TALVIAIKAISET HÄIRIÖTEKIJÄT SAIMAANNORPAN (PHOCA … · turvaamisen keinona, jos lunta ja...
Transcript of TALVIAIKAISET HÄIRIÖTEKIJÄT SAIMAANNORPAN (PHOCA … · turvaamisen keinona, jos lunta ja...
TALVIAIKAISET HÄIRIÖTEKIJÄT SAIMAANNORPAN (PHOCA
HISPIDA SAIMENSIS) PESINTÄYMPÄRISTÖSSÄ
SATU KORHONEN
Pro gradu -tutkielma
Itä-Suomen yliopisto
Ympäristö- ja biotieteiden laitos
Biologia
2017
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO
Ympäristö- ja biotieteiden laitos, biologia
KORHONEN, SATU: Talviaikaiset häiriötekijät saimaannorpan (Phoca hispida saimensis)
pesintäympäristössä
Pro gradu -tutkielma (20 op), 27 s., liitteitä 2
Maaliskuu 2017
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Saimaannorppa (Phoca hispida saimensis) on Saimaan vesistössä elävä, makean veden
ympäristöön sopeutunut järvinorppa. Saimaannorppa on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi ja sen
populaatiokoko on tällä hetkellä noin 360 yksilöä. Erityisesti nuorten ikäluokkien suuri
kuolleisuus ja ilmastonmuutoksen pesintään kohdistuvat vaikutukset ovat tällä hetkellä
merkittävimpiä uhkatekijöitä saimaannorpan tulevaisuuden kannalta. Ilmastonmuutoksen
myötä Suomen talvet muuttuvat leudommiksi ja vähälumisiksi, minkä vuoksi saimaannorpan
pesintä vaikeutuu. Ilman pesän suojaa jäävät kuutit ovat alttiimpia niin petojen ja suurten
lintujen saalistukselle, kuin myös ihmisen aiheuttamalle häiriölle.
Tutkielmassa selvitetään, millaisia häiriötekijöitä saimaannorpan pesintäympäristössä
esiintyy. Tutkimuskohteita olivat petoeläinten aktiivisuus ja määrä pesäpaikoilla sekä niiden
aiheuttama pesinnän häiriö. Lisäksi tutkittiin, kuinka paljon ihmistoimintaa esiintyi
pesäpaikoilla ja kuinka tutkimusalueelle rakennetut pesintäaluetta parantavat apukinokset
kestivät tutkimuskausien aikana. Tutkimuskohteita seurattiin keväinä 2015 ja 2016
tutkimusalueelle sijoitettujen liikkeeseen reagoivien riistakameroiden avulla.
Pesäpaikoilla runsainten havaintoja tehtiin ketuista (Vulpes vulpes) ja supikoirista
(Nyctereutes procyonoides). Erityisesti kettuja voidaan pitää uhkana kuuteille, koska ketut
kaivoivat pesiä ja jahtasivat sekä saalistivat jäällä suojattomina makaavia kuutteja. Myös
supikoirat pelästyttivät yhden kuutin jäältä veteen, ja suurista linnuista lokit (Laridae) olivat
kiinnostuneita jäällä makaavasta kuutista. Myös muiden eläinten vierailuja tilastoitiin, mutta ne
eivät olleet kontaktissa kuuttien kanssa.
Petoeläimet vierailivat useammin paikoilla, joilla oli norpan tekemä makuu- tai poikaspesä
kuin pesättömillä kamerapaikoilla. Ihmiset vierailivat pesäpaikoilla satunnaisesti.
Ihmistoiminnasta on voinut aiheutua häiriötä pesinnälle, mutta tutkimuksen perusteella
aiheutuneesta häiriöstä ei voi kuitenkaan tehdä tarkkoja arviointeja. Apukinosten sulamisessa
havaittiin eroja vuosien välillä: vuonna 2015 sulamista tapahtui enemmän kriittisimpään
pesintäaikaan kuin vuonna 2016. Erot sulamisessa aiheutuvat erilaisista sääolosuhteista vuosien
välillä.
Kuten jo aiemmissa tutkimuksissa on todettu myös tämän tutkimuksen tulokset osoittavat,
että petoeläimistä ei ole kuuteille merkittävää vaaraa, jos niillä on pesä suojanaan. Tilanne
kuitenkin muuttuu, jos kuutit jäävät ilman suojaa. Jatkotutkimuksissa on syytä edelleen
selvittää, mitä muita vaihtoehtoja apukinosten lisäksi voidaan hyödyntää pesinnän
turvaamisessa sääolosuhteiltaan huonoina keväinä.
Avainsanat: saimaannorppa, ilmastonmuutos, saalistus, ihmislähtöinen häiriö, apukinos
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
Department of Environmental and Biological Sciences, biology
KORHONEN, SATU: Wintertime disturbances in the breeding habitat of Saimaa ringed seal
(Phoca hispida saimensis)
MSc. Thesis (20 cp), 27 pp., Appendices 2
March 2017
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Saimaa ringed seal (Phoca hispida saimensis) is a subspecies which has adapted to freshwater
and lives in Lake Saimaa. Saimaa ringed seal has been classified as an endangered species and
its population size is currently circa 360 individuals. Especially high juvenile mortality and the
negative effects of climate change on breeding habitat are major threats to Saimaa ringed seal.
Climate change will alter winters in Finland: the winters will become milder and the snow cover
will be reduced and thus the breeding of the seals will become more difficult. Without the
shelter that snow lairs provide, the pups are more vulnerable to predation by carnivores and
large birds and also to human induced disturbance.
The purpose of this study is to examine disturbances in the breeding habitat of the Saimaa
ringed seal. The predator activity, quantity of the predators and disturbance around the lairs
caused by predators were examined. In addition, human activities nearby lairs and the durability
of man-made snowdrifts were examined. The study objects were followed by motion reacting
game cameras that were placed in the study area during winters 2015–2016.
Red foxes (Vulpes vulpes) and raccoon dogs (Nyctereutes procyonoides) were the most
abundant observed species in the lair sites. Especially foxes can be potential threat for seal pups,
because foxes dug the lairs, chased pups and also tried to hunt a pup which was lying on ice
without a shelter. In addition, raccoon dogs frightened one pup from ice to water and also gulls
(laridae) were interested in pups. Visits by other animals were also observed but they weren´t
in close contact with the pups.
The predator activity was higher in birth and haul-out lair sites than in those places that
didn´t have lairs. It seems that predators go actively to lair sites. Also some occasional human
visits were observed. Human induced disturbances might have happened nearby the birth lairs
but this study cannot precisely estimate how much disturbance the people visiting the lairs have
caused. Differences in melting of the man-made snowdrifts were observed between study years.
In year 2015 more melting happened in the critical time of breeding than in 2016. Differences
are explained by the different weather conditions between the years.
As already previous studies have shown, also this study indicates that predator’s aren´t
considerable threat to seal pups when pups are protected by snow lairs, but the situation will
change if the pups are born without shelter. In further studies on other alternatives to man-made
snowdrifts should also be studied.
Key words: Saimaa ringed seal, climate change, predation, human-induced disturbances, man-
made snowdrifts
SISÄLLYSLUETTELO
1 JOHDANTO ............................................................................................................................ 2
2 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET JA HYPOTEESIT ............................................................ 4
3 MATERIAALIT JA MENETELMÄT .................................................................................... 4
3.1 Tutkimusalue ja riistakamerat .......................................................................................... 4
3.2 Riistakameraseuranta ........................................................................................................ 6
3.3 Apukinokset ja sää ............................................................................................................ 7
4 TULOKSET ............................................................................................................................ 8
4.1 Petohavainnot ................................................................................................................... 8
4.2 Ihmishavainnot ja muut eläinhavainnot ............................................................................ 9
4.3 Petojen aktiivisuus pesäpaikoilla .................................................................................... 10
4.4 Ihmisten toiminta pesäpaikoilla ...................................................................................... 12
4.5 Sää .................................................................................................................................. 13
4.5.1 Apukinosten sulaminen ja kestävyys ....................................................................... 14
5 TULOSTEN TARKASTELU ............................................................................................... 17
5.1 Petojen aiheuttama häiriö saimaannorpan pesintään ...................................................... 17
5.2 Ihmistoiminta ja ihmisen aiheuttama häiriö ................................................................... 19
5.3 Apukinokset ja niiden kestävyys .................................................................................... 20
6 JOHTOPÄÄTÖSET .............................................................................................................. 23
KIITOKSET ............................................................................................................................. 24
LÄHDELUETTELO ................................................................................................................ 25
LIITTEET
2
1 JOHDANTO
Jääkauden loppupuolella noin 11 500 –12 500 vuotta sitten ensimmäiset norpat (Phoca hispida)
saapuivat Itämeren alueelle (Hyvärinen ym. 2004). Jääkauden jälkeen, jään vetäytyessä ja maan
kohotessa osa norpista jäi nykyisen Saimaan ja Laatokan alueille saarroksiin (Hyvärinen ym.
1999, 2004, Blix 2005). Näin muodostuivat norpan nykyiset Saimaan ja Laatokan
makeanveden alalajit: saimaannorppa (P. h. saimensis) ja laatokannorppa (P. h. ladogensis)
(Hyvärinen ym. 2004). Järvi eroaa huomattavasti norppien alkuperäisestä merellisestä
elinympäristöstä (Sipilä & Hyvärinen 1998, Hyvärinen ym. 2004). Vaikka Saimaa on Euroopan
järvistä neljänneksi suurin, se on keskisyvyydeltään matala (keskisyvyys noin 12 metriä) ja
tuhansien saarten täyttämä sokkeloinen elinympäristö (Kuusisto 1999, Hyvärinen ym. 2004).
