KoulutuspolitiikastaMatti Vesa Volanen
Tampere 14.05.2013
1. Koulutusjärjestelmä on luonteeltaan konservatiivinen instituutio. Sen rakenteelliset uudistukset kestävät hyvinkin
parikymmentä vuotta.
2. Rakenteellisten uudistusten valmistelu vaatii pitkällistä, ennakoivaa poliittista keskustelua. Pitkässä saatossa
koulutusjärjelmän rakenteellinen integraatio on edennyt kattamaan yhä useampia ikäluokkia (ts. kansakoulu/oppikoulu -> peruskoulu, nyt käydään keskustelua toisen asteen koulutuksesta
ja sen perusluonteesta, korkea-asteella edessä on sama keskustelu).
3. Suomen koulutusjärjestelmä edustaa rakenteellisesti kaikilta osiltaan kansallisen, teollisen hyvinvointivaltion nousun
inspiroimaa koulutuspoliittista ajattelua. Päästrategiana on ollut pidentää koulutusta ja saada se kattamaan mahdollisimman
suuri osa ikäluokasta.
4. Opetussuunnitelma-ajattelu tulee pääosin saksalaisesta perinteestä, jossa valtion rooli korostuu: tutkinnot ja
tutkintojen sisällöt ovat kansallisia ja kansallisesti päätettäviä kysymyksiä, nyttemmin EU:n EQF:malli ohjaa työtä.
5. Aina 1970 –luvun lopulta on koulutusjärjestelmää reformoitu purkamalla sen sisään rakennettuja
vastakkainasetteluja: esim. yleissivistävä koulutus (=valmistuminen virkamieheksi) ja ammattikoulutus (=
valmistautuminen yksityiselle sektorille); ammattikorkeakoulureformi, yliopistoreformi (koulutus-
työelämä); kansalaiseksi/työtekijäksi kasvattamisen kääntyminen yrittäjäkasvatukseksi.
6. Koulutuksen pituuden jatkaminen ei ole enään perusteltua - nykyään 1+9+3+5 vuotta – mutta tiedon ja
oppimisen asema työssä on ratkaisevasti muuttunut: oppiminen on yhä suurempi osa kaikkea työtä.
7. Koulun sisäiset toimintamallit aikatauluineen, ikäluokkajakoineen, luokkahuoneineen, työnjakoineen,
oppiainejakoineen, aineopettajajakoineen edustavat tehdastoimintamallia. Se on kuitenkin kehittynyt nyt
prosessiteknologiaksi, jonka lähtökohtana on prosessiteollisuuden virtausmallit ja virtojen (-oppilas, -opettaja, -tieto, -päätös) ohjaus. Tämä ajattelutapa on nyt
tunkeutunut myös korkea-asteen koulutukseen
8. Teknologinen kehitys – media mukaan luettuna - on muuttanut tiedonmuodostuksen ja oppimisen
perusluonnetta ratkaisevalla tavalla. Siitä seuraa, että koulutuksen sisällöt eivät ole hallittavissa perinteellisellä tavalla ja uuden tekniikan alustojen kehittäjillä on valta
sisältöihin ja oppimiseen. Oppimisteknologian laajamittainen käyttö avaa myös koulutuksen
kansainvälisille teknologiayrityksille, jotka tarjoavat koulutusta suoraan oppilaitoksille ohi kansallisen
päätöksenteon.
9. Kunnallis- ja valtiontalouksien kriisiytyminen nostaa esiin suuruuden ekonomian: koulujen yksikkökoot suurenevat ja
koulunpito muuttuu yksilön kehityskeskeisyydestä oppimisympäristöjen hallinnoimiseksi.
10. On ilmeistä, että teknologian välityksellä tapahtuva kommunikaatio ja vuorovaikutus vaikuttaa myös
itseymmärryksen muodostukseen. Ihmissuhteisiin liittyvä epävarmuus ja haavoittumisen mahdollisuus halutaan rajata
pois (ei liian lähelle, ei liian kauaksi, yksin yhdessä); yksinäisyyden sieto vähenee.
JOHTOPÄÄTÖS
Koulutuspolitiikassa on löydettävä uusi peruspositio, joka määrittää uudelleen yksilökehityksen, oppimisen ja tiedonmuodostuksen paikan ja tehtävät työssä ja
kanslaisyhteiskunnassa. Monin osin pelkkä kansallinen tarkastelu ei ole enää mahdollista. Tiedon ja teollisuuden
keskinäissuhde on määritettävä uudelleen ja siten teollisuupolitiikka rakennettava uudelta pohjalta. Kansallinen
sivistyskeskustelu on rakennettava uudelle pohjalle.
Taso
SisältöYksilö Yhteisö
Mahdollisuus Konservatiivinen Mahdollisuudet yksilössä
LiberaaliYhtäläiset valinnanmahdollisuudet
TulosEdistyksellinen
Heikkojatuettava
JuuriinmeneväTulosten perustaso kaikille
Rakenteellisia uudistuksia?
Peruskoulu
Perusopisto
Aluekorkeakoulu
Työn vaihtoehtona koulutus
Top Related