tapfnllansa s s - Rovaniemilapinkavijat.rovaniemi.fi/pohjoisetkirjailijat/... · 2015. 6. 22. ·...
1
\ tapfnll ans a s s ' POHJOISET KI RJAIU JA .T Toimitta ia V E 1 K K 0 H A A K A N A POHJOISET KIRJAILIJAT ------------------------ .- ------------------ N ovelliki l pailus ta TulO'kset VIela kertaalleen (il- ' Arktmen laulu. Sisä ise en • •• 310 Nov ellikil p ai lun y-kkönen: •• •• • • Novellikilpailu on siis ratkaist\.i. us a ma.n paino -, kuulo-, muisti- tai .. .. (,. vää, rinkäsitysvirheir tä): Tama on koskematon maa Arvostelulau taku nta - _Ett?, Allan Jokinen ja allekir- I R 1 . .. . 0 • . • _ . .. .. . jmttanut - tunsi kohtuull ista Jaanmtystä kun pa lkmtojärjestys . . . . . .. . .. .. . 1 . mmtm: Adu katkkr on alkupera1sta Ja selkeata : oli selvä Ja käyti in avaamaan n imime r kkikuona. Koh tuullisen!_, Tuolla,. ol1 Juuma.' ren kala, kala lyh- jsaadaan ta11a kertaa. Ama se tulu,, alras o.p ... tt1 Sa- ?, vain villit. eläimet kahisuttavat (,. yllätyksen tuotti toteamus, että ensimmäisen palltinnon pam Srta ei nakynyt. oh ty nok.a.ssa, lnkum J?auhmalla nyt on at- Jo novelltl!a Mu,stapaasnka. tiuhaa pensaikkoa·, miehenkorkuista nut ivalolainen opettaja Mattti Salo ei kuulu Pohjoi set Kir j aiJ;oi ptmea. se Juuma 01111 . Kaksi toista palki ntoa, nimi- (?, Kuolevan jäniksen kova parkaisu Ii iat ry:n harrastaJ ·aJ·äseniin. Sopii arvailla että m"ÖS Mustap" ä- 1 11 na,. JllUII se J uuma vatkka Valom 011 kn kac, mutta mrtaan 1 Mutta Siella oli myos n mma, merkille Casvas -64 novellbta k · 1· "tk ... 1··. t'' k' ·· · • . ' J a en tiennyt Hakkasi . ·oli . "k t d .. ·.k .. k t".. . k" ·t .. k . 1j i um apsen 1 u na as a Imea . siia . n tekijä yllättyi vähin . täänkin kohtuullisesti, kun luki .... , .. · . 0 .... n. ei na Y?Y .... e es:>a: er a . e .ee n .. nun . m.n Aita ja . nimimerkille. Octavia. Imuluu ketun saalistuksen tienoilta. , · seista sijoittumisensa kilpailussa: h än n imittä in oli liittänyt no - veneen alta. Jaa t a. . 01 :· ollut mr.s?aan, srlla se oli sy_vl11 011 km- nove!Hsta ikä vä kuoli haus· kat . . . . . . .. · silla koetm paljaalla kadellam. syvyys, etka ku· lman muu sinne t.enkm JUUI"I se. JOka on vam t . . t · . 0) vellmsa mukaan palau tu spostunerkr t Ja tmvonut »p renta arvos-.J kun en näh t Potk . . ·l .. .. . t M tt ·tt t r . t" .. k . E t' t 'kk hau 'aJais. e . Molemmat novelht Raskas . antura r. tkkoo sammalen nukan (, telua palaut uksen m ukana ». . aa nyl·i . · aism nk . ·. t Sl . en u 1 1 Y ·s_L .. 1 kennty · tvaJl a oli kirjoittanut op. Oiva ArvoJa. kahlaa Iäpinäl{vvän puron 0 ' " s ppaa .ant veneen at- 1 ai a pts ·ei a. Pimeydesta ne mtes o 1 ama sr a er onu . uu- ... .. .. - .. .. No, kilpailula . ut.akunr:an arvostelu kaike . ssa lyhykäisyydessäänlt aan ja potku jäi mu stina minun va- fmassa asui . musta• pä ä. -siika, jon- . nimiJ11· ... rvJ:irja ): vnsaa! G on se , että Martti Salon novelli oli parhain. n:aan. ran Tartum looni. Ni illä ei ollut omaa va- ka tu.nsimme heti ja yritimme IRa.r:ta alas Kalka.Ja no- P_Ilvet .. , .. ,. .. . . . .. .. .. .. . . . . .. knnm Ja hetlautm , vene et liik- il oa. Minun valoni sytytti ne . iskeä . vaikka se ei ollut isokaan. velitila Vterailu . miltei yhta lnrkkama mm p,uv.llla Novelli on .JUlkarstu tassa ln tteessa. KrrJorttamrsesta lmnnos-lnm ut. Onneksi mies tuli. Oli iNe minua vasten J·a Juuma .n raJ·ass a se vilahti. Mi- . . . t· . . ?, kmn yolla • .. .... .. . . . J • · Kunmamammna . Nnntm. . . .. tunerden sopn Mustapaa-sukaa lukiessaan tarkata novellm mo- saanut petromak sm palamaan. ohitseni 3 ·a . sammuivat menne .s- nä pidin varani J·a iskin ,; 0 kau .- . 1 . vam kuun hrmmeat kasvot ovat uutta 't h · tt Yht' ·k · k 1 t ' · t t te k · · tt' ·t" , Margar et Karf; us a t.as Annu ·· n· II" t . II m aie ust en n t" 1 a h_no J,ettomasti ja sään. Niitä tuli yhä: kiivaa;u- kaa. V3Jrsi atrain upposi A:hman, nimim. Kaktus al ias io tse ar a1vaa II mo 11 . .t s vuo:o ar 1. ·lep.paan- kllk· kumaan. Va- min, kHva.ammin ja ne oliva t- kalaan. Se Minä olin siinä Mirjam Kälkäjä nimim. Eino - tarvan mnun n oma a smansa ava men Ja 1 se asrassa va emman mnnostava uu as- lo olt klrka•s. Lamppu .1äi silmiini Jön pieniä k irkka i ta kaloja. Mi- kiinni. Vene heilui, ja petro- II . r A · v t' · . · tusjuttu saa jännittävyyttä ja monelle taholle suuntautuvaa : nalamaan, kun katsoin venettä . nun oli nälkä. Minä syöksviu maksin lasin palat suhisiva ·t jal aAias une . ar 1 :ameAn Ja Täällä eletään maan pinnalla 'J l 'tt" tt" Uhk .. · t h · t · ... t · t k tl 1· t .. .. • 1 mmtm. nnamanna a tas nna 6 k · t · t k II' k' "kk 0 meni a. . :. aparorva .. sismse v1r se Se o .1 hm a taynna. Otin lau- jatkuvasti et . ·eenpäin , aukaisin vajosivat muka.nani. Minä hu- Salmi . nen. å< ·atvau uen suoJan uen a . 