VAASAN AMMATTIKORKEAKOULU
Johanna Katariina Martikkala
KESTÄVÄ KEHITYS JA SEINÄJOEN SEUDUN
TERVEYSYHTYMÄN ALUEEN PAIKALLISAGENDA
Tekniikka ja liikenne
2007
2
ALKUSANAT
Opinnäytetyöni on tehty Vaasan ammattikorkeakoulun ympäristöteknologian kou-
lutusohjelmassa. Työn taustalla on Seinäjoen seudun terveysyhtymän alueen pai-
kallisagendatyö kestävän kehityksen edistämiseksi. Opinnäytetyön tekeminen
aloitettiin tammikuussa 2007 ja saatiin päätökseen huhtikuun alussa 2007.
Työssä kerrotaan kestävän kehityksen määritelmästä, aihealueista, maailmanlaa-
juisesta ja kansallisesta taustasta sekä indikaattoreista. Lisäksi selvitetään paikal-
lisagendatyön kokonaisuutta ja miten kestävä kehitystä voidaan soveltaa kunnal-
lishallinnossa ja vesiensuojelussa. Työn käytännön osuus perustuu Seinäjoen seu-
dun terveysyhtymän paikallisagendatyöhön.
Opinnäytetyöni ohjaajana toimi lehtori Riitta Niemelä Vaasan ammattikorkeakou-
lun tekniikan ja liikenteen yksiköstä. Ympäristönsuojelupäällikkö Pirjo Korhonen
Seinäjoen seudun terveysyhtymän ympäristöosastolta on myös auttanut opinnäy-
tetyöni kanssa. Kiitän molempia avusta ja yhteistyöstä. Lisäksi kiitän perhettäni ja
ystäviäni tuesta, jonka olen heiltä saanut opinnäytetyötä tehdessä.
Vaasassa 11.4.2007
Johanna Martikkala
3
VAASAN AMMATTIKORKEAKOULU
Ympäristöteknologian koulutusohjelma
TIIVISTELMÄ
Tekijä Johanna Martikkala
Opinnäytetyön nimi Kestävä kehitys ja Seinäjoen seudun terveysyhtymän alueen paikallisagenda
Vuosi 2007
Kieli suomi
Sivumäärä 58 + 4 liitettä
Ohjaaja Riitta Niemelä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää paikallisagendatyön kokonaisuus sekä antaa tietoa kestävän kehityksen määritelmästä, aihealueista, maailmanlaajui-sesta ja kansallisesta taustasta sekä indikaattoreista.
Työssä pyritään selvittämään paikallisagendan vaiheita ja sisältöä sekä kestävän kehityksen soveltamista muun muassa kunnallishallintoon ja vesiensuojeluun. Paikallisagendan sisällön ja vaiheiden selvittämisessä on käytetty hyödyksi kirjal-lisia lähteitä ja Seinäjoen seudun terveysyhtymän alueen paikallisagendatyötä.
Työssä tuodaan esille kuntien paikallisagendoja eli kestävän kehityksen ohjelmia, joita voidaan tehdä monella tavalla. Kuitenkin kuntien kestävän kehityksen oh-jelmien laatimiseksi on annettu myös yleisiä ohjeita.
Työssä selvitetään kestävää kehitystä maailmanlaajuisesti ja kansallisesti sekä paikallisen kestävän kehityksen edistämistä. Tämä työ pyrkii antamaan riittävästi tietoa kestävästä kehityksestä paikallisagendatyön laatimiseksi.
Asiasanat kestävä kehitys, paikallisagenda
VAASA POLYTECHNIC
Ympäristöteknologian koulutusohjelma
ABSTRACT
Author Johanna Martikkala
Topic Sustainable development and local agenda of the health corporation area of Seinäjoki region
Year 2007
Language Finnish
Pages 58 + 4 Appendices
Name of supervisor Riitta Niemelä
The aim of the thesis was to find out the local agenda in its entirety and give in-formation about the definition related to sustainable development, themes, global and national backgrounds and indicators.
As the thesis was aimed at find out the phases and contents of the local agenda and how to apply sustainable development for example to local government and waterprotection, related literary sources as well as the local agendawork of the health corporation area of Seinäjoki region have been utilized.
The thesis presents an account of the fact that there are many ways to do munici-pality local agendas or programs of sustainable development. However, general instructions for writing out the programs related to sustainable development in municipalities have been given.
The result of the thesis is a document on the issues of the global and national sus-tainable development and the promotion of local sustainable development. It will provide sufficient information about sustainable development for writing the local agenda work.
Keywords sustainable development, local agenda
SISÄLLYS
ALKUSANAT ........................................................................................................ 2
TIIVISTELMÄ ....................................................................................................... 3
ABSTRACT............................................................................................................ 4
1. JOHDANTO...................................................................................................... 7
2. OPINNÄYTETYÖN TAVOITTEET JA AIHEEN RAJAUS.......................... 8
2.1. Tavoitteet ................................................................................................ 8
2.2. Työn rajaus ............................................................................................. 8
3. TUTKIMUSTYÖN KUVAUS JA TYÖSKENTELYMENETELMÄT........... 9
4. KESTÄVÄ KEHITYS .................................................................................... 10
5. KESTÄVÄN KEHITYKSEN AIHEALUEET ............................................... 12
5.1. Kestävän kehityksen ulottuvuudet........................................................ 12
5.2. Ekologinen kestävyys ........................................................................... 13
5.3. Taloudellinen kestävyys ....................................................................... 13
5.4. Sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys................................................... 14
6. MAAILMANLAAJUINEN JA KANSALLINEN KESTÄVÄN KEHITYKSEN EDISTÄMINEN ................................................................... 15
6.1. Kansainvälinen kestävä kehitys............................................................ 15
6.2. Kestävä kehitys Suomessa.................................................................... 18
6.2.1. Kestävä kehitys Suomen lainsäädännössä................................ 19
6.2.2. Suomen Kuntaliitto ja kestävä kehitys ..................................... 20
6
7. PAIKALLISEN KESTÄVÄN KEHITYKSEN EDISTÄMINEN.................. 22
7.1. Paikallinen kestävä kehitys................................................................... 22
7.2. Kestävän kehityksen ohjelma ............................................................... 25
7.3. Paikallisagendatyö Oulussa .................................................................. 27
7.4. Kestävä kehitys kunnallishallinnossa ................................................... 29
7.5. Kestävä vesiensuojelu........................................................................... 30
7.5.1. Vesistöjä kuormittavat tekijät................................................... 30
7.5.2. Pohjavesiä kuormittavat tekijät ................................................ 31
8. KESTÄVÄN KEHITYKSEN INDIKAATTORIT......................................... 33
9. SEINÄJOEN SEUDUN TERVEYSYHTYMÄN YMPÄRISTÖOSASTO ... 35
10. SEINÄJOEN SEUDUN TERVEYSYHTYMÄN ALUEEN PAIKALLISAGENDATYÖ ........................................................................... 36
10.1. Kestävän kehityksen edistäminen Seinäjoen seudulla........................ 36
10.2. Kestävän kehityksen työryhmä.......................................................... 37
10.3. Paikallisagendatyön vaiheet................................................................ 38
11. SEINÄJOEN SEUDUN TERVEYSYHTYMÄN KESTÄVÄN KEHITYKSEN OHJELMALUONNOS......................................................... 43
11.1. Kestävän kehityksen ohjelmaluonnoksen sisältö................................ 43
11.2. Seinäjoen seudun terveysyhtymän alueen vesistöt ............................. 44
11.2.1. Kyrönjoki ............................................................................... 46
11.2.2. Seinäjoki, Pajuluoma ja Nurmonjoki ..................................... 47
11.2.3. Pohjavedet .............................................................................. 50
12. POHDINTA .................................................................................................... 51
13. JOHTOPÄÄTÖKSET..................................................................................... 53
LÄHDELUETTELO............................................................................................. 55
LIITELUETTELO ................................................................................................ 58
1. JOHDANTO
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää paikallisagendatyön kokonaisuut-
ta. Tavoitteena on lisätä tietoa kuntalaisille, viranomaisille sekä päättäjille kestä-
vän kehityksen taustasta, määritelmästä, aihealueista, paikallisesta kestävän kehi-
tyksen edistämisestä sekä indikaattoreista, joilla kestävän kehityksen edistymistä
mitataan. Työssä annetaan tietoa kestävän kehityksen soveltamisesta mm. kunnal-
lishallintoon ja vesiensuojeluun.
Työn taustalla ovat globaalit ympäristöongelmat, joihin vaikuttamiseen tarvitaan
yhteistyötä eri valtioiden välillä. Euroopan kaupungit ovat sitoutuneet Aalborgin
sopimuksella edistämään kestävää kehitystä paikallisella tasolla ja laatimaan pai-
kallisagendat. Suomessa on laadittu hallituksen kestävän kehityksen ohjelmat ja
sitouduttu paikallisagendojen laatimiseen kunnissa. Kestävän kehityksen edistä-
minen konkretisoituu kuntien laatimissa paikallisagendoissa eli kestävän kehityk-
sen ohjelmissa.
Opinnäytetyö jakautuu kahteen osaan. Aluksi selvitetään kestävän kehityksen
määritelmä, aihealueet sekä maailmanlaajuinen ja kansallinen tausta. Tämän jäl-
keen tullaan kohti paikallista kestävän kehityksen edistämistä ja kestävän kehityk-
sen indikaattoreiden käyttöä.
Paikallinen kestävän kehityksen edistäminen on pitkän aikavälin päättymätön pro-
sessi, jonka laatimiseen on annettu Suomen Kuntaliitossa ohjeita. Toisessa osassa
perehdytään Seinäjoen seudun terveysyhtymän ympäristöosaston alueen paikal-
lisagendatyöhön. Työssä selvitetään paikallisagendatyön tausta, vaiheet ja sisältö.
Lisäksi työssä on mukana kestävän kehityksen ohjelmaluonnos, joka lähetettiin
lausuntokierrokselle alueen kaupunkiin, kuntiin, yrityksiin, kansalaisjärjestöille ja
asukasyhdistyksille.
8
2. OPINNÄYTETYÖN TAVOITTEET JA AIHEEN RAJAUS
2.1. Tavoitteet
Kestävän kehityksen edistäminen on haaste niin maailmanlaajuisesti, kansallisesti,
kuin paikallisestikin. Suomessa on otettu vastaan kansainvälinen haaste paikalli-
sen kestävän kehityksen edistämiseksi. Tämän jälkeen on laadittu paikallisagen-
doja eli kestävän kehityksen ohjelmia Suomen kunnissa ja kaupungeissa.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena on selvittää paikallisagendatyön kokonaisuus
sekä antaa tietoa kestävän kehityksen määritelmästä, maailmanlaajuisesta ja kan-
sallisesta taustasta, aihealueista ja indikaattoreista. Työssä annetaan tietoa kestä-
vän kehityksen soveltamisesta muun muassa kunnallishallintoon ja vesiensuoje-
luun. Lisäksi selvitetään Seinäjoen seudun terveysyhtymän paikallisagendatyötä.
2.2. Työn rajaus
Opinnäytetyö on rajattu käsittelemään kestävän kehityksen maailmanlaajuista ja
kansallista taustaa sekä paikallisen kestävän kehityksen edistämistä. Työssä käsi-
tellään kestävän kehityksen edistämisen kannalta oleellisia asioita, kuten kestävän
kehityksen määritelmä, aihealueet ja indikaattorit. Työssä käsitellään myös kestä-
vän kehityksen soveltamista mm. kunnallishallintoon ja vesiensuojeluun. Lisäksi
tarkasteluun on otettu mukaan Seinäjoen seudun terveysyhtymän paikallisagenda-
työ.
Tällä työllä ei ole tarkoitus antaa yksiselitteistä vastausta paikallisagendatyön ko-
konaisuudeksi, koska paikallista kestävän kehityksen edistämistä voidaan tehdä
monella eri tavalla. Työn tarkoitus on antaa riittävästi esitietoa kestävästä kehityk-
sestä paikallisagendatyön laatimiseksi ja esittää paikallisagendatyön vaiheita ja
sisältöä.
9
3. TUTKIMUSTYÖN KUVAUS JA
TYÖSKENTELYMENETELMÄT
Tämän työn taustalla on kestävän kehityksen projekti Seinäjoen seudun terveyh-
tymän alueella. Alkutyö eli kestävän kehityksen ohjelmaluonnos on laadittu kesäl-
lä 2005 ja kesällä 2006. Ohjelmaluonnokseen käytettiin tietolähteinä kirjallisuutta,
sähköisiä lähteitä, ympäristöosaston asiantuntijoita sekä yrityksille lähetettyjen
kysymyksien vastauksia. Tämän opinnäytetyön alustaminen on myös aloitettu
kesällä 2005 ja 2006. Työssä on käytetty osittain samoja tietolähteitä kuin kestä-
vän kehityksen ohjelmaluonnoksessa.
Ohjelmaluonnoksen laadintavaiheessa tutustuttiin moniin kirjallisuuslähteisiin,
joita on käytetty myös varsinaisessa opinnäytetyössä. Opinnäytetyön tekeminen
aloitettiin kirjallisuuden ja muiden lähteiden keräämisellä. Pyrkimyksenä oli löy-
tää lähteitä, joissa oli muun muassa erilaisia näkökulmia kestävästä kehityksestä.
Opinnäytetyön teoriaosioon kerättiin sekä kirjallisia että sähköisiä lähteitä. Tär-
keitä lähteitä olivat Suomen ympäristö-sarjan kirjat, kestävää kehitystä käsittelevä
kirjallisuus sekä Suomen Kuntaliiton julkaisut. Suomen Kuntaliitto tukee kestävää
kehitystä toiminnassaan ja on laatinut käytännönläheisiä julkaisuja kuntien käyt-
töön. Seinäjoen seudun vesistöistä löytyi tietoa kirjallisuuslähteistä sekä Seinäjoen
seudun terveysyhtymän ympäristöosastolta.
