Väliraportti 2012 - 2013 - Asunto...
Transcript of Väliraportti 2012 - 2013 - Asunto...
YMPÄRISTÖMINISTERIÖ
March 11, 2014
Jari Karppinen
Väliraportti 2012 - 2013
Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma (Paavo 2) 2012 - 2015
1
Tiivistelmä .......................................................................................................................................................... 3
1. Taustaa ...................................................................................................................................................... 4
1.1. Hallituksen periaatepäätös ja ohjelman tavoitteet ........................................................................... 4
1.2. Paavo 1 keskeiset havainnot ............................................................................................................. 5
2. Toimijat ...................................................................................................................................................... 6
3. Rahoitus ..................................................................................................................................................... 6
3.1. Rahoittajat ja asetetut rahoitustavoitteet ......................................................................................... 6
3.2. Rahoituksen toteutuminen 2012 - 2013 ........................................................................................... 7
4. Kehittämistyö............................................................................................................................................. 8
4.1. Verkostokehittäjät -hanke ohjelman kehittämistyön alustana ......................................................... 8
4.2. Nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisyhanke ........................................................................... 9
4.3. Oma koti -hanke ................................................................................................................................ 9
4.4. Saattaen vapauteen -projekti .......................................................................................................... 10
4.5. Omat avaimet -hanke ...................................................................................................................... 10
4.6. Voimanpesä -hanke ......................................................................................................................... 11
5. Seuranta ja arviointi ................................................................................................................................ 11
6. Keskeiset tulokset .................................................................................................................................... 11
6.1. Asunnottomuuden muutos 2012 - 2013 ......................................................................................... 11
6.2. Asunnot ja asumisen tukihenkilöstö................................................................................................ 13
6.3. Asuminen onnistuminen ................................................................................................................. 14
6.4. Asumisneuvonta esimerkkinä ennaltaehkäisevästä työstä ............................................................. 16
6.5. Kustannusvaikutuksista ................................................................................................................... 17
7. Tulosten kaupunkikohtainen tarkastelu .................................................................................................. 17
7.1. Helsinki ............................................................................................................................................ 17
7.2. Vantaa .............................................................................................................................................. 18
7.3. Espoo ............................................................................................................................................... 19
7.4. Tampere ........................................................................................................................................... 19
7.5. Lahti ................................................................................................................................................. 19
7.6. Turku ................................................................................................................................................ 20
7.7. Jyväskylä .......................................................................................................................................... 20
7.8. Joensuu ............................................................................................................................................ 20
7.9. Kuopio .............................................................................................................................................. 21
7.10. Oulu ............................................................................................................................................. 21
2
7.11. Pori ............................................................................................................................................... 21
8. Jatkotyöskentely ...................................................................................................................................... 22
8.1. Liikkuva tuki hajautettuun asumiseen ............................................................................................. 22
8.2. Sosiaalisen vahvistamisen strategia ................................................................................................ 22
9. Kansainvälinen yhteistyö ......................................................................................................................... 24
10. Viestintä ............................................................................................................................................... 24
11. Lopuksi ................................................................................................................................................. 24
3
Tiivistelmä
Väliraportissa kuvataan Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman 2012 - 2015 (Paavo 2)
lähtökohta ja keskeinen toteutus vuosien 2012 – 2013 osalta. Ohjelma on jatkoa vuosina 2008 – 2011
toteutetulle Paavo 1 ohjelmalle. Ohjelman tavoitteena on poistaa pitkäaikaisasunnottomuus vuoteen 2015
mennessä. Keskeiset toimenpiteet ovat 1250 asunnon, tukiasunnon tai hoitopaikan osoittaminen
pitkäaikaisasunnottomille, tukimallien kehittäminen hajautettuun asumiseen, asunnottomuuden
ennaltaehkäisyn tehostaminen sekä asunnottomuustyön integrointi osaksi syrjäytymisen ehkäisytyötä.
Ohjelmaa koordinoi Ympäristöministeriö. Toteutukseen osallistuu lisäksi Sosiaali- ja terveysministeriö,
Rikosseuraamuslaitos, Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus, Raha-automaattiyhdistys, 11 suurinta
asunnottomuuskaupunkia sekä useita valtakunnallisia ja paikallisia järjestöjä ja palveluntuottajia.
Vuosina 2012 – 2013 avustuksia rakentamiseen ja asuntojen hankintaan myönnettiin noin 21 M€ ja
palvelujen tuottamiseen ja kehittämiseen noin 13.6 M€ eli yhteensä noin 34.6 M€. Lisäksi kaupungit
osoittivat mm. palkkaukseen 50 % tukihenkilöstökuluista STM avustuksen vastineeksi.
Ohjelmassa mukana oleviin kaupunkeihin valmistui ohjelman käyttöön vuosien 2012 – 2013 aikana
yhteensä 1057 asuntoa. Asumisyksikköihin 763 asuntoa ja Nuorisoasuntoihin 294 asuntoa. Valmistuneiden
asuntojen suunnittelu aloitettiin pääosin jo Paavo 1 aikana. Lisäksi osoitettiin erillisasuntoja hajautettuun
asumiseen kaikkiaan 652. Asumisen tukihenkilöstöä palkattiin Kaste- ja kaupunkien omalla rahoituksella
142 ja muulla rahoituksella 13 työntekijää. Ohjelmakaupungeissa työskenteli vuonna 2013 lisäksi 30
asumisneuvojaa ja 15 kokemusasiantuntijaa.
Kehittämistyö ohjelmassa on keskitetty Y-säätiön hallinnoimaan Verkostokehittäjät -hankkeeseen. Vuonna
2013 toteutettiin mm. 11 koulutustapahtumaa ja käynnistettiin hajautetun asumisen pilottityöskentely,
sekä luotiin yhdessä laajan toimijaverkon kanssa ohjelman seurantakyselykäytäntö. Kyselyllä selvitettiin
vuosina 2012 - 2013 asumisen tuessa asuvien asunnottomuustaustaa sekä asumisen onnistumista. Kyselyn
vastausten mukaan ennen palveluun tuloa suurin osa asiakkaista oli asunnottomia. Asunnottomuuden
keskimääräinen kesto oli 3 vuotta 4 kuukautta. Tuesta poismuuttaneiden tukijaksojen keskimääräinen kesto
oli 1 vuosi ja 2 kuukautta. Yli puolet poismuutoista tapahtui suunnitellusti tai asukas jatkoi asumista
itsenäisesti samassa asunnossa. Keskeisimmiksi suunnittelemattoman poismuuton syiksi nimettiin asukkaan
kuolema, päihteiden käyttö sekä asukkaan katoaminen tai asunnosta luopuminen.
Vuonna 2013 asunnottomien ja pitkäaikaisasunnottomien määrä väheni edellisvuodesta, mutta samalla
maahanmuuttajataustaisten asunnottomien määrä kasvoi merkittävästi. Myös nuorten
pitkäaikaisasunnottomuus kasvoi jonkin verran.
2013 käynnistettiin myös keskustelu kansallisen asunnottomuuspolitiikan seuraavasta vaiheista.
Tavoitteena on jatkossa liittää asunnottomuustyö ja asunto ensin -periaate entistä tiiviimmin osaksi
syrjäytymisen torjuntaa ja sosiaalisen vahvistamisen politiikkaa. Uudessa ohjelmassa on pyrkimyksenä
suunnata resursseja erityisesti asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn ja asumisedellytysten vahvistamiseen
sekä asunnottomuuden uusiutumisen torjumiseen ja toistuvasti asunnottomuuteen ajautuvien kierteen
katkaisemiseen. Uuden ohjelman valmistelutyö tehdään yhdessä laajan verkoston kanssa.
4
1. Taustaa
1.1. Hallituksen periaatepäätös ja ohjelman tavoitteet
Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma vuosille 2012 - 2015 perustuu valtioneuvoston
periaatepäätökseen 15.12.20111. Periaatepäätös lähtee siitä, että pitkäaikaisasunnottomuuden
poistaminen edellyttää eri tason samanaikaisia toimenpiteitä eli asunnottomuuden ennaltaehkäisyä,
yleisen asuntopolitiikan toimenpiteitä sekä kohdennettuja toimenpiteitä pitkäaikaisasunnottomuuden
poistamiseksi. Periaatepäätökseen ohjelman tavoitteet on kirjattu seuraavasti:
- Poistaa pitkäaikaisasunnottomuus vuoteen 2015 mennessä
- Vähentää pitkäaikaisasunnottomuuden riskiä tehostamalla sosiaalisen
vuokra-asuntokannan käyttöä asunnottomuuden vähentämiseksi
- Tehostaa toimenpiteitä asunnottomuuden ennaltaehkäisemiseksi
Lisäksi periaatepäätöksessä määritetään keskeiset toimenpiteet, joilla tavoitteeseen pyritään:
- Vuoteen 2015 mennessä osoitetaan noin 1000 asuntoa, tukiasuntoa tai hoitopaikkaa
pitkäaikaisasunnottomille pääkaupunkiseudulla, joista Helsinkiin 750 sekä Espooseen ja Vantaalle
yhteensä 250. Tampereelle, Turkuun, Lahteen, Kuopioon, Joensuuhun, Ouluun ja Jyväskylään
tavoitteena on toteuttaa yhteensä vähintään 250 asuntoa, tukiasuntoa tai hoitopaikkaa vuoteen
2015 mennessä. Kaupunkikohtaiset tavoitteet määritellään yksityiskohtaisesti aiesopimuksissa.
- Ohjelman toteuttamiseen osallistuvissa kaupungeissa laaditaan
pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisen toimeenpanosuunnitelmat.
Toimeenpanosuunnitelma on kokonaissuunnitelma, johon sisältyvät sosiaalisen
vuokra-asuntokannan käyttö asunnottomien asuttamisessa, pitkäaikaisasunnottomille
kohdennettujen asumisratkaisujen ja tuen tarve, ennaltaehkäisevät toimet sekä
päihde- ja mielenterveyskuntoutujien asumispalvelujen kehittäminen ja niissä
toteutettavat rakenteelliset muutokset. Suunnitelmiin sisältyy yksilöity aikataulu
käynnistettävistä hankkeista ja muista toimenpiteistä.
- Majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain (2006/308) mukaisten asuntoloiden
käytöstä asunnottomien pitkäaikaiseen asumiseen luovutaan ja ne korvataan
asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain mukaisilla itsenäisillä asunnoilla tai
sosiaalihuoltolain mukaisilla tuetun asumisen yksiköillä.
- Rikosseuraamuslaitos, yhteistyössä ohjelmaan kuuluvien kaupunkien ja
asumispalveluja tuottavien järjestöjen kanssa, luo paikalliset käytännöt, joilla turvataan
asunnottomana koevapauteen tai valvontarangaistukseen tulevien asuminen ja siinä
tarvittava tuki.
Toimenpiteet asunnottomuuden ehkäisemiseksi:
- Nuorten asunnottomuuden ehkäisemiseksi toteutetaan aiesopimuskaupungeissa
kansallisesti koordinoitu monialainen kaupunkien, kirkon ja järjestöjen yhteinen
Nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisy -hanke. Hankkeen koordinoinnista vastaa
Nuorisoasuntoliitto ry. Nuorten asunnottomuuden ehkäiseminen sisällytetään
kaupunkien ja valtion välisiin aiesopimuksiin.
