia, että
huomio kiinnittyy oleellisempiin asioihin.
Matka taittuu rivakasti ja hymy pysyy
huulilla (myös ylämäissä). Kevyen massan
ja toimivan jousituksen ansiosta ajolin-
jat vaihtuvat lähes ajatuksenvoimalla, ei
kuitenkaan sellaisella pelottavalla tavalla
kuin joillakin StupidLightTM-pyörillä aja-
essa. Anthem X on viihdyttävä lenkkika-
veri josta löytyy aineksia muuhunkin kuin
numerolapun kanssa revittelemiseen.
u
-
a
a
a
,
-
a
n
-
i
n
-
-
i
-
a
-
,
t tulosta ja
Maestro-takajousitus toimii kiitettävästi ja pyörä tarjoaa kaikinpuolin siistiä viimeistelyä. Eikä osavalin-noissakaan ole valittamista; täysi XT-sarja tarjoaa tarkkaa toimintaa ja luotettavuutta.
sisisisisisisisisisiisisisisisisisisis a a a aa a a a aaaa aaa aaaaaaaaa esesesesesesesesesesesesesesesesesesesesessesse ilililililililililililililililililii leleleleleleleleleleleleleleleeleleleeeee. . . . .. . .. .... ... OmOmOmOmOmOmOmOmOmOmOmOmOmOmOmOmOmOmOmOmOmmmilililililililililililililililillililililllii lalalalalalalalalalalalalalalalalalalalalalal k kkk k k k k k k kkk k kk kk kkkkkkototototototototototototototototototototototototipipipipipipipipipipipipipipipipipipipipippipipppololololololololololololololololololololololooo uiuiuiuiuiuiuiuiuiuiuiuiuiuiuiuiuuiuuiuiuuu llllllllllllllllllllllllllllllllllllllla aaa a aa a a a aaa a aa aaa aa a onononononononononononononononononononoon s s ss s s s s ss ss sssss s eleleleleleleeeeleleeleleleeeeleleeeeeeeeeeeeeeeeellvivivivivivvivivivivivivivivivivivivivivvviv nnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnytytytytytytytytytytytytytytytytytytytyytytytytyttt
GIANT ANTHEM X1Maahantuoja: Finmebli
Runkokoot: XS, S, M, L, XL
Rungon materiaali:
"Aluxx SL" -alumiini
Takaiskari: Fox Float RP2
Keula: RS SID Team
Kiekot: DT Swiss 370, Mavic X717
Kammet: Shimano XT
Vaihtajat: Shimano XT, Shimano XTR
Vaihtimet: Shimano XT
Jarrut: Shimano XT, 160 mm levyt
Stemmi: RF Evolve XC
Tanko: RF Evolve XC
Satulatolppa: RF Evolve XC
Satula: WTB Silverado Race
Vaakaputken pituus: 604 mm
Ohjauskulma: 71°
Satulakulma: 73°
Hinta: 2890 eur
U n e l m a d u u n i ?JOILLEKIN VOI HARRASTUS MUUTTUA TYÖKSI HUOMAAMATTA, TOISET TAAS TAVOITTELE-VAT KYSEISTÄ MUUTOSTA TARKOITUKSELLA. HELPPOA SE EI OLE, JA MOTIVAATION ONKIN SYYTÄ OLLA KOHDALLAAN, JOS TILANTEEN AIKOO KÄÄNTÄÄ VOITOKSI ITSELLEEN.
20-vuotias, helsinkiläinen Markku Alus
ei välttämättä ole kaikkien tuntema nimi
maastopyöräilyn parissa, mutta muuta-
ma vuosi taaksepäin maastossa kilpaa
ajaneet (eritoten Markkua iäkkäämmät
kuskit) luultavasti muistavat kyllä kave-
rin. Tuolloin nuorukainen revitti poluilla
sellaisella vauhdilla että vanhemmilla
kilpakumppaneilla riitti ihmettelemistä.
