To

imenpid

e

1

Sitoutumaton vasemmisto Obunden vänster The Independet Left

Sitoutumaton vasemmisto Obunden vänster The Independet Left

Toimenpide 2008

To

imenpid

e

2

To

imenpid

e

2On synkkä ja myrskyinen yö. Kävelet kaupungilla omissa mietteissäsi, kun yhtäkkiä kirkkaat neonvalot pysäyttävät vaelluksesi. Kampin keskus kohoaa edessäsi, pelottavana ja houkuttelevana. Havaitset, että eräs harvoin käytetty huolto-ovi on jäänyt auki, ja kutsuva valonsäde lankeaa märälle asfaltille. Jännitys kihelmöi koko ruumissasi, ja päätät livahtaa sisään. Olet huoltokäytävässä joka johtaa kauppakeskuksen keskiosaan. Oikealle haarautuu toinen huoltokäytävä. Sivu 14: jatka eteenpäin, sivu 8: käänny oikealle.

Pelin säännötMielenkiintoisuus on taito kävellä mauttomuuden ja tyylikkyyden välistä rajaa siten, että välillä käydään roimasti molemmilla puolilla, mutta keskiarvolla pysytään siinä välissä. Jos tähtää tähän, pitää valmistautua katastrofaalisiin epäonnistumisiin, itsensä likoon laittamiseen ja ylipäätään kovilla panoksilla pelaamiseen.

Tässä Toimenpiteessä yritämme puuttua siihen, mikä maailmassa on olennaista. Osansa saavat inflaatio, teatteri, vallankumous ja eläimet. Yksi artikkeleista käsittelee koko Etelä-Amerikassa tapahtuvaa uutta vasemmistolaista herätystä. Voisiko kymmenien vuosien pannassa olon jäl-keen demokraattisesti synnytetty sosialisminta-painen olla jälleen varteenotettava vaihtoehto? Ainakin me toivomme niin.

Tutkimme myös, mitä edellytyksiä meillä olisi osallistua ei-demokraattiseen sosialismin syn-nyttämiseen. Kävimme kokeilemassa, miten am-puminen laistaa pasifisti-feministeiltä. Ja laist-oihan se, ainakin kohtuullisesti. Aseen pitäminen kädessä on ehdottomasti elämäni pelottavimpia hetkiä. Radalla seistessä mielessäni takoi koko ajan ajatus siitä, miten vakavaksi pieni käden heilahdus tai turha käännähdys saattaisi äityä. Myös ase tiesi, ettei sitä ollut tarkoitettu minun käteeni: se jumiutui noin joka toisella kerralla

vetäessäni liipaisimesta.

Tarkkaavainen lukija on jo saattanut huomata joka sivun alalaidassa kulkevat tekstipalkit. Ne ovat meidän panoksemme viime vuosina aivan liian vähälle jääneeseen Valitse itse seikkailusi -kirjallisuuteen. “Pelaaminen” on helppoa: lähdet liikkeelle tämän sivun alalaidasta, luet tekstin, valitset etenemisvaihtoehtojen väliltä ja käännät itsesi oikealle sivulle. Toista, kunnes tulet luonte-vaan lopetuskohtaan. Ja sitten kokeillaan uud-estaan, mitä hiukan toisenlaisilla valinnoilla olisi tapahtunut. Yksi lehden teemoista on kaupunki, joten myös tämä kauppakeskushupailu nivoutuu osaksi vakavampaa käsittelyä.

Täten tamppaamme alussa mainittua rajaa retein askelin. Ole hyvä!

Veikko Eranti

2 Pääkirjoitus3 Puheenjohtajalta4 Draamanarkomaniaa ja spek-taakkeleita8 Lähiödebatti10 Aseellinen vallankumous13 Paska kaupunki14 Oikeat mielipiteet kunnallis-vaaleihin16 Bolivaarinen vallankumous Latinalaisessa Amerikassa

19 Metsätalouden politiikka Pap-ua-Uudessa-Guineassa22 Yliopistolain uudet seikkailut24 Mistä on pienet eläimet tehty?26 Vasemmisto ja minä27 Se on sinusta itsestäsi kiinni28 Tilajako - tilat jakoon?30 Miljardin dollarin soppa32 Pintavihreyden perikato34 Helsingin makeat mestat36 Tervetuloa Sitvasiin!

Sisällys

To

imenpid

e

3

To

imenpid

e

3

Olen seurannut taistelua vapaan kaupunkitilan puolesta jo melko pitkään, mutta se ei ole oikeas-taan juuri koskettanut minua henkilökohtaisesti. En ole koskaan käynyt yhdelläkään squatilla, osallis-tunut aihetta käsittelevään mielenosoitukseen tai aktiivisesti seurannut blogeja. Keskusteluissa tal-onvaltauksesta ja kaupunkitilasta olen ollut oikeaa mieltä (ks. myöhemmin lehdessä) mutta ilman hen-kilökohtaista suhdetta asiaan. Keväällä vietin jonkin aikaa täysin varattomana. Olin onneksi saanut kasaan riittävän määrän ma-karonia ja muutaman Unicafe-aterian Lyyralle, jo-ten suhtauduin aikaan ilman rahaa vailla suurem-pia paineita – keskustelut laten ääressä jäisivät väliin, mutta mitäs siitä. Kun kävelin eräänä päivänä Uudelta Aleksanterinkatua pitkin Kruu-nunhakaan, ymmärrys valkeni minulle. Helsingin keskustalla on hyvin vähän tarjottavaa ihmisille ilman lompakkoa. Tämä johtopäätös on sinänsä varmasti melko tav-allinen, mutta kaupallisen keskustan vaikutuksen laajuus yllätti minut täydellisesti. On hyvin hanka-laa kävellä keskustan läpi kuulematta sielukasta ääntä kertomassa vinkkejä hyvistä ostospaikoista tai vähintään jonkinlaista hermostuttavaa tausta-musiikkia. Valosaasteen määrä on hurja kirkkaid-en loisteputkien valaistessa kadut aavemaisella hohteellaan. Mainoksia on kaduilla, ikkunoissa ja katoilla. Hengittämämme ilma on huonolaatuista (tätä kirjoittaessa pienhiukkaspitoisuuksien ra-ja-arvot on Mannerheimintiellä ylitetty 33 kertaa tämän vuoden aikana) autoista ja tietöistä johtuen. Tämän valossa tuntuu melko huvittavalta että tar-roja liimailevia ihmisiä rangaistaan ja sähköyhtiöt putsaavat ympäristöä kaunistavia harmaita laa-

tikoitaan. Tietenkin on selvää, että asuessani Helsingin kokoisessa kaupungissa en voi vaatia samaa rauhaa ja hiljaisuutta kuin vaikkapa Kainuussa. Tietenkin kiinteistöjen omistajien täytyy saada (ti-etyin rajoituksin) tehdä tönöissään mitä halua-vat, mutta millä oikeudella mainokset valtaavat julkisen tilamme? São Paulossa päätettiin korjata tilanne pormestari Gilberto Kassabin johdolla, ja viime vuoden huhtikuusta lähtien kaikki ulkomai-nonta on ollut kaupungissa kiellettyä. Kokemukset ovat olleet lähinnä positiivisia. Kunnallisvaalit lähestyvät, ja syksyllä ponnahtaa jokaisen Helsingissä oleskelevan silmille toinen toistaan parempia ehdokkaita kaduilla ja bus-seissa. Onneksi sentään myös paikallispoliittinen keskustelu virkoaa. Toivon siihen enemmän asiaa elinympäristöstämme - oikeudesta puhtaaseen il-maan, vapauteen läpitunkevasta aistinärsykevir-rasta ja mahdollisuuksista elää kaupungissa, joka on olemassa myös kaupallisen tilan ulkopuolella.

Jussi Nuortimo

Puheenjohtajalta

Nouset tikkaita rakennuksen katolle. Koko keskusta avautuu eteesi: humalaiset ihmiset hoippuvat edestakaisin, jos-sain poliisiauto heittää sinikajoisen valosinfoniansa kerrostalon seinään. Taksien keltaisit soidinvalot välkkyvät. Ka-tusoittajan saksofoni tavoittaa korvasi. Öinen kaupunki hengittää urbaanilla sykkeellä. Tunnet kevyen tuulenvireen hiuksissasi. Vedät syvään henkeä ja rauhoitut. Sivu 31: jatkat takaisin alempaan kerrokseen Sivu 12: otat huoltohis-sin suoraan alimpaan kerrokseen.

Julkaisija: Sitoutumaton vasemmisto ry. Päätoimittaja: Veikko Eranti.Ulkoasu ja kannen kuva: Antti Iso-Markku. Oikoluku: Saara Pietinen.Toimituskunta: Tuomo Alhojärvi, Otto Bruun, Veikko Eranti, OlliHakkarainen, Jehki Härkönen, Katri Immonen, Rita Jailo, Meri Korniloff,Antti Miettunen, Jussi Nuortimo, Venla Rossi, Tuomas Tammisto, PekkaTolvanen. Painosmäärä: 500 kpl. Painettu Cosmoprintissä 2008.

To

imenpid

e

4

To

imenpid

e

4

Teksti: Jehki HärkönenKuva: Venla Rossi

Useimpia tuntemiani teatteriammatilaisia ympäröi itsetietoinen karsima. Sitä ei voi sanoa Inkariina Simolasta. Inka, kuten hän itseään kutsuu, on huo-miota herättämättömästi pukeutunut nainen, jonka ikää on vaikea arvata. Tavatessamme kahvilassa haastattelua varten en varmaankaan olisi ar-vannut kuka hän on, ellen olisi tarkistanut kuvaa etukäteen netistä.

Inka valmistui ylioppilaaksi Helsingin Suomalais-esta yhteiskoulusta vuonna 1996 ja pääsi opiskel-emaan sähköfysiikkaa teknilliseen korkeakouluun. Sieltä hän siirtyi musiikki- ja kirjallisuustieteen sekä teoreettisen filosofian kautta opiskelemaan valo- ja äänisuunnittelua ja lopulta teatteriohjaa-mista teatterikorkeakouluun, josta hän valmistui tänä keväänä. Ei ihan tyypillisin urakehitys tait-eilijalle.

Inka kuvailee tulleensa teatterimaailmaan py-stymetsästä. Se näkyy. Yrittäessäni viitata johonkin tyylisuuntaan tai viime vuosina kohahduttaneeseen teokseen, hän yleensä vastaa, ettei ole vielä ehti-nyt tutustua siihen. Toisaalta ulkopuolisuus tekee Inkan teatteria koskevista ajatuksista raikkaita. Hän vastustaa suomalaisia teatteri-instituutioita, koska ei kykene ymmärtämään niitä.

Inka haki työtä Ylioppilasteatterista melko sat-tumalta. Ohjauksia ei ole helppo saada, ellei ryve baareissa kollegojen kanssa, ja siihen Inka ei ha-lua ryhtyä. Avoin haku oli siis taivaan lahja.

Ylioppilasteatterin hyvistä puolista hän mainitsee myös, että sitä eivät rasita perinteet. Anteeksi mitä? Ylioppilasteatteri on kaiketi kuitenkin se perinteisin harrastajateatteri, joka yhä edelleen muistetaan vain vuoden 1966 Lapualaisoopperasta. Mutta Inka ei tarkoita sellaisia perinteitä. Hän tarkoittaa, että Ylioppilasteatterissa vallitsee tekemisen vapaus.

”Laitosteattereita hallitsee edelleen psykologinen ilmaisu, jossa rankkuus nousee itseisarvoksi. Toi-sinaan se vedetään niin äärimmilleen, että tuntuu kuin katsoisi pornoa. Tätä ei tehdä tarkoituksella. Monet ohjaajat yrittävät aidosti nostaa yhteiskun-nallisia kysymyksiä esiin, mutta sortuvat noudat-tamaan vallitsevaa käytäntöä.”

Muistelen 2000-luvun vaihdetta KOM-teatterissa. Aluksi ansiokkaat Reko Lundánin yhteiskunnal-liset tekstit ja ohjaukset kävivät ajan myötä yhä rankemmiksi ja vähemmän poliittisiksi. Lopulta ke-hitys huipentui vuonna 2003 näytelmässä Tarpeet-tomia ihmisiä. Siinä mies paukutti vaimonsa päätä kaappiin niin että katsomo tärisi.

Inka ei ole nähnyt näytelmiä, mutta arvelee, että puhumme samasta asiasta. ”Mikä pakko on katsoa sellaista, mikä kuvottaa?”

Inkan ohjausten oheissanoissa toistuu usein käsite ”draamanarkomania”. Hän on myös tehnyt lop-putyönsä taiteilijamyytistä, mutta työ ei ole vielä julkisessa jakelussa. ”Saan oksennusreaktion san-asta taide, eikä tee mieli kertoa ihmisille, että olen teatteriohjaaja. Suomessa elää vahvana mystifio-itu käsitys, että taidetta voivat tehdä vain hahmot, jotka vetävät viinaa ja kokkelia ja panevat monia henkilöitä.”

Kuulostaa moralistiselta. Eikö kaikenlaisten tekojen ja motiivien kuvaaminen ja ymmärrettäväksi tek-eminen ole kuitenkin yksi teatterin tavoitteista?

Draamanarkomaniaa ja spektaakkeleita

Taiteellinen vastaava Inkariina Simola

ottaa vastuun Ylioppilasteatterista

Zombiksi muuttuneet vartijat kääntyvät kohti sinua ja alkavat hoippua lähemmäs... Tunnet paniikin syöksähtävän, ottavan elimistösi valtaan. Huuto purkautuu huuliltasi ja käännyt juoksuun. Säntäät ensimmäisen kulman ympäri ja jatkat pitkää käytävää eteenpäin sydän pamppaillen. Pakoyrityksesi on kuitenkin turha: käytävän toisesta päästä raahautuu toinen lauma zombistevareja. Tunteettomat kädet tarttuvat sinuun, repivät sinua, tunnet hampaat jalas-sasi...

To

imenpid

e

5

To

imenpid

e

5

”Kyllä teatterissa voi kuvata mitä vain, mutta sekoilun soisi pysyvän lavalla. Haluan eroon sell-aisesta ajattelusta, että rajuus on elämän suola ja tavallisuus jotain pelottavaa.”

Suomalainen teatterikoulutus tukee ajatusta tait-eilijan ainutlaatuisuudesta, sillä teatteriohjaajan ammattiin valmistavia kouluja on Suomessa vain yksi ja sinne sisään pääseminen on erittäin vai-keaa. ”TeaKin valintakokeet ovat sattumaa. Jos muistutat jotain raadin jäsentä jostain henkilöstä, josta hän ei pitänyt, et tule valituksi. Valituille se taas luo valheellisen kuningasfiiliksen. Hakijajou-kosta kannattaisi karsia ne, joilla on selkeitä puut-

teita taidoissa ja arpoa lopuista valituiksi tule-vat.”

Inkan mukaan valintakokeita aiotaan ehkä muut-taa sentään niin, että raatiin tulisi jatkossa myös koulun ulkopuolisia tai jopa ulkomaalaisia val-itsijoita. Nykyään valituksi tullakseen täytyy Inkan mukaan olla ”fyysinen ja raju”. Esimerkiksi näyt-telijälinja voi olla vaikea herkälle persoonalle.

En ole koko opiskeluaikanani juuri nauttinut Yliop-pilasteatterin esityksistä. Monet niistä ovat olleet kokeilevuudessaan sisäänpäin lämpiäviä ja seka-via. Viime kevään Valtuusto-esitys tosin oli oikea oivallus: näyttelijät esittivät Helsingin kaupungin-

Sinut nostetaan pystyyn. Päällikkö tulee eteesi ja kertoo olevansa vakuuttunut sinun sisustasi ja raivopäisyydestäsi. Onnistuit kuulemma tappamaan yhden heidän metsästäjistään mailallasi. Hän tarjoaa sinulle mahdollisuutta sovit-taa tekosi palvelemalla heimoa kymmenen vuoden ajan, käytännössä orjana. Sinulla ei ole oikein vaihtoehtoja, joten suostut. Orjuusaikasi jälkeen sinulle tarjotaan tilaisuutta liittyä heimon täysjäseneksi. Et enää tunne muuta elämää, joten hyväksyt sen, vaikka sydämesi tulee aina olemaan hiukan ulkopuolinen. Käännä sivulle 15.

To

imenpid

e

6

Draamanarkomaniaa ja spektaakkeleita

valtuutettuja heidän aidoista valtuustopuheistaan kootuilla, absurdismia lähentelevillä puheenvuor-oillaan.Ylioppilaslehden haastattelun mukaan Inka aikoo laittaa teatterin kuriin. Nyt hän ei kuitenkaan puhu kurista vaan vastuusta. ”Ohjaaja on harrastajate-atterissa hyvin vahva hahmo. Ohjaajan erottaa näyttelijöistä kymmenen vuoden ikäero ja teatter-ikoulutus. Siinä voi oma narsismi päästä helposti valloilleen.”

En ole koskaan pitänyt työryhmäteksteistä, joita Ylioppilasteatterissakin on nähty viime vuosina. Mitä useampia ja toisilleen vähemmän tuttuja kirjoittajia, sen huonompi teksti. Todisteeksi voi lukea vaikka minkä hyvänsä eduskuntapuolueen poliittisen ohjelman. Niitä ovat sorvannet sadat puolueaktiivit ja tuloksena on kammotus, jota edes useimmat sen kirjoittajista eivät pysty nielemään.

Inka on kirjoittanut itse tekstit useimpiin ohjauksi-insa ja on kanssani samaa mieltä työryhmätek-steistä. ”Sitä paitsi multa itseltäni tulee niin saa-tanasti tekstiä. Ei sen käsittely ryhmässä enää onnistuisi. Ja kysymys on myös vastuusta.”

Inka haluaa palauttaa realistisen teatterin tilalle spektaakkelit, näytelmät, joissa visuaalisuus ja mu-oto nousevat osaksi teosta. Hän haluaa näytelm-iensä olevan riemukkaita ja tarvittaessa humor-istisia. Ei pahaa oloa tarvitse loputtomiin vatvoa. Tyyli kuulostaa Kristian Smedsiltä, joka räjäytti ton-neittain tomua suomalaisella teatterikentällä viime talvena Tuntemattomallaan. Inka ei osaa kommen-toida, koska ei ole nähnyt näytelmää.

Muotokielen lisäksi Inkariina Simolaa ja Kristian Smedsiä yhdistää kiinnostus poliittisiin teemoihin. Puhuessaan näkemyksistään poliittisesta teatteri-sta Inka lainaa usein filosofi Karl Popperin vähit-täisen sosiaalisen insinööritaidon käsitettä. Pop-per lanseerasi käsitteen vuonna 1945 teoksessaan ”Open Society and its Enemies” .

Vähittäinen sosiaalinen insinööritaito on reformis-mia, joka muuttaa yhteiskuntaa soveltamalla tieteen ja yhteiskunnallisen tutkimuksen tarjoamaa tietoa maailmasta. Se asettuu vastakkain vallankumouk-selliselle utooppiselle sosiaaliselle insinööritaidol-le, yhteiskunnan kaikenkattavalle muuttamiselle ja oletukselle historian liikkeen suunnasta.

Mutta tämän joudun tarkistamaan kotona, emmekä siis voi puhua siitä. Sen sijaan keskustelemme te-atterista politiikan tekemisen välineenä. Inka vi-eroksuu poliittisen taitelijaegon omaksumista ja haluaa sen sijaan toimia aktiivisesti. Hänen mu-kaansa monet taiteilijat rahastavat osoittamalla yhteiskunnan epäkohtia, mutta jättävät taistelun niiden edestä muiden huoleksi.

Inkalle poliittinen teatteri on ensisijassa tapa teh-dä politiikkaa. Hän toteuttaa vähittäisen sosiaalis-en insinöörityön mekanismia uittamalla näytelmi-insä itsestäänselvyyksinä sellaisia toimintamalleja, jotka haluaa esittää varteenotettavina vaihtoeh-toina. Vähän niin kuin mainoksissa.

