Uusiutuva bio- ja kiertotalous – tuhansien työpaikkojen mahdollisuus

Uusiutuva bio- ja kiertotalous –tuhansien työpaikkojen mahdollisuus

3·2016

Kesäkuu 2016

Lisätiedot: Jukka Kärnä [email protected] puhelin 020 774 000

Tilaukset: SAK puhelin 020 774 000

SISÄLTÖ JOHDANTO ...................................................................................................... 2 1 HALLITUKSEN KÄRKIHANKE TAVOITTELEE TYÖPAIKKOJA METSISTÄ ............... 4

Hallitusohjelman vaarana on puun hinnan kallistuminen ...................................... 5 Oikeudenmukainen metsäverotus liikuttaa puuta ................................................. 6 Metsäkonealalle koulutettava työntekijöitä ........................................................... 7

Koulutussäästöt vaarantavat kuljettajien koulutuksen .................................................. 8 Puunjalostuksen tutkimukseen panostettava ........................................................ 9 Puurakentaminen tuo työtä suomalaisille ............................................................ 10

2 UUSIUTUVA ENERGIA TUO TYÖTÄ SUOMEEN .............................................. 13

Aurinkosähkö on tulevaisuutta ............................................................................. 14 Aurinkosähköllä on laajat kansainväliset markkinat .................................................... 15

Metsäenergiaa ilman valtion tukia ....................................................................... 17 Tuulivoima on suurelta osin kotimaista ................................................................ 18 Turpeen käyttö energiantuotannossa .................................................................. 19

3 CLEANTECH-OSAAMISESSA SUOMI ON KÄRKIMAITA ................................... 22

Cleantech on kasvanut taloustaantumassakin ..................................................... 22 Maataloudesta cleantechiä – Makeran tuotantotuet innovaatiotuiksi................ 23

4 KIERTOTALOUS ON SUOMELLE SUURI MAHDOLLISUUS................................ 25

Miten kiertotalouden mahdollisuudet hyödynnetään? ....................................... 26

5 SUOMEEN VOI SYNTYÄ KYMMENIÄ TUHANSIA UUSIA TYÖPAIKKOJA........... 28

2 SAK – Uusiutuva bio- ja kiertotalous

JOHDANTO Suomi tarvitsee kipeästi uusia työpaikkoja. Työttömyys on melkein kaksinker-taistunut kahdeksan vuotta kestäneiden talousongelmien aikana, ja työ- ja elinkeinoministeriön mukaan työttömiä työnhakijoita on jo 370 000.

Tämä selvitys tarkastelee bio- ja kiertotaloutta, jotka voivat tarjota tulevaisuu-dessa uusia työtilaisuuksia ja työpaikkoja Suomessa. Tämä on mahdollista, jos biotalous ymmärretään alati korkeamman lisäarvon palvelujen ja tuotteiden tuottamisena eikä lähtökohtaisesti vain energian tuotantona.

Jos kaikki selvityksen esittämät mahdollisuudet hyödynnetään, voi Suomeen syntyä yli 40 000 uutta työpaikkaa seuraavan 15 vuoden aikana. Työpaikkoja syntyy myös tämän jälkeen biotalouteen, ja esimerkiksi aurinkoenergian asen-taminen voi tuoda Suomeen jopa 60 000–120 000 henkilötyövuoden verran työtä vuoteen 2050 mennessä.

Maan hallitus on asettanut tavoitteekseen luoda Suomeen 100 000 uutta työ-paikkaa kymmenen vuoden kuluessa, eli vuoteen 2025 mennessä. Hallitus ta-voittelee kärkihankkeellaan työpaikkoja juuri biotaloudesta. Selvityksessä ar-vioidaan myös kärkihanketta ja sen vaikutuksia työllisyyteen.

Uusia työmahdollisuuksia tuskin tulee ilman sijoituksia koulutukseen ja tutki-mukseen. Kaikkien koulutusasteiden tulisi tarjota laadukasta sekä oikein koh-dennettua koulutusta.

Valtion tukipolitiikkaa olisi myös hyvä muuttaa tuotantotuista enemmän inno-vaatiotukien suuntaan. Pallo ei ole tässä asiassa vain hallituksella, vaan yritys-tenkin tulisi itse huolehtia omasta kilpailukyvystään sijoittamalla huomatta-vasti nykyistä enemmän tutkimukseen, kehittämiseen ja innovaatioihin. Tyy-tyväisyyteen ei ole millään tasolla varaa.

Koulutukseen, tutkimukseen ja järkeviin yritystukiin panostaminen tekee Suomesta entistä houkuttelevamman toimintaympäristön yrityksille. Tulevaa suunnitellessa ei pidä kuitenkaan unohtaa vanhaa, vaan myös nykyisen teolli-suuden toimintaedellytyksistä on huolehdittava. Suuri osa tulevista kasvu-mahdollisuuksista bio- ja kiertotaloudessakin rakentuu kuitenkin olemassa olevalle ja uudistuvalle teolliselle pohjalle.

Kaikkien selvityksen esittelemien mahdollisuuksien hyödyntäminen vaatii myös toimiala- ja hallintosiilot ylittäviä tiekarttoja ja kokoavia toimintaohjel-mia. Hallituksen kannattaa kutsua mukaan työpaikkatalkoisiin toimialojen jär-jestöt, mukaan lukien työmarkkinaosapuolet, sekä muita Työelämä 2020 -ver-koston toimijoita.

• Valtion tukipolitiikkaa on muutettava tuotantotuista innovaatiotukien suuntaan.

SAK – Tuhansien työpaikkojen mahdollisuus 3

• Suomen kilpailukykyä on kohennettu valtion ja palkansaajien toimesta. Nyt on yritysten vuoro huolehtia omasta kilpailukyvystään ja uusiutu-misestaan esimerkiksi panostamalla enemmän tutkimukseen, kehittä-miseen ja innovaatioihin.

• Uudet mahdollisuudet bio- ja kiertotaloudessa rakentuvat usein nykyi-selle ja uudistuvalle teolliselle pohjalle. Sen vuoksi myös nykyteollisuu-den toimintaedellytyksistä ja kannattavuudesta pitää huolehtia.

• Selvityksen esittelemien mahdollisuuksien hyödyntäminen vaatii tie-karttoja ja toimintaohjelmia, jotka ylittävät perinteiset hallinto- ja toi-mialasiilot. Hallituksen kannattaa kutsua toimialojen ja työmarkkinoi-den järjestöt kehitystyöhön mukaan.


1 HALLITUKSEN KÄRKIHANKE TAVOITTELEE TYÖ-PAIKKOJA METSISTÄ Pääministeri Juha Sipilän hallituksen eräs tärkeimmistä kärkihankkeista on biotalous ja puun käytön merkittävä lisääminen. Biotaloudella tarkoitetaan ta-loutta, joka tuottaa uusiutuvista luonnonvaroista ravintoa, energiaa, tuotteita ja palveluita. Sille on ominaista ympäristöä säästävän puhtaiden teknologioi-den käyttö sekä materiaalien tehokas kierrätys.

Kärkihankkeista biotalouteen hallitus sijoittaa 300 miljoonaa euroa. Koko po-tista jaetaan 100 miljoonaa vuonna 2016. Kiertotalouden vauhditukseen suun-nataan 40 miljoonaa ja uuden kansallispuiston perustamiseen jaetaan 10 mil-joonaa. Energialohkolle hallitus satsaa 100 miljoonaa. Kun ottaa huomioon kiertotalouden sekä kansallispuiston 50 miljoonaa, jäljelle jää vielä 50 miljoo-naa 300 miljoonasta.

Kärkihankkeen mukaan Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen VTT:n bioruukki halutaan kasvattaa kansainvälisesti merkittäväksi biotalouden uu-sien teknologioiden tutkimus- ja hyödyntämisympäristöksi. Rahaa uudistuk-seen on varattu valtuutuksena viisi miljoonaa. Tutkimukseen ja innovaatioihin panostaminen VTT:n kautta on oikein ja kannatettavaa.

Biotalouden kärkihankkeen tavoitteena on myös lisätä puun käyttöä jatkoja-lostukseen sekä edistää metsätilojen sukupolvenvaihdoksia. Ilmastostrate-gian mukaisesti hallitus tavoittelee myös hiilen korvaamista uusiutuvilla ener-gialähteillä sekä päästöttömän ja uusiutuvan energian käytön lisäämistä kes-tävästi niin, että sen osuus nousee yli 50 prosenttiin ja omavaraisuus energian tuotannossa yli 55 prosenttiin 2020-luvulla. Korvaamalla fossiilisia tuon-tienergioita Suomen vaihtotase paranee.

Puunkäytön lisääminen 15 miljoonalla kuutiolla vuodessa edellyttää vastuul-lista toimintaa kestävän metsätalouden varmistamiseksi, jotta Suomen metsät kestävät entistä paremmin hiilinieluina. Keskeistä on varmistaa se, ettei run-kopuuta päädy poltettavaksi, sillä se ei ole myöskään kansantaloudellisesti kestävää.

Uusiutuvien energioiden uutta syöttötariffin sisältöä miettineen työryhmän mielestä on mahdollista, että metsähakesähkön nykyinen tuotantojärjestelmä voitaisiin säilyttää. On tarkkaan selvitettävä minkä verran pienpuun käytön li-sääminen nostaa tuotantotukien määrää nykyisestään sillä veronmaksajien rasite ei saa tulla liian suureksi. Valtion budjetissa 2016 on metsähakevoima-loitten tukeen ohjattu 86,4 miljoonaa euroa.

Energiaomavaraisuuden lisääminen ja energiaratkaisujen kotimaisuus vaikut-tavat suoraan työllisyyteen ja talouskasvuun, energiateknologia-alan vientiin ja yritysten kilpailukykyyn sekä vaihtotaseeseen.

• Sipilän hallitus on asettanut kunnianhimoisen tavoitteen korvata hiili uusiutuvilla energialähteillä siten, että uusiutuvien osuus nousee 50


prosenttiin ja omavaraisuus energiantuotannossa yli 55 prosenttiin 2020-luvulla.

• Tavoite on niin vaativa, että se edellyttää hyvin valmisteltua ja kustan-nustehokasta ilmasto- ja energiapolitiikkaa, jossa lähtökohtaisesti markkinatoimijoiden annetaan valita parhaat teknologiat. Energian kohtuuhintaisuus on varmistettava.

• Energiaomavaraisuuden nostaminen parantaa työllisyyttä, vaihtota-setta ja yritysten kilpailukykyä.

Hallitusohjelman vaarana on puun hinnan kallistuminen

Näyttää siltä, että hallituksen toimet puunsaannin vilkastuttamiseksi tarkoit-tavat käytännössä maanomistajien saamien tukien lisäämistä. Jos puun tar-jonta ei kasva, tulevat biotaloushankkeet (joista osa perustuu valtion tukiai-siin) nostamaan puun markkinahintaa entisestään. Se heikentää kansainväli-sesti kilpailevan metsäteollisuuden kilpailukykyä. Vuoteen 2018 loppuun mennessä teollisuuden lisätarve markkinahakkuille näyttää olevan kymme-nen miljoonaa kuutiota.

Niin kansallinen metsästrategia kuin hallituksen verotukselliset porkkanat ovat aivan liian hitaita keinoja jouduttamaan teollisuuden tarvitsemaa puuta tehtaille. Tilanteessa, jossa kotimaista puuta ei saada tarpeeksi tuotantolaitok-sille, joudutaan turvautumaan Venäjän tuontipuuhun.

