YHTEISEN HYVÄKSI?Ekokyläyhteisön jälkifordistisen tuotanto

Teemu Sorsa

Pro gradu -tutkielma

Sosiologia

Itä-Suomen yliopisto

Yhteiskuntatieteiden laitos

Huhtikuu 2019

Itä-Suomen yliopisto

TiedekuntaYhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden

LaitosYhteiskuntatieteiden laitos

TekijäTeemu SorsaTyön nimiYhteisen hyväksi? Ekokyläyhteisön jälkifordistinen tuotanto

OppiaineSosiologia

Työn lajiPro gradu -tutkielma

Tutkielman ohjaaja/ohjaajatLeena KoskiAika1.5.2019

Sivumäärä102 + 2 liitettä (3 sivua)

Tiivistelmä - Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen, miten ekokyläyhteisöä sosiaalisena, materiaalisena ja kulttuurisena kokonaisuutena tuotetaan. Olen kiinnostunut siitä, minkälaisista symboleista ekokylän yhteisöllinen kulttuuri muodostuu, mikä näiden symbolien rooli on ekokylän tuotannossa, mitä jälkifordistisia piirteitä ekokylän tuotantoon liittyy, minkälaiset tekijät rajaavat tai mahdollistavat ekokylän asukkaiden toimintaa tuotannossa sekä millaisia demokraattisia käytänteitä ekokylän tuotantoon liittyy. Jälkifordististen työn teorioiden ja symbolisen yhteisöllisyyden teorian lisäksi tutkielmassa tarkastellaan ekokylän demokraattisia käytänteitä ja päätösvallan jakautumista intersektionaalisen teorian ja aikaisemman yhteisötutkimuksen työkalujen avulla. Tutkielman aineisto koostuu yhdeksästä suomalaisen ekokylän asukkaan tutkimushaastattelusta. Aineistoa analysoidaan diskurssianalyysimäisesti ja teoriaohjaavan sisällönanalyyttisesti.

Ekokyläyhteisöä tuotetaan työssä ja yhteistoiminnassa tapahtuvana jatkuvana vuorovaikutuksellisena prosessina. Tähän tuotantoon kuuluu jälkifordistisia rajattomuuden, subjektiivisuuden ja yrittäjämäisyyden piirteitä. Ekokylän hegemoninen kulttuuri koostuu diskursiivisista symboleista, kuten ekologisuuden, demokraattisuuden, rakentamistyön ensisijaisuuden ja ”kylälle laskeutumisen” normatiivisista puhetavoista. Suuri osa ekokylän tuotantoa koskevista päätöksistä tehdään ekokylän virallisten päätöksentekojärjestelmien ulkopuolella työn tekemisen yhteydessä. Analyysin perusteella rakentumista koskeva määrittelyvalta sekä mahdollisuudet toteuttaa ekokylän ideaalisubjektiviteettia keskittyvät erityisesti kylän toimintakykyisimmille asukkaille. Tätä toimintakykyä määrittävät ammattitaidon, sukupuolen ja kylässä vietetyn ajan kaltaiset risteävät tekijät. Toimintakykyisimmät asukkaat voivat myös vaikuttaa kylän kulttuuriin eniten ja kokea sen tavoitehegemonisesti omakseen. Ekokylän kulttuurisen hegemonian erilaisuuden arvostamisen ja demokraattisuuden symbolit ovat ristiriidassa kylälle laskeutumisen, fyysisen rakentamistyön ensisijaisuuden ja kylälle antamisen puhetapojen kanssa. Asiasanatjälkifordismi, yhteisö, ekokylä, ympäristö, työ, kulttuuri, valtaSäilytyspaikka Itä-Suomen yliopiston kirjasto

Muita tietoja

University of Eastern Finland

FacultyYhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden

DepartmentYhteiskuntatieteiden laitos

AuthorTeemu SorsaTitleFor the common good? Post-Fordist production of ecovillage community

Academic subjectSosiologia

Type of thesisMaster’s thesis

SupervisorLeena KoskiDateApril 2019

Pages102 + 2 appendices (2 pages)

Abstract

In this thesis I study how an ecovillage community as a social, material and cultural unit is produced. I examine what symbols does the community culture consist of, what is the role of these symbols in the production of the ecovillage, what kind of post-Fordist qualities is there in the production, what impacts the possibility to participate in production and what kind of democratic practices take place in the ecovillage. I use theories of post-Fordist work, symbolic community and intersectionality and build my analysis based also on former case studies ana-lyzing power relations in eco-villages. The analysis data of nine semi-structured interviews is analyzed with theory-driven content analysis paired with discourse analytical methods.

The ecovillage community is produced in work and collaboration as a continuous interactive process. This production has post-Fordist boundless, subjective and entrepreneurial qualities. Hegemonic ecovillage culture consists of discursive symbols, such as normative discourses of ecological living, democracy, priority of construction work and “landing in wholesome pres-ence”. A great deal of decisions regarding the ecovillage production is made while perform-ing the tasks outside the official meetings. Power to make decisions and the possibilities to re-alize the ideal subjectivity are concentrated on the members that are most able to work in the ecovillage production. This ability can be hindered by intersectional mechanisms of expertise, gender, “life situations” such as employment situation, health and the time spent in the ecov-illage. Members that are most able to work have also the greatest influence on the ecovillage cultural symbols and can form goal hegemonic relationships to it. The hegemonic cultural symbols of diversity and democracy are in conflict with the discourses of “giving to the vil-lage”, “landing in wholesome presence” and the priority of construction work.

Keywordspost-Fordism, community, ecovillage, environment, work, culture, powerArchive location University of Eastern Finland Library

Additional information

SISÄLTÖ

1 Johdanto...................................................................................................................................1

2 Ekokylät ja yhteisöt..................................................................................................................7

2.1 Ekokylät ja utopiayhteisöt: historia ja kulttuurinen viitekehys.........................................7

2.2 Symbolinen yhteisö ja yksilö............................................................................................9

2.3 Tekemisen demokratia ja intersektionaalisuus...............................................................11

3 Jälkifordistinen työ ja tuotanto...............................................................................................14

3.1 Vanha ja uusi: muutoksen taustat....................................................................................14

3.2 Subjektin halut ja tuotannon tarpeet................................................................................16

3.3 Rajaton työ ja tuotanto....................................................................................................19

3.4 (Eko)yhteisö, työ ja kulttuuri..........................................................................................21

3.5 Onko työelämä todella muuttunut?.................................................................................23

4 Tutkimuksen toteutus.............................................................................................................25

4.1 Tutkimuskysymykset......................................................................................................25

4.2 Kentän esittely.................................................................................................................25

4.3 Aineisto...........................................................................................................................28

4.4 Haastattelututkimuksen metodologiasta.........................................................................29

4.5 Haastattelujen jälkeen: analyysin menetelmät ja toteutus...............................................31

4.6 Eettiset kysymykset.........................................................................................................33

5 Hegemoninen kulttuuri ekokylän tuotannon perustana.........................................................35

5.1 Hyvää toimintaa ilmentävät ihanteet...............................................................................37

5.2 Ekokyläläisyyttä perustelevat arvostukset......................................................................42

5.3 Yhteistä kieltä luovat puhetavat......................................................................................44

5.4 Toimintaa muodostavat ja rajoittavat normit..................................................................45

6 Ekokylän jälkifordistinen tuotanto.........................................................................................48

6.1. Ekokylän tuotannon työt................................................................................................48

6.2. Jälkifordismi ekokylässä................................................................................................53

6.3 Tuotannon kulttuurinen rakentuminen............................................................................58

6.4 Kokonaisvaltainen tuotanto on rajatonta.........................................................................64

7 Risteävät tekijät ja tekemisen demokratia..............................................................................70

7.1 Risteävät tekijät toimintaa määrittämässä.......................................................................70

7.2 Tekemisen demokratian ristiriidat..................................................................................77

8 Lopuksi...................................................................................................................................82

8.1 Tulosten yhteenvetoa ja pohdintaa..................................................................................82

8.2 Tutkielman arviointia......................................................................................................85

8.3 Jatkokehittelyideoita.......................................................................................................89

9 Lähteet....................................................................................................................................93

10 Liitteet................................................................................................................................103

Liite 1. Haastattelurunko.....................................................................................................103

Liite 2. Haastattelupyyntö...................................................................................................104

1 Johdanto

Jo nyt ja lähivuosina maailmanlaajuisesti konkretisoituvat ympäristökriisit muuttavat

yhteiskunnallista ja sosiaalista elämäämme. Ilmakehän lämpötila nousee, öljyn

tuotantohuippu on käsillä, sään ääri-ilmiöt yleistyvät, massasukupuutot etenevät,

vierasperäiset lajit uhkaavat ekosysteemejä ja meret saastuvat. Tarvitsemme laajamittaisia

rakenteellisia muutoksia, jos halutaan välttyä ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristökriisien

katastrofaalisilta ja arvaamattomilta seurauksilta. (IPCC 2018.) Nykyisten instituutioidemme

ja yhteiskuntarakenteidemme puitteissa emme kykene kestävään elämään maapallon

kantokyvyn rajoissa. Suomessa jopa alle kohtuullisena pidetyllä elintasolla perusturvan

varassa elävät kuluttavat kestämättömän paljon luonnonvaroja (Hirvilammi, Laakso &

Lettenmeier 2014). Vaikka suureen osaan Suomen ympäristökuormituksesta voidaankin

vaikuttaa yksilötason kulutusvalinnoilla, tehdään näitä valintoja aina rakenteellisten ehtojen

asettamissa rajoissa (ks. Lahikainen 2018). Nykyjärjestelmässä esimerkiksi asumisen,

liikkumisen ja ravinnon ympäristöystävälliset valinnat ovat monesti kuluttajille ympäristölle

haitallisia valintoja kalliimpia.

On siis muutettava suhdettamme elämämme reunaehtoihin, kuten talouteen, tuotantoon,

työhön, asumisen järjestelyihin, toimeentuloon, ravinnontuotantoon ja

liikenneinfrastruktuuriin. Kun valtavirtaisten reunaehtojen puitteissa ei ole mahdollista elää

kestävästi, eettisesti ja mielekkäästi, jotkut pyrkivät rakentamaan itse kestävämpiä kehyksiä

elämänsä järjestämiselle. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen yhtä suomalaista ekokylää

ympäristökriisit huomioon ottaen toimivana, elämisen perusehtoja uusilla tavoilla järjestävänä

yhteisönä.

Tämän tutkielman aineisto koostuu yhdeksästä ekokylän asukkaan tutkimushaastattelusta,

jotka tehtiin vuoden 2017 syksyllä vieraillessani ekokylässä. Tässä nimenomaisessa

ekokylässä maaseutumaisessa ympäristössä elävät perheet jakavat yhteisen pihapiirin, tekevät

työtä yhdessä, järjestävät juhlia ja päättävät yhteisistä asioista lähidemokraattisesti pyrkien

samalla kestävään elämäntyyliin ja kasvavaan omavaraisuuden asteeseen ainakin

ruoantuotannon, talouden ja hoivan alueilla. Asukkaita yhdistää toisiinsa myös saman

kaltainen maailmankuva, johon erityisesti ekologisuuden tavoittelu ja ympäristötietoisuus

kuuluvat. Samalla kylä muistuttaa kuitenkin paljon perinteistä omakotitalonaapurustoa

1

erillisine tontteineen ja pihamaineen. Jokaisen kotitalouden oman tontin ja talon lisäksi

kylässä on myös ekokyläyhteisön yhteisomistamia rakennuksia. Haastattelujen tekohetkellä

ekokylässä asuu kahdeksassa omakotitalossa yhteensä noin 30 ihmistä vauvaikäisistä

eläkeikää läheneviin.

Yhdessä korvauksetta tehtävät työt ovat keskeisiä kylän toiminnassa, vaikka suurin osa

asukkaista käy töissä kylän ulkopuolella. Tarkastelen tutkielmassani sitä, miten

ekokyläyhteisöä sosiaalisena, kulttuurisena ja materiaalisena kokonaisuutena tuotetaan

erityisesti kylässä tehtävässä palkattomassa työssä. Tähän ekokyläyhteisön tuotantoon kuuluu

muun muassa fyysisen infrastruktuurin rakentamiseen, maanviljelyyn, lasten hoitoon,

kodinhoitoon, tapahtumatuotantoon, vapaaehtoisjohtamiseen, EU-hankkeisiin,

kokoustamiseen, yhdistysten ja yhtiöiden hallintoon sekä yhteisön arkipäiväisen sosiaalisen

toimivuuteen liittyviä työtehtäviä.

Ekokyläyhteisön tuotannon tarkastelussa hyödynnän erityisesti jälkifordistisen työn ja

tuotannon teoreettisia työkaluja1. Ensisijaisena teoreettisena kehikkona olen siis käyttänyt

sosiologian ja lähitieteiden aloilla kehitettyjä teorioita, tutkimuksia ja analyysejä työn ja

tuotannon muutoksista ja niiden nykyisistä järjestämisen ja järjestymisen logiikoista.

Jälkifordistisen teoriaperinteen lisäksi käytän analyysissäni tukena myös sosiologista

yhteisöteoriaa- ja tutkimusta, feminististä intersektionaalisuuden teoriaa sekä ekokyliä ja

muita aatteellisia yhteisöjä tarkastelevia tapaustutkimuksia.

Jälkifordistisesta perinteestä hyödynnän erityisesti työn kulttuurista rakentumista,

subjektivoitumista ja rajattomuutta käsitteellistäviä teorioita. Yhdistelen tässä työssä yhteen

teoreetikkoon tai teoriakokonaisuuteen nojaamisen sijaan erilaisia teoreettisia

tarkastelukulmia aineistosta nostamieni teemojen mukaisesti. Näin on mahdollista antaa

empirian ja inhimillisen toimijuuden analyysille liikkumatilaa ilman, että teoreettinen ”suuri

kertomus” latistaa liikaa tapaustutkimuksellisen aineiston ainutkertaisuutta (vrt. Julkunen

2008, 32). Tämä on perusteltua myös, koska ekokyliä ei olla sosiologisesti työn näkökulmasta

tässä mittakaavassa aiemmin tutkittu.

1 Jälkifordismin teoria ei muodosta mitään selkeää tai toisiinsa tiiviissä yhteydessä olleiden teoreetikkojen kokonaisuutta. Tämän tutkielman kannalta keskeisiä historiallisia juuria on erityisesti prekariaattiliikkeen (Virno 2006, Vähämäki 2003) ja sen taustalla vaikuttaneen italialaisen autonomimarxilaisen liikkeen (mm. Marazzi 2006, Lazzarato 2006) ajattelussa ja Michel Foucault’n kirjoituksiin perustuvassa hallinnallisuuden tutkimuksessa (mm. Rose 1989).

2

Ansiotyöinstituutioiden ulkopuolista työtä ei yleensäkään olla juuri tarkasteltu jälkifordismin

teorioiden näkökulmasta (O’Toole & Grey 2018). Jälkifordistisen tuotannon logiikka

koskettaa kuitenkin suurta osaa läntisestä elämänpiiristä. Kun työ on levinnyt selkeästi rajatun

palkkatyösuhteen sekä työn aikojen ja paikkojen ulkopuolelle (Huws 2014, Jakonen 2016,

Julkunen, Nätti & Anttila 2004, Merkel 2015, Vähämäki 2003, Vähämäki 2008), on tärkeää

tarkastella myös suureksi osaksi vapaaehtoista, palkatonta ja omaehtoista tuotantoa

jälkifordismin analyyttisten työkalujen avulla. Ekokyläkään ei ole ympäröivästä

yhteiskunnastaan irrallinen yhteisö (Day 2006, 126–127), ja jälkifordistisen yhteiskunnan

logiikat näkyvät sielläkin, missä suoria pääoman ja työn alistussuhteita ei perinteisessä

marxilaisessa mielessä ole niin selkeästi nähtävillä. (esim. Viren 2018.) On tärkeää sekä viedä

jälkifordismin teorioita vastaamaan aidosti kaikkialle levinneen tuotannon logiikoita, että

kehittää niitä eteenpäin vastaamaan jälkifossiilisen yhteiskunnan, kapitaloseenin ja 1,5 asteen

tavoitteen haasteisiin.2

Valtiollisten ja globaalien instituutioiden tarkastelun perusteella keskustelu tuotannon

muutoksista on edelleen ajankohtaista, vaikka jälkifordismista ja uudesta työstä on kirjoitettu

ja keskusteltu jo kymmeniä vuosia. Työ- ja talouspolitiikkaa tehdään yhtäältä, kuin eläisimme

vieläkin täystyöllisyyteen tähtäävässä fordistisessa tuotantotaloudessa ja toisaalta jättämällä

koko elämäntapaamme kyseenalaistavat planetaariset reunaehdot ja päälle painavat

ympäristökriisit huomiotta. Työntekijän kannalta monet jälkifordistiseen työhön liittyvät

haasteet syntyvät nimenomaan teollisten instituutioiden ja jälkiteollisen työelämän

keskinäisestä vastaamattomuudesta esimerkiksi sosiaaliturvan, työoikeuden ja

työlainsäädännön kentillä.

Työ- ja talouspolitiikan lisäksi jälkifordistista teoriaakin on kehitelty ikään kuin

ilmastonmuutosta ja muita ympäristöriskejä ei olisi tapahtumassa. Italian operaismon

immateriaalisen työn (mm. Lazzarato 2006), Hardtin ja Nergin Imperiumin ja Multituudin

(2005) tai Vähämäen ja Virenin metropoliajattelun (2015) lausumattomana pohjana tuntuu

olevan loputtomien luonnonvarojen tai materiaalisista reunaehdoista irrallaan elävän henkisen

kapitalismin kenttä. Kaikella digitaalisella, henkisellä ja immateriaalisella tuotannolla on

kuitenkin myös materiaalinen luonnon resursseihin kytkeytyvä tasonsa (ks. esim. Joutsenvirta,

2 Jälkifordismista ja uudesta työstä on puhuttu ja kirjoitettu jo kymmeniä vuosia. Ympäristökriisien konteksti kannustaa mielestäni kehittämään uutta työn teoriaa, joka voisi ehkä jättää Fordin jo käsitteellisti taaemmas ja tarkastella uusia työn logiikoita, joissa esimerkiksi manuaalinen ja agraarinen työ voivat yhdistyä globaaliin, immateriaaliseen ja uusiutuviin energianlähteisiin kiinnittyvään tietotuotantoon. Ks. esim Järvensivu 2017

3

Hirvilammi, Ulvila & Wilen 2016; Lehtonen 2015; Vadén & Salminen 2013). Toisin päin

käännettynä myös ympäristösosiologiassa ja muussa ympäristökriiseihin liittyvässä

teoreettisessa ajattelussa tulisi hyödyntää nykyistä enemmän jälkifordistisen ”uuden

kapitalismin” teoreettisia työkaluja.

Tärkeän tutkimuskohteen ekokylästä tekee myös sosiologisen tutkimuksen linkittäminen

ennustettuihin (lähi)tulevaisuuksiin. Jotkut tutkijat ennakoivat saatavilla olevan

kokonaisenergian tason notkahtavan, kun energian tarjonta ei siirtymävaiheessa uusiutuviin

lähteisiin voi vastata nykyisenkaltaisten elämäntyylien tarpeisiin (esim. Zeher 2012, 342).

Tällaisessa tilanteessa globaalien, fossiilienergian varaan rakentuneiden kriisiytyessä

suurempi osa ruoan tuotannosta jouduttaisiin järjestämään lähempänä kulutusta ja fyysistä

työtä tulisi tehtäväksi nykyistä enemmän myös immateriaalisten tietotöiden rinnalle.

(Järvensivu 2017; Scott-Cato & Hillier 2010, 881.) Fyysinen työ on monissa ekokylissä

keskeistä erityisesti alkutaipaleiden rakennusvaiheissa. Ekokyliä ja niiden yhteisöllisiä ja

tuotannollisia logiikoita tarkastelemalla voikin tutkia ”ennakoivasti” mahdollisia sosiaalisia

ilmiöitä, joita jälkifossiilisiin elämäntyyleihin sopeutuvissa yhteiskunnissa voisi ilmetä.

Yhteisöllisyyttä ja osallisuutta on ehdotettu lääkkeiksi erilaisiin aikamme haasteisiin, kuten

demokratian toimivuuden ongelmiin, liialliseen yksilöllistymiseen, alhaiseen

äänestysaktiivisuuteen, ilmastonmuutokseen ja syrjäytymiseen. (ks. Esim. Aiken 2012,

Eräsaari 2012.) Osallistamisen ja yhteisöllisyyden vahvistamisen hankkeita ja niitä edistäviä

lakeja ja säädöksiä on toteutettu runsaasti, ja puhe yhteisöistä on kaikkialla yhteiskunnan

turvallisuusstrategiasta (YTS 2017, 23) Sipilän hallitusohjelman tavoitteisiin (VNK 2015).

Kommunitaristit (mm. Etzioni 1995) näkevät moraaliset tiiviit yhteisöt atomisoituneen ja yli-

individualisoituneen yhteiskunnan modernien instituutioiden korvaajina (Saastamoinen 2012,

53; Delanty 2010, 55–79), kolmannen tien politiikassa yhteisöt luovat sosiaalista pääomaa ja

korvaavat alas ajettuja hyvinvointipalveluja (Delanty 2010, 68) ja monitoimijamaiseksi

hallinnaksi nimitetyissä osallistumista painottavissa hankkeissa3 kaupunginosademokratiasta

3 Suomen kontekstissa yhteisöllisyyden roolia politiikassa voidaan tarkastella hallinnallisuuden logiikan muutoksissa ensin perinteisestä byrokratiasta uuteen julkisjohtamiseen (New Public Managament) ja sitten monitoimijamaiseen hallintaan (New Public Governance). Siinä missä uudessa julkisjohtamisessa julkisorganisaatioita uudelleen muotoiltiin toimimaan markkinalogiikan mukaisesti tehokkaina palvelujen myyjinä ja palvelujen tilaajina, monitoimijamaisessa hallinnassa julkisorganisaation tuottajiksi aktivoidaan ja vastuutetaan aiempaa laajemmin myös tavallisia kansalaisia. (Julkunen 2008, 183-185; Tuurnas & Haveri 2017, 59-64.)

Uudessa monitoimijamaisessa hallinnassa kansalaisyhteiskuntaa vahvistetaan erilaisilla laeilla, säädöksillä ja hankkeilla tehden kansalaisista alas ajettujen, aiemmin julkisen ja yksityisen sektorin tuottamien palvelujen

4

osallistuvaan budjetointiin peräänkuulutetaan lähiyhteisöllisen aktiivisuuden merkitystä (ks.

Esim Tuurnas & Haveri 2017). Myös jotkut degrowth -teoreetikot haluavat laajentaa

ymmärrystä taloudesta ja työstä niin, että pystytään enenevissä määrin tekemään ja

tunnustamaan myös lähiyhteisöissä tehtävää ”luottamukseen ja sosiaalisiin normeihin”

perustuvaa työtä ja ”kumppanuuden sosiaalipolitiikkaa” (Joutsenvirta ym. 2016, 202–226).

Yhdistävä tekijä näille esityksille tuntuu olevan ideaalityyppisen, usein tarkempaa tarkastelua

tai määrittelyä vaille jäävän yhteisöllisyyden (mm. Day 2006, 206) esittäminen vaihtoehtona

kriisiytyville valtiollisille hyvinvointi- ja sosiaaliturvajärjestelmille. Tässä puhetavassa

tavoiteltu ideaalinen yhteisöllisyys jää usein kuitenkin vaille selkeitä määrittelyjä (ks.

Saastamoinen 2012, 36).

Ekokylää tutkimalla tätä yhteisöajattelun epämääräisyyttä on mahdollista tarkentaa

empiirisellä esimerkillä, jossa käytännössä pyritään järjestämään talouden, hoivan ja

ruoantuotannon instituutioita uudella (tai ”uusvanhalla”) tavalla autonomisesti. Ekokylien

historiassa on paljon projekteja, joissa on pyritty tämän kaltaiseen ”valtiosta

itsenäistymiseen”. Muun muassa Ivan Illichin instituutiokriittisten tekstien inspiroimana

osassa ekokylistä kehitettiin jo 70-luvulla kattavasti erilaisia ja omaehtoisia

”pienoisinstitutionaalisia” järjestelmiä vaihtoehtona valtioiden tarjoamille palveluille.

Esimerkkiksi Yhdysvaltojen Tennesseen osavaltiossa sijaitsevassa The Farm -ekokylässä

kehitettiin itsenäisiä terveydenhuollon järjestelmiä ambulanssipäivystyksestä laboratorioihin

ja synnytysosastoihin. (Dawson 2013, 221.)

Aikaisemmassa ekokylätutkimuksessa on ilmaistu jatkotutkimuksen tarve ekokylämäisten

projektien päätöksenteon ymmärtämiseksi (Cunningham & Wearing 2013, 26). Tämän

tutkielman yhtenä tavoitteena on tarkastella, minkälaisia demokraattisia käytänteitä sekä

toimintaa mahdollistavia tai estäviä mekanismeja omavaraistumaan pyrkivän ekokylän

tuotannossa voi ilmetä. Näin täydennän empiirisellä tutkimuksella edellä esittämiäni

puheenvuoroja, joissa korostetaan abstraktin ideaalin yhteiseyyden yhteiskuntapoliittista

yhteistuottajia. Monitoimijamaisen hallinnan mukaan järjestetty toiminta voidaan nähdä tapana tarjota ihmisille vaikuttamisen mahdollisuuksia tai vahvistaa osallisuutta ja demokratiaa (Matthies 2017, 152). Toisaalta osallistumisesta voi muodostua pakko, kun julkinen sektori lakkaa tuottamasta aiemmin tarjoamaansa palvelua, kuten kirjastoa tai terveydenhuoltoa. (Tuurnas & Haveri 2017, 66.)

Aktiiviseen osallistumiseen perustuvaa yhteiskunnan järjestämistä on kritisoitu myös vaillinnaisista reaalisista vaikuttamisen mahdollisuuksista ja siitä, että ”osallistumisparadigmasta” on tullut vain uusi sisäistyneen hallinnan, aktivointipolitiikan ja marginaalisten ryhmien ulossulkemisen väline samalla kun reaalisesti demokratiaa kavennetaan ja eriarvoisuutta lisätään. (Matthies 2017, Tuurnas & Haveri 2017, 59-64.)

5

merkitystä. Riippumatta siitä, mitä mieltä yhteisöllisyyden yhteiskuntapoliittisesta

potentiaalista on, ekokylien lähituotannon, ekologisen rakentamisen, ruohonjuuritason

demokratian, kestävien pienoustalouksien, systeemiajattelun ja keskinäisen solidaarisuuden

lupaavia käytänteitä voisi hyödyntää laajemminkin, kun pyritään rakentamaan mielekkäämpiä

ja kestävämpää elämäntyylejä. On mahdotonta järjestää yli 7,5 miljardin ihmisen elämä

ekokylämäisesti, mutta ekokylistä ammennettuja oppeja voisi pyrkiä hyödyntämään

skaalaamalla niitä laajamittaisemmiksi esimerkiksi kaupunkeihin ja mukauttamalla niitä

osaksi nykyisiä globaaleja järjestyksiä. (ks. esim. Litfin 2016.) Itseorganisoituvan työn,

päätösvallan ja osallistumisen mahdollisuuksien käytännöllisen järjestäytymisen sosiologinen

tarkastelu voi auttaa hyödyntämään ekokylämäisen toiminnan parhaita puolia ja kehittämään

tulevia lähiyhteisöllisiä ja lähidemokraattisia projekteja esimerkiksi työpaikkademokratian tai

yhteiskunnallisten liikkeiden reiluiksi, tasa-arvoisiksi ja toimiviksi ilman, että toistettaisiin tai

skaalattaisiin jo olemassa olevissa projekteissa mahdollisesti ilmeneviä haasteita.

Tutkielma muodostuu tämän johdantoluvun lisäksi kahdesta teoreettisesta luvusta,

menetelmäluvusta, kolmeen päälukuun jakautuvasta analyysiosiosta ja johtopäätöksistä.

Teoriaosuudessa esittelen ekokyliä ja ekokyläliikkeen historiaa, tutkielman kannalta

relevantteja yhteisöteorioita, intersektionaalisuuden teoriaa ja jälkifordistisen työn

teoretisointia. Menetelmäluvussa esittelen tutkimuskohteenani toimivan ekokylän ja siellä

muodostamani aineiston, avaan tutkielman haastattelu- ja analyysimenetelmät sekä kerron

tutkielman toteutuksen vaiheista. Samassa yhteydessä pohdin tärkeitä tutkimuseettisiä ja

tutkijan roolia käsitteleviä kysymyksiä. Analyysiosioni jakautuu yhteisön kulttuuria

tarkastelevaan lukuun, ekokylän työn jälkifordistisia piirteitä käsittelevään lukuun sekä

toiminnan mahdollisuuksien ja päätösvallan jakautumista pohtivaan lukuun. Johtopäätöksissä

vedän analyysiäni vielä yhteen ja pohdin tuloksien merkitystä teoreettisessa ja

yhteiskunnallisessa kontekstissa.

Haluan kiittää tutkielman mahdollistaneen ekokylän asukkaita suuresta avusta, luottamuksesta

ja siitä pioneerityöstä, josta tulemme toivottavasti kollektiivisesti ottamaan

lähitulevaisuudessa oppia.

6

2 Ekokylät ja yhteisöt

Seuraavassa käyn läpi tutkielman kannalta olennaista ekokyliin ja yhteisöihin liittyvää

teoretisointia ja tutkimusta. Esittelen lyhyesti myös tutkielmassa intersektionaalisuuden

teorian, jota hyödynnän tutkielman kolmannessa analyysiluvussa. Yhteisöjen

tapaustutkimuksellisten tarkastelujen ongelma on usein ollut muiden samanlaisten ja

relevanttien tutkimusasetelmien puutteellinen tuntemus (Day 2006, 112). Tätä välttääkseni

pyrin kirjallisuuskatsausvaiheessa käymään läpi kaiken aihepiiriäni lähelle tulevan aiemman

tutkimuksen. Muun muassa ekokyliä, aatteellisia yhteisöjä, yhteiskunnallisia liikkeitä ja

utopiayhteisöjä käsittelevän kirjallisuuskatsaukseni pohjalta nostan tähän tutkielmani kannalta

keskeisimmät tutkimukset ja kiinnostavimman keskustelun, jotka ohjasivat analyysini kulkua

eniten.4

2.1 Ekokylät ja utopiayhteisöt: historia ja kulttuurinen viitekehys

Ekokylät ovat suhteellisen uusi, muutamia vuosikymmeniä toiminut yhteisöllisten liikkeiden

muoto pitkässä aatteellisten yhteisöjen historiassa. Aatteellinen yhteisö (intentional

community) voidaan määritellä joukoksi ihmisiä, jotka ovat päättäneet elää ja toimia yhdessä

rakentaen yhteisiin arvoihin pohjautuvaa elämäntyyliä (mm. Ergas & Clement 2016, 1197).

Muista aatteellisista yhteisöistä ekokylät erottuvat pyrkimyksissään ekologiseen

elämäntapaan. Käytännön tasolla ekokylissä voidaan muun muassa hyödyntää

ympäristöystävällisen rakentamisen menetelmiä, panostaa ravinteiden kierrättämiseen ja

tuottaa ruokaa kestävästi.

Ekokylien määrä on kasvanut 2000-luvulla maailmanlaajuisesti merkittävästi (Ergas &

Clement 2016, 1197). Vuonna 2008 arvioitiin, että ekokyliä on noin 1500 kappaletta

seitsemässäkymmenessä maassa kuudella mantereella, joskin tarkan lukumäärän arvioiminen

on vaikeaa (Sevier 2008). Suomessa ekokyliä on määrittely- ja laskentatavasta riippuen

vuonna 2015 ollut viidestätoista viiteenkymmeneen, ja niissä on yhteensä asunut arviolta 250-

500 asukasta. Suomen vanhin edelleen toiminnassa oleva, Keuruussa sijaitseva ekokylä

perustettiin vuonna 1997. (Haapamatti & Elo 2015.) Suomalaisia ekokyliä ei olla yhtä

narratiivista poliittisten minuuksien analyysiä (Eräranta, Moisander & Pesonen 2009),

4 Osa ekokyliä koskevia artikkeleista ja muista teksteistä on koottu kolmeen kirjallisuuskatsaukseen: Avalino & Kunze 2017, Barani, Alibeygi & Papzan 2018, Wagner 2012

7

muutamaa pro gradu -tutkielmaa (Jämsä 2018, Kautonen 2011, Naumanen & Rauma 1996) ja

paria rakentamiseen keskittynyttä tutkimusta (Harmaajärvi & Lyytikkä 1999, Palttala & Erat

2009) lukuun ottamatta tutkittu.

Ekokyläksi itseään nimittävien yhteisöjen ja projektien moninaisuuden vuoksi käsitteen

tarkkarajainen ja tyhjentävä määrittely on haastavaa (Dawson 2013, 218). Ekokylän termi

levisi laajamittaiseen käyttöön tiettävästi vuonna 1991, kun aktivistit Robert ja Diane Gilman

(1991, 10) käyttivät sanaa raportissaan määritellen ihanteellisen ekokylän ”ihmisten

kokoiseksi”, (human scale) kokonaisvaltaiseksi (full-featured) asutukseksi, jossa ihmisten

toimet on harmittomasti integroitu osaksi ympäristöä siten, että ”terve inhimillinen kehitys”

voi jatkua kestävästi nyt ja tulevaisuudessa.

Sittemmin ekokylien määrittelyissä on nostettu esille muun muassa kokonaisvaltaiseen

kestävyyteen, demokraattiseen päätöksentekoon, luonnon ja sosiaalisten ympäristöjen

eheyttämiseen, yhteisöllisyyteen, yhteisresurssien ”takaisin valtaamiseen”, esimerkillisyyteen,

talouden paikallistamiseen, köyhyyden lieventämiseen, globaaliin oikeudenmukaisuuteen,

kulttuuriseen ja henkiseen moninaisuuteen sekä kriittiseen kuluttajuuteen suuntautuvia

pyrkimyksiä (Global Ecovillage Network; Dawson 2013, 219; Dawson 2006). Toiminnan

tasolla ekokylien käytänteet esimerkiksi työn, talouden ja asumisen järjestämisessä

vaihtelevat keskenään paljon (ks. esim. Van Schyndel Kasper 2008).

Ekokyläliikkeen juuria on paikannettu muun muassa antiikin Kreikan poliksista 700-luvulta

eaa., Buddhan seuraajista koostuneesta Bikkhu-Sanghasta, varhaiskristillisistä ryhmittymistä

ja Utopia-sanaa ensimmäisen kerran käyttäneen Thomas Mooren kaltaisten

renessanssikirjailijoiden inspiroimista 1500-luvun konservatiivisista yhteisöistä (Keller 2005,

12; Bohill 2010, 41–42). Vaikka Islantiin perustetun Solheimarin kaltaisia, edelleen toimivia

ekokyliksi itseään nimittäviä yhteisöjä on ollut olemassa jo ainakin 1930-luvulta asti,

ekokyläliikkeen syntyhistorian kannalta keskeisinä on pidetty erityisesti ”uusien

yhteiskunnallisten liikkeiden” 1960- ja 1970-lukuja. Liikkeiden taustalla on nähty 60-luvulla

ja sen jälkeen aikuistuneen ”postmaterialistisen” sukupolven kriittinen irtiotto yhtäältä

niukkuutta kokeneiden ja toisaalta maailmansotien jälkeisen talouskasvun ajan edistysuskoon

kasvaneiden vanhempien vieraiksi muuttuneista elämismaailmoista (Della Porta & Diani

2006, 68; Ergas 2010, 36-37). Ekokylämäiset projektit linkittyivät näihin uusiin feminismin,

sodanvastaisuuden, kapitalismikritiikin ja ympäristöteemojen ympärille rakentuneisiin

8

liikkeisiin ja saivat innoitustaan etenkin ympäristöliikkeiden kirjallisesta tuotannosta ja

yhteisöllisistä kokeiluista (Dawson 2013, 220-223; Keller 2005).

Gerard Delantyn (2003, 11) mukaan yhteisöjä tarkastellaan useimmiten kolmen diskurssin

kautta: jonain menetettynä, eheytettävänä tai myöhemmin saavutettavana. Huoli

yhteisöllisyyden rapautumisesta ja halu sen eheyttämiseen ovatkin keskeisiä monille

ekokylille ja taustatekijöinä päätöksissä yhteisöihin muuttamisesta (mm. Bauman 2001, 144;

Kirby 2003, 327; Van Schyndel Kasper 2008, 14). Keskiaikaisten instituutioiden

murtumisesta ja varhaiskapitalististen yhteiskuntamuotojen alkumuodoista asti yhteisöjä

koskevalle ajattelulle on ollut ominaista menetetyn yhteisöllisyyden kaipuu. Tässä

”romanttisen paluun” puhetavassa nykymuotoista elämää yksinkertaisempana, puhtaampana

ja aidompana näyttäytyvä elämäntyyli luonnossa ja kyläyhteisöissä toimii nostalgisena

viitepisteenä, jonka kautta omaa elämää ja yhteiskunnallista ympäristöä tarkastellaan.

Historioitsijat eivät kuitenkaan ole onnistuneet löytämään merkkejä siitä, että tällaisia

esimoderneja, ihanteellisia yhteisöjä olisi ollut olemassa sellaisina, kuin ne modernin ajan

nostalgisissa kuvailuissa on esitetty. (Delanty 2010, 1–9; Day 2006, 167; Lehtonen 1990;

Nancy 1991, 11; Saastamoinen 2012, 34.) Yhteisöllisyyden kaipuuta on pidetty erityisesti

länsimaalaisen keskiluokan ilmiönä, sillä alhaisen tulotason ja heikkojen julkisten palveluiden

valtioissa yhteisöllisyys ja keskinäinen solidaarisuus on ollut olennainen osa ihmisten elämiä

myös modernilla ajalla (vrt. Dominelli 2012). Ekokyliin ja niiden historiaan liittyy

menneisyyden kaipuun lisäksi kuitenkin myös vahva yhteiskunnallisille liikkeille ominainen

progressiivisuus, utopianistisuus ja paremman tulevaisuuden tavoitteleminen (Day 2006, 126–

127; Delanty 2010, 1).

2.2 Symbolinen yhteisö ja yksilö

Yhteisön käsite on ekokylän käsitteen tavoin vaikeasti määriteltävissä tyhjentävästi (Lehtonen

1999; Delanty 2003; Saastamoinen 2012, 35), vaikka yhteisöllisyyden tutkimus on ollut

sosiologian keskeinen kiinnostuksen kohde jo tieteenalan varhaisimmista teoretisoinneista

(mm. Durkheim 1980, Tönnies 2001) lähtien. Vaikka yhteisöjä ja yhteisöllisyyttä kaivataan

kaikkialla mediassa, arkipuheessa ja hallitusten kärkihankkeissa, mitään yhteistä tai yleisesti

hyväksyttyä määritelmää näille käsitteille ei ole sen enempää sosiologiassa kuin

arkikielessäkään. Jo vuonna 1950 yhteisön käsitteelle tunnistettiin yli 90 määritelmää

yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa. (Hamilton 2001, 8.)

9

Tässä tutkielmassa on mielekästä tarkastella yhteisöä Heikki Lehtosta (1990, 199) mukaillen

vuorovaikutusmuodosteena, jonka toimijoilla voidaan olettaa olevan jotakin yhteistä. Tämän

tutkielman käyttötarkoituksissa voidaan lähteä siitä, että tämä ”jotakin yhteistä” on yhtäläinen

yhteisöllisen kulttuurin käsitteen kanssa. Antropologi Clifford Geertz (1975) määrittelee

kulttuurin kolmen periaatteen mukaisesti. Ensinnäkin, kulttuuri on merkitysten verkko, jota

punotaan ja muovataan jatkuvasti ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ja toiminnassa.

Toisekseen, koska kulttuuri on jatkuva prosessi, sillä ei ole mitään olemuksellista,

tunnistettavaa ja pysyvää sisältöä, lainalaisuuksia tai valtaa yksilöihin. Kolmanneksi, kulttuuri

tulee näkyväksi siinä, miten se mahdollistaa sosiaalisen käyttäytymisen ja siihen liitettyjen

merkitysten havainnoinnin. Sen sijaan, että tarkasteltaisiin yhteisöä luokitellen sen ulkoisia

ominaisuuksia (jäsenten määrä, asumisen tiiviys, ikäjakauma jne.), tässä tutkielmassa on

mielekästä tutkia geertzläisittäin kulttuurin mahdollistamaa sosiaalista käyttäytymistä ja

siihen liitettäviä merkityksiä.

Symbolisen interaktionismin (Mead, 2015 alkup. 1934) ja sosiaalisen konstruktionismin (mm.

Berger & Luckmann 2009, alkup. 1966) teoriaperinteeseen kuuluva symbolisen

yhteisöllisyyden teoria toimii tässä tutkielmassa työkaluna vuorovaikutuksessa rakentuvan

yhteisökulttuurin tarkastelulle. Symbolinen yhteisöllisyys viittaa mekanismiin, jolla yhteisön

jäsenet ovat suhteessa yhteisön merkitysten verkostoista muodostuvaan kulttuuriin ja

rakentavat sitä. Yhteisön kulttuurin moninainen ja monimutkainen merkitysten verkosto on

sellaisenaan vaikeasti ymmärrettävä, laaja, hähmäinen ja häilyvärajainen kokonaisuus. Siihen

on vaikea ”kuulua”, ja sen kautta on vaikeaa peilata esimerkiksi minuutta ja henkilökohtaisia

arvoja. (Cohen 2001.)

Epämääräistä merkitysten verkoston kokonaisuutta edustavat, yhteisesti hyväksytyksi

muodostuvat symbolit ovat rajatumpia, selkeämpiä, ja ymmärrettävämpiä kokonaisuuksia,

joihin on mahdollista muodostaa vuorovaikutuksellisia suhteita. Symboleina yhteisössä voivat

toimia esimerkiksi vuorovaikutuksessa ja yhteistoiminnassa syntyvät ja uusiutuvat ihanteet,

arvostukset, arvot, ideologiat, tunnuslauseet, liput, värit ja niin edelleen. Symbolien tehokkuus

perustuu niiden epätarkkuuteen. Esimerkiksi puhe ekologisuudesta ihanteena jättää paljon

liikkumavaraa symbolin ymmärtämiselle, kun se voi liittyä käytännössä hyvin erilaisiin

asioihin. Symboleihin on siis mahdollista ottaa suhteita erilaisista positioista ja määritellä

10

symboli erilaisilla tavoilla käsitteen rajaamien merkitysten skaalan tai vaihteluvälin sisältä.

