VILL I - Nuori kirkko · ne toisiaan entuudestaan, jokaisella on mahdollisuus vapautua olemaan oma...

1V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 4 / 2016

V I L L IIHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 4 / 2016

ARMO?

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 4 / 2016 32 V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 4 / 2016

V I L L I

PÄÄTOIMITTAJA

Eero Jokela 0400 630 430

[email protected]

TOIMITUSSIHTEERI

Jaakko Kaartinen Villi / Jaakko Kaartinen

Sammatintie 6-8 b 20, 00550 [email protected]

TOIMITUS

Eija Kallinen [email protected]

Johanna Hirsto [email protected]

jarmo Kokkonen [email protected]

JULKAISIJAT

Kirkon Kasvatus ja perheasiat, KKP

Nuorten Keskus ry, NK

PTK – poikien ja tyttöjen keskus

KUSTANTAJA

Kirkon kasvatus ja perheasiat

PAINOPAIKKA

Kirjapaino Kari Ky, Jyväskyläpuh. 020 155 5590

ILMOITUSMYYNTI

Markku Autio, 0400 301 618, [email protected]

TILAUKSET / OSOITTEENMUUTOKSET

Lehti toimitetaan seurakuntien varhais-nuoriso- ja nuorisotyön työntekijöille

sekä julkaisijoiden yhteistyökumppaneille veloituksetta.

Mikäli et saa omaa lehteä, tilaa se lomakkeella osoitteessa www.villi.fi,

sähköpostitse [email protected] tai puhelimitse 0400 630 430.

ISSN 1237-3516

4/2016 SISÄLTÖ

22KIRKKOHALLITUS,

KASVATUS JA PERHEASIAT (KKP)

24NUORTEN KESKUS (NK)

26

PTK – POIKIEN JA TYTTÖJEN KESKUS

4 Armoa on tämä kaikki

8 Armo on, jos se kohtaa 9 Kolumni: Armoa vailla

13 Piplia: Armo

14 Armo joo, entäs synti?

16 Mikä tekee meistä luterilaisia?

18 Isoskoulutus kasvaa seurakuntaelämäksi

20 Nuoret: Tulevaisuus näyttää yhdessä hyvältä

Armo on sitä, että kukaan ei jää yksin

Armo on oikeasti kova juttu. Parasta mitä kristillisyys voi tarjota. On kovin sääli, jos puheemme armosta kuulostaa rivikansalaisen korvin löperöltä jaarittelulta. Vie-lä pahempaa on, jos elämämme viestii armottomuutta ja kovuutta. Piispat viestivät äskettäin kirkon avioliittonäkemyksestä ajatuksella, että kaikki ovat tervetulleita ei-kä kenellekään käännetä selkää, mutta toisten avioliittoja kirkko siunaa, toisten ei. Ollaanko näin armon asialla?

Useimmat suomalaiset ovat rippikoulussa oppineet armon määritelmän: Ansio-ton Rakkaus Minun Osakseni. Tämä hengellinen muistisääntö on näppärä tiivistel-mä, mutta kuinka sitä eletään todeksi? Mitä armo merkitsee riparin jälkeen, nuoren omassa elämässä ja erilaissa suhteissa?

Keskiajalla eläneen ihmisen peruskysymys oli siinä, miten ihminen voisi löytää armollisen Jumalan. Kirkko näyttäytyi monille armottomana, ja Lutherin mielestä kirkon vastaukset tavallisen ihmisen hätään olivat riittämättömiä. Pelastusta ei voi ostaa eikä armollista Jumalaa löytää omilla saavutuksilla.

Meidän aikamme ihmisen peruskysymys asettuu toisin. Varsinkin lapset ja nuo-ret kysyvät koko elämällään: millaisena minä kelpaan toisille? Olenko riittävän hy-vä, saanko olla oma itseni? Hyväksytyksi tulemisen vapauttava kokemus on lihaksi tullutta armoa. Myös silloin, kun ei itse tiedä, millainen haluaisi olla. Saa kuitenkin olla turvassa. Tämä kokemus on ruumiillinen, henkinen ja hengellinen; vaikka ar-mollista Jumalaa ei erikseen mainittaisikaan. Jos seurakunta koetaan riittävän tur-vallisena, siihen halutaan kuulua ja sitoutua.

Sinä riität, sinä kelpaat, sinä et ole yksin. Tämä Herättäjä-Yhdistyksen kasvatus-työn ohjelma vuosille 2016-2020 voisi yhtä hyvin olla koko kirkon slogan. Sama tarkoitus sisältyy reformaation merkkivuoden viestiin ”Armo on sitä, että kukaan ei jää yksin”. Tämä on vahva viesti kirkon omiin yhteisöihin, samalla se on vahva yh-teiskunnallinen viesti. Suomessa on totuttu ajattelemaan, että jokainen syntyvä lap-si saa aloittaa samalta viivalta ja että kaikilla on samankaltaiset mahdollisuudet me-nestyä elämässä. Tämä ei enää pidä paikkaansa, sikäli kun on koskaan kunnolla pi-tänytkään. Suomessa jäädään yksin, ja ulkopuolisuus näyttää siirtyvän isältä pojalle.

Armoa mitä erilaisimmin sanoin ja teoin julistava kirkko on yhteisö, joka ei jä-tä ketään yksin. Kirkon tehtävä on ulkopuolisuuden ehkäisy, yhteisöjen rakenta-minen ja tukeminen, yksinäisyyden lievittäminen ja hyvinvoinnin puolustaminen, yhtä hyvin osallistava ja avoin jumalanpalveluselämä.

Joskus armo edellyttää peiliin katsomista. Piispojen avioliittoa koskevan selon-teon alkupuolella todetaan, että kirkossa ei aina ole kyetty ottamaan huomioon ih-misten todellisia kysymyksiä ja että kirkon käyttämät sanat ja teot ovat synnyttä-neet kokemusta torjunnasta ja kunnioituksen puuttumisesta. Hyvä kun tämä tun-nustetaan.

Nuorisotyövuosilta Helsingistä muistan erään koulun, jonka pihan laidalla usein seisoi räikeän värinen pakettiauto. Sen kylkeen oli maalattu suurilla kirjaimil-la kaksi sanaa: Kaikki järjestyy. Sekin olisi hyvä kirkon slogan.

Jarmo Kokkonen

ALUKSI

”Luulen, että ajatus siitä, että ihminen on joka tapauksessa pieni ja syntinen, luo sitä sellaista aitoutta ja hyväksy-mistä, joka mahdollistaa täyden avoi-muuden ja rakkauden muita ihmisiä kohtaan. Ja koska Jumalan armo yk-sin pelastaa ja ratkaisee, ei ole meil-lä täällä syytä mennä toisiamme tuo-mitsemaan, vaan päinvastoin par-haamme mukaan armahtamaan ja auttamaan.”

Alva Grünthal herännäisestä uskostaan. s. 7


Armoa on tämä kaikkiTeksti Salla Ranta

Kuvitus Antti Rintala

Körttinuorille armo on

kokemus vapaudesta olla

oma itsensä.


Körttinuorison valtakunnallinen kokoontuminen elokuisessa Aho-lansaaressa vetää noin 150 nuor-

ta eripuolilta maata syrjäiseen paikkaan, jossa on käyty rippikoulu, oltu isosina ja talkoolaisina.

Nuorimmat osallistujat ovat saman kesän leiriläisiä, vanhimmat jo opiske-lijoita.

Viikonlopputapahtuman ohjelmas-sa on meneillään ruokatauko. Aurin-koisella terassilla ruokailuaan lopettelee joukko poikia eri puolilta Suomea. Valo Rinne 17, Samuli Aerikkala 17, Ilmar Grünthal 18 ja Miska Muilu 17 suostu-vat haastatteluun mielellään. Mikä hei-dät tuo Pohjois-Savoon aina uudelleen?

“Tänne tullaan ihmisten takia. Tääl-lä tapaa ihmisiä, joita ei tapaisi muualla ja tutustuu ihmisiin, joihin ei tutustuisi muuten”, he toteavat kuin yhdestä suusta.

Heille Saari-tapahtumat, kuten he Herättäjä-Yhdistyksen nuorisotoimintaa kutsuvat, merkitsevät vapautta ennakko-luuloista. Jokainen saa uuden mahdolli-suuden tulla hyväksytyksi ja ystävystyä.

Teini-ikäisille sosiaaliset roolit tuntu-vat kotona ja harrastuksissa olevan vah-voja. Vapaus on heille armoa.

Vapautta on uusi mahdollisuus

Herännäishenkisen eli körttiläisen nuo-

risotyön teemana on jo vuosia ollut: “Si-nä kelpaat, sinä riität, sinä et ole yksin.” Helsinkiläisen Valo Rinteen mielestä se kiteyttää hyvin hänen kokemuksensa.

Ensimmäisenä mieleen tulee mah-dollisuus olla oma itsensä ja ilmapiiri, jossa tulee hyväksytyksi.

“Lähtökohta on tietynlainen anonymiteetti. Kun ihmiset eivät tun-ne toisiaan entuudestaan, jokaisella on mahdollisuus vapautua olemaan oma it-sensä”, hän sanoo.

“Sehän on sellainen hokema, että saa olla oma itsensä, se on totta täällä”, Mis-ka Muilu naurahtaa vieressä.

Herännäishenkisille rippileireille lä-hetetään lapsia körttisuvuista, mutta yhä useampi tulee myös muista syistä. Körttiläisyys tunnetaan nykyisin eett-sesti liberaalina liikkeenä. Monissa per-heissä ratkaisu tehdään myös siksi, että ystäväpiirin laajentaminen tekee teini-iässä hyvää.

Saareen tulee myös paljon yksinäisiä, kiusattuja ja niitä, jotka eivät ole löytä-neet paikkaansa oman koulunsa sosiaa-lisissa kuvioissa. Nuoret kokevat itse, et-tä hyväksyvä henki syntyy paljolti siitä, että ei ole rooleja eikä ennakkokäsityk-siä siitä, kuka kukin on. Siinä pääsee it-sekin kokeilemaan omana itsenään ole-mista.

Valmiit ryhmät ja jengit, mutta myös

koulun, harrastusten tai perhetaustan antamat kontekstit puuttuvat.

Eri puolilla maata lukiota käyvät Muilu, Rinne, Grünthal ja Aerikka-la ovat sitä mieltä, että koulussa on ko-vat sosiaaliset paineet, suosittujen ja vä-hemmän suosittujen hierarkia, josta körttinuorten menot tuovat vapauden.

Armoa on kaikki tämä

“Sinä et ole yksin. Se tiivistää körttiläi-syyden sanoman”, sanoo Rinne. “Tääl-lä kukaan ei konkreettisestikaan istu yk-sin”, Aerikkala lisää.

Nuorille toiset nuoret ovat olennai-sin asia. Kun kysyn heiltä aikuisista, ve-täjistä ja opettajista, vastaukset liitty-vät asenteisiin, olemukseen ja ilmapii-rin luomiseen.

“Vetäjät luovat positiivista energiaa. Heiltä saa paljon ja he ovat helposti lä-hestyttäviä”, kuuluu vastaus. Aikuinen on poikien mukaan parhaimmillaan esi-merkkinä, mutta “ei missään tornissa”.

Kun nuorilta miehiltä kysyy, mitä on armo, vastaus on häkellyttävän nöyrä, vailla ironian häivääkään.

“Armoa on tämä kaikki, koko Aho-lansaari ihmisineen. Mitä me olemme tehneet ansaitaksemme tämän kaiken?”, huudahtaa Grünthal vakavana.

Armahtavaisuuden on oltava totta käytännössäu Helsinkiläinen Alva Grünthal 19 opiskelee ensimmäistä vuotta psykologi-aa yliopistossa. Hän on ollut körttinuor-ten alueyhteyshenkilönä ja aktiivina pitkään. Perheessä ei ole körttitaustaa, mutta hän kävi rippikoulun Aholansaa-ressa isoveljensä jalanjäljissä, jonka puo-lestaan oli houkutellut mukaan ystävä.

“Saaressa alusta asti minua viehätti se, kuinka avoimesti ihmiset siellä koh-taavat toisensa ja miten erilaisia ja eri ikäisiä ihmisiä eri puolelta Suomea saat-taa ystäväkseen saada. Itselleni – kuten monille muillekin – se oli myös tärkeä paikka itseluottamuksen löytämisessä.

Kouluympäristöstä poiketen kaikki saivat olla täysin vapaasti omia itsejään, joten Aholansaaressa olen oppinut hyvin vahvasti arvostamaan paitsi muita, myös itseäni”, hän kuvaa.

Hän muistelee haikeana luottamusta nuorten ja vetäjien välillä ja harmittelee, että kontrolli on kasvanut.

“Säännöt ovat tainneet muutamassa vuodessa tiukentua. Muistan, että mei-hin luotettiin, että osaamme olla kunnol-la. Olisiko sitten ollut, ettemme me nuo-ret aina olleet luottamuksen arvoisia.”

Nuoret vastaavat, nuoret tekevät

Grünthal oli Uudenmaan alueen nuor-ten yhteyshenkilö ja järjesti nuorten omaa toimintaa Uudenmaan alueella pari vuotta.