Kuten alla olevista piirroksista näkyy, kantohintojen kehitys on vuoden 2012 jälkeen ollut tasaista. Hintojen sahaavaa käyttäytymistä ei ole ollut, kuten en-nen vuotta 2012. Hintojen kehitykseen vaikuttavat useat tekijät. Kantohinto-jen tasaisuus on ainakin merkki siitä, että markkinoilla ei ole ollut merkittäviä häiriöitä. Jos hallituksen toimin saadaan aikaan oikeudenmukainen metsäve-rotus sukupolvenvaihdoksiin, takaa se osaltaan puun myynnin tasaisuuden ja kasvun, joita tarvitaan teollisuuden lisääntyviin tarpeisiin.

Markkinahäiriöitä ovat aiheuttaneet ennen vuotta 2012 muun muassa myrs-kyt, veromuutokset ja niiden odottelu sekä erityisesti tuontipuuhun kohdistu-neet veromuutokset. Puun tarjontaa lisäsi myös metsänhoitoyhdistyslain muutos vuoden 2015 alussa, mikä pakotti jo etukäteen varautumaan muutok-seen. Muutos tehosti näin ollen metsänhoitoyhdistysten toimintaa, eli metsän-omistajat myivät aiempaa enemmän puuta.

Muutaman vuoden ajan toiminut puun myynnin sähköinen markkinapaikka on lisännyt markkinainformaatiota. Sen avulla ostajat saavat selville myyntiin tulevat leimikot reaaliajassa. Tämä reaaliaikaisuus parantaa oston suunnitte-lua.

Ennustettavuus, turvallisuus ja luottamus siihen, että puuta on saatavissa toi-mijoiden tarpeisiin, on yksittäisistä asioista varmasti merkittävin tekijä kanto-hintojen kehityksessä. Ennustettavuutta ovat varmasti lisänneet myöskin 2010-luvulla tehdyt keskitetyt työmarkkinaratkaisut.


• Tähän asti hallituksen toimet puunsaannin vilkastuttamiseksi ovat tar-koittaneet tukien lisäämistä, eivätkä ne todennäköisesti johda puun tarjonnan lisääntymiseen tehokkaasti.

• Puun hinnan pitää pysyä kilpailukykyisenä ja vakaana, kuten vuosina 2012–2015.

• Ennustettavuus, turvallisuus ja luottamus luovat edellytykset inves-toinneille ja kannattavalle metsätaloudelle.

Oikeudenmukainen metsäverotus liikuttaa puuta

Osa hallituksen kärkihanketta ovat metsänomistajille myönnettävät verohel-potukset. Suomessa on noin 300 000 kaupallisesti merkittävää metsätilaa. Suurin osa metsätiloista peritään, ja vapaille markkinoille niistä tulee vuosit-tain noin 4 000 tilaa. Keinona saada puuta liikkeelle hallitus esittää perintö- ja lahjaveron huojennusta, kun metsätila siirtyy sukupolvelta toiselle. Metsän-omistajista 80 prosenttia on tätä huojennusta vailla.

Metsätalouden ongelmana on myös metsätilojen pienuus, niiden keskikoko on 30 hehtaaria. Omistajien keski-ikä on 62 vuotta ja perinnön saajan keski-ikä noin 52 vuotta. Tilakoko voisi hallituksen mukaan kasvaa, jos tiloja tulisi enemmän vapaille markkinoille ja jos lisäksi myyntivoittoverolle tulisi huojen-nuksia.

Tämän vuosikymmenen alussa maa- ja metsätalousministeriön työryhmä esitti, että ei-lähisukulaisten tilakaupoissa hankintameno-olettamaa nostettai-siin 80 prosenttiin. Seurauksena olisi, että myyntivoittoveroa maksettaisiin vain 20 prosenttia kauppahinnasta.

Poliittisesti ohjattu valmistelu on siis lähtenyt ajatuksesta, että puun tarjontaa lisätään kohdentamalla omistajille lisää tukiaisia. Tällainen politiikka on kal-lista ja tehotonta kansan- ja valtiontalouden kannalta.

SAK:n mielestä puuta pitää saada markkinoille kestävästi ja tasaisesti. Suku-polvenvaihdoksissa on jo nyt merkittävät verohuojennukset. Lisäksi verojen maksuaikaa on pidennetty vuoden 2015 alusta viidestä vuodesta kymmeneen vuoteen. Sukupolvenvaihdoshuojennus on tarkoitettu aidon yritystoiminnan jatkamiseen, ei siis sijoitustoimintaan.

Perinteisesti poliittinen ohjaus on lähtenyt siitä, että tukiaisia lisäämällä puu lähtee liikkeelle. Tällainen politiikka on osoittautunut tehottomaksi varsinai-sen tavoitteen kannalta ja samalla kalliiksi valtiontalouden näkökulmasta.

Suomen verojärjestelmän ja taloustilanteen kannalta puuta saadaan liikkeelle parhaiten ottamalla käyttöön vero tai maksu, jonka saa vähentää puun myyn-titulosta. Näin voidaan edistää puun myyntiä ja samalla saada verotuloja kun-nille.


Metsäkonealalle koulutettava työntekijöitä

Riittävätkö olemassa olevat hakkuukoneet, kuormatraktorit ja työntekijät hal-lituksen kärkihankkeen tavoittelemiin 15 miljoonan kuution lisähakkuisiin? Metsäteollisuuden ja energia-alan investoinnit tarkoittavat ainespuun käytön lisäämistä kymmenellä miljoonalla kuutiolla eli noin 15–20 prosentilla. Sa-malla energiapuun käyttö kasvaa yli viisi miljoonaa kuutiota eli 60–100 pro-senttia.

Koneyrittäjät ovat laskeneet, että lisäämällä metsäkoneitten käyttöä vuodessa 400 tunnilla saataisiin hakkuita lisää 8–9 miljoonaa kuutiota vuosittain. Tämä pienentäisi huomattavasti työntekijöiden kausilomautuksia. Jos toimintaa on-nistutaan tehostamaan ja tuottavuutta lisäämään, tarvittaisiin lisäkuljettajia noin 1 500. Lisäkuljettajia tarvitaan nopeasti, sillä suunnitellut ja jo toteutuk-sessa olevat tehdasinvestoinnit tarvitsevat kymmenen miljoonaa kuutiota li-säpuuta jo vuonna 2018.

Koneelliseen puunkorjuuseen tarvitaan nykyisellä toimintatavalla ja hakkui-den nykyisellä vuosirytmityksellä työntekijöitä lisää noin 2 000 henkilötyö-vuotta. Tällä hetkellä hakkuiden kausivaihtelut ovat merkittäviä ja tarkoitta-vat työntekijöille jokavuotisia lomautuksia.1

Suomessa yrittäjät omistavat noin 2 000 hakkuukonetta ja metsätraktoreita hieman enemmän. Aines- ja energiapuun korjuu työllistää 5 000–6 000 henki-löä yrittäjät mukaan lukien. Työllistettyjen määrästä voi suoraan päätellä, että metsäkoneyritykset ovat pääasiassa pieniä.

Olemassa olevan konekannan vuotuiset käyttötunnit osoittavat, että koneet käyvät päivittäin enemmän kuin yhden tavanomaisen työvuoron verran.2 Näyttääkin siltä, että Suomessa on olemassa se konekalusto, jolla kaavaillut reilusti kasvavat hakkuumäärät saadaan teollisuuden ja muiden toimijoiden käyttöön.

Logistista suunnittelua kehittämällä on mahdollista hyödyntää entistä parem-min maasto- sekä säätietoja, jotta kuivina sulan maan kausina pystytään kor-jaamaan ns. talvileimikoitakin. Alemman tieverkon nykyistä paremmalla yllä-pidolla voidaan sujuvoittaa puun liikkumista sekä vähentää kelirikkokauden aiheuttamia vauriota tierakenteisiin sekä vähentää tienpidon elinkaarikustan-nuksia. Hallituksen 600 miljoonan euron lisäpanostuksesta liikenneväylien korjauksiin tulee kohdistaa osa biotalouden kuljetusreiteille, eli alempiastei-selle tieverkolle, puuterminaalien rakentamiseen, siltojen kantavuuksien nos-toon, ratapihojen modernisointiin sekä pääteille.

1 Luonnonvarakeskuksen (LUKE) mukaan hakkuumäärät huhtikuusta elokuuhun eivät ole vuo-desta 2007 vuoteen 2015 asti muuttuneet juuri lainkaan. Vuoden 2014 huhti–heinäkuussa hak-kuitten keskiarvo oli 3,123 miljoonaa kuutiometriä. Vastaavasti loppujen ns. hyvien hakkuukuu-kausien keskiarvo oli 5,334 miljoonaa kuutiometriä vuonna 2014. 2 Hakkuukoneita käytetään vuosittain noin 2 000 tuntia ja metsätraktoreita noin 2 150 tuntia. Normaalissa kokopäivätyössä työskentelevän palkansaajan vuotuiset työtunnit ovat vuodesta riippuen hieman yli 1 700 tuntia.


Koulutussäästöt vaarantavat kuljettajien koulutuksen

Pääministeri Juha Sipilän hallitus on tehnyt vaalikauden aikana leikkauksia muun muassa ammatillisen koulutuksen rahoitukseen. Hallitus vaatii koulu-tuksenjärjestäjiä etsimään omin keinoin 190 miljoonan euron säästöt alkaen vuodesta 2017. Säästö toteutetaan leikkaamalla 10–12 prosenttia koulutuk-sen järjestäjän perustutkintokoulutuksesta saamaa rahoitusta vuonna 2017.

Metsäkoneen kuljettajakoulutus on kallista.3 Koulutuksenjärjestäjät aloittavat koulutuksen karsimisen arvatenkin kaikkein kalleimmista koulutuksista. Pel-kona siis on, että kallis metsäkoneenkuljettajien koulutus on ensimmäisenä leikkausten kohteena. Näin vaarannetaan samalla hallituksen tavoite saada 15 miljoonaa kuutiota puuta markkinoille joka vuosi.

Uusien kuljettajien koulutuksen lisätarve on siis selkeästi olemassa, mutta tällä aikataululla vain aikuiskoulutus pystyy kouluttamaan nopeasti tarpeelli-sen määrän metsäkoneenkuljettajia. Kuljettajien koulutus tulisi hoitaa metsä-koneenkuljettajan ammattitutkintona, joka voidaan suorittaa aikuiskoulutuk-sena haluavista reilussa vuodessa. Koulutusta varten kannattaisi rakentaa eril-linen ohjelma ammatinvaihtajille, jotka ovat myös usein hyvin motivoituneita uuden opiskeluun ja työskentelyyn uudella alalla.

Kuten todettua, metsäkoneyritykset ovat pääsääntöisesti pieniä yrityksiä. Pieni yrityskoko vaatii kehittämään myöskin työssäoppimista, joka on kuljet-tajien koulutuksessa äärimmäisen tärkeää. Pelkästään simulaattorilla ei synny kuljettajien ammattitaitoa. Metsäkoneyrityksien pienuudesta johtuen yrittäjä toimii myös työpaikkaohjaajana.

