1V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 4 / 2015

V I L L IIHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 4 / 2015

NUORI NUORTEN KANSSA

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 4 / 2015 32 V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 4 / 2015

V I L L I

PÄÄTOIMITTAJA

Eero Jokela 0400 630 430

eero.jokela@ptk.fi

TOIMITUSSIHTEERI

Jaakko Kaartinen Villi / Jaakko Kaartinen

Sammatintie 6-8 b 20, 00550 Helsinkijjkaartinen@gmail.com

TOIMITUS

Eija Kallinen eija.kallinen@nuortenkeskus.fi

Pauli Syrjö pauli.syrjo@evl.fi

Johanna Hirsto johanna.hirsto@evl.fi

Pekka Tukeva pekka.tukeva@evl.fi

JULKAISIJAT

Kirkon Kasvatus ja perheasiat, KKP

Nuorten Keskus ry, NK

PTK – poikien ja tyttöjen keskus

KUSTANTAJA

Kirkon kasvatus ja perheasiat

PAINOPAIKKA

Kirjapaino Kari Ky, Jyväskyläpuh. 020 155 5590

ILMOITUSMYYNTI

Markku Autio, 0400 301 618, markku.autio@ptk.fi

TILAUKSET / OSOITTEENMUUTOKSET

Lehti toimitetaan seurakuntien varhais-nuoriso- ja nuorisotyön työntekijöille

sekä julkaisijoiden yhteistyökumppaneille veloituksetta.

Mikäli et saa omaa lehteä, tilaa se lomakkeella osoitteessa www.villi.fi,

sähköpostitse ptk@ptk.fi tai puhelimitse 0400 630 430.

ISSN 1237-3516

4/2015 SISÄLTÖ

22KIRKKOHALLITUS,

KASVATUS JA PERHEASIAT (KKP)

24NUORTEN KESKUS (NK)

26

PTK – POIKIEN JA TYTTÖJEN KESKUS

4 Kertomusten uskon maisemassa

9 Kolumni: Kerro, mutta älä höpise, löpise

10 Someen, Paavalin jäljillä

12 Fantasiasarjat kertovat myös uskosta

14 Tarinankertojan virassa

16 Nuotiokertomus: Otava ja Pohjantähti

18 Uskonto koulussa Kori 2.

19 Media / Sarjakuva 21 Piplia: Tarinankertojarabbi ja neuvokas pakananainen

Kertomusten mosaiikki

Milloin olet viimeksi kertonut jonkun Raamatun kertomuksen omin sanoin? Muistat varmaan mitä tapahtui. Jos et toistanut kertomusta sanasta sanaan sel-laisena kuin se on jossain Raamatun käännöksessä, tulit tulkinneeksi kertomuk-sen joko itsellesi tai kerrontatilanteeseen sopivaksi. Oletettavasti kertomuksel-la oli sinulle joku tarttumapinta jo ennen kuin valitsit juuri tuon kertomuksen. Joku asia askarrutti, joku henkilö tai tapahtuma kiinnosti. Ehkä olit kokenut, että näinhän tämä on, tämä on totta minunkin elämässäni.

Raamattu on kiehtova kirja. On käsittämätöntä, että eri vuosisadoilla elävät ihmiset ovat voineet löytää Raamatusta lohdutusta, voimaa ja johdatusta. Sa-moina pysyneet kertomukset puhuttelevat, vaikka niiden lukijoiden tai kuuli-joiden elämäntilanne on muuttunut todella rajusti aikojen saatossa.

Muutama vuosikymmen sitten väitettiin suurten kertomusten kuolleen. En ole ihan varma kävikö niin, mutta jos niin kävi, johtui sen varmaankin siitä, et-tä kertomukset olivat muuttuneet opeiksi. Oppi, varsinkin oikea oppi, vaatii ai-na kuulijaa mukautumaan tiettyyn, ennalta asetettuun formaattiin. Kertomus sen sijaan antaa tilaa liittää itsessään oleva osaksi kertomusta. Ajattelen, että ei ole sattumaa, että Raamatun ydintä ovat kertomukset ja että Jeesus opetti ver-tauksien kautta.

Me elämme kuvien maailmassa, siksi ympärillämme on valtava määrä kerto-muksia. Voidaksemme liittää itsemme suurempaan kokonaisuuteen, tarvitsem-me yhteisiä kertomuksia. Yli kaksi vuosituhatta sitten elettiin Välimeren alueel-la mosaiikkitöiden kulta-aikaa. Noin sentin kokoisista erivärisistä paloista koo-tut, monen neliömetrin kokoiset taideteokset ovat tuttuja myös kirkkotaitees-ta. Me tämän ajan ihmiset, niin nuoret kuin vanhemmat, tarvitsemme yhtei-siä kertomuksia voidaksemme sijoittaa omat mosaiikkipalamme yhteiseen ku-vaan. Tarvitsemme yhteisön, joka kuulee meidän kertomuksemme ja me tarvit-semme puolestamme yhteisten kertomuksen, voidaksemme saada mielekkyy-den omalle tarinallemme.

Eija Kallinen eija.kallinen@nuortenkeskus.fi

ALUKSI

Kristittynä oleminen ja eläminen on enem-män ja syvempää kuin vain ulkoisen hyvän tekemistä. Se on kasvamista kohti Jumalaa rakkautena, jolloin hyvyys ja rakkaus saa-vat yhä enemmän sisäisenkin osan siitä, mi-tä me olemme ihmisinä. Sosiaalinen media on itsen esittämisen, kuvaamisen ja pohtimi-sen väline. Siten se on myös väline, jossa tä-tä kristittynä kasvamisen prosessia on mah-dollista käydä, sanoo rippikouluteologi Vilp-pu Huomo. Lisää somesta, nuorisotyöstä ja mahdollisuuksista sivulla 10-11.

Jaa

kko K

aa

rtine

n

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 4 / 2015 54 V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 4 / 2015

Kertomusten uskon maisema

Todellisuus on punottu kertomuksista. Ne ovat jokaisen ihmisen identiteetin ainesta. Kirkko pysyy ihmisten elämässä, jos sen kertomukset nivoutuvat elämää vahvistavina ja turvaavina ihmisten omaan tarinaan, sanoo Björn Vikström.

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 4 / 2015 76 V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 4 / 2015

”Minusta kertomukset ovat syvässä mielessä aivan kristinuskon yti-

messä”, toteaa Porvoon piispa Björn Vikström.

Kertomuksilla on alunperin liikkeel-le lähdettykin, Vikström osoittaa: luo-miskertomus, syntiinlankeemus, Isra-elin kansan vaiheet. Juutalainen kerto-musperinne on meidän kristinuskom-me taustalla.

Juutalaisessa perinteessä kertomuk-set saivat myös toimia pitkälti omal-la painollaan ja puhutella niiden kuuli-jaa sellaisinaan. Kristinuskossa vahvaksi pyrkimykseksi muodostui jo varhaisessa vaiheessa opin rakentaminen kertomus-ten päälle.

Kertomukset, riitit, etiikka ja oppi ovat kaikki reittejä kristinuskoon ja elä-mään sen piirissä.

Kertomusten oma arvo on kuitenkin tehnyt hidasta paluuta viime vuosikym-meninä. Kun yhtenäisen tiukkaan op-piin sitoutunut kansankristillisyys on hapertunut, nimenomaan kertomukset ovat ne, jotka ovat jääneet.

”Ajattelen, että Jeesus käytti tahal-

laan vertauksia, koska hän ei halunnut luoda loogista teoriaa Jumalasta ja elä-mästä. Hän oli tajunnut, että on kysy-mys rikkaammasta todellisuudesta. Ker-tomusten arvo ei ole vain pedagoginen, vaan paljon syvempi.”

Kertomus on ihmisen ytimessä

”Kertomushan on myös ihmisen yti-messä. Vastaus kysymykseen ’kuka si-nä olet?’ edellyttää kertomusta. Identi-teettimme koostuu kertomuksista ja ko-kemuksista. Tässä on liittymäpinta kir-kon, raamatunkertomusten ja ihmis-ten elämän välillä. Meillä on tässä maal-listuneessa maassa yhä neljä miljoonaa kirkon jäsentä, koska ihmisillä on tar-ve kytkeä kirkon jakamat kertomukset yhteen oman elämäntarinansa kanssa”, Vikström sanoo.

”Esimerkiksi tarina Jumalan turvalli-sesta varjeluksesta, siitä että Jumala pi-tää huolen, tulee kerrotuksi ja dramati-soiduksi kasteessa.”

Vikström viittaa siihen, kuinka kaste on riitti, joka on aina dratisoitu ja siinä tilanteessa esitetty kertomus, johon pai-

kalla olevat ihmiset osallistuvat. Samoin hautajaisissa välittyy kertomus Jumalan huolenpidosta, joka ulottuu yli kuole-man, ja joka niveltyy osaksi paikallaoli-joiden omaa elämää.

”Tällaiset kokemukset ovat ihmisil-le merkityksellisiä, vaikka tämä kytke-minen tapahtuu aika yleisellä tasolla. Vaikka he eivät oikein tohtisi edes tun-nustautua kristityiksi.”

Nämä tärkeät kehyskertomukset ovat tärkeitä sellaisinaan. Ne eivät ole opin-kappaleiden taustamateriaalia, vaan it-sessään se sidos, jolla ihminen liittyy kristilliseen uskoon ja perinteeseen.

Kirkon haasteena on saada sama kas-teen, häiden, Kauneimpien joululau-lujen ja hautajaisten kertomuksellinen yhteys toimimaan osana myös ihmis-ten arkea. Ja juuri siihenhän päiväker-hot, partio, nuorisotyö ja muu tähtää-vätkin: kristinuskon kertomuksien esil-lä pitämiseen ja niillä ihmisten itseym-märrykseen vaikuttamiseen.

Esimerkkien voimaa tarvitaan

Kaikki keskeinen kristillinen kertomus-

Kertomukset ovat oivallinen väline siksikin, että tulkintaa on mahdotonta rajata vain yhdenlaiseksi. Tämähän on pe-russyy siihen, miksi Raamattua ylipäätään yhä luetaan – että kertomukset voidaan soveltaa aivan eri elämäntilanteisiin kuin joihin ne ovat syntyneet, piispa Björn Vikström sanoo.

aines ei ole Raamatusta, eikä välttämät-tä perinteisessä mielessä kertomus ollen-kaan.

Raamatunkertomusten lisäksi Björn Vikström pitää keskeisinä kristillisiä esi-merkkitarinoita sekä eläviä esimerkkejä arkisessa seurakunnan elämässä.

”Pyhimystarinat toimittavat samaa virkaa kuin kuvaukset ihmisten arki-sesta kristillisyydestä: kuinka olla kris-titty jossain ajassa ja paikassa. Vielä lä-hempänä arkea on esimerkiksi van-hempien seurakuntanuorten oma esi-merkki siitä, miten eletään ja kasvetaan kristittyinä. Tällaisen eletyn kertomuk-sen merkitys on aivan keskeinen”, Vik-ström miettii.

”Kaikki tietävät, kuinka vaikeaa on saada käynnistettyä nuorisotoimintaa ilman vanhempia nuoria – ei ole elä-viä esimerkkejä, joita seurata. On hy-vin vaikea kuvitella, miten kristillinen identiteetti voisi ollenkaan kasvaa ilman henkilökohtaisia kokemuksia ihmisistä, jotka itse ovat uskossa löytäneet ja ko-keneet turvan sekä inspiraation elämäl-leen.”

Nykyään aina vain suurempana haas-

teena on, että nuorilta puuttuu perhees-tään tai edes sukupiiristään koko arki-kristillisyyden esimerkki.

