Työssäoppimisen rakenteet

I EUROOPPALAISIA KOULUTUSTA OHJAAVIA LINJAUKSIA

Lissabonin strategia 2010, Kööpenhaminan prosessi sekä Eurooppalainen tutkintojen ja osaamisen viitekehys, European Qualification Framework (EQF) sekä ammatillisen koulutuksen opintosuositusten eurooppalainen siirtojärjestelmä, European Credit system for Vocational Education and Training (ECVET).

Lissabonin strategian eli Lissabonin prosessin tavoitteena on luoda Euroopasta maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Ammatillinen koulutus on keskeinen osa työllisyyttä edistävää Lissabonin strategiaa.

Kööpenhaminan prosessin tarkoituksena on ammatillisen koulutuksen eurooppalaisen yhteistyön vahvistaminen. Painopistealueita ovat ammatillisen koulutuksen laadun parantaminen, ammatillisen koulutuksen vetovoimaisuuden lisääminen, ammatillisessa koulutuksessa olevien sekä ammatillisen tutkinnon suorittaneiden liikkuvuuden edistäminen. Laajemmin Kööpenhaminan prosessin tavoitteena on edistää Euroopan laajuisten työmarkkinoiden kehittymistä ja täydentää eurooppalaisen korkea-asteen koulutuksen aluetta. Tavoitteiden saavuttaminen perustuu EU:n jäsenvaltioiden vapaaehtoiseen yhteistyöhön, jossa ovat mukana myös työmarkkinaosapuolet. (Opetusministeriö 2008).

Eurooppalainen tutkintojen ja osaamisen viitekehys (EQF)

Eurooppalainen tutkintojen ja osaamisen viitekehys (EQF) muodostuu kahdeksasta tasosta, jotka kattavat kaikki tutkinnot perustasosta edistyneeseen tasoon. EQF- tasojen määrittely perustuu oppimistulosten kuvailuun. EQF kuvaa oppijan tietoja, taitoja ja pätevyyttä riippumatta siitä, missä järjestelmässä tutkinto on suoritettu tai pätevyys hankittu

EQF tarjoaa tutkintojen kuvailemiseen yhteisen kielen, joka auttaa jäsenvaltioita, työntekijöitä ja yksittäisiä ihmisiä vertailemaan EU:n erilaisissa koulutusjärjestelmissä suoritettuja tutkintoja tai muutoin hankittua osaamista. EQF: n avulla helpotetaan tutkintojen ja pätevyyksien tunnustamista, siirtoa ja käyttöä eri koulutusjärjestelmissä sekä epävirallisen ja arkioppimisen tunnistamista ja tunnustamista ja edistetään elinikäistä oppimista.

Ammatillisten perustutkintojen tutkinnon osien ammattitaitovaatimukset ja ammattitaitoa täydentävien tutkinnon osien tavoitteet on määritelty oppimistuloksina (tiedot, taidot, osaaminen/pätevyys). Arvioinnin kohteet on kuvattu työprosessin, -välineiden, -menetelmien ja materiaalien sekä työn perustana olevan tiedon ja elinikäisen oppimisen avaintaitojen hallintana.

1

Arviointikohteet vrt. EQF- periaatteella (tiedot, taidot, pätevyys) kuvatut oppimistulokset

Ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten eurooppalainen siirtojärjestelmä (ECVET)

Opintosuoritusten siirtojärjestelmän tarkoituksena on liikkuvuuden lisääminen, ulkomailla opitun hyödyntäminen osana tutkintoa ja tutkintojen läpinäkyvyyden lisääminen. Tavoitteena on helpottaa opintosuoritusten siirtoa, keräämistä ja tunnustamista yhtenäisen kuvaustavan avulla. Ensimmäisessä vaiheessa päämääränä on koulutuksessa olevien liikkuvuuden edistäminen. Ajan mittaan tavoitellaan laajaa opintosuoritusten ja muutoin hankitun osaamisen tunnustamista maiden välillä. Opintosuoritusten siirtojärjestelmä pyrkii siihen, että eri koulutuksen järjestäjien opetussuunnitelmat ovat ymmärrettävämpiä ja keskenään vertailtavampia.

ECVET- järjestelmän käyttöönottoa Suomessa auttaa se, että meillä tutkintojen perusteet on laadittu siten, että niissä kuvataan kunkin tutkinnon tavoitteet tietoina, taitoina ja pätevyyksinä. Koulutuksen järjestäjälle ECVET:n käyttöönotto näkyy myös kansainvälisessä opiskelijavaihdossa: se helpottaa osaamisen tunnistamista ja arviointikäytännöt ovat nykyistä yhdenmukaisempia.

ECVET-järjestelmää on testattu Suomessa OPH:n johdolla jo vuodesta 2004 alkaen.FinEcvet 1, 2 ja 3 – projekteissa on perehdytty ECVET:n tavoitteisiin ja ennen kaikkea sen soveltamiseen Suomen olosuhteissa. ECVET:n käyttöönoton tavoiteaika on siirtynyt ja tämän hetkinen tavoite on, että järjestelmä otetaan käyttöön 1.8.2013 alkaen.