Yhdistyksen nuorisotyöstä vastaa-vat työntekijät pitävät yhteyshenkilöi-hin yhteyttä ja käyvät joskus katsomas-sa, mutta nuoret järjestävät suuren osan paikallisesta toiminnasta keskenään. Ai-na veisataan jokunen körttivirsi, se on yhdessä sovittu sääntö.

“Ohjelman rakentamisessa nuorilla on vapaat kädet. Jo ennen yhteyshenkilö-aikojani olin aktiivinen sekä Uudenmaan päässä että nuorisotoiminnassa ylipää-tään, ja pääsinkin reilusti myös mukaan toteuttamaan ideoita. On tehty Helsin-ki-seikkailuratoja, retkiä, illanistujaisia Master Chef- ja tanssiaisteemalla ja yön yli kestäviä tapaamisia”, Alva sanoo.

”Eli jos vain aktiivisuutta löytyy, on körttipiireissä ollut hyvät mahdollisuu-

det päästä itsekin organisoimaan asioi-ta iltaohjelmista suurempiinkin tapah-tumiin. Nyt en ole enää alueyhteyshen-kilö, mutta tykkään silti järjestää itsel-leni ja muille tekemistä, joten esimer-kiksi herättäjäjuhlilla laitoin muutaman muun ihmisen kanssa kasaan pari suurta leikkihetkeä ja pesispelin.”

Aitoutta ja hyväksymistä

Nuorisotyön teemoista Grünthalia pu-huttelee eniten lause: “Sinä et ole yksin.”

“Siinä on jotenkin sekä hengellinen että konkreettinen ulottuvuus. Tapah-tumissa ja leireillä ei olla yksin, vaan ystävien ympäröimänä, ja omasta mie-lestäni lähimmäisenrakkaus oikein tii-vistyy Aholansaareen ja körttipiireihin. Tämän lisäksi edes körttiyhteisö ei ole yksin, vaan Jumalan rakkauden alla. Jos minun pitäisi jotain jollekin kertoa, tii-vistäisin kaiken ehkä tuohon mielestäni Saaren parhaaseen puoleen: miten tun-nelma on jotenkin niin vilpitön ja ih-minen niin aito kuin vain voi olla, et-tä ihmisten välinen ärsyttävä kieroilu jää täysin toissijaiseksi sen valtavan rakkau-den rinnalla. Kaikki kelpaavat toisilleen ja kaikki kelpaavat Jumalalle.”

Grünthal kertoo miettineensä usein, millainen ilmapiiri olisi jos kyse ei olisi-kaan hengellisestä yhteisöstä.

“Körttiläisellä hengellisyydellä on

vahva osansa pelissä: se, mikä on tärke-ää körttiläisyydessä, näkyy myös käytän-nössä. Luulen, että ajatus siitä, että ih-minen on joka tapauksessa pieni ja syn-tinen, luo sitä sellaista aitoutta ja hyväk-symistä, joka mahdollistaa täyden avoi-muuden ja rakkauden muita ihmisiä kohtaan. Ja koska Jumalan armo yksin pelastaa ja ratkaisee, ei ole meillä täällä syytä mennä toisiamme tuomitsemaan, vaan päinvastoin parhaamme mukaan armahtamaan ja auttamaan.”

”Mitä Saari on uskosta opettanut, on vähän sama mutta käänteisesti: mulle tär-keintä kristinuskossa on juurikin se, mi-tä opetetaan toisten ihmisten kohtaami-sesta ja lähimmäisenrakkaudesta, ja kört-tiläisyydessä nämä arvot tuntuvat olevan vielä erityisen vahvasti tai ainakin erityi-sen aidosti esillä”, Grünthal miettii.

”Ja körttiläisyys on tarjonnut hyvän kodon hengellisyyteenikin: kaikki on niin korutonta, että jäljelle jää vain olen-nainen, ja näin jää tilaa pohdiskelulle ja oman itsensä sekä jonkin suuremmankin kohtaamiselle. Lisäksi pidän ajatuksesta, ettei ole yhtä oikeaa tapaa uskoa, joten omaa uskoa ei niin tarkkaan edes tarvitse määritellä. Joten enpä osaa itsekään täy-sin vastata itselleni, että onko Jumalaa vai ei, mutta niin kauan kuin Aholansaares-ta ja körttiläisyydestä löydän jo muuten-kin jonkinlaisen sisäisen rauhan, minusta tuntuu ettei vastausta Jumalan olemassa-olosta tarvitsekaan varmasti tietää.”


Armo näkyy kirkossa

nuorille, jos työntekijät

välittävät sitä teoillaan,

osoittaa professori

Auli Vähäkankaan

tutkimushanke.

Armosta vanhurskautetut, mitä se tarkoittaa? Suomalaisille nuoril-le, joita seurakunta koettaa koh-

data, ei kovinkaan paljoa. Ellei luterilai-nen traditio ole oman kodin kasvatukses-sa siirtynyt kotona lapsille, kirkon uskon-nollisen kielen sisällöt ja merkitykset ovat ulottumattomissa.

”Tosiasia on, että kirkko ja seurakun-nat ovat sekä sanastoltaan että asenteil-taan irrallaan nuorten maailmasta”, to-teaa käytännöllisen teologian professori Auli Vähäkangas.

”Kritiikin kärki osoittaa teologeihin ja teologiaan. Nuorten kohtaamisessa nuorisotyöntekijöillä on paremmat tai-dot kuin teologeilla. Ehkä ajankäytöllä-kin on vaikutuksensa. Pappien aika ku-luu muussa työssä kuin nuorten kanssa.”

Juuri kohtaamisilla kuitenkin olisi vä-liä. Suhdettaan seurakuntaan, kirkkoon ja sen välittämiin asioihin nuoret pohti-vat pitkälti sen perusteella, huomataan-ko heidät todella ja kelpaavatko he jouk-koon.

Synnin ja armon sijaan häpeää ja kelpaamista

Vähäkankaan johtamassa Nuoret margi-naalissa -tutkimushankkeessa selvitettiin Suomessa riskinuorten kokemusta seura-kunnasta ja siitä, miten seurakunta oli tu-kenut heidän osallisuuttaan ja toimijuut-taan eräällä kanta-hämäläisellä paikka-kunnalla. Kansainvälisen tutkimushank-keen toiset osatutkimukset toteutettiin Ruotsissa, Norjassa ja Etelä-Afrikassa.

Joukkoa 15–24-vuotiaita nuoria haas-tateltiin perusteellisesti. Aineisto antaa pohdituttavan kuvan siitä, millaisena ja millä tavalla kirkon sanoma voi ulottua elämänsä kanssa painiskelevien nuorten maailmaan.

Kirkko tosiaankin voi olla armon lai-tos, mutta nuorille se ei merkitse paljo-akaan. Vähäkankaan tutkimusryhmän haastatteluissa yksikään nuorista ei puhu

armosta mitään. Sanaa ei tunnu olevan olemassakaan. Ei ole syntiäkään.

Niitä asioita, joihin synti ja armo elä-mässä liittyvät, nuoret kylläkin pohtivat paljonkin.

Armon voi jäljittää kelpaamiseen ja hyväksytyksi tulemiseen. Jos seurakunta armoa välittää, se tapahtuu käytännölli-sellä tasolla. Se on toimintaa.

Synnillä on puolestaan yhteys häpe-än ja syyllisyyden teemoihin, joita nuo-ret käyvät läpi elämässään.

”Häpeä syntyy siitä että on mokattu, on se sitten alkoholia, huumeita, irtosuh-teita. Nuoret toteavat, että he ovat mo-kanneet. Siitä seuraa kysymys seurauksis-ta: kelpaanko mä nyt tämän jälkeen?”

Armo olisi oikeita huomioimisen tekoja

Mokailleelle nuorelle seurakunta näyt-täytyy nimenomaan paikkana, minne ei ehkä kelpaakaan, koska ei ole tarpeek-si hyvä. Isosiksi lähtevät kunnon nuoret, omaa itseä ei pidetä sellaisena.

Jos armo on sitä, ettei jää yksin ja kel-paa sellaisena kuin on, tutkimuksen nuo-rille armo oli näyttäytynyt jonkun iso-

sen tai nuorisotyöntekijän kautta, joka oli osoittanut oikeasti välittävänsä. Sitä oli koettu jollain leirillä, josta oli jäänyt ”hyvä fiilis”.

Vähäkangas toteaa, että tutkimuk-sen nuorten kokemukset seurakunnas-ta olivat suorastaan yllättävän voimak-kaasti peräisin riparilta. Vanhemmatkin nuoret pohtivat suhdettaan uskontoon ja seurakuntaan rippileirin ja siellä käsitel-lyn kautta.

Kysymys kelpaamisesta on sitä keskei-sempi, mitä nuoremmista oli kyse.

”Haastatteluissa tulee esiin sellaisia pohdintoja, kuin että ”kun tuo pappi katsoi mua tuolla tavalla, tarkoittaako se, että minä en kelpaa?”

Tutkimuspaikkakunnan seurakunnal-la oli hyvä tarkoitus tavoittaa ja kohda-ta nuoria. Nuorisotyön puiteissa esimer-kiksi käytiin kerran viikossa nuorisotalol-la. Nuorille ratkaisevaa oli kuitenkin se, mitä todella tapahtui suoraan heidän ja työntekijän välillä.

”Nuoret odottavat, että aikuinen huo-maa heidät. He odottavat aikuisen hy-väksyntää”, Vähäkangas sanoo.

”Hyväksytyksi tuleminen myös hen-kilöityy: nuori tarkkailee, huomaako juu-

ri tuo työntekijä minut. ’Tuo työntekijä tuntee nimeni. Hän moikkaa ajaessaan polkupyörällä ohi. Hän kysyy, mitä mi-nulle kuuluu. Hänen kanssaan on tehty kiva juttu yhdessä leirillä.’”

Nuoret tunnistavat, ovatko he tärkeitä

Tutkimusta varten haastateltiin myös kirkkoherraa ja nuorisotyöntekijää. Rip-pikoulutyöstä vastannut seurakunnan kappalainen puolestaan katsoi, ettei hä-nellä ollut nuorten tukemisesta sanotta-vaa.

”Kirkkoherralta tuli teoreettinen plä-jäys, kaikella rakkaudella nuoria koh-taan. Nuori nuorisotyöntekijä puhui sen sijaan nuorten elämästä ja kysymyksistä, vaikeuksista ja tarpeista. Siellä eivät vili-sseet teologiset käsitteet. Nuorten hyvät kokemukset seurakunnasta liittyivät sit-ten juuri häneen.”

Seurakunnan kappalaisesta oli jäänyt toisenlainen kokemus. Hän oli se pappi, joka tuli kyllä nuorisotalolle, luki siellä il-tapäivälehteä tunnin ajan ja lähti pois.

”Hän ei tehnyt meidän kanssa mi-tään, nuoret totesivat. Heille jäi vaiku-

telma, etteivät he häntä oikeastaan edes kiinnostaneet.”

Vaikka paikkakunnalla kirkko oli edelleen keskellä kylää, seurakunta ja sen edustajat näyttäytyivät näille nuorille kaiken kaikkiaan etäisinä ja outoina. Seu-rakunta oli paikka, jonne joku muu voi-si mennä juttelemaan, jos elämässä olisi tullut eteen jotain suurempaa surua. Joi-takin toisia seurakunta voisi auttaa.

”Yksi yllättävä haastattelu tosin oli. Keskustelussa käytiin läpi sitä, mikä kir-kossa on tärkeää, ja parikymppinen haas-tateltu sanoi, että tuo hautuumaa. Kun haastattelija kysyi syytä, hän totesi, että sinne hänetkin kerran haudataan. Hänel-le se oli hyvin tärkeää”, Vähäkangas ker-too.

”Siinä oli minusta kyse suoraan ar-mosta: että pääsee kerran turvallises-ti haudatuksi aidan sisäpuolelle, yhdessä muiden kanssa.”

Jumalanpalveluksen kapulakieli hukkaa nuoret

Kirkossa painotetaan, että jumalanpalve-lus on seurakunnan keskus. Jumalanpal-veluksen kaava puolestaan nojaa siihen

Armo on, jos se kohtaa


Armoa vailla

MITÄ ON ARMO SILLOIN, kun tekee mieli piirtää verellä seinään tai tatuoida perke-leitä nahkaan. Tai kun yksinäisyys tuntuu siltä, että oma hengityskin aiheuttaa kuulovam-man. Armo aukeaa tällöin kädenojennuksena ja avoimena sylinä. Se on parasta mitä ih-minen voi toiselle tarjota, jottei sinisten tarvitse olla ne, jotka ensimmäisenä kysyvät kuu-lumisia.

Rakkauden hylkäämäksi tuleminen on yksi murskaavimmista kokemuksista. Hylätyksi ja kelpaamattomaksi tunteminen saa itsetunnon ja egon murtumaan. Siihen ei ole laasta-ria. Tuntuu, että ainoa rukous on siunata vihollista ja rukoilla armahdusta.

Meillä on voima elää hetkessä, ei menneisyydessä vaan nenä kohden tulevaa – katse eteenpäin. Menneisyys antaa jotain eväitä ymmärrykseen, mutta tarvitsemme ennen kaik-kea voimavaroja katsoa eteenpäin, haavoinemme ja tarinoinemme. Jos käyttäytyy itsel-le ominaisimmalla tavalla, se on kaikki mitä voi tehdä. Elämän tärkeimmät ihmiset kyl-lä hyväksyvät sen.

