SUOMEN WORLD VISION 1/2009

ww

w.w

orl

dvis

ion

.fi

ww

w.k

um

mi.fi

ww

w.lah

jaksi

lehm

a.f

iw

ww

.kat

ast

rofi

.fi

Hedelmäpuut kasvavat Perun Andeilla SIVU 4

Kenialaisäiti kamppailee ruoka-kriisin keskellä SIVU10

Pakolaisille uusi alku Kolumbiassa

SIVU 13

SIVU 6

Riittävä ruoka turvaa

koulutien

Kolumbiassa Pinar del Ríon asukkaat saavat uusia elämän eväitä.

W O R L D V I S I O N 1 / 2 0 0 9

ISSN 1797-8157

Vastaava päätoimittaja: Tiina Saukko

Päätoimittaja: Anna Pollari

Toimituskunta:

Krista Lamminen, Ulla Tervo, Sami Lahdensuo

Ulkoasu: Asiakaslehtibyroo Maggie

Paino: Painotalo Miktor Oy

Julkaisija: Suomen World Vision ry

Lönnrotinkatu 20, 00120 Helsinki

Puh. (09) 681 8300

www.worldvision.fi

Tämäkin lehti on

painettu ympäristö-

ystävälliselle paperille

Intiassa sarjakuva-projektilla esille lapsille tärkeät asiat.

13

16

Sisältö

Sitkeys siivitti köyhyydestäKolumbian sisällissota syöksi Beatriz Osorion perheen köyhyyteen, josta nuori nainen taisteli ir ti tarmollaan.

Johanna Pohjola Javier Cuevas

SIVU 6

Suomen World Vision ja Intian World Vi-sion ovat antaneet lapsille ja nuorille uuden keinon kertoa heille tärkeistä asioista – sar-

jakuvien avulla.

Lapset ääneen sarjakuvissa

Veera Sydänmaanlakka World Vision

Lasten innostus ilmaisunva-paudestaan on huikaisevaa ja erityisesti piirrosten aitous kosketti. En usko, että kukaan

projektin vetäjistä olisi uskonut, miten voimakkaita tarinoita lapsilta syntyy. Näin iloitsee Suomen World Visionin Aasian aluepäällikkö Minna Temisevä.

Suomen World Visionin rahoittama Advocacy Th rough Comics -työpajapro-jekti alkoi vuoden 2008 alusta yhteistyössä World Comics Indian kanssa. Pilotin tar-koituksena oli testata sarjakuvaa välineenä Intian World Visionin kehityshankkeissa; lasten osallistamisessa sekä vaikuttamis- ja valistamistyössä. Tavoitteena on antaa lapsille luonteva väylä kertoa heidän elämäänsä koskevista asioista.

– Pilotti on lähtenyt loistavasti käyntiin ja tarkoituksena on monistaa se kaikkiin Intian World Visionin hankkeisiin seuraavien vuosien aikana, Minna Temisevä paljastaa.

Nuoret opettavat toisiaanOsallistujat ovat olleet pääsääntöisesti 12–16-vuotiaita nuoria lapsityön ehkäisemiseen keskittyvistä hankkeista sekä aluekehitysohjelmista. Pilottityöpajoja on järjestetty Guwahatissa, Kolkatassa, Mum-baissa ja Chennaissa. Niihin on osallistunut kaikkiaan 125 lasta ja 20 aikuista.

Osallistujia koulutettiin viikon kestävissä työpajoissa sarjakuvame-netelmän käytöstä. Osa nuorista saa kouluttajakoulutuksen ja näin he pystyvät opettamaan sarjakuvatyökalun käyttöä esimerkiksi lasten kerhoissa ja muissa yhdistyksissä. – Pilotti tuottaa myös erilaista tiedotus-

tuotetun aineiston pohjalta tehtiin kirja, joka julkaistiin vuoden 2008 lopulla, Minna Temisevä kertoo.

Ikkuna lasten todellisuuteenSarjakuva on tehokas väline viestiä, sillä sen ajankohtaisiin aiheisiin.

Vaikeistakin asioista kertovat sarjakuvat saivat lapset innostumaan, myös lukijoina. Sarjakuvaprojektiin osallistuneet lapset kiersivät myös lähistöjen yhteisöissä ja esittelivät omia tarinoitaan.

INTIA

Tarinoita elävästä elämästä

Chennailaisen 13-vuotiaan Prem-pojan sarjakuva ”Päättäväi-

syys” kertoo tytöstä, joka haluaa kouluun, mutta tytön äiti

vastustaa ajatusta. Toisessa sarjakuvassa tyttö työskentelee

hotellissa, muut kyläläiset konsultoivat perhettä ja lopulta

vanhemmat ymmärtävät koulutuksen merkityksen. Prem aikoo

jatkossa opettaa muita lapsia sarjakuvien tekemisessä.

14-vuotias Rajamohan aikoo tehdä jatkossa työtä tasa-arvon

hyväksi ja on huolissaan siitä, että tytöillä ei ole elämässä

samanlaisia mahdollisuuksia kuin pojilla. Hänen sarjakuvassaan

”Tytön arvo” äiti on heittämässä vastasyntyneen tyttölapsen

roskikseen, mutta toinen nainen estää tapahtuman. Tyttö

varttuu ja omasta menneisyydestään tietoisena kiertää polku-

pyörällä ympäri kylää kertomassa tyttöjen arvosta.

Veeramani on 15-vuotias tyttö Rajahmundrysta. Hänen

tarinassaan lapsiperhe myy alkoholia. Muut kyläläiset valittavat

asiasta ja kertovat alkoholin käytön haitoista. Myös perheen

poika kysyy äidiltään, miksi he myyvät alkoholia, on pahoillaan

asiasta ja uhkaa karata kotoa. Äiti tajuaa, että hän myy

alkoholia poikansa takia, mutta työ ei kannata, jos poika kärsii.

Veeramanilla on mielessään tarinoita myös vedonlyönnistä,

lapsiavioliitoista ja kotiapulaistyöstä.

INTIA

INTIA

Piirroksissa voi myös käyttää huumoria ja lähestyä arkoja aiheita hienovaraisesti.

– Tarinat ovat taidokkaasti ja ytimekkäästi kerrottuja. Niissä tartutaan rankkoihinkin aiheisiin, kuten tyttölasten syrjintään, lastenmurhiin, nuorten itsemurhiin ja perheiden alkoholiongelmiin. Monissa tarinoissa käsiteltiin koulutuksen merkitystä ja esteitä, Minna Temisevä toteaa. Lapset saivat testata materiaalia myös kentällä: he kiersivät

läheisissä yhteisöissä ja esittelivät tarinoita. Rehelliset tarinat Palaute rohkaisi piirtäjiä entisestään.

Työpajapäivien päätteeksi jokaisella osallistujalla tuntui olevan suunnitelma ja vahva halu viedä projektia eteenpäin omissa yhteisöissä. Eräs pieni tyttö kertoi, että suurin haaste oli saada pitkä tarina neljään kuvaan. Toinen kommentoi, ettei koulussa opeteta piirtämään.

– Jatkoa pilotille suunnitellaan kevään ja kesän aikana. Myös Sri Lankassa ollaan kiinnostuneita työkalusta ja on todennäköistä, että aloitamme samanlaisen projektin siellä”, Minna Temisevä kertoo.

Tarinoissa tartutaan rankkoihinkin aihei-siin, kuten tyttölas-ten syrjintään.”

– Minna Temisevä

Ruokaturva on myös vettä ja polttopuuta

2

Maailman vääryydet eivät saa minua liikkeelle, vaan käsis-

sämme olevat mahdollisuudet, toteaa Suomen World Visionin yhteiskuntasuhteiden päällikkö Sami Lahdensuo. Hänen työnään

on saada kehitysmaiden lapset näkyviksi julkisessa keskustelussa ja poliittisessa

päätöksenteossa.

SOPIMUKSEN KOLME KESKEISTÄ TEEMAA

OVAT LAPSEN

OIKEUS

* erityiseen suojaan ja hoivaan

* riittävään osuuteen yhteiskunnan voimavaroista

* osallistua ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti

itseään koskevaan päätöksentekoon

LAPSEN OIKEUDET

Lapsen oikeuksien sopimus 20 vuotta

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus viettää tänä vuonna 20-vuo-

tisjuhlaa. Vuonna 1989 solmittu sopimus määrittelee kansainvälisesti

hyväksytyt lapsen oikeudet. Sopimus viitoittaa myös Suomen World

Visionin työtä Suomessa ja kumppanimaissa. Juhlavuosi huipentuu

Lapsen oikeuksien päivänä 20.11.

Sopimustekstin mukaan jokaisella lapsella on oikeus tietää sopimuk-

sesta ja sen sisällöstä. Juhlavuoden yhteisenä tavoitteena onkin edistää

lapsen oikeuksien sopimuksen tunnettuutta Suomessa ja nostaa lapset

ja nuoret tasa-arvoiseen rooliin yhteiskunnassa.

Suomen World Vision tekee juhlavuonna yhteistyötä muiden

järjestöjen, lapsiasiavaltuutetun sekä lasten, nuorten ja perheiden

hyvinvoinnin politiikkaohjelman kanssa. Tasavallan presidentti Tarja

Halonen toimii juhlavuoden suojelijana.

Toivomme, että Suomi panostaa lapsen oikeuksien edistämiseen.”

