Talkoopäiväkirjat 2009–2012

Tietotaitotalkoidentalkoopäiväkirjat

2008-2012

Tietotaitotalkoot-hankkeen

nettipäiväkirja

Liisa Kirves & Marja-Liisa Viherä

© tekijät

ISBN 978-952-67734-7-6 (nid.) ISBN 978-952-67734-8-3 (PDF)

1. painos

Kansi: Kari Delcos

Painotalo Kyriiri Oy Helsinki, 2012

Tietotaitotalkoot-hankkeen

nettipäiväkirja

Liisa Kirves & Marja-Liisa Viherä

Painotalo Kyriiri Oy

Johdanto

Tietotaitotalkoot-hanke on osa opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan valtakunnallista ESR-kehittämisohjelmaa 2007–2013, joka keskittyy avoimissa oppimisympäristöissä kehittyvään aktiiviseen kansalaisuuteen.

Tietotaitotalkoiden tavoitteena on parantaa yhteisöjen viestintävalmiuksia ja luoda yhteisöille viestinnälliset käytännöt, jotka jatkuvat hankkeen jälkeen. Toiminnan taustalla on ajatus siitä, että kaikilla on oikeus näkyä, tulla kuulluksi, ilmaista itseään ja osallistua. Tämä edellyttää pääsyä verkkoihin, tekniikan käytön osaamista sekä ymmärrystä ja motivaatiota

Tietotaitotalkoo-hankkeessa on tavoitteena ollut koko ajan tiedon avoimuus. Tätä tavoitetta varten avattiin nettiin päiväkirja. Päiväkirjaa kirjoittivat pääsääntöisesti projektipäällikkö Liisa Kirves ja asiantuntija Marja-Liisa Viherä. Myös muut tietotalkoolaiset kirjoittivat silloin tällöin päiväkirjaa. Aluksi päiväkirja oli blogimuotoinen, mutta hyvin pian havaitsimme helpommaksi tavaksi kirjoittaa suoraan nettisivulle – aina uusin merkintä päällimmäiseksi. Päiväkirjaa on voinut kommentoida omalla kommenttisivulla. Tätä kirjaa varten olemme siirtäneet merkinnät kronologiseen järjestykseen, aloittaen alusta joulukuusta 2008 ja päättäen kesäkuuhun 2012. Merkinnät ovat alkuperäisessä muodossaan.

Päiväkirja käsittelee niin käytännön kokemuksia kuin teoreettisia pohdintoja. Melko paljon on kirjoitettu myös rämpimisestä tietotekniikan parissa. Sehän on osa tietotaitotalkoot - toimintaa.

Kirjoittajat, YTM Liisa Kirves ja FT Marja-Liisa Viherä ovat kokeneita tietotekniikan arjen

käyttäjiä. Molempien taustalta löytyy työtä operaattorin palveluksessa sekä 25-vuotinen

taival viestintäkasvatuksen seura ry:n viestintäleireillä. Tietotaitotalkoissa he toimivat

sekä hallinnon, mallin kehittelyn ja tutkimuksen parissa että talkooluotseina useissa

talkoissa.

6

Torstai 4.12.2008

Eilen illalla saatiin vihdoinkin tieto rahoituspäätöksestä. Hanke on nyt siis turvattu ja päästään toden teolla aloittamaan, vaikka viralliset asiapaperit saadaankin vasta muutaman päivän kuluttua. Maija varasi välittömästi Johannan ja Virven tekemään joululoman aikana lisää oppaita äänestä, kuvasta ja ehkä muustakin, jatkoksi heidän tekemälleen Scribus-oppaalle, joka sivumennen sanottuna on tosi hyvä. Olemme tehneet omissa kahden hengen talkoissamme talkoolehteä ja keksimme teettää siihen sarjakuvan. "Kilpailutimme" sen tekemisen, ja saimme kaksi tarjousta, jotka pisteytimme, ja totesimme samalla, että pisteytys on loistava menetelmä myös tulevia pisteytyksiä ajatellen. Siitä tulee meille kunnon työkalu. Ensi viikolla menemme Maijan ja Annen kanssa käymään Rovaniemellä, pidetään kunnon työmaapalaveri rahoittajan kanssa, että tiedämme, miten menetellä jatkossa. Seuranta ja raportointi on olennainen osa hanketta, ja on tärkeää, että teemme paperihommat oikein ihan alusta alkaen. Ensi viikolla on muuten myös ensimmäinen ohjausryhmän palaveri, ja meillä onkin sinne terveisiä sitten Rovaniemen kokouksesta. Kaikki tausta- ja kumppaniorganisaatiot ovat olleet hyvin positiivisesti ja suopeasti mukana, ohjausryhmän palaveriin on lähes täysi osanotto. Tavallaan tuntuu tosi hyvältä nyt, kun päätös on tehty, mutta hiukkasen harmittaa, että se viipyi näin pitkään. Olisimme ehtineet tehdä tämän vuoden puolella paljon enemmän jos rahoitus olisi ollut selvä aikaisemmin. Hyvä kuitenkin, että nyt päästään täydellä teholla hommiin kiinni ja voidaan tehdä myös sitoumuksia, kun taustat ovat selvät. Liisa

Torstai 4.12.2008

On se hyvä, että päätös on! Ja onhan se niinkin, että nyt on talkoot edessä päin ja tänä aikana on motiivi vain kasvanut ja konsepti hioutunut! Mutta nyt hienon toimistomme vuokranantajien ja talkookumppaneiden, MSL:n pikkujouluihin, jotka alkavat juuri tuossa vieressä! Maija

Maanantai 8.12.2008

Huomenna mennään Rovaniemelle kuuntelemaan ohjeita ja keskustelemaan hankkeen käytännön seikoista, ja saadaan viimeinkin päätös käsiimme. Kokoan parhaillaan mukaan otettavia papereita, olen kirjoitellut päivän mittaan Talkootuuttiin tulevia tekstinpätkiä. Liisa

7

Perjantai 12.12.2008

Hallintoa tämä viikko, ensin Rovaniemellä, sitten yhdessä ohjausryhmän kokouksen suunnittelua ja ohjausryhmän kokous. Tuntuu, että pullataikinassa on nyt ainakin hiiva mukana ja uunit lämpiävät. Paljon on vielä tekemistä, lomakkeiden etsimistä jne. On muuten vaikea löytää rakennerahaston tai rahoittajan sivuilta edes kokonaistyöajanseuranta lomaketta! Hiukan voi hakemista viivyttää "pillerihumala", suussa on 10 tikkiä ja antibioottikuuri päällä. Mutta kivaa työtä tämä on! Mielessä jo useat talkoot! Kunhan vain pääsisimme sinne asti!

Maija

Maanantai 15.12.2008

Joka päivä asiat edistyvät, toisinaan pitkin askelin ja toisinaan lyhyemmin. Tänään selvitellään lomakkeita ja yritetään rakentaa lomakearsenaali niin valmiiksi, ettei talkoissa tarvitse yhtään miettiä tarvittavien seurantatietojen keräämistä, ja että kaikki tieto tulee varmasti kootuksi. Ja nyt voidaan hankkia välttämättömiä tarvikkeita, kun tiliasiat ja -käytännöt on kunnossa.

Liisa

Tiistai 16.12.2008

Selvitellään tässä kilpailuttamisasiakirjoja ja on tulostettu muitakin välttämättömiä ohjeita ja taustapapereita. Aika hämmästynyt olin, kun Projektiopasta lukiessani törmäsin sivuilla 29-30 "rautalankaväännön" kohdassa Aineet, tarvikkeet ja tavarat. Mallikysymyksessä kysyttiin, voiko koulutuksessa tarvittavan hillon kustannukset sisällyttää aineisiin ja tarvikkeisiin? Oikea vastaus on, että kyllä saa, koska hankinta on olennainen projektille. Me kysymme, miten hillo eroaa vehnäjauhoista, kurkuista tai tomaateista, joita me olisimme tarvinneet talkoissamme ja joita me pidimme olennaisina. Ruokia ne ovat kaikki. Tosi hankalaa on myös se, että hakupalveluja on "niukasti" niin rakennerahastojen kuin lääninhallitustenkin sivuilla. Myös lomakepohjat on kätketty niin ovelasti, että vaatii melkoista salapoliisiosaamista, että ne löytää. Lisäksi lomakepohjat on niin tehtyjä, että logojen lisääminen tai muut muutokset ovat melko työläitä. Itse olen tänään oppinut tulostamaan käyttämällämme tulostimella kaksipuoleisia tulosteita. Olen ylpeä tästä edistymisestä, sillä laitteen manuaalia ei enää ole, homma piti oppia kantapään kautta. Mutta nyt sen osaan, ja oppi merkitsee melkoista paperinsäästöä, kun vain muistan käyttää tätä osaamistani.

Liisa

8

Torstai 18.12.2008

Johanna ja Virve tulivat hankkeeseen joululoman ajaksi töihin. Heti alkuun kävimme läpi perusasiat, kuten esittelykalvoilta hankkeen idean, tavoitteet, toimintamallin, menettelytavat, tähän mennessä tuotetun muun materiaalin. Lisäksi tytöt kävivät läpi hankehakemusta, päätöstä ja ohjeistuksia, kuten projektiapulaista. Teki itsellekin hyvää käydä paperit taas kertaalleen läpi, ja huomattiin muutama korjausta vaativa kohtakin. Osa materiaalista on tehty jo muutama kuukausi sitten ja tilanteet ovat muuttuneet, eikä kaikkia tarkennuksia ollutkaan muistettu tehdä. Nyt sitten mietitään, mikä olisi kaikkein tärkein tehtävä ja missä järjestyksessä edetään. Kyllä tästä vielä hyvä tulee!

Maanantai 22.12.2008, jo valoisammalla puolella

Mietin, että miksi minä tulen Eerikinkadulle jouluaatonaatonaattoa? No syy on ihan selvä, Johanna ja Virve tekevät nettisivuja, lomakkeita jne, ja paljon on tehtävää. Hankeaika on kuitenkin enää kaksi ja puoli vuotta ja talkoiden pitoonkin pitää nopsaan päästä ja perusasioiden tulee olla ennen sitä kunnossa. Lueskelin viikonvaihteessa kolumnia ketteristä menetelmistä sivujen suunnittelussa ja minusta se on melkein ainut tapa toimia. Vaihtoehtoinen vesiputousmenetelmä tarkoittaa, että etukäteen päätetään asioista, joita on vaikea myöhemmin muuttaa, vaikka osoittautuisivatkin vääriksi. Ja näin kaikki heikkoudet jäävät käyttöön. Mutta nyt täyttämään työajanseurantalomaketta yms. välttämätöntä, jonka olen aina kokenut ei-työksi, mutta pakolliseksi kuitenkin. Olen jakanut tehtävät työt kahteen osaan: hauskaan ja hyödylliseen. Minusta näiden talkoiden tekeminen on molempia, mutta hallinnon osa vain hyödyllistä siis pakollista.

Maija


Viikon jouluvapaani aikana talkoita on viety vauhdikkaasti eteenpäin: nettisivuille on saatu ryhtiä ja järjestystä ja uutta sisältöäkin. Kunhan saadaan hallinnoinnin edellyttämät asiat kuntoon, päästään toden teolla pitämään talkoita. Monta hyvää ryhmää onkin jo valmiina odottamassa.

Liisa

Tiistai, 30.12.2008

Vuosi vetelee viimeisiään. Ei ollenkaan huono vuosi, kun saatiin hanke alulle, saatiin päätös ja on tässä joulukuun aikana saatu järjestykseen jo melko monta asiaa. Jos ei ihan lopulliseen muotoon niin melko pitkälle kuitenkin. Tänään ollaan hankittu tarjouksia pienistä tietokoneista ja tykistä, sillä niitä tarvittaisiin melko nopeasti. Aikamoista byrokratiaa tämä hankintaprosessi vaatii, ja ainakin näin aluksi se tuntuu melko hankalalta. Ehkä sitten, kun pääsemme vauhtiin ja opimme kaikki kommervenkit,

9

kaikki sujuu rasvatummin. Mutta nyt näyttää siltä, ettei niitä koneita ihan tähän hätään saada. Harri oli tänään jututtamassa Johannaa, Virveä ja minua. Oli mukava juttutuokio, ja itsellenikin oli taas terveellistä palauttaa mieleen ja muotoilla puheeksi muistoja viestintäleireistä. Niistä Harri kokoaa tämän hankkeen ideologista pohjaa ja niitä asioita, joita on tärkeää viestiä eteenpäin. Jutustelua jatketaan aiheesta vielä ensi vuoden puolella. Maijaa haastateltiin ja valokuvattiin Itä-Savoon, ilmestyy ensi vuoden ensimmäisissä viikonloppunumeroissa, jossakin.

Liisa

Maanantai 5.1.2009

Uusi vuosi on alkanut, tosi nuhaisissa ja yskäisissä merkeissä. Pitkien pyhien aikana on tullut mietityksi myös näitä talkooasioita, vaikka koneen ääressä en olekaan jaksanut istua. Nettisivuja on selkiytetty ja viety eteenpäin, kohta varmaan saadaan niitä lisätoiminteita, joita olemme pyytäneet. Kohta pääsemme myös avaamaan sivut julkisuudelle, eli ainakin kumppaneille tiedoksi ja tutustuttavaksi. Nettisivuista tulee meille myös monipuolinen jakelukanava, sekä omille projektitiedotteillemme että myös talkooryhmien tuotoksille. Joista toivoakseni tulee erittäin monipuolisia ja kiinnostavia. Talkoita odottavia yhteisöjä on jo jonossa, ja pistämmekin ensimmäiset talkoot pystyyn pikapuoliin.

Liisa

Maanantai 5.1.2009

Aloitin päivän työni puhelinrumballa: tarjouspyynnöt kahdesta miniläppäristä ja muista hankinnoista vaativat tarkentamista. EU tarvitsee kilpailuttamispöytäkirjat ja selvitykset kilpailuttamisprosessista. Nautin asioiden perinpohjaisesta selvittelystä, ja hankinnat saikin hintajärjestykseen suhteellisen yksinkertaisesti. Paitsi ne pari murheenkryyniä. Voisi olettaa, ettei kaksi Linux-pohjaista miniläppäriä ole liikaa vaadittu, mutta näköjään niin oli. Kuuden eri kaupan valikoimista ei mistään löytynyt haluamaamme mallia, vaikka niitä oli mainostettu internetissä. Linux-pohjaisia miniläppäreitä ei kuulemma enää edes tehdä. Kaikissa on tästä eteenpäin Windowsit. Eräs myyjä manaili, että kysyntää Linux-malleille kyllä olisi, mutta tilanne on tällainen eikä sille voida mitään. Kiitos tästä, Microsoft. Virve

10

Torstai, 8.1.2009

Tänään testasimme miniläppäreitä, ja näyttää siltä, että ne ovat erittäin hyvä hankinta näihin talkoisiin. Tykkikin toimii hienosti Linuxin kanssa. Olemme tehneet tarkat hintavertailut, kuten hanke vaatii, ja siinä yhteydessä saimme tietoomme, että Linux-koneita ei oikeastaan enää saakaan, kaikissa on valmiina Microsoft. Erinomainen tieto! Ihmettelemme myös kovasti, miksi miniläppäriltä tulostettuna hintavertailutaulukko tulostuu aivan kummallisesti, minun koneeltani se tulostuu moitteettomasti. Illalla olin Hyvan kokouksessa ja kerroin talkoista. Vastaanotto oli positiivisen kiinnostunutta, päätöksiä ei vielä tehty.

Liisa

Torstai, 15.1.2009

On ollut tapaamisia ja haastatteluja, hintavertailuja on tehty ja tekstejä kirjoitettu. Ensi maanantaina on tapaaminen Tampereella, ja sitä varten olemme kirjoittaneet Talkootuutin tekstejä. Lehteä ei saada ihan valmiiksi, mutta kyllä siitä jo hahmoa voidaan näyttää. Hanketta on kiva tehdä, kun aihe on niin motivoiva ja innostava, mutta välillä harmittaa, kun aikaa kuluu välttämättömään (?) byrokratiaan.

Liisa

Perjantai, 16.1.2009

Maanantaina menemme Tampereelle, Aktiivin koordinointikokoukseen, ja siinä sitten meneekin se päivä. Nettisivujen ulkoasun valmistumista odotellaan, että voitaisiin avata omat sivut ja kertoa osoite maailmalle ja tietenkin omalle ohjausryhmälle. Ulkona on jo kevään merkkejä.

Liisa

Maanantai 19.1.2009

Olemme Tampereella Aktiivin seminaarissa, tutkaillaan näitä samassa rahoituksessa olevien eri hankkeiden yhteistyömahdollisuuksia ja verkostoidutaan samalla. Kuunnellaan muiden esityksiä, aluksi oli yhteenveto kaikkien mukana olevien hankkeiden haastattelukierroksesta. Siinä löydettiin eri hankkeiden vahvuuksia yms eli SWOT, ja nyt sitten vahvistetaan tätä yhteishenkeä. Samalla pyritään myös karsimaan päällekkäisyyksiä. Sämpylä oli tosi hyvä. Käytän ensimmäistä kertaa tätä uutta minläppäriäni, virtaa näyttää riittävän aika mukavasti. Nyt tutustutaan elgg-työskentelyalustaan. Mietityttää, onko meille todellista hyötyä tästä, kun joka tapauksessa käytämme Verkkoviestintä talkoissa, vai onko tämä meille vielä yksi velvollisuus.

Liisa

11

Keskiviikko 21.1.2009

Kävin aamulla EU-konttorissa hakemassa jotain EU-rekvisiittaa talkoisiin, lipua tai viiriä yms. En saanut mukaani, mutta jonkinlaista kynää ja lehtiötä sieltä varmaan meille lähetetään. Näkevät sitten talkoolaiset, mistä puolet rahoituksesta tulee. Tai siis tämä olisi ainakin tarkoitus. Puhuin myös pari kriittistä sanaa EU-byrokratiasta. Eilen viimeistelimme Talkootuuttia, ja siinä olikin monenlaista ongelmaa. Yhtä ja toista pystyimme ratkaisemaan, mutta homma saadaan valmiiksi vasta tänään. Viimeisiä kuvia vielä tilattiin aamulla. Keksimme, että lähetämme Talkootuutin tässä muodossa kommentoitavaksi ohjausryhmälle ja varajäsenille sekä Hetkyn hallitukselle. Muokataan sitä sitten kommenttien mukaan. Talkootuutista tulee kuitenkin hyvä työkalu talkoiden esittelyyn. Kommenttikierroksella varmistetaan, että lehdykässä on kaikki tarpeellinen ja vielä ymmärrettävässä muodossa.

Liisa


Kävimme tänään Liisan kanssa VSY:llä keskustelemassa yhteistyöstä. He lupasivat lähettää Talkootuuttia omille joukoilleen ja kertoa Tietotaitotalkoista yhteisöpäivillään. Oli todella hienoa jutella heidän kanssaan ja huomata, että ajatukset mm. ilmaisohjelmista ja sosiaalisesta mediasta olivat aika samankaltaisia: Vaikka Linux toimii hyvin ja useat ohjelmat toimivat hyvin, niin videon ja äänen editoinnissa Mac on vielä paras - ja melkein ainoa meille mahdollisimman hyvän käytettävyytensä vuoksi. Sosiaalinen media on ja leviää, mutta toimiiko se esimerkiksi ohjausryhmän käytössä, on epävarmaa. Niinpä päätin luopua ajatuksesta, että ohjausryhmän eka talkoot olisivat sosiaalisen median käyttöönottotalkoot. Ehkä ensin tutustumme toisiimme luonnollisen sosiaalisen kanssakäymisen muodossa.

Maija

Torstai 29.1.2009

Keskustelemme aktiiviryhmän Leena kanssa Harrin kuunnellessa vuorovaikutteisista nettisivuista. Toteamme, että sivut ovat yleensä aika passiivisia. No meidän vaatimuksia ei ole huomioitu sivuja kehitellessä. Olisiko jo aika?

Maija

Tiistai 3.02.2009

Ensimmäiset pilottitalkoot ovat ohi! Mielestäni ne onnistuivat hyvin, tosin konseptin parantamiseen ja kehittämiseen on varaa. Alkuinfoon pitää panostaa: tavoitteet ja toiminnan periaatteet on hyvä kertoa heti alussa.

12

Kyse on itseohjautuvasta prosessista, jota ohjaa lähinnä valmiiksi saamisen tarve ja kukin vastaa omasta tekemisestään. Luotsit toimivat apuna silloin kun pyydetään. No tätä täytyy harjoitella, ei ole niinkään itsestään selvää, että ei ole jotakuta pitämässä jöötä vain auttamassa tarvittaessa. No näinhän me toimimme ja julkaisu valmistui vain 5 minuuttia aikataulusta myöhässä eli kello 22.05. Oli juhlavaa ottaa käsiinsä 20-sivuinen julkaisu, joka löytyy myös talkootuotosten sivuilta. Tästä on hyvä jatkaa konseptin kehittelyä ja koulutuksen suunnittelua. Huomenna menen Laureaan suunnittelemaan.

Maija

Torstai 5.02.2009

Konseptin kehittely jatkuu, kiitos Pentin aktiivisesta ajattelutyöstä. Ohjelmien löytäminen on hankalaa, etsimme helppokäyttöisiä, mielellään OpenSource-ohjelmia. Ohjelmien pitäisi olla sellaisia, että tulevat talkoolaiset voisivat imuroida ne koneilleen ja jatkaa omin voimin talkoiden pitoa. Omat talkoothan voivat olla vaikka minkä mittaisia, pääasia että opittaisiin yhdessä tekemään. Minua kauhistuttaa nykyinen melko yleinen käytäntö vapaaehtoistoiminta, missä joidenkuiden harteille sälytetään sihteerien työt, tiedotus, vuorovaikutus jne. Kuka jaksaa? Yhdessä tehden olisi hauskempaa ja tehokkaampaa sitoutumisen näkökulmastakin. Tietotaitotalkoiden tavoite on antaa eväitä yhdessä työskentelemiseen. Ja siihen vaaditaan käyttökelpoista ja helppokäyttöistä tekniikkaa.

Maija

Torstai 5.2.2009

Pilottitalkoot osoittivat tarpeellisuutensa. Moni asia oli hyvin, mutta monessa kohdassa on vielä korjaamista. Yllättävän nopeasti pitkäkin talkoopäivä kuluu eikä ulkoilmasta ollut juuri havaintoa. Aikataulussa pysyttiin yllättävän hyvin, vaikka kopiokoneen kanssa ei päästykään ihan samalle aaltopituudelle ihan heti. Itse opin sen, että vieraan kopiokoneen kanssa kannattaa tehdä tuttavuutta jo ennen talkoita tai heti alussa, ettei työn valmistuminen jää sitten lopuksi kiinni kopiokoneyhteistyöstä. Liisa

Maanantai 9.2.2009

Hain perjantaina Verkkokauppa.com:ista projektorin eli datatykin, minkä tilasimme jo toista viikkoa sitten. Tänään purin sen paketista, mutta en vielä ehtinyt kytkeä sitä toimintaan. Kädessä laite tuntui mukavalta, kevyeltä ja helpolta kuljettaa, ja sehän on meidän tapauksessamme tärkeä osatekijä. Päivään kuului myös pakollista byrokratiaa eli tein Excelillä pohjia, joille on helppo tallentaa osallistujalistoja ym. Iloista oli se, että aamulla työhuoneessa oli odottamassa painotuoreita Talkootuutteja, nelivärikansin,

13

valmiina jaettavaksi eteenpäin. Ensimmäiset jaetaan jo iltapäivällä, kun tapaamme ohjausryhmän jäseniä Sitrassa. Harri pitää alustuksen, johon hän on koonnut viestintäleireihin ja talkoisiin sisältyvää hiljaista tietoa, näin ainakin luulen... Liisa

Tiistai 10.2.2009

Eilinen ohjausryhmän ja kumppanien tapaaminen Sitrassa oli hyvä tilaisuus monella tavalla: aika moni pääsi mukaan, Harri Sirenin alustus avasi uusia näkökulmia ja keskustelunaiheita, päästiin vähän ryhmäytymisen ja verkostumisen alkuun. Syntyi myös idea pitää ohjausryhmälle omat talkoot, joissa ryhmäytyminen jatkuisi pidemmälle ja saataisiin tarpeellista tukea koko hankkeelle. Ajatusta kehitellään eteenpäin. Vastaavia lyhyitä tapahtumia järjestetään lisää, sillä koskaan kaikki eivät pääse yhtä aikaa paikalle. Tuntuu oikein mukavalta, kun asiat nytkähtävät eteenpäin. Nyt on sellainen vaihe. Itse olen myös oppimisen kautta päässyt jonkinasteisesta hallinnointipelostani, sillä huomaan, että vaikka ennakkoon ajattelinkin hankkeen byrokratian olevan lähes ylivoimaista, se näyttää kuitenkin olevan hallittavaa, kunhan rutiineihin pääsee kunnolla sisälle. Ei edes kilpailuttaminen ole mahdotonta, kun prosessin on muutaman kerran käynyt läpi... Liisa

Torstai 12.2.2009

Eilen tuli aivan hurjan innostava viesti Rovaniemeltä: Lappiin haluttaisiin saada monet talkoot moneen eri tarkoitukseen ja erilaisille toimijoille. Ydinkysymyksenä on tiedonkulun parantaminen sekä yhteisöjen sisällä että niistä ulospäin. Mehän lähdemme kiljuen pitämään Lappiin talkoita, mutta nyt on kyse sen verran isosta kokonaisuudesta, että ihan kylmiltään emme hommaan hyppää, vaan suunnittelemme tämän huolella. On joka tapauksessa tosi motivoivaa, kun tulee tällaisia yhteydenottoja. Jotenkin olen nahoissani tuntenutkin sen, että kun oikea ihminen sattuu kohdalle ja kuulemaan viestiämme talkoista, sitten edetäänkin isoin harppauksin. Tänään möbleerasimme toimistoamme vähän uuteen uskoon, että saimme fläppitaulun ja valkokankaan sopivasti sijoitetuksi niin, että ne ovat jatkuvasti käytössämme. Teemme Maijan kanssa työtä niin, että käytämme toisiamme kriittisinä kuuntelijoina ja ideoiden pallottelijoina. Kun esitämme ajatuksemme vähän isommalla screenillä kuin tietokoneen ruudulla, kommentointi on helpompaa. Tykki on hieno työkalu, kun se on käden ulottuvilla ja helposti käytettävissä. Liisa

14

Tiistai 17.2.2009

Eilen setvimme laskennallista rahoitusosuutta, sillä se ei ole ollenkaan helppo systeemi, eikä ainakaan yksinkertainen tai arkijärjellä järjestettävä asia. Mutta eiköhän sekin järjesty, aluksi vain vähän tökkii... Tänään sovimme Rovaniemen keikasta eli menemme järjestelemään tuon alla mainitun yhteydenoton käytännön järjestelyjä. Olen aivan innoissani, sillä näyttää siltä, että nyt päästään oikein kunnolla tekemään niitä nommia, joita varten nämä talkoot on pantu pystyyn. Liisa


Kävimme Robertin ja Maijan kanssa läpi monia talkoisiin liittyviä asioita läpi, viestinnän ohjeistuksesta talkoiden markkinointiin. Sovittiin tapaamisista ja asioista, joita päivitetään, muokataan ja ajankohtaistetaan. Paljon riittää tekemistä sekä pienissä yksityiskohdissa että perustavaa laatua olevissa asioissa. Ja yllättävän paljon kuluu aikaa esim. printterin ja tietokoneen saamisessa keskustelemaan keskenään tai mahdollisten talkoopaikkojen keräämiseen ja listaamiseen, mitä olen tehnyt parina päivänä, että löydämme näppärästi paikkoja heti, kun tilaus tulee. Meidän yhdistelmämme videotykki ja valkokangas toimii muuten erittäin hyvin palavereissa, kun koneelta tai verkosta voi koko ajan näyttää, mistä puhutaan tai mitä halutaan muuttaa. Liisa

Torstai, 19.2.2009

Pakkasta oli aamulla noin 10 astetta, mikä on mukava havainto näin sydäntalvella, kun ilmastonmuutoksen on sanottu siirtävän pakkastalvet ja lumen historiaan pääkaupunkiseudulta. Luntakin on ihan kiitettävästi, viime yönä tuli vähän lisääkin. Tänään olemme viritelleet edelleen tietokoneita, sillä kun itse opimme kantapään kautta kaiken, on sitten helppo talkoissa selvittää erilaisista koneita ja käyttöjärjestelmistä johtuvia solmuja. Tämä ei tietenkään vielä tarkoita sitä, että olisimme tässä suhteessa mestareita, mutta emme ainakaan ihan suoralta kädeltä hyväksy mitä tahansa selityksiä, kun meillä on omakohtaista kokemusta asioista. Tämä onkin yksi nykyisen tietoyhteiskunnan kipupisteistä: asiat eivät toimi, jos tieto ja hiljainen tieto on vain nörteillä. Silloin myös valta on vain heillä. Ja siksikin me pidämme talkoita, että tieto ja osaaminen ja samalla valta jakaantuisi tasaisemmin. Tuorein oppi on se, että ei pidä liittää liian aikaisin tulostinta tietokoneeseen, muuten menevät ohjelmat sekaisin ja joutuu purkamaan kaiken tehdyn ja aloittamaan alusta. Olisi viisasta lukea ensin käyttöohje ja seurata sitä, mutta kuinka moni meistä oikeasti lukee ensin käyttöohjeen? Liisa

15

Torstai, 19.2.2009

Monitoimilaitteet voivat olla hankalia, mutta ei hätää. Verkkomaailma on täynnä auttavia ihmisiä. Vianmääritykset ohjekirjasissa eivät välttämättä auta, huomasin, joten etsin internetin keskustelupalstoilta vastauksia, ja johan löytyi! Lopullinen ratkaisu löytyi käyttäjän henkilökohtaisesta kommentista, hänen omista kokemuksistaan. Kuinka monelle olisi tullut mieleen kääntää kone englannin kielelle ennen asennus-cd:n laittamista koneeseen? Ei minulle ainakaan, enkä oikein aluksi siihen uskonutkaan, mutta toimi kuin toimikin. Johanna

Perjantai, 20.2.2009

Aamulla pidimme hyödyllisen palaverin Robertin ja Jennin kanssa hankkeen viestinnästä. Puhuttiin substanssi- ja ulkoasukysymyksiä, ja keskusteluista on varmasti hyötyä tulevina aikoina. Kävin myös noutamassa printteriin lisää mustetta eli uuden värikasetin, koska ilman sitä ei homma etene. Samalla täydensin kirjekuori- ym. tarpeellista varastoa, joilla pidetään asioita järjestyksessä. Kun tarvoin sohjolumessa konttoritarvikkeilla lastattua mummokärryä perässäni vetäen mietin kyllä, onko meitä paljonkin tällaisia hulluja, jotka hankkeen rahoja ja aikaa säästääkseen toimivat näin. Saahan tarvikkeita netistä tilaamalla, mutta kun on kiire (värikasetilla) ja liike on kuitenkin melko lähellä, yksinkertaisinta on mennä itse. Maija, Harri S ja Susanna ovat parhaillaan Otavan opistolla Delfoi-pajassa kertomassa hankkeestamme tänään ja huomenna. Mielenkiintoista kuulla, millaista palautetta he ovat saaneet ja "syttyykö" kukaan hankkeelle tuossa palaverissa.

Perjantai 20.2.2009

Kimmo Kevätsalo kertoi kirjaprojektista, missä luodaan tulevaisuuden työn tavoiteskenaarioita. Kirjaa on tekemässä yhdessä sekä raksan työläisiä että professoreita tasavertaisesti. Kirjoittajia on yhteensä 27. Koska eri ryhmien kielikin on toisille ymmärtämätöntä suomea tekee kukin ryhmä ensin omat skenaarionsa ja sitten toisella kierroksella keskustellaan niistä ja katsotaan, syntyykö mistään konsensusta. Hyvin tärkeä osa onnistumisessa on se, että ryhmät ensin sisällään kirjoittavat omat skenaarionsa ja vasta sitten managerin johdolla keskustellaan eri ryhmien skenaariot ristiin. Minusta tässä on yhtymäkohtia tietotaitotalkoihin, missä myös yhdessä ensin tehdään ja keskustellaan ja vasta sitten julkaistaan. Kimmon kirjan tekoon voi tutustua eDelfoin sivuilla Maija

16

Maanantai, 23.2.2009

Menemme ensi perjantaina Rovaniemelle suunnittelemaan muutamia talkoita sinne. Varasimme pikaisesti lentoliput, että varmasti on koneissa tilaa näin hiihtolomakautena. Netin kautta varaaminen onkin oma taiteenlajinsa. Olen tosi innoissani näistä Lapin talkoista, sillä siellä tuntuu olevan myös innostusta. Sehän on yksi onnistumisen edellytyksistä. Liisa

Tiistai 24.2.2009

Liisa soitteli aamulla, kuumetauti oli iskenyt yöllä. Sovimme, että on järkevää jäädä pehkuihin ja yrittää parantua, eikä tulla toimistolle kaikkia tartuttamaan ja omaa tautiaan jatkamaan. Mietimme, mikä ihme saa puoliterveet ihmiset raahautumaan työpaikalle, vaikka taudin lannistaminen onnistuu varmaan parhaiten heti eikä ole pahitteeksi kenellekään. Ja jos nyt sattuisi olemaan niin, että kuume laskeekin jo puolipäivään mennessä, niin onhan netti keksitty! Toivotaan, että Liisa pääsee säikähdyksellä eroon pöpöistä. Rovaniemi odottaa jo kolmen yön päästä! Olen mietiskellyt ja lähellä olevia ihmisiä vaivannut (sattuivat he sitten soittamaan tai muuten vain lähelle) idealla yhdistää vanha idea Kallio Tänään ilmoitustaulusta tietotaitotalkoiden nettisivumoduuliin. Innoituksen sain Otavan Opistolla Kymenlaaksolaisten taajamaprojektista sekä Lapin kylistä. Kirjoitin siitä blogiinkin Maija

Tiistai-ilta 24.2.2009

Illalla oli toimistolla kumppanimme HYVAN (Hyvinvointivaltion vaalijat) hallituksen kokous ja keskustelimme tietotaitotalkoista sekä hyvinvoinnin ydinkysymysten julkaisun tekemisen että nettisivujen uusimisen näkökulmasta. Nurmelan Juha esitti kokouksen jälkeen, että hän on aina haaveillut puhelinnumerosta, jonne voi soittaa ja kuunnella viimeisimmät "totuudet " hyvinvointivaltiosta yms. Kuuntelin ja nyökyttelin. Kotimatkalla muistui heti lumisateessa mieleen aikoinaan naisten piirissä kehitelty puhelinnumero, mihin voi soittaa ja kuunnella tiedotukset. Silloin (noin 10 vuotta sitten) se oli kallis ja ehkä vähän outo ratkaisu. Mutta nythän liittymät ovat halpoja ja voisimme sopia, että vaikkapa ajankohtaiset tiedotteet ja viikon asia-uutiset luettaisiin suoraan netistä puhelimen muistiin. Emmehän tarvitse kuin liittymän. Soittelin heti Juhalle ja myöhemmin Liisalle ja molemmat pitivät ideaa kokeilemisen arvoisena. Liisa mietti, että mahtaako puhelinvastaajan muisti riittää... Mutta kyllä me kokeilemme! Olen varma Maija

17

Torstai 26.2.2009

Huomenna menemme Rovaniemelle. Mietimme juuri, mikä on se asia, joka on kyläyhdistysten mielestä tärkein sanomamme, miten sen esittäisimme. Kerromme mikä Tietotaitotalkoot-hanke on, mitä se tarjoaa kyläyhdistyksille: luotsien avun, ohjelmistot, serveritilaa, aikataulutetun yhteistyöskentelyn, ehkä myös tekniikan mahdollisuuksien mielikuvitusta yhdessä mietittäväksi. Suunnittelimme myös yhteisiä omien sivujen kehittämistalkoita, miten saada mukaan ryhmäpostitukset, twitterit, näköislehdet, ilmoittautumiset, kyselyt, RSS-syötteet yms yms. Ja ennen kaikkea, miten ryhmittelemme yhteisen koetun ja ymmärretyn logiikan mukaan sivut niin, että mahdollisimman moni löytää tarvitsemansa asiat sivuilta kätevästi. Maija

Perjantai 27.2.2009 Rovaniemi

Palaveri Rovaniemen kyläläisten kanssa oli todella mukava ja innostava. Heti he totesivat kylän viestinnän kehittämisen, erityisesti nettisivut, tarpeelliseksi. Ensimmäiset talkoot sovittiin maaliskuulle, kesäkuulle yhdet ja kolmet talkoot syyskuun alkupuolelle, yhteensä 10 kylää osallistuu talkoisiin. Erittäin antoisa oli myös keskustelu Antin kanssa tekstiviestin ja sähköpostin yhdistämisestä nettisivuihin. Palaamme varmasti tähän vielä.

Tiistai 3.3.2009

Rovaniemi-tapaamisen jälkeen on ollut jo useita yhteydenottoja eli kaikki merkit viittaavat siihen, että olemme liikkeellä oikean asian kanssa oikeaan aikaan. Samansuuntaisia signaaleja on tullut muualtakin, mikä antaa kyllä melkoista positiivista potkua koko hommalle. Tuntuu tosi mukavalta, kun oma ajattelumme saa vahvistusta. Liisa

Tiistai 3.3.2009 iltapäivä

Eilen oli palaveri Otavan Opiston ja Laurean kanssa luotsikoulutuksesta. Suunnitelma etenee vähitellen opetussuunnitteluvaiheeseen ja työnjako Laurean - luotiskoulutuksen toteuttajan ja Otavan Opiston - erityisryhmille tietotaitotalkoita järjestävän ja sen ohessa erityisopastusta antavan kesken selkiytyy. Kun luotsi-koulutus on avoimen ammattikorkeakoulun valikoimissa, niin sen yhteydessä voi kuka tahansa kiinnostunut ja jo kokemukseen perustuvan osaamisen omaava hakeutua koulutukseen ja saada sertifikaatin! Olen varma, että tietotaitotalkooluotsisertifikaatti (oi mikä sana ajatellen hirsipuuta!) yhdessä atk-ajokortin kanssa antaa jo melkoisia valmiuksia yhteisöjen viestinnän ja

18

tietotekniikkapalvelujen käyttöönotossa. Keskustelimme myös Susannan kanssa tutkimuksesta, jonka painopiste on vielä hakusessa, niin monta mielenkiintoista ja tärkeää näkökulmaa sisältyy talkoisiin. Minusta tuntuu, että tulevaisuusnäkökulma kokonaisuuden selventämiseksi on hyvin tarpeellinen. Menetelmänä voisi olla skenaariot ja polut niihin. Maija


Tänään saimme Pentin tekemän Hetky-talkoovideon nettisivuillemme, toimii hienosti. Lisäksi sain viimeinkin vanhaan tietokoneeseeni lisämuistin, joka toimii loistavasti, eli nopeutta tuli lisää mukavasti. Lisäksi hahmottelimme toisen Talkootuutin sisältöä, sillä ensimmäistä on jo jaettu niin runsaasti, että seuraavaa pitää jo valmistella. Huomenna työstämme tekstejä luonnostelumme pohjalta.

Liisa

Torstai 5.3.2009

Etäpäivä. Kirjoittelimme tekstiä tulevaan Talkootuuti2:een lähinnä konstruktiivisesta oppimisesta vaihdellen sähköpostia. Yhdessä tehden asiat sujuvat ja oppiikin ihan kuin vahingossa. Näin etä-(ja hää-) päivän kunniaksi on pakko todeta, että vähemmän tuli talkoita tehtyä kuin yhdessä Liisan kanssa Eerikinkadulla. Ehkäpä yhteensä tunnin verran, vaikka aina mielessä onkin. Etsin hyllystä Ivan Illichin Luokaton koulu kirjaa, jonka muistan 70-80-luvulla lukeneeni ja joka teki silloin vaikutuksen, että muistan vieläkin. Kirjat evät ole aakkosissa, joten en löytänyt. Netistä lueskelin jonkin verran illichin ajatuksia kansalaiseksi kasvamisesta ja siitä, että ihminen oppii muualla kuin instituutissa. Ja että todistusten vuoksi ei kannata opiskella. Niinpä mietin, että mikä merkitys meidänkään suunnittelemalla sertifikaatilla on? Maija

Perjantai 6.3.2009

Palaveri Robertin kanssa juoksevista asioista. Saimme myös käyttöömme muistitikkuja, ja itse asensin miniläppärini jatkeeksi isomman näytön ja näppiksen. Muuten hyvä, mutta ei vielä onnistu tulostaminen, ongelma pitää selvittää. Harri S:n kanssa pohdimme yhdessä, mitä taitoja pitää luotsilla olla hallussaan, kun hän ryhtyy vetämään talkoita. Listamme menee Eeva H:n käyttöön, kun hän kehittelee luotsiopetusta Laureassa. Luotsin homma on valtavan haasteellinen ja paljon erilaisia taitoja edellyttävä tehtävä. Joka saa luotsin koulutuksen ja pärjää hyvin luotsin tehtävässä, on saanut sellaisen osaamisannoksen että sillä selviää melkein missä tahansa hienosti, sillä siinä on yhdessä paketissa paljon teknisiä taitoja, ihmisten käsittelytaitoja, organisointitaitoja,

19

sisällöllisiä taitoja ja vielä lisäksi itsetuntemuksen osaamista. Totesimme yhdessä, että luotsikoulutuksen osioista monessa olisi aineksia laajempiinkin opintokokonaisuuksiin. Lisäksi totesimme Robertin kanssa yhdessä, että meidän nettisivuillamme kävijämäärät ovat ilahduttavassa kasvussa. Liisa

Maanantai 9.3.2009

Käsissä eilen talkoilla tehty Viestintäkasvatuksen seuran Kevättuutti, jossa kerrotaan jäsenille ensi kesän leiristä. On aikamoinen ponnistus tehdä talkooporukalla yhden pitkän päivän aikana 16-sivuinen lehti teksteineen, kuvineen, taittoineen, kopiointeineen, vaikka talkoolaiset tuntevatkin toisensa. Ja vielä isompi haaste on, jos tehdään laajempi julkaisu. Koko tuotosta ei synny ollenkaan, jos viilataan loppuun asti joitakin yksityiskohtia, sillä on muistettava vanha viisaus, että paras on hyvän vihollinen. Tärkeintähän on sisältö, ei muoto, vaikka on silläkin oma merkityksensä. Emmekä me ole mikään taittokoulu. Tänään lähti liikkeelle myös ensimmäinen lehdistötiedotteemme. IT-viikko soitti heti, ja haastatteli, lihavoitti vähän tiedotetta. Juttu löytyy täältä Ja toinenkin ilonaihe: Kemijärveläiset lähestyivät meitä ja kyselivät, olisiko mahdollista saada talkoita myös sinne. Tietysti on, nyt odotellaan vain talkootilausta. Liisa

Tiistai 10.3.2009

Päivä on kulunut lähinnä käyttämämme taitto-ohjelma Scribuksen versioiden testailuun eri käyttöjärjestelmissä. Näyttää siltä, että versiot eivät toimi kovin hyvin yhteen, mutta onneksi ratkaisujakin on keksitty. Tiedotteesta on poikinut lisää juttuja, joten lisäsin "Info"-kohdan alle sivun "Hanke mediassa". Sieltä löytää jatkossakin linkit Tietotaitotalkoita käsitteleviin juttuihin eri medioissa. Kalenteria on päivitetty, ja pian päivitän myös kuvagalleriaan sunnuntaisten kevättuuttitalkoiden tunnelmia. Hanke hahmottuu koko ajan selkeämmäksi ja tavoitteet terävöittyvät. Se tuntuu hienolta. Virve


Aamupäivällä oli parituntinen neuvottelu/keskustelu/rupattelu Tussen kanssa sekä marginaaliryhmien talkoista että nettisivujen kehittämisestä. Ihan siltä istumalta saimme jo Kevättuutin näköislehden Talkootuotoksiin sekä kuvagallerian kuvat

20

kauniimmin näkymään myös Firefoxin versiossa 3.0.5. Opimme (siis ak ja Virve), että jopa saman selaimen eri versiot näyttäytyvät erilaisina katsojalle. Ja kun viestinnässä on aina lähettäjä ja vastaanottaja, niin on aika työ saada kaikki yhteensopiviksi. Standardijoilla ja ennen kaikkea kehittäjillä on vielä tehtäväkenttää edessä. Kunpa kaikki edes tietäisivät, että on olemassa standardeja noudatettaviksikin. Ennen olivat asiat toisin, vai olivatko? Sovimme myös yhteisistä nettitalkoista yhteisöjen mallisivujen luomiseksi sekä keskustelimme siitä, miten saisimme äänen mukaan nettiin. Olisihan se hienoa, kun hiihtäjä keksiessään oivan idean voisi sen kertoa muillekin mutusteltavaksi nettisivuille. Puhelin vaan anorakin taskusta käteen ja soittamaan pikavalinnan takana olevaan numeroon: "Muuten, keksin juuri, että olisi hienoa, jos meidän yhdistys järjestäisi lastenjuhlat toukokuussa. Ne voitaisiin pitää...." Näin ideat myös kerääntyisivät muille tiedoksi ja yhdessä toteutettaviksi. Aika pitkälle pääsimme tässäkin suunnittelussa ja ihanaa on, kun Tusse lupasi parin viikon päästä tulla suorastaan toimistoomme yhdessä meidän kanssa toteuttamaan suuretkin unelmat kansalaisviestinnän työkalujen parantamiseksi!

Maija

Torstai 12.3.2009

Tänään sain vihdoin ja viimein korjattua ensimmäisen talkootuutin, ja tehtyä siitä uuden, pienemmän pdf-tiedoston. Tuutti ilmestynee myös näköislehtenä tänne. Nuo näköislehdet ovat hieno juttu. Niitä pääsee ihastelemaan myös talkootuotoksien Julkaisut-osiossa. Taas meni aikaa myös taitto-ohjelman versioiden yhteensopivuuden testaamiseen. En vieläkään tiedä, miten julkaisutalkoiden taitto-organisointi olisi järkevintä hoitaa. Onneksi pääasia on kuitenkin se, että jokainen pääsee taittamaan. Nyt jätän Eerikinkadun vajaaksi kuukaudeksi, ja palaan Tampereelle opiskelemaan. Onneksi hanketta voi edistää (ja nettisivuja päivittää) kotoakin. Virve

Perjantai 13.3.2009

Aktiivisen kansalaisen ja avointen oppimisympäristöjen koordinointiseminaarissa Lammilla tehtiin juuri Lammin julistus: YK:n Ihmisoikeuksien julistukseen lisätään artikla : Kaikilla oikeus ja mahdollisuus omien tarpeittensa mukaiseen osaamiseen ja liittymisen tietoverkkoihin. Lauseen muoto on vielä hakusessa. Toinen muoto: Kaikilla ihmisille maailmassa halu, kyky ja pääsy Internetiin! Lopullinen lause hioutuu lähiaikoina, kun Vitelin Jarmo lähettelee osallistujille sen edelleen muokattavaksi. Tätä julistusta olemme omalta osaltamme toteuttamassa Tietotaitotalkoilla! Maija

21

Maanantai 16.3.2009

Olin viime viikolla muutaman päivän poissa toimistolta, mutta keskustelin hyvin monien ihmisten kanssa Tietotaitotalkoista ja annoin luettavaksi Talkootuuttia. Tuntuu hyvältä, että ihmiset ovat järjestään hyvin kiinnostuneita talkoistamme ja lukevat innolla Tuuttia. Olin myös tekemisissä yrittäjäporukan kanssa, jossa muutama oli yksinyrittäjiä, mutta kolmella oli toistakymmentä, jopa enemmänkin ihmisiä työllistäviä yrityksiä. Pieni miniläppärini kiinnosti heitä kovasti, ja katselimme sen näytöltä talkoosivustoja. Erityisen innostuneen vastaanoton sai sivuja kääntävä nettilehtemme. Samalla havaitsin, etteivät yritysjohtajatkaan hallitse nettiasioita, vaan olivat aivan innoissaan meidän toimintamallista ja kyselivät neuvoja ja vihjeitä. Mistähän on syntynyt se käsitys, että ihmiset osaavat sähköisen maailman menettelytavat ja käytännöt? Pääsääntöisesti ihmiset, olivatpa sitten yrittäjiä tai muita, nuoria tai vanhoja, eivät osaa, ja siksi meidän talkoomme ovat erittäin tarpeelliset. Liisa


Oikaraisen kylälle Rovaniemelle tilattiin julkaisutalkoot kesäkuuksi. Kävimme kirjeenvaihtoa yksityiskohdista, talkoot tarkentuvat vasta näiden keskustelujen jälkeen. Kun Lapissa on pitkät välimatkat, ei kauppa-asioitakaan voida lähteä toimittamaan tuosta vaan, on suunniteltava ennakkoon ruokailut paljon tarkemmin kuin täällä ruuhka-Suomessa. Teimme myös koko kevään työsuunnitelmaa seinälle lapuilla. Samalla saatiin näkyväksi aikataulutusta, ja yhdellä silmäyksellä näkee, mihin on ryhdyttävä heti ja mikä tehtävä on seuraavaa kiireellisyysastetta. Selvää on, että tehtävää riittää. Liisa

Maanantai 23.3.2009

Jatkoimme jo viime viikolla aloitettua kalvosarjan päivittämistä. Teemme rinnalla myös esitettä ja posteria, joita voidaan käyttää monipuolisesti. Samalla käymme taas kerran läpi hankkeen perusideologiaa, mikä on hyvä juttu, ettei totuus unohtuisi... Erilaisia yhteydenottojakin tulee päivittäin. Monet ovat kiinnostuneita talkoiden järjestämisestä, mutta meidät ovat löytäneet myös erilaisten tuotteiden ja palvelujen myyjät. Liisa

22

Tiistai 24.3.2009

Jatkoimme edelleen kalvosarjan päivittämistä, Harri S oli mukana. Meille on tullut taas muutama kysely uusista talkoista, kiinnostusta tuntuu riittävän. On välttämätöntä kirjoittaa lyhyet ohjeet, jotka voidaan lähettää sähköpostilla, että kaikki kyselijät saavat heti perustiedot, mitä talkoiden järjestämiseen tarvitaan. Tiedothan löytyvät Talkootuutista, mutta tarvitaan vielä yksi "rautalankaversio". Eilen lähetin ohjausryhmälle lyhyen uutiskirjeen, missä tällä hetkellä mennään. Kaikki eivät ehdi (vaikka olisikin toivottavaa) käydä nettisivuillamme katsastamassa, mikä kulloinkin on tilanne. Uutiskirjeellä annamme pientä virikettä käydä katsomassa... Liisa


Aktiivi- ja muita sivustoja, erilaisia kohtaamistoreja selatessamme olemme keskustelleet talkoita hyvin syvältä koskettavista teemoista: luottamuksesta, vaikuttamisesta, yhdessä tekemisestä. Ja miten monella kohtaamispaikalla tai -torilla kukin jaksaa säännöllisesti vaikuttaa? Lisäksi tänään on taas saatu yksi talkootilaus, menemme elokuussa Meltaukseen. Liisa

Torstai 26.3.2009

Päivät soluvat käsistä suunnitellessa ja suunnitellessa, tänään käsikirjan sisältöä, osin tehden sisällysluetteloa osin kirjoittaen tekstejä. Samoin logon tekeminen on vienyt aikaa, vaikka saammekin suurta apua naapurikollegoilta. Printteri sanoi yhteistyön irti sekä miniläppärin, Macin että ubuntu 8.10-läpparin kanssa. Etsitään vielä driverit uudelleen netistä ja yritetään vielä kerran. Jotain outoa on kuitenkin tapahtunut, ehkä printteri (HP LaserJet 1220) on tullut tiensä päähän. Harmittaa, kun ostimme juuri uuden mustesäiliönkin. Vaikea tietää, keneltä edes pyytäisi apua. Illalla oli vielä Hetkyn vuosikokous ja sen jälkeen lautapeli-ilta. Lautapeli-ilta onnistui odotettua paremmin, eri ikäiset pelasivat innolla vähän vaikeampia ja helpompia pelejä. Yhdessä samalla tutustuttiin ja keskusteltiin töistä ja ammateista. Ilta pitää ottaa uusiksi. Jännä juttu muuten, miten ammatikseen tietotekniikan parissa olevat innostuvat lautapeleistä ja yhdessä pelaamisesta. Oli vähän tietotaitotalkoo-henkeä ilmassa! Maija

23

Perjantai 27.3.2009

Saimme posteriluonnoksen itk-päiviä varten valmiiksi - tai ainakin luonnokseksi. Katsellaan sitten maanantaina, miltä tuntuu. Tietotaitotalkoot on niin monisyinen ajatus, että yhdellä posterilla sitä on vaikea esittää. Itse asiassa se on kokemus, joka aukeaa teorian kautta. Harjoittelin itk-päivien toimiston kanssa ConectProta ensi keskiviikon esitystä varten. Ihan näppärä sovellus tuo ConnectPro, mutta sitä hiukka pelkään, että miten sitä ilmana kasvotusten olevaa yleisöä osaa ainakaan innostuneesti esittää ajatuksiaan? Keskiviikon jälkeen sen sitten ehkä tietää. Tekniikka hiukan horjuu, kun minulla ei ole korvakuulokkeita, en sellaisia ennestään omista, koska en juurikaan tarvitse - siis missä muualla kuin etäistunnossa tarvitsisin? En osaa ainakaan musiikkia korvakuulokkeilta kuunnella. Ai niin tietysti tarvitsisin myös mikin. Näppärä pöytämalli maksaa kuulemma 350, sillä varmaan olisi käyttöä ohjausryhmän kokouksissa. Korvakuulokkeista olen ajat sitten päättänyt, että jos ne eivät sovi korviini, niin tekniikan pitää kehittyä, ei minun korvieni. Tosin en ole kyllä sitten moneen vuoteen kokeillutkaan. Eikö tämäkin ole aika yleistä? Jos on huonot ensi kokemukset, niin uutta kertaa ei oikein viitsisi edes yrittääkään. Ja minulla oli varmaan ekoja puhelimen freekuulokkeita. Vastailin eilen illalla Sitran luonnokseen, millaisia verkkopalveluja Suomi tarvitsee. Kiva sovelluspohja, helppo ja mukava käyttää, lappuja voi kirjoitella klikkaamaansa kohtaan - muistutti viestintäleirillä Taavetissa kokeiltua zigzag-sovellusta. Mitä vähän pelkään, on se, että onko etänä (tai läsnä) täytetyt laput ja liput syvällisen miettimisen tulosta vai lyhyitä 140-merkin mielipideilmauksia? Ja osataanko nämä erottaa toistaan? Siirrymmekö nopeiden iyhyden mielipiteiden yhteiskuntaan? Maija

Maanantai 30.3.2009

Posteri- ja esitetekstit saatiin luonnosvaiheeseen, katsotaan vielä loppuviilauksia ja sitten pistetään painatukseen. Tarvitsemme posteria Hämeenlinnassa 23.-24.4. ITK-konferenssissa, ja keksimme, että olisi siitä meille monta muutakin hyötyä: sen avulla pystytään markkinoimaan talkoita mm. kirjastojen kautta, ja posterit ovat hyödyllisiä informaation jakajia myös itse talkootilanteissa. Esitteitä voidaan jakaa sekä tapahtumissa että aina, kun kohdataan hankkeesta kiinnostuneita ihmisiä. Lisäksi viilasimme lopulliseen kuntoon ne kalvot, jotka Maija esittää ensi keskiviikkona online-luennossaan. Liisa


Eilisen päivän viilasimme hankkeeseen liittyviä juttuja eli posteria ja esitettä sekä Maijan alustuksen kalvoja. Alustus on parhaillaan menossa tässä hioneessa online eli connectprolla, Maijan alustus liittyy ITK-prosessiin, ja siihen samaanhan liittyvät myös posterit ja esitteet. Tänä aamuna palaveerasimme Robertin kanssa tästä samasta aiheesta, sillä tarvitsemme graafikon ja kirjapainon palveluja, että saamme homman valmiiksi ennen Hämeenlinnaa. Lisäsin kalenteriin myös pari uutta talkootilaisuutta, eli

24

mukavalta näyttää. Tilauksia tulee tasaisesti... Tänään sattui taas yksi näitä tekniikan kummallisuuksia: meillä on käytössä aika vanha lasertulostin, joka on toiminut loistavasti. Siirtelimme vähän tulostimia ja liitimme niitä eri koneisiin, ja yhtäkkiä tulostin lakkasi toimimasta. Kaksi ihmistä yritti saada sitä yhteistyöhaluiseksi ottamalla ajureita verkosta ja levykkeeltä, ei tulosta. Katkaisimme virrat kaikista koneista ja aloitimme alusta, ei tulosta. Mutta kun Robert liitti tulostimen omaan koneeseensa, ja Simsalabim, se toimi! Kyllä pitää ihmisen nöyränä, kun tajuaa, ettei pysy lainkaan tekniikan sielunelämässä mukana. Liisa

Keskiviikko 1.4..2009

Online alustus on pidetty, oli ihan mukava ja itse asiassa vuorovaikutteisempi kuin ennakkoon odotin, varmasti hyvien kuulijoiden ja hyvän puheenjohtajan ja teknisen avustuksen! Sitä jäin vielä jälkeenkin päin pohtimaan, että miten kukaan ehtii osallistua kaikkeen siihen sosiaaliseen mediaan, jota on tarjolla ja johon pitäisi osallistua. Miten niin pitäisi? No kun eri yhteisöillä on omat järjestelmänsä ja kuulun aika moneen.. Jään kaipaamaan jotain sellaista standardoitua systeemiä, missä saan kaikki viestit itselleni ja tiedon, mitä missäkin on uutta ja sellaisella tavalla, että kokonaisuus ei hajoa... Tässä meillä on tekemistä omien yhteisöjemme nettisivuja suunnitellessa. Joka tapauksessa uuden kehittämisen lisäksi tärkeää on pitää huolta siitä, että kukaan ei tahtomattaan ulkopuolelle. Sitähän me juuri Tietotaitotalkoissa olemme varmistamassa. Laitan esityksen kalvot Hyvä tietää sivuille ja kokonaisuudessaan se on katsottavissa www.onlineitk.fi-sivuilla Maija

Maanantai 6.4.2009

Julisteesta on tehty mainostoimistossa ehdotus, ja se näytti tosi hyvältä. Ohjausryhmältä tuli kannustavia kommentteja ja myös tilauksia, että saadaan painatusmäärä selville. Korjattiin oikolukuvirheitä, ja uusi versio saadaan jo ehkä huomenna katsottavaksi. Ammattimainen kädenjälki on kuitenkin aina hyvä lisä, kunhan on saatu ensin kiteytetyksi se sisältö, mitä haluamme julisteella sanoa, ja siinä kohdassa me Maijan kanssa olimme aika tyytyväisiä. Väänsimmekin asiaa melko syvällisesti, siirtelimme lappusia seinällä eri paikkoihin ja muotoilimme tekstejä moneen malliin. Tärkeä tekijä on se, että loppusyksystä piirrätyttämämme kuvat (julkaistu ensimmäisessä Talkootuutissa) osuivat olemaan niin talkoiden ytimessä, että saimme niiden ympärille koko sanoman. Kuvat piirtänyt Kari Delcos on pitkän linjan viestintäleiriläinen ja ymmärtää siis toimintamallimme syvällisesti, joten tuloskin on sitten onnistunut. Saamme ehkä jo huomenna ensimmäisen draftin myös esitteestä, ja sitten meillä onkin työkaluja moneen eri tilaisuuteen, sekä itsellemme että myös ohjausryhmän jäsenille ja muille, jotka sanomaamme levittävät. Liisa

25

Tiistai 7.4.2009

Ensimmäiset Rovaniemen kyläyhdistysten talkoot lähestyvät, talkoot pidetään Songan kylätalolla. Talkootuuttia tarkasteltuaan kyläläiset pyysivät yhden tosi pitkän päivän talkoita, aiheena kylän mainosvideon teko. Koska olemme aikoneet editoida videot Macilla, niin Macin liisaus pitää tehdä joko huomenna tai ensi viikolla. Kiire johtuu siitä, että kuvittelimme talkoiden olevan nettitalkoot. Tarkastelimme juna- ja lentoaikatauluja ja ainut järkevä tapa on matkustaa yöjunalla edestakaisin.( Onneksi junissa on jo hyttejä, joissa on vessa ja suihku!) Tällöin saamme juuri 12 tunnin talkoot tehtyä. Nyt olisi kyllä hyvä saada Rovaniemeltä mukaan tulevien talkoiden luotsiksi tulevia, jotta jatkossa ei tarvitsisi Hesasta asti matkustaa. Maija


Songan kylän talkoot alkavat selkiintyä, ostimme junaliput ja keskustelimme Leena A:n kanssa mukaan otettavista laitteista. Songan kylä tarvitsee markkinointiaineistoa, ja sitä tehdään nyt sitten porukalla. Mielenkiintoista! Tietotekniikan käyttökokemuksena VR:n lipun ostaminen verkon kautta on haastavaa. En tiedä, teinkö jotain väärin, vai ovatko junat ihan täynnä näin huhtikuun puolivälissä Lappiin mentäessä, mutta saimme Maijan ja Johannan kanssa makuupaikat eri vaunuihin! Susanna K tekee hankkeestamme tutkimusta, ja hän oli tänään meillä palaverissa. Oli tosi hyviä keskusteluja, ja keksimme, että hän alkaa pitää täällä sivuillamme myös tutkimuspäiväkirjaa ihan avoimesti. Tosi hieno juttu. Huomenna teemme joukolla nettisivupohjia eri tyyppisten nettitalkoiden käyttöön. Liisa

Kiirastorstai 9.4.2009

Antoisa päivä. Olimme eCredossa muokkaamassa mallisivuja tulevia nettitalkoita varten. Mukana Tusse, Mikael, Liisa, Virve, Johanna ja ak. Teimme ensin lappumenetelmällä tarratauluille sivupohjat ja sitten siirsimme ne nettiin. Nyt on mallit paikallisyhteisölle, vaikuttajayhteisölle, edunvalvontayhteisölle ja harrastajayhteisölle. Tosin kolme viimeistä poikkeaa vain ulkoasultaan. Talkoissa sitten ideoimme osallistujien kanssa samaa lappumenetelmää käyttäen sisällöt uudelleen ja ryhmittelemme ne mallisivujen otsikoinnin mukaan. Tarvittaessa toki muutamme otsikoita ja teemme uusia, poistamme vanhoja. Mutta on hyvä, kun on mistä alkaa. Työntäytteinen päivä oli antoisa, on mukava työskennellä yhdessä, kun tavoite on yhteinen ja kun tiimissä jokainen arvosti toistaan. Kiitos tästä päivästä, otimme ison askeleen hankkeen konseptin luomisessa. Maija

26

Tiistai 14.4.2009

Etätyöpäivä kotona ilmenneen vesivahingon tarkastuksen vuoksi, eli yläkerrassa ilmeisesti putki vuotaa... Etänä ei kyllä saa paljon mitään aikaiseksi, ellei ole jotain asiaa niskaan hengittämässä, kuten deadline tms. Enemmänkin olen hiljaisuudessa miettinyt, mikä on tärkeintä tehdä seuraavaksi: teoriaopas luotsikoulutukseen, kirjattu talkoomalli vai... Paljon on tekemistä, nyt on ryhdistäydyttävä ja pantava asiat tärkeysjärjestykseen. Mietiskelin myös etätyön merkitystä, puhutaanhan niin paljon verkko-osallistumisesta ja verkossa yhdessä tekemisestä. Mitä reunaehtoja silloin on oltava, että syntyy myös tulosta? Tulenpalava motiivi? No se ainakin tai sitten jokin porkkaan ja keppi. Vastailin myös kyselylomakkeeseen tulevaisuuden toimittajatyöstä ja havaitsin, että tutkijoiden ja toimittajien tulee tehdä entistä enemmän yhteistyötä, jotta yhdessä selviäisimme monimutkaistuvassa ja jopa vieraannuttavassa maailmankylässä. Ja entistä enemmän tarvitsemme ammattimaisia ihmisiä, jotka kuuntelevat kansalaisia ja välittävät tietoa sekä kansalaisilta päättäjille että päinvastoin. Vaikka eihän tämäkään riitä, sillä paljon on ongelmia, jotka ovat sekä kansalasilta että päättäjiltä piilossa, nekin pitää osata nostaa päivänvaloon. Uskon yhteisten pohdintojen auttavan meitä kaikkia selviämään tulevaisuuden median ja tekniikan ja talouden myrskynsilmässä. Susanna Kivelä on aloittanut Tietotaitotalkoiden tutkimisen tavoitteena väitöskirja ja hänen tutkimuspäiväkirjaansa voimme seurata täällä sivustollamme. Se on jännittävää. Maija


Haasteellista tämä tietotekniikan sielunelämän ymmärtäminen. Eilen en saanut tulostinta toimimaan, kun siitä oli katkaistu virta pääsiäisen ajaksi. Käyttämämme koneet ovat Linuxia ja Macia. Edellisestä kerrasta viisastuneena toin tänä aamuna kotoa Windows-koneen ja kytkin sen tulostimeen. Tietenkin tulostin toimi sen kanssa kuin enkeli, ja saman tien sitten myös Linuxin kanssa. Joku asetus on väärin, mutta emme vielä ole pystyneet sitä jäljittämään, silittelemme nyt vain tulostinta myötäkarvaan ja saamme sen yhteistyöhaluiseksi omilla erityistempuillamme. Näistä tempuista on kyllä hyötyä sitten, kun erilaisissa talkoissa sovitamme monenlaisia laitteita toimimaan yhteen ja tarvitaan kaikki kikat ja konstit, että tuote saadaan valmiiksi. Toisaalta on hyvä, että joudumme tekemään asioita pitkän kaavan kautta ja samalla koko ajan oppimaan itse, sillä aina ei voida soittaa ammattilaista apuun. Esitteen ja julisteen painovalmiiksi saattaminen on ihan loppusuoralla, tarvitsemme niitä ensi viikolla Hämeenlinnassa ITK-päivillä. Songan kylän talkoovarustus pitää myös saada pakettiin. Liisa

27

Torstai 16.4.2009

Songan talkoisiin tarvitaan yksi kuvaeditointiin pystyvä kone, ja olemme sitä varten miettineet Macia. Hankintaa ei vain ole tehty aikaisemmin, kun ei ole tarvittu. Nyt sitten ryhdyimme hankkimaan, ja ilmeni, ettei ollutkaan ihan helppo nakki. Päädyimme lopulta (monen soiton ja tarkistuksen jälkeen) kävelemään lähellä olevaan Humaciin, josta hankimme MacBookPron. Onneksi, sillä jouduimme käymään kaupassa kolme kertaa, sillä ensimmäisellä kerralla emme tulleet hankkineeksi tykkiin sopivaa liitintä, koska oletimme sen kuuluvan perusvarustukseen. Ei kuulunut. Samalla hankimme ulkoisen hiiren, koska vasta-alkajien on useimmiten helpompi työskennellä perushiirellä kuin koneen hipaisuhiirellä. Otin väärän hiiren ja jouduin vielä menemään vaihtamaan sen. Onneksi kauppa on tässä kulman takana, koska muuten olisi ollut aika työlästä ja aikataulullisesti erittäin tiukkaa saada kaikki tarpeellinen mukaan Songan talkoisiin, jonne lähdemme huomenna illalla. Songan talkoista on myös media kiinnostunut. Lehdistötiedote lähti tänään ja lauantaina paikalle ilmaantuu ainakin yksi toimittaja kuvaajan kanssa, sovimme asiasta tänään. Odotukset ovat korkealla puolin ja toisin, kuten Leena A:n kanssa tänään puhelimessa keskustelimme. Tänään korjattiin myös viimeiset virheet esitteestä ja julisteesta, jotka nyt lähtivät painoon ja ovat ensi keskiviikkona ja torstaina Hämeenlinnassa esillä ja jaossa. Aamulla pidimme palaveria Laurean Keravan yksikön kanssa luotsikoulutuksesta. Mukana olivat Maijan ja minun lisäkseni Eeva ja Harri. Saimme aikataulutetuksi ensi syksyn paketin, ja se tuntuu tosi hyvältä. Uskon vakaasti, että mukaan lähtevät opiskelijat ovat tyytyväisiä, kunhan marraskuu koittaa ja pidetään koulutuksen päätöspalaveri.

Liisa

Perjantai 17.4.2009

Mac-jatkokertomuksen tämän päivän vaiheena oli jo kerran vaihdetun hiiren vaihtaminen. Saimme nimittäin edellisessä vaihdossa langattoman yksikorvaisen tilalle langallisen kaksikorvaisen, ja se piti käydä tänään vaihtamassa langattomaan kaksikorvaiseen. Yksinkertaista ja nopeaa (vaikkakin raivostuttavan vaivalloista), kun kauppa on viereisessä korttelissa, mutta jospa olisimme ostaneet koneen jostakin nettikaupasta, tähän prosessiin olisi mennyt vähintäänkin viikko. Pidimme palaveria juoksevista asioista Robertin kanssa. Saimme myös mokkulat Soneralta, oikein sutjakkaasti. Nyt pitää vielä pakata ja tarkistaa, että kaikki tarvittava on mukana. Songassa olemme pulassa, ellei kaikkea tarpeellista ole muistettu ottaa mukaan. Ja illalla sitten junaan nukkumaan.

28

Lauantai 18.4.2009

Songan kylällä aloittelemme nettisivujen tekoa sekä mainosdvd:t.. Ruokalistakin on jo laadittu. Yö junassa meni mukavasti Maija

Päivä on sujunut upeasti. Sonkalaiset ovat tehneet tiiviisti töitä, ja mukana on ollut vähän muidenkin kylien edustajia. Olemme tehneet parit erilaiset kotisivut ja lisäksi esittely- ja markkinointiaineistoa ka päivä on kulunut todella nopeasti. Kylän pienet muusikot kävivät soittamassa taustamusiikkia esittelymateriaaliin. Sonkalaiset varasivat jo seuraavatkin talkoot, ja ilolla tänne tullaankin, tuttuun paikkaan. Liisa

Maanantai 20.4.2009

Songan talkoiden jälkitöitä, tavaroiden purkamista, viestien lähettämistä ja tehtyjen tuotoksien arviointia ja tallennusta. Hankimme muutaman ison muistitikun ja tyhjiä dvd-levyjä, että saamme säilöön (nettisivuilla olevien lisäksi) tehtyjä tuotoksia. Vieläkin hämmästyttää sonkalaisten valtavat ja erittäin laadukkaat valokuvavarastot. Kyllä tuollaisista aineistoista kelpaa julkaisuja, videoita ja nettisivuja tehdä. Ja mikä paikallisen kulttuurin varasto, sillä kuviin oli ikuistettu kyläjuhlia ja tervanpolttoa sekä tietenkin tonttuja. Lisäksi sonkalaisten kylätalo kaikkine varusteineen on aivan uskomattoman monipuolinen tekemisen paikka. Oli kiva päästä pitämään talkoot siellä. Liisa

Tiistai 21.4.2009

Julisteet ja esitteet tulivat kirjapainosta juuri sopivasti, pakkasimme taas tavarakärryn huomista ja torstaita varten Hämeenlinnaan. Harri S:n kanssa keskusteltiin pitkään konseptin kehittämisestä ja monista muistakin hankkeen asioista. Ja tietysti katsottiin läpi Songan tuotokset. Johanna teki upeat kannet Songan dvd:hen ja Maija poltti pari levyä tehdystä aineistosta. Ohjausryhmälle lähti uutiskirje. Liisa

Tiistai 21.4.2009

Dvd:t Sonkaan ovat postissa. Toivottavasti romput aukenevat Songassa, ne on tehty iDVD:llä ja tarvitsevat tietysti dvd-playerin. Olisi ollut kiva polttaa romput jo Songassa,

29

mutta mukana ei ollut dvd-levyjä. Seuraavalla kerralla on. Tämä on sitä toiminnan avulla suunnittelua. On olemassa suunnitelma, mennään ja toimitaan, havainnoidaan ja reflektoidaan, parannetaan ja tarkennetaan suunnitelmaa ja jälleen toimitaan. Tätä kierrettä kun teemme 150 kertaa kahden ja puolen vuoden aikana, niin luulisi mallin hioutuvan. Huomasimme kotimatkalla junassa jälkipuintia tehdessämme, että luotsin tärkein ominaisuus on saada ihmiset uskomaan omiin kykyihinsä ja osaamiseensa. Luotsin tehtävä on opastaa ja kertoa, mutta ei tuoda itseään esiin " minä osaan"-muodossa. Itse asiassa aika vaikea asia. Mutta kyllä siihenkin harjaantuu. Tavataan huomenna Hämeenlinnassa - aika mahtava saavutus hämeenlinnalaisilta rakentaa joka vuosi noin 1000 osallistujan itk-päivät. Itk-päivien vaikutus Suomen etenemiselle tietoyhteiskunnan taitojen oppimisessa on valtava - ilman niitä opettajat ja innostuneet olisivat viimeisen 20-vuoden ajan olleet aika yksinäisiä puurtajia omassa ympäristössään. Nyt heille on luotu verkosto jo ennen kuin verkostoista edes puhuttiin! Maija


Istumme Aulangolla Aktiivi-seminaarissa, jossa meidän kanssamme samalla tasolla olevat hankkeet verkostoituvat keskenään. Kaikki ovat esitelleet omat hankkeensa ja on hauska huomata, että meidän hanke on ehkä kaikkein käytännönläheisin, konkreettisin ja ehkä pisimmällä toteutuksessa. Monet muut nimittäin tekevät perussuunnittelua ja pääsevät toteutusvaiheeseen vasta syksyllä. Mutta erittäin mielenkiintoista, ja uskon, että täältä löytyy myös potentiaalisia talkoiden järjestäjiä, sillä sen suuntaisia kysymyksiä on jo esitetty. Päivä on vasta puolessa, jatkan tekstiä vielä myöhemmin. Liisa


Aulangolta minäkin, Aktiivihankkeen seminaarista. Paljon on hankkeilla yhteistä: palvelukonseptien kehittäminen, erilaisten kulttuurien sovittaminen yhteen, Wikin mahdollisuus yhdessä tekemiseen, keskeneräisyyden sieto... Aika perinteisesti me kukin esittelemme töitämme, mutta miten sitä muutenkaan voisi. Suora kontakti on hyvä ja pikkuhiljaa kasvot tuntuvat tutuilta. Sosiaalisen pääoman tärkein komponentti on luottamus ja ennustettavuus, joka toisaalta perustuu tuttuuteen. Uskon, että verkostoituminen tarvitsee sosiaalista pääomaa ja ollakseen hedelmällinen tuttuutta. Sitä nämä seminaarit edistävät.

30

Parveiluilmiöstäkin keskustelimme. Itse tällä hetkellä mietin, mikä on parven suhde juurettomaan joukkoliikehdintään, mikä taas ryhmään ja yhteisöön. Sosiaalinen media voi olla joko parven tai aidon yhteisön käytössä. Mielenkiintoista olisi kehittää sosiaalista mediaa luottamusnäkökulmasta Maija

Torstai 23.4.2009

Eilen illalla oli Eemeligaala. Kuusi oli valittu loppukilpailuun ja yksi sai Eemelipalkinnon, joka jaettiin toisen kanssa kunniamaininnan avulla. Eemelipalkinto meni 3D-tiimipelille. Hieno homma ja on vaatinut pitkän kehitystyön. Käyttäjiä tarvitaan nyt! Kaikki kuusi olivat tosi hienoja. Itseäni viehätti tavattomasti lapsille tehty äänenkäsittelyohjelma. Sitä olisi kiva käyttää myös talkoissa. Samoin talkoissa olisi varmasti käyttöä tekijänoikeus- ohjelmalle, sillä voisi tarvittaessa katsoa, onko tekijänoikeudet kunnossa Maija

Perjantai 24.4.2009

Tunnelmat ovat erinomaiset ITK-konferenssin jälkeen. Tavattiin monia tuttuja, verkostoiduttiin Aktiivi-hankkeen muiden hankkeiden kanssa ja löytyi monia yhteistyökuvioita. Esittelimme talkoita sekä muille hankkeille että runsaslukuiselle ITK-yleisölle ja jäi sellainen tuntuma, että talkootilauksia on tulossa, kunhan ihmiset syventyvät esitteeseemme ja nettisivuihimme. Songassa tehdyt tuotokset toimivat myös erinomaisina esimerkkeinä. Lisäksi talkoita kehuttiin konkreettiseksi ja tulokselliseksi projektiksi, mikä tietysti tuntui tosi mukavalta. Erityisen innostuneita ihmiset olivat ruoan kuulumisesta talkooideaan. Songasta tehty artikkeli oli nähtävänäni ja sekin oli aika hyvä juttu, tein vain muutaman pienen tarkennuksen. Mieliala on korkealla niin hyvien palauteviestien kuin lämpimän kevätsäänkin vuoksi. Liisa

Lauantai 25.4.2009

Kaunis kevätaamu, Tampereelle lähdössä taidetta katsomaan ja kokemaan. Harmittaa vaan niin paljon kun en ymmärrä, miksi en saa enää Songan videoita auki omilla koneillani - muilla en ole koittanutkaan viikonloppuna. iMac, jota käytän kotona säännöllisesti pyytää asentamaan FlashPlayerin. Olen sen asentanut ja se näkyy ohjelmien kirjastossa. Mutta videot eivät aukene. Olen sulkenut ja

31

avannut konetta jne. Ensi kerran tämä tapahtui jo Hämeenlinnassa, kun esittelin talkootuotoksia omalta kannettavaltani MacBookilta. Missä vika? Ehkä se selviää vielä... Onneksi laitoin ne videot myös tietotaitotalkoot -sivulle liitemuodossa, ne mitkä aukeavat oikein hyvin.. Mutta nyt ulos, ylös ja lenkille! Maija

Sunnuntai 26.4.2009

Iloisena totesin, että nyt taas Songan videot toimivat. Ensin luulin, että syynä oli se, kun katsoin Pihlan kanssa pikkukakkosen lintuvideota ja asensin jälleen kerran Adobe flash Playeriä, mutta ei se ole syy, sillä myös kannettavalla toimii. Onkohan syynä bittienkelit, jotka ovat korjanneet jotain...+ Kiitti ja öitä Maija

Maanantai 27.4.2009

Hallinnollisia töitä, että saadaan seuraava maksatushakemus ajallaan ja oikein lähtemään. Palautteitakin saatiin ja annettiin puolin ja toisin, kuultiin terveisiä Lontoon konferenssista ja kerrottiin kuulumisia niin Songasta kuin ITK:stakin. Aika paljon muuten tuhraantuu aikaa byrokratiaan, mutta ei auta, se on välttämätöntä ja hoidettava. Liisa

Tiistai 28.4.2009

Hallinnolliset työt jatkuvat. Siivosin myös pöydän ja laitoin papereita järjestykseen. Paljon niitäkin on ehtinyt kertyä: on ideoita, alkuja, artikkeleita, virallisia papereita ja muuta vähemmän mukavaa. Helpottaa, kun Harri lupasi katsoa tekniikan yhteensopivuuden keskenään. Ja sitä työtä riittää: milloin ei ole lappari ja printti ystäviä keskenään, milloin ei aukene dvd toivotulla tavalla, milloin nettisivu aukenee toisella selaimella eri tavoin kuin toisella jne. loputtomiin. Harri ehdottelikin talkoopakettia, missä kaikki toimii keskenään ja minkä avulla sitten "talkoilisimme". Mutta eihän se käy, näin emme saisi tietää mitään olevista olosuhteista ja lähtiessämme talkoista pois, olisivat talkoolaiset edelleen yhteen sopimattomien laitteittensa ja ohjelmiensa kanssa.

