Ympäristötieteistä 2006 – 2010 valmistuneiden maistereiden työllistyminen

- selvitys kesällä 2010

Helsingin yliopisto Ympäristötieteiden laitos

Sini Heikkilä, Pekka Kauppi ja Tarmo Virtanen 15.9.2010

2

Tiivistelmä Helsingin yliopiston Ympäristötieteiden laitos on alan suurin keskittymä maamme yliopistoissa. Laitos toimii Viikin kampuksella Helsingissä ja Lahdessa. Selvitimme, miten laitoksemme opiskelijamäärältään suurimmalta osastolta Viikistä valmistuneet uudet maisterit ovat suoriutuneet opinnoistaan, ja miten he ovat työllistyneet. Pääaineiden nimet ovat ympäristönsuojelutiede (YMPS) ja ympäristöbiologia (YBIOL). Mitä vaikeuksia uusilla maistereilla oli ollut valmistumisen tiellä? Saivatko ympäristötieteen maisterit koulutustaan vastaava työn? Vastaukset näihin tärkeisiin kysymyksiin löytyvät tästä selvityksestä. Menetelmänä oli pääosin puhelinhaastattelu. Tavoitimme 103 ympäristötieteen tuoretta maisteria, jotka olivat valmistuneet vuosina 2006-2010. Heidän tutkintonimikkeensä oli filosofian maisteri (FM) tai maatalous-metsätieteiden maisteri (MMM). Myönteinen tulos oli, että valmistumatta jää tuskin kukaan, joka aikanaan on päässyt korkean kynnyksen yli opiskelemaan Viikkiin. Hakupaine alan opiskelijavalinnoissa on poikkeuksellisen kova. Myös työnsaanti onnistui kohtuullisen hyvin, valtaosa maistereista oli koulutusta vastaavassa työssä. Maisterit työllistyivät pääosin julkiselle sektorille ja järjestöihin, usein jatko-opintoihin yliopistolle, erilaisiin ympäristöhallinnon tehtäviin ja konsulttiyhtiöihin. Julkisen sektorin työt olivat määräaikaisia, poikkeuksena muutama opettajan virka. On yllättävää, että pätkätöitä oli enemmän julkisen vallan tehtävissä kuin yksityisillä työnantajilla. Pörssiyhtiöihin ympäristötieteen nuoria maistereita sijoittui varsin vähän. Tuloksia tulkittaessa pitää ottaa huomioon, että maistereita valmistui erityisen paljon vuonna 2008, kun vallitsi taloudellinen taantuma. Kielteistä oli, että ympäristötieteen maisterit valmistuvat huomattavan iäkkäinä. Ammattiura ympäristönsuojelun palveluksessa jää tarpeettoman lyhyeksi. Opiskeluaika oli suosituksia paljon pidempi. Vähemmän merkityksellisiä olivat välivuodet lukion jälkeen ennen yliopisto-opintojen alkamista. Tuloksia tulkittaessa on huomattava, että ympäristötieteen opettajavoimat ovat erittäin niukat opiskelijamäärään nähden. Opetusta ja opinto-ohjausta tarjotaan liian vähän. Toivomme, että tämä selvitys antaa esimerkin Suomen yliopistoyksiköille. Saimme tärkeää palautetta opinto-ohjelman parantamista varten. Kiitämme Saara Tähtistä, joka teki pääosan ympäristöbiologian haastatteluista sekä kaikkia, jotka vastasivat kysymyksiimme. Viikissä 15. syyskuuta 2010, Tekijät

3

Sisällys Tiivistelmä 1 Johdanto .............................................................................................................................................. 4 2 Aineisto ja menetelmät ...................................................................................................................... 6 3 Tulokset .............................................................................................................................................. 8

3.1 Työllistyminen ............................................................................................................................ 8 3.1.1 Ympäristönsuojelutiede ...................................................................................................... 8 3.1.2 Ympäristöbiologia ............................................................................................................. 11

3.2 Opiskelu ja valmistuminen....................................................................................................... 14 3.3 Palaute ja koulutuksen kehittämisehdotukset ......................................................................... 17

3.3.1 Ympäristönsuojelutiede .................................................................................................... 17 3.3.2 Ympäristöbiologia ............................................................................................................. 18

4 Tulosten tarkastelu ........................................................................................................................... 19 LIITE 1: Ympäristönsuojelutieteestä valmistuneiden työnimikkeet LIITE 2: Ympäristöbiologiasta valmistuneiden työnimikkeet

