UrheilU // A25

Aamulehden A-osa // Tiistaina 3.3.2015 // Toimitus 010 665 3912 // al.urheilu@aamulehti.fi

Jatkuu seuraavalla sivulla

jääkiekkoilun MM-kisat 1965

Kiekkohuuma vei koko kaupungin mukanaanJääkiekkoilun MM-kisat alkoivat Hakametsässä päivää vaille 50 vuotta sitten. Vuoden 1965 MM-kisat olivat ikimuistoinen juhla Tampereelle. Aamulehden lukijoiden mieleen kisat piirtyivät tarkasti.

Fakta

MM-kisat 1965

• Jääkiekon MM-kisat 1965 pelattiin 3.–15. maaliskuuta Tampereella juuri kisojen alla valmistuneessa Hakametsän jäähallissa.

• Kisoihin osallistui kahdeksan joukkuetta. Ne pelasivat yksin-kertaisen, jossa kaikille kertyi yhteensä seitsemän ottelua.

• Neuvostoliitto voitti maail-manmestaruuden, Tshekkoslo-vakia sijoittui hopealle ja Ruotsi pronssille.

• Suomi sijoittui seitsemännek-si. Joukkueen tehokkain pelaaja oli Ilveksen puolustaja Jarmo Wasama (3+1=4).

• Kisojen parhaana maalivahti-na palkittiin Tshekkoslovakian Vladimir Dzurilla, parhaana puolustajana Tshekkoslovakian Frantisek Tikal sekä parhaana hyökkääjänä Neuvostoliiton Vjatseslav Starsinov.

UUtUUttaan hohkaavan Hakametsän lehtereille mahtui vuoden 1965 MM-kilpailuissa jopa 9 500 katsojaa. Tunnelma Suomen ensimmäisessä jäähallissa oli kisojen aikana vertaansa vailla.

toimittanut Elina PaasonEn // Kuvat ja vanhat lehtiartiKKelit aamulEhdEn arkisto

Anne Myllylä: ”Nimikirjoitukset koristivat mailaa”

o lin tuolloin 12-vuotias ja käynyt isäni kanssa jo vuosia Koulukadun kentällä Ilveksen pe-

leissä. Niin isäni hankki meille li-put muutamiin peleihin.

Olimme jossain Ruotsin pelis-sä, en muista, ketä vastaan se oli. Ruotsin vanha kuningatar Louise oli kuollut ja sen vuoksi pelaajil-la oli musta surunauha hihassa.

Pelin alku oli vaikuttava heidän asettuessa kentälle, taisi siinä olla lyhyt hiljainen hetkikin.

Toinen muistikuva liittyy juu-ri jäähallin ja kisakylän ympärillä

pyörimiseen päiväsaikaan. Kerä-sin urheilijoiden nimikirjoituksia ja sieltähän niitä oli mahdollista saada ja nähdä kuuluisia pelaajia. Suomalaisten nimmareita oli jo varastossa, tärkeimpänä suuri ido-lini Jarmo Vasama, jonka traagi-nen varhainen poismeno teki siitä vielä arvokkaamman.

Ulkomaalaisista ainoa mieleen jäänyt on silloisen Tshekkoslovaki-an numero 14 Vaclav Nedomans-ky, jota suuresti ihannoin. Hänen nimikirjoitustaan siellä päivystin sitkeästi ja vihdoin sen sitten sain.

Suomen joukkueen nimikirjoi-tukset oli painettu pieneen jää-kiekkomailaan, jossa oli ketju niin, että sen sai roikkumaan seinälle. Isä osti sellaisen minulle ja se oli huoneessani tärkeällä paikalla.

Olli Helen: ”Sain luvan lintsata koulusta”

t ampereen jääkiekkoi-lun MM-kisojen ensim-mäinen ottelu pelattiin torstaina 4. maaliskuuta

kello 14. Se oli minun onneni.Avausottelussa kohtasivat

Tshekkoslovakia ja Itä-Saksa – ei kovinkaan seksikäs pari tampere-laisesta näkökulmasta. Tampere oli sitä paitsi rehtien työläisten kau-punki, joten ehtoisin Koulukadun täyttäneet ahkerat äijät hankkivat tuohon aikaan päivästä leipää muk-suilleen ja muijilleen.

Jääkiekkoliitto ei kuitenkaan ha-lunnut näyttää tyhjää hallia heti kättelyssä, vaan teki ovelan liik-keen: se jakoi tuhansia ilmaislip-puja kaupungin kouluihin. Minä olin silloin 15-vuotias Tampereen klassillisen lyseon oppilas ja kou-raani lyötiin tiketti kisojen avaus-matsiin. Siinä meni pari kärpästä yhdellä lämmillä: sain luvan lint-sata koulusta ja pääsin näkemään uuden hallin sisältäkin.

