Turun kaupunki • Kaupunkitutkimusohjelma

TUTKIMUSKATSAUKSIA 5/2019

Olli Jakonen

Osallisuus ja ihmislähtöisyys älykaupungissa

Tutkimuskatsauksia 5/2019

2

•

Olli Jakonen

Tästä on kyse

• Älykaupunkihankkeetsyntyivättekno-logiahankkeinajaovatpitkäänolleetteknologiakeskeisiä, mutta sittemmin niitä on kehitetty ihmislähtöisyyden ja osallisuuden suuntaan

• Kestäviäälykaupunkiratkaisujaonmah-dollistarakentaaosallistavansuunnitte-lunperiaatteidenmukaisesti

• Tieto-javiestintäteknologisillaosallis-tumisratkaisuillasekäpelillistämiselläonmerkittäväpotentiaalitäydentääperinteisiäosallistamismenetelmiäjatavoittaalaajempiyleisö

Osallisuus ja ihmislähtöisyys älykaupungissa

JohdantoYhä useampi kaupunki on brändännyt itsensä älykau-

pungeiksi (engl. Smart City) osana pyrkimyksiään pa-

rantaa asukkaidensa elämänlaatua, tehostaa hallintoa

ja lisätä taloudellista toimeliaisuutta.1,2 Älykaupunki on

osa kaupunkikehitysideaalien, kuten luovan kaupungin

tai ekologisen kaupungin, jatkumoa.6,7,1 Uutta älykau-

pungissa on erityisesti uudenlaisen verkottuneen tek-

nologian, esimerkiksi esineiden internetin, mukanaan

tuomat mahdollisuudet.8 Älykaupunki ja sen ”älykkyys”

määritellään kuitenkin laajemmin kuin vain verkottunee-

na teknologiana. Todellinen älykaupunki aloittaa ongel-

manratkaisun sosiaalisista ja poliittisista lähtökohdista

ja teknologia on apuväline.9

Tässä katsauksessa kuvataan tutkimuskirjallisuuden

avulla, miten älykaupunkikehittämistä tulisi lähestyä,

jotta se olisi ihmislähtöistä. Ratkaisevaa on onnistunut

osallistaminen. Katsaus perustuu Salon kaupungin ja

Turun yliopiston yhteistä Älykaupunki Salo -hanketta

varten laadittuun raporttiin. Hankkeessa kehitetään äly-

kaupunkiratkaisuja Salon kaupungille.

Älykkäillä kaupungeilla ei ole yhtä yhtenäisesti tunnus-

tettua määritelmää.12 Määritelmät eroavat toisistaan

painotuksessaan eri osa-alueisiin, joita ovat esimer-

kiksi yhteisö ja yhteisöllisyys, päätöksenteko, teknolo-

gia, tuottavuus, innovointi, elämisen laatu, hyvinvointi,

kestävyys, saavutettavuus, hallinto ja kaupunkikehit-

täminen.12 Toinen jaottelu on jako älykkääseen talou-

teen, liikkuvuuteen, ympäristöön, väestöön, asumiseen

ja hallintoon.4 Tämä jaottelu on hyödyllinen eri osa-

alueiden hahmottamisen kannalta, mutta väestön eli

kaupunkilaisen näkökulmaa tulisi pohtia niistä jokaisen

osalta.

Tutkimuskatsauksia 5/2019

3

Älykaupungin määrittely on oleellista, sillä sen avulla

voidaan yhteisesti tunnistaa ja arvioida tavoitteita, vai-

kutusmekanismeja ja niiden osa-alueita. Määritelmät

sisältävät:

1. kaupunkikehityksen suunnan ja tavoitteen

2. osa-alueet, joita ”älykkyys” muutoksellisesti kosket-taa

3. mahdollisesti mekanismin, jolla kaupunkikehityksen

tavoitteisiin päästään

Monet määritelmistä korostavat tuottavuuden lisäämistä

ja teknologiaa.12 Ihmislähtöisyyden tai osallistavuuden

teemoja löytyy vain osasta määritelmiä. Tutkimuskirjal-

lisuudessa ollaankin huolestuneita siitä, että älykaupun-

kihankkeet keskittyvät monesti yksinomaan teknologian

lisäämiseen varauksettomasti, jättäen sosiokulttuuriset

muutokset huomiotta.13,3,14,15 Caragliun ym.4 määritelmä

yhdistää teknologisen kehityksen, osallistamisen sekä

ekologisesti ja taloudellisesti kestävän kehityksen:

[Älykaupunki on] kaupunki, joka on älykäs, kun in-vestoinnit inhimilliseen ja sosiaaliseen pääomaan sekä perinteiseen liikkumiseen ja moderniin tie-to- ja viestintäteknologiainfrastruktuuriin ruokkivat kestävää taloudellista kehitystä ja korkeaa elämän-laatua viisaan luonnonresurssien käytön ja osallis-

tavan hallinnon avulla.

Riskinä on, että eri tahoille ei ole selvää, mikä älykaupun-

kikehittämisen tavoite on tai miten tavoitteeseen pääs-

tään.16 Ei olekaan epätavallista, että älykaupunkihankkei-

ta edistetään ilman yhteisesti tunnistettua määritelmää ja

tavoitteita, ja käsitettä käytetään kehittämisdiskurssissa

epäselvästi oikeuttamaan milloin mitäkin.12, 17 Älykaupun-

kina kehittymään pyrkivien kaupunkien tulisikin pohtia

mikä on se hankkeita ohjaava tavoitteellisuus ja miten

kehittäminen sisältää myös kaupunkilaisten osallisuuden.

Mitäihmislähtöisyydellätarkoitetaan?Älykaupungin ihmiskeskeisyydellä tarkoitetaan lähesty-

mistapaa, jossa käyttäjätarpeet ja käyttäjävaatimusten

määrittely asetetaan suunnitteluprosessin keskiöön.20

Esimerkiksi sähköisessä asioinnissa ihmiskeskeisyydellä

voidaan tarkoittaa asioinnin vaivattomuutta, kuten palve-

luiden ja asioinnin keskittämistä yhteen paikkaan tai sitä,

että tieto on luotettavaa ja helposti saatavilla.21,22 Toisaal-

ta ihmislähtöinen on myös sellainen kaupungin kulttuuri,

joka on myönteinen kaupunkilaisten aloitteille koskien

kaupunkitilaa tai sen palveluita. Tämä voi tarkoittaa esi-

merkiksi helppokäyttöistä palaute- tai aloitepalvelua tai

kaupunkilaisten rohkaisemista kaupungin viestinnässä.