32

Mutta jos edes yritämme pienentää tätä ongelmaa, tartumme härkää sarvista ja toimimme aina olemassa olevilla laitteilla ja ohjelmilla. Siinä sitä haastetta yhteensopivuudesta sitten onkin. Mutta ei ole tietoyhteiskuntamaisia toimintatapoja ilman yhteensopivia laitteita (ja osaamista ja motivaatioita). Palaamme näin aina hankkeen ytimeen. Maija

Maanantai 4.5.2009

Pidimme palaveria Robertin ja Thorleifin kanssa ja asiat menivät taas mukavasti eteenpäin. Leijonien kanssa tehtävään yhteistyöhön keksittiin uusia ideoita ja yhdet talkootkin merkittiin kalenteriin, mutta päivämäärä on vielä vahvistettava muidenkin tahojen kanssa. Viime viikolla postitin julisteitamme niitä tilanneille. Videotykistä tuli tarjous, siihen pitää syventyä tarkemmin. Perjantaina ja lauantaina on Tulevaisuuden tutkimuksen seuran talkoot ja niitä valmistelimme Iiriksen kanssa. Vaikka teemmekin pohjatöitä, talkoiden sisältö ratkeaa kuitenkin lopulta vasta itse tilanteessa, sillä paikalle tulevien henkilöiden ajatukset ratkaisevat, mitä tehdään ja miten. Hahmottelimme kuitenkin vaihtoehtoja, ja nyt on ainakin mietitty ehdotuksia, ellei ideointi lähde heti käyntiin. Epäilen kuitenkin vahvasti, että tutulaiset pursuvat ideoita eikä tule olemaan pulaa aineistosta, ongelmaksi tuleekin ehkä se, että saamme kaikki aineiston talteen. Liisa

Tiistai 5.5.2009

Olin palaverissa Mielenterveyden keskusliitossa ja näyttää siltä, että ryhdymme yhteistyöhön, talkoita tarvitaan eri puolille maata. Alueellisilla mielenterveystyön toimijoilla on monenlaisia tarpeita, joihin talkoilla saadaan työkaluja. Kysyntää on nettisivuista, esittelyaineistojen tekemisestä ja erilaisista julkaisuista. Ajankohdista ei vielä sovittu, asiaa esitellään järjestön eri portaille ja vasta sen jälkeen ryhdytään tutkimaan kalentereita. Oli tosi kiva esitellä konseptia, kun sille näyttä olevan otollinen maaperä. Aamulla bussilukemisena selailin Maijan Lukkosen Tapsan jo vuosia sitten tekemää kirjaa, kolumnikokoelmaa, jonka artikkelit tuntuvat toimivan tänä päivänä melkein paremmin kuin kirjoittamishetkellä. Pohdintaa oli niin viestinnän peruskysymyksistä kuin sosiaalisesta pääomasta, ihmisten osaamisesta, motivaatiosta ja pääsystä verkkoihin sekä luottamuksesta eli talkoiden peruspalikoista. Luulen, että kirjan teksteistä saa kootuksi hyvää oheislukemistoa talkoo-osallistujille ja myös luotseille. Liisa

33


Yhteydenottoa MSL:n Oulun seudulle ja heti löytyi talkoohenkeä. Raahen ja Limingan kyläyhdistyksissä olisi välitöntä tarvetta, ajankohdaksi määriteltiin viikko 33, mutta aikaa, paikkaa ja talkoiden laatua tarkennetaan myöhemmin. Pistimme kalenterin ajan tasalle ja näyttää siltä, että kalenteri täyttyy kyllä mukavasti. Luotsien määrä on liian vähäinen, että voisimme toimia täysillä, mutta ideoita on viritteillä, että saisimme luotsivarastomme runsaammaksi. Liisa

Torstai 7.5.2009

Valmistelimme huomisia Tulevaisuuden tutkimuksen seuran talkoita, joissa kootaan seuran historiikkia tulevia 30-vuotisjuhlia varten. Varastoista löytyi vanhoja vhs-nauhoja, ja nyt sitten mietimme, miten saamme materiaalin digitaaliseksi. Kun ei ole käytössä vhs-nauhuria, selvittelemme kahta vaihtoehtoa: kaapista löytyneellä vhs-kameralla saattaisi pystyä siirtämään aineiston tietokoneelle (akku on parhaillaan latauksessa), mutta varmuuden vuoksi käyn kyselemässä, siirtyisivätkö aineistot käytettävään muotoon Lasipalatsin palvelupisteessä, ja mihin hintaan? Harri oli myös paikalla, ja keskustelimme talkoissa käytettävistä laitearsenaaleista. Kun konstit loppuvat, otetaan kikat käyttöön, ja nyt me teemme juuri sitä. Tosiasia nimittäin on, että kun ihmiset tuovat talkoisiin mukanaan myös omia laitteitaan, on pystyttävä rakentelemaan niistä toimiva kombinaatio. Oppia ei siirry paljonkaan, jos meillä on tekniikan viimeistä huutoa olevat laitteet upeasti toimivana kokonaisuutena, jonka me sitten tuomme talkoiden päätteeksi pois. Mutta jos pystymme rakentelemaan paikalla olevista laitteista sellaisen kokoonpanon, mikä toimii vielä meidän lähdettyämmekin (olkoonkin osittain "museokamaa"), yhteisölle jää osaamista ja hiljaista tietoa... Liisa

Perjantai 8.5.2009

Olin Annen kanssa päivällä Hotelli Vantaassa maksatuskoulutuksessa, oli hyödyllinen päivä ja monta hyvää vinkkiä saatiin. Ensi viikon alussa pistetään maksatushakemuspapereita kasaan ja valmistellaan myös Laurean liittämistä kumppaniksi, kun tietojärjestelmä sallii sen nyt. Tulin koulutuspäivän jatkeeksi tänne Eerikinkadulle TuTun talkoisiin, joissa olikin jo saatu kuvakoosteita aikaan ja ryhdyttiin katsomaan digitaaliseksi muunnettua 15 v vanhaa vhs-nauhaa, josta aiotaan ottaa materiaalia. Kaikenlaista materiaalia on erittäin runsaasti, tulee olemaan valinnan vaikeutta. Tämän päivän Hesarissa oli iso juttu Songan kylän Eurooppa-kerhosta. Tutustuimme teemaan talkoissa Songassa, siitä tehtiin nettikooste Songan sivuille ja tilauksessa on uudet talkoot Songassa, kunhan he kotiutuvat syksyn matkaltaan Kroatiaan. Matkasta

34

tehdään talkoilla matkakertomus. Huomenna jatkamme TuTun talkoita. Liisa

Lauantai 9.5.2009

Jatkoimme Tulevaisuudentutkimuksen seuran historiikkitalkoita. Vanhoista videohaastatteluista rakennettiin klipeillä seuran toiminnan kehityskaarta ja huippuhetkiä, tehtiin kuvakavalkadia seuran kansainvälisistä yhteyksistä ja kuvattiin ja editoitiin seuran veteraanien muisteluhetkiä seuran synnystä ja tulevaisuudentutkimuksien metodien kehityksestä. Lisäksi aineistoihin liitettiin linkki tuotoksiin joita tehtiin Romaniaan kansainväliseen konferenssiin suuntautuneelta bussimatkalta, jossa oli seuran jäsenten lisäksi Viestintäkasvatuksen seuran jäseniä mukana. Tulokset näkyvät oikealla. Aika tulokselliset talkoot! Liisa

Lauantai 9.5.2009

No ihan vielä nuo tuotokset eivät näy talkootuotos sivuilla, sillä ilmeisesti emme osaa pakata videoita oikeaan formaattiin. Tusse tuossa soitteli ja sanoi, että AVI ja Mov tiedostojen pitäisi siirtyä kepeästi, mutta näin ei nyt käynyt. Pitää maanantaina tehdä oikein selkeät ohjeet, miten eri asetukset laitamme ja miten siirto onnistuu parhaiten. Onneksi oli kyseessä vielä pilottitalkoot! Tekemällä oppii ja kyllä me nämä video-asetuksetkin vielä selvitämme. Maija

Maanantai 11.5.2009

Kevään ensimmäinen ukkonen ja oikein voimallinen vesi- ja raekuuro. Kasasimme kuitteja maksatushakemusta varten, tapasimme Tuomaksen ja Harrin kanssa analysoimme talkoiden taustalla olevia tapahtumia ja monenlaisia organisointeja, joista olemme saaneet runsaasti kokemuksia. Ossinkin kanssa oltiin yhteydessä. Liisa

35

Keskiviikko 13,5.2009 Kukanpäivä

Olen tässä taistellut videoiden siirtämisessä nettiin. Ensin ne olivat liian isoja, Sitten hankin itselleni QuicTimePro-pakkausohjelmaa ja sain ne MP4 muotoon siedettävään kokoon, mutta palvelin ei tue tuota formaattia. Ja MOV-muoto on varmaan vielä väärin tehty, sillä video ei aukene vaikka sujahti nopeasti verkkoon. Se lienee edelleen päätteestään riippumatta MP4, jos tämä nyt on lainkaan mahdollista. Nyt tavoitteeni on tällä viikolla oppia videoiden formaatit ja nettiin siirrot niin, että ymmärränkin jotain, jotta sitten talkoissa saamme kaikki tuotokset näkyville. TurboHD-tikku on tilattuna, sen avulla kuulemma siirto on nopeampaa eikä vie koneen prosessoria siirron aikana. Ja toimii ainakin kaikissa Maceissa. Vielä pitää selvittää voinko rekisteröidä juuri itselle ostamani pron myös Tietotekniikkaliiton koneelle vai pitääkö tämä pakkausohjelma ostaa toistamiseen (30€)? Sitäkään en tiedä, saanko tuota ohjelmaa käyttää myös kotona olevassa iMacissa? No eiköhän nämä selviä kokeilemalla, joten kokeilemaan! Maija

Torstai, 14.5.2009

Olimme eilen kumppanijärjestömme VSY:n 40-vuotisjuhlassa. Siellä vietetyt tunnit olivat todella hyödyllisiä. Sivistyksestä puhuneen Hannele Koivusen puheesta riitti monta hyvää ajatusta myös meidän talkoisiimme, tunnemme olevamme yksi tekijä sivistyksen kentällä. Myös vapaan sanan aikana puhuneet kansansivistystyön veteraanit, mm. Helena Kekkonen, käyttivät loistavia puheenvuoroja, joissa oli perspektiiviä sekä taakse että eteenpäin. Todella arvokkaita sanoja meille jokaiselle. Lisäksi pääsimme keskustelemaan monien ystävien ja kumppanien kanssa hyvän ruoan, juoman ja musiikin lomassa, ja taisimmepa löytää taas uusia talkooporukoitakin. Ei siis ollenkaan hullumpi iltapäivä.

Torstai 14.5.2009

Eilen illalla oli vielä Hetkyn ja Tulevaisuuden tutkijoiden yhteinen seminaari Valtaa vai vaikutusvaltaa? Mielestäni tilaisuus oli onnistunut ja luennot hyviä, keskustelu vilkasta. Itseäni jäi askarruttamaan tämä ihmisen haavoittuvuus informaatiosodankäynnissä. Sodan tärkein keino on vaikuttaa mieliimme ja mielikuviimme. Koska meitä opetetaan tai missä opimme näkemään tämän sodankäynnin merkityksen omalta kannaltamme? Kestävä kehitys ja pitkäaikaiset vaikutukset syntyvät hitaasti kulttuurissa pohjautuen arvoihin. Koulutus ja kasvatus on avainasemassa ja tietysti kaikki kulttuurityö. Keskustelu ja vuorovaikutus, habermasilainen tapa kommunikoida ja argumentoida. Vain näin tekemällä voimme olla itsenäisiä informaation saastetta vastaan. Entistä enemmän näen Tietotaitotalkoiden keinona myös rauhaan kasvamiseen. Ketterät menetelmät tietojenkäsittelyssä ovat yksi oiva tapa myös läpinäkyvyyteen ja avoimuuteen. Ehkä olemme matkalla kohti rauhaisampaa tulevaisuutta?

36

Tänään sain vihdoin yhden videon Tutun talkootuotoksiin. Yritin monin tavoin ja sitten lopuksi tallensin AVIna määritellen kaikki laatutekijät joko välttäviksi tai huonoiksi. Mutta oi mikä onnistumisen kokemus! Jatkan maanantaina tätä siirtoa ellei bittienkeli sitä ennen ehdi auttaa...Ja jään odottamaan innolla sitä, että palvelimemme ymmärtää myös MP4-formaatin. Huomenna on edessä lomapäivä Tallinnassa Maija

Maanantai 18.5.2009

Itse asiassa netti syö aikaa enemmän kuin luulisikaan. Videoiden siirto tutu-talkoista ei onnistunut tänäänkään. Yhteensopivuusongelmat ovat esteenä, sillä palvelin ei vielä tue MP4-formaattia ja macilla se on oletusarvona. AVI:t ovat kaikista yrityksistäni huolimatta liian isoja, jos alkuperäinen on iso videotiedosto. Nyt olisivat hyvät neuvot - selkokielellä ja omalla koneella - tarpeen. Mutta kun niitä ei saa, pitää vaan jaksaa uskoa, että kyllä minä vielä onnistun! Tämähän on asia, jonka on oltava kunnossa talkoissa, sillä perushyväkäytäntömme on, että kerralla valmiiksi! Joten ei kun puurtamaan, kokeilemaan, erehtymään ja uudelleen kokeilemaan (talkooperiaate tämäkin) Maija

Tiistai 19.5.2009

Nyt sain ainakin kaksi videota tututalkoista talkootuotoksiin. Laitoin ne liitetiedostoina, videoina eivät suostuneet. Kolmas on juuri toisella koneella siirtovaiheessa. Jostain syystä yksi siirtyi, mutta tallennettaessa sivua se katosi. Lisäksi kamppailen videoiden sijoituksesta sivuille. Joka tapauksessa onnistumisen tunne on hieno, olen ainakin pari askelta ottanut videoiden siirrossa! Lisäksi olen miettinyt, miten ihmeessä oikeastaan tavis saa tietoa siitä, miten käyttää tekniikkaa, mikä ohjelma on hyvä? Kuka jaksaa käydä läpi eri ohjelmat ja valita niistä "itselleen sopivin"? Minusta se ei ole vapautta vaan ahdistusta lisäävä tekijä. Yksi talkoiden ideoista on se, että valitsemme ohjelmat ja talkoolaisten ei tarvitse niistä huolehtia. Toki saavat, jos haluavat. Ja voivat käyttää omia ohjelmiaan, jos on mukana sellainen osaaja, joka osaa siirtää käytön osaamisen talkoiden aikana luontevasti eikä jätä muuta joukko riippumaan siitä, että tarvitsee aina apua esim. nettisivujen päivityksessä. Tietysti tämä on ihannetila, mutta sitä kohdin kuitenkin portaita askel askeleelta. Aina voi unelmoida myös tekniikan taipumisesta ihmisen mittaiseksi! Maija

37


Kävimme porukalla kuuntelemassa Sumo-ideologiaa (http://www.sumopaint.com/web/) ja olimme melko innostuneita. Kunhan perehdymme teemaan, katsomme, mitä Sumolla voi tehdä ja mietimme, miten sitä voi käyttää talkoissa, palaamme uusiin keskusteluihin. Ja mikä hienoa, koko juttu on tehty avoimen koodin pohjalta, ja tekijöillä tuntui olevan hyvin samanlainen ajattelutapa kuin mikä on talkoiden taustalla. Kun sitten näiden innostuksen hetkien jälkeen tulimme koneidemme ääreen, havaitsin, ettei kokouskutsun liittäminen valmiiseen pohjaan ollutkaan ihan tuskaton toimenpide.

Vielä en tiedä, missä mokasin, mutta jouduin luovuttamaan, toistaiseksi. Ville V. ja Tommi I. olivat palaverissa, testasimme erilaisia työkaluja, joista voisi olla hyötyä talkoissa. Edessä olevat päivät taitavatkin mennä kaikenlaiseen kivaan kokeiluun. Iloinen juttu on, että minä, joka en koskaan ole voittanut mitään, olin voittanut ITK-konferenssissa jossakin arvonnassa dokumenttikameran. Kävin hakemassa sen postista, ja sitäkin pitää kokeilla. Liisa Jatkoa: Sain vihdoin kaiken materiaalin tutu-talkoista jossain muodossa Talkootuotoksiin: Useimmat ovat liitetiedostoina, sillä vasta erehdyksen ja kyselyn jälkeen huomasin, että yhdelle sivulle voi laittaa vain yhden videon. Vielä ensi viikolla yritän laittaa nyt liitetiedostot videoina sivuille. Sumossa näytti videoiden siirto tosi helpolta, samoin, jos pohjaan voisi upottaa YouTube. Näitä ja muita asioita pitää miettiä. Nykyisen sivupohjan suuri ansio on sen selkeys. Tämä on tärkeää, jos yhdessä talkoissa pitää oppia useamman myös päivittämään sivuja. Tosin lukijaa sitten helpottaisi, jos sivuille voisi upottaa slideja tai videoita.. Missä on se foorumi, joka olisi jo valmiiksi miettinyt käyttäjän tarpeiden näkökulmasta helpoimmat sivut ja ohjelmat? Tietotaitotalkoot nyt ainaskin... Hyvää Helatorstaita ja siemenien maahan kätkemistä... Maija

Maanantai, 25.5.2009

Olin valmistautunut harjoittelemaan Sumo-ohjelmaa mökillä viikonloppuna, ja siksi kannoin sinne oman Windows-käyttöjärjestelmällä varustetun tietokoneeni (talkoissahan käytämme Linuxia) ja yhden nettitikuistamme, jotka taas eivät toimi Linuxin kanssa. Ajattelin "koekäyttää" nettitikun, koska talkoissa varmasti tulee eteen myös näitä Windows -koneita. Latasin Mobile Partner -ohjelman ja otin yhteyttä verkkoon. Windows sammutti koneen välittömästi. Purin ohjelman ja latasin uudelleen, sama juttu. Seuraavana aamuna soitin asiakaspalveluun ja etsin lähimmän Sonera-palvelupisteen. Puhelimitse en apua yrittänyt saada, halusin mennä koneen kanssa keskustelevan ja neuvovan ihmisen luo. Apu löytyi Loimaan Gigantista, jossa PC-klinikkaa pyörittävä nuori mies oli ihan enkelistä

38

seuraava. Hän otti koneeni käsittelyyn ja totesi, ettei tikussa ole vikaa, mutta ei se vain koneen kanssa pelaa yhteen. Koneestani löytyi 43 haittaohjelmaa, vaikka palomuuri ja virussuojaus ovat kunnossa! Olin hämmästyksestä äimänä, vaikka tiesinkin, etteivät suojausohjelmat ole täydellisiä. Kun hän oli "putsannut" koneeni, kokeiltiin taas tikkua. Ei pelannut. Hän totesi, ettei osaa neuvoa muuta kuin ottamaan talteen tärkeät tiedostot ja pohjustamaan koneen uudelleen. Hän arveli koneessa olevan niin sitkeän haittaohjelman, että se estää tikun toimimisen. Ajoin puhdistusohjelman vielä uudelleen, ja se ilmoittaa koneen olevan puhdas. Mutta ei se kuitenkaan tikun kanssa pelaa yhteen. Keskustelin monituntisen sessioni aikana PC-klinikan miehen kanssa näistä tietokone- ja verkkoasioista, ihmisten osaamisesta ja laitteista. Tosiasia on, ettei kansalaisilla ole viimeisen tekniikan mukaisia laitteita, vaan sekalaisia ja eri-ikäisiä yhdistelmiä, joiden pitäisi pystyä toimimaan yhdessä, ja lisäksi ihmisten osaaminen on useimpien kohdalla pudonnut kehityksen kiivasvauhtisesta junasta jo ajat sitten. Uskon, että hänellä on hyvä näppituntuma "kenttään", koska hän ratkoo työkseen näitä ihmisten osaamis- ja laiteongelmia. Opin häneltä paljon, ja sain lisäksi kosolti vahvistusta siihen, että näitä talkoita todella tarvitaan. Liisa

Tiistai, 26.5.2009

Teimme luotsikoulutuksen pikakoulutusohjelmaa viestintäleiriä varten, sillä suunnittelemme, että leirillä voitaisiin kouluttaa ensi syksyn talkootarpeisiin muutama luotsi, kunhan kirjataan, mitkä taidot pitää ottaa haltuun leirillä opittujen taitojen lisäksi. Kirjasimme asiat kohta kohdalta ja asia käsitellään huomisessa ohjausryhmän kokouksessa. Valmistelimme myös ohjausryhmän huomista kokousta, että kaikki asiat tulevat esitetyiksi. Papereita emme kokouksessa jakele, vaan esitämme asiat koneen ja tykin avulla kaikkien nähtäväksi. Liisa

Keskiviikko, 27.5.2009

Puolelta päivin oli ohjausryhmän kokous. Pari tuntia vierähti nopeasti, kun keskusteltiin vilkkaasti tähänastisista aikaansaannoksista, talkoista ja luotsikoulutuksesta sekä konseptin kehittämisestä. Moni asia nytkähti eteenpäin, ohjausryhmän jäsenet antoivat hyvää palautetta ja hyviä ideoita, joita nyt kehitellään eteenpäin. myös rahoitustilanteesta keskusteltiin, ja syksyn kokoukseen valmistellaan tarkempi selvitys. On tosi mukavaa tehdä töitä, kun taustalla on näin hyvin tukea antava ja ideoiva ohjausryhmä. Liisa

39

Torstai 28.5.2009

Päivän kohokohta oli iPhonen käyttöönotto. Hankin sen multisimillä toimivaksi talkootuotoksien katselun mobiiliversioksi (mm). No omat videot eivät sillä vielä näy, mutta kesäpäivitys tuo tämänkin ilon käyttöön. Leirille mukaan otettavien tavaroiden listausta, Pellervossa olleen artikkelin skannausta (tämähän on tietysti helppo juttu, mutta kun uusi macci ei tue printterin skannausta, koska siinä on suomenkielinen käyttöjärjestelmä jne... ) Lehtiartikkelit ovat vain hallinnon käytössä tekijänoikeuksista johtuen. Mutta kiva artikkeli oli toukokuun Pellervossa Songan talkoista. iPhonella voi kyllä päivittää esimerkiksi tätä talkoopäiväkirjaa, mutta sormeni ovat vielä aika kömpelöt tähän päivitystyöhön. Tosin puhelinkin on ollut käytössä vasta tunnin, että ehkä jo huomenna ... Luotsikoulutusta myös mietiiin. Maija

Perjantai 29.5.2009

Kirjoitin ohjausryhmän kokouksen pöytäkirjaa, pohdimme porukalla viestintäleirille mukaan otettavia tavaroita ja suunnittelimme luotsikoulutuksen järjestämistä. Pakkaaminenkin otti oman aikansa. Maaseudun Sivistysliiton elokuisia talkoita organisoitiin, paikkoina ovat Oulu, Raahe ja Liminka. Yksityiskohdat pitää vielä tietenkin hioa, mutta nyt ollaan jo pitkällä tässäkin asiassa. Liisa

Maanantai 1.6.2009 Anttolan yhtenäiskoululla rakennetaan viestintäleiriä, huomenna tulevat leiriläiset. Luotseja on paikalla useita, ja syvällisiä keskusteluja on käyty luotsin tehtävästä ja leirillä tapahtuvasta koulutuksesta. Moninkertaisista leiriläisistä saadaan hyviä luotseja, kunhan käymme koko repertoaarin perusteellisesti läpi käytännössä, täällä leirillä. Jokainen yksityiskohta opitaan varmasti. Sää on ollut aivan uskomattoman hienoa, mutta kaikki merkit ja myös ennusteet lupaavat loppuviikoksi koleaa ja sateista. Eipä sää ole koskaan leirillä ollut ratkaisevassa roolissa, kylmä ja märkä tietysti laskevat telttaviihtyvyyttä, varsinkin yöaikaan. Mutta säästä huolimatta lehti on aina ilmestynyt, videot on tehty ja nähty, radio suoltaa ohjelmaa ja ruokaa (hyvää) on aina syöty, nettiä unohtamatta. Liisa

40


Luotsikoulutusta hiotaan parhaillaan, leirillä on hyvä ryhmä henkilöitä, joista hioutuu hyviä luotseja talkoiden käyttöön. Tekniikka on järjestänyt pieniä yllätyksiä, sillä jonkinlaisia bugeja on ilmaantunut. No, kun ne selvitetään, on taas opittu paljon kantapään kautta saatavaa tietoa talkoiden käyttöön. Radiossa on ollut hyvin monikulttuurista ohjelmaa, ja huomiseen lehteen tulee monikielisiä tekstejä. Luotsikoulutettavat ovat menestyksellisesti selvittäneet sekä teknisiä että kulttuurisia ja myös kielellisiä umpisolmuja, ja niistä kaikista kertyy hyvää kokemusta. Itse asensin uuteen Maciini sekä Ubuntun että Scribuksen, joille toivottavasti on käyttöä seuraavissa talkoissa. Lehden taitossa tarpeellisia tykkejä ei näy eikä kuulu, tarkistin tänään niiden tilanteen eikä kovin hyvää ole luvassa. Tykit ovat nimittäin olennaisen tärkeitä, sillä taitto sujuu monelta koneelta hyvin, kun kaikki pystyvät näkemään, mitä tehdään ja miten tehdään. Nyt on käytössä vain yksi tykki, eikä se riitä. Liisa

Torstai 4.6.2009

Ankea sää, vettä satoi yöllä pariin otteeseen ja sade jatkuu vieläkin. Märkiä makuupusseja ja vaatteita kuivatellaan ja märkiä telttoja on siirretty toisiin paikkoihin, jopa sisätiloihin. Huono sää ei kuitenkaan vaikuta työntekoon, sillä ruoat valmistuvat, videoryhmä tekee elokuvia, radiosta tulee ohjelmaa koko ajan, lehti alkaa hahmottua ja tekstiviestejä tulee infosta niin paljon, että omaa puhelinta piti tyhjentää...Otavan opistosta tulleet maahanmuuttajat ovat hämmästyttävän hyvin päässeet sisälle toimintaan, he näyttävät rennoilta ja keskustelevat vilkkaasti keskenään ja meidän muidenkin kanssa, kommunikaatio pelaa monilla kielillä. He antoivat tämän aamun lehdessä myös hyvin positiivista palautetta leirin toiminnasta, ja luulen, että se oli aitoa. Heillä näyttää olevan hauskaa ja he osallistuvat aktiivisesti kaikkiin ryhmiin. Meille, sekä luotseille että Maijalle, Harrille ja minulle, tulee heidän mukanaolostaan myös paljon kokemusta, kun pidämme talkoita leijonille ja maahanmuuttajille. On rohkaisevaa huomata taas kerran, että tällä toiminnallisella työmuodolla päästään eteenpäin, vaikka kielitaito ei olisikaan ihan huippua...

Perjantai 5.6.2009

Sää on edelleen kurja, lehtitietojen mukaan kylmin kesäkuun alku 60 vuoteen. Ei sää kuitenkaan ole hommia haitannut. Tänään keksimme, että käännämme kaikki tarpeelliset viestit leirillä käytössä oleville kielille (joita on melko monta) ja lähetämme tekstiviestit kaikkien puhelimiin. Näin saadaan tieto nopeasti jokaiselle omalla kielellä, mm. saunavuoroista, ruoan valmistumisesta, yhteisestä videon katselusta. Itse olen harjoitellut edelleen Macin käyttöä, ja alkaahan se sujua. Videon tekemisessä näppärä imovie on kuitenkin vielä osaamisalueeni ulkopuolella.

41

Otavalaisten ryhmä on päivä päivältä innokkaammin mukana kaikessa tekemisessä. Tänään keskustelin erään afganistanilaisen kanssa, ja hän pitää leirimallia erinomaisena tapana tutustuttaa maahanmuuttajia Suomeen, suomalaisiin ja suomen kieleen. He ovatkin aktiivisesti halunneet keskustella meidän kanssamme suomeksi. Liisa

Lauantai 7.6.2009

Kokemusta karttuu joka päivä. Tilasimme talkoille kaksi videotykkiä lisää, koska olemme havainneet, että taiton ohjaaminen kolmelta koneelta ja videotykkien heijastamana antaa mahdollisuuden yhden päivän aikana oppia taittoa 15-20 hlölle, sillä yhden tykin ympärillä voi 5-6 ihmistä tehokkaasti vuoroja vaihtamalla saada näppituntumaa taittoon, ja siitä on sitten hyvä jatkaa omin harjoitteluin. Pelkkä katsominen ei vielä anna taitoja, mutta itse tekeminen antaa. Tilasimme siis ennen leiriä netin kautta kaksi tykkiä, jotka olivat hinnaltaan kilpailukykyiset ja lisäksi nettikaupassa kerrottiin, että toimitusaika oli muutama päivä. Tilasimme ne tänne Anttolaan suoraan, että pääsemme leirillä kunnolla harjoittelemaan menetelmää. Tilausvahvistuksessa oli, että tilauksen postituspäivä olisi ollut 29.5. Kävin pari kertaa postissa ja kuittasin vahingossa jo väärän lähetyksen, koululle tulleet kirjat. Kun tykkejä ei alkanut kuulua, soitin sinne, ja kävikin ilmi, ettei niitä ole edes maassa. Arvellaan tulevan 12.6., mutta eivät ne sillä pelillä ehdi edes Oikaraisen talkoisiin ensi lauantaina. Nyt mietimme, perummeko koko tilauksen vai mitä teemme. Pännii vietävästi tällainen verkkopalvelu, joka antaa turhia odotuksia ja teettää turhaa työtä ja kaiken lisäksi romauttaa suunnitelmat. Joku täällä jo sanoikin, että hän pitää nykyään korkeassa arvossa kauppoja, josta saa itse noutamalla juuri sen, mitä tarvitseekin. Olisikohan tämä jo heikko signaali jostakin? Liisa

Tiistai 9.6.2009

Aika on taas kulunut kuin siivillä. Tänään on leirin viimeinen päivä, ja olemme taas monta kokemusta rikkaampia. Eilen illalla Maija ahersi Mirkon kanssa videoiden muuttamisprosessin kimpussa, enkä vieläkään tiedä, löysivätkö he talkoille sopivan muuntoratkaisun. Sitä kuitenkin etsittiin energisesti. Luotsit ovat tehneet hienoa työtä, ja toiminnallaan todistaneet, että olemme oikeilla jäljillä ja työtapamme on oikea. Itse asensin kahteen vanhaan koneeseeni Ubuntun, tai yritin asentaa, ja kävi ilmi, ettei toiseen onnistu, koska kovalevyssä on jotain vikaa. Se myös ehkä selittää sen, ettei mokkula toiminut koneessani. Nyt on vielä selvittämättä, miksi toinen ubuntuni puhuu edelleen englantia, vaikka vaihdoin sen kielen. Mutta se selviää, kunhan pääsen normaaliin työjärjestykseen, eli huomenna... Hieno leiri kaiken kaikkiaan, myös talkoiden kannalta.

Liisa

42


Takaisin normaalissa päiväjärjestyksessä, ja koko päivä meni juoksevien asioiden hoidossa. Laskut ja kuitit ojennukseen, Oikaraisen talkoiden organisointia, jossa yhteydessä ilmeni, ettei VR:n uusittujen sivujen kautta voikaan ostaa verkkokaupasta lippuja Eurocardilla, eli ei muuta kuin asemalle lipunostoon.... Tämäkin on hyödyllinen tieto, ja ymmärrys, että kovin rajallisia ovat vielä nämä nettikaupat yms. Varmistin vielä videotykkitilauksen, erityisesti sen, etteivät lähetä sitä enää Anttolaan, ja että hinnassa pitää tulla vastaan, koska söhelsivät koko homman. Luvattiin, mutta se näkee, joka... Huomenna pitää listata tulevia töitä, kun Tuomas ja Johannakin ovat paikalla. Liisa

Torstai 11.6.2009

Oikaraisen talkoiden valmistelua ja tavaroiden pakkaamista. Tuomas selvittelee mokkuloiden toimivuutta Linux-koneiden kanssa, onnistui vanhalle Ubuntu-koneelle mutta ei uusille miniläppäreille. Itse latasin Maciini Office-paketin, kaiken varalta, ja sain printterin keskustelemaan sujuvasti Macin kanssa. Monta asiaa täytyy muistaa ja varautua erilaisiin tilanteisiin, kun lähdetään kauas pitämään talkoita. Jos jotain jää pois, sitten on tultava toimeen ilman sitä (nimimerkki "kokemusta on"). Aamulla kävin hakemassa luotseille matkaliput junaan, ja oppi oli sekin, että Lappiin päin mennessä on oltava hyvissä ajoin liikkeellä, että saa haluamansa paikat. Taisivat tytöt saada viimeiset vapaat makuuvaunupaikat ylähyteistä. Liisa

Torstai 11.6.2009

Vihdoin videon siirto nettiin onnistuu! Tallennetaan video ensin iMoviessa Dv:nä (vie Quicktimeriin), pakataan FFmpegillä fla-tiedostoksi ja siirretään nettiin uudelle alasivulle, huom. uudelle. Jos yrittää siirtää sivulle, jolla on ollut viallinen video ja on sen poistanut, on uusikin viallinen. Ja yhdellä sivulla voi olla vain yksi video. Todellinen työ tehty on! Nyt maallikko luulisi, että ihan helppo nakki, olisit heti tehnyt noin. Mutta monien asiantuntijakeskustelujen jälkeen tätä neuvoa ei aiemmin oltu annettu. Ja Mirkon kanssa leirillä saimme kyllä sitten tuon pakkauksen, mutta ei hänkään tiennyt, että jo aiemmin tehdyllä sivulle ei voi korjata uutta .... Sain myös taisteltua operaattorin kanssa laskun oikeammaksi, noin 100 euroa pienemmäksi...Oli muuten ystävällinen asiakaspalvelu ja virheitä sattuu kenelle tahansa,

43

mutta ottaa se voimille selvittää laskusta mistä mikin summa on tullut... ja katsoa, voi laskun jakaa sekä itselle, että talkoille...

Perjantai 12.6.2009

Keskustelua tutkijan - Susannan - kanssa. Hän on päässyt aatoksissaan jo pitkälle hankkeen henkeen. Mietimme yhdistysten ja yhteisöjen eroavuuksia, mm toimintaa organisoivat yhteisöt ja vaikuttamaan pyrkivät yhteisöt. Näiden viestintätarpeet ovat erilaisia, aivan kuin jo havaitsimme tehdessämme nettisivujen pohjat kiirastorstain eCredon tiloissa erityyppisille yhdistyksille. Tietotaitotalkoot edustavat selkeästi tulevaisuuden tekemistä ja on sikäli hyvä empiria Susannan väitöskirjaan. Talkoot toimivat valtatrendejä - yksilöllisyyden korostamista - vastaan. On hyvä monissa talkootapahtumissa selvittää, onko olemassa olevan yhteisön viestintävalmiuksien parantamiselle kysyntää, nähdäänkö oma yhteisö elinkelpoisena ja toivottavana. Tietotekniikka tökkii tänään joka puolella, iPhonen data ei toimi, Liisan Macia ei suostu tulostamaan, viestejä ei voi lähettää, nettitikku ei toimi miniläppärissä jne. Jos tekniikka ei tökkisi koskaan, niin olisi se kiva juttu. Tekniikka ei ehkä töki, jos sen käyttö on tärkein asia, mutta se tökkii, jos sen yrittää saada toimimaan arjen realiteeteissa, erilaisten vanhojen ja uusien sovelluksien ja käyttöjärjestelmien törmäyksissä jne. Enää en ihmettele, miksi isoissa yrityksissä muutetaan kerralla kaikkien tietokoneet ja sovellukset, vaikka käyttäjät kuinka itkisivät ja ahdistuisivat. Onnea Johannalle ja Minnalle huomisiin talkoisiin, toivottavasti VR ei jätä heitä keskelle ei mitään. Muuten sosiaalisen median normaalikäyttäjän sähköinen työpöytä olis tosi makee juttu! Maija Todellakin, olen tapellut Macin ja tulostimen kanssa, enkä vieläkään ymmärrä, mistä näiden stoppi johtuu. Välillä ne suostuvat yhteistyöhön, välillä eivät. Ja tulostin on suoltanut vääriä tulosteita solkenaan, se on varmaan opin hinta. Nyt nimittäin osaan skaalata sivun oikean kokoiseksi. Oikaraisen talkoiden tavaroita on pakattu, ja tarkistettu, että kaikki tarpeellinen on mukana. Minnalle tehtiin työsopimus. Mietittiin ensi viikon tehtäviä, Tuomas alkaa kehitellä Audacityn opasta, ja Leena V:n kysymyksiin pitää vastata. Liisa

Maanantai 15.6.2009

Hienoa aloittaa uusi viikko niin, että lauantaina pidettyjen talkoiden tuote on konkreettisena työpöydällä ja myös netissä, kaikki tavarat on paikoillaan ja kaikki kuitit

44

ja dokumentit muovitaskuissa valmiina mapitettaviksi ja siirrettäviksi maksatukseen. Kiitos Johanna ja Minna, hienosti toimittu! Meillä on fantastisia luotseja lähetettäväksi talkoisiin. Palautekin tuntuu taas aivan upealta, sillä mikä olisikaan vakuuttavampi onnistumisen signaali kuin uusien talkoiden tilaaminen. Oikaraisiin puuhataan jo seuraavia talkoita. Yhdet talkoot tilattiin loppusyksyksi Pyhännälle, päivä on vielä lyömättä lukkoon. Lisäsin toukokuun lopussa pidetyn ohjausryhmän pöytäkirjan nettiin. Liisa

Tiistai 16.6.2009:

Ja turbo encoder -tikku on vihdoin saapunut tilauksestamme kauppaan. Haemme sen sieltä pian, ja eikun kokeilemaan, kuinka se nyt sitten ihan käytännössä toimiikaan. Liisa lähti Tietotekniikan liiton toimistolle Leppävaaraan palaveeraamaan Robertin kanssa, samalla hän palauttaa TTL:n videokameran, sillä se on ollut lainassa jo kauan, ja tarvetta on toisaallakin. Ja nyt on jo käynnissä oman kameran hankintaprosessi. Selvitellään, mikä olisi malli, jonka avulla saisimme lehteen hyviä kuvia ja videosta laadukasta helposti ja käyttäjäystävällisesti. Eiköhän tämä selviä, tavoitteena olisi, että oma kamera olisi käytettävissä jo elokuun talkoissa. Johanna

Tiistai 16.6.2009

Mökillä infrapunalämmittimen alla terassilla kirjoittamassa sosiaalisen median tulevaisuuden haasteista. Yhä vakuuttuneempi olen tietotaitotalkoiden merkityksestä avoimen luottamusyhteiskunnan ylläpitäjänä. Jos kirjoittelisimme vain nimettöminä globaalisti, niin miten kävisi luottamuksen? Uskaltaisiko sitä enää sanoa mitään kasvokkain, jos ei tiedä kuka vääristää ja muuttaa ajatuksiasi? Ja mihin katoavat varttuneemman väestön mielipiteet, jos ei voi yhteisesti ottaa viestintävälineitä haltuun ja ennakkoon keskustella aiheista ja asioista? Tvt on hieno asia ja se kuuluu kaikille. Maija


Talkoopaikan etsintä käynnissä Työväenopiston oppilasyhdistyksen talkooporukalle elokuuksi. Vähän näyttää tahmealta, kun ehtona on ruoanvalmistuksen mahdollisuus.

45

Pyydyksiä on kuitenkin vetämässä. Tuomas tekee Audacity-ohjetta ja Johanna on selvittänyt e-postikortin lähettämismahdollisuutta, meillä oli nimittäin ajatuksena lähettää talkoiden jälkeen e-kortti osallistujille. Näyttää olevan helpommin kirjoitettu kuin toteutettu... Hain Humacista sen ihmetikun, jolla videoiden konvertoiminen onnistuu käden käänteessä. Johanna testailee vempelettä. Eilisillan kokouksessa esittelin talkoita Tuusulan kunnan tekniselle toimelle. Kunnissa olisi nimittäin paljon mahdollisuuksia käyttää talkoomenetelmiä demokratian tehostamiseksi ja yhteistyön parantamiseksi kuntalaisten ja virkamiesten välillä. Perästä kuuluu, toivottavasti. Liisa

Torstai 25.6.2009

Mökillä mökkeilemässä. Yhteydet nettitikulla ovat niin tahmeat, että päivällä ei viitsi oikein edes yrittää. iPhone toimii kyllä loistavasti, mutta sillä kirjoittaminen on työlästä. Talkootöitä nyt ei ole tullut juhannuksen jälkeen tehtyäkään, vaan mökin siivoamista ja talvisten lakanoiden pesua jne. Mitä nyt vähän olen ollut yhteydessä Eerikinkadulle ja keskustellut tykeistä ja kameroista ja seurantajärjestelmistä. Viimeksi mainittu tuli ajankohtaiseksi kun ystäväni tarvitsi ystävälleen sovelluksen, minkä avulla voisi seurata, missä dementoitunut perheenjäsen seikkailee. Koska talkoohengessä katselemme kaikkia tekniikan suomia mahdollisuuksia, jotta osasimme kertoa niistä tarvitseville itse talkootapahtumissa, niin Tuomas ja Johanna selvittivät tilannetta. Operaattorien "missä olet?"- palvelut on lopetettu ja vain tietyllä älypuhelimella - jos molemmilla on sellainen, voi paikantaa toisen tai sitten netin avulla - jolloin vain eksyneellä tarvitsee olla älypuhelin. Itse asiassa aika tärkeä palvelu omaisille silloin, kun joku perheenjäsen lähtee helposti omin päin liikkeelle. Toinen uusi palvelu on puhelimeen asennettava ohjelma, jonka avulla puhelimesta saa wlan-aseman. Kätevä mökillä ja kätevä varmaan meidän talkoissakin, Ei tarvitse asetella nettitikkuja yms. Nyt pitää testata, toimiiko iPhonella. kommunikaattorilla kuiteskin, sanoo ohjelman esittelysivu. Tekniikan mahdollisuudet kehittyvät päivä päivältä. Miten niiden perässä pysyy? iPhonekin on vielä päivittämättä, odottelen pääsyä nopeampien yhteyksien pariin. Maija

46

Maanantai 29.6.2009

Jälleen koneen ääressä helteisen viikon jälkeen. Oli hämmentävää havaita, etteivät nettitikut toimi kunnolla edes "ihmisten ilmoilla". Pääsin koneen ääreen iltaisin vasta myöhään, jolloin arvelen verkossa olleen käyttäjiä vähemmän kuin päivällä, mutta yhteydet olivat kahden operaattorin nettitikuilla niin hitaita, etten jaksanut ryhtyä lukemaan päivän Hesaria ruudulta, vaan kipaisin päivällä kirjastoon selaamaan lehden hätäisesti läpi. Ei siinä ehtinyt juttuja lukea, mutta näki kuitenkin uutisotsikot. Tänään on kehitetty eteenpäin oululaisten talkoita elokuussa. Vielä pitää miettiä, miten saadaan talkoiden ja yhdessä tekemisen malli sovitetuksi niin, että lopputulos on mahdollisimman hyvä. Johanna ja Tuomas hiovat Audacity-äänenkäsittelyopasta, sekin on ihan valmistumispisteessä. Liisa

Tiistai 30.6.2009

Saimme hankkeen sivut auki Euraan, että voimme liittää Laurean kumppaniksi. Kävin myös Aktiivi-sivustolla ja luin siellä olevia koosteita ja artikkeleita, löysin myös kiinnostavia polkuja oppimisen ja sosiaalisen median sivuille, joista tuli monta ajatusta jatkokehiteltäväksi. Oulun MTK:n talkoita pohdittiin monelta kantilta ja voi olla, että elokuun talkoopäivää joudutaan siirtämään. MTK:n jäsenillä kesä on niin kiireistä aikaa, etteivät ehdi päivystää koneen äärellä tai osallistua, joten loppusyksy saattaisi olla parempi ajankohta. Nettitalkoiden lisäksi kehiteltiin myös videotalkoita. Johanna ja Tuomas puurtavat Audacityä... Liisa


No niin, nyt on Laurea lisätty kumppaniksi. Tänään tehtiin myös kuukauden vaihteeseen liittyviä hallinnollisia töitä, kuten työajanseurantaa ym. Selvitämme myös saadaanko muutaman vuoden ikäinen Creative-soitin keskustelemaan Macin kanssa, vähän huonolta näyttää...Creativella voisi tehdä mukavasti erilaisia äänityksiä, mutta ellei siihen tallennettuja tiedostoja voida siirtää tietokoneelle käsiteltäväksi, ei siitä juuri ole iloa. Kauheaa, miten nopeasti laitteet ja ohjelmistot vanhenevat ja tulevat yhteensopimattomiksi. Kesäkuun loppuminen tarkoitti myös sitä, että on raportoitava hankkeen tapahtumat, osallistujamäärät ym. tärkeät asiat eteenpäin. Sen homman kimppuun käyn lähipäivinä.. Liisa

47

Torstai 2.7.2009

Audacity-ohjelman ohjetta tehdään edelleen, oikolukuvaihe menossa ja ensi viikolla taitetaan. Kaikenlaisia paperipuuhia ja tarkistuksia, toisilla painavat kesälomat päälle ja asiat hoidettava ennen sitä, että lomalla ei tarvitse hoidella työasioita. Jämähdin eilen katsomaan ruotsalaista Beck-sarjaa telkusta, ja mietin vielä yölläkin, miksi roistot keksivät luovimmat tavat käyttää tietoyhteiskunnan mahdollisuuksia. Beckissä poliisin puhelimeen lähetettiin mms-viesti, kun huppupäiset miehet olivat kaapanneet hänen tyttärensä, ja toinen viesti, kun tytär vapautettiin sitä vastaan, että poliisi luovutti roistoilta pöllimänsä (tutkinnallisista syistä?) ulkoisen kovalevyn. En vain ymmärtänyt, mikä oli se vempain, jolla roisto tarkisti kovalevyn "aitouden"? Ihmettelin kovasti, miksi operaattoreiden markkinoinnissaan käyttämät esimerkit ovat aina niin kökköjä eivätkä ollenkaan ihmisten arkielämästä (tai ainakaan minun). Ei ollut tosin roisto-esimerkkikään, mutta sen se näytti selvästi, että hetkillä on merkitystä ja niitä hetkiä voi jakaa muiden kanssa, puhelimella. Talkoissahan me juuri yritämme innostaa ihmisiä käyttämään laitteitaan uusilla ja luovilla tavoilla, annamme esimerkkejä ja virittelemme välineitä niin, että niillä voi kokeilla kaikenlaisia uusia juttuja. Totta nimittäin on, että uusien toimintamallien omaksuminen "teoriassa" on tosi vaikeaa, itse kokeileminen saattaa muuttaa vanhaa tapaa. Se on sitä "poisoppimista", josta Harri on puhunut. Liisa

Torstai 2.7.2009

Kolme asiaa vaivaa mieltäni, eikä poistu edes unessa.. 1) Miten tietoetekniikan hienot sovellukset löytäisivät oikean aika-ikkunan? 2) Kuka näkisi, miten tietotekniikan avulla helpotetaan arkea ja osaisi myös opastaa, ohjata, neuvoa? 3) Miten pidetään huolta siitä, että edes tutkitut tiedot ovat kaikkien saatavilla? Ensimmäiseen mieltäni vaivaavaan seikkaan törmäsin taas kerran, kun ystäväni ystävän mies sairastui alzheimeriin ja ystäväni ystävä- korkeasti koulutettu, fiksu nainen, ei tekniikan alalta - kuuli jostain – ehkä ystävältäni – että on olemassa kännykkäpalvelu, jonka avulla voi seurata kännykänkäyttäjän olinpaikkaa. Oitis hankimaan palvelua. Kyselyjen ja etsimisien jälkeen –mm luotsit olivat apuna – havaittiin, että vielä 2002 olemassa oleva operaattorien palvelu on lopetettu. Silloisen palvelun avulla pystyi melko helposti nettisivulla seuraamaan mitä tahansa gsm-puhelinta. Muistan kun itse opetin palvelun ”tekniikkaa pelkäävälle” ystävälleni ja hän oppi se heti. Palvelu lopetettiin niukan kysynnän vuoksi. Tuskin kukaan vanhuspalvelun asiantuntija silloin vielä tunsi palvelua. Eli mikä on palvelun oikea aika-ikkuna? Kuinka kauan sitä kannattaa pitää? Vai onko kyse markkinoinnista, eikö sitä osattu markkinoida oikeille tarvitsijoille? Tällä hetkellä on mahdollista hankkia seurantapalvelu tiettyihin älypuhelimiin. Puhelimiin, jotka ovat muistin jo heikenneille mahdoton oppia. Aikaisempi palvelu toimi kaikissa gsm-puhelimissa. Myös niissä tutuissa, jo osatuissa.... Tarvitaan jotain uutta luovaa toimintaa, jotta tekniikan mahdollisuudet otetaan tarvittaessa käyttöön arkea

48

helpottamaan. Myyjien toimesta se ei suju. Nytkään puhelinmyyjät eivät edes tienneet, että ko. palvelu on mahdollinen jossain puhelimissa. Luotan luotseihin! Toinen ongelma on tiedostaa, että arkisiin ongelmiin tuo helpotusta tekniset ratkaisut. Tähän tarvitaan sekä sosiologista että teknistä mielikuvitusta. Ja tietoa nykymahdollisuuksista ja tietoa käyttäjien mielenmaailmasta. Nämä vaatimukset luovat haasteita luotseille, suorastaan paineita. Nyt Johanna ja Tuomas etsivät ratkaisua ystävän ystävälle ja toivottavasti ratkaisu löytyy. Miten tämän kokemuksen saisi kerättyä hiljaisena tietona, esimerkkinä? Ja jos ratkaisu löytyy, pitää se vielä neuvoa sekä korkeasti koulutetulle ystävänystävälle että ehkä vielä hänen miehelleenkin. Tällöin on luotsikyvyt koetuksella. Haaveissani unelmaluotsi ratkaisee nämä ongelma kuin lääkäri tänään diagnosoi potilaan vaivat ja määrää lääkkeet. Luotsin tulee olla vielä hoitajakin... On siinä vaadetta kerrakseen. Mutta miten muuten tämä asia ratkaistaisiin? Kolmas mieltäni vaivaa seikka on saman ongelmaketjun toista äärilaitaa. Susanna kirjoitti tutkijan päiväkirjassa kielen ongelmista. Professori haluaa englanninkielistä... Minulla on hyvin selkeä kanta tutkimuksen kieliongelmaan: suomeksi. Mitenkään muuten emme saa tutkimustuloksia kaikkien käyttöön. Tietämättömyys mahdollisuuksista vain pahenee ja hyötykäyttö katoaa.. Ymmärrän hyvin tutkimuksen kansainvälisyyden haasteet. Me ei voida tutkia vain omankielisten kanssa. Tutkimusalueen ja tutkijoiden maine ja arvostus riippuu kansainvälisistä viittauksista jne. Mutta, mutta... Mitä hyötyä on tutkimuksesta, jota ei hyödynnetä? Miltä tuntuu olla tutkimuskohteena, ellei ymmärrä itse tutkimusta? Kuka pitää huolta suomenkielisestä tutkimuksesta? Kuka huolehtii siitä, että tutkimustulokset myös jalkautuvat? Tulevaisuuden tutkimuksen seurassa olemme käyneet tätä samaa keskustelua kesän aikana ja entistä enemmän olen sitä mieltä, että on tärkeämpää, että tulokset rantautuvat arkeen kuin se, että tutkimuksen ja Suomen maine kasvaa.. Tästä aiheesta jatketaan keskustelua mm. kielen kehittymisen ja suomalaisen kulttuurin näkökulmasta. Tietotaitotalkoot on suomalaiseen arkeen pureutuva hanke ja se tehtäköön suomenkielellä, jopa tekniikan kieltä selkokieleistämällä... Maija

Perjantai 3.7.2009

Paperiasioita ja hommien koordinointia. Mielenkiintoista, miten paljon kantapään kautta opittavia asioita näissä meidänkin hommissa on, kuten se, että jos kaksi ihmistä päivittää samanaikaisesti talkoopäiväkirjaa, toisen tallennukset menevät harakoille. Miten senkin saa selville muuten kuin kokeilemalla? Samantyyppistä kantapäiden kolhimista tein eilen, kun yritin opetella Macillani kuvien siirtämistä. Pääsinpä vähän jyvälle, mutta vielä pitää harjoitella, sillä niin tässä kuin kaikessa muussakin pätee se, että harjoitus tekee mestarin. Netti- ja laiteasioissa on vain usein niin, että joitakin asioita joutuu käyttämään niin harvoin, että taidot (ja salasanat) unohtuvat välillä eikä koskaan pääse kehittymään mestariksi. Liisa

49

Maanantai 6.7.2009

Valmistaudun henkisesti tänään pitkään päivään - siis iltapäivään. Päätimme perjantaina että tehdäänpä maanantaina esittelyvideoita Tietotaitotalkoista ja opetellaan samalla ääniohjelman editointia. Monta kärpästä yhdellä iskulla. Homma vaatii vielä videokameran, jota meillä ei vielä ole. Onneksi on vertailut ja harkinnat tehty ja nyt Liisa ja Johanna ovat verkkokauppa.comissa ostoksilla ja tulevatpa vielä postin kautta tuoden lisätykit. Saamme kuvattua aitoa talkootilannetta ohjeeksi ja opastukseksi muillekin. Liisa luki juuri Stefan Einholmin pokkaria Kiltti, missä oli tosi nasevasti kuvattu toisen neuvomisen ideaa: Kun kysyy toiselta neuvoa, antaa ikään kuin lahjan, osoittaa luottamusta. Ja vastaaja kokee saavansa lahjan ja luottamuksen. Yhdessä vähitellen keskinäinen osaamisen tietoisuus kasvaa ja arvostus toisia kohtaan. No nyt saapuivat muut ja aloitammekin! Tuloksia pitäisi tulla sivuillemme jo tänään! Maija Teimme koko päivän, siis ihan iltaan asti, talkoilla videoita ja äänileikkeitä. Opettelimme itse uuden kameran ja uusien tykkien käyttöä tekemällä talkoilla videota Audacity-äänenkäsittelyohjelman harjoittelusta, pisteytyksestä ja myös videon editoinnista. Opimme jokainen jokaisesta vaiheesta, sillä vaihdoimme kuvaajaa. äänittäjää, äänen ja kuvan editoijaa aina jaksoittain. Nämä hommat ovat nimittäin sellaisia, ettei näitä opi "teoriassa", vaan pitää päästä itse näpelöimään laitteita. Saimme paljon valmista, tuloksia voi katsella ja kuunnella täällä nettisivuilla vasemmassa valikossa. Nyt on taas enemmän osaamista seuraaviin talkoisiin, ja mukana olivat myös tulevat luotsit Virve ja Sirpa. Liisa Tuotokset näkyvät vasemman puolen palkeista infossa ja ohjeissa. Infossa on talkoiden aloitusvideo, keskustelupätkä siitä, mistä kaikki alkoi, äänitiedoston editointivideo ja ohjeissa on video sitä, miten pisteytys tehdään. Lisäsimme sivulle myös pisteytystaulukon ja pisteytysohjeista PowerPointin. Ne ovat jo vuodelta 2003 Mirjan tekeminä. Aloitussession videointi on sikäli paikallaan, että jos talkoisiin tulee myöhästyneitä he voivat katsoa videon ja hypätä mukaan. Niin kuin nyt tekivät Sirpa ja Virve. Kiitos kaikille talkoolaisille: Liisalle, Johannalle, Tuomakselle, Sirpalle ja Virvelle. Oli hieno tunne, kun lähdimme kotiin kello 22.15 ja tulokset olivat valmiit! Näistä on hyvä ponnistaa jatkoon ja parantaa osaamista ja oppia hiomaan tuotoksia. Ellei koskaan aloita ei varmasti opi. Nyt menee vielä paljon aikaa uusien välineiden opetteluun, ohjelmien opetteluun jne. Mutta kyllä se siitä! Maija

Maanantai-ilta 6.7.2009

Teimme koko päivän, siis ihan iltaan asti, talkoilla videoita ja äänileikkeitä. Opettelimme itse uuden kameran ja uusien tykkien käyttöä tekemällä talkoilla videota

50

Audacity-äänenkäsittelyohjelman harjoittelusta, pisteytyksestä ja myös videon editoinnista. Opimme jokainen jokaisesta vaiheesta, sillä vaihdoimme kuvaajaa. äänittäjää, äänen ja kuvan editoijaa aina jaksoittain. Nämä hommat ovat nimittäin sellaisia, ettei näitä opi "teoriassa", vaan pitää päästä itse näpelöimään laitteita. Saimme paljon valmista, tuloksia voi katsella ja kuunnella täällä nettisivuilla vasemmassa valikossa. Nyt on taas enemmän osaamista seuraaviin talkoisiin, ja mukana olivat myös tulevat luotsit Virve ja Sirpa.

Liisa

Tiistaiaamuyö 7.7.2009

Tuotokset näkyvät vasemman puolen palkeista infossa ja ohjeissa. Infossa on talkoiden aloitusvideo, keskustelupätkä siitä, mistä kaikki alkoi, äänitiedoston editointivideo ja ohjeissa on video sitä, miten pisteytys tehdään. Lisäsimme sivulle myös pisteytystaulukon ja pisteytysohjeista PowerPointin. Ne ovat jo vuodelta 2003 Mirjan tekeminä. Aloitussession videointi on sikäli paikallaan, että jos talkoisiin tulee myöhästyneitä he voivat katsoa videon ja hypätä mukaan. Niin kuin nyt tekivät Sirpa ja Virve. Kiitos kaikille talkoolaisille: Liisalle, Johannalle, Tuomakselle, Sirpalle ja Virvelle. Oli hieno tunne, kun lähdimme kotiin kello 22.15 ja tulokset olivat valmiit! Näistä on hyvä ponnistaa jatkoon ja parantaa osaamista ja oppia hiomaan tuotoksia. Ellei koskaan aloita ei varmasti opi. Nyt menee vielä paljon aikaa uusien välineiden opetteluun, ohjelmien opetteluun jne. Mutta kyllä se siitä!

Maija

Torstai 9.7.2009

Videon käsittely eli editointi ja nettiin laittaminen ovatkin hyvin vaativia puuhia, ainakin minun mielestäni. Olen onnistunut tekemään kaikki mahdolliset virheet eli painanut vääriä nappuloita väärään aikaan. Onneksi korvaamattomia juttuja ei ole tapahtunut, olen vain aloittanut alusta. Mutta kun homma viimein onnistuu siitä saa tosi hyvän mielen, ja oppi on omassa päässä. Vielä pitää oppia muuntamaan videoita niin, että ne on helppo siirtää tänne talkoosivustolle, juuri lataan verkosta muunto-ohjelmaa omalle koneelleni. Aikaa kului tähänkin, sillä kone toimi taas oman logiikkansa mukaan, ja me tietenkin seurasimme perässä. Olisipa joskus niin päin, että me ajattelemme ja kone seuraa tai taipuu ajatuksiimme, mutta yleensä ei ole näin...

Johannan kanssa selvittelemme asiaa, sillä on parempi tehdä nämä jutut etukäteen täällä ja pitkän kaavan kautta, ettei tarvitse talkoissa ihmetellä. Niin "epäasiakasystävällistä" näiden asioiden selvittäminen ja kokeileminen on, että aika moni luovuttaa...

Liisa

51

Perjantai 10.7.2009

Tuomaksen viimeinen työpäivä ja Audacity-käyttöopas tuli valmiiksi. Hieno homma, ja melko vaativa. Kun vain saisi taas printterin yhteistyöhaluiseksi.

Itse surffasin netissä etsimässä Helsingin seudulta sopivia talkoopaikkoja. Laurean opiskelijoiden luotsikoulutus alkaa syyskuun alussa kahden päivän tehojaksolla, ja paikkaa etsitään. Myös Hgin työväenopiston opistolaisyhdistys tarvitsee talkootilat, yöpymisineen. Lisävaatimuksemme ruoanvalmistusmahdollisuus karsii monia paikkoja, sillä yllättävän moniin tiloihin on otettu ulkopuolinen ateriapalvelu.

Liisa

Tiistai 14.7.2009

Kalenterissa olevien tapahtumien järjestelyjä, mutta eivät ne tällä viikolla juuri etene, kun Suomi on lomalla.

Sähköposteissa on kuitenkin viestejä odottamassa, jos ihmiset sattumalta lukisivat niitä, joku saattaa jopa reagoida. Hiiri alkaa väsähdellä eli on mentävä paristokauppaan...

Liisa


Edelleen kokeiluja "elokuvanteossa". Pikkukamerani pitää pientä "sirinää", joka siirtyy myös elokuvaan. Selvitettävä, pystyykö sen käsittelemään pois vai onko sitä vain siedettävä? Sain kommentin näistä blogiin kirjoittamistani törmäilyistä laitteiden kanssa. Joitakuita ärsyttää se, että toiset (=minä) töppäävät ja vielä kertovat siitä julkisesti. Onhan se melkoista itsensä häpäisemistä, mutta kun olen asennoitunut tähän tehtävään niin, että yritän tehdä näkyväksi niitä asioita, joihin tietotekniikkaa vähemmän osaavat törmäävät, ja joita ei oikein tunnisteta missään. Joissakin faq:eissa niitä löytää, ja myös harrastajien keskustelupalstoilla, mutta eivät vasta-alkajat ihan ensimmäiseksi niihin osaa hakeutua. Ja kun tässä tietokonemaailmassa on niin paljon selittämättömiä asioita, kuten sekin, että meidän printterimme lopettaa yhteistoiminnan Macin ja ubuntun kanssa, kun siitä loppuu paperi tai virta pannaan pois päältä, eikä sitä saada toimimaan muulla kuin Windows-koneella. Olisi kiva kuulla joltakin asiantuntijalta järkeenkäypä selitys, miksi tapahtuu näin ja mitä pitäisi tehdä, että yhteistyö jatkuisi myös Macin ja ubuntun kanssa.

Liisa

52

Torstai 16.7.2009

Toimistossa on hyvin hiljaista, taitaa olla kesälomien top-viikko. Listasin taulukkoon tulevien talkoiden paikkoja, tekijöitä, laatua ja muita tärkeitä asioita, että nähdään, kuka milloinkin menee minnekin.

Viesteihin ei juuri ole tullut vastauksia, ehkä ensi viikolla sitten. Kävin jatkojohto-ostoksilla, sillä olemme huomanneet, että talkoissa hyvä jatkojohtovarasto pelastaa monesta pulasta, ja auttaa myös toimivan työympäristön rakentamisessa. Onnistuin myös polttamaan kuvia ja muita aineistoja rompuille, ja tein hyvät sisällysluettelot tikuista. Nyt löytyvät tekstit ja kuvat käden käänteessä eikä tarvitse käydä läpi kaikkia tikkuja.

Perjantai 17.7.2009

Yritin saada koneeni ja puhelimeni kommunikoimaan bluetoothin avulla, olisin siirtänyt kuvia puhelimesta koneelle, mutta ei se onnistunut, vaikka kumpikin tunnisti toisensa. Mikähän tässäkin meni pieleen?

Onko näiden härpäkkeiden yhteensaattaminen muille helppoa, ja jos on, niin kenelle? Niille, jotka ovat opiskelleet näitä asioita yliopistossa tai muussa oppilaitoksessa vuositolkulla? Entä ne muita aineita opiskelleet, ja ne jotka eivät juurikaan ole opiskelleet? Epäilen, että suurin osa ihmisistä joutuu törmäyskurssille näiden asioiden kanssa, mutta eivät kerro kenellekään? Ja ovatko nämä puhumattomat miehiä, jotka jatkavat tässä tietokonemaailmassa automaailman perinnettä eli sitä, että ovat ihan yhtä hyviä tai huonoja autoilijoita kuin naiset, mutta eivät koskaan kerro kommelluksistaan, mutta kertovat kyllä naisten kommelluksista. Tämän sanon sillä tietämyksellä, minkä sain opiskeluaikana kahden kesän työskentelystä huoltoasemalla. Silloin havaitsin, että miehet ja naiset ovat ihan yhtä hyviä tai huonoja suhteessa autoihin ja niillä ajamiseen.

Johanna teki hyviä ohjeita nettisivuille ja keräsi luotseille hyviä vinkkejä. Talkoopaikka-varaukset etenevät vasta ensi viikolla.

Liisa

Maanantai 20.7.2009

Audacityn käyttöohjeen oikolukukorjauksia, talkoopaikkojen varaustilanteita ja luotisen kalenterien tarkistuksia.

Vielä on lomakausi meneillään, viesteihin tulee vastauksia hitaanlaisesti.

Liisa

53

Tiistai 21.7.2009

Etätyöpäivä Maijan loman aikana Mäntsälästä, tulimme Johannan kanssa tänne tekemään töitä päiväksi.

Yhteydet toimivat, vaikka kaikkein suurimmat liitetiedostot eivät siirtyneetkään, mutta netin selaaminen ja sähköpostin lähettäminen onnistui ihan mukavasti. Saimme paljon valmiiksi: teimme aikatauluja, sovimme luotsien kanssa asioita, varauksetkin nytkähtivät eteenpäin. Hahmottelimme myös teoriaosuuden kokoamista luotsikoulutukseen. Hyvin tehokas päivä, ja erilaisuudessaan virkistävä.

Liisa


Unohdin koneeni kotiin. Onneksi on toinen kone, jolla pääsee verkkoon, mutta eilen tehtyjä juttuja ei sillä pääse nyt käsittelemään.

Kesän hiljaiselo jatkuu, mutta kuitenkin tuli yksi talkootilaus elokuun lopulle, Meltauksen nettitalkoiden jatkoksi. Päivä onneksi sopii luotseille, eli perään pidetään vielä Marraskosken nettitalkoot. Löytyi myös mahdollisia uusia talkoopaikkoja, joihin lähti varaustiedustelut, ja Laurean talkoitakin sysäsin eteenpäin. Kävin myös katsomassa Sinetän kylän sivuja, jotka tehtiin kevättalvella. Ilahduttavasti sivuilla on tapahtumia eli kyläläiset ovat ottaneet ne omakseen ja niitä päivitetään aktiivisesti.

Liisa

Torstai 23.7.2009

Pohjois-Pohjanmaan talkoisiin liittyvää viestienvaihtoa ja talkoopaikkojen kartoittamista. Paikkoja näyttää olevan, mutta ne ovat hyvin varattuja.

Pitää olla paljon aikaisemmin liikkeellä. Kylätalot näyttävät olevan, ja ovat meidän kokemuksemmekin mukaan, erinomaisia paikkoja: niissä on tilaa, melko hyvät varusteet ja voi valmistaa itse ruokaa. Lisäksi niissä on "matala kynnys", kun ne ovat kyläläisille tuttuja, ja yleensä hyvällä paikalla. Tekstien oikolukua ja sisällön arviointia.

Liisa

Perjantai 24.7.2009

Kävin Tuusulan kirkkoherranvirastossa selvittämässä seurakunnan leirikeskuksen käyttöä talkoisiin.

Hyvä paikka ja edullinen, mutta varattu meidän tarvitsemana päivänä. Pidetään mielessä, myöhemmin saattaa sopia.

54

Maanantai 27.7.2009

Luotsikoulutuksen paikka on varattu, menemme Nurmijärvelle. Olen innoissani Laurean aloituksesta, porukkaa on paljon ja olen varma, että ensimmäisestä luotsikoulutuksesta saadaan hyviä kokemuksia. Myös Limingasta tuli kannustavaa palautetta, siellä pidetään varmaankin nettitalkoot ensiksi, ja tarvetta on myös julkaisutalkoille.


Olen lukenut kiinnostavaa julkaisua, jonka sattumalta löysin oman vaatekaappini pohjalta: Liikenneministeriön julkaisu vuodelta 1986, Näkökulmia informaatioyhteiskuntaan (Lehtinen-Luotola).

Vaikka en vielä ole lukenut koko opusta, sen sivuilta käy jo nyt hyvin selväksi, miksi Tietotaitotalkoita tarvitaan. Yksi syy on se, että kun informaatioteknologia alkoi kehittyä ja tiedostettiin sen vaikutuksia, ainoat näkökulmat koko asiaan olivat teknisiä tai taloudellisia, lähinnä kilpailukykyyn liittyneitä. Tavallisten ihmisten nähtiin olevan "alenevan hierarkiaketjun alimpana kerrostumana, jotka itsestään riippumatta joutuvat uusien laitteiden kanssa tekemisiin. He ovat koneiden armoilla." Toistaiseksi en ole teoksesta löytänyt yhtäkään mainintaa yhteisöjen osaamisesta.

Jospa tuossa tietoyhteiskunnan varhaisvaiheessa olisikin ymmärretty lähestyä muutosta ihmisten näkökulmasta kilpailukyvyn sijaan, saatettaisiin olla aivan erilaisessa tilanteessa niin laman kuin monen muunkin asian suhteen, jopa kilpailukyvyn. Mutta tämä ihmisten näkökulma tuli tietoyhteiskuntakeskusteluun vasta noin 2000-luvun alussa, kun Maija V käytti erittäin vihaisen, poleemisen ja ehkä vähän provosoivankin puheenvuoron Sitran koordinoimassa tietoyhteiskuntastrategiahankkeessa. Sen jälkeen mukaan otettiin ihmisen näkökulma.

Arvelen, että tästä opuksesta löytyy mielenkiintoista asiaa luotsikoulutuksen teoriaan.

Liisa

Torstai 30.7.2009

Monenlaista järjestelyä, sopimista ja yksityiskohtien säätöä tapaamisista ja tulevista talkoista. Yhteyksien hoitoon koko päivä. Toivottavasti ensi viikolla Suomi alkaa vähän palautua normaalijärjestykseen lomien jälkeen.

Perjantai 31.7.2009

Kuukauden vaihteessa on aina byrokratiaan liittyviä tehtäviä. Muuten on aika hiljaista, saa rauhassa syventyä raportoinnin saloihin. Onneksi lomakkeet ovat järjestyksessä, että saadaan seurantaraportti kuntoon.

Liisa

55

Maanantai 3.8.2009

Kelvollisten talkoopaikkojen etsintä jatkuu... Päivitimme Maijan kanssa kalentereitamme ja katsoimme tulevia talkoita, tapasimme Riitta K:n, joka on kiinnostunut luotsin tehtävästä, ja keskustelimme pitkään luotsikoulutuksen oheismateriaaleista, joita onkin kertynyt melkoinen määrä. Nyt ne pitäisi saada johonkin konkreettiseen muotoon, tarjouspyyntöjä läheteltiin...

Liisa


Edelleen keskusteluja talkoopaikoista. Ihmiset ovat palaamassa lomilta ja ruuhkautuneet työt tai lomasijaisten tekemiset eivät anna mahdollisuutta sujuvaan asioiden hoitoon.

Mutta kyllä se tästä, vastauksia alkaa vähitellen tulla. Kävin läpi papereita, joista saattaa olla hyötyä oheismateriaaleina.

Pari päivää sitten yritin saada erään operaattorin puhelinkaupasta apua puhelimen muistikorttiongelmaan. Tarvitsisin nimittäin sellaisen kehyksen, johon kortin voi laittaa kortinlukijaa tai tietokoneen korttireikää varten, puhelimen kortti on yleensä nimittäin liian pieni ja häviää koneen uumeniin (nimim. kokemusta on!). Talkoissa varmaan tulee eteen tilanteita, että ihmiset ovat ottaneet puhelinkamerallaan kuvia ja ne täytyy siirtää tietokoneelle, mutta ei ole sopivaa kaapelia tai ei ole bluetoothia. Tässä nimeltä mainitsemattoman operaattorin (ei ole kumppanimme) kaupassa asiakaspalvelijan neuvo oli: googleta, kyllä varmaan löytyy paikka, josta sellaisen saa!

Tulin kaupasta ulos raivosta pihisten! Nyt tiedän, että kehyksiä on Verkkokaupassa, joten sinne joku päivä käymään (kävelyetäisyydellä, luotan käyntiin enemmän kuin nettitilaukseen), ennen seuraavia talkoita...

Liisa

Tiistai 11.8.2009

Talkoista ja yhteisöllisyydestä tarvitaan jutut Hetkyn lehteen, ja niitä olemme koostaneet.

Maija kirjoitti tekstin, minä kaivoin kuvat ja kirjoitin kuvatekstit. Taas tuli mieleen, että kuvia pitäisi ottaa paljon enemmän kuin niitä on tähän saakka otettu, jälkikäteenhän ei kuvia saada mistään.

Kävin aamulla katsastamassa Keravalla Viertolan palvelukeskuksen talkoopaikaksi. Se soveltuu meidän tarkoituksiimme silloin, kun talkoissa ei valmisteta itse ruokaa, ja sellaiset talkoot on heti syyskuussa, kun Keravan Laureassa pyörähtää käyntiin luotsien koulutus. Huomenna meillä on asiasta palaveri Laureassa...

Liisa

56


Aamulla erittäin tuloksellinen ja hyvä palaveri luotsikoulutuksen yksityiskohdista Keravan Laureassa. Koulutus näyttää menevän hienosti eteenpäin ja asiat loksahtelevat mainiosti kohdalleen. Koko talkoohankkeen kannalta on oleellisen tärkeää, että kumppaniksemme löytyi näin hienosti asian ytimen ymmärtävä opettaja ja hänen oppilaitoksensa.

Meltauksen talkoot peruuntuivat, mikä on tietysti harmillista, mutta Marraskoskella kuitenkin pidetään nettitalkoot.

Liisa

Torstai 13.8.2009

Aikataulujen rustaamista ja yhteyksien pitoa moniin eri suuntiin. Valmisteluja palavereita varten. Muutama talkootkin viriteltiin, mutta ei vielä lisätty kalenteriin, koska päivämäärät täytyy lyödä lukkoon...

Liisa

Perjantai 14.8.2009

Luotsikoulutuksen oppimateriaalikysymys meni hyvin eteenpäin, kun pidimme tuloksellisen palaverin painon edustajan kanssa.

Tekijänoikeudetkin on selvitetty. Monien talkoiden rutiinikysymyksiä pistetty järjestykseen ja huomisen tavarat Vihdin Yöjalka-talkoisiin pakattu. Huomenna siis Vihdin Nummelassa...

Liisa

Maanantai 17.8.2009

Liminkaan lähdössä, onneksi saatiin vielä junaliput. Monta asiaa hoidettava näitä talkoita varten, lisäksi kirjoitettiin uusi esipuhe luotsien oppikirjaan ja koottiin pakolliset logoja muut aineistot painoa varten. Toista juttua varten etsittiin kuvia ja kuvatekstejä.

Nummelassa oli erittäin motivoitunut ja innostunut talkooporukka viime lauantaina, saatiin esitemateriaalit hyvälle mallille ensi lauantain jatkotalkoita varten. Pisteytys oli taas kerran loistava työkalu, yhdessä päädyttiin kasvissosekeittoon, mikä maistui herkulliselta.

Liisa

57

Tiistai 18.8.2009

Limingassa, ihanalla vanhalla työväentalolla, jonka tilat toimivat loistavasti talkoopaikkana. Keittiössä nostalgiset Arabian kahvikupit, mutta ei juuri lainkaan ruoanvalmistusastioita eikä ruokailuvälineitä. Pisteytyksellä päätetty ruoka syötiin siis pahvilautasilta...menetelmä opittiin kuitenkin hyvin eikä ruoassakaan kuulemma ollut valittamista. Limingan kylien yhteisten nettisivujen tekeminen sujuu vauhdilla. Voiko tästä päätellä, että konsepti toimii ja antaa kyläyhdistyksille motivaatiota ja työkalun toimintaan?

Liisa


Yöjunalla Oulusta Helsinkiin, Limingan talkoista hyvä mieli koska palautteet olivat niin kannustavia, vielä nyt aamullakin sähköpostin kautta.

Raivostusta taas nostatti VR:n "asiakasystävällinen" lippuvaraussysteemi, mikä tarkoittaa, ettemme pystyneet Oulun asemalla vaihtamaan makuuvaunupaikkojamme aikaisempaan junaan, kun aseman lipputoimisto oli suljettu jo klo 17.30, Oulun kokoisessa kaupungissa! Ihmetyttää nämä VR:n tietojärjestelmät, jotka eivät voi vaihtaa matkustajan lippua junasta toiseen, kun rahat on kuitenkin jo VR:llä.

Tavaroiden purkua, kävin esittelemässä hanketta Mielenterveysseuran alueellisille toimijoille ja sieltäkin tuli kannustavaa palautetta, talkootilauksia tulee varmaan myöhemmin. Kasasimme taas yhden artikkelin kuvineen ja kuvateksteineen talkoista.

Liisa

Torstai 20.8.2009

Olen Johannan kanssa Evolla pohtimassa tulevaisuuden ammatteja arjessa. Kirjoittelen blogeja niin paljon kuin ehdin - tietty omasta näkökulmasta, mitä kuulen. Blogit löytyvät meidän omilta sivuilta

Maija

Työläs talkoo-osallistujien taulukointi seurantaraporttia varten on valmis! Seuraavalla kerralla sujuu varmaan jo nopsemmin, ensimmäinen kerta on tietysti kaikkein vaikein.

Liisa

58

Lauantai 22.8.2009

Yöjalan talkoiden toinen osa Nummelassa. Päästiin aamulla heti hyvään vauhtiin, kun viikko sitten oli yhdessä tehty visioita esitteiden kokoamiseksi.