1 http://valtioneuvosto.fi/toiminta/periaatepaatokset/periaatepaatos/fi.jsp?oid=346219
5
Asunnottomuutta ja syrjäytymistä torjuvia asumisneuvontaa ja tukea arjen hallintaan lisätään
ainakin 500 nuorelle ja nuorisoasuntokantaa rakennetaan ainakin 600 asuntoa ARA:n ja RAY:n
tukemana.
- Asumisneuvonta vakinaistetaan vahvistamalla asumisneuvontaa koskevat säädökset.
Muut toimenpiteet:
- Pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisohjelma toteutetaan valtion viranomaisten,
aiesopimuskaupunkien ja järjestöjen kumppanuushankkeena. Ohjelman johtamisesta
ja koordinoinnista vastaa ympäristöministeriö läheisessä yhteistyössä sosiaali- ja
terveysministeriön, oikeusministeriön sekä ARA:n ja RAY:n kanssa.
- Ympäristöministeriö nimeää ohjelmalle ohjaus- ja seurantaryhmän, jonka
puheenjohtajana toimii ARA:n edustaja.
- Ohjelman toteutusta tukevaa kehittämistä ja tutkimusta tuetaan ARA:n
kehittämisrahalla vuosittain.
Rahoitukselliset toimenpiteet on kuvattu kohdassa 3 rahoitus.
Ohjelman painopisteiksi on em. pohjalta tarkennettu seuraavat:
- Asunto ensin -periaate
- Aiesopimuskaupungeissa toimenpidesuunnitelmien mukaisesti tehtävä työ
- Kohdennetut toimenpiteet, kuten 1 250 asunnon osoittaminen ohjelman tavoitteiden
saavuttamiseen
- Joustava tuki ja hajautettu asuminen
- Vaihtoehtoiset asumisratkaisut, jotka mahdollistavat pysyvän asumisen
- Asukkaiden osallisuus
- Asuntoloiden korvaaminen nykyaikaisilla asumispäivystys- ja kriisiasumistiloilla
- Päihde- ja mielenterveyskuntoutujien asumispalvelujen kehittäminen
- Maahanmuuttajien asunnottomuuteen vaikuttaminen ensisijaisesti yleisen asuntopolitiikan
toimenpitein
- Asunnottomuustyön integrointi osaksi syrjäytymisen ehkäisevää työtä kaupungeissa
- Koulutus – ja kehittäminen
- Tutkimus- ja sosiaalisten innovaatioiden juurruttaminen
- Kansainvälinen yhteistyö
1.2. Paavo 1 keskeiset havainnot
Ohjelmakaudella 2008 – 2011 toteutettiin kohdennettujen toimenpiteiden kokonaisuus, jonka avulla
pitkäaikaisasunnottomuus vähentyi 28 % vuodesta 2008 vuoteen 2011. Vuoden 2011 loppuun mennessä
aiesopimuskaupungeissa otettiin käyttöön kaikkiaan 1 519 pitkäaikaisasunnottomille tarkoitettua asuntoa
ja tukiasuntoa. Ohjelman alkuperäinen määrällinen tavoite 1250 asuntoa ylittyi 269 asunnolla. Ohjelman
aikana luotiin Suomeen myös uudenlainen asunto ensin – periaatetta tukeva jalkautuva moniammatillinen
työote, käynnistettiin asuntolojen muunto-ohjelma asumisyksiköiksi, sekä toteutettiin ennaltaehkäisevien
toimien kokonaisuus.
6
Paavo 1 loppuraportin2 mukaan ohjelmakaudella 2012 - 2015 painopiste tulee siirtää enemmän
kevyempään tukeen ja hajautettuun asumiseen. Uuden ohjelmakauden keskeiset haasteet liittyvät toisaalta
päihdekuntoutuksen kehittämiseen ja toisaalta siihen, miten hajasijoitettuihin tukiasuntoihin turvataan
riittävä ja oikea-aikainen tuki. Haasteena on erityisesti kohtuuhintaisen asuntokannan tarjonnan riittäminen
ja siten onnistuneiden yksilöllisten asumispolkujen rakentaminen. Pitkäaikaisasunnottomuuden
poistamistavoite ei ole realistinen, ellei vähentämisohjelman tavoitteita tueta sekä olemassa olevan
vuokra-asuntokannan tehostuneella käytöllä sekä sellaisilla yleisen asuntopolitiikan keinoilla, joilla
turvataan riittävä kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tarjonta.
2. Toimijat
Valtion puolelta ohjelman toimeenpanosta vastaa ja kokonaisuutta koordinoi ympäristöministeriö.
Toteutukseen osallistuvat valtiolta lisäksi Sosiaali- ja terveysministeriö, Rikosseuraamuslaitos ja ARA sekä
Raha-automaattiyhdistys (RAY). Ohjelman toteutuksessa on mukana 11 suurinta
asunnottomuuskaupunkia Helsinki, Espoo, Vantaa, Tampere, Lahti, Jyväskylä, Oulu, Joensuu, Kuopio, Turku
ja Pori. Kaupunkien kanssa on tehty aiesopimukset pääosin alkuvuoden vuoden 2012 aikana. Suuri osa
kaupungeista on lisäksi laatinut toimenpidesuunnitelman, joissa kaupunkikohtaiset tavoitteet ja
toimenpiteet on yksilöity. Kaupunkikohtaiset keskeiset tavoitteet, toimenpiteet ja tulokset esitellään
tarkemmin kappaleessa 7.
Lisäksi ohjelman toteutukseen osallistuu useita valtakunnallisia ja paikallisia järjestöjä ja palveluntuottajia,
joista mm. seuraavat toteuttavat erillishankkeet osana ohjelmaa:
- Y-säätiö, Verkostokehittäjät -hanke
- Vailla vakinaista asuntoa ry (VVA), Omat avaimet -hanke
- Nuorisoasuntoliitto (NAL), Nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisyhanke
- Kriminaalihuollon tukisäätiö (Krits), Saattaen vapauteen -projekti
- Espoon järjestöjen yhteisö (EJY), Voimanpesä -hanke
- Rikosseuraamuslaitos (RISE), oma koti -hanke.
Em. hankkeiden keskeiset tavoitteet, toimenpiteet ja tulokset esitellään tarkemmin kappaleessa 4
kehittämistyö. Ohjelmassa tehdään lisäksi tiivistä yhteistyötä useiden kumppanuushankkeiden ja ohjelmien
kanssa.
3. Rahoitus
3.1. Rahoittajat ja asetetut rahoitustavoitteet
Ohjelman keskeisinä rahoittajina toimivat ohjelmakaupungit, Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) Kaste-
rahoituksen kautta, Ympäristöministeriö (YM), Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) sekä Raha-
automaattiyhdistys (RAY). Periaatepäätöksessä rahoittajien roolit ja panostukset on määritetty seuraavasti:
ARA osoittaa ohjelman piiriin hyväksyttäville hankkeille erityisryhmien investointiavustusta. Avustusta
osoitetaan vuosina 2012 – 2015 enintään 15 miljoonaa euroa/vuosi. Asuntoloiden muutostöihin on
mahdollista saada ARA:n erityisryhmien investointiavustusta. ARA tukee kuntia myös asumisneuvonnan
vakinaistamisessa ja laajentamisessa osoittamalla valtionrahoitusta asumisneuvontaan tai vastaavaan
2 http://www.asuntoensin.fi/files/2648/PAAVO_I_loppuraportti_J_Kaakinen_2012.pdf
7
ennaltaehkäisevään toimintaan 20 % kustannuksista. Edellytyksenä tuen myöntämiselle on, että kunnissa
on käytössä sosiaalitoimen ja asuntotoimijoiden yhteisesti sopimat menettelytavat häätöjen ehkäisemiseksi
ja yhteistyöstä häätötilanteissa, ja että asumisneuvonnan ja asumisen tuen kokonaisuus on liitetty osaksi
toimeenpanosuunnitelmia.
STM rahoittaa ohjelman mukaisten tukipalvelujen tuottamista. Rahoitus osoitetaan ohjelman tavoitteiden
mukaisten hankkeiden tukipalvelujen tuottamiseen vaadittaviin henkilöstökustannuksiin. Valtion rahoitusta
voidaan osoittaa kaupunkien omille sekä ostopalveluina vuosina 2012 – 2015 toteutettaville uusille
hankkeille tukihenkilöstön palkkausmenoihin yhteensä vähintään 6,7 miljoonaa euroa.
RAY tukee vuosina 2012 – 2015 avustusstrategiansa ja sen pohjalta tehdyt tarkentavat linjaukset huomioon
ottaen toiminta- ja kehittämisavustuksin järjestöjä, jotka kehittävät ja järjestävät
pitkäaikaisasunnottomuutta ennaltaehkäiseviä toimintoja ja tuettua asumista pitkäaikaisasunnottomille ja
asunnottomuusuhan alaisille henkilöille. Lisäksi RAY:n arvioidaan tukevan, tuottokehityksensä niin
mahdollistaessa, vuosittaisen noin 10 miljoonan euron määrärahan puitteissa pitkäaikaisasunnottomien
asuntojen hankintaa. Tästä määrärahasta, huomioiden jo ohjeellisessa avustussuunnitelmassa olevat varat
erityisryhmien asuntojen hankintaan, voidaan siitä kokonaisuudesta kohdentaa yhteensä 2,5 miljoonaa
euroa vuosina 2012 – 2015 tukiasuntojen hankintaan vapautuville vangeille ja valvontarangaistukseen
tuleville asunnottomille. RAY varautuu kohdentamaan vuosittaisen määrärahansa puitteissa vuosille 2012–
2015 toiminta- ja kehittämisavustuksia nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisytyöhön järjestöille.
3.2. Rahoituksen toteutuminen 2012 - 2013
ARA on tehnyt vuoden 2013 loppuun mennessä varauspäätökset yhteensä 171 asunnon toteutuksesta,
joista 122 on uudistuotantoa ja 49 perusparannusta. Asuntojen hankintaan ei varauspäätöksiä ole tehty.
Investointiavustusta em. kohteille on myönnetty yhteensä kaikkiaan noin 9,2 M€. Asuntoja on valmistunut
2013 loppuun mennessä yhteensä 33 kpl. Lisäksi ARA on avustanut asumisneuvontatoimintaa vuoden 2013
loppuun mennessä 890 000 €. Avustuksilla on palkattu 51 asumisneuvojaa 32 kuntaan eri puolelle Suomea.
STM on myöntänyt avustuksia asunnottomuushankkeiden tukihenkilöstön palkkakustannuksiin 2 454 117€
vuonna 2012 ja 2 826 000€ vuonna 2013 eli yhteensä 5 280 117 €. Myöntö vuonna 2012 on mahdollistanut
noin 62 henkilön (henkilötyövuosia) palkkauksen ja vuonna 2013 noin 71 henkilön palkkauksen eli yhteensä
133 henkilön palkkauksen asunnottomuustyöhön.
RAY on myöntänyt erillisasuntojen hankkimiseen asunnottomuustyöhön investointiavustusta vuonna 2012
8,8 M€ ja vuonna 2013 7,14 M€ eli yhteensä 15,94 M€. Asuntoja on hankittu vuonna 2012 160 kpl ja
vuonna 2013 102 kpl eli yhteensä 262 asuntoa. Nuorisoasuntojen rakentamiseen RAY myönsi vuonna 2012
avustusta 3,02 M€ ja vuonna 2013 2,96 M€ eli yhteensä 5,98 M€. Nuorisoasuntoja on valmistunut yhteensä
161 kpl joista, ohjelmassa mukana oleviin kaupunkeihin 2012 - 2013 yhteensä 138 kpl. Lisäksi RAY myönsi
toiminnallisia avustuksia (Ak- ja C-avustuksia) asunnottomuustyöhön vuonna 2012 3,39 M€ ja vuonna 2013
3,98 M€ eli yhteensä 7,37 M€.