Kiekkomatsin katseleminen kes-

kellä päivää oli outoa. Aurinko he-lotti hallin isoista ikkunoista si-sään niin kirkkaasti, että peli näytti aivan eri lajilta kuin Koulukadun sysimustassa illassa. Mutta halli-han oli komea kuin mikä…

Seisoin luokkakaverieni kans-sa päätykatsomon ylätasanteella ja vilkuilin laiskahkosti kaukalon tapahtumia. Rautaesiripun takaa tulleet pelurit eivät herättäneet samanlaisia tunteita kuin Pallo-Veikkojen tutut Kile Toivonen, Otto Kuusisto ja Pekka Leimu.

Aika pian pelisilmäni noteera-si kuitenkin tshekin, jonka seläs-sä oli numero 14. Iso, energinen kaveri luisteli lujaa, toi kiekon tehokkaasti hyökkäysalueelle ja ampui terävästi. 20-vuotias Vac-lav Nedomansky pelasi Tampe-reella ensimmäiset MM-kisansa. Hän ei vielä yltänyt joukkueensa tähtihyökkääjien Jozef Golonkan ja Jaroslav Jirikin tasolle, mutta antoi Hakametsässä myrskyvaroi-tuksen tulevasta.

Maailma on muuttunut niistä ajoista. Nyt Tampereen MM-ki-sojen avausottelun valtioita ei ole edes olemassa, eikä vuoden 1965 maailmanmestaria.

Hannu Soininen: ”Lättähatulla MM-kisoihin”

o lin 14-vuotias teini, kun matkustin junalla silloi-sesta kotikaupungista-ni Pieksämäeltä Tam-

pereelle.Junamatka kesti tuskastuttavan

kauan, kiskobussilla eli lättähatul-la Haapamäen kautta.

Oli uskomatonta mennä jäähal-liin: sisälle katsomaan jääkiekkoa kirkkaisiin valoihin! Järjestysmie-het olivat pukeutuneet puolipitkiin punaisiin takkeihin.

Katsoin kaksi peliä: Suomi–Neu-vostoliitto ja Itä-Saksa–Tshekko-slovakia.

Tampereella opiskelivat yliopis-tossa tuolloin sekä veljeni että sis-koni. Tutustuin tuolloin pelien ohella kahteen tamperelaiseen nähtävyyteen.

Toinen oli rollikka, eli johdinau-to, ja toinen Pyynikin uimahalli.

Unohtumattomia pieksämäke-läiselle pikkukaupungin pojalle.

”Noutaessamme kisapaikan varusvaras-tolta kisa-asujamme saimme todeta, että ne olivat unohtuneet tilauksesta. Toimi-tusajan pituuden vuoksi olisimme saa-neet ne yllemme vasta päättäjäisiin. Pää-timme kehittää oman versiomme viral-

lisesta asusta. Soitimme osuusliike Voi-man pukimon johtaja Seppo Halmeelle, joka sattumoisin oli seurani KOO-VEE:n jääkiekkojaostossa. Hän lupasi auttaa. Kisojen avajaispäivän aamuna marssim-me liikkeeseen ja pukeuduimme komei-

siin asuihimme, joihin kuului Lahdesta mittojemme perusteella tilatut paidat. Meillä oli kisojen hienoimmat puvut.”MM-muistoissa Anssi Koskinen, joka toimi kisoissa mikrofonisoturina yhdessä Juha Jokisen (kuvassa oikealla) ja Anssi Kukkosen kanssa.

Voiman pukimon johtaja pelasti kisaselostajatKuva-aarteetMitkä kolme kuvaa koristivat Stockmannin näyte ikkunaa vuoden 1965 MM-kisojen aikana?

6 Ihmiset B3

Aamulehti // Tiistaina 3. maaliskuuta 2015 URHEILU // A27A26 // URHEILU Aamulehti // Tiistaina 3. maaliskuuta 2015

nen. Isäpuoleni oli nuuka mies ja kommunisti. Olin ollut jo viisi vuotta töissä, joten ostin meille liput Suomi–Neuvostoliitto-ot-teluun. Riemu oli rajaton Haka-metsässä.

Antti Tähtinen: ”Ragulin suosikki”Kisojen aikana järjestettiin useam-man kerran tanssit, jonne Neuvos-toliiton joukkuekin saapui. Naisten suosikki oli iso ja komea Aleksan-der Ragulin.

