VESILAHDEN METSÄOPETUSPOLKU POLUN KÄYTTÄJÄLLE Vesilahden metsäopetuspolku lähtee Anttilanvuoren kodalta ja päättyy niin sanotun lentokentän suoran päähän Koulutien päässä. Polku kulkee pitkin pururataa, ekstrakohteille voi kulkea pienempiä polkuja tai tulevaisuudessa teitä pitkin. Reitin kokonaispituus on noin 3 km, ja sen varrelle on numeroitu kaikkiaan kymmenen kohdetta. Tämän lisäksi reitillä on kaksi ekstrakohdetta. Jokaiseen kohteeseen liittyy esittelyteksti ja oppilaille tarkoitettuja tehtäviä vastauksineen. Kohde-esittely on tarkoitettu tausta-aineistoksi opettajan käyttöön. Tehtävät on suunniteltu niin, että opettaja ohjaa ne oppilaille. Teksti ja tehtävät löytyvät internetistä osoitteesta www.pirkanmaanmetsat.net/metsaopetuspolku. Metsäopetuspolun rinnalla kulkee maastoon merkitty luontopolku. Luontopolulla metsäopetuspolun kohteista kerrotaan erillisillä tietotauluilla. Niistä voi opiskella metsä- ja riistatietoutta opetuspolkua tiiviimpänä pakettina. YHTEENVETO KOHTEISTA Metsäopetuspolulla esitellään kaikkiaan kaksitoista kohdetta:

1. Jokamiehenoikeudet 2. Tuore kangas 3. Puun pituus 4. Puun ikä 5. Tuonenoja ja Onnenkota 6. Rentukka ja saniaiset 7. Sammalet 8. Valkohäntäpeura 9. Muurahaispesä 10. Peltokolmiot 11. Masto Ekstrakohde 1. Ämmänhauta Ekstrakohde 2. Iso mänty

Jokaiseen kohteeseen liittyy tehtäviä, joiden vastaukset on merkitty kursiivilla. Tehtävistä opettaja voi poimia juuri omien oppilaidensa tasolle sopivimmat.

KOHDE-ESITTELYT 1. JOKAMIEHENOIKEUDET – Kodan lämmössä Anttilanvuoren alueella voit ulkoilla helposti eksymättä valaistua pururataa pitkin kulkien. Välillä voit pitää taukoa ja tehdä tulet kotaan, jonka avain on noudettavissa liikunta- ja nuorisotoimesta. Talvella pururadalla liikutaan laduilla hiihtämällä ja kesällä juosten tai kävellen. Syksyisin saatat löytää metsästä mustikoita, puolukoita ja sieniä kotiin vietäväksi. Mutta tiedätkö, mitä kaikkea muuta metsässä voi ja saa tehdä? Meillä Suomessa ja myös muissa pohjoismaissa metsät ovat avoinna kaikille omistuksesta riippumatta. Kansalaisten oikeutta nauttia metsistä ja niiden antimista sanotaan jokamiehenoikeudeksi. Jokamiehenoikeudet perustuvat yleisesti hyväksyttyyn maan tapaan, ja myös eri lakeihin. Oikeuden lisäksi metsissä liikkumiseen ja jokamiehenoikeuksiin liittyy myös velvollisuuksia: metsää ei saa roskata eikä metsän asukkaiden rauhaa häiritä. Jokamiehenoikeudet antavat meille suomalaisille erinomaiset mahdollisuudet liikkua ja virkistäytyä metsissä.

Jokamiehenoikeudet lyhyesti Maastossa saat:

• liikkua jalan, hiihtäen tai pyöräillen luonnossa muualla kuin pihamaalla sekä muilla kuin sellaisilla pelloilla, niityillä tai istutuksilla, jotka voivat kulkemisesta vahingoittua

• oleskella tilapäisesti – esimerkiksi telttailla riittävän etäällä asumuksesta – siellä, missä liikkuminenkin on sallittua

• poimia luonnonmarjoja, sieniä ja kukkia • onkia ja pilkkiä • kulkea, uida ja peseytyä vesistössä sekä kulkea jäällä

Maastossa et saa:

• aiheuttaa häiriötä tai haittaa toisille • häiritä tai vahingoittaa lintujen pesiä ja poikasia • häiritä poroja ja riistaeläimiä • kaataa tai vahingoittaa kasvavia puita, ottaa kuivunutta tai kaatunutta puuta,

varpuja, sammalta tms. toisen maalta • tehdä avotulta toisen maalle ilman pakottavaa tarvetta • häiritä kotirauhaa esimerkiksi leiriytymällä liian lähelle asumuksia tai meluamalla • roskata ympäristöä • ajaa moottoriajoneuvolla maastossa ilman maanomistajan lupaa • kalastaa ja metsästää ilman asianomaisia lupia

Oppilaille tarkoitetut tehtävät 1. Jokamiehenoikeudet – Kodan lämmössä 1. Vastaa seuraaviin kysymyksiin:

- Saatko taitella oksia elävistä puista? Eläviä puita et saa vahingoittaa, mutta maahan pudonneet pienet oksat saat kerätä.

- Saatko tehdä nuotion? Ilman pakottavaa tarvetta tai lupaa et saa tehdä avotulta toisen maalle.

- Entä telttailla? Saat telttailla ilman lupaa muutaman päivän, mutta luvan kysyminen on aina kohteliasta.

2. Metsässä on mukava leikkiä erilaisia metsäleikkejä. Tässä muutamia esimerkkejä:

- Oppilaista muodostetaan pareja. Toinen parista ohjaa rastin lähiympäristössä toista, jonka silmät on peitetty. Ohjaaja kertoo, mennäänkö suoraan, käännytäänkö, kumarrutaanko, harpataanko jne. Pari ohjataan koskettelemaan ja tunnustelemaan puiden runkoja, kasveja, kivien pintaa. Välillä vaihdetaan ohjaajaa.

- Oppilaat muodostavat jonon niin, että takana olevan kädet ovat edessä olevan olkapäillä. Jonon ensimmäinen pitää silmänsä auki, muut sulkevat ne. Jono etenee vetäjän johdolla jonkin matkaa. Sitten jonon ensimmäinen siirtyy viimeiseksi, ja uusi vetäjä alkaa kuljettaa jonoa. Leikkiä jatketaan niin kauan, että kukin ehtii olla vetäjänä. Leikissä täytyy huomioida, että ensimmäinen ei saa kulkea liian kovaa, koska suljetuin silmin liikkuminen on hitaampaa kuin liikkuminen silmät auki.

- Merkitse metsään ennen oppilasryhmän tuloa polku sitomalla pitkä naru esimerkiksi puihin, kiviin jne. vaihtelevassa maastossa niin, että matkalla on myös pieniä ylä- ja alamäkiä. Kun lapset saapuvat paikalle, sido lasten silmät huivilla. Kukin oppilas kulkee narun ohjaamaa reittiä eteenpäin käyttäen muita kuin näköaistia: tuntoa, hajua, kuuloa, mahdollisesti makuakin. Naruun voi myös ripustaa erilaisia esineitä, joita oppilaat saavat tunnustella, haistaa ja maistaa.