Seuraavassa vaiheessa laadittiin alustava sisällysluettelo opinnäytetyölle, minkä
jälkeen opinnäytetyön rakenteen hahmottaminen oli selkeämpää. Opinnäytetyön
kirjoittaminen aloitettiin teoriaosalla, minkä jälkeen seurasi käytännön osuus Sei-
näjoen seudun terveyhtymän paikallisagendatyöstä. Pohdintaosuutta on kirjoitettu
opinnäytetyön edetessä. Lopuksi työlle on kirjoitettu johdanto, tiivistelmä ja joh-
topäätökset.
Työssä käytetyt kuvat ovat joko kirjallisista tai sähköisistä lähteistä. Kaaviokuvat
ja taulukot ovat itse tehtyjä ja niiden tarkoituksena on selkeyttää ja tiivistää tekstin
sanomaa.
10
4. KESTÄVÄ KEHITYS
”Ihminen muuttaa ympäristöään jatkuvasti monella tavalla”. Ei voida tietää, mikä
muutoksista aiheuttaa varmasti tulevaisuudessa ympäristöongelmia. Harmittomilta
tuntuneet muutokset ovat aikojen saatossa aiheuttaneet vakavia ongelmia. Luonto
on monimutkainen kokonaisuus, eikä ihminen voi koskaan olla varma siitä, mil-
laisia seurauksia hänen toimillaan on. Sen vuoksi olisikin tärkeää pyrkiä hahmot-
tamaan ympäristö kokonaisuutena ja ymmärtää edes pääpiirteissään kaikkia niitä
ilmiöitä, joihin toimillamme vaikutamme. Yksittäisiä ympäristöongelmia tunne-
taan usein hyvin, mutta niiden välisiä yhteyksiä ei ymmärretä. (Berninger ym.
1997)
Tämän hetken merkittävimmät ongelmat liittyvät maailmassa luonnonvarojen hu-
penemiseen, kasvihuonekaasujen pitoisuuden lisääntymiseen ilmakehässä, vauri-
oihin yläilmakehän otsonikerroksessa, maaperän tuottokyvyn rappeutumiseen ja
luonnon monimuotoisuuden heikkenemiseen. Ongelmat ovat voimakkaasti sidok-
sissa kasvun käsitteeseen. Kestävä kehitys on uutta, laajempaa ympäristöajattelua,
jonka avulla edellä mainittuihin ongelmiin on haluttu tarttua. (Suomen kuntaliitto
1994)
Kestävä kehitys tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta
mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa (Ympäristön ja kehityksen Suomen toi-
mikunnan mietintö 1989). Kyseessä on ihmistoiminnan ekologisen kestävyyden ja
sitä edistävien taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuurillisten edellytysten luominen,
mikä on pohjimmiltaan luontosuhteen korjaamista kohti tasapainoisuutta. (Kahi-
lainen 2000)
Kestävässä kehityksessä on kysymys yksittäisten ihmisten erilaisten näkemysten
ja koko yhteiskunnan eri osa-alueiden yhteensovittamisesta. Tämä vaatii toiminta-
tapoja, joilla edesautetaan ristiriitojen ratkaisua ja luodaan edellytyksiä asioiden
monipuoliselle ja kokonaisvaltaiselle tarkastelulle sekä toteutukselle. (Suomen
kuntaliitto 1994)
11
Kestävä kehitys on maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa
jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta. Sen päämääränä on turvata nykyi-
sille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. (Suomen kestävän
kehityksen toimikunta 1995)
12
5. KESTÄVÄN KEHITYKSEN AIHEALUEET
5.1. Kestävän kehityksen ulottuvuudet
Kansallisissa ja kansainvälisissä keskusteluissa kestävän kehityksen perusele-
menttejä ovat ekologinen, taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys.
Nämä ovat toisistaan riippuvaisia ja toisiaan tukevia osatekijöitä. Kestävä kehitys
on kaikkien näiden ulottuvuuksien yhteensovittamista.
(URL:http://www.vsagendatoimisto.fi/agenda21/agenda21.htm)
Kestävän kehityksen näkökulmat liittyvät kiinteästi toisiinsa, eikä toiminnan vai-
kutuksia voi yksiselitteisesti rajata vain johonkin osioon kuuluvaksi. Jako on kui-
tenkin hyödyllinen, koska se osoittaa kestävän kehityksen käsitteen kattavuutta.
Asioita on tärkeää tarkastella kokonaisvaltaisesti. Sen lisäksi, että tarkastellaan
millä tavoin ratkaisuista aiheutuvien vaikutusten on katsottu edistävän kestävyyt-
tä, on myös tarkasteltava, miltä osin ne ovat kestämättömiä. (Suomen kuntaliitto
1994)
Kestävän kehityksen jakaminen eri näkökulmiin havainnollistaa sen moniulottei-
suutta, mutta ei ratkaise käytännön elämässä esille tulevia tulkintaongelmia. Tul-
kinta on tehtävä käytännön tapausten yhteydessä. Eri näkökulmat voivat olla kes-
kenään ristiriidassa, jolloin kaikkien maksimoiminen yhtäaikaisesti ei ole mahdol-
lista. Ratkaisu on etsittävä tilanteen mukaan olemassa olevaa tietoa soveltaen.
(Suomen kuntaliitto 1994)
13
5.2. Ekologinen kestävyys
Perusehtona ekologiselle kestävyydelle ovat biologisen monimuotoisuuden ja
ekosysteemien toimivuuden säilyttäminen sekä ihmisen taloudellisen ja aineelli-
sen toiminnan sopeuttaminen pitkällä aikavälillä luonnon kestokykyyn (Suomen
kestävän kehityksen toimikunta 1995). Ekologisesti kestävässä kehityksessä on
tarve vähentää ihmisen aiheuttamaa ympäristökuormitusta. Pyrittäessä ekologises-
ti kestävään tulevaisuuteen on muutettava toimintamalleja ympäristölle vähem-
män rasittaviksi. Ekologisesti kestävän kehityksen kannalta tärkeitä ratkaisukeino-
ja ovat ympäristöystävällisen teknologian kehittäminen ja käyttöönottaminen sekä
kuluttajien tottumusten, arvostusten ja elämäntapojen muuttuminen. (Suomen kes-
tävän kehityksen toimikunta 1995) Kansainvälinen yhteistyö on keskeistä pyrittä-
essä ekologiseen kestävyyteen.
5.3. Taloudellinen kestävyys
Ensisijaisena tehtävänä taloudelliselle toiminnalle on keskeisten elinedellytysten,
kuten ravinnon, lämmön ja suojan hankkiminen. Toiminnalla vaikutetaan sekä
ekologiseen ympäristöön että sosiaaliseen ja kulttuuriseen elämään, joilla on ta-
kaisinkytkentä talouteen (kuva 1). Toiminta on taloudellisesti kestävää, jos sen
ekologiset, sosiaaliset ja kulttuuriset vaikutukset eivät pitkällä aikavälillä vaaran-
na elinedellytysten tasapuolista saatavuutta. (Suomen kuntaliitto 1994)
Kuva 1. Taloudellisen kestävyyden perusta (Suomen kuntaliitto 1994)
14
Taloudellinen kestävyys on sisällöltään ja laadultaan tasapainoista kasvua, joka ei
perustu pitkällä aikavälillä velkaantumiseen ja varantojen hävittämiseen
(URL:http://www.environment.fi/default.asp?contentid=126460&lan=fi). Sen
pyrkimyksenä on tuottaa ja tarjota tavaroita ja palveluja niin, että ne rasittavat
mahdollisimman vähän ympäristöä.
5.4. Sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys
”Ekologista kestävyyttä tukee sosiaalinen ja kulttuurinen näkökulma”(Suomen
kuntaliitto 1994). Maailmanlaajuisessa kehitys- ja ympäristöpolitiikassa on tullut
esille sosiaalinen kestävyys, ja sitä on alettu käyttämään myös kansallisen ja pai-
kallisen tason ympäristökysymysten yhteydessä. Sillä viitataan usein demokraatti-
siin osallistumismahdollisuuksiin. Maailmanlaajuisesti sosiaalisella kestävyydellä
tarkoitetaan ennen kaikkea tasa-arvoa. Kansallisella tasolla sillä voidaan tarkoittaa
esimerkiksi työttömyyttä. Paikallistasolla esimerkiksi kunnan tai kaupungin sisäi-
nen asuinalueiden erilaistuminen voi olla uhkana sosiaaliselle kestävyydelle. Yk-
silöiden tasolla sukupuolten välinen epätasa-arvo, köyhyys ja työttömyyden aihe-
uttama syrjäytyminen voivat olla ongelmia sosiaalisen kestävyyden kannalta.
(Routala 2001)
Sosiaalinen kestävyys perustuu yhteiskunnan henkiseen kehitykseen, tasa-arvoon
ja yhteenkuuluvuuden edistämiseen. Kestävässä kehityksessä tarvitaan vuoropu-
helua, jossa löydetään kaikkia yhdistäviä tekijöitä ja joka lisää luovuutta uusiin
ratkaisuihin. (Suomen kuntaliitto 1994) Se pitää sisällään myös ei-aineellista hy-
vinvointia, kuten paikallista identiteettiä ja yleistä tyytyväisyyttä tai tyytymättö-
myyttä. Periaatteessa kaikki mikä liittyy ihmisen päivittäiseen sosiaaliseen elä-
mään, sisältyy sosiaaliseen kestävyyteen. (Routala 2001)
Sosiaalisessa ja kulttuurisessa kehityksessä monimuotoisuus on myös tavoite,
jonka avulla voidaan edistää inhimillisen kehityksen laajentumista, joustavuutta ja
muuntuvuutta. (Suomen kuntaliitto 1994) Yksilötasolla ympäristöpolitiikka konk-
retisoituu ympäristöasenteina, kulutus- ja elämäntapatottumuksina ja jokapäiväi-
senä elinympäristönä. Sosiaaliset rakenteet ja kulttuurin muutostrendit, kuten työt-
tömyys ja hyvinvointi, vaikuttavat yksilön asenteisiin ja elämäntapoihin. (Routala
2001)
15
6. MAAILMANLAAJUINEN JA KANSALLINEN KESTÄVÄN
KEHITYKSEN EDISTÄMINEN
Maailmanlaajuisesti on ympäristössä havaittu ongelmia, joiden ratkaisemiseen
tarvitaan yhteistyötä eri valtioiden välillä. Ympäristöongelmat ovat usein sellaisia,
jotka eivät noudata valtioiden rajoja. Kestävän kehityksen määrittelyn jälkeen
ovat monet valtiot sitoutuneet noudattamaan sitä toiminnassaan. Kestävä kehitys
on haaste, jonka noudattaminen vaatii myös käytännön toimia valtioiden sisällä.
6.1. Kansainvälinen kestävä kehitys
Kestävän kehityksen käsite tuotiin yleiseen tietouteen vuonna 1987 Brundtlandin
komission työn myötä (Routala 2001). Vuosina 1983- 1986 työskenteli YK:n
asettama Ympäristön ja Kehityksen maailmankomissio eli Brundtlandin komissio,
jonka raportissa ”Yhteinen tulevaisuutemme” pohdittiin kehityksen suhdetta ym-
päristöongelmiin ja tuotiin keskusteluun uusi käsite, kestävä kehitys. ”Raportissa
todettiin tähänastisen kehityksen olleen ekologisesti kestämätöntä ja hahmotettiin
parempaa strategiaa, jonka noudattamiseen ihmiskunnan tulisi siirtyä”. (Berninger
ym. 1997) Komissio jätti määrittelyn yleiselle tasolle eikä tarkkaan yksilöinyt tar-
vittavia toimenpiteitä, koska yksityiskohtaisen toimenpide-esityksen tekeminen
olisi saattanut vaarantaa raporttia koskevan päätöslauselman hyväksymisen
YK:ssa (Suomen kuntaliitto 1994).
Kesällä 1992 järjestettiin Rio de Janeirossa YK:n kansainvälinen ympäristö- ja
kehityskonferenssi, jossa eri maat pyrkivät löytämään yhteisen politiikan ympäris-
töongelmien ratkaisemiseen. Rio de Janeiron konferenssissa sovittiin kestävän
kehityksen periaatteista ja hyväksyttiin laaja ympäristöä ja kehitystä koskeva toi-
mintaohjelma, Agenda 21, jota on pyritty kansallisen tason lisäksi toteuttamaan
myös paikallistasolla eli kunnissa. (Berninger ym. 1997) Rion konferenssissa hy-
väksyttiin myös periaatteet, jotka ohjaavat maailmanlaajuista metsien kestävää
käyttöä.
16
Agenda 21 on maailmanlaajuinen kestävän kehityksen toimintaohjelma 21. vuosi-
sadalle. Toimintaohjelman 28 § käsittelee paikallishallinnon asemaa kestävän ke-
hityksen edistämisessä, ja sisältää suosituksen paikallisten toimintaohjelmien laa-
timiseksi vuorovaikutuksessa kuntalaisten, yhteisöjen ja yritysten kanssa. Agenda
21 haastaa kaikki maailman kaupungit ja kunnat laatimaan kestävän kehityksen
ohjelman, jonka tavoitteena on ekologinen, taloudellinen, kulttuurillinen ja sosiaa-
linen kestävyys. Agenda 21 määrittelee myös tavat miten näihin tavoitteisiin pääs-
tään. Päätavoitteena on paikallishallinnon kestävän kehityksen ohjelman laatimi-
nen kaikissa jäsenmaissa, koska useimmilla ongelmilla ja niiden ratkaisuilla on
juurensa paikallisessa toiminnassa. Rion julistuksen mukaan kuntien tehtävänä on
valistaa ja edistää kansalaisten toimia kestävän kehityksen saavuttamiseksi.