– Sami Lahdensuo

Pienten muutosten

voima

Anna Pollari Suomen World Vision

Sami Lahdensuo sai ensikosketuksensa kehitysmaihin teini-ikäi senä käydessään lääkäri-isänsä kanssa Somaliassa. Elämys oh jasi opiskelemaan kansainvälistä politiikkaa Tampereen yliopis toon ja sieltä töihin YK-liittoon ja

Lastensuojelun keskusliittoon. Suomen World Visioniin hän siirtyi viime vuoden lopulla

kriisinhallintaa ja konfl iktinratkaisua edistävästä CMI:sta (Crisis Management Initiative). Lahdensuon vastuulla ovat nyt Suomen World Visionin vaikuttamistyö ja yhteiskuntasuhteet. Vaikut-taminen on kuulunut järjestön toimintaan aina, mutta nyt sitä tehostetaan entisestään.

Vaikuttamistyön tarkka määrittäminen ei ole asiantuntijallekaan helppoa. Työtä tehdään monilla eri tasoilla ja erilaisin tavoittein.

– Työni tarkoituksena ei ole muuttaa ihmisiä, vaan välittää tietoa kehitysmaiden arjesta ja sitä kautta rohkaista ajattelemaan laajemmin, globaalisti. Samalla pyrimme vaikuttamaan erityisesti politiikkaan, jotta päätökset eivät heikentäisi kehitysmaiden ihmisten oikeuksia ja hyvinvointia.

Laaja yhteistyö on avainLahdensuo korostaa yhteistyön merkitystä. Yksin ei saa aikaan muu-tosta asenteissa eikä politiikassa, vaan kimppaan tarvitaan muita.

– Mitä laajempi pelikenttä, sitä vähemmän yksi ääni kuuluu. Yhteistyö on tärkeää erityisesti, kun pyritään vaikuttamaan YK:n tai EU:n kaltaisiin järjestelmiin. Esimerkiksi muut lasten oikeuksien parissa kehitysyhteistyötä tekevät järjestöt, kuten Plan Suomi Säätiö, Pelastakaa Lapset ja Unicef ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita.

Tärkeitä kohderyhmiä poliittisessa vaikuttamisessa ovat kansan-edustajat, ministerit, virkamiehet – osittain myös toiset järjestöt. Myös median rooli on keskeinen. Vaikuttamista voi tehdä ilman suurta yleisöä, mutta välillä viesteille on saatava laajempaa näkyvyyttä.

Teemat tulevat kentältä– Suomen World Visionin erityinen vahvuus on ankkuroituminen

3

Vaikuttamistyön avulla parempia päätöksiä kehitysmaiden hyväksi.

World Vision -lehti lähetetään kaikille Suomen

World Visionin tukijoille, myös Lahjaksi lehmä

-kaupan asiakkaille. Suomen World Visionilla on

oikeus käyttää World Vision -lehden tilaajatietoja

perusteltuja käyttötarkoituksia varten henkilö-

tietolain mukaisesti. Tietojen käytön markki-

nointitarkoituksiin voi kieltää ilmoittamalla asiasta

Suomen World Visionin asiakaspalveluun.

204 ......... Hedelmäpuiden taimet

............ juurtuivat Peruun

6 ......... Uganda: riittävä ruoka on

koulutien perusta

10 ....... Perheenäiti kamppailee ruoka-

pulasta kärsivässä Keniassa

11 ....... Kuivattu peruna tuo turvaa

Perussa

12 ....... Kirje kummilta

18 ....... Mimin ja Kukun puuhasivu

MINULLA ON TAKANANI elämäni syvin kokemus sitten oman lapseni syntymän. Haluaisin jakaa sen kanssasi.

KÄVIN HUHTIKUUSSA uutena hallituksen puheenjohtajana tutustumassa Suomen World Visionin hankkeisiin Afrikassa, Ugandassa. Jännitin matkaa etukäteen: mitä näen ja kuinka kohtaan äärimmäisessä köyhyydessä elävät lapset. Tähänastinen matkusteluni on aina liittynyt liikematkoihin tai lomaan. Toisin sanoen maailman pääkaupunkeihin, hyviin hotelleihin ja vakaisiin oloihin, joissa useimmiten todellinen hätä ja köyhyys on lakaistu kauemmaksi pääkaduilta. Ennen matkaa kerroin ajatuksistani järjestön ohjelmajohtaja Anne Pönnille. Hän katsoi minua pitkään, mietti hetken ja sanoi: ”mutta siellähän on toivo”.

UGANDASSA TAJUSIN köyhyyden mittasuhteet riipaisevasti. Tororon maakunnassa Kirewassa vastassani olevat naiset ja miehet olivat paikal-listen viranomaisten ja Suomen World Visionin ohjauksessa pystyttäneet kanalan. Kanojen jätökset lannoittivat heiveröiset hedelmäpuiden taimien alut. Taimet istutettiin viereiseen hedelmäpuutarhaan. Näin yhteisöllä oli kotimajojensa vieressä niin lihaa, munia kuin hedelmiä. Toisessa kohteessa oli opeteltu kasvattamaan erilaisia hedelmäpuita ja jopa hunajaa. Kaivoja oli sijoitettu riittävän lähelle kyliä, jotta lasten aika ei kulu pitkiin vedenhaku-matkoihin.

NABUYOGASSA SAIMME kunnian vihkiä käyttöön uuden kouluraken-nuksen, joka oli rakennettu Suomen World Visionin tuella. Lasten ei enää tarvitse käydä koulua puun alla. Lahjaksi sain kilipukin. Juhlahumussa minua huoletti kilipukin kohtalo. Tajusin maailmojemme erilaisuuden. Köyhä yhteisö lahjoitti kalliin lahjan, eläimen, johon vain harvalla on varaa. Kilipukin kohtalo ratkaistiin siten, että se lahjoitetaan perheelle, jolla on jo vuohi. Näin perhe saa lisätuloja jälkeläisistä. Olin ratkaisuun tyytyväinen.

SYVIN KOKEMUKSENI liittyi mittasuhteiden tajuamiseen. Minulla on kaikkea ja jos annan vähän, se auttaa valtavasti köyhässä yhteisössä. Minulle lahjoitettiin vähästä paljon, ja se tuntuu riipaisevalta.

WORLD VISIONIN TYÖSSÄ elinolojen parantaminen lähtee ruohonjuu-ritasolta. Riittävä ja monipuolinen ravinto on kaiken kehityksen perusta. Nälkäisenä lapsi ei jaksa kulkea kouluun, tehdä läksyjä ja hoitaa kodin vel-vollisuuksia, risujen ja veden hakemista. Monissa Afrikan maissa ruokaturva on kuitenkin hälyttävästi heikentynyt ja aterioita jätetään väliin.

YMMÄRSIN SYVÄSTI, mitä lapsikeskeisyys tarkoittaa toiminnassamme. Lapsen arvostaminen ja hänen tarpeidensa huomioiminen on yhteisön päätöksenteon ajuri. Toteutuvatko lapsen oikeudet, on aina ensimmäinen kysymys. Saako lapsi riittävää ravintoa jaksaakseen käydä koulua? Riittävä ravinto on terveyden perusta ja siihen on puututtava. Lapsen oikeutta kou-lutukseen on vaikea tukea, jos perheelle jokaisen ruoka-annoksen saaminen tarkoittaa kamppailua.

KIITOS KUMMIT osuudestanne. Kirewan ja Nabuyogan lisäksi tuellanne vähennetään lasten aliravitsemusta ja kehitetään perheiden ruokaturvaa kes-tävällä tavalla kaikissa aluekehitysohjelmissamme. Tukenne tulee tarpeeseen.

Kerrothan viestiä eteenpäin.

Lämpimin terveisin

Annamari Lammassaari

hallituksen puheenjohtaja

Suomen World Vision

P.S. Anna lehden tarinoiden kiertää – lahjoita

lehti eteenpäin vaikka kaverille tai tuttavalle.

Kummiudesta kiinnostuneiden kannattaa ottaa

käyttöön takakannen postikortti.

PÄÄKIRJOITUS

3

Pedro Olivera, Feliciana Suyco Condorapa ja tytär Reina mukana istutuspäivässä.

* Istuttamalla uusia puita pyritään vähentämään ilmastonmuutoksen

vaikutuksia Pitumarcassa ja Checacupessa.

* Eroosion vastainen hanke on osa laajempaa Mosoq Ayllun aluekehitys-

ohjelmaa, jonka tavoitteena on parantaa perheiden ja erityisesti lasten

elämänlaatua alueella.

* Aluekehitysohjelma jatkuu vuoteen 2019 asti ja eroosion vastainen

hanke kestää vuoden 2009 loppuun.

* Aluekehitysohjelmaa hallinnoi ja rahoittaa Suomen World Vision

ja käytännön toteuttamisesta vastaa Mosoq Ayllun alueella toimiva

Perun World Visionin hanketoimisto.

* Mosoq Ayllun alueella asuu 2 200 Suomen World Visionin kummilasta.

* Yrityskumppaneista Martela tukee eroosion vastaista hanketta.

PERU

Hedelmäpuiden taimet juurtuivat Peruun

FAKTA

T E K S T I : Veera Sydänmaanlakka * K U V A T : World Vision

Perun Andeilla vietettiin aivan erityistä päivää viime vuoden marraskuussa, kun Pitumarcan ja Checacupen alueiden lapset ja aikuiset kokoontuivat istuttamaan yhteensä 15 000 hedelmäpuun tainta yhdessä päivässä.

PUUNTAIMET OVAT OSA Suomen World Visionin eroosion vastaista hanketta. Sen aikana istutetaan 60 000 puuta. Seuraavaksi aluetta metsite-tään istuttamalla 45 000 luonnonpuulajikkeiden tainta.