Yhteensä avustuksia rakentamiseen ja asuntojen hankintaan on myönnetty vuosina 2012 – 2013 noin 21
M€ ja palvelujen tuottamiseen ja kehittämiseen noin 13.6 M€ eli yhteensä noin 34.6 M€. Ohjelman
toteutukseen osallistuneiden kaupunkien panostus ohjelman toteutukseen on ollut myös merkittävä.
Kaupungit ovat mm. osoittaneet tukihenkilöstön palkkaukseen reilut 50 % henkilöstökuluista STM
avustuksen vastineeksi. Osa kaupungeista on palkannut tukihenkilöstöä myös täysin omalla rahoituksella.
8
Lisäksi tulee huomioida kaupunkien panostus mm. toiminnan paikalliseen organisointiin, kehittämiseen,
rakennushankkeiden toteuttamiseen.
4. Kehittämistyö
4.1. Verkostokehittäjät -hanke ohjelman kehittämistyön alustana
PAAVO Verkostokehittäjät -hanke 2012 - 2015 toimii ohjelmassa tehtävän kehittämistyön alustana.
Hankkeen päämääränä on kirkastaa suomalaisen asunto ensin -periaatteen sisältöä sekä vahvistaa
järjestöjen asunnottomien palvelujen kehittämisessä. Viiden järjestön kumppanuushanketta johtaa Y-
Säätiö. Hanke toteutetaan ohjelmassa nousevien teemallisten aihealueiden mukaan. Kukin kumppani
vastaa alueestaan seuraavasti:
- Y-Säätiö: hajasijoitettu asuntokanta, asuntovuokraus, hankkeen koordinointivastuu
- Vailla vakinaista asuntoa ry: asukasosallisuus palveluiden suunnittelussa ja toteutuksessa
- Rauman Seudun Katulähetys: kotiin saatava tuki
- Helsingin Diakonissalaitos: yhteisöllisyys, ympäristötyö ja nuoret (Vamos -työ)
- Sininauhasäätiö: vaikeimmassa asemassa olevien asunnottomien kuntouttava asuminen
Käytännön työn organisoimiseksi on koottu kaksi asiantuntijatiimiä. Hankekumppaneista koostuvan pienen
asiantuntijatiimin roolina on jäsentää, konkretisoida ja syventää omaa rooliansa vastuuteemojensa osalta
hanketoteutuksessa sekä tuoda edustamansa organisaation asiantuntemus mukaan hankkeen
toteutukseen. Laajassa asiantuntijatiimissä on em. lisäksi mukana edustajat ohjelmaa toteuttavista
järjestöistä, 11 ohjelmakaupungista ja valtion toimijoista. Laaja tiimi tukee hankkeen käytännön toteutusta,
työstää ja kehittää konkreettisia toimintamalleja 2-3 kertaa vuodessa järjestettävissä työpäivissään.
Verkostokehittäjät -hanke suunnittelee ja toteuttaa tapahtumia yhteistyössä ohjelmajohdon,
asiantuntijatiimien ja yhteistyökumppanien kanssa. Tilaisuudet ovat osallistujille maksuttomia. Osallistujat
edustavat laajasti asumispalveluiden henkilökuntaa sekä johtoa niin järjestöistä, muista palveluntuottajista
kuin kaupungeistakin. Järjestettyjä tilaisuuksia ovat olleet mm. valtakunnallinen asunnottomuuspäivä,
seminaarit, opintokäynnit ja vertaisvierailut, teemakoulutukset ja verkostotilaisuudet. Aiheita ovat olleet
mm. AhvL, turvallisuus, ympäristötyö ja uusiutuva ammatillisuus. Tilaisuuksia oli vuonna 2013 yhteensä 11
ja niihin osallistui 407 yksittäistä henkilöä. Palaute tilaisuuksista on ollut erittäin hyvä (ka. 4,05). Hankkeella
on ollut tärkeä rooli myös ohjelman seurantakyselyn toteutuksessa ja liikkuvan tuen pilottityöskentelyn
käynnistämisessä.
Hanke tiedottaa toiminnastaan aktiivisesti tiedotteella sekä asuntoensin.fi ja housingfirst.fi -sivuilla. Sivuilta
löytyy tietoa hankkeen tapahtumista sekä niiden aineistot. Myös ohjelman materiaali kootaan pääosin
sivuille. Tiedotteen jakelulistalla oli vuoden päättyessä 740 henkilöä ja www-sivujen käyttö lisääntyi
edellisestä vuodesta noin 20 %. Hanke tekee laajasti yhteistyötä käynnissä olevien hankkeiden ja ohjelmien,
kuten ympäristöministeriön koordinoiman Mielen Aske -hankkeen ja ARA:n johtaman
asumisneuvontafoorumin kanssa. Verkostokehittäjät -hanke osallistuu myös ohjelman kansainväliseen
yhteistyöhön yhdessä Y-Säätiön kanssa.
Seuraavaksi erillishankkeilla on myös ollut tärkeä rooli asunnottomuustyön kehittämisessä.
9
4.2. Nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisyhanke
Nuorisoasuntoliiton koordinoiman Nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisyhankkeen (2012 - 2015)
päämääränä on ennaltaehkäistä nuorten asunnottomuutta. Hanketta rahoittaa RAY ja siinä työskentelee
valtakunnallisesti 6 työntekijää. Hanke toteutetaan kymmenen suurimman asunnottomuuskunnan alueella.
Hanke jakautuu neljään päätavoitteeseen:
- Rakenteelliset tavoitteet, kuten 600 nuorisoasunnon rakentaminen ja asumista tukevien palveluiden
tuottaminen 500 nuorelle
- Asiakaslähtöiset tavoitteet, kuten nuorten arjen ja asumisen taitojen vahvistaminen sekä häätöjä
ennalta ehkäisevien toimintamallien kehittäminen
- Monialaisen yhteistyön tavoitteet, kuten nuorten asumisen edistäminen toimimalla hankekunnissa
nuorten asumisen kannalta oleellisissa yhteistyöverkostoissa
- Tiedotustavoitteet, kuten asumistiedon lisääminen.
Vuosien 2012 – 2013 aikana on valmistunut 294 nuorisoasuntoa. Uusia tonttivarauksia nuorisoasuntojen
rakentamiseen on esimerkiksi Helsingissä tehty 3. Lisäksi kunnat ovat panostaneet nuorten tuetun
asumisen sekä itsenäistymistä tukevien palveluiden hankkimiseen ja kehittämiseen. Pääkaupunkiseudulla
esimerkiksi NAL Palvelut on tuottanut tuetun asumisen palvelun vuosina 2012–2013 yhteensä 381 nuorelle.
Hanke on kehittänyt nuorille tarkoitettuja asumisen ja arjen taitojen kursseja yhteistyössä paikallisten
toimijoiden kanssa. Kursseja on järjestetty Espoossa, Jyväskylässä ja Tampereella yhteensä kuusi ja niille on
osallistunut 36 nuorta. Asumisen tietoa on levitetty nuorille myös oppitunneilla, messuilla ja tapahtumissa,
joissa on tavoitettu arviolta 2000 nuorta. Lisäksi on järjestetty mm. 34 koulutusta, joihin on osallistunut
noin 1 200 nuorten parissa työskentelevää ammattilaista.
Hankkeen aluekoordinaattorit ovat kartoittaneet kaupunkikohtaisesti nuorten asumisen haasteita ja
selvittäneet nuorten asumista tukevien palveluiden kokonaisuutta. Hanke on koonnut kentän toimijoita
yhteen ja tukenut uusien monialaisten asumisen ensisijaisuuden huomioivien toimintamallien syntymistä.
Nuorten asunnottomuus kääntyi laskuun 2013, mutta pitkäaikaisasunnottomuus kasvoi hiukan.
4.3. Oma koti -hanke
Rikosseuraamuslaitoksen Oma koti -hankkeen tavoitteena on luoda yhteistyössä PAAVO -ohjelmaan
kuuluvien kaupunkien ja asumispalveluja tuottavien järjestöjen kanssa paikalliset käytännöt, joilla turvataan
asunnottomana valvottuun koevapauteen tai valvontarangaistukseen tulevien asuminen ja siinä tarvittava
tuki. Hankkeen tavoitteena on edistää Rikosseuraamuslaitoksen strategian toteuttamista, koska sen kautta
rakennetaan polkua rikoksettomaan elämään yhteistyössä sidosryhmien kanssa.
Hanketta koordinoidaan Rikosseuraamuslaitoksen keskushallintoyksikössä ja siihen osallistuminen on
rikosseuraamusalueiden tulostavoitteena ainakin vuosina 2013 - 14. Hankkeeseen on nimetty
Rikosseuraamuslaitoksen yhdyshenkilöt kaikissa PAAVO -kunnissa. Hanke järjestää yhteistyössä
Kriminaalihuollon tukisäätiön kanssa seminaaripäiviä 3-4 kertaa vuosittain.
Vuonna 2013 on onnistuttu luomaan hyviä käytäntöjä etenkin Itä- ja Pohjois-Suomen
rikosseuraamusalueella. Joulukuun 2013 lopussa valmistuu tutkija Kati Tuokkolan laatima selvitys, jonka
tarkoituksena on tuoda esille millaisia hyviä käytäntöjä on luotu ja missä asioissa olisi vielä kehitettävää.
Alustavat tulokset näyttävät siltä, että soveltuvien asumispolkujen löytämisessä rikosseuraamusasiakkaille
10
on edelleen suuria haasteita. Myös vankitietojärjestelmästä saatujen tietojen mukaan asunnottomana
vapautuvien vankien määrä on pysynyt ennallaan lähes kaikissa kaupungeissa.
4.4. Saattaen vapauteen -projekti
Saattaen vapauteen - asumisen tukea uusissa seuraamusmuodoissa 2013 - 2015 -projektin (Sava)
tarkoituksena on selvittää ja kehittää erilaisen tehostetun tuen muotoja uusiin seuraamusmuotoihin
Kriminaalihuollon tukisäätiön (Krits) asumisvalmennusyksikköön sijoitettaville asunnottomille
pääkaupunkiseudun rikosseuraamusasiakkaille. Projektissa pyritään siihen, että Rikosseuraamuslaitoksen
eri yksiköiden ja pääkaupunkiseudun sosiaali- ja terveysviraston yhteistyön avulla turvataan asunnottomien
yhdenvertainen oikeus päästä uusien seuraamusmuotojen piiriin. Sijoitukset tapahtuvat
Rikosseuraamuslaitoksen ja henkilön kotikunnan päätöksellä. Projekti toimii kiinteässä yhteistyössä
Vapautuvien asumisen tuen -verkoston kanssa, johon kuuluu yhteensä 11 asumispalveluja tuottavaa
järjestöä PAAVO -ohjelmaan sitoutuneista kaupungeista.
Saattaen vapauteen -projektissa aloitti ensimmäiset asiakkaat kesäkuussa 2013 ja heitä on ollut yhteensä
seitsemän. Tehostettu tuki on heidän kohdallaan koostunut normaalia useammista tapaamisista ja
keskusteluista. Tukea jatketaan, vaikka koevapaus keskeytyisi tai asuminen ei jatkuisi suunnitellun Kritsin
asumispolun mukaan. Tuki perustuu asiakkaan tarpeisiin ja lopulta vapaaehtoisuuteen. Erityisesti pyritään
keskittymään niihin asiakkaan vahvuuksiin, jotka tukevat rikollisuudesta irrottautumista.