- Oppilaat valitsevat pienissä ryhmissä eläimen, jota varten tekevät kattauksen metsään, esimerkiksi kiven päälle. Kattauksen voi rajata esimerkiksi metsästä löytyvillä kepeillä/oksilla. Kukin ryhmä etsii metsästä valitsemalleen eläimelle sopivaa syötävää: esim. oravan valinneet voivat koota kattaukseen sienen, kävyn ja marjoja.

3. Pohdi, mistä huomaat syksyn saapuneen. Esimerkiksi näistä:

• päivän pituus lyhenee • lämpötila laskee ja yöpakkaset alkavat • puut ja pensaat kasvattavat talvehtivat silmut, joista seuraavan vuoden

kasvu taas alkaa • lehtivihreä hajoaa soluissa ja ravinteet siirtyvät runkoon, lehtien muut

väriaineet tulevat esille ruskan väreinä • suurimmalla osalla lehtipuista lehtikannan ja oksan väliin kehittyy

irtoamissolukkoa, josta lehti irtoaa – myöhemmin kuolleet lehdet putoavat

• osa linnuista muuttaa etelään • eläimet menevät talvihorrokseen tai –unille

• monet eläimet varastoivat ruokaa talven varalle • joidenkin eläinten turkin väri muuttuu ja turkki paksuuntuu

4. Tee perheenjäsenillesi kotona kysely jokamiehenoikeuksista. Voit kysyä esimerkiksi seuraavia asioita:

• kuinka usein ja miksi käyt metsässä? • mitä teet metsässä siellä käydessäsi? • tunnetko jokamiehenoikeudet ja –velvollisuudet? • mitkä ihmisen toiminnot ovat mielestäsi haitaksi metsille ja niiden

eläimistölle? Kootkaa kaikkien vastaukset yhteen luokassa ja arvioikaa lopputulosta. Kuinka hyvin jokamiehenoikeudet tunnetaan, mitä metsissä puuhataan ja kuinka usein? 5. Miten kannattaa toimia, jos eksyy metsään? Aivan ensimmäiseksi rauhoitu miettimään, mistä päin olet tullut. Kuuntele, kuuluuko liikenteen ääntä. Tutki maastoa ja puita. Puiden runkojen pohjoispuolella metsän pohjakerroksen sammalkasvusto on voimakkaampaa. Muurahaispesät ovat yleensä puiden eteläpuolella. Hätätilassa saat tehdä nuotion ilman maanomistajan lupaa. 6. Tee käpylehmien ja –porsaiden laidun. Lehmää tai possua varten tarvitset kävyn ja neljä lyhyttä tikkua. Aseta tikut kävyn suomuihin siten, että käpy saa neljä jalkaa ja pysyy pystyssä. Kuusen kävyt soveltuvat parhaiten käpylehmän tekoon, männyn kävyistä voit tehdä käpyporsaita. 7. Kun kuljet kohteelle seuraavalle kohdeopastustaululle polkua eteenpäin, tarkkaile polun varrella kasvavia puita ja pensaita. Etsi ainakin seuraavat: haapa, raita, kataja, pihlaja, kuusi, harmaaleppä, paju, terttuselja, vadelma, taikinamarja, mänty. 8. Ole aistit avoinna kulkiessasi polulla! Mieti, mikä paikka polun varrella olisi juuri sinulle mieluisin ja mikä rauhallisin, mikä maisema miellyttäisi silmää eniten. Mikä paikka olisi kaikkein ikävin? Perustele vastauksesi. Tehkää kaikkien vastauksista yhteenveto. 9. Katso jalkoihisi. Löydätkö pururadalta haketta? Tiedätkö, mitä hake on? Mistä se tehdään ja mihin sitä käytetään? Haketta tehdään puunkuoresta, pienpuusta sekä hakkuu- ja sahausjätteestä, joissa kuoren lisäksi on myös puuta. Sahat eivät käytä puunkuorta, joten ylijäämätavara hyödynnetään silppuamalla kuori hakkeeksi. Tulevaisuudessa energiahakkeen valmistukseen tullaan yhä enemmän käyttämään metsiin jäävää jätepuuta. Haketta käytetään muun muassa kuivikkeena komposteissa ja mansikkapelloilla ja sitä poltetaan lämpöenergian tuottamiseen. Hake on hyvä pohja hiihtoladuille, pururadoille ja retkeilypoluille. 2. TUORE KANGAS Oletko huomannut metsässä kulkiessasi, että puulajit ja aluskasvillisuus vaihtelevat huomattavasti liikkuessasi paikasta toiseen? Jossakin metsikössä on esimerkiksi paljon valoa ja liikkuminen helppoa ja vaivatonta, toisessa metsikössä ei taas näy puiden alla juuri muuta kasvillisuutta kuin sammalta. Nämä eroavaisuudet johtuvat suurelta osin metsiköiden erilaisista kasvupaikkatekijöistä. Tärkeimpiä niistä ovat maaperän laatu,

ilmasto, ravinneisuus, valoisuus, veden määrä ja lämpötila. Kasvupaikkatekijät määräävät sen, millaisia kasvilajeja metsikössä kasvaa, miltä metsiköt näyttävät ja kuinka nopeasti ne kasvavat. Jokaisessa metsikössä menestyvät ne kasvilajit, jotka sopeutuvat parhaiten kunkin metsän kasvupaikkatekijöihin. Kasvupaikkatekijöiden perusteella metsiköt luokitellaan kuuteen kasvupaikkatyyppiin:

- lehto - lehtomainen kangas - tuore kangas - kuivahko kangas - kuiva kangas - karukkokangas

Lehto on kaikkein rehevin ja karukkokangas kaikkein vähäravinteisin tyyppi. Suurin osa maamme metsistä on joko kuivahkoa, tuoretta tai lehtomaista kangasta. Kasvupaikkatyyppejä määriteltäessä ei kannata huomioida yksittäin kasvavia kasveja, sillä ne eivät vielä merkitse metsikön kuulumista tiettyyn kasvupaikkatyyppiin. Myös esimerkiksi hakkuuaukko ja tien tai polun varsi voivat antaa väärän kuvan metsikön kasvupaikkatyypistä. Kasvupaikkatyyppi: tuore kangas Polun vasemmalla puolella oleva metsä on kasvupaikkatyypiltään tuore kangas. Kun pistäydyt polulta metsään ja liikuskelet hieman laajemmallakin alueella, löydät helposti ainakin seuraavat tälle kasvupaikalle tyypilliset kasvit:

• Puolukka • Mustikka • Metsäimarre • Metsätähti • Oravanmarja • Kultapiisku

Muita tuoreelle kankaalle tyypillisiä kasvilajeja ovat, vanamo, riidenlieko, kastikka, kevätpiippo, kangasmaitikka, kerrossammal ja seinäsammal. Oppilaille tarkoitetut tehtävät 2. Kasvupaikkatyypit – Metsätähti kukkii 1. Määrittele polun vasemmalla puolella olevan metsäalueen kasvupaikkatyyppi. Tutustu ensin liitteeseen 1. Vihje: Kasvupaikkatyyppiä määrittäessäsi älä jää seisomaan paikoillesi, vaan liiku eri puolilla aluetta. Etsi erityisesti eri kasvupaikoille tyypillisiä kasveja, ja tarkkaile niiden määrää ja laatua. Myös puuston koko ja laatu antavat hyviä vinkkejä määritykseen: esimerkiksi mänty kasvaa sitä tyvekkäämmäksi ja oksaisemmaksi, mitä rehevämmällä kasvupaikalla se kasvaa. Tämän metsikön kasvupaikkatyyppi on tuore kangas. 2. Etsi ja tunnista polun vasemmalla puolella olevasta metsästä seuraavat kasvit:

- mänty - mustikka

- puolukka - oravanmarja

- metsätähti - kevätpiippo - kangasamaitikka - kataja

Käytä tarvittaessa kasvikirjaa apuna. 3. Tehkää pienissä ryhmissä kasvillisuusruutuja metsään: rajatkaa joko puukehikolla tai esimerkiksi hakkuualojen merkitsemisessä käytettävällä kuitunauhalla metsään neliön muotoinen alue, jonka jokainen sivu on 1 m. Tutkikaa, laskekaa ja vertailkaa kasvillisuusruudulta ryhmien kesken seuraavia asioita:

• laske kaikki tietyn lajin yksilöt (käytä apuna esimerkiksi edellisen tehtävän kasvilistaa)

• etsi kaikki löytämäsi eri sammallajit • tutki, löytyykö alueelta yhtään puuntaimia, ja jos löytyy, niin minkä puun • tutki, löydätkö merkkejä eläinten vierailusta (esim. syötyjä käpyjä,

ulosteita tms.) • seuraa kasvillisuuden kehittymistä ruudussa: vieraile paikalla aikaisin

keväällä, keskikesällä ja myöhään syksyllä 4. Valitkaa metsästä oma lehtipuu, jonka kehitystä tarkkailette pitkin vuotta: miten lehtisilmut saavat alkunsa, miten lehdet kehittyvät ja miten ne syksyllä lakastuvat ja putoavat. Tarkkailkaa, mitkä eläimet vierailevat puussa ja minkä vuoksi (esimerkiksi ruoanhaku, pesänrakentaminen tai piilopaikka). Huomatkaa, että puussa voi vierailla monia erilaisia eläimiä linnuista ja oravista pieniin lehtikirvoihin. 5. Opettele laskemaan nuoren männyn ikä: Samana vuonna syntyneet oksat lähtevät männyn rungosta samalta kohdalta oksakiehkuroina. Mänty tekee vain yhden oksakiehkuran vuodessa. Pääsääntönä pidetään, että puusta laskettujen oksakiehkuroiden määrään lisätään 4-5 vuotta, ja näin saatu luku on puun ikä. Vanhemmiten alimmaiset oksakiehkurat kuivuvat ja karsiutuvat pois, jolloin iän määritys oksakiehkuroista hankaloituu. Silloin olemassa olevien oksakiehkuroiden määrään on lisättävä se vuosimäärä, jonka arvioidaan kestäneen, ennen kuin puu on kasvanut siihen mittaan, josta oksat alkavat. 6. Etsi mänty, joka on yhtä vanha kuin sinä. Kumpi on kasvanut suuremmaksi, sinä vai mänty? Etsi mänty, joka on yhtä korkea kuin sinä. Kuinka vanha se on? 3. PUUN PITUUS Oletko koskaan pohtinut, kuinka pitkiksi puut voivat kasvaa? Ja kuinka puun pituus oikein mitataan, jos puuta ei voida tai haluta kaataa? Puiden pituutta voidaan mitata korkeusmittarilla. Jos korkeusmittaria eli hypsometria ei ole käytössä, voidaan puun pituutta myös arvioida monenlaisten apukeinojen avulla. Puun pituuden arvioimisessa silmä harjaantuu nopeasti. Aloittelijan kannattaa muistaa, että mänty ja koivu saavuttavat Suomessa vain harvoin 30 metrin pituuden. Kuusi voi olla yli 30 metriä pitkä, mutta vain muutamat yksilöt koko maassa yltävät 40 metriin asti.

Opettele käyttämään keppimenetelmää ja mittaa keltaisella maalilla merkityn männyn pituus (sijaitsee rastilla olevan taulun takana): 1. Etsi maasta noin metrin pituinen suora keppi. Varmista, että maa on kohtuullisen tasainen sinun ja mitattavan puun välillä. Valitse paikka siten, että voit kulkea puulle esteettä. 2. Ota pystyssä olevan kepin arvioidusta keskikohdasta kiinni oikealla kädellä. Aseta vasemmalla kädellä kepin yläpää poskeen kiinni oikeanpuoleisen silmän alle. Pidä keppi vaakatasossa. Ota oikealla kädellä kepistä niin etäältä kiinni kuin käsivarsi suorana erityisesti kurottamatta yletät. Pidä keppiä tästä kohdasta kiinni koko työn ajan. 3. Käännä keppi oikeassa kädessäsi pystyyn siten, että pidät käsivarsi suorana edelleen kiinni samasta kohdasta keppiä. Pidä keppi täysin pystysuorassa. Kun puuta aluksi tähdätään, kannattaa katse suunnata puun puolivälin korkeudelle. Pidä keppi koko siirtymisen ajan pystysuorassa ja käsivarsi suorana. Siirry pään asentoa muuttamatta sellaiselle etäisyydelle puusta, että puu näyttää olevan kepin kanssa samanmittainen. Eli puun latva näyttää olevan kepin yläpään tasalla ja puun tyvi kepin alapäässä peukalosi kohdalla. Kun olet tällä etäisyydellä niin pysähdy. Nyt matka maata pitkin puuhun on yhtä pitkä kuin puun pituus. 4. Mittaa tai arvioi askelmitalla etäisyys seisomakohdastasi puun tyvelle. Tämä etäisyys on puun pituus. Mitä sait tulokseksi? Oikea vastaus on noin 18 metriä. 4. PUUN IKÄ Puut kasvavat joka vuosi pituutta ja paksuutta. Runkoon muodostuu vuosittain uusi kerros puuta, joka erottuu kannosta tai kaadetun puun tyvestä vuosirenkaana eli vuosilustona. Vuosilusto koostuu kahdesta osasta: vaaleampi rengas on kasvukauden alussa syntynyttä kevätpuuta ja tummempi rengas kasvukauden loppupuolella muodostunutta kesäpuuta. Värieron aiheuttaa se, että kevätpuun solut ovat kesäpuuhun verrattuna suurempia ja ohutseinäisempiä. Kevät- ja kesäpuu erottuvat havupuilla lehtipuita paremmin. Rehevällä kasvupaikalla vuosirenkaat ovat leveät. Karulla maaperällä kasvaneella puulla vuosirenkaat ovat ohuet, ja niiden erottamiseen voi tarvita jopa suurennuslasia. Mitä pohjoisempana ollaan, sitä hitaammin puut kasvavat. Vuosilustojen paksuuteen vaikuttavat myös mm. kasvupaikan valoisuus, ravinnetilanne ja lannoitus, puun ikä, harvennushakkuu ja kunnostusojitus. Esimerkiksi kahden viimeksi mainitun jälkeen puu saa lisää puhtia