”Lapsi- ja nuorisotyössä työskentele-vät ovat liiankin kovassa paineessa an-tamaan rautaisannoksena koko kristilli-sen mallin ja kertomuskehyksen sen ly-hyen ajan puitteissa, jonka lapset viettä-vät seurakunnan toiminnassa. Jotain sii-tä jää muistoksi, mutta ei ehkä elämää jäsentäväksi perusrakenteeksi”, Vik-ström sanoo.

Tulkintaa, keskustelua ja kohtaamista

Palataanpa takaisin Raamatun äärel-le. Miksi juuri Raamatun kertomukset ovat niin tärkeitä nuorisotyölle – eikö niitä voisi päivittää mihin tahansa ker-tomukselliseen ainekseen, jonka kautta voisi peilata arvoja ja valintoja?

”Raamattu on se perusta, jonka ää-rellä eri kristityt voivat keskustella us-kontulkinnoistaan ja löytää yhteistä maaperää. Monelle on kuitenkin hou-kutus luovuttaa ja ajatella, että Raamat-tu on syntynyt niin kauan aikaa sitten

toisessa kulttuurissa, ettei sillä oikeas-taan ole sanottavaa nykyajassa”, toteaa Vikström.

”Olen huomannut, että nuoret, jotka sitoutuvat konservatiiviseen kristillisyy-teen, tuntevat Raamatun hyvin. Suvait-sevaisuutta ja moniarvoisuutta painot-tavilla nuorilla ei niin syvällistä Raama-tun tuntemusta ole. Ylipäätään Raamat-tua luetaan yhä vähemmän ja vähem-män. Se leikkaa mahdollisuuksia yhtei-seltä keskustelulta yhtä lailla kuin se, et-tä joku pitää kiinni kirjaimellisesta Raa-matun tulkinnasta.”

”Kertomukset ovat oivallinen väline siksikin, että tulkintaa on mahdotonta rajata vain yhdenlaiseksi. Tämähän on perussyy siihen, miksi Raamattua yli-päätään yhä luetaan – että kertomuk-set voidaan soveltaa aivan eri elämänti-lanteisiin kuin joihin ne ovat syntyneet. Eri ihmiset ymmärtävät raamatunkerto-muksen eri tavoin kirkon penkissä vie-rekkäin istuessaankin.”

”Siksi tarvitaan analyysiä, keskus-telua kertomusten sisällöstä. Kristitty-nä olemiseen kuuluu kristinuskon ker-tomuksista keskusteleminen. Se on osa

”Nuorten omalle osallistumiselle

kertomusten punoksen

availuun ja solmimiseen

pitää huomata antaa

aikaa ja mahdollisuuksia.”

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 4 / 2015 98 V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 4 / 2015

Kerro, mutta älä höpise, löpise

ENSIMMÄINEN OPETTAJANI KERTOI lapsuudenmuistonsa siitä, kuinka hän oli lo-pulta päässyt isänsä mukana Helsinkiin. Pikkutyttö oli kuunnellut pienen ikänsä radiolä-hetyksiä ja sieltä oli tarttunut korviin yksi vieras sana, joka etsi vastaustaan. Kun isä ja ty-tär astuivat junasta asemalaiturille, tyttö vihdoin kysyi: “Isä, missä on se Helsingin hori-sontti?” Isä viittoili taivaanrantaan ja sanoi, että siellä oli se horisontti, jonka mukaan au-ringon sanottiin nousevan ja laskevan. Eikä tämä kertomus ole ainoa, jonka opettajaltani muistan. Jäi mieleen myös, kuinka hän kuvaili uskontotunnilla Abrahamin Jumalalta saa-maa käskyä: “Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan.” Hän teki sen taitavasti, koska vieläkin muistan mielikuvani rajattomasta tasan-gosta, jonka toiselle laidalle Abrahamin oli lähdettävä perheineen ja kameleineen.

KUKA ON MINUN LÄHIMMÄISENI? oli Jeesukselle esitetty kysymys. Mitähän siihen olisivat vastanneet vanhat kreikkalaiset viisaat (jotka ehkä olisivat sanoneet tyylilleen us-kollisina, että lähin höyhenetön kaksijalkainen olento)? Mikä olisi nykyajan yhteiskunta-tieteilijöiden vastaus? Olkootpa ne kaikki mitä tahansa, nerokkain tulee Jeesukselta: “Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon.” Se on yksi maailmankirjallisuuden vaikutta-vimpia aloituksia. Se luo heti oikean tunnelman, niin kuin joku olisi sanonut: “Eräs mies päätti oikaista perjantai-iltana kaupungin keskuspuiston kautta.” Vahvasta alusta lähtee liikkeelle kertomus, joka ei milloinkaan jäykisty määritelmäksi. Aina siinä riittää tulkitse-mista ja myös väärin ymmärtämistä.

HYVÄ JUTTU ON KAIKKEIN PARASTA MUTTA on tässä kuultu liian paljon huo-nojakin kertomuksia. Tarinoita siitä, kuinka joku oli vaaratilanteessa mutta pelastui kuin pelastuikin. Höpinöitä ihmeistä, vaikka kertojan vakuuttuneisuus on melkein suorassa suhteessa kuulijan epäilyyn. Hartauspuheita, joissa on liian monta osaa, vaikka yksikin riittäisi. Myöhäisillan vuodatuksia, joiden tarkoituksena on saada rippikoululaiset itke-mään. Kymmenen tuhatta kertaa kuultu kuvaus siitä, kuinka joku tuli uskoon. Jostain kirjasta luettu tarina ilman sitä ymmärrystä, että livetilanteessa kirja on lukijan ja kuuli-jan välissä, siinä jököttää kuin aita. Venytetyt tarinat, vaikka moni Jeesuksen vertaus mah-tuu yhteen tviittiin, niin kuin tämä seuraava on 108 merkkiä välilyönteineen: “Kauppi-as etsi kauniita helmiä. Kun hän löysi yhden kallisarvoisen, hän myi kaiken minkä omis-ti ja osti sen.”

Arto Köykkä

KOLUMNI

tulkintaa, ymmärtämistä yhdessä. Kes-kustelu on myös tapa karsia huonot tul-kinnat pois. Ei nimittäin pidä olla nai-vi ja kuvitella, että kertomukset omal-la painollaan saavat vain hyvää aikaan. Kyllä kristillisten ja raamatunkin kerto-musten takana voi olla elämää tuhoavia ja rajoittavia rakenteita. Raamattu ja sen kertomukset sisältävät jännitteitä, ja jo-kainen lukija tekee aina valintoja niistä tulkinta-avaimista, joiden kautta kerto-muksiin tarttuu.”

Esimerkiksi feministinen teologia on paljastanut, miten patriarkaaliset ja syr-jivät rakenteet vaikuttavat sukupuolten asemaan, ja vapautuksen teologia on osoittanut huomion epäoikeudenmu-kaisiin yhteiskunnallisiin rakenteisiin.

Tarinoita armosta kasvun matkaan

On haasteellista lähteä painimaan Raa-matun kanssa, Björn Vikström myön-tää. Kuitenkin Raamatun sisältä pitäisi uskaltautua etsimään keskeiset elemen-tit, joista kritiikki yksittäisiä ongelmal-lisia jakeita kohtaan on perusteltavissa.

Jos halutaan tehdä teologiaa, käsitellä oppia, on mentävä takaisin niihin ker-

tomuksiin, jotka ovat itse opin takana.”Kyllä nuortenkin kanssa pitää käydä

dogmaattisia keskusteluja ja sitä varten heille pitää uskaltautua antamaan sekä välineitä että tilaa siihen pohdiskeluun. Nuorten omalle osallistumiselle kerto-musten punoksen availuun ja solmimi-seen pitää huomata antaa aikaa ja mah-dollisuuksia. ”

Aivan mullistava muutos kirkolle on Vikströmin mukaan ollut juuri se, et-tä maallistumisen ja privatisoitumisen myötä kirkko ei kykene sanelemaan ei-kä oikeastaan ennakoimaankaan, miten ihmiset tulkitsevat kristinuskon symbo-leita ja kertomuksia, joita Raamattu ja jumalanpalvelus ovat täynnä.

”Ne voivat kyllä pysyä elävinä. Mut-ta yhteinen nimittäjä jää heikoksi. Siksi niin helposti voidaan kysyä, mihin minä sitä kirkkoa oikeastaan tarvitsenkaan?”

Piispa on sitä mieltä, että kirkon työntekijöillä, aikuisilla, kasvattajilla tu-lee kertomusten takana olla selkeä in-tentio, pyrkimys siinä millaisia hyviä asioita halutaan välittää: nimittäin tur-vaa ja elämänmyönteisyyttä, jota usko on heille itselleen antanut.

”Nuorisotyön haasteena on välittää ehdottoman armon kokemusta – et-

tä Jumalan rakkaus koskettaa sinua. Ja entä sitten? Suurin osa ihmisistä haluaa kokea, että minun tekemisilläni on vä-liä. Siksi on yhtä lailla tärkeää, että seu-rakunnassa armokokemuksen tarjoami-sen lisäksi haastetaan kasvamaan koh-ti syvempää inhimillisyyttä ja syvempää lähimmäisyyttä, mutta ilman, että pu-dotaan kohti lakihenkisyyttä.”

Vikströmin mielestä seurakunta voi-si olla sellainen yhteisö, jossa ihmisenä kasvamiseen kannustetaan myönteisyy-den kautta. Siihenkin tarvitaan kerto-muksia: kannustavia, hyviä esimerkke-jä siitä, mihin me pystymme.

”Esimerkiksi Yhteisvastuukeräykses-sä on oivallettu tällaisen esimerkin voi-ma: sen näyttäminen, mitä hyvää me kykenemme saamaan aikaan lähellä ja kaukanakin.”

Teksti, kuvat: Jaakko Kaartinen

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 4 / 2015 1110

Miten käyttää

Instagramia rippileirillä?

Hyvä keino on kysyä

nuorilta, miten

he itse keksisivät

toteuttaa saarnan

tai leiripäiväkirjan

kuvapalveluun

postailemalla. Mutta

ennenkaikkea some

erilaisine palveluineen

on mahdollisuus tarjota

kristittynä kasvamisen

rakennuspuita nuorten

identiteettiä rakentaviin

kertomuksiin.

”Somen hyödyntämiseen tarvitaan ennen kaikkea rohkaisua. Tekni-

sesti erilaisten ohjelmien käyttäminen ei ole vaikeaa. Rohkaisua tarvitaan, että työntekijät kokeilevat uusia tapoja opet-taa ja työskennellä”, Espoon tuomiokirk-koseurakunnassa rippikouluteologina työskentelevä Vilppu Huomo sanoo.

Huomo on innostunut ja kiinnostu-nut sosiaalisen median hyödyntämises-

tä nuorisotyössä ja rippikoulussa. Mut-ta miksi uusia tapoja ja teknologiaa sit-ten tarvitaan?”Rippikoulu- ja nuoriso-työn tavoitteena on nuorten kristillisen identiteetin vahvistaminen. Perinteisellä opetuksella luokan edestä siihen ei pääs-tä. Itse asiassa tutkimukset viittaavat sii-hen, että minkään asian oppiminen ei si-tä kautta onnistu erityisen tehokkaasti.”

”Oikeastaan kyse ei ole sen kum-memmasta kuin että kirkon pitää men-nä rohkeasti osaksi sitä kontekstia, joka kulloinkin on olemassa. Näin on ollut Paavalin ajoista saakka. Mitä nuorem-mista ihmisistä on kyse, sitä vähemmän heille on olemassa mitään erillistä so-mea – sosiaalisen median kanavat ja ar-kioleminen ovat kietoutuneet ja limitty-neet yhteen erilaisin tavoin. Epäilemättä virtuaalitodellisuus tulee tulevaisuudes-sa muodostumaan samalla tavalla osaksi normaalia elämää.”

Yhteen omien kertomusten kautta

Ihmisten omat kertomukset ovat sosiaa-lisen median aikakauden ydin.