Projektissa kokeillaan parhaillaan myös iltatyöntekijöiden vaikutusta koevapauksien tukena ja
mahdollisuutta Rikosseuraamuslaitoksen akreditoitujen ohjelmien vetämiseen koevapaudessa oleville
asiakkaille. Vuodella 2014 on tavoitteena saada asiakkaiksi koevapauteen vielä enemmän sellaisia
henkilöitä, joille erityisesti siviilissä pärjääminen on haastavaa. Näin ollen vankiloissa tulisi koevapauksia
järjestää juuri heille, joille koevapaus todella tulee tarpeeseen.
4.5. Omat avaimet -hanke
Omat avaimet on Vailla vakinaista asuntoa ry:n kehittämishanke vuosille 2012 - 2015. Hanke on suunniteltu
PAAVO 2 rinnalle ja tueksi. Hankkeen tavoitteena on vahvistaa asunnottomuuden kokeneiden osallisuutta
palveluiden suunnitteluun ja toteutukseen sekä varmistaa, että käyttäjälähtöisyys otetaan huomioon jo
palveluiden suunnittelussa.
Hanke on tuottanut luottamukseen perustuvan vuoropuhelun kaupunkien, järjestöjen, palveluntuottajien
ja kokemusasiantuntijoiden välillä. Vva ry:n hankkeeseen palkatut kokemusasiantuntijat ovat
ryhmäyttäneet paikallisia kokemusasiantuntijoita, joita on tullut mukaan mm. kaupunkien
hankepalavereihin. Heidän kauttaan on saatu kuuluviin aiemmin täysin tavoittamattomissa olleiden
asunnottomien mielipiteitä. Hankkeessa on esitelty myös uudenlainen tapa toimia. Kokemusasiantuntijat
ovat olleet suoraan yhteydessä rakentajiin, arkkitehteihin ja LVI-asiantuntijoihin. Rakentamisvaiheessa on
tehty muutosehdotuksia, joilla on vaikutusta kohteen myöhemmälle palvelujen käytölle ja palveluihin
sitoutumiselle.
Hanketyöskentely on lisäksi synnyttänyt kokonaan uusia, hankkeen ulkopuolisia yhteistyökuvioita, jotka
johtavat asumista turvaavaan sosiaaliseen verkostoon. Kokemusasiantuntijat ovat myös aktivoituneet
omassa elämässään ja toteavat tulleensa kuulluksi. Vuonna 2012 asunnottomuuden kokeneita
kokemusasiantuntijoita toimi ohjelmakaupungeissa 5 henkilöä ja vuonna 2013 jo 15 henkilöä.
Kokemusasiantuntija on myös ohjelman laajan ja suppean ohjausryhmän jäsen.
11
4.6. Voimanpesä -hanke
Espoon Järjestöjen Yhteisö ry:n Voimanpesä 1 (2009 - 2012) aloitti toimintansa osana PAAVO 1 ohjelmaa
tuoden lapsiperheiden erityisyyttä esille asunnottomuudessa ja häätöuhkatilanteissa. Hankkeen aikana
luotiin intensiivisen asiakastyön, arvioinnin ja tutkimuksen avulla dialogipedagogiikkaan pohjautuva
asiakastyön malli, jossa työntekijä mahdollistaa pärjäävän perheen syntymisen. Tämän mallin avulla
perheitä pystytään tukemaan hyvin kokonaisvaltaisesti elämänmuutoksessa. Mallin avulla saadaan
aikaiseksi myös merkittäviä kustannussäästöjä. Dialogipedagogiikassa keskiössä ovat aktiivinen kuuntelu ja
läsnäolo. Hankkeen tutkimuksen perusteella häätöuhkatilanteeseen joutuvat perheet voidaan jakaa
kahteen erilaiseen ryhmään, joilla tilanteeseen johtaneet syyt ovat erilaiset. Syitä löytyy sekä lapsuudesta ja
sieltä opituista toimintatavoista että aikuisiän huonosta taloudellisesta tilanteesta, perheen sisäisistä
ongelmista ja yhteiskunnan rakenteista.
Voimanpesä 2 hanke (2013 - 2017) jatkaa lapsiperheiden asumisen asialla tavoitteenaan luoda
toimintamallien kokonaisuus, jolla voidaan turvata lapsiperheiden asuminen. Kohderyhminä ovat erityisesti
asunnottomat ja monikulttuuriset perheet sekä vielä ennalta ehkäisevämmän työn kehittäminen. Työn
toteuttamiseksi tarvitaan myös uudenlaisia rakenteita lapsiperheiden asuttamiseen ja yhteistyömallien
kehittämistä erilaisten toimijoiden kanssa. Hankkeen tavoitteisiin kuuluu myös toiminnan vaikutusten ja
vaikuttavuuden arviointi pidemmällä aikavälillä.
5. Seuranta ja arviointi
Ympäristöministeriö asetti ohjelmalle ohjaus- ja seurantaryhmän 14.2.2012. Ryhmän puheenjohtajana
toimii Kari Salmi ARA:sta. Ryhmään kuuluu edustajia valtiolta, ohjelmakaupungeista ja järjestöistä. Ohjaus-
ja seurantaryhmä kokoontui vuonna 2012 kaksi kertaa. Vuonna 2013 ryhmä ei kokoontunut. Vuonna 2014
ryhmä kokoontui tammikuussa. Ryhmä nimesi keskuudestaan myös suppean ohjausryhmän. Suppea
ohjausryhmä kokoontui vuonna 2012 kuusi kertaa ja vuonna 2013 yhdeksän kertaa.
Vuoden 2013 aikana rakennettiin yhdessä ohjelmaan osallistuvien toimijoiden kanssa ohjelman
seurantakäytäntö valtion ja kaupunkien aiesopimuksessa sovitun mukaisesti. Seuranta mahdollistaa työn ja
tulosten näkyväksi tekemisen, lisää yhteisenymmärrystä sekä tukee kehittämis-, raportointi- ja
vaikuttamistyötä. Seurantakysely koostuu kaupunkikohtaisesta lomakkeesta sekä asiakaskohtaisesta tulo-
ja päättämislomakkeesta.
Vuonna 2013 käynnistettiin myös ohjelmakokonaisuuden (Paavo 1 ja 2) kansainvälisen arvioinnin
valmistelu. Arvioinnin toteuttaa 2014 asiantuntijaryhmä, johon kuuluu tutkija Ruotsista, Englannista,
Yhdysvalloista ja Suomesta. Arviointi valmistuu vuoden 2014 loppuun mennessä.
6. Keskeiset tulokset
6.1. Asunnottomuuden muutos 2012 - 2013
Asunnottomuustiedot kerätään vuosittain ARA:n toimesta kunnilta. Asunnottomuusluvut ovat
poikkileikkaus kunkin vuoden marraskuun 15 päivän tilanteesta. ARA:n asunnottomuustilaston3 mukaan
vuonna 2013 pitkäaikaisasunnottomuus vähentyi n. 80 henkilöllä. Helsingissä Pitkäaikaisasunnottomuus
3 http://www.ara.fi/fi-FI/ARAtietopankki/ARAn_selvitykset/ARAn_selvitykset(636)
12
pysyi ennallaan vuoden 2012 kasvun jälkeen. Vantaalla pitkäaikaisasunnottomuus kasvoi 25 henkilöllä ja
Espoossa laski 24 henkilöllä. Pitkäaikaisasunnottomuus keskittyy pääkaupunkiseudulle ja erityisesti
Helsinkiin. 70 % pitkäaikaisasunnottomista on pääkaupunkiseudulla. Valtakunnallisesti tarkasteltuna
pitkäaikaisasunnottomuus on vähentynyt koko ohjelmakauden ajan.
Kuva 1. Pitkäaikaisasunnottomat 2008 - 2013.
Koko maassa asunnottomuus väheni vuodesta 2012 vuoteen 2013 noin 350 henkilöä. Asunnottomuus sekä
pitkäaikaisasunnottomuus vähenivät selvästi Kuopiossa. Myös Lahdessa, Joensuussa, Porissa ja Jyväskylässä
asunnottomuus sekä pitkäaikaisasunnottomuus vähenivät. Tampereella asunnottomuus väheni selvästi,
mutta pitkäaikaisasunnottomuus lisääntyi hieman. Helsingissä, Turussa ja Oulussa asunnottomuus säilyi
lähes ennallaan. Vantaalla lisääntyi jonkin verran sekä tilapäinen että pitkäaikainen asunnottomuus.
Asunnottomuusluvuissa korostuu pääkaupunkiseudun merkitys, yli kaksi kolmasosaa Suomen
asunnottomista on helsinkiläisiä, espoolaisia tai vantaalaisia.
Nuorten alle 25-vuotiaiden asunnottomuus kääntyi laskuun, mutta nuorten pitkäaikaisasunnottomuus
kasvoi hieman. Naisten asunnottomuus ja pitkäaikaisasunnottomuus vähenivät samoin vapautuvien
vankien. Sen sijaan maahanmuuttajien asunnottomuus kasvoi yli 25 % ja pitkäaikaisasunnottomien määrä
noin 130 henkilöllä. Vaikka asunnottomien perheiden määrä kokonaisuudessaan laski, kasvoi
maahanmuuttajataustaisten perheiden määrä merkittävästi. Maahanmuuttajien asunnottomuuden kasvu
tapahtui nimenomaan Helsingissä.
Suurimman ryhmän asunnottomista muodostavat tilapäisesti tuttavien tai sukulaisten luona asuvat.
Vuonna 2013 kolme neljästä yksinäisestä asunnottomasta ja yli 60 % pitkäaikaisasunnottomista kuului
tähän ryhmään. Ulkona, porrashuoneissa ja ensisuojissa asuvien pitkäaikaisasunnottomien määrä väheni yli
20 % edellisestä vuodesta.
0
500
1 000
1 500
2 000
2 500
3 000
3 500
4 000
2008 2009 2010 2011 2012 2013*
Koko maa, pa-as. Paavo-kunnat pa-as. Helsinki, pa-as.
13
Kuva 2. Asunnottomat ryhmittäin 2013.
6.2. Asunnot ja asumisen tukihenkilöstö
Vuoden 2013 lopussa toteutettiin seurantakysely ohjelmassa mukana oleville kaupungeille vuosien 2012 –
2013 osalta. Seurantatietoja kerättiin kaupunkikohtaisella ja asiakaskohtaisilla lomakkeilla.
Kaupunkikohtaisella lomakkeella kerättiin tietoa ohjelman käyttöön osoitetusta asunnoista, ohjelman
toteutukseen osallistuneesta henkilöstöstä ja arvioita tulevista tukitarpeista. Pääosa tiedoista saatiin
kaikista 11 ohjelmassa mukana olevasta kaupungista.
Kyselyn vastausten mukaan Paavo kaupunkeihin valmistui tai osoitettiin ohjelman käyttöön vuosien 2012 –
2013 aikana yhteensä 1 709 asuntoa, Helsinkiin 850, Espooseen 539, Vantaalle 85 ja muihin
ohjelmakaupunkeihin yhteensä 226. Asumisyksikköihin asuntoja valmistui 763 ja nuorisoasuntoihin 294.
Valmistuneista asunnoista ison osan suunnittelutyö käynnistettiin jo ensimmäisen ohjelmakauden aikana.