Toistaiseksi ei ole vielä päätetty, millä tavalla nykyiset opintoviikot muutetaan opintopisteiksi. Se tapahtuu joko1) kertomalla nykyinen opintoviikko luvulla 1,5 (1 opintoviikko = 1,5 opintopistettä), jolloin yhden opintopisteen tuntimääräksi saadaan 27 tuntia tai2) muuttamalla nykyiset opintoviikot opintopisteiksi, joiden suuruus määräytyy opittavan asian merkittävyyden ja vaativuuden kautta.

2

Jälkimmäisessä tavassa opintopisteiden määrä on sidonnainen oppimistuloksiin ja niiden suhteelliseen painoarvoon työmarkkinoilla – ei aikaan, jonka opiskelijan keskimäärin ajatellaan tarvitsevan tiettyjen tietojen, taitojen ja pätevyyksien hankkimiseen. Jälkimmäinen tapa muuttaisi opintojen toteutusta ja yksilöllisten opintopolkujen merkitys kasvaisi. Huomio kiinnittyisi kokonaan oppimistuloksiin – tietoihin, taitoihin ja pätevyyksiin – ja niiden tunnistamiseen ja tunnustamiseen. Järjestelmä haastaa myös opiskelijan itsearviointikykyä, koska hänen tulee (yhdessä opettajan kanssa) opintojen alussa määritellä, mitkä asiat hän osaa jo ja mitkä hänen tulee oppia.

Koulutuksen järjestäjän tulee olla ajan tasalla ECVET:n edistymisessä. OPH:n FinEcvet 3 –projektissa tuotetaan parhaillaan käsikirjaa, jossa kerrotaan ECVET-järjestelmästä ja ohjeistetaan opettajat sen käyttöön vaihe vaiheelta. Lisäksi käsikirjaan laaditaan suunnitelma ECVET-järjestelmän käyttöönotosta, jota oppilaitokset voivat hyödyntää. Kansainvälisen seminaari järjestetään 2/2012 Helsingissä ja 4-6 alueellista perehdyttämistilaisuutta.

II TYÖSSÄOPPIMISEEN LIITTYVÄÄ LAINSÄÄDÄNTÖÄ

Laki ammatillisesta koulutuksesta L 630/1998 Asetus ammatillisesta koulutuksesta A 811/1998 Opetushallituksen määräys työssäoppimisesta 35/011/1998 Keskusjärjestöjen suositus ammatillisen koulutuksen työharjoittelun edistämiseksi

sekä kannanotto työssäoppimisen järjestämiseksi lainsäädäntöä kehittämällä 1998 Suositus nuorten työssäoppimisesta 1998 Työturvallisuuslaki L 738/2002 Laki nuorista työntekijöistä L 998/1993 Asetus nuorten työntekijäin suojelusta L 508/1986 Työministeriön päätös nuorille työntekijöille vaarallisista töistä 14.2.2002/128 Tapaturmavakuutuslaki L 608/1948 Työsopimuslaki L 55/2001 Sopimus työpaikalla käytännön työtehtävien yhteydessä järjestettävästä koulutuksesta,

www.edu.fi /tonet Sopimus työssäoppimisesta, joka tehdään opettajan, opiskelijan ja työpaikkakouluttajan

kesken, www.edu.fi /tonet

3

III AMMATILLISEN PERUSTUTKINNON PERUSTEET

Sen lisäksi, mitä asetuksessa ammatillisesta koulutuksesta (A 811/1998, 5 §, VNA muutos 603/2005, 3 ja 5 §) on säädetty, tulee työssäoppimisessa noudattaa seuraavaa:

Työssäoppiminen on osa ammatillista koulutusta. Se on koulutuksen järjestämismuoto, jossa osa tutkinnon tavoitteista opitaan työpaikalla työtä tehden. Työssäoppiminen on aidossa työympäristössä tapahtuvaa tavoitteellista, ohjattua ja arvioitua opiskelua. Työssäoppimisjaksojen tulee olla ammatinhallinnan kannalta riittävän pitkiä ja monipuolisia. Vain poikkeustapauksessa opiskelija voi suorittaa työssäoppimisen oppilaitoksen harjoitusyrityksessä tai vastaavin järjestelyin.

Työpaikkojen ja koulutuksen järjestäjien yhteistyöllä varmistetaan työssäoppimisen ja muun ammatillisen koulutuksen työelämävastaavuus, laatu ja ajantasaisuus. Koulutuksen järjestäjän vastuulla on huolehtia, että kaikilla alueen toimijoilla on yhteinen käsitys työssäoppimisen järjestämisestä. Koulutuksen järjestäjän tulee huolehtia, että opiskelija saa riittävästi ohjausta ja opetusta työssäoppimisen aikana ja että opettajilla ja muulla henkilöstöllä on edellytykset yhteistyölle työelämän kanssa. Koulutuksen järjestäjän ja opettajien tulee yhdessä työ- ja elinkeinoelämän kanssa varmistaa työssäoppimisen laatu, jotta opiskelija saavuttaa tutkinnon perusteiden ammattitaitovaatimukset.

