Kulttuuri6 Kulttuuriosaston vastaava: Jarmo Huida 050 3382181jarmo.huida@satakunnankansa.fi

6 Sähköpostit: sk.kulttuuri@satakunnankansa.fietunimi.sukunimi@satakunnankansa.fi

16 // ENEMMÄN Satakunnan Kansa // Sunnuntaina 22. toukokuuta 2016

EsitystaidEAbyss, anssi TeelläAnna Kalwajtys, Dominik Lipp, Antti Tolvi, Juha Matti Rautiainen ja Pink Twins Porin lyhytaaltoasemalla 20. toukokuuta.

Lehtisanta: petiliina ja Tutkijat2016: Kauttakulkumatka? Galleria 3h+k:ssa 20. toukokuuta.

• Fyysisellä suorituksella on ollut läpi ihmiskunnan historian jokin päämäärä, joka edistää henkilö-kohtaista tai yhteistä hyvää.

Viime vuosituhansina ihmiset ovat intoutuneet mittaamaan fyy-sisiä suorituksia ja vertailemaan niitä toisiinsa. Kun tällaista puu-haa kutsutaan urheiluksi, näennäi-sen päämäärätönkin rehkiminen ylittää useimpien kokemusmaa-ilmassa mielekkyyden kriteerit.

Entä jos ihminen laittaa kehon-sa likoon ja heittäytyy suorituk-seen, jolla ei ole minkäänlaista näkyvää päämäärää?

Millaisia kysymyksiä herää moista toimintaa seuraavan hen-kilön päässä?

Näennäisen tarpeettomasti itseään rääkkäävät Porissa sekä puolalainen Anna Kalwajtys että sveitsiläinen Dominik Lipp erit-täin fyysisillä, ainutkertaisilla per-formansseillaan.

NaiNEN takoo lattiaa nyrkkeily-hansikkaat käsissään. Puoliympy-

räksi koottu avustajajoukko hokee taiteilijan ohjeiden mukaan yhtä sanaa: ”maa”.

Nainen pitää pienen tauon. Lo-pettaako hän? Ei, hän jatkaa.

Hetken kuluttua nainen pitää uuden tauon. Jokohan riittää? Ei, hän jatkaa lattian hakkaamista en-tistä ankarammin.

Kun fyysisen toiminta jatkuu ja jatkuu, katsojan pää käy läpi eri-laisia vaiheita. Ensin vähän nau-rattaa, sitten tunteeseen pujahtaa sekaan lievää tuskastumista. Tois-tuva rytmi luo hypnoottisen vai-kutelman, jota värittävät ahdis-tuksen, huvituksen ja hämmen-nyksen vaihtelut.

Anna Kalwajtys ei anna vastauk-sia vaan herättää tukun kysymyk-siä. Mitä kaikkea ”maa” ja sen epä-toivoinen, vimmainen takominen edustaa? Symboliikkaa ja merkityk-siä ehtii esityksen aikana ja sen jäl-keen rakentamaan monella tavalla.

Päällimmäinen kysymys on sa-malla se kaikkein syvällisin: mik-si? Kysymys koskettaa niin Kalwa-jtysin performanssia kuin ihmi-sen toimintaa ylipäätään.

Esityspaikka puhuu Dominik Lippille ja määrittää hänen esi-tyksensä sisällön. Porissa Lippiä puhuttelee ojanpohja, joka hal-koo lyhytaaltoasemaa ympäröi-vää metsää.

Kalwajtysin piinaavan toistei-sen esityksen jälkeen on melkein vapauttavaa seurata, kun Lipp

etenee selällään ojanpohjalla raa-haten päällään lahoa puunrun-koa. Nyt fyysisellä toiminnalla on sentään suunta. Eteenpäin mennään, vaikka loogista tavoi-tetta on tästäkin rehkimisestä turha hakea.

Lippin hikinen ähkiminen halki ojaa läpäisevien luonnonesteiden tuo virneen katsojan kasvoille. Sveitsiläinen lähestyy säälimät-tömässä puurtamisessaan suoma-laista, etten sanoisi turkkalaista luonteenlaatua.

Katsojan päähän jää taas tulkin-tojen runsaudensarvi. Haastoiko ihminen luonnon vai luonto ihmi-sen? Onko ketään enää kotona?

oN riEMastuttavaa, että Poris-sa voi kokea kaksi sellaista vapaan ja rohkean esitystaiteen tapahtu-maa kuin Abyss (entinen Perf) ja anssi Teellä. On täysin järjetöntä, että nämä järjestetään eri puolilla Poria samaan aikaan.