100n lVI oo• on onmstuneestr SIJOitettu p1mean veden punm Ja syvanteenl danp . at· kan Ja .. iskun suu .ni ja kaappasin kaloja niin a. jattelin. en _sitt:e: 1- . . . . . . G partaalle. • ve.neen al.le. Jaa mur em. Ha k- mo. nta kuin py.stym, mutta ne kaan huku. Ponmstm ylos.pam. Jaetaa1; PohJOise t Karkki elaimtsto kasvtsto on kaumsta 0 k M tt' S 1 .t 11 t t· t . t k .. k t . 1 t i kasm lisaa: hakkasin, hakkasin eivät maistu. neet miltää'Il. Vauh- Juuma oli puoleJla,ni ja ponni,s- KI·l'JU,l]IJat ry:n miniatyyrikoossa /. n ° .dar :.? 0 t u as e kuma, hdukset .rä jä.htivät ran- tini hiljeni ja lamppuni valaisi ti mukanan . i. Yhdessä ponnis- sa, jonka ai : ka ja pai ·k·k.a ilmoi- vain luonto itse on suuri ja rohkea ml.uk 1 .e 1 n . 1 1 e oka aptau tvor IrtJOI 1 a- naJla. Näin , että mieskin h ak - rannan puita. Ylhäältä leijail i timme : me olimme yhtä . Minä tetaan ai • kanaan . koskematon lmin luomisen jälkeen , ,Ja a o I I par ussa mu ana omen m yo, JOssa srsamen apa1- .1msi Sitt ··toi v· k 1 ·1 · t 1 " tt ... N r t r · · J · tt "" tuminen peilautui arkitodellisu uteen ja päinvastoin ... Suuntaus ·. · · en vene u 8 · :s e- umi 1 .m. a era eJ a. ·e su tva ' ?' mun JUUma:.. Vle .. Pal ·ki· tut novellit julkaistaan . ... t .. .. · . t . . 1 , t . K ht 1 . t· lunme lumen pot . s. Emme kum- ka:svorh!n. Vaa tteet olivat val- Ja Imee ala•s pam. Im1. n 1tseam Kirja1lis uuslehd essä ilman · eri J 0 uni p i et ikä i 11 en S!Sa1seen on assa ma enan n1aa1 massa a1peen. o uu uses L• n·k a tt" .. ·1 k · t · · t · 11 1· 1 t 1 M t .. .. ··k .. ··h t· .. 1 ' a71 e a epar y ·,I 01se Ja ts mme a o 1 un a. a as. us apaa -su a pyor a , 1 korvausta . KaLkki muut novel- la htea. Kat selimme sa lmea. Si- lähe llä. Se oli minussa ja seu- Ht säilytetää.n · nimimerk· kikuo- . \. 7 , tä ei näl<ynyt, mutta kun tie- Mies tart tui airoihin ja huo- rasi minua. Nä in, e t·täse oli kä- ria au:kaisema,tta kevä'ä'een as- Edellä _ kohtuull isesti-sanaa kohtuuttomasti. si nun e sen , se. pas i kokka edellä kaislikon r e11- teni . Ny•t sen tiesin . ti. J 1 os joku haluaa tyÖnsä ta- Kun parrullaan kaynmssa olevan Juhannustanssi-keskustelun tuonne menna Ja t unsrn, etta naa. Nousin setsomaan Ja ta- nen siika oli juuman kasr. kaistn . i!moitta,koon siitä Velk- joukkoon joku sinkosi _ aj_atuksen: Tuomi ttiin _ han Jeesuskin aja• tteli niin. Molemmat h?'·s.tin pohjaa valmiina. Kala se on, kala se sittienki.n ko Ha'akanalle , os. s. attanen ja ma.Janpilkasta - tuntui rmnastus ei-kohtuulliselta . t:esimme .. 'J?uns_n::-me: et- y J1.taan, ptemn- .oliva:t .. Jii.ttäi köön pal au tuspostime rkin . l ta tomenkm tretaa. m1ta t omen ta; kaan . Et oltuk a an kmn e.n.ne n . Mutta he nakJvat mmusta vain muka · an (ellei sellaista ole ni- V e 1 k k 0 H a a k a 11 a. ajatt .elee, mut ta emme olleet En se ollut minä , joka seisoin; käden. Se lii kkui ja oli se, niin mimerkin sisält äv ä ssä kuores- , · xr m·sm=eM•·wm- ; tietävinämme. Jokin ajof l e:hte- kuka lien ee souta ja takanani. et · teivät ihmiset muuta nähneet. sa \. . mään. Arvasi.n l ähdö'n riippu -I rtaannUlmme ilmaan, ' jcka lei- Stksi he sanoivat: kala. Olin l . . · ... . 1 T imo Kesiilahti: van minusta, mies sa moin pime ä.n ä. Ka, tsoimme yl- pieni kun näin kalan, musta- . Ktlpallu t oide_ n JOukos?a on tään . E_mme . s an o .. - Se oli joka päisen. Se joh datti m_inut. 110 .. n eet, mtta t01v01mme tmsen sa- 111ku tt1 Ja vala1sr men- voimakas; kala on p}enin suu- lnen VAI liSENTE ET ? novan. Kun astuin veteen ja ri- nessään . Si t ten mi es puhui: resta j uumasta . mielellaa.n Jl:IJ- :n . . . . , , : . · . , . koin k aikki.liik- Pu• he 9li ja,, va.· josi ala.o Odqt in Käteni liik- k_aJs, tats un tassa Nn_s- ' · ·• keelle, va1kka rup esi lunt.a sat a- otukseen Ja vett merdat muka- kui mustapaa-suk a n a. Mutta!ta makseta.an • ' ',' • • • < • maan. Mies kiil1nitti moo ttori n . na.an. Tunsin valon. Se oli mei- olin myös tuolla ylhäällä . P idin S i· käll kun ' Laihan kesän mentyä toivoin syksyltä paljon ja kaikenlaista .. otimm e.; lampun ja aMaimen ja d z..n petromakstmme. 