1

2

HYVIN MENEEHELSINGIN YLIOPISTON VIIKIN NORMAALIKOULUNTIEDOTUSLEHTI

Ilmestyy kaksi kertaa lukuvuodessa.Painosmäärä 1300.Jakelu: n. 900 oppilaalle, n. 100 opettajalle ja henk.kunnanjäsenelle, sekä yliopiston keskushallintoon, tiedekuntaan,opettajankoulutuslaitokseen jne.

Toimituksen osoite Pl 30(Kevätkatu 2)00014 Helsingin yliopistoTel. 90 - 19157515

Vastaava päätoimittajaRitva Raesmaa raesmaa@cc.helsinki.fi

Kansi: Sinikka Lehto

3

UUDISTUVA OPETUS, OPPIMINEN JA PERINTEET

Viikin normaalikoulun perusopetuksen uudet opetussuunnitelmat otettiin käyttöön2004. Lukion OPS valmistuu pikkuhiljaa, samoin normaalikoulua läheisesti koskevatyliopiston opettajankoulutuksen opetussuunnitelmat ja valtakunnallinentutkinnonuudistus. Niiden pohtiminen yhteistyössä soveltavan kasvatustieteen laitoksenja muiden yliopistomme asiantuntijoiden kanssa on ollut rehtorin viikoittaista arkeakoko kuluneen syyskauden. Luonnehtisin yhteistyötä sanoilla: ”elämisen sietämätönkeveys”. Se on ollut täyttä ja rankkaa elämää, uskomattoman paljon monialaistaasiantuntemusta ja keventäviä, vankasta osaamisesta nousevia näkökulmia.

Uudistukset ulottuvat kaikille suomalaisen koulutusjärjestelmän tasoille. Tavoiteei ole vaatimaton: eurooppalaisen kilpailukykyisen yliopistojärjestelmän luominenvuoteen 2010 mennessä. Mitä Viikin norssi tekee silloin?

Puolentoista Viikki-vuoden aikana olemme vakiinnuttaneet asemammesuomalaisen koululaitoksen ”näyteikkunana”. Sekä ministeriö että opetushallituslähettää mieluusti ulkomaiset vieraat juuri Viikin norssiin. Olemme antaneet heille paljonja saaneet kiitoksia, kehuja ja kunniaa ulkomaista lehdistöä myöten. Keväällä 2004käynnistynyt opiskelijavaihto on tuonut ja vienyt opettajia, harjoittelijoita ja Viikonnorssin omia nuoria ulkomaille: viimeksi Itävaltaan. Kristallipallostani näkyy Viikinkorkeatasoinen eurooppalainen oppilaitos, jota arvostetaan laadun, monialaisenverkostoitumisen ja osaamisen jatkuvan kehittämistyön vuoksi.

Uudistuva opetus luo toivottavasti uudenlaista oppimista. Tieto onymmärtämisen, oivaltamisen ja uuden luomisen tilapäinen väline tai vaihdettava työkalu.Se ei ole länsimaisen ajattelun mukaan pysyvä totuus tai kuvitteellinen itsetarkoitus,vaikka television ”tietokilpailut” palkitsevatkin pikkujuttujen muistamisesta. Perinteinen”mallikansalaisen” kuva on jo muuttunut moniarvoisempaan suuntaan, joten toivonhyvän oppimisen ja osaamisen käsityksienkin avartuvan. Jos kaikki oppisivat kaikensamalla tavalla, meillä olisi tylsä ja henkisesti yksitoikkoinen yhteisö.

Miten perinteet istuvat muutokseen? Perinteikäs yhteisö arvostaa juuriaan, muttaei pakasta niitä ikuisiksi totuuksiksi. Se antaa uusia tulkintoja vanhoille sisällöille,kuten Aleksis Kiven päivän tapahtumassa lokakuussa 2004 mainiosti havaitsimme.Perinteellä on abstrakti ja todentuntuisempi tasonsa. Kummallakin kohtauspinnallatulkitsijoiden määrä on sama kuin katsojien. Kaikki ovat yhtä oikeassa, mikä onarvokasta.

Onnittelen lehteämme merkkivuoden johdosta ja kiitän koko työyhteisöäsyyskauden ponnisteluista! Jyrki Loima

Johtava rehtori

4

KOULUN LEHTI 25-VUOTTA

Lehden syntysanat lausui silloi-nen apulaisrehtori Olli Syvähuo-ko vuonna 1979.Valmistelevaan työryhmään kuu-luivat Olli Syvähuokon lisäksiPetteri Takkunen, Anu Ketonen,Kari Kanerva ja Aki T. Rintanen.Lehden tarkoitukseksi määri-teltiin tietojen välittäminenkoulun, kodin ja opetushar-joittelijoiden kesken. Sovittiin,että lehti ilmestyy kerran kuussa.Ensimmäiseen toimituskuntaanvalittiin yksi edustaja seuraavistaintressiryhmistä: koulun opet-tajakunta, kouluneuvosto, oppi-lasneuvosto, urheiluseura, luonto-kerho Rönsy, opetusharjoittelijat,harrastuskerhojen edustaja.Lehden sisällöstä mainittiinseuraavaa: lehti toimitetaan”erillispalsta-periaatteella.”Kukin intressiryhmä saa yhtäsuuren määrän palstamillimetrejätoimitettavakseen. Lisäksi leh-dessä julkaistaan toimi-tuskunnanvalitsemia lehdelle lähetettyjäartikkeleita ja vastaavia koulu-yhteisön jäsenten lähettämiä