Saimaannorppa on ollut maantieteellisesti eristyneenä muista hylkeistä ainakin 9500 vuoden
ajan, jonka aikana sille on kehittynyt monia elinympäristön muovaamia erityispiirteitä (Nyman
ym. 2014). Esimerkiksi morfologiset ja geneettiset ominaisuudet sekä käyttäytyminen
poikkeavat muista alalajeista (Hyvärinen ym. 1999, Kunnasranta 2001, Nyman ym. 2014).
Saimaannorpan kokonaiskanta on tällä hetkellä noin 360 eläintä, joista noin 111 yksilöä on
synnytyskykyisiä (Metsähallitus 2016a). Poikasia eli kuutteja syntyy vuosittain noin 65–70
(Metsähallitus 2015). Keväällä 2016 uusia kuutteja arvioitiin syntyneen poikkeuksellisen
paljon: 87 yksilöä (Metsähallitus 2016a). Saimaannorpan populaatiokoko onkin kasvanut
hiljalleen 1950–1980 lukujen jälkeen, jolloin norppakanta oli pienemmillään: silloin norppia
oli alle 200 yksilöä (Metsähallitus 2016b). Vaikka saimaannorppakanta on kasvanut noin 360
yksilöön, se on edelleen erittäin uhanalainen (luokitus: EN) ja suojelua vaativa eläin
(Metsähallitus 2016a, Liukko ym. 2016).
Eritoten poikasten kuolleisuus on suurta (Sipilä 2003, Niemi 2013, Auttila ym. 2016). Tämä
johtuu valtaosin siitä, että poikaset takertuvat helposti kalaverkkoihin ja kuolevat niihin (Sipilä
2003, Niemi ym. 2012). Kalaverkkokuolemien lisäksi ilmastonmuutos on tällä hetkellä yksi
suurimmista uhista saimaannorpalle (Auttila 2015). Ilmastonmuutokseen sopeutuminen on
hankalaa monille pohjoisille lajeille (Kelly ym. 2001). Muutokset tapahtuvat nopeasti ja
vaikutukset kohdistuvat suoraan pesintään sellaisilla lajeilla, jotka tarvitsevat jäätä ja lunta
lisääntymiseen sekä pesän rakentamiseen (Kelly ym. 2001, Ferguson ym. 2005, Auttila 2015).
Saimaannorppa on hitaasti lisääntyvä laji ja lisäksi sen populaatiokoko sekä geneettinen
monimuotoisuus on pientä, mikä tekee saimaannorpan sopeutumisesta muuttuvaan ilmastoon
3
vaikeaa (Valtonen 2014, Auttila 2015). Lisäksi Saimaalle eristyksiin jääneillä norpilla ei ole
mahdollisuutta levittäytyä pohjoisemmaksi, minkä vuoksi ilmastonmuutos on erityisen suuri
uhka saimaannorpalle (Hyvärinen ym. 2004).
Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta Suomen talvet muuttuvat leudoiksi ja vähälumisiksi
(Venäläinen ym. 2001, Jylhä ym. 2009, Kellomäki ym. 2010). Lauhat talvet altistavat kuutit
aikaisempaa enemmän maalla elävien petoeläinten ja suurten lintujen saalistukselle, mikäli
kuutit jäävät ilman pesän tarjoamaan suojaa (Smith & Lydersen 1991, Kelly 2001, Stirling &
Smith 2004, Auttila 2015). Saimaalta puuttuvat norpan alkuperäiset luonnolliset saalistajat:
naali (Vulpes lagopus) ja jääkarhu (Ursus maritimus), mutta norpan mahdollisia saalistajia
voivat olla kettu (V. vulpes), karhu (U. arctos), susi (Canis lupus), ilves (Lynx lynx) ja ahma
(Gulo gulo) (Smith 1976, Helle ym. 1984, Sipilä 1990; 2003, Lydersen 1998). Ilman pesää
syntyvät kuutit ovat vaarassa joutua saaliksi ja lisäksi myös hypotermian vaara on suurempi
kuin pesään syntyvillä kuuteilla (Stirling & Smith 2004, Auttila ym. 2014). Leutoina ja
vähälumisina talvina norppien pesintämahdollisuuksia on pyritty parantamaan ihmisten
tekemien, lumesta kasattujen, apukinoksien avulla. Apukinoksia voidaan hyödyntää pesinnän
turvaamisen keinona, jos lunta ja jäätä on pesintäympäristössä, mutta lumen laatu ja määrä ovat
liian heikkoja normaalille pesinnälle (Kunnasranta ym. 2014, Auttila 2015).
Saimaannorpan pesinnän onnistuminen on äärimmäisen tärkeää, jotta kanta pysyisi vakaana
ja jotta se voisi tulevaisuudessa kasvaa suuremmaksi. Tämän vuoksi on tarpeellista selvittää,
millaisia pesintää vaarantavia häiriötekijöitä saimaannorpan elinympäristössä esiintyy ja miten
leuto sää vaikuttaa pesintään. Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena on selvittää, millaisia
talviaikaisia häiriötekijöitä saimaannorpan pesintäympäristössä esiintyy. Tarkastelun kohteena
ovat petoeläinten ja ihmisten aiheuttama pesinnän häirintä sekä sään vaikutukset norppien
pesintään ja apukinospesien kestävyyteen. Kun osataan ennakoida, millaisia häiriötekijöitä
saimaannorpan pesintään liittyy, pystytään myös kehittämään saimaannorpan suojelua
tulevaisuudessa.
4
2 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET JA HYPOTEESIT
Pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli selvittää: millaisia talviaikaisia häiriötekijöitä esiintyy
saimaannorpan pesimäalueella. Tutkimuskysymyksiä olivat: 1) Mitä häiriölähteitä ja missä
määrin norpan pesien läheisyydessä esiintyy? 2) Hakeutuvatko pedot pesien läheisyyteen?
Lisäksi arvioin norppien apukinospesien sulamista tutkimuskausilla.
Tutkimuksessa kartoitettiin, mitä petoeläimiä norppien pesien läheisyydessä liikkui, kuinka
runsaasti petoeläimiä oli, houkuttelivatko pesät petoeläimiä pesintäpaikoille ja aiheuttivatko
petoeläimet häiriötä pesinnälle: esimerkiksi kaivamalla pesiä auki tai saalistamalla kuutteja.
Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, kuinka paljon ihmisiä ja millaista ihmistoimintaa
pesäpaikkojen lähellä oli, ja mitä muita eläimiä pesien läheisyydessä liikkui. Tutkimuksessa
tarkasteltiin myös rakennettujen apukinosten kuukausittaista kuntoa ja arvioitiin sään
vaikutusta apukinosten kestävyyteen ja pesintään.
Hypoteesina oli, että norppien pesien lähellä liikkuu paljon petoja, kuten kettuja ja
supikoiria, jotka voivat myös olla potentiaalisia uhkia kuuteille, mikäli niillä ei ole lumipesän
tarjoamaa suojaa. Oletuksena oli myös, että pesien läheisyydessä esiintyy kohtalaisen paljon
ihmisen toimintaa (jäällä kävely, hiihtäminen, moottorikelkkailu yms.) Lisäksi hypoteesina oli,
että lumipesien sulamista on havaittavissa runsaasti vuonna 2015 jo alkukeväästä, koska
ennakkotietojen perusteella talvi 2015 oli leuto alkukevään osalta.
3 MATERIAALIT JA MENETELMÄT
3.1 Tutkimusalue ja riistakamerat
Petoeläinten aktiivisuutta ja ihmisten liikkumista pesäpaikoilla sekä apukinosten kuntoa
seurattiin vuosina 2015 ja 2016 liikkeeseen reagoivien riistakameroiden avulla. Riistakamerat
asennettiin norppien pesintäalueille: Haukivedelle, Joutenvedelle, Puruvedelle, Enovedelle ja
Pihlajavedelle (kuva 1). Kamerat asennettiin oletettujen pesäpaikkojen välittömään
läheisyyteen joulu-tammikuussa ja poistettiin huhtikuussa. Vuonna 2016 osa kameroista
jätettiin maastoon poikaspesille kuvaamaan mahdollista ihmislähtöistä häiriötä pesälaskentojen
jälkeen huhtikuun ajaksi.
5
Kuva 1. Tutkimusalue ja riistakameroiden sijoittuminen vuosina 2015 (n=72) ja 2016 (n=87).
6
3.2. Riistakameraseuranta
Liiketunnistimella varustetut kamerat (SG560K-12MHD, SG560K-8MHD, SG550M-8M,
Vigilant Hunter U150) ottivat kolmen kuvan sarjan aina kun liiketunnistin reagoi kameran
lähellä (maksimi etäisyys: noin 25 m) tapahtuvaan liikkeeseen. Lisäksi vuonna 2015 osa
riistakameroista toimi ajastimen avulla; ne ottivat valokuvia kameraan säädetyllä aikavälillä
(noin 12h). Vuonna 2016 käytettiin myös videokuvaa ottavia kameroita.
Maastosta poistamisen jälkeen riistakameroiden ottamat kuvat tallennettiin ja analysoitiin.
Kuvista kirjattiin ylös kaikki eläin- ja ihmishavainnot seurantalomakkeeseen kuukausittain
(liite 1). Lomakkeeseen merkittiin erikseen jokaisen seuratun kuukauden kohdalle, kuinka
paljon eläin- ja ihmishavaintoja oli. Jokainen havaittu petoeläinlaji merkittiin lomakkeeseen
omalle sarakkeelle. Lisäksi selkeät petoeläinhavainnot, joista ei voinut kuitenkaan tunnistaa
varmaksi lajia tilastoitiin tunnistamattomat petoeläimet sarakkeeseen. Kaikki muut pedot,
esimerkiksi minkit (Neovison vison) ja näädät (Martes martes) tilastoitiin muut petoeläimet
sarakkeeseen. Ihmiset, koirat (Canis lupus familiaris), sekä muut eläimet tilastoitiin omina
sarakkeinaan. Linnuista, Corvus- sukuun kuuluvat linnut: varikset (C. corone cornix) ja korpit
(Corvus corax) tilastoitiin samaan sarakkeeseen, ja lokit (Laridae) omaan sarakkeeseen.