TUNTEIDEN KÄSITTELY AIHEUTTAA HÄPEÄÄ. Entä, kun olen liian äkkipikai-nen, impulsiivinen tai vastaavasti laiska ja verkkainen? Entä, jos se ei olekaan sovelias-ta. Entä, jos identiteettini ei vastaa vanhempieni toivetta tai ulkonäköni on kaikkea muu-ta kuin lehtien kansista. Ei ole sellaista määrettä kuin ”liikaa”. Mitä nopeammin tämän opimme, sitä terveempi henkinen puolemme on.

Anteeksipyytäminen ei auta minuuden ongelmiin. Jos ihminen kokee olevansa väärän-lainen suhteessa toisiin ihmisiin, hänen omat väärät tekonsa, sanansa ja ajatuksensa eivät tunnu enää siinä vaiheessa isoilta asioilta, koska oma minuus on sinällään mitätön ja hä-vettävä.

Tässä tapahtuu vääristymä. Olemuksen syntiseksi kokeminen ei ole syntiä vaan häpeää. Synninpäästö ja anteeksianto häpeän kokemisesta ei vapauta, vaan pikemminkin estää ko-kemuksen olemassaolon oikeutuksesta. Syyllinen ihminen tarvitsee anteeksiantoa. Häpe-ää kokeva ihminen tarvitsee armoa. Pieni vauvakin aistii millaisin silmin häntä katsotaan.

ARMOA ON SIIS SE, että saa olla läsnä toisten elämässä omine tarpeineen. Armo mah-dollistaa myös sen, että voi tehdä virheitä ilman, että niistä pitää jatkuvasti kuulla tai et-tä epäonnistumisista muistutetaan koko ajan. Jokainen tarvitsee toista ihmistä. Se on osa luomisen historiaa ja rakennetta. Lisäbonuksia saa, jos osaa sanoa ”kiitos” ja ”anteeksi”.

Hensku Kettusaari

KOLUMNIkieleen, joka uhkaa sulkea nuoret ulko-puolelleen.

Kun nuoret kertoivat suhteestaan seu-rakuntaan, he alkoivat puhua siitä, mil-lä tavalla uskovat tai eivät usko. He käsit-telivät konkreettisia kysymyksiä, vaikka-pa kolminaisuusoppia ja sen haastetta ar-kijärjelle. Monetkaan nuoret eivät osan-neet kovin paljon mietiskellä ja sanoittaa uskonnollisia näkemyksiään.

Mutta armosta tai synnistä ei kukaan puhunut. Jos nämä nuoret olisivat ju-malanpalveluksessa, mitä synnintun-nustus ja siihen liittyvä armo heille voi-si merkitä? Nuoria ei koskettanut myös-kään ehtoollinen millään tavalla.

”Voi tosin kysyä, kuinka moni aikui-nenkaan jumalanpalveluksessa säännölli-sesti käyvä varsinaisesti ymmärtää, mik-si synnintunnustus tehdään?” Auli Vähä-kangas miettii.

Synnin ja armon sijaan nuoret osasi-vat avoimesti ja vuolaastikin kertoa tera-pioistaan, diagnooseistaan ja lääkityksis-tään. Se on heidän arkeaan ja he osaavat sen kielen, jolla jäsentää tuntojaan ja elä-määnsä.

”Näyttää siltä, että suhde uskonnolli-seen perintöön elää lähinnä isovanhem-pien kautta. Mummon kanssa vielä käy-dään Kauneimmissa joululauluissa. Sel-laisen merkitys on suuri. Traditio tekee mahdolliseksi käyttää kirkon käsittei-tä. Sitten kun se on katkennut, katkeaa mahdollisuus niihin sanoihin ja kirkon puheeseenkin.”

Armo lipuu karkuun marginaalista

Teologisen kapulakielen kirkko liukuu vuosiluokka vuosiluokalta etäämmälle nuorista. Vain käsitettävissä olevalla kie-lellä voi tulla kosketetuksi.

”Nuorille omien sanojen käyttö on hirveän tärkeää. Ajatellaan vaikka omia kirjoitettuja rukouksia rippileirillä. Ne tulevat ihan eri maailmasta kuin kirkko-käsikirja.”

Vähäkangas miettii myös, ettei sano-jen tarvitsisi aina ollakaan lähtökohtana kirkon sanoman välittämisessä ja käsitte-lemisessä. Esimerkiksi kuvan käyttö voi avata aivan toisenlaisia mahdollisuuksia kohtaamiselle nuorten kanssa.

Yhdessä osassa tutkimushanketta käy-tettiin kuvien tekemistä ja niistä puhu-mista menetelmänä nuorten illan tyyp-pisessä muodossa. Osoittautui, että nuo-rille kuva avasi mahdollisuuksia joita pu-he ohitti. Lopulta nuoret myös päätyivät käyttämään kirkon käsitteitä ja sanastoa kuvaamaan kuvia, joita olivat tehneet.

Nuoret marginaalissa -hankkeen nuo-rilla ei ollut varsinaista paikkaa seurakun-nassa rippileirin jälkeen. He oirehtivat tai heidän tilanteensa oli sillä tavoin hanka-

la, etteivät he sopineet normaaliin nuo-risotyöhön. Pikkupaikkakunnalla erityis-nuorisotyötä ei ollut. Diakoni puolestaan oli keskittynyt sikäläisiin vanhuksiin.

”Jonkinlaista perhediakoniaa olisi oi-keastaan tarvittu. Useimmilla elämän-tilanteeseen liittyi sellaisia asioita”, Auli Vähäkangas sanoo.

Ja mitä huonommin tutkimuksen nuorella meni, sitä kauempana kirkko hänelle oli.

”Minusta voi myös kysyä, onko seu-rakunnan nuorisotyö keskiluokkaistu-nut? Ketkä nuoret ovat valmiita kohtaa-maan sitä armoa, jota seurakunta haluaa välittää?”

Jaakko Kaartinen

Ve

ikko

So

me

rpu

ro


piplia.fi ■

Pvoimasanoja

IPLiA.

Bible JournalingLeveämarginaalinen

Uusi testamentti ja Psalmit skräppäilyyn ja värittämiseen.

Liitesivuilla inspiroivia värityskuvia ja raamatunkohtia sekä tyhjiä sivuja, joihin voit itse kirjoittaa ja kuvittaa voimaa-antavia aiheita Raamatusta.

Kovakantinen. 14,90 €

Hauska tapa syventyä Raamattuun!

Suomen Pipliaseura | myynti 010 838 6520 | [email protected] | www.pipliakauppa.fi

` t ™

Inspiroivat Pipliat

Rippi– ja kouluraamatut Laajassa valikoimassa on 17 kansivaihtoa.

Rippiraamatut sisältävät raikkaat ja monipuoliset liiteosat, jotka sopivat työ- tai lukukirjaksi sekä rippikouluun että uskontotunneille.

Nettikaupastamme löydät myös muut kirjat rippikoulutyöhön!Koko valikoima www.pipliakauppa.fi . Rekisteröitymällä saat tuotteet seurakuntahinnoin!

TUTUSTU!

Tilatessasi isompia määriä, ota yhteys suoraan myyntiin ja pyydä tarjousta:

[email protected] tai 010838 6520

uutuuksia!PIPL IA

Jeesus opetti usein Jumalasta ja Jumalan valtakunnasta käyttäen vertauksia, joiden päähenkilöt ja asetelmat oli-vat tuttuja hänen galilealaiselle kuulijakunnalleen. Ver-taus viinitarhan työmiehistä esiintyy vain Matteuksen evankeliumissa (Matt. 20:1–16), ja siinä tiivistyy jotain oleellista Jumalan armosta.

Vertauksen työmiehet ovat päivätyöläisiä, jotka pal-kattiin töihin tarpeen niin vaatiessa päiväksi kerrallaan. Lain mukaan heitä kuului kohdella kunnolla ja mak-saa heille palkka päivittäin: ”Älä tee vääryyttä köyhäl-le päivätyöläiselle, olipa hän maanmiehesi tai maassa-si asuva muukalainen. Maksa hänelle työpäivän palk-ka ennen auringonlaskua, sillä hän on köyhä ja odot-taa palkkaansa. Jos et maksa, hän huutaa avukseen Her-raa ja sinä joudut syynalaiseksi” (5. Moos. 24:15). Suur-maanomistajan näkökulmasta päivätyöläisten palkkaa-minen oli edullisempaa kuin esimerkiksi orjan omista-minen, sillä isäntä ei kärsinyt taloudellisia menetyksiä silloin kun päivätyöläinen sairastui tai kuoli. Antiikin lähteissä esiintyykin isännille ohje, jonka mukaan ras-kaaseen, kuluttavaan ja vaaralliseen työhön kannattaa palkata päivätyöläisiä.

Työpäivä alkoi yleisesti auringonnousun aikaan. Li-sätyövoiman palkkaaminen päivän kolmannella tunnil-la eli aamulla noin yhdeksän aikaan on vielä perustel-tua, mutta on yllättävää, että vertauksen isäntä palkkaa lisäväkeä vielä puolenpäivän (kuudes tunti) ja iltapäiväl-lä kolmen aikaan (yhdeksäs tunti). Tätä on selitetty jos-kus sillä, että erityisesti sadonkorjuuaikana saattoi tulla yllättävä tarve lisätyövoimalle, esimerkiksi jos ajateltiin sateen olevan tulossa. Vertauksessa ei kuitenkaan kerro-ta, minä vuodenaikana isäntä palkkaa työmiehet. Kaik-kein yllättävintä ja suorastaan järjetöntä on palkata työ-miehiä 11. tunnilla, vain tuntia ennen työpäivän päät-tymistä. Tämä on esimerkki siitä, kuinka Jeesus käyttää kuulijoidensa arkielämästä tuttuja esimerkkejä, mutta muuntelee niitä niin, että lopputulos yllättää kuulijat.

Isännän outo tapa palkata lisätyövoimaa herättää vertauksen kuulijassa kysymyksen palkanmaksusta. Työmiehille maksetaan palkka käänteisessä järjestykses-sä niin, että viimeksi tulleet saavat ensiksi denaarin. Tä-mä herättää odotuksia siitä, että aiemmin tulleet ja kau-emmin työskennelleet saisivat enemmän. Kuuntelija voi samastua vertauksen työmiesten vastaväitteisiin; tun-

Armo

tuu epäoikeudenmukaiselta, että enemmän työtä teh-neet saavat saman palkan kuin vähemmän työskennel-leet. Isännän vetoomus aiemmin tehdystä sopimuksesta ei poista tätä epäreiluuden tunnetta, sillä isäntä on toi-minut tavalla, joka ei ole järkevän tilanomistajan toi-mintaa. Herää kysymys, kuka haluaa jatkossa työsken-nellä hänelle koko päivän, jos vähemmällä työllä saa sa-man korvauksen. Kysymys oikeudenmukaisesta palkki-osta on polttava, kun otetaan huomioon päivätyöläisten turvaton yhteiskunnallinen asema.

Jeesuksen yllättävässä vertauksessa Jumalan anteek-sianto ja armo samastetaan isännän toimintaan. Jeesus kohtasi toimintansa aikana usein vastustusta, koska hän seurusteli niiden kanssa, joita muut eivät hyväksyneet (esim. Mark. 2:15–17). Jeesuksen vertaus painottaa sa-maa kuin hänen toimintansa: kuten vertauksen isän-tä toimii työmiesten kanssa, niin Jeesus toimii niiden kanssa, joita muut pitävät syntisinä. Sekä vertaus että Jeesuksen toiminta osoittavat, että Jumalan armo ylittää ihmisten asettamat raja-aidat ja on kaikille sama.

Vertauksen tulkintahistoriassa on usein selitetty ver-tauksen isännän yllättävää toimintaa, koska tämä antaa saman palkan erilaisesta työmäärästä. Jo varhaiset kirk-koisät selittivät, että Jumala ottaa huomioon palkites-saan ihmiset myös ihmisten tahdon ja hyvät aikomuk-set. Viimeksi työhön tulleet päivätyöläiset tekivät työ-tä ilman selvää sopimusta eivätkä valittaneet isännälle, joten heidän on katsottu osoittaneen suurempaa uskoa kuin aiemmin aloittaneiden työntekijöiden. Joskus on vedottu siihen, että monet hurskaat saavat lyhyessä ajas-sa enemmän aikaan kuin toiset koko elämänsä aikana. Isännän toimintaa on saatettu yrittää tehdä järkeväk-si vetoamalla siihen, että Jeesuksen aikaan oli käytös-sä eriarvoisia pronssi-, hopea- tai kultadenaareita, joilla isäntä suoritti maksun. Tämä selitys on joskus yhdistet-ty ajatukseen, että taivaassa on ”monia asuinsijoja” (Joh. 14:2), joista toiset ovat lähempänä Jumalaa kuin toiset.

Nämä selitykset eivät kuitenkaan nouse Jeesuksen vertauksesta vaan päinvastoin alleviivaavat sen radikaa-lia luonnetta: toisin kuin ihmiset, Jumala ei laskelmoi jakaessaan armoaan.