4

1 Johdanto Yliopistollisen tutkimuksen laatua voidaan mitata kohtuullisen luotettavasti, sillä käytössämme on kansainvälisiä tilastoja julkaisujen tieteellisestä merkityksestä uuden tiedon lähteenä. Onkin ehdotettu, että pätevyyden arviointi esimerkiksi professuureja täytettäessä tulee suorittaa yksistään tieteellisen työn arvioinnin perusteella1. Kuitenkin opetus on yhtä tärkeä osa yliopiston toimintaa. Emeritus kansleri Kari Raivio Helsingin yliopistosta on katsonut, ettei perimmäisenä tavoitteena yliopiston tärkein tulos olekaan hyvä tutkimusjulkaisu, vaan sivistynyt ja itsenäiseen ajatteluun kykenevä nuori ihminen, joka valmistuu yliopistosta maisteriksi tai tohtoriksi. Vastakkainasettelu tutkimuksen ja opetuksen kesken on turhaa, sillä hyvä tutkimus ja hyvä opetus ovat kuin muna ja kana: toista ei voi olla, jos toinen puuttuu. Opiskeluoikeus myönnetään ympäristötieteissä - kuten useimmissa muissakin Helsingin yliopiston koulutusohjelmissa - maisterintutkintoa varten. Kandidaatiksi valmistuminen ei vielä ole tyydyttävä suoritus yliopiston eikä opiskelijan näkökulmasta. Jos mittaamisen vaikeudesta huolimatta pyritään arvioimaan myös opetuksen laatua, on ensiksi vastattava kahteen tärkeimpään kysymykseen:

1) Saavuttavatko opiskelijat ylemmän korkeakoulututkinnon, ts. onnistuvatko opiskelijat valmistumaan maistereiksi?

2) Saavatko maisterit koulutustaan vastaavia työtehtäviä yhteiskunnassa yliopiston jälkeen?

Julkisuudessa nämä tärkeimmät kysymykset on usein sivuutettu ja on suoraan kiirehditty arvioimaan työuran pituutta ja välivuosien tai tehottoman opiskelun ongelmia. Tässäkin selvityksessä kyllä tarkastelemme myös näitä ajankohtaisia kysymyksiä. Vuosina 2006-2010 Helsingin yliopiston Viikin kampukselta valmistui ympäristötieteiden maistereita pääaineinaan ympäristöbiologia ja ympäristönsuojelutiede. Pääaineet yhdistetään lähiaikoina nimikkeellä ympäristönmuutos ja –politiikka. Ympäristötiede tunnetaan Viikin kenties tehokkaimpana koulutusalana. Asian voi ilmaista toisinkin: ympäristötieteissä on Viikin kampuksen heikoin oppilasmäärän ja opettajamäärän suhde: opiskelijoita on paljon, opettajia vähän. Pääosa valmistui tutkintonimikkeenä filosofian maisteri (FM), mutta osa valmistui tiedekuntarakenteiden muutoksen jäljiltä maatalous-metsätieteiden maisteriksi. Tässä selvityksessä tutkimme heidän siirtymistään työmarkkinoilla. Selvityksen piirissä olevat ensimmäiset maisterit valmistuivat tammikuussa 2006, viimeiset kesäkuussa 2010. Vastaava selvitys on tehty vuosina 20042 ja 20063, silloin tosin tätä selvitystämme vähemmän kattavilla aineistoilla. Vuonna 2004 tehdyssä oli mukana vain ympäristönsuojelutiede, vuoden 2006 selvityksessä ensimmäistä kertaa myös ympäristöbiologia. ________________________ 1 Näätänen & Kauppi 2009: Suomen Kuvalehti 37/2009, s. 59. 2 Huutoniemi 2004: Ympäristönsuojelutieteestä 2000-2004 valmistuneiden maisterien työllistyminen. 3 Koskinen 2006: Ympäristötieteistä 2000-2005 valmistuneiden maistereiden työllistyminen.

5

Edellä olevien pääkysymysten lisäksi asetimme seuraavia lisäkysymyksiä: 1) Keitä ovat työantajat ja millä nimikkeillä nuoret maisterit työtään luonnehtivat? 2) Ovatko lukion ja yliopisto-opintojen välivuodet hidastaneet työelämään siirtymistä? 3) Miten nopeasti maisterintutkinto on suoritettu? 4) Mitä palautetta tuoreet maisterit haluavat antaa Viikkiin ympäristötieteen

koulutusohjelmien parantamiseksi?

6

2 Aineisto ja menetelmät Tavoitteena oli haastatella kaikki ympäristöbiologiasta ja ympäristönsuojelutieteestä valmistuneet maisterit. Valmistuneita oli tammikuusta 2006 lukien kesään 2010 mennssä ympäristönsuojelutieteessä 66 ja ympäristöbiologiassa 49 henkilöä (Taulukko 1). Taulukko 1. Ympäristötieteistä vuosina 2006-2010 maisteriksi valmistuneiden määrät sekä kyselyyn vastanneet. Ympäristönsuojelutiede Ympäristöbiologia

Valmistuneita (henkilöä) 66 49 Vastanneita (henkilöä) 61 42 Vastausprosentti (%) 92 86 Vastanneista miehiä (henkilöä) 11 8 Aineisto kerättiin heinä-elokuussa 2010 pääasiassa puhelinhaastatteluilla. Muutamille, jotka halusivat vastata sähköpostitse, kysely lähetettiin tätä kautta. Halukkaille annettiin aikaa miettiä selvityksen avokysymystä (ks. kysymys 7), jolloin kysymys lähetettiin sähköpostilla puhelinhaastattelun jälkeen. Pääosan ympäristöbiologian haastatteluista teki fil.yo Saara Tähtinen. Ympäristönsuojelutieteen haastattelut sekä muutaman ympäristöbiologian haastattelun teki FM Sini Heikkilä. Osa tarvittavasta datasta saatiin opiskelijarekisterin tiedoista. Kysymykset olivat seuraavat: 1. Mikä oli työnantajasi 15.6.2010?

a) yliopisto b) julkinen sektori / valtio c) julkinen sektori / kunta d) julkinen sektori / muu e) yksityinen sektori / teollisuuden ja kaupan ala f) yksityinen sektori / konsultointi g) yksityinen sektori / muu h) järjestö i) muu, mikä?