Työssäoppimisen toteutuksesta vastaa koulutuksen järjestäjä. Toteutukseen sisältyy suunnittelua, opiskelijan ohjausta ja arviointia. Lisäksi koulutuksen järjestäjän tehtävänä on huolehtia opettajien työelämäosaamisesta ja kouluttamisesta sekä työpaikkaohjaajien kouluttamisesta. Työpaikalla kiinnitetään erityistä huomiota opiskelijan ohjaukseen ja palautteen antamiseen.

Työssäoppimisen aikana opiskelija ei yleensä ole työsuhteessa työnantajaan, eikä hänelle makseta palkkaa työssäoppimisjaksojen aikana. Työssäoppimisjakson aikana opiskelija on oikeutettu saamaan opintotuen ja opintososiaaliset edut niistä erikseen annettujen ohjeiden mukaan. Kun työssäoppiminen toteutetaan ulkomailla, järjestämisessä otetaan huomioon myös paikalliset määräykset.

Sen lisäksi, mitä laissa ammatillisesta koulutuksesta (L 630/1998, 19 §, 28 §) ja voimassa olevissa työturvallisuussäädöksissä on säädetty, työturvallisuusasioissa noudatetaan seuraavaa:

Sopimuksessa työpaikalla käytännön työtehtävien yhteydessä järjestettävästä koulutuksesta ja ammattiosaamisen näytöistä on kirjattava turvallisuuteen, tapaturmiin ja vahingonkorvauksiin liittyvät vastuut ja vakuutukset. Ennen työn aloittamista työnantaja ja koulutuksen järjestäjä varmistavat yhdessä, että opiskelijalla on edellytykset tehdä ko. työtä turvallisesti ja terveyttään vaarantamatta sekä ohjeita noudattaen.

Koulutuksen järjestäjään sovelletaan työturvallisuuslain 4 §:n 1 momentin mukaan työantajaa koskevia säännöksiä silloin, kun työ tapahtuu oppilaitoksessa tai muutoin koulutuksen järjestäjän osoittamalla tavalla.

4

IV KOULUTUKSEN JÄRJESTÄJÄN OPETUSSUUNNITELMAT

Oppilaitosten opetussuunnitelmat antavat yksityiskohtaisempaa tietoa opetusjärjestelyistä, tutkintojen muodostumisesta ja suoritustavoista. Opiskelijan kanssa tehtävässä henkilökohtaisessa opetussuunnitelmassa määritellään kunkin työssäoppimisjakson tavoitteet, oppimistehtävät, kesto ja ajoitus sekä arvioinnin menettelytavat. Työssäoppimisjaksolle opiskelija laatii itselleen yksilöllisen työssäoppimissuunnitelman, jossa määritellään kunkin työssäoppimisjakson tavoitteet ja menetelmät.

V KOULUTUKSENJÄRJESTÄJÄN JA TYÖNANTAJAN VÄLISET SOPIMUKSET

Laki ammatillisesta koulutuksesta (L 630/1998) edellyttää työssäoppimisen perustuvan koulutuksen järjestäjän ja työnantajan väliseen sopimukseen.Puitesopimus, Liite1Opiskelijakohtainen sopimus, Liite2

Asetuksessa (A 811/1998) tarkennetaan laissa määrätyn sopimuksen sisällöt eri osa-puolten tehtävistä, opiskelijan ohjauksen ja arvioinnin järjestämisestä sekä työnantajalle mahdollisesti maksettavista korvauksista.

VI KESKUSJÄRJESTÖJEN JA VALTIOVALLAN SUOSITUKSIA

Suositus työpaikalla tapahtuvasta oppimisesta ja ammattiosaamisen näytöistä (OPH 2006)

Valtion, kuntien ja työelämän keskusjärjestöjen edustajat ovat laatineet suosituksen, jolla vahvistetaan ammatillisen koulutuksen ja työelämän yhteistyötä. Suosituksella edistetään työssäoppimisen, oppisopimuskoulutuksen ja ammattiosaamisen näyttöjen toteuttamista. Keväällä 2010 Elinikäisen oppimisen neuvosto esitti muutoksia tähän suositukseen.

Suositus työpaikalla tapahtuvasta oppimisesta 23.9.2010

Suositus työpaikalla tapahtuvasta oppimisesta on uudistettu. Aloitteen uudistamisesta teki elinikäisen oppimisen neuvosto. Aiempi suositus oli vuodelta 2006. Uudistus heijastaa huolta saada taantuman oloissa riittävästi harjoittelu- ja työssäoppimispaikkoja.

Uusi suositus koulutuksen ja työelämän yhteistyöstä on aiempaa laajempi, sillä se kattaa koulutussektorin peruskoulun tet- harjoittelusta yliopistojen työharjoitteluun. Suositus muistuttaa työssä oppimisen tärkeydestä.