Raimo Hakola


Perhemessussa synnintunnustus voi tuntua pienten lasten tai varhais-nuorten vanhemmasta kummal-

liselta. Pyydetään anteeksi suureja synte-jä sitten sanoin, teoin tai laulun säkein, kantamalla kiviä, polvistumalla hiljaa tai laulamalla anteeksi, lapsiin asia ei tunnu liittyvän paljoakaan.

Vauvakirkossa jotkut vanhemmat miettivät silloin, mitä kirkko oikein tar-koittaa kuvatessaan vastasyntynyttäkin syntiseksi. Myöhemmin lapset ja nuoret kysyvät itse oikeutetusti, mitä se syn-ti oikein on, joka koskee meitä kaikkia.

Synnintunnustus ei saa olla ihmisiä syntisempi

“Kun nuoret tulevat kirkolle ja nii-

tä katselee, niin eivät ne kovin synti-sen oloisia ole”, Pirkkalan nuorisopap-pi Arto Köykkä toteaa. Hänestä syn-nin ja syyllisyyden tunne kuuluvat ai-kuisuuteen. Silti hän liittää myös nuor-ten messuihin sanallisen synnintunnus-tuksen. Niistä jää jotakin itämään myö-hempää tarvetta varten.

Köykkä käyttää lyhyitä sanallisia syn-nintunnustuksia nuorten kanssa. Hänes-tä puhuttu teksti on laulettua painavam-paa, mutta liian korkealentoista tai ras-kassoutuista ei tarvita. Tunnustus ei ole tunnustus ellei siinä ole jotain mihin lau-suja voi aidosti samastua, jotain hänelle aitoa.

“Nuoret kokevat enemmänkin riittä-mättömyyden tunteita kuin synnintun-toa tai syyllisyyttä. Tiskikone on jäänyt

täyttämättä kotona tai kokeisiin on tul-lut luettua liian vähän. Ei se mitään syn-tiä ole. Synnintunnustus on siksi oltava nuorille yksinkertainen. Vaikka siihen ta-paan että Hyvä Jumala. Kaikki ei ole ai-na mennyt parhaalla mahdollisella taval-la ja Sinä tiedät sen. Hyväksy minut sil-ti ja anna minulle anteeksi. Ei se sen hie-nompaa tarvitse olla. Asia on oltava kie-lellisesti riittävän yksinkertaisesti ilmais-tu, heidän omaa kieltään. Synnintunnus-tus ei saa olla syntisempi kuin sen lukijat oikeasti ovat”, Köykkä sanoo.

Synti on vaikea aihe nuorten ja lasten kanssa. Jokainen tekee joskus väärin va-hingossa tai tahallaan, muttei se oikeas-taan ole synnin olemus. Köykkä sanoo epäonnistuneensa synnin selittämisessä nuorille aina uudelleen. Silti on niin, että

jotakin puheesta voi jäädä mieleen ja jo-nakin päivänä nousta uudelleen, kun sen aika on.

Vain vastuullinen voi olla syyllinen

“Se on niin vaikea asia. Se on enem-mänkin tekojen kokonaisuus kuin te-ko. Sanon yleensä, että synti on se mikä erottaa meidät Jumalasta. Jopa sellaista vanhaa lausetta käytän kuin että synti on sydämen luopumista Jumalasta. Jos-tain syystä se tuntuu puhuttelevan nuo-

ria”, hän kertoo. Köykän mielestä kirkon yksi suuri ky-

symys on se, puhutaanko ihmisten elä-mästä sellaisena kuin se on vai sellaisena kuin sen haluttaisiin olevan.

“Onko kyse oikeasti niistä tunteista joita ihmisillä on vai niistä, joita heillä kuuluisi olla. Nuorilla on eniten intohi-moa ja elämänhalua, halua nähdä ja ko-kea.” Synnintunto liittyy hänestä siihen ikään, kun ensimmäiset oman elämän suuret pettymykset tulevat eteen. Ensin on kasvettava omaksi itsekseen, yksilöksi ja itsenäistyttävä. Synnin kokemus, oma epätäydellisyys kuuluu traagisena tuntee-na elämänvaiheeseen, jossa ihminen on täysin vastuussa teoistaan. Lapsi ja nuo-ri vasta opettelee tätä. Syyllisyys kuuluu terveen aikuisen elämään.

“Se tulee elämänkokemuksen mu-kana. Synnintunnon herääminen kuu-luu siihen elämänvaiheeseen, kun ensim-mäinen vakava ihmissuhde menee poik-ki. Siinä tulee elämän rajallisuus vastaan ja ajatus siitä, että minussa on jotakin vi-kaa”, Köykkä uskoo.

Syyllisyyden ääneen sanominen voi olla vapauttavaa

Vaikka nuorille syyllisyys ei ole ajan-kohtaisin teema, esimerkiksi konfir-maatioon kokoontuneet sukulaiset pai-nivat sen kanssa. Köykkä johdattelee konfirmaatiossa synnintunnustusruko-ukseen kertomalla sen vuoden maail-man tapahtumista, jona rippilapset syn-tyivät. “Parhaat synnintunnustusruko-ukset liittyvät tähän tilanteeseen. Van-hemmat ovat siinä tilanteessa, että elä-mä on tuonut pettymyksiä ja unelmia on särkynyt. Ristiäisten jälkeen monia asia on mennyt vikaan, vanhemmat ei-vät ole olleet niin hyviä kuin olivat ku-vitelleet. Sitten sanon, että Hyvä Juma-la, tällaisia me ollaan. Ollaan iloisia täs-tä hetkestä ja näistä nuorista, mutta tie-detään mitä itse ollaan. Ihmiset todella kuuntelevat.”

Hänestä muodikas puhe siitä, että syyllisyys olisi ainoastaan huono asia tai että siitä pitäisi päästä eroon on kummal-lista.

“Syyllisyydentunne pitää maailmaa

kasassa. Ihminen joka ei tunne syyllisyyt-tä on sairas. Syyllisyyden sanominen ää-neen on vapahduttavana. Esimerkiksi it-semurhan tehneen ihmisen hautajaisissa ihmiset ovat kokeneet hyvin vapauttava-na ajatuksen siitä, että syyllistä ei tarvit-se etsiä, sillä olemme kaikki paikalla oli-jat osallisia. On olemassa elämää säilyt-tävää häpeä ja syyllisyyttä. Uskon myös, ettei kirkon oma sana synti ole korvatta-vissa muulla sanalla”, hän sanoo. Köykäl-le synti ei ole vanhentunut sana, vaan pi-kemminkin renessanssiaan odottava kris-tillinen käsite.

Koulukiusaaminen on lapsen maailmassa syntiä

“Oikeastaan odotan perisynnin uutta tulemista muotiin. Ajatellaan nyt vaik-ka ekologista tilannetta. Me olemme ra-kentaneet maailman ja kulttuurin ja elä-män, jossa ei ole mitään mahdollisuut-ta elää ekologisesti oikein. Kaikki hyvät-kin vaihtoehdot saastuttavat ja riistävät luonnonvaroja”, hän toteaa. Se on hy-vä tapa selittää synti: jokaisella on osuu-tensa kulttuurista ja elämäntavasta, jos-sa on paljon pahaa, alistavaa ja ahnetta. “Ei se ole geeneissä siirtyvä, vaan kult-tuurisesti siirtyvä asia”, Köykkä toteaa.

Mutta on yksi lapsia ja nuoria kosket-tava aihe, jonka kautta Köykän mukaan on helppo puhua synnistä: koulukiusaa-minen. Synti ei koske vain sitä, joka tie-detään luokan kiusaajaksi tai sitä, joka keksii kovaäänisesti solvata toista. Synti on sitä, että me kaikki annamme sen ta-pahtua, säestämme, olemme mukana. Ja tehtyä haavaa kiusatulle ei saa tekemät-tömäksi. Siksi tarvitsemme anteeksi saa-mista ja antamista.

“Ollaan kaikki oltu nauramassa jolle-kin, oltu mukana ja osallistuttu. Sitä ei koskaan pysty peruuttamaan. Tämä on lapsillekin aito kokemus ja osa heidän maailmaansa. Kiusaaminen osuu tuntei-siin ja sen kautta voi käsitellä pahuutta muutenkin”, Köykkä sanoo.

Salla Ranta

Pyhä Jumala, rakas taivaallinen Isä.

Monet asiat painavat mieltäni.

Olen usein sanonut ja tehnyt sellaista,

mikä on aiheuttanut murhetta toisille ihmisille

ja sinulle.Anna kaikki

syntini anteeksiJeesuksen tähden.

Tätä pyydän luottaen siihen,

että sinä rakastat minua.

Perhemessun synnintunnustus

Jeesus,

meidän veljemme,pelastaja ihmisten.

Sinä tunnet syntimme.Anna kaikki anteeksi.

Herra, armahda.

Rakas Vapahtajamme,aina meitä armahdat,pahat teot unohdat,elämämme uudistat.

Kristus, armahda.

Virsi 720

Armo joo, entäs synti?


Martti Lutherin teesien

julkaisusta on pian

500 vuotta. Teesien

käynnistämä reformaatio

loi edellytykset myös

nykymuotoiselle kirkon

nuorisotyölle.

Ensi vuonna vietetään reformaation merkkivuotta ja pohditaan erityises-

ti luterilaisen identiteettimme vahvuuk-sia. Myös kirkon kasvatus- ja nuorisotyö olisi melko erilaista, jos reformaatiota ei olisi tapahtunut.

Merkkivuoden projektisihteeri Ti-mo-Matti Haapiainen muistuttaa, että kehityksen arvioiminen tästä näkökul-masta on lähempänä valistunutta veik-kaamista. Reformaatio kuitenkin selit-tää ainakin osin esimerkiksi poikkeuk-sellista tekijäjoukkoa.

”Työntekijäjoukko olisi luultavasti suppeampi lukumäärältään, ammatti-kunnaltaan ja sit ä kautta myös osaami-seltaan – eikä niin moniammatillinen. Kirkon poikkeuksellisen laaja ja moni-puolisesti koulutettu henkilöstö on re-formaation ja sen jälkeisen kehityksen tuotos.”

Erilainen olisi varmasti myös rippi-koulu, jonka luonteelle reformaatio loi

pohjaa. Myös laulukirjoja ja erilaisia eri-tyismessuja olisi varmasti vähemmän, Haapiainen pohtii.

Yhteinen pappeus

Reformaatiolla on ollut kauskantoiset vaikutukset koko suomalaiseen yhteis-kuntaan. Koska reformaatio lähti meillä kuningas Kustaa Vaasan aloitteesta, tuli kirkosta myös valtionkirkko. Näin seu-rakunta hoisi monia nykyisiä kuntien tehtäviä ja koulutoimi oli vahvasti kir-kon hallussa.

Tämä loi pohjan kirkon kasvatus- ja nuorisotyön laajuudelle ja vahvuudel-le. Tästä historiasta sekä luterilaisuuden yleisistä periaatteista ponnistaa myös ajatus yhteisestä pappeudesta ja mata-lasta kirkollisesta hierarkiasta.

”Rippikoulun ja koko seurakun-nan kasvatustoiminnan kautta kanne-taan laajaa vastuuta yhteiskunnan hy-vinvoinnista. Luterilaisuudessa myös ne, joita ei ole vihitty papeiksi, osallistu-vat kasvatustyöhön”, Haapiainen muis-tuttaa.

Luterilaisuudesta ammentaa sekin, että perhe on tärkeä myös muissa tun-nustuksissa. Lutherin Vähä katekismus korostaa perheen merkitystä kirkon elä-mässä. Suomalaisessa luterilaisuudes-sa kirkolliset toimitukset kuten kaste ja konfirmaatio ovat monille ensisijaisesti

perhejuhlia, ja tämä näkyy myös luteri-laisessa nuorisotyössä.

Monimuotoisuus vahvuutena

Luterilaisuuden identiteetin piirteitä halutaan pöyhiä myös merkkivuotena. Erityisesti painopisteenä on armon mer-kitys. Haapiainen viittaa Lutherin ane-teeseihin, joiden mukaan evankeliumi onkin kirkon aarre.

”Se on keskeinen painotus, johon lu-terilaisuudessa palataan uudelleen ja uu-delleen. Luterilaisuudessa on paljon hy-vää ja vahvaa. Kristityn kutsumus toteu-tuu tavallisessa elämässä toisen hyväksi. Se on hyvin arvokasta.”

Toisaalta Haapiainen muistuttaa lu-terilaisen kirkon yhä määrittelevän omi-naisuudekseen katolisuuden: luterilai-suus ei ole ”uusi” kirkko vaan katsoo jatkavansa kristinuskon perinnettä. Tä-tä myötä siis luterilaisuuden identiteetti on myös katolinen.

Kaikesta tästä seuraakin, että luteri-lainen identiteetti on hyvin moninai-nen.

”Monimuotoisuus on meidän vah-vuutemme. Yhteisiä juttuja voi olla vai-kea löytää. Uskonto voi muualla nä-kyä esimerkiksi pukeutumisessa tai ruo-assa, mutta kristityillä ei sellaista juu-rikaan ole. Se on myös osa identiteet-tiä, että ollaan vallitsevassa ympäristös-sä osana sitä.”