Sittemmin miehen tie on vienyt maantie-
pyöräilyn pariin. Eikä suinkaan sattumal-
ta, vaan tavoitteet ovat selvät. -“Am-
mattilaissopimusta tässä metsästetään.
Nyt on meneillään toinen kausi U23-sar-
jassa, eli oikeastaan aikaa on jäljellä vielä
kaksi vuotta. Tai oikeastaan siis kaksi
kautta.” Kuluva kausi on Markulle ollut
silkkaa tervanjuontia; jossain vaiheessa
kevättä ei pyörä enää kulkenut, ja hyvin
pian kävi ilmi, että homma oli käänty-
nyt ylikunnon puolelle. -“Ei oikeastaan
mitään havaintoa jostain yksittäisestä
syystä, vaikkapa reilusti kasvaneista
treenimääristä tai runsaasta kisailusta.
Homma vain kääntyi laskusuuntaan, ja
siinä vaiheessa hälytyskellot soivat. Tällä
kertaa tietysti hieman liian myöhään.”
Myös muuta vaivaa ilmeni, nimittäin
lievää rytmihäiriötä. -“Kuulostaa pahem-
malta kuin se onkaan, mutta ongelmaksi
muodostui lisenssin saamiseksi tarvittava
lääkärintarkastus. Kyseessä ei ole mikään
läpihuutojuttu “rasti ruutuun” –tyylillä,
vaan kuskit syynätään tarkasti läpi. Lää-
käreillä on tietyt vastuut ajajien tervey-
destä, joten hekään eivät oikeusjuttujen
pelossa myönnä lisenssiä epäselvissä
tapauksissa.”
Niinpä kesäkuun Suomessa viettäneellä
Markulla onkin ollut aikaa lomailla sanan
varsinaisessa merkityksessä. –“Eipä
tässä tosiaan ole juuri ajettu. Enemmän
tosiaan lomailua ja “tavallisia” nuori-
son harrastuksia, joista muutoin joutuu
useimmiten kieltäytymään; valvomista
myöhään, ulkona hengailua ja muuta
vastaavaa. Tietysti mukavaa vaihtelua,
mutta kyllähän se ajaminenkin mais-
tuisi!” Suomessa TWD Länkenia edus-
tava Markku asuu nykyisin Ranskassa,
Roannessa ja ajaa siis paikallisessa CR4C
Roannen tiimissä. Kotikulmilla ovat
mahdollisuudet iltaelämän tai vaikkapa
tuttujen luona vierailuun varsin rajalliset.
Ei sinänsä että ns. normaalin kisa- ja
harjoituskauden aikana sellaiseen olisi
tarvetta tai aikaakaan. –“Melkoisen
kuollut pikkukaupunki. Lisäksi moni
tiimin kuskeista asuu muualla kuin Ro-
annessa, joten eipä niitä tuttuja hirveästi
ole kotikulmilta kertynyt. Entinen kämp-
pikseni Pavelkin harjoittelee nykyään
kitaransoittoa, joten illat taitavat tärväy-
tyä siinä.” Markulla on nykyisin oma
asunto, joten kämppiksen kitaransoitosta
ei ole päässyt “nauttimaan”. –“Entisessä
asunnossa oli rankasti hometta, ja sain
siitä hengitystieongelmia. Home tuntuu
olevan Ranskassa tuntematon käsite. Tai
ei oikeastaan tuntematon, uutta kämp-
pää etsiessä huomasi, että varmasti 50%
asunnoista oli joitain ongelmia. Asia on
siis tuttu, mutta ketään se ei tunnu kiin-
nostavan, varsinkaan vuokranantajia.”
Vaikka Markku onkin vielä varsin nuori
pyöräilijänä, ovat parhaillaan käsillä ole-
vat vuodet erityisen tärkeitä. –“Jos sopi-
musta ei irtoa seuraavan kauden aikana,
vaikeutuu sen saaminen entisestään.
