TYÖPAJA OPPIMISPAIKKANA Ammatillisen osaamisen kehittämisessä

Jaana Virtanen

Kehittämishankeraportti Toukokuu 2007

Ammatillinen opettajakorkeakoulu

JYVÄSKYLÄN KUVAILULEHTI AMMATTIKORKEAKOULU Päivämäärä 15.5.2007

Tekijä(t) Sukunimi, Etunimi

Julkaisun laji Kehittämishankeraportti

Virtanen, Jaana Sivumäärä 34

Julkaisun kieli Suomi

Luottamuksellisuus Salainen _____________saakka

Työn nimi TYÖPAJA OPPIMISPAIKKANA Ammatillisen osaamisen kehittämisessä Koulutusohjelma Ammatillinen opettajakorkeakoulu, Työn ohjaaja(t) Miettinen, Raija Toimeksiantaja(t) Tiivistelmä Työelämä ja koulutus ovat kokeneet muutoksia vuosikymmenten saatossa. Molempien muutoksessa on ollut vahvisti osallisena yhteiskunta. Uusia oppimismuotoja etsittäessä tulisi muistaa myös vanhat hyvät ajat. Paluu menneisyyteen ei välttämättä ole pahaksi. Se ei ole taantumista. Tutkimuksen aiheena on ollut työn muutos ja työn muuttuminen, mutta myös työn mukana tuoma oppiminen. Tarkoituksena on selvittää miten työ on osaltaan muuttunut tähän päivään mennessä ja miksi pajatyöskentely on edelleen kannattavaa. Tärkeintä on olla paras huomenna. Hakea sitä osaamista ja sitä osaamisen alaa, jota mahdollisesti ryhmässä on ja voidaan tukea sekä josta voi ammentaa omaa voimaansa. Ryhmäoppimisella on nuorille suuri merkitys, he voivat hakea sen avulla vertaistukea ja samaistua rooliinsa, mutta samalla sen avulla luodaan itsenäisyyttä, luovuutta, rohkeutta, vahvistetaan minäkuvaa, ehkäistään syrjäytymistä jne. Pajatyöskentelyn kautta haetaan opiskelijan vahvuuksia ja tiedoille ja taidoille sopivia työkohteita. Työkohteet tulevat koulun ulkopuolelta tai sisältä. Pajatyöskentelyn avulla kehitetään omaa oppimistaitoa ja tuetaan niitä taitoja, joissa vielä tarvitaan vahvistusta. Paja on mahdollisuus opiskella yhdistäen työelämä ja koulutus. Perusidea on tehdä todellista työtä, omien kykyjen mukaan. Avainsanat (asiasanat) työ, ryhmätyö, tiimityö, yhteistyö, työkulttuuri, teollisuustyö, työvoima, työn jakaminen, työelämä valmiudet, työssäoppiminen, käytännön opetus, Muut tiedot

JYVÄSKYLÄ UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES DESCRIPTION Date 15.5.2007

Author(s)

Type of Publication Development project report

Jaana Virtanen

Pages 34

Language finnish

Confidential Until_____________

Title WORKSHOP AS LEARNING PLACE know-how in the developing of vocational Degree Programme Vocational Teacher Education Tutor(s) Miettinen, Raija Assigned by Abstract The working life and the education have experienced changes in the course of the decades. In changes in both it has been, the society strengthened sharing. When looking for the new learning forms, the old good times also should be remembered. The return for past is not necessarily bad. It is not from the recessions. The subject of the study has been a change in the work and the change of the work brings the work learning. The purpose is to clarify how the work has changed and why the workshop working is profitable still. It is the most important to be best tomorrow. To search for that know-how which possibly in the group is found and can be supported and its own power can be drawn from which. On the group learning there is big significance for the young people, they can apply for the others support with its help and can identify to their role at the same time independence, creativity, courage, a self-concept, strengthened, displacing etc. The student's strengths and projects suitable to knowledge and skills are searched for through the workshop working. Projects come from outside or from inside school. With the help of the workshop working is developed an own learning skills and those skills in which a confirmation is still needed, are supported. The workshop is a possibility to study combining the working life and the education. The basic idea is to work, according to the own abilities real. Keywords work, teamwork, teamwork, cooperation, work culture, industry work, labour, division of the work, work life readiness, learning in the work, practical teaching Miscellaneous

4

SISÄLTÖ 1. Johdanto ............................................................................................... 5 2. Työelämän muutos............................................................................... 6

2.1. Työelämän keskeiset muutossuunnat ........................................... 9 3. Työn käsite......................................................................................... 10

3.1. Työn arvo .................................................................................... 12 4. Työ ja sosiaalinen vuorovaikutus ...................................................... 13 5. Työelämän rakenteet oppimisessa ..................................................... 14 6. Työ ja ammattitaito............................................................................ 17 7. Työ ja laatujärjestelmä....................................................................... 20 8. Nuoret, työ ja koulutus ...................................................................... 22 9. Kouluoppimisen muutos.................................................................... 24 10. Miksi pajatyöskentely kannattaa?...................................................... 26 11. Tietotekniikan pajahanke................................................................... 28

11.1. Koulutuksen kohderyhmä........................................................ 29 11.2. Koulutusajankohta................................................................... 29 11.3. Tavoite ..................................................................................... 30 11.4. Koulutuksen sisältö /toimintatapa ........................................... 30 11.5. Pajan työtehtäviä ..................................................................... 31 11.6. Kurssin arviointi ...................................................................... 31 11.7. Yhteenveto............................................................................... 31

LÄHTEET ................................................................................................ 33 Kuvio 1. Työelämän instituutioiden muutossuunnat.................................. 8 Kuvio 2. Työn historialliset muodot........................................................... 8 Kuvio 3. Lahti, T. Työhyvinvointi ja toimintajärjestelmä ......................... 9 Kuvio 4. Työelämän muutos ja oppimisen tarkastelutasot ...................... 16 Kuvio 5. Ammattitaidon määrittely.......................................................... 18 Kuvio 6. Kokemusoppimisen malli .......................................................... 19 Kuvio 7. Toimintajärjestelmä ................................................................... 21

5

1. Johdanto

Idea pajatyöskentelystä syntyi, kun ryhdyimme koulutusjohtajan kanssa

kehittelemään uusia opetusmuotoja oppilaitokseemme. Mietimme, miten

opiskelijoiden osaaminen ja taidot kohtaisivat yrittäjät ja kuluttajat. Samalla

mietimme myös sitä, miten saisimme ne opiskelijat, joilla on motivaatio-ongelmia

tai heidän on vaikea selviytyä normaalissa tuntiopetuksessa ja poissaoloja on

paljon, kiinnostumaan opiskelusta.

Opiskelijat opiskelisivat kerta viikkoon neljän tunnin yhtenäisessä jaksossa

työpajassa. Opiskelijat itse valikoivat ja tekevät omat työsuunnitelmansa, joista he

pitävät aikataulullisesti kiinni. He myös itse aikatauluttavat työnsä. Tarkoituksena

on myös luoda käytäntö työnottoilmoituksista, joissa asiakas ja opiskelijat sopivat

työtehtävästä. Työtehtävät voivat olla laidasta laitaan atk-alaan liittyen.

Opiskelijoita ohjaamassa ja neuvomassa on aina opettaja.

Pajatyöskentelytunteihin on tarkoitus sisällyttää myös opetusta, joka tapahtuu

teemojen avulla. Teemat voivat olla ajankohtaisia, asiakastyöhön liittyviä, tai

opiskelijoita kiinnostavia muita aiheita, joista sovitaan etukäteen. Teeman

opettaja voi olla myös opiskelija, jolla on asiantuntemusta aiheesta. Näin

laajennetaan myös opiskelijoiden omaa kouluttajakokemusta tai sen

harjaantumista.

Pajatyöskentelyä tukee myös työpajojen suosioista muualla Suomen kouluissa

sekä työvoimakoulutuksissa. Pajojen avulla on saatu myös syrjäytyneitä nuoria

koulutettua ja työllistettyä. Ideoimassani pajassa opiskelijoilla, jotka pärjäävät ns.

heikommin opinnoissaan, olisi mahdollisuus saada opintojaan läpi, työskennellen

tai näyttämällä työllä osaamisensa. Tietysti tätä asiaa edesauttaa

ammattiosaamisen näyttöjen alkaminen syksyllä 2007.

Näin ollen lähdin tutkimaan työn muutosta ja työn historiaa. Miten työ on

muuttunut tähän päivään mennessä ja miten työ muuttuu mahdollisesti

tulevaisuudessa? Miksi kannattaa palata takaisin vanhaan kunnon

pajatyöskentelyyn? Mitä se antaa opiskelijalle ja mitä se antaa opettajalle.

Sanotaan, että tulevaisuuden työntekijät ovat itsenäisiä ammattityöntekijöitä,

jotka yhdistävät perinteiset käsityömäiset taitonsa uusien teknologioiden ja

6

tuotannon tarjoamissa tehtävissä massatuotannossa (Kasvio, 1994, 12 – 13).

Palaammeko takaisin vanhaan mestari ja kisälli-asetelmaan vai viekö teknologia

meiltä työpaikat?

2. Työelämän muutos

Työelämä on muuttunut viimeisten vuosikymmenten kuluessa. Tuotantovoimien

kasvu ja teollinen vallankumous ovat vaikuttaneet osaltaan muutokseen.

Ensimmäinen historiallinen työmuoto oli käsityö. Käsityömäiseen työskentelyyn

liittyi vahvasti ajanjaksoittain tapahtuvaa työskentelyä. Työt olivat kiinni

luonnon-, vuoden- ja jopa vuorokauden ajoista. Työ määritti ajankäytön eikä

ajankäyttö työntekoa. Työvälineet ja – tavat opittiin käytännön työtä tekemällä.

Työ periytyivät isännältä työntekijälle (mestarilta kisällille), työskentelytavat

olivat perinteisiä ja työ perustuikin työntekijän omiin havainnointeihin ja

kokemuksiin. Työvaiheet tapahtuivat usein muistinvaraisesti toisin kuin

nykypäivänä, jossa kaikki työvaiheet ovat kirjattu ylös. Ennen yksi työntekijä

hallitsi kaikki työvaiheet aina tuotteen valmistumiseen asti. Työ ja vapaa-aika

eivät erottunut toisistaan, vaan työpäivä saattoi pidentyä mikäli työtehtävä tai –

prosessi sitä niin vaati. Työvälineet ja työnjako pysyi vuodesta toiseen

samanlaisena, lähes muuttumattomina.

