150

ARTIKKELEITAK a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 1 0 1 . v s k . – 2 / 2 0 0 5

Yrittäjäksi ryhtyminen jayrittäjyysasenteet Suomessa:Havaintoja kyselytutkimuksista*

Ari HyytinenKTT, tutkimuspäällikkö

ETLA, Etlatieto Oy

Mika PajarinenKTM, tutkija

ETLA, Etlatieto Oy

1. Johdanto

Poliittiset päättäjät ovat viime vuosina sekäSuomessa että Euroopan unionissa (EU) koros-taneet yrittäjyyden merkitystä talouskasvunkannalta ja erityisesti keinona vähentää raken-teellista työttömyyttä. Ei ole yllätys, että yrit-täjäksi ryhtymistä halutaan kannustaa ja ettäyrittäjyyden edellytyksiä pyritään vahvistamaanerilaisin politiikkatoimenpitein. Politiikkaoh-jelmissa (ja juhlapuheissa) on puhuttu muunmuassa yrittäjyyskasvatuksen tärkeydestä ja tar-peesta muuttaa kansalaisten suhtautumista jaasennoitumista yrittäjyyteen.

Taloustieteessä yrittäjyyttä ei ole ollut tapa-na pohtia kansalaisten asenteiden näkökulmas-ta, vaan yrittäjäksi ryhtymistä on usein tarkas-teltu rationaalisten ihmisten kohtaamana ura-valintaongelmana. Tätä näkökulmaa voidaanperustella mm. sillä, että päätös ryhtyä yrittä-

jäksi on usein yksi tärkeimmistä taitekohdistaihmisten työ- tai ammattiuralla, joten on luon-tevaa ajatella, että uutta yritystä ei pääsääntöi-sesti perusteta vahingossa, sattumalta tai har-kitsemattomasti. Yksinkertaisin vaikkakin kar-kea taloustieteen ennuste on, että yrittäjiksipäätyvät ne, joiden odotettavissa olevat (jaasianmukaisesti diskontatut) elinkaaritulot yrit-täjäurasta ovat suuremmat kuin vastaavasti las-ketut, odotettavissa olevat tulot palkkatyöstä.Hieman monipuolisempi näkemys korostaapäätöksentekotilanteen moniulotteisuutta:Yrittäjyyspäätös tehdään harkitusti omaa elä-mäntilannetta ja omia kykyjä ja ominaisuuksiaarvioiden sekä erityisesti puntaroiden yrittäjyy-destä odotettavissa olevia hyötyjä (ja haittoja)suhteessa muihin uravaihtoehtoihin.

Muutamat uudehkot yhdysvaltalaiset tutki-mukset osoittavat, että keskimäärin yrittäjäksiei välttämättä ryhdytä ainakaan pelkästään suu-rien tulojen tai vaurastumisen toivossa (edesYhdysvalloissa). Monien yrittäjien tulotaso ja

* Tämä selvitys on tehty osana Etla-yhteisön ja Tekesin”Mistä yrittäjät tulevat?” -hanketta. Kiitämme Jyrki Ali-Yrkköä, Mika Malirantaa, Petri Rouvista ja Pekka Ylä-Ant-tilaa erittäin hyödyllisistä kommenteista.

151

A r i H y y t i n e n j a M i k a P a j a r i n e n

tulojen kasvu jäävät alhaisemmiksi kuin mitähe ansaitsisivat palkansaajina (Hamilton 2000).Lisäksi yrittäjien omiin yrityksiinsä tekemiensijoitusten riski-tuottosuhde on huonompi kuinosakesijoitusten riski-tuottosuhde julkisilla osa-kemarkkinoilla (Moskowitz ja Vissing-Jorgen-sen 2003). Yksi mahdollinen selitys näille löy-döksille on, että yrittäjäksi ryhdytään ja omaanyritykseen sijoitetaan jonkinlaisten ei-rahallis-ten hyötyjen ja etujen (”tuottojen”) toivossa,joita yrittäjyydestä on saatavissa. Muutamatsuomalaiset verotietoihin ja liittojen palkkaky-selyihin perustuvat selvitykset tukevat ainakinosin näitä näkemyksiä, sillä niiden mukaan yrit-täjät näyttäisivät ansaitsevan keskimäärin vä-hemmän kuin palkansaajat, ainakin jos tulotsuhteutetaan joko tehtyihin työtunteihin taitulojen hajontaan (Kauhanen 2004, Poutvaaraja Tuomala 2004, Suomen Yrittäjät 2005).

Olivatpa yrittäjäksi ryhtymisen motiivit mit-kä tahansa, yrittäjäksi valikoidutaan. Yrittäjäksivalikoitumista on tutkittu monista eri näkökul-mista. Suomessa on esimerkiksi tutkittu sitä,mitkä tekijät selittävät todennäköisyyttä ollayrittäjänä eikä ansiotyössä. Lisäksi on tutkittutodennäköisyyttä siirtyä ansiotyöstä tai työttö-myydestä yrittäjyyteen sekä todennäköisyyttäsäilyä yrittäjänä (Johansson 2000a ja 2000b,Uusitalo 2001, Kangasharju ja Pekkala 2002,Ritsilä ja Tervo 2002, Poutvaara ja Tuomala2004, Ekelund, Johansson, Järvelin ja Lichter-mann 2004). Tämä kotimainen tutkimus on osalaajempaa kansainvälistä yrittäjyyden tutkimus-perinnettä kansantaloustieteessä (esim. Parker2004). Hyytinen ja Ilmakunnas (2004a) analy-soivat puolestaan palkansaajien halua siirtyäyrittäjäksi ja vertaavat tätä palkansaajien ha-luun vaihtaa työpaikkaa.

Otamme tässä kirjoituksessa aiheeseen hie-man erilaisen näkökulman tarkastelemalla sitä,

miten suomalaiset suhtautuvat yrittäjyyteen.Tavoitteenamme on toisin sanoen kuvata suo-malaisten näkemyksiä yrittäjyydestä uravaihto-ehtona hyödyntäen viime aikoina tehtyjä kyse-lytutkimuksia: Kuinka houkuttelevaksi yrittä-jyys koetaan suhteessa palkkatyöhön? Kuinkamoni suomalainen näkisi mieluummin olevan-sa yrittäjä kuin työntekijä? Kuinka yleistä on,että työssäkäyvät harkitsevat yrittäjyyttä ura-vaihtoehtona? Minkä tekijöiden koetaan kan-nustavan yrittäjäksi ryhtymiseen? Entä mitkätekijät vähentävät yrittäjyysaikomuksia? Doku-mentoimme myös joitakin mielenkiintoisia ero-ja yrittäjien ja muiden kansalaisten asenteissaja näkemyksissä.1 Vaikka kovin pitkälle mene-viä johtopäätöksiä asennetutkimuksista jamuista vastaavista kyselyistä ei ehkä voida teh-dä, parhaimmillaan ne tuottavat uutta tietoaprosessista, jolla yrittäjäksi valikoidutaan.

