Varsinais-Suomen mielenterveysomaiset - FinFami ry tiedotuslehti 2/2018

2

Alkanut vuosi on yhdistyksemme juh-lavuosi. On kulunut 35 vuotta yhdis-tyksen perustamisesta. Olen aina ihaillut perustajien vii-sautta nimen valitsemisessa: Omaiset mielenterveystyön tukena. Yhdistys on perustettu aikana, jolloin vielä aja-teltiin esimerkiksi äitien aiheuttavan erilaisia psyykkisiä ongelmia lapsil-leen. Omaiset saatettiin erottaa sai-rastuneesta sanomalla, että he lisää-vät potilaan oireita. Onneksi lääketie-de ja psykologinen ajattelu ovat kehit-tyneet noista ajoista. Nykyisin ajattelemme omaisten ole-van itsenäisiä avun ja tuen tarvitsijoi-ta. Mielenterveysomaisilla on kasva-nut riski sairastua masennukseen, ja siksi on tärkeää huomioida myös hei-dän jaksamisensa. Tämä jos mikä on ennaltaehkäisevää mielenterveystyö-tä ja siten yhteiskunnallisesti ja talou-dellisesti hyvin kannattavaa ja tärke-ää työtä. Myös yhdistyksen nimi on muut-tunut Varsinais-Suomen mielenter-veysomaiset FinFamiksi. Olemme ha-lunneet olla mukana kaikkien mielen-terveysomaisten yhdistysten yhtei-sessä brändissä, osana FinFami-perhettä. Alkanut vuosi on myös itselleni mer-kittävä, sillä se on viimeinen vuoteni yhdistyksen hallituksen puheenjohta-jana. Olen saanut olla mukana mie-lenkiintoisessa, merkittävässä ja pal-

kitsevassa tehtävässä hienojen ihmis-ten kanssa. Kannustan kaikkia tykö-nään pohtimaan, voisiko minusta tulla seuraava hallituksen puheenjohtaja. Valinta tehdään yhdistyksen syysko-kouksessa, joten nyt on sopiva aika alkaa pohtia asiaa. Samoin, jos ajat-telet jonkun yhdistyksen jäsenen so-pivan tehtävään, on aika ruveta kan-nustamaan häntä. Yksin ei tätäkään tehtävää hoi-deta, apuna on hieno hallitus, sitoutu-neet työntekijät ja ihanat vapaaehtoi-set. Onnellisia hetkiä tulevaan vuoteen!

– Varsinais-Suomen mielenterveys-omaiset – FinFami ry:n hallituksen puheenjohtaja

3

Omaisyhdistysten perustaminen sai alkunsa 1960-luvun Ranskasta. Suo-messa psyykkisesti sairastuneiden läheisten tuen kehittyminen voidaan ajoittaa jopa 1900-luvun alkupuolelle. Suomen mielenterveysseura, tuolloin Sielunterveysseura, toi esille toiminnassaan perheen tärkeyden ja sen merkityksen sairastuneen hoidon kannalta. Tuohon aikaan oli pyrkimyk-senä perustaa neuvontatoimistoja suurempien mielisairaaloiden yhtey-teen. Toimistojen tarkoituksena oli tu-kea mielenterveyskuntoutujien sekä heidän läheistensä arkea sairaalahoi-don ulkopuolelle siirryttäessä. Erilais-ten Oma apu ryhmien perustaminen oli runsasta 1960-luvulla. Maaliskuussa 1984 Suomen Turussa perustettiin ensimmäinen omaisyhdistys, vuonna 1988 omai-syhdistyksiä perustettiin Helsinkiin ja Tampereelle. Nykyisin omaisyhdistys-toiminta kattaa koko Suomen Helsin-gistä Rovaniemelle. Monia asia on muuttunut sitten 1900-luvun alun sekä vuoden 1984. Voidaan kuitenkin todeta, että jokin asia pysyy – vertaistuen ja neuvon-nan tarjoaminen. Varsinais-Suomen mielenterveysomaiset – FinFami ry:n keskeisiä toimintamuotoja ovat ver-taisryhmät sekä omaisneuvontapis-teet maakunnassa. Yhdistys järjestää vuosittain 10–23 vertaisryhmää ja omaisille tarkoi-tettuja neuvontapisteitä on sijoitettu ympäri Varsinais-Suomea. Olemme myös mukana Varsinais-Suomen las-tensuojelujärjestöjen Perhelinjassa (sivu 11). Voimme hyvin mielin sanoa, et-tä olemme levittäytyneet lähes kaikille asutuimmille alueille Varsinais-Suomessa, toteuttaneet yhdistyksen