(Cohen 2001.)

”…[symboli] ainoastaan tarjoaa mahdollisuuden olla ymmärrettävä, ja jos he [yhteisössä] ovat taipuvaisia olemaan samalla tavalla ymmärrettäviä, se ei johdu mistään deterministisestä vaikutuksesta, vaan siitä, että he ovat ymmärrettäviä samoilla symboleilla.” (Cohen 2001, 16. Käännös TS)

Symbolisesti muodostuva kulttuuri mahdollistaa yhteisön toiminnan edellyttämien

kollektiivisten identiteettien ja me-tietoisuuden syntymisen (Delanty 2010, 95–96; Litfin

2016; Metcalf 2004, 9–10; Ergas 2010, 36). Näin rakennettua kollektiivisuuden tuntua on

verrattu kansakuntien kuviteltuun yhteisyyteen (Anderson 2017), joka edellyttää aina myös

ulossulkemista (Delanty 2010, 206). Näissä yhteisön olemuksen representaatioissa yksilöiden

väliset erot tulevat usein ymmärretyksi toissijaisiksi tai vähemmän tärkeiksi (Day 2006, 163).

Sekä yhteisön sisällä että yhteisöstä ulospäin yhteisön symbolista representaatiota välittävät ja

määrittävät erityisesti yhteisöjen keskeisimmät toimijat tai ”sisäryhmäläiset” (Day 2006, 166–

167).

2.3 Tekemisen demokratia ja intersektionaalisuus

Yhteisötutkimuksen kentällä ekokyliä on tarkasteltu kiinnittäen huomiota yhteisöjen sisäisen

vallan jakautumisen mekanismeihin. Esther Sullivan (2016) tarkastelee päätösvallan

jakautumista aatteellisessa yhteisössä työn ja ammattitaitojen kautta. Sullivanin

tutkimuskohteessa valta yhteisön toimintaa ja sen kehittämistä koskevissa päätöksissä

keskittyy enimmäkseen yhteisön rakentamista ja kehittämistä koskevaa ammattitaitoa

omaaville jäsenille, joiden asiantuntijuus mahdollistaa keskeisen tiedon hankkimisen,

omaksumisen ja välittämisen. Sullivanin mukaan hänen tutkimuskohteensa valta on

näkymättömäksi jäävää ”metavaltaa” (Sullivanin 2016 mukaan, Burns & Hall 2012), joka

perustuu näkyvän konfliktin sijaan myös valtahierarkiassa alempana olevien

myöntyväisyydelle (Sullivanin 2016 mukaan, Lukes 2005) ja asettaa toiminnan ja

päätöksenteon reunaehtoja samalla keskittäen valtaa entisestään sitä omaaville.

Vallankäyttö on Sullivanin tutkimuskohteessa päätöksenteon prosessin määrittelyn lisäksi

agendojen asettamista sekä normien, ymmärrysten, odotusten ja tavoitteiden määrittämistä.

Tällaiselle vallankäytölle on ominaista, että valtaa on vaikea identifioida tiettyihin

henkilöihin, koska sen käyttö kohdistuu suorien käskysuhteiden sijaan yhteisön suhteiden

11

määrittymiseen ja rakenteisiin. Hierarkioiden ja valtamekanismien tunnistaminen voi olla

vaikeaa erityisesti ekokylien kaltaisissa yhteisöissä, joissa ruohonjuuritason suoran

demokratian ja tasa-arvon ihanteet ovat usein keskeisiä. (Freeman 1972, Kleinman 1995,

Sullivan 2016.) Sullivan palauttaa yhteisöllisen vallan määrittymisen yhteisöissä vietettyyn

aikaan ja asukkaiden omaamaan ammattitaitoon. Muissa aatteellisten yhteisöjen tutkimuksissa

on nostettu esille myös muun muassa artikulatiivisuuden ja karisman kaltaisia vallan

jakautumista määrittäviä tekijöitä (Keller 2005, 239; Sargisson 2004, 324-325). Tässä

tutkielmassa pyrin jatkokehittelemään Sullivanin havaintoja erittelemällä erilaisia risteäviä

tekijöitä, jotka mahdollistavat tai estävät asukkaiden kylässä toimimista ja sen kautta

päätösvallan saamista. Tässä kehittelyssä työkalunani toimii intersektionaalisuuden teoria.

Feministinen intersektionaalisuuden teorian mukaan eriarvoisuuden mekanismit eivät pelkisty

vain sukupuolen tai luokan kaltaisiin yksittäisiin tekijöihin. Afroamerikkalaisten

feministinaisten poliittisteoreettisissa keskusteluissa on 1980-luvun lopulta (Crenshaw 1989 ja

1991) asti tarkasteltu erilaisten sukupuolen, luokan, asuinpaikan, koulutustason, etnisyyden

tai terveydentilan kaltaisten risteävien tekijöiden vaikutusta ihmisten sijoittumiseen

taloudellisissa, sosiaalisissa ja poliittisissa hierarkioissa. Tästä näkökulmasta on tuotu esille,

että esimerkiksi rodullistettu, kroonisesti sairas ja korkeakoulutettu nainen kohtaa laadullisesti

erilaisia sosiaalisesti ja yhteiskunnallisesti määrittyneitä esteitä toiminnalleen kuin valkoinen

työväenluokkainen nainen. Tarkoituksena ei ole ollut luoda hierarkioita naisten tai muiden

yhteiskunnallisesti alistettujen ryhmien välille, vaan rakentaa yksinkertaistavia

ryhmäkategorisointeja tarkempaa analyysiä vallan jakautumisesta ja toimintaa rajoittavien

rakenteiden vaikutusten monipuolisuudesta.

Intersektionaalista lähtökohtaa tulisi voida hyödyntää muuallakin kuin ensisijaisesti

sukupuolentutkimuksellisissa tai feministisissä tutkimusasetelmissa (Karkulehto, Saresma,

Harjunen & Kantola 2012). Jäykän, kaikkialla samanlaisena toistettavan menetelmän sijaan

on ”kehitettävä aika-, paikka- ja tapauskohtaisesti joustavaa intersektionaalista

metodologiaa”. Intersektionaalisuus rakentuu aina erityiseksi kulloisissakin konteksteissa ja

suhteissa niin, että ”erojen ja identiteettipositioiden erilaiset risteämiset sekä niihin yhdistyvät

alistamisen, sorron ja hallinnan mekanismit tuottavat kussakin tapauksessa erilaisia,

muuttuvia valta-asetelmia”. (em., 25.) Tässä tutkielmassa pyrin rakentamaan ymmärrystä

ekokylän intersektionaalisuudesta ja siitä, millaisia toiminnan mahdollisuuksiin vaikuttavia

risteäviä tekijöitä sukupuolen ja luokan suhteen melko homogeenisessä yhteisössä ilmenee.

12

13

3 Jälkifordistinen työ ja tuotanto

3.1 Vanha ja uusi: muutoksen taustat

Työn ja tuotannon luonnetta ja muutoksia on sosiologisesti ollut tapana tarkastella fordismin

ja jälkifordismin käsiteparin avulla. Antonio Gramsci käytti fordismin käsitettä ensimmäisen

kerran vuonna 1934 kuvaamaan silloista uutta, Fordin tehtailla toteutuvaa modernin, teollisen

kapitalismin työn ja tuotannon järjestämisen muotoa (Gramsci 1975). Liukuhihnan ja

kellokortin symbolien mukaan rakennettu fordistinen yhteiskuntajärjestys perustui

puoliammatilliseen työvoimaan, standardisoituun työn kontrolliin ja teolliseen

massatuotantoon.

Fordistista työtä on luonnehdittu mekaaniseksi, yksitoikkoiseksi, rutiininomaiseksi,

keskitetyksi, toisteiseksi ja ennustettavaksi. Tehtaiden työprosesseja kontrolloitiin mm.

Frederick Taylorin ”tieteellisen liikkeenjohdon” oppien menetelmillä, joilla työntekijöistä

pyrittiin työsuorituksia valvomalla ja mittaamalla tekemään enemmän koneen osia kuin sen

käyttäjiä. Fordistisen tuotannon aikakaudella kokoaikaista palkkatyötä ympäröivät

ammattiliittojen ja keynesiläisen valtion kaltaiset turvaa tarjoavat instituutiot, ja ideaalinen

työntekijä oli persoonansa pois työpaikalta pitävä, kurinalainen ja ahkera käskyjen noudattaja.

(Julkunen 2008, 33-36, 105; Mannevuo 2015, 76; Vähämäki 2008.)

Fordistinen järjestys ei kuitenkaan ollut ikuinen. Muutoksen taustatekijöinä on pidetty useita

yhtäaikaisia maailmansotien jälkeisen ajan kehityskulkuja. Sotien jälkeisen

jälleenrakennusajan fordistiseen malliin ja tehokkaaseen luonnonvarojen käyttöön perustunut

talouskasvu alkoi laantua 60-luvulle tultaessa, ja tarvittiin uusia konsepteja pääoman lisäarvon

kerryttämiseen. (mm. Julkunen 2008.) Samoihin aikoihin nuori, ”postmateriaalisiin arvoihin”

kasvanut sodanjälkeinen sukupolvi (vrt. ekokylien aatteellinen tausta) alkoi vaatia

yhteiskunnallisissa liikkeissä vapautta fordistisen yhteiskuntajärjestyksen pakoista ja kurista.

(Della Porta & Diani 2006, 68; Mannevuo 2015, 80-103.) Uusi teknologia alkoi mahdollistaa

rutiinityön automatisointia ja uudenlaista viestintää. Vuonna 1971 dollari vapautettiin

kultakannasta ja kansainvälistä taloutta hallinnoinut ja vakauttanut Bretton Woods -

järjestelmä lakkautettiin. Pääomien liike vapautui kansallisista rajoista, ja nykymuotoinen

osakemarkkinoihin perustuva finanssikapitalismi syntyi. (Castells 1996.)

14

Kun Gramscille fordismi oli 30-luvulla uusi tapa järjestää työtä ja tuotantoa, on 60-luvun

jälkeisen työn ja tuotannon tarkastelussa uudenlaista yhteiskuntajärjestystä nimitetty jälki- tai

postfordistiseksi. Jälkifordistisen yhteiskuntamuodon teoretisoinnin kehyksenä ovat toimineet

muun muassa jälkiteollisen ja jälkikapitalistisen yhteiskunnan sekä kognitiivisen kapitalismin

käsitteellistykset. Jälkiteollisen yhteiskunnan tuotannon painopiste on fyysisen tuotannon

sijaan immateriaalisissa palveluissa, ideoissa ja tiedossa (Bell 1967). Jälkikapitalistisen

yhteiskunnan pääomarakennetta hallitsee yrityskapitalistien sijaan globaali ja hajautettu

osakkeenomistajien kokoonpano (Drucker 1993). Kognitiivinen kapitalismi taas viittaa

tuotannon arvonluonnin logiikkaan, jossa keskeistä on kommunikaatio, sosiaalisuus ja

ihmisten väliset verkostot (Hardt & Negri 2005).

Jälkifordistisen tuotannon teoretisoinnissa ja tutkimuksessa uusi kapitalismi on tietoistunutta,

älyllistynyttä, feminisoitunutta, affektivoitunutta ja subjektivoitunutta. Keskeisinä

jälkifordistisen työn ja tuotannon ominaisuuksina on pidetty monia niistä piirteistä, joita

fordistisessa tuotannossa nimenomaan pyrittiin sulkemaan ulos. Jos fordismiin kuului

ennakoitavuus, rutiininomaisuus ja keskitetyt teolliset tuotantorakenteet, rakentuu uusi työ

henkilökohtaisuuden, luovuuden, työvoiman liikkuvuuden, joustavuuden, tiedon,

vuorovaikutuksen ja hajautettujen verkostojen varaan. Fordistiselle ylhäältä johdetulle

tuotannolle vaihtoehtoisia joustavaan erikoistumiseen, työntekijöiden itseohjautuvuuteen,

tiimimäiseen työhön ja ”massaräätälöityihin” tuotteisiin perustuvia tuotantokonsepteja

kehiteltiin ja käytettiin laajamittaisesti muun muassa Toyotan tehtailla Japanissa. (Jakonen

2016; Julkunen 2008, 105; Lazzarato 2006; Mannevuo 2015, 76; Marazzi 2006.)

Fordismin ja jälkifordismin jaottelua on myös kritisoitu. Monoliittisina tuotannon rakenteiden

kuvauksina niiden on sanottu olevan historiallisesti epätarkkoja sekä häivyttävän tosiasiallista

työn ja tuotannon muotojen empiiristä moninaisuutta. Ensinnäkin, fordistinen palkkatyö ei ole

tosiasiallisesti mikään ”vanhan työn” ikiaikainen kuva, vaan 1800- ja 1900-lukujen läntisen

maailman ajallinen ja paikallinen poikkeus, johon harva on globaalisti päässyt mukaan

(Neilson & Rossiter 2008). Toiseksi, jälkifordistisen, tehtaasta pakenevan ja vapautuvan

subjektin peilikuvana kuvatut fordistiset työläiset tulevat joidenkin kriitikoiden mukaan

esitetyksi vailla vapaata tahtoa toimivina tuotannon rattaina, vaikka poliittisia kamppailuja on

käyty paljon myös ennen jälkifordistista tuotannon käännettä. Myös erilaisten

intersektionaalisten tekijöiden yhteydet vapauteen ja tuotannon subjektiviteetteihin sekä

15

fordismissa että jälkifordismissa jäävät tästä yksinkertaistavasta kuvasta pois. Kolmanneksi,

jälkifordismin nopeatempoisen, henkilökohtaista panostamista ja kilpailullisuutta korostavan

työn vastinparina esitetty kuva tasaisesta ja turvallisesta palkkatyöfordismista jättää piiloon

monia fordistisen työn epävakaita piirteitä. Neljänneksi, ajallisesti ajanjaksot liudentuvat

toisiinsa, eikä äkkinäistä katkosta ole tosiasiassa tapahtunut. Yhtäältä jälkifordistiseen

tuotantoon liitettyjä työn järjestämisen piirteitä on ollut havaittavissa jo 1930-luvulla

julkaistuissa liikkeenjohdon oppaissa, toisaalta fordistisen mallin mukaan järjestettyä työtä on

edelleen, etenkin (usein keskusjohtoisissa ja autoritäärisissä) maissa, joihin läntistä

tehdastuotantoa on siirretty. (Mannevuo 2015, 91–100.) Näistä puutteista huolimatta

käsitepari on käyttökelpoinen, kun tarkastellaan nykymuotoisen tuotannon rakentumiseen

liittyviä ilmiöitä sosiologisesti.

3.2 Subjektin halut ja tuotannon tarpeet

Tämän tutkielman kannalta relevantti Michel Foucault’n hallinnallisuuden teoriaperinteeseen

kytkeytyvä työn teoretisointi tarkastelee siirtymää fordismista jälkifordismiin erityisesti

muutoksina työntekijöiden subjektiviteetissa (mm. Rose 1989, Virtanen 2006). Tämän

muutoksen taustamekanismit voi ymmärtää kahdesta, toisiaan täydentävästä näkökulmasta.

Molempien taustalla voidaan nähdä makrotason muutokset politiikassa, taloudessa ja

kulttuurissa sekä muutokset materiaalisista arvoista postmateriaalisiin arvoihin. Ensimmäistä,

”työläisen” näkökulmaa edustaa radikaalien liikkeiden halu (liikkeestä riippuen joko)

vapautua palkkatyöstä tai tehdä työstä mielekkäämpää. Toista, ”pääoman” näkökulmaa taas

edustavat erilaiset liikkeenjohdon ja yritystoiminnan opit, joilla tuotantoa lähdettiin

rakentamaan ja tehostamaan uudenlaisessa yhteiskuntajärjestyksessä.

Yhtäältä esimerkiksi italialaisen autonomimarxilaisen liikkeen teksteissä korostetaan 60-luvun

työläis- ja opiskelijasukupolven uutta kulttuurista kokoonpanoa ja kuten sanottu, halua

vapautua jälkifordistisen kuriyhteiskunnan kontrolleista ja jämähtäneistä instituutioista.

”Välttämättömyyksien tuotannon” sijaan haluttiin nyt mahdollisuutta autonomiaan, itsen

toteuttamiseen, ryhmissä tekemiseen ja luovuuteen. Radikaali sukupolvi ja erityisesti

marxilainen työväenliike ”pakeni tehtaista”, ja pakotti lakkoilulla ja muilla poliittisilla

keinoilla tuotannon mukautumaan uuteen työläisyyteen, joka ei enää alistunut tehtaan kurille. 5 (esim. Marazzi 2006, Lazzarato 2006, Hardt & Negri 2005.)

5 Autonomimarxilaisten romantisoiva kuva työläisistä peittää alleen kirjoittajien oman keskiluokkaisuuden ja sen, ettei kirjoituksia juurikaan luettu tehdastyöläisten liikkeiden parissa (Mannevuo 2015). Työssä itsen

16

Toisaalta voidaan tarkastella jo 1930-luvun ”ihmissuhdekoulukunnan” ensimmäisestä aallosta

asti kehiteltyjä liikkeenjohdon strategioita siitä, miten tuotanto tulisi järjestää autonomian,

luovuuden ja ihmissuhteiden varaan. Italian autonomimarxistien ja yhdysvaltalaisten

liikkeiden tavoin näiden strategioiden ihmiskäsityksessä kaikissa ihmisissä, ei vain

erityisyksilöissä, nähtiin potentiaali autonomisuuden, luovuuden ja kommunikatiivisuuden

toteuttamiseen. Fordistisen tehtaan kuriin perustuva hallinta nähtiin näissä

organisaatiostrategioissa tehottomana, koska siinä ei kyetä hyödyntämään työntekijän

inhimillistä potentiaalia uudenlaisessa jälkiteollisessa taloudessa, jossa tuotettiin nyt

enenevissä määrin persoonallisia kulutustavaroita ja immateriaalisia palveluja. (Mannevuo

2015, 52-132.)

Riippumatta siitä, korostaako jälkifordistisen tuotantomuodon syntymisen taustatekijänä

kumouksellista yhteiskunnallista liikehdintää, postmaterialististen arvojen sukupolvea,

”pääoman tarpeita”, muutoksia talousjärjestelmässä tai uusia johtamisen innovaatioita, ovat

työ ja työssä tarvittava subjektiviteetti kuitenkin muuttuneet6. Kun fordismissa työn välineinä

olivat koneet, jälkifordistisia työvälineitä ovat mobiili tietotekniikka, kulttuuri ja

kommunikaatio. (Jakonen 2016, 140; Wittel 2004.) Tiedon käsittelyyn perustuva

jälkiteollinen tuotanto rakentuu ryhmissä ja on olemassa ihmisten välisissä suhteissa ja

verkostoissa (Vähämäki 2006; Julkunen 2008, 146-147). Kommunikatiivisuuden ja

luovuuden vaatimusten myötä työ edellyttää tekijältään myös henkilökohtaista ja

persoonallista läsnäoloa. Samalla tunteiden käyttö ja hallitseminen tulee työprosessissa

keskeiseksi. Affektiivinen työ vaatii yhtäältä emotionaalista panostamista ja sitoutumista

tuotantoon, toisaalta ihmisten välisissä ryhmissä ja suhteissa tapahtuvaa tunteiden esittämistä

ja hallitsemista. (Adkins 2005; Jakonen 2016, 140; Hochschild 2003; Julkunen 2008, 123;

Jokinen 2005; Veijola & Jokinen 2008.)

toteuttamisen eetoksen voi nähdä nykyäänkin olevan erityisesti korostuneen keskiluokkaista (Julkunen 2008, 127). Tämä on kiinnostavaa ekokylien kannalta, sillä ekokyläliikkeenkin historia kumpuaa tästä itsen toteuttamisen ja vapauden ihanteiden 60-lukulaisesta perustasta, ja ekokyläliike on nykyäänkin länsimaissa voittopuolisesti keskiluokkaisten ihmisten toimintaa.6 Miikka Pyykkönen (2014) kirjoittaa uusliberaalin hallinnan ja (post)-operaistisen liikehdinnän yhtäläisistä kulttuurihistoriallisien juurien näkökulmasta kiinnostavasti: ”Toinen [yrittäjyyspuhetta kohtaan esitettävän] kritiikin esittämistä hämäävä asia on, että yrittäjyyden eetoksen puolesta puhujat käyttävät paljon retoriikkaa, jota aiemmin käyttivät esimerkiksi vasemmisto- ja kansalaisoikeusaktivistit. Yrittäjyyspuheen sanastoa ovat luovuus, vapaus, tasa-arvo, työllisyys, turvallisuus, huolenpito, maalaisjärki, solidaarisuus, yhteisöllisyys ja jopa oikeudenmukasuus siinä missä tehokkuus, kilpailukyky ja kasvukin. Tällaisen retorisen haltuunoton taustat ovat 1970-luvulla. Tuolloin esimerkiksi Margaret Thatcherin uusliberalistisia uudistuksia tehnyt konservatiivihallitus käytti ahkerasti vasemmistolta napattua vapauden ja oikeudenmukaisuuden retoriikkaa (Hall & Jacques 1983).”

17

Jälkifordismin arvoa luovaksi ihannetyöläiseksi muodostui tiimeissä luovasti toimiva,

korkeasti koulutettu, työhönsä intohimoisesti suhtautuva ja itseohjautuva tekijä (Mannevuo

2015, 128–131). Luovan, oma-aloitteisen ja riskejä ottavan yrittäjäsubjektiviteetin

rakentamisen tapoihin kannustetaan jo peruskoulusta asti esimerkiksi yrittäjyyskasvatuksessa

(Brunila & Mononen-Batista Costa 2010). Yrittäjäsubjektiviteetin rakentamiseen

kannustamista on pidetty biopoliittisena hallinnan tekniikkana, jolla muovataan ihmisistä

työmarkkinoiden rakenteellisia epävarmuuksia yksilötasolla kestäviä ja ne luonnollisina

ottavia kansalaisia (Pyykkönen 2014, 103).

Yrittäjyyskasvatuksen lisäksi ihannesubjekteja luodaan jälkifordistisissa organisaatioissa

erityisesti tietynlaiseen työntekijyyteen kannustavien kulttuuristen reunaehtojen – symbolien,

taparituaalien, diskurssien ja narratiivien – tietoisella rakentamisella. Kulttuuriseen kontrolliin

liittyy lupaus itsen toteuttamisesta ja vapaudesta organisaation arvoihin kiinnittymisen kautta.

(Willmott 1993, 526.) Jälkifordistinenkaan tuotanto ei kuitenkaan vapauta työn tekijää

kontrollista, kun vapaus rajoittuu ennalta määritettyihin kulttuurisiin reunaehtoihin. Aidosti

vapaa subjekti on siis jälkifordismissakin lopulta häiriötekijä, jota pitää ohjata ja kontrolloida

oikeaan suuntaan. (Bradley, Erickson & Stephenson 2000, 43; Harris 2005; Willmott 1993,

526.)

Nämä ohjailevat kulttuuriset reunaehdot rakentuvat usein työpaikan yhteisöllisyyden

tuotannon kautta. Kulttuurinen kontrolli luo subjekteja, jotka kokevat organisaation käytännöt

ja rationaliteetit omikseen. Kokemusta yhteisyydestä tuotetaan esimerkiksi yhteisillä arvoilla,

työntekijöiden välisen ystävyyden diskurssin vahvistamisella, jaetuilla tavoitteilla sekä

erilaisilla taparituaaleilla tapahtumista ja juhlista joogahetkiin. (Jakonen 2016; Julkunen 2008,

189–190; Willmott 1993, 526.) Lisäksi jälkifordistisessa tuotannossa työntekijöiden

itseohjautuvuutta ja sitoutumista tuotantoon tuetaan litteällä hierarkialla, heterogeenisten

tiimien organisoinnilla ja osallistavalla päätöksenteolla. (Casey 1995; Jakonen 2016.)

Tavoiteltu lopputulos on vastuullista autonomiaa (Friedman 1971) sekä organisaation ja

työntekijän yhteisiä, jaettuja tavoitteita, (Bradley ym. 2000, 43; Harris 2005) joiden pohjalta

työntekijä voi käskyjen noudattamisen sijaan toteuttaa annettuja tehtäviä (Ehrenberg 2007).

Organisaation kulttuuristen reunaehtojen vastainen toiminta taas voi usein näyttäytyä

epäkypsyytenä, ilon pilaamisena, yhteisen kyseenalaistamisena tai jopa

persoonallisuushäiriöisenä toimintana (Ahmed 2010, 64-66; Fleming & Spicer 2003).

18

3.3 Rajaton työ ja tuotanto

Itseohjautuvan, verkostoissa toimivan, itseään toteuttavan ja koko persoonallaan työtä tekevän

jälkifordistisen subjektiivisuuden vaateen myötä erilaiset teollisen yhteiskunnan kontrolloidut

ja ennakkoon suunnitellut prosessit ovat muuttuneet jälkiteollisen ”ei-lineaarisiksi ja

pyörteisiksi” (Julkunen, Nätti & Anttila 2004, 29). Uudenlaisen tuotannon edelläkävijät

IBM:n ja Applen tehtailla omaksuivat 60-luvun kulttuuriradikaaleilta perusarvoksi vapauden,

jonka myötä esimerkiksi työajalla ei enää ollut niin suurta merkitystä (Jakonen 2016, 137).

Viimeistään 1990-luvun alkupuolelta työssä on laajasti ollut nähtävissä muutoksia

kommunikatiivisempaan, mobiilimpaan ja globaalimpaan suuntaan, ja samalla työ on samalla

irronnut ajallisista ja paikallisista kiinnikkeistään. (Huws 2014, 47–60; Merkel 2015;

Vähämäki 2008, 23.) Myös työolotutkimukset kertovat rajojen hämärtymisestä pitkän

aikavälin tarkastelussa (Lehto & Sutela 2014, 143–160).

Työn kontrolloinnissa kellokorttien kaltaisia yhteen paikkaan sidottuja valvontamekanismeja

ei voida käyttää enää kaikissa työnkuvissa entisissä määrin. Jälkifordistisessa tuotannossa

onkin tehokkaampaa antaa työntekijälle vapaus määrittää itselleen parhaiten sopivat työajat ja

työn tekemisen tavat. Muun muassa etätyömahdollisuuden muodossa ilmenevän autonomian

on todettu lisäävän työn mielekkyyttä, mutta samalla vastuullistavan työntekijän itse

hallinnoimaan työnsä tehokkuutta ja altistavan työajan levittäytymiselle työajan ja -paikan

ulkopuolelle. (Julkunen & Nätti 1999; 2002; Julkunen, Nätti & Anttila 2004.) Myös

työkeskeisen asenteen ja itseohjautuvuuden kulttuurin on nähty liittyvän venyviin työaikoihin

ja ylityön normalisoitumisen (Julkunen, Nätti & Anttila 2004, 174-178; Gill & Pratt 2008,

18).

Ajan ja tilan rajojen hämärtymisen lisäksi julkisen ja yksityisen tilat alkavat lähentyä,

muistuttaa toisiaan, tai jopa vaihtaa keskenään paikkaa. Fordistisessa tuotannossa kaikki

persoonallinen ja yksityinen piti jättää työpaikan ulkopuolelle. Jälkifordistisessa tuotannossa

töihin tarvitaan sen sijaan työntekijän koko persoonallisuus sekä kaikki mahdolliset kyvyt,

tunteet ja aistit. Jälkifordistisissa työpaikoissa tiimit on voitu organisoida ”perheiksi”, ja

erilaiset tunnesäännöt voivat nimenomaan kannustaa olemaan töissä ”oma itsensä” rennosti ja

emotionaalisen vapautuneesti. (Jakonen 2016; Jokinen & Venäläinen 2015; Veijola ja Jokinen

2008, 171; Vähämäki 2003, 16-17.)

19

Yksityisen ja julkisen lähentymistä on kuvattu myös työn feminisoitumisen käsitteellä.

(Adkins 2001; Julkunen 2008, 155; Vähämäki 2003.) Tällä on tarkoitettu perinteisesti

kulttuurisesti feminiinisiksi määrittyvien piirteiden, kuten affektiivisuuden, palvelemisen,

esteettisyyden ja vuorovaikutuksellisuuden tulemista keskeisiksi jälkiteollisessa työelämässä.

Uuden työn taitovaatimuksia ovat erilaiset vuorovaikutustaitojen sekä empatian ja muun

tunnetyön kaltaiset ”pehmeät taidot”. Samalla palkkatyöstä on tullut perinteisesti naisten

tekemän kotityön kaltaista – se keskeytyy jatkuvasti, se on monen asian tekemistä yhtä aikaa

eikä se tule välttämättä näkyväksi ennen kuin se jää tekemättä. (Jokinen 2005.)

Samalla kodin, yksityisen ja vapaa-ajan tilasta tulee tuotannon tilaa, kun siellä uusinnetaan

taloudellista subjektia ja kerrytetään erilaisia työssä potentiaalisesti hyödyllisiä taitoja, tietoja

ja taipumuksia (Adkins & Jokinen 2008; Jokinen ym. 2007; Morini 2007, 6). Rajojen

liudentumisen on nähty johtavan tilallisten ja ajallisten rajojen asettamisen

henkilökohtaistuneeseen pakkoon työkyvyn ylläpitämiseksi (Jakonen 2016, Åkerblad 2014).

Vastuu työn ja kodin risteävien vaatimusten kanssa tasapainoilusta ja oman hyvinvoinnin

ylläpitämisestä on työntekijällä itsellään, ja itsejohtaminen ja omien töiden organisointi vaatii

taitoja ja metatyötä, jotta varsinainen työnteko on ylipäätään mahdollista (Aro 2006, 13;

Vähämäki 2008, 23). Kodin uusintavien töiden tilasta voi tulla jopa tayloristisen

aikarationalisoinnin tila, kun vapaa ja mielekäs itsen toteuttaminen ja merkitykselliset

sosiaaliset suhteet sijoittuvat työpaikalle (Hochschild 1997).

Työn ja ”muun elämän” rajojen häilyvyyttä voi tarkastella myös tuotannossa tarvittavan

osaamisen ja ammattitaidon näkökulmasta. Selkeärajaiset ammatit ovat tehneet tilaa

monimuotoisemmille ja muuttuvammille työnkuville, joissa työntekijä myy nimikkeensä tai

tutkintonsa rajaaman ammattitaidon lisäksi tai sijaan tehtäväspesifiä osaamistaan. (Casey

1995.) Tämä osaaminen on selkeästi määriteltävän ammattitaidon sijaan potentiaalisuutta

tehdä jotain luovaa toisin ja yllättävästi (Sennett 2007). Näitä osaamisia kerrytetään koko

elämän ajan ja koko elämän alalta: perus- ja jatkokoulutuksista, harrasteista, ihmissuhteista,

kulutuksen kentältä ja työstä oppimalla. Työssä tarvitaan kaikkea sitä ”ylimääräistä”, joka

fordistisesta prosessista pyrittiin sulkemaan ulos. (Vähämäki 2003, 55.) Elämänmittaiset

työurat ovat vaihtuneet moninaisiin ja osin päällekkäisiin työjaksoihin, ja ihannetyöläinen tai

yhä enenevissä määrin myös -kansalainen on valmis kehittämään jatkuvasti itseään, ottamaan

joustavasti vaihtuvien työnkuvien haasteet vastaan ja mobilisoimaan osaamisensa

kulloisenkin tehtävän toteuttamiseen. (Filander 2006, Nevanlinna & Relander 2006,

20

Vähämäki 2003.) Myös työn sisällöllisistä rajoista on tullut entistä epäselvempiä. Yhtäältä

työn projektimaistuessa yksittäisen tehtävän toteuttaminen voi vaatia lukuisia erilaisia toimia

mekaanisesta hallinnointityöstä luovaan tietotyöhön ja tiimeissä toimimiseen. Toisaalta

yksittäiset ihmiset voivat tehdä useita rinnakkaisia projekteja ja töitä yhden selkeän

tarkkarajaisen työnkuvan sijaan. (Julkunen 2008, 128-139.)

3.4 (Eko)yhteisö, työ ja kulttuuri

Jälkifordistisen työn teoriaa on kehitetty enimmäkseen tarkastelemalla palkkatyötä. Ehdotan

tässä Michelle O’ Toolea ja Christopher Greyta (2018) mukaillen, että teoretisointia tulisi

laajentaa ansiotyön rajaaman alueen ulkopuolelle. Jos oletetaan, että työsuhteen taustalla on

kulttuuristen tekijöiden lisäksi aina taloudellinen pakko, jää teorian muodostukseen

väistämättä aukkoja nykyisen työn ja tuotannon moninaisuuden ymmärtämisessä (em., 70;

Standing 2011, 117). Jos kerran työ ja pääoman lisäarvon logiikat ovat levinneet koko elämän

alueelle, tulisi myös autonomisesti vailla rahallista korvausta tehtävää työtä tarkastella

samojen teorioiden valossa. Samalla täytyy kuitenkin välttää ”teoreettista imperialismia”,

(Staunæs & Søndergaard 2011, 49) pitää mukana kulloisenkin empiirisen tapauksen

erityispiirteet ja varoa rakentamasta kuvaa monoliittisesta, kaiken kattavasta ja kaikkialla

samanlaisena näyttäytyvästä jälkifordistisen kapitalismin logiikasta. Jälkifordismin

keskusteluja tulee myös voida viedä marxilaista luokka-antagonismia pidemmälle – kaikki

kontrolli- ja kamppailusuhteet eivät ole pääoman omistajien ja työläisten välisiä, vaan

pääoman valtasuhteet ovat vähintäänkin muuttuneet hajautuneemmiksi. (O’Toole & Grey

2018, 70.)

Kuten aiemmissa teorialuvuissani esitin, sekä ekokylien ja että jälkifordistisen työn

kulttuurihistoriallinen pohja on samassa 60-luvun kulttuuriradikalismissa, ja näin ollen voi

olla, että toiminnan tarkasteluun voi käyttää saman kaltaisia teoreettisia työkaluja.

Itseorganisoituvalla yhteisöllä ja jälkifordistisen työn organisoinnilla on paljon myös

teoreettisia linkittymispisteitä, joiden kautta on kiinnostava lähteä tarkastelemaan itse

yhteisön tuotannon logiikkaa. Jälkifordistista työtä on pyritty järjestämään

vapaaehtoistyömäiseen ja harrastuksenomaiseen muotoon. Monet uudenlaisen liikkeenjohdon

opit on omaksuttu vapaaehtoistyön tarkastelusta, ja esimerkiksi Elinkeinoelämän

valtuuskunnan näkemyksessä työ tulisi organisoida niin kuin se olisi harrastus. (EVA 2010,

21; Viren 2018, 194-195.) Kulttuuristen työn järjestelyn keinojen avulla esimerkiksi

21

monitilatoimistoissa pyritään luomaan vapaaehtoisorganisaatiomaisia rakenteita, joissa

”hallittu sattumanvaraisuus” mahdollistaa tehokasta ja luovaa tuotantoa (Jakonen 2016, 134;

Jakonen ym. 2017).

Jos jälkifordistisessa palkkatyössä kulttuuriset symbolit ja reunaehdot ovat keskeisiä, on

ilman rahallista korvausta tehtävässä työssä niiden merkitys vähintään yhtä korostunut.

Yhteisöllisessä toiminnassa sitoutuminen tekemiseen rakentuu henkilökohtaisten ja

yhteisöllisten arvojen samansuuntaisuudesta ja mahdollisuudesta itseilmaisuun yhteisöllisen

toiminnan kautta. Toimintaan sitoutumisen kulttuurinen ja symbolinen rakentaminen on siis

erityisen keskeistä korvauksetta tehtävässä työssä, jossa rahallisen korvauksen sijaan

toiminnan motivaatio on löydettävä jostain muualta. Palkkatyöorganisaatioissa yhteisön

symbolista perustaa, kulttuuria, rakennetaan osittain johdon ja organisaatiostrategien toimesta

tietoisesti erilaisilla järjestelyillä. Itseohjautuvasti ja autonomisesti järjestäytyvän yhteisön

kulttuurin rakentuminen tapahtuu taas ylätason ohjauksen sijaan niin, ettei aina ole itsestään

selvää kuka kulttuuria ja tuotannon tavoitteita määrittelee. (O’Toole & Grey 2016.)

Vaikka kulttuuriset symbolit eivät suoranaisesti käske yhteisön jäseniä toimimaan tietyllä

tavalla, ne asettavat reunaehdot toiminnalle toimimalla käsitteistönä ja työkalupakkina, jonka

kautta yhteisyyttä ja tuotantoa voidaan rakentaa (Della Porta & Diani 2006). Yhteisöllinen

elämä ja erityisesti ekokylän kaltainen ”vastakulttuurinen” tuotanto on jatkuvaa oman

arvoyhteisön ja kulttuuristen koodien rakentamista tilanteessa, jossa valtakulttuurin arvot

eivät tarjoa tarpeeksi mahdollisuuksia sosiaaliseen integraatioon (O’Toole & Grey 2018, 67).

Yhteisön tuotantoa voi verrata jälkifordistisen työn ”metatuotantoon”, jossa tuotetaan luovan

tuotannon edellytyksiä erilaisilla materiaalisilla ja kulttuurisilla konventioilla (Jakonen 2016,

152). Tässä tutkielmassa tarkastelen erityisesti sitä, kenen toimesta ja minkälaisiksi nämä

materiaaliset ja kulttuuriset konventiot rakentuvat itseorganisoituvassa (työ)yhteisössä, jonka

keskeinen päätöksenteon mekaniikka noudattaa ”tekemisen demokratian”, siis työn teolla

lunastetun päätäntävallan, logiikoita. Samalla pelkkä kulttuuri ei tuota yksilöiden toimintaa

yhteisöissä, vaan on olemassa paljon erilaisia risteäviä tekijöitä, jotka rajaavat tai

mahdollistavat sosiaalista integraatiota ja tuotantoon osallistumista.

22

3.5 Onko työelämä todella muuttunut?

Jälkifordistisen tai uuden työn teoretisoinnin ympärillä on käyty paljon keskustelua ja debattia

siitä, onko työelämä muuttunut tosiasiallisesti niin paljon kuin monissa filosofisissa tai

sosiologisissa esityksissä on väitetty. Kriitikot (Suomessa Anttila, Oinas & Nätti 2015; Ojala

& Pyöriä 2012; Ojala & Pyöriä 2016; Ojala, Pyöriä & Nätti 2015) ovat vedonneet erityisesti

tilastoihin siitä, että valtaosa esimerkiksi suomalaisista työntekijöistä on edelleen niin

sanotuissa ”tyypillisissä” työsuhteissa, eikä esimerkiksi epävarmoissa työsuhteissa olevan

prekariaatin koko ole kasvanut empiirisesti uuden työn teoretisointien väittämällä tavalla.

Myös työpaikan ja -ajan liudentumisen väitettä voi kritisoida empiiristen työaikatutkimusten

pohjalta – suurin osa työstä Suomessa tehdään edelleenkin alle 40 viikkotyötunnin ja

kahdeksan tunnin työpäivän puitteissa. (Lehto & Sutela 2014.)

Harva jälkifordismin teoreetikko kuitenkaan väittää, että kaikki työ olisi muuttunut

immateriaaliseksi, rajattomaksi ja joustavaksi. Kuten edellä kirjoitin, globaalisti tarkasteltuna

puhe työn immateriaalisuudesta tai subjektiivisuudesta asettuu perspektiiviin, kun

huomioidaan että koko nykykapitalismi perustuu kurilla ja kontrollilla hallinnoituun

luonnonvarojen hyväksikäyttöön ja kehittyvien maiden mekaanisiin alkutuotannon

prosesseihin. Koko työn kuvan sijaan jälkifordistisessa teoretisoinnissa puhutaan

marginaaleista ja muutostrendeistä, ja suurin osa empiirisistä esimerkeistä tulee korkeasti

koulutetun luovan ja kirjoittavan luokan työn piiristä. (Jakonen 2016, 134; Mannevuo 2015.)

Suomen kaltaisessa vahvojen instituutioiden valtiossa työ muuttuu vielä erityisen hitaasti

(Julkunen 2008, 136).

Silti tilastot vakaasta työstä ja kokemukset epävarmistuvasta ja muuttuneesta työn arjesta

eivät aina vastaa toisiaan. (Julkunen 2010b, 103.) Vaikka kaikki työ ei ole konsultoinnin,

taiteen tai tutkimuksen kaltaista jälkifordistista tuotantoa, on yhä useammassa työssä

esimerkiksi jatkuvaan oppimiseen, kommunikatiivisuuteen ja affektiivisuuteen perustuvia

piirteitä (Julkunen 2008, 136). Samalla uudenlaisiin affektiivisiin rakenteisiin tai

subjektiviteetteihin perustuvat muutokset ovat luonteeltaan, no, affektiivisia ja subjektiivisia.

Siksi niitä tulee tarkastella tilastollisten lähestymisten lisäksi myös laadullisista ja

fenomenologisista perspektiiveistä (Jokinen 2013, Mannevuo 2015).

Työn jälkifordistisen muutoksen argumenttia on mahdollista tukea kritiikeistä huolimatta

myös tilastollisesti. Kasvava osa uusista työsuhteista on osa-aikaisuuden ja freelancetyön

23

tavoin ”epätyypillisiä”. (Suoranta & Leinikki 2018.) Vuosina 2012-2017 euroalueella

syntyneistä uusista työpaikoista kaksi kolmasosaa oli osa-aikaisia ja kolmasosa määräaikaisia

(European Economic Forecast 2017, 63). Laadullisesti havaittujen yrittäjämäiseen

subjektiviteettiin ohjaavien hallinnan tekniikoiden lisäksi määrällisesti tarkasteltuna työpaikat

syntyvät enenevissä määrin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, joissa yrittäjien riskit ovat

suurimmat (Pyykkönen 2014, 29–56.) Markkina-arvon perusteella maailman viisi suurinta

yritystä (Statista 2019) toimivat kaikki hajautettujen, verkostoissa toimivien ja

immateriaalisten jälkifordististen tuotantologiikoiden mukaisesti7. Tästä huolimatta on

relevantti kysymys, onko kaikkea työtä tai varsinkaan ekokylän lähiyhteisössä tehtäviä

maanviljelyn tai rakentamisen ”esifordistisia töitä” järkevää tutkia korkeakoulutetun luovan

luokan tutkimuksista johdetuilla teorioilla. Tämä tutkielma tarjoaa tähän kysymykseen

ainakin yhdenlaisen vastauksen.