Hyödynnämme tässä kirjoituksessa seuraa-via aineistoja:2

• Flash Eurobarometer: EU:n toimeksiantonatehtävien Flash Eurobarometer -kyselyjenyhtenä teemana on ollut yrittäjyys. Kyselyjenkohdejoukkona ovat yli 15-vuotiaat EU:nkansalaiset. Lisäksi EU:n ulkopuolisistamaista mukana ovat Islanti, Liechtenstein,Norja ja USA. Kyselyyn haastatellaan kusta-kin maasta 500–1000 henkilöä (Flash Euro-barometri 146).

• Tilastokeskuksen työolotutkimus: Kyselyssätiedustellaan työhön liittyvien vaarojen ja

1 Yrittäjien näkemyksiä on raportoitu myös Kianderin, Mar-tikaisen ja Voipion (2004) tutkimusraportissa, jossa kuva-taan kyselytutkimuksiin perustuen sitä, millaiseksi yrittä-jät kokevat yrittämisen toimintaympäristön Suomessa.

2 Käytössämme ei ole suomenkielistä Flash Eurobarometer-kyselykaavaketta. Olemme tästä syystä kääntäneet kysy-mykset tätä kirjoitusta varten (englannista suomeen) itse.

152

A R T I K K E L E I T A KAK 2 / 2005

haittojen lisäksi erilaisia muita henkilöidentyömarkkinakäyttäytymiseen ja asenteisiinliittyviä seikkoja. Perusjoukkoon kuuluvattyössä olevat 16–64 -vuotiaat henkilöt. Vuon-na 2003 haastateltuja oli 4100 (Lehto ja Su-tela 1998 ja 2004).

• Evan kansallinen arvo- ja asennetutkimus:Asennetutkimussarja aloitettiin vuonna 1985ja se kartoittaa kansallista mielipideilmastoaja asennekenttää. Kyselyn alkuperäinen koh-dejoukko vuonna 2004 oli 5000 koko maan(pl. Ahvenanmaa) 18–70 -vuotiaaseen väes-töön kuuluvaa henkilöä. Kohdehenkilöt poi-mittiin satunnaisesti väestön keskusrekiste-ristä ja käytössä on 2264 henkilön antamatvastaukset (Torvi ja Kiljunen 2005).

• Valtion nuorisoasian neuvottelukunnan jaNuorisotutkimusverkoston teettämä Nuori-sobarometri 2004 -kyselytutkimus: Kyselyäon tehty vuodesta 1994 ja sen avulla on ke-rätty tietoa nuorten yhteiskunnallisista asen-teista. Vuoden 2003 lopulla toteutetun vii-meisimmän kyselyn kohdejoukko olivat 15–29 -vuotiaat suomalaisnuoret. Käytössä on1820 nuoren antamat vastaukset (Nuorisoba-rometri 2003, Oman elämänsä yrittäjät?Nuorisobarometri 2004).

• Elinkeinoelämän Tutkimuslaitoksen teettä-mä kyselytutkimus vasta perustetuille yrityk-sille vuonna 2004: Kyselyn kohdejoukkonaolivat kaikki lokakuussa 2003 perustetut yri-tykset, joita haastateltiin keskimäärin neljänkuukauden kuluttua perustamisesta. Haas-tattelujen tarkoituksena oli mm. kartoittaaliiketoiminnan käynnistämiseen liittyviä on-gelmia. Läpivietyjä haastatteluja oli kaikkiaan393. Kyselyn rakennetta ja tuloksia on doku-mentoitu tarkemmin Rouvisen ja Ylä-Antti-lan (2004) tutkimuksessa.

2. Mieluummin työntekijä kuinyrittäjä?

Harkitaanko yrittäjäksi ryhtymistä palkkatyönvaihtoehtona tai haaveillaanko siitä? Tähänkysymykseen voi yrittää vastata esimerkiksiFlash Eurobarometrin avulla. Siinä vastaajia onpyydetty vuosina 2000–2004 ottamaan kantaakysymykseen: ”Oletetaan, että voisitte vapaas-ti valita eri työskentelytapojen välillä. Olisitte-ko mieluummin yrittäjä vai työntekijä?” Kutenkuviosta 1 näkyy, suomalaiset olisivat mielui-ten työntekijöitä, sillä näin muotoiltuna vainvajaat 30 % suomalaisista olisi mieluumminyrittäjiä. Tämä löydös ei ole monille yllätys,mutta ero esimerkiksi Yhdysvaltoihin on var-sin suuri, reilut 30 prosenttiyksikköä. Mielen-kiintoista on, että suomalaisille ajatus ryhtyäyrittäjäksi on myös muita pohjoismaalaisia jaeurooppalaisia vieraampi.

Evan kansallinen arvo- ja asennetutkimus tu-kee kuvion 1 viestiä. Sen mukaan muista kuin joyrittäjinä toimivista vain vajaa kolmannes (28%)on täysin tai jokseenkin samaa mieltä väitteen”Koen henkilökohtaisesti yrittäjäksi ryhtymisenhoukuttelevaksi”. Samaisen tutkimuksen mu-kaan 45 % suomalaisista ei ole koskaan vaka-vissaan harkinnut yrittäjäksi ryhtymistä.

Suomalaisten varsin varauksellista suhtau-tumista yrittäjyyteen palkkatyön vaihtoehtonaon hieman hankala sovittaa siihen, että Evankansallisen arvo- ja asennetutkimuksen mu-kaan peräti 73 % suomalaisista arvioi ”kansa-laisten yritteliäisyyden ja ahkeruuden yleensä”olevan selkeä tai vähintäänkin lievä vahvuus,”kun ajatellaan Suomen pärjäämistä kiristyväs-sä kansainvälisessä ja globaalissa kilpailussa”.3

3 Koulutuksen ja koulujärjestelmän tasoon, työntekijöidenja yritysjohtajien osaamiseen ja teknologian tasoon toki luo-tettiin tätäkin enemmän.

153

A r i H y y t i n e n j a M i k a P a j a r i n e n

Toisaalta samassa yhteydessä vain noin 7 %(37 %) arvioi ”yrittäjyysasenteiden” ja ”val-miuden toimia yrittäjinä” olevan selkeä (selkeätai lievä) Suomen vahvuus. Nuiva suhtautumi-nen yrittäjyyteen yksilötasolla ja uravaihtoeh-tona tuntuu olevan siis kansalaisten tiedossa.