– Vuoteen 2020 mennessä asukkaiden haaveena on saada alueelle kaikkiaan miljoona uutta puuta. Suuren suosion saavuttanutta istutuspäi-vää juhlistettiin kulkueilla, tanssilla ja musiikilla, Suomen World Visionin ohjelma-assistentti Saara Nokelainen kertoo.

Jokainen perhe vastaanotti noin 30 tainta, jotka he istuttivat joko takapihalleen tai viljelmilleen. Myös viiden koulun oppilaat saivat vastuun puista: lapset huolehtivat taimien kastelusta ja rikkaruohojen kitkemisestä, taimien hoitaminen kuuluu ympäristökasvatukseen. Omena-, persikka-, luumu- ja päärynäpuut kasvavat kylissä hyvää vauhtia ja tulevaisuudessa perheet pääsevät nauttimaan niiden hedelmistä.

PUUT TUOVAT USKOA TULEVAISUUTEEN . Perussa eroosio on eden-nyt, sillä rinteiden metsät on monin paikoin hakattu polttopuiksi eikä puuston uusiutumisesta ja laidunmaiden kunnosta ole huolehdittu. Puiden istutus sitoo maa-ainesta ja palauttaa rinteet luonnolliseen tilaan. Maan tuottavuus lisääntyy, alpakat ja laamat saadaan laitumille ja lasten ravitse-mus paranee.

Pitumarcalaiset Pedro Olivera Chuquillampi ja Feliciana Suyco Condorapa olivat mukana talkoissa. He arvostavat ympäröivän luonnon suojelua:

– Puut ovat hyvin tärkeitä lastemme tulevaisuuden kannalta. Saamme hedelmiä perheellemme ja ehkä tulevaisuudessa voimme myydä niitä ja saada hieman lisätuloja, Feliciana kertoo.

Pedro on seurannut ilmastonmuutoksen seurauksia Pitumarcassa. – Sade viivästyi pari kuukautta, mikä heikensi kuivuudesta kärsiviä

peruna- ja maissisatoja. Nämä uudet puut tuovat meille pitumarcalaisille toivoa, että näemme kotiseutumme taas viheriöivän.

4

5

K un elämiseen on käytettävissä alle kaksi dollaria päivässä, perus-elintarvikkeiden hinnannousu on mullistavaa. Ruokakriisi iskee kovaa ja syvälle.

– Arviolta 40 prosenttia maailman väestöstä elää alle kah-della taalalla päivässä. Kun joutuu käyttämään 70 prosenttia

tuloistaan ruokaan, muuhun jää alle puoli dollaria, määrittelee Suomen World Visionin Afrikan aluepäällikkö Juha Virtanen. Kalliimpi ruoka merkitsee vähemmän ruo kaa. Heikolla ja yksipuolisella ravinnolla lapsi ei jaksa käydä kou-lua – puhumattakaan, että perheellä olisi rahaa koulumaksuihin, jotka monessa kehitysmaassa nielevät melkoisen osan perheen taloudesta.

T E K S T I : Janne Hopsu * Kirjoittaja on MTV3:n uutisten ulkomaan-toimittaja * K U V A T : Suomen World Vision

Riittävä ruoka on koulutien perusta

UGANDA

6

Kirewalaisten ruokavalio on perustunut lähes kokonaan kassavaan. Viljelysten monipuolistaminen tuo arkeen turvaa.

7

Ruokakriisi ei ole vain yhä kasvavien kau punkien asuk-kaiden päänsärky. Suuhun pantavaa ei riitä aina edes maa-seudulla. Seitsemän kymmentä prosenttia maaseudun vilje-lijöistä on pienviljelijöitä, joiden tilkut kasvavat usein vain yhtä lajia. Pellon pienuuden lisäksi ruoantuotantoa ja ruo-katurvaa heikentävät yleinen köyhyys, energian kalleus, sai-raudet, olematon tai heikko infrastruktuuri, ailahtelevat ilmasto-olot ja poliittiset kriisit.

Ruokaturvaa KirewaanMistä aloittaa, mikä on ensimmäisenä tärkeysjärjestyksessä, miettivät kehitysyhteistyöprojekteja suunnittelevat ja toteut-tavat kansalaisjärjestöt.

Juha Virtanen on juuri palannut Ugandasta. Suomen World Vision käynnisti toissa vuonna aluekehitysohjelman Kirewassa Itä-Ugandassa, lähellä Kenian rajaa.

Puun ja puhtaan veden noutaminen kaukaa kotipihasta saattaa viedä suuren osan lasten päivästä.

Suomen World Visionin ohjelmien val mis te luun ja suun-nitteluun käytetään jopa kaksi vuotta. Paikalliset yhteisöt ovat tiiviisti mukana.

– Jos lapset eivät käy koulua, kysymme, miksi eivät, käy-tetäänkö alueella lapsityövoimaa ja kohdistuuko heihin väki-valtaa. Myös naisten osallistaminen on iso haaste, Suomen World Visionin erityisasiantuntija Ulla Tervo valaisee alku-kartoitustyötä.

Kirewan kohdalla kaksi tavoitetta määriteltiin muita tär-keämmiksi: ruokaturvan parantaminen sekä kaikkein haa-voittuvimmassa asemassa olevien ryhmien, erityisesti hiv/aids -perheiden, elämäntilanteen helpottaminen.

– Emme aloittaneet esimerkiksi koulutushankkeella, koska alkukartoituksessa kävi ilmi, että haavoittuvimmassa asemassa olevat perheet lapsineen syövät yhden aterian päi-vässä. Se koostuu lähinnä kassavasta ja syödään neljän maissa iltapäivällä. Koulunkäynti ja keskittyminen tällaisella ruokavaliolla on vaikeaa, eli ensin on saatava ruokahuolto toimimaan. Vasta sen jälkeen pystytään keskittymään kou-lunkäynnin kuntoon saamiseen.

Suomen World Visionin ohjelma on inte groitu Kirewassa jo olemassa oleviin valtion pienimuotoisiin ruokaturvahank-keisiin eli mallimaatiloihin. Mallitilat ovat saaneet ihmiset heräämään. – Kun he näkevät omin silmin tilojen mahdolli-suudet, se muokkaa maaperää ja näyttää, että tämä juttu on tärkeä, Virtanen kertoo.

Koulunkäynti ja keskittyminen tällaisella ruoka-valiolla on vaikeaa.”

– Ulla Tervo

8

Peltojen tuottavuus kasvuunArkitodellisuus on kuitenkin usein hyvin ankea, sillä pellot tuottavat liian yksipuolisesti.

– Köyhällä tuotanto on selviytymistä seuraavaan päivään. Hänellä ei ole mahdollisuuksia riskinhallintaan, eli mitä tehdä, jos kassavasato menetetään. Ensisijaista onkin paran-taa perheiden kykyä tuottaa oma, tarpeeksi monipuolinen ruokansa, Virtanen valottaa.

Perinteinen viljelty kassava kasvaa täyteen mittaansa kah-dessa vuodessa. Kassava kestää hyvin muutoksia, koska se on alueelle tyypillinen kasvi, mutta hidaskasvuinen. Niinpä Kirewaan on tuotu uusia kassavalajikkeita, jotka kasvavat korjattavaksi kolmessa kuukaudessa.

– Matkallani kävin katsomassa peltoa, jossa kasvaa seit-semää eri kassavalajiketta. Monipuolisemman ravinnon ja peltojen tuottavuuden edistämiseksi pienviljelijöille kerrotaan myös muista viljelykasveista, kuten maissista, sekä hedelmien tärkeydestä.

Virtanen kertoo mallitiloista, joilla kasvaa banaania, mangoa, leipäpuun hedelmää ja appelsiinia.

– Perinteisesti on ajateltu, että hedel-mät ovat vain lapsille, ei aikuisille, vaikka niiden ravintoarvo on hyvä, Ulla Tervo toteaa.

Uusi markkinaporrasPerusruokaturvan lisäksi World Vision pyrkii siihen, että pienviljelijöiden moni-puolistuneiden peltojen antimia päätyisi myös paikallisille ja kansallisille markki-noille.

– Vauraimmat viljelijät pystyvät jo vie-mään tuotteitaan markkinoille ja toreille. He tuottavat hyvälaatuisia vihanneksia ja hedelmiä. He saavat vakioasiakkaita, jotka käyvät hakemassa tuotteita ja vievät niitä kauemmas markkinoille. Näin syn-tyy liikettä ulospäin ja kehittyy markki-naporras, Tervo kertoo.

– Markkinoita perusraaka-aineille on, sillä kaupungit kuluttavat, mutta köyhimmissä oloissa tällainen verkostoi-tuminen ja siihen tarvittavat resurssit vielä puuttuvat, Virta-nen muistuttaa.

Ruokaturva on myös vettä ja puita Maaseutu tarvitsee myös metsää ja puhdas ta vettä. Ei liene uutinen, että Afrikka on hakattu paikoin pahoin puista pal-jaaksi. – Puustoratkaisu liittyy paitsi ruokakriisiin, myös energiakriisiin, Virtanen sanoo.

Tänään kirewalainen miettii lähinnä sitä, mistä saada puuta seuraavan ruoka-aterian valmistamiseen. Pientilat halutaan kuitenkin kehittää kestäviksi puiden käyttäjiksi.

– Ensimmäisenä tarvitaan isoja hedelmäpuita, kuten mango- ja papaijapuita. Sen jälkeen tulisi istuttaa pientä nopeakasvuista energiapuuta, jota poltetaan, ja kolmanneksi isoja, varjoa tuottavia, viilentäviä puita, Virtanen kertoo.