Erillisasuntoja hajautetun asumisen tukikäyttöön osoitettiin kaupunkien vuokrataloyhtiöistä 95 ja
14
järjestöiltä 181. Lisäksi kaupunkien vuokrataloyhtiöistä osoitettiin erillisasuntoja itsenäiseen asumiseen
376. Erillisasuntojen määrä hajautettuun asumiseen oli yhteensä 652.
HKI Espoo Vantaa Lahti JSUU JKL Kuopio Pori TRE Turku yht
Asumisyksiköt 424 148 85 16 18 27 45 0 0 0 763
Nuorisoasunnot 212 70 0 0 0 12 0 0 0 0 294
Erillisasunnot,
hajautetut
tukikäyttöön
kaupungin
vuokrataloyhti-
östä 0 0 0 0 0 42 0 0 30 23 95
Erillisasunnot,
hajautetut
tukikäyttöön
esim. järjestöltä 134 25 0 5 7 0 0 0 10 0 181
Erillisasunnot,
hajautetut
itsenäiseen
asumiseen
kaupungin
vuokrataloyhti-
östä 80 296 0 0 0 0 0 0 0 0 376
yht 850 539 85 21 25 81 45 0 40 23 1709
Kuva 3. Valmistuneet ja ohjelman käyttöön osoitetut asunnot 2012 – 2013.
Asumisen tukihenkilöstöä palkattiin vuosina 2012 – 2013 ohjelmakaupunkeihin Kaste-rahoituksella ja
kaupunkien omalla rahoituksella yhteensä 142. Muulla rahoituksella palkattiin lisäksi 13 työntekijää. Paavo
kaupungeissa ja kaupungin omistamissa vuokrataloyhtiöissä työskenteli seurantakyselyn mukaan vuonna
2013 lisäksi yli 30 asumisneuvojaa. Asumisneuvojien työ painottui ennaltaehkäisevään asumissosiaaliseen
työhön mm. asumisen jatkumisen turvaamiseen vuokrarästi ja häiriötilanteissa. Kokemusasiantuntijana
toimi vuonna 2013 yhteensä 15 henkilöä.
6.3. Asuminen onnistuminen
Asumisen onnistumisen seurannan keskeinen väline on ollut 2013 lopussa toteutettu ohjelman
seurantakysely. Seurantakyselyn asiakaskohtaisilla lomakkeilla (tulo- ja poismuuttolomakkeet) kerättiin
tietoa asiakkaiden asunnottomuustaustasta sekä asumisen onnistumisesta. Asiakaskohtaiset lomakkeet
täyttivät palveluntuottajat osittain yhdessä asiakkaiden kanssa. Asiakaskohtaisia tulolomakkeita täytettiin
vuoden 2013 loppuun mennessä 1022 kappaletta ja poismuuttolomakkeita 400 kappaletta.
15
Tulolomakkeiden vastaajista asui vastaushetkellä asumisyksikössä noin 81 % ja hajautetussa asumisessa
noin 19 %. Alle 29-vuotiaita heistä oli noin 23 % ja miehiä noin 78 %. Noin neljäsosalla heistä oli lapsia (ei
välttämättä huollettavia). Ennen palveluun tuloa suurin osa heistä oli asunnottomia. Noin 7 % yöpyi ulkona
tai ensisuojassa ja n. 65 % majaili tuttavien tai sukulaisten luona tai majoittui tilapäisesti esim. laitoksessa.
Asunnottomuuden keskimääräinen kesto oli 3 vuotta 4 kuukautta. Keskimäärin asunnottomana asiakkaat
olivat olleet 1.8 kertaa.
Kuva 4. Ensisijainen asumismuoto ennen palveluun tuloa.
Poismuuttolomakkeiden vastaajien (N=400) tukijaksojen keskimääräinen kesto oli 1 vuosi ja 2 kuukautta. Yli
puolet eli 53 % poismuutoista tapahtui suunnitellusti tai asukas jatkoi asumista itsenäisesti samassa
asunnossa. Suunnittelemattomasti poismuuttaneiden osuus oli noin 40 %.
Kuva 5. Poismuuton/palvelun päättymisen syyt.
suunniteltu
poismuutto
45 % asuminen
jatkuu
itsenäisesti
samassa
asunnossa
8 %
asukas kuollut
7 %
muu
suunnittele-
maton
poismuutto
40 %
16
Keskeisimmiksi suunnittelemattoman poismuuton syiksi poismuuttolomakkeissa nimettiin asukkaan
kuolema, päihteiden käyttö sekä asukkaan katoaminen tai asunnosta luopuminen. Peräti 70 asukkaan
kohdalla syyksi kirjattiin useampi seuraavista syistä; rästit, häiriöt, väkivaltaisuus, sitoutumattomuus ja
päihteiden käyttö. Vaikka tulokset ovat vain suuntaa antavia, jatkossa on tärkeää löytää entistä
tehokkaampia keinoja asunnottomuuden uusiutumisen torjumiseen ja toistuvasti asunnottomuuteen
ajautuvien kierteen katkaisemiseen.
Kuva 6. Suunnittelemattoman poismuuton syyt (koonti vastaajien vapaamuotoisista vastauksista).
6.4. Asumisneuvonta esimerkkinä ennaltaehkäisevästä työstä
Asumisneuvontatyö on keskeisin asunnottomuuden ennaltaehkäisyn työmuoto Suomessa. Paavo
kaupungeissa ja kaupunkien omistamissa vuokrataloyhtiöissä työskenteli seurantakyselyn mukaan vuonna
2013 yli 30 asumisneuvojaa. Asumisneuvontatyön asiakkaita oli vuosina 2012 -2013 yli 16 000 ja
asumisneuvontatyöllä kyettiin perumaan 280 häädön toteutuminen. ARA:n avustuksilla on palkattu 51
asumisneuvojaa 32 eri kuntaan.
Kinnin4 mukaan Helsingin kaupungilla työskenteli vuonna 2013 Asumisneuvonnan tiimissä 18 työntekijää ja
heistä oli asumisneuvojia 14. Asumisneuvojat toteuttivat yhteensä 1858 kpl asunnottomuutta
ennaltaehkäiseviä interventioita, joista maksusopimuksia vuokravelasta oli 415 kpl ja tilastoituja oikeudesta
peruuntuneita häätöjä oli 47 kpl. Asumisneuvonnan keskeiset työmuodot Helsingissä olivat:
- Asumiseen liittyvä yksilö- ja perhekohtainen palveluohjaus
4 Kinni, Anne (2013). Asumisneuvonnan vuosiraportti 2012 - 2013. Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto
17
- Asumisen ongelmien kartoittaminen ja tarvittavien toimenpiteiden suorittaminen yhdessä
asiakkaan ja verkostotoimijoiden kanssa
- Asukkaan kriisiluonteinen auttaminen ja ohjaaminen tarvitsemiinsa palveluihin
- Kotikäynnit, vuokravelkaseuranta, kannatteleva työote
- Asumisviihtyvyyteen liittyvä riskien ennaltaehkäisy, kulttuurikonfliktien ja naapuririitojen sovittelu
- Häädön saaneiden auttaminen (hallittu häätöprosessi)
- Jatkoasuttamisen koordinointi, siirto ja tarvittaessa asumisen seuranta.
Helsingin kaupunki on laajentamassa asumisneuvontatoimintaa kaikkien kaupungin vuokrataloyhtiöiden
toiminta-alueelle.
Muita ohjelmakaupungeissa toteutettavia ennaltaehkäisevän asunnottomuustyön muotoja ovat mm.
vapautuvien vankien ASO- työryhmä ja vankilan yhteistyöryhmä asunnottomana vapautuvien vankien
kanssa, asuminen kuntoon -kurssit sekä tuettu asuminen ennaltaehkäisevänä palveluna esim. itsenäistyville
nuorille.
6.5. Kustannusvaikutuksista
Sillanpään (2013) tutkimuksessa5 selvitettiin asunto ensin -yksiköissä asuvien henkilöiden sosiaali- ja
terveyspalveluiden sekä poliisin palveluiden käyttöä ennen yksikköön muuttoa ja yksikössä asumisen
aikana. Tutkimus vahvisti aikaisempaa tutkimustulosta, jonka mukaan asunto ensin -mallilla on myönteisiä
vaikutuksia sekä palveluiden käyttöön, niistä aiheutuviin kustannuksiin että asukkaiden elämänlaatuun.
Mielenterveyskuntoutujien osalta kokonaiskustannukset laskivat. Päihdekuntoutujien osalta
kokonaiskustannukset kasvoivat, mutta asumisella oli huomattavia positiivisia vaikutuksia asukkaiden
elämään. Kustannusten nousua päihdekuntoutujien kohdalla selittää toisaalta alhaiset asunnottomuuden
aikaiset asumisen kustannukset. Toisaalta kysymys oli investoinnista asumisen hallintaan ja asunnottomien
ohjaamisesta heidän tarvitsemiinsa palveluihin. Myös päihdekuntoutujien osalta laitoshoidon määrä ja
kustannukset vähenivät merkittävästi. Laadullisen arvion mukaan asukkaat olivat tyytyväisiä asunto ensin -
periaatteella toimiviin yksiköihin ja asukkaiden elämänlaatu kohentui asumisen aikana usean eri osa-alueen
osalta.
Myös asumisneuvontatyöllä on saavutettu merkittäviä taloudellisia säästöjä. Kinnin ² mukaan Helsingin
kaupungin asumisneuvontatyön säästöt vuoden 2012 aikana yhden asumisneuvojan työpanoksesta
kansantaloudelle olivat noin 223.000 € ja julkistaloudelle 152.000 €. Asumisneuvojan
henkilöstökustannukset (n. 55 000 €/vuosi) ovat vain murto-osa verrattuna asumisneuvontatyöllä
saavutettuihin säästöihin.
7. Tulosten kaupunkikohtainen tarkastelu
7.1. Helsinki
Toimenpidesuunnitelman mukaan Helsingin tavoitteena on toteuttaa vuosina 2012 - 2015 yhteensä 750
asuntoa/tukiasuntopaikkaa pitkäaikaisasunnottomille. Suunnitelma käsittää 422 asunnon rakentamisen,
sekä 328 asunnon osoittamisen vuokra-asuntokannasta pitkäaikaisasunnottomille (kaupungin vuokra-
asunnot 50 asuntoa/vuosi, sekä muiden yleishyödyllisten vuokranantajien uudet asunnot 32/vuosi).
5 ¹ http://www.ym.fi/download/noname/%7B13F1333B-9C45-438D-B9BD-59D0BEE62339%7D/77950
18
Helsingissä kohderyhmänä erottuu kaikkein vaikeimmassa tilanteessa oleva asunnottomien ryhmä.
Suunnitelman mukaan asuntola-asuminen loppuu Helsingissä kokonaan vuoden 2013 aikana.
Lisäksi kaupunki osallistuu Nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisyhankkeen toteutukseen mm.
osoittamalla tontteja nuorisoasuntojen rakentamiseen, ostamalla tuettuja asumispalveluja nuorille, sekä
Kriminaalihuollon tukisäätiön saattaen vapauteen hankkeeseen, jolla turvataan asunnottoman
koevapauteen tai valvontarangaistukseen sijoittuvien helsinkiläisten asumispolku.
Kaupunki toteuttaa myös perheiden asumistarpeen arviointihankkeen, vahvistaa sosiaalitoimen ja
asumisen koordinointia ja laajentaa asumisneuvontatoimintaa kahdella asumisneuvojalla/vuosi.