Some on kanava itseilmaisulle ja itse-tutkistelulle. Se kannattaa nähdä mah-dollisuutena osallistua rakentavalla ja myönteisellä tavalla siihen kertomuksel-liseen todellisuuteen, jota nuoret itses-tään ja toisilleen rakentavat.

”Koska sosiaalisesta mediasta on ra-

kentunut erityisesti sellainen paikka, jossa ihmiset rakentavat, toteuttavat ja pohdiskelevat identiteettiään, siellä pi-tää tarjota heille myös kristittynä olemi-sen rakennuspuita”, Huomo kertaa.

”Aikaisemmin ihmisten identiteetti rakentui erityisesti suhteessa lähiyhtei-söön. Nyky-yhteiskunnassa yksilö jou-tuu sen sijaan rakentamaan identiteet-tiään itse omien valintojensa kautta. Ih-minen joutuu ikään kuin rakentamaan oman tarinansa.”

”Kirkollakaan ei ole enää valtaa sanel-la yhtä oikeaa tulkintaa kristinuskosta, ja juuri se avaa mahtavan mahdollisuuden: ihmiset voivat itse ja oman mielensä mu-kaan reflektoida suhdettaan kristinuskon kertomukseen. Kirkon tehtävä on haas-taa ihmisiä ja antaa virikkeitä tähän ref-lektointiin. Aina ja kaikkina aikoina se, miksi ihmiset ovat ottaneet jotain osaksi omaa identiteettiään, on perustunut ref-lektointiin ja merkityksellisyyden koke-mukseen, ei pakkoon.”

”Ihmisten eksistentiaaliset perusky-symykset eivät ole kadonneet minne-kään. Kysymykset siitä, mitä tekisin elä-mälläni, miten minun pitäisi elää, ovat aiempaa polttavampiakin, kun nyky-nuori pohtii niitä yksin ja irti valmiis-ta vastauksista.”

Tasavertaisuuden kuvia

Kreikassa kreikkalaisten tapaan, Roo-

massa roomalaisten – jos Paavali oli-si puhunut kreikkalaisille arameaa, sa-noma olisi mennyt perille paljon huo-nommin.

Erityisesti Instagram paljastaa kuvi-en valtavan voiman. Visuaalisuus on se, mikä somessa korostuu alustasta riippu-matta. Kuvilla kerrotaan tarinoita ja ra-kennetaan kertomusta omasta itsestä.

”On kiinnostavaa, kuinka Instagram täyttyy lähes tyystin myönteisistä kuvis-ta. Sinne postataan kuvia, jotka kertovat siitä, kuka olen, missä olen, missä toi-voisin olevani. Ja toisten kuvista tykkää-minen sekä kuvien kommentointi on puolestaan kiinnittymistä heidän unel-miinsa ja haaveisiinsa ja niiden kytke-mistä omaan kertomukseen”, Huomo sanoo.

Viime kesänä rippileiriläisiä rohkais-tiin postaamaan kuvia Instagramiin #ri-pari2014-tagilla. Kuvia löytyy nyt 6094, #ripari-tagilla 17318 ja muita versioita satoja ja tuhansia. Kuvavirtaan liittymi-nen on kertomukseen liittymistä.

”Olennaista on huomata se, miten some tasavertaistaa sen käyttäjät. Oh-jaajat ja nuoret ovat somessa samalla vii-valla. Ohjaaja ei ole portinvartija, joka säätelee, mitä kerrotaan ja julkaistaan, vaan se on nuorten käsissä. Toimijuus on näissä kanavissa tasaveroista, ei sa-neltavissa tai kontrolloitavissa.”

Samalla viivalla olemisen pitäisi hei-jastua toteutetuissa ideoissa. Huomo on

kuullut hyvästa esimerkistä leirillä, jos-sa jumalanpalveluksen saarna oli toteu-tettu Padlet-alustalla. Kaikilla oli ollut mahdollisuus kirjoittaa omia ajatuksi-aan päivän tekstistä ja muistiinpano-jen massa oli muodostanut kollektiivi-sen saarnan.

Leikkiä ja kasvua kohti Jumalan rakkautta

Some siis siirtää valtaa ihmisille itsel-leen. Samalla se mahdollistaa leikittelyn roolien ja todellisuuden tasojen kanssa.

”Pääsiäisenä olin mukana toteutta-massa Twitterissä Twia Crucis -nimis-tä projektia, jossa pääsiäiskertomuksen hahmot elivät Twitterissä pääsiäisen ta-pahtumat: esimerkiksi Juudas kulki omaa polkuaan kohti kavaltamista, Ma-ria kohti poikansa kuolemaa ja ylösnou-semusta”, Vilppu Huomo kertoo.

”Palaute oli järjestään hyvää. Twia Crucis tarjosi ihmisille erilaisen tason liittyä ja eläytyä siihen, mistä pääsiäises-sä on kysymys, kuin jos se olisi vain lu-ettu Raamatusta. Syntyi jännittävä yh-distelmä, kun kertomuksen hahmot keskustelivat ja olivat vuorovaikutukses-sa ihmisten kanssa. Kertomus ja todelli-suus limittyivät keskenään.”

Vilppu sanoo seuraavansa kiinnos-tuksella sitä, miten kiinnostus mystiik-kaa kohtaan on ollut nousussa. Koke-muksellisuus ja elämyksellisyys liittyvät

siihen suoraan, samoin kuin someen-kin: tykkääminen, jakaminen, eläyty-minen.

”Mystiikassa puolestaan puhutaan paljon sisäisestä katselemisesta. Olisiko visuaalisuus tarttumapinta sen perin-teen ja sosiaalisen median mahdollista-man identiteetin esittämisen ja pohdis-kelun välillä?”

Kun sosiaalista mediaa katsotaan osana laajempaa kuvaa, se on paikka, jossa lapset, nuoret ja aikuiset rakenta-vat käsitystään omasta itsestään ja suh-teestaan toisiin ja maailmaan, ja elävät sitä todeksi. Kristillisen kasvatuksen nä-kökulmasta pitää käyttää hyväksi sen mahdollisuudet kristittynä kasvamisen tukemiseen.

”Siinä on kyse syvemmän osallisuu-den tarjoamisesta kuin vain moraalioh-jeista ja hyviin tekoihin kannustamisesta. Kristittynä oleminen ja eläminen on kas-vamista kohti Jumalaa rakkautena, jol-loin hyvyys ja rakkaus kasvavat yhä isom-maksi osaksi sitä, mitä me olemme ihmi-sinä. Sosiaalinen media on itsen esittämi-sen, kuvaamisen ja pohtimisen väline. Se ei ole vain Insta tai Facebook, Whatsup tai muu, vaan ylipäätään tila, jossa tätä kristittynä kasvamisen prosessia on mah-dollista käydä”, Vilppu Huomo toteaa.

Teksti, kuvat, Jaakko Kaartinen

Someen Paavalin jäljissä 1) Rakennetaan rippikoulun ajan kollektiivis-ta mind mappia rippikoulun teemoista. Jos mind map tehdään mobiililaitteilla (esim. Mind42 avul-la), se kulkee jokaisella mukana taskussa ja siihen voi liittää myös kuvia. 2) Kuvien pallottelu esimerkiksi rippikouluryhmän WhatsApp-ryhmässä. Ohjaaja aloittaa jollain kuval-la ja haastaa jonkun leiriläisen vastaamaan kuvalla, joka jotenkin kommentoi alkuperäistä kuvaa tai jat-kaa sen ideaa. Leiriläinen haastaa puolestaan kol-mannen ihmisen, jne. Pallottelu voidaan tehdä va-paasti assosioiden tai tehtävänantona voi olla kertoa esim. Raamatun kertomus tai Jeesuksen vertaus ku-vien kautta. 3) Visuaalinen hartaus: hartauteen sopiva kuva tai sarja kuvia, jotka jokainen voi käydä omassa tahdis-saan lävitse. Astetta pidemmälle viety versio on si-toa kuvat leirikeskuksen eri paikkoihin, jolloin har-taus voikin olla itsenäisesti kierretyn reitin muodos-sa ja reitin eri kohtiin liittyy eri kuvia. Yksi mahdol-lisuus on myös käyttää hartaudessa leirin aikana ja leirikeskuksesta otettuja kuvia, jolloin kuvat kom-mentoivat myös itse rippikoulua.

Miten se tehtäisiin riparilla x 3:

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 4 / 2015 1312 V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 4 / 2015

Nuorten suosimat

fantasiasarjat

leimataan helposti

väkivaltaviihteeksi.

Ne kätkevät kuitenkin

sisälleen kristinuskon

tärkeitä kysymyksiä.

Fantasia kiehtoo etenkin nuoria. Suu-ret tarinat kuten J.R.R. Tolkienin

fantasiaromaanit, C.S. Lewisin Narnia-sarja ja Tähtien sota -elokuvat löytävät nuoret sukupolvet yhä uudelleen. Mutta miksi näin on? Mikä fantasiassa kiehtoo?

Fantasiasarjoista useita artikkele-ja kirjoittaneen teologian tohtori Panu Pihkalan mukaan syyt ovat moninaiset.

”Yhtäältä kyse on ihan tarinan kiin-nostavuudesta. Usein tarina tarjoaa esi-merkiksi jännitystä, mutta fantasiassa on lisäksi kyse lumouksesta. Harmaas-sa arjessa kertomukset muistuttavat, mi-tä kaikkea kiehtovaa maailmassa on yhä löydettävissä.”

Pihkalan mukaan fantasiasarjoja kri-tisoidaan helposti vain paoksi arjesta, mutta todellisuudessa ne tarjoavat var-sin syvällisiä pohdintoja elämästä. Pih-kala muistuttaa, että esimerkiksi Tolki-enin kirjoissa ja Tähtien sodassa koros-tuvat vahvasti yksilöön liittyvät hyveet.

”Yksilöillä on mahdollisuus valita, edistävätkö he hyviä päämääriä. Usein tässä roolissa on vielä nuori, ja paljas-tuu, että hänellä on suuri tehtävä tai tarkoituksen mahdollisuus. Tämä tee-ma puhuttelee nuoria. Taviskin voi ol-la sankari.”

Kaitselmus ohjaa

Fantasiasarjoissa on myös vahvoja yh-täläisyyksiä kristinuskoon. Tyypillises-ti niissä esiintyy oma universumi, jon-ka rakenteessa on kaitselmus.

”Korkeampi voima ei suoraan puutu tapahtumien kulkuun vaan vain tarvit-taessa. Esimerkiksi Tolkienin kristillises-

tä maailmankatsomuksesta juontaa kir-jojen maailmankaikkeus, missä on pal-jon hyvää.”

Mutta siellä missä on hyvä, on myös paha. Hyvän ja pahan kamppailu on-kin keskeistä fantasiasarjoille. Tähtien sodan maailmankaikkeudessa on Voi-ma, jolla on sekä hyvä että paha puoli. Hyvää eli valoisaa puolta edustavat jedit ja pahaa, pimeää puolta taas mustat je-dit. Samantyyppinen vastakkainasettelu esiintyy Tolkienilla – tosin hyvin moni-naisina variaatioina.

Viihteellisyydellä haetaan kiksejä

Vaikka fantasiasarjoissa käsitellään tär-keitä elämänfilosofisia kysymyksiä, eivät leimat liiallisesta seksistä ja väkivallasta ole aivan perusteettomia. Tämä näkyy George R.R. Martinin kirjasarjassa Tu-len ja jään laulu sekä siihen pohjautu-vassa tv-sarjassa Game of Thrones, jot-ka ovat olleet valtaisia menestyksiä ym-päri maailmaa.