kasvaa, minkä vuoksi myös vuosirenkaat levenevät. Vuosirenkaista voi päätellä myös, onko metsä joskus palanut: metsäpalosta jää kantoon muistoksi hiilikerros. Tutki metsästä hakattujen puiden kantoja. Löydätkö niistä vuosirenkaat? Entäpä kevätpuun vaaleammat ja kesäpuun tummemmat renkaat? Kuinka vanhoina puut on kaadettu? Useimmat puiden kannot ovat kuuluneet noin 80–100-vuotiaille puille. 5. TUONENOJA JA ONNENKOTA Huomaatko ilman viilentyvän astuessasi polulta aivan Tuonenojan varrelle veden tuntumaan? Virtaavan veden äärellä kasvillisuus on yleensä ympäristöä rehevämpää ja joenvarren pienilmasto viileämpi. Kun tarkastelet kasvillisuutta, näet runsaasti saniaisia ja muita varjoisissa paikoissa viihtyviä lajeja. Metsänhoidossa tällaiset kohteet ja niiden lähiympäristö jätetään käsittelemättä, jotta ne säilyisivät mahdollisimman luonnontilaisina. Moni metsänomistaja onkin vaalinut jo aivan luonnostaan tällaisia pienialaisia luontokohteita. Niiden säilyttämiseen velvoittaa myös maamme metsälaki, jossa määritellään erityisen tärkeät elinympäristöt. Näitä ovat purojen ja norojen lisäksi esimerkiksi lähteiden ja pienten lampien ympäristöt, ruoho- ja heinäkorvet, rehevät lehtolaikut, rotkot ja kurut sekä vähäpuustoiset suot. Myös luonnonsuojelulailla säädellään metsäisten luontotyyppien säilymistä. Anttilanvuoren eli Sakovuoren lounaispuolella virtaa Tuonenoja eli Kalmanoja, jossa olevaa syvännettä sanotaan Kalmanoroksi. Lähellä Kalmanoroa Sakovuorella on suuren kiven muodostama luola, Onnnenkota, johon on suojauduttu piiloon vihollisilta ja joka on ollut paikkakunnan nuorten kokoontumis- ja piirileikkipaikka. Muuan vanha tarina kertoo, että ken uskaltaa viettää syksyisen yön Kalmanorolla, saa seurustella Onnenkodassa juhannuksen aikaan morsiamensa kanssa ja valmistautua häittensä pitoon. Pakanapäällikkö Kirmukarmun kerrotaan myös viettäneen yön kalmanorolla ja saaneen seurustella seuraavana juhannuksena morsiamensa Jaanun lapinsukuisen Sinivuokon kanssa. Vielä 1800-luvulla kerrottiin tarinaa, että soutajat olivat nähneet Tuonenojan lähellä olevan kallion päällä valkopukuisen tanssivan neitosen. Lähestyttäessä näky oli kadonnut Tuonenojan synkkään maastoon. Iäkäs siltavouti Friman oli kertonut, että tanssija oli muinaisajan kristitty neitsyt, joka häitten asemasta oli poltettu ja haudattu Tuonenojaan. Frimanin omistamassa Tuonenojan pirtissä oli myös aikanaan kummitellut. 5. Metsälakikohteet – Tuonenoja solisee 1. Tutki veden laatua ojassa. Onko se kirkasta vai sameaa? Voisiko sitä käyttää juomavetenä?

2. Mieti, miksi purossa virtaa keskikesään verrattuna enemmän vettä keväällä ja syksyllä. Virtaavan veden määrä lisääntyy purossa keväällä lumien sulamisvesien ja syksyllä syyssateiden vuoksi. Keskikesällä vettä haihtuu yleensä enemmän kuin sataa. 3. Katso ojaan polun oikealla/vasemmalla puolella. Huomaatko siellä jotakin sinne kuulumatonta? Mieti, miten ihmiset saataisiin olemaan roskaamatta luontoa. 4. Seiso tai istu hetki aivan hiljaa ojan äärellä. Kuuletko, miten se solisee? Mitä ajatuksia se tuo mieleesi? 5. Valmista ötökkäansa. Voit tehdä sen koulun tai kodin lähimetsään. Upota maahan purkki niin, että sen suuaukko on maanpinnan tasolla. Tarkista ansa seuraavana päivänä. Tutki millaisia hyönteisiä purkkiin on pudonnut. Apuna voit käyttää hyönteisopasta. 6. Kuunnelkaa lehtipuiden ’elämänvirtaa’ keväällä – miksi puu suhisee? Lainatkaa koulun terveydenhoitajalta stetoskooppia ja kuunnelkaa mahlan virtaamisesta aiheutuvaa suhinaa. Puun, jota kuunnellaan, on hyvä olla läpimitaltaan yli 15 cm ja ohutkuorinen. 7. Metsä on täynnä aarteita. Kerää seuraavat aarteet mukaasi koululle vietäviksi: kuivunut oksanpätkä, maahan pudonneet kuusen- ja männynkäpy, kuivuneita männynneulasia, edellisvuoden lehtipuun lehtiä. Voitte järjestää niistä näyttelyn tai askarrella niistä metsän hengen. 8. Kun kuljet seuraavalle kohteelle, kuulostele matkalla metsän ääniä: tuulen huminaa puissa ja lintujen laulua. Kuuletko ihmisen aiheuttamia ääniä? Sopivatko ne yhteen ympäröivän luonnon kanssa? 6. RENTUKKA JA SANIAISET Rentukka on tyypillinen purojen, ojien ja muiden märkien paikkojen kasvi. Rentukka aloittaa keltaisen kukintansa jo aikaisin keväällä, yleensä toukokuussa. Monivuotinen rentukka on yleinen koko maassa. Saniaiset viihtyvät varjoisilla ja kosteilla kasvupaikoilla. Ne tuottavat itiöitä ja pystyvät lisääntymään sekä suvullisesti että suvuttomasti. Monia saniaisheimoja tavataan koko maailmasta. Kuvassa hiirenporras. 7. SAMMALET – Metsän pohjakerroksen valtiaat Tunnistatko eri sammallajit? Yleisimmät sammalet on helppo oppia tunnistamaan, sillä niiden nimet kertovat usein joko niiden käyttötarkoituksesta, kasvutavasta tai ulkonäöstä. Tältä kohteelta löydät ainakin seinäsammalen, rahkasammalen, karhunsammalen ja kerrossammalen. Sammalet viihtyvät hyvinkin erilaisissa elinympäristöissä, mutta useimmat lajit ovat hyvin tarkkoja kasvupaikastaan. Siksi ne kertovat paljon esimerkiksi kasvupaikkansa kosteus- ja ravinnetilanteesta.

