TurvaMela - hankeraportti No. 23 - Luonnos maaliskuu 2007

3

ALKUSANAT

TurvaMela -hankkeeseen johtanut idea syntyi Stora Enson Veitsiluodon tehtaan

tulosyksikön johtajan Rainer Järvelän ja Pohjois-Suomen työsuojelupiirin piiripääl-

likön Pentti Pekkalan keskustelussa alkuvuodesta 2001. Konserni- ja toimialarajat

ylittävälle työturvallisuuskilpailulle oli tilausta. Säännöt saatiin sovittua nopeasti ja

ensimmäisen kerran Arctichrome Production Oy:n Eero Hyrkkään suunnittele-

masta TurvaMela -palkinnosta kilpailtiin jo vuonna 2002. Hankkeen ohjausryhmän

työskentelyyn osallistuivat työsuojelupäälliköt Pekka Pitkäkari ja Jouni Mikkola

(Stora Enso Oyj Veitsiluodon tehtaat), suojelupäällikkö Eero Kasurinen (Oy Met-

sä-Botnia Ab Kemin tehdas ja Kemiart Liners Oy), henkilöstöpäällikkö Timo Hal-

vari ja rakennuttajainsinööri Pekka Jäväjä (Oy Botnia Mill Service Ab), työsuojelu-

päällikkö Ari-Pekka Taipale (Outokumpu Stainless Oy), piiripäällikkö Pentti Pek-

kala (Pohjois-Suomen työsuojelupiiri), professori Seppo Väyrynen (Oulun yliopis-

to), yksikön päällikkö Antti Kotila (YIT Kiinteistötekniikka Oy) ja varatoimitusjohtaja

Johanna Koskelainen (Kymppi-Eristys Oy). Ohjausryhmän puheenjohtajana toimi

työturvallisuuspäällikkö Kenneth Johansson (Vahinkovakuutusosakeyhtiö Pohjo-

la) ja varapuheenjohtajana riskienhallintajohtaja Kari Häkkinen (If Vahinkovakuu-

tusyhtiö Oy). Tutkijoina hankkeessa toimivat Janne Sinisammal, Jukka Latva-

Ranta ja Lasse Ketola (Oulun yliopisto).

Stora Enson Veitsiluodon

Fine Paper -tulosyksikön

Annikki Kahlos, Jarkko Te-

homaa, Pekka Pitkäkari ja

Seppo Ranta iloitsevat en-

simmäisen TurvaMelan voi-

tosta.

4

TIIVISTELMÄ

Turvallinen ja tuloksekas työnteko edellyttää niin konkreettisten kuin aineettomien

edellytysten luomista ja ylläpitoa. Aineellisen työympäristön ja teknologisen vä-

lineistön on oltava hyvässä kunnossa. Toisaalta myös yksilöiden ja yhteisöjen

osaaminen ja toiminta ovat yhtä tärkeitä lähtökohtia. Turvallisuusjohtaminen ja

muu riskienhallinta on vietävä osaksi työn tekoa - johtamisen ja toimintajärjestel-

män asioiksi. Tähän kenttään rakennettiin teollisuuden aloitteesta TurvaMela eli

Meri-Lapin teollisuuden turvallisuustyön kannustuspalkinto 2002–2006. Suurten

prosessiteollisuuslaitosten tulosyksiköt ovat yhteisesti sovittujen kriteerien pohjal-

ta seuranneet ja ohjanneet omaa turvallisuussuoritettaan pääpainon ollessa en-

nakoivilla mittareilla. Vuonna 2004 kokonaisuuteen liitettiin suuryrityksiä palvele-

vien urakoitsijoiden ja alihankkijayritysten rooli entistä selkeämmin. Tässä hanke-

raportissa selostetaan TurvaMelan taustaa sekä teorian että käytännön näkökul-

mista sekä esitellään metsä- ja terästeollisuuden tulosyksiköiden monivuotisia

tuloksia yhteenvedonomaisesti.

Keskeinen peruste hankkeen käynnistämiselle oli asiakkaiden ja omistajien kas-

vava kiinnostus suomalaisen metsä- ja terästeollisuuden kykyyn toimia eettisesti

kestävällä pohjalla sekä ympäristön että oman henkilöstön kannalta. Markki-

naorientoitunut globaali talous edellyttää uusia keinoja työturvallisuuden hallin-

taan. TurvaMela on yksi esimerkki uusien toimintatapojen etsimisestä ja eri alojen

tulosyksiköiden yhteistyöstä.

TurvaMelassa yhtäältä Meri-Lapin suurten prosessiteollisuuslaitosten (Outokum-

pu Stainless Oy, Oy Botnia Mill Service Ab, Fortek Oy, Oy Metsä-Botnia Ab Ke-

min tehdas, Stora Enso Oyj Veitsiluodon tehtaat ja Kemiart Liners Oy) tulosyksi-

köt sekä toisaalta toimittajayritykset (Lapin teollisuusrakennus Oy, Kalotti-

Automaatio Ky, Lassila & Tikanoja Oyj, YIT Kiinteistötekniikka Oy, Lapmet Mon-

tage Oy, Kymppi-Eristys Oy ja Havator Oy) kehittivät työoloja turvallisemmiksi

yhdessä keskustellen ja toisiltaan oppien.

TurvaMela -kilpailun aikana Meri-Lapin suurissa metsä- ja terästeollisuuslaitok-

sissa on ollut käynnissä muitakin työturvallisuuden parantamiseen tähtääviä kam-

panjoita, projekteja ja ohjelmia. Tämän aktiivisuuden seurauksena työpaikkatapa-

5

turmataajuudet ovat viimeisten vuosien kuluessa parantuneet huomattavasti.

Hankkeeseen osallistuneiden prosessiteollisuuslaitosten työpaikkatapaturmataa-

juudet laskivat 1990-luvun lopulta 26–51 prosenttia ja tulosyksiköiden TurvaMela -

pisteet kasvoivat vuosien 2002 ja 2005 välillä kolmella tehdasalueella 12–142

prosenttia. Työturvallisuuden kehittämisen laaja-alaisuudesta johtuen yksistään

TurvaMelan osuutta myönteisen kehityksen aikaan saamisessa on vaikea arvioi-

da täsmällisesti.

Turvallisuuskymppi -menetelmällä vuosina 2004 ja 2005 tehtyjen arviointien pe-

rusteella toimittajayritysten vahvimmat turvallisuusjohtamisen osa-alueet olivat

toiminnan varmistaminen, sidosryhmät sekä riskienhallinta, joiden keskiarvo koko

toimittajayritysryhmän osalta oli 2,71 (maksimi 3), mikä tarkoittaa lähes erinomais-

ta tasoa. Eniten kehitettävää toimittajayritysten turvallisuusjohtamisessa arvioin-

tien perusteella oli hätä- ja poikkeustilanteet -osioissa, jonka keskiarvo oli 2,00,

mikä sekin tarkoittaa hyväksyttävää tasoa. Myös työturvallisuuden tilaa selvittä-

vän mittaamisen osa-aluetta tulisi toimittajayrityksissä kehittää.

Kokonaisuutena TurvaMela suunniteltiin ja toteutettiin valtakunnallisen työtapa-

turmaohjelman viitoittamien periaatteiden ja linjausten mukaisesti. Yritysten alu-

eellinen, omaehtoinen ja aktiivinen kehittämistyö oli hankkeen käynnistävä voima.

TurvaMelasta kehittyi paikallisten työsuojeluasiantuntijoiden vilkas keskustelufoo-

rumi, johon myös Oulun yliopiston tutkijat, viranomaiset ja vakuutusalan edustajat

osallistuivat. TurvaMela -hanke päätyi vuoden 2006 lopussa, mutta alueellinen

kehittämistyö jatkuu Pohton organisoiman viisivuotisen (2007–2011) työturvalli-

suuden kannustuskilpailun, Turvarenkaan, myötä.

6

Sisällysluettelo

ALKUSANAT................................................................................................................................................3 TIIVISTELMÄ..............................................................................................................................................4 1 TYÖTURVALLISUUSKILPAILUN TAUSTATEKIJÖITÄ.................................................................7

1.1 TURVALLISUUSJOHTAMISTA RISKIENHALLINNAN OSANA .......................................................................7 1.2 YHTEYDET JOHTAMISEEN JA LAADUNHALLINTAAN ................................................................................9 1.3 TYÖTURVALLISUUSLAKI JA MUITA PAINOTUKSIA .................................................................................14 1.4 KOKONAISVALTAINEN LAADUNHALLINTA............................................................................................15 1.5 ALIHANKINTAKUMPPANUUS – YRITYSTEN VERKOSTOT ........................................................................15 1.6 HYVÄ JOHTAMISKOKONAISUUS – “KULTTUURIKYSYMYS” ...................................................................17 1.7 OSALLISTUVA VAAROJEN, RISKIEN JA TAPATURMIEN KÄSITTELY.........................................................18 1.8 KILPAILU JA PALKITSEMINEN TYÖTURVALLISUUDEN KEHITTÄMISESSÄ................................................19

2 SUURTEOLLISUUDEN JA TOIMITTAJAYRITYSTEN TYÖTURVALLISUUSKILPAILU......23 2.1 YLEISTÄ................................................................................................................................................23 2.2 HANKKEESEEN OSALLISTUNEET ORGANISAATIOT ................................................................................24 2.3 TURVAMELAN ARVIOINTIKRITEERISTÖT ..............................................................................................25

2.3.1 Tulosyksiköiden TurvaMela .........................................................................................................25 2.3.2 Toimittajayritysten TurvaMela.....................................................................................................28

2.4 TURVAMELAN VOITTAJAT 2002–2006.................................................................................................31 3 TURVAMELAN TULOKSIA .................................................................................................................34

3.1 SUURTEOLLISUUDEN TULOSYKSIKÖT ...................................................................................................34 3.1.1 Outokumpu Stainless Tornion tehdasalue....................................................................................34 3.1.2 Stora Enson Veitsiluodon tehdasalue...........................................................................................36 3.1.3 Metsä-Botnian Kemin tehdasalue ................................................................................................37

3.2 TOIMITTAJAYRITYKSET ........................................................................................................................38 3.2.1 Turvallisuuskymppi -menetelmä...................................................................................................38 3.2.2 Turvallisuuskympin käyttö TurvaMelassa....................................................................................39 3.2.3 Turvallisuuskympin tulokset.........................................................................................................39 3.2.4 Tulosten tarkastelu.......................................................................................................................42

3.3 MENETELMÄN TOIMIVUUDEN ARVIOINTIA............................................................................................43 4 YHTEENVETOA JA POHDINTAA......................................................................................................46 5 LÄHTEET.................................................................................................................................................48 6 LIITE 1. HANKKEESEEN OSALLISTUNEET ORGANISAATIOT................................................51

6.1.1 Suurteollisuusyritykset Outokummun Tornion tehdasalueella ....................................................51 6.1.2 Suurteollisuusyritykset Metsä-Botnian Kemin tehdasalueella ....................................................51 6.1.3 Suurteollisuusyritykset Stora Enson Veitsiluodon tehdasalueella...............................................52 6.1.4 Toimittajayritykset .......................................................................................................................53 6.1.5 Yhteistyöorganisaatiot .................................................................................................................54

7 LIITE 2. TAVOITTEENASETTELU ....................................................................................................57

7

1 TYÖTURVALLISUUSKILPAILUN TAUSTATEKIJÖITÄ

1.1 TURVALLISUUSJOHTAMISTA RISKIENHALLINNAN OSANA

Yrityksessä on lukuisia riippuvuuksia tuotteiden, henkilöstön ja liiketoiminnan me-

nestyksen välillä. Tästä päästään monien viime vuosien turvallisuuden kehittä-

misponnistusten alueelle: hyvään riskienhallintaan eli ei-toivottujen tapahtumien

esiintymisen ja niiden aiheuttamien menetysten hallintaan.

Tuotantotaloudessa on tapana tarkastella erikseen yrityksen ns. reaaliprosessia

ja rahaprosessia, ja niinpä riskienhallinnassakin on eroteltavissa:

• Riskit reaaliprosessissa eli liittyen yrityksen tuotannontekijöihin, valmistukseen

ja suoritteisiin. Omassa luokassaan tuotantotekijäin joukossa on työ ja sen

taustalla inhimilliset voimavarat (vrt. esim. Uusi-Rauva ym. 1993).

• Riskit rahaprosessissa

• Reaaliprosessin riskit näkyvät myös rahaprosessissa.

Kehittämisessä on yleisesti korostettu laaja-alaista, liiketoimintaan oleellisesti kyt-

kettyä riskienhallintaa. Se koskettaa lähinnä reaaliprosessin riskejä, mutta sillä on

rooli niin yrityksen reaali- kuin rahaprosessissa:

Monissa kehittämishankkeissa kiinnitetään huomio erityisesti henkilöriskeihin,

tuoteriskeihin ja liikeriskeihin (katso esim. http://www.pk-rh.com). Muita riskialuei-

ta ovat mm. kuljetusriskit, palo- ja pelastusriskit, rikosriskit, sabotaasi- ja terroriris-

kit, keskeytysriskit, yrityskuva- eli imagoriskit, projektiriskit, tietoturvallisuusriskit

sekä toimitila- ja henkilöstöturvallisuusriskit. Vaarat työympäristössä voivat reali-

soitua tapaturmina, joiden toteutunutta tai mahdollista vahinkokokonaisuutta mita-

taan edellä mainitulla käsitteellä riski (kuva 1).

Riski määrällisenä numeerisena tai laadullisena kuvailevana suureena mittaa

vaarojen, vahinkomahdollisuuksien “potentiaalisuutta”. Sen suuruuteen vaikuttaa

ei-toivotun tapahtuman taajuus ja sen aiheuttamien menetysten suuruus. Mene-

tykset voivat olla henkilövammoja ja/tai aineellisia vaurioita (konevaurioita, tuotan-

tomenetyksiä, ympäristövaurioita jne.).

8

Kuva 1. Kolme tapaturmaisen - tai muun onnettomuustilanteen syytasoa. Kaavio on hieman muunneltu lähteestä (Cheremisinoff 2001).

Turvallinen ja tuloksekas työnteko edellyttää niin konkreettisten kuin aineettomien

lähtökohtien huomioon ottamista (esim. Väyrynen 2005). Aineellisen työympäris-

tön ja teknologisen välineistön on oltava hyvässä kunnossa. Toisaalta yksilöiden

ja yhteisöjen osaaminen ja toiminta ovat yhtä tärkeitä lähtökohtia. Suunnittelu,

johtaminen, laadunhallinta, ergonomia ja riskienhallinta ovat luontaisia kontekste-

ja ponnisteluille paremman työympäristön ja työtoiminnan turvallisuuden sekä

tuotantovälineiden käytettävyyden puolesta.

Työnteon terveys- ja turvallisuuslähtökohdat mielletään keskeiseksi osaksi teollis-

tuneiden yhteiskuntien kansalaisten hyvinvoinnin edellytyksiä. Brauer (1990) on

9

onnistunut pelkistämään vastauksen kysymykseen “Miksi turvallisuutta?” kolmeen

sanaan:

• Inhimillisyys

• Laki

• Kustannukset

Ensin mainitun hän tiivistää elämän ja hyvinvoinnin turvaamiseksi. Toinen viittaa

direktiivien ja lainsäädännön kokonaisuuteen. Rahaprosessi on asiassa mukana

hyvin monien mekanismien kautta, suoraan ja epäsuorasti.

1.2 YHTEYDET JOHTAMISEEN JA LAADUNHALLINTAAN

Kehittynyt ja jatkuvasti parannettava laadunhallinta on ollut jo vuosikymmeniä te-

ollisuuden “eteenpäin menon” yksi kansainvälisesti hyödynnetty ”kulmakivi”. Se

tähtää tuotteiden ja tuotantotoiminnan ei-toivotun hajonnan ja vaihtelun hallintaan

- siis vähiin virheisiin, vahinkoihin, menetyksiin ja hyvään luotettavuuteen, mai-

neeseen ja markkina-asemaan. Näiden saavuttaminen on johdon käytäntöjen ja

henkilöstön toiminnan sekä hyvän tuotantovälineistön tulos. Laadunhallintaa on

käytännössä viety eteenpäin ottamalla käyttöön laatujärjestelmät. Ne ovat le-

viämässä kattavasti myös alihankintaketjut ja koko verkottuneen tuotantotavan

käsittäviksi.

Laadunhallinnan kehittäjä tohtori E. Deming korosti, että tuotteiden lopputarkastus

ei ole niin tehokas laadunhallinnan väline kuin toimintaprosessien hyvä tuotan-

nonaikainen hallinta. Toinen keskeinen kehittäjä, tohtori G. Taguchi, ”aiensi” vielä

painopistettä myös tuotteiden ja tuotantoprosessien suunnitteluun ja kehittelyyn.

(Logothetis 1992)

Pienenkin alihankintayrityksen on ”omissa ympyröissään” mahdollista soveltaa

hyvin ideaalisella tavalla laadunhallinnan periaatteita ja järjestelmiä. Luonnollisia

vaikeuksia syntyy periaatteiden soveltamisessa sellaisessa alihankintayhteistyös-

sä, joka käytännössä paljolti tapahtuu toisen yrityksen ”työyhteisön ja työympäris-

tön sisällä”. Tällöin ei ole helppoa järjestää laajaa prosessinaikaista yhteistyötä

vaan laite- tai palvelutuotteen puhdas lopputulos on luonnollisempi ja helpompi

seurannan kohde.