vuonna 2015 hyväksyttyä ”Hyvinvoiva omainen” -strategiaa. Sen yhtenä ta-voitteena on, että mielenterveysomai-set saisivat vertaistukea asuinpaikas-ta riippumatta vuoteen 2020 mennes-sä. Vuonna 2019, kun yhdistys juhlii 35-vuotista taivaltaan, yhdistyksessä on vakituisessa työsuhteessa viisi työn-tekijää ja yli 80 koulutettua vapaaeh-toista. Lisäksi kaksi työntekijää työllis-tävä hanketoiminta on ollut jatkuvaa vuodesta 2012. Yhdistys tekee moni-puolista yhteistyötä kuntien, sairaan-hoitopiirin, oppilaitosten sekä sosiaali- ja terveysalan järjestöjen kans-sa. Vuonna 2019 startataan Kysy nuorelta -hanke, jonka tarkoituksena on huomioida erityisesti nuoret 16–18-vuotiaat mielenterveysomaiset. Tämä Virranjakaja tarjoilee kur-kistuksen alkuaikoihin ja matkan ny-kyaikaan. Omalta osaltani onnittelen 35-vuotta täyttävää omaisyhdistystä. Haluan kiittää niitä henkilöitä, jotka ovat olleet perustamassa yhdis-tystä, yhteistä matkaa tehneitä va-paaehtoisia, yhteistyökumppaneita sekä työntekijöitä. Vuonna 2019 yh-distystä juhlitaan erilaisin tavoin ym-päri vuoden, muun muassa juhlaluen-nolla yhdessä 35-vuotisjuhliaan viet-tävän Turun mielenterveysyhdistys ITU ry:n kanssa. Näistä juhlatapahtu-mista tiedotamme säännöllisesti. Hyvää juhlavuotta 2019! Omaistoiminnan historian lyhyet artik-kelit: https://www.finfamiuusimaa.fi/ajankohtaista/omaistyon-alkuaskeleista-nykypaivaan/ ja Ajatuksia omaistoiminnasta Leif Berg 2016.

– Toiminnanjohtaja

4

V-S FINFAMI on Suomen ensim-mäinen mielenterveysomaisten jär-jestö. Nimet ja tekijät ovat vaihtu-neet vuosien varrella, mutta vuon-na 1984 alkanut omaisyhdistyksen toiminta on ollut yhtäjaksoista ja hedelmällistä näihin päiviin asti. Emerita hallituksen puheenjohtajat Berit Toivonen ja Päivi Rintala ko-koontuivat muistelemaan omia ak-tiivivuosiaan yhdistyksessä. – Maaliskuussa 1984 21-vuotias tyttä-reni oli ollut jo viisi vuotta yhtäjaksoi-sessa sairaalahoidossa, kun näin hä-nen osastonsa ilmoitustaululla kutsun mielenterveyspotilaiden omaisten keskustelutilaisuuteen. Suomen Mie-lenterveysseuran Turun osasto oli pyytänyt psykiatrian klinikalla silloin toiminutta mielisairaanhoitaja Teuvo Lehtoa kokoamaan mielenterveyspo-

Päivi Rintala (vas.) ja Berit Toivonen osallistuvat nykyisin yhdistyksen toimin-taan harvakseltaan, mutta ystävyyssuhde on säilynyt.

tilaiden omaisista omaisryhmä, tavoit-teena oli tukea omaisia keskustelu-ryhmien avulla, Toivonen kertoo. Lehdon kannustamana päätettiin perustaa omaisille yhdistys, jotta toi-mintaan ja omaisten tukemiseen saa-taisiin anottua rahaa. 30.3.1984 pidet-tiin Turun kaupungin kerhotiloissa Tornikadulla perustamiskokous, yh-distyksen nimeksi tuli pitkän pohdin-nan jälkeen Turun Seudun mielenter-veyden tuki ry. – 1980-luvulla mielenterveyspo-tilaiden omaisena olo oli vielä kiusalli-nen ja vaiettu puheenaihe, sillä lei-mautumista pelättiin. Siksi yhdistyk-sen nimessä ei haluttu käyttää sanaa omainen. Toivosesta ylipuhuttiin ensim-mäinen puheenjohtaja. – Kukaan muu ei suostuvainen tehtä-

