Uudistuva lastensuojelu 3/2015

LASTENSUOJELU U U D I S T U V A

3/2015

LEHTI

Sinulle

ammattilainen

Eriarvoistuminen todellinen turvallisuusuhka - sivu 6 Kuuleeko lastensuojelu lapsen äänen? - sivu 17

Maria Heikanmaa: ”Onneksi olen osannut pyytää apua”

Uudistuva lastensuojelu 32 Uudistuva lastensuojelu

Julkaisija:SOS-LapsikyläSnellmaninkatu 13 00170 HELSINKIpuh. (09) 5404 880keskustoimisto@sos-lapsikyla.fiwww.sos-lapsikyla.fiwww.sos-childrensvillages.org

PäätoimittajaJari Ketola

ToimituspäällikköAija Rikala

ToimitussihteeriElina Pitkäranta

facebook.com/soslapsikyla

Tässä lehdessä:TILAA LEHTImaksutta itsellesi tai tuttavallesi lähettämällä yhteystiedot sähköpostilla osoitteeseen [email protected]

SOS-Lapsikylän tavoitteena on lisätä lasten ja perheiden hyvinvointia Suomessa ja maailmalla. Autamme perheitä varhaisen tuen sekä avo- ja sijaishuollon palveluin. Keräämme myös varoja lasten ja perheiden tukemiseen. SOS-Lapsikylä on toiminut Suomessa vuodesta 1962 ja se on kansainvälisen SOS Children’s Villages -järjestön jäsen. Järjestöllä on toimintaa yli 130 maassa. Suomen toimintaan voi tutustua osoitteessa www.sos-lapsikyla.fi ja kansainvälisen SOS-lapsikyläjärjestön työhön osoitteessa www.sos-childrensvillages.org.

PEFC/02-31-151441 619Painotuote

UlkoasuElise Liikala

Taitto Ruut Kiiskilä

KansikuvaKaisa Sirén

PainoPunaMusta

ISSN 2342-8244

3 Pääkirjoitus

4 SOS-lapsikylätoiminnan vahvuuksia ja erityispiirteitä

6 Eriarvoistuminen on todellinen turvallisuusuhka Varkauden kaupunginvaltuuston ja Pohjois-Savon maakuntavaltuuston puheenjohtaja Kari Rajamäki on ollut osaltaan edistämässä SOS-Lapsikylän ja Varkauden kumppanuutta.

8 Reportaasi: ”Onneksi olen osannut pyytää apua” Vaikka viiden lapsen yksinhuoltaja Maria Heikanmaa oli päättänyt pärjätä yksin lasten kanssa, kuusi vuotta sitten tuli pysähdys. Maria joutui pyytämään pikaista pääsyä SOS-lapsikylään.

14 Yhteisössä on voimaa Tampereella otettiin muutama vuosi sitten suuri askel kohti uudenlaista lapsikylämallia.

16 Vantaalla luotetaan SOS-Lapsikylään

Kuulumisia SOS-lapsikylistä • Perhekahvila tarjoaa hengähdystauon Ylitorniolla • KOKO-hanke käynnistyi

17 Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila: Kuuleeko lastensuojelu lapsen äänen?

18 Meillä tutkitaan: Möröstä keijuksi – kohti vaikuttavampaa lastensuojelua

20 Sijaishuollon kilpailutukseen tarvitaan uusia pelisääntöjä Osa palveluntuottajista kokee, että kuntien kilpailutuksissa pärjää vain halvimmalla hoitovuorokausihinnoittelulla, joka jättää varjoonsa sijoitettavien lasten yksilölliset tarpeet.

22 Kuulumisia SOS-lapsikylistä • Ketterää apua perheille Varkaudessa • SOS-Lapsikylä perustaa ryhmäkoteja yksin turvapaikkaa hakeville lapsille

Uudistuva lastensuojelu 3

Lastensuojelua on johdettava entistä määrätietoisemminYhteiskunnissa ennustettavuus on heikentynyt ja jatkuvuus vä-hentynyt. Sota Syyriassa lisää lastensuojelua Suomessa. Sel-viytymisen ja hyvinvoinnin osalta nämä merkitsevät sitä, että riippuvuus toisista ihmisistä ja toimijoista lisääntyy. Toimintajär-jestelmien monimutkaisuus haastaa erityisesti johtamisen. Elämme yhteiskunnassa, jossa tarvitaan yhä enemmän epävarmuuden sietokykyä.

Perheiden hyvinvoinnin ja lastensuojelun joh-tamiselta vaaditaan kykyä lisätä perheiden, lasten ja toimijaverkoston luottamusta. Luottamus li-sääntyy, kun toimimme toisen etujen mukaises-ti, vaikka mahdollisuus olisi toimia toisinkin. Puuhastelemalla omissa pilttuissa emme käytä resurssejamme optimaalisesti. Jäykät rakenteet eivät jousta yksilölliseen palveluun ja räätälöi-tyihin ratkaisuihin. Lakiperustaisesta auttami-sesta on päästävä tarvelähtöiseen ja asiakaskes-keiseen toimintaan.

Resepti lisääntyvään hyvinvointiin ja lastensuoje-lun vaikuttavuuteen koostuu useista tekijöistä:

1) Tarvitaan selkeitä mitattavia tavoitteita huostaanot-tojen vähentämiseksi ja pyritään vaikuttamaan huostaanot-tojen juurisyihin. 2) Yhdistetään nykyiset siiloutuneet re-surssit siten, että kokonaisvaltainen johtaminen, joustava, ennakoiva ja nopea auttaminen mahdollistuu. 3) Irrottau-dutaan organisaatiolähtöisistä prosesseista ja uskalletaan edetä asiakkaan tarpeen johtamana. 4) Luodaan yhteinen tahtotila edistää lasten ja perheiden hyvinvointia kunnassa ja toiminta-alueella. 5) Arvioidaan toimintaa systemaattisesti sil-le asetettujen tavoitteiden valossa ja muutetaan toimintaa tar-vittaessa.

Uudistuminen mahdollistuu vain, kun siirrytään poislähet-tämisen kulttuurista vastuun ottamiseen, sektoreiden sijaan joh-detaan verkostoja ja tuki jalkautetaan ihmisten luonnollisiin toi-mintaympäristöihin. Hyvinvointia ei voi varastoida ja sen kokemus on yksilöllinen. Siksi tarvitaan resurssien ketterää liikuteltavuutta ja ihmisen tarpeista muotoutuvaa auttamista. Näillä toimilla on myös kansantaloudellisia vaikutuksia kestävyysvajetta kurottaessa.

PÄÄKIRJOITUSJari Ketola, toiminnanjohtaja, [email protected]

4 Uudistuva lastensuojelu Uudistuva lastensuojelu 5

Sijoitetun lapsen läheiset ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita

SOS-Lapsikylä on viime vuosina kehittänyt sijoitettujen lasten vanhempien ja muiden läheisten kanssa tehtävää yhteistyötä. Pyrimme vahvistamaan ja löytämään uusia tapoja tehdä yhteistyötä ja tukea sijoitetun lapsen perhettä. Perhetyön ja perhe-kuntoutuksen mahdollisuuksia pyritään hyödyntämään entistä enemmän myös sijaishuollossa. Harkittaessa lapsen huostas-sapidon ja sijoituksen lopettamista perhekuntoutus voi olla merkittävä apu lapsen ja perheen tilanteen arvioinnissa. Yhteis-työssä kunnan kanssa sopien SOS-Lapsikylä voi ottaa vahvan roolin myös perheen jälleenyhdistämisessä.

SOS-LAPSIKYLÄTOIMINNAN VAHVUUKSIA JA ERITYISPIIRTEITÄ

SOS-Lapsikylä on valtakunnallinen toimija

Tarjoamme lastensuojelun avo- ja sijaishuoltoa sekä varhaista tukea kuudessa SOS-lapsikylässä ja yhdessä nuorisokodissa. Lapsikylät sijaitsevat Espoossa, Kaarinassa, Punkaharjulla, Tampereel-la, Vihannissa ja Ylitorniolla. Nuorisokoti on Jyväskylässä. SOS-Lapsikylän lastensuoje-lupalveluja ostaa tällä hetkellä yli 60 kuntaa ja kuntayhtymää. Kuntakumppanuuksien kautta toimintamme laajenee edelleen.

Palveluja räätälöidään erityistä tukea tarvitsevalle lapselle ja perheelle

Lapsikylä järjestää avohuollon palveluja ja sijais-huoltoa myös erityistä tukea ja apua tarvitsevalle lapselle. Lapsikyläyhteisö ja vahva taustaorgani-saatio SOS-lapsikyläsäätiö mahdollistavat räätä-löityjen ratkaisujen toteutuksen lapsen ja perheen tarpeisiin ja tilanteisiin sopivalla tavalla.

Teksti Anna-Liisa Koisti-Auer, Elina Pitkäranta Kuvitus Ruut Kiiskilä

Isotkin sisarusryhmät voivat saada kodin SOS-lapsikylästä

SOS-lapsikylät tarjoavat yhteisön ja moniammatillisen tiimin tukemaa perhehoitoa lyhyt- tai pitkäaikaista sijoitusta tarvit-sevalle lapselle. SOS-Lapsikylän vahvuutena on toiminnan aloittamisesta lähtien ollut sisarussarjojen sijoittaminen. Isokin sisarussarja on usein mahdollista sijoittaa samaan kotiin tai ainakin samaan lapsikylään ja näin sisaruksilla on mahdollisuus kasvaa yhdessä.


SOS-Lapsikylä panostaa nuorten jälkihuoltoon

SOS-Lapsikylä panostaa sijoitettuina olleiden nuorten itsenäistymisen tukemiseen. Tällä on tärkeä merkitys myös ylisukupolvisen lastensuojeluasiakkuuden ehkäise-misessä. Jälkihuollon tavoitteena on, että nuori saatetaan itsenäiseen elämään, omillaan toimeentulevaksi aikuiseksi, jolla on oma sosiaalinen verkosto tukenaan. Omarahoituk-sensa turvin SOS-Lapsikylä voi tukea myös 21 vuotta täyt-tänyttä SOS-lapsikylässä sijoitettuna ollutta nuorta aikuista sosiaalisesti ja taloudellisesti. Tämä ns. jatkohuolto edustaa sitä kodin ja vanhemmuuden tukea, jota aikuistuvat nuoret tavallisesti saavat omilta vanhemmiltaan.