2. Katsotko, että olet koulutustasi vastaavassa työssä?

a) kyllä b) ei

3. Mikä on pääasiallinen työtehtäväsi?

a) tutkimus b) opetus c) muu, mikä?

7

4. Työsuhteesi vakinaisuus? a) vakinainen / voimassa toistaiseksi b) määräaikainen / projektityö c) freelancer d) muu, mikä?

5. Kuinka pitkään yhteensä olet ollut ilman työtä valmistumisesi jälkeen? Kuinka pitkä on pisin yhtenäinen jakso, jolloin olet hakenut töitä? (molempiin kysymyksiin vastausvaihtoehdot) alle 1 kk 1-3 kk 3-6 kk 6-12 kk yli vuoden 6. Jos olet ollut valmistumisesi jälkeen poissa työelämästä, onko ensisijainen syy ollut

a) työttömyys (ei työtä, vaikka olet hakenut) b) vapaaehtoinen työttömyys (et ole hakenutkaan työtä) c) äitiysloma/hoitovapaa d) muu

7. Millaista palautetta antaisit Helsingin yliopistolle ja/tai omalle pääaineellesi työelämän näkökulmasta? Oletko kohdannut työelämässä ongelmia, joiden katsot aiheutuneen koulutuksestasi? Jos olet, kuvaile ongelmia ja arvioi, miten niitä voisi vähentää koulutusta kehittämällä. Vastaa vapaasti. 8. Milloin suoritit ylioppilastutkinnon? (vuosi, syksy/kevät) 9. Mikä on tällä hetkellä virallinen työnimikkeesi (esimerkiksi työsopimuksessa tai työpaikkailmoituksessa mainittu)? Kysymyksen 1 yhteydessä kirjattiin ylös myös työnantajan nimi. Jos vastaajalla ei ollut työnantajaa, siirryttiin suoraan kysymykseen 5. Kysymyksessä 5 tarkoitettiin sitä, kuinka kauan vastaaja on ollut ilman mitä tahansa työtä, ei siis ilman oman alan työtä. Pisin yhtenäinen työnhakujakso voi tarkoittaa aktiivista työnhakua muutenkin kuin työttömänä työnhakijana ollessa. Jos vastaaja ei ollut ollut ollenkaan ilman työtä valmistumisensa jälkeen, se kirjattiin ylös kysymyksen 5 yhteydessä.

8

3 Tulokset

3.1 Työllistyminen

3.1.1 Ympäristönsuojelutiede Vastanneista valtaosa oli työssä (Kuva 1). Vain seitsemän henkilöä oli ilman työtä, ja heistäkin neljä oli kotona hoitamassa lapsia, eikä ollut hakenutkaan töitä. Yksi henkilö oli vaihtanut alaa, eikä ollut ympäristönsuojelutieteestä valmistumisensa jälkeen hakenut ympäristöalan töitä.

Kuva 1. Ympäristönsuojelutieteestä valmistuneiden työllisyystilanne kesällä 2010. Työssä olevista selkeä enemmistö katsoi olevansa koulutustaan vastaavassa työssä. Näistä henkilöistä yksi oli jatko-opiskelijana ja yksi työelämävalmennuksessa. Loput olivat oman näkemyksensä mukaan työssä, joka ei vastannut koulutusta. Vastaajissa oli useita, jotka sanoivat työnsä vastaavan koulutustaan vain osittain – oli vaikea vastata joko kyllä tai ei. Vastaukseksi kirjattiin kuitenkin aina jompikumpi, ja tällaiset vastaukset jakautuivat melko tasan kyllä- ja ei-puolelle kääntyneisiin. Julkinen sektori oli ympäristönsuojelutieteestä valmistuneiden suurin työllistäjä (Kuva 2). Myös järjestösektori oli merkittävä. Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskus merkittiin omaksi kategoriakseen, sillä sitä oli vaikea sijoittaa selkeästi mihinkään muuhun kategoriaan. Yksityisellä sektorilla työskenteli edelleen hyvin harva ympäristönsuojelutieteestä valmistunut, ja heistäkin muutama oli työssä, joka ei vastannut koulutusta.

9

Kuva 2. Ympäristönsuojelutieteestä valmistuneiden työnantajat. Merkittävimmät yksittäiset työllistäjät olivat Suomen ympäristökeskus, Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskus ja Helsingin yliopisto. Määräaikaisia työsuhteita oli runsaasti (Kuva 3). Yksi henkilö työskenteli freelancerina ja kaksi yksityisyrittäjänä. Vakituiset työsuhteet löytyivät pääasiassa yksityiseltä ja järjestösektorilta, muutama myös kuntasektorilta, mutta ei yhtäkään valtiolta.