Seinäsammal on kaikkein yleisin metsissämme kasvava sammallaji. Se viihtyy hyvin monenlaisilla kasvupaikoilla sekä kuusi- että mäntyvaltaisissa metsissä. Nimensä seinäsammal on saanut siitä, että ennen muinoin sitä käytettiin eristysmateriaalina rakennusten seinissä. (katso kuva kohteelta 3) Rahkasammalen tunnistaa helposti sen viisisakaraisesta kärjestä. Rahkasammal on soiden ja kosteiden painanteiden sammal, jota löytyy maastamme lukuisia eri lajeja. Soilla rahkasammalet voivat muodostaa laajoja, yhtenäisiä mattoja.

Karhunsammal ella on piikkimäiset lehdet ja karhumaisen pörröinen ulkoasu. Joskus sen voi sekoittaa nuoreen männyntaimeen. Eri karhunsammallajit viihtyvät etenkin kivillä ja kallioilla, ja ovat usein väritykseltään tummanvihreitä.

Kerrossammal on toinen Suomen yleisimmistä sammalista. Se kasvaa nimensä mukaisesti kerrosmaisesti, niin että yksi kerros vastaa yhden vuoden kasvua. Alimmat kerrokset maatuvat sitä mukaa kun uusia kerroksia muodostuu. Koska sammalet ovat pienikokoisia, saattavat ne säilyä pienialaisesti, vaikka ympäröivä puusto tai muu kasvillisuus muuttuisi radikaalistikin. Oppilaille tarkoitetut tehtävät 7. Sammalet 1. Etsi kohteelta seuraavat sammalet: rahkasammal, seinäsammal, karhunsammal, kynsisammal. Tiedätkö tai arvaatko, mistä ne ovat saaneet nimensä? 2. Tutki sammalten värimaailmaa. Kuinka monta eri vihreän sävyä löydät? Löytyykö sammalista muita värejä?

3. Etsikää luonnosta pareja. Opettaja etsii ensin kerättävän asian (esimerkiksi käpy, puun lehti, neulanen tms.) ja oppilaat yrittävät löytää sille ’parin’ eli juuri samanlaisen. Pareja kerätessänne muistattehan jokamiehenoikeudet!

8. VALKOHÄNTÄPEURA, laukonpeura eli valkohäntäkauri s – Amerikan serkkujen lahja suomalaisille

Valkohäntäpeura saapui maahamme vuonna 1934. Amerikansuomalaiset lähettivät seitsemän peuraa, joista ainoastaan yksi uros ja kolme naarasta selvisivät hengissä perille. Ensimmäiset peurat sijoitettiin Vesilahdelle, Laukon kartanon maille rakennettuun tarhaan. Kantaa täydennettiin vuonna 1948. Näiden tuontiyksilöiden jälkeläisistä

muodostuu koko Suomen valkohäntäpeurakanta. Valkohäntäpeurasta on tullut merkittävä riistaeläin Suomessa; Pirkanmaalla se on valittu maakuntaeläimeksi. Valkohäntäpeura on kaunis eläin. Sen pilkulliset vasat muistuttavat kesällä saduistakin tuttua bambia. Aikuisen peuran ylittäessä laukalla avoimen peltoaukean, voi vain ihailla sitä sulavuutta ja keveyttä jolla se liikkuu. Laji on myös otollinen riistanhoitokohde, sillä valkohäntäpeura käyttää mielellään ihmisen talviaikaan tarjoamaa lisäravintoa hyödykseen. Paksun lumipeitteen ja etenkin jäätyneiden hankikelien aikaan valkohäntäpeurojen ravinnonsaanti on luonnossa vaikeaa, joten ne kulkeutuvat hanakasti ihmisen perustamille ruokintapaikoille. Vaikka valkohäntäpeura on kaunis ilmestys ja mielenkiintoinen lisä Suomalaisessa riistalajistossa, aiheuttaa se kuitenkin paljon liikenneonnettomuuksia – etenkin tiheän kannan alueilla kuten Vesilahdella. Pienten hirvieläinten aiheuttamat liikenneonnettomuudet eivät ole ihmisille yhtä vaarallisia kuin hirvikolarit. Niistä aiheutuu kuitenkin aineellisia vahinkoja, jotka voivat olla euromäärältään varsin huomattavia. Tästä syystä tiheän peurakannan alueella täytyy kantaa verottaa metsästyksellä riittävän paljon, ettei se lisäänny vuodesta toiseen. Vieläkin tärkeämpää on, että autoilijat huomioivat peurojen aiheuttaman lisääntyneen kolarivaaran – etenkin muutama tunti aamu- ja iltahämärän aikoihin. Mitä lujempaa autoilla ja moottoripyörillä ajetaan, sitä todennäköisempää on törmätä valkohäntäpeuran kanssa. Suurin kolaririski on loka-marraskuussa, jolloin peuroilla on kiima-aika. Silloin ne liikkuvat normaalia enemmän. Pienille hirvieläimille sopivimmista lajinimistä on keskusteltu viime vuosina. Nimiä pohtimaan asetetun työryhmän mielestä valkohäntäpeura on oikeasti lähempänä kaurista kuin peuraa. Tästä syystä lajin uudeksi nimeksi määriteltiin valkohäntäkauris. Yleisesti käytetään edelleen lajin ensimmäistä nimeä; valkohäntäpeuraa. Uusi nimi ei ole ainakaan vielä saanut suurta suosiota peura-alueiden ihmisten keskuudessa. Kuvan valkohäntäpeurasta löydät liitteestä 2. Oppilaille tarkoitetut tehtävät 8. Valkohäntäpeura, laukonpeura eli valkohäntäkauri s – Amerikan serkkujen lahja Suomalaisille 1. Kuinka valkohäntäpeuraa autetaan selviämään talvesta? Niille tarjotaan lisäravintoa talviruokintapaikoilta. Ruoaksi voidaan tarjota esimerkiksi heinää, kauraa ja vihanneksia. 2. Mitä vihollisia valkohäntäpeuroilla on? Suurpedot, kuten ilves, saalistavat kaikkia pieniä hirvieläimiämme, myös valkohäntäpeuroja. Ihminen ja liikenne ovat suurpetojen ja tautien lisäksi peurojen ainoita vihollisia. Koska valkohäntäpeurakanta on runsastunut viime vuosikymmeninä voimakkaasti, niitä metsästetään vuosittain suuria määriä. Metsästyksen avulla pyritään pitämään muun muassa liikenneonnettomuudet siedettävällä tasolla ja jäljelle jäävät yksilöt terveinä sekä hyväkuntoisina. 3. Miten ruokintapaikat tulisi sijoittaa, etteivät ilvekset saisivat napattua valkohäntäpeuroja liian helposti? Ilveksen saalistus perustuu vaanimiseen, hiipimiseen ja yllätykseen. Ilves ei aja saaliseläintään takaa pitkiä matkoja vaan pyrkii tavoittamaan saaliinsa muutaman kymmenen metrin pikaspurtilla. Kun ruokintapaikat sijoitetaan riittävän avoimille paikoille,