(<URL:http://www.kunnat.net/binary.asp?path=1;29;356;1987;67815;47148&fiel
d=FileAttachment&version=4>)
Vuonna 1996 järjestettiin Istanbulissa YK:n toinen asuinyhdistyskonferenssi (Ha-
bitat II), jossa hyväksyttiin yhdyskuntakehityksen Habitat-toimintaohjelma (Habi-
tat Agenda). Se määrittelee asuinolojen ja elinympäristön kestävän kehityksen
tavoitteet ja toimintaperiaatteet 20 vuoden aikavälillä. Siinä mainitaan myös pai-
kallisagendatoiminnan vahvistavan Habitat Agendan toteutumista. Molemmilla
toimintaohjelmilla on yhtymäkohtia etenkin yhdyskuntia ja paikallistasoa koske-
vassa kehityksessä. (Häikiö 2000)
Habitat II jatkoi ja syvensi Rion sopimuksen yhdyskuntiin ja paikalliskehitykseen
liittyviä kohtia. Habitat-toimintaohjelma keskittyy ihmiseen ja sen mukaan kestä-
vän kehityksen edellytyksiä ovat demokratia, ihmisoikeuksien kunnioittaminen,
edustuksellinen ja vastuullinen hallinto sekä kansalaisyhteiskunnan osallistumi-
nen. (Häikiö 2000)
Vuonna 1994 Euroopan kaupunkien ympäristökonferenssissa hyväksyttiin Euroo-
pan kaupunkien välinen Aalborgin sopimus. Allekirjoittaneet sitoutuivat aloitta-
maan kampanjan Euroopan kestävän kehityksen edistämiseksi ja laatimaan paikal-
lisagendan. Aalborgin asiakirja käsittelee sitä, miten paikallishallinto voi edistää
kestävää kehitystä. (Häikiö 2000)
17
Asiakirjassa käsitellään kestävän kehityksen sisältöä, tämän kannalta keskeisiä
kunnan toimintoja sekä yhteistyötä ja prosessia, joilla näitä asioita voidaan edis-
tää. Huomio kohdistetaan sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, kestävään taloudel-
liseen pohjaan ja ekologiseen kestävyyteen. Huomiota kohdistetaan myös luon-
nonvaroihin, päästöihin ja luonnon monimuotoisuuteen, kestävän maankäytön
malleihin, kestävän kaupunkiliikenteen malleihin ja vastuuseen globaalista ilmas-
ta. Ympäristönsuojelun yhdentäminen sosiaalisiin perustarpeisiin, kunnallisen
päätöksenteon merkitys, kuntalaisten keskeinen asema ja aktivointi, monien työ-
kalujen hyödyntäminen ja paikallisagenda ovat myös keskeistä Aalborgin asiakir-
jassa. (Häikiö 2000)
Vuonna 1996 pidettiin toinen Euroopan kestävän kehityksen kaupunkien konfe-
renssi Lissabonissa. Osanottajat hyväksyivät konferenssissa toimintaohjelman
”Julistuksesta toimintaan”. Toimintaohjelma korostaa kunnanhallinnon sitoutumi-
sen ja poliittisen tahdon merkitystä paikallisagendaprosessissa. Hallintokuntien
rajat ylittävä lähestymistapa ja luottamus kunnan ja muiden toimijoiden välillä on
tärkeää. Agendan suunnittelussa on yhdistettävä yhteiskunnalliset, taloudelliset ja
ympäristölliset näkökulmat. Hallinnon sisällä valistus ja koulutus ovat tärkeitä ja
yhteistyötä on tehtävä kuntien ja eri aluetasojen sekä eurooppalaisten kuntien vä-
lillä. Paikallisuuden lisäksi on huolehdittava myös maailmanlaajuisista vaikutuk-
sista. (Häikiö 2000)
Vuonna 2002 pidettiin Johannesburgissa maailmanlaajuinen YK:n isännöimä kes-
tävän kehityksen kokous, jossa valtionpäämiehet keskustelivat kestävän kehityk-
sen periaatteista. Kokouksessa hyväksyttiin poliittinen julistus sekä toimintaoh-
jelma, joka käsittää sitoumuksia keskeisiltä kestävän kehityksen sektoreilta. Pää-
paino ohjelmassa on käytännön toimenpiteissä, joilla voidaan tukea YK:n köy-
hyyden poistamiseen tähtääviä tavoitteita, luonnonvarojen parempaa hallintaa ja
käyttöä koskevia toimenpiteitä sekä tuotanto- ja kulutustapojen muuttamista kos-
kevia sitoumuksia. Lisäksi toimintaohjelmassa käsitellään sitoumuksia muun mu-
assa terveyden, globalisaation hallinnan, kaupan ja rahoituksen sekä koulutuksen
osalta. (Suomen kestävän kehityksen toimikunta 2006)
18
6.2. Kestävä kehitys Suomessa
Suomessa keskustelu laajeni Brundtlandin komission viitoittamaa tietä toisaalta
maailmanlaajuiseksi ja toisaalta konkretisoitui käytännön tasolle esimerkiksi kier-
rätysliikkeen toiminnassa ja politiikassa. (Berninger ym. 1997)
Paikallisten ratkaisujen löytäminen edellyttää asioiden täsmentämistä ja tarkaste-
lua kansallisesti. Ympäristön ja kehityksen Suomen toimikunnan mietintö valmis-
tui vuonna 1989. (Takatalo 1992) Ympäristöministeriön asettama toimikunta on
pyrkinyt arvioimaan maailmanlaajuisten uhkien ja haasteiden merkitystä Suomen
ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kannalta, ja toisaalta sitä, millaisen pa-
noksen Suomi voisi antaa näiden yhteisten ongelmien torjuntaan. Toimikunnan
hahmottelevat toimenpiteet tähtäävät sellaisen rakennemuutoksen ja pitkän aika-
välin strategian luomiseen, joka tekisi mahdolliseksi yhdentää ympäristönsuojelu
yleiseen yhteiskuntapolitiikkaan. (Ympäristön ja kehityksen Suomen toimikunnan
mietintö 1989)
Suomi laati oman kestävän kehityksen ohjelmansa ensimmäisten maiden joukossa
vuonna 1998. Ohjelma laadittiin Rion ympäristö- ja kehityskonferenssin hyväk-
symän Agenda 21-toimintaohjelman mukaisesti. Hallituksen kestävän kehityksen
ohjelmalla pyritään ekologiseen kestävyyteen ja sitä edistävien taloudellisten, so-
siaalisten ja kulttuuristen edellytysten luomiseen. Ohjelmassa esitettiin tärkeimpiä
kestävän kehityksen toiminta-alueita koskevat strategiset tavoitteet ja toimintalin-
jat. (Suomen kestävän kehityksen toimikunta 2006)
Kestävän kehityksen toimikunta hyväksyi uuden kansallisen kestävän kehityksen
strategian kesäkuussa 2006. Strategiaa valmisteltiin työryhmässä, jossa olivat
edustettuina kaikki keskeiset tahot. ”Strategiassa on ensimmäistä kertaa haettu
tasapainoa kestävän kehityksen kaikkien ulottuvuuksien välille”. (Suomen kestä-
vän kehityksen toimikunta 2006)
Suomessa kestävä kehitys on sisällytetty eri hallinnonalojen omiin strategioihin ja
toimintaohjelmiin. Eri hallinnonalat edistävät kestävää kehitystä ja eri sektorit
ovat myös sitoutuneet sen edistämiseen. Konkreettisesti kestävä kehitys näkyy eri
ohjauskeinoissa, kuten esimerkiksi lainsäädännössä, verotuksessa tai ympäristö-
vaikutusten arvioinnissa. (Suomen kestävän kehityksen toimikunta 2006)
19
6.2.1. Kestävä kehitys Suomen lainsäädännössä
Suomi on sitoutunut edistämään toiminnassaan kestävää kehitystä. Se on sisälly-
tetty moniin eri lakeihin ohjaavana seikkana. Ympäristöhaittoja yritetään ehkäistä
ja vähentää erilaisilla oikeudellisilla, taloudellisilla ja informatiivisilla ohjauskei-
noilla. Hallinnolliset lupa- ja ilmoitusmenettelyt sekä kiellot, jotka sisältyvät lain-
säädäntöön, sekä sen nojalla annetut ohjeet ja suositukset ovat oikeudellisia ohja-
uskeinoja. Avustukset, korko- ja hintatuet, maksut, taksat, verot ja korvaukset
ovat taloudellisia ohjauskeinoja. Tiedotus, valistus ja koulutus ovat informatiivista
ohjausta. (Takatalo 1992)
Esimerkkejä kestävästä kehityksestä Suomen lainsäädännössä:
Kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetun lain (64/1986) mukaisesti kun-
nan tulee alueellaan valvoa ja edistää ympäristönsuojelua siten, että luontoa ja
muuta ympäristöä suojelemalla, hoitamalla ja kehittämällä turvataan kunnan
asukkaille terveellinen, viihtyisä ja virikkeitä antava sekä luonnontaloudellisesti
kestävä elinympäristö.
(<URL:http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1986/19860064>)
Ympäristönsuojelulain (86/2000) 1. luvun 1 §:n tavoitteena on muun muassa tur-
vata terveellinen ja viihtyisä sekä luonnontaloudellisesti kestävä ja monimuotoi-
nen ympäristö, edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä sekä torjua ilmastonmuu-
tosta ja tukea muuten kestävää kehitystä.
(<URL:http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2000/20000086>)
Kuntalain (365/1995) 1. luvun 1 §:n mukaan kunta pyrkii edistämään asukkaiden-
sa hyvinvointia ja kestävää kehitystä alueellaan.
(<URL:http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1995/19950365>)
Luonnonsuojelulain (1096/1996) 1. luvun 1 §:n tavoitteena on mm. luonnonvaro-
jen ja luonnonympäristön kestävän käytön tukeminen.
(<URL:http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19961096>)
20
Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 1. luvun 1 §:n tavoitteena on järjestää
alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että siinä luodaan edellytykset hyvälle
elinympäristölle ja edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuu-
risesti kestävää kehitystä.
(<URL:http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990132>)
Jätelain (1072/1993) 1. luvun 1 §:n tavoitteena on tukea kestävää kehitystä edis-
tämällä luonnonvarojen järkevää käyttöä sekä ehkäisemällä ja torjumalla jätteistä
aiheutuvaa vaaraa ja haittaa terveydelle ja ympäristölle.
(<URL:http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19931072>)
6.2.2. Suomen Kuntaliitto ja kestävä kehitys
Kuntaliitto tukee toiminnassaan kestävää kehitystä tiedottamalla ja koulutustoi-
minnalla. Lisäksi keskeiset kestävää kehitystä tukevat ohjelmalliset ja toiminnalli-
set kokonaisuudet ovat
• paikallisagendat eli kuntien kestävän kehityksen ohjelmat
• kuntien ilmastokampanja
• kestävän kehityksen arvioimisen ja mittaamisen menetelmät
• ympäristöjohtamisen menetelmät ja kuntien yritysyhteistyö
• kuntien kehitysyhteistyö
(Kestävän kehityksen kansallinen kokonaisarvio 2003)
Kuntien paikallisagendaa edistävä työ Kuntaliitossa alkoi vuonna 1992. ”Täältä
kestävyyteen” -paikallisagendaopas ilmestyi vuonna 1997, jolloin käynnistyi
myös Paikallinen Adenda 21 -projekti. Projektissa kunnille järjestettiin koulutusta
ja tehtiin käytännönläheisiä julkaisuja. Kuntaliitto on tukenut kuntien kestävän
kehityksen työtä syventämällä tietoisuutta ja osaamista kestävän kehityksen eri
teemoissa sekä seurannut ja analysoinut kuntien paikallisagendatyötä. (Kestävän
kehityksen kansallinen kokonaisarvio 2003)
21
Vuonna 1997 käynnistyi kuntien ilmastonsuojelukampanja, jota Kuntaliitto orga-
nisoi. Siihen liittyneet 44 suomalaista kuntaa selvittävät kasvihuonekaasupäästön-
sä, laativat päästöennusteen, asettavat päästövähennystavoitteen, tekevät päästö-
vähennyssuunnitelman ja aloittavat ohjelman toteutuksen. Ilmastonsuojelukam-
panja on osa kuntien kansainvälisen ympäristöjärjestön International Council for
Local Environmental Initiatives (ICLEI) Cities for Climate Protection (CCP) -
projektia. (Kestävän kehityksen kansallinen kokonaisarvio 2003)
Ekologisen jalanjäljen käsitettä ja laskentaa on kehitetty Kuntaliitossa vuodesta
1999. Kuntaliitossa on laadittu kunnille Excel-pohjainen laskentaohjelma, jonka
avulla kunnat voivat laskea oman ekologisen jalanjälkensä. (Kestävän kehityksen
kansallinen kokonaisarvio 2003)
Kuntien ympäristöbarometri -hankkeessa on kehitetty indikaattorijärjestelmä, jon-
ka avulla voidaan arvioida kuntien ympäristöpoliittista edistymistä verrattuna
muihin kuntiin. Paikallisagendahankkeessa kehitettiin kunnan kestävän kehityk-
sen indikaattoreita. Kuntaliitto on ollut mukana kehittämässä myös EU:n paikalli-
sen tason kestävän kehityksen indikaattoreita. (Kestävän kehityksen kansallinen
kokonaisarvio 2003)
Kestävän kehityksen taloudellinen ulottuvuus Kuntaliiton toiminnassa tulee esiin
erilaisissa ympäristöjohtamisen, kuten ympäristölaskennan ja -järjestelmien hank-
keissa. Yritysten ja kuntien välisissä ympäristöyhteistyö-hankkeissa on Kuntaliitto
ollut mukana. Kuntaliiton sekä Teollisuus ja työantajat ry:n yhteishankkeeseen
osallistui vuosina 1999-2000 noin 30 kuntaa. Yrityksissä ja kunnissa työtä on vie-
ty eteenpäin mm. osana paikallisagendoja ja elinkeinopoliittisia ohjelmia. Keskei-
senä ajatuksena on ollut korostaa kestävän kehityksen toiminnan merkitystä kun-
nan kilpailukyvyn ja yritysten näkökulmasta, sekä tuotteiden kilpailukyvyn paran-
tumisena markkinoilla. (Kestävän kehityksen kansallinen kokonaisarvio 2003)
Kuntaliitossa on kehitetty Suomen kuntien yhteistyötä kehitysmaiden paikallishal-
linnon kanssa. Kuntaliitto on myös toiminut kestävän kehityksen kysymyksissä
yhteistyössä useiden ministeriöiden kanssa, kuten ympäristöministeriön, kauppa-
ja teollisuusministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. (Kestävän ke-
hityksen kansallinen kokonaisarvio 2003)
22
7. PAIKALLISEN KESTÄVÄN KEHITYKSEN EDISTÄMINEN
Tässä luvussa käsitellään paikallisen kestävän kehityksen edistämistä yleisesti
paikallisagendojen eli kestävän kehityksen ohjelmien kautta. Lisäksi tarkemmin
käsitellään Oulun kaupungin paikallisagendatyötä ja kestävää vesiensuojelua.