10

Kaikilla yrityksillä on oma tapansa hoitaa liiketoimintaansa. Johtamisjärjestelmän

osaksi on yleisesti vakiintunut standardisoitu laatujärjestelmä- ja ympäristöjärjes-

telmä. Tähän kokonaisuuteen ollaan entistä määrätietoisemmin liittämässä työ-

terveys- ja työturvallisuusasioita (ISO 9000, ISO 14000, Cecich & Hembarsky

1999, Hutchison 1997, Zülch ym. 1998, ks. kuva 2). Jo pitkään on puhuttu myös

turvallisuusjohtamisesta, ja viime aikoina on entistä useamman mainittu käsite

turvallisuuskulttuuri (esim. Cooper 1998, Häkkinen 2000, Ruuhilehto ja Kuusisto

1998, Väyrynen ja Hietala 1998). Vuonna 2000 on julkaistu suomennoksena laa-

tuja ympäristöjärjestelmien kanssa yhteensopivuuteen pyrkivä spesifikaatio jär-

jestelmällisestä työterveys- ja työturvallisuusjohtamisesta (OHSAS 18001). Yhdis-

tetyn järjestelmän rakentamisesta ja käyttöönotosta on Leino (2002) kirjoittanut

Työturvallisuuskeskuksen oppaan.

OHSAS 18001 ja sitä tarkentava OHSAS 18002 tarjoaa yhden järjestelmätyyppi-

sen keinovalikoiman hoitaa yrityksen työterveys- ja -turvallisuusasioita eli TTT-

toimintaa. Se korostaa muun muassa:

• sidosryhmiä kuten alihankkijakumppaneita

• myös tilapäisiä työntekijöitä, urakoitsijana toimivaa henkilöstöä ja vieraili-

joita työpaikalla tärkeinä henkilöinä

• poikkeamien hallinta (vrt. hajonta, ei-toivottu vaihtelu)

• yleensäkin riskien tunnistamista / tuntemista

• jatkuvaa parantamista mieluiten mitattavissa olevien tietojen (vrt. esim.

Henttonen 2000, Kjellén 2000) suuntaamana

• päämääriä, vastuita, valtuuksia

• tietojen välityksen varmistamista

• koulutusta, tietoisuutta ja pätevyyttä

• auditointia ja johdon katselmuksia.

Prosessiteollisuuden suuryritykset ovat jo useiden vuosien ajan keskittäneet

omaa työtään ja toimintojaan varsinaisen myytävän tuotteensa välittömään tuot-

tamiseen. Merkittävä osa investointeihin ja ns. tukitoimintoihin kuuluvasta työstä

tehdään ulkoistetusti, yleensä pienemmissä kumppanuusyrityksissä. Tyypillistä

11

on, että yritykset ovat verkostoituneet ja alihankintaketjut voivat olla pitkiäkin. Näi-

den muutosten myötä suuret tuotantolaitoskokonaisuudet - ja siis usein myös

tehdasalueet - pitävät sisällään monimuotoisen yritys- sekä työ- ja sopimussuh-

teiden verkoston (Ylijoutsijärvi & Väyrynen 1998).

Tehdasalueella toimii - tai ainakin käy - samanaikaisesti usean muunkin yrityksen

kuin kyseisen prosessiteollisuuslaitoksen työntekijöitä. Tähän joukkoon kuuluvat

mm. urakoitsijat, sopimussuhteiset palveluyritykset, tavarantoimittajat ja itsenäiset

ammatinharjoittajat. Aiemmin ”ulkopuolisia” oli lähinnä suurinvestointien toteutus-

vaiheessa ja korjaus- tai huoltoseisokkien aikana. (ks. esim. Väyrynen 2001)

Edellä mainittujen muutosten myötä on syntynyt uusia tilanteita ja tarpeita työtur-

vallisuuden kehittämiseen ja toimintatapojen selkiinnyttämiseen tavoiteltaessa

kaikki ryhmät käsittäviä yhtenäisiä turvallisuuskäytäntöjä.

Yhteisellä työpaikalla on vaikeaa kommunikoida laajasti ja välittää kaikille ali-

hankkijan työntekijöille viesti heidänkin merkitsevyydestään kokonaisprosessin

kannalta. Alihankkijan henkilöstö on vähemmän mukana tuotantokokonaisuudes-

sa, ja siten sen sitoutumismahdollisuudet ovat rajallisemmat. Tilaisuuksia yhtei-

seen kokemusten jakoon on vähän. Työn toteutuksen aikaista seurantatietoa ei

juuri välity alihankintaprosesseista. Suunnitelmallisuuden aste on usein alhaisem-

pi alihankkijakumppanin puolella.

Muun muassa edellä mainitut seikat näkyvät vaikeutena turvallisuuden hallinnas-

sa, ellei erikoistilanteen haasteisiin etsitä siihen sopivia ratkaisuja. Toisaalta ali-

hankkija on oman työalansa erikoisasiantuntija ja näin sillä on myös hyvät edelly-

tykset luoda juuri toimintaansa räätälöidyt ja hyvin kohdentuvat turvallisuuskäy-

tännöt. Edelleen se voi kehittää liityntäpinnat usean eri tilaavan suuryrityksen käy-

täntöihin.

Työturvallisuustieto, -taito, -käytännöt sekä työolosuhteet ja riskit tulee saada te-

hokkaan kommunikoinnin, dokumentoinnin ja varmentamisen piiriin molemmin-

puolisessa tilaaja-toimittajavuorovaikutuksessa. Turvallisuusjohtamista ja infor-

maatiojärjestelmiä on kehitettävä.

12

Kuva 2. Erillisistä johtamisjärjestelmistä (alhaalla) kannattaa pyrkiä koko-naisjärjestelmään (ylhäällä), missä TQM:n edut pääsevät oikeuksiinsa, ja TTT-johtaminen saa sitä kautta uutta tehoa ”täysivaltaisena”, yhteensopi-vana osa-alueena (käännetty ja hiukan mukailtu lähteestä Zülch ym. 1998). TQM viittaa käsitteeseen Total Quality Management, eli laadun kokonaisval-taiseen hallintaan tuotannossa.

Uudet turvallisuusjohtamisen korostukset ja käytännöt on aiempaa helpompi ja

tehokkaampi ottaa huomioon, jos johtamisjärjestelmä on kuvan 2 mukainen Sak-

sassa esitetty kokonaisvaltainen toimintajärjestelmä. Siinä ”uusia osioita” sitoo

yhteen yleinen, perinteinen hallinto ja johtaminen.

13

Hyvää liiketoimintaa johdetaan saumattoman kokonaisvaltaisesti, sisällyttäen laa-

dunhallinnan ja turvallisuuden eri lohkot kaikkeen johtamiseen, mutta korostaen

näiden kahden alan erityisosaajien ja -osaamisen tärkeyttä tukiprosesseissa.

Häkkinen (1992) tiivistää riskienhallinnan ja työtapaturmien torjunnan yhteyden:

”Riskienhallintanäkökulmaa on hyödyllistä soveltaa myös työtapaturmien torjun-

taan. Tällöin on keskityttävä erityisesti sellaisten työtapaturmien torjuntaan, jotka

seurauksiltaan ovat niin merkittäviä, että ne ”heilauttavat” yrityksen tai tulosyksi-

kön tilannetta tavalla tai toisella huonompaan suuntaan, esimerkiksi

• keskeyttämällä tuotannon

• nostamalla vakuutusmaksuja

• huonontamalla mainetta tai yrityskuvaa

• aiheuttamalla ristiriitoja työyhteisössä.

Kokemus osoittaa, että yrityksen toiminnan kannalta haitallisia seurauksia syntyy

erityisesti kaikkein vakavimmista työtapaturmista. Niistä, joiden seuraukset ovat

haitallisimmat myös yksilötasolla.”

Vaarat aiheuttavat vahinkoriskejä. Vaarat ovat mitä moninaisempia energioita,

toimia, toimintatapoja, yli- tai alikuormitusta, riskinottoa, vikaantumisia, virheitä,

tiedon puutteita, konesuojusten ja henkilönsuojainten puutteita, huonoa suunnitte-

lua ergonomian ja organisoinnin osalta jne. Riski on vaaraan liittyvän vahinkota-

pahtuman aiheuttaman ”vahinkomäärän” mitta. Se on vahingon todennäköisyy-

den ja vakavuuden yhdistelmä.

Työ- ja ympäristöturvallisuus sekä tuotannon ja tuotantovälineiden turvaaminen

hoidetaan monelta osin samoilla riskienhallinnan keinoilla. Vahinkotapahtumilla

on yleensä monia syitä; moni vaara(tekijä) on ”aktivoitunut”, ja niiden yhteisvaiku-

tus ”huipentuu” vahingon aiheuttamaan vaaraan.

”Lähesonnettomuuksien” ja ”lähestapaturmien” sekä vielä yleisemmin vaaratilan-

teiden systemaattinen raportointi- ja jälkipuinti voi olla tehokas tapa ylläpitää or-

ganisaation riskitietoisuutta. Apuna voi olla erityinen tarkoitusta varten kehitetty

tiedonkeruulomake. Myös tapaturmatilastot tulee hyödyntää riskien hallinnan te-

hostamiseen. Suomalainen vakavien tapaturmien tutkintamalli (TOT) on yksi

”monisyistä” erittelyä korostava menetelmä.

14

Turvallisuusjohtaminen on ajattelutapa, joka pyrkii korostamaan johtamisen keino-

ja yrityksen turvallisuustyössä. Lähtökohta on, että yleiseen johtamiseen ja orga-

nisointiin kannattaa yhdistää myös kaikki turvallisuusnäkökohdat. Juuri tästä syys-

tä monien mielestä pitäisi puhuakin turvallisuuden johtamisesta (esim. Simola

2005).

1.3 TYÖTURVALLISUUSLAKI JA MUITA PAINOTUKSIA

Työturvallisuuslaki (738/2002) tuo esille yhteisellä työpaikalla toimivien tietyt huo-

lehtimisvelvoitteet (49. pykälä). Myös Työtapaturmaohjelma (2001–2005) korosti

yhteisen työpaikan erityistoimenpiteitä (Työturvallisuus kohti…2001). Lisäksi hel-

mikuun alusta 2006 voimaan tullut laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työ-

suojeluyhteistoiminnasta (44/2006) selkeyttää yhteisen työpaikan työsuojelun pe-

lisääntöjä ja valvontaa. Toiminnan peruslähtökohtien tunteminen on tärkeää työs-

sä ja turvallisuuden tavoittelussa. Siinä mielessä nolla tapaturmaa -ajattelu, myös

yksi Työtapaturmaohjelman korostus, on merkittävä näkökohta työturvallisuus-

korttitoiminnankin kehittämisessä. (Kohti 0-tapaturmaa ... 2000, Saari 2001). Du-

Pont’illa nolla tapaturmaa -ajattelun sanotaan olleen esillä vuodesta 1915 (Mottel

ym. 1995). Tavoitteiden tunteminen on tärkeää työssä. Turvallisuustyö ei voi on-

nistua päämäärättömässä tyhjiössä vaan sille on oltava suunta tiedossa kuten

kaikelle työtoiminnalle (kuva 6). (Kohti 0-tapaturmaa ... 2000, Saari 2001, Turpei-

nen 2002).

Kjellen (2000) kyseenalaistaa osin periaatteen: se luo väärää mielikuvaa johdolle

nojaamalla liikaa periaatteeseen, että seurauksiltaan vähäpätöiset tapaturmat

kuvaavat edustavasti kaikkia tapaturmia ja siten auttavat paljastamaan myös va-

kavimpien tapaturmien vaaroja. Kjellen (2000) korostaa, että seurauksiltaan pien-

ten ja suurten tapaturmien samankaltaisuutta ei ole näytetty toteen, ja näin saate-

taan uinahtaa torjunnassa väärän mielikuvan pohjalta.

Safety Checklist Contractors (SCC) on Hollannissa kehitetty sertifioitava työterve-

ys- ja työturvallisuus- (eli TTT-) ja toisaalta ympäristöjohtamisjärjestelmä. SCC-

sertifikaatti on yksi keino osoittaa tilaajalle, että yrityksen toiminta vastaa tilaajan

TTT-vaatimuksia. (esim. Ruotsalainen ja Sulasalmi 2003). Kirjallisuuskatsaus toi

esille myös muun muassa australialaisia kehittyneen tuntuisia menettelytapoja.

15

1.4 KOKONAISVALTAINEN LAADUNHALLINTA

Hutchison (1997) korostaa muun muassa, että:

• TQM on lähestymistapa, jossa bisneskulttuuriin sisältyvät sekä laatu että

turvallisuus. Turvallisuus on erottamaton osa kaikkea toimintaa.

• Koulutus on yksi avain saada kaikki yrityksessä toimivat yksilöt ymmär-

tämään, mistä he ovat vastuussa ja mikä tuon vastuun luonne on. Lisäksi

yksilöiden suorituskyky voi heikentyä, jos tietoja ja taitoja ei päivitetä yllä-

pitämään jatkuvan parantamisen prosessia.

• Myös työntekijät pitää ottaa/saada mahdollisimman paljon mukaan oman

työnsä kehittämiseen. Heidän pitää oppia mahdollisimman paljon myös

kokonaisvaltaisesta laatuajattelusta ja turvallisuudesta voidakseen paran-

taa työsuoritustaan.

Pienenkin alihankintayrityksen on mahdollista soveltaa laadunhallinnan periaattei-

ta ja järjestelmiä. Vaikeuksia soveltamisessa saattaa syntyä sellaisessa alihankin-

tayhteistyössä, joka käytännössä paljolti tapahtuu toisen yrityksen ”työyhteisön ja

työympäristön sisällä”. Tällöin ei ole helppoa järjestää laajaa prosessinaikaista

yhteistyötä (TQM), vaan laite- tai palvelutuotteen puhdas lopputulos on luonnolli-

sempi ja helpompi seurannan kohde. Lisäksi yhteisellä työpaikalla toimiessaan

toimittajayritys on tyypillisesti organisoitumisessaan ”lean” eli ohut, kevyt ja mata-

la. Sanotaan, että tällainen organisaatio tarvitsee erityisen vahvan arvopohjan.

1.5 ALIHANKINTAKUMPPANUUS – YRITYSTEN VERKOSTOT

Prosessiteollisuuden suuryritykset ovat jo pitemmän ajan keskittäneet omaa työ-

tään ja toimintojaan varsinaisen ”myytävän tuotteensa” välittömään tuottamiseen.

Perinteisesti suuret korjaus- ja huoltotyöt ovat merkinneet ulkoisen työvoiman ja

palvelujen käyttöä. Merkittävä osa investointeihin ja ns. tukitoimintoihin kuuluvas-

ta työstä tehdään ”ulkoistetusti”, yleensä pienemmissä kumppanuusyrityksissä.

Tyypillistä on, että yritykset ovat verkostoituneet ja alihankintaketjut voivat olla

pitkiäkin. Verkostomaisen toiminnan riskit sinänsä ovat olleet tutkimuksen koh-

teena (Hallikas ym. 2001).

16

Näiden kehityskulkujen myötä suuret tuotantolaitoskokonaisuudet – ja siis usein

myös tehdasalueet – pitävät sisällään monimuotoisen yritys- sekä työ- ja sopi-

mussuhteiden verkoston Tehdasalueesta on tullut ns. yhteinen työpaikka, jolla

toimii, tai ainakin käy, samanaikaisesti usean muun yrityksen (toimittajan) kuin

kyseisen teollisuuslaitoksen (tilaajan) henkilöstöä. Samat monimuotoistumisen

piirteet esiintyvät yleisemminkin maamme työpaikoilla. Tiedonkulun sujuva ja kat-

tava organisointi yhteisillä työpaikoilla on haasteellinen tehtävä. Toimittajayritys-

ten työntekijöille ei aina välity selkeää kuvaa heidän roolistaan kokonaisprosessin

tuloksellisuuden ja turvallisuuden kannalta. Eivätkä vastaavasti tilaajan turvalli-

suustieto ja -toimet aina tavoita toimittajan henkilöstöä.

Monien suurten suomalaisten tehdasyksiköiden omat aktiviteetit olivat myös

suuntautuneet osaamisen varmistamiseen alihankintatilanteissa yhteisellä työpai-

kalla (esim. Sauni ym. 2001), ja mm. rakennusalalla oli tehty järjestelyjä asian

tiimoilta (esim. Lappalainen 1997). Telakoilla oli asiaan kiinnitetty huomiota. Myös

eri sidosryhmät olivat olleet aktiivisia kehittäen mm. pk-yritykselle soveltuvaa tur-

vallisuusjohtamisen itsearviointimallia, josta vakuutusyhtiö, tilaava teollisuuslaitos

ja toimittavat pk-yritykset ovat yhdessä järjestäneet tilaisuuksia (Liuhamo & San-

tonen 2001). Yksi onnistuneeksi osoittautunut vapaaehtoisuuteen ja vakuutusso-

pimuksiin perustuva käytäntö eli Tulityökortti vauhditti myös ajatuksia ns. turvalli-

suuspassista tai -kortista, joka usein kuitenkin nähtiin tehdaskohtaisena käytäntö-

nä.

Ulkomaisissa tutkimuksissa ja teollisuuskäytännöissä tulee esille alihankkija- tai

toimittajakumppanin keskeinen rooli turvallisuuskokonaisuuden kannalta. Kemian-

teollisuus (esim. Mottel ym. 1995) ja rakennusala (esim. Levitt & Samelson 1987)

ovat esimerkkejä, joiden sisällä on korostettu mm. toimittajan valintaa ja monito-

rointia tarkasti myös turvallisuuskeskeisesti. Monet teollisuusalat ovat maailman-

laajuisesti liikkeellä asiassa: esimerkiksi terästeollisuudella on Accident Free

Steel eli Tapaturmaton Teräs -kampanjointia (IISI 1998).