Yleishyödyllisiä palveluja kaikille lapsiperheille

SOS-lapsikylät järjestävät yhä laajemmin erilaista, kaikille alueen lapsille ja lapsiperheille tarkoitettua toimintaa. Näiden yleishyödyllisten palvelujen tarkoi-tuksena on tukea vanhemmuutta ja lapsiperheiden arkea. Ylläpidämme perhekahviloita, järjestämme vertaisryhmien tapaamisia, koulutuksia sekä harras-tus- ja leiritoimintaa. Lapsiperheille annettava tuki auttaa perheitä jaksamaan arjessa ja laskee kynnystä hakea apua silloin, kun sitä tarvitaan.

Alaikäisten turvapaikanhakijoiden auttaminen

SOS-Lapsikylä on päättänyt toimia ja auttaa yhä pahenevassa pakolaiskriisissä. SOS-Lapsikylä käyn-nistää marraskuussa 2015 ryhmäkodit Espoossa ja Jyväskylässä yksin maahan tulleille alle 16-vuotiaille turvapaikanhakijoille. Ryhmäkotien tehtävänä on tarjota lapsille välttämätön suoja ja turva, huolenpito, hoiva, kasvatus ja tuki, kunnes heidän oleskelulupan-sa on käsitelty ja tarvittaessa vielä sen jälkeenkin.

<18

Sijoitetuista puolet on tahdonvastaisesti huostaan otettuja

Erityistä SOS-lapsikylille on, että noin puolet sijoitetuista 174 lapsesta on tahdonvastaisesti huostaan otettuja. SOS-lapsi-kyläyhteisö ja moniammatillisen tiimin tuki sijaisvanhemmalle mahdollistavat lapsen sijoittamisen perhehoitoon silloinkin, kun yhteistyö lapsen läheisten kanssa on lähtökohtaisesti haasteellista. Lapsen ja hänen läheistensä tapaamisia varten lapsikylässä on tilat, jotka mahdollistavat myös perheen yöpymisen.

Myös kiireelliset sijoitukset ovat mahdollisia

SOS-lapsikyliin ja SOS-Lapsikylän nuorisokotiin voi-daan ottaa myös kiireellisesti sijoitettavia lapsia silloin kun paikkoja on vapaana. Lapsikylä pyrkii löytämään toimivia ratkaisuja erilaisiin akuutteihin tilanteisiin.

Perheiden hyvinvoinnin kumppanina

Voittoa tavoittelemattomana toimijana SOS-Lapsikylä voi lähteä luomaan uusia toimintatapoja matalalla kynnyksellä. Yhteiskunnallisena vaikuttajana haluamme olla edistämässä lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia tukevien palvelui-

den syntymistä sekä kuntien elinvoimaisuutta. Ensimmäinen kehityskumppanimme on Varkau-den kaupunki, jossa olemme tekemässä laajaa lapsiperheiden palveluiden kokonaisuudistusta.

6 Uudistuva lastensuojelu Uudistuva lastensuojelu 7

SOS-Lapsikylän ja Varkauden kaupungin yhteistyö lapsiperheiden palvelujen uudistamiseksi alkoi viime keväänä. Tänä syksynä kaupungissa on otettu merkittäviä edistysaskelia kohti entistä parempia ennaltaehkäiseviä ja matalan kynnyksen palveluita.

Varkauden kaupunginvaltuuston ja Pohjois-Savon maakuntaval-tuuston puheenjohtaja Kari Rajamäki on ollut osaltaan edistä-mässä SOS-Lapsikylän ja Varkauden kumppanuutta.

– Olen ihastunut SOS-Lapsikylän toimintaan ja uskon, että yh-teistyön avulla pystymme tekemään määrätietoista työtä lasten ja perheiden parhaaksi, Rajamäki sanoo.

Kuten muuallakin Suomessa, myös Varkaudessa lasten ja per-heiden eriarvoistuminen on puhuttanut viime aikoina paljon. Eri-arvoistuminen lisääntyy, kun yhä useammassa lapsiperheessä koetaan köyhyyttä, kunnilta puuttuvat riittävät ennaltaehkäisevät sosiaalipalvelut ja nuorisotyöttömyys kasvaa.

Lastensuojelussa eriarvoistuminen näkyy entistä suurempina määrinä huostaanottoja ja avohuollon asiakkaita. Pohjois-Savon soten ohjausryhmässä vaikuttava Rajamäki tunnistaa ongelman ja haluaa löytää asiaan ratkaisun.

– Monen lapsiperheen tilanne on vaikeutunut. Pohjois-Savossa iso ongelma on ollut kokonaisvaltaisen tuen puuttuminen. Kukaan ei syrjäydy hyvinvointiyhteiskunnassa itsestään, vaan syrjäytymi-nen on tulosta muun muassa viranomaisten huonosta koordinoin-nista. Apua tarvitsevia hyppyytetään luukulta toiselle, vaikka par-haita tuloksia saadaan aikaan ennaltaehkäisevillä, koko perhettä tukevilla toimilla, Rajamäki sanoo.

Kansallinen eheys ja turvallisuus vaakalaudalla

Pitkän kansanedustajauran taakseen viime keväänä jättänyt Kari Rajamäki oli laatimassa sisäministerivuosinaan maamme sisäisen turvallisuuden ohjelmaa. Hän kertoo saaneensa sisällytettyä oh-jelmaan laajan turvallisuuskäsitteen, mikä tarkoittaa, että turvalli-suutta arvioitaessa on huomioitava myös kansalaisten sosiaalinen turvallisuus ja oikeudenmukaisuus.

Ohjelman lopputulemaksi kirjattiin, että yksi Suomen suurim-mista turvallisuusuhista on nuorten syrjäytyminen.

Rajamäen mukaan taustalla on lasten ja nuorten eriarvoistu-minen, joka ei ainoastaan heikennä yksilön asemaa, vaan myös kansallista eheyttä. Jokaisella pitäisi olla oikeus asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumattomaan perusturvallisuuteen. Eriarvois-

Teksti Päivi Pajula Kuva Vesa Moilanen

Eriarvoistuminen on todellinen turvallisuusuhka

TULEVAISUUS

Kari Rajamäki uskoo hyvään yhteistyöhön SOS-Lapsikylän kanssa.


tumisen pysäyttämiseksi on löydettävä keinoja tekemällä lainsäädäntömuutoksia ja kehittämällä hyvinvointipalveluja.

Pahimmillaan perheitä tukevien palve-lujen hallitsemattomuus johtaa yhä use-amman lapsen ja nuoren syrjäyttämiseen. Rajamäki huomauttaa, että kyse on sekä taloudellisesta että yhteiskunnallisesta syrjäyttämisestä, jolloin ihminen kokee olevansa kokonaisvaltaisesti yhteiskun-nan ulkopuolella.

– Eriarvoistuminen lisää ihmisten mielenterveysongelmia, päihteiden vää-rinkäyttöä ja rikollisuutta. Pidemmällä aikavälillä se voi vaikuttaa maamme puo-lustukseen, kriisinkestävyyteen ja jopa kansalliseen turvallisuuteen, Rajamäki sa-noo.

Säästöt kurittavat lapsiperheitä

Tällä hetkellä maan talous kyntää lähes pohjamudissa, ja rankat säästökuurit uh-kaavat hyvinvointivaltion perusteita. Suo-malaiset ymmärtävät, että jostain on ni-pistettävä. Lapsiperheisiin kohdistuvat leikkaukset saattavat kuitenkin pahentaa tilannetta entisestään.

Hallitus on aikeissa esimerkiksi raja-ta subjektiivista päivähoito-oikeutta, kas-vattaa varhaiskasvatuksen ryhmäkokoja, nostaa päivähoitomaksuja ja poistaa lap-silisien indeksisidonnaisuuden. Perheiden eriarvoistumiseen vaikuttavat myös mah-dolliset leikkaukset, jotka kohdistuvat pe-rusterveydenhuoltoon, lääkekorvauksiin tai työttömien turvaan.

Kari Rajamäki sanoo, että poliittisessa maailmassa näkyvät valtaapitävien arvot. Tulevilla perhepoliittisilla ratkaisuilla on pitkäkantoiset vaikutukset.

– Joustavuus on avainasemassa. Emme voi esimerkiksi jättää lasta ilman päivä-hoito-oikeutta vanhempien työttömyyden tai heidän sosiaalisten ongelmiensa vuok-si. Mielestäni tukien tarveperusteinen koh-dentaminen olisi hyvinvoinnin näkökul-masta kaikkein järkevintä.

Lisäksi Rajamäen mukaan eriarvoi-suutta voisi kitkeä lapsilisien avulla siten, että lisät olisivat verotettavaa tuloa, jolloin pienituloiset saisivat suhteessa enemmän kuin suurituloiset.

Monikulttuurisuus tuo lisää haasteita lastensuojeluun

Tämänhetkinen pakolaistilanne ja kasva-vat maahanmuuttajamäärät vaikuttavat osaltaan perhepalveluihin ja lastensuoje-lutyöhön kunnissa. Kriisimaista tulevat maahanmuuttajat ovat kokeneet kovia, eikä perhe-elämän aloittaminen uudessa maassa suju aina ongelmitta. Tästä syystä on tärkeää, että monikulttuurisuus huomi-oidaan lasten ja perheiden palveluja uu-distaessa.

– Haasteena on turvapaikanhakijoiden vastaanotto ja etenkin kotouttaminen. On-gelmia tulee lisää, jos rajavalvonta ei toimi ja maahan päätyy paperittomia henkilöitä, pahimmassa tapauksessa ihmiskaupan uh-reja, Kari Rajamäki sanoo.

Maahanmuuttajalapsilla pitäisi olla yh-täläiset oikeudet turvalliseen kehitykseen ja kasvuympäristöön kuin Suomessa syn-tyneillä lapsilla. Lähtökohtaisesti maahan-muuttajat ovat kuitenkin kieli- ja kulttuuri-erojen takia heikommassa asemassa kuin kantaväestö.

– Kotoutumisen onnistuminen on tär-keää eriarvoistumisen pysäyttämiseksi. Kun kotoutus tuottaa tuloksia, myös suo-maisten asenteet maahanmuuttajia koh-taan pehmenevät, Rajamäki uskoo.