Koulutuksen alkuvaiheessa ei opiskelijan työtulos ole tasoltaan sama kuin am-mattilaisen tekemä työ. Työpanoksen ollessa normaalitason alapuolella myös yrityksen liikevaihto ja tuottavuus laskevat. Valtion voisi olla järkevää ohjata uusien kuljettajien koulutukseen pitkäjänteisesti sitoutuville yrityksille pork-kanarahaa esimerkiksi korotetun koulutuskorvauksen muodossa. Lisäraha yrittäjälle korvaisi osaltaan alentunutta tuottavuutta koulutuksen alkuvai-heessa sekä takaisi uusien kuljettajien tehokkaan ja laadukkaan koulutuksen.

• Kasvavan biotalouden johdosta uusien metsäkonekuljettajien tar-peeksi arvioidaan vähintään 2 000 henkeä.

• Kuljettajakoulutus on toteutettava metsäkoneenkuljettajan ammatti-tutkintona, sillä alan perustutkinnon suorittamisen vievän liian pitkän ajan, jotta akuuttiin tarpeeseen voidaan vastata riittävän nopeasti.

3 Yksi korjuuketju eli hakkuukone ja kuormatraktori maksavat noin 800 000 euroa. Koulutuksen-järjestäjä saa yhtä ammatti- ja erikoisammattitutkinnon suorittanutta oppilasta kohden vuosit-tain koulutuskorvausta 14 135 euroa. Nuorisoasteella luonnonvara-alojen tasoitettu vuosittainen koulutuskorvaus oppilasta kohden on 21 417 euroa. Kaikkien koulutusalojen keskimääräinen kou-lutuskorvaus on 10 465 euroa.


• Pitkäjänteisesti sitoutuneille yrityksille voitaisiin myöntää korotettua koulutuskorvausta työssäoppimisjaksoilta.

• Aloituspaikkaleikkaukset vaarantavat hallituksen yhden kärkihank-keen toteutumisen eli 15 miljoonan lisäpuukuution saamisen markki-noille joka vuosi.

Puunjalostuksen tutkimukseen panostettava

Hallituksen tavoite on lisätä vuosittaista puun käyttöä 15 miljoonaa kuutiota,4 mutta mihin tämä puumäärä oikein käytetään? Teoriassa puuta riittää niin bioenergiayhtiöille kuin puunjalostusteollisuudelle.

Jotta puulle löydettäisiin entistä enemmän kansantaloutta hyödyttävää käyt-töä, olisi yritysten ja valtion panostettava selvästi nykyistä enemmän metsä- ja puuteollisuuden tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan, eli niin kut-suttuun TKI-toimintaan. Suomessa tulisi tehdä nykyistä enemmän tutkimusta ja tuotekehitystoimintaa etenkin puun jatkojalosteista. Hyvä esimerkki pit-källe viedystä jatkojalostuksesta teollisuuden tähteistä tai jätteestä on UPM:n biodieseltehdas Lappeenrannassa. Tehdas käyttää integraatioprosessista syn-tyvää mäntyöljyä biodieselin tuottamiseen.

Yleensäkin kiertotalouden periaatteiden mukaisesti tähteet ja jätteet pitää jat-kojalostaa niin pitkälle kuin mahdollista ja taloudellisesti järkevää. Tähteiden ja jätteiden jalostusta tulisi säännellä myös EU-tasolla tavalla, joka on kaikkien jäsenmaiden näkökulmasta tasapuolista. Suomen erityisolosuhteet, kuten pit-kät matkat ja harva asutus tulee myös ottaa huomioon.

Äänekosken biotuotetehdas on toinen hyvä esimerkki, miten puusta saadaan jatkojalosteita ja energiaa. Tavanomainen massatehdas tuottaa sellun lisäksi tärpättiä, mäntyöljyä, höyryä, sähköä ja kaukolämpöä. Äänekoskella uusi tuote on puun kuoresta valmistettava kaasu, jota käytetään polttoaineena. Kuori-kaasun ansiosta Äänekoski ei osta enää tehtaalle raskasta polttoöljyä, eikä näin ollen tarvitse fossiilista energiaa. Uusi innovaatio on myöskin se, että tuo-tannossa tarvittavaa rikkihappoa ei osteta tehtaan ulkopuolelta, vaan se teh-dään prosessissa syntyvistä kaasuista.

Äänekosken biotuotetehdas tulee käyttämään puuta lisää noin neljä miljoonaa kuutiota. Kuopioon suunniteltu sellutehdas tullee puolestaan käyttämään noin 5–6 miljoonaa kuutiota. Lisäksi on huomioitava Kuusankosken laajennus sekä ainakin Varkauden ja Kotka Millsin kasvavat tarpeet. Edellä mainittujen inves-tointien jälkeen 15 miljoonan kuution lisäkäytöstä on jäljellä noin viisi miljoo-naa kuutiota uutta raakapuuta käyttöön.

4 Suomen metsät kasvavat 104 miljoonaa kuutiometriä vuodessa ja niistä hyödynnetään tällä het-kellä noin 60 miljoonaa kuutiometriä.


Metsä Fibre tutkii myös sellun jalostamista tekstiilikuiduiksi. Tekstiiliala on kasvava ala, jota hallitsevat tällä hetkellä puuvilla ja synteettiset kuidut. Tule-vaisuuden puvut tehdään kuitenkin puusta.

Työ- ja elinkeinoministeriön raportissa ”Kohti biotaloutta” arvioidaan, että vuonna 2040 Suomen bruttokansantuotteesta 40 prosenttia on biotaloutta. Tähän päästään kaksinkertaistamalla biomassojen nykyinen käyttö.

• Perinteisesti metsäteollisuuden kehittämispanostukset ovat olleet ver-raten matalat suhteessa liikevaihtoon. Jotta puulle saadaan enemmän ja monipuolisempaa käyttöä, on yritysten ja valtion panostettava selke-ästi enemmän tutkimus-, tuotekehitys- ja innovaatiotoimintaan.

• Tavoitteena tulee olla julkisten ja yksityisten yhteenlaskettujen TKI-menojen noin neljän prosentin osuus bruttokansantuotteesta. Valtion tehtävä on turvata ensisijassa perustutkimuksen edellytykset.

• Puun jatkojalostaminen on avainsana, Lappeenrannan biojalostamo ja Äänekosken biotuotetehdas ovat hyviä esimerkkejä. Puunjalostuksen sivuvirrat ja jätteet voidaan nykytekniikalla hyödyntää tehokkaasti. (Toisen jäte on toisen raaka-aine.)

• Metsävarantojen hyödyntäminen tulee mahdolliseksi täysin uusilla aloilla, kuten lääke- ja vaateteollisuudessa. Tulevaisuudessa pukuja tehdään puusta.

Puurakentaminen tuo työtä suomalaisille

Puurakentamista lisäämällä voidaan osaltaan kasvattaa puutuotteiden kysyn-tää ja vientimahdollisuuksia sekä TEM:n arvion mukaan luoda lähes 6 000 uutta suomalaista työpaikkaa Suomeen. Puurakentamisen nostaminen noin 20 prosenttiin kerrostalojen uudistuotannossa sekä puutuotteiden viennin kaksinkertaistaminen lisäisivät tukin käyttöä noin miljoonalla kiintokuutio-metrillä vuodessa. Tämä lisää samalla sekä kuitupuun, että energiapuun mark-kinoille tuloa noin yhdellä miljoonalla kiintokuutiometrillä, eli yhteensä noin kolmen miljoonan kuutiometrin puun käytön lisäystä vuodessa. Tavoite on erittäin kunnianhimoinen ja se ei toteudu lyhyellä aikavälillä, mutta tavoite puurakentamisen ja siihen liittyvän viennin voimakkaasta lisäämisestä on SAK mielestä kannatettava.

Puurakentamista on kehitetty voimakkaasti 1990-luvun alusta lähtien yh-dessä muiden EU-maiden kanssa. Kehitystyössä on keskitytty erityisesti puu-kerrostalojen rakentamiseen ja energiatehokkuuden parantamiseen. Vuonna 2012 voimaan tulleet uudet energiatehokkuusmääräykset ja energiamuoto-kertoimet arvioivat rakennusten kokonaisenergiankulutusta jo rakennuslupa-vaiheessa. Niiden avulla pyritään ohjaamaan rakentajia käyttämään enemmän uusiutuvaa energiaa rakennusten lämmittämiseen ja jäähdyttämiseen.


Kotimaisena, paikallisena, uusiutuvana sekä ympäristöystävällisenä raken-nusmateriaalina kotimainen puu tulee olemaan tulevaisuudessa entistä kilpai-lukykyisempi raaka-aine. Globaalien ilmasto-, ympäristö- sekä luonnonvara-kysymysten merkitys kasvaa, ja puurakentamisella pyritään näin ollen avaa-maan uusia markkinoita myös Suomessa.

Suomen sahatavaran kulutuksesta neljä viidesosaa käytetään rakentamiseen. Asuntorakentamisen rooli on tässä keskeinen, sillä Suomen rakennuskannasta 70 prosenttia on asuinrakennuksia. Puun käyttöä ei enää juurikaan voi lisätä pientalorakentamisessa, eli jatkossa on sijoitettava muun muassa puukerros-talorakentamiseen.

Uusista asunnoista noin 40 prosenttia rakennetaan edelleen kerrostaloihin. Betoni on rakennusmateriaalina hallinnut tähän saakka markkinoita, sillä yli kaksikerroksisista kerrostaloista vain noin prosentin verran tehdään puusta.5 Suomen puuteollisuus on muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen panostamassa voimakkaasti suurimittaisen teollisen puurakentamisen kehittämiseen. Tukea tähän se on saanut valtiovallalta.

Suomen puukerrostalorakentamisessa on yleistymässä Cross Laminated Tim-ber -tekniikka (CLT).6 Tällä hetkellä etenkin Stora Enso käyttää puukerrosta-lorakentamisessa CLT-runkoon perustuvaa tilaelementtitekniikkaa. Tehtaalla pitkälti esivalmistelluilla tilaelementeillä rakennettaessa saadaan rakennus nopeasti vesikaton alle sääsuojaan.

Ruotsissa on jo yleisesti käytössä tilaelementtitekniikka, jonka avulla tehtaalla rakennetaan pitkälle esivalmisteltuja taloja. Suomeen tilaelementtitekniikan avulla esivalmistellut talot tulevat usein Itävallasta. Nopea rakentamistapa ly-hentää rakennusaikaa ja näin ollen se alentaa myös kokonaiskustannuksia.

Kerrostalorakentamisen lisäksi puurakennuksen suurimmat kasvupotentiaa-lit ovat julkisessa rakentamisessa, hallimaisissa rakennuksissa ja lisäkerros- ja täydennysrakentamisessa. Puunkäytölle on myös isot markkinat nykyisiä be-tonilähiökerrostaloja korjattaessa. Keveän ja nopean puurakentamisen avulla voidaan kohentaa ankeiden 1960–1970-luvuilla rakennettujen kerrostaloalu-eiden yleisilmettä lisä- ja täydennysrakentamalla, julkisivuja saneeraamalla, parvekeremonteilla sekä laajennus- ja lisäkerroksien rakentamisella ja hissien lisäämisellä. Ne voidaan rahoittaa lisääntyvällä rakennusoikeudella.