huomaavat valkohäntäpeurat helpommin niitä vaanivan saalistajan ja ehtivät juosta karkuun. Tilakeskusten läheisyyteen avoimille paikoille perustetut ruokintapaikat ovat ruokailijoiden kannalta turvallisempia kuin syrjäisille seuduille lähelle metsän rajaa perustetut. 4. Kun kuljet noin 100 metriä polkua eteenpäin, tulet ns. lentokentän suoran päähän. Kuljettuasi suoran päähän, arvioi kuinka pitkä se on. Suoran pituus on n. 400 metriä. 9. MUURAHAISPESÄT – Metsän ahkeroijat Muurahaispesät heräävät eloon jo aikaisin keväällä auringon ensi säteiden alkaessa lämmittää. Yhdessä muurahaispesässä elää kymmeniä tuhansia muurahaisia. Pesässä on koiraita eli poikamuurahaisia, naaraita eli tyttömuurahaisia ja työläisiä, jotka ovat sellaisia tyttömuurahaisia, jotka eivät voi saada omia jälkeläisiä. Joissakin pesissä on vielä työläisiä, joilla on erityisen vahvat leuat. Muurahaispesässä jokaisella muurahaisella on oma tärkeä tehtävänsä. Kaikkein syvimmällä muurahaispesässä on kuningatarmuurahainen, joka munii päivässä jopa kolmesataa munaa toisten muurahaisten hoidettavaksi. Munista kehittyy toukkia ja niistä edelleen koteloita, joita kutsutaan muurahaisenmuniksi. Toukat ja kotelot asuvat omissa huoneissaan ja niillä on omat lastenhoitajansa. Kuukauden ikäisenä koteloista kuoriutuu muurahaislapsia, jotka aloittavat heti työnteon. Ensimmäinen tehtävä muurahaisella on lastenhuoneesta huolehtiminen. Sen jälkeen työmuurahaisista tulee ovenvartijoita, ravinnonhankkijoita, rakennustyöläisiä tai kirvojen hoitajia. Muurahaispesässä työskentelee myös erityisiä vahtimuurahaisia. Muurahaiset suunnistavat auringon mukaan ja liikkuvat siksi vain valoisaan aikaan. Kekomuurahaisella on yhteensä viisi silmää: kaksi isoa verkkosilmää ja kolme pistesilmä. Hajuaisti muurahaisella on tuntosarvissa, ja kulkiessaan se erittää takaruumiistaan polulle hajutippoja. Näin se osaa palata kulkemaansa reittiä takaisin. Jos muurahainen haluaa ’jutella’ toisen muurahaisen kanssa, värisyttää se tuntosarviaan tai hivelee niillä kaverinsa tuntosarvia. Muurahaispesän ympärillä risteilee vilkkaasti liikennöityjä muurahaispolkuja. Jos kuuntelet aivan hiljaa, voit kuulla maan kahisevan muurahaisten liikkuessa edestakaisin. Meillä ihmisillä voisi olla jossain tapauksessa paljon oppimista muurahaisten yhteiskunnasta: muurahaisilla yhteinen etu menee aina yksilön edun edelle. Esimerkiksi tavatessaan polulla nälkäisen toverinsa muurahainen on valmis oksentamaan osan ravinnostaan toverilleen. Oppilaille tarkoitetut tehtävät 9. Muurahaispesä – Metsän ahkeroijat 1. Mieti, miksi muurahaiset ovat metsässä hyödyllisiä eläimiä. Muurahaiset korjaavat pois kuolleet eläimet ja kasvit. Ne siivoavat metsässä ja auttavat myös monia kasveja lisääntymään levittämällä niiden siemeniä. Tällaisia kasveja ovat esimerkiksi sinivuokko, valkovuokko ja keto-orvokki. Ne tarjoavat myös tikoille ja muille eläimille talviravintoa: esimerkiksi tikat kaivavat muurahaisia suoraan keosta.

2. Valitse itsellesi yksi muurahainen, jota seuraat ja päättele sen tehtävä muurahaisyhdyskunnassa. (Vinkki: voit merkitä oman muurahaisesi helposti esimerkiksi jauhotetulla sormenpäällä.) 3. Suorita muurahaisten liikennelaskentaa: valitse jokin tietty kohta maastosta, esimerkiksi jokin pieni oksanpätkä tai kivi. Laske, kuinka monta muurahaista ohittaa valitsemasi kohdan viiden minuutin aikana. 4. Pysähdy hetkiseksi aivan hiljaa muurahaispesän läheisyyteen – kuuletko muurahaispolkujen kahinan? 5. Puolustautuessaan muurahainen ruiskuttaa kehostaan muurahaishappoa, mikä tuntuu kirvelynä iholla eli silloin, kun muurahainen ’pistää’. Laita sininen kukka muurahaiskekoon ja kuopsuta kekoa aivan varovaisesti pieneltä alueelta kukanlehden ympäriltä niin, että saat muurahaiset suuttumaan. Pian huomaat, kuinka kukanlehti muuttuu väriltään punaiseksi muurahaishapon vaikutuksesta. 6. Tutki muurahaispesän ympärillä olevia puita. Näetkö myös puiden rungoilla kulkevan muurahaisten polkuja? Tiedätkö, miksi muurahaiset liikkuvat puissa? Puissa asustaa kirvoja, joita muurahaiset pitävät lehminään. Ne lypsävät niistä ’maitoa’ ravinnokseen eli kutittelevat kirvojen selkää tuntosarvillaan, jolloin kirvat ulostavat muutamia makeita kasvimehupisaroita. 7. Sanotaan, että muurahaiset osaavat ennustaa säätä. Tiedätkö miten? Poutasäällä muurahaispesän ’oviaukot’ ovat täysin auki. Sadesäällä ja myös sateen uhatessa oviaukot ovat kiinni. 8. Mitkä eläimet syövät muurahaisia? Esimerkiksi karhut, siilit ja tikat. 10. PELTOKOLMIOLASKENTA – Riistarunsauden mittarina Metsästäjät laskevat kulttuuriympäristöjen riistaeläinten jättämiä lumijälkiä maastoon sijoitetuilta peltokolmioilta. Peltokolmiot on kehitelty maatalousympäristön, metsän ja asutuksen muodostamien rikkonaisten ja pienipiirteisten alueiden riistakantojen seurantaan. Laskentojen avulla saadaan selville eri vuosien välillä tapahtuvia muutoksia alueen riistakannoissa. Metsäriistan lumijälkilaskennat aloitettiin Suomessa vuonna 1989. Laskennat suoritettiin 12 kilometriä pitkältä tasasivuiselta kolmiolta. Peltokolmiolaskennat kehitettiin riistakolmioiden rinnalle vuonna 1999. Peltokolmiot täydentävät laskentoja maan etelä- , lounais- ja länsiosien peltovaltaisilla alueilla, joissa ei ole paljoa varsinaisia riistakolmioita. Peltokolmioiden tarkoituksena on antaa tietoa peltovaltaisten alueiden, kuten esimerkiksi metsäkauriin-, valkohäntäpeuran ja rusakon runsaudenvaihteluista eri vuosien välillä. Peltokolmion lumijäljet lasketaan 3.1.-4.3. välisenä aikana. Kolmio on pituudeltaan kuusi kilometriä, ja sen laskeminen onnistuu yhdeltä metsästäjältä varsin mainiosti. Havainnoiksi kirjataan kaikki laskentalinjan ylittäneet jäljet. Jälkien tunnistamisessa tulee olla tarkkana, sillä jälkien jättäjiä saattaa olla kulkenut useampia peräkkäin. Jälkijotosta tuleekin seurata vähän matkaa, jolloin voidaan helpommin havaita montako kulkijaa on samoja jälkiä pitkin