7 Joskin Applen, Amazonin, Alphabetin (Google), Microsoftin ja Facebookin alustamaiset ansaintamallit ovat paljon muutakin, kuin tässä ”jälkifordistisena” esitellyillä kulttuurisen ja subjektiivisen tuotannon teorioilla voidaan hahmottaa.

24

4 Tutkimuksen toteutus

4.1 Tutkimuskysymykset

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkin, miten tutkimuskohteenani toimivaa ekokyläyhteisöä

sosiaalisena, materiaalisena ja kulttuurisena kokonaisuutena tuotetaan8. Vastaan tähän

tutkimustehtävään seuraavien tutkimuskysymysten avulla:

1. Minkälaisista diskursiivisista symboleista ekokylän yhteisöllinen kulttuuri

muodostuu? Mikä näiden symboleiden rooli on tuotannossa?

2. Mitä jälkifordistisia piirteitä ekokylän tuotannossa on?

3. Mitkä tekijät mahdollistavat ja rajaavat asukkaiden toiminnan mahdollisuuksia

ekokylän tuotannossa ja millaisia demokraattisia käytänteitä ekokylän tuotantoon

liittyy?

4.2 Kentän esittely

Tutkielman aineiston koostava haastattelumateriaali tuotettiin suomalaisessa ekokyläksi

itseään nimittävässä naapuriyhteisössä. Käytän itse tästä eteenpäin sanoja ekokylä, kylä tai

yhteisö viitatessani tähän nimenomaiseen naapuriyhteisöön, en ekokyliin yleisesti.

Tutkimuksen kohteena oleva ekokylä sijaitsee maaseutumaisella alueella maatilan yhteydessä

alle tunnin automatkan päässä Suomen mittakaavassa isosta kaupungista. Haastattelujen

tekohetkellä loppuvuodesta 2017 ekokylä on ollut toiminnassa muutamia vuosia, ja yhteisen

infrastruktuurin, kuten polkujen ja valaistuksien rakentaminen on osittain vielä työn alla. Se,

että haastatteluissa kylän määritellään olevan vielä keskeneräisessä rakennusvaiheessa,

vaikuttaa varmasti yhteisön dynamiikkaan ja aineistosta rakentamaani analyysiin.

Analyysiosiossa tämän vaiheen erityisyys tulee esille ennen kaikkea fyysisen rakentamisen

työn keskeisyytenä.

Ekokylän yhteisöllisyys on moninaista. Yhtäältä haastateltavat kertovat kylän muistuttavan

mitä tahansa lähiönaapurustoa, jossa ei ole mitään ”erikoista” tai tavallisuudesta poikkeavaa.

Toisaalta yhteistä ympäristöä rakennetaan ja kunnostetaan talkootöillä, vuodessa järjestetään

8 Ajattelen kuitenkin, ettei sosiaalista, materiaalista ja kulttuurista voi ekokylän tuotannossa ja yhteisössä erottaa mitenkään tarkkarajaisesti toisistaan, vaan kylää tuotetaan yhtä aikaa materiaalisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti niin, että nämä tuotannot limittyvät toisiinsa eikä ole mahdollista erottaa yhtä toimintaa enemmän ”materiaaliseksi” ja toista ”sosiaaliseksi”. (ks. esim Lehtonen 2015.) Uusmaterialistisen näkökulman syvällinen huomioon ottaminen vaatisi kuitenkin luultavasti toisenlaisia tutkimuskysymyksiä ja teoreettisia asetelmia.

25

useampia yhteistä juhlia ja kerran kuussa pidetään kyläkokous, jossa käsitellään

kiinteistöyhtiön, maatilan ja kulttuuriprojektien asioita ja tehdään yhteisiä päätöksiä. Pitkällä

aikavälillä kylässä myös pyritään nostamaan omavaraisuusastetta ainakin talouden, hoivan ja

ruoantuotannon kentillä. Naapuruus ja yhteisyys saa erilaisia tilannekohtaisia muotoja, kun

yhden naapurin kanssa käydään lenkillä, toisen kanssa tehdään ”harrastuspohjalta” töitä kylän

kulttuuriprojekteissa ja kolmannen kanssa ollaan tekemisissä lähinnä kokouksissa. Yksi

keskeinen yhteisöä ylläpitävä tekijä on myös viidesti viikossa järjestettävä yhteislounas, jota

yhteisön luonnetta määrittelevässä perustusasiakirjassa ”pidetään tärkeänä”.

Ekokylän maa-alueet ja yhteiskäytössä olevat rakennukset ovat ensimmäisten kylän

asukkaiden perustaman ja kaikkien kyläläisten yhteisomistaman kiinteistöyhtiön

omistuksessa. Omaa taloa rakentamaan on päässyt ostamalla kiinteistöyhtiön osakkeita. Tontit

vuokrataan nimellisesti tältä yhteisomistetulta osakeyhtiöltä. Käytännössä kylään

muuttaminen on siis vaatinut valmiutta rakentaa tai rakennuttaa oma talo ja ottaa mittava

asuntolaina kiinteistöyhtiön osakkeen hankkimiseen. Tämä rajaa yhteisöön muuttamisen

mahdollisuuksia huonoimmassa taloudellisessa tilanteessa olevilta ja hillitsee myös

asukkaiden vaihtuvuutta, jota vuokra-asumiseen perustuvassa kyläyhteisöllisyydessä voisi

olla enemmän. Vaihtuvuutta on kuitenkin jonkin verran, kun haastattelujen tekohetkellä

ainakin yhden tontin asukkaat ovat muuttamassa pois. Kylässä on kymmenen tonttia, ja

haastattelujen aikaan kahdeksalla näistä tonteista on asukkaita. Yhteensä kylässä asuu noin 30

ihmistä alle kouluikäisistä kuusikymppisiin. Haastatelluista noin puolet on naisia ja puolet

miehiä. Kaikki haastateltavat ovat perheellisiä, Suomen kansalaisia ja ”kantasuomalaisia”.

Kaikkien haastateltavien talot ovat haastattelujen aikaan vielä rakennusvaiheessa, osa

valmiimpia kuin toiset. Tiivistettynä ekokylän alue muistuttaa ulkoisesti perinteistä

lähiömäistä ja vasta rakennettua omakotitaloaluetta sillä erotuksella, että sen asukkaat

omistavat yhteisesti joitain rakennuksia ja yhteistä maata, se sijaitsee maaseudulla ja sen

yhteydessä toimii maatila, jossa pidetään myös koti- ja tuotantoeläimiä.

Kiinteistöyhtiön lisäksi ekokylän yhteydessä toimii kaksi muuta virallista organisaatiota:

kylän yhteydessä olevaa maatilaa hallinnoiva osakeyhtiö sekä kulttuuritoimintaa ja kylässä

tapahtuvaa ympärivuotista kansainvälistä vapaaehtoistyöohjelmaa organisoiva rekisteröity

yhdistys. Kuitenkin vain muutamat kyläläiset työskentelevät niiden töissä ja projekteissa.

Suurin osa kylän asukkaista käy palkkatöissä kylän ulkopuolella. Palkkatyön lisäksi asukkaat

rakentavat pääosin itse omia talojaan ja tekevät talkootöitä ekokylän yhteisten asioiden eteen,

26

esimerkiksi rakentaen polkujen kaltaista yhteistä infrastruktuuria, järjestäen tapahtumia tai

osallistuen kesäisin järjestettävien myyjäisten järjestelyihin. Osa haastateltavista työskentelee

ekokylässä maanviljelijänä, erilaisissa palkattomissa töissä tai kotona töitä tekevänä

palkkatyöläisenä, osa käy kylän ulkopuolella töissä, osa toimii tilalta käsin yrittäjänä ja osa on

työttömänä tai sairaslomalla. Haastateltavien koulutustaustat vaihtelevat, mutta valtaosalla

haastateltavista on korkeakoulutasoinen koulutus. Taulukossa 1 on eritelty ekokylän

tuotantoon kuuluvia töitä. Esittelen näitä töitä tarkemmin luvussa 6.1.

Työtehtävä Työn tekijät Esimerkkejä työn sisällöistäkylän infrastruktuuriprojektit

osa asukkaista, ulkopuolinen ammattityö

rakentaminen, suunnittelu, alihankinta, talkoiden johtaminen

kyläkokoukset kaikki kyläläiset valmistelu ja valmistautuminen, osallistuminen päätöksentekoon, kokoustekniset vastuut

tapahtumat, juhlat ja myyjäiset

osa kyläläisistä tapahtumatuotanto, kylän edustaminen ulospäin, taloushallinto

muut palkattomat työt (pelastussuunnitelmat, yhdistysten hallintotyöt jne.)

osa kyläläisistä hallinnoinnin työt, sisäinen ja ulkoinen viestintä jne.

EU:n vapaaehtoistyöhanke

osa kyläläisistä vapaaehtoisjohtaminen, vapaaehtoisten tukeminen, hallinnolliset työt

EU-hankkeen ulkomaalaisten vapaaehtoistyöntekijöiden työt kylässä

vapaaehtoistyöntekijät

kaikki ekokylän työt

asukkaiden omien talojen rakentaminen

kukin oman talonsa parissa, ostettu aputyövoima

talon rakentamistyöt, työnantajana toimiminen maksetulle aputyövoimalle

lähialueen työt, ”maaseudun elävöittäminen”

osa kyläläisistä yhdessä ulkopuolisten toimijoiden kanssa

erinäiset tehtävät, projektit ja yhdistystoiminta

kodin piirin ”uusintavat” työt

kaikki kyläläiset siivoaminen, ruoan laitto, lastenhoito, työkykyä ja elämää ylläpitävä työt

maatilan ammattimaiset työt

osa kyläläisistä viljely, eläinten hoito, hallinnolliset työt, verkostoituminen, viestintä

asukkaiden yritystoiminta ja palkkatyö

suurin osa kyläläisistä

tietotyö, hoivatyö, maataloustyö

työ kylän sosiaalisissa suhteissa

kaikki kyläläiset yhteiset harrastukset, juhliin osallistuminen, kylän toiminnan

27

suunnitteluTaulukko 1. Ekokylän töitä

Asukkaiden toimeentulo koostuu moninaisesti ja vaihtelevasti työpalkasta, yrityksen tuloista,

freelancermäisestä satunnaisyrittäjyydestä, työttömyystuista, sairauspäivärahoista ja Euroopan

Unionin (EU) myöntämistä vapaaehtoistyöprojektin tuista. Maatilan toimintaa mahdollistavat

myös EU:n maataloustuet. Haastateltavista kylän toiminnassa ekokyläpaikan etsinnän

aloituksesta asti olleet ovat toimineet projektin parissa jo yli 10 vuotta, uusimmat vakituiset

asukkaat pari vuotta ja vapaaehtoiset muutamia kuukausia. Ekokylän demografia on

suhteellisen ”valtavirtainen” siinä mielessä, että suurin osa asukkaista on ”kantasuomalaisia”,

keskiluokkaisia ja (ydin)perheellisiä. Tämän tutkielman ekokylässä asukkaiden

keskiluokkaiseen valikoitumiseen vaikuttaa varmasti eniten vaadittu suuri taloudellinen

alkupanos, tonttien malli (perinteisille omakotitaloille sopivan kokoinen) ja se, että kylässä

suurin osa jo asuvista kotitalouksista on valkoisia keskiluokkaisia ydinperheitä (ks. Dias ym.

2017, 88; Ergas & Clement 2016, 1207).

Tutkimushaastattelutilanteissa valtaosa haastattelemistani asukkaista on artikulatiivisia, ja he

kykenevät kuvailemaan ekokylän toimintaa ja omia kokemuksiaan monipuolisesti ja

syvällisesti. Tässä aineistossa tuntuu myös toistuvan monissa muissa laadullisissa

tutkimuksissa (mm. Julkunen 2008, 204-205; Skeggs 2004, 119–134) havaittu, sukupuoleen

ja luokkaan sosiaalistumiseen liitetty erityisesti keskiluokkaisten naisten haastattelupuheen

syvällisyys, monipolvisuus ja artikulatiivisuus. Tämä herättää pohtimaan taloudellisen

pääoman lisäksi kulttuurisen pääoman merkitystä kylässä toimimisen edellytyksenä ja sitä,

miten ei-keskiluokkaisia ihmisiä rajautuu mahdollisesti ekokylän ja muiden kestävän

elämäntavan pyrkimysten ulkopuolelle myös kulttuurisen pääoman perusteella.

4.3 Aineisto

Aineistoni koostuu yhdeksästä ekokylän asukkaan haastattelusta. Haastattelujen kesto vaihteli

45 minuutista kahteen tuntiin ja 40 minuuttiin keskipituuden ollessa noin 90 minuuttia.

Yhteensä haastatteluäänitteitä syntyi noin 13,5 tunnin edestä. Vietin haastatteluja tehdessäni

neljä vuorokautta ekokylässä, joten tein väistämättä samalla myös hieman etnografian tapaista

havainnointia. En kuitenkaan havainnoinut kylän toimintaa kovinkaan tavoitteellisesti,

järjestelmällisesti tai syvällisesti – suurin osa ajasta meni haastattelujen tekemiseen. En

myöskään tehnyt havainnointia kyläkokouksen tai talkoiden tapaisissa tilanteissa, jotka

28

olisivat voineet olla tutkielman kannalta mielenkiintoisimpia. Kylässä viettämäni aika

kuitenkin ohjasi luultavasti tulkintojeni suuntaa ja syvensi ymmärrystäni ekokylän

toiminnasta.

4.4 Haastattelututkimuksen metodologiasta

Tutkielman haastatteluaineisto on tuotettu puolistrukturoidun teemahaastattelun menetelmällä.

Tässä menetelmässä jokaisessa haastattelussa käydään läpi samat aihepiirit, mutta

mahdollisuus muuttaa kysymysten järjestystä ja tarkkaa esittämisen tapaa jättää tilaa

haastattelukohtaiselle vaihtelulle ja jatkokysymysten esittämiselle haastateltavan vastauksien

perusteella (Tiittula & Ruusuvuori 2005, 1; Tuomi & Sarajärvi 87–88). Haastattelurunkoon

(liite 1) valitut teemat (yleistiedot, työn yleinen luonne, työn ajat ja paikat,

yhteistoiminnallisuus, arvot, tulevaisuus) perustuivat työhypoteesiini siitä, minkälaista työ ja

eläminen ekokylässä voisi olla ja mikä siinä voisi olla sosiologisesti kiinnostavaa. Tämän

hypoteesin rakentamisen taustalla olivat ennen kaikkea erilaiset jälkifordistisen työn

teoretisoinnit.

Vaikka työskentelytapanani ei varsinaisesti ollut suoranaisesti olemassa olevan teorian testaus

uudessa empiirisessä yhteydessä, vaan pikemminkin olemassa olevien teoreettisten työkalujen

(eklektinenkin) hyödyntäminen uuden aihepiirin analyysissa, olisi yksi mahdollinen analyysin

tulos voinut olla huomio siitä, ettei jälkifordistinen kehikko käy alkuunkaan ekokylän

empiirisessä kontekstissa. Sen takia pyrin jättämään haastattelurunkoon tarpeeksi tilaa

muullekin, kuin jälkifordististen ilmiöiden analyysille kyselemällä yleisempiä asioita

ekokylän elämästä ja työstä ilman tarkempia teoreettisia kiinnikkeitä.

Haastateltavat valikoituivat saatavuuden perusteella. Tiedustelin etukäteen mahdollisia

haastateltavia, ja haastattelin kaikkia, jotka ehtivät ja halusivat osallistua haastatteluun.

Etukäteen sovittujen haastattelujen lisäksi sovin kylään tullessani haastatteluista paikan päällä

spontaanisti vapaaehtoistyöntekijöiden kanssa. Haastateltujen ihmisten joukko on suhteellisen

heterogeeninen iän, sukupuolen, ammatin ja perhetilanteen suhteen – joukossa on ihmisiä

parikymppisestä kuusikymppiseen, naisia ja miehiä, palkkatyöläisiä, vapaaehtoistyöntekijöitä,

viljelijöitä, yrittäjiä ja sairaslomalla olevia sekä yksinhuoltajia, lapsiperheellisiä ja vanhempia,

joiden lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa.

29

Menetelmänä tutkimushaastattelu ei ole vain neutraali tapa kerätä aineistoa ja käsitellä sitä,

vaan se sisältää jo itsessään vahvoja teoreettisia suuntaviivoja ja avaa mahdollisuudet

tietynlaisen tiedon tuotannolle (Skeggs 1997, 17). Siksi on hyvä tiedostaa ja avata

mahdollisimman läpinäkyvästi valintoja, joita haastattelujen toteuttamisessa on tehty. Tämän

tutkielman kohdalla tämä liittyy ennen kaikkea siihen, miten tutkimusintressini tuli

kehystetyksi ennen haastattelujen aloitusta, mihin suuntiin kysymykseni haastatteluja

ohjasivat ja minkälaisessa ympäristössä ja ilmapiirissä haastattelut tehtiin. Kehystin

kiinnostukseni ”työhön vain palkkatyötä laajemmassa merkityksessä”, ja kysymykseni

ohjasivat varmasti esittämään erilaisia jälkifordistisiin työhypoteeseihini sopivia puolia

ekokylän elämästä. Haastatteluaineisto tuotetaankin näin aina haastattelijan ja haastateltavan

aktiivisessa yhteistyössä.

Ympäristö ja ilmapiiri tuki mielestäni haastattelujen toteuttamista suotuisasti, kun haastattelut

tehtiin haastateltavien kodeissa tai ekokylän yhteistiloissa siten, että olin selkeästi vieraana

heidän luonaan ja oppimassa heidän elämistään ja projekteistaan. Uskon, että empiirisen

tapauksen erityispiirteet saavat näin hyvin tilaa verrattuna esimerkiksi yliopistolla tehtävään

haastattelututkimukseen, joka tilallisesti lähtee painottuneemmin tutkijan lähtökohdista ja näin

myös mahdollisista teoreettisista lähtökohdista. Haastattelutilanteissa tunnelma oli

suurimmaksi osaksi luottamuksellinen ja rauhallinen. Parissa haastattelussa lähtökohtiani ja

esimerkiksi pienen otoskoon tilastollista edustavuutta saatettiin ihmetellä mahdollisesti siksi,

ettei laadullisen haastattelututkimuksen lähtökohdat olleet haastateltavalle entuudestaan

tuttuja. Joissain haastatteluissa haastateltavilla oli kiire muihin töihin, ja illalla tehdyt

haastattelut olivat raskaita myöhäisen ajankohtansa ja pisimmillään kolmen tunnin pituutensa

vuoksi niin haastateltaville kuin haastattelijallekin.

Suurta osaa aineiston muodostumiseen vaikuttaneista tekijöistä ei voida litteroidusta

aineistosta enää päätellä, ja sen takia on mielekästä, että haastattelija oli tässä tapauksessa

sama henkilö, joka tekee myös analyysin. Näin myös ”etnografinen” puoli haastattelujen

toteuttamisesta ja koko tutkielman toteutuksen aikaisesta työstä pääsee käyttöön analyysin

rakentamisessa. Leena Åkerbladin (2014, 58–59) sanoin:

”Voidaan myös ajatella, että koko sosiaalitiede itsessään on osallistuvan havainnoinnin muoto, koska sosiaalista maailmaa ei voi tulkita olematta osa sitä. Tätä kautta hahmotettuna osallistuva havainnointi on yksinkertaisesti tutkijoille ominainen tapa olla maailmassa (Atkison & Hammersley 1994, 249)…

30

…Vaikka esittelenkin aineistonani haastattelut, on tutkimusprosessin aikainen (ja myös sen jälkeen jatkuva) ”osallistuva havainnointi” tuonut käyttööni erityyppistä lisämateriaalia. Olen seurannut työelämän epävarmistumiseen ja pätkätöihin liittyviä mediakertomuksia, olen keskustellut aiheesta ihmisten kanssa ja kirjannut ajatuksiani ylös. Olen elänyt samalla epävarmojen työmarkkinoiden kentällä kuin haastateltavat. Tämä omanlaisensa ”kenttätyö” avaa tilaa refleksiivisyydelle, joka auttaa hahmottamaan ja muotoilemaan myös helposti käsistä lipsuvia tuntemisen ja tekemisen tapoja: joko tavallisuudessaan huomiotta jääviä tai niin hämäriä ja epämääräisiä, että ne liukuvat helposti tulkinnan ulottumattomiin (ks. Ehrenstein 2006, 32).”

Samalla tavalla tässä tutkielmassa ”virallisen” haastatteluaineistoni tulkintaa on helposti

lähteistettävien tutkimusten ja teoreettisten kirjoitusten lisäksi rakentanut

haastatteluvierailullani tekemät havainnot ekokylässä, keskustelut aiheesta kiinnostuneiden

kanssa, omat kokemukset jälkifordismista, yhteisöllisyydestä ja ympäristöteemoihin liittyvistä

huolenaiheista sekä sattumanvaraisempi aihepiiriä käsittelevien tekstien lukeminen,

YouTube-luentojen katsominen ja podcastien kuunteleminen. Olisi yhtäältä aiheetonta pyrkiä

eristämään ajattelun virittämistä vain teoreettisen lähdekirjallisuuden varaan ja toisaalta

epärehellistä väittää, ettei koko elämän alalta kasautunut kokemusaines tai ”yleinen äly”

(Viren 2018, 194; Virno 2006; Vähämäki 2006) näkyisi samalla tavalla tutkimustiedon kuin

muunkin jälkifordistisen sisällön tuotannossa.

4.5 Haastattelujen jälkeen: analyysin menetelmät ja toteutus

Vierailun jälkeen tutkielman tekeminen jatkui sanatarkalla aineiston litteroinnilla ilman

tarkkaa äänenpainojen tai taukojen ylös kirjaamista. Tällainen tarkkuus on tutkielman

kannalta riittävä, kun huomion kohteena on vuorovaikutusanalyysin sijaan haastattelupuheen

sisältö ja ekokylässä asumisen ja työskentelemisen luonne sekä diskursiivisesti rakentuvan

kulttuurin tarkastelu. (Nikander, Hyvärinen & Ruusuvuori 2010, 424.) Jo haastatteluvierailun

aikana alkanut alustavien analyyttisten ideoiden ylös kirjaaminen jatkui ja laajeni litteroinnin

aikana.

Tarkastellessani ekokylän tuotantoa käytän tässä tutkielmassa kahta erilaista

analyysimenetelmää, jotka keskustelevat analyysissä keskenään täydentäen ja edellyttäen

toisiaan. Analyysiluvussa 5 tutkin ekokylän kulttuuria diskurssianalyyttiseen näkökulmaan

nojautuen symbolisena yhteisöllisyytenä. Symbolisen interaktionismin teorian näkökulmasta

ihmiset neuvottelevat merkityksistä sosiaalisissa prosesseissa ja vakiintuessaan nämä

31

merkitykset muodostavat sosiaalisen todellisuuden (Saastamoinen 2012, 44–45). Tässä

tutkielmassa tarkastelen ekokylän asukkaiden tutkimushaastattelupuhetta tätä sosiaalista

todellisuutta rakentavina käytänteinä (Jokinen, Juhila & Suoninen 2016). En siis tarkastele

puheen ”taustalla” olevaa todellisuutta, josta haastattelut kertoisivat, vaan tarkastelen

haastattelupuhetta todellisuutena sinänsä. Symbolisen yhteisöllisyyden näkökulmasta tämä

todellisuus näyttäytyy usein erilaisena yhteisön sisä- ja ulkopuolelle (Cohen 2001, 35, 73–74).

Tässä tutkielmassa tutkin ekokylän rakentumista kokonaisvaltaisena sosiaalisena,

kulttuurisena ja materiaalisena tuotantona, jonka yksi piirre on se, että sitä luodaan jatkuvissa

kommunikatiivisissa käytänteissä kylän sisällä asukkaiden kesken ja kylän sisältä sen

ulkopuolelle. Ajattelen siis, että haastatteluihin osallistuminen on asukkaille ekokylän

tuotantoa siinä missä mikä tahansa muukin. Asukkaat ovat tässä työssä aktiivisia toimijoita, ja

voivat kertoa haluamiaan asioita ekokylästä ja jättää toisia kertomatta. (Eskola & Suoranta

2008, 193–202.)

Kun ekokylän hegemonista kulttuuria ja symbolista yhteisöllisyyttä tarkastellaan

diskurssianalyysin kaltaisesta lähtökohdasta, on ekokylän tuotannon töiden, toimintaa

mahdollistavien tai estävien risteävien tekijöiden ja päätöksenteon käytäntöjen tutkiminen

analyysiluvuissa 6 ja 7 teoriaohjaavan9 sisällönanalyyttistä. Kulttuuristen symbolien ja

diskurssien tutkimuksessa aineistoon otetaan näytenäkökulma, eli sitä pidetään tutkittavan

todellisuuden osana. Tämän tutkielman sisällönanalyyttisessä analyysissä taas

tutkimushaastatteluaineistoa tarkastellaan faktanäkökulmasta, eli niiden ajatellaan heijastavan

jotain niiden ulkopuolista todellisuutta, tässä tapauksessa työn ja demokratian käytänteitä

ekokylässä. (Alasuutari 2012; Eskola & Suoranta 2008, 196.) Tutkimalla jälkifordistisen

tuotantoa ja demokraattisten käytänteitä sisällönanalyyttisesti pyrin analysoimaan myös sitä,

miten analyysiluvussa 5 esiin nostamani kulttuuriset diskurssit hegemonisoituvat. (Jokinen,

Juhila & Suoninen 2016.)

Diskurssianalyyttiseen tarkastelutapaan nojaava osa analyysistä on rakentunut

aineistolähtöisesti niin, että aineistosta muodostettuja kategorioita (tässä tutkielmassa

symbolisen kulttuurin osa-alueet) on tarkasteltu ja käsitelty aineistolähtöisen vaiheen jälkeen

teoreettisesti (Eskola & Suoranta 2008, 196). Sekä tässä diskurssianalyyttisen osan 9 Jakoa teorialähtöiseen, teoriaohjaavaan ja aineistolähtöiseen voi hyvästä syystä kritisoida: mikään tutkimus tuskin on puhtaan aineistolähtöistä, kun tutkijan positio ja ilmiöstä jo tiedetty vaikuttaa aina tutkimuksen toteutukseen. Myöskään puhtaan teorialähtöistä, empiirisen aineiston kanssa toimivaa sosiologiaa lienee epätarkoituksenmukaista rakentaa ilman ainutkertaisuuden huomioimista. Termit voivat kuitenkin toimia hyvinä suunnannäyttäjinä metodologisten ratkaisujen esiin tuomisessa. (Tuomi & Sarajärvi 2018.)

32

teoreettisessa tarkastelussa että lukujen 6 ja 7 teoriaohjaavassa sisällönanalyysissä

jälkifordistisen työn, demokraattisten käytänteiden tarkastelun ja risteävien tekijöiden

käsitteelliset työkalut ovat keskeisiä. Teoriaohjaavassa sisällönanalyysissä yksi tai useampi

teoreettinen lähtökohta on ollut mukana alustavien tutkimuskysymysten rakentamisessa,

kentän valinnassa ja aineiston tuotannossa, mutta tilaa jätetään myös aineistosta itsestään

nostettaville, alkuperäisestä teoriakehikosta irrallisille havainnoille. Pelkän aiemman teorian

testaamisen sijaan teoriaohjaava analyysi on tässä tutkielmassa eklektistä ”teoreettista

seikkailua” (Alasuutari 1999, 16), joka mahdollistaa paikallisen merkitysten ja

subjektiivisuuksien tarkastelun (Julkunen 2008, 32), ja jossa ei kahliuduta ennalta tunnettuun

yksittäiseen teoriaan, vaan annetaan empirialle tilaa. (Tuomi & Sarajärvi 2018.) Näin myös

diskursiivisen analyysin havaintoja sekä paikallisen ja subjektiivisen toimijuuden,

kokemusten ja näkemysten kokonaisuutta, jonka varassa ihmiset elävät, voidaan tarkastella.

(Tuomi & Sarajärvi 2018.)

Litteroinnin jälkeen luin aineistoa läpi ja kategorisoin sitä samaan aikaan tekemäni

kirjallisuuskatsauksen tukemana keskeisiin teemoihin. Näitä olivat esimerkiksi ”työn ajat ja

paikat”, ”sukupuoli” ja ”rakentamisen työt”. Riittävällä aineistoon ja tieteellisen

taustakirjallisuuteen paneutumisella oli mahdollista nostaa esiin intuitiivisesti keskeisinä

näyttäytyneitä teemoja. Kaiken kaikkiaan analyysin eteneminen oli

hermeneuttisfenomenologista (Tuomi & Sarajärvi 2018, 115) siinä mielessä, että analyysi

tarkentui ja korjaantui jatkuvassa subjektiivisia kokemuksia, merkityksiä ja diskursseja

sisältävään haastatteluaineiston, aiheesta jo kirjoitetun ja tiedetyn sekä tutkijan tekemien

tulkintojen ja tiedon yhdistelyn yhteisvaikutuksessa. Haastatteluaineistoa teemoiteltuani aloin

tarkastella muodostettuja teemoja tarkemman teoreettisen ajattelun läpi siten, että tulkitsin

”tutkimuksen kielellä” sitä, mikä on haastatteluaineistossa arkista elämää avaavaa

”kuvaustason kieltä” (Tuomi & Sarajärvi 2018, 122). Tässä vaiheessa tehtiin myös luvun 5

diskursiivisen analyysin ja lukujen 6 ja 7 sisällönanalyysin havaintojen yhdistäminen toisiinsa

ja asettaminen kolmen analyysiluvun johdonmukaiseen rakenteeseen.

4.6 Eettiset kysymykset

Aineistoni koostuu todellisten ihmisten yksityisyyden piiriin kuuluvista kokemuksista. Siksi

tutkimuseettisten kysymysten huomioiminen on erityisen tärkeää. Noudattamalla

tutkimuseettisiä periaatteita (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2009), olen pyrkinyt

33

tutkielman toteutuksessa kunnioittamaan haastateltavien itsemääräämisoikeutta, yksityisyyttä

ja tietosuojaa. Itsemääräämisoikeuden kunnioitus on käytännössä tarkoittanut tässä yhteydessä

tarvittavan tutkielman luonnetta koskevan informaation tarjoamista ennen vapaaehtoista

haastatteluun osallistumista. Olen myös kertonut haastateltaville mahdollisuudesta lisätä tai

poistaa mitä vain haastattelun osia haastattelujen jälkeen tai kieltää halutessaan

haastatteluaineiston käytön tutkielmassa kokonaan. Yksityisyyttä kunnioitetaan tutkielman

toteutustavassa huolellisella aineiston anonymisoinnilla. Anonymisointi on toteutettu

tunnistetietojen pois jättämisellä siten, ettei kylän sijainti tai haastateltavien henkilöllisyys

paljastu tutkielmasta tai aineistolainauksista. Tietosuojakysymykset on otettu huomioon, kun

aineistoa on säilytetty tietoturvallisesti vain erillisillä tietokoneen kovalevyillä.

34

5 Hegemoninen kulttuuri ekokylän tuotannon perustana

Symbolinen yhteisöllisyys perustuu jaetulle kuulumisen kokemukselle, kollektiivisille

identiteeteille ja ”me-tietoisuudelle” (Cohen 2001; Delanty 2010, 95–96; Ergas 2010, 36;

Litfin 2016; Metcalf 2004, 9–10). Erityisesti vaativassa ja palkatta tehtävässä

vapaaehtoisuuteen perustuvassa ekokyläyhteisöllisyydessä vahvan yhteisyyden merkitys on

korostunut (vrt. O’Toole & Grey 2016). Vaikka joskus yksilöllisyys ja yhteisöllisyys

asetetaankin toisilleen vastakkaisiksi ilmiöiksi, voisi ennemminkin sanoa, että ne

mahdollistavat toisensa. Kokemus yhteisestä projektista rakentuu yhteisöissä, kun

henkilökohtaisten tavoitteiden, arvojen ja identiteettiprojektien toteuttaminen mahdollistuu

muiden saman kaltaisia tavoitteita omaavien ihmisten kanssa. Yhteisöön sitoutuminen tulee

siis mahdolliseksi, kun yksilölliset arvot ja tavoitteet sekä yhteisön kulttuuri vastaavat

riittävissä määrin toisiinsa. (Day 2006, 164; Della Porta & Diani 2006; Delanty 2010, 93–96;

Nivala 2008, 50; O’Toole & Grey 2016, 58; Saastamoinen 2012, 41.)

Tässä tutkielmassa ymmärrän yhteisöllisen kulttuurin vuorovaikutuksessa ja yhteisessä

toiminnassa muotoutuvaksi jaettujen symbolien joukoksi (Cohen 2001; Delanty 2010, 187;

Saastamoinen 2012 44–45). Symbolit mahdollistavat kollektiivisen identiteetin ja

yhteisöllisyyden tunnun rakentumisen tarjoamalla ”työkalupakin” ja kiinnepisteitä, joiden

kautta yhteisön jäsenet voivat peilata toimintaansa ja subjektiviteettejaan. (Della Porta &

Diani 2006; Ergas 2010, 36) Nimitän ekokylän keskeisten symbolien joukkoa hegemoniseksi

kulttuuriksi. Hegemonisen10 kulttuurista tekee se, että vaikka symbolit ovat ainakin jossain

määrin kaikkien kyläläisten jakamia, ovat jotkut kylän asukkaista määrittäneet niitä enemmän

kuin toiset (kuten useissa muissakin yhteisöissä, ks. esim. Day 2006; Litfin 2016, 166–167).

Suhteet symboleihin ja niiden tulkinta vaihtelevat ekokylässä asukkaiden kesken, vaikka

yhteiset symbolit jaetaankin (Cohen 2001, 14). Joillekin kyläläisistä ne ovat läheisiä ja

ongelmattomia, kun taas osa ei voi kiinnittyä niihin yhtä helposti. Tässä analyysiluvussa

keskityn tarkastelemaan hegemonisen kulttuurin sisältöä, ja palaan sen määrittelyn ja siihen

kiinnittymisen kysymyksiin kolmannessa analyysiluvussa.

10 En käytä Gramscin Vankilavihkoissa esittelemän kulttuurisen hegemonian käsitettä tässä laajamittaisemmin työkaluna, joten sen määrittelyyn riittänee alaviitetason lainaus: “Lähimmäksi hegemonian määrittelyä päästään Gramscin paljon siteeratun luonnehdinnan kautta, kun hän määrittelee hegemonian ”’spontaaniksi’ suostumukseksi, jonka massat antavat hallitsevan ryhmän asettamalle sosiaaliselle järjestykselle; tämä suostumus on rakennettu ’historiallisesti’ arvovallalla (ja siitä seuraavalla itseluottamuksella), jota hallitseva ryhmä omaa tuotannollisen asemansa ja funktionsa johdosta.” (Lears 1985, 568. Käännös TS)

35

Ekokylän yhteisyyden peruselementti on vastakulttuurisuus, vaikka haastatteluissa kyläläiset

korostavatkin kylän luonnetta ”ihan normaalina naapurustona”. Jo ekokylämäisen

yhteisöllinen asumisen järjestämistapa asettaa sen jossain määrin vastakulttuurin normien

ulkopuolelle. Sen lisäksi aineistossa toistuvat yhteiskunnallisiin ja ekologisiin teemoihin

linkittyvät arvot sekä niiden sisältämä implisiittinen ja ääneen eksplisiittisestikin lausuttu

valtakulttuurin kritiikki tukevat tarkastelemani ekokylän kategorisoimista monien muiden

tutkittujen yhteisöjen tavoin (Day 2006, 212-246) utopianististen vastakulttuuristen projektien

kategoriaan. Ekokylää voi myös ajatella oman vaihtoehtoisen ”arvoyhteisön” rakentamisena

tilanteessa, jossa valtakulttuurin arvot eivät mahdollista riittävää kokemusta sosiaalisesta

integraatiosta. (Bohill 2010, 362; O’Toole & Grey 2016, 67; Sargisson & Sargent 2017, 2–

14.)

”…täällä ihmisillä on ehkä eri, erilaisia arvoja kuin massoilla ja niitä oikeesti sitten on helpompi myöskin toteuttaa yhdessä, kun se tuki on siinä lähellä ja sä koet, että että, sua ymmärretään et mulla on samoja tavoitteita et sit sitä jaksaa, paremmin…”

Tässä analyysiluvussa käyn siis läpi aineistoani eritellen tämän ekokylän arvoyhteisyyden, eli

hegemonisen kulttuurin symboleja. Teoreettisesti suhteellisen kevyenä lukuna tämän

analyysin osion ensisijainen tehtävä on toimia pohjana myöhemmissä luvuissa tekemilleni

päätelmille samalla esitellen aineistoa ja ekokylää yleisesti lukijalle. Olen jakanut

hegemonisen kulttuurin symbolit neljään kategoriaan. Hegemoninen kulttuuri muodostuu

aineistossani tulkintani mukaan ihanteista (ekologisuus, itse tekeminen, itsekasvatus,

erilaisuuden arvostus, demokraattisuus ja yhteiskunnallisuus), arvostuksista (paikkaa, ruokaa

ja yhteisöllisyyttä kohtaan), puhetavoista (tavat puhua kylän vaiheista ja ristiriidoista) sekä

normeista (tilalle laskeutumisen normi ja antamisen tai auttamisen normi). Jaottelussani

ihanteet liittyvät erityisesti hyvänä nähtyyn toimintaan, arvostukset perustelevat kylässä

asumista, puhetavat käsitteellistävät kylän toimintaa sekä luovat asukkaille yhteistä

ymmärrystä ja normit määrittelevät toivottavaa kylässä toimimisen tapaa.

Jaottelu on empiirinen, ei teoreettinen. Jaottelu saattaa olla hämäävä, koska kaikkia

hegemonisen kulttuurin osa-alueita tutkitaan tässä diskurssianalyysiin nojautuen ja niitä

pidetään puhetapoina eli ekokyläyhteisön kulttuurisen todellisuuden diskursiivisina osina.

Näin ollen niillä kaikilla on myös normeihin, arvoihin ja ihanteisiin liittyvät puolensa.

36

(Jokinen, Juhila & Suoninen 2016.) Empiirisesti nämä hegemonisen kulttuurin osa-alueet ovat

kiinteästi yhteydessä toisiinsa, kun esimerkiksi itse tekemisen ihanne linkittyy tilalle

laskeutumisen normiin tai ristiriitojen puhetapa erilaisuuden arvostamisen ihanteeseen. Rajat

osa-alueiden välillä ovat häilyvät, ja olisin voinut tehdä kategorioinnin muillakin tavoilla.

Esimerkiksi itse tekemisen ihannetta voisi yhtä hyvin kuvailla toimintaa ohjaavaksi normiksi

tai antamisen normia puhetavaksi. Tämä jaottelu tukee ja selkeyttää kuitenkin mielestäni

hyvin tämän tutkielman lähtökohtia ja analyysiä.

5.1 Hyvää toimintaa ilmentävät ihanteet

Ekokylän hegemoniseen kulttuuriin kuuluvat ekologisuuden, itsenäisen tekemisen,

itsekasvatuksen, erilaisuuden arvostuksen, demokraattisuuden ja yhteiskunnallisuuden

ihanteet. Ihanteille on ominaista tässä aineistossa se, että ne linkittyvät hyvänä pidettyyn

toimintaan. Niiden avulla kuvaillaan ja kuvitellaan hyviksi ajateltuja toimintamalleja, joilla on

mahdollista tavoitella haluttuja lopputuloksia yhteisen ekokylän tuotannossa.

”…ja sitten tietenkin niinkun ekologiset arvot on hyvin tärkeet että se on ollu myös sitten se niinku, sen yhteisöllisyyden lisäks se pääperuste tietysti miks esimerkiks tänne on muuttanut, että että tota… Sekin on sitten niin vaikee asia sitten käytännössä että, et mitkä on sitten niitä et mitkä sit on ihan loppuun asti vietynä niit ekologisii askelia ja hyviä askeleita et niit joutuu sit täs paljon punnitsemaan myöskin, et kaikissa ratkasuissa, esimerkiks rakentamisessa ja muussa että, että sekin on semmonen et se ei oo mikään semmonen pakettiratkasu et sä muutat ekokylään ja sit sä oot hirveen ekologinen et ne on sitte semmoset, sit sitä niinku tavallaan joutuu koko ajan sitä rajanvetoo…”

Ekokylän ihanteiden tarkastelun voi aloittaa ehkä ilmeisimmästä ihanteesta, ekologisuudesta.

Vaikka ekokylässä asumista sinänsä voi pitää merkkinä ympäristötietoisesta

elämänasenteesta, ei ekologisuus välttämättä kuitenkaan ole kaikille asukkaille kysyttäessä

merkittävin tai keskeisin syy kylässä asumiselle. Käytännön tasolla ekologisuus on

ekokylässä ainakin ekologista rakentamista, ravinteiden kierrätystä, kestävää viljelyä ja

autokyytien jakamista. Omaa ja kylän ekologisuutta esimerkiksi yksityisautoilun ja vapaa-

ajan matkustelun suhteen myös kyseenalaistettiin. Itsereflektiosta, ekologisuuden epäselvästä

määrittelystä (vrt. Ergas 2010, 39) ja vaihtelevista ekologisen kestävyyden painotuksista

huolimatta ekologisuus on kylässä kaikkien asukkaiden allekirjoittama tavoite ja ihanne. Se

on myös hegemonisen kulttuurin symboleista ongelmattominta, kaikkien kyläläisten jakamaa

yhteistä maaperää.