Viikon aikana oli valmistettu materiaalia, ja nyt sitä oli sitten melko nopea taittaa. Päivän aikana saatiin valmiiksi kaksi esitettä ja kolmannen, 8-sivuisen pohjat, taulukot, kaaviot ja suurin osa jutuista. Kun tekstin kuitenkin pitää olla tarkkaa ja täsmällistä, sen hiominen lopulliseen kuntoon tehdään myöhemmin. Kahden päivän aikana kuitenkin saatiin taitto haltuun, joten tästä on hyvä jatkaa omin voimin ja tehdä erilaisia julkaisuja tarpeen mukaan. Ideat jo sinkoilivatkin.

Liisa

Maanantai 24.8.2009

Luotsioppaan tekstien viimeistelyä, yhteydenpitoa moneen suuntaan, kilpailutuksen selvittelyä, seurantaraportin aineistojen koostamista. Aika vilkas päivä, lopuksi vielä junalippujen hankinta ensi lauantain talkoisiin Marraskoskelle...

Liisa

Tiistai 25.8.2009

Aamupäivä etätyössä - Liisa koko päivän. Luotseille tarkoitettu teoriakirja - vanhasta ajantasaisesta hiukan muokattu - on muuten valmis, mutta painotarjouksia tarvitaan. Kirjalla on kiire, koska olisi hyvä jakaa se luotsien perehdyttämistilaisuudessa syysuun alussa. Tarjousten hintahaarukka on todella iso - miten voimme selvittää laadun? Pdf:n eri päivitysversiot toimivat tietysti erilailla ja kaksipuolisen A5:n printtaaminen on helpompaa, jos on uudempi versio. Mutta onnistuu se kikkojen avulla, kun konstit loppuu. Saimme Yöjalan esitteen jopa nettiin, kun laitoimme sen linkkinä. Muut, vielä keskeneräiset, laitetaan myöhemmin, eikö Pentti?

On tämä it- maailma kummallinen, joka päivä jotain. Nyt ei toimi netti, ei niin täällä kuin Kalliossakaan, ei niin itsellä kuin naapureilla, muuta kuin satunnaisesti. Aikaa kuluu yhden viestinkin lähettämiseen. Pitää ottaa puhelin avuksi ja taas tärveltyy aikaa.. No vetämässä on opistolaisyhdistyksen nettitalkoisiin oiva tila Evon metsäopistolla, jos vain aika sopii, kyse on parin tunnin viilaamisesta.

Eerikinkadun toimistokalusteet ovat hiukan epäkäytännölliset ja kaappitilaa tosi vähän. Niinpä meillä on lattialla talkoiden koneita ja piuhoja, pöydillä tyhjiä mukeja ja papereita ja laatikoita ja kyniä jne. Aamulla kun tulee julkisivuremontin kourissa olevasta kodista tänne rupeaa jo pinna palamaan, eikö missään ole järjestystä. Niinpä tänään siivosin pöytäni ja löysin tekemättömien töiden paljouden: luotsien käytännön opaskirjan ja kolmannen teoriakirjan papereita, kadonneen Kevättuutin jne. Mutta kyllä

59

tämä tästä. Elämä on kivaa, kun on mielekästä tekemistä, josta kokee olevan hyötyä nyt ja tulevaisuudessa!

Maija

Niinpä, olin kuvitellut etätyöpäivän järjestyksen vähän toisenlaiseksi, mutta kiireellinen kirjanteko ja sen kilpailutus tuotti melkoisesti uusia yhteydenottoja ja niihin kului aikaa. Mutta tällaista elämä on, suunnitelmat muuttuvat, ja kun teemme töitä EU-hankkeessa, parempi selvittää asiat etukäteen kuin jälkikäteen.

Liisa


Heräsin aamulla byrokratiaan: eikö meidän pidäkin nyt kilpailuttaa koko suunnittelussa oleva kirjasarja: 3 teoria-kirjaa ja viitisen opasta? Näistä on valmiina jo parit kirjat ja parit oppaat.. Tosin hankintahinta kertaotoksena ei ylitä 2000 euroa. No ohjeiden mukaan pitää tehdä kilpailutus. En saanut uudelleen unta ja ajattelin, että laitan viestin asiasta ja menen nukkumaan uudestaan.

Josko aivot lepäisivät? No näin ei käynyt, vaan nousin kohta listaamaan näitä eri kerroksia, mitä hankkeessa on :

1. Byrokratia: Hankeen raportointi ja taloushallinto kilpailutuksineen ja lippuineen ja lappuineen ja lomakkeineen ja laskuineen, kokouksineen, pöytäkirjoineen

2. Talkoiden järjestelyt: paikat, matkat, ihmiset, laitteet, ohjelmat jne.

3. Viestintä: Hankkeen tekijöiden, sidosryhmien, ohjausryhmien, julkisuuden, talkooväen, aktiivin jne. logoineen, teksteineen, kuvineen, osallistumisineen

4. Sisältö: talkootapahtuman juoksutus, teoriapohdinta jne.

5. Tekniikka: laitteet (videot, lapparit, tykit, valkokankaat, puhelimet, nettitikut, wlan-asemat, printterit, skannerit, vhs-kasettien purut jne. jne.) ohjelmat (taitto-ohjelmat, kuvankäsittelyt, sosiaaliset mediat, netit jne.)

6. Koulutus : luotsikoulutus Laureassa (ohjelma, opetus, järjestelyt jne.), omien viestintäkasvatusseuran luotsien preppaus, sertifikaatit jne.

7. Tulokset: omien nettisivujen ylläpito ja kehittäminen, julkaisujen ja muiden materiaalien monistus ja arkistointi, talkoiden jälkeinen työ tuotosten viimeistelyssä, kirjat, oppaat jne.

60

8. Toiminta: talkooluotsina toimiminen, videoiden teko, kirjoittaminen jne.

9. Yhteistyö: yhteistyö Aktiivien kanssa, muiden sidosryhmien, muiden kanssa

10. Tutkimus: tutkimuksen mentorointia ja pohdiskelua, uusien näkökulmien etsintää, raportointia

11. Talous: talouden pitäminen mielessä kokonaisuutta ajatellen

No kun tämän olin yöpöydän keltaiselle lappuselle kirjoittanut, ajattelin, että nyt sitä voi vielä tunnin nukkua, asiat ovat poissa mielestä. Katinkontit, ei kun ylös ja Hesaria lukemaan. Ja kohta jalat kohti Eerikinkatua ja netin sivujen kehittämistä talkoilemaan

Maija

En herännyt aivan yhtä aikaisin kuin Maija, mutta päässä pyörivät erinomaisen kiemuraiset kilpailutussäännöt, ja niitä päivän mittaan väännettiin tarjouspyynnöksi. Arvioni on, että tarjouksissa on vain pieniä eroja, mutta hintaa tuli tästä byrokratiakoukerosta. Toivon hartaasti, että tämä kierros riittää nyt melko pitkälle...

Illansuussa pidimme luotsien kanssa syvällisen palaverin, jossa ruodittiin nettisivuissa havaitsemiamme korjausta vaativia seikkoja. Suuri osa on tekniikkaan kohdistuvia toiveitamme, ja voi olla, että ne on jo ratkaistukin, mutta emme vain ennemmin ole osanneet niitä pyytää. Pätee siis tässäkin, että harjoitus tekee mestarin... Kun olemme jo muutamat nettitalkoot pitäneet, huomataan (=sekä me että talkooporukat), että olisi hyvä saada esimerkiksi laskuri tai hyvä hakupalikka sivuille, ja syötekin saattaisi olla hieno juttu. Huomenna viemme toiveet tekniikan eteen ja toivon mukaan saamme haluamamme. Osa toiveistamme/havainnoistamme oli itseemme eli toimintatapaamme kohdistuvia tai sisällöllisiä tai sivujen rakenteen muuttamiseen kohdistuvia, ja ne kaikki tähtäävät parempaan käytettävyyteen. Huomisen palaverin jälkeen olemme taas paljon viisaampia. Ilta meni pitkälle, mutta saimme paljon valmista, ja Minna tulee tekemään nettiopastamme. Lehdenteko- ja äänenkäsittelyoppaat ovatkin jo valmiit, ne löytyvät vasemmalta Ohje -valikosta.

Liisa

Torstai 27.8.2009

Talkoiden nettisivuja kehitettiin koko päivä. Aika kului keskusteluihin uusista mahdollisuuksista, uusien "palikoiden" kokeiluista ja suunnitelmista.

Kaikissa tapaamisissa opitaan lisää ja huomataan, miten sivujen käytettävyys paranee, sekä tekijöiden että käyttäjien kannalta. Tärkeää on myös havaita, että hyvä tulee vasta, kun keskustellaan saman pöydän ääressä ja kuunnellaan aidosti toisiaan.

61

Lisäksi väänsin Excel-taulukkoa talkoiden tilastointia varten, ja minulla oli pitkällinen "erimielisyys" luvuista Excelin kanssa, sillä matkan varrella "kadotin" yhden numeron, ja sen metsästäminen olikin tosi työlästä...Lopulta löysin oman virheeni: olin merkinnyt yhden miehen naiseksi!!!

Liisa

Perjantai 28.8.2009

Hurraa, seurantaraportti taustapapereineen on menossa Rovaniemelle, viimeinkin.

EURA-järjestelmä on viime ja tällä viikolla tökkinyt tosi pahasti, mutta toivottavasti olemme kuitenkin täyttäneet byrokratian kirjaimet pilkulleen. Perästä varmaan kuuluu, ellei näin ole...

Huomenna Johanna ja Virve pitävät talkoot Marraskoskella, lähtö koneiden ja laitteiden kanssa on tänä iltana yöjunalla, paluu sunnuntaiaamuna. Hyviä talkoita!

Liisa

Lauantai 29.8.2009

Vaikka nukuttaa - yleensä kyllä menen myöhemmin nukkumaan, mutta tänään oli kävelyä niin paljon, että..- niin kirjoitan tänne kiitokset Virvelle ja Johannalle! Oli hieno päiväkirja/tilannekatsaus sivulla www.tietotaitotalkoot.fi/luotsit .On mahtavaa huomata, tuntea, että luotsit osaavat ja pärjäävät! Kuten tietysti ja tottakait se, että kylissä on voimaa ja yhteistyö ja tekeminen tuottaa tuloksia ja pienet vaikeudet on tehty voitettaviksi! Otetaan kikat avuksi kun konstit loppuu! Todella upeata. Tunnelma oli hyvä talkoissa ja sivut ovat hienot, nuortennurkka erityisen mukava. Nyt vain kaikki marraskoskelaiset päivittämään sivuja ja minäkin odotan kuvien tuloa innolla. Marraskoski näyttää upealta paikalta! Öitä kaikille ja toivottavasti junassa voi nukkua, Virve ja Johanna!

Maija

Sunnuntai 30.8.2009

Odottelin eilen soittoa Marraskoskelta, mutta sitä ei kuulunut, joten päättelin asioiden sujuneen mallikkaasti. Ja kun kävin sivuja katsomassa, niinhän oli tapahtunutkin. On tosi hienoa lukea tuollaisia tuloksia ja päätellä, että konsepti toimii ja luotsit ovat mahtavia. Ja että Maijan kommentti kylien voimasta pitää paikkansa.

Liisa

62

Maanantai 31.8.2009

Aikamoinen urakka tämä kirjojen painattaminen - vielä senkin päälle kun itse sisältö on jo tehty.

Kilpailuttaminen on ihan oma lukunsa, ja sitten kaikki ISBN:t ym:t. Mutta kokemusta kertyy joka hetki.

Lauantain talkoiden hallinnollisia hommia, joita oli taas mukava tehdä, kun talkoot olivat onnistuneet..,

Minna aloitti Nettioppaan tekemistä.

Liisa

Onpa muuten ihana ilta - ulkona leppeä tuuli ja lämmintä. Tulin juuri Pasilasta hakemasta Mirjalta Digitaalisen arjen viestinnän korjattua versioita. Hän on illan ahertanut, poistanut kirjoitusvirheitä ja sovittanut sivuja. Enää puuttuu ISDN numero. Sitten se on painovalmis. Onneksi Johanna huomasi, että vanhasta PageMakerista InDesignin kautta pdf:ksi muutettu versio hävitti jopa sivuja ja sivut olivat vielä puolinaisia paikoittain. Mirjalta löytyi vanha versio ja uudempi PageMaker ja nyt on kaikki kunnossa. Kiitos Virve oikoluvusta, Johanna kansista, Kari kuvasta ja Mirja taiton uudistamisesta, kuvien skannaamisesta, hakemiston tekemisestä jne. Hajautettu talkoo on myös hyvä menetelmä, huomaan. Kun Liisan aherrus huomenna palkitaan vielä ISDN-numerolla (muuten, ennen oli helpompaa, soitti vaan ja sai heti numeron) ja kilpailu on suoritettu ja paino valittu, niin luotsioppilaat saavat talkoita taustoittavat teoriat luettavaksi.

Maija

Tiistai 1.9.2009

Talkoot on menetelmä, minkä avulla otetaan yhteisössä jokaisen voimavarat käyttöön

Maija

Hyvä lause, oli tarpeen kirjoittaa se muistiin. Tänään pistettiin kirja ja kaksi opasta painoon ja toivottiin niiden valmistuvan mahdollisimman pian, saa nähdä milloin meillä on valmiit kirjat kädessä...

Songan matkakertomus-julkaisutalkoot pistettiin kalenteriin lokakuun lopulle.

Iiriksen läksiäiskahvipöydässä käytiin hyviä keskusteluja hyvistä/tarpeellisista tietoteknisistä keksinnöistä ja/tai palveluista, joista voisi olla hyötyä myös Afrikassa.

63

Aika vähän jäi käteen, kun oltiin umpirehellisiä. Yhteiskunnan rakenne on rikkoutunut, kiire ja stressi kasvanut tietotekniikan kehityksen vuoksi tai seurauksena, onko aihetta siirtää sama tilanne Afrikkaan vai onko heidän yhteiskuntiensa rakenne ja elämäntapa "suojelemisen" arvoista? Keskustelimme myös parveilusta, sen hyvistä mahdollisuuksista ja mietittiin myös sen kääntöpuolia. Miksi massatapahtumat vetävät yhä enemmän väkeä? Millaisia vaikutuksia parveilusta on netissä? Syntyykö sitä kautta noitavainoihin tai muihin lynkkausjuttuihin verrattavia vaikutuksia?

Liisa


Torstain luotsikoulutuksen aloitusbriefin valmistelua. Hienoa, että pääsemme aloittamaan koulutuksen, ja jännittävää odotella opiskelijoiden reaktioita ja kommentteja.

Saimme oppaiden ja kirjan vedokset nähtäväksemme, ja olimme tosi yllättyneitä tästä huippunopeasta toimituksesta. Saattaa olla, että meillä on painotuoreet oppaat huomenna näytettäväksi. Viimeistään kuitenkin maanantaina...

Liisa


Kuulin eilen lauseen: Opettajat eivät voi kannustaa luovuuteen ja itseilmaisuun, koska oppilaat saattavat luoda jotain sellaista, mitä opettaja ei tarkoita eikä halua. Lause aiheutti oikein kylmiä väreitä: jos näin on, niin se on niin väärin, silloin kahlitaan ihmisen kasvu ja ihmisen itsensä toteuttamisen mahdollisuus. Kasvatuksen tulisi tukea luovuutta. Opettajan tulee kuitenkin opettaa eettisyyttä ja arvoja.

Muuten, onko tekniikan suhteen sama asia: jos ei ole ihan tekniikan kehittämisen ytimessä, niin ei saa omia luovia sovelluksia koskaan, sillä nehän voivat uhata kehittäjien imagoa?

Ja ajatusketjua jatkamalla: nousevatko arjen innovaatiot koskaan toteutukseen, elleivät ne ole virallisen innovaatio-ohjelman mukaisia ja jollei rahoittajat heti ymmärrä niitä?

En ehkä osaa sanoa oikein, mitä luulen ymmärtäneeni ja mitä pelkään. Mutta jos olen oikeilla jäljillä, niin Tietotaitotalkoot ovat entistä tärkeämmät, siellähän yhdessä luodaan uutta ilman, että kukaan sanoo, mitä luodaan. Jokainen talkoolainen tuo omat osaamisensa ja unelmansa kehiin. Ja niistä voi syntyä todella jotain uutta, kunhan toimintatapa on juurtunut arkiseen aherrukseen.

Maija

64

Torstai 3.9.2009

Olimme Keravan Laureassa pitämässä parituntisen briefauksen luotsiopiskelijoille, oli oikein antoisa tilaisuus.

Maija puhui Tietotaitotalkoiden teoreettisesta ja yhteiskunnallisesta taustasta, minä väänsin rautalangasta talkoomallia ja Eeva kertoi käytännön opiskelujuttuja. Kävimme myös tarkistamassa Viertolan tiloja ja verkon kapasiteettia. Homma näyttää hyvältä.

Liisa

Perjantai 4.9.2009

Tavaroiden pakkaus maanantain talkoisiin. Uudet kirjat tulevat suoraan Keravalle,

Minnan kanssa käytiin luotsikoulutuksen ohjelmaa läpi ja valmistauduttiin maanantain varalle. Innostusta on ilmassa!

Liisa

Maanantai 7.9.2009

Viertolassa Laurean luotsitalkoissa, ensimmäinen puolikas on jo takana ja opiskelijat ovat saaneet valmiiksi lehden, videon, äänituotoksen ja muokanneet nettisivut siihen kuntoon, että tuotokset saadaan siirretyksi sinne.

Toinen jakso on jo vauhdissa ja tunnelma ihan hyvä, ellei jopa vauhdikas. Oppaat ja kirja saatiin lämpimäisinä jo puolen päivän tienoilla opiskelijoiden käyttöön, hieno homma!

Tämä malli tuntuu toimivan taas kerran.

Liisa

Tiistai 8.9.2009

Päivä on ollut hyvin intensiivinen ja valmista on tullut. Vaikka varustetaso on kirjavaa, konsteja ja kikkoja on riittänyt niin, että tuloksia on nautittu koko joukolla kaksi kertaa päivässä. Ohjausryhmämme jäsenet Tuija H ja Ari P kävivät katsomassa, miten homma etenee... Valmiiksi saaminen ja työn mitoittaminen sen mukaan on edelleen haasteellista...

Liisa

65


Talkootavarat ja kirjapainosta tulleet kirjat on järjestetty paikoilleen ja maksatushakemusta varten on koottu tietoa ja järjestetty kuitteja.

Keravan luotsitalkoista jäi oikein hyvä mieli, kun saimme innostuneita ilmeitä ja kommentteja, lisäksi muutama opiskelija kertoi olevansa kiinnostunut sekä luotsin tehtävästä että myöhemmin myös tämän tyyppisestä työnteosta, mikä ilahdutti meitä kovasti.

Nyt uusien talkoiden organisointiin, kunhan pidän ensin muutaman päivän vapaata ja tutkailen ulkomailla tietoyhteiskunnan laitteiden ja palvelujen luovia käyttötapoja...

Liisa

Perjantaiaamu 11.9.2009

Eilen oli Aktiivin syystapaaminen Tikkurilassa. Hämmästyttää, kuinka paljon hyvää työtä on tehty. Todella monia koulutusohjelmia syrjäytymisvaaran alla oleville, tapahtumia kirjastoissa, tutkimusta jne. Sanoinkin, tai kuiskuttelin, Jarmolle, että kyllä tästä kaikesta luovasta puurtamisesta pitäisi enemmän puhua esimerkiksi tietotekniikan ammattilaisten keskuudessa. Sikäli koenkin, että meidän hankkeemme kotipesän ollessa Tietotekniikan liitossa luomme omalta osaltamme siltaa eri alojen ihmisten kesken. Tulisipa siitä vaan vankka silta, vaikkapa kaarisilta!

Pohdimme tapaamisessa myös hallintokäytäntöjä, sillä esimerkiksi rahojen tulo hankkeiden tileille on todella hidasta, niin hidasta, että se hämmästyttää, kummastuttaa pientä tekijää. Isot instituutiot ovat tottuneet elämään sen parissa, että rahat tulevat vuodenkin myöhässä, mutta pienillehän se on katastrofi ja vielä pienemmille tekee mahdottomaksi edes kuvitella hakevansa hankerahaa. Mikä aloitteellisuuden ja uuden etsimisen ja luovuuden tuhlaus! Kiitollisena sitä tässä on Tietotekniikkaliiton pitkämielisyydestä.

Pohdimme ja kannoimme myös huolta eri hankkeiden välisestä yhteydenpidosta ja tietojen ja kokemusten vaihdosta ja niistä oppimisesta. Helppoa se ei ole, sillä nytkin päivät tahtovat täyttyä omista hankkeista, sillä ennen kaikkeahan on pidettävä huolta, että hankesuunnitelmassa annetut lupaukset pidetään. Vielä on parannettava yhteydenpidon välineitä niin, että uudet merkittävät tiedot saavuttavat käyttäjänsä. Itse tällä hetkellä odotan tttl-kouluttajien talkoita, missä rakennamme personoitua sosiaalisen median sähköistä työpöytää. Unelmoin, että se ratkaisee tämän riittämättömyyden ongelman: sen avulla pysyy ajan tasalla!

Leenan kanssa Helsingin tulosuunnan ruuhkassa pohdimme vielä sitä, että olisko hyvä, jos hankkeista saisi tietoa myös toiminnoittain: koulutus, tapahtumat, tutkimukset, hyvät käytänteet jne? Nythän tiedot ovat hankkeittain ja kunkin hankkeen sivuille pääsee aktiivi-infon kautta. Ehkä se auttaisi ainakin täsmätiedon löytämistä.

66

Hiukka myöhästyneenä ehdin vielä illalla Hetkyn hallituksen kokoukseen. Tuija esitti vertauksen tietotekniikan käytöstä: edelläkävijät ovat kuin käärmeen pää ja luikertelevat jo pitkällä puustossa hännän tullessa perässä. Näinhän se on. Kannan huolta siitä, että häntä pysyy mukana eikä ole kuin sisiliskolla. Ja toisaalta siitä, että pää luikerrellessaan tietää, mihin luikertelee ja miksi ja viestittää sitten, miten, myös häntäpäässä oleville.

Kaiken kaikkiaan on hienoa työskennellä - elää - hienojen ihmisten parissa. Kiitos kaikille eilen kohtaamilleni siitä!

Maija

Perjantai 11.9.2009

Liisa jo bloggailee Koreasta: http://liisakirves.blogspot.com/

Tuntuu kuin itse olisi matkalla, hieno homma

Maija


Hyviä ja huonoja asioita ja ilmiöitä: Hyviä: Mankkaan ylä-asteen yhden luokan tulevaisuustietotalkoot onnistuivat hienosti. Oppilaat saivat mielestäni hyvin tulevaisuustarkastelun ideasta kiinni ja tekivät kukin omaan skenaarioonsa sopivat ruoat ja videot. Tulokset ovat Talkootuotoksissa ja sinne aion kuvata myös koko prosessin tarkemmin, jotta jotkut koulut voivat oma-aloitteisestikin antaa tulevaisuuskasvatusta. Oppilaat ovat kyllä luovia ja kekseliäitä, samoin kuin olivat oppilaat edellisviikon Laurean talkoissa. Kun puhutaan tietotekniikan osaamisesta, tekniikasta ja sisällöstä, on minusta hyvä havaita, että itse asiassa nuoret ottavat välineet haltuunsa aika kivuttomasti, mutta oma kekseliäisyys ei ehkä riitä, ellei anneta yrittää yhdessä myös sisällöllisesti. Kun on oma aihe, mitä kuvataan, niin silloin motiivi on korkeimmillaan ja pienet tekniset puutteet eivät niinkään haittaa. Jos taas lähdetään opettajan antamasta aiheesta, on vaikeampaa saada innostusta aikaan ja silloin napistaan toimimattomista ohjelmista, yhteensopimattomista laitteista jne. Ja odotetaan, että saadaan valmiina eteen. Se on omiaan myös tukahduttamaan luovuuden ja kekseliäisyyden. Uskon edelleen itseilmaisun voimaan.

Huonot asiat: Tekniikan kanssa menee välillä hermot, kun se, mikä aiemmin toimi, ei nyt toimikaan. Ja syitä voi olla satoja, eikä tiedä onko syy korvien välissä vai missä.

Esimerkiksi: Olen jo vuosia käyttänyt Olympus-sanelinta ja kuunnellut suoraan tulokset Quickilla. Nyt kun yritin tehdä sitä samalla MacBookilla (ehkä noin puoli vuotta edellisestä kerrasta) väittipä tämä Macini, että kyse on elokuvatiedosta, eikä sitä voi avata.

67

Vein tiedostot koti-iMacille ja nehän avautuivat ja konvergoituivat myös mp3:ksi Switchillä.

Kun jälleen toin tiedostot kannettavalle, vain mp3- avautuivat ja siis edelleen tiedostot ovat MacBookissa "elokuvatiedostoja" mutta iMacilla äänitiedostoja.

Mitä on tapahtunut, olenko unissani päivittänyt väärin, lisäillyt jotain vai mitä kummaa? Kyse oli sikäli tärkeästä sanelusta, että tytöt tekivät videonsa spiikkaukset sanelimella ja olisi ollut tosi kurjaa, jos se ei olisi aamulla toiminutkaan, varsinkin kun heidän videoimansa pätkä ei tallentunut nauhalle koulun vanhalla kameralla eikä kameraan ollut myöskään koulussa firewirepiuhaa eikä meilläkään ollut. Tekniikan harmit jatkuvat: olemme saaneet vasta yhden videoista talkootuotoksiin, toinen on avi-muodossa, mutta ei tallennu ja pdf:nä tehty sarjakertomus slowlife elämästä ei myöskään tallennu. Aikaa kuluu, kun turhaan yrittää, mm lauantai-keskiviikko välisenä aikana olen monesti yrittänyt laittaa vahingossa poistamaani äänioppaan tiedostoa sivuille, olen avannut uuden alasivun, muuttanut sivun nimeä jne... Mutta ei tallennu. Lisäksi emme pystyneet Mankkaalla kopioimaan/tulostamaan kuin 5 lehteä vaadittavasta 20:stä, kun muste pääsi loppumaan - tämä nyt on tietty huolimattomuutta, mutta silti. Kaikesta huolimatta olo on tyytyväinen, koska talkoomalli toimii, nuoretkin oppivat sen avulla ja se ei ole ohjaajille liian raskas tapa toimia. Onneksi meidät oli Mankkaalle kutsut mediakasvatuksen vanhan konkari, Rimalin Helena, joka osaa ottaa uusia tapoja toimia käytäntöön - ja ottaakin joka päivä.

Maija

Torstai 17.9.2009

Torstai on toivoa täynnä! Tänään onnistuimme laittamaan sekä videot että pdf:t talkootuotoksiin ja ohjeisiin. Ohessa pieni tapaushistoria, millaista on maallikon tie tekniikan ihmemaailmassa:

Muokkasin lauantaina nettisivuja suorittaen nostoja. Ja sain äänioppaan katoamaan..! Yritin etsiä sitä ja löysinkin tikulta viimeisen version. (Maija 12.9.2009 klo 10.21) Yritin siirtää nettiin, ei onnistunut.-uusi yritys klo 15.15, ei onnistu

Jostain syystä opas ei suostu siirtymään, yritin taas (19.13)

-Tein uuden sivun, jos onnistuisi siten 19.30

No nyt sain oppaan sivulle, mutta kun tallensin, se hävisi.. klo 20.42

-klo 22.55 ja monta eri nimeä ja uutta sivua ja ei se opas vaan tallennu!

- Sitkeänä sissinä yrittäen jälleen sunnuntaina (klo 15.19)

vielä parit kerrat ja

- ma- aamuna ennen Mankkaan talkoiden alkua.

68

(Tässä välissä luin Positiivarien aamun ajatuksen: Kerro minulle, ja minä unohdan.

Näytä minulle, ja minä saatan muistaa. Ota minut mukaan tekemään, ja minä ymmärrän.)

-Maanantai-iltana uusi yritys klo 22.05:

- ja tiistaina taas klo 13.21

- ja kerran vielä keskiviikkona kello 11.05

- Keskiviikkona klo 21.53 Minna kokeilee PC:ltä... Eikä onnistu.

- No nyt, torstaina klo 14.16, yritämme pakattuna

ja toistamiseen pakattuna klo 14.26 uudelle sivulle ja yhtäkkiä, nyt se onnistui!

No sivu oli väärässä kohdassa ja siirto ei onnistunut ja taas uudelleen. (Siirto olisi ollut helppo, jos olisi huomannut klikata sitä sivua, minkä alle siirsi)

Eli opas on nyt sivullaan. Saman teimme myös Mankkaan lehdelle, monta kertaa ja pakattuna sitten onnistui. Pakkauksen löysimme googlettamalla ja se oli, sitten kun sen löysi, helppoa, esikatselussa vain Quartz-suotimesta reduce size. Jospa sen olisi tiennyt ja huomannut heti. Ehkä kuitenkin nyt jopa oppi ja ymmärtääkin mitä teki, vrt aamun ajatusta!

Samoin onnistui Mankkaan tekniikkavideon muunto DV-tiedostoksi ja pakkaus ffl:llä. Tosin ei MacBook Prolla vaan vanhemmalla MacBookin iMoviella - keksin yöllä, että kun oli vanha Windows, niin ehkä vanha Mac olisi parempi, tiedä häntä sitten oliko tässä päätä taikka häntää .

Jotenkin tuntuu, että ei tämä kovin tehokasta työskentelyä ole, mutta mikä on vaihtoehto? Miten kaikki kikat ja konstit voi osata, ellei koko ajan käytä ko. ohjelmia päivittämättömillä koneilla?

Ja tämänkin tarinan lopuksi, kun olin pitänyt tätä historiaa äänenpäivitys -sivulla ja rupesin kirjoittamaan tänne päiväkirjaan, onnistuin hävittämään muokkaustilassa olevaa tekstiä. Eikä ollut edes vanhoilla sivuilla. Mutta kikka: Minnan koneelta ei vielä ko. sivua ollutkaan poistettu, joten tikulla siirtyi historia....Hupskeikkaa.

Maija

Sunnuntai 20.9.2009

Eilen oli it-kouluttajien talkoot. Teimme ja tutustuimme sosiaalisen median palveluihin, tai oikeastaan opettelimme ja asensimme itsellemme kätevämpää työpöytää ruudulle. Tarmo oli loisto luotsi, kaikki kokivat saavansa uutta osaamista ja kätevyyttä työskentelyynsä. Mietiskelen juuri, että yrittäisikö kotikoneelle samaa vai tyytyisikö kirjainmerkkeihin ja kirjainmerkkipalkkiin? Itse asiassa nekin ovat aika hyviä, huomasin, kun yritin saada pienen ryhmän google-kalenteria käyttööni.

69

Lapparissa se on nyt Firefoxin Flockilla organisoitu vasempaan sivupalkkiin, mutta iMacissa laitoin sekä kalenterin että sen päivitetyn muodon kirjanmerkkipalkkiin. Ihan hyvä molemmin, paitsi että jos Flockissa näkyy uudet viestit, voittaa se tietty kätevyydessään.

Paljon voi tietokoneella tehdä enemmän kuin tekee, mutta sen haltuunotto vie aikaa ja voimia, kun kuitenkin jopa kokonaisnäkemys siitä, mikä on mahdollista ja miksi ja miten, puuttuu. Aivan liian paljon on toinen toistaan parempia sovelluksia, joita ei mitenkään ehdi tsekkaamaan ja vertailemaan. Talkoissa moni koki saavansa toisiltaan hyviä vinkkejä ja aikaa oman käyttönsä hiomiseen. Tätä aikaa on usein vaikea ottaa kotona tai työpaikalla.

Kaiken kaikkiaan lauantai oli hyvä päivä, Talkoomalli osoitti olevansa kelpaava myös it-ammattilaisten keskuudessa.

Maija

Maanantai 21.9.2009

Hallinnollisia tehtäviä ja viime viikolla pidettyjen talkoiden aineistojen käsittelyjä. Tiivistä istumista koneiden ääressä.

Tulossa on useita talkoita, ja niiden ohjelmia, matkustamista, yöpymistä valmisteltiin.

Liisa

Tiistai 22.9.2009

Artikkelin kasaamista eOppi-lehteen, Minna tekee nettiohjetta ja Maija on koostanut Mankkaan koulun ja IT-talkoiden aineistoja kuvagalleriaan. Kärsämäen ja Jaalan talkoiden yhteydenpitoa.

Keskiviikko23.9.2009

Liisa etänä viimeisteli artikkelia ja vaihdoimme sitä sähköpostilla. Pienimuotoisessa yhteisessä kirjoittamisprosessissa sähköposti on kyllä helpoin tapa yhteiskirjoittaa. Jos olisimme avanneet sivun Wikiin ja siellä korjailleet, olisi koko juttu vienyt enemmän aikaa. Toisaalta, jos se olisi rutiinia? Muutenkin mietin, miten vaikeata yleensä on saada uudistuksia aikaan analogiana

70

kotitalomme ulkokorjausremppa. Antennijohdot putkitetaan ja rasioitetaan uudestaan. Olisin halunnut toisen rasian keittiöön ja toisen olohuoneeseen, mutta ei, ne pannaan samalle paikalle missä ennekin, eli huoneeseen, missä ei ole televisiota., Ja antennimies totesi vaan, että omituisissa paikoissa ne näin vanhoissa taloissa ovatkin! Kun koko seinän rappaus on pois ja uudet piilotetaan, eikö olisi samalla voinut uusia paikatkin? Toinen analogia samasta työmaasta: Olen vuosia haaveillut parvekkeesta, kun seinä on auki ja telineet paikalla, olisi helpompaa tehdä uusi parveke, mutta lienee mahdotonta sitä yhdistää tähän projektiin. Eli kunnostetaan ensin vanha vanhankaltaiseksi ja mietitään vasta sitten uusia asioita. Näin me varmaan teemme tietotekniikankin kanssa. Ensin sen avulla tehostetaan vanhoja toimia ja rakenteita ja sitten ne ovatkin jo betonia. Uudista siinä sitten toimintaa, vaihda vaikka huoneiden järjestystä....

Nettisivut tulevat vähitellen tutummiksi, kun kamppailee erilaisten viritysten kanssa. Minnan opas alkaa olla jo valmiina ja sitä kirjoittaessa on hyvä kokeilla omilla sivuilla nostoja ja siirtoja ja ingressejä ja suurennoksia, hakuja ja karttoja...

Että kyllä tämä tästä! Ja nyt pakkaamaan tavaroita Laurean luotsikoulutusta varten!

Maija

Torstai 24.9.2009

Maija on Keravan Laureassa pitämässä ensimmäistä varsinaista luotsikoulutuspäivää. Jännittävää kuulla, millaisia kommentteja ja ajatuksia opiskelijoilta nyt tulee, kun he ovat jo päässeet perehtymään talkoomaailmaan, mutta vasta nyt tekevät itse tosissaan juttuja.

Huomenna pidämme talkoita Evolla, tehdään nettisivut Helsingin työväenopiston opiskelijayhdistykselle. Niitä tavaroita tässä on koottu, Minna tulee vielä pakkaamaan ne aamuksi valmiiksi. Annelle selvityksiä maksatushakemukseen, jospa saataisiin paperit siihen kuntoon, että rahat tulisivat vilkkaasti. Ensimmäinenkin hakemus tehtiin pilkuntarkasti, mutta rahat eivät vieläkään ole tulleet. Pikkuisen ihmetyttää...

Liisa

Perjantai 25.9.2009

Hgin työväenopiston opistolaisyhdistys rakentaa nettisivujaan talkoilla Evon metsäopiston Rahtijärven kämpällä.

71

Paikka soveltuu erinomaisesti talkoiden järjestämiseen, keittiössä tehdään ruoat ja salissa on jopa valkoiset rullaverhot, täydelliset tykkien valkokankaiksi. Nettisivut valmistuvat neuvottelujen ja kokeilujen tuloksena ja kiintoisaa havaita, että kun tehtävä jaetaan osiin ja tekijäryhmä myös, valmista syntyy. Kukin hoitaa oan osuutensa ja sitten katsotaan yhdessä, mitä on tehty ja mitä vielä pitää muuttaa. Tekemisen kautta osaaminen vahvistuu. Töitä tehdään iltamyöhään, ja aamulla jatketaan...

Liisa

Lauantai 26.9.2009

Upea, kirpeä syysaamu ja täällä Evolla täydellisen hiljaista, ei kuulu autojen ääniä eikä muutakaan "sivistyksen" hälyääntä, ainoastaan joitakin lintujen vislauksia. Syksyn värit loistavat kirkkaina.

Hgin työväenopiston opistolaisyhdistyksen talkoot jatkuvat heti aamupalan jälkeen innolla siitä, mihin illalla jäätiin. Valmista on tullut tosi paljon, ja opistolaisyhdistyksen sivuilta alkaa löytyä tarpeellista tietoa. Samalla on keskusteltu syvällisesti sivujen sisällöistä, linkityksistä ja kuvista. Aluksi oli ongelma siirtää kuvia kuvagalleriaan, mutta konsultaation jälkeen homma saatiin sujumaan. Tehokkaan paripäiväisen talkoorupeaman jälkeen verkkosivuosaamista on nyt isolla joukolla opistolaisyhdistystä, sivujen päivitysvastuu ei ole yhden harteilla... Evo soveltuu erinomaisesti talkoiden pitopaikaksi.

Liisa

Tiistai 29.9.2009

Ollaan palattu "arkeen" Evon talkoiden jälkeen. Talkoot sujuivat näin jälkikäteen ajateltuna oikein hyvin - innostuneen porukan voimin yhteen hiileen puhaltaen syntyi yhdistykselle toimivat nettisivut, joista on heille varmasti hyötyä jatkossa.

Talkoolaiset oppivat nettisivujen tekemisen tekniikan, ja huomasimmekin juuri, että he ovat jo ehtineet talkoiden jälkeen omatoimisesti tehdä joitakin lisäyksiä/korjauksia. Nettisivujen mahdollisuuksia hyödynnettiin monipuolisesti, ja sivuilta löytyykin niin tekstiä, kuvagallerioita kuin lomakkeitakin!

Tänään Maija aloitti talkoiden tapahtumien dokumentoinnin oppimateriaaliksi ennen kuin lähti paripäiväiselle seminaarireissulle. Liisa sai talkoiden kirjanpitoon liittyviä juttuja kohdilleen ja meni iltapäivällä puhumaan Mielenterveysseuran maahanmuuttajaporukoille. Minä jatkoin nettisivujenteko-oppaan tekemistä, laitoin tekstiversion eteenpäin kommentoitavaksi ja yritin keksiä kikkoja joihinkin nettisivujen kummallisuuksiin - tarpeeksi monta kertaa kun kokeilee niin kyllä onnistuu =).

Minna

72


Pakollista työtunti- ja muuta hallinnointia. Eilinen Mielenterveysseura -tapaaminen oli erittäin positiivinen kokemus, sillä innostusta oli taas ilmassa, ja ihmiset alkoivat miettiä, millä tavoin talkoot parhaiten palvelisivat heidän yhteisöjään. Yhdellä istumalla ei ratkaisuja vielä syntynyt, mutta odottelen yhteydenottoja ja useiden talkoiden tilauksia. Maahanmuuttajien porukoissa ymmärretään erittäin hyvin ruoan merkitys, sillä erityisesti heille ruoka on myös kulttuurinen tekijä. Tapaamisen jälkeen lähdin bussilla Vantaankoskelle tutustumaan mahdolliseen talkoopaikkaan, mutta Murphyn puuttuminen asiaan sekoitti koko systeemin ja tutustuminen jäi toiseen kertaan. Onneksi pääsin kuitenkin illaksi kotiin, vaikka puhelimen akku pimenikin. Maija lähti risteilylle puhumaan taas talkoiden asiaa ja verkostoitumaan.

Liisa

Perjantai 2.10.2009

Jännittävä päivä, kun kasasimme kuunnelmantekovälineitä testimielellä, että tiedämme, tarvitaanko vielä jotain hankintoja.

Tuomas tuli avuksemme, pistimme Kellarista haetut mikserit, koneet ja mikit testaamista varten kasaan. Minna täydentää tavaravarastoa vielä illalla. Välillä tehtiin hintavertailua vuokrattavista autoista ja kävin sitten hakemassa auton, riittävän ison neljälle hengelle + isolle tavaramäärälle. Saatiin melkein uusi, makea farmari, jolla aamulla singahdamme Kouvolan Jaalaan, Hartolan kylän PVY:n talolle tekemään kuunnelmaa todella ison (lähes 30 hlöä) ryhmän kanssa. Käsis on jo valmiina, tulossa tosi jännittävät talkoot...

Lauantai 3.10.2009 (...tai oikeammin jo sunnuntain puolella mennään... :)

Eilen käytiin siis vielä hakemassa lisävarusteita Kellarista, ja lauantaina aamulla puoli kymmeneltä alkoikin matkamme Karhupuistosta kohti Hartolan kylää sekä takakontti että istuimet täynnä tavaraa ja luotseja.

Pääsimme perille viehättävälle PVY:n talolle kymmenisen minuuttia ennen sovittua tapaamisaikaa. Puolilta päivin pääsimmekin talkooporukan kanssa aloittamaan päivän kahveilla ja sen jälkeen ruokien pisteytyksellä, jossa esille nousivat ruoan valmistuksen helppouden ylitse muun muassa lähituotanto ja ruoan esteettisyys.

Yhteisön tavoitteena oli siis tehdä kuunnelma tekstistä, jota on aikaisemmin esitetty näytelmänäkin. Käsikirjoitus oli hyvin hiottu ja innostuneen ja osaavan porukan voimin päästiinkin hyvin vauhtiin. Kauniisti katettuun päivälliseen mennessä oli jo nauhoitettu kolme ensimmäistä kohtausta viidestä. Päivällisen jälkeen alkoi pitkä päivä jo tuntua muun muassa vuorosanojen sujuvuuden heikentymisen muodossa, mutta reippaasti

73

jaksoivat kaikki tehdä hommia siihen saakka, kun viimeinenkin laulu viimeisestä kohtauksesta oli nauhoitettu!

Luotsien osalta ilta jatkui vielä editoinnin ja muun hienosäädön parissa, sillä kuunnelma on sen verran pitkä, että aikataulu on melko tiukka.

Huomenna hyvin nukutun yön jälkeen jatketaan työstämistä talkoolaisten kanssa ja ennen puolta päivää saadaan nauttia valmiista kuunnelmasta!

Minna

Sunnuntai 4.10.2009

Hartolan PVY:n talolla jatkettiin kuunnelman tekoa heti aamulla, Tulet paloivat pystymuurissa ja keittiön hellassa, aamupalan jälkeen kuunneltiin tarkasti eilen ja yöllä tehdyt tuotokset ja merkattiin korjattavat kohdat. Kunnolliset löylytehosteet saatiin kuumalle puuhellalle roiskitusta vedestä ja vadelmavastan läiskeestä. Tiiviin editointivaiheen jälkeen kuunnelma oli valmis ja tallennettiin myöhempää käyttöä varten. Olipa hienot kuunnelmantekopäivät, kiitos Hartolan kyläläiset!

Liisa

Maanantai 5.10.2009

Talkoiden jälkijärjestelyjä ja huomisen Kärsämäen talkoiden valmisteluja. Onneksi hankittiin junaliput jo viime viikolla... Havaitsimme myös, että talkooblogistamme viestit häviävät jonnekin vanhimmasta päästä, mutta kuulimme, etteivät ne lopullisesti häviä. Toivottavasti saamme ne vielä jotain kautta käyttöömme, sillä aina välillä pitää tarkistella jotain tietoja, ja yleensä ne löytyvät blogia selaamalla. Ohjausryhmän kokouskutsu lähti liikkeelle. Ensimmäiset osallistujatkin ilmoittautuivat melkein paluupostissa... Susanna K. tuli haastattelemaan Irene V-H:ta meidän tiloihimme tutkimustaan varten, ja ehdimme vaihtaa molempien kanssa muutaman sanan. Oletettavasti talkootilauksia tulee sekä Lohjan että Hausjärven suunnilta...

Liisa

Tiistai 6.10.2009

Junassa matkalla kohti nettitalkoita Kärsämäelle. Juna lähti kello 6.30 ja eka artikkeli (tosin lyhyt) oli kirjoitettu jo ennen kahdeksaa. Liisa lukee nettioppaan korehtuuria ja minä yritin nukkua. No eihän siitä mitään tullut joten rupesin kirjoittelemaan tätä päiväkirjaa. Mietiskelimme, että tehdään Talkootuutti 2

74

ja laitetaan siihen ne kertomukset, jotka olen kirjoittanut Mankkaalta, Evolta ja Hartolasta. Nämä talkoot poikkeavat toisistaan osallistujien ja sisällön puolesta, mutta noudattelevat hyvin talkoomallia: alkuvisiointi, työskentely, ruoanlaitto ja syöminen, tulosten yhteistarkastelu ja loppusilaus. No kyllä tosi hienoa havaita, että etukäteen mietitty talkookonsepti kestää ja toimii mitä erilaisimmissa olosuhteissa. Samoin oli tosi kiva kuulla eilen Susannalta, kun hän kertoi, että Lohjan kyläpäälliköt innostuivat talkoista vasta sitten tosissaan, kun he kuulivat, että eri ohjelmat ovat open source ohjelmia, eivätkä maksa mitään. Näin esimerkiksi oman julkaisun tekeminen ei ole rahasta kiinni, sillä ubuntun myötä myös itse laitteet saa halvalla. Tarvitaan siis osaamista ja motivaatiota. Talkoohanke tuo tarvittavan ensiaskeleen osaamisen tiellä.

Talkootuutti 2:een laitamme myös tarkemman kuvauksen nettisivujen sisällöstä sekä kuvauksen pisteytyksestä luovana ongelmanratkaisumenetelmänä. Myös kirjat ja oppaat on hyvä mainita Tuutissa. Samoin ehkä kokemuksia ruoan merkityksestä talkoohengen luojana. Eikä pidä väheksyä lähiruoan merkitystä, monestakin vinkkelistä katsottuna. Mehän tuemme lähiruokaa ja kestävää kehitystä!

Talkoosuma vaikuttaa siihen, että yhä suurempi paine tulee saada uusia luotseja. Olisi nimittäin kiva olla joskus kotonakin ja olisi kiva kirjoittaa rauhassa luotsikäsikirjaa...

Mietiskelimme juuri Liisan kanssa, että olemmeko ihan hulluja, kun kierrämme ympäri Suomea ja rämmimme isojen kassien kanssa keskellä yötä uusiin kohteisiin ja totesimme, että tämä on kuitenkin niin antoisaa hyvien palautteiden vuoksi, että jatkamme, kunnes luotsien määrä on riittävä. Iloitsemme kuitenkin jo siitä, että Minna lähtee Katjan kanssa

Sonkaan, toivottavasti molemmille sopii.

Onpa nyt siisti pöytä!

Tarkastelimme myös omia nettisivuja ja päätimme uudistaa vasemman puolen rakenteen ihan keltaisten lappujen avulla ensi tilassa

Maija

Jatkoa Kärsämäeltä: Olemme koko päivän tehneet Syke-porukan kanssa jahtisivuja, ja meillä on ollut hauskaa. Maija ja minä emme tietenkään koskaan ole olleet jahdissa emmekä luultavasti koskaan mene, mutta meille on syntynyt tämän päivän aikana mielikuva, mitä hirvijahdissa tapahtuu. Siellä kuulkaa tapahtuu kaikenlaista jännittävää, joskus joku voi käydä hirvijahdissa 15 vuotta (syyskuusta joulukuun loppuun joka viikonvaihde) eikä saa osumaa, ja toisena päivänä kaadetaan kaksi hirveä, sama mies ampujana! Eikö olekin omituista. Tosi on, tapahtunut täällä Kärsämäellä viime lauantaina. Ja hirvimiehillä on ihan omanlaisensa huumorintaju...

Hauskan keskustelun ohella saimme tehdyksi kuvagalleriaa, yhteydenottolomaketta, majoitusta, ravintolapalveluja ym. ja tietysti söimme aivan mahtavan illallisen, jauhelihapihvit tehty pari päivää sitten kaadetun hirven lihasta. Todellista luomu- ja lähiruokaa, ja miten herkullista. Aamulla jatketaan ...

Liisa

75

Keskiviikko 7.10.2009 Junassa

Paluumatka sujuu hyvin. Kävimme syömässä mozarella-salaatit, joissa oli tosi paljon pestoa, mutta muuten oikein hyvää. Juna on kyllä oivallinen matkustusmuoto, voi keskustella, voi tehdä erilaisia asioita, voi syödä, voi mesettää – vaatii tosin nettitikun – miksei VR laita juniin wlania päihittääkseen lopullisesti muut matkustusmuodot?

Oli hyvät talkoot, tuntui että Syke löysi sykettä ja nettisivut uutta sisällöllistä voimaa. Voimaahan oli jo ennestään, mutta että sitä voi kanavoida netin kautta muillekin, oli ilmiselvää.

Sydänmaan syke on hieno paikka, yöpyminen mukavaa, ruoka hyvää, tunnelma kodikas. Kun jahtivideo vielä saadaan nettiin, ja saadaanhan se sinne jo tänään - eikö Jouni? – niin tunnelma hirvenmetsästyksestä on kenen tahansa aistittavana. Käypä katsomassa www.tietotaitotalkoot.fi/syke.

Vaikka toistan itseäni toistamisesta päästyäni, niin tuntuu hyvältä, että mallimme toimii: ruokapisteytys rentouttaa ilmapiiriä, yhdessä tekeminen on myös rentouttavaa ja vähitellen innostus omiin sivuihin valtaa jokaisen. Ja jokainen osaa ja sitoutuu. Luotsien ei pidä – eivätkä he saakaan – olla kaikkitietäviä besserwissereitä, vaan on hienoa, kun huomaa, että talkoolaiset osaavat paljon ja paljon enemmän kuin luotsit. Näin osaaminen valjastuu myös oman yhteisön hyväksi.

Muuten, verkkoviestinpohja osoittautui jälleen kerran tosi hyväksi, helpoksi ja innostavaksi – kiitos Tusse ja Mikael!

Kiitos kärsämäkeläiset!

Maija

Vihreyttä kaupungissa

Torstai 8.10.2009

Hallintoa, sillä monien talkoiden aikana on pakollisia tilasto-, raportointi- ja hallintoasioita ruuhkautunut. Laskujakin on tullut postissa ja ne pitää saada maksatukseen. Maija on Keravalla pitämässä luotsikoulutuksen videojaksoa, mielenkiintoista nähdä, mitä siellä saadaan valmiiksi...

Talkoiden jälkeen aivot ovat aina lievässä sekavuustilassa, kun koko ajan analysoi ja miettii, miten homma meni, ollaanko oikealla reitillä, mitä pitäisi korjata tai muistaa seuraaviin talkoisiin. Mielenkiintoista ja antoisaa tämä homma kuitenkin on, sillä itsekin oppii koko ajan uutta, sekä asioista, paikoista että ihmisistä.

Liisa

http://www.tietotaitotalkoot.fi/syke









76


Valmistauduttiin keskiviikon ohjausryhmän kokoukseen, kaivettiin Euran nettisivuilta dokumentteja ja havaittiin, että tämän vuoden 1. kolmanneksen maksatushakemus on valmis eli käsitelty.

Maija tuskailee videon laittamisen kanssa, sillä vielä ei ole löytynyt syytä, miksi sykkeeläisten tekemä hirvenmetsästysvideo ei ota mennäkseen meidän nettisivulle.

Liisa

Tiistai 13.10.2009

Taistelua videon siirrosta nettiin jatkuu. Aikaa palaa ja tulosta ei synny, ehkä korkeintaan asian haltuunottoa. Asiantuntevat vastaukset kyselyihini antavat yleensä vastauksen: hanki lumileopardi tai etsi alkuperäinen video tai convertoi ko. ohjelmalla, joka ei convertoi tuota kyseistä videota muuta kuin 0-tiedostoksi. Nyt käännyin kaikkitietävän Mirkon puoleen oheisella viestillä:

Heippa!

Olen kysellyt fb-ystäviltä, omppumehusta, yrittänyt räpeltää ja yrittää saada levyltä kopioitua wmv-videon nettiin. Se ei siirry iMovieen, jotta voisi lyhentää, se ei siirry nettiin, pakkauskaan ei onnistu. Nyt se on minulla yhdellä (iMac) koneella quick-ikonilla ja toisella VCL-ikonilla.

Macbookin QuickTime player pro (se on vain bookissa) ei tunnista koko fileä elokuvatiedostoksi enkä voi siis sen avulla ainakaan muuttaa formaattia. Olen yrittänyt ffmpegillä ja media-convertorilla - ei onnistu. FF muodostaa vain 0-tiedostoja. Luulin jo ostaneeni myös iMaciin qt-proon, mutta sitä ei näy missään, ei edes vahvistusta ostosta. Imac avaa quicTime-ikonilla varustettu tiedoston, mitä macbook ei tee. Onko mahdollista, että ko. video on lukittu (tiedoissa ei näin sanota) tai poltettu muotoon, ei voi enää editoida tai pakata? Video on talkooväen oma video hirvijahdista ja heille hyvin tärkeä onnistunut kaato. Miten tämä voi olla näin hankalaa?

Maija

Vaatii aikamoista sitkeyttä selvittää erilaisia eteentulevia ongelmia. Nythän vastaus voisi olla vaikkapa eri asiantuntija ratkaisemaan aina eteentulevat ongelmat. Mistähän tämän löytäisi? Toisaalta on myös niin, että kun itse yrittää ja yrittää, niin oppii siinä sivussa lisää koko tekniikasta ja on parempi luotsi (ehkä).

No, eiköhän tämä tästä

Maija

77

Tiistai 13.10.2009

Sain Mirkolta hyviä ohjeita videon siirrosta, eli periksi ei kannata antaa. Tosin pahin kiire oppia on nyt poissa, sillä Jouni Kärsämäeltä lyhensi videota ja nyt se on nähtävissä sivulta www.tietotaitotalkoot.fi/syke

Kiitos Jouni!

Aion kuitenkin kokeilla kaikki Mirkon ohjeet, sillä videon siirto nettiin -soppa on hoidettava!

Maija


Iltapäivällä oli ohjausryhmän kokous. Paikalla oli kymmenkunta jäsentä, ja esityslistan mukaan käytiin keskusteluja niin menneestä kuin tulevastakin, luotsikoulutuksesta ja taloudesta. Keskustelut olivat erittäin hyviä ja syvältä luotaavia. Ohjausryhmä antoi vahvan tuen talkoille niin konseptina kuin toimintamallinakin. On mukava toimia, kun taustalla on näin osallistuva ja keskusteleva ohjausryhmä.

Liisa


Viikonloppu meni ja hurahti, vaikkei ollutkaan talkoita. Oli kiva leikkiä Pihlan (1,8v) kanssa napeilla nappisadetta ja katsella pikkukakkosta ja piirtää ja laittaa tarroja pahville ja tehdä lähiruokaa Pihlan vanhemmille ja siivota nukkekotia Lauran kanssa. Eli touhua riittää. Mutta talkoo-ajatukseen: torstaina oli Susannan kanssa kolme Tiinaa (enne ttt) keskustelemassa heidän liiketoiminnan opinnäytetyöstään: sopisiko tietotaitotalkookonsepti pienyrittäjien nettisivujen tekoon? Tytöt käyvät amk:ssa Lohjalla ja ainakin yksi on töissä pien-yrityksessä. Heidän käsityksensä mukaan Lohjan kauppiailla ei ole omia nettisivuja, ei ainakaan vuorovaikutteisia. Jospa nettisivujen avulla voisi nostaa liikevaihtoa vaikkapa 10%? Ja jospa nettisivut voisi tehdä yhdessä talkoilla? Tässä on ainakin opinnäytteelle asiaa kerrakseen, varsinkin, jos tuloksen tekee sekä esitteenä, videoklippinä että perusteltuna muistiona? Tytöt tuntuivat olevan tosissaan ja motivoituneita, joten odottelen heidän työtään ja tuloksiaan innolla.

Torstain korjailimme myös yhdessä omien sivujen vasenta puolta, muutimme etusivun nimeä ajankohtaiseksi. Emme ehtineet ihan vielä tarkkaan kaikkea miettimään, joten luotsien apu olisi tarpeen!

78

Perjantaina olin esittelemässä Tietotaitotalkoita Ttl ry:n puheenjohtajistolle. Paljon on liitossa toimintaa alueilla ja omissa alayhdistyksissä. Toiveeni on, että myös jäsenet tulisivat mukaan myös talkoisiin ja esimerkiksi maaliskuun alussa Otavan Opiston viikon mittaiseen luotsikoulutukseen.

Tänään kävimme Harrin kanssa läpi kalvosarjaa: Miksi luotsi on tärkeä ja purimme kaksi kalvoa tunnin keskustelussa: Otsikko: Miksi luotsi on tärkeä? ja aloituskalvo globaalin talousjärjestelmän ja paikallisen arjen välisestä jännitteestä. Miten tämä keskustelu olisi välitettävissä luotseille?

Ja sitten harjoittelemme Minnan kanssa uutiskirjettä (Tussen etäopastuksella) ja yllätämme Liisan (ehkä) ohjausryhmän osoitetiedostolla.... Liisa nimittäin hoitaa juuri käytännön arkea: junalippuja, kansioita, muistitikkuja jne. lauantain Songan lauantaisia talkoita varten. Sonkaan on tulossa talkoisiin 30 henkeä. Motiivin merkitys korostuu entisestään. Katja ja Minna ovat lähdössä Sonkaan.

Maija

Tiistai 20.10.2009

Songan Eurooppa-kerhon matkakertomustalkoiden järjestelyä ensi viikonlopuksi. Eilen kävin kahteen kertaan asemalla junalippujen hankinnassa, kun en hölmöyksissäni heti tarkistanut lippujen päiväyksiä. Junaliput olivat perjantai-illaksi, mutta makuuvaunupaikat eiliseksi maanantaiksi. Onneksi tarkistimme, sillä perjantaina olisi asemalla ollutkin tosi ongelma, jos junassa ei olisi ollut paikkoja, ja sehän on viikonloppuna mahdollista. Eurooppa-kerholla on materiaalia varmasti paljon, vaatii pientä suunnittelua, että runsaasta materiaalista tulee tasapainoinen lopputulos ja sellainen, että kaikki saavat "puumerkkinsä" näkyviin...Jännittävää nähdä, millaisen matkakertomuksen sonkalaiset Kroatian -matkastaan tekevät. Joimme Reilun kaupan kahvit, kun oli joku teemapäivä. Kävin katsastamassa Sykkeen eräsivut, ja taas oli tullut uutta blogitekstiä...

Liisa


Hallintoa: työsopimuksia ja toimenkuvia päivitetty, että tulevat talkoot sujuvat pykälien mukaan. Sopimustekstejä tarkisteltu ja paria artikkelia valmisteltu, ITK-messuille pitäisi tehdä tarina. Se saattaa syntyä artikkelien sivutuotteena, mutta sitä katsomme tarkemmin lähipäivinä. Artikkelien kirjoittamisen yhteydessä käydään aina syvällisiä ja

79

tärkeitä keskusteluja talkoiden olemuksesta. Virve tuli pariksi päiväksi päivittämään oppaita ja tekemään ohjelmia muistitikuille sekä oikolukemaan tekstejä.

Liisa

Torstai 22.10.2009

Olin Kellokoskella esittelemässä talkoita. Vaikka tiesin kellokoskelaiset aktiivisiksi ihmisiksi, yllätyin todella, kun paikalla oli 18 henkilöä useasta eri yhdistyksestä. Viesti oli kulkenut Mielenterveysseuran kautta, eli puskaradio toimii...Ja nyt lähti viestiä eteenpäin Järvenpään Martoille ja K-U:n yhdistysverkostolle. Varmasti tulee talkootilauksia, mutta ei ehkä ehdi tälle vuodelle... Järjestötupa on lisäksi hyvä talkoopaikka, sillä siellä voi tehdä ruokaa.

Liisa


Helpotuksen huokaus, sillä Laurean luotsikoulutuksen kahdeksi jäljellä olevaksi kerraksi on varattu Järvenpäästä paikat, joissa voidaan itse kokata. Tulee paremmin talkootunnelmaa kuin koulun tiloissa. Minnalla on myös tavarat pakattuna, sillä juna lähtee tänä iltana kohti pohjoista ja huomisia talkoita Songassa.

Ohjausryhmän kokouksen pöytäkirja liitteineen lähti myös uudella uutiskirje -ominaisuudella, mikä nettisivuihimme on liitetty. Asiakirjat löytyvät myös vasemmalla olevasta palkista Ohjausryhmä -otsikon alta.

Liisa

Lauantai 24.10.2009

Onnistuneiden talkoiden jälkeen olemme nyt junassa matkalla Rovaniemeltä takaisin Helsinkiin. Talkoot sujuivat sutjakasti hyvässä hengessä – joskaan teknisiltä ongelmilta ei taaskaan vältytty.

Olimme siis Songan kylän Eurooppa-kerhon kanssa talkoilemassa matkajulkaisun heidän syyskuisesta Kroatian matkastaan. Songassahan on oltu Tietotalkoiden merkeissä jo aikaisemminkin, joten osalle talkookonsepti oli jo tuttu.

80

Päivä aloitettiin pisteytyksellä, joka sujui hyvin. Iltapäivällä saimmekin nauttia poronkäristystä ja uunilohta muiden maukkaiden lisukkeiden kera.

Ennen kuin talkooryhmä päästettiin koneiden kimppuun, pidimme ideariihen tulevan julkaisun sisällöstä. Eurooppa-kerho oli tehnyt aiemmista matkoistaan kuvitettuja matkakertomuksia, mutta työstämistapa ja lopputuloskin olivat tällä kertaa uudenlaisia, vaikka tehtiinkin aikaisempiin matkakertomuksiin sopiva jatkojulkaisu.

Talkoolaisilla oli jo valmiiksi kasassa paljon tekstiä ja valtava määrä kuvia. Tätä materiaalia hiottiin aika tavalla ja suuresta kuvamäärästä tärkeimpien valikoiminen vei paljon aikaa ja energiaa. Scribus-ohjelman lataaminen muistitikuilta epäonnistui täysin, joten jouduimme lataamaan ohjelmaa suoraan netistä tuntikaupalla, ja tämä viivästytti sivujen valmistumista. Eräs talkoolainen ehdottikin, että ohjelmat voisi ladata netistä omille koneille jo etukäteen ennen talkoopäivää nopeammilla nettiyhteyksillä.

Päivälliseen mennessä oli päästy jo vähän taittamisen alkuun ja maittavan ruuan jälkeen pistettiinkin vauhtia töppösiin. Sivuja valmistui tasaista tahtia ja tilanne näytti hyvältä, kunnes Eurooppa-kerhon värikopiokoneesta tyhjeni värikasetti eikä vaihtokasetteja oltu hankittu varalle. Tässä vaiheessa kello oli jo niin paljon, että olisi ollut täysin mahdotonta kopioida julkaisu loppuun Tietotaitotalkoiden omalla kopiokoneella, joka on moninkertaisesti hitaampi kuin kerhon kone.

Talkooporukka hoitaa heti maanantaina uuden värikasetin hankittuaan kopioinnin loppuun, mutta valmis tuotos löytyy jo sähköisessä muodossa talkootuotoksista. Kuviakin on kuvagalleriassa. Loistavat talkoot kaiken kaikkiaan – porukka innostui taas niin kovasti, että suunnittelivat jo tekevänsä elokuvan ensi syksyn Ranskan matkastaan!

Katja ja Minna


Etätyötä niin kuin viikonloppunakin. Jätin itk-päiville kolmeen kohtaan ehdotuksen: itk-foorumi, avoin tori ja workshop. Siinä sitä sunnuntaita hiukan kului ja aamulla luin sähköpostista, että aikaa olikin jatkettu ensi sunnuntaihin. No ei se mitään, sama hässäkkä se vaan olisi edessä ollut. Hiukan vaan eilen harmittelin, kun soittelin tai viestitin sekä Liisalle että Susannalle. Mutta eiköhän me samankaltaisia aina töissä ja vapaalla olijoita olla.

Muutenkin tämä käsite töissä on aika vaikea. Mitä on työ? Kun talkoiden kohdejoukko on työssäkäyvät tai siihen pyrkivät, niin ketä he ovat? Mihin työhön pyrkivät? Onko työ vain toisen palveluksessa olevaa palkkatyötä vai onko työtä se, kun tekee yhteisön hyväksi erilaista sosiaalista pääomaa ja siten koko alueen elinvoimaa kasvattavaa työtä? Vaikka siitä ei erikseen maksettaisikaan? Työn ollessa yhä enemmän immateriaalista (aineetonta), niin työn tuloksien mittaaminen on usein haastavaa. Kuitenkin kestävän kehityksen näkökulmasta materiaalista työtä ja kulutusta pitää vähentää. Olemme aikamoisen taloudellis-sosiaalis-kulttuurisen ongelmavyyhden kanssa tekemisissä. Miten tähän sopii vanhojen toimintamallien käsitteet ohjenuoraksi ja mittatikuksi? Ja elleivät ne sovi, niin miten niitä muutetaan? Tai kierretään? Vai istutaanko tumput suorina, kun

http://www.tietotaitotalkoot.fi/talkootuotoksia/talkootuotoksia_2009/18_eurooppakerhon_julkaisutalkoot_songassa_24102009

http://www.tietotaitotalkoot.fi/talkootuotoksia/talkootuotoksia_2009/18_eurooppakerhon_julkaisutalkoot_songassa_24102009

http://www.tietotaitotalkoot.fi/kuvagalleria/kuvagalleria_2009_talkoista/18_eurooppakerhon_julkaisutalkoot

http://www.tietotaitotalkoot.fi/kuvagalleria/kuvagalleria_2009_talkoista/18_eurooppakerhon_julkaisutalkoot

81

ei voi mitään tehdä, kun mittarit eivät näytä tekemistä mielekkääksi tai tavoiteltavaksi? Mikä on se taho ja missä on se viisaus, joka pystyy murroksen aikana ennakkoon asettamaan mittarit? Aika absurdia tämä elämä.

Maija

Olin tänään kumppanimme Sitran Korea-kirjan julkistamistilaisuudessa ja workshopissa, missä pohdittiin, mitä Suomella olisi opittavaa Koreasta ja mitä sinne voisi viedä. Erittäin kiinnostava kirja ja workshop, sillä talkoo-vinkkelistä erinomainen vientiartikkeli olisi juuri talkoomalli, sillä korealaisessa tietoyhteiskuntapolitiikassa on tehty joitakin virheitä, joiden tulokset alkavat vasta näkyä ja joita meidän ei tietenkään kannata kopioida. Mediaan addiktoituneet lapset ja nuoret (varmaan aikuisetkin, mutta heistä en kuullut puhuttavan) alkavat olla ongelma, jolle pitää ryhtyä tekemään jotain. Talkoomalli on loistavaa ennaltaehkäisyä...

Liisa

Tiistai 27.10.2009

Talkoovalmisteluja huomisia Vierumäen talkoita varten, eli autonvuokrausta, hintavertailua ym. Maija on Susannan kanssa Turussa tutkimuksen merkeissä. Minna viimeistelee nettioppaan kantta, joten pian sekin tuotos saadaan painoon.

Haimme Minnan kanssa auton vuokraamosta ja täytyy sanoa, että olin lievästi sanottuna yllättynyt. Yrityksellä on nettisivut, mutta ne ovat hyvin niukat, varaus on tehtävä puhelimitse eikä sivuilla ole hintatietoja. Paikan päälle mennessämme asiakirjat tehtiin kynällä ja paperilla, kuittina on perinteinen paragon. Firmassa ei ollut tietokonetta, pöydällä mappi täynnä papereita. Maksu sujui kortilla. On pakko kysyä, onko tuollainen yritys jotenkin tietotekniikan suhteen "syrjäytynyt" vai mistä on kyse? Hinnat ovat kaikkein edullisimmat, palvelu sujuu ystävällisesti, laatu näyttää olevan kohdallaan. Ja oletettavasti kaupungin ainoa autovuokraamo, josta auton saa ulos myös sähkökatkoksen aikana, kynttilänvalossa...

Liisa


Talkoot Vierumäellä ovat täydessä vauhdissa. Tehdään nettisivuja ja julkaisua maan kattavalle järjestölle, ja työ on parhaassa vauhdissa. Pisteytyksellä päätettiin ruoat ja kohta niitä lähdetään syömään. Joku sanoi ääneen, että näissä talkoissa on hienoa se, ettei tarvitse yksin äheltää koneen ja ongelmien kanssa, vaan löydetään ratkaisut

82

yhdessä. Siinäpä se! Yhdessä tekeminen on hauskaa ja tuloksellista, ja yhdessä saatu oppi lisää yhteisön sosiaalista pääomaa.

Liisa

Torstai 29.10.2009

Vierumäen talkoot jatkuvat, pian on lehti valmiina ja nettisivuja on tehty pitkälle, uutiskirjekin on lähetetty.

Palaute tuntuu aika tyytyväiseltä, asioiden sulatteleminen vie oman aikansa. Ongelmiakin on taas ollut, mutta ei katastrofaalisia.


Paperihommia talkoiden kuittien ja muiden virallisten asioiden hoitamiseksi.

Vierumäen talkoolaisilta tuli kivoja kiitosviestejä, tuntui mukavalta.

Maanantai-tiistai yö 3.11.2009

Menin aikaisin nukkumaan ja siitä seurasi yöllinen pirteänä olo. Aikani pähkäiltyäni sängyssä, mitä voisin kirjoittaa talkoopäiväkirjaan, päätin nousta ja kirjoittaa. Jos nyt vielä muistan... Niin, viime tiistaina, viikko sitten, olin Susannan kanssa tutkijaseminaarissa Turussa. Jo junamatka yhdessä talkooideaa ja tutkimusasetelmaa tuumaillessa, oli kiva ja nopea. Mietimme monia käsitteitä, niiden merkitystä, mm voiko olla oppiva organisaatio tai oppiva alue? Kuka silloin oppii ja mitä? Onko osaaminen ja oppi ihmisen ominaisuus, vaiko niin, että esimerkiksi yhteisö toimiessaan uudella tavalla, oppii uuden tavan toimia, on siis oppiva yhteisö? Onko se enemmän kuin yksilöiden yhteenlaskettu oppiminen? Ihan ajatusleikkinä: jos kaikki yhteisössä ovat koulutuksessa tai oppimassa uutta vaikkapa viikon, ja tulevat takaisin, niin näkyykö oppi yhteisössä? Kummassa oppii enemmän, kaikki samassa paikassa samoja asioita oppimassa vai kaikki eri paikassa ja eri asioita?

Kyse on varmaan asiastakin. Jos opitaan uutta tapaa toimia, on varmasti parempi olla samassa paikassa oppimassa. Jos on yhteinen visio ja kukin rientää eri paikkaan oppimaan asioita toteuttaakseen vision, niin silloin varmaan erillinen oppiminen tuo runsaamman sadon? No emme nyt näitä juuri pohtineet junassa, mutta tämänsuuntaisia asioita, talkoille tärkeitä.

Tutkijaseminaarissa Susanna esitteli suunnitelmansa ja se sai hyvän vastaanoton. Itse olin erityisen iloinen vastaavan professorin kannustavista ja ymmärtävistä puheenvuoroista. Tunsin samankaltaista ajattelua, joskin teoreettinen tausta on ihan

83

erilainen: talousmaantiede ja oppivat alueet...Onkin hienoa, että Susannalla on teoreettisena pohjana alueet ja oppiminen, tutkimus tuo uutta talkoisiinkin ja talkoot antavat hyvää empiriaa tarkastella asioita talousmaantieteen näkökulmasta. Se on virkistävää, kun tähän asti olemme tarkastelleet talkoiden taustaa viestinnän, kasvatuksen, tekniikan ja tulevaisuuden tekemisen näkökulmasta.

Keskustelimme myös tutkimuksen kielestä, ja vaikka yliopistolla on tarve englanninkieliseen tutkimustuotokseen, niin jo se, että empiria on syvällä Suomen kulttuurissa puoltaa suomenkielen merkitystä tutkimuskielenä. Jo sana tietotaitotalkoot on vaikea kääntää englanniksi, olemme nyt sitä eOppi - lehteenkin tarjoamassa KnowHow-talkoot - käännöksenä. Sauna, sisu ja talkoot ovat meitä itseämme! Toki on tarpeen tutkimuksesta myös tehdä englanninkielisiä artikkeleita.

Tutkijaseminaarista jäi hyvä maku!

Seminaaria seuraavina päivinä olivatkin evp -yhdistyksen talkoot Vierumäellä. Talkootuotoksista jo näkee, että ne onnistuivat hyvin. Etukäteen päällystöön kuulunut porukka oli hiukan epäillyt, sopiiko malli heille. Jälkikäteen kiittelivät ja lähettivät kiitosviestejä kohteliaisuudesta, mutta mielestäni vilpittömästi. Ja ovat tilanneet omille alueilleen lisää talkoita! Pilottien kokemukset osoittavat mallin toimivuuden, hiomista tapahtuu joka kerralla. Tämä kaikki pitää vielä kirjata paremmin "tuotteeksi". Olenkin luvannut jokaisesta talkoosta tarinan siitä, mitä tapahtui, miten kaikki sujui. Mikä oli hyvää, mitä voisi parantaa....

Tekniikka aiheuttaa aina ongelmia. Olisi helppoa, jos meillä olisi omat koneet ja niillä tutut ohjelmat. Tosin ei tämäkään takaa räpistelyä, sillä aina on yllätyksiä: tykin asentaminen läppäriin muutti ruutua ja aiheutti tyylimäärittelylaatikon sen osan katoamisen, missä tyyli hyväksytään. Vasta ruutuasetusten muuttaminen helpotti tilannetta. Samoin esim. scribuksen eri versioit ovat erilaisia, jopa samoilla käyttöjärjestelmillä, puhumattakaan siitä, että meillä on käytössä eri-ikäisiä eri käyttiksiä. Tosin toisaalta se, että yhdessä etsimme, missä vika, tekee tekniikasta arkisempaa. Talkoolainen sanoikin, että on hienoa huomata, ettei ole yksin tekniikan ongelmien kanssa, muillakin on niitä! Antaakohan mainokset ja media liian ruusuisen kuvan tekniikasta taviksen käsissä? Ja emme uskalla sanoa, että emme osaa... Eteenpäin meno tapahtuu vain tosiasiat tunnustamalla. On turha haaveilla kätevistä tietotekniikan palveluista, jos käyttäjät eivät niitä tunne eivätkä saa koneilleen ladattua.

Josko taas menisi nukkumaan - tai lukemaan

Maija

84

Tiistai 3.11.2009

Eilen aamulla kävin katsastamassa Laurean luotsikoulutuksen talkoopaikan Tuusulanjärven rannalla. Pääsemme aitoon talkootunnelmaan, sillä teemme itse ruoan, keittiö on pieni mutta toimiva. Astioita on tarpeeksi, mutta kattiloista on pientä pulaa, tällaiset ongelmat pystymme kyllä ratkaisemaan. Joskus aikaisemminkin on soppaa keitetty teräksisessä kahvipannussa...

Päivällä soitti Hannu Oulusta, eli yksi Vierumäen talkoolaisista. Hän työskentelee asukastalon toiminnanjohtajana ja kehitteli talkoita omaan yksikköönsä. Meille ajatus sopii loistavasti, sillä asukastalon yhteisö on juuri sellainen, joille talkoomme ovat suunnatut. Jos Hannun ideointi osuu nappiin, Oulussa järjestetään ensi vuonna suuri määrä talkoita. Ja miksi ei osuisi? Olin tosi iloinen tästä ketjuefektistä eli koskaan emme voi ennalta tietää, kuka tuntee kenetkin ja mikä kohta iskee kipinää kenenkin verkostoissa.

Tänään aamulla kävin sopimassa Tuusulan kunnan teknisen toimen nettitalkoista tammikuun puoliväliin. Ensimmäinen avaus kunnalliselle puolelle!

Tykit mahdollistavat monen työpisteen työskentelyn ja kaikki ovat koko ajan selvillä, mitä tehdään.


Ärsyttää mahdottomasti kaikki byrokratia, jonka säännöt ovat viime vuosituhannelta. Ja kyseessä on kuitenkin tämän vuosituhannen projekti. Esimerkiksi emme voi vain kierrättää miniläppäriä ja kerätä talkoolaisten tietoja, vaan se on tehtävä paperilla, sillä allekirjoitus pitää olla nimenomaan siinä paperissa missä on lomakkeen tiedot ovat. Näin sitten kirjoittelemme puhtaaksi jälkikäteen. Miksi ei nimikirjoitukset eivät

kelpaa eri paperilla? Toinen vanhentunut sääntö on ikä-rajoitus 15-64 vuotiaat. Miten eläkeikää voidaan koskaan nostaa, jollei 64-70 vuotiaita katsota enää kehityskelpoisiksi uuden tekniikan arjen sovellusten kanssa? Sääntöjä, sääntöjä. Elettävä niiden kanssa on vain...

Maija

Olin aamulla seminaarissa, jossa pohdittiin kommunikaation ja yhteisöjen suhdetta. Minulle asia oli päivänselvää ja tuttua, monille ilmeisesti aika uutta. Parasta oli, että tapasin Oulunkylän asukasyhdistyksen edustajan, joka innostui kovasti talkooajatuksesta. Taitaa tulla tilaus Oulunkylään.

Pakkasimme luotsikoulutuksen tavaroita ja keskustelimme huomisen päivän sisällöstä. Johannakin on taas maisemissa, tehokkaan Betlehem-jakson jälkeen, hän oli siellä kouluttamassa juuri äänenkäsittelyä ja radio-ohjelmia, mikäli olen oikein ymmärtänyt.

85

Hän on huomenna meidän "salainen aseemme". Nyt päästään tekemään luotsikoulutettavien kanssa myös ruokaa, mikä tuo varmaan ihan uuden ulottuvuuden ja tunnelman koko päivään. Huomenna siis järvenpäässä!

Liisa

Torstai 5.11.2009

Laurean talkoot Keudan rantasaunalla, ja lunta maassa ihan reilusti. Lisää tuli koko päivän, ja osalla porukasta vielä kesärenkaat alla. Luotsipäivä aloitettiin ruoan pisteyttämisellä, kun kerran on mahdollisuus valmistaa ruokaa. Menetelmän käsittelyyn käytettiin reilusti aikaa, koska se on tärkeä juttu talkoissa ja pisteyttämällä voidaan löytää ratkaisu moneen muuhunkin asiaan ja saada koko päätösprosessi läpinäkyväksi.

Päivän aiheena oli äänenkäsittelyn oppiminen ja haastattelujen ja radio-ohjelmien tekeminen. Rantasaunalla äänitettiin siis saunassa (Radio Sauna), pukuhuoneessa ja isossa takkahuoneessa sekä autossa. Ensimmäisen kerran päästiin tekemään myös porukalla ruokaa, mikä oli tunnelman ja hengen kannalta tosi hyvä juttu.