'Se sul1isi varani. KunJ iskin atraimbn sif- nut e1 pyyd a. po1s Ja Toivoin esimerkiksi, ' että pohjoinen lehdistö tulisi lopultakin 'ltyö.nsimme veneen jääliuskoj en ja vedessä oli suppoa; me ollm- kaan, vedin ylö•s ja vedin tuntoihinsa ja toimittaisi yhä puuttuvat kulttuuriosastonsa. kokassa. Mies l me niin kuin ennen. Minulla oli kunnes sa in itseni lu ok seni ja s . oh•JaSI kauaksi rannasta . Lamp- atrarn Ja m1es huopasr. Koh ta olin taas yksin. Lunta oli sa-ta- . vmttaJanovelht Ja ku:nnia- Turha toivo. puoli ko. kan ulkopuol ella ja va- on kalo ja, huom enna on päivä nut lisää veneeseen. Mies odot- mammnan ,. saaneet lasketaan ., · . . ,. ·. '" .. . •·· . . . . laisi vain eteen ja sivuille, , "· ja syö mme Kalamoka .a . ti airoissa eteen pelm· tä pois, Kir- ·_lehdi&to In1JGStuu vas:a,. kunJ_Pen_tt t ... Emme .. vo.i- 0 1_1 s .. en . j on 1 päi1i." 1, ! 1'i ' 1 i ;1 , , · , . -1Julk!lfS}\1 _no- Saarikoski esuntyy humalassa Ja JOku tomen yhta mmekas ku- neet kaa.n, stlla mma olin yksin mem1. Siella on h yva pohJa, velli v1ela krlpailla »edellisen ja ilija k!,ttoaa kalamatka llaan tai joutuu muutoin epäilyttäviin ja olin musta, ky hmyi.nen me- sieltä saa siikaa . Se mustapää Martti S a 1 o l iitteen R t»-kilpailu·ss a. 1 Pa r haat Edellisen Kir jallisuuslehden parhaiksi on ·arvosteltu Timo Kesälahden Matineapäiväkirja ja Oiva ArvoJan Joulukuusta kuu- lee. Matineapäiväkirjassa on hyvältä l ehtiselostukse lta vaadittava asiaselostus tarkkaa. Kepeän ironinen pohjasävy on säilytetty johdonmukaisesti koko ajan . Kirjallisille matineoille ominainen tunnel ma saatu hyvin esille. Oma yhteel)v:ytp .. .• . Oiva ' Arvolan runo . on muodollisesti vanJi.at joul\n1 sananparret ja ' teknillinen' nykysanasto yhdistetty onnistdneeg kriitilliseksi kokonaisuudeksi. Heikointa liiallinen kasaaminen!ija hiukan pinnistetyn makuinen synnytys. Arvostelijana toimi Anneli Pukema. 1 Seuraavat arvostelijat: Aspegren, Anja ja Mukka, Timo; va- litkaa tämän liitteen kirjoi tuksista kaksi parasta, ensimmäiseksi ,j\1. t, oisekst , pa. ras ldrj9itus ( palkintonovelli on pois peli!>t.ii.), n rustelkaa valintanne lyhyesti ja lähettäkää arvostelunne os. Veikko Raakana, Sattanerr . refe- roidaan uutisina ja paikalli sen teatterin en si-illat saavat nekin kaksi palstaa ja · kiitokset, mutta st!n jäikeeh seuraakin jo my- U, RH O YLITALO kistävä hiljaisuus. Pentti Saarikoski humalassa harvoin ' ja - ensi-iltoja ei n<iitäkään riitä edes tiistainumeroihn. Palstat täyttyvät taas kaken maailman" maaktlnta- ja aluesarjoista ja vallalla on periaate, että lukija ei saa olla tietämätön, kuka pot- ' i .. "'· ' i) l(,d ,, a ks" · t ·i·s •• lJ 4.• '·l . ' ·' kaisi pallon ja kenelle. Tilanne on siis lä hinnä valitettava ja sen valitettavuutta lisää Mitkä veljekset, Juha ja Pek- Sotkapari l ensi yli u jel tavin olisi kuulunu - ja tämä asia ten kt>Skf>n , kuin mi tää n järi- tosiasia, että valtaosalle maan itä-pohjoisen väestöä muodostaa ka! Maan omia miehiä, la pion, siivin, samaa .n tahtiin r inta rin- nyt lä hinn ä muistui Juhan syttävää Ja eri s kummall ista ei se yksi ainoa tilat tu sanomalehti sen yhden ainoan tirkistysluu- kuokan, kirveen . . . Maasta nan, toisiaan kosk ettaen. Ne mi eleen . Ja hän o ta ksui P e- olisi koskaan tapahtunut, ei kun, jonka valossa nähdään tapahtumat ja luodaan kuva maa.il- lähtien kasvaneita, kuin ka ksi laajaa . kaarta ja kank in sen ainakin syntiä, ei k at umusta ja sisäisiä masta. Se m erkitsee: maailmankuvan' aineksia kerättäessä ei JUUrevaa tervaskantoa. Kmn- ke utmvat kohtr usvatsta JOen kun synmntuntoon · oli he- taisteluja. Paljon lohdullisem- jouduta suorittamaan valintaa vaihtoehtojen välillä; dialogin si- mallakin voiman - uomaa. . . . . .. . 