Ruotsalainen teatteritieteilijä Willmar Sauter on tutkinut tällaisen teatterin vaikutusta. Ruotsin kansallisteatteri Kungliga Dramatiska Teatern eli Dramaten esitti 2000-luvun alussa Shakespearen

Avaat oven, joka johtaa vartijoiden taukotupaan. Murina tuntuu kuuluvan hiukan vahvempana tästä suunnasta, mutta päätä rohkaista mielesi ja astua eteenpäin. Taukohuoneessa on oleilee kymmenkunta stevaria, joiden asennossa on jotakin omituista. Jalkasi törmää metalliseen roskakoriin ja yhtäkkiä vartijat käännähtävät kohti sinua. Liha heidän ilmeettömillä kasvoillaan on puoliksi mädäntynyt. Vartijat ovat muuttuneet zombeiksi! Taukotuvan seinällä on palo-kaappi, josta näet kirveen terän pilkottavan. Sivu 4: juokse pakoon, Sivu 27: tartu kirveeseen ja taistele.

To

imenpid

e

7

Kirjoittaja on Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton pääsihteeri, edustajiston jäsen (HYY:n Vihreät), kah-den lapsen isä ja college dropout, jolla on viiden vuoden jälkeen koossa alle puolet teatteritieteen perusopinnoista.

näytelmän Venetsian kauppias. Näytelmässä rikas juutalainen Shylock vaatii päähenkilö Antoniolta palan hänen omaa lihaansa vastineeksi velasta. Dramaten päätti ironisoida näytelmän antisemitis-tiset piirteet tekemällä Shylockista niin täydellisen hirviön, ettei hänen hahmoaan enää voisi ottaa vakavasti.

Sauter ryhmineen tutki näytelmän vaikutusta esit-tämällä sarjan kysymyksiä katsojille ennen ja jälkeen esityksen. Ironisointi epäonnistui täysin. Absurdi paholais-Shylock vain vahvisti juutalais-vastaisuutta katsojien joukossa.

Vaikuttaa siis siltä, että ohjaaja voi vaikuttaa katsojiin joko avoimesti Brechtin eeppisen teat-terin keinoin eli kertomalla, mitä näkemästään pitäisi ajatella, tai sitten salakavalasti mainonnan keinoin. Inka ei pidä jälkimmäistä tapaa ensim-mäistä huonompana - kunhan tiedostaa, mitä on tekemässä, eikä sorru edistämään tahattomasti aivan muita päämääriä, kuten Dramatenissa. ”Me kaikki olemme havaintomme vankeja ja enimmäk-seen uskomme sen, minkä näemme. Mainonta on väline, ikään kuin veitsi, ei siinä itsessään ole mitään pahaa.”

Inkan kotisivuilta osoitteesta www.noblemetal .fi löytyy useita teatteria koskevia tekstejä, joista eräs kiinnittää huomioni. Inka on kirjoittanut vasti-neen Hufvudstadsbladetin Mats Liljeroosille, joka kirjoitti negatiivisen arvostelun hänen ohjaamas-taan Kohtalokkaat oppitunnit -virtuaalioopperasta. Inkan mielestä arvio oli ylimielinen ja epäanalyyt-tinen.

Kysyessäni Inkalta vastineesta hän naurahtaa. ”Tarvitsemme keskustelua kulttuurikritiikin funk-tiosta. Taide on ainoa elinkeino, joka voidaan julkisesti murskata tässä maassa. Siitä saa sanoa mitä vain, eikä tarvitse perustella.”

Kieltämättä. Suomessa on yksi suuri suomen-kielinen ja yksi ruotsinkielinen lehti. Niiden antama

arvio voi olla kuolemansuudelma aloittelevalle taiteilijalle. Eikö toisaalta olisi epärehellistä kirjoit-taa kritiikkejä tuomatta ilmi omaa mielipidettään? ”Arvostelut tarvitsevat pelisäännöt. Niissä pitäisi esittää tuoteseloste, josta arvostelijan mielipide pitäisi voida erottaa selkeästi. Kulttuurikriitikkojen monopoli pitäisi murtaa.”

Suomessa on eniten ammattiteattereita suhteessa väkilukuun koko maailmassa. Siihen nähden te-attereiden ja teatterikritiikin yhtenäisyys on huo-miota herättävää. Eikä teatterissa käyminenkään ole mitään koko kansan huvia. Suomen Teatterit ry:n Taloustutkimukselta tilaaman kyselyn mukaan kävijäkunnassa korostuvat korkeakoulututetut, keski-ikäiset tai vähän vanhemmat, yli 40 000 eu-roa vuodessa tienaavat toimihenkilöt ja johtavas-sa asemassa olevat.

Inka haluaisi, että teatterissa kävisivät muutkin kuin ne, joille se on tapa. Hän ehdottaa, että teat-teriala ottaisi mallia musiikkitapahtumista ja tekisi lippujen hankinnasta mahdollisimman helppoa. Näytelmästä kiinnostuneen pitäisi voida ostaa sii-hen liput heti netistä ja siten myös sitoutua men-emään katsomaan sitä.

Mutta mikä antaa teatterille taidemuotona oikeuden jatkaa olemassaoloa, kun maailma on täynnä kovalla rahalla tehtyjä ja helposti levitettäviä elokuvia? ”Teatteri on köyhän miehen elokuvaa. Sillä voidaan reagoida nopeammin ja sitä voi te-hdä paljon pienemmällä budjetilla. Teatteriin on myös helpompaa luoda intensiteettiä. Parhaim-millaan taide on ongelmanratkaisua, tapa selittää eri näkökulmista, mitä maailmassa tapahtuu. Sell-aisessa teatteri on yksi väline muiden joukossa.”

Käännyt varovaisesti, korkea melu vaihtuu matalaksi murinaksi, ja huomaat, että kyseessä on vain yöksi kauppaan unohtunut pieni koira. Se on selvästi hätääntynyt eikä ole päässyt ulos tuntikausiin. Jokin vaisto sisälläsi sanoo, että koiran ottaminen mukaan olisi äärimmäisen typerää. Toisaalta pieni koira on aivan yksin ja poloinen, ellet pelasta sitä. Sivu 29: kauppakeskuksen tutkiminen on yksinäistä puuhaa, taputat koiraa päälaelle ja jatkat matkaa. Sivu 16: Tietenkään et jätä surkeaa koiraa yksin.

To

imenpid

e

8

Teksti: Katri Immonen

Lähiöfiilistä, suhteellisen rauhallista,tarviin vihreetä lähelle, vaikka digaan betonista.

- Iso H, Hki80

1. Luonto. Lähiössä luonto on lähellä. Toden-näköisesti kilometrin säteeltä löytyy metsää, jossa voi ulkoilla, kerätä vähän sieniä ja marjoja, ulkoi-luttaa koiraa ja rakentaa majoja. Lähiöluonto on sitä paitsi aivan omanlaisensa: jokainen lähiön kasvatti tuntee lähiömännyn, lähiöruusun ja kaltsit. Eläimiäkin lähiöstä löytyy - pikkulintuja, variksia, harakoita, rastaita ja oravia; illalla voi bongata siilin tai jäniksen. Liito-oravaa ei näe, mutta sekin saattaa väijyä aivan talojen kupeessa.

2. Lähiöt ovat kauniita. Betoni ja kasvillisuus ovat hyvä yhdistelmä ja Suomessa graffiteja ei oikein lähiöiden ulkopuolella näe. Parhaimmillaan lähiössä on massiivista estetiikkaa. Lähiöt voivat olla ulkonäöltään karuja, lämminhenkisiä, käly-isiä. Hyvän lähiön ulkonäössä on säröä, merkkejä elämästä, ja kukapa haluaisikaan asua karkki-maassa.

3. Antielitismi. Lähiöillä on huono maine eikä kukaan muuta niihin vapaaehtoisesti. Ennakkoluu-loisten panettelua! Osoita, ettet ole elitisti, muuta lähiöön!

4. Sosiaaliluokkien sekoittuminen. Hyvästä lähiöistä löytyy niin vuokrakämppää kuin omis-tusasuntoakin. Naapurustossaan ihmiset tapaavat eri sosiaaliluokkiin ja eri etnisyyksiin kuuluvia ih-misiä ja lapset käyvät koulua erilaisten ihmisten kanssa, mikä edistää suvaitsevaisuutta.

Kymmenen syytä asua lähiössä

5. Ympäristöystävällisyys. Kerrostalolähiöt ovat suhteellisen tiiviisti rakennettuja ja niistä on hyvät julkisen liikenteen yhteydet ainakin keskustaan. Lähiössä voi siis asua varsin ympäristöystäväl-lisesti: kerrostalossa asuminen säästää lämmityk-sessä eikä vie paljon tilaa ja julkisella liikenteellä pääsee liikkumaan. Lisäksi ympäröivä luonto tar-joaa positiivisia luontoelämyksiä ja kasvattaa ar-vostamaan luontoa.

6. Hinta. Lähiöön on varaa muuttaa niilläkin, jot-ka eivät tahdo miljoonalainaa tai maksaa itseään kipeiksi kantakaupungin vuokrista.

7. Ostari. Ostari on lähiön sydän. Siellä on lähikauppa, kapakka, pitsa-kebab, joskus jopa kir-ppis tai tori. Siellä hengailevat vakkarispurgut ja nuoriso.

8. Lapset viihtyvät. Lähiö on ihanteellinen paikka varttua. Lähiössä kouluikäinen voi liikkua suhteel-lisen turvallisesti ilman aikuista, mennä itsekseen puistoon, metsään, kaltseille tai kaverille. Koulu on kävelymatkan päässä.

9. Eläimet viihtyvät. Niin luonnonvaraiset kuin lemmikkieläimetkin viihtyvät lähiössä. Metsässä on hyvä ulkoiluttaa koiraa ja kissakin saattaa uska-ltautua ulkoilemaan. Metsässä voi törmätä jopa hirveen - siileistä, ketuista ja jäniksistä puhumat-takaan.

10. Aina pääsee keskustaan. Jokaisesta lähiöstä on hyvät liikenneyhteydet vähintään keskustaan, eli jos oma piha alkaa tuntuu liian ahtaalta, pois pääsee aina.

Niin ja jos joku ei vielä tajunnut, nyt puhutaan kun-non kerrostalolähiöstä, ei mistään ylemmän keski-luokan omakotihelvetistä.

Lähiödebatti

Kävelet eteenpäin kauppakeskuksen verisuonistossa, huoltokäytävien verkostossa. Ympäriltäsi kuuluu pahaenteistä murinaa, muttet osaa oikein sijoittaa sitä mihinkään tiettyyn suuntaan. Kelmeä loisteputki valaisee käytäviä. Saa-vut risteykseen, josta käytävä jatkuu kolmeen suuntaan. Alaspäin vievissä portaissa lukee Valvomo, vasemmalle kääntyvässä käytävässä ei mitään, ja oikealle kääntyvässä Taukotila. Sivu 18: Valvomo, Sivu 6: Taukotila, Sivu 14: vasemmalle.

To

imenpid

e

9

Lähiödebatti

Astut käytävää eteenpäin ja tulet lukitulle ovelle. Aikasi sitä koplailtua huomaat vihreän napin jota painamalla ovi avautuu. Raikas kaupunki-ilman tuulahdus lyö kasvoihisi. Olet päässyt pois kauppakeskuksesta! Taaksesi katso-matta paiskaat oven kiinni ja harpot poispäin. Huokaiset helpotuksesta ja menet kotiisi. Istuessasi suihkun alla par-antelemassa arpiasi mielessäsi häivähtää kuitenkin pieni epäilys: olisiko öisessä Kampissa kuitenkin ollut muutakin nähtävää? Sitä et saa koskaan tietää.

Miksi asua keskustassa?

Teksti: Veikko Eranti

Helsingin keskusta on Suomessa täysin ainut-laatuinen paikka. Ainoastaan näiden muutaman neliökilometrin alueella on mahdollista unohtaa edes hetkeksi suo ja kuokka, ja syventyä epäilyt-tävään käytökseen - sosiaalisuuteen, estetiikkaan, eurooppalaisuuteen.

Ihminen on laumaeläin, ja leikkivä kaupunki-ihminen elää erittäin vahvasti laumaansa sidot-tuna. Toki on mahdollista asua muualla ja tulla sille varatulla ajalla vierailulle keskustaan, kuten eläintarhaan tullaan, mutta todellisen kokemuksen voi saada ainoastaan muuttamalla mestoille.

Tietenkään keskusta-asuminen ei ole nykyään kaikille mahdollista. Tulevaisuudessa voi kuiten-kin olla: keskustan voisi määritellä siksi urbaan-iksi alueeksi, jonne kaikkialta pääsee kätevästi ja jossa tärkeimmät palvelut ja instituutiot sijaitse-vat. Keskustan koko ei ole mitenkään rajattu. Kal-lio on keskustaa, Töölö on keskustaa, ehkä myös Kalasatama, Kulosaari ja Pasila jonain päivänä.

Keskusta on vapautta

Ainoastaan keskustassa asumalla ihminen voi todella vapautua tehokkuuden läpitunkevasta paineesta. Koko lähiön ajatus on rakennettu te-hokkuudelle: kaupunki on kasvanut yli mittojensa, ja suuri määrä ihmisiä on pitänyt saada sullot-tua jonnekin asumaan. Lähiöstä pääsee pois tehokkaasti. Automarketissa voi asioida tehok-kaasti.

Koska keskustassa kaikki on tehokasta, lakkaa tehokkuuden käsite merkitsemästä mitään. Ur-baanin ihmisen on mahdollista kokonaan ylittää tämä orjuus. Koska joka paikkaan ehtii kävellen, ei liikennevälineiden tulemisesta ja menemis-estä tarvitse stressata. Autosta puhumattakaan. Seuraava raitiovaunu on aina kulman takana. Halutessaan voi vaikka käydä kotona syömässä. Lähiö on paikka, josta pääsee nopeasti kaikkialle muualle. Lähiössä asuminen on lähtemistä. Kes-kusta on mielentila. Keskusta on perillä olemista. Keskusta on nautiskelua.

Keskustalla on juuret

Suomalainen kulttuuri on siksi vihamielinen kaik-kea urbaania kohtaan, että edelleen juurista puhuttaessa useimmille tulee mieleen suvun myyttinen alkutorppa Ala-Vettulan pellontyngän kupeessa. Kuitenkin Helsingin keskusta on jopa menneisyydestä raskas: lähes jokaisen talon seinässä pieni kyltti kertoo jonkin kiintoisan anekdootin kaupungin, Suomen ja maailman his-toriasta. Kun kävelee keskustassa, ei ole olemas-sa ainoastaan nykyhetkessä, vaan koko hetkien ketjussa.

Keskusta on köyhällekin rikasta

Vanhat talot, kesäiset ilmaiskonsertit, meri… jälleen koska keskusta on kapitalismin läpitunke-ma, sen voi oikeastaan lähes jättää huomiotta. Flanööri, urbaani kuljeskelija ja nautiskelija, saa tyydytyksensä kauniista, hoidetusta ympäristöstä, katusoittajista, merituulesta.

Keskustassa on kaikki. Mikset siis sinäkin?

To

imenpid

e

10

Teksti: Jussi Nuortimo ja Tuomo AlhojärviKuva: Antti Iso-Markku

Vuonna 1970 Chilessä nousi valtaan demokraat-tisilla vaaleilla marxilainen Salvador Allende, joka kuitenkin syrjäytettiin Augusto Pinochetin johta-malla sotilasvallankaappauksella vuonna 1973. Ympäri Eurooppaa, myös Suomessa, vallankaap-paus herätti laitavasemmistossa turhautumista. Nyt oli selvää, ettei rauhanomainen valtaannousu olisi radikaalille vasemmistolle mahdollista. Aina löytyisi taantumuksellinen väkivaltakoneisto vah-vinta puolustamaan.

Tähän täytyi vastata uudella strategialla. Taisto-laisliikkeessä suuntauduttiin yhä enemmän kohti aseellista varustautumista. Miehet lähtivät jou-kolla armeijaan oppimaan vallankumouksellisesti tärkeitä kädentaitoja. Toisaalta soluttautumisellaan he pyrkivät tekemään väkivaltakoneistoista hitus-en verran inhimillisempiä. Aseet nousivat liikkeen keskiöön myös puheissa; nuorison opintopiirit päät-tyivät aina väittelyyn aseellisen vallankumouksen tarpeesta. Voisiko vallan saada ja sitä puolustaa aseitta? Tuskinpa.

Taistolaiset kuitenkin keski-ikäistyivät, eikä

1980-luvulla kukaan jaksanut enää puhua politi-ikkaa. Vaihtoehdottomuuden ilmapiiri hiipi poliit-tiseen keskusteluun, jossa kapitalismi oli saavut-tanut täysin hegemonisen, kiistattoman aseman. Vasemmisto ei enää pystynyt tarjoamaan mitään uutta, ja aseetkin unohtuivat.

Vasemmiston henkinen lamaannus jatkui yli vu-osikymmenten ja nykyään ollaan aallonpohjal-la. Radikaaleja ehdotuksia ei löydy, kaikki ideat ovat avutonta reagointia ylivoimaisen vastustajan edessä.

Ehkä historiaa olisi kuitenkin tulkittava uudesta näkökulmasta. Laitavasemmiston suosio oli suurin-ta silloin kuin aseellinen vallankumous oli strate-giana vielä vaihtoehto, silloin kun yhteiskunnan muuttaminen otettiin tosissaan. Mitä jos matala suosiomme olisikin vain syytä toimintatapojemme väljähtymisestä ja yleisestä kompromissihenki-syydestä? Toimenpide lähti selvittämään, olisiko vallankumouksellisesta vasemmistosta taas suun-nannäyttäjäksi.

Nuoriso ja äärivasemmisto ovat aina olleet tulinen yhdistelmä. Hulluna vuonna 1968 riehuttiin ympäri Eurooppaa näiden ainesosien voimalla – ja muu-tettiin maailmaa. Liekehdintää löytääksemme

Aseellinen vallankumous

Kiipeät tikkaita ylöspäin. Nämä tuntuvat vievän koko kauppakeskuksen läpi. Vieressäsi juoksevat sähköjohdot kuin jonkin suunnattoman eläimen hermosäikeet. Tikkailla pääsisi lähes jokaiseen kerrokseen, näköjään myös katolle. Sivu 25: Poistut tikkailta noin kolmannen kerroksen kohdalla. Sivu 31: kiipeät ylimpään kerrokseen asti ja lähdet tutkimaan, mitä sieltä löytyisi, Sivu 3: Nouset tikkaita katolle asti.

To

imenpid

e

11

tiedustelimme eräältä nimeltä mainitsematto-man kommunistisen nuorisojärjestön johtoportaan jäseneltä aseellisesta vallankumouksesta. Olimme kuulleet huhuja työväenkaupunki Tampereen kom-munistien salassa harjoittamasta aseellisesta var-ustautumisesta. Kuulemma siellä toimi aseellinen solu, joka harjoitti yhdessä ampumista ja valmist-autumista vallankumoukseen. Kyseisen järjestön tehtäviin kuuluukin kouluttaa jäsenistöään siten, että he ”ovat valmiita koska ja missä tahansa tekemään vallankumouksen”.

Pettymyksemme oli karvas toveri johtajan kieltäessä tiukkasävyisesti kaiken tällaisen toiminnan olemas-saolon sekä tällä hetkellä että menneisyydessä. Kommunistit olivat pettäneet luottamuksemme ki-istäen samalla myös liikkeen kunniakkaan histo-rian. Oli selvää että näistä nyhveröistä ei olisi vasemmiston parhaiden perinteiden elvyttäjäksi. Maaginen vuoden 1968 resepti tarvitsisi sittenkin sen puuttuvan ainesosan: akateemisen vasemmis-ton, josta jokainen suuri vallankumous on lähtenyt liikkeelle. Sitoutumattoman vasemmiston olisi siis aika nousta johtoon, ottaa askel luokkansa puoles-ta ja tarttua aseisiin. Päätimme osoittaa vääräksi O.W. Holmesin sanat: ”Vallankumouksia eivät tee silmälasipäiset miehet.”