Viime vuosina yrittäjäksi ryhtymistä on py-ritty poliitikkojen ja virkamiesten toimesta kan-nustamaan. Yrittäjyydestä on myös kirjoitettuesimerkiksi lehdissä paljon. Tämän vuoksi onperusteltua kysyä, onko suomalaisten suhtau-tuminen yrittäjyyteen muuttumassa? Kuvion 1perusteella minkäänlaista suurta muutosta suo-malaisten asenteissa on vaikea havaita, vaikkavuonna 2004 pientä kasvua näyttää olevan.Vastaavaa pientä yrittäjyysasenteiden tai -il-maston parantumista indikoi Evan kansallinenarvo- ja asennetutkimus: Vuosina 2002 ja 2004

siinä on pyydetty vastaajia ottamaan kantaaväittämään ”Yrittäjänä toimimiseen liittyy Suo-messa niin suuria maksuja ja riskejä, että ’vainhullu’ ryhtyy turvallisen palkkatyön sijasta yrit-täjäksi”. Vuonna 2002 täysin samaa mieltä oli23 % vastaajista, ja täysin tai jokseenkin samaamieltä 61 % vastaajista. Vuonna 2004 vastaa-vat luvut olivat hieman alhaisempia eli 19 %ja 56 %.

Työolotutkimuksen avulla saadaan kuvahieman pidemmän aikavälin kehityksestä:Haastatelluilta on kysytty ”oletteko ajatellut,että voisitte siirtyä yrittäjäksi tai itsenäiseksiammatinharjoittajaksi?”. Vastausvaihtoehtoinaovat ”ei ole ajatellut”, ”ajatellut joskus” ja ”aja-tellut usein”. Vuoden 1997 kyselyssä vastauk-set jakautuivat seuraavasti: 63 % vastaajista eiollut harkinnut yrittäjäksi ryhtymistä tai ei

Aineistolähde: Flash Eurobarometer kyselyt. Vastaajilta pyydettiin vastausta kysymykseen: Oletetaan, että voisittevapaasti valita eri työskentelytapojen välillä. Olisitteko mieluummin yrittäjä vai työntekijä? Kuviossa on yrittäjyyttäpreferoivien osuudet.

Kuvio 1. Yrittäjäksi vai työntekijäksi?

154

A R T I K K E L E I T A KAK 2 / 2005

osannut sanoa, 29 % oli ajatellut asiaa joskusja 8 % usein. Vuoden 2003 haastattelussa vas-taavat luvut olivat 60 %, 28 % ja 12 %.4 Useinyrittäjäksi tai itsenäiseksi ammatinharjoittajaksisiirtymistä ajatelleiden määrä on siis kasvanut4 prosenttiyksikköä. Suhteellisesti ko. luku onkasvanut melko paljon (+50 %), joskin tätäsuurta suhteellista kasvua selittänee osaltaanmatalahko lähtötaso.

Asenteiden muuttuminen on usein hidasta,ja tämä nähtävästi koskee myös suhtautumistayrittäjyyteen uravaihtoehtona. Ehkä on niin,että nykyisin työelämää hallitsevat suuret ikä-luokat ovat jollain tavoin menetetty sukupolviyrittäjyyden näkökulmasta. 1940- ja 1950-lu-vuilla syntyneet ovat – ja kokevat olevansa –ahkeria ja yritteliäitä, mutta tilastojen ja kyse-lyiden perusteella he eivät näytä haluavan ot-taa henkilökohtaista yrittäjäriskiä. Mikäli näinon, suomalaisten asenteet yrittäjäksi ryhtymis-tä kohtaan tuskin muuttuvat merkittävästi en-nen kuin uudet sukupolvet tulevat työmarkki-noille ja varttuvat potentiaalisiksi yrittäjiksi. Eriasia sitten on, kuinka paljon nuorisolla on yrit-täjyysintoa ja erityisesti halua itse ryhtyä yrit-täjäksi. Nuorisobarometrin 2004 perusteellasaatava kuva jättää arvailulle tilaa, sillä senmukaan noin 11 % 15–29 -vuotiaista nuoristaon täysin tai jokseenkin samaa mieltä väitteen”Suunnittelen vakavissani yrityksen perusta-mista lähiaikoina” kanssa. Tämä kysymys ei tie-tysti ole yhtä ajankohtainen kaikille, joten ehkähieman paremman kuvan nuorten yrittäjyysin-nosta antavat ikäryhmän 25–29 vastaukset.Tässä ikäryhmässä 15 % on täysin tai jokseen-kin samaa mieltä em. väitteen kanssa. Nuortenyrittäjyysinnostus on suurin piirtein samaa ta-soa kuin palkansaajien yleisemminkin, jos ver-

tailukohtana käytetään edellä esitettyä, Työolo-tutkimuksesta saatavilla olevaa lukua. Nuoreteivät kuitenkaan sulje yrittäjyyttä täysin poisuravaihtoehtona, sillä nuorten joukossa kolmeneljästä on täysin tai jokseenkin eri mieltä väit-teen ”En ryhtyisi yrittäjäksi missään olosuhteis-sa” kanssa.

3. Yrittäjäksi ryhtymisenkannustimet – onko niitä?

3.1 Yrittäjänä ei voi vaurastua,vai voiko?

Luonteva syy ryhtyä yrittäjäksi voisi olla yrittä-jäuran myötä saatavissa olevat odotettavissaolevat tulot ja erityisesti yrittämiseen sisältyvävaurastumisen mahdollisuus. Suomalaisten nä-kemys yrittämiseen sisältyvästä vaurastumisenmahdollisuudesta on kuitenkin varsin epäilevä:Evan kansallisen arvo- ja asennetutkimuksenmukaan (vain) joka toinen on täysin tai jokseen-kin samaa mieltä väitteen ”Yrittäminen tarjoaahyvät mahdollisuudet vaurastumiseen” kanssa.Kuten kuviosta 2 käy ilmi, yrittäjät itse ovat täs-sä mielessä pessimistisempiä (46 % on samaamieltä) kuin muut (joista 51 % on samaa miel-tä). Edelleen kuvio 2 paljastaa, että yrittäjätovat myös muita useammin täysin tai jokseen-kin samaa mieltä väitteen ”Nyky-Suomessapienyrittäjät ovat useammin pienituloisia kuinpalkansaajat” kanssa (72 % vs. 37 %). Yksin-kertainen Pearsonin χ2-testi kertoo, että nämäerot yrittäjien ja muun väestön asenteiden vä-lillä ovat tilastollisesti merkitseviä 1 % -tasolla.

Täysin vailla pohjaa eivät kansalaisten kä-sitykset ehkä ole: Kauhasen (2004) selvityksenmukaan akateemisten (so. ekonomien ja insi-nöörien) yrittäjien ansiot vaikuttaisivat olevannoin 10 % pienemmät kuin palkansaajilla, joil-4 Ks. Hyytinen ja Ilmakunnas 2004b.