5

vään. Jos olisin silloin tiennyt, että pesti olisi kohdallani 11 vuoden mittai-nen, olisin ehkä harkinnut vielä ker-ran, hän naurahtaa. Yhdistys keskittyi omaisten tukemi-seen esimerkiksi järjestämällä omais-ten keskusteluryhmiä sekä virkistys– ja koulutustilaisuuksia. Yhdistyksen eräänä tavoitteena oli mielentervey-den hoitoon liittyvien asioiden seuraa-minen ja edistäminen. – Järjestimme keskustelupa-neeleja ja neuvotteluja hoitohenkilö-kunnan kanssa sekä yritimme vaikut-taa päättäjiin mielenterveyspotilaiden asioiden parantamiseksi,1990-luvun alussa yhdistykseen tullut Rintala ker-too. Ensimmäiset 11 vuotta yhdistys toimi lähestulkoon vapaaehtoisvoimin. Toi-vosen puheenjohtajakauden viimei-nen vuosi 1995 sillä tuolloin yhdistys sai ensimmäisen kerran Raha-automaattiyhdistyksen avustuksen.

Oli myös mahdollista palkata ensim-mäinen työntekijä. Vuonna 1996 puheenjohtajaksi tuli Ilkka Sorsa, hänkin yhdistyksen pe-rustajajäseniä. Vuosi vuodelta avus-tusmäärät kasvoivat, palkatut työnte-kijät lisääntyivät. Vuosina 2001–2005 puhetta johti Rintala. Hänen puheenjohtaja-kaudellaan yhdistys jatkoi kasvuaan, ja perustettiin muun muassa päätoi-minen toiminnanjohtajan tehtävä. Yhdistyksen nimet ja toimijat ovat vaihtuneet vuosikymmenten var-rella moneen kertaan, mutta työ mie-lenterveys- ja päihdeomaisten hyväk-si jatkuu edelleen. Rintala ja Berit Toi-vonen ovat jättäytyneet aktiivistoimin-nasta pois, mutta tapaavat edelleen säännöllisesti toisiaan. – Yhdistyksen muilta jäseniltä saatu vertaistuki oli aikoinaan äärim-mäisen arvokasta, ja silloin saikin eri-laisia ihmissuhteita solmittua.

1984: Turun Seudun Mielenterveyden tuki ry perustetaan, puheenjohtajaksi Berit Toivonen. 1995: Ilkka Sorsasta puheenjohtaja. Ensimmäiset Raha-automaattiyhdistyk- sen avustukset, yhdistys palkkaa ensimmäisen työntekijän. 1996: Nimi vaihtuu muotoon Omaiset mielenterveystyön tukena Lounais- Suomen yhdistys ry. 2000: Päivi Rintala yhdistyksen puheenjohtajaksi. 2015: Yhdistyksen nimi vaihtuu muotoon Varsinais-Suomen Mielenterveys- omaiset FinFami ry:ksi.

Jutussa on käytetty lähteinä Päivi Rintalan ja Berit Toivosen haastattelua sekä En ollut yksin – Omaiset mielenterveystyön tukena Lounais-Suomen yhdistys ry 1984–2009 -historiikkia

6

Millainen oli urasi V-S FINFAMI:lla?

Tulin vuonna 2004 ensin aluesihtee-riksi. Olin valmistunut sosionomiksi (AMK), ja mielenterveystyö kiinnosti. Ensimmäiset vuodet toimin aluesih-teerinä, vastuullani oli tuolloin neuvot-telukuntien kokousten organisointi. Kokouksissa sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset ja järjestöjen edustajat pohtivat yhdessä, miten omaisia voi-daan tukea ja virkistää. Tukihenkilötoiminnan ohjaajan irtisanouduttua ilmaisin kiinnostukseni kyseistä työtä kohtaan ja sain sen. Vastuualueekseni tuli silloin vapaaeh-tois- ja kurssitoiminnan organisointi. Pidin myös Lapset puheeksi -keskusteluita. Pidin erityisesti työstä vapaaehtoisten kanssa. Tästä tehtä-västä jäin työkyvyttömyyseläkkeelle viime kesänä.

Miten V-S FINFAMI:n rooli muuttui työvuosiesi aikana?

