12 KARJALAINEN MAANANTAINA 25.11.2013

Kulttuuri Kimmo Nevalainen esimies 010 230 8171Suonna Kononen 010 230 8172kulttuuri@karjalainen.fietunimi.sukunimi@karjalainen.fi

JoensuuKimmo nevalainen

Tämä on nähtävä: te-atterinjohtaja Vihtori Rämä ja kulttuuri- ja kirjastopalvelujohta-ja Rebekka Pilppula

tanssivat julkisesti taidekeskus Ahjossa.

Kysymyksessä on Yksin sa-teessa? -festivaalin Koreogra-fin vastaanotto -kokonaisuus. Siinä Favela Vera Ortiz tekee kolmessa tunnissa koreogra-fian, yleensä koreografioitavan omasta aiheesta, jos hänellä sel-lainen on.

Ortiz on pitänyt vastaanot-toaan jo vuodesta 2007. Järjes-tysnumeroissa Rämä on 132 ja Pilppula 133. Suurin osa oman

tanssin saaneista on ihmisiä, jot-ka eivät suuremmin ole tanssin kanssa olleet tekemisissä.

Tanssit on hiottu viikolla ja lau-antai on esittämispäivä. Mukaan kutsuttujen Pilppulan ja Rämän lisäksi Ahjossa tanssii Tomi Paa-sonen, Itäisen tanssin aluekes-kuksen uusi taiteellinen suun-nittelija. Helsinkiläinen Katri Lausjärvi on päässyt mukaan arvalla.

Ortizin vastaanotolle on tuli-joita, vaikka sitä ei ole sen kum-memmin mainostettu.

Valmiit tanssit esitetään kak-si kertaa, ja Paasosen polvessa on ensimmäisellä kerralla nak-sahtanut esityksen loppupuo-lella hypyn jälkeen. On aluksi epäselvää, pystyykö hän tans-

simaan uudelleen, mutta Paa-sonen päättää improvisoida ja tanssia kyynärsauvojen avulla.

Olen seuraamassa toista esi-tystä, johon yleisö pääsee he-ti osalliseksi. Teemme ringin ja lähdemme kulkemaan myötä-päivään. Paasonen koikkeleh-tii keskellä sauvojensa kanssa. Mieleen tulee kello ja viisarit.

No, jossain vaiheessa tanssi-ja ryhtyy ottamaan kontaktia yleisöön. Äh, taasko kerran tätä vuorovaikutteista taidetta, jos-sa katsojat pääsevät tekijöiksi, vaikka eivät haluakaan.

Onneksi pahimmalta väl-tytään, vaikka lopussa Paaso-nen ohjaakin meitä lempeällä jarihalosmaisella äänellä hen-gittämään samaan rytmiin sil-mät kiinni ja seuraamaan hä-nen ääntään.

Katri Lausjärven teoksen nimi on Imurikauppias. Lausjärvel-lä on tanssitaustaa, mikä näkyy liikekielen luonnollisuudessa. Lausjärvi leikkii automaatti-pölynimurin kanssa ja puhuu nonsenseä, myyntipuhetta siis.

Pelkkiä verbejä, joista viimei-

nen taitaa olla raastaa, repii tai jotain sinne päin.

Tunnelma tiivistyy, on Rebekka Pilppulan vuoro. Lattiaan kiin-nitetään aukaistuja paperihaita-reita niin, että muodostuu eri-laisia kuvioita. Esityksen nimi on Aikataulussa.

Kulttuuri- ja kirjastopalvelu-johtaja saapuu estradille. Kor-kosaapikkaat, harmaa hame, valkoinen paita ja tumma sli-poveri, jonka alta pilkottaa läjä kyniä kuin junkkarilta puuk-koja. Käsivarrella Pilppulalla on paperinippu.

Taitaa tulla byrokraatin tanssi. Pilppula laittelee papereita lat-tialla olevien päälle ja piirtelee papereihin kuvioita. Paperipi-no vajenee, Pippula tympääntyy ja ryhtyy hyppäämään ruutua.