Kohteesta merkittiin erillinen havainto silloin kun edellisestä kohdetyypin havainnosta oli
kulunut vähintään yli tunti aikaa: kulunutta aikaa seurattiin kuvissa olevien aikaleimojen avulla.
Seurantalomakkeeseen merkittiin aina yksi havainto kohteesta, vaikka kohteita, esimerkiksi
kettuja, olisi ollut kaksi yhtä aikaa kuvassa. Lisäksi seurantalomakkeeseen kirjattiin kaikki
häiriötä aiheuttavat tekijät, esimerkiksi jos pedot kaivoivat pesää, jahtasivat tai hyökkäilivät
kuutin kimppuun tai mikäli epäiltiin, että ihmistoiminta aiheutti häiriötä pesinnälle. Tämän
jälkeen kaikkien havaintojen lukumäärät tilastoitiin ja koottiin Excel 2013 -ohjelmistolla
taulukoksi. Toimimattomat kamerat poistettiin aineistosta ja jos samalla paikalla oli ollut kaksi
kameraa kuvaamassa, aineistoon valittiin se kamera, jossa oli enemmän havaintoja.
Kameroiden havainnot tilastoitiin ja laskettiin vielä erikseen sen mukaan, oliko ko. kamera
kuvannut saimaannorpan pesällä vai ei. Kuvaamispaikan pesärakenne selvitettiin keväällä
(huhtikuussa) tapahtuvissa pesäkartoituksissa. Mikäli kameran kuvaamalla paikalla ei ollut
pesää havainnot tilastoitiin ”ei pesää” taulukkoon ja jos kameran kuvauspaikalla oli pesä,
havainnot tilastoitiin ”pesät” taulukkoon. ”Ei pesää” ja ”pesät” taulukoista arvioitiin kahden
riippumattoman otoksen t-testillä, oliko pesillä suurempi petoeläinaktiivisuus kuin niillä
paikoilla, joilla ei ollut pesää. T-testi laskettiin IBM SPSS Statistics 23 -ohjelmistolla. Vuosien
2015 ja 2016 pesäpaikkojen sekä pesättömien paikkojen havainnot yhdistettiin t-testiä varten.
7
Lisäksi poikaspesien (pesien, joista löydettiin merkkejä uusista syntyneistä kuuteista) ja
makuupesien (aikuisten norppien lepopesät) petohavainnot tilastoitiin ja laskettiin Excelissä
vielä omina taulukkoinaan molempina vuosina.
3.3 Apukinokset ja sää
Tutkimusalueille rakennettiin tutkimusvuosina apukinoksia norppien pesinnän edistämiseksi
(kuva 2). Apukinosten sulamista ja pesäkuntoa seurattiin riistakameroiden avulla tammikuulta-
huhtikuulle. Havainnot sulamisen aiheuttamista muutoksista kirjattiin ylös apukinoksen
sulamisnopeuslomakkeeseen, jonne merkittiin jokaisen seuratun kuukauden kohdalta
pesäkunto (liite 2). Pesäkunto tarkistettiin kunkin kuun viimeisestä kuvasta. Apukinoksen
sulamista arvioitiin vain niistä kinoksista, joissa oli norpan poikaspesä tai makuupesä.
Pesäkuntoa arvioitiin seuraavasti: 0) ei havaittua sulamista, 1) katossa lommo/lommoja, 2) katto
romahtanut, 3) useita kattoja romahtanut, 4) sulanut, avanto näkyy vielä 5) ei voi enää sanoa,
että pesää ollut. Tämän jälkeen laskettiin kuukausittain, kuinka monta prosenttia apukinoksista
oli sulanut eli kuinka monta prosenttia kinoksista sai luokituksen 1), 2) jne. Sääolosuhteita
tarkasteltiin Ilmatieteen laitoksen tutkimuskausien sääaineistojen avulla ja apukinoksen
sulamisnopeutta verrattiin ko. aineistoihin. Sääaineistojen lämpötilat olivat mitattu
Rantasalmen Rukkasluodolta ja lumen syvyydet Sulkavaan kuuluvasta Hattulasta.
Sääaineistoista laskettiin lämpötilan keskiarvot sekä lumen keskisyvyys kuukausittain, joita
verrattiin apukinosten sulamiseen. Lisäksi tutkimuksessa oli mukana kaksi keinopesää, joiden
soveltuvuutta norpan pesäpaikaksi testattiin.
Kuva 2. Apukinos voidaan rakentaa esimerkiksi lumikolien ja lapioiden avulla kasaamalla lunta
röykkiöksi (© UEF saimaannorppatutkimus).
8
4 TULOKSET
4.1 Petohavainnot
Vuonna 2015 tutkimuskameroita oli 72, joista 64 kameran kuvat otettiin huomioon
petoeläinkartoituksessa (taulukko 1). Seuraavana vuotena kameroita oli 87, joista 77 kameran
kuvia käytettiin tutkimuksessa. Apukinoksille sijoitettuja kameroita oli 39 (54 %) keväällä 2015
ja seuraavana keväänä 54 (62 %). Vuoden 2015 kameroista 75 % ja vuoden 2016 kameroista
87 % kuvasi petoja. Molempina vuosina yleisin petoeläin pesäpaikoilla oli kettu, josta tehtiin
havaintoja 105 kappaletta (54 % kaikista petohavainnoista) vuonna 2015 ja seuraavana vuotena
119 havaintoa (52 % kaikista petohavainnoista). Pesäpaikoilla toiseksi eniten havaintoja tehtiin
supikoirista. Keväällä 2015 supikoirista tehtiin 51 havaintoa (26 % kaikista petohavainnoista)
ja vuoden 2016 keväällä 73 havaintoa (32 % kaikista petohavainnoista). Lisäksi keväällä 2015
pesäpaikoilla tehtiin yhteensä kuusi havaintoa saukoista, kaksi havaintoa ilveksistä, 25
havaintoa tunnistamattomista pedoista ja neljä havaintoa muista petoeläimistä. Seuraavana
vuotena muita petohavaintoja pesäpaikoilla tehtiin: 19 saukoista, kaksi ilveksistä, 12
tunnistamattomista petoeläimistä ja viisi muista pedoista.
Kettu ja supikoira olivat yleisimmät pedot myös niissä tutkimuspaikoissa, joissa ei ollut
pesää. Vuonna 2015 kettuhavaintoja tehtiin 25 (56 % kaikista petohavainnoista) ja supikoira
havaintoja 11 (25 % kaikista petohavainnoista). Vuonna 2016 kettuhavaintoja tehtiin 68 (51 %
kaikista petohavainnoista) ja supikoirahavaintoja 49 (37 % kaikista petohavainnoista). Lisäksi
näillä paikoilla tehtiin vuonna 2015 yhteensä kaksi saukkohavaintoa, yksi ilveshavainto, neljä
tunnistamatonta petoeläinhavaintoa ja yksi muu petoeläinhavainto. Seuraavana vuotena tehtiin
neljä havaintoa saukoista, kaksi havaintoa ilveksistä sekä 10 havaintoa tunnistamattomista
pedoista
9
Taulukko 1. Tutkimuksessa käytettyjen riistakameroiden lukumäärä, petoja kuvanneiden
kameroiden prosenttimäärä ja petohavaintojen kokonaismäärä.
Pesän rakenne Kameroita
yhteensä
Kamerat
kuvasivat petoja
Petohavainnot
yhteensä
2015 2016 2015
2016
2015 2016
Makuupesä 22 31 82 % 94 % 110 164
Poikaspesä 14 14 93 % 71 % 83 53
Makuupesä/
poikaspesä
0
2
0 %
100 %
0
13
Ei pesää 28 30 61 % 87 % 44 133
Yhteensä 64 77 75 % 87 % 237 363
4.2 Ihmishavainnot ja muut eläinhavainnot
Vuonna 2015 pesäpaikoilla tehtiin yhteensä 14 ihmishavaintoa ja neljä koirahavaintoa, joista
neljä ihmishavaintoa tehtiin poikaspesillä. Corvus-sukuun kuuluvista linnuista havaintoja
tehtiin yhteensä seitsemän ja kaikista muista eläimistä havaintoja tehtiin yhteensä 30. Lokkeja
(Laridae) ei havaittu pesäpaikoilla. Niillä paikoilla, joilla ei ollut pesiä: ihmisistä tehtiin kaksi,
koirista yksi, Corvus-sukuun kuuluvista linnuista yhdeksän, lokeista 38 ja muista eläimistä 13
havaintoa. Vuonna 2016 pesäpaikoilla tehtiin yhteensä 16 ihmishavaintoa, joista viisi
ihmishavaintoa tehtiin poikaspesillä. Lisäksi pesäpaikoilla tehtiin yhteensä kolme
koirahavaintoa, neljä Corvus-sukuun kuuluvaa lintuhavaintoa, kahdeksan lokkihavaintoa ja 35
muuta eläinhavaintoa. Niillä paikoilla, joilla ei ollut pesää tehtiin: 10 havaintoa ihmisistä, kolme
havaintoa koirista, 33 havaintoa Corvus-sukuun kuuluvista linnuista, 162 havaintoa lokeista ja
42 havaintoa muista eläimistä.
Maastoon huhtikuussa 2016 ihmislähtöistä häiriötä kuvaamaan jätetyt kamerat (n=13)
poistettiin huhtikuun lopussa tai toukokuun alussa. Kameroista tehtiin yksi havainto ihmisistä
ja 16 petoeläinhavaintoa, joista 69 % oli kettuja (11 havaintoa) ja 27 % supikoiria (3 havaintoa).
Lisäksi kuvista tehtiin yksi ilveshavainto sekä yksi havainto tunnistamattomaksi jääneestä
petoeläimestä. Linnuista tehtiin yhteensä 9 havaintoa: korpeista kolme ja lokeista kuusi.