Jonkinlainen kulttuurisukku-lointi on siis paikallaan. Voi ris-teillä tapahtumien välillä ja luo-da vaikuttavien esitysten tulvasta subjektiivisen kokonaiselämyk-sen, jossa riittää pureksittavaa pitkäksi toviksi.

Kahden sisarusparin muodos-taman Lehtisanta-ryhmän petilii-na on täysin estoton esitys, jossa esiintyjien ja roolihahmojen raja häilyy jatkuvasti, eikä esiintyjien ja yleisön välilläkään tunnu ole-van minkäänlaista etäisyyttä.

Ylösalaisin asetettujen videoi-den, väärinpäin luettujen tekstien ja absurdin liikehdinnän avulla syntyy David Lynchin elokuvia muistuttava tunnelma. Esiinty-jien – tanssijoista on ehkä tässä yhteydessä turha puhua – pokerin pettäminen ja laukeaminen vapau-tuneeseen nauruun hätkähdyttää samanaikaisella luonnollisuudel-laan ja luonnottomuudellaan.

Teini-ikäisen tytön ahdistus tuntuu olevan esityksen lähtötee-ma, mutta pakka sotkeutuu impro-visoitujen lakanaleikkien ja vapaa-na assosiaationa etenevän laulun voimalla.

Tutkijat2016-ryhmän Kauttakul-kumatka? on selkeämpi ja vähem-män hämmentävä kokonaisuus. Ääniraita raportoi arkisia havain-toja repaleisiksi tutkimustuloksik-si. Neljä esiintyjää jakautuu kah-deksi pariksi.

Kummassakin parissa toinen si-too toisen silmät ja tuottaa tälle monenlaisia ääni- ja tuntoärsyk-keitä sattumanvaraisten esineiden avulla. Sympaattisella tavalla hau-raan esityksen kantava teema on luottamus.

palataaN Abyss-tapahtuman tun-nelmiin. Performanssitaiteilijoi-den lisäksi iltaa kuljettavat muu-sikot ja äänitaiteilijat, joiden esi-tykset toimivat kuin sattumalta melkeinpä loogisena jatkumona toisilleen.

Lootusasennossa operoiva Antti Tolvi tarjoaa silkkaa new agea rauhallisine äänimaisemi-neen ja hiljalleen vaihtuvine vä-rivaloineen. Bassokitaralla ja lu-kuisilla efekteillä ääntä tuottava Juha Matti Rautiainen aloittaa samankaltaisissa turvallisissa tunnelmissa, mutta matka vie kohti orastavaa uhkaa taustaku-vien vaihtuessa seesteisistä luon-nonmaisemista ihmisen jättämiin jälkiin.

Pink Twins tarjoaa kakofoniaa, joka kurottaa kauniin ja riipivän rajamaille. Dystooppista tunnel-maa korostaa räikeä, kaoottinen ja sirpaleinen, alati uusia kerrok-sia kasvattava kuvamaisema.

Sukkulointi porilaisessa kult-tuuri-illassa päättyy. Päässä ki-hisee, ja hyvä niin.

Mikko i. Elo

Vimmasta versoo hämmennys,

kaaoksen keskeltä nauru

Porin kulttuuriviikonloppua väritti kaksi tapahtumaa, joissa liikuttiin

esitystaiteen mielikuvituksellisissa maastoissa.

AnnA KAlwAjtys takoo, takoo ja takoo. Kun katsoja luulee taiteilijan lopettaneen, Kalwajtys takoo lisää.

Satakunnan Kansa // Sunnuntaina 22. toukokuuta 2016 KULTTUURI // ENEMMÄN // 17

AnnA KAlwAjtys takoo, takoo ja takoo. Kun katsoja luulee taiteilijan lopettaneen, Kalwajtys takoo lisää.

lehtisAntA-ryhmän petiliina-esitys lähentelee tunnelmaltaan David Lynchin elokuvia. Tiina Santavuo, Eveliina Lehtiniemi ja Petronella Lehtiniemi huokuvat estotonta asennetta.

Joonas salli/sK

KirjatLeila Tuure: Espanjalainen rouva.sunkirja 2016. 308 s.

• Reposaaressa asuvan kirjai-lijan Leila Tuuren (s. 1938) uusin romaani on huhtikuus-sa ilmestynyt Espanjalainen rouva. Historianopettajanakin pitkään työskennellyt Tuure on julkaissut vuodesta 1989 lähtien yli 20 kaunokirjallis-ta teosta.