5

Hyvä työpaikalla oppiminen edellyttää, että oppilaitos ja työpaikka sopivat pelisäännöt ja että opiskelijalle on asetettu selvät oppimistavoitteet.Työpaikkaohjaajalla tulisi olla myös aikaa tätä tehtävää varten, ettei se tule kaikkien muiden töiden lisäksi. Oppilaan ohjaamiseen liittyy myös arviointia..

Suosituksen allekirjoittivat valtion, kuntien, työmarkkinoiden keskusjärjestöjen ja muiden järjestöjen edustajat.

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ sanoutui irti julkistetusta työpaikoilla tapahtuvaa oppimista koskevasta suosituksesta. OAJ päätti, ettei se allekirjoita suositusta sen osaamisen todellista laatua uhkaavien sekä monien opettajan ja ohjauksen asemaa koskevien puutteiden takia.

OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkaisen mukaan suosituksesta puuttuivat muun muassa oppilaitoksen ja työpaikan välillä tehtävät sopimukset sekä vaatimus työssäoppimisen toteuttamisesta niin, että säädökset ja laadulliset tavoitteet täyttyvät. Suosituksessa ei kiinnitetä riittävää huomiota myöskään työpaikoilla tapahtuvan oppimisen ohjaamiseen. Monet kirjatut toiveet ilman konkretiaa ja rahoitusta jäävät kirjoituspöytäajattelun asteelle vaikka ohjaavat kuitenkin toimintaa.

OAJ:ssä oudoksuttiin myös sitä, että suosituksessa työssäoppiminen laajennetaan ammatillisen koulutuksen ohella koskemaan myös perusopetusta sekä lukio- ja korkeakoulutusta ilman tarkempaa määrittelyä tavoitteesta ja laatua turvaavista periaatteista. Opettajan on Luukkaisen mukaan oltava riittävän vahvasti mukana työpaikalla tapahtuvassa opiskeluosuudessa, mikä vaatii resursseja.

Opetusministeriön koulutus- ja tiedepolitiikan aluestrategia 2013

Strategian mukaan alueellisesti kattava ammatillisen koulutuksen tarjonta turvataan edistämällä koulutuksen järjestäjien yhteistyöhön perustuvaa voimavarojen käyttöä, turvaamalla ammatillisen koulutuksen järjestäjille riittävät voimavarat vastata alueidensa nuorten ja aikuisväestön ammatillisiin osaamistarpeisiin ja toimia työelämän kehittäjinä kokoamalla järjestäjäverkostoa siten, että järjestäjistä voidaan muodostaa seudullisesti ja maakunnallisesti voimakkaita kokonaisuuksia.

Ammatillisen koulutuksen roolia alueellisten innovaatiojärjestelmien osana ja alueellisena työelämän kehittäjänä vahvistetaan lisäämällä koulutuksen työelämäyhteyksiä sekä kehittämällä työelämälähtöisiä koulutuksen järjestämismuotoja ja oppimisympäristöjä. Ammatillisen koulutuksen ohjaus- ja rahoitusjärjestelmän aluekehitysvaikutusta vahvistetaan kehittämällä koulutuksen laatuun, kannustavuuteen ja tuloksellisuuteen perustuvaa rahoitusta osana tulosohjausta.

Ammatillisesti suuntautuneen aikuiskoulutuksen kokonaisuudistus

on valmisteltu opetusministeriön asettamassa kolmikantaisessa työryhmässä. AKKU- johtoryhmän (II väliraportti 2009) toimenpide-ehdotusten mukaan aikuiskoulutuksen kysyntälähtöisyyttä ja työelämäyhteistyötä tulee lisätä ja työpaikalla tapahtuvaa oppimista tulee laajentaa ja lisätä. Oppisopimuskoulutuksen tarjontaa tulee lisätä ja laatua parantaa, korkeakoulujen oppisopimustyyppinen koulutus tulee käynnistää ja oppisopimustyyppinen koulutus tulee laajentaa myös työvoimakoulutukseen. Tutkintoja ja koulutusta tulee kehittää työelämälähtöisesti ja työ- ja elinkeinohallinnon roolia työpaikkojen ja työvoiman osaamisen edistämisessä tulee vahvistaa.

6

Koulutus-, tiede - ja kulttuuripolitiikka/Kataisen hallitusohjelma 8/2011

Vahvistetaan työpaikalla tapahtuvan opiskelun roolia sekä työvaltaisten oppimisympäristöjen ja opetusmenetelmien käyttöä ja monipuolistetaan niiden käyttöä ammatillisessa koulutuksessa. Jatketaan ammatillisen koulutuksen tutkintorakenteen uudistamista tiiviissä yhteistyössä työelämän kanssa tavoitteena selkeämpi ja paremmin työelämän vaatimuksia vastaava tutkintorakenne ja tutkinnot.