Kitkaton hälytysjärjestelmä perheiden tueksi

Varkauden kaupungin ja SOS-Lapsikylän yhteistyö lapsiperheiden palvelumallin uu-distamiseksi on ainutlaatuista Suomessa. Yhteistyön avulla etsitään ratkaisuja kur-jistuneeseen tilanteeseen kunnan, järjestön ja elinkeinoelämän yhteisvoimin.

– Pitää muistaa, ettei pelkkä palvelu-mallin rakenteiden uudistaminen vielä ta-kaa esimerkiksi sijaishuoltoa tarvitsevi-en määrän laskua. Lapsiperheiden kanssa työskentelevien on omaksuttava uudet toi-mintatavat ja tiivistettävä viranomaisyh-teistyötä, Kari Rajamäki sanoo.

Tiedonkulun esteet ovat osoittautuneet Varkaudessa yhdeksi palvelu-uudistuksen haasteista.

Luottamustoimessaan Kansaneläkelai-toksen valtuutettuna Rajamäki on pyrkinyt muun muassa edistämään syrjäytymisvaa-rassa olevien nuorten tietojen luovuttamis-oikeutta.

Jos muutosehdotus nuorisolakiin me-nee läpi, viranomaisen tuen ja palvelujen tarpeessa olevan nuoren tiedot voitaisiin tarvittaessa ilmoittaa Kelasta työvoima- tai sosiaaliviranomaiselle tai etsivän nuoriso-työn henkilökunnalle ilman nuoren lupaa.

Toinen seikka, joka kaipaa Rajamä-en mielestä nopeasti muutosta, on lasten ja nuorten psykiatristen palvelujen saata-vuus.

– Haluamme luoda niin kitkattoman hälytysjärjestelmän, että lapsi tai vanhem-pi saa varmasti apua ennen kriisitilanteen kärjistymistä. Yhteistyö SOS-Lapsikylän kanssa tarjoaa ratkaisumalleja, joissa per-heiden kokonaistilanne pystytään otta-maan haltuun nopeastikin, Rajamäki sa-noo toiveikkaana.

Yhteistyö SOS- Lapsikylän kanssa tarjoaa ratkaisumalleja, joissa perheiden kokonais-tilanne pystytään ottamaan haltuun nopeastikin.

”

Uudistuva lastensuojelu 9Uudistuva lastensuojelu 98 Uudistuva lastensuojelu

Uudistuva lastensuojelu 9Uudistuva lastensuojelu 9

”Onneksi olen osannut pyytää apua”

Maria Heikanmaan, 34, keittiön ikku-nasta näkyy mäntyjä, kuusia ja vanha junarata, joka vie Kolariin. Ylitornion mummolaan on matkaa seitsemän kilo-metriä, lähimpään naapuriin vajaa puoli.

Maria on muuttanut viiden lapsen-sa Oskarin, 16, Aleksin, 12, Ainon, 11, Julian, 10 ja Eliaksen, 6, kanssa monta kertaa. Tässä kodissa heidän on tarkoitus pysyä. Kissat Sini, Fenni ja Pixeli sekä koirat Roi ja Max mahtuvat hyvin oma-kotitalon pihamaalle lasten kanssa leik-kimään. Tässä kodissa kaikkien on hyvä olla.

Sitä kotia, jossa Maria ja lapset asuivat vielä kuusi vuotta sitten, hän ei erityisem-min halua muistella. Se oli sitä aikaa, kun Maria uupui.

”Niitä aikoja minulla ei ole ikävä”, hän sanoo.

Hiljalleen sortuva arki

Kun Maria odotti neljättä lastaan Juliaa, pariskunnalle tuli ero. Lasten isä asuu tänä päivänä samalla paikkakunnalla, mutta ei ole juurikaan tekemisissä lasten kanssa.

Maria jatkoi elämää ja tapasi uuden

Maria Heikanmaa on viiden lapsen yksinhuoltaja. Vaikka hän oli päättänyt pärjätä yksin lasten kanssa, kuusi vuotta sitten tuli pysähdys. Maria joutui pyytämään pikaista pääsyä SOS-lapsikylään.

Teksti Mia Sivula Kuvat Kaisa Sirén

REPORTAASI



ihmisen. Hän alkoi odottaa kuopustaan Eliasta. Parisuhde ei kuitenkaan kestä-nyt, ja Maria oli taas yksin. Samoihin ai-koihin 10-vuotiaalla esikoisella Oskaril-la todettiin harvinainen Hirschsprungin tauti, joka aiheutti hankalia suolisto-oi-reita.

Oskari joutui olemaan tutkimusten vuoksi pitkiä aikoja pois koulusta. Kun poika kotiutui, hän ei suostunut enää läh-temään kouluun. Pikkusisarukset olivat 6, 5 ja 4 vuotta ja Elias vielä äidin vat-sassa.

Maria sai kunnan kautta kotiin apua parina päivänä viikossa. Myös SOS-lap-sikylän perhetyöntekijä Satu Haajanen kävi auttamassa Mariaa aamuisin, jotta lapset lähtivät ajoissa kouluun.

”Aamut olivat kaikkein kaoottisim-pia. Aina oli joku, joka laittoi vastaan, ja se tarttui muihinkin”, Maria muistelee.

Vaikka Maria otti Sadun avun vastaan

kiitollisena, lapset eivät ymmärtäneet, miksi vieras aikuinen tuli sanomaan, mitä piti tehdä. Sehän oli äidin tehtävä.

Sadun ja Marian äidin Kyllikin anta-masta avusta huolimatta Marian ote ar-jesta alkoi kirvota. Lapset vastustivat nukkumaanmenoa ja kouluunlähtöä ja testasivat jatkuvasti, missä äidin raja me-nee. Ruoanlaitto tuntui raskaalta ja Mari-an univelka kasvoi.

Vuoden 2010 loppupuolen tilannetta saattoi kuvata yhdellä sanalla.

”Se oli sekasorto”.

Tyhmä paikka ja tyhmiä ihmisiä

Lapin SOS-lapsikylästä tarjottiin Ma-rian perheelle perhekuntoutuspaikkaa, jota olisi kuitenkin pitänyt odottaa muu-tama kuukausi. Marian hätä ja huoli las-

ten pärjäämisestä kasvoi. Hän pyysi, että aloitusta aikaistettaisiin.

Maria muistaa sen hetken, kun hän-tä ja lapsia tultiin hakemaan SOS-lapsi-kylään.

”Olin hyvin helpottunut, ja lapset-kin olivat innoissaan. Tosin heille selvisi vasta myöhemmin, että lapsikylässä asu-miseen liittyi myös sääntöjä. Se ei ollut-kaan enää hauskaa. Itkupotkuraivareita-han siitä seurasi.”

Etenkin pojat protestoivat lapsiky-län sääntöjä vastaan. Kaikki oli tyhmää, koko paikka ja ihmiset siellä. Äidin olisi sitä paitsi pitänyt saada päättää, mitä teh-dään, ei lapsikylän väen.

Kun Marian univelka alkoi helpottaa, hän alkoi opetella lasten kanssa arjen ru-tiineja. Jääkaapille tai ulos ei mentykään enää milloin sattuu, ja nukkumiseen tuli selkeä rytmi.

Rajojen asettaminen lapsille oli yksi

REPORTAASI

Tuli aikamoinen voittajafiilis, kun lapsi rauhoittui syliin ja saimme

asiat selvitettyä. ”


suuri asia, jota Maria alkoi opetella lap-sikylän työntekijöiden avulla.

”Rajat ovat rakkautta, sanotaan. Mi-nulle rajojen pitäminen on ollut aina se kaikkein vaikein asia. Kun lapsia on niin monta, se ei ole helppoa”, hän sanoo.

Puolen vuoden perhekuntoutusjakson jälkeen Mariaa alkoi jännittää paluu ko-tiin. Osaisiko hän jatkaa samoja rutiineja ja rajojen pitämistä siellä?

”Onneksi huomasin aika pian, että minähän osaan samat asiat kotonakin.”

”Jos joku lapsista sai kiukkukohta-uksen, otin hänet syliin. Sitten istuim-me siinä niin kauan, että rauha palasi. Tuli aikamoinen voittajafiilis, kun lapsi rauhoittui syliin ja saimme asiat selvi-tettyä.”

Myös lapsikylän ohjaaja Satu jatkoi Marian perheen luona käymistä muuta-mana iltana viikossa.

Letityksiä ja poikien juttuja

Puolen vuoden perhekuntoutusjaksosta on nyt kuusi vuotta. Arki on selkiytynyt, ja Marian koti on siisti ja kaunis. Töitä Marialla ei tällä hetkellä ole. 16-vuotias Oskari asuu viikot Rovaniemellä ja käy koulua nuorten asumisyksiköstä käsin. Muut lapset asuvat kotona.

Maria on perheineen nyt SOS-lapsi-kylän avohuollon asiakas. Yhtenä vii-konloppuna kuukaudessa kaikki lapset menevät lapsikylään, jotta Maria saa het-ken hengähtää. Aino ja Julia käyvät toi-sella viikolla asumassa lapsikylässä kah-den päivän ajan. Kolmannella viikolla on poikien vuoro.

”Kun pojat ovat lapsikylässä, teen tyttöjen kanssa sellaisia juttuja, joista he tykkäävät. Letitämme hiuksia ja ko-keilemme meikkaamista. Kun tytöt ovat vuorostaan lapsikylässä, keskityn poiki-en kanssa enemmän heidän juttuihinsa”, Maria kertoo. Lapset siirtyvät SOS-lapsikylään suo-raan koulusta. Kaverit koulussa tietävät asian eivätkä ihmettele, kun lapsikylän Satu kaartaa autolla pihaan. Lapsilla on SOS-lapsikylässä omat kaverit, kotona ollessa omat.

Joskus lapset kysyvät Marialta, mik-si heidän pitää vielä käydä lapsikyläs-sä. ”Olethan sinä jo pirteä”, he sanovat.

”Vastaan, että heidän on hyvä käydä siellä, jotta minä jaksan paremmin. Sii-hen he tyytyvät”, Maria kertoo.

Maria muistaa, että toiset ihmiset ke-huivat häntä ja toiset kauhistelivat, kun hän kuusi vuotta sitten päätti lähteä per-heineen SOS-lapsikylään.

”Sinultahan otetaan siellä lapset pois”, jotkut sanoivat. Mutta minä vas-tasin, että päinvastoin. Menen sinne juu-ri siksi, ettei niin kävisi.”Marian lasten nimet on muutettu.

PUHEENVUOROT

Maria Heikanmaa haluaa kiittää kolmea naista, jotka ovat tukeneet häntä vuosien varrella.