Yhteisellä työmaalla toimiminen vaatii erityisosaamista ja erityisosaajia. Menes-

tyksekäs verkostoperustainen yritysyhteistyö edellyttää riskienhallinnan sisällyt-

tämistä kumppanuuden piiriin. Uudet toimintatavat, mukaan lukien työturvalli-

suuskortti, voivat edistää yhteistä kokonaisturvallisuutta entistä paremmin (Työ-

turvallisuuskortti…2002, Työturvallisuus…2003, Väyrynen 2003). Apuna ovat

17

myös informaatio- ja kommunikaatioteknologiat, jotka tukevat uusia käytäntöjä

muun muassa tehokkaalla viestinnällä ja palautetiedoilla. Tätä kokonaisuutta tu-

lee seurata ja tukea tutkimusprojekteilla.

1.6 HYVÄ JOHTAMISKOKONAISUUS – “KULTTUURIKYSYMYS”

Työterveyden ja -turvallisuuden sekä työkyvyn turvaaminen pyritään monissa yri-

tyksissä liittämään entistä selvemmin oleelliseksi osaksi yleistä johtamiskäytän-

töä. Tavoitteena on tällöin brittiläisen standardin BS 8800:n mukaan: (a) minimoi-

da henkilöstöön ja muihin kohdistuvat vahinkoriskit, (b) parantaa liiketoiminnallista

suorituskykyä sekä (c) auttaa organisaatiota luomaan vastuullisuuden mielikuvaa

markkinoilla.

Nykyaikainen työympäristöpanostus ei vain passiivisesti suojele henkilöstöä vaa-

roilta, vaan "välittämällä ja arvostamalla" myös motivoi heidät aktiivisiksi toimijoik-

si tuotannon ja työympäristön parhaaksi. Tämä on tärkeää painotettaessa jatku-

van parantamisen merkitystä.

Esimerkiksi edellä mainitun BS-standardin suositus on, että ajankohtaiset "erikois-

johtamismenetelmät" - laatu-, ympäristö- ja työolopainotukset - voidaan, ja kan-

nattaa, nähdä yhdessä. Jonkin osa-alueen panostus on hyödynnettävissä kahden

muunkin hyväksi. Koko tuotantoketju ja tuotteen elinkaari on hyvä olla hallinnassa

näiden kolmen asian osalta. Myös alihankkijat kannattaa kytkeä samoihin käytän-

töihin ja vaatimuksiin kuin mitä yritys tilaajana itse noudattaa.

Hutchison (1997) on modernin johtamisjärjestelmäkirjan kirjoittaja, joka korostaa

muun muassa, että Turvallisuutta voidaan ajatella samanlaisten periaatteiden

mukaan kuin laatua. Plan–Do-Check-Act Process Cycle eli PDCA on koko kehit-

tämistoiminnan ydin, johon mm. Deming on liittänyt erilaisia työkaluja hahmotta-

maan prosesseja ja niiden kehittämistä. TQM on käsite, jossa bisneskulttuuriin

sisältyvät sekä laatu että turvallisuus. Tämä kokonaisuus on rakennettu tuomaan

”dollareita viivan alle” kiitos sekä tyytyväisten asiakkaiden että henkilöstön. Toi-

nen keskeinen näkökulma on, että turvallisuus on erottamaton osa organisaation

kaikkea toimintaa. Demingin mukaan organisaation laatu määrittyy ylimmän joh-

don mukaan. Yritys ei voi olla tässä suhteessa parempi kuin näiden ihmisten laa-

tutoimintaesimerkki.

18

Yrityksen erittelyssä ja kehittämisessä on hyödyksi tunnistaa toimintakulttuurin ja

sen osan turvallisuuskulttuurin merkitys. Skelton (1997) toteaa Britanniassa pääs-

tyn parhaaseen turvallisuuskulttuuriin ydinvoimaloissa ja öljyteollisuudessa. Hän

korostaa, että kulttuurille on tärkeää johdon asenne, mistä tulee antaa selviä il-

mauksia. Edelleen tärkeää on jatkuvuus ja vuorovaikutteisuus. Suomen Työtapa-

turmaohjelmassa korostettiin turvallisuuskulttuuria (Työturvallisuus kohti … 2001)

seuraavasti: "Hyvällä turvallisuuskulttuurilla tarkoitetaan työtapaturmaohjelmassa

työyhteisön arvoihin perustuvaa työturvallisuutta painottavaa työyhteisön vakiin-

tunutta toimintatapaa."

Simon (1999) puolestaan toteaa, että kulttuuri laajimmassa merkityksessään on

se havaintojen, arvojen, uskomusten ja oletusten joukko, joka määrää miten me

yksilöinä näemme ympäröivän todellisuuden ja kuinka se edelleen vaikuttaa ta-

paamme käyttäytyä

1.7 OSALLISTUVA VAAROJEN, RISKIEN JA TAPATURMIEN KÄ-SITTELY

Yksi osa hyvää turvallisuuskulttuuria on vaarojen, riskien ja tapaturmien avoin

oppiva käsittely organisaatiossa. Se auttaa ensinnäkin tiedon ja ymmärryksen

lisäämisessä – työympäristön mallintamisessa entistä osuvammin. Kjellen (2000)

korostaa myös kommunikoinnin yhteydessä tapahtuvaa kunkin yksilön hiljaisen

tiedon ja kokemuksen jakamista samalla sulautetussa muodossa toisilleen – or-

ganisaatiollekin dokumentoitavaksi. Kjellen (2000) painottaa tässä yhteydessä

muitakin Nonakan ja Takeuchin erittelemiä oppimismekanismeja työorganisaa-

tioissa.

Kansainvälinen rauta- ja teräsjärjestö IISI (1998) tuo esille osallistumisen merki-

tystä ja hyödyntämistä. Sen on oltava aitoa ja merkittävää. Kaikki on saatava ai-

dosti mukaan ongelmienratkaisun koneistoon ja muutosten tekijöiksi. Näin syntyy

sitoutuminen – omistajuus ja osallisuus. Työn ja työmenetelmien kehittämiseen

osallistuminen on tehokasta koulutusta sekä työntekijöille että suunnittelijoille,

koska asioita joudutaan pohtimaan monesta uudesta näkökulmasta (Leppänen

ym. 1991). Osallistuvaa työskentely-tapaa hyödyntävä projekti onkin monipuoli-

nen oppimisprosessi kaikille mukana oleville (Wilson 1995).

19

Saarela ym. (1983) pitää työpaikan eri henkilöstöryhmien yhteistyötä työturvalli-

suuden kehittämisessä luonnollisena. Kun suunnittelijat, työnjohtajat ja työntekijät

yhteistuumin analysoivat työpaikalla olevia turvallisuusriskejä, alkaa hiljalleen ke-

hittyä ennakoiva ajattelutapa, jolla pyritään poistamaan poikkeamat työprosessis-

ta jo ennen kuin ne aiheuttavat tapaturmia, vaaratilanteita, materiaalivahinkoja tai

muita menetyksiä. Ennakoivan ajattelumallin ja avointa keskustelua tukevan ilma-

piirin synnyttäminen työpaikalle voi olla jopa tärkeämpää kuin yksittäisen turvalli-

suusanalyysin tulokset. Koulutuksella sekä eri henkilöstö- ja ammattiryhmien

osallistumisella voidaan tukea ennakoivan turvallisuuskulttuurin kehittymistä työ-

paikalla.

1.8 KILPAILU JA PALKITSEMINEN TYÖTURVALLISUUDEN KE-HITTÄMISESSÄ

Kilpailu on menettely, jossa palkitseminen ja palkinto sekä näiden perusteet on

selkeästi etukäteen tiedossa. IISI (1998) perustelee parhaan etsimistä sillä, että

ihmiset ovat kilpailullisia ja haluavat hyödyntää tästä saatavaa positiivisuutta. Te-

rästeollisuudessa kilpailujen tavoitteina on ollut kiinnostuksen herättäminen työ-

suojeluasioihin, parhaiden riskienhallintamenettelyjen levittäminen, viestinnän

tehostaminen, hyvän kehityksen esiin nostaminen, työturvallisuuden kehittämis-

työn omistajuuden siirtäminen linjaorganisaatioiden haltuun. Kilpailujen järjeste-

lyille annetaan kriteerejä (IISI 1998):

• Osallistumisen vapaaehtoisuus

• Sääntöjen hyväksyntä kaikkien taholta

• Järjestelmän käytettävyys

• Linjajohdon aktiivisuus

• Tapaturmien aliraportoinnin estäminen

• Tavoitteellisuus

• Palaute- ja seurantasysteemin rakentaminen

Tait ja Walker (2000) selvittivät yritysten (n=69) kokemuksia Iso-Britanniassa jär-

jestetyistä työterveys ja -turvallisuuskilpailuista ja löysivät selvityksessään useita

myönteisiä piirteitä, jotka rohkaisivat yrityksiä osallistumaan työterveys- ja työtur-

20

vallisuuskilpailuihin. Myönteisiä seikkoja olivat mm. työntekijöiden motivointi, työ-

terveys ja -turvallisuustason parantaminen ja kilpailun hyödyntäminen markki-

noinnissa. Lisäksi kilpailun katsottiin voivan parantaa suhteita toimintaympäris-

töön, mahdollistavan vertailun kilpailijoihin (benchmarking) ja toimia henkilökoh-

taisen tunnustuksen väylänä yrityksen työturvallisuusorganisaatiolle.

Toisaalta Tait ja Walker (2000) saivat selville myös näkökohtia, jotka heikentävät

työterveys ja -turvallisuuskilpailujen tehoa. Näitä olivat mm. työntekijöiden mielen-

kiinnon ylläpitämisen vaikeus, tapaturmien aliraportointi sekä huomio, että erilais-

ten työpaikkojen vertailu on toisinaan vaikeaa. Tait ja Walker esittävät, että kilpai-

lupisteiden tulisi mieluummin kertyä työpaikan kehittämisestä turvallisemmaksi

(toiminnasta), kuin esimerkiksi muutoksista tapaturmataajuudessa. Samaten on

tärkeää, että koko henkilöstö ymmärtää ja hyväksyy kilpailun säännöt.

Pienet yritykset (alle 50 työntekijää) osallistuivat (Iso-Britanniassa) työterveys- ja

työturvallisuuskilpailuihin harvemmin kuin suuret organisaatiot, eivätkä niissä juuri

menestyneet (Tait ja Walker 2000). Syitä vähäiseen kiinnostukseen ja kehnoon

kilpailumenestykseen on useita: työtapaturmiin, koulutukseen ja kunnossapitoon

liittyvät tietojärjestelmien puutteet, jotka ovat välttämättömiä kilpailun tulosten las-

kennassa, ajan ja muiden resurssien puute kilpailun valmisteluvaiheessa, osanot-

tomaksu sekä mahdollisesti vähäiseksi koettu taloudellinen hyöty kilpailuun osal-

listumisesta.

Työterveys ja -turvallisuuskilpailuun osallistuminen voisi tarjota pk-yrityksille tilai-

suuden saattaa työterveys ja -turvallisuusjärjestelmät ajan tasalle. Toisaalta myös

kilpailun järjestäjien tulisi huomioida suurten ja pienten yritysten suuryrityksiä hei-

kommat lähtökohdat ja resurssit, ja tukea jollain sopivalla tavalla pk-yritysten ak-

tiivisuutta. Tait ja Walker (2000) päätyvät aineistonsa perusteella ajatukseen, ettei

työturvallisuuden kehittämisestä kilpailun avulla todennäköisesti koskaan tule te-

hokasta menetelmää ainakaan pienimpien yritysten osalta.

Suomessa Uudenmaan alueella käytiin vuosina 1997-1999 Turvallisemmin 2000-

luvulle -kilpailua (Laitinen ym. 1999a, Laitinen ym. 1999b). Mukana oli 17 talonra-

kennusalan ja 6 maarakennusalan yritystä. Kilpailu paransi merkittävästi mukana

olleiden rakennustyömaiden turvallisuustasoa. Erityisen myönteinen vaikutus kil-

pailulla oli työmaiden järjestykseen ja siisteyteen. Työturvallisuuskeskuksen mu-

kaan Turvallisemmin 2000-luvulle -kilpailun aikana kilpailuun osallistuneiden yri-

21

tysten työmaiden turvallisuustaso kohosi keskimäärin 13 prosenttia TR-mittarilla

arvioituna. Nousu oli huomattava ja jopa silmin havaittavissa. Se merkitsi parem-

paa työympäristöä ja lisää työturvallisuutta ja viihtyvyyttä. Myös työn laatu ja tuot-

tavuus paranivat. Työterveyslaitoksen arvion mukaan Turvallisemmin 2000-luvulle

-kilpailussa mukana olleiden yritysten tapaturmataajuus on nyt noin 20 prosenttia

alle maan keskiarvon. Kilpailussa pääpaino (60 prosentin painoarvo) oli suorituk-

sen arvioinnissa TR-mittarilla, jolloin huomio kiinnittyi asioihin, jotka olivat kun-

nossa ja hyvin hoidettu.

Myös metalliteollisuudessa järjestettiin 2002–2005 laaja Met haastamme -

työturvallisuuskilpailu, johon osallistui vuosittain 158-194 yritystä. Osanottajat ja-

kautuivat kuuteen sarjaan: 1) metallien jalostus, 2) metallituoteteollisuus, 3) kone-

teollisuus, 4) elektroniikka- ja sähköteollisuus, 5) kunnossapito ja 6) oppilaitokset.

Henkilöstöä kilpailutyöpaikoilla oli eri vuosina 24 000–29 000, joista noin kolmas-

osa oli toimihenkilöitä ja kaksi kolmasosaa työntekijöitä. Kilpailu perustui kahdesti

vuodessa tehtävään yritysten arviointiin. Arviointikäynnillä, joita tekivät erityisesti

tehtävään koulutetut työsuojelupiirien tarkastajat, havainnoitiin satunnainen otos

työpisteitä Elmeri+ -menetelmän mukaisesti (painoarvo 60 %). Samojen työpistei-

den työntekijät vastasivat työsuojelutietoja mittaaviin monivalintakysymyksiin

(painoarvo 20 %). Lisäksi kilpailun pisteytyksessä huomioitiin työpaikkojen työn-

tekijöiden tapaturmien vuoksi menetetyt työtunnit työntekijää kohti arviointia edel-

tävänä vuonna (painoarvo 10 %) ja työntekijöiden sairauden vuoksi menetetyt

työtunnit työntekijää kohti arviointia edeltävänä vuonna (painoarvo 10 %). Kilpai-

lun tuloksena mm. järjestyksen ja siisteyden taso työpaikoilla parani ja henki-

lösuojainten käyttö lisääntyi. Työntekijöiden sairasteluun kilpailulla ei ollut mainit-

tavaa vaikutusta, mutta tapaturmien määrä ja niiden vakavuus pienenivät selvästi,

joskin työpaikkakohtainen hajonta oli suuri. (Tiihonen ym. 2006) Met haastamme -

työturvallisuuskilpailun osalta on tehty myös laskelmia aiheutuneista taloudellisis-

ta vaikutuksista. Tapaturmista aiheutuneiden poissaolojen arvioitiin vähentyneen

kilpailun aikana siinä määrin, että säästöä osallistuneille yrityksille kertyi noin 20

miljoonaa euroa (Laakso 2006).

Krause (1998) on esittänyt kritiikkiä työturvallisuudesta kilpailemista kohtaan:

”Tehdas, joka tekee turvallisuudesta pelin, ei ansaitse työntekijöiden luottamusta”.

Hänen mukaansa henkilöstöllä on sisään rakennettu tarve parantaa turvallisuutta,

22

jonka saa sopivilla olosuhteilla realisoitumaan toiminnaksi. Jos tätä sisäistä tarvet-

ta yritetään muuttaa toiminnaksi tarjoamalla palkintoja, loukkaa se työntekijöitä ja

eliminoi heidän luontaista suhdettaan työpaikkaan ja työtovereihin. Pahimmassa

tapauksessa henkilöstö oppii sopeuttamaan työturvallisuuden eteen tehdyn työn

johdon tarjoamien palkintojen arvoon. Seurauksena on noidankehä, jossa johdon

täytyy tarjota joka vuosi parempia palkintoja. Jos palkinnon (rahaa tms.) saa tapa-

turmien vähenemisen perusteella, viesti tulkitaan niin, että turvallinen toiminta on

vapaaehtoista tai vaihtoehtoista.

Toisaalta on ehkä väärin arvostella työturvallisuuskilpailun ajatusta sinänsä, jär-

kevämpää olisi arvioida kilpailuissa käytettyjä menetelmiä ja arviointikriteereitä.

Usein kilpailuissa on sovellettu perinteistä tapaturmattomuudesta palkitsevaa ase-

telmaa, joiden yhteydessä kritiikki voi olla oikeutettua. Myös Hale (2001) kyseen-

alaistaa tapaturmattomuutta tavoitelleiden (pääasiassa 1980-luvulla) järjestettyjen

kilpailujen mielekkyyden. Toisaalta, jos kilpailussa menestymisen kriteerinä käyte-

tään TR-mittarin kaltaisia validoituja työolojen arviointimenetelmiä ja kilpaillaan

työturvallisuuden kehittämisestä, putoaa kritiikiltä pohja.