Vaikka kuri joukkueessa oli kova, neuvostoliittolaiset saivat käydä tansseissa. He tulivat joukkueena ja lähtivät joukkueena.

Timopoika: ”Oppia olkapäillä”Väitän, että olen luultavasti ainoa Isä isolla iillä, jolla oli olkapäällään kisoja seuraamassa ensimmäinen Suomen arvokisamitalisti, kolmen kuukauden ikäinen haulipää otta-massa oppia tulevasta.

Ja hyvin meni oppi perille. Olin myös pelissä, jossa oli ikä-

vämpiä piirteitä. Mieskatsoja kan-nettiin ilmeisen sairauskohtauk-sen saaneena menehtyneenä ylä-rivistä pois, ja samassa pelissä Jal-lu Jalarvo sai kiekon silmäänsä

ja siihen loppui hienosti alkanut viheltäjän ura.

Raimo Määttä: ”Piilolinssi hukassa”Olin vanhempieni ja naapureitteni kanssa katsomassa Suomi–USA-peliä, kun peli keskeytettiin.

Minä ihmettelin ja muut tietys-ti, mitä ihmettä pelaajat menevät ympäri kaukaloa, kykkivät kuin et-siäkseen jotain. Se selvisi hetken perästä. Yhdeltä amerikkalaiselta oli piilolinssi hukkunut. No, sehän löytyi, ja peli sai taas jatkua.

Salme Kotaluoto: ”Selänteet vieressä”Suomi–USA-pelissä, jossa maali-vahti pudotti piilolinssinsä, tapah-tui toinenkin harvinaisuus. Se selvi-si minulle vuosikymmenen jälkeen. Vieressäni pelissä istuivat Teemu Selänteen tulevat vanhemmat.

Eero Ruotsila: ”Huovista lämpöä”B-sarjan ottelut pelattiin Raumal-la, Porissa ja Turussa. Raumalla oli muutaman vuoden vanha te-kojäärata, muttei hallia. Tehtävä-ni oli laittaa huopa vaihtoaitiossa

olevien pelaajien selkään, jotta he eivät palele.

Toinen tärkeä tehtävä oli iltapäi-visin koulun jälkeen käydä pelaaji-en kanssa kaupoissa ja nähtävyyk-siä katsomassa. Sain ensimmäisen kerran ihan oikeasti puhua eng-lantia, mikä siihen aikaan ei ollut kovin yleistä.

Markku Eskola, Kimmo Leinonen: ”Piikkareissa jäälle” Tamperelaisnuorukainen Pekka Haavisto, 19, ei pitänyt MM-kau-kaloa koristaneista ruotsalaismai-noksista vaan olisi mielellään näh-nyt suomalaisyritysten mainokset laitoja koristamasssa.

Norjan ja Itä-Saksan välisen ot-telun toisella erätauolla hän sitaisi pesäpallopiikkarit jalkaansa, tem-paisi spraymaalisuihkeen kouraan-sa, ponkaisi katsomosta kentän lai-tojen ylitse kentälle ja alkoi tuhria mainoksia.

Aikansa välteltyään järjestysmie-hiä punatakit vihdoin saavuttivat hänet ja passittivat hänet poliisin suojiin.

Aamulehti kiittää lämpimästi MM-muistonsa lähettäneitä.

Markku Julkunen: ”Tarroja hallin tueksi”Kun Tampereelle ruvettiin hom-mamaan jäähallia, kaikkien jää-kiekkoseurojen junnut myivät ih-misille oveen liimattavia tarroja: Jäähalli Tampereelle.

Itsekin olin junnuna (KooVee) mukana myymässä niitä. Kun halli valmistui ja kisojen avajaiset koit-tivat, jokaisesta seurasta valittiin lippuairueeseen junnuja. Olin sil-loisen Neuvostoliiton lipun airues-sa ja uutiskuvissa tulin viimeisenä kentältä pois.

Lassi Kyyhkynen: ”Kuoro luistimilla”Olin Tampereen poikakuoron kanssa avajaisissa esiintymässä. Olimme luistimet jalassa puute-ria poskissa, kun kuoroa johti Os-mo Hietala. Siitä jäi kivat muistot.

Lasse Majanen: ”Maila yhä tallella”Tuolloin vuonna 1965 kuljin 10-vuotiaana pelejä katsomaan Tullinaukean laidasta linja-autolla (Y25) Hakametsään yksin ilman saattajaa, ja niin tekivät kaveri-nikin.

Muistoksi eräästä Neuvosto-liiton ottelusta sain lievästi rik-koontuneen mailan, jonka pelaaja pudotti laidan yli ja jonka ”ritari” ( jäähallin järjestysmiehet) ottivat talteen ja antoivat minulle juostua-ni sitä 12 riviltä anomaan.