Eipä auta, avustaja tuo uu-den nipun papereita. Siitä syn-tyy Pilppulan versio Rankasta päivästä: ne paperit, jotka ei-vät lennä, repeävät. Kynät saa-vat kyytiä.

Humoristinen, sujuva ja var-maotteinen esitys on ohi. Pilp-

pula tulee puhe-etäisyydelle seuraamaan illan finaalia.

Jännittikö?– Ihan kamalasti. Harjoitukset

olivat hauskoja ja rentouttavia.

Sitten on vielä vuorossa teat-terinjohtaja Rämä. Tanssin ni-mi on Maisema kielletty. Esiin-tyjä hiipii pimennetystä Hiili-salista Ahjon pääsaliin, hyppii isoksi mieheksi hallitusti jalal-ta toiselle, keikkuu leikitellen ikään kuin menettäisi tasapai-nonsa, mitä ei tietenkään tapah-du. Pientä edestakaisin suhaus-ta, ja sitten Rämä kierähtääkin lattialle pitkälleen.

Luvassa on siis lattialla kieris-kelyä ja huohotusta nykytans-sin kliseetyyliin? Eipä olekaan.

Rämähän kiipeää lattiaa pit-kin ikään kuin jotain seinämää ylöspäin kohti yleisöä, kurkottaa sormillaan kohti pientä kiele-kettä, hyppää välillä sivuhypyn pelkästään sormien ja varpai-den varassa.

Kiipeäjä pääsee turvaan. Rä-mä kertoo Jeesukseen ja Saata-nan vuorikeskustelua sivuavan

tarinan, jossa joskus kauan sit-ten vuorille kiipeäminen kiel-lettiin kuoleman uhalla. Epäile-mättä siksi, koska sieltä nähtiin kauemmas.

Loppujaksossa Rämä ihastelee eleillä Ahjossa kolmea näytteil-lä olevaa Elisa Heinosen maise-mamaalausta, kiittelee ja antaa niille ruusut niin kuin teatte-rin ensi-illoissa esiintyjille on tapana.

Kuvataide, nykytanssi ja teat-teri lyövät kättä toisilleen.

Tapaan Rämän Yksin satees-sa? -festivaalin viimeisen esi-tyksen jälkeen.

Miltä tanssi tuntui?– Minähän vain hiippailin,

Rämä sanoo vaatimattomasti.Jännittikö?– Ei.Hän kertoo, että tanssitaustas-

sa löytyy. Rämä on ollut esiin-tymässä muun muassa Täyden-kuun tanssien festivaalilla.

Nykytanssin vanha kettu, siis. Saapa nähdä, millaisia muita yl-lätyksiä teatterinjohtaja jatkossa vielä tarjoileekaan.

Yksin sateessa?: Vihtori Rämä ja Rebekka Pilppula hallitsevat myös tanssiaskeleet.

Vihtori Rämä vuorelle nousiPerillä ollaan. Teatterinjohtaja Vihtori Rämä ei pudonnut matkalla vaan kapusi vuoren huipulle.

Mikko Makkonen

Design

Muotoiluyhtiö Artek ja Ornamo-säätiö kertovat käynnistäneensä yhteistyön, jonka myötä muotoi-lija Kaj Franckin luonnoksista kehitetään uusia tuotteita Ar-tekin mallistoon.

Säätiön mukaan tuotteet ovat nukkeja, jotka sopivat ensisijai-sesti sisustuselementeiksi.

Kaj Franck (1911–1989) on yksi

Suomen kansainvälisesti tunne-tuimpia muotoilijoita, joka loi uransa varrella sekä taidetta että käyttöesineitä. Franckin muoto-kieli oli usein ankaran pelkistet-tyä. Hänen keramiikka- ja lasi-teoksiaan on muun muassa Iit-talan valikoimissa.