Haapiaisen mukaan on lisäksi muis-tettava, että monelle luterilainen identi-teetti on vieras. Onkin hyvä käydä dia-logia ja kerrata historiaa; mikä rooli re-formaatiolla on esimerkiksi hyvinvoin-tivaltion syntymisessä tai yhtä hyvin si-tä, miksi protestantit ovat usein maallis-tuneempia kuin ortodoksit.

Armon nostaminen merkkivuoden pääteemaksi on Haapiaisen mukaan ai-heellista. Etenkin kun näkee armotto-muuden nykyihmisen elämässä. Ihmi-set elävät monenlaisten ulkoisten pai-neiden ristitulessa, ja moni uskoo yhä rahan autuaaksi tekevään voimaan.

”Aivan kuten Lutherin aikaan ihmi-set etsivät itseään ja armoa ja ovat val-miita maksamaan siitä. Tarvitaan armon viestiä; sitä, ettei rahalla saa pelastusta.

Ihmisen arvokkuuden löytäminen ja ih-misten välisen armollisuuden tukemi-nen on iso haaste.”

Jatkuvuutta halutaan

Mutta miten juhlavuodesta tehdään on-nistunut? Niin, että voidaan jälkikä-teen todeta, että näin sen pitkin men-nä. Haapiaisen mietteissä tärkeäksi nou-see jatkuvuus. Vuoden loputtua sen ai-kana esiin nostetut asiat jäävät toivotta-vasti elämään.

”Syksyn teesien julkaiseminen tar-

koittaa toivottavasti sitä, että niiden sa-nomaan voidaan paneutua ja keskustel-la siitä merkkivuoden jälkeenkin. Ja, et-tä luterilaisen identiteetin pohtiminen ja työstäminen saisi aikaan jotain uut-ta.”

Ideaalitilanteessa merkkivuosi myös lähentää niin eri kirkkoja kuin ihmisiä-kin. Haapiainen muistuttaa, että irtautu-minen katolisesta kirkosta oli kristittyjen yhteyden kannalta katastrofi. Niinpä yh-teisen ehtoollisen soisi juhlavuoden jäl-keen olevan askeleen lähempänä.

Vuosi toivottavasti antaa oman iden-

titeetin pohtimisen kautta myös mah-dollisuuden entistä parempaan kult-tuurien väliseen kohtaamiseen sekä tuo kenties kirkolle uusia toimintatapoja ja uutta toimintakulttuuria.

”Vuosi on myös Suomen itsenäisyy-den juhlavuosi. Tutustutaan siis itseem-me ja avaudutaan samalla muille kult-tuureille hyvällä tavalla yhdessä, ei pa-kottaen. Se olisi äärimmäisen arvokas-ta”, Haapiainen kiteyttää.

Teksti: Tomi Kangasniemi

Mikä tekee meistä luterilaisia?

Poikien Keskuksen pitkäaikai-nen toiminnanjohtaja, opetus-neuvos Pentti Tapio on kuollut kotonaan 26.5.2016 97-vuoti-aana. Hän oli syntynyt Varkau-dessa 8.9.1918.

Poikien Keskuksen palveluk-sessa vuosina 1945-1983 hän te-ki elämäntyönsä kristillisen poi-katyön parissa. Tapio oli keskei-sessä roolissa, kun sodan jälkeen aiemmin järjestöpohjainen nuo-risotyö seurakunnallistettiin ja samalla luotiin perusta tämän päivän laajalle seurakunnalliselle kasvatustyölle. Hänen ai-kanaan perustettiin myös Partaharjun toimintakeskus ja ret-keilykeskus Tievatupa Saariselälle. Partaharjun Opisto pe-rustettiin vuonna 1960 kouluttamaan työntekijöitä seura-kuntien laajenevan lapsi- ja nuorisotyön tarpeisiin. Opetus-neuvos Tapio oli Joka Poika -lehden päätoimittaja v. 1967-1983 ja hän kirjoitti myös useita kirjoja. Tapiolla oli lukuisia luottamustoimia ja -tehtäviä niin kirkon kuin yhteiskunnan puolella. Viimeisinä Suomen Sotaveteraaniliiton hengellisen toimikunnan puheenjohtajan tehtävät.

Lasten ja nuorten parissa tehtävä kristillinen työ oli loppuun asti Pentti Tapiolle sydämen asia. Kesän 2015 Partaharjun suurleiri oli ensimmäinen, jolle hän ei enää jaksanut osallistua. Leiriläisiä hän muisti kuitenkin leirin aikana laatimallaan tervehdyksellään, joka luettiin leiriky-lissä viimeisen leiripäivän päätteeksi. Näin tästä tekstistä tuli Pentin jäähyväiset hänelle niin rakkaille Partaharjun leiriläisille, Partaharjulle ja meille kaikille.

“Hei kaikki Kipinä-leiriläiset!

Vanhana partaharjulaisena haluan teitä tervehtiä. Vaikka en nyt kovin vanha vielä olekaan. Mutta olen siellä leireillä paljon ollut. Monella nuotiolla istu-nut ja saanut paljon ystäviä ja unohtumattomia ko-kemuksia.

Toivon, että olette saaneet hyviä kipinöitä uusiin harrastuksiin, seikkailuihin ja ystävyyteen, rohkeuteen ja reiluuteen. Ja huumoriin.

Olette etuoikeutettuja. Teillä on paljon sitä hyvää, joka miljoonilta teidän ikäisiltänne puuttuu. Mei-dän kaikkien on pidettävä huolta toisistamme lähel-lä ja kaukana. Kukin mahdollisuuksiensa ja voimi-ensa mukaan.

Samalla voimme iloita ja kiittää siitä hyvästä, mi-tä olemme saaneet. Lahjaksi.

Partaharjun vanha tunnuslause on ollut ja on var-maan vieläkin, että meidän kaikkien - pienten ja suurten - tehtävänä on pitää suhteet kunnossa Juma-laan, lähimmäisiin ja luontoon. Näistä kaikkien va-rassa me olemme ja elämme.

Vanha Testamentin Joosuan kirjassa ovat Jumalan sanat Joosualle: “Ole rohkea ja luja, älä pelkää älä-kä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssa-si kaikillä teilläsi.”

Toivotan teille kaikille hyvän Jumalan siunausta ja turvallista kotimatkaa.

Pentti TapioIso-Parta.”

Opetusneuvos Pentti Tapio 1918-2016

ARMOA 2017 REFORMAATION MERKKIVUOSI

27.11.

AvausjuhlaTurussa

Virsikirjanlisävihkot

Teesienjulkistaminen

Helatorstain kevätjuhla

7.6.

Reformaatio-musiikkiteoksen ensiesitys

Kristittyjen ykseyden Rukousviikko18.–25.1.

Kirkon musiikkijuhlat ja Kirkkopäivät19.–21.5. Suomi-Areena

loka marras tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulujoulu

2016 2017

30.10.

25.5.

31.10.

SUOMI 100 V

Itsenäisyys-päivä6.12.

Sata päivääsataan26.8.

PääjuhlaTurussa

5.11.


Isostoiminnan

tavoitteena on oman

paikan löytäminen

seurakunnasta – isoisuus

on paljon muutakin kuin

ripari ja leiritoimintaa,

sanovat Hugo Lehkonen

ja Anne Nousiainen.

”Nuorilla on paljon hieno-ja taitoja ja he ovat niin mahtavia persoonia, että

olisi sääli, jos se kaikki jäisi vain nuo-risotyön käyttöön. Ne saisivat näkyä kaikkialla seurakunnassa. Heissähän on koko kirkon tulevaisuus!” sanoo Por-voon suomalaisen seurakunnan nuori-sotyönohjaaja Hugo Lehkonen.

Samanlaisia näkemyksiä kuuluu Pieksämäeltä. Viimeisten vuosien ajan seurakunnassa on määrätietoisesti kul-jettu kohti nuorilähtöistä ja monipuo-lista isostoimintaa. Kun nuoria kuun-nellaan ja heille annetaan tilaa, yhtä ide-aa seuraavat toiset.

”Nuorten oman osallisuuden vah-vistaminen on ollut tärkeää. Isoset ovat mukana toteuttamassa ja johtamas-sa kaikenlaista toimintaa nuortenillois-ta alkaen. Seuraukset ovat olleet iloisia. Nuoret vetävät luokseen nuoria”, toteaa nuorisopappi Anne Nousiainen.

Nuori keskiöön!

Isostoiminnan kehittämisen suunta näyttää olevan kasvavan nuoren asetta-misessa työn keskiöön, ja osallisuuden ja seurakuntalaisuuden vahvistamises-sa. Siihen antaa tukea myös Kirkkohal-

lituksen viime keväänä julkaisema isos-toiminnan linjaus Isoja ihmeitä..

Isoseksi lähtevä nuori nähdään osa-na koko seurakuntaa, ja kaikkea toimin-taa voidaan muokata ja avata niin, et-tä nuorelle syntyy uusia tiloja oman pai-kan löytymiseen.

Porvoossa isoskoulutuksen tilalla on jo vuodesta 2002 pyörinyt seurakunta-koulu. Ajatukseen on alusta saakka kuu-lunut, että eri työalat ovat mukana ja nuorille tarjotaan mahdollisuuksia osal-listua monenlaiseen.

”Ihan keskeisiä osallistumisen muo-toja löytyy tietysti nuorisotyön parista, mutta esimerkiksi leiritoimintaa on tar-jolla lasten ja varhaisnuorten puolella-kin. Kirkkomuusikot, diakonia ja per-hetyö pyytävät nuoria mukaan omiin juttuihinsa. Osallistuminen on myös osa isoskoulutuksen eli seurakuntakou-lun ohjelmaa.”

”Syyskausi alkoi juuri toimintapäi-vällä, missä vanhemmille isosille ker-rottiin erilaisista vapaaehtoistyön muo-doista, joita on tarjolla. Tänä vuonna uutta on ollut se, että nuorille on tarjot-tu mahdollisuutta toimia ehtoollisavus-tajana. Kymmenen nuorta kävi koulu-tuksen ja kaksi oli jo heti messussa mu-kana”, Lehkonen kertoo.

Koulutuskeskeisyydestä toimintakeskeisyyteen

Pieksämäellä oli vielä muutama vuo-si isosille koulutus ja leirit. Nyt on toi-nen maisema: monenlaisten leirien li-säksi tempauksia, musiikkia diakonian kanssa, isosia tekemässä messua ja vaik-ka mitä.

”Vanhoille isosille avattiin kolme vuotta sitten mahdollisuus jatkaa leiri-isäntinä. Se vaikutti välittömästi. Nyt noita parikymppisiä sitten riekkuu tääl-lä seurakunnassa”, Anne Nousiainen naurahtaa.

Muutenkin tilat käytännöllisesti täyttyvät nuorista ja nuoret saavat myös ilmaista itse haluaan tehdä asioita. Saa-vat tehdäkin.

”Katselin muun muassa sivusta kun

neljä 16-vuotiasta isosta veti koko nuor-ten illan seitsemällekymmenelle osallis-tujalle. Lopuksi yksi piti aivan täyspit-kän iltahartauden, jota kaikki kuunteli-vat hiiskahtamatta. Samalla tavalla eivät muuten olisi kuunnelleet tällaista keski-ikäistä työntekijää”, Nousiainen sanoo.

Nousiainen miettii, että aikuinen sokeutuu kovin nopeasti omalle työl-leen ja ideoilleen. Nuorten kuulemi-nen paitsi toteutuksessa, jo suunnitte-luvaiheessa on siksi tärkeää. Työnte-kijät puolestaan koettavat luoda mah-dollisuuksia uuden kokeiluun. Siihen puolestaan löytyy tuoreita eväitä kir-kon täydennyskoulutuksista.

”Esimerkiksi hengellisen kasvun OMG-ryhmä on uusi idea, jonka me kopioimme keväällä isostoiminnan ke-hittäminen -koulutuksesta itsellemme Pieksämäelle. Ajatuksena on vahvistaa nuorten hengellistä kasvua toiminnalli-sin menetelmin.”

Motivaatiolla ja ideoilla muutokseen

Kuten Nousiainen, Hugo Lehkonen-kin osallistui Nuorten Keskuksen, Dia-konia-ammattikorkeakoulun ja Seura-

kuntaopiston yhteistyössä järjestämään Isostoiminnan kehittäminen – isosta ai-kuiseksi -koulutukseen viime keväänä. Oman seurakunnan vahvuuksien ja ke-hittämiskohteiden peilailu toisten osal-listujien ja kouluttajien kanssa tuntui hyödylliseltä.

”Me tajusimme siellä esimerkkisi, et-tä tuo ehtoollisavustaminen oli jäänyt meillä aivan työntekijävetoiseksi. Siihen tartuttiin sitten.”

”Kehittäminen on työntekijälle kyllä haasteellista. Ideat siihen ovat kullanar-voisia”, Anne Nousiainen miettii.

”Se vaatii ainakin meiltä 1980-luvul-la opiskelleilta selkeää uudelleenopis-kelemista. Meidät on itsemme opetet-tu opettajalähtöiseen tyyliin. Jos haluaa kehittää isoskoulutuksia nyt, pitää valita paljon osallistavampia tapoja.”