Varmana uuden kumousreseptimme aukottomuud-esta lähetimme iskuryhmän tutustumaan aseiden maailmaan. Kolme rohkeaa toveria päätti iäksi jättää samppanjasosialistien silinterinsä sekä löy-hän hippietiikkansa ja tarttua aseisiin tarkoituk-senaan löytää vasemmistolle kovasti kaivattua terää ja yhteiskunnallista voimaa. Toveri Nuorti-mo, edistyksellinen nuori marxilainen, kertoo koke-muksistaan:

”Kun ryhmämme kokoontui ja aloitti marssinsa kohti ampumarataa, tiesimme, että palatessamme näki-simme maailman uusin silmin. Hermostunut jutuste-lumme oli ymmärrettävää, sillä kukaan meistä ei ollut edes pidellyt oikeaa asetta aiemmin ja niistä keskustelukin rajoittui usein aseiden helpon hank-kimisen päivittelyksi. Renttumaiselle joukollemme tyypillisesti saavuimme hieman myöhässä Helsinki Shooting Clubille, jossa kouluttajamme Väinö ja Olavi (nimet muutettu) ottivat meidät ystävällisesti vastaan. Luovutettuamme henkilöpaperimme ja maksettuamme huvista siirryimme radan aulaan, jossa meille kerrottaisiin kuinka asetta käsitellään turvallisesti.

Väinö kehotti meitä ottamaan teetä ja istuutumaan samalla kun hän selitti yleisiä turvallisuussääntöjä ja esitteli käyttöömme tulevaa .22 kaliiberista Ru-ger MKIII -pistoolia. Joukkomme kuunteli sääntöjä tarkkaavaisina – sormea ei saa pitää liipasimella mikäli laukaisupäätöstä ei ole tehty, piipun tulee aina osoittaa kohti maaleja, kuulo ja näkö on suo-jattava kunnes lupa annetaan. Kuulosti yksinker-taiselta. Harjoittelimme vielä hieman tähtäinten käyttöä, ja leppoisasti hymyilevä Väinö korjaili virheitämme toverillisia vinkkejä antaen. Opit-tuamme kohdistamaan katseemme etutähtäimeen ja asemoimaan jyvän oikein koitti totuuden hetki - siirryimme radalle.

Sermeihimme oli valmiiksi aseteltu lippaat, pistoolit ja kuulosuojaimet. Katsoin maalitauluja, joiden etäi-syys näytti loputtoman pitkältä. Viimeisten ohjeis-tusten jälkeen suojasimme näön ja kuulon. Ku-vaajamme virnuilusta päätellen hermostuneisuus heijastui kasvoiltamme hyvin selkeästi. Antamatta tarkkailijoiden häiritä tartuimme aseisiin. Kuulles-sani häiritsevän tutun naksahduksen ladatessani aseen tilanne realisoitui viimein – pian ampui-sin aseella ensimmäistä kertaa elämässäni. Täh-dätessäni taulua toistelin itselleni käsieni tärinän johtuvan ainoastaan juomastani energiajuomasta. Muutaman kouluttajilta tulleen vinkin ja syvän henkäyksen jälkeen tähtäsin, rentouduin ja siirsin sormeni liipaisimelle.

Laukaus. Ase potkaisi kädessäni uudestaan ja uudestaan ampuessani viiden ammuksen lippaan tyhjäksi. Mieleni oli tyhjä, ja maailmassa olivat vain tähtäin, taulu ja luodit aseessani. Yhtäkkiä luodit loppuivat, ja laskin tärisevine käsineni Rugerini pöydälle ja peräännyin katsomaan toverieni suori-tusta. Päätoimittajamme pasifismi oli murtumaton, sillä lukuisista yrityksistä huolimatta hänen aseen-sa jumittui yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes se vaihdettiin toiseen.

Suureksi yllätykseksemme suoritus meni hyvin: suurin osa luodeista oli läpäissyt taulun tumman-harmaan sydämen. Etenkin päätoimittajamme tulos oli asevaikeuksista huolimatta kehujen arvoinen. Palasimme hieman rennompina ampumapaikoille. Aseet ladattiin, ja tyhjensimme jälleen lippaat paljon jo kokeneisiin maalitauluihin. Laukaukset ja lippaat sulautuivat toisiinsa ja turruin ääniin. Pääsimme vielä kokeilemaan suurempikaliiberisia, 9mm pistooleita mutta pian viisikymmenminuut-

Käytyäsi tunnustelijan kimppuun koko muu heimo ensin kavahtaa taaksepäin, jää hetkeksi paikoilleen, ja käy kimppuusi kiljuen. Huidot mailallasi minkä ehdit, mutta heitä tuntuu olevan liikaa. Samassa tunnet taskussasi pai-navan stendarin. Saattaisit saada aukion kokolattiamaton sytytettyä tuleen. Toisaalta saattaisit hyvinkin epäonnis-tua yrittäessäsi. Sivu 21: Yrität sytyttää tulipalon Sivu 28: Päätät luottaa mailaasi ja raivokkuuteesi.

To

imenpid

e

12

tisemme radalla oli ohi.

Kouluttajat olivat mukavia, ystävällisiä ja erit-täin asiantuntevia. Radalla ei näkynyt lainkaan cowboy-henkeä. Kaiken lisäksi jälkeemme tulleista pidempään harrastaneista ainoastaan yhdellä oli yllään maastoasu. Ennakkoluulot oli pakko niellä ja todeta, että ilmeisesti ampumaradalla käy muitakin kuin suojeluskuntalaisia. Poistuimme maanalais-elta radalta takaisin raikkaaseen päivänvaloon. Olo oli sama kuin lähtiessä hyvän keikan jälkeen kävelemään kotiin – ihmetyttää nähdä muita ih-misiä, jotka eivät ole samaa hehkuvaa onnea ko-keneet. Rata-ammunnan jälkeen paatuneimmankin sivarin kasvoilla karehti onnellinen, mutta ehkä hieman syyllinen, virne. Jos ampuminen olisi aina näin kivaa, ei vallankumouskaan voisi tuntua yhtään hassummalta.”

Empiirinen kokeemme oli siis onnistunut. Aseiden käsitteleminen antoi selvästi hipeille ennakoitu-akin enemmän, joten saattaisimme saada aiot-tua laajemmatkin kansanjoukot mukaan rinta-maamme. Käsien tärinästä ja jännityksestä olisi tosin päästävä eroon, joten ampumista tulisi har-joitella jatkossakin tehokkaan lopputuloksen ta-kaamiseksi.

Löytääksemme lisää todistusaineistoa aseiden mahdista päätimme kääntyä asiantuntijan puoleen. Popliinitakilla varustettu yksityisetsivä Jussi Martti-la vastasi kysymyksiimme aseharrastuksestaan. Hän myönsi todeksi havaintomme aseiden rajusta auktoriteetista: ”Ensimmäisellä kerralla ase tuntui kädessä painavalta ja uhkaavalta pidellä. Käsitin, miten paljon vastuuta tuo käsitellä välinettä, jonka ainut funktio on surmata muita ihmisiä.”

Marttila myös totesi aseisiin käsiksi pääsyn olevan helppoa Suomessa: ”Laillisesti se on mahdollista käytännössä kenelle tahansa, jolla on rahaa ja kärsivällisyyttä käydä paperisotaa. Laittomasti prosessi on helpompi, mikäli tuntee oikeanlaisia ihmisiä.”Ampumahuvittelusta voitaisiin selvästikin tehdä yhteiskunnallista vaikuttamistyötä, johon jokainen voisi luonteestaan riippuen liittyä mukaan omalla tavallaan. Myös joukkoryntäystä armeijaan olisi taas alettava suunnitella. Se olisi tae paitsi pää-sylle järeämmän kaluston pariin, myös oiva tapa ehkäistä aseisiin liittyvää kiihkoilua, sillä ”suhtau-tuminen aseisiin on sen takia aika kiihkotonta ja

meillä ei oikeastaan ole samanlaista asekulttuu-ria kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Täällä ihmiset harvemmin hankkivat asetta pelkästä omistamis-en ilosta”, kertoo Marttila.

Ymmärsimme oitis voimavaramme. Hieman alle puolet ikäluokasta suorittaa meillä armei-jan ja käsittelee siellä pistooleita huomattavas-ti järeämpää kalustoa. Pitkälti luonnonläheisen metsästysharrastuksen ansiosta komeilee suom-alaisten komeroissa melkoinen määrä aseita, 45 kappaletta sataa asukasta kohden. Ja tappoja kertyy sen mukaisesti. Kiihkoton suomalainen ase-kansa on siis harvinaisen koulutettua kumouksen käytäntöihin – enää se tarvitsee siihen rohkaista.

“Tarkastelkaamme miten työväenluokka voittaa porvariston vastustuksen ja miten se suhtautuu väkivaltaan.”

“Mikä tämä on?!! - Se on ase.”

“Onpas painava! Tuntuu rakkauden kanuunalta!”

“Ota siitä kovaa kiinni ja katso mitä siitä tulee ulos!”

“Beibi. Mä oon Marx - ootko mun Engels?”

“Herra ampujamestari, miksi ette käytä eläviä maaleja?”

“Olen valmis. Tuokaa minulle Mannerheim.”

“Missä vitussa se Katainen nyt taas juoksee?”

“Minä olen voima, valta ja kunnia. Iankaikkisesti.”

“Jumalauta! Jos mä olisin tiennyt että tämä on näin kivaa, olisin tehnyt tätä aina!”

“Tuo maalitaulu on aivan liian eloton minun makuuni.”

“Juokse, Matti, juokse!”

“Ei ihme että Mannerheim oli homo. Minäkin pidän nyt pyssyistä!”

“Tältäkö se tuntuu olla poliisi? - Kyllä, paitsi että he saavat donitseja.”

“Hienosti ammuttu! - Minä en ammu, minä rakastelen.”

“Ase jotenkin palautti luottamukseni ihmiseen.”

Olet jälleen yhdessä loputtoman tuntuisessa käytävässä. Loppuuko tämä kauppakeskus koskaan? Mikä olikaan koko täälläolosi tarkoitus? Mistä olet tulossa ja minne menossa? Seinät eivät anna vastausta, ainoastaan kolme mah-dollista suuntaa jatkaa matkaasi. Toinen tie vie oikealle, toinen vasemmalle. Ilma oikealla on hiukan raikkaamman tuntuista. Vasemmalle johtavalla käytävällä on pölyssä useita jalanjälkiä. Näiden lisäksi katosta löytyvät ylös vievät tikkaat. Sivu 9: lähdet oikealle. Sivu 18: lähdet vasemmalle. Sivu 10: lähdet ylös.

To

imenpid

e

13

Teksti: Pekka Tolvanen

Helsinki. Synkkä ja lohduton kaupunki. Täällä kau-kana pohjoisessa toistamme niitä virheitä, joita tehdään kaiken aikaa kaikkialla. Vuodet vierivät, hallitukset vaihtuvat, miespolvet vaipuvat unho-laan, vaan nämä virheet eivät kiusallaankaan häviä. Näiden virheiden käsitteet ovat iskostuneet mieleemme niin tiukkaan, ettei niiden kyseenalais-taminen meinaa onnistua sitten millään. Hätäisem-pi ei edes tunnista niitä virheiksi.

Yritetäänpä kuitenkin esimerkin avulla. Kun van-hemmat opastavat lastaan kulkemaan kaidalla tiellä, valpas lapsi korjaa: eihän tiellä saa kävellä - se on vaarallista!

Aivan. Tietä ei enää tehdä ihmisille. Ihminen on työnnetty tien sivuun, talojen varjoon. Päivittäin kävelemme pientä harmaata luiskaa aivan tien sivussa. Se-millä-saa-kävellä on saanut uuden ni-men: jalkakäytävä, suojatie - joskin parhaimmillaan jopa kävelykatu. Silloin taputellaan kaveria olalle: kaupunki on meidän! Ja kuitenkin elämme autojen apartheidia, sillä miellyttävin osa tiestä on useim-miten varattu tonnille rautaa.

Surullinen tarinamme ei pääty tähän. Kaupun-kimme on täynnä harmaata preeriaa, jolla tonnien painoiset metallinkiiltävät herramme laiduntavat. Puhun pysäköintialueista, parkkipaikoista. Haluai-sin puhua puistoista ja toreista, mutta en voi! Lap-set opetamme tunnistamaan Ford Mondeon, Toyota Corollan, Opel Antaran, diesel-Mersun. Miksei ter-valepän, kevätleinikin, mustarastaan, peipon?

Kauniina kesäpäivänä kontrasti sinisen taivaan, vihreiden puiden ja tasaisen harmaan asfaltin välillä on suorastaan rivo. Siltä varalta, että joku haluaisi ottaa tästä häväistyksestä valokuvan, maisema on koristeltu metallinharmailla seipäillä ja niiden päihin ripustetuilla kylteillä niin tiuhaan, ettei kaupungista voi enää ottaa hyviä valokuvia. Käsittääkseni tämäkin typeryys johtuu autoista.

Helsingin keskustaan Mannerheimintielle on tänä kesänä asennettu äänekkäitä liikennevaloja, joiden monotoninen ääni muistuttaa lähinnä sähköaitaa. Tarkoituksena on ilmeisesti pelotella rikkurit ruo-tuun ja karja reitilleen; pois, pois lainkuuliaisten, veroa maksavien autojen tieltä. Ammuu.

Eikä tässäkään vielä kaikki. Talvella meininki muuttuu entistä kurjemmaksi: asfaltti on harmaa, taivas on harmaa, talot harmaita, ihmiset harmai-ta... hiukset harmaita. Miksi asfaltti edes on har-maata? Miksi se on varattu autoille? Miksi sitä on niin helvetisti?

Emmekö todellakaan pysty parempaan? Säälit-tävää! En suostu uskomaan, että tämä on ih-miskunnan ihannetila. Ulkoavaruudesta saapuvat kehittyneemmät elämänmuodot tulisi ottaa vastaan toogiin pukeutuneina oliivilehdossa runoja lausuen ja tarjota kuorittuja viinirypäleitä. Helsingin kes-kustaan tarvitaan oliivilehto. Eivätkö päättäjät ymmärrä mitään?

En haluaisi tässä mainita katupölyä, enkä edes aloita puhumista pyöräteistä, jotka on muuten tungettu systemaattisesti aivan väärälle osastolle jalankulkijoiden sekaan. Sen sijaan vaadin tietulle-ja, autokieltoa, oliivilehdon ja helvetti mellakan! Lopettakaa sopeutuminen välittömästi! Yrittäkää edes! Perkele.

Paska kaupunki

Kolumni

Pyyhit lasinsiruja vaatteistasi ja tarkastelet tilaa, johon olet saapunut. Tämä on selvästi jonkin isomman johtajan toimiston eteishuone. Musta kromista ja nahasta kasattu sohva näyttää kutsuvalta ja lasipöydälle sen eteen on kasat-tu aikakauslehtiä. Huoneesta johtaa pois kaksi ovea, toinen huolto-ovi, ja toinen lukittu ovi, jossa lukee ”pomo” kul-taupotuksin. Mikäli sinulla on mukanasi avainkortti, voit siirtyä pomo-ovesta sivulle 32, muuten siirry huolto-ovesta sivulle 8.

To

imenpid

e

14Saavut kauppakeskuksen keskiosan avoimeen tilaan. Yöllä kaikki näyttää aavemaiselta: poissa on tunteettomien, paikasta toiseen mekaanisesti vaeltavien ihmisten loppumaton virta, poissa ovat luontaistuotekaupustelijat ja Dress-man-mainokset. Tilanne tarjoaa yllättäviä mahdollisuuksia: ylemmissä kerroksissa on kaikenlaisia kauppoja täynnä jännittävää tavaraa. Nythän voisit yksinkertaisesti rikkomalla lasioven noutaa mitä ikinä haluatkin. Toisaalta, voisit myös lainata herkullista jäätelöä läheisestä kioskista. Sivu 31: yläkertaan Sivu 17: jäätelölle.

Hei kunnallisvaaleissa ehdolle aikova poliitikonalku! Mieli tekee ehdolle kunnallisvaaleihin, mutta poliit-tisesta ohjelmasta ei ole tietokaan? Ei hätää. Ei ole kellään muullakaan! Suuret puolueet toteuttavat aina vaalien alla kyselyn, jolla pyritään selvittämään, mitä kansalaiset pitävät kulloinkin tärkeimpänä asiana. Näiden pohjalta sitten sorvataan vaaliohjelmat.

Eivätkö omat rahasi riitä moiseen kyselyyn osallistumiseen? Ei hätää! Tällä aukeamalla Sitoutumaton vasemmisto tarjoaa Sinulle auttavan kätensä! Voit poimia tästä listasta itsellesi oikeat mielipiteet. Näillä teemoilla takaamme ainakin muutaman äänen.

Helsinki voisi irroittautua Suomesta ja julistautua sosialistiseksi utopiaksi.

Espoo ja Vantaa liitettävä Helsinkiin välittömästi.Aikanaan sekä munkkiniemi että kulosaari olivat omia kaupunkejaan (tai Kulosaari tarkemmin jopa oma yrityksensä). Miten Helsinki toimi näiden miellyttävien naapurien kanssa? Katkaisi veden ja sähkön ja odotteli, että routa ajoi porsaat kotiin. Espoon ja Vantaan asemassa omina erillisinä kaupunkeina on yhtä vähän järjen häivää. Moni tärkeä alue- ja kunnallispoliittinen ongelma jää ratkaisematta, sillä eril-listen kaupunkien on taloudellisesti järkevämpää kilpailla keskenään kuin pyrkiä aidosti ratkaisemaan koko pääkaupunkiseudun yhteisiä ongelmia.

Seis piinaavalle harmaudelle!Talojen pihat ja jalkakäytävät voisi hyvin joko julistaa katutaiteen vapaaksi vyöhykkeeksi tai valmistaa jonkin muunvärisestä asfaltista kuin harmaasta. Kaupungin harmaus ei ole mielentila vaan konkreet-tinen tosiasia.

Kaupungin omistamat tyhjillään seisovat talot asukkaiden ja asu-kasyhdistysten käyttöön.Kaupunki seisottaa toinen toistaan mukavampia ja käyttökelpoisempia kiinteistöjä täysin tyhjän pant-tina. Niihin voisi perustaa sosiaalikeskuksia, asuttaa asunnottomia tai yksinkertaisesti ottaa larppien ja bileiden käyttöön. Käyttäjiä kyllä olisi.

Tietullit Helsingin keskustaan ja lisää joukkoliikennevuoroja!

Maksuton joukkoliikenne. Nyt.

Kerjäläiset pois kaduilta, töihin kunnalle!

Terveydenhuolto kuntoon, lisää rahaa päihdetyöhönTerve kaupunki tarkoittaa myös terveitä asukkaita. Perusasiat toimimaan!

Sosiaalista rakentamista kaikille alueille, lisää vuokra-asuntojaKaupunkiin ei saa muodostua rikkaiden omia saarekkeita, jonne köyhemmillä ei ole asiaa. Alueiden pitää olla niin kivoja, että kaikenlaiset ihmiset haluavat asua niillä. Tai toisinpäin: myös vähemmän rikkailla pitää olla mahdollisuus asua parhailla alueilla.

Oikeat mielipiteet kunnallisvaaleihin

To

imenpid

e

15Liityt heimon jäseneksi. Teidän heimonne hallitsee keittiötarvikeosastoa paikallisesta Claes Ohlsson -liikkeestä. Ruo-kanne hankitte metsästämällä K-kaupan käytävillä, ja muut tarveaineet käymällä kauppaa muita osastoja hallitsevien heimojen kanssa. Golf-liikkeen heimo rauta-5 on verivihollisenne. Löydät itsellesi kumppanin heimosta, ja ensim-mäinen lapsenne syntyy kakkoskerroksen vessassa. Nimeätte sen Benetton Hackman Ohlsoniksi ja elätte onnellisena elämänne loppuun asti.

Maksuttomat vessat ja vesipisteet ympäri kaupunkia!