155

A r i H y y t i n e n j a M i k a P a j a r i n e n

la on vastaavat ominaisuudet. Poutvaaran jaTuomalan (2004) kaikkia yrittäjiä ja palkansaa-jia koskeva tarkastelu puolestaan osoittaa, ettäyrittäjien mediaanitulot ovat palkansaajien me-diaanituloa alhaisemmat. Vaikka yrittäjien kes-kimääräiset tulot osoittautuivat toisinaan pal-kansaajien keskimääräisiä tuloja korkeammik-si, ns. random-effects -estimoinneissa tämä erokääntyy päinvastaiseksi koulutustasosta riip-pumatta. Ns. fixed-effects -estimoinneissa ai-noastaan alhaisimmissa koulutusluokissa yrit-täjäksi siirtyneiden keskimääräiset tulot kasvoi-vat. Muutoin ne olivat joko yhtä suuria tai jäi-vät alhaisemmiksi.

Nuoret näkevät tilanteen ehkä hieman toi-sin, sillä Nuorisobarometrin 2004 mukaan vain41 % nuorista on täysin tai jokseenkin samaamieltä väitteen ”Uskon, että palkansaajana voivaurastua” kanssa. On mielenkiintoista, ettänuorten joukossa jo yrittäjäksi ryhtyneet ja yrit-täjäksi vakavasti aikovat ovat muita harvem-min sitä mieltä, että palkansaajana voi vauras-tua (33 % vs. 43 %). He myös uskovat muita

useammin, että ”yrittämisellä voi vaurastua pa-remmin kuin palkkatyössä” (65 % vs. 54 %).Pearsonin χ2-testin mukaan nämä näkemyserotovat tilastollisesti merkitseviä. Nuorten joukos-sa jo yrittäjäksi ryhtyneet ja yrittäjäksi vakavastiaikovat ovat myös muita useammin täysin taijokseenkin samaa mieltä väitteen ”Tavoitteenion ansaita niin paljon rahaa, että voin vau-rastua” kanssa. Tämä ero on tosin Pearsoninχ2-testin perusteella tilastollisesti merkitsevävain 13 %:n tasolla.

3.2 Itsensä toteuttaminen jatyötyytyväisyys

Yrittäjäksi ei ryhdytä pelkästään odotettavissaolevien tulojen tai vaurastumisen toivossa, sil-lä yrittäjäksi ryhtymiseen näyttäisivät (myösSuomessa) vaikuttavan muutkin tekijät. Näinainakin, mikäli Evan kansallisen arvo- ja asen-netutkimuksen avulla saatuihin tuloksiin onuskominen:

Aineistolähde: Evan kansallinen arvo- ja asennetutkimus 2005.

Kuvio 2. Yrittämisen taloudelliset kannustimet.

156

A R T I K K E L E I T A KAK 2 / 2005

• 78 % suomalaisista on täysin tai jokseenkinsamaa mieltä väitteen ”Yrittäjänä voi toteut-taa itseään ja omaa osaamistaan kaikkein par-haiten” kanssa. Yrittäjistä peräti 83 % ontätä mieltä, joskin on hyvä huomata, että eromuuhun väestöön (77 %) ei ole tilastollises-ti merkitsevä.

• Yrittäjistä 83 % on täysin tai jokseenkin sa-maa mieltä väitteen ”Yrittäjän työ on mielen-kiintoista ja henkisesti palkitsevaa” kanssa.Muista tätä mieltä on kaksi kolmesta (66 %).Ero näkemyksessä on tilastollisesti merkitse-vä.

• Suomalaiset myös arvioivat, että ”Yrittäjäntyö on itsenäistä ja vapaata”. Täysin tai jok-seenkin samaa mieltä tämän väitteen kanssaon 81 % yrittäjistä ja 75 % muista. Ero yrit-täjien ja muun väestön näkemysten välillä ontilastollisesti merkitsevä.

Yllä kuvattuja asenteita ja näkemyksiä tukee se,että nuorten joukossa erityisesti yrittäjät ovatvarsin tyytyväisiä työhönsä. Nuorisobarometrin2004 mukaan yrittäjinä jo toimivista nuoristalähes 87 % kertoi olevansa toiveammatissaan(tai parhaillaan kouluttautumassa siihen). Nuo-rista palkansaajista näin ajatteli hieman allepuolet (48 %).

3.3 Yrittäjien työaika jatyön kuormittavuus

Vaikka yrittäjän työn koetaan ja arvellaan ole-van mielenkiintoista ja potentiaalisesti palkit-sevaakin, moni arvelee yrittäjillä olevan liianpaljon töitä. Kuten kuviosta 3 käy ilmi, Evankansallinen arvo- ja asennetutkimus vahvistaatämän näkemyksen: ”Yrittäjä joutuu usein te-kemään liian pitkiä päiviä ja työskentelemään

Aineistolähde: Evan kansallinen arvo- ja asennetutkimus 2005.

Kuvio 3. Yrittäjän työaika.

157

A r i H y y t i n e n j a M i k a P a j a r i n e n

ilman lomia” -väitteen kanssa on täysin tai jok-seenkin samaa mieltä peräti yhdeksän kymme-nestä. Vaikka myös yhdeksän kymmenestä yrit-täjästä on samaa mieltä, heistä 7 % on myöstäysin tai jokseenkin eri mieltä tämän näkemyk-sen kanssa. Muista eri mieltä on 4 %. Erot nä-kemyksissä yrittäjien ja muiden välillä ovat täs-tä syystä tilastollisesti merkitseviä (Pearsoninχ2-testin p-arvo = 0.02). Yrittäjien keskuudes-sa näkemyserot koetusta työajan pituudestaovat siis hieman suurempia kuin muiden.5

Käsitykselle, että yrittäjien viikoittainentyöaika on pidempi kuin palkansaajilla, onmyös empiiristä tukea: Kauhanen (2004) arvioiEkonomiliiton, Insinööriliiton ja Tekniikanakateemisten liiton palkkakyselyiden pohjalta,että akateemisilla yrittäjillä keskimääräinen vii-koittainen työaika on noin viisi tuntia pidempikuin palkansaajilla. Uusitalon (2001) raportoi-ma kaikkia yrittäjiä koskeva työaikaero onmyös viisi tuntia.6

Nuoret yrittäjät suhtautuvat työn kuormit-tavuuteen muita valoisammin. Nuorisobaro-metrin 2004 mukaan yrittäjinä jo toimivistanuorista tai sellaiseksi vakavasti aikovista 67 %prosenttia sanoo olevansa täysin tai jokseenkinsamaa mieltä väitteen ”Yrittäjät joutuvat yleen-sä tekemään liian pitkiä työpäiviä” kanssa.Vaikka luku on korkeahko, on mielenkiintois-ta havaita, että muista nuorista tätä mieltä onperäti kolme neljästä (76 %). Samaa näkemys-

eroa henkii se, että yrittäjänuoret ovat eri miel-tä em. väitteen kanssa muita useammin. Näke-myseroa testaavan Pearsonin χ2-testin p-arvoon <0.01.