astellut. Hyvin usein eläimet erkanevat toisistaan tai kulkevat rinnakkain, kunhan jälkijotosta seurataan vähän aikaa. Vuosittain lasketaan yli 250 peltokolmiota. Metsästäjät tuottavat arvokasta tietoa riistakantojen runsauksista ja kannanvaihteluista riistantutkimuksen käyttöön. Peltokolmioiden ja metsissä sijaitsevien riistakolmioiden tuloksia vertailemalla voidaan havaita, millaisissa elinympäristöissä eri lajit viihtyvät. Esimerkiksi näädän jälkiä ei yleensä löydy peltokolmioiden varsilta, kun taas rusakkoja on runsaimmin asutuksen- ja peltoalueiden läheisyydessä. Kolmiolaskentatuloksia hyödynnetään myös suunniteltaessa seuraavan vuoden metsästysverotusta. Riistakantoja laskemalla suomalaiset metsästäjät varmistavat sen, että metsästysverotus säilyy riittävän vähäisenä – näin tulevinakin vuosina on mitä metsästää, eikä minkään riistalajin kantaa heikennetä. Riistalaskentoja suorittavan henkilön tulee olla aistit tarkkana. Usein laskentalinjalta pakenevasta linnusta ehtii kuulla vain siiven iskut ja nähdä korkeintaan vilauksen. Laskijalta vaaditaankin eri lajien hyvää tuntemusta. Lajitunnistustaidot karttuvat ainoastaan kulkemalla maastossa ja tekemällä havaintoja. Oppilaille tarkoitetut tehtävät 10. Peltokolmiot – Riistarunsauden mittarina 1. Kuvittele polkua kiertäessäsi olevasi riistanlaskija ja pyri havainnoimaan kaikki edestäsi ja sivuiltasi pakenevat riistalajit (esim. teeri, pyy, riekko, metso, orava, metsäjänis, rusakko, kettu, supikoira, hirvi, metsäkauris, valkohäntäpeura jne.). Merkitse kaikki havainnot ylös tai paina ne mieleesi. Kierrettyäsi polun, pyri muistelemaan mitä kaikkia riistalajeja näit polun varrella. Jos kierrät polkua talvella, katso kulkiessasi ympärillesi ja pyri tunnistamaan mahdollisimman monen riistaeläimen jättämät jäljet. Riistalajeja värikuvina löytyy liitteestä 2. 2. Riista- ja peltokolmiolaskennassa laskijan täytyy merkitä tekemänsä havainnot karttapohjalle. Tiedätkö sinä missä kohtaa kartalla olet? Merkitse mukaan ottamallesi kartalle kaikki mielenkiintoiset polun varrella tehdyt havainnot (linnut, eläimet, luontoon kuulumattomat asiat jne…) 3. Ole aistit avoinna kulkiessasi polulla! Mieti, mikä paikka polun varrella olisi juuri sinulle mieluisin ja mikä rauhallisin, mikä maisema miellyttäisi silmää eniten. Mikä paikka olisi kaikkein ikävin? Perustele vastauksesi. Tehkää kaikkien vastauksista yhteenveto. 11. MASTO Rastin läheisyydestä löytyvä korkea torni on matkapuhelintukiasema, jonka avulla hoidetaan Vesilahden alueen matkapuhelinliikennettä. Maston korkeus on 80 metriä. Taajamien ulkopuolella tukiasemien antennit asennetaan aina kymmeniä metrejä korkeisiin mastoihin.

Maston lähistön asukkaita saattaa huolettaa, aiheutuuko matkapuhelintukiasemista ja niiden lähettämistä mikroaalloista haittaa terveydelle. Tukiasema-antenneja ei saakaan asentaa sellaisiin paikkoihin, joissa väestön säteilylle altistumisen enimmäisarvo voisi ylittyä. Mastoon sijoitettujen antennien lähettämien säteilyjen enimmäisarvo ylittyy vain mastossa aivan antennien vieressä, minne väestöllä ei ole asiaa. Muista kuin säteilysyistä, esimerkiksi mastosta putoavien jääkappaleiden vuoksi, maston juurella täytyy olla eristetty alue, jossa ihmisillä ei ole lupaa liikkua. Lisätietoja: www.stuk.fi/sateilytietoa Oppilaille tarkoitetut tehtävät 11. Masto 1. Vertaile puiden pituuksia mastoon nähden. Yltääkö yksikään puu edes puoleen väliin maston pituutta? Kuinka monta puuta tarvittaisiin päällekkäin, jotta niiden pituus yltäisi maston kärkeen asti? Kuten 3. rastilla tuli ilmi, vain harvat puut, pääasiassa kuuset, yltävät suomessa 40 metriin asti. Suurin osa metsiemme jo melko kookkaista puista ovat noin 20 metrisiä. Näin ollen tarvittaisiin ainakin 4 puuta, jotta niiden pituus olisi yhteensä yhtä paljon kuin maston pituus yksinään. 2. Mieti, miksi maston pitää olla niin korkea? Taajamien ulkopuolisilla alueilla maston tulee pystyä lähettämään mikroaaltoja vapaasti metsien yläpuolelta, jotta sen signaali hyödyttäisi mahdollisimman monia matkapuhelinverkkoja. 3. Mieti maston hyötyjä ja haittoja. Ekstrakohde 1. ÄMMÄNHAUTA - Taikauskoa Mikä ihmeen risukasa polun varrella on? Onko se kasattu siihen lähimetsän hakkuun alueelle jääneistä oksista? Kyseessä on Ämmänhauta, ja se on todellakin saanut alkunsa lähialueen oksista ja risuista. Tarina nimittäin kertoo, että 1100-luvulla kristinuskon tullessa Vesilahdelle täällä asui vielä noitia. Noidat olivat ihmisiä, joilla oli erilaisia salaperäisiä parantajantaitoja. Tämän vuoksi heillä ei ollut lupaa tulla kirkonmenoihin tai päästä haudatuksi kirkkomaahan. Vesilahdella eleli tuolloin noitaämmä, joka osasi sekoittaa parantavia juomia erilaisista yrteistä. Ämmällä oli kuitenkin noidalle sopimaton toive, sillä hän halusi tulla haudatuksi kirkkomaahan. Koska ämmä tiesi, ettei sitä kirkon puolesta hyväksyttäisi, halusi hän hautaamisen tapahtuvan öiseen aikaan kaikilta salassa. Lisäksi ämmä oli määrännyt, että jos aurinko ehtii nousta, tulee hänet haudata heti sille paikalle.