37

Itsenäinen (yhdessä) tekeminen on ihanne, joka on jatkuvasti läsnä olennaisena osana

ekokylän tuotantoa ja elämää. Moninaisia omatoimisia työtehtäviä tehdään yhteisön kesken ja

itsenäisesti erilaisten projektien parissa. Ekokylän yhteisiä projekteja esimerkiksi yhteisen

infrastruktuurin rakentamiseksi, juhlien järjestämiseksi tai pelastussuunnitelman tekemiseksi

edistetään palkattomana työnä erilaisissa ryhmittymissä. Kylän yhteisten projektien lisäksi

keskeinen asukkaiden itse tekemä työ on omien asuintalojen rakentaminen – monet asukkaat

ovat joko rakentaneet tai ovat haastatteluhetkellä rakentamassa omaa asuintaloaan vain

pienellä ja osittaisella ulkopuolisten ammattilaisten avulla. Raskaudestaan huolimatta

omatoimista ”tee-se-itse”-työtä pidetään merkityksellisenä tapana säästää rahaa ja vahvistaa

yhteisöllisyyttä.

”…sen sijaan et odottaa et valtio tekee sen ni tehään ite…”

Itsenäinen tekeminen myös yhdistyy ekokylän pitkän aikavälin tavoitteisiin omavaraisuudesta

ja laajemmasta riippumattomuudesta suhteessa valtiollisiin ja kansainvälisiin instituutioihin.

Muissakin tapaustutkimuksissa itsenäinen tekeminen on ollut ekokylille keskeinen arvo

(Litfin 2016). Se on voinut myös yhdistyä modernisoitumisekehityksen ja erikoistuneen

työnjaon kritiikkiin (Ergas 2010).

Itsekasvatuksen tai henkilökohtaisen kasvun ihanne on ekokylässä puhetta ihmisenä

kasvamisesta, itsereflektiosta ja omien tarpeiden tunnistamisesta. Ekokylässä asuminen

samanaikaisesti sekä mahdollistaa että velvoittaa asukkaita pyrkimään henkilökohtaiseen

kehitykseen niin, että yhteinen elämä sujuisi ongelmattomasti. Jotta pystytään käsittelemään

ristiriitoja, tekemään päätöksiä ja tulemaan yhdessä toimeen, tarvitaan asukkaita, jotka

kykenevät tarkastelemaan omaa toimintaansa rakentavasti ja asettumaan myös muiden

asemaan. Tämä linkittyy myös luvun alussa käsittelemääni henkilökohtaisten tavoitteiden

saavuttamiseen yhteisön avulla. (vrt. myös Kirby 2003, 328; Litfin 2016.)

”…kaikki ympärillä elävät ihmiset aina auttaa sua näkemään mitä sun pitäis itsessäs korjata niin sitten, siinä yhteisössä mulle tulee taas niinkun se on se yks tärkee asia miks me kaikki täälläkin niinku ollaan joko tietoisesti tai tiedostamatta ehkä valittu se että me halutaan kehittää itseämme niin niin sitten, täällä on, yhteisö on hyvä siihen…”

38

”… kun itekki on tosi niinku semmonen impulsiivinen ja menis hirveesti joka suuntaan ni sitten se on aika... opettavaista kun niinkun et voi mennä, kun aina pitää kysyä muilta ja taas miettiä sitä että mites tää nyt, mites tää vaikuttaa kaikkiin tää asia…”

Ihanteelliseen itsekasvatukseen kuuluu aineistossa toistuva ihanne, jota nimitän

pidättyväiseksi itsereflektiivisyydeksi. Siinä jokainen asukas on velvollinen oman toiminnan

reflektiivisestä tarkkailusta ja siitä, ettei ”kaada” omia henkilökohtaisia ongelmia muiden

huolehdittavaksi esimerkiksi kyläkokouksissa. Ihanteiden tasolla yhteisössä arvostetaan

keskinäistä tukea, kuitenkin liialliseen henkiseen riippuvaisuuteen heittäytymistä tai omien

huolien jakamista välttäen. Kuten eräs haastateltava sanoo: ”ei me olla mikään

terapiayhteisö”.

Erilaisuuden arvostuksen ihanne näkyy aineistossa erityisesti, kun haastatteluissa pohditaan

erilaisissa tilanteissa olevien ihmisten valmiuksia osallistua yhteisiin rakennusprojekteihin.

Haastatteluissa toistuu puhetapa, jonka mukaan on ymmärrettävää, että taloa rakentava,

palkkatöissä käyvä, sairaslomalla oleva tai lapsia kotona hoitava omaa erilaiset

mahdollisuudet osallistua kylän tuotantoon kuin esimerkiksi tilalla päätoimisesti töitä tekevä

tai lapseton. Erilaisuuden arvostuksen ihanteeseen kuuluu myös sen ymmärtäminen, että

asukkaat haluavat kylältä erilaisia asioita ja että esimerkiksi kylässä pidempään asuvat voivat

suhtautua projektiin eri tavalla kuin tuoreemmat asukkaat, jotka ovat tulleet ”valmiimpaan”

ekokylään.

”…et sitten tietysti sitten ehkä on ollu semmonen vähän hiljasempi vaihe tossa mutta tietysti ihmiset on sitten rakentanu noita talojaan, että se on niinku ymmärrettävää, että sitten niinku ehkä on ollu tota hyvin intensiivistä omien talojen rakentamista…”

Lisäksi persoonallisuuksien, näkökulmien, taitojen ja vahvuuksien moninaisuus nähdään

arvokkaana asiana ja lähtökohtana toimivalle yhteisölle niin sosiaalisen elämän mielekkyyden

kuin yhteisön kehittämisenkin näkökulmasta. Moninaisuus tuo erilaisia näkökulmia asioihin,

hyviä mahdollisuuksia sosiaaliseen itsereflektioon ja erilaisia kylän kehittämisessä tarvittavia

taitoja. Kylä tarvitsee moninaisuutta myös ikäryhmien välillä, sillä etenkin nuorten ihmisten

saaminen asukkaiksi olisi tärkeää toiminnan jatkuvuuden ja ekokylän tulevaisuuden

turvaamiseksi. (ks. myös Dias 2017, 88.)

”…et on niin monta aikuista ni tottakai tulee riitoja ja ollaan eri mieltä, mieltä asioista että, mutta se on vaa mun mielestä niin super mielenkiintosta ja hienoo

39

että mä en tiedä että kuka on sen viisaan lauseen sanonu ku että, jos haluut mennä yksi- öö, nopeasti kulje yksin jos haluut päästä pitkälle ni sitten mentäs niinku yhdessä ni se on jotenki tosi, tosi fiksusti sanottu et kyllä mä tykkään että meit on täällä todella erilaisia siis en tiiä mitenkä onnistus jos ois kaikilla joku sama… ajatusmaailma ja sama, jotenki tilanne elämässä ja…”

”…tuntuu kauheen tärkeeltä, että onkin erilaisia ihmisiä ja useampi tässä

ympärillä…”

Päätöksenteon ja sen mekanismien pohtiminen on yhteisillä rahoilla toteutetussa

yhteisöllisessä kyläprojektissa keskeistä. Ekokylän päätöksentekoa määrittää sille erityinen

demokraattisuuden ihanne, jota kutsun tässä tutkielmassa tekemisen demokratiaksi.

Tekemisen demokratiassa viralliset päätökset tehdään kerran kuussa järjestettävässä

kyläkokouksessa. Päätöksenteko kokouksissa on tietyissä määrin yhtiölain velvoittamaa

(esimerkiksi kiinteistöyhtiön hallituksen päätökset), ja yleisesti se nähdään reiluna tapana

päättää yhteisistä asioista. On myös helpottavaa, kun vastuuta voidaan jakaa useamman

asukkaan kesken.

”… pyritään siihen et kenenkään ei tarvis tehdä yksin niitä päätöksiä ja kukaan ei tekis yksin mitään isoja päätöksiä ainakaan mitenkään niinku yksin et vähintäänkin sit jossain pienryhmässä mut tietysti sitten niinkun tärkeet asiat tulee aina sitten kyläkokoukseen, joka on sitten kerran kuussa…”

Päätettäviä asioita on kuitenkin käytännössä aina enemmän kuin kahden tunnin

kuukausittaisessa kokouksessa ehtii käsitellä. Käytännössä suuri osa päätöksistä ja

kyläkokouksessa päätettävien asioiden pohjustuksista tehdäänkin jo töiden tekemisen

yhteydessä. Tekemisen demokratialla viittaan tässä tutkielmassa käytäntöön, jossa kuka

tahansa voi periaatteessa osallistua päätöksentekoon kokouksissa ja ennen kaikkea töihin

osallistumisen kautta. Käytännössä asukkaat saavat sitä enemmän päätäntävaltaa yhteisiin

asioihin, mitä enemmän he ottavat kylässä vastuuta yhteisistä projekteista kylän tuotannossa.

”…yhteisöissä täytyy jakaa sitä vastuuta ja sit sen vastuun kautta tulee se päätäntävaltakin…”

”… ja sitte tosiaan on näitä vastuuryhmiä että mä, tota oon vastuussa vaikka nyt sen budjetin valmistelusta ja sitten kutsuin siihen et ketkä haluaa, et ne on niinku aina avoimia et jokanen voi tulla jos kyseinen aihe kiinnostaa ni siihen palaveriin, mut näinhän et kaks nyt tuli, tohon budjetin valmistelupalaveriin mut se on ihan ok, et muilla on sit se luottamus et he antaa meille sit sen mandaatin et me voidaan valmistella mut sit me tuodaan se toki kokoukseen ja kokouksessa sit päätetään yhdessä että mitä sinne sitten lukuja tulee ja mikä se vastikkeet ens

40

vuonna on ja näin ja mitä päätetään miten paljon laitetaan rahaa johonkin remppaan…”

Yhteiskunnallisuuden ihanteella viittaan siihen, että ekokylässä asuminen on omanlaisensa

autonomisen poliittisen toiminnan muoto, jossa omien valintojen ja kollektiivisen toiminnan

kautta rakennetaan sekä mielekästä henkilökohtaista elämää että laajempaa yhteiskunnallista

muutosvoimaa. (”eletystä utopianismista” mm. Ergas 2010, 40; Litfin 2016; Sargisson &

Sargent 2017, 5–14.) Ekokylään muuttava on valmis näkemään vaivaa ja tekemään työtä sen

eteen, että saa elää arvojensa mukaista, itselleen mielekästä elämää. Tähän arvopohjaan ja

mielekkyyteen kuuluu monilla kylän asukkaista näkemys maailman poliittisesta ja

yhteiskunnallisesta tilanteesta, jossa ympäristökriisit ovat ihmisen toiminnan takia

eskaloitumassa ja työelämä kuluttaa ihmisiä loppuun.

”Tuntuu että yhteiskunnassa sitten ihmisiäkin vaan niin kuin niinku, kulutetaan, kulutetaan, jonkun, en tiedä, no siinäkin ehkä viitataan sitten ehkä taas työhön että, että otetaan ihmisiä, niille pistetään ihan hirvee määrä työtä ja sit kun ne kuluu loppuun ni ei hätää, tsump otetaan seuraava ihminen siihen vaan ja sitten kulutetaan hänetkin loppuun…”

”…tässä muuttuvassa maailmassa on tosiaan, paljon masennusta ja näin että tota, että esimerkiks justiinsa, että tämmösen ekokyläprojektinkin avulla et jos sit vois löytää jotain uusia malleja että, että ihmiset vois voida taas hyvin…”

Tietoisuus rakenteellisen tason ongelmista ja analyysi niiden taustoista mobilisoidaan

”gandhilaiseen” henkilökohtaiseen projektiin tai prefiguratiiviseen politiikkaan, (Delanty

2010, 1; Dias ym. 2017, 82; Ergas 2010, 40; Sargisson & Sargent 2017; Sullivan 2016) jossa

ollaan itse se muutos, jota maailmassa halutaan nähdä. Yhteiskunnallisuus on tapa elää oikein,

tehdä omasta elämästä mahdollisimman mielekästä, vaikuttaa maailmaan ja auttaa muita

samalla polulla kulkevia. Poliittisuuteen liittyy myös ”romanttisen paluun” puhetavan (Day

2006, 167; Delanty 2010, 8-9; Lehtonen 1990; Saastamoinen 2012, 34) piirteitä, kun olemisen

tapaa halutaan muovata lähemmäs parempana ja ”puhtaampana” nähtyä aiempien

vuosikymmenten tai -satojen elämisen tapaa.

Henkilökohtainen yhteiskunnallisuus on kiinteästi yhteydessä myös kylän ulkopuolisiin

toimijoihin muun muassa naapurien, ekokyläyhdistyksen ja EU-rakenteiden kautta. Yhtä

haastateltavaa lainaten kylä ihannetilanteessa ”säteilee ulospäin”. Kylässä järjestetään myös

yleisötapahtumia ja ulkopuolisille avoimia projekteja, ja töitä tekevät verkostoituvat ja

41

toimivat aktiivisesti kylän ulkopuolisten toimijoiden kanssa. Pitkällä tähtäimellä

yhteiskunnallisen toiminnan voi nähdä tähtäävän laajempaan, esimerkilliseen maailmaan

vaikuttamiseen, jossa ekokylämäinen elämisen tapa yleistyisi ja esimerkiksi kestävän viljelyn

periaatteita noudatettaisiin laajemmin. Käytännössä ekokylän yhteiskunnallisuudessa nähdään

rakenteellisia riskejä ja ongelmia sekä rakennetaan ruohonjuuritasolla vaihtoehtoisia malleja

kriisiytyvien tai haitallisina pidettyjen instituutioiden tilalle muun muassa ruoan omavaraisen

tuotannon, ravinnekierrätyksen, pienimuotoisen vaihtoehtotalouden ja suunnitellun itsenäisen

hoivapalveluyksikön muodoissa.

”…se mitä me tehään näil kestävillä tiloilla se maan hoito ni näistä tulee vähän semmosii niinku, turvasatamia, tai paikkoja, et jos jos me saadaan se luonto tervehdytettyä näillä pienillä alueilla, ni sitteku se, ne rajut olosuhteet tulee niinku ilmastonmuutoksen mukaan tai muuten, ni sit näis paikois ehkä voidaan viel viljellä, ja saadaan ruokaa, koska oikeesti toi tavanomasen viljelyn meininki on sellasta että sitä tuhotaan sitä maan hedelmällisyyttä ihan rajuimman kautta, ja lisäks sitten niil ihmisil ei oo osaamista tehä sitä ilman niitä myrkkyjä, sitä viljelytyötä…”

5.2 Ekokyläläisyyttä perustelevat arvostukset

Ihanteiden lisäksi hegemoniseen kulttuuriin kuuluu maaseutumaisen paikan, lähellä tuotetun

ruoan ja yhteisöllisyyden arvostuksia. Arvostusten kautta ekokylässä asuminen ja yhteisten

projektien eteen toimiminen tulevat aineistossa perustelluiksi ulkopuolisten lisäksi asukkaille

itselleen. Haastatteluissa kuvataan arvostusten kautta tärkeäksi koettuja hyvän elämän

elementtejä, joita kylässä asumalla voidaan saada osaksi omaa elämää.

Maaseutumaisen paikan rauhallisuus, puhtaus, hiljaisuus, ympäröivä luonto, eläimet ja

kylämäisyys toistuvat haastatteluissa ekokylän parhaina puolina ja taustasyinä kylään

muuttamiselle. Paikan ja paikkasidoksen onkin perinteisesti nähty olevan yksi keskeisistä

yhteisöjä ylläpitävästä elementeistä (Saastamoinen 2012, 43). Ekokylän asukkaat arvostavat

sitä, että kylä tarjoaa mahdollisuuden luontosuhteen vahvistamiseen ja joillekin myös jonkun

ihmiselle luontaisen, modernisoitumiskehityksessä menetetyn palauttamiseen. Yksi nauttii

lintujen seuraamisesta, toinen naapuruston koirien läsnäolosta ja monille muuton yksi syy oli

päästä paikkaan, jossa lasten olisi hyvä elää ja kasvaa. Myös tilan mahdollistama puhdas,

luonnonmukaisesti ja ravinteiden kestävään kiertokulkuun panostaen tuotettu ruoka on

monelle tärkeää. Muissa tutkimuksissa ekokylät ja niiden suhde paikalliseen luontoon ja itse

kasvatettuun ruokaan on nähty mahdollisuutena kyseenalaistaa läntistä ”ihmisen erityisyyden

42

paradigmaa”11, ja antaa esimerkiksi eläimille ja muulle luonnolle arvoa muutenkin kuin vain

hyödyntämisen kohteina (Sage 2014; Van Schyndel Kasper 2008).

”H: Joo, miks just ekokylä asumisen muotona?

I: No, siis se et haluaa asua maalla mutta ei oo valmis asumaan yksin maalla missään niinku kaukana, sit mul ei oo mitään käsitystä minkään eläimen siis koira meillä on mut minkään siis eläinten hoidosta ei, lehmät lampaat ihan utopiaa mulle saati puutarhan hoito, niin sitten jotenkin se et on monta erilaista ihmistä ni täs vaan niinku yhdistyy se kaikki että mää saan ihailla niitä lehmiä tuolla ja saan käydä paijaa lampaita ja silti mun ei tarvi tajuta niist yhtään mitään ja, sitten vielä mä saan ostaa ittelleni puhtaat tota juurekset ja ihanat maukkaat, lihat ja ja ja, sit eipä se yksistään tulis tehtyä kaikkee mitä nyt täs maaseudun elävöittämiseks niinku tehdään että, meillä on paljon kaikenlaista tapahtumaa täällä ja yhteistyötä kunnan kanssa ni ei semmosta yksistään tulis tehtyä, porukalla sitä sit pystyy tekee kaikenlaista”

Myös maalla asumista ilman eristyneisyyttä muista ihmisistä arvostetaan monissa

haastatteluissa. Yhteisö ja yhteisöllisyys nähdään voimavarana, joka mahdollistaa yhteisten

projektien toteuttamista ja estää liiallisen yksilöllisen eristäytymisen maailmasta ja muista

ihmisistä. Yhteisössä on ekokylässä voimaa myös, koska se on mahdollistanut taloudellisesti

ekokylän alueelle muuttamisen – kukaan ekokyläläisistä ei olisi yksin pystynyt ostamaan isoa

maatilamaista aluetta. Yhteisöä kuvaillaan haastatteluaineistossa yhtäältä läheiseksi ja

tiiviiksi, toisaalla löyhäksi perinteistä naapuruutta muistuttavaksi järjestelyksi. Ekokylä

muodostuukin moninaisista suhteista, joista jotkut ovat keskenään tiiviimpiä kuin toiset.

Ihanteellista haastateltavien mukaan olisi, että kyläläiset voivat olla halutessaan läheisiä

keskenään, kuitenkin ilman mitään pakottavaa tarvetta tiiviiseen yhteiseloon. Tärkeintä on,

että kaikkien kanssa tullaan toimeen. Yhdessä tehtävät työt ovat olleet keskeinen asukkaita

yhteen tuova tekijä.

Yleisesti arvostukset ovat tutkimassani ekokylässä saman suuntaisia kuin muissakin

tutkituista vastaavanlaisista projekteista. Läpi käymissäni artikkeleissa on tarkasteltu

kyläyhteisöihin muuttamisen taustoja, joita ovat olleet ainakin yhteisöllisyyden kaipuu,

maaseutumainen rauha, halu maaseudun elävöittämiseen, paikan tuntu, luontoympäristö,

ekologiset arvot, huoli ympäristön tilasta ja hyvän kasvuympäristön tarjoaminen lapsille.

(mm. Kirby 2003; Delanty 2010 101; Keller 2005; Cunningham & Wearing 2013.)

11 ”Human exemptionalist paradigm”

43

5.3 Yhteistä kieltä luovat puhetavat

Hegemoniseen kulttuuriin kuuluu tulkintani mukaan ihanteiden ja arvostusten lisäksi kylän

kehittymisen vaiheita ja yleisimpiä ristiriitoja kuvaavat puhetavat. Kun ihanteiden kautta

hahmotellaan hyväksi ajateltua toimintaa ja arvostukset perustelevat ekokylässä asumista,

yhteiset puhetavat käsitteellistävät ekokylän toimintaa ja rakentavat kylästä yhteistä

ymmärrystä asukkaille. Kuten muitakin näitä hegemonisen kulttuurin osatekijöitä,

haastattelusta toiseen suhteellisen samanlaisena toistuvaa yhteistä puhetapaa muodostetaan

luultavasti esimerkiksi yhteisissä kyläkokouksissa ja muissa kylän kommunikatiivisissa

kohtaamisissa.

Kylän kehitystä kuvaavassa vaiheittaisuuden puhetavassa ensimmäinen vaihe toimivan kylän

rakentumisessa on fyysisen infrastruktuurin pystyttäminen. Sen jälkeen on mahdollista

panostaa enemmän niin ikään tärkeinä pidettyihin kulttuurisiin ja sosiaalisiin asioihin. Näin

ollen fyysinen työ asettuu hierarkkisesti kulttuuriseen ja sosiaaliseen nähden ensisijaiseksi tai

ainakin kiireellisemmäksi kylän rakentumisen alkuvaiheessa. Rakentamistöiden arvostus tulee

aineistossa esille myös siinä, miten kotitalojen rakentaminen on aineistossa useimmiten

mainittu ”hyvä syy” olla pois yhteisistä ekokylän projekteista. Pienten lasten hoitovastuun,

palkkatöiden tai muiden sitoumusten vaatimia resursseja ei mainita aineistossa yhtä usein

samoissa yhteyksissä, vaikka ne vievät energiaa ja aikaa ekokylän töiltä yhtä lailla. Ainakin

Suzanne Kellerin (2005) tutkimassa ekokylässä fyysinen vaihe oli myös ensisijainen, vaikka

kirjallisuudessa on pidetty sosiaalisen yhteisöllisyyden rakentamista jopa fyysistä

rakentamista haastavampana (Cunningham & Wearing 22; Kirby 2003, 327).

”mä ajattelen sillee et elämä on vähä semmosta näytelmää ni nää meijän kulissit tulee valmiiksi ni sitte se ikäänku, on enemmän voimavaroja enemmän ollaan sen sisällön tuottamisen alueella ja sitte se ehkä se, budjetointi ja laskeminen ja mihin on varaa ja mitä voidaan kunnostaa ni vähenee, voi olla et olen väärässä mutta toivon näin. Niin. Et se semmonen kulttuurinen ja sosiaalinen alue voi olla sitten vahvemmin esillä, mm.”

Puhetavassa yhteisön keskeisistä haasteista, ristiriidoista ja kehityskohteista esitetään

haastavina asioina asukkaiden erilaiset elämäntilanteet, kylässä asuvien ihmisten erilaisuus,

ekokyläprojektin töiden liiallinen määrä ja epätasainen jakautuminen, erilaiset näkemykset ja

tavoitteet, keskusteluyhteyksien ja dialogin puute, väärinymmärrykset sekä loukkaantumiset.

Samanlaisia ristiriitojen lähteitä on nostettu esille muistakin ekokylistä tehdyissä

tutkimuksissa (Keller 2005; Kirby 2003, 328).

44

”…no ehkä se nyt, ne konkreettiset esimerkit ehkä ehkä voi olla ihan sillai just jossain niinku kokouksessa vaikka jos meil on kyläkokous ni ehkä, se että voidaan niinkun ymmärtää väärin mitä toinen tarkottaa et ei aina niinkun löydy niitä yhteisiä käsitteit, yhteistä kieltä, voi ymmärtää väärin, voi loukkaantua jonkun sanomisista, koska sen niinku tulkitsee niinkun omassa viitekehyksessä ja, ja näin että, että semmonen ehkä… ehkä se osittain myös sen niinkun sen rankkuuden että niinkun on niin paljon sitä hommaa, niin sen aiheuttama ehkä vähän väsymys ja kaikki muu niin ne luo helposti sit tilanteit jois voi tulla sitten, myöskin niit väärinymmärryksiä…”

Sen sijaan epätasaisen vallan jakautumisen tai asukkaiden erilaisien toiminnan

mahdollisuuksien kaltaisia tekijöitä ei nosteta ristiriitojen aiheuttajiksi niin usein. Uskon, että

tällaiset tekijät näyttäytyvät vaikeampina selvittää tai muuttaa, joten konfliktien lähteeksi

nähdään mieluummin kevyempiä ja jokaisen henkilökohtaisen toiminnan vaikutuspiirissä

olevia asioita. Tämä on linjassa myös itsekasvatuksen ihanteen kanssa – hyviä yhteistyötaitoja

itsessään kultivoinut kyläläinen on myös koko yhteisön etu. Ekokylään on myös sitouduttu

rahallisesti, eikä siitä voi lähteä pois yhtä helposti kuin vuokra-asunnosta (vrt. Cohen 2001,

29–35). Haastateltavien mukaan ihan ”jokaisesta asiasta” ei näin ollen tehdä riitaa tai

käsiteltävää asiaa. Tämä muistuttaa tilannetta tiheästi asutuissa kaupungeissa tai ghetoissa,

joissa yhteisessä kaupunkitilassa joka päivä toistuvia ihmissuhteita halutaan monesti olla

riitauttamatta (Day 2006, 109). Epämuodollisissa tuotannon ja työn järjestämisen tavoissa

uusinnetaan myös monesti kehollistuneita valtasuhteita ja selitetään niitä esimerkiksi

luonteenpiirteillä (ks. luvusta 7.2 sukupuolen ja terveyden risteävät tekijät, Julkunen 2010a).

5.4 Toimintaa muodostavat ja rajoittavat normit

Viimeisenä hegemonisen kulttuurin osa-alueena on ekokylässä auttamisen tai antamisen sekä

tilalle laskeutumisen normit. Normit ilmentävät ekokylässä toivottavina pidettyjä tekemisiä ja

kehityskulkuja. Ne ovat konstitutiivisia (toimintaa muodostavia) ja regulatiivisia (toimintaa

rajoittavia) kun niiden kautta määritellään toivottavaa kylässä olemista (Lehtonen 1990, 32).

Auttamisen, toisten palvelemisen tai jopa uhrautumisen normit tulevat esiin aineistossa.

Haastateltavista monet haluavat tehdä työtä, joka vastaa johonkin kestävään tarpeeseen. Kylän

asukkaat haluavat monesti töillään ja toimillaan auttaa muita ihmisiä tai esimerkiksi eheyttää

viljelymaan kuntoa. Auttavaisuus on pieniä ja isoja tekoja kylän ulkopuolisista

vapaaehtoisprojekteista ekokylän talkootöihin ja polttopuiden kantamiseen. Auttamisen ja

45

hyvän jakamisen kohteena ovat ainakin luonto, naapurit ja yhteisö, ympäröivä kunta tai

maaseutu, ihmiset, joille tuotetaan ruokaa, omat lapset tai laajemmin koko maailma.

Auttamisen normi yhdistyy myös yhteiskunnallisuuteen, kun oma työ nähdään rakenteellisesti

hyödyllisenä ja usein muita toivottuja projekteja ja tekemisiä mahdollistavana. (Vrt. Van

Schyndel Kasper 2008.)

H: Siitä voitas mennä tämmöseen aika laajaan kysymykseen, miksi teet työtä?

I: No sen takia että se, tuottaa mulle hyvää oloa ja sitten mä tiedän että se on hyödyllistä myös muille…tulee omaan päivään mielekkyyttä ja että pystyy tekemään just sitä sellasta mikä, mikä tietää että sitten auttaa muitakin, että että en pystyis esimerkiks tekemään jotain tehdastyötä koska se ois liian yksitoikkoista ja sitten mä nään sen niin, lyhyen tähtäimen tota noin niin, niinkun sem- tai että se niinku tavallaan että se mitä siinä tuotetaan niin jotenkin niin sellanen lyhyen tähtäimen juttu että sitten jos ajattelee mitä sitten täällä esimerkiks on tehty ni mä nään sen oikeesti että esimerkiks tää vapaaehtoisprojekti, et siinä sä vaikutat sen ihmisen koko loppuelämään joka voi vaikuttaa, sen ansiostamuitten ihmisten koko loppuelämään (naurahtaa)

Kuten sanottu, moninaisuuden arvostaminen ja ymmärrys erilaisissa elämäntilanteissa olevia

asukkaita kohtaan on ekokylän kulttuuriseen hegemoniaan kuuluva ihanne. Haastateltavat

korostavat, että on ymmärrettävää, etteivät kaikki voi juuri nyt osallistua kylässä tehtäviin

töihin samalla intensiteetillä ja yhtä suurilla panostuksilla. Samanaikaisesti kylässä toimii

kuitenkin antamisen normi, jonka mukaan ihannetilanteessa kaikki asukkaat ”antavat” kylälle

jotain esimerkiksi juuri palkattoman työn muodossa.

”H: Onks se ollu jonkun näkönen kriteeri asukkaiden valinnassa et on jotakin ammattitaitoa mitä voi hyödyntää täällä vai onks sillä ollu mitään roolia?

I: Joo, no ei ei siinä varsinaista roolia mutta, ideahan on se että, että tota, nythän me tossa niinku vaikka pari paikkaa vielä jälellä tai niin, mutta lähtökohtana on se kysymys mikä pitäs ois tärkein kysymys mikä ehkä ei oo ihan aina onnistunu että mitä jos ajatellaan että uus tulee tohon niinku, kysymään että voisko hän vaikka tulla tähän niin mitä taitoja… ja tota niinkun… taitoja ja tota... Niinkun… voit antaa tälle kylälle. Koska ei niinkään se että mitä, koska tää ei oo mikään semmonen että, mikään ei tuu itekseen, ei mikään tuu taivaasta tipahda tohon noin joku pömps, vaan se pitää ihan itse niinkun tehdä, niin niin, mitä sää tuot tälle kylälle?”

Toinen vallitsevaan kulttuuriseen hegemoniaan kuuluva ihanne näyttää olevan ”tilalle

laskeutumisen” normi. Ihannetilanteessa asukkaat eivät ”vain asuisi” kylässä, vaan olisivat

siellä fyysisesti ja henkisesti läsnä esimerkiksi työn tekemisen ja yhteisen tulevaisuuden

46

ideoimisen muodoissa. Jotkut haastateltavista pohtivat, että asukkaat ovat eri vaiheissa tätä

tilalle laskeutumista, mutta ajan myötä kaikki toivottavasti asettuisivat kylään

kokonaisvaltaisesti läsnä oleviksi.

”…sit varmaan mua jossain alkuvaihees varmaan varsinkin itteeni sieppas se, että ku mut et seki selitty sillä et ku mä olin tääl koko ajan ni mä niinku näin kaiken koko ajan ja ajattelin et vois toi joskus tonki roskan tost nostaa tai ton laudan viedä tänne, ja sit ku mä vasta otan sen puheeks henkilön kanssa ni ”ai missä?”, ai mikä, ja sit mä niinku tajuun et ei se ees nää sitä, kun sen maailma on ihan muualla, nii nii. Et erilail orientoitunu ihminen, niin. Niin se on myös seki et se oli joku oivallus sillon et me ollaan niinku ihan eri kohdissa semmoses vähän niinku laskeutumisessa tänne…”

Tässä ensimmäisessä analyysiluvussa tarkastelin ekokylän hegemonista kulttuuria ja sen

sisältämiä ihanteita, arvostuksia, puhetapoja ja normeja. Ekokylän hyvänä pidettyä toimintaa

ilmentävät ekologisuuden, itsenäisen tekemisen, itsekasvatuksen, erilaisuuden arvostuksen,

demokraattisuuden ja yhteiskunnallisuuden ihanteet. Maaseutumaisen paikan, lähellä tuotetun

ruoan ja yhteisöllisyyden arvostukset perustelevat ekokylässä asumista ulkopuolisten lisäksi

asukkaille itselleen. Kylän kehityksen vaiheittaisuutta ja yleisimpiä ristiriitoja kuvaavat

yhteiset puhetavat käsitteellistävät kylän toimintaa ja toimivat kyläläisten yhteisten

ymmärryksen mahdollistavina kiinnepisteinä. Auttamista, antamista ja tilalle laskeutumista

koskevat normit sekä suuntaavat että rajoittavat ekokyläläisten toimintaa toivottavaan

suuntaan. Jaottelu on tehty esitysteknisistä syistä, ja tosiasiassa kaikki ekokylän hegemonisen

kulttuurin symboliset osatekijät sisältävät diskursiivisiä, arvottavia, normittavia ja ideaalisia

elementtejä ja risteävät kategorioiden välillä. Monessa kohdassa oli havaittavissa

yhtymäkohtia tämän aineiston ja muiden ekokylistä tehtyjen tutkimusten kanssa. Tämän

luvun teemat toimivat orientoivana pohjustuksena kahdelle seuraavalle analyysiluvulle, joissa

näitä empiirisiä havaintoja jatkokehitellään ensin jälkifordistisen työn ja sitten tuotantoon

osallistumisen sekä päätösvallan jakaantumisen teemojen kautta.

47

6 Ekokylän jälkifordistinen tuotanto

Seuraavaksi tarkastelen ekokyläyhteisön tuotantoon liittyviä töitä. Esittelen ja kuvailen ensin

kylän työtehtäviä yleisellä tasolla. Sen jälkeen tarkastelen sitä, minkälaisia jälkifordistisen

tuotannon piirteitä nämä työtehtävät pitävät sisällään. Tarkastelen myös jälkifordistista

tuotantoa rakentavien ja mahdollistavien kulttuuristen konventioiden roolia ja niiden

linkittymistä hegemoniseen kulttuuriin ekokylän tuotannossa. Luvun lopuksi tarkastelen sitä,

miten ekokylän tuotannon jälkifordistiset piirteet liittyvät työn ajallisiin, paikallisiin ja

sisällöllisiin rajoihin ja rajattomuuteen.

Tässä tutkielmassa määrittelen työn Marxin työvoiman käsitettä mukaillen tavoitteelliseksi

toiminnaksi, joka tähtää inhimillisten tarpeiden tyydyttämiseen.12 Seurailen myös ajatuksia

siitä, että tuottavan työn piiriin tulisi lukea nykyistä palkkatyötä laajemmin erilaisia ihmisten

elämille keskeisiä tuottavia toimia muun muassa perheiden ja lähiyhteisöjen piiristä (mm.

Joutsenvirta ym. 2016). Tästä näkökulmasta ekokylän tuotanto pitää sisällään moninaisia

töitä, joita esittelen tässä luvussa. Jotkut töistä on helppo lukea konkreettisesti kylän

tuotannolle tärkeiksi, kun taas toiset ovat välillisempiä, näkymättömämpiä tai toimia, joita ei

usein lueta varsinaiseksi työksi. Luettelin tutkimuskentän esittelyn yhteydessä taulukossa 1

(luku 4.2) ekokylän tuotantoon suoraan tai välillisesti liittyviä työtehtäviä. Avaan näiden

työtehtävien sisältöä ja suhdetta ekokylän tuotantoon seuraavassa.

6.1. Ekokylän tuotannon työt

Ekokylä on riippuvainen taloudellisesti ekokylän toimintaan suoranaisesti liittymättömästä

palkkatyöstä ja yritystoiminnasta. Oikeudet rakentamiseen, asumiseen ja yhteisten tilojen

käyttöön on saanut lunastettua ostamalla osakkeen ekokyläalueen omistavasta

kiinteistöyhtiöstä. Näiden osakkeiden hankkimista varten otettujen lainojen maksun lisäksi

kylän ulkopuolelta hankittua toimeentuloa tarvitaan asukkaiden ja perheiden perustarpeiden

tyydyttämiseen. Eläminen (ruoka, energia, liikkuminen jne.) maksaa rahaa, vaikka ekokylän

toiminnassa pyritäänkin korkeampaan omavaraisuuden asteeseen pitkällä aikavälillä. Lisäksi

kylän toiminta edellyttää ammatikseen kylässä toimivia maataloustyöntekijöitä, koska

12”Työvoimalla eli työkyvyllä tarkoitamme yhteensä kaikkia niitä ruumiillisia ja henkisiä kykyjä, jotka ihmisellä on ruumiillisessa olemuksessaan, elävässä persoonallisuudessaan ja jotka hän panee liikkeelle joka kerta kun hän tuottaa jonkinlaisia käyttöarvoja.” (Marx 1974, 159.) Marxille työ ja työvoima olivat erillisiä asioita, mutta omassa työn määrittelyssäni on hyödyllisempää nojata nimenomaan tähän työvoiman käsitteen määrittelyyn.

48

maatila-alueen myynnin ehtona on ollut, että tilalla viljellään maata uusienkin omistajien

alaisuudessa. Maatila on kiinteä osa muuta kylää myös, kun esimerkiksi sen eläimet ja ruoka

ovat keskeisiä kylään muuttamista perustelleita arvostuksia monelle kyläläiselle. Myös monet

julkiset tapahtumat, kuten myyjäiset ja koululaisvierailut rakentuvat maatilan ympärille.

Johdanto- ja teorialuvuissa esittelemieni syiden vuoksi tarkastelen tässä tutkielmassa

kuitenkin erityisesti ekokylässä tehtävää palkatonta työtä. Kylän tuotantoon on mahdollista

lukea palkatta tehtävistä töistä ainakin yhteisen infrastruktuurin ja omien asuintalojen

rakentamistyötä, kyläkokouksien valmistelun ja niihin osallistumisen työtä, erilaisiin kylän

projekteihin ja tapahtumiin liittyviä töitä, sosiaalisten suhteiden ylläpidon työtä sekä kodin

piirissä tapahtuvia lasten hoidon, ruoanlaiton ja siivoamisen kaltaisia töitä.

”…yhteisesti sovitaan jostain, jota yhdessä tehdään, yhdessä maksetaan ja yhteistä tavotetta varten että, et sillä lailla niin… Et ehkä semmosta ei ole niinkun yleensä ihmisten elämässä, voi olla jonkun suvun piirissä tai joku semmonen tai jonkun yhdistyksen piirissä mutta se nivoutuu niinkun hirmu läheisesti sit siihen meijän jokapäiväiseen elämään…”

Kylässä rakennetaan polkuja, yhteisiä rakennuksia ja muuta infrastruktuuria. Nämä

rakentamisen työt ovat keskeinen osa ekokylän tuotannon fyysistä ja tilallista ulottuvuutta.

Yhteinen infrastruktuuri lisää kylän viihtyisyyttä ja on kaikkien asukkaiden käytettävissä.

Palkatonta, yhdessä tehtävää fyysistä työtä kutsutaan kylässä usein talkootyöksi. Onnistuneet

talkoot esimerkiksi yhteisen infrastruktuurin rakentamiseksi tai sadon korjaamiseksi

edellyttävät henkilöä tai ydinryhmää, joka vastaa muiden asukkaiden työn valmistelusta ja

organisoinnista. Talkoiden määrä ja tiheys on vaihdellut kylässä eri aikoina sen noin

viisivuotisen historian aikana, ja haastatteluhetkellä viime ajat ovat olleet fyysisen talkoiden

suhteen hiljaisempia. Jotkut asukkaista ovat osallistuneet talkoisiin enemmän kuin toiset.

Projekteissa on usein aktiivisimpien asukkaiden ydinryhmä, joka toimii esimerkiksi

rakennusprojektien parissa eniten ja näin ollen omaa usein rakentamisen vaatiman

asiantuntemuksen lisäksi myös parhaan ymmärryksen kulloisestakin projektista. Kaikkeen

rakentamiseen voidaan myös tarvittaessa hankkia ulkopuolista, ammattitaitoista

henkilökuntaa auttamaan joissain työn vaiheissa.

Yhteisten infrastruktuuriprojektien lisäksi asukkaat joko ovat jo rakentaneet tai ovat

rakentamassa omia asuintalojaan kylän alueelle itsenäisesti. Yhteisistä

infrastruktuurihankkeista poiketen asukkaiden omat asuintalot ovat kunkin asukkaan ja

49

perheen ”omalla vastuulla”, eikä niitä pääsääntöisesti tehdä talkoomuotoisesti. Myös

asuintalojen rakentamisen voi kuitenkin ajatella olevan keskeinen yhteisen ekokyläprojektin

edellytys – ilman taloja ei kylässä olisi myöskään asukkaita. Fyysiset työt linkittyvät

ekokylässä itse tekemisen ja ekologisuuden ihanteisiin (kylässä rakennetaan ekologisen

rakentamisen reunaehtojen mukaisesti), vaiheittaisuuden puhetapaan sekä antamisen ja

auttamisen normiin.

Ekokylän kerran kuussa järjestettävissä kyläkokouksissa käsitellään kiinteistöyhtiön asioita,

sovitaan ja keskustellaan talkoista, projekteista ja muista päätettävistä asioista sekä käydään

läpi maatilan ja kulttuuriyhdistyksen ajankohtaista toimintaa. Kyläkokouksen funktio

ekokylän tuotannossa on ylläpitää demokraattista ja reilua päätöksentekojärjestelmää, jakaa

tietoa kylän toiminnasta kyläläisille, saattaa kyläläisiä yhteen ja vastata lakisääteisiin

velvoitteisiin esimerkiksi kiinteistöyhtiön ylläpidossa. Päätöksenteko linkittyy hegemonisen

kulttuurin demokraattisuuden ja itsenäisen tekemisen ihanteisiin, prefiguratiiviseen

yhteiskunnallisuuteen sekä puhetapaan kylän yleisimmistä ristiriidoista.

”…hyvä kokous on hyvin esivalmisteltu ja sillä on selkee niinkun aika, se alkaa ja loppuu sovitusti ja se on semmonen niinkun dynaamisesti etenevä ja, ja tota siis se on ihan huippuu jos ihmiset on jossain omissa delegaatioissansa jo niinkun esivalmistellu sitä asiaa et ne asiat on niinku jotenkin etukäteen et ne ei tuu vaan et apua tämmönenkin ja tämmönenkin ja sillon niistä ei kukaan pääse kiinni ja tyhmä tehä päätöstä josta ei kukaan tiedä mitään…”

Järjestämisvastuu kiertää kuukausittain kylässä perheeltä toiselle, ja kaikkien ekokylän

asukkaiden odotetaan osallistuvan kokouksiin. Kun tarkastellaan kyläkokoustamista työnä,

voidaan siinä tarvittavien osaamisten joukkoon lukea kokouksen järjestämisessä vaaditut

suunnittelun, kirjanpidon ja muun valmistelun ja toteutuksen tehtävien osaamiset.

Kokoukseen osallistuvien asukkaiden näkökulmista hyödyllistä osaamista on ymmärrys kylän

projekteista ja muusta toiminnasta niitä koskevan päätöksenteon yhteydessä sekä

artikulatiivisuus omien näkökantojen esille tuomisessa (ks. esim. Sargisson 2004).