Lasten asema paraneeMyös lasten kannalta on tärkeää, että puu kasvaa pihapiirissä eikä pitkien hakumatkojen päässä.

Erilaiset puut tarjoavat paitsi polttopuuta ja ravintoa, myös varjoa ja suojaa.

UGANDA

Tansania

Kongo

Ke

nia

Sudan

* Ruokaturvalla tarkoitetaan, että ihmisillä on kaikkina ai-koina riittävästi ruokaa terveellistä elämää varten ja samalla varmuus siitä, että näin on myös tulevaisuudessa.

* Ruoka-apua jaetaan ruoan puutteesta kärsiville alueille hätä-apuna tai osana kehitysyhteistyöhankkeita.

* Aliravitsemus on tila, jossa saamamme ruoka ei sisällä tarpeeksi kaloreita (energiaa) fysiologisten tarpeiden täyt-tämiseen.

* Virheellinen tai puutteellinen ravitsemus (malnutrio) johtaa tilaan, jossa erilaiset luonnolliset toiminnot kuten kasvu, op-piminen sekä vastustus- ja parantumiskyky ovat heikentyneet.

* Nälänhätä on esimerkiksi luonnonkatastrofin tai yhteiskunnal-listen muutosten aiheuttama kriisitilanne, jossa tietyn alueen ruokavarat loppuvat lähes kokonaan.

FAKTA * Lähde :WFP ja Wor ld V i s ion

– Puuta on saatava ja lapsen tehtävä on sitä hakea. On turvallisempaa hakea puu pihapii-ristä kuin kierrellä kaukana. Samalla säästyy aikaa koulunkäyntiin ja kaikkeen muuhun, toteaa Ulla Tervo.

Lapset hakevat myös perheen tarvitseman veden, senkin usein liian kaukaa.

– Lapsi on kaiken toimintamme keskiössä. Lapsella on oikeus koulunkäyntiin. Lapsella on toki velvollisuus auttaa kotitöissä, mutta jos vedenhaku iltapäivisin kestää tunteja, se loukkaa jo hänen oikeuksiaan kouluun ja läksyjen tekoon, Tervo painottaa.

– World Vision rakentaa tässä tapauksessa kylään vesipisteen. Sitä ei rakenneta kyläpäällikön takapihalle, vaan lähtökohtana on saada lapsen vedenhakumatka lyhenemään alle tuntiin.

Kirewan hanke on vasta lähtökuopissaan, mutta tulevaisuus näyttää kohtuullisen hyvältä. Positiivinen esimerkki löytyy samasta maasta.

Suomen World Visionin aluekehitysohjelma Kituntussa aloitet-tiin vuonna 1997 ja tänään alueen ruokaturva on jo paremmalla tasolla.

– Perhekunnilla on paljon hedelmäpuita ja hedelmiä myös syö-dään. Lahjaksi saadut lehmät ovat poikineet jälkikasvua. Perheet tuottavat oman ruokansa ja saavat lasten koulumaksuihin rahaa myymällä satoaan, Tervo kertoo.

9

KENIA

Tansania

La i samis ,

Marsab i t

Mogot io

Meibek i

Bar ingo

Uganda

Etiopia

So

ma

lia

L A I SAM I KS E N K Y L Ä S SÄ asuva Nkidiko Galgithele, 35, joutuu kamppaile-

maan kuusilapsisen perheensä ruokkimiseksi. Joka päivä hän herää huoleen –

mistä ainekset seuraavaan ateriaan. Perheen päivä alkaa tavallisesti ilman aami-

aista. Nykyään myös lou nas ja illallinen ovat uhattuina, sillä kotona ei aina ole

lainkaan ruokaa. Kun Nkidiko saa kokoon aterian, se koostuu tavallisesti puurosta

tai keitetystä maissista.

Keniassa peruselintarvikkeiden kuten papujen ja viljan hinnat ovat nousseet

rajusti viimeisen vuoden aikana. Jauhojen hinnat ovat nousseet noin 300 pro-

senttia, ja nykyään monet perheet käyttävät lähes kaikki tulonsa ruokaan. Lasten

ruokkimisesta on tullut vaikea tehtävä.

– Toissa päivänä lähdin ostamaan kauppiaalta maissijauhoja, ja paketin hinta

oli noussut 30:een Kenian shillinkiin (0,4 Yhdysvaltain dollaria). Minulla oli vain 20

shillinkiä, Nkidiko kertoo.

KOLME PERÄKKÄISTÄ kuivaa vuotta ovat ajaneet monet Kenian maaseudun

yhtei söistä epätoivoiseen tilanteeseen. Nkidikon kotikylä Marsabitin alueella Koil-

lis-Keniassa ei ole poikkeus. Eläimiä kuolee päi vittäin veden ja laidunmaan puut-

teen vuoksi.

Nkidiko omistaa yhdeksän vuohta, mutta on huolissaan eläinten kestokyvystä.

– Hyvin pian ne kaikki kuolevat, hän epäilee. Daily Nation -sanomalehti kertoi

huhtikuun alussa, että monet Ke nian laiduntavista yhteisöistä pakenevat kodeis-

taan nälänhädän vuok si. Paikoitellen pensaikot löyhkäävät mätänevistä karjan raa-

doista. Nkidikon perheen hengenpitimenä on Kenian hallituksen ja Maailman

elintarvi ke ohjelman kuukausittainen ruoka-avustus. Perheelle an netaan kahdek-

san kiloa mais sia, neljänneslitra ruokaöljyä ja kilo pa puja. Ne riittävät isolle per-

heelle vain viikoksi.

K A KS I KU U K AUT TA sitten Nkidikon mies lähti etsimään

perheelle ruokaa, eikä hän ole vielä palannut. Huolestunut Nki-

diko toivoo, että hän voi hyvin ja palaa pian kotiin. Miehensä

poissa ollessa Nkidiko yrittää myydä polttopuuta. Kuivuuden

koettelemassa karjankasvatusyhteisössä harvalla on kuitenkaan

niihin varaa, joten Nkidikon päivittäiset tulot jäävät pieniksi.

– Kävelen 20 kilometriä myydäkseni polttopuita. Saan 20

shillinkiä, jolla ostan puoli kiloa poshoa eli maissijauhoa. Siitä

keitän perheelleni puuroa, hän kertoo.

Päiväkausien syömättömyys ja epätasapainoinen ruokavalio

ovat aiheuttaneet Nki dikolle terveysongelmia. – Väsyn nope-

asti, eikä minulla ole energiaa ruoan etsimiseen. Tällä on kui-

tenkin pahempi vaikutus lapsiin, sillä heidän kehonsa ovat hei-

kommat. He ovat alakuloisia ja erittäin laihoja ravittuihin lapsiin

verrattuina.

Kello yhdeltä hänen lapsensa Joshua, 8, ja Somo, 6, palaa-

vat koulusta paahtavan auringon alla. Nälkäisinä ja väsyneinä he

pyytävät äidiltään ruokaa, mutta talossa ei ole mitään syötävää.

Nkidiko teki ruokaa viimeksi kolme päivää sitten ja nyt tulisija

on kylmänä. Kovas ta nälästä kärsivä Somo hypistelee kattilaa,

mutta mitään suuhunpantavaa ei ole. Nkidiko syyttää itseään

siitä, ettei pysty ruokkimaan lapsiaan.

– Lapseni tulevat kotiin, eikä minulla ole antaa heille mitään.

Millainen äiti oikein olen?

Perheenäiti kamppailee ruokapulasta kärsivässä Keniassa

T E K S T I : Lucy Murunga ja Davinah Nabirye, World Vision

TULE MUKAAN!

Suomen World Vision avustaa kenialaisiaSuomen World Vision on käynnistänyt

Baringon alueella Keniassa humanitaa-

risen operaation, jolla pyritään turvaa-

maan erityisesti lasten ruoansaanti sekä

lievittämään ruokakriisin vaikutuksia

perheiden elämässä.

Operaatio kestää yhdeksän kuu-

kautta ja osa sen rahoituksesta on

saatu Suomen ulkoasiainministeriöl tä.

Kumppanina operaatiossa toimii

Kenian World Vision. Voit osallistua

ruokaturvaope raa tion toteutukseen ja

auttaa ruokakriisistä kärsiviä osoitteessa

www.katastrofi.fi

Tilanne Meibekissä ja MogotiossaMeibekin ja Mogotion

kummihankkeissa tilanne

ei ole niin paha kuin Mar-

sa bitissa tai Baringon alu-

eel la. Vaikka kuivuus on

hankaloittanut tilannetta

myös näillä seuduilla, per-

heillä on kuitenkin riittä-

västi ruokaa. Innokkaasti

odotetut sateet ovat alka-

neet ja kylvötöitä on käyn-

nistetty. Satoa on odotet-

tavissa syyskuussa. Myös

kuivuudesta kärsineet koti-

eläimet saavat pian ruohoa

ja lehtiä syödäkseen. Mei-

be kissä on jopa pystytty

auttamaan naapureita. Yksi

alueen kouluista on lahjoit-

tanut World Visionin kum-

mihankkeen kummilapsille

900 kiloa koulun pellolta

saatua ylijäämämaissia.

KENIA

10

Kuivattu peruna tuo turvaa Perussa

Ruoka-aika

MAURICIO JA PAULINA QUISPEN perheeseen kuuluu kolme lasta. Tyttäret Lizbeth ja Madeleine Nereyda ovat jo kahdeksan ja viisi. Kuopus Ronaldino Christian on vasta kaksivuotias pikkupoika.