Mielenkiintoista on myös, että Ekonomilii-ton, Insinööriliiton ja Tekniikan akateemistenpalkkakyselyiden perusteella näyttää siltä, et-teivät ainakaan akateemiset yrittäjät koe työtäänkuormittavammaksi kuin palkansaajat. Kauha-sen (2004) tulokset osoittavat, että tämä tulossäilyy, vaikka sitä tarkastellaan hieman tarkem-minkin esimerkiksi regressioanalyysin avulla.Huomioiden mm. todellinen työaika, toimialaja koulutus, yrittäjillä on pienempi todennäköi-syys kokea työmääränsä liian suureksi.

3.4 Yrittäjyyden koetut riskit

Suomalaisia huolestuttaa ylipitkien työpäivienlisäksi yrittäjyyteen liittyvät riskit. Evan kansal-lisen arvo- ja asennetutkimuksen mukaan 78 %suomalaisista on täysin tai jokseenkin samaamieltä väitteen ”Yrittämiseen liittyy liian suu-ria taloudellisia riskejä” kanssa. On kuitenkinmielenkiintoista, että yrittäjien oma näkemysnäistä riskeistä on muita valoisampi: Heistä74 % allekirjoittaa ko. väitteen ja 17 % on täy-sin tai jokseenkin eri mieltä. Ero muiden vas-taaviin lukuihin (78 % ja 9 %) on tilastollises-ti merkitsevä.7

5 Vastaava ero tulee esiin väitteen ”Yrittäjänä toimiminenvie helposti koko elämän, perheelle eikä muuhun ei jää ai-kaa” -väitteen kohdalla. Yrittäjistä ja muista noin 75 % ontäysin tai jokseenkin samaa mieltä, mutta täysin tai jokseen-kin eri mieltä väittämän kanssa yrittäjistä on 20 %, ja muis-ta vain 13%.

6 On arvioitu, että yrittäjät tekivät Yhdysvalloissa vuosina1967–1992 keskimäärin kolme tuntia viikossa enemmäntöitä kuin palkansaajat (Carrington, McCue ja Pierce 1996).

7 Nuorisobarometrin 2004 mukaan nuoret kokevat yrityk-sen perustamisen lähes yhtä riskialttiiksi kuin osakesijoitus-ten tekemisen tai rahapeleihin osallistumisen. Tämä kysy-mys oli kyselyssä muotoiltu seuraavasti: ”Kuinka paljon koetsisältyvän riskejä seuraaviin toimintoihin, ovatko ne suuririski, melko suuri riski, keskinkertainen riski, pieni riski,ei lainkaan riski?”. Annetut vaihtoehdot olivat: ”Osakesi-joitus, lainojen takaus, opintolainan ottaminen, asuntolai-nan ottaminen, kulutusluotot, pankkisäästäminen, yrityk-sen perustaminen, rahapelit, autolla ajaminen, lentäminen,

158

A R T I K K E L E I T A KAK 2 / 2005

Hieman toisenlaisen kuvan yrittäjyyden ”ris-keistä” antaa Evan kansallisen arvo- ja asenne-tutkimuksen kysymys, jossa vastaajia pyydettiinottamaan kantaa väittämään ”Yrittäjänä toimi-miseen liittyy Suomessa niin suuria maksuja jariskejä, että ’vain hullu’ ryhtyy turvallisen palk-katyön sijasta yrittäjäksi”. Tähän näkemykseenyhtyi vuoden 2004 kyselyssä kolme neljästäyrittäjästä, sillä täysin tai jokseenkin samaamieltä heistä oli 74 %. Muusta väestöstä täy-sin tai jokseenkin samaa mieltä oli vain noinjoka toinen (54 %). Jokseenkin tai täysin erimieltä oli yrittäjistä 22 % ja muista 27 %.

Myös Flash Eurobarometer -kyselyissä onkartoitettu yritystoiminnan aloittamiseen liitty-viä riskejä. Kuten taulukosta 1 havaitaan, ver-rattuna muihin tarkasteltaviin maihin suoma-laisten vastauksissa korostuu selkeimmin epäi-lys siitä, että yritystoiminta vaatisi liikaa aikaaja vaivaa. Lisäksi suomalaiset vastaajat pelkää-vät (muita enemmän) yrittäjien ansiotasoon liit-tyvää epävarmuutta ja omaisuuden menettämi-

sen riskiä. Sen sijaan epävarmuus työstä ja hen-kilökohtaisen epäonnistumisen riski koetaanpienemmiksi uhkatekijöiksi Suomessa kuinmuissa maissa.

Koska yrittäjyysuraan ja yrityksen perusta-miseen koetaan liittyvän merkittäviä riskejä, onluontevaa ajatella, että yrityksen perustamistavarten haetaan apua ja pyydetään neuvoja yri-tyksen perustamiseen erikoistuneilta ja yrit-täjyyden asiantuntijoilta. Flash Eurobarometer-kyselyistä käy ilmi, että 46 % suomalaisista,44 % muista pohjoismaalaisista, 16 % muistaEU-maiden kansalaisista ja 29 % yhdysvalta-laisista arvelee, että jo yrittäjänä toimiva (so.kokenut yrittäjä) olisi paras taho antamaanneuvoja yrityksen perustamista harkitseville.Muista pohjoismaalaisista 17 %, muista EU-maiden kansalaisista 26 % ja yhdysvaltalaisis-ta 21 % arvelee, että parhaita neuvoja yrityk-sen perustaja saa lakimiehiltä, tilintarkastajiltaja yksityisiltä konsulteilta. Suomalaisista tätämieltä on vain 12 %. Jotain kummallista suo-malaisesta yrittäjyydestä ja suomalaisten yrittä-jyysasenteista paljastuukin siitä, että yksityistentoimijoiden sijaan suomalaiset olisivat valmiitusein nojaamaan virkamiehen apuun ja neuvoi-

Taulukko 1. Yritystoiminnan aloittamiseen liittyvät riskit.

Suomi Pohjois- EU15, pl. USAmaat, pl. SuomiSuomi

Jos perustaisitte tänään yrityksen, mitkä kaksiseuraavista olisivat riskejä, joita eniten pelkäisitte?

Epävarmuus ansiotasosta 47 % 41 % 31 % 41 %Epävarmuus työstä 13 % 18 % 18 % 19 %Riski omaisuuden menettämisestä 51 % 39 % 47 % 30 %Se, että yritystoiminta vaatii liikaa aikaa ja vaivaa 23 % 16 % 10 % 14 %Henkilökohtaisen epäonnistumisen mahdollisuus 12 % 21 % 17 % 14 %Konkurssin mahdollisuus 36 % 40 % 45 % 38 %

Aineistolähde: Flash Eurobarometer kysely numero 146, kysymys numero 7.

lääkkeet, alkoholi, huumausaineet, iltaisin ulkona liikku-minen, ventovieraiden kanssa puhuminen, satunnaiset su-kupuolisuhteet”.

159

A r i H y y t i n e n j a M i k a P a j a r i n e n

hin: Peräti joka viides (19 %) suomalaisista ar-vioi, että parhaita neuvoja yritystä perustavasaa virkamiehiltä, jotka toimivat julkisissa neu-vontaorganisaatioissa. Muissa Pohjois- ja EU-maissa ja Yhdysvalloissa vain joka kymmenesoli tätä mieltä.