Yksityisen ja kolmannen sektorin (ml. YHTS) terveydenhuollon ala-sajo - aukoton kunnallinen systeemi kolmen päällekkäisen sijaan (joista kax täysin paskoja hoidollisesti ja jonollisesti + yx eettis-esti)

Toimistotyöntekijöille kolme kuukautta puutarhanhoitotyötä (tai muuta ulkotyötä) vuodessa!

Yksityisten vartiointiliikkeet kielletään - korttelianarkistiryhmät valvomaan turvallisuutta ja tervettä kaaosta

Lähidemokratiaa - kaupunginosittaisen päätöksenteon ja yhteis-vastuun elvyttäminenJokaisessa kaupunginosassa voisi olla elin, joka demokraattisesti päättää sen asioista.

Suomenlinnasta vapaakaupunki Köpenhaminan Christianian tapaan - hipeille huumeita ja kommareille aseita

Jättiputkesta eroon!Vaikka jättiputki varmaan tuleekin olemaan se kasvi joka selviää ydintuhostakin yhdessä torakan kanssa, niin se häiritsee luonnossa liikkumista ja valtaa alaa perinteisiltä lajeilta yhdessä lupiinin kanssa. Jättiputki voi olla erittäin vaarallinen eikä sitä voi poistaa ilman ammattivälineitä. Jättiputki on levitessään koko kaupungin ongelma, joten kaupungin on järkevää olla se taho joka keskitetysti siihen puuttuu. Vai pitääkö kaupunki niitä Asiattoman Liikkumisen estäjinä tahallaan?

Metsää kaupunkiin.Kaiken luonnon ei tule olla puistomaista, vaan luonnontilainen luonto voi tulla myös kaupunkiin. Mah-dollisuuksien mukaan kaupunkieläimille tulisi järjestää paikkoja missä pesiä.

Yksityisalue-kyltit pois!Loogista liikkumista kaupungissa tai luonnossa ei saisi estää turhilla aidoilla ja yksityisalue-kylteillä. Oman pihapiirin saa aidata, mutta monesti omituisia rajoituksia on laitettu esimerkiksi kerrostalojen pihoihin tai julkisten rakennusten pihoihin. Kaupupungin tulisi itse näyttää esimerkkiä siitä, että kaikki ihmiset ovat hyväksyttyjä kaikkialle ja tukea tunnetta siitä, että kaupunki on kaikkien yhteinen, ei yksi-tyisomistuksessa olevia pirstaleita.

Kierrätys kuntoon kaikkialla.Jokaisessa taloyhtiössä tulisi olla omat astiat paperille, pahville, sekajätteelle, biojätteelle, metallille ja lasille. Kaiken kierrättämisen tulisi olla ilmaista.

Länsiväylä poikkiHelsinkiin voisivat päästä sisään ainoastaan tavarakuljetukset, liikuntarajoitteiset ja helsinkiläiset.

To

imenpid

e

16Aloitkin jo vähitellen saada tarpeeksesi kauppakeskuksen yöstä. Käytät pienen hetken ja suuren määrän mak-karaa koiran totuttamiseen itseesi, nostat sen syliisi ja rynnistät tiesi suorinta reittiä vapauteen. Viilletät ohi ihmis-syöjäheimojen, ohi Zombi-stevareiden, maaninen plussapallo jahtaa sinua, mutta onnistut taklaamaan sen kumoon, eikä se pysty nousemaan ilman apua. Lopulta tärskähdät etuovien läpi öiselle Narinkkatorille. Olipas se koettelemus! Pyyhit lasinsirpaleet vaatteistasi ja lähdet uuden koirasi kanssa kotiin.

Teksti: Olli HakkarainenGrafiikka: Antti Iso-Markku

Latinalaisen Amerikan ylitse on viime vuosina pyyhkäissyt vasemmistoaalto. Anti-imperialismin ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tunnuksia kan-tavat joukkoliikkeet ovat pitkästä aikaa saavut-taneet merkittävää kansansuosiota. Yhtäläisyydet vuosikymmenten takaiseen liikehdintään ovat selkeitä, mutta myös eroja löytyy. Mikä on tämä uusi vasemmisto, joka on nyt noussut niin kes-keiseksi tekijäksi Latinalaisen Amerikan maissa?

Uusi vasemmisto on yhtaikaisesti nationalistinen ja internationalistinen. Toisaalta kaikkinainen kansal-linen itsemäärämisoikeus ja arvokkuus on sille elintärkeää, mutta toisaalta se pyrkii Latinalais-en Amerikan maiden kaikenlaiseen integraatioon. Tämän ulkopoliittisen ulottuvuuden lisäksi kes-keistä uudelle vasemmistolle on tämän artikkelin tarkastelun kohteena oleva sisäpoliittinen ulottuu-vuus.

Sisäpoliittisesti uusi vasemmisto pyrkii sosiaalisiin uudistuksiin, jotka lisäävät köyhimmän väestöno-san hyvinvointia. Alkeellisenkin sosiaaliturvan rakentaminen on kovassa kurssissa siellä, mis-sä monet ihmiset elävät alle kahdella dollarilla päivässä. Nämä sosiaaliset uudistukset pyritään rahoittamaan uudelleenkanavoimalla ja mah-dollisuuksien mukaan lisäämällä valtion tuloja.

Käytännössä tämä tarkoittaa monesti luonnon-varoiltaan rikkaiden maiden ylikansallisten yritys-ten kanssa tekemien käyttösopimusten uudelleen-neuvottelemista ja viime kädessä näiden varojen

(uudelleen)kansallistamista. Kansallistamisilla ja sillä uhaten laadituilla paremmilla sopimuksilla lisätään valtion käyttöön tulevaa osuutta kan-sakunnan varallisuuden tuotosta.

Tällainen toimintamalli on läheistä sukua pitkän linjan perulaisen diplomaatin Oswaldo de Riveron suositussa kirjassaan Mito de desarrollo (1999, ”Ke-hityksen myytti”) esittämille käsityksille. De Rivero vaatii hylkäämään ns. kehityksen myytin ja siten köyhiä maita tunnustamaan, että nämä eivät kos-kaan voi kehittyä länsimaiden tasolle.

Tarkoituksena on saada näiden maiden kaikki sektorit huolehtimaan ”kehityksen” sijasta yhteis-estä selviytymisestä. On ensisijaisesti huolehdit-tava siitä, että vettä, ruokaa, asuntoja, tervey-denhuoltoa ja koulutusta on kaikkien saatavilla, eikä niinkään siitä, voidaanko makrotaloudellinen ”itsenäisyys” saavuttaa. Käytännössä vaatimus kaikkien väestönosien, niin rikkaiden, pienen kes-kiluokan kuin köyhän enemmistönkin yhteistyöstä tuntuu kaukaa haetulta. Juuri siihen uudet vasemm-istopuolueet kuitenkin tuntuvat pyrkivän.

Bolivaarinen vallankumous Latinalaisessa Amerikassa

eli ”kehityksen myytti” ja siitä vedetyt johtopäätökset

ALBA (Bolivaarinen vaihtoehto Amerikoille) on Venezuelan ja Kuuban perustama vastine Yh-dysvaltojen johtamalle Amerikan vapaakauppa-alueelle FTAA:lle. Siihen kuuluvat nykyään myös Bolivia, Nicaragua ja Dominica. Myös Ecuadorin on ollut määrä liittyä järjestöön. ALBA:n tavoit-teena on laajeta koko maanosan käsittäväksi organisaatioksi ja syventää yhteistyötä Latinal-aisen Amerikan maiden välillä entisestään.

To

imenpid

e

17Murrat jäätelökioskin lasioven ja astelet sisään. Hurisevien pakastimien uumenista kaivat itsellesi purkillisen nautinnollista jäätelöä, ja istut alas herkuttelemaan. Pienen hetken kuluttua kuulet, kuinka kopin toista ovea kopeloidaan. Toinen yön kulkija tulee kanssasi samoille apajille! Istutte hetken vastakkain vaiteliaina, jäätelöä syöden. Hän rupeaa juttelemaan sinulle niitä näitä, ja lopulta iloinen naurunne kaikuu kauppakeskuksen käytävillä. Hän pyytää sinua jatkamaan tutkimusmatkaa kanssaan, kahdestaan olisi varmasti mukavampaa! Sivu 23: lähdet yöhön hänen kanssaan Sivu 29: Kauppakeskus on karu paikka, päätät jatkaa matkaa yksinäsi.

Uusi vasemmisto vallassa

Venezuela: Hugo Chávezin johta-ma Venezuela on vuodesta 1998 kulkenut ”bolivaarisen vallanku-mouksen” tiellä.

Nicaragua: Vuonna 2006 val-taan palannut sandinisti-johtaja Daniel Ortega on teh-nyt maastaan Venezuelan läheisen liittolaisen.

Peru: Chávezin liittolaisen vaa-leissa vuonna 2007 niukasti voittanut keskustavasemmis-tolainen Alan García on val-intansa jälkeen liukunut kohti oikeistoa.

Vuonna 2005 presidentiksi valit-tu entinen kokankasvattaja Evo Morales on etuoikeutettujen sek-torien vastustuksesta huolimatta viemässä maataan Venezuelan mallin mukaisten sosiaalisten uudistusten tielle.

Rafael Correa valittiin Ecua-dorin presidentiksi vuonna 2006, ja on siitä lähtien yrit-tänyt uudistaa maansa kor-ruptoitunutta hallintokoneistoa ja luoda edellytyksiä ”bo-livaariselle vallankumouk-selle” myös Ecuadorissa.

Vuoden alussa lopullisesti syrjään väistyneen Fidel Castron jälkeen maan johtoon virallisesti noussut pikkuveli Raúl on alkanut vapauttaa myös maansa oloja – selviytymiseen keskittymisen kuubalaiset ovat joutuneet opettelemaan jo aikapäiviä sitten.

Viime vuonna presidentiksi valittu Cris-tina Fernandez seuraa häntä ennen presidenttinä toimineen miehensä jalan-jälkiä tekemällä maltillisia uudistuksia ja keskustavasemmistolaista politiikkaa.

Toista kauttaan istuvan president-ti Luis Ignacio Lula da Silvan ai-kana Brasiliassa on menestyksek-käästi toteutettu ruokaturvallisuutta, asumista ja koulutusta parantaneita sosiaaliohjelmia.

Keväällä presidentiksi valittu entin-en piispa Francisco Oviedo on julis-tautunut sosiaalisen oikeudenmukai-suuden aktiiviseksi ajajaksi.

Keskustavasemmistolaisen, en-tisen kaupunkisissin Tabare Vazquezin johtama Uruguay on pyrkinyt seuraamaan naapuri-maidensa maltillisten uudistus-ten tietä.

Keskustavasemmistolaista ko-alitiota edustava Chilen ensim-mäinen naispresidentti Michelle Bachelet on jarrutellut radikaa-leimpia uudistusvaatimuksia.

Piskuinen saarivaltio ilmoitti vuoden alussa liittyvänsä Venezuelan, Kuuban, Bolivian ja Nicaraguan perustamaan yhteistyöjärjestöön ALBA:an.

To

imenpid

e

18Saavut Valvomoon, koko kauppakeskuksen sydämeen. Sadat (472) kamerat kuvaavat jokaista senttimetriä. Kam-eroista näet, että kauppakeskus ei ole yölläkään tyhjä: joukko vartijoita roikkuu taukohuoneessa, yksinäinen plus-sapallo harhailee kolmoskerroksen käytävillä, ja ihan kuin ylemmissä kerroksissa olisi joukko ihmisiä ostoksilla! Nappaat pöydällä lojuvan avainkortin taskuusi ja jatkat matkaasi. Sivu 6: taukotilaan juttelemaan vartijoiden kanssa Sivu 31: yläkerroksiin Sivu 24: käytävää eteenpäin.

”Kehityksen myytti” - Kehityksen myytillä Oswal-do de Rivero tarkoittaa ajatusta, jonka mukaan ”kehitysmaat” voivat monipuolistua pelkistä raaka-aineiden tuottajista lopputuotteiden ja aina kehittyneimmän teknologian tuottajiksi asti, kunhan ne saavat infrastruktuurinsa kuntoon ja teollisuutensa toimimaan. De Riveron mukaan käytäntö on viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana osoittanut, että tämä ei yksinkertaisesti tule koskaan onnistumaan. Kehittyneiden ja ”ke-hittyvien” maiden väliset erot ovat tuona ai-kana pikemminkin kasvaneet kuin kaventuneet.

Pisimmälle tämä prosessi on edennyt Venezuelas-sa, jossa on vuoden 1998 lopusta lähtien pitänyt valtaa Hugo Chávezin johtama vasemmistolainen hallitus. Käytännössä Chávezin itsensä nimeämän bolivaarisen vallankumouksen kehitys on tapah-tunut enemmän tai vähemmän sattumanvaraisesti ja ad hoc -ratkaisujen ohjaamana.

Venezuelassa seuraukset tämän ajattelun käyt-töönotosta alkavat jo näkyä. Kansallistetut öljykentät pumppaavat valtavia määriä rahaa valtion kas-saan, joka sijoittaa sen yhä enenevässä määrin laajoihin sosiaaliohjelmiin, joilla pyritään takaa-maan väestön perustarpeet. Samalla kansallista-misesta on tullut merkittävä uhkaamiskortti miltei millä tahansa alalla, jossa yksityiset yritykset tav-oittelevat suurinta mahdollista voittoa työllistämis-en ja väestön tarpeiden palvelemisen sijaan.

Nykyisin taloudellista menestystä mitattaessa tärkeimpänä indikaattorina pidetään talouskas-vua. Venezuelan talouskasvu on viime vuosina ol-lut huimaa, mutta näyttää nyt hidastumisen merk-kejä. Osasyynä tähän on pidetty juurikin öljyvarojen käyttämistä uusien investointien sijaan sosiaal-iohjelmiin ja väestön enemmistön olojen paran-tamiseen. Toinen huomattava, yleisesti negati-ivisena pidetty merkki on ollut inflaatiovauhdin nousu. Päivittäistavarat kallistuvat huomattavasti, lukuun ottamatta valtion tukemia elintarvikkeita. Paikoitellen tavaroista on pulaakin. Reaalisosial-ismista tutut ruokakauppajonot näyttävät pahalta ulospäin – mutta kuka muistaa, oliko nyt jonot-tavilla ihmisillä edellisen hallituksen aikana rahaa ostaa halvempiakaan elintarvikkeita? Köyhimpien ostovoiman ylläpitämisestä huolehtiminen ja sitä kautta ruokaturvallisuuden takaaminen on ollut hallituksen tärkeimpiä tavoitteita.

De Rivero vaati kirjassaan keskittymistä kehittymis-en sijasta selviytymiseen. Vaikka Venezuelassa puhutaan mielellään kehityksestä ja juurikin mak-rotaloudellisesta itsenäisyydestä (maa on maksa-nut pois kaiken ulkomaanvelkansa ylikansallisille pankeille), painottuu käytännön politiikka silti yhä useampien selviytymisen mahdollistamiseen.

Työ on tietysti vasta alkanut ja altis monenlaisille vaaroille, joista pienin ei ole väkivaltainen val-lankaappaus – jollaista jo kerran yritettiin. Sa-malla tavoin enemmistöä hyödyttävistä uudis-tuksista kärsimään joutuvan yläluokan ja pienen keskiluokan jatkuva väkivaltaisen vallankaap-pauksen vaatiminen painaa Venezuelan kansalai-syhteiskuntaa ahtaalle.

Yksi pelättävissä oleva kehitys onkin Kuuban malliin ajautuminen, jossa perusturvallisuudesta on huolehdittu kansalaisoikeuksien kustannuksella. Toistaiseksi kuitenkin hallituksen demokraattisuud-esta, varsinkin alueellisiin standardeihin nähden, ei ole vakavaa epäilystä.

Venezuela ei ole projektinsa kanssa yksin. Vasemmistolaiset, kansallistunteeseen ja sosiaali-seen oikeudenmukaisuuteen nojaavat liikkeet ovat viime vuosina saaneet vaikutusvaltaa monissa al-ueen maissa. Venezuelan läheisimpien liittolaisten Boliviam, Ecuadorin, Nicaraguan ja Kuuban lisäksi myös esimerkiksi Argentiinan, Brasilian, Uruguayn ja viimeisimpänä Paraguayn johtoon on noussut hieman erilaisella retoriikalla samanlaisia tavoit-teita ajavia johtajia.

Latinalainen Amerikka siis näyttää vastaavan de Riveron kutsuun, ja jos kehitys jatkuu nykyisen-laisena, lienee hänellä syytä tyytyväisyyteen.

To

imenpid

e

19Tulette kolmoskerrokseen ja katselette näyteikkunassa olevia yösomisteita. Murskaatte ikkunan ja poimitte sormuk-set mukaan. Kaukaisuudesta kuuluu iloisia ääniä, jotka tuntuvat kutsuvan luokseen. Siellä siintää jokin lämpimän värinen, ehkä nuotio: olisiko kyseessä yksi kauppakeskuksen legendaarisista heimoista, joiden tiedetään asustelevan hylätyissä osissa? Sivu 25: lähdette katsomaan, josko löytäisitte todistajia kihlauksellenne. Sivu 33: haluatte viettää tämän hetken kahden, etsitte rauhaa ylemmästä kerroksesta.

Teksti ja kuvat: Tuomas Tammisto

Kun on elänyt koko ikänsä Suomessa, tiet ja muu infrastruktuuri ovat itsestäänselvyyksiä. Ne ovat niin kiinteä osa ympäristöä, ettei niitä useinkaan edes huomaa. Papua-Uudessa-Guineassa, ja eri-tyisesti Itä-Uuden-Britannian maakunnassa, tiet ja niihin kiinteästi liittyvä metsätalous ovat hyvin ajankohtaisia ja usein myös arkaluontoisia poliit-tisia kysymyksiä.

Itä-Uudessa-Britanniassa, Papua-Uuden-Guinean saariston suurimmalla saarella, tiet ovat lähes yksinomaan ulkomaisten metsäyhtiöiden tekemiä metsäautoteitä, jotka palvelevat pitkälti vain yri-tysten tarkoituksia, eli sademetsän hakkuita. Tois-aalta Papua-Uuden-Guinean valtio pyrkii yritys-ten avulla rakentamaan kattavampaa kansallista tieverkostoa, jonka laajentaminen jakaa asukkaid-en mielipiteet. Osa toivoo teiden parantavan heik-koa taloudellista tilannetta, kun taas osa pelkää teiden rakentamisen johtavan omien maiden me-netykseen.

Uuden-Britannian itärannikolla asuvalle mengen-kansalle nämä kysymykset ovat hyvin tärkeitä, sillä heidän aluettaan ollaan liittämässä kansalliseen tieverkostoon. Alueella on tehty laajamittaisia hak-kuita 1980-luvulta lähtien, usein asukkaiden suostu-muksella. Pääosin trooppisesta kiertokaskiviljelystä elantonsa saaville mengeneille ympäristön tila on ensiarvoisen tärkeä jo toimeentulon kannalta. Kaskiviljely mahdollistaa omavaraisuuden ruoan suhteen. Tämän lisäksi rahakasvien pienimuotoin-en viljely tuottaa, vaikkakin niukasti, tuloja, joilla rahoitetaan mm. lasten koulunkäynti, lääkkeet ja muut menoerät.

Ympäristöllä ja maalla on kuitenkin mengeneille, kuten Papua-Uudessa-Guineassa yleensäkin, laa-jempiakin merkityksiä. Maa, josta elanto saadaan, linkittyy hedelmällisyyteen ja yhteisön jatkuvuu-teen, ja ympäristö kuvastaa myös yhteisön histo-riaa. Mengenien keskuudessa paikat ja sukupuut

ovat tiiviisti yhteydessä: sukuryhmien tai klaanien historia kuvaa esivanhempien polveutumista ja li-ikettä paikasta toiseen. Tarinoissa kerrotaan muun muassa mistä kasvista ja millä paikalla tietty es-iäiti syntyi, mitä kyliä klaani perusti tai kuka muut-ti avioliiton perässä minnekin. Ihmiset kiinnittävät huomiota omiin ja muiden työn merkkeihin ja en-tiset kylät tunnistetaan sinne aikanaan istutetuista puista . Olennaista on, että klaanin historia konk-reettisesti nähdään ympäristössä.