10
4.3 Petojen aktiivisuus pesäpaikoilla
Pesäpaikoilla petohavaintoja oli keskimäärin 5,1 havaintoa/kamera ja pesättömillä paikoilla 3,1
havaintoa/kamera. Petojen liikkuminen pesillä oli tilastollisesti merkittävämpää kuin sellaisilla
rannoilla, joilla ei sijainnut pesää (T-testin p-arvoksi df (138,51) saatiin P = 0,004). Erityisesti
ketut ja supikoirat osoittivat kiinnostusta pesiä kohtaan: ne tutkivat ja haistelivat lumipesiä sekä
romahtaneita pesiä (kuva 3). Myös saukot olivat kiinnostuneita romahtaneista pesistä:
aineistosta löytyy yksi tapaus, jossa saukko menee sisälle romahtaneeseen pesään. Ilveksistä
tehtiin muutamia havaintoja pesien läheisyydessä ja yhdessä kuvassa ilves tutkii romahtanutta
pesää. Petoeläimet olivat kaivaneet joitakin pesiä, mutta selviä merkkejä auki asti kaivetuista
pesistä ei kuitenkaan havaittu. Tutkimusvuosina tilastoitiin 11 todennäköistä tapausta, joissa
pedot olivat kaivaneet pesien kattojen pintaa. Vuoden 2015 aineistosta löytyy selviä todisteita
kettujen saalistusyrityksistä, sillä aineistosta havaittiin yksi tapaus, jossa kettu hyökkää kuutin
kimppuun ja toinen tapaus, jossa kettu jahtaa jäällä olevaa kuuttia (kuva 4). Myös supikoirat
olivat kiinnostuneita jäällä makaavista norpista; vuoden 2016 riistakamera-aineistossa löytyy
yksi kuvasarja, jossa kuutti pakenee lähestyviä supikoiria veteen (kuva 5). Riistakamera-
aineistosta havaittiin myös lokkien olevan kiinnostuneita jäällä makaavista norpista, sillä
vuoden 2016 aineistosta löytyy kuvasarjoja, joissa lokki istuu kuutin päällä ja välillä aivan
kuutin vieressä (kuva 6).
11
Kuva 3. Petoeläimet ovat tutkimassa poikaspesiä. A: Saukko menee romahtaneeseen pesään.
B: Kettu tutkimassa pesää. C: Kaksi supikoiraa pesän läheisyydessä. D: Ilves tutkimassa laajalta
alueelta romahtanutta pesää (© UEF saimaannorppatutkimus).
Kuva 4. A: Kettu ja kuutti maaliskuussa 2015. B: Kuvassa näkyy, kuinka kettu jahtaa kuuttia.
Kuutti löydettiin myöhemmin keväällä kuolleena (© UEF saimaannorppatutkimus).
A B
A B
C D
12
Kuva 5. A: Kuutti (sininen väri) ja kaksi supikoiraa (punaiset värit). B: Supikoirat hetkeä
myöhemmin; kuutti on sukeltanut pakoon (© UEF Saimaannorppatutkimus).
Kuva 6. A: Lokki ja kuutti. B: Lokki seisoo kuutin vieressä. (© UEF Saimaannorppatutkimus).
4.4 Ihmisten toiminta pesäpaikoilla
Ihmistoimintaa pesien läheisyydessä ja ihmisen aiheuttamaa todennäköistä häirintää
dokumentoitiin riistakameroiden avulla. Hiihtäjiä, retkiluistelijoita ja ulkoilijoita koirien kanssa
havaittiin pesien läheisyydessä. Ihmisen mukana olevia koiria havaittiin kaksi: molemmat
koirat olivat irti ulkoilijan mukana. Lisäksi pesäpaikoilla havaittiin yksi metsästyskoira, joka ei
ollut ihmisen seurassa. Aineistosta löytyy kolme tapausta, jossa yksi tai useampi hiihtäjä hiihtää
suoraan apukinoksen päältä, jossa on pesä. Lisäksi pesien vierestä tai lähietäisyydeltä
hiihtämistä tai kävelemistä havaittiin 13 tapausta. Kuvista ilmeni se, etteivät ulkoilijat aina
huomaa pesiä, vaan saattavat esimerkiksi hiihtää apukinosten päältä tai kulkea aivan pesän
vierestä (kuva 7). Yksi ulkoilijoista oli myös mennyt pesän lähelle kuvaamaan sitä pesän katon
romahtamisen jälkeen.
A B
13
Kuva 7. A: Hiihtäjä hiihtää apukinoksen päältä, jossa on poikaspesä. Kuvassa hiihtäjän vieressä
näkyy pesän romahtanut katto B: Ulkoilija kävelee laajalta alueelta romahtaneen poikaspesän
vierestä (© UEF Saimaannorppatutkimus).
4.5 Sää
Tutkimusvuodet olivat sääolosuhteiltaan kohtuulliset norpan pesinnän kannalta, koska lumi tuli
maahan riittävän aikaisin ja lämpötilat olivat sopivan kylmät (Ilmatieteen laitos 2015; 2016a).
Kuukausittaiset keskilämpötilat Rantasalmella olivat hyvin samanlaiset pesintäkausina
(Ilmatieteen laitos 2015; 2016a). Vuosien välillä helmikuussa keskilämpötilojen ero oli 0,5 °C,
maaliskuussa 1,7 °C ja huhtikuussa 0,2 °C (kuva 8). Vain tammikuussa oli havaittavissa
suurempi ero vuosien välillä, koska keskilämpötilojen ero oli 8,5 °C.
Vuonna 2015 lumipeite oli jo maassa tammikuun ensimmäisenä päivänä, kun puolestaan
seuraavana vuotena lumipeite tuli hieman myöhemmin; tammikuun neljäntenä päivänä. Lumen
keskisyvyydessä suurimmat erot olivat maaliskuussa: vuonna 2015 lumen keskisyvyys oli 11,5
cm ja seuraavana vuotena 45,9 cm. Muutoin lumen keskisyvyydessä oli vain vähäisiä eroja
kuukausien välillä. Huhtikuussa 2016 lumi pysyi maassa muutaman päivän pidempään kuin
vuoden 2015 huhtikuussa.
14
Kuva 8. Tutkimusvuosien kuukausittainen vaihtelu lumen keskisyvyydessä ja ilman
keskilämpötilassa (Ilmatieteen laitos 2015; 2016a). Vuonna 2015 terminen kevät, eli kausi
jolloin vuorokausien keskilämpötilat nousevat pysyvästi yli 0 °C, alkoi Saimaan alueella noin
19.2 ja 25.3 vuonna 2016 (Ilmatieteen laitos 2016b; 2016c).
4.5.1 Apukinosten sulaminen ja kestävyys
Vuonna 2015 apukinoksia kuvaavia kameroita oli yhteensä 39. Kinoksista 32:ssa oli pesä.
Keväällä 2016 apukinoksia kuvaavia kameroita oli hieman enemmän: 54 kappaletta, joista 41
kinoksessa oli pesä. Apukinosten sulamista seurattiin vain sellaisista kinoksista, joissa oli pesä.
Molempien vuosien tammikuussa huomattavaa sulamista ei ollut vielä tapahtunut. Helmikuussa
2015 sulamista arvioitiin 25:sta kamerasta, joista 13 oli ajastettua kameraa. Arvioiduista
kinoksista 11:ssä ei havaittu sulamista (luokitus, 0), 10:ssä havaittiin lommo (1), kolmessa oli
katto romahtanut (2) ja yhdessä useita kattoja romahtanut (3) (kuva 9). Helmikuun 2016 lopulla
apukinosten sulamista ei ollut vielä juurikaan tapahtunut, koska kinoksista (n=20), joista
sulaminen pystyttiin arviomaan, vain yhdessä havaittiin sulamisen merkkejä.
27,4
36,9
11,5
0,5
24,9
36,3
45,9
13,9
-6,1
-2
0
3
-14,6
-2,5
-1,7
3,2
-15
-13
-11
-9
-7
-5
-3
-1
1
3
5
0
5
10
15
20
25
30
35
40
45
50
Läm
pö
tila
(°C
)
Lum
en s
yvyy
s (c
m)
Lumen keskisyvyys (cm) ja kuukausien keskilämpötilat (°C)
Lumi 2015 Lumi 2016 Lämpötila 2015 Lämpötila 2016
Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu
15
Kuva 9. Apukinosten, joissa oli makuu- tai poikaspesä, sulaminen helmikuussa keväinä 2015
ja 2016.
Maaliskuussa 2015 pystyttiin arvioimaan 27 kinoksen kunto, joista 13 arvioitiin ajastetuista
kameroista. Maaliskuussa kaikissa arvioiduissa kinoksissa näkyi merkkejä sulamisesta: yli
puolessa (14 kpl) kinoksista oli useita kattoja romahtanut, seitsemän kinoksista oli kokonaan
sulia, mutta pesärakenteet olivat vielä havaittavissa, viidessä kinoksessa katto oli romahtanut ja
yhdessä kinoksessa oli lommo (kuva 10). Seuraavan vuoden maaliskuussa sulamista arvioitiin
37 apukinoksesta, joista 17 ei ollut vielä sulanut, 17:ssä oli lommo katossa, yhdessä oli useita
kattoja romahtanut ja kaksi kinosta olivat kokonaan sulia, mutta pesärakenteet vielä näkyvillä.
44%40%
12%
4%0% 0%
95%
5%0% 0% 0% 0%
0%
10%
20%
30%
40%
50%
60%
70%
80%
90%
100%
Apukinospesien sulaminen helmikuussa
2015 2016
0 1 2 3 4 5
0) ei havaittu
sulamista
1) lommo
2) katto
romahtanut
3) useita kattoja
romahtanut
4) sula,
pesärakenteet
näkyvät
5) ei voi sanoa,
että pesää ollut
16
Kuva 10. Apukinosten, joissa oli makuu- tai poikaspesä, sulaminen maaliskuussa keväinä 2015
ja 2016.