Ensimmäisen teollinen vallankumous 1700 – luvulla sai aikaan sen, että

perusteollisuus siirtyi pois käsityöläisiltä tehokkaaseen valmistukseen. Sen sijaan

kulutustavaroiden tuotanto säilyi käsiteollisuudessa. Toisen teollisen

vallankumouksen syntyessä siirtyivät kulutustavarat massatuotantoon. Sen

mukaan syntyivät käsitteet taylorismi ja fordismi. Taylorismin mukaan suuren

mittakaavan tuotannossa hyvin pienet yksittäiset työnsäästöt tuottavat suuria

kokonaissäästöjä. Tuotteet valmistetaan liukuhihnalla työntekijältä toiselle

tehokkaan valvonnan alaisuudessa. Jokaisessa työvaiheessa työskentelee

työntekijä, jolle työvaiheen työ parhaiten sopii. Fordismin mukaan työntekijät

hyväksyvät kovan työtahdin, mikäli he voivat lisätä sen avulla omaa kulutustaan.

Työntekijälle tuottavuuden kasvu toi mahdollisuuden parempiin työvälineisiin ja

työolosuhteiden parantumiseen. Suomen taylorismi valloitti sotien jälkeen, joista

vieläkin näkyy vivahteita työelämässä. Tällä hetkellä elämme automaatio- ja

teknologiakehitystä.

7

Teollistuminen ja teknologian kehittyminen on ollut nopeaa teollisista

vallankumouksista lähtien. 1900 – luvun voidaan sanoa olleen teollisuuden

huippuaikaa, jolloin työ oli vaativaa, mutta samalla työ kohtasi osaajansa.

Mukaan viimeisten vuosikymmenten saatossa on tullut tietotekniikka, joten

voidaan varmasti taasen kerran puhua teollisesta vallankumouksesta. Nykyinen

yhteiskunta on jatkuvan muutoksen kohteena. Työ on muuttunut tietotyöksi.

Työntekijä etsii informaatiota, käsittelee ja muokkaa sitä. Hän tekee ajattelutyötä,

joka on itsenäistä ja jossa tarvitaan ongelmanratkaisutaitoja. Tiedon saaminen on

nopeaa ja vaivatonta. Työntekijältä vaaditaan asiakaspalvelutaitoja ja

yrittäjämäistä toimintaa. Työstä on tullut työ- ja suorituskeskeistä. Samalla kun

työ muuttuu suomalaisessa yhteiskunnassa, työikäisten määrä pienenee.

Työntekijöiden keski-ikä on nousussa ja eläkkeelle jäädään yhä myöhemmin kuin

aikaisemmin. Työpanos heikkenee ja samalla työn tuottavuus laskee. Toisaalta

taas työn vaatimukset kasvavat entisestään.

1990-luvun sanotaan olevan ns. jälkiformismin aikaa, joka suosi teollista

massavalmistusta. Työsuhteet olivat yhdenmukaisia kaikille palkansaajille.

Mukana tässä kaudessa oli vahva teollisuuden verkostoituminen. Tuotantomallit

ja niiden uusiutuminen hajauttivat toimintoja pieniin yksiköihin. Työvoimaa

valikoitiin entistä tarkemmin. Lisäksi huomattavissa oli, että työntekijät itse

alkoivat valikoida työtehtäviään tarkemmin.

Ennen Tulevaisuudessa

Ammatillinen peruskoulutus Jatkuva koulutus, elinikäinen koulutus

Kiinnittymien yhdelle alalle eliniäksi Useita ammatteja työuran aikana

Pysyvä työsuhde tavoitteena Jatkuva liikkuvuus resurssina

Normaalityösuhde Epätyypilliset työsuhteet, pätkätyö

Työtehtävät kiteytyneet Työtehtävät diffuuseja

Kiinteä eläkeikä Joustava vetäytyminen työstä, eläkeikä

nousee

Täystyöllisyys Korkea työttömyys, pitkäaikaistyöttömys

Miesten ensisijaisuus Molemmat sukupuolet

Palkkatyöperustainen sosiaaliturva Palkka+vapaaehtoiset vakuutusjärjestelyt

Palkka aseman tai suorituksen mukaan Palkka tuloksen tai osaamisen mukaan

Tehtäväspesifi osaaminen Organiaatiospesifi osaaminen

8

Kuvio 1. Mukailtu Kasvion kirjasta Työelämän instituutioiden muutossuunnat.

(1994, 21).

Yllä oleva kaavio on lähes kolmetoista vuotta vanha, mutta hyvinkin

ajankohtainen. Se kuvaa tämän päivän suomalaisen yhteiskunnan työelämän

muutosta, sitä miten se oli ennen ja miten se tulee olemaan tulevaisuudessa.

Toisaalta ajatellen, nuo tulevaisuuden kuvat ovat arkipäivää. Työntekijöiden

koulutus muuttuu yhä enemmän elinikäiseksi oppimiseksi, heidän on jatkuvasti

koulutettava itseään pysyäkseen teknologisen kehityksen mukana. Työtehtävät

saattavat vaihdella päivän tai viikon aikana. Enää ei ole yhden työvaiheen

tekijöitä, vaan on hallittava koko tuotantoprosessi. Työn muutoksesta on

nähtävissä myös se, että ihmiset odottavat työltään entistä enemmän oman itsensä

näköistä, persoonallista ja itsetoteutuksen mahdollisuutta. Työ sinäänsä ei ole

enää motivaatio tehdä työtä, vaan työn on tarjottava haasteita ja itsensä

kehittämisen mahdollisuutta.

Kuvio 2. Työn historialliset muodot, Engelström Y. 2004

Työ voidaan erotella osiin, kuten yllä nähdään. Kuvion avulla määritellään,

minkälaisia ominaisuuksia työllä on ja minkälaisissa olosuhteissa työtä tehdään.

Työ voidaan erotella myös ajallisesti ja sen keston mukaan kuten kokopäivätyö,

ylityö, vuorotyö, osa-aikatyö jne. Työtä voidaan myös jakaa sen mukaan

tehdäänkö sitä itselle, yrittäjänä, vai toiselle, palkkatyössä. Työsuhteiden pituus

vaikuttaa myös työn luokitukseen.

Käsityömäinen tuotanto / Hiljainen tieto

Massatuotanto / Kerrottu tieto

Prosessien parantaminen / Käytännön tieto

Massa- räätälöinti / Arkkitehtuurinen tieto

Yhteismääritys-tuotanto / Dialoginen yhteis-määritystieto

9

Työn muuttuminen vuosikymmenten saatossa voidaan kuvata seuraavalla

aikajanalla:

Kuvio 3. Lahti, T. Työhyvinvointi ja toimintajärjestelmä.( 2006, 2)

Kuviosta käy ilmi, että 2000-luvulla on ihmisten aika, mutta myös teknologian

aika. Mutta onko se myös yhteiskunnan murroksen aika, jossa vallalla ovat

sosiaaliset innovaatiot sekä sosiaaliset vuorovaikutukset? Ainakin tältä tuntuu,

kun ajattelee asiaa koulutuksen kannalta. Viimeisten vuosien aikana koulutus

kuin koulutus on kokenut muutoksen ja mullistuksen, jossa oppilaitoksia ja

koulutusaloja on yhdistetty. Teknologia valtaa myös koulutusta. Verkko-opiskelu,

yrittäjyys ja verkostoituminen kohtaavat myös koulutuksessa toisensa.

2.1. Työelämän keskeiset muutossuunnat

Yksi tämän ajan tärkeimmistä kilpailutekijöistä on työelämän

yhteistyömahdollisuudet sekä jatkuva uudistumiskyky kansallisesti sekä

kansainvälisesti. Tämä vaatii työntekijöiltä jatkuvaa uuden tiedon oppimista,

työntekijöiden ja työnantajien asenteiden muutosta sekä työntekijän itsenäisyyttä

ja luovuutta. Muutos on siirtymistä uuteen ja erilaiseen, jossa voidaan siirtyä

kokonaan uuteen organisaatiomalliinkin. Jotta muutos olisi mahdollista, tarvitaan

uutta tietoa sekä tiedon omaksumista ja oppimista että sen soveltamista. Tähän

kaikkeen tietysti vaikuttaa myös ihmisten sopeutuminen ja ennakkoasenteet

työhön ja muutoksiin. Muutos voi olla joko syvällinen tai pinnallinen.

Ensimmäiseksi mainitussa entiset organisaatiorakenteet ja vastuujako työssä

muuttuvat. Toiseksi mainitussa tapahtuu vain pieniä työhön liittyviä muutoksia,

mutta rakenteet ja vastuujako pysyvät ennallaan. Tällainen muutos voi olla

nopeaa tai hidasta riippuen henkilöstöstä. Nopea muutos vaatii paljon. Se voi

saada alkunsa ulkopuolisesta painostuksesta tai omasta työyhteisöstä lähteneestä

1970 1980 1990 2000

Vanhat hyvät ajat

Puristamisen aika

Muutoksen ja epävarmuuden aika

Ihmisten aika

- Teollisuusautomatisaatio

- orastava tulosmittaus

- lama - tehokkuusajattelu - ulkoistaminen

- tiimit - prosessi- ja

matriisiorganisaa-tiot

10

aloitteesta. Tärkeintä näissä muutoksissa on kuitenkin se, miten työntekijä kokee

muutoksen, mitkä hänen resurssinsa ovat ja mitä hän siitä hyötyy.

Maailma muuttuu nopeasti, kuten Finnsight 2015 raportti tuo esille. Tulevaisuutta

varten tarvitaan yhteistyötä ja huippuosaamista. Eilisen toiminta- ja työtavat ovat

huomenna sopimattomia ja tehottomia. Teollisuus voi olla nopeasti

vanhanaikainen eikä sanele enää työmarkkinoita kuten ennen. Jotta osaaminen

pysyisi, tarvitaan hyvää koulutusta ja kilpailukykyä sekä elinikäistä oppimista.

Työmahdollisuudet ovat tulevaisuudessa maailmanlaajuisia. Internet mahdollistaa

sen, että tulevaisuudessa työtä voidaan etsiä ympäri maailmaa, ei enää pelkästään

Suomesta. Työntekijän on opittava markkinoimaan itseään. Tulevaisuuden

työpaikka on virtuaalinen, fyysinen ja sosiaalinen prosessi kuin pysyvä, paikkaan

sidottu työpaikka. Rutiinityön määrä tulee vähenemään ja vuorovaikutteisen työn

määrä kasvamaan. Työntekijöiden on joustettava työssä enemmän kuin ennen,

vaaditaan nopeaa sopeutumis- ja stressinsietokykyä, oma-aloitteisuutta sekä

itsenäistä työskentelykykyä.

3. Työn käsite

Tietosanakirjoissa työ määritellään moniulotteiseksi käsitteeksi. Usein työllä

tarkoitetaan ihmisen toimintaa, josta hän saa elantonsa. Työ pitää sisällään myös

tehtäviä, joita ihminen tekee vapaa-ajan ulkopuolella oman työkykynsä

ylläpitämiseksi, esimerkiksi kotityöt, vapaa-ajan harrastukset. Suppeammassa

merkityksessä työ tarkoittaa vain palkkatyötä.