tuotoksia. Lehdessä voi ollamuitakin pysy-väisluonteisiaosastoja (sarjaku-vat, uutiset,juorut, levyarvostelut, kirjallisuus-ja teatteriarvostelut jne). Lehdenkooksi määrättiin Yliopistolehdenkoko eli B5. Painosmäärä olialuksi 800 kappaletta.Lehden ensimmäisenä päätoi-mittajana aloitti Kimmo Saarinen.(nykyisin professorina Tek-nillisessä korkeakoulussa).Valitettavasti ne muutamatvalokuvat, joita meillä oliensimmäisistä kokouksista,katosivat yhden valokuva-albumin mukana koulun 125-juh-lien yhteydessä.Neljä ensimmäistä lehteäjulkaistiin nimellä “Nimetön.”Nimikilpailu julistettiin syksyllä1979 ja ehdotuksia tulikinrunsaasti. Ehdotusten joukossa olisellaisia nimiä kuin: ”Utisia,utisia, Lumikameli, Termiitti,Haagan norsu ja Tiilen sisältä.”Lopulta nimeksi päätettiin valitaKakkosesta kajahtaa.

5

Nimi vaihtui taas muutettuammeViikkiin ja kakkosen kadottuakoulun nimestä. Uudeksi nimeksivalittiin kilpailun jälkeen HyVinmenee.Alussa toimituskunta oliinnostunutta ja palstoja syntyi.Kuitenkin kävi niin kuin monessamuussakin asiassa; alkuin-nostuksen jälkeen toimituskuntalaiskistui. Suurin ongelma olioppilaiden vaihtuvuus. Toimittajatolivat yleensä olleet lukiolaisia javiimeistään abi-vuoden helmi-kuussa kun kirjoitukset alkoivat,toimittajat luopuvat palstastaan.Ennen kuin uusia oli saatuvärvättyä ja opetettua, oli joparikin lehteä toimitettu hyvinpienellä toimituskunnalla. Niinpäilmestymiskertoja päätettiinvähentää, ensin kuuteen num-eroon vuodessa ja vuodesta 1984neljään. ( Painokustannustenjyrkän nousun johdosta lehti onilmestynyt vuodesta 1993 vainkahtena numerona vuodessa). Vakiopalstoja on säilynyt tähänpäivään vain muutama, yhtenäniistä Kakkosnorssin Tuen palsta(nykyisin Viikin norssin Tuki).Muutaman kerran näitten 25vuoden aikana on oppilaskuntaaloittanut lehtiuudistuksen.Viimeksi vuonna 1994. Suun-

nitelmat olivat saada lehtioppilasystävällisemmäksi javirittää oppilaiden kiinnostustalehtityöhön. Jostain syystäsuunnitelmat eivät koskaanpäässeet alkua pitemmälle, jotenjatkoimme kuten ennen. Koulun lehteä tarkasteltiin 1980-luvulla kahdessa teemase-minaarissa, ensimmäisen kerran1985 tekijänä Marjatta Vesa jatoisen kerran 1988 Outi Aaltonen,molemmat työt ovat talletettuinalehden arkistossa.Juhlapäivää lehti viettää työnmerkeissä. Toivottavasti lehtiilmestyy koulun tiedottajanaainakin toiset 25 vuotta. Kiitoskaikille lukijoillemme ja avus-tajillemme.

Ritva Raesmaa

6

S Y Y S L U K U K A U S I

Koulutyö aloitettiin tänä vuonna jo elokuun 10. päivä. Oppilaat parveilivat saattajineenpihalla jo hyvissä ajoin. Jo kolmenkymmenen vuoden ajan oppilaita on ollutvastaanottamassa “kanslian Leena” eli toimistosihteeri Leena Tuomola-Lagerström

Abiturientit jakoivat tuttuun tapaan ekaluokkalaisille aapiset

7

KOULURAUHAN JULISTUS 13.8.2004

Valtakunnallisesta koulurauhan julistamisesta on muodostunutMannerheimin Lastensuojeluliiton, Opetushallituksen ja Poliisinvuosittain toteuttama tapahtuma. Siinä tiedotetaan kyseisen vuodenkouluyhteistyöhön liittyvistä teemoista ja toiminnasta sekäkannustetaan kouluja koko lukuvuoden kestävään toimintaan.Koulurauhan julistamisella tahdotaan muistuttaa, että kaikillakouluyhteisön jäsenillä on oikeus turvalliseen ja tasa-arvoiseenoppimisympäristöön.Meille koulurauhan julistivat tukioppilas Joonas Heino 9B ja 9F:noppilas Roosa Pohjalainen

8

TAIDETTA KIRJASTOON

Valtion taidetoimikunta sijoitti kirjastoon taiteilija Leila Hietala-Hämäläisen teoksen ”Mustan kissan tango.” Suunnitelmissa onpitää kirjastossa ”kissanristiäiset” lukuviikolla.

LÖYDÄT ERI PUOLILTA LEHTEÄ R-RUNOJA IA:LTA

9

KOULUN RAVINTOLAAN SIJOITETUNTAIDETOKSEN PALJASTAMISTILAISUUS25.8.2004Taiteilija Kaarina Kaikkosen taideteos Kohti aurinkoa kohti kuuta paljastettiinkoko koulun läsnäollessa. Teoksen luovutti koululle Valtion taidetoimikunnanpuolesta kulttuuriasiainneuvos Veikko Kunnas OPM.Tilaisuuden aloitti koulun kuoron rimukas esitys. Kuoroa johti Sari Muhonen

10

Arkkitehti Markku Erholz ARK House ja taiteilija Kaarina Kaikkonen

11

Ajatuksia Viikin normaalikoulun ravintolaan valmistuneestateoksestaniKohti aurinkoa, kohti kuuta

Teoksen ensimmäisenä lähtökohtana oli ajatus auringosta energian tuojana.