Mitä enemmän ikää tulee, tarvitaan
aina vain kovempia näyttöjä. Itseluotta-
mus on kuitenkin kohdallaan, ja tämän
alkukauden vaikeuksia lukuunottamatta
asiat ovat menneet hyvin. Esimerkiksi lu-
kiossa aloittamani ranskan luennot ovat
cycloid 23
olleet suureksi avuksi, täällä ei luulta-
vasti kukaan odottanut minun puhuvan
tai ymmärtävän ranskaa. Ja asioissa on
aina muutenkin monta eri puolta, sen
lisäksi, että pyörä kulkee, pitää homman
toimia myös “siviilin” puolella. Kuulem-
ma monenlaista kokeilijaa on paikan
päällä käynyt, enemmän tai vähemmän
sekopäisiä!”
Kisoja järjestetään Ranskassa paljon,
joten maan ympäri reissaamista ei tule
paljoakaan. Ranskan Cup on sitten oma
asiansa, niihin kisoihin ajetaan pitkienkin
matkojen päähän. Ja vaikka kisoja järjes-
tetäänkin paljon, ei startteja välttämättä
tule kovinkaan paljoa. -"Tiimissämme
on 19 kuskia, ja yleensä, kisasta riippu-
en, mukana on keskimäärin 5-7 kuskia.
Tietysti startteja voisi olla enemmänkin,
mutta toisaalta, jos tuntuu ettei ole
iskussa ei ole pakko lähteä viivalle vaan
tuuraajia löytyy." Kisoissa on Markun
mukaan melko vapaat kädet, eli kovin
tiukkaa strategiaa on harvemmin sovit-
tuna, etappikisat pois lukien.
-"Toki ennen kisaa käydään
läpi yleisiä, kisan kulkuun mah-
dollisesti vaikuttavia asioita.
Itse kisassa yhteinäisen taktii-
kan noudattaminen on yleensä
hieman niin ja näin; johtuu
tietysti osittain vielä kokemat-
tomuudesta ja varmasti myös
kommunikaatio-ongelmista.
Vaikka kaikki tavoittelevatkin
sopimuksia, ei "selkään puukot-
tamista" silti ole ilmennyt."
Ja kun sopimuksista puhutaan,
nousee esiin raha. Aloittele-
va, amatöörinä ajava kuski ei
pääse viettämään huoletonta
ammattilaisen elämää. -"Aikai-
sempi kimppakämppä oli seuran
omistuksessa, joten vuokra oli
mitätön. Nyt omassa asun-
nossa asuvana ei palkka riitä
vuokraan, ruokaan ja muuhun
elämiseen, vaan omaa mas-
sia on laitettava jatkoksi. Jos
kisoissa syntyy tulosta nousee
palkkakin, ja tietysti myös pal-
kintorahoja on jaossa. Kisoista
(ja tietysti sijoituksesta) riippuen
saattaa tarjolla oleva kohtuulli-
nenkin potti, tosin useimmiten
vain muutamia kymppejä."
Tulevaisuuden suh-
teen Markulla on suunnitteilla
tietysti muutakin kuin pyöräi-
lyä. -"Olisi tyhmää jättää kaikki
yhden kortin varaan. Ykkösta-
voite on tietysti se ammattilais-
sopimus, mutta tämän kauden
osalta mahdollisuudet on
menetetty. Nyt loppukaudes-
ta pitäisi antaa lähinnä näyttöjä tämän
amatööritiimipaikan säilyttämiseksi."
Ja entäpä jos yrityksestä huolimatta tulee
tyhjä arpa, eikä ura lähde toivottuun
suuntaan? -"Olin jo ilmoittautunut Hel-
singin Yliopiston pääsykokeisiin (geolo-
giaa lukemaan). Lennot eivät kuitenkaan
oikein natsanneet, ja pääsykokeet jäivät
väliin! Mutta ehtiihän tuota myöhem-
minkin kokeilemaan."
Viimeajat maantiepyörien parissa
viihtynyt Markku ei ole suinkaan unoh-
tanut "juuriaan", vaan maasturillakin
on tullut silloin tällöin ajeltua. -"Tosin
nykyinen pyörä on niin jäätävä, että se
hieman rajoittaa innostusta; liian isolla
rungolla oleva vanha Marin, joka alkaa
murtua takahaarukasta. On sillä kui-
tenkin tullut käytyä Roannen vuorilla,
hauskaa vaihtelua tavanomaiseen ajoon.