7.1. Paikallinen kestävä kehitys
Kestävä kehitys konkretisoituu paikallisella tasolla. Vaikka kestävä kehitys on
käsitteenä laaja ja se on tulevaisuuden visio, tarkoittaa se myös konkreettisia teko-
ja. Suunnitelmien toteuttamiseen tarvitaan myös käytännön toimia. ”Kansalaiset,
kunnat, seudut, maakunnat, erilaiset yhteisöt ja yritykset ovat toimijoita, joiden
valinnat ratkaisevat kestävän kehityksen toteutumisen” (Suomen kestävän kehi-
tyksen toimikunta 2006). Kuntien paikallisagendojen tekemisen taustalla on Rion
julistus, joka haastaa kaikki maailman kaupungit ja kunnat laatimaan kestävän
kehityksen ohjelman.
”Paikallisagenda on yhden tai useamman kunnan yhteinen pitkän tähtäimen stra-
tegia kestävän kehityksen toteuttamiseksi”. Se perustuu kuntayhteisön yhdessä
määrittelemään käsitykseen kestävästä kehityksestä. Kestävän kehityksen kunnat
panostavat tulevaisuuteen ennakoimalla kehitystä ja hallitsemalla muutosta. Pai-
kallisagendassa on kuitenkin kysymys paljon muustakin kuin perinteisestä ympä-
ristönsuojelusta. Kestävän kehityksen ohjelmien tavoitteena on ekologisten, ta-
loudellisten, sosiaalisten, kulttuuristen ja yhteiskunnallisten näkökulmien paikalli-
nen yhteensovittaminen.
(<URL:http://www.kunnat.net/k_perussivu.asp?path=1;29;356;1987;67814>)
Kestävän kehityksen ohjelma tarkoittaa myös prosessia, jonka tuloksena toiminta-
ohjelma syntyy ja muuttuu toiminnaksi. Kestävän kehityksen edistäminen on päät-
tymätön prosessi.
(<URL:http://www.kunnat.net/k_perussivu.asp?path=1;29;356;1987;67814>)
Paikallisen kestävän kehityksen ohjelman tulisi olla koko kunnan yhteinen näke-
mys ja tavoite. Toimintaohjelma on tarkoitettu kuntayhteisön kokonaisvaltaiseksi
kehittämiseksi. Työn tekemiseen tarvitaan kuntalaisia, yrityksiä, järjestöjä ja yh-
distyksiä. Tavoitteena on avoin ja keskusteleva toimintatapa, jonka tuloksena yh-
23
teisesti asetetut tavoitteet saavutetaan. Paikallisagenda on haaste kuntalaisille ja
yhteisöille. Päävastuu sen läpiviennistä on kunnanhallinnolla.
(<URL:http://www.kunnat.net/k_perussivu.asp?path=1;29;356;1987;67814>)
Paikallisagendatyön tavoitteiksi on asetettu
• pitkän aikavälin suunnitelma
• maailmanlaajuisten ja paikallisten kysymysten yhteensovittaminen
• kunnan yhteinen näkemys kestävän kehityksen periaatteista
• keinojen löytäminen pitkäjänteiselle ja kokonaisuutta tarkastelevalle kehi-
tystyölle
• konkreettinen kestävän kehityksen toimintaohjelma
• eri tahojen roolien selvittäminen kestävän kehityksen edistämiseksi
• esimerkkinä oleminen kuntalaisille, elinkeinoelämälle ja muille toimijoille
• herättää kiinnostusta kestävän kehityksen ratkaisujen toteuttamiselle
(Häikiö 2000)
Suomi on määrällisesti paikallisagendatyössä maailman kärkijoukossa. Suomen
448 kunnasta on noin 300 kuntaa toteuttanut paikallisagendaprosessia (katso myös
kuva 2). Noin 110 kunnassa on kestävän kehityksen ohjelma valmiina. Aalborgin
sopimuksen ovat allekirjoittaneet 36 suomalaista kuntaa ja kaupunkia. (Kestävän
kehityksen kansallinen kokonaisarvio 2003)
24
Kuva 2. Paikallisagendakunnat Suomessa 2006
(<URL:http://www.kunnat.net/k_perussivu.asp?path=1;29;356;1987;67814>)
25
7.2. Kestävän kehityksen ohjelma
Kuntien paikallisagendat ovat pääsääntöisesti toimintaohjelman muodossa. Niissä
painotetaan erilaisia aihealueita, teemoja ja toimintoja. Toimintaohjelmien raken-
ne noudattaa muotoa, jossa ensin määritellään nykyhetken ongelmat ja jonka jäl-
keen asetetaan tavoitteet tulevaisuudelle. Lopuksi esitetään keinoja tavoitteiden
saavuttamiseksi. Toimintaohjelmissa voidaan esittää toimenpiteille myös vastuu-
tahot, toteuttajat, indikaattorit, aikataulut ja kustannukset. Kestävän kehityksen
ohjelma voi olla myös strategiamuotoinen ohjelma-asiakirja. Ohjelmassa esitetään
silloin tavoitteita ja toivottavia kehityssuuntia. Konkreettisia toimenpiteitä strate-
giamuotoisessa ohjelmassa on vähemmän. (Häikiö 2000)
Paikallista kestävää kehitystä voidaan edistää ja toteuttaa monella eri tavalla.
Kuntien kestävän kehityksen ohjelmatyössä on kuitenkin erotettavissa kolme eri-
laista toimintatapaa: kuntakeskeinen malli, asiantuntijakeskeinen ja kansalaispai-
notteinen toimintapa. Nämä toimintatavat on erotettu toisistaan sen perusteella,
keitä toimijat ovat ja miten ohjelmatyö on organisoitu. (Häikiö 2000)
Agendatyö on kuntakeskeisessä toimintatavassa kunnan viranomaisten ja poliitti-
sen järjestelmän täydellisessä hallinnassa. Siinä ovat kansalaiset, yhdistykset, jär-
jestöt, elinkeinoelämä ja kunnan ulkopuoliset asiantuntijat mukana prosessissa.
Kuntakeskeisessä prosessissa agendatyö on yleensä työryhmätyöskentelyä, jonka
tehtävänä on paikallisen kestävän kehityksen toimintaohjelman kirjoittaminen,
sekä kestävän kehityksen edistäminen kuntaorganisaation sisällä ja kuntalaisten
keskuudessa. (Häikiö 2000)
Kansalaispainotteisessa toimintatavassa työ on organisoitu tavallisesti sekä laa-
jaan kansalaisfoorumiin että teematyöryhmiin. Näiden tavoitteena on kestävän
kehityksen toimintaohjelma. Prosessia valvoo yleensä ohjausryhmä, jonka jäsenet
ovat kuntaorganisaation edustajia, poliittisia toimijoita tai teematyöryhmien pu-
heenjohtajia. Kunnan ympäristövirasto valmistelee ja tutustuu paikallisagendatyön
periaatteisiin, jonka lisäksi myös kuntalaiset voivat edistää paikallisagendatyötä
järjestöjen välisessä yhteistyössä. (Häikiö 2000)
26
Asiantuntijakeskeisessä toimintatavassa on tyypillistä agendaprosessin ja kestävän
kehityksen ohjelman saama asiantuntemus. Agendaprosessiin osallistuvat ympä-
ristöasioiden asiantuntijat ja mahdollisesti myös järjestöjen edustajia. Asiantunti-
jakeskeinen toimintatapa on yleensä työryhmätyöskentelyä. Työryhmiä voi olla
yksi tai useampi ja ne täydentävät tietämystään kuulemalla ulkopuolisia asiantun-
tijoita sekä esimerkiksi asukkaita kyselyiden avulla. (Häikiö 2000)
Paikallisagendan tekemiseen on annettu ns. yleisiä reseptejä, joiden mukaan mo-
net Suomen kaupungit ja kunnat ovat sen toteuttaneet. Kunnallisliitto on ehdotta-
nut seuraavia kriteerejä:
• Kestävän kehityksen sisältö on ymmärretty suunnilleen samalla tavalla.
• Sidosryhmät ja asukkaat voivat osallistua paikallisagendan tekemiseen.
• Kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti ongelmia käsitellään taloudel-
lisesti, yhteiskunnallisesti ja ekologisten kysymysten kokonaisuuksina.
• Paikallisagendassa syntyy toimintaohjelma, joka sisältää aikataulun, vas-
tuutahot ja resurssit.
• Toimintaohjelman toteutumista ja vaikutuksia arvioidaan ja seurataan sys-
temaattisesti.
(<URL:http://www.kunnat.net/k_perussivu.asp?path=1;29;356;1987;67814>)
Kestävän kehityksen toimintaohjelmissa voivat aihealueina olla esim. ympäristö-
kasvatus, luonnon monimuotoisuus, energiansäästö, julkisen liikenteen edistämi-
nen, paikallisten elinkeinojen kehittäminen ja uusiutuvien energialähteiden käyt-
töönotto. Usein ohjelmien pääpaino on ympäristönsuojelussa. Suomen kuntaliiton
tekemän tutkimuksen mukaan 102 kestävän kehityksen ohjelman perusteella suo-
situimmat aihealueet ovat luonnon monimuotoisuus, ympäristökasvatus/-valistus,
vesistöt sekä energia. Vähiten suosittuja aihealueita ovat kehitysmaayhteistyö,
vanhusten osallistuminen, vammaiset ja naiset.
(<URL:http://www.kunnat.net/binary.asp?path=1;29;356;1987;50594&field=File
Attachment&version=4#279,13,Maailmalla 3(3)>)
27
7.3. Paikallisagendatyö Oulussa
Oulun kaupunki on sitoutunut monen muun Suomen kunnan tavoin laatimaan
oman paikallisagendan. Oulu on allekirjoittanut Aalborgin sopimuksen vuonna
1995. Paikallisagendan tekeminen on kuntavetoista. Kaupungin kestävän kehityk-
sen politiikka on hyväksytty kaupunginvaltuustossa vuonna 1997 ja toinen kestä-
vän kehityksen politiikka ”Oulu kasvaa kestävästi” hyväksyttiin joulukuussa
2001. Uusin politiikka "Oulu kasvaa kestävästi 2005-2008" on hyväksytty val-
tuustossa tammikuussa 2006. Kestävän kehityksen politiikkaa päivitetään aina
valtuuston vaihtuessa, ja se on osana kaupungin strategiaa ja muodostaa kaupun-
gin ympäristötavoitteiden ja -päämäärien perustan.
(<URL:http://www.ouka.fi/ymparisto/keke/index.htm>)
Oulun kaupungin paikallisagenda eli kestävän kehityksen toimintaohjelma muo-
dostuu
• kaupungin toimintaa ohjaavasta kestävän kehityksen politiikasta
• kaupungin hallintokuntien ja toimintayksiköiden, koulujen ja päiväkotien,
yritysten sekä asukasyhdistysten kestävän kehityksen ohjelmista
• toimintaohjelman seurannasta ja kehittämisestä (Häikiö 2000)
Politiikka konkretisoituu toiminnaksi eri tahojen laatimissa kestävän kehityksen
ohjelmissa, jotka kohtaavat toisensa käytännön toiminnassa. Kestävän kehityksen
politiikan painopistealueita ovat ympäristötietoisuus, sosiaalinen kestävyys ja hy-
vinvointi, maankäyttö, liikenne, energian tuotanto ja kulutus, vesivarat, ympäris-
tökuormitus, kulutus ja jätteet. Politiikka sisältää myös painopisteiden tavoitteet ja
keinot niiden saavuttamiseksi. (Häikiö 2000)
28
Kulutukselle ja jätteille asetetut tavoitteet:
• Kulutustottumusten muuttaminen
• Ympäristöä säästävien tavaroiden ja palveluiden hankinta
• Toimiva ja tehokas jätehuolto
• Tuotteen elinkaaren huomioiminen
• Kaatopaikalle tulevan jätteen määrän vähentäminen
• Jätteenkäsittelyalueelle asetetut kehittämistavoitteet toteutetaan
• Tiedollinen ja taloudellinen ohjaus
• Vältetään ympäristölle haitallisten tuotteiden käyttöä (Häikiö 2000)
Seurantaa varten on perustettu viranomaisista koostuva seurantatyöryhmä, joka
kokoaa tiedot hallintokuntien toimintaohjelmista ja niiden toteutuksesta. Seuranta-
ryhmä on laatinut vuosittain oman tavoiteohjelman. Joka vuosi on ilmestynyt
myös seurantaryhmän toimittama ympäristöliite ilmaisjakelulehden välissä. Tie-
dotus ja ympäristötietoisuuden kasvattaminen on tärkeää Oulun kestävän kehityk-
sen toiminnassa. (Häikiö 2000)
Oulussa on perustettu Kestävä kehitys ja oululaiset-työryhmä, jossa kaupunkilais-
ten, vapaaehtoisjärjestöjen ja viranomaisten välisestä yhteistyöstä haetaan toteut-
tamiskelpoisia ja ympäristöystävällisiä toimintamalleja jokapäiväiseen elämään.
Työryhmä on järjestänyt yhteistyönä erilaisia tilaisuuksia, messuja ja tapahtumia.
Tavoitteena paikallisagendatyössä on kaupungin hallinto-organisaation esimerk-
kinä oleminen muille toimijoille. Ohjelmatyön edetessä yhteistyö on kasvanut
kaupunkiorganisaation sisällä ja sen sektoreiden välillä. (Häikiö 2000)
29
7.4. Kestävä kehitys kunnallishallinnossa
Kunnallishallinnossa kestävä kehitys liittyy päätöksentekoon. Päätöksenteon poh-
jaksi on saatava mahdollisimman paljon erilaisia näkemyksiä. Päätöksenteon on
oltava myös monipuolista siten, että eri ratkaisuvaihtoehdoista aiheutuvat merkit-
tävät vaikutukset arvioidaan päätöksenteon pohjaksi. Kestävä kehitys edellyttää
päätöksenteolta vaihtoehtojen selvittämistä ja vaikutusten arviointia. Vaihtoehtoja
selvitettäessä on tehtävä yhteistyötä niiden kanssa, joihin vaikutukset kohdistuvat.