Halusin tehdä koululaisille ja opettajille teoksen, joka antaa harmaaseen arkeen valoa javoimaa. Teoksen, joka on villi ja vapaasti seikkaileva viiva niin kuin luovan ajatuksenjuoksu.Teoksen, joka on kaikkea muuta kuin säännöllisen kaavoittuneen geometrisen ajattelunmuotoinen.Teoksen, joka on ilmassa leikkivä viivapiirustus.

- Kun lähdin suunnittelemaan teosta, muistelin omaa lapsuuttani ja kouluaikaani. Olin ujoja pelkäsin koulua. Surin sitä, että isäni oli kuollut ja kadehdin niitä lapsia, joilla oli ikiomaisä kotona kyselemässä, miten koulupäivä oli sujunut. Niinpä tällä teoksella halusin antaaViikin koululaisille valoisan ja lämpimän ajatuksen, josta halutessaan voi löytää rakkauden.

Kohti aurinkoa, kohti kuuta on kaksiosainen. Pääravintolan aurinko on alakerrastakatsottuna kenties vain 100 metriä pitkä ympyrän kehä, joka kouluun mahtuakseen on joutunutkiertymään mutkille, poukkoillen sinne tänne, niin kuin luova ajatus poukkoilee. Ylemmistäkerroksista katsottuna se kenties on kuin feenikslintu, joka nousee rakkauden siivillä kohtivapautta. Teostahan voi tarkastella lukemattomista eri kulmista ja korkeuksista, ja teokseenavautuu uusia kerroksia näkökulmista riippuen. Niin halutessaan voi siivistä hahmottaatoisiaan halaavan äidin ja isän, nousukierteen kiemuroista voi löytää siskot ja veljet javauvankin. Ja pyrstössä perää pitää isoäiti. Isoäitiä ei tosin hahmota enää kovin selvästi,sillä hän on jo kuollut. isoäiti on kuitenkin mukana, sillä menneisyyttä kannamme ainasisällämme ja se on osa meitä.Teoksen yhdistävänä voimana on perheenjäsenten välinen luja rakkaus.

Mutta teosta voi tarkastella myös ilman tarinaa, leikkivänä abstraktina viivapiirustuksenavastakohtana arkkitehtuurin neliömäiselle suoraviivaisuudelle.

Teoksen pienempi osa, kuu, heijasta hitaasti liikkuvaa hentoa valoaan pikkuravintolanyöntummiin seiniin. Valot liikkuvat hitaasti, niin kuin tähdet taivaalla. katsoja voi koettaapyydystää omaa kuvaansa taskupeileistä, jotka muodostavat kuun kelmeän pinnan. kuu onosana teoskokonaisuutta siksi, koska elämään kuuluvat myös tummemmat jaksot. aina eipolku kulje auringonpaisteessa.

Toivon, että teoksen siivittämänä koulussa syntyy runsaasti suuria luovia ajatuksia. Niinsuuria, etteivät ne mahdu koulun seinien sisäpuolelle vaan tahtovat nousta ylemmäksi, kohotakattojen yli vapauteen. Sieltä näkee kauemmaksi.

Kaarina Kaikkonen

12

VIIKIN NORSSIN TYHY-PÄIVÄ 10.9.2004

Kaksi bussia saapui aamutuimaan noutamaan koulun henkilöstöä japarin tunnin ajomatka kohti Jaalaa alkoi. Bussissa eri aineryhmätesittivät ohjelmaa ja matka sujuikin rattoisasti.

Matka alkoi aamujumpalla

13

Noin kello kymmenen saavuimme Verlan tehdasmuseoalueelle, jossameille kertoi tehtaan historiasta koulumme entinen oppilas InkeriAhvenisto.

Hugo Neuman perusti Verlaan puuhiomon vuonna 1872. Hiomo jäilyhytikäiseksi. Neumanilla ei ollut varoja sen laajentamiseen. Toimintaloppui hiomon paloon vuonna 1876.Vuosi 1882 - uusi puuhiomo ja pahvitehdasVuonna 1882 Kuusankosken tehtailla toimineet paperimestaritGottlieb Kreidl ja Louis Haenel perustivat Verlaan uuden, suuremmanpuuhiomon. Sen yhteyteen rakennettiin myös pahvitehdas. Yhtenäosakkaana oli viipurilainen liikemies, konsuli Wilhelm Dippell.Vuosi 1906 - osakeyhtiön aikaaWilhelm Dippellin kuoltua 1906, muodostettiin Verlasta osakeyhtiö“A.B. Werla Träsliperi och Pappfabrik”. Toiminta jatkuimuuttumattomana vuoteen 1920, jolloin tehtaan osti Kissakoski Ab,Hirvensalmella sijainnut puuhiomo ja pahvitehdas.Vuonna 1922 osakkeet siirtyivät Kymin Osakeyhtiölle (nykyisin UPM-Kymmene Oyj.) Tehtaan toiminta jatkui vielä yli 40 vuotta lähesentisissä puitteissa.

14

15

Kahvin jälkeen jatkoimme busseilla Repoveden kansallispuistonmaisemiin Pohjois-Valkealaan.

Nautittuamme Kirjokiven kartanossa lounaan ja vaihdettuamme ylleretkeilyvaatteet, siirryimme varsinaisen kansallispuiston alueelle.

16

Bussit jättivät meidät Lapinsalmen parkkipaikalle, josta jatkoimmekävellen noin 1km Lapinsalmen riippusillalle.

“Huonojalkaiset” pääsivät Matti Ilanderin kirkkoveneen kyytiin jasaimme hyvin läheltä tutustua ikivanhoihin kalliomaalauksiin.