Keväällä 2015 suurin osa kameroista poistettiin maaliskuun lopussa, mutta 11 kameraa
poistettiin vasta huhtikuun alussa. Näistä kameroista sulamista pystyttiin arvioimaan
seitsemästä kamerasta, joista kolme oli ajastettua kameraa. Kaikissa seitsemässä arvioidussa
kinoksessa pesät olivat sulat, mutta pesärakenteet vielä näkyvillä (kuva 11). Seuraavan vuoden
huhtikuussa arviointi pystyttiin tekemään huomattavasti suuremmasta kameramäärästä (n=39).
Kinoksista 11:ssä ei havaittu sulamisen merkkejä, kahdeksassa oli lommo katossa, kuuden
kinoksen katto oli romahtanut, kahdessa kinoksessa oli useita kattoja romahtanut, viisi
kinoksista oli kokonaan sulia, mutta pesärakenteet vielä näkyvillä ja seitsemässä kinoksessa
sulaminen oli edennyt niin paljon, ettei pesää pystynyt enää erottamaan (5).
0%4%
19%
52%
26%
0%
46% 46%
0%4% 5%
0%0%
10%
20%
30%
40%
50%
60%
70%
80%
90%
100%
Apukinospesien sulaminen maaliskuussa
2015 2016 0) ei havaittua
sulamista
1) lommo
2) katto
romahtanut
3) useita kattoja
romahtanut
4) sula,
pesärakenteet
näkyvät
5) ei voi sanoa,
että pesää ollut
17
Kuva 11. Apukinosten, joissa oli makuu- tai poikaspesä, sulaminen huhtikuussa keväinä 2015
ja 2016.
5 TULOSTEN TARKASTELU
5.1 Petojen aiheuttama häiriö saimaannorpan pesintään
Petoeläinten liikkuminen Saimaan rannoilla ei ole satunnaista vaan ne hakeutuvat aktiivisesti
pesärannoille (Auttila ym. 2014, tämä tutkimus). Tutkimuksessa havaittiin, että pesät
houkuttelivat paikalle enemmän petoeläimiä kuin ne kamerapaikat, joissa ei ollut pesää.
Petoeläimet näyttäisivät hakeutuvan aktiivisesti pesäpaikoille ja kenties ne myös käyvät
säännöllisesti seuraamassa ja tutkimassa pesiä.
Normaaleina lumitalvina pedot eivät yleensä ole merkittävä uhka saimaannorpalle, koska
lumipesä suojaa kuuttia sekä pedoilta että pakkaselta (Smith & Stirling 1975, Sipilä 1990,
Auttila 2015). Mitä syvempää lumi on, sitä paremmin pesä suojaa (Lydersen & Gjertz 1986,
Smith & Lydersen 1991) Paksu lumikerros hankaloittaa petoeläinten kaivamista ja pesään
tunkeutumista sekä antaa emolle ja kuutilla aikaa paeta pesästä. Lumitilanteen heikentyessä
tilanne kuitenkin muuttuu ja leutoina talvina Saimaan pedot ovat uhka kuuteille (Auttila 2015,
tämä tutkimus). Mikäli poikanen syntyy paljaalle avojäälle, sekä saaliksi joutumisen kuin myös
hypotermian riski kasvavat (Auttila 2015). Vuonna 2015 havaittiin ensimmäistä kertaa
riistakamerakuvien avulla varma tapaus, jossa kettu tappoi kuutin Saimaalla (Auttila 2015,
0% 0% 0% 0%
100%
0%
28%
21%15%
5%
13%18%
0%
10%
20%
30%
40%
50%
60%
70%
80%
90%
100%
Apukinospesien sulaminen huhtikuussa
2015 20160) ei havaittua
sulamista
1) lommo
2) katto
romahtanut
3) useita kattoja
romahtanut
4) sula,
pesärakenteet
näkyvät
5) ei voi sanoa,
että pesää ollut
18
tämä tutkimus). Kuutti oli syntynyt apukinospesään, joka oli kuitenkin alkanut sulaa jo
maaliskuun alkupuolella.
Petoeläinten käyttäytymistä norppien pesintäpaikoilla on tutkittu myös esimerkiksi Laatokan
alueella, jossa on havaittu, että ketut merkitsevät ja kaivavat norppien pesiä (Kunnasranta
2001). Vastaavanlaista käyttäytymistä on havaittu myös arktisen alueen naaleilla: naalit
hajumerkitsevät norppien pesiä virtsalla ja ulosteilla (Lydersen & Gjertz 1986, Furgal ym.
1995). Pesien merkitsemisen lisäksi Laatokalla on havaittu, että pedot ovat syöneet kuuttien
raatoja. Varmaa tietoa ei kuitenkaan ole siitä, tappoivatko petoeläimet itse kuutit vai söivätkö
ne löytämiään kuolleita kuutteja (Kunnasranta ym. 2001). Tällä hetkellä Laatokan alueelta ei
ole tiedossa yhtään varmaa tapausta, jossa petoeläin olisi tappanut poikasia. Sen sijaan Pohjois-
Kanadasta tiedetään ainakin yksi tapaus, jossa kettu oli hyvin todennäköisesti tappanut
vastasyntyneen norpan (Andriashek & Spencer 1989, Lariviere & Pasitschniak-Arts 1996
mukaan). Myös tässä tutkimuksessa pedot olivat selvästi kiinnostuneita norppien pesistä, ja ne
olivat kaivaneet pesien kattojen pintaa. Lisäksi tutkimustulokset antoivat lisää näyttöä siitä, että
paljaalla jäällä makaava kuutti kiinnostaa petoeläimiä ja on niille potentiaalinen saalistuskohde.
Esimerkiksi hyökkäilyä, jahtaamista sekä kuutin pakenemista veteen pedoilta dokumentoitiin.
Tutkimuksessa ei kuitenkaan havaittu, että pedoista olisi ollut vaaraa kuutille, mikäli se oli
syntynyt pesään ja pesä kesti riittävän pitkään keväällä.
Petoeläinten lisäksi suurikokoiset linnut, kuten lokit ja korpit, voivat olla uhka
pienikokoisille poikasille (Sipilä 2003). Tämän tutkimuksen aineistosta ei havaittu, että linnut
olisivat yrittäneet saalistaa tai nokkia kuutteja. Lokit vaikuttivat kuitenkin olevan kiinnostuneita
kuuteista, sillä riistakamerakuvista havaittiin tapaus, jossa lokki istui jäällä makaavan kuutin
vieressä. Esimerkiksi arktisella alueella on havaittu, että vastasyntyneitä poikasia ovat
tappaneet isolokit (Larus hyperboreus) ja korpit (Corvus), silloin kun poikasella ei ole ollut
pesää suojanaan (Lydersen & Smith 1989). Lokkien hyökkäyksiä hylkeiden poikasten
kimppuun on havaittu myös muualla maailmassa. Esimerkiksi Namibiassa on havaittu uusi
etelänselkälokkien (Larus dominicanus) saalistupa: lokit nokkivat korvahylkeisiin (Otariidae)
kuuluvilta afrikanmerikarhuilta (Arctocephalus pusillus) silmät (Gallagher ym. 2015). Linnut
hyökkäät vastasyntyneiden ja nuorten yksilöiden silmien kimppuun nokallaan, jonka jälkeen ne
syövät poikasten silmämunat. Mikäli poikanen ei pääse pakoon, linnut jatkavat hyökkäystä
nokkimalla poikasen pehmeitä rakenteita, kuten vatsanseutua, lopulta tappaen poikasen.
Myös Saimalla esiintyvät suurikokoiset linnut voivat olla uhka, eritoten pienikokoisille
kuuteille, joilla ei ole pesää suojanaan (Kunnasranta ym. 2014). Linnut saattavat myös keväisin
häiritä jäällä makaavia norppia ja niiden kuutteja, mutta yleensä ne ovat kuitenkin vaarattomia
19
ja niistä on lähinnä pelkkää riesaa norpille (Sipilä 2003). Tämän tutkimuksen perusteella ei voi
sanoa, että lokeista tai korpeista olisi merkittävää vaaraa saimaannorpalle. Mutta kun otetaan
huomioon muiden alueiden lokkien hyökkäykset hyljepoikasten kimppuun, on mahdollista, että
myös Saimalla esimerkiksi lokkien, korppien tai muiden suurikokoisten lintujen hyökkäyksiä
voi tapahtua. Lintujen aiheuttama uhka on todellinen erityisesti silloin kun lumitilanne on
heikko ja poikanen on suojattomana avojäällä (Kunnasranta ym. 2014).
5.2 Ihmistoiminta ja ihmisen aiheuttama häiriö
Tutkimuksessa havaittiin ihmistoimintaa pesien läheisyydessä: ihmisiä liikkui pesäpaikoilla ja
esimerkiksi osa ihmisistä kulki apukinosten päältä. Apukinoksen läheltä tai päältä liikkuminen
voi olla erityisen haitallista, mikäli apukinoksessa on poikaspesä, koska emo ja kuutti saattavat
pelästyä liikkumisen aiheuttamia ääniä ja sukeltaa pakoon (Hyvärinen ym. 2004). Poikanen
sukeltaa veteen vain vaaran uhatessa sitä, koska kylmä vesi voi palelluttaa poikasen (Hyvärinen
ym. 1999). Kuuteilla on poikaskarva, joka pitää poikasen tehokkaasti lämpimänä, mutta vain
mikäli turkki on kuiva (Lydersen & Hammil 1993, Hyvärinen ym. 1999, Kelly 2001). Turkin
kastuessa se ei enää eristä yhtä hyvin kylmyydeltä ja poikanen kylmettyy helposti, koska
kuuteilla ei ole vielä syntyessään norpille tyypillistä paksua rasvakerrosta suojana. (Sipilä 1990,
Kelly 2001, Hyvärinen ym. 1999). Kylmettyminen voi puolestaan heikentää kuutin kehitystä,
koska tällöin energiaa ohjautuu vähemmän poikasen kasvuun (Auttila ym. 2014).