1 !u?sta tapauksesta oli paa. oli puhtia muusta, unoht aa, jasta hallitsee mono logi ja oman puolueen pakinanikkari ratkai- leveilla Ja se- .. Juha .lL.Itaasti va?an o _kaa pala ta arkiasioihin. · Joka ta- k k t d k t J Ja a t' lalla prtuutta pan krrvesvarren vassa mtelessaan naptsta vei·- hankm mr eleen. Etta m1 es - Ja pa uksessa oli jotain muuttunut. see ysymy se e us u nnas a uma n as L mittaa. Kä ynti kömpelöä voi- j eän sä vastaan. vielä veli - kehtasikin moises- Pekka oli ny t tästä illasta l äh- On se lv ää, että näiden edellytyst en vallitessa ma ailmanku- mamiehen as tuntaa. Pitkät ja Pekan parannuksenteko oli sa as i assa kieroilla omaksi hy - tien uskovaiseksi merkitty ris- vasta tulee musta-valkoinen joko-tahi-ihmisen maailma, joka vahvat käsivarret roikkuivat hänet yllättänyt. Ka ik'ki ei käy- väkseen. Ku itenkaan hän ei ol- tinkantaja. poliittisesti orientoituneiden lehtien ohjaamana ei ole enempää 1 sivulla. Kasvot kuin ha - nyt hänen mielestään niinkuin lut , sen koommin Oliko hä n, Juha, nyt ylimal- kuin yhden puolueen kokoinen. Siinä maailmassa myyjä valitsee katut, kovat . Ja käydä olisi pitänyt. Seurojen h11om.auttanut.. s:na .. vaikka kaan vähemmän uskovainen ja ja asiakas on epäilyjä paitsi. · _ukkosprlve_n tavom kohokohdassa, siinä. jolloin hanta_ yr?ettJ _m tyh- syntinen kuin hänen veljensä . ]Ostamren tuuheitten kulm1en ' eukkojen tuli liikutuksiin , oli memp ana ]a y ksrtmkkoisempa- risteili yhä Juhan järkeily. El Ja kuitenkin : alta tähyili kak si si niharmaa- Pe' kka noussut penkistään _ na kuin velj eään, oli hän kui - hän koskaan ollut Jumalan . . . . .. . . . . . .. ta, l empeätä silmäparia, joiden akkojen puolella muuten sattui tel'lkin rehellinen ja ennen oloa epäillyt. Vieläpä Mre1Iprte1ta suosrvan demokratian kannalta p1dan suotavana, pohjalla piili raudanluja tahto. ·stum k' _ . k 1 tt· k _ kaikkea rau han mies . Hän ra- ha"nelle oli elämän varrella ki- tt .. k k h .. .. t · .. k ..k. · 1 t' 1 r aa n m Ja uu u 1 o e a u a yvansa pen U]a an pus aava mo a ..a.I Ja jos niissä olisi leis kahtanut valla äänell ä, että vieläkö t.äl- kasti rauhaa enemmän k uin teytynyt vähitellen sellainen llss aan maa.r1 111an .kt1vansa koht alosta . Sr ks1 t.anelle er riita, mrta vi_ha, niin hirmui s ta olisi ollut lainen syntinen saisi armon . Se tynnöre llis tä tervaa. Ja eikös käsitys, että Jumala on varsin suotta päissään rähjäämään ja hän heitti sen ulos. Juma·Jaa h än ei ollut pilkannut. Kiroil- lutkin hän oli peräti harvoin, eikä silloii kaan oi kein t osissaan. Lähimmäistään hän oli aina kunnioit tanut. Huorin hän ei ollut tehnyt , t uhmia vai n jos- kus toi sten joukossa puhunut. Nuoruudessa tuli tietysti teh- t yä jotakin ajattelematonta . Taisi tulla j uostua kesäöinä vähän liian monen tytön aitas- sa. Mutta ei!{Ö siinäkin ihmi- nen toteuttanut eläm änsä eräs- tä tär'keätä momenttia. Kunnes si tten se oi'kea sattui käteen . Sitten tuli l apsia, isältä peritty talo jaettiin veljesten kesken - ja elämä .iatkun. asrakasta l enn att avat UPI, Tass Ja Reuter; hanelle uu trstmmisto - mihin katsoa. luvat tii n. Vielä meni Pekka sanassaki n luettu, että autu ai - suurpiirteinen ja mukava mies. jen tieto on vain ärsyke, josta mielipiteet saavat vap aast i vi uh - E ... t .. tt.. t h H 0 saarnamiehen luo koheloi toi'- ta ovat rauhan te'ki.iät . . . joka ei kaikista pil kkuseikoista Synti siis palveli joskus hy- k N .. . h" 11 .. h t' . . 1 k" t k 11 .. .t.. Iva nay anee e e rran , . .. .. . . k hl . J h . aantua. am ane a on e r miseen mie en ·Im oa yse a, m1 a enkelei lt ä siinä astu essaan sella kädellään tämän hartioi- Kesäil ta sii. s: Koko luonto ja rikkeistä tuon taivaallista vaakm a sr aa, a as1 u a a)a- Väinö Linnalie mitä sivistyneistö aj at telee maanpuo- vaikka seuroista juuri palailiva.t: ta kuin olisi kipeää suon ta siel- tu ntui lepäävän ja onnellisia piittaa. Senkin h än uskoi, niir:kuin lustuksesta, pasrfrsmista, rotuerottelusta, yhtenatskoulusta, sa- Ei kä erottanut Pekkaa veljes- tä etsinyt - ja mitä hän sitten uneksivan Pa l tt i nankeltaiset kyllä perkel e'kin oli olemassa Ja lth an v_a im_oi1 nan vapaudesta ja sadasta muusta ma a ilmankuvan kannalta tään Juhasta, vaikka Pekka oli puhui oli Juhan mielestä sopi- laikut jo ohrapelloilla et tä sillä touhua VIlJelemm en .... : . .M.Itenkas stta tärkeästä asiasta. Tämä keipo mökinmi es on alati liikkeessä; iuuri äsken seuroi ssa tullut us - matonta . Jos tain oli Pekka saa- Niid en raskaat tähkäpää t tai - riitti. Rii vasipa se kerran tuota . hän valitsee ja l1ylkää, yhdistää ja erottaa, hän tekee toi stami- kovaiseksi ja saanut syntinsä nut pari kyynel vettäk in poskel- p ui vat alas kuin ne olisivat Jä- veljeäkin mustasukkaisuuden t untui. kun sattm seen tiedusteluja vihollisen selustaan ja