17

Riippusillalta matka jatkui vaihtoehtoisia reittejä käyttäenKuutinlahdelle, jossa rva Ilander odotti nokipannukahvien kanssa.

Paistoimme makkaraa, patikoimme, sienestimme ja kuuntelimmemielenkiintoisen esityksen Kuutinlahden historiasta.

18

Oppaamme Matti Ilander

Osa jatkoi Mustalammin vuoren näkötornille, osan jäädessäodottamaan vesibussi “Tuuletarta.” Vesibussiajelu Repovedellä jaVuohijärvellä oli todella kiinostava, maisemat jylhiä ja ilma mitäihanin!

19

Mielet herkistyivät Mäntysaaren yhä käytössä olevallahautausmaalla, jonka pienen kappelin edessä katselimme kuinkaauringonvalo raidoittin hautakiviä. Oli täysin hiljaista ja tunnelma olitodella rauhoittava.

20

Matka jatkui vielä eteenpäin ja lopulta saavuimme Orilammenlomakeskukseen, Hillosensalmelle. Siellä olivatkin jo saunatlämpimänä ja virkistyneinä asetuimme nauttimaan päivällistärunsaiden herkkujen ääreen.

Kotimatkalle lähdettiin n. klo 22 ja koululle saavuimme keskiyöllä.

21

Aleksis Kiven juhlavuoden kunniaksi esitettiin koululla lehtori Inkeri Hellströminkäsikirjoittama ja ohjaama SEITSEMÄN VELJESTÄVeljeksinä esiintyivät lukion pojat: Jussi Halkola, Antti Melander, HeikkiKorhonen, Miikka Hyvönen, Mikki Inkeroinen, Antti Kukkola ja NikoKoivuniemi. Esitys oli upea ja sai kaikkien kiitokset!

22

Hesteon kilpi vanhan tyttönorssin seinään

Keskiviikkona 13.10.2004 kokoontui suuri joukko entisiä tyttönorsseja Runeberginkadulle,vanhan koulurakennuksensa luo juhlistamaan muistolaatan paljastusta. Hesteo ry (Helsinginensimmäisen suomalaisen tyttökoulun entiset oppilaat) olivat hankkeen takana. Kilven onsuunnitellut taiteilija Jorma Hautala.Sää oli kolea, mutta tunnelma lämmin kun rehtori Anita Koskimaa paljasti kilven violetinpeitteensä takaa.Rehtori Koskimaan puhe luettavissa toisaalla tässä lehdessä. Hesteon puheenjohtaja LailaKoski kertoi hankkeen eri vaiheista, luovutti kilven Kauppakorkeakoululle ja lopuksi kehottijuhlaväkeä siirtymään kahville viereiseen rakennukseen.Iloinen puheensorina täytti salin, kun vanhat luokkatoverit tapasivat toisensa. Puheenjohtajantervehdyksen jälkeen professori Taru Valjakka esitti kolme yksinlaulua ja häntä säesti juuripalkittu pianotaiteilija Meri Louhos.Muisteloita omilta kouluvuosiltaan esittivät Maine Wartiovaara 94-vuotias(oppilaana 1920- 29) ja Inkeri Voipio (oppilaana 1932 - 41). Lehtori (ja entinen tyttönorssi) Ritva Markkanenkertoili muutamin sanoin ajasta, jolloin koulu sitten muutti Haagaan. Näitä muistelmiamyös tuonnempana. Lopuksi kaikki esiintyjät kukitettiin.

Taru Valjakka kertoi mm. seuraavaa:Konventtipuvut olivat umpinaisia, hänellä oli silkkiä yläosa ja pitkä leveä alaosa tylliäKavaljeerien taustat selvitettiin. Lääketieteellisestä ei kavaljeeriksi päässyt.

Penkkariajelu suoritettiin kävellen lippu edessä, koska autoja ei ollut saatavilla.Konventit olivat kielletty kolmen vuoden ajan, koska kerran eivät Ressun pojat suostuneetkaanpoistumaan ja poliisikin tarvittiin paikalle.

Puheenjohtaja Laila Koski kiitti kaikkia ja kertoi Hesteon seuraavaksi ryhtyvän arkistonsakokoamiseen ja järjestämiseen. Arkistoaineistoa löytyy eripuolilta kaupunkia.

23

REHTORI ANITA KOSKIMAAN PUHE

Kohta paljastetaan Tyttönormaalilyseon kaunis muistolaatta niin kovintutuksi käyneitte portaitten viereiseen seinään. Laatta ei ole ainoastaankaunis esine, se osaa puhuakin. Puhetta ymmärtää se, joka osaa sitäkuunnella. Se kertoo satojen ja tuhansien nuorten ihmisten iloista jasuruista, innosta opiskella ja kasvaa aikuisuuteen. Se muistuttaamieleen tapahtumia koulun arjen ja juhlan saatosta. Muistot saavatvärinsä kunkin omien kokemusten ja elämysten viitekehyksestä.Toiseksi muistolaatta kertoo koulumme maineikkaasta menneisyydestätämän talon suojissa. Kukapa voisi vähätellä koulummekulttuurihistoriallista merkitystä sekä rauhan että sotien aikana.Koulumme perustettiin vuonna 1869 ja sai useitten vaiheitten jälkeennimekseen Tyttönormaalilyseo v. 1934. Tähän taloon oli tultu jo v.1924. Nykyisellään koulumme jatkaa toimintaansa Helsinginyliopiston Viikin normaalikouluna. Koulun juuret ovat syvällä,tulevaisuus avoinna.Kolmanneksi muistolaatta kertoo entisten oppilaitten ja monien,monien talossa työskennelleitten rakkaudesta omaa kouluaan kohtaan.Lopuksi haluan kiittää taidemaalari Jorma Hautalaa tyylikkäästä työntuloksesta sekä koulumme entisten oppilaitten, Hesteo r.y:n jäseniätämän tapahtuman hienosta suunnittelusta ja toteuttamisesta.