Kestävän kehityksen edistäminen on arvosidonnaista. Kestävän kehityksen käsi-
tettä ei pidä kuitenkaan käyttää ilman riittävää täsmennystä siitä, mitä sillä kulloi-
sessakin tilanteessa tarkoitetaan. (Suomen kuntaliitto 1994)
Päätöksentekoon taloudellisen ja sosiaalisen tarkastelun rinnalle on tuotava ekolo-
ginen näkökulma. Tämän hetken tieto ekologisesti kestävästä ei aina ole taloudel-
lisesti edullisinta. Pidemmällä tähtäimellä ekologisella näkökulmalla voidaan kui-
tenkin joissakin tapauksissa säästää. Näkökulmien väliset ristiriidat on tuotava
selkeästi esiin päätöstä valmisteltaessa ja perusteltaessa. (Suomen kuntaliitto
1994)
Päätöksenteossa seuranta on oleellinen osa. Sen avulla voidaan varmistaa toimin-
nan olevan päätösten mukaista, ja tuotetaan tietoa todellisuudessa aiheutuneista
vaikutuksista. Mikäli seuranta osoittaa vaikutusten olleen ennakoimattomia, edel-
lyttää kestävä kehitys kykyä muuttaa toimintaa. (Suomen kuntaliitto 1994) Seu-
rannan avuksi on kehitetty erilaisia mittareita eli indikaattoreita.
Suurin osa kestävän kehityksen ohjelmista hyväksytään tai esitetään hyväksyttä-
västi kunnallisessa poliittisessa järjestelmässä. Ohjelmat menevät käsittelyyn joko
lautakuntiin, kunnanvaltuustoon tai kunnanhallitukseen, mahdollisesti myös kaik-
kiin. Kunnallinen poliittinen järjestelmä on yleensä prosessin käynnistäjänä ja
kestävän kehityksen ohjelman hyväksyjänä. Hyväksyessään toimintaohjelman
kunnanvaltuusto, -hallitus tai lautakunta voi sitoutua noudattamaan kestävän kehi-
tyksen periaatteita päätöksissään tai ottaa sen ohjeellisena huomioon. (Häikiö
2000)
30
7.5. Kestävä vesiensuojelu
Vesi on tärkeä luonnonvara ihmisille, jotka käyttävät sitä talousvetenä, peseyty-
misessä ja kastelussa. Sitä juotetaan kotieläimille, se muodostaa kulkuväylän ja
sillä tuotetaan energiaa. Ihmiset käyttävät vedessä eläviä eliöitä ravinnoksi, ja vet-
tä käytetään myös virkistäytymiseen.
(<URL:http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=5970&lan=fi>)
Vesi on elämän perusedellytys, ja kaikki eliöt ovat siitä riippuvaisia. Se on myös
useiden eliöiden elinympäristö. Vesistöt ovat elintärkeitä luonnon monimuotoi-
suuden eli biodiversiteetin ylläpitäjiä.
(<URL:http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=137476&lan=FI>)
Kuntien ja kaupunkien laatimissa paikallisagendoissa eli kestävän kehityksen oh-
jelmissa on keskitytty erilaisiin teemoihin ja aihealueisiin. Vesiensuojelu on yksi
suosituimmista aihealueista paikallisagendoissa. Vesiensuojelu on aiheena kuiten-
kin laaja, koska se ei noudata kuntien eikä valtioiden rajoja. Kestävässä vesien-
suojelussa tarvitaan yhteistyötä eri kuntien ja/tai valtioiden välillä, jotta tuloksia
saavutetaan.
7.5.1. Vesistöjä kuormittavat tekijät
Vesistöihin kohdistuu useita käyttö- ja ympäristöpaineita, jotka muuttavat vesistöä
ja sen lajistoa. Ihmistoiminnan aiheuttamat paineet vesistöön ovat piste- ja haja-
kuormitus sekä hydrologis-morfologiset paineet, kuten säännöstely ja vesistöra-
kentaminen. Vesistöjä kuormittavat eniten hajakuormitus, jota tulee maataloudes-
ta (peltoviljelystä ja karjataloudesta), metsätaloudesta ja haja-asutuksesta. Piste-
mäisiä kuormittajia voivat olla esim. teollisuus, yhdyskunnat, turkistarhaus ja kaa-
topaikat.
Vesistöissä kemiallisia muutoksia aiheuttavat rehevöityminen, happamoituminen
ja kemikalisoituminen, jota aiheuttavat esimerkiksi ympäristömyrkyt ja muut ke-
mialliset aineet.(<URL:http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=5970&lan=fi>)
Veden rehevöityminen on runsaasta ravinnemäärästä johtuvaa vesieliöstön lisään-
tynyttä kasvua. Erilaiset ihmisen toiminnot, kuten valuma-alueen maankäyttö,
jätevesikuormitus sekä ilman kautta tuleva kuormitus lisäävät vesiin tulevien ra-
31
vinteiden määrää. Vesien ravinnepitoisuudet kasvavat myös luontaisesti, vaikka-
kin paljon hitaammin. Ravinnekuormituksen rehevöittävä vaikutus riippuu ravin-
teiden määrästä, niiden esiintymismuodosta ja kuormituksen jaksottumisesta. (Sa-
vea-Nukala ym.1997)
Vesistön happamuus on luonnollinen ilmiö, mutta myös ihmistoiminnalla luodaan
edellytyksiä happamuuden huuhtoutumiselle esim. maankuivatuksella. Happamoi-
tuminen johtuu valuma-alueen happamista sulfaattimaista eli alunamaista Suomen
rannikolla. Alunamaiden sisältämä sulfidi on peräisin maata peittäneestä merive-
destä. Maanpinnan kohotessa rannikolla paljastuu meren alta happamia sulfaatti-
maita. Sulfaattimaiden hapettuessa vapautuu vesistöön happamuutta. Vesistöjen
happamuutta voivat lisätä myös humuspitoiset valumavedet ja ilmasta tuleva hap-
polaskeuma. Metsäojituksista ja turvetuotannosta joutuu vesistöön happamoittavia
humusvesiä. (Savea-Nukala ym. 1997)
Happamuus aiheuttaa haittaa vesieliöstölle, vesien käytölle, kalastukselle, vesi-
huollolle ja virkistyskäytölle. Luonnonsuojelulle saattaa aiheutua myös haittaa.
Happamuuden lisääntyminen saa aikaan myös kemiallisia muutoksia, kuten esi-
merkiksi myrkyllisten metallien pitoisuuksien lisääntymistä, mikä vaikeuttaa ve-
den käyttöä raakavetenä ja heikentää eliöiden elinmahdollisuuksia. Happamuutta
voidaan vähentää vesien ja peltojen kalkitsemisella. (Savea-Nukala ym. 1997)
7.5.2. Pohjavesiä kuormittavat tekijät
Pohjavesien määrään ja laatuun kohdistuvan riskin aiheuttavat monet pohjavesi-
alueille sijoittuneet toiminnot. Osa pohjavesiin kohdistuvasta kuormituksesta on
hajakuormitusta ja osa pistemäisiä kuormituslähteitä. Pistekuormitusta aiheuttavat
mm. maa-ainesten otto, asutus, turkistarhaus, karjasuoja tai lannoitus pohjavesi-
alueella sekä kaatopaikkojen valumavedet. Pohjavesialueelle sijoittuneet teolli-
suuslaitokset voivat aiheuttaa öljy- tai liuotinainepäästöjä. Hajakuormitusta aihe-
uttavat maa- ja metsätalous, turvetuotanto, tiet ja liikennealueet. Teiden suolaus ja
vaarallisten aineiden kuljetukset aiheuttavat uhkia pohjavesille. Lisäksi ilmansaas-
teet vaikuttavat pohjavesiin. (Aaltonen 2004)
32
Pitkällä tähtäimellä järkevin ja edullisin tapa turvata pohjaveden laatu on estää
haitallisten aineiden kulkeutuminen pohjavesiin. Tämä voidaan tehdä suojaustoi-
menpitein tai siirtämällä toiminnot kokonaan pohjavesialueiden ulkopuolelle.
(Aaltonen 2004)
Suomessa pohjavesialueet on luokiteltu käyttökelpoisuuden ja suojelutarpeen mu-
kaan kolmeen luokkaan: luokka I on vedenhankintaan tärkeä pohjavesialue, luok-
ka II on vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue ja luokka III on muu pohjavesi-
alue. (Aaltonen 2004)
33
8. KESTÄVÄN KEHITYKSEN INDIKAATTORIT
Kestävän kehityksen edistäminen vaatii tuekseen mittareita siitä, missä mennään
ja mitä on saavutettu. Maailmalla on lähdetty luomaan erityisiä kestävän kehityk-
sen indikaattoreita tähän tarpeeseen. Indikaattorit mittaavat kestävän kehityksen
eri osa-alueilla tapahtuvia muutoksia. Niiden avulla pyritään ohjaamaan päätöksiä
kestävää kehitystä tukevaan suuntaan, ja samalla niillä myös seurataan päätöksiä.
(Kahilainen 2000) Indikaattoreiden avulla voidaan myös asettaa tavoitteita, joiden
saavuttamiseksi voidaan toimintaa muuttaa kestävämmäksi.
Sanakirjan määrityksen mukaan indikaattori on osoitin tai ilmaisin, ja se voidaan
määritellä myös yksinkertaiseksi tilastolliseksi luvuksi. Indikaattoreita on käytetty
jo pitkään tiivistämään suuria tietoja helpommin hallittavaan ja ymmärrettävään
muotoon. Indikaattorit tarjoavat tietoa yksinkertaisessa muodossa. Bruttokansan-
tuotetta (BKT) on pidetty talouden tärkeimpänä indikaattorina. 1960-luvulla alkoi
sosiaalisten indikaattorien kehitys johtaen laajoihin julkaisuihin 1970-luvulla.
Ympäristön tilasta kertovia indikaattoreita on käytetty vuosikymmeniä. Esimer-
kiksi vesistöjen veden laatua on seurattu pitkään. Kestävän kehityksen indikaatto-
rit luotiin yhdistämällä nämä kolme ulottuvuutta. (Rosenström ym. 2000)
Indikaattorin tulee olla
• yksinkertainen, helposti tulkittavissa, yksiselitteinen
• helposti ymmärrettävä, kiinnostava, kuvaava
• tiedot helposti saatavilla oleva
• kehityksen suuntaan vaikuttava
• oikeudenmukainen, vertailukelpoinen kuntien kesken
• kehitystä taaksepäin kuvaava
• päivitettävissä eteenpäin
• herkkä muutoksille
(<URL:http://www.vsagendatoimisto.fi/indikaattorit/johdanto_2.htm>)
34
Hallituksen kestävän kehityksen ohjelman seurauksena katsottiin Suomessa tar-
peelliseksi luoda omat kansalliset indikaattorit. Suomi julkaisi keväällä 2000 omat
kansalliset kestävän kehityksen indikaattorit. Tavoitteena on ollut kehittää ja vali-
ta ensisijaisesti päätöksentekijöille ja kansalaisille suunnatut indikaattorit, joissa
on pyritty ottamaan huomioon kestävän kehityksen eri ulottuvuudet. (Kahilainen
2000) Vuonna 2006 kansallisen kestävän kehityksen strategian uudistamisen yh-
teydessä indikaattorit uudistettiin. Uudet indikaattorit tukevat kestävän kehityksen
strategian linjaamien suuntaviivojen mukaista kehitystä (liite 1).
(<URL: http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=19493&lan=FI>)
Uudet indikaattoriteemat ovat seuraavat:
• Suomen kestävän kehityksen vahvuuksia ja haasteita
• Tasapaino luonnonvarojen käytön ja suojelun välillä
• Kestävät yhdyskunnat kestävässä aluerakenteessa
• Kansalaiset - hyvinvointia koko elinkaareen
• Talous kestävän kehityksen turvaajana
• Suomi globaalina toimijana ja vastuunkantajana
• Kestävien valintojen tukeminen
(<URL: http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=19493&lan=FI>)
Kansainvälisellä, kansallisella, paikallisella ja myös yksittäisen yrityksen tasolla
voidaan kestävän kehityksen toteutumista seurata ja arvioida indikaattoreiden
avulla. Eri tahoille on kehitetty omat indikaattorinsa. Yrityksissä indikaattorit on
usein yhdistetty ympäristöjärjestelmään. Ympäristöjärjestelmän avulla voidaan
seurata yrityksen ympäristövaikutuksia ja parantaa niitä.
Indikaattorit antavat tietoa yksinkertaisessa muodossa ja siksi ne eivät anna vält-
tämättä kaikista asioista kokonaiskuvaa. Sellaiset tärkeät kestävään kehitykseen
liittyvät asiat kuten onnellisuus ja turvallisuus eivät ole numeerisesti mitattavia, ja
siksi indikaattoreilla ei voida antaa niistä luotettavaa tietoa.