Tunnetuimpia lienevät Tee-ma- ja Kartio-sarjat.

kaj Franckin luonnoksista kehitetään artek-nukkeja

Festivaalit

Joensuun Musiikkitalvi juhlii ensi helmikuussa Sydän Karja-lassa -teemalla. Ohjelmassa on kaikkiaan 13 konserttia, joissa soitetaan Karjalan ja muiden-kin Venäjän rajaseutujen tun-nelmissa. Päävierailijaksi saa-puu kuvan Petroskoin musiik-ki- ja draamateatterin tuotanto Tšaikovskin koko perheen bale-tista Pähkinänsärkijä.

Vieraita tulee myös Karjalan

rajalta, Kuhmon kamarimusii-kista. Karjalaista menoa tarjoilee uusi VaskiFolkBand-kokoonpa-no, joka koostuu kansanmuu-sikoista ja kaupunginorkesterin puhaltajista. Karjalaisuus on esillä myös kansanmusiikkiduo Kajon, sopraano Raita Karpon ja pianisti Otto Korhosen sekä pianisti Reima Raijaksen kon-serteissa.

Tapahtumaan kuuluvat myös

konservatorion lasten ja nuor-ten konsertit Carelicumissa sekä iltaklubit. Klubeilla esiintyvät muun muassa Kannaste–Vii-nikainen–Riippa-trio, nuoren polven jazz-yhtye Mopo, Virta Ensemble, RytmiHäiriköt sekä konservatorion Etnorockers. Uutuutena on tapahtuman sun-nuntai-iltana päättävä kirkko-konsertti, jossa konsertoivat ur-kuri Tuomas Pyrhönen ja altto-

viulisti Maxim Novikov.Tapahtuman järjestää aikai-

sempaa laajempi tekijäjoukko. Mukana ovat Joensuun kau-pungin vapaa-aikakeskus ja kaupunginorkesteri, Jazzker-ho -76, Joensuun konservato-rio, Joensuun Oopperayhdistys, Joensuun evankelisluterilainen seurakunta, Karelia ammatti-korkeakoulu, Rytmihäiriköt se-kä Virta Ensemble.

Joensuun Musiikkitalvea vietetään helmikuussa karjala-teemalla

Armotonta ja ironista menoatanssiETunimiSukunimiComPAnyFull FrontalJoensuun kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 23.11.2013SATu TuomiSTo+ComPVimmaaJoensuun kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 23.11.2013

Joensuussa nähtiin lauantai-na tanssin valtionpalkinnon tasoista tanssia, kun epäviral-linen EtunimiSukunimiCompa-ny esitti Sonya Lindforsin ja työ-ryhmän koreografioiman Full Frontal -teoksen. Lindfors ni-mittäin sai tällä viikolla kysei-sen palkinnon yhdessä Annii-

na Jääskeläisen kanssa helsin-kiläisen UrbanApa-festivaalin perustamisesta.

Full Frontal lupaa paljastaa kaiken eikä mitään. Niinpä esityksen alussa neljä tanssijaa tulee saliin alastomana. Alasto-muus on kaikeksi onneksi viit-teenomaista, tanssijat seisovat voimakkaassa vastavalossa jol-loin katsomoon ei nähdä yksi-tyiskohtia.

Nelikko pukee päälleen hou-sut ja liivit. Meno alkaa.

Full Frontal ei kerro kokonais-ta tarinaa vaan käsittelee nai-seuden kliseitä jumppaamisi-neen ja romanttisine haaveineen ironisin silmin. Ironiaa korosta-

vat myös musiikkivalinnat Tom Jonesista Whitney Houstoniin. Ylenmääräiseen seksiin ja por-noon luodaan kriittistä katsetta. Vaikka Full Frontal käsitteleekin osin rankkoja aiheita, se ei ole missään tapauksessa rivo. Liike-kieli on osin hyvinkin fyysistä ja samalla vaikuttavaa.