Rantasauna oli paikkana suht hyvä, siellä toimi langaton verkkokin. Viikon kuluttua jatketaan netin tekemisen merkeissä.

Koen ongelmaksi aina välillä tämän tavaroiden rahtaamisen. Meillä on aika paljon laitteita ja muuta tarpeellista tavaraa aina mukana, ja niiden raahaaminen julkisissa kulkuneuvoissa (ja auraamattomassa lumihangessa, joskus ) on fyysisesti aika kova juttu. Olemme pari kertaa vuokranneet auton, kun on menty porukalla ja laitteiden kanssa kauemmas, mutta tällainen "lähietäisyydellä" oleva talkoopaikka panee miettimään, kun meidän pitää olla tarkkoja kaikissa kuluissa.

Luotsipäivä oli aika onnistunut, mutta aika loppui vähän kesken ja meidän piti poistua paikalta tosi nopeasti, sillä toinen tilaisuus painoi päälle...

Liisa

Maanantai 9.11.2009

Edelleen pohdiskelen tätä yhdessä/erikseen oppimista, Susanna jo raottikin tutkimussuunnitelmassa oppivan alueen ja oppivan organisaation teoriaa. En sitä toki ole haltuunottanut, mutta vaikutti kiinnostavalta, siihen pitää palata. Mutta omaa pähkäilyä ensin. On eri asia puhuuko yhdessä oppimisesta vai yhteisön oppimisesta. On eri asia puhuuko eri asioiden oppimisesta vai toimintatapojen oppimisesta. Ja vielä on eri asia, kun puhuuko viestinnän oppimisesta tai viestintätapojen oppimisesta.

86

Yhdessä oppimisessa on taustalla ajatus, että opitaan jokainen erikseen yhdessä tämä, on hauskempaa oppia yhdessä. Koulussa opitaan yhdessä yksilöinä, sillä arvostelu on yksilökeskeistä. Koulussa opitaan vielä monesti opettajakeskeisesti kuuntelemalla ja kirjoittamalla. Yhdessä tehden tuo tähän konseptiin uuden ulottuvuuden, lisää yhteisöllisyyttä tekijöiden kesken, kasvattanee tekijöidensä bourdilaista sosiaalista pääomaa. Mutta yhteisön oppiminen on varmasti ainakin osittain eri asia, toki yhteisön jäsenten oppiessa koko yhteisö oppii, mutta yhteisön oppimisessa on vielä jokin muu salattu elementtinsä - siis minulta salattu - jota en osaa määrittää, mutta intuatiivisesti tiedän sen olevan. Olisiko niin, että jokin elämyksellinen kokemus, muisto tms. lisäisi yhteisöllistä oppimista, miten on Susanna?

Muistan monet kerrat olleeni työaikana erilaisissa koulutuksissa ryhmätyön edistämiseksi, tulosjohtamiseksi, luovuudeksi jne. koulutuksessa, joka tähtäsi työtapojen muutokseen, uuteen toimintamalliin. Omat ja muiden kokemukset osoittivat, että vaikka kursseilta tullut oli intoa täynnä, niin ei se auttanut, muut eivät olleet innostuneita, mitään ei tapahtunut... Ehkä pikkuhiljaa, mutta ei tuon koulutuksen tuloksilla mitattavaksi. Minusta on aika selkeää, että yhteisön toimintatapojen kehittämiseksi täytyy jokaisen olla mukana ja nähdä muutoksen syyt ja seuraukset ja toimivuus. Eikä se riitä, jokaisen tulisi nähdä myös, että se toimii, kokea muutoksen mielekkyys. Aika varma olen siitä, että tietotaitotalkoiden tapainen tapahtumasarja aiheuttaa toimintamallin sisäistämisen ja muutoksen. Kuinka pitkä tuon sarjan on oltava, montako kertaa, riippunee yhteisöstä ja muutoksen suuruudesta.

Entä sitten viestintä? Auttaako, jos yksi oppi käyttämään puhelinta, toinen sähköpostia, kolmas tekstaria, neljäs facebookia? Jollei ole tietoa toisten osaamisesta, ei viestit varmaan kulje eikä edes tiedä, etteivät ne kulje. Varsinkin, jos puhelimeenkin voi jättää viestin vastaajaan. Vaikka esimerkki tuntuu kärjistyneen yksinkertaiselta, niin tosi elämässä se ei usein ole sitä. Liisakin tuossa juuri sanoi, ettei kannata Hannulle lähettää sähköpostia, hän oli sanonut, ettei lue niitä. Jos tätä tietoa ei olisi, niin varmaan Liisa olisi lähettänyt sähköpostin ja sitten unohtanut koko asia. Entä jos yhteisössä on monta sellaista, jotka eivät lue kotisivuja, kannattaako niitä tehdä? Jos taas toisaalta on aika monta, jotka lukevat ja ne tehdään, niin mistä loput sitten saavat tiedon? Yhdessä nettisivuja tekemällä lisätään ainakin netin seuraajien määrää. Ehkä nämä ovat ikuisuuskysymyksiä, mutta en nyt kuitenkaan olisi heittämässä kirvestä kaivoon (en ainakaan Liisa) ja uskon vielä talkoomalliin yhteisöjen viestinnän kehittämisessä.

Mutta asiaa pitää pohtia vielä paljonkin. Ja sitä, että jos yli 64 vuotiaat eivät saa olla mukana, niin miten he voivat olla sitten aktiivi kansalasia? Jätetäänkö heidät jo tässä vaiheessa sosterveyspuolen menoeräksi? Tässä toinen aihe, josta tulen jatkossakin ääntä pitämään.

Maija

87

Tiistai 10.11.2009

Lunta tuli, mutta ei ihan niin paljon kuin oli ennustettu. Pidin aamulla kiirettä työmaalle, kun meillä piti olla palaveri heti aamusta. Olin illalla myöhään harrastamassa ja aamulla aikaisin uimassa enkä avannut konetta ollenkaan kotona. Enkä siis tiennyt, että palaveri oli tältä aamulta peruutettu. Maija luotti siihen, että minä nyt ainakin luen sähköpostini eikä laittanut tekstaria peruutuksesta. Täällä sitten keittelin aamulla kahvit ja avasin koneen vasta sen jälkeen. Ihmettelin, kun ketään ei tullut palaveriin, ja sitten luin, että se olikin siirretty ensi perjantaihin. Opetus: koskaan ei kannata luottaa siihen, että kun viestin lähettää, vastaanottaja saa sen, avaa ja/tai lukee sen. Tunnollisimmallekin sähköpostin lukijalle saattaa tulla väsymys tai joku este, ja siinä sitä sitten ollaan tärkeän viestin kanssa!

Oulun ja Keski-Uusimaan talkoita justeerataan. Oulun talkoot on jo kalenterissa. Minna viimeistelee nettioppaan kantta ja ihmettelee, mistä kuvaan ilmestyy ylimääräinen keltainen väri. Olisipa jossakin joku suurempi viisaus, jolta näitä juttuja voisi kysyä ja saada vielä ymmärrettäviä vastauksia, mutta kun ei ole... SeOppi-lehti tuli tänään kahdella kielellä, juttuumme oli liitetty kuva mistä emme oikein tykänneet. Se ei anna talkoistamme oikeata mielikuvaa.

Pistin alustavan luotsaustarjouksen Laurean luotsiopiskelijoille, saa nähdä tuleeko yhteydenottoja.

Liisa

Yhdessä tekeminen vaatii avoimuutta


Luotsikoulutus on tosi tärkeä juttu koko hankeen onnistumisen kannalta. Ilman luotseja ei ole talkoita ja ilman talkoita ei tietotekniikka jalkaudu suunnitellulla tavalla eikä tuloksia synny eikä jatkuvuutta. Huomenna on ensimmäinen koulutusjakso ohi. Monta asiaa on syntynyt mietintään, mitä voisi tehdä toisin, mitkä tavoitteet on saatu onnistumaan, missä kivi kengässä. Oppilaiden loppuesseet antavat varmasti lisävalaistusta. Itseäni askarruttaa eniten luotsin roolin ymmärtäminen tietotekniikan opastuksessa, sinnikkyys, loppuunsaattaminen, toisten arvostus, miten niitä opetetaan? Esimerkein, mutta riittääkö näin pieni aika esimerkiksi, onko ollut esimerkkiä?

Jo se, että luotsioppilaat olisivat ennen koko koulutuksen alkua mukaan "oikeissa" talkoissa ja yksin, korkeintaan kaksin, voisi antaa tietoa siitä, mihin pyritään ja sitten koulutuksessa kiriä näitä ominaisuuksia ja sitten koulutuksen loputtua vielä talkoissa toisen/kolmantena luotsina antaisi loppusilausta. Ehkä tämä auttaisi jonkin verran. Yhdessä tekeminen saattaisi onnistua paremmin, kun luotsit eka infossa jaettaisiin ryhmiin ja ryhmät sitten tuottaisivat omin päin tuotokset ja arvioitaisiin tuotoksia. Tällöin syntyisi yhteisen tekemisen ja tuottamisen motiivi. Mutta miten arvioida, miten tuotos syntyi? Jotenkin kaipaan luotsioppilailta enemmän sitoutumista. Tosin toki myönnän, että tämä koulutus on yksi koulutus kaiken keskellä, 5 opintopistettä....Jos näin on, niin mistä sitten luotseja tehdään?

88

Viestintäleirien kultseilla on hyvä kokemus yhdessä oppimisesta ja ohjaamisesta. Jos kultsi on 1-3 talkoissa mukana kolmantena luotsina, minusta hän silloin voi olla jo luotsi. Eli pitääkö nyt katse kääntää voimallisemmin Viekkaan puoleen? Mikä heille porkkanaksi? Entä miten toteutamme luotsikoulutuksen Otavan opistossa maaliskuun alussa viikon luotsileirillä? Jos mukana on vain luotsiksi pyrkiviä/koulutettavia/haluavia/ niin mistä ne luotsattavat? Voiko luotsiksi oppia ilman luotsikokemusta aidossa ympäristössä? Näiden ajatusten kanssa vietän vielä monta unetonta yötä. Teoriaakin voisi, kun tietäisi mistä sitä löytää tästä näkökulmasta? Sosiaalipedagogiikka? Konstruktiivinen oppiminen? Oppivat alueet? Oppiminen yleensä? Joka tapauksessa luotsikoulutuksen oppiminen on eri asia kuin yhteisöoppiminen eli talkoissa tapahtuva oppiminen....

Maija

Torstai 12.11.2009

Puheensorina on melkoinen, sienikeitto tuoksuu ja luotsikoulutuksen aikana tehdyt ääni-, kuva- ja tekstituotokset ovat siirtymässä tänne Talkootuotoksia -sivulle.

Tänään on Laurean luotsikoulutuksen viimeinen päivä ja päättäjäiset, mielenkiintoista lukea, millaisia tunnelmia jakso on herättänyt oppilaissa. Eevan mukaan aika myönteisiä, mutta varmaan saamme lukea ne myös itse. Paljon on vielä kehitettävää, mutta kun aina jostakin pitää alkaa, nyt on yksi vaihe viety läpi ja ollaan kokemuksia rikkaampia.


Päivä meni hallinnollisten asioiden hoitamiseen ja luotsikoulutuksen kehittämisestä keskustelemiseen. Maija oikoluki nettiopasta. Viikonloppuna Hetkyn seminaari.

Liisa


Paljon ajateltavaa viikonvaihteen Hetky-keskusteluista, liittyy myös meidän talkoisiin. Hiljaisen tiedon merkitystä, yhteiskunnallisten keskustelujen käynnistämistä

ja niiden kautta vaikuttamista, verkostoitumista, yhteydenpitoa, sanomisen hintaa, paikallisen tason yhteiskunnan oikeudenmukaisuutta, Päivitettiin kalvoja Maijan alustusta varten.

Tiistai 17.11.2009

Hyvan julkaisutalkoot sovittu helmikuulle, Pohjois-Kymen videotalkoista ei ole kuulunut vielä mitään, mutta selvitellään...

89

Paperiasioita, hallintoa ym. Maijan puhelimen etsintää, onneksi löytyi.

Torstai 19.11.2009

Eilen viriteltiin lisää Kouvolan videotalkoita, Maija oli alustamassa TTL:ssa ja kuulemma käytiin hyviä keskusteluja.

Tänään on ollut paperihommia, kalenteriin merkittiin Keski-Uudenmaan Mielenterveysseuran talkoot tammikuulle. Rovaniemi kyselee selvennyksiä joihinkin yksityiskohtiin, ja heille etsimme nopeasti vastaukset, etteivät asiat turhaan viivästyisi. Tänään on vielä kokous taustaorganisaatiomme TTL/Hetkyn verkostojen tehostamisesta.


Sataa, sataa ropisee sekä vettä taivaalta, että viestejä Rovaniemeltä, puutteita (pieniä detaljeja) asiakirjoissa. Sinänsä hyvä merkki, meidän toinen laskutuskausi on tarkistuksessa! Rahatkin voivat sitten sadella TTL:n tileille. Se olisi helpotus toimintamme kannalta.

Olen mietiskellyt syvempää yhteistyötä kirjaston kanssa. Sykäyksen antoi TTTL:n kokouksessa

hallituksen pj, joka sanoi, että kirjastothan olisivat hyvä paikka talkoille, malli on sen verran hyvä! Ja eilen LVM:n arjen tietoyhteiskuntaseminaarissa Kirjastoseuran puheenjohtaja peräänkuulutti myös ihmisläheistä ja -välitteistä tietotekniikan käyttöä. Niinpä soitto sisarelleni Heinolaan tietäen hänet kirjaston vakikäyttäjäksi poiki ajatuksen vertaisohjaajien talkoista Heinolassa. Suunnittelisimme talkoissa ne asiat, mitä vertaisohjaajat tarvitsevat, kalenterit, miten heidät tavoittaa, tekisimme yhdessä esitteet ja videot jne.

Jos mukaan saataisiin heinolalainen luotsiksi haluava henkilö järjestämään kirjaston kävijöille erilaisia oppimis- ja tekemistapahtumia, niin sitä voi vain kuvitella, mitä kaikkea alkaa tapahtumaan! Kyse on siitä, miten saada muutkin Heinolassa innostumaan aiheesta, kokoamaan voimansa ja organisoimaan eka talkoot heidän puoleltaan, mehän tulemme täältä tukkaputkella pitämään ne! Lisähaaveilua: jospa heinolalaisen yhdyshenkilön saisi mukaan Otavan Opiston luotsikursseille, niin ilo olisi monenkertainen, myös kumppanimme Heinolan Työväenyhdistyksen talkoot järjestyisivät osittain paikallisin voimin. Puhumattakaan monista muista talkoista Hämeessä!

Ensimmäinen palaveri heinolalaisten kanssa on jo sovittu ensi keskiviikoksi, että eiköhän jotain perästä kuulu! Näin sitä pieni toive kokoushuoneen ovenraossa saattaa johtaa uuteen toimintaan hankkeen sisällä. Kunhan idea vielä leviäisi kirjastoseuran kautta muillekin, niin tekniikan avulla tuotaisiin iloa arkeen monelle!

Maija

90

Tiistai 24.11.2009

Eilisen aikana tilastointiapuvälineiden (=Excel-taulukoiden) muokkausta paremmiksi, yhteydenpitoa tuleviin talkoolaisiin. Tänään aamusta alkaen Johannan ja Minnan avulla siivottiin koko toimisto ja organisoitiin arkisto, talkoo- ja toimistotarvikkeet ja kaikenlaiset tarpeelliset kirjat ja artikkelit. Valtava määrä pahvia ja paperia meni kierrätykseen ja toimistoon tuli lisää tilaa, kun kalustettiin (monien kokeilujen jälkeen) tila uudelleen. Rankka siivouspäivä, mutta olemme tyytyväisiä. Lisäksi Robert kävi ja puhuimme monia tärkeitä asioita valmiiksi. Oikein hyvä palaveri.

Liisa

Sunnuntai 29.11.2009

Viime viikolla kirjoittelin vanhojen talkoiden kertomuksia luotsityön näkökulmasta ja kertomusten loppuun ajatuksia siitä, mitä opittavaa, mitä parannettavaa. Perjantain ja lauantain ” puhumalla paras” -videotalkoissa keskustelimme kahvitauolla jälkiviisaudesta. Oli jotain, josta totesimme, että olisi pitänyt tehdä niin ja niin ja siihen joku tokaisi sitten, että jälkiviisautta! No niinpä tietenkin. Ensimmäiseksi tulee minun mieleeni sanasta jälkiviisaus halveksuva tunne. Mutta eihän se niin ole! Ellemme jälkikäteen puhuisi ja punnitsisi tapahtumaa, olisi jälkiviisaita, niin emme varmaan mitään osaisi seuraavalla kerralla tehdä paremmin, vaan toistaisimme samoja virheitä.

Jälkiviisaus onkin oiva tapa tuoda ongelmia esiin - ja parannusehdotuksia. muuttaa hiljainen tieto näkyväksi. Itse asiassa on kyse konseptin kehittämisestä kerta kerran jälkeen paremmaksi. Tällä oli joku nimikin ja hyvä kuvakin, jonka Susanna keväällä näytti, oli saanut Linturin Hannulta. Luulen, että tallensin sen työpöydälle, pitää huomenna etsiä.

Toinen ajatus samassa pöytäkeskustelussa viritti paljon puheenvuoroja: Moite tai valitus on itse asiassa huonosti muotoiltu parannusehdotus. Olin tämän lauseen kuullut sosiaaliturvan päivillä Rovaniemellä joitakin vuosia sitten. Mutta tuotuna tähän keskusteluun ongelmista ja jälkiviisaudesta se avasi uuden näkökulman myös puhelinrinkikeskusteluihin. Kun joku esittää moitteen, niin on hyvä opetella se ihan luonnostaan otettavaksi parannusehdotuksena ja kääntää se siksi. Pienen pienenä esimerkkinä: jos joku sanoo, että täällä on tosi kylmä, voi sanoa, hyvä havainto, laitetaan lämpö päälle. Tai itse voi opetella sanomaan moittimisen sijaan, miten lisätään lämpöä? ja tällä tavoin harjoitella ihan arjessa ongelmien kääntämistä vastauksiksi. Tätähän meidän täytyy tehdä tietotaitotalkoissa luonnostaan koko ajan. Luotsien perusosaamiseen kuuluu nähdä ongelmissakin mahdollisuuksia tai ratkaista ongelmat kikoilla, jos konstit loppuvat....Siinä ja nyt.

Maija

91


Paperihommia, kuten aina kk:n viimeisenä päivänä. Uskomattomasti kuluu aikaa kaikenlaiseen lomake- ja paperirumbaan! Hyviä keskusteluja Lehmirannan talkoiden havainnoista ja "jälkiviisauksista".

Oulun talkoiden yhteydenpitoa ja postikortin tilaamista. Olimme yllättyneitä, että saimme viime viikolla omakuvapostimerkit joulutervehdyksiimme talkoiden parhaista käytännöistä. Palvelu oli ihan superia, merkit tulivat kahdessa päivässä vaikka nettisivulla luvattiin kahdessa viikossa. Nyt tehdään vielä postikortti...

Liisa

Tiistai 1.12.2009

Kouvolan talkoiden sopimista, postikortin tekemistä ja muita käytännön asioita.

Samalla keskustelimme erilaisista käyttöliittymistä, joista Maija oli kuullut hyvän alustuksen. Tietotaitotalkoot on yhdenlainen käyttöliittymä, kuten myös viestintäleiri. Maija kirjoittaa tästä teemasta lisää...

Liisa

Torstai 3.12.2009

Muutama ajatus, joka vaivaa mieltäni eikä näin täyskuun aikaan anna unen tulla...

1) Ikäkysymys askarruttaa edelleen. Ymmärrän, että tässä ESR- hankeohjelmassa katsotaan yli 65-vuotias kohteena liian vanhaksi ja että ikääntynyt ihminen tarkoittaa tässä ohjelmassa yli 55-vuotiasta työikäistä, eli siis alle 65-vuotiasta. Se on ohjelmajulistuksen liitteessä kerrottu ja siis etukäteen tiedetty ja noudatettavaksi tarkoitettu. (Kiitos Ollille hyvistä vastauksista).

Miten tulisi menetellä, että tulevaisuudessa asiat olisivat toisin? Kansalaisyhteiskunta lepää paljolti juuri yli 65-vuotiaiden varassa ja he tarvitsevat ja haluavat tietoteknisiä taitoja. Yhteiskunnan sosiaalinen pääoma lepää paljolti juuri eläkkeelle siirtyneiden varassa ja he tekevät mm. vapaaehtoistyötä (kuten puhelinringissä yms.). Täytyy keksiä keinot, miten tämä työ lasketaan myös työksi mm. it-opetuksen reunaehtoja määriteltäessä. Kun yhteisöjen viestintätaitojen tulee olla kaikkien jäsenten taitoja, niin yhteisöllinen oppiminen on tällöin a ja o. Jos yhteisöstä nyt otetaan pois yli 65-vuotiaat, niin silloinhan kaikki jäsenet eivät saa uusia taitoja, vaan on ylläpidettävä monenmoisia viestintätapoja, mikä ei aina ole tehokasta eikä mielekästä. Eikä siihen ole edes resursseja. Seurauksena on yhteisöjen toiminnan kuihtuminen ja sosiaalisen pääoman surkastuminen.

92

2) oikeastaan suoraan edellisestä seuraa myös mietteitä yhteisöllisestä oppimisesta. Kai Hakkaraisen oiva luento maanantai-iltana tulevaisuuden tutkimuksen seuran vuosikokouksessa antoi monta virikettä tarkastella yhteisöllistä oppimista (luennon ensimmäinen tunti tulee seuran sivulle kalvoineen lähipäivinä, www.futurasociety.fi).

Muutamia muistikuvia luennosta:

Hakkarainen totesi mm. että jo tunnin yhteinen työskentely antaa tiedon siitä, mitä toinen osaa, kyse on transaktiivisesta muistista. Meillähän tietotaitotalkoissa yhteinen työskentely kestää 12 tuntia!

Edelleen hän totesi ihmisen olevan biologisesti kulttuurinen, äärisosiaalinen ilmiö. Yhdessä tekeminen pohjautuu tähän perusilmiöön. Hyperkollektiivisuus erottaa ihmisen muista olioista, ihminen on luotu opettamaan ja opettaessa oppii parhaiten. Talkoot perustuvatkin juuri ajatukselle, että jokainen on toisensa opettaja ja yhdessä syntyy jotain enemmän kuin jos jokainen tekisi yksin.

Hakkaraisella oli käsite: Improvisoiva yhteisöllisyys (Group Gennis (Sawyer, 2007). Tätä varmaan kannattaa pohtia Susannan kanssa lisää. Kollektiivinen älykkyys, jota yhteisö voi kantaa, kehittyy koko ajan yhdessä. Olenkin ajatellut keinoja, joiden avulla talkoohenkeä voisi puhaltaa yhä uudelleen luomaan kollektiivista älykkyyttä....

Erityisen mielenkiintoinen oli Hakkaraisen kertomus siitä kuinka he ovat Helsingin Ylipistossa luoneet tohtorikoulutuksen käyttöjärjestelmän kymmenen vuoden uurastuksella ottaen käyttöön kollektiivisen oppimisen menetelmiä ja käytänteitä. Tästä heräsi heti ajatus viestintäleireistä tulevaisuuden yhteiskunnan käyttöjärjestelmänä, jota on kehitetty 20 vuoden ajan. Tässä käyttöjärjestelmässä viestintä ja tietotekniikka ovat välineinä toteuttaa yhteisöllisyyttä ja yhdessä oppimista arjessa. Tietotaitotalkoot ovat tästä käyttöjärjestelmästä kehitetty uusi yhteisön omaan tarpeeseen tuleva toimintamalli/käyttöjärjestelmä, missä tietotekniikan avulla luodaan uusia artefakteja, videoita, lehtiä. kuunnelmia, kirjoja, nettisivuja, kuvakertomuksia, ruokia, kattauksia jne.

Nämä ajatukset varmaan tarkentuvat, ehkä muuttuvatkin, kun yhdessä katselemme ja kuuntelemme Kain esitelmän sekä testaamme ajatuksia aina uusissa talkoissa.

Mutta nyt: Hyvää yötä!

Maija

Perjantai 4.12.2009

Olemme talkoilemassa Korialla, Pohjois-Kymen Kasvun väen kanssa tekemässä videoita. Editoidaan heidän kuvaamiaan juttuja ja kuvataan niihin uusia juontoja ja välispiikkejä, ei tosin enää tänään kun on jo ihan säkkipimeä.

Kuvaukset tehdään huomenna päivänvalossa, ulkona. Aikaa tuhraantui kaseteille kuvattujen aineistojen siirtämisessä koneelle, mutta aika käytettiin talkoiden

93

markkinointiin, sillä Kasvun alueella on paljon hienoja, kunnostettuja seurataloja, joissa on hyvät keittiöt, ja kylillä on paljon tarvetta nettisivujen, julkaisujen ja videoiden tekoon. Taitaa sana lähteä leviämään, ja Kasvun porukoiden näpeissä ovat aktiiviset kymenlaaksolaiset kylät ja yhteisöt.

Eilen illalla olimme Maijan kanssa kumppanimme ja vuokraemäntämme Maaseudun Sivistysliiton pikkujoulussa, ja taisimme saada muutamat talkoot eteenpäin. Lisäksi kehittelimme videoista hienoa ideaa, jota lähiaikoina kehittelemme eteenpäin, ja uskon siitä tulevan aika mainion jutun. Siitä tarkemmin tuonnempana, kun idea kypsyy paremmin.

Editointimme on täydessä vauhdissa, äänen tasot heittelevät melkoisesti, mutta eiköhän asiaan löydy ratkaisu. Johanna pistää kuvia kuvagalleriaan...

Liisa

Perjantai 4.12.2009

Liisa ja Johanna ovat Kouvolassa talkoissa ja minä olin aamupäivällä pyöreän pöydän keskustelussa tekniikan kehittämisestä käyttäjän kanssa Käkete-hankkeen tiimoilta. Monta hyvää alustusta siitä, kuinka nykymenetelmillä osataan ottaa jo käyttäjän tuntemukset ja toiveet huomioon. Mutta, mutta jokin askarruttaa ja yritän sitä nyt äänen ajatella.

Lähes aina tekniikan palvelujen ja sovellusten kehityksessä lähdetään kuitenkin liikkeelle itse tekniikasta. Vaihtoehtoisesti voisimme lähteä liikkeelle elämäntavasta ja katsoa, miten tekniikalla edistetään/estettään ko elämäntapaa. Tosin tähän suuntaan ollaan menossa, niin ainakin kuvittelin kuulevani. Joskin sitten hetken päästä petyin, kyse oli kuitenkin tekniikan artefakteista, ei esimerkiksi verkossa olevista palveluista ja aina jonkin erityisen tekniikan kehittämisestä. Voi olla, että näin ei ollutkaan, en vain tiedä tarpeeksi, esitettiinhän keskustelussa mm, esimerkki siitä, kuinka yksinkertaista on ratkaista mm. ongelma siitä, onko silitysrauta jäänyt päälle: laitetaan vain töpseliin ajastin. (Olen tätä kikkaa käyttänyt mökin lämmittimessä jo pitkään, mutta en hoksannut laittaa myös silitysrautaan). Siis oikeastaan on kyse siitä, että teknistä mielikuvitusta käytetään arjessa, ei niinkään uusista vempaimista. Tämän kyllä joku sanoikin. Ja keskustelimme myös uudesta mahdollisesta KÄTSY-palvelusta, vertaiskeskustelusta erilaisten teknisten ongelmien kanssa "selkokielellä". Tämä me voitaisiin tai on ollut tarkoituskin tehdä näillä sivuilla viestinnän ongelmien kanssa.

Viime viikonlopun talkoiden ryhmäpuhelu vertaiskeskusteluissa on esimerkki tarpeesta syntyneestä sovelluksesta, missä ei tekniikka ole muodikasta. Niinpä itse teknisen ryhmäpuhelupalvelun saaminen tavallisiin puhelimeen on hankalaa.

Tietotaitotalkoissa puolestaan lähdemme siitä olettamuksesta, että teemme jo aiemminkin halutun toteutuksen yhdessä. Näin lähdemme olemassa olevasta tilanteesta ja olemassa olevalla tekniikalla niin pitkälti kuin osaamme. Eli uusi tekniikka ja uusi kulutus ei näyttele pääosaa, vaan ihmisten välinen vuorovaikutus, yhteisöllisyys ja heidän tarvitsemansa viestintä ja itseilmaisu. Vaikka talkootapahtumat antavat hyvä

94

foorumin myös itse tekniikan käyttöönoton ymmärtämiselle ja käsitykselle siitä, miten ihmiset tekniikka käyttävät, mitä siltä odottavat, emme ole saaneet tekniikan tutkijoita ja kehittäjiä innostumaan mukaan. Meillähän ei ole kohteena yhtä tekniikkaa eikä yhtä tarvetta ja niiden yhteensopivuuden tutkimusta vaan koko elämäntapa ja sen tarvitsema tekniikka.

Hyviä talkoita Kouvolaan!

Maija

Lauantai 5.12.2009

Arkkiatri Risto Pelkonen sanoi tänään tv-haastattelussa, että yli 7-kymppiset ovat tärkeä voimavara vapaaehtoistyössä, he hoitavat omaisiaan jne. Pitää kuunnella YLE- Areenalta tarkemmin hänen sanansa. Mutta mielikuvakseni jäi, että hän totesi kansalaisyhteiskunnan toimivan vanhempien ihmisten voimin ja vanhempien tekevän arvokasta työtä. Samoin hän sanoi että on tärkeää, että eri-ikäiset toimivat yhdessä, kokemus siirtyy ja vuorovaikutus rikastuttaa kaikkia.

Maija

Korialla saamme juuri valmiiksi "Ihastuttavat Iitin kylät syynissä" -videon, pituus melkein 8 minuuttia.

Teimme jutun Windowsin MovieMakerilla, koska se oli valmiina näissä koneissa, ja siitä on sitten helppo jatkaa. Täällä on nimittäin runsaasti kuvattua materiaalia Kymenlaakson maaseudun kylistä, odottamassa editointia, ja nyt oppia on saatu siirtymään tekemisen kautta. Ohjelma jämähti äänen käsittelyn aikana emmekä ymmärtäneet, mikä sille tuli. Teimme kaikki mahdolliset temput, mutta kone vain oli jumissa. Sitten uhkasimme siirtää lopun editoinnin Macille, ja johan alkoi pelittää. Emme ymmärrä, mikä jumin selvitti, tuskin sentään uhkailu, mutta tapausten samanaikaisuus "selitti". Koneiden logiikan ymmärtäminen ottaa välillä lujille...

Johanna laittaa juuri logoja paikoilleen, sen jälkeen on vielä loppukatselu, puuronsyönti ja päätöskahvit.

Liisa

Leena editoi, Johanna luotsaa.

Maanantai 7.12.2009

Ehtimisen ongelma: miten ehtiä byrokratiaa, konseptin kehittelyä, tutkimusta, markkinointia ja itsensä kehittämistä talkoiden pitämisen lisäksi? No ihan helposti, jos osaa priorisoida: Liisa organisoi uusia talkoita ja pitää niitä ja hoitaa byrokratiaa ja minä yritän oppia joka talkoista ja kirjata oppia ylös, osallistua erilaisiin tilaisuuksiin, puhua viestintävalmiuksista jne.

95

Toki nämä tehtävät menevät meillä sekaisin ja tuemme toinen toistamme ja Johanna ja Minna osallistuvat ehtimisensä mukaan. Priorisointia sekin, että lähetin sydän verta vuotaen Venäläisen Villelle viestin Sometun Siikaranta tapaamisen vuoksi: "Hei Ville! Nyt näyttää siltä, että resurssimme eivät riitä Siikarantaan osallistumiseen.

Meillä on kahden päivän talkoot Oulussa to-pe ja heti lauantai perään tuntuu liioittelulta, varsinkin, kun ne eivät ole talkoot meidän talkoiden mukaan ja ohjelmaa on paljon muutenkin. Toki siellä oppisi, mutta opittavaakin on niin paljon. Maija"

Koko ajan on tunne, että pitäisi tehdä enemmän, käyttää aikansa tehokkaammin. Jos nytkin tätä kirjoittaessani kirjoittaisin talkootarinoita ja tekisin niistä yhteenvetoja, olisinko illalla tyytyväisempi? Tai kirjoittelisin postikortteja? Raportteja? Yhteenvetotaulukoita? Tekisin powerpoint-esityksiä? No teen niitäkin (tai jotain niistä) kohta, tosin puolen tunnin kuluttua on palaveri Presstekin ja Hetkyn kanssa, tärkeitä sidosryhmiä molemmat..

Joten lopetan löpinät!

Maija


Olemme Johannan kanssa junassa matkalla Ouluun pitämään nettitalkoita Myllyojan asukastuvalle kahdeksi päiväksi. Hoidettiin taas pätkä byrokratiaa kuntoon eli laskuja maksatukseen.

Tänään oli hyödyllinen palaveri puhelinringin talkoiden pohjalta Makkosen Matin kanssa, kokeiltiin heti ryhmäpuhelua. Puhuttiin enemmänkin talkoista ja uskon, että pidämme vielä keskustelun seurauksena talkoot pohjalaisella koululla. Lisäksi Minna viilasi viimeisiä oikolukuja nettioppaaseen ja saatiin joulutervehdykset kuntoon. Jännitin lisäksi koko päivän hammaslääkäriä, onneksi tilanne kääntyi hyvään suuntaan eikä operointia tarvittu. Hukkaan meni hyvät jännitykset...Mainitsen vielä, että tiistaina palaveerasimme Hetkyn ja Presstekin (Tekniikan toimittajat) kanssa, ja siitäkin keskustelusta toivon olevan seurauksena talkoita.

Liisa

96

Torstai 10.12.2009

Myllyojan talkoot hyvässä käynnissä. Kaupassa käytiin ja ruoka on valmistumassa.

Kolme ryhmää tekee asukastuvan uusia sivuja, valmistakin alkaa jo tulla ja puheensorina kertoo, että ideoita lentää...

Harmaan monet sävyt


Eilen tulevaisuuden tutkimuksen tonttuväittäjäisissä Juha (ohjausryhmämme pj) väitteli aiheesta: verkko-osallistuminen ja casena Prokunta -toiminta. Juha siteerasi Niemisen tutkimusta, jonka mukaan kansalaisten osattomuuden tunteeseen verkko ei tuo ratkaisua. Vastaväittäjänä kyselinkin, voisiko se johtua siitä, että ihmiset

ovat kuitenkin verkko-osallistumisessaan aika yksin. Ja yksin on vaikea muodostaa käsitystä asioista, olla jotain mieltä. Sen sijaan, jos keskustelee kasvotusten nähden toisen ilmeet ja eleet (viestinnässähän 80%on oheisviestintää), niin keskustelusta tulee antoisampaa ja voi muodostaa yhteistä käsitystä asioista. Näinhän tapahtui demokratiamme alussa, kun puolueosastoissa keskusteltiin ja tuotiin asioita laajemmalle foorumille. Jos nytkin olisi enemmän muodissa yhteiset tilaisuudet ja niiden perusteella tehdyt käsitykset ja kannanotot ja ne tuotaisiin verkkoon, niin osattomuuden tunne olisi pienempi, varsinkin jos tuo yhteinen käsitys todella noteerattaisiin jossain päätöksenteon yhteydessä.

Juha näytti myös uunituoreita lukuja siitä, mistä kansalaiset ovat kiinnostuneita sanomaan mielipiteensä, ja yllätys yllätys yli 60% haluaisi kertoa käsityksiään vanhusten hoidon palveluista. Kuunnellaanko kansalaisia, välittävätkö päättäjät? Pro kunta -kokemusten perusteella päättäjiin vaikuttaminen on työläs prosessi. Eräskin kunnanvaltuutettu oli sanonut olevansa prokunnan kanssa samaa mieltä, mutta kun pojat olivat jo sopineet! Pääsemmekö edes haaveunissamme tuonne poikien sopimiseen mukaan? Siis kansalaiset omine arvoineen. Ketä voimme äänestää, kenelle delegoida omat asiamme, ellei tiedä päättäjien arvoja eikä tiedä ketkä päättävät? Ei ihme jos demokratia on vajeessa. Miten olisi vaalikone, kysyi Juha, missä ensin kysyttäisiin, mitkä ovat arvot, joista ei luovu päätösprosesseissa? Jos näin olisi kansalaisen helpompi delegoida asioita päättäjille. Juha sanoi, että kunnan asioiden selvittäminen on hyvä harrastus, jota monen tulisi harrastaa. Netistä löytää yllättävän paljon taustatietoja, jos jaksaa kaivaa. Ja Juhahan jaksaa. Prokunnalle it onkin väline, jonka avulla se hoitaa asioita, etsii tietoja, pitää yhteyksiä, tekee lehteä, tiedottaa. Netti ei ole itsetarkoitus, ja esimerkiksi nimenomaan yhteinen fyysinen tila on elintärkeä kohtaamispaikka.

Tietotaitotalkoot antaa eväitä yhteisölle toimia prokuntapalvelujen tapaan, oppia käyttämään tietotekniikkaa omista lähtökohdista hyväkseen.

Maija

97

Hienoja ajatuksia, Maija, ja tulivat ainakin osittain todeksi Myllyojan asukastuvalla, jossa tehtiin todella innokkaasti nettisivuja yhdessä. Paikalla kävi myös Oulu-paikallislehden toimittaja ja valokuvaaja, ja heidän kanssaan keskusteltiin samantyyppisiä osallistumis- ja yhdessä tekemisen asioita kuin Maija pohdiskeli. Saatiin talkoissa paljon aikaan valmiita sivuja, ja vielä enemmän pohdiskeltiin, mihin kohtaan mikin sivu oikeasti kuuluisi ja mitä tekstejä pitäisi tehdä lisää. Moneen kertaan sanottiin ääneen, että omille jutuilleen, teksteilleen ja jopa nettisivuilleen tulee "sokeaksi", mutta kun joku ulkopuolinen kysyy olennaisen kysymyksen, havaitsee itsekin, mistä kenkä puristaa. Myllyojalaiset olivat tosi innokkaasti hommassa mukana molemmat päivät, kiitos kaikille osallistujille. Talkoita ja asukastuvan toimintaa esiteltiin toimittajalle ja kuvaajalle, erityistä painoa pantiin pisteytykselle ja pohdittiin, että se on hieno demokratian työkalu, jos se vain otetaan laajaan käyttöön. Sillä päästäisiin mukaan "poikien sopimiseen", tai saataisiin poikien sopiminen meidän kaikkien avoimeksi sopimiseksi...

Nyt odottelemme junaa Oulun asemalla, junan lähtöön on vielä toista tuntia aikaa. Onneksi tulimme ajoissa, sillä saimme junan viimeiset pc-paikat. Lemmikkieläinvaunussa olisi ollut vielä pari paikkaa, ilman pc:tä.

Liisa

Tiistai 15.12.2009

Eilen oli palaveri kumppanimme Tussen kanssa. Kävimme läpi nettiopasta ja nettisivujen kehittelyä. Huomasimme mm. että aikajärjestelyt on helppo tehdä verkkoviestimen lomakesivulla. Samoin päätimme tehdä tästä eteenpäin talkoolaisten osallistumistiedot nettilomakkeella.

Se on talkoolaisten helppo täyttää, siitä saadaan heti myös excel.taulukko ja tulostetun version voi myös allekirjoittaa. Ellei ole tulostinta mukana, niin kerätään vain allekirjoitukset eri paperille. Tämä tietty edellyttää, että talkoopaikalla edes nettitikku toimii moitteettomasti! Koska näin ei aina ole, mm pohjoisessa pitää oikein etsiä kuuluvuusaluetta, niin mukana pitää olla myös paperilla tyhjiä lomakkeita. Tusse esitteli meille myös TeamWieverin, jonka avulla on tosi näpsä vertaisopettaa etänä ohjelman käyttöä tms. Nyt demossa Mikael näytti meille, miten uutiskirje tehdään. Me näimme hänen työpöytänsä. Kyselinkin, että onko mahdollista, että esim. Mikael pääsisi minun työpöydälleni ainakin näkemään, mitä teen ja kertomaan, miten etenen. Jos oikein ymmärsin, niin tämä vaatii minulta client-oikeuden ohjelmaan ja se taas maksaa. Mutta talkoohengessä pitäisi olla niin, että luotsi pääsee näkemään tekijän sivun ja etäneuvomaan häntä. Tästä olisi varmasti apua yhdelle sun toiselle, joka taistelee vaikkapa taulukko-ohjelman kanssa, saada tarvittaessa esim. 10 minuutin opastus. Kyllä tästä moni olisi valmis maksamaankin. Eli näin talkookokeilu ja kehittäminen, kehittää myös uusia yritysideoita.

98

On helppo toimia opettajana ja ohjaajana, jos opastaa vain omien, koettujen ohjelmien tekoa ja omalta koneelta! Mutta tällöin jää oppilaalta omakohtainen käsi käsittää-oppiminen kokematta ja oppi voi mennä kuin vesi hanhen selästä! Päinvastainen tapa, jolloin ollaan opastettavan koneella ja opastettava painelee näppäimiä ja ohjaaja vain suullisesti neuvoo tai näyttää käden kuvalla, mitä pitää tehdä, olisi varmaan paljon tehokkaampaa oppimista. Mutta tässä ohjaaja ottaa riskin, että hän ei ehkä osaakaan! Kuka uskaltaa tämän tehdä? No luotsit ainakin! Eläköön luotsihenki!

Maija


Tehtiin tehtävälistaa itselle ja joululomalla töitä tekeville luotseille, sillä tekemättömiä hommia löytyy: on nettisivujen "jalostamista", videoiden tekemistä, oppikirjojen toimittamista, esittelymateriaalien koostamista ja monia hallintoasioita, joita on saatava tehdyksi, sillä vuodenvaihteessa katkeaa taas raportointijakso ja maksatushakemuskin on tehtävä.

Tusse kommentoi nettioppaan käsikirjoitusta fiksulla tavalla verkossa, mutta meidän ohjelmissamme on eri versioita, jotka eivät näyttäneet kommentteja ollenkaan tai näyttivät ne vähän eri tavoin. Opiksi tämäkin, sillä testasimme juttua eri koneilla ja eri päivityksillä.

Tulevien talkoiden aikatauluja haarukoidaan. Kysyntää tuntuu olevan...

Liisa

Torstai 17.12.2009

Pikkujoulutunnelmia. Joimme porukalla glögit, postitimme viimeisiä joulukortteja, mietimme kevään itk-päivien osallistumisia (meidät on hyväksytty moneen "lokeroon" ja nyt pohditaan miten hyvin rahkeemme riittävät...),

Oulun Myllyojan talkoosivujen viimeisiä virityksiä sekä kuvagalleriaan ja tuotoksiin liittämistä. Raportin täydentämistä ja tarpeellisia paperitöitä, että joulunaikana ei tarvitse kauheasti työasioita miettiä. Lunta satelee jouluisesti ja pakkastakin on ihan riittävästi, taitaa tulla valkoinen joulu jopa tänne pääkaupunkiinkin. Minna viilaa nettioppaan viimeisiä kommentteja.

Liisa

99


Susanna kävi Eerikinkadulla ja keskustelimme talkoista ja niiden tutkimisesta. Kolme ajankohtaista pohdittavaa asiaa nousi keskustelussamme esiin.

1) Elämmekö pistäytymisyhteiskunnassa? Onko niin, että usein työnteko on vain lyhyitä keskusteluja eri yhteyksissä, omien mielipiteiden esilletuomista, vaikka aina ei edes ymmärrä kokonaisuutta, mistä keskustellaan?

Tämä tapahtuu usein sekä fyysisesti että virtuaalisesti. Jääkö tästä riittämättömyyden tunne, sainko mitään aikaiseksi? Vaikuttiko tämä johonkin? Talkoissahan tärkeä periaate, hyvä käytäntö, on valmiiksi saamisen periaate. Pistäytymällä ei valmista tule, tulee vain monta ideaa ja monta aloittamatonta työtä. Olen aiemmin monia kertoja pitänyt tulevaisuusverstaita, joissa on kysytty onnen pieniä hetkiä. Ei sellaista tilaisuutta, missä ei olisi ykkössijalle noussut jonkin työn valmistumisen tuoma onnen tunne. Vaikka on väsynyt, niin on tyytyväinen. Näitä hetkiä tulee jokaisessa talkoossa kaikille!

2) Edellisestä keskustelusta seuraakin heti, eikö myös yhteisöissä voitaisi kiertää talkoiden tapaan pitämällä tulevaisuusverstaita, luomalla yhteisiä kylä-, harrastuspiiri-, vaikuttamisyhteisö jne. visioita? Koimme Susannan kanssa tämän tarpeelliseksi, sillä vuoden kokemuksemme perusteella diagnosoimme yhteisöt aika usein lopunalkua odottaviksi. Miten käy kansalaisyhteiskunnan ellei yhteisöjä enää ole? Jos nuoret eivät koe yhteisöllistä toimintaa tärkeäksi ja haluttavaksi voi syynä olla yhteisön vanhentuneet toimintamallit: kokoukset, pöytäkirjat, sihteerin työt jne. sekä yhteisön tavoitteiden ja tarkoituksen irtaantuminen nykypäivän todellisuudesta. Jospa toimintamallia muuttamalla sekä tavoitteita tarkistamalla saataisiin uutta verta kansalaisyhteiskuntaan? Työkaluina muutosprosessissa toimisivat sekä tietotaitotalkoot että tulevaisuusverstaat.

3) Ja taas tästä nousi kolmas asia: kuka on kansalainen kansalaisyhteiskunnassa? Onko niin, että koko käsitteen kautta on rupusakki ulkoistettu eliitin elämästä? Jos yhä enemmän huudetaan julkishallinnon puolelta vapaaehtoisia toimijoita huolehtimaan ympärillään olevista asioista, niin eikö tällöin kansalaisyhteiskunnan jäseniä ole kaikki? Eli jokaisen tulisi tehdä vapaaehtoistyötä. Näinhän ei nyt ole ja näin osa saattaa nuutua työtaakan alle ja samalla tulee näkyviin se kuva, että yhteisöissä toimiminen on raskas velvollisuus. Velvollisuus on kuitenkin vanhanaikainen käsite monen uusliberaalin mielestä ja näinpä eliitti sulkeekin itsensä pois tästä tuiki tarpeellisesta työstä...

Maija

Tiistai 22.12 Pyryttää...

Eilen oli meitä monta täällä ja ilahduimme kaikki suuresti Robertin käynnistä! Kiitos!

Tänään paikkaamme Johannan kanssa talkootuotoksia, lyhennämme Puhelinrinki-videota - Johanna lyhentää ja minä katselen sekä kirjoittelen tarinoita. Videon editointi on tarkkaa puuhaa ja sitä pitäisi tehdä koko ajan, että editointi pysyisi hyppysissä.

100

Johannakin ajatteli ääneen, että miksi tätä pitää koko ajan säätää, vaikka pitäisi mennä ihan tosta vaan. Mutta niin se on, ellet käytä jotain ohjelmaa koko ajan, vaan välillä on kuukauden tauko, niin taas pitää katsoa, miten se menikään. Onneksi meillä alkaa olla jo oppaita - Nettiopas on painossa ja Video-opasta ruvetaan työstämään tammikuussa, mutta Scribus-opas ja Audacity-opas ovat valmiita. Kun on joskus tehnyt, niin opas helpottaa tavattomasti jokaista, joka tekee näitä hommia harvakseltaan. On hyvä, jos oppaan tekijä ei ole kyseisen ohjelman ammattikäyttäjä, sillä silloin usein unohtaa aloittelijan vaikeudet. Oppaissa on hyvä olla myös paljon kikkoja ja vastauksia kysymyksiin. On tärkeää, että oppaat ovat kirjasina, niitä on helppo selata, ja tehdä sivumerkintöjä. Päivitykset voivat sitten olla netissä, ja sieltä voi siirtää vaikka irtolehtisinä oman oppaan väliin.

Tämän vuoden talkoot on pidetty ja tunnelma on aika mukava, tavoitteet on saavutettu ja talkoot ovat osoittaneet voimansa. Paljon on opittukin. Esimerkiksi nettisivujen teko pitää alkaa vielä helpommin kuin tähän asti ja tyytyä vaikka vaatimattomampaan, mutta tarpeelliseen sisältöön. Tärkeintä on, että talkoissa sitoudutaan sivujen ajan tasalla pitämiseen. Uskon, että nettiopas tuo päivittämiseen tarpeellisen työkalun.

Luotsikoulutus sujuu myös hyvin ja kokemuksista voi ottaa oppia seuraavan koulutukseen järjestämiin. Luotsien tarve tulee olemaan suuri vuonna 2010 ja tarvitsemme vielä uusiakin keinoja luotsien kouluttamiseen. Ideat muhivat päässä ja toivottavasti kypsyvät joulukinkun myötä...

Hyvää ja rauhallista Joulua kaikille toivottaa Tietotalkooväki!

Maija


Joulu takana ja muutama työpäivä ennen vuoden vaihtumista. Paperihommia, että saadaan tilastoja talousasiat täsmäämään raportointia varten.

Maija tarkensi talkooaineistoja, Minna taittaa talkookertomuksia. Pohdimme porukalla, millaiset yhteisöt saattaisivat olla kiinnostuneita talkoista. Keravan luotsikoulutuksesta Olli on tulossa tammikuun talkoisiin luotsaamaan, mikä on tosi hienoa.

Liisa

Tiistai 29.12.2009

Nettioppaan vedos tuli aamulla sähköisesti, kansikuvaa muokattiin vielä. Virve ja Johanna olivat hommissa. Itse lähdin hakemaan Verkkokauppa.com:ista ulkoista kovalevyä, tarpeeksi isoa, että saamme talkoissa tehdyt videot talteen.

101

Samalla ostin jatkojohtoja tykkeihin, koska tykkien omat johdot ovat todella lyhyitä. Miksiköhän? Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että hyvin usein tykin pitäisi olla vähän etäämpänä tietokoneesta, mutta lyhyt johto ei anna myöten. Nyt antaa. Minnakin tuli taittamaan talkookertomuksia.


Vuoden viimeinen työpäivä. Esittelykalvot on uudistettu ja laitettu nettisivuille, katso tästä. Maija kirjoitti monta talkootarinaa, joissa kokemukset pysyvät muistissa, hiljainen tieto tulee näkyväksi ja koostetaan oppeja tulevia luotsikoulutuksia varten.

Minna taittoi tarinoita scribuksella. Minä täydensin talkootilastoja eli kokosin dokumentointiaineistoa, sillä nyt taas katkeaa raportointijakso. Ei tosin päässyt tekemään mitään sähköiselle lomakkeelle, koska se on toistaiseksi pois käytöstä alueellisen organisaatiomuutoksen vuoksi. Mutta ovatpahan tiedot ainakin koottuna, että ne voi laittaa eteenpäin mahdollisimman nopeasti. Tekemisen ohessa keskustelimme talkooprosesseista ja vieläkin olevasta yksinkertaistamisen tarpeesta. Yksissä talkoissa ei kovinkaan paljon pystytä muuttamaan ihmisten vanhoja toimintamalleja, mutta jos pystyisimme edes "hoksauttamaan" ihmisiä, he saattavat ajan myötä muuttaa tekemisen tyyliään. Hoksauttaminen ei kuitenkaan tapahdu mitenkään muuten kuin mahdollisimman yksinkertaisella tekemisellä.

Rovaniemelle tuli talkootilaus, jota lähdimme konkretisoimaan. Jo kolmannen kerran kävi niin, että yksissä talkoissa mukana ollut ihminen "hoksautui" ja tilaa talkoot jollekin muullekin yhteisölle.

Liisa

Tiistai, 5.1.2010, loppiaisaatto

Tehtiin Johannan ja Virven kanssa hommia, Maija etätöissä. Kirjoitin talkooraportteja Oulusta ja Korialta, tytöt tekivät esittelyvideota.

Viestien vaihtoa Oulun suuntaan, artikkeli Myllyojan talkoista on ilmestynyt paikallisessa lehdessä ja nyt odottelemme sitä tänne. Nettioppaan kannen versiota odoteltiin katsottavaksi. Eilen tehtiin myös talkooraportteja. Uudenmaan yhdistysverkoston talkoita tuupattiin eteenpäin.

Liisa

http://www.tietotaitotalkoot.fi/esittelymateriaalia/kalvot





102


Huomasin juuri, että Virve ja Johanna ovat keksineet upeasti käyttää kuvagalleriaa esittelykalvojen esittämiseen. Nyt on helppo esitellä niiden avulla talkoohanketta. Kuvat avautuvat kivasti. Toki ppt-kalvoillakin sen voi tehdä, mutta näin käy vaivattomammin. Muutenkin olen tässä loppiaisen ajan jälleen kerran miettinyt nettiä ja sen tarvetta itse kullekin. Meidät voidaan varmaan jakaa erilaisiin ryhmiin mielenkiintomme perusteella:

keskustelijat, vaikuttajat, tiedottajat, organisoijat, informaatikot, tiedon etsijät, kauppiaat.

Ainakin nämä ryhmät löytyvät ja poikkeavat tosistaan. On aika tärkeää osata erottaa talkoissa nämä eri intressit ja miettiä, miten sivut toteuttavat kunkin tarpeet. Ja ennen kaikkea, mikä on yhteisön yhteinen intressi.

Loppiaisiltaa

Maija

Torstai 7.1.2010

Lumipyryinen päivä. Virve ja Johanna tekivät esittelyvideota, Maija viimeisteli talkookertomuksia, minä oikoluin nettisivuoppaan vedosta, joka sai painatusluvan sen jälkeen kun Johanna teki kansista uuden värinmäärityksen. Paino on tähän saakka toiminut hyvin nopeasti, joten varmaan pian saamme käsiimme tuoreen nettioppaan ja voimme lähettää sitä talkoolaisille, sillä aika moni odottelee sitä jo. Tiivis päivä.

Liisa

Perjantai 8.1.2010

Tänään ollaan aherrettu Virven kanssa Tietotaitotalkoot-esittelyvideon parissa. Myös muutama hetki on vierähtänyt pohtiessa painoon mennyttä Nettiopasta, jonka värikoodit ovat olleet hukassa ja logot vinksallaan.

Nyt kuitenkin alkaa jo näyttää lupaavalta. Ehkä saamme oppaan piankin. Ainakin esittelyvideo on valmis!

Lopputuloksena kaksiminuuttinen esittelyvideo, joka on nähtävissä sivuillamme kohdassa Tietotaitotalkoot - Esittelymateriaalia - Esittelyvideo. Voit myös katsoa videon Youtubesta. Kannattaa katsoa!

Tietokone on järjestetty ja muistitikut siivottu.

http://www.tietotaitotalkoot.fi/tyokalut/tmp/http:/www.tietotaitotalkoot.fi/esittelymateriaalia/esittelyvideo








http://www.youtube.com/watch?v=XnBwNTOUQ0o



103

Nyt alkaa olla päivä pulkassa, ja voimme lähteä viikonlopun viettoon hyvillä mielin.

Johanna

Maanantai 11.1.2010

Nyt on mediayhteys-sivuillamme pdf:t mm Hetkyssä ja eOppi-lehdessä julkaistuissa talkoita koskevista artikkeleista.

Edelleen olen miettinyt sanan koulutus ja oppimistapahtuma eroa. Itse asiassa mietintä alkoi, kun Susanna perjantaina kävi täällä ja pohdimme asiaa.

Oppimistapahtuma on aika erilainen asia kuin koulutustapahtuma. Koulutuksessa on aina opettaja, joka kouluttaa, oppimisessa tilanne, missä opitaan - yhdessä tai yksin. Yhteisöllisessä oppimisessa jokainen oppii jotain, joko tilanteesta tai toisiltaan tai kokemuksesta.

Nyt jos piirrämme nelikentän yhteisö - yksilö pystyakselilla ja vaaka-akselilla oppimistapahtuma - koulutustapahtuma, niin tietotaitotalkoot asettuu selkeästi kenttään yhteisö - oppimistapahtuma. Yksilön oppimistapahtuma tapahtuu yksilön itsensä toimesta kokemuksen, lukemisen, opiskelun, elämän avulla. Yksilön koulutustapahtuma lienee puhtaimmillaan yksityistunneissa ja on varmasti aika paljon myös koulussa, vaikka siellä istutaan vierekkäin, niin opitaan kuitenkin yksin. Etäopiskelu opettajan johdolla kulunee myös yksilö - koulutus osaan nelikenttään, mutta sosiaalisen median avulla voinee siirtyä jonkin verran ylöspäin kohti yhteisöllisempää oppimista. Armeija kuluu yhteisölliseen koulutukseen, armeija olisi varmaan hyödytön, jos siellä olisi vain osaavia yksilöitä ilman yhteisöllisyyttä.

Mutta missä muualla koulutus on yhteisöllistä? Puhumattakaan, missä luodaan yhteisölliselle oppimiselle mahdollisuuksia? Rooman klubille kirjoitettu raportti: Ennakoiva oppiminen peräänkuulutti uudenlaista oppimista, enää ei ole varaa vain shokkioppimiseen. Tämä tuli mieleeni tätä kirjoittaessani. Shokkioppiminenhan on yhteisöllistä oppimista ja sikäli tehokasta. Mutta emmekö voi oppia yhteisöllisesti ilman shokkia?

Maija

104

Tiistai 12.1.2010

Samalla kun kokosin talkootaulukkoon hintatietoja, samalla mietiskelin edelleen nettisivujen merkitystä itse kullekin. Tuolla jokin aika sitten jaottelin sivujen tekijät mielenkiinnon perusteella seuraaviin ryhmiin: keskustelijat, vaikuttajat, tiedottajat, organisoijat, informaatikot, tiedon etsijät, kauppiaat. No mutta entä lukijat? Keskustelun seuraajat (blogeja lukee 34% 14-74 vuotiaista ja kirjoittaa 4%), yhteiskunnallisen tiedon etsijät, mm vaalikoneiden käyttäjät, tiedon etsijät, esimerkiksi tavaroista (86% internetin 14-7v käyttäjistä, tapahtuminen tietojen etsijät, yleistiedon etsijät (55% internetin käyttäjistä), tavaroiden osto (käytettyjen tavaroiden osto 20%). Sosiaalinen media on sitten vielä ihan oma juttunsa, Facebook toimii olemassa olevassa yhteisössä, jos kaikki jäsenet tulevat mukaan, nyt 30% 14-74v suomalaisista on käyttänyt facebookia tai muuta pikaviestintä. Talkoissa aika harvoin on vielä ollut mukana ketään fb:n käyttäjä, puhumattakaan valtaosaa yhteisöstä.

Eri ryhmien vaatimukset netille ovat erilaiset: joku haluaa paljon lukijoita (vaikuttaja mm), joku täsmä ajantasatietoa (organisoija), joku aina uutta (keskustelija, blogien lukija), joku yhteisöllisyyden lisäämistä, joku ulospäin näyttämistä jne. Melko varmaa on, että ainakaan vapaaehtoisesti ei juurikaan täytetä ja käytettä sivuja toisen mielenkiinnon mukaan, esimerkiksi bloggaajaa ei ehkä kiinnosta lainkaan myytävät tavarat ja tapahtumat - ainakaan sivujen tekemisen mielessä. Eikä juuri kukaan ole kiinnostunut täyttämään sivuja muiden tarpeita ajatellen.

Pohdiskelen näitä lähinnä talkoot mielessä: miten saamme yhdessä aikaan sivut, jotka elävät ja ovat ajan tasalla ja täyttävät yhteisön vaatimukset? On ehkä tyydyttävä aina siihen, mihin läsnä olevat talkoolaiset sitoutuvat: tehdään vaan tapahtumakalenteri ilmoituslomakkeineen, jos se on se innostuksen kohde, rakennetaan vaan blogiketjut, jos se taas kiinnostaa, esitellään yhteisö, mikäli se on juuri kiinnostuksen kohde. Ja jos näiden sivujen ylläpitäjä ilmoittautuu talkoissa! Tyhjiä sivuja se ajatus mielessä, että täytetään sitten myöhemmin ei kannata tehdä. Eikä jakaa velvoitteita niille, jotka eivät edes talkoisiin ehdi.

Minusta aika kivasti Marja sanoi Hyvan sivuista puhuttaessa, että eikö riitä, että niille on koottu artikkeleita ja tietoja hyvinvointivaltiosta? Tällöin sivut ovat yhteisön yhteinen arkisto ja se on jo paljon enemmän kuin arkistot jokaisen jäsenen työpöydällä, lapparissa, muistissa jne. Ja jos asian näin näkee, niin silloin sivut täyttävät paikkansa, niiltä löytää tiedon, kun sitä hakee. Aiemmin ko sivuja rakennettaessa ainakin minä haaveilin räiskyvästä keskustelusta, vuorovaikutuksesta, livenä kuunneltavista esityksistä, elävistä sivuista, joilla jopa viihtyisi. Mutta miksi näin? Ehkäpä mielessä oli vaikuttajan rooli, joka näin kuvitteli keräävänsä isot joukot sivuille. Kuvitelmaa vaan. Ja kun kuvitelma ei onnistunut, niin ei jaksanut arkistoakaan ylläpitää. Eli parempi kunnolla vähän kuin rääpien paljon. Tänään tätä mieltä, huomenna ehkä toista.

Maija

105


Valmistauduttiin kaksiin loppuviikon tapahtumiin: Maija ja Johanna menevät Aktiivin kokoukseen Tornioon ja Minna ja minä kaksiin talkoisiin Tuusulaan.

Pakattiin tavaroita ja kerättiin materiaaleja. Nettiopas tuli painosta, mutta siitä puuttui sanasto, vaikka se oli vedoksessa. Onneksi Minna huomasi puutteen heti tuoreeltaan. "Jalostettiin" taulukoita ja lomakkeita ja testattiin niitä, että saadaan esiin kaikki tarvittava.

Liisa

Torstai 14.1.2010

Torniossa Aktiivin kokouksessa esiteltäessä tätä talkoopäiväkirjasivustoa avoimena tiedonvirtana tuli pyyntö kommentointimahdollisuudesta. Mietimme Johannan kanssa erilaisia ratkaisuja hävittämättä tämän päiväkirjaformaatin helppoutta lukea ja kirjoittaa ja säilyttää kaikki teksti myös myöhempään yhtenäisenä.

Jospa pyytäisimme kommentit sähköpostiin: maijav(at)mac.com ja sitten lisäisimme ne vaikka seuraavaan päiväkirjaan pohdintoina tms.?

Näin takaisimme sen, että kommenttiin myös vastataan. Toimisikohan tämä? Nyt voi vapaasti kokeilla. Myöhemmin voin lisätä sähköpostikommentoinnin mahdollisuuden eka sivulle pysyvästi. Toki nytkin voisi kommentoida tuolla keskustelussa, mutta se ei ole ottanut tuulta. Samoin blogikin olisi mahdollista. Mietitään.

Maija

Tuusulan kunnan teknisen toimen nettitalkoissa pisteytettiin, puhuttiin paljon ja "hoksautettiin" eli syntyi ymmärrystä, mihin nettisivuja oikeasti voitaisiinkaan käyttää, kun osattaisiin ottaa niistä kaikki hyöty irti. Päästiin tekemään jo hiukan sivujakin, mutta huomenna jatketaan, sillä yön aikana ideat kypsyvät.

Liisa

Perjantai 15.1.2010

Tuusulan teknisen toimen nettitalkoot saatiin päätökseen, runsaan puhumisen ja asioiden prosessoinnin kautta. Talkoolaiset korostivat, että "hoksautusta" tuli enemmän kuin kerralla pystyy sulattamaan, vaatii kuulemma paljon kypsyttelyä.

106

Lisäksi kiitettiin tunnelmaa, ja lihapulla-aterian ruokapöytäkeskusteluna lähes yksimielisen pohdinnan tuloksena oli, että emme vanhoina halua syödä aterioitamme yksin styroksilaatikosta 50 km:n ruokakuljetuksen päätteeksi, vaan haluamme syödä lähiruokaa hyvässä seurassa. Raha ei voi olla ainoa arvo, jolla päätöksiä ruoasta tehdään. Pisteytys saattaisi tehdä näkyväksi näitä muitakin arvoja kunnallisessa päätöksenteossa.

Liisa

Lauantai 16.1.2010

Tuusulan puolesta ry:n nettitalkoot ovat sujuneet aamusta lähtien erittäin intensiivisissä merkeissä, sillä motivaatio on todella korkealla, koska yhdistyksen vanhat nettisivut ovat uudistamisen tarpeessa.

15 henkilön voimin on pakerrettu koko päivän, ja selvästi näkyy, että ryhmä on lähes itseohjautuva, kun motivaatio on riittävän korkea.

Näistä talkoista seuraa varmaankin useita muita talkoita, sillä porukka on "hoksautunut" ja vie tietoa talkoista yhdistystensä hallituksiin. Päivä on talkoolaisten mielestä kulunut tosi nopeasti, hauskaa on ollut ja yhteishenki lujittunut.

Liisa

Maanantai 18.1.2010

Jo muutama palaute on tullut kommentointipalstan kautta. Harry Piela tiedustelee, että onko maaliskuun alussa pidettävä luotsikoulutus 7 kertaa yksi päivä vai 7 päivää. Vastaus on, että nykyisen suunnitelman mukaan se on ma-pe, eli 5 koko pitkää päivää, eli aamusta iltaan ja vain yksi luotsikoulutus.

Nyt on kyllä aika laittaa koulutuksesta viestiä eri paikkoihin. Hyvä teksti pitää vaan ensin tehdä. Luotsikoulutuksen tavoite on kouluttaa uusia luotseja talkoita pitämään. Koulutus sujuu talkoiden mallilla, pari ensimmäistä päivää "vanhat" luotsit luotsaavat ja kolmena seuraavana päivänä he ovat talkoolaisia ja kukin luotsaa aina puolipäivää... Tehdään viitenä päivänä kaikki tuotokset ja harjoitellaan. Ja joka päivä tehdään itse ruoat ja jokainen vetää vuorollaan pisteytyksen jne. Mitenkähän tämän kirjoittaisi vetävään muotoon?

Maija

107

Tiistai 19.1.2010

Kiirettä piti, kun oli melkoinen kuittishow järjestettävänä, ja luulin lisäksi hävittäneeni yhden kuitin. Ei ollut häviksissä, mutta oli niin tiiviisti tarttunut toisen kuitin taakse, etten heti havainnut.

Nyt ovat kuitit matkalla Annen käsittelyyn...

Tupun talkoolaiset, erittäin motivoituneet, ovat kiitelleet talkoita facebookissa runsassanaisesti. Saa nähdä, tuottaako fb uusia talkootilauksia. Rovaniemen ja Keski-Uusimaan talkoita tuupattiin eteenpäin.

Liisa


Tavoittaako verkkomarkkinointi täsmäkohteita, mietiskelen luotsikoulutuksen markkinointia ajatellen. Nyt tuo sivumme osoite on fb:ssä Villen, minun, Liisan ja aktiiviryhmän laittamina. Mutta fb:ssä tieto saattaa valua aika nopeasti ohi eikä saavutakaan niitä, joita toivoo. Sen sijaan tieto saattaa saavuttaa ison määrän ihmisiä ja näyttäytyä markkinoinnilta. Tämä on minusta yleisempikin ongelma sosiaalisen median kentällä. Se lukee, joka sattuu paikalle ja ne, joiden haluaisi lukevan ko. asian, eivät ehkä näe sitä koskaan, he ehkä eivät edes käytä fb-liittymää. Kaipa tämä on yleinen ongelma tiedon lähettäjän näkökulmasta. Jos tietäisi tarkalleen, kenelle tieto on tarkoitettu, lähettäisi sen joko kirjeelle. sähköpostilla tai soittaisi. Mutta sitä tietoa ei nyt juuri ole. Nyt toive on siinä, että ainakin näiden sivujen harvalukuinen joukko tietää luotsikoulutuksesta ja vie palloa eteenpäin tarvitsijoille. Toki lisäksi pitää puhua asiasta, lähettää sähköposteja jne. Hetky-lehteenkin tulee ilmoitus.

Jotain pitäisi vielä tehdä, mutta mitä? Jos sinulla on ehdotuksia, laitapa kommenttia tuolta oikean palkin linkistä tai sitten suoraan sähköpostiini: [email protected]

Toinen asia, mikä ihmetyttää, kummastuttaa on se, kuinka hitaasti sitä oppii uutta käytäntöä. Juhan väitöstilaisuudessa vastaväittäjä aikoinaan 90-luvun puolivälissä totesi, että tavat ja tottumukset ovat paras selittäjä ihmisen käyttäytymiselle. Tämä selittää sitäkin, miksi on niin vaikea saada muutosta toimintatapoihin. Järjen mukaan haluaisi toimia toisin, mutta sitten sitä aina repsahtaa vanhaan. Kun näin on, niin pitäisiköhän talkoitakin tehdä yhdelle yhteisölle useita? Sopisikohan tämä selitys myös sille, että kun on aloittanut jollain tavoin sivujen tekemisen, niin niiden muuttaminen toisenlaisiksi on jo isompi asia, pitää ottaa ihan itseään niskasta kiinni. Ja että luovuus lähtee siitä, että kyseenalaistaa tapansa ja tottumuksensa? Toisaalta ei arkea voi elää ilman rutiineja, hulluksihan sitä tulisi. Ehkä oleminen ja tekeminen on tasapainoilua muuttumisen ja rutiinien välillä?

Maija

108

Maanantai 25.1.2010

Viime viikon lopulla oli hyvä palaveri Lohjan tulevista talkoista, monta ideaa jäi muhimaan ja odottavat vahvistamista. Johannan harjoitteluasiakirjat viimeisteltiin, hän on meillä opiskeluun liittyvässä harjoittelussa ja tekee video-oppaan.

Muut oppaat ovatkin jo valmiina.

Tänään organisoitiin Rovaniemen ja Järvenpään talkoita, jälkimmäiset jo loppuviikosta, Rovaniemen kipuyhdistyksen talkoot maaliskuun loppupuolella.

Liisa

Tiistai 26.1.2010

Maanantaina meillä oli parin tunnin puhelinneuvottelu itk-päivien foorumiesityksestä Leenan, Mikan, Susannan ja ak:n kesken. Suunnittelemme dialogia yhteisön oppimisen ja verkosto-oppimisen välillä/kesken. Mietimme yleisön mukaanottoa keskusteluumme. En oikein pitänyt ajatuksesta, että twitterillä osallistutaan. Enkä osannut argumentoida itseäni edes itselleni. Niinpä pohdiskelin itsekseni ääneen aamukahvia juodessa ja hain oikein kynän ja paperin ja kirjoittelin haja-ajatelmia, etsiskelin itsestäni, miksi jotain ajattelen ja löysin muutaman hajatelman:

Itk-päivien paneelista:

· - ehkä siksi en pidän twittereistä yms. paneelikeskustelussa, että se joukko, jonka puolesta puhun tai luulen puhuvani, talkoolaiset, eivät käytä facebookia tai twitteriä tai kirjoittele nettiin, he ikään kuin jäävät pimentoon ja quiquilijat varastavat tämän ainoan keskustelun...

· -vastailu nettiviesteihin on hiukka sama kuin normaalissa keskustelussa koko ajan lukisi sähköpostia, tekstareita, facebookia jne. (jota minä siis teen jopa paneeleissa ja häpeän)

· -kunnioitus keskustelua ja sitä tilannetta kohtaan - siitä on nykyään puute, enkä haluaisi enää lisätä tuota puutetta (ei ehkä vielä nyt niinkään, mutta tulevaisuudessa, ja kun nyt tulevaisuudessa aina elän)

· - ongelmani (huom -ni) onkin se, että olen nämä asiat elänyt kuvitelmissani, kirjoituksissani ja toimissani jne. aiemmin ja nyt etsin taas tulevaisuutta. Nyt nuo aikaisemmat kuvitelmani ja esimerkkinikin ovat täällä ainakin joillakin, ehkä 20%lla. Ja on taas aika katsoa tulevaisuuteen, millaista sellaista haluamme

· - jos ajattelen näitä talkooporukoitani ja niiden tulevaisuutta, niin jatkossakin tarvitaan lämminhenkistä, innostavaa yhdessä tekemistä ja siihen keskittymistä - niin heillä kuin kaikilla

· - jos ajattelen, miten he tekevät yhdessä vaikkapa historiankirjoitusta, niin heillä on mukana kuvia, tekstejä, muistoja ja jos he tarvitsevat lisätietoja he soittavat ja kysyvät ja ottavat vastaan sähköpostilla. Mutta tekijäporukka on yhdessä tekemässä. Heillä on hauskaa ja kotoista. Tapahtumasta sitten kerrotaan

109

kotona, töissä, turuilla ja kuvia näyttäen ja uudelleen eläytyen. Eli elämyksellisestä kokemuksesta yhdessä - siitä on kyse ja siitä on puute.

· -saammeko tämän välitettyä? Ei siis neuvoja ja ohjeita ulkopuolelta vaan vastauksia, jos kysymme vaikkapa jotain? Sillä tämä on meidän juttu, jonka haluamme esittää..

· - vielä: olen itse sellainen häirikkö, joka huutelee väliin, ei pyydä puheenvuoroja ja häpeää tätä . Joten ei lisää mahdollisuuksia hävettävään käyttäytymiseen

· - siis, jos on tarve, niin yhteys, ei vain sen tähden, että joku ei jaksa kuunnella, sillä aina voi lähteä pois. Kysehän ei ole koulusta, jossa opettajan on pakko viihdyttää oppilaita, saada heidät kiinnostumaan ja osallistumaan. Jos olemme tylsiä, mitäänsanomattomia keskustelijoita, ei se quikulla parane!

· - edelleen kaipaan jäsennystä siihen, millainen etäosallistuminen sopii mihinkin tilaisuuteen.

Susanna vastaili tähän ensin sähköpostilla lähettämääni pohdiskeluun: " Hei,..uskon ymmärtäväni mitä ajattelet. t3 hankkeessa tietotekniikan omaksumisessa ja siihen tutustuttamisessa on vahvasti tekijöitä kunnioittava ote ja samalla tekemisessä ja omaksumisessa rakennetaan keskinäistä luottamusta ja eräänlaista "samarytmisyyttä". Tämä on sitä tekemisen näkymätöntä ja pinnan alla tapahtuvaa juttua...tämän välittäminen on kyllä tärkeää..se kun on jotain mikä ei ole sanallista..ja on erityisesti t3 omaleimaista ja eritystä.

Varmaan löytyy tapa, jolla saamme mahdollisimman hyvin tätä välitettyä ja samalla pidettyä yleisön mukana. Toisaalta ehkäpä tämä mitä kuvailit onkin sitä yhteisöllisyyttä..ja sitten näiden uusien työvälineiden kautta tilanteeseen tulee tämän keskustelun / "väittelyn" toinen puoli - nopearytminen ja verkottunut toiminta...

t. Susanna "

Minusta Susanna ehdotus on hyvä, jos vain jotenkin onnistumme näyttämöllisesti esittämään tämän eron siten, että kuulijat ymmärtävät miksi. Siinä meillä haastetta itk-päiviä ajatellen!

Maija

Torstai 28.1.2010

Eilinen päivä meni uusia talkoita organisoidessa, sillä yhtäkkiä meille tuli useita talkoopyyntöjä sekä vanhojen tuttujen kautta että ihan vaan yhteydenottolomakkeen kautta. Tänään päivitin kalenteria, uusia talkoita on tiedossa mielenkiintoisissa paikoissa ja mielenkiintoisin teemoin.

110

Tiistaina minua haastatteli Tuusulanjärven Viikkouutiset, juttu ilmestynee ensi sunnuntaina. Toimittaja innostui talkooajatuksesta niin paljon, että odotan jännityksellä, millainen juttu kohtaamisestamme syntyi, saattaa tulla talkootilauskin.

Raportointiakin pitäisi kuukauden loppuun mennessä tehdä, mutta lääninhallitusten uudelleenorganisoinnin vuoksi systeemit ovat vielä vähän epäjärjestyksessä eikä sähköisiin lomakkeisiin ollut pääsyä. Saimme tiedon, että ensi viikolla tulee uutta ohjeistusta ja uusia määräpäiviä. Hyvä niin, sillä nytkin on viikonlopussa vähän ruuhkaa, kun Järvenpäässä on K-U:n mielenterveysseuran nettitalkoot.

Eilisissä viestittelyissä Rovaniemen kanssa kävi ilmi, että Olli P, jonka kanssa on tehty yhteistyötä, siirtyykin toisen työnantajan leipiin ja yhteistyömme päättyy. Olli lähetti kiitoksia ja terveisiä hankkeellemme. Mekin kiitämme Ollia hyvästä yhteistyöstä ja toivotamme myötätuulta uudessa tehtävässä.

Eilen postitettiin myös Nettisivuoppaita, joita saatiin painosta korjattu lähetys. Nettioppaita odotetaan monilla talkoopaikkakunnilla, sillä nettitalkoot ovat olleet syksyn mittaan suosittuja, ja opas on ollut vasta menossa painoon.

Raportointiasioita selvitellessäni kertasin hankkeen Projektiapulaista, jossa mainittiin, että hankkeella pitää olla projektipäiväkirja. Hätkähdin vähän, sillä meillä ei juuri tuon nimistä tuotosta ole. Arvelen kuitenkin, että meidän hankkeemme on riittävän hyvin dokumentoitu, sillä pidämme tätä talkoopäiväkirjaa, olemme tehneet erilaisia oppaita, parhaillaan kokoamme talkookertomuksia, joissa jokaisista talkoista on kuvaus ja "opetukset" eli muistiinmerkinnät, mikä meni hyvin ja mikä huonosti. Teemme tällä tavoin hiljaista tietoa näkyväksi ja työkaluksi tuleville luotseille.

Nyt pakkaan huomisen talkoiden tavarat!

Liisa

Maanantai 1.2.2010

Viikonloppuna oltiin pitämässä nettitalkoita Järvenpäässä, Keski-Uusimaan mielenterveysseuran ihmisten kanssa. Oli taas tulokselliset ja lämminhenkiset talkoot ja ilmeisesti jatkoa on tulossa, sillä talkoolaiset miettivät mallia muihinkin yhteisöihin, joissa toimivat.

Lumipalloefekti saattaa olla syntymässä. Lisäksi valmistelimme torstain talkoita Espooseen. Aikaa kului taas kuukauden vaihteen paperihommiin, pakollisia ja tarkkuutta vaativia...

Liisa

111


Kiirettä on pitänyt niin, ettei ole ehtinyt päiväkirjaa kirjoittaa. On selvitelty menneiden talkoiden paperipuolta ja valmisteltu seuraavia, huomenna mennään Espooseen koko päiväksi.