Tietotekniikan helppokäyttöisyys on osa ihmislähtöi-

syyttä.13 Marcus Foth esittää, että kaupunkiteknologian

ja kaupunkilaisen vuorovaikutuksen suunnittelussa tuli-

si keskittyä pikemminkin kaupunkilaisten kyvykkyyden

kuin tietoteknologian käytettävyyden parantamiseen.13

Kaupunkilaisia ei tulisi kohdella vain suunnittelun koh-

teina, vaan toimijoina, jotka voivat itse saada positiivista

muutosta aikaan.

Kaupungeilla on kehittämisprosessissaan valittavana

erilaisia teknologisia älykaupunkiratkaisuja. Tästä vali-

koimasta tulee valita kaupungin kulttuuriseen kontekstiin

sopivat ratkaisut.23 Sopivuutta voidaan kartoittaa esimer-

kiksi työpajoissa24, mitä seuraa teknologian käyttöönotto

ja sen omaksumisen helpottaminen.10 Tässä tapaukses-

sa ihmiskeskeisyydellä tarkoitetaan, että suunnittelu pyr-

kii ymmärtämään kaupunkilaisia ja kehittämään sellaista

teknologiaa, joka pystytään ottamaan käyttöön mahdol-

lisimman sujuvasti. Esimerkiksi jos Suomessa haluttaisiin

soveltaa eteläkorealaisissa älykaupungeissa pilotoituja

älykotiteknologioita, pitäisi niiden sopivuutta suomalai-

siin koteihin selvittää ennen niiden käyttöönottoa uudis-

rakentamisessa. Ratkaisujen tulee olla oikeudenmukaisia

ja kohtuullisia ihmisille, joita ne koskettavat ja on tärkeää

kysyä, kuinka älykkyys voidaan liittää osaksi kaupunki-

laisten arkea ja käytäntöjä.25,36 Jokaisessa kaupungissa

on erityisiä piirteitä, minkä vuoksi ratkaisut tulee useim-

miten räätälöidä.18,26

OsallistavasuunnitteluÄlykaupunkihankkeissa ongelmana on usein ollut suora-

nainen osallistamisen laiminlyönti, koska painopiste on

ollut laajoissa tieto- ja viestintäteknologiainfrastruktuuri-

hankinnoissa. Ihmis- ja käyttäjälähtöisyyden periaatteita

on mahdollista toteuttaa osallistavan suunnittelun avulla.

Osallistavalla suunnittelulla tarkoitetaan ennen kaikkea

sitä, että ratkaisujen soveltuvuus käyttäjille varmistetaan

jo suunnitteluvaiheessa. Osallisuuden tulee koskea mah-

dollisimman montaa ryhmää, erityisesti kehittämisen

kohteena olevien palveluiden käyttäjiä.20 Osallistaminen

toteutetaan mielellään jo esisuunnitteluvaiheessa27,13,

mutta toisinaan vasta suunnittelu- ja testivaiheissa27.

Tutkimuskatsauksia 5/2019

4

Osallistamisen tekniikoita voivat olla mm. kaupunkilais-

ten, asiantuntijoiden ja fokusryhmien haastattelut, käy-

tettävyys-, hyödyllisyys- ja saavutettavuuskartoitukset,

rohkaiseminen palautteeseen ja kommentointiin, tuki-

palveluiden perustaminen sekä palvelun laatukriteerei-

den asettaminen ja täytäntöönpano.22 Osallistuminen

voidaan järjestää joko suoraan, esimerkiksi käyttämäl-

lä verkkopohjaista survey-kartoitusta tai epäsuorasti

kuulemalla sidosryhmien (esim. järjestöjen) edustajia.28

Suora osallistuminen perustuu tavallisesti itsevalikoitu-

vuuteen, josta voi seurata edustavuusongelmia, mutta

niillä saattaa olla myös parempi mahdollisuus luoda yh-

teisöhenkeä yhdessä tekemisen myötä.13

Perinteistä kaupunkikehittämisen ”lineaarista” proses-

sia, joka etenee ammattilaisten käsissä suoraviivaises-

ti esianalyysistä toteutukseen ei pidetä enää riittävänä,

vaan ihanne on ns. iteratiivinen prosessi, jossa suunni-

telmia voidaan palata jalostamaan käyttäjäpalautteen tai

muiden osallisten kommenttien avulla.28,19

Yksi esimerkki osallistavasta suunnittelusta oli Oulun

kaupunginkirjaston hanke, jonka tavoite oli kehittää kir-

jastolle uusia palveluita tai tuoda jo olemassa olevia pal-

veluita esille uudella tavalla. Tuloksena oli virtuaalikirjas-

to, jossa kirjaston materiaalia esitettiin uudella tavalla.24

Mukana prosessissa oli tutkijoita, kaupungin virkamiehiä

sekä kirjaston työntekijöitä ja käyttäjiä. Aluksi järjestet-

tiin alustava haastattelu sekä tapaamisia työntekijöiden

kanssa. Tämän jälkeen järjestettiin kaksi työpajaa, johon

kaikki osapuolet osallistuivat. Työpajassa ideoitiin, mitä

uudet palvelut voisivat olla ja miten kirjaston voisi kokea

uudella tavalla. Toisessa työpajassa prototyyppiä jatko-

kehitettiin. Prosessi oli osallistava ja iteratiivinen.24

Osallistamista voivat olla myös tilojen ja työkalujen tar-

joaminen kaupunkilaisten omatoimista kehittämistoi-

mintaa varten, kaupunkidemokratian vuorovaikutteiset

osallistumiskanavat tai sovellukset joilla kerätään kau-

pungin kehittämiseen tarvittavaa tietoa älypuhelimen

tai muiden sensoreiden avulla.23 Datan kerääminen voi

olla nykyään vapaaehtoista tai automaattista.15 Osalli-

suudesta on kyse vain, mikäli datan keräämiseen osal-

listutaan tietoisesti. Sensoridata välittää monenlaista

hyödyllistä tietoa esimerkki liikennekäyttäytymisestä,

mutta sen avulla ei voida tulkita merkityksiä, joita ihmiset

toimintaansa liittävät – niiden kartoittamiseen tarvitaan

edelleen kokemustietoa. Onkin hyvä käyttää toisiaan

täydentäviä tietolähteitä.