Äiti Paulina on päävastuussa Quispen perheen ruoan-laitosta, mutta myös isä ja lapset auttavat. Lapset noutavat vihanneksia varastosta ja kuorivat ne pataan. Perheen poika, Ronaldino, on vielä pieni, mutta kun hän hieman kasvaa, Paulina aikoo opettaa hänellekin keittiöhommia.

Myös Mauricio auttaa vaimoaan sen verran kuin ehtii, mutta peltotyöt vievät suurimman osan päivän tunneista.

Perheen arkiruokaa ovat erilaiset keitot. Välillä herkutel-laan paistetulla alpakalla ja lampaan lihalla sekä lasten her-kuilla: perunamuusilla ja kananmunilla.

– Yritämme antaa lapsille joka päivä edes vähän lihaa, Mauricio ja Paulina kertovat.

Ruokavalio vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Sadon-korjuun aikaan touko–kesäkuussa ravinto on monipuoli-sempaa. Silloin perhe tosin vähentää aterioita yhdistämällä

aamiaisen ja lounaan. Illallinen syödään pellolta palattua. Sadekausi kestää usein marraskuusta toukokuuhun ja sil-

loin saadaan kasvatettua mukavasti omia vihanneksia. Ne käytetään yleensä loppuun kuivan kauden eli kesä–lokakuun aikana.

PERHE KASVATTAA OSAN LIHASTA ITSE , mutta välillä sitä täytyy myös ostaa.

– Samoin ostamme munia, kalaa ja hedelmiä. Viime aikoina ruoan hinta on noussut ja joistakin tuotteista on tul-lut meille liian kalliita. Näitä ovat ruokaöljy, riisi, sokeri ja kerosiini, Mauricio luettelee.

Ilmastomuutos on tehnyt sääoloista arvaamattomia, mikä vaikeuttaa viljelyä. Chuño eli pakastekuivattu peruna on tavallinen turva pahan päivän varalle. Sitä valmistetaan varastoon polkemalla. Varastossa chuño säilyy jopa kaksi vuotta. Parhaimmillaan se on keitettynä ja juuston kera.

– Mutta kun koittaa juhlapäivä, lapset saavat ohrajuomaa eli chichaa sekä marsunlihaa tai kanaa, Paulina kertoo.

T E K S T I : Anna Pollari * K U V A T : World Vision

Mosoq Ayllun alueella asuva Paulina Suomen World Visionin tuella kunnostetussa keittiössään.

11

KUMMIN KIRJE

Viime vuodenvaihteessa istun eräänä iltana juttelemassa puhelimessa ystävättäreni

kanssa. Hän kertoo ottaneensa World Visionin kautta kummitytön Intiasta. Samassa lamppu syttyy

päässäni; minäkin haluan kummilapsen Intiasta. Palaan mielessäni 15 vuoden takaiseen Intian-mat-

kaani ja kuulen yhä katulasten äänet.

Kiipeän iltamyöhään kotini vintillä olevaan työhuoneeseen ja avaan tietokoneen. Näpyt-

telen reitin Suomen World Visionin nettisivuille ja etsin linkin, josta löydän Intiassa uusia kummeja

odottavat lapset. Ja siellä hän tervehtii minua: syvän viisaan katseen omaava 8-vuotias poika, jonka

elämään minulla on nyt mahdollisuus tuoda osaltani iloa.

Ilmoittaudun siltä istumalta kummiksi netissä ja päätän, että joku kaunis päivä palaan Intiaan

tapaamaan kummipoikani ja hänen perheensä.

Muutamaa viikkoa myöhemmin tutkin World Visionin minulle lähettämää materiaalia kummipo-

jastani ja hankkeesta, jota toteutetaan Keski-Intian Chattisgarhin osavaltion Rajnandgaonin alueella.

Iloitsen lukiessani, että jo yli kolme ja puoli miljoonaa lasta on saanut kummin World Visionin

kautta. Katselen vielä kertaalleen minulle lähetettyä kummikorttia ja naurahdan. Kummipoikani lem-

piaine koulussa on tiede. Ei voi koskaan tietää, mihin tämäkin pieni poika vielä elämässään yltää, kun

hänelle annetaan mahdollisuus.

Kummilapseni antaa myös minulle toivoa paremmasta tulevaisuudesta, sillä uskon, että

meidät kaikki on luotu elämään täällä toinen toisiamme varten. Minä tarvitsen häntä aivan yhtä pal-

jon kuin hän minua.

Jo nyt tuo pieni poika on opettanut minulle, että mikäli haluaa jotakin itselleen, on aloitettava

antamalla sitä ensin toisille. Antaessaan saa ja vasta antaessaan ilman ehtoja elämä muuttuu elämisen

arvoiseksi.

Ajattelen niitä miljoonia ja taas miljoonia kehitysmaiden lapsia, jotka odottavat meidän länsimaa-

laisten tukea.

He eivät odota meitä siksi, että meissä heräisi huono omatunto siitä, miten epätasa-arvoisessa maa-

ilmassa me elämme. He odottavat meitä siksi, että me voisimme yhdessä iloiten muuttaa tämän maail-

man paikaksi, jossa meillä kaikilla olisi samat oikeudet elää, työskennellä, jakaa ja rakastaa.

Kehitysmaissa vanhemmat rakastavat lapsiaan aivan samalla tavalla kuin muuallakin. Myös he

haluavat lapsilleen hyvän elämän. Tuskin he muutoin antaisivat vauvoilleen niin kauniita nimiä kuin

esimerkiksi minun kummipoikani vanhemmat.

Illan vaihtuessa yöksi istun edelleen tietokoneeni ääressä ja googletan kummipoikani hindinkielistä

nimeä. Hitesh – Hän, joka ajattelee hyvää kaikista.

Marjo-Kaisu Niinikoski

Kirjoittaja on vapaa toimittaja,

joka suunnittelee uutta matkaa Intiaan.

marjo-kaisu.niinikoski@pp1.inet.fi

Antaessaan saa

12

Sitkeys siivitti köyhyydestäKolumbian sisällissota syöksi Beatriz Osorion perheen köyhyyteen, josta nuori nainen taisteli irti tarmollaan.

T E K S T I : Johanna Pohjola K U V A T : Javier Cuevas

KOLUMBIA

13

Kolumbialainen Beatriz Osorio, 28, oli vähällä luo-vuttaa. Oli vuosi 2004, ja elämä tuntui toivotto-malta.Beatriz oli juuri paennut vanhempiensa ja

siskonsa kanssa Pohjois-Kolumbian Magdalenassa sijaitse-vasta kotikylästään, josta oli tullut sisällissodan temmellys-kenttä.

Kapinalliset Farc-sissit ja niitä vastaan taistelevat puoli-sotilaalliset joukot pesiytyivät alueelle 1990-luvun lopulla. Lohduton väkivalta ajoi kylän 500 maanviljelijäperhettä pakoon.

Osoriot päätyivät Barranquillan suurkaupungin lähi-öön Pinar del Ríoon. Beatriz halusi opiskella, mutta per-heen varat riittivät hädintuskin ruokaan. Beatriz työskenteli varakkaan perheen kotiapulaisena, kunnes huomasi ole-vansa raskaana. Lapsen isä ei halunnut vauvaa ja hylkäsi tyt-töystävänsä. Beatrizin maailma sortui. Hän yritti itsemurhaa.

– Se oli elämäni toinen tragedia. Itkin paljon. Talo täyt-tyi kyynelistä ja vedestä, koska katto vuosi. Koti oli märkä, isä työttömänä ja minulla lapsi vatsassa. Äitini tuki minua,

mutta sukulaiset kritisoivat, nyt nelivuotiaan Tibethin äiti muistelee.

Apu ja ahkeruus avasivat polkujaSuomen World Visionilla oli ja on edelleen Pinar del Ríos sa hanke, joka auttaa lähiön asukkaita tarttumaan uu delleen elämänlangasta kiinni. Valtaosa on maansisäisiä pakolaisia, joita koko Kolumbiassa on 40-vuotisen sisällissodan jäljiltä kolmisen miljoonaa.

– World Vision auttoi minua psykologisesti paljon. Jär-jestön työntekijät nostivat minut suosta. He toivat vaippoja ja vakuuttivat, etten ole yksin, Beatriz kertoo.

Isä Huber Osorio sai World Visionilta lainan, jolla laa-jensi pienen kioskinsa rautakaupaksi. Liike on yhä pieni, mutta pitää perheen hengissä.

Myös Beatrizin harras toive opinnoista toteutui, kun jär-jestö avusti häntä lukukausimaksuissa. Nainen valitsi ohjel-moinnin ja järjestelmäanalyysin, jotta voisi jakaa tietojaan lähiön hyväksi. Loput lukukausimaksut lahjoitti oppilaitos, sillä Beatriz oli vuosikurssinsa paras opiskelija.

– Taloudelliset ponnistelut saivat minut opiskelemaan ahkerasti. Myin makeisia luokkatovereilleni, jotta sain mat-kakustannukset katettua. Jos isäni olisi maksanut opiskeluni, en ehkä olisi arvostanut sitä, Beatriz miettii.

– Tuskallista oli, että tyttäreni oli vain kuusi kuukautta, kun aloin opiskella. Aistin, kun hän itki kotona. Opettajani kuitenkin sanoivat, että jos haluat lapsesi nauravan myö-hemmin, sinun on opiskeltava nyt.

Koulutus toi Beatriz Osoriolle työpaikan Pinar del Ríon

Tibeth, 4, sanoo haluavansa isona lastenlääkäriksi, opettajaksi tai kokiksi.