Minna oli eilen viimeistä päivää hommissa, loppuviikosta on lento Australiaan ja vuoden opiskelu siellä. Hän lupasi seurata ja kommentoida meitä verkon kautta, varsinkin, kun opiskelutkin liittyvät mukavasti aiheeseen. Olli on päässyt hienosti luotsaamisen makuun, mutta tauti kaatoi vuoteeseen eikä pääse huomenna mukaan.

Kävin myös hakemassa junaliput maaliskuuksi kipuyhdistyksen talkoisiin Rovaniemelle, kun on paras keväthankikeli ja saattaa tulla junapaikoista pulaa, jos jättää viime tinkaan.

Liisa

Torstai 4.2.2010

Lapsi2000 -nettitalkoissa Espoossa. Päivä on jo pitkällä iltapäivällä, koko ajan on tehty tiiviisti töitä ja nettisivuilla alkaa olla jo monipuolista sisältöä.

Rohkeasti kokeillaan, että löytyy hyvät toteutusmuodot. Parhaillaan valmistuu myös ruokaa.

Hyvät tilat, riittävästi kokeita ja tykkejä ja innostunut porukka, hyvien talkoiden perustekijät.

Liisa

Perjantai 5.2.2010

Liputuspäivä, eikä luntakaan tullut lisää. Talkoiden selvitystöitä, tavaroiden purkua, paperitöitä ja nettisivujen päivitystä. Aina talkoiden jälkeen käydään myös palautekeskustelu, että oppisimme virheistä ja muistaisimme hyvin menneet asiat.

Kirjoitamme kyllä kaikista talkoista talkookertomuksen, johon kirjaamme kaikki tärkeät seikat, keskustelu oli tämän kirjoitushomman pohjustusta. Teimme myös talkoille facebook-ryhmän, johon liittyi jäseniäkin, aika nopeasti lisäksi. Facebook-ryhmän luominen oli myös meille opiksi, sillä asiaa on meiltä talkoissa kysytty.

Susannan havainnot tutkimuspäiväkirjassa puhuttivat myös meitä. Huomenna tehdään talkoilla Viekkaan kevättuutti ja siihenkin valmistauduttiin.

Liisa

112

Lauantai 6.2.2010

Viestintäkasvatuksen seuran Kevättuuttitalkoot ovat täydessä vauhdissa. Lehti syntyy ja ohessa keskustellaan kesän viestintäleirin käytännön ratkaisuista, eli leirimallia kehitetään koko ajan.

Koska leirimalli on talkoiden taustalla, samalla kehitetään talkoomallia. Talkoolaiset tuntevat hyvin toisensa, joten ideat lentävät vapaasti ja valmista syntyy. Vaikka lähtökohta on hyvä (yhteinen motiivi, tutut ihmiset, tuttu aihe) , silti koko päivä kuluu hulppeasti, että saadaan 16-sivuinen lehti valmiiksi.

Liisa

Maanantai 8.2.2010

Väliraportti lähti Rovaniemelle, kun pääsimme lähettämään sen Euran kautta. Seurantaraporttia ei päässyt vielä tekemään, mutta tilastoja ja tietoja koottiin sivujen avautumista odottamaan ja maksatushakemusta varten.

Kuitteja järjestykseen ja talkoosivuja ajan tasalle lauantaisten talkoiden osalta. Samalla analyysia muutamista lehtiartikkeleista, joista saatiin ajatuksia talkoita varten. Facebookista kysellään talkoissa, sanomalehtiviikkoon liittyvä artikkeli taas väittää että yhteisöpalvelu ei ole tiedon väärti, koska fb:ssa ja twitterissa journalismi jää yksityisasioiden jalkoihin. Olen samaa mieltä. Pulmakulmaa täydennettiin.

Liisa


Omien nettisivujen kehittämistä, analyyttistä keskustelua talkoiden organisoinnista, työlistan päivittämistä, maksatushakemukseen liittyvien tietojen kokoamista, monenlaista viestintää.

Loppuviikolla on talkoot Turussa, sinne menevät Maija ja Johanna, ja ensimmäisen kerran on niin, ettei tarvitse ottaa kaikkia laitteita mukaan, vaan tykit ja koneet löytyvät talkoopaikalta. Roudaaminen on aika rankkaa, joten tulevat talkoot ovat tältä osin "helpot".

Työlistasta tuli aika pitkä, sillä meillä on työn alla luotsikoulutukseen tuleva julkaisu talkootarinoista, video-opas on vielä tekemättä, pohditaan mahdollisia muita julkaisuja, tarkistetaan muistitikkuja ja ohjelmia, täydennetään taulukoita.

Liisa

113

Lauantai 13.2.2010 Junassa

Kotimatkalla Open Zonen maahanmuuttajien täydennyskoulutuksen talkoista. Aina talkoiden jälkeen on jotenkin "rätti"-olo, vaikka toisaalta helpottunut, ohi on ja ainakin jotenkin onnistuivat! Minusta moni koki ahaa elämyksiä ja tuotoksiakin saatiin.

Tosin esimerkiksi pienryhmän lehti jäi minun koneelleni, sillä päivät olivatkin meidän luulemiamme tuntia lyhyempiä. Ja se on iso aika editointeja ajatellen. Mutta onneksi ryhmä tapaa toisensa ja voi silloin nauttia lopputuotoksistakin.

Kyllä laitteillakin on aina osuutta asiassa, tykit eivät sovi, koulujen koneisiin ei saa laittaa scribuksia tai muita ohjelmia, nettiyhteydet pätkivät jne. Mutta vielä saamme nauttia hyvästä kokkivideosta. Jos video on yhtä hyvää kuin afrikkalainen ruoka, niin eipä ole valittamista. Videon teko on siten hidasta puuhaa, että aina näytteleminen ja kuvaaminen vie oman aikansa ja editoinnille jää talkoissa vain niukasti aikaa. Tärkeintä on, että opitaan tuntemaan toisiamme, toimimaan yhdessä ja nähdään tietotekniikan mahdollisuudet. Yhdessä tehden syntyy luottamusta ja sen kokemista, että ennen kaikkea olemme ihmisiä eri kulttuuritaustoista riippumatta. Minusta se on hieno asia! Kiitos Open Zone tilaisuudesta kokea yhdessä vuorokauden mittainen yhdessäolo ja yhdessä tekeminen!

Maija

Tiistai 16.2.2010

Viikonlopun talkoiden paperitöitä ja prosessin analysointia. Kaikista talkoista opimme itsekin, ja siksi kirjoitetaan talkootarinat. Niissä tulevat näkyviksi hyvät ja huonot jutut ja ratkaisut ja on mahdollista välttää virheet seuraavissa talkoissa.

Kuvagalleria kertoo paljon talkoiden tunnelmasta ja tekemisen meiningistä, pitää vain muistaa ottaa niitä kuvia. Kuvaaminen taas tahtoo usein unohtua, kun on niin paljon muutakin muistettavaa ja yksien talkoiden aika on niin kovin lyhyt.

Liisa


Tulevaisuuden taidoista yksi tärkeimmistä lienee epävarmuuden sieto. Jo tänä päivänä monella työpaikalla, jopa kodissa, elämä on epävarmempaa kuin aiemmin, seuraavaa vuotta ei voi suunnitella, tuskin seuraavaa päivääkään, kun asiat tapahtuvat nopeasti ja ennalta arvaamattomasti.

Toisaalta sanalasku: hyvin suunniteltu on puoleksi tehty, pitää vieläkin paikkansa. Usein vain unohdetaan, että suunnittelukin vie aikaa ja resursseja. Ja miten suunnittelet, jos et tiedä mihin suunnittelet?

114

Muistan kun joskus 30 vuotta sitten suunnittelimme pitkät talvi-illat nuorisoseuran kesäretkeä. Teimme valmiit ruokalistat, pysähdyspaikat, ruoka-aineiden hankintahetket, leirinuotiot, museokäynnit jne. Koitti se kesä ja se matkakin vihdoin. Sattui vain niin mukavasti, että silloin kun olimme suunnitelleet iltalätynpaistoa, satoi rakeita, kun oli tarkoitus kiertää museoita, oli paahtavan kuuma jne. Ja me pidimme suunnitelmasta kiinni, olimmehan uhranneet sen tekoon niin paljon aikaa ja vaivaa. No ei niin pientä pahaa ettei jotain hyvääkin: Opin, että turhia detaljeja ei pidä suunnitella, seikkailulle ja joustolle pitää jättää varaa, tilaisuudesta pitää voida ottaa kiinni. Luulen, että jos on kokemusta, niin yksityiskohtien suunnittelua ei tarvita lainkaan.

Toisaalta elämän olosuhteet muuttuvat, uudet asiat tulevat tärkeiksi, uusia asioita ilmenee koko ajan ja uusia asioita voi tai ei voi ilmetä koko ajan. On hyvä olla pohjasuunnitelma, visio siitä, mitä tekee. Tai vielä tärkeämpää on olla tiedossa, tiedostettuna, ne arvot ja perusperiaatteet, joiden mukaan toimii ja elää. Tosin näitäkin pitää puntaroida ja kyseenalaistaa aina silloin tällöin.

Antaako koulu ja opiskelu eväitä epävarmuuden siedolle, tilaisuuteen tarttumiselle, aktiivisuudelle? Vai onko kaikki etukäteen suunniteltu niin hyvin, että mitään uutta ei voi ilmetä, mitään odottamatonta ei voi tapahtua? Tätä sitä ihmettelee jopa itk-päiviä odotellessa!

Maija

Perjantai 19.2.2010

Turun talkoiden analyysia ja palautetta, kaikenlaista suunnittelua ja roll-upien aineistojen valmistusta. Hyvan talkoot illalla ja lauantaina, ja talkoot ovat sujuneet hienosti.

Susanna on mukana tutkimassa, käytiin hyviä keskusteluja tutkijan havainnoista. On tosi hienoa, että meitä tutkitaan. Huomenna jatketaan.

Liisa

Lauantai 20.2.2010

Koko päivä on pakerrettu Hyvalle esite- ja muuta tekstiaineistoa, ja kohtapuoliin saadaan käsiin valmiit tuotokset. Kaiken ahkeran tekemisen ohella on käyty hyviä keskusteluja sekä Hyvan (Hyvinvointivaltion vaalijat) tärkeistä teeseistä että talkoiden perusperiaatteista.

Susanna havainnoi ja kyseli osallistujien tuntemuksia, tutkimukseen alkaa olla kasassa monipuolista materiaalia. Ulkona talven pakkasennätyksiä, vihanneskeittoon ostetut persiljat eivät tykänneet kylmyydestä ...

115

Minkä puun juurelle kirves on laitettu?

Maanantai 22.2.2010

Hyvan talkoiden jälkihoitoa, Mielenterveysseuran talkoiden suunnittelua, Otavan viikon valmistelua ja muitakin juoksevia asioita.

Hyvä palaveri Robertin kanssa, saatiin taas asioita kohdalleen ja analysoitiin talkoiden isoja ja pienempiä juttuja. Tehtävälistakin kasvoi.

Liisa

Tiistai 23.2.2010

Luotsikoulutuksen päiväjärjestyksiä värkättiin porukalla pitkän kaavan kautta, mutta nyt näyttää hyvältä niin, että maanantaina päästään hyvin hommien alkuun ilman että tarvitsee käyttää paljon organisoitumiseen aikaa.

Samalla pohdittiin ensi viikon sisällöllisiä asioita, selvitettiin matkustamista ja varustelua ja tilattiin kolme roll-upia valkokankaiksi. Nyt pohditaan Mikkeliin menemistä, koska junien aikataulut ovat viime aikoina olleet "liukuvia". Johanna päivittää oppaiden taittoja.

Liisa


Valmistaudutaan ensi viikon luotsikoulutukseen ja päätettiin hankkia t-paidat. Johanna teki hintavertailut ja ihmeteltiin nettikaupassa olevia ehtoja, kunnes Maija keksi, että lähikorttelissa on paikka, jossa voi painattaa. Marssimme sinne painettava kuva tikulla, ja hankinta onnistui melko sutjakasti ja lisäksi erittäin kilpailukykyiseen hintaan, Otavaan toimitettuna.

Vaikka netistä tilaaminen onkin nykyään helppoa ym., tässä paitahankinnassa oli erittäin olennaista päästä hipelöimään materiaaleja, näkemään kauluksen muoto ja resori sekä naisten paitojen leikkaus ja havaitsemaan vielä trikoon neulostyyppi. Viimemainitulla on nimittäin merkitystä painokuvan laatuun: ribbineulos venyy ja hajottaa kuvan tai ainakin levittää sitä sivusuunnassa. Oli tosi tärkeää päästä ihan livenä kauppaan tekemään valintoja ja neuvottelemaan henkilökunnan kanssa, mikä ainakin minulle oli tärkeä oppi...

116

Tein luovan oman versioni seurantalomakkeen täyttömateriaalin käsittelystä yhdistetyllä Excel- ja ruutupaperityökalulla, lisäksi tarkistelin asiaan liittyviä yksityiskohtia puhelimitse ja sähköpostitse. Minua ei yllättänyt yhtään, että Euran "tarkistus"painike antoi monta riviä punaisia kommentteja, joten homma jatkuu illalla kotona ja mahdollisesti vielä huomennakin, ellen onnistu hiljentämään tarkistuspainiketta. Toisaalta, virheet on mahdollista löytää, kuten huomasimme eilisessä sudoku-sovelluksella tehdyssä päiväjärjestysversiossa.

Liisa

Torstai 25.2.2010

Sitä toivoisi saavansa paljon enemmän aikaiseksi, kuin mitä saa. Jotenkin tuntuu, että päivä, jolloin on täyttänyt lomakkeita tai kirjoittanut talkooselostuksia, on ikään kuin valunut hiekkaan. Vaikka molemmat työt on tehtävä, sillä ilman byrokratiaa ei olisi rahoitusta ja ilman selostuksia ei olisi konseptin kehittämismateriaalia.

Se on nyt tämän saadun kokemuksen perusteella selvää, että konsepti on kirjattava ja kuvattava ihan tarkkaan, näin luotsi selviää monesta kohdasta helpommin.

Liisa on taistellut eura-raportin kanssa ja ensikertalaisille ohjeet ovat kyllä sumeat. Ensin kysytään alkavia koulutushenkilöitä lukumääränä ja sitten yhtäkkiä, samassa luvussa tehtyjä koulutus- ja työpäiviä! Koskevatko kysymykset samoja henkilöitä? Eihän koulutuksessa olevat tee työpäiviä, vaan työntekijät. Lasketaanko ne sitten tässä sarakkeessa yhteen? No, Liisa varmaan valvoo ensi yön ja yrittää selvitä tästä ongelmasta. Minä sitä vain hipaisin nyt, katsotaan sitten huomenna uudelleen.

Kiire tulee kuitenkin, sillä maanantai - perjantai olemme kaikki kolme luotsia luotsikouluttamassa Otavan Opistolla ja sitä pitää vielä huomenna hioa - ja ensi yönä. Jätämmekö siis aina kaiken viime tippaan? Ehkä, mutta toisaalta on tässä koko ajan ollut kädet täynnä töitä. Ja luonteemme mukaisesti asiat vellovat päässä niin kauan, kunnes selviävät. Ja yöllä sitten eniten. Pidänkin nykyään vihkoa yöpöydällä, että voin kirjoittaa esiin tulleen ajatuksen heti ylös, näin voi toivoa saavansa hetken päästä unesta kiinni.

Ajatukset eivät nyt niin kummoisia ole, esimerkiksi pari yötä sitten mietin mm. miten saisimme aikaan tietotaitotalkoiden ikiomia kangaslautasliinoja muistoksi talkoista. Nettihaulla ei löytynyt lautasliinan tekijöitä, mutta saimmehan paidat. Ja oikeastaan, miksei löytämämme yritys tekisi myös hankkimastamme lakanakankaasta lautasliinoja? Pitääpä kysyä....

Kun tämän ajatuksen oli kirjannut ylös, pullahti uusia ajatuksia:

117

· Jokaisen talkoon jälkeen on lähetettävä uutiskirje talkoolaisille ja nostettava uutiskirjeeseen kuvagalleria ja talkootuotokset...

· Talkoissa on yhä enemmän etäosallistujia, eli osallistujia, jotka kirjoittavat lehteen, mutta eivät juuri talkoopäivinä ehdi paikalle, pitäisikö heidät kirjatakin etäosallistujan koulutukseen? Eikö se olisi avoimen oppimisympäristön mukaista?...

· Miten tietää, onko talkoolainen tosissaan, kun kieltää kuvansa laiton nettiin tai lehteen? Jos kuitenkin myöhemmin osoittautuu, että juuri tämä olikin tärkeä asia?...

· Pitääkö talkoiden tavoitteiden piilosuunnitelma kertoa etukäteen, kuten esim. toimeen tarttuminen, kaaoksesta selviäminen, epävarmuuden sieto - kaikki tulevaisuudessa tärkeitä taitoja?...

· Pitääkö talkoovaatimuksiin kirjata ehdoton vaatimus yhteisestä sisältötavoitteesta? Se motivoi tekijöitä, se auttaa arvostamaan kaikkien tekemistä ja kaikkea tekemistä, mitä valmiiksi saaminen edellyttää, sen avulla aloittelijakin osaa eli talkoiden hyvät käytänteet itse asiassa edellyttävät juuri sitä yhteistä visioita, yhteisesti haluttua sisältöä! Mieleen tuli kertomus kivenhakkaajasta, joka rakensi katedraalia..

· Yhteisö oppijana on ihan eri asia kuin yhteisön eri jäsenet oppijoina. Kun yhdessä opitaan kokonaisuus ja nähdään jokainen työsuorite, opitaan myös arvostamaan toisten töitä ja se tuo tekemiseen iloa. Ja tämän jälkeen voi itse kukin erikoistua vaikkapa taittajaksi, kirjoittajaksi, autonkuljettajaksi, kurkkujen kuorijaksi tms. Kaikkia tarvitaan yhteisen tavoitteen valmiiksi saamiseksi.

· Onko maksuttomat blogisivut yhteisöille hyviä? Tätä mietin, vaan ei ratkennut asia. Ilmoituksista sivuilla en kuitenkaan pidä!

Jokaiseen kysymykseen löytyy aikanaan vastaus, varsinkin kun niitä yhdessä pohdimme tekemisen lomassa. Mutta näkyykö tämä itselle työsuorituksena, palaan alkupohdintaan, miten saisin nopeammin enemmän aikaiseksi?

Maija

Perjantai 26.2.2010

Luotsikoulutuksen tavaroiden pakkaamista ja ohjelman hiomista. Koulutukseen on tällä hetkellä tulossa 16 hlöä, katsotaan tuleeko viikonloppuna määrään muutoksia?

Iso matkalaukku on sulkemista vaille valmis. Tällä lumikelillä viemme sen taksilla asemalle, sillä mukana ovat painavat kirjat ja oppaat sekä tietenkin peruskalustoomme kuuluvat tykit ja tietokoneet. Otavaan ei onneksi tarvitse viedä papereita ja muita pikkutavaroita, ne saadaan paikan päältä.

Lisävääntöä myös raporttia varten. Saimme ohjeita ja neuvoja, onneksi on vielä muutama päivä aikaa, joten eiköhän saada luvut täsmäämään...

Maanantaiaamuna junalla Mikkeliin, toivottavasti aikataulu pitää!

Liisa

118

Maanantai 1.3.2010

Luotsikoulutus on hyvässä vauhdissa Otavan Opistolla. Ensimmäisen päivän tuotoksia ollaan jo tekemässä, päiväkahvit on juotu ja kohta pisteytetään illan ruokalista.

Kun oli tultu Otavan pikkubussilla Mikkelin asemalta ja noudettu uudet t-paidat Matkahuollosta, päästiin majoittumisen ja ruokailun jälkeen työtilaan, jossa käytiin esittelykierros läpi. Oli hienoa huomata, että moni oli tullut luotsikoulutukseen siksi, että piti talkoomallia kiinnostavana ja omaa ammattitaitoa avartavana. Hyvä pohja viikon työlle. Kun oli puhuttu välttämättömät alkupuheet kalustettiin tilaa uudelleen niin, että saatiin tykit käyttöön ja ryhmät toimimaan luontevasti yhdessä.

Otavassa on rauhallista, kun lähes kaikki muut opiskelijat ovat hiihtolomalla. Minnalta Australiasta saatiin toivotukset viikon työputkelle.

Päivän tuotokset katsottiin yhdessä klo 21.30, huomenna jatketaan!

Liisa

Tiistai 2.3.2010

Erittäin tuloksellinen päivä. Katsoimme ja kuuntelimme juuri päivän tuotokset, nettisivut, lehden, videon ja äänituotoksen, ja uskomattoman hienoja aikaansaannoksia on tehty tänään. Lisäksi on syöty herkulliset ateriat.

Tosi hienoa nähdä, miten hyvin talkoomalli toimii ja miten nopeasti toisilleen oudot ihmiset ryhtyvät tekemään yhteistä tuotosta. Huomenna jatketaan!

Liisa

Torstai 4.3.2010

Päivät luotsikurssilla lentävät! Tuskin ehtii päiväkirjaan kirjoittamaan. Tänään kaikki lähti toimimaan niin sutjakkaasti, etten löytänyt edes yhtään juttukaveria, kun keksin idean: Jos tällä mallilla menisi johonkin yritykseen tai muuhun organisaatioon ja toimisi viiden päivän ajan, niin kyllä yhteisön sosiaalinen pääoma suorastaan räjähtäisi uudelle tasolle, ongelmiin löydettäisiin uusia näkökulmia, yhteinen päämäärätavoitteisuus kasvaisi. Nyt neljäntenä päivänä ryhmät (joissa jäsenet ovat eri kuin eilen) toimivat saumatta. Yritysten uudet toimintatavat vaatisivat juuri tällaista ravistusta: ongelmat olisivat yhteisiä ja ratkaisut löydetään ja tehtävät tehdään valmiiksi. Ei mitään pistäytymisyhteiskuntaa vaan todellisuutta! Voihan tietysti olla niinkin, että tänne Otavan Opistolle on tullut kaikkien loistavin joukko ihmisiä, mitä olla voi, mutta ehkä yhtä loistavia on muuallakin. Tässä olisi yhteisen osuuskunnan tai yrityksen perustamisen

119

paikka: viiden päivän talkoita yrityksille toimintatapojen muuttamiseksi ja luovien ratkaisujen= innovatiivisuuden kasvattamiseksi!

Maija

Perjantai 5.3.2010

Olemme junassa matkalla Otavasta Helsinkiin. Käytimme viimeisen päivän tulevaisuutemme tarkasteluun niin, että Maija piti virityspuheenvuoron tulevaisuudentutkimukseen, minkä jälkeen keskustellen haarukoimme mahdollisuuksia talkoomallin markkinoimiseen ja itse kunkin halukkuutta toimia luotsina.

Hyvältä näyttää, niin paljon ideoita heiteltiin ilmaan ja jäi kypsyteltäviksi, ja niin moni ilmoitti voivansa toimia luotsina. Vähän tarvitaan kuitenkin aikaa siihen, että luotseiksi valmistuneet sulattelevat asioita ja haarukoivat mahdollisia talkooryhmiä, ehkä kehittelevät omaa yrittäjyyttäänkin luotsaamisen alueella.

Talkoista jäi meille itsellemme hyvä tunnelma, innokkuutta oli ilmassa paljon ja tuotokset olivat tosi hienoja. Moni kurssilainen sanoi myös yllättyneensä myönteisesti siitä, että lyhyessä ajassa saatiin niin paljon valmista. Yksi tärkeistä asioistahan on valmiiksi saamisen periaate!

Kiitos luotsikurssilaiset ja kiitos Otavan Opisto, joka oli loistava paikka kurssin pitämiseen.

Liisa

Tiistai 9.3.2010

Luotsikoulutus on onnellisesti takanapäin. Mielestäni se onnistui yli odotusten johtuen upeista kurssilaista. Tuotokset olivat hyviä, elämänkokemus ja tekniikan taito näkyvät niissä - kuten koko kurssissa. Palaute on ollut hyvää:

"Soperran kiitoksia teille kaikille antoisasta viikosta! Vaikka meno oli paikoitellen fyysisesti tosi rankkaa ja aivorustinkikin kävi ajoittain äärirajoillaan, niin nyt on hyvä mieli. Tuli paljon uutta tietoa ja ennen kaikkea uusia ajatuksia. Luin tänään lehdet läpi oikein ajatuksella ja huomasin, että sieltähän löytyy luotsin käsikirja hyvin napakassa muodossa! Otavassa taisi olla silmälaput, kun näki vain typografiset seikat... vaikka olen olevinani myös toimittaja. Taitto-ohjelma saa näkemään asiat vain taiton kannalta, pitäisi siis osata yhdistää rooleja.

Mietin nyt kuumeisesti yhteisöjä, joille voisin talkoita kaupata, että pääsisi tosi toimiin :-D

Hauskaa ja rentouttavaa viikonloppua teille kaikille!-Aulis-"

120

On kiva saada tällaisia viestejä. Myös muitakin hyviä tuli, en nyt kaikkia laita tänne, sillä sehän tuntuisi jo nololta.

Mietiskelin jopa sellaista, että voisi pitää myös toisen kurssin syksyllä, sillä luotsikurssien avulla saattaa talkooidea levitä jopa paremmin kuin itse talkoilla. Tosin talkoita tarvitaan osoittamaan konseptin toimivuus. Oikeastaan meillä on siis kaksi konseptia:

Talkookonsepti ja luotsikoulutuskonsepti.

Nyt pitää vaan molemmista saada aikaan käsikirja siitä, miten ne etenevät. Tyhjältä pöydältähän ei suinkaan tarvitse lähteä käsikirjaa tekemään, sillä talkookertomukset, joissa reflektoidaan konseptin toimivuutta, ovat kirjoitettu lähes kaikista tähän asti pidetyistä talkoista. Nyt on vuoro viimeisten talkoiden ja luotsikurssin kertomuksilla.

Edelleen pyörii ajatuksissa tuo viime torstain päiväkirjassa esittämäni idea yritysten luovuuden ja luottamuksen kasvattamiseksi ja kehittämiseksi! Kyllä se varmaan vielä realisoituukin, kunhan tarpeeksi kauan ensin muhii ajatuksissa.

Se olisi oikeastaan sitten kolmas hankkeen konsepti.

Nettisivujen jatkuvuus hankkeen jälkeen askarruttaa mieltä. Pitää ottaa johtoryhmän agendalle, vai mitä Liisa?

Maija

Torstai 11.3.2010

Hallinnollisia asioita, tulevien talkoiden valmisteluja ja varauksia, ohjausryhmän kokouksen valmistelua. Kaiken rutiinin ja pakollisen hallinnon välissä on kiva saada viestejä talkoissa olleilta, sillä meille asti on tähän saakka tullut lähes pelkästään positiivisia sanomia.

On ollut kivaa, on opittu paljon uutta ja sellaistakin, mitä ei edes tultu oppimaan, on tutustuttu uusiin ihmisiin ja opittu näkemään asioita uusista näkökulmista. Itse tekeminen on monella tapaa palkitsevaa, ja talkoissa itse tekemiselle on tosi monia paikkoja: omaa sisällön tuottamista, neuvomista ja opastamista, ruoan valmistamista ja monia muita. Jopa asioista puhumista ja mielipiteiden esittämistä.

Saimme tällä viikolla kolme hyvin kevytrakenteista, omillaan seisovaa standia, jotka teetimme valkoisina (tietysti kaikki tunnukset ja logot näkyvissä), että voimme kuljettaa niitä talkoisiin tykkien valkokankaiksi. Tosi kevyitä kuljettaa, mutta pitää kehittää niille hyvä kuljetussuoja.

Liisa

121

Tiistai 16.3.2010

Ohjausryhmän kokous on tällä viikolla, aineiston valmistelua ja yhteydenpitoa. Kokouksessa käydään läpi talkoiden tapahtumia tähän asti, kokemuksia luotsikoulutuksesta, maksatus- ja raportointiasioita.

Lisäksi Susanna kertoo tutkijan näkökulmaa talkoisiin, aineistoa on kasassa jo niin paljon että teoreettista pohdiskelua ja analyysia on mahdollista tehdä.

Perjantaina ja lauantaina on Kellokoskella julkaisutalkoot ja ensi maanantaina Järvenpäässä nettitalkoot. Johanna luotsaa uusien luotsien kanssa.

Liisa

Perjantai 19.3.2010

Eilen oli ohjausryhmän kokous. Se teetti valmistelutöitä, mutta kokous sujuikin sitten oikein hyvin ja oli tosi hyviä ja tarpeellisia keskusteluja. Moni asia tuli selväksi niin, ettei tarvitse pähkäillä, miten suhtautua, ja rahoittajan suuntaankin tuli asiaa. Tutkijamme Susanna avasi hanketta omasta näkökulmastaan, haastateltuaan sekä ohjausryhmän jäseniä että pidettyjen talkoiden edustajia.

Kiinnostavia asioita tuli esille, osa vahvistaa näkemystämme ja kokemustamme, mutta mukana oli myös uusia, kiinnostavia avauksia. Susanna pääsee opintovapaallaan keskittymään paremmin tutkimukseensa ja odotan mielenkiinnolla, miten hän pistää hanketta edelleen teoriaan ja mitä havaintoja hän tekee. Tutkimuspäiväkirja on tällä sivulla, mutta sen ei pidä olla Susannalle stressin aihe vaan kanava kertoa ajatuksiaan ja havaintojaan.

Käytimme kokouksessa kahta konetta ja kahta tykkiä, toisella näytimme nettisivuilta tehtyjä tuotoksia ja muuta materiaalia, toisella pidimme pöytäkirjaa kaikkien nähden. Vaikka koneiden ja tykkien käyttö kokoustyökaluina tai talkootyökaluina kuulostaa yksinkertaiselta, se ei sitä ole. Ihmisten pitää saada omakohtainen kokemus siitä, mitä on työskennellä avoimesti kaikkien nähden ja päästä itse seuraamaan prosessin kaikkia vaiheita, että tällainen yksinkertainen menetelmä saadaan leviämään.

Tänään selvittelen kokousasioita, pakataan loppuviikon ja alkuviikon talkootavarat matkaan, Johanna lähtee Aulin ja Marjan kanssa pitämään talkoita ja Maija on Otavassa seminaarissa puhumassa talkoistamme ja suunnittelemassa hyvin menneelle luotsikoulutukselle jatkoa. Ainakin Hannu L. näytti koulutukselle vihreää valoa eilisessä kokouksessa.

Liisa

122

Tiistai 23.3.2010

Eilen oli erittäin tiivistunnelmaiset ja tulokselliset nettitalkoot Järvenpäässä. Töitä tehtiin täydet 12 tuntia eikä kukaan lähtenyt yhtään aikaisemmin pois, vaikka eräs edellisenä yönä Budapestista tullut rouva sellaista suunnittelikin. järvenpään yhdistysverkosto keskusteli hyvin intensiivisesti sivujen sisällöistä, asioiden painoarvoista ja järjestyksistä sekä päivitysten organisoinnista.

Tulosta syntyi, mutta minulle jäi sellainen tuntu, että samalla kehitettiin yhdistysverkoston toimintaa monta askelta eteenpäin. Lisäksi tuli talkootiedustelu sukuseuralle, ja ilmaan jäi ajatus yhdistysverkoston muistakin talkoista. Hauskaa oli, kun kuunneltiin palan painikkeeksi luotsien tekemät kuunnelmat...

Tänään pakataan talkootavaroita Rovaniemen kipuyhdistyksen talkoisiin.

Liisa


Rovaniemellä Ounasvaaran juurella auringossa ja valossa!

Talkooväkeä odotellessa nettitikulla juuri ja juuri yhteyden saaneena muutamia haja-ajatuksia. Auli Hackman lähetti kommenttia: "Eilen oli kyllä huippuporukka talkoilemassa ja Keski-Uudenmaan Yhdistysverkoston sivut syntyivät ajatuksella! Sanoisin, että pelissä oli kyllä tosi paljon ammattitaitoakin talkoohengen lisäksi. Itse istuin vain takamuksillani koko päivän, mutta erityiskiitos pitää antaa pihvinkääntäjien sisaruskunnalle ja muille keittiössä herkullisenmakuisia ja -näköisiä ruokia rakenneille!" Kiitos Auli! Ja kiitos myös itsellesi talkoiden onnistumisesta.

Talkoilu on kyllä palkitsevaa, iloiset ihmiset ja valmiiksi saamisen aiheuttama tyytyväisyys ilahduttavat aina. Talkoohankkeen yksi parhaista puolista on se, että oppii tuntemaan erilaisia ihmisiä ympäri Suomea. Suomi näyttäytyy talkoista käsin osaavana, aikaansaavana, toisista huolehtivana maana. Tekisi varmaan meidän Suomi- brändiporukalle hyvää osallistua vaikkapa kipuyhdistyksen talkoisiin ja nähdä mitenkä sitkeitä ihmiset ovat. Ja että elämää on muuallakin kuin kansainvälisillä foorumeilla. Ja että elämää itse asiassa on juuri muualla kuin kansainvälisillä foorumeilla. Niitäkään aliarvioimatta.

Maija

Ensimmäinen talkoopäivä on päättynyt ja nyt vain mökkitontut ovat enää paikan päällä. Kyllä on pirteätä ja innostunutta porukkaa. Turhaan ei Aulis lähettänyt heille terveisiä: "Lämpimät terveiset Rovaniemen kipuileville toivottelee kipukroonikko Järvenpäästä. Onneksi on stimulaattori keksitty!".

Tulostimien kanssa on tänään yönsuussa takkuiltu ja vihdoin löytyi ratkaisu: toinen macci tulostaa värilliset kannet ja toinen vanhalla laserilla sisukset A5 kokoisena. Kunhan nyt

123

huomenna koneet riittäisivät neljään taittokoneeseen neljällä tykillä taittamiseen! Ja tulostimet toimisivat ja paperi riittäisi. Mutta eiköhän sitä nyt voi jo yönsä rauhassa nukkua, kun pahimmat ongelmat ratkaistiin tulostuksen kanssa,

Ei kun nukkumaan (olispa vielä yölamppu!) Öitä!

Maija

Torstai 25.3.2010

Huikean kirkas keväinen aamu Ounasvaaralla, talkoolaisia alkaa jo tulla paikalle. Saimme tulostusongelmat myöhään illalla kuntoon, joten homma pääsee vauhtiin heti aamusta. Osa teksteistä on jo valmiina, pääkirjoitus jo taitettunakin...

Päivän aikana tehtiin töitä täysillä, vaikka itse kullakin (Kipupotilasyhdistys) oli särkyä ja kremppaa. Jaksaminen oli kuitenkin aivan uskomatonta, mukana oltiin meidän junan lähtöön asti. Kikat ja konstit olivat myös monipuolisesti käytössä. Ja upea kakku oli aivan huippuherkullinen. Tila oli hyvä ja toimiva, tosin ruokailua varten piti koneet siirrellä lattialle. Hyvät talkoot, lämpimät kiitokset (erityisesti sukista)!

Tiistai 30.3.2010

Tietotaitotalkoiden ehkä suurimpia haasteita on saada kuulijat ymmärtämään tekniikan käyttöönoton paradigmamuutos: talkoissa ovat olemassa olevat yhteisöt ja niiden luoma yhteisöllisyys ja elämäntapa lähtökohtana, vaalittavana asiana.

Tekniikka otetaan sitten mukaan palvelemaan tätä elämäntapaa. Kun tekniikan käyttöönoton tutkimuksen ja kehittämisen yleinen paradigma on kehittää tekniikkaa, luoda sille markkinat ja katsoa sitten, miten elämäntapa muuttuu, mitä vaikutuksia tekniikalla on. Minusta tämä jälkimmäinen tapa tullessaan saattaa rikkoa paljon vanhaa ja hyvää, eristää ihmisiä koteihin jne. Toki ihmiset ja heidän tarpeensa ovat niin vahvoja, ettei tekniikka kaikkea pysty murtamaan. Joka tapauksessa se, että me luotsit mennään vaikkapa kipuyhdistyksen luo Rovaniemelle ja tehdään heidän kanssaan julkaisu, tai oikeammin luotsataan heitä tekemään itse julkaisu, on lähtökohdiltaan yhteisöä arvostava ja tukeva ja tekniikka on apuväline, miten yhteisö voi ottaa uusia tapoja viestiä ja toimia käyttöön. Sen tarkoitus on tällöin vahvistaa yhteisöä, ei luoda uusia yhteisöjä. No ei se nyt ollut nytkään helppoa sanoa, mitä tarkoittaa, mutta mietiskelen tätä vielä ja yritän hioa ajatusta selkeämmäksi ja ymmärrettävämmäksi.

Maija

http://www.tietotaitotalkoot.fi/kuvagalleria/38_kiperat

http://www.tietotaitotalkoot.fi/kuvagalleria/38_kiperat

124


Kuukauden vaihteessa on aina paljon paperihommia, että saadaan kaikki ajallaan eteenpäin. Meillä olikin aika työteliäs kuukausi, kun oli luotsikoulutusta viikko ja päälle useat talkoot.

Mutta tuntuu tosi palkitsevalta, kun ihmiset talkoiden jälkeen kiittelevät ja haluavat innostuneina levittää talkoiden sanomaa eteenpäin, markkinoida tapahtumaa tuloksekkaana ja tunnelmaltaan mukavana tapahtumana. Vaikka päivät ovat 12-tuntisia, ei väsymys paina, kun talkoolaisetkin jaksavat ja ovat innostuneita. Ja kaikissa talkoissa saa vahvistusta perusidealle.

Lähetimme lehti- ja äänioppaan kirjapainoon lisäpainoksia varten, sillä ensimmäiset painokset on jo jaettu ja uusia odotellaan. Oppaat ovat erittäin suosittuja.

Liisa

Tiistai 6.4.2010

Talkoomalli on ilmeisen vaikea ymmärtää kertakuulemalla tai edes yksien talkoiden kokemuksen kautta.

Puhelinkeskusteluissa, talkoopalautteissa, viesteissä on usein joku sivulause tai muutama sana, joista saa kiinni sen, ettei sanoja tai kirjoittaja ole ymmärtänyt niitä kaikkia mallille ominaisia ydinasioita, joita onkin aika monta. Tykkien käyttäminen, vähintään kaksi luotsia (osallistujamäärästä riippuen), ruoan tekeminen, tuotosten näkyminen nettisivuilla siinä muodossa kuin ne talkoissa tehtiin ovat olennaisia asioita talkoomallissa. Jos vasta-alkajat tekevät yhden päivän aikana yhteisen tuotoksen, siltä ei voida vaatia samoja laatukriteerejä kuin monta vuotta asiaa opiskelleilta ammattilaisilta. Talkoissa otetaan ensiaskeleita, joista on hyvä jatkaa...

Liisa

Perjantai 9.4.2010

Johanna lähti Pohjois-Lohjalle pitämään kylähistoriatalkoita, Eero ja Juho ovat myös luotsaamassa. Kiinnostavat talkoot, niistä voi olla mallia monille muillekin kyläyhdistyksille.

Parhaillaan pidämme palaveria Leena V:n kanssa, aiheena on ITK-päivät kuun lopulla Hämeenlinnassa. Olemme siellä hyvin esillä, teemme suunnitelmaa että kaikki tarpeellinen on mukana ja tiedämme, mitä siellä teemme.

Eilen sain hyvän avun Kampin Humacissa, kun yritin saada vanhaa Creativeani keskustelemaan Macin kansa. Omin voimin en ihan onnistunut, mutta Humacin avulias

125

myyjä ratkaisi ongelmani. Kiitos paljon! Tärmäilyä tietoyhteiskunnan kanssa taas oli puhelimessa, kun yritin saada asiaani hoidetuksi puheentunnistuksen avulla. Lopputulos oli, että piti mennä henk.kohtaisesti paikan päälle, puheentunnistus ei auttanut vaan sai minut kiihtymään. Homma tuli lopulta kuntoon, mutta pitkän ja vaikean kaavan kautta...

Maanantai 12.4.2010

Pohjois-Lohjan talkoot olivat sujuneet muuten hyvin, mutta nettiyhteys nettitikuilla oli ollut vähän takkuilevaa ja niitäkin oli niukasti. Onneksi nyt on tulossa lisää nettitikkuja käyttöömme.

Talkoolaiset olivat olleet innostuneita ja jatkanevat sivujensa päivitystä omin neuvoin, syksyllä pidetään ehkä audiotalkoot historiatiedon edelleen keräämiseksi ja taltioimiseksi. Mukavaa viestiä...

Maija valmisteli alustustaan keskiviikoksi eduskuntaan, elinikäisestä oppimisesta. Tietotaitotalkoilla on oma osansa elinikäisessä oppimisessa. Teimme esitystä taas yhteisvoimin, tykin ja valkokankaan avulla, koska metodi on tosi toimiva. Keskustellen ajatukset kirkastuvat.

Hyvä palaveri Tehyn Riitan kanssa - luotsikoulutusta pohjustettiin niin, että Tehylle saataisiin ihan oma koulutusohjelmansa ja tätä kautta varmistettaisiin hankkeen jatkuminen Tehyn piirissä. Hyvä koulutuspaikka olisi Evon metsäopisto, tiloja tiedustellaan välittömästi.

Liisa


Meillä on parhaillaan menossa maalausryhmän julkaisutalkoot, mutta on pakko tässä välillä kertoa uutinen: Saimme Maijan kanssa tänään Gloriassa kunniakirjan ja suuren kukkapuskan tunnustuksena Tietoyhteiskuntateosta 2010, mikä tietysti on tietotaitotalkoot.

Oli juhlallista seisoa kukitettavana ja ministeri Lindenin käteltävänä ja saada paljon onnitteluja, kiitosta ja kannustusta sitten juhlallisuuksien jälkeen. Kiitos kaikille, jotka ovat talkoisiin ja meihin uskoneet ja antaneet tukensa, unohtamatta kaikkia talkoolaisia, jotka ovat mukana olollaan ja hyvällä palautteellaan todistaneet, että talkoot ovat kova juttu. Tänään on juhlapäivä ja on hienoa, että meillä on vielä talkootkin, voimme jakaa iloamme talkoolaisten kanssa. Tästä on tosi hienoa jatkaa!

Liisa

126

Torstai 15.4.2010

Luotsimme Minna kommentoi talkoopäiväkirjaa:

nimi: Minna

Kommentti: Moikka moi ja paljon terkkuja Australiasta! :) Onpa kivaa, kun voi lukea talkoopäiväkirjaa ja tietää, miten teillä siellä menee! Hienoa, että olette saaneet uusia luotseja hommiin. Ja hienoa, että talkoita riittää. Täällä on ollut hauska huomata, kuinka viestintäleiri- ja talkoo-opeista on ollut hyötyä yliopistolla Master of Arts and Media -opinnoissa. Esimerkiksi Audacityä olemme käyttäneet Broadcast Journalism -kurssilla. Opettajalla ei itse asiassa ole kovasti kokemusta ohjelmasta, joten mun taidoista on ollut hyötyä. Latasin Audacity-oppaankin koneelle, mutta eihän nämä englanninkieliset sitä ymmärrä ;). Screen Production -kurssi puolestaan toteutettiin pääasiassa talkootyyppisenä kolmen päivän intensiivijaksona. Kuvaukseen annettiin käytännössä 24 tuntia ja editointiin toiset 24 tuntia (yötä myötenhän sitä siellä editissä sitten istuttiinkin...;). Valmisteluja (käsikirjoitus, kuvakässäri, casting, lavasteet, rekvisiitta jne.) luonnollisesti tehtiin paljon etukäteen, sillä kaiken piti olla kunnolla 'ammattimaisesti' tehty kurssin kokonaisvaltaisuuden takaamiseksi. Kyllä täällä on huomannut, että talkoohengestä ja -asenteesta on paljon hyötyä! Paljon on ihmisiä, joiden on vaikea heittäytyä mukaan ja soveltaa osaamistaan ja uskaltaa kokeilla erilaisia ratkaisuja...

Mukavia talkoita teille sinne! Minä jatkan päiväkirjan ja talkootuotosten etäseuraajana täältä pallon toiselta puolelta... ;)

Minna

Sunnuntai 18.4.2010

Lupasin Elinalle Hetky-lehteen artikkelin hiljaisesta tiedosta huomenaamuksi (viimeinen dl). No niinpä se nyt alkaa olla valmis. Merkkejä ei kuitenkaan saa olla kuin 5600, niinpä paljon jää sanomatta, kirjoittamatta. En malta olla kuitenkaan laittamatta tänne emerita professori Pirkko Anttilan mietteitä Futura-lehdessä taidosta. Nuo mietteet tulevat olemaan eväitäni kirjoittaessani tietotaitotalkoot konseptia ja luotsien käsikirjaa

. Olen niitä molempia miettinyt, kirjoittanut, kokeillut, reflektoinut viime ja tämän vuoden ajan. Miten muuttaa se hiljainen tieto, joka on syntynyt 20 vuoden aikana eri-ikäisten viestintäleireillä?

Pirkko Anttila:

"Kun Ojanen liittää yleissivistyksen käsitteeseen voimakkaan omakohtaisuuden, sisäisyyden ja ainutlaatuisen luovuuden korostamisen, ja kun hän toteaa, miten moni ihminen, osallistuessaan johonkin pieneen, konkreettiseen ja vähäpätöiseltäkin tuntuvaan kulttuurityöhön, kokee siinä olevansa mukana myös jossakin isommassa, hän

127

tulee samalla todenneeksi taitavan, luovan toiminnan periaatteet. Ei suinkaan voi olla vähäpätöistä ja merkityksetöntä, että jokainen, joka on sydämestään ja omasta halustaan voinut olla mukana jossakin pienessäkin hankkeessa, jonka on saanut onnistumaan ja hyvin sujumaan, on voinut kokea satumaisen onnen ja ilon tunteen. Csikszentmihályi (1992) käyttää siitä kokemuksesta sanaa ”flow” liittäen sen tunteeseen, joka syntyy, kun kaikki sujuu kuin itsestään, kun homma on käsissä ja tulosta syntyy. Se voi olla myyjäisiin tehdyt sukat tai leivonnaiset, tai se voi olla katon paikkaustalkoot tai kerrostaloasukkaiden pihan siivoustalkoot. Tai isompaakin ja luovempaakin, jos kyvyt ja taidot riittävät. Ojanen toteaa näistä asioista, että yleissivistyksen näkökulmasta ne suorastaan kannattelevat jotakin isompaa asiaa. Se kokemus, joka oman osaamisen ja toiminnan käyttämisestä syntyy, on itse asiassa se, joka motivoi ihmisen ja antaa hänelle voimaa jatkaa."

Tämä on kuin suoraan Tietotaitotalkoiden ytimestä!

Seuraavaa Pirkon ajatusta voi hyvin käyttää luotsien taidon jäsentämiseen:

"Taidon käsitettä on pyritty kuvaamaan ja jäsentämään monin eri tavoin. Se voidaan jakaa esimerkiksi abstraktisiin ja konkreettisiin taitoihin (tai henkisiin ja fyysisiin).

Tämän jaottelun perusteena on, että konkreettisten taitojen avulla saadaan aikaan jokin konkreetti, fyysinen tuotos, esine tai muu artefakti. Sen sijaan abstraktien, henkisten taitojen avulla saadaan aikaan oivalluksia, päätöksiä tai suunnitelmia.

Taidot eivät tietenkään reaalimaailmassa esiinny ”puhtaina”, vaan ne toteutuvat aina monimutkaisina taitokimppuina. Taitoja kuvataan silloin erilaisina havaintomotorisina, manuaalisina, älyllisinä, sosiaalisina yms. taitoina, kulloinkin kyseessä olevan toiminnan sisällön ja kontekstin edellyttämän taitomallin mukaan. Sitä logiikkaa noudattaen ne jaotellaan esimerkiksi ryhmiin lukuja kirjoitustaito, uimataito, johtamistaito, käden taidot jne.

Eräs tapa on jakaa taidot kolmeen lohkoon, ”vuorovaikutustaidot”, ”tiedonkäsittelytaidot” ja ”fyysiset eli käytännön taidot”. Yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja ovat muun muassa kuuntelutaidot, taito työskennellä ryhmässä, taito työskennellä yksin ja taito päästä sopimukseen. Tiedonhankinta- ja tiedonkäsittelytaitoja ovat muun muassa taito hankkia ja etsiä tietoa, taito arvioida ja vertailla tietoa ja taito ratkaista ongelmia. Käytännön taitoja ovat taito suunnitella ja organisoida työtä, taito käyttää välineitä ja koneita, taito tehdä käsillä ja taito yllä pitää järjestystä sekä taito ottaa huomioon esteettisiä seikkoja. Niitä tarvitaan arjen käytännöllisistä tehtävistä selviytymiseksi, elämän omatoimista hallintaa varten, käytännöllisiin ongelmanratkaisutilanteisiin, kätevyyttä edellyttäviin tehtäviin, työn huolelliseen"

On se hienoa, että meillä on ihmisiä, jotka ovat vuosikymmeniä miettineet ja tutkineet ja käsitteistäneet taitoja!

128

Vielä yksi lainaus Pirkolta:

"Taitoa ja sen oppimista voidaan luonnehtia myös seuraavilla tavoilla:

*Taitava henkilö on varma itsestään, hän on sanoissaan ja teoissaan tarkka ja täsmällinen, osaa toimia nopeasti ja helposti sekä osaa toistaa tehtävän yhä uudelleen.

* Taitoa arvioidaan joko toimintaa seuraamalla tai sen tulosten perusteella (prosessi ja produkti)

* Taidot eivät synny toisten ihmisten kokemuksista - taidon voi hankkia vain itse tekemällä.

* Taidon hankkiminen edellyttää keskittymistä, harjoittelua sekä halua parantaa suoritusta kerta kerralta. Taidon hankkiminen vaatii aikaa.

Tämä puoli taidon hallinnasta korostuu nykypäivän työelämässä ehkä enemmänkin kuin taidon fyysinen, manuaalinen hallinta, koska tekniikan, erityisesti tietoteknisten ratkaisujen avulla korvataan aikaisemmin välttämätöntä taidon fyysistä hallintaa. Hyvään taitosuoritukseen liitetään myös luova komponentti. Luovuus osoittaa usein rationaalista, työssä esille kohoavien ongelmien ratkaisutaitoa, mutta se voi tulla näkyviin myös innovaatioina, jolloin uusi idea kytketään olemassa olevaan osaamiseen ja syntyy jotakin uutta. Eräs taitoon liittyvä tekijä on kuitenkin jäänyt vähemmälle huomiolle: sillä on vahva sosiaalinen ulottuvuus. Ihmiset haluavat, että heidän taitavalle suoritukselleen annetaan arvoa ja että se huomataan."

Näiden ajatusten myötä, kellon lähestyessä puolta yötä: hyvää yötä

Maija

Tiistai 20.4.2010

Huomenna ITK-päiville Hämeenlinnaan. Ollaan foorumissa, torilla ja tietoiskuja antamassa toisella torilla. Mukana on lähes kaikki talkootarvikkeet, demoamme talkoita, esittelemme tuloksia ja pohdimme oppimista eri näkökulmista. Tulee olemaan haastavaa, uskon. Tervetuloa rupattelemaan kansamme itse kukin päiväkirjamme lukija!

Maija

Torstai 22.4.2010

Aulangolla ITK-päivillä. Maija, Susanna, Leena ja Mika ovat parhaillaan keskustelemassa kanssa keskustelemassa yleisön kanssa yhteisöjen oppimisesta.

129

Kävin nappaamassa kuvan, ja sali oli viimeistä sijaa myöten täynnä. Kiinnostusta teemaan on selvästi olemassa. Eilen illalla oli Eemeli-gaala, sielläkin oli väkeä sali täynnä. Kiva on huomata, että meidän saama palkinto on noteerattu, moni on käynyt onnittelemassa. Täällä on paljon oppimiseen liittyvää teknologiaa esillä, on jännä huomata, että meidän hanke on tällainen "vastahanke", jossa teknologia ei ole pääosassa vaan tärkeänä työkaluna, pääosassa ovat yhteisöt ja niiden tarpeet.

Liisa

Perjantai 23.4.2010

Tietotaitotalkoiden standi pystyssä aamusta alkaen, uutta väkeä tulee paikalle vielä viimeisenäkin päivänä. On käyty hyviä keskusteluja sekä standilla että eri puolilla konferenssipaikkaa, missä on ihmisiä kohdattu.

Meidän oppaat ovat käyneet hyvin kaupaksi ja talkootietoa on levitetty, innokkaita kuvagallerian täydentäjiä tai julkaisun tekijöitä on ollut vähemmän. Mutta ideaa on kerrottu laajasti, ja myönteistä palautetta on saatu.

Nyt alkaa väki vähentyä, kohta puretaan standi ja lähdetään pois. ITK on taas ensi vuonna, mutta olemmeko me mukana, jää nähtäväksi...

Tiistai 27.4.2010

Hämeenlinnan ITK on ohi, paperityöt tehtävänä ja mielessä muutamia potentiaalisia talkooryhmiä, joiden edustajat kävivät hakemassa sekä tietoa että innostusta meiltä.

Maanantaina nettisivukertaus Tuusulan puolesta-ryhmälle, mikä itselleni oli taas hyväksi opiksi, sillä yhdessä talkootapahtumassa ei kaikki oppi millään muutu jokaisella pysyväksi rutiiniksi. Lyhytkin kertaus palautti asiat mieleen ja nyt osattiin kysyä oikeita kysymyksiä, kun omista talkoista oli kulunut jo jonkin aikaa. Mietinkin, että kaikille nettitalkooryhmille kannattaa lähettää postia ja muutama hyvä vinkki, oppaan lisäksi, ihan muistin virkistämiseksi ja innostukseksi. Maija kokoaa yhtä talkoojulkaisua, kun itse talkoissa unohtui tehdä kooste-pdf. Talkoissa onkin muistettava koota julkaisu yhteen paikkaan, ettei tarvitse jälkikäteen haalia kuvia ja tekstejä eri koneilta ja kansioista.

Liisa

Torstai 29.4.2010

Eilen oli illalla maalausryhmän talkoiden toinen jakso, jolloin saatiinkin melko paljon valmiiksi, mm. kansikuva. Lopullinen tuotos eli julkaisu valmistuu viikon kuluttua, kolmannen 4-tuntisen työskentelyjakson päätteeksi.

130

Tämä kolmen jakson talkookokeilu on melko onnistunut, mutta voi toteutua vain silloin, kun ihmisillä on lyhyt matka talkoisiin. Eivätkä luotsitkaan voi lähteä toiselle puolelle maata neljän tunnin talkoita varten, yhtä reissua kohti on tehtävä pidempi päivä.

Tunnelma oli taas mitä innostunein, ruoka pisteytettiin ja menetelmästä keskusteltiin pitkään. Talkoissa tapahtuu niin monia rinnakkaisia asioita, että niitä on vaikea itsekään tunnistaa: opitaan ymmärtämään tietotekniikkaa sekä teknisestä että sisällöllisestä näkökulmasta, vahvistetaan ihmis- ja vuorovaikutussuhteita, keskustellaan aiheeseen liittyvistä ja liittymättömistä teemoista, tehdään yhdessä asioita, kannustetaan toisiaan, nautitaan hengen ja ruumiin ravinnosta, saadaan valmiiksi, nauretaan. Jokaisella on joku tärkeä rooli.

Liisa

Perjantai 30.4.2010

Postitin syksyn ja kevään nettitalkoille muutaman oppaan muistin virkistykseksi ja innostukseksi.

Yhteydenpitoa eri tahoihin, markkinointimielessä. Uskon, että nettilomakkeen kautta tulee yhteydenottoja...

Vappua kaikille!

Maanantai 3.5.2010

Paperitöitä, nettisivujen täydennystä. Maija etsi YouTubesta Palvelu-unelmavideoita, jotka olisivat olleet hyviä esimerkkejä talkoille.

Ei niitä noin vaan löytynytkään eli taas tuli oppia ja kokemusta sekä etsimisestä että digitaalisen maailman ymmärtämisestä... Markkinointia, talkooviestien lähettämistä ja viime syksyn kuunnelmatalkoissa tehdyn kuunnelman julkaisuselvitystä.

Liisa

131

Tiistai 4.5.2010

Löytyiväthän nuo Palvelu-unelma videot vuodelta 2006. Silloisten kollegoitteni kanssa teimme neljä videota parissa iltapäivässä kuvaamaan unelmaa siitä, miten palvelujen tulisi toimia. Videoiden päähenkilö on Päivi tai Päivö, joka organisoi ja järjestää ja huolehtii. Huomasin, että kyseessähän on hyvä luotsi!

Vaikka luotsiksi ekaksi kuvittelee talkoiden vetäjää, niin jo hetken päästä huomaa, että luotsin ominaisuuksia vaaditaan monessa muussakin työssä, missä tarvitaan kokonaisnäkemystä, tilannetajua ja organisointikykyä! Nyt videot ovat löydettävissä sivuiltamme kohdasta Hyvä tietää, Päivö järjestää ja hoitaa

Videoita tehdessämme opimme myös sen, että videon avulla voi saada ideansa kerrottua paremmin muille. Ja erityisesti videon tekemisen avulla. Kun näyttelee esimerkiksi Päivöä, niin samalla joutuu sisäistämään ne ominaisuudet, mitä Päivö tarvitsee ja ne tietotekniset palvelut mitä Päivö tarvitsee työnsä apuna.

Talkoissa ei vielä ole tehtykään tämäntyyppisiä videoita (paitsi me itse pisteytyksestä, audacitystä, jne. sekä tietysti luotsikoulutuksessa!). Toivottavasti nämä esimerkkivideot omata osaltaan toimivat mielikuvituksen apuna tehdä omalle yhteisölle omia unelma-visioita!

Maija


Maalauskurssin viimeinen kokoontuminen. Seinällä valmiita sivuja, jotka antavat odottaa hienoa lehteä. Kuvia valmistuneista maalauksista, muistakin töistä ja tunnelmatuokioita maalausleireiltä.

Hyvä kokeilu, sillä talkoot toimivat myös 3 x 4 tunnin mallilla, jos talkoolaiset asuvat lähietäisyydellä eikä luotseillakaan ole mahdoton matka....

Testaamme Liisan uutta printteriä, jonka käyttöönotto vaati pari käyntiä kaupassa. Pakkauksen mukaan satsiin kuului myös USB-johto, mutta ei sitä kuitenkaan pakkauksessa ollut. Voisiko tässä tietoyhteiskunnassa luottaa siihen, että laatikon sisällä on sitä mitä päällä luvataan? On nimittäin tuskallista lähteä juoksemaan usb-johdon perään sillä hetkellä, kun konetta tarvittaisiin...

Perjantai 7.5.2010

Pieniä ongelmia verkkoon pääsyn suhteen, mutta hommat tulivat kuitenkin hoidetuiksi. Eilen vein maalausryhmän lehden monistettavaksi ulkopuolelle sillä ryhmä tekikin talkoissaan 30-sivuisen lehden runsain värikuvin, eikä tulostaminen onnistunut meidän pienillä ja hitailla laitteilla. Tänään hain valmiit tuotokset, ja tuli tosi upeita! Kyllä maalarit osaavat sekä tehdä kuvia että ottaa niistä hienoja valokuvia.

http://www.tietotaitotalkoot.fi/hyva_tietaa/videot_paivo_hoitaa_ja_jarjestaa








132

Postitin lehdet jokaiselle osallistujalle, saavat maanantaina työnsä tulokset ihailtavikseen.

Maanantai 10.5.2010

Aktiivin ja Hämeen Open Campuksen kanssa yhteistyössä valmistellussa seminaarissa Hämeenlinnassa. Me pidämme seminaarin jatkeena parituntiset talkoot tavoitteena on tehdä yhteinen julkaisu ja salaatti!

Pyysin yleisöä kirjoittamaan ajatuksiaan ja kommenttejaan alustuksista julkaisun Aktiivinen hämäläinen sisällöksi. Jännittää....

Kirjoittelen tätä miniläppärillä samalla kun kuuntelen alustusta museoverkostosta. Tämä läppäri toimii loistavasti, tosin teksti on niin pientä, että virheitä tullee. Korjailen ne sitten myöhemmin. Maija S kertoi aiemmin HämeWikistä. Mietin tämän kirjoittamisen ja Wikiin kirjoittamisen eroa. No me luotsit tuotamme näitä sivuja lineaarisen ajan mukaisesti, emme palaa jo kirjoitettuun tekstiin myöhemmin. Näin aktiivinen seuraaja näkee sen hetkisen ajattelun .. Wikissä on minusta aika vaikeaa se, että korjauksien merkitys kokonaisuuden kannalta on vaikea hahmottaa, ja luottamus aineistoon on koettava pidemmän ajan kuluessa - no niin tässäkin.

Maija

Maija pitää parhaillaan alustusta tulevaisuudesta, paikallisuuden ja globaalisuuden välisestä perusjännitteestä. Aktiivinen kansalaisuus vähentää jännitteitä...

Siirrymme kohta neukkariin, jonne olemme Johannan kanssa pistäneet pystyyn talkoopisteen ja toivomme tietysti, että mahdollisimman moni tulee tekemään julkaisua päivän alustuksista.

Liisa

Tiistai 11.5.2010

Tietotekniikan liitto muisti Maijaa hänen syntymäpäivänsä johdosta. Onnitteluja sateli koko liiton työporukan edestä.

133


Kiirettä on pitänyt, olemme koonneet dokumentteja maksatusanomukseen, suunnitelleet esittelyvideon tekemistä, järjestelleet monia talkoita ja myös viestintäleiriä, jossa pyritään taas kouluttamaan muutama talkooluotsi.

Maija tekee etätöitä mökiltä, Johanna on järjestellyt talkootuotoksia ja postittanut taitto-oppaita niitä halunneille talkoolaisille. Päivät kuluvat tosi vauhdikkaasti yhteydenpidossa eri tahojen kanssa, ja välillä tuntuu, ettei oikein synny valmista, kun asiat ovat kesken. Yhtäkkiä sitten onkin monet talkoot ja valmiina niiden talkootuotokset.

Liisa

Torstai 20.5.2010

Juoksevia asioita, hallintoa ja yhteydenpitoa. Tosi mukavaa, kun tiedossa on talkoita uudenlaisille ryhmille, kuten nukketeatteriporukalle ja omaishoitajille.

Erilaisista yhteisöistä ja niissä toimivista ihmisistä saa paljon uutta tietoa ja ymmärrystä maailman katselemiseen uusin silmin.

Liisa

Maanantai 24.5.2010

Prosessoitiin esittelyvideon käsikirjoitusta ja organisoitiin olevia ja tulevia talkoita. Juho ja Johanna ovat pitämässä nettitalkoita Tapiolassa.

Tarkistettiin tilastolukuja ja maksatushakemuksen tietoja. Oman koneeni hiiri kieltäytyi keskustelemasta koneen kanssa, ja apu löytyi taas kerran Kampin Humacista, jossa on tosi hyvä asiakaspalvelu.

Kesäkuuksikin on talkoita vireillä, mutta oletettavasti juhannuksen tienoilla hiljenee loman vietoksi.

Perjantai 28.5.2010

Rovaniemellä käsitellään meidän papereitamme, koska pyysivät lisäselvityksiä, ja niitä on koko päivä pakerrettu. Maija viimeistelee esittelyvideotamme, joka esitetään OPM:ssä pikapuoliin. Saviolaisille kaavaillaan historiikki-julkaisutalkoita, esittelemme hanketta heille juuri ennen juhannusta.

134

Maanantai 31.5.2010

Kuukauden vaihteen paperitöitä. Juho ja Tuomas pitävät parhaillaan Turussa julkaisutalkoita nukketeatteriväelle. Kiinnostavaa kuulla, millaista palautetta talkoista tulee.

Liisa

Lukiessani Susannan tutkimuksen johdantolukua tuli mieleeni suomalaisen filosofin Erik Ahlamanin ajatus ihmisen ideasta: Hän totesi kirjassaan Ihmisen probleemi (1953) että ihmisen idea ei ole valtaan pyrkiminen, niin kuin Nietzsche sanoo, eikä elämän jatkuvuuden turvaaminen, kuten Darwin toteaa, vaan ihmisen idea on itseilmaisu.

Onko niin, että yhteisötkin voidaan jakaa tämän mukaan? Voisiko ajatella, että ihmiset muodostavat ryhmiä, joiden tarkoitus on itseilmaisu? Ja ryhmiä, joiden merkitys muodostuu elämänjatkuvuuden säilyttämisestä? Entä ryhmiä tavoitteena valtaan pyrkiminen?

Kun ajattelen talkooryhmiä edellinen jaottelu mielessäni, niin etsimättä löytyy jokaiseen ryhmään talkoita: Mallausryhmä ja kuunnelmaryhmä olivat selviä itseilmaisuun pyrkiviä tai sitä toteuttavia, kyläyhdistykset pyrkivät säilyttämään oman kylän elämän jatkuvuuden ja jopa pyrkivät rikastuttavaan vuorovaikutukseen Himasta lainatakseni. Poliittisia yhteisöjä miellä ei juuri ole talkoita pitämässä, mutta jonkinlaista edunvalvontaa ja vaikuttamiseen pyrkimistä on mm. kipuyhdistyksellä, reumayhdistyksellä, Tupulla, Hyvalla jne. Eli joka ryhmään löytyy yhteisöjä. En ole tarkastellut, voidaanko talkooyhdistykset jäännettömästi jakaa näihin kolmeen luokkaa, mutta aika pitkälle kuitenkin.

Poikkeaako näiden ryhmien tietotekniikan käyttö toisistaan? Sopiiko kaikille samankaltaiset sivut?

Kokemuksen mukaan itsensäilmaisuun pyrkivät ovat kiinnostuneempia luovasta tuloksesta: julkaisusta, kuunnelmasta, videosta. He tekevät sen enemmän itselleen kuin muille.

Elämänsäilyttäjät ovat taas kiinnostuneita nettisivuista, joiden avulla voi tavoittaa muut, kertoa tapahtumista jne. Samat asiat he kertovat myös omassa julkaisussaan, joka on enemmän lehti kuin teos. Heidän otteensa viestintään on pragmaattinen, hyvä kun saadaan asiat esille.

Vaikuttamaan pyrkiville ulkoasu merkitsee enemmän, virheitä ei saa olla, esitteen tulee olla esteettinen ja saavutettavuus iso. Nettisivuilla tulee olla myös muutakin tietoa kuin ajankohtaista asiatietoa. Lehteä pitää voida jakaa konferensseissa ja seminaareissa, kun elämänsäilyttäjien kohderyhmä on omat joukot ja jakelu tapahtuisi mielellään postin välityksellä.

Kaikissa näissä ryhmissä toteutuu osallistujien kohdalla ihmisen olemassaolon perustarpeiden tyydytys: Jäsentäminen ajattelun avulla, liittyminen tunteen avulla ja

135

tekeminen, rooli elämässä, toisissa painottuu enemmän jäsentäminen, toisissa liittyminen ja kolmansissa tekeminen. Mutta yhtä kaikki, kaikki komponentit ovat jokaisessa läsnä.

Talkoissa nämä erot näkyvät tai olisi luotsien hyvä nähdä. Tottunut silmä huomaa, mikä asia on kullekin tärkeä ja luotsaa toimintaa tämän tarpeen näkökulmasta.

On muuten hyvä havaita, että meillä itse kullakin on monta eri roolia ja kuulumme erilaisiin ryhmiin, milloin itseämme ilmaisemaan, milloin vaikuttamaan, milloin elämää säilyttämään!

Ahman esitti samassa kirjassa vielä ajatuksen siitä, että ihmisellä on peruspyrkimys oikeudenmukaisuuteen ja toive rakenteista, jotka mahdollistavat oikeudenmukaisen toiminnan.

Uskon, että tietotaitotalkoot ovat toiminnallaan vastaamassa tähän toiveeseen.

Maija

Torstai 3.06.2010

Talkoiden yksi perusideoista on yhdessä tekeminen, yhteisen tuotoksen aikaansaaminen. Yhteinen tuotos antaa motiivin tehdä ja oppia uutta toimintatapaa. Lueskellessani luotsin käsikirjaa varten ryhmäytymisestä, tavoitteista, motiivista osui käteeni

kirja: Jydy Gahagan: Vuorovaikutus, ryhmä ja joukko vuodelta 1977. Vaikka kirja on vanhahko, niin ajatukset tuntuvat tosi hyviltä, mm: "Ryhmän tavoitteista voi puhua vain, mikäli yksilöiden ja ryhmän tavoitteet ovat yhteneväisiä ja mikäli yksilöt voivat maksimoida omat tuloksensa vain sillä edellytyksellä, että ryhmä pääsee omaan tavoitteensa. Tämä pätee kaikkiin ryhmiin, muuten ne olisivat ainoastaan yksilöistä koottuja keräelmiä. Esimerkiksi ryhmäpelissä yksilö voi pyrkiä saavuttamaan itse mahdollisimman paljon tuloksia ja näin menettelemällä hän voi samanaikaisesti vähentää joukkueen tehokkuutta ja menestystä. Vinoutunut palkintojenjakojärjestelmä saattaa hajottaa ryhmäkokonaisuuden joukoksi keskenään kilpailevia, omiin tavoitteisiinsa pyrkiviä yksilöitä."

Talkoiden onnistumiselle on ollut selkeästi merkitystä sillä, että on ollut yhteinen tavoite. Kun näin on ollut, tuotos on saatu valmiiksi ja kaikki ovat olleet tyytyväisiä ja jokaisen tekemistä ja osallistumista on arvostettu. Mikäli jo talkoiden alussa ilmenee, että kaikki eivät olekaan sitoutuneet yhteiseen tekemiseen, niin silloin täytyy miettiä tekeminen yhdessä uusiksi: jospa vaikka tehtäisiin pienryhmiä, joilla on yhteinen tavoite? Jollei näin toimita, niin motivoimattomat henkilöt vievät innon ja motiivin muiltakin. Luotsi on tässä kohdin vaikean paikan edessä, yhdessä täytyy miettiä uusi visio talkoille koko porukalle.

Ja talkoiden järjestäjien tulee havaita tämä sama asia: tärkeämpää on motivoitunut pienempi porukka kuin keräilyerillä kasvatettu iso joukko. Jälkimmäinen ei saa yleensä aikaiseksi mitään, tosin jotkut yksilöt voivat oppia asioita omien motiiviensa kautta.

Maija

136


Viestintäleiri täydessä käynnissä Vihannissa, www.viekas.fi. Talkoiden juliste esillä ja talkoista keskusteltu moneen otteeseen, sillä menetelmiä hiotaan myös täällä. Huomenna tulee vieraita, Ylen mediabussi ja Raahen Seutu -lehti, joille päästään taas esittelemään toimintaa, ja Vihannin kunnan luottamushenkilöitä on myös kutsuttu visiitille.

Juho, Tuomas ja Auli ovat luotsaamassa Mielenterveysseuran väkeä Solvallassa kaksi päivää, ja homma on hyvässä vedossa. Juho ja Tuomas saivat oikein erityiskiitoksia nukketeatteriväeltä talkoista, tässä suora lainaus: "Kiitos!!

Ja suuri kiitos talkoista, ne olivat ihan mahtavat ja tulivat tosi tarpeeseen! Hienoa että saimme käsiohjelman niinkin pitkälle! Toivottavasti sitten syksymmällä voitaisiin pitää toisetkin talkoot. Välittäisitkö kiitokset kaikkien puolesta myös Tuomakselle?"

Tällaisia terveisiä on tosi kiva levittää eteenpäin...

Liisa

Torstai 17.6.2010

Viikko vierähti ilman merkintää päiväkirjaan. Olimme kaikki viestintäleirillä Vihannissa - siellä ei ehtinyt työn tohinassa juuri kirjoittelemaan. Mutta paljon tuli pohdittua viestinnän olemusta, mm:

* ulospäin yhteisviestintä on vaikeaa tai siihen ei ole motivaatiota - vaikka kyseessä olisi parhaat kaverit, vanhemmat jne..

* viesti ymmärretään todella monin eri tavoin ellei tunne taustoja

* keskustelut nuorten kanssa: he olivat yksimielisiä siitä, että äänestysikää ei voi alentaa * nykyään on yhä hankalampi tavoittaa kaikki toivotut henkilöt

* avointa kaikille sopivaa viestintäalustaa ei ole

* nuoret ovat kriittisiä tiedon suhteen: fb tietoa ei pidetä luotettavana, fb:stä ei etsitä merkittäviä tietoja

* ryhmätekstiviesti tavoittaa, jos niitä osataan lähettää niistä asioista, joista halutaan tietoa

* pienryhmissä luotetaan nimimerkkikeskusteluun, koska usein ”tunnetaan” toiset -konteksti on tuttu ja keskustelu jatkuvaa, voi arvioida luotettavuuden

* anonyymiin yleiskeskusteluun ei luoteta - esim. suomi 24 on keskustelun irvikuva Leirin sisäinen viestintä hoidettiin infotaulun ja ryhmätekstiviestien avulla. Infotaululla oli sekä leiriloki, johon

137

merkittiin kaikki leiriltä poistuvat (kauppaan jne.) ja saapuvat. Loki näkyi netissä ja koulun televisioon yhdistetyillä infotauluilla.

Ryhmätekstiviestejä lähetettiin, kun ruoka oli valmista, kiskassa jäätelöä, kadonnut lompakko jne.

Leirin päivittäin julkaistu lehti, Tietotuutti, palveli myös sisäistä viestintää juoruineen ja uutisineen. Lehden tärkeitä artikkeleita oli myös artikkelit tieteestä, viestinnästä, urheilusta, peleistä, horoskoopit sekä tietysti Ursulan palsta: Kysy mitä vaan, Ursula vastaa, jne.

Myös leirivideo illalla palveli sisäistä viestintää, mm kun leirillä tapahtuneen isovarpaan loukkaantumisen vuoksi leiriläinen oli Raahen sairaalassa leikkauksen jälkeen, kuvaajat kävivät häntä haastattelemassa ja se katsottiin illalla ja otettiin potilaan terkut ilolla vastaan.

Sekä leirilehdet että videot pyrittiin laittamaan saman päivänä nettiin. Niitä olikin kotiväki ja ystävät innolla lukeneet ja katselleet. Leiriradiohan kuului myös netin avulla kaikkialle ja lähetysantennin avulla noin 15 kilometrin matkan ympäristöön.

Infotaululle laitettiin myös kuvia leiristä lähinnä etäosallistujia ajatellen. Kuvien laitto jäi opastuksesta huolimatta vain muutaman hengen varaan. Vuosina 2002-2005 meillä oli käytössä leiriläisten kehittämä iotapix-palvelu, jolloin pystyimme lähettämään msv-viestejä suoraan omalle keskustelupalstalle muille nähtäväksi. Se oli hieno palvelu ja silloin saimmekin monia otoksia leiriltä muistiin. Vastaavaa palvelua ei enää ole, eri kuvapalvelut ovat enemmän tai vähemmän suljettuja tai ne eivät ole integroitavissa meidän infotauluun. Kehitettävää on tietotekniikan alueellakin vielä runsaasti.

Puhelinta käytettiin paljon, kukin kuitenkin omaansa ja omissa - vaikka leiriä koskevissa - asioissa. Leirillä oli joka toimipisteessä oma puhelin numeroineen, mutta niiden käyttö vähenee vuosi vuodelta.

Todella tärkeä tieto leirin tapaturmasta välitettiin kuitenkin kasvotusten kokoontuen. Samalla keskusteltiin ja saatiin kaikki lupaamaan etteivät riehu voimistelusalissa enää.

138

Leirillä kävi YLEN mediabussi ja tehtiin Ylen aTuubiin 4-5 videota, joista ehkä joku nähdään joskus Munuutisissa. Leirillä kävi myös sekä Raahen seudun että Paikallisen ilmaisjakelulehden toimittajat. Ainakin edellisen lehden juttu ehti vielä leirille.

Leirillä käytiin vielä keskusteluja Tietotaitotalkoista Vihannin kotiseutuyhdistyksessä sekä Vihannin mediapainotteisen lukion kanssa.

Vihannissa on paljon talkoohenkeä, mm Jatulintarhan kivilabyrintin miehet tekevät talkoilla. Leiriläiset tekivät siitä 16 minuutin videon, joka jätettiin tekijöille DVD:nä.

Vielä olis paljon kerrottavaa viestintäleiristä tulevaisuuden paikkana, mutta ehkä toisen kerran. En malta olla kuitenkaan sanomatta, että kun keskiviikkoaamuna avasin IIRin seminaaripäivän: Julkinen hallinto ja viestintä, totesin, että leirillä olin tulevaisuudessa, nyt tuntuu, että olen palannut menneisyyteen. Mm. ohjelma tarkkoine kahvi- ja ruoka-aikoineen (leirillä tieto tuli taskuun tekstiviestintä), luennoitsijat puhuivat, toiset kuuntelivat tai olivat kuuntelevinaan oli kuin henkäys kadonnutta aikaa - jota en ole etsimässä.

Maija

Perjantai 18.6.2010

Toissapäivänä IIRin seminaarissa puheenjohtajana katsellessani seminaariyleisöä mietin, miten paljon hyvää osaamisen vaihtoa valuu hiekkaan, kun yksi puhuu (eikä varmaan tiedä osaakaan siitä, mitä kuulijat tietävät) ja muut kuuntelevat - tai vastaavat puhujan yksinkertaisiin kysymyksiin tai tekevät mitä mieleen tulee. Mietin, miten tämä pitäisi järjestää.

Lisää keskustelua ei yksin riitä, sillä keskustelu suuressa tilaisuudessa tahtoo mennä usein vain omien ideoiden kauppaamiseksi tai sitten velvollisuudesta keskustelemiseen. Eihän tämäkään paha asia ole, mutta ei useinkaan tuo uutta synergiaa.

Tänään mietimme Liisan kanssa syyskuulle juurrutusseminaaria, seminaaria, missä esittelisimme erilaisille yhteisöille talkooideaa ja tarjoaisimme yhteisöille luotsikoulutusta malliin Otavan Opiston koulutus. Miten? Ja edellisen päivän kokemukset mielessä luovuimme yksi puhuu, muut kuuntelevat mallista ja päätimme pitää ip-seminaarin, missä lyhyen esittelyn jälkeen ryhtyisimme yhdessä miettimään kansalaisyhteiskunnan tulevaisuutta. Pöytäkunnittain keskustellen loisimme tulevaisuustaulukon ja skenaarioita. Tämähän on varmaan kaikkia motivoiva teema+ uskon ainakin niin. Keskustelut nauhoitettaisiin ja laitettaisiin heti nettiin. Esimerkkinä näin audiotalkoot. Ja jokainen pöytä vielä kirjailisi ja kuvaisi oman näkemyksensä. Ja

139

nekin nettiin. Pöytiä olisi avustamassa luotsi. Tämän parituntisen keskustelun jälkeen esittelisimme jälleen luotsikoulutusta, näyttäisimme esimerkkejä edellisen luotsikoulutuksen tuotoksista jne. Näin keräisimme kansalaisyhteiskunnan kokeneiden toimijoiden näkemyksiä myös oman työmme pohjaksi. Voi kunpa nyt saisimme seminaariin riittävästi osallistujia!