Sari Häkkinen, työskenteli SOS-lapsikylän avo-huollon perhetyöntekijänä Marian perheessä

”Maria ei ole päästänyt itseään helpolla”

Kun tapasin Marian, näin heti, että vaikka hän oli hyvin väsynyt, äidinrakkaus ja halu huolehtia lap-sista oli suuri. Marialla oli hätä ja huoli lasten hy-vinvoinnista, ja hän otti mielellään vastaan kaiken avun mitä sai. Hän oli myös itse valmis tekemään työtä, jotta arki alkaisi sujua. Perheessä olikin pal-jon haasteita, jotka eivät olleet itse aiheutettuja.

Olen edelleen silloin tällöin yhteydessä Mari-

”Onneksi huomasin aika pian, että osaan samat asiat kotonakin.

1

Yhtenä viikonloppuna kuukaudessa kaikki lapset menevät lapsikylään, jotta Maria saa hetken hengähtää.

Uudistuva lastensuojelu 1312 Uudistuva lastensuojelu Uudistuva lastensuojelu 13

3

2

Etunumi SukunimiTyötehtävä

aan. Hänen tilanteensa on nyt hyvin erilainen kuin kuusi vuotta sitten. Arki on paremmin hanskassa, ja Maria jaksaa myös touhuta lasten kanssa.

Avohuollon tuella on suuri merkitys Marian jaksamisessa. Vastuuta on jakamassa nyt moni muukin, ei yksin hän. Kun arki on tuettuna vä-hän kevyempää, Maria jaksaa paremmin. Siitä hyötyvät niin äiti kuin lapsetkin.

Toivon, että Maria jaksaa tulevaisuudessa-kin uskoa siihen, että hän on riittävän hyvä äiti ja vanhempi, vaikka tarvitsisikin apua ja tukea.

Maria Sarista:”Sari oli SOS-lapsikylässä töissä, kun tulimme sinne perheenä. Hän on tosi mukava ihminen, ja minun on ollut aina helppo puhua hänen kans-saan. Voin edelleen olla yhteydessä Sariin, jos minulla on jokin huoli tai kysymys. Olen voinut puhua myös lasten sairauksista hänen kans-saan. Muutama vuosi sitten minulle tuli paniik-kihäiriökohtauksia. Laitoin Sarille viestin, ja hän soitti heti, auttoi ja rauhoitteli.”

Kyllikki Heikanmaa, Marian äiti

”Marialla on ollut vaikeita hetkiä.”

Olen hyvin kiitollinen, että Maria osasi hakea apua eikä jäänyt yksin taistelemaan. Kaikkihan eivät suostu ottamaan apua vastaan, mutta Maria suostui. Minä kannustin häntä, että ilman muuta otat, siinä ei ole mitään häpeämistä.

On hyvä, että Maria saa vieläkin SOS-lapsiky-län kautta apua ja omaa aikaa, jotta voi rauhoit-tua henkisesti. On tärkeää, että äiti saa välillä le-vätä, jos hän on yksin lasten kanssa. On nimittäin parempia päiviä ja sitten niitä, kun yksi ja toinen

REPORTAASI

on pahalla päällä. Siinä sitä sitten sinnitellään.Minä olen onneksi ollut tässä lähellä, ja olen

voinut auttaa Mariaa. Olen antanut kaiken avun, mitä olen pystynyt. Olen päättänyt, että niin kau-an kuin jaksan, autan Mariaa ja kuskaan lapsia. Ja kun Maria ja lapset aloittavat ensi talvena laskettelun, kukas muu siellä mäentörmän alla seisoo kuin minä.

Maria Kyllikki-äidistä: ”Äiti on ollut minulle aina suurena apuna. Hän on saattanut tulla iltamyöhäänkin meille, kun olen pyytänyt. Äiti on myös kuskannut meitä paljon, sillä minulla ei ole ajokorttia.

Äiti on ollut viiden lapsen yksinhuoltaja, niin kuin minäkin. Hän hoiti meidät yksin sen jälkeen, kun isä yllättäen kuoli. Isä odotti pääsyä sydänleik-kaukseen. Minä olin silloin kuusivuotias.

Ei äidinkään elämä ole helppoa ollut. Yksin hän on pärjännyt aina. Vaikka äiti ei välttämättä sano mitään, näen hänestä, että hän kyllä ymmär-tää, millaista minulla välillä on.

Lapsille äiti on mummo ja hyvin tärkeä ihmi-nen. Hän taisi myös olla ainoa, joka kävi meillä ky-lässä, kun asuimme SOS-lapsikylässä.”

Satu Haajanen, SOS-lapsikylän avohuollon ja perhetyön vastaava ohjaaja

”Marian avoimuus on auttanut lapsia”

Kun tapasin Marian ensi kerran, hän oli itkuinen ja väsynyt kaikkeen. Avun pyytäminen ei ollut hänelle alussa helppoa, sillä hän oli yrittänyt pitkään pär-jätä yksin. Kun luottamus hiljalleen kasvoi ja Maria näki, että halusimme hänelle ja hänen lapsilleen hyvää, hän uskaltautui ottamaan apua vastaan.

Koska meillä on pitkä yhteinen taival takana, minun on helppo tehdä yhteistyötä Marian kans-sa. Hän osaa itse kertoa parhaiten, millaiset asi-at ovat hänelle avuksi ja mitkä järjestelyt tukevat hänen arkeaan.

Marian lapset ovat minulle tuttuja ja läheisiä, sillä olen tuntenut heidät pienestä saakka. Kun he tulevat SOS-lapsikyläjaksolle, olen heidän kans-saan kummankin päivän. Pienin saattaa nukku-maan mennessä kysyä, kuinka kauan olen siinä hänen vieressään. ”Niin kauan, että sinä nukah-dat”, vastaan.

Isommat juoksevat autoon, kun menen hake-maan heitä koulun pihalta SOS-lapsikyläjaksolle. Kuudesluokkalainen Aleksi pohti vastikään, että kun hän ensi vuonna siirtyy yläasteelle, häntä ei tarvitse enää hakea. Yläaste kun on niin lähellä lapsikylää, että hän voi itse kävellä tänne. Oli mu-kavaa, että hän suunnitteli tulevaisuutta sillä ta-voin.

Maria on kertonut aina avoimesti, että hänen perheensä saa apua SOS-lapsikylästä. Lapset ovat voineet puhua siitä myös koulussa. Luulen, että se on ollut lapsille tärkeä asia.

Maria Sadusta: ”Satu kävi meillä kotona auttamassa jo ennen kuin muutimme lapsikylään. Hän auttoi minua lait-tamaan aamulla lapset kouluun ja sanoi viimeisen sanan, jos lapset eivät uskoneet minua.

Satu on myös auttanut minua paljon lasten sai-rauksiin liittyvissä asioissa. Siitä olen hänelle eri-tyisen kiitollinen.

Sadusta on tullut minulle tosi tärkeä ihminen, jolle voin puhua kaikesta ja kysyä, jos jokin asia as-karruttaa. Luottamukseni häneen on hyvin vahva.”


Kotiin annettu tuki auttaa perheitäLapin SOS-lapsikylän avohuollon ja perhetyön vastaava ohjaaja Satu Haajanen uskoo, että moni perhe hyötyisi avohuollon tuesta. ”Silloin vanhemmille ei tulisi tunnetta, että perhekuntoutusjakson päätyttyä heidän pitää pärjätä jälleen yksin”, hän sanoo.

Kuinka tärkeänä pidät sitä, että SOS-lapsikylässä viipynyt perhe voisi saada perhekuntoutuksen jälkeen avohuollon tukea kotiin?Se olisi mielestäni tosi tärkeää. Mehän emme voi SOS-lapsikylässä vaikuttaa sii-hen, saako perhe kuntoutusjakson jälkeen avohuollon tukea, vaan asiakkuudet menevät yleensä kuntien lastensuojelun kautta. Itse uskon, että perheet pärjäisivät kuntoutusjakson jälkeen paljon paremmin kotona, jos arjen tuki ja apu eivät katke-aisi perhekuntoutukseen, vaan jatkuisivat kodissa sen mukaan kuin perhe tarvitsee.

Millaista tukea avohuollon piirissä olevat perheet saavat koteihinsa? Autamme ja tuemme perheitä monenlaisissa arjen tilanteissa. Tuemme ruoka-aiko-jen, uniaikojen ja ylipäänsäkin järkevän päivärytmin ylläpitämisessä ja pohdimme vanhempien kanssa yhdessä lasten kasvatukseen liittyviä asioita. Tuemme vanhem-pia myös silloin, kun rajojen pitäminen kasvaville lapsille tai nuorille vaatii voimia.

Miten vanhemmat ovat ottaneet avohuollon tuen vastaan?Hyvin. Yleensä vanhemmille riittää jo se, että arkipäivän tilanteissa on läsnä joku toinen aikuinen, joka on tukena ja auttaa tarvittaessa arjen pyörittämisessä.

Entä lapset, miten he hyötyvät avohuollon tuesta?Vanhempien jaksamisesta puhutaan paljon, mutta on myös todella tärkeää, että lap-set huomataan. Lapsilla ja nuorilla on paljon tarpeita, ja hekin toivovat, että heidät huomataan. Että on joku aikuinen, joka jaksaa ja ehtii kuunnella heidän huoliaan. Me olemme perheissä myös lapsia ja nuoria varten.

Miten toivot, että avohuollon tuki tulevaisuudessa järjestettäisiin?Olisi hyvä, jos avohuollon tuki ja apu olisivat perheille helpommin saatavilla. Tun-tuisi hullulta, jos perheen pitäisi ensin odottaa, että asiat ovat ihan solmussa, ennen kuin he saavat apua.

Perheet tarvitsisivat ylipäänsäkin enemmän ja selkeämpää tietoa siitä, mistä he voivat hakea apua, jos omat voimat ehtyvät. Monet vanhemmat yrittävät viimei-seen saakka jaksaa itse. He saattavat olla hyvin uupuneita siinä vaiheessa, kun saa-vat vihdoin apua. Toivoisin myös, että perheet voisivat saada apua toistakin tietä, ei yksinomaan lastensuojelun kautta.