Monien kirjailijan aiempien teoksien tavoin uutuudenkin tapahtumat sijoittuvat histo-rialliseen Poriin. Romaanin alussa Pori on jälleen kerran kokenut suurpalon, ja suurin osa kaupunkilaisista on jäänyt kodittomiksi.

Eletään 1850-luvun alkuvuo-sia. Rakennustöitä tehdään ympäri kaupunkia, ja samalla keskustan ruutukaavaa vede-tään uuteen uskoon. Kirjaili-ja marssittaa romaanin alus-sa näyttämölle kauppahuo-netta pyörittävän Lundahlin perheen, jonka poika Johan on matkustanut ulkomaille.

Kotiväelle tulleessa kirjees-sä kerrotaan pojan avioituneen espanjalaisen naisen kanssa. Tuokion kuluttua Johan palaa kotiin Bella-nuorikkonsa kans-sa, ja yllätykselliset tapahtu-mat seuraavat toistaan.

NUoREN EspaNjaLaIsNaIsEN sopeutuminen porilaiseen porvarisperheeseen käy vai-keimman kautta. Ruotsin op-piminen osoittautuu ylivoi-maiseksi, vaikka perheeseen otetaan yksityisopettaja tätä varten.

Bella oppii nopeammin suo-mea, jota kotiapulaiset ja keit-

täjät puhuvat. Tämäkös har-mittaa herrasväkeä, jonka on talutettava kielitaidoton miniä porilaisten seurapiirien arvi-oitavaksi.

”Bellan teki mieli huutaa niin suureen ääneen, että se kuuluisi kotiin asti. Koti-ikä-vä oli iskenyt hänen rintaansa kuin tikari, kuin toledolainen miekka, kun hän oli kuullut Jo-hanin juttelevan isänsä kanssa matkasta Andalusiaan.”

Sitten Bella tulee raskaak-si ja Johan tekee uuden mat-kan Espanjaan. Millaiset Bel-lan taustat ovatkaan alun perin olleet? Tuleeko heistä kunnon avioparia, kun Johanin Selma-äiti on vastustanut liittoa alus-ta asti?

Espanjalaisessa rouvassa kir-jailijalle rakas Pori elää todel-lista murrosvaihettaan. Suur-palo ja Oolannin sota vievät paikkakunnan kauppiaat ja yrittäjät vararikon äärelle ker-ran jos toisenkin.

Kun Pori nousee tuhkas-ta kuin Feeniks-lintu, Johan Lundahl hankkii vaimonsa vä-lityksellä viinejä Espanjasta ja saa näin kauppahuoneen bis-neksen pyörimään uudelleen. Tärkeäksi romaanihenkilöksi osoittautuu Johanin Selma-äi-ti, kauppiasperheen todellinen johtaja, jonka tarkoin silmin kuvataan sekä espanjalaismi-niää että Porin ruotsinkielisiä seurapiirejä.

Leila Tuuren uutuusromaa-nin parasta antia ovat persoo-nallinen henkilökaarti, yllätyk-selliset tapahtumat, kiintoisat historialliset yksityiskohdat, porinmurteiset vuoropuhelut ja sujuva tarinankuljetus. Mer-killepantavaa on myös kirjaili-jan merkitys Porin kaunokir-jallisena taloushistorioitsijana.

jaRI oLavI HILTUNEN

Tuhkasta nouseva Pori

PorilAinen kirjailija Leila Tuure kirjoituskammiossaan Repo-saaren sillan pielessä sijaitsevassa omakotitalossaan.

Hanna laasanen/sK

Suomen elokuvasäätiö on myöntänyt Tom of Finlandina tunnetun taiteilija Touko Laak-sosen (kuvassa) elämästä ker-tovalle elokuvalle 800 000 eu-roa tukea.

Tukea on myönnetty eloku-

van tuotantoon ja kehittämi-seen. Elokuva saa ensi-iltansa alkuvuodesta 2017.

Tom of Finland -elokuvan oh-jaa Dome Karukoski, ja sen pää-osissa nähdään näyttelijät Pek-ka Strang ja Lauri Tilkanen.

Vuonna 1991 kuollut Touko Laaksonen tuli maailmalla tun-netuksi maskuliinisuutta koros-tavista homoeroottisista piir-roksistaan. Hän on yksi kansain-välisesti tunnetuimpia suoma-laisia kuvataiteilijoita.

Tom of Finland -elokuvalle 800 000 euroa tukea