Uusliberalistiset infrastruktuurit

Mengenien asuttama alue sijaitsee vain noin 150 kilometrin päässä Itä-Uuden-Britannian maakun-tapääkaupungista. Tästä huolimatta mengenit ovat maantieteellisesti eristyneitä: pääkaupungista al-ueelle pääsee vain vesitse. Alueella on teitä, mut-ta nämä ovat metsäautoteitä, jotka eivät ole osa kansallista tieverkostoa, vaan kulkevat hakkuua-lueiden välillä, “ei mistään ei mihinkään”. Tämä

Sademetsään rakennettu metsäautotie. Metsäautotiet ovat yritysten väliaikaista infrastruktuuria, joka muuttuu huolta-mattomana hyvin nopeasti käyttökelvottomaksi. Silti valtio on rakennuttamassa tieverkostonsa nimenomaan näiden metsäautoteiden varaan. Huom. tiellä seisova mies.

Metsätalouden politiikka Papua-

Uudessa-Guineassa

To

imenpid

e

20Päällikkö astuu esiin ja sanoo ”Terve, muukalainen! Me olemme Ohlssonin pojat ja tyttäret, ja meidän aluettamme on kaikki tästä län-teen Suureen Pudotukseen asti!” Käytte hetken keskustelua ja selviää, että heimo koostuu eksyneistä entisistä shoppailijoista ja elättää itsensä metsästämällä ylijäämäruokaa. Heidän yksinkertainen elämänsä kuulostaa melko miellyttävältä, ja kun päällikkö tarjoaa sinulle mahdollisuutta liittyä heimon jäseneksi, joudut todella harkitsemaan. Sivu 15: liityt heimoon. Sivu 17: Kysyt, mistä löytyisi jäätelöä, ja jatkat matkaa. Sivu 29: Kysyt, missä ovat hyvät vaateapajat, ja jatkat matkaasi.

erikoinen infrastruktuuri on suunniteltu palvele-maan vain yrityksiä ja on hyvin lyhytikäistä. Yri-tykset hylkäävät tiet kun hakkuut alueella loppu-vat, ja sateet muuttavat ne hyvin lyhyessä ajassa käyttökelvottomiksi.

Niin valtio kuin monet mengenitkin pitävät tieverko-ston puutetta taloudellisen kehityksen esteenä. Al-ueella viljellyistä rahakasveista saadaan huonot hinnat, koska iso osa sadosta ehtii pilaantua lai-vakuljetusta odotellessa. Toisaalta ihmiset tietävät teiden tuovan rikollisuutta kaupungista. Osittain tiet liittyvät myös orastaviin etnisiin kiistoihin: Itä-Uuden-Britannian suurin etninen ryhmä – tolai-kansa, joka asuu pääkaupungin ympäristössä – kärsii kroonisesta maapulasta ja alueelta on suuri muuttopaine väljemmin asutetuille alueille. Tämän vuoksi esim. mengenien ja tolaiden välissä asuvat bainingit ovat vastustaneet tieverkoston yhdis-tämistä, vaikka ovatkin tyytyväisiä metsäyhtiöiden teihin alueellaan.

Kaikkien uusliberalismin taiteen sääntöjen mu-kaisesti tieverkostoa aiotaan kehittää siten, että metsäyhtiöt rakentavat tiet hakkuuoikeuksia vas-taan ja hakkuiden päälle öljypalmuplantaasinsa istuttavat yritykset pitävät huolta teistä, minkä vuoksi valtio selviää vähällä rahalla. Hakkuut, tiet ja plantaasit tuovat kuitenkin suuria muutoksia ympäristöön. Öljypalmuplantaasi tekee kaskiviljelyn mahdottomaksi, ja jo pelkästään uusilla teillä voi olla erikoisia vaikutuksia. Kävelin sademetsässä

metsästäjäystäväni kanssa ja hän eksyi, koska metsäautotie oli peittänyt tuttujen polkujen risteys-kohdan ja muutenkin tuhonnut niitä merkkejä, jotka tekivät ympäristöstä tunnistettavan.

Kiistanalainen maanomistus

Papua-Uuden-Guinean valtio omistaa vain häviävän pienen osan maa-alastaan. Lain nojalla noin 97-99 % maasta kuuluu “perinteisille omista-jaryhmille”, joita ei ole kuitenkaan sen tarkemmin määritelty. Mengenien parissa maata omistava ryhmä on klaani, johon kuuluminen määräytyy äi-din mukaan, ja jonka jäsenet yhdessä päättävät maankäytöstä. Kuitenkin oikeuden kaskiviljelyyn saa hyvin joustavasti esimerkiksi asuinpaikan mukaan, osittain koska omaan klaaniin avioitu-misen kieltävien avioliittosääntöjen vuoksi harva asuu klaaninsa mailla. Suurista asioista, kuten hakkuuoikeuksien myöntämisestä, päättää koko klaani. Se myös jakaa niistä saadut korvaukset jäsentensä kesken.

Suhteellisen pienet korvaukset ovat suuria sum-mia paikallisille, mutta toisaalta hakkuiden halutta-vuudesta ei olla samaa mieltä. Tämä yhdistettynä joustavaan maanomistus ja -käyttöperinteeseen tuo mukanaan jatkuvia kiistoja maa-alueiden omis-tuksesta ja käytöstä. Kiistoja maanomistuksesta, eli siitä kuka saa päättää, selvitetään – virallises-tikin – tutkimalla kiistelevien klaanien historioita:

Polku – paikallista infrastruktuuria. Vanhempi mies matkalla kaskipalstalleen.

To

imenpid

e

21Sytytät tulen ja painaudut itse kaukaisimpaan nurkkaan. Kuumuus uhkaa käydä sietämättömäksi, mutta juonesi toimii! Palaneen lihan tuoksu täyttää huoneen, eikä siellä näytä olevan ketään itsesi lisäksi. Liekit lähestyvät sinu-akin, mutta viime hetkellä sprinklerit aktivoituvat, ja vilvoittava vesisumu sammuttaa liekit ja pelastaa sinut. Huh! Sivu 14: tarvitset lepohetken, joten suuntaat kohti keskusaulaa. Sivu 35: nälkä iskee, joten lähdet katsomaan, löy-tyisikö marketista syötävää.

sukupuiden ja tarinoiden pitäisi kertoa kuka nai kenet ja kuka seurasi ketä eli siirtyi pois alueel-taan. Myös parempaa tietämystä alueesta pide-tään yleensä merkkinä omistuksesta. Paikat ovat merkkejä yhteisön historiasta, joka puolestaan on todiste maanomistuksesta. Tämän vuoksi ympäristön tuhoutumisella, vaikkapa hakkuiden yhteydessä, voi olla laajempiakin seurauksia kuin vain yhden metsästäjän eksyminen: omistusta voi olla hankalampi todistaa kiistatilanteessa kun osa muistista on konkreettisesti kadonnut.

Hakkuiden seurauksia

Hakkuut ja erityisesti mahdolliset öljypalmuplantaa-sit tuhoavat ympäristöä: metsä kasvaa uudestaan vain jos sen tilalle ei ole ilmestynyt rahakasveja. Hakkuut ja plantaasit pilaavat usein veden. Vas-taavasti olemattomasta metsästä ei voi hakea materiaaleja talojen rakentamista varten, mikä aiheuttaa uusia kuluja ihmisille, puhumattakaan siitä, että he eivät ehdi tai voi enää viljellä ruo-kaansa itse. Tämän lisäksi ympäristön radikaa-lin muuttamisen myötä tuhoutuu siis mahdollisesti myös osa maanomistuksesta kertovista todisteista. Vaikka maanomistuslainsäädäntö on joustava ja hyvinkin innovatiivinen, on sen kääntöpuolena omistusten sekavuus, joka muodostuu ongelmaksi vasta kiistatilanteissa.

Siinä missä Papua-Uuden-Guinean valtiota pide-tään yleisesti ottaen heikkona, vahvistavat uuslib-eralistinen ympäristöpolitiikka ja yhteistyö yritysten kanssa valtion asemaa Itä-Uudessa-Britanniassa, niin ristiriitaiselta kuin se kuulostaakin. Yritykset rakentavat valtiolle sen tarvitsemaa infrastruk-tuuria ja tuovat hieman rahallista tuloa. Mutta tämän lisäksi yritykset luovat myös yhä suurem-man tarpeen valtiolle: monet mengenit pitävät valtiota olennaisena osapuolena kiistojen ja yritys-ten tuomien ongelmien ratkaisemisessa. Myös pit-kään vastustettua maaomistuksen rekisteröimistä harkitaan yhä enemmän, sillä toivotaan, että se lopettaa kiistat iäksi, koska paikallinen omistus on siten “lain kädessä”, kuten paikallinen sanonta kuuluu. Näin valtio saa infrastruktuurinsa halval-la ja pahimmassa tapauksessa myös suuremman hallinnan maa-alueista, sillä lainsäädäntö mah-dollistaa maan vieraannuttamisen omistajistaan erilaisten vuokrasuhteiden kautta . Ongelmallista on se, että vaikka Papua-Uuden-Guinean hallinto on demokraattinen, on Maailmanpankilla ja Kansa-invälisellä valuuttarahastolla suuri vaikutusvalta

muun muassa juuri metsätaloudessa. Näin kans-alaisilla on yhä pienempi mahdollisuus vaikuttaa valtion politiikkaan.

Kiistat, tai tarkemmin sanottuna niiden ratkomin-en oikeudessa, voivat johtaa yhä eksklusiivisem-paan käsitykseen omistuksesta ja pahimmillaan myös maankäytöstä. Siinä missä kiistat syntyvät usein siitä, että ihmiset sekoittavat perinteisen maankäyttö- ja -omistusoikeuden, niin oikeuden päätösten myötä maankäyttöoikeuksien tunnusta-minen voi unohtua omistajilta. Nämä ongelmat tie-dostetaan, mutta silti ajoittain oikeutta pidetään välttämättömänä pahana riitojen ratkaisemiseksi. Hakkuut johtavatkin maanomistuksen kannalta ristiriitaiseen tilanteeseen: jotta mengenit (kuten myös muut papuauusiguinealaiset) kykenisivät säilyttämään omien maidensa yhteisen hallinnan, joustavat tapansa ja viime kädessä myös kult-tuurinsa, on heidän käännyttävä juuri niiden me-kanismien puoleen, jotka ovat vaaran aiheuttaneet. Näin omistus muuttuu yhä joustamattomammaksi ja siten maa muuttuu yhä enemmän hyödykkeiste-tyksi.

Kaskipalsta. Kiertokaskiviljelyn ansiosta paikallisetovat käytännössä omavaraisia ruoan suhteen. Huomaa palstan keskellä seisova mies mittakaavan saamiseksi.

To

imenpid

e

22Saavut pienelle aukiolle, jossa noin kaksikymmentä merkkivaatteisiin pukeutunutta ihmistä tanssii tulen ympärillä. Lähestyessäsi heitä he kavahtavat pelokkaina taaksepäin. Puristat golfmailaa tiukemmin kädessäsi. Yksi heistä lähestyy sinua muiden kaivaessa esiin keittiöveitsiä, kaulimia ja paistinpannuja. Lähestyvä viittilöi sinulle. Sivu 11: Pahat sillä on kuitenkin mielessä, ajattelet, ja tirvaiset lähestyjää olan takaa mailalla. Sivu 20: Se varmaankin yrit-tää lietsoa rauhaa kanssasi. Lasket mailasi ja sanot ”tulen rauhassa, viekää minut johtajanne luokse”.

Yliopistolain uudet seikkailut

Yliopistolakia ollaan uudistamassa. Kes-

kustelu poukkoilee erilaisia nimiä ja

käsitteitä: julkisoikeudellinen laitos, vi-

iden suhde kahteen, Sailas, Sarkomaa,

Jääskinen ja Rantanen… Muutoksia tap-

ahtuu niin rahoituksen kuin hallinnonkin

suhteen, eikä niiden vaikutuksia voi vielä

täysin ennakoida.

Teksti: Rita Jailo

Yliopistoja koskevaa lainsäädäntöä muutetaan nyt suurimmalla voimalla sitten suomalaisen yliopisto-laitoksen perustamisen 1640-luvulla. Uudistuksessa on yhtäältä kyse yliopistojen oman autonomian kasvattamisesta, toisaalta pyrkimyksestä luoda op-pilaitoksista selkeitä hallinnollisia yksiköitä, joiden tuloksia voidaan vertailla keskenään ja kehittää haluttuun suuntaan. Tässä näkyvät Shanghain ym. listojen kaltaisten korkeakouluvertailujen kai-ut - kun yliopistojen nähdään kilpailevan tietyistä markkinoista, niiden halutaan olevan entistä hel-pommin asetettavissa paremmuusjärjestykseen.

Uudistusta markkinoidaan erityisesti yliopistojen itsemääräämisoikeuden laajentamisella. Uudes-sa laissa todennäköisesti entistä useampi asia jätetään kunkin yliopiston omalla johtosäännöllään (ks. selitys) määrättäväksi. Samalla kuitenkin ylio-piston ulkopuolisten jäsenten määrä yliopiston johdossa kasvaa huomattavasti. Toisaalta suuri painoarvo annetaan myös sille, että korkeakou-lujen taloudellinen määräysvalta laajenee, kun siirrytään valtion viraston asemasta itsenäiseksi oikeushenkilöksi. Tässä tilanteessa voidaan kysyä, onko taloudellisen toimivallan laajentaminen au-tomaattisesti sama asia kuin autonomian lisään-tyminen?

MIKÄ MUUTTUU?

Kaksi oikeudellista asemaa…

Nykyään kaikki yliopistot ovat valtion virastoja, jolloin niiden kaikki omaisuus on valtion omaisuut-ta, ja niiden toimintaa säätelevät samat säännöt, jotka koskevat kaikkea valtion toimintaa. Esim-erkiksi kansainvälinen yhteistyö hankaloituu, kun joka kerta on mietittävä sen soveltuvuutta val-tion toimintaan. Tulevaisuudessa yliopistot voivat valita kahdesta hallinnollisesta mallista.

Suurin osa yliopistoista on siirtymässä julkisoikeudellisiksi laitoksiksi (toim. huom: vähän kuten KELA), paitsi tuleva Aalto-korkeakoulu, jonka oikeushenkilömuodoksi tulee yksityisoikeudellinen säätiö. Tällä mallilla haetaan amerikkalaistyylistä valtiosta täysin vapaata yliopistoa, joka tekee kai-kki itseään koskevat tärkeät päätökset.

Päätäntävallan kasvaessa myös yliopiston hal-lintomalli muuttuu. Suurin muutos tässä on ylio-piston ulkopuolisten jäsenten määrän nouseminen hallituksissa. Nykyään yliopistojen hallitukset (jota HY:ssa kutsutaan konsistoriksi) koostuu opiskeli-joista, professoreista, muusta henkilökunnasta ja yhdestä ulkopuolisesta jäsenestä.. Muutos laskisi kaikkien näiden ryhmien suhteellista edustusta. Helsingin yliopiston kaltaisessa monialayliopistos-sa myös tiedekuntien edustuksellisuus kärsisi.

…ja se rahanjako

Valtio on sitoutunut rahoittamaan säätiömallisia yliopistoja suhteessa 5:2, jos säätiö saa kerättyä alkupääomana vähintään 25 miljoonaa euroa tu-hatta kokopäiväopiskelijaa kohti. Eli jos yliopisto kerää 200 miljoonaa euroa, heltiää valtiolta 500 miljoonaa lisää. Säätiön hallitus muodostetaan suhteessa luovutettuun varallisuuteen, jolloin seitsemän jäsenen mallissa valtio määrää viisi

To

imenpid

e

23Lähdet seuralaisesi kanssa yöllisille treffeille. Tongitte kauppakeskusta, kurkitte joka paikkaan. Nauratte, pidätte hauskaa, jossain vaiheessa hän tarttuu kädestäsi kiinni. Se tuntuu hyvältä. Varastatte hattukaupasta hassut hatut ja kekkaloitte ne päässänne, otatte kuvia valokuva-automaatilla. Hän ehdottaa kosii sinua, ja päätätte mennä hakemaan kihlasormukset kolmoskerroksesta. Sivu 19: päätätte mennä sinne liukuportaita, vaikka ne ovatkin jumissa. Sivu 4: hän sanoo tietävänsä oikotien, joten menette lähellä olevasta huolto-ovesta sisään. Oven takana on muita ihmisiä.

edustajaa ja muut rahoittajat kaksi. Säätiön hal-lituksen jäsenten tulee olla yliopiston ulkopuolelta.

Valtion kertaluontoinen rahoitusosuus Aalto-korkeakoululle vuosina 2008-2010 on yhteensä 500 miljoonaa euroa, mikäli muilta lahjoittajilta saadaan kokoon vähintään 200 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi korkeakoulun rahoitusta on varauduttu lisäämään vuosittain 100 miljoonalla eurolla vuo-teen 2012 mennessä. Rahoitus siirtyy muiden ylio-pistojen kilpailtavaksi vuoteen 2020 mennessä niin, että siirtäminen alkaa vuonna 2015. Kaikkien muiden yliopistojen rahoitusta lisätään yhteensä 150 miljoonalla eurolla.Säätiöaseman valitsemiseen kannustetaan siis melko anteliaalla kädellä. Tässä voidaan puhua jo autonomian myymisestä. Säätiömallisille yliopis-toille mietityssä hallintomallissa korkeimman val-lan käyttäjät ovat yliopiston ulkopuolisia tahoja, jolloin korkeakoulun itsehallinto ei toteudu.

Muutokset yliopistojen sisällä

Suurin osa opiskelijalle asti näkyvistä muutoksista tulee yliopistojen itsensä päätettäviksi. Tämä jät-tää yliopistoille todella vapaat kädet. Teoriassa koko hallintorakenteen voisi heittää päälaelleen ja rakentaa kokonaan nykyisestä tiedekuntajaosta poikkeavan kokonaisuuden. Uuden lain käyttööno-tossa on niin paljon työtä, että näin rajuja muu-toksia tuskin on luvassa. Prosessin seuraaminen ja siihen vaikuttaminen on kuitenkin opiskelijoiden aseman turvaamiseksi tärkeää.

Juuri nyt Helsingin yliopistolla valmistellaan strate-giaa vuosille 2010-2012. Työryhmissä on opiskeli-jajäsenet, joihin voi olla yhteydessä ja keskustella tilanteesta. Tarkemmat tiedot ryhmistä ja niiden jäsenistä saa esimerkiksi HYYn koulutuspoliittisilta vastaavilta.

Syksyllä, kun luonnos uudeksi yliopistolaiksi tulee lausuntokierrokselle, HYYn koulutuspoliittinen sek-tori järjestää mm. yleisötilaisuuksia laista ja sen vaikutuksista. Aiomme myös näkyä yliopistovuoden eri tapahtumissa. Lisäksi koposektorin väkeä saa mielellään kutsua myös käymään omiin tilaisuuk-

Aalto-korkeakoulu: uusi vapaan rakkauden kehto, opinahjo, jossa kauppatiede, teknolo-gia ja Suomalainen Muotoilu™ yhtyvät täydel-lisyydeksi.

Jääskinen ja Rantanen: Selvitysmiehet Niilo Jääskinen ja Jorma Rantanen laativat Ope-tusministeriölle raportin yliopistojen taloudel-lisen ja hallinnollisen aseman uudistamisesta. Monet nyt toteutuvat asiat ovat peräisin jo tästä raportista.

Sailas: “Tosi hyvä jätkä”.

Allianssi, konsortio: eri tavoin sitovia yhteenliit-tymiä. Tila, jossa ei haluta yhdistyä, mutta ei oikein selvitä yksinkään.

Johtosääntö: Näitä on useampia (hallinto-johtosääntö, talousjohtosääntö, vaalijohtosään-tö…) Säätelevät yliopiston toimintaa siellä, missä lainsäädäntö jättää yliopistoille toimivaltaa.

siin ja tuoda virallisesti tai epävirallisesti esiin omia ajatuksiaan toiminnasta.