Valtioneuvoston koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma (KESU)

vuosille 2007–2012 painottaa erityisesti tasa-arvoisten koulutusmahdollisuuksien toteutumista, koulutuksen korkeaa laatua, osaavan työvoiman saatavuuden varmistamista sekä korkeakoulujen kehittämistä ja pätevän ja osaavan opetushenkilöstön saatavuutta. KESUn mukaan suomalaisten koulutustasoa tulee kehittää siten, että se on yksi maailman korkeimmista sekä perusasteen jälkeisen tutkinnon että korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osalta. Nuorten koulutustasoa tulee nostaa ja eri-ikäisen aikuisväestön koulutustason kohottamiseen tulee avata uusia mahdollisuuksia. (Opetusministeriö 2007).

Koulutus ja tutkimus vuosina 2011- 2016, koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma (KESU), luonnos 13.9.2011

Osaavan työvoiman saatavuus turvataan

Osaavan työvoiman saatavuusongelmat: väestön demografinen muutos työvoiman osaamisvaatimukset elinkeino- ja ammattirakenteiden muutokset

Koulutuspolitiikan osalta tämä tarkoittaa: koulutukseen käytettävän kokonaisajan ja keskimääräisen tutkinnon suorittamisiän

laskemista tutkinnon suorittamiseen käytettävää aikaa lyhentämällä, nivelvaiheita lyhentämällä,

tarpeetonta päällekkäiskoulutusta vähentämällä ja aikaisemmin hankitunosaamisen tunnustamista tehostamalla,

koulutuksen läpäisyn parantamista sekä koulutustarjonnan ja työvoiman kysynnän kohtaannon parantamista.

Koulutustakuu osana yhteiskuntatakuuta

Hallitus toteuttaa yhteiskuntatakuun vuoden 2013 alusta lukien niin, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Osana yhteiskuntatakuuta toteutetaan koulutustakuu. Jokaiselle peruskoulun päättäneelle taataan jatkomahdollisuus lukioissa, ammatillisessa koulutuksessa, oppisopimuskoulutuksessa, työpajassa, kuntoutuksessa tai muulla tavoin. Hallituksen tavoitteena on, että kuluvan vuosikymmenen loppuun mennessä 20–24-vuotiaista yli 90 prosentilla on perusasteen jälkeinen tutkinto.

7

Koulutustarjontaa suunnataan työelämän tarpeiden mukaisesti

Tällä hetkellä eräillä aloilla tarjotaan koulutusta työmarkkinoiden tarvetta enemmän jaeräillä aloilla sitä vähemmän.

Koulutuksen ja työmarkkinoiden kysynnän epätarkoituksenmukaisellakohtaannolla on vaikutuksia paitsi työmarkkinoiden toimintaan, myös nuortentyöelämään kiinnittymiseen ja koulutuspituuksiin.

Kuluvalla vuosikymmenellä kysymys koulutustarjonnan suuntaamisesta tullee aiempaakin keskeisemmäksi, koska työelämästä poistuvien määrä tulee selvästi ylittämään sinne siirtyvien määrän. Työvoiman ylitarjonnasta siirryttäneen työvoimapulaan ainakin eräillä aloilla.

Haasteena tulee olemaan tasapainoisen työllisyyskehityksen edistäminen mm. teollisen tuotannon ja hyvinvointipalveluiden osalta. Suomessa ollaan työmarkkinoilla siirtymässä tilanteeseen, jossa työelämään siirtyvien ikäluokkien määrä alittaa ennakoidun työvoiman tarpeen vuosittain keskimäärin 6 300 henkilöllä. Koulutustarjontaa suuntaamalla on kyettävä samanaikaisesti edistämään sekä kilpailukykyä että tasapuolista hyvinvointipalveluiden saatavuutta.

Koulutusaloista suurimmat vähennyspaineet ovat kulttuurialalla ja matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla. Kulttuurialan koulutuksen tarve on vajaa 3 000 aloittajaa nykyistä pienempi. Suurimmat yksittäiset vähennystarpeet ovat ammatillisen peruskoulutuksen käsi- ja taideteollisuudessa sekä ammatillisen peruskoulutuksen ja ammattikorkeakoulujen viestintä- ja informaatiotieteissä. Matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla tarve on 1 300 aloittajaa nykyistä pienempi; vähennys kohdentuu pääasiassa ammatillisen peruskoulutuksen ja ammattikorkeakoulujen matkailualaan ja ammatillisen peruskoulutuksen majoitus- ja ravitsemisalaan.

Suurimmat lisäystarpeet ovat ammatillisen peruskoulutuksen ajoneuvo- ja kuljetustekniikassa ja sosiaali- ja terveysalalla.

Elinikäistä oppimista edistetään

Koulutuslainsäädäntö antaa jo mahdollisuudet koulutuksen ulkopuolella opitun tunnistamiseen ja tunnustamiseen. Käytännöt ja toiminnan vaikutukset kuitenkin vaihtelevat.