Työ käsitteenä saa usein erilaisia määreitä kuten palkkatyö, ansiotyö,

teknologiatyö, teollisuustyö, tiimityö jne. Työtä määritellään myös eri

laatuvaatimusten ja työtehtävien mukaan. Työtä määriteltäessä käytetään

käsitteitä fordismi ja taylorismi sekä näiden ns. muunnoksista. Jokainen näistä

käsitteistä antaa oman leimansa ja selvityksensä oman aikakautensa työnkuvalle.

Työ voidaan myös määritellä yhteiskunnallisen aseman ja ihmisen elämisen

laadun mukaan. Se voi olla suunnitelmallista, kestäväluonteista, taloudellista,

sosiaalista ja tarpeiden tyydyttävää. Useissa määritteissä työ pitää sisällään myös

velvoitteita tehtävän suorittamista ja työnantajia kohtaan.

11

Työ voi olla myös laadultaan erilaista. Työlle voidaan asettaa perusasenteita

(Asp, Peltonen, Työelämän sosiologinen tutkimus, 1991, s. 12) työn kokemisessa

ja asennoitumisessa. Työ voi olla keikka, homma, ammatti, ura, kutsumus tai

elämäntehtävä. Nämä työasenteet vaikuttavat tänäkin päivänä työntekijän

asenteeseen työtään kohtaan ja tekevät siitä joko mielenkiintoisen ja haastavan tai

sitten pakollisen ja uuvuttavan. Näistä kaikista voidaan käsitteenä muodostaa

työlle kuvaus työn ilo.

Työn ja työpaikan käsitteet muuttuvat. Työtä tehdään tulevaisuudessa enemmän

asiakkaan luona kuin koskaan ennen. Työn käsite muuttuu työpiiriksi, jossa työtä

voidaan tehdä ajasta ja paikasta riippumatta missä tahansa ja milloin tahansa

(Finnsight 2015). Perinteiset työajat murtuvat ja niitä ei enää noudateta eikä näin

ollen voida enää puhua suoraan ns. virastotyöajasta. Määritelläänkö

tulevaisuudessa työn sen liikkuvuuden ja ajattomuuden mukaan? On

mielenkiintoista nähdä määritteleekö palvelutyö tulevaisuudessa työn käsitteen ja

kuinka laajaksi työ käsitteenä muodostuu. Joustava työnteko, yhteisöllisyys ja

yhteisen vastuun lisääminen lisäävät tulevaisuudessa varmasti yhteistyötä

asiakkaiden kanssa. Laadun varmistus siirtyy tuotteiden ja palveluiden tekijöille.

Työ on suunnitelmallisempaa ja työ keskitetään sen tekijöille.

Työtilat muuttuvat ajansaatossa. Ennen työhuoneessa työskenteli yksi korkeintaan

kaksi työntekijää, joiden työtehtävät olivat hyvin samankaltaisia. Nykyisin

yhdessä työhuoneessa työskentelee tiimi, jonka jokainen jäsen tekee eri

työtehtävää. Tiimeissä työntekijät asettavat itse tavoitteita työlleen, minkälaisissa

aikatauluissa työ valmistuu ja millaisia prosesseja se tarvitsee. Ehkä tiimityö on

tavallaan myös projektityötä, jossa eri osapuolet tekevät saumatonta yhteistyötä.

Tiimeissä jokainen ohjaa ja tukee toisen työtehtävää. Kukaan ei jää yksin. Tässä

näkökulmassa myös sosiaalinen vuorovaikutus kasvaa työntekijöiden välillä.

12

3.1. Työn arvo

Kirjassa Työelämän sosiologinen tutkimus jaotellaan työ viiteen eri kategoriaan:

1. Työ on inhimillisten tarpeiden tyydyttämiskeino, jossa ihminen asetetaan

yhteiskunnalliseksi olennoksi.

2. Työn on sosiaalisen hyvinvoinnin lähde, jossa ihminen tyydyttää tarpeitaan

säännellen itseään ja luonnon tasapainoa.

3. Työ on yhteiskunnan kehittäjä ja edistäjä eli sosiaalisen kehityksen perusta.

4. Työ on ihmisen muovaaja, jonka kautta ihminen kehittää yhteiskuntaa ja

itseään.

5. Työ on voima, joka edistää inhimillistä vapautta. Sen kautta ihminen oppii

luonnon ja oman kehityksenä lait sekä luovuuden.

(Asp, Peltonen, Työelämän sosiologinen tutkimus, 1991, 11)

Yllä olevan jaottelun mukaan työllä on sosiaalinen ja taloudellinen näkemys

työntekijälle. Tämä jaottelu korostaa myös työn ihmisen persoonallisuutta ja

hyvinvointia työn tekemisen kautta. Työ on ihmiselle väline, jonka kautta

mielihyvän tarpeet tulevat tyydytettyä. Isä Mitro sanoo Pirkanmaan Sanomien

haastattelussa huhtikuussa 2007, että työllä ei ole elämää ilman tekijöitä. Työn

tekijä on se, joka antaa työlle mielen, sielun ja hengen. Elämä on jatkuvaa työtä,

työtä on tehtävä täydellä sydämellä ja mielekkäästi.

Työn arvot muuttuvat. Perhe, omat arvot ja asenteet muokkaavat työtä ja siihen

suhtautumista. Työntekijät arvostavat nykyään entistä enemmän vapaa-aikaa ja

perhettään kuin aiemmin. Vapaa-ajan arvostuksesta huolimatta työ määrää

ajankäyttöä ja arkea enemmän kuin ennen. Työ on nuorelle tänä päivänä arvo,

jonka avulla saadaan elämiseen laatua. Pajatyöskentelyssä sen ryhmä- ja

yhteisöllisyydessä autetaan nuorta työn teon ymmärrykseen ja merkityksen

huomaamiseen sekä oman itsensä arvostuksen lisäämiseen ja työn arvon esille

tuontiin. Pajassa voidaan yhdistää harrastustoimintaa siten että nuoren kiinnostus

työhön lisääntyy. Työtehtävät ja asiakkaat ovat aitoja. Opiskelijat voivat valita

itselleen mieleisiä työtehtäviä ja tapaa työskennellä.

13

4. Työ ja sosiaalinen vuorovaikutus

Ihminen tekee työtä elääkseen, hankkii toimeentulonsa ja tyydyttää elämisen

tarpeensa. Työ antaa työntekijälle turvaa ja tunteen, että hän selviytyy, osaa ja

hallitsee oppimiaan asioita. Työ vaatii ammattitaitoa ja sitä kautta koulutusta.

Työntekijä sopeutuu työn kautta tehtäviinsä ja ammattialaansa esim.

teollisuustyöhön.

Työ on sosiaalista vuorovaikutusta. Työtehtävät jaetaan eri osastojen ja

henkilöiden kesken. Työntekijät erikoistuvat eri työtehtäviin ja työn laatu

paranee. Tuottavuus kasvaa, koska työntekijä hallitsee työtehtävänsä hyvin.

Ihmiset toimivat työyhteisöissä, ja ihmisten välille muodostuu pakostakin

vuorovaikutusstilanteita. Ihmissuhteet vaikuttavat siten myös työskentelyyn ja

työolojen mielikuviin ja kokemuksiin.

Finnsight 2015 – raportti tuo esille vuorovaikutuksen merkityksen oppimisessa.

Oppiminen tapahtuu parhaiten inhimillisessä vuorovaikutuksessa. Suomalainen

menestys tulee pohjautumaan erityisosaajien ja kansalaisten kykyyn ja haluun

oppia sekä omaksua oleellisia tietoja ja taitoja. Näiden taitojen kautta korostuu

myös kulttuurillinen vuorovaikutus ja osaaminen. Tulevaisuudessa ihminen elää

tiiviimmässä vuorovaikutuksessa koneiden kanssa. Työ tulee olemaan myös

yksilötyötä. Ihmisten välinen vuorovaikutus lisääntyy, mutta myös pinnallistuu.

Ihmissuhteet muuttuvat pinnallisiksi. Teknologia mahdollistaa tulevaisuudessa

erilaisia ja – tyyppisiä vuorovaikutusmahdollisuuksia. Toivottavasti kuitenkin

sosiaalinen kanssakäyminen ja läheisyys tulevaisuudessakin säilyvät. Yksi

työpajatoiminnan vahvuuksia on ryhmän sisäinen vuorovaikutus. Tätä

vuorovaikutustaitoa voidaan vahvistaa ryhmässä oppimisella ja työnteolla.

Työn kuva on muuttunut vai onko? Työtä tehdään nykyisin yhä enemmän

muualla kuin työpaikalla: kotona, työmatkoilla, lomalla, jne. Yhä useampi

työntekijä vie työt mukanaan kotiin ja käyttää omaa vapaa-aikaansa työhön. Työn

kotiin viemiseen on monta syytä: työ on saatava sovitussa aikataulussa tehtyä,

työn määrä on kasvanut ja halu töitä tehdä on kasvanut. Myös työhön liittyvä

ammattiarvostus on muuttunut. Edelleenkin ammattia arvostetaan koulutuksen,

työn vastuullisuuden ja laadullisuuden kautta. Mutta eniten tänä päivänä ongelmia

aiheuttavat työn kautta saatu valta ja maine sekä kiire. Työajan lyhentyminen

14

monella alalla on aiheuttanut sen että ylityöt ovat lisääntyneet. Tehokas työnteko

vaatii veronsa. Työuupumus on lisääntynyt ja lisääntyy.

Työväestö vanhenee ja uudet tulevat ikäluokat pienenevät. Tuotanto ja tuottavuus

kasvavat, mutta mahdollisuudet työhön vähenevät. Uuden teknologian

omaksuminen on hitaampaa vanhemmalla kuin nuorella työntekijällä. Tämän

vuoksi elinikäisen oppimisen tarve korostuu. Ikääntymisen kautta myös

kulutustottumukset muuttuvat merkittävästi. Esimerkiksi terveyspalveluiden

kysyntä lisääntyy työväestön ikääntymisen myötä. Painopiste tulee muuttumaan

teollisesta työstä palvelutyöhön, jossa vuorovaikutus ja yhteistyö työntekijöiden

ja asiakkaiden välillä on entistä merkittävämmässä asemassa.

5. Työelämän rakenteet oppimisessa

Työelämän oppimisessa on yleistä se, että niissä tutkitaan oppimisen kehittymistä

ja muutosta. Oppiminen voi tapahtua pienimuotoisesti, tietyssä toimiympäristössä

tai toimiympäristöä ei ole rajattu, jolloin tutkitaan työn peruslähtökohtien

muutosta. Usein käytetään termejä reflektoiva tai uudistava oppiminen, joissa

nimenomaan yksilön oma kokemus tuodaan esille. Suomalaisessa työkulttuurissa

on edelleen nähtävissä halu suoriutua työstä kunnialla. Työn tekeminen on

keskeinen elämänarvo. Tulevaisuudessa työssä on opittava jatkuvasti uutta, mutta

tehokkuus ei saa häiritä tuottavuutta (Finnsight 2015, 28). Tietotekniikan tehokas

ja monipuolinen käyttö tulee tulevaisuudessa tämän mahdollistamaan. Muutos

tulee tapahtumaan työyhteisön ja työn yhteisen kehittämisen kautta. Työpaikat

kehittyvät varmasti enemmän oppiviksi organisaatioiksi kuin varsinaisiksi työn

tekemisen paikoiksi.