Tavoitteena on vähentää päihdehuollon asumispalvelujen käyttöä ja profiloida uusia tuetun asumisen
yksiköitä siten, että päihteetön asuminen on mahdollista sitä toivoville. Kaksois- ja
kolmoisdiagnoosiasiakkaiden tilanteen parantamiseksi panostetaan Terve kotikuntoutus ryhmän
toimintaan.
Toteutus:
Helsinkiin valmistui 2012 - 2013 asumisyksiköihin 424 asuntoa ja nuorisoasuntoja 212. Erillisasuntoja
hajautetun asumisen tukikäyttöön osoitettiin järjestöiltä 134. Lisäksi kaupungin vuokrataloyhtiöistä
osoitettiin erillisasuntoja itsenäiseen asumiseen 80. Vuonna 2013 Helsingissä työskenteli 69 Kasterahalla
palkattua tukityöntekijää. Ennaltaehkäisevässä työssä työskenteli 16 asumisneuvojaa ja häätöjä peruttiin
35. Kokemusasiantuntijana toimi 9 henkilöä. Asuntola-asuminen loppui Helsingissä. Lisäksi kaupunki
käynnisti asunnottomuus-, kriisimajoitus- ja erityisryhmien asumisen selvitystyöryhmien toiminnan.
Työryhmien raportit valmistuivat vuoden 2013 lopussa.
Asunnottomuus:
Vuonna 2013 Helsingissä asunnottomien ja pitkäaikaisasunnottomien määrä säilyi lähes ennallaan, mutta
maahanmuuttajien asunnottomuus kasvoi merkittävästi.
7.2. Vantaa
Vantaan toimenpidesuunnitelma sisältää kolme kokonaisuutta 1) Aikaisemmalta ohjelmakaudelta
siirtyneiden hankkeiden yhteensä 85 asuinpaikkaa toteuttaminen 2) Uudisrakennushankkeet yhteensä 100
asuinpaikkaa sekä 3) Kaupungin omistamien hajasijoitettujen 100 asunnon myyminen
pitkäaikaisasunnottomuushankkeissa toimiville tahoille kohdennettavaksi ohjelman asiakasryhmille.
Toteutus:
Vantaalle valmistui 2012 - 2013 kahteen yksikköön yhteensä 85 asuntoa. Asumisyksiköissä työskentelee
Kasterahoituksella kahdeksan työntekijää. Kaupungin omistamien hajasijoitettujen asuntojen myyminen
pitkäaikaisasunnottomuushankkeissa toimiville tahoille ja kohdennettavaksi ohjelman asiakasryhmille
käynnistyy vuoden 2014 aikana. Ennaltaehkäisevässä työssä työskenteli kaksi asumisneuvojaa.
Asunnottomuus: Vantaalla asunnottomuus ja pitkäaikaisasunnottomuus kasvoivat jonkin verran. Erityisesti halutaan
kiinnittää huomiota nuorten ja perheiden asunnottomuuden ennalta ehkäisyyn ja vähentämiseen.
19
7.3. Espoo
Espoon toimenpidesuunnitelma sisältää neljä kokonaisuutta 1) 225 asunnottoman henkilön asuttamisen
sosiaaliseen vuokra-asuntokantaan vuosittain 2) Pitkäaikaisasunnottomille kohdennettujen 150 asunnon
rakentamisen ja tuen organisoinnin 3) Asunnottomuutta ennaltaehkäisevien toimien tehostamisen mm.
asumisneuvontaa ja nuorten jatkoasuttamista kehittämällä sekä osoittamalla 3 tonttia nuorten vuokra-
asumiseen sekä 4) Toteuttamalla rakenteellisia uudistuksia päihde- ja mielenterveyskuntoutujien
asumispalveluissa.
Toteutus:
Espooseen valmistui 2012 - 2013 asumisyksiköihin 148 asuntoa ja nuorisoasuntoja 70. Erillisasuntoja
hajautetun asumisen tukikäyttöön osoitettiin järjestöiltä 25. Lisäksi kaupungin vuokrataloyhtiöistä
osoitettiin erillisasuntoja itsenäiseen asumiseen 296. Vuonna 2013 Espoossa työskenteli 46 Kasterahalla
palkattua tukityöntekijää. Ennaltaehkäisevässä työssä työskenteli 5 asumisneuvojaa.
Asunnottomuus:
Espoossa asunnottomuus kasvoi hiukan, mutta pitkäaikaisasunnottomuus väheni 24 henkilöllä.
7.4. Tampere
Tampereen toimenpidesuunnitelma sisältää 1) 120 asunnon tarjoamisen kaupungin omistamien yhtiöiden
sosiaalisesta vuokra-asuntokannasta asunnottomuustyöhön 2) 106 asuntoa/tukiasuntopaikkaa
pitkäaikaisasunnottomille 3) Asumisneuvonnan ja asunnottomuutta ennaltaehkäisevät toimet, kuten
sosiaalisen isännöin tehostamisen 4) Päihde- ja mielenterveyskuntoutujien asumispalvelujen kehittämisen
entistä enemmän kohti vuokrasopimusperusteista hajautetun asumisen mallia 5) Nuorten
asunnottomuuden ennaltaehkäisemisen 6) Koevapauteen tai valvontarangaistukseen tulevien asumisen
kehittämisen sekä 6) Asukasnäkökulman vahvistamisen asunnottomien palvelujen kehittämisessä.
Toteutus:
Tampereella osoitettiin erillisasuntoja hajautetun asumisen tukikäyttöön kaupungin vuokrataloyhtiöistä 30
ja järjestöiltä 10. Vuonna 2013 Tampereella työskenteli 4 Kasterahalla palkattua tukityöntekijää.
Ennaltaehkäisevässä työssä työskenteli 3 asumisneuvojaa. Tampereella on kehitetty ja kuvattu sosiaalisen
vuokra-asumisen prosessi ja vastuualueet.
Asunnottomuus:
Tampereella asunnottomuus vähentyi huomattavasti, mutta pitkäaikaisasunnottomuus kasvoi hiukan.
7.5. Lahti
Lahden toimenpidesuunnitelma sisältää 1) 58 asunnon/tukiasuntopaikan toteuttamisen
pitkäaikaisasunnottomille ja asuntoloista luopumisen 2) Sosiaalisen vuokra-asuntokannan tehostamisen
asunnottomien asuttamisessa ja asumisen tukiprosessin mallintamisen 3) Mielenterveys- ja
päihdekuntoutujien asumispalvelujen arvioinnin 4) Yhteistyön koevapauteen tai valvontarangaistukseen
tulevien asumisen turvaamiseksi sekä 5) Asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn panostamisen mm.
palkkaamalla yksi asumisneuvoja ja tehostamalla nuorten asunnottomuuden ehkäisemistä.
Toteutus:
20
Lahteen valmistui 2012 - 2013 asumisyksikköön 16 asuntoa. Erillisasuntoja hajautetun asumisen
tukikäyttöön osoitettiin järjestöiltä 5. Vuonna 2013 Lahdessa työskenteli 2 Kasterahalla palkattua
tukityöntekijää sekä 8 muulla rahoituksella palkattua tukityöntekijää. Lahdessa toimii 4
kokemusasiantuntijaa.
Asunnottomuus:
Lahdessa asunnottomuus sekä pitkäaikaisasunnottomuus vähenivät.
7.6. Turku
Turun toimenpidesuunnitelman pääpaino on nuorten asunnottomuuden ehkäisemisessä ja
elämänhallinnan parantamisessa. Suunnitelma sisältää mm. TALK -hankkeen toteutuksen ja vuosittain 20 -
30 asunnon/tukiasuntopaikan toteuttamisen pitkäaikaisasunnottomille tai sen uhan alla eläville.
Toteutus:
Turussa osoitettiin 2012 - 2013 erillisasuntoja hajautetun asumisen tukikäyttöön kaupungin
vuokrataloyhtiöstä 23. Kasterahalla palkattuja tukityöntekijöitä työskenteli 4 TALK -hankkeessa. Lisäksi
ennaltaehkäisevässä työssä työskenteli 3 asumisneuvojaa.
Asunnottomuus:
Turussa asunnottomuus pysyi lähes ennallaan.
7.7. Jyväskylä
Jyväskylän toimenpidesuunnitelma koostuu 1) 12 asunnon tuottamisesta pitkäaikaisasunnottomille nuorille
aikuisille 2) Tukipalvelujen vahvistamisesta normaalissa hajautetussa vuokra-asumisessa, kaksi ohjaaja ja
tuki 30 asukkaalle 2014 alkaen 3) Katulähetyksen organisoimien asumisyksiköiden toiminnasta sekä 4)
Ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä, kuten ASU ITE -toiminnasta.
Toteutus:
Jyväskylään valmistui 2012 - 2013 asumisyksikköön 27 asuntoa ja nuorisoasuntoja 12. Erillisasuntoja
hajautetun asumisen tukikäyttöön osoitettiin kaupungin vuokrataloyhtiöstä 42. Vuonna 2013 Jyväskylässä
työskenteli Kasterahalla 2 palkattua tukityöntekijää ja kaupungin rahoituksella sosiaalisessa isännöinnissä 1
asukasohjaaja. Ennaltaehkäisevässä työssä työskenteli 1 asumisneuvoja, häätöjä peruttiin noin 15. Vuonna
2013 toimintansa aloittaneen Nuorten aikuisten palvelukeskus (J -Nappi) palvelee myös
pitkäaikaisasunnottomiksi luokiteltuja asiakkaita.
Asunnottomuus:
Jyväskylässä asunnottomuus sekä pitkäaikaisasunnottomuus vähenivät hieman.
7.8. Joensuu
Joensuun toimenpidesuunnitelma koostuu 1) Asumisen tukipisteen toiminnan käynnistämisestä, 10
kriisimajoitusaikaa ja 3 tukiasuntopaikkaa 2) Nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisemisestä, 27 asuntoa
ja palveluja 3) Mielenterveyskuntoutujien asumispalvelujen tarveselvityksestä ja sen edellyttämistä
toimenpiteistä 4) Vapautuvien vankien asuttamisesta sekä 5) Asumisneuvonnan lisäämisestä, 2 uutta.
Toteutus:
21
Joensuuhun valmistui 2012 - 2013 asumisyksikköön 18 asuntoa. Erillisasuntoja hajautetun asumisen
tukikäyttöön osoitettiin järjestöistä 7. Vuonna 2013 Joensuussa työskenteli Kasterahalla 4 palkattua
tukityöntekijää ja muulla rahoituksella 3. Ennaltaehkäisevässä työssä työskenteli 1 asumisneuvoja, häätöjä
peruttiin noin 10.
Asunnottomuus:
Joensuussa asunnottomuus sekä pitkäaikaisasunnottomuus vähenivät.
7.9. Kuopio
Kuopion toimenpidesuunnitelma koostuu 1) 55 asunnon/tukiasuntopaikan toteuttamisesta
pitkäaikaisasunnottomille 2) Päihteitä käyttäville nuorille asunnottomille nuorille suunnatun ATTE -
hankkeen toteuttamisesta sekä 3) Nuorisoasuntojen tuottamisesta, 2 tonttia.
Toteutus:
Kuopioon valmistui 2012 - 2013 asumisyksikköön 45 asuntoa. Vuonna 2013 Kuopiossa työskenteli
Kasterahalla 4 palkattua tukityöntekijää. Kokemusasiantuntijana toimi 1 henkilö.
Asunnottomuus:
Kuopiossa asunnottomuus sekä pitkäaikaisasunnottomuus vähenivät selvästi.