Kirjoittaja istuu Sitoutumattoman vasemmiston edu-stajana HYY:n hallituksessa vastuualueenaan koulutus-politiikka ja sukukansa-asiat.

To

imenpid

e

24Olet pitkässä käytävässä, jonka varrella on useita ovia, jopa yhdet tikkaat. Näet, että kauempaa käytävältä joukko vartijoita on tulossa sinua kohti. Sivu 4: päätät mennä juttelemaan heille. Sivu 10: Kiipeät tikkaita ylöspäin Sivu 14: menet ensimmäisestä ovesta vasemmalle Sivu 8: menet ensimmäisestä ovesta oikealle.

Teksti: Katri ImmonenGrafiikka: Venla Rossi

Eläimiä on kaikkialla yhteiskunnassamme, vaikka emme ehkä useinkaan tule sitä ajatelleeksi. Lem-mikkeinä, ruokana, eläintarhassa, lähimetsässä, saduissa ja televisiossa. Mutta mistä nämä eläimet on tehty? Kudoksista ja tukielimistä, soluista ja hor-moneista, kynsistä ja hampaista, kuorista ja kar-voista. Mutta eläimet on tehty muustakin: merkityk-sistä ja symboleista, arvoista ja luokituksista. Me emme koskaan kohtaa eläimiä puhtaan biologi-sina olentoina, vaan katselemme niitä kulttuuristen merkitysten

Eläin ihmisen toisena

Symbolisella tasolla eläin kantaa ihmisyhteiskun-nassa kaksoisroolia: toisaalta eläimet ovat loputto-mia symbolien lähteitä, joiden kautta ihmisyhteisön välisiä suhteita voidaan käsitellä. Tällöin eläimet nähdään ihmisen kaltaisina. Toisaalta suhdetta leimaa erottautuminen, jolloin eläimiltä kielletään ihmiselle kuuluvat ominaisuudet.

Ihmisen ja eläimen välinen eronteko toteu-tuu kielenkin tasolla: puhuessamme eläimistä tarkoitamme muita eläimiä kuin ihmistä, vaikka biologiasta tiedämme, että ihminen kuuluu eläimiin. Näin tehdessämme tulemme niputtaneeksi kaikki eläimet nisäkkäistä nilviäisiin samaan luokkaan ja yhden nisäkkään – ihmisen – omaan luokkaansa, vaikka ihmisellä ja simpanssilla on paljon enem-män yhteistä kuin vaikkapa sialla ja koppakuo-riaisella. Ihmisen ja eläimen välinen erottelu on yksi kulttuurimme keskeisiä dikotomioita, kahtia-jakoja. Länsimaisen filosofian kestoaiheita onkin ihmisen muista eläimistä erottavan ominaisuuden etsiminen. On muun muassa ehdotettu, että ihminen on ainoa poliittinen, naurava, yksityisomaisuuden tunteva tai ruokansa valmistava eläin ja että vain ihmisellä on kyky tuntea, järki, kuolematon sielu, kieli, itsenäinen tahto tai moraali.

Zygmunt Baumanin mukaan dikotomioissa ja lu-okituksissa on kyse sisään ja ulos rajaamisesta. Luokat ovat selkeästi erillisiä, toisilleen vastakkai-sia ja eriarvoisia. Näin ollen eläimiltä kielletään kaikki vain ihmiselle kuuluvat ominaisuudet, jol-loin ”eläin” tullaan määritelleeksi kaikkien näiden puutteiden summaksi. Tästä seuraa, että eläimen ja ihmisen määritelmät ovat kietoutuneet toisiin-sa ja toisen muuttuessa muuttuu toinenkin. Lisäksi eläimet nähdään yksilöiden sijaan lajeina ja mitä tahansa eläintä saatetaan käyttää eläimyyden edustajana.

Ihmisoikeuksia ja eläinruokaa

Ihmisen ja eläimen jyrkällä erottamiselle toisistaan voidaan nähdä kolme erilaista syytä: ihmisten hyväksikäytön estäminen, eläinten hyväksikäytön oikeuttaminen ja kunniallisen ihmisyyden kontrol-lointi.

Mistä on pienet eläimet tehty?– sosiologisen eläintutkimuksen vastauksia

Eläin-ihminen-erontekoa uusinnetaan myös kielen tasolla. Usein jopa tähän jaotteluun kriittisesti suhtautuvat tutkijatkin käyttävät käsitettä ”eläin” arkikielestä tutulla tavalla tul-lakseen ymmärretyiksi ja välttääkseen sellaiset kömpelöt rakenteet kuin ”muut eläimet paitsi ihminen”. Englannin kielessä käytetään termiä ”non-human animals”, mutta sen ongelma on, että se määrittelee kaikki eläimet ihmistä lu-kuun ottamatta negaation kautta. Tavallisesti eläimiin viitataan persoonapronomineilla ”se” ja ”ne”, jolloin eläin näyttäytyy persoonatto-mana objektina. Etenkin suomen kielessä, jossa kolmannen persoonan persoonapronominit ovat kirjakieltä lukuun ottamatta katoamassa, tuntuu oudolta viitata kissaan ”hänenä” tai kirjoittaa metsän susista ”heinä”. Ehkä kuitenkin pitäisi: yksinkertaisilla kielivalinnoilla voimme haastaa vallitsevaa ajattelua ja saada itsemme miet-timään, miksi oikeastaan koemme tällaisen kielenkäytön hassuna.

To

imenpid

e

25Löydät itsesi kolmoskerroksen pitkästä keskikäytävästä. Kaukaisuudessa siintää oranssi pallo, joka liikkuu kohti si-nua kiihtyvällä vauhdilla. Et pidä tilanteesta, joten käännyt ja yrität juosta karkuun. Aika tuntuu hidastuvan: jalkasi polkevat maata, mutta et jostain syystä pääse lainkaan eteenpäin... Takaasi kuuluu ensin plop, sitten PLOP, sitten

PLOP, sitten PLOP...

Käsityksemme ihmisoikeuksista perustuu ihmis-en erityisyydelle. Kaikille ihmisille kuuluvat tietyt oikeudet, koska nämä ovat ihmisiä. Eläimille taas ei kuulu mitään oikeuksia, siitäkään huolimatta, että on eläinlajeja, joilla on monia inhimillisinä pidettyjä ominaisuuksia ja on ihmisyksilöitä, joilla näitä ominaisuuksia ei juuri ole. Ihmisoikeuksien kannalta rajan kyseenalaistaminen näyttäytyykin uhkana: jos ihmisen erityisyys kiistetään, kuulu-isiko joillekin ihmisille vähemmän oikeuksia kuin muille tai olisiko toisten ihmisten sorto helpompi oikeuttaa?

Jos ihmisen ja eläimen erottaminen voidaankin nähdä ihmisoikeuksien taustalla, kolikolla on myös kääntöpuolensa: eronteon kautta ihminen oikeuttaa eläinten hyväksikäytön. Erottamalla eläimet ”meistä” ihminen asettaa eläimet moraa-lisen osallisuuden ulkopuolelle. Sellaiset käsitteet kuin domestikaatio (vrt. orjuus), metsästäminen (vrt. murhaaminen) ja lihansyönti (vrt. kannibalis-mi), erottavat eläimelle tapahtuvat asiat ihmiseen kohdistuvista teoista. Käsitteiden pohjadikotomian, ihmis-eläinjaottelun, horjuminen horjuttaisi monia arkipäivän käytäntöjä eläintuotteiden syönnistä lemmikkieläinten pitoon.

Länsimaissa ihmisyyden tavoittelu on merkinnyt etsiytymistä kauemmas eläimellisyydestä ja luon-nosta. Tällöin epäsopiva ja ei-toivottu käytös on määritelty eläimelliseksi. Mässäily, holtiton sek-suaalisuus ja tarkoitukseton julmuus on nähty

eläimellisinä siitä huolimatta, että nämä ovat juuri ihmiselle tyypillistä käyttäytymistä. Uhkana ei näyttäydy itse eläin vaan ihmisen ja eläimen, kult-tuurin ja luonnon välisen rajan ylittäminen.

Eläinten alisteinen asema on yhteydessä myös muihin yhteiskunnallisiin toiseuksiin, kuten suku-puoleen, etnisyyteen, seksuaalisuuteen ja luokkaan. Naiset, lapset, työväenluokkaiset, etnisyydeltään tai seksuaalisuudeltaan erilaiset on sijoitettu lähemmäs eläintä ja kauemmas tavoitellusta ihmi-syydestä. Parasta ja puhtainta ihmisyyttä on edu-stanut vallassa oleva ryhmä. Sosiologi David Nib-ertin mukaan yhteiskunnallisia toiseuksia tulisikin tutkia yhdessä, sillä alistamisen muodot liittyvät toisiinsa rakenteiden, sosiaalisten instituutioiden ja uskomusjärjestelmien tasolla.

Ihmisapinat rajan murtajina?

Kädelliset ja erityisesti ihmisapinat ovat aina olleet ihmisen erityishuomion kohteena. Jotkut alkuper-äiskansat ovat pitäneet kädellisiä ihmisinä tai puoli-ihmisinä, ja Rousseau esitti, että ihmisapinat saattoivat olla ihmisiä, jotka eivät olleet oppineet puhumaan, koska niillä ei ollut ollut mahdollisuutta kehittää kykyjään. Yhä useammat tutkijat ovat sitä mieltä, että ihmisapinoilla on meidän tietoisuut-tamme muistuttava tietoisuus, he käyttävät työka-luja monipuolisesti, ja osoittavat käytöksellään merkkejä moraalista. Lisäksi ihmisapinoilla teh-

To

imenpid

e

26Vietätte todella romanttisen illan. Ryöväätte itsellenne hienot vaatteet, vaihdatte sormuksia, pussailette valvon-takameroiden katveessa. Et enää kaipaa entistä elämääsi kapitalismin rattaissa. Myöhemmin liitytte yhteen kaup-pakeskusta hallitsevista heimoista, siihen, joka hallitsee jalkinemarkkinoita. Elämä on pientä ja mukavaa – eräänä päivänä hankitte lapsia, jotka eivät koskaan saa tietää kauppakeskuksen ulkopuolisesta maailmasta.

dyt kokeet osoittavat, että ne pystyvät oppimaan kieltä, mitä on pitkään pidetty vain ihmisen omi-naisuutena. Tieto ihmisapinoiden kognitiivisista kyvyistä on nostaa esiin kysymyksen, onko erom-me muihin eläimiin sittenkin pikemminkin määräl-linen kuin laadullinen.

Ihmisen ja eläimen välisen eronteon kulttuurises-ta merkityksestä kertoo omaa kieltään se, kuinka apinoiden kognitiivista kyvykkyyttä osoittaville tut-kimustuloksille löytyy aina vastustajansa ja kuinka eläinten kykyjen paljastumisen myötä löytyy aina uusi määritelmä ihmisyydelle. Kuitenkin tieto on johtanut käytännön toimiin: Ruotsissa, Isossa-Bri-tanniassa, Alankomaissa ja Uudessa-Seelannissa eläinkokeiden tekeminen ihmisapinoilla on kiellet-tyä ja Espanjassa myönnettiin äskettäin ihmisa-pinoille oikeus elämään ja vapauteen. Voidaan tietenkin kysyä, miksi vain ihmisapinat? Eivätkö

Duunariperheen kakarana ja materiaalisesti vähempiosaisena kasvaneena olen aina suhtau-tunut huvittuneisuudella nuorten yliopistolaisten kaviaarivasemmistotaipumuksiin ja -maneereihin. Vihreissä joka toisella nuorella on pakonomainen tarve korostaa olevansa juuri punavihreä, muista heimolaisistani värisävyn erottaa jo pukeutumisen-kin perusteella. Kuinka tylsää ja hirvittävän (alem-man) keskiluokkaista. Vaikka olisi rivitalosta ko-toisin ja perhetaustana oleva insinööriperhe tms. hävettäisi, niin eihän sitä irtiottoa ole pakko tehdä näin kiusallisen selväksi? Ajatelkaa nyt kerrankin niitä äänestäjiä ja heidän myötähäpeäänsä.

Aitovasemmistolaisissa mallia 08 on sen sijaan tapakulttuurillisesti havaittavissa hienonhieno suomenruotsalainen pohjavire, joka näyttäytyy pa-konomaisena haluna laulaa hyvän maun rajoja ko-ettelevia, vuosien takaisia sosialistilauluja pilaten samalla ympäristöön levinneen alkoholin aiheutta-man hyvänolontunteen. Tämä siis siitä huolimatta, että järjestö – niin kuin HyVikin – on perustettu 1980-luvun alussa anonyymien alkoholistien tapai-seksi tukikeskukseksi puoluedemokratian ja us against them -ajattelun kiroista kärsiville kehit-tymättömien maakuntien opiskelijatoivoille. Mutta

se nyt vaan näköjään on niin radikaalia ja fittigtsi-istii pitää edelleen Leninin kuvaa järjestöhuoneen seinällä.

Osakuntien joskus vuonna 1984 keksimä vitsi ker-too, että HYY:n Vihreät olisivat tätä nykyä liian lähellä puoluetta. Nauramme tälle kimpassa aina vähän ennen joulua, HYYn hallitusneuvotteluissa nimittäin. Kiitos siitä, nauretaan tulevaisuudes-sakin, yhdessä, ja vaikka oikeasti itkettäisikin. Itse en tosin löydä mitään vitsailtavaa siitä, ettei ku-kaan aivoilla varustettu sitvasilainen kusekaan tällä hetkellä Vasemmistoliiton suuntaan. No, se kertonee enemmän heistä kuin teistä. Minä sanon: BOO-yaa kidz, vallatkaa joku keskisuuri puolue – tätä menoa demarit ovat pian sitä. Tulevaisuus on silloin teidän, vähän meidänkin ja ennen kai-kkea espanjankielisten iskulauseiden. Kiitos kou-lutusjärjestelmän, joku myös ymmärtää nykyään mitä niissä lukee.

Med vänlig hälsning,

Антти Александрович миеттуненKirjoittaja on HYY:n vihreiden puheenjohtaja

Vasemmisto ja minä

Kolu

mni

samat oikeudet kuuluisi kaikille eläimille? Olivat vastaukset mitä tahansa, oikeuksien myöntämin-en ihmisapinalle horjuttaa ihmisen tiukan erity-istä asemaa ja avaa tietä sille, että myös muut eläimet saattavat jonakin päivänä nauttia sam-

oista oikeuksista.

Lähteet:

Salla Tuomivaara: Eläimet muuttuvassa yhteiskun-nassa, johdatus ihmisten ja eläinten välisten suhteiden sosiologiaan, julkaisematon pro gradu –tutkielma. 2003. Saatavilla: http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu00266.pdf

Salla Tuomivaara: Eläinpolitiikka kurssin luento-materiaali 2.11.2007

To

imenpid

e

27Tuhansia zombielokuvia nähneenä tiedät, että ilman kirvestä ei tule kesää. Loikkaat kaapille, tartut kirveeseen ja otat haara-asennon. Mädäntyneet stevarit hoippuvat lähemmäs, ja annat kirveesi laulaa. Pää putoaa, käsi katkeaa, yhden onnistut lyömään kahtia. Pistät kaikki huoneessa olevat zombit palasiksi, mutta käytävästä kuuluu lisää pelot-tavia ääniä. Yhdellä pöydällä on entisen vartijan stendari, toisella suihkedeodorantti. Sivu 21: sytytät huoneen ver-hot tuleen, se pelottanee zombit pois. Sivu 34: odotat seuraavaa erää liekinheittimen kanssa

Teksti: Meri Korniloff

Työskentelin kesällä SOL:in palveluksessa hotellin kerroshoitajana. Hanttihommia tehneenä ajattelin työn olevan helppoa, mutta kesän edetessä heräsin ruususen unestani raa’alla tavalla. Lähtevä huone piti siivota 17 minuutissa ja asuva 10 minuutissa. Tehtäviimme kuului muun muassa hanojen ja wc-paperitelineiden kiillottaminen. Tuntipalkka oli 7,38 euroa. Työtovereina oli lähinnä maahanmuutta-jia. Pian huomasin, että minuun suhtaudutaan kuin koneeseen, josta on saatava irti viimeinenkin en-ergianripe. Yksilöllisyyteni hävisi hotellin seiniin. Ensimmäisenä päivänä sain 5,6 tunnin työlistan. Kuittasin itseni ulos kuudelta illalla, kahdeksan tunnin uurastuksen jälkeen. Viedessäni siivouskär-ryä varastoon näin sen olevan kerrokseni ensim-mäinen. En ollut ainoa, joka teki ylitöitä. Silloin aloin aavistaa, että hommassa on jotain mätää.

Muut työntekijät valittivat väsymystään, ja jokainen työvuoro oli selviytymistarina. Myös työntekijöiden keskinäinen luottamus oli hukassa. Virolaiset seu-rustelivat virolaisten kanssa ja arabit arabien kanssa. Työnjohtajien ja työntekijöiden välillä val-litsi enemmän tai vähemmän näkyvä sota. Työn-johtajat olivat maireita. Samalla käytännön asiat tökkivät. Koko työpestini aikana näin vain ker-ran siivoushanskoja, rättejä ei aina ollut puhtaa-na ja roskapussitkin katosivat lopulta. Hanskojen puute johtui kuulemma logistisesta häiriöstä. Yritä nyt siinä sitten siivota. Vakituiset työntekijät oli-vat kokeneempina tajunneet hamstrata hanskoja ja pusseja omiin kärryihinsä. Joskus he myötä-tunnosta “löysivät” muutaman tarvikkeen myös minulle. Ruokalamme seinällä olevassa julisteessa luki totuuden sanat: Se on sinusta kiinni.

Eräänä aamuna meille oli järjestetty SOL:in turval-lisuuskoulutus. Luento pidettiin suomeksi, vaikka yli puolet työntekijöistä ei kovin hyvin suomea ym-

märtänyt saati osannut kysyä mieltään askarrut-tavista asioista. Nostin käteni ylös ja ihmettelin asiaa. Kouluttaja kääntyi puoleeni ja totesi: “On tosi hienoa, että sä huolehdit toisten ihmisten asioista, mutta me jatketaan suomeksi.” Koulutuksen jälkeen minua pyydettiin tiivistämään luento englanniksi. Seuraavan viikon perehdytyksessä johtajamme muistutti, että jos yksikin työntekijä on hidas, koko yritys kärsii. Viesti näytti olevan se, että olemme kaikki potentiaalisia uhkia toisillemme.

Työpaikkani alkoi vaikuttaa yhteiskunnan irviku-valta. Yhteisöllisyys ja luottamus loistavat pois-saolollaan. On haalittava tarvittavat tavarat äkkiä omaan taskuun muiden ulottuvilta, ettei jäisi täysin ilman. Voimia riittää vain omasta työlistasta sel-viämiseen ja synttäripitkot jäävät taukohuoneessa syömättä. Hajoita ja hallitse oli työnjohtajiemme käyttämä taktiikka. Urani SOL:illa päättyi irtisanou-tumiseeni 27 päivän jälkeen. Minulla oli vaihtoehto. Kaikilla ei ole. Mieltäni jäi vielä kalvamaan ky-symys. Missä vaiheessa yhteisöllisyyden arvosta-minen ja reilun pelin vaatiminen ovat suomalais-essa työmaailmassa muuttuneet toisten ihmisten asioihin tunkeutumiseksi? Taidan olla aikamoinen kyylä.

Se on sinusta kiinni

Kolumni

To

imenpid

e

28Onnistut muutaman minuutin kunniakkaasti huitelemaan hyökkääjiä pois päin, mutta lopulta he jyräävät sinun ylitse-si. Sinut painetaan käsistäsi ja jaloistasi maahan, ja heimon jonkinlainen johaja istuu vatsasi päälle, painaa suunnat-toman veitsen kurkullesi ja antaa sinulle kaksi vaihtoehtoa: voit joko a) nöyrtyä ja kuunnella, mitä heille on sanot-tavanaan tai b) tulla heitetyksi plussapallon armoille. Sivu 20: Päätät niellä ylpeytesi, pahoittelet ja luovutat. Sivu 25: Mieluummin kuolema kuin orjuus! Sylkäiset päällikköä kasvoille. Miten paha vastus yksi plussapallo voi olla?