Kylässä toimii myös EU:n rahoittama vapaaehtoistyön hanke, joka työllistää ja majoittaa

kylässä ympärivuotisesti muutamia ulkomaalaisia nuoria. Muutama kylän vakituisista

asukkaista vastaa palkatta hankkeen toiminnasta. Vapaaehtoishankkeen organisointityö on

muun muassa projektinhallintaa, vapaaehtoisten rekrytointia, rahoitushakemusten

50

kirjoittamista, johtamistöitä, vapaaehtoisten töissä ohjeistamista ja vapaaehtoisten arjessa

tukemisen tunnetyötä.

Ulkomaalaiset vapaaehtoiset työskentelevät lähialueen koulussa ja erilaisissa kylän maatilaan,

infrastruktuuriin, juhliin ja tapahtumiin liittyvissä työtehtävissä kyläläisten opastuksella.

Vapaaehtoisten tuomaa lisätyöpanosta ei pidetä erityisen merkittävänä ekokylälle, sillä

monesti heidän ohjaamisensa vaatimat resurssit ovat huomattavia suhteessa heidän tuomansa

työvoimaan. Sen sijaan hanke ja sen mukana muualta Euroopasta tulleet ihmiset ovat

virkistävää ja tervetullutta vaihtelua monille kylän asukkaille. Vapaaehtoisprojektin kautta

voidaan myös toteuttaa yhteiskunnallisuuden ja erilaisuuden arvostuksen ihanteita ja

antamisen normia tarjoamalla vapaaehtoistyöntekijöille ja lähikunnan nuorille ekokylän

hegemonisen kulttuurin arvostusten ja ihanteiden mukaisia kasvattavia kokemuksia.

”…tuntuu tosi tärkeeltä, että me voidaan edes kuudelle ulkomaalaiselle nuorelle vuodessa tarjota sitten niinkun suuria kokemuksia ja oppimiskokemuksia erityisesti, ja se että sitten me yritetään erityisesti saada jotenkin sitten näit lähikunnan nuoriakin aktivoitua semmotteeseen kansainvälisyyteen kun he tuntuvat olevan hyvin ujoja ja välillä vähän niinkun sellasia rasistisia…”

Edellä mainittujen toimien lisäksi ekokylässä tehdään paljon muutakin työtä yhdessä. Erilaiset

kylässä järjestettävät tapahtumat ja juhlat vaativat isoja työpanoksia ja edellyttävät osaamisten

kirjoa. Kesämyyjäisten, kansainvälisen viljelijöiden tapaamisen tai lastenjuhlien kaltaisten

tapahtumien tuotanto voi olla käytännössä muun muassa vapaaehtoisjohtamista, kirjanpitoa,

asiakaspalvelua, luovaa suunnittelutyötä ja sosiaalisten verkostojen muodostamista ja

ylläpitoa. Yhteisten fyysisten rakennushankkeiden tavoin näidenkin projektien suunnittelusta

ja toteutuksesta vastaavat tietyt vastuuhenkilöt ja kylän asukkaista koostuvat ryhmät. Myös

pelastussuunnitelman laatimisen tai yhdistysten lakisääteisten hallinnointitöiden kaltaisia

moninaisia töitä on kylässä paljon.

”…mä teen joka päivä tosi montaa asiaa et ei oo sellasta päivää et mä keskittyisin vaa yhteen näist mun elämäni töistä. Joo, ja sit se et vapaaehtoistyön rooli jos ajatellaan et vapaaehtoistyötä on kaikki se mist ei saa mitään korvausta ni se on merkittävä…”

Tämän ekokylän tuotantoon kuuluvia palkattomia työtehtäviä esittelevän luvun loppuun käyn

läpi vielä kevyesti muutamia ”piiloisempia” toimia tai työtehtäviä, joilla on niin ikään rooli

ekokylän tuotannossa. Ensimmäinen näistä on ekokylässä kodin piirissä tapahtuvat

51

lastenhoidon, siivoamisen ja ruoanlaiton kaltaiset työtehtävät. Tällaiseen toimintaan voi lukea

myös erilaiset aineistossa esiin tulevat henkilökohtaiset työkyvyn ja jaksamisen aktiivisen

uusintamisen toimet, kuten urheilu, muut harrastukset tai tietoinen ajan otto levolle. Näihin

naistapaisiin töihin liittyy myös fyysiseen työhön keskittyvässä kylässä näkymättömäksi

jäävää vapaaehtoistyöntekijöiden tukemisen työtä ja muuta naistapaista tunnetyötä (ks. luvut

7.1 ja etenkin 7.2).

Haastateltavien kertoman perusteella hyvä suhteet asukkaiden kesken vahvistavat yhteisöä ja

mahdollistavat esimerkiksi vapaa-ajalla tapahtuvan yhteisen tulevaisuuden suunnittelemisen.

Suhteet kylän ulkopuolelle taas mahdollistavat yhteistyökumppanuudet esimerkiksi

tapahtumien ja maanviljelyyn liittyvien projektien yhteydessä. Jotkut asukkaista myös

toimivat maaseudun lähialueisiin ja niiden elävöittämiseen liittyvien projektien parissa.

Suhteita ulospäin luodaan myös, kun ekokylästä viestitään sen ulkopuolelle esimerkiksi

sosiaalisen median kanavissa. Näin näillä verkostojen ja sosiaalisten suhteiden ylläpidon

työtehtävillä on keskeinen rooli yhteisön ja sen kulttuurin tuotannossa. Sosiaalisten suhteiden

työ linkittyy myös hegemonisen kulttuurin antamisen normiin ja yhteiskunnallisuuden

ihanteeseen.

”…tekee mun mielestä täällä seudulla täl paikkakunnalla asumisen niinku merkityksellisemmäksi mulle et se ei oo pelkästään tää kylä, enkä mää haluais asua myöskään semmoses ekokyläs joka ois semmonen kapseloitunu ja jollain taval itseriittonen tai muuta, että must ne on tärkeitä ne yhteydet, ja niitä mun mielestä on aika hienosti kyllä, täällä niinkun varmaan niinku kaikilla meillä että, tavalla tai toisella että se on must hyvä…”

Sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen ja rakentamiseen liittyväksi työksi voi lukea myös työn,

jota tehdään ekokylän julkisen kuvan rakentamiseksi. Kylästä rakennetaan ulkopuolisille

työteliäänä ja ”normaalina” naapurustona, johon ei liity ”hippeihin” tai muuhun

vaihtoehtoiseen monesti liitettäviä negatiivisia konnotaatioita ja moraalista paheksuntaa.

Julkisuuskuvan rakentamiseen liittyvä toiminta tapahtuu kylän tiedotuskanavissa mediassa ja

verkostoituessa esimerkiksi maanviljelyn toimijoiden kanssa.

Kylän ulkomailta tulleiden vapaaehtoistyöntekijöiden haastatteluissa kylän julkisen kuvan

mekanismit tulevat esille kahtalaisesti. Yhtäältä vapaaehtoiset vähemmän aikaa kylässä

viettäneinä kuvailevat kylää omanlaisestaan, monesti romanttisesta näkökulmasta.

Pidempiaikaset asukkaat taas puhuvat enemmän teknisistä yksityiskohdista ja laajemmin sekä

52

positiivisista että haastavista kokemuksista. Vapaaehtoisille kylä on työteliästä, ekologista,

yksinkertaista ja rauhallista yhteisöllistä elämää. ”Säteilyn ulospäin” voi nähdä tapahtuvan

myös vapaaehtoisten suuntaan ja heidän kauttaan.

Toisaalta yksi vapaaehtoistyöntekijöistä mainitsee haastattelussa tapauksen, jossa edellisiin

vapaaehtoistyöntekijöihin oli kohdistettu sosiaalista kontrollia osittain juuri siksi, etteivät

ihmiset ajattelisi ei-toivottavasti ekokylästä ja sen toiminnasta:

”…mielestäni ekokylä on hyvä paikka asua, ja ekokyläläisten jakamat arvot ovat hyviä, koska, en tiedä pitäisikö minun sanoa tätä haastattelussa, mutta koska tämä tulee olemaan luottamuksellista – se on ikään kuin anekdootti edellisistä vapaaehtoistyöntekijöistä, he polttivat joskus kannabista, tekivät siis laittomia asioita, ja kun ihmiset kylässä saivat tietää, he todella tekivät sille lopun, he olivat todella tiukkoja sen suhteen, ”emme halua tulla nähdyksi minään hippipaikkana missä ihmiset eivät tee töitä ja missä pahoja asioita tapahtuu, tiedätkö, kyse on myös meidän maineestamme”…” (käännös englannista TS13)

Esittelin tämän luvun alussa ekokylässä tehtäviä fyysisiä, sosiaalisia ja kulttuurisia töitä,

omien talojen rakentamisen töitä, päätöksentekoon liittyviä töitä, kylässä toimivaa

vapaaehtoisprojektia, kodin piirin töitä sekä sosiaalisten suhteiden ja verkostojen

ylläpitämisen töitä. Näitä toimia yhdistää se, ettei niistä makseta rahallista palkkaa, ja että ne

ovat yhteydessä edellisessä luvussa esittelemiini hegemonisen kulttuurin osatekijöihin.

Seuraavassa syvennän ekokylän tuotannon tarkastelua jälkifordistisen työn teoreettisten

työkalujen avulla.

6.2. Jälkifordismi ekokylässä

Kaikki ekokylän työ ei ole luovaa, immateriaalista, tietokoneiden avulla tehtävää ja

verkostoissa tapahtuvaa, mutta tutkielman alkupäässä esitellyistä syistä on hyödyllistä

tarkastella kylän tuotantoa siinä määrin, missä nämä ja muut jälkifordistisen työn piirteet siinä

näkyvät. Aloitan tarkastelemalla ekokylän tuotannon ”tuotantovälineitä” ja työn käytäntöjä

jälkifordistisen työn näkökulmasta.

13 “…I think it’s kind of good place to live and the values that they share I think it’s, they are really really good values, because, I don’t know or maybe I don’t know if I should say this in interview but, since it’s going to be confidential it’s a kind of anecdote about the former voluntary workers like, this group they were sometimes smoking weed like the illegal things, and when the people in the farm realize of that, they really cut it, like they were really strict with it like, we don’t want to be seen by people as a hippy place where people do not work and where you know there are bad things goin on, you know, it’s also kind of our reputation…”

53

”…täs kiinteistöosakeyhtiös toimitusjohtajan tehtävät niin niin tota ja se tiedottaminen, ni niihin menee aikaa eli siinä on ihan semmost laskujen maksuu ja niinku kirjanpidon valmisteluu sille tasolle et mä seuraan täällä ihan tarkkaan sitä et mä voin et ollaan täällä kartalla et vaik meil on ulkopuolinen kirjanpitäjä ni sille jää sit vaan se viimeistely. Ja nyt niinku eilenkin sit tehtiin sitä ens vuoden budjettia. Niinku pienryhmätyönä ja sit se menee hallitukseen ja lopulta yhtiökokoukseen…”

Kun fordistisessa tehdastyössä työn välineitä olivat koneet, jälkifordistinen työ perustuu

enenevissä määrin kulttuurille, kommunikaatiolle, verkostoille, ja mobiileille

tuotantovälineille (Casey 1995; Åkerblad 2014; Wittel 2004; Vähämäki 2006, 146-147;

Jakonen 2016, 140). Selviten tämä näkyy erilaisissa itseohjautuvuutta ja luovaa

ongelmanratkaisua vaativissa ”tietotöissä”14. Toimistojen lisäksi tietotöitä tehdään mobiilin

teknologian ja internetin avulla potentiaalisesti missä tahansa, ja myös suoranaisesti

digiteknologiaan tai dataan liittymättömissä töissä on tietotyömäisiä piirteitä.

Keskiluokkaisten toimistomaisten tietotöiden lisäksi tietotyömäiset piirteet ovat yleistyneet

myös hyvin ”perinteisissä” työtehtävissä, kun tietotekniikka, henkilökohtainen vastuu,

työnkuvien moninaistuminen, affektiivisuus ja luovat tiedon käsittelyn tarpeet ovat tulleet

osaksi yhä useampia töitä ja ammatteja. (esim. Julkunen 2008, 131–136.)

Ekokylän tuotantoon kuuluu sekä selkeästi ”uusia”, että rakentamisen ja maanviljelyn

kaltaisia näennäisen ”vanhoja”, ehkä jopa esifordistiseksi luokiteltavia työn teon muotoja.

Kaikissa töissä on kuitenkin piirteitä, joiden kautta tuotantoa voi tarkastella jälkifordistisen

työn ja tuotannon teoriakehyksen sisällä. Selkeimmin tietotyömäiset piirteet näkyvät

ekokylässä sisäisen ja ulkoisen viestinnän sekä erilaisten hallinnollisten töiden yhteydessä.

Sisäinen viestintä on yhteydenpitoa naapureihin sähköpostitse ja kasvokkain, kun sovitaan

yhteisistä asioista, jaetaan vastuuta, ideoidaan kylän tulevaisuutta tai pidetään sosiaalisia

suhteita yllä. Esimerkiksi tämän tutkielman haastattelukutsu vaati yhtä kylän yhteyshenkilöä

välittämään haastattelupyynnöt muille kyläläisille ja organisoimaan prosessin, jossa päätettiin,

halutaanko tutkielmaan lähteä mukaan. Ulkoinen viestintä on esimerkiksi markkinointia,

kylän julkisuuskuvan ylläpitoa ja viestintää kylän toiminnasta ja tapahtumista sosiaalisen

median kanavissa sekä yhteydenpitoa yhteistyökumppaneihin, kuten muihin viljelijöihin tai

vieraileviin kouluihin. Hallinnollisilla töillä viittaan verkottuneen ja kansainvälisenkin

14 Tietotyön käsitteelle on monia määritelmiä, ja löyhimmillään se voi tarkoittaa kaikkea tiedon jakeluun, tuotantoon ja välittämiseen liittyvää toiminta postin jakamisesta mainostoimistotyöhön (Pyöriä 2007, 44). Epätarkkuudesta huolimatta käsite auttaa suuntaamaan tätä analyysiä, kun tarkastellaan ekokylän työn ”jälkifordistisia” piirteitä. Tässä tietotyön käsitteellä viittaan työn kommunikatiiviseen, tietoa käsittelevään ja digiteknologiseen luonteeseen. (Julkunen 2008, 131–136.)

54

toimintakehyksen edellyttämään työhön esimerkiksi EU-hankkeessa, johon kuuluu

rahoituksen hakemista ja toiminnasta raportoimista, budjettien laatimista ja kokousten

suunnittelua.

Viestinnän ja hallinnollisten töiden lisäksi myös näennäisen ”perinteiset” työtehtävät, kuten

infrastruktuurin rakentaminen, vaativat erilaisten tietotyömäisten tehtävien hallintaa.

Rakentamisen lupaprosessit vaativat viestintätaitojen ja tietotekniikan hyödyntämistä.

Maanviljelyssä verkostoitumistaidot edistävät hyvien käytänteiden jakamista ja

yhteistyökumppanuuksien rakentamista. Myyjäisten tai tapahtumien järjestämisen kaltaiset

toimet kysyvät luovuutta, itseohjautuvuutta, viestintätaitoja ja erilaisia ”pehmeitä” ryhmätyö-

ja asiakaspalvelutaitoja. Kyläkokouksissa tarvitaan hyvää tiedon käsittelyn ja sosiaalisten

taitojen yhteispeliä.

Ylipäätään koko kylän sosiaalisen kokoonpanon tuotannon voi ajatella olevan jälkifordistista

itseohjatuvaa, affektiivista ja immateriaalista tuotantoa, kun keskeinen tuotannon väline on

tunteiden käyttöä ja hallintaa edellyttävä kommunikaatio, ja lopputuote on fyysisen kylän

lisäksi tai siihen kiinteästi kuuluen ”immateriaalinen” sosiaalinen yhteisö. Ekokylän tuotantoa

voi verrata uuden talouden ”metatuotantoon”, jossa varsinaisen tuotannon ehtoja tai

”tuotantokoneita” tuotetaan sosiaalisesti ja materiaalisesti esimerkiksi juuri yhteisöllisten

käytäntöjen kautta (Jakonen 2016, 152; Jakonen ym. 2017) Kun ekokylää itseään tarkastellaan

tuotannon kohteena, mahdollistaa lopputuote ihannetilanteessa omavaraisuuden,

yhteisöllisyyden, kylän sosiaalismateriaalisen jatkuvan kehityksen ja asukkaiden henkisen

kasvun mahdollisuuksia.

”… yhdessä tekeminen on kuitenkin niinku minun maailmassani se mikä parhaiten tuo yhteen jotenkin, että et siin tulee se semmonen yhteinen lämpö, et yritetään nykyään tehdä niin meijän kyläkokouksetkin et me tehään ensin et on ensin talkoot et siinä sitten, ja sit siinä tekemisen niinku yhteydessä voi olla helpompi niinku jutellaki…”

”…se nyt ehkä vaan näistä kokemuksista voi sanoo että niinkun, sanoo sen että niinkun, ihmisten väliset asiat tai ihmissuhteet niitten ratkomiset ja tavallaan niinkun… niitten parissa työskentely ja taidot ni on kyllä todella tärkeitä, ainakin joillakin, et löytyis joku semmonen joka osais ja sitten ois semmosta intoo lähtee viemään sitä eteenpäin että, pysyis sitten semmo-, tavallaan henkinen vireyskin siinä että se ei ois vaan kaikki sitten sitä pakon sanelemaa rakentamista ja talkoilla kunnossapitoo…”

55

Ylläolevista sitaateista näkyy kahtalaisesti, miten kylän sosiaalisen kokoonpanon

rakentaminen tapahtuu. Yhtäältä kylää tuotetaan kaikessa yhteistoiminnassa, ja kun suuri osa

yhteisestä toiminnasta on ollut fyysisiä talkoita, niiden rooli korostuu myös sosiaalisen puolen

rakentumisessa. Toisaalta jotkut asukkaista toivovat, että sosiaalisen yhteisöllisyyden

rakentamiseen panostettaisiin myös omana erillisenä kokonaisuutena ilman ”pakollisia”

fyysisiä talkoita. Joka tapauksessa keskeinen kylän rakentumisen mekanismi on

jälkifordistisen (Åkerblad 2014, Hochschild 2003, Veijola & Jokinen 2008)

kommunikatiivinen ja affektiivinen – sekä materiaalista todellisuutta että symbolisen

yhteisöllisyyden tuntua rakennetaan kyläläisten keskinäisissä kohtaamisissa. Talkootöiden

lisäksi kyläläisten suhteita ylläpidetään esimerkiksi yhteislounailla, järjestämällä juhlia ja

osallistumalla niihin sekä joidenkin asukkaiden yhteisissä harrastuksissa.

Kylän yhteistoiminta vaatii asukkailta fyysistä läsnäoloa kylässä ja kommunikatiivista

tiimityötä. Moni työ on tietotyömäisen verkottunutta ja digitaalista, ja tietokoneella tehtävästä

työstä ”ei pääse eroon”, niin kuin yksi haastateltavista asian ilmaisee. Silti fyysisen läsnäolon

merkitys korostuu, kun sähköpostin käyttöä yhteisten asioiden hoitamiseen on rajoitettu siellä

helposti syntyvien väärinymmärrysten ja ristiriitojen vuoksi. Kasvokkaisessa kontaktissa on

ainakin joidenkin kyläläisten mielestä helpompaa ymmärtää toisia asukkaita ja viestiä

ymmärrettävästi.

”… sit meil on ollu tääl sähköpostin kans myöskin kipuilua, et jossain vaiheessa käytiin keskustelua sähköpostilla ja sehän on vaarallista, et siinä niinku helposti lähtee mopo kädestä et se on nii siel oman koneen ääressä, helppo ruveta julistaa sitä omaa totuuttaan, et se, sit ne riidat on aika ikäviä, tai niist tulee riitoja vaik ei niist tarvis tulla. ni nyt on sovittu, että semmonen yhteinen sähköposti on vaa sellaseen tosi asialliseen lyhyeen tiedottamiseen…”

”…siinä tekemisen niinku yhteydessä voi olla helpompi niinku jutellaki, koska se on niinku yks semmonen vaikeus just ku iso osa meist aikuisista on muualla päivisin ja sit me jotka ollaan täällä ja tavataan enemmän toisiamme me ehditään käydä niit semmosii lounaspöytäkeskusteluja asioista ja pohdintaa ja muuta, ja sit ne on niinku meijän pääs jo paljon pidemällä ja sit ne kuulee siit ekan kerran ja sit sin saattaa tulla sellanen tää perinteinen primitiivireaktio et sit ku asia on uus ni sit sitä haluu vastustaa että, et syntys niit tilanteita että tota, niinku työn lomassa keskusteluki on must hirveen hedelmällistä ja se on kesällä myös siellä kitkies pellolla semmosia ihan parhaita keskusteluja syntyy siellä, ni…”

56

Kylässä tarvittavia kommunikatiivisen tiimityön taitoja ovat kyläkokouksissa tarvittavat

puheviestinnän ja taustavalmistautumisen taidot sekä muut yleisen yhteiselämän vaatimat

sosiaaliset taidot. Taustalla vaikuttavat myös hegemonisen kulttuurin itsekasvatuksen ja

pidättyväisen itsereflektion ihanteet, joissa keskeistä on oman toiminnan tarkkailu ja tunteiden

hallinta ekokylän yhteiselämälle ja omalle henkilökohtaiselle kasvulle suotuisalla tavalla.

Kuten muussakin jälkifordistisessa tuotannossa, ekokylässäkin siis tunteiden hallinta,

itsereflektio ja yhteistyötaidot korostuvat, kun työ järjestetään kommunikatiivisuuden ja

ryhmämuotoisuuden ympärille (Hochschild 2003; Julkunen 2008, 145; Veijola & Jokinen

2008). Itsereflektio liittyy Jussi Vähämäen mukaan jälkifordistiseen oman subjektiviteetin

tarkastelun vaatimukseen. Hyvän työntekijän tulee tarkastella omaa subjektiviteettiaan

”ulkopuolelta” ja soveltaa sitä oma-aloitteisesti vallitseviin normeihin. (Vähämäki 1998, 145.)

Kommunikatiivisuus on keskiössä myös kylän suhteissa muihin toimijoihin. Kylä rakentuu

yhteydessä ympäröivään alueeseen, vieraileviin vanhainkoteihin, päiväkoteihin ja kouluihin

sekä muihin viljelijöihin. Vaikka kylä voisi olla olemassa myös ilman näitä kontakteja, pitävät

asukkaat ympäröiviä verkostoja tärkeinä ja merkittävinä. Kuten sanottu, suhteilla kylän

ulkopuolisiin toimijoihin on yhteys hegemonisen kulttuurin ihanteisiin. Kuten muussakin

jälkifordistisessa tuotannossa, verkostot voivat myös edesauttaa kylän tuotannon tavoitteita

tarjoamalla asiantuntemusta, vertaistukea ja tunnettuutta (ks. Esim Jakonen 2016).

Ekokylän jälkifordistiseksi piirteeksi luen myös monien kylässä tehtävien töiden

yrittäjämäiset piirteet. Jatkan tästä teemasta seuraavassa alaluvussa, mutta avaan jo tässä

joitain teemoja. Monet kylän projektit ja etenkin omien asuintalojen rakentaminen voivat

vaatia ekokylässä yrittäjämäistä tekemistä taloudenhallinnan ja työvoiman ostamisen

muodossa:

”…joutunu tavallaan oppia elämään siis niitten paineitten kanssa, mitä se aiheuttaa, ja sitten tavallaan myöskin se että, että tavallaan ku mä oon niinku ollu se joka hoitaa tai se on mun henkilökohtanen laina ja mä oon niinku hoitanu sen kaiken maksuliikenteen, niinku rakennusyhtiöille ja kirvesmiehille ja työntekijöille niin niin tavallaan siinä niinku liikuttelee rahoja, aika isojakin summia, mitä ei oo koskaan elämässä tehny, ni se tuntu aluks niinku aivan hirveeltä, (nauraa) ja vaikeelta, ja semmoselta et apua, et miten mä miten mää niinku voin, ja että meneeks tää nyt ja mitä täs et onks tää niinku, onnistuuko tää ja sitte siihen on niinku tietyl tavalla tottunu, ja myöskin siihen että, että mä niinku työllistän toisia, ja näin, ja sit se niinku tietyl tavalla se on tuntunu kauheen positiiviseltakin se että voi niinku tarjota…”

57

Yrittäjämäiseksi piirteeksi luen tässä myös kollektiivisten suojien puutteen, joka näkyy

ekokylässä ennen kaikkea yksilöllisenä vastuuna erilaisten riskien hallinnasta.

Henkilökohtainen vastuu riskien hallinnasta on tullut näkyviin kylässä tilanteessa, jossa tilalla

toimivan projektin kokoaikainen työntekijä sairastuu. Sairastuneen asukkaan työpanos jää

kokonaan toisen, palkatta töitä tekevän asukkaan hoidettavaksi projektin jatkuessa. Tilanne

muistuttaa jälkifordistisen prekaarin yrittäjämäisen työn henkilökohtaistuneita riskivastuita, ja

sitä, kun yrittäjämäisessä työssä ei ole mahdollista jäädä esimerkiksi sairaslomalle ilman

haitallisia seurauksia joko projektille tai muille tuotantoon osallistuville. (ks. esim.

Pyykkönen 2014, 109; Åkerblad 2014).

”H: mikä siinä (töistä kieltäytymisessä terveydentilan takia) on vaikeeta, tai vaikeinta?

I: No, tota noin niin… Varmaan sekin sitte ehkä ehkä tota noin niin, liittyy muun muassa siihen että että, noh, yleensä kun kysymys on kuitenkin just esimerkiks jonkun tehtävän suorittamisesta niin sitten, tota noin niin, tietää että, että muillakin on liikaa tekemistä, niin niin sitten tavallaan öö tavallaan se et kun tietää et jonkun se pitää hoitaa…”

Edellä kävin läpi ekokylän jälkifordistisen työn piirteitä. Keskeisimpiä näistä ovat

tietotyömäisyys, ryhmämuotoisuus, kommunikatiivisuus ja yrittäjämäisyys, ja ne näyttäisivät

esiintyvän ekokylässä samansuuntaisena kuin muussakin jälkifordistisessa työssä tietyin

erityispiirtein, joita tuotannon itseohjautuva, lähiyhteisöllinen ja autonominen luonne tuottaa.

Yrittäjämäinen riskivastuu korostuu ekokylässä, jossa mitään rakenteellisia turvajärjestelmiä

ei ole edes sitä vähää, mihin prekaareimmissa yrittäjämäisissä töissäkin olevat ovat

oikeutettuja. Myös kommunikatiivisuuden, persoonallisuuden ja ryhmämuotoisuuden teemat

korostuvat, kun työtä tehdään tiiviisti naapureista, ystävistä ja työkavereista koostuvissa

kokoonpanoissa. Tarkastelen seuraavassa, minkälaiset kulttuuriset konventiot tukevat tällaista

jälkifordistista tuotantoa.

6.3 Tuotannon kulttuurinen rakentuminen

”Miks mä teen työtä? Ommm… no tota. No siks ku mä olen siis syntynyt tekemään näitä hommia et niinku näiden asioiden eteen työskentely on mun mielest mun käsitykseni mukaan mun elämän tehtävä. Ni siit sit seuraa ihan luontevasti se et tota, et sit mä teen niit hommia, ja ja ihan sillai oikeesta inspiraatiosta. Ja halusta, ja sit se et niit ideoita kans pukkaa…”

58

Yllä oleva aineistolainaus johdattaa tarkastelemaan tälle tutkielmalle keskeistä,

jälkifordistisen tuotannon kulttuurisen rakentumisen teemaa. Kun työ on jälkifordistista

ryhmissä tapahtuvaa kommunikatiivista, affektiivista ja luovaa työtä, tulee itseohjautuvuuden

ja työhön sitoutumisen merkitys keskeiseksi. Edellä erittelemäni jälkifordistiset piirteet, eli

yhtäältä sosiaalisen kanssakäymisen keskeinen rooli ja toisaalta tuotannon tietoa käsittelevä,

ongelmia ratkova ja uutta ideoiva luonne edellyttävät työntekijältä henkilökohtaista läsnäoloa

ja itseohjautuvuutta. Jälkifordistista tuotantoa ei voi rakentaa pelkillä valmiilla käskysuhteilla

ja etukäteen suunnitellulla tuotantoprosessilla, vaan tarvitaan työntekijöitä, jotka ovat luovia,

ottavat työssä henkilökohtaista vastuuta, kokevat tuotannon ja organisaation logiikat

omikseen sekä pitävät tekemäänsä työtä merkittävänä. (Ehrenberg 2007; Julkunen 2008, 123–

128; Mannevuo 2015; Jakonen 2016, 140.)

6.3.1 Intohimoista yrittäjämäisyyttä

Jälkifordistisessa työssä intohimo ja itsen toteuttaminen ovat keskeisiä tehokkaan tuotannon ja

mielekkään työn taustatekijöitä. Työn tila on entistä enemmän muodostunut alueeksi, jossa

voidaan tehdä todeksi omaa ”sisäistä potentiaalia”, elää arvojen mukaista elämää ja kasvaa

ihmisenä (Julkunen 2008, 126). Ainakin jälkifordistisen liikkeenjohdon oppaissa tunnutaan

ajattelevan, että kun työ tuntuu ”omalta”, on siihen myös helpompaa ja mielekkäämpää

panostaa ja asettua läsnäolevaksi koko persoonalla (Mannevuo 2015). Ekokylässä erityisesti

aktiivisimmat asukkaat kuvailevat suhdettaan kylän töihin intohimoiseksi ja sisäisen

motivaation ohjaamaksi.

”[tavoitteena ekokylän taloudellisessa omavaraistumisessa on,] että tuloo tulis

mut et se sais niinkun vapauden tehä sitä työtään ilman miettimistä että saanko

mä siitä rahaa, et mä tavallaan toteutan sitä kyllä jo omassa elämässäni, koska

mä teen asioita jotka mä koen tärkeiksi”

Kuten sanottu, yhteisöllisten ja henkilökohtaisten tavoitteiden ja arvojen samansuuntaisuus on

tärkeää erityisesti ekokyläyhteisön tuotannon kaltaisessa vaativassa palkattomassa työssä (vrt.

O’Toole & Grey 2016). Joidenkin haastateltavien haastattelupuhetta voi rinnastaa

protestanttista etiikkaa ja uuden talouden luovan tuotannon logiikkaa sekoittavaan sisäisen

yrittäjyyden puheeseen (mm. Brunila & Mononen-Batista Costa 2010, Pyykkönen 2014) siitä,

miten rankkaakin työtä jaksaa tehdä, jos sisäinen motivaatio on vahva ja tavoite on kirkas.

59

Ekokylässä asumisessa ja työskentelyssä on usean jälkifordistisen työn tavoin

yrittäjämäisyyden piirteitä myös siinä mielessä, että asuminen vaatii keskeneräisissä taloissa

asumisen ja yhteisön vaihtuvan kokoonpanon myötä erilaisten ”välitilojen” sietämistä (ks.

Brunila & Mononen-Batista Costa 2010, 223). Paolo Virnon (2006, 99) mukaan jälkifordismi

perustuu nimenomaan tapoja omaksumattomalle, vaihtelevuudessa ja välitiloissa pärjäävälle

työläissubjektille. Elämä rakennustyömaan keskellä ilman sähköjä, pitkiä aikoja

väliaikaisasumuksessa asuntoautossa tai pihapiirissä ilman valaistusta vuoden pimeimpänä

aikana on monille ekokylän asukkaista tuttua. Myös sosiaalisena yhteisönä ekokylä on

”kesken” tai vähintään muutoksen tilassa, kun kaikki tontit eivät ole haastattelujen hetkellä

vielä asutettuina ja osa kylän asukkaista on vaihtunut ekokylän viisivuotisen historian aikana.

”…mitään remppaa ei ollu vielä tehtykään ja sitten, sit se kaikki muuttaminen ja pitää sit saada ne kaikki asiat kuntoon ja sitten, toi, toi toi toi öö tammikuu oli hirveet pakkaset, meillä ei tota noin, meillä ei ollu vielä noita vesikiertopattereita ne tuli vasta maaliskuussa ni tota noin se oli ihan tosi rankkaa sitten, sitten se että must tuntu et mun kaikki aika meni vaan puitten kantamiseen ja sitten sytyttämiseen ja muuta vaikka mies tiestysti aina teki kans kaikkensa mut kun hän kävi siel päivätöissä ja on myöskin tunnin matka suuntaansa sinne töihin ni lapset ei ollu missään hoidossa niin sitten, se kyllä tuntu ihan tosi rankalta kun se muuttaminen oli niin iso asia, ja rasittava mut sitten tavallaan kun täällä on pimeetä eikä paljoakaan tekemistä et sillon vielä noi toiset naapurit joilla on lapsia ni ei asunu täällä vakituisesti ni sitten tuntu vähän kolkolta…”

Yrittäjämäistä suhdetta kylän tuotantoon ilmentää myös kylän toiminnassa aktiivisimmin

mukana olevien asukkaiden innokas tulevaisuuden suunnittelun ja ideoinnin työ. Itseään

haastatteluissa innokkaiksi ”visionääreiksi” kuvailevat asukkaat ovat visioineet toteutettavaksi

muun muassa ravintolatoimintaa, hoivapalveluja ja taloudellisen omavaraistumisen

mahdollisuuksia. Tulevaisuusaiheisissa kysymyksissä kylän töissä vähemmän aktiivisesti

mukana olleet asukkaat eivät hahmota tulevia vuosia yhtä vahvasti ekokylän kautta. Vertailun

vuoksi esimerkiksi Opetushallituksen yrittäjyyskasvatusmateriaalissa sisäisen yrittäjyyden

ideaan kuuluu, että ”palkkatyötä tekevä ihminen suhtautuu työhönsä yhtä sitoutuneesti,

innostuneesti ja aloitteellisesti, kuin jos hän työskentelisi omistamassaan yrityksessä”

(Brunilan & Mononen-Batista Costan 2010, 221 mukaan). Miikka Pyykkösen mukaan viime

vuosikymmeninä kaikkialle levinneeseen yrittäjäminuuden yhteiskunnalliseen ihanteeseen

kuuluu ”kilpailu- ja aloitekyky, luovuus, riskinottokyky, vapaus, omatoimisuus ja laskelmoiva

yhteistyökyky” (Pyykkönen 2014, 11). Ekokylän tuotannossa on nähtävillä kaikkia näitä

ominaisuuksia, joskin omanlaisinaan variaatioina.

60

”…ois mahollista ehkä päästä siihen semmoseen tilanteeseen et ihmisen niinku toimeentulon ja työn vois niinkun erottaa toisistaan. et se yhteisös pyörivä raha saatas kulkemaan sillä tavalla et jokasen niinku tarpeet tulis tyydytetyks…”

Esimerkiksi kilpailukyky voisi olla ekokylässä enemmänkin kilvoittelun ja itsen haastamisen

kyvykkyyttä, tai ehkä omanlaisen ”sosiaalisen yrityksen” perustamista varsinkin, kun

tavoitteena on ”omavaraistuminen” palkkatyöstä ja toimeentulon takaaminen kylän tuottojen

ja kylässä tehtävän työn kautta. Seuraavissa aineistolainauksissa kylän tuotannossa tiiviisti

mukana olevat asukkaat kuvailevat omatoimista ja luovaa suhdettaan ekokylään:

”… no ainakin mul on kyky niinku katsoo kokonaisuuksia, ja organisoida ja organisoitua, ja ja sitten visioida, tuliko siinä nyt kolme, mm. Et semmosest mä tarkotan sil visioinnil mä kyl kovasti pidän semmosest niinku aktiivisest ajattelutyöstä et niinkun voin ja saan pohtia että nyt asiat on näin mut mitenhän ne oikeestaan voiskaan olla tai jos tää ajatellaan näin, ja sit tietysti semmosten isojen taustakuvien kautta…”

”…me ollaan ihan visionäärejä me jaksetaan aina haaveilla ja suunnitella heh viiden vuoden päästä… Ekokylän pihapiiri on siistimpi ja me ollaan saatu saunalle terassit saunapaljuineen ja ihana iso kasvihuone yhteistalon taakse ja meijän asumisyksikkö on valmistunut ja, ja voi kumpa navettan ylinenkin olis valmiina eli sinne haaveillaan suurtalouskeittiöstä ja isoista kokoontumistiloista jossa voidaan ottaa isompiakin ryhmiä vastaan ja, pitää harrastustoimintaa ja, saada siis ihan tuloja mutta sit mahdollistaa myös kyläläisille monta mielekästä toimintaa ja ehkä meijän tilapuotikin olis sillon jo aluillaan, mm. No toivottavasti meijän vapaaehtostyö jatkuu myös sillon ja, ja ja, kaikki rakennuspaikat ois myytynä, sekin ois hienoo…”

6.3.2 Ideaalisubjekti ja sen rakentuminen

Mona Mannevuo etsii väitöskirjassaan (Mannevuo 2015) affektiivisen työn ideaalisubjektia,

Mr. Schmidtiä15. Hegemonista kulttuuria ja jälkifordistista työtä tarkastelemalla ekokylän

ideaalisubjektiviteettiin näyttää kuuluvan aktiivinen toiminta kylän projekteissa,

proaktiivisuus, itseohjautuvuus ja intohimoinen suhde kylän tuotantoon. Ideaalisubjekti on

kylässä läsnä fyysisesti ja henkisesti, tekee töitä yhteisissä projekteissa ja kokee tuotannon

omakseen niin, että panostamalla työhön hän myös saa itse paljon.

”…mä aina sanonki, että ihmiset käyttäkää näitä käykää saunassa käykää uimassa pyörikää täällä pihalla, että niinku et ei vaan tule tosta kotia ja menee

15 ”Mr. Schmidt” oli fordistisen tieteellisen liikkeenjohdon arkkitehdin, Frederick Taylorin nimitys esimerkilleen ideaalityyppisestä rationalisoidun tuotannon työntekijäsubjektista. (Mannevuo 2015, 48-52.)

61

sinne ja sitte lähtee taas, niinku niin ni, että. Ku se sillä tavalla niinku kiinnittyy tähän… Ku se paikka on kuitenkin vahva, tai käykää mettässä tuolla…”

Ajattelen, että jälkifordismissa ihanteellisia tuotantosubjekteja rakentuu ainakin kahdella

tavalla. Ensinnäkin itsen toteuttamista tai työn merkityksellisyyttä korostavien puhetapojen

kaltaiset kulttuuriset diskurssit tai mallitarinat ovat yleistä ainesta, joita ihmiset

jälkimodernilla ajalla subjektiviteettiensa rakentamisessa käyttävät. Toisaalta tätä itsen

toteuttamiseen, työhön sitoutumiseen sekä työn merkitykselliseksi kokemiseen ja tekemiseen

kannustavaa mallitarinaa tuotetaan erityisesti tuotannollisilla konventioilla työpaikoilla ja

kaikessa jälkifordistisessa tuotannossa. (Julkunen 2008, 189.)

Kuten luvussa 3.4 esitin, vapaaehtoistyö on otollinen paikka ”kulttuurisen kontrollin” varaan

rakentuvan tuotannon tarkasteluun. Erittelen tässä kolme toisiinsa kiinnittyvää ja osin

päällekkäistä tuotannon järjestämisen tapaa, joiden ajattelen määrittävän myös ekokylän

tuotantoa. Ne ovat tavoitehegemonia, vastuullinen ryhmämuotoinen autonomia ja

hierarkiattomuus.

Tavoitehegemonialla viittaan kulttuuriseen työn järjestämisen menetelmään, jossa työntekijät

on pyritty saamaan omaksumaan organisaation tavoitteet omikseen niin, että työn myyjän ja

ostajan väliset intressiristiriidat periaatteessa poistuisivat (Bradley, Erickson, Stephenson &

Williams 2000, 43). Tavoitehegemonisessa työn järjestämisessä ajatellaan, että kun työtä

tehdään yhteisen edun nimissä, siihen on helpompi sitoutua ja suhtautua henkilökohtaisena

projektina. Samalla kuitenkin huonoja työehtoja tai matalaa palkkaa saatetaan perustella

yhteisillä tavoitteilla ja mielekkäällä työllä (ks. Esim Julkunen 2008, 191). Tavoitehegemonia

rakentuu ekokylässä tulkintani mukaan edellisessä analyysiluvussa esittelemäni hegemonisen

kulttuurin osatekijöiden varaan. Ihanteellinen kyläläinen (kylän aktiivisimmat jäsenet)

omaksuu hegemonisen kulttuurin symbolit (ihanteet, arvostukset, puhetavat ja normit), kokee

ne ongelmattomina ja merkityksellisinä sekä toimii niiden mukaisesti. Esimerkiksi fyysistä

työtä korostavan vaiheittaisuuden puhetavan määrittelemien fyysisten projektien

ensisijaisuuden ja pidättyväisen itsereflektion tunnesääntöjen mukaisesti toimimista voi pitää

ekokylän tavoitehegemonian toteuttamisena. Kolmannessa analyysiluvussa käyn läpi

kriittisesti sitä, mitä muuta kuin aikaa tavoitehegemonian toteutumiseen,

ideaalisubjektiviteetin performoimiseen ja ”tilalle laskeutumisen normin” toteuttamiseen

tarvitaan, ja miten se on joillekin kyläläisistä vaikeampaa kuin toisille.