Osaamisen arviointi koetaan usein vaikeaksi ja työlääksi tai tunnustamisella ei ole vaikutusta opiskelijan opintoihin. Eri tavoin hankitun osaamisen tunnustaminen myös edellyttää tutkintojen osaamisperusteista määrittelyä. Vasta kun tavoitteena oleva osaaminen on riittävän hyvin määritelty, voidaan yksilön osaamisen suhteessa tavoitteisiin arvioida.

Koulutuksen ja työelämän yhteyksiä vahvistetaan

Peruskoulun ylimpien vuosiluokkien aikana oppilaille järjestetään viikon tai kahden viikon pituisia työelämään tutustumisjaksoja koulutus- ja ammatinvalintojensa perustaksi.

Työelämäyhteistyö on olennainen osa ammatillista koulutusta.

8

Työpaikkaohjaajien rooli työpaikalla tapahtuvassa oppimisessa on merkittävä. Ammatillisen koulutuksen työpaikkaohjaajien riittävä koulutus ja sen saatavuus turvataan. Selvitetään mahdollisuudet luoda työpaikkaohjaajien koulutukseen pysyvä rahoitusmalli. Kehitetään vaihtoehtoisia tapoja toteuttaa työpaikkaohjaajien koulutusta. Työpaikkaohjaajien koulutuksen sisältöjä kehitetään valtakunnallisesti niin, että ne palvelevat laajasti eri koulutusasteiden työssä oppimista ja työharjoittelua ja ammatillisen osaamisen arviointia sekä kunkin työpaikkaohjaajan osaamistarpeita.

Työelämäyhteyksien parantaminen otetaan huomioon myös rahoitusta uudistettaessa.

Selvitetään monityönantajaisen oppisopimuskoulutuksen kehittämistä.

Joustavat opintopolut

Koulutuksen alueellisen saavutettavuuden ja laadun turvaamiseksi ja työelämän moninaisiin osaamistarpeisiin vastaamiseksi on tarpeen lisätä opiskelijoiden mahdollisuuksia hyödyntää eri oppilaitosten opetustarjontaa. Tämä edellyttää tutkinnoilta ja opetusjärjestelyiltä nykyistä suurempaa joustavuutta. Tukintojen joustavuus ja tutkinnon osien suorittamismahdollisuudet vähentävät myös tarpeetonta moninkertaista koulutusta ja tehostavat koulutuksen voimavarojen käyttöä. Joustavuuden lisäämiseen on hyvät edellytykset kun sekä ylioppilastutkintoa ja lukiokoulutuksen sisältöjä että ammatillisen koulutuksen tutkintoja uudistetaan hallituskaudella.

Ammatillisten tutkintojen joustavuutta lisätään siten, että yksilölliset valinnat ja tutkintojen suorittaminen myös osa kerrallaan on mahdollista silloin kun se on työelämän ja yksilön tarpeiden kannalta tarkoituksenmukaista.

Ammatillisessa koulutuksessa hyödynnetään työvaltaisia opiskelumenetelmiä javaihtoehtoisia koulutusmalleja mm. yhdistämällä erilaisia ammatillisen koulutuksenjärjestämismuotoja. Kehitetään menettelyjä oppisopimuskoulutuksen osallistumiskynnyksen alentamiseksi.

Keskeyttämistä vähennetään

Vuoden 2000 uusista opiskelijoista 57 % suoritti ammatillisen perustutkinnon tavoiteajassa tai nopeammin. Viimeisin tilasto on vuoden 2005 uusista opiskelijoista, joista tutkinnon läpäisi tavoiteajassa tai nopeammin 58 %.Toteutetaan ammatillisen koulutuksen läpäisyn tehostamisohjelma, jolla vähennetään koulutuksen keskeyttämistä ja tuetaan opintojen etenemistä sekä tutkintojen suorittamista tavoiteajassa.

Ammatillista tutkintojärjestelmää kehitetään

Ammatillisten tutkintojen tulee perustua työelämän osaamistarpeisiin ja tutkintojärjestelmän tulee muodostaa selkeä ja johdonmukaisen kokonaisuus, joka tukee opintojen joustavaa suorittamista ja elinikäistä oppimista. Lähtökohtana on, että ammatillinen peruskoulutus antaa opiskelijalle vahvan ammattitaidon, joka mahdollistaa nopean työelämään siirtymisen sekä laaja-alaisia ammatillisia ja elinikäisen oppimisen valmiuksia. Ammatillisen aikuiskoulutuksen

9

avulla tuetaan työuran eri vaiheissa olevien osaamisen kehittämistä siten, että osaaminen vastaa muuttuvien työmarkkinoiden sekä yksilöiden urakehityksen tarpeita.

Ammatillisen koulutuksen laadunhallintaa vahvistetaan

Vahvistetaan ammatillisen koulutuksen laadunhallintaa siten, että kaikilla ammatillisen koulutuksen järjestäjillä on vuoteen 2015 mennessä toimiva laadunhallintaa ja laadun jatkuvaa parantamista tukeva järjestelmä.Kehitetään työpaikalla tapahtuvan opiskelun ja oppisopimuskoulutuksen laadunhallinnan välineitä ja menettelyitä.