Mailan saatuani kotimatka tait-tui kävellen Sammonkatua pitkin, jotta asian huomioarvo oli mahdol-lisimman suuri. Lahjoitin mailan helmikuussa Jääkiekkomuseoon.

Nalle Ritvola: ”Tyly pysäytys”Olin silloin 14-vuotias ja minulla oli lippu avausotteluun ja ajatte-lin, että olisi sopivaa aloittaa nimi-kirjoitusten kerääminen huipulta. Päätin pyytää nimmarin Kekkosel-ta, joka oli tulossa avaamaan kisat.

Keräsin kaiken rohkeuteni ja presidentin saapuessa seurueineen käytävää säntäsin hänen eteensä ja ojensin valkoista kirjaani. Kekko-sen vierellä kävellyt iso mies tart-tui olkaani, työnsi minut syrjään ja sanoi nuhtelevasti: no, no, poi-ka, poika.

Myöhemmin minulle selvisi, että hän ei ollut mikään turvamies vaan kaupunginjohtaja Erkki Lindfors.

Lepovuorossa olevat joukkueet istuskelivat uuden jäähallin kulma-katsomoissa piippuhyllyllä. Kuljin siellä ja pyysin nimikirjoituksia.

Joukossa oli todellisia helmiä, kuten tshekkiläiset Holikin vel-jekset, Ruotsin Roland Stoltz ja Sven Tumba Johansson, joka kir-joitti vain ”Tumba”.

Wexi Korhonen: ”Kuume kiusana”Tampereella oli sinä talvena to-della paha flunssaepidemia. Pahin ruuhka sairaaloissa oli jo ohi maa-

liskuun alussa, mutta minä olin elämäni ensimmäisen ja ainoan kerran tosi kipeä just MM-kiso-jen aikana.

Olin Ilveksen B-junnu ja amat-sussa koulussa. Omaa rahaa sain sillä keinoin, että olin töissä kei-lapoikana Pyynikin keilahallilla.

Olin talven aikana hikoillut ra-haa kisalippuihin. Viimein minulla oli kadehdittava kasa tosi kalliita pilettejä. Säilytin näitä värikkäi-tä pääsylippuja kuin kallisarvoisia aarteita. Minulla oli lippu kaikkiin Suomen peleihin ja tärkeimpiin loppusarjan otteluihin.

Mutta kun olin raukka 39 asteen kuumeessa. En päässyt halliin, kun Suomi-poika taisteli 2–2-tasapelin Ruotsista.

Lopulta näin paikanpäällä aino-astaan Tshekkoslovakian ja Neu-

vostoliiton välisen loppuottelun.Vaivalla hankitut rakkaat liput

jouduin myymään kavereille kyy-nel silmässä tappiolla, kun kellään ei ollut varaa maksaa niin kalliita hintoja.

Markku Lehtinen: ”Lippu viisi markkaa”Työporukalla saimme hankittua peliliput Tshekkoslovakia–Suomi-peliin. Suomi hävisi pelin sittem-min hopeamitalit saaneille Tshe-keille 2–5.

Tosi hieno juttu oli, koska KOO-VEE:n pelaajat tekivät Suomen maalit. Parhaita muistoja ovat Matti Keinosen kiemurat kauka-lon kulmauksissa. Lippumme oi-keuttivat D2-seisomakatsomoon,

jossa tunnelmaa riitti. Lipun hin-ta oli 5,00 markkaa ja se on edel-leen tallessa.

Kari Vihari: ”Kukkonen kirosi”Olin kisojen aikaan Harjun Yh-teiskoulun oppilas ja voimiste-lunopettajani toimi Aarne Hon-kavaara. Hän valitsi minut yhte-nä toimimaan televisioselostajien apulaisena.

Tv-lähetyksistä vastasi Poppe Berg. Yhdessä ottelussa hän pyysi minua välittämään Anssi Kukko-selle tiedon, että katsojat halua-vat tietää, mikä se pitkä kiekko on.

Anssi näkee minut ylälehteril-lä lähestyvän. Hieman ärtyisesti Anssi kysyy: mitä nyt taas!

Selitän asian. Anssi alkaa sada-tella: Minä olen sen jo kertonut moneen kertaan #*!

Sitten hän huomaa, että linjat ovatkin auki. Keskustelumme me-ni läpi päivälähetyksessä.

Mauri Kauppinen: ”Ajokokeen kautta”Opiskelin tuolloin YKK:ssa eli Yh-teiskunnallisessa korkeakoulussa ja muistaakseni jonnekin ilmoitus-taululle tuli tiedotus, että kisaor-ganisaatio etsii autonkuljettajia.