Osallistamalla voidaan hyödyntää kaupunkilaisten näkö-

kulmia, kokemuksia ja ideoita joukkoistamalla.23 ,29 Jouk-

koistamisella tarkoitetaan hajautettua ongelmanratkai-

sua, jossa toimeksiantaja hyödyntää yhteisön osaamista

rajatussa tehtävässä.15 Osallistamisen hyödyllisyys pe-

rustuu paikallisen, usein ainakin osittain kokemusperäi-

sen tiedon jalostamiseen kaupunkikehittämisen tueksi.

Paikallinen tieto koskee paikkoihin tai palveluihin liittyviä

kirjoittamattomia sääntöjä, tarinoita, kokemuksia, ym-

märrystä ja ideoita.23 Tällaisen tiedon rooli on jalostaa

asiantuntijatietoa tarjoamalla sellaisia näkökulmia, joita

ei muuten osattaisi ottaa huomioon. Se kiinnittää huomi-

ota esimerkiksi siihen, millä tavoin ratkaisut vaikuttavat

kaupunkilaisiin. Se tarjoaa myös mahdollisuuden löytää

parempia tai edullisempia ratkaisuja. Se voi myös nos-

taa esiin paikallisyhteisöjen monesti eriarvoisen aseman

resurssien jaossa.23

Osallisuustiedon hyödyntäminen edellyttää luottamusta

hallinnon ja kaupunkilaisten välillä. Hallinnon on luotet-

tava osallistamisen mahdollisuuksiin ja siihen, että kau-

punkilaisten osallisuus päätöksenteossa luo kaupungin

kehittymisen kannalta suotuisen kulttuurin. Kaupunki-

laisten on luotettava hallinnon vilpittömyyteen edistää

yhteistä hyvää ja hyödyntää osallistumalla tuotettua tie-

toa. Osallisuustiedon hyödyntäminen sekä sen roolista

ja vaikutuksista viestiminen luo kaupunkilaisille luotta-

musta (äly)kaupunkikehittämiseen.26

Työpajat,hackathonit,elävätlabora-toriotjasähköisetalustat–osallista-misen työkalujaKaupunkilaiskyvykkyydellä (engl. citizen-ability) viitataan

kaupunkilaisten valmiuksiin parantaa kaupunkiaan tai

tarttua sen ongelmiin.13 Älykaupunkikehittämisen yhte-

ydessä näiden kyvykkyyksien valjastamiseksi on vakiin-

tunut käyttöön erilaisia osallistamisen työkaluja, kuten

työpajoja, hackathoneja, tekijätiloja, eläviä laboratorioita

tai paikkatietojärjestelmiä.8

Työpajoissa osallistuminen on kasvokkaista. Niissä vuo-

rovaikutus on henkilökohtaisia ja monipuolista, ja niissä

on mahdollisuus myös ei-kielelliseen viestintään.28 Työ-

Tutkimuskatsauksia 5/2019

5

pajat ovat usein tarkoituksenmukaisia loppukäyttäjien ja

sidosryhmien osallistamiseen.24

Hackathonit ovat intensiivisiä, usein puolikilpailullisia ta-

pahtumia, joissa toimeksiantaja antaa mahdollisimman

ytimekkään toimeksiannon tai ongelman, johon osallis-

tujat yrittävät kehittää uusia ratkaisuja.8

Elävät laboratoriot (engl. living lab) ovat koti- tai kau-

punkiympäristön ”kokeilualustoja”, joissa havainnoi-

daan käyttäjien ja teknologian välistä vuorovaikutusta,

pyrkimyksenä käyttää tulokset uusien tai käyttökelpoi-

sempien tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen.11,27

Parhaimmillaan ne tuottavat kokonaisvaltaisen ymmär-

ryksen tuotteen tai palvelun toimivista ja toimimattomis-

ta puolista. Kestävän älykaupunkikehittämisen onnis-

tumiseksi pilottien on laajennuttava kokeiluista osaksi

arjen käytäntöjä.11

Tekijätilat (engl. makerspace) ovat tiloja, joissa tuetaan

vertaisoppimista, tekemisen kautta oppimista sekä tek-

nisesti orientoitunutta ideointia.32 Niiden tarkoituksena

on olla pidempiaikaisia osallistavan luovuuden muotoja.

Ne voivat keskittyä myös digitaaliseen innovointiin. Teki-

jätiloissa osallisten on mahdollisuus ideoida ilman omaa

syvällistä ja laajaa erityisosaamista.32,19 Asiantunteva

tuki voidaan tarjota tilojen mukana.19 Päinvastaisista

pyrkimyksistä huolimattakin osallistumisen kynnys voi

kuitenkin jäädä korkeaksi ja muut kuin poikkeuksellisen

aktiiviset kaupunkilaiset toiminnan ulkopuolelle.

Laajin joukko osallisia saavutetaan erilaisin tieto- ja

viestintäteknologian tuomien etäosallistamisen muo-

doin.30 Esimerkiksi Islannissa on saatu lupaavia tulok-

sia kaupunkilaisosallistumiseen luodun verkkoalustan

toimivuudesta: Betri Reykjavik -alustalla kaupunkilaiset

voivat tehdä uudistusehdotuksia kaupungin hallinnol-

le ja muut käyttäjät voivat joko tukea tai vastustaa eh-

dotuksia. Alustalla voidaan kerätä vapaasti kirjoitettua

palautetta ja siinä esitellään jo toteutuneita ehdotuksia.