Pihkalan mukaan pohjimmiltaan Martinin saagan ytimessä on ihmisten juonitteluiden ja selviytymispyrkimys-ten realistinen kuvaus. Siinä tuodaan esille, miten valtaa hamuavat käyttävät väkivaltaa tarkoitusperiensä ajamiseen. Sarjan edetessä kidutuksen yksityiskoh-taisuus ja seksuaalisen väkivallan kuva-us kuitenkin lisääntyvät. Ongelma ko-rostuu entisestään tv-sarjassa.

”Sarjassa näkyy nykyajan viihteen ongelmat, ja kiksejä haetaan väkival-lalla ja seksuaalisuudella. Sarjan suosio perustuu kuitenkin yllätyksellisyyteen. Esimerkiksi ensimmäisessä kirjassa kun-niallinen henkilö joutuu teloitetuksi. Tässäkin sarjassa kohtalon voima lopul-ta suojaa ja ohjaa sukua, ja on mielen-kiintoista nähdä, miten sarja loppuu.”

Seksin ja väkivallan lietsominen on Pihkalan mukaan harmillista.

”Kuvallinen materiaali kiehtoo lapsia ja nuoria. Olisi kovin hienoa, jos mah-dollisimman moni voisi aloittaa fantasia-kirjallisuuden kirjoista eikä elokuvista.”

Toisaalta seksin ja väkivallan aihei-

ta ei välttämättä tarvitse vältellä - oleel-lisempaa on se, miten niitä käsitellään.

”Esimerkiksi vampyyrisarjat tuovat esiin näitä ihmiselämän vaikeampia, ali-tajuisia puolia. Ne tarjoavat siis tärkeitä keskustelunaiheita.”

Hyödyntäminen nuorisotyössä

Fantasiasarjoilla on nuorten elämäs-sä vahva rooli. Ne toimivat merkityk-senantajina ja tarjoavat tärkeän sosiaa-lisen viiteryhmän esimerkiksi fanitta-misen muodossa. Fantasiasarjat tulisi-kin nähdä myös nuorisotyössä mahdol-lisuutena.

”Asiallinen keskustelu sarjoista lasten ja nuorten kanssa tarjoaa hyvät lähtö-kohdat. Yhdessä voidaan miettiä, miten pitäisi suhtautua, kun henkilö toimii näin? Havaitaanko samankaltaisuutta tai erilaisuutta suhteessa kristinuskoon? Sarjat tarjoavat hedelmällisiä juttuja, ja kirjallisuutta niistä on saatavilla.”

Olisiko Pihkala siis valmis vaikkapa sisällyttämään sarjojen seuraamisen seu-rakunnan toimintaan - esimerkiksi tee-mailtojen aiheeksi?

”Pitäisin sitä erittäin hyvänä juttuna, mutta ehkä ei koko nuorten illan sisäl-tönä. Toivoisin, että käsittely olisi sitten myös kokonaisvaltaisempaa. Ettei sitä tehtäisi vain siksi, että kalastellaan nuo-ria paikalle”, Pihkala tiivistää.

Tomi Kangasniemi

Fantasiasarjat kertovat myös uskosta

Fantasiasarjoja kritisoidaan helposti vain paoksi arjesta, mutta todellisuu-dessa ne tarjoavat syvällisiä pohdinto-ja elämästä, Panu Pihkala sanoo.

Timo

Me

ren

lah

ti

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 4 / 2015 1514 V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 4 / 2015

Kiisi Isotalo on

ammatiltaan

tarinankertoja. Kuten

hänelle monesti onkin

sanottu: vaikka ei olekaan

vanha eikä edes mies.

Ei mikään isoisämäinen

Lasse Pöysti, vaan

fyysinen, liikkuva ja

ronsyävä puhuja, jonka

tavoitteena on antaa

mielikuvitukselle tilaa.

”Kun aloin tämän työn, mielessä-ni oli mielikuvituksen lisäämi-

nen maailmassa, ettei kaikki olisi niin valmiiksi kuvitettua. Minä en vain ker-ro tarinoita, vaan elän ne läpi”, Isotalo kuvaa.

Tarinan voima piilee hänen mieles-tään kuvittelussa, kuuntelemisessa ja kuulluksi tulemisessa.

”Kun kerrot oman tarinasi, poimit tapahtumista sinulle merkitykselliset asiat. Samalla sinä itse tulet kuulluksi. Kun taas kuuntelet toisen kertomaa ta-rinaa, joudut eläytymään toiseen.”

Tarinoita lapsille, aikuisille ja vanhuksille

Isotalon työstä puolet on kasvattamista. Tärkeää on heittäytyminen, itsensä li-koon laittaminen, hetkessä oleminen ja kuunteleminen. Hän käyttää tarinois-saan omia kokemuksiaan, esivanhem-piensa kertomuksia, kuultuja tapahtu-mia ja myös fantasiaa.

Isotalo kertoo tarinoita lapsille, ai-kuisille ja vanhuksille. Kesällä hän on menossa tarinoimaan muun muassa

TarinankertojanPartaharjun suurleirille. Siellä hän ai-koo kertoa jatkokertomusta neljästä ka-veruksesta, jotka ovat kesäleirillä, kuten kuulijatkin.

”Olen kirjoittanut Partaharjulle kym-menen tarinan kokonaisuuden. Niis-tä ensimmäisen työntekijä voi imuroi-da netistä ja se voidaan kuunnella tai lu-kea menomatkalla bussissa, osa käyte-tään leirin kylissä eri tavoin ja viimeinen kuullaan tai luetaan kotimatkalla. Osan tarinoista kerron suurella iltanuotiolla, aamuun ja iltaan on omat tarinansa, jois-ta osaan liittyy raamattutyöskentelyä.”

Kertomuksia vastuusta ja osallisuudesta

Kun Isotalo tilataan keikalle, usein ti-laajalla on jokin teema mielessään. Par-taharjulla teemoja ovat ystävyys, erilai-suus, vieraanvaraisuus ja monikulttuu-risuus. Leirin teemana on Kipinä. Iso-talon tarinakokonaisuus käsittelee kipi-nän syttymistä yhteisön ja yhteisen ja-kamisen kannalta.

Samalla tavoin kuin kipinää tarvi-taan sytyttämään nuotio, jokaista tar-vitaan leirin tunnelman syntymisessä. Kertomukset puhuvat myös vastuusta ja osallisuudesta siihen, millainen maa-ilma on.

Keikkoja on monenlaisia. Isotalo pu-huu, kouluttaa ja tarinoi myös työyhtei-sön hyvinvointipäivillä, päiväkodeissa, seurakuntien kymppisynttäreillä, nais-tenviikonlopuissa, vanhainkodeissa ja isoilla areenoilla kuten Kirkon kasva-tuksen päivillä Jyväskylässä.

Vanhuksia Isotalo haastaa mielellään kertomaan omia tarinoitaan.

”Jos me viemme tarinat mukanam-me, niitä ei kuulla emmekä tule kuul-luksi. Kertomalla isiemme ja äitiemme tarinoita tutustumme itseemme. On tärkeää saada jakaa oma tarinansa niin kauan kuin se on mahdollista”, Isotalo sanoo.

Jokainen on tarinankertoja

Ei tarvitse elää tarinankertojan elämää tullakseen tarinankertojaksi, uskoo Iso-talo.

”Jokainen on tarinankertoja”, hän toteaa.

Erikoista tarinaa ei tarvita. Kiisi it-se käyttää hyväkseen kuulemiaan tari-noita, mutta sekoittaa ne aina niin, ettei kertojaa voi tunnistaa. Ei siis tarvitse pe-lätä oman tarinansa leviämistä.

Isotalon oma elämä ammattikertojak-si eteni nuorisotyönohjaajan työstä var-haiskasvatuksen ja draaman opintoihin ja sitten oman toiminimen perustamiseen.

”Kun aloin opiskella draamaa, tie-sin tulleeni kotiin. Aloin miettiä, miten vanhan ammattitaitoni ja draaman voisi yhdistää. En tiedä muita jotka tekisivät työkseen juuri samaa kuin minä.”

”Aluksi pelotti heittäytyä yrittäjäksi ja oman unelman varaan. Neljäntoista vuoden aikana vain muutaman keikan hän on myynyt itse, loput ovat siunaan-tuneet puskaradion ja suosittelujen pe-rusteella. Itsensä myyminen on monil-le esiintyjillekin vaikeaa”, Isotalo sanoo.

”Minulla oli vain näky ja haave. Pi-ti olla myös rohkeutta ja johdatusta. Sa-noin yläkerran isännälle, että pidä mi-nusta huolta, jos haluat, että teen tätä työtä. Sovin, että minä hoidan työni, jos sinä hoidat keikkojen myymisen. Me olemme molemmat hoitaneet työmme hyvin”, hän nauraa.

Isotalon haaveena on, että tarinan-kerronta leviäisi ja sitä opittaisiin käyt-tämään enemmän.

”Haaveilen siitä, että Suomessa oli-si enemmän tarinankertojia kun joskus jään eläkkeelle.”

Pedagogista draamaa

Osa Isotalon keikoista on nykyisin ker-rontakeikkoja, osa koulutusta. Lisäksi

on juontokeikkoja. Hän kouluttaa eri-ikäisiä käyttämään erilaisia tarinateknii-koita. Esimerkiksi kerhonohjaajia, nuo-risotyönohjaajia, lastenohjaajia ja isosia.

Tekniikoita ovat muun muassa yh-den sanan tarinat, improvisaatio, still-kuvat, ääninäytelmät, kuunnelmat ja Isotalon itse kehittämä interaktiivinen tarina.

”Siinä luodaan hahmoja, improvi-soidaan ja eläydytään. Se on eräänlaista pedagogista draamaa, ei terapiaa, mut-ta omia kokemuksia esiin tuovaa kuvit-telua, vähän kuin roolipelaamista ilman välineistöä.”

Isotalo ei ole työnohjaaja eikä tera-peutti, mutta uskoo myös tarinoinnin terapeuttiseen voimaan.

”Kun teen koulutuspäiviä aikuisten kanssa tai parisuhdepäiviä tai vaikkapa työyhteisöjen virkistyspäiviä, ihmiset ja-kavat omastaan, omaa kokemusmaail-maansa muille ja kuuntelevat toisiaan. Se on terapeuttista ja se voi olla hyödyl-listä myös työn tekemisen kannalta.”

”Tarinan myötä toinen ihminen opi-taan tuntemaan toisesta näkökulmasta. Usein aikuisten kanssa pidän myös jon-kun hetken, jossa kerron itse tarinoita. Minulta kysytäänkin usein, milloin ryh-dyt stand up -koomikoksi. Kieltämättä lyhyissä tarinoissa on jotain samankal-taista kuin lavakomiikassa. Se laukaisee ja rentouttaa tilannetta”, Isotalo sanoo.

”Pidän sellaisesta stand upista, jossa ei pilkata muita, vaan naurun kohtee-na ovat omat kommellukset. Koomikko ei ole suuri taiteilija, vaan nimenomaan yksi meistä, kuin kuka tahansa, joka kompastelee ja koheltaa, jolle sattuu ja joka yrittää elää tätä elämää.”

Salla Ranta

virassa

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 4 / 2015 1716 V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 4 / 2015

STOORI

Otava ja pohjantähti

Leirimme oli joenmutkassa ja tulipaikka rantapenkereellä. Istuimme nuotion ympärillä. Siinä oli lämmin. Olimme kävelleet koko sen päivän, pystyttäneet joenmutkaan telt-

tamme, laittaneet itsellemme ruokaa ja nyt istuimme yhdessä. Oli syyskuu, ruskan värit, kello oli puoli yhdeksän illalla ja se joki virtasi Muotkatun-

tureilta kohti satamakaupunkia ja merta. Ilta viileni.Kännykän kuuluvuus oli loppunut neljä päivää sitten ja aluksi oli ollut vaikeaa. Toise-

na kännykkäyhteyden katkeamisen jälkeisenä päivänä maailma oli alkanut tuntua. Se oli alkanut tuntua omalta, pienemmältä ja suuremmalta. Kaikelta tuolta ja muultakin. Pa-remmalta.