62

Jaettu tavoite auttaa kylän kokonaisvaltaisessa tuotannossa rakentamisen töistä toimivan

sosiaalisen yhteisön muodostamiseen:

”…se prosessi ei oo niinku se, että asuu lähtökohtasesti että asua niinkun yhdessä tai ees ees rakentaa jotain yhdessä se ei oo ihan se prosessi, vaan se prosessi on just ehkä se, öö jotenkin niinkun… pärjätä siinä niinkun porukassa, yhdessä, se on ehkä se prosessi, ja tottakai siinä on sit niinkun, on tavotteet niin tavote auttaa kun joku alkuperänen tavote…”

Vastuullinen ryhmämuotoinen autonomia on käytänne, jonka kautta ”ihanteellisen

kyläläisen” subjektia niin ikään rakennetaan. Vastuullisella autonomialla on viitattu

jälkifordistisessa tutkimuskirjallisuudessa ihanteelliseen subjektiviteettiin ja sen tuottamisen

muotoon, jossa työntekijästä tehdään proaktiivinen, itseohjautuva ja työprosessistaan itse

vastuussa olevia (Antila 2005; Julkunen 2008, 196). Näin yhtäältä johtamiseen tarvittavat

resurssit kevenevät ja toisaalta luovaa ja henkilökohtaiseen ryhmämuotoiseen toimintaan

perustuva tuotanto tulee ylipäätään mahdolliseksi. Vastuulliset subjektit toteuttavat

jälkifordistisessa tuotannossa itseohjautuvasti tehtäviä suorien käskyjen noudattamisen sijaan

(Ehrenberg 2007). Tehtävällä on organisaation jaettu tavoite, (ekokylässä esimerkiksi

omavaraisuus, ekologisuus, yhteisöllisyys), mutta työntekijät ovat vapaita ja velvollisia

järjestämään tuotannon parhaaksi näkemällään tavalla. Tähän tarvitaan aiemmin

mainitsemaani yrittäjämäistä visionäärisen luovaa asennetta ja ylipäätään henkilökohtaista

kiinnittymistä työn prosessiin. Ryhmämuotoisuudella ja tiimeihin järjestetyllä tuotanto-

organisaatiolla on jälkifordistisessa tuotannossa tavoiteltu tehokasta työntekijöiden

luovuuspotentiaalin hyödyntämistä. Työtä on organisoitu myös ”kohtaamistalouden” logiikan

mukaisesti, koska ihmisten välisistä monipuolisista ja ennakoimattomista kohtaamisista on

ajateltu syntyvän ”hallittua sattumanvaraisuutta”, joka auttaa synnyttämään uusia

innovaatioita. (Jakonen 2016; Jakonen ym. 2017; Julkunen 2008, 129.)

Henkilökohtaista kiinnittymistä muodostetaan myös hierarkiattomuudella, jossa selkeiden

alais- ja käskysuhteiden sijaan työntekijät valtuutetaan tekemään autonomisia työtään

koskevia päätöksiä. Ekokylässä tämä järjestyy käytännössä kyläkokousten ja tekemisen

demokratian periaatteiden mukaisesti, kun työ tehdään itseorganisoituvissa tiimeissä, joissa

suuri osa päätöksistäkin tehdään. Litteä hierarkia vahvistaa ihannetapauksessa työntekijän

autonomista vastuuta ja kokemusta jaetuista tavoitehegemonian mukaisista arvoista. (Jakonen

2016; Julkunen 2008, 189; Mannevuo 2015.)

63

Kuten aiemmin totesin, kaikki kyläläiset eivät kuitenkaan koe kylän tuotannon kulttuurisia

reunaehtoja yhtä ongelmattomasti omikseen. Tulkintani mukaan hegemoninen kulttuuri ja sen

rajat tulevat esiin erityisesti tilanteissa, joissa hegemoniaa kritisoidaan ja sille esitetään

vaihtoehtoja. Näitä tilanteita voi tarkastella eräänlaisina symbolisina ”rajaobjekteina” (Cohen

2001). Jälkifordistisessa tuotannossa vallan keskittymät ovat levinneet selkeän keskipisteen

sijaan verkostoihin, suhteisiin ja erilaisiin käytänteisiin. Tämä tekee vallan havaitsemisesta tai

vastustamisesta vaikeaa. (ks. esim Virtanen 2006) Kulttuuristen reunaehtojen ja esimerkiksi

siihen liittyvien tunne- ja toimintasääntöjen (esimerkiksi ”miten ekokylän ideaalisubjekti

toimii”) vastustaminen ja rikkominen voi näyttäytyä ”ilon pilaamisena”, jaetun yhteisyyden

kyseenalaistamisena tai ”epäkypsänä” toimintana (Fleming & Spicer 2003; Mannevuo 2015,

125). Ekokylässä tämän kaltaisia dynamiikkoja tulee esiin, kun tavoitehegemoniaa

”lähimpänä” olevat kyläläiset tuovat esiin ristiriitoja, joita on syntynyt tapauksissa, joissa

hegemonista, työtä arvostavaa ja itsehillintää korostavaa kulttuuripohjaa on koeteltu.

”…joku ois halunnu ihan näit viimeks tulleita, joilla nyt on talo myynnissä niin olis halunnu et meijän elämä ois semmosta kovin semmosta kynttiläpiirikeskeistä et me kokoonnuttas säännöllisesti yhteen jakamaan tunteita ja muuta, ni se ei oo meijän juttu… Mut ei me olla mikään terapiayhteisö. Nii.. Et siin mieles se työ täällä korostuu kyllä, ja se et ihmiset on työteliäitä ja tekee työtä. Nii ja yhteen tullaan niinku pitkälti työn merkeissä myös…”

6.4 Kokonaisvaltainen tuotanto on rajatonta

Kuten edellä esitin, ekokylän tuotannossa ollaan mukana kokonaisvaltaisesti koko persoonalla

ja ihanteellisesti omasta, sisäisestä motivaatiosta. Itseohjautuvassa, kommunikatiivisessa ja

affektiivisessa työssä vapaa-ajan ja työn, aikojen ja paikkojen sekä julkisen ja yksityisen rajat

muuttuvat häilyvemmiksi. (Jakonen 2016, 137; Julkunen, Nätti & Anttila 2004, 23; Julkunen

2008, 160; Precarias a la Deriva 2009; Vähämäki 2003; Vähämäki 2008.) Ekokylässä tämä

tulee erityisen näkyväksi, kun tuotanto tapahtuu tilallisesti lähellä asukkaiden koteja tai

kodeissa, ja monet naapureista ovat samalla myös ystäviä ja työkavereita.

”…niinku mä just mietin sitä niinkun, et missä se niinku semmosen harrastuksen ja sit sen semmosen jonkun asian hyväks toimimisen niinkun raja menee että, että tota, se harrastus kuulostaa niinku siinä yhteydessä vähän pöhköltä, mut kuitenkin se on niinku tietyllä tavalla sitä semmosta saman tyyppist itse valittua vapaa-ajan toimintaa, josta on innostunu…”

64

”…joskus on vaikee, vaikee tota noin ni pitää se työaika kurissa, kun tässä elää samassa niin niin sitten on vaikee välillä, välillä tota noin ni rajaa mikä on sen työn ja elämän tai vapaa-ajan väli koska toisaalta taas kaikki kuuluu yhteen…”

Ekokylän tuotannon työstä osa on sidottu kulloisenkin projektin fyysiseen tilaan (esimerkiksi

talon maalaaminen, sadon korjuu), mutta monet töistä tapahtuvat potentiaalisesti missä ja

milloin tahansa, kun kylän toimintaa suunnitellaan lenkkipolulla ja saunassa tai keskusteluja

käydään sähköpostissa ja yhteisissä tapahtumissa. Myös perinteiset fyysiset paikkaan sidotut

työt vaativat etukäteisvalmistelun töitä, joita voi tehdä ja joita tehdään ”missä vain”.

Tietotyömäisten tehtävien ja kylän ulkopuolelle ulottuvien verkostojen johdosta monet kylän

tuotantoon liittyvistä töistä rikkovat näin perinteisiä fordistisen tai agraarisen työn tilallisia

rajoja.

Jos työn paikalla on kuitenkin jonkinlaisia kiinnikkeitä kylässä, on työaika vielä häilyvämpi

käsite. Jo lähtökohtaisesti töitä tehdään usein palkkatyöstä yli jääneellä ”vapaa-ajalla”, eikä

selkeitä tuntien kirjaamisen tai työajan järjestelmiä ole olemassa. Maatilan töitä tekevät

kyläläiset toimivat perinteisten luonnollisten maanviljelyn rytmien ja vuoden kierron

mukaisesti, ja muutkin kylän työt ja talkoot tehdään pitkälti käytettävissä olevan ajan,

energian ja työtehtävien määräämän tahdin mukaisesti. Samalla kun autonomia työn aikojen

ja paikkojen asettamisessa on tutkimuksissa ollut yhteydessä työn mielekkyyteen, on

itseohjautuvuuden kulttuurin ja työkeskeisen asenteen huomattu normalisoivan työaikojen

pidentymistä, ylitöitä ja työn ja vapaa-ajan liudentumista toisiinsa. (Julkunen 2008, 108, 171;

Julkunen, Nätti & Anttila 2004, 174–178; Mannevuo 2015.) Se, ettei ekokylässäkään työ

”lopu tekemällä”, johtaa aktiiviseen vapaa-ajan rajaamisen pakkoon, josta kirjoitan hieman

tuonnempana.

Ekokylän tuotannossa rajattoman jälkifordistisen työn piirre vaikuttaa olevan myös julkisen ja

yksityisen rajan häilyvyys. (esim. Julkunen 2008, Åkerblad 2014) Jälkifordistisessa työssä

koko persoona otetaan mukaan työhön, ja työn tila voidaan esimerkiksi organisoida ”perheen”

tai ystäväjoukon kaltaiseksi itsen toteuttamisen paikaksi (Casey 1995, Costas 2012). Ekokylä

esitetään haastatteluissa joissain yhteyksissä ”kuin minä tahansa normaalina naapurustona”,

mutta toisissa yhteyksissä kyläprojektia kuvataan parisuhteen kaltaiseksi, tiiviiksi ja

monisyiseksi sosiaaliseksi projektiksi, jossa ollaan mukana kokonaisvaltaisesti. Samalla kun

työ valuu ajallisesti ja tilallisesti koko elämän alueelle ekokylän rakentuessa kyläkokouksissa,

rakennustyömailla tai kävelylenkeillä, tulevat perinteisesti työn piiriin kuuluneet asiat

65

ekokylässäkin vapaa-ajalle (esim. talkootyöt) ja vastaavasti kodin tai vapaa-ajan asiat työhön

(esim. kylän juhlien järjestäminen ja niihin osallistuminen yhteisöä vahvistavana työnä).

”…aina jos joku kysyyki et, tai jotenki kuvittelee et voi teillä varmaan sitä ja tätä ni aina niinku et ei et ihan tavallisia ihmisiä ollaan et jos niinku parisuhteesta tulee riitoja, ni sit voi niinku aatella et täs on tämmönen aika laaja parisuh- parisuhde (naurahtaa)…”

Yksityisen ja julkisen rajan häilyvyyttä voi tarkastella myös jälkifordistisen työn

feminisoitumisen käsitteen kautta (Adkins 2001; Veijola & Jokinen 2008; Holvas &

Vähämäki 2005; Julkunen 2008, 156). Ekokylän perinteisesti naisten tekemän kaltaista työtä

on sosiaalisten suhteiden vuorovaikutuksellisen ylläpitämisen, tunteiden hallinnan,

palvelemisen ja auttamisen kaltaiset tehtävät. Erilaiset ”pehmeät taidot”, kuten toisten

ymmärtämisen, itsereflektion ja kommunikaatiokyvyn kaltaiset kyvykkyydet ovat keskeisiä

ekokylän tuotannossa, kun työtä tehdään ryhmissä ja verkostoissa. Yleisinä ristiriitojen

lähteinä mainitaan nimenomaan heikkoudet tässä feminiiniseksi mielletyssä työssä, kun

puhutaan väärinymmärryksistä, dialogin puutteesta ja kommunikaatiokatkoksista.

Kuten jo aiemmin vihjasin, työn ja vapaa-ajan tai julkisen ja yksityisen rajat muuttuessa

häilyvemmiksi, rajojen asettamisen metatyö tulee keskeiseksi (Adkins & Jokinen 2008; Aro

2006, 13; Hochschild 1997, 23; Morini 2007, 6; Åkerblad 2014; Jakonen 2016; Vähämäki

2008). Työkyvyn ylläpitäminen vaatii ekokylässäkin aktiivisia rajanvetoja ja omien tarpeiden

tunnistamista, kun työt eivät lopu tekemällä ja tuotanto on ympärillä koko ajan, ellei sitä sulje

pois aktiivisesti.

”…kotona sitten odottaa aina kotityöt siis tekeminen ei ikinä lopu varsinkin, kun on vanha talo, ja sitten yhteisöasumisessa niin niin, on, on (naurahtaa) se kiva puoli että talkootyötkään ei ikinä lopu…”

”…mun kohdalla just se että, että muistaa sen oman jaksamisen ja että erottaa jotenki sen työn ja vapaa-ajan ja levon. Ni se on mulle se suurin haaste, koska niinkun sanoin ni, ihan joka päivä sä saat sen peilin ittelles, että sitä ei välttämättä jaksa ihan joka päivä, et se pitää, joo. Pitää osata sitten, muistaa se oma jaksaminen…”

”…mut se on sitä ittensä kas- itsekasvatusta, ehkä se on se hyvä sana, että oppii ne omat stressipisteensä ja rajansa ja rajaamaan sitä ja sen kans elämään niinku mä aikasemmin mainitsin, ettei asiat oikein tuu koskaan valmiiksi, nii nii joo. Ja sit se kaikki, se on yks perusymmärrys et mun oma hyvinvointini on ihan vaa yksinomaan mun omissa käsissäni, että tota, en voi syyttää en tätä paikkaa enkä

66

ketään toista ihmistä, en kummastakaan, en siitä hyvinvoivasta hetkestä taikka sitten siitä mahdollisest pahoinvoinnistakaan…”

”…myöskin sit nyt kun ikää alkaa tulla ni tajuaa et on aika tärkee myös niinku hoitaa, hoitaa omaa kroppaa ja kehoo. Et ku se on tietyllä tavalla myös mun työväline niin siit sitä kautta se myös on niinku, asettaa semmosia, niinku vähän vastuuta sit myöskin eri tavalla…”

Hegemonisen kulttuurin auttamisen normi ja pidättyväisen itsereflektion ihanne ovat

naistapaisia teemoja, joita naisilta on perinteisesti odotettu. Ekokylässä naiset tekevät

haastattelujen perusteella voittopuolisesti feminiinistä työtä esimerkiksi

vapaaehtoistyöntekijöiden tukemisessa, kun rakentamisen työt ovat enemmän miesten

vastuulla. Jatkan tämän aiheen käsittelyä hieman tuonnempana sukupuolen risteävän tekijän

kohdalla luvussa 7.1.

”…she is the one who is coordinating everything and I think that she’s doing a great job, I think she’s really, she’s really interested in how people feel, you know, she’s really emphatetic person and that, she really wants you to, have a good time here and enjoy and she’s aware that we have to be aware that this is a unique experience…”

Työn ajallisten ja paikallisten rajojen hälventymisen lisäksi myös töiden tai ammattien

sisällölliset rajat liudentuvat jälkifordistisessa ekokylässä. Yhtäältä asukkaat tekevät monia

erilaisia työtehtäviä vapaaehtoisjohtamisesta kitkemiseen ja rahoitushakemuksista

ravinnekiertojärjestelmän suunnitteluun. Toisaalta yksittäiset työtehtävät, kuten tapahtuman

järjestäminen tai kahvilatoiminta vaativat moninaisten osatehtävien hallintaa yhden työn

sisällä raha-asioiden hallinnasta asiakaspalvelun tunnetyöhön. (mm. Eteläpelto 2007, 130–

131.) Kun jälkifordismissa tuotanto on joustavaa ja muuttuvaa, yksittäiset tarkkarajaiset ja

pysyvät tutkinnot menettävät merkitystään. Jälkifordismissa työn piiriin tulee otetuksi koko

elämän alueelta kartutettuja osaamisia, resursseja ja kyvykkyyksiä (Sennett 2007; Virno 2006,

99; Vähämäki 2003). Näitä osaamisia kerätään ja kartutetaan koulutuksen lisäksi koko elämän

alueelta muun muassa harrastuksista ja sosiaalisista suhteista. Ekokylässä tarvittavia

ominaisuuksia haastateltavat ovat kerryttäneet töissä, opiskeluissa, ”tekemisen kautta” ja osa

ominaisuuksista ajatellaan ”synnynnäisiksi” tai omaan luonteeseen kuuluvaksi.

”H: Missä sie oot kehittäny näitä siun puolia mitä täällä tarttee?

I: No se sosiaaliset taidot on tietty kehittyny koko tässä tän prosessin aikana, siitä mitä nyt ehkä on ollu jo synnyinlahjanakin jotain. Niinku sitä sellasta, ja sit sitä oppii muilta

67

koko ajan lisää. Ja tota… No, no kyl mä koen olleeni semmonen organisaattorikin vähä aina, mä muistan jo niinku lapsena et muut lapset saatto sanoo et sää aina määräät mitä leikitään (naurahtaa) oon koettanu siihenki sit löytää enemmän tasapainoo että nii, mut sit muita ammatillisii taitoi ni tottakai mä olen myös opiskellu, mut toisaalt mä oon kokenu et ne opiskelut nyt on välillä ollu kyllä vähän yhtä tyhjän kanssa…”

Jatkuvan oppimisen ja henkilökohtaisen osaamisen kehittämisen vaatimukset ovat tulleet

mukaan yhä useampiin töihin, kun yksittäinen tutkinto ei voi taata koko loppu-uralla

tarvittavia kyvykkyyksiä. (ks. esim OKM 2018; Julkunen 2008, 198–199.) Ekokylässä

jatkuva oppiminen on yhtäältä itsekasvatuksen ihanteen mukaista henkistä kasvua ja

sosiaalisissa kyvykkyyksissä kehittymistä kuin ihanteellista tapaa, jolla ammattitaitojen

kerryttämisestä kylän töissä kerrotaan.

”…ja sitten on semmosia, jos sattumalta vaikkei ois ikinä tehnykkään ni se on helppo tehdä, päästä mukaan, muuraan tai laittaan tapettia tai sahaamaan lautaa että, siitähän sen oppii…”

Tässä analyysiluvussa tarkastelin, miten kylän rakennusprojektit, hallinnolliset työt,

kulttuuriset ja sosiaaliset hankkeet, sosiaalisten suhteiden ylläpito ja kodin piirissä tapahtuvat

työtehtävät muodostavat kokonaisuuden, jossa ekokylän tuotanto tapahtuu. Ekokylän

tuotannon töissä on paljon jälkifordistisia tietotyömäisyyden, kulttuurisuuden ja

rajattomuuden piirteitä. Vaikka nämä jälkifordistiset piirteet korostuvat erityisesti erilaisissa

viestinnän ja hallinnoinnin töissä, on myös ”perinteisissä” työtehtävissä jälkifordistisen työn

ulottuvuuksia esimerkiksi tietoteknisten tehtävien ja verkostoissa tapahtuvan työn muodoissa.

Jälkifordistisen tuotannon tietotyömäiset ja luovuutta korostavat piirteet pakottavat työtä

henkilökohtaistumaan ja subjektivoitumaan, kun valmiiksi suunnitellun mekaanisen prosessin

sijaan tuotanto rakentuu ihmisten välisessä, itseohjautuvuutta ja aloitekykyä vaativassa

ennalta arvaamattomassa prosessissa (Julkunen 2008, 132). Ekokylän työssä ollaan läsnä

koko persoonalla, ja siinä kaikki asukkaiden henkilökohtaiset ominaisuudet tulevat käyttöön.

Tulkintani mukaan itseohjautuvuutta ja kokonaisvaltaista tuotantoon sitoutuvaa asennetta

vaativa ekokyläyhteisön yrittäjämäinen ja rajaton rakentaminen vaatii kiinnittymistä

ensimmäisessä luvussa esittelemiini hegemonisen kulttuurin symbolisiin reunaehtoihin, eli

ekokylän tavoitehegemoniaan. Seuraavassa luvussa tarkastelen, miten tätä hegemonista

kulttuuria rakennetaan ja miten kyläläiset asettuvat erilaisiin järjestyksiin siinä, miten hyvin

68

he voivat osallistua tuotantoon ja toteuttaa hegemonisen kulttuurin ekokyläläisen

ideaalisubjektia.

69

7 Risteävät tekijät ja tekemisen demokratia

”…(ekokylä) yhdistää niinkun niitä vanhoja talkooperinteitä ja sitä yhteisöllisyyttä, mutta että siihen niinkun liittyy myöskin niinkun se semmonen ihan se semmonen, miten sen sanos. Välttämätön aspekti et se ei oo semmosta niinkun puuhasteluu et tehään nyt jotain kivaa yhdessä et, rakennetaan vaikka joku tota puutarhamaja, vaan se on tosiaan et rakennetaan paikka, jos jotkut voi yöpyä tai sillai että se on niinkun tavallaan se sisällöltään ihan välttämätöntä ja oikeeta työtä, mutta se on silti niinku täysin vapaaehtosta, ja tai sanotaan vapaaehtosta ja yhdessä kustannettua, ja mahollisimman paljon yhdes tehtyä…”

Arvot tai hegemoninen kulttuuri itsessään eivät vielä ”tuota toimintaa” jälkifordistisessa

työssä tai yhteisöissä (Della Porta & Diani 2006, 72). Tässä kolmannessa ja viimeisessä

analyysiluvussa tarkastelen lähemmin ekokylässä toimivaa tekemisen demokratiaa, jossa

asukkaat saavat käytännöllisiä päätöksenteon mahdollisuuksia osallistumalla kylän tuotantoon

erilaisissa projekteissa. Analysoin ensin feministiseen perinteeseen kytkeytyvän

intersektionaalisuuden käsitteen kautta sitä, minkälaiset risteävät tekijät mahdollistavat tai

estävät ekokylän tuotantoon osallistumista ja näin ollen jakavat mahdollisuuksia päättää

yhteisistä asioista. Sen jälkeen pohdin ekokylän tuotannon ja kulttuurin rakentumisen

mekanismeja tekemisen demokratian ja risteävien tekijöiden valossa.

7.1 Risteävät tekijät toimintaa määrittämässä

Seuraavassa tarkastelen ekokylän risteäviä tai intersektionaalisia tekijöitä, eli sitä, miten

toiminnan mahdollisuudet määrittyvät ekokylän tuotannossa. Teoreettisena kehyksenä tälle

tarkastelulle toimii intersektionaalisuuden teoria (Crenshaw 1989), jossa tarkastellaan

erilaisten valtarakenteisiin kytkeytyvien erojen ja sosiaalisti tuotettujen erontekojen risteymiä

ja niiden haitallisia vaikutuksia ihmisten toiminnan mahdollisuuksiin. Karkulehdon ja

kumppaneiden (2012) mukaan intersektionaalista metodologiaa tulee rakentaa

kontekstisidonnaisesti niin, että otetaan huomioon kunkin tilanteen ja institutionaalisen

kehyksen erityispiirteet ja erityiset vallan jakautumisen mekanismit, joten pyrin tässä

analyysiluvussa hyödyntämään intersektionaalisuuden perusajatusta ekokylän kontekstissa

toimivalla tavalla.

Ekokylän kontekstissa risteävien tekijöiden tarkastelussa asukkaita hierarkkisiin järjestyksiin

laittavat erilaiset tekijät, jotka mahdollistavat tai estävät kyläläisten pääsyä ekokylän

70

tuotantoon ja sen kautta ekokylän fyysistä, sosiaalista ja kulttuurista rakentumista koskevaan

päätöksenteon piiriin. Kuten kentän esittelyssä mainitsin, kylässä haastattelemani ihmiset ovat

perinteisesti intersektionaalisessa tarkastelussa keskeisten luokan ja etnisyyden osalta varsin

homogeenisiä – kaikki ovat kantasuomalaisia ja suhteellisen laajalti koulutettua keskiluokkaa.

Tämä homogeenisyys mahdollistaakin muiden risteävien tekijöiden tarkastelun (Sullivan

2016), vaikka tarkemmin esimerkiksi luokan tarkasteluun keskittyvässä analyysissä myös

saman kaltaisen koulutustason ihmisten välisiä luokkaeroja ja niiden yhteyksiä ekokylän

tuotantoon voisi analysoida luultavasti monipuolisestikin, jolloin ”homogeenisyys” tietysti

kyseenalaistuisi. Keskeisiksi risteäviksi tekijöiksi olen tähän tarkasteluun nostanut

ammattitaidon, sukupuolen, kylässä vietetyn ajan, elämäntilanteen (sisältäen iän, perhe- ja

työtilanteen, oman talon rakentamisen vaiheen sekä kylän ulkopuoliset sitoumukset) ja

terveydentilan.

Ensimmäisenä risteävänä tuotantoon osallistumista mahdollistavana tai rajaavana tekijänä

nostan esille ammattitaidon tai osaamisen. Ekokylässä on paljon työtehtäviä, joihin tarvitaan

erityistä osaamista tai ammattitaitoa rakennussuunnittelusta budjetointiin ja ruoanlaittoon.

Valmiisiin projekteihin mukaan meneminen edellyttää joko valmista ammattitaitoa tai uusien

taitojen opettelua. Työnjaon kohdalla valtiollisesti organisoidun koulutus- ja työjärjestelmän

rinnalle on ekokylässä muodostunut epämääräisempi ja paljolti asukkaiden jo hallitsemiin

osaamisiin ja vahvuuksiin nojaava työjärjestelmä, kun uusien taitojen opiskelu käytännön

kautta voi olla haastavaa kiireessä, ja kun antamisen normi edellyttäisi kaikilta panostamista

kylän toimintaan. Helpointa kylän toimintaan osallistuminen onkin niille asukkaille, joilla on

projektien vaatimaa ammattitaitoa jo entuudestaan aiempien kokemusten, koulutuksen,

harrastusten tai ”luontaisten taipumusten” pohjalta.

Haastatteluaineiston tuottamisen hetkellä rakentamisen ja hankemuotoisen projektityön taidot

ovat kylässä erityisen keskeisiä ja tarpeellisia. Erityisesti (byrokraattisesti säännellyn, ks.

Sullivan 2016) rakentamisen työt vaativat erikoistunutta ja ammattimaista asiantuntemusta,

joita kylässä on muutamilla asukkailla. Aiemmin avaamani hegemonisen kulttuurin

vaiheittaisuuden puhetavan mukaan rakentamisen työt ovat ensisijaisia ainakin kylän

alkuvaiheessa kulttuurisiin ja sosiaalisiin projekteihin nähden, asettaen näin myös asukkaiden

osaamisia hierarkiaan. Esimerkiksi kulttuurisissa projekteissa tarvittava osaaminen voi olla

periaatteessa arvostettua, mutta ensisijaista ja hyödyllisintä vaikuttaa olevan kaikkien

71

yhteisenä etuna näyttäytyvään fyysisen kylän rakentamiseen panostaminen. (vrt. Cunningham

2013, Forster & Wilhelmus 2005.)

”…osaaminen niinku ei ehkä tuu tässä kohtaa mut se voi tulla täällä sit vaikka vuonna 2025 tai jotain se voi olla hyvin vahva rooli jollain, se voi olla jotain, semmosta mitä ei nyt tässä niinku fyysisessä rakennusvaiheessa tarvii, et sekin on, kyl sekin on siel mun mielestä niinkun aateltu…”

Sukupuolen vaikutusta tuotantoon osallistumisen mahdollisuuteen avaan hieman

monimutkaisemmin. Kotityömäiset hallintotyön taidot tai tunneälykkyys ovat perinteisessä

sukupuolijärjestelmässä olleet asioita, joihin tyttöjä ja naisia kasvatetaan. Vastaavasti poikia

ja miehiä on kannustettu ja sosiaalistettu enemmän rakentamisen kaltaisiin fyysisiin töihin tai

julkisessa piirissä toimimiseen (mm. Julkunen 2010a). Kun koko elämän alueelta opitut taidot

ovat tulleet subjektivoituneen tuotannon lähtökohdiksi (ks. luku 6.4), on myös sukupuoli

tullut uudella tavalla näkyväksi työssä (Precarias a la deriva 2009; Viren 2018, 190-191).

Ekokylässä sukupuoli tulee erityisen näkyväksi, kun kylässä tehtävät työt jakautuvat

”kiinnostusten ja vahvuuksien” perusteella ja fyysistä työtä on tehtävä paljon.

Työnjaon ”vapaamuotoisuus” mahdollistaa ekokylässä myös uusien taitojen opettelun ja sen,

ettei kaikkeen tarvita valmiita kompetensseja. Käytännössä kuitenkin työläät työtehtävät ja

aikapaineet voivat ohjata asukkaita tekemään niitä töitä, joihin heillä on jo ammattitaitoa ja

joissa he ovat tehokkaimpia (vrt. Adler 2015, 447). On mielekkäintä tai ainakin kevyintä

tehdä niitä töitä, joiden tekeminen sujuu hyvin ilman jatkuvaa uuden opettelua. Samalla

parhaiten hallittujen töiden kautta on helpointa toteuttaa hegemonisen kulttuurin antamisen

normia ja itse tekemisen ihannetta.

”Kotityön jakautumista koskevassa tutkimuksessa on noussut esiin, että niin sanotun tasa-arvopolitiikan haaste on juuri mittaamattomissa, ruumiiseen kertyneissä tottumuksissa ja niistä syntyvissä eroissa. Marazzin esimerkkinä on kysymys likaisten sukkien ”laittamisesta oikealle paikalleen”, näennäisesti hyvin vähän aikaa vievästä eleestä, tottumuksesta, johon kuitenkin ruumiillistuu tosiasiassa vuosisatojen tai vuosituhansien sukupuolittunut työnjako. Koska naisruumiiseen on kertynyt tiettyjä tottumuksia, nainen tosiasiassa suorittaa monet kotityöt miestä nopeammassa ajassa, ja siksi liberaalista yhtäläisen ajankäytön mittaamisen näkökulmasta esimerkiksi se, että mies tuntikausia puunaa autoa tai käyttää tiskaamiseen tai silittämiseen paljon enemmän aikaa, voi näyttää tasa-arvoiselta työnjaolta. Kotityössä kiteytyy, kuinka työhön sisältyy aina tietty subjektiivisuuden ylijäämä, ero, joka ei palaudu homogeeniseen mittayksikköön: erilaisten kotitöiden kuormittavuus tai tuottavuus ei palaudu pelkästään siihen, kuinka paljon siihen on käytetty aikaa,

72

eikä eri työntekijöiden tuottavuus ole samanlainen, koska kyse on subjektiivisuudesta, tottumuksesta, koko elämän tai jopa edeltävien sukupolvien elämän mittaisesta ”oppimisesta”.(Viren 2018, 190)

Virenin liberaaliksi yhtäläisen ajankäytön mittaamiseksi kutsumasta näkökulmasta

ekokylänkin neuvottelut talkootöiden määrästä ja tasaisesta jakautumisesta ovat haastavia,

vaikka uusia taitoja haluttaisiinkin oppia.

”…tietyl tavalla se on ollu myös kans mul se toive että oppis niinku käsillä tekemään jotain, mut että se on, siis semmonen panos tai se hyötysuhde on niinkun mun kohalla ei oo mikään suuri, et ku me on tuol niinku jossain vaihees oli et nyt kirjataan ylös ne talkootunnit ku kaikki ei voinu käydä samaan aikaan että, ja käytiin siitä me sitä rakennusprojektia tekemäs niinku omalla ajalla sitte, mä sanoin et me voidaan tehä se, mut se ei niinku sillä lailla, se kertoo siit meidän aktiivisuudesta, mut se ei kerro siit tuloksesta, että se mitä mä maalaan siellä niinku, kolmes tunnissa ni joku joka on tottunu maalari ni se tekee sen puoles tunnissa…”

Miehet tekevät ekokylässä enemmän kulttuurisesti maskuliinisiksi määrittyneitä tehtäviä,

kuten rakennustöitä tai turvallisuussuunnitelmien valmistelua. Naiset taas suuremmassa osin

tekevät naistapaisia tai kotityömäisiä (Julkunen 2008, 155–161) hallinnollisia töitä, vastaavat

tiedottamisesta ja ovat tukihenkilöinä vapaaehtoistyöntekijöille. Toki myös naiset rakentavat

ja miehet tekevät hallintotöitä, mutta haastatteluaineiston perusteella kylässä on

sukupuolittuneen ”perinteisen” työnjaon piirteitä.

”…no kyl mus on vahva semmonen hoivaava puoli…”

”…aina mielletään ne talkoot ikään kuin semmosina konkreettisena rakentamisena, tekemisenä mist tulee näkyvä jälki, tai semmonen et se on ollu vähä semmonen ongelmakin et ikään kuin se on niinku ollut se juttu, ja sen tekeminen on ollu se juttu, ja sit on niinku paljon semmosta ikään kuin joka niinku siinä sivussa tulee mut joka on ihan yhtä lailla tarpeellista joku ruoanlaitto talkoisiin, leipominen talkoisiin, tai sit tääl on hirveen paljon noit kirjallisii hommia niit hakemuksia muita, jotka vie todella paljon aikaa ja näin, että siin on ollu vähä semmosta säätöö tai sit johonki juhlaan järjestää ohjelmaa, et sitten mitä enemmän mennään just sinne taiteen ja kulttuurin puolelle ni se on niinku vähän semmonen, niinku muutenkin yhteiskunnas et aijaa että, onks se niinku jotain työtä vai tai talkoilua että et niinku semmosten asioitten kanssa niinku että tää on niinku tietys mieles semmonen pienoisyhteiskunta että, että niinkun, niille on täytyny hakee jossain vaiheessa se arvo, tai niinkun selittää et meillä meni näin ja näin paljon tunteja ku me valmisteltiin tätä lasten seikkailurataa tai jotain että, että ne ei oo niinkun itsestään selviä eikä ne niinkun tavallaan tarkota pahantahtosuutta, mut se on semmonen tavan-

73

ihmisten ajattelutapa et se talkoo niinkun tarkottas sitä et sä hakkaat naulaa seinään tai maalaat tai näin…”

Sukupuoli määrittääkin tuotantoon osallistumisen mahdollisuuksia nähdäkseni nimenomaan

tämän sukupuolittuneen, koko elämän alalta kerrytetyn osaamisen ja hegemonisen kulttuurin

vaiheittaisuuden puhetavan sekä antamisen normin kautta. Kun perinteiset maskuliinisina

näyttäytyvät fyysinen rakentamisen työt ja osaamiset ovat ensisijaisia kylän tuotannossa,

tulevat monet kulttuurisesti naistapaiset työt määritellyiksi toissijaisiksi. Tämä noudattelee

yleisempää sukupuolijärjestelmän logiikkaa, jossa naisten työt määrittyvät usein miesten töitä

vähempiarvoisiksi ja jäävät näkymättömiksi, vaikka niillä on keskeinen osa tuotannon

onnistumisessa niin palkkatyössä kuin esimerkiksi (perinteisesti miesten) työvoimaa

uusintavissa kotitöissäkin (Jokinen, 2005; Kinnunen & Korvajärvi 1996; Viren 2018).

Pisimpään kylässä aikaa viettäneillä on nähdäkseni paremmat mahdollisuudet osallistua kylän

tuotantoon. Pitkään kylässä asuneet ja jo ennen kylään muuttoa ekokyläprojektissa mukana

olleet ovat henkisesti sitoutuneimpia kyläprojektiin ja tavoitehegemoniaan. Pidempään

kylässä toimineet myös omaavat eniten tietoa kylän projekteista ja muusta toiminnasta. Tämä

tieto toimii ammattitaitona ja mahdollistaa kylää koskevien päätösten tekemistä ja perustelua

kokouksissa ja työn yhteydessä. Pisimpään kylän parissa toimineet ovat voineet vaikuttaa

tuotannon ehtoihin uusia asukkaita enemmän, ja tämä määrittely voi tehdä tuotantoon

kiinnittymisen helpommaksi. (vrt. Sullivan 2016.) Seuraavassa aineistolainauksessa näkyy

myös lähtökohtainen ero kyläprojektissa alusta asti olleiden ja uusien tulijoiden välillä siinä

(vrt. Keller 2005, 101). ”Alkuperäiset” ekokyläläiset näkevät ekokylän helpommin tuotettuna

ja muokattavana, kun uudemmille ihmisille se on objektivoitunut valmiiksi,

kyseenalaistamattomaksi instituutioksi (instituutioitumisesta sosiaalisena prosessina esim.

Berger & Luckmann 2009, 65–81).

”…semmonen asia tähän työhön liittyy kyl tässä se, et se on tietysti aivan turha toive mut semmonen toive kylä täs mä, myönnetään, elää et ois ihan mahtavaa ku se joka nyt tulee mukaan, niinku alkupisteestä viistoista vuotta myöhemmi mut että tilan ostostakin kuus vuotta myöhemmin, et sil ois niinku ne kaikki paukut käytettävissä mitä me on käytetty näiden vuosien aikana, et tulis niinku sillai et MINÄ et tottakai paina, et niinkun, mut ku se tuppaa olee semmonen niinku se on ihmisen päässä semmonen et me edustetaan sit jo, et me ollaan vähän niinku instituutio ja asiat on sit enemmän valmiita niille jotka tulee myöhemmin...”

74

Asukkaiden erilaiset elämäntilanteet vaikuttavat siihen, kuinka paljon heillä on käytössään

resursseja kylän yhteisissä projekteissa toimimiseen. Yksillä kodin rakentaminen on vielä

kesken, toisilla on kotona pieniä lapsia, kolmas on eronnut kylässä asumisen aikana

puolisostaan ja neljänsien lapset ovat jo muuttaneet kotoa pois. Myös ikä linkittyy

ajankäytöllisesti elämänvaiheeseen, eli siihen, onko kotona lapsia tai minkälainen työtilanne

on. Henkilökohtainen työtilanne vaikuttaa mahdollisuuteen osallistua kylän aktiviteetteihin.

Esimerkiksi työpäivän pituus tai työn kuormittavuus vaikuttaa siihen, kuinka paljon resursseja

ekokylän toimintaan jää päivätyön jälkeen. Kylän ulkopuolella töitä tekeville on

haastavampaa olla mukana kylän toimissa kuin kylässä työtään tekevien. Kylässä työtä

tekevät näkevät naapureitaan useammin ja voivat osallistua esimerkiksi kuutena päivänä

viikossa järjestettävälle yhteislounaalle. Monia yhteisten projektien asioita käsitellään paljon

epävirallisesti näissä kohtaamisissa. Vaikka onkin mahdollista osallistua yhteisiin projekteihin

myös ilman näitä kohtaamisia, osa toiminnan muotoilusta ja koko kylän alueelle levinneestä

rajattomasta tuotannosta tapahtuu kuitenkin epävirallisesti kyläläisten kohtaamisissa.

Elämäntilanne vaikuttaa myös, kun pohditaan, millaisia asioita kylältä nyt ja tulevaisuudessa

voitaisiin haluta ja minkälaisten asioiden eteen tehdä töitä. Aineistossa tämä näkyy

selkeimmin, kun nuoremmat asukkaat peilaavat tulevaisuuttaan esimerkiksi omien tai tulevien

lasten kautta ja eläkeikää lähenevät puhuvat kylän vanhushoivapalveluista.

Elämäntilanteeseen kuuluvat myös resursseja vaativat sitoumukset kylän ulkopuolisiin

projekteihin. Jotkut kylän ulkopuolisista projekteista liittyvät ekokylän toimintaan suoraan

(ekokyläyhdistyksen hallitustoiminta), jotkut välillisesti (maaseudun elävöittämishankkeet) ja

jotkut eivät suoranaisesti ollenkaan (harrastusryhmän ohjaaminen kylän ulkopuolella).

Ajankäytön organisoiminen vaatii pallottelua eri työn kenttien välillä, ja haastatteluissa

ajankäytöstä neuvotellaankin suhteessa ekokylälle annettavaan aikaan. Esimerkiksi

maaseudun elävöittämishankkeet, jossa seuraavan lainauksen puhuja on ollut mukana, voivat

”pitemmän päälle” välillisesti vaikuttaa suotuisasti ekokylänkin tuotantoon, ja moninaisuuden

arvostamisen ihanteen mukaan tämän pitäisi periaatteessa olla hegemonisen kulttuurin

mukainen tapa toteuttaa antamisen normia. Fyysisen työn ensisijaisuuden ja fyysisen

läsnäolon merkittävyyden (vaiheittaisuuden puhetapa ja tilalle laskeutumisen normi) takia

asetelmasta on kuitenkin tullut nollasummapeli, jossa aikaresurssia allokoi joko kylälle tai

sitten ei.

75

”Yhteisö, no sitä mä oon tääl joutunu miettimään koska tääl on jossain vaiheessa ollu myöski se kysymys että, että pitäs niinkun enemmän pystyä olemaan sillon kun ei vielä asunu täällä ni ois pitäny enemmän pystyä olemaan täällä ja sitoutumaan enemmän ja ehkä tekemään myös enemmän ja näin. Ja sillon niinku tavallaan joutu ehkä ihan niinku, sanottamaankin niitä asioita että, et ku elämäs on niit erilaisii yhteisöjä, että on niinkun, perheyhteisö, ja sitten niinku mulla, ku mä oon muualla töissä on työyhteisö, että tavallaan, et mä en voi niinkun, tehä niinkun toisen kustannuksella. Et jos mä oon esimerkiks työyhteisössä, ni mä en voi niinkun ajatella et, nyt mä lähenkin sinne ekokylään, niinkun tekemään enemmän, ja täällä teen vähemmän, koska se on ikään kun mulla ollut, olemassa ollut yhteisö, johon mä oon sitoutunut ja josta mä oon vastuussa.”

Terveydentila vaikuttaa kylän töihin osallistumisen mahdollisuuteen. Henkiset ja fyysiset

haasteet voivat myös hankaloittaa yhteisössä mukana olemista muutenkin kuin talkootöiden

tekemisen saralla. Kylässä asuminen ja työskentely vaatii resursseja muun muassa

sosiaalisuuteen, oman toiminnan reflektointiin ja fyysisiin työtehtäviin, ja sairastellessa nämä

resurssit voivat olla kortilla. Ylipäätään kylään muuttaminen on vaatinut kyvykkyyttä tehdä

fyysisiä töitä ja elää maaseutumaisessa ympäristössä, jossa esimerkiksi pyörätuolilla voisi olla

vaikea liikkua. Terveydentilan vaikutus tulee aineistossa esille edellisessä analyysiluvussa

avaamani sairastumistapauksen myötä, kun kylän projektissa mukana ollut työntekijä joutuu

jäämään projektista pois. Sairastuminen liittyy myös käsittelemiini naistapaisiin

huolehtimisen sosiaalisiin töihin ja kylän sosiaaliseen luonteeseen.