Puurakentamisohjelma tavoittelee suomalaisten puukerrostalojen markkina-osuuden nostamista kerrostalojen asuntotuotannossa nykyisestä yhdestä pro-sentista kymmeneen prosenttiin lähivuosien aikana. Betonisten kerrostalojen

5 Tähän mennessä yli kaksikerroksisia puisia asuinkerrostaloja on rakennettu 37 kappaletta eli yh-teensä 649 asuntoa. Monikerroksisia työpaikkarakennuksia on rakennettu puusta kolme kappa-letta. Uusia asuinpuukerrostalohankkeita on vireillä 6 000 asunnon verran eri puolilla maatamme. 6 CLT:ksi kutsutussa tekniikassa rakennuksen kantavia pysty- ja vaakaelementtejä ovat laudoista ristikkäin liimatut massiiviset puulevyt. CLT-tekniikkaa vie suomessa eteenpäin Stora Enso. Levy-jen helpon liitostekniikan, ilmatiiviyden ja rungon jäykkyyden vuoksi CLT on erittäin kilpailukykyi-nen erityisesti korkeissa kerrostaloissa.


julkisivujen energiakorjauksissa ja lisäkerrostalorakentamisessa tavoitellaan jopa 90 prosentin markkinaosuutta.

Puurakentamisohjelman määrällisiin tavoitteisiin päästään lisäämällä mittava määrä puurakentamiskohteita ja -alueita. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi tarvitaan laajaa yhteistyötä rakennuttajien, rakennusliikkeiden sekä kasvu-keskusten kuntapäättäjien ja kaavoittajien kanssa. Kohteina tulee olla yksit-täisten kohteiden sijasta suurempia kokonaisuuksia, joissa puuta voidaan käyttää kilpailukykyisellä tavalla.

Suomen palomääräyksiä on uudistettu useaan otteeseen. Nykyiset palomää-räykset antavat mahdollisuuden rakentaa puurunkoisia ja -julkisivuisia asuin- ja työpaikkarakennuksia aina kahdeksanteen kerrokseen saakka. Tämän on osaltaan mahdollistanut ns. kolmiulotteisen sprinkler-tekniikan eli automaat-tisen sammutuslaitteiston kehittäminen.

Puurakentamisen lisääminen vaatii koulutuksen päivitystä kaikilla tasoilla Suomessa, jotta puurakentamisen kasvavaan kysyntään voidaan vastata. Yh-teiskunnan pitää olla moottorina koulutuksen kehittämiselle yhdessä teolli-suuden ja rakennusliikkeiden kanssa.

Tällä hetkellä arkkitehdit ovat hyvin kiinnostuneita puurakentamisesta. Ra-kennussuunnittelijoilla on paljon opeteltavaa Eurokoodien, CE-merkintävel-voitteen ja koko ajan muuttuvien energiamääräysten kanssa. Suunnittelun tu-eksi tarvitaan helppoja ja loogisia suunnittelutyökaluja ja -ohjelmia. Suomessa puuinfo on panostanut paljon omiin www-sivuihinsa, jotka tarjoavat suuren määrän uusia puurakentamisen suunnitteluohjeita ja -työkaluja sekä mitoitus-ohjelmia, jotka helpottavat suunnittelutyötä.

Puutuotealalle ollaan luomassa yrityskasvu- ja veturiyritysmalleja alan kilpai-lukyvyn parantamiseksi ja ollaan yhdistämässä toimijoiden tuotanto-, tuote-kehitys-, verkostoja markkinaosaamista.

• Puurakentamista lisäämällä voidaan kasvattaa puutuotteiden kysyntää ja vientiä sekä TEM:n arvion mukaan saada aikaan noin 6 000 uutta työpaikkaa.

• Puurakentamiseen panostetaan muun muassa uusia rakennustekniik-koja kehittämällä (esimerkiksi ristiin liimattuihin puulevyihin perus-tuva CLT-tekniikka).

• Puutuotealalle on luotava kasvuyritys- ja veturiyritysmalleja, jotta alan vientiä saadaan lisättyä.

• Puurakentamisen koulutus on päivitettävä kaikilla koulutusasteilla.


2 UUSIUTUVA ENERGIA TUO TYÖTÄ SUOMEEN Maailman energiamarkkinat ovat suuressa murroksessa ja energiaratkaisut ovat erittäin tärkeitä myös Suomen kannalta. Uusiutuvan energian osuuden kasvaessa tarvitsemme sähkön tuotannossa tasapainottavaa säätövoimaa.7

Sen tuottamisessa vesivoima ja vesivoiman lisärakentaminen on varteenotet-tava vaihtoehto. Säätövoimana vesivoima olisi ehkä paras tuotantomuoto, mutta sen lisärakennusmahdollisuudet ovat rajalliset. Valmiiksi sähköntuo-tantoon valjastettujen vesistöjen mahdollisuudet pitäisi hyödyntää.

Aurinkovoima, tuulivoima ja biomassalla tuotettu sähköenergia ovat hieman pidemmällä aikajänteellä varteen otettavia täydentäviä ja korvaavia vaihtoeh-toja. Kivihiilellä tuotetusta sähköenergiasta on päätetty pyrkiä nopeassa aika-taulussa eroon. Alentuneesta hinnasta johtuen kivihiiltä hyödynnetään koti-maisen turpeen ja metsähakkeen sijasta.

Tarvitaan myös turvallisesti kotimaassa tuotettua ydinvoimaa. TVO:n Olki-luoto 3 tuottanee sähköä vuonna 2018. Fennovoiman Hanhikiven ydinvoima-lan rakentaminen parantaa sähköenergian omavaraisuutta suunnitelmien mukaan vuonna 2024. Tarvitsemme lisäksi Loviisan vanhenevien ydinvoima-loiden uusimisluvat 2030 mennessä.

Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen VTT:n ja Valtion taloudellisen tutki-muslaitoksen VATT:n selvitysten mukaan Suomi tarvitsee lisää sähköenergiaa siinäkin tapauksessa, ettei taloutemme kasvaisi yhtään vuosittain. Tarkastelu ulottuu vuoteen 2035. Sähköjärjestelmän yhä suuremmaksi haasteeksi nousee jatkossa tuotannon epätasaisuus ja varmuus, kun uusiutuvan energian osuus kasvaa.

• Jatketaan Suomen menestyksekästä energiapolitiikkaa. Olemme maail-man kärkimaita uusiutuvan energian hyödyntämisessä ja silti kulutta-jien ja teollisuuden energialasku on pysynyt kohtuullisena.

• Monipuolinen energiantuotantopaletti, jota ei ohjata ideologioiden, vaan todellisten tulosten perusteella, on Suomen mallin perusta.

• Energiamarkkinat ovat murroksessa ja uusiutuvan energian lisäänty-essä tarvitsemme säätövoimaa ja parempia sähkön siirtoyhteyksiä. Ve-sivoiman lisääminen olisi paras keino lisätä säätövoimaa.

• Kivihiilestä on päätetty hankkiutua eroon nopeasti, mutta hinnasta joh-tuen sillä korvataan metsähaketta ja turvetta. Kivihiili on myös tällä hetkellä keskeinen huoltovarmuuspolttoaine.

7 Omavaraisuusaste sähkön tuotannossa on noin 80 prosenttia ja kokonaisenergian osalta noin 30–35 prosenttia.


Aurinkosähkö on tulevaisuutta

Aurinkoenergia on lähitulevaisuuden energian tuotantomuoto. Aurinkoener-gian nopean globaalin kasvun8 perustana on ollut siihen kohdistetut tukime-kanismit, kuten syöttötariffi, sekä teknisen kehityksen seurauksena tapahtu-nut nopea ja merkittävä hinnan alentuminen. Yleissääntönä on havaittu, että maailmanlaajuisen kapasiteetin tuplaaminen on aina alentanut yksikköhintaa 20 prosenttia. Tuplaaminen voidaan tehdä vielä useita kertoja.

Suomessa oli vuoden 2015 lopussa verkkoon kytkettyä aurinkosähkökapasi-teettia kymmenen megawattia (MW). Lappeenrannan teknisen yliopiston ar-vion mukaan Suomessa voisi olla käytössä 30 gigawattia (GW) aurinkosähköä vuonna 2050, eli saman verran kuin Saksassa on tällä hetkellä.

Jos tämä arvio toteutuu, tuo se suomalaisille 60 000–120 000 henkilötyövuo-den9 verran lisää työtä vuoteen 2050 mennessä. Epäsuoran työllistämisen vai-kutuksia on erittäin vaikea arvioida, mutta huoltoon, myyntiin, rahoitukseen ja suunnitteluun liittyy myös työtä.

Jos Suomen tavoitteena on sataprosenttisesti uusiutuvilla energialähteillä tuo-tettu sähkö, on hallituksen laadittava pikaisesti Suomelle aurinkoenergiata-voite ja aurinkoenergiaohjelma. Ilman tavoitetta ja hyvää suunnitelmaa tulok-set jäävät laihoiksi.

Yksi watti aurinkosähköä maksaa tällä hetkellä 1–1,5 euroa riippuen asennus-paikasta eli asennuskustannuksista ja verotuksesta. Kyseisillä hinnoilla aurin-kosähköjärjestelmä on Suomessakin taloudellisesti kannattava investointi, kun kaikki järjestelmän tuottama sähkö käytetään itse, jolloin säästyy energia-maksuja, siirtotariffi ja veroja. Tyypillisiä tällaisia investointikohteita ovat jul-kiset laitokset kuten Lappeenrannan teknillinen yliopisto, liikerakennukset ja teollisuus, joissa sähkön käytön painopiste on päivällä.10

Tilanteissa, joissa aurinkosähköjärjestelmän tuottama energia ei mene pää-osin suoraan omaan käyttöön, investointi ei ole nykyhinnoilla yleensä talou-dellisesti kannattava. Välillisinä hyötyinä tulevat muun muassa kokonaisener-giankulutuksen e-luvun parantuminen ja kiinteistön arvon nousu. Aurin-kosähköjärjestelmän alenevan hintakehityksen ennustetaan kuitenkin jatku-van.11

8 Asennettu teho vuonna 2015 oli noin 300 GW. 9 Yhden megawatin asentaminen työllistää 2–4 henkilötyövuotta riippuen asennettavien panee-lien tehosta. Oletusarvona on käytetty, että yksi paneeli on 250 wattia (W) teholtaan, eli yhden megawatin asentamiseen kuluu 4 000 paneelia. 10 Investoinnin sisäinen korko (IRR) on yli viisi prosenttia, jos säästyvän verkkosähkön hinta on 10 senttiä/kWh. 11 Vuonna 2030 investointikustannus voisi olla 0,6 senttiä/kWh. Jos säästyvän verkkosähkön hinta on 10 senttiä/kWh, olisi investoinnin sisäinen korko (IRR) yli viisi prosenttia.


Sähkön varastoinnilla voidaan lisätä aurinkosähkön hyödynnettävyyttä, kun esimerkiksi päivällä tuotettu sähkö voidaan käyttää illalla. Tässä lyhyen aika-välin varastoinnissa käytetään akkuteknologiaa. Tällä hetkellä akut ovat pää-asiassa litium-pohjaisia akkuja. Muitakin tekniikoita tutkitaan ja kehitetään, mutta litium-akkujen taloudellinen kilpailukyky on toistaiseksi paras. Li-tiumin riittävyys akkutuotantoon on edellytys myönteisen hintakehityksen jatkumiselle.12

Aurinkosähkön erityispiirre on sen kilpailukyky myös pienimuotoisena ha-jautettuna ratkaisuna, jolloin yksittäisen aurinkovoimalan toteutusaika on ly-hyt ja investointikustannukset ovat pienet. Rakentaminen ei edellytä raskasta infrarakentamista. Monissa muissa tuotantomuodoissa infrakustannukset, tiestö, luvitukset ja voimansiirrot, ovat sitä vastoin suuret.