7.10. Oulu
Oulun toimenpidesuunnitelmassa korostuu 1) Asumisen ohjauksen ja neuvonnan toimintamalliin luominen
ja jalkauttaminen 2) Ennaltaehkäiseviin toimien kehittäminen, menettelytavat häätöjen ehkäisemiseksi,
nuorten asunnottomuuden ehkäiseminen, hajautetun asumisen kokonaisvaltainen tuki, vapautuvien
vankien asumisen turvaaminen sekä 3) Pitkäaikaisasunnottomille kohdennetut uudenlaiset asumisratkaisut
ja inhimillisen ensisuojatyyppisen asumistarpeen turvaaminen Kenttätien käyttö minimoiden.
Toteutus:
Oulussa asumisen painopistettä on siirretty mahdollisimman itsenäiseen ja omaehtoiseen asumiseen.
Vuosina 2012 ja 2013 Oulussa työskenteli Kasterahalla 2 palkattua tukityöntekijää Kenttä Paavo -
hankkeessa. Nuorille kotoa itsenäistyville on lisätty tarjontaa järjestämällä nuorille omia asumispalveluita.
Asunnottomuus:
Oulussa asunnottomuus kasvoi hiukan, mutta vastaavasti pitkäaikaisasunnottomuus laski hiukan.
7.11. Pori
Porin toimenpideohjelmassa korostuu 1) Miesten asuntolan muuttamisesta asumisyksiköksi 2) 60 - 80
asunnon osoittamisesta pitkäaikaisasunnottomille vuokra-asuntokannasta 3) Asumisen tuki työllisyyden
edistäjänä -hankkeen toteuttamisesta 4) Nuorisoasumistoiminnan käynnistämisestä sekä 5)
Asumisneuvonnan lisäämisestä, 1 uusi neuvoja.
Toteutus:
Vuonna 2013 Porissa työskenteli Kasterahalla 1 palkattu tukityöntekijä. Ennaltaehkäisevässä työssä työskenteli 2 asumisneuvoja, häätöjä peruttiin 24.
22
Asunnottomuus: Porissa asunnottomuus sekä pitkäaikaisasunnottomuus vähenivät.
8. Jatkotyöskentely
8.1. Liikkuva tuki hajautettuun asumiseen
Ohjelman tavoitteenasettelussa korostuu liikkuvan tuen kehittäminen hajautettuun asumiseen sekä
panostaminen asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn. Pohjustuksena hajautetun asumisen liikkuvan tuen
mallien kehittämistyölle toteutettiin ohjelmakaupunkien toimijoille syksyllä 2013 kysely käytössä olevista
tukimalleista. Erityisenä kiinnostuksen kohteena oli selvittää millaisia monialaisia työtiimejä hajautetun
asumisen tuottamiseen on asunnottomuustyössä käytössä? Lisäksi selvitettiin mm. hajautetun asumisen
käytössä olevaa asuntokantaa sekä yhteistyöverkostoja. Vastaukset saatiin yhteensä 28 hajautetun
asumisen tukimallista. Tyypillisimmin tuen tarjosi sosiaalialan koulutuksen saanut sosiaaliohjaaja. Varsin
usein hänellä oli työparina joko sosiaalityöntekijä, lähihoitaja, nuoriso-ohjaaja, isännöinnin edustaja tai
etuuskäsittelijä. Muutamilla toimijoilla työtiimiin (tai henkilöstöön) kuului myös terveydenhuollon henkilö
tai terapeuttisen koulutuksen saanut henkilö. Työparit/tiimit rakentuivat paikallisten tarpeiden ja
voimavarojen pohjalta. Tanskassa käytössä olevan ACT -mallin6 kaltaista monialaista liikkuvaa työtiimiä ei
ollut kenelläkään toimijalla. Kokemusasiantuntijoita hyödynnettiin lähinnä ryhmätoiminnoissa. Y-säätiön
rooli asuntojen tarjoajana tuli vahvana esiin vastauksissa. Merkittävässä roolissa olivat myös kaupunkien
vuokrataloyhtiöt sekä nuorisoasuntotoimijat.
Kyselyn palautteen pohjalta viimeisteltiin työsuunnitelma liikkuvien tukimallien kehittämiseksi hajautettuun
asumiseen ja käynnistettiin työskentelyn valmistelu. Mukaan työskentelyyn sitoutui 15
asunnottomuustyössä mukana olevaa toimijaa, jotka käytännössä toteuttavat liikkuvaa tukea. Työskentelyn
tavoitteena on Learning By Developing -ajatuksen mukaisesti mallintaa ja jäsentää hajautettuun asumiseen
toteutettavaa liikkuvaa tukityötä. Työskentely toteutetaan pääosin osana nykyistä palvelutuotantoa ja sitä
koordinoidaan Verkostokehittäjät hankkeen kautta. Pilottiryhmän toimijoista on tavoitteena muodostaa
myös ns. arviointitiimi tekemään pika-analyysejä lupaavista malleista. Kehittämistyöhön pyritään liittämään
myös tutkimuksellinen osio. Kehittämistyö käynnistyi 7.2.2014 yhteisellä työpäivällä.
8.2. Sosiaalisen vahvistamisen strategia
Vuoden 2013 aikana on käynnistetty myös keskustelu kansallisen asunnottomuuspolitiikan seuraavasta
vaiheista työnimellä Sosiaalisen vahvistamisen strategia – Asunto ensin näkökulma. Vuosien 2008 - 2013
aikana asumissosiaalinen työ ja sen resurssit ovat tuntuvasti vahvistuneet ja pitkäaikaisasunnottomuus on
kääntynyt laskuun. On rakennettu perusta, jota hyödyntäen on mahdollista suunnata tulevaisuudessa
toimenpiteet entistä enemmän asunnottomuutta ennaltaehkäiseviin toimiin.
Tavoitteena on jatkossa liittää asunnottomuustyö nykyistä tiiviimmin osaksi syrjäytymisen torjuntaa ja
sosiaalisen vahvistamisen politiikkaa. On tärkeää tunnistaa ja minimoida asunnottomuutta aiheuttavat
riskitekijät, sekä vahvistaa eri tasoilla asunnottomuudelta suojaavia tekijöitä asumisen ensisijaisuudesta
lähtevää monialaista työskentelyä ja ennaltaehkäisevää työotetta painottaen. Lisäksi on löydettävä entistä
6 http://www.housingfirst.fi/files/3318/L.Benjaminsen_Experiences_from_the_danish_homelessness_strategy_(2).pdf
23
tehokkaampia keinoja asunnottomuuden uusiutumisen torjumiseen erityisesti toistuvasti
asunnottomuuteen ajautuvien kierteen katkaisemiseksi ja pysyvien tulosten aikaansaamiseksi.
Keskustelussa ovat painottuneet mm. seuraavat seikat:
o Ennaltaehkäisevän työotteen vahvistaminen ja ennaltaehkäisevien toimenpiteiden ensisijaisuus
- matalan kynnyksen palvelut ja palvelujen vieminen tarvittaessa kotiin
- resurssien kohdentaminen vahvemmin ennaltaehkäisyyn
- kustannussäästöjen tavoitteleminen pitkällä aikavälillä
o Mahdollisimman varhainen asunnottomuuden riskitekijöiden tunnistaminen, nopea puuttuminen
sekä suojaavien mekanismien vahvistaminen
o Asumisen ensisijaisuuden ymmärtäminen ja asumisen näkökulman vahvistaminen
- Monialainen, tavoitteellinen ja tarkoituksenmukaisesti organisoitu yhteistyö
o Integraation lisääminen sekä asukkaiden, toimijoiden, asuinalueiden ja lähiöiden yhteisöllisyyden,
osallisuuden ja yhteisvastuun kasvattaminen
o Alueelliset erityispainotukset
- Metropolialueella kohtuuttoman vaikea vuokra-asuntotilanteen ratkaiseminen
o Suunniteltujen toimintojen jäsentäminen vaiheittain niin että niistä muodostuu
tarkoituksenmukainen ja realistinen toteutussuunnitelma
o Vaikutusten reaaliaikainen seuranta ja nopea osoittaminen
- Keinoja mitata myös poikkihallinnollisten rakenteiden ja ennaltaehkäisyn rakenteiden
toimivuutta ja tuloksellisuutta.
Rajallisten resurssien maailmassa ennaltaehkäisevien toimenpiteiden oikea kohdentaminen on tärkeää.
Ennaltaehkäisevän työn kustannushyötyjen ja yleisen hyväksyttävyyden näkökulmasta on suuri merkitys
sillä, missä tilanteissa ja keneen toimenpiteet kohdistetaan. Keskeisten asunnottomuutta aiheuttavien
riskitekijöiden sekä suojaavien tekijöiden tunnistaminen on siis avain asia. Ennaltaehkäisevien toiminnan
säännöllinen seuranta ja arviointi, työn vaikutusten esiin tuominen ja ennaltaehkäisyllä saavutettujen
kustannussäästöjen osoittaminen ovat keinoja ennaltaehkäisyn resursoinnin kasvattamiseen.
Ohjelman seurantakyselyssä kerättiin kaupunkien yhteyshenkilöiltä myös näkemystä siitä, mihin suuntaan
asunnottomuustyön tarpeet tulevat jatkossa kohdentumaan ja mihin tulisi varautua? Samaa asiaa
pohdittiin myös Verkostokehittäjät hankkeen asiantuntijatiimin kanssa. Vastauksissa painottuivat seuraavat
asiat:
- Monialaiset ja asiakkaan tarpeiden ja elämäntilanteen mukaan joustavat palvelut
- Palveluiden kynnyksettömyys ja etsivä työ, nivelvaiheiden tuen varmistaminen
- Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen saatavuuden parantaminen erityisesti pk -seudulla
- Liikkuva monialainen ja monimuotoinen tuki
- Aito kohtaaminen asiakkaan ehdoilla, hyväksytään erilaiset elämäntavat
- Kannatteleva työote, herkkyys huomata muutostarpeet ja valmius puuttua nopeasti kriisitilanteissa
- Päihteettömät ja päihteidenkäytön sallivat palvelut ja asumisvaihtoehdot
- asumisneuvonnan edelleen kehittäminen
- Ennalta ehkäisyn oikea-aikaisuus ja peruspalveluiden herkkyys havaita asunnottomuuden
riskitekijöitä
- Maahanmuuttajien asunnottomuus ja palvelutarpeet
24
- Nuorten asunnottomien palveluja edelleen kehittäminen
- Ylivelkaantumisesta johtuvat asunnon menettämiset
- Kriisi- ja hätämajoituksen erilaisten ratkaisujen löytäminen
- Peruspalveluiden ja niitä täydentävien palveluiden roolien ja prosessien kuvaaminen
- Yhteistyöverkostot suunnittelemaan ja arvioimaan toimintaa, kokemusasiantuntijat mukaan
- Asunto ensin -periaatteen edelleen kehittäminen
- Onnistumisen mahdollistaneiden tekijöiden selvittäminen ja vaikuttavuuden parantaminen.
9. Kansainvälinen yhteistyö
Suomessa toteutettava asunnottomuustyö on saanut osakseen varsin paljon kansainvälistä huomiota ja
kansainvälinen yhteistyö on ollut vilkasta. Suomalaiseen asunnottomuustyöhön ovat tutustuneet
asiantuntijaryhmät mm. Skotlannista ja Japanista. Suomalaisia asiantuntijoita on kuultu myös useissa
kansainvälisissä asunnottomuutta käsittelevissä seminaareissa ja vastaavasti kansainväliset asiantuntijat
ovat tuoneet ulkopuolista näkökulmaa Suomessa järjestettyihin seminaareihin. Suomen edustajat
osallistuivat myös syksyllä 2013 järjestettyyn Tanskan asunnottomuustyön kansainväliseen
vertaisarviointiin. Ympäristöministeriön asiantuntija konsultoi myös Irlannin asunnottomuusstrategian
valmistelua.