Ilmoitin halukkuuteni ja minut kutsuttiin haastatteluun. Läpäi-sin tehtävät sekä ajokokeen, ja mi-nulle osoitettiin Rambler-farmari.

Ensimmäinen tehtäväni oli ha-kea Seutulan lentoasemalta kan-sainvälisiä jääkiekkopomoja.

Kahteen otteluun saimme seiso-mapaikat, yksi niistä oli Itä-Sak-sa–Neuvostoliitto, lippu on edel-leenkin tallessa.

Saimme ruokalippuja Domuk-seen ja palkaksi taskurahaa. Lisäk-si saimme muistomitalin kisoista, melko iso plootu.

Yrjö Lampinen: ”Riemu oli rajaton”Päätin, että kun näin lähellä asun Kissanmaalla, niin MM-peliin me-

Jatkuu edelliseltä sivulta

Jatkuu seuraavalla sivulla

Jääkiekkoilun MM-kisat 1965

”Hän sitaisi pesäpallopiikkarit jalkaansa, tempaisi spraymaalisuihkeen kouraansa, ponkaisi katsomosta kentälle ja tuhri mainoksia.”

”Minulla oli kadehdittava kasa tosi kalliita pilettejä. Säilytin värikkäitä pääsylippuja kuin kallisarvoisia aarteita.”

Ruotsi hallitsi vielä tuohon aikaan maiden kohtaamisia, mutta Hakametsässä Suomi venyi 2–2-tasapeliin naapureita vastaan. Urhea taistelu sai hallin remuamaan valtoimenaan.

Aamulehti // Tiistaina 3. maaliskuuta 2015 URHEILU // A29A28 // URHEILU Aamulehti // Tiistaina 3. maaliskuuta 2015

Lasse Oksanen, ILves

”Kolikot pöydällä olivat sen ajan fläppitaulu”

P äällimmäisenä on jäänyt mieleen se valtava innos-tus, minkä jäähallin saa-minen Tampereelle kiek-

koväessä nostatti. Halli oli palkinto täällä tehdystä kovasta uurastuk-sesta lajin hyväksi. Parhaimmillaan Tampereella oli 60 ulkokaukaloa eri puolilla kaupunkia.

Jäähallin ansiosta alkoi Suomen jääkiekon nousu. Siihen asti se oli sellaista taistelua luonnonoloja vastaan. Vaikka Koulukadulla oli tekojää, niin siellä saattoi joutua kesken harjoitusten lumitöihin.

Suomen valmentaja Joe Wirk-kunen oli fiksu kaveri. Hän oli ka-nadansuomalainen ja opetti meille sopivaa pelityyliä. Hän ei vaatinut venäläistä kuviopeliä, koska em-me me olisi sellaiseen pystyneet. Mutta ei hän peluuttanut myös-kään suoraviivaista kanadalaista tyyliä, koska emme olleet koskaan sellaisella tavalla pelanneet.

Wirkkunen otti kentällisen ker-rallaan jututettavaksi. Hänellä oli viisi kolikkoa pöydällä, niitä hän siirteli ja neuvoi kolikkoa liikutta-malla, kuinka missäkin tilanteessa piti pelata. Kolikot pöydällä olivat

sen ajan fläppitaulu. Suomalaiset olivat markan kolikkoja ja vastus-tajat Kanadan dollareita.

Tampereen kisoissa pelannut joukkue ei kokoontunut koskaan yhteisiin illanviettoihin. Porukka oli hajallaan ympäri Suomea ja tiet huonoja. Jos Tampereelta halusi mennä vaikkapa Poriin, niin piti körötellä Nokian ja Siuron kautta kiemurtelevia pikkuteitä.

Jatkuu edelliseltä aukeamalta

w | JOukkue 1965

M ainiolla 1960-luvulla tv:stä tuli oh-jelma, jonka pääosassa oli

Mister Ed – puhuva hevonen. Myös Rin Tin Tin ja Musta ori (vaikkei se puhunutkaan) olivat kovia juttuja puhumattakaan Kuumasta kesästä, Laredosta ja Muukalaisista.

Rock oli 1960-luvulla parem-paa kuin koskaan, jos 1970-lu-kua ei lasketa.

Tampereella 60-luvun kovin juttu oli Hakametsään noussut jäähalli ja kaikkien aikojen en-simmäiset Suomessa järjeste-tyt jääkiekon MM-kisat maa-liskuussa 1965.