Lapsia ja nuorille suunnatut palvelut lisääntyivät. Nykyisin heille koulute-taan tukihenkilöitä, ja heidän kans-saan käydään Lapset puheeksi -keskusteluita. Lisäksi koen, että yh-distyksen merkitys asiantuntijana omaisten asioihin liittyen kasvoi.

Onko jotain hupaisaa jäänyt mie-leen?

Muistoja on monia, yksi liittyy matkus-tamiseen. Yhdistys teki takavuosina retken Tampereelle, ja matkan jo alet-tua kävi ilmi, että kyydissämme oli kaksi yhdistykseen kuulumatonta henkilöä, jotka olivat erehdyksessä nousseet väärään tilausajobussiin. Kaikeksi onneksi hekin olivat menos-

sa Tampereelle, joten lopulta eksy-neet pääsivät oikeaan paikaan.

Henkilökohtaiset terveiset 35-vuo-tiaan yhdistyksen työntekijöille ja vapaaehtoisille?

Haluan esittää lämpimät ja sydämelli-set onnittelut 35-vuotiaan Varsinais-Suomen Mielenterveysomaiset ry:n työntekijöille ja jäsenille, teette tärke-ää työtä. Minulle oli suuri ilo saada olla osana järjestöä, ja ikävä on kova.

”Pilvien yläpuolella paistaa aina aurinko.”

- Satu Pusa

7

Raija Ruoho aloitti vappuna 1996 aluesihteerin sijaisena Omaiset Mie-lenterveystyön tukena Lounais-Suomen yhdistyksessä. Hänen tullessaan omaisyhdis-tyksen leipiin ei muita palkattuja työn-tekijöitä ollut. Vuosina 1996–2000 hallituksen puheenjohtajana toimi Ilk-ka Sorsa, jonka tuki oli uudelle työn-tekijälle korvaamatonta. – Olin noviisi, eikä minulla ollut tietoa yhdistyksen toiminnasta saati mielenterveysalalta. Ilkka on jäänyt mieleen kovana markkinointitykkinä ja puuhamiehenä, hänen avustuksella pääsin nopeasti kärryille asioista. Omaisneuvonta kuului alusta lähtien Ruohon työtehtäviin. – Muistan, kun minua tuli tapaa-maan nuori nainen, joka kertoi poi-kaystävänsä olevan psykoosissa. Sairaalasta oli annettu ohjeeksi, että: ”Seuraile tilannetta nyt vielä pari päi-vää”, mikä tuntui järkyttävältä. Silloin kyllä vähän arvelutti, että mihin sitä on tullut lähdettyä, Ruoho muistelee. Aluesihteerinä Ruohon tehtäviin kuului esimerkiksi yhteistyöverkosto-jen kehittäminen. Hän pääsi kohtaa-maan niin omaisia, alueiden edusta-jia, järjestöjä kuin mielenterveysalan ammattilaisiakin. Sijaisuus päättyi elokuussa 1999. Koska yhdistyksen avustus-määrärahat olivat vuosi vuodelta suu-rentuneet, voitiin palkata toinenkin työntekijä, ja niin Ruoho sai jatkaa yh-distyksen palveluksessa, nyt koulu-tussihteerinä. – Koko ajan lisääntynyt talou-dellinen tuki kertoi siitä, että yhdistyk-sen merkitys tunnistettiin ja tunnustet-tiin.

Koulutussihteerinä Ruohon pääteh-täväksi tuli koulutustoiminnan organi-sointi ja kehittäminen. – Silloin saatiin vakiinnutettua eri kou-lutusmuotoja, kuten yleisöluennot ja jäsenten teemaillat. Vuonna 2002 yhdistyksessä katsottiin tarpeelliseksi toiminnanjohtajan tehtä-vän perustaminen. Ensimmäiseksi toiminnanjohtajaksi valittiin Ruoho, joka hoiti tehtävää toukokuuhun 2003 saakka. Tähän päättyi Ruohon seitse-män vuoden ura omaisyhdistyksessä, tätä aikaa hän muistelee edelleen lämmöllä. – Hyppy tuntemattomaan vuonna 1996 on kyllä jälkeenpäin ajateltuna yksi elämäni parhaita päätöksiä. Osa tuona aikana solmituista ihmissuh-teista on kestänyt näihin päiviin asti.