Työsuhteet ovat tänä päivänä lyhyitä, vaikka pysyvä työsuhde olisikin keskeinen

työntekijän turvallisuuden ja työn tuottavuuden tae. Osa- ja määräaikainen

työsuhteet lisääntyvät. Tämäntyyppisissä työsuhteissa ongelmana on se, että

työnantaja ei välttämättä välitä työntekijän kouluttamisesta ja osaamisen

päivittämisestä. Työntekijän, joka tekee pätkätöitä, on kilpailtava työpaikasta.

Voidaan puhua ammatillisen identiteetin kehittymisen ongelmasta. Ammatissa

kehittyminen mahdollistuu, kun yksilön takana on ryhmä, johon hän voi samastua

ja keskustella ammattiasioista. Tänä päivänä tulisi antaa kaikille työntekijöille

mahdollisuus kehittää ja osallistua työnsä kehittämiseen. Lisäksi työtehtäviä tulisi

15

kierrättää, jotta työssä tapahtuisi vaihtelua. Tällä tavoin motivoitaisiin ja

kannustettaisiin työntekijää kehittämään omia taitojaan. Samalla hänen

sosiaalinen vuorovaikutuksensa kasvaisi työyhteisössä sekä työn ulkopuolella.

Osallistumalla työpaikkansa ja työpaikkansa kehittämiseen työntekijä tuntee

itsensä täysivaltaiseksi jäseneksi työyhteisössä.

Vapaa-aika ja perhekeskeisyys merkitys on kasvamassa työn rinnalla. Tähän ovat

vaikuttaneet työn kiireellisyys, työn mukaan vieminen kotiin, työn uuvuttavuus

jne. Työaikaa on lyhennetty ja mahdollisuus joustavaan työaikaan on lisääntynyt.

Työ on tulevaisuudessa liikkuvaa ja ajasta ja paikasta riippumatonta. Etätyön

merkitys tulee kasvamaan tulevaisuudessa. Etätyötä tulee tukemaan teknologian

kehittyminen ja ihmisten teknologisen osaamisen taso kasvaa.

Työtä, työhyvinvointia, työnlaatua tutkitaan tänä päivän tarkemmin kuin koskaan

aikaisemmin. Tämänkaltaiset tutkimukset lisäävät työntekijöiden hyvinvointia ja

mahdollisuutta selvitä työstä ja tarvittaessa hakea apua työnsä. Tulevaisuudessa

työpaikkoja tulisikin kehittää oppimisympäristöiksi, joissa yritykset ja

oppilaitokset tekevät tiivisti yhteistyötä työntekijän osaamistason parantamiseksi

ja elinikäisen oppimisen tukemiseksi. Oppiminen on työtä, mutta vastaavasti työ

on muuttunut jatkuvaksi uuden oppimiseksi (Tikanmäki, K. s 62). Sosiaalisten

vuorovaikutus- ja kommunikointitaitojen merkitys kasvaa sitä myötä, kun ryhmä-

, tiimi- ja projektimuotoinen työ yleistyy. Ammattilaiseksi kehittyminen

edellyttää kokemuksen ja taitojen lisäksi joustavuutta, kekseliäisyyttä,

ennakointia, ongelmanratkaisutaitoa sekä jatkuvaa oppimista työssä ja sen

ulkopuolella. Työ on monen sattuman summa. Siihen vaikuttavat niin olemassa

oleva työympäristö kuin yhteiskunnalliset muutokset. Kuten seuraavan sivun

kuviosta käy ilmi.

16

Kuvio 4. Työelämän muutos ja oppimisen tarkastelutasot sekä erilaiset

kulttuuriset näkökulmat ( Työn muutos ja oppiminen,2000, 25)

Työelämän muutos koskettaa jokaista työntekijää ja ilman työtä olevaa. He voivat

kokea muutoksen joko haasteena tai uhkana. Muutoksesta voidaan erotella kolme

osatekijää: perinteistä kiinnipitävät työntekijät, sopeutuvat työntekijät sekä

tiedostavat oppijat. Perinteistä kiinnipitävät työntekijät eivät muuttaisi mitään

työssään ja he pyrkivät estämään oman oppimisen sekä sen mahdollisuudet.

Sopeutujat taasen yrittävät muuttaa omaa käyttäytymistään ja oppimistaan

tiedostamattomilla tavoilla. Tiedostavat oppijat ovat valmiita vastaanottamaan

uudet haasteet ja sopeutuvat niihin yksilöllisesti. Toisaalta näistä kolme voidaan

käyttää käsitteitä syrjäytyvät, selviytyvät ja menestyjät.

Työelämä muuttuu myös alueellisesti ja paikallisesti. Yritykset kilpailevat

nykyäänkin maailmanlaajuisesti. Työ globalisoituu ja työstä aiheutuvia

kustannuksia pyritään alentamaan jatkuvasti. Työn tekeminen siirtyy alueille,

joissa tekeminen on kannattavampaa. Ennen ns. halpatyövoimamaat, kehittyvät ja

näiden maiden talouskasvu nopeutuu ja sitä kautta myös koulutustaso. Nämä maat

tulevat kilpailemaan osaamisesta entisten teollisten maiden kanssa. Teknologia ja

osaaminen siirtyvät tulevaisuudessa kehittyneiden markkinoiden alueille Itä-

Aasiaan.

Oppiminen - kyvyt ja resurssit - halut ja tavoitteet

oppimisympäristö

oppi

mis

ympä

ristö

oppi

mis

ympä

ristö

ay-o

rgan

isaa

tio

työo

rgan

isaa

tio

amm

attiy

hdis

tysk

ulttu

uri

yrity

skul

ttuur

i

organisaation muutos

yhteiskunnallinen muutos

yhteiset tavoitteet

luottamuksen kulttuuri

17

Ammatillinen osaaminen on tullut yhä tavoitteellisemmaksi työssä. Puhutaan

elinikäisestä oppimisesta ja uusien teknologioiden omaksumisesta. Jatkuva kiire

ja työmäärän lisääntyminen estävät elinikäisen oppimisen jatkuvuuden, koska

työntekijä tuntee olonsa epämukavaksi ja tulevaisuutensa ehkä uhatuksikin.

Ammatillinen osaaminen pitää sisällään henkistä joustavuutta, palvelua ja

vuorovaikutusta. Ongelmana tulee olemaan miten saadaan yksikön osaaminen

osaksi yhteisön osaamista. Ammatillinen osaaminen muuttuu myös

monikulttuuriseksi osaamiseksi, joka edistää asenteita, taitoja, tietoa ja

vuorovaikutusta kansainvälisesti ja kansallisesti.

Ammatillisen osaamisen muuttumisen myötä koulutusjärjestelmää tulisi kehittää

siten, että se tukisi entistä enemmän työssäoppimista ja työntekijöiden

kouluttautumista. Työvoiman osaaminen tulisi varmistaa siten, että työssä

oppiminen olisi osa työtä. Työpaikkojen ja oppilaitosten tulisikin tehdä entistä

enemmän yhteistyötä. Oppisopimuskoulutus on varmasti yksi keinoista, jonka

avulla työntekijät voivat kouluttautua työhönsä. Lisäksi koulutusta kehitettäessä

on yhä enemmän otettava huomioon yritysten globalistuminen, teknologia ja

väestörakenteen muutokset. Tähän myös uusi hallitusohjelma Matti Vanhasen

toisella hallituskaudella on ottanut kantaa.

Koulutuksen tulee tavalla tai toisella olemaan tulevaisuudessa lyhytkestoista ja

intensiivistä sekä teemasisältöistä. Koulutusjärjestelmää tulisi vastata joustavasti

elinkeinoelämän ja työnantajien tarpeisiin. On löydettävä uusia keinoja viedä

opetus työpaikalle ja tarjottava mahdollisuuksia valita tapa ja yhteisö missä oppia.

Tätä varten tulee kehittää erilaisia oppimisympäristöjä esim.

virtuaalioppimispaikkoja, joita voidaan käyttää apukeinoina oppimisessa.

Työpajat edustavat joustaa oppimispaikkaa, joka toimii projekti- ja

tiimityömäisesti. Pajat tarjoavat oppimispaikan mutta myös työkokemusta

opiskelijoille.

6. Työ ja ammattitaito

Alkujaan työtä opittiin tekemään kokemuksen kautta eli osallistumalla työn

tekemiseen. Ammattitaito jäljiteltiin toisen työntekijän tekemisestä ja opittu taito

siirrettiin sukupolvelta toiselle työtä tehden. Työmenetelmät kehittyivät

kokemuksen ja satunnaisten keksintöjen kautta. Ammattitaitoista työtä edeltää

18

yleensä teoreettinen suunnittelu, jossa tekniset taidot ja inhimilliset arvot liitetään

yhteen. Suunnittelu on siten ennakointia (Asp, Peltonen, Työelämän sosiologinen

tutkimus, 1991, s 38). Jotta koko työyhteisö tekisi samalla tavalla, on jokaisen

työntekijän noudatettava ammatillisia menettelytapoja ja työsääntöjä sekä

huolehdittava toisista työntekijöistäkin. Sanotaan, että parhaatkin asiantuntijat

ovat oman työnsä ja kasvunsa tuotteita. Ammattitaidon käsitys määräytyy sen

mukaan, miten taito opitaan, kuten alla olevasta kaaviosta ilmenee.

Kuvio 5. Ammattitaidon määrittely. (Ruohotie 2002, Oppiminen ja ammatillinen

kasvu)

Ammatillisen kasvun voidaan sanoa alkavan siitä, kun ihminen tulee

ensimmäisen kerran ammatilliseen koulutukseen tai joutuu ensimmäisen kerran

tekemiseen varsinaisen työn kanssa. Hän kehittää omaa sisäistä käsitystään ja

malleja, ajatuksiaan, tunteitaan ja toiveitaan. Tätä varten hän saa usein

ammattitaitoista ohjausta voidakseen tehdä valintoja. Ammatillinen kasvu

kehittyy vähitellen. Koulutuksessa hän rakentaa perustaa ammatilliselle

kasvulleen hankkien tietoja ja taitoja. Työllä oppimisen arvioiminen tukee yksilön

ammatillista kasvua, ja vahvistaa omaa identiteettiä.