Häirintä pesien läheisyydessä voi myös aiheuttaa ongelmia kuutin ruokailussa ja häirinnän
vuoksi emo saattaa vieroittaa kuutin ennen kuin se on kasvanut tarpeeksi suureksi selvitäkseen
yksin (Hyvärinen ym. 2004). Lisäksi juuri vieroitetut pienikokoiset poikaset takertuvat
helpommin kiinni kalaverkkoihin kuin suurempikokoiset poikaset (Sipilä 2003). Poikanen on
erityisen altis häiriölle heti syntymän jälkeen ja imetyskaudella, joka kestään noin 9 viikkoa
(Sipilä & Hyvärinen 1998, Auttila 2015, Metsähallitus 2016c). Suojan puute altistaa kuutit
herkemmin ihmisen aiheuttamalle häiriölle (Auttila 2015). Ihmisten aiheuttama häiriö pesien
läheisyydessä on arveltu olevan merkittävä syy kuuttien kuolemaan (Sipilä & Hyvärinen 1998,
Auttila 2015).
Moottorikelkkailua havaittiin aineistossa yhden kameran kuvista. Tämä kyseessä oleva
kamera ei kuvannut pesää, mutta mikäli lähistöllä on ollut myös pesiä, moottorikelkkailusta voi
aiheutua häiriötä laajalle alueelle, koska pesän läheltä ajava moottorikelkka saattaa säikyttää
emon ja kuutin sukeltamaan pakoon (Hyvärinen ym. 1999). Tässä tapauksessa
20
moottorikelkkailusta ei todennäköisesti ole aiheutunut merkittävää häiriötä, koska
moottorikelkkailu tapahtui huhtikuun alkupuolella, jolloin pesinnän kannalta kriittisin aika
alkaa olla ohi. Myös vuosittaiset pesälaskennat tapahtuvat mm. moottorikelkoilla liikkuen
huhtikuun aikana. Pesälaskennoista voi aiheutua tilapäistä häiriötä norpalle, mutta ei ole
kuitenkaan havaittu, että pesälaskennat olisivat aiheuttaneet esimerkiksi pesien hylkäämistä
(Sipilä 2003).
Tässä tutkimuksessa havaittiin muutamia tapauksia, joissa ihmiset liikkuivat jalan tai
suksilla aivan pesien vierestä. Pesien vierestä liikkuminen voi aiheuttaa häiriötä norpalle (Kelly
ym. 1986, Hyvärinen ym. 2004). Esimerkiksi Kelly ym. (1986) tutkimuksissa testattiin ihmisen
aiheuttamien äänten vaikutusta jäämerennorppien pesintään. Tutkimuksessa havaittiin, että
jalan tai suksilla liikkuvat ihmiset eivät yleensä aiheuttaneet norppien poistumista pesiltään,
mikäli liikkuminen tapahtui yli 200 metrin päässä pesästä. Kävellen liikkuvat ihmiset
aiheuttivat useammin norppien poistumista pesistä, kuin suksilla liikkuvat ihmiset. Ihmisen
aiheuttamat äänet karkottivat muutamissa tapauksissa norpat pesiltä, mutta eläimet palasivat
kuitenkin myöhemmin takaisin pesilleen.
Tässä tutkimuksessa havaittiin myös, että osa ihmisistä pysähtyi katsomaan tai kuvaamaan
romahtaneita pesiä. Romahtaneen pesän lähelle menemisestä voi aiheutua häiriötä norpalle,
mikäli aktiivinen pesintäkausi on vielä käynnissä (Hyvärinen ym. 2004). Tutkimuksessa ei
arvioitu pesien läheisyydessä liikkuneiden ihmisten ja norppien pakoon sukeltamisen välistä
yhteyttä, joten tarkempia arvioita ihmisten aiheuttamasta häiriöstä ei pysty tekemään tämän
tutkimuksen perusteella. Tulokset antavat kuitenkin lisätietoa siitä, millaista ihmistoimintaa
pesintäalueella esiintyy.
5.3 Apukinokset ja niiden kestävyys
Vaikka luonnon tarjoamat olosuhteet pesinnän kannalta olivat riittävät tutkimusvuosina,
apukinoksia tehtiin silti pesintäolosuhteiden parantamiseksi. Tutkimuksessa seurattujen
apukinosten sulamista tapahtui vuonna 2015 enemmän kriittisimpänä pesintäaikana
(helmikuusta maaliskuulle) vuoteen 2016 verrattuna. Vuonna 2016 suurin osa seuratuista
apukinoksista kesti hyvin tammikuulta huhtikuun alkuun, koska talvi oli luminen ja riittävän
kylmä onnistuneen pesinnän kannalta. Kun puolestaan edeltävänä vuotena talvi oli lauhempi,
ja sulamista sekä pesien romahtamista tapahtui huomattavasti enemmän jo ennen huhtikuun
alkua.
21
Helmikuussa 2015 seuratuista apukinoksista hieman alle 45 % oli täysin ehjiä. Kun
puolestaan helmikuussa 2016 sulamista oli tapahtunut erittäin vähän edelliseen vuoteen
verrattuna, sillä jopa 95 % apukinoksista oli täysin ehjiä. Lumiolosuhteet ja kuukauden
keskilämpötilat olivat lähes samat mittauspaikoilla molempina vuosina. Säätuloksissa on
kuitenkin syytä ottaa huomioon myös alueellisten erojen vaikutukset lämpötilassa ja lumen
syvyyksissä, koska mittauksia ei ole tehty suoraan kamerapaikoilta vaan lähialueiden
sääasemilta. Esimerkiksi lumen keskisyydet ovat siten vain suuntaa-antavia, koska lumipeitteen
syvyys voi vaihdella maalla ja jäällä. Lisäksi vuoden 2016 helmikuussa sulamista pystytettiin
arvioimaan melko pienestä osasta apukinoksia (n=20), sillä kaikissa apukinoksia kuvaavissa
kameroissa ei ollut sellaisia kuvia helmikuulta, joista olisi pystynyt arvioimaan sulamisen
etenemistä. On siis mahdollista, että helmikuussa sulamista on voinut tapahtua useammassakin
kinoksessa kuin, mitä on pystytty arvioimaan.
Vuosi 2016 oli lumimäärältään edellisvuotta runsaampi maaliskuun osalta, koska vuoden
2016 maaliskuussa lunta oli mittauspaikalla yli 45 cm ja vuoden 2015 maaliskuussa vain 11,5
cm. Tämä näkyy todennäköisesti myös apukinosten sulamisessa, sillä maaliskuussa 2016
hieman yli 90 % kinoksista oli täysin ehjiä tai vain vähän sulaneita, kun puolestaan 2015
yksikään apukinos ei ollut täysin ehjä ja vain noin 4 % kinoksista oli vähän sulaneita. Toisin
sanoen maaliskuussa 2015 sulamista tapahtui huomattavasti enemmän edellisvuoteen
verrattuna, mikä on todennäköisesti seurausta huomattavasti vähäisemmästä lumimäärästä ja
myös hieman lämpimämmästä kuukauden keskilämpötilasta; vuonna 2015 keskilämpötila oli
0°C ja -1,7 °C vuonna 2016. Myös terminen kevät alkoi vuonna 2015 yli kuukautta aiemmin
kuin vuonna 2016 (Ilmatieteen laitos 2016c). Vuoden 2016 maaliskuun lumimäärä hidasti
todennäköisesti apukinosten sulamista maaliskuussa ja huhtikuun alussa, sillä osa kinoksista oli
säilynyt täysin ehjänä jopa huhtikuun alkupuolella asti, mitä ei edeltävänä vuotena tapahtunut.
Sääaineiston tulokset osoittavat, että vaikka alkuvuosi näyttäisi olevan suotuisa norppien
pesinnän onnistumisen kannalta, muutoksia sääolosuhteissa ja lumenmäärässä voi tapahtua
hyvin nopeasti keväällä pesinnän kannalta kriittisimpään aikaan, ja sulaminen voi edetä
oletettua nopeammin.
Vaikka apukinosten rakentaminen on menetelmänä vielä melko uusi suojelukeino -
apukinoksia testattiin ensimmäistä kertaa vuonna 2010 - apukinosmenetelmällä on ollut suuri
myönteinen vaikutus kuuttien selviytymisen kannalta leutoina ja vähälumisina talvina (Levänen
2012, Auttila 2015). Esimerkiksi vuonna 2014 jopa 90 % kuuteista syntyi apukinoksissa
(Auttila 2015). Tulevaisuudessa todennäköisesti yhä useampi kuutti syntyy apukinoksissa tai
keinopesissä, koska talvet lämpenevät ja lumipeitteen vähentymistä tapahtuu Suomessa
22
ilmastonmuutoksen myötä eniten alkutalvesta, mutta myös keväällä maalis- ja huhtikuussa,
mikä on norpalle erityisen tärkeää aikaa pesinnän onnistumisen kannalta (Sipilä & Hyvärinen
1998, Venäläinen ym. 2001, Jylhä 2009, Kellomäki ym. 2010).
Apukinokset tarjoavat suojaa kuuteille vähälumisina talvina ja ne saattavat myös houkutella
norppia pesimään sellaisilla alueilla, joilla on vähemmän ihmistoiminnasta aiheutuvaa häiriötä
(Auttila 2015). Lisäksi apukinokset voivat olla luonnon muovaamia kinoksia kestävämpiä.
Esimerkiksi vuosina 2010–2012 tehdyissä apukinosten kestävyystutkimuksissa havaittiin, että
apukinokset pysyivät luonnonkinoksia pidempään koossa romahtamatta (Levänen 2012).