Talo täyttyi kyynelistä ja vedestä, koska katto vuosi.”

– Beatriz Osorio

14

PI N A R D E L R ÍO N pakolaislähiö vaikuttaa ensisilmäyksellä pieneltä maaseutu-

kylältä. Asuinalue nousi paljaalle peltoalueelle vuonna 2002, kun Barranquil-

lan kaupunki lievitti pakolaistulvaansa uusin lähiöin.

– Täällä ei ollut vettä, ei sähköä, ei mitään. Haimme vettä kilometrien

päästä aaseilla ja harteillamme kantaen, muistelee Ines Manga, eräs alu-

een ensimmäisistä asukkaista. Nyt Pinar del Ríossa asuu vajaa 400 perhettä,

joista valtaosa on jättänyt kotiseutunsa väkivallan takia. Kolumbian World

Vision on tukenut heitä lähiön alkuajoista saakka. Suomen World Vision tuli

mukaan loppuvuodesta 2005.

Painopiste on lapsissa ja nuorissa, joita köyhyys ajaa kadulle. Koulu jää usein

kakkoseksi, kun lapsia tarvitaan leivän hankkimisessa eivätkä varat riitä koulu-

maksuihin. Pinardelriolaisperhe ansaitsee noin 40–50 euroa kuukaudessa.

Moni sosiaalinen ongelma saa alkunsa maansisäisestä pakolaisuudesta, sel-

vittää Kolumbian World Visionin ohjelma-assistentti Carlos Sarmiento Vega.

– S I SÄ LLI S S OTA H A J OT TA A kyläyhteisöjä ja lisää muuttotulvaa kaupunkei-

hin. On paljon pakolaisia, joilla päivittäinen selviäminen menee kaiken muun

edelle. Köyhyys ajaa lapsia prostituutioon ja rikollisuuteen, Sarmiento Vega

sanoo.

World Vision avustaa lapsia ja nuoria taloudellisesti, jotta nämä voivat

käydä koulua tai lukea itselleen ammatin.

– Yritämme vahvistaa yhteisöä sisältäpäin, valaa nuoriin itseluottamusta

ja tehdä heistä vastuullisia toimijoita. Työ on pikemminkin ennaltaehkäisevää

ihmisoikeustyötä kuin jälkihoitoa, Sarmiento Vega kertoo.

Käytännössä pinardelriolaisille tarjotaan kursseja esimerkiksi kokkauk-

sessa, pyöränkorjauksessa, tekstiilitöissä ja sähkötekniikassa. Toimivia yritys-

ideoita tuetaan alkupääomin sekä auttamalla lainajärjestelyissä.

Pinar del Ríoon onkin noussut energisiä esimerkkejä luovuudesta: on

käsityöläisnaisten osuuskuntaa, nuorten osuuskuntaa ja vanhusten yhdis-

tystä. Nuoret hankkivat lähiöön internetyhteyden ja pyörittävät menestyk-

sekkäästi nettipaikkaa. Tietokoneet lahjoitti yliopisto.

– Tavoitteemme on luoda lisää yhdistyksiä. Toiminta lähtee ihmisten

omista tarpeista ja kyvyistä, ja he oppivat tekemällä, Carlos Sarmiento Vega

maalaa.

Kyseessä on pilottihanke, jonka oppeja ja malleja Kolumbian World

Vision aikoo levittää koko maahan. Näin hanke hyödyttäisi tulevaisuu-

dessa yli 30 000 kolumbialaista lasta ja nuorta.

– Ihmisillä on uskomaton energia nousta köyhyydestä ja taistella eteen-

päin. Olemme nähneet paljon konkreettisia edistysaskeleita, jotka kannusta-

vat panostamaan lisää, sanoo hankkeen koordinaattori Luz Duque.

Pastellinsävyisten puutalojen

keskellä kiemurtelee sorateitä.

Lautoja rempsottaa kallellaan,

pihoilla kirmaa kananpoikasia.

koulun orkesterin sihteerinä. Hänen tulevaisuuden haaveenaan on jatkaa psykologian opintoja, jotka jäi-vät kesken, kun perhe pakeni.

– Pinar del Ríossa potilaista ei olisi pulaa. Moni ei vielä ole henkisesti päässyt pakolaisvaiheen yli. Halu-aisin auttaa sydämestäni, en rahan takia.

Sydämiä jäi synnyinseudulleBeatrizin vanhemmat kuuluvat niihin, jotka eivät mielellään puhu menneisyydestään. He näkivät vie-restä, kun mo ni läheinen menetti henkensä. Kotiky-lään jäi koko elämä.

– Jätimme taaksemme unelmat, lapsuuden, ystä-vät, kaiken. Monet muutkin lähtivät, kylä tyhjeni siviileistä. Hyvästien hetki oli kitkerä, Beatriz sanoo.

– Kummisetäni tapettiin, ja isoisäni kuoli paet-tuaan suruun. Hän oli 80-vuotias ja jätti kylään vil-jelmänsä, eläimensä ja koko elämänsä. Hänen sydä-mensä ei kestänyt sitä tuskaa.

Poliittinen tilanne Magdalenan alueella on viime ai koi na rauhoittunut. Osoriot ovat kuulleet, että joi-takin kyläläisiä on palannut takaisin.

– Itse en halua palata. Voisin mennä käymään, mutten asumaan. Se olisi liian rankkaa, sillä rakensin elämäni tänne. Olen taistellut kaiken tämän eteen.

Beatriz Osorio vilkaisee lastaan rakastavin silmin.– Suurin palkintoni on nähdä tyttäreni hymy.

Teen hänen vuokseen mitä tahansa. On uskoma-tonta, että melkein menetin moisen ihmeen.

Opettajani sanoivat minulle, että jos haluat lapsesi nauravan myöhemmin, sinun on opiskeltava nyt.”

– Beatriz Osorio

Venezuela

Brasi l ia

Ecuador

Peru

KOLUMBIA

ja nuoret kehityksen avaimia

15

Suomen World Vision ja Intian World Vision ovat antaneet lapsille ja nuorille uuden keinon kertoa

heille tärkeistä asioista – sarjakuvien avulla.

Lapset ääneen sarjakuvissa

T E K S T I : Veera Sydänmaanlakka * K U V A T : World Vision

Lasten innostus ilmaisunvapaudes-taan on huikaisevaa ja erityisesti piirrosten aitous kosketti. En usko, että kukaan projektin

vetäjistä olisi uskonut, miten voimakkaita tarinoita lapsilta syntyy. Näin iloitsee Suo-men World Visionin Aasian aluepäällikkö Minna Temisevä.

Suomen World Visionin rahoittama Advocacy Through Comics -työpajapro-jekti alkoi vuoden 2008 alusta yhteistyössä World Comics Indian kanssa. Pilotin tar-koituksena oli testata sarjakuvaa välineenä Intian World Visionin kehityshankkeissa; lasten osallistamisessa sekä vaikuttamis- ja valistamistyössä. Tavoitteena on antaa lap-sille luonteva väylä kertoa heidän elämään-sä koskevista asioista.

– Pilotti on lähtenyt loistavasti käyntiin ja tarkoituksena on monistaa se kaikkiin Intian World Visionin hankkeisiin seu-raavien vuosien aikana, Minna Temisevä paljastaa.

Nuoret opettavat toisiaanOsallistujat ovat olleet pääsääntöisesti 12–16-vuotiaita nuoria lapsityön ehkäi-semiseen keskittyvistä hankkeista sekä aluekehitysohjelmista. Pilottityöpajoja on järjestetty Guwahatissa, Kolkatassa, Mum-baissa ja Chennaissa. Niihin on osallistunut kaikkiaan 125 lasta ja 20 aikuista.

Osallistujia koulutettiin viikon kes-tävissä työpajoissa sarjakuvamenetelmän käytöstä. Osa nuorista saa kouluttajakou-lutuksen ja näin he pystyvät opettamaan sarjakuvatyökalun käyttöä esimerkiksi lasten kerhoissa ja muissa yhdistyksissä.

– Pilotti tuottaa myös erilaista tiedo-tus- ja vaikuttamismateriaalia. Työpajoissa

tuotetun aineiston pohjalta tehtiin kirja, joka julkaistiin vuoden 2008 lopulla, Minna Temisevä kertoo.

Ikkuna lasten todellisuuteenSarjakuva on tehokas väline viestiä, sillä sen avulla on helppo keskittyä tärkeisiin ja

Vaikeistakin asioista kertovat sarjaku-vat saivat lapset innostumaan, myös lukijoina. Sarjakuvaprojektiin osal-listuneet lapset kiersivät lähistöjen yhteisöissä ja esittelivät omia tari-noitaan. Pakistan

Myanmar

Afganistan

Nepal

INTIA

INTIA

16

Tarinoita elävästä elämästä

Chennailaisen 13-vuotiaan Prem-pojan sarjakuva ”Päättäväi-

syys” kertoo tytöstä, joka haluaa kouluun, mutta tytön äiti

vastustaa ajatusta. Toisessa sarjakuvassa tyttö työskentelee

hotellissa, muut kyläläiset konsultoivat perhettä ja lopulta

vanhemmat ymmärtävät koulutuksen merkityksen. Prem aikoo

jatkossa opettaa muita lapsia sarjakuvien tekemisessä.

14-vuotias Rajamohan aikoo tehdä jatkossa työtä tasa-arvon

hyväksi ja on huolissaan siitä, että tytöillä ei ole elämässä

samanlaisia mahdollisuuksia kuin pojilla. Hänen sarjakuvassaan

”Tytön arvo” äiti on heittämässä vastasyntyneen tyttölapsen

roskikseen, mutta toinen nainen estää tapahtuman. Tyttö

varttuu ja omasta menneisyydestään tietoisena kiertää polku-

pyörällä ympäri kylää kertomassa tyttöjen arvosta.