Katselimme tulta. Joku sanoi jotakin. Kaikki kuulivat ja kuuntelivat. Sitten oltiin taas hiljaa. Alkoi hämärtää eikä ollut enää tekemistä. Sanoin, että taidan lähteä nukkumaan ja muutkin sanoivat lähtevänsä. Menin telttaani, suljin oviaukon vetoketjun, riisuin päällys-vaatteet, ryömin makuupussiin, otin otsalampun ja luin hetken. Sammutin otsalampun ja laskin kirjan käsistäni. Muista teltoista kuului vielä ääniä, vähitellen kaikki vaimeni ja vain joki solisi. Sitä kuuntelin. Siihen kai nukahdin.

Yöllä heräsin, kun naapuriteltan kaveri puhui unissaan jotakin kovaan ääneen. En saa-nut selvää. Mietin miltä ulkona näyttää, avasin teltan vetoketjun ja katsoin. Taivas oli musta ja tähtiä täynnä. Muita valoja ei ollut. Mietin tietääkö joku, paljonko noita kirk-kaita pisteitä on. Otava kellui paikallaan ja siitä ylöspäin näkyi Pohjantähti. Muistin sen laulun, jossa lauletaan, että tähtein tuolla puolen toisen kodon saamme. Vai kodin? Mie-tin, minkälaista tähtein tuolla puolen on ja näkyykö sieltä tänne, katselin sinne vielä het-ken, tuli kylmä, suljin teltan vetoketjun, menin syvemmälle lämpimään makuupussiin ja nukahdin taas.

Aamulla heräsin, kun riekot käkättivät tunturinrinteen koivikossa. Ne elävät siellä ko-ko elämänsä - talvet, kesät, keväät ja syksyt, kaikissa säissä. Syntyvät ja kuolevat. Niillä on luonnonmukainen elämä.

Kuuntelin, kun joku käveli jokirantaan, rahisteli rantahiekassa ja täytti vesiastiansa, kä-veli takaisin teltalleen ja sanoi hiljaa huomenta jollekin toiselle.

Minulla ei ollut kiire. Ajattelin, että lepään vielä vähän. Käännyin makuupussissa seläl-leni, nostin polvet koukkuun, asettelin villapaidan tyynyksi pääni alle, kädet ristiin rinnal-leni ja kuuntelin kuinka vesi solisi joessa. Telttojen vetoketjuja availtiin. Muutkin alkoivat heräillä. Arvelin, että ulkona taitaa olla valoisaa eikä Otavaa enää näy.

Matti Mikkola

Jaa

kko K

aa

rtine

n

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 4 / 2015 1918 V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 4 / 2015

ELÄMÄÄ NUORISOTYÖSSÄ

MEDIAEeva-Liisa Helle-Lahti: Liikuttava seurakunta. Kirjapaja 2014.

Liikunnan merki-tys ihmisen hyvin-voinnille on tiedossa ja ai-hepiiristä on tehty lukuisia tutkimuk-sia. Siis terveysvaikutukset ja liikunnan puutteen haitat ovat tiedossamme. Tie-toa siis on, mutta tahtoa toteuttamiseen on vähemmän.

Kirkko on herännyt urheiluseuro-jen ja terveyttä esille tuovien järjestöjen rinnalla kuuluttamaan liikkumisen tar-

peellisuudesta. Eeva-Liisa Helle-Lah-ti on koonnut Liikuttava seurakunta – kirjaan monipuolisen kokoelman erilai-sia tapoja liikuttaa seurakuntalaisia. Li-säksi kirjassa on tiivisti esitetty niin kris-tilliset kuin terveysvaikutteiset perusteet liikunnan harrastamiselle.

Ihminen on kokonaisuus, ja liikku-minen ja omasta terveydestä vaaliminen kuuluu myös hengellisen elämän pii-riin. Seurakunnissa ehkä leirielämässä kyetään nostamaan esille liikkumista ja luonnossa olemista, mutta miten muis-sa toiminnoissa? Kirja antaa tähän vink-kejä ja kannustimia.

Kirja nostaa muutamia esimerkke-jä liikunnallisista tilanteista, valmiita ra-

toja ja tapahtumakokonaisuuksia. Niis-tä on hyvä aloittaa. Nekään eivät tilan-netta tee autuaaksi, on myös tartuttava haasteisiin ja tehdä itse seurakunnassa yhdessä urheiluseurojen tai järjestöjen kanssa omannäköisiä liikunnallisia to-teutuksia. Niihin kirjasta saa hyvät vin-kit ja perusteet.

Hyvä kokonaisuus ja innostava, to-sin olisin kaivannut rastiradoille selven-täviä kuvia tai piirroksia.

Hannu Keränen

Jylhä Jukka, Jylhä Mirva: Kesytä Pallo – salibandyä koulu-ikäisille. Lasten kes-kus 2014.

Kesytä pallo - Sali-bandya kouluikäisille kirjan kirjoittajat Mirva ja Juk-ka Jylhä ovat kesyttäneet pallonsa hy-vin.

Kirjan nimi antaa jopa turhan vaa-timattoman kuvan, sillä Kesytä Pallo –kirja soveltuu kouluikäisten kerhotoi-

minnan vetämisen lisäksi hyvin sar-jatasolla pelaavien valmentamiseen.

Kirja on helppolukuinen, sisäl-täen sopivasti lajin perusteet, säännöt erilaisiin kouluikäisten toimintaan ja siinä on annettu ohjeita myös kerhotoi-minnan vetämiseen. Lisäksi alkuverryt-telyyn mainitut leikit soveltuvat saliban-dyn lisäksi myös loistavasti leiri- ja ker-hotoimintaan.

Harjoitteita on sopivasti, ne sovel-tuvat oivasti seurakuntien, koulujen ja myös urheiluseurojen toiminnan vetämi-seen. Kesytä pallo – kirjasta löytyy niin

aloitteleville lajin harrastajille kuin vaati-via harjoitteita kaipaaville monipuoliset harjoitteet.

Piirrokset ovat selkeitä, tekstiosiossa on sanottu lyhyesti olennaisin ja valoku-vat täydentävät sopivasti kokonaisasua.

Kirja on hyvä hankinta jokaiselle oh-jaajalle, ja myös koulujen ja urheiluse-urojen käyttöön.

Hannu Keränen

Muistatko vielä omat

koulunäytelmät?

Koulun joulu- ja

kevätjuhlissa ne ovat

yhä niitä odotetuimpia

ohjelmanumeroita.

Tarinat kiehtovat,

vaikka vuorosanat

jännittävätkin. Ollaan

siis kakkoskorissa,

juhlimassa.

Juhlien valmistelu ja vietto tuo terve-tullutta vaihtelua koulun arkeen, ja

lukukauden lopussa juhlaan huipentuu myös loman odotus. Juhlat ovat osa kou-lutyötä, tarkemmin sanottuna sen kult-tuuri- ja arvokasvatusta. Samalla ne an-tavat estradin monille opituille taidoille.

Parhaimmillaan juhlat vahvistavat-kin yhteisöllisyyttä ja suvaitsevaisuut-ta, siksi kaikkien on voitava osallistua. Mitään varjojuhlia koulussa ei järjeste-tä. Symbolisena kestoaiheena julkisessa keskustelussa on jokakeväinen Suvivirsi ja jokajouluinen Enkeli taivaan.

Viime vuonna saatiin näihin jäl-leen eduskunnan perustuslakivaliokun-nan kanta (mietintö 2/2014 vp) ja Ope-tushallituksen päivitetty ohje aiheesta: Koulun perinteisiin juhliin voi sisältyä myös joitakin uskontoon viittaavia ele-menttejä.

Tällaiset juhlatraditiot ovat osa suo-malaista kulttuuria. Suvivirsi koulun ke-vätjuhlassa on siis suomalaista kulttuu-riperintöä eikä uskonnon harjoittamis-ta. Konteksti ja intentio aina ratkaisevat.

Seurakunnan rooli on pieni

Edellä mainitusta syystä on tärkeää, et-tä seurakunnan rooli koulun perintei-

sissä juhlissa on mahdollisimman pie-ni. Tuttu koulupastori tai koulukum-mi saattaa olla kutsuvieraana ja hänel-tä voidaan pyytää joskus tervehdys. Pu-huessaan hänen tulee muistaa, että läs-nä on koko kouluyhteisö, myös muihin uskontoihin ja katsomuksiin kuuluvat.

Monissa kouluissa juhlasali on käy-nyt liian ahtaaksi ja homekoulujen väis-

tötiloissa ei sellaista ole lainkaan. Siksi kotikirkko saattaa tulla mieleen sopiva-na juhlatilana, pidetäänhän siellä kon-serttejakin. Näin on, mutta tilanne on eri kun kyseessä on kouluvuoteen liit-tyvä juhla, jonne osallistumista edelly-tetään. Rehtori vastaa kaikesta koulun toiminnasta, niin myös juhlista ja hä-nellä tulee olla tiedossaan huoltajien kanta.

Jos koulun juhla vietetään sakraalis-sa kirkkotilassa, se vaikuttaa myös juh-laohjelman tyyliin ja sisältöön. Tuskin kirkossa esitetään keijutansseja tai leiki-tään tonttuleikkejä. Seurakunnan tilo-jen käytöstä vastaa kirkkoherra yhdessä kirkkoneuvoston kanssa, kun taas kou-lun juhla on tilaisuus, jonka sisältöön seurakunnan ei pitäisi puuttua. Yleensä näistä selvitään keskinäisellä neuvotte-lulla, sillä on turha synnyttää arvoristi-riitoja seurakunnan ja koulun välille tai oppilaiden koteihin. Parempi olisi viet-tää juhlat koulussa tai muussa neutraa-lissa tilassa. Jos väkeä on paljon, koulu voi järjestää kahdet peräkkäiset juhlat.

Tuula Vinko

Kouluyhteisö juhlii

II KORI: Koulun perinsteiset juhlat. (Ks. korimalli Villi 4/2014, s.26-27)

Entä jos koulussa vietettäisiin myös

muiden kulttuurien ja uskontojen juhlia?

Entä jos seurakunta

jakaisi keväisin alueensa kouluille sellaiset stipendit, joilla palkittaisiin

muusta kuin opintomenestyksestä?

Jaa

kko K

aa

rtine

n

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 4 / 2015 2120 V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 4 / 2015

PIPL IA

Jeesus tunnetaan opetuksistaan, jotka hän usein puki ta-rinoiden tai vertausten muotoon. Jeesus itse puhuu sii-tä, kuinka hänen vertauksistaan käy ilmi Jumalan val-takunnan salaisuus, jota ulkopuoliset eivät ymmär-rä (Mark. 4: 11–12). Tosin Jeesus joutuu usein vääntä-mään rautalangasta käyttämiensä kielikuvien selitykset myös omille opetuslapsilleen, jotka ovat ymmällään hä-nen opetuksistaan (Mark. 4: 13, 33). Tätä taustaa vas-ten kertomus Jeesuksen kohtaamasta foinikialaisnaises-ta on poikkeuksellinen evankeliumeissa (Mark. 7: 24–29).

Kertomuksen nainen toimii vastoin yleisesti hyväk-syttyjä kulttuurisia raja-aitoja. Hän on Tyroksen sata-makaupungin alueella asuva ei-juutalainen. Vanhasta testamentista alkunsa saaneessa juutalaisessa perintees-sä foinikialaiskaupunkien Tyroksen ja Sidonin asukkaat ovat malliesimerkkejä pakanoista, jotka palvovat epäju-malia ja ovat Jumalan kansan vastustajia.