Edellinen, "hieman parempi" maasturi
koki kovia Suomen talvessa; liukkaalla
kelillä kunnon ryskeellä puuhun, ja runko
neljään kappaleeseen. Ihme kyllä, itselle
ei käynyt mitään!"
"Palkka ei riitä
vuokraan, ruokaan
ja muuhun elämi-
seen, vaan omaa
massia on laitettava
jatkoksi."
cycloid 24
tatatata p ppppiititäisi aaaantntntntnttaaaaaaaaaaaa l l l l läähähähähähähininininnininnänänänänänä n nn äyäyä ttttöjöjöjjää ä ä tätätätätätämämämän n
cyclol idid 24
cycloid 25
SAPPEERETRO-DH
SAPPEE BIKEPARKIN AVAJAISTEN YHTEYDESSÄ AJETULLA RETRO-DH-KISALLA KOITETTIIN HOUKUTELLA AUTOTALLIEN NURKKAAN PÖLYTTYNEITÄ AJOPELEJÄ (JA KUSKEJA?) TAKAISIN PÄIVÄNVALOON.
Varsinkin alamäkiajossa on harrastaja-
kunta uusiutunut ja nuorentunut huo-
mattavalla tavalla vuosien takaisesta
tianteesta. Tuoreempien harrastajien
keskuudessa täysjäykät, nousukahvoilla
ja kapealla ohjaustangolla varustetut
"alamäkipyörät" herättävätkin hie-
man kummastusta. Nousukahvojen ja
vaikkapa pullotelineiden käytölle on
kuitenkin looginen selitys, aikaisemmin
samalla pyörällä ajettiin (ja kisattiin) niin
alamäessä kuin xc-poluillakin. Nykyään
innokkaasti mainostetut "do-it-all"
-pyörät ovat siis olleet olemassa jo viime
vuosituhannella!
Tapahtuman puuhamiehinä häärivät
Duell Biken Mika Saario ja pitkään erito-
ten alamäkipyöräilyn parissa touhunnut
Jani Vesikko. Myös Sappeen ulkoilualue
oli tietysti mukana taustatukena. -"Aja-
tuksena oli tosiaan saada vanha kalusto
esiin varastoista. Laji on myös muuttunut
todella nopeaan tahtiin, ja tuoreemmilla
harrastajilla onkin nyt mahdollisuus tu-
tustua lajin historiaan aivan "kädestä pi-
täen", kertoo Jani. -"Idea tapahtumasta
on ollut esillä useampaankin otteeseen,
mutta nyt siis tartuttiin vihdoin toimeen.
Alunperin Retro-DH oli tarkoitettu (myö-
hempään ajankohtaan siirretyn) mara-
ton-kisan lisätapahtumaksi. Ja vaikka
maraton peruuntuikin avajaisviikonlopun
osalta, haluttiin tämä osuus kuitenkin
säilyttää mukana." Varsin pienellä mai-
nostuksella oli paikalle saatu, jos ei kovin
monilukuinen, niin sitäkin näyttävämpi
osallistujakaarti! -"Jatkossa tiedottami-
seen panostetaan enemmän. Tämä oli
vasta pientä herättelyä, ja tapahtumasta
onkin tarkoitus tehdä jokavuotinen."
Luultavaa onkin, että jatkossa lähtö-
viivalla on enemmänkin väkeä, joiden
ajoasuista löytyy muitakin värejä kuin
mustaa ja valkoista...
© P
ia H
öck
ert
G E S U N D A
B I K E P A R Kcycloid
26
Teksti | Olli Laine Kuvat | Robert Lundin
cycloid 27
Årehan on monelle tuttu mesta sekä tal-
vi- että kesäaktiviteettien parista. Mutta
Ruotsin tämän hetken nopeimmin suosio-
taan kasvattava paikka hissiavusteisesta
pyöräilystä kiinnostuneille taitaa olla
Moran kupeessa sijaitseva Gesunda. Pa-
rin vuoden ajan olen kuunnellut sivusta
kehuja paikasta, ja juhannusviikonloppu
2009 natsasi sitten aikataulujen puoles-
ta, joten eikun pyörät autoon ja kohti
Moraa!