”tämmösessä yhteisössä elämässä kaikki on todella läheisiä niin niin sitten sitten se niinkun vaikuttaa, vielä helpommin kuin ehkä jossain muussa elämäntyylissä, (naurahtaa) ja nimeomaan se että sitten ne vapaaehtoisetkin että, heillähän ei ois täällä sitten niinkun ketään muita läheisiä kaikki läheiset on siel omassa maassa, niin niin tavallaan sitten siinäkin niinku helposti joutuu vähän semmoiseen äidin rooliin taikka johonkin että, että sitten tota, että jos on vähänkään taipuvainen auttamaan kun näkee että toinen ehkä saattais tarvita apua niin sitten, siinä voi joutua pian sii- (naurahtaa) pian niinkun syvempiinkin vesiin että sitten, joo. Että, uupumus sitten monen asian yhtälöstä, vihdoinkin oikeastaan tuli, sanoisinko, että sitä on odotettu jo vuodet…”

Edellä esittelin erilaisia ekokylän tuotantoon kiinnittymistä mahdollistavia tai sitä estäviä

risteäviä tekijöitä. Esimerkiksi kylän alueella töitä tekevä fyysisen rakentamisen

ammattitaitoa omaava terve asukas, jonka lapset ovat muuttaneet jo pois kotoa omaa

paremmat valmiudet osallistua tuotantoon kuin yksinhuoltajana lapsiaan kasvattava ja taloaan

rakentava tai kylän ulkopuolella töissä käyvä ja kylässä vasta vähän aikaa asunut henkilö.

Kaikki risteävät tekijät myös vaikuttavat siihen, miten hegemonisen kulttuuriin voidaan

kiinnittyä ja miten ekokylän ”ihannesubjektiutta” voidaan toteuttaa. Kylän tuotantoon

76

kiinnittyminen on myös helpompaa, jos tavoitehegemoniaan samaistuminen onnistuu, eli jos

kylällä tehtävät työt voidaan ymmärtää osaksi omia arvotuksia ja tavoitteita. Samoin kylässä

jo käynnissä oleviin projekteihin on helpompaa lähteä mukaan kuin kehitellä ”tyhjästä” uusia

projekteja omista lähtökohdista käsin. Siksi olemassa olevan tuotannon omanlaisekseen

kokevat voivat olla siinä mukana parhaiten. Tästä päästään analyysin viimeiseen teemaan,

tekemisen demokratian tarkasteluun.

7.2 Tekemisen demokratian ristiriidat

”Mielellään lähen sitten itse tärkeeks kokemia asioita viemään eteenpäin mutta sillai jos ei oo vielä semmosta, omaa juttua niin, sillon se on niinkun hankala lähtee, lähtee niinkun vaan pakosta että saan, jos niinkun, tai ei pakosta mut et vaan kysytään et tekiskö joku jotain ni jos ei sitä niinkun tunne omakseen ni ei sitä sitten jaksa, jos tarvii ni jonkun tilaisuuden tai tämmösen sitä järjestää mut sen nyt melkee tietää et se jää sitten siihen yhteen, yhteen, kertaan että siihen ei synny semmosta jatkumoa tai että kun ei se, jos se tehtävä ei sitten ole sen oman energian tai mielenkiinnon kanssa samassa linjassa ni ei se sitten siinä, itsestään itsestään toimi…”

Päätän analyysini ”tekemisen demokratian” tarkasteluun, vetäen samalla tämän ja aiempien

analyysilukujen teemoja yhteen. Väitän tämän analyysin pohjalta, että hegemonisen kulttuurin

ihanteet, arvostukset, puhetavat ja normit ovat keskenään ristiriitaisia. Tulkintani mukaan

kulttuurin sisäiset ristiriidat toimivat niin, että samalla kun esimerkiksi demokraattisuuden tai

erilaisuuden arvostamisen ihanne painottavat yhdenvertaisuutta, tasa-arvoisuutta ja

moniäänisyyttä, rakentuu ekokylän käytäntö kuitenkin fyysisiä rakentamisen töitä arvottavan

vaiheittaisuuden puhetavan sekä tilalle laskeutumisen ja antamisen normien varaan.

Keskeinen ristipaine ekokylässä syntyy vaiheittaisuuden puhetavan ja normien (antaminen ja

tilalle laskeutuminen) ja risteävien tekijöiden välisestä suhteesta. Jokaiselta kyläläiseltä

odotetaan panostusta kylälle, mutta kaikki eivät voi antaa samalla tavalla eikä kaikenlaista

”antamista” nähdä yhtä arvokkaana tai ainakaan tällä hetkellä kiireellisimpänä. Sisäisen

ristiriitaisuuden lisäksi kylälle laskeutumisen ja antamisen normit antavat ymmärtää, että

kaikki kyläläiset kyllä aktivoituvat kylään liittyvässä toiminnassa, kunhan aikaa vain kuluu,

vaikka ajan lisäksi erilaiset risteävät tekijät vaikuttavat ”aktivoitumiseen”, ja kylässä vietetty

aikakin on aina suhteessa jo tehtyyn työhön ja kylässä vielä pidempään asuneisiin edellä

esittämälläni tavalla.

Eriarvoiset osallistumisen mahdollisuudet muodostuvat ongelmallisiksi, kun suuri osa kylää

koskevista päätöksistä tehdään työn tekemisen yhteydessä, ja vain osa päätöksistä tuodaan

virallisiin kyläkokouksiin. Muut asukkaat antavat aktiivisimmille ”mandaatin” tehdä töitä ja

77

päätöksiä parhaaksi näkemällään tavalla, ja periaatteessa kuka tahansa kyläläisistä voisi

osallistua päätöksentekoon osallistumalla aktiivisesti töihin. Käytännössä kuitenkin risteävät

tekijät asettavat töiden kautta asukkaat hierarkkiseen järjestykseen näissä päätöksenteon

mahdollisuuksissa. Vaikka suuri osa päätöksistä tehdään työn tekemisen yhteydessä, on myös

paljon päätöksiä, joita tehdään virallisissa kyläkokouksissa. Niissäkin risteävät tekijät

kuitenkin voivat vaikuttaa vallan jakautumiseen, koska eniten kylän projekteissa mukana

olleet määrittävät jo työn tekemisen yhteydessä tehtävällä kokouspäätöksenteon valmistelulla

eniten sitä, mistä päätetään ja mitkä ovat valittavissa olevat vaihtoehdot. (vrt. Sullivan 2016.)

Päätäntävalta ja kylän projekteihin aktiivinen osallistuminen tarkoittaa siis käytännössä sitä,

että pääsee määrittämään ekokyläyhteisön rakentumisen fyysisiä, sosiaalisia ja kulttuurisia

reunaehtoja. Risteävät tekijät ovat suuressa osassa, kun päätetään esimerkiksi mitä puita

kylästä kaadetaan, kuinka paljon yhteistä rahaa mihinkin laitetaan tai millaista sosiaalista

yhteistoimintaa järjestetään. Nämä reunaehdot ovat ekokylän hegemonisen kulttuurin

rakentumisen palasia. Yhteisö sosiaalisena, kulttuurisena ja materiaalisena kokonaisuutena

muodostuu jatkuvassa vuorovaikutuksessa tehdyn toiminnan ja päätösten seurauksena (Ergas

2010, 36), ja on ristiriitaista, jos vain jotkut asukkaista pystyvät määrittelemään tätä

rakennetta samalla kun kaikilta odotetaan viime kädessä sitoutuvaa osallistumista yhteisöön.

Tällaista vallan jakautuminen voi olla vaikeaa tunnistaa, koska se perustuu usein

suostumukseen ja toiminnan sisäiseen rationaliteettiin. Samalla demokraattisuuden ihanne voi

vaikeuttaa valtarakenteiden tarkastelua ja ohjata esimerkiksi puhetta ristiriidoista enemmän

yksilötason tai dialogisuuden puutteen kaltaisiin asioihin (Cohen 2001, 34; Sullivan 2016,

558). Ekokylän ristiriidoista kertomisen puhetapaan voi liittyä tiiviissä yhteisössä myös

haluttomuus kyseenalaistaa tai riitauttaa yhteisön perustavia rakenteita, joiden

uudelleenmuotoilu voi olla haastavaa ja raskasta (ks. esim. Cohen 2001, 29-35; Day 2006,

109). Haastattelupuheessakin tekemisen demokratia esitetään rationaalisena käytäntönä, jossa

töitä tekevät saavat päättää joistain asioista ja loput joko tyytyvät tehtyihin päätöksiin tai

osallistuvat työntekoon enemmän.

”…monesti ne ongelmat on just niinku sen tyyppisiä että, että tota että että niinkun... Tietysti liittyy johonkin että joku suunnittelee jotakin se joka on paikalla ja se joka ei oo paikalla ni, se sitten niinku kokee, että jotain on tehty ilman että hän on ollu paikalla no miks et ollu paikalla, siis niinku, sen takia, sehän niinku ja se lähtökohtasesti kaikki tietää tai myöskin jokanen tietää omalta

78

osaltaan että nii-i, että se ei oo sit pystyny mutta, pystyny oleen paikalla ku on ollu vaikka töissä ny sitten…”

Tekemisen demokratian käytänteiden kautta ekokylän hegemoninen kulttuuri rakentuu siis

kylän toimintakykyisimpien, tilalle laskeutuneiden tai integroituneimpien asukkaiden

näköiseksi. Samalla keskeinen yhteisöjen ja jälkifordististen organisaatioiden toiminnan

edellytys on kollektiivisten ja yksilöllisten arvojen yhteneväisyys ja tavoitehegemonian

toimivuus. Toinen tapa esittää asia on, että ekokylän kulttuuriset symbolit rakentuvat tiettyjen

asukkaiden ehdoilla, ja kaikki eivät voi kiinnittyä tai ottaa suhdetta symboleihin yhtä hyvin.

Samalla, kun kaikkien odotetaan ihannetilanteessa olevan kylän toiminnassa mukana yhtä

intohimoisesti, tuotannossa rakentuu tulevaa tuotantoa ja siihen osallistumista määrittäviä

”polkuriippuvuuksia” jo tehtyjen päätösten mukaisesti.

Muissakin tutkituissa ekokylien kaltaisissa yhteisöissä on havaittu tekemisen demokratian

kaltaisia järjestelyjä (Foster & Wilhelmus 2005, Keller 2005, Sullivan 2016). Muissa

tutkimuksissa on myös huomattu, että ekokylämäisissä ruohonjuuritason demokratiaa ja

itsenäistä tekemistä painottavissa yhteisöissä joudutaan usein tasapainoilemaan demokratian

ihanteen ja käytännön töiden tehokkuuden välillä (Choi-Fitzpatrick 2014). Tämänkin

tutkielman aineistossa yksi perustelu töiden yhteydessä tehtäviin päätöksiin oli nimenomaan

se, ettei töitä saisi tehtyä, jos jokainen asia pitäisi päättää kokouksessa.

”…koska asiat ei ei ne se- jotain asioita ei vaan voi niinku odottaa vuosikausia…”

Tehokkuuden ja demokratian ristipaine on varmasti keskeinen kaikissa tämän kaltaisissa

projekteissa, mutta sitä korostamalla unohtuu helposti sen tarkasteleminen, kuka töiden

sisältöjä ja tarpeellisuutta ylipäätään määrittää. Risteävien tekijöiden näkökulmasta

suotuisimmassa tilanteessa olevien asukkaiden määrittelyvalta hegemoniseen kulttuuriin

näkyy juuri kylään vähemmän integroituneiden asukkaiden kriittisissä kommenteissa kylän

työkeskeisyyteen. Kun vaiheittaisuuden puhetavassa otetaan itsestään selvänä, että fyysistä

rakentamisen työtä on tehtävä, paljastuu haastatteluaineistosta muunkinlaisia näkökulmia.

Ylipäätään se, onko kylä ”kesken” ja mitä ”valmis” tarkoittaa, on sosiaalisesti määrittyvä

ilmiö.

79

”…haasteita tolla tilalla se, että niinkun, ei ihmiset nyt polttais itteään loppuun tässä, alkumetreillä että, kuitenkin pitäis ymmärtää, että projekti voi kestää vuosikymmeniä että ei kaikkee tarvii olla valmiina ihan tässä, heti ensimmäisten vuosien aikana…”

”…sanotaanko tän yhteisön toiminnassa on aika paljon korostunu tavallaan niinku se tekemisen rooli... Se on ehkä aika luonnollista sen takia että kun tässä on ollu tavallaan niinkun hyvin paljon sitä et on pitäny oikeesti niinkun tehdä asioita, et on saatu niinkun fyysistä ympäristöä tehtyä ja rakennettua ja muuta että tota… Et et… Et tavallaan se niinkun korostuu et ehkä sit se, että tavallaan et mikä sen yhteisön niiku tavallaan se henkinen yhteisö, et tää on tavallaan tekemisen yhteisö, tekemisen yhteisöllisyyden voi tavallaan niinku et se on voimakasta, mut mikä on tavallaan niiku sen henkisen yhteisöllisyyden, sille puolelle varmaan niinku vois niinku ehkä sellasta parantamisen varaa tai kehittämisen varaa…”

Seuraavassa lainauksessa tulee esille myös (naistapaisen) sosiaalisen työn näkymättömyys ja

se, ettei sitä tunnisteta työksi ekokylän tuotannossa. ”Tavoite-, työ- ja toimintakeskeinen”

asennoituminen liittyy fyysisiin töihin, ja sosiaalinen jää määritellyksi työn ulkopuolelle

muuksi.

”Joillain voi olla hyvin työkeskeinen ja semmonen niinku tavoitekeskeinen ja toimintakeskeinen, joillain enemmän semmonen yh- niinku sosiaaliseen painottuva ja siin on jo aika iso ristiriita sitte, niinkun niitten välillä... Että semmonen että, ehk sitten kun jos niit konflikteja tulee, niin nehän on sitte kaikille raskaita et se on ihan selvä, mm…”

Prefiguratiivisen yhteiskunnallisuuden ihanteesta huolimatta vaikuttaa siltä, että joidenkin

asukkaiden mielestä ekokylässä ei ikään kuin olla ”tarpeeksi prefiguratiivisia”. Tarkoitan tällä

sitä, että vaikka ekologisuuden ja demokraattisuuden ihanteiden tai antamisen normien kautta

pyritäänkin elämään ihanteellista yhteiskuntaa todeksi jo pienoiskoossa, ei moninaisuuden

arvostuksen ihanne toteudu käytännössä, kun vaiheittaisuuden puhetapa asettaa fyysisen työn

muita töitä tärkeämmäksi. Näin ollen käytännöt ja tavoitteet, joiden pitäisi

prefiguratiivisuudessa olla tiiviisti yhteydessä toisiinsa, irtoavat erilleen (ks. esim. Pusey

2019). Moninaisuutta pystytään arvostamaan aidosti vasta sitten, kun fyysiset työt on tehty.

Seuraavassa vielä kaksi aineistolainausta, joista ensimmäisessä harmitellaan fyysisen töiden

vähäisyyttä, ja toisessa niiden liiallisuutta.

”…pariin vuoteen ei oo tehty kauheesti yhteisiä töitä nyt taas niinku tehdään mut että ihan, jonkun mielestä sitten oli tehtiin liikaa, niin kaikki oli väsyneitä, niin sitten, sit siihen tuli semonen kahden vuoden aina semmonen jakso millon ei kukaan tehny mitään no joo, niinku sanoin et jokanen teki varmaan sitä

80

omaansa ja se oli varmaan sitten niinku tarpeellinen, mut että, mut tavallaan ulkosesti ei niinku tossa, pihakentällä niinku kauheesti tapahtunu… Tottakai, monia projekteja meni eteenpäin vapaaehtosprojektia ja muuta mutta, mutta tota noin niin nyt kuitenkin että, ehkä se, talkoot ja ne oli käytännössä ei ollu mitään tämmösiä talkoita oli vaan ne kokoontumiset ja…”

”…et jos ei sitä, eri- eri erilaisuutta sitten nää ja osaa arvostaa sellasenaan niin, vaikee se on sitten niinkun, saada asiaa vietyä eteenpäin, tai siis sillai että kokonaisuus jollain tavalla pystyis elään, elään sopusoinnussa ja sillain niinkun kasvamaan tai kehittymään että, meillä tää toiminta on ollu vähän semmosta niinkun hengissä pysymistä, et saadaan, saadaan nää infra tähän rakennettua ja sitten, jotenkuten sitten tää kunkin perheen talous ja muu mahdollisimman… Että ollaan semmosta aikaa odoteltu että sitten kun sitten kun ollaan vähän siinä, kypsempiä taloudellisessa mielessä… Niin toivotaan että sitten se alkais se yhteiselämä siinä sitten kehittyy mutta, toisaalta sen pitäis kyllä sen yhteiselämän ja muun kulkee siinä käsi kädessä rinnalla että ne ei mitenkään sulje toisiaankaan… Vaikee sanoo niinkun konkreettisesti että mitä mitä puuttuu on semmonen tunne vaan on että ei tää nyt oo ihan niin hyvä ku vois olla…”

Tämän tutkielman analyysi rakentui kolmesta osasta. Ensimmäisessä tarkastelin ekokylän

hegemonista kulttuuria, siis sitä symbolien joukkoa, joka mahdollistaa kyläyhteisöllisyyden ja

toimii pohjana kaikelle kylässä tehtävälle työlle. Hegemoninen kulttuuri rakentuu ihanteista,

arvostuksista, puhetavoista ja normeista. Toisessa analyysiluvussa tarkastelin ekokylän

tuotannon jälkifordistisia piirteitä töiden ”tietotyömäisyyden”, kulttuurisuuden,

yrittäjämäisyyden ja rajattomuuden teemojen kautta. Hegemonisen kulttuurin osatekijät ovat

kylän työtä määrittäviä ”tavoitehegemonisia” reunaehtoja, jotka mahdollistavat itseohjautuvan

ja sitoutuneen työn ajallisesti, paikallisesti ja sisällöllisesti rajattomassa ja yrittäjämäisessä

kylän tuotannossa.

Tässä kolmannessa analyysiluvussa tarkastelin, miten erilaiset risteävät tekijät määrittävät

asukkaiden osallistumisen mahdollisuutta ekokylän tuotantoon, ja miten tämä osallistumisen

mahdollisuus puolestaan määrittää päätöksentekovallan jakautumista kylässä. Tulkintani

mukaan valta, siis mahdollisuudet vaikuttaa siihen, millaiseksi yhteinen sosiaalinen,

kulttuurinen ja materiaalinen kyläprojekti ja sen hegemoninen kulttuuri rakentuu, keskittyy

erityisesti kylän toimintakykyisimmille asukkaille. Tätä toimintakykyä ja toiminnan

mahdollisuuksia rajoittavat ammattitaidon, sukupuolen, kylässä vietetyn ajan, elämäntilanteen

ja terveydentilan risteävät tekijät.

81

8 Lopuksi

8.1 Tulosten yhteenvetoa ja pohdintaa

Tässä tutkielmassa tarkastelin ekokyläyhteisön työtä ja tuotantoa jälkifordismin teorioiden

sekä erilaisten yhteisöteoretisointien valossa. Hyödynsin analyyttisenä työkaluna myös

intersektionaalisen teorian peruslähtökohtia. Tutkin sitä, miten ekokyläyhteisöä sosiaalisena,

materiaalisena ja kulttuurisena kokonaisuutena tuotetaan. Tämän tutkimustehtävän

tarkentavina alakysymyksinä tarkastelin, minkälaisista symboleista ekokylän yhteisöllinen

kulttuuri muodostuu, mikä näiden symbolien rooli on tuotannossa, mitä jälkifordistisia

piirteitä ekokylän tuotantoon liittyy, minkälaiset tekijät rajaavat tai mahdollistavat ekokylän

asukkaiden toimintaa tuotannossa sekä millaisia demokraattisia käytänteitä ekokylän

tuotantoon liittyy.

Analyysini perusteella ekokyläyhteisöä tuotetaan työssä ja yhteistoiminnassa tapahtuvana

jatkuvana vuorovaikutuksellisena prosessina, jossa ekokylän hegemonista kulttuuria ja kylän

sosiaalismateriaalista todellisuutta rakennetaan. Ekokylän hegemoninen kulttuuri koostuu

yhteisöllisistä symboleista, jotka jaottelin analyysissä ihanteisiin, arvostuksiin, puhetapoihin

ja normeihin. Kaikki nämä symbolit ovat diskursiivisia, ja niillä on normatiivisia,

arvostuksellisia, ihanteellisia puolia, ja jaottelu on ensisijaisesti tehty luettavuuden

sujuvoittamiseksi. Ekologisuuden, itse tekemisen, itsekasvatuksen, erilaisuuden arvostuksen,

demokraattisuuden ja yhteiskunnallisuuden ihanteiden kautta kuvaillaan ja kuvitellaan kylässä

ihanteelliseksi ja toivottavaksi nähtyä toimintaa. Maaseutumaisen paikan, ruoan ja

yhteisöllisyyden arvostukset ovat perusteluja kylään muuttamiselle ja siellä asumiselle.

Fyysisten töiden ensisijaisuutta korostava vaiheittaisuuden ja ristiriidoista kertomisen

puhetavat yhdessä tilalle laskeutumisen ja antamisen normien kanssa määrittävät toivottua

ekokylää ja ihanteellista ekokyläläisyyttä muodostaen samalla yhteistä symbolista kylän

hahmottamisen puhetapaa asukkaille. Symboleista koostuva hegemoninen kulttuuri toimii siis

yhteisyyden tuntua, yhteistoimintaa ja jälkifordistista tavoitehegemoniaa mahdollistavana ja

suuntaavana kulttuurisena ja normatiivisena perustana.

Ekokylän tuotannossa on jälkifordistisen tuotannon tietotyömäisyyden, ryhmämuotoisuuden,

kommunikatiivisuuden, yrittäjämäisyyden ja rajattomuuden piirteitä. Nämä korostuvat

82

erityisesti yhteisön tuotantoon liittyvissä viestinnällisissä ja hallinnollisissa tehtävissä,

vaikkakin jälkifordistiset piirteet linkittyvät kaikkeen kylässä tehtävään työhön

rakentamistalkoista tapahtumatuotantoon. Kommunikatiivisuus korostuu myös, kun

tarkastellaan yhteisön sosiaalisen rakentumisen prosesseja rajattomana työnä, jota kyläläiset

tekevät moninaisissa yhteyksissä kyläkokouksissa, yhteislounailla ja kuvaillessaan kylän

toimintaa ulospäin tutkimushaastatteluissa. Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että jotkut

jälkifordistiset piirteet korostuvat tai näyttäytyvät ekokylän kontekstissa valtavirtaisesta

ansiotyöstä poikkeavalla tavalla. Yrittäjämäinen yksilötason riskinhallinta on ekokylässä vielä

palkkatyöjärjestelmää totaalisempaa, kun esimerkiksi sairaspäivärahaa ei kylän puolesta

makseta kellekään. Myös työn rajattomuuden, henkilökohtaisuuden ja tiimimuotoisuuden

jälkifordistiset teemat korostuvat ekokylän lähiyhteisöllisessä tuotannossa.

Jälkifordististen piirteiden ja tuotannon vapaaehtoisen luonteen vuoksi erilaiset tuotannon

rakentumisen kulttuuriset reunaehdot ovat ekokylässä keskeisiä. Kuten muissakin

itseohjautuvuutta, intohimoista suhtautumista ja henkilökohtaista läsnäoloa vaativissa

jälkifordistisissa töissä, tuotannolle ja sen tavoitteille suotuisa työntekijän subjektiviteetti

rakentuu tavoitehegemonian, vastuullisen ryhmämuotoisen autonomian ja hierarkiattomuuden

kaltaisissa käytänteissä. Tavoitehegemonia rakentuu ekokylässä yhteisistä symbolisista

ihanteista, arvostuksista, puhetavoista ja normeista koostuvaan hegemoniseen kulttuuriin

kiinnittymisen kautta. Ryhmämuotoinen autonomia ja hierarkiattomuus taas ovat

lähtökohtaisesti olennaisia piirteitä ekokylässä, jossa toiminta on autonomisen itseohjautuvaa

eikä sen tavoitteita tai toimintamalleja olla määrätty ennalta kenenkään ulkopuolisen tai

tuotannon ylätasolla toimivan johdon toimesta. Kylän aktiivisimmat toimijat toteuttavat

ekokylän intohimoista, itseohjautuvaa ja aktiivista ideaalisubjektiviteettia ja kokevat kylän

tavoitteet omien arvojensa ja tavoitteidensa kanssa samansuuntaisiksi.

Ammattitaidon, sukupuolen, kylässä vietetyn ajan, elämäntilanteen ja terveydentilan risteävät

tekijät vaikuttavat kylässä toimimisen mahdollisuuksiin. Ekokylän tuotannossa sukupuoli

tulee näkyväksi valtavirtaista työn järjestämisen tapaa selkeämmin, kun töitä tehdään

”luontaisten taipumusten” ohjaamina ja miestapaiset fyysiset työt tulevat määritellyksi

hierarkkisesti tärkeämmiksi. Ekokylässä suuri osa päätöksentekomahdollisuuksista jakautuu

kyläläisten tuotannollisen aktiivisuuden perusteella, joten risteävät tekijät estävät joiltain

asukkailta kylän tuotantoon osallistumisen lisäksi myös demokraattiseen päätöksentekoon ja

hegemonisen kulttuurin määrittelyyn osallistumista. Tätä päätöksenteko- ja määrittelyvallan

83

mekaniikkaa ei kyseenalaisteta haastatteluissa, tai se esitetään rationaalisena tekemisen

demokratian järjestelynä. Vallan keskittyminen johtaa kuitenkin tulkintani mukaan ongelmia

joillekin asukkaille hegemoniseen kulttuuriin, tavoitehegemoniaan ja ekokylän symboliseen

perustaan kiinnittymisen kannalta. Hegemonisen kulttuurin puhetavoissa odotetaan kaikilta

asukkailta yhtäläisiä panostuksia kylän tuotantoon. Samalla kyläläisillä on kuitenkin erilaiset

mahdollisuudet kiinnittyä yhteisön symboliseen perustaan, määritellä sitä ja kokea kylän

toiminta tavoitehegemonisesti omakseen. Kuten jälkifordistisessa työssä yleensäkin, kaikki

eivät voi tai halua toteuttaa yhtäläisesti ihanteellista tuotantosubjektia, mutta diskursiivisesti

näyttää siltä, että vain yksilön omat päätökset, motivaatio tai luonteenpiirteet vaikuttavat

tuotantoon kiinnittymiseen.

Esitän näistä tutkielmani tuloksista kaksi analyysiani havainnollistavaa ekokylän tekemisen

demokratian itseään vahvistavaa kehää. Kehä numero yksi kuvaa toimintakykyisen asukkaan

toimintaa ekokylän tuotannossa. Siinä risteävät tekijät eivät estä toimintaa yhteisissä

projekteissa, ja toiminnan kautta päästän vaikuttamaan hegemoniseen kulttuuriin. Omalta

tuntuva ja paljolti itse määritelty hegemoninen kulttuuri taas edesauttaa tavoitehegemonista

kiinnittymistä tuotantoon. Toiminnan ja työn edetessä myös asiantuntemus kylän toimista

kasvaa, jolloin määrittelyvalta keskittyy entisestään tuotannossa jo kiinni oleville asukkaille,

ja he pääsevät määrittämään hegemonista kulttuuria edelleen.

Kuvio 1: Ihanteellinen ekokylän tuotannon hyvän kehä

84

Kuvio 2 kuvaa kylän hegemonisen kulttuurin kanssa kipuilevia asukkaita. Risteävät tekijät

hankaloittavat heidän osallistumistaan kylän toimintaan, ja toimimattomuus taas estää heitä

vaikuttamasta yhteisen kylän toiminnan ja sen hegemonisen kulttuurin rakentamiseen ja

määrittelemiseen. Kun hegemoninen kulttuuri, jota muut pääsääntöisesti määrittävät, ei tarjoa

mahdollisuuksia tavoitehegemonian rakentumiseen tai yksilöllisten ja kollektiivisten arvojen

yhteneväisyyteen, on toiminta kylän tuotannossa haasteellista. Tämän kehä on siinäkin

mielessä ongelmallinen, että nimenomaan ekokylän rakennusvaiheessa voitaisiin määritellä

vielä ilman polkuriippuvuuksia suhteellisen vapaasti kylän toiminnan reunaehtoja (ks. Keller

2005, 100).

Kuvio 2: Risteävien tekijöiden vaikutus hyvän kehään

8.2 Tutkielman arviointia

Tälle tutkielmalle keskeisiä päätöksenteon, työn ja kulttuurin teemoja on käsitelty monissa

tapaustutkimuksissa ja selvityksissä lähinnä luetellen ekokylien piirteitä ja ominaisuuksia,

kuten yleisiä ristiriitojen aiheuttajia tai ekokylän muuttamisen syitä (tutkimuksia koonnut

Avalino & Kunze 2017; Barani, Alibeygi & Papzan 2018; Wagner 2012). Näiden

luettelonomaisten selvitysten lisäksi ekokyliä ja aatteellisia yhteisöjä on tutkittu sosiologisesti

kiinnostavasti esimerkiksi yhteisen lasten kasvattamisen (Wasshede 2017) ja poliittisten

minuuksien narratiivisen rakentumisen (Eräranta, Moisander & Pesonen 2009) näkökulmista.

Aatteellisten tai muidenkaan yhteisöjen tarkastelua ei kuitenkaan olla tähän mennessä tehty

85

jälkifordistisen työn teoreettisia työkaluja hyödyntäen. Autonomiset, itseohjautuvat tai

ruohonjuuritasolla organisoituvat yhteisöt ekokylistä poliittisisten liikkeiden kautta

urheiluseurojen aktiivien yhteisöihin kuitenkin tuotetaan jälkifordistisen

yhteiskuntajärjestyksen puitteissa. Sen takia niitä tulee tutkia ympäristöstään irrallisten

yhteisöolentojen sijaan jälkifordistisen kapitalismin osina.

Kuten teorialuvussa esitin, jälkifordista työtä tulisi tarkastella myös ansiotöiden ulkopuolella,

kun työn ja arvontuotannon logiikat ovat laajentuneet kaikille elämän ja yhteiskunnan osa-

alueille. Tämä tutkielma täydentää jälkifordistista teoriaperinnettä, joka on keskittynyt lähinnä

ansiotyössä tehtävän työn tutkimiseen. Poikkeuksen tähän luovat toki ainakin kotityön ja

tunnetyön tutkimukset. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin jälkifordistisen työn piirteitä

ansiotyöstä poikkeavassa kontekstissa, jossa töitä tehdään korvauksetta ja jossa suoria työn

ostajan ja työn tekijän antagonismeja ei ole. Esimerkiksi tulosten yhteenvedossa esittämäni

sukupuolen ja yrittäjämäisen yksilöllisen riskivastuun tematiikkaan ja hierarkiattomuuden

luonteeseen liittyvät havainnot osoittavat, että työn kulloisellakin käytännöllisellä

järjestämisen tavalla on merkitystä jälkifordistisen työn rakentumisessa, vaikka itse

jälkifordistisen työn piirteet yleisellä tasolla pysyisivätkin saman kaltaisina.

Ekologisten reunaehtojen mukaisesti järjestäytymään pyrkivän ekokylän työn tarkastelu tuo

jälkifordisten teorian ympäristöteemoihin, tai kääntäen ympäristöteemat jälkifordismin

teoriaan. Tämä tutkielma täydentää siis myös johdantoluvussa esitettyä jälkifordististen

teorioiden ”piittaamattomuutta” ekologisista ja ympäristöllisistä tekijöistä. Ympäristökriisien

edetessä muunkin sosiologisen tutkimuksen kuin jälkifordistisen teorian tulisi huomioida

ympäristö vakavasti otettavana sosiaalista todellisuutta määrittävänä toimijana.

Tämä tutkielma täydentää jälkifordistisen teorian ja yhteisötutkimuksen tutkimusaukkoja

tarkastelemalla, miten yhteisön kulttuuri, jälkifordistinen työ ja demokraattiset käytänteet

muodostavat ekokylän tuotannon kokonaisuuden. Tässä kokonaisuudessa rajaton ja

henkilökohtainen tuotantoon kiinnittyminen sekä intohimoinen ja yrittäjämäinen asenne

määrittyvät hegemonisen kulttuurin ideaalisubjektiviteetiksi, mutta kaikki eivät voi toteuttaa

tätä subjektiviteettia yhtä vaivattomasti. Myös tekemisen demokratian ja risteävien tekijöiden

ohjaamien päätösvallan jakautumisen mekanismien tarkastelun näkökulma ja sen yhteydet

jälkifordistisen tavoitehegemonian määrittelyyn on tärkeä täydennys yhteisöjen ja aatteellisten

yhteisöjen tutkimuskentälle. Tämä tutkielma täydentää myös Sullivanin (2016) päätösvallan

86

jakautumista tarkastelevaa tutkimusta lisäämällä ammattitaidon vaikutuksen tarkasteluun

useampien risteävien tekijöiden ja jälkifordistisen tuotannon yhteydet lähidemokratian

käytänteisiin. Tutkielman tulokset ja havainnot voivat olla siirrettävissä ja ainakin

jatkokehiteltävissä erilaisten autonomisten ja itse tavoitteensa määrittelevien yhteisöjen

tarkasteluun kokonaisvaltaisista elämän perusehtoja uudelleen järjestävistä aatteellisista

yhteisöistä ”kevyempiin” harrastus- ja toimintayhteisöihin.

Teoreettisen tuoreuden ja kiinnostavuuden lisäksi yhteisöllisyyden, jälkifordistisen työn ja

intersektionaalisen tarkastelun yhdistävä tutkimus on merkittävää yhteiskunnallisesti. Esittelin

johdantoluvussa kaksi yhteiskunnallista kehikkoa, joiden puitteissa tämän tutkielman

tarkastelukulma on tärkeä. Yhtäältä kommunitarismin, kolmannen tien politiikan,

monitoimijamaisen hallinnan ja talouskuvan monipuolistamisen keskusteluissa on kaikissa

nähty yhteisöllisyys, erilaiset osallistumista korostavat hankkeet16 tai lähiyhteisöissä tehtävä

työ ihanteellisena yhteiskuntapoliittisena ratkaisuna moniin nykyajan ongelmiin. Tämän

tutkielman tulosten perusteella olisi kuitenkin tarpeellista avata näissä keskusteluissa

tarkemmin, millaista yhteisöllisyyttä tai osallistumista kulloinkin tavoitellaan ja pohtia sitä,

millaisia ilmiöitä ja haasteita yhteisöllisyyteen ja osallisuuteen voi liittyä. Toisaalta tutkijat

ovat arvioineet, että jälkifossiiliseen tuotantoon siirtyminen ja muu ympäristökriiseihin

sopeutuminen voi aiheuttaa työn hybridisoitumisen17 kehityskulkuja, jolloin ekokylämäiset

työn piirteet voivat hyvinkin tulla osaksi yhä useampien arkea.

Sekä idealistisen, määrittelemätöntä yhteisöllisyyttä korostavien yhteiskuntapoliittisten

kantojen, että mahdollisien ekokylämäisten tulevaisuuksien ennakoinnin näkökulmasta on

tärkeää ymmärtää jo olemassa olevien yhteisöjen dynamiikkoja kulttuurin, työn ja

16Osallistumispuhe yhdistyy mielleyhtymiin hyvästä kansalaisuudesta, reilusta päätöksenteosta ja vuorovaikutuksellisuuden vahvistumisesta. Osallistumispuhetta on kuitenkin kritisoitu siitä, että se voi häivyttää poliittisuuden (valta-asetelmat, risteävät intressit jne.) päätöksenteosta tehdessään prosesseista vaikeasti hahmotettavia ja läpinäkymättömiä. (Rättilä & Rinne 2017, 101-104.) Osallistumishankkeet voi nähdä myös tekniikkana, jossa kansalaisille saadaan vaikuttamisen tuntu, vaikka oikeasti merkittävät asiat päätetään jossain muualla. Tällainen osallistumisteknologia hakee päätöksille legitimaatiota tarjoamalla ruohonjuuritasolla ihmisille asioita päätettäväksi isomman, jo päätetyn kokonaisuuden sisällä. (Matthies 2017, 156) Sen lisäksi, että osallistavan demokratian vaikuttamismahdollisuudet harvoin ulottuvat laajoihin yhteiskunnallisiin päätöksiin ja jäävät useimmiten paikalliselle tasolle (Hertting & Kugelberg 2018, 2), voi osallistumisen prosessi itsessään jakaa vaikutusmahdollisuuksia paikallistasolla epätasaisesti (Tuurnas & Haveri 2017, 63). (ks. myös Levine 2017.)17 Hybridisoitumisella on viitattu fyysisen ja henkisen tai ”perinteisen” ja jälkifordistisen työn rinnakkaiseen olemassaoloon, kun planetaariset reunaehdot, uusiutuviin energianmuotoihin siirtymisen myötä tapahtuva kokonaisenergiantarjonnan lasku ja öljyn loppuminen pakottavat globaaleja järjestelmiä ja niiden myötä myös työtä muuttumaan. On ennakoitu, että lähituotannon ja fyysisen työn rooli tulee kasvamaan nykyisten työn tekemisen muotojen rinnalla samalla, kun globaaleissa tietoverkostoissa tehdään yhä suurta osaa immateriaalisemmista tehtävistä ja tuotannosta. (Ks. esim. Järvensivu 2017)

87

demokraattisten käytäntöjen näkökulmista. Tämän tutkielman perusteella on keskeistä

tarkastella sitä, ketkä käyttävät määrittelyvaltaa yhteisön päämääriin ja yhteiseen kulttuuriin.

Jos ihannekansalainen on aktiivinen hankkeisiin osallistuja tai yhteisön jäsen, on otettava

tämän tutkielman havainnot mahdollisista toimintaa estävistä risteävistä tekijöistä ja

tavoitehegemoniasta huomioon. Kaikki eivät välttämättä voi tai halua osallistua yhteisölliseen

toimintaan yhtäläisesti. Jos yhteisöllisillä projekteilla tai toiminnan muodoilla halutaan

korvata tai joudutaan korvaamaan valtiollisia instituutioita esimerkiksi päätöksenteon tai

työjärjestelmän osalta, tämän tutkielman havainnot risteävistä tekijöistä ja tekemisen

demokratiasta ovat keskeisiä.

Kaiken kriittisyyden keskellä on sanottava, että ekokylien lähituotannon, ekologisten

käytänteiden ruohonjuuritason demokratian, systeemiajattelun ja keskinäisen solidaarisuuden

käytänteitä voisi hyödyntää laajemminkin lupaavina malleina yhteiskunnallisissa

muutospaineissa. On mahdotonta järjestää nykyisten yli 7,5 miljardin ihmisen tai

tulevaisuuden yli 10 miljardin elämiä ekokylämäisesti, mutta ekokylistä ammennettuja oppeja

voi pyrkiä hyödyntämään myös skaalaamalla niitä isommille tasoille esimerkiksi

kaupunkeihin ja mukauttamalla niitä osaksi nykyisiä globaaleja järjestyksiä (Cunningham &

Wearing 2013). Irrallisten ekokyläsaarekkeiden sijaan ekokylämäisiä toimintoja voisi

integroida sovellettuina myös kaupunkeihin sekä verkottaa ja skaalata kokeiluja tarvittaessa

suurempaan mittaluokkaan jo olemassaolevaa infrastruktuuria hyödyntäen (ks. esim. North &

Longhurst 2013)18 niin, että ekokylämäisen elämän kestävät käytänteet olisivat

mahdollisimman monen saavutettavissa19. Tämän tutkielman kaltaiset kriittiset tarkastelut,

joissa tutkitaan miten itseorganisoituva työ, päätösvalta ja osallistumisen mahdollisuudet

käytännössä voivat rakentua, auttavat hyödyntämään ekokylien parhaita puolia ja kehittämään

tulevia lähiyhteisöllisiä ja lähidemokraattisia projekteja myös esimerkiksi

työpaikkademokratian tai yhteiskunnallisten liikkeiden saralla reiluiksi, tasa-arvoisiksi ja

toimiviksi.

18 Yhtäältä jo olemassa olevaan, kaupunkeihin keskittyneeseen infrastruktuuriin on sitoutunut (fossiilista alkuperää olevaa) energiaa, joka meidän on pakko hyödyntää, ja toisaalta koko maapallon väestön perustarpeita ei yksinkertaisesti ole mahdollista tyydyttää pienten yhteisöjen ja omavaraisuuden rajoissa (ks. esim. Christian 2006, 232). 19 Ekokylät nykyisellään eivät riitä kestävien elämäntapojen järjestämiseen myöskään, kun tämänkin tutkielman ekokylän toimintaan osallistuminen on mahdollista vain suhteellisen hyvässä asemassa oleville länsimaalaisille ihmisille, joilla on kylään muuttamiseen ja siellä toimimiseen tarvittavia kulttuurisia ja taloudellisia pääomia (Bourdieu 1986).

88

8.3 Jatkokehittelyideoita

Tässä tutkielmassa jälkifordismiin ja muihin teoriaperinteisiin kiinnittyviä käsitteitä ja

työkaluja käytetään yhdistellen ja monipuolisesti. Empirian pakottamista liian tarkkaan

teoreettiseen muottiin haluttiin välttää, koska ekokyliä tai muitakaan vastaavia yhteisöjä ei

olla aiemmin tutkittu jälkifordistisen työn näkökulmasta. Tämän johdosta monia

jälkifordismin käsitteitä käytetään tutkielmassa yleisellä tasolla, ja monesti sisäisesti

ristiriitaisenkin teoreettisen perinteen ajattelua yhdistetään yleisten kattokäsitteiden alle.

Tällainen yleinen jälkifordismin teorian käyttö kuitenkin mahdollistaa ekokylän arjen ja

toimintalogiikoiden ”horisontaalisen” tarkastelun kokouksista kotityöhön ja talkoista

tapahtumien järjestämiseen samalla, kun ekokylän toiminta yhdistyy vertikaalisesti

rakenteellisiin kulttuuristaloudellisiin yhteyksiinsä jälkifordistisessa kapitalismissa.