8

9

Vuoden 2018 mielenterveystyöntekijä: Anna-Mari Maunula, psykologi, ylioppilai-den terveydenhoitosäätiö

Vuoden vapaaehtoinen 2018: Annamari Lindroos, auttava omainen, kokemusasi-antuntija VSSHP, ryhmänohjaaja

Vuoden vapaaehtoinen 2018: Aulis Arvinen, ryhmänohjaaja, auttava omainen

10

Milloin ja mitä kautta tulit mukaan V-S FinFamin toimintaan? Annika Forth: ”Moip! -projektin kautta vuonna 2016.” Maija Saarela: ”Moip! -projektin kaut-ta kaverin vinkkaamana vuonna 2018.” Miksi pyrit hallitukseen? AF: ”Halusin nuorentaa hallitusta ja tuoda uusia näkökulmia. Hallitusjäse-nyys on yhteiskunnallista vaikuttamis-ta, jonka kautta voin tehdä yhdistystä näkyvämmäksi.” MS: ”Halusin tuoda hallitukseen nuo-ren näkökulmaa. Minulle on tärkeää päästä vaikuttamaan yhdistyksen asi-oihin.” Mitä koet mieluiseksi V-S FinFami toiminnassa ja mitä tulisi kehittää? AF: ”Moip!-projekti on tosi hyvä, sillä se on suunnattu alle 30-vuotiaille nuorille ja laajentanut omaiskäsitettä. Auttava omainen -hanke on myös eh-doton osa toimintaa, se on luonut ma-talan kynnyksen tulla yhdistykseen. Hyviksi asioiksi nostaisin myös ver-taisneuvonnan ja omistautuneet työn-tekijät. Kehittämisen kärki tulisi koh-dentaa viestintään ja markkinointiin.

Sen pitäisi olla aktiivista, korrektia ja huoliteltua. Kuville ja esitteille tulisi luoda jonkinlainen runko, esim. kuva-pankki.” MS: ”Projektit ovat hyviä, erityisesti Moip! ja Kysy nuorilta. Niissä ajateltu laajasti puolisoita ja perheitä. Hyvä asia on myös se, että yksilökeskuste-luihin pääsee lyhyellä varoitusajalla. Kehityskohteeksi nostan viestinnän. Yhdistyksen toimintaa pitää saada nykyistä näkyvämmäksi. Tapahtumiin tulisi ottaa osaa aktiivisesti. Työnteki-jöiden resurssit tulevat toki jossain vaiheessa vastaan, ehkä vapaaehtoi-sia voisi hyödyntää nykyistä enem-män. Verkostoja luoda. Lapsi- ja per-heomaisia tulisi vielä enemmän huo-mioida.” Millaisen hallituksen jäsenen V-S FinFami saa sinusta? AF: Innostuneen, kehitysmyönteisen ja omistautuneen. Haluan nostaa esil-le tietoutta, että mielenterveyskuntou-tujakin voi olla omainen. MS: Minun kauttani ääneen pääsevät lasten ja nuorten asiat. Tuon myös toimintaan ennaltaehkäisevää näkö-kulmaa.

11

V-S FinFami on mukana keväällä 2018 käynnistyneessä ja vuoteen 2020 jatkuvassa Perhelinja-hankkeessa. Tarkoituksena on jalkauttaa las-tensuojelujärjestöjen matalan kynnyk-sen palveluita. Perhelinja on tarkoitet-tu lapsiperheille; lapselle, nuorelle, äidille, isälle tai vaikka isovanhem-malle, jolla on perheeseen liittyviä haasteita tai joka on huolissaan lähei-sensä hyvinvoinnista. Hankkeen toteuttaja on Varsi-nais-Suomen lastensuojelujärjestöt ry, johon myös V-S FinFami kuuluu. Päätoimintamuoto on liikkuva palve-luohjausbussi (asuntoauto), joka tuo lastensuojelujärjestöjen palveluita sin-ne, missä niitä on rajoitetusti tarjolla. Kohdealueina ovat Uusikaupunki, Lai-tila, Kemiönsaari sekä Turussa Ru-nosmäen, Jäkärlän ja Maarian kau-punginosat. Bussista saa pop up -palvelu-ohjausta, jonne voi tulla juttelemaan luottamuksellisesti isosta tai pienestä asiasta ilman ajanvarausta. Palve-luohjauksessa mietitään yhdessä, mi-