Maija


Juhannus on ihan ovella ja hommat alkavat hiljentyä kesälomia kohti, tosiasiassa on tehtävä paperityöt ja raportoinnit kuntoon, vaikka talkoita ei parhaana lomakautena olekaan. Monista talkoista on kuitenkin alustavasti sovittu, joten vauhtiin päästään heti elokuun alussa.

Vaihdan itse parhaillaan matkapuhelintani uuteen versioon ja viimeisten päivien aikana on tullut tutuksi eri operaattorien asiakaspalvelu niin puhelimessa kuin palvelupisteessä tiskin takanakin. En koskaan ole ollut kovin vaativa asiakas enkä herkästi sano, jos saan huonoa palvelua, mutta nyt täytyy kyllä sanoa, että parantamisen varaa on paljon. Asiakkaan pitää osata tehdä tosi asiantuntevia kysymyksiä että hän saa tarvitsemansa vastaukset, oma-aloitteisesti eivät asiakaspalvelijat neuvo eivätkä kerro yhtään mitään. Olisikin ehkä harkittava talkoopalettiin vielä matkapuhelinosiota, jossa kerrottaisiin ja kokeiltaisiin kaikenlaisia verkon ja puhelimen ominaisuuksia sekä lisäksi operaattorien kanssa asiointia. Vielä en ole uutta puhelinta saanut, tänään menen puhelinkauppaan, joten huomenna voi olla lisää kerrottavaa...

Liisa

Torstai 24.6.2010

Ihan oikea juhannus, mutta kalenteri juhlii keskikesän juhlaa vasta viikonloppuna. Lähetin ohjausryhmälle viestin syyskuun seminaarista ja sain paluupostissa heti hyviä vinkkejä ja kommentteja, kiitos niistä.

Maanantaina jalostetaan niitä lisää, ja tehdään kuittiselvityksiä, kunhan saadaan kopiokone toimimaan (tämä ylenmääräinen kuittien kopiointi kuuluu tähän EU-vuoropuheluun).

Eilen kerroin meneväni puhelinkauppaan ja odotin saavani oma-aloitteista palvelua. Sitä totisesti sainkin, ihan tuutin täydeltä. Vaikka luulen jotain matkapuhelinasioista ymmärtäväni, putosin tuossa puhetulvassa muutaman kerran kärryiltä kokonaan. Myyjä oli tosi ystävällinen, mutta välillä tuntui, ettei hän ollut tilanteessa läsnä vaan puhua papatti tietyn litanian eikä ollenkaan tarkkaillut asiakkaan ilmeitä havaitakseen, että

140

tuollainen puhevauhti vei ohi korvien monta asiaa. Kun sitkeästi kysyin, sain kyllä vastauksia, mutta aikaa kului. No, nyt sitten opettelen uuden puhelimen ominaisuuksia ja havaitsin, että paljon pitää vielä näpelöidä, että laite tulee tutuksi.

Hyvää juhannusta kuitenkin kaikille!

Liisa

Maanantai 28.6.2010

Kuukauden vaihde ja kuittirumba käynnissä. Moneen kertaan on taas väännetty matkalasku- ja työajanseurantalomakkeita, kun ensimmäistä kertaa niitä täyttävät opiskelevat kantapään kautta, mikä kelpaa eteenpäin.

Kun hanke ensi toukokuun lopussa päättyy, uskon olevani täysinoppinut lomakkeiden täyttäjä. En tosin vielä tiedä, mihin sitä taitoa voin sen jälkeen käyttää...

Sää on lomalaisia suosivaa, mikä tähän vuodenaikaan on oikein hieno juttu. Tutkijaltamme Susannalta tuli terveisiä, hän kerää palautetta talkoista ja uutta tietoa kuulemma löytyy jatkuvasti. Hieno juttu!

Liisa

Tunnelin päähän pitää saada valo!

Tiistai 29.6.2010

Hiljaista on toimistolla, mutta hyvä rauha järjestää papereita ja hoitaa asioita. Lomasäät näyttävät mitä parhaimmilta, ja aurinkoisia lomaviestejä tuleekin joka suunnasta.

Ikkunanpesua etenee tässä kerroksessa, huomenna ilmeisesti meidän huoneessa. Tavarat on jo siirretty sivuun. Raportointijakso vaihtuu kuukauden vaihteessa, loppuviikosta aloitankin raportin työstämisen ettei tule kiirettä...

Liisa

Torstai 1.7.2010

Posti ei ole lomalla, laskut löytävät kyllä perille ja ne täytyy saada eteenpäin. Olen selvittänyt uuden puhelimeni toimintoja, kuvien lähettämistä ja äänen tallentamista, tietojen siirtämistä tietokoneelta puhelimeen ja päinvastoin.

141

Aamulla aioin mennä Humacin poikia jututtamaan, koska sieltä olen saanut hyvää palvelua ja vastauksia kysymyksiini, mutta siellä onkin tänään inventaario. Olen siis itse kokeillut kantapään kautta. Aikaa kuluu, mutta oppi menee paremmin päähän, toivottavasti myös pysyy siellä muillekin neuvottavaksi. Ja onnistumisesta tulee tosi mukava olo.

Susanna pakertaa tutkimuksensa kimpussa, odotan mielenkiinnolla mitä kaikkea hankkeestamme löytyykään, tutkijan silmin katsottuna.

Perjantai 2.7.2010

Syyskuun seminaarin valmistelua, kutsuttavien yhteisöjen osoitetietojen keräämistä. Ohjausryhmältä tuli hyviä vihjeitä ja kannustuksia, toimiston hiljaisuudessa on hyvä rauha tehdä keskittymistä vaativia hommia.

Ensi viikon olenkin mökillä, ja kun Maijakin on lomilla, ei postauksia kovin ahkerasti ole tulossa. Koneet ja yhteydet kuitenkin pelaavat, joten jos mieleen juolahtaa tärkeitä asioita, pistämme muistiin. Tämä päiväkirja toimii nimittäin myös hyvänä muistiinpanoalustana...

Aurinkoisia kesäpäiviä!

Liisa

Maanantai 5.7.2010

Etänä mökillä ihmettelen, että voiko näin joku työskennellä tosissaan? Ja huomaa sana työskennellä. Olen yrittänyt päivittää sivujamme - vastata kysy luotsilta kysymyksiin - tahmeaa. Olen yrittänyt päivittää kalenteria - vieläkin tahmeampaa. Työn tuloksellisuus on sellaista, että hädin tuskin voin kuvitella sanovani työskennelleeni tunnin ja kronologista aika on kulunut 6 tuntia. Ja kaiken lisäksi naapuri tekee juuri maalämpökaivoa - hieno juttu - mutta aika rasittavaa etätyöskentelijälle.

Mikä neuvoksi? Jos tämä melu jatkuu vielä huomenna, lähden Hesaan. Kuinka moni maalla-asuja voi näin tehdä? Jos en keksi ratkaisua nettiyhteyteen, muutan Hesaan ja lopetan edes kuvittelun maalla työskentelystä tähän.

Onko tämä suomalainen tietoyhteiskunta? Onko kaikki ok näin? Ehkä, ehkä ei.

Onneksi puhelin kuitenkin toimii. Yritin aikani varata ensiviikon väitötilaisuuden karonkan vuoksi hotellihuonetta netistä. Aika kului, yhteys ei syntynyt, mutta puhelinnumero tuli näkyviin.

142

Ja soittoon vastattiin heti!

JOTEN PUOLITIESSÄ OLLAAN TÄLLÄ TY-POLULLA... VALTATIESTÄ EI KANNATA LVM:N N PÄÄTÖKSITÄ RIIPPUMATTA puhua mitään.

Näin mökkihorisontista Mäntsälästä käsin katsottuna..

Maija

Tiistai 13.7.2010

Myös seminaarissa pohditaan yhdessä

Vuosisadan helle, mutta toimistossa hiljaista ja viileää. Kävin katsomassa postit, kastelemassa kukat ja hoitamassa akuutteja paperiasioita. Valmistelin syyskuun alun seminaaria. Heinäkuun Voimassa on erinomainen "avoin koodi" -liite, 16 sivua asiaa avoimesta lähdekoodista ja open source-kulttuurista. Suosittelen hankkimaan liitteen, siinä on pitkäksi aikaa luettavaa, omaksuttavaa ja kokeiltavaa asiaa.

Lomalla joutuu pohdiskelemaan näitä tietoyhteiskunta-asioita, kun verkko ei mökillä pelitä samaan malliin kuin kotona ja toimistossa, puhelimen laturi unohtuu mökille ja saman tien jää viikonlopuksi viestipimentoon, tekstiviestit eivät tule perille, uuden puhelimen opettelu on hidasta ja vaivalloista, lapsenlapsi haluaisi pelata Pikkukakkosen Hertan maailmaa, verkko riittää mökillä kuitenkin nipin napin sähköpostiin ja pankkiasiointiin, mutta ei minkäänlaiseen pelaamiseen. Toisaalta, niukkuus pakottaa kekseliääksi ja säästeliääksi, on otettava kikat käyttöön kun konstit loppuvat. Mutta kyllä minua ihmetytti, kun yritin käydä Kampissa puhelinkauppiaan luona lataamassa vanhaa puhelintani, eikä heillä enää ollut laturia "niin vanhaan malliin" - ehkä kolmevuotias puhelin? Sain käsiini noin 18-vuotiaan tietokoneen, ICL:n kannettavan Mikro-Mikon, johon yritin saada henkeä lataamalla. Ei onnistunut, mutta konetta näpelöidessäni ajattelin, että enää minulla ei olekaan yhtään laitetta, joka lukisi vanhoja korppujani. Onkohan niihin tallennettu jotain kuolemattomia ajatuksia?

Liisa

Maanantai 19.7.2010

Seminaarivalmistelujen jatkoa, lisää kutsuttavia yhdistyksiä ja järjestöjä listalle. Myös Haapaveden omaishoitajien talkoiden valmistelua elokuun alkupäiviksi, matkalippuvaraukset ym. hoidettava.

Liisa

143

Maanantai 2.8.2010

Loma takanapäin, vaikka lomasäät jatkuvatkin. Onkohan tämä lämmin kesä poikkeus vai todella vakava signaali ilmaston pysyvästä muutoksesta? Ja kun näitä ääri-ilmiöitä on nykyään joka puolella, pistää todella ajattelemaan.

Talkooyhteydenottoja tulee, ihan lähiaikoina on taas muutamat talkoot, joiden järjestelyt etenevät. Tehyn luotsikoulutuskin on ihan ovella, ja myös meidän oma seminaarimme, johon kutsut lähetellään ihan kohta. Selasin muutamaa loman aikana ilmestynyttä lehteä, ja Kirjastolehdestä huomasin, että Pohjois-Pohjanmaalla on menossa Kirjastoradio-projekti, johon meidän talkoomme istuisivat kuin nenä päähän. Suomen Kuvalehdessä filosofi Martha Nussbaum sanoi haastattelussaan, että taloudellinen hyvinvointi ei palvele kansaa ilman demokratiaa eikä demokratia toimi ilman kriittisiä ja aktiivisia kansalaisia. Tästä ajatukseni karkasi taas talkoisiimme ja pohdin, että talkoissa yhteisö saa käyttöönsä taitoja ja työkaluja, joilla kriittisyyttä ja aktiivisuutta voidaan lisätä, ja tätä kautta tehostaa demokratiaa. Luenkohan nykyään lehtiä näiden talkoosilmälasien kautta, skannaanko asioita talkoovinkkelistä?

Tiistai 3.8.2010

Tulevien talkoiden järjestelyjä ja kyselin myös jo kesäkuussa korjattavaksi lähetetyn projektorin perään. Siitä ei ole kuulunut mitään, mutta ehkä niilläkin on loma? Kokeilin myös tätä omaa, yli vuoden vanhaa tietokonettani, jossa ilmenikin aika omituinen juttu: kone tunnistaa puhelimeni iPhoton vain toisella portillaan, mutta iTunesin molemmilla porteillaan.

Sama ilmiö tapahtui yhden printterin kanssa, ja sitä tässä olen jäljittänyt. Kävin eilen töistä mennessäni kysymässä avuliailta Humacin pojilta, onko koneessani jotain vikaa vai kuuluuko sen toimia näin. Eivät olleet koskaan törmänneet vastaavaan eivätkä osanneet selittää, mistä tässä on kyse. Nyt testaan saman porttiasian vielä eri valmistajan puhelimella. Näitä omituisuuksia ei voi loogisesti päätellä, ne löytää vain kantapään kautta. Ei niistä myöskään missään käsikirjoissa kirjoiteta. Olisi kuitenkin ihan kiva ymmärtää, mistä tässä oikein on kyse? Ohjelmistovika, mutta kummassa?

Torstai 5.8.2010

Johanna ja Juho talkoilemassa Haapavedellä, saivat hotellihuoneenkin kun lähetin aikaisin aamulla sähköpostia. Viimeistelin Demariin tulevan artikkelin, ilmestyy huomenna.

Tehyn luotsikoulutusta ja musiikkitalkoita järjesteltiin eteenpäin.

Liisa

144

Maanantai 9.8.2010

Tehyn luotsikoulutukseen Evolle tulee lisää osallistujia, ja vielä on muutama päivä aikaa ilmoittautua.

Haapaveden talkoot menivät hienosti, Tietoväen talkoot ovat perjantaina. Että alkava syksy on jo mukavasti vauhdissa...

Tiistai 10.8.2010

Paperihommia, eli raportointia. Olen tainnut rakentaa lomakkeen vähän hassusti, kun lukujen kerääminen vaatii vieläkin käsityötä... mutta opiksi taas tämäkin.

Automme ajotietokone on reistannut, korjaamolla sanottiin, että auto sai sydänkohtauksen, kun se "kuoli", sille ei voitu tehdä muuta kuin hinata korjaamolle. Tunsin itseni todella avuttomaksi, kun autoon ei päässyt edes sisälle puhumattakaan että sille olisi voinut itse tehdä jotain. Kun olin koululaisena huoltoasemalla kesätöissä, siellä myytiin vielä tuulettajanhihnoja, ja tien päällä hihnoja korvattiin sukkahousuilla. Vähä vähältä tekniikka vie meiltä elämänhallinnan: kun kone tilttaa, sille ei yleensä itse voi tehdä mitään (lukuun ottamatta tosi nörttejä, mutta hekin ovat taitavia vain omassa lajissaan). Tässä ollaan koko ajan yhä enemmän "asiantuntijoiden" armoilla. Tekniikka ja ulkoistetut palvelut tekevät meistä turhia omassa elämässämme, ellei ole jotain korvaavaa tekemistä, mielekästä harrastamista kuten esimerkiksi käsitöitä, maalaamista, puutarhanhoitoa, kokkaamista. Siis jotain todellista tekemistä! Mutta kun kouluissakin taideaineet ja kädentaidot ovat yhä pienemmässä roolissa, ei ihme, että ihmiset masentuvat.

Talkoissa otetaan kuitenkin tekemällä haltuun joitakin alueita, jotka usein "lipsahtavat" asiantuntijoiden osaamisalueiksi kuten auton korjaus. Tai nettisivujen tekeminen...

Liisa

Leirilläkin syötiin.

Torstai 12.8.2010

Tehokas palaveri ja viime valmistelut huomisia talkoita ja ensi viikon luotsikoulutusta varten. Vertailimme taas autonvuokrausta, mutta kun auton saa ulos vuokraamosta vasta klo 9 maanantaiaamuna, mikä on liian myöhään meille

koska pitää olla aikaisemmin tien päällä tai muuten pitää maksaa ylimääräinen vuorokausi, mitä järkeä siinäkin on? Yksi pikkuprojektorimme lähetettiin korjattavaksi ennen juhannusta eikä siitä ole kuulunut sen jälkeen mitään, lähetin kyllä sähköpostilla tiedustelun pari viikkoa sitten eikä vastausta kuulunut. Kun nyt soitin sinne ja hoputin,

145

saamme pikaisesti toisen laitteen tilalle (takuu voimassa). Miksi en soittanut paljon aikaisemmin? Eihän sähköposteihin kukaan vastaa, ja minun pitäisi tietää se...

Perjantai 13.8.2010

Tietoväen historiikkitalkoot. Tehtiin tiiviisti töitä aamusta iltaan ja saatiin kasaan yhdistyksen 40-vuotishistoriikin ainekset. Sitoutunutta porukka ja tiivistä työtä.

Tahkolla työkalut teräviksi (kuva: Johannes, 4 v)

Sain lähtemään myös syyskuun seminaarin kutsut. Johanna ja Maija luotsasivat talkoita, minä olin mukana osittain. Maanantaiaamuna Evolle Tehyn luotsikoulutukseen eli pakkaamaan aikaisin aamulla tänne E-kadulle.

Liisa

Maanantai 16.8.2010

Aikaisin aamulla hakemaan talkootavaroita Eerikinkadulta ja sitten nokka kohti Evoa, Tehyn luotsikoulutus on alkamassa. Poikkesimme Tuuloseen ruokaostoksille, ja oudossa kaupassa isolle joukolle ostaminen vie yllättävän paljon aikaa...

Rahtijärvi on erinomainen paikka talkoille, tulimme tänne jo toisen kerran. Kahvien ja voileipien voimalla aloitimme, lehteä ja kuunnelmaa ryhdyttiin tekemään innokkaasti. Yhteinen ateriointi kirvoitti hyvät keskustelut ja jopa naurut, porukka tuntuu jo hyvin motivoituneelta ja yhteen hitsautuneelta. Tehyläisestä maailmasta ideoitiin lehteen juttuja ja kuunnelman tekijät nauroivat vedet silmissä. Illaksi on luvassa jo myös ensimmäinen lehti ja kuunnelma, sauna lämpiää ja elokuun lämpimässä hämärässä istutaan myös iltanuotiolle.

Liisa

Tiistai 17.8.2010

Vieläkin aurinkoista, ja tunnelma talkoissa senkun paranee. Oli elämyksellistä kuunnella pimeässä elokuun yössä iltanuotiolla ensimmäisen päivän kuunnelmatuotosta, grillimakkaroiden jälkiruoaksi.

Sisällä pakerrettiin ensimmäistä lehteä, joka teksteiltään oli valmiina ajoissa, mutta laitteet eivät suostuneet yhteistyöhön, ja tulostus oli lopulta valmis klo 2.30, muiden

146

aamulla luettavaksi. Hämmästyttäviin laitteiden soolosuorituksiin ja tiedostojen hävittämisiin on törmätty, ja niiden kautta viritelty keskusteluja tietotekniikan salojen ratkaisemisiin. On siis päädytty tehyläisistä potilaan ja hoitavan henkilökunnan kohtaamisista ihmisen ja tietotekniikan kohtaamisiin. Tänään ovat työt sujuneet paremmin aikataulussa, mutta pääsimmehän aloittamaan heti aamusta. Eilinen työskentely aloitettiin vasta pitkälti puolen päivän jälkeen...Kuvitukseen on erityisesti panostettu ja keskusteltu laajasti kuvan merkityksestä julkaisussa tai netissä.

Liisa

Yöpinnistys, että saadaan valmista aikaan.


Luotsikoulutus Evolla jatkuu, tulosta syntyy ja malli osoittaa toimivuutensa. Tänään on syvennytty netin salaisuuksiin, tehty videota ja tietysti syöty. Nettiryhmäläinen Aulis lähetti päiväkirjaan kommentin: Eihän täällä malta nukkua, kun on niin hurjan mukavaa koko ajan! Ja iltanuotiolle on taas kutsu... Hänpä myös pyysi kommentoimaan kommenttia. Ja mitäpä muuta tähän voisi kirjoittaa, kuin että näin on. Viime yönä lehti valmistui kello 2.00 - koneet kaatuilivat, tikut tökkivät jne, mutta me tehtiin se! Tosin lehteä ei ole vielä laitettu nettiin, sillä macpro, jolla kokoamme eri koneilla tehdyt pdf:t yhdeksi lehdeksi on videoryhmän käytössä. Mutta kyllä se vielä...

Luotsikoulutuksessa on nyt toistamiseen todettu hyväksi konseptiksi se, että päivä aloitetaan luennolla tulevaisuudesta (eilen), tietotekniikan seitsemästä käyttöalueesta elämänhallinnassa (tänään) jne. Luento virittää luotsilaiset samalle aaltopituudelle ja luovuus lähtee käyntiin. Hienoja suorituksia syntyy, keskustelu viriää...

Maija

Harmittaa, miksi en huomannut aamun alustuksessa , "aamuhartaudessa", ottaa esimerkiksi paradigman merkityksestä ajatteluumme länsimaista ja kiinalaista lääketiedettä! Jokainen kuulija olisi heti ymmärtänyt mistä on kyse. Itse paradigma - viitekehys, ajattelumalli - on vaikea käsite, mutta tuo esimerkki on valaiseva. Tiedämme kaikki, kuinka valta ja rahat ohjautuvat tietyn paradigman mukaan. Ja että on hyvä silloin tällöin miettiä, onko ajattelun ansassa oman paradigmansa kanssa, oli sitten kumman paradigman kannattaja tahansa.

Pohdimme tässä Sailan ja Liisan kanssa, kuinka vaikea on keksiä itsestään selvä asia oikealla hetkellä. Toisaalta, ehkä asia tuli näinkin esitettyä? Onhan se niin, että harmi tai ongelma on vain huonosti muotoiltu parannusehdotus. Kuten esimerkiksi se, että harmitti huono kuva lehdessä ja niinpä päätimme perustaa kuvapankin, joka onkin tekeillä täällä.

Maija

147

Torstai 19.8.2010

Eilen illalla oli elämyksellinen videonkatselu: Majavanmetsästys -video katsottiin ulkoilmateatterissa lämpimässä elokuun myöhäisillassa nuotiotulen palaessa lähistöllä. Ulos kannettiin projektori ja tietokone, riittävästi jatkojohtoja ja valkokangas. Ei ollut suurikaan vaiva pystyttää näitä, ja koska pöydät ja penkit olivat ennestään, teatteri oli pikaisesti valmis.

Filmin katselun jälkeen istuttiin nuotiotulen loisteessa ja keskusteltiin sekä videosta että muistakin luotsaukseen liittyvistä asioista, mutta myös ikiaikaiseen tapaan parannettiin maailmaa. Vielä aamullakin muisteltiin ainutlaatuista videoiltaa, ja on myönnettävä, että harvoin pääsee tällaiseen tunnelmaan.

Tänään on tehty nettisivuja ja kuunnelmaa, ja tietysti hyvää ruokaa. Ruoan ympärillä käydään, niin tänäänkin, syvällisiä keskusteluja niin itse syötävästä ruoasta kuin talkooideasta, tiedonkulusta ja viestinnästä, yhteiskunnan toiminnoista, valintojen eettisyydestä, yksilön vastuusta ym.

Kuunnelma kuunneltiin ennen saunomista. Olipa nähty vaiva tehosteisiin, ja tarinakin oli yllätyksellinen...

Liisa

Maanantai 23.8.2010

Pitkin viikonloppua on pitänyt päiväkirjaan kirjoitella, mutta aina on tullut esteitä - perhettä, laiskuutta, televisio, pasianssia, taulujen kehystystä, nukkekodilla leikkimistä tai muuta kivaa ja niinpä olen vain miettinyt, mitä kaikkea pitäisikään kirjoittaa Evon viikosta, jotta muistaisi sitten myöhemminkin. Viikko oli antoisa, onnistunut. Monia kiitoksia on tullut - kiitos niistä kaikista. Loppukeskustelun ajatukset hissipuheeksi olivat mieltäsykähdyttäviä. Eniten olen kuitenkin miettinyt sitä, miten paljon terveydenhoidon alueella voitaisiinkaan tehdä asioita joustavammin ja lämpöisemmin, jos tietotekniikan käyttöä ohjaisi käyttäjien tarpeet.

Ikimuistettavaa ovat ne keskustelut, joita käytiin tekniikan mahdollisuuksista. Ehkä mieleenpainuvin oli keskustelu Outin kanssa viestinnästä lähihoitajan työssä. Jo nyt hän viestii omaisten kanssa sähköpostilla, tämä helpottaa molempien osapuolien ajankäyttöä ja sanoman perillemenoa. Lähihoitajan oma blogi on oiva kanava kaikkien osapuolien tutustua sekä lähihoitajaan että hänen työhönsä. Moni asiakas kokee sen, että hekin ovat mukana nettimaailmassa myös oman elämänsä näkyväksi tulemisena. Onko niin, että sosterv-alalla todella tiukka tietosuoja ja yksityisyyden suoja tekee sen, että silmät sulkeutuvat muilta mahdollisuuksilta? Muistan itse kuinka viestintäleirillä kerran haastatellessamme leikkauksessa ollutta leiriläistä haastattelimme myös hänen huonetoveriaan, noin 60-vuotiasta miestä, joka oli todella otettu hänestä otetuista videokuvista. Hän pyysi sitä osoitetta, missä videot esitetään sanoen: onpahan minullakin jotain katsottavaa ja näytettävää netissä!.

148

Erilaiset varauslistat ovat myös työtä helpottavia asioita, samalla kun ne mahdollistavat asiakkaalle vaikkapa hieronnan tilaamisen keskellä yötä, silloin kun pahiten kolottaa. Yksinkertaisimmillaan varaus on sähköpostiyhteystieto sivulla. Monen asian ei tarvitse olla maan kattava systeemi, vaan asian voi hoitaa helpomminkin.

Muun muassa lääkereseptin voisi antaa oman apteekkinsa säilytettäväksi (niinhän voi tehdäkin), ja toinen apteekki voisi tarvittaessa soittaa omalle apteekille mm lomien yms. aikana, kun sekä lääke että resepti ovat unohtuneet kotiin. Ja näin pääreseptiin tulisi merkintä haetusta lääkkeestä. On todella vaikea ymmärtää, miksi näin ei tehdä ja olla tehty jo kymmenen vuotta. Jos tätä ihmettelee, niin vastaus on aina sama. Kohta tulee maan kattava sähköinen resepti! Tätä järjestelmää ei kuitenkaan kehitetä asiakasta ajatellen, vaan lääkäriä, sairaalaa, apteekkiketjua. Saakohan tuossa järjestelmässä asiakas lääkkeensä mistä vaan? En suinkaan vastusta näitä tehokkuuteen pyrkiviä järjestelmiä mutta ihmettelen, miksi ei voida väliajalla käyttää ketteriä keinoja?

Paljon keskustelimme myös lääkärin ohjeiden nauhoituksesta lääkärissä käynnin aikana. Lähes jokaisen kännykässä on jo äänitysmahdollisuus. Kun nyt painaa vain nauhoituksen päälle, niin on sitten helppo kotona uudelleen kuunnella ja omaisillaan kuunteluttaa. Monet väärinkäsitykset poistuisivat. Tarvitaan vain lääkärin ystävällinen kysymys: Nauhoitatko tämän keskustelun? Tällöin asiakas paniikista huolimatta muistaa asian.

Tässä tuli nyt muutamia perusajatuksia, joita tehyläisten luotsikoulutus nosti mieleen.

Unelmoin vielä hankkeesta, missä käyttäjälähtöisesti kerättäisiin ja kokeiltaisiin erilaisia ketteriä tapoja hoitaa asioita ihmisiä ajatellen ja heitä ymmärtäen, elämää rikastuttaen!

Ainakin yhdet luotsikoulutukset näissä merkeissä voisi pitää!

Maija

Lisään tähän, että itse olen kerran käyttänyt "ketterää" menetelmää, jonka soisi tulevan nopeasti yleiseen käyttöön: Uudenvuoden yönä raketti räjähti käteen ja poltti rumannäköisen jäljen kämmenselkään. Kuvasin käden puhelimella ja lähetin kuvan lääkäri-perheenjäsenen puhelimeen. Hän antoi välittömästi hoito-ohjeen ja soitti aamulla reseptin lähiapteekkiin. Menettelyllä saatiin turma heti "hoitoon" ja säästettiin potilaan ja päivystyksen aikaa eli yhteiskunnan resursseja. Menetelmä toimi perheen sisällä, mutta miksi ei yleisesti päivystyksessä? Onhan melkein jokaisen puhelimessa nykyään kamera, sillä voisi lähettää kuvan päivystykseen ja saisi heti hoito-ohjeet ja mahdollisen reseptin. Olisi tosi ketterää...

Liisa

149

Torstai 26.8.2010

Alkuviikko on mennyt sekalaisissa hommissa: on valmisteltu Aktiivi-tapahtumia syyskuun puolivälissä, omaa seminaariamme ja ohjausryhmämme kokousta syyskuun alussa sekä varattu seuraaville talkoille luotseja ja talkoopaikkoja.

Eilen kehittelimme ideaa kuvakirjojen teosta talkoissa, tutustuimme erilaisiin kuvakirja-ohjelmiin. Tätä hommaa pitää vielä kehitellä...

Liisa

Perjantai 27.8.2010

Maija on Jyväskylässä alustamassa, sai kutsun siksi että saimme Tietoyhteiskuntateko- kunniakirjan. Hieno homma tällainen kutsu. Palavereja Myllypuron ja Savion talkoista, oman kalenterin päivitystä.

Eräässä viestienvaihdossa arveltiin, ettei talkoissa voida saada yhden päivän aikana valmiiksi lehteä juttujen kirjoittamisesta, taitosta, kuvituksesta ihan kirjapainokelpoiseksi tuotteeksi asti. Ei voidakaan, jos rima on hirveän korkealla ja tavoitellaan suurta sivumäärää. Jos kuitenkin halutaan tehdä "oma juttu" omilla ehdoilla ja omaan tarpeeseen, tavoitteeseen kyllä päästään kun toimitaan yhdessä eikä luovuteta, ennen kuin homma on valmis. Valmiiksi saaminen onkin yksi näistä meidän hyvistä käytännöistä, samoin kuin yhdessä tekeminen. Ja kokemus on osoittanut, että näin menetellen saadaan lisäksi yhteisöllisyyttä, hauskuutta ja hedelmällistä vuorovaikutusta.

Liisa

Sunnuntai 29.8.2010

Jyväskylässä sosiaali- ja terveyspolitiikan kehittämispäivien tietoyhteiskunta kaikille paneeli oli onnistunut. Paneeli keskusteli ja yleisö keskusteli. Esiin nousi useasti se, että tietoyhteiskunnan vaatimat taidot ovat monelta löytymättä - ehkäpä juuri siitä syystä, että oletetaan ikään kuin itsestään ymmärrettävän tietoverkot ja niiden käyttö, oletetaan, että jokainen osaa ja haluaa ladata ohjelmia, asentaa laajakaistan, hävittää virukset jne. Toisaalta myös havaittiin, kuinka hieno verkko on mm. MS-potilaiden maailmanlaajuisissa yhteyksissä ja vertaistiedon saamisessa. NopolaNews - joka on tehnyt uraauurtavaa

työtä paikallisen ja samalla kansainvälisen median luomiseksi - nauhoitti tilaisuuden ja lähetti sen sekä internetiin omilla sivuillaan että paikallisten televerkkojen televisiolähetyksiin. Paneeli on myöhemmin katsottavissa myös NopolaNewsin sivuilta. Tällaiset paneelit ja keskustelut osoittavat, että vielä ei ole annettu periksi ajatuksesta, että tietoyhteiskunta kuuluu kaikille. Kunhan saataisiin ne laajakaistan viimeiset kaksi

http://www.nopolanews.fi/

150

kilometriäkin kohtuuhinnalla jokaiselle. Ja verkkoon mielenkiintoista asiaa. NopolaNews on paikallisesti tuotettu ja luettu ja usein myös kimmoke ryhtyä nettiä käyttämään. Samoin erilaiset vertaistukipalvelut netissä innostavat käyttöön lisätessään tietoa. Totesinkin paneelin aikana, että kuka "tietoa lisää, se tuskaa lisää, mutta sammalla kustannuksia säästää". Kertoessani puhelinringistä - Eläkeliiton puhumalla paras- hankkeesta oivana vertaistukimuotona keksin toisen lauseen: "Puhelin tulee iholle, se on henkilökohtaisempi media kuin muut".

Voipa olla, että Keski-Suomen sosiaalialan järjestöille vielä tulee luotsikoulutusta!

Aulis lähetti kommenttia päiväkirjaan ja samalla pyysi kommentoimaan kommenttia. Hän sanoi havainneensa, että totta on, että opettamista esimerkiksi luotsikoulutuksessa tai talkoissa ei pidä lähteä liian ammattimaisesti vetämään. Ei ainakaan pidä lähteä sillä mielellä, että näytän, että minä osaan. Olen tätä ohjaamisen ja tekemisen eroa koulutukseen paljon miettinyt. Olen varma, että meillä on ihmisiä, jotka ensin haluavat oppia kaiken teoreettisen perustan ja vasta siten tehdä. Mutta on myös ihmisiä, jotka haluavat ruveta tekemään ja sitten tekemisen yhteydessä kysellä teoriaa tai käyttöohjeita. Tietotaitotalkoot ovat tarkoitettu jälkimmäisille oppijoille. Niille, jotka ovat aina pelänneet tekniikka tai ajatelleet, että kone menee rikki, viruksia kuitenkin tulee, jotain lakia ei tule noudatettua ja niinpä he eivät edes koske koko rakkineeseen. Ja jos tälle henkilölle aloitetaan neuvomalla tietosuojasta, tietoturvasta puhumisella sekä kertomalla ensin, esimerkiksi, miten asennetaan taitto-ohjelman asetukset, niin hänpä lähtee pois, sulkee mielensä ja toteaa, en minä koskaan opi. Se on sama kuin, että autoa ei saisi ajaa ennen kuin tiedät, mikä mäntä on. (Mikä se muuten on?)

Minusta talkoissa opitaan tekemällä hiukan samaan tapaa kuin lapsi oppii: ruvetaan tekemään! Otetaan kamera käteen ja kuvataan. Avataan scribus ja kirjoitetaan . Luotsi voi sitten taustalta sanoa, että katso, että valo ei tule ihan kuvattavan selän takaa tai että otapa tuo työkalu tuolta napsauttaen hiirtä jne. Kun talkoolainen sitten kysyy, että saisinkohan minä etukäteen asennettua nämä fontit, niin sitten neuvotaan tyylit jne. Mutta vasta sitten. Ensin tulee herättää motiivi! Samoin nettitalkoissa ei kerrota kaikkea mahdollista mitä voi tehdä, vaan esimerkiksi avataan galleria-sivu ja ruvetaan siirtämään kuvia ja kirjoittamaan kuvatekstejä. Kun sivu sitten on netissä ihailtavana, voidaan avata vaikkapa ilmoittautumislomake, mikäli juuri tämä talkoolainen on siitä kiinnostunut. Onkin hyvä talkoiden alussa kerätä keltaisille lapuille kiinnostuksen kohteet, niin ne voidaan yhdessä ryhmitellä ja jokainen voi aloittaa omasta lempiaiheesta. Sosiaalisen median kannattaja luo blogin ja jäsenrekisterin ylläpitäjä jäseneksi ilmoittautumislomakkeen jne.

Jos ja kun saamme kaikkien koneet videotykillä heijastettua isommaksi, on luotsin helppo neuvoa montaa samaan aikaan ja siinä sivussa jokainen saattaa oppia jokaiselta jotain!

Itse olen saanut öljyvärimaalausoppia tällä tavalla kohta 10 vuoden ajan. Jollen heti alussa olisi saanut ruveta maalaamaan järvimaisemaa, vaan olisi pitänyt kuunnella

151

luentoja väriopista ja kankaan pohjustamisesta maalauskuntoon, en varmaan olisi ollut kahta opetuskertaa pidempää työväenopistossa ja olisin jäänyt paljosta paitsi. Nyt olen jo kuunnellut useita luentojakin mm. sommittelusta, struktuurista, väreistä, symboliikasta jne. En kuitenkaan osaa vieläkään teoriaa soveltaa maalaamisessani, en tiedä onko tämä nyt kylmä vai lämmin väri tässä edessä ja pitäisikö minun muistaa kultainen leikkaus useammin. Mutta vähitellen opin teoriaa. Se ei kuitenkaan ole tärkeää vaan itse maalaamisen prosessi.

Talkoissakin on tärkeää itse tuottaminen ja yhdessä tekeminen, se prosessi, jonka tuloksesta voimme kaikki olla iloisia. Valmiiksi saaminen on yksi elämän onnen lähde. Vaalikaamme sitä parhaan mahdollisen lopputuloksen sijaan. Paras on tällöin hyvän vihollinen.

Maija


Arkista aherrusta hankkeen piirissä, mm imuroin quickplayeriin lisäplugin ja ilokseni sain vanhan, hyvän Olympus-sanelimen toimimaan! Olen iki-iloinen, sillä viimeksi luotsikoulutuksessa jouduimme nauhoittamaan kameran ääniraidalla. Käyhän se niinkin, mutta kun kamera oli osallistujien, niin siitä ei olisi seuraaviin talkoisiin apua. Ja uusien laitteiden hankinta on niin työlästä tämän kilpailuttamisen ja selville ottamisen takia, ettei sitä yksinkertaisesti jaksa, mieluummin kamppailee vanhojen kanssa. Sehän tietysti lienee osatarkoituskin? Ei tuhlata. Mutta joskus tästä seuraa kyllä myös avuttomuuden tunne, kun mikään ei pelaa. Kasvaisikohan sitä taitoa kuitenkin samalla?

Olen lukenut Pirkko Anttilan tekstejä taidosta. Upeata luettavaa! Suorastaan mieltäsykähdyttävää. Tiedon rinnalle on nostettava taito tavoiteltavaksi asiaksi. Ja taito tarvitsee aina kokemusta ja käytäntöä, tekemistä ja toimintaa kasvaakseen. Päämäärätietoista tällaista. "Ihmisellä on suuri tekemisen tarve kokeakseen sen avulla mielihyvää ja onnistumisen tunteita, saadakseen haasteita suoriutuakseen paremmin, taitavammin, nopeammin ja täsmällisemmin" toteaa Pirkko.

Tätä henkeä me juuri tavoittelemme Tietotaitotalkoissa!

Yksi meidän hyvistä käytänteistä: toisen työn arvostus saa myös Pirkon teksteistä "siunauksen": Ihmiset haluavat, että heidän taitavalle suoritukselleen annetaan arvoa ja että se huomataan!

Pirkko Anttila jakaa taidot erityyppisiin taitoihin nelikentällä:

Yhteisötason taidot -- Yksilötason taidot ja Tieto- ja tietämystasontaidot -- Aistimus- ja kokemustason taidot.

152

Mietin nyt, miten käytän mm. luotsien taitojen kuvaamisessa hyväksi tätä nelikenttää. Selvästi kaikkiin kenttiin kuuluu luotsitaitoja. Luotsi tarvitsee Tietotaitoja, mm tiedonkäsittelytaitoja, ongelmanratkaisutaitoja. Luotsi tarvitsee Psykofyysisiä taitoja, kuten luovuustaitoja, intuitiivista toimintaa, käytännön käden taitoja jne sekä Kokemuksellista taitopääomaa, joka kertyy talkoo talkoolta: ilmaisun taitoa, myötäelämisen taitoa, elämänhallintataitoa.

Yhteisötasolla luotsit tarvitsevat Työn suunnittelu- ja organisointitaitoja:

mm teknisiä taitoja, työturvallisuustaitoja (kuuma hella, sähköt mm. ) prosessijohtamisen taitoja. Ja luotsit tarvitsevat paljon Sosiaalisia taitoja, kommunikointitaitoja, vuorovaikutustaitoja, johtamistaitoja (management)

Eli luotsit ovat ihmeitä! Kiitos heille onnistuneista talkoista!

Maija

Torstai 2.9.2010

Luotsi Aulis kommentoi edellistä päiväkirjaa: "Voi ihme - mie oon siis ihmeluotsi! Olen kyllä nyt sisäistänyt tämän TTT-idean viimeisen päälle ja harkitsin pisteytystä invayhdistyksemme pizza-illassa. Aikaa vain oli liian vähän. Tehtiin vain sellainen "kevytpisteytys", ja kyseltiin, kuka ei ehdottomasti voi sietää valkosipulia, kuka on vege (kasvissyöjä) ja kuka keliaakikko. Toimi mainiosti: kaikki lähtivät illasta tyytyväisinä ja masut pullollaan pizzaa ja Ainin kaurapaistosta." On aina mukavaa saada palautetta, kiitos ihmeluotsi Aulis! Ja kiva on kuulla, että talkooideat leviävät arkipäivään, mm luoviin

ongelmanratkaisumenetelmiin kuuluva pisteytys. Olkoonkin, että tällä kertaa se on jäänyt puoliväliin... Susannakin kävi tällä tänään ja kertoi haastattelutuloksia. Oli todella ilo kuulla niistä mietteistä, mitä talkoomalli on herättänyt talkoolaisissa. Ainoastaan joidenkin mielestä ruoan valintaan käytetään liikaa aikaa. Onneksi samoissa talkoissa on ollut myös henkilöitä, joiden mielestä se on ollut ihan parasta, on saanut oman äänensä kuuluville ja ottaa osaa päätöksentekoon. Jotkut ovat jopa käyttäneet pisteytystä myöhemmin muissa yhteyksissä. Ruoka pisteytyksen harjoittelussa on sikäli hyvä, että kaikki voivat ottaa osaa, ja päätöksenteko muuttuu toiminnaksi nopeasti. Mutta jos on tottunut siihen, että syö mitä eteen saa tai päättää muidenkin puolesta, mitä syödään, voi pisteytys tuntua todella raskaalta. Pitsiköhän tehdä niin, että siihen osallistuvat vain ne, jotka haluavat osallistua ja oppia luovaa ongelmanratkaisumenetelmää? Tällöin kyllä menetetään se etu, että kaikki edes näkisivät miten päätöksenteosta voi tehdä avoimen ja kaikkia huomioivan. Ja näin menetelmän myöhempi käyttö on hankalampaa. Voihan olla nimittäin niinkin, että kritiikki muuttuu joskus ahaa-elämyksen jälkeen...

153

Nyt harkitsemme Liisan kanssa eri nettipohjien pisteyttämistä. Yhteisöille on jo tarjolla erilaisia yhteisöllisiä nettipalveluja. Jos pisteytämme ne helppouden, hauskuuden, toimivuuden, tarkoituksenmukaisuuden tai joidenkin muiden tekijöiden mukaan, löydämme varmaan suositeltavat nettipohjat. Pisteytys tarvitsee tehdä varmaan jokaiselle yhteisölle tai yhteisötyypille erikseen.... Tämä on nyt vain ääneenajattelua, mutta ajatukset muuttuvat usein teoiksi, olen huomannut. Ja on hyvä ajatella aika ajoin jopa nettipohjien toimivuutta ja tarkoituksenmukaisuutta kuhunkin tilanteeseen.......!

Maija

Perjantai 3.9.2010

Ensi viikon ohjausryhmän esityslista lähti. Ensi viikolla onkin kaksi tärkeää tapahtumaa, ensimmäinen seminaarimme ja ohjausryhmän kokous.

Seminaariin on ilmoittautunut kymmenen yhteisöä, mikä tuntuu sopivalta määrältä. Jännittää, millaisen vastaanoton luotsikoulutus ja talkoot saavat osallistujilta.

Tiistai 7.9.2010

Eilen meillä oli kiireinen päivä, sillä aamulla suunnittelimme yhdessä Hetkyn ja Presstekin kanssa aamupäiväseminaaria lokakuun loppupuolelle, iltapäivällä pidimme oman seminaarimme. Lähetimme n. 35 kutsua ja paikalle saapui kymmenen järjestön edustajat, aika suuri määrä kutsutuista.

Porukka edusti lisäksi sopivasti erilaisia järjestöjä. Alussa yhdessä tehty tulevaisuustaulukko kansalaisyhteiskunnasta kirvoitti vilkkaaseen keskusteluun porukat, ja arvelen, että mukana olleista yhteisöistä muutamassa syttyi innostus talkoiden tai jopa luotsikoulutuksen järjestämiseen. Itsellemme opiksi kuitenkin se, että olisi kannattanut aloittaa tuntia aikaisemmin. Klo 16:n jälkeen jatkuvasta tilaisuudesta osallistujilla saattaa olla kiire muihin menoihin...Ja ehkä tunti lisäaikaa olisi antanut enemmän mahdollisuuksia talkoomenetelmän kokeilulle.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin jäi tunne, ettei iltapäivä mennyt keneltäkään hukkaan. Itse jatkoin iltaa vielä opiskelun merkeissä, syksyn ohjelmassa on digitaalista muotoilua. Ensimmäisen kokoontumiskerran perusteella minulla on tunne, että syksyn mittaan minulle saattaa kertyä kokoelma esimerkkejä eli tyyliin: näin talkoissa - näin muualla.

Huomenna Maija aloittaa luotsikoulutusjakson Keravan Laureassa pitämällä valmistavan puheenvuoron. Tänään hän vielä ehtii iltapäivällä käyttämään puheenvuoron Enter ry:n tilaisuudessa omimmasta aiheestaan eli tietotekniikan käytöstä ihmisten arjessa.

Liisa

http://www.tietotaitotalkoot.fi/tapahtumatuotoksia/miniseminaari_692010



154

Torstai 9.9.2010

Viimeaikaisissa keskusteluissa sekä tutkijan että ohjausryhmän kanssa on tullut esiin mahdollisuus ja tarve hankkeen vuoden pituiselle jatkolle. Samalla on keskusteltu myös pidemmästä jatkosta, elämästä hankkeen jälkeen. Esiin on noussut kolme erilaista tapaa:

1. Osuuskuntamainen toiminta, joka tarjoaisi luotsipalveluja erilaisille yhteisölle talkoomallin mukaan. Osuuskunta voisi tarjota joko koko talkootoimen infran tai sitten yhden luotsin oman luotsin lisäksi/tueksi. Tätä mallia on hyvä työstää hankkeen viimeisinä vuosina. Tavoitteena on tällöin yhteisöjen elinvoiman turvaaminen tietoyhteiskunnassa.

2. Toinen ajatus on etsiä mahdollisuus luoda talkootoimisto jonnekin kuntaa lähellä olevaan organisaatioon (Kuntaliitto?). Toimisto tarjoaisi sitten kunnille talkoomallin mukaista toimintaa. Tällä on nähty olevan merkitystä kunnallisen toiminnan luovuuden ja avoimuuden edistämiseksi. Sekä toki tietotekniikan luovan käytön edistämiseksi.

3. Kolmas esitetty ajatus on tuotteistaa talkoomalli yritystoiminnaksi tähdäten jopa vientituotteeseen. Tällöin syntyvä yritys tarjoaisi muille yrityksille talkoomallin mukaista toimintaa innovatiivisuuden, luovuuden ja luottamuksen kasvattamiseksi.

Nämä kolme erilaista tapaa jatkaa toimintaa eivät suinkaan sulje toisiaan pois. Tämän tulevan talven aikana syntyy talkoomallista kirjalliset ohjeet, miten järjestää talkoot sekä luotseille luotsikäsikirja. Mitenkä paljon saamme koulutettua luotseja ja mitkä ovat luotsien omat tavoitteet, merkitsevät paljon siinä, mikä edellä esitetyistä kolmesta mallista lähtee lentoon. Vai lähtevätkö kaikki? Toimintamalli on kuitenkin avoin kaikille.

Maija

Perjantai 10.9.2010

Aamulla olimme pitämässä muutaman tunnin session Keravan Laureassa ensi viikon luotsikoulutukseen osallistuville, siis luotsikokelaille. Heidän lisäkseenhän maanantain ja tiistaina on mukana aika iso ryhmä tänä syksynä aloittaneita uusia opiskelijoita, joita siis luotsataan.

Ensi viikon kaksi päivää toimii heille myös jonkinlaisena ryhmäytymistapahtumana ja samalla he saavat tuntumaa talkooajatteluun. Heistä saattaa sitten taas seuraavassa vaiheessa tulla luotsikoulutettavia, kuten tapahtui viime syksyn koulutusjakson seurauksena. Nyt nimittäin kaksi kolmannesta koulutettavista on niitä, jotka viime syksynä olivat aloittavia, uusia opiskelijoita.

Aamupäivällä käytiin oikein hyviä keskusteluja kaikkien ryhmien "kipupisteistä" eli niistä asioista, joita oli viime syksyltä jäänyt mieleen muhimaan. Mekin olemme vuoden mittaan oppineet paljon sekä talkoista että luotsikoulutuksesta, nyt oppeja otetaan taas käyttöön. Mietittiin, miten motivoida ryhmiä, miten ratkaista eteen tulevia ongelmia, sekä teknisiä että ryhmädynamiikkaan liittyviä, ja miten tukea ryhmiä ideoinnissa olematta itse liian määräävä tai dominoiva. Jaoimme myös talkoo-oppaat, että

155

innokkaimmat voivat viikonlopun aikana virkistää muistiaan ohjelmista ja talkooideologiasta. Oli oikein hyvä aamupäivä!

Keskiviikkona oli ohjausryhmän kokous, jossa kävimme hyviä keskusteluja niin talkoiden jatkosta kuin markkinoinnistakin, kuten Maija on alla kirjoittanut. Kokouksen jälkeen valvojamme Satu Huikuri ehti pistäytymään ja pääsimme esittämään hänelle suoria kysymyksiä jatkosta ja muustakin hankkeeseen liittyvästä, ja saimme myös hyviä vastauksia ja osviittoja. Nyt vain valmistelemaan muutoshakemusta, ja toivottavasti jo marraskuussa olevassa ohjausryhmän kokouksessa meillä on selvät sävelet eteenpäin.

Liisa

Maanantai 13.9.2010

Laurean luotsikoulutuksen talkoissa Keravan Viertolassa. Homma sujuu hyvin, sillä viime syksyltä on jo kokemusta niin meillä kuin laurealaisillakin.

Luotsikokelaista suuri osa on nimittäin viime syksyn talkoissa olleita, eli idea on muhinut talven aikana. Hyvin ovat luotsikokelaat homman oivaltaneet, ehkä siksi, että Maija kävi briifaamassa porukkaa aika huolellisesti. Tänään ovat ryhmät tehneet kaksi tuotosta ja huomenna vuorossa seuraavat kaksi. Aikataulut ovat pitäneet hyvin ja tuotokset on saatu valmiiksi sovitussa ajassa, ihan mukavia tuotoksia.

Liisa

Torstai 16.9.2010

Laurea takana ja uusia talkoita valmistelussa. Kävin aamulla Kuntamarkkinoilla "haistelemassa", olisiko ensi syksyn markkinoille aiheellista viedä myös Tietotaitotalkoot.

Tapasin muutamia tuttuja, joiden kanssa keskusteluissa saattoi syntyä pari ideaa talkoiden järjestämisestä, joten ei ehkä ihan turha keikka. Maija on pohjustamassa Myllypuron palvelukeskuksen talkoita - uudenlainen sovellus taas tulossa eli neljänä iltapäivänä kolme tuntia kerrallaan henkilökunnalle, potilaille ja heidän omaisilleen.

Perjantai 17.9.2010

Yleensä talkoissa yhdistämme lehtiryhmässä eri koneilla tehdyt pdf:t MacProlla, jolloin se käy kätevästi raahaamalla vain sivut päätiedostoon. Sivujen paikkoja voi myös järjestellä. Laurean talkoissa MacPro oli koko ajan videoryhmän käytössä ja näinpä sitten sivut jäi yhdistämättä.

156

Laitoin omenamehu.org:iin kysymyksen: Miten yhdistellä eri pdf:t! Sainkin hienon ohjeen: Automatorilla! Oli helppo ja näpsä ohje ja nyt ovat Lauren toisenkin päivän lehdet netissä yhtenä tiedostona. Miten itse kukin löytää tällaiset ohjeet? Talkoissa voimme nyt kertoa asian, mutta entä noin yleensä? Vieläkään en tiedä, miten pc:llä yhdistää eri pdf-tiedostot, eivätkä Laurean tietojenkäsittelyn opiskelijat (yhteensä 50) tienneet. Pitäisi varmaan ruveta käyttämään myös pc:tä, jotta osaisi sen saloja paremmin. Vertaistuki on tietysti eri hyvä näissä tapauksissa ja ainakin omenamehu.org:ista saa nopeasti hyvät vastaukset! Kiitos niistä!

Eilen olin Myllypuron vanhustenkeskuksessa suunnittelemassa työntekijöiden, omaisten ja potilaiden yhteisiä talkoita. Myllypuron vanhustenkeskus on entinen Myllypuron sairaala ja siellä on asukkaina kaiken ikäisiä ihmisiä, jotka eivät tule enää kotona toimeen. Katselimme yhdessä Sirpan kanssa paikkoja ja tutustuimme muutamaan tulevaan talkoolaiseen. Jäin miettimään talkoo-ajatusta Myllypuron asukkaiden kannalta.

Tekniikan luovalla käytöllä olisi todella paljon mahdollisuuksia osallistua elämään, elää. Ei se, että on esimerkiksi pyörätuolissa tai sängyssä estä aivojen luovaa toimintaa. Eikä ihmisen identiteetti ole vain vamman tai sairauden sanelema. Kävimme katsomassa esimerkiksi Annelia, joka istui pyörätuolissa, luki Einsteinin elämänkertaa ja olisi mielellään maalannut akvarelleja, jos olisi ollut paikka, missä maalata. Nyt hänen nurkkaansa huoneessa mahtui vain sänky ja tuoli. Ja toinen asukas ei pidä tärpätin hajusta jne. Ajattelimmekin jo tehdä videon Annelista maalausharrastuksen parissa. Voipa olla, että aihe ei ole juuri näissä talkoissa se, mitä tehdään, mutta on yksi esimerkki tekniikan mahdollisuuksista tehdä ihmistä näkyväksi ja samalla myös tekijöille sisältöä elämään. Maslowin tarvehierarkian ylimmät tasot ovat myös vammautuneen henkilön tarvetasoja.

Maija


Laureassa luotsikoulutuksessa. Toisen ja kolmannen vuosikurssin oppilaita on mukana 12. Nyt he ovat jakaantuneet kahteen ryhmään, joista toinen tekee lehteä, toinen videota tietoyhteiskunnan haasteista ja viestintävalmiuksista. 12 hengen ryhmä on selkeästi toimivampi kuin edellisen vuoden 16 hengen ryhmä. Osittain tietysti vaikuttaa sekin, että viime vuosi antoi jo esimakua siitä, mitä on tulossa - puolet oppilaista oli mukana ensimmäisen vuoden oppilaille järjestetyissä Viertola-päivissä. Tieto -ja viestintätekniikan antamat mahdollisuudet joustavaan toimintaan ovat vielä lapsen kengissä koko organisaatiota ajatellen. Arjen pienet sovellukset ovat vasta mahdollisuuksina monen mielessä, esimerkiksi opettajan sairastuttua ja luennon peruuntuessa ei vielä ole valmiuksia lähettää ryhmätekstiviestiä oppilaille. Sovellushan on olemassa, mutta sen siirtäminen Laurean omaan tietojärjestelmään ja ryhmien luominen kurssikohtaiseksi tekstiviestiryhmiksi vaatii jonkin verran tekemistä. Mutta ei paljoa - kunhan vaan joku ehtisi.. Vastaavankaltaisia esimerkkejä on olemassa vaikka

157

kuinka paljon. Emme voi puhua arjen toimintojen joustavuudesta, ellemme osaa käyttää tekniikka pikkuasioissakin hyväksi. Voisiko syynä olla osittain se, että jälleen katsotaan asioita systeemin kannalta, ei oppilaan? Vain oppilaillehan on tärkeää saada tieto peruutetuista tapahtumista ja aikasäästöt tulevat oppilaan hyödyksi, ei opettajan tai instituution.

Sosiaali- ja terveysala on paljon samankaltaisia tilanteita. Jos hyödyn saa vain asiakas, niin kehittäminen ei kuulu kenellekään. Vaikka loppujen lopuksi hyötyjiä ovatkin kaikki?

Maija

Torstai 23.9.2010

Olimme molemmat Aktiivin seminaarissa Ylellä koko päivän. Kuulimme erittäin mielenkiintoisia väläyksiä Ylen ohjelmista tältä syksyltä ja lisäksi syvällisempää tietoa mediabussista ja abitreeneistä.

Kiinnostavia ajatuksia ja analyysiä talkoitakin ajatellen. Tehtiin myös muutamia ryhmätöitä ja tutustuttiin muiden Aktiivi-hankkeiden ihmisiin. Tänään jatketaan taas koko päivän, nyt keskitytään omiin hankkeisiin ja niiden esittelyihin. Verkostoituminen hankkeiden välillä on tärkeää, ja sitä tapahtuu, kun tutustuu ihmisiin ja tietää hankkeista enemmän.

Liisa

Tiistai 28.9.2010

Aktiivi-seminaarin perjantai oli myös aktiivinen päivä. Aluksi posterikävely ja myöhemmin luentoja ja ryhmätöitä, ja aina välillä tietysti myös käytäväkeskusteluja. Posterikävely oli jännä kokemus meidän kannalta, sillä esittelimme omaa hankettamme muutaman minuutin "hissipuheella" ja vastasimme pikaisiin kysymyksiin, sitten vaihtui taas kuulijakunta, vuvuzelan (karmeaääninen torvi, Maijan lisäys) tahdittamana.

Oli kiinnostavaa katsoa ihmisten ilmeitä, kun he kuuntelivat meitä. Jotkut tekivät oikein muistiinpanojakin, ja kommentit olivat tosi rohkaisevia ja positiivisia. Oli kiva esitellä hanketta ja kiva "malli" käydä läpi hankkeet lyhyessä ajassa.

Eilen maanantaina pidimme palaveria Robertin kanssa. Ideoita on ilmassa moneen suuntaan, sekä kumppanuuksien lisäämiseen että mahdollisten talkooporukoiden suuntaan. Ensi viikolla pidämme pienen luotsitapaamisen täällä meillä, mukaan on jo ilmoittautunut kahdeksan luotsia.

Liisa

158

Torstai 30.9.2010

Paperi- ja kuittiasioita, kuten aina kuukauden vaihteessa. Parit uudet talkoot ilmoittautuneet, nyt haetaan sopivia paikkoja ja ajankohtia. Ensi viikolla myös talkoiden esittely vapaaehtoisen sivistystyön tiedottajille, nimilista tuli tänään.

Olli, yksi luotseistamme, viimeistelee lopputyötään, ja Maija pystyttää ensimmäistä omaa taidenäyttelyään, avajaiset ovat huomenna. Maijan taideharrastuksen kautta olemme saaneet parit talkooporukat, ja taiteesta käytyjä keskusteluja on projisoitu myös tähän itseilmaisuun, mitä talkoissa kehitetään. Ja avajaisissa verkostoidutaan ja tavataan näitä talkoo- ja tietoyhteiskuntaihmisiä.

Liisa

Tiistai 5.10.2010

Aika rientää niin, ettei tahdo perässä pysyä. Tuleeko myös aikaansaannoksia? Joskus tuntuu, ettei mitään, on ihan tyhjän panttina, mutta sitten taas joskus, että tulihan tuokin tehtyä.... Tänään olin VSY:n järjestämässä aikuiskasvattajaliittojen Timo-palaverissa. Mukana oli monesta järjestöstä tiedottajia paikalla. Sitä tuntee itsensä ihan nöyräksi sen valtaisan työn edessä, mitä sivistysjärjestöt tekevät kansalaisten eteen. On hyviä kirjoja - ostin kolme - on oppia tarjolla joka lähtöön, on huolenpitoa kansalaisten henkisestä kasvusta - todellista tulevaisuustyötä.

Onko Tietotaitotalkoilla jotain annettavaa näille kasvatuksen ja opetuksen osaajille? Näille vuosikausia asioiden kanssa toimineille viisaille ihmisille? Ehkä näkökulmamme kuitenkin poikkeaa jonkin verran? Kannamme ehkä enemmän huolta yhteisöistä kuin yksilöistä. Siis ehkä. Voimme kuitenkin tarjota kansalaisopistoille ja muille toimijoille talkoomallia toiminnan uudistamiseen ja työelämän elinvoimaistamiseen. Sovimmekin jo luotsikoulutuksesta vielä tänä vuonna. Nöyrin mielin pitää tätäkin lähestyä. Emme halua opettaa sorsan poikaa uimaan, emmekä olla besserwissereitä. Pilottiluotsikoulutus tulee olemaan haastava asia. Ehkä opimme itse eniten. Mutta eihän sekään haitaksi ole? Varsinkaan kun on kyse aikuiskasvatuksesta!

Maija


Huomenna on luotsitapaaminen Eerikinkadulla! Kymmenkunta luotsia on ilmoittanut tulevansa - hienoa! ja Aulis lähetti kommenttia: "Voi, odotan jo niin luotsitapaamista!

159

Nyt lisää luotseja kehiin. Jos mie rämpylä pääsen Jäkestä, niin kyllä työ nuoremmat ja ketterämmät pääsette kauempaakin! Haluan tavata teitä taas!"

Auliksen toive on minunkin toiveeni: lisää luotseja kehiin! Johanna on ilmoittanut osallistuvansa etänä Betlehemistä, kiva. Minna tiattaa olla niin eri-aikainen -maapallon toisella puolella kun on, että tuskin livenä ehtii. Ja Virvekin Afrikasta voi olla heikkojen yhteyksien takana. Mutta uskon kaikkien olevan ainakin hengessä mukana. Tosi kiva tavata kaikkia ja keskustella tulevaisuudesta - miksei menneisyydestäkin ja tästä päivästä!

Tapaamisiin

Maija

Perjantai 7.10.2010 ap

Oli todella mukava luotsi-ilta eilen. Paikalla oli 10 luotsia ja yksi etänä Betlehemistä. Luotseja oli mukana kaikilta luotsi-kursseilta: Laureasta, Otavasta, Evolta, viestintäleiriltä! Oli kiva muistella luotsikoulutuksen tapahtumia, keskustella menneistä ja tulevista talkoista, pohtia tietoyhteiskunnan etenemistä ja tietotekniikan kiemuroita. Oli ilahduttavaa saada sopia yhdessä

seuraavien talkoiden luotseista. Pohdimme myös talkoomallin tulevaisuutta ja siemen jäi itämään sekä osuuskuntamallisesta että yritysmallisesta jatkoista. Tulevaisuus on toivoa täynnä!

Skype-yhteys Palestiinaan pelasi hyvin alkutakertelun jälkeen ja niinpä yhteyden aikana pohdimme kuurojen kieltä, sitä, että Palestiinassa kuurot lapset opetetaan lukemaan huulilta, viittomakieltä ei ole. Talkoomallin ohjaus heidän valokuvaajakoulutuksessana onkin omiaan. Oli oikeastaan jännä havaita, että olimme Eerolan Riitan kanssa eka kertoja tavanneet 80-luvulla juuri aistivammaisten tiedonsaannin yhteydessä ja Liisan kanssa pitäneet kuurojen viestintäleiriä 80-luvun lopulla - mukana ensimmäiset kuvapuhelimet - ja nyt Johanna on opettamassa kuuroille valokuvausta Betlehemin yliopistossa! Koko ajan jotain tapahtuu ja menneisyyden teoista voi ammentaa tähänkin päivään ainakin keskusteluja kielen merkityksestä ja viittomakielen asemasta eri maissa ja sen merkityksestä äidinkielenä oppimiselle ja kasvamiselle!

Luotsi-illat pitää ottaa hyväksi tavaksi tulevaisuudessakin, eikö?

Maija

160

Perjantai 7.10.2010 ip

Ihanaa, Auli jaksaa kommentoida päiväkirjaamme: "Oli tosi mukava ilta, vaikka piti tulla paikalle "tuhannen kapakan kautta". Uusi kävelykeppi osoitti olevansa muodollisesti pätevä tehtäväänsä ja vaikka Helsinki olikin muuttunut sitten viime näkymän, niin löysin paikalle kohtuu hyvin. Ehdottomasti lisää luotsi-iltoja - nehän ovat samalla myös työnohjausta ja hengen kohotusta!" Samaa mieltä luotsi-iltojen merkityksestä. Niiden avulla eri luotsit kohtaavat ja syntyy luottamusta, on

helpompi lähteä luotsaamaan eri "kurssilta valmistuneen" luotsin kanssa! Luotsi-iltojen avulla luomme luotseille myös työyhteisöä! Milloin pidetään seuraava? Pitäisikö sopia aina edellisessä seuraava ilta? Kun luotsi-illan rakentaa ketterällä, talkoomaisella tavalla, niin se syntyy helposti ja virkistää kaikkia. Kiitos mukanaolosta!

Maija


Tänään pidettiin iLinc-palaveria aktiivilaisten kanssa Sadonkorjuuseminaariin osallistumisesta. Ostin perjantaina käyttöömme yhdet mikkikuulokkeet palaveria varten, mutta ostin vain yhdet, koska kannattaa kokeilla, ettei tule vikaostoksia. Kotoa piti ottaa mukaani itselleni toiset, mutta eihän meidän remontin keskellä olevasta talosta noin vain kuulokkeita löydy!

Niinpä en sitten päässyt puheella osallistumaan, olin pelkkä kuuntelija. Maija osallistui täysillä, ja minä "siivellä" samassa huoneessa.

Mielenkiintoista keskustelua osallistumisesta, valmistelusta, yhteisöllisyydestä, osallistamisesta. Kirjoitin porukalle omaa ajatustani yhteisöllisyydestä, mikä näytti poikkeavan joidenkin muiden käsityksestä samasta käsitteestä, onneksi Maija käytti analyyttisen puheenvuoron (jätin kommenttini lähettämättä). Uusi massidea.org on varmasti hieno systeemi ja työkalu joihinkin tilanteisiin, mutta jos yhteisöllisyyttä tarkastelee meidän talkoiden vinkkelistä, ei massidea.org ehkä toimi...

Vasta palaverin jälkeen mieleeni tuli jo pitkään pohtimani ajatus "vaiteliaan miehen" roolista. Olen nimittäin tarkkaillut joitakin elokuvia, joissa on "vaitelias mies" eli hahmo, joka ei puhu juuri mitään, mutta on tarinan ja toiminnan kannalta olennainen. Meillä talkoissa on usein näitä "vaiteliaita miehiä", jotka eivät ole päällepäsmäreitä mutta joiden olemassaolo on yhteisöllisyyden kannalta aivan välttämätöntä. Nämä vaiteliaat eivät helposti tule mukaan verkkoyhteisöihin eivätkä kilpaile käytettyjen puheenvuorojen määristä. Kuitenkin yhteisöjen kannalta heidätkin pitää saada mukaan.

Liisa

161

Tiistai 12.10.2010

Tänäänkin meillä oli iLinc-palaveri, nyt ITK-päivien esilläolosta Aktiivin merkeissä. Käväisin aamulla ostamassa Humacista toiset kuulokkeet, että pääsisin mukaan palaveriin. Niin vain kävi, etten nytkään päässyt puhumaan, kuulin kyllä kaikkia muita. Palaverin jälkeen Mikan kanssa selvittelimme, mikä hävittää ääneni, ja voilá! Homma onnistui, mutta emme vieläkään ymmärrä, mikä minut mykisti. Nyt on kuitenkin asetukset kohdallaan seuraavaa palaveria varten.

Kaiken kaikkiaan iLinc-palaveri on aika käyttökelpoinen juttu, kunhan opimme nämä tekniset niksit ja saamme tekniikan kuntoon. Ajan säästö on huomattava, kun ei tarvitse matkustaa, vaikka tässä on vähän jouduttu säätämäänkin.

Samalla tilasimme verkosta "ilmaisia" käyntikortteja, kun tähän päivään mennessä emme ole sellaisia saaneet aikaan ja kortteja kuitenkin olisi monessa tilanteessa tarvittu. Nyt on edessäpäin muutama tilaisuus, joihin todella kortteja tarvitsemme, joten otimme "ilmaiset", koska niitä ei tarvitse kilpailuttaa. Kun tilaus oli muotoiltu ja tehty, kävi ilmi, että kaikenlaisilla lisukkeilla, joita hankkeessamme tarvitaan (=logot ym.), ilmaisten hinnaksi tuli kuitenkin muutamia kymppejä, postimaksuineen.

Liisa

Torstai 14.10.2010

Juoksin aamupäivällä kirjapainossa neuvottelemassa omien kuvakirjojen tuotannosta, käyntikorteista ja talkootarina-koosteen tekemisestä, hain Sonkaan menijöiden junaliput (ostaminen kesti tänä tietotekniikan aikana yli puoli tuntia ja auto oli 5 min. parkkipaikalla, onneksi ei tullut sakkoja). Kävin ostamassa ruoka-aineksia Myllypuron palvelukeskuksen talkoisiin, jotka olivat iltapäivällä.

Ensimmäinen kokeilu tällä toimintamallilla: neljänä iltapäivänä kolme tuntia kerrallaan, mukana keskuksen henkilökuntaa ja asukkaiden omaisia. Vaikka aikaa oli vain kolme tuntia, päästiin kuitenkin pitkälle sekä nettisivujen teossa (kuvagalleriaan saatiin jo kuvia) että julkaisutuotannoissa. Ensiksi kartoitettiin talon asukastietokoneiden ohjelmia ja suojauksia ja todettiin, että asenteissa on vielä paljon parantamisen varaa. Koneissa ei ollut "reikää", joihin tökätä videotykin piuha! Onneksi näytöt olivat suuria, että kaikki pystyivät seuraamaan kokonaisuutta. Vein vielä lopuksi tavarat Eerikinkadulle.

Liisa


Perjantaina Edistyksen päivillä: "Ahneus vai kohtuus" olikin jo käyntikorteille kohtuullista kysyntää. Ainakin voi toivoa, että mielenkiintoisen keskustelun jälkeen annettu käyntikortti pitää muistissa myös sen, mistä keskusteltiin: Tietotaitotalkoot ja niiden

162

soveltuvuus erilaisiin yhteisöihin. Muutama tapaaminenkin sovittiin. Ulla-Maija Kivikuru jakoi alustuksessaan: "Ahneus

ymmärtämiseen vai sälätietoon? Mediajulkisuuden rajankäyntiä" kansalaisten keskustelun kolmeen sfääriin: Sisäympyrä, missä ei edes tarvitse keskustella on yksimielisyyden sfääri, sitä ympäröi väittelemisen sfääri ja kaikkea tätä vaikenemisen sfääri. Jäin miettimään yhtäältä verkkokeskustelun olemusta näissä sfääreissä ja toisaalta tietotaitotalkoissa tapahtuvaa keskustelua. Onko niin, että yksimieleisyyden sfääri on enemmän rupattelua tai pohdintaa - ei tarvitse väitellä. Ja väittelemisen sfääri on poliittistakin keskustelua silloin, kun se tapahtuu nimellä ja asiasta. Sen sijaan nimetön väitteleminen, jopa sättiminen, on enemmän viihdettä kuin keskustelua? Ja onko niin, että tämän ulkopuolelle - vaikenemisen sfääriin - jäävät ujot, arat, harkitsevat....ainakin verkossa. Voisiko kuvitella, että talkoissa yhdessä tehden ja yhdessä pohtien luodaan turvallinen väittelemisen sfääri ja jopa laajennetaan sitä pienentäen vaikenemisen sfääriä? No , tämä oli tällaista pohdintaa - kuuluneeko mihinkään noista em sfääreistä?

Ulla-Maija totesi myös, että vielä emme voi sanoa sosiaalisen median merkitystä journalismin näkökulmasta. Ilmiö on liian jäsentymätön ja tutkimaton, vaikka meillä on joitakin tapauksia, missä sosiaalinen media on näyttäytynyt runsaana, mm tsunamin aikana. Joskin tällöinkin tutkimusten mukaan kansalaiset saivat perinteisestä mediasta saman tiedon, mutta tarkistettuna.

Kaiken kaikkiaan Edistyksen päivillä oli taas monia mielenkiintoisia alustuksia ja keskusteluja, kiitos päivien järjestäjille!

Maija


Erilaisten oppijoiden talkoita järjestellään heti vuodenvaihteen jälkeen, Järvenpäässäkin on taas talkootouhua, ja huomenna Myllypuroon. Käyn tänään vielä rautakaupassa etsimässä rimoja meidän valkokankaisiin, kun ne ovat alituisessa kuljettamisessa menneet vähän huonoon kuntoon. Maija on puhumassa talkooperiaatteista arvovaltaiselle kuulijakunnalle Marinassa, toivottavasti oikii jotakin...


Huh, kiirettä pitää. Viikonloppuna Olli ja Juho olivat pitämässä Hymer-yhdistyksen lehtitalkoita Ruovedellä (talkoot menivät oikein hyvin, taas kerran), me olemme puurtaneet Sadonkorjuuseminaarin esityksiä ja muutosta hankehakemukseen.

Muutostekstien kirjoittaminen onkin tosi haastavaa, sillä nyt on jo kokemusta ja tietoa, mutta pitää lisäksi arvioida realistisesti tulevat tilanteet. Huomenna aikaisin aamulla on lisäksi meidän tiloissa aamukahviseminaari, jossa pääsemme taas kertomaan talkoiden ilosanomaa sekä Hetkyn (Helsingin tietojenkäsittely-yhdistys) että Presstekin (tekniikan

163

toimittajat) jäsenille. Tulossa on lähes 30 kuulijaa. Hoitelin tarjoiluvarauksia, tulossa herkulliset sämpylät ja pullat suoraan leipomosta heti aamulla...

Liisa

Torstai 28.10.2020

Saimme aamukahvivieraaksemme parikymmentä hetkyläistä ja presstekiläistä kuulemaan uusinta tietoa pilvipalveluista, niiden käytöstä ja tietoturvasta ja pääsimme hehkuttamaan myös talkooasiaa. Oli oikein hyödyllinen seminaari, uskoakseni molemmin puolin. Muutama osallistuja kiinnostui myös meidän oppaistamme, ja talkooasiasta keskusteltiin vielä seminaarin jälkeenkin. Innostava juttu.

Edelleen tuskailua hankehakemuksen muutostekstien kanssa, sillä ensilukemalla ei aina selviä, mitä tietoja halutaan. Muutamia lukujakin on vielä kaivettava tilastoista.

Saatiin taas kiva viesti viime viikonlopun Hymer-talkoista, talkooväki oli tyytyväistä ja pyysi välittämään kiitokset onnistuneesta tilaisuudesta luotseille. Välitin kiitokset Ollille ja Juholle, jotka ovatkin loistoluotseja.

Tiistai 2.11.2010

Aika rientää, mutta ei ehkä ihan niin nopeasti kuin alla olevan päiväkirjamerkinnän päiväyksestä voisi kuvitella! Aika - tuo kaikille yhteinen ja niin erilainen - on kiehtova ajatus näin talvi/normaaliaikaan siirtymisen viikkona. Ihmettelin aamulla, miksi yhdeksäksi meno palaveriin tuntui helpolta, no sehän oli tämä siirtymä. Mietin, miten kolmessa minuutissa kukaan sanoo mitään harkittua ja perille menevää. On suorastaan ihme, jos joku on juuri tuon kolmeminuuttisen aikana kuuntelumoodissa, puhumattakaan ymmärrys ja sisäistämismoodissa...

En ole myöskään twitterifani - luulen, että saan impulsseja maailmasta ilman twittereitäkin tarpeeksi. Ja mihin kontekstiin mikin sijoittuu? Kaipaan hiljaista kokonaisnäkemyksen muodostamistilaisuuksia.. yksin, yhdessä, kotona, työpaikalla, talkoissa. Kauhistun ajatusta, että joutuisin kuuntelemaan/katselemaan useita sellaisia esityksiä päivän aikana, missä heitellään satoja kuvia ja puhutaan nopeasti. Ehtisinkö silloin jäsentää? Uskon edelleen vahvasti (tietokin on vain hyvin perusteltu tosi uskomus), että ihmisen olemassaololle ja tasapainolle on tärkeää jäsentyä ajattelun avulla, liittyä tunteen avulla, olla merkityksellinen tekemisen kautta (Kari E Turusta mukaillen). Mitä tämä vaatii? Voidakseen jäsentää/jäsentyä pitää olla kokonaisnäkemystä ympäristöstä, sen tapahtumista, arvoista jne. Uskon vakaasti, että vanhat mediat, sanoma- aikakauslehdet kirjat auttavat tässä paljon. On samantekevää luenko sähköistä kirjaa vai paperista, kun tiedän, mistä kirja tulee, kuka sen

164

kirjoittanut, voinko luottaa siihen. Samoin on kaiken muunkin tiedon. Pieniä nimettömiä ideoita, mielipiteitä jne. luen ehkä kuulostellessani ajan henkeä muistaen silloinkin, että vain pieni osa ihmisistä kirjoittaa näitä.

Seminaareihin menen joskus ihan vaan tapaamaan tuttuja, keskustelemaan ja tuntemaan kuuluvani johonkin yhteisöön.

Talkoissa ja muussa työssä tekeminen antaa merkityksellisyyden tunteen - ainakin jos työ vastaa omia arvojani.

Maija

Torstai 4.11.2010

Maija on taas Laureassa ohjailemassa tulevia luotseja, Olli ja minä täytimme matkalaskulomakkeita ja työtuntilistoja. Miten tähän kaavakepuuhaan kuluukin niin paljon aikaa? Välttämätöntähän se tietysti on, mutta ...

Marinassa on menossa Sadonkorjuuseminaari, jonne mekin huomenna menemme, koko päiväksi. Oma osuutemme on vasta iltapäivällä, mutta aamupäivällä harjoitellaan ja on kiva olla myös "vastaanottajana" eikä aina vain tekijänä. Huomista "virkkuusessiota" valmisteltiin vielä tänäänkin. Ideana on nimittäin punainen lanka, josta me ja yleisö kehittelemme tilkkupeittoa koko maan ylle. Jännä nähdä, miten yleisö ideaamme reagoi. Tilkut otan mukaan huomenna, tänään värkkään vielä pari tilkkua illalla kotona.

Olli on selvitellyt kameroiden hintavertailua, sillä ensi viikolla tarvitaan lisää kameroita. Torstaina on talkoot sekä Tapiolassa että Myllypurossa.

Nyt hakaneulojen ja lankojen hankintaan!

Liisa

Maanantai 8.11.2010

Perjantai oli tosi mielenkiintoinen päivä. Olimme Marinassa Sadonkorjuuseminaarissa, ja pitkin päivää kuunneltiin erilaisten hankkeiden kokemuksia ja saavutuksia. Seminaariyleisö oli jaettu pöytäkuntiin vähän perinteisestä poikkeavalla tavalla, ja jokaisen session jälkeen oli vapaata keskustelua annetuista aiheista, jotka juontaja Jani Toivola kokosi kaikkien kuultavaksi.