Brauer (1994) korostaa, että monien mielestä huomioiva tunnustus kunkin yksilön

“jokaisesta yksittäisestäkin turvallisesta käytöksestä” on paras keino saavuttaa

turvallisuustavoite. “Oikea” yksilön käyttäytyminen on hyödyllistä palkita ja mitä

välittömämmin tämä tapahtuu, sitä parempi. Esimieheltä kuultuna sanoma on te-

hokkain ja halvin. Myös ryhmän suoritusta – vertaispaineessa tehtyä ja vertais-

tuettua toisaalta – pitää palkita. Kiinnostus aiheeseen vähenee helposti. Ryhmä-

prosesseilla yleensä sekä logoilla ja muilla “välineillä” voi olla suuri yrityskohtai-

nen ryhmämerkitys.

IISI (1998) pelkistää, että korkean riskin käyttäytymisen positiivinen vaikutus on

usein välitön ja selkeä, ja vastaavasti negatiivinen vaikutus tulee viiveellä ja on

epätodennäköisempi. Tilanteeseen “lääkkeeksi” tarjotaan joko rangaistusta riski-

käyttäytymisestä tai palkitsemista ei-riskikäyttäytymisestä. IISI (1998) pitää pää-

sääntönä että ihminen hyväksyy “mielensä ajuriksi” mieluummin menestyksen

saavuttamisen kuin epäonnistumisen välttämisen.

23

2 SUURTEOLLISUUDEN JA TOIMITTAJA-YRITYSTEN TYÖTURVALLISUUSKILPAILU

2.1 YLEISTÄ

TurvaMelan kehittely alkoi vuonna 2000 mukana olevan suurteollisuuden puolelta

tulleen idean pohjalta - likimain siinä hengessä, mikä on luettavissa myös valta-

kunnallisen Työtapaturmaohjelman 2001–2005 (Työturvallisuus kohti…2001) toi-

menpidekohdasta 9: "Ohjelma edistää vapaaehtoisuuden pohjalta muodostettujen

työpaikkaryppäiden syntymistä. Niissä yritykset ja muut organisaatiot vaihtavat

kokemuksiaan ja ideoita työturvallisuuden edistämiseksi mm. turvallisuuskilpailuja

järjestämällä. Tällainen työpaikkojen yhteenliittymä voi oppia esimerkiksi yhteisen

tapaturma- ja vaaratilanneseurannan kautta."

TurvaMela oli paitsi työturvallisuuskilpailu, myös tilaaja- ja toimittajayritysten si-

säisen ja tehdasaluekohtaisen työturvallisuuden jatkuvan parantamisen mittari

(vuosineljännesseuranta) ja viestintäväline. TurvaMelan avulla tuotiin esille kehit-

tyvän turvallisuuskulttuurin merkitystä hyvän yritystoiminnan ja hyvän työn luon-

taisena osana. Yksi vaikuttamistapa oli myönteinen julkinen palaute työturvalli-

suuden onnistuneesta kehittämistyöstä. Parhaiten työturvallisuuden tasoa paran-

tanut metsä- tai terästeollisuuden tulosyksikkö ja toimittajayritys palkittiin johta-

mistaitoa symboloivalla perämelan muotoisella kiertopalkinnolla. Kiertopalkinnon

lisäksi voittajayrityksen ja -tulosyksikön johtajalle ojennettiin vuotuisessa juhlatilai-

suudessa henkilökohtainen mela-aiheinen palkintofiguuri.

Kannustuspalkinnon kriteerit laadittiin siten, että jokainen saattoi osaltaan vaikut-

taa tulosyksikkönsä menestykseen. Työturvallisuuskilpailun säännöt sovittiin yh-

dessä yritysten, viranomaisten sekä vakuutusalan edustajien ja tutkijoiden kes-

ken.

Oulun yliopiston tuotantotalouden osaston työtieteen yksikkö toimi TurvaMela -

hankkeen koordinaattorina sekä vastasi kertyvän aineiston dokumentoinnista ja

hyödyntämisestä. Tutkijoiden työnkuvaan kuuluivat TurvaMelan tulospalvelun or-

ganisointi, kilpailusysteemin rakentaminen ja kehittäminen, tiedonkeruu, kenttä-

24

käynnit, ohjausryhmän kokousten järjestäminen, menetelmän toimivuuden arvi-

ointi, hankkeen dokumentointi ja raportointi sekä tulosten tieteellinen hyödyntämi-

nen ja kertyneen tiedon hyödyntäminen opetuksessa.

TurvaMela rakentui Meri-Lapin prosessiteollisuuden tulosyksiköille ja toimittajayri-

tyksille yhteistyö- ja keskustelufoorumiksi työturvallisuuden kehittämisessä. Tur-

vaMela tarjosi viitekehyksen, jonka avulla erityyppiset teollisuusyritykset saattoi-

vat vertailla omia ja verrokkiensa suorituksia työturvallisuuden kehittämisessä.

Erityisesti tulosyksiköiden sarjassa pääpaino oli oman suorituksen jatkuvassa pa-

rantamisessa. Työturvallisuuden pääasiallinen kehittämistyö tapahtui - luonnolli-

sesti - tulosyksiköiden ja yritysten omien ponnistusten kautta, mutta kehittämis-

työn tulosten seuranta ja arviointi yritysten sisäistä tiedotusta täydentäen Turva-

Melan kautta.

2.2 HANKKEESEEN OSALLISTUNEET ORGANISAATIOT

Meri-Lapin teollisuuden turvallisuustyön kannustuspalkinto oli kilpailu, jossa Meri-

Lapin alueen suurten prosessiteollisuuslaitosten (Stora Enson Veitsiluodon teh-

taat, Outokummun Tornion terästehdas, Metsä-Botnian Kemin tehdas, Kemiart

Liners ja Botnia Mill Service) tulosyksiköt kilpailivat omissa sarjoissaan yhdessä

pienempien toimittajayritysten kanssa työturvallisuuden kehittämisessä. Toimitta-

jayrityksistä kilpailuun ilmoittautuivat Lapin teollisuusrakennus Oy, Kalotti-

Automaatio Ky, Lassila & Tikanoja Oyj (teollinen puhtaanapito/Tornio), YIT Kiin-

teistötekniikka Oy (Kemin toimipiste), Lapmet Montage Oy, Kymppi-Eristys Oy ja

Havator Oy. Liitteessä 1 on lyhyet kuvaukset hankkeeseen osallistuneista organi-

saatioista.

25

2.3 TURVAMELAN ARVIOINTIKRITEERISTÖT

2.3.1 Tulosyksiköiden TurvaMela

TurvaMela alkoi vuonna 2002 Kemin ja Tornion suurten prosessiteollisuuslaitos-

ten tulosyksiköiden keskinäisenä kilvoitteluna. TurvaMelan säännöt sovittiin yh-

dessä teollisuusyritysten, viranomaisten ja tutkijoiden kesken. Myös If Vahinkova-

kuutusyhtiö, Pohjola ja Tapaturmavakuutuslaitosten liitto osallistuivat hankkeen

suunnitteluun ja toteutukseen. Arviointikriteeristöjen laadinnassa ja yksittäisten

arviointikohteiden painoarvojen määrittelyssä huomioitiin aiemmista työturvalli-

suuskilpailuista saadut kokemukset ja osallistuvien tulosyksiköiden näköpiirissä

olleet työturvallisuuden kehittämistarpeet ja -haasteet.

Haasteelliseksi pistelaskusysteemin kehittämisen teki se, että saman kriteeristön

tuli soveltua metsäteollisuuden ja terästeollisuuden tulosyksiköiden arviointiin,

vaikka työolot ja riskitekijät näillä toimialoilla ovat osittain erilaisia. Tuotanto-

osastojen lisäksi mukana oli kaksi teollisuuden kunnossapitotöitä tekevää tu-

losyksikköä Botnia Mill Service ja Fortek. Erilaisten tulosyksiköiden vertailu työ-

turvallisuuden alalla oli mahdollista, kun päätettiin soveltaa suhteellista arviointia.

Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että arvioitiin mukana olevien tulosyksiköiden ke-

hityksen voimakkuutta eikä niinkään vertailtu perinteisiä (absoluuttisia) työturvalli-

suuden tunnuslukuja. Arviointikriteeristön tavoitteena oli tukea kunkin tulosyksikön

oman työturvallisuustason seuraamista ja sen omatoimista kehittämistä. Turva-

Melan pistelaskusysteemissä hyödynnettiin helppokäyttöistä Tavoitematriisi -

menetelmää, joka mahdollistaa eri osatekijöiden painotuksen ja selkeän tavoit-

teenasettelun (ks. Hannula 2000).

TurvaMelassa tilaajayritysten tulosyksiköitä arvioitiin viiden eri mittarin avulla, jot-

ka olivat: 1) johdon ja henkilöstön aktiivisuus työturvallisuuden ylläpitämisessä ja

kehittämisessä, 2) toimittajayritysten turvallisuuden kehittäminen, 3) työntekijöi-

den sairauspoissaoloprosentti, 4) vaaratilanneilmoitusten tekeminen ja 5) tapa-

turmariski. Näistä mittauskohteista ensimmäinen eli johdon ja henkilöstön aktiivi-

suus jakautui kolmeen alakohtaan, joita olivat a) työsuojeluparien toiminta, b) tur-

vallisuusjohtamisen taso ja c) turvallisuusaloitteet. Lisäksi tapaturmariskin osalta

26

pistekertymään vaikuttivat työpaikkatapaturmataajuus ja tapaturmista aiheutunut

työkyvyttömyysaika. Muuttujat on koottu taulukkoon 1.

Taulukko 1. TurvaMelan prosessiteollisuuslaitosten tulosyksiköiden kilpai-lusarjan muuttujat ja painoarvot

Muuttuja painoarvo

Työsuojeluparien toiminta 10

Turvallisuusjohtamisen taso 10 Johdon ja henkilöstön aktiivisuus

Turvallisuusaloitteet 10

Toimittajien turvallisuuden kehittäminen 10

Työntekijöiden sairauspoissaoloprosentti 15

Vaaratilanneilmoitukset 30

Tapaturmataajuus 10 Tapaturmariski

Tapaturmista aiheutunut työkyvyttömyysaika 5

100 %

Työsuojeluparien toiminnalla (painoarvo 10 %) tarkoitettiin tarkistuskierrosten te-

kemistä työpaikalla tarkoitusta varten laadittua tarkistuslistaa hyödyntäen sekä

vaaratilanneilmoitusten tutkintaan osallistumista. Työsuojeluparien toimintaa arvi-

oitiin suhteessa työpaikan asettamiin tavoitteisiin (toteutuma suunnitellusta).

Turvallisuusjohtamisen tasoa (painoarvo 10 %) arvioitiin alkuvaiheessa esimiehil-

le suunnatulla yhdeksänkohtaisella itsearviointilomakkeella ja myöhemmässä vai-

heessa tehdaskohtaisia käytäntöjä hyödyntäen.

Turvallisuusaloitteilla (painoarvo 10 %) tarkoitettiin kaikkia hyväksyttyjä työturval-

lisuutta parantavia aloitteita. Käytännössä mitattavana suureena oli aloitteiden

lukumäärä sataa henkilöä kohti mukaan lukien toimihenkilöt.

Toimittajien turvallisuuden kehittämisellä (painoarvo 10 %) tarkoitettiin TurvaMe-

lan alkuvaiheessa sellaisia suurten tilaajayritysten (ei siis tulosyksiköiden, vaan

koko tehdasintegraatin) tekemiä tekoja, toimittajayrityksille esittämiä vaateita tai

27

käynnistettyjä yhteistyökuvioita, joiden oli perustellusti syytä olettaa parantavan

toimittajayritysten työturvallisuutta. Onnistumista toimittajayritysten turvallisuuden

kehittämisessä arvioitiin hankkeen ensimmäisellä puoliskolla neljännesvuosittain

työsuojeluviranomaisten toimesta. Tämän jälkeen toimittajien turvallisuuden kehit-

täminen siirtyi hankkeen sisällä suurelta osin toimittajayrityksille perustetun oman

TurvaMela -kilpailusarjan kautta tapahtuvaksi.

Työntekijöiden sairauspoissaoloprosentti (painoarvo 15 %) laskettiin teoreettisista

työtunneista ja mukaan laskettiin kaikki muut paitsi tapaturmista aiheutuneet pois-

saolot.

Vaaratilanneilmoitusten (painoarvo 30 %) osalta tavoitteeksi asetettiin, että niitä

tulisi saada kolminkertainen määrä verrattuna työpaikkatapaturmiin ja mukaan

laskettiin kaikki tehdasalueilla sattuneista vaaratilanteista tehdyt ilmoitukset. Tällä

muotoilulla haluttiin rohkaista myös tehdasalueilla työskenteleviä urakoitsijoita ja

muita vierailijoita tekemään ilmoituksia havaitsemistaan vaaratilanteista. Myö-

hemmin vaaratilanneilmoitusten pisteytystä muutettiin siten, että vaaratilanneil-

moitusten tavoitemäärät suhteutettiin tehtyihin työtunteihin.

Tapaturmataajuudessa (painoarvo 10 %) huomioitiin vähintään yhden päivän työ-

kyvyttömyyden aiheuttaneet työpaikkatapaturmat koko henkilöstön osalta todellis-

ten työtuntien mukaan laskien.

Lisäksi seurattiin koko henkilöstön osalta työpaikkatapaturmista aiheutunutta työ-

kyvyttömyyden kestoa (painoarvo 5 %). Kaikista mittauskohteista otettiin lähtöti-

lanteeksi TurvaMelaa edeltäneiden kolmen vuoden keskiarvo, johon kilpailun ai-

kana saavutettuja tuloksia verrattiin.

Mittareille laadittiin osittain yhteiset ja osittain tulosyksikkökohtaiset tavoitetasot,

mistä esimerkkinä on esitetty oheisessa taulukossa 2 turvallisuusaloitteiden ta-

voitteenasettelu. Liitteessä 2 on kuvattu yksityiskohtaisemmin taulukon käyttöä

tavoitteenasettelussa.

28

Taulukko 2. Esimerkki TurvaMelan tavoitteenasettelutaulukosta. Turvalli-suusaloitteiden osalta kaikilla 11 tilaajayritysten tulosyksiköillä oli sama tavoitteenasettelu.

TurvaMelan arviointikriteeristön suunnittelussa oli pyrkimyksenä painottaa enna-

koivien mittareiden roolia paitsi mittaamisen kannalta myös siksi, että ne ovat

usein myös työturvallisuuden kehittämistekoja. Kriteeristö rakentuikin voimak-

kaasti ennakoivien mittareiden merkitystä korostavaksi, sillä niiden yhteenlaskettu

painoarvo on peräti 70 prosenttia.

TurvaMelan sääntöihin kirjattiin lisäksi, että jos jossain tulosyksikössä sattuu kuo-

lemaan johtava tapaturma, ei ko. tulosyksikkö voi voittaa TurvaMelaa kyseisenä

vuotena. Tällaisessa tilanteessa ei myöskään mikään muu ko. tehdasintegraatin

tulosyksikkö voi voittaa TurvaMelaa. Lisäksi päätettiin, että jos toimittajayrityksen

henkilöstölle sattuu kuolemaan johtava työpaikkatapaturma jonkin tehdasinte-

graatin alueella, ei toimittajayritys voi voittaa TurvaMelaa, kuten ei myöskään ko.

tehdasintegraatin mikään tulosyksikkö.

2.3.2 Toimittajayritysten TurvaMela

Toimittajayrityksille perustettiin oma kilpailusarja TurvaMelaan 2004. Arviointikri-

teeristön rakentamisen lähtökohtana oli jo käytössä ollut vastaava Kemi-Tornion

29

prosessiteollisuuslaitosten tulosyksiköiden kriteeristö, jota muokattiin pk-yritysten

toimintaympäristöön sopivammaksi. Tulosyksiköiden kilpailusarjassa osallistujat

olivat itse vahvasti mukana arviointikriteeristön laadinnassa (hankkeen ohjaus-

ryhmän työskentelyyn osallistumalla), mutta toimittajayritysten sarjan arviointikri-

teeristön suunnittelussa ei ollut toimittajayritysten edustajia. Alkuvuodesta 2004

hankkeen ohjausryhmää täydennettiin toimittajayritysten edustajille, mutta tässä

vaiheessa säännöt olivat jo valmiita.

Toimittajayritysten sarjan säännöt erosivat tulosyksiköiden sarjan säännöistä syn-

tyhistoriansa ohella myös toisella tavalla. Kun tulosyksiköiden pistelaskusysteemi

perustui kunkin tulosyksikön työturvallisuustilanteen ja työturvallisuuden kehittä-

mistekojen suhteellisen muutoksen arviointiin, toimittajayritysten pisteet määrittyi-

vät hankkeen ohjausryhmän tekemän absoluuttisen tavoitteenasettelun perusteel-

la. Näin kaikille toimittajayritysten sarjaan osallistuneille yrityksille tuli kaikille pis-

teytettäville osa-alueille samat tavoitteet. Toimittajayritysten TurvaMelassa palkit-

tiin siis vuosittain turvallisuustasoltaan paras yritys, kun taas prosessiteollisuuslai-

tosten tulosyksiköiden TurvaMelassa palkittiin eniten turvallisuustasoaan paran-

tanut tulosyksikkö.

Toimittajayrityksiä arvioitiin TurvaMelassa viiden eri mittarin avulla. Toimittajien

työnaikaiseen arviointiin (painoarvo 15 %) käytettiin KEHYS -hankkeessa (ks.