Tämänkaltaiset aktiivisen osallistumisen mahdollistavat

palvelut tekevät älykaupungista älykkään.3

Osallistavat paikkatietojärjestelmät ovat helppokäyttöi-

siä niille, jotka osaavat käyttää tietokoneita ja mobiili-

laitteita.28 Niiden avulla kaupunkilaiset voivat esimerkiksi

saada reaaliaikaista paikkakohtaista tietoa, antaa palau-

tetta ja tuoda esiin kaupunkisuunnittelun kannalta rele-

vanttia tietoa. Osallistujat kertovat näkemyksiään kom-

mentoimalla esiteltyjä suunnittelukohteita kirjallisesti,

piirtämällä, muuttamalla 3D-mallinnuksen osia tai muu-

toin antamalla sovelluksessa palautetta suunnittelijoille

tai muille kaupunkilaisille.33 Karttapohjaisia paikkatieto-

sovelluksia käytetään jo usein kaavoittamisen tukena.34

Turussa vuonna 2015 pilotoitu Täsä-sovellus – joka in-

tegroitiin osaksi Turun kaupungin palautejärjestelmää –

on esimerkki osallistamisen sovelluksesta, jossa käyttä-

jien oli mahdollista raportoida ongelmia, ehdottaa uusia

ideoita, lausua mielipiteitä ja vastata kehittämiskohteita

koskeviin mielipidekyselyihin.31 Tämänkaltaiset sovel-

lukset voivat toimia kaupungin omana sosiaalisena me-

diana.28,27 Osallistamissovellukset on koettava luotetta-

viksi, jotta ne keräävät aktiivisen yleisön.31

Pelillistämällä (engl. gamification) voidaan tavoittaa

etenkin nuoria. Nuoret toivovat, että teknologia mukau-

tuu arjen rutiineihin, mielellään näkymättömästi.14 Pelil-

listämisellä tarkoitetaankin erilaisia motivoivia element-

tejä, jotka tulisi sisällyttää osaksi arjen käytäntöjä. Oikein

toteutettuna pelillistämisellä on potentiaali houkutella

uusia osallistujia ja sitouttaa heitä palaamaan sovelluk-

sen äärelle.28 Täsä-sovelluksesta kerätystä palautteesta

huomattiin, että sovellukseen pelillistävät elementit jäi-

vät monelta huomaamatta.31

Yhdessä tekemisen kulttuuria voidaan luoda paikkasi-

donnaisilla yhteisösovelluksilla (engl. localised commu-

nity networking services).35 Tällaisten sovellusten avulla

kaupunkilaiset voivat keskustella, tehdä aloitteita tai ää-

nestää kaupungin kehittämisen vaihtoehdoista. Paikka-

sidonnainen yhteisöviestintäsovellus voi toimia yhtenä

viestintäalustana muiden joukossa. Yhteisöviestinnässä

käyttäjien tulee voida löytää toisensa vapaaehtoisesti

ja se toimii parhaiten jo olemassa olevissa yhteisöissä.

Osallisuuden työkaluna se vaatii etenkin vuorovaikutusta.

Osallistamisen haasteitaYleinen ongelma on, että erilaisia osallistumiskeinoja

käyttävät vain aktiivisimmat kansalaiset.1 Mikäli osallis-

tuminen edellyttää uuden tai verrattain uuden teknolo-

gian käyttöä, osallistumisen todennäköisyyteen vaikut-

tavat myös ammatti, sukupuoli, ikä ja etninen tausta.

Tutkimuskatsauksia 5/2019

6

Digitaalisella kuilulla tarkoitetaan eriytyneitä internetin,

laitteiden ja ohjelmien käyttömahdollisuuksia ja resurs-

seja ylläpitää niitä. Myös teknologian käyttämisen mo-

tivaatio, taidot ja käyttötavat ovat eriytyneet.38 Kuilujen

aktiivinen purkaminen laajentaa erilaisten älykaupunki-

teknologioiden käyttäjäpohjaa.

