Luonnon mestariteos

Järvi ja ihminen

Saimaan olojen tarkin tulkki on saimaannorppa. Jääkauden jälkeläinen, itämerenhylkeen su-kulainen kärsii orastavasta ilmastonmuutoksesta. Pesintään vaikuttavat arvaamattomasti vaih-televat talvisäät. Olon viiksekkäälle tekee tukalaksi myös ihminen, jonka toimet vaikeuttavat pienentyneen populaation elinmahdollisuuksia.

Uusien suojelukeinojen myötä norpan selviytymismahdollisuudet eivät ole pelkästään huo-nontuneet. Norppa on palannut joillekin alueille, joilta se hävisi kokonaan. Ilahduttavaa on suo-jeluun sitoutuneiden tahojen halu tehdä norpalle parempaa tulevaisuutta.

Pien-Saimaan vesi on ankaran kuormituksen ja huonon virtaaman heikentämää. Eristyksiin padottu ja hitaasta vedenkierrosta kärsivä järvialue käy omaa viivytystaisteluaan. Vesistön tila on ajoittain huolestuttavan huono. Kaikki tunnistavat television luonto-ohjelmassa laumastaan erkaantuneen ja pedoille alttiin sarvikuononpoikasen tuskan. Kirkkaassa auringonpaisteessa si-nisenä aaltoilevan järven kyyneltä harva huomaa.

Kirkas jääkansi houkuttelee retkiluistelijaa. Osaava ja oikein varustautunut voi nauttia harvinai-sesta herkusta turvallisesti. Suksilla tai lumikengillä taivaltavalle aukeaa talvinen ihmemaa.

Autiot rannat, retkisatamat ja aavat ovat avoinna kaikille. Kulkemisen mahdollisuus on myös haaste, sillä järvelle ei pääse noin vain. Sen maailma ei ole liioin vaaraton, sillä makean veden terävä aalto keikuttaa kajakkimelojaa ankarasti.

Selkävesien puhurin nostattama myrsky voi pakottaa pienveneilijän muuttamaan reittiään tai telttailijan kahlitsemaan asumuksensa tanakammin kiinni rantakanervikossa.

Vuodenajat luovat omat ainutlaatuiset mahdollisuutensa Saimaalla liikkumiseen. Aluetta voi hyvin verrata jäätikköjen tai aavan savannin maisemaan, jossa kulkeminen edellyttää maastoon sopivaa tapaa ja sen taitamista.

Kun elämä on ulkona

Aarreaitta ympäri vuoden

pintaa ja syvemmältä

Hylkyjä, haukia ja harrastajia

Maailmalla suurimmat tutkimattomat alueet ovat veden alla. Saimallakin vedenalainen luonto on tutkimattominta seutua, jossa kohtaavat jääkauden jäljet, historia ja hienostunut häivähdys vedenalaisesta maailmasta.

Saimaa on sukeltajalle hyinen haaste, mutta kylmän veden kanssa kamppailuun suostuvalle avautuu karun ja yksinkertaisen kaunis vedenalainen maailma.

Sukeltajan on tyytyminen pieniin kerta-annoksiin historiasta tai mieltä kiehtovista järvi-luonnon ihmeistä. Eniten järvellä tapahtuu ja näkyy sukeltajalle aivan pinnan tuntumassa.

Rohkea ja aloitteellinen pintasukeltaja saa järven äärioloista visuaalisesti enemmän irti, mutta tuolloin on uskaltauduttava tyrskyjen vietäväksi tai sulavien jäiden syötiksi. Kevätjäiden lähtöä vedenpinnan alta tähyilevä näkee veden kiertokulkua ja värien loistoa Saimaalle kirkkaimmassa mahdollisessa vedessä.