Sulasalmi ym. 2005) tuotettua työturvallisuushavainnointilomaketta. Toimittajien

työn jälkiarviointiin (painoarvo 15 %) käytettiin hieman muokattua Fortumin palve-

lutoimittajan EHSQ -arviointilomaketta. Sekä työnaikaisia että työn jälkiarviointeja

tehtiin kaikilla kolmella tehdasalueella kaikkien toimittajayritysten työmailla. Mo-

lemmat arvioinnit teki työsuojeluvaltuutettujen tiimi työsuojelupäällikön johdolla.

Toimittajien turvallisuuden kehittäminen (painoarvo 30 %) tarkoitti käytännössä

Turvallisuuskymppi -työkalun käyttämistä urakoitsijoiden työturvallisuustilanteen

arviointiin ja kehittämistarpeiden selvittämiseen. Turvallisuuskymppi toimii pk-

yrityksissä käytännönläheisenä, helposti käyttöönotettavana, ensimmäisen vai-

heen kehittämistyökaluna kohti vaativampia laadun, turvallisuuden ja ympäristö-

asioiden hallintajärjestelmiä. Menetelmän avulla saadaan kattava yleiskuva toi-

minnan tasosta. TurvaMelan toimittajasarjaan osallistuvat toimittajayritykset teki-

vät Turvallisuuskymppiarvioinnin itsenäisesti. Turvallisuuskymppi -koulutus järjes-

tettiin toimittajayrityksille syksyllä 2004 ja keväällä 2005 tehtiin auditointi tutkijoi-

30

den johdolla. TurvaMelaan osallistuneet toimittajayritykset pitivät kirjaa tekemis-

tään vaaratilanneilmoituksista (painoarvo 30 %) suhteutettuna sattuneisiin työ-

paikkatapaturmiin. Tavoitteena oli saada yhtä toimittajan työpataturmaa kohti vaa-

ratilanneilmoituksia kolme tai enemmän. Vuoden 2005 toukokuussa vaaratilantei-

den pisteytystä muutettiin siten, että tavoitteeksi asetettiin yksi vaaratilanneilmoi-

tus työntekijää kohden vuodessa. Viides TurvaMelan toimittajayritysten sarjan

pisteisiin vaikuttanut mittari oli tapaturmataajuus (painoarvo 10 %; vähintään kol-

me poissaolopäivää aiheuttaneet työpaikkatapaturmat). Toimittajien TurvaMela -

sarjan kaikki mitattavat muuttujat on koottu taulukkoon 3. Myös toimittajayritysten

sarjassa ennakoivat työturvallisuusmittarit ovat huomattavasti reagoivia mittareita

keskeisemmässä asemassa.

Taulukko 3. TurvaMelan toimittajayritysten sarjan muuttujat ja painoarvot

Muuttuja painoarvo

Toimittajien työnaikainen arviointi 15 Johdon ja henki-löstön aktiivisuus Toimittajien työn jälkiarviointi 15

Toimittajien turvallisuuden kehittäminen (Turvallisuuskymppi) 30

Vaaratilanneilmoitukset 30

Tapaturmataajuus 10

100 %

31

2.4 TURVAMELAN VOITTAJAT 2002–2006

Vuosina 2002–2005 eniten pisteitä kerännyt tulosyksikkö ja sen johtaja palkittiin

puusta ja teräksestä valmistetulla "TurvaMelalla". Palkinnon ilmiasu oli johtamis-

taitoa symboloiva perämela. Ensimmäinen TurvaMela eli vuoden 2002 Meri-Lapin

teollisuuden turvallisuustyön kannustuspalkinto luovutettiin Stora Enso Oyj Fine

Paper Veitsiluodon paperitehtaalle. Stora Enso Oyj Fine Paper Veitsiluodon pape-

ritehdas kunnostautui erityisesti turvallisuusaloitteiden ja vaaratilanneilmoitusten

tekemisessä. Paperitehtaan johtaja sitoutui vahvasti työhyvinvoinnin ja -

turvallisuuden kehittämiseen.

Vuoden 2003 TurvaMela luovutettiin Stora Enson Veitsiluodon tehtaiden Publica-

tion Paper -tulosyksikölle, joka kunnostautui erityisesti turvallisuusaloitteiden ja

vaaratilanneilmoitusten tekemisessä. Tulosyksikön kehitykselle oli leimallista suo-

rituksen jatkuva parantaminen. Tulosyksikön johtajan mukaan turvallisuustyötä on

Veitsiluodon tehtailla saatu systematisoitua, mikä näkyy mm. alentuneina työtapa-

turmataajuuksina.

Vuonna 2004 TurvaMelan uusi kilpailusarja herätti kiinnostusta urakoitsijoiden ja

alihankkijoiden keskuudessa. Toimittajayritysten sarjaan osallistui seitsemän Me-

ri-Lapin alueella toimivaa yritystä, joista parhaiten ensimmäisenä vuonna menes-

tyi Kalotti-Automaatio Ky. Yrityksen toimitusjohtajan mukaan Kalotti-Automaatio

Ky lähti mukaan TurvaMelaan, koska hankkeen myötä työsuojeluasiat pysyvät

luontevasti puheenaiheina työpaikalla. Yritys onkin panostanut vahvasti työturval-

lisuuden varmistamiseen mm. saneerausasennuksissa, jotka vaativat erityistä

huolellisuutta.

Vuoden 2004 TurvaMela luovutettiin Outokummun kylmävalssaamo tulosyksiköl-

le, jonka menestyksen salaisuus oli ollut pitkäjänteinen ja järjestelmällinen kehit-

tämistyö. Uuden turvallisuusjohtamisjärjestelmän käyttöönotto oli 2004 vasta

käynnistynyt, mutta se oli jo tässä vaiheessa antanut henkilöstölle entistä parem-

mat mahdollisuudet käytännön tekoihin työturvallisuuden parantamiseksi.

Vuoden 2005 TurvaMela eli viimeinen tulosyksiköiden sarjan TurvaMela luovutet-

tiin M-real Kemiart Linersille, joka oli vuosi vuodelta parantanut suoritustaan työ-

turvallisuuden varmistamisessa. Tilaajayrityksiä arvioitiin aikaisempien vuosien

tapaan yhteensä seitsemän eri kriteerin avulla ja M-real Kemiart Liners keräsi

32

maksimipistemäärän peräti viideltä arvioidulta turvallisuustoiminnan osa-alueelta.

Tulosyksikön tuotantopäällikkö kertoikin, että tehtaalla on viime vuosina vahvasti

panostettu turvallisuuskulttuurin kehittämiseen. Erityisesti oli eteenpäin menty

turvallisuusjohtamisessa ja koko henkilöstön sitoutumisessa työturvallisuuden

kehittämiseen. Tulevaisuudessa M-real Kemiart Linersilla aiotaan toimittajayritys-

ten työturvallisuuden tasoon ja kehittymiskykyyn kiinnittää yhä enemmän huomio-

ta.

Seitsemästä TurvaMelan toimittajayritysten sarjassa kilvoitelleesta urakoitsijasta

parhaiten vuonna 2005 menestyi Kymppi-Eristys Oy, joka on erikoistunut proses-

siteollisuuden putkisto- ja laite-eristyksiin sekä niiden kokonaisvaltaiseen kunnos-

sapitoon. Kymppi-Eristyksen valttina oli tasaisen hyvä suoritus kautta linjan. Yritys

oli myös ainoa urakoitsija, joka sai pisteitä alhaisen työpaikkatapaturmataajuuden

ansiosta. (ks. esim. Lahti 2006) Kuvaan 3 seuraavalle sivulle on koottu TurvaMe-

lan tulosyksiköiden sarjan voittajien pistekertymät vuosilta 2002–2005.

Viimeisen toimittajayritysten TurvaMelan (2006) voitti Lassila & Tikanojan Tornion

toimipisteen teollisuuden puhtaanapito. Toimittajayritysten TurvaMelaa tavoitteli

edellisvuosien tapaan seitsemän alihankkijaa. Teollisuuden puhtaanapidon am-

mattilaiset kunnostautuivat erityisesti vaaratilanneilmoitusten tekemisessä, mikä

onkin monilla työpaikoilla todettu tehokkaaksi työturvallisuuden kehittämisen väli-

neeksi. Lassila & Tikanojalla aiotaan panostaa työympäristön ja työturvallisuuden

kehittämiseen jatkossakin. Vuosi 2007 onkin konsernissa työturvallisuuden tee-

mavuosi, ja sen aikana on tarkoitus puolittaa henkilöstölle sattuvat työtapaturmat.

33

Kuva 3. TurvaMelan tulosyksiköiden sarjan voittajien pistekertymät vuosilta 2002–2005.

34

3 TURVAMELAN TULOKSIA

3.1 SUURTEOLLISUUDEN TULOSYKSIKÖT

Seuraavassa on esitetty kolmen suuren Meri-Lapin prosessiteollisuuslaitoksen

työturvallisuuden kehitys siten, että samaan kuvaan on piirretty työpaikkatapatur-

mataajuus (myös ajalta ennen TurvaMelaa; vasen pystyakseli), TurvaMela -

pisteiden kehitys (kunkin integraatin tulosyksiköiden keskiarvot; oikea pystyakseli)

sekä neljän kilpailuvuoden voittajatulosyksiköiden pisteet (tähdet vuosien 2002–

2005 kohdalla). Fortekin tulokset on sisällytetty Stora Enson Veitsiluodon tehtai-

den tuloksiin ja BMS:n tulokset Metsä-Botnian tuloksiin. Koska TurvaMelan tarkoi-

tuksena oli tukea turvallisuuskulttuurin kehittymistä Meri-Lapin suurteollisuuden ja

toimittajayritysten keskuudessa, myös hankkeen vaikutusten tarkastelu on miele-

kästä tehdä tehdastasolla.

3.1.1 Outokumpu Stainless Tornion tehdasalue

Outokumpu Tornion terästehdas

3833

3025

3133

15

27

0

10

20

30

40

50

60

1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005

Työtapaturmataajuus

01002003004005006007008009001000

Aika

TurvaMela -pisteet

Työtapaturmataajuus TurvaMela -pisteet TurvaMelan voittopisteet

Kuva 4. Outokummun Tornion terästehtaan (sisältäen kaikki neljä tulosyk-sikköä) tapaturmataajuuden kehitys 1998–2005 ja tulosyksiköiden TurvaMe-la -pisteiden keskiarvot 2002–2005. Tähdet kuvassa osoittavat kunkin vuo-den voittajatulosyksikön TurvaMela -pistemäärän.

35

Outokummun Tornion terästehtaan alueella työturvallisuutta on kehitetty useilla

eri keinoilla ja siihen on vaikuttanut TurvaMelan ohella useat eri tekijät, joista tär-

keimpiä ovat olleet:

• TTT -järjestelmän tarve huomioitiin vuonna 2002.

• Työturvallisuuden ja työterveyden lyhyen tähtäimen parantamistoimenpi-

teet vuonna2002.

• Turvallisuuspolitiikka päivitettiin vuonna 2003

• Vuonna 2003 päätettiin ottaa käyttöön Työturvallisuuskortti®. Omat työn-

tekijät koulutettiin 2005.

• Turvallisuusbonus otettiin käyttöön vuonna 2004.

• TTT -järjestelmä otettiin käyttöön vuonna 2004. Pilotti järjestettiin kylmä-

valssaamo -käsittelylinjalla.

• Esimiesten turvallisuusjohtamiskoulutus vuonna 2004.

Outokummulla on panostettu työturvallisuuteen monin keinoin ja TurvaMela -

kilpailu on ollut yksi näistä. Nykyiseen tapaturmataajuuteen (16,4) on päästy mää-

rätietoisella työturvallisuuden kehittämisellä.

36

3.1.2 Stora Enson Veitsiluodon tehdasalue

Kuva 5. Stora Enson Veitsiluodon tehdasalueen (sisältäen kolme tulosyk-sikköä ja Fortekin) tapaturmataajuuden kehitys 1998–2005 ja TurvaMela -pisteiden keskiarvot 2002–2005. Tähdet kuvassa osoittavat kunkin vuoden voittajatulosyksikön TurvaMela -pistemäärän.

Stora Ensolla on panostettu työturvallisuuden parantamiseen mm. seuraavilla

toimenpiteillä:

• Nollatapaturmaa tavoite vuonna 1997.

• Työsuojelukäsikirja käyttöön vuonna 1998.

• Vuonna 2001 laadittiin laajennettu henkilönsuojain ohje.

• TTT-järjestelmä käyttöön vuonna 2002.

• Työturvallisuuskortin käyttöönotto aloitettiin 2003.

• Fortekilla aloitettiin vaarojenarviointikoulutukset 2004.

• Kaikilta alihankkijoilta vaaditaan Työturvallisuuskortti® 2005 lähtien.

Koulutuksella ja työturvallisuusasioiden esillä pitämisellä, joihin myös Turvamela -

kilpailu kuuluu, on vaikutettu tapaturmataajuuden laskemiseen nykyiselle tasolle

(29,4).

37

3.1.3 Metsä-Botnian Kemin tehdasalue

Kuva 6. Metsä-Botnian Kemin tehdasalueen (Metsä-Botnia, Kemiart Liners ja Kemin alueen BMS) tapaturmataajuuden kehitys 1999–2005 ja TurvaMela -pisteiden keskiarvot 2002–2005. Tähdet kuvassa osoittavat kunkin vuoden voittajatulosyksikön TurvaMela -pistemäärän.

Metsä-Botnian tehdasalueella on panostettu työturvallisuuteen laajalla rintamalla

koko Turvamela -kilpailun aikana. Muita työturvallisuusinterventioita ovat olleet

mm.:

• TTT - järjestelmä hyväksyttiin vuonna 2002.

• Työturvallisuuskortti® järjestettiin koko henkilöstölle vuoden 2003 syksyl-

lä. Työturvallisuuskortti® otettiin pakolliseksi koko konsernissa vuoden

2005 alusta lähtien.

• Erilaisia mittareita on kehitelty, esimerkiksi siisteys ja järjestys arviointei-

hin.

• Työpaikkaselvitykset ja henkilökohtaisten suojainten käytön kartoitus on

uusittu.

• Tapaturmasta ilmoittamisesta ja tutkinnasta on laadittu uudet ohjeet.

• Läheltä-piti / Vaaratilanneilmoitusten saatavuutta on parannettu ja tutkin-

toja on tehostettu.

38

Metsä-Botnialla on saatu tapaturmataajuus laskemaan 61:sta 30:neen ja Turva-

Mela -pisteet ovat nousseet joka vuosi. Metsä-Botnialla, kuten muillakin kilpailuun

osallistuneilla tilaaja -yrityksillä, on työturvallisuuden kehitys ollut määrätietoista ja

Turvamela on ollut yksi toimenpide muiden joukossa, jolla on päästy työturvalli-

suudessa nykyiselle tasolle.

3.2 TOIMITTAJAYRITYKSET

3.2.1 Turvallisuuskymppi -menetelmä

Toimittajayritysten työturvallisuuden kehittämisessä keskeisenä työkaluna käytet-

tiin Turvallisuuskymppi -menetelmää, joka on Työsuojelurahaston, Työturvalli-

suuskeskuksen, Tampereen teknillisen korkeakoulun, Fennian ja yritysten yhdes-

sä kehittämä pienille ja keskisuurille yrityksille kehitetty turvallisuustoiminnan joh-

tamisen ja laadun arviointimalli. Turvallisuuskymppi on tarkoitettu yrityksille käy-

tännön työkaluksi, jolla arvioidaan yrityksen edellytyksiä toimia turvallisesti. Se ei

suoraan määrittele, kuinka turvallisuutta tulee johtaa, vaan pyrkii löytämään ne

johtamisen ydinalueet, joita kehittämällä jatkuvan parantamisen periaate toteutuu

toiminnan laadun ja turvallisuuden alueilla. (Liuhamo ja Santonen 2001)

Turvallisuuskymppi -menetelmää voidaan käyttää organisaation toiminnan lähtöti-

lanteen selvitykseen, seurantaan ja kehittämiseen sekä arviointiin (auditointi). Ar-

vioinnissa selvitetään, kuinka organisaation nykytilanne tai toiminta vastaa lain-

säädännön ja muiden tahojen asettamia vaatimuksia. Menetelmällä saadaan

myös selville, missä määrin nykyinen toiminta vastaa sille asetettua tavoitetasoa.

Turvallisuuskymppi -menetelmää säännöllisin väliajoin käyttämällä autetaan yri-

tystä kohdistamaan resurssinsa kehittämistä vaativille alueille. (Liuhamo ja San-

tonen 2001)

Turvallisuuskymppi soveltuu sekä organisaation itsearviointiin että ulkopuolisen

tahon suorittaman arvioinnin tekemiseen. Menetelmän avulla yritys pystyy muun

muassa näyttämään asiakkailleen ja yhteistyökumppaneilleen, että toiminnan laa-

tu ja turvallisuus ovat vaaditulla tasolla. Menetelmässä on kymmenen erikseen

tarkasteltavaa osa-aluetta, joiden avulla selvitetään yrityksen mahdollisuuksia

toimia laadukkaasti ja turvallisesti. Osa-alueet ovat: 1) johtaminen, 2) organisaa-

tio, 3) toiminnan suunnittelu, 4) toiminnan varmistaminen, 5) sidosryhmät, 6) ris-

39

kienhallinta, 7) hätä- ja poikkeustilanteet, 8) koulutus, 9) tiedonkulku ja dokumen-

tointi sekä 10) mittaaminen. Jokaisesta osa-alueesta laaditaan kuvaus, joka sisäl-

tää kyseisen osan toimintaperiaatteen, arviointikriteerit ja esimerkkitapauksen

kuvitteellisen organisaation toiminnasta kyseisen osa-alueen parantamiseksi.