Sekä kreikkalaisroomalaisessa että juutalaisessa pe-rinteessä naisen rooli liittyi pääasiassa kodin piiriin, ja julkisuudessa vaikuttaneet naiset olivat harvinaisia. Pahan hengen riivaamalle tyttärelleen apua hakea pa-kananainen, joka epätoivossaan lähestyy julkisesti juu-talaista opettajaa ja parantajaa, ylittää sekä kansalliset että sukupuoliset ennakkoluulot ja roolimallit.

Jeesus ei vastaa naiselle suoraan vaan käyttää itselleen tyypilliseen tapaan kuvakieltä: ”Anna lasten ensin syö-dä kyllikseen. Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille.” Jeesuksen vastauksessa lapset ver-tautuvat Jumalan kansan, Israelin, jäseniksi, kun taas koiranpenikat, joille leipä heitetään, tarkoittavat paka-noita. ”Koira” oli niin juutalaisessa perinteessä (1. Sam. 17:43; 24:15; 2. Sam. 9:8; 16:9; Sananl. 26:11; Jes. 56:10–11) kuin kristillisissä teksteissäkin (Fil. 3:2; Ilm. 22:15) yleisesti käytetty haukkumanimi ja ilmaisi hal-veksuntaa. Jeesuksen koirista käyttämää kreikankielistä ilmaisua käytettiin joskus hellittelynimenä, mutta pelk-kä sanan käyttö ei tarkoita, että Jeesus viittaisi suloisiin

Tarinankertojarabbi ja neuvokas pakanaäiti

koiranpentuihin. Ajatus koiranpenikoille heitettäväs-tä leivästä tuo mieleen Välimeren alueella yleiset katu-koirat, jotka tonkivat ihmisten jätöksiä. Sen, että Jeesus vertaa apua pyytävää naista koiranpenikoihin, voi näh-dä helposti loukkaavan ja halventavan tätä.

Nainen ei jää tuppisuuksi Jeesuksen vertauskuvalli-sen ja naista itseään mahdollisesti nolaavan vastauksen edessä vaan kehittää eteenpäin Jeesuksen käyttämää ku-vakieltä: ”Herra, saavathan koiratkin pöydän alla syödä lapsilta putoilevia palasia.” Naisen sanoissa katukoiris-ta on tullut yksiselitteisesti kotona pidettäviä lemmik-kejä. Jeesuksen reaktio naisen vastaukseen on yllättävä ja evankeliumeissa harvinainen; kutsumuksessaan vank-kumaton ja itsetietoinen Jeesus muuttaa aiemman kan-tansa ja suostuu parantamaan naisen tyttären. Jeesus myös kehuu naisen kekseliästä ja nokkelaa vastausta ja sanoo, että riivaaja on lähtenyt tyttärestä nimenomaan naisen vastauksen vuoksi.

Matteus on omassa kertomuksessaan muuttanut Jee-suksen sanoja naiselle, ja korostanut sitä, että Jeesus pa-ransi tyttären naisen osoittaman uskon tähden (Matt. 15:28). Matteus kuvaa naista samalla tavalla kuin mui-takin Jeesukseen uskonsa laittaneita avunpyytäjiä (vrt. Matt. 8:10, 13), kun taas Markuksen Matteusta varhai-semmassa versiossa korostuu naisen ainutlaatuisuus ja terävä vastaus Jeesukselle.

Foinikialainen nainen on monella tapaa poikkeukselli-nen hahmo evankeliumeissa. Pyytäessään apua Jeesuk-selta hän murtaa miehen ja naisen sekä juutalaisen ja ei-juutalaisen väliset sosiokulttuuriset raja-aidat. Naisen vastaus Jeesukselle on älykäs. Toisaalta hän on valmis hyväksymään sen, että häntä häpäistään mutta toisaal-ta hän jatkaa Jeesuksen vertauskuvaa saadakseen halu-amansa. Näin käykin, kun Jeesus vaikuttuu naisen no-peaälyisestä vastauksesta. Suuri tarinankertoja ja kieli-kuvien mestari on kohdannut vertaisensa.

Raimo Hakola t ™

PL 54 00241 | HELSINKI | myynti 010 838 6520 | myynti@piplia.fi | www.pipliakauppa.fi | www.facebook.com/pipliaseura

■ www.piplia.fi

PIPLIA PÄIVITTYI

Pvoimasanoja

IPLiA.

Rippiraamatut ■ Piplian rippiraamattuvalikoimasta löytyy jokaiselle jo-

takin. Valittavana on värikkäitä uusia kuvakansia kuten

Vuorisaarna ja Ydinkohdat.

Useissa rippiraamatuissa on uudistetut pirteät ja

informatiiviset liitteet, joita voi käyttää muun muassa

opetustyössä. Meidän kauttamme löydät myös muut

kirjat rippikoulutyöhön.

Rekisteröitymällä nettikauppaamme www.pipliakauppa.fi tilaat tuotteet seurakuntahinnoin!

■ Uudistetut liiteosatLiitteet sisältävät Vanhan testamentin punaisen langan ja

Uuden testamentin juonen. 10 faktaa Raamatusta ja rukouksia

Raamatuin sanoin. Sekä paljon muuta mielenkiintoista!

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 4 / 2015 2322 V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 4 / 2015

u Kirkon kasvatus ja perheasiat -yksik-kö on oikeusministeriön kautta rekiste-röitynyt Syrjinnästä vapaaksi alueeksi.

Mikä tahansa organisaatio tai yhtei-sö voi rekisteröityä kampanjaan mu-

kaan julistautumalla Syrjinnästä va-paaksi alueeksi.

Sisäasiainministeriö ylläpi-tää Yhdenvertaisuus-sivustoa, josta voi julistautua Syrjinnäs-tä vapaaksi alueeksi. Katso li-sää kampanjasta ja lähde orga-

nisaatiosi tai yksikkösi kanssa mukaan: www.yhdenvertaisuus.fi

Syrjinnästä vapaa alue!

K i rkkoha l l i tu s , Kasvatus ja perheas iatPL 210 , Ete lä ranta 8 , 0 0131 Hel s ink i puh. (09) 1802 1sakast i .ev l .f i

u Ehdota Vuoden 2015 Liikuttajaa – John Vikström -Lii-kuttajapalkinto on jälleen jaossa.

Kirkkohallituksen täysistunto myöntää vuosittain Kirkkohal-lituksen perustaman Kirkon John Vik-ström -liikuttajapalkinnon. Palkinto voi-daan myöntää henkilölle tai yhteisölle.

Ehdotuksia palkinnon saajaksi voivat tehdä sekä yksittäiset henkilöt että yhtei-söt. Ehdotukset lähetetään kirkon liikun-ta- ja urheiluneuvottelukunnalle 31.10. 2015 mennessä. Kirkkohallituksen täys-istunto voi myöntää palkinnon myös il-man ulkopuolelta tullutta ehdotusta.

Palkinnon myöntämisen perusteita ovat erityisesti:

- Eettisten arvojen edistäminen lii-kunnassa ja urheilussa

- Kirkon liikunta- ja urheiluyhteis-työn edistäminen

- Inhimillisyyttä ja ihmisen arvoa edistävä, pitkäjänteinen työ tai uusi in-novaatio liikunnassa

- Syrjäytymisen ehkäisy liikunnan ja urheilun keinoin.

Lisätietoja: Mikko Mäkelä, mikko.make-la@evl.fi / 0504391968

Liikuttajapalkinto haussaTulevaisuuden kirkko on nuorten näköinen

Partaharjulle kokoontui maalis-kuussa isosia eri puolilta Suomea suunnittelemaan tulevaisuuden

isostoimintaa työntekijöiden ja asian-tuntijoiden kanssa. Leiriviikonlopusta jäi päällimmäisenä mieleen nuorten po-sitiivisuus. ”Jos jaamme sanomaa kirkos-ta jossa on hyvä olla ja luomme yhdessä tulevaisuuden kirkkoa, lapsemme tule-vat näkemään kirkon yhä tärkeämpänä.”

Vuonna 2014 isoskoulutukseen osal-listui 23 502 nuorta ja isosen tehtävis-sä heistä toimi 16 244. Isostoiminta on pysynyt samalla tasolla monta vuotta.

Seurakuntien liittyessä yhteen on jouduttu pohtimaan isosten tasapuolis-ta ja hyvää kohtelua saman seurakun-nan tai seurakuntayhtymän sisällä. Seu-rakuntien käyttöön ollaan tällä hetkellä työstämässä Isostoiminnan kehittämis-asiakirjaa, joka on määrä julkaista alku-vuodesta 2016.

Kehittämisasiakirjan linjauksia var-ten on kuultu seurakuntien työntekijöi-tä ja nyt myös itse toiminnan kokemus-asiantuntijoita, nuoria. Leirillä pohdit-tiin muun muassa hyvän isoskoulutuk-sen sisältöjä ja isosen muuttuvia rooleja nuorina vastuunkantajina ja toisaalta ai-kuistuvina seurakuntalaisina sekä kirkon jäseninä. Pohdimme myös yhdessä, mil-laisen kirkon jäseniä me tahdomme olla.

Vaikeasti lähestyttävä kirkko?

Meneillään olevan kansainvälisen rippi-koulun tutkimushankkeen puitteissa on Suomessa tutkittu määrällisen kyselyn avulla yli 2000 rippikoululaisen ja noin 500 isosen ajatuksia liittyen muun mu-assa rippikouluun, kirkkoon ja uskoon. Laaja aineisto kerättiin Kirkon Tutki-muskeskuksen avulla vuoden 2013 rippi-kouluissa ja sen analysoinnista ovat vas-tanneet Kati Niemelä ja Jouko Porkka.

Tulosten mukaan seurakunnan toi-minnassa aktiivisesti mukana olevat nuoret eivät automaattisesti pidä kir-kon jäsenyyttä tärkeänä asiana. Kyse-lyyn vastanneista isosista vain 58 % oli sitä mieltä, että kirkon jäsenyys on heil-

le tärkeää. Toisaalta 58% vastanneista isosista tahtoi osallistua kirkon toimin-taan myös isostoiminnan jälkeen. Tutki-muksen tuloksista selvisi myös, että vain 20%:lla rippikoulunsa aloittavista nuo-rista on myönteinen mielikuva kirkosta.

Partaharjulle kokoontuneiden isos-ten mukaan seurakunnan nuorten toi-minta koetaan helposti lähestyttäväksi, kirkko instituutiona ei niinkään. Nuor-ten mielestä media luo kirkosta kuvaa joka ei aina ole objektiivista, ottaen hel-posti esille kärkevimmät mielipiteet ja esimerkit. Myös koti ja koulu voivat vai-kuttaa mielikuviin kirkosta. ”Uskovai-nen” -sanalla todettiin olevan edelleen leimaava kaiku. Nuoret arvelevat, että ihmiselle jolla ei ole omakohtaista koke-musta kirkon toiminnasta tai siellä käy-vistä ihmisistä, syntyy helposti negatii-vinen ja stereotyyppinen kuva kirkosta.

Tulevaisuuden kirkkoa rakentamassa

Nuorten mielestä kirkon tulee pysyä ajassa mukana. Kirkko voi ja sen pi-tääkin muuttua ”ihmisten suuntaan”, samalla kun sen perussanoma säilyy muuttumattomana.

Leirillä teimme työskentelyn, jos-sa nuoret saivat pienryhmissä rakentaa ”Unelmien kirkon”. Nuorten teoksista sekä puheista välittyi vahvasti, että tär-keää kirkossa on yhteenkuuluvuus ja yh-teinen usko. Kirkon tulee olla helposti lähestyttävä ja avoin kaikille. Kirkkoon on helpompi tulla jos seurakunta näkyy muuallakin kuin kirkossa, työntekijät ovat helposti lähestyttäviä ja seurakun-talaisia kohdataan aidosti. Toimintaa ja esimerkiksi jumalanpalveluselämää on oltava laajasti tarjolla, erilaisten ryhmi-en tarpeet huomioon ottaen.