Monien on vaikea ymmärtää, lähestyä ja seurata kau-

punkien jäykkien suunnitteluprosessien kulkua. Asiakir-

jojen laatiminen ja usein lukeminenkin vaatii asiantun-

temusta, ja osa niistä voi olla salaisia, mikä vaikeuttaa

prosessien ymmärtämistä. Kaikilla ei ole myöskään ai-

kaa tai asiantuntemusta vaikuttaa.37 Ajan puute on syy

olla osallistumatta etenkin kasvokkaiseen vuorovaiku-

tukseen, mutta se pätee vähemmän digitaalisiin keinoi-

hin. Digitaaliset osallistamisalustat tai jopa sosiaalinen

media voivat täydentää kasvokkaista osallistamista,

kaventaa välimatkoja ja rohkaista osallistumaan.37,39 Ne

tarjoavat kaupungin hallinnolle mahdollisuuden uudistaa

suhdettaan kaupunkilaisiin.3 Osallistuminen mobiililait-

teilla kiinnostaa: esimerkiksi Täsä-sovellusta kokeilleet

kaupunkilaiset ymmärsivät sen potentiaalin prototyypin

puutteista huolimatta ja toivoivat mobiiliosallistumisen

kehittämistä edelleen.31

Sosiaalista mediaa on kritisoitu osallisuusvälineenä,

sillä se johtaa helposti asiasisällöltään pintapuoliseen

viestintään, jolla on vain vähän arvoa kaupunkikehit-

täjille. Sosiaalinen media saattaa lisätä osallistumista

kasvokkaisiin tilaisuuksiin, sillä se tavoittaa monia, jotka

eivät saa tietoa tilaisuuksista muiden kanavien kautta.39

Sosiaalinen media saattaa sopia informointiin, ei niin-

kään vuorovaikutteiseen osallistamiseen. Tätä tutkittiin

norjalaisissa älykaupunkihankkeissa, joissa havaittiin,

että sosiaalisessa mediassa käytävää keskustelua oli

vaikeaa hallita ja ohjata sitä pysymään asiassa. Osallis-

tamisella ei myöskään tavoitettu riittävän laajaa osallis-

tujakuntaa ja siksi kaupungin edustajat kokivat tiedon

puutteellisena.40

Kokemus on usein, että julkisen sektorin osallistamis-

yritykset tavoittavat liian vähän ihmisiä. Esimerkiksi Bel-

giassa ongelmana oli sidosryhmien pitäminen mukana

älykaupunkihankkeessa. Vaikka kaupungin älykaupun-

kistrategiassa oli kirjaus älykkäästä kansalaisesta pää-

töksenteon keskiössä, tätä kirjausta oli vaikeaa laittaa

käytäntöön.11 Syy osallistumisen vähyyteen voi olla tie-

don tai ajan puutteessa, ymmärrettävyydessä tai osallis-

tumiskeinon saavutettavuudessa.28 Osallistujat valikoi-

tuvat oman aktiivisuuden perusteella, joten sen avulla ei

välttämättä saada kerättyä kaikkien oleellisten tahojen

näkemystä tai jotkin ryhmät puuttuvat aineistosta ko-

konaan.28 Toinen syy voi olla itse osallisuusprosessin

puutteellisuus. Esimerkiksi eräässä Dublinin älykaupun-

kihankkeita koskeneessa tutkimuksessa todettiin, että

osallistaminen oli ollut näennäistä ja pääpaino oli yksin-

omaan kuluttajuuden edistämisessä, ei niinkään laajem-

min yleisessä hyvinvoinnissa. Lisäksi kaupunkilaisten

konsultaatio tapahtui vasta, kun hankkeiden tavoitteet

oli jo päätetty.8 Tällainen toiminta vähentää merkittävästi

kaupunkilaisten motivaatiota osallistua.

Melko yleinen ongelma on myös, että kaupunkilaiset

tulkitsevat kaupunkisuunnitteluprosessia vain omista

lähtökohdistaan, ja suunnittelijat ja osallistujat saattavat

puhua toistensa ohi.28 Tämä on ongelmallista, sillä kau-

punkilaisten tiedon huomiointi on olennainen osa hyvää

suunnittelua. Kokemusperäisen ja asiantuntijatiedon vä-

lillä tasapainottelu on osa suunnittelijoiden perustyötä.

Joskus jopa suunnittelun lähtökohdat on syytä arvioida

uudelleen. Oulun älykaupunkikokeilussa jouduttiin to-

teamaan, että kaupunkiin pystytetyt interaktiiviset äly-

näytöt ja niiden tarjoama sisältö olivat epäoleellisia sekä

senioreille että nuorille kaupunkilaisille.14 Jos kaupunki-

laisia olisi osallistettu jo esisuunnitteluvaiheessa, hyö-

dyllisyyden ja kiinnostavuuden puute olisi voitu todeta jo

silloin, ja suunnata resurssit muualle.

IkääntyvätjasenioritälykaupungissaTärkeää on resurssien ja sukupuolen, iän ja etnisyyden

vaikutus mahdollisuuksiin osallistua älykaupunkiin.38

Osallisuuden kehittämisestä vastaavan tahon tulee

tuntea tekijät, joiden vuoksi esimerkiksi nuorten, kieli-

vähemmistöjen, maahanmuuttajien tai syrjäytyneiden

kyvyt osallistua ovat puutteelliset. Seniorit ovat kasvava

väestöryhmä, joiden älykaupunkikehitykseen osallistu-

miseen liittyy etenkin tietotekniseen kompetenssiin liit-

tyviä haasteita. Tilaajan toiveesta tarkastelen tässä eri-

tyisesti ikääntyneiden osallisuuden haasteita.

Kaupungin virkamiesten mielikuvissa ikääntyvät näh-

dään usein vastahakoisina ryhmänä käyttämään uutta

teknologiaa.41 Mikäli näin on, älykaupunkikehittämisen

Tutkimuskatsauksia 5/2019

7

kannalta se voi olla ongelma, sillä se mahdollistaa arjen

tasolla yksiä käytäntöjä ja saattaa sulkea toisia pois.9,41

Esimerkiksi digitaalisten asiointijärjestelmien käyttöön-

otto vaikeuttaa kasvokkaista asiointia tai poistaa sen

kokonaan, kuten vaikkapa pankeissa on jo pitkälti ta-

pahtunut. Senioreille kasvokkainen ”offline”-asiointi

saattaa näyttäytyä toimivana ja verkkoasiointi vaikeana.

Senioreiden on vaikea löytää sähköisistä palveluista tar-

vitsemaansa tietoa.9 Älykaupunkikeskustelusta puuttuu

usein puhe jatkuvuudesta, mikä huolettaa seniorikau-

punkilaisia. Suunnittelun tulisi palvella myös kokemusta

siitä, ettei kaikkea tuttua ja turvallista korvata täysimää-

räisesti. Yksi vaihtoehto on sisällyttää tuttuja element-

tejä uusiin teknisiin ratkaisuihin ja panostaa senioreiden

tietotekniseen osaamiseen.27 Lisäksi myös senioriväes-

tön keskimääräinen tietotekniikkaosaaminen paranee

ajan saatossa, kun yhä useammat vanhuusikäiset ovat

totuttuneet siihen jo aiemmissa elämänvaiheissa.

Seniorien tietotaitoja tai mieltymyksiä koskevan mutu-

tiedon sijaan on toivottavaa että tietoa tästäkin käyttäjä-

ryhmästä – ja sen sisäisistä eroista, esimerkiksi kunnon

ja terveyden vaikutuksista – kerättäisiin osallisuuden

keinoin.41 Ikääntyneiden tarpeita ovat muun muassa

heikentyneiden aistitoimintojen kompensoiminen, muis-

tihäiriöiden aiheuttamien ongelmien lievittäminen, moto-

risten ongelmien lievittäminen, tarve tuelle teknologian

asentamisessa sekä analogisten ja helppokäyttöisten

toimintalogiikoiden tarve.20 Nämä tarpeet näyttäytyvät

eri kuntoisilla senioreilla eri tavoin. Lisäksi seniorit kai-

paavat tietotekniikan käytön tueksi ihmiskontaktia.27

Seniorit itse ovat lähtökohtaisesti sopivimpia vastaa-

maan useimpiin heitä koskeviin kysymyksiin.9, 27 Rooli

tulee suhteuttaa älykaupunkikehittämisen tavoitteisiin.