”Muutokseen lähtemisessä tarvitaan kyllä omaa motivaatiota. Isosina toimi-neet omat lapseni tarjoilivat sitä suora-sukaisesti: niin tylsää ja nopeasti näh-tyä. Kaiken huippu oli riparilainen, jo-ka kommentoi häthtätää sijaisena pi-tämääni tuntia sanomalla sitä hirveän huonoksi. Silloin ajattelin, että ei se saa näin mennä: nuoret ansaitsevat parem-paa.”

Tulokset sitten palkitsevat.Pieksämäellä työntekijät ovat mat-

kalla koulutuskeskeisyydestä toimin-takeskeiseen isostoimintaan muutta-neet rooliaan tekijöistä mahdollistajik-si. Nuoret ovat tarttuneet täkyyn mo-nella tavalla. Vaikutus tuntuu jo nuo-risotyön kokonaisuudessa. Sama näkyy Porvoossakin.

”Kyllä se näkyy siinä, miten tääl-lä halutaan tulla mukaan. Ja eteenpäin mennään nuoret edellä. Kerätään palau-tetta, kysytään nuorilta ja ollaan jousta-via”, Hugo Lehkonen toteaa.

Jaakko Kaartinen

Isoja ihmeitä -linjaus löytyy Sakastista: http://sakasti.evl.fi > Uudistukset ja hank-keet > Rippikoulu-uudistus > Isoja ihmeitä Lisää isostoiminnan koulutuksesta: www.nuortenkeskus.fi/isosta-aikuiseksi

Isoskoulutus kasvaa seurakuntaelämäksi


www.oulunseurakunnat.fi/oulugospel /oulugospel

Some, yhteisöllisyys

ja ennakkoluulojen

murtaminen. Nämä

aiheet puhututtivat

15–17-vuotiaita nuorten

tulevaisuusseminaarissa

Kirkko2020:ssa.

Seminaari järjestettiin jo kahdeksat-ta kertaa, tänä vuonna Tampereella

osana Yhden hinnalla -tapahtumaa. Se-minaari kokosi noin 60 nuorta ympäri Suomea keskustelemaan kirkon roolista ja tulevaisuudesta.

Ideoita ja ajatuksia jaettiin viidessä eri työryhmässä, joiden aiheet käsittelivät kirkkoa eri rooleissa, muun muassa rau-hoittumispaikkana ja avunantajana sekä kirkon jäsenyyden merkitystä nuorille.

Rohkeammin someen

Heini Korhonen Sotkamosta, Inka Päh-käläinen Helsingistä, Iisa Pouhula ja Niina Muikku Joensuusta kertovat päi-vän olleen hauska kokemus.

”Oli aika vähän ennakko-odotuksia,

kun ei ollut kuullut aiemmin tästä,” Hei-ni toteaa. Hän ajatteli, että seminaari oli-si virallisempi.

”Jollain tavalla vakavampi, että istu-taan isossa pöydässä keskustelemassa”, Niina Muikku komppaa.

Paitsi että nuoret naiset ovat oppineet uusia asioita, he ovat myös saaneet uusia kavereita. Instagram-nimimerkkejä vaih-dettiin kiivaasti.

Instagramin ja muiden sosiaalisten medioiden rooli seurakunnissa onkin yk-si teemoista, joita nuoret toivoivat koros-tettavan kirkon toiminnassa.

Seurakuntien tapahtumia pitäisi mai-nostaa rohkeammin some-kanavilla. Rippikouluissa voisi olla mediaisonen, joka päivittäisi riparin kuulumisia. Näin esimerkiksi vanhemmat voisivat seurata riparilla tapahtuvia aktiviteetteja. Nuori-so-ohjaajaan saisi yhteyden nopeammin Facebookin tai Instagramin kautta.

Kirkolliskokousedustaja Katri Koro-lainen kommentoi ideaa:

”Ei somen päivittämiseen tarvita eril-listä työtekijää, sillä nuoret ovat valmiita ja osaavia tähän hommaan!”

Lisää yhteisöllisyyttä peliin

Nuorten mielestä seurakuntien tulee li-

sätä yhteisöllisyyttä. Seminaarin yhtei-nen viesti on se, että kirkon muodos-tavat siihen kuuluvat ihmiset. Kirkko ei siis ole mikään erillinen yksikkö, jos-sa päätökset tehdään. Kirkko on paikka, jossa apua tarvitsevat sitä saavat.

Nuorten ehdotuksina ovat muun mu-assa nuorten ottaminen mukaan juma-lanpalvelusten suunnitteluun ja talkoot osana rippikoulua. Tällöin seurakunta-työhön kuuluvaan diakoniaan saataisiin ensikosketus.

Nuoret haluavat, että kirkkoon liit-tyvät ennakkoluulot ja asenteet puret-taisiin muistamalla perusasiat: erilaisuu-den hyväksyminen, lähimmäisenrakka-us ja toisten ihmisten kohtaaminen ovat avainsanoina.

Tärkeää on myös se, että kirkossa voi tuntea olevansa turvassa ja osana suu-rempaa yhteisöä.

Tulevaisuus huolettaa

Nuorten huolenaiheet liittyvät kirkon tulevaisuudennäkymiin. Nuoret puhui-vat taloudesta ja kirkollisveron tärkey-destä monen seurakunnan palvelujen ra-hoittajana. Huolta kannetaan myös kir-kosta eronneiden lisääntyvästä määrästä ja ilmastonmuutoksesta.

Nuorten toiveena on, että kirkko oli-si näkyvämpi toimija ilmastonmuutok-sen ehkäisyssä ja lisäisi tietoisuutta siitä omilla valinnoillaan.

Niina Muikku uskoo, että seminaaris-sa syntyneillä ajatuksilla on vaikutusta.

”Ei tätä varmasti ole turhan takia jär-jestetty.”

Samaa mieltä ovat myös Viola Mik-kola ja Saija Suomalainen Kotkasta sekä Hanna Heikkinen Sotkamosta.

”Aikuiset olivat aidosti kiinnostunei-ta asioista ja he kannustivat ja kehuivat. Oli myös mielenkiintoista kuulla heidän kommenttejansa”, nuoret naiset sanovat.

Ilahduttavaa seminaarissa oli se, et-tä ajatukset olivat monella nuorella sa-mansuuntaiset. ”Ryhmässä pystyi myös hyvin tuomaan asioita oman seura-kuntansa toiminnasta, ja toisaalta vie-mään sitten jotain takaisin kotiseura-kuntaan.”

Tulevaisuuskomitea haluaa kuulla nuoria

Katri Korolaisen lisäksi seminaarissa nuorten ideoita ja ajatuksia olivat kuun-telemassa ja kommentoimassa kirkon tu-levaisuuskomitean sihteeri Juha Meriläi-nen, tulevaisuuskomitean varapuheen-johtaja ja kirkolliskokousedustaja Au-likki Mäkinen, kirkolliskokousedusta-ja Marjaana Toiviainen sekä Tampereen hiippakunnan piispa Matti Repo.

Mäkinen ja Meriläinen tulevaisuus-komiteasta kertovat, että nuorten puheet vahvistavat niitä ajatuksia, joita komite-alla on kirkon tulevaisuudesta.

”Eli siis että lisätään ihmisten osalli-suutta ja toiminnan monimuotoisuutta”, Mäkinen kommentoi.

”Nuoria tulee toki kuulla myös muul-lakin tavalla kuin täällä seminaarissa”, Mäkinen lisää.

Seminaarista valittiin kaksi nuorta ta-paamaan tulevaisuuskomitean jäseniä ke-sällä. Tulevaisuuskomitea on kirkollisko-kouksen nimittämä määräaikainen elin, joka antaa marraskuussa mietintönsä kir-kon hallinnon ja organisaation uudista-misesta. Komitean edustajat kuuntelivat tarkalla korvalla nuorten ajatuksia.

”Nuoria tulee kuunnella, koska kir-kolliskokouksessakin tehdään päätöksiä, jotka vaikuttavat nuorten elämään,” Mä-kinen toteaa.

”Ei voida kuitenkaan vain päättää asi-oita nuorten puolesta, vaan pitää päästää nuoret itse tekemään, ”hän jatkaa.

Seminaarin juonsivat Jenna Sottinen ja Senja Tähkä Porista. Seminaarin jär-jestivät Nuorten Keskus, NAVI-ryhmä ja Kirkkohallituksen Kasvatus ja perhe-asiat.

Senni Martikainen

Nuoret: Tulevaisuus näyttää hyvältä yhdessä


K i rkkoha l l i tu s , Kasvatus ja perheas iatPL 210 , Ete lä ranta 8 , 0 0131 Hel s ink i puh. (09) 1802 1sakast i .ev l .f i

Miten viedään reformaation merkkivuosi koulun teema-päivien paljouteen? Kilpailee-

ko se Suomi100-juhlavuoden kanssa? Onneksi koulun valintakriteerinä on

opetussuunnitelma eikä vain kalenteri.Juuri voimaan tulleiden opetussuun-

nitelmien mukaan koulussa suunnitel-laan monialaisia oppimiskokonaisuuk-sia ilmiölähtöisesti ja oppiainerajat ylit-tävästi. Jokaisella oppilaalla tulisi ol-la tällainen viikko ainakin kerran luku-vuodessa.

Reformaatio on ilmiönä verraton, koska se kytkeytyy moneen: historia, äi-dinkieli, uskonto, musiikki ja kuvatai-de. Koulun yhteistyökuvioista ja resurs-seista riippuu, miten laaja kokonaisuus voidaan toteuttaa.

Seurakuntaa tarvitaan kumppaniksi ideoimaan. Ehkä myös paikallinen mu-seo, kirjasto ja teatteri, sillä paikallisten toimijoiden yhteistyötä korostetaan uu-sissa opetussuunnitelmissa.

Reformaation teemat kannattaa käsi-tellä niin, että ne tuodaan tähän päivään eikä jätetä havisemaan kauas historiaan.

• Mitkä ovat oman kielen juuret ja miten kieli muuttuu?

• Mitä on monilukutaito? • Millaista on tämän päivän luterilai-

suus? • Mihin armoa tarvitaan koulussa? • Miksi kaikkien pitää päästä kou-

luun? • Mikä on ollut reformaation vaiku-

tus kirkkoon ja suomalaiseen yh-teiskuntaan?

• Millaista uudistusta nyt tarvitaan?

Näistä näkökulmista aukeaa myös Suo-mi100.

Opettajataustainen kouluyhteistyö-ryhmä on laatinut ja koonnut materiaa-leja, jotka jakautuvat kolmen teeman al-le: Yhdessä hyvä kiertoon, Tämän päi-vän teesit, Oma kieli ja kulttuuri.

Löydät ne osoitteesta: http://kouluja-kirkko.evl.fi/reformaatio

Esimerkkejä materiaalista:• Auta armias! – työskentely kirjaan

perustuen• Kieli elää ajassa – harjoitukset

• Latinankielinen kouluaamu• Luther tai Agricola haastateltavana• Luthercraft – tehtävärata ja teesiovi• Nuorilta nuorille –video • Oman paikan löytäminen tarinoi-

den kautta• Teesipaidan teko

Nyt on aika hoksauttaa kouluja merkki-vuoden materiaalipankista ja tarjoutua kumppaniksi.

Kouluissa reformaation merkki-vuoden vietto ajoittuu tähän lukuvuo-teen. Syksyllä 2017 juhlitaan enemmän 100-vuotiasta Suomea. Reformaatio an-taa siihenkin juuret.

Merkkivuoden ideat ja toteutukset kou-luista on tärkeä saada yhteiseen jakoon, esim. Twitterissä @koulujareformaa, hashtageilla #koulujakirkko, #refor-maatio2017. Voitko sinä olla viestinvie-jä sekä –tuoja?

Lisätietoja: [email protected]

Armoa kouluun NYTu Nuorisotyön viikkoa vietetään 10.-16. 10.2016 eli viikolla 41. Kampanjan teemana on yhdenvertaisuus. Tavoittee-na on tuoda esille nuorten moninaisuus ja sen huomioiminen nuorisotyössä ja -toiminnassa. Olemalla #Syrjinnästäva-paa olemme #HupparikansanPuolella!

Hupparikansa ???Hupparikansaa ovat nuoret, nuorten ryhmät ja nuorten kanssa toimivat aikui-set. Heitä yhdistää pukeutuminen hup-pariin – vaatteena tai henkisesti. #Hup-parikansanPuolella olevat pitävät nuori-sotyötä tärkeänä ja arvokkaana. Huppa-rikansa haluaa osallistua, tehdä ja vaikut-taa mutta myös olla vaan ja hengailla.

#Syrjinnästävapaa Tarkoittaa sitä, että nuorisotyössä ja -toi-minnassa ovet ovat auki kaikille. Nuori-sotyö on rasisminvastainen ja syrjinnästä vapaa vyöhyke. Kampanjan avulla anne-taan myös vinkkejä ja työkaluja siihen, miten yhdenvertaisuutta voi käsitellä ja huomioida omassa toiminnassaan.

Näy somessa !Nuorisotyön viikolla #Hupparikansan-Puolella tulee näkymään laajasti kunnis-sa, järjestöissä, seurakunnissa kuin nuo-risoalan oppilaitoksissakin ympäri Suo-mea.

Näy somessa joko yksilöinä tai po-rukkana #HupparikansanPuolella . Sel-fiet ja melfiet voi ottaa huppari päällä ja Syrjinnästä vapaa alue -kyltti näkyvästi kainalossa.