KävIn pAIKAn päällä katsomas-sa ottelun USA-Itä-Saksa. En muista ottelusta muuta kuin lopputuloksen 7–4, mutta hal-li oli komea.

Nyt Hakametsän halli on 50 vuotta vanha, mutta muuttu-nut melko vähän vuosien saa-tossa. Vanhan tulostaulun tilalle on tullut videokuutio, B-katso-mon päälle on noussut E-katso-mo ja olutkuppiloita on pysty-tetty joka nurkkaan. Perusilme on kuitenkin säilynyt. Se kertoo siitä, kuinka hienosti jäähalli ai-kanaan suunniteltiin.

USA:n jA Itä-SAKSAn kamppai-lu oli ensimmäinen jääkiekon MM-kisaottelu, jonka näin live-nä. Pari vuotta sitten laskeske-lin, että olen viettänyt yli vuo-den elämästäni jääkiekon MM-kisoissa.

Peli on pysynyt perustaltaan samana, mutta vauhti ja pelaa-jien suojukset ovat kasvaneet hurjasti.

Ei ole todellakaan ihme, et-tä maalin tekeminen nykyajan maalivahdeille on vaikeaa, sil-lä niin naurettavan ohkoisilta ja jopa pelottavan kehnosti suoja-tuilta takavuosien vahdit näyt-tävät vanhoilla filmeillä.

EnnEn vAnHAAn Tampere roh-musi mestaruuksia ja kaukalon lisäksi katsomossakin oli per-soonia.

Kun Hakametsän halli val-mistui vuoden 1965 MM-kisoi-hin, tamperelaisjoukkueet oli-vat voittaneet 16 mestaruutta 25 edellisvuoden aikana.

Se on valtava määrä, kun ver-taa tähän päivään. Tampereelle on tullut yksi mestaruus 25 vii-me vuoden aikana.

HAKAmEtSän hallin molemmat päädyt olivat aluksi seisoma-katsomoita. Niissä riitti tun-nelmaa.

Letku-Simoksi ristitty veijari piti tappion pelkoa laimentavaa, mutta miestä vahvistaavaa pul-loa palttoonsa povitaskussa ja imi sieltä voimajuomaa pillillä aina, kun jännitys muuttui sie-tämättömäksi.

Ilves, TK-V (Koovee) ja Tap-para kokosivat joukkueensa ”oman kylän pojista”. TK-V:n Heino ”Hepa” Pulli oli Tam-pereen lämäri- ja ranarikunin-gas 1960-luvulla, mutta vuosi-kymmenen lopulla hän sai haas-tajan Pekka Leimusta, TPV:n kasvatista, joka vaihtoi Ilvek-seen 1965.

vUonnA 1965 tapahtui muu-tenkin meillä, muualla, avaruu-dessa ja jopa Porissa: Helsin-gin raastuvanoikeudessa käy-tiin jumalanpilkkaoikeuden-käyntiä kirjailija Hannu Sala-maa vastaan.

Mariner 4 teki ensimmäisen onnistuneen Marsin ohilennon.

Rolling Stones esiintyi ju-hannuksena Yyterissä ja presi-dentti Urho Kekkonen kiipesi palmuun Tunisiaan suuntautu-neella valtiovierailullaan.

Kirjoittaja on viettänyt jääkiekkoilun MM-kilpailuissa yli vuoden elämästään. Takana on yhteensä 26 MM-kisat.

Hevonen puhui, ja presidentti kiipesi puuhunKoluMni

Tapani Salo@aamulehti.fi

Jääkiekkoilun MM-kisat 1965

kaLevI nummInen, Tappara

”Ehtikö kenttämies testata hallin jään ensimmäisenä?”

M uistoni noilta ajoilta ovat vahvasti kaksija-koiset: oli hienoa, kun Tampereelle saatiin

jäähalli, mutta oma seurani Tappa-ra oli syvässä kuopassa. Putosim-me SM-sarjasta juuri ennen MM-kisoja. Se oli kaamea paikka, kun olimme olleet monta vuotta pe-räkkäin mitaleilla.

Nykynuoriso ei tätä vaihetta tunne, mutta se oli kaikkein ras-kainta aikaa Tapparan historias-sa. Seura oli henkitoreissaan. Jarl ”Jallu” Ohlsonille kuuluu iso kii-tos, että siitä selviydyttiin.

MM-kisojen lobbaus tehtiin vä-hän samalla kaavalla kuin kisoja nykyäänkin suhmuroidaan. En-sin pantiin kisa-anomus sisään ja kun kisat myönnettiin, niin halli oli pakko rakentaa. Kaupunginjoh-taja Erkki Lindfors, Suomen Jää-kiekkoliiton puheenjohtaja Harry Lindblad ja Kansainvälisen liiton pomo Bunny Ahearne olivat siinä projektissa isossa osassa.