Laura Jantunen pääsee esittä-mään pitkän soolon, jossa hän muuntautuu vaivatta voimisteli-jasta kliseiseksi viettelijättäreksi.

Kokonaisuudessaan Full Frontal on vakuuttavaa työtä, joka toivottavasti saa esitysker-toja enemmänkin kuin vain vii-konlopun Outokummun ja Jo-ensuun esitykset.

Satu Tuomiston koreografioi-ma ja jo vuoden esitetty ja monin paikoin kiitetty Vimmaa alkaa hieman vaikeasti, vai pitäisikö sanoa vaivaannuttavasti. Näyt-tämöllä on kaksi nais- ja kaksi miestanssijaa sekä muusikko. Esitys lähtee liikkeelle nauruis-ta, pyrskähdyksistä, vakavoitu-misista ja uusista nauruista. Pro-logi on minun makuuni vähän liian pitkä.

Kun toimintaan päästään kä-siksi, sitten mennäänkin täysillä.

Vimmaa käsittelee ihmissuh-teita, rakkautta, mustasukkai-suutta, pettämistäkin. Satu Tuo-miston koreografiassa on vauh-tia mutta myös hienoja oivalluk-

sia. Tanssin avulla voi vaivatto-masti näyttää esimerkiksi sen, kuinka vihaa toista, vaikka ei sanokaan sitä ääneen.

Hienoa on myös livemusii-kin käyttö.

Perkussioita – muun muas-sa öljytynnyriä ja puutynnyriä – hakkaava Lauri Tuohimaa vai-puu lähes transsiin luodessaan loputonta hypnoottista sykettä.

Tanssijanelikko on kauttaal-taan hyvä. Kirkkaimpana täh-tenä loistaa Elena Ruuskanen, joka fyysisyyden ja voiman li-säksi pystyy tekemään spagaa-tin suoraan hypystä. Eikä näytä edes vaikealta.Kimmo neValainen

Lauri Tuohimaa ja Elena Ruuska-nen työntouhussa.

Vesa Ranta

Synkkä tulevaisuus maan allaKirjatHugH HowEysiilosuom. einari aaltonen. like 2013. 575 s.

Post-apokalyptiset romaanit tuntuvat olevan yhä suurem-massa huudossa viihdekir-jallisuudessa. Maailmanlop-pua vampyyrien hampaissa on käsitelty onnistuneim-min Justin Croninin toiseen osaansa ehtineessä trilogias-sa. Dan Simmonsin flopissa Flashback Pohjois-Ameri-kan romahtaminen taas oli vähemmän yliluonnollinen.

Parhaiten amerikkalaisen Hugh Howeyn Siilo-romaa-nin asetelmaa havainnollistaa venäläisen Dmitri Gluhovs-kin mestarillinen Metro-sar-ja, jossa ihmiskunta on paen-nut maan alle pinnan käytyä tappavan myrkylliseksi ka-tastrofin seurauksena.

Näin on myös Siilossa, mutta metrotunneleiden si-jaan ihmiset asuvat satojen metrien syvyyteen ulottuvas-sa, omavaraisessa sylinteris-sä. Siilon alkukielinen teos Wool ilmestyi useina novel-leina, joita kirjailija julkaisi Amazonin Kindle-lukulait-teelle. Lyhyttarinoiden kas-vattaessa suosiotaan Howey jatkoi tarinaa.

Siilo-suomennos on koos-te ensimmäisestä viidestä Wool-novellista. Seuraavat kolme novellia sijoittuvat tapahtumiin ennen Siiloa ja viimeinen eli yhdeksäs sitoo langanpäät yhteen.

Siilo alkaa dramaattisesti

rakennelman lainvalvojan, sheriffi Holstonin poistues-sa siilosta myrkylliseen ul-koilmaan. Tätä seuraa uuden sheriffin etsintä, ja sellainen mahdollisesti löytyisikin sy-linterin pohjalta, koneosaston neuvokkaasta mekaanikosta Juliettesta.