Apukinokset näyttäisivät siis olevan kestävämpiä kuin luonnon muovaamat kinokset, ja sen
vuoksi kenties jopa parempia pesäpaikkoja kuin luonnon lumikinokset. Tässä tutkimuksessa ei
toteutettu vertailua luonnonkinosten ja apukinosten sulamisen välillä, koska aineistossa
luonnonkinosten määrä oli liian vähäinen luotettavan vertailun toteuttamiseksi. Tämän
tutkimuksen tulokset antavat kuitenkin lisää tietoa, siitä kuinka hyvin apukinokset kestävät
erilaisissa sääolosuhteissa. Tietoa hyödyntämällä on mahdollista edelleen kehittää
apukinosmenetelmää, jotta rakennetut apukinokset kestäisivät mahdollisimman hyvin läpi
pesintäkauden.
Apukinoksen kasaaminen luonnon lumesta ei onnistu, mikäli talvi on kokonaan lumeton tai
hyvin vähäluminen (Kunnasranta ym. 2014). Lumettomien talvien varalle on pyritty
kehittämään uusia keinoja norpan pesinnän turvaamiseksi. Esimerkiksi lumitykit voivat olla
yksi ratkaisu ongelmaan. Lumitykkien liikuttaminen kinosten tekopaikoille vaatii kuitenkin
moottorikelkoilla liikkumista ja menetelmään käytetyt välineet ovat erittäin painavia, joten
jääpeitteen paksuus täytyy olla riittävä ja menetelmään käytettyjen välineiden painoa pitäisi
saada kevyemmäksi, jotta lumitykkejä pystyttäisiin hyödyntämään käytännössä (Kunnasranta
& Niemi suull. tied. 12.12.2016). Myös erilaiset keinopesät voivat tulevaisuudessa olla ratkaisu
pesinnän helpottamiseksi (Kunnasranta ym. 2014). Tässä tutkimuksessa testattiin keinopesien
soveltuvuutta norpan pesintäpaikaksi. Norpat eivät pesineet keinopesissä, mutta toisen
keinopesän lähettyviltä löydettiin kuitenkin norpan tekemä hengitysavanto, mikä todistaa sen,
että norppa on ainakin oleskellut keinopesien läheisyydessä. Keinopesämenetelmä on uusi ja se
vaatii vielä lisää testaamista ja kehittämistä, mutta tulevaisuudessa, mikäli norpat hyväksyvät
keinopesät pesintäpaikoikseen, ne voivat apukinosten ohella helpottaa pesintää
luonnonolosuhteiltaan huonoina vuosina.
23
6 JOHTOPÄÄTÖSET
Tutkimustulokset antavat lisää vahvistusta siitä, että Saimaan pedot ovat kiinnostuneita sekä
norppien pesistä että jäällä makaavista kuuteista. Kuten jo aiemmin on havaittu, myös tämän
tutkimuksen tulokset osoittavat, että petoeläinten aktiivisuus on suurempaa sellaisilla rannoilla,
joilla on norppien tekemiä pesiä, kuin sellaisilla rantapaikoilla, joilla ei ole pesiä. Erityisesti
kettuja voidaan pitää leutoina talvina uhkana kuuteille, koska sekä ketun hyökkäys poikasen
kimppuun että poikasten jahtaamista dokumentoitiin riistakameroiden avulla. Tulevaisuudessa
pesintäolosuhteet heikkenevät todennäköisesti vielä lisää, joten myös on todennäköistä, että yhä
useampia kettujen hyökkäyksiä kuuttien kimppuun tapahtuu. Kettujen hyökkäysten estämiseksi
ja vähentämiseksi ei tällä hetkellä ole olemassa muuta keinoa kuin pesintäolosuhteiden
parantaminen apukinoksilla. Eivätkä apukinoksetkaan välttämättä suojaa tarpeeksi, mikäli ne
alkavat sulaa liian varhain pesintäkauden aikana.
Myös supikoirat olivat kiinnostuneita sekä pesistä että kuuteista. Tutkimuksessa havaittiin,
että supikoirat saattavat säikyttää kuutin sukeltamaan pakoon veteen, mutta tutkimuksessa ei
kuitenkaan suoraan havaittu, että supikoirat olisivat yrittäneet hyökätä kuuttien kimppuun tai
jahdata niitä. Myöskään muissa tutkimuksissa ei ole havaittu supikoirien hyökkäyksiä, joten
supikoirat ovat todennäköisesti kuuteille kettuja pienempi uhka. Myös muut petoeläimet, kuten
ilvekset ja saukot, osoittivat kiinnostusta romahtaneita pesiä kohtaan, mutta niillä ei kuitenkaan
ollut kontakteja kuuttien kanssa. Ilvekset pystyisivät todennäköisesti tappamaan kuutin, mutta
ilvesten liikkuminen pesillä oli kuitenkin hyvin vähäistä esimerkiksi kettuihin verrattuna, joten
niiden aiheuttama uhka kuuteille on todennäköisesti vähäinen. Saukot ovat puolestaan kooltaan
niin pieniä, etteivät ne todennäköisesti pysty tappamaan kuuttia. Aineisto antaa lisää viitteitä
siitä, että myös linnut, kuten lokit, ovat kiinnostuneita kuuteista ja ne voivat olla uhka
pienikokoisille kuuteille.
Erilaista ihmistoimintaa havaittiin poikaspesien läheisyydessä. Ihmisten liikkumisesta
pesien läheisyydestä kävellen tai suksilla on voinut aiheutua häiriötä norppien pesinnälle:
erityisesti silloin jos liikkuminen on tapahtunut suoraan pesän päältä. Tämän tutkimuksen
perusteella ei kuitenkaan pysty arviomaan, miten paljon häiriötä ihmistoiminta on aiheuttanut.
Tutkimuksessa tehdyt havainnot lisäävät kuitenkin tietoa alueen ihmistoiminnasta pesien
läheisyydessä. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että ihmisiä pitäisi vielä paremmin
informoida norpan pesärauhasta. Esimerkiksi lähellä asuvien ihmisten olisi hyvä tietää, ettei
24
apukinosten lähellä pidä mennä, koska apukinosten lähellä liikkuminen voi häiritä norpan
pesintää. Ihmisten aiheuttamasta pesinnän häirinnän vaikutuksista olisi syytä tehdä vielä lisää
tutkimuksia, jotta tiedettäisiin paremmin, kuinka merkittävää ihmisen aiheuttama häiriö on
kuutin kehityksen kannalta ja onko häiriö merkittävä kuuttien pesäkuolemien aiheuttaja.
Apukinosten kestävyydessä huomattiin eroja tutkimusvuosien välillä. Kevät 2015 oli
seuraavaa vuotta hieman lauhempi ja huomattavasti vähälumisempi maaliskuun osalta, mikä
näkyy myös apukinosten runsaampana sulamisena, erityisesti maaliskuussa. Vaikka kevät 2015
oli seuraavaa vuotta lauhempi, saimaannorpan pesinnän kannalta sääolosuhteet olivat kuitenkin
kohtuulliset molempina vuosina. Tutkimustulokset antavat lisää tietoa, miten hyvin
apukinokset kestävät pesintäkauden aikana, silloin kun sääolosuhteet ovat pesinnän kannalta
kohtuulliset. Tutkimustulokset osoittavat myös sen, että vaikka alkutalvi näyttäisi olevan
riittävän kylmä ja luminen onnistuneen pesinnän kannalta, tilanne voi muuttua nopeasti ja
apukinoksia saatetaan tarvita pesintäalueen parantamiseksi. Jatkotutkimuksissa on syytä
edelleen selvittää, mitä muita vaihtoehtoja apukinosten lisäksi voidaan hyödyntää pesinnän
turvaamisessa sääolosuhteiltaan huonoina keväinä ja onko petoeläinten pesinnälle aiheuttamaa
häiriötä mahdollista vähentää.
KIITOKSET
Pro gradu -tutkielmani on osa LIFE Saimaa Seal - Safeguarding the Saimaa Ringed Seal –
hanketta. Suuret kiitokset Mervi Kunnasrannalle ja Marja Niemelle tutkielmani ohjaamisesta.
Kiitän myös kaikkia niitä henkilöitä, jotka osallistuivat tässä tutkimuksessa käytetyn aineiston
keräämiseen. Kiitokset myös perheelleni heidän antamastaan kannustuksesta ja tuesta.
25
LÄHDELUETTELO
Andriashek, D., Spencer, C. 1989: Predation on a ringed seal, Phoca hispida, pup by a red fox,
Vulpes vulpes. – CanadianField-Naturalist 103:600.
Auttila, M. 2015: The endangered Saimaa ringed seal in a changing climate - challenges for
conservation and monitoring. Väitöskirja. University of Eastern Finland, PhD Dissertations
in Forestry and Natural Sciences n:o 194, 58 s. Joensuu.
Auttila, M., Niemi, M., Skrzypczak, T., Viljanen, M., Kunnasranta, M. 2014: Estimating and
mitigating perinatal mortality in the endangered Saimaa ringed seal (Phoca hispida
saimensis) in changing climate. – Ann. Zool. Fennici 51:526-534.
Auttila, M., Kurkilahti, M., Niemi, M., Levänen, R., Sipilä, T., Isomursu, M., Koskela, J.,
Kunnasranta, M. 2016: Morphometrics, body condition, and growth of the ringed seal
(Pusa hispida saimensis) in Lake Saimaa: Implications for conservation. – Marine
Mammal Science, 32(1): 252-267.
Blix, A. S. 2005: Arctic Animals and their Adaptations to Life on the Edge. – 296 s. Tapir
Academic Press. Trondheim.
Ferguson, S. H., Stirling, I. McLoughlin, P.2005: Climate change and Ringed seal (Phoca
hispida) Recruitment in Western Hudson Bay. – Marine Mammal Science Vol 21(1): 121-
135.