Onko tavoite rakentaa asukkaista riippumaton teknologi-

sesti älykäs kaupunki, vai syntyykö kaupungin älykkyys

vasta, kun kaupunkilainen – tässä tapauksessa seniori

– onnistuu helpottamaan arkeaan älykkäiden ratkaisujen

avulla? Keskeisen kehittämisajatuksen tulisi olla, miten

erilaiset kaupunkilaiset, seniorit mukaan lukien, voivat

ottaa älykkyyden osaksi omaa arkeaan, sen sijaan, että

heidän tulisi mukautua siihen.9 Kysymys on olennainen

esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämisen

näkökulmasta.

Suunnittelussa tulee ottaa huomioon onko älykaupun-

kikehittämisestä hyötyä ikäihmisille vai vaikeuttaako se

heidän arkeaan, ja millä tavoin tätä kysymystä koskevan

osallisuustiedon keruu tulisi järjestää. Syytä on myös

pyrkiä ennustamaan ratkaisujen suunnittelemattomia

vaikutuksia ja kartoittamaan vaihtoehtoja ongelmien

ratkaisemiseksi. Ikääntyneet – kuten muutkin ihmiset

– kiinnostuvat teknologiasta, kun se koetaan hyödylli-

seksi. Suorien tai epäsuorien positiivisten kokemusten

ja karttuvien tietotekniikkataitojen myötä pelot hälvene-

vät.20

Kokemukseen tietoteknologisesta pystyvyydestä vai-

kuttavat henkilön työkokemus, koulutus, tulot, suku-

puoli, asuinpaikkakunta, terveys sekä mahdollisuudet

toiminnanvajavuudet. Lisäksi siihen vaikuttavat lähipiirin

ja verkostojen tuki teknologian käyttämiseen.20

YhteenvetoTässä katsauksessa älykaupunkikehittämistä on tarkas-

teltu ihmiskeskeisyyden ja osallisuuden näkökulmista.

Yhteen vetäen siitä voi antaa seuraavanlaisia suosituk-

sia.

Älykaupungin tavoitteiden ja keinojen pohtiminen ja

määrittely sekä näiden viestintä kaupunkilaisille ovat

erittäin tärkeitä. Ihmiskeskeisyydellä tarkoitetaan käyt-

täjätarpeiden ja -vaatimusten määrittelyä ja asettamista

suunnitteluprosessin keskiöön. Niin sanotun osallista-

van, iteratiivisen suunnittelun avulla voidaan synnyttää

yhdessä tekemisen kulttuuria, joka edesauttaa sitä, että

kaupunkilaiset ottavat älykaupungin kehittämistavoitteet

omikseen. Työssä tulee lähteä siitä, että loppukäyttäjät,

olivat he sitten nuoria tai vanhoja, kantasuomalaisia tai

maahanmuuttajia, pystyvät erittelemään tarpeitaan ja

tuomaan esiin näkemyksiä, joista voi olla merkittävää

hyötyä ratkaisujen jalostumisessa. Osallisuuden tulee

kattaa myös esisuunnitteluvaihe, jolloin osallistujat ”saa-

vat ohjata itsekin laivaa, eivät vain järjestellä kansituole-

ja”.8 Tällöin vältytään kokeiluilta, jotka eivät ole edes läh-

tökohtaisesti olennaisia käyttäjilleen, kuten esimerkiksi

Oulun älynäyttöjen14 tapauksessa kävi.

Osallistava suunnittelu huomioi muutkin kuin loppukäyt-

täjät – hankkeisiin otetaan mukaan myös yritysmaail-

man, hallinnon tai tutkimus- ja koulutusinstituutioiden

edustajia. Osallisuus edellyttää luottamusta: osallisten

Tutkimuskatsauksia 5/2019

8

on voitava luottaa kaupungin kiinnostukseen ei vain

kerätä vaan myös hyödyntää osallisuustietoa. Onkin

suositeltavaa viestiä sen roolista päätöksenteossa.

Vastaavasti (hallinto)kaupunkien on luotettava kaupun-

kilaisten osallisuuden hyödyllisyyteen älykaupunkike-

hittämiselle.

Tieto- ja viestintäteknologia on luonut mahdollisuuk-

sia tavoittaa niitäkin ryhmiä, jotka eivät mielellään ota

osaa perinteisiin tilaisuuksiin. Sosiaalinen media on te-

hokas keino informoida osallistumisen mahdollisuuk-

sista. Osallistumisen alustat, kuten Turussa kokeiltu

Täsä31 tai islantilainen Betri Reykjavik3 ovat antaneet

kaupunkilaisille mahdollisuuden saada äänensä kuulu-

viin ja tarjota näkökulmia, joita kaupunkikehittäjät eivät

välttämättä muuten osaisi ottaa huomioon. Kaupunki-

kehittäjille ne ovat mahdollisuus kokemusperäisen tie-

don kartuttamiseen asiantuntijatiedon rinnalla, ja siten

mahdollisuus tehdä kestävämpiä tai täsmällisempiä

kehittämisratkaisuja.23

Digitaalinen kuilu on varteenotettava ongelma äly-

kaupunkikehittämisen haastavien ryhmien, kuten se-

nioreiden, kielivähemmistöjen, maahanmuuttajien ja

syrjäytyneiden osallisuudessa. Digitaalisella kuilulla

tarkoitetaan eriytymistä käytettävissä olevissa laitteis-

sa, käyttömotivaatiossa, tietoteknisissä taidoissa sekä

käyttötavoissa.38 Älykaupungin kehittämisen on syytä

pyrkiä digitaalisen kuilun kaventamiseen kaikilla näillä

neljällä alueella.

Seniorikaupunkilaisten tapauksessa, jota katsaukses-

sa erityisesti käsiteltiin, keskeinen haaste on tietoko-

neiden, älypuhelimien ja sähköisen asioimisen käytön

osaamisen puute ja siitä seuraavat motivaatiohaas-

teet20, 27. Senioreita onkin hyödyllistä opastaa ja val-

mistaa osallistumaan, mikä on jo itsessään aktivoivaa.