Suomessa otettiin muutama vuosi sitten suuri askel koh-ti uudenlaista lapsikylämallia. Perinteisestä lapsikylästä, jos-

sa sijaiskodit sijaitsevat samalla tontilla ja lapsikylävanhemmat toimivat niissä työsuhteessa, irtauduttiin kahdella taval-la: hajasijoittamalla sijaiskoteja kaupun-kiympäristöön ja rekrytoimalla niihin toimeksiantosuhteisia sijaisvanhempia. Tampereelle vuonna 2012 avattu SOS-lapsikylä on ensimmäinen uudenlainen lapsikylä Suomessa. Myös pääkaupunki-seudulle kaavaillaan tällaista uudentyyp-pistä lapsikylämallia.

Mahdollisimman tavallista perhe- elämää

Uudessa lapsikylämallissa sijaisperhei-den kodit sijaitsevat kaupungeissa samal-

la asuinalueella lähellä toisiaan hajasijoi-tettuna muun asutuksen joukkoon.

”Sijaisperheet elävät siis samaan ta-paan kuin kuka tahansa alueen lapsi-perhe. Näin lapsiin mahdollisesti koh-distuvaa leimaa voidaan vähentää, sillä mistään ei ulospäin näy, että kyse on SOS-lapsikylästä”, Tampereen SOS-lapsikylän johtaja Jukka Kotkavuori kertoo.

Tilavat kodit mahdollistavat isonkin sisarussarjan sijoittamisen kaupunki-ympäristöön. Uusi lapsikylämalli mah-dollistaa myös toiminnan nopeamman kasvun, kun resursseja ei sidota enää kal-liisiin tontteihin ja rakenteisiin.

Enemmän vapautta ja vastuuta

Sijaisvanhemmat solmivat kunnan kans-sa sopimuksen lapsen sijoittamisesta ja kunta SOS-Lapsikylän kanssa tukitoi-mista. Toimeksiantosuhteinen sijaisvan-hemmuus pitää sisällään lapsikylävan-hemmuutta enemmän vapautta, mutta samalla myös vastuuta.

”Ideaalitilanteessa kyse on sijaisper-heen omasta jutusta, jota lapsikylän hen-kilökunta tukee. Lapsikylän työntekijöil-tä tämä vaatii samalla ymmärryksen, että

viime kädessä vastuu lapsista on aina si-jaisvanhemmilla. Toiveena toki on, että sijaisvanhemmat haluavat ottaa tukea vastaan ja hyväksyvät asioihin puuttu-mista”, Kotkavuori kertoo.

Uusi malli houkuttelee erilaisia sijais-perheitä

”Uusi SOS-lapsikylämalli tarjoaa uuden-laisen palikan perhehoidon kentälle. Se tarjoaa sijaisvanhemmuutta suunnitte-leville ihmisille uuden vaihtoehdon si-jaisvanhemmuuteen. Tällä hetkellä malli tuntuu houkuttelevan erityisesti paris-kuntia ja mukaan on helpompi tulla myös oman perheen kanssa. Sijaisperheet voi-vat olla hyvinkin erilaisia keskenään”, Kotkavuori sanoo. SOS-Lapsikylän per-hehoidon vahvuutena ovat jatkossakin sisarussijoitukset ja haasteellisten biolo-gisten vanhempien kanssa toimiminen.

Vertaistuki auttaa jaksamaan

Uudenlaisessa SOS-lapsikylässä toimi-vat sijaisvanhemmat muodostavat oman vertaisryhmänsä. Vaikka sijaisperheiden kodit eivät tässä uudessa mallissa sijait-se enää samalla tontilla, yhteisöllisyys

Teksti Elina Pitkäranta Kuvitus Ruut Kiiskilä

14 Uudistuva lastensuojelu

YHTEISÖSSÄ

Jukka Kotkavuori luotsaa Tampereen SOS-lapsikylää.

ON VOIMAA

UUSI SOS-LAPSIKYLÄ


näyttää kuitenkin säilyvän. Itsenäisen työn lomassa on arvokasta pystyä jaka-maan ajatuksia, vinkkejä ja neuvoja mui-den samassa tilanteessa olevien kanssa. Monissa tilanteissa vertaisilta saa myös konkreettista apua, esimerkiksi lasten-hoitoon tai auton lainaan, tai seuraa yh-teisiin tekemisiin.

Myös sosiaalisesta mediasta on apua uudenlaisen lapsikyläyhteisön muodos-tumisessa. ”Tampereella sijaisvanhem-milla on oma WhatsApp-ryhmä, jossa arjen keskellä voi vaivattomasti vaihtaa ajatuksia. Sijaisvanhemmat muovaavat itse, millaiseksi yhteisö ja sen tekeminen muodostuu. Uudesta lapsikyläyhteisöstä voi syntyä jotain, mitä ei vielä edes tie-detä”, Jukka Kotkavuori miettii.

SOS-Lapsikylä tukee sijaisperheitä monin tavoin

Tampereen SOS-lapsikylän perhehoidon palvelu sisältää sijaisperheiden rekry-toinnin, ennakkovalmennuksen ja lapsen sijoituksen aikaisen tuen. Sijaisperheet saavat SOS-Lapsikylältä sosiaalityön-tekijän ja perhetyöntekijöiden palveluja perheiden tarpeesta ja lasten iästä riip-puen. SOS-lapsikylän sosiaalityöntekijät

hoitavat mm. lapsiin liittyviä neuvottelu-ja, yhteydenpitoa lasten läheisten kans-sa, lasten erityishoidettavuuteen liittyviä asioita, seuraavat asiakassuunnitelmassa sovittujen asioiden toteutumista sekä li-säksi järjestelevät terapioita ja työnoh-jauksia. Perhetyöntekijä auttaa kodin- ja lastenhoidossa. Raportoinnin välineenä sijaisperheillä on SOS-Lapsikylän käyt-tämä asiakastietojärjestelmä Nappula.

Lisäksi sijaisperheille järjestetään säännöllisesti mm. aamukahveja ja lap-sille kerhoja. Lasten kerhot ovat avoimia muillekin alueen lapsille. Tampereella yhteistyötä tehdään myös muiden toi-mijoiden, kuten seurakunnan, kanssa ja näin alueelle luodaan yhdessä uutta toi-mintaa. Isompiakin tapahtumia järjeste-tään muutaman kerran vuodessa.

Kuntouttavaa perhehoitoa sijais- perheeltä

SOS-Lapsikylä mahdollistaa myös kun-touttavan perhehoidon, jossa perhekun-toutusta tarvitseva perhe voidaan sijoit-taa sijaisperheen tuettavaksi. Tällöin sijaisperhe vastaa, että perhe saa tarvit-tavaa ohjausta ja tukea. ”

Tällainen malli saattaa olla kuntoutet-

tavalle perheelle myös aavistuksen hel-pommin vastaanotettavaa perinteiseen perhekuntoutukseen verrattuna”, Kotka-vuori toteaa. Tampereen SOS-lapsiky-lästä valmiudet tällaiseen perhekuntou-tukseen jo löytyvät. Lapsikylä kehittää erilaisia avohuollon palveluja yhteis-työssä Tampereen ja lähiseudun kunti-en kanssa.

Suomesta tullaan hakemaan oppia

Uudenlainen urbaani lapsikylämalli on leviämässä kasvavan kaupungistumisen myötä ympäri maailmaa. Suomi on ol-lut uudistamisessa kärkijoukoissa. Tam-pereen SOS-lapsikylän johtaja Jukka Kotkavuori toimii myös kansainvälisen SOS-lapsikyläjärjestön tehtävissä integ-roidun lapsikylämallin asiantuntijana.

Tampereen lapsikylän avaamisen jäl-keen SOS-lapsikyläjärjestöjen edustajat ympäri Eurooppaa ja kauempaakin ovat käyneet Suomessa hakemassa oppia lap-sikyläkonseptin uudistamiseen. Vierai-ta on käynyt mm. Belgiasta, Bosniasta, Ukrainasta ja Libanonista. ”On hienoa nähdä, että maailman muuttuessa SOS-lapsikylät muuttuvat sen mukana”, Jukka Kotkavuori päättää.


Vantaalla luotetaan SOS-Lapsikylään

Etsittäessä lapselle sijaishuoltopaikkaa Vantaan kaupunki käyttää ensisijaisesti omia sijaisperheitä. Jos kyseessä on suu-rempi sisarussarja tai lapsella on erityis-tarpeita, silloin omista sijaisperheistä on hankalampaa löytää lapselle paikkaa ja tällöin on useasti käännytty SOS-Lap-sikylän puoleen. Vuosikymmenten ku-luessa yhteistyöstä onkin tullut varsin toimiva ja se perustuu vahvaan luotta-mukseen.

”Yhteistyötä SOS-Lapsikylän kans-sa tukevat luottamus ja samat arvot, lap-sen etu edellä mennään. Myös SOS-lap-sikylätoiminnan yli 50-vuotinen historia ja hyvä maine lisäävät omalta osaltaan

Päivi Sihvon mukaan luottamus ja samat arvot tukevat yhteistyötä.

Perhekahvila tarjoaa hengähdystauon Ylitorniolla

Lapin SOS-lapsikylässä Ylitorniolla on vuoden verran pyöritetty perhekahvilaa. ”Käynnistimme perhekahvilatoiminnan, koska halusimme tarjota paikkakuntalai-sille vanhemmille mahdollisuuden tavata toisia vanhempia lapsineen. Uskon, että kun saa rupatella toisten äitien, isien ja isovanhempien kanssa, se antaa vertaistu-kea ja lataa akkuja. Katsomme pienimpi-en lasten perään, jotta vanhemmat saavat rauhassa juoda kahvinsa”, Lapin SOS-lapsikylän avohuollon ja perhetyön vas-taavaohjaaja Satu Haajanen kertoo.

Perhekahvila Mesikämmenen suo-sio on yllättänyt. Nuorin kävijä on ollut kolmeviikkoinen ja eräs isoäiti on ollut mukana lähes joka kerta lapsenlapsensa kanssa. Osa vanhemmista on myös ys-

luottamusta”, sijaishuollon sosiaalityön esimies Päivi Sihvo kertoo. ”SOS-lapsi-kylissä on hyvää myös se, että lapsen ei tarvitse muuttaa pois, vaikka sijaisvan-hemmat lopettaisivatkin.”

Päivi Sihvo kertoo lisäksi, että he ar-vostavat palveluntuottajan avoimuut-ta. Kun haasteita ilmenee ja ne tuodaan avoimesti keskusteluun, ne on myös mahdollista ratkaista yhdessä.