Vedän ehkä vähän kotiinpäin, kun sanon, että Tapparan miehel-lä Lindbladilla oli siinä ratkaiseva merkitys.

Minä, Kooveen (silloin TK-V) Rauno Lehtiö ja Ilveksen Lasse Oksanen olimme ensimmäiset pe-laajat, jotka pääsivät uuden hallin

jäälle. Halliin oli yöllä saatu jää ja aamulle menimme luistelemaan. Kukaan muu ei ollut ennen meitä kolmea siellä kurvaillut ellei sitten kenttämies ollut sinä tammikuun yönä käynyt salaa kokeilemassa.

Kun peruutuspeilistä katsoo, niin hallin myötä Suomen jää-kiekko otti harppauksen ylöspäin. Muistaakseni Ruotsissa oli siihen aikaan jo toistakymmentä hallia. Muutkin vastustajamme olivat pe-lanneet vuosikymmenen tai enem-män halleissa.

maTTI reunamäkI, kOOvee (enTInen Tk-v)

”Annoin pojanpojalle Fair Play -kellon rippilahjaksi”

P ettymys jäi kisoista pääl-limmäisenä mieleen. Ei meiltä mitalia kukaan odottanutkaan, mutta

lopulta voitimme vain Norjan ja pelasimme Ruotsin kanssa tasan.Ainoaksi muistoksi kisoista jäivät Fair Play-kellot, jotka voitimme ”puhtaan pelin” joukkueena. Ne olivatkin komeat kellot, aidot Ro-lexit, joilla on ikuinen takuu. Kello on vieläkin ehjä ja tallessa. Annoin sen pojanpojalle rippilahjaksi.

Yksi hassu juttu niissä kelloissa on. Taustalla lukee muistaakseni palkinto Helsingin kisoista 1965. Kisathan piti alunperin järjestää Helsingissä, mutta siellä ei saatu hallia ajoissa valmiiksi.

En muista, koska valinta kisa-joukkueeseen minulle kerrottiin, mutta valinta oli sikäli aika varma, että meidän (Kooveen) ketjumme Seppo Nikkilä–Heino Pulli–Reu-namäki oli edellisvuonna olympia-kisoissa Suomen paras. Teimme puolet Suomen maaleista.

Kotikisoissa ei mennyt yhtä hy-vin kuin olympialaisissa. Meillä oli epäonnea, kun Pulli nyrjäytti nilkkansa kisojen alla palokunnan lentopallopelissä. Oli epävarmaa, ehtiikö hän toipua pelikuntoon. Lopulta hän oli mukana, muttei parhaassa terässään, kun ei ollut pystynyt harjoittelemaan jalkavai-van takia.

Valmentaja Joe Wirkkunen oli hiljainen kaveri. Ei mikään suuri taktikko. Meillä ei ollut yhteistä pelisysteemiä, vaan jokainen ketju sai toteuttaa hyökkäyspäässä omia kuvioitaan. Puolustuspäässä oli yh-teiset pelisäännöt.

Tasapeli Ruotsia vastaan oli ki-sojen kohokohta. Se oli ensimmäi-nen kerta, kun Suomi sai pisteen suurelta kiekkomaalta.

Tätä ei kai moni tiedä, mutten asunut kisakylässä niin kuin mui-den maiden pelaajat ja iso osa Suo-men joukkueesta. Tamperelaispe-laajilla oli lupa käydä kotona nuk-kumassa. Asuin Amurissa ja kyllä siinä matkalla oli paljon olalle ta-puttelijoita, kun Ruotsi-pelin jäl-keen kotiin kävelin.

Vuoden 1965 MM-joukkueella ei ollut käytössään viivelähtöjä, eikä meidän peliä. Päävalmentaja Joe Wirkkunen käytti kolikoita apunaan ohjeistaessaan pelaajia, joilla oli vapaus toteuttaa itseään.

Ruotsi-tasapelimaistui!

TaPani Salo teksti // arKiSTo kuvitus

LASSE oKSAnEnNäin kuvailtiin 1965: Paha pujottelija, vaarallinen ja luja laukoja. Edellytyksiä erittäin pikäaikaiseen maajoukkuesopimukseen. Hyvä puolustuspelissäkin.

KALEvI nUmmInEnNäin kuvailtiin 1965: Jo vuosia uskollisesti mukana MM-kisoissa. Rauhallinen, ulottuvainen, järkevä suurissa tehtävissä. Nosti kuntonsa sopivasti MM-kisaedustajaksi.