24

94-VUOTIAAN MAINE WARTIOVAARAN MUISTIKUVIARUNEBERGINKADUN KOULUN ALKUAJOILTA

Minua on pyydetty tässä tilaisuudessa kertomaan joitain muistoja Helsingin SuomalaisenTyttölyseon alkuajoilta Runeberginkadun koulurakennuksessa.Koska olen uksi niistä harvoista silloin koulun alaluokilla olevista, jotka nyt vielä ovat elossaja liikuntakykyisiä. Muistot ovat yli 80 vuoden takaisia ja voivat olla vähän hataria. Valitan.Uusi koulurakennus sijaitsi silloin autiossa ja asunnottomassa Töölössä. Ensimmäiset talotsijaitsivat Arkadiankadulla. Välillä oli vain puinen koleraparakki. Nyt oli tilaa.Välitunnilla nuoremmat oppilaat ”hyppivät lautaa” koulun pihalla olevilla rakennusjätteillätai hyppivät alas koulutasanteelta ojan lumihankeen. Vanhimmat oppilaat kiersivät kävelenja samalla jutellen koulurakennuksen ympäri, ehtien kaksikin kierrosta ennen kellon soittoa.Kouluun pääsy julkisilla kulkuneuvoilla oli hankalaa. Lähin raitiovaunupysäkki oliKansallismuseolla, jonne tie kulki pitkin kivettömiä katuja. Sateella hypittiinvesilammikoiden yli. Talvella taiteiltiin jäisellä tiellä.Koulun sisätilat olivat ihanat Bulevardin koulun ahtauden jälkeen. Bulevardilla kouluakäytiin kahdessa vuorossa; kahdeksasta neljään tai kymmenestä kuuteen. Kaikilla oli keskelläpäivää pitkä kahden tunnin väliaika, josta kärsivät varsinkin kaukana asuvat oppilaat. Hejoutuivat silloin syömään eväitään Vanhan kirkon puistossa tai kävelemään Bulevardilla.Jotkut kävelivät asemallekin asti, jos oli suojaisaa. Kaikki tämä epämukavuus oli nyt ohi.

Koulun jokaisella kahdellakymmenellä luokalla oli oma luokkahuone. Oli piirustussali, jostaoli mahtava näköala merelle asti yli vielä rakentamattomien tonttien. Oli oma koulukeittiöviidennen ja kuudennen luokan oppilaille. Oli vielä kaksi voimistelusalia pukuhuoneineen,jossa oppilaat vaihtoivat jumppa-asuun: valkoinen trikoopaita, siniset pussihousut, mustatsukat ja voimistelutossut.Oman pihan siistiydyttyä pelattiin siellä voimistelutunnilla usein pitkääpalloa, josta Tahkoei vielä ollut kehittänyt pesäpalloa tai sitä ei ainakaan vielä tunnettu tyttölyseon piirissä.Talvisin vedettiin joskus isoja, neljän istuttavia kelkkoja läpi kaupungin Kaisaniemenjäämäkeen.Juhlasali oli hyvin vaikuttava. Sinne marssittiin luokittain aamuhartauteen, jota kuunneltiinseisten ja katsellen kateederin yläpuolella seinään maalattua kirjoitusta : ”Herran pelko onviisauden alku.” Aaamuhartauden jälkeen siirryttiin samalla tavalla luokkiin takaisin jaoppitunnit alkoivat.Minua kohtasi järkytys heti koulun neljännen oppivuoden alkaessa. Kaikki harvat englanninsijaan vaihtoehtoisesti ranskaa lukevat, minut mukaan lukien, siirrettiin B-luokasta A-luokkaan eroon tutuista luokkatovereista ja opettajista. Oli käytännöllistä yhdistää kaikkiranskanlukijat samaan luokkaan. Me kiipesimme ranskantunneille ylimmässä kerroksessaolevaan omaan ranskanlukijoiden luokkahuoneeseen.Opettajista osa oli opettanut jo Bulevardin koulussa. Melkein kaikilla oli kutsumanimi joennen meidän aikojamme annettuna. Toisten nimet oli johdettu sukunimestä ja toisten annettujonkun opettajan ominaisuuden perusteella. Enkvist oli Enkka, Kivaro oli Kiffari, Töttermanoli Tötti, Vilkemaa oli Vilkkari, Ingrid Melander oli Aris hänen r-kirjaimen särähtämisenvuoksi. Saima Jokisesta oli tullut Krapu, koska hän punastui helposti. Matematiikan jafysiikan lehtorista Hallonbladista tuli Massa. Nimi viittasi sekä fysiikkaan, että Hallonbladinmuhkeaan ulkomuotoon.

25

A ja B-luokilla ei ollut paljon yhteyttä kouluaikoina. Kumpikin luokka kokoontui erikseenluokkakokouksiinsa ylioppilastutkintojen jälkeen. Mutta aikaa myöten entiset A ja B luokanoppilaat rupesivat pitämään yhteisiä luokkakokouksia. Kerta kerralta osanottajien lukumääräväheni, kunnes viimeksi keväällä 75 vuotta ylioppilastutkinnon jälkeen pidetyssäluokkakokouksessa oli vain kaksi osanottajaa: yksi A:lta ja yksi B:ltä.