Juhannus tarjosi melko vaihtelevaa
keliä; alustavalla viikolla oli satanut aika
lailla, ja sääennusteiden mukaan viikon-
lopun aikanakin tulisi vettä, joskin aika
maltillisesti. Perille päästiin torstai-iltana
ja uudenkarhea paritalo imaisi sisäänsä
kahdeksan kuskia per huoneisto. Hinto-
ja voi tsiigailla gesundavuoren kotisivuil-
ta. Hissilippuvaihtoehdoista tuli valittua
kolmen päivän kortti, 590 kruunua + 50
kruunua keykardista, jota voi sitten käyt-
tää uudestaan.
Mutta asiaan! Se, mikä Gesundassa on
etukäteen kiinnostanut nähdä, on aika
paljon mainetta niittäneet rakennetut
baanat, joista esimerkiksi "Magic Carpet
Ridea" verrataan kylmän rauhallisesti
Whistlerin A-linjaan, mutta vain pienem-
mässä mittakaavassa. Ratojen kuvauksia
löytyy mainitulta kotisivulta, ja kuvausten
mukaan radat on suunnitellut kansain-
välinen tiimi. Reittejä on toistakymmen-
tä ja luonteeltaan hyvin erilaisia. Baanat
olivat sateiden jäljiltä sen verran märkiä
ja pehmeitä, että kunnon tuntumaa ei
niihin oikein saanut. Kaiken lisäksi ekan
päivän jälkeen Macig Carpet suljettiin.
Runsas vesimäärä oli tehnyt tehtävänsä
hiekkapohjaisella radalla; kallistetut kurvit
ja hyppyrit alkoivat uhkaavasti menettää
muotojaan. Rakennettujen baanojen li-
säksi reittejä on myös vedetty myös ta-
vallisille poluille, mutta ekana päivänä
nekin olivat veden vallassa ja sadehou-
sut olikin hyvä valinta, polut muistuttivat
enemmänkin puroja. En päässyt ajamaan
reittejä täysin kuivissa olosuhteissa, mut-
ta mitä ilmeisemmin metsäreitit ovat erit-
täin hauskoja, optimiolosuhteissa ajaessa.
Reitit on nimetty lystikkäästi, vai mitä
sanotte nimistä Älgspyan, Stökspåret tai
Skogsmys. Nämä olivat sinisellä tai punai-
sella merkittyjä reittejä, värimerkinnäthän
ovat tuttuja skimbarinteiden luokittelus-
ta. Tosin siniselläkin merkityt, kohtuulli-
sen jyrkät ja tekniset reitit aivan puiden
keskellä, olivat paikoin (kulumisen takia)
melko haastavia ainakin märkänä.
JÄÄHYVÄISET JARRUPALOILLE...
Toisena päivänä eli lauantaina olivat reitit
vielä kosteamman tuntuisia, ja parin las-
kun jälkeen tuntui luova tauko houkutte-
levimmalta ratkaisulta. Sade oli suurim-
maksi osaksi tauonnut, ja koska maaperä
on pääasiassa hiekka- ja sorapohjainen oli
oletettavaa, että se voisi kuivua parem-
min ajettavaan kuntoon. Ekan päivän ve-
densekainen hiekka oli kuluttanut monel-
ta jarrupalat alta aikayksikön, ja omanikin
olivat ekan päivän jälkeen selvät. Koska
mukana oli vain yksi setti paloja eteen
ja taakse, eikä paikanpäällä ollut myytä-
vänä uusia, piti hiukan taktikoida, jotta
ei tarvitsisi olla ilman jarruja jos ja kun
reitit hiukan kuivuisivat. Uhkapeli kan-
natti, ja lauantaina iltapäivällä ajo tuntui
taas hauskalta. Kosteaa toki oli vieläkin,
mutta nyt tuntui että oli enemmän kuski
kuin matkustaja. Sateet olivat toistaisek-
si ohi, ja sunnuntaina ajettaisiin melkein
koko päivä ennen kotiinpaluuta. Pari las-
kua sinisiä Skogmysiä ja Stöksspåretia ja
reittien huomattavan kuivumisen ansios-
ta ennakkohehkutus alkoi saada hiukan
katetta. Harmi vain, että Magic Carpet,
Xcelerator ja Vipertrail olivat edelleen
kiinni, joten nämä valttikortit jäivät oike-
astaan kunnolla testaamatta, pitäisi olla
aika hyvä flow kun ne ovat kunnossa.