35
9. SEINÄJOEN SEUDUN TERVEYSYHTYMÄN
YMPÄRISTÖOSASTO
Seinäjoen seudun terveysyhtymän ympäristöosaston tehtäviin kuuluvat ympäris-
tönsuojelu ja ympäristöterveydenhuolto Seinäjoen kaupungissa sekä Nurmon ja
Ylistaron kunnissa. Ympäristönsuojeluun kuuluvat lupa-, ilmoitus-, ja valvonta-
asiat (ympäristöluvat, ilman- ja vesiensuojelu, haja-asutuksen jätevesiasiat, me-
luntorjunta ulkotiloissa, jätehuollon valvonta ja kemikaalien myynnin valvonta),
maasto- ja vesiliikenne, luonnonsuojelu ja ympäristöntilan seuranta, ympäristöva-
listus sekä maankäyttöön ja yhdyskuntasuunnitteluun liittyvät asiat. Ympäristön-
suojelun vastuualue hoitaa Seinäjoen, Nurmon ja Ylistaron lakisääteiset ympäris-
tönsuojelutehtävät. (<URL:http://www.tk.sjk.fi>)
Ympäristöterveydenhuollolla tarkoitetaan ympäristöterveysvalvontaa (mm. elin-
tarvikkeiden ja elintarvikehuoneistojen valvonta, asuin- ja työhuoneistot, koulut,
päiväkodit, juoma- ja uimavedet, tuoteturvallisuus sekä meluntorjunta sisätilois-
sa), elintarvike- ja ympäristölaboratorioita (mikrobiologian ja kemian laboratoriot)
sekä eläinlääkintähuoltoa (katso kuva 3). (<URL:http://www.tk.sjk.fi>)
Kuva 3. Seinäjoen seudun terveysyhtymän ympäristöosaston osa-alueet
Seinäjoen seudun
terveysyhtymän ym-
päristöosasto
Ympäristönsuojelu
Ympäristötervey-
denhuolto
Elintarvike- ja ym-
päristölaboratorio
Ympäristöterveys-
valvonta
Eläinlääkintähuolto
36
10. SEINÄJOEN SEUDUN TERVEYSYHTYMÄN ALUEEN
PAIKALLISAGENDATYÖ
10.1. Kestävän kehityksen edistäminen Seinäjoen seudulla
Seinäjoen kestävän kehityksen edistäminen on lähtenyt käyntiin vuonna 1997,
jolloin Seinäjoki ja Nurmo osallistuivat yhdessä Suomen kuntaliiton paikal-
lisagenda 21 -projektiin. Sen aikana laadittiin Seinäjoen kestävän kehityksen toi-
mintamalli, jonka sisältö painottuu ekologisen kestävyyden toteuttamiseen. Alu-
eellisesti laajempana hankkeena toteutettiin Seinänaapurien ympäristöohjelma
vuosina 1997-1999, ja siinä olivat mukana Seinäjoki, Kurikka, Nurmo, Ilmajoki,
Jalasjärvi ja Ylistaro.
Tämän jälkeen on Seinäjoen seudulla käynnistetty kestävän kehityksen suurtapah-
tumat-hanke vuosina 1998-1999. Seinäjoen seudun suurimmat tapahtumat, kuten
Provinssirock, Tangomarkkinat sekä Suviyön Suurravit ja Juhannusvalvojaiset
ovat olleet yhdessä lähikuntien tapahtumien kanssa hankkeessa mukana. Sen tu-
loksena jokaiselle tapahtumalle syntyi oma ympäristöohjelma. Seinäjoen kaupun-
gin ympäristöohjelma valmistui vuonna 2001. Samana vuonna valmistuivat myös
Seinäjoen seudun terveysyhtymän ympäristöterveysohjelma. Lisäksi Seinäjoen
seudun terveysyhtymän alueen kunnissa on toteutettu useita vesistöhankkeita
esim. Seinäjoki-jokiprojekti v. 1996-2000, Paju-River v. 2004-2005 ja Eläköön
Nurmonjoki v. 1994-1995.
Vuonna 2005 aloitettiin Seinäjoen seudun terveysyhtymän agenda 21 laatiminen.
Se on kolmen kunnan (Seinäjoki, Nurmo ja Ylistaro) alueen yhteinen pitkän täh-
täimen strategia kestävän kehityksen toteuttamiseksi. Kestävän kehityksen ohjel-
maluonnoksen (liite 2) on laatinut ympäristöteknologian opiskelija Johanna Mar-
tikkala. Ohjelmaluonnos lähetettiin lausunnoille alueen kaupunkiin ja kuntiin, yri-
tyksiin, asukasyhdistyksille ja kansalaisjärjestöille (katso liite 3). Lausunnonanta-
jat kutsuttiin kestävän kehityksen työryhmän kokoukseen, joka järjestettiin loka-
kuussa 2006. Paikallisagendatyössä laaditaan seuraavaksi kestävän kehityksen
toimintaohjelma.
37
10.2. Kestävän kehityksen työryhmä
Seinäjoen seudun terveysyhtymän ympäristölautakunta on nimennyt työryhmän
kestävän kehityksen ohjelman toteutusta varten. Työryhmä jatkaa työskentelyä
kestävän kehityksen alkutyöstä eli kestävän kehityksen ohjelmaluonnoksesta.
Työryhmään kuuluu kaksi ympäristönsuojelutarkastajaa, ympäristönsuojelupääl-
likkö, ympäristölautakunnan puheenjohtaja sekä kaksi jäsentä ja yksi varajäsen.
Kestävän kehityksen työryhmä kokoontuu kahden kuukauden välein tai aina tar-
vittaessa. Työryhmä on osallisena kestävän kehityksen ohjelmassa ja päättää oh-
jelmatyön jatkosta ja seurannan järjestämisestä. Työryhmä pitää myös terveysyh-
tymän ympäristölautakunnan ajan tasalla paikallisagendatyöstä. Työryhmän ko-
kouksessa on käsitelty muun muassa ajankohtaisia aihealueita sekä osallistumisen
laajentamista.
Kestävän kehityksen ohjelmaluonnoksesta saapuneet lausunnot käsiteltiin työ-
ryhmässä, joka kutsui koolle lausunnonantajat ”ideariiheen”. Lausunnonantajat,
työryhmä ja kestävän kehityksen ohjelmaluonnoksen laatija pitivät kokouksen
kestävän kehityksen toimenpideohjelmaa varten. Aluksi kokouksessa käytiin läpi
saapuneet lausunnot kestävän kehityksen työryhmän kesken. Yhteisessä kokouk-
sessa lausunnonantajien kanssa annettiin ehdotuksia ja tarkennuksia ohjelmaluon-
noksen aiheisiin (liite 4) sekä toivottiin toimenpideohjelmasta käytännönläheistä
ja helposti lähestyttävää esitysmuotoa. Ehdotettiin myös erillisen toimintaohjel-
man laatimista kuntalaisille, yrityksille ja päättäjille.
38
10.3. Paikallisagendatyön vaiheet
Kestävän kehityksen ohjelmaluonnoksen Seinäjoen seudun terveysyhtymän ym-
päristöosastolle on laatinut ympäristöteknologian opiskelija Johanna Martikkala
kesinä 2005 ja 2006. Ohjelmaluonnos lähetettiin lausunnolle alueen kaupunkiin ja
kuntiin, yrityksiin (10 kpl), kansalaisjärjestöille ja asukasyhdistyksille 26.-
27.6.2006. Lausuntoja sai antaa ohjelmaluonnoksesta 30.9.2006 saakka. Seinäjoen
seudun terveysyhtymän ympäristölautakunta on perustanut kestävän kehityksen
työryhmän kestävän kehityksen ohjelman toteutusta varten. Kaaviokuva paikal-
lisagendatyöstä Seinäjoen seudun terveysyhtymän alueella s.42.
Kestävän kehityksen ohjelmaluonnoksesta saapui neljä kirjallista lausuntoa mää-
räaikaan mennessä: Ylistaron kunnalta, Suomen Luonnonsuojeluliiton Pohjan-
maan piiri ry:ltä, Etelä-Pohjanmaan luonnonsuojeluyhdistykseltä ja Länsi-Suomen
ympäristökeskukselta. Sähköpostin välityksellä saapui yksi lausunto, ja yksi yritys
lähetti ympäristöohjelmansa postitse. Ympäristönsuojelupäällikkö ja ohjelma-
luonnoksen laatija kävivät tiedottamassa asiasta Seinäjoen kaupungissa ja Nurmon
kunnassa. Näissä tapaamisissa kaupunki ja kunta antoivat suulliset lausunnot ko.
kunnan osalta kestävän kehityksen ohjelmaluonnoksesta ja kunnan sisällä tehtä-
vistä tulevista toimenpiteistä.
Atria Oy kutsui ohjelmaluonnoksen puitteissa ympäristönsuojelupäällikön ja oh-
jelmaluonnoksen laatijan vierailulle yritykseen. Yritysvierailulla Atria Oy:llä toi-
vottiin yhteistä kestävän kehityksen ohjelman laadintaa, johon alueen suurimmat
yritykset sitoutuisivat. Keskusteltiin myös kestävän kehityksen edistämisestä yri-
tyselämässä sekä Atrian omasta toiminnasta.
Kestävän kehityksen työryhmä kutsui lausunnonantajat kokoukseen. Kestävän
kehityksen työryhmän kokous pidettiin 24.10.2006, ja siellä käytiin läpi muun
muassa saapuneet lausunnot ja keskusteltiin paikallisesta kestävän kehityksen
edistämisestä sekä annettiin ehdotuksia varsinaiseen kestävän kehityksen toimin-
taohjelmaa varten (liite 4). Paikalla kokouksessa olivat kestävän kehityksen työ-
ryhmä, ohjelmaluonnoksen laatija sekä edustajat Suomen Luonnonsuojeluliiton
Pohjanmaan piiri ry:ltä, Etelä-Pohjanmaan luonnonsuojeluyhdistykseltä ja Länsi-
Suomen ympäristökeskukselta.
39
Seuraavaksi Seinäjoen seudun terveysyhtymän paikallisagendatyössä laaditaan
toimintaohjelma. Kestävän kehityksen työryhmän tehtävänä on jatkossa laatia Sei-
näjoen seudun terveysyhtymän alueelle kestävän kehityksen toimintaohjelma, jo-
ka hyväksytään ja johon sitoudutaan alueen kunnanhallituksissa. Toimintaohjelma
annetaan allekirjoitettavaksi myös alueen muille toimijoille. Tällä hetkellä alueel-
la on käynnissä kuntaliitosselvitys Seinäjoen kaupungin, Nurmon ja Ylistaron
kuntien osalta, joten kestävän kehityksen toimintaohjelman laatimista ei ole pidet-
ty järkevänä aloittaa tässä vaiheessa.
Toimintaohjelma tulee sisältämään tavoitteita ja toimenpiteitä aiheista, jotka ovat
tärkeitä Seinäjoen seudulla. Ajankohtaisia aiheita alueella ovat esim. energiankäy-
tön tehostaminen ja uusiutuvien energialähteiden käytön edistäminen. Uusiutuvien
energialähteiden edistäminen näkyy pian Seinäjoen seudun terveysyhtymän alu-
eella esimerkiksi biokaasulaitosten rakentamisena Nurmoon/Lapualle ja Lakeuden
Etappi Oy:lle. Vesiensuojelussa haja-asutusalueiden jätevesienkäsittelyn tehosta-
minen on ajankohtaista (katso lisää tavoite ja toimenpide-ehdotuksia taulukko 1.
s.40 ja 41).
Tulevaisuudessa tehdään toimintaohjelmasta myös seurantamalli. Seurantaa var-
ten laaditaan mittareita, joiden avulla voidaan seurata ja arvioida tavoitteiden to-
teutumista.
40
Taulukko 1. Tavoite ja toimenpide-ehdotuksia toimintaohjelmaan (taulukko jat-
kuu seuraavalla sivulla)
Aihe Tavoite/Toimenpide
Ilmanlaatu Vähennetään liikenteen haitallisia vai-kutuksia.
Kevyen liikenteen väyläverkostoja laa-jennetaan uusille kaava-alueille.
Seinäjoen keskustan läpimenevää lii-kennettä vähennetään kaupungin ohi menevän itäväylän suunnittelulla ja pitämällä hanke ensisijaisena toteutus-hankkeena.
Edistetään kaukolämmön käyttöä ja verkostojen lisärakentamista.
Teollisuuden päästöjä valvotaan sekä tehdään teollisuuden kanssa yhteistyötä päästöjen vaikutuksia seuraamalla ja haitallisia vaikutuksia ehkäisemällä.
Melu Laaditaan meluntorjuntaohjelma ja edistetään meluntorjuntaa eri hankkeis-sa
Jätehuolto Edistetään jätteiden synnyn vähentä-mistä.
Kaikille asukkaille tarjotaan mahdolli-suus jätteiden lajitteluun sijoittamalla ekopisteitä alueille, jotka saavuttavat asukkaat helposti.
Edistetään jätteiden hyötykäyttöä ensi-sijaisesti aineena ja energiana, ellei muuta hyötykäyttömuotoa ole mahdol-lista toteuttaa. Terveysyhtymän ympäristöosasto vä-hentää omassa toiminnassaan jätteiden syntyä.
41
Vesistöt Vesistöjen tilaa parannetaan rakenta-malla taajaan rakennetuille haja- asu-tusalueille kunnallinen viemäri. Harvaan asutuilla alueille neuvotaan ja edistetään jätevesien kiinteistökohtaista käsittelyä.
Hyvä asumisympäristö, virkistys-käyttö ja luonnon monimuotoisuus
Asutussa ympäristössä jätetään lähelle asutusta viheralueita ja puistoja, jonne jokainen pääsee helposti. Olemassa olevia virkistysalueita ei vä-hennetä. Kaavaan merkitään alueet, joilla lisä-tään ja säilytetään luonnon monimuo-toisuutta.
42
Kunnanhallitus
Asiantuntija
Kunnan hallintokunnat
Seinäjoen seudun terveysyhtymän
ympäristöosasto
Kuntalainen
Teollisuus/Yritykset
Kansalaisjärjestöt/yhdistykset Kestävän kehityksen
työryhmä
Kestävän kehityksen toimintaohjelma
Kaavio 1. Kaaviokuva paikallisagendatyöstä Seinäjoen seudun terveysyhtymän
alueella
43
11. SEINÄJOEN SEUDUN TERVEYSYHTYMÄN KESTÄVÄN
KEHITYKSEN OHJELMALUONNOS
11.1. Kestävän kehityksen ohjelmaluonnoksen sisältö
Kestävän kehityksen ohjelmaluonnos (liite 2) laadittiin terveysyhtymän ympäris-
töosastolla. Ympäristöteknologian opiskelija Johanna Martikkala laati ohjelma-
luonnoksen, jonka laatimiseen sai apuja ympäristöosaston työntekijöiltä ja paikal-
lisilta yrityksiltä kysymyslistoja lähettämällä. Kysymyksiä lähetettiin kuudelle
yritykselle sähköpostilla, kirjeitse tai puhelimella. Yritykset olivat alueen sekä
pieniä että suuria yrityksiä. Yrityksiltä kysyttiin ympäristöasioiden hoitamisesta
muun muassa onko yrityksellä käytössä ympäristöjärjestelmä ja ympäristöasioista
vastaava henkilö. Ympäristöosastolla oli myös teoriaosuuteen riittävästi materiaa-
lia. Tarkoituksena oli ottaa huomioon kaikki kestävän kehityksen ulottuvuudet.