Veeramani on 15-vuotias tyttö Rajahmundrysta. Hänen tarinas-

saan lapsiperhe myy alkoholia. Muut kyläläiset valittavat asiasta

ja kertovat alkoholin käytön haitoista. Myös perheen poika

kysyy äidiltään, miksi he myyvät alkoholia, on pahoillaan asiasta

ja uhkaa karata kotoa. Äiti tajuaa, että hän myy alkoholia poi-

kansa takia, mutta työ ei kannata, jos poika kärsii. Veeramanilla

on mielessään tarinoita myös vedonlyönnistä, lapsiavioliitoista ja

kotiapulaistyöstä.

INTIA

ajankohtaisiin aiheisiin. Piirroksissa voi myös käyttää huumoria ja lähestyä arkoja aiheita hienovaraisesti.

– Tarinat ovat taidokkaasti ja ytimekkäästi kerrottuja. Niissä tartutaan rankkoihinkin aiheisiin, kuten tyttölasten syrjintään, lastenmurhiin, nuorten itsemurhiin ja perheiden alkoholiongel-miin. Monissa tarinoissa käsiteltiin koulutuksen merkitystä ja esteitä, Minna Temisevä toteaa.

Lapset saivat testata materiaalia myös kentällä: he kiersivät läheisissä yhteisöissä ja esittelivät tarinoita. Rehelliset tarinat toimivat yhteisöissä peilinä ja herättivät paljon keskustelua.

Palaute rohkaisi piirtäjiä entisestään. Työpajapäivien päätteeksi jokaisella osallistujalla tuntui ole-

van suunnitelma ja vahva halu viedä projektia eteenpäin omissa yhteisöissä. Eräs pieni tyttö kertoi, että suurin haaste oli saada pitkä tarina neljään kuvaan. Toinen kommentoi, ettei koulussa opeteta piirtämään.

– Jatkoa pilotille suunnitellaan kevään ja kesän aikana. Myös Sri Lankassa ollaan kiinnostuneita työkalusta ja on todennä-köistä, että aloitamme samanlaisen projektin siellä, Minna Temisevä kertoo.

Tarinoissa tartutaan rankkoihinkin aihei-siin, kuten tyttölasten syrjintään.”

– Minna Temisevä

17

Nälkäleijona Mur-MurraaOn kouluaamu ja lukutunti

pienten lasten luokassa.

– A-B-C-D, lapset lukevat

kuorossa, kunnes Saaran

mahasta kuuluu hurja

murina.

– Hui!, huutavat lapset.

Pian saapuu nälkäleijona! Ja suurensuuri

leijona se loikkaa eläintaulusta, ahmaisee pois

B:n ja C:n ja karmeasti murisee.

– Mur-murraa, oon suuri nälkäleijona ja seuraa-

vaksi ahmin A:n, jos en aamupuuroo saa!

Ruoki Saaran nälkäleijona, niin lapset pääsevät

jatkamaan lukemaan opettelua.

Mimin ja Kukun puuhasivu

Mimi ja Kuku on vuonna 2003 perustettu Suomea kiertävä lasten musiikki teatteriduo,

jonka esitysten pohjalta on tehty myös TV-sarja Pikku Kakkoseen. Duon muodostavat

Mimi-tyttöä esittävä lastenmuusikko, säveltäjä ja pedagogi Majka Nurminen sekä

Kuku-leijonaa esittävä lastenesiintyjä ja klovni Anna Kulmala.

Mimi ja KukuMimillä ja Kukulla on kaksi kummilasta Afrikan

Keniasta World Visionin kautta. Kummilapset ovat

7-vuotias Denis ja hänen 8-vuotias siskonsa Dora.

Denis tykkää käydä koulua ja pelata jalkapalloa.

Dorakin pitää koulusta ja vapaa-ajallaan nukeilla leikkimisestä ja piirtämisestä.

Yhtä montamansikkaa?

Tässä kuvassa Kuku ja Dora ovat syömäs sä.

Oho! Missä Doran mansikat ovat? Piirrä Doralle

yhtä monta mansikkaa, kuin Kukullakin on.

Väritä Kukun mansikat! Tiedätkö sinä, minkä

värisiä mansikat ovat?

Auta Doraa piirtämällä mansikat

Ruoki Saran nälkäleijonaa

18

Lehmäpoistuukuvasta

Lahjakaupan lehmä on karannut hetkeksi kesälaitumille, sillä eläimiä on lahjoitettu viime aikoina erityisen runsaasti. Lehmän kanssa valikoimasta on poistunut vuohi.

– Toimitamme jokaisen annetun lahjan juuri sellaisenaan perille eli lehmä annetaan lehmänä ja vuohi vuohena. Tästä lupauksesta emme tingi, joten päivitämme tarjonnan tarpeen mukaan, kertoo Suo-men World Visionin lahjakaupasta vastaava yrityssuh-depäällikkö Tiia Vihavainen.

Vuohi ja lehmä palautetaan valikoimaan, kun tarve palaa – todennäköisesti vielä tämän vuoden aikana.

Uusina tarpeellisina lahjoina on mahdollista hank-kia esimerkiksi metsää säästävä energiauuni. Elintär-keää vedensaantia tai hygieniaa voi parantaa lahjoitta-malla käsienpesualtaan tai vesitankin Keniaan.

Kaikki lahjakaupan lahjat toimitetaan kohdemai-hin osana Suomen World Visionin pitkäkestoista kehitystyötä lasten elinolojen parantamiseksi ja lapsen oikeuksien toteutumiseksi.

Lahjalehmä vei huolen huomisestaKuusi vuotta sitten ugandalainen John Kalema sai World Visionin lahjakaupan kautta perheelleen leh-män. Rose Nankunda on sittemmin saanut seurak-seen jo useita lajitovereita ja samalla jatkuva huoli huomisesta on väistynyt.

– Sain lehmän ansiosta maanviljelykseni kunnolla käyntiin. Elämämme on muuttunut valtavasti, kertoo John.

Lehmänhoidon lisäksi John sai World Visionilta maatalouskoulutuksen. Nyt hän jakaa saamiaan ja käytännössä todennettuja oppeja tuottavista maa-taloustavoista kylän muille maanviljelijöille.

Lahjakaupan sivuilta löydät lisää tietoa siitä, kuinka lahjat muuttavat kehitysmaiden ihmisten elämää.

19

Maailman vääryydet eivät saa minua liikkeelle, vaan käsissämme olevat mahdollisuudet, toteaa Suomen World Visionin yhteiskuntasuhteiden päällikkö Sami Lahdensuo. Hänen työnään on saada kehitysmaiden

lapset näkyviksi julkisessa keskustelussa ja poliittisessa päätöksenteossa.

Pienten muutosten

voima

T E K S T I : Anna Pollari * K U V A T : Suomen World Vision

20

SOPIMUKSEN KOLME KESKEISTÄ TEEMAA

OVAT LAPSEN OIKEUS

* erityiseen suojaan ja hoivaan

* riittävään osuuteen yhteiskunnan voimavaroista

* osallistua ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti

itseään koskevaan päätöksentekoon

LAPSEN OIKEUDET

Lapsen oikeuksien sopimus 20 vuotta

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus viettää tänä vuonna 20-vuotisjuh-

laa. Vuonna 1989 solmittu sopimus määrittelee kansainvälisesti hyväk-

sytyt lapsen oikeudet. Sopimus viitoittaa myös Suomen World Visionin

työtä Suomessa ja kumppanimaissa. Juhlavuosi huipentuu Lapsen

oikeuksien päivänä 20.11.

Sopimustekstin mukaan jokaisella lapsella on oikeus tietää sopimuk-

sesta ja sen sisällöstä. Juhlavuoden yhteisenä tavoitteena onkin edistää

lapsen oikeuksien sopimuksen tunnettuutta Suomessa ja nostaa lapset ja

nuoret tasa-arvoiseen rooliin yhteiskunnassa.

Suomen World Vision tekee juhlavuonna yhteistyötä muiden

järjestöjen, lapsiasiavaltuutetun sekä lasten, nuorten ja perheiden

hyvinvoinnin politiikkaohjelman kanssa. Tasavallan presidentti Tarja

Halonen toimii juhlavuoden suojelijana.

Toivomme, että Suomi panostaa lapsen oikeuksien edistämiseen.”

– Sami Lahdensuo

Sami Lahdensuo sai ensikosketuksensa kehitysmaihin teini-ikäi senä käydessään lääkäri-isänsä kanssa Somalias-sa. Elämys oh jasi opiskelemaan kansainvälistä politiikkaa Tampereen yliopis toon ja sieltä töihin YK-liittoon ja Las-

tensuojelun keskusliittoon. Suomen World Visioniin hän siirtyi viime vuoden lopulla kriisin-

hallintaa ja konfl iktinratkaisua edistävästä CMI:sta (Crisis Management Initiative). Lahdensuon vastuulla ovat nyt Suomen World Visionin vaikuttamistyö ja yhteiskuntasuhteet. Vaikuttaminen on kuulunut järjestön toimintaan aina, mutta nyt sitä tehostetaan entisestään.

Vaikuttamistyön tarkka määrittäminen ei ole asiantuntijallekaan helppoa. Työtä tehdään monilla eri tasoilla ja erilaisin tavoittein.