Hississä (joka kuulemani mukaan on
Ruotsin ensimmäinen tuolihissi, btw) istu-
esssani olin joka kerran mittaillut sen alla
kulkevaa reittiä, jonka nimi on nerokkaas-
ti “Under liften”. Polku on jyrkempi, kuin
miltä se yläilmoista näyttää, mutta kun se
sitten korkattiin, niin riemulla ei vähään
aikaan ollut rajaa. Tiukkoja kurveja, pie-
niä pudotuksia ja koko ajan piti keskittyä.
Kapealta kinttupolulta lipeää helposti si-
vuun ja vauhti tyssää. Suht kuivana yksi
omista suosikeista.
JA SITTEN KISARADALLE
Kun hissin alla oltiin ajettu riittävän mon-
ta kertaa, päätettiin kokeilla kisareittiä, eli
“Tävlingsspåria”. Spoori on aivan ajet-
tava ilman täysiveristä DH-ohjustakin,
ja aika nopeasti huomasi, että se ei ole
niin rikkijarrutettu kuin kesymmät reitit.
Näissä olosuhteissa tykkäsin oikeastaan
eniten juuri tästä, se oli ainakin sunnun-
taina melkein kuiva ja vauhtia saa aivan
kotitarpeiksi.
Gesundan spoorit paransivat kuntoaan
viikonlopun aikana kuin sika juoksuaan.
Selväksi tuli että kuivana mesta pääsee
oikeuksiinsa, mikä nyt ei ole aivan yllät-
tävää. Koska kaikki reitit eivät olleet ajet-
tavissa, joudun uskomaan kuulopuheita
niiden erinomaisuudesta. Kun kaikki reitit
ovat auki ja kuivia, eivät tämän tyyppi-
sestä ajamisesta kiinnostuneet tule petty-
mään.
GLADA MIDSOMMAR!
Niin joo, sehän oli juhannusviikonloppu;
jussia vietettiin aika rauhallisesti, kaikeksi
onneksi paikalla ei ollut juhannussalkoa,
joten vältyttiin sen ympärillä tanssimiselta.
Kun jo aikuiseen ikään ehtineet AM-kuskit
heitettiin ulos tuvista ennen puoltayötä,
kertoo se paljon juhlien riehakkuudesta.
No, ajamaanhan sinne mentiin!
Gesundabergetin kotisivulta selviävät
hinnat, aikaoloajat ja muu tarvittava.
Meidän porukkamme tuli Göteborgista,
matkaa kertyi noin 500 kilometriä, ja ai-
kaa vierähti kuutisen tuntia. Tukholmasta
matkaa kertyy noin 300 kilometriä. Lähin
"iso" kylä Gesundan lähistöllä on Mora,
ja sinne on matkaa noin 20 km.
www.gesunda.com
"Magic Carpet Ridea verrataan
kylmän rauhallisesti
Whistlerin A-linjaan"
cycloid 28
NUMERO 3 ILMESTYY ELOKUUN LOPUSSA.
WWW.CYCLOID.FI
N NUMUMERERO O 3 3 ILILMEMESTSTYYYY E ELOLOKUKUUNUN L LOPOPUSUSSASA. .
W WWWWW.C.CYCYCLOLOIID.D.FIFI
CYCLOID
cycloid 29
cycloid 30