Kuva 3. Ympäristönsuojelutieteestä valmistuneiden työsuhteiden vakinaisuus. Työtehtävät olivat moninaisia (Kuva 4). Kategoria ”muu” sisältää hyvin sekalaisia työtehtäviä, pääasiassa ei ympäristöalan töitä (ks. Liite 1). Eniten oli tutkija-nimikkeellä työskenteleviä (6 henkilöä).

10

Kuva 4. Ympäristönsuojelutieteestä valmistuneiden pääasialliset työtehtävät. Kohtalaisen suuri osa vastaajista oli ollut valmistumisen jälkeen ilman työtä vain hyvin lyhyitä aikoja (Kuva 5). Pisin yhtenäinen työnhakujakso oli myös useimmiten lyhyt, mutta melko tyypillinen oli myös useita kuukausia kestänyt työnhakujakso. Joukossa oli myös heitä, joiden työnhaku oli kestänyt hyvin pitkään. Pitkiä aikoja ilman työtä olleiden joukossa taas oli heitä, jotka olivat olleet poissa työelämästä vapaaehtoisesti, hoitovapaalla tai muusta syystä. 36 % ympäristönsuojelutieteestä valmistuneista ei ole ollut ollenkaan ilman työtä valmistumisensa jälkeen.

Kuva 5. Ympäristönsuojelutieteestä valmistuneiden pisimmät yhtenäiset työnhakujaksot sekä yhteensä kaikki jaksot, jolloin oltu ilman työtä.

11

Kohtalaisen moni ympäristönsuojelutieteestä valmistunut ilmoitti pääasialliseksi syyksi työelämästä poissaololleen vapaaehtoisen työttömyyden (Kuva 6, vrt. ympäristöbiologia s. 12).

Kuva 6. Ympäristönsuojelutieteestä valmistuneiden pääasialliset syyt työelämästä poissaololle.

3.1.2 Ympäristöbiologia Vastanneet olivat saanet hyvin sellaisia työtehtäviä, jotka vastasivat heidän koulutustaan (Kuva 7). Kahdeksan henkilöä oli tohtorikoulutettavana.

Kuva 7. Ympäristöbiologiasta valmistuneiden työllisyystilanne kesällä 2010.

12

Kaikki ilman työsopimusta olleet olivat lasten kanssa kotona äitiyslomalla tai hoitovapaalla. Tämän tarkastelutavan mukaan ”oikeasti” työttömiä ei siis ympäristöbiologiasta valmistuneissa ollut ollenkaan kesällä 2010. Julkinen sektori työllisti suuren osan ympäristöbiologeista (Kuva 8). Kunnissa heitä työskenteli runsaasti opettajina. Helsingin yliopisto oli selvästi suurin yksittäinen ympäristöbiologien työllistäjä.

Kuva 8. Ympäristöbiologiasta valmistuneiden työnantajat. Työsuhteiden määräaikaisuus oli yleistä (Kuva 9). Vakituisia työsuhteita löytyi lähinnä vain yksityiseltä sektorilta sekä kunnista, joiden palveluksessa olevista opettajista jotkut olivat saaneet vakituisen viran. Yksi henkilö työskenteli freelancerina.

13

Kuva 9. Ympäristöbiologiasta valmistuneiden työsuhteiden vakinaisuus. Työtehtävistä yleisimpiä olivat tutkimus, opetus sekä monenlaiset asiantuntijatehtävät (Kuva 10). Kategoriat ”viestintä” ja ”muu” sisältävät pääasiassa ei oman alan töitä (ks. Liite 2). Eniten oli tohtorikoulutettava-nimikkeellä työskenteleviä (6 henkilöä).

Kuva 10. Ympäristöbiologiasta valmistuneiden pääasialliset työtehtävät. Suurin osa oli ollut ilman työtä vain hyvin lyhyitä aikoja (Kuva 11). Pisimmätkin yhtenäiset työnhakujaksot olivat lyhyitä. Joukossa oli kuitenkin muutamia, joiden työnhaku oli kestänyt hyvin pitkään, tai jotka ilmoittivat hakevansa jatkuvasti työtä. Ympäristöbiologeista 57 % ei ole ollut valmistumisensa jälkeen työttömänä lainkaan.

14

Kuva 11. Ympäristöbiologiasta valmistuneiden pisimmät yhtenäiset työnhakujaksot sekä yhteensä kaikki jaksot, jolloin oltu ilman työtä. Suurin osa heistä, jotka olivat olleet poissa työelämästä jossain vaiheessa, ilmoitti syyksi työttömyyden (Kuva 12). Kukaan ympäristöbiologi ei ilmoittanut olleensa vapaaehtoisesti työtön.

Kuva 12. Ympäristöbiologiasta valmistuneiden pääasialliset syyt työelämästä poissaololle.

3.2 Opiskelu ja valmistuminen Ympäristönsuojelutieteestä valmistui vuosina 2006-2010 keskimäärin 15 maisteria vuodessa. Pääaineen vuosittainen sisäänotto on noin 18 opiskelijaa (15 + noin 3 erillisvalinnan kautta), joten voidaan todeta, että ympäristönsuojelutieteen opintoja ei juurikaan jätetty kesken.