(Liuhamo ja Santonen 2001)

3.2.2 Turvallisuuskympin käyttö TurvaMelassa

TurvaMelan toimittajayrityssarjaan osallistuneiden yritysten turvallisuusjohtamisen

tasoa arvioitiin Turvallisuuskymppi -menetelmällä. Toimittajayritykset tekivät me-

netelmän avulla itsearvioinnit syksyn 2004 aikana ja keväällä 2005 Turvallisuus-

kymppi -menetelmää käytettiin arviointiryhmien haastattelurunkona toimittajayri-

tysten johdon edustajia haastateltaessa. Haastatteluista saatujen tietojen perus-

teella arvioitiin, millä tasolla turvallisuusjohtamisen eri osa-alueet olivat. Arviointi-

ryhmä muodostui kahdesta Oulun yliopiston tutkijasta, jotka olivat läsnä jokaises-

sa arvioinnissa, sekä kolmesta tilaajayritysten edustajasta, joista arvioinneissa oli

paikalla yksi kerrallaan. Kahdella tilaajayritysten edustajalla oli kaksi arviointia ja

yhdellä edustajalla kolme arviointia. Yhteensä arviointeja tehtiin seitsemässä yri-

tyksessä.

3.2.3 Turvallisuuskympin tulokset

Toimittajayritysten turvallisuusjohtamisen kymmenen eri osa-alueen tulokset on

esitetty kuvissa 7 ja 8. Kuvissa taso 1 tarkoittaa, että toiminnassa on parannetta-

vaa, eikä se vielä ole hyväksyttävällä tasolla. Taso 2 on perustaso, jossa toiminta

on hyväksyttävää eli lakien ja säännösten mukaista. Taso 3 tarkoittaa edistynyttä

tasoa eli suunnitelmallista, säännöllistä ja ennakoivaa toimintaa yrityksen turvalli-

suuden johtamisessa ja kehittämisessä.

40

Turvallisuuskymppi -arviointi (N=7)

2,14

2,29

2,29

2,43

2,43

2,57

2,57

2,71

2,71

2,57

1,0 1,5 2,0 2,5 3,0

1. Johtaminen

2. Organisaatio

3. Toiminnansuunnittelu

4. Toiminnanvarmistaminen

5. Sidosryhmät

Itsearviointi Auditointi

Kuva 7. Toimittajayritysten keskiarvot Turvallisuuskymppi -arvioinnin osa-alueista 1–5.

Turvallisuuskymppi -arviointi (N=7)

2,00

2,00

2,29

2,00

2,14

2,00

2,43

2,14

2,14

2,71

1,0 1,5 2,0 2,5 3,0

6. Riskienhallinta

7. Hätä- japoikkeustilanteet

8. Koulutus

9. Tiedonkulku jadokumentointi

10. Mittaaminen

Itsearviointi Auditointi

Kuva 8. Toimittajayritysten keskiarvot Turvallisuuskymppi -arvioinnin osa-alueista 6–10.

41

Toimittajayritykset ovat itse arvioineet vahvimmiksi osa-alueikseen toiminnan

varmistamisen ja sidosryhmät, joiden molempien keskiarvo oli noin 2,4. Heikoim-

miksi osa-alueikseen toimittajayritykset itse arvioivat riskienhallinnan, hätä- ja

poikkeustilanteet ja tiedonkulku ja dokumentointi -osion, joiden keskiarvo oli 2,0

eli nekin olivat hyväksyttävällä tasolla.

Kuvista 7 ja 8 käy ilmi, että arviointiryhmien tekemien arviointien perusteella toi-

mittajayritysten vahvimmat osa-alueet olivat toiminnan varmistaminen, sidosryh-

mät sekä riskienhallinta, joiden keskiarvot olivat noin 2,7. Eniten kehitettävää toi-

mittajayritysten turvallisuusjohtamisessa arviointiryhmien mielestä oli hätä- ja

poikkeustilanteissa, jonka keskiarvo oli 2,0. Lisäksi tiedonkulussa ja dokumen-

toinnissa sekä mittaamisessa, joiden keskiarvo oli noin 2,1, nähtiin arviointiryh-

män mielestä olevan suurimmat kehittämistarpeet.

Kuvassa 9 on esitetty toimittajayritysten syksyllä 2004 tehtyjen Turvallisuuskymp-

pi -itsearviointien ja keväällä 2005 tehtyjen Turvallisuuskymppi -arviointien tulok-

set verrattuna kyseisten vuosien TurvaMela -kilpailusta saatuihin pisteisiin.

Turvallisuuskymppi -arviointien tulokset vs. TurvaMela -kilpailun pisteet (N=7)

2,00

2,60

2,402,30

2,20

2,001,90

2,40

2,702,60

2,302,40

2,60

2,20

1,0

1,5

2,0

2,5

3,0

Yritys 1 Yritys 2 Yritys 3 Yritys 4 Yritys 5 Yritys 6 Yritys 70

100

200

300

400

5002004 T10 Itsearviointi 2005 T10 Auditointi 2004 2005

Kuva 9. Toimittajayritysten sarjan Turvallisuuskymppi -arviointien tulokset (vasen pystyakseli) ja TurvaMela -kilpailun pisteet (oikea pystyakseli) vuo-silta 2004 ja 2005.

42

Kuvan 9 perusteella nähdään kuudella toimittajayrityksellä tapahtuneen kehitystä

verrattaessa vuonna 2004 tehtyjen Turvallisuuskympin itsearviointien tuloksia

vuonna 2005 tehtyihin arviointien tuloksiin. Yhdellä toimittajayrityksellä tulos pysyi

samana. Vuonna 2004 tehtyjen Turvallisuuskympin itsearviointien tulokset olivat

välillä 1,90–2,60 pistettä. Vuoden 2005 Turvallisuuskymppi -arviointien pisteet

olivat välillä 2,20–2,70, mitkä kaikki ovat hyväksyttävän ja erinomaisen tason vä-

lissä.

Turvallisuuskympin tuloksen paraneminen vaikutti kuvan 9 mukaan positiivisesti

myös TurvaMela -kilpailun kokonaispisteiden kehittymiseen. Kuudessa toimitta-

jayrityksessä saatiin vuonna 2005 paremmat tulokset TurvaMela -kilpailusta, kuin

saatiin vuonna 2004. Yhdessä toimittajayrityksessä kilpailun kokonaispisteet las-

kivat 70 pistettä 340 pisteestä 270 pisteeseen, vaikka Turvallisuuskympissä oli

ollut kehitystä. Suurin nousu TurvaMela -kilpailun pisteissä oli 270 pistettä. Suurin

nousu Turvallisuuskymppi -arvioinnissa oli 0,6 pistettä, mikä tarkoitti nousua hy-

väksyttävältä tasolta lähes erinomaiselle tasolle.

3.2.4 Tulosten tarkastelu

Toimittajayritysten Turvallisuuskymppituloksia tarkasteltaessa oli huomattavaa,

että verrattaessa vuoden 2004 itsearviointien tuloksia vuonna 2005 tehtyjen arvi-

ointien tuloksiin, oli kehitystä tapahtunut kahdeksalla osa-alueella. Kahdella osa-

alueella toimittajayritysten yhteiskeskiarvo oli pysynyt samana vuoteen 2004 ver-

rattuna.

Tiedonkulku ja dokumentointi, ja mittaaminen -osioista saadut tulokset olivat al-

haisimpia arvioinnista saatuja tuloksia, vaikka niidenkin osalta toimittajayritysten

keskiarvo oli hyväksyttävällä tasolla. Etenkin mittaaminen -osiossa onkin kehitys-

työtä tehtävänä, koska esimerkiksi vaaratilanneilmoituksia pitäisi toimittajayritys-

ten tehdä nykyistä huomattavasti enemmän ja käyttää resursseja vaaratilanteiden

tutkintaan. Parhaimmat Turvallisuuskymppiarvioinnin tulokset toimittajayritykset

saivat toiminnan varmistaminen, sidosryhmät ja riskienhallinta -osioista. Etenkin

sidosryhmät ja riskienhallinta -osioiden tulokset ovat kehittyneet vuoden 2004 ta-

sosta, koska tässä hankkeessa mukana olleet toimittajayritykset ovat aktiivisesti

tehneet työturvallisuusyhteistyötä sidosryhmiin, tilaajayrityksiin sekä asiantuntija-

laitoksiin päin.

43

Kuudella toimittajayrityksellä oli tapahtunut kehitystä Turvallisuuskympin koko-

naistuloksessa, kun verrattiin vuoden 2004 itsearviointeja ja vuoden 2005 arvioin-

teja toisiinsa. Yhdellä toimittajayrityksellä Turvallisuuskympin kokonaistulos oli

pysynyt samana. Turvallisuuskymppitulosten suotuisa kehitys näkyi myös Turva-

Mela -kilpailun kokonaispisteiden kehittymisenä. Kuudella toimittajayrityksellä

TurvaMela -kilpailun kokonaispisteet olivat parantuneet, kun verrattiin vuoden

2004 tuloksia vuoden 2005 tuloksiin. Vain yhdellä toimittajayrityksellä oli tulos

heikentynyt. Näiden Turvallisuuskymppitulosten valossa toimittajayritykset voivat-

kin näyttää sidosryhmilleen, että kehitystä toiminnan laadussa ja turvallisuudessa

on tapahtunut.

3.3 MENETELMÄN TOIMIVUUDEN ARVIOINTIA

Ohjausryhmätapaamisissa Meri-Lapin kolmen suuren tehdasintegraatin työsuoje-

lupäälliköiden ja -valtuutettujen välille syntyi luonteva keskusteluyhteys, jonka jat-

kumista TurvaMela -hankkeen jälkeenkin pidettiin tärkeänä. Pohjois-Suomen työ-

suojelupiirin aloitteesta työsuojeluväen tapaamisia päätettiin jatkaa vielä hank-

keen päättymisen jälkeenkin. Aluksi ajateltiin, että yksi keskustelutilaisuus vuo-

dessa riittäisi, mutta 22.1.2007 pidetyn ensimmäisen yhteispalaverin myönteisten

kokemusten perusteella päätettiin tulevaisuudessa kokoontua neljännesvuosit-

tain. Tehdasintegraatit ja Pohjois-Suomen työsuojelupiiri toimivat kukin vuorollaan

tilaisuuksien isäntänä. Työsuojeluväen säännölliset tapaamiset mahdollistavat

mm. työturvallisuuden kehittämiseen liittyvien käytäntöjen ja tunnuslukujen vertai-

lun. Lisäksi tapaamiset tukevat yhtenäisten menettelytapojen ja pelisääntöjen ke-

hittymistä Meri-Lapin alueella esimerkiksi toimittajayritysten suuntaan.

Alkuvuodesta 2006 ohjausryhmän kokouksen yhteydessä puitiin hankkeesta saa-

tuja kokemuksia hyödyntämällä ns. kohderyhmäkeskustelua, joka on yksi laadulli-

sen tutkimuksen menetelmistä. Kohderyhmäkeskustelu soveltuu esimerkiksi uu-

sien ideoiden ja konseptien toimivuuden testaamiseen ja kehittämiseen sekä on-

gelmien ratkaisemiseen.

Ohjausryhmän jäsenten mielestä työturvallisuuskilpailun varjolla on ollut hyvä

kannustaa henkilöstöä tekemään esimerkiksi vaaratilanneilmoituksia, joita onkin

viime vuosien aikana alettu saamaan entistä enemmän. Lisäksi TurvaMela on

tukenut johdon sitoutumista työturvallisuuden kehittämiseen. Ylimmän johdon tie-

44

tämys työsuojelukysymyksistä ja tunnusluvuista on parantunut ja arvot konkreti-

soituneet siten, että ne näkyvät myös arjessa. Vielä muutama vuosi sitten johtajat

eivät esimerkiksi tienneet johtamiensa tulosyksiköiden tapaturmataajuuksia eivät-

kä pitäneet työturvallisuusasioita esillä kokouksissa. TurvaMela on osaltaan tuke-

nut työpaikkojen kulttuurin kehittymistä turvallisemmaksi.

Todettiin, että TurvaMela -kilpailu ei ollut kohtuuttomasti kuormittanut työsuojelu-

henkilöstöä, vaikka jonkin verran lisätöitä koituikin siitä, että eri tehtaiden tunnus-

luvut täytyi muuttaa vertailukelpoiseen muotoon. Kerran vuodessa tapahtunut

palkintojenjako- ja tiedotustilaisuus oli keskustelijoiden mielestä hyvä käytäntö ja

sekä tilaaja- että toimittajaosapuolten sarjojen voittajien esiintyminen julkisuudes-

sa positiivisissa merkeissä kaikin puolin myönteistä.

Erinomaisena pidettiin sitä, että TurvaMelan ohjausryhmän toimintaan osallistu-

minen on tarjonnut Meri-Lapin suurten teollisuusintegraattien työsuojelupäälliköille

ja osittain työsuojeluvaltuutetuillekin luontevan keskustelufoorumin. Alueen työ-

suojeluasiantuntijoiden keskinäistä ajatuksenvaihtoa, vertaistukea ja toisilta oppi-

mista pidettiin eräissä puheenvuoroissa jopa itse työturvallisuuskilpailua tärkeäm-

pänä asiana. Myös yhteistyön syventymistä viranomaisten, vakuutusalan ja tutki-

joiden suuntaan pidettiin kaikille osapuolille hyödyllisenä. TurvaMela -

hankkeeseen liittyi keskustelijoiden mielestä myös riskinottoa ja raja-aitojen kaa-

tamista, joka on kuitenkin johtanut myönteiseen kehitykseen ja oppimiseen ja en-

nakkoluulojen hälvenemiseen.

TurvaMelassa kilpailutilanne päivitettiin ajan tasalle neljännesvuosittain ja tätä

pidettiin sopivana jaksotuksena, etenkin kun yrityksen muutoinkin elävät kvartaali-

taloudessa ja monet yritysten sisäiset ja sidosryhmille kohdennetut raportointikäy-

tännöt kulkevat samaan tahtiin. Keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että mitattavi-

en asioiden tulee olla mahdollisimman helposti poimittavissa yritysten tietojärjes-

telmistä, jottei kilpailun käytännön asioiden hoitamiseen tuhraannu kohtuuttomasti

aikaa. Lisäksi pidettiin tärkeänä sitä, että mitattavien muuttujien tulee olla yksise-

litteisiä siten, että kaikki ymmärtävät ne samalla tavalla.

TurvaMelaa hyödynnettiin tulosyksikkötasolla työturvallisuustilanteen seurannas-

sa ja integraattitasolla eri tulosyksiköiden keskinäisessä vertailussa. Lisäksi Tur-

vaMelan mittariston rakentamiseen osallistuminen oli antanut yritysten työsuoje-

45

luhenkilöstölle näkemystä ja valmiuksia osallistua tehtaiden ja konsernien omien

työturvallisuuden seurantajärjestelmien kehittämiseen.

TurvaMela -hankkeen aikana mittaristoa kehitettiin koko ajan ja mittauskäytäntöi-

hin tehtiin aika ajoin pieniä muutoksia. Tätä ei pidetty ongelmallisena, vaan pi-

kemminkin korostettiin sitä, arviointikriteeristön asteittainen kehittyminen on luon-

nollista seurausta ajattelun kehittymisestä ja oppimisesta. Mittareiden tarkoitus-

hakuista manipulointia ei pidetty todennäköisenä.

Kohderyhmäkeskustelijat arvelivat, että työturvallisuuskilpailu soveltuu parhaiten

pienille ja keskisuurille työpaikoille ja että isot työpaikat voidaan tarvittaessa jakaa

pienemmiksi kilpailuyksiköiksi, kuten TurvaMelassakin tehtiin.

Toimittajayritysten aktivointia työturvallisuuden kehittämisessä pidettiin haasteelli-

sena. Esimerkiksi vaaratilanneilmoituksia tulee urakoitsijoilta vielä nykyisinkin liian

vähän. Toisaalta toimittajayrityksen edustajan mukaan selkeiden, helppokäyttöis-

ten ja yhtenäisten käytäntöjen puuttuminen vaaratilanneraportoinnissa on este

vaaratilanneraportoinnin yleistymiselle urakoitsijoiden keskuudessa. Toinen seik-

ka, jota pidettiin haastavana, oli jatkuvan mielenkiinnon ylläpito työturvallisuuskil-

pailuun.

TurvaMelan täsmällistä vaikutusta työpaikkojen työturvallisuuden kohentumiseen

on vaikea arvioida, koska etenkin prosessiteollisuuslaitosten tulosyksiköillä on

ollut muitakin työturvallisuuden parantamiseen tähtääviä hankkeita käynnissä

samaan aikaan TurvaMelan kanssa. Useiden samanaikaisten projektien ja kam-

panjoiden koettiin häiritsevän toistensa laadukasta toteutusta. Monet samanaikai-

set hankkeet kuormittavat avainhenkilöitä kohtuuttomasti ja työaika ei aina riitä

asioiden huolelliseen hoitamiseen. Mitään varsinaisia ongelmia tai väärinkäsityk-

siä keskustelijat eivät maininneet sattuneen TurvaMela -hankkeen aikana. Kilpai-

lusysteemi oli riittävän selkeä ja valitut mittauskohteet olivat relevantteja.