Koulutuksen ja työssäoppimisen kautta opiskelija oppii ymmärtämään miten työ

liittyy muiden töihin ja miten oma työ vaikuttaa organisaatioon ja sitä kautta

myös yhteiskuntaan. Työ voidaan jaotella tekijänsä mukaan aloittelijan,

kehittyneen aloittelijan, pätevän suoriutujan, etevän tekijän ja asiantuntijan

työhön. Näissä jaotteluissa erottavana tekijänä käytetään työn ohjautuvuutta, työn

Ammattitaito työmarkkinoiden, ammattijärjestöjen jne. ilmaisemina kelpoisuus- ja ammattitaitovaatimuksina

Ammattitaito opetussuunnitelmien, tutkintovaatimusten ja todistusten ilmaisemina yksilön muodollisena pätevyytenä ja jatko-opintovalmiutena

Ammattitaito niinä työpaikan vaatimuksina, joita työn menestyksellinen suorittaminen edellyttää

Ammattitaito yksilön todellisena, potentiaalisena pätevyytenä

Ammattitaito, jota yksilö voi työssään hyödyntää ja kehittää

19

tarkoituksen ymmärtämistä ja tulosten arviointia sekä sitä, miten työntekijä itse

ymmärtää työnsä merkityksen.

Kuvio 6. Kokemusoppimisen malli, (Räsänen, J. Työvalmennus, Opetus ja

oppiminen käännekohdassa. 1994, 60)

Yllä olevan mallin, joka muuten tunnetaan myös nimellä Kolbin (1984)

oppimisen mallina, avulla kuvataan oppimista kokemuksen avulla. Malli on työllä

tapahtuvan opetuksen ja oppimisen teoreettinen pohja, jota esimerkiksi voidaan

soveltaa työssä tapahtuvaan oppimiseen ja johon vaikuttavat ihmisen työhistoria

ja tausta.

• Ihmisellä on olemassa olevia kokemuksia, jotka sitovat hänen

tarkkaavaisuuttaan ja tunteitaan.

• Ihminen pohtii tilanteita ja vaikutuksia suhteessa itseensä.

• Ihminen koettaa ymmärtää olemassa olevien teorioiden avulla

kokemaansa ja

• testata niitä tuomalla julki omia käsityksiään.

Kokemusoppimisen mallista käytetään myös nimitystä ”elämällä

oppimisenmalli”, koska tapahtunutta on pohdittava ja siitä on tehtävä päätelmiä.

Tätä kautta tehdään valintoja ja kokeillaan toimimista uudella tavalla, jonka

Konkreettinen kokemus

Abstrakti • käsitteellistäminen • yleistäminen

Aktiivinen kokeilu Tietoinen havainnointi • omasta

toiminnasta • ajattelusta

Kokemusten muuttaminen

Kokeminen

Ymmärtäminen

20

jälkeen arvioidaan ja hyväksytään uusi toimintamalli. Työyhteisössä tämän

tyyppinen oppiminen voidaan toteuttaa palkitsemalla onnistumisia ja ottamalla

työntekijät mukaan suunnitteluun ja johtamiseen sekä suunnitellaan oppimista ja

sen kehittämistä. Tällöin puhutaankin yhteisöllisestä oppimisesta, jossa puhutaan

ja tehdään yhdessä. Ryhmän jäsenillä on yhteinen tehtävä ja tavoite. He pyrkivät

jaettujen merkitysten ja yhteisen ymmärryksen rakentamiseen toisten ihmisten

kanssa keskenään vuorovaikuttaen. Ryhmän jäsenet tukevat toisiaan, jotta

yhteisöllisyys säilyy koko ryhmätyöskentelyn ajan.

Tulevaisuuden ammattitaito pitää sisällään yhteistoiminnallisuutta, itsenäistä

päätöksentekoa ja jatkuvaa oman toiminnan kehittämistä. Yksilöllisistä

osaamisvaatimuksista on siirrytty työn osaamisvaatimuksiin, joissa usean

henkilön tiimi täyttää osaamisvaatimuksia. Tätä osaamista koulutuksen tulisi

tukea esimerkiksi tukemalla jo olemassa olevaa oppimista ja tarjoamalla

oppimista siihen, sitä mitä työntekijä tai oppija tulevaisuudessa tarvitsee työssään.

Kaikki eivät opi kuitenkaan samalla tavalla. Toiset oppivat lukemalla, toiset

tekemällä oppien. On kuitenkin varmasti vaikeaa tulevaisuudessa arvioida

millaista ammattitaitoa tullaan tarvitsemaan. Ammattitaito pitää varmasti

sisällään varsinaisen työn lisäksi työntekijän joustavuutta, tietoteknistä taitoa,

kykyä sopeutua uusiin järjestelmiin, alan vaihtoa, monialaisuutta sekä

vuorovaikutustaitoja.

7. Työ ja laatujärjestelmä

Toimintajärjestelmä on ns. laatujärjestelmä, jonka avulla pyritään luomaan

yhteiset pelisäännöt työtoiminnalle. Laatujärjestelmälle on yleistä se, että

tapahtuvaa toimintaa arvioidaan ja pyritään kehittämään jatkuvasti.

Parhaimmillaan laatujärjestelmä sisältää lukuisia erilaisia dokumentteja mm.

ohjeita, malleja, lomakkeita, joiden avulla työtä ja toimintaa säädellään.

Toimintajärjestelmän käsite sisältää teorian siitä, miten toiminta kehittyy. Se

kertoo miten yksilön erot ja yhteiskunnan kehitys vaikuttavat ihmisen

toimintoihin. Samalla se kertoo työn käyttöarvon, vaihtoarvon, laadun ja hinnan.

Käsite muovautuu sen mukaan miten työn osatekijät, ulkopuoliset ja sisäiset

muutokset vaikuttavat toimintaan. Työnjakokysymykset ovat muuttuneet

jatkuvasti monimutkaisemmiksi. Työtehtävät ovat eriytyneet yhä

21

erikoistuneemmaksi osaamiseksi koko tuotanto- tai palvelutoiminnan

kokonaisuudesta.

Kuvio 7. Toimintajärjestelmä (Työn muutos ja oppiminen,2000, 83).

Toimintajärjestelmän malli on kehittävän työntutkimuksen lähtökohta. Se on mal-

li toiminnan rakentumisesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Työn kehittämisessä

yhteydessä oppimisprosessia voidaan tutkia oppimisen kautta, jossa

saman työnkohteen parissa työskentelevät työyhteisön jäsenet

- ratkaisevat nykytyönsä häiriöitä ja ongelmia

- analysoivat historiallisesti muotoutuneita toimintakäytäntöjään sekä oman

työnsä kohdetta ja tavoittelevat kokonaan uusi toimintatapa.

Miksi sitten tarvitaan laatujärjestelmiä työssä? Ehkä siksi, että työn mielekkyys ja

henkilöstön motivaatio kasvaisivat. Asiakkaat pysyvät tyytyväisinä. Onnistunees-

sa ja käytäntöön soveltuvassa laadun arvioinnissa resurssien pitää kohdata arvi-

oinnista saatavat hyödyt. Yritysmaailmassa laatu määritellään kilpailutekijäksi ja

laatuajattelun keskeisyys nähdään tämän hetken ja tulevaisuuden kannalta tärke-

äksi. Laatuajattelun hyödyntäminen tukee toiminnan ja sen sisältöjen selkiyttä-

mistä, sekä se auttaa toiminnan suunnittelussa ja kehittämisessä.

välineet

tekijä kohde

säännöt yhteisö

työnjako

tulos

22

8. Nuoret, työ ja koulutus

”Väestön ikääntyminen johtaa jo kuluvalla vaalikaudella työikäisen väestön

määrän supistumiseen. Siksi on aikaisempaa tärkeämpää kohdentaa työvoima

tehokkaasti, vähentää rakennetyöttömyyttä, saada nuoret nykyistä aikaisemmin

työelämään ja myöhentää eläkkeelle siirtymistä. ” näin on kirjattu uuteen

hallitusohjelmaan. Lisäksi uuteen hallitusohjelmaan on kirjattu, että ” Jokaiselle

perusopetuksen päättävälle nuorelle turvataan koulutuspaikka sekä riittävä

opintojen ohjaus ja tukitoimet.”

Nuoret ovat vieraantuneet vanhoista sukupolvien työ- ja urakeskeisistä

elämänarvoista. Ehkä tähän on vahvasti vaikuttanut vuosikymmen sitten ollut

lama, työttömyys ja vapaa-ajan sekä kulutuksen kasvaminen. Nuoret tarvitsevat

jatkuvaa haastetta ja viihtymistä työssä että opinnoissa. He eivät ole

kiinnostuneita materialismista vaan pikemminkin itsensä toteuttamisesta.

Nuorten työttömyys on osaksi vapaaehtoista, mutta myös pakon sanelemaakin.

Vapaaehtoisuuteen vaikuttavat varmasti se, että nuoret asuvat nykyisin pitkälti yli

kaksikymppisiksi vanhempiensa luona. Tällöin he saavat ns. perusturvan

vanhemmiltaan; ruuan ja katon päänsä päälle. Vanhemmat tukevat myös nuoria

entistä enemmän ammatillisen koulutuksen saamiseksi. Nuoret eivät hakeudukaan

enää tiettyihin töihin yhtä halukkaasti kuin ennen. He ovat ns. trenditietoisia ja

hakeutuvat sellaiseen koulutukseen ja ammattiin, jotka ovat yhteiskunnallisesti

esillä ja ajankohtaisia.

Nuoret ovat tottuneet ryhmätyöhön. Heillä on valmiudet uuden teknologian

käyttöönottoon ja he omaksuvat nopeasti uusia asioita. Usein he ovat jopa

avoimpia uusille ”tuulille” kuin vanhemmat työntekijät. Työntekijän tulisi toimia

tiimeissä ja tiiminvetäjän tulisi osata ohjata, opastaa, kehittää, neuvoa, puhua jne.

Tätä itseohjautuvuutta löytyy hyvin monesta nuoresta nykypäivänä.

Kuitenkin nuorten työllistyminen on ollut hyvinkin vaihtelevaa tutkinnon

suorittamisen jälkeen. Tähän vaihteluun vaikuttavat hyvin paljon menestys

opinnoissa, jatko-opinnot tai työssäoppimissa. Onnistuneesta opiskelusta

työelämään siirtyminen ja työelämän sosiaalistuminen vaikuttavat nuorten

tuleviin työelämäkokemuksiin. Työelämän rakenteiden muutoksissa, koulutusta ja

23

osaamista vaativien tehtävien ja pätkätöiden lisääntyessä, työelämään

siirtymisestä on tullut entistä haasteellisempaa. Työelämään tulo viivästyy ja

aktiivinen työura lyhenee. Pitkäaikainen työttömyys tai lyhyet työsuhteet,

puutteelliset työhön perehdyttämiset, huono työilmapiiri vaikuttavat nuoren

itsetuntoon, elämänhallintaa ja sosiaaliseen työelämään. Nuoret muuttavat usein

helpommin työn perässä kasvukeskuksiin ja muuttopaikkakunnalla

tuotantorakenne muuttuu vuosien saatossa yksipuoliseksi. Väestö ikääntyy

nopeasti ja siksi nuoria tulisikin ohjata elinikäiseen oppimiseen ja ammatilliseen

kehittymiseen. Mutta työttömyys koulutuksen jälkeen voi aikaan saada senkin,

että nuoret hakeutuvat ns. keinotekoisesti jatkamaan opiskelujaan, ammattiin joka

ei kiinnosta heitä, vaan sosiaaliturvan ja selviytymisen kannalta se on pakko, ja

näin jättäytyvät työmarkkinoiden ulkopuolelle.