ten mieltä painavan asioiden kanssa päästään eteenpäin. Apua ja neuvoja antavat lastensuojelujärjestöjen am-mattilaiset ja palvelu on asiakkaalle maksutonta. Olen bussin kyydissä silloin, kun se lähtee Laitilaan ja Kemiönsaa-reen sekä Maaria-Jäkärlän alueelle. Tällainen toimintamuoto on minulle ensimmäinen laatuaan, ja koen kyllä mielekkäänä, että yhdessä viemme palveluita ja erityisosaamistamme täydentämään ko. alueen palveluja. He kertovat mitä tarvitsevat ja me py-rimme vastaamaan siihen. Yhteistyö antaa myös oivan mahdollisuuden tu-tustua muihin järjestötyöntekijöihin ja alueiden työntekijöihin. Asiakkaita on toistaiseksi ollut vä-hän. Syy lienee se, että uuden toimin-nan tunnetuksi tuleminen kestää oman aikansa. Olemme tiedottaneet palveluohjausbussista esimerkiksi kouluissa, terveysasemilla sekä jaka-malla mainoksia koteihin. Marras-joulukuussa käydään kuntaneuvotte-luja, jolloin määritellään kevään bus-sin pysähtymispaikat ja yhteistyömuo-dot. Järjestöjä on mukana kaikkiaan 13.”

12

Kun läheisillä ihmisillä on mielenter-veys- tai päihdeongelmia, ei usein ta-juta sitä, että myös omaiset ja lähei-set voivat olla tuen ja keskustelun tar-peessa. Yksi keskeisin V-S FinFamin tarjoama palvelu on omaisneuvonta. Omaisneuvonnalliset keskustelut ei-vät ole terapiaa, vaan omaisen jaksa-mista ja hyvinvointia tukevaa dialogia. Huolet helpottavat aina, kun niistä pu-hutaan. Samalla saa vahvistusta sii-hen, että ei ole itse syyllinen. Yhdis-tyksemme perustuu paljon vertaistu-keen, ja omainen voikin pyytää am-mattilaisen työpariksi vertaistukijan. Vertaisen tuomaa toivoa ei ammatti-lainen pysty tarjoamaan. Keskusteluapua tarjoamme mo-nessa eri kanavassa. Päävastuussa on minun lisäkseni Jill Söderdahl, mutta kuka tahansa työntekijöistäm-me antaa auliisti apua ja tukea. Itäi-sen Pitkänkadun toimistoomme voi olla yhteydessä, kun läheisen ongel-mat huolestuttavat. Toimistolla voi poiketa spontaanisti, mutta henkilö-kohtaisen ajan varaaminen etukäteen on myös mahdollista soittamalla, tekstiviestillä, WhatApp-viestillä tai sähköpostilla. Toimiston aukioloaika-

na meillä on päivystyspuhelinnumero, johon voi soittaa. Tämän lisäksi meitä on mahdol-lista tavata kentällä. Kerran kuussa joku työntekijöistämme vierailee Uu-dessakaupungissa, Loimaalla, Kaari-nassa ja Raisiossa. Turussa päivys-tystä on Kupittaan psykiatrisessa sai-raalassa ja Runosmäen terveysase-malla. Me voimme tarjota myös lisää työkaluja ammattilaisille omaisten kohtaamiseen työssään. Teemme yh-teistyötä sairaalahenkilökunnan kans-sa, heitä koulutetaan omaisten koh-taamiseen entistä enemmän. Usein omaiset osaavat hakea apua ja tukea itselleen vasta silloin, kun huolet painavat liikaa ja hän on ylikuormittunut. Toivon, että V-S Fin-Famin palveluiden piiriin löydettäisiin tulevaisuudessa ennaltaehkäisevästi. Kynnys pyytää apua on edelleen kor-kea, koska pelätään leimaantumista. Omaiset eivät itsekään tunnista, että kaipaavat apua. Tämä edellyttää yh-distykseltä aktiivista ja avointa tiedot-tamista, joka lisäisi tunnettuuttamme.