”Kukaan muu ei ollut ennen meitä kolmea siellä kurvaillut.”

mAttI REUnAmäKINäin kuvailtiin 1965: Liukas ja terävä – liukkain seuraansa nyt MM-mittelöihin kelpuutetuista hyökkääjistä. Sopii hyvin esimerkiksi Kilpiön vierelle.

HEIno pULLINäin kuvailtiin 1965: Tykistään tunnettu, vahva ja tehokas. Paikka MM-joukkueessa oli epä-varma Tampereella pelattuun Kanada-otteluun asti, jolloin ”Hepa” tuli takaisin ja otti omansa.

REIjo HAKAnEnNäin kuvailtiin 1965: Oksasen lähinaapuri Tampereen Neka-lasta, seura- ja ketjutoveri. Pieni mutta nokkela, vainuaa ihmeen tarkasti maalintekopaikat ja osaa myös käyttää ne hyväkseen.

mAttI KEInonEnNäin kuvailtiin 1965: Tunnettu, tunnustettu, moitittu. Kyvyiltään kansainvälistä luokkaa, mutta... ollut parhaimmillaan silloin kun muistaa toverinsakin.

jUHAnI LAHtInEnNäin kuvailtiin 1965: Nyky-joukkueemme tunnetuin pelaaja ulkomailla, MM-kisamiehistömme monivuotinen ykkösmaalivahti. Yhtä uuttera harjoittelemaan kuin taitava verkkonsa edessä.

jAAKKo HonKAnEnNäin kuvailtiin 1965: Ainoa vuoden 1965 mestarijoukkueen MM-kisamies. Erittäin nopea ja pys-tyy myös käyttämään tilaisuudet, jos niitä hänelle järjestetään. Sopisi TK-V:n kaksikon toiseksi laidaksi.

RAImo KILpIöNäin kuvailtiin 1965: Maajoukku-eemme nestor! Tarkka, rauhallinen, siisti pelaaja, aina rakentamassa ketjunsa peliä kulloisista vierustove-reistaan riippumatta. Hyvin tunnettu varsinkin länsinaapurissa.

ILKKA mESIKämmEnNäin kuvailtiin 1965: Tukholmassa kaksi vuotta sitten mainiosti kunnos-tautunut ja Wasaman tuttu kump-pani. Muuten samantyyppinen kuin parinsa, mutta lisäksi luja taklaaja.

pEnttI RAUtALInNäin kuvailtiin 1965: Viihtyy Keinosen vieressä. Tehoa ollut viime vuosina enemmän oman seuran kuin maajoukkueen otteluissa. Saattaa onnistua hyvinkin, jos on parhaimmillaan.

SEppo nIKKILäNäin kuvailtiin 1965: Oikea työmyyrä. Pelaa tuskin koskaan huonoa ottelua, jaksaa ja haluaa ahertaa. Sinnikkäistä sinnikkäin. Kunto yleensä vain nousee turnauk-sen vanhetessa.

SEppo LIndStRömNäin kuvailtiin 1965: Mainiot raamit puolustajaksi. Alkukauden maaotteluissa ensimmäinen, mutta menetti hiukan tehoaan, kun ei pelannut pääsarjassa. Ainesta vaikka mihinkä.

URpo YLönEnNäin kuvailtiin 1965: Viime vuosina Lahtisen ”ikuinen seuralainen”. Päässyt vain harvoin kokeilemaan suurissa koitoksissa Jussin tonttia, mutta hoitanut silloin tehtävänsä mainiosti.

jARmo WASAmANäin kuvailtiin 1965: Nuoresta iäs-tään huolimatta jo vuosia vakituinen MM-kisa- ja maaottelumies. Kuuluu ennen muuta hyökkääviin puolusta-jiin, jotka eivät kavahda syöksyä vas-tustajan maalia kohti – päinvastoin!

jUHAnI WAHLStEnNäin kuvailtiin 1965: Teknillinen mailankäyttäjä, pelisilmältään erin-omainen. Ei ole selkävammansa jäl-keen ollut mitä parhaana kautenaan (1959–60), mutta hänen tunnetut avunsa toivat nytkin edustuksen.

LALLI pARtInEnNäin kuvailtiin 1965: Useita vuosia seuransa suuria, mutta vasta nyt ensi kerran maailmanmestaruusmit-telöissä. Taklaaja, avaaja, kookas, otti kisalippunsa Tamperen Kanada-ottelussa.

”Kun Hakametsän halli valmistui vuoden 1965 MM-kisoihin, tamperelais-joukkueet olivat voittaneet 16 mestaruutta 25 edellisvuoden aikana.”