Sijaishuoltopaikan valinta lähtee aina lapsen tarpeesta. Vantaalla on oltu hy-vin tyytyväisiä SOS-lapsikylätoimin-nan molempiin malleihin, niin lapsiky-läperheisiin kuin toimeksiantosuhteisiin sijaisperheisiin. Tarve kaupungin omil-le sijaisperheille on kuitenkin jatkuva ja haku on koko ajan auki.

KUULUMISIA SOS-LAPSIKYLISTÄ

tävystynyt kahvilassa ja he tapaavat ny-kyään muutenkin. Perhekahvila on siis todella auttanut lapsiperheitä verkostoi-tumaan ja tarjonnut heille vertaistukea.

Perhekahvilatoimintaa järjestetään myös Kaarinan ja Tapiolan SOS-lapsi-kylissä.

KOKO-hanke käynnistyi

KOKO-hanke käynnistyi kesällä Kaa-rinan SOS-lapsikylässä. Sanoista ”ko-konaisvaltainen koulunkäynninohjaus” nimensä saavassa hankkeessa pyritään tarjoamaan kokonaisvaltaista tukea kou-lunkäyntiin sellaisille lapsille ja nuorille, joiden koulunkäyntiongelmiin koulujen on mahdoton päästä omine tukitoimi-neen käsiksi, koska oppimisongelmien perimmäiset syyt ovat koulun toiminta-alueen ulkopuolella.

KOKOssa lähestytään oppimista ja kouluarkea kokonaisvaltaisesti. Se voi pitää sisällään yksilöityä tukiopetusta, koulurutiinien tukemista kotona tai oppi-misklinikan, jossa oppilas voi hioa opis-kelutyyliään. Lisäksi KOKO tarjoaa eri aineisiin liittyviä työpajoja ja koulutusta opetushenkilökunnalle, joka työskente-lee kodin ulkopuolelle sijoitettujen las-ten ja nuorten parissa.

KOKOn palvelut ovat tarjolla myös yksittäisille perheille ja oppilas voi ha-lutessaan itsekin ottaa yhteyttä.

KOKO on SOS-Lapsikylän tuottama ja Samsungin tukema oppilaille, perheil-le ja kouluille tarkoitettu maksuton pal-velu. KOKOn tilat sijaitsevat Kaarinassa ja Turussa. Kaarinan SOS-lapsikylässä on käytössä Samsungin tarjoamalla tie-totekniikalla varusteltu oppimistila. Tu-run toimipiste sijaitsee perhetalo Heide-kenissa.

!

Teksti ja kuva Elina Pitkäranta


Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida lapsen oikeuksien to-teutumista Suomessa. Toimistossani on tuntoaistit lasten maailmaan ja todellisuuksiin. Suomikin on monta Suomea.

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen ydinsisältöä on lapsen oikeus tulla kuulluksi. Lapsen kokemus on tosi ja tärkeä. Se ei ole välttämättä ainoa näkökulma, mutta ilman sitä eivät aikuiset pysty lapsen asioita pohtimaan tai niistä päättämään.

Lapsen oikeudet eivät toteudu, jos lapsi ei tule kuulluksi ja kohda-tuksi. Kun tapaan lastensuojelussa olevia tai olleita lapsia, toistuu yksi teema: kuinka tulen tai tulin kuulluksi ja kohdatuksi.

Lastensuojelussa on paljon hyvää. Onnistumisia. Vaativimmissa tilanteissa kykyä asettua lapsen ja nuoren rinnalle. Osaamista kuulla ja kuunnella. Tahtoa löytää ja etsiä lapsen etu.

Mutta löytyvät ne toisetkin kokemukset. Ammattilaisen kyvyttö-myys kannustaa ja rohkaista. Haluttomuus kuulla ja kuunnella. Pelko kohdata. Kyynisyys.

Lastensuojelulapsen toiveet eivät ole suuria. Kunpa ammattilaiset ympärillä esittäytyisivät ja kertoisivat, mitä tekevät. Kunpa sosiaali-työntekijä sanoisi jotakin kannustavaa ja rohkaisevaa. Olisipa mahdol-lisuus pysyvämpiin ihmissuhteisiin, myös ammattilaisiin.

Lastensuojelulapsia ei ole otettu tosissaan tiedontuotannon näkö-kulmasta. Vastuu on valtion, Suomen. Meiltä puuttuvat systemaatti-set, laajat aineistot, jotka parhaimmillaan avaavat ikkunoita lasten ja

lastensuojelun kokemusmaailmaan. Suomeen tarvitaan säännöllinen tiedonkeruu lastensuojelulasten kokemuksista palveluista ja ajatuksis-ta niiden kehittämiseksi.

Tämä meiltä puuttuu ja sen mukana lähes kaikki.Lastensuojelu on montaa todellisuutta. On eri asia puhua lapsen

kokemuksista perheen saamissa avohuollon palveluissa kuin kou-lukotilapsen arjesta. On siis puhuttava samaan aikaan sekä laajasti että yksityiskohtaisesti. Puhuminen lastensuojelun laadusta vain ylei-sellä tasolla ei oikeastaan kerro paljoakaan. Sijaishuoltokin avautuu moneen suuntaan.

Tästä syystä tarvitaan lasten kokemustiedon systemaattista ke-ruuta.

Ylipäänsä pienimpien lasten kokemustiedon keruu on vähäistä. Tämän paikkaamiseksi on käynnistynyt ensimmäisen Lapsibaromet-rin valmistelu, joka tulee olemaan laaja haastatteluaineisto 6-vuoti-aista lapsista.

Toisaalta olemme laiminlyöneet vielä lastensuojelun yhden vaati-vimmista ryhmistä eli koulukotilapset. Näiden lasten ja nuorten ennus-te on usein karu. Siksi heihin on jaksettava keskittyä. Kun toimistoni on tavannut näitä lapsia, olemme saaneet kouriintuntuvasti esimerkkejä tarpeista tulla kuulluksi ja kohdatuksi.

Kuuleeko lastensuojelu? Onko lapsella ääni? Tämä ratkaisee las-tensuojelun arvostuksen, merkityksen, tulevaisuuden.

Tuomas Kurttila, lapsiasiavaltuutettu

Kuuleeko lastensuojelu lapsen äänen?

Lapsen kokemus on tosi ja tärkeä. Se ei ole välttämättä ainoa näkökulma, mutta ilman sitä aikuiset eivät pysty lapsen asioita pohtimaan tai niistä päättämään.

”

K Y N Ä V I E R A S


palveluina. Ennaltaehkäisevä varhainen tuki on tarkoituksenmukaista kustannus- ja ihmislähtöisesti lähipalveluna. Suu-ri innovaatio on luoda lastensuojelulle strategia. Niitä tarvitaan todennäköisesti useita: valtionhallintoon, sote-alueille ja kuntatasolle, jotta varmistetaan eri toi-mintatasojen yhdensuuntaiset tavoitteet ja vaikuttavuus.

Lastensuojelupalvelut integroitava voimakkaammin peruspalveluihin

Tulevaisuuden lastensuojelupalvelut painottuvat ennaltaehkäisyyn, matalan kynnyksen palveluihin, vahvaan kump-panuuteen ja palvelukokonaisuuksiin, monikulttuuriseen auttamiseen sekä si-jaishuollossa perhehoitoon. Lastensuoje-lupalvelut integroidaan voimakkaammin peruspalveluihin. Palvelut suunnitellaan yhdessä asiakkaiden kanssa ja käyttäjien kokemusasiantuntijuus on mukana pal-velujen kehittämisessä.

Palvelut jaetaan sote-alueella tuotet-

SOS-Lapsikylän toiminnan-johtaja Jari Ketolan tekemäs-sä tutkimuksessa ”Möröstä keijuksi” – Kohti vaikuttavam-

paa lastensuojelua (2014) ennakoitiin asiantuntijoiden johdolla lastensuojelun tulevaisuutta vuoteen 2030 saakka. Hei-dän mukaansa lastensuojelu tarvitsee ko-konaisuudistuksen.

Asiantuntijoilla oli yhtenevä näkemys siitä, että lastensuojelun laadun varmis-tamiseksi tarvitaan leveämmät hartiat ja laajaa yhteistyötä. Toimintamalli tu-lee saada passiivisesta proaktiiviseksi ja korjaavasta ennaltaehkäiseväksi. ”Sote-uudistus antaa mahdollisuuden rakentei-den kehittämiseen, mutta se ei tule riit-tämään.”, Jari Ketola arvioi. Kattava rakenteellinen uudistaminen vaatii ra-kenteiden, prosessien, strategian ja toi-mintakulttuurin muutoksen. Uudistuk-sien tulee kattaa myös valtionhallinnon lainsäädäntö-, lupa- ja valvontamekanis-mit. Rakenteiden uudistamisella turva-taan lastensuojelun erityisosaaminen si-jaishuollon alueellisina erityistason, sekä pääasiallisesti paikallisina avohuollon

taviin erityispalveluihin sekä avohuol-lon lähipalveluihin. Palveluntuottajien koko kasvaa ja yritysten sekä yhdistys-ten osuuden kasvu palvelutuotannossa jatkuu 2030 saakka. Lastensuojelupal-veluiden painopiste siirtyy sijaishuol-losta avohuoltoon ja ennaltaehkäisyyn. Tasa-arvoisuus palveluiden saamisessa ja laadussa lisääntyy alueellisten toimin-tamallien ja kuntamäärän supistuessa. Asiakkaan ja median rooli kasvaa tule-vaisuudessa molempien vaatiessa lasten-suojelulta avoimuutta ja läpinäkyvyyttä.

Lastensuojelun imago positiivisemmaksi

Keskustelu ja kustannukset lastensuoje-lussa ovat painottuneet viimesijaiseen, raskaaseen sijaishuoltoon. Huostaanot-toihin liittyvät voimakkaat tunteet, pelko ja häpeä antavat lastensuojelulle nega-tiivisen leiman palveluna. Kun palvelua koskevilla ennakko-odotuksilla on suu-ri merkitys palvelun käyttämiseen, olisi tärkeää luoda lastensuojelulle positiivi-

Möröstä keijuksi – kohti vaikuttavampaa lastensuojelua

Tehtävämme on vaikuttaa yhteiskuntaan siten, että olo-suhteet lasten ja perheiden hyvinvointiin paranevat.