Tärkeää saattaa olla myös, että älykaupunkikehittämi-

sen rinnalla pidetään myös olemassa olevia käytäntö-

jä.9 Käytettävyyskartoitukset ovat yksi keino tarkastaa

teknologian hyödyllisyys.

Älykaupunkien kehittämisestä on puhuttu enenevissä

määrin 90-luvun puolestavälistä lähtien.1, 3, 4 Kehittä-

minen on ollut pitkään teknologiaorientoinutta, mutta

viimeisen vuosikymmenen aikana siihen on liitetty laa-

jempia merkityssisältöjä, kuten ihmiskeskeisyys, osalli-

suus, resurssitehokkuus ja ekologinen kestävyys.5 Alan

tutkimuksen valossa on selvää, että älykaupunkien

kehittäminen voi saavuttaa niille asetetut tavoitteet jos

ja vain jos hankkeissa huomioidaan kaupunkilaisten

tarpeet ja käytännöt, ei vain laitetoimittajien tarjoamat

ratkaisut.

KiitoksetTekijä kiittää Turun yliopiston kaupunkitutkimuksen tutkimus-

johtajaa Sampo Ruoppilaa katsauksen ohjauksesta ja kom-

mentoinnista sekä Salon kaupunkia yhteistyöstä.

Tutkimuskatsauksia 5/2019

9

Lähdeluettelo1 Söderström, Ola; Paasche, Till; Klauser, Francisco

(2014) Smart cities as corporate storytelling. City, 18(3), 307-320.

2 Anthopoulos, Leonidas (2017) Smart utopia VS smart reality: Learning by experience from 10 smart city ca-ses. Cities 63, 128-148.

3 Effing,Robin;Groot,BertP. (2016) Social Smart City: Introducing Digital and Social Strategies for Participato-ry Governance in Smart Cities. EGOV 2016: Electronic Government, 241-252.

4 Caragliu, Andrea; Del Bo, Chiara; Nijkamp, Peter (2011) Smart cities in Europe. Journal of Urban Techno-logy. 18(2), 65-82.

5 Lee, Jungwoo; Lee, Hyejung (2014) Developing and validating a citizen-centric typology for smart city servi-ces. Government Information Quarterly 31, 93-105

6 Hollands, Robert G. (2008) Will the real smart city please stand up? City 12(3), 303-320.

7 Vanolo,Alberto (2013) Smartmentality: Smart City as a Disciplinary Strategy. Urban Studies 51(5), 883-898.

8 Cardullo,Paolo;Kitchin,Rob(2019) Being a “citizen” in the smart city: up and down the scaffold of smart citizen participation in Dublin, Ireland. GeoJournal 84, 1–13.

9 Suopajärvi,Tiina (2018) From tar city to smart city - li-ving with the smart city ideology as a senior city dweller. Ethnologia Fennica 45, 79-102.

10 Sepasgozara,SamadM.E.;Hawken,Scott;Sargol-zaei,Sharifeh;Foroozanfa,Mona (2019) Implementing citizen centric technology in developing smart cities: A model for predicting the acceptance of urban techno-logies. Technological Forecasting and Social Change. 142, 105-116.

11 VandenBergh, Joachim; Viane, Stijn (2016) Unvei-ling smart city implementation challenges: The case of Ghent. Information Polity 21, 5–19.

12 Yigitcanlar, Tan; Kamruzzaman,Md; Foth,Marcus;Sabatini-Marques, Jamile; daCosta,Eduardo; Iop-polo,Giuseppe (2019) Can cities become smart wit-hout being sustainable?. Sustainable Cities and Society 45, 348-365.

13 Foth, Marcus (2018) Participatory urban in-formatics: towards citizen-ability. Smart and Sustainable Built Environment, 7(1), 4-19.

14 Ylipulli,Johanna;Suopajärvi,Tiina;Ojala,Timo;Kos-takos, Vassilis;Kukka,Hannu (2013) Municipal WiFi and interactive displays: Appropriation of new technolo-gies in public urban spaces. Technological Forecasting and Social Change 89, 145-160.

15 Ogie,R. I. (2016) Adopting incentive mechanisms for large-scale participation in mobile crowdsensing: from literature review to conceptual network. Hum. Cent. Comput. Inf. Sci. 6, 1-31.

16 Noy,Kfir;Givoni,Moshe(2018) Is ‘Smart Mobility’ Sus-tainable? Examining the Views and Beliefs of Transport’s Technological Entrepreneurs. Sustainability 10, 422

17 Anthopoulos, Leonidas & Fitsilis, Panos. (2013). Using Classification and Roadmapping Techniques for Smart City viability’s realization. Electronic Journal of e-Government. 11, 326-336.

18 Salim, F; Haque, U (2015) Urban computing in the wild: A survey on large scale participation and citizen engagement with ubiquitous computing, cyber physical systems, and Internet of Things. International Journal of Human-Computer Studies 81, 31-48.

19 Brynskov, Martin; Heijnen, Adriënne; Balestrini,Mara;Raetzsch,Christoph (2018) Experimentation at scale: challenges for making urban informatics work. Smart and Sustainable Built Environment 7(1).

20 Leikas, Jaana (2008) Ikääntyvät, teknologia ja etiikka – Näkökulmia ihmisen ja teknologian vuorovaikutustut-kimukseen ja -suunnitteluun. VTT Working Papers 110. Espoo.

21 Chen, Yu-Che (2010) Citizen-Centric E-Government Services: Understanding Integrated Citizen Service In-formation Systems. Social Science Computer Review 28(4), 427-442.

22 Jaeger,PaulT.;Bertot,JohnCarlo (2010) Designing, Implementing, and Evaluating User-Centered and Citi-zen-Centered E-Government. International Journal of Electronic Government Research, 6(2), 1-17.

23 Paulos,Eric;Honicky,RJ;Hooker,Ben (2008) Citizen Science: Enabling Participatory Urbanism (teoksessa Urban Informatics: Community Integration and Imple-mentation.)