15

Ympäristöbiologiasta vuosina 2006-2010 valmistui keskimäärin 11 maisteria vuodessa. Ympäristöbiologialla ei ole ollut omaa sisäänottokiintiötä, vaan biologiaa opiskelemaan päässeet opiskelijat ovat voineet halutessaan valita ympäristöbiologian pääaineekseen. Muina pääainevaihtoehtoina ovat ekologia ja evoluutiobiologia, fysiologia, hydrobiologia, kasvibiologia, perinnöllisyystiede ja yleinen mikrobiologia. Tutkimusajanjaksona valmistui 454 biologian maisteria, heistä 11 prosentilla pääaineena oli ympäristöbiologia. Maistereita valmistui ympäristöbiologiaa selvästi enemmän vain perinnöllisyystieteen ja ekologian ja evoluutiobiologian pääaineista. Noin kolmannes opiskelijoista tuli pääaineeseen suoraan lukiosta (Kuvat 13 ja 14).

Kuva 13. Aikaväli ylioppilaaksi kirjoittamisesta ympäristönsuojelutieteelle kirjoilletuloon.

Kuva 14. Aikaväli ylioppilaaksi kirjoittamisesta ympäristöbiologialle kirjoilletuloon.

16

Yliopisto-opinnot kestivät ympäristönsuojelutieteessä keskimäärin 7,8 vuotta ja ympäristöbiologiassa keskimäärin 6,9 vuotta. Nopeasti valmistuneiden osuus oli pieni varsinkin ympäristönsuojelutieteessä (Kuva 15). Ympäristöbiologian opinnot eivät juuri koskaan venyneet yli yhdeksän vuoden (Kuva 16). Hyvin pitkään opiskelleissa oli mukana sellaisia henkilöitä, jotka olivat siirtyneet työelämään jo vuosia ennen valmistumistaan, mutta lopulta kuitenkin ottivat tutkintonsa.

Kuva 15. Yliopisto-opintojen kesto ympäristönsuojelutieteessä.

Kuva 16. Yliopisto-opintojen kesto ympäristöbiologiassa. Maisteriksi valmistuttiin ympäristönsuojelutieteestä keskimäärin 30,7-vuotiaana ja ympäristöbiologiasta 29,9-vuotiaana. Kummassakin pääaineessa oli kuitenkin muutama iäkäs opiskelija, joten valmistumisiän mediaani ja moodi ovat totuudenmukaisempia valmistumisikää kuvaavia tunnuslukuja (ks. Taulukko 2). Nuorin ympäristönsuojelutieteestä valmistunut maisteri

17

oli 25-vuotias, ja tämän ikäisenä valmistuneita oli seitsemän. Ympäristöbiologiasta valmistuneista maistereista nuorin oli 23-vuotias, ja pääaineessa oli nuoria maistereita (23-25-vuotiaita) yhteensä kuusi. Ympäristönsuojelutieteestä valmistuneissa oli vähintään 40-vuotiaita seitsemän ja ympäristöbiologiasta valmistuneissa kuusi henkilöä. Taulukko 2. Ympäristötieteistä 2006-2010 valmistuneiden maistereiden ikä. Ympäristönsuojelutiede Ympäristöbiologia nuorin 25 23 vanhin 62 47 moodi 26 27 mediaani 29 28 keskiarvo 30,7 29,9

3.3 Palaute ja koulutuksen kehittämisehdotukset Avoimella kysymyksellä tiedusteltiin palautetta omalle pääaineelle (ja Helsingin yliopistolle), koulutuksesta johtuvia ongelmia työelämässä sekä koulutuksen kehittämisehdotuksia. Näkökulma oli työelämäkeskeinen. Palautetta annettiin runsaasti. Seuraavissa luvuissa on pääainekohtaisesti vastauksissa esiin nousseita asioita ryhmiteltynä samankaltaisiin vastauksiin sekä joitakin yksittäisiä kiinnostavia kommentteja.

3.3.1 Ympäristönsuojelutiede Palaute:

- (oma) tutkinto on liian laaja-alainen/pintapuolinen/hajanainen/sillisalaatti (14) - en ole kohdannut ongelmia / olen ollut tyytyväinen (12) - ns. perustaidot (kuten tieteellinen kirjoittaminen, oman alan yleistietämys,

moninäkökulmainen ajattelu) karttuivat / hyvä ”peruskoulutus” (9) - koulutus ei anna kovin paljoa valmiuksia työelämään (8) - opiskeluaikana ei saanut tietoa työelämän eri suuntautumisvaihtoehdoista (5) - koulutuksessa ei ole huomioitu työelämänäkökulmaa (5) - koulutus on antanut hyvät valmiudet työelämään (3) - on hyvä, että opintopisteitä saa järjestötoiminnasta yms. ja siihen kannustetaan (2) - maisterivaiheen opetustarjonta vähäinen / ei tuonut opintoihin uutta (2) - tutkijan ura ainoa, joka on otettu opinnoissa kunnolla huomioon - HY:n opetuskäytännöt ovat jääneet ajasta jälkeen, pitäisi olla enemmän aktiiviseen

tiedonhankintaan kannustavaa opetusta - ympsin opetuksessa samat asiat toistuvat kursseilla - sisäänottoa pitäisi vähentää