Tilajako - tilat jakoon?

Teksti: Pekka Tolvanen

HYYn omistamista kiinteistöistä - ydinkeskustan Uudelta ylioppilastalolta, Kampin takaa löytyvältä Domus Academicalta ja sen viereen valmistuneel-ta kolmannelta ylioppilastalolta - on jaettu HYYn järjestöille tiloja kahden vuoden välein. Tänä vuon-na tilajako herättää kuumia tunteita, kun talous-johtokunta päätti ehdottaa tilajaon piirissä olevien osakuntatilojen jakamista muiden järjestöjen käyt-töön.

Tiloista ja rahasta

HYY, Helsingin yliopiston ylioppilaskunta, on nyt en-nennäkemättömän rikas - ja köyhä. Viime vuosien aikana ylioppilaskunta on hankkinut tontin Leppä-suolta, lähtenyt rakentamaan kolmatta ylioppilas-taloa asuinpaikaksi Liisankadun osakunnille sekä

ainejärjestöille ja ostanut Laajasalosta hajoam-ispisteessä olevan Villa Kuunarin. Samaan aikaan useita HYYn kiinteistöjä remontoidaan.

Ylioppilaskunnan liiketaloutta hoitaa HYY-yhtymä, josta tuloutetaan vuosittain rahaa ylioppilaskun-nan toimintatalouden käyttöön. On ehkä ymmär-rettävää, ettei HYY-yhtymästä pyritä tulouttamaan enempää kuin mikä on ylioppilaskunnan talouden kannalta järkevää. Kuitenkin tilanne on absurdi: ylioppilaskunta istuu kymmenien miljoonien päällä ja ihmettelee, kun lompakosta ei löydy muutamaa kymmentä tuhatta euroa järjestöjen yhteiskäytössä oleviin kokoustiloihin. Vastauksena nostetaan jäsenmaksua ja kiristetään vyötä.

Valitettavasti ylioppilaskuntaamme ei tällä ker-taa voi kiittää hyvästä suunnittelusta eikä edes hyvästä päätöksenteosta. Esimerkiksi kolmannen

Argumentit

Käyn esimerkin vuoksi läpi joitain keskustelussa esitettyjä argumentteja yksinkertaistaen:

Useimmat ainejärjestöjen esitystä kannattaneet pitävät sekä tämänhetkistä että muissa esityksissä vallitsevaa tilajakoa yksinkertaisesti epäoikeudenmukaisena. Kun järjestöjen toimintaa on tarkasteltu millä tahansa mittareilla, osakunnilla on nähty olevan suhteettoman suuri osuus Ylioppilaskunnan ti-loista.

Osakuntien esitystä kannattaneet sen sijaan tuntuvat näkevät tilojen tasapuolisemman jaon pikemmin tasapäistämisenä. Osakuntien perinteikäs luonne ja konsepti vaatii paljon tilaa, se on sitä aiemminkin käyttänyt ja sen vuoksi sen tulisi tilansa myös saada. Osakuntalaiset ovat kiintyneet osakuntatilaansa ja osakuntatoiminta nähdään pitkälti toimintana osakunnan osakuntatilassa.

Molemmissa esityksissä osakuntatiloihin siirrettyjen järjestöjen kohtalo on mietityttänyt monia. Toiset ovat huolissaan osakunnista - moni tuntuu olevan tosissaan jopa sitä mieltä, että ainejärjestöjen eh-dotuksen toteutuessa kuolisi neljä osakuntaa. Toiset puolestaan ovat huolestuneet osakuntaesityksessä osakuntien tiloihin päätyvien harrastejärjestöjen kohtalosta - jäävätkö ne hyyryläisiksi?

Uusi ylioppilastalo rakennettiin aikanaan osakuntataloksi. Tätäkin on käytetty argumenttina, joskaan se ei yksinään ole kovin vakuuttava sellainen. Perinteet herättävät kuitenkin suuria tunteita, sillä moni etupäässä niillä ratsastava on tyytynyt tilakeskusteluun osallistumisen sijaan moittimaan keskusteli-joita. Nyt näyttää onneksi siltä, ettei asiallinen keskustelu jää jatkossakaan tämän jalkoihin. Keskusteli-joiden tulisi ottaa toisensa sopivalla vakavuudella.

To

imenpid

e

29Jatkat matkaasi yksinäsi. Nyt kun seuraa olisi ollut tiedossa, tuntuu kauppakeskuksen pimeä yö entistäkin ankeam-malta. Hetken jopa kadut päätöstäsi. Päätät kuitenkin livahtaa vaatekauppaan lievittämään sisäistä tuskaasi ulkoisil-la puitteilla. Tunnet mielenterveytesi horjuvan: kaikki vaatteet ovat sinulle liian pieniä! Voisit ottaa mitä tahansa, mutta mikään ei sovi. Sivu 30: se lähtee parhaiten sillä millä se on tullutkin. Naapurikaupassa on varmasti paremmat valikoimat. Sivu 13: pakenet riittämättömyyden tunnetta läheisen lasioven lävitse.

ylioppilastalon osalta ei varsinaista rakentam-ispäätöstä ole ylioppilaskunnan edustajistossa edes tehty ja kuitenkin rakennus on pystyssä. Vai-kka taloudellista ahdinkoa on myös liioteltu, ei sitä sovi vähätelläkään.

Itse tilajakoon

HYY tarjoaa suuren osan jäsenpalveluistaan järjestöjensä kautta ja tästä syystä jakaa tilojaan järjestöjen käyttöön. Tilajaon suorittaa tänäkin vuonna HYYn hallituksen talousjohtokunta, joka koostuu edustajistoryhmien mandaatilla toimivista opiskelijoista.

Tilajaon raameja aseteltiin keväällä, kun edusta-jisto päättäessään kehysbudjetista päätti turvata järjestöille avoimet kokoustilat Uuden ylioppilas-talon 3. kerroksessa. Talousjohtokunnan tilanjako-työryhmä aloitti työnsä keväällä samoihin aikoihin käymällä läpi tilajaon piirissä olevat HYYn tilat, mukaan lukien vielä tuolloin keskeneräisen kol-mannen ylioppilastalon.

Melko pian virkamiestyönä valmistellun status quo -esityksen hylkäämisen jälkeen sekä ainejärjestöt että osakunnat toivat pöytään omat esityksensä, joita onkin siitä pitäen viilattu. Ainejärjestöt esit-tivät kahden pienemmän osakuntatilan - nykyisen Varsinaissuomalaisen osakunnan ja nykyisen Åbo Nationin - luovuttamista muiden järjestöjen käyt-töön, ns. kv- ja hippiklustereille. Osakunnat esittivät alkuun muiden järjestöjen sijoittamista osakuntatil-oihin siten, että osakunnat pysyisivät paikoillaan ja myöhemmin ainoastaan Åbo Nationin osakunta-tilan luovuttamista muille järjestöille. Tämä esitys on sittemmin vedetty pois.

Kevät kului neuvottelujen, kirjelmien, vetoomuks-ien sekä sähköpostilistoilla ja kasvokkain käytyjen keskustelujen lomassa. Lopulta talousjohtokunta päätyi 8-6 -äänestyksen jälkeen esittämään tila-jakoa ainejärjestöjen ehdotuksen mukaisesti. Tänä kesänä esitys jätettiin ensimmäistä kertaa myös kommenttikierrokselle, jotta tilajakoa voitaisiin vielä syksyllä arvioida uudelleen järjestöiltä saa-dun palautteen perusteella.

Lehden ilmestyessä järjestöjen palautekier-ros on päättynyt ja HYYn hallituksen järjestämä palautetilaisuus on pian ovella. Talousjohtokunta puolestaan tarkastaa syyskuun aikana esitystään palautteen ja kesän aikana käytyjen keskustelu-jen pohjalta.

Kahden kerroksen väkeä

Ylioppilaskunnan sisäisenä asiana tilakysymys on jännittävä. Osa järjestöistä on vuosikymment-en saatossa kaivautunut saavutettuine etuineen syvälle poteroihinsa, kun taas pienemmät järjestöt jäävät helposti vapaan riistan asemaan.

Joitain ylioppilaskunnan sisäisiä käytäntöjä tulisi ehdottomasti oikeudenmukaistaa. Tällä hetkellä useampi prosessi näyttää kohtelevan ylioppilas-kunnan toimijoita nimellisen tasa-arvoisesti, mutta todellisuudessa kuitenkaan ei. Muun muassa HYYn hallitusneuvottelut saivat viime vuonna osakseen oikeutettua kritiikkiä, nyt syynissä näyttää olevan tilajako. Puheiden lisäksi tulisi myös toimia ja näyt-tää hyvää tahtoa, jota pohjimmiltaan uskon löyty-tyvän molemmilta puolilta.

Aika tuntuu olevan monessa suhteessa kypsä uudelleenarvionnille. Palautekierros tekee tilan-jakoprosessista entistä läpinäkyvämmän, ja il-man jonkinlaista uudelleenarviointia ei näin massiiviseen uusijakoon kannattaisikaan ryhtyä. Nähtäväksi tietysti jää, mihin suuntaan keskustelu ylioppilaskunnan vie; halutaanko lopulta muuttaa mitään ja jos, niin mihin suuntaan.

Edellämainitusta huolimatta olisi kunnallisvaali-vuonna tärkeää pystyä keskittymään tarvittaessa yhtenä joukkona myös muuhun maailmaan, ylio-pistolakiuudistus etummaisena.

Kirjoittaja on HYY:n hallituksen talousjohtokunnan varapuheenjohtaja Sitvasin armosta.

To

imenpid

e

30Tunnet, kuinka sumu hälvenee ympäriltäsi: kauppakeskus ei olekaan tyhjä ja pelottava! Kyseessä onkin yöllinen ystävämyynti tosishoppareille. Täältä saat huomisen tarjoukset jo tänään! Tiimarista neljät muoviset rapusakset kahden hintaan! Lämmin valo ympäröi sinut, hymysi levenee, ja tunnet ne rajattomat kulutusmahdollisuudet, joita tämä elämän temppeli sinulle tarjoaa. Laske kädestäsi tämä Toimenpide, etsi jostain City-lehti – ja shoppaa kunnes droppaat!

Miljardin dollarin soppa

Teksti: Otto BruunKuvalähde: Sokwanele Zimbabve

Zimbabwessa maan rahan arvo on menettänyt ar-voaan nopeasti kuin kostuva vessapaperi. Rahan arvon heikkeneminen eli inflaatio arvioitiin viime-ksi kesäkuussa kahdeksi ja puoleksi miljoonaksi (2500000!) prosentiksi vuodessa. Hinnat muuttuvat niin nopeasti, että tuotteen hinta saattaa nousta tuntuvasti jo kaupan hyllyn ja tiskin välillä. Mikä johtaa maailmanennätysinflaatioon?

Kuten monet muutkin kertomukset Afrikan häm-mentyneestä nykytilasta, myös tarina inflaatiosta alkaa siirtomaamenneisyydestä. Etelä-Rhodesiana aiemmin tunnettu Zimbabwe muistutti sosiaalis-esti ja maanomistusoloiltaan paljolti eteläisen naapurinsa Etelä-Afrikan tilaa vielä 1970-luvulla. Maata hallitsi poliittisesti vuodesta 1965 alkaen Ian Smithin johtama valkoisten vähemmistöhallitus, jota ennen hallitsi brittiläinen siirtomaaisäntä. Käytän-nössä kaikki viljelymaa oli valkoisten käsissä.

Antikolonialistinen vapautusliike inspiroi poliit-tiseen vastarintaan myös nykyisen Zimbabwen alueella. Yksi Zimbabwen afrikkalaisen kansal-lisunionin, ZANUn, perustajista 1960-luvulla oli eräs Robert Mugabe, jota 1980 juhlittiin kansallissankari-na maan itsenäistyessä uudelleen ja muuttaessaan nimensä Zimbabweksi. Nyt myös mustat saivat äänestää. Rhodesian dollarit vaihdettiin Zimbab-wen dollareiksi ja Zimbabwella meni näennäisesti lujaa. Sekataloutta rakentaneet Zimbabwen sosial-istivaikutteiset komissaarit, Mugabe etunenässä, johtivat Afrikan vilja-aittaa, jossa maataloustuot-teiden, erityisesti tupakan, vientitulot pitivät maan valuutan arvostettuna ja panivat alkuun maan te-ollistumista. Kaikki näytti olevan verrattain hyvin, vaikka syytteet väkivallasta, yksipuoluehallinnon väärinkäytöstä ja tiedonkulun rajoittamisesta oli-vatkin häiritseviä.

Laskevat maataloustuotteiden hinnat saivat kuit-enkin ennen pitkää zimbabwelaisetkin johtajat katsomaan ympärilleen ja vuodesta 1991 maa to-

teutti hyvin kunnianhimoista talouden liberal-isointiohjelmaa Maailman valuuttarahaston IMF:n valvovan silmän alla. Kuten valuuttarahastokin on myöntänyt, heikon teollisuuden alistaminen kilpail-ulle, rahavirtojen avaaminen ja kaiken tekeminen liian nopeasti johti kuitenkin kaaokseen. Maan te-ollinen sektori ja kansantuote romahtivat vuonna 1992. Vaikka hyviäkin vuosia sen jälkeen saavu-tettiin, on monien Zimbabwen ongelmien takana tämä raju rakennesopeuttamisohjelma. Vuonna 1999 Zimbabwe irtautui yhteistyöstä kansainvälisen valuuttarahaston kanssa, minkä jälkeen Mugabe kuvaili järjestöä uuskolonialistiseksi salaliitoksi.

Muistona rakennesopeutuksesta maan sisäiset tu-loerot olivat kasvaneet sitten 90-luvun alun. Zim-babwen dollarin arvon lasku oli ollut suhteellis-en maltillista 1980-luvun itsenäistymisen jälkeen, mutta valuuttarahasto yritti pakottaa nousevaa inflaatiota polvilleen suosittamalla Zimbabwelle korkeita, yli 30 prosentin lainakorkoja. Korkeiden korkojen kurimus johti kuitenkin väistämättä yri-tysten ja ihmisten lainanhoito-ongelmien nousuun ja konkursseihin.

Vaikea tilanne uhkasi myös Mugabea – tässä vaiheessa länsimaissa vielä arvostettuna ja sivistyneenä tunnettua henkilöä. Mugabe lähti keräämään köyhempien kansalaisten suosiota maan uudelleenjaolla, eikä enää vapaaehtoisuu-teen turvautuen, kuten aikaisemmissa maan uudelleenjako-ohjelmissa. Zimbabwen hallituks-en mukaan yksi prosentti kansalaisista – kaikki valkoisia – omistivat edelleen 70 % viljelyskelpois-esta maasta. Pakkolunastukset ja maan uudelleen-jako hyödyttivät paitsi Mugaben lähipiiriä myös Zimbabwen köyhiä. Maanomistus ilman viljelytai-toa on kuitenkin heikko alku – tuhansia hehtaa-reita viljelyskelpoista maata on kuivuuden ja os-aamattomuuden seurauksena tuhoutunut. Metsiä hakataan kiihtyvään tahtiin. Mugaben operaatio oli väkivaltainen, mutta hänen otteensa vallasta pysyi.

Maan aggressiivinen uudelleenjako kuitenkin ro-

To

imenpid

e

31Saavut kauppakeskuksen ylempiin kerroksiin. Näet silmänkantamattomiin kiinnostavia erikoisliikkeitä, joista jokain-en saattaa tarjota sinulle elämäsi pelastavan mahdollisuuden. Ensimmäisenä käyt eräkaupan kimppuun, seuraavaksi golf-liikkeen. Ryöstäessäsi kosmetiikkakauppaa (koska olet sen arvoinen!) kuulet kauempaa iloisen kuuloisia ih-misääniä. Sivu 22: lähdet ottamaan selvää, ketkä iloitsevat, Sivu 30: päätät lähteä tarkistamana, mitä jännittävää elektroniikkaliikkeestä löytyisi

mahdutti lopullisesti Zimbabwen talouden. Maata-loustuotteiden viejästä tuli nälänhädän partaalla kamppaileva valtio. Ruokaa ei käytännössä aina ole tarjolla. Armeijan ja virkamiesten palkkoja ei voi enää maksaa muulla kuin painamalla keskus-pankissa lisää rahaa. Ja jos lisää rahaa painetaan, vaikka ostettavaa ei olekaan, ei yhtälö toimi. Inf-laatio alkaa ja se muuttuu pian hallitsemattomaksi hyperinflaatioksi, kuten Saksassa 1930-luvulla.

Vielä vuonna 1998 ennen maareformia yksi Ameri-kan dollari vastasi 24:ää zimbabwelaista. Siitä lähtien raha on muuttunut arvottomammaksi hetki hetkeltä kiihtyvään tahtiin. Vuoden 2007 kesäkuussa Zimbabwen hallitus ilmoitti lopettavansa inflaatio-lukemien julkistamisen. Mustan pörssin hintojen pe-rusteella viimeisen vuoden aikana maan valuutta on vielä sen jälkeen menettänyt arvostaan 99,9% vuodessa lähes kaikkiin valuuttoihin verrattuna.

Pyöristämällä sataan pääsee siis aika lähelle totuutta.

Zimbabwen kansalaiset ovat saaneet tottua siihen, että leipä ja muut perus(elin)tarvikkeet maksa-vat käytännössä miljardeja, jos niitä ylipäätään on tarjolla. Vuonna 2007 vuosittainen inflaatio nousi yli mil-joonaan prosenttiin. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että leipälimpun hinta nousee vaikkapa dollarista miljardiin dollariin vuodessa. Kes-ällä 2008 päivittäinen nostorajoitus pankista oli sata miljardia, mikä ei riittänyt edes limpun ostamiseen.

Kamppailua on toki käyty sen puoles-ta, että kansalaisten ei tarvitsisi kul-jettaa mukanaan kottikärryllisiä ra-haa ostaessaan hedelmiä. Vuonna 2006 rahauudistuksessa seteleistä napsaistiin pois kolme viimeistä nollaa, ja rahan arvo uusissa set-eleissä siis tuhatkertaistettiin. Siitä

huolimatta vuonna 2008 maan keskuspankki joutui ensin painamaan 250 miljoonan dollarin seteleitä, ja myöhemmin sadan miljardin dollarin seteleitä (100 000 000 000!) . Vuoden 2008 elokuun rahauudis-tuksessa nollia vähennettiin yksitoista, ja muitakin reformeja on luvattu. Ulkomaisten kauppapakotte-iden kanssa kamppaileva Zimbabwe on kuitenkin pakotettu painamaan yhä lisää seteleitä, koska muita tulonlähteitä menoja kattamaan ei ole. Maan uskollinen tukija Etelä-Afrikkakin alkaa vuoden 2008 poliittisista levottomuuksista päätellen menettää uskoaan vanhan soturin Robert Mugaben kykyihin. Elintarvikkeiden hintoja on yritetty säädellä pakol-la ja voimalla, mutta se on vaikeaa elintarvikepu-lasta kärsivässä maassa. Suuret setelit ovat mitä ilmeisimmin tulleet jäädäkseen, ainakin niin kauan kuin Mugabe pitää kiinni vallankahvasta. Zimbab-wen vallankumous söi lapsensa kalliisti.

Zimbabwen dollarin kehitystä muutaman vuoden ajalta.

To

imenpid

e

32Astuessasi oven toiselle puolelle jokin kirkuva ja vähäpukeinen vilahtaa ohitsesi. Toimisto olikin siis käytössä! Pöytän-sä takana kauppakeskuksen ylijohtaja napittaa hätäisesti housujaan. Lattialla on hujan hajan vaatekappaleita. Ko-vistelet hetken johtajaa: retkesi kovettamana olet melko pelottava ilmestys. Hän tarjoaa sinulle kahta mahdollisuutta. Sivu 9: pääset pois kauppakeskuksesta hänen henkilökohtaisen uloskäyntinsä kautta, tai Sivu 30: voit koko loppuyön rosvota kauppakeskusta ilman minkäänlaisia seuraamuksia.