Rahoituksen kannustavuutta lisätään ja ohjausta yhtenäistetään

Ammatillisen koulutuksen järjestäjien rahoitusta tulee kehittää niin, että se muodostaanykyistä selkeämmän kokonaisuuden ja tukee elinikäisen oppimiselle, yhteiskuntatakuun toteuttamiselle sekä koulutusjärjestelmän laadulle, tehokkuudelle ja tuloksellisuudelle asetettavien tavoitteiden saavuttamista

Uudistetaan ammatillisen perus- ja lisäkoulutuksen rahoitusta yhdessä tutkintojärjestelmän kehittämisen kanssa. Tavoitteena on tukea nykyistä paremmin koko ikäluokan kouluttamista, koulutuksen läpäisyn parantamista, nopeampaa siirtymistä työelämään ja aiemmin opitun tunnustamista. Rahoituksen määräytymisperusteissa otetaan lisäksi huomioon yksilöllisten opintopolkujen toteuttaminen ja tutkinnon osa kerrallaan eteneväntutkintojen suorittamistavan vaikutukset.

VII TYÖSSÄOPPIMISEN PEDAGOGIIKKAA JA PEDAGOGINEN JOHTAMINEN

10

Yhä voimakkaammin työelämään siirtyvä oppiminen ja osaamisen tunnistaminen sekä opiskelun henkilökohtaistaminen ovat lisänneet pedagogisen johtamisen haasteita, joista suurimmat liittyvät aidosti asiakaslähtöisten toimintatapojen luomiseen, oppilaitoskeskeisyydestä ja koulumaisuutta korostavista ajattelu- ja toimintatavoista poisoppimiseen ja ohjauspainotteisen opettajuuden vahvistamiseen. Tähän pedagogiseen uudistumiseen tarvitaan määrätietoista, koko henkilöstön kesken jaettua johtajuutta, jossa jokaisella tasolla ja toimijalla on oma merkittävä osuutensa. Viime kädessä pedagoginen johtajuus todentuu opettajan ja opiskelijan välisessä kohtaamisessa.

Työssäoppiminen on käytännönläheinen oppimismenetelmä, jossa pyritään mahdollisimman laajasti ottamaan huomioon opiskelijan tarpeet ja kannustetaan opiskelijaa omatoimisuuteen ja itsenäisyyteen. Työssäoppimisen tarkoituksena on työhön ja ammattiin kasvaminen ja työelämän edellyttämien valmiuksien oppiminen. Myös ohjaajan rooli muuttuu oppimisprosessin aikana yksityiskohtaisesta ohjauksesta konsultoivaan ohjaukseen.

Työssäoppimisessa korostuvat erityisesti oppijan omakohtaiset kokemukset ja havainnot ja niiden ääreen pysähtyminen, havainnointi ja pohdiskelu. Tapahtuman ääreen pysähtymistä, sen havainnointia ja pohdiskelua kutsutaan reflektoinniksi. Ilman reflektointia ei tapahdu tietoista oppimista. Työpaikkaohjaajalla on tässä suhteessa erittäin merkittävä rooli tämän oppimistapahtuman mahdollistajana ja olemalla omalla asiantuntijuudellaan esimerkkinä oppijalle

Työssäoppimisen pedagogiikkaan liittyy oleellisesti integratiivinen ja konnektiivinen pedagogiikka, joissa kytkeytyvät teoria ja käytäntö sekä ammatillinen osaaminen ja avaintaidot ja joissa luodaan uutta tietoa työelämän kanssa.

Konnektiivinen työharjoittelumalli ylittää koulutuksen ja työn rajan ja siinä korostuu eri tiedon muotojen yhteys ja yhdistäminen (esim. teoreettinen / käytännöllinen; formaali / informaali) sekä uuden tiedon ja uusien käytäntöjen kehittäminen.Integratiivinen pedagogiikka integroi asiantuntijuuden elementtejä: teoriaa, käytäntöä ja itsesäätelytaitoja sekä käsitteellistää kokemuksellista ja toiminnan säätelyn tietoa.

VIII TYÖSSÄOPPIMISEN RAKENTEET TYÖPAIKALLA

11

Kyllin hyvään työssäoppimisorganisaatioon liittyy työyhteisön yhteneväinen käsitys siitä, mitä työssäoppimisjaksoja organisaatiossa voi suorittaa, miten työssäoppimisprosessi alkaa ja miten prosessissa huomioidaan työssäoppijan tavoitteet ja sekä organisaation soveltuvuus työssäoppijalle.

Lähtiessään työssäoppimisen toimijaksi organisaatio sitoutuu luomaan työssäoppimisen rakenteet työpaikalle. Hyvässä työssäoppimisorganisaatiossa esimies johtaa työssäoppimista siinä, missä muutakin organisaation toimintaa.