”Lähivuosina Suomessa on odotettavissa pulaa koulutetusta työvoimasta. Siksi

olisi olennaista, että nuorten siirtyminen koulutuksesta työelämään olisi

mahdollisimman sujuvaa. Vuosina 2000–2004 ammatillisen perustutkinnon

suorittaneiden eli noin 19–25 -vuotiaiden koulutettujen nuorten työllisyysaste oli

kuitenkin vuonna 2004 koko työikäisen väestön työllisyysastetta alhaisempi: 62,5

prosenttia tutkinnon suorittaneista oli työllisiä. Nuorten työttömyysaste oli yleistä

työttömyysastetta korkeampi, 12,3 prosenttia.” Lähde:

http://spektri.oph.fi/page.asp?path=580,644,651

Mikä sitten tämän aiheuttaa? Onko nuorten työllistymiselle tulossa este vai

ovatko nuoret vain tänä päivänä itse ongelma työllistymiselle? En tarkoita, ettäkö

kaikki nuoret näin olisivat vaan pikemminkin tarkoitan tällä sitä, että onko

järjestelmämme tuet tänä päivänä niin suuret, että nuorten ei tarvitse hankkia

työtä?

Työllisyysongelmiin kuuluu myös se, että työpaikat eivät kohtaa oikeita

työntekijöitä. Toisaalta taas nuorten työllistymisen vaikeudessa voidaan puhua

heidän kokemattomuudestaan työssä. Uusiin ja myös vanhoihin ammatteihin on

vaikea löytää työntekijöitä. Työelämässä arvostetaan nuoria osaajia, ei

pelkästään työn, vaan myös heidän koulutuspohjansa vuoksi. Kuitenkin edelleen

suurin osa työssäkäyvästä työvoimasta on ikääntyviä henkilöitä, joilla on

käytännön työelämästä kertynyttä kokemusta ja taitoja, joita ei opi kuin

24

työskentelyn kautta. Tätä taas nuorilla ei ole. Mutta pitäisi muistaa, että

nuorillakin ammatillinen kasvu tapahtuu työssä tekemällä ja työtä oppimilla.

Työpajatoiminnasta tuli 1990-luvulla keskeinen suomalaisen työvoimapolitiikan

nuoriin suunnattu toimi. Pajatoiminta tukee nuorten ammatillisia valmiuksia

rakentamalla siltaa koulutuksen ja työelämän välille. Työpaja on toisaalta paikka,

jossa etsitään ammattia ja toisaalta paja luo sosiaalista, yksilön kasvun

mahdollistavaa toimintaa. Sosiaalisten taitojen opettelu ja itsenäistymisen

hahmottaminen ovat pajojen tavoitteita konkreettisten tuotantotavoitteiden lisäksi.

Työpajat toimivatkin nuorten keskuudessa, koska niissä otetaan huomioon nuori

omana yksilönä. Pajoissa tuetaan yksilön kasvua myös ammatillisessa mielessä.

9. Kouluoppimisen muutos

Koulussa tapahtuvalle oppimiselle on olennaista oppimisen kohde ja tapa miten

opitaan. Usein tämäntyyppinen oppiminen on opettaja- ja kirjajohtoista.

Oppiminen on kuitenkin muuttumassa enemmän ongelmien ratkaisun suuntaan.

Omalla tavallaan oppimiseen ja opettamiseen vaikuttavat yhteiskunnan poliittiset

päätökset kuin suuntauksetkin. Opetus kytkeytyy vahvasti tänä päivänä

työelämään. Varsinkin vuoden 2006 ammattiosaamisen näyttöjen päätöksen

perusteella, työelämä ja sen muutokset tulevat olemaan tärkeä osa ammatillisten

oppilaitosten arkipäivää.

Työelämän osaaminen ja vaatimukset muuttuvat tulevaisuudessa siten, että

tarvitaan entistä enemmän erikoisosaamista ja uuden taidon ja tiedon oppimista.

Luokkahuonesidonnaisesta oppimisesta tulisi pyrkiä eroon koulutuksessa ja

siirtyä työssätekemisen ja – oppimisen malliin. Pitäisikö tulevaisuudessa pyrkiä

eroon opetuksen jaksottamisesta ja keskittyä opetettavien aineiden opettamiseen

laaja-alaisesti eikä ainesidonnaisesti. Tällä tarkoitan sitä, että ei ole enää yhtä

opetettavaa aihetta vaan jokainen aine tai aihe sisältyy jollakin tavalla toiseen.

Tässä mallissa siirryttäisiinkin monialaisen osaamisen tukemiseen, jossa

opiskelija itse voisi päättää entistä enemmän mitä hänen tarvitsee opiskella ja

mitä varten hän opiskelee. Opiskelua tukisivat myös toiset opiskelijat ja opiskelu

voisi olla ongelmajohdannaista. Onko tulevaisuuden malli se, että

tutkintosidonnainen opetus ei olekaan enää koulusidonnainen vaan opetusta

25

voidaan hakea useasta eri koulusta. Voisiko malli olla myös sellainen, missä

opiskelijaa tuetaan entistä enemmän yksilönä kuin yhteisön jäsenenä?

Tarvitaan varmasti paljon muutakin, jotta muutos kouluoppimisessa tapahtuisi.

Oppimisen pitäisi olla oikeiden työelämän ongelmien ratkaisua ja tiedon

rakentamista, jossa mukana olisi opiskelijan omaa itsearviointia osaamisestaan.

Ehkä tulisikin miettiä sitä, miten opiskelijat omaksuvat koulussa saamansa tiedon

ja pystyvät he päivittämään saamaansa tietoa tulevaisuudessa. Opitun tiedon ei

tulisi enää olla ulkoa opittua, vaan tietoa pitäisi etsiä eri lähteistä ja miettiä sen

oikeellisuutta ja tiedon siirtämistä käytäntöön.

Työelämässä puhutaan asenteista ja asenteiden muutoksesta. Sanotaan, että jos

asenteet muuttuvat, kaikki työssä muuttuu. Yleensä muutosvaatimukset

kohdistuvat ihmisiin. Heiltä toivotaan parempaa suorituskykyä ja asennetta työtä

kohtaan. Näin uskotaan työn laadullisuudenkin parantuvan. Ihmisten asenteita

pidetään pysyvinä ja ne opitaan jossakin elämän vaiheessa. Asenteita muokkaavat

tiedotusvälineet, työelämä ja työtoverit. Millaisia ovat työelämän asenteet ja

arvot? Työelämäasenteita ei pystytä oppimaan oppimalla vaan ratkaisevassa

asemassa ovat asennerakenteiden syntyminen. Miten työntekijät ajattelevat ja

muodostavat käsityksiään työstä? Työllä oppimalla ja asenteita muuttamalla

saadaan aikaan tuloksia. Oppimiselle asetetaan ehdoksi työskentely ja sen

tavoitteiden asettelu sekä tuloksellisuus. Koska koulutus on tulevaisuudessa

muuttumassa tiimityöskentelyksi ja yritysten verkostoitumiseksi, tulisi

koulutuksen painottua opetukseen, jossa sosiaaliset, yhteistyö- ja

vuorovaikutustaidot sekä työskentelymallit olisivat pääosissa.

Ammatillinen koulutus reagoi vielä nykyisinkin hitaasti työelämän tarpeisiin eikä

kouluoppiminen ole aina ns. aikaansa edellä. Kun opiskelija siirtyy työelämään,

valitettavan usein huomataan, että koulussa opittu tieto on jo liian vanhaa ja

teoriapainotteista. Mikä tähän sitten auttaisi? Opettajien työelämään

tutustumisella on saatu hieman parannettua tätä tiedon vanhentumista, mutta

vaaditaan varmasti entistä vahvempaa yhteistyötä koulutuksen ja työelämän

välillä.

Ammatillisen koulutuksen arvostusta, houkuttelevuutta ja työelämälähtöisyyttä

tulisi parantaa. Ammatilliseen koulutukseen on viime vuosina hakeutunut hyvin

26

erilaisia ja eritasoisia ja – motivoituneita opiskelijoita kuin aiemmin. Osa

opiskelijoista suorittaa opintonsa tunnollisesti ja motivoituneesti, toiset taas ovat

vähemmän motivoituneita ja heidän elämäntilanteensa ovat erilaisia. Näillä

viimeksi mainituilla opiskelijoilla voi olla sosiaalisia ongelmia, opetuksen

tavoitteet voivat olla heille liian korkeita ja vaikeasti saavutettavia. He tarvitsevat

lisäopetusta ja mahdollisesti ohjaustakin. Heillä voi olla keskittymisvaikeuksia

suurissa ryhmissä, mutta pienryhmissä he sopeutuvat työskentelyyn

tehokkaammin. Motivoituneille opiskelijoille normaaliopetuksen menetelmät

saattavat olla haasteettomia ja he etsivät lisähaasteita koulun ulkopuolelta

esimerkiksi työstä. Ratkaisuna näille opiskelijoille voisi olla työelämää lähellä

oleva koulutustapa esimerkiksi työpaja.

Opiskelijat etsivät tänä päivänä entistä enemmän haasteita koulutuksesta. Heille

ei enää riitä normaali opiskelu, vaan he hakevat oppimisesta viihtymistä ja

yhteisöllisyyttä. Opiskelijoiden viihtyminen tukee oppilaitoksessa lisää

oppimistuloksia. Oppiminen voisikin tänä päivänä olla osa työntekoa. Tätä

tukevat ammatillisessa koulutuksessa ammattiosaamisen näytöt. Yksi

oppimismuodoista on oppiminen verkostoissa. Verkostossa oppiminen lähtee

kahden tai useamman toimijan yhteisten mielenkiintojen ja yhdistävien tekijöiden

löytämisestä. Näitä verkostoja ovat ammatillisessa koulutuksessa työelämä,

työssäoppiminen ja ammatillinen koulutus. Perinteisen työssäoppimisen ja –

valmennuksen rinnalle etsitään keinoja yksilövalmennukseen. Tätä

yksilöoppimista tukee pajatyöskentely, jossa on myös kasvatukselliset

näkökulmat ja ammatillinen opetus huomioitu.