”


TUTKITAANMEILLÄ

nen imago ja ihmisläheinen mielikuva. Imagon muuttaminen tapahtuu palve-

luista saatujen kokemuksien avulla, mut-ta myös toiminnan tarkoitusperien avaa-misella ja aktiivisella viestinnällä. On pystyttävä auttamaan perheitä aikaisem-massa avun tarpeen vaiheessa ja tällöin lastensuojelu käsitteenä ja toimintana on avattava, ei vain viranomaistoimintana, vaan laajemmin aikuisten vastuuna suo-jella lapsia. Tällöin sijaishuolto voisi pi-demmällä aikavälillä kutistua marginaa-liin ja vapautuvat resurssit siirrettäisiin avohuollon sekä ennaltaehkäisevän las-tensuojelun kehittämiseen.

Lastensuojelun vaikuttavuutta lisättävä

Lastensuojelun vaikuttavuutta lisätään kehittämällä asiakkaan tarpeen tunnis-

tamista, palvelujen saamisella ilman lastensuojelun asiakkuutta, lisäämällä työntekijöiden pysyvyyttä ja osaamis-ta sekä yhtenäistämällä toimintakäy-täntöjä.

Asiantuntijat arvioivat erittäin toden-näköiseksi ja toivottavaksi, että vuonna 2030 on siirrytty reagoivasta toiminta-mallista proaktiiviseen. Lastensuojelua vuonna 2030 ohjaaviksi arvoiksi nostet-tiin yksilöllisyys, oikeudenmukaisuus ja osallisuus. Ne toteutuvat vain käyttöar-voina ja muuttuvat todeksi arjessa toteu-tettuina. Niiden tulee ohjata lastensuo-jelun palveluiden kehittämistä, mutta myös rakenteiden ja strategisten tavoit-teiden asettamista.

”On kuitenkin selvää, että yksin las-tensuojelun toimilla emme perheiden ja lasten hyvinvointia ratkaise”, Jari Ketola sanoo. ”Tehtävämme on vaikut-taa yhteiskuntaan siten, että olosuhteet lasten ja perheiden hyvinvointiin pa-ranevat. Tällöin viestinnän ja toimin-nan tulee tavoittaa kaikki yhteiskunnan toimijat aina poliittisesta päätöksente-kijöistä yksittäisiin kansalaisiin.”

SOS-Lapsikylän toiminnan-johtaja Jari Ketolan lopputyö-nään tekemässä tutkimukses-sa ”Möröstä keijuksi” – Kohti vaikuttavampaa lastensuojelua (2014) ennakoitiin lastensuoje-lun tulevaisuutta vuoteen 2030 saakka yhdessä 23 lastensuo-jelun asiantuntijan kanssa, jot-ka edustivat lastensuojelussa erilaisia intressejä ja tahoja. Tutkimuksen teemat olivat las-tensuojelun rakenne, palvelut ja arvot. Tutkimuksen mukaan tulevaisuudessa pärjäävät ne toimijat, jotka pystyvät mukau-tumaan muutoksiin, mutta eri-tyisesti ne, jotka muokkaavat tulevaisuutta halutunlaiseksi. Julkaisua voi tilata maksutta osoitteesta: [email protected].

Kuv

a Th

inks

tock

/ Hlib

Sha

bash

nyi


Teksti Päivi Pajula Kuvitus Ruut Kiiskilä


Sijaishuollon palveluntuottaji-en välinen kilpailu on muuttu-nut kiivaaksi. Alalle on tullut viime vuosien aikana paljon li-

sää toimijoita, ja kilpailua on kiristänyt entisestään kuntien tiukentunut talousti-lanne.

Osa palveluntuottajista kokee, että kuntien kilpailutuksissa pärjää vain hal-vimmalla hoitovuorokausihinnoittelulla, joka jättää varjoonsa sijoitettavien lasten yksilölliset tarpeet.

– Kilpailutusmenettely soveltuu hiu-kan huonosti palveluun, jossa sisäl-tö määrittyy niin vahvasti lapsen yksi-löllisistä tarpeista, jotka voivat ajoittain vaihdella voimakkaastikin, SOS-Lap-sikylän lastensuojelupäällikkö Anna- Liisa Koisti-Auer kertoo.

Uudesta Lastensuojelun Keskusliiton

julkaisemasta sijaishuollon laatua tutki-vasta selvityksestä käy ilmi sama huo-li. Sattumuksia vai suunnitelmallisuutta? -nimisen selvityksen mukaan joidenkin palveluntuottajien mielestä kuntien kil-pailutuskäytännöissä usein ainoastaan raha ratkaisee, eikä kilpailutusmenettely tee parhaalla mahdollisella tavalla sijais-huoltopaikan laatua näkyväksi.

- Kilpailutuksissa kaikkien palvelun-tuottajien pitää täyttää tietyt laadulliset kriteerit. Sen jälkeen hyväksytyiksi tule-vat ne palveluntuottajat, joilla on alhai-simmat hinnat, Anna-Liisa Koisti-Auer sanoo.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan vuonna 2013 kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia ja nuoria oli yhteensä 18 022. Viime vuosina las-tensuojelun kehittämistä on kohdistettu

kunnissa syystäkin perheiden ja lasten ennaltaehkäiseviin palveluihin.

Lastensuojelun ammattilaiset toivo-vat, että ennaltaehkäisevien palvelujen lisääminen vähentäisi tulevaisuudessa huostaanottoja, mutta sijaishuollon tarve ei katoa yhdessä yössä eikä edes muuta-massa vuodessa. Tästä syystä on tärkeää, että sijaishuollon kehittämisestä käydään monipuolista julkista keskustelua ja kil-pailutukseen etsitään keinoja, jotka tu-kevat nykyistä paremmin lasten yksilöl-lisiä tarpeita.

Lapsen etu vai palvelun hinta-lappu?

Julkinen sektori tuottaa itse enää pienen osan sijaishuollon palveluista. Suurim-

Sijaishuollon kilpailutukseen kaivataan uusia pelisääntöjä

S I JA I S -

H U O LT O


masta osasta vastaavat yksityiset yrityk-set ja järjestöt, joiden joukosta kunnat kilpailuttavat säännöllisin väliajoin pui-tesopimusmenettelyn piiriin valittavat palveluntuottajat.

Jokaisella kunnalla, kaupungilla tai näiden yhteenliittymillä on tarjouspyyn-nöissään toisistaan poikkeavat laadulli-set minimivaatimukset.

– Lastensuojelussa ei pitäisi tehdä massaratkaisuja. Kun mietitään lapsen sijaishuoltopaikkaa, valinnassa on otet-tava huomioon juuri kyseisen lapsen tarpeet. Hintaa korostava kilpailutus si-sältää riskin, ettei lapselle tule valituksi hänen tarpeitaan vastaava sijoituspaikka, Anna-Liisa Koisti-Auer sanoo.

Espoon kaupungin lasten erityispal-velujen päällikkö Leena Wilen näkee asian eri valossa. Hän myöntää, että hinta määrittää sijoitusten ohjautumista tiettyihin paikkoihin, mutta sijaishuol-toyksikkö valitaan kuitenkin aina lapsen tarpeet huomioiden.

– Meillä on käytössä asiakaslähtöinen malli. Lapsen yksilölliset tarpeet ohjaa-vat ensimmäisenä sijoituspaikan valin-taa, ja sitten vasta katsotaan hintatasoa. Jos lapsi tai nuori tarvitsee esimerkiksi paikkaa, jossa on erityistä päihdeosaa-mista, niin katsomme listalta paikat, jot-ka sitä tarjoavat, hän kertoo.

Toisaalta kaikki lapsen yksilölliset tarpeet eivät tule välttämättä esiin sil-loin, kun sijoitusyksikköä valitaan. Lap-si saattaa tarvita myöhemmin sijoituksen aikana lisätukea tai -palveluita. SOS-Lapsikylän lastensuojelupäällikkö Anna-Liisa Koisti-Auerin mielestä tällaisissa

tilanteissa yksittäisen lapsen kohdalla on vaikeaa neuvotella asiasta kilpailutusme-nettelyn takia.

– Olemme Espoossa suhtautuneet aika kriittisesti siihen, jos valitsemam-me palveluntuottaja ei pystyisikään vas-taamaan lapsen tarpeisiin. Lähtökohtai-sesti palveluntuottaja on valittu tietystä kilpailutuskategoriasta, ja se on sitoutu-nut sopimuksen mukaisen tason palve-lut tuottamaan. Vaihtoehtoisia palveluita voidaan myöntää joissain tilanteissa eril-lishankintana, Wilen sanoo.

Kunnat vaikeassa asemassa

Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:n ja Neljä astetta Oy:n toimitusjohtaja Mat-ti Virtasella on kokemusta sijaishuollon kilpailutuksista sekä kunnan asiakasoh-jauksen päällikkönä että yksityisyrityk-sen toimitusjohtajana. Hän ymmärtää kuntien tiukan tilanteen erittäin hyvin.

– Kilpailutus on kotimaisen lainsää-dännön käsissä, EU ei pakota mihinkään. Hankintalaissa on määritelty tiukat kyn-nysarvot, joten kunnilla on hankintojen tekemisessä vain vähän liikkumavaraa. Hoitovuorokausihintoja on helppoa ver-tailla, joten tästä näkökulmasta kilpailu-tusmenettely kyllä toimii, Virtanen sa-noo.

Kun kunnat alkoivat kilpailuttaa sys-temaattisesti sijaishuoltoa 2000-luvun puolivälissä, tavoitteiksi asetettiin pal-velun laadun parantaminen ja hintojen alentaminen. Virtasen mielestä tämä on lähes mahdoton tehtävä.

– Koska kuntien pitää kuitenkin leika-ta kustannuksistaan, laadun parantamis-ta on vaikeaa sovittaa samaan yhtälöön, Virtanen tuumaa.

Perhehoitokumppanien toimitusjoh-taja liputtaa monituottajamallin puoles-ta, mikä tarkoittaa vahvoja kuntien omia palveluja ja harkittuja täsmäostoja yksi-tyisiltä.

– Muistan, kun 90-luvulla laitoshuol-to oli pääosin yksityisten varassa. Hinnat karkasivat käsistä, kun yksityisyritykset sanelivat kaiken. Kustannukset ja vero-

pohja pettää, jos palvelujen tuottamisen jättää pelkästään yksityisiin käsiin, Vir-tanen arvio.