– Työni tarkoituksena ei ole muuttaa ihmisiä, vaan välittää tietoa kehitysmaiden arjesta ja sitä kautta rohkaista ajattelemaan laajemmin, globaalisti. Samalla pyrimme vaikuttamaan erityisesti politiikkaan, jotta päätökset eivät heikentäisi kehitysmaiden ihmisten oikeuksia ja hyvinvointia.

Laaja yhteistyö on avainLahdensuo korostaa yhteistyön merkitystä. Yksin ei saa aikaan muu-tosta asenteissa eikä politiikassa, vaan kimppaan tarvitaan muita.

– Mitä laajempi pelikenttä, sitä vähemmän yksi ääni kuuluu. Yhteistyö on tärkeää erityisesti, kun pyritään vaikuttamaan YK:n tai EU:n kaltaisiin järjestelmiin. Esimerkiksi muut lasten oikeuksien parissa kehitysyhteistyötä tekevät järjestöt, kuten Plan Suomi Säätiö, Pelastakaa Lapset ja Unicef, ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita.

Tärkeitä kohderyhmiä poliittisessa vaikuttamisessa ovat kansan-edustajat, ministerit, virkamiehet – osittain myös toiset järjestöt. Myös median rooli on keskeinen. Vaikuttamista voi tehdä ilman suurta yleisöä, mutta välillä viesteille on saatava laajempaa näkyvyyttä.

Teemat tulevat kentältä– Suomen World Visionin erityinen vahvuus on ankkuroituminen ruohonjuuritasolle. Vaikuttamistyön teemojen ja samalla meidän

21

S E U R A AVAT E U ROOPAN parlamentin vaalit järjestetään kesäkuussa 2009. Vaaleissa valitaan 736 uutta parla-

mentin jäsentä, joista 13 tulee Suomesta. Euroopan unionin toiminta ja päätökset eivät vaikuta ainoastaan unionin

jäsenmaihin ja niiden kansalaisiin vaan myös maapallonlaajuisesti. On tärkeää, että uudet Euroopan parlamentin

edustajat huomioivat myös kehitysmaiden näkökulman päätöksenteossa.

E U ANTA A E N ITE N virallista kehitysapua maailmassa ja parhaimmillaan se voi olla voimakas ihmisoikeuksien

edistäjä. Koska lähes kaikki politiikan alat tavalla tai toisella vaikuttavat kehitysmaihin, voi jokainen parlamentin

jäsen toimia köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämisen puolesta. Suomessa vaalipäivä on sunnuntai 7.6.

LI SÄTI ETOA E U ROOPAN parlamentin roolista kehitysyhteistyöpolitiikassa ja linkit eri puolueiden vaalisivuille:

www.kehys.fi/vaalit. Kehys ry (Kehitysyhteistyöjärjestöjen EU-yhdistys) haluaa vaalien alla muistuttaa EU:n globaa-

lista roolista. Suomen World Vision on Kehys ry:n jäsenjärjestö.

vaatimustemme on perustuttava tietoon, joka saadaan kumppaneilta, kehitysmaiden yhteisö-jen ihmisiltä. Meillä tämä viestinvälitys toimii hyvin.

Suomella on myös opittavaa kehitysmailta. World Visionin hankealueilla tehdään erin-omaista työtä esimerkiksi lasten osallistumisen ja kuulemisen edistämisessä. Kenian Meibekin kyläyhteisöissä toimii lasten parlamentteja, joissa lapset pääsevät kertomaan huolistaan ja toiveistaan. Kylätoimikunnat ottavat nämä asiat huomioon päätöksissään.

– Osallistumisen mallit täällä pohjoises-sa ovat herkästi jotenkin liian isoja ja mallia otetaan aikuisten toimintatavoista. Meibekissä ollaan lähempänä lasten arkipäivää.

Mukana poliittisessa keskustelussaSuomen World Visionin keinot vaikuttaa ovat

moninaiset ja usein hienovaraiset. Lahdensuon työhön kuuluu paljon päättäjien tapaamista, tilaisuuksiin osallis-tumista ja lausuntojen tuottamista.

– Meille on tärkeää se, millaista kehitysyhteistyötä Suomi tekee. Toivomme, että Suomi panostaa erityisesti lapsen oikeuksien edistämiseen; huomioi lapset esi-merkiksi ruokakriisiin tai kauppapolitiikkaan liittyvissä ratkaisuissa ja kohdentaa lapsen oikeuksien parantami-seen myös varoja.

Ministeriöistä ja eduskunnasta tulee entistä enemmän lausuntopyyntöjä järjestöille. Suomen World Vision oli vastikään kuultavana eduskunnan ulkoasiainvaliokun-nassa, kun kansanedustajien käsittelyssä oli vallitseva ruokakriisi ja sen ratkaisumahdollisuudet.

– Järjestöt ovat monissa asioissa linkki kehitysmaiden todellisuuteen, Lahdensuo toteaa.

Kohti tasa-arvoisempaa maailmaaSuomen World Vision pyrkii tuomaan tärkeitä aiheita julkiseen keskusteluun myös oma-aloitteisesti.

– Hiv/aids -työ ja tyttöjen sukupuolielinten silpomi-sen vastainen työ ovat näkyviä teemoja Suomen World Visionin vaikuttamistyössä. Yleisesti ottaen haluamme edistää sellaista politiikkaa, joka voimaannuttaa ihmisiä, erityisesti naisia ja lapsia. Voimaannuttamisella tarkoitan sitä, että kehitysmaiden ihmisille luodaan edellytykset parempaan elämään ja annetaan työkalut ottaa kehitys omiin käsiin.

Tämä lähestymistapa toimii Suomen World Visionin omissa kehitysohjelmissa, joissa yhteisöjen ihmiset ovat tiiviisti mukana päätöksenteossa ja kehitysyhteistyön toteutuksessa. Heillä on hankkeen päättymisen jälkeen valmius jatkaa työtä itse. Samaa otetta Sami Lahdensuo toivoo myös Suomen viralliseen kehityspolitiikkaan ja kehitysyhteistyöhön.

Lahdensuon työn keskeisin lähtökohta on se, että olemme kaikki samanarvoisia. Ihmiset eivät ole sen ihmeellisempiä Intiassa kuin Suomessa. Myös lapsen oikeudet ovat samoja niin Mumbain slummeissa kuin Muuramessa.

– Tasa-arvoisempaa maailmaa kohti on pyrittävä. Kaik ki vääryydet eivät koskaan poistu, sen kanssa on vain elet tävä. Uskon kuitenkin pienten muutosten voimaan.

EU-vaalit kesäkuussa: (maa)pallo pelissä

Sami Lahdensuo pitää Kenian Meibekin kyläyhteisössä toimivaa lasten parlamenttia hyvänä esimerkkinä lasten osallistumisesta.

22

Suomen World Vision

Tunnus 5007971

00003 Vastauslähetys

Postimaksu

maksettu

Hei,

minäkin haluan ryhtyä World Visionin kummiksi. Haluan nähdä läheltä, kuinka apu voi muut-

taa yhden lapsen ja hänen koko yhteisönsä elämän pysyvästi.

En vielä ryhdy kummiksi, mutta haluan

lisätietoja kummiudesta.

Sähköpostitse

Puhelimitse

Haluan ryhtyä kummiksi heti.

Toivomukseni lapsen kotimaasta

Uganda

Kenia

Sri Lanka

Intia

Kolumbia

Peru

Pisimpään kummia odottanut

Toivon kummilapsen olevan

Poika

Tyttö

Valitkaa puolestani

Kummimaksun suuruus

25 €/kk

30 €/kk

35 €/kk

40 €/kk

45 €/kk

Kummimaksua varten haluan

Suoraveloitusvaltakirjan

Pankkisiirtolomakkeen

Nimi

Lähiosoite

Postinumero ja -toimipaikka

Puhelin

Sähköposti

Allekirjoitus (alle 18-vuotiaalta huoltajan allekirjoitus)

Lisätietoja osoitteesta www.kummi.fi

tai puh. (09) 681 8300

World Vision -kummina annat toivoa ja

muutat maailmaa askel kerrallaan. Lapselle

antamasi apu hyödyttää koko hänen yhtei-

söään. Lapsi saa mahdollisuuden puhtaaseen

juomaveteen, riittävään ravintoon, terveyteen

ja koulutukseen. Samalla koko yhteisö saa

käyttöönsä keinoja päästä köyhyydestä eroon

pysyvästi. World Vision pitää sinut ajantasalla

siitä, mitä apusi on saanut aikaan ja kuinka

hankkeet ovat edistyneet.

23

Projekti4000 – tavoitteena kummi jokaiselle lapselle

Suomen World Visionin aluekehitysohjelmissa on tällä hetkellä lähes 4000 uutta

lasta ilman kummia. Siksi käynnistimme 3.4.2009 maanlaajuisen Projekti4000

-kampanjan. Käsillä oleva ruokakriisi ja talouden taantuma ovat molemmat asioita,

jotka tuntuvat erityisen voimakkaasti köyhimmillä alueilla ja vaikuttavat lasten

oikeuksien toteutumiseen kuten ravitsemukseen ja koulunkäyntiin.

Tavoitteenamme on löytää oma kummi Suomesta jokaiselle lapselle. Yhden

kummilapsen auttaminen hyödyttää kymmeniä hänen ympärillään. 4000 uuden

kummin tuki antaa kaikkiaan 100 000 ihmiselle mahdollisuuden puhtaaseen

juoma veteen, koulutukseen ja terveyteen.

P.S. Alla postikortti, jolla on helppoa ryhtyä kummiksi. Tiina Saukkotoiminnanjohtaja

24