Nuorten puheesta kuuli, että he ovat kokeneet elämässään jotakin hyvää ja tär-keää seurakunnan ja kirkon kautta. Nuo-ret olivat vahvasti sitä mieltä, että mie-likuvat kirkosta saadaan vielä muuttu-maan kun he jatkavat omia hyviä koke-muksiaan ja luovat samalla unelmien seu-rakuntaa. Siihen luomiseen me voimme ihan kaikki osallistua.

Kolmas ja viimeinen työntekijöille suun-nattu Isostoiminnan työseminaari Iisalmes-sa 3.9. Lisätietoja: jarmo.kokkonen@evl.fi

Rosa Winqvist Jarmo Kokkonen

u Kisapappi Leena Huovinen palkit-tiin Suomen Urheilugaalassa Taustavoi-ma-palkinnolla.

Huovinen on työskennellyt kisapap-pina vuodesta 2004 lähtien. Hän on osallistunut kuusiin olympialaisiin se-kä lukuisaan joukkoon muita arvokiso-ja. Palkintoperusteluissa kiitetään Huo-visen kykyä soveltaa urheiluyhteisös-sä teologin, työnohjaajan ja työyhtei-sökonsultin ammattitaitoaan. Hän on kulkenut urheilijoiden rinnalla kuun-telijana, keskustelijana, kannustajana ja tarvittaessa myös lohduttajana.

Leena on palkinnosta iloinen.

”Kirkossa tärkein työn tapahtuu aina sivussa, siellä missä ei ole olalle taputta-jia tai mediaa. Niin on myös kisapapin työssä, siinä ollaan taustalla.”

Taustavoima-palkinto annetaan taus-tavaikuttajalle, seuratyöntekijälle, ero-tuomarille, valmentajalle tai fanille, jon-ka panos on ollut poikkeuksellisen suuri.

Onnittelemme!

u Suomen NMKY:n urheiluliitto sai myös vuodeksi 2015 Opetus- ja kult-tuuriministeriön 60 000 euron tuen.

Hankkeen idea on tuoda esille jo nyt seurakunnissa olevia hyviä käytäntei-tä sekä kehittää lisää kokonaisvaltaisen kristillisen ihmiskäsityksen mukaan.

Pilottiseurakunnissa on jo nyt kehitet-ty ja tehty vaikka mitä: Lapuan Tuomio-kirkkoseurakunnan liikuntaviikko. Nur-mijärven seurakunnan metsäperhekerho, Metsämörri -pohjat Suomen Ladulta. Iin seurakunnan laaja liikuntatarjonta sisäl-täen mm. viestinnän ja idea raamatulli-sen lähiliikuntapaikan rakentamisesta, yhteistyötä Lappsetin kanssa viritellään. Turun Henrikin seurakunnan liikunnal-listen nuortenleirikäytänteiden tuomi-nen arkitoimintaan ja Liikkuva seura-kunta -työsuhdepyörän (tarrat tulossa ja

niitä voi tilata seurakuntien polkupyö-riin). Sipoon seurakuntayhtymän lähi-liikuntapaikka seurakuntakeskuksen vie-reen ja joululahja-aktiivirannekkeet. Li-perin seurakunnan kahvakuulat perhe-kerhon aikuisille ja työntekijöiden yhtei-nen liikkuminen. Parkanon seurakunnan työntekijöiden yhteinen kuntosalivuoro. Jyväskylän seurakunnan Helahulinat He-latorstaina ml. kirkon Saavutettavuusoh-jelma ja yhteistyö Invalidiliiton kanssa.

Suosittelemme myös Apostolisen ko-kouksen (kävelykokous) pitämistä siitä, miten lisätä liikettä arkeen niin työnte-kijöiden kun seurakuntalaisten osalta. Liikkuva seurakunta – lupa liikkua!

Lisätietoja ja hyviä käytänteitä www.liik-kuvaseurakunta.fi tai sakastin Kirkon lii-kunta- ja urheiluyhteistyösivuilta.

Liikkuva seurakunta -toimintamalli liikkuu eteenpäin!

Erityisnuorisotyö kirkossa-FB-ryhmä!u Kirkon erityisnuorisotyön ja nuorisodiakonien oma FB sivus-to on järjestäytynyt ”Erityisnuorisotyö kirkossa” -ryhmän alle. Kyseessä on tiedotus-ja keskustelufoorumi kirkossa erityisnuo-risotyön otteella nuorisotyötä tekeville ja siitä kiinnostuneil-le. Ryhmässä voi erityisesti jakaa tietoa ajankohtaisista asioista, koulutuksista ja ryhmä toimii vertaistukena kaikkein heikoim-massa asemassa olevien parissa työskenteleville.

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 4 / 2015 2524 V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 4 / 2015

Nuorten keskusLiisankatu 27 A 5, 00170 Helsinkipuh. (09) 622 9670www.nuortenkeskus.fi

u Yhden hinnalla -tapahtuma (ent. Kir-kon Nuorisopäivät) järjestetään Tampe-reella 15.–17.5.2015. Luvassa on moni-puolista ja laadukasta ohjelmaa juma-lanpalvelusten, raamattuhetkien, työ-pajojen ja konserttien muodossa. Myös rippikoululaisille on oma kanavansa.

Ilmoittautuminen 16.3.–27.4.

Varsinainen ilmoittautuminen tapah-tuu 16.3.–27.4.2015, jonka jälkeen ei voi varata enää majoitusta tai ruokailu-ja. Ilmoittautumislomakkeet ja tarkem-mat tiedot löytyvät osoitteesta www.yh-denhinnalla.fi.

Ryhmille ja yksittäisille osallistujille on eri ilmoittautumislomake.

Yhden hinnalla -tapahtuman ohjel-ma ja muut tiedot: www.yhdenhinnal-la.fi

Maailma on tehty MEITÄ varten – Raamattutyöskentely

Maailma on SUN, mutta maailma on myös MUN – maailma on tehty MEI-TÄ varten. Yhdessä eläminen on välil-lä melko työlästä, mutta lopulta sen ar-voista. Maailmassa toimiva kirkko ei olemassa itseään varten, vaan ihmisiä varten. Älä jää Tampereelle, vaan tee Karin ja Janin seurassa maailmanym-pärysmatka tunnissa! (Kari ja Jani lu-paavat sinulle: Jos lähdet länteen, pää-dyt itään - älä siis ihmettele mitään!) La 16.5. klo 9.30 Raamattutyöskentely Tuomiokirkossa. Maailma on sun -tee-

maan johdattelevat pastorit Kari Kanala ja Jani Kairavuo.

Sun Stage

Suosittu Sun Stage tulee jälleen Yhden hinnalla tapahtumassa lauantaina 16.5. klo 11. Olipa taitosi sitten laulu, soitto, näytteleminen, stand up tai jokin muu, ota lava haltuun yksin, yhdessä kaverin tai isomman ryhmän kanssa. Stagella on mukana myös gospeltaivaan neljä uut-ta ja mielenkiintoista tuttavuutta, jois-ta yksi pääsee todelliseen näytön paik-kaan illan Ristirock-konsertissa. Esityk-siä kommentoimassa Mikko Vaismaa. Sun Stageen voit ilmoittautua ennak-koon osoitteessa www.yhdenhinnalla.fi

Intia-konsertti, artistivieraana Pauli Hanhiniemi

La 16.5.2015 klo 13 Tuomiokirkko, Tampere

Elämän lähtökohdat eivät ole kaikil-le tasapuoliset, ja useimmiten kaikkein hankalimmassa tilanteessa ovat lapset ja nuoret. Yhden hinnalla -tapahtumas-sa edistämme kristillistä tasajakoa järjes-tämällä yhdessä Pipliaseuran kanssa hy-väntekeväisyyskonsertin, jonka lipputu-

lot ohjataan näkövammaisten lasten ja nuorten parissa tehtävään työhön Inti-assa Pipliaseuran kautta.

Liput: Yhden hinnalla -tapahtumali-pun ostajille 10 e, muutoin 20 e.

Tarkemmat tiedot konsertista ja li-punmyynnistä www.yhdenhinnalla.fi  

Laadukasta ja monipuolista ohjelmaa!

Nuorten Keskuksella viime vuonna käynnistynyt Raha-automaattiyh-

distyksen rahoittama Moottoripaja-han-ke tarjoaa toiminnallista tukea nuorille, jotka ovat vaarassa jäädä työ- ja koulu-tuspalvelujen ulkopuolelle. Nyt hankeen työntekijätiimi on kokonaan kasassa.

”Moottoripaja-hankkeen tavoitteena on mallintaa moottoripajoja eri puolille Suomea. Erityisesti alueille, joissa nuo-risotyöttömyys on korkeaa ja nuoril-le ei ole järjestettyä harrastetoimintaa”, hankkeen projektipäällikkö, erityisnuo-risotyönohjaaja Veijo Kiviluoma linjaa.

Moottoripaja-hanke työskente-lee tällä hetkellä viidentoista seurakun-tien, kuntien ja työpajojen ylläpitämi-en moottoripajojen kanssa. Nuoret kor-jaavat, huoltavat ja rakentavat autoja tai mopoja moottoripajoilla, joilla on saata-villa moniammatillista tukea ja ohjaus-ta ja joilla he saavat myös työkokemusta.

Moottoripajatoiminta eroaa työpa-joista siinä, että pajoilla harjoitellaan kokonaisvaltaista elämänhallintaa. Työ-pajoilla keskitytään ammatillisen osaa-misen vahvistamiseen. Kiviluoman mu-kaan Moottoripaja-hanke tähtää siihen, että Suomeen syntyisi erityyppisiä pajo-ja jotka käynnistyvät alueiden tarpeista ja olemassa olevia kontakteja hyödyntä-en. ”Tulevaisuuden tavoitteena on, että jokainen pajalla toimiva nuori saisi tu-kea elämäntilanteessaan ja moottoripa-ja toimisi nuorelle uuden alkuna, ei lop-pusijoituspaikkana”, Kiviluoma toteaa.

Hanke toteutetaan yhteistyössä pai-kallisten toimijoiden kanssa, jolloin muodostetaan uusia alueellisia verkostoja ja kohtautetaan nuorten parissa toimivat tahot. Moottoripaja-hanke kokoaa yh-teen toimijoita sekä paikallisesti että val-takunnallisesti. Rakenteilla on malli, jolla nuoria tavoittavaa toimintaa voi käynnis-

tyä erikokoisilla paikkakunnilla. Tavoit-teena on, että moottoripajatoiminta jäi-si eläväksi työmuodoksi. Hankkeen myö-tä luodaan menetelmä, jolla tuetaan kun-tia nuorisotakuun toteutumisessa.

Moottoripaja-hankkeen parissa Nuor-ten Keskuksella työskentelevät Veijo Ki-viluoman lisäksi Kaakkois-Suomen alue-työntekijä Anne Heilala, Häme/Pirkan-maa – aluetyöntekijä Elina Plihtari ja Kainuu/Pohjois-Savo – aluetyöntekijä Sanna Nygård.

u Nuorten Keskus ry:n vuosikokous pidetään Yhden hinnalla -tapahtuman yhtey-dessä Tampereella lauantaina 16.5.2015 klo 10 alkaen Pyynikin pappilassa (os. Ki-sakentänkatu 18, Tampere) Valtakirjojen tarkastus klo 9.30 alkaen. Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat.Olet lämpimästi tervetullut vaikuttamaan!

Nuorten Keskus ry:n hallitus

Nuorten Keskuksen vuosikokous

Moottoripaja-hankkeen työntekijätiimi kasassa

u Keuruulla sijaitseva leirikeskus Pöy-hölä on siirtynyt 31.3.2015 allekirjoite-tulla sopimuksella Nuorten Keskukselta Ruokamajakka Oy:lle.