165

Lisäksi joka pöydässä täytettiin kuution sivuihin "koottuja ja kiteytettyjä ajatuksia". Ainakin meidän pöydässä käytiin hyviä keskusteluja prosesseista ja luulen, että nämä keskustelut olivat lopulta tärkeämpiä kuin yhteenvedot.

Aktiivi-osuus pidettiin kasassa virkkausteemalla, punaisella langalla, mikä näkyi koko päivän sillä tavalla, että lankakerät ja koukut olivat Leenan porukan pöydällä esillä ja siinä pöydässä virkkailtiin koko päivän aloituksia tilkuille. Aloitusvirkkausten tekeminen levisi muihinkin pöytiin ja kun oli meidän vuoromme esiintyä, virkkaajia näkyi jo ympäri koko salia. Miksei kaikissa palavereissa olisi mahdollista kutoa ja virkata aina? On olemassa ihmisiä (minä mukaan lukien) jonka keskittyminen on jopa tehokkaampaa, kun voi samaan aikaan tehdä jotain yksinkertaista käsillään. Sukan kutominen ja/tai peittopalan virkkaaminen on tällaista yksinkertaista tekemistä...ja perjantain seminaarista päätellen myös hyvin rentouttavaa. Lisäksi se teki seminaariin vähän erilaisen ilmapiirin.

Taitaa tuonkin seminaarin perään tulla pari talkootilausta...

Liisa

Torstai 11.11.2010

Eilen oli ohjausryhmän kokous, jossa viilattiin viimeiset sanamuodot hankkeemme jatkoaikahakemukseen. Oli muutenkin erittäin hyvä ja keskusteleva kokous, pohdittiin monia asioita eteenpäin. Tänä aamuna tein viimeiset korjaukset hakemukseemme ja se lähtee rahoittajalle viimeistään huomenna.

Maija, Johanna, Olli ja Jorma ovat parhaillaan Tapiolassa talkoilemassa, jatkavat vielä huomenna, ja minä olen kohtapuoliin lähdössä Myllypuroon talkoiden kolmannelle jaksolle. Siellä luotsaamme Susannen ja Sirpan kanssa. Juhokin tulee pistäytymään toimistolle, hän teki hyvät vertailut eilistä kokoustamme (ja myös tulevia nettitalkoita varten) tarjolla olevista "ilmaisista nettisivupohjista".

Liisa


Viikonloppu meni asioita pohtiessa, sillä aiheita tuli torstain Myllypuron talkoissa ja myös perjantaina iltapäivällä, kun piipahdin Eduskunnan kansalaisinfossa kuuntelemassa keskustelua aiheesta "Vapaa vai kontrolloitu netti - miten turvata kansalaisten perusoikeudet tietoyhteiskunnassa?"

166

Ensiksi Myllypuroon: siellä tapahtui jonkinlainen click-ilmiö tai ahaa-elämys, sillä ilmeisesti parilla aikaisemmalla kerralla tehty pohjustustyö oli kypsynyt ja nyt saatiin tosi paljon aikaan. Selvästi näki, miten ihmiset innostuneesti saivat valmista aikaan, kun edellisillä kerroilla oli kokeilemisen kautta saatu aivoille materiaalia prosessoitavaksi. Nyt oli tekemisen meininkiä. Viimeisellä kokoontumiskerralla tulevat varmasti kaikki työn alla olevat jutut valmiiksi.

Keskustelusta taas jäi päällimmäiseksi mieleen sekä alustajien että yleisön puheenvuoroista kaikunut kysymys, että mitähän tässä oikein pitäisi tehdä, että kaikki, myös vanhemmat ja opettajat pysyisivät kärryillä ja mukana? Täällä talkoissa me tiedämme, mitä pitäisi tehdä: järjestää talkoita joka niemeen ja notkoon ja...

Myös monet tulevaisuuteen ja digitaalisuuteen liittyvät kysymykset, kuten: internetin pitkä muisti ja jättämämme digitaalinen jalanjälki, "digitaaliset ruumiit" eli verkkoon ihmisten kuoleman jälkeen jäävät blogit, fb:t ja kaikki salasanan takana olevat sisällöt, pankkitilit ym. jutut, joihin ei ehkä kukaan pääse käsiksi? Entä kuka valvoo valvojaa, minkä maan lakien mukaan esim. pilvipalveluja säädellään, onko minulla oikeutta hallita itseäni koskevia tietoja, luottamus ja anonymiteetti netissä, ihmisten oikeus yksityisyyteen. Muutama puheenvuoro käytettiin myös "vajaavaltaisten" nettioikeuksista - esimerkkinä olivat Alzheimer-potilaat. Itseäni ovat alkaneet askarruttaa lasten, erityisesti vauvojen oikeudet netissä - luin nimittäin jostakin, että noin 80 % vauvoista on jo omat nettisivut tai he ovat jollakin tavalla netissä. Vanhemmat haluavat innoissaan esitellä aarrettaan, mutta entä sitten, kun lapsi on isompi ja voi päättä itse, haluaako hän olla sillä tavalla esillä netissä kuin vanhemmat ovat ajatelleet? Ja kun netillä on pitkä, ehkä ikuinen muisti, miten sieltä pääsee pois? Keittiöfilosofiallani muodostin analogian, että jospa sosiaalinen media onkin samantapainen ilmiö kuin tupakanpoltto? Se tuli yhteiskuntaan rikkaiden, kauniiden ja menestyvien kautta, elokuvissa tupakoitiin ja tupakkaa mainostettiin erittäin näkyvästi. Nykyään se on kielletty lähes joka paikassa, monessa paikassa myös kriminalisoitu ja lääketiede on aukottomasti todistanut, että se vie pahimmassa tapauksessa hengen. Älykköpiireissä ei ilmeisesti juuri kukaan enää tupakoi. Mutta miten päästä eroon netistä, jos joskun vaikka olisikin "coolia" ulkona sosiaalisesta mediasta? Entä tuleeko netissä olevista tiedoista vakaviakin rajoitteita ammatinvalintaan? Paljonko ihmiset ryhtyvät vaihtamaan nimiään (kuulin radiossa pienen pätkän jostakin haastattelusta, jossa mainittiin, että nyt on jo näkyvissä tällainen kehitys) siksi, että on tullut laitetuksi nettiin tekstejä ja kuvia, jotka haittaavat elämää ja uraa... Pienenä yksityiskohtana välähti päähäni, että mitä tapahtuukaan tieteelliselle tutkimukselle, kun ihmisiä on mahdoton jäljittää nimenvaihdosten vuoksi? Suomalainen kirkonkirja-aineistohan on ollut valtava mahdollisuus tieteelle...

Näitä kaikkia laajoja kysymyksiä emme tietenkään pysty talkoilla ratkaisemaan, mutta oli tosi hyödyllistä olla kuulemassa ja saamassa ajattelemisen aihetta, että jos talkoissa näitä aiheita sivutaan, olisi itsellä jo vähän asioita pohdittuna...

Liisa

167

Tiistai 16.11.2010

Kehitysvammaisten itsenäisen asumisen tukisäätiön talkoot ovat onnistuneesti takana päin. Valmiiksi saimme viisi videota ja kuvakertomuksen kehitysvammaisten unelmista. Talkoot sujuivat kivasti ja kaikki olivat mukana tekemässä. Ruoan osuus oli taas merkittävä hengennostattaja. Koska olen aiemmin ollut aika vähän tekemisissä kehitysvammaisten kanssa, alkuun hiukan arastutti ja pelottikin talkoot. Turhaan. Saamani ohje kehitysvammaisten viestintäleirikonkarilta Impolan Arilta oli, että kohtele heitä kuin aikuisia ihmisiä. Hyvä ohje. Samalla kuitenkin opin sen, että me aikuiset ihmiset poikkeamme paljon tosistamme, se mikä on toiselle tärkeää, voi itselle olla itsestään selvää. Ihmisen ulkonäkö ei tätä juuri koskaan kerro. Jos osaa kohdata ihmiset kuunnellen ja arvostaen ihmisyyttä, niin selviä tilanteista hyvin, vastaa toisen kysymyksiin ja kuuntelee toiveita. Etsii vastauksia ongelmiin. On silti vaikeaa - pakkohan se on myöntää - että, jos kehitysvammaa ei lainkaan näy päällepäin, eikä tiedä sen olemassaoloa, suhtautua luontevasti kehitysvammaisen toimiin ja puheisiin. Jos hän vaikka kaupassa sattuu tönäisemään, kysymään erikoisia asioita jne,etkä tiedä vammasta mitään, niin miten voi olla töksäyttämättä: katso eteesi, sehän on esitetty tuossa tms? Itse ainakin yritän tästä lähin ymmärtää ihmisten erilaisuutta paremmin.

Toinen asia, joka tuntuu näin talkoonäkökulmasta hyvältä, on se, että talkoomalli ottaa kaikki mukaan tekemään yhdessä. On arvokasta se, että tulee mukaan keittiöön tyhjentämään tiskikoneen, leikkaamaan kurkkua, kattamaan pöytää, päällystämään pitsaa jne. Ja ai sitä tekemisen iloa! Oman tarinan näkeminen yhdessä videolta on myös antoisaa. Antoisaa on myös se, että on ollut kuvaamassa toisen tarinaa yhdessä toisten kanssa. Talkoomalli osoittaa vahvuutensa siinä, että kaikki pääsevät mukaan, ketään ei jätetä ulkopuolelle.

Mutta tämä vaatii asioiden tiedostamista. Nyt hieman harmittaa, että ruoanvalmistuksessa olisimme voineet toimia vielä enemmän yhdessä. Mutta ei kaikkea voi kerralla tehdä tai osata, eihän? Vaikka kyllä tässä iässä jo voisi vaatia niinkin.

Erityisen sykähdyttävää oli huomata, kuinka vakavasti ja innostuneesti kehitysvammaiset suhtautuvat työhön. Jo työvaatteiden saaminen oli kaikille erityisen hieno asia - niiden avulla tunnutaan kuuluvan joukkoon. Lattian moppaus oli arvokas tehtävä, siitä keskustelimme pitkään. Heille oli tuttua tuttu kahdeksikko liike mopatessa - itse opin sen kauppiaalta nuorena ostaessani ensimmäistä moppia. Puutarhan roskien vienti, tavaroiden hinnoittelu, puutyöpajan hiontatehtävät jne olivat tosi arvokkaita tehtäviä heidän mielestään. Niin minunkin.

Maija

Torstai 18.11.2010

Olen tavaroinemme valmiina lähtemään Järvenpäähän Keudan rantasaunalle, jossa puolelta päivin alkaa Laurean luotsikoulutuksen viimeinen jakso, tällä kertaa. Keskustelemme netistä ja sen mahdollisuuksista, päivitämme tehtyjä materiaaleja

168

nettiin ja teemme yhdessä hyvää ruokaa, aluksi tietysti pisteyttäen. Ajokeli on huippuhuono, mutta onneksi nyt ei ole ruuhka-aika, joten varmasti päästään hyvin perille. Aikamoiset tavaramäärät on aina talkoisiin roudattava, vaikka miettisikin tarkasti, että ottaa mukaan vain välttämättömimmän. Tosiasia kuitenkin on, että jos aikoo jotain tehdä, on oltava työkalut ja muut materiaalit.


Eilinen ilta ja iltapäivä sujui laurealaisten kanssa oikein leppoisissa ja hyödyllisissä merkeissä. Siirrettiin edellisillä koulutuskerroilla tehtyjä materiaaleja nettisivuille ja käytiin samalla rakentavia ja syvällisiä keskusteluja.

Menetelmäkeskustelu ja -harjoitus tehtiin ruokapisteytyksen kautta, pohdittiin syvällisesti päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja liittoutumisten mahdollisuuksia tässä menetelmässä. Lopulta löydettiin ateriavaihtoehto (tortillat) ja kauppareissun jälkeen osa porukasta ryhtyi valmistamaan terveellisiä ja ekologisia täytteitä. Aterian yhteydessä keskusteltiin perusteellisesti myös opiskelijoiden loppuraportista ja myös heidän mahdollisuuksistaan toimia luotseina talkoissa. Pitkä keskustelu virisi myös näkökulmasta: kumpi on tärkeämpää, nettisivujen ulkoasu vai niiden sisältö? Kenen ehdoilla mitäkin tehdään? Miten varmistetaan sivujen pysyminen aktiivissa käytössä?


Helsingin lähihoitajien lehtitalkoot lyötiin lukkoon ja samalla tarkistelin muitakin alustavia talkootilauksia ja laitoin niitä kalenteriin.

Joulukuu näyttää hiljaiselta, mutta niin oli viime vuonnakin - ihmisillä on joulukiireitä joten talkoot siirtyvät alkuvuoteen.

Tiistai 23.11.2010

Yhteydenpitoa uusien ja vanhojen talkooryhmien kanssa. Ilahduttavaa on, että Hymer-matkailuautokerho innostui tilaamaan jo toiset talkoot, oli kuulemma niin mukava ja hyödyllinen tapahtuma se ensimmäinen, lehtitalkoot.

Kevääksi on nyt tilattu myös videotalkoot hymeriläisille. Vakavamielistä keskustelua sosiaalisesta mediasta, sillä Tuija oli viime viikolla kursseilla asiasta, ja nyt pohdiskelimme sosiaalisen median laajaa kenttää myös talkoo- ja talkoolaisten näkökulmasta. Tarvitsevatko kaikki kaikkea? Ja onko pakko olla kaikessa mukana? Mistä riittää aikaa päivittää kaikkia statuksia?

169


Talvista! Printterimme päätti taas sanoa sopimuksen irti, ja selvittelemme Ollin kanssa, miten sen saisi taas yhteistyökykyiseksi. Varma konsti on tuoda kotoa vanha Windows-kone, jolla printteri herätellään.

Mutta pitääkö tämän olla näin vaikeata? Miksei tekniikka ole yhtä yksinkertaista kuin sähkövalo? Kun kääntää katkaisijaa, se toimii, tai jos ei toimi, vaihda lamppu.

Akateemiset naiset Espoosta kyselevät myös jatkotalkoita. Ideoimme vähän puhelimessa, ja alkuvuodesta he varmaan taas talkoilevat. Mukavaa!


Lomaviikko Nerjassa takanapäin ja talkoita edessäpäin. Kun on 2 vuotta ja 9 kuukautta vanhan tytön sekä 9 kuukautta vanhan pojan kanssa lomalla, niin sähköpostit ja internetit unohtuvat näppärästi. Aivot saavat ihan erilaista työtä: lasten loruja ja lauluja, satuja ja palapelejä, piirtämistä, kivien keräilyä, ulkona kävelemistä, leikkipuistossa liukumäkeä, hiekkalinnoja, vaahtokylpyjä... Paluu arkeen sujuu kyllä sutjakkaasti 100 sähköpostiviestiä ja lomakkeiden täyttöä...

Yläkerrassa Eerikinkadulla on Toivo osuuskunta, jonka toimialaan kuuluvat erilaiset psykiatriset palvelut ihmisten ja perheiden ongelmien parissa. Toivolaiset järjestivät pikkujoulun ja esittäydyimme puolin ja tosin. Tuntuu, että paljon on yhteistäkin. Kiinnostavinta näin nopeasti oli heidän tilansa. Hyvä keittiö, ryhmätiloja, sohvia, pöytiä, pieniä ja isoja huoneita. Kodikasta. Sovimmekin jo, että tarpeen vaatiessa heidän tiloissaan voi järjestää kohtuuvuokralla talkoita myös arkisin. Meillähän talkoita voi pitää vain illalla tai viikonloppuisin, sillä omat tilamme Eerikinkadulla on tosi käytettyjä yhteisiin toimiin päiväsaikaan. Kuten tutkijamme Susanna on jo todennut, tietoyhteiskunnassakin tilalla on iso merkitys, se luo kestävämpää yhteisöllisyyden pohjaa kuin pelkkä virtuaali. Ja kasvokkain tapaaminen toi heti useita yhteistyöideoita. Verkossahan me kaikki olemme olleet, mutta emme koskaan tavanneet. Jatkossa verkko taas mahdollistaa jouhevan yhteydenoton....

Maija

Perjantai 3.12.2010

Viikko on taas vierähtänyt yhdessä humauksessa. Eilen oli Myllypuron vanhusten keskuksen hoitohenkilökunnan ja omaisten talkoiden viimeinen päivä.

Valmiiksi tuli historiapoikkari-lehti, posteri ja koneiden käyttöohjeet. Pientä viilausta tarvitsee vielä loppukeskusteluvideo.

Liisa lähti keskiviikkona lomailemaan Barcelonaan. Hänen matkaansa voi seurata blogissa. http://liisakirves.blogspot.com/

170

Vaikka kuinka yritin sanoa, että ota nyt etäisyyttä tekniikkaan ja verkostoihin, niin eipä hän malta olla bloggaamatta meidän iloksemme. Liisan matkaa voi seurata sivuilta:

http://liisakirves.blogspot.com/

Maija

Torstai 9.12.2010

Kaksi päivää on mennyt kuin Kankkulan kaivoon, siltä ainakin tuntuu. Vaihdoin nimittäin vanhan iPhonen uuteen 4.seen. Ideana on, että sen avulla on helppo Bambuserin kautta lähettää videoita suoraan talkoista etäosallistujille, myötäeläjille. Minulla on multisim - pidän siitä, että aina on varmasti yksi puhelin, joka toimii. IPhone on ollut rinnakkaissimillä, sillä siten olen voinut lähettää molemmilla kuvia, toisella kuvaviestinä ja toisella sähköpostin liitteenä. Kuukausidata on vain iPhonessa. Tilasin uuden iPhonen asiakaspalvelusta. Kerroin monta kertaa, että se tulee rinnakkaiskortille. Jätin vahingossa vanhan iPhonen kotiin hakiessani uutta postista. Minulla oli mukana toimiva ekapuhelin. Ihmettelin vähän, miksi lähettämäni kuvallinen onnittelu viesti ei lähtenytkään. Sitten huomasin, että verkko oli kadonnut ja sim! Mietin, että onko puhelimessa vikaa vai simissä. Otin akun pois ja kokeilin uudelleen, ei toiminut. Laitoin simin ikivanhaan puhelimeen, ei löytynyt. Nyt soitin

asiakaspalveluun lainapuhelimella. Kuulin, että simi oli suljettu ajatellen, että olen sen jo vaihtanut uuteen mikrosimiin iPhonessa. Asiakaspalvelussa ei reagoitu mitenkään siihen, että varsinainen numeroni oli suljettu ja minä olin ilman puhelinta. Kerroin, että haluan sen iPhonen rinnakkaiskortille Asiakaspalvelija sanoi, ettei se ole mahdollista. Tässä vaiheessa olin jo aika vihainen, väärä puhelin suljettu ja väärä tieto - olinhan käyttänyt rinnakkaissimiä jo puolitoista vuotta iPhonella....Nyt minut yhdistettiin tekniseen asiakaspalveluun. Varsinainen sim yhdistettiin uudelleen ja rinnakkaissim siirrettiin mikrosimiin, sillä en tarvinnut sitä nyt.

Asettauduin kotona aktivoimaan iPhonea. Otin ensin vanhasta varmuuskopion - kesti puolituntia. Sitten laitoin uuden mikrosimin uuteen puhelimeen ja kytkin koneeseen. ITunes ohjelma oli vanha, minun piti ladata uusi. Tein näin. Uusi ei auennut koneessani, sillä käyttöjärjestelmä oli vanha...Tässä vaiheessa olin jo hermoromahduksen partaalla. Pitääkö minun ostaa uusi MacBook? Laitoin Omenamehu.org:iin ja Mirkolle kysymyksen, mitä teen? Mirko vastasikin nopeasti: On ostettava Snow Leopard käyttöjärjestelmä. Omenamehusta sain saman ohjeen. Menin sitten Lasipalatsin kauppaan. Pojat olivat ystävällisiä ja kysyivät, onko minulla muistia tarpeeksi, tarvitaan 1 Gt Ramia. En ollut varma, otin kuitenkin perhepakkauksen, sillä haluan iPhone toimivan myös iMacini kanssa. Tulin kotiin, tarkistin muistin, MacBookissa on tuo 1Gt mutta iMacissa ei.

Jälleen kysymys Mirkolle, voinko enää käyttää iMacia yhdessä toisten kanssa? Ei huolta, hän sanoi, osta lisämuistia! Se on helppo asentaa... Miksiköhän pojat kaupassa eivät tätä sanoneet, kun ostin vielä käyttöjärjestelmän avona?









171

No rupesin sitten päivittämään Leopardia Snow Leopardiksi - 5 tuntia! Ja Tämän jälkeen päivitin iTunesin - jonkin aikaa sekin vei. Mutta nyt iPhone toimii hienosti.

Kun sitten yritin avata Word-tiedoston, niin jälleen tarvittiin uutta ohjelmaa Rosettaa. Se löytyi ja nyt ainakin perustiedostot taas toimivat.

Enää on tuo muistien asennus edessä ja iMacin päivittäminen ja kaikkien synkronointi...

Että helppoa on tämä uuden puhelimen osto! Missään ei kerrottu, että onhan sinulla toimiva kone, jossa on tarpeeksi kapasiteettia.....ja hyvät yhteydet...

Aikaa kuluu, mutta nyt elämä hymyilee taas! Ainakin siihen asti, kun ryhdyn videoita lähettämän nettiin muutenkin kuin Facebookkiin - mihin oli tosi helppo laittaa video.

Maija


Hallintoa, uusia talkooyhteydenottoja, suunnittelua, laitteiden ja päivitysten kanssa toimimista. Päivät kuluvat hujauksessa, vaikka tässä joulunodotuksessa ei talkoita olekaan tulossa.

Vuodenvaihteen jälkeen tilauksia on taas ilahduttavasti. Maija päivittää Myllypuron talkoiden tuotoksia ja kopioi tietoja tikuilta kovalevylle. Havaitsemme, että tiedostojen järjestämistäkin pitäisi ehtiä suunnitella ja tehdä. Luotsien kanssa kokoonnutaan pikkujoulun merkeissä ja tehdään suunnitelmia.


Eilen olin Turun Yliopistossa tutkijamme Susanna Kivelän kanssa. Hän esitteli tutkimuksen nykyistä vaihetta tutkijakollegoilleen. Matkat junassa olivat kivat, keskustelimme koko ajan talkoista, kansalaisyhteiskunnasta, yhteisöistä, oppimisesta jne.

Susanna totesi kansalaisyhteiskunnan olevan väkevä. Ja että kansalaisyhteiskunnan toimijat eivät halua, että heitä viedään kuin pässiä narusta. Mutta luottamusta ja tukea omaan toimintaan kaivataan - ei päsmäröintiä. Tietotaitotalkoot näyttäytyvät väkevän kansalasiyhteiskunnan lannoitteena - ne virkistävät toimintaa, mutta eivät puutu yhteisöjen tavoitteisiin ja toiminnan ytimeen - vaan antavat uusia keinoja toteuttaa omaa ideaa/visiota.

Tietoyhteiskunnasta totesimme, että elämme jo tietoyhteiskunnan - mikäli tuota sanaa haluaa käyttää - toista vaihetta. Tässä vaiheessa tekniikka ei ole itsetarkoitus vaan sen tulee olla kuin hanska, jonka ollessa kädessä, se suojaa muttei tunnu, totesi Susanna jonkun haastatelluista sanoneen. Kansalaisyhteiskunnan toimijat ovat avainasemassa tulevaisuuden luomisessa.

172

Kokemuksellinen oppiminen, yhteisöllinen oppiminen, alueellinen oppiminen olivat myös asioita, joista paljon puhuimme. Kokemuksellinen oppiminen on enemmän kuin tiedollinen oppiminen. Ihminen voi tietää, vaan ei ymmärrä. Kokemus muuttaa tiedon ymmärrykseksi.

Maija


Ajattelun ja keskustelun ansoja

Hedelmällinen vuorovaikutus edellyttää yhteistä orientaatioita keskusteluun, yhteisiä käsitteitä ja usein myös oman ajattelunsa tunnistamista.

Muutama päivä sitten olin tilaisuudessa kuuntelemaan aiheesta: Vuorovaikutteisten nettisivujen kehittäminen. Esitys oli kertomus siitä, miten syrjäalueilla asuvat ihmiset oli otettu mukaan kehittämään kunnan nettisivuja. Yhdessä heidän kanssaan oli pohdittu, mitä sivuilla tulisi olla, millaista tietoa he haluavat. Mukana esitelmää kuuntelemassa oli myös kaksi nettisivujen teknistä puolta kehittävää insinööriä. Molemmat sanoivat, että olipa tylsä luento, ei mitään uutta.

He olivat orientoituneet kuulemaan ihan eri asiaa, kuin mitä esitys käsitteli. Ensimmäinen oli ajatellut, että esitys käsittelee sitä, miten vuorovaikutuksessa käyttäjien kanssa kehitettään avoimen lähdekoodin sivustoa. Se oli juuri nyt hänen mielenkiintonsa kohde ja osittain työtehtävä. Hän ei todellakaan saanut vastauksia tähän kysymykseen ja niinpä esitys tuntui mitäänsanomattomalta ja tylsältä ajanhaaskuulta. Toinen taas oli ajatellut, että esitys käsittelee hänen jostain aiemminkin kuulemaansa ideaa. Miten sivuista saadaan sellaiset, että lukija voi helposti vaihtaa sivun kuvien pohjavärit ja muotoilla sivuistaan omannäköiset. No ei ihme, että hänestäkin esitys oli tylsä ja käsitteli vain itsestäänselvyyksiä, jo totuttuja asioita. Heidän molempien odotukset koskivat sivujen teknistä puolta, kun taas esitelmä käsitteli sisällön tuottamista. Itsestäni esitys oli mielenkiintoinen, oli hienoa, kuulla, miten lukijat otetaan mukaan, miten heidän toiveitaan kuullaan, jäsennetään ja toteutetaan.

Tulevaisuuden tutkija Mika Mannermaa on listannut joukon asioita, jotka estävät meitä ajattelemasta ja näkemästä asioiden eri puolia. Ne estävät myös hedelmällisen vuorovaikutuksen ja yhdessä tekemisen. Hän kutsuu näitä asioita ajattelun ansoiksi. Niistä yleisimpiä ovat ”Tässä se nyt on” -ajattelu, paradigmasokeus, trendi-ajattelu, kulttuurinen ylimielisyys, yli-into ja uuden vähättely.

173

Kaikilla ajattelun ansoilla on hyvät ja huonot puolensa, ääripäänsä. ”Tässä se nyt on” –ajattelu helpottaa jokapäiväistä elämää ja on joskus jopa tosi tarpeen: ollaan tyytyväisiä ja onnellisia siitä mitä on. Mutta jatkuessaan ja ollessaan ainoa tapa ajatella, syntyy pysähtyneisyyden ja muuttumattomuuden tila, missä luovuus katoaa ja ehkä mielenkiintokin elämään. On erittäin riemastuttavaa tässä tilanteessa kyseenalaistaa asioita, katsoa asioita uusin silmin, nähdä uusia asioita. Tehdä uusia asioita, elää täysillä. Kunnes huomaa, että eihän se nyt näinkään ole, on aika pysähtyä ja olla ainakin hetken tyytyväinen ja elää tavallista arkea. Kysymys onkin, miten tunnistaa ajattelunsa ja sen ansat? On varmaan hyvä pysähtyä ja kuulostella itseään...

Usein ymmärtämättömyys johtuu myös erilaisesta näkökulmasta tarkastella kohteena olevaa asiaa. Tätä voi jopa kutsua paradigmaeroksi tai paradigmasokeudeksi (paradigma on ajatusmalli, lähestymistapa). Alun esimerkissä oli lähinnä tästä kyse. Esitelmän kuulijoilla oli erilainen ajattelumalli mielessään, kun he menivät kuuntelemaan luentoa. Jos tätä ei osaa tiedostaa eikä havaita, niin koko asia tuntuu väärältä, tyhjältä. Paradigma-ajatteluun liittyy suuremmatkin yhteiskunnalliset asiat, sillä vallalla olevan ajattelumallin taustalla on suuri määrä valtaa ja yhteiskunnallisia suhteita. Erilaisten organisaatioiden olemassaolo voi olla kiinni tietystä ajattelutavasta ja sen vaihtamisen tunnustaminen ei ole aina helppo ja nopea tapahtuma. Vallitsevat ajatusmallit toimivat viitekehyksinä, joiden perusteella kerätään tietoa, järjestellään tietoa ja arvioidaan uusia ideoita. Tämä tapahtuu suurelta osin ilman, että tajuamme sitä. Kun yritämme tarkastella asioita, se tapahtuu vanhan ajattelutavan mukaan. Tai sitten yritämme väkisin asettaa uusia ideoita vanhoihin toimintamalleihin. Uuden näkökulman havaitseminen on meille jokaiselle usein vaikeaa. Esimerkkinä erilaisista paradigmoista on vaikkapa länsimainen lääketiede/kiinalainen lääketiede. Jos on omaksunut näistä jommankumman ajattelunsa lähtökohdaksi, on vaikea hyväksyä mitään toisesta ajattelumallista. Kuitenkin ajatteluamme rikastuttaisi ja toimiamme parantaisi se, että hyväksymme erilaiset näkökannat ja yritämme ymmärtää toisiamme ja ajattelumme eroja. On riemastuttavaa havaita ja ymmärtää jokin uusi asia. Ja kun on kerran oivaltanut jonkin asian ei voi enää palata entiseen ymmärtämättömyyden tilaan. Kokemus on vapauttava, joskin etukäteen ahdistava.

Kolmas ajattelun ansa, trendi-ajattelu, on osaltaan myös kapeuttamassa ajatteluamme.

Tänään ei voi lukea suunnitelmaa, kuulla alustusta tulevaisuudesta, nähdä toimenpide-ehdotusta, missä ei mainittaisi ikääntymistä, ilmastonmuutosta ja globaalia kilpailukykyä ja sen vaatimia toimia. Jo kirjoittaessani näitä trendi-ilmiöitä, ahdistuin. Ne ovat omiaan lamaannuttamaan kaiken luovuuden, uuden tekemisen ilon ja yleensä ilon. On vaikea nähdä, mitä ikääntymisen hienoja puolia, kun ne aina puhutaan ilmiön haitoista: kuka maksaa, kuka jaksaa hoitaa vanhukset. Kuitenkin isovanhemmat ovat monen lapsenlapsen ilo ja turva, suuret ikäluokat pyörittävät kolmatta sektoria, museoita, täyttävät teatterit, kirjastot, esitelmätilaisuudet. Kuka haluaisi luopua omista ikääntyneistään? Ilmastonmuutos trendi ahdistaa. Voinko enää pitää jouluvaloja? Onko kynttilätkin liikaa, miten käy ilman hiilidioksidipitoisuuden ? Muistanko nämä asiat myös halpalennoilla? Voinko mitenkään vaikuttaa globaaleihin rakenteisiin, jotka ovat omiaan lisäämään ilmastomuutosta? Globaali kilpailukyky se vasta ahdistava trendi onkin. Onko

174

minun pienillä toimillani, neuletöilläni, maalauksillani oikeutta globaalissa maailmassa? Jollen kuluta tavaraa, osta uutta kännykkää, miten käy kilpailukykymme? Ellen alenna palkkaani, tee pidempää päivää, miten käy kilpailukyvyn? Ellen suosi rikkaiden pääomatuloja, miten käy kilpailukyvyn? Jos kieltäydyn ostamasta kauppaketjun kaupasta, miten käy kilpailukyvyn? Jos vaadin hoitohenkilökunnalle, linja-auton kuljettajille, siivoojille jne, kaikille hyvinvoinnistani huoltapitäjille kohtuullista palkkaa, vaarannanko kilpailukyvyn? Ja jos vaarannan, niin kuka oikeasti kärsii? Mitä voin tehdä trendien puristuksessa? Unohdan ne kokonaan ja toimin niin kuin hyväksi näen oikeudenmukaisen elämisenmaailman puolesta! Ah kuinka helpottavaa, saan ajatella ihan itse – toivottavasti ilman ajattelunansaa: kulttuurinen ylimielisyys!

Kulttuurinen ylimielisyys näkyy minussa ainakin silloin, kun luulen tietäväni paremmin, mikä on hyväksi muille, kun luulen tietäväni paremmin kuin toisen alan asiantuntija, paremmin kuin toisenlaisen kokemuksen omaava jne. Kulttuuriseen ylimielisyyteen lääkkeenä on suvaitsevaisuus, toisten empaattinen kuunteleminen, asioista selvän ottaminen, näkökulmien tunnistaminen, arvojen näkeminen asioiden taustalla, vain muutamia mainitakseni.

Ja viimeisinä, mutta ei vähäisimpinä ajattelun ansoina on yli-into ja uuden vähättely.

Tekniikasta puhuen: Joko sinulla on uusin älypuhelin? Ei? Ilman sitä et voi tulla toimeen!! Sanoo toinen. Toinen taas vastaa siihen, että minulle käy tämä 10 vuotta vanha Nokia, en todellakaan tarvitse uutta puhelinta, puhumattakaan että tarvitsisin sosiaalisen median palveluja, mitä ne oikein edes ovat? Kumpi on oikeassa, tekniikan yli-intoilija, aina uusimman laitteen käyttäjä ja ihannoija vai tekniikan vähättelijä, 10 vuotta perässä kulkija? Varmasti jälleen molemmat kohdallaan. Yli-intoilija vie tekniikka eteenpäin, vähättelijä käyttää sitä hyväkseen omiin tarpeisiin. Hedelmällisintä kuitenkin olisi, jos he keskustelisivat , tutustuisivat toistensa ajatusmaailmoihin, silloin saattaisi syntyä jokin aivan uusi idea ja innovaatio!

Muisti kohdistuu menneisyyteen, ymmärrys nykyhetkeen ja huolenpito tulevaisuuteen, totesi filosofian professori Mikael Wexionius vuonna 1640.

Muistimme ja kokemustemme avulla ymmärrämme nykyisyydessä tehdä oikeita tekoja tulevaisuudesta huolehtiessamme. Tätä työtä tehdessämme yhdessä muiden kanssa on hyvä tunnistaa ajattelun ansat, pitää mieli avoinna. Emme voi muuttaa menneisyyttä, mutta tulevaisuus on edessämme avoin, täynnä vaihtoehtoisia mahdollisuuksia, joista osa toteutuu. Hyvä tulevaisuus rakennetaan tunnistamalla eri vaihtoehtoihin johtavat polut, ja sen jälkeen ymmärtämällä tehdä tänään sellaisia valintoja, jotka johtavat todennäköisimmin hyvään tulevaisuuteen myös tuleville sukupolville.

Jouluiloa!

Maija

175

Tiistai 28.12.2010

Jatkoa seikkailulleni tietotekniikan ihmeen helpossa, työtä säästävässä maailmassa. Hankin siis uuden iPhone4:n - eli vaihdoin puhelinta ja jouduin päivittämään sekä käyttöjärjestelmät että lataamaan uuden iTunesin, kuten tuolla aiemmin olen kertonut. Ostin myös Ram-muistia lisää. Projekti on opettanut, että kaikki pitää kilpailuttaa ja niinpä kyselin muistia Humacista, Tectorista että verkkokauppa.comista. Viimeisessä muistit , joita tarvitsin 4 kpl, olivat 20€ ja edellisissä 49€.Aika suuri ero ja niinpä muistit ostin verkkokauppa.comista hakemalla ne. Markku tuli ne asentamaan. Koneet toimivat hienosti ja nopeasti. Vein kannettavani Eerikinkadulle ja kaikki oli kunnossa. Sain laskun Soneralta. Minua oli veloitettu vanhan iPhonen osalta kahteen kertaan. kuukausi maksu ja maksamattomat kuukausimaksut ja uuden puhelimen kuukausimaksu. Lisäksi oli lisätty yksi nettiyhteys liikaa. Keräsin voimani ja soitin asiakaspalveluun. Aikani väännettyäni rautalangasta puhelimen kuukausimaksun virheellisyyttä - se oli eri kuin sähköpostissa lähetetty tilausvahvistus , asiakaspalvelu lupasi poistaa ylimääräisen kuukausimaksun. En enää jaksanut keskustella joulukuulta ylimääräistä datamaksua, vaan sanoin, että sitten tammikuulta pois. Pyysin uuden laskun, missä olisi eri erät eroteltuna. Sain laskun eilen - ei mitään erittelyjä! Aatonaattona myös MacBook sanoi yhteystyönsä loppuneen. Käynnistyksen jälkeen vain kysymysmerkki näyttäytyi ruudulla. Tein kaikki kikat, poistin akun, painoin 5 sekkaa käynnistysnappulaa, painoin optio-komento-p -r näppäimiä jne. Ei mitään vaikutusta. Ajattelin, että josko hän pyytää käynnistyslevyä, joka oli kuitenkin kotona. Tässä vaiheessa rupesin hankkeen MacBook Prolla jatkamaan töitäni. Mutta mistä löydän ne. Onneksi olin ottanut varakopiot -totesin tyytyväisenä itseeni ja avasin Lacie-kovalevyn. En löytänyt uusia tiedostoja. Olin ne kotona tallentanut tikulle, siirtänyt toimistolla kovalevylle ja - hölmö. mikä hölmö - tyhjentänyt tikun. Millään hakusanalla, järjestelyllä tms en löytänyt tiedostoja. Ne ovat kadonneet lopullisesti, luulen.

Laitoin taas viestiä Mirkolle ja hän sanoi, että ehkä iMacin ja MacBookin yhdistämällä FireWire-kapelilla painamalla t-näppäintä saa yhteyden ja tiedostot talteen. No eihän minulla ole moista kaapelia. Pakkasin MacBookin reppuun ja soittelin matkalta, mistähän saisin kaapelin. Päättelimme yhdessä Mirkon kanssa, että kannattaa mennä Tectoriin ja kysellä ja katsoa, josko he katsoisvat myös kovalevyäni. Näinpä tein.

Ystävällinen poika tsekkasi koneen ja huomasi kovalevyn typötyhjäksi.

Jätin koneen huoltoon - voin saada sen huomenna 500gigan levyllä varustettuna. Nyt ei sitten muuta kuin hankkimaan uudestaan ohjelmat yms .... iLife ja Open Office ovat tietysti vuodelta 2006, joten toimivatkohan ne?

Eli hiukka vaivaa uuden puhelimen hankinnasta!

Maija

Ja minä jatkan tätä suurta seikkailua tietotekniikan ihmemaassa. Saimme nimittäin joulupukilta lahjaksi Ipadin, johon yritin eilen illalla ladata ilmaista Bluefire Reader -ohjelmaa. Yritin moneen kertaan, mutta ruudulle pamahtivat vain visa-korttini tiedot,

176

mistä säikähdin melko tavalla. En nimittäin ole niitä koneeseen ladannut ja muutenkin olen ehkä liiankin tarkka luottokorttini tietojen levittelemisessä. Lopetin ohjelman lataamisen siihen ja menin aamulla Humaciin kysymään, mistä oikein on kyse. Myyjä väitti, ettei ole mahdollista, että tiedot ovat siellä, ellei niitä kukaan ole sinne ladannut. Olen niin monta kertaa kokenut mahdottoman olevan mahdollista tässä tietotekniikan ihmemaailmassa, ettei tuollainen selitys uppoa minuun. Sanoin, etten ole luottokorttiani käyttänyt muuten kuin ostanut sillä pari matkaa netin kautta, siis tällä vanhalla MacBook-koneellani. Mutta nämä koneethan löysivät toisensa nopeasti ja tietoa siirtyi vanhasta uuteen, kuvineen päivineen.

Myyjä askarteli koneeni kanssa reilun puoli tuntia, että sai ohjelman ladatuksi. Olin jo välillä luovuttamassa ja sanoin, että ostan sen kirjan ihan rahalla. OK, mutta sitä ei voi lukea ilman tätä ohjelmaa, eli se oli saatava koneelle...ja tulihan se lopulta. Kysyin myyjältä, oliko homma hänen mielestään yksinkertainen ja helppo. Hänen mielestään "tätä" on helppo käyttää, siis Ipadia. Niin minunkin mielestäni, mutta kyse olikin ohjelman lataamisesta sille, eikä se ollut yksinkertaista eikä helppoa.

Lisäksi kysyin, miten saan kuvat siirtymään kamerasta Ipadiin. Kuulemma tietokoneen kautta...En aio raahata ulkomaille sekä tietokonetta että Ipadia siksi, että saisin kuvat siirtymään kamerasta verkkoon. Lääkkeeksi löytyi "Camera kit", hinta 39 €, joka siis lukee kamerani muistikorttia. Minulla on ennestään muutama kortinlukija, jotka eivät tietenkään sovi tähän Ipadiin...Ostin vempaimen, ja täällä toimistolla huomasin, että siinähän on kortinlukijan lisäksi palikka, jolla saan Ipadiin USB-portin, johon siis voin liittää yhtä ja toista. Kukaan ei kuitenkaan tästä mahdollisuudesta minulle mitään maininnut ostotilanteessa. Asiakkaan pitää olla melkomoinen asiantuntija osatakseen ostaa sellaisen systeemin mikä hänelle itselleen sopii...

Liisa

Torstai 30.12.2010

Seikkailu tekniikan ja sen palveluiden kanssa jatkuu... Sain kannettavani mukaan Tectorista. Kyseltyäni vanhasta iLifestä, poika totesi, että se on kyllä hiukka vanha ja myi uuden. Menin kotiin ja aloitin päivitykset.

MacBook oli otettava alusta lähtien haltuun, kirjauduttava sisään jne. Asensin iLifen ja etsin Word Officea, en löytänyt. Keksin, että siirrän iMacilta iDiskiin kaikki uusimmat tiedostot ja sieltä sitten tähän "uuteen" kannettavaan. Tuumasta toimeen. Koko touhu oli valmis kello 2 yöllä... eli silloin minulla oli kannettavalla jo tiedostojakin. Siirsin kuvat iPhonesta Bookiin ja huomasin kasvojen tunnistus ohjelman. Tunnistelinkin kasvoja vielä tunnin yöllä...

Keskiviikkona sitten laitoin Audacityn ja Scribuksen ja iWorkin trailerin ja Open Officen. Ainakin osa tiedostoista aukeni.

177

Siirsin kuvia Bookista iPadiin kokeillakseni kuinka helppo niitä on editoida - olin tässä samalla imuroinut ReelDirectorin iPadiin. Sain kyllä videot toimimaan, mutta en saanut niitä siirrettyä editointiin. Jotain pitää tehdä/keksiä miten se tapahtuu. Sen sijaan iloitsin, kun sain siirrettyä tänne tapahtumatuotoksiin luotsien pikkujoululaulu-videon! Se oli helppo homma, eli jotain iloa ainakin on näistä uusista leikkikaluista, iPhonesta ja IPadista.

Tuntuu kuin olisi ollut onnettomuudessa ja saanut aivotärähdyksen ja pitäisi ruveta kävelemään, tunnistamaan ihmisiä jne. Kovalevy kun on ihan sekaisin tietoja ja Bookissa kaikkien päivämääränä on eilinen, eli siirtopäivä! Ja huolimaton ja liian hätäinen kun olen, niin sekaisin ovat ohjelmat ja tiedostot. Onneksi sain auki Taiteiden yön esityskalvot OpenOfficen esitysohjelmalla.

Ostin iPadiin Pages-ohjelman, nyt voin kirjoittaa sillä ja osa tiedostoistani (iDiskillä) avautuvat - vanhimmat eivät. Vielä pitää ostaa sinne Keynotes ja Numbers. Pitääkö minun ostaa ne erikseen vielä Bookiinkin ja iMaciin, jotta olisivat yhteensopivia keskenään? Vai toimivatkohan nuo muuten. Kokeileln sen tiedän, kunhan olen ensin löytänyt sen WordOffice-levykkeen. IPad olisi tosi kiva, jos se tukisi tekemistä paremmin. Nyt tuntuu, että se on vastaanottajan laite! Mutta huomenna voin olla toista mieltä, kunhan ensin vielä opettelen ...

Tehokasta vuotta 2011

Maija

Maanantai 3.1.2011

Ja niin vuosi vaihtui taas... Aika menee niin nopsaan ettei perässä pysy - tämä lienee aika yleinen tunne nykyään. Tapahtuu niin paljon ja samanaikaisesti, että pysähtymään ei oikein ehdi. Ajattelu vaatii kuitenkin pysähtymistä, mietiskelyä, asioiden jäsentelyä. Jos tätä ei ehdi tehdä, vaan kuluttaa aikaansa vaikkapa tietokoneita päivittämällä – niin kuin minäkin taas eilen ja tänään, niin on tunne, ettei mitään ole saanut aikaiseksi. Keskustelin eilen muutaman nörttisukulaisen, nuoren/nuorehkon kanssa siitä, kuinka oikein oppisi hallitsemaan koneensa, päivittämään tietonsa, järjestämään arkistonsa, ottamaan käyttöön uudet, hyvät ominaisuudet, jättämällä huonot omaan arvoonsa, jos ei koko ajan seuraa ja opiskele tekniikkaa? Joku sanoikin, että on ihan mahdotonta tuntea sekä koneet että sisällöt, kehittää molempia. Mutta kait tällaisia ihme-ihmisiäkin on?

Etsiessäni verkosta luotsin määrittelyjä ajauduin paaskyset.com-sivuille ja huomasin, että onpa samankaltaista ajattelua kuin itsellänikin. Surfailu johti vielä NiNg-sivustolle ja Sometun piiriin. Eli samoihin keskusteluihin, missä itsekin vaimeana olen ollut.

http://www.tietotaitotalkoot.fi/tapahtumatuotoksia/luotsien_pikkujoulu





178

Nyt sitten uskallan lainata aina ajatuksen kerrallan Pääskysen Luotsin roolit ja vastuu taulukosta ja pohdiskella, mitä se merkitsee Tietotaitotalkoiden luotsien kannalta.

Eka lainaus:

Toimii näin Ei toimi näin

Vaikka on työtoveri, hoitaa luotsin tehtävän ammatillisesti neutraalilla tavalla. Ei esimerkiksi osallistu työpaikan asioiden päivittelyyn, kun toiset sellaista harrastavat vaan auttaa eteenpäin ajattelulla ja provokaatioilla ulos noidankehistä.

Menee mukaan osallistujien tunteita herättäviin tarinoihin. Yrittää tulla hyväksytyksi vertaisena, vaikka toiset nimenomaan toivovat ulkokohtaisuutta, etäältä ymmärtävää ja tilanteisiin sopivalla tavalla puuttuvaa luotsausta.

Se, että luotsi on luotsi - ei yksi talkoolainen - merkitsee sitä, että luotsi ohjaa ja neuvoo, mutta ei päsmäröi, eikä mene mukaan keskinäisiin asioiden päivittelyihin, vaan yrittää viedä asioita-tekemistä -eteenpäin tilanteisiin sopivalla tavalla, on vaikea muta tärkeä asia.

Tosi tärkeää on toimia neutraalisti ja nähdä hyviä puolia, kannustaa jokaisen osaamista.

Jatkan taulukon ymmärtämistä vaikkapa huomenna

Hyvää alkanutta vuotta kaikille toivottaen ja tosi upeita talkoita odottaen

Maija

Tiistai 4.1.2011

Palaveerasimme tutkijamme Susannan kanssa. On tosi hienoa, kun hän on mukana ja arvokasta kuulla tutkijan havaintoja ja ideoita. Sovimme, että hän raportoi ja arvio jatkuvasti kevään aikana. Pohdimme myös yhteisöjen elävyyttä: tarvitaanko aina yhteisön maahinen, kylän "kylähullu". Vai onko niin että kylähullu ei olekaan aina maahinen, eli ei innosta omiaan? Voisiko ero olla siinä, että toimeensaava maahinen kuuntelee yhteisön jäsenten tuntemuksia ja saa aikaan juuri sitä, mitä kukin sisimmässään haluaa? Vaikka jäsenet eivät osaakaan halujaan aina pukea teoiksi ja sanoiksi? Näkeekö maahinen sekä lähelle, että kauas samaan aikaan? Onko maahinen myös organisaattori? Kaipaako hän tukea ja innostajia itselleen? Pellervossa oli juttu Songan kylästä ja sen tapausten tuottajasta; Leena Aspegrenista ja hänen innostajistaan. Onko Leena maahinen - juuri sellainen, mitä kukin yhteisö tarvitsee? Voisiko luotsi toimia maahisen sijaisena hetken tai oikeammin tietysti maahisen apurina?

179

Toinen osa Luotsin rooli ja vastuut taulukosta (www.paaskyset.com/luotsin_vastuut):


Hankkii avuliaalla ja napakalla toimintatavallaan luottamuksen

Asettaa vaatimuksia, syyllistää, ohjelmoi, puhuu luottamuksesta

Luotsi siis näyttää esimerkkiä, toimii luottamuksellisesti, on avulias ja napakka. Hän ei puhu näistä asioista, saarrnaa sosiaalisesta pääomasta jne.. Vaikka näinkin on tullut joskus tehtyä - tosin vasta pyynnön jälkeen. Mutta missään tapauksessa luotsi ei syyllistä: miksi painoit tuota nappia, mikset tehnyt aikaisemmin, mikset..... Luotsi kiitää ja kehuu mieluummin: Olipa kiva, kun muistit, oh, näinkin opimme tuon asian, että kannattaa tallentaa...

Maija

Ettei tämä yhteiselo tietotekniikan kanssa kävisi liian yksinkertaiseksi, kerron että tänään olen taistellut hiiren kanssa, meillä on ollut parinmuodostusongelma. Hiireni on langaton ja tähän asti toiminut moitteetta, mutta tänä aamuna se ei suostunut yhteistyöhön. Koneeni löysi sen kyllä, mutta yhteyttä ei saatu muodostumaan.

Tein kakenlaiset konstit, sammutin jopa koneeni muutamaan kertaan, mutta ei vain hiiri liikkunut. Pistin koneen ja hiiren reppuun ja menin parin korttelin päähän Humaciin kysymään, mikä tässä nyt mättää? Onko ostettava uusi hiiri? Myyjätyttö ahersi jonkin aikaa koneen ja hiiren kimpussa ja oli jo myöntymäisillään siihen, että hiiri olisi rikki. Hän arveli, että "nörtimpi" myyjäkollega voisi vielä katsoa hiirtäni, ja niinhän siinä kävi, että puhallusten, koputusten, ohjelmien sammutusten ja muiden konstien jälkeen hiiri alkoi liikkua! Tämän päivän säästö siis 65 €.

Helppoahan minun on, kun voin mennä kysymään neuvoa parin korttelin päästä milloin tahansa (koskahan antavat minulle porttikiellon Humaciin?), mutta miten selviää vastaavista ongelmista joku, joka asuu kaukana kaikista Humaceista ja vastaavista ja on vain puhelin-helpdeskien varassa?

Susanna kävi ja keskustelimme kevään tutkimus-, raportointi- ja arviointiohjelmasta. On tosi hienoa, että hankkeesta syntyy rinnalla koko ajan hyvää arviointia, se innostaa ja motivoi myös meitä.

Liisa

Vuosi on vielä nuori

180

Perjantai 7.1.2011

Etänä kotona - luulen, että toimistolla ei ole ketään - ja niinpä minäkin päätin jäädä kotikoneen ääreen. Kotona on kyllä vaikeampi patistaa itseään tekemisiin, mutta kun alkuun pääsee, ei eroa juurikaan ole. Tosin olin aikonut ottaa haltuun iPadin videoeditoinnin, mutta iPad on keveydestään huolimatta toimistolla. Ehkä se ei olekaan niin kevyt? Onneksi kuitenkin Johannan kanssa keskiviikkona selvitimme, miten iPhone-videon saa iPadiin (yksi ruksi puuttui iTunesista) ja miten ReelDirectorin saa toimimaan editissä -pitää painaa videon kuvaa hiukan kauemmin, niin edit-valiko avautuu. Joten nyt editoimaan heti maanantaina tai sitten reippaalle kävelyretkelle toteuttamaan uuden vuoden lupausta: joka päivä liikuntaa!

Palaan kuitenkin nyt luotsin rooleihin ja vastuuseen Pääskysten talukon kanssa:

Luotsin roolit ja vastuut


Organisoi, sovittaa yhteen, hankkii tietoja, ohjaa käyttämään työvälineitä, pitää yllä korkeaa energiatasoa, huolehtii sidosryhmäyhteyksistä, provosoi oivalluksiin, analysoi tuotoksia ja auttaa palaamaan tarvittaessa takaisin edellisiin ajatuksiin, löytää ulospääsyn umpikujatilanteista

Esiintyy asiantuntijana, joka delegoi käytännön järjestelyt muille. Esittää indikatiiveja: miten asiat ovat. Arvottaa mielipiteet hyviin ja huonoihin

Tämä on mielestäni tosi naseva kohta luotsin tehtävistä. Luotsihan aloittaa talkootapahtuman organisoimalla alkukahvit ja heti niiden aikana tai jälkeen visiointipalaverin: mitä talkoissa tehdään. Keltaisten lappujen avulla luotsi sovittaa yhteen erilaisia näkemyksiä tuotoksen sisällöstä, hän tuo mukaan myös omia ajatuksia rohkaistakseen talkoolaiset oivalluksiin. Luotsi analysoi yhdessä talkoolaisten kanssa ehdotukset ja keksii ideoita, jos talkoolaisten näkemykset poikkeavat paljon toisistaan. Luotsi myös vetää: "Mitä tänään syötäisiin?"- istunnon aivoriihineen ja pisteytyksineen ohjaten samalla käyttämään tätä luovan ongelmanratkaisun työkalua muissakin päätöksentekotilanteissa.

Luotsi arvostaa kaikkia ja kuuntelee jokaista. Hän ei esiinny besserwisserinä eikä delegoi tehtäviä, vaan tekee yhdessä muiden kanssa mm. ruoan. Tarvittaessa hän aina auttaa ja neuvoo tekniikan käytössä ja keksii ratkaisuja ongelmiin. Kommentoi

Maija

http://www.tietotaitotalkoot.fi/ajankohtaista/talkoopaivakirja_2011/kommentoi_paivakirjaa


181

Maanantai 10.1.2011

Mietiskelin viikonloppuna Eu-rahan käytön tarkistuksia. Nyt esimerkiksi kahvitarjoilukustannukset tsekataan moneen kertaan, että kaikki kuitit ovat oikein ja tarjoilun nauttijoiden nimikirjoitukset paikallaan jne. Tämä tarkistus on aikaa ja siis rahaa kysyvää. Niin maksatuksetkin viivästyvät ja tämä aiheuttaa taas hankeorganisaatiossa kuluja. Koska kuitenkin ymmärrän oikein hyvin, että turhia tarjoiluja ei saa olla eikä väärinkäytöksiä, niin mietin vaan, että olisiko mahdollista ajatella, että arvioitaisiin tarjoilun aiheuttamat kustannukset esimerkiksi tapahtumien määrän mukaan - vaikkapa aliarvioitaisiin - ja nämä kustannukset sitten voisi kirjata yhteen laskuun, missä kertoo koska ja kenelle ja mitä (ilman kauppakuitteja) - ja tämä arvioinnin puitteissa. Näin varmasti säästyisi aikaa, vaivaa ja rahaa... Esimerkiksi Helsingissä kaasulaskun voi maksaa vain arvioituna..

Päivän roolit ja vastuut:


Toimii esikuvana dialogissa Kertoo, miten tulisi keskustella ja toimia

Itse asiassa tämä ohje on tosi vaikea. On vaikea nähdä, toimiiko esikuvana oleminen. Olen monesti esimerkiksi lasten kasvatuksessa miettinyt riittääkö esimerkki? Ja jollei riitä, niin mikä neuvoksi? Toisaalta se, että sanoo, että tee niin kuin sanon, eikä niin kuin teen, ei varmasti toimi. Eikä taida toimia sekään, että sanoo: älä tee niin kuin minä, vaan ota minun kokemuksistani oppia? Ehkä esimerkki on sittenkin paras kasvattaja ja tämä jos mikä asettaa suuren vastuun omille teoille. Yleisemminkin yhteiskunnassa ja työ-elämässä tämä varmasti pätee. Johtaja, joka omilla toimillaan osoittaa olevansa esimerkillinen, näyttää esimerkkiä ja saa muut toimimaan samoin. Niin myös pahassa...

Luotsina esikuvana dialogissa toimiminen tarkoittanee sitä, että on puheissaan kannustava, kuuntelee ja vastaa kysmyksiin, vie ajatuksia eteenpäin.

Kommentoi

Maija


Videointi iPhonella ja videoiden jakaminen nettiin online Bambuser-ohjelmalla on todella helppoa! Juuri selaista kuin tietotekniikan käytön tulee olla. Ja kun systeemin on kerran saanut asennetua laitteille, niin itse tekeminen ei tuota vaivaa.


182

Ihmettelen, miten voi niin nopeasti unohtaa ne toimet ja vaikeudet, jotka piti ylittää ja kuulee jopa itsensä sanovan: Hanki iPhone, niin kaikki on helppoa! Kyse on vähän kuin lapsensyntymästä: Kun lapsi on syntynyt, kaikki odotusajan vaikeudet ja synnytystuskat unohtuvat heti! Tähän varmaan liittyy myös tietoyhteiskunnan etenemisen ja hyvien sovellusten käyttöönoton hitaus! Ne, jotka osaavat ja joilla laitteet ja toiminta on kunnossa eivät enää muista vaikeuksia, eivätkä he näin ollen osaa edes tarjota apua uuden sovelluksen käyttöönotossa, mikäli edes muistavat, miten itse toimivat.. Missä tätä edes opetetaan? Yhtenä ratkaisuna olisi paikalliset luotsit, jotka nuuskivat uudet hyvät tekniikat ja sovellukset, kokeilisivat niitä yhdessä muiden kanssa. Tällä tavalla menetellen tietoyhteiskunnan luovat palvelut eivät jäisi vain niiden harvojen käytettäviksi, joilla on vertaistukea eli sosiaalista pääomaa tietotekniikan sovellusten kanssa leikkimisessä. Onnekis netistä saa tätä vertaistukea, mm omenemehu.org:sta - kunhan se saa sivunsa jälleen toimimaan, mitä hartaasti toivon!

Ja nyt päivän luotsitaulukkoon:


Puuttuu heti selän takana puhumiseen ja muihin vehkeilyihin

Osallistuu ulkopuolisten parjaamiseen ja liittoutuu luottohenkilöidensä kanssa

Tämä lienee itsestään selvää kaikille luotseille! Onkin hyvä aina etsiä jokaisesta hyvät puolet ja nostaa ne keskustelun keskiöön , jos kuulee toisten takana parjaavan.

Maija

Torstai, tieteiden yö 13.1.2011

Tieteiden yö ja esitelmä siellä rikastuttavasta vuorovaikutusvisiosta lähestyy parin tunnin päästä. Sitä ennen kuitenkin vielä matikkaa... Eilen oli erilaisten oppijoiden kanssa talkoot - ensimmäinen kolmannes. Taas kerran sitä mietti, miten kaukana tekniikka on sitä todella

tarvitsevista. Erilaisten oppijoiden tekniikka oli vanhaa windowsteknikkaa, missä vielä oli estetty kaikki oma toiminta, jopa kuvien katselu omalta tikulta! Koneiden hoitajat eivät ole ymmärtäneet käyttäjien tarpeita ja pyyntöjä! Ikuinen keskusteluongelma, joka todistaa kerta kerralta luotsimaisen toiminan tärkeyden. Olisipa vaan enemmän voimavaroja miettiä, mikä tekniikka ja millainen ja kenelle...

Mutta ihania ihmisiä oli talkoissa kaikki! Ja ongelmat pyörivät päässä ja etsivät ratkaisuja...

183

Johanna lähti Juhon kanssa lähihoitajien talkoisiin. Annoin iPhonen mukaan, jotta huomenna voimme katsella videota talkoista ja samalla tarkastella, miten tehdä mielenkiintoisia pätkiä, kuinka pitkiä, paljonko toimittamista ja niin edelleen. Eilisen talkoiden harjoittelut ovat nähtävissä sivulla: bambuser.com/channel/Tietotaitotalkoot

Tuntuu todella lähes alatomalata olo ilman iPhnea. Onhan minulla puhelin, sillä iPhone on multisim, mutta silti. IPad hiukan lohduttaa ja lämmittää.

Vielä jännittää sekin, toimiiko Tieteiden talolla esitykseni kalvot, kun ne ovat OpenOfficella tehty, sillä MicrosoftOffice on vielä lataamatta koneen uudelle kovalevylle...

Ja päivän pääskyseen:


Pakottaa omaan ajatteluun samalla kun tarjoaa siihen työkalut

Tuo esille arvovaltaista tietoa ja koettaa sitouttaa toisia valmiisiin ajatuksiin

Tässä taas yksi kultajyvä toiminnan tavoitteeksi. Mielestäni mm. luova ongelmaaratkaisu pisteytyksineen, erilaiset muut aivoriihet, keskustelut tekemisen yhteydessä, kaikki tähtäävät siihen, että luotsi tarjoaa työkaluja omaan ajatteluun yrittämättä sitouttaa muita omiin "ehkä arvovaltaisiinkin" mielipiteisiinsä. Kuitenkin olen sitä meiltä, että jos jostakin asiasta on olemassa tutkittua tietoa, on se hyvä tuoda keskuteluissa mukaan argumenttina. Eihän luotsinkaan tarvitse ulkopuoliseksi heittäytyä, eikä ole hyvä, jos muista siltä tuntuu. Tämä on kuitenkin eri asia kuin ulkopuolinen arvovaltansa tiedostava ihminen - sitä luotsi ei ole!

Maija

Perjantai 14.1.2011

Eilinen tieteiden yö ja koko aikaa käynnissä olevat tieteiden päivät ovat hieno osoitus siitä, kuinka tiede kiinnostaa monia, kuinka asioita voi esittää ymmärrettävällä tavalla, kuinka arki on noussut arvokkaaksi asiaksi käsitellä monesta näkökulmasta! ja hienoa on, että esityksiä voi seurata sekä livenä että oman aikatauluun sopivalla hetkellä myös netistä. Näin ei kaikki hieno ole vain pääkaupunkilasille... Hiukan hämmästelin pitkää jonoa Suomen pankkiin taidetta katsomaan. Eikö taiteelle olisi taidemuseo parempi paikka? Ja nähtävissä koko vuoden, ei vain kolmena päivänä? No onneksi netissä Suomen pankin taideaarteet ovat koko vuoden katseltavissa.

184

Tänään olen kaivellut vanhoja englanninkielisiä artikkeleita ja esityksiä Ossin pyynnöstä. Onneksi olin sentään vanhoja tiedostoja tallentanut kovalevylle ja löysin muutamia. Laitoin niistä muutamia tänne hyvä tietää sivulle kohtaan englanninkielisiä esityksiä

Ja sitten päivän pääsky:


Vetää avaintoimijat pois uhrin osasta, kun ryhmä joutuu konfliktitilanteeseen

Esiintyy uhrin ymmärtäjänä

Tämäpä on vaikea ohje ymmärtää mistä on kyse. Yhtään esimerkkiä ei tule mieleeni - ei ole ollut konflikteja talkoissa ja toivottavasti ei tulekaan. Mutta jospa kuvittelisin: paikalle sattuu kaksi voimakasta avaintoimijaa ja talkoolaiset etsivät puoltaan ja syntyy konflikti. No nyt luotsi ei ainakaan voi mennä jommankumman avaintoimijan puolelle, vaan hänen täytyy etsiä ratkaisu, missä konflikti ikään kuin häviää savuna ilmaan. Jospa tehtävät jakaantuisivat selkeästi kahteen osaan ja kumpikin puoli tekisi omana? Ja luotsi kehuisi ja etsisi hyviä asioita molemmista? Tai jospa... nyt olis kiva, jos joku komentosi ja keksisi parempia esimerkkejä! Kommentoi

Maija


Talkoilu on täydessä vauhdissa. Eilen oli talkoot Myllypurossa ja Järvenpäässä. Tänään Järvenpäässä ja Vilhonkadulla. Olemme harjoitelleet Bambuserin käyttöä. Vielä pitää luoda toimituksellinen malli, tarkkailla pituuksia jne.

Samoin iPadin käyttöä aloittelijoiden kanssa on mukava harjoitella. Kerta kerran jälkeen vahvistuu tunne talkoiden tarpeellisuudesta. Meillä on yllättävän paljon ihmisiä, joille tietotekniikka on vielä jopa pelottava, outo asia. Ja usein pelon takana on vain se, että kukaan ei ole koskaan rauhallisesti tehnyt koneen kanssa sitä, mistä pitää, mikä on tekijälle tärkeää.

Ja ennen illan talkoita päivän pääskynen:

Luotsi


Palvelee muuta organisaatiota tarjoamalla käyttöön tietämystä, jota avaintoimijoiden kanssa yhdessä luodaan

Eristää muun organisaation, koska kokee sen vastuksena ja uhkana

http://www.tietotaitotalkoot.fi/hyva_tietaa/englanninkielisia_artikkeleita_ja_esityksia






185

Tämän nasevammin ei voi luotsin roolista sanoa. Tottahan toki luotsi tarjoaa kaiken osaamisensa muille. Ja erityisesti arvostaa muiden tietämistä ja jakaa nämäkin tiedot eteenpäin. Ketään ei eristetä tiedon ulkopuolelle.

Kommentoi

Maija

Maanantaina ani anivarhain yöllä 23.1.2011

Talkoomallista tulee ehkä liiankin usein sanottua, että se sopii tosi hyvin. Niinhän se sopiikin moneen paikkaan, mutta ei kaikille. Se ei sovi niille, jotka odottavat, että on opettaja, joka luennoi ja jakaa tehtävät, antaa sisällöt ja tekee olon turvalliseksi. Eikä se sovi niille, joiden mielestä vain tulos on tärkeää, itse prosessi ei.

Eikä se sovi niille, jotka eivät uskalla näyttää tuloksiaan muille, vaan pelkäävät keskeneräisyyden vaikutelmaa. Eikä se sovi niille, jotka eivät halua jakaa osaamistaan muille eikä jakaa kunniaa tehdystä työstä kaikille. Muille se sitten sopiikin oikein hyvin.

Ja yön pääskynen:


Provosoi muuta organisaatiota muuttamaan toimintakulttuuriaan

Esiintyy kielteisen kriittisenä nykyisen toimintakulttuurin arvostelijana

No tämäpä onkin vaikea kohta. Onko tuo alun kirjoitus kielteisen kriittinen nykyistä yleistä toimintakulttuuria kohtaan? Hiukan tuntuu siltä, ja tunsinkin piston sydämessä. Ehkä se,

että enemmänkin kertoo talkoomallin hyvistä puolista ja sitä, kenelle se sopii, on provosoimista muuttaa toimintakulttuuria? ja näinhän sitä on tullut tehdyksi, mutta sitten tlee vastaan kriittinen ajatus, eihän tämä nyt kaikille ja kaikkiin tilanteisiiin käy. Pitäähän sitä rehellinenkin olla. Mutta itse talkootapahtumassa ei enää ole tarvis olla kielteisen kriittinen yhteisön olemassa olevaa toimintakulttuuria kohtaan!

Öitä

Maija


186


Lähdössä pitämään erilaisten oppijoiden kalenteritalkoiden kolmatta jaksoa, vielä on hankittava erikoispaperit. Aika mukavasti meille on tälle keväälle talkoita ilmaantunut, muutamien ajankohdat on vielä lyömättä lukkoon.

Puskaradio toimii, sillä monet uudet talkoot ovat ottaneet meihin yhteyttä siksi, että ovat "kuulleet kaverilta", että meidän talkoot ovat tosi hyvä juttu.

Ilahduttavaa on, että Rovaniemellä käsitellään meidän viime vuoden toista maksatushakemusta, koska tarkentavia kysymyksiä on tehty ja niihin on pikavauhtia annettu vastaukset.

Liisa

Torstai 27.1.2011

Yhä tärkeämmäksi hyväksi käytänteeksi kokemusten mukaan nousee valmiiksi saamisen käytäntö. Voi, miten riemullista oli eilen saada Erilaisten oppijoiden talkoissa valmiiksi kampasidottuna Maisemakalenteri 2011 (pakattu versio) Eikä yhtään haitannut, että kello lähenteli jo yhtätoista illalla. Jos olisimme lopettaneet jo kello 21 alkuperäisen aikataulun mukaan, niin mitä olisi jäänyt käteen? Kivoja hetkiä, mukavia ihmisiä,

tietokoneen kanssa näpertelyä, kuvien ihastelua,

yhteistä tekemistä, yhteisiä ruokailuja. Mutta se tärkeä asia, talkootuotos, olisi hävinnyt kyllä bittimaailmaan. Se oli yhteisön yhteinen motiivi tehdä, ja tuskin kukaan olisi sitä yksikausia, printannut, monistanut, jakanut... Ei, se olisi jäänyt tekemättä ja onnistumisen kokemus kokematta. Nyt kun kalenteri oli käsissä ja se näytti hienolta, ruvettiin heti suunnittelemaan seuraavan vuoden kalenteria, miettimään aihetta, kuvaamista, monistamista. Onhan tekoprosessi kuitenkin hanskassa. Kerran tehty on jättänyt muistijäljen aivoihin siitä kokonaisuudesta, mitä kalenterin tekoon tarvitaan. Muistissa ehkä säilyy myös myöhästymisen syy: Jostakin syystä kesäkuu rupesi temppuilemaan, ensin se kaatoi Scribuksen MacProlla monen kertaan ja MacBookilla tehty uusi versio taas lopetti printtaamisen. Usean yrityksen jälkeen, jolloin luulimme jo printterin rikkoutuneen, printtasimme heinäkuun ja hyvin toimi! Lopuksi printasimme kesäkuun jpeg-muodossa, ei ongelmia. Prosessi opetti kuitenkin tietotekniikan ihmeellisen maailman olevan vielä ryömimisasteella, mutta sitkeydellä ja kikoilla voitettavissa.

Luotsilla onkin tärkeä rooli näyttää valmiiksi saamisen merkitys yhdessä tekemisessä.

Ja päivän pääskyseen:

http://www.tietotaitotalkoot.fi/talkootuotoksia/lehti-julkaisu/71_talkoilua_kaisaniemessa_kalenteri_2011



187


Auttaa kehityshanketta linkittymään houkuttavana solmuna verkkoihin

Vaatii avaintoimijoita panttaamaan tietoa ja pitämään kehityshanketta koskevat tiedot luottamuksellisina

Luotsille kertyy ajan kanssa kokemusta erilaisista ryhmistä ja hänen on hyvä kertoa toisista toimijoista ja antaa yhteystietoja, jopa järjestää yhteistapaamisia. Erilaisten oppijoiden talkootapahtumassa esimerkiksi nousi esiin tarve vapaaehtoisista avustajista, vertaishenkilöistä avustamaan oman tietokoneen hankinnassa, ohjelmien päivittämisessä ja sopivien ohjelmien löytämisessä. Samoin erilaisten puhelimien hallinnasta olisi hyvä saada vapaaehtoisia neuvomaan. Luotsi voi nyt mm. saattaa yhteen opiskelijoita ja käyttäjiä.

Samoin erilaisten oppijoiden joukossa on runsaasti erilaista osaamista ja kokemusta, joka on hyvä saattaa muiden vastaavien yhteisöjen tietoon. Tosin alan järjestöt ovatkin jo hyvin verkottuneita ja he jakavat tietojaan avoimesti.

Maija


Yhä useammin olen miettinyt näkyväksi tulemista ja näkymättömänä olemista. Tietotaitotalkoissa tämä näkyminen tulee monesti esiin. Otetaanko kuva? Haastatellaanko sinua? Ollaanko aidosti kiinnostuneita mielipiteistä, ajatuksista? Kun Myllypuron vanhusten keskuksessa työntekijät tekivät pieniä haastatteluja kuvan kanssa asukkaista, nousi monen haastateltavan kasvoille hymy.

Minua kuullaan, olen olemassa. Kyllähän työntekijät /hoitajat keskustelevat asukkaiden kanssa muulloinkin, mutta kun joutuu keskustelun myös kirjoittamaan omaan lehteen, niin silloin kuuntelu on paljon tarkkaavaisempaa. Ja keskustelusta jää muisto lehteen, samoin kuvasta. Pienetkin hetket olla näkyvissä ovat merkityksellisiä henkilöille, jotka useimmin ovat vain hoidon kohteena. Myllypuron talkoissa/mediapajassa hoitohenkilöstö harjoitteli viestintävalmiuksia ja mukana olivat asukkaat tuomassa sisältöä talkootuotokselle. Aktiivisia kansalaisia kaikki. Vai kuka on aktiivinen, sekö vain, joka maksaa veroja? Minusta aktiivinen kansalainen on jokainen, joka ei ole julistanut itseään epäaktiiviseksi kansalaiseksi.

Olen aiemmin luullut, että yhteiskunnan näkymättömimmät ihmiset ovat vanhahkoja naisia. Mutta kyllä niin miehet kuin naiset vanhoina ovat vielä näkymättömämpiä... Kuitenkin ihmisarvoiseen elämään kuuluu merkittävyys ja näkyvyys. Hoitosuhteessa tämän tulisi olla yhtä tärkeä asia kuin puhtaus ja ruoka. Hoitajien viestintävalmiudet

188

(liittymä, osaaminen ja motivaatio) ja taidot (osaamista enemmän) eivät olekaan ihan pikkujuttu!

Olen lueskellut John Deweyn kirjaa Taide kokemuksena ja olen ollut ymmärtävinäni kirjan alkumetreillä, että taide kuuluu arkipäivään ja arjen kokemuskenttään. Taide voi olla myös pientä, mutta kokemuksellista. Eikö tietotaitotalkoiden tuotokset edusta tätä näkemystä vastakohtana suurten tuottamille elokuville, kirjoille, musiikille?? Palailen asiaan, kun olen lukenut lisää ja luullut ymmärtäväni lisää.

Ja pääskynen: Luotsi


Huolehtii hankkeen resurssoinnista

Edellyttää, että toiset huolehtivat resurssoinnista (aika, raha, välineet)

Toki luotsi joutuu huolehtimaan aina talkoottain siitä, että resurssit ovat ok. Esimerkiksi kun maisemakalenteritalkoissa huomattiin, että ennakkoon arvioituja värejä printerissä ei olekaan, niin luotsi haki ne "kiven alta" eli juoksi Helsingin keskustan useat kaupat läpi. Mutta näin talkootuote valmistui eikä koko työ mitätöitynyt. Joku muu olisi voinut sanoa, että koska värimuste loppui ja se on kallista, niin ei osteta sitä nyt, vaan joku (kuka joku?) tehköön työn valmiiksi myöhemmin tai vielä pahemmassa tapauksessa: Olihan tämä kiva tapahtuma, ikävä, että ei saatu valmiiksi, mutta ainahan sitä näin sattuu... Näin ei siis luotsi toivottavasti joudu koskaan sanomaan! Tai ainakin hän on sitä ennen tehnyt kaikki mahdolliset temput resurssin saamiseksi. Toisten syyttelyyn ei pidä koskaan mennä ja ajatella, että miksi he eivät huolehtineet...Vain itsestään ja omista teoistaan voi vastata luotsinakin ollessa. Tämä ei suinkaan estä luottamusta toisiin ihmisiin.

Maija

Torstai 3.2.2011

Maija Seinäjoella pitämässä alustusta itseilmaisusta. Katsottiin Ollin kanssa alustus verkon kautta, yhteys pätki melko tavalla. Pistettiin välillä tekstareina kommentteja ja muistutuksia. Maija käytti havainnollistamiseen talkoissa tehtyjä tuotoksia, jotka varmaan avasivat yleisölle aika hyvin itsensä ilmaisemisen tarvetta ja edellytyksiä (mm. verkon välttämättömyyttä).

Saattaa olla, että meille tulee talkootilauksia ja ehkä muutama osallistuja myös luotsikoulutukseen.

189

Olli puurtaa käyttöohjeita Bambuseriin, Johanna ja Juho ovat Oulussa Myllyojalla pitämässä lehtitalkoita - osallistujia on melkein parikymmentä! Myllyojan talkoot jatkuvat vielä huomenna.

Sain eilen valmiiksi viime vuoden viimeisen maksatushakemuksen tiedot, Anne kokosi rahaan liittyvät numerot. Saamme hakemuksen lähtemään aika rivakasti, ja on merkkejä siitä, että myös Rovaniemen päässä on käsittelyn vauhti kiihtynyt.

Liisa

Perjantai 11.2.2011

Onpa koko viikko ollut melkoista haipakkaa-talkoita päällekkäin ja peräkkäin, palavereita ja byrokratiaa. Eilen oli Aktiivin ydinporukkaa palaveeraamassa meillä, tänä aamuna olimme Ollin kanssa jo ennen kukonlaulua kuuntelemassa bisnesneuvoja Bambuserin käytöstä. Havaitsimme, että olemme Bambuserin käytössä ehkä pidemmällä kuin nämä bisnesihmiset, ja meidän näkökulmamme on vähän toisenlainen - me laajennamme osallistumista, bisnesihmiset ajattelevat koko ajan bisneksen tekemistä.

Olin ilonen, että tilaisuudessa kuitenkin mainittiin useaan kertaan avoimuuden lisääminen, ja sitähän mekin kannatamme voimallisesti. Tunnin aamutilaisuudesta oli se hyöty, että nyt tiedämme, että olisi hyödyllistä hankkia ainakin jalusta kuvaamista varten ja ehkä bluetooth-handsfree, jota voisi käyttää mikkinä parantamassa äänen laatua. Ei kovin hintava lisäpaketti, mutta voisi olla aika hyödyllinen. Olin varmaankin ainoa koko tilaisuudessa, joka myös itse pisti streamia verkkoon, lukuun ottamatta näitä tilaisuuden järjestäjiä, että sillä tavalla ollaan aika kärjessä.

Käytin tilaisuudessa myös pari puheenvuoroa ja kerroin, että talkoot ovat jo jonkin aikaa käyttäneet Bambuseria, minkä seurauksena tuli hyviä keskusteluja ja ehkä talkoitakin...

Byrokratiapuolella olemme vatvoneet Ollin sairaslomaa, maksatushakemusta, kuitteja ja seurantalukuja. Parit uudet talkootkin ovat viritteillä ja lisäksi sunnuntai-iltana taas luotsiparin lähtö Ouluun omaishoitajien talkoita vetämään, juurihan sieltä tultiin Myllyojan talkoista!