Reittejä, reissuja ja

rantoja Reitti on vapaasti valittava

Järven näkeminen ja kokeminen vaatii sinne menemistä. Lappeenrannasta matkailijat pääsevät risteilylaivalla Puu-malaan tai Imatralta saaristoristeilylle. Parhaiten järven kokee seilaamalla siellä omalla aluksella. Purjehtijat nauttivat suurten selkien tuulista ja moottorilla ajavat taiteilevat oman reittinsä – mielensä mukaan.

Vesillä matkailu ei ole koskaan yksi ja ainoa karttaan piirretty poluntapainen reitti. Se on ääretön valinnanvapaus, jossa on mukana myös reitintekijän vastuu. Karikkoiset lahdet tai matalat särkät yllättävät kokeneenkin reissaajan jos matkanteon silmäteränä ei ole merikortti syvyystietoineen.

Veneilykausi Saimaalla kestää parhaimmillaan lähes kahdeksan kuukautta: jäidenlähdöstä jäidentuloon. Sydänke-sällä suosituimmat laituripaikat ovat tupaten täynnä, mutta kauden alussa ja lopussa liikkuville on tarjolla rauhalli-suuden maailma vailla vertaa. Jättimäinen makeanveden labyrintti työntää kaikki kulkijat pois luotaan keväällä ja syksyllä. Useita viikkoja kestävän kelirikon aikana järvelle ei pääse käytännössä kukaan.

Kaloja ja juttuja

Totta ja täyttä tarua

Rakkaus kalaan, reissuihin ja niihin kalajuttuihin on osa Saimalla kalastavien identiteettiä. Ei toki kaikilla, mutta osalla kalastus on päällimmäisenä, elinvoimaa tuottavana arjen jaksamisen ja elämisen ehtona. Kalalle pääsy merkitsee, ei enempää tai vähempää, kuin lähes kaikkea tavoitte-lemisen arvoista.

Elämä ja sen huippuhetket ovat jäätyneellä järvenselällä pilkkivapa kourassa, näpit kohmees-sa verkkopaulassa tai keinuttavassa veneessä, jossa uisteluvavat törröttävät kohti taivasta kuin harvan kamman piikit.

Kaikkia kalastajia yhdistää rakkaus järveen ja kalastamiseen. Reissuilla mieli lepää ja sieluun ladataan elinvoimaa päivä- tai viikkokausiksi eteenpäin. Monet kalastajista haluavat siirtää tietotaitonsa sukupolvelta toiselle. Niinpä avannoilla ja uisteluveneissä keinuukin mukana ihail-tavan usein skeittilippiksellä päänsä verhonneita mopopoikia, niitä tulevaisuuden kalamiehiä.

Reittejä, reissuja ja

rantoja Reitti on vapaasti valittava

Järven näkeminen ja kokeminen vaatii sinne menemistä. Lappeenrannasta matkailijat pääsevät risteilylaivalla Puuma-laan tai Imatralta saaristoristeilylle. Parhaiten järven kokee seilaamalla siellä omalla aluksella. Purjehtijat nauttivat suur-ten selkien tuulista ja moottorilla ajavat taiteilevat oman reittinsä – mielensä mukaan.

Vesillä matkailu ei ole koskaan yksi ja ainoa karttaan piirretty poluntapainen reitti. Se on ääretön valinnanvapaus, jossa on mukana myös reitintekijän vastuu. Karikkoiset lahdet tai matalat särkät yllättävät kokeneenkin reissaajan jos matkan-teon silmäteränä ei ole merikortti syvyystietoineen.

Veneilykausi Saimaalla kestää parhaimmillaan lähes kahdeksan kuukautta: jäidenlähdöstä jäidentuloon. Sydänkesällä suosituimmat laituripaikat ovat tupaten täynnä, mutta kauden alussa ja lopussa liikkuville on tarjolla rauhallisuuden maailma vailla vertaa. Jättimäinen makeanveden labyrintti työntää kaikki kulkijat pois luotaan keväällä ja syksyllä. Useita viikkoja kestävän kelirikon aikana järvelle ei pääse käytännössä kukaan.