10. Miksi pajatyöskentely kannattaa?

Suomessa on pitkään ollut pajaohjausta ja – opetusta nuorille, jotka ovat

pitkäaikaistyöttömiä, sosiaalisesti heikommassa asemassa kuin ikäiset toverinsa,

koulutus on jäänyt kesken tms. syiden vuoksi. Yleensä nämä tämän tyyppiset

pajat ovat työvoimatoimistojen järjestämiä koulutuksia. Vuosien 2004 – 2006

aikana on ollut projekteja ammatillisen koulutuksen puolella, joissa pajamaisella

opetuksella on ohjattu opiskelijoita takaisin opintojen pariin ja tuettu heidän

opiskelujaan. Näistä projekteista mainitsen muutaman mielestäni hyvän

esimerkin.

27

OTTE – OpinTieltä TyöElämään on projekti, jossa tavoitteena on vähentää

koulun keskeyttämistä oppimis- ja työpajojen kautta. Pajatoiminnalla tuetaan

nuorta, joka tarvitsee yksilöllistä ohjausta saadakseen koulutuksen suoritettua.

Tässä mallissa pajat ovat avoimia kaikille opiskelijoille. Paja on osa opetusta,

jossa opiskelija suorittaa yksilöllisen opiskelusuunnitelman mukaan opintojaan.

Ohjaajan tehtäväksi jää tukea ja ohjata opiskelijaa, siten että opiskelija saa

suoritettua sovitut tehtävät ja omat tavoitteensa.

(http://www.kuntoutussaatio.fi/majakkabeacon/kokonaisvaltaista_tukea_yksilolle.

pdf, http://www.equal.fi/default.asp?sc3=3277&sc2=3279&sc=3319)

Opetushallituksen alaisuudessa alkoi syksyllä 1998 hankeprojekti Innovatiivisia

työpajoja ammatillisissa oppilaitoksissa. Hanke oli Euroopan sosiaalirahaston

alainen ja kesti kolme vuotta. Tavoitteena oli saada valtakunnallisia malleja ja

keinoja opetuksen kehittämiseksi.

Yksi projektin kohderyhmä oli koulunsa aloittaneet opiskelijat, joita tuettiin

löytämään paikkansa oppilaitoksessa pajatoiminnan avulla. Nämä opiskelijat

olivat siirtyneet peruskoulusta ammatilliseen kouluun ja usein he vielä ovat siinä

vaiheessa, että eivät tiedä mihin ovat hakeutuneet. Opiskelumotivaatio ja

päämäärätietoisuus saattavat olla opiskelijoilla usein hukassa ensimmäisen ja

toisenkin vuoden aikana. Pajojen avulla voidaan tarjota tukimahdollisuuksia,

ohjausta sekä työssäoppimisen kaltaisia tehtäviä, joiden avulla hakea motivaatiota

opiskeluun. Toinen mielenkiintoinen vertailukohde oli opiskelijat, jotka olivat

jättäneet opintonsa ”heitteille”, eli he olivat keskeyttämässä opintonsa,

poissaolojen tai muiden syiden vuoksi. Näitä erilaisia ja eritasoisia opiskelijoita

tuettiin pajoissa, jotta mm. heidän itsetuntonsa, -luottamuksensa, ryhmätyötaidot,

vastuullisuus ja elämän rytmin säännöllisyyden löytäminen saatiin vahvistettua.

(http://www.edu.fi/julkaisut/loppuraport.pdf)

Se mikä näissä molemmissa malleissa tuli esille, on jokaisen opiskelijan

yksilöllisten tarpeiden huomioiminen ja löytäminen, käytännön työn ja opiskelun

mahdollistaminen, jotta opinnot eivät keskeytyisi. Näistä molemmista malleista

voidaan viedä ajattelua eteenpäin niin, että työpaja olisikin työvaltainen,

konkretiaan perustuva malli, jossa tehdään oikeata työtä oikeille asiakkaille. Näin

voitaisiin myös mahdollistaa työssäoppimisen tavoitteiden saavuttaminen niille

nuorille, jotka eivät työssäoppimispaikkaa muuten löydä. Näin tuettaisiin myös

28

sitä, että opinnot eivät jäisi kiinni suorittamattomista työssäoppimisista. Samalla

opiskelija oppii vastuuta, itsenäisyyttä ja asiakaspalvelutyötä, kehittämään omia

valmiuksiaan ryhmätyöskentelyn ja – tuen avulla. Hyvin usein oikeat työtehtävät

motivoivat opiskelijaa enemmän kuin teennäiset harjoitukset teoriatunneilla.

Opiskelija voisi löytää pajatoiminnan avulla itselleen lopputyötehtäviä, jotka

voisivat olla oikeita, haasteellisia ja motivoivia töitä oikeille asiakkaille. Lisäksi

uusi hallitusohjelma tukee työpajatoimintaa, jossa tavoitteena on kehittää nuorten

työpajatoiminta koko maan kattavaksi.

11. Tietotekniikan pajahanke

Tarkoituksena on kehittää tietotekniikan opetusta ”työpajamaiseksi” opiskeluksi.

Opiskelijat voivat olla sekä tietojenkäsittelyn että liiketalouden perustutkinnon

opiskelijoita. Tarkoituksena on myös saada mukaan myös sellaisia opiskelijoita,

joilla on ongelmia selviytyä normaaliopetuksessa tai hylättyjä kursseja on syytä

tai toisesta paljon. Pajan avulla yritetään myös ehkäistä opiskelijoiden opintojen

keskeyttämistä. Pajassa opiskelija voi opiskella tekemällä työtä ja näyttämällä

työnteolla omaa osaamistaan ja asian hallitsemista. Vastuu oppimisesta tulee

olemaan opiskelijalla itsellään. Pajan yksi idea on elinikäisen oppimisen

oivaltaminen. Lisäksi tulemme vahvistamaan opiskelijoilla niitä oppimisen

taitoja, jotka vielä tarvitsevat vahvistusta. Perusidea pajalla on tehdä todellista

työtä, omien kykyjen mukaan. Paja opettaa tiimi- ja ryhmäoppimista, jossa vastuu

työstä ja sen tekemisestä on opiskelijalla ja ryhmällä. Työpajassa opiskelijat

saavat yksilöllistä ohjausta ja riittävästi haasteita opiskeluunsa. Samalla he saavat

toisenlaisen tavan suorittaa opintojaan.

Pajaa tullaan markkinoimaan alueen pienille ja keskisuurille yrityksille sekä

yksityishenkilöille. Työtehtävät mitä opiskelijat pajassa pystyvät tekemään, ovat

kunkin omien taitojen mukaisia. Tarkoituksena on, että opiskelijat ovat itse

vastuussa omista työtehtävistään. Opiskelu on kuitenkin opettajajohtoista, jolloin

pajassa voidaan pitää myös ns. teemapäiviä osaamista tarvittavissa aiheissa.

Koska asiakkaita tulevat olemaan yritykset, on mahdollistettava se, että

opiskelijat saattavat joutua myös keskellä viikkoa tekemään työtehtäviä. Tätä

varten olemme suunnittelemassa omaa pajaluokkaa, joka on opiskelijoiden

käytettävissä ja jossa olisi tarvittavat työskentelyvälineet.

29

Paja tulee tarjoamaan erilaisia palveluja yksityisille asiakkaille. Tarjoamme

kuvien suurennusta, skannausta, pienten tilaisuuksien valokuvausta jne. Valo- ja

videokuvaukset omissa oppilaitoksen tilaisuuksissa pyrittäisiin järjestämään pajan

kautta.

Pajalla tulee olemaan kaksi opettajavetäjää, jotka voivat tarvittaessa vuoroviikoin

ohjata opiskelijoita. Opettajat tulevat ohjaamaan opiskelijoita ja vetämään

ryhmää. Lisäksi mahdollisuuksien mukaan tullaan järjestämään verkko-

opiskelumateriaalia opiskelijoiden tueksi. Muutamia verkkomateriaaleja jo on

olemassa. Tulemme myös rakentamaan verkkoon oman portaalin pajalle, jossa

pajan toimintaa tullaan mainostamaan ja opiskelijoille oman sivuston, johon

tullaan kirjoittamaan pajan toimintaohjeet esille.

11.1. Koulutuksen kohderyhmä Opiskelijat ovat pääsääntöisesti toisen ja kolmannen vuoden datanomi- ja

merkonomiopiskelijoita, joilla on atk:sta perustiedot ja – taidot. Ryhmäkoko voi

olla maksimissaan kymmenen opiskelijaa, jotta opetus ja työskentely olisivat

mielekästä. Ryhmän opiskelijat voivat vaihtua mielestäni puolivuosittain. Näin

mahdollistetaan eri opiskelijoille mahdollisuus osallistua pajatyöskentelyyn.

Joudumme myös miettimään sitä, miten saamme opiskelijaryhmän vaihtumaan,

jotta kaikilla olisi mahdollisuus työskennellä pajassa. Yksi varteenotettava tapa

on vaihtaa ryhmää vuoden vaihteessa. Puolessa vuodessa kerkiää hyvin tekemään

ja toteuttamaan erilaisia töitä. Oppilaitoksessamme opintojaksot vaihtuvat kahden

kuukauden välein ja mielestämme kaksi kuukautta on liian lyhyt aika perehtyä

työskentelyihin. Lisäksi jos pyrimme opiskelemaan ja tekemään työtehtäviä esim.

teeman mukaan, tarvitsee aikaa olla huomattavasti lisää. Lisäksi jos lasketaan,

että opiskelut tapahtuvat vain maanantai-iltapäivisin neljän tunnin aikana, ei

työtunteja keräänny riittävästi töiden tekemiseen.

11.2. Koulutusajankohta Opiskelijat opiskelevat pajassa pääsääntöisesti kerran viikossa maanantai –

iltapäivisin 12 – 16. Paja käynnistyy heti koulutuksen alussa elokuussa ja jatkuu

aina kevät lukukaudelle asti.

30

11.3. Tavoite

Pajan tavoitteena tulee olemaan tekemisessä ja tekemällä oppimisessa.

Tarkoituksena on tarjota vaihtoehto luokkaopiskelulle käytännön työn tekemisen

kautta. Opetuksen lähtökohtana ovat työelämän atk -osaamistarpeet.

Tarkoituksena on oppia tietotekniikan osa-alueita itse tekemällä, yrittäjämäisesti,

omaehtoisesti, itsenäisesti, luovasti, työelämä- ja ongelmanratkaisutaitoja

kehittäen. Pajatyöskentelyssä opiskelijoiden aktiivisella panoksella on keskeinen

asema. Pajan tarkoitus on tarjota koulun ulkopuolisille (ja miksei myös sisäisille)

asiakkaille erityyppisiä atk-palveluja, joissa otetaan huomioon opiskelijoiden

osaaminen. Pajassa opiskelijalla on mahdollisuus suorittaa joustavasti omien

töiden ohella tietokoneen käyttäjän A- ja AB-kortti.