Panen tässä kiertämään kaksi valokuvaa, joista toinen on otettu Bulevardin koulun viimeisenäkeväänä vuonna 1923 Kirkkopuistossa, juuri ennen siirtymistä Runeberginkadulle ja toinen81 vuotta myöhemmin. Melkein kaikilla meillä oli päässämme juuri muotiin tulleetkoululakit. Silloin useimmissa kouluissa oppilailla oli lakissaan oman koulun tunnusmerkki.Esimerkiksi norssin pojat tunsi jo kaukaa lakin kuvun yli kulkevasta nyöripunonnasta. Ikäväkyllä en muista enää oman koulumme tyttölyseon merkkiä. Koululakkien käyttö kuitenkinvähitellen hiipui useimmissa kouluissa muutaman vuoden jälkeen.

26

MUISTOJA KOULUAJOILTA

Syyskuun 1. p: nä 1932 alkoivat opintoni Tyttölyseon 1A-luokalla. En alkuun tuntenut juuriketään, mutta pianhan siinä tutustuttiin. Luokan takaseinää koristava suuri taulu oli kaikkienihastus: bernhardilaiskoira sveitsiläismaisemassa. Oli sääli, ettei sitä saanut seuraavaanluokkaan.

Kaksi vuotta koulurutiini oli samaa: Aamulla paririviin luokan eteen ja sitten juhlasaliinaamuhartauteen ennen tuntien alkua. Tämä tapa säilyi koko kouluajan.

Kahtena ensimmäisenä vuonna oli ruokatuntia puolituntia, jolloin syötiin luokassa eväitä jasitten mentiin pihalle. Kolmannella luokalla tilanne muuttui, kun ruokatunti piteni 1t: n 15min: n mittaiseksi. Useimmat ennättivät silloin kotiin syömään.

Jokin muukin muuttui. Ihmetellen katselimme, mitä kaksi miestä puuhaili koulun pääovenääressä. Oven päälle ilmestyi sana: TYTTÖNORMAALILYSEO. Olimme saaneet koululleuuden nimen.

Neljännellä luokalla oli taas uutta ihmeteltävää: saimme uusia opettajia, joita kutsuttiinyliopettajiksi: Lauri Kaila, E.A. Saarimaa, Urpo Kuuskoski. Jotkut entiset opettajammekinkuten Aaro Hellaakoski, saivat tämän tittelin. Ja opettajaharjoittelijoita eli ”naskaleita” olivarsin paljon. Olihan heitä ennenkin ollut, mutta lähinnä käsitöissä ja kotitaloudessa.

Vuosikymmenen lähestyessä loppuaan oli edessä suuri muutos. Oli kahdeksannella, kunkäytyämme 1,5 kk koulua maailmansodan uhkaamana meilläkin alkoi Y.H. (yleisetharjoitukset) ja koulu loppui lokakuun puolivälissä. Vasta marraskuun loppupuolellaaloitettiin taas. Oltuamme viikon verran koulussa, kuukauden viimeisen päivän aamuna,tulimme juuri rukouksista, kun alkoi kuulua myöhemmin varsin tutuksi tullutta ulinaa. Kaista(=Kaila) nousi seisomaan ja sanoi: ”Tytöt, nyt tämä on totta. Ottakaa tavaranne ja menemmealas”. Alkoi Talvisota ja kaikki hajaantuivat erilaisiin töihin.

Talvisodan jälkeen silloinen luokanvalvojamme rehtori Vuorinen keräsi meitä kotiinsa jaluimme historiaa eteenpäin muutamana päivänä. Koulu alkoi 1.8.-40 ja luimme kaksikuukautta kahdeksatta luokkaa ( ilman harjoitusaineita). Sitten oli viikon loma ja mealoitimme abiluokan.

Penkkarit olivat normaalisti helmikuun lopulla ja tenttikausi alkoi normaalisti. Tentimmekaikki lukion aineet. Kirjoitukset olivat huhtikuun alusta alkaen joka toinen päivä. Itseasiassa olimme viimeinen vuosiluokka, joka kirjoitti vanhanaikaiset ylioppilaskirjoitukset.

Lakit me saimme melkein tyhjässä koulussa, koska koululaiset olivat menneet jo viikkoaaikaisemmin auttamaan maatöissä. Vain opettajat ja abien omaiset olivat paikalla.

Meitä edeltävä ja seuraava vuosiluokka sai lakkinsa ilman kirjoituksia viimeisenkoulutodistuksen perusteella.

INKERI VOIPIO

27

Inkeri Voipio muistelee professori Taru Valjakka laulaa

Hesteon puheenjohtaja Laila Koski kertomassa yhdistyksen työstä

28

KIRJASTO KIEHTOVAKSI

Marraskuun alussa kirjasto yhdessä äidinkielenopettajien kanssa järjestikilpailun, jossa etsittiin keinoja kirjaston viihtyisyyden lisäämiseksi.Vastauksia tuli määräaikaan mennessä 35 kpl. Kaikkien vastanneidenkesken arvottiin kirjapalkinto ja sen voitti: Mari Matikainen 8c