Laadun arvioinnista vaikutusten mittaamiseen

Kuntien kilpailutusmenettelyissä lasten-suojelun sijaishuollon palvelujen valin-takriteereistä noin kolmasosa määritel-lään laadullisin perustein. Tällä tavoin pyritään vaikuttamaan siihen, että las-tensuojelun laatu pysyisi korkeana.

– Kun tarjousta valmistellaan, laatu-kriteerit käydään huolellisesti läpi. Py-rimme aina varmistamaan laadun toteu-tumisen siten kuin laatu on asiakirjoissa kuvattu. Kilpailutus ei kuitenkaan takaa, että palvelun laatu on sijaishuoltoyksi-kössä sellaista kuin tarjouksissaan toi-mijat lupaavat. Se konkretisoituu, kun tehdään tarkastuksia yksiköihin, Leena Wilen kertoo.

Lastensuojelun toimijat ovat vuosien varrella kehittäneet palveluitaan ja oma-valvontaansa osittain kilpailutuksien an-siosta.

– Laatukriteerit pitävät palveluntuot-tajat skarppeina. Kriteerit tuovat laatua jonkin verran esiin, sillä palveluntuotta-jien on pystyttävä osoittamaan, että hei-dän palvelunsa on sillä tasolla kuin he lupaavat, SOS-Lapsikylän Anna-Liisa Koisti-Auer sanoo.

Laadun määritteleminen sijaishuol-lossa ja kilpailutuspapereissa ei ole kui-tenkaan yksiselitteistä. Lapsen näkökul-masta tärkeitä laatuseikkoja ovat muun muassa sijaishuoltoyksikön turvallinen ilmapiiri, työntekijöiden vuorovaikutus-taidot sekä yhteinen ymmärrys asiakas-perheen tilanteesta. Näitä laatuelement-tejä ei kilpailutuksissa mitata.

Espoossa on käyty keskusteluja si-jaishuollon vaikuttavuudesta, josta Lee-na Wilenin mukaan tiedetään hyvin vä-hän. Pohdintaa on herättänyt se, miten lastensuojelutyön vaikuttavuutta voitai-siin jatkossa arvioida.

Kilpailutus soveltuu hiukan huonosti palveluun, joka mää-rittyy niin vahvasti lapsen yksilöllisistä tarpeista.

”


– Vaikuttavuuden arvioitiin pitäisi ke-hittää järkeviä mittareita, Wilen sanoo.

Samoilla linjoilla on Matti Virtanen, joka uskoo, että tulevaisuudessa kunnat eivät enää mittaa palvelun laatua, vaan palvelun tuloksia ja vaikuttavuutta.

Kehityskohteeksi yhteiset kilpailutuskäytännöt

Sijaishuollon lapsilähtöisyys ja laaduk-kuus näyttäytyvät eri toimijoiden näkö-kulmista hieman eri tavoin. Yhtä mieltä kaikki ovat kuitenkin siitä, että kilpailu-tusta pitää kehittää, jotta sijaishuolto on-nistuisi tehtävässään parhaalla mahdol-lisella tavalla.

– Hankintalain puitteissa hyödynne-tään useimmiten avointa tarjouskilpailua. Jos kilpailuun osallistuu vain muutamia palveluntuottajia, voisi neuvottelume-nettely toimia paremmin. Näin hoitoyk-siköistä voisi saada paremman kokonais-kuvan, Matti Virtanen pohtii.

SOS-Lapsikylän lastensuojelupäällik-kö Anna-Liisa Koisti-Auer kokee, että alalla on ongelma. Hintakilpailulla ei voida taata, että lapsi saa aina parhaan mahdollisen sijoituspaikan. Tästä syystä on ensiarvoisen tärkeää, että kilpailutusta kehitetään esimerkiksi niin, että toimijoi-den vuorovaikutusta tiivistetään ja palve-luntuottajia kuunnellaan kunnissa tarkem-min.

– Kunta voi kilpailutuslainsäädännön

puitteissa ostaa palvelun suorahankintana myös kilpailutuksessa ulkopuolelle jää-neeltä palveluntuottajalta, mikäli se kat-soo, että sijaishuoltopaikka on sijoitetta-van lapsen edun mukainen. Tämä on hyvä asia, Anna-Liisa Koisti-Auer sanoo.

Leena Wilenin mielestä nykyinen kil-pailutusmenettely on raskas systeemi kaikille, koska jokainen kunta kilpai-luttaa sijaishuoltoyksiköitä vuorotellen. Wilen on miettinyt, voisiko samaan ai-kaan kilpailuttaa entistä isompia alue-kokonaisuuksia yhdessä. Myös Virtanen kehittäisi kilpailutusta yhtenäisemmäksi.

– Valtionhallinnon toimesta voisi raa-mittaa yhteiset laatukriteerit, jolloin kai-kissa kilpailutuksissa käytettäisiin samo-ja periaatteita, Virtanen sanoo.

KUULUMISIA SOS-LAPSIKYLISTÄ !Ryhmäkoteja yksin turvapaikkaa hakeville lapsille

SOS-Lapsikylä haluaa omalta osaltaan vastata turvapaikanhakijoiden avuntar-peeseen. SOS-lapsikyläjärjestön erityi-senä huolenaiheena ovat ilman huoltajaa maahamme tulleet alaikäiset lapset.

Yksin tulevien alaikäisten turvapai-kanhakijoiden auttamiseksi SOS-Lap-sikylä avaa ryhmäkodit Espooseen ja Jyväskylään marraskuun aikana. Ryhmä-kotien tavoitteena on antaa lapsille väli-töntä turvaa ja suojaa siihen asti, kun-nes heidän oleskelulupansa on käsitelty ja tarvittaessa vielä sen jälkeenkin. Ryh-mäkodeista käsin lapset osallistuvat kun-nan järjestämään perusopetukseen.

Alaikäisten yksin tulleiden lasten määrä on viime kuukausina kasvanut voimakkaasti. Tänä vuonna Suomeen on ilman vanhempia tullut jo yli 1000 ala-ikäistä lasta ja nuorta, kun koko viime vuoden aikana heitä tuli yhteensä 196. Useimmat yksin tulleet lapset ovat tei-ni-ikäisiä, mutta nuorimmat ovat alle 10-vuotiaita.

Ketterää apua perheille Varkaudessa

Ensi vuoden alussa Varkaudessa ote-taan käyttöön uusi perhepalvelujen malli. SOS-Lapsikylän kanssa yhteis-työssä valmistellun mallin ideana on kokonaisvaltainen ja ennakoiva palve-lumalli, joka vähentäisi selvästi huos-taanottojen kaltaisten raskaiden ja kal-liiden palvelujen tarvetta.

SOS-Lapsikylän kehittämispäällik-kö Kati Palsanen sanoo, että Varkau-dessa on oikeastaan paljon resursseja ja osaajia, joita tuodaan nyt yhteen, jot-ta ne palvelisivat paremmin lapsiper-heitä. ”Ei ole patenttiratkaisua, jota voisi aina tarjota, jos vanhemmat ero-avat tai äiti uupuu. Tarvitaan toiminta-malli, joka on herkkä ja reagoiva”, Pal-sanen kiteyttää.

Mallin tavoitteena on olla ketterä ja näkyä uutena asenteena lapsiperheiden palveluihin. Vaikutuksia voi odottaa parissa, kolmessa vuodessa. Parantu-nutta asiakaskokemusta pitäisi ruveta näkymään jo heti ensi vuonna.

Lämmin kiitos lukijoille kuluneesta vuodesta! Uusi lehti ilmestyy taas vuonna 2016.


KORJAAVISTA PALVELUISTA PERHEIDEN HYVINVOINNIN TUKEMISEEN

S e m i n a a r i

Kahvitarjoilu

Seminaarin avaussanat: Laura Räty, apulaiskaupunginjohtaja, Helsingin kaupunki

Lapsen etu päätöksenteossa: Johanna Karimäki, kansanedustaja, Eduskunnan Lapsen puolesta -ryhmä

Tavoitteellinen johtaminen lapsiperheiden hyvinvoinnin edistämiseksi: Jari Ketola, toiminnanjohtaja, SOS-Lapsikylä

Ketterät palveluratkaisut lapsiperheiden hyvinvoinnin tukena: Kati Palsanen, kehittämispäällikkö, SOS-Lapsikylä ja Jonna Heliskoski, partneri, N4C

Varkauden kaupungin kokemus kehitystyön kumppanuudesta: sosiaali- ja terveysjohtaja Seppo Lehto

Yleisön kysymyksiä ja kommentteja puhujille

Loppusanat: Tuija Brax, hallituksen puheenjohtaja, SOS-lapsikyläsäätiö

Seminaari päättyy

13.30

14.00

14.15

14.30

15.00

15.45

16.15

16.45

17.00

3.12.2015 klo 13.30 – 17.00Helsingin yliopisto, Porthania III

Lapsia ja lapsiperheitä voidaan parhaiten auttaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Varkauden kaupunki on SOS-Lapsikylän kump-panina lähtenyt jo uudistamaan toi-mintamalliaan perheiden parhaaksi. Tule kuulemaan, miten uudenlaisella kuntakumppanuudella voidaan auttaa lapsiperheitä kustannustehokkaasti ja asiakaskeskeisesti.

OHJELMA

Ilmoittautumiset 27.11.2015 mennessä: https://my.surveypal.com/perheidenhyvinvointi


Monipuolisia ja räätälöityjä palveluja lasten ja perheiden tarpeisiin

Toimeksiantosuhteinen perhehoito (perheiden

valmennus ja tuki)

Yhteisön ja moniammatil-lisen tiimin tukema perhe-

hoito lapsikylässä

Nuorisokoti (+ kotiopetus)

Asumisharjoittelu

Jälkihuolto

Jatkohuolto (21 vuotta täyttäneiden tuki)

Perhetyö ja perhekuntoutus

Tukiperhe ja tukihenkilö

Lasten ja perheiden leirit

Harrastusten ja koulunkäynnin tuki

Theraplay-vuorovaikutusterapia

Tuetut ja valvotut tapaamiset

Lasten ja perheiden varhainen tuki

Paikka- ja palvelutiedustelut toimipisteistä, yhteystiedot: www.sos-lapsikyla.fi/paikkatiedustelut tai lastensuojelupäällikkö Anna-Liisa Koisti-Auer, p. 040 524 5747.

Kuv

a: T

hink

stoc

k/Ta

mar

a D

rago

vic

Uudistuva lastensuojelu 3/2015

Documents

Transcript of Uudistuva lastensuojelu 3/2015