Ekologinen ulottuvuus on kuitenkin ohjelmaluonnoksessa hallitsevin aihealue,
mutta myös taloudellinen ja sosiaalinen ulottuvuus on pyritty huomioimaan.
Seinäjoen seudun terveysyhtymän kestävän kehityksen ohjelmaluonnos sisältää
alueen sisällä vaikuttavia ympäristöön liittyviä aihealueita. Kestävän kehityksen
ohjelmaluonnoksessa esitellään lyhyesti aluksi kestävän kehityksen määritelmä,
aihealueet, kestävän kehityksen maailmanlaajuisesta ja kansallisesta taustasta,
paikallisen kestävän kehityksen edistämisestä ja esimerkkejä kestävään kehityk-
seen liittyvästä lainsäädännöstä. Tämän jälkeen kerrotaan alueen aikaisemmasta
kestävän kehityksen edistämisestä. Toinen osa on kokonaisuudessaan erilaisten
konkreettisten aihealueiden käsittelyä. Jokaisen aihealueen kohdalla on aluksi teo-
riaa yleisesti aiheesta ja tämän jälkeen konkreettisesti tietoa alueen osalta aiheesta.
Jokaisesta aihealueesta on lopussa taulukko, jossa esitetään ongelma, tavoite, toi-
menpiteet sekä Terveysyhtymän ympäristölautakunnan ja ympäristönsuojelun
tehtävät ko. aihealueesta. Vesistöjen kohdalla on myös alueella toteutetuista
hankkeista listaus.
44
Ohjelmaluonnoksen aihealueet ovat vesistöt, pohjavedet, jätehuolto, maa- ja met-
sätalous, turvetuotanto, teollisuus ja pienyritykset, energiantuotanto ja -kulutus,
aluesuunnittelu ja rakennettu ympäristö, liikenne, muita ympäristöön vaikuttavia
seikkoja, kuten melu ja ilmanlaatu sekä ihmiset ja kestävä kehitys. Lopussa on
konkreettinen listaus ympäristöosaston toimenpiteistä vuosina 2006-2007. Teolli-
suus ja pienyritykset-aiheeseen käytettiin yrityksille laadittuja kysymyksiä sekä
yritysvierailua apuna.
Kestävän kehityksen ohjelmaluonnoksesta saatujen lausuntojen mukaan aihealu-
eiden lopussa olevat taulukot ovat onnistuneet herättämään lukijoiden mielenkiin-
non aihetta kohtaan. Lausunnonantajat toivoivat toimintaohjelmalta vastaavia yh-
teenvedonomaisia taulukoita. Muutamiin aihealueisiin annettiin lausunnoissa tar-
kennuksia.
11.2. Seinäjoen seudun terveysyhtymän alueen vesistöt
Kyrönjoki on suurin joki Etelä-Pohjanmaalla. Sen valuma-alueella asuu yli 100
000 ihmistä. Kyrönjoen pääuoma alkaa Kauhajoen ja Jalasjoen yhtymäkohdasta
Kurikasta, ja se virtaa Ilmajoen, Seinäjoen, Ylistaron, Isonkyrön, Vähänkyrön ja
Mustasaaren kautta Perämeren Vassorfjärdeniin Vaasan pohjoispuolelle. Jokea
käytetään monipuolisesti asuinympäristönä, virkistyskäyttökohteena ja raaka-
vesilähteenä. Seinäjoki ja Ylistaro kuuluvat Kyrönjoen vesistöalueeseen Seinäjoen
seudun terveysyhtymän alueelta. Seinäjoki on yksi Kyrönjoen kolmesta suuresta
latvahaarasta, johon laskevat Pajuluoma, Juupaluoma ja Kihniänjoki (kuva 3).
(Savea-Nukala ym. 1997)
Seinäjoen seudun alueella on vain pieniä järviä sekä kolme suurta tekojärveä, jot-
ka ovat Kyrkösjärvi (640 ha), Kalajärvi (1130 ha) sekä Kotilammi Isonkyrön ja
Ylistaron kunnissa. Alueella on Lapuanjoen suurin sivuhaara Nurmonjoki, jonka
vesistöalueella ovat Hirvijärven ja Varpulan tekoaltaat. Lisäksi Nurmon kunnan
alueeseen kuuluu Lapuanjoen vesistöalueen järvistä Kuorasjärven pohjoisosa.
(Martikkala 2006)
45
Seinäjoen seudun joet ovat ravinne- ja humuspitoisia. Veden laatuun vaikuttavat
maa- ja metsätalous, peltoviljely, karjatalous, turvetuotanto, teollisuus sekä asu-
tus. Vesistöjen ongelmana ovat rehevöityminen ja happamoituminen. Lisäksi Ete-
lä-Pohjanmaan peltolakeuksille joet muodostavat tulvavaaran. Tekojärville on
tyypillistä veden voimakas humuspitoisuus, happamuus, runsasravinteisuus, ke-
vättalven heikko happitilanne ja kalojen kohonneet elohopeapitoisuudet (katso
myös taulukko 2. s.48 ja 49). (Savea-Nukala ym.1997)
Kuva 3. Kyrönjoen viiden osavaluma-alueen rajat (Savea-Nukala ym.1997)
46
11.2.1. Kyrönjoki
Kyrönjoen vesistöalueen luonnonolosuhteille ovat tyypillistä loivapiirteinen topo-
grafia sekä maaperän hienorakeisuus. Rannikolla vallitsevana maalajina on mo-
reeni, jokilaaksoissa savi ja siltti ja muualla turve sekä moreeni. Vedenjakajaseu-
duilla esiintyy sora- ja hiekka-alueita. Kyrönjoen valuma-alueesta on 37% metsää,
29% peltomaata, 1% vesistöä ja 7% muuta maata. (Savea-Nukala ym. 1997)
Kyrönjoen vesistöalueelle luonteenomaista on suuret virtaama- ja vedenkorkeus-
vaihtelut sekä tulvaherkkyys. Kyrönjoen pääuoman vesi on humuspitoista, rehe-
vää ja korkeasta kiintoainespitoisuudesta johtuen sameaa. Happamien alunamai-
den ja nopeiden virtaamamuutosten aiheuttamat suuret pitoisuusvaihtelut ovat
jokisuussa tavallisia. Kyrönjoessa happamuus vaihtelee voimakkaasti pH:n 3,9-
7,4 välillä. (Aaltonen 2004)
Kyrönjokeen tulee hajakuormitusta peltoviljelyksestä, karjataloudesta, metsäta-
loudesta ja haja-asutuksesta. Suurin osa on peräisin maataloudesta. Hajakuormi-
tuksen osuus joen keskimääräisestä vuosittaisesta fosforin kokonaiskuormitukses-
ta on 76% ja typen kokonaiskuormituksesta 65%. Pistemäisiä kuormittajia ovat
yhdyskunnat, turvetuotanto ja turkistarhaus. Pistekuormituksen osuus fosforin
kokonaiskuormituksesta on 3% ja typen kokonaiskuormituksesta 8%. Kyrönjoen
vedenlaatu vaihtelee vuodenaikojen ja joessa virtaavan vesimäärän mukaan. (Sa-
vea-Nukala ym.1997)
47
11.2.2. Seinäjoki, Pajuluoma ja Nurmonjoki
Maatalouden hajakuormitus on Seinäjoen suurin kuormittaja. Peltoalueilta huuh-
toutuu runsaasti kiintoainesta ja ravinteita veteen. Ravinnekuormitusta lisäävät
myös turvetuotanto, metsätalous sekä asutus. Seinäjoen vesistöalueen kokonais-
kuormituksesta hajakuormituksen (peltoviljelyn, karjatalouden, metsätalouden ja
haja-asutuksen) osuus fosforin osalta on 60% ja typen osalta 44%. Yhdyskuntien
osuus Seinäjoen kokonaiskuormituksesta on 17 %, joka on suurempi kuin koko
Kyrönjoen vesistöalueella. (Martikkala 2006)
Seinäjoen vesi on luontaisesti ruskeaa, humuspitoista sekä kuormituksen seurauk-
sena melko hapanta ja ravinnepitoista. Joen kiintoainespitoisuudet ovat korkeat ja
tulva-aikoina ne moninkertaistuvat. Joessa esiintyy myös happivajausta. (Martik-
kala 2006)
Pajuluoma on Seinäjoen sivuhaara, joka laskee Seinäjoen oikaisu-uomaan. Paju-
luoman purovesistö lähtee maa- ja metsätalousalueelta ja virtaa alajuoksulla kes-
kellä taajamarakennetta. Pajuluoma on merkittävä osa Seinäjoen maisemakuvaa.
Sen ranta-alueista osa koostuu luonnontilaisista metsistä ja osa rakennetuista puis-
toalueista. (Martikkala 2006)
Pajuluoman valuma-alueella on tehty laajoja metsäojituksia, joiden seurauksena
veden laatu on heikentynyt. Pajuluomaan kulkeutuu veden mukana kiintoainetta,
minkä vaikutuksesta suvantopaikat eli ns. lammit, joita on käytetty uimapaikkoi-
na, ovat liettyneet. Virtaamavaihtelut ovat suuret ja vesi humuksen värjäämää.
(Martikkala 2006)
Nurmonjoki kuuluu Lapuanjoen vesistöalueeseen. Nurmonjoen vesi on ravin-
teikasta, humuspitoista, runsaasti kiintoainetta sisältävää ja väriltään ruskeaa.
Nurmonjoen ja sen sivu-uomien vesi on voimakkaasti maa- ja metsätalouden sekä
viemäröimättömän haja-asutuksen kuormittamaa. Veden laatu parantuisi karjata-
louden ja haja-asutuksen kuormituksen poistamisella sekä peltoviljelyn ja metsä-
talouden kuormituksen vähentämisellä. (Martikkala 2006)
48
Taulukko 2. Vesistöihin kohdistuvat ongelmat, tavoitteet, toimenpiteet ja hank-
keet Seinäjoen seudulla (taulukko jatkuu seuraavalla sivulla) (Martikkala 2006)
Ongelma Tavoite Toimenpiteet Hankkeet
Vesistöjen re-hevöityminen Vesistöjen hap-pamoituminen
Vesistöjen tilan ja laa-dun parantaminen Maa- ja metsätalouden tuottaman ravinne-kuorman vähentämi-nen Haja-asutuksen ja muiden toimintojen jätevesien käsittelyn kehittäminen Vesistöjen kunnostus Vesistöjärjestelyjen loppuunsaattaminen Tekojärvien kehittä-minen Luonnon monimuotoi-suuden turvaaminen Tulevien sukupolvien mahdollisuus käyttää vesistöjä hyväkseen monipuolisesti sekä paikallisella, kansalli-sella että kansainväli-sellä tasolla ei vaaran-nu Kala- ja luonnonta-louden sekä virkistyskäyttöarvojen parantaminen Maisemakuvan paran-taminen
Kuormituksen en-naltaehkäiseminen Suojavyöhyke-suunnitelmien te-keminen ja toteut-taminen Haja-asutuksen jätevesien käsitte-lyn ja viemäröin-nin tehostaminen Vesistöalueiden suunnitelmallinen kunnostus Suojelusuunnitel-mien tekeminen yhteistyössä Huomioidaan ve-sistöjen mahdolli-suudet suunnitel-missa ja virkistys-käytön lisäämises-sä
Pajuluoman kun-nostamis- ja kehit-tämishanke Paju-River 2004-2005 Seinäjoki-jokiprojekti 1996-2000 Eläköön Nurmon-joki projekti 1994-1995 Kyrönjoki Elävä joki Etelä Pohjanmaan vesistöjen hoito-ohjelma-hanke, tavoite 2-alueelle 2004- Seinäjoen Paju-luoman kalatalo-usselvitys vuonna 2000.
49
Jokien tulva-vaarat lakeuk-silla Asenteet
Suurtulviin varautu-minen Valistuksen lisäämi-nen
Yhteistyön ja avoimen tiedotta-misen lisääminen eri tahojen kesken
50
11.2.3. Pohjavedet
Pohjavesiesiintymät ovat jakaantuneet epätasaisesti Länsi-Suomessa. Eniten poh-
javettä muodostuu alueilla, joilla on runsaasti sora- ja hiekkavaroja. (Aaltonen
2004)
Seinäjoella on neljä luokiteltua pohjavesialuetta: Korteskylän, Kankaanpään, Pys-
sykankaan ja Vanhainkodin pohjavesialueet. Vedenottamot ovat Korteskylän,
Pyssykankaan ja Vanhainkodin pohjavesialueella. Kankaanpään pohjavesialue on
luokan II pohjavesialue eikä siitä pumpata pohjavettä tällä hetkellä. Nurmon kun-
nan alueella sijaitsee Sikaharjun vedenhankinnan kannalta tärkeäksi luokiteltu
pohjavesialue, jossa sijaitsee vedenottamo. (Martikkala 2006)
Ylistaron kunnassa tärkeitä pohjavesialueita ovat Lamminkangas, Liipantönkkä,
Koivulakso, Kivistönmäki, Troihari, Munkkila, Lavo, Järviranta ja Kokkokangas.
Pohjavesialueilla on vedenottamot, lukuunottamatta Liipantönkkää, josta ei pum-
pata pohjavettä. Ylistarossa muita tärkeitä pohjavesialueita ovat Sarvikangas, Her-
ralankangas ja Visaharju (katso myös taulukko 3). (Martikkala 2006)
Taulukko 3. Pohjavesiin kohdistuvat ongelmat, tavoitteet ja toimenpiteet Seinäjo-
en seudulla (Martikkala 2006).