Kehittämisajatuksena esitettiin, että olisi mielenkiintoista saada tietää oma sijoitus

suhteessa muihin alan toimijoihin. Tämä voisi olla yksi keino lisätä työturvalli-

suuskilpailun kiinnostavuutta. TurvaMelassahan julkistettiin vain molempien sarjo-

jen voittajat ja muille kilpailijoille kerrottiin vain näiden oma sijoitus. Mielenkiintoa

lisäisi myös työturvallisuuskilpailun parempi esillä pitäminen työpaikkojen viikko-

tai kuukausipalavereissa tai muissa säännöllisissä kokouksissa.

46

4 YHTEENVETOA JA POHDINTAA

Kokonaisuudessaan TurvaMela -työturvallisuuskilpailu oli monella tavalla onnis-

tunut hanke. Tärkeimpien tulosten joukkoon lukeutuu teollisuuden työsuojeluväen,

vakuutusalan riskienhallinta-asiantuntijoiden, työsuojeluviranomaisten ja tutkijoi-

den välisten keskustelujen ja hankkeessa saatujen kokemusten kautta syventynyt

ymmärrys työturvallisuuden kehittämistä tukevien mittareiden suunnittelusta.

Hankkeen myötä kehittynyt aihepiirin tuntemus on osaltaan myös tukenut yritys-

ten omien työturvallisuusmittareiden kehittämistyötä.

Meri-Lapin alueen suurten prosessiteollisuuslaitosten työsuojeluväen yhteisen

keskustelufoorumin löytyminen TurvaMela -hankkeen ohjausryhmästä oli myön-

teiseksi koettu kehityskulku. Hankkeen tiimoilta pidetyt ideointi- ja kehittämispala-

verit näyttivät innostavan laittamaan kuntoon ja kehittämään sellaisiakin työturval-

lisuuden osa-alueita, jotka eivät suoranaisesti liittyneet TurvaMelaan. Ohjausryh-

mästä muodostui työsuojelupäälliköille luonteva ympäristö mm. työsuojelun eri-

tyiskysymysten, muutoksen johtamisen ja vallitsevien käytäntöjen kriittiseen poh-

dintaan ja arviointiin. Tehtaiden työsuojelupäälliköt painiskelevat pääosin saman-

kaltaisten ongelmien ja haasteiden parissa ja yhteiset keskusteluhetket ovat tuke-

neet yhtenäisten pelisääntöjen luomista Meri-Lapin alueella.

Erityisesti yhtenäisten käytäntöjen syntyminen urakoitsijoiden suuntaan nähdään

tarpeellisena. Prosessiteollisuuden tulosyksiköiden TurvaMela päättyi vuoden

2005 lopussa ja toimittajayritysten TurvaMela päättyi vuoden 2006 lopussa, mutta

keskusteluyhteys ja yhteisten pelisääntöjen hakeminen alueen suurten tehtaiden

työsuojeluväen kesken jatkuu toimittajayritysten työturvallisuuteen liittyvien me-

nettelytapojen kehittämiseksi.

TurvaMela -hankkeen alusta alkaen oli selvää, että keskeinen lähitulevaisuuden

haaste oli urakoitsijoiden eli toimittajayritysten toiminnan kehittäminen siten, että

työskentely näiden työmailla sujuisi yhtä turvallisesti kuin suurten tehtaiden omal-

la henkilöstöllä. Pienillä ja keskisuurilla yrityksillä ei aina ole riittäviä voimavaroja

työturvallisuuden oma-aloitteiseen ja itsenäiseen kehittämiseen ja tässä tilantees-

sa suuren tilaajayrityksen tuki ja ohjaus voivat sysätä kehityksen myönteiselle

47

uralle. Yliopiston tutkijoiden panos toimittajayritysten tukemisessa koettiin myös

tarpeelliseksi.

Toimittajayritysten Turvallisuuskymppi -arviointien tulokset paranivat kautta linjan

2004 tehdyn itsearvioinnin ja tutkijavetoisesti 2005 toteutetun audiointikierroksen

perusteella. Tähän on voinut vaikuttaa toimittajayritysten itsekriittisyys itsearvioin-

tia tehtäessä. Toisaalta itsearviointi sai ehkä aikaan havahtumista ja turvallisuus-

asioiden entistä kokonaisvaltaisempaa tiedostamista, minkä seurauksena työtur-

vallisuus kehittyi myönteisesti arviointikierrosten välillä.

Työturvallisuuskilpailua pidettiin kilpailuhenkisiä esimiehiä stimuloivana työturval-

lisuuden kehittämistyökaluna. Hankkeen aikana esimieskunnan tietotaso ja sitou-

tuminen työturvallisuuden kehittämiseen paranivat, joskin TurvaMelan roolia tässä

hyvässä kehityksessä on vaikea arvioida. Näin Meri-Lapin suurissa tehtaissa on

käynnissä se kehitys, jota on jo pitkään kaivattu: työsuojelutoiminnan painopiste

siirtyy hiljalleen yhä voimakkaammin sinne missä vastuukin on eli linjaorganisaa-

tioon.

TurvaMelan pistelaskentaa hidastivat jonkin verran mukana olleet työpaikkatapa-

turmataajuus ja työkyvyttömyysaika. Molemmat ovat perinteisiä ja tärkeitä työtur-

vallisuuden tunnuslukuja, mutta näiden tunnuslukujen "valmistuminen" voi kestää

useita viikkoja (joskus jopa kuukausia) ja siten merkittävästi hidastaa tulospalve-

lua. Vaikka tapaturmataajuus ja työkyvyttömyysaika toimivatkin suurten työpaik-

kojen työturvallisuustilanteen seurantamittareina, niiden soveltuminen työturvalli-

suuden kehittämiseen on heikkoa. Hitautensa ohella sekä tapaturmataajuus että

työkyvyttömyysaika ovat osittain tulkinnanvaraisia ja sattuman vaikutukselle alttii-

ta muuttujia, jotka eivät aina – etenkään pienillä työpaikoilla – luotettavasti kuvaa

työturvallisuuden todellista tasoa, turvallisuuskulttuurin laatua tai vaikkapa johdon

tahtotilaa työturvallisuuden kehittämisen suhteen. Pyrittäessä tehostamaan työ-

turvallisuuden kehittämistyötä tarvitaan nopeammin ja herkemmin työturvallisuus-

tason muutoksen kanssa korreloivia indikaattoreita, joilla olikin pääpaino Turva-

Melan molemmissa kilpailusarjoissa.

48

5 LÄHTEET

Brauer, R. L., Safety and health for engineers, Van Nostrand Reinhold, NY 1994. Cecich, T. & Hembarsky, M., Relating principles to quality management.

Teoksessa Safety through design: Best practices (toim. W. Christensen & F. Manuele). National Safety Council, 1999. 67-72.

Cheremisinoff, N., Practical guide to industrial safety. Marcel Decker. New York 2001. 459 s.

Cooper, D., Improving Safety Culture. A Practical Guide. John Wiley &Sons. Chichester 1998. 302 s.

Hale, A. R. Henkilökohtainen tiedonanto 11.6.2001. Hallikas, M., Karvonen, I., Lehtinen, E., Ojala, M., Pulkkinen, U., Tuominen, M.,

Uusi-Rauva, E. ja Virolainen V-M: Riskienhallinta yhteistyöverkostossa. MET 2001.

Hannula, M. Tavoitematriisi – Työkalu toiminnan kehittämiseen. Tuottavuusprojekti, Työturvallisuuskeskus, 2000.

Henttonen, T. Turvallisuuden mittaaminen.. TUKES -julkaisu 7/2000 Turvatekniikan keskus, Helsinki 2000. 105 s.

http://www.pk-rh.com Hutchison, D., Safety, Health and Environmental Quality Systems Management.

Lancester Press Inc, Sunnyvale 1997. 465 s. Häkkinen, K. , Turvallisuusjohtamisen kehityspiirteitä. Teoksessa 2000 plus (toim.

H. Malin). SV Benefic. 2000, 74-81. Häkkinen, K., 1992. Vakavat työtapaturmat riskienhallinnan näkökulmasta.

Teoksessa: S. Salminen (toim.). ASKEL -92. Työterveyslaitos, Vantaa. 44-54. IISI (1998) Committee on Human Resources Working Group in Improving Steel

Plant Safety. (1998) Kjellén, U., Prevention of accidents through experience feedback. Taylor &

Francis, London 2000. 424 s. Kohti 0-tapaturmaa –Työtapaturmien torjunnan toimintapoliittinen muistio.

Työsuojelujulkaisuja 36. STM, työsuojeluosasto, Tampere 2000. 47 s. Krause, T.R. (1998). Safety incentives from a behavioural perspective: Presenting

a balance sheet. Professional Safety, 43(8), 24–29. Laakso, S. Miljoonasäästöt työympäristöä kehittämällä. Visio 1/2006. Lahti, H. Turvallisuutta pienin askelin. Työ Terveys Turvallisuus 7/2006. Laitinen, H., Lankinen, T., Rasa, P.-L., Visuri, M. ja Räsänen, T. Työsuojelun

vaikuttavuus: Metal-liteollisuuden valvontahankkeet. Rakennusalan turvallisuuskilpailu. Työsuojelujulkaisuja 33. Sosiaali- ja terveysministeriö, työsuojeluosasto. Tampere 1999a.

49

Laitinen, H. Marjamäki, M. ja Viitala, J. The result of the two first years of the "Safer Construction 2000" - competition in Finland. Teoksessa: Safety and health in the Construction Industry in the 21st Century, October 6-8, 1999b Vienna Austria. p.96-97.

Lappalainen, J. ym., Hyvä turvallisuusjohtaminen yhteisellä rakennustyömaalla. Tapaturmavakuutuslaitosten liitto, Työsuojelurahasto, STM, Tampere 1997. 51 s. +liitteet.

Leino, A., Työterveys-, työturvallisuus- ja ympäristöjärjestelmät. Työturvallisuuskeskus, Helsinki 2002. 128 s.

Leppänen, A., Launis, M., Lehtelä, J., Auvinen, E., Kukkonen, R. ja Seppälä, P. OSU – Osallistu-vaan suunnitteluun. Työterveyslaitoksen katsauksia 116. Työterveyslaitos, Helsinki 1991.

Levitt, R. E. & Samelson, N.M., Construction Safety Management. McGraw-Hill Book Company. New York 1987.218 s.

Liuhamo, M. & Santonen, M., Turvallisuuskymppi. Työturvallisuuskeskus, Helsinki 2001. 40 s.

Logothetis, N., Managing for total quality, from Deming to Taguchi and SPC. Prentice Hall, New York. 1992.

Mottel, W.J., Long, J.F. & Morrison, D.E., Industrial Safety is Good Business. The DuPont Story. John Wiley & Sons. New York 1995. 236 s.

OHSAS 18001, Työterveys- ja työturvallisuusjohtamisjärjestelmät. Spesifikaatio. SFS 2000.

Pocket strategy. The Economist Books. Penguin Books Ltd. London 1994. 197 s. Ruotsalainen, M. & Sulasalmi, M. SCC-muistio. Julkaisematon. 2003. Ruuhilehto, K. & Kuusisto, A. ,Turvallisuuskulttuuri – Mitä se on?, TUKES-julkaisu

3/1998. Turvatekniikan keskus, Helsinki 1998. 83 s. Saari, J., Kohti nollaa tapaturmaa. Työturvallisuuskeskus, Helsinki 2001. 19 s. Saarela K. L., Suokas J., Lahtela J., Maijala P., Reunanen M., Rouhiainen V. &

Ukkola K.: Tapaturmavaarojen turvallisuusanalyysi, Valtion teknillinen tutkimuskeskus, Tutkimuksia 173 ja Työterveyslaitos, Tutkimuksia 195, Espoo 1983.

Sauni, S., Lappalainen, J. & Piispanen, P., Hyvä turvallisuusjohtaminen teollisuuden yhteisillä työpaikoilla, tilaaja-toimittaja –suhteen pelisäännöt. Työturvallisuuskeskus, Helsinki 2001. 47 s.

Simola, A. Turvallisuuden johtaminen esimiestyönä. Tapaustutkimus pitkäkestoisen kehittämishankkeen läpiviennistä teräksen jatkojalostustehtaassa. Acta Universitatis Ouluensis Technica. Oulun yliopisto, Oulu 2005.

Simon, S., Achieving the necessary culture change. Teoksessa: Safety through design: Best practices (toim. W. Christensen & F. Manuele). National Safety Council, 1999. 37-48.

Skelton, B., Process safety analysis. Institution of chemical engineers, 1997.

50

Sulasalmi M., Rajala H.-K., Latva-Ranta J. ja Ketola L. Korttikäytäntöjen kehittäminen yritysverkostossa – KEHYS. Loppuraportti Työsuojelurahastolle. Oulun yliopisto, 2005.

Tait R. ja Walker D. Motivating the Workforce: The Value of External Health and Safety Awards. Journal of Safety Research, Vol. 31, No. 4, 2000.

Tiihonen j. (toim.), Houghton, P., Laitinen, H., Liinamaa, A., Maunumäki, P., Muukkonen, J., Saranen, T. ja Summanen, J. Tuottavuus ja turvallisuus huipputasolle. Työympäristökilpailu 2002-2005. Teknologiateollisuus ry, 2006.

Turpeinen, J., Turvallisuusjohtamisen käyttöönotto paperi- ja selluteollisuuden toiminnoissa. Kohti nollaa tapaturmaa. Diplomityö, Oulun yliopisto, Oulu 2002. 96 s. + liitteet.

Työsuojelun valvontalaki 44/2006 Työturvallisuus kohti maailman kärkeä – Työtapaturmaohjelma 2001-2005,

Sosiaali- ja terveysministeriö, Tampere 2001. 31 s. Työturvallisuus yhteisellä työpaikalla (Työturvallisuuskortti). Työturvallisuuskeskus

2003. 48 s. Työturvallisuuslaki 738/2002 Työturvallisuuskortti käyttöön. Esite. Työturvallisuuskeskus 2002. Uusi-Rauva , E., Haverila, M. & Kouri, I. Teollisuustalous. Infacts

Johtamistekniikka Oy, Tampere1993. 464 s. Väyrynen, S. & Kirvesoja, H. Menestyksen kehä tukee yritystä. Työ Terveys

Turvallisuus 1996:8-9, 46. Väyrynen, S. & Hietala, J. (toim.), Turvallisuusjohtamisen ja -analyysien

perusteita ja esimerkkejä. Työtieteen jaoksen hankeraportteja No. 3. Oulun yliopistopaino, Oulu 1998. 135 s.

Väyrynen, S. 2001: Yrityksen toiminta ja vahinkoriskien hallinta-näkökulmia erityisesti kumppanuustilanteisiin. Kirjassa: Työturvallisuustoiminnan kehittäminen teollisuuden alihankinnoissa – TYKTA (toim. P. Ylijoutsijärvi): Työtieteen jaoksen hankeraportteja No 11, Oulun yliopistopaino, Oulu, 5-18.

Väyrynen, S.: Tieto ja käytäntö työturvallisuuskortiksi. 50. Työterveyspäivät, 21-22.10.2003. Työterveyslaitos, Helsinki 2003. 213-217.

Väyrynen, S. 2005: Review of machinery risk prevention through efforts expended on design, management, quality, ergonomics and usability. Työtieteen hankeraportteja No 20, Oulun yliopistopaino, Oulu. 84 s. ja liitteet.

Ylijoutsijärvi, P. & Väyrynen, S. (toim.), Työsuojelutavoitteet ja –yhteistyö tehdasalueella. Työtieteen jaoksen hankeraportteja No. 5. Oulun yliopistopaino, Oulu 1998. 66 s.

Wilson, J. R. Ergonomics and Participation. In: Wilson, J. R. ja Corlett, E. N. Evaluation of human work – A practical ergonomics methodology. Second edition. Taylor & Francis, 1995.

Zülch, G., Keller, V. & Rinn, A. , Arbeitsschutz-Managementsysteme – Betriebliche Aufgabe der Zukunft, Zeitschrift für Arbeitswissenschaft 1998:2, 66-72.

51

6 LIITE 1. HANKKEESEEN OSALLISTUNEET ORGANISAATIOT

6.1.1 Suurteollisuusyritykset Outokummun Tornion tehdasalueella

Outokumpu Stainless Oy on yksi maailman suurimpia ruostumattoman teräksen

tuottajia. Konsernin tuotantolaitokset sijaitsevat Suomessa, Ruotsissa, Isossa-

Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Liiketoimintaa tukee oma maailmanlaajuinen

myyntiyhtiöiden ja agenttien verkosto sekä tärkeimmillä markkina-alueilla sijaitse-

vat palvelukeskukset. Konsernin liikevaihto oli noin 5,5 miljardia euroa vuonna

2005, ja sen palveluksessa oli lähes 11000 henkilöä. Outokumpu Stainless Oy on

erikoistunut ruostumattomien terästuotteiden valmistukseen. Tornion tehtailla

työskentelee lähes 2500 henkilöä joiden tehtäviin kuuluu ruostumattoman teräk-

sen eriasteisten valmistusvaiheiden läpivieminen käyttäen uusinta teknologiaa,

ympäristötekijöitä unohtamatta. TurvaMelaan Outokummulta osallistui neljä tu-

losyksikköä: kuumavalssaamo, kylmävalssaamo, sulatto ja tehdaspalvelu.

6.1.2 Suurteollisuusyritykset Metsä-Botnian Kemin tehdasalueella

Oy Metsä-Botnia Ab on Euroopan suurimpia sellunvalmistajia. Metsä-Botnia ke-

hittää ja valmistaa korkealaatuista sellua Joutsenossa, Kaskisissa, Kemissä,

Raumalla ja Äänekoskella. Päätuotteita ovat valkaistu havu-, koivu- ja haapasellu.