- vastaajista 18 toivoi tietokoneita myös peruskoululaisten käyttöön(kuudesta koneesta ei ole jakaa 900 oppilaalle)- monessa lapussa toivottiin lämmitystä lisää (valitettavasti koko seinänkorkuinen ikkuna viilentää tilan ja fysiikan lakien mukaan lämmin ilmanousee ylös eli tälle emme voi muuta kuin aloittaa villatakkien vuokrauksen)- nojatuoleja, lamppuja (ostettu kaksi tuolia ja jalkalamppu ks vier. sivu)- paremmat hyllyopasteet (tulossa)- voisi lainata kirjastokortilla (kirjastokortti vaatii lukulaitteen, joka maksaan. 1500 euroa)- viikon kirjan esittely- lisää nuorten lehtiä- enemmän laina-aikaa ( nyt jo käytännössä 4 viikkoa)- akvaario (kuka ruokkii kalat loma-aikoina?)- kuuntelunurkka, pehmeät penkit ja kuulokkeita musiikin ja satujenkuunteluun- hiljaista taustamusiikkia- ylä-ja ala-asteen kirjapuoli erikseen (tiedoksi: ne ovat erikseen!)-kattoon taideteos kuten koulun ravintolassa-lisää nuortenkirjoja (on tulossa)-saisi tehdä kirjaehdotuksia (on saanut tehdä ainakin viimeiset 30 vuotta)-salkkareita ja dokkareita lisää-järjestettävä erilaisia tapahtumia (Lukuviikolla tulossa kirjailijavieraita)-kilpailuja-ulko-ovi on tylsä (Siihen on nyt kiinnitetty iso juliste)-värjätyt ikkunat ??-joulukuusi, julisteita, halloween koristeita-enemmän sisustusta , ”paikkahan on pelkkää peltiä”-mattoja (siivoojat eivät pitäisi)-viherkasveja esim. ”Jukka Palmu” (jukka-palmuja meillä on jo kaksi)-värikkäämpi ympäristö-metroa ja 100 lehteä saataville-enemmän kelloja (myös herätyskelloja?)-että “täti” täyttäisi lainakuitit

29

� � � � JOULUKONSERTTI JOULUKONSERTTI JOULUKONSERTTI JOULUKONSERTTI JOULUKONSERTTI

Oppilaiden vanhempien jakoulun henkilökunnan kuoroVinokuu , johtajanaan IveRiihimäki toivottaa kaikkitervetulleiksi jouluiseen kon-serttiin Pihlajamäen kirkkoon17.12.2004 klo 18.

30

Viikin Norssin Tuen kuulumisia

Kun kaksi vuotta sitten aloitin Tuen puheenjohtajana, sain tehtäväkseni saattaa loppuunvanhempainyhdistyksen Haagasta Viikkiin muuttoprojektin. Tavoitteena oli luoda Viikkiinomat perinteet Haagan perinteitä kunnioittaen. Lisäksi pidettiin tärkeänä verkostoitumistaViikissä toimivien tahojen kanssa Koko kylä kasvattaa projektin puitteissa.

Isänpäivämyyjäiset on yksi Tuen pitkäaikaisista perinteistä. Myyjäiset järjestettiin tänäsyksynä Viikissä toista kertaa ja jo nyt ne ovat selvästi vakiinnuttaneet asemansa.Myyjäisissä oli mukava yhdessä tekemisen tunnelma ja asiakkaita oli talon täydeltä. Kiitoskaikille teille aktiivisille, jotka osallistuitte myyjäisjärjestelyihin ja kaikille teille, jotkaosallistuitte käymällä myyjäisissä!

Syksyn aikana Tuki on ollut yhdessä nuorisotoimen, seurakunnan, kaupungin aluetyönsekä Koillisen Klaarin kanssa käynnistämässä ”Rajattomuuttako raitilla”-hanketta. Sentavoitteena on Koko kylä kasvattaa -hengessä varautua ennalta tilanteeseen, jossa nykyisetrunsaslukuiset lapsemme ovat Viikin nuorisoa. Tarkoitus on vapaaehtoisten vanhempien javiranomaisten kanssa yhteistyönä jalkautua Viikin raitille sekä järjestää nuorille toimintaaviikonloppuilloiksi. Hankkeen käynnistystilaisuus järjestettiin koululla 4.10. Tilaisuuteenkutsuttiin kaikki 5-9.-luokkalaisten huoltajat. Tammikuusta alkaen tullaan järjestämäänvanhemmille luento- ja keskustelutilaisuuksia, joiden tarkoitus on toisaalta luoda valmiuksiavapaaehtoiseen nuorisotyöhön, mutta toisaalta myös tarjota kaikille vanhemmille eväitänuorten kohtaamiseen. Mikäli riittävästi vapaaehtoisia vanhempia saadaan mukaan,ajatuksenamme on aloittaa viikonlopputoiminta kevätlukukauden kuluessa. Hankkeenetenemisestä tiedotamme rajaton@yahoogroups.com -postituslistan kautta (listalleliittyminen tapahtuu lähettämällä sähköposti osoitteeseenrajaton-subscribe@yahoogroups.com). Ajankohtaiset tapahtumat löytyvät myös Tuenkotisivuilta ja tulevasta luentosarjasta lähetetään reppupostia kaikkiin 5-9.-luokkalaistenkoteihin

31

Tuen aktiiviset kerhovastaavat ovat järjestäneet syksyn aikana monenlaista kerhotoimintaa.Yksi suosituimmista kerhoista on ollut alaluokkalaisille tarkoitettu Tarinaketju-kerho, joka ontoteutettu yhteistyössä Suomen Pakolaisavun kanssa. Tällä hetkellä näyttää sille, että Viikinkerhotarjonta on riittävää, koska suunniteltuja kerhoja on jopa jouduttu perumaan vähäisenkiinnostuksen vuoksi. Kevätkauden kerhotarjonnaksi on suunnitteilla tanssikurssi sekätaikatemppukerho, mutta näistä saatte tarkempaa tietoa reppupostina joulun jälkeen.