omaistyön koordinaattori

13

Vuonna 1965 psykiatrisiin sairaaloihin oli jo perustettu ensimmäiset potilas-toimikunnat, ja Mielenterveyden kes-kusliitto perustettiin vuonna 1971 Ii-salmessa. Psykiatrisen potilasyhdis-tystoiminnan kehittyminen eteni silti hitaammin kuin somaattisella puolel-la. Vaikka ajat ovat muuttuneet, vam-mauttaa mielenterveyden häiriöihin liittyvä häpeä edelleen usein pahem-min kuin itse sairaus. Potilaiden avun saaminen viivästyy, koska hoitoa ei uskalleta hakea. Läheisten tuen tar-vetta ei aina edes tunnisteta. Turun Mielenterveysklubin (nykyisin Turun Mielenterveysyhdistys ITU ry.) perustava kokous pidettiin 30.4.1984 ja samana keväänä, 30.3.1984, oli Turun Seudun Mielen-terveyden Tuki ry:n perustava ko-kous. Turun Seudun Mielenterveyden Tuki ry oli Suomen ensimmäinen omaisten yhdistys. Psykiatrian kehityksen myötä laitoshoidon rinnalle ryhdyttiin raken-tamaan avohoitoa. Pian perustami-sensa jälkeen omaisyhdistys ja ITU päättivät ryhtyä yhteistyöhön potilai-den aseman parantamiseksi. Vaikka hoitohenkilökunta oli ollut aktiivisesti mukana yhdistysten perustamisessa omaisten tai potilaan tasavertainen kumppanuus hoidossa ei toteutunut. Omaisten ja potilaiden aktiivisuus saatettiin kokea jopa uhkana. Omaisyhdistys kävi tutustumassa Tampereella Sopimusvuori-säätiön ja Helsingissä Niemikotisäätiön toteutta-maan kuntoutustoimintaan. Tuolloin heräsi yhteinen haave jonkinlaisesta päivätoimintakeskuksesta, joka saa-taisiin turkulaisten mielenterveyskun-toutujien käyttöön. Yhdistysten kasvu tapahtui käsi

kädessä. Ensimmäiset työntekijät yh-distyksiin palkattiin 1990-luvun alus-sa, ja ensimmäiset RAY-avusteiset projektit käynnistyivät molemmissa yhdistyksissä. Saman vuosikymmenen puolivälissä. Lama korosti yhteistyön merkitystä, sillä lupaavasti alkanut avohoidon ke-hitys pysähtyi, mutta laitoshoidon pur-kua jatkettiin. Hoidossa nojattiin yhä enemmän toiminnan, keskustelun ja läsnäolon sijaan lääkkeisiin. Vuonna 1995 yhdistykset pe-rustivat yhdessä Terve Mieli -työryhmän valvomaan psykiatristen potilaiden ja heidän läheistensä etuja ja parantamaan yhteistyötä. Työryh-mä järjesti muun muassa ”Missä ovat mielen miljoonat?” -paneelin. Vuonna 2001 työllisyyspäällikkö Mi-ka Vuorela Mielenterveyden keskus-liitosta teki selvityksen päivätoimin-nan tarpeesta Turussa, ja selvityksen perusteella ITU teki hakemuksen RAY:lle Monipalvelukeskus Tsempin perustamiseksi. Perustavassa ko-kouksessa oli mukana myös omai-syhdistys, Turun seudun vammaisjär-jestöt ry ja Lounais-Suomen mielen-terveysseura. Turussa ITU ja V-S FINFAMI ovat yhteistyöllä moninker-taistaneet voimavaransa ja mielenter-veystyön resurssit. Käsi kädessä on ollut mahdollista saada aikaiseksi enemmän kuin erikseen.

– Kirjoittaja on toiminut ITU:n toimin-nanjohtajana vv. 2000–2004, Tsempin puheenjohtajana 2002–2005, omai-syhdistyksen puheenjohtajana 2006–2010 ja ITU:n vastaavana ohjaajana vuodesta 2017 alkaen.

14

Varsinais-Suomen mielenterveys-omaiset – FinFami on Suomen en-simmäinen ja vanhin omaisyhdistys, joka perustettiin 1984. Yhdistys on tehnyt vaikuttavaa ja innovatiivista omaistyötä 35 vuotta. Varsinais-Suomen FinFami on ollut edelläkävijä omaistyössä kysymällä ensimmäise-nä yhdistyksenä omaisilta, kuinka si-nä voit? Yhdistys on toiminut tukipila-rina omaisille. Paikkana, johon omai-nen on tervetullut elämäntilanteesta riippumatta. Iloksemme FinFami on kasvanut näiden vuosien aikana, ja nyt meillä on jo 18 yhdistystä ympäri Suomea, uusimpana yhdistyksenä on juuri perustettu Lapin mielenterveys-omaiset – FinFami ry Rovaniemelle. Kuka tahansa voi olla mielen-terveysomainen. Omainen voi olla lapsi, vanhempi, sisarus, naapuri, työ-kaveri tai sukulainen. Omaisena ole-minen ei katso aikaa eikä paikkaa. Tutkimusten mukaan joka toinen suo-malainen kärsii mielenterveysongel-mista jossain elämänsä vaiheessa. Asia koskettaa meitä kaikkia. Mielen-terveysongelmia ei tarvitse eikä pidä hävetä. Järjestöjen rooli tulevaisuuden hyvinvoinnin rakentamisessa on mer-kittävä. Mielenterveysomaisten oi-keuksia tulee ajaa etenkin nyt mur-roksen keskellä. Käynnissä oleva sote- ja maakuntauudistus on isoin sosiaalipalveluiden rakenteiden muu-tos aikoihin. Meillä on mahdollisuus nyt vaikuttaa, miten mielenterveys-omaiset otetaan uudistuksessa huo-mioon. Omaiset eivät saa jäädä ilman palveluita, eikä järjestöjen roolia saa unohtaa uudistusta tehtäessä. Järjes-töt tekevät korvaamatonta työtä omaisten hyväksi. Yhdistyksemme tarjoavat tukea, tietoa ja iloa, omais-