Aurinkosähköllä on laajat kansainväliset markkinat

Toivottavaa on, että Suomeen syntyisi useita kasvuhaluisia yrityksiä, jotka vie-vät aurinkosähköön liittyviä tuotteita ja palveluita maailmalle. Aurinkopanee-lien tuotanto Suomessa ei todennäköisesti tarjoa tulevaisuudessakaan suurta liiketoiminnallista potentiaalia. Suomella on kuitenkin monia vahvuuksia, esi-merkiksi inverttereiden13 (tehoelektroniikka) ja niihin rakennettavan älyn te-keminen. Suomessa on lukuisia yrityksiä, joiden osaaminen invertteri-teknii-kassa on maailman huippua. Merkittävin suomalainen toimittaja on tällä het-kellä ABB, joka on tuottanut 3,7 gigawatin verran aurinkosähkö-inverttereitä. Suomessa on siis runsain määrin teknistä osaamista sekä systeemiosaamista hajautetun sähköntuotannon alueella.

Viisitoista vuotta sitten ajateltiin, että Afrikassa on aina aurinkoa ja näin ollen aurinkovoimalle loistavat markkinat. Näin asia onkin, mutta aurinkovoima oli tuolloin liian kallista, eikä Afrikan maiden kansalaisilla ollut siihen varaa. Nyt tilanne on toinen. Kiinan valtava tuotanto aurinkopaneeleissa on romahdutta-nut aurinkopaneelien hinnat. Viidessä vuodessa paneelien hinnat ovat laske-neet 60–80 prosenttia. Kehitysmaille tämä on erittäin hyvä uutinen. Nyt tek-niikkaan on varaa yksityisilläkin ihmisillä ilman suuria pääomia.14

Esimerkiksi Kampalassa suomalais-ugandalainen yritys kokoaa energialait-teita kotitalouksille. Osat tulevat Suomesta ja Kiinasta yhteistyöyrityksiltä. Laitteet ovat heti valmiita käytettäväksi. Kysyntää on etenkin maaseudulla, jossa iso osa kylistä on ilman sähköverkkoa.

12 Tällä hetkellä akkuun varastoidun ja pois otetun kilowattitunnin hinnaksi tulee noin 10 sent-tiä/kWh, joka on suhteessa energian kokonaishintaan merkittävä lisäkustannus. Ennuste on, että vuonna 2030 akkuun varastoidun energiayksikön lisähinta voisi olla 1–3 senttiä/kWh tasolla, mikä tekisi akuista kilpailukykyisen erittäin monissa sovellutuksissa. 13 Invertteri sijaitsee aurinkopaneelin ja verkon välissä tehden tasavirrasta vaihtovirtaa. Invertteri ohjaa ja säätää myös aurinkopaneeleja ja on yhteydessä internettiin. Internet mahdollistaa sen, että kuluttaja voi seurata voimalan toimintaa sekä taloutensa sähkön kulutusta reaaliaikaisesti. 14 Kymmenen watin latausyksikön saa runsaalla 70 eurolla. Kotitalouden valaistuksen ja tv:n kat-selun mahdollistavan 50 W:n laite maksaa 500 euroa.


Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n mukaan Saharan eteläpuolisessa Afri-kassa 600 miljoonaa ihmistä on ilman sähköä. Laitteet mahdollistavat hajau-tetun energian tuotannon ilman kallista sähköverkon luomista. IEA:n ennus-teen mukaan vuoteen 2040 mennessä Afrikassa tuotetaan uusiutuvalla ener-giatuotannolla 40 prosenttia tarvittavasta energiasta. Luku oli kaksi prosent-tia vuonna 2014.

Kyseinen yhtiö on viime vuodet ollut ainoita suomalaisia yrityksiä Ugandassa. Kansainvälisiä toimijoita sen sijaan riittää muun muassa Intiasta. Suomalais-ten kasvuhaluisten yritysten kannattaisikin tutkia Afrikan tarjoamia mahdol-lisuuksia. Uudet ideat voisivat tuoda uutta työtä suomalaisille sekä samalla ko-hentaa köyhimpien afrikkalaisten elintasoa ja elinoloja.

• Aurinkosähkön osuus tulee kasvamaan. Se on osa tulevaisuuden ha-jautetumpaa sähkön tuotantoa.

• Aurinkoenergian osuus on nyt alle prosentin maailman energiankulu-tuksesta, mutta sen ennakoidaan kasvavan erittäin nopeasti. Aurin-kosähkön osuus maailmassa voi olla 2,2 prosenttia vuonna 2020 ja vuo-sisadan jälkipuoliskolla jo 30 prosenttia.

• Aurinkosähkön kannattavuus on parantunut tuotantokustannusten pudottua. Aurinkopaneelien hinnat ovat alentuneet viidessä vuodessa noin 80 prosenttia.

• Aurinkosähkö on kotitalouksille jo nyt taloudellisesti kannattavaa, jos sähkö käytetään itse. Omassa käytössä energiamaksu, siirtohinnat ja verot säästyvät. Aurinkosähkö ei edellytä raskasta infrastruktuuria.

• Työllistävyyden arviointi on vaikeaa, mutta karkeasti arvioituna asen-nettua megawattia kohden työllistävyys on noin 30 henkilötyövuotta, josta 10 on välittömiä vaikutuksia ja 20 välillisiä vaikutuksia.

• Hajautettu energiantuotanto, älykkäät verkot ja kehittyneet invertterit mahdollistavat kysynnän joustavuuden ja kuluttajien oman energian-käytön suunnittelun.

• Sähköverkkoon kytkettynä ja asennettuna 30 GW aurinkosähköä voi työllisyysvaikutus vuoteen 2050 mennessä olla 60 000–120 000 hen-kilötyövuotta.

• Suomeen tarvitaan pikaisesti aurinkoenergiatavoite ja aurinkoenergia-ohjelma.


Metsäenergiaa ilman valtion tukia

Hajautettu energian tuotanto pitää pystyä tuottamaan tulevaisuudessa ilman valtion tukia. Energiapuun käyttö tullee kaksinkertaistumaan vuoteen 2020 mennessä. Bioenergiayhdistyksen mukaan tällä hetkellä puun, turpeen, muun bioenergian ja niihin liittyvien teknologioiden työllisyysvaikutus on 30 000 henkilöä. Ennuste vuoteen 2030 mennessä on 45 000 henkilöä.

Rakentamisen aikaisista työpaikoista on huomioitu ainoastaan jalostamoiden tuomat työpaikat. Bioenergiaan liittyvien teknologioitten työpaikkamäärä on tällä hetkellä varovaisen arvion mukaan vähintään 10 000 suomalaista.

Nykyisen hallituksen hallitusohjelmassa puun käyttöä pyritään lisäämään vuosittain 15 miljoonaa kuutiometriä. Eittämättä metsähakkeen käyttö tulee myös tätä kautta lisääntymään. Metsähakkeen käyttö on voimakkaasti tuettua liiketoimintaa.15

Metsähakkeen käytön lisääminen tarkoittaa myös valtion tukien määrän kas-vua, sillä on selvää, että ilman valtion tukea etenkin pienpuun ja latvusten sekä kantojen käyttö on kannattamatonta liiketoimintaa. Lisäkuutiometrit tuovat varmasti työtä ja toimeliaisuutta etenkin syrjäseuduille, mutta hinta on kor-kea.

Hallituksen kärkihankkeisiin kuuluvan biotalouden työllistävät vaikutukset epäilyttävät. Biotalous voi tuoda pääministeri Sipilän mukaan jopa 100 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2025 mennessä. Maa- ja metsätaloustuottajain Kes-kusliitto MTK puolestaan on arvioinut, että hallituksen tavoite lisätä metsien käyttöä 15 miljoonalla kuutiolla toisi uusia työpaikkoja 5 000–6 000.

Luonnonvarakeskus on myös arvioinut biotalouden kärkihankkeen työpaik-kojen määrän lisäystä. Biotalouden työmahdollisuudet sijaitsevat syrjäseu-duilla, joissa ei ole työvoimaa. Esimerkiksi LUKE:n tutkija Olli Lehtonen toteaa, että Pielisen Karjalaan suunniteltavasta biohiiltämöstä, bioöljylaitoksesta ja muutamasta muusta hankkeesta syntyisi toteutuessaan kolmeen kuntaan yh-teensä 250 työpaikkaa. Lisäksi muualle Pohjois-Karjalaan syntyisi 150 työ-paikkaa. Yhteensä toteutuisi siis vain 400 työpaikkaa.

Jotta saataisiin 100 000 uutta työpaikkaa, tulisi olla 250 samanlaista hanketta. Työpaikkojen syntyminen edellyttäisi hallitukselta tukirahoja yrityksille ja kunnille, mutta hankkeiden edellyttämää tukirahaa ei ole rajattomasti. Tavoit-teet tarkoittaisivat, että jokaiseen Suomen 70 seutukuntaan pitäisi luoda kolme tällaista hanketta.

• Energiapuun käytön arvioidaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2020 mennessä.

15 Kokonaisuutena vuonna 2013 käytettiin kiinteitä puupolttoaineita kaikkiaan 18,7 miljoonaa kiintokuutiometriä. Merkittävin puupolttoaine oli 2013 metsähake, jota käytettiin 8,7 miljoonaa kuutiometriä, mikä on uusi ennätys. Kasvu edellisestä vuodesta oli viisi prosenttia eli 0,9 miljoo-naa kuutiometriä.


• Puu, turve ja muu bioenergia työllistävät nyt noin 30 000 henkilöä.

• Tavoitteena tulee olla, että vuoteen 2030 mennessä sektorille tulee markkinaehtoisesti vähintään 15 000 työpaikkaa lisää.

• Bioenergiaan liittyvään teknologian kehittämiseen ennakoidaan noin 11 000 uutta markkinaehtoista työpaikkaa.

Tuulivoima on suurelta osin kotimaista

Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan tuulivoimahankkeiden kotimaisuusaste on 59 prosenttia, mitä ministeriö pitää hyvänä. Suomessa valmistetaan erilai-sia tuulivoimaloiden komponentteja useissa kymmenissä yrityksissä. Niistä suurin osa menee vientiin ja palautuu Suomeen, kun tuulivoimayhtiö inves-tointinsa yhteydessä tilaa tarvittavat komponentit vaikkapa espanjalaiselta toimittajalta.

Konsulttiyritys Swecon tekemän, tammikuussa 2015 julkaistun selvityksen mukaan tuulivoiman hankekehitys, tuulivoimaloiden rakentaminen, huolto- ja kunnossapitotyöt työllistävät nyt 2 200 henkilöä. Teknologiateollisuus julkaisi 2014 tuulivoimarakentamisen tiekartan, jonka mukaan Suomessa tuulivoi-man komponenttirakentamisessa työskentelee 2 000–3 000 henkilöä. Tuuli-voima siis työllistää edellä kerrottujen tietojen valossa jopa 5 200 henkilöä.