Jotain hieman kummallista suomalaistenyrittäjyysasenteissa on myös siinä mielessä, ettäFlash Eurobarometrin mukaan suomalaisista(vain) 58 % on samaa mieltä väitteen ”Olisinvalmis käyttämään omaa rahaani tai vapaa-ai-kaani, jotta voisin osallistua kursseille, joillaneuvotaan kuinka yritys perustetaan ja kuinkasitä johdetaan”. Ero muiden maiden kansalai-siin on mielenkiintoinen, sillä muista pohjois-maalaisista 78 %, muista eurooppalaisista68 % ja yhdysvaltalaisista 65 % on tämän väit-teen kanssa samaa mieltä.

4. Siirtyminen yrittäjäksi

4.1 Mistä yrittäjät tulevat?

Kuinka yleistä palkansaajien siirtyminen yrit-täjäksi on? Kuten kuviosta 4 nähdään, Suomes-sa ryhtyi 1990-luvulla yrittäjäksi vuosittain noin0.5–0.7 % edellisen vuoden aikana (täysipäi-väisesti) palkansaajina olleista, 0.6–0.8 % osit-tain edellisen vuoden aikana palkansaajana jaosittain työttömänä olleista ja 0.8–1.3 % edel-lisen vuoden aikana (lähes kokoajan) työttömä-nä olleista (Maliranta ja Nurmi 2004).8 Palkan-

Lähde: Julkaisematon taulukko perustuen Malirannan ja Nurmen (2004) laskelmiin. Aineistolähteenä on Tilasto-keskuksen yhdistetty työnantaja-työntekijäaineisto.

Kuvio 4. Yrittäjäksi siirtymisen todennäköisyys.

8 Malirannan ja Nurmen laskemat työntekijöiden siirtymä-todennäköisyydet perustuvat Tilastokeskuksen yhdistettyyntyönantaja-työntekijä aineistoon. Ne ovat hieman matalam-pia kuin Uusitalon (2001) raportoimat siirtymätodennäköi-syysluvut. Uusitalon mukaan todennäköisyys, että työnte-kijä siirtyy yrittäjäksi (self-employed) on noin 1,5 % alle

160

A R T I K K E L E I T A KAK 2 / 2005

saajien osalta ko. siirtymistodennäköisyys onollut suhteellisen stabiili, ainakin jos sitä ver-taa muihin ryhmiin, joissa yrittäjäksi siirtymi-sen todennäköisyys hieman laski 1990-luvunloppua kohti.

Nämä luvut tarkoittavat, että vuosien 1994–2000 aikana Suomessa yrittäjäksi siirtyneistä onollut noin 40 % (täysipäiväisistä) palkansaajia,noin 7 % henkilöitä, jotka yrittäjyyttä edeltä-vänä vuonna olivat osittain palkansaajana jaosittain työttömänä, sekä noin 4 % ”pitkäai-kaistyöttömiä”. Loput yrittäjäksi ryhtyneistä elinoin puolet tuli työvoiman ulkopuolelta.

Rouvinen ja Ylä-Anttila (2004) kuvaavatuusien yrittäjien profiilia hyödyntämällä Elin-keinoelämän Tutkimuslaitoksen teettämää ky-selytutkimusta vasta perustetuille yrityksille.Suurin osa kyselyyn vastanneista, noin 70 %,oli ryhtynyt yrittäjäksi hyödyntääkseen uuttaliiketoimintamahdollisuutta. Joka viidennestätuli yrittäjä, koska saatavilla ei ollut parempiatyömahdollisuuksia.

Elinkeinoelämän Tutkimuslaitoksen teettä-mässä kyselyssä kävi myös ilmi, että pääosinyrittäjät eivät pystyneet nimeämään tai eiväthalunneet nimetä liikeideansa lähdettä. Yli60 % liikeideansa lähteen raportoineista il-moitti sen olleen aikaisempi työpaikka ja työ-ympäristö. Vastaavasti laskettuna myös harras-tus ja vapaa-aika (noin 20 %) sekä opinnot(reilut 10 %) olivat tuottaneet liikeideoita.Tämä kyselytutkimuksen tulos on linjassa kan-sainvälisten tutkimusten kanssa, sillä esimer-kiksi Bhide (1994) on laskenut, että (hänenotoksessaan olleista) kasvuhakuisten, yhdysval-

talaisten yrityksien perustajista 71 % oli uuttayritystä perustaessaan replikoinut tai muo-kannut edellisen työsuhteen aikana syntynyttäliikeideaa. Hieman vanhempaan aineistoonperustuen Cooper (1985) arvioi, että 70 %uusien yrityksien perustajista harjoitti liike-ideanaan toimintaa, joka liittyi heidän aikai-sempaan työhönsä palkansaajana.

Elinkeinoelämän Tutkimuslaitoksen teettä-mä kysely paljasti myös, että noin joka viidesuusista vuoden 2003 lopulla perustetuista yri-tyksistä oli ”sarjayrittäjän” (ts., yrittäjällä onomaa aiempaa yrittäjäkokemusta) tai ”portfo-lioyrittäjän” (ts., yrittäjä on omistajana ja/taijohtajana myös muissa yrityksissä uuden yrityk-sen perustamisen jälkeenkin) perustama (Rou-vinen ja Ylä-Anttila 2004).

4.2 … ja mikä heitä on motivoinut?

Useimmilla uusilla yrittäjillä luulisi olevan var-sin selkeästi tiedossa, miksi he ovat päätyneetyrittäjäksi. Elinkeinoelämän Tutkimuslaitoksenteettämän, vastaperustetuille yrityksille suun-natun kyselyn avulla selvitettiin myös tätä syy-tä eli yrittäjäksi ryhtymisen motiiveita. Tär-keimmiksi motiiveiksi nousivat itsensä ja unel-miensa toteuttaminen sekä itsenäisyys ja va-paus omaan työhön (kuvio 5). Nämä motiivitolivat merkittävämpiä kuin mahdollisuus saa-da paremmat tulot ja luoda varallisuutta taimahdollisuus saavuttaa turvallisuus ja varmuustyöstä.9 Perheperinteiden jatkaminen koettiinselkeästi vähiten tärkeäksi motiiviksi. Kyselyn

40-vuotiaille työntekijöille ja noin 1 % sitä vanhemmille.Johansson (2000a) puolestaan raportoi, että vuosina 1987–1994 siirtymätodennäköisyys 18–65-vuotiaiden työntekijöi-den keskuudessa oli 0.62 %.

9 Yksinkertaisen keskiarvotestin mukaan ’itsensä ja unel-miensa toteuttaminen’ sekä ’itsenäisyys ja vapaus omaantyöhön’ -motiivit arvioitiin myös tilastollisessa mielessä tär-keämmiksi motiiveiksi kuin ’mahdollisuus saada paremmattulot ja luoda varallisuutta’ tai ’mahdollisuus saavuttaa tur-vallisuus ja varmuus työstä’.