arvio i tilanteen uudel- a ntee ksi. ja vaikka näin olen _ Pajatti kuuluvalla äänel- hestyvää äit iy ttään kainostel- . .. sen oli tuulelle. et ta mkem - leen. Hänen maailmankuvansa on palapeli il man toivoa , että se s aarnamiehen sanontaa käyt- !aa n: • l eet . Tuolla vainion la id alla I a- kyll ast!nyt l ,an Tmsmaan kun olisi koskaan lopullinen. täen - Jumalan val takunnan - Se on ainoa asia , ettei täs- ko n o,iasi raskaasti harmaaseen koko avwl u ttoon. Mutta sttten paa.lle. raja kulki nyt näiden veljesten tä synti sestä el ämisestä mi- a it aan. joka näytti ik ää nkuin se meni _ohi. ta palJon _ t ur haa väli ssä. Pekka kuului a utu ait- tään tule 1 Synnit a nteeksi saa- taipuvan sen painosta . Reini- tullut toisaalla knreempra teh - mma vam Il- * j · 1 · et .... ·k 11 k ·kk' ' k" .. t t · k.. .. 1 ... täviä man aJatustakaan el aman Jat- TI .eda"n hyvin e ttä unelmani maailmankuva ansa epäilevästä ten aukkoon. Juha tunsi ole- 1a pi aa. erra a ar 1. ossa un UI ayvan sa apera1- · k d 11 ... t.. . t" T . ' · · · .. · t c:. • ·· k lt k · k uvuu en y apt amr ses a. osi mökinmiehestä on kulttuuripalstoja kiperämpi kysymys . Ihmi- vansa sama syntmen kmn en- . - Oho, m1ka leuhka\ nen, 1 u .. ;m uu .. a;a m s e . Aj atuksissaan Juha kulkeu tui mieshän oli näet Raamatun sen aktivoiminen muihin kuin sukupuoliasioihin on yhteiskun - nenkm. lr Mu tta saar namies sa- Per UI 0 oli va- omiin hyveisiinsä. Hän tunsi mukaan sell ainen , joka ei nan l aajuinen asia ja edellyttäisi vähintäin koulul a itoksen u udi s- Ääneti, hitaast i ja raskaasti no i: . konsa. itsensä kel?o moja vilje\lyt. He olivat kuu - ta mista. Yhtenäiskoul ua odotel taessa on ku i tenkin syytä kii reh-la.stuen eteniv ät veljekset ko- - Rauhaan .1 a vapauteen ral .. ? ? : lema O ikein ta i vaan valiojouk- tiä ta pahtumi en kulkua ja tehtävä enin voitava. Se merkitsee· traan kohden. saakka. Ta. 1 a a 0 tsh r k .v?mu Mu "t uta sen hyvatkm tyot vaa'assa JO- koa Mutta eivätkö sittenkin nf) · · p kk 1 . . .. . , uma an rau a sr. - u a t . . k k 1 .. · . J ·ärJ·estöt reserviupseereista punttikerhoihin asti jatkakoot opit- K .. 1 . 11 t h .. · . 1 . e a o 1 St sns saaranamie -k 'kk . 1 k t.... am pamaa. un erran e a- . olisi enemmän ansioituner ta . .. . . esa o I o u yva Ja vt .1ava. h . k yt k · ai ea maa 1 m assa es aa .. t" t. 1 ... t hd ".. 1 R _ . .. tuun tap aansa mutta sen S IJ aan sanomalehd et tOimittakoot pen -J h lk · · h · .. en san o) en mu aan n al- · h tk M. k.. t" .. .. 1 . mas a 1 Ia e aan· YYPPY JOtka omantunnon kolkutuksen . o uomenna a a isi ema d t· k lk" . tt· d 1 vam e en. r a anaan o I .... k. h.. 1 . tta t h · . .. . .. . . tuJ·aan piis kaavan m ökinmiehen luettava ksi sen toi staiseksi k t T" .. t · 1 .. an ten u IJa, mr e I e e - . · 1 ·. . h Ja 111 an ° 1 0 nu arvom uhallakm sl!tttvat uutta J hmi s- . aa ua. ama yym, empea 1 J h . k t 1 .. k lk nu on 1a va m1s. se uomenna · k ht 11 . t· V" .. · h" · . .. . . . . Puuttuvan kl! lttuuriosa s ton 3 .oka on · h" . k .. . 1 t 1 . 1 . h .... een u a, JOn a u rsr u ea . · . J k .k , l 't 1 . Ja o uu Ises 1. aa.rm an ei sukua. s 1 na JOS rhmiset loppUI- , . am ymen esat a · upai I yvaa ht t t· t 1 1 .. .. .. 10 pms . a ai en 1 ys o I 11 t k 11 k" .. t h t · t .. .. t" a aas a pon1s a u os e amaan, ·t.. .. , 11 . . . .. k 1 , o u ene e aan e ny , · e1 sivat loppuisivat maailmasta .. . .. . pou asaa a. "h . k 'kk' assa: e e1 mstnyva uo e . 1 ... .k .. k' tt / 1 t · lehden polntt1ses ta asentee sta mppumaton, vastakkaisten .. .. . .. . . .. sn en. ran ar Iseen ?nneen. Ken muita kuvit teli se oli mie- VI ei .. a Ier_ou a pe annu . niin kaidan kuin l eveänkin t ien mielipiteitten kohtauspaikka Joh an tassa ?. 11 stta Iloo:r:-. Ja JOS l etö n hullu ' .. oh tehnyt koko kulkijat. rytitäs silloin taivaall a kohtuullisesti palkatun k ulttuur itoi mitta jan kokoama koh- odotel1essa. Vukkoon ei oltu pelkastaan tuolla teollaan paa- · · elamansa kmn hevonen. Vai- ja helvetillä tehtä i siin . Loppui- tuullisesti palkattujen avustajien materiaa list a paljon muuta puuhattu, kuin sisi livahtamaan siitä portista .. .