Kevään vuosikokouksessa valitaan tuelle jälleen uusi hallitus. Toivotamme kaikkivanhemmat ja koulun väen lämpimästi tervetulleiksi täydentämään nykyistä aktiivistenjoukkoa. Tuen hallituksessa toimiminen tarjoaa hyvän mahdollisuuden seurata koulunkuulumisia ja tutustua muiden luokkien vanhempiin.

Tämän puheenjohtajakauden päättyessä voin tyytyväisenä todeta, että Tuella on omatärkeä paikkansa Viikin norssissa ja lisäksi olemme luoneet hyvät verkostot muiden Viikinalueella nuorten kanssa toimivien tahojen kanssa.

Kuluva vuosi on hyvä päättää virittäytymällä joulun tunnelmaan vanhempien ja koulunhenkilökunnan oman Vinokuu-kuoron konsertissa Pihlajamäen kirkossa pe 17.12. klo 18.

Rauhallista joulua toivotellen,Riitta KahelinpuheenjohtajaViikin Norssin Tukiwww.helsinki.fi/viikinnorssi > Koti ja koulu > Vanhempainyhdistys

32

33

34

35

36

AAMUTUIMAAN (krunoja kdorkille)

Tapan reikäleipää leppoisasti istuskellen aamukompostin ääressä.Kolehti edessä,

kahvi ulottuvilla.Seilailen pitkin aivomerta

puolihuolimattomasti leväperää pidellen.Huomenna – ajattelen – täytyy kerätä kengät

ja viedä ne suutarillekasvamaan korkoa.

Aamunkoi pilkistää esiin reiästä, joka on sukassani.

Ehkäpä sekin haluaisi näin aamutuimaan

päästä merta edemmäsottamaan onkeensa.

Makaan vangittuna hämähäkissä.Polveni on kipeä

- ehkäpä siinä on lapsivettä.Ajatukseni harhailevat

pitkin ampumarataa.Haistelen ilmaa etunenässä

- tuoksuu kriisipuuroltaVähitellen tuoksu katoaa

illan suusta kuuluu maiskutusta.

Olisin mennyt yöpuulleelleivät sen oksatolisi olleet liian korkealla.

Siispä vietin yöni yöjalassa, sen vasemman jalan saappaassa.

Arto Keskinen IIB vuonna 1980

��������������������������������A

37

LINNUT LÄHTEVÄT – MINÄ JÄÄN

On syksyinen aamu. Lehdet ovat jo kellastuneet ja puut ovatalakuloisen paljaita. auringon säteet siivilöityvät paljaidenoksien lomitse, mutta ne eivät enää lämmitä. aivan kuin aurinkoolisi kuluttanut kaiken lämpönsä ja olisi nyt vain keltainenvalaiseva kiekko.Ilma on viileää, melkein kylmää ja hengitykseni höyryää.Paleltaa. Yöllä on luonto peittynyt valkeaan kuuraan.Näen, kuinka ankkaemo taapertaa viluissaan jättäen kuuraanräpylän jäljet. Käännyn ja näen edessäni meren. Se on vielävapaa, mutta talven tullessa jää kahlitsee sen.Taivaalta kuuluu siipien kahinaa. Muuttolinnut lentävät etelään.Kaihoisalla kujerruksella, joka sisältää apeutta lähdön vuoksija odotusta lämpimästä auringosta, linnut jättävät hyvästikylmälle Suomelle, jonne ne palaavat seuraavana keväänä.Katselen lintujen lentoa, kunnes ne häipyvät horisonttiin.Jokin kiipeää pitkin housunlahjettani. Vilkaisen jalkoihini janäen oravan. Sen turkki on harmaa ja se on nälkäisennäköinen. Kun katson sen mustiin, epätoivoisiin silmiin, tunnensääliä sitä kohtaan. apeana levittelen käsiäni, ei minulla olepähkinöitä.Masennus mielessäni astelen ääneti pitkin kapeaahiekkapolkua. Tuuli on voimistunut. Toinen muuttolintuparvilentää kohti etelää ja kolmas ja neljäs. Kunpa ihmisetkinvoisivat muuttaa syksyllä lämpimään.Istuudun kivelle. Se on kylmä. Katselen taivaalle ja hegitänsyvään raikasta merenrantailmaa. Outo riemu valtaa mieleni,kun ajattelen seuraavaa kevättä ja saapuvia lintuparvia.Viimeiset linnut katoavat horisonttiin lentäen kohti auringonkultaisia säteitä. Olen yksin.

Tämän tarinan kirjoitti Marja Sinervo 9B luokalta. Hän kuolivuonna 1982 vain 17-vuotiaana

38

TYTTÖJEN KORIPALLOMESTARUUSTURNAUS

Lähdimme perjantaina 12.11.04 noin kello 9 koulujen väliseenturnaukseen Malmin palloiluhallille. Pelasimme viisi peliä. Ensimmäinenpeli alkoi klo 10.05.Olimme meidän joukkueen ainoita neljäsluokkalaisia, siis me, Johannaja Bettina. Muut olivat viides- ja kuudesluokkalaisia.Suurin osa vastustajistamme oli pidempiä kuin me, muttapuolustaminen onnistui jotenkuten. Meitä jännitti pelat ensimmäistäkertaa koulun joukkueessa ja heittää isoihin koreihin koreja.Pelasimme viisi ottelua. Pronssiottelussa saimme joukkuepelinkäyntiin ja voitimme vanhan vihollisemme SYKin. Pelit olivatkokonaisuudessaan mukavia. Meillä oli hyviä pelaajia ja saimme hyviäkolmen pisteen koreja. Oli mukava tuoda pronssipokaali kouluun.Olimme tyytyväisiä omaan suoritukseemme. Emme kuitenkaanunohda muiden suorituksia! Johanna (4c) ja Bettina (4b)

39

������������������

40