161

A r i H y y t i n e n j a M i k a P a j a r i n e n

tulosten mukaan vaurastuminen ei siis näyttäi-si tärkeimmältä motiivilta yrittäjyydelle: yrittä-jäksi ryhdytään, jotta voisi olla ”oman itsensäpomo”.

4.3 Vai ryhtyvätkö yrittäjiksi vainyltiöoptimistit?

Kuten olemme yllä havainneet, sekä yrittäjienitsensä että myös muiden suomalaisten käsityson, että vain ”hullu” ryhtyy Suomessa yrittä-jäksi turvallisen palkkatyön sijaan. Ehkäpä hul-luus tässä yhteydessä tarkoittaa sitä, että ”Yrit-täjäksi ryhdytään usein liian heppoisin perus-tein ja epärealistisin odotuksin”.10 Evan kansal-

lisen arvo- ja asennetutkimuksen mukaan 58 %suomalaisista on täysin tai jokseenkin samaamieltä tämän väitteen kanssa. Kansalaisten kä-sitys ei ehkä ole kovin kaukana totuudesta, sil-lä monet aloittavista yrittäjistä todella ovat var-sin yltiöoptimistisia oman yrityksensä menes-tymismahdollisuuksien suhteen. Vuoden 2003lopulla aloittaneiden yrittäjien näkemykset to-dennäköisyydestä, että heidän yrityksensä ontoiminnassa vielä kolmen vuoden kuluttua, olikeskimäärin peräti 87 % (Hyytinen ja Paja-

Aineistolähde: Etlan kysely aloittaville yrittäjille 2004.

Kuvio 5. Yrittäjäksi ryhtymisen motiivit.

10 Yrittäjien suhteellisen optimistisuuden ei välttämättä tar-vitse tarkoittaa erityisen merkittävää ja systemaattista epä-rationaalisuutta: Mikäli uravalintaa pohtivat toisinaan yli-

arvioivat ja toisinaan aliarvioivat mahdollisuutensa menes-tyä yrittäjänä (ja palkansaajana) suhteessa toisiin uravalin-taa pohtiviin ja mikäli päätös siirtyä yrittäjäksi perustuunäihin arvioihin, yksilöt päätyvät keskimäärin valitsemaanuran, jonka suhteen he yliarvioivat menestymismahdollisuu-tensa. Tällöin he ovat optimistisempia kuin toisen urava-linnan tehneet sen suhteen, kuinka helppoa yrittäjän onmenestyä (Van den Steen 2004).

162

A R T I K K E L E I T A KAK 2 / 2005

rinen 2005).11 Tämä luku on optimistinen, jossitä verrataan todelliseen alalta poistumisentodennäköisyyteen: Vuonna 1998 perustetuis-ta uusista yrityksistä oli kolmen vuoden jäl-keen (so. vuonna 2001) toiminnassa vain 60 %(Eurostat 2004). Hyytisen ja Pajarisen (2005)dokumentoima tulos on samansuuntainen kuinmitä on saatu aiemmissa kansainvälisissä tut-kimuksissa (Cooper, Woo ja Dunkelberg 1988,Camerer ja Lovallo 1999, Arabsheibani, deMeza, Maloney ja Pearson 2000). Yrittäjien op-timistisuutta on myös arveltu yhdeksi selityk-seksi sille, että yrittäjien omiin yrityksiinsä te-kemien sijoitusten riski-tuottosuhde on varsinhuono (Moskowitz ja Vissing-Jorgensen 2003).

5. Johtopäätökset

Suomalaisille ajatus ryhtyä yrittäjäksi palkka-työn sijaan ei ole ainoastaan yhdysvaltalaisia,vaan myös muita pohjoismaalaisia ja eurooppa-laisia vieraampi. Vain joka toinen suomalainenuskoo, että yrittäjyysura tarjoaa hyvän vauras-tumismahdollisuuden, joskin erityisesti nuoretyrittäjät tai sellaiseksi vakavasti aikovat näke-vät, että yrittämisellä voi vaurastua paremminkuin palkkatyössä. Yrittäjäksi ei ryhdytä niin-kään odotettavissa olevien tulojen tai vaurastu-misen toivossa, vaan yrittäjän työn arvellaanolevan houkuttelevaa lähinnä siksi, että se onitsenäistä, henkisesti palkitsevaa ja mielenkiin-toista. Suomalaisia huolestuttavat myös yrittä-jien ylipitkät työpäivät ja yrittäjyyteen liittyvättaloudelliset riskit. On mielenkiintoista, että(yleensä ahkeraksi ja yritteliäiksi itsensä koke-

vista) suomalaisista lähes joka neljäs arvelee,että yritystoiminta vaatii liikaa aikaa ja vaivaa.Tämä osuus on korkeampi Suomessa kuin esi-merkiksi muissa Pohjoismaissa tai EU-maissa.

Noin joka sadasviideskymmenes (tai, riip-puen vuodesta, kahdessadas) palkansaaja siir-tyy vuosittain yrittäjäksi. Työttömät ja työvoi-man ulkopuolelta tulevat siirtyvät tätä suurem-malla todennäköisyydellä yrittäjäksi. Huolimat-ta palkansaajien pienestä todennäköisyydestäsiirtyä yrittäjäksi, uusista yrittäjistä noin 40 %siirtyi vuosina 1994–2000 suoraan edellisestäpalkkatyöstään yrittäjäksi. Yrittäjäksi juuri siir-tyneiden mukaan yrittäjäksi ryhdytään usein,jotta voisi olla ”oman itsensä pomo”. Uudetyrittäjät ovat kyselytutkimusten valossa myöserittäin optimistisia perustamansa uuden yri-tyksen menestymismahdollisuuksien suhteen.Ehkäpä tämä yltiöoptimismi on sitä hulluutta,joka selittää, miksi suomalaiset yleensä – ja eri-tyisesti suomalaiset yrittäjät itse – kokevat, ettävain ”hullu” ryhtyy Suomessa yrittäjäksi turval-lisen palkkatyön sijaan.

Jotain hieman erikoista suomalaisesta yrit-täjyydestä ja suomalaisten yrittäjyysasenteistapaljastuu siitä, että yksityisten toimijoiden (ku-ten lakimiehet, tilintarkastajat, yksityiset neu-vonantajat, jne.) sijaan suomalaiset ovat varsinusein valmiit nojaamaan julkisella sektorilla toi-mivan virkamiehen apuun ja neuvoihin yritys-tä perustaessaan: Joka viides suomalaisista ar-vioi, että parhaita neuvoja yrityksen perustajasaa virkamiehiltä, jotka toimivat julkisissa neu-vontaorganisaatioissa. Muissa Pohjois- ja EU-maissa tai Yhdysvalloissa vain joka kymmeneson tätä mieltä. Suomalaiset ovat myös muitaharvemmin valmiita uhraamaan omaa rahaa taivapaa-aikaansa, jotta he voisivat osallistuakursseille, joilla neuvotaan, kuinka yritys pe-rustetaan ja kuinka yritystä johdetaan.