- Tul ee h uomenna pouta. monsa mielipiteisiin hän oli sivat täältä saarnat ja virren- yhtäältä kulttuuria kansanomaistava, mutta toisaalta myös käyty seuroi ssa .ia kes titty seu- 'II iin , eipä tuota kovin ahtaa.ksi vtrkkaa myöntynyt ilman muuta - ' ja veisuu ... _ Ethän vain Juma- kansaa kulttuul"inomaistava ramiestä, joka sovitti jokavuo- sovi sano a. Tulisi niitä n imel- ei vastaa . Sora rotuaa ollut ala ti kärsivällinen. Oliko Ja, suu tu minulle järkeilystä ni ? tisen kiertokulkun sa juuri tä- lisiäkin synte.iä pann a pois heid,an as kelte nsa alla . . .. .. syntiä, että hänen ta lossaan kysyi J uh a aj atuksi ssaan yl- , Toivomuksilleni on helppo hymyillä ja itse asiassa minä luu- h än aikaan. Jou ti juoksemaan t unnolt aan. Miel essään Juha - Joko huomenna h emaan tiedettiin olevan akkavalta? häältä. _ Eihän nämä näet lenkin, että leht ien talous johto nauraa niille katketakseen. Mo- seuroi ssa. Ja m entävähän s inne tarkoitti tä llä l äh inn ä yhtä ryhdyt ? kyselee Pekka . Hän siitä oli pilkankin kestä- hullumpi a ajatuksia olleet, vai nille kulttuuri merkitsee palvelua ilman koska sillä oli, ettei nyt vall an kamalim- asiaa, joka koski häntäk in. Se - Jo . nyt . Koreuden henki ei häntä mitä mei naat ? ei näytä olevan välitöntä vastinetta rah assa, vaaleissa ja vallan maksi syntiseksi luultu. Oli t apahtui jo siihen aikaan, kun Pekka ei kysele enempää. koskaan ollut riivannut. Mel- , käytössä. se on seinä, johon t ämä nkaltai set toivomukset tuuper- epäil em ättä siivompaa ja järke- he nuorina veljeksinä polttivat Hänen äänestään Juha tunsi keimpä samoissa vaatteissa hän Mu_tta tapansa mu kaan Ju- tuvat. vämp ää edes n iukan hapuilla tervaa. Tulosten jaossa Pekka pientä · epävarmuut ta, ikään- kulki kesät ja talvet. Suuttuput mala oli vaiti. - Vai vastasiko . . . .. . . . . . taivaaseen päin, kuin olla asias- vänkäsi itselleen yhden tynnö - j k uin· h al ua palau ttaa kaikki hän oli oikeastaan vain kertan.j Hän heinäsorsan hiljaisena na - Olisikohan permunamen syy s ittenkm asenteissa? ta kokonaan piittaamatta. rellisen enemmän kuin l:l.ä.JJ.elli ainalkiv n.ä.i» 'W4 heill.ft l'ahdu.ksena rantakaislikosta. \1 Eip äs vain Pekka suutaan sii tä asiasta avannut, vaikka Juha sitä hiljakseen odotteli, Varmaan sillä täytyi olla yhä t unnon päällä se tervatynnöri. Juhaa hiukan suututti. Jo oli nyt kummaa ujoutta, va eikö sisu antanut myöten? ..Pianhan moisesta tilioteosta selviytyisi. Pyytäisi vain häneltä anteeksi, niin ei hän siitä maksuakaan tahtoisi. Vai ei se . , . Juhan mieleen muistu ivat saar n amiehen sanat: "Jos vel- jesi on rik 1 konut si.nua vastaan, n iin älä odota, että hän tulisi ensin sinun luoksesi sovitta- maan . Mene ja puhuttele hän..-- tä, että teet sen hänen puoles- taan ja että hä nkatuisi ja pyy- täisi sinulta an teeksi ... " Saattoipa saarnamies olla oi- keassa, vatvoi Juh . Tuollainen olisi todella veljen teko le. Ellei hän sitä tekisi, niin ve- li, vaikka olisi kaiken muun so- vit t anutkin joutuisi kukaties yhden tervaty' nnörin takia hel- vettiin . Se olisi jo vahinko . Ja t avallaan se kuka ties laskettai - siin hänen synniksee;1: Miksi et m en nyt syntisen veljesi luo puhumaan hä nelle sovinnon sanoja r Parasta siis, kun selvit- tää asian h eti, päätti Juha. Hän hen gähti syvään: - Kuules. Pekka, kun sinä nyt ol et t ullut synnin tuntoon ja olet tehnyt parannuksen, niin joko nyt t unnustat otta - neesi minul ta vääryydellä· sen te r vatynnörin? Pekan pää vajosi yhä enem- män ol kapäiden väliin, Sieltä hän jurahti : - Minkä ter vatynnörin? Moi sta omantunnon röyh- keyttä ei J uha en ää täsSä t i- la nt eessa sietä n yt. Viha, jossa oli mukana aimo annos väären- tämätöntä veljesrakkautta l mo- hahti hänen mielessään. Hän vielä hilli tsi itsensä kun sanoi: - Sen tervatynnörin .. Lähestyt tiin uhkaavan ää- nettömyyden vallitessa pientä puusiltaa, tunnelmallista ja harm:1.ata. Tumma vesi Jqirusi pienehkönä purona se! pa.l.k: -
Transcript of tapfnllansa s s - Rovaniemilapinkavijat.rovaniemi.fi/pohjoisetkirjailijat/... · 2015. 6. 22. ·...
-
\
tapfnllansa s s '
POHJOISET KIRJAIU JA.T Toimitta ia V E 1 K K 0 H A A K A N A POHJOISET KIRJAILIJAT
------------------------.-------------------Novellikilpailusta ~
TulO'kset VIela kertaalleen (il- ~R~ ' Arktmen laulu. ~ Sisä iseen ••• 310 Novellikilpailun y-kkönen: •• •• • •
Novellikilpailu on siis ratkaist\.i. u s a ma.n paino- , kuulo-, muisti- tai .. .. (,. vää,rinkäsitysvirheirtä): Tama on koskematon maa (;~: Arvostelulautakunta - ~orm~ . _Ett?, Allan Jokinen ja allekir-I R 1 . .. .