24 Pouke, Matti; Ylipulli, Johanna; Minyaev, Ilya; Pa-kanen, Minna; Alavesa, Paula; Alatalo, Toni; Ojala,Timo (2018) Virtual Library - Blending Mirror and Fanta-sy Layers into a VR Interface for a Public Library. MUM ’18, Cairo, Egypt

25 Schuler,Douglas (2016) Smart cities + Smart citizens = civic intelligence? (teoksessa Human Smart Cities (toim. Concilio & Rizzo), Springer).

26 Varela-Álvares, Enrique José; Mahou-Lago, XoséMaría; López Viso, Mónica (2017) Do Smart Cities Really Provide Opportunities for Citizen Participation? A Case Study of the RECI Cities in Spain (teoksessa E-Participation in Smart Cities: Technologies and Models of Governance for Citizen Engagement (toim. Bolívar & Muñoz). Springer.)

Tutkimuskatsauksia 5/2019

10

27 Kopeć, Wieslaw; Skorupska, Kinga; Jaskulska,Anna; Abramczuk, Katarzyna; Nielek, Radoslaw;Wierzbicki, Adam (2017) LivingLab PJAIT: Towards Better Urban Participation of Seniors. WI ’17, August 23-26, 2017.

28 Münster, Sander; Georgia, Christopher; Heijneb,Katrina; Klamerta, Kevin; Noennig, Jörg Rainer;Pump, Matthias; Stelzle, Benjamin; van der Meer,Han(2017) How to involve inhabitants in urban design planning by using digital tools? An overview on a state of the art, key challenges and promising approaches. Procedia Computer Science 112, 2391-2405.

29 Simonofski,Anthony&Serral,Estefanía&DeSmedt,Johannes&Snoeck,Monique (2017) Citizen Partici-pation in Smart Cities: Evaluation Framework Proposal. 2017 IEEE 19th Conference on Business Informatics (CBI).

30 Ertiö, Titiana-Petra; Ruoppila, Sampo (2014) Sup-porting ‘Participation’ in Mobile Participation (teokses-sa Electronic Government and Electronic Participation (toim. M.F.W.H.A Janssen ym.) IOS Press).

31 Adenskog,Magnus;Åstrom,Joachim;Ertiö,Titiana;Karlsson, Martin; Ruoppila, Sampo; Thiel, Sarah-Kristin(2017) Balancing Potential and Risk: The Living Lab Approach in Mobile Participation Research (teok-sessa P. Parycek ym. (toim.): ePart 2017)

32 Caldwell,GlendaAmayo&Foth,Marcus (2014) DIY Media Architecture: Open and Participatory Approa-ches to Community Engagement. Proceedings of the 2014 Media Architecture Biennale, ACM, Aarhus, Den-mark, 1-10.

33 Foth,Marcus,Caldwell,GlendaAmayo,Fredericks,Joel,&Volz,Kirsty (2018) Augmenting cities beyond bedazzlement: Empowering local communities through immersive urban technologies. Workshop Proceedings of Augmenting Cities and Architecture with Immersive Technologies, Media Architecture Biennale (MAB’18).

34 Brown,Greg;Sanders,Sara;Reed,Pat (2018) Using public participatory mapping to inform general land use planning and zoning. Landscape and Urban Planning 177, 64-74.

35 Foth,Marcus (2010) Participation, animation, design: a tripartite approach to urban community networking. AI & Soc 2, 335–343.

36 Muñoz,LauraAlcaide;Bolívar,ManuelPedroRodrí-guez (2019) Using Tools for Citizen Engagement on Large and Medium-Sized European Smart Cities (teok-sessa E-Participation in Smart Cities: Technologies and Models of Governance for Citizen Engagement (toim. Bolívar & Muñoz). Springer.)

37 Halttunen, Virtu; Juustila, Antti; Nuojua, Johanna (2010) Technologies to support communication bet-ween citizens and designers in the participatory urban planning process (teoksessa Digital tools in participa-tory planning (toim. Wallin ym.) Centre for Urban and Regional Studies Publications, Yliopistopaino. Espoo.)

38 van Deursen, Alexander JAM; van Dijk, Jan AGM(2014) The digital divide shifts to differences in usage. New media & Society 16(3), 507-526

39 Fredericks, Joel; Foth, Marcus (2013) Augmenting pub-lic participation: enhancing planning outcomes through the use of social media and web 2.0. Australian Planner, 50(3), 244-256.

40 Berntzen,Lasse;Johannessen,MariusRohde (2016) The Role of Citizen Participation in Municipal Smart City Project: Lessons Learned from Norway. J. R. Gil-Garcia et al. (eds.), Smarter as the New Urban Agenda A Com-prehensive View of the 21st Century City, Public Admi-nistration and Information Technology 11. Springer.

41 Suopajärvi,Tiina(2017) Knowledge-making on ‘ageing in a smart city’ as socio-material power dynamics of participatory action research. Action Research 15(4), 386-401.

Tutkimuskatsauksia 5/2019

11

Tutkimuskatsauksia on Turun kaupunkitutkimusohjelman julkaisusarja.

Siinä julkaistaan ytimekkäitä katsauksia kaupunkitutkimuksen ja -kehittä-

misen ajankohtaisista aiheista. Kirjoittajat ovat tutkijoita. Esitetyt väitteet

eivät välttämättä vastaa kaupungin virallista näkemystä.

VTK Olli Jakonen viimeistelee ympäristöystävällisiä kulutuskäytäntöjä kä-

sittelevää graduaan Turun yliopiston taloussosiologian oppiaineessa. Kat-

saus perustuu Salon kaupungin ja Turun yliopiston yhteistä Älykaupunki

Salo -hanketta varten laadittuun raporttiin. Hankkeessa kehitetään älykau-

punkiratkaisuja Salon kaupungille.

Julkaisija:Turun kaupungin konsernihallinto KaupunkikehitysryhmäPL 355 (Yliopistonkatu 27a), 20101 Turku

www.turku.fi/kaupunkitutkimus

Tutkimuskatsauksia-sarjantoimittaja:Sampo Ruoppila, tutkimusjohtajasampo.ruoppila@turku.fi

ISSN 1799-5124 (verkkojulkaisu)