Ongelma Tavoite Toimenpiteet
Pohjaveden riskitekijät
Puhtaan pohjaveden käyt-tömahdollisuuksien tur-vaaminen
Kaavoituksella ja suojelu-toimilla pidetään huoli, että pohjavesialueet säi-lyvät pilaantumattomina Pilaavan toiminnan har-joittamisen estäminen tai riittävien suojaustoimen-piteiden määrääminen
51
12. POHDINTA
Kestävä kehitys on laaja aihe ja se koskettaa kaikkia. Kansainvälisissä kokouksis-
sa ovat monet maailman valtiot sitoutuneet edistämään kestävää kehitystä. Valti-
oiden tasolla kestävä kehitys on otettu huomioon mm. lainsäädännössä ja päätök-
senteossa. Paikallisagendoissa kansainvälinen haaste on tuotu kuntien ja kaupun-
kien tasolle, ja ne voivat edistää kestävää kehitystä laatimalla toimintaohjelmia
yhdessä kuntalaisten kanssa. Monilla ongelmilla on juurensa paikallisessa toimin-
nassa, mutta monet ympäristöasiat eivät tunne myöskään valtioiden rajoja. Siksi
onkin tärkeää, että valtiot yhdessä sitoutuvat ratkaisemaan näitä valtioiden rajoja
ylittäviä ongelmia yhdessä. Monet lähialueilla tapahtuvat muutokset ympäristössä
vaikuttavat myös Suomen ympäristön tilaan.
Kestävä kehitys on tulevaisuuden visio ja päättymätön prosessi. Sen edistäminen
pitkällä tähtäimellä on tärkeää, jotta tulevat sukupolvetkin voisivat elää hyvissä
olosuhteissa. Kestävän kehityksen edistäminen on haastavaa, koska sen kolme
aihealuetta, ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen/kulttuurinen ulottuvuus, on
otettava huomioon. Sanaa ”kestävä kehitys” voidaan käyttää helposti myös vääriin
tarkoituksiin, tuntematta sen kaikkia aihealueita.
Ekologisen kestävyyden painottuminen tulee esille ympäristöosaston laatimassa
paikallisagendassa, mutta myös sosiaalinen ja kulttuurinen sekä taloudellinen kes-
tävyys on myös pyritty huomioimaan siinä. Ympäristöalan asiantuntijoiden laati-
ma ohjelma painottuu ekologiseen näkökulmaan ja kansalaisten laatima ohjelma
painottuisi todennäköisemmin sosiaaliseen puoleen. Yritysten kestävän kehityk-
sen edistämisessä nousee esiin taloudellinen puoli. Kestävän kehityksen ohjelmas-
sa osallistuminen ja kaikkien osapuolten lausuntojen ja kommenttien huomioimi-
nen on tärkeää, jotta voidaan puhua kestävästä kehityksestä.
Koska kestävän kehityksen edistäminen on päättymätön prosessi, voi se johtaa
myös siihen, että paikallisagendasta tulee julistus ilman konkreettisia tekoja. Pai-
kallisagendatyössä mukana olevien tahojen innostus, motivaatio ja aikataulut vai-
kuttavat työn etenemiseen. Yhteistyön ja keskustelun syntyminen edellyttää tie-
dottamista, innostusta ja motivaatiota. Toimintaohjelmissa toimenpiteille määrite-
tyt aikataulut ja vastuutahot edesauttavat tavoitteiden toteutumista.
52
Kunnanhallituksen sitoutuminen kestävän kehityksen toimintaohjelmaan tai stra-
tegiaan on tärkeää, jotta kunnassa voidaan noudattaa ohjelman tai strategian sisäl-
töä päätöksissä. Alueen muiden toimijoiden osallistuminen kestävän kehityksen
ohjelmaan on myös tärkeää. Koulut ja päiväkodit voivat edistää ympäristömyön-
teistä kasvatusta toiminnassaan. Yritykset voivat ottaa ohjelman huomioon omissa
ympäristöohjelmissaan. Yhdistykset voivat omilla toimillaan edistää ohjelman
toteutumista.
Kunnille ja yrityksille kestävän kehityksen edistäminen luo myönteistä imagoa.
Kunnille kestävän kehityksen edistäminen voi tuoda kilpailukykyä. Yrityksissä
kestävän kehityksen edistämisellä voidaan saavuttaa kustannussäästöjä esimerkik-
si veden käytön vähentämisellä. Yritykset voivat käyttää kestävää kehitystä myös
markkinointikeinona ja kilpailuetuna, koska nykyään asiakkaat ja muut sidosryh-
mät vaativat ympäristöasioihin panostamista. Tässäkin yhteydessä on hyvä huo-
mata, että kestävä kehitys ei ole pelkän ekologisen ulottuvuuden huomioonotta-
mista, vaan siihen kuuluvat myös sosiaalinen ja taloudellinen ulottuvuus.
Toimintaohjelman seurantaa varten on laadittava indikaattoreita eli mittareita, joil-
la voidaan seurata sitoutumisen astetta ja tavoitteiden saavuttamista.
53
13. JOHTOPÄÄTÖKSET
Kestävä kehityksen edistäminen vaatii maailmanlaajuisia, kansallisia ja paikallisia
keinoja. Monet ympäristöongelmat ovat maailmanlaajuisia eivätkä ne noudata
valtioiden rajoja ja siksi yhteistyön tekeminen eri valtioiden välillä on tärkeää.
Monet valtiot ovat ottaneet maailmanlaajuisen haasteen vastaan ja ovat sitoutu-
neet edistämään kestävää kehitystä toiminnassaan. Valtioiden sisällä kestävän ke-
hityksen edistämistä voidaan ohjata esimerkiksi lainsäädännön ja verotuksen avul-
la. Kestävä kehitys konkretisoituu paikallisella tasolla. Monet ongelmat ovat pai-
kallisia ja siksi on haaste myös kaikille maailman kunnille ja kaupungeille edistää
toiminnassa kestävää kehitystä. Paikallisagenda on yhden tai useamman kunnan
paikallinen kestävän kehityksen ohjelma.
Työssä on pyritty antamaan riittävästi taustatietoja kestävästä kehityksen määri-
telmästä, aihealueista, maailmanlaajuisesta ja kansallisesta taustasta sekä indikaat-
toreista paikallisagendan toteuttamiseksi. Tämä työ selvittää myös paikallisagen-
datyön kokonaisuutta. Kuntien paikallisagendat eli kestävän kehityksen ohjelmat
painottuvat usein ekologisen kestävyyden edistämiseen, vaikka tavoitteena olisi
myös taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden huomioiminen samalla tavalla. So-
siaalinen kestävyys tulee usein esiin osallistumisena ja taloudellinen kestävyys
yritysten näkökulmasta.
Paikallista kestävää kehitystä voidaan edistää monella tavalla. Yhtä oikeaa tapaa
tehdä paikallisagendaa ei ole, mutta sen tekemiseen on annettu yleisiä ohjeita.
Paikallisagendat sisältävätkin teemoja ja aihealueita, jotka ovat kyseiselle alueelle
merkittäviä kestävän kehityksen toteuttamiseksi. Paikallisagendan laatimisessa
tulevat esiin paikalliset olosuhteet.
Seinäjoen seudun terveysyhtymän kestävän kehityksen ohjelmaluonnoksessa on
pyritty ottamaan huomioon kestävän kehityksen ekologisen ulottuvuuden lisäksi
myös taloudellinen ja sosiaalinen ulottuvuus. Sosiaalinen sekä taloudellinen kes-
tävyys on pyritty ottamaan mukaan ohjelmaan osallistumisen kautta. Lausunto-
pyyntöjä lähetettiin kestävän kehityksen ohjelmaluonnoksesta kaupunkiin, kun-
tiin, yrityksille, kansalaisjärjestöille ja asukasyhdistyksille.
54
Kestävän kehityksen edistäminen on lausuntojen määrän perusteella otettu vastaan
melko hyvin Seinäjoen seudun terveysyhtymän alueella. Eri toimijoita on myös
kuultu kestävän kehityksen puitteissa. Alueen yksi suurimmista yrityksistä on
kiinnostunut kestävän kehityksen toteuttamisesta ja kansalaisjärjestöjä on kuultu
toimintaohjelmaa varten. Alueen kaupungilta ja kunnilta on annettu suullisia lau-
suntoja kestävän kehityksen ohjelmaluonnoksesta.
Seinäjoen seudun terveysyhtymän alueen kestävän kehityksen ohjelmaluonnos
sisältää myös konkreettisia asioita, joilla voidaan edistää kestävää kehitystä.
Konkreettiset asiat ohjelmassa ovat herättäneet mielenkiintoa ja niiden sisällyttä-
minen ei jätä ohjelmaa pelkäksi julistukseksi.
Indikaattoreiden avulla seurataan ja arvioidaan tavoitteiden saavuttamista paikal-
lisagendoissa. Seuranta on tärkeä jatke ohjelmatyölle. Seurantaa varten tullaan
jatkossa kehittämään mittareita Seinäjoen seudun terveysyhtymän pakallisagenda-
työssä.
Tässä opinnäytetyössä on käytetty useita kirjallisuuslähteitä, joissa kestävää kehi-
tystä on käsitelty eri tavoilla. Kirjallisuus on tukenut aikaisemmin saatuja tausta-
tietoja. Teoriaosuudessa käytetty kirjallisuus on luotettavaa tietoa, jota on voitu
käyttää lähteenä tutkimukseen. Kuntien paikallisagendoista tietoa löytyi sekä kir-
jallisuudesta että sähköisistä lähteistä. Käytännön osuudessa käytettiin Seinäjoen
seudun terveysyhtymän ympäristöosastolta saatuja lähteitä. Kaiken kaikkiaan
työssä käytetyt lähteet vastasivat hyvin tämän työn tarpeita.
55
LÄHDELUETTELO
Aaltonen, Eeva-Kaarina 2004. Kyrönjoen valuma-alueen hoitosuunnitelma Osa 1.
Länsi-Suomen ympäristökeskus. Pohjanmaan vesiensuojeluyhdistys ry.
Berninger, Kati - Tapio, Petri - Willamo, Risto 1997. Ympäristönsuojelun perus-
teet. 2 p. Tampere. Tammer-Paino Oy.
Häikiö, Liisa 2000. Kuntien paikallisagendat ja kestävän kehityksen ohjelmat:
Tavoitteet, prosessi ja sisältö sekä kestävä yhdyskuntakehitys-teeman huomioimi-
nen. 1p. Helsinki. Suomen ympäristö nro 449. Ympäristöministeriö.
Kahilainen, Juha 2000. Kohti kestävää verkostoyhteiskuntaa, Kestävä kehitys ja
tietoyhteiskunta. 1p. Helsinki. Suomen ympäristö nro 409. Ympäristöministeriö.
Kestävän kehityksen kansallinen kokonaisarvio 2003. Suomen ympäristö nro 623.
Ympäristöministeriö. Helsinki. Edita. Saatavilla www-muodossa:
<URL:http://www.ymparisto.fi/palvelut/julkaisu/elektro/sy623/sy623.htm>.
Martikkala, Johanna 2006. Kestävän kehityksen ohjelma luonnos. Seinäjoki. Sei-
näjoen seudun terveysyhtymä ympäristöosasto/ympäristönsuojelu.
Rosenström, Ulla - Palosaari, Marika 2000. Kestävyyden mitta, Suomen kestävän
kehityksen indikaattorit 2000. Suomen ympäristö nro 404. Ympäristöministeriö.
Helsinki. Edita. Saatavilla www-muodossa: <URL:http://
www.vyh.fi/poltavo/keke/indikaat/indi2000.htm>.
Routala, Mikko 2001. Kestävän kehityksen tulkinnat Suomen kunnissa -
paikallisagendaohjelmien sisältö analyysi. Pro-Gradu-tutkielma, Maantieteen lai-
tos. Helsingin yliopisto.
Savea-Nukala, Tarja – Rautio, Liisa-Maria – Seppälä, Matti 1997. Kyrönjoen tila
ja vesiensuojelun taso. Alueelliset ympäristöjulkaisut nro 16. Länsi-Suomen ym-
päristökeskus. Vaasa.
Suomen kestävän kehityksen toimikunta 1995. Kestävä kehitys, Lähivuosien toi-
menpiteitä Suomessa ja Suomen kansainvälisessä yhteistyössä. 2p. Helsinki.
56
Suomen kestävän kehityksen toimikunta 2006. Kohti kestäviä valintoja, Kansalli-
sesti ja globaalisti kestävä Suomi. Kansallinen kestävän kehityksen strategia.
1p.Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 5/2006. Edita.
Suomen kuntaliitto 1994. Kestävän kehityksen käsikirja kunnille. 2 p. Helsinki.
Sisäasiainministeriö. Stakes. Suomen kuntaliitto. Ympäristöministeriö.
Suomen kuntaliitto 1998. Keke toimii – Kokoelma kestävää kehitystä edistäviä
toimenpiteitä. 1 p. Paikallinen Agenda 21-projektin julkaisu. Helsinki.
Takatalo, Seppo 1992. Ympäristön käyttö ja suojelu. 1p. Jyväskylä. Gummerus
Kirjapaino Oy.
Ympäristön ja kehityksen Suomen toimikunnan mietintö 1989. Helsinki. Ympä-
ristöministeriö. Komiteanmietintö 1989:9.
<URL:http://www.environment.fi/default.asp?contentid=126460&lan=fi>
<URL:http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1986/19860064>
<URL:http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19931072>
<URL:http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1995/19950365>
<URL:http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19961096>
<URL:http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990132>
<URL:http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2000/20000086>
<URL:http://www.kunnat.net/binary.asp?path=1;29;356;1987;50594&field=FileA
ttachment&version=4#279,13,Maailmalla 3(3)>
<URL:http://www.kunnat.net/binary.asp?path=1;29;356;1987;67815;47148&field
=FileAttachment&version=4>
<URL:http://www.kunnat.net/k_perussivu.asp?path=1;29;356;1987;67814>
<URL:http://www.ouka.fi/ymparisto/keke/index.htm>
<URL:http://www.tk.sjk.fi>
57
<URL:http://www.vsagendatoimisto.fi/agenda21/agenda21.htm>
<URL:http://www.vsagendatoimisto.fi/indikaattorit/johdanto_2.htm>
<URL:http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=137476&lan=FI>
<URL: http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=19493&lan=FI>
<URL:http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=5970&lan=fi>
58
LIITELUETTELO
Liite 1. Suomen kestävän kehityksen indikaattorit 2006
Liite 2. Kestävän kehityksen ohjelmaluonnos
Liite 3. Lausuntopyyntö
Liite 4. Ideariihen tulokset 24.10.2006
Top Related