18

- koulutus ei antanut vahvaa ympäristöasiantuntijan identiteettiä

Ongelmat työelämässä:

- erikoistuminen/erityisosaaminen antaisi paremmat valmiudet työelämään / auttaisi työnhaussa (10)

- koulutuksella on vaikea saada töitä / koulutuksella ei ole kysyntää työmarkkinoilla (7) - koulutus ei anna työnantajien arvostamia konkreettisia taitoja/osaamista (5) - spesialistit vievät työpaikat (3) - työnantajat eivät tunne ympsin tutkintoa, eivätkä tiedä mitä odottaa, tai väärät

ennakkoluulot (2)

Koulutuksen kehittämisehdotukset:

- enemmän konkreettista/käytännönläheistä osaamista antavia kursseja (15) o (ympäristö)lainsäädäntö (7) o tietotekninen osaaminen (7) o viestintä ja kirjoittaminen (5) o menetelmäosaaminen (tilasto- sekä tutkimusmenetelmät) (4) o projektinhallinta / hankehallinto (3) o elinkaarianalyysi, YVA yms. (3) o (ympäristö)tekninen osaaminen (2) o kielet (2)

- opinto-ohjaukseen panostus (12) - enemmän yhteistyötä työelämän kanssa (esim. luennoitsijat, vierailut, gradut, kandit ja

harjoitustyöt työelämän organisaatioille) (10) - vahvojen sivuaineiden / selkeiden opintokokonaisuuksien / erityisosaamisen hankkimisen

voimakkaampi suositteleminen opiskelijoille (10) - enemmän ns. kovaa faktaa / ympäristöalan substanssiosaamista opetukseen (8) - työelämätaitojen opetus (esim. opintopiiri, kurssi maisterivaiheessa) (5) - harjoitteluihin panostus (lisää rahoitusta, enemmän harjoitteluja ja aikaisemmassa

vaiheessa opintoja) (4) - suuntautumisvaihtoehdot, joista opiskelijat valitsevat (4) - perusopinnot/kaikille pakolliset kurssit selkeäksi kokonaisuudeksi (3) - laitoksen tutkimuksen vahvempi integrointi perusopetukseen/harjoitustöihin (3) - opintojen vaatimustaso korkeammalle (mm. kandi, tieteellisten teorioiden ja menetelmien

hallinta, kirjatentit) (2) - enemmän englanninkielistä opetusta - vuorovaikutteisen opetuksen lisääminen - yritysten ympäristöasioihin erikoistumismahdollisuus - yrittäjyyden opetus

3.3.2 Ympäristöbiologia Palaute:

- koulutus liian epämääräinen/hajanainen/yleispiirteinen (6)

19

- epätietoisuus siitä millaisiin töihin koulutus antaa pätevyyden / erilaisten urapolkujen esiintuominen opiskeluaikana (6)

- olen ollut tyytyväinen koulutukseen / ei ongelmia (3) - koulutus antaa valmiudet vain tutkijaksi tai opettajaksi / liian tutkimusorientoitunutta (3) - omat kurssit sisällöltään tyhjiä/pintaraapaisua (2) - opiskelijoille pitäisi antaa realistisempi kuva työnsaannista (2) - työelämälinkki puuttuu kokonaan - ammattikuvakurssit yms. olivat hyviä

Ongelmat työelämässä:

- koulutus ei auta työnhaussa (muuten kuin että olet yleensäkin maisteri)

Koulutuksen kehittämisehdotukset:

- harjoittelu pakolliseksi / harjoittelua enemmän (11) - enemmän käytännöllistä osaamista antavia kursseja (7)

o kenttäkursseja (4) o lajintuntemusta (3) o kemiaa, (ympäristö)fysiikkaa (2) o lainsäädäntöä (2) o projektinhallinta / hallinnolliset tehtävät (2) o tutkimusmenetelmät o GIS o kaupallista sekä teknistä osaamista

- enemmän opinto-ohjausta (6) - enemmän yhteistyötä ja yhteyksiä työelämän eri tahojen kanssa (5) - enemmän erikoistumista/erikoistumisvaihtoehtoja (4) - enemmän työelämään valmennusta - tutkimuksen eri suuntautumisaloja esille - ulkomailla harjoitteluun panostus, esim. lista hyvistä harjoittelupaikoista - opiskelijoiden kannustaminen sivuaineiden ottamiseen esim. TKK:lta ja

oikeustieteellisestä - pakkoruotsin vaihto johonkin muuhun kieleen

4 Tulosten tarkastelu Myönteistä on, että ympäristötieteiden opiskelijat vuosina 2006-2010 saavuttivat opiskelunsa tavoitteen ja saivat maisterintutkintonsa valmiiksi. Valmistumisensa jälkeen useimmat saivat kohtalaisen nopeasti koulutustaan vastaavaa työtä. Parannettavaa on opiskelujen alkuunlähdössä, sillä kaksi kolmasosaa oli viettänyt ainakin yhden välivuoden. Vielä suurempi epäkohta on tavoitteisiin nähden pitkä opiskeluaika.