Taloudelliset ja ajankäyttöön liittyvät resurssit:

Työssäoppimisen järjestäminen organisaatiossa edellyttää organisaation kannalta taloudellisia ja ajankäyttöön liittyviä resursseja. Aika työpaikkaohjaajien koulutukseen, työssäoppimisen suunnitteluun, työssäoppijan ohjaukseen muun työnteon ohessa ja opiskelijan kanssa käytävät reflektointi- ja arviointikeskustelut vaativat kaikki aikaa etenkin työpaikkaohjaajalta, mutta myös organisaation muulta henkilökunnalta.

Resursointi, ajan ja tilan antaminen ohjaustyölle edistää työssäoppijan ja ohjaajan reflektointia, mikä on välttämätöntä hiljaisen tiedon esiin nostamiselle ja työssäoppijan oppimiselle. Ohittaa ei voi myöskään reflektoinnin merkitystä työpaikkaohjaajalle, joka reflektion ansiosta saa näkyväksi omaa ohjaustyötään, sekä organisaatiosta esiin nousevia, ehkä itsestäänselvyyksinäkin pidettyjä toimintatapoja, mitä olisi vara kehittää toimivampaan suuntaan.Organisaation näkökulmasta on tärkeää, että työssäoppimisesta syntyy mielekäs ja hyvä kokemus työssäoppijalle, mikä mahdollisesti edesauttaa työssäoppimispaikan hyvää julkisuuskuvaa ja ammattiinsa kouluttautuvan työssäoppijan halukkuutta hakeutua kyseiseen organisaatioon töihin valmistuttuaan. Panostus ohjaukseen toimii näin ollen organisaation käyntikorttina ja hyvin hoidettuna ja resursoituna palautuu myöhemmin mahdollisesti organisaatiolle hyvänä työntekijäpotentiaalina.

Työssäoppimisympäristöt:

Työssäoppimisympäristön lähtökohtana on edesauttaa työssäoppijan kehittymistä ammattiinsa, tarjoamalla riittävästi mielenkiintoisia, monipuolisia ja haastavia työtehtäviä työpaikkaohjaajan ja koko työyhteisön ohjauksessa.Fyysinen toimintaympäristö, tilat, laitteet ja työtä tukevat järjestelmät tulee vastata työssäoppimisympäristössä niitä vaatimuksia, mitä laki ammatillisesta koulutuksesta (L 630/1998) edellyttää riittävästä palvelutoiminnasta, tiloista ja laitteista. Laissa korostetaan myös opiskelijan oikeutta turvalliseen opiskeluympäristön. Organisaation vastuulla on opiskelijan työturvallisuus ja etenkin nuoria työssäoppijoita koskevat erillismääräykset esimerkiksi työajoista työssäoppimisjakson aikana. Työssäoppimisen ohjaamisen tueksi organisaatiossa tulisi olla perehdytysjärjestelmä tai perehdytyssuunnitelma eritoten ajatellen työssäoppijoita joskin henkilöstölle laadittua perehdytyssuunnitelmaa voidaan käyttää työssäoppijalle soveltuvin osin.

Työpaikan oppimiskulttuuri ja käytännöt:

Mahdollisuudet työssäoppimiseen päivittäisten toimintojen kautta ovat suurimmillaan, jos organisaatio maksimoi työyhteisön jäsenten sekä työssäoppijan osallistumisen toimintaan, ihmisten välisen vuorovaikutuksen ja joustavuuden eri roolien hoitamisessa.

Vallitseva organisaatiokulttuuri:

12

Osallistumiselle ja oppimiselle asettaa omat reunaehtonsa työyhteisössä vallitseva organisaatiokulttuuri, joka voidaan määritellä työyhteisön tietoisina ja tiedostamattomina sovittuina tapoina toimia sekä tehdä ja kehittää työtä. Työyhteisön ilmapiiri on yksi merkittävä organisaatiokulttuurin osatekijä, millä tiedetään olevan positiivinen vaikutus työssäoppimiseen tai se voi toimia oppimisen esteenä. Työyhteisön avoin ilmapiiri vaikuttaa innovatiiviseen ja omaehtoiseen ryhmä- ja tiimityöhön sekä työtyytyväisyyteen 1313

Johtaminen, sitoutuminen ja työn suunnittelu:

Työssäoppimisen toteuttaminen edellyttää systemaattista työssäoppimisen prosessin suunnittelua, toteutusta ja arviointia. Johdon keskeinen tehtävä on itse sitoutua työssäoppimisen kehittämiseen ja kehittymiseen organisaatiossa, sekä motivoida työyhteisöä työssäoppimisen toteuttamiseen ja kehittämiseen. Johdon tehtävät voidaan jakaa sekä työssäoppimisen johtamisen perustehtäviin sekä työssäoppimisen kehittämisen tehtäviin.

Johdon perustehtäviin työssäoppimisessa kuuluvat työssäoppimisen sopimusten laadinta, työpaikkaohjaajakoulutuksen mahdollistaminen työpaikkaohjaajille, työssäoppimisen organisoiminen sekä riittävästä perehdytyksestä huolehtiminen.

.

13