Tavoitteena voidaan pitää myös nuorten opiskelijoiden opintojen

keskeyttämisprosentin vähentämistä tarjoamalla vaihtoehtoista tapaa opiskella ja

osoittaa osaamistaan pajassa. Lisäksi tavoitteeksi voidaan lukea ryhmä- ja

itsenäisen työskentelyn sekä luovuuden ja ongelmanratkaisutaitojen oppimista.

Opiskelijoita tullaan myös ohjaamaan itseohjautuvuuteen ja omaehtoiseen

opiskeluun. Työskentely on hyvin asiakaslähtöistä, jolloin opiskelijat joutuvat

myös miettimään omia valintojaan ja ratkaisujaan. Tarkoituksena on siis oppia

työnteon avulla.

Myös opiskelijoilla itsellään on mahdollisuus osallistua opetukseen. He voivat

jakaa omaa osaamistaan muiden opiskelijoiden kanssa. Opiskelijat voivat myös

itse rakentaa haluamaansa aiheeseen oman opetuskokonaisuuden tai tuoda tärkeän

oman oppimisaiheen esille.

11.4. Koulutuksen sisältö /toimintatapa

Koulutuksen tarkoituksena on kehittää nuorten opiskelijoiden

tietotekniikkavalmiuksia itsenäisen, mutta ohjatun toiminnan avulla. Toiminta

perustuu ammatillisiin valinnaisiin opintoihin, jotka opiskelija valitsee

lukuvuoden alussa. Toiminnassa opiskelija vastaa itse ottamastaan työtehtävästä

aina asiakkaalle palautukseen asti. Jokaisesta asiakkaan luovuttamasta

työtehtävästä tehdään työseloste opiskelijaa varten. Tarkoituksena on, että

opiskelijat työskentelevät opettajajohtoisesti sekä järjestää kontaktiopetusta

opiskelijoiden tarpeiden mukaan. Työskentelyn rinnalle tarkoitus on myös luoda

31

ns. teema/tietoiskuja tärkeistä ajankohtaisista aiheista. Näiden kontaktituntien on

tarkoitus kannustaa opiskelijoita itsenäiseen työskentelyyn.

11.5. Pajan työtehtäviä Opiskelijoiden työtehtäviä pajassa tulevat olemaan erilaisten yritysten ja

yksityisasiakkaiden toiveet ja tarpeet. Kuten esimerkiksi atk-ohjelmien

oheisasennukset, asiakkaiden tietokoneille, oheislaitteiden asennukset, valokuvien

suurennukset tietokoneella, valokuvien tulostus, virustorjunta, tietokoneiden

puhdistaminen, tietokoneen käytön opastus ja neuvonta, koulutus, www-sivun

laatiminen, käyntikorttien, esitteiden ja julisteiden tuottaminen digitaalisesti.

Pajaopiskelijoiden työtehtäviin tulee kuulumaan myös oppilaitoksen omien

tilaisuuksien valo- tai videokuvaus sekä esitteiden laatimien.

11.6. Kurssin arviointi Opiskelija-arviointi suoritetaan opetussuunnitelman mukaisesti ja se perustuu

tutkinnon perusteihin. Arvosanat ovat T1 – K5 sekä hylätty. Lisäksi tulemme

keräämään jatkuvasti asiakaspalautetta toiminnasta.

Tarvittaessa opiskelijat pystytään arvioimaan myös mukautetun oppimäärän

mukaisesti, mikäli heillä on oma HOJKS.

11.7. Yhteenveto

Luin jostakin lehdestä lauseen, joka jäi mieleeni ja jota käytän tässä verratessani

opiskelijoille koulutuksen merkitystä: ”Tärkeintä ei ole olla hyvä tänään vaan

huomenna parempi kuin eilen.”. Lause kuvastaa hyvin tämän päivän koulutuksen

ja työn muuttumista sekä sitä miten muutos vaikuttaa työntekijään.

Tärkeintä on olla paras huomenna. Hakea sitä osaamista ja sitä osaamisen alaa,

jota mahdollisesti ryhmässä on ja voidaan tukea sekä josta voi ammentaa omaa

voimaansa. Ryhmäoppimisella on nuorille suuri merkitys, he voivat hakea sen

avulla vertaistukea ja samaistua rooliinsa, mutta samalla sen avulla luodaan

itsenäisyyttä, luovuutta, rohkeutta, vahvistetaan minäkuvaa, ehkäistään

syrjäytymistä jne. Listasta tulee tavattoman pitkä, jos kaikki ryhmätyön

vahvuudet tuodaan esille. Ryhmäoppimisen kautta tulee myös vastuuntuntoa,

32

koska yhdellä työtehtävällä voi olla monta tekijää ja näin ollen nuorten on myös

opittava tekemään oma työnsä sovitussa ajassa.

Pajatyöskentelyn avulla voidaan tarjota toisenlainen oppimispaikka niille, jotka

eivät normaaliopetuksessa pärjää ja niille, jotka kaipaavat normaaliopetuksen

rinnalle haasteita. Pajatyöskentely tarjoaa toisenlaisen oppimispaikan, jossa

yhteistyö yritysmaailman ja kuluttajien kanssa tuodaan oppilaitokseen.

Pajatyöskentelyssä yhdistyvät ryhmä- ja yksilötyöskentely. Se tukee

itsenäistymistä, vahvistaa minäkuvaa, ehkäisee syrjäytymistä ja tukee oppimista.

Paja on erilainen oppimispaikka.

Aikuiskoulutuksessa keskitytään siihen, että aikuiset tai yritysten työntekijät

tulevat opiskelemaan kouluun pois työpaikalta. He keskittyvät opiskeluun ja

unohtavat työpaikkansa. Toisaalta he saavat vertaistukea ryhmän muilta jäseniltä

ja voivat vaihtaa omia kokemuksiaan ja ajatuksiaan työstään. Tämä sama malli on

nyt vain tuotava nuortenkin pariin. Ei enää yksilöoppimista vaan ryhmässä

vertaistukea saaden. Siihen pyritään pajantyöskentelyn avulla.

33

LÄHTEET Autio, V., Hanhijoki, I., Katajisto, J., Kimari, M., Koski, L., Lehtinen, J., Montén, S., Taipale, U., Vasara, A. 1999., AMMATILLINEN KOULUTUS 2010, Työvoiman tarve vuonna 2010 ja ammatillisen koulutuksen mitoitus. Blom, R. , Melin, H., Pyöriä, P. 2001. Tietotyö ja työelämän muutos. Palkkatyön arki tietoyhteiskunnassa, Gaudeamus, Helsinki. Engeström, Y. 1987. Learning by expanding: An activity-theoretical approach to developmental research. Helsinki: Orienta-Konsultit http://lchc.ucsd.edu/MCA/Paper/Engestrom/expanding/toc.htm Engeström, Y., 2004 Ekspansiivinen oppiminen ja yhteiskehittely työssä. Vastapaino. Tampere. Finnsights 2015. Tieteen, teknologian ja yhteiskunnan näkymät. Suomen akatemia. Helsinki. Hietalahti, M. 1999. Innovatiiviset työpajat ammatillisissa oppilaitoksissa ESR-projekti. Teoksessa Liimatainen-Lamberg (toim.). Syrjäytymisen ehkäisy – ohjaus- ja tukipalveluiden kehittäminen. Opetushallitus. Moniste 20 / 1999. Helsinki Hyyryläinen, A. Ennakoinnista elinvoimaiseen toimintaan pajatyöskentelyn avulla. Kasvio, A. 1994. Uusi työn yhteiskunta. Suomalaisen työelämän muutokset ja kehittämismahdollisuudet. Gaudeamus. Helsinki. Kupias, P., 2005 Oppia opetusmenetelmistä, Eduka-Instituutti Oy, Helsinki. Lahti, T. 2006. Työhyvinvointi ja toimintajärjestelmä. Finas-päivät, Lahti. Työterveyslaitos. Liiketalouden perustutkinto http://www.oph.fi/pageLast.asp?path=1,17627,927,1561,44911 Muutoksen tekijät, toimintakonseptin kehittäjien oppimisverkosto. http://www.muutoslaboratorio.fi/index.php Neuvonen, A., Mokka, R. 2006. Yksilön ääni, Hyvinvointivaltio yhteisöjen ajalla, Sitran raportteja. Edita. Helsinki. Kokonaisvaltaista tukea yksilölle, Equal-ohjelman kansallisessa teematyössä kerättyjä. käytäntöjä, kokemuksia ja tuloksia, Otte - OpinTieltä TyöElämään projekti http://www.kuntoutussaatio.fi/majakkabeacon/kokonaisvaltaista_tukea_yksilolle.pdf, http://www.equal.fi/default.asp?sc3=3277&sc2=3279&sc=3319

34

Pirkamaan sanomat, 26.4.2007, Isä Mitron haastattelu, Elä ja tee työtä intohimolla.

Pääministeri Matti Vanhasen ll hallituksen ohjelma, 2007,

Pääministeri Matti Vanhanen Globalisaatio ja Suomen uudistumiskyky -seminaarissa Helsingissä http://www.vnk.fi/ajankohtaista/puheet/puhe/fi.jsp?toid=5307&c=0&moid=5309&oid=170228

Ruohotie, P. 2000 ja 2002. Oppiminen ja ammatillinen kasvu. Wsoy, Juva. Räsänen, J. 1994. Työvalmennus. Opetus ja oppiminen käännekohdassa. Wsoy, Juva. Siltala, J., 2004, Työelämän huonontumisen lyhyt historia. Muutokset hyvinvointivaltioiden ajasta globaaliin hyperkilpailuun. Otava, Keuruu Sulkunen, P. 1994. Sosiologian avaimet. Näkökulmia yhteiskuntaan. Wsoy, Juva. Tietojenkäsittelyn perustutkinto http://www.oph.fi/pageLast.asp?path=1,17627,927,1561,44911 Tikanmäki, K. 2006. Työn ja organisaation muutoksissa oppiminen. Etnografinen löytöretki työssä oppimiseen. Akateeminen väitöskirja. Tampere. Työelämän tutkimuslaitos http://www.uta.fi/laitokset/tyoelama/ Uhmavaara, H., Niemelä, J., Melin, H., Mamia, T. Malo, A., Koivumäki, J., Blom, R. 2005, Joustaako työ? Joustavien työjärjestelyjen mahdollisuudet ja todellisuus. Työvoimapoliittinen tutkimus. Työministeriö. Vehviläinen, J. 2000. Ammattipajan kautta tutkintoon? - Ammatillisten oppilaitosten innovatiiviset työpajat -ESR-projekti. Opetushallitus. Moniste 8 / 2000. Helsinki.