Mutta kuten arvata saattaa, juuri mikään ei ole sitä, mil-tä näyttää. Siilon pinnan alla kuplii, ja asiat ovat törmäys-kurssilla.

Howeyn teksti on suora-viivaisen sulavaa. Tarinan vahvuus on kirjailijan mie-likuvituksessa, kiehtovassa maailmassa ja jännittäväs-sä juonessa. Teksti on väli-ne juonen kuljettamiselle, ei itsetarkoitus – ja juuri näin sen pitääkin olla jännityskir-jallisuudessa.

Siilon tarinan väkevyydes-tä kertoo sekin, että siitä on myyty niin sarjakuva- kuin elokuvaoikeudetkin. Jatkoa siis odotellessa, muodossa tai toisessa.PetJa saVoila

kellarista kuului kummiaKonsertitkumikAmELi, komETABar loose Helsingissä 23.11.2013

Samaan aikaan kun Kolmas Nainen hallitsi loppuunmyy-dyllä Tavastialla, tarjosivat vaihtoehtomusiikkia soitta-vat Kumikameli ja Kometa lä-heisen Bar Loosen kellaris-sa todelliset underground-iltamat.

Cleaning Women -yhtyeen miehistöstä koostuva Kometa soittaa englanninkielistä, ras-kasta kitararokkia 1990-lu-vun tyyliin. Kaiken pohjana on tiukkarytminen ryske, jota kolmikko veivasi naa-mat peruslukemilla. Pokeri ei pettänyt, vaikka tekniik-ka niin teki.

Bändi ei antanut vastoin-käymisten haitata, vaan lisäsi ne tyynesti osaksi esitystään. Välillä jyrättiin metallisesti, välillä pyjamapukuinen lau-laja-kitaristi äityi soittamaan trumpettia. Määrätietoista ja omannäköistään meininkiä, joka kiteytyi lavan eteen jää-neeseen nippuun hajonneita kitarapiuhoja.

Pantteriasuihin pukeutunut Kumikameli-nelikko esitti otteita lähestulkoon kaikil-ta levyiltään.

Erityisen hyvin toimivat levyttämättömät kappaleet Vanhat valkeat miehet ja Väkivalta ok.

Etenkin jälkimmäisessä hienon kuulas popmelodia yhdistyy räimeeseen ja asi-

aankuuluvan sekopäiseen sanoitukseen.

Toppo Koposen paluu kos-ketinsoittajaksi toi yhtyettä piirun verran lähemmäs al-kuperäistä ilmiasuaan. Tästä syystä vanhat klassikkobii-sit Käärmeennostatuslau-lu, Kumikameli ja Pyhän kyttyrän veljeskunta istui-vat kokonaisuuteen kitarave-toisempaa aikaa paremmin. Hardcorea ei silti unohdet-tu, vaan puolitäydelle salille tarjottiin merkillisen synte-tisaattorisoundin lisäksi ta-nakkaa jyräystä ja hyväntuu-lista kettuilua.

Väsymättömästi mukana eläneet pari ensimmäistä riviä saivat bändiltä kunnon pompputerapiaa, taaempien hytkyessä musiikin mukana. Innokas yleisö palkittiin kak-silla encoreilla, koska “kun isolle kirkolle sattuu, niin täy-tyy soittaa kaikki mitä osaa”.

Säästeliäästi keikkailevi-en kokoonpanojen ilta tar-josi kaksi omaperäistä aktia, joille ei suomalaisesta mu-siikkikentästä vertailukoh-taa löydy.

Kummankin esiintymi-nen oli tehokasta, eikä soo-loja soiteltu.

Koukuiksi keitoksiin hei-teltiin eksoottisempia maus-teita. Toinen luotti piilotet-tuun komiikkaan ja toinen oli rääväsuisempi, mutta mo-lempia yhdisti terve kierous. Outoilumusaa parhaimmil-laan.miiKa KuPiainen