Swecon arvion mukaan hankekehitys, tuulivoiman rakentaminen, huolto ja kunnossapito työllistävät 4 200 henkilöä tämän vuosikymmenen loppupuo-lella ja komponenttien valmistuksessa työllisten määrä on 4 000–7 000. Mak-simissaan siis vuosikymmenen loppupuolella tuulivoimaloista saa työpaik-kansa jopa 11 000 henkilöä.16

Hallitusohjelmaan on kirjattu, että tuulivoimakiintiötä, joista maksetaan syöt-tötariffia, rajoitetaan tällä vaalikaudella. Syöttötariffijärjestelmässä olevat ja kiintiöpäätöstä jo hakeneet tuulivoimalat pääsevät edelleen järjestelmään. Hallituksen esityksessä todetaan, että kiintiöpäätös, jonka voimassaoloaikana voimalat pitää rakentaa ja hakeutua varsinaisen tariffin piiriin, olisi voimassa kaksi vuotta. Syksyllä 2015 kiintiöpäätöksen saaneet hankkeet pitää siis ra-kentaa syksyyn 2017 mennessä.

Nykyinen syöttötariffi17 on voimassa 2016 loppuun saakka. Voimassa oleva syöttötariffi on veronmaksajille liian kallis. Tuulivoimayhtiöt eivät käytän-nössä tällä tukitasolla joudu ottamaan yrittäjäriskiä juuri lainkaan, vaan inves-

16 Suomessa oli vuoden 2014 lopussa 260 tuulivoimalaa, teholtaan yhteensä 627 MWh. Vuonna 2015 syöttö-tariffia varten rahaa on varattu 137,9 miljoonaa euroa. Uutta kapasiteettia valmistunee vuonna 2015 noin 400 MW eli hieman yli 450 MVA. Vuosina 2016–2017 rakennetaan yhteensä 400 voimalaa teholtaan yhteensä 1 300 MW, mikä tarkoittaa jo tehtyjen 1,3 miljardin investointien lisäksi 2 miljardin lisäinvestointeja. Vuoden 2017 tuotanto on noin kuusi TWh eli puolet Olkiluoto 3:n tuotannosta. 17 Syöttötariffin tavoitehinta tuulivoimalle on 83,5 euroa/MWh. Poikkeuksena tähän on tuulivoimaloille 31. joulukuuta 2015 asti maksettu korotettu takuuhinta 105,30 euroa/MWh (korkeintaan kolme vuotta/laitos). Maksettavan syöttötariffin suuruus määräytyy kolmen kuukauden sähkön markkinahinnan keskiarvon mu-kaan.


toinnin takaisinmaksuajan rasite on veronmaksajien harteilla syöttötariffi-tuen muodossa. Lisäksi nykyinen runsaasti palkitseva tuki on vääristänyt ko-konaisuudessaan Suomen energiamarkkinoita. Vuoden 2015 syksyllä aloite-tun uuden tukimuodon suunnittelu lähtee siitä, että nykyisen kaltaisena tuki ei jatku, vaan siinä pitää olla uusia elementtejä, kuten kilpailutus tai vihreät sertifikaatit sekä teknologianeutraalius.

Kilpailutuksessa tarvittava hintataso määräytyy niin, että halvimmat hankkeet tai tuotantomuodot rakennetaan ensin ja kalliimpia ei rakenneta lainkaan. TEM:n virkamiehistö on ottanut kantaa uuden tuen aikatauluun ja todennut, että se olisi mahdollista ottaa käyttöön vuoden 2017 alusta. Jos uusi tukimuoto on teknologianeutraali, sitä ei tarvitse notifioida EU:ssa, mikä tietenkin no-peuttaa uuden tukimuodon käyttöönottoa ja mahdollistaa sen, ettei tuulivoi-man rakentamiseen tule katkosta. Uuden tuen, millainen se sitten onkaan, taso näyttäisi olevan noin 70 euroa/MWh.

Tässä vielä esimerkki teknologianeutraalista kilpailutuksesta: Kilpailutuksen tavoitteena on esimerkiksi saada 800 GWh lisää uusiutuvaa energiaa. Kaikki tuotantomuodot, kuten esimerkiksi tuulivoima, biomassavoimalat, aurin-kosähkö, tarjoavat määrän, jonka pystyvät riittävällä varmuudella tuottamaan vuosittain ja samalla hinnan, jolla he pystyvät tuottamaan ilmoittamansa mää-rän. Tarjoukset listataan siten, että edullisin tarjous on ensimmäisenä. Kun ta-voiteltu määrä listauksesta saavutetaan, viiva vedetään siihen. Jos listalle jää esimerkiksi viisi tarjousta, joilla tavoiteltu tuotanto saavutetaan, niin viimei-senä listalle päässeen tarjous tulee uudeksi tukitasoksi kaikille listalla oleville tarjouksille. Tukitaso ei siis ole halvin hinta, vaan tässä tapauksessa viimeisen listalle päässeen hinta.18

• TEM:n raportin mukaan tuulivoiman kotimaisuusaste on noin 59 pro-senttia.

• Ala työllisti 2 200 henkilöä vuonna 2015 ja komponenttirakentami-sessa on nyt 2 000–3 000 henkilöä.

• Työllistävyysarvio vuonna 2020 on noin 11 000 henkilöä

• Tuulivoiman syöttötariffi on uudistumassa ja uuden mallin olisi oltava teknologianeutraali.

• Nykyisillä sähkön hinnoilla ilman valtion tukea ei synny yhtään tuuli-myllyä. Tarvitaan joustavia tukijärjestelmiä, jotka eivät haittaa liikaa sähkömarkkinoiden toimintaa.

Turpeen käyttö energiantuotannossa

18 Jos esimerkiksi ensimmäinen tarjous on 64 euroa/MWh ja viides tarjous 70 euroa/MWh, niin 70 eu-roa/MWh on uusi tukitaso kaikille. Tuulivoiman omakustannushinnan laskentaperusteena käytetään noin 55 euroa/MWh. Jos sen päälle lasketaan katetta esimerkiksi 15–20 prosenttia, olisi sähkön kaupallinen hinta näin ollen noin 65 euroa/MWh. Tällä hetkellä Nord Poolin toteutunut spot-hinta sähkölle on vuoden 2015 tammi–elokuun keskiarvona laskettuna noin 30 euroa/MWh.


Sipilän hallitus tavoittelee hiilen korvaamista uusiutuvilla energialähteillä sekä päästöttömän ja uusiutuvan energian käytön lisäämistä kestävästi niin, että sen osuus nousee yli 50 prosenttiin ja omavaraisuus energian tuotannossa yli 55 prosenttiin 2020-luvulla. Tämä tarkoittaa käytännössä muun muassa puuhakkeen ja sen myötä turpeen käytön lisääntymistä ainakin lyhyellä aika-välillä.

Turpeen poltosta syntyy kasvihuonepäästöjä, joten sen käytöstä energiantuo-tantoon on pitkällä aikavälillä luovuttava päästövähennystavoitteen saavutta-miseksi, ellei hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia (CCS-teknologiaa) saada toimivaksi.

CCS-teknologian kaupallistuminen sekä päästökauppajärjestelmä voivat mah-dollistaa turpeen käytön melko pitkälläkin aikavälillä. Toimiva päästökauppa ohjaa tekemään päästövähennykset ensimmäiseksi siellä, missä se on halvinta ja CCS-teknologia voi muuttaa turpeen (ja kivihiilen) päästöominaisuuksia. Näiden tekijöiden yhteisvaikutus määrittää turpeen taloudellisen ja ekologi-sen kestävyyden. Turpeen ekologisuutta arvioitaessa on huomioitava myös sen noston vaikutukset suoalueisiin ja vesistöihin.

Energiaturpeen tuotanto, sen kuljetus ja käyttäminen voima- ja lämpölaitok-silla sekä kasvihuoneissa tuovat tällä hetkellä merkittävästi työpaikkoja eräille alueille. Turpeen työllistävää vaikutusta korostaa lisäksi se, että mikäli tur-peen nostoon, tuotantoalojen valmisteluun sekä kuljettamiseen liittyvät työ-paikat katoavat, uusia työmahdollisuuksia ei ole useimmiten nopeasti tarjolla tuotantopaikkakunnilla. Turpeen varastoitavuus on melko hyvä ja siksi sillä on merkityksensä myös huoltovarmuuden kannalta.

Turvetta käytetään seospolttoaineena yhdessä puumassan kanssa. Leijuker-rostekniikkaan perustuvat polttolaitokset soveltuvat hyvin monen eri poltto-aineen yhteiskäyttöön. Se tuo joustavuutta energiantuotantoon ja mahdollis-taa esim. puun käytön lisäämisen. Yhdistelmäpoltossa turpeen käyttö myös parantaa kattilalaitosten kestävyyttä ja vähentää korroosiota. Turpeen vero-tus on viime vuosina muuttunut useaan otteeseen, koska ei ole haluttu päätyä tilanteeseen, jossa se alkaisi seospolttoaineena korvautua kivihiilellä. Kivihii-len hinnan aleneminen on siten johtanut turpeen veronkorotuksista luopumi-seen.

SAK:n mielestä turvetuotanto pitää ohjata vain luonnontilaltaan muuttuneille, pääasiassa metsäojitetuille turvemaille. Luonnontilassa olevia, eli luokkien 3, 4, ja 5, soita ei tule ottaa turvetuotannon käyttöön.19 Osa ei-luonnontilaisista soista on tällä hetkellä kasvihuonekaasujen päästölähteitä. Päästöjä voitaisiin vähentää nykyisestä nostamalla turve runsaspäästöisistä soista. Turpeen nos-ton päätyttyä suot on ennallistettava siten, että niistä muodostuu hiilinieluja tehokkaan biomassan kasvun avulla.

19 Suomen suot on luokiteltu kuuteen kategoriaan: 0, 1, 2, 3, 4 ja 5. Luokitelluista soista 0–2 ovat muuttuneet voimakkaasti ihmisen toimien vuoksi. Luokassa 3 ihmisen vaikutus on vähäinen ja luokat 4 sekä 5 ovat luonnontilaisia soita.


• Turve-energia aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä. Toisaalta sen käyttö seospolttoaineena mahdollistaa uusiutuvan bioenergian käytön.

• Turvetuotannossa on hyödynnettävä vain voimakkaasti luonnontilal-taan muuttuneita soita.

• Tuotannon päätyttyä suot on ennallistettava hiilinieluiksi biomassan kasvatuksella.


3 CLEANTECH-OSAAMISESSA SUOMI ON KÄRKI-MAITA Kaupungistuminen ja teollistuminen ovat globaaleja megatrendejä ja aiheut-tavat suuria ympäristöongelmia etenkin kehittyvillä markkinoilla, kuten Kii-nassa ja Intiassa. Suomalaisilla yrityksillä on huipputason osaamista niin ener-gia-, materiaali- ja vesitehokkuudessa, bioenergiassa, biopolttoaineissa, uusiu-tuvassa energiassa, yhdistetyssä sähkö- ja lämmöntuotannossa ja erilaisissa älykkäissä teknologioissa.