20

Ympäristötieteistä valmistuneiden työtilanteen voidaan sanoa tämän selvityksen valossa olevan varsin tyydyttävä. Ympäristöbiologian puolella tilanne on hieman parempi kuin ympäristönsuojelutieteessä: harva on ollut valmistumisensa jälkeen ilman työtä ja usea ilmoitti olevansa koulutustaan vastaavassa työssä. Kuitenkin myös hyvin pitkään töitä hakeneita henkilöitä löytyi molemmista pääaineista. Pitkät yhtenäiset työnhakujaksot kertovat osaltaan siitä, että kaikki eivät ole olleet tyytyväisiä saamaansa työhön, tai eivät ole saaneet ollenkaan työtä. Ympäristöbiologeista huomattavasti suurempi osa kuin ympäristönsuojelutieteen opiskelijoista työskenteli tutkimuksessa ja opetuksessa. Opetustehtävien suuri määrä selittyy sillä, että osa ympäristöbiologeista on hankkinut esimerkiksi biologian aineenopettajan pätevyyden. Vuonna 2006 tehtyyn vastaavanlaiseen selvitykseen verrattuna löytyy sekä yhtäläisyyksiä että selkeitä eroja. Työttömänä oli suurinpiirtein sama osuus vastanneista. Julkinen sektori on edelleen merkittävä työllistäjä ja yksityisellä sektorilla on melko vähän ympäristötieteistä valmistuneita. Työsuhteet ovat enimmäkseen määräaikaisia, kuten edellisen selvityksen aikaankin. Koulutuksessa ongelmallisina pidetyt asiat ja koulutuksen kehittämisehdotukset ovat pääosin pysyneet samoina. Erona edelliseen selvitykseen oli ympäristönsuojelutieteen osalta jatko-opiskelijoiden määrän romahtaminen sekä järjestötehtävissä työskentelevien osuuden selkeä kasvu. Ympäristönsuojelutieteestä valmistuneista useampi oli ollut valmistumisensa jälkeen jossain vaiheessa ilman työtä, kun taas ympäristöbiologiasta valmistuneista harvempi. Selvästi harvempi niin ympäristönsuojelutieteestä kuin ympäristöbiologiastakin valmistuneista oli parhaillaan koulutustaan vastaavassa työssä. On kuitenkin huomattava, että nyt tieto perustui täysin vastaajan omaan näkemykseen, kun taas edellisessä selvityksessä oli hahmoteltu valmiiksi koulutusta vastaavan työn määritelmää. Tuloksia ei siis täysin voida verrata, mutta koulutusta vastaamattomassa työssä olevien määrä lienee kuitenkin kasvanut. Opiskelijoiden maisteriksi valmistumisen aste vaikuttaisi olevan riittävän hyvä. Valmistuminen ei kuitenkaan tapahdu kovin joutuisasti, eivätkä useimmat valmistu maisteriksi kovinkaan nuorena. Syy tähän näyttäisi olevan ennemminkin yliopisto-opintojen venyminen kuin lukion jälkeiset välivuodet. Toisaalta on huomioitava, että tutkinnonuudistuksen raja, heinäkuu 2008, sijoittuu tämän selvityksen tarkastelujaksolle, ja että opintoaikojen rajaus ei pääosin ole koskenut tässä selvityksessä mukana olleita henkilöitä. On melko todennäköistä, että kyselyyn vastaajissa on opiskeluaikana työelämään siirtyneitä henkilöitä useita. Täysipäiväinen työnteko on hidastanut lopullista valmistumista, mutta opinnot on haluttu saattaa päätökseen ennen tutkinnonuudistusta. Tulokset eivät tosin juuri muuttuneet poistamalla aineistosta kevään ja kesän 2008 aikana valmistuneet – siis todennäköisimmät tutkinnonuudistuksen paineessa opintonsa valmiiksi saattaneet opiskelijat. Lyhyet työttömyysajat voivat olla merkki siitä, että papereita ei ole otettu ulos ennen kuin töitä on ollut tiedossa. Tämäkin voi osaltaan selittää opiskeluaikojen pitkittymistä. Toki voidaan myös pohtia, onko etenkin ympäristönsuojelutieteen koulutusohjelmassa jotain sellaista, mikä suorastaan estää nopean valmistumisen. Avoin palaute oli pääosin samanlaista molemmissa pääaineissa. Tutkintojen laaja-alaisuutta, opiskelijoiden liiallista valinnanvapautta ja tästä seuraavia ”sillisalaattitutkintoja” kritisoitiin runsaasti. Monien mielestä erikoistuminen ja erityisosaamisen hankkiminen on hyvin suositeltavaa työelämän kannalta – se auttaa usein työnhaussa. Käytännönläheistä osaamista antavia kursseja toivottiin lisää. Opinto-ohjausta sekä työelämäyhteistyötä toivottiin olevan