Metsä-Botnian sellulaadut soveltuvat korkealaatuisten aikakauslehti- ja pehmo-

papereiden, taivekartonkien sekä hienopaperin valmistukseen. Kemin tehdas on

erikoistunut tuottamaan sellua, joka sopii pehmopaperin, lainerin ja erikoispape-

reiden valmistukseen. Tehtaan vuosikapasiteetti on 560 000 tonnia ja henkilöstö-

määrä 2005 oli noin 230.

Kemiart Liners Oy on maailman johtava päällystetyn kraftlainerin tuottaja. Kraft-

laineri on aaltopahviteollisuuden raaka-aine. Kemiart Linersin tuotteita käytetään

aaltopahvipakkausten pintamateriaaleina, joilta edellytetään korkealuokkaista

52

painettavuutta, jatkojalostettavuutta sekä tasalaatuisuutta. Kemiart Linersin vuosi-

kapasiteetti on 360 000 tonnia ja tehdas työllisti vuonna 2006 144 henkilöä. Liike-

vaihto oli vuonna 2006 215 miljoona euroa.

Oy Botnia Mill Service Ab on Metsä-Botnian ja YIT:n vuonna 1997 perustama te-

ollisuuden kunnossapito- ja tehdaspalveluyhtiö. Yrityksen palveluksessa vuonna

2005 oli noin 370 eri alojen ammattilaista, joista Kemissä työskenteli noin 220

henkilöä. Liikevaihto vuonna 2005 oli noin 42,3 miljoonaa euroa. Tuotevalikoima

kattaa kaikki teollisuuden kunnossapito-, asennuspalvelut sekä projektointi- ja

suunnittelupalvelut lähtien yksittäisistä tilauksista aina kokonaisvastuullisiin teh-

daspalvelusopimuksiin. BMS:n tavoitteena on tuottaa edellä mainittuja palveluita

asiakkaiden prosessien ja tuotannon käytettävyyden ja tuottavuuden parantami-

seksi ja ongelmien ratkaisemiseksi.

6.1.3 Suurteollisuusyritykset Stora Enson Veitsiluodon tehdasalueella

Stora Enso kuuluu maailman johtaviin metsäteollisuusyhtiöihin. Sen päätuotealu-

eet ovat paino- ja hienopaperit sekä pakkauskartonki ja puutuotteet. Stora Enso

liikevaihto vuonna 2005 oli 13,2 miljardia euroa ja paperi- ja kartonkikapasiteetti

noin 16,9 miljoonaa tonnia. Yhtiön palveluksessa on noin 46 000 henkilöä yli 40

maassa ja sen osakkeet noteerataan Helsingin, New Yorkin ja Tukholman arvo-

paperipörsseissä. Veitsiluodon tehtaat Kemissä on osa Stora Ensoa. Tehtaat

tuottavat aikakauslehtipaperia ja hienopaperia sekä sahatavaraa. Tehtaiden liike-

vaihto vuonna 2005 oli noin 576 miljoonaa euroa ja henkilöstömäärä 1522. Tur-

vaMelaan Veitsiluodon tehtailta osallistui kolme tulosyksikköä: Stora Enso Fine

Paper, paperitehdas; Stora Enso Fine Paper, sellutehdas ja Stora Enso Publicati-

on Paper.

Fortek on teollisuuden tuotantolinjojen elinkaaren hallinnan ja häiriöttömän käyn-

nin turvaamisen ja kehittämisen osaaja. Fortek vastaa paperi-, sellu-, saha-, ke-

mian- ja voimateollisuuden kunnossapidosta ja engineering-toiminnoista Stora

Enson tehdaspaikkakunnilla Oulussa, Kemissä, Kemijärvellä ja Uimaharjussa.

Yhtiön toiminta perustuu laajaan teollisuusprosessien tuntemiseen sekä asiakas-

lähtöiseen, laatu- ja kustannustietoiseen palveluun. Fortekin vahvuuksia ovat toi-

minta lähellä asiakasta, kokenut ammattitaitoinen henkilöstö, laitostuntemus, eri

53

teknologioiden hallinta, nykyaikaiset tietojärjestelmät, verkostoituminen ja kump-

panuudet oman osaamisen täydentämiseksi, monipuoliset työvälineet ja ajanmu-

kaiset toimitilat. Fortek Oy:n liikevaihto vuonna 2005 oli noin 110 milj. e ja henki-

löstön määrä noin 1000.

6.1.4 Toimittajayritykset

Lapin Teollisuusrakennus Oy Lapin Teollisuusrakennus Oy on perustettu vuonna 1983. Yhtiö on rekisteröity

Kemiin. Ouluun perustettiin toimipiste 1996 ja Helsingin toimipiste 1998. Päätoi-

mialana on talonrakennus, erikoisosaamista löytyy teollisuus- ja korjausrakenta-

misesta. Tyypillisiä asiakkaita ovat suurteollisuus, kunnat, kaupungit, pankit ja

vakuutusyhtiöt sekä julkishallinnon rakennuttajat. Yrityksen palveluksessa on sata

rakentamisen ammattilaista, joista kolmisenkymmentä on teknisiä toimihenkilöitä.

Liikevaihtoa kertyy vuositasolla noin 20 miljoonaa euroa.

Kalotti-Automaatio Ky Kalotti-Automaatio Ky on rakennusautomaatioon ja automaatio-osaamiseen kes-

kittynyt yritys Kemistä. Pääasiakkaana Kalotti-Automaatiolla on Kemi-Tornio -

alueen suurteollisuus. Henkilöstöä vuonna 2006 oli seitsemän ja liikevaihtoa sa-

mana vuonna kertyi noin 550 000 euroa.

Lassila & Tikanoja Oyj, teollisuuden puhtaanapito (Tornio) Lassila & Tikanoja on vuonna 1905 perustettu suomalainen pörssiyhtiö, joka on

erikoistunut ympäristönhuoltoon ja kiinteistöjen ja laitosten ylläpitoon. L&T toimii

Suomessa sekä kasvavassa määrin myös muissa Itämeren alueen maissa. Hen-

kilöstöä L&T:n teollisen puhtaanapidon Tornion toimipisteessä vuonna 2005 oli 30

ja liikevaihtoa yksikölle kertyi 3,4 miljoonaa euroa.

YIT Kiinteistötekniikka Oy Kemin toimipiste YIT Kiinteistötekniikka Oy:n toimintaan kuuluvat LVI-, sähkö-, kylmä-, turva- ja

automaatiojärjestelmien sekä audiovisuaalisten, paloturvallisuus- ja kulunvalvon-

taratkaisujen suunnittelu, toteutus ja ylläpito. Lisäksi toimintaan kuuluu energian

käytön tehokkuuteen liittyviä palveluja, rakennusteknistä ylläpitoa sekä kiinteistö-

johtamispalveluja. Kemin toimipisteessä työskenteli vuonna 2005 noin 20 henkeä

ja liikevaihtoa kertyi noin 4 miljoonaa euroa.

54

Lapmet Montage Oy Lapmet Montage Oy on kunnossapitoyritys, joka toteuttaa vaativia kunnossapito-

ja projektitöitä pääasiassa on Kemi-Tornio-alueen suurteollisuudelle. Yrityksen

toiminnan perustana on ammattitaitoinen henkilöstö, nykyaikainen konekanta,

pitkäaikainen kokemus yhteistyöstä teollisuuden kanssa ja palveluhalu. Henkilös-

töä vuonna 2005 oli 25 ja yrityksen liikevaihto oli 1,5 miljoonaa euroa.

Kymppi-Eristys Oy Kymppi-Eristys Oy on erikoistunut prosessiteollisuuden putkisto- ja laite-

eristyksiin sekä niiden kokonaisvaltaiseen kunnossapitoon. Asiakkaina ovat suo-

malaisten teollisuudenalojen valtakunnalliset yritykset pääasiassa Suomessa ja

Pohjois-Euroopassa. Henkilöstöä Kymppi-Eristyksellä oli vuonna 2005 keskimää-

rin 145 ja liikevaihtoa kertyi hieman yli 13 miljoonaa euroa.

Havator Oy Havator Oy on vuonna 1956 perustettu nostoalan yritys ja osa laajempaa Havator

-konsernia. Konsernin emoyhtiö on suomalainen ja tytäryhtiöt sijaitsevat Ruotsis-

sa, Norjassa ja Virossa. Havator -konsernissa oli vuonna 2006 yli 350 työntekijää.

TurvaMelaan osallistui Torniosta käsin toimiva Havator Oy, jonka liikevaihto 2006

oli noin 22 miljoonaa euroa. Henkilöstä Havator Oy:llä oli samana vuonna 122.

6.1.5 Yhteistyöorganisaatiot

If Vahinkovakuutusyhtiö Oy If Vahinkovakuutusyhtiö Oy on pohjoismaisen vahinkovakuutuskonsernin Ifin

suomalainen tytäryhtiö. Sen omistaa Sampo Oyj Yhteispohjoismaisella toiminta-

mallilla taataan yritysasiakkaille kattavat riskienhallinta- ja vakuutusratkaisut. Poh-

joismaisten yritysten kansainvälistä palvelua varten Ifillä on konttoreita Euroopas-

sa ja maailmanlaajuinen yhteistyöverkosto.

Oulun yliopisto, työtieteen yksikkö Työtieteen yksikkö vastaa monitieteellisessä Oulun yliopistossa alansa tutkimuk-

sesta ja opetuksesta. Toiminta nojaa kansainväliseen ergonomics & safety -

lähestymistapaan ja -tietopohjaan. Tutkimusosaamista käytetään ratkaisukeskei-

sesti tutkimus- ja kehittämishankkeissa, jotka tähtäävät sovelluksiin käytettävyys-

tekniikassa, riskienhallinnassa sekä yksilö-työyhteisö -haasteissa. Työtieteen yk-

55

sikkö on mukana useissa teollisuuden ja muiden työelämän yhteisöjen kanssa

tehtävissä hankkeissa. Esimerkkejä viime vuosien painopisteistä ovat informaatio-

ja kommunikaatioteknologiset sovellukset sekä tuotannon- ja tuotekehitykselliset

hankkeet esimerkiksi turvallisuusjohtamisen alalla.

Pohjois-Suomen työsuojelupiiri Sosiaali- ja terveysministeriön ohjauksessa toimivat työsuojelupiirit huolehtivat

viranomaisina käytännön työsuojeluvalvonnasta. Työsuojelupiirit ohjaavat ja neu-

vovat työoloja ja työsuhdetta koskevien säädösten soveltamisessa ja valvovat

niiden noudattamista työpaikoilla. Työsuojelupiirit neuvovat myös työntekijöitä

työturvallisuus-, työsuhde ja tasa-arvoasioissa. Pohjois-Suomen työsuojelupiiri luo

edellytyksiä turvallisille, terveellisille ja työkykyä edistäville työoloille valvomalla

työsuojelusäädösten noudattamista ja tukemalla työpaikkojen omaa työsuojelua

toimien yhteistyössä työelämän osapuolten ja asiantuntijoiden kanssa.

Pohjola Pohjola on vakavarainen suomalainen vakuutusyhtiö ja osa OP-ryhmää. Vahin-

kovakuutustoiminnan tavoitteena on kannattavalla liiketoiminnalla luoda asiakkail-

le elinikäistä turvallisuutta ja hyvinvointia sekä olla Suomen johtava vakuutuspal-

veluiden uudistaja ja turvallisuuden asiantuntija. Pohjola harjoittaa vahinkovakuu-

tusliiketoimintaa Suomessa kolmessa yhtiössä: Vahinkovakuutusosakeyhtiö Poh-

jolassa, A-Vakuutus Oy:ssä ja Vakuutusosakeyhtiö Eurooppalaisessa. Pohjolalla

on kaikkiaan 1,5 miljoonaa yritys- ja yksityisasiakasta. Lisäksi Pohjola tarjoaa laa-

jasti riskienhallintaan ja turvallisuuteen liittyviä palveluja. Pohjola on Suomen toi-

seksi suurin vahinkovakuuttaja runsaan neljänneksen markkinaosuudella. Pohjo-

lan palveluksessa on noin 2 300 henkilöä.

Sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosasto Sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosasto vastaa työsuojelulainsäädännön

ja kansallisen työsuojelupolitiikan valmistelusta ja kehittämisestä sekä koordinoi

työsuojelututkimusta ja huolehtii kansainvälisestä yhteistyöstä työsuojelun alalla.

Lisäksi osasto ohjaa työsuojelupiirejä, kehittää niiden valvontamenetelmiä ja toi-

mintaedellytyksiä.

56

Tapaturmavakuutuslaitosten liitto TVL on lakisääteisen tapaturmavakuutuksen keskuselin, jonka päätehtävä on

koordinoida lakisääteisen tapaturmavakuutuksen toimeenpanoa. Suomessa laki-

sääteistä tapaturmavakuutusta harjoittavan vakuutusyhtiön on oltava TVL:n jäsen.

TVL:n tehtäväkenttä on laaja. Se mm. kehittää lakisääteistä tapaturmavakuutusta

ja sen toimeenpanojärjestelmää, edistää eri osapuolien ja toimeenpanojärjestel-

män yhteistoimintaa sekä korvausjärjestelmän yhtenäisyyttä, toimii vakuutuslai-

tosten yhteistyöelimenä, tilastoi työtapaturmat ja ammattitaudit sekä niiden syyt ja

seuraukset, ehkäisee työtapaturmia ja ammattitauteja. TVL:n tehtäviin kuuluu

myös kuolemaan johtaneiden työpaikkatapaturmien tutkinnan johtaminen. Lisäksi

TVL:n tehtäviin kuuluu työtapaturmakorvauksen suorittaminen niissä tapauksissa,

joissa teetettyä työtä ei ole vakuutettu tai vakuutusta ei ole tarvinnut ottaa.

57

7 LIITE 2. TAVOITTEENASETTELU

TurveMelan arviointikriteerien tavoitteiden asettelussa ja tulosten laskennassa

sovellettiin Tavoitematriisi -menetelmää (Hannula 2000). Seuraavassa esimerkis-

sä havainnollistetaan yhden mitattavan asian, vaaratilanneilmoitusten, käsittelyä.

Myös muiden mitattujen muuttujien osalta meneteltiin tavoitteenasettelussa ja

tulosten laskennassa samalla tavalla.

Oheisessa kuvassa vasemmanpuoleiseen sarakkeeseen on merkitty mitattavan

muuttujan suhteen ylimmäksi tavoitetaso ja alimmalle riville suoritustaso, jota pi-

detään huonona. Tämän tason alapuolelle ei pitäisi koskaan mennä. Nollatasona

voidaan pitää esimerkiksi kahden viimeisen vuoden huonointa arvoa. Tasolle 3

kirjoitetaan muuttujan arvo, joka kuvaa nykyistä tavanomaista tasoa. Tätä tasoa

kutsutaan lähtötasoksi. Kun tunnusluvun nolla-, lähtö- ja tavoitetasot on määritel-

ty, täytetään asteikon puuttuvat tasot sopiviksi katsotuilla arvoilla. Tavoitteeksi on

tässä esimerkissä asetettu viisi vaaratilanneilmoitusta jokaista sattunutta työtapa-

turmaa kohden (TurvaMelan suurteollisuusyritysten sarjassa tavoitteena oli kolme

vaaratilanneilmoitusta yhtä työtapaturmaa kohden). Huonona suorituksena tässä

esimerkissä pidetään, jos vaaratilanneilmoituksia ei saada yhtään (nolla vaarati-

lanneilmoitusta).

58

Kun tarkasteluajanjakson suoritustaso on saatu selville (TurvaMelassa tarkaste-

luajanjakson pituus eli mittaustaajuus oli kolme kuukautta), katsotaan oikeanpuo-

leisesta sarakkeesta suoritustason tuottama pistemäärä (0-10 pistettä). Jos esi-

merkiksi tarkastelujaksolla on tehty kaksi vaaratilanneilmoitusta kutakin sattunutta

työtapaturmaa kohden, oikeanpuoleisesta sarakkeesta saadaan vastaavaksi pis-

temääräksi neljä. Kun kunkin mitattavan muuttujan pistemäärä kerrotaan muuttu-

jalle annetulla painoarvolla, saadaan ko. muuttujan TurvaMela -pisteet.

Edellisen esimerkin tapaan kaikille valituille muuttujille asetetaan lähtötasot ja ta-

voitetasot. Asteikkojen ei tarvitse olla tasavälisiä. Asteikot kannattaa laatia haas-

teellisiksi, mutta niitä ei kuitenkaan pidä laatia mahdottomiksi. Esimerkiksi ylimmil-

lä tasoilla kahden tason välisen erotuksen on usein syytä olla pienempi kuin kah-

den alemman tason erotus. On suhteellisen helppoa kehittää toimintaa normaali-

tasosta paremmaksi, mutta jossain vaiheessa kehittäminen tulee vaikeammaksi.

Tällöin saattaa olla tarkoituksenmukaista helpottaa tavoitteen saavuttamista pie-

nentämällä tasojen väliä asteikon yläpäässä.

Asteikot voivat suurentua sekä ylös- että alaspäin. Asteikon suunta riippuu muut-

tujasta. Yleensä muuttujat kannattaa kuitenkin laatia sävyltään positiivisiksi. Mit-

tausteknisesti asialla ei ole merkitystä, mutta on esimerkiksi mielekkäämpää mita-

ta järjestystä kuin epäjärjestystä.

TurvaMela - hankeraportti No. 23 - Luonnos maaliskuu 2007

Documents

Transcript of TurvaMela - hankeraportti No. 23 - Luonnos maaliskuu 2007