Kun ämmä sitten kuoli, lähti neljä miestä kantamaan ämmän ruumista paareilla kirkkomaalle. Matka oli pitkä, ja kantajat eksyivät pimeässä metsässä. Aurinko alkoi jo nousta, ja ämmän paarit jämähtivät kuin kivi siihen paikkaan eivätkä enää suostuneet liikahtamaan. Ämmän toiveen mukaan hänet haudattiin siihen paikkaan, ja haudalle laskettiin risuja ja oksia. Sillä olihan ämmä sanonut: ’Sen, joka kulkee hautani ohi, pitää sille oksa heittämän tai muuten ohikulkijalle tapahtuu jotakin kamalaa…’. Niistä päivistä alkaen on ämmänhauta ollut tällä paikalla ja paikalliset asukkaat heittäneet Ämmänhautaan maastaan löytämänsä oksan tai risun aina ohi kulkiessaan. Joskus kauan sitten keko sytytettiin aina Helavalkeiden aikaan tuleen, mutta joka kerta haudalle ilmestyi uusia risuja. Oppilaille tarkoitetut tehtävät Ämmänhauta - Taikauskoa 1. Tutki lähiympäristöä. Huomaatko alueella irtonaisia oksia tai risuja? Miksi et? 2. Ennen ihmisillä oli paljon enemmän luontoon ja yleensä elämään liittyviä uskomuksia kuin ennen. Tiedätkö yhtään uskomusta? Uskotko itse sellaisiin? 3. Etsi männynkäpy ja kuusenkäpy. Vertaile niitä. Mitä huomaat? Entäpä vertaillessasi männyn ja kuusen neulasia? 4. Mitä eroa on lehtipuilla ja havupuilla? Lehtipuilla on lehdet, havupuiden lehdet ovat neulasia. Lehtipuut pudottavat lehtensä syksyisin.

5. Mieti, mitä tarkoitetaan elollisella luonnolla ja elottomalla luonnolla? Mitä luontoon kuuluvaa elollista ja elotonta löydät tämän kohteen läheisyydestä?

6. Syksyllä: Näetkö ympärilläsi lehtipuita? Mitä huomaat? Minkä värisiä lehtiä näet? Miksi ilmiötä kutsutaan? Mistä eri värit johtuvat? Ruska johtuu lehtien sisältämistä väriaineista. Kun valo vähenee ja lämpötila alenee, kasvien yhteyttäminen loppuu. Tällöin lehtivihreä alkaa hajota, ja lehden sisältämät muut väriaineet (oranssinpunaiset, keltaiset) pääsevät näkyviin.

7. Kirjoita omin sanoin tarina siitä, miten Ämmänhauta on saanut alkunsa. Ekstrakohde 2. ISO MÄNTY Tämä poikkeuksellisen iso ja vanha mänty on jätetty pystyyn ja tällä hetkellä se on yleiskaavassakin osoitettu säilytettäväkäsi luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeänä puuna.

Mänty (Pinus sylvestris) on Suomen yleisin puulaji, sillä noin 44 % Suomen puustosta on mäntyä. Suomen lisäksi mänty kasvaa lähes koko Euroopassa ja laajalla alueella Siperiassa. Mänty voi kasvaa jopa 500-vuotiaaksi ja Suomessa toisinaan enimmillään 40 metriä pitkäksi puuksi. Vanhin tunnettu mänty Suomessa on noin 800 vuotta vanha. Pituuskasvu männyllä päättyy noin 100–150 vuoden iässä. Tämän jälkeen puun paksuuskasvukin hidastuu. Vanhemmiten männyn kaarna muuttuu tyveltä niin sanotuksi kilpikaarnaksi. Oppilaille tarkoitetut tehtävät Iso mänty 1. Ylettyvätkö kätesi puun ympäri kun halaat puuta? Ota kaverin kädestä kiinni ja kokeilkaa kuinka monta henkilöä tarvitsette, jotta saatte kädet puun ympäri. 2. Millä muilla nimillä mäntyä voidaan kutsua? Honka ja petäjä 3. Männyn rungossa näkyy kohoumia. Mitä ne ovat? Pahkoja, pallomaisia muodostelmia, joita voi esiintyä rungon lisäksi oksissa ja juurissa. Pahka voi muodostua mekaanisen vaurion tai mutaation seurauksena. Pahka voi kasvaa hyvinkin suureksi. Puuaines pahkassa on kovaa ja kestävää. Pahkoista voidaan valmistaa käyttö- ja koriste-esineitä. Pahkakupit eli kuksat valmistetaan pahkoista. LIITTEET Liite 1. Kuivan kankaan, tuoreen kankaan ja lehdon tyypillisiä kasveja (Lähde: Koulun biologia, Otava) Kuiva kangas: kanerva, variksenmarja, poronjäkälä, mustikka, kynsisammal, puolukka, metsälauha, kerrossammal, kissankäpälä, seinäsammal Tuore kangas: kultapiisku, vanamo, kevätpiippo, riidenlieko, mustikka, kerrossammal, kastikka, metsätähti, kangasamaitikka, oravanmarja, seinäsammal Lehto: kevätlinnunherne, kevätpiippo, metsäkurjenpolvi, valkovuokko, nuokkuhelmikkä, oravanmarja, käenkaali, kielo, sinivuokko, sudenmarja, saniainen Liite 2 . Riistalajeja värikuvina. Kuvat:Metsästäjäin keskusjärjestö (MKJ)