0 • . • _ ~?, m~a ~uomisen jä~~ee.~ . .. .. .
jmttanut - tunsi kohtuullista Jaanmtystä kun palkmtojärjestys . . . . . .. . .. .. . 1. :snsimm~ke~si mmtm: Adu ~ katkkr on alkupera1sta Ja selkeata : oli selvä Ja käytiin avaamaan nimimerkkikuona. Koh tuu llisen!_, Tuolla,. ol1 Juuma.' JOSsaku~ ren kala, syva·~1meren kala lyh- jsaadaan ta11a kertaa. Ama se 1 1e~cen tulu,, alras o.p ... l\1~.~ tt1 Sa- ?, vain villit. eläimet kahisuttavat (,. yllätyksen tuotti toteamus, että ensimmäisen palltinnon voitta-' ~'ell~ pam Srta ei nakynyt. oh ty nok.a.ssa, lnkum J?auhmalla ~ ~.n. karann~t. _mutt~. nyt on at- Jo novelltl!a Mu,stapaasnka. ~ tiuhaa pensaikkoa·, miehenkorkuista ~ nut ivalolainen opettaja Mattti Salo ei kuulu Pohjoiset KirjaiJ;oi ptmea. ~!u~ta se Juuma 01111 eteenpan~ ~er:n ptmey~e~sa. l tatmessa Plt~a var~l... . Kaksi toista palkintoa, nimi- (?, Kuolevan jäniksen kova parkaisu ~ Ii iat ry:n harrastaJ·aJ·äseniin. Sopii arvailla että m"ÖS Mustap" ä-111 na,. JllUII se J uuma vatkka Valom 011 kn kac, mutta mrtaan 1 Mutta Siella oli myos n mma, merkille Casvas -64 novellbta ~~'l k · 1· "tk ... 1··. t'' k' ·· ·
• . ' J a en tiennyt Hakkasi . ·oli . "k t d .. ·.k .. k t".. . k" ·t .. k . 1j i um apsen 1 u na as a Imea . siia. n tekijä yllättyi vähin. täänkin kohtuullisesti, kun luki avii- ~ · .... , .. · . 0 .... n. ~u ~ ei na Y?Y .... e es:>a: er a . e ·a~n JY~. a~1· .een .. reu~a nun . m.n Aita ja. nimimerkille. Octavia. Imuluu ketun saalistuksen tienoilta. (,~ ,
· seista sijoittumisensa kilpailussa: hän nimittäin oli liittänyt no- 1 ~a~a veneen alta. Jaa t a. ~e .01:· ollut mr.s?aan, srlla se oli sy_vl11 kaJk~ral~a. ~ama J~uma 011 km- nove!Hsta ikävä kuoli haus·kat ~ ~ . . . . . . .. · silla koetm paljaalla kadellam. syvyys, etka ku·lman muu sinne t.enkm JUUI"I se. JOka on vam t . . t · ~ . 0)
vellmsa mukaan palautuspostunerkrt Ja tmvonut »prenta arvos-.J kun en näh t Potk . . ·l .. .. . t M tt ·tt t r . t" .. k . E t' t 'kk hau 'aJais. e . Molemmat novelht ~ Raskas. antura r.tkkoo sammalen nukan (, telua palautuksen mukana». . 1·,a~J Ja. aa nyl·i . · aism rla~ - nk. a~t.ssy ·. t ~t·a Sl . en u 1 ~Irk- 1 a~a 1Y ·s_L ~t· ..
1kennty · tvaJl a oli kirjoittanut op. Oiva ArvoJa. ~ kahlaa Iäpinäl{vvän puron 0 ' " s ppaa .ant veneen at- 1 ai a pts ·ei a. Pimeydesta ne mtes o 1 ama sr a er onu . uu- ... .. .. - .. .. ~
No, kilpailula. ut.akunr:an arvostelu kaike.ssa lyhykäisyydessäänltaan ja potku jäi ki~mal1tele- 1 syöksyivät mustina minun va- fmassa asui. musta•pää. -siika, jon- Kohnannek~i . nimiJ11· ... rvJ:irja ): ~a.tkytt~:n vnsaa! _vnl.~a.t _kala~ G on se, että Martti Salon novelli oli parhain. n:aan. ran ta~n. Tartum k~ka~t.a looni. Niillä ei ollut omaa va- ka tu.nsimme heti ja yritimme IRa.r:ta alas ~1nam Kalka.Ja no- ~ sy~~mtm~ h,a~tto~hm ,~01~111 P_Ilvet .. , .. ,. .. ~G . . . .. .. .. .. . . . . .. knnm Ja hetlautm, vene et liik- iloa. Minun valoni sytytti ne. iskeä. vaikka se ei ollut isokaan. velitila Vterailu . l~ pe~l,mt~v~.t miltei yhta lnrkkama mm p,uv.llla
Novelli on .JUlkarstu tassa ln tteessa. KrrJorttamrsesta lmnnos-lnm ut. Onneksi mies tuli. Oli iNe S'~öksvivät minua vasten J·a Juuma.n raJ·assa se vilahti. Mi- . . . t· . . ?, kmn yolla • .. .... .. . . . J • · Kunmamamm na . Nnntm. . . ..