Cleantech on kasvanut taloustaantumassakin

Suomen cleantech-liiketoiminta jatkaa kasvuaan huolimatta huonosta suh-dannetilanteesta. Cleantechissä näyttää olevan selkeää kasvupotentiaalia. Suomen cleantech-yritysten yhteenlaskettu liikevaihto kasvoi 15 prosenttia vuonna 2012 suhteessa edelliseen vuoteen ja taas viisi prosenttia vuonna 2013.20

Cleantech Finlandin tekemässä tutkimuksessa ilmenee, että valtaosa eli 90 prosenttia haastatelluista yrityksistä arvioi lisäävänsä työpaikkoja seuraavan viiden vuoden aikana. Suurin osa eli noin 88 prosenttia yrityksistä suunnitte-lee myös laajentavansa toimintaansa uusille kansainvälisille markkinoille. Kaksi kolmasosaa tutkimukseen osallistuneista yrityksistä harkitsee ja kaavai-lee lisäinvestointeja cleantech-toimintaansa. Viennin osuus cleantech-liike-vaihdosta oli 53 prosenttia jo vuonna 2013.

Ympäristöteknologiaan satsaaminen on eräs iso mahdollisuus suomalaiselle teollisuudelle. Suomalainen cleantech-osaaminen muun muassa epäpuhtauk-sien poistamisessa nesteistä on maailman huippuluokkaa. Kehittyvissä maissa on jo nyt pula puhtaasta juomavedestä sekä jätevesien infrastruktuurin luomi-sesta.

Ilmaston lämpenemisen myötä arktinen alue on suuri mahdollisuus suomalai-selle cleantech- ja off shore -teollisuudelle sekä meriteollisuudelle. Arktinen alue tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia suomalaisille konepajoille. Suomessa on osattu aina toimia kylmissä olosuhteissa muun muassa hitsaustekniikan osalta. Teollisuuden ja valtion tuleekin panostaa tutkimukseen arktisella alu-eella toimimisessa. Tähän tarkoitukseen kannattaa satsata innovaatiotukia. Suomalaista ympäristöteknologiaa tarvitaan turvaamaan arktisen alueen herkkää luontoa.

Cleantech-yritykset rahoittavat kasvuaan kotimaisilla julkisen rahoituksen keinoilla. Suosituin on Tekes, jolta 78 prosenttia yrityksistä on saanut rahoi-tusta. Yritysten mukaan teknologiseen tuotekehitykseen on helpompi saada rahoitusta kuin palvelukehitykseen tai kaupallistamiseen.

20 Suomen cleantech-yritysten yhteenlaskettu liikevaihto oli 25 miljardia euroa vuonna 2012. Vuonna 2013 toimialan liikevaihto oli 25,8 miljardia euroa.


Kaupungistuminen ja teollistuminen ovat megatrendejä, jotka edistävät puh-taiden ja energiatehokkaiden teknologioiden kysyntää. Maailmalla on run-saasti ympäristöongelmia ja esimerkiksi pulaa puhtaasta juomavedestä.

Vertailuryhmänsä energiatehokkaimpia ja vähiten saastuttavia tuotteita ja palveluita valmistavat yritykset muodostavat cleantech-toimialan.

Cleantech-alan yrityksistä 90 prosenttia ilmoittaa lisäävänsä työvoimaansa lä-hitulevaisuudessa ja 88 prosenttia tähtää viennin kasvattamiseen. Vaikka ylei-nen suhdannetilanne on ollut heikko, cleantech-ala on jatkanut kasvuaan.

Pariisin ilmastokokouksen päätökset luovat suomalaisillekin cleantech-toimi-joille lisää mahdollisuuksia.

Suomi on huippumaa energia-, materiaali- ja vesitehokkuudessa, bioenergi-assa, biopolttoaineissa, uusiutuvassa energiassa, yhdistetyssä sähkön ja läm-mön tuotannossa sekä erilaisissa älykkäissä teknologioissa.

Maataloudesta cleantechiä – Makeran tuotantotuet innovaatio-tuiksi

Kolmannes hallituksen kaavailemasta biotalouden kärkihankkeen 300 miljoo-nan euron rahoituksesta menisi maataloudelle. Maatilatalouden kehittämisra-hasto Makeraan siitä ohjattaisiin 90 miljoonaa euroa. Rahasto on budjetin ul-kopuolinen rahasto, ja näin ollen kärkihankkeen rahat eivät ole eduskunnan valvonnassa kuin siltä osin, minkä verran rahaa rahastoon ohjataan. Edus-kunta ei siis voi ohjata kärkihankkeen varojen käyttämistä.

Rahaston tärkein toimintamuoto on avustusten ohjaaminen viljelijöille. Vuonna 2014 rahasto myönsi 95 miljoonaa euroa avustuksia muun muassa nuorten viljelijöiden aloitustukeen sekä navetoiden rakennusinvestointeihin. Makera-rahastoa johtaa johtokunta, joka kokoontui vuonna 2014 kaksi kertaa. Avustuksia ei tarvitse maksaa takaisin. Viljelijän on toki laitettava myös omaa panostusta peliin, mutta Makeran osuus hankkeen rahoituksesta voi silti olla 40 prosenttia.

Voidaankin hyvällä syyllä kysyä, miksi näin merkittäviä avustuksia hoidetaan budjetin ulkopuolisesta rahastosta? Yritystukien tulisi olla enemmänkin inno-vaatiotukia kuin tuotantotukia, joita Makeran myöntämät tuet nyt suurelta osin ovat. Suomen tulisi pystyä synnyttämään uutta eikä pelkästään tukemaan jo olemassa olevia toimintoja.

• Suomelle suuri tavoite: tehdään maataloudesta cleantechiä. Maatalous on merkittävä kasvihuonekaasu- ja vesistöpäästöjen lähde, mihin on välttämätöntä saada muutos. Jos tavoite toteutuu, voisi elintarvikkeita markkinoida ekologisina.

• Otetaan Makera valtion budjetin ja menokehysten sisään sekä asian-mukaiseen valvontaan.


• Makeran tuet muutetaan innovaatiotuiksi ja niiden vaikuttavuutta seu-rataan puolueettomasti.

• Sidotaan maatalouden ympäristötuet todennettaviin päästövähennyk-siin ja kohdennetaan ne vaikuttavimpiin kohteisiin.


4 KIERTOTALOUS ON SUOMELLE SUURI MAHDOL-LISUUS Kiertotalous on talouden uusi malli, jossa materiaalit ja arvo kiertävät. Kier-totaloutta voi kuvata seuraavalla tavalla raaka-aineen elinkaaren kautta: raaka-aineen hankinta, raaka-aineen jalostus, tuotteiden valmistus, tuotteiden käyttö, tuotteiden uudelleen käyttö, tuotteiden uusiokäyttö, jätehuolto ja vii-meisenä jäteprosessointi. Samalla tuotteille luodaan lisäarvoa esimerkiksi pal-veluilla. Kiertotalous on yksi aloista, joiden kehittämiseen Suomen kannattaa panostaa.

Euroopan unioni ja EU-komissio valmistelevat kiertotalouspaketin mm. jäte-direktiivien muutosehdotukset. Direktiivin ehdotukset koskevat jätedirektii-vin muuttamista, pakkaus- ja jätedirektiivin muuttamista, kaatopaikkadirek-tiivin muuttamista, romuajoneuvoja, paristoja ja akkuja sekä sähkö- ja elekt-roniikkalaiteromua koskevien direktiivien muuttamista.

Euroopan unionin tasolla on selvitetty, että kiertotalouteen pohjautuvat inno-vaatiot ja uudet yritykset toisivat unionin alueelle 3–4 miljoonaa uutta työ-paikkaa. EU komissio arvioi, että jo nykyisen tasoinen jätelainsäädäntö tuottaa unionin alueelle puoli miljoonaa työpaikkaa sekä tuottaa 50 miljardia euroa vuodessa.

Yhdessä kiertotalouden toimintasuunnitelman kanssa direktiivien muutoseh-dotukset tähtäävät määrätietietoisesti kiertotalouden edistämiseen tuottei-den ja koko tuotannon arvoketjussa. Kiertotalouden suurin arvopotentiaali näyttää muodostuvan uusista tai uudistuvista toimintamalleista, jotka mah-dollistavat tuotannossa ja tuotteiden käytössä resurssien nykyistä viisaam-man käytön ja jakamisen eli uudelleenkäytön, uudelleen valmistuksen, laittei-den huollon sekä erilaiset teolliset symbioosit.

Kiertotalouden kasvamista yhdeksi nopeimmin laajenevaksi liiketoiminta-alueeksi vauhdittavat ilmastonmuutos ja luonnonvarojen hupeneminen. Maa-pallon ihmiset elävät yli luonnonvarojemme. Luonnonvarojen tärväämistä voidaan rajoittaa panostamalla kiertotalouteen. Kiertotaloudessa materiaa-lien hukkaaminen ja jätteen syntyminen on minimoitu. Resurssien ja materi-aalien käyttöä tehostetaan niin, että sekä raaka-aine että sen arvo säilyvät kierrossa. Käytännössä tämä voi tarkoittaa, että tuote on suunniteltu niin, että materiaalit ovat eroteltavissa ja kierrätettävissä.

Kiertotalouden suurin arvopotentiaali syntyy muun muassa laitteiden huol-losta, uudelleenkäytöstä ja uudelleen valmistuksesta eli ei niinkään materiaa-livirroista tai jätteestä. Lähtökohtana pitääkin olla materiaalin mahdollisim-man tehokas kierto ja jätteen synnyn ehkäisy eikä siis esimerkiksi jätteen hyö-dyntäminen energiaksi.

Kemianteollisuus on edelläkävijä kiertotaloudessa ja ala tuottaa hyödykkeitä lähes kaikille muille toimialoille, joten sen innovaatiot vauhdittavat myös mui-den toimialojen uudistumista kiertotalouden suuntaan. Kemianteollisuuden


ydinosaamista on lisäarvon luominen lähes mille tahansa raaka-aineelle. Ke-mian avulla siis luodaan lisää arvoa ja saadaan aineet kiertoon. Tavoitteena ei siis ole pelkkä kierrätys, vaan lisäksi tuotannon ylijäämän, sivutuotteiden ja hukkapalojen hyödyntämistä käyttöön sen sijaan, että se menisi suoraan jät-teeksi.

Kemian toimialalla on toimivia teollisia symbiooseja muun muassa Kokkolassa ja Porvoossa, joissa hyödynnetään sivu- ja jätevirtoja myös muilta toimialoilta. Monet biopohjaisia kemian tuotteita valmistavat yritykset jalostavat metsäte-ollisuuden ainevirtoja, kuten mäntyöljyä tai sellua, korkeamman lisäarvon tuotteiksi.

Elintarviketeollisuudessa syntyneet, ruuaksi kelpaamattomat sivuvirrat eivät päädy jätteeksi vaan, toisien toimialojen ja tuotantoprosessien raaka-aineeksi. Ruuan valmistuksessa ylijääneet ainekset hyödynnetään esimerkiksi eläinten rehuihin ja lannoitteisiin.

Kemianteollisuuden lisäksi Suomi on jo nyt pitkällä kiertotalouden toteutta-misessa monella toimintasektorilla, kuten paperi- ja terästeollisuuden ener-giatehokkuudessa, pullojen kierrätyksessä, laajoilla kirpputorimarkkinoilla, pahvien ja erilaisten papereiden kierrätyksessä ja uudelleen jalostamisessa.

Suomen itsenäisyysrahasto Sitran selvityksen mukaan kiertotalous on Suo-melle 1,5–2,5 miljardin euron arvonlisäyksen kokoinen mahdollisuus kierto-talouden uuteen liiketoimintaan. Maamme pienestä koosta huolimatta Suo-mella on hyvät lähtökohdat pärjätä kansainvälisessäkin kilpailussa. Etujamme ovat korkea koulutus, vahva teknologiaosaaminen ja hyvä maine cleantech-toimijana.