Suomalaiset ovat osallistuneet aktiivisesti myös Eurooppalaisen asunnottomuusorganisaatioiden
kattojärjestön Feantsan toimintaan. Esimerkiksi Vailla Vakinaista Asuntoa ry:llä on edustaja Feantsan
osallisuusryhmässä ja sekä asunnottomuutta kokeneiden verkostossa HoPessa ja Y-säätiöllä on edustaja
Feantsan hallituksessa.
Vuonna 2013 aloitettiin myös Suomen ohjelmakokonaisuuden kansainvälisen tutkija-arvioinnin suunnittelu.
Arvioinnin toteuttaa vuonna 2014 neljän asiantuntijan ryhmä, johon kuuluu edustaja USA:sta, Iso–
Britanniasta, Ruotsista ja Suomesta.
10. Viestintä
Ohjelman toisen kauden viestintää on ensimmäisen kauden tapaan tehty eri toimijoiden yhteistyönä.
Ympäristöministeriön vetämä PAAVO -viestijöiden verkosto on kokoontunut muutaman kerran vuodessa ja
tavoitteena on ollut yksi tai useampi yhteinen viestintäponnistus asunnottomuusteemojen nostamiseksi
julkiseen keskusteluun. Ensimmäisten kahden vuoden viestintäyhteistyön tuloksia ovat olleet muun muassa
vuoden 2012 lopussa järjestetty toimittajille suunnattu taustatilaisuus, jonne osallistui lähes
kaksikymmentä toimittajaa. Lisäksi viestintäyhteistyön avulla on järjestetty vuoden 2013 lopulla
peruspalvelu- ja asuntoministerin asunnottomuutta käsittelevä aamukahvitilaisuus toimittajille sekä
kaksisivuinen esite asunnottomuudesta. Lisäksi ryhmä on laatinut ohjeita yhteistyön tehostamiseen
hankalissa viestintätilanteissa.
11. Lopuksi
Asunnottomuuden ja pitkäaikaisasunnottomuuden väheneminen vuodesta 2012 vuoteen 2013 on hieno
asia. Huolestuttavaa asunnottomuuden muutoksessa on sen sijaan maahanmuuttajien asunnottomuuden
jatkuva kasvu sekä nuorten pitkäaikaisasunnottomuuden lisääntyminen. Vuoden aikana maahanmuuttajien
asunnottomuus kasvoi yli 25 % ja pitkäaikaisasunnottomien määrä noin 130 henkilöllä. Myös
maahanmuuttajataustaisten asunnottomien perheiden määrä kasvoi merkittävästi.
25
Katiskon7 mukaan pääkaupunkiseudulla on yhä kasvava maahanmuuttajataustainen väestö, joka ei löydä
asuntoa ollenkaan tai heillä ei ole virallista vuokrasuhdetta asuntoon. Suurimmassa vaarassa ajautua
asunnottomuuteen ovat etnisen taustan suhteen somalialaiset ja ikäluokan suhteen nuoret.
Maahanmuuttajien asunnottomuuden riskitekijöiksi nousevat henkilökohtaiseen elämään liittyvät
ongelmat sekä toisaalta työttömyydestä johtuva heikko taloudellinen tilanne. Myös tiedon ja kielitaidon
puute nousevat usein esteeksi löytää ja saada asunto. Katiskon mukaan maahanmuuttajien
asunnottomuutta onkin tarkasteltava yksilötason lisäksi myös suomalaisen kotouttamis- ja asuntopolitiikan
sekä palvelujärjestelmän kehittämisen kysymyksenä.
Myös nuorten pitkäaikaisasunnottomuus kasvoi jonkin verran viime vuodesta. Nuorten
pitkäaikaisasunnottomuuden taustalla on mm. se että lastensuojelun jälkihuollon palvelujen jälkeen nuoria
aikuisia itsenäiseen elämään kuntouttavia palveluja ei ole riittävästi tarjolla nykyisessä
palvelujärjestelmässä. Nykyiset palvelut eivät näytä myöskään tavoittavan tai vastaavan riittävän hyvin
kaikkein vaikeimmassa tilanteessa elävän nuorten aikuisten ryhmän tarpeisiin. Asumisen turvaaminen on
edellytys nuoren kokonaisvaltaisen kuntoutusprosessin käynnistymiselle. Asumisen näkökulman lisääminen
nuorisotakuuseen on hyvä keino vahvistaa kokonaisvaltaista työskentelyä.
Pk -seudulle kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen saatavuus on kaikkein keskeisin tekijä asunnottomuuden
hoidon kannalta. Nuorten, samoin kuin esimerkiksi asunnottomina vapautuvien vankien sekä
maahanmuuttajien vuokranmaksukyky on usein keskimääräistä pienempi ja em. ryhmät menestyvät
huonosti vapailla vuokramarkkinoilla. Ilman kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon merkittävää
lisäämistä ei asunnottomuutta pk- seudulla kyetä ratkaisevasti vähentämään saatikka poistamaan.
Keskustelua käydään yhä päihteiden käytön sallivien asumisratkaisujen ja päihteettömien
asumisvaihtoehtojen tarpeellisuudesta. Pääkaupunkiseudulle sijaitsevissa asumisyksiköissä päihteiden
käyttö asukkaan omassa asunnossa on pääosin sallittua huoneenvuokralain mukaisesti. Sen sijaan
pääkaupunkiseudun ulkopuolella useista ohjelmakaupungeista puuttuu vielä lähes kokonaan päihteiden
käytön sallivat asunto ensin -periaatteella toimivat asumisratkaisut asunnottomille. Pääkaupunkiseudulla
puolestaan on noussut esiin tarve myös riittävistä päihteettömistä asumispalveluista. Keskeistä on turvata
asunto ensin -periaatteen mukainen valinnan vapaus asiakkaalle. Erilaisia vaihtoehtoja siis tarvitaan.
Ohjelman toisena kautena kehittämistyön painopistettä on siirretty yhä enemmän liikkuvien tukimallien
kehittämiseen hajautettuun asumiseen. Esimerkiksi Tanskassa on saatu hyviä kokemuksia ACT -mallin
mukaisesti organisoidusta monialaisesta hajautettuun asumiseen toteutetusta liikkuvasta tuesta erityisen
haastavien asiakasryhmien kanssa. Mallin testaaminen Suomessa on perusteltua, mutta se edellyttää
erillisrahoituksen järjestämistä. Panostaminen hajautettuun asumiseen nostaa koko ajan esiin myös uusia
ratkaistavia kysymyksiä. Esimerkiksi hajautettuun asumiseen liittyvään yksinäisyyden kokemukseen on
etsittävä ratkaisuja esimerkiksi vertaistuen ja uudenlaisen ympäristötyön kautta. Erilaisia
asumisvaihtoehtoja tulee myös kyetä hyödyntämään asiakasnäkökulmasta mahdollisimman
tarkoituksenmukaisesti. Miten voimme esimerkiksi hyödyntää yhteisöllisyyteen sisältyviä voimavaroja ja
mahdollisuuksia hajautetun asumisen kehittämisessä? Voisiko yöpäivystyksen hajautettuun asumiseen
järjestää yhteistyössä asumisyksikköjen kanssa? Miten mahdollistamme asiakkaan joustavan ja
saumattoman liikkuminen tarvittaessa erilaisten asumisratkaisujen välillä tukitarpeen nopeasti
muuttuessa? Puuttuuko meiltä vielä joitain asumisratkaisuvaihtoehtoja?
7 http://www.diak.fi/tyoelama/Julkaisut/Sivut/A-tutkimuksia.aspx
26
Keskustelu tulevaisuuden asunnottomuustyön suunnasta avattiin virallisesti 4.3.2014 asuntoministerin
pyöreän pöydän tapaamisessa Säätytalossa. Tavoitteena on jatkossa liittää asunnottomuustyö nykyistä
tiiviimmin osaksi syrjäytymisen torjuntaa ja sosiaalisen vahvistamisen politiikkaa. Ennaltaehkäisyyn
panostaminen tarkoittaa mm. asunnottomuutta aiheuttavien riskitekijöiden tunnistamista ja niihin
varhaista puuttumista sekä asunnottomuudelta suojaavien tekijöiden vahvistamista. Se tarkoittaa myös
asumisneuvontatoiminnan levittämistä ja uusien ennaltaehkäisevien työmuotojen kehittämistä. Lisäksi
tulee löytää keinoja asunnottomuuden uusiutumisen torjumiseen. Ohjelman seurantakyselyn mukaan
tukijakson aloitti vuosina 2012 - 2013 noin 1020 asukasta ja päätti 400 asukasta. Tukijakson päättäneistä 40
% kohdalla jakso päättyi suunnittelemattomasti. 70 asukkaan kohdalla syyksi kirjattiin useampi seuraavista
syistä; rästit, häiriöt, väkivaltaisuus, sitoutumattomuus ja päihteiden käyttö. Vaikka tulos on vain suuntaa
antava, muistuttaa se siitä, että asunnottomuuden uusiutumisen estäminen on tärkeä osa
asunnottomuuden ennaltaehkäisyä. Nyt on yhteisen keskustelun aika asunnottomuustyön tulevaisuuden
suunnasta.
27
LÄHTEET:
Asunnottomuustilastot (2012, 2013). ARA.
http://www.ara.fi/fi-FI/ARAtietopankki/ARAn_selvitykset/ARAn_selvitykset(636)
avustuspäätökset ARA, RAY ja STM. 2012 ja 2013.
Benjaminsen, Lars. (2013). Asunnottomuusseminaari 17.10.2013. Floating support in CopenhagenL
– experiences from the danish homelessness strategy.
http://www.housingfirst.fi/files/3318/L.Benjaminsen_Experiences_from_the_danish_homelessnes
s_strategy_(2).pdf
Kaakinen, Juha. (2012). Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman 2008 - 2011
loppuraportti. Ympäristöhallinto.
http://www.asuntoensin.fi/files/2648/PAAVO_I_loppuraportti_J_Kaakinen_2012.pdf
Katisko, Marja (2013). Artikkeli teoksessa Paikka asua ja elää? Näkökulmia asunnottomuuteen ja
asumispalveluihin. Diakonia-ammattikorkeakoulu.
http://www.diak.fi/tyoelama/Julkaisut/Sivut/A-tutkimuksia.aspx
Kinni, Anne (2013). Asumisneuvonnan vuosiraportti 2012 - 2013. Helsingin sosiaali- ja
terveysvirasto.
Ohjelman seurantakyselyn tulokset vuosilta 2012 - 2013.
Paikka asua ja elää? Susanna Hyväri ja Sakari Kainulainen (toim). 2013. DIAK.
http://www.diak.fi/tyoelama/Julkaisut/Sivut/A-tutkimuksia.aspx
Sillanpää, Virpi. (2013). Asunto ensin -yksiköiden kustannusvaikuttavuusvertailussa mielenterveys-
ja päihdekuntoutujien yksiköt. Tampereen teknillinen yliopisto.
http://www.ym.fi/download/noname/%7B13F1333B-9C45-438D-B9BD-59D0BEE62339%7D/77950
Valtioneuvoston periaatepäätös pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämiseksi. (15.12.2011).
http://valtioneuvosto.fi/toiminta/periaatepaatokset/periaatepaatos/fi.jsp?oid=346219