Leirikeskus Pöyhölä toimi vuodet 1928-2013 Nuorten Keskuksen leiri- ja kurssikeskuksena. Järjestön toimin-ta Pöyhölässä päättyi elokuussa 2013 ja nuorten leiritoiminta siirtyi Pieksämäel-le Partaharjun leirikylään. Syynä päätök-seen luopua Pöyhölästä oli leirikeskuksen peruskorjaustarve, johon järjestö ei löytä-nyt ulkopuolista rahoitusta. Leirikeskus laitettiin myyntiin toukokuussa 2013.

Pöyhölän uuden omistajan, Ruoka-majakka Oy:n, takaa löytyy multialai-nen pariskunta Sanna ja Paulus Salo. Ai-kaisemmin mm. ravintolatoimenpäällik-könä toiminut, syntyperäinen keuruulai-nen Paulus Salo on aikanaan käynyt rip-pikoulunsa Nuorten Keskuksen leiril-lä Pöyhölässä ja toiminut pienen aikaa myös Pöyhölän kesäisäntänä. Kyseessä on Pauluksen osalta siis tavallaan paluu

”nuoruuden maisemiin ja tehtäviin”. Nuorten Keskuksen pääsihteeri Ei-

ja Kallinen toteaa: ”Nuorten Keskukselle päätös luopua Pöyhölästä oli iso. Kahdek-sankymmentäviisi vuotta Pöyhölä palveli eri puolilta maailmaa ja maatamme tullei-den nuorten kohtaamispaikkana. ”

”Siirtyessään Pöyhölän omistajik-

si Sanna ja Paulus Salo saavat vastuul-leen kymmenille tuhansille nuorille rak-kaaksi tulleen paikan”, jatkaa pääsih-teeri Kallinen. ”Tiedän, että Pöyhölän ovi on edelleen avoinna meille entisille ja toivottavasti myös lukuisille tuleville pöyhölisteille.”

Leirikeskus Pöyhölä myyty Ruokamajakka Oy:lle

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 4 / 2015 2726 V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 4 / 2015

UutuuksiaLiikunnallinen Taktiikka-peli

Taktiikka on liikun-nallinen peli, jossa on kaksi joukkuet-ta. Tavoitteena on pelata toisen jouk-kueen lippu tai muu joukkuesymboli omalle joukkueelle erilaisia pelitak-tiikoita hyödyntäen. Taktiikka onkin eräänlainen muunnos perinteisestä Lipunryöstö-pelistä.

Taktiikka-pelikortit pakka á 15 e, 2 pakkaa yhteensä 25 e.

Kasvuntekijät

Kerhonohjaajat ovat seurakunnan kasvatustyön san-kareita! Sankarit ansaitsevat hyvän koulutuksen, joka antaa myös heille itselleen eväitä kasvaa ihmisinä ja ohjaajina.Hyvän koulutuksen avaimet tarjoaa uusi kerhonohjaajan koulutusmate-riaali Kasvuntekijät. Koulutus koos-tuu kolmesta vaiheesta: Kerhonoh-jaamisen perusteet I on lähtöpa-ketti Se antaa valmiudet työssä op-pimiseen työntekijän ohjauksessa. Kerhonohjaajan perusteet II syven-tää peruskurssin kokonaisuudeksi, ja Syventävät taidot tarjoaa reitte-jä kasvuun kerhonohjajana.

Hinta: 28 e. 194 sivua. Kustantaja: PTK – poikien ja tyttöjen keskus.

Tilaukset:

puoti.ptk.fi, ptk@ptk.fi tai 0400 630 430

u PTK:n ensi vuoden koulutustarjonta ja palvelut -katalogi on jälleen valmis-tumassa.

Tutustu ja löydä 40:stä tarjolla ole-vasta koulutustilaisuudesta sinulle, ker-honohjaajille ja tytöille ja pojille sekä työtiimillesi sopivia koulutuksia.

Mukana myös tilauskoulutustarjonta - ja sen monet mahdollisuudet rakentaa juuri teille sopiva koulutus!

Koulutustarjontaa voit jo katsella etukäteen ptk.fi/koulutukset nettisivuil-ta. Katalogi postitetaan touko-kesäkuun vaihteessa työntekijöille.

PTK:n koulutukset ja palvelut 2016

JiipeenettiExpress 2015 -lehti: Tilaa muhkea leiri- ja hiippakuntanumero

u Muhkeaan leiripakettiin on koottu kaikki olennainen leiristä tytöille ja pojil-le niin pienillä kuin suurilla leireillä luet-tavaksi ja hyödynnettäväksi.

Sisältönä mm.:• Diandra ja Isac: Leireillä on kivaa!!!

• Nannaa nuotiolla! Erikoisherkkuja. • Leirielämän solmut, sidokset ja raken-nelmat kuvin ja piirroksin • Sisupartio-lainen • Puhtaus on puoli ruokaa - leiril-läkin! • Pakkaa leirireppu • Mitä yhteis-tä on teltalla ja rukouksella? • Some lei-rillä • Anne Kukkohovi - ahkera kierrät-

täjä • ym. ym. Lisäksi Kipinä-suurleirin ky-lät esittäytyvät hiippakunnit-tain!

Muhkea apuväline leireille, kerhoon ja kouluvierailuille!

Tilaa: puoti.ptk.fi tai ptk@ptk.fi. Hinnat 1,90–5 e riippuen tilausmäärästä. Kysy tarjous!

PTK – poik ien ja tyttöjen keskusPartaharjunt ie 361, 76280 Partaharjupuh. 0400 630 430 ptk@ptk.f i , www.ptk.f i

Viime Villin numerossa kerroimme, millaisia tähtikipinöitä on sinkoil-

lut kiertäviin ohjelmiin Kipinä-suurlei-rin umpimähkästä. Tällä kerralla tut-kimme “kuutta kuumaa kyläpesäkettä”.

Viimeisessä Kipinä-ohjelmatoimi-kunnan kokouksessa avautui Kipinä-suurleirin kuuden kylän huikea pajatar-jonta. Pajoissa tulee olemaan tosi run-saasti valinnanvaraa, ja se kuvastaa sa-malla myös alueen työntekijöiden am-mattitaitoa ja motivaatiota tuottaa upe-aa ohjelmaa leiriläisille. Tottahan toki on perinteisiä leirielämään kuuluvia pa-joja, mutta löytyy myös aivan ekstrajut-tuja.

- Kanootit, radioamatöörit, käden-taidot paitojen painannasta veistelyyn ja kudonnasta linnunpönttöihin, erilaiset pelit ja leikit frisbeetä unohtamatta, erä-

taidoissa rakentelua myös tanskalaisten johdolla, musiikkipajoissa muun muas-sa gospelia ja ukulelet, kansainvälisyyt-tä, mediapajoja, boffer-miekat, slummi, geokätköjä ja aarteen etsintää sekä tai-kuutta, luettelee ohjelmakoordinaattori Maara Kosonen alkajaisiksi.

- Jää yllätykseksi, mitä kaikkea kylien pajat leirillä tarjoavat, sillä kaikkea ei ole vielä kerrottu.., vinkkaa Maara.

Kannattaneekin suunnitella kylävie-railuja leirin aikana nähdäkseen, miten “aidan toisella puolella” kipunoi.

- Sunnuntaipäivän yhteiset sparkki-nat tulee olemaan hauska tapahtuma, jossa lapset toimivat sekä myyjinä että ostajina erilaisia hyödykkeitä ja palvelu-ja vaihtaen. Aineettomien tai aineellis-ten hyödykkeiden ja palvelujen on tar-koitus tuottaa iloa ja hyvää mieltä puo-

lin ja toisin. Mitähän kaikkea kivaa sparkkinoilla markkinoidaan?

Lisää leiristä: kipina.jiipeenetti.fi

Kuvat: Juhani Valtola, Pirjo Riipinen,

Riitta Vähävihu, Ismo Holopainen, Teksti Pirjo Riipinen

u Nuorten toimittajien medialeiri tuottaa suurleirin aikana painettua tab-loid-kokoista Kipinä-leirilehteä sekä si-sältöä niin Kipinä-suurleirin nettisivulle kuin sosiaaliseen mediaan. Medialeirille

otetaan 20 nuorta iältään 10 - 17-vuo-tiasta toimitustyöstä kiinnostunutta tyt-töä ja poikaa. Osa leiriläisistä on Jiipee-netin pressiklubilaisia, osa muuten toi-mitustyöstä kiinnostuneita. Muutama

paikka vapaana, kysy pian! Alan ammat-tilaiset ohjaavat työskentelyä. Lisätieto-ja: Kouluttaja Juha Kinanen, juha.kina-nen@ptk.fi

Välähdyksiä Kipinä-kyläpajoista

Medialeiri Kipinä-suurleirin aikana

Kurkkaa uudet nettisivut:

tievatupa.fi

Kerhonohjaajien muistaminen

u Kerhokausi on päättymässä. Arvokas-ta työtä tehneet kerhonohjaajat ovat huo-mionosoituksen ansainneet. Yksi mah-dollisuus on tilata PTK:sta ansiomerkki 4 tai 8 vuoden kerhonohjaamisesta kun-niakirjan kera. Ohjeet: puoti.ptk.fi

2016KOULUTUS JA PALVELUT

P O I K I E N J A T Y T T Ö J E N K E S K U S

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 4 / 201528

J O H A N N AH I R S T O

TOD

ELLA MYSTISTÄ —

OH

JAAMIN

EN KO

HTI H

ILJAISUU

TTA HIRSTO

– PAALAN

NE –

SIUKO

NEN

H E L E N APA A L A N N E

A N T T IS I U K O N E N

Kertomusten lumoa!

Heli Pruuki

– Markku Orsila

Hoitavan tarinan helmiä

Tarinakokoelma niin elämää miettiville ja lohdu-

tusta etsiville kuin saarnoja ja hartauksia pitäville!

Tähän kirjaan on koottu virvoittavia ja voimaan-

nuttavia tarinoita klassikoista tämän päivän jut tui hin.

Heli Pruuki

– Markku Orsila

Hengellisen tarinan helmiä

Uusi tarinakokoelma hyödyntää kristillisen

kulttuurin rikasta tarinaperintöä pyhimys -

tarinoista tämän ajan maailmaan.

Kirja ilmestyy lokakuussa 2015.

ISBN 978-952-288-298-1

Seurakuntahinta 28,80

ISBN 978-952-288-094-9

Seurakuntahinta 17,91

Tehtäväkirja nuorille mielenrauhan,

elämän arvojen ja uskon kysymysten pohtijoille

yksin tai ryhmässä käytettäväksi!

Todella mystistä avaa mystikoiden hengessä

kristillistä hiljentymis- ja meditaatioperinnettä ja

tuo sen tähän hetkeen. Kirja koostuu henkisistä

harjoituksista, tehtävistä ja ajatelmista.

Sekä yksilön että erilaisten ryhmien

hengelliseen ohjaukseen perehdyttävä

kirja Todella mystistä – Hengellisen

harjoittelijan kirjan käyttöä tukemaan.

ISBN 978-952-288-225-7

Seurakuntahinta 17,91

Tilaukset: Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy, puhelin (09) 6877 4530, tilaukset@kirjapaja.fi

lastenkeskus.fi • kirjapaja.fi

17,91

28,80

Johanna Hirsto

– Helena Paalanne

– Antti Siukonen

Todella mystistä!Ohjaaminen

kohti hiljaisuutta

ISBN 978-952-288-130-4

Seurakuntahinta 28,80

Johanna Hirsto

– Helena Paalanne

– Antti Siukonen

Todella mystistä!Hengellisen

harjoittelijan kirja

Kesän leirien hiljentymis- ja hartaushetkiin!

17,91

28,80