Jaa kuva Facebookissa, Twitterissä tai Instagramissa ja liitä kuvaan aihetunnis-teet #HupparikansanPuolella ja #Syr-jinnästävapaaHaasta mukaan myös kaverisi ja kolle-gasi sekä kunta- ja seurakuntapäättäjiä, kansanedustajia ja järjestöjohtajia.

Kirkkohallituksen kasvatus ja per-heasiat -yksikkö haastaa piispat, hiip-

pakuntien kasvatuksesta vastaavat sih-teerit, seurakuntien nuorisotyönteki-jät sekä kirkon nuorisoalan oppilaitok-set mukaan toteuttamaan nuorisotyön viikkoa.

Lisätietoa kampanjasta löytyy: www.facebook.com/hupparikansanpuolella

P.S. Mikäli teillä ei vielä ole Syrjinnäs-tä vapaa alue -kylttiä, sen saa julistau-tumalla Syrjinnästä vapaaksi alueeksi osoitteessa www.yhdenvertaisuus.fi/kam-panjat/syrjinnasta_vapaa_alue/

u NUORI2017-tapahtuman ohjel-mahaku on myös parhaillaan käynnissä. Ohjelmahaku on avoin kaikille: esimer-kiksi seurakunnille, verkostoille, yhteis-työryhmille ja vapaamuotoisille ryhmille.

Lisätietoa hausta ja tapahtumasta osoitteessa www.nuori2017.fi

Ohjelman voi toteuttaa monella eri tavalla, esimerkiksi luentona, keskuste-luna, työpajana, väittelynä, suunnistuk-sena tai näyttelynä. Ohjelmaa ideoides-sa rajana on vain mielikuvitus, niin si-

sältöjen kuin toteutustapojenkin osalta. Kolmipäiväiseen tapahtumaan mah-

tuu ohjelmaa runsaasti ja jokaiselle osal-listujalle halutaan tarjota mahdollisuus löytää ohjelmakartasta erilaisia näkökul-mia omaan työhön ja sen kohderyhmiin sekä yhteiskuntaan ja sen ilmiöihin.

Ohjelma voi käsitellä esimerkiksi las-ten ja nuorten toimintaympäristöä, osal-lisuutta, elämänhallintaa, uusia innovaa-tioita tai vaikkapa tarinoita työn on-nistumisista ja tähtihetkistä. Haasteita

ja ongelmia olemme tottuneet pähkäi-lemaan, mutta yhtä hyvin voimme ky-syä: mitkä tekijät edistävät onnistumista ja mitä näistä tarinoista voidaan oppia?

Ohjelmahaun viimeinen päivä on 30.9.2016, jonka jälkeen saapuneita oh-jelmaehdotuksia ei enää oteta käsittelyyn.

Ohjelmaehdotukset toimitetaan oh-jelmahakulomakkeen kautta ja lomak-keen kaikki kohdat on täytettävä: http://alli.fi/koulutukset+tapahtumat/nuo-ri2017/ohjelmahaku

Seurakunnastasi ohjelmaa Nuori2017-tapahtumaan?

Tehdään yhdessä nuorisotyö näkyväksi!

Kouluyhteistyöryhmä luokkakuvassa (1. lk)


Nuorten keskusLiisankatu 27 A 5, 00170 Helsinkipuh. (09) 622 9670www.nuortenkeskus.fi

Kertomusten kautta – Raamattu nuorisotyössäu Innostavia ja uusia työtapoja Raama-tun käyttämiseen nuorten kanssa! Täs-sä koulutuksessa Raamattuun tartutaan kertomusten kautta. Työskentelyideat ja kertomuksellinen lähestymistapa raken-tavat merkityksellisiä siltoja nuoren elä-män ja Raamatun kertomusten välille.

30.10.–1.11.2017, Järvenpää, Seura-kuntaopisto. 21.–23.11.2017, Kouvola, Puhjonrannan kurssikeskus

Koulutuksen osallistumismaksuun sisältyy uutuuskirja Painiva Jumala - Yhdeksän niskalenkkiä Raamatustawww.nuortenkeskus.fi/kertomustenkautta

Pilvipedagogiikkaa rippikouluun u Miten saada kuuluviin hiljaisten-kin ääni ja kutsua jokaista mukaan yh-teiseen prosessiin rippikoulussa? Netis-sä on monia ilmaisia ja helppokäyttöisiä työkaluja, joilla tuot uutta virtaa rippi-kouluopetukseen. Tule tutustumaan vä-lineisiin, jotka tekevät nuorten ajattelua näkyväksi ja kannustavat osallistumaan.

4.4. ja 12.9.2017, Kuopio, Keskus-seurakuntatalo (Suokatu 22); 9.3. ja 2.10.2017, Järvenpää, Seurakuntaopis-to; 27.4. ja 26.9.2017, Lapua, Lapuan kristillinen opisto

www.nuortenkeskus.fi/pilvipedago-giikka

Isostoiminnan kehittäminen – isosta aikuiseksi (KEK)*u Miten seurakuntasi isostoiminta voisi palvella entistä paremmin isosia ja seu-

rakuntaa? Tule haastamaan omia näke-myksiäsi ja kehittämään seurakuntanne isostoimintaa! Koulutuksen keskeinen näkökulma on isosen kasvun tukeminen kohti aikuista seurakuntalaisuutta.

11.–13.1. ja 22.-23.5.2017, Järvenpää, Seurakuntaopisto

www.nuortenkeskus.fi/isostaaikuiseksi

Sielunhoito varhaisnuoriso-, rippikoulu- ja nuorisotyössä (KEK)*u Tarvitsisitko työssäsi enemmän osaa-mista tyttöjen ja poikien sekä nuorten sielunhoitoon? Haluaisitko syventyä sielunhoidon kysymyksiin yhdessä kol-legojen kanssa? Tässä koulutuksessa sy-vennytään pohtimaan mm. sielunhoi-tosuhdetta lapsen ja nuoren kasvun tu-kena, sielunhoidon etiikkaa sekä omaa kasvua sielunhoitajana.

18.–20.9. ja 20.–21.11.2017, Järvenpää, Seurakuntaopisto

www.nuortenkeskus.fi/sielunhoito

Saappaan ohjaajakoulutusu Kaikille Saappaan etsivästä nuoriso-työstä kiinnostuneille työntekijöille tar-koitettu perehdytys Saappaan toimin-taperiaatteisiin ja historiaan. Koulutus antaa valmiudet Saapas-ryhmän aloit-tamiseen ja sen toiminnan ohjaamiseen omalla alueella.

3.–4.10.2017, Tampere, Ilkon kurs-sikeskus

www.saapas.fi

NettiSaappaan ohjaajakoulutusu NettiSaapas on etsivän työn mal-

li verkossa tehtävään työhön. Koulu-tuksen jälkeen osallistuja voi käynnis-tää NettiSaapas-toiminnan seurakun-nassa osana omaa työtään sekä hallitsee vapaaehtoisten rekrytoinnin ja koulut-tamisen toimintaan.

31.10.–2.11.2017, lisäksi verkkota-paaminen vuonna 2018, Tampere, Il-kon kurssikeskus

www.saapas.fi

Haastavat nuoret rippikoulussau Oivalluksia ja yhteistä keskustelua haastavuuden maisemissa sekä työsken-telytapoja kaikenlaisten nuorten rippi-koulun tukemiseen. Tässä koulutukses-sa pohditaan ja syvennetään osaamista sinulle haastavien rippikoululaisten oh-jaamisesta.

30.–31.3.2017, Järvenpää, Seura-kuntaopisto

www.nuortenkeskus.fi/hnr

Nuisku-ohjaajakoulutuS (KEK)*u Nuisku – Nuorten ihmissuhdetaito-jen kurssilla harjoitellaan vuorovaiku-tustaitoja, jotka auttavat luomaan ja yl-läpitämään toimivia suhteita esimerkik-si kavereihin ja vanhempiin.

Nuisku-ohjaajakoulutuksessa pereh-dytään kokemuksellisesti nuorten kurs-simateriaaliin, vahvistetaan omia vuoro-vaikutustaitoja ja harjoitellaan kurssin ohjaamista. Koulutus pätevöittää Nuis-ku-ohjaajaksi.

13.–15.2. ja 23.–24.3.2017, Järven-pää, Seurakuntaopisto

www.nuortenkeskus.fi/nuisku

Osaamista, iloa ja innostumistaToimiva Perhe -ohjaajakoulutus (KEK)*u Toimiva Perhe -kurssilla vanhemmat ja kasvattajat vahvistavat puhumisen, kuuntelemisen ja ristiriitojen ratkaisun taitojaan. Kurssit sopivat esimerkiksi seurakunnan tai kunnan perhetyöhön. Ohjaajakoulutuksessa perehdytään ko-kemuksellisesti kurssimateriaaliin, vah-vistetaan omia ihmissuhdetaitoja ja har-joitellaan kurssin ohjaamista. Koulutus pätevöittää ohjaamaan Toimiva Perhe -peruskursseja.

7.–9.2. ja 21.–22.3.2017, Pieksämä-ki, Partaharjun toimintakeskus

www.nuortenkeskus.fi/toipe

Toimiva Vuorovaikutus -ohjaajakoulutusu Toimiva Vuorovaikutus on aikuisille tarkoitettu vuorovaikutustaitojen kurs-si, joka sopii esimerkiksi nuorten aikuis-ten toimintaan, vapaaehtoisten koulut-tamiseen sekä työyhteisöjen kehittämi-

seen. Ohjaajakoulutuksessa perehdy-tään kokemuksellisesti kurssimateriaa-liin, vahvistetaan omia ihmissuhdetai-toja ja harjoitellaan kurssin ohjaamista. Koulutus pätevöittää Toimiva Vuorovai-kutus -ohjaajaksi.

4.–5.10. ja 14.–15.11.2017, Helsinkiwww.nuortenkeskus.fi/toivu

Tilauskoulutuksetu Järjestämme mielellämme koulutuk-sia räätälöidysti vahvistamaan seurakun-tanne, hiippakuntanne tai yhteisönne työntekijöiden ja vapaaehtoisten osaa-mista. Suunnitellaan yhdessä sellainen koulutus, joka vastaa osaamistarpeitan-ne! Tilauskoulutuksen hinta määritel-lään tapauskohtaisesti, vaikuttavia teki-jöitä ovat mm. arvioitu osallistujamää-rä sekä koulutustilat. Kouluttajamme ovat kasvatuksen ja vuorovaikutustaito-jen asiantuntevia ammattilaisia!

Kysy lisää: Koulutussuunnittelija Sanna [email protected], 0400 105 072

Esimerkkejä tilauskoulutusten sisällöistä:• Isostoiminnan kehittäminen• Kehitä kasvatustyötä! • Toimiva Vuorovaikutus -peruskurssi • Toimiva Koulu -peruskurssi • äXäri-ohjaajakoulutus

Nuorten Keskuksen koulutuskalente-rin vuodelle 2017 löydät kokonaisuu-dessaan osoitteesta: www.nuortenkeskus.fi/koulutus

Ilmoittautuminen koulutuksiin:www.nuortenkeskus.fi/ilmoittautumiset

Tule Nuorten Keskuksen koulutuk-siin vahvistamaan osaamistasi sekä hakemaan iloa ja innostumista työ-

hösi. Koulutuskalenterista löydät katta-van tarjontamme vuodelle 2017.

Uutuuskoulutuksessamme Kertomus-ten kautta - Raamattu nuorisotyössä opi-taan innostavia ja uusia työtapoja Raama-tun käyttämiseen nuorten kanssa. Kerto-muksellinen lähestymistapa tekee tilaa

erilaisille tulkintatavoille sekä nuoren elä-män omille kysymyksille ja tarinoille.

Koulutuksemme on suunniteltu aja-telleen seurakuntien työntekijöitä ja va-paaehtoisia. Joidenkin koulutusten tee-mat (esim. Nuisku- ja Toimiva Perhe -ohjaajakoulutukset) kiinnostavat myös koulujen opettajia sekä kuntien ja jär-jestöjen työntekijöitä.

Toteutamme koulutuksia mielelläm-

me myös tilauksesta seurakuntiin, ro-vastikuntiin tai muihin työyhteisöihin. Räätälöimme koulutuksen työntekijöi-denne osaamistarpeiden mukaan. Vii-me vuosien suosituimmat tilauskoulu-tuksemme ovat olleet Haastavat nuoret rippikoulussa ja Pilvipedagogiikka rip-pikouluun. Ota yhteyttä koulutussuun-nittelija Sanna Jattuun, [email protected], puh. 0400 105 072.

Tue Kenian katulapset kouluun ja ammattiin!

Yksi päivä muutokseen on Taksvärkki ry:n uusi kampanja.

Taksvärkki-keräyksen avulla katu-nuoret saavat vertaistukea omissa yhdis-tyksissään, oppivat ammatin ja ansaitse-vat rahaa työllään.

Koululaiset puolestaan saavat tietoa lapsen oikeuksien kerhoissa. Lasten ja nuorten itseluottamus kasvaa ja he saa-vat mahdollisuuden parempaan tulevai-suuteen.