Furgal, C. M., Innes, S., Kovacs, K. M. 1995: Characteristics of ringed seal, Phoca hispida,
subnivean structures and breeding habitat and their effects on predation. – Can. J. Zool.
74: 858-874.
Gallagher, A., J., Staaterman, E., R., Dreyer, N. 2015: Kelp gulls prey on the eyes of juvenile
Cape fur seals in Namibia. – African Journal of Marine Science 37(3): 411-414.
Helle, E. Hyvärinen, H. Sipilä, T. 1984: Breeding habitat and lair structure of the Saimaa
ringed seal Phoca hispida saimensis Nordq. in Finland. – Acta Zool. Fennica 172:125-127.
Hyvärinen, H., Sipilä, T., Koskela, J., Kunnasranta, M., 1999: Saimaannorppa. Teoksessa:
Kuusisto, E. (toim.), Elävä Saimaa: 126-136. Tammi. Sulkava.
Hyvärinen, H., Kunnasranta, M., Nieminen, P. & Taskinen, J. 2004: Hyle - Saimaan oma
norppa. – 147s. Tammi. Hämeenlinna.
Ilmatieteen laitos 2015: Säätiedot Rantasalmelta ja Sulkavalta
Ilmatieteen laitos 2016a: Säätiedot Rantasalmelta ja Sulkavalta
Ilmatieteen laitos 2016b: http://ilmatieteenlaitos.fi/termiset-vuodenajat (luettu 7.12.2016)
Ilmatieteen laitos 2016c: Kevätsään tilastot. http://ilmatieteenlaitos.fi/kevattilastot (luettu
7.12.2016)
Jylhä, K., Ruosteenoja, K., Räisänen, J., Venäläinen, A., Tuomenvirta, H., Ruokolainen, L.,
Saku, S., Seitola, T. 2009: Arvioita Suomen muuttuvasta ilmastosta sopeutumistutkimuksia
varten. ACCLIM-hankkeen raportti 2009. Ilmatieteen laitos. Helsinki.
Kellomäki, S., Maajärvi, M., Strandman, H., Kilpeläinen, A., Peltola, H. 2010: Model
computations on the climate change effects on snow cover, soil moisture and soil frost in
the boreal conditions over Finland. – Silva Fennica 44(2): 213-233.
Kelly, B.P. 2001: Climate change and ice breeding pinnipeds. Teoksessa: Walther ym.
(toim.), Fingerprints of climate change. Kluwer Academic/Plenum Publishers. New York.
Kelly, B.P., Quakenbush, L.T., Rose, J.R. 1986: Ringed seal winter ecology and effects of
noice disturbance. Final Report Outer Continental Shelf Environmental Assessment
Program Research Unit 232
Kunnasranta, M. 2001: Behavioural biology of two ringed seal (Phoca hispida) subspecies
in the large European lakes Saimaa and Ladoga. Väitöskirja. University of Joensuu, PhD
Dissertations in Biology, n:o 7. 86 s. Joensuu.
26
Kunnasranta, M., Hyvärinen, H., Sipilä, T., Medvedev, N. 2001: Breeding habitat and lair
structure of the ringed seal (Phoca hispida ladogensis) in northern Lake Ladoga in Russia.
– Polar Biol (2001) 24:171-174.
Kunnasranta, M. Levänen, R. Auttila, M. Niemi, M. Viljanen, M. 2014: WWF-raportti:
Toimintasuunnitelma Saimaannorpan pesimäolosuhteiden ennallistaminen muuttuvassa
ilmastossa. WWF Suomen raportteja 31.
Kuusisto, E. 1999: Altaat ja taseet. Teoksessa: Kuusisto, E. (toim.), Elävä Saimaa: s. 21–39.
Tammi. Sulkava.
Lariviere, S., Pasitschniak-Arts, M. 1996: Vulpes vulpes. Mammalian species 537: 1-11
Levänen, R. 2012: Saimaannorpan (Phoca hispida saimensis) pesintä apukinoksissa ja
poikaspesien vedenalainen ympäristö. – Pro gradu -työ. Biologian laitos. Itä-Suomen
yliopisto. 28 s. Joensuu.
Liukko, U-M., Henttonen, H., Hanski, I. K., Kauhala, K., Kojola, I., Kyheröinen, E-M.,
Pitkänen, J. 2016: Suomen nisäkkäiden uhanalaisuus 2015 – The 2015 Red List of Finnish
Mammal Species. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus.
Lydersen, C. 1998: Status and biology of ringed seals (Phoca hispida ) in Svalbard.
NAMMCO Scientific publications, Vol 1. DOI: http://dx.doi.org/10.7557/3.2980
Lydersen, C., Gjertz, I. 1986: Studies of the ringed seal (Phoca hispida Schreber 1775) in its
breeding habitat in Kongsfjorden. Svalbard. – Polar Research 4: 57-63.
Lydersen, C., Smith, T., G. 1989: Avian predation on ringed seal Phoca hispida pups. – Polar
Biology 9(8):489-490.
Lydersen, C., Hammil, M. O. 1993: Diving in ringed seal (Phoca hispida) pups during the
nursing period. – Can. J. Zool 71: 991-996.
Metsähallitus 2015: Saimaannorppa on maailman uhanalaisimpia hylkeitä.
http://www.metsa.fi/saimaannorppa/uhanalainenhylje (luettu 6.6.2016)
Metsähallitus 2016a: Hyljekanta 2016. http://www.metsa.fi/saimaannorppa/hyljekanta2016
(luettu 17.10.2016)
Metsähallitus 2016b: Saimaannorppa (Pusa hispida saimensis).
http://www.metsa.fi/saimaannorppa (luettu 4.4.2016)
Metsähallitus 2016c: Saimaannorpan uhat ja suojelukeinot.
http://www.metsa.fi/saimaannorppa/uhatjasuojelukeinot (luettu 5.6.2016)
Niemi, M. 2013: Behavioural ecology of the Saimaa ringed seal – implications for
conservation. Väitöskirja. University of Eastern Finland. PhD Dissertations in Forestry and
Natural Sciences., n:o 129, 56 s. Joensuu.
Niemi, M., Auttila, M., Viljanen, M., Kunnasranta, M. 2012: Movement data and their
application for assessing the current distribution and conservation needs of the endangered
Saimaa ringed seal. – Endang. Species Res 19: 99-108.
Nyman, T., Valtonen, M., Aspi, J., Ruokonen, M., Kunnasranta, M., Palo J. U. 2014:
Demographic histories and genetic diversities of Fennoscandian marine and landlocked
ringed seal subspecies. – Ecology and Evolution 4(17): 3420-3434.
Sipilä, T. 1990: Lair structure and breeding habitat of the Saimaa ringed seal (Phoca hispida
saimensis Nordq.) in Finland. – Finnish Game Res. 47: 11-20.
Sipilä, T. 2003: Conservation biology of Saimaa ringed seal (Phoca hispida saimensis) with
reference to other European seal populations. Väitöskirja. University of Helsinki.
Academic dissertation, 40 s. Helsinki.
Sipilä, T., Hyvärinen, H. 1998: Status and biology of Saimaa (Phoca hispida saimensis) and
Ladoga (Phoca hispida ladogensis) ringed seals. Teoksessa: Heide- Jorgensen, M. P.,
Lydersen, C. (toim.), Ringed seals in the north Atlantic: 83-99. The North Atlantic Marine
Mammal Commission (NAMMCO) Scientific Publications, No 1.
27
Smith, T. G. 1976: Predation of ringed seal pups (Phoca hispida) by the arctic fox (Alopex
lagopus). – Canadian Journal of Zoology, 1976, 54(10): 1610-1616.
Smith, T. G., Stirling, I. 1975: The breeding habitat of the Ringed seal (Phoca hispida). The
birth lair and associated structures. – Canadian Journal of Zoology 53: 1297-1305.
Smith, T. G. Lydersen, C. 1991: Availability of suitable land-fast ice and predation as factors
limiting ringed seal populations, Phoca hispida, in Svalbard. – Polar Research 10(2): 585-
594.
Stirling, I., Smith, T. G. 2004: Implications of warm temperatures and an unusual rain event
for the survival of Ringed Seals on the Coast of Southeastern Baffin island. – Arctic 57(1):
59-67.
Valtonen, M. 2014: Conservation genetics of the Saimaa ringed seal – insights into the history
of a critically endangered population. Väitöskirja. University of Eastern Finland, PhD
Dissertations in Forestry and Natural Sciences n:o 159, 61 s. Joensuu.
Venäläinen, A. Tuomenvirta, H., Heikinheimo, M., Kellomäki, S., Peltola, H., Strandman, H.
Väisänen, H. 2001: Impact of climate change on soil frost under snow cover in a forested
landscape. – Climate Research 17: 63–72.
Liite 1. Petohavaintojen seurantalomake
Kamera___________ Kortti___________ Ajanjakso______________________
Paikka_________________________________________________________
Tarkasti______________________ Tallensi______________
Huom!____________________________________________________________________________________
Kuukausi Ihminen
Peto 1: Peto 2: Peto 3: Peto 4: Peto 5: Muu: Norppa Huom!
Tammi
Helmi
Maalis
Huhti
Liite 2. Apukinoksen sulamisnopeuslomake
APUKINOKSEN SULAMISNOPEUS
Kamera___________ Kortti___________ Ajanjakso______________________
Apukinoksessa: poikaspesä, makuupesä, pesä (tyyppi ei tiedossa), ei pesää, ei tietoa
Paikka_________________________________________________________
Tarkasti______________________ Tallensi______________
Huom!____________________________________________________________________________________
Kuukausi Pesää ei
huomaa
Katossa
lommo
Katossa reikä Katto
kokonaan
romahtanut
Sula Huom.!
Tammi
Helmi
Maalis
Huhti