11 Optimistisuus ei poistu, vaikka vastaajilta kysytään asiaatoistamiseen ja vaikka heitä muistutetaan uusien yrityksienalttiudesta poistua alalta. Yrittäjien arvio vastaavasta eloon-jäämistodennäköisyydestä muille samaan aikaan aloittaneil-le yrityksille oli sekin korkea, keskimäärin 74 %.

163

A r i H y y t i n e n j a M i k a P a j a r i n e n

Lähteet

Arabsheibani, G., D. de Meza, J. Maloney jaB. Pearson (2000): ”And a vision appeared intothem of a great profit: Evidence of self-decep-tion among the self-employed”, Economic Let-ters, Vol. 67, s. 35–41.

Bhide, A. V. (1994): ”How entrepreneurs craft strat-egies that work”, Harvard Business Review,March-April 1994, s. 50–161.

Camerer, C. ja D. Lovallo (1999): ”Overconfidenceand excess entry: An experimental approach”,American Economic Review, Vol. 89, s. 306–318.

Carrington, W. J., K. McCue ja B. Pierce (1996):”The role of employer/employee interactions inlabor market cycles: Evidence from the self-em-ployed”, Journal of Labor Economics, Vol. 14,s. 570–589.

Cooper, A. C., C. Y. Woo ja W. C. Dunkelbergliam(1988): ”Entrepreneurs’ perceived chances forsuccess”, Journal of Business Venturing, Vol. 3,s. 97–108.

Cooper, A. C. (1985): ”The role of incubator organ-izations in the founding of growth-orientedfirms”, Journal of Business Venturing, Vol. 1,s. 75–86.

Ekelund, J., E. Johansson, M-R. Järvelin ja D. Lich-termann (2004): ”Self-employment and riskaversion – evidence from psychological testdata”, Labour Economics, forthcoming.

Eurostat (2004): Business Demography in Europe.Results for 10 Member States and Norway, Eu-ropean Communities, Luxembourg.

Flash Eurobarometri 146 (FSD2056): yrittäjyys 4,syyskuu 2003 [elektroninen aineisto]. Euroopankomissio, Press General Directorate &amp; EOSGallup Europe [tekijät]. Köln : Zentralarchiv fürEmpirische Sozialforschung [jakaja], 2005. Tam-pere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto [ja-kaja], 2005.

Hamilton, B. H. (2000): ”Does entrepreneurshippay? An empirical analysis of the returns to self-employment”, Journal of Political Economy, Vol.108, No. 3, s. 604–631.

Hyytinen, A. ja P. Ilmakunnas (2004a): Entrepre-neurial aspirations: Another form of job search?,Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos, Keskustelu-aloitteita No. 890 (huhtikuussa 2005 päivitettyversio).

Hyytinen, A. ja P. Ilmakunnas (2004b): Yrittäjyyttäharkitsevien profiili, PTT-katsaus 2004:4.

Hyytinen, A. ja M. Pajarinen (2005): Why are allnew entrepreneurs better than average? Evidencefrom subjective failure rate expectations, Elinkei-noelämän Tutkimuslaitos, Keskustelualoitteita,tulossa.

Johansson, E. (2000a): ”Self-employment and li-quidity constraints: Evidence from Finland”,Scandinavian Journal of Economics, Vol. 102,s. 123–134.

Johansson, E. (2000b): ”Self-employment and pre-dicted earnings differential – evidence from Fin-land”, Finnish Economic Papers, Vol. 13, s. 29–39.

Kangasharju, A. ja S. Pekkala (2002): ”The role ofeducation in self-employment success in Fin-land”, Growth and Change, Vol. 33, s. 216–237.

Kauhanen, A. (2004): Yrittäjien ansiot, työajat ja työ-kuormitus: selvitys ekonomien ja insinöörien yrit-täjyydestä, Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos,Keskustelualoitteita No. 960.

Lehto, A-M. ja H. Sutela (1998): Tehokas, tehok-kaampi, uupunut: Työolotutkimusten tuloksia1977–1997, Tilastokeskus.

Lehto, A-M. ja H. Sutela (2004): Uhkia ja mahdolli-suuksia: Työolotutkimusten tuloksia 1977–2003,Tilastokeskus.

Maliranta, M. ja S. Nurmi (2004): Analyzing entre-preneurship with the Finnish linked employer-employee data (FLEED). Matching and qualita-tive properties of the data. Elinkeinoelämän Tut-kimuslaitos, Keskustelualoitteita No. 920.

Moskowitz, T. ja A. Vissing-Jorgensen (2003): ”Thereturns to entrepreneurial investment: a provateequity premium puzzle?”, American EconomicReview, Vol. 92, No. 4, s. 745–778.

Nuorisobarometri 2003 (FSD2015) [elektroninen

164

A R T I K K E L E I T A KAK 2 / 2005

aineisto]. Opetusministeriö. Nuorisoasiain neu-vottelukunta (Nuora) & Nuorisotutkimusseura.Nuorisotutkimusverkosto [tekijät]. Taloustutki-mus [aineistonkeruu], 2003. Tampere: Yhteis-kuntatieteellinen tietoarkisto [jakaja], 2004.

Oman elämänsä yrittäjät? Nuorisobarometri 2004(toim. T-A. Wilska), Nuorisoasiain neuvottelu-kunta, julkaisuja 28.

Parker, S. C. (2004): The Economics of Self-Employ-ment and Entrepreneurship, Cambridge, Cam-bridge University Press.

Poutvaara, P. ja J. Tuomala (2004): What is left toresidual claimants? The empirics of income report-ed by entrepreneurs and workers. IZA DiscussionPaper No. 1178, June 2004.

Ritsilä, J. ja H. Tervo (2002): ”Effects of unemploy-ment on new firm founding: Micro-level panel

data evidence from Finland”, Small BusinessEconomics, Vol. 14, s. 31–40.

Rouvinen, P. ja P. Ylä-Anttila (2004): Palveluyrittä-jyys kasvaa nopeimmin ja työllistää eniten, Elin-keinoelämän Tutkimuslaitos, Keskustelualoittei-ta No. 913.

Suomen Yrittäjät (2005): Yrittäjien tulot ja verotvuodelta 2003 maksuunpannussa verotuksessa.

Torvi, K. ja P. Kiljunen (2005): Onnellisuuden vai-kea yhtälö. Evan kansallinen arvo- ja asennetut-kimus, Taloustieto Oy.

Uusitalo, R. (2001): ”Homo entreprenaurus?”, Ap-plied Economics, Vol. 33, s. 1631–1638.

Van den Steen, E. (2004): ”Rational overoptimism(and other biases)”, American Economic Review,Vol. 94, s. 1141–1151.