21

enemmän, ja harjoittelujen tärkeys tuli vahvasti esille. Toisaalta oli melko paljon heitäkin, jotka olivat juuri opintojen monipuolisuuteen ja valinnanvapauteen, tai yleensä koulutukseensa tyytyväisiä. Tällaisia henkilöitä löytyi melko tasaisesti kaikenlaisista työtehtävistä ja kaikilta työnantajasektoreilta. Vastauksista välittyvä kokonaiskuva on se, että koulutuksessa pitäisi huomioida työelämäasiat nykyistä laajemmin ja paremmin. Työelämän tarpeet, opiskelijoiden omat työelämätoiveet ja urasuunnittelu riittävän varhaisessa vaiheessa, työelämässä tarvittavat taidot ja osaaminen sekä ns. työelämätaidot, työelämäyhteistyö ja linkittyminen työelämään opintojen aikana ovat kaikki asioita, jotka koulutuksen kehittämisessä kannattaisi huomioida. Toisaalta voidaan myös pohtia, kuinka paljon yliopistokoulutuksen tulee antaa erilaisia työelämävalmiuksia. Yllättävän moni ympäristönsuojelutieteen vastaaja toi esille joko suoraan tai epäsuorasti, että ympäristönsuojelutiede on hyvä jotakin toista, erikoistuneempaa tutkintoa täydentämään. Vastaajista yhdeksän mainitsi joko tehneensä, suorittavansa parhaillaan tai aloittavansa tulevaisuudessa toisen tutkinnon tai täydennysopinnot. Tämä kuvastaa sitä, että erityisosaaminen on vielä nykyäänkin tärkeää monessa työtehtävässä, ja useat vastaajat kokivat, ettei ympäristönsuojelutieteen tutkinto siksi anna työelämään kovinkaan hyviä valmiuksia. Tämän ongelman korjaamiseksi ehdotettiin mm. vahvojen sivuaineiden suosittelemista opiskelijoille ja perusopintojen rakentamista selkeäksi, ammattiosaamista antavaksi kokonaisuudeksi. Myös opinto-ohjaus olisi tärkeää, jotta opiskelijat eivät ”haahuilisi” niin paljon, ja jotta saataisiin työelämän tarpeita paremmin vastaavia tutkintoja. Ehdotettiin myös suoranaisia suuntautumisvaihtoehtoja, joista jokainen opiskelija jossain vaiheessa valitsisi omansa. Ympäristöbiologit puolestaan kommentoivat, että koulutuksella on vaikea saada töitä ilman opettajan pedagogisia opintoja. Ympäristöbiologit toivat hyvin vähän esille selkeitä työelämäongelmia, mutta rivien välistä on luettavissa samankaltaisia asioita kuin ympäristönsuojelutieteen puolellakin. Selvityksen toteutuksen nopeasta aikataulusta johtuen kyselylomaketta ei voitu testata ennen haastattelujen aloittamista. Tämä olisi kuitenkin ollut tarpeen. On mahdollista, että kysymysten sanavalintojen takia ne on ymmärretty eri tavalla vastaajasta riippuen. Avoimen palautteen osalta on huomattava, että vaikka mahdollisuus oli myös positiivisen palautteen antamiseen, kysymyksenasettelu oli ongelmakeskeinen, mikä on voinut ohjata vastaajien ajatuksia negatiivisiin asioihin.

22

LIITE 1 Ympäristönsuojelutieteestä valmistuneiden työnimikkeet. aluetoiminnan esimies asiakaspalvelusihteeri auditointikoordinaattori avustaja ekotehokkuuskonsultti erikoissuunnittelija (2) hankeassistentti harjoittelija ilmastovastaava johtaja kampanjavastaava koulutusvastaava luokanopettaja luontoyrittäjä myyjä näyttelijä opiskelija-asiainhoitaja projektikoordinaattori projektipäällikkö projektisuunnittelija projektitutkija projektityöntekijä sopimuskoordinaattori suunnittelija (3) tarjoilija tarkastaja tohtorikoulutettava toimialapäällikkö toiminnanjohtaja (2) toimistosihteeri toimistovirkailija toimittaja (2) toimitusjohtaja tutkija (6) tutkimusassistentti tutkimusavustaja viestintäalan freelancer yhteisöllisyyskoordinaattori ylitarkastaja (2) ympäristöasiantuntija (3) ympäristökasvattaja (2) ympäristökasvatuspäällikkö ympäristötarkastaja

23

LIITE 2 Ympäristöbiologiasta valmistuneiden työnimikkeet. assistant programme officer bioenergianeuvoja biologian ja maantiedon opettaja yläaste (2) biologian ja maantieteen lehtorin sijainen digital media manager esittelijä laskuttaja lastentarhan opettaja luokanopettaja luontoselvittäjä nuorempi tutkija näyttelyvalvoja project specialist projektiavustaja projekti-insinööri projektitutkija suomenkielen opettaja suunnittelija (3) tekninen avustaja teollisuusvartija terveystiedon lehtori tilapäinen ympäristötarkastaja tohtorikoulutettava (6) tutkija (2) va näyttelypäällikkö ylitarkastaja ympäristökasvattaja ympäristösuunnittelija (2)