lähtöisesti. Suomen tulevaisuuden visiona 2025 on olla välittävä maa. Maa, jos-sa panostetaan hyvinvointiin sekä terveyserojen ennaltaehkäisyyn ja kaventamiseen. Tähän muutokseen kukaan ei pysty yksin. Muutos edel-lyttää yhteistyötä eri sektorien kes-ken. Muutos edellyttää meidän kaik-kien, myös yksittäisten ihmisten, pa-nosta hyvinvoinnin edistämiseen. Meillä on mahdollisuus tehdä muutos, mahdollisuus parantaa ih-misten hyvinvointia. Tehdään yhdes-sä töitä sen eteen, että Suomessa mielenterveysomaisena tai -omaishoi-tajana oleminen olisi kevyempää, heille annettaisiin heidän ansaitse-mansa arvostus tärkeästä lähimmäi-sen välittämisestä, omaisella olisi yh-denvertainen mahdollisuus olla työ-elämässä ja että yhteiskunta notee-raisi heidät omina yksilöinään, joiden hyvinvointi on ykkösprioriteetti. Yh-dessä olemme enemmän, yhdessä voimme vaikuttaa.

Pia Hytönen, Suomen Mielenterveysomaisten keskusliiton toiminnanjohtaja

15

16

Virranjakajan päätoimittaja: Antti Kauppinen

Taitto: Antti Kauppinen ja Nelli Santala

Paino: X-Copy

Kuvat: Työntekijöiden ottamat kuvat, unsplash.com

Juridista neuvontaa Asianajotoimisto Laurikainen & Haavisto Oy:n asianajaja, varatuomari Mika Haa-visto tarjoaa ilmaista lyhyttä (n. 1/2 h) juridista neuvontaa yhdistyksemme jäsenille. Mikäli sinua mietityttää jokin oikeudellinen kysymys, soita p. 050-5631710 tai 02-2791 311. Yliopistonkatu 29 C b 26, Turku.

Yhdistyksen syyskokous valitsi yhdistykselle uuden hallituksen 13.11.2018. Halli-tuksen varsinaiset jäsenet ovat: Sirpa Pahalahti, puheenjohtaja

Annika Forth

Ari Leinonen

Kerttu Limingoja

Satu Loponen

Maija Saarela

Markku Santavuori

Varajäsenet ovat Seppo Lindeman, Silja Runsten ja Outi Arvola. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus antoi ehdotuksensa 5.12.2018. Alu-

eellinen omaistyön toteuttaminen ja koordinoinnin avustusta ehdotetaan korotetta-

van hieman. Uusi hanke Kysy nuorelta aloittaa vuoden 2019 aikana. Moip!-

hankkeelle haettiin jatkoa, mutta STEA ei jatkorahoitusta ehdottanut. Hallitus kui-

tenkin päätti (19.12.2018), että Moip!-toimintaa jatketaan ainakin kevään 2019 ajan.

Työntekijöiden tehtävissä muutoksia. Vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Sara

Taskinen siirtyy Moip! -toimintojen pariin kevääksi 2019 Sofia Virran sijaiseksi.

Hallitus kokoontuu tammikuussa päättämään vapaaehtoistoiminnan koordinaattorin

sijaisesta. Kysy nuorelta -hankkeen työntekijät rekrytoidaan helmikuussa heti kun

päätökset avustuksista saadaan sosiaali- ja terveysministeriöltä.