tunerden sopn Mustapaa-sukaa lukiessaan tarkata novellm mo- saanut petromaksm palamaan. ohitseni 3·a .sammuivat menne.s- nä pidin varani J·a iskin ,;0 kau.- . 1. ~ vam kuun hrmmeat kasvot ovat uutta 't h · tt Yht' ·k · k 1 t ' · t t te k · · tt' ·t" , Margaret Karf;us a t.as Annu ··n· II" t . II m ~-noisuu aie a~ ~: 0~n ~:ree ust en a~~~s. n t" a~s.sa s~?u~t r~~~_o 1 ~~. a h_noJ,ettomasti ja sään. Niitä tuli yhä: kiivaa;u- kaa. V3Jrsi rH~ti, atrain upposi A:hman, nimim. Kaktus alias ~ io tse ar a1vaa -~k II SIS~I ~:1,t mo
11. mm~ .t s nousev~h vuo:o 1~m ar ermtma1~:sr. 1
pis 1. ·lep.paan- kllk·kumaan. Va- min, kHva.ammin ja ne olivat- kalaan. Se v~tl. Minä olin siinä Mirjam Kälkäjä nimim. Eino- tarvan mnun n oma a ~ smansa ava men Ja 1 se asrassa va emman mnnostava uu as- lo olt klrka•s. Lamppu .1äi silmiini Jön pieniä kirkkaita kaloja. Mi- kiinni. Vene h eilui , ja petro- II . r A · v t' · . · tusjuttu saa jännittävyyttä ja monelle taholle suuntautuvaa:nalamaan, kun katsoin venettä. nun oli nälkä. Minä syöksviu maksin lasin palat suhisiva·t jal .m~n aAias une . ar1:ameAn Ja ~ Täällä eletään maan pinnalla 'J l 'tt" tt" Uhk .. · t h · t · ... t · t k t l 1· t .. .. • 1mmtm. nnamanna a tas nna 6 k · t · t k II' k' "kk 0 meni ·~vyy a. . ~aavansavyrse :. aparorva .. sismse v1r ~u se Se o .1 hm a taynna. Otin lau- jatkuvasti et.·eenpäin, aukaisin vajosivat muka.nani. Minä hu- Salmi.nen. å< ·atvau uen suoJan uen a . 100n lVI oo• ~ on onmstuneestr SIJOitettu p1mean veden punm Ja syvanteenlldanp .. at·kan Ja .. ~uuntastn iskun suu.ni ja kaappasin kaloja niin k~~o a.jattelin. mu_tt~ en _sitt:e:1 - . . . . . ~~ sa~m~le~~-ee? ~utaa~ . G partaalle. • ve.neen al.le. Jaa murem . Hak- mo.nta kuin py.stym, mutta ne kaan huku. Ponmstm ylos.pam. .P~lk:nnot Jaetaa1; PohJOise t ~ Karkki elaimtsto kasvtsto on kaumsta ~~
0 k M tt' S 1 .t 11 t t· t . t k .. k t . 1 t ikasm lisaa: hakkasin, hakkasin eivät maistu.neet mil tää'Il. Vauh- Juuma oli puoleJla,ni ja ponni,s- KI·l'JU,l]IJat ry:n vuosllwkoukses-~ ~- miniatyyrikoossa / . n ° .dar ~- :.? ~ s~ 0 t u I~ m~en \~n. as a~~ e~o e .t~r- ~ja kuma,hdukset .räjä.htivät ran- tini hiljeni ja lamppuni valaisi ti mukanan. i. Yhdessä ponnis- sa, jonka ai:ka ja pai·k·k.a ilmoi- ~~. vain luonto itse on suuri ja rohkea
pelel~ ml.uk1 .e1
n .11e ~a. oka aptau seks~a tvor ~Jaqove .~n IrtJOI
1a- naJla. Näin, että mieskin h ak- rannan puita. Ylhäältä leijaili timme : me olimme yhtä. Minä tetaan ai•kanaan. koskematon lmin luomisen jälkeen , ~
,Ja a o I I par ussa mu ana omen m yo, JOssa srsamen apa1- .1msi Sitt ··toi v· k 1 ·1 · t 1 "tt ... N r t r ~ · · J · tt" " ~ tuminen peilautui arkitodellisuuteen ja päinvastoin . . . Suuntaus · . · · en vene u 8 · : s e- umi 1.m. a era eJ a. ·e su tva ' ?' mun JUUma:.. uum~ Vle .. a.~ Pal·ki·tut novellit j ulkaistaan ~;J
. ... t .. .. · . t . .1 , t . K h t 1 . t· lunme lumen pot. s. Emme kum- ka:svorh!n. Vaa tteet olivat val- Ja Imee ala•s pam. Im1. n 1tseam Kirja1lisuuslehdessä ilman· eri ~ J 0 uni p i et ikä i 11 en S!Sa1seen on assa ma enan n1aa1 massa a1peen. o uu uses L•n·ka ~ ~ tt" .. ·1 t~· k · t · · t · 11 1· 1 t 1 M t .. .. ··k .. ··h t· . . 1' a71 ~anonee., e a epar y ·,I 01se Ja ts mme a o 1 un a. a as. us apaa-su a pyora , 1 korvausta. KaLkki muut novel-lahtea. Katselimme salmea. Si- lähellä . Se oli minussa ja seu- Ht säilytetää.n · nimimerk·kikuo- (~ . \. 7
, tä ei nält.ii.), n rustelkaa valintanne lyhyesti ja lähettäkää arvostelunne os. Veikko Raakana, Sattanerr.
olos~t~~i~ Syks~ pak~liscl kkj~lisuusmatineat to~n refe- ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~· roidaan uutisina ja paikallisen teatterin ensi-illat saavat nekin kaksi palstaa ja ·kiitokset, mutta st!n jäikeeh seuraakin jo my- U,RHO YLITALO kistävä hiljaisuus. Pentti Saarikoski ~siintyy humalassa harvoin ' ja -ensi-iltoja ei n
![‘b]S⁄–K ƒ⁄'K.‹flV¤W–K‚ ’tNKd–K L“Rd‚b —L⁄sŽ ‹s ’fl›‚›LÄ–K ’flsd|–K ’−Z––K dfidÄR - E ”⁄Kb‘SgK‚ ŁZdL‘–K ŸLm|–K](https://static.fdocument.pub/doc/165x107/5f74e950aa1e5b13dc781e08/absaak-ak-aivwaka-atnkdak-laoerdab-alas-as.jpg)
![v P v Z ] D v ] s >/ K K WZK: dK s ^K WZ ^^ K dZ s ^ E ...](https://static.fdocument.pub/doc/165x107/615994a58dfa93213d05109a/v-p-v-z-d-v-s-gt-k-k-wzk-dk-s-k-wz-k-dz-s-e-.jpg)