Jälkifordismin tarkastelun kautta päästiin siis käsiksi moniin ekokylän toiminnan piirteisiin, ja

yhdistettiin näitä piirteitä niiden yleisempiin jälkifordistisiin yhteyksiin. Tässä tutkielmassa

havaittujen ekokyläyhteisön tuotannon jälkifordististen piirteiden, kuten kylässä tehtävän

tunnetyön tai työn rajattomuuden tarkastelua voisi syventää tulevissa tutkimuksissa

tarkastelemalla niitä kutakin erikseen kokonaisen tutkimuksen laajuudessa.

Tutkimus on aina yksien näkökulmien valintaa ja toisten pois jättämistä. Tässä tutkielmassa

keskeiseksi valitut teoreettiset näkökulmat ja empiiriset kiinnostuksen kohteet muodostuivat

kulttuurin symbolisten rakenteiden, subjektiivisuuksien rakentumisen ja vallan teemojen

ympärille. Kaikissa näissä teemoissa toimijuutta tarkastellaan rakenteiden asettamien

reunaehtojen puitteissa (ks. esim. Eskola & Suoranta 2008, 148). Olisikin kiinnostavaa nähdä,

minkälaisia näkökulmia ekokylän tai muiden aatteellisten yhteisöjen toiminnasta voisi

avautua painottamalla ihmisten toimijuutta ja yhteisön vastakulttuurista, hyvää rakentavaa ja

”toisin tekevää” luonnetta. Erilaisista teoreettisista näkökulmista voitaisiin tämän tutkielman

pohjalta tehdyissä jatkotutkimuksissa esimerkiksi tarkastella tekemisen demokratian tai

hegemonisen kulttuurin logiikoiden sisällä tapahtuvaa ”ennakoimatonta” toimintaa yhteisön

eri jäsenten toimesta.

Tässä tutkielmassa haastattelumenetelmä on ekokylän tuotannon tarkastelun menetelmänä

toimiva, koska haastatteluun osallistuminen on ekokylän asukkaille ekokylän

kommunikatiivisesti rakentuvan tuotannon työtä siinä missä muutkin julkisten suhteiden työt.

Tämän tutkielman tuloksia voisi kuitenkin jatkokehitellä myös tarkastelemalla

ekokyläyhteisön tuotannon arkisia käytänteitä etnografisesti. Etnografisen havainnoinnin

89

avulla voitaisiin tarkastella kokousten, talkootöiden ja juhlien kaltaisia tilanteita

monipuolisesti ja hienovaraisiin sosiaalisiin, diskursiivisiin ja tilallisiin dynamiikkoihin

keskittyen. Esimerkiksi risteävien tekijöiden ja muiden vallan jakautumisen mekanismien

etnografisella tarkastelulla ekokylän kokouksissa voisi jatkaa tämän tutkielman teemojen

tutkimusta. Sullivan (2016) arvioi, että ekokylän ”päätoimijat” voivat vaikuttaa myös

päätöksentekoprosessin rakentumiseen, eli esimerkiksi siihen, ettei pyritä

konsensuspäätökseen tai että kyläkokouksia on vain kerran kuukaudessa. Tämänkin

tutkielman aineistossa asukkaiden välillä oli vaihtelua toivotun päätöksenteon järjestelmän

suhteen, kun jotkut haastateltavista toivoivat nykyistä useampia kyläkokouksia. Olisikin

kiinnostava syventää tarkastelua haastatteluilla ja etnografialla myös siihen, miten tällainen

metatason päätöksenteko tässä ekokylässä tapahtuu.

Tutkielmaa suunnitellessani arvioin yhdeksän tutkimushaastattelun riittävän ekokylässä

tehtävän työn ja yhteisön rakentumisen logiikoiden tutkimiseen. Saturaatiopiste

saavutettiinkin suurimmassa osassa tutkielman teemoista, mutta esimerkiksi kylässä isomman

konfliktin osapuolena olleen ja nyt pois muuttavan perheen haastattelu olisi voinut tuoda

kiinnostavia lisänäkökulmia analyysiin. Kuten menetelmäluvussa 4.5 esitin,

haastattelututkimukseen kuuluu kuitenkin olennaisesti se, että haastattelija ja haastateltava

tuottavat aineiston ja tutkimuskohteen aina haastattelutilanteessa tietynlaiseksi, eikä

tutkimuksen tarkoitus olekaan päästä kiinni mihinkään oletettuun ”asioiden todelliseen” tai

”puheen takaiseen” tilaan. Tämän tutkielman kaltainen fyysisesti ekokylässä tehty

haastattelututkimus kuitenkin mahdollistaa ekokylän tuotannon tarkastelun huomattavasti

monipuolisemmin kuin mihin esimerkiksi määrällisten tutkimusten tai kyselytutkimusten

menetelmillä voisi päästä.

Ekokylän toimintaan kuuluu paljon lupaavaa ja tarpeellista pioneerimaista ekologisen

rakentamisen, kestävän viljelyn ja ravinteiden kierrätyksen kaltaista toimintaa. Erityisesti

mahdolliset ekokylien pienoistalouden, lähidemokratian ja itsenäisten hoivapalveluyksikköjen

kaltaiset ”sosiaaliset innovaatiot” ovat mielenkiintoisia ja tärkeitä sosiologisen tutkimuksen

kohteita. Niitä voisi tarkastella tämän tutkielman jatkokehittelynä lisää erilaisista teoreettisista

lähtökohdista. Kiinnostava jatkokehittelyaihe olisi ainakin Pierre Bourdieun pääomien

teoriaan perustuva (Bourdieu 1986) vallan ja pääomien tarkastelu. Myös vähemmän kriittisiä

ja enemmän hyviä käytänteitä painottavia tarkastelukulmia ekokylän toimintaan varmasti

tarvittaisiin.

90

Tässä tutkielmassa työtilanne oli yksi toiminnan mahdollisuuksiin vaikuttavista risteävistä

tekijöistä. Kylän ulkopuolella töissä olleet eivät siis pystyneet osallistumaan kylän tuotantoon

yhtä hyvin kuin kylässä työskentelevät. Tätä havaintoa voisi jatkaa tutkimalla ekokylien

yhteydessä sitä, miten erilaiset kapitalistiset kontrollit käytännössä hankaloittavat ekologiseen

kestävyyteen pyrkiviä elämäntapoja. Tarkoitan tällä sitä, että hoivan, ravinnon ja suojan

kaltaisten ihmisten perustarpeiden tyydyttämiseen tarvitaan rahaa, jota nykyisessä

järjestelmässä suurin osa ihmisistä saa joko ansiotöistä tai vastikkeellisena sosiaaliturvana.

(Viren & Vähämäki 2011, Viren 2018.) Näin perustarpeiden tyydyttymiseksi esimerkiksi

ekokylässä ekologisen elämäntapaan pyrkimyksissä toimimisen sijaan aikaa on käytettävä

ansiotyöhön. Suuri osa ansiotyöstä taas on ekologisesti kestämätöntä linkittyessään

ylläpitämään ja uusintamaan fossiilitaloutta (talouskasvun ja ympäristöhaittojen suhteesta ks.

Joutsenvirta ym. 2016). Myös palkkatyöhön käytetyn ajan pituuden ja päästöjen välillä on

havaittu yhteys (Knight, Eugene & Juliet 2013).

Tutkielmaa aloittaessani olin kiinnostunut siitä, miten jälkifordistinen tuotanto voisi

näyttäytyä ekokylän kaltaisessa omavaraisuuteen ja ekologiseen elämään pyrkivässä

yhteisössä. Ennen aineiston tuottamista ja analyyttistä työtä oli vielä epäselvää, onko

jälkifordistisen tuotannon tarkastelu ylipäätään mielekästä tämän kaltaisessa kylässä, joka

poikkeaa ainakin näennäisesti niin paljon valtavirtaisista työn ja tuotannon järjestämisen

tavoista ansiotyöjärjestelmän puitteissa. Analyysin tulosten perusteella ekokylää voi kuitenkin

pitää jälkifordistisena, kapitalistisena ja jopa uusliberaalina tuotantona, joka ideaalitilanteessa

toimisi kuin sosiaalinen ja yhteiskunnallisiin arvoihin nojaava yritys, joka pyrkisi myös

tuottamaan työntekijöilleen palveluita perustarpeiden tyydyttämiseksi. Yritys tekisi kauppaa

tuotteillaan ja palveluillaan (niin kuin se jo nyt tekee) ulkopuolisten toimijoiden kanssa ja

verkottuisi esimerkiksi EU:n instituutioihin (niin kuin jo nytkin) niin, että kaikki kyläläiset

voisivat tehdä joitain töitä ekokylässä ilman kylän ulkopuolisista töistä huolehtimista.

Ekokylän voi tulkita ”vain” yritystoiminnaksi kapitalismin sisällä, mutta sillä voi silti olla

vallankumouksellista potentiaalia. Ekokylien ja kapitalismin suhdetta tai ekokylien

postkapitalistista potentiaalia voisi tutkia ja tarkastella myös yleisemmällä tasolla filosofisesti

ja teoreettisesti. Onko kapitalismin muuttaminen sen sisäpuolelta mahdollista? Onko

yritystoiminta aina kapitalistisen riiston ja ympäristökriisien juurisyiden uusintamista? Onko

ekokylä eskapistista pakoa ja keskiluokkaista eliittisurvivalismia vai posthumaania

91

prefiguratiivisuutta, jossa on alkupisteitä ympäristökriiseissä pärjäämiselle? Jos ekokylä

omavaraistuisi esimerkiksi ravinnontuotannon ja hoivan kentillä, voisiko siitä muodostua

antikapitalistinen tai jotenkin vähemmän kapitalismin logiikoilla toimiva ”saareke”

kapitalismin sisälle, vai olisiko se vain yksi osa kestämätöntä talousjärjestelmää?

Minkälaisilla mekanismeilla ekokylän kaltaisia yhteiskunnallisia ja omavaraistumisen kautta

vallitsevaa järjestystä kritisoivia yhteisöjä voitaisiin mahdollisen itsenäistymisen myötä

pakottaa aidatuksi kapitalistisen kasvun ja logiikoiden piiriin? Ovat tällaiset dikotomiat

ylipäätään järkeviä? Niin kuin näistä kysymyksistä varmasti ilmenee, omat teoreettiset

työkaluni ovat auttamattoman riittämättömiä näiden ongelmien pohtimiseen. (Autonomisesta

postkapitalisesta politiikasta esim. Pusey 2018, 17–19; aatteellisista yhteisöistä ja

muutospotentiaaleista Scott-Cato & Hillier 2010.)

Lopetan tutkielman samaan teemaan, josta sen aloitin. Ympäristökriisit eskaloituvat

kiihtyvällä tahdilla, ja kaikki normaalina ja pysyvänä pitämämme tulee hyvin todennäköisesti

muuttumaan perustavanlaatuisesti. Siksi myös kaikki vaihtoehtoiset ja lupaavat kestävän

elämän kokeilut, mallit ja mahdollisuudet on otettava huolellisen ja ennakkoluulottoman

tarkastelun kohteeksi. Sosiaalisen toiminnan logiikoiden ymmärtäminen on välttämätöntä

kriisissä, jonka syyt ja ratkaisut ovat yhtä lailla sosiaalisia kuin materiaalisiakin. Tähän

haasteeseen ekokylillä muutoksen pioneereina ja sosiologialla tieteenä on valtavasti

annettavaa.

92

9 Lähteet

Adkins, Lisa & Eeva Jokinen. 2008. Introduction: Gender, Living and Labour in the Fourth

Shift. Nordic Journal of Feminist Gender Research 16:3, 138–149

Adkins, Lisa. 2005. The New Economy, Property and Personhood. Theory, Culture and Soci-

ety 22:1, 111–130

Adkins, Lisa. 2001. Cultural Feminization: ”Money, Sex and Power” for Women. Signs:

Journal of Women in Culture and Society 26:3, 669–695

Adler, Paul. 2015. Community and Innovation. From Tönnies to Marx. Organization Studies

36:4, 445–471

Aiken, Gerald Taylor. 2012. (Local-) community for global challenges: carbon conversations,

transition towns and governmental elisions. The International Journal of Justice and Sustain-

ability. 20:7, 764–789

Åkerblad, Leena. 2014. Epävarmuuden tuolla puolen. Muuttuvat työmarkkinat ja prekaari

toimijuus. Itä-Suomen yliopisto.

Alasuutari, Pertti. 2012. Laadullinen tutkimus 2.0. Tampere: Vastapaino

Anderson, Benedict. 2017. Kuvitellut yhteisöt. Nationalismin alkuperän ja leviämisen

tarkastelua. Tampere: Vastapaino

Antila, Juha. 2005. Veteen piirretty viiva. Työn ja yksityiselämän rajapinnan tarkastelua.

Työpoliittinen tutkimus 272. Helsinki: Työministeriö

Anttila, Timo, Tomi Oinas & Jouko Nätti. 2015. Kadotettu viikonloppu? Ajankäytön

muutokset viikonloppuisin. Teoksessa Anttila, Anu-Hanna, Timo Anttila, Mirja Liikanen &

Hannu Pääkkönen (toim.) Ajasta kiinni ja irrallaan. Yhteisölliset rytmit 2000–luvun

Suomessa.Tilastokeskus. Helsinki

Aro, Antti. 2006. Onko työssä tolkkua? Helsinki: Edita

Barani, Shahrzad, Amir Hossein Alibeygi & Abdolhamid Papzan. 2018. A framework to

identify and develop potential ecovillages: Meta–analysis from the studies of world's ecovil-

lages. Sustainable Cities and Society 43, 275–289

Bauman, Zygmunt. 2001. Community. Seeking safety in an insecure world. UK: Polity press

Bell, Daniel. 1973. The Coming of Post-industrial Society. A Venture in Social Forecasting.

New York: Basic Books

Berger, Peter & Thomas Luckmann. 2009. Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen. Helsinki:

Gaudeamus

Bohill, R. R. 2010. Intentional communities. Ethics as praxis. Southern cross university

93

Bourdieu, Pierre. 1986. The forms of capital. Richardson, John. (toim.) Handbook of Theory

and Research for the Sociology of Education. New York: Greenwood, 241-258

Bradley, Harriet, Mark Erickson, Carol Stephenson & Steve Williams. 2000. Myths at Work.

Cambridge: Polity Press

Burns, Tom R., and Peter M. Hall. 2012. The Meta-power Paradigm: Impacts and Transfor-

mations of Agents, Institutions, and Social Systems: Capitalism, State, and Democracy in a

Global Context. Frankfurt: Peter Lang

Casey, Catherine. 1995. Work, Self and society after Industrialism. Lontoo: Routledge

Castells, Manuel. 1996. The rise of network society. Oxford: Blackwell

Choi-Fitzpatrick, Austin. 2015. Managing Democracy in Social Movement Organizations.

Social Movement Studies 14:2, 123–141

Cohen, Anthony. 2001. The symbolic construction of community. Lontoo: Routledge

Costas, Jana. 2012. ‘We Are All Friends Here’: Reinforcing Paradoxes of Normative Control

in a Culture of Friendship. Journal of Management Inquiry 21:4, 377–95

Crenshaw, Kimberle. 1989. Demarginalizing the Intersection of Race and Sex: A Black Femi-

nist Critique of Antidiscrimination Doctrine, Feminist Theory and Antiracist Politics. Univer-

sity of Chicago Legal Forum: Vol. 1989:1, 139–167

Crenshaw, Kimberle. 1991. Mapping the Margins: Intersectionality, Identity Politics, and Vi-

olence against Women of Color. Stanford Law Review, 43:6, 1241–1299

Cunningham, Paul A. & Stephen L. Wearing. 2013. The Politics of Consensus. An Explo-

ration of the Cloughjordan Ecovillage, Ireland. Cosmopolitan Civil Societies Journal, 5:2, 5–

28

Dawson, Jonathan. 2006. Ecovillages. New frontiers for sustainability. UIT Cambridge Ltd

Dawson, Jonathan. 2013. From islands to networks. The history and future of the ecovillage

movement. Teoksessa Lockyer, Joshua & James R. Veteto (toim.) Environmental anthropol-

ogy engaging ecotopia, 217–234. New York: Berghahn books.

Day, Graham. 2006. Community and everyday life. New York: Routledge.

Delanty, Gerard. 2010. Community. New York: Routledge.

Della Porta, Donatella & Mario Diani. 2006. Social Movements. An introduction. Oxford:

Blackwell.

Dias, Maria, Carlos Loureiro, Leandro Chevitarese & Cecilia De Mello e Souza. 2017. The

meaning and relevance of ecovillages for the construction of sustainable societal alternatives.

Ambiente & Sociedade 20:2, 79–96

94

Dominelli, Lena. 2012. (Re)imagining communities in the context of climate change.

Teoksessa Karin Larsen, Anna, Vishanthie Sewpaul, Grete Oline Hole (toim.) Participation

in Community Work 175–187 Lontoo: Routledge

Drucker, Peter. 1993. Post-capitalist society. Lontoo: Heineman

Durkheim, Émile. 1980. Uskontoelämän alkeismuodot. Australialainen toteemijärjestelmä.

Helsinki: Tammi

Ehrenberg, Alain. 2007. Itseksi tulemiseen uupuminen. Yhteiskunnallis-historiallinen

näkökulma masennukseen. Tiede & edistys 32:2, 89–102

Elinkeinoelämän valtuuskunta. 2010. Kuluttajakansalaiset tulevat! Miksi työn johtaminen

muuttuu? https://www.eva.fi/wp-content/uploads/2010/09/Kuluttajakansalaiset.pdf Viitattu

29.4

Eräranta, Kirsi, Johanna Moisander & Sinikka Pesonen. 2009. Narratives of self and related-

ness in eco-communes. European societies 11:3, 347–367

Eräsaari, Leena. 2012. Jos ratkaisu on yhteisö, niin mikä on ongelma? Teoksessa Filander

Karin & Marjatta Vanhalakka-Ruoho (toim.) Yhteisöllisyys liikkeessä. 67–91. Jyväskylä:

Gummeruksen kirjapaino

Ergas, Christina & Matthew Thomas Clement. 2016. Ecovillages, Restitution, and the Politi-

cal-Economic Opportunity Structure: An Urban Case Study in Mitigating the Metabolic Rift.

Critical Sociology 42:7–8, 1195–1211

Ergas, Christina. 2010. A Model of Sustainable Living: Collective Identity in an Urban Ecov-

illage. Organization & Environment 23:1, 32–54

Eskola, Jari & Juha Suoranta. 2008. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere:

Vastapaino

Eteläpelto, Anneli. 2007. Työidentiteetti ja subjektius rakenteiden ja toimijuuden

ristiaallokossa. Teoksessa Eteläpelto Anneli, Kaija Collin ja Jaana Saarinen (toim.) Työ,

identiteetti ja oppiminen. Helsinki: WSOY, 90–142

Etzioni, Amitai. 1995. New communitarian thinking. Persons, virtues, institutions, and com-

munities. Charlottesville: University Press of Virginia

Euroopan komissio. European Economic Forecast 2017. https://ec.europa.eu/info/sites/info/

files/economy-finance/autumn_2017_box2.pdf viitattu 29.4.2019

Filander, Karin. 2006. Työ, koulutus ja katoavat ammatti-identiteetit. Teoksessa Mäkinen

Jarkko, Erkki Olkinuora, Risto Rinne & Asko Suikkanen (toim.) Elinkautisesta työstä

elinikäiseen oppimiseen. Jyväskylä: PS-Kustannus. 43–60

95

Fleming, Peter & Andre Spicer. 2003. Working at a cynical distance. Implications for power,

subjectivity and resistance. Organization 10:1, 157–179

Foster, Peter & Marijke Wilhelmus. 2005. The Role of Individuals in Community Change

Within the Findhorn Intentional Community. Issues in Criminal, Social, and Restorative Jus-

tice, 8:4, 367–379

Freeman, Jo. 1972. The Tyranny of Structurelessness. The Second Wave 2(1):20

Geertz, Clifford. 1975. Common sense as a cultural system. Teoksessa Geertz, Clifford. Local

knowledge: further essays in interpretive anthropology. New York: Basic Books, 73–93

Gill, Rosalind & Andy Pratt. 2008. In the Social Factory? Immaterial Labour, Precariousness

and Cultural Work. Theory, Culture & Society, 25(7–8), 1–30

Gilman, Robert & Diane Gilman. 1991. The Eco-Village Challenge. Living Together 29

Global Ecovillage Network, www.ecovillage.org (viitattu 31.7.2018)

Gramsci, Antonio. 1975. Vankilavihkot. Helsinki: Kansankulttuuri Oy

Haapamatti, Kirsi & Suvi Elo. 2015. Unelmien ekokylät. Helsinki: Basam books

Hamilton, Peter. 2001. Editors foreword. Teoksessa Anthony Cohen. The Symbolic Construc-

tion of Community. Lontoo: Routledge

Hardt, Michael & Negri, Antonio. 2005. Imperiumi. Helsinki: WSOY

Harmaajärvi, Irmeli & Anneli Lyytikkä. 1999. Ekokylien ekologinen tase. Neljän suomalaisen

asuntoalueen arviointi kestävän kehityksen kannalta. Helsinki: Ympäristöministeriö

Harris, John. 2005. Modernisoidut sosiaalipalvelut Isossa-Britanniassa. Sosiaalityö

liikeyrityksessä nimeltä McKunta. Janus 113:2, 154–171

Hertting, Nils & Clarissa Kugelberg. 2018. Local Participatory Governance and Representa-

tive Democracy. Institutional Dilemmas in European Cities. New York: Routledge

Hirvilammi, Tuuli, Senja Laakso & Michael Lettenmeier. 2014. Kohtuuden rajat?

Yksinasuvien perusturvan saajien elintaso ja materiaalijalanjälki. Sosiaali- ja terveysturvan

tutkimuksia 132

Hochschild, Arlie. 1997. The time bind. When work becomes home, and home becomes work.

New York: Metropolitan Books

Hochschild, Arlie. 2003. The managed heart: commercialization of human feeling. University

of California Press

Holvas, Jakke & Jussi Vähämäki. 2005. Odotustila. Pamfletti uudesta työstä. Helsinki: Teos.

Huws, Ursula. 2014. Labor in the Global Digital Economy. New York: Monthly Review

Press.

IPCC. Global warming of 1,5 ºC. https://www.ipcc.ch/sr15/ Viitattu 29.4

96

Jakonen, Mikko, Nina Kivinen; Perttu Salovaara, Piia Hirkman. 2017. Towards an Economy

of Encounters? A critical study of affectual assemblages in coworking. Scandinavian Journal

of Management 33:4, 235–242

Jakonen, Mikko. 2016. Yhteisö tuotantovoimana. Yhteisölliset työtilat ja prekaarin työvoiman

liikkeet. Tiede & edistys 4:2, 133–158

Jämsä, Linnea. 2018. Ekokylästä teoiksi: Kansatieteellinen tutkielma ekokylistä ja

yhteiskunnallisen vaikuttamisen kokemisesta kestävän kehityksen kontekstissa. Pro gradu

tutkielma

Järvensivu, Paavo. 2017. A post-fossil fuel transition experiment: Exploring cultural dimen-

sions from a practice-theoretical perspective. Journal of cleaner production 169. 143–151

Jokinen, Arja, Kirsi Juhila & Eero Suoninen. 2016. Diskurssianalyysi. Teoriat, peruskäsitteet

ja käyttö. Tampere: Vastapaino. (digitaalinen lähde)

Jokinen, Eeva & Juhana Venäläinen (toim.) 2015. Prekarisaatio ja affekti. Nykykulttuurin

tutkimuskeskuksen julkaisuja 118. Jyväskylän yliopisto

Jokinen, Eeva. 2005. Aikuisten Arki. Helsinki: Gaudeamus

Jokinen, Eeva. 2013. Prekaari sukupuoli. Naistutkimus - Kvinnoforskning 26:1, 5–18

Joutsenvirta, Maria, Tuuli Hirvilammi, Marko Ulvila & Kristoffer Wilén. 2016. Talous

kasvun jälkeen. Helsinki: Gaudeamus

Julkunen, Raija & Jouko Nätti. 1999. The modernization of working times. Flexibility and

work sharing in Finland. Jyväskylä: SoPhi

Julkunen, Raija & Jouko Nätti. 2002. Reforming working times in Finland during 1990s.

Teoksessa Pertti Koistinen & Wernes Sengenberger (toim.) Labour flexibility. A factor in the

economic and social performance in the 1990s. Tampere: Tampere university press, 123–152

Julkunen, Raija, Jouko Nätti & Timo Anttila. 2004. Aikanyrjähdys. Keskiluokka tietotyön

puristuksessa. Tampere: Vastapaino

Julkunen, Raija. 2008. Uuden työn paradoksit. Tampere: Vastapaino

Julkunen, Raija. 2010a. Sukupuolen järjestykset ja tasa-arvon paradoksit. Tampere:

Vastapaino

Julkunen, Raija. 2010b. Tulevaisuus ennen meitä. Yhteiskuntapolitiikka 75:1, 101–104

Karkulehto, Sanna, Tuija Saresma, Hannele Harjunen, Johanna Kantola. 2012.

Intersektionaalisuus metodologiana ja performatiivisen intersektionaalisuuden haaste.

Sukupuolentutkimus – Genusforskning 25:2, 17–28

Kautonen, Outi. 2011. Yhteisöllisiä äänimaisemia Kuulokuvia yksityisen ja jaetun

rajapinnalta Keuruun Ekokylässä. Pro gradu -tutkielma

97

Keller, Suzanne. 2005. Community. Pursuing the dream, living the reality. New Jersey:

Princeton university press

Kinnunen, Merja & Korvajärvi Päivi (toim.). 1996. Työelämän sukupuolistavat käytännöt.

Tampere: Vastapaino

Kirby, Andy. 2003. Redefining social and environmental relations at the ecovillage at Ithaca:

A case study. Journal of Environmental Psychology 23, 323–332

Kleinman, Sherryl. 1995. Opposing Ambitions: Gender and Identity in an Alternative Organi-

zation. Chicago: The University of Chicago Press

Knight, Kyle, Rosa Eugene, Juliet Schor. 2013. Could working less reduce pressures on the

environment? A cross-national panel analysis of OECD countries, 1970–2007. Global envi-

ronmental change. 23:4, 691–700

Lahikainen, Lauri. 2018. Individual responsibility for climate change. A social structural ac-

count. Tampere University Press 2018

Lazzarato, Maurizio. 2006. Kapitalismin vallankumoukset. Helsinki: Tutkijaliitto

Lears, Jackson. 1985. The Concept of Cultural Hegemony: Problems and Possibilities. The

American Historical Review, 90:3, 567–593

Lehto, Anna-Maija & Hanna Sutela. 2014. Työolojen muutokset 1977–2013. Tilastokeskus.

Lehtonen, Heikki. 1990. Yhteisö. Tampere: Vastapaino

Lehtonen, Turo-Kimmo. 2015. Aineellinen yhteisö. Helsinki: Tutkijaliitto

Levine, Jeremy. 2017. The Paradox of Community Power: Cultural Processes and Elite Au-

thority in Participatory Governance. Social forces, 95:3, 1155–1179

Litfin, Karen. 2016. Ontologies of sustainability in ecovillage culture: integrating ecology,

economics, community, and consciousness. Teoksessa Kersten, Jens & John M. Meyer

(toim.) The greening of everyday life. Challenging practices, imagining possibilities. New

York: Oxford University Press.

Lukes, Steven. 2005. Power: A Radical View. New York, NY: Palgrave MacMillan

Mannevuo, Mona. 2015. Affektitehdas. Turun yliopiston julkaisuja, sarja C, osa 406

Marazzi, Christian. 2006. Pääoma ja kieli. Helsinki: Tutkijaliitto.

Marx, Karl. 1974. Pääoma: kansantaloustieteen arvostelua. Moskova: Edistys

Matthies, Aila-Leena. Osallistumisen lupaus ja petos hyvinvointipalveluissa. Sosiologia

2017:2, 149–165

Mead, George Herbert. 2015. Mind, self and society. University of Chicago Press

Merkel, Janet. 2015. Coworking in the city. Ephemera 15:1, 121–139

Metcalf, Bill. 2004. The Findhorn Book of Community Living. Findhorn Press

98

Morini, Christina. 2007. The Feminization of Labour in Cognitive Capitalism. Feminist

Review 87, 40–59

Naumanen, Heli Marjut Hannele & Sanna Katariina Rauma. 1996. Ekokyläasukkaiden

asumistyytyväisyys: tutkimus kahden ekokylän asukkaiden ekologisista ratkaisuista

asumisessaan. Pro gradu -tutkielma

Neilson, Brett, Ned Rossiter. 2008. Precarity as a Political Concept, or, Fordism as Exception.

Theory, Culture & Society, 25:7–8, 51–72

Nevanlinna, Tuomas & Jukka Relander. 2006. Työn sanat. Helsinki: Teos

Nikander, Pirjo, Matti Hyvärinen ja Johanna Ruusuvuori. 2010. Haastattelun analyysi.

Tampere: Vastapaino

North, Peter & Noel Longhurst. Grassroots Localisation? The Scalar Potential of and Limits

of the ‘Transition’ Approach to Climate Change and Resource Constraint. Urban studies 50:7,

1423–1438

O'Toole, Michelle & Christopher Grey. ‘We Can Tell Them to Get Lost, but We Won’t Do

That’: Cultural Control and Resistance in Voluntary Work. Organization Studies January,

37:1, 55–75

Ojala, Satu & Pasi Pyöriä. 2012. Työn prekarisaatio ja kasautuva epävarmuus.

Hallinnontutkimus 31. S.171–188

Ojala, Satu & Pasi Pyöriä. 2016 Prekaarin palkkatyön yleisyys. Liioitellaanko työelämän

epävarmuutta? Sosiologia 53:1, 45–63

Ojala, Satu Pais Pyöriä & Jouko Nätti. 2015. Ansiotyötä ajasta ja paikasta riippumatta?

Teoksessa Anttila, Anu-Hanna, Anttila Timo, Liikkanen, Mirja & Pääkkönen, Hannu (toim.):

Ajasta kiinni ja irrallaan. Yhteisölliset rytmit 2000-luvun Suomessa. Tilastokeskus. Helsinki

Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2018. Työn murros ja elinikäinen oppiminen. Opetus- ja

kulttuuriministeriön julkaisuja 2018:8,

http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160556/okm08.pdf (viitattu 29.4.)

Palttala, Outi & Bruno Erat. 2009. Kestävä kylä pohjoisissa olosuhteissa.

Ympäristöministeriö: Suomen ympäristö 32

Precarias a la Deriva. 2009. Hoivaajien kapina. Keuruu: Otavan kirjapaino oy

Pusey, Andre. 2019. Beyond capitalist enclosure, commodification and alienation. Postcapi-

talist praxis as commons, social production and useful doing. Progress in Human Geography

Pyykkönen, Miikka. 2014. Ylistetty yrittäjyys. Jyväskylä: SoPhi.

Rose, Nikolas. 1989. Governing the soul. The shaping of private self. Lontoo: Routledge.

99

Ruusuvuori, Johanna, Liisa Tiittula, Tarja Aaltonen. 2005. Haastattelu. Tutkimus, tilanteet ja

vuorovaikutus. Tampere: Vastapaino.

Saastamoinen, Mikko. 2012. Aikalaiskeskustelua yhteisöllisyyydestä. Teoksessa Filander

Karin & Marjatta Vanhalakka-Ruoho (toim.) Yhteisöllisyys liikkeessä. Jyväskylä: Gummeruk-

sen kirjapaino, 33–66

Sage, Colin. 2014. The transition movement and food sovereignty: From local resilience to

global engagement in food system transformation. Journal of Consumer Culture 14:2, 254–

275

Salminen, Antti & Tere Vadén. 2013. Energia ja kokemus. Niin & näin -kirjat

Sargisson, Lucy & Sargent, Lyman Tower. 2017. Lived Utopianism: Everyday Life and In-

tentional Communities. Communal Societies 37:1, 1–23

Sargisson, Lucy. 2004. Justice inside utopia? The case of intentional communities in New

Zealand. Contemporary justice review 7:3, 321–333

Sari Mononen-Batista Costa & Kristiina Brunila. 2016. Becoming entrepreneurial. Transitions

and education of unemployed youth. Power and education 8:1, 19–34

Scott-Cato, Molly & Jean Hillier. 2010 How could we study climate-related social innova-

tion? Applying Deleuzean philosophy to Transition Towns. Environmental Politics 19:6,

869–887

Sennett, Richard. 2007. Uuden kapitalismin kulttuuri. Tampere: Vastapaino.

Sevier, Laura. 2008. Ecovillages: A model life? The Ecologist 38:4, 36–41

Skeggs, Beverly. 1997. Formations of class and gender. Becoming respectable. Lontoo:

Goldsmiths

Standing, Guy. 2011. The precariat. The new dangerous class. Lontoo: Bloomsbury academic

Statista. The 100 largest companies in the world by market value in 2018. https://www.s-

tatista.com/statistics/263264/top-companies-in-the-world-by-market-value/ Viitattu 29.4.2019

Staunæs, Dorthe & Marie Søndergaard. 2011. Intersectionality: A Theoretical Adjustment.

Teoksessa Buikema, Rosemarie; Griffin, Gabrielle & Lykke, Nina (toim.) Theories and

Methodologies in Postgraduate Feminist Research. Researching Differently. 45–59. New

York: Routledge

Sullivan, Esther. 2016. (Un)intentional community. Power and expert knowledge in a sustain-

able lifestyle community. Sociological inquiry 86:4, 540–562.

Suoranta, Anu & Sikke Leinikki. 2018. Ihmiskoe luottamuksesta. Teoksesta Suoranta, Anu

(toim.) Rapautuvan palkkatyön yhteiskunta. Tampere: Vastapaino

Tönnies, Ferdinand. 2001. Community and civil society. Cambridge University Press.

100

Tuomi, Jouni & Sarajärvi Anneli. 2018. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki:

Tammi.

Tutkimuseettinen neuvottelukunta. 2009. Humanistisen, yhteiskuntatieteellisen,

käyttäytymistieteellisen ja tutkimuksen eettiset periaatteet ja ehdotus eettisen

ennakkoarvioinnin järjestämiseksi. http://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/eettisetperiaatteet.pdf

Viitattu 29.4.2019.

Tuurnas, Sanna & Arto Haveri. 2017. Kuulemisesta kumppanuuteen? Palvelujen

yhteistuotanto asuinalueen kehittämisessä. Teoksessa Pia Bäcklund, Jouni Häkli & Harry

Schulman (toim.). Kansalaiset kaupunkia kehittämässä, 58–79. Tampere university press.

Vähämäki, Jussi. 1998. Elämänpolitiikka ja biopolitiikka. Teoksessa Roos, J.P: & Tommi

Hoikkala (toim.) Elämänpolitiikka. Helsinki: Gaudeamus, 128–151

Vähämäki, Jussi. 2003. Kuhnurien Kerho. Helsinki: Tutkijaliitto.

Vähämäki, Jussi. 2006. General Intellect. Teoksessa Jakonen, Mikko, Jukka Peltokoski &

Akseli Virtanen (toim.) Uuden työn sanakirja. Helsinki: Tutkijaliitto, 12–27

Vähämäki, Jussi. 2008. Yhteistyöstä työyhteisöksi. Tiedepolitiikka 33:4, 17–26

Valtioneuvoston kanslia. Hallitusohjelman toteutus ja kärkihankkeet. Hyvinvointi.

https://valtioneuvosto.fi/hallitusohjelman-toteutus/hyvinvointi Viitattu 29.4.2019

Valtioneuvoston kanslia. Yhteiskunnan turvallisuusstrategia 2017. Valtioneuvoston

periaatepäätös. https://turvallisuuskomitea.fi/yhteiskunnan-turvallisuusstrategia-2017/ Viitattu

29.4.2019.

Van Schyndel Kasper, Debbie. 2008. Redefining community in the ecovillage. Human Ecol-

ogy Review 15:1, 12–24

Veijola, Soile & Eeva Jokinen. 2008. Towards a Hostessing Society? Mobile arrangements of

gender and labour. Nordic journal of feminist and gender research 16:3, 166–181

Viren, Eetu & Jussi Vähämäki. 2011. Perinnöttömien perinne. Marx ilman marxismia.

Helsinki: Tutkijaliitto

Viren, Eetu & Jussi Vähämäki. 2015. Seutu joka ei ole paikka. Helsinki: Tutkijaliitto.

Viren, Eetu. 2018. Raha ja työvoima. Helsinki: Tutkijaliitto

Virno, Paolo. 2006. Väen kielioppi. Helsinki: Tutkijaliitto

Virtanen, Akseli. 2006. Biopoliittisen talouden kritiikki. Helsinki: Tutkijaliitto

Wagner, Felix. 2012 Ecovillage Research Review. Teoksessa Marcus Andreas and Felix

Wagner (toim.) Realizing Utopia: Ecovillage Endeavors and Academic Approaches. RCC

Perspectives 2012, no. 8, 81–94

101

Wasshede, Cathrin. 2017. The Child of the Common: Governing Children in the Freetown

Christiania, Denmark. Children & Society 31:5, 403-413

Willmott, Hugh. 1993. Strength is ignorance, slavery is freedom. Managing culture in modern

organizations. Journal of management studies. 30:4, 515–552

Wittel, Andreas. 2004. Culture, labour and subjectivity. For a political economy from below.

Capital & Class 84, 11–30

Zeher, Ozzie. 2012. Green Illusions. The Dirty Secrets of Clean Energy and the Future of En-

vironmentalism. University of Nebraska Press.

102

10 Liitteet

Liite 1. Haastattelurunko

1 Alkutiedot ja asuminen

- Miten päädyit tänne asumaan?

o Kuinka pitkään olet asunut täällä?

- Millaisena olet kokenut ekoyhteisöllisen elämäntavan?

- Miten tämä poikkeaa aiemmasta asumismuodostasi?

- Mikä on parasta täällä elämisessä?

- Mikä on haastavaa?

2 Työn luonne

- Miten päädyit kyseiseen työhön?

- Kerrotko toimeentulostasi: mistä se koostuu?

- Mikä on työsi tuote?

- Miksi teet työtä?

- Mikä on parasta työssäsi?

- Mitä muuttaisit työssäsi?

3 Ajat ja paikat

- Työn ja perheen yhteensovittaminen? Miten se elämässäsi näyttäytyy?

- Mikä on internetin ja teknologian rooli työssäsi?

- Entä stressi?

4 Yhteistoiminnallisuus

- Voitko piirtää sosiaalisen verkostosi paperille suurpiirteisesti ja kuvailla sitä minulle?

- Mitä teette yhdessä?

- Miten kuvailisit suhdettasi ekokylän muihin asukkaisiin?

- Minkälaisia asioita teet työssä yksin?

- Entä yhdessä?

- Kerro lisää

- Minkälainen työnjako työssäsi on a) ”päivätöissä” b) ”muissa töissä” kuten talkoot jne

103

- Minkälainen hierarkia työssäsi on a) ”päivätöissä” b) ”muissa töissä” kuten talkoot jne

- Miten sovitte asioista täällä?

- Miten olette yhteydessä ja kommunikoitte työkavereidesi kanssa?

5 Yleisesti

- Voisitko kuvailla arvojasi?

- Miten arvot näkyvät elämäntyylissäsi?

- Onko sinulla harrastuksia? Kuvaile niitä.

- Miten näät tulevaisuuden?

o Loppuvuosi?

o Viiden vuoden päästä?

o 20 vuoden päästä?

o Jos kaikki menisi hyvin?

o Jos kaikki menee huonosti?

- Asiasana: mitä tulee mieleen:

o Joustavuus

o Yhteisö

o Työkaveri

o Palkka

o Merkitys

o Talkoot

o Kokous

o Teknologia

o Byrokratia

- Sana on vapaa: haluaisitko lisätä jotain?

- Jäikö jotain olennaista käsittelemättä?

Liite 2. Haastattelupyyntö

Moikka!

Olen sosiologian maisteriopiskelija Joensuusta Itä-Suomen yliopistosta ja olen tekemässä pro gradu -tutkimusta, jonka aiheena on ekokyläyhteisö työn tekemisen kontekstina. Tarkoitukseni on toteuttaa tutkimus haastattelu- ja havainnointimenetelmillä. Tiedustelenkin tässä, olisikohan minun ollut mahdollista toteuttaa ekokylällänne haastattelu- ja

104

havainnointijaksoa ja muodostaa näin graduni aineisto? Olisin äärimmäinen kiitollinen mahdollisuudesta tutustua yhteisöönne ja tuoda tärkeää yhteiskunta- ja ihmistieteellistä tietoa akateemiseen keskusteluun.

Olen kiinnostunut tarkastelemaan, kuinka pioneerimaisen luonteensa kautta ekoyhteisö voi toimia valaisevana ja tärkeänä esimerkkinä ja tutkimuskohteena osoittamaan suuntaviivoja tulevaisuuden asumisen ja elämisen malleihin ympäristökriisin ja laajan rakennemuutoksen aikakaudella. Sosiologisen kriittisen työn tutkimuksen teoriaperinteeseen nojaten tarkastelisin työtä laajasti kaikkena inhimillisenä toimintana, joka pyrkii erinäisten tarpeiden tyydyttämiseen niin perinteisessä palkkatyössä kuin sen ulkopuolellakin.

Liitteenä on alustava tutkimussuunnitelmani. Se voi olla vielä hieman sekava, mutta siitä saanee tarkempaa kuvaa tutkielman taustoista ja omasta ajatuskehyksestäni. Ihannetilanne olisi, jos pystyisin majoittumaan tilallanne esimerkiksi vapaaehtoisten majoituksessa tai teltassa olosuhteiden salliessa ja viipymään noin 7 päivää. Haastatteluja olisi hyvä toteuttaa noin 7-10 yhden haastattelun kestäessä noin tunnista kolmeen. Lisäksi voisin osallistua joihinkin tilan työtehtäviin ja toimintoihin samalla havainnointiaineistoa muodostaen. Paras ajankohta vierailulleni olisi lokakuu ihanneajan sijoittuessa noin 13.10-19.10 väliselle ajalle.

Kysymyksiä varmasti heräsi, ja vastaan niihin mielelläni! Jälleen, en voi tarpeeksi painottaa kuinka kiitollinen olisin tästä mahdollisuudesta.

Ystävällisin terveisin,Teemu SorsaSosiologian maisteriopiskelijaItä-Suomen YliopistoJoensuun Kampus

105