Teksti: Tuomo Alhojärvi

Ihmiskunnan historian suurimpaan haasteeseen on alettu pikkuhiljaa herätä. Tämä on kapitalistinen yhteiskuntajärjestelmämme, ja sen levittäytymisen seuraukset näkyvät maapallon ekologisen toim-intakyvyn radikaalina laskuna ja ihmisen elintilan pienentymisenä.

Helpohkoja ratkaisuja kriisiin tarjoaa pintavihreys. Se on ekokulutuskeskeistä individualismia, markki-naehtoisiin ratkaisuihin perustuvaa yritystoiminnan vihertymistä sekä valistuneen yksityisomistuksen näkemistä kestävän yhteiskunnan perustana.

Pintavihreys näkee nämä ympäristöhaasteemme positiivisina ja suhteellisen ongelmattomina: ihmisiä ei haluta huolestuttaa liikaa eikä asioita prob-lematisoida turhaan. Kuitenkin tämä yhteiskunnan päällysrakenteisiin takertunut pintavihreys tarjoaa vain laastaria avohaavoille ja unohtaa järjest-elmän itsensä kriittiset epäekologiset toimintalogi-ikat.

Talouden koon on kapitalismissa pakko kasvaa. Talouskasvu on järjestelmän ydin, koodattu sen DNA:han.

Se, että jatkuva ja kiihtyvä talouskasvu rajallisissa puitteissa on mahdotonta, on yleisesti tunnustettu looginen ongelma.

Paljon harvinaisempaa on huomata että nämä rajalliset puitteet on jo ylitetty. 850 miljoonaa ih-mistä elää kroonisesti aliravittuina ja kolme ker-taa enemmän kärsii usein nälästä. Ilmastonmuutos tuo aliravittujen joukkoon 600 miljoonaa ihmistä lisää. 1,3 miljardilla ihmisellä ei ole puhdasta vettä ja joka vuosi 3 miljoonaa kuolee veteen liittyviin sairauksiin. Ilmastokriisin seurauksena vuoteen

2080 mennessä 1,8 miljardia ihmistä lisää jää il-man riittävää vettä.

Talouskasvumme ei siis ole teoreettinen ongelma, se on miljardeille mitä raainta ja aggressiivis-inta käytäntöä, elinehtojen menetystä. Taloutemme haittavaikutukset on ulkoistettu kaikkein heikoimp-ien osaksi. Pintavihreys pystyy silottelemaan näitä talouskasvun aiheuttamia ongelmia, osittain jopa kytkemään kasvun irti luonnonvarojen käytöstä, mutta kasvun logiikan edessä se on voimaton. Polttavat ongelmat vaativat huomattavasti radi-kaalimpia ratkaisuja.

Nykyisellään kasvukritiikki lähtee yksilöiden kes-tävämpien kulutusvalintojen rohkaisemisesta. Rohkaiseminen on kuitenkin riittämätön keino niin kauan kun kulutuksen vähentäminen merkitsee omaan jalkaan ampumista. Talouden kasvu tuo ih-misille korkeamman materiaalisen elintason, mutta se mahdollistaa myös niin peruspalvelut, köyhien vaurastumisen kuin sosiaaliturvankin.

Niin kauan kuin kasvavaa kulutustamme tarvi-taan ylläpitämään yhteiskuntajärjestelmää, ei yk-silöiden vihreiden elämäntapojen rohkaiseminen voi johtaa mullistuksiin. Yritysten ympäristövastuu taas voi toteutua aina vain niissä mitoissa kuin se on taloudellisesti kannattavaa. Kasvun logii-kan haastaminen tarkoittaa siis koko yhteiskun-tajärjestelmämme haastamista ja hyvien asioiden kuten perustoimeentulon irtikytkemistä talouden fyysisen koon kasvusta.

Nykyisessä järjestelmässä valta on aina vahvem-malla ja rikkaammalla – niin myös ilmastokrii-sissä. Me sanelemme kuka saa sään äärioloja kestäviä viljalajikkeita, kuka patenttien suojelemia lääkkeitämme ja kuka turvapaikan Euroopasta. Pakolaisvirrat ovat ongelma niiden elintasollemme aiheuttaman uhkan, ei köyhien ihmisten kärsimyk-sen vuoksi. Ellei tätä valta- ja riistosuhdetta kyseenalaisteta radikaalisti, eletään tulevaisuuden pinnalta vihertyneessä maailmassa selkeästi nyky-istäkin epätasa-arvoisemmin ja turvattomammin.

Suomessa valtasuhteen mullistaminen tarkoittaa esimerkiksi demokratian luonteen uudistamis-ta lähidemokratiaa tukien, ihmisten toimeentulon erottamista yksityisestä voitontavoittelusta ja vau-

Pintavihreyden perikato

To

imenpid

e

33Kumppanisi tuntuu tosissaan valmiita menemään kanssasi kihloihin. Kuka olisi uskonut! Hän on huumorintajuinen, hyvän näköinen ja ilmeisen tietäväinen kauppakeskuksen yöllistä toimista. Kuitenkin epävarmuus jäytää sieluasi. Sivu 26: Tuuppaat epävarmuuden syrjään ja vastaat myöntävästi kosintaan Sivu 21: yrität juonia itsesi ulos tilanteesta sytyttämällä kokolattiamaton tuleen Sivu 29: karaiset mielesi ja sanot hänelle, ettet valitettavasti ole valmis näin nopeaan etenemiseen. Vaihdatte puhelinnumeroita ja jatkat matkaasi yksin.

rauksien uudelleen jakoa. Globaalisti se merkitsee kulutuksemme sopeuttamista ekolokeroomme ja talouskasvumme väkivaltaisten sivuvaikutusten tunnustamista.

Jos ja kun materiaalisen elintasomme on las-kettava, on lasku organisoitava pienimpien eh-doilla. Nykyisillä valtasuhteilla lama ja talouden koon pienentyminen kohdistuvat aina ensisijassa heikoimpiin, joten talouden perustan mullistamis-een on liitettävä valtasuhteiden mullistaminen.

Pintavihreys on voimaton myös kulttuurimme pe-rustavanlaatuisen kulutus- ja rahakeskeisyyden edessä. Mielikuvamainonta on talouden kasvuun perustuvan talousjärjestelmän voiteleva öljy. Val-tava propagandakoneisto on organisoitu kasvat-tamaan taloutta ja luomaan kulutuksen kasvuun liittyviä ihanteita.

Mainonta kätkee taakseen kulutuksemme hait-tavaikutukset, globaalin riistosuhteen ja ekologisen kriisin, ja suurentaa näin kuilua meidän elämänta-pakuplamme ja sen todellisten seurausten välillä. Mainonta ja globaali media myös takaavat että yhä useammat ihmiset juoksevat länsimaisen kerskakulutusideaalin perässä kantaen kortensa kekoon planeettamme ennätysnopeassa autioit-tamisessa.

Ekologisten ja siten myös inhimillisten kriisien ai-kakaudella nämä taloudelliset vaikutussuhteet on nostettava pöydälle, niin epämukavalta kuin se meistä tuntuukin. Ihmiskunnan enemmistön kär-simyksellä onanointimme on päätyttävä. Jonkun on siis vietävä meiltä jokapäiväinen pornomme – mainonta.

Pintavihreyden valtakaudella yhä useampia ympäristöpalveluita aletaan kohdella markki-nahyödykkeinä ja esimerkiksi puhtaalle juomave-

delle ja kohtuulämpöiselle ilmastolle annetaan hintalappu. Juuri tämä asioiden arvottaminen yk-sinomaan rahassa on järjestelmän perustavan-laatuinen taipumus, joka palautuu kysymykseen vallasta. Jos arvo on yhtä kuin hinta, on rikkaalla oikeus enempiin arvokkaisiin asioihin kuin köy-hällä.

Esimerkiksi kuuluisan Sternin ilmastonmuutos-raportin logiikalla golfin pelaamiseni kompensoi kehitysmaalaisen kuoleman aiheuttaman haitan, sillä se nostaa bruttokansantuotetta yhtä paljon kuin köyhän ihmisen kuolema sitä laskee. Niin ih-mishenkiä, eliölajien olemassaoloa kuin golfin har-rastamistakin arvotetaan bruttokansantuotteella, jolle näistä ainoana jää itseisarvo.

Jos raha ja arvo ovat yksi ja sama, vain rahassa mitattavilla asioilla on merkitystä. Yksi vihreän li-ikkeen suurista haasteista onkin palauttaa itsei-sarvo kaikille sen ansaitseville asioille ja murtaa tapamme arvottaa kaikki rahassa. Se on ehdoton edellytys myös kulutuskulttuurista vapautumiselle.

Yhteiskuntien päällyskerroksissa hoiperteleva pin-tavihreys voi saavuttaa joitakin voittoja. Se voi saada meidät kuluttamaan eettisemmin. Se voi asettaa yrityksillemme uusia ympäristötavoitteita. Se voi jopa tehdä ilmastonmuutoksen seurauksista hitusen siedettävämpiä.

Radikaaleja muutoksia parempaan pintavihreys ei kuitenkaan voi saada aikaan, sillä se ei kyseenal-aista ongelmien syytä, eli yhteiskuntajärjestelmää. Tulevaisuuden ekologisempi maailma ei voi pe-rustua jatkuvaan kasvuun, vahvemman valtaan ja kulttuurimme kulutuskeskeisyyteen.

Haasteiden valtavuutta ei helpota aikakaan, sillä sitä meillä ei ole. Maailmassa, jossa joka tunti 180 lasta kuolee nälkään ja 1200 ehkäistävissä oleviin tauteihin, ei radikaaleista muutoksista tule puhua konditionaalissa. Barbariassa nimeltä kapitalismi radikaalit muutokset on tehtävä juuri nyt.

“Radikaaleista muutoksista ei tule puhua konditionaalissa. Barvabariassa nimeltä kapita-lismi radikaalit muutokset on tehtävä nyt.”

To

imenpid

e

34Virittelet stendarista ja suihkedeodorantista liekinheittimen, ja kun seuraava zombilauma saapuu aivojasi janoten, olet valmiina. Ensimmäiset kohti hoippuvat mätäkasat ovat helppoja nakkeja: yksi tulenpölläytys, ja ne kavahtavat taaksepäin. Pian kuitenkin ymmärrät, että jäät alakynteen heti deodorantin loputtua, ellet keksi jotain. Sivu 21: päätät sittenkin sytyttää verhot tuleen Sivu 24: päätät sytyttää yhden pöydän tuleen, paiskata sen kohti zombeja ja hämmen-nyksessä singahtaa niiden ohi ja eksyttää ne käytäväverkossa.

Pää

kaup

unki

seud

un s

alat

ut m

akea

t mes

tat

Terv

eisiä k

aikille

muualta

muuttaneille

(ja m

ikse

i sy

ntyper

äisillek

in)! Pä

äka

upunkise

utu

on

ehdottomasti Su

omen

parh

aita p

aikko

ja a

sua. Tä

ssä m

uuta

mia

syitä

, miksi.

Cafe Regatta

TaivallahdenrannassaAbsurdi punainen tupa ja perunamaa, nuo-tio myöhään iltaan kesällä, linnunpönttöjä ja sekavaa meininkiä. Rantakahvila, jossa linnunpönttö ja täysin posketon sisustus.

Seurasaari ZOO

Haaste näppärimmällekin EVR-aktiiv-ille. Sormia kannattaa varoa häkkejä avatessa ettei marakatti puraise.

Hietaniemen hautausmaa

Yöllinen kävely synkällä hautausmaalla tekee eetvarttia, mukaan tietysti lämmikettä ja kylmähermoinen kaveri. Hautausmaalla tosin partioi yksityinen vartiointiliike heittämässä jengiä ulos, sitä kannattaa varoa.

Xin Yuan

Leiviskäpolku 4, n. 200m Pohjois-Haagan juna-asemaltaJos pitsakebab kyllästyttää Xin Yuan tarjoaa herkkua kiinalaista ruokaa keskustan hintoihin nähden halvalla. Ystävällinen ja epämuodollinen palvelu, vatsa tulee täyteen. Hyviä friteerattuja banaaneja.

Malminkartanon jätemäki

Näe koko Helsinki (ja Espoo ja Vantaa), siis enimmäk-seen metsää. Ylös pääsee sekä rappuja että tietä, su-osittelen jälkimmäistä. Mäeltä on kuulemma hyvä bon-gailla muuttolintuja. Paikalle pääsee Kampista bussilla numero 45:llä.

Paloheinän takamäki

Ei järin salainen, mutta Helsingin paras mäenlaskupaikka, jos pitää kaatumisesta. Koettava vähintään kerran talvessa!

Théhuone

Eerikinkatu 12Jokaisen teeharrastajan mekka tar-joaa hyviä teelaatuja ja erikoisuuksia suuresta maailmasta. Myös kippoja, kannuja ja releitä.

Kampin keskus ja Elielinaukio

Lähtee busseja tosi kummiin paik-koihin. Kannattaa valita mahdollisim-man oudolta ja itselleen tuntemat-tomalta vaikuttava paikka ja ottaa hyvät eväät ja kaveri mukaan ja mennä vaikka pussikaljalle. Jokainen lähiö on kokemisen arvoinen!

To

imenpid

e

35Supermarket on suunnaton, pimeä ja tuoksuva. Herkuttelet hedelmäosastolla, lastaat reppuusi ison kasan ravitsevia pähkinöitä, nautit kylmän oluen samalla suklaata mutustellen. Tämä on sitä oikeaa elämää. Käyt tutkimassa myös nor-maalisti kielletyt varasto-osiot. Olet juuri tonkimassa lupaavannäköistä laatikkopinoa, kun takaasi kajahtaa jumalaton meteli. Sivu 7: käännyt rohkeasti katsomaan, mistä mahtaa olla kyse. Sivu 13: säikähdät ja pomppaat läpi läheisestä lasiseinästä.

Paloheinän takamäki

Ei järin salainen, mutta Helsingin paras mäenlaskupaikka, jos pitää kaatumisesta. Koettava vähintään kerran talvessa!

Pizza & Pihvi El Karim

Koskelantie 52.Ulospäinsuuntautunut omistaja ja ehkä Helsingin kebabpaikkojen monipuolisin menu.

Vanhankaupunginlahden luontoalue

Helsingin parhaita lintumestoja, kaunis paikka, vaikkeivät linnut kiinnostaisikaan. Ota Rautatientorilta bussi 71 (jollain muullakin pääse, ehkä 68?) ja jää pois Vanhankaupungin vesivoimalan kohdalla. Voimalassa voit tsekata Teknii-kan museon, mikäli kiinnostaa. Luontoaluetta pitkin pääsee kävelemään Viikkiin asti, jossa voi Yliopiston koetilalla bon-gata lehmiä ja joskus muitakin eläimiä.

Mäkikupla

Torkkelinkatu 2.Mäkikupla on kalliolainen peruskapakka, josta saa ruokaa. Paikan piz-zat ovat loistavia, erityisesti vegaaneille toimii Mäkikuplan pinaattipizza (Pinato) ilman juustoa. Paikan nettisivut antaa muuten aika epätodellis-en kuvan paikasta, verrattain siistin.. mutta ei se ihan räkäläkään ole.

Kruunuhaka ja Katajanokka

Arkkitehtuurista kiinnostuneille toimitus suosittaa kävelyretkeä Kruununhaan ja Katajanokan jugend-alueille. Toinen toistaan mes-sevämpiä vanhoja taloja uskomattomin koristein. Kävelyretki voi toimia myös vallankumoushalun herättäjänä.

Ruttopuisto

Yksi kaupungin miellyttävimmistä puistopaikoista. Keskellä Helsinkiä pääsee oleilemaan aikanaan mustaan surmaan kuolleiden hautausmaalle. Kaupat ja vessat lähellä, parin minuutin matkan päästä saa niin sushia ja shampanjaa kuin kymppisäkin ja makkaraakin.

Théhuone

Eerikinkatu 12Jokaisen teeharrastajan mekka tar-joaa hyviä teelaatuja ja erikoisuuksia suuresta maailmasta. Myös kippoja, kannuja ja releitä.

Kompressor

Rataskaevu 3, TallinnaTallinnan vanhassakaupungissa sijaitseva nuorison suosima viihtyisä Kompressor tarjoilee halpaa juotavaa ja herkullisia lettuja. Letut maksavat 3-4e, saatavilla on sekä suolaisia että makeita täytteitä (myös kasvis), ja vatsa tulee täyteen varmasti.

To

imenpid

e

36

Tervetuloa SitVasiin ja HYYhyn

YhteystietolaatikkoTervetuloa Sitoutumattomaan vasemmistoon! Mikäli sinulla on kysyttävää tai muuta asiaa, voit ottaa yhteyttä pj Jussi Nuortimoon, puh. 0505247562 tai sähköposti jussi.nuortimo@helsinki.fi. Koko hallituk-sen tavoittaa osoitteessa sitvas-hallitus@helsinki.fi. Yleiselle listallemme voi liittyä nettisivuillamme. Toimistomme sijaitsee Uuden ylioppilastalon 5. ker-roksessa, huoneessa Tivoli. Osoite on Mannerheim-intie 5 A. Kaikki ajankohtainen tieto ja muu enemmän tai vähemmän tarvittava löytyy osoitteesta www.helsinki.fi/jarj/sitvas ja osoitteessa blogs.helsinki.fi/sit-vas blogimme seuraaminen on ylipäätään erit-täin fiksu veto.

AatelaatikkoSitoutumaton vasemmisto - Obunden vän-ster ry. on Helsingin yliopiston suurin ja kau-nein vasemmistolainen järjestö. Kokoamme punavihreitä toimijoita puoluerajojen yli ja olemme siitäkin syystä puoleisiin sitoutumat-tomia. Puolustamme maksutonta sivistysylio-pistoa, ympäristöajattelua, pasifismia, femi-nismiä ja demokratiaa, niin paikallisesti kuin globaalistikin.

Toimintalaatikko

Sitoutumaton vasemmisto on aktiivinen kansalaisjärjestö. Järjestämme monen-laista toimintaa ulkomaanmatkoista kes-kustelutilaisuuksiin. Keväällä kävimme Suomen sosiaalifoorumissa Tampereella, ja syksyllä tuemme jäsentemme matkaa 17.-21.9. järjestettävään Euroopan sosiaalifoorumiin Malmöön. Syksyllä olemme mm. menossa sienimetsään, pidämme järjestömme 25-v syntymäpäiväjuhlat sekä järjestämme toki uusien illan ja muuta hengailua toimistol-lamme. Tarkista ylkkäristä ja nettisivuilta-mme tarkemmat tiedot!

HYY-laatikkoHelsingin yliopiston ylioppilaskuntaan (HYY) kuuluvat kaikki yliopiston yli 30 000 perus-tutkinto-opiskelijaa. Esimerkiksi ylioppilas-talojen tilat, Unicafen ruoka, Ylioppilas-kustannuksen kirjat ja Ylioppilaslehti ovat opiskelijan arjessa näkyviä asioita, joiden kohtalosta HYYssä päätetään. Korkein-ta valtaa HYYssä käyttää opiskelijoiden äänestämä 60 jäseninen edustajisto.

Sitvas toimii HYYssä aktiivisena reilumman opiskelijamaailman esitaistelijana. Edusta-jistossa solidaarisuuden ilosanomaa tykit-tää viiden jäsenen edustajistoryhmä, ja HYYn byrokratiassa työmyyrämme selät-tävät näköalattomuuden. Muodostamme HYYn Vihreiden kanssa Maailmanpyörän, astetta hauskemman ja kauaskatseisem-man vaalirenkaan.

The Independent LeftThe Independent Left is a leftist student organization in the University of Helsinki. We gather ecosocial-ist people over party lines and are independent in our relation to political parties. In the Representa-tive Council of our student union we form a group called “Maailmanpyörä” (World/Ferris wheel) with the Greens. We also proudly defend ecology, pacifism, feminism and democracy on both local and global scales. Our website can be found at www.helsinki.fi/jarj/sitvas