Taksvärkki on nuorten omaa kehitys-yhteistyötä, nuorelta nuorelle.

www.taksvarkki.fi/kenia

Yhden hinnalla Tampereella 5.-7.5.2017

Luvassa monipuolista ja laadukasta oh-jelmaa, mm. Ristirock, jumalanpalve-lukset, raamattuhetket, työpajat ja rip-pikoulukanava.

Katso lisää: yhdenhinnalla.fifacebook.com/yhdenhinnallaInstagram: @yhdenhinnalla

Nuorten tulevaisuus-seminaari Kirkko 2025 Tampereella 6.5.2017

Mitä nuoret ajattelevat kirkosta ja toivo-vat siltä tulevaisuudessa? – Lähetä oman

seurakuntasi nuoret edustajat mukaan seminaariin uudistamaan kirkkoamme. Seminaari toteutetaan Tampereella lau-antaina 6.5.2017.

Mukaan seminaariin kutsutaan kak-si alle 18-vuotiasta konfirmoitua nuor-ta/seurakunta. Päivän aikana nuoret vi-sioivat kirkon tulevaisuutta ja keskuste-levat siitä mm. piispan ja nuorten kir-kolliskokousedustajien kanssa.

www.nuortenkeskus.fi/kirkko2025

Vuoden 2016 seminaarin tuotoksiin ja ideoihin voit tutustua Kirkko2020 in-ternetsivuilla osoitteessa www.nuor-tenkeskus.fi/kirkko2020. Sivuilta löydät myös seminaarin jälkitehtävät, joita voit käyttää hyväksi seurakuntasi nuoriso-työssä.

K I R K K O 2 0 2 5


UutuuksiaAntti Siukonen, kuvi-tus Harri HeikkanenAuta armias! Koulun kirkkovierai-lulla eksyvät Mart-ti ja Iina tempautuvat 1500-luvun Saksaan, missä suomalainen Mika-el opiskelee tohtori Lutherin opissa. Lapset joulutuvat huimaan seikkai-luun ja saavat elämänsä oppitun-nin siitä, mitä armo merkitsee. Re-formaation merkkivuoden materi-aali koulun oppitunneille, kirkkovie-railuille ja 10-synttäreille. 40 s. Seura-kuntahinta 9,90 e, yli 20 kpl 6 e ja yli 100 kpl 5,40 e.

Eero Jokela, Raili Ke-ränen-Pantsu ja Ant-ti Siukonen: Auta ar-mias! Ohjaajan ma-teriaaliOhjaajan materiaali auttaa laa-jentamaan tarinakirjan teemoja 3.–4.-luokkalaisten oppilaiden ar-keen. Materiaali antaa eväitä niin koulun oppitunneille, koulun ja seu-rakunnan yhteistyönä toteutetta-vaan kirkkovierailuun kuin kymppi-synttäreille. 80 s. Seurakuntahinta 31,50 e.

Toim. Noora KähkönenKerhonohjaajan käsikirja 2016–2017Kerhonohjaajan käsikirjassa on te-maattisesti jaoteltuja kerhoja enem-män kuin vuoteen mahtuu: muuta-ma teema on kohdennettu erityi-sesti vähän vanhemmille kerholaisil-le. Niistä ja muista voi muokata pe-riodikerhoja tai ottaa osaksi koko vuoden kerhoa. Innostavaa haas-tetta tarjoavat esimerkiksi Keksijä-kerho, Bible journaling, Maailma-kerho ja Blogikerho. Mukana myös askartelua, puutarhajuttuja ja liikun-taa sekä tietysti Armoa – reformaa-tion merkkivuoden hengessä. Uusis-sa toiminnallisissa kerhohartauksissa lasten arkielämää lähestytään mo-nille kerhonohjaajille ennestäänkin tuttujen rukoushelmien avulla. Hinta: 24,50e–26e tilausmäärästä riippuen.

PTK – poik ien ja tyttöjen keskusPartaharjunt ie 361, 76280 Partaharjupuh. 0400 630 430 [email protected] i , www.ptk.f i

Antti Siukonen Harri Heikkanen

utav v

Antti Siukonen Raili Keränen-Pantsu Eero Jokela

kuvitus Harri Heikkanen

utav v

Ohjaajan materiaali

Ohjaajan

materiaali

uta

PTK:n koulutus ja tapahtumat ohjaajille 2017 (Lisätietoja kaikista koulutuksista: www.ptk.fi)

PTK:n ja piirien 2017 tapahtumat kerhonohjaajille, tytöille ja pojille

Tammikuu

•Mikkelinhiippakunnanvarhaisnuori-sotyön työkokous 11.–12.1.2017 Kar-tanohotelli Satulinnassa, Hirvensalmel-la. Ilm. 30.11.2016 mennessä.•PTK:nEtelä-Suomenpiirienyhteinentyökokous 12.–13.1.2017 Tampereella.•Liikkuvaseurakunta-koulutus18.–20.1.2017 Partaharjun toimintakes-kuksessa, Pieksämäellä.•Turunarkkihiippakunnanalueen partiotyöntekijöiden tapaami-nen 26.1.2017 Sastamalassa.

Helmikuu

•Luomisenpäivät2.–3.2.2017Taide-talo Toteemi, Myyrmäessä Vantaalla (koulutus korvaa aiemmat aip-päivät). •K12-ohjaajakoulutus1.osa14.–16.2.2017 Partaharjun toiminta-keskuksessa Pieksämäellä. Osallistuja tutustuu Gordonin perustaitoihin, joita ovat selkeä viestintä sekä kuuntelun ja ongelmanratkaisun taidot. Koulutus on osa kasvatuksen erityiskoulutuksen varhaisnuorisotyön osaa (35 op). Ilm. 14.12.2016 mennessä.

Maaliskuu

•K12-ohjaajakoulutus2.osa14.–16.3.2017 Partaharjun toiminta-

keskuksessa Pieksämäellä. Osallistu-ja tutustuu K12-ohjaajan tehtäviin sekä kehittää omia vuorovaikutus- ja ihmis-suhdetaitojaan. Koulutus on osa kasva-tuksen erityiskoulutuksen varhaisnuori-sotyön osaa (35 op). •Koulureppu–kasvatuksenerityis-koulutuksen kouluyhteistyön moduli, 1. lähijakso 21.–23.3.2017, 2. lähijak-so II 3.–4.10.2017 Helsingissä. Suun-nattu kaikille kouluyhteistyötä tekeville työntekijöille. Koulutus on osa kasva-tuksen erityiskoulutuksen varhaisnuo-risotyön osaa (35 op). Ilm. 31.12.2016 mennessä.

Huhtikuu

•EuropeanFellowshipEasterCourse9.–16.4.2017 Tanskassa 18–25-vuoti-aille kerhonohjaajille, isosille ja nuorille aikuisille. Ilm. 31.12.2016 mennessä.•Kuopionhiippakunnanvarhaisnuori-sotyön työkokous 26.–27.4.2017 Ryti-lahden majalla Sotkamossa.

Toukokuu

•Pilotti-Avartti-ohjaajankurssi15.–16.5.2017 Helsingissä. •Liikunnallisetmenetelmätkerho-jaleirityössä 16.–18.5.2017 Partaharjun toimintakeskuksessa Pieksämäellä.

Kesäkuu

•Leirityönkoulutus3.6.2017Mäntsä-lässä Espoon ja Helsingin hiippakun-tien seurakuntien hiippakuntaleiril-le lähteville työntekijöille ja ryhmän-ohjaajille.

Elokuu

•Varhaisnuorisotyömuutoksessa–kas-vatuksen erityiskoulutuksen varhais-nuorisotyön moduli, 1. lähijakso 28.–30.8.2017 ja 2. lähijakso 14.–15.11.2017 Helsingissä. Osallistu-

jat kehittävät oman seurakuntansa var-haisnuorisotyötä muuttuvassa yhteis-kunnassa. Koulutus on osa kasvatuksen erityiskoulutuksen varhaisnuorisotyön osaa (35 op).

Syyskuu

•Martinmatkassaluontoretriitti,jossaosallistuja syventyy hengellisen elämän-sä hoitamiseen retriitin tapaan 12.–14.9.2017 Partaharjun toiminta-keskuksessa, Pieksämäellä. •Leiri-jaretkityönjatkokurssi19.–22.9.2017 Saariselällä. •Valtakunnallisetseurakuntienvarhais-kasvatuksen neuvottelupäivät 21.–22.9.2017 Kuopiossa.

Lokakuu

•Lapsiasiahenkilöidenvaltakunnalli-nen seminaari 7.10.2017 Lahdessa.

Marraskuu

•Tarinattyövälineenä7.–9.11.2017Partaharjun toimintakeskuksessa Piek-

Kuvaaja: © Arto Nurmi • Toimittaja: Suvielise Nurmi

u Kerhopäiväkirja, kerhokortit ja kerhotarrat

u Kerhonohjaajien ansiomerkit ja kunniakirja

u Kerhonohjaajan käsikirja (2015-2016 tulossa)

u Kasvuntekijät. Kerhonohjaajan koulutus seurakunnassa -kirja

u ABC - kerhonohjaamisen aakkoset -kirja

http://puoti.ptk.fi

u

PTK-puodista kerhotyöhön jakerhonohjaajien koulutukseen

u Toiminnanjohtaja Eero Jokela on toimivapaalla 1.9.2016–28.2.2017. Toiminnanjohtajan sijaisena toimii Juk-ka Jylhä.

Kouluttaja Jukka Jylhän sijaisena toi-mii nuorisotyönohjaaja Eila Musikka 1.9.2016–31.3.2017. Eilan työaluee-

na on Espoon, Hel-singin, Tampereen ja Turun hiippakun-nat.

Yhteystiedot: [email protected] ja p. 044 7678 797.

Henkilöstöuutisia

sämäellä. •PIIKKI!–Varhaisnuorisotyönkehit-tämispäivä Turun arkkihiippakunnan työntekijöille 9.11.2017 Sastamalassa. •PIIKKI!–Varhaisnuorisotyönkehit-tämispäivä Tampereen hiippakunnan työntekijöille 16.11.2017 Tampereella. •PIIKKI!–Varhaisnuorisotyönkehit-tämispäivä Helsingin ja Espoon hiip-pakuntien työntekijöille 23.11.2017 Helsingissä.

Teemme myös tilauskoulutusta!PTK:lla on myös runsas tilauskou-lutusrepertuaari! Tutustu tarjontaan www.ptk.fi -sivulla tai PTK:n koulu-tus ja palvelut 2017 -katalogissa. Ti-laa juuri teille sopiva koulutus omal-le paikkakunnallesi! Asiantuntijamme ovat käytössänne.

(Kuvat: Pirjo Riipinen, Ari Kärkkäinen, Jouko Harmonen ja Riitta Vähävihu.)

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 4 / 201628

Armoa! vuonna 2017

Tilaukset: Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy, puhelin (09) 6877 4530, [email protected]

lastenkeskus.fi • kirjapaja.fi

Pertti Rajala

Selkoa Lutherista

KIRJAPAJA

Armon alueJA MUITA TAPOJA TOTEUTTAA

REFORMAATION MERKKIVUOTTA

Jaakko Kaartinen (toim.)

KIRJAPAJA

Antti Siukonen Harri Heikkanen

utav v

Kirja kouluun siunattavalle! Raamatusta tuttujen

sankareiden elämää tarkastellaan koulun pihalta

käsin. Daavid, Ruut, Maria ja moni muu osoittavat,

että todellista sankaruutta on toimia oikein,

vaikka pelottaisi. Reformaation merkkivuoden

kirja alaluokkalaisille.

Reformaation merkkivuoden materiaali 10-vuotiaille

tekee todeksi sanan ’armo’. Vauhdikkaan seikkailu-

kirjan käyttöä tukee virikeaineisto seurakunnan

kouluyhteistyöhön: oppitunneille, kirkkovierailuille,

10-synttäreille.

Monica Vikström-Jokela

– Lena Frölander-Ulf

Sankari-tarinoita

ISBN 978-952-288-311-7

Seurakuntahinta 9,90

Antti Siukonen

– Harri Heikkanen

Auta armias!

Virikemateriaalin seurakuntahinta 31,50

Tilaukset: PTK, [email protected] / p. 0400 630430

ISBN 978-952-288-333-9


Ilmestyy syyskuussa 2016

Monipuolisia käytännön vinkkejä Armoa!

-reformaation merkkivuoden viettoon seura-

kunnassa. Ideoita löytyy kaikille työmuodoille

niin vuodeksi 2017 kuin siitä eteenpäin.

Jaakko Kaartinen (toim.)

Armon alueja muita tapoja

toteuttaa

reformaation

merkkivuotta

ISBN 978-952-288-519-7



Pertti Rajala

Selkoa Lutherista

ISBN 978-952-288-484-8



Uskonpuhdistaja Martti Lutherin elämästä ja

ajatuksista tiiviisti selkokielellä! Kirja pienryhmille,

kouluille ja kaikille, jotka haluavat saada yleis-

katsauksen miehestä, jonka ajattelu synnytti

luterilaisen kirkon.

9,90

25,11

9,90

19,80

VILL I - Nuori kirkko · ne toisiaan entuudestaan, jokaisella on mahdollisuus vapautua olemaan oma...

Documents

Transcript of VILL I - Nuori kirkko · ne toisiaan entuudestaan, jokaisella on mahdollisuus vapautua olemaan oma...