Paljon on silti vielä tehtävissä: 54 prosenttia jätteestä ei kierrätetä tai käytetä uudelleen millään tavalla. Suomeen ei ole luotu riittävissä määrin innovatiivi-sia palvelukonsepteja laitteiden huoltoon, uusiokäyttöön tai valmistukseen. Esimerkkejä erilaisista konsepteista kyllä löytyy maailmalta. Maailman suu-rimpiin kuuluva mattojen valmistaja Interface vuokraa mattoja yrityksille. Käytön jälkeen ne palaavat tehtaille uusien mattojen raaka-aineiksi. Suomesta löytyy myös yrityksiä, joiden toimintatapa on samankaltainen kuin edellä ku-vattu. Esimerkiksi hissiyhtiö Kone sekä konepajayritys Kemppi tuovat pelkän koneiden myynnin lisäksi työmaalle laitteet sekä niille osaavat käyttäjät.

Miten kiertotalouden mahdollisuudet hyödynnetään?

Suomesta on toistaiseksi puuttunut kunnianhimoinen visio kiertotalouden pa-remmasta hyödyntämisestä sekä laaja yhteistyö, jossa keskeisiä toimijoita voi-sivat olla työmarkkinajärjestöt, yritykset, kunnat ja kaupungit, kotitaloudet sekä hallinto. Kyseessä on iso systeeminen muutos, jossa kaikkia tarvitaan mu-kaan toiminnan kehittämiseen. Tarvitaan tietoa, toimintamallien luomista,


osaamisvajeen tunnistamista, hallinnollisten esteiden purkua, liiketoiminta-osaamista, käytännön kokeiluja ja pilotteja sekä verkostoja. Innovatiivista ajattelua, yhteistyötä ja innostusta uusiin toimintamalleihin siis tarvitaan.

Suomen hallituksen pitääkin edistää kiertotaloutta luomalla toimintamalli, jolla yhdessä edellä kuvattujen toimijoiden kanssa Suomesta luodaan johtava maa kiertotalouden, siihen liittyvien uusien liiketoimintakonseptien sekä kier-totalouteen kannustavien toimintamallien käytössä. Kiertotaloudesta ja sen uusista toimintamalleista on mahdollisuus luoda Suomelle uusi vientituote, joka synnyttää uusia työpaikkoja ja lisää vientiämme.

Valmisteilla olevan kiertotalouden kansallisen toimintaohjelman tulisi pyrkiä kokonaisratkaisuihin ja välttää osaoptimointia sekä liiallista keskittymistä pi-lotointiin. Oleellista on keskittyä materiaalien kierron maksimointiin ja re-surssitehokkuuteen sekä näihin liittyvän toimintaympäristön ja innovaatioi-den luomiseen. Onnistumiselle aivan keskeistä on myös osaamistarpeiden tunnistaminen ja niiden turvaaminen. Perustutkimus muun muassa kemian, fysiikan, prosessi- ja materiaaliteknologian ja ympäristötalouden aloilla on turvattava ja soveltavaa tutkimusta yritysten ja korkeakoulujen välillä edel-leen lisättävä.

Samalla on kehitettävä mittarit muutokselle ja keskityttävä seuraamaan il-masto- ja kiertotalousteemoissa tapahtuvia muutoksia. Toimiva vuoropuhelu muun muassa ohjelman roundtablessa edistää ohjelman tavoitteen toteutu-mista, jonka mukaan Suomi on kiertotalouden kärkimaa vuonna 2025.

• Ilmastonmuutos ja luonnonvarojen hupeneminen ovat nostaneet kier-totalouden politiikan asialistalle. EU:ssa kiertotalouden käsite on pal-jon esillä ja siellä valmistellaan kiertotalouspaketin jätedirektiivejä.

• Suomessa on erityisesti kemianteollisuus edistänyt kiertotalouden mu-kaisia ratkaisuja jo ennen kuin ko. sanaa oli keksitty.

• Mutta kasvumahdollisuuksia on edelleen paljon. Esimerkiksi Sitra ar-vioi, että kiertotaloudessa piilee 1,5–2,5 miljardin euron edestä mah-dollista uutta liiketoimintaa. Muun muassa 54 prosenttia jätteestä ei kierrätetä tai käytetä uudestaan.

• Suomen hallituksen tulisi luoda kiertotalouden kansallisesta toiminta-ohjelmasta jatkuvasti päivitettävä ja sidosryhmät laajasti osallistava toimintamalli.


5 SUOMEEN VOI SYNTYÄ KYMMENIÄ TUHANSIA UUSIA TYÖPAIKKOJA Biotalous, cleantech ja kiertotalous voivat luoda Suomeen kymmeniä tuhansia työpaikkoja vuoteen 2030 mennessä. Näihin teemoihin liittyvät kehityssuun-nat voivat auttaa merkittävästi hallitusta sen työllisyystavoitteen saavuttami-sessa.

Bio- ja kiertotalouden vauhdittamiseen tarvitaan tietoverkkojen, alustojen ja mallien kehittämistä ja sovittamista yhteen. Ensimmäinen askel voisi olla tuo-tannon, toimijoiden, hankkeiden, selvitysten, tutkimuksen ja alueellisten stra-tegioiden kokoaminen yhteen biotalous.fi-sivustolle.

Työpaikkoja voi syntyä arvioitua enemmänkin, sillä jos Suomessa on asennet-tuna ja verkkoon kytkettynä 30 GW:n edestä aurinkosähkökapasiteettia vuonna 2050, on sen työllistävä vaikutus 60 000–120 000 henkilötyövuotta.

Kiertotalouden tiekarttaa ja toimintamallia tarvitaan kehityksen vauhditta-miseksi, sillä kiertotalous tarkoittaa Suomelle Sitran laskelmien mukaan 2,5 miljardin euron mahdollisuutta. Suomi on pitkällä kiertotalouden toteuttami-sessa monella toimintasektorilla. Vaikka maamme on pieni, on meillä hyvät mahdollisuudet pärjätä kiertotalouden kansainvälisessä kilpailussa. Etu-jamme ovat korkea koulutus, vahva teknologiaosaaminen ja hyvä maine clean-tech-toimijana.

Cleantech kasvaa talouden matalasuhdanteesta huolimatta. Suomen clean-tech-osaamista kannattaisi hyödyntää nykyistä enemmän energia-, materiaali- ja vesitehokkuudessa, bioenergiassa, biopolttoaineissa, yhdistetyssä sähkön- ja lämmöntuotannossa sekä erilaisissa älykkäissä teknologioissa. Suomen tu-lisi omaksua suuri tavoite, jossa maataloudesta tehtäisiin ympäristön kannalta kestävää – eli cleantechiä. Alalle on tulossa uusia työpaikkoja, mutta niiden määristä ei ole vielä arviota.

Tulevaisuudessa panostetaan yhä enemmän ympäristöystävällisyyteen ja työ-paikkoja on mahdollista löytää myös uusiutuvien energiamuotojen tuottami-sesta ja kehittämisestä. Tulevaisuuden energiaratkaisut ovat kiinteä osa Suo-men uusteollistamisohjelmaa. Varovaisten arvioiden mukaan bioenergiaan liittyvät teknologiat voisivat tuoda Suomeen noin 11 000 työpaikkaa.

Aurinkosähkö on tulevaisuuden hajautetun sähköenergian nopeasti kasvava tuotantomuoto. Metsähakkeella tuotetun sähkön määrä tullee kaksinkertais-tumaan vuoteen 2020 mennessä. Tuulivoiman tulevaisuus on valinkauhassa muun muassa tukijärjestelmien muutoksen takia.

Biopolttoaineiden tuottaminen Suomessa on kannattavaa toimintaa jo senkin takia, että esimerkiksi puunjalostusteollisuuden sivutuotteet – mäntyöljy ja kuori – ovat raaka-aineita biodieselille, tärpätille, kaasulle ja rikkihapolle. Bio-


energiayhdistyksen mukaan puun, turpeen, muun bioenergian ja niihin liitty-vien teknologioiden lisätyöllistävyys on vuoteen 2030 mennessä noin 15 000 työpaikkaa.

Turpeen energiakäyttö tullee jatkumaan ainakin niin kauan, kun Suomeen tuo-daan fossiilisia polttoaineita. Turve on merkittävä työllistäjä alueilla, joille ei ole helppo luoda korvaavia työpaikkoja. Ympäristövaikutusten minimointi on turveyhtiöiden yksi nykyisistä sekä tulevaisuuden suurimmista haasteista. Turvetuotanto on ohjattava soille, jotka eivät ole enää luonnontilassa.

Työpaikkoja löytyy myös muualta biotaloudesta. MTK:n arvion mukaan halli-tuksen biotalouden kärkihanke lisätä metsien käyttöä 15 miljoonaa kuutiota joka vuosi voisi tuoda 5 000–6 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2025 mennessä. Jotta työpaikkoja saataisiin metsätaloudesta hallituksen asettamien tavoittei-den mukaisesti, on metsäverotus uusittava enemmän puun myyntiin kannus-tavaksi, jotta teollisuus saa varmasti tarvitsemaansa lisäpuuta kilpailukykyi-seen ja vakaaseen hintaan.

Lisäpuun hyödyntämiseksi puurakentamisessa ja tätä kautta työpaikkojen luomiseksi alalle, olisi hallituksen panostettava niin määräysten kuin uusien tuotteiden kehittämiseen. Puurakentamisen suurimmat kasvupotentiaalit Suomessa ovat puukerrostalorakentamisen lisäksi julkisessa rakentamisessa, hallimaisissa rakennuksissa ja lähiökerrostalojen julkisivujen energiakorjauk-sissa sekä lisäkerros- ja täydennysrakentamisessa. Vapaa-ajan ja pientalojen rakentamisessa puun käyttöä ei juurikaan voida lisätä.

Yritysten ja valtion on panostettava tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoi-mintaan. Valtion tukipolitiikkaa olisi suunnattava tuotantotuista innovaatiotu-kien suuntaan. Suomen tavoitteena tulisi olla julkisten ja yksityisten tutkimus- ja tuotekehitysmenojen neljän prosentin taso suhteessa BKT:hen. Vain lisäpa-nostukset takaavat yritysten pysymisen kilpailukykyisinä. Samalla turvataan nykyiset työpaikat sekä pystytään lisäämään kotimaisia, aitoon kysyntään pe-rustuvia työpaikkoja.

• Selvityksessä mukana olevien toimialojen kasvun mahdollistaminen ja edistäminen voivat auttaa hallitusta erittäin merkittävästi sen työlli-syystavoitteiden saavuttamisessa.

• Jotta toimialat voimistuvat, tarvitaan TKI-toimintaa, toimintaympäris-tön parantamista, hallinto- ja toimialasiilot ylittäviä tiekarttoja sekä no-peita päätöksiä ja niiden toimeenpanoa. Muuten Suomi on häviäjä.

• Bio- ja kiertotalouden eri toimijat ja hankkeet pitää saada liimattua ny-kyistä tiiviimmin yhteen esimerkiksi biotalous.fi-sivustolle.

Uusiutuva bio- ja kiertotalous – tuhansien työpaikkojen mahdollisuus

News & Politics

Transcript of Uusiutuva bio- ja kiertotalous – tuhansien työpaikkojen mahdollisuus