Liisa

Maanantai 14.2.2011

Viime viikolla kolme eri lausahdusta on pyörinyt päässäni ja heureka- nyt keksin sen! Perjantaina muutaman vuoden kuluttua eläkkeelle jäävä Heidi mietti, mitä hän sitten tekee? Olisko luotsikoulutuksesta apua? Osaan kyllä neuvoa ja opastaa ihmisiä... Dino-lehden toimittaja kyseli haastattelussa minulta: Mikä on seuraava hankkeesi? Vielä en ollut miettinyt moista lainkaan. Hankekonkari Tapio viestitti: mitä seuraavaksi

190

mediakasvatuksen alalla? Näiden lauseiden synteesinä syntyi ajatus korttelimediapajoista tietoyhteiskunnan

palvelimoina: Joka korttelissa ja kylässä on oma mediapaja, jossa asukkaat voisivat tehdä korttelisanomia, kortteliTV:tä, kortteliradioia... kysellä apua ongelmiinsa mm. maksaa laskunsa ohjattuna jne. Tätä varten tarvitaan joka palvelimoon tilat, laitteet, vieriohjausta.. Ohjajat/luotsit voivat olla sekä vapaaehtoisia että osa-aikaisia. Palvelimojen verkosto tarvitsee yhden päämajan, missä ideoidaan ja kerätään ideoita, resursoidaan, etsitään kumppaneita jne.

Ajatus ei tietysti ole uusi, avasin Viestintäleiri, konkreettinen utopia - kirjan - ja siellähän tämä oli vuonn 1993 esitetty. Mutta nyt ei ole niin, että eikö asia olisi edelleen tuore ja raikas. Tekniikka mahdollistaa videoiden teon livenäkin kaikille, puhumattakaan omasta radiosta. Nyt on mahdollista hankkia vaikkapa rapukäytäviin, liikkeiden ikkunoihin ja niin edelleen ruutuja, joilla oma kortteli tuote näkyy ohikulkijoillekin. Bussipysäkillä olis kiva kuunnella omaa radioita... Vapaa-ehtoiluotseja voidaan hyvin kouluttaa eläkkeelle siirtyvistä/siisrtyneistä , mikäli EU:n ikärasismi sallii sen.

Koska palvelimoiden myötä kaupungin sosiaali- ja terveysmenot laskisivat, voisi kaupunki olla kumppanina tilojen kunnostamisessa. Melkein talon kuin talon kellarista löytyy tilaa, samoin varmaan maaseudun mökkien ullakoilta, kylmillään olevilta kouluilta, tyhjistä kauppahuoneista.. jne. Kiintöistöliitto, omakotitaloyhdistys, isännöintiliitto voisivat hyvin olla mukana ...

Eli nyt tarvitaan innostuneet idean kannattajat/vetäjät, hankekuvaus, rahojen hankinnat, yhteistyökumppaneiden hankinta jne. Eli ei kun toimeksi! Kuka tulee mukaan? Kommentoi

Maija

Ai niin, päivän pääsky:



Vastaa yhteisöllisen oppimisen periaatteiden toteutumisesta kurinalaisen ja luovan ohjausotteen avulla

Liittoutuu nopeasti omaksuvien kanssa, jättää hitaasti omaksuvat onnensa nojaan

Tämä onkin vaikea ohje luotsille, jo sana kurinalainen on hankala, jotenkin negatiivinen. Jos sen korvaa sanalla määrätietoisen ja luovan, niin tuntuu jo paremmalta. Eli luotsi ottaa huomioon aina kaikki, löytää hyviä puolia jokaisesta -niitä takuulla on. Nopeasti omaksuvat voi aina tarvittaessa luovasti ohjata opastamaan muita.

191

Maanantai 14.2.2011 / kommentti

Kommentti alla olevaan päiväkirjamerkintään: Tämän päiväinen päiväkirja korttelimediapajoista oli erittäin mielenkiintoisen kuuloinen! Hyvä ja luova idea: vielä aika pienillä kustannuksilla pääsee, kun pyytää korttelilaisilta avustulsia, mm. Vanhoja tietokoneita, joita varmasti jokaisessa korttelissa lojuu nurkissa pölyttymässä, asentaa niihin vaikka ubuntun ja muutaman hyödyllisen ohjelman. Ubuntun seurauksena ei tarvitsisi edes miettiä virustorjunnan hoitoa ja ohjelmia on erittäin helppo asentaa ja poistaa yhden valikon kautta. Ei tarvitsisi miettiä, toimiiko joku ohjelma tai tuleeko sen mukana viiruksia :) kuulostaa yhteisöllistävältä ja viimeistään tässä hetkessä toteutettavalta, siirtymä tietokoneiden ja internetin ympärillä pyörivään arkeen on mennyt nopeasti, siihen on oikeus kaikilla ja sen motivoivaan, hyödylliseen ja arkea helpottavaan ja monipuolistavaan käyttöön tulee kannustaa ja tukea kaikkia!

Johanna

Perjantai 18.2.2011

Eilen "Kansalaisyhteiskunnan rajoilla" päivillä Jyväskylässä oli mielenkiintoista. Anne-Birgitta Pessi esitti innostuneesti suomalaisen vapaaehtoistoiminnan unelmia ja uhkakuvia. Hän totesi mm. vapaaehtoistoiminnan tuottavan monelle onnellisuutta. Anne-Birgitta puhui paljon systeemiälystä, minkä ydinteemoja ovat suomalaisten into ja motivaatio vapaaehtoistoimintaan, järjestöjen haasteet, ja

julkisen sektorin ja vapaaehtoistoiminnan suhde. Systeemiälyä tarvitaan ymmärtämään tätä kokonaisuutta. Kun vielä laajennetaan ajattelu globaaliin vastuuseen, niin tarvitaankin jo globaalia systeemisivistystä! Itse asiassa olisi mielenkiintoista tehdä tutkimusta ja laskelmia systeemiviisaudesta ja sen mittaamisesta. Jos lähdetään tyhjältä pöydältä ja katsotaan erilaisia toimia kansalaisyhteiskunnassa, niin lisäävätkö ne kokonaisuuden kannalta onnellisuutta ja tasapainoa? Jos näin on, voisimme puhua syteemiviisaudesta toimenpiteen taustalla.

Sakari Hännisen mukaan kansalaisyhteiskunnassa on kyse demokratian ja politiikan suhteesta. Kansalaisyhteiskunta on edelleen demokratian tärkein tae ja vallankäytössä sillä on merkittävä rooli valvoessaan instituuttioiden päätöksentekoa ja toimintaa.

Aaro Harju ja Jorma Niemelä esittelivät vapaaehtoisen ja omaehtoisen toiminnan selvitystä ja tarkastelivat tulevaisuutta (kts http://bambuser.com/channel/Tietotaitotalkoot/) Selkeästi suurimpia esteitä järjestyneelle toiminnalle on byrokratian hoitajien puute. Eli mistä sihteerit, taoudenhoitajat, jäsenrekisterin pitäjät jne? Tämä on huoli joka minulla on ollut parinkymmenen vuoden ajan, kun olen puhunut yhteisöjen tietotekniikan käytöstä. Tietotaitotalkoilla osallistumme osittain tämän huolen purkamiseen

auttaessamme yhteisöjä mm. nettisivujen tekemisessä ja luomalla niihin rekisterit, osoitteistot, kalenterit jne.

192

Susanna Kivelä esitteli tutkimuksensa tämän hetkistä tilaa ja sai raikuvat ablodit ja innostuneen vastaanoton. Yleisö totesi hänen nousseen tarkastelussa jo seuraavalle tasolle muihin kansalaisyhteiskunnan tutkijoihin verrattuna (kts. http://bambuser.com/channel/Tietotaitotalkoot/)

Jatta Vikström ja Anitta Raitanen esittivät kolme Sitran tulevaisuusvideota. (http://bambuser.com/channel/Tietotaitotalkoot/) Ensimmäinen käsitteli nopeaan tempoon olemassa olevia megatrendejä aika deterministisesti, näin on käyvä - tai katsoin väärin, sivussa kun istuin. Toinen video käsitteli sitä, miten yhteiskuntakehityksessä on nostettava ihminen etusijalle (mihin muu luomakunta?) Kolmannessa näytettiin miten Suomi nousee lähes kaikessa kärkeen! Enpä malta olla kysymättä - ja kysyinkin - miksi meidän viisimiljoonaisen kansan pitäisi olla kärjessä kaikkialla? Jos näin olisi, olisi se huutava vääryys muita kohtaan, mietin. Videossa joutsen/kurki parvi lensi eteenpäin. Siitä tuli mieleeni metafora: jos kurki-aurassa ensimmäiset tuulenhalkoja linnut lentävät liian kovaa, niin jälkimmäiset, heikommassa kunnossa olevat linnut jäävät jälkeen, eksyvät, eivätkä ehkä koskaan pääse perille. Ja ellei ensimmäinen lintu vaihdu tarpeeksi usein, niin lintu väsyy ja koko auran käy huonosti. Tämäkö on tavoitteemme?

Loppukeskustelussa totesin kysymykseen yhdestä toiveesta: Jokaisen ihmisen tulee voida kokea olevansa merkityksellinen ja tärkeä!

Ja sitten kurjista pääskyseen:



Tulee heti väliintulolla apuun, kun ryhmä pyytää tai näyttää tarvitsevan

Ohjaa tiukasti niin, että ryhmä pysyy koko ajan ruodussa, jota luotsi itse pitää oikeana

Tämän kohdan ja edellisen määrätietoisen toiminnan ero on kuin veteen piirretty viiva. Joskus nimittäin luotsin on oltava määrätietoinen siitä, että työ etenee ja tulee valmiiksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ryhmän on oltava koko ajan ruodussa ja tehtävä, mitä luotsi ehdottaa. Kyllä ryhmä itse tietää mitä tekee, heillähän on motiivi tehdä tuote. Sen sijaan luotsi ei voi juurikaan lepäillä, vaan hänen tulee olla valppaana huomaamaan, koska apua tarvitaan! Kommentoi

Maija

193

Tiistai 22.02.2011

Viimeviikon kansalaisyhteiskunta-seminaarissa keskustelin ruokatunnilla Antti Hautamäen kanssa korttelipalvelimoista ja hän ideoi lisää lähidemokratiaa. Lähidemokratiassa politiikot olisivat lähellä olevia ihmisiä, heitä tapaisi näissä korttelipisteissä ja niissä voitaisiin keskustella evästyksiä politiikan tekoon. Videoin keskustelua ja kolmisen minuuttia sainkin nauhalle (http://bambuser.com/channel/Tietotaitotalkoot/broadcast/1424497), lopujen lataaminen pysähtyi puhelimen soittoon. Olen lueskellut kohtuutaloudesta ja tulevaisuudesta useita artikkeleja. Olen vakuuttunut siitä, että ilmastonmuutos, maailman köyhyys ja ihmisten vieraantuminen edellyttävät meiltä uudenlaista ajattelua. Haluaisinpa tietää, kuka kansanedustajaehdokas kannattaa kestävää kehitystä talouskasvun sijaan? Jos tämän tietäisin, niin tietäisin kelle äänen antaisin. Kaivoin myös esiin vuonna 1996 kirjoittamani ja Liisan kanssa työstämäni arjen visioit. Jo silloin olen ehdottanut ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä ja ympäristöystävällisenä toimenpiteenä korttelipisteitä STM:lle. No silloin ei ehdotus noussut siiville, mutta aina voi uudelleen yrittää.

Totesin tuolloin ja totean vieläkin, että "Hyvien tietojärjestelmien rakennuspuina ovat avoimuus, helppokäyttöisyys ja järjestelmien tuominen lähelle käyttäjiä. Yhtä tärkeitä kuin tekniset ratkaisut ovat käyttäjäkoulutus ja motivaatio. Arjen mahdollistamiseksi tarvitaan tietoverkkoihin paljon palveluja. Ne eivät synny itsestään tai pelkästään markkinavoimien toimin. Järjestelmien on tarjottava ihmisille muutakin kuin helppoa viihdettä, vaikka sitäkään ei voida sulkea pois."

Pääskynen:



Varaa luotsin tehtävälleen ajan muuttamalla työnsä rakennetta

Tekee luotsin hommat silloin kun ehtii. Muistaa kertoa kiireistään

Kun luotsiksi lähtee, niin luotsina on. Ei voi samanaikaisesti tehdä muita töitä. Jos näin luulee voivansa, jättää luotsattavat heitteille. Tosin poikkeus vahvistaa säännön, joskus vaan on joku työ tehtävä pois alta, mutta silloin pitää olla toinen luotsi, joka on täysaikaisesti läsnä. Omista kiireistään ei pidä muille kertoa, ei se edistä talkoolaisten töitä yhtään, tuo vaan mieleen jokaiselle omat kiireensä ja vie keskittymiskykyä olemassa olevaan asiaan.

Maija

194

Torstai 24.2.2011

Huh, kyllä helpotti, kun sain seurantaraportin luvut täsmäämään ja koko jutun lähtemään Rovaniemelle. Olen varmasti jollakin tavalla tumpelo, kun en pysty kehittämään tätä pakollista tietojen keräämistä sellaiseksi, että se toimisi yhdellä kerralla. Olemme havainneet, että sähköinen tietojenkeruulomake on talkoolaisille "ystävällisempi" kuin porukassa kiertävä paperiblanketti, ainakin jotkut tiedot pysyvät yksityisempinä tällä tavoin.

Tämä seikka on yllättävän monelle tärkeä asia, sillä aika usein kysytään, mihin näitä tietoja tarvitaan, mitä niillä tehdään ja kenen haltuun päätyvät. Mutta sähköisessä lomakkeessa on pulmansa, sillä ihmiset eivät aina muista kirjoittaa sukunimeään, ruksata sukupuoltaan, ilmoittaa koulutustasoaan tai sitä, ovatko töissä tai opiskelevat tai jotain muuta. Sähköistä lomaketta olisi kätevä käsitellä exelinä, mutta kun sieltä puuttuu joitakin olennaisia tietoja, luvut eivät enää täsmääkään ja seurantalomake herjaa. Siinä sitten metsästän puuttuvia tai väärissä paikoissa olevia rukseja, ja sehän vasta rassaakin.

Joka tapauksessa, nyt tiedot täsmäävät.Tulipa vain mieleeni (kun muutamaan kertaan Euran lomake oli juntturissa tällä viikolla), että mitenkähän monta työtuntia tässä maassa juuri näinä päivinä tehdään tätä lukujen tarkistamishommaa että saadaan Euran lomake "tyytyväiseksi". Olisikohan olemassa jotain vähän kevyempää mallia tämän homman hoitamiseksi?

Liisa

Maanantai 28.2.2011 klo 1.12

Kari Pääskynen on kommentoinnut 14.1 päiväkirjaa, missä olin pohtinut uhrin osan ymmärtämisen vaikeutta. Hän kirjoitti: " Hei, uhrin osasta ja kestoloukkaantumisesta on kattava teksti osoitteessa http://www.paaskyset.com/rave/NOIDANKEHISTA_LUOVAAN_SPIRAALIIN-3-1.pdf Löydät dialogin, jota käydään tiukasti ja monikerroksisesti aineistossa." Hieno asia, tutustun tekstiin huolella.

Nyt vain lukaisin nopsaan ruudulta ja näytti mielenkiintoiselta.

Kari kommentoi myös yleiseti päiväkirjamerintöjäni luotsin roolista:" Luotsin rooleja koskevat Mitä se on -tyyppiset huomiosi ovat arvokkaita uudistajien maailmassa. Dialogisuudesta lisää tekstissä Noidankehistä ja luovasta spiraalista: http://www.paaskyset.com/rave/NOIDANKEHISTA_LUOVAAN_SPIRAALIIN-3-1.pdf "

Kiitos Kari kannustuksesta! Kommentoi

Maija

195

Torstai 3.3.2011

Eilen illalla mietin viime kevään talkoolaisten kanssa bambuserin yms muiden videoiden helppoa lähetyskäyttöliittymää yksityisyyden näkökulmasta. Kahden pojan äiti ajatteli heti, että nyt nuoriso mokaa itsensä helposti netissä ja videot ehkä jäävät sinne. Ja hän pelkäsi vielä videoiden suoraa lähetystä käytettävän kiusaamismielessä. Toki nämä vaarat ovat realistisia. Mutta keinona torjua niitä ei ole kielto,vaan viestintäkasvatus. On tosi hyvä jo pienestä pitäen oppia, mitä laittaa toisista verkkoon, mitä itsestään. Vieraampien ihmisten kanssa muistaa varmaan kysyä lupaa ja "virallisessa" videoinnissa muistaa myös videoiden julkisuuden. Näin talkoissa.

Mutta entä sitten ystävien kesken hauskuudenpidossa? Ystävien kesken ei kysellä, saanko kuvata. Kuvataan vaan. Jos kuvataan omalle kameralle ja laitetaan myöhemmin nettiin, niin tässä välissä kuvat on tullut katsottua ja julkaisukynnys nousta. Mutta suoralähetys? Ennakkoon ei tiedä, mitä tulee ja kun se on mennyt nettiin, siellä se on! Pois voi ottaa vain kuvaaja tai yhteisen sivun käyttäjät. Meillekin tapahtui näin, kun testasimme bambuseria täällä toimistossa, niin testikuvaa katsellessa huomasimme puhuneemme samaan aikaan kriittisiä kommentteja eri ilmiöistä. Emme näiden puheiden suinkaan tarkottaneet menevän nettiin. Otimmekin testin heti pois. Opetti meille, kuinka helppoa on mokata suorassa videoinnissa, kun kuvan lisäksi myös ääni siirtyy.

Miten sitten opettaisimme ihmisiä käyttämään suoraa videointia iloksi ja hyödyksi? Jos pitää pääsääntönä sitä, että videoi vain hyviä asioita, niin ollaan jo pitkällä. Esimerkiksi eilen olisin voinut videoida äitiä maalaamassa ja pojat olisivat kotona hetken voineet seurata tapahtumaa. Näin äidin oleskelupaikka olisi tullut tutuksi. Hiukan jäin miettimään sitä, että olisko hyväksi, jos esimerkiksi koulukiusaamisen videoisi vaikapa suljetuille sivuille? Tässä on kyllä monta varaa mukana, rupeammeko nimettömiksi ilmiantajiksi? Vaarallinen tie. Ehkä parempi olisi videoida tapahtuma ja näyttää se sitten vaikka kiusaajalle ja kertoa, miltä tuntuu.. tai opettajalle kysyen mitä tehdään? tai omille vanhemmille? Vaikea asia, kommentteja olisi mukava kuulla!

Muutama hieno asia on kuitenkin talkoiden videoinnissa bambuserilla jo tullut esille: Kun videoimme piirakkatalkoita, niin kymmeniä vuosia pyörätuolissa ollut ystävä lähetti heti viestin, että hienoja piirakoita, tulee anopin piirakat mieleen. Hän "osallistui" kotoaan meidän talkoihin! Ja toinen tapaus oli, kun Aulis lähetti Espanjasta viestiä, että oi, olisinpa talkoissa ja terkkuja kaikille. Eli poissaolijat pääsevät ainakin hiukan mukaan tapahtumaan. Avoimuus lisääntyy. Samanaikaisuus oli näissä tapauksissa se valttikortti, muuten emme olisi videoita laittaneetkaan nettiin. On hyvä pohdiskella uuden mediatavan merkitystä eri puolilta, miettiä hyviä ja huonoja puolia, etsiä uusia mahdollisuuksia hienoihin sovelluksiin!

ja sitten Pääskynen:

196



Tutkii itseään ja arvojaan, etsii ylemmänasteisen päämäärän, jossa yhdistyvät omat intressit ja hankkeen tavoitteet

Luotsaa kiillottaakseen kilpeään ja edetäkseen urallaan

Panitpa vaikean Kari! Ajattelisin pikemminkin niin päin, että hankeelle on tavoitteet, jotka perustuvat arvoihin - kuten talkoilla on: Yhteisöillä on suuri merkitys ihmisen olemassaolon perustarpeiden tyydytykselle (jäsentyminen ajattelun avulla, liittyminen tunteen avulla, tekeminen, merkityksellisyyden kokeminen). Yhteisöt, joissa viesti ei kulje, ovat kuolleita yhteisöjä. Niinpä tietoyhteiskunnassa yhteisöjen viestintävalmiuksien parantaminen on tärkeä tehtävä, yhteisen tuotoksen tekeminen lisää yhteisöllisyyttä ja luottamusta. Näiden asioiden puolesta toimii tietotaitotalkoot-hanke. Jos luotsi huomaa olevansa näiden päämäärien kanssa sinut, niin hienoa! Sen sijaan jos hän tulee mukaan vain omaa kilpeään killoittamaan, hän ei ehkä näe hankkeen tavoitteita eikä toimi niiden mukaan - se on huono juttu, se. Toisaalta ei haittaa vaikka luotsaus on myös uralla etenemistä - eihän? Kommentoi!

Maija

Maanantai 7.3.2011

Markkinoida pitäisi. Markkinointihan on jo osa hankesuunnitelmaa. Olemmekin markkinoineet eri tavoin, posterein, seminaarein, artikkelein, haastatteluin jne. Paras markkinointi tie uusia talkoita ajatellen on ollut lumipallo, joku joka on ollut talkoissa, haluaa järjestää sen toiselle porukalle jne. Miniseminaari on hyvä tapa markkinoida katto-organisaatioille. Mutta entä suuri yleisö? Haluammeko kertoa jotain hyvää mallista,

jotta hankkeen rahoittajat saisivat kunniaa ja mainetta? Miksipä ei. Tämä markkinointi täytynee jättää ammatti-ihmisille, sillä itseään ja toimiaan on aika vaikea kehua. Ja kehuahan pitää, jos markkinoi? Eikö? Aivan avuttomia nämä kysymykset, mutta jos joku osaa vastata näihin, niin kommentoikoon! Toki toivoisimme talkoomallin leviävän toimintamallina arkeen. Tämä vaatinee taas erilaista asioista kertomista. Pohditaan! ja toimitaan!

On päivän pääskysen aika:

197



Vaikuttaa avaintoimijoiden valintaan niin, että hyvin erilaiset persoonallisuudet ja kattava osaaminen saadaan ryhmään mukaan

Osallistuu avaintoimijoiden valintaan saadakseen omat luottohenkilönsä mukaan ryhmään

Tätä ohjetta noudattaessa on kuitenkin hyvä muistaa, että erilaisten persoonien tulee osata toimia yhdessä. Kattava osaaminen on talkoissakin hieno asia, mutta toisaalta on taas muistettava, että etukäteen emme odota talkoolaisilta emmekä edes avainhenkilöiltä osaamista, vaan työ tekijäänsä neuvoo. Ohje sopii tietysti loistavasti luotsien valintaan, mutta talkoolaisia ajatellen on oltava iloinen jokaisesta mukaan tulevasta ja etsittävä hänen parhaat puolensa ja osaamisensa ja opeteltava yhdessä ne asiat joita ei osata.

Maija

Maanantai 14.3.2011

Maailma on Suomessa paikallaan eikä joditabletteja tarvitse syödä, vaikka Japanissa elämä onkin suistunut raiteiltaan. Vaikutukset tuntuvat ainakin talouden kautta laajalle, ja me kaikki, joilla on japanilaisia ystäviä, seuraamme tietenkin tarkasti tilannetta eri kanavien kautta.

Ainakin sähköpostit ja fb toimivat ja helpottavat epävarmuutta.

Viime viikolla pidettiin ohjausryhmän kokous. Ilahduttavasti oli taas väkeä paikalla ja keskusteltiin laajasti mm. markkinoinnista ja sosiaalisen median tietoturvasta, mitä tietoa olisi aiheellista levittää myös talkoolaisten keskuuteen. Siis fakta faktana, ei mitään puolta paisutellen eikä toisaalta väheksyen.

Tänään lähdemme Ollin kanssa pitämään Tuusulaan koulun vanhempainyhdistyksen talkoiden toista jaksoa. Nettisivuja tehdään.

Liisa

Torstai 17.3.2011

Bambuser-opas alkaa olla viittä vaille valmis. Mitä useampi lukee oppaan käsikirjoituksen, sitä enemmän löytyy niksejä. Opasta lukiessa huomaa kuinka erilailla ajattelemme, kuinka eri asiat ovat itsestään selviä itse kullekin. Paras kikka on nyt kertoa jokainen esiin tuleva asia niin hyvin kuin näillä tiedoin osaa ja täydentää opasta sitten ajan kuluessa uusilla vihjeillä ja neuvoilla ja päivittää netin versiota. Toissa

198

päivänä Päijät-Hämeen satamegaseminaarissa videoitiin järjestäjien puolesta videokameralla ja bambuser-ohjelmalla seminaarialustuksia ja iPhonella toisia. Molemmilla tavoin onnistui osa, osa ei. Esimerkiksi minun alustukseni videoitiin iPhonella, joka oli liikkumisen vuoksi laitettu telineeseen - hieno juttu, mutta aloittelijoille sattuu ja tapahtuu: niinpä kuvasimme vain vatsaani! Ääni oli kyllä hyvä, mutta kaikesta huolimatta tein videosta nopsaan privaten, sillä en katsonut vatsani olevan kovin kuvauksellinen! Jos joku nyt tahtois jostain kumman syystä kuulla ääneni, niin video on vielä tallessa ja helposti jaettavissa! Tästäpä tulikin mieleeni, että erilaiset kokoukset vois näin videoida ja esimerkiksi pöytäkirjaa kirjoittaessa kuunnella. mitä puhuttiin. No nyt tietysti heti mietin, että miksi en video sitä vain omalle koneelleni? No, ensinnäkin silloin minun pitää siirtää video puhelimesta koneelle erikseen ja se on vain minun käytössäni. Ja kokouksen sihteeri voi olla joku muu. Säästän myös omaa kovalevyäni...Private bambuser-video on myös hyvä keino jakaa vaikkapa perheen kesken videoita…helppoa ja edullista. Varmasti käytön mukana tulee useita sovellusmahdollisuuksia esiin.

Ja jotta pääskyset eivät unohtuisi: Luotsin roolit ja vastuut


Auttaa luopumaan itsenäisen harkinnan pohjalta heikosti toimivista työtavoista

Ilmaisee halveksuntansa joitakin työtapoja kohtaan, jotta avaintoimijat luopuisivat niistä

Tässäpä sitä nyt ollaankin aivan peruskysymyksen äärellä: tietotaitotalkoothan pohjautuu nimenomaan erilaiseen tekemiseen kuin useimmiten on totuttu. Talkoissa ei luennoida, talkoissa ei ole hierarkioita, talkoissa ei jätettä töitä seuraavaan päivään, talkoissa ei velvoiteta muita tekemään. Miten luotsi voi toimia niin, ettei hän osoita halveksuntaansa esimerkiksi sille, joka sanoo, että ei nyt enää jaksa, tehdään sitten ensi viikolla loput! Ehkä parasta on, jos luotsi nyt kysyy, että kuka jaksaa tehdä nyt loppuun asti, loppuun tekeminen on yksi talkoiden hyvistä käytänteistä ja uskokaa tai älkää: valmiiksi saaminen on hurjan palkitsevaa! Luotsin tulee myös ymmärtää, että aina on mukana ihmisiä, joilla ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta olla pidempään paikalla. Näin vain on, mutta aina on myös niitä, jotka voivat olla pidempään. Luotsi jää sitten heidän kanssaan saattamaan työn loppuun. Esimerkki toimii omalta osaltaan toimintamallin puolesta. Kommentoi!

Maija

Maanantai 21.3.2011

Mietin sosiaalisen median lukuisia käyttöaloja 7 tietotekniikan käytön alueen avulla. Tämän 7 jaon tein joskus 2000 luvun alussa. Nopeasti ajatellen sosiaalinen media on yhteyden pitoa ihmisten välillä, (chattailyä ja irkailua, facebookailua...) Ja sitähän se on. Mutta sosiaalinen media on paljon muutakin: se on itseilmaisua (blogaaminen, kuvienjakelu, nettisivut...), se on tiedonjakoa ja hakua, (wikileksit ja wikit, vertaisryhmät...), se on joukkotiedotusta (kansalaisjournalismi blogeissa,

199

markkinointi mm facebookissa, mainonta mm, facebookissa ja muilla sosiaalisen median sivuilla), se on etäasiointia (sometu, äänestykset (tykkäämiset) ). Sosiaalinen media ei ole hallinnollisia systeemejä, pankkiasioiden hoitoa, kaupankäyntiä, ohjausjärjestelmiä eli niitä asioita, mitä perinteisesti tietojenkäsittelijät ovat tehneet ja rakentaneet. Koska sosiaalisen median kenttä on laaja ja käsittää ihan eri lähtökohdista lähteviä toimintoja olisi jo aika ruveta puhumaan uusin käsittein tai olla niputtamatta yhteen erilaisia asioita. Vain jakamalla edellä mainittuihin seitsemään alueeseen saadaan jo hieman jäsennystä aikaan. Kaiken kaikkiaan olisi ehkä hyvä puhua vain siitä asiasta, mitä tekee ja millä välineellä. Esimerkiksi markkinoin tuotteita facebookissa tai kirjoitan blogia ydinvoimasta, etsin tietoja richterin asteikosta wikipediasta, jaan matkakuvia sukulaisille kuvaboxilla, esitän kaikille löytämäni sienisaaliin facebookissa, välitän videota talkoista bambuserilla jne. Eikö olisi helpompi ymmärtää, mitä olen tekemässä?

Sosiaalista mediaa on usein kutsuttu jopa ideoiden jakamisen ja uusien ideoiden löytämisen välineeksi. Onko näin? Varmastikin, jos ideoita heitellään joukolle ja sitten jokainen voi valita idean, jonka ottaa vaikkapa edelleen jalostettavaksi. Mutta mietin, miten onnistuu etänä asioiden valmistelu yhdessä silloin, kun ei olla yksimielisiä peruskysymyksistä, kun niistä ei ole keskusteltu lainkaan, ei ehkä edes tiedostettu? Minä en ainakaan uskalla esittää ihan erilaisia ajatuksia tai kyseenalaistaa toisten ideoita, eikä minulla ole halua kommentoida yksityiskohtia, ellei kokonaisuus ole ensin kunnossa. Onko ylipäänsä mahdollista tehdä uuden paradigman kanssa töitä etäältä muiden kanssa? Ehkä muiden vaan ei hämäläisten? Kommentoi! Ole eri mieltä! tai samaa..

ja vielä Pääskynen (aika paljon näitä on!)



Kantaa täsmällisesti sovitun vastuunsa ja edellyttää samaa muilta. Puuttuu heti tilanteeseen, kun poikkeama tapahtuu

Antaa ymmärtää, että itselläkin on työ ja tuska huolehtia vastuista. Kertoo ymmärtävänsä hyvin, etteivät asiat hoidu aina ajallaan

Näinhän se on. Aina on hyvä, että luotsi hoitaa vastuunsa. Mutta tuo, että edellyttää muilta samaa on hiukan vaikea hoitaa talkoissa. Talkoot ovat alkaneet ja paikalla ei olekaan kaikkia sovittuja resursseja. Nyt ei ole muuta keinoa, kuin ottaa kikat avuksi, kun konstit puuttuu ja etsiä ratkaisu puuttuvalle asialle. Ei ole tarkoituksenmukaisra syyllistää muita, ei tosin hyväksyäkään tapahtunutta. Mutta eteenpäin vain iloisella mielellä toisia innostaen.

Maija

200

Tiistai 22.3.2011

Bambuser-opasta on väännetty painokuntoon, leikkausvaroja lisätty ja sivumäärää tasattu. Toivottavasti kaikki on viimeinkin järjestyksessä ja meillä on pian kädessä uusi opas. Maija ja Johanna ovat Myllypurossa

tekemässä asukkaiden, omaisten ja henkilökunnan kanssa lehteä ja huomenna ja torstaina pistämme talkoot pystyyn Turussa muiden Aktiivi-hankkeiden kanssa. Tämä Turun -tapahtuma on meidän markkinointiamme, muut hankkeet pääsevät käytännön kokeilussa tutkimaan, sopisiko talkoomalli heidän kunkin oman hankkeen työkalupakkiin. Mielenkiintoiset pari päivää tulossa!

Liisa

Torstai 24.3.2011

Eilen ja tänään on talkoiltu Aktiivin merkeissä Turun Petreassa, tehty uusien ja vanhempien Aktiivi-hankkeiden yhteistyötä ja tuotettu erilaisia talkootuotoksia, joista osa on jo nähty ja pari vielä näkemättä. Teemat listattiin yhteistyönä ja ryhmät saivat valikoitua itse ja ottaa työn alle haluamansa teeman.

Nyt on nähty animaatio, nettiin laitettuja pp-esityksiä ja sivustoja ja fb-keskustelunavaus. Keskustelut ryhmissä ovat olleet vilkkaita ja eilen illalla talkooaterian aikana ja sen jälkeen verkostoiduttiin ja keskusteltiin tosi vilkkaasti. Havaintoni mukaan talkoomainen työskentely on tässä porukassa sopinut joillekin tosi hyvin, jotkut ovat ehkä kokeneet menetelmän taas itselleen vähän vieraaksi. Talkoissahan joudutaan sietämään aika tavalla epävarmuutta, olemaan spontaaneja, panemaan itsensä likoon, olemaan "sisällä" jutussa. Mua ryhmissä, kuten talkoissakin, opitaan tuntemaaan toisensa entistä paremmin, ja sehän on Aktiivin tavoite - saada osahankkeet tuntemaan toisensa ja verkostoitumaan. Ja on näyttänyt siltä, että ryhmissä on ollut tosi hauskaa!


Meillä on ollut talkoosumaa: Aktiivin jälkeen oli viikonloppuna Hymer-Clubin videotalkoot Ruovedellä ja alkuviikosta lehtitalkoot Järvenpäässä Keski-Uudenmaan Yhdistysverkostolle ja niiden kanssa tiistaina päällekkäin Myllypurossa lehtitalkoiden osa.

Maija on viilettänyt alustamassa Hämeenlinnassa ja on parhaillaan lähdössä alustamaan Vantaalle Metropoliaan. Monista uusista talkoista on saatu kyselyitä, ajankohtia ei vielä ole lyöty lukkoon. Jotenkin tuntuu, että nyt meidän hommamme vasta alkaa saada kunnolla ilmaa siipiensä alle, puskaradio toimii ja talkoissa olleet keksivät, että joku muukin heidän harrastus- tai intressiporukkansa voisi saada uutta virtaa toimintaansa

201

talkoilla. Tämän suuntaista viestiä tuli Yhdistysverkoston palautteesta ja on tullut monista muistakin talkoista. Tämä jos mikä innostaa!

Liisa

Maanantai 4.4.2011

Aika hujahtaa ohitse, kevät tulee kohisten ja ajatuksia on hyvä aina silloin tällöin koota. Aloitin jo viikko sitten kirjoittamaan päiväkirjaa Aktiivitapahtumasta miettien tapahtuman tavoitetta koulutustapahtumaan verrattuna. Koulutukseenhan tullaan oppimaan jotain asiaa, Aktiivin tapahtumaan kuulemaan uutisia, verkostoitumaan, tutustumaan ja siinä samalla oppimaan toinen toisiltamme. Aikalailla erilaiset tavoitteet. Voidaanko nämä oikeastaan yhdistää niin, ettei jompikumpi kärsi? Usein ainakin itse olen kalvosulkeisten aikana omassa maailmassani ajatuksineni ja sulkeiset eivät ole edes virittäneet väliaika keskusteluun. Oma vika – tiedän sen. Mutta oppijana olen jo tähän ikään tunnistanut itsessäni sen, että vaikeakin teoreettinenkin ajatus ja oppi lankeaa heti mieleen, jos se on oikeaan aikaan tuleva, eli tarvitsen sitä, se kiinnostaa enemmän kuin muut asiat sillä hetkellä. Onko enemmän tai vähemmän ”pakollisessa” seminaarissa tällainen hetki? Eipä juuri, vain todella satunnaisesti. Samanaikaisesti tilassa voi olla muita, jotka ovat todella innostuneita kuulemastaan ja jatkavat innostuneena aiheesta keskustelua. Usein tämäkään ei saa minua innostumaan, ellen ole aiheesta innostunut, päinvastoin voin jopa huomata itsessäni inhottavan piirteen huudella väliin, olla eri mieltä, vaikken ole mitään mieltä.

On ihan eri asia, jos olen hakeutunut koulutukseen oppimaan jotain uutta. Esimerkiksi väitöskirjaa tehdessäni kävin Olavi Borgin luennoilla ja muistan niistä vieläkin aika paljon, puhumattakaan Pentti Malaskan luennoista. Ne upposivat heti. Mutta tiesin myös tarvitsevani noita tietoja, olin niistä kiinnostunut. Näiden luentojen jälkeen kahvilla, lounaalla jne. käytiin monet mielenkiintoiset keskustelut, joihin luennot olivat virittäneet. Se oli todella palkitsevaa ja antoisaa.

Olisiko niin, että sekä tapaamisen/verkostoitumisen ja oppimisen voi yhdistää vain silloin, kun jokainen on halukas oppimaan samaa asiaa? Niin kuin opetuksessa ja koulutuksessa yleensä on. Sen sijaan työelämän tapaamisissa ja seminaareissa ei näin välttämättä ole, vaan sinne tulla tapaamaan toisia ihmisiä. Tällöin yhdessä tekemiselle, olemiselle ja keskustelulle pitää jättää runsaasti aikaa – se on sitä parasta aikaa.

Aktiiviseminaarin jälkeen olin Hämeenlinnan tietojenkäsittelykerhon Kantti ry:n järjestämässä yleisötilaisuudessa keskustelemassa sosiaalisesta mediasta. Yleisö muodostui suoraan kauppakeskuksessa kävijöistä. Tunnelma oli mukava ja alustukset keskeytettiin kysymyksillä kivasti. Virtuaalipolku sai kiitosta tarpeellisuutensa ja selkeytensä vuoksi.

202

Ilahduin sanomattomasti kun yksi kuulijoista heti ymmärsi, mitä tarkoitin sillä, että on eri asia ottaa tekniikkaa käyttöön siksi että se keksitty, kuin siksi, että

elämäntapa tarvitsee sujuakseen teknisiä sovelluksia avukseen. Hän sanoi, että voisiko todella olla niin, että ensin mietittäisiin, miten halutaan elää ja sitten vasta tekniikka? Minna Takalan esittämä navetta.com oli tarpeesta syntynyt luova sivusto, todella hyvä ja syntynyt talonkorjaajien elämäntapaa parantamaan.

Tämän jälkeen oli vielä keskiviikkona Metropolia amkk:ssa innovaatioseminaarissa alustukseni. Se nyt oli sitten kalvosulkeinen, jota joku muu joutui kuuntelemaan. Koko ajan katselin yleisöä sillä silmällä, että kiinnostaako tämä, yritin olla katsella vuorovaikutuksessa sanojen lisäksi. Koska kyseessä oli koulun järjestämä tilaisuus, niin kait kuuntelijat olivat tulleet oppimaan uutta? Ainakin yksi kuulija sanoi oppineensa enemmän kuin edellisen päivän seitsemäntuntisen luentosarjan aikana. Tälläpä kiitoksella sitä elää pitkään. Eli hyvä on itsekin muistaa aina kiitää!

Viikon vaihteessa oli luotsiemme Johanna ja Ollin luotsaamat nettisivutalkoot! Kyllä sitä paljon saa aikaiseksi 12 tunnissa, kun on tarve ja motiivi! Kurkistakaapa sivuille!

Ja vielä - nyt viikon pääskynen:



Tarjoaa käyttöön oman toimialansa tietämyksen ja kehityshankkeen menetelmällisen osaamisen

Vaatii toisia opiskelemaan tietoja ja menetelmiä

Tämä pääskynen käsittelee itse asiassa samaa asiaa kuin olen edellä käsitellyt. Kun luotsi tarjoaa oman tietämyksensä ja osaamisensa käyttöön, hän tarjoaa sitä silloin, kun toinen tarvitsee, eli oikea aika ja paikka. Sen sijaan jos hän pitäisi ensin luentoja tietämättä toisten osaamisesta ja motiiveista hän vaatisi toisia opiskelemaan itselleen tärkeitä asioita. On nämä asiat hienovaraisia ja joskus kuin veteen piirretty viiva. Mutta aina miettimisen arvoisia näissä kehityshankkeissa mielestäni. Olisi hienoa kuulla mielipiteesi, eli kommentoi!

Maija

Maanantai 11.4.2011

Viime viikko meni ihan sumussa, kun oltiin Hämeenlinnassa ITK-päivillä ja samalla hahmoteltiin uutta hankehakemusta, jonka jättö on ihan tuossa tuokiossa.

203

Hämeenlinnassa olimme Aktiivin osastolla, Aktiivi-treffien rinnalla ja esittelimme talkoita kävijöille. Saimmekin hyviä yhteyksiä moniin erilaisiin ihmisiin ja organisaatioihin, sekä talkoiden jatkoa ajatellen että uuden hankkeen varalle. Lisäksi kuuntelimme alustuksia ja tapasimme paljon tuttuja. Väkeä oli runsaasti liikkeellä ja talkoiden "osallistujalistaan" tuli innostavia ja kannustavia kommentteja. Tuntui oikein mukavalta. Olimme ITK:ssa vain keskiviikkona ja torstaina, perjantaina väänsimme hankehakemusta talkoiden pohjalta kasvaneeseen uuteen tietotaitoverstas-hankkeesta.

Tänään maanantaina olemme jatkaneet hankehakemuksen tekemistä.

Perjantai 15.4.2010

Eilen alkaneessa ja tänään jatkuvassa tulevaisuusverstastalkoissa esitin ajatuksia yhtäältä tiedon ja viestinnän avoimuudesta välttämättömänä keinona saavuttaa globaalisti kestävä kehitys.

Matti Hyryläinen kirjoittanut paljon tutu:n nettikeskustelussa sellaisen avoimen markkinatalouden puolesta, missä ei ole pankkisalaisuuksia, patenti- ja tekijänoikeuksia vaan vapaata tuotteiden tutantoa, ostamista ja myymistä. Minä lisäisin taloussalaisuuksien avoimuuteen vielä viestinnän avoimuuden puhumattakaan kaiken tiedon avoimuudesta. Tiedon ja tuotosten avoimuus on myös Aktiivi-hankkeiden vaatimus. Toisaalta esitin talkoissa epäilyni kaikkia asiakaskortteja vastaan, joiden avulla kerätään ihmisten ostoksista ja ostospaikoista dataa, jota sitten käytetään markkinoinnissa hyväksi. Eräs talkoolaisista totesi minun olevan ristiriitainen, kun yhtäältä puhun tiedon avoimuudesta ja toisaalta kieltäydyn ottamasta asiakaskorttia (plussakortti jne).

No asia jäi askarruttamaan mieltäni. Onko kyse samasta vai eri ilmiöstä. Henkilökohtaisella tasolla omien asioiden avoin kertominen on vapaa-ehtoista ja omista lähtökohdista lähtevää. Ei kukaan halua kertoa itsestään yksityisasioita, mutta mielipiteensä yhteiskunnallisista asioista tai oppimistaan uusista asioista voi hyvinkin kertoa omalla nimellään. Asiakaskortilla kerätään ihmisestä tietoja ja käytetään niitä kuulematta tiedon kohdetta. Oikeastaan kyse on ihan eri asiasta, sillä jälkimmäisessä tapauksessa tiedon omistaa keräävä yhtiö ja se voi käyttää sitä miten haluaa, jopa kohdetta vastaan, mm silloin kun kaupassa ei ole sitä tuotetta (esim luomubroileria) ja joutuu ostamaan tavallista, niin kauppias oikein datamurskaajalla laskee, että tavallisen broilerin kysyntä on suurta! Noin kärjistäen. Edellisessä tapauksessa, jos hyvin käy, avoimessa tiedonvälityksessä tulee esille asioita, jotka muuten jäisivät näkemättä.

No koko tämä kirjoitus on kyllä aika epämääräinen, mutta ero on mielestäni selvä. Kyse on eri asioista.

Vielä pääskynen (pääskysestä ei päivääkään)

204



Auttaa realisoimaan hankkeen alkuvaiheen ylisuuria odotuksia

Lähtee mukaan unelmoimaan alkuvaiheessa, vain taivas rajana

Aika usein talkoissa talkoiden kokoonkutsujalla on ollut ylisuuria odotuksia, amatöörit tekevät 12 tunnissa täydellisen esitteen, ammattimaisen äänitteen, esittelyvideon laajaan jakeluun jne. Jos joukossa ei ole yhtään ammattilaista tai kokenutta tekijää, niin luotsi osaa asettaa tai ehdottaa asetettavaksi talkoiden tavoitteet sellaisiksi, että ne myös saavutetaan, saadaan valmiiksi. Luotsi ei lähde unelmoimaan koko maailmankattavia valloituksia yhdessä muiden kanssa, vaikka se joskus houkuttelisikin. Liian korkealle asetut tavoitteet saattavat ehkäistä koko tekemisen riman ylityksen tullessa liian haastavaksi. Tämän jälkeen on vielä kolme pääskystä ja siten onkin jo kesä!

Maija

Tiistai 27.4.2011

Pääsiäisloma on ohi. Hienot ilmat suorastaan kutsuivat myös lekottelemaan ja lueskelemaan auringossa. Minulla oli mökillä kartanotrilogiasta kaksi pokkaria. Luulin, että ensimmäinen ja toinen. Pitkäperjantaina lopettelin eka pokkarin ja tartuin innoissani toiseen. Mutta ah, se olikin trilogian päätösjakso. Minulla oli mukana iPad, joten ajattelin, että näppärästi ostan toisen osan e-kirjana. Kyseessä oli eka e-kirjani. Löysinkin netistä useita

kirjakauppoja, jotka tarjosivat kirjaa. Valitsin ekaksi Elisa-kirjan. Jotta voisin ostaa kaipaamani teoksen, piti ensin ladata Elisa-kirjan lukuohjelma. Yritin latausta. Ohjelma oli yli 20 Mt, ja iPad ja iPhone yhteydet 3G:llä eivät riittäneet. Ohjelma kaipasi Wi-Fi-yhteyttä ja ITunesia ja tietokonetta. Olin jättänyt vahingossa kannettavani kotiin. Ei siis apua Elisa-kirjasta. Sitkeänä jatkoin metsästystä ja menin NettiAnttilan kirjakauppaan.Kirja löytyi sieltäkin ja kirjaesittelyn jälkeen sanottiin, että toimii myös iPadissa. No ostin kirjan. Eihän se nyt sinällään toiminut vaan vaati lataamaan ApleStoresta Bluefire Readerin. Latasin. Ei onnistu , ohjelma on liian suuri, tarvitaan kännykkäliittymää parempi liittymä. Huijasimme yhdessä Johannan kanssa palveluntarjoajaa tekemällä iPhonesta nettiaseman ja yhdistämällä sen iPadiin bluetoothilla. Onnistui! Lataaminen alkoi ja kesti varmaan puolisen tuntia. Nyt yritin uudestaa avata ostamaani kirjaa. Ei onnistunut. Kirja pitää ensin ladata tietokoneella iTunesin avulla ja sitten siirtää iPadiin! Pahus. Mutta sitkeä sissi ei antanut vielä periksi vaan menin Suomalaisen kirjakaupan nettisivuille Sielläkin oli ko. kirja myynnissä. Nyt tarvittiin vain Suomalainen-lukuohjelma. Latasin ohjelmaa- taas noin puoli tuntia, mutta ilman iPhone. (oliko jäänyt joku muistijälki?) Kun ohjelma oli ladattu, ostin kirjan - nyt Suomalainen lukuohjelmasta. Latasin kirjan ja avasin. Se avautui suoraan iPadiin! Hienoa. Mökkinaapurini totesi, että johan olisit puolta pienemmässä ajassa ajannut

205

kirjakauppaan! Totta, mutta oppirahat uuden tekniikan käyttöönotosta on aina maksettava- eikös juu?

Istahdin aurinkoon lukemaan. IPadilta ei näkynyt muuta kuin peilikuvia läheisistä puunlatvoista. Siirryin varjoon ja lukeminen onnistui hyvin. Jatkoin lukemista vielä yöllä sängyssä. Hyvin toimi.

Eli kyllä e-kirja toimii, kun alkuun pääsee. Kolmas osa pokkarina on kuitenkin kivempi lukea. Mutta hätätilanteessa, matkoilla jne...

Ja pääskyseen:



Pitää osaltaan jatkuvasti yllä korkeaa energiatasoa. Antaa tilaa ihmisille, joilla on taito vahvistaa keskinäistä yhteyttä

Tekee jaksamista koskevia huomautuksia, pyytää arvioimaan energiatasoa

Taas on vaativia ohjeita luotseille! Jatkuvan korkean energiatason ylläpito ei ole mikään helppo asia. Auttaa paljon, jos on innostunut itse. Auttaa erittäin paljon, jos mukana talkoolasissa ei ole hyperkriittisiä mukanaolijoita. Vaati opettelua olemaan välittämättä liikaa negativisista ajatuksita. Hyvä sääntö on muistaa, että moite on huonosti muotoiltu parannusehdotus. Kun tämän muistaa ja kääntää moitteen parannusehdotukseksi, onkin paljon pelastettu. Moittija huomaa, että häntä on kuunneltu ja ehdotuksen toteuttaminen vie usein asioita eteenpäin. Sen sijaan se, että huomauttelee ihmisille heidän väsymyksestään, ei ole hyvä tie. Mutta jaksamista voi kyllä tarkkailla ja esimerkiksi aikaistaa välipalaa, tarjota hedelmiä tms. Kysehän voi olla vaikkapa verensokerin puutteesta!

Maija

Perjantai 29.4.2011

Mieltäni kiehtoo ajatus ryhmien verkostumisesta aidosti keskenään. Jo kymmenkuntavuotta sitten toivoin silloisen tutkijaporukan luovan virtuaaliyhteydet saman yrityksen kahdessa muussa kaupungissa olevaan tutkijaporukkaan. Toivoin epämuodollisia yhteyksiä malliin kahvipöytä. Tasavertaisia yhteyksiä, niin että kukaan ei ole yhteyden pomo, vaan kaikki voivat kysellä ja keskustella - juuri kuten kahvipöydissä on tapana. Yhteydet kyllä saatiin, mutta ei uskallusta käyttää niitä epämuodolliseen yhteydenpitoon. Olisko aika kypsynyt? Tekniikka ainakin on halventunut ja sen käyttö helpottunut.

206

Suunnittelimme tänään Vierumäellä vielä toukokuussa pidettäviä talkoita, missä kolme ryhmää tuottaisi oman tuooksensa ja kunkin ryhmän työpisteet olisivat yhteydessä toisiinsa. Saisiko näin sekä teknisen että sosiologisen mielikuvituksen valjastettua uusille luoville tavoille toimia?

Kun toiminta vielä videoidaan bambuserilla myös muille nähtäväksi - niin ainakin avoimmuus on taattu mahdollisuus. Ryhmien tuotoksetkin laitetaan meidän sivuille tuttuun tapaan. Odotan innostuneena talkoita! Kommentoi!

Ja toiseksi viimeinen pääskynen - juuri ennen kesän puhkeamista:



Vaikuttaa niin, että kaikki tuovat kokemuksensa ja tietonsa toisten käyttöön

Vaikuttaa niin, että luottoihmisten mielipiteet korostuvat

Hyviä nämä pääskyset! Lähes kaikki näkökulmat hyvän luotsitoiminnan osalta on tuotu iskevästi esiin. Vaikeampi asia on sitten noudattaa näitä ohjeita. Sillä luotsikin on vain ihminen, on huonoja päiviä ja hyviä päiviä. On väsynyttä oloa, mutta on myös innostusta. Hyvät menetelmät jonkin asian huomioimiseksi ovat tosi tarpeen huonoina päivinä. Talkoiden pisteytysmenetelmä on työkalu, jonka avulla on kohtuullisen helppo nostaa kaikkien ajatukset esiin, kuulla kaikkia. Monet talkootapahtumat ovat jo osoittaneet, että niinkin arkipäiväisessä asiassa kuin ruokalistan teossa korostuu luottoihmisten ajatukset enemmän kuin muiden - jollei käytettä pisteytystä!

Itse muistelen erästä tilaisuutta, missä yhteisesti piti päättää seminaariohjelmasta. Tilaisuuden jälkeen ainakin minä olin harmistunut - tuntui ettei yhtään ajatustani oltu noteerattu ja että kaikki ideat menivät luottoihmisen ideoiden mukaan. Nyt olisi harmillista, jos tämä luottoihminen ei saisi sanoa käsityksiään, useinhan hän on se, joka yleensä saa keskustelun syntymään. Pahinta olisi, jos hänkään ei sanoisi mitään. Eli kyse ei ole joko tai asiasta, vaan siitä, että otetaan käyttöön menetelmiä, jotka mahdollistavat kaikkien mielipiteiden ja tietojen tulevan esiin! Pisteytys on yksi tällainen menetelmä. Hyvää Vappua!

Maija

Torstai 5.5.2011

Jatkuvasti pohdin: Kenelle tietotaitotalkoot sopivat, kenelle ei? Parhaat talkoot ovat, jos yhteisöllä on todellinen, ehkä jo kauankin toivottu, tarve tehdä lehti tai nettisivut. Ja jos yhteisön jäsenet vielä tuntevat toisensa, on luotsaaminen helppoa. Tulosta syntyy ja kaikki ovat tyytyväisiä. Talkoomalli siirtyy toimintaan ja seuraava tuotos syntyykin jo omin voimin. Huonoiten talkoomalli sopii, jos talkoisiin tulevilla ihmisillä ei ole yhteistä tavoitetta eikä oikeastaan haluakaan tehdä mitään. He ehkä ovat saapuneet

207

kuuntelemaan alustuksia ja perehtymään käsiteltäviin asioihin. Jos ihmiset eivät vielä tunne toisiaan, niin talkoomallin käyttö on todella haastavaa! Miten motivoida ihmiset tekemään heille jotain vierasta asiaa? Itse asiassa, onko siinä mitään järkeä? Jos kyse on koulutuksesta, niin opintopisteiden ja oppimisen motivoimana saadaan varmasti jotain aikaan - ja ehkä siinä samalla opitaan yhdessä työskentelyn malli. Ruokaa voi aina tehdä yhdessä - lähes kaikki pitävät hyvästä ruoasta ja sen tekeminen yhdessä on hauskaa ja vastahakoinenkin ilahtuu, kun näkee, kuinka paljon halvemmaksi itse tehty ruoka tulee.

Talkoiden tavoite: viestintävalmiuksien vahvistaminen toteutuu, kun yhdessä käytetään tietotekniikkaa totusta poikkeavalla tavalla. Näin tapahtuu myös, jos yhteisö aiemmin kokemansa tarpeen sijaan luotaakin tulevaisuutta. Parasta tässä tapauksessa jälleen on, jos yhteisöllä on tarve yhdessä kehittää omaa tulevaisuuttaan, jos sillä on yhteinen ongelma, mihin etsiä vastausta. Tulevaisuusverstas ihan perinteisesti (Jungk) järjestettynä sopii tällöin parhaiten. Ja jos kyse on talkoista, niin tuotokset esitetään joko lehtenä, videona, kuunnelmana jne.

Kuitenkin myös tulevaisuusajttelun herättäminen sopii tieotaitotalkoot malliin. Tällöin tuotos on yhteisen tulevaisuuden ymmärtäminen, omien toimenpiteiden merkityksen näkeminen ja toisten ajattelun tunnistaminen.

Talkoot etenevät tällöin vakiotyökalun - ruokapisteys- käytön jälkeen tulevaisuustaulukon täyttämiseen. Tällöin viimeistään huomaa, kuinka samankaltaisesti voidaan erilaisia ongelmia lähestyä: ongelman pilkkominen osiin ja lopuksi synteesin luominen ovat perusasioita kaikkien mukaanottamiseksi päätöksentekoon. Ruokapisteytyksessä kyse on arjen jokapäiväisimmästä asiasta: Mitä tänään syötäisiin? Tulevaisuustaulukossa taas syleillään koko maailmaa, sen talousjärjestelmien kehitystä, ympäristön tilaa, teknologiaa jne. Ja palataan täältä arkeen: mitä luodut tulevaisuuden näkemykset merkitsevät itsekunkin arkisessa elämässä. Tulevaisuuden arkeen pääsee kiinni parhaiten draaman avulla. Arjen tarinan dramatisointi ja taltiointi tuo tulevaisuuden lähelle ihoa.

Tulevaisuusajattelun herättämisen talkoissa on tuotos syntynyt tulevaisuuden tietämisen näkökulmasta ja se on suuremmalle joukolle motivoiva, kuin esimerkiksi historia, jota luomassa on ollut ehkä vain pieni osa talkoolaisista.

Ja kun kesä tulee viikonloppuna, niin on viimeisen pääskysen aika:


Toimii näin

Vie periksiantamatta, kurinalaisesti ja samalla joustavasti Talkoo prosessia etapilta toiselle

Ei toimi näin

Joutuu helposti sekavuuden valtaan, kun erilaiset odotukset, vaatimukset ja käsitykset nousevat esille

208

Onpa taas sattuvasti kirjoitettu! Kun yhdistää tämän ohjeen tuohon edellä olevaan pohdintaan, kenelle talkoot soveltuvat, niin huomaa kuinka vaikeasta asiasta on kyse. Jos nyt joutuu luotsaamaan porukkaa, jolle talkoot eivät ehkä sovellu lainkaan, niin joutuu kyllä helposti sekavuuden valtaan, kun erilaiset käsitykset nousevat esille. Miten siinä sitten periksiantamatta vie prosessia eteenpäin? Varsinkin, kun samalla haluaa olla demokraattinen ja kuulla kaikkia? Enpä keksi muuta ratkaisua kuin miettiä etukäteen tilanteita ja tsempata itseään periksiantamattomuuteen, mutta joustavuuteen! Eli olla ihme!

Maija

(kuva)

Kirsikkapuiden kukinnan aikaa

(kuva)

Tila laajenee fyysisen tilan ja virtuaalitilan yhdistelmäksi

Tiistai 10.5.2011

Kuinka vaikeata onkaan muuttaa tapaa toimia! Vaikka olisi kuinka hyvät kokemukset jostakin hyvästä käytännöstä, niin ellei se ole jo tapa, niin tavaksi muuttaminen vaatii vaivaa ja joka hetkistä tiedostamista - tai taas repsahtaa vanhoihin tapoihin. Arkisimmin tämä näkyy ruokatottumuksissa, kun kerran lipsuu dietissä, niin sitä lipsuu sitten jo herkemmin uudestaan ja taas on vanhoissa tottumuksissa. Hyvä päätös muuttaa esimerkiksi työmatkaa, kävellä jotain toista reittiä, lipsahtaa muutaman kerran jälkeen samaan vanhaan rutiiniin. (Jollei olisi rutiineja, niin mikään ei pyörisi).

Luovien ongelmanratkaisumenetelmien kanssa on sama juttu: vaikka hyvin tietää, että niitä käyttäen saa parempia päätöksiä ja luoviin menetelmiin kulutettu aika- vaikka se tuntuu sillä hetkellä pitkältä - on itse asiassa aika lyhyt. Mitä muuta sillä ajalla olisi saatu aikaan? Enemmän, paremmin? Esimerkiksi talkoiden ruokapisteytys opastaa avoimeen päätöksentekoon, mahdollistaa hiljaistenkin äänen, poistaa nurinat, tutustuttaa toisten ajatteluun, luo avointa työskentely-ympäristöä Millä muulla tavalla siihen käytetty puoli tuntia toisi saman tuloksen? Kuitenkin aina on ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että se on ajanhaaskausta. Ja näin sitten luovutaan hyvästä käytänteestä. Tietotaitotalkoot toimintamallina - yhdessä yhteisen asian tekeminen avoimesti - on myös vaikea ottaa arkikäytäntöön.

Olemme talkootoimistossa useaan otteeseen puhuneet siitä, että viritämme jokaisen koneen videotykkiin ja heijastamme. Näin työskentely olisi tosi avointa - pienessä tilassahan se on nytkin sitä, mutta selkeästi tykkien avulla vielä avoimempaa. Mutta miksi emme tee näin? Olemme kaikki sitä mieltä, että hieno idea! Yksi syy on varmasti ihan konkreettinen, meillä ei oikein ole seinätilaa. Pitäisi ottaa luovuus käyttöön, miten toteuttaisimme idean. Miksi emme heijasta vaikkapa kattoon? Eihän ole tarpeen koko

209

ajan katsoa toisen tekemistä? Liisa juuri tuossa sanoi, että kokeillaanpa tuota! No katsotaan, miten pian.

Tämä sama asia on ongelmana talkoissakin. Todella monta kertaa on havaittu, että tuotosten heijastaminen usealle samanaikaisesti nähtäväksi on hyvä idea. Joissakin paikoissa se onnistuu hyvin, mm Evolla ei ole vaikeuksia asentaa valkokankaita tai ottaa ikkunoissa jo valmiina olevia valkoverhoja käyttöön. Mutta sitten on tiloja, joissa se on tosi vaikeaa, mm atk-luokat! Jos näissä tilossa vaatii heijastusta, niin saa vain sääliviä katseita - ja näin into asentaa valkokankaat katoaa. Ja kun juuri silloin pitäisi jaksaa ponnistella uuden toimintatavan käyttöönottamiseksi. Estävätkö rakenteet sittenkin uusien toimintamallien käytön? Jos näin on, on purettava rakenteet, on laitettava kouluissa oppilaat pyöreän pöydän muotoon, on heijastettava kattoon, on uskallettava olla erilainen, poiketa totutusta! Kyllä sen kaikki lopuksi hyväksyvät, jos kyse on paremmasta mallista. Mutta kuinka pian? Kuitenkin tämä vaatii herkkyyttä nähdä, milloin uusi malli toimii, onko muutosvastarinta liian suuri? Ja nöyryyttä tunnustaa olleensa väärässä ja palata vanhaan tai toiseen uuteen malliin..

Olenkin nyt aika varma, että hyvä käsikirja siitä, miten talkoissa toimitaan, on avuksi. Nyt on aika ruveta kirjoittamaan sitä, kun kokemukset ovat karttuneet ja voi jo aika monesta asiasta olla perustellusti jotain mieltä, kirjoittaa ohjeita, kuvata työkaluja, käytäntöjä ja esimerkkejä! Pitäiskö tietotaitomalli jotenkin suojata? Ja vaatia, ettei voi käyttää sanaa, ellei noudata ohjeita viimeisen päälle? Vai onko tämä jo liikaa uskoa omaan mallliin? Olisipa kiva lukea kommentteja!

Eli ei kun kirjoittamaan!

Maija


Arjen pieniä harmeja tietoyhteiskunnassa: Pitkäaikainen sähköpostiosoitteeni loppui, koska se oli sidottu laajakaistaan. En ollut edes huomannut sen päättymistä, koska se ei ollut ainut osoite. Tosin hiukan ihmettelin, miksi en enää saa tietoja erääntyvistä laskuista, kutsua Tutkaksen seminaareihin, jäsenkirjettä liitosta jne. Mutta en noita nyt osannut aktiivisesti kaivatakaan. Mutta eilen illalla minun piti varata kirja HELMETistä. Ja en tietty muistanut salasanaa. Tilasin uuden salasanan, mutta se postitettiin vanhaan sähköpostiin. No, hoidin asian käymällä kirjastossa.

Tietoyhteiskunnassa ainakin Tiedonsiirronyhteiskunnassa pitäisi sähköpostiosoite olla ikuinen. Kohtahan kaikilla ei ole pysyvää fyysistä osoitetta tai ainakaan postia ei kanneta. Turha lähettää sähköisiä laskuja bittiavaruuteen mm.

Ehdotankin, että jopa hallitusohjelmassa tulisi kansalaisten toimintaedellytyksistä pitää huolta luomalla ikuinen oma sähköpostiosoite kaikille. Vastaukseksi ei riitä iki-palvelu, niin hyvä kuin se onkin. Mutta ei riittävä.

Maija

210

Torstai 12.5.2011

Jatkanpa näitä tietotekniikan ihmeellisyyksiä: Kävin eilen operaattorini palvelupisteessä, kun vuosi sitten ostetun puhelimeni (iPhone 3) sopimus alkaa päättyä. Tiedustelin, millä ehdoilla voin jatkaa. Olin tosi yllättynyt, kun jatkoksi tarjottiin pakettia 39 €:n kk-hintaan, johon kuuluu tietty määrä puheluita ja uusi puhelin, iPhone 4. Edellyttää kahden vuoden sopimusta. Ilmoitin, etten missään tapauksessa halua uutta puhelinta, kun tuoreessa muistissa on se parin päivän intensiivinen työ, minkä Maija joutui tekemään tietokoneensa kanssa siksi, että vaihtoi puhelimensa uudempaan. Piti uusia koko tietokone käyttöjärjestelmää myöten, ja siinä hötäkässä katosii yhtä ja toista tarpeellista. Koska olen puhelimeeni tyytyväinen, en halua ryhtyä tällaiseen älyttömyyteen vain siksi, että saisin uudempaa mallia olevan puhelimen. Myyjämies oli aika ihmeissään, kun minulla onkin kerralla maksettu puhelin enkä ole kiinnostunut uudemmasta... Eikä pakettia kuitenkaan voi purkaa, siis en saa edullista puhelupakettia ilman puhelinta. Tämäkö sitten on kestävää kehitystä?

Lisäksi halusin ostaa tähän vanhaan puhelimeeni uuden suojakuoren, kun vuoden vanha silikoni on vähän veltostunut eikä pysy päällä. Kummastukseni oli suuri, kun "näin vanhaan" (=vajaa vuosi) puhelimeen ei enää ollut myynnissä minkäänlaisia suojakuoria, kävin kahdessa kaupassa. Ehkä niitä jossakin vielä olisi, ainakin netin kautta saattaisi löytyä, mutta silti! Vuoden vanha puhelin on jo niin vanha, ettei siihen saa varusteita! Mihin me olemmekaan joutuneet tämän tekniikan vanhenemisen kanssa ja miten olemme tähän suostuneet?

Entistä suuremmalla syyllä pidän kiinni vanhasta puhelimestani ja kartoitan näitä liittymätarjouksia...ja ihmettelen.

Liisa

Tiistai 17.5.2011

Susanna kävi Eerikinkadulla. Olipa virkistävä ja avartava keskustelu. Susanna on löytänyt jotain uutta selitystä tietoyhteiskuntakehitykselle, kirjoittanut ja tulkinnut näkyväksi sen, mitä ainakin kuvittelen ajatelleeni tietotaitotalkoita tehdessäni ja uusia verstaita miettiessäni. Susanna kirjoittaakin asiasta tutkimuspäiväkirjassaan.

Uskallan miettiä ääneen keskusteluamme paikan merkityksestä, paikan muuttumisesta tilaksi. Paikka sinällään ei vielä ole merkittävä, vasta ihmiset ja tekniikka yhdessä tekevät siitä tilan. Jos nyt tekniikka ja ihmiset ovat yhdessä ilman paikkaa, niin ei sekään ole kestävää vaan virtuaalista. Juureva tila syntyy kaikkien kolmen yhteisestä olosta. Ajattelen vaikka hautausmaa: sinällään se on paikka, missä on hautoja (fyysinen tila tekniikka). Mutta kun paikalle saapuu surevia ihmisiä, se muuttuu tilaksi, missä surraan ja ajatellaan. Se henkistyy.

Nytpä tuli kiire paikkaan, joka muuttuu kohta tilaksi, eli kellariin suunnittelemaan viestintäleiriä!

Maija

211


Kesken talkoiden piipahdin pariksi tunniksi Metropolian amk:hon miettimään luotsikoulutuksen alkua, mitä voisimme opettaa tulevaisuuden työelämästä ja johtamisesta mallimme avulla. Keskustelussa nousi esiin kysymys kahdesta tulevaisuuden taidosta, joita ei juurikaan opeteta, ei ehkä voikaan opettaa, mutta jotka ovat tulevaisuudessa, miksei nykyäänkin, tärkeitä taitoja: ennakkoluulottomuus ja epävarmuuden sietokyky.

Talkoissa me hiukan näitä opimme ja viestintäleirillä aika paljon, ainakin jos on mukana monena kesänä. Jos etukäteen sanoo osallistujille, että tule oppimaan ennakkoluulottomuutta ja epävarmuuden sietokykyä, niin tällöinhän orientaatio on jo valmis ja itse asia jää ehkä vajaaksi? Työelämässä ja miksei vapaa-aikanakin - tulee kuitenkin eteen tilanteita, mihin ei voi mitenkään varautua, pitää vain uskaltaa ottaa tilaisuudesta kiinni ja olla lamaantumatta.

Mietin, mitä itse tekisin, jos olisin tilanteessa, missä ei tiedetä, mitä tapahtuu tai miksi. Mukana ryhmä ihmisiä. Varmaankin aikani katseltuani yrittäisin saada jonkinasteisen aivoriihen aikaan, mitä tehdään, missä ollaan? Ja sitten jaettaisiin työt ja ruvettaisiin hommiin. Kaikkia pitäsi kuunnella ja kaikki pitää saada mukaan. Mutta jotain tällöinkin pitää tietää ja osata. Kun mietimme esimerkiksi vapaa-aikaa ja ennalta-arvaamattomaan suhtautumista kertoi yksi mukana olijoista esimerkin, kuinka hänen sukulaistyttönsä selvisi tsunamista hengissä, koska oli edelliskesänä harjoitellut hurjan paljon sukeltamista ja ottanut aikaa, kuinka kauan pystyy sukeltamaan. Hän oli niin harjaantunut, että osasi automaattisesti tsunamin tullessa näin toimia. Ja osa ihmisistä osasi kiivetä puihin, rientää vuorille ja yleensä toimia ilman opastusta. Taito, joka jokaisella tulisi olla. Saadaanko sitä koulussa? Halutaanko kaikki liikaa pureskeltuna ja valmiiksi ohjelmoituna? Uskallammeko edes kesällä järjestää ad hoc tapahtumia? Luottaa ihmisiin?

Maija

Torstai 26.5.2011

Päivän keskustelunaihe on rasismi. Eikä niin huono aihe olekaan. On hyvä aina tiedostaa itsessään erilaisia piirteitä, mm. olenko ikärasisti? Henkilökohtaisesti en usko olevani, vaan voin olla jopa päinvastoin, rasisti niitä kohtaan, jotka luokittelevat ihmisiä erilaisiin luokkiin iän, sukupuolen, ihonvärin, kansalaisuuden vamman tai minkään seikan perusteella. Toisaalta tiedän, että tilastoja tehdessä on pakko luokitella ihmiset erilaisiin ryhmiin. Onko tässä jo rasismin itu kasvamassa?

Erittäin iloinen olen tällä hetkellä ensi kesän - jo parin viikon päästä alkavan - viestintäleirin suhteen. Leirille tulee kaikenikäisiä, puolesta vuoteen yli 70-kymppisiin ensikertalaisiin ja yhdessä on tarkoitus tehdä lehdet, videot, uutiset, kioskit, ruoat jne. Talkoot ovat antaneet aika paljon evästä houkutella arimmatkin mukaan tekniikan käyttöön ottamaan ensi askeleita vaikkapa mielipiteen kirjoittamisessa. Leirille saamme

212

ehkä oman piirustusnurkan ohjaajineen niille, joita tekniikka ei niin kiinnosta. Tehdyt työt tietysti saavat asianmukaisen arvostuksen.

Leirille tulee myös osallistujia eripituisiksi jaksoiksi joko koulun, työn tai harrastuksen vuoksi. Kaikki kuitenkin osallistuvat toimintaan.

Leirin moni-ikäisyys ja moniaikaisuus ja monitoiminnallisuus on kasvanut yli 20-vuoden ajan evolutionäärisesti. Sen on mahdollistanut kokemuksen myötä syntynyt sallivuus ja alusta asti mukana ollut kokeiluhenkisyys. Olen sitä mieltä, että leiri on tulevaisuuden tekemistä parhaimmillaan! Leiri on tulevaisuuden yhteisön yksi esimerkki. Esimerkki siitä, miten ikäsidonnaisesta toiminnan järjestämisestä voidaan päästä irti kaikkia rikastuttavaan yhdessäoppimiseen ja olemiseen.

Maija

Maanantai 30.5.2011

Oppimista on tutkittu ja teoretisoitu varmaan maailmansivu. Kullakin on lisäksi vielä omaan kokemukseensa perustuva käsitys siitä miten opitaan, miksi opiitaan, mitä tulisi oppia jne. Mielessäni on kaksi erilaista pääasiaa, jotka ohjaavat oppimis-ilmiötä - ainakin minulla: siäsinen motivaatio tehdä tai osata jotain ja esimerkin voima. No tuo ensimmäinen asia, sisäinen motivaatio, onkin sitten taas vaikea juttu

Mikä on sisäistä ja minkä vain luulen olevan sitä? Ulkoisen pakon kyllä ymmärrän, silloin kun se selvimmin on näkyvillä. On esimerkiksi pakko maksaa laskut ja opetella taas kerran pankin muuttama ohjelma uudelleen tms. Tai on tehtävä ruokaa niistä raaka-aineista, mitä on saatavilla - silloin kun ei ehdi/viitsi mennä kauppaan. Kieliä pitäisi osata, miksi? Koska muut sanovat, että et selviä ilman useamman kielen osaamista. Tämä ei kyllä ole ollut kovinkaan riittävä motiivi. Olenkin kuullut sanottavan, että kieltä oppii parhaiten sängyssä, eli kun rakastuu toisen kieliseen ja haluaa ymmärtää ja vaihtaa ajatuksia. Itse en ole tätä kokenut, joten en tiedä varmasti, onko näin.

Miksi opettelin maalaamaan öljyväreillä? Ei kukaan käskenyt, kukaan ei ehdottanut, eikä ollut esimerkkikään. Ja ainakin yhden vuoden ajan opiskelin liki itku kurkussa, niin vaikeaa se oli. Mutta sen jälkeen todella hienoa, maalatessa unohtaa muut asiat. Hyvät opettajat edesauttavat oppimista, palaute palkitsee ja ohjaa. Välillä kuullut teoriatunnit ovat joskus tylsiä, mutta jos saa samalla maalata, niin aika kivoja ja opettavia. Mutta osaanko maalata? En varmasti suhteessa muihin ihmisiin, mutta suhteessa siihen, mitä osasin 10 vuotta sitten, aika kivasti. (Miten osaamista oikeastaan voi mitata? Milloin jonkin asian osaa?)

213

Miten lapsi oppii maalaamaan? Hän kokeilee ja katsoo hiukan vierestä, miten toinen tekee, pyytää maalaamaan samaa kuvaa, sotkee ja aloittaa uuden paperin. Vähitellen kuva saa jo ominaispiirteitä. Pitäisikö lapsen kokeilunhalua hillitä opastuksella vesivärienkäytössä? Olen huomannut, että se, että ottaa esiin useamman vesikupin ja pensselin auttaa aika paljon, ei tarvitse kieltää eikä käskeä. Eikä asettaa tavoitteita.

Voiko lapselle liikaa teoretisoida asioita ja siten tappaa halu tehdä? Tämänkin olen kokenut, kun muutama vuosi sitten maalasin kahden pikkupojan kanssa ja vanhemman kanssa juttelimme samalla vastaväreistä ja valooresita. Pienempi rupesi kiukuttelemaan jaj itkemään ja potkimaan kuvaa. Onneksi huomasin, että kyse oli puheesta ja rupesimme keskustelemaan häntä kiinnostavista asioista. Ja maalasikin meidän kanssa tosi kivan kuvan tämän jälkeen rauhallisesti.

Miten tämä ääneenajattelu liittyy talkoisiin? Aika paljon. Voimme talkoissa tappaa joidenkin innostuksen liioilla teorioilla ja kertomalla, mitä kaikkea esimerkiksi taitto-ohjelmalla voi tehdä, ennen kuin on edes taitettavaa...

Mutta voimme myös olla ylimielisentuntuisia, jos emme kerro asioista silloinkaan, kun niitä kysytään. Voimme editoida hienojakin juttuja esimerkiksi ja sitten neuvoa niitä, jotka haluavat saman oppia jne. Lukemattomia erilaisia tapoja, yksilöitä, osaamisia, tavoitteita tulee jotenkin osata havainnoida ja ymmärtää ja sopeutua kuhunkin tilanteeseen. Vain oman oppimisen kautta asioita ei voi katsoa. Mutta pelkästään didaktiikkakaan lukemalla ei selviä. Varsinkaan, jos kyse on sosiaalisesta tapahtumasta ja tekemisestä ja oppiminen on vain hieno lisä tapahtumaan.

Maija

Perjantai 11.6.2011

Viikko on sujahtanut viestintäleirin merkeissä Vihdissä. Täällä taas testataan ja päivitetään talkoiden taustalla olevaa ajattelumallia, jossa tehdään yhdessä, opitaan toisilta, nautitaan yhdessä työn tuloksista jne. Täällä leirillä näkee hyvin konkreettisesti, miten tällä yhdessä tekemisen mallilla leiriläisten toimeen tarttuminen lisääntyy, itseohjautuvuus kasvaa, rohkeus tuottaa omia sisältöjä lisääntyy. Luotsikoulutuskin on meneillään.

Perjantai 11.6.2011

Aika sujahtaa leirillä huomaamatta. Maailman uutiset jää lukematta, kun omat kymmenen "uutiset" ovat kiehtovampia yhdessä katselemisen hetkiä oma Tietotuutti aamulla paras herättäjä jne. Minäkin innostuin Tietotuuttiin kirjoittamaan talkoolaisile tutusta pisteytyksestä:

Sanelusta avoimeen päätöksentekoon

214

Kuka päättää, mitä syödään? Kuka päättää, minne mennään lomalla? Kuka päättää, mihin kouluun menen, mihin ammattiin valmistun? Entä kuka päättää muutammeko? Jokaisen arkeen liittyy paljon päätöksiä, isoja ja pieniä, rutiininomaisia ja kauaskantavia yksittäisiä päätöksiä. Ei ole yhdentekevää, kenen mielenmukaisia ne ovat. Eikä se, saako osallistua yhteiseen päätöksentekoon, tuoda oma käsityksensä mukaan suunnitelmiin.

Aina yhteisen tavoitteen luominen ei ole helppoa. Ehkä kaikki eivät haluakaan osallistua, ehkä aika on väärä, ehkä jollain on jo valmiina niin voimakas mielipide, että muita ei sitten kuunnellakaan. Itse asiassa tämä lienee tuttua kaikille. Mutta ei kannata ruikuttaa, jos haluaa, että osallistuva demokratia toimii, että päätöksenteko on avointa, vaan etsiä uusia tapoja toimia, uusia ongelmanratkaisutekniikoita.

Leirin ruokalistan laatiminen on oiva paikka opetella yhteistä päätöksentekoa. Kokeilimme sitä eilen iltapäivän ruokalistaa laadittaessa. Käytimme niin kutsuttua pisteytysmenetelmää – jo monella aikaisemmalla leirillä testattua ja Tietotaitotalkoissa noin 100 kertaa harjoiteltua menetelmää.

Päätöksenteko alkoi aivoriihellä. Jokainen esitti ainakin 5 erilaista ruokaa, mitä voitaisiin tehdä. Ehdotukset liikkuivat hernekeitosta strutsinmuniin ja kaikkea siltä väliltä. Aivoriihi on ratkaisun etsimisen luova vaihe ja siinä ei saa arvostella toisten ideoita, vaan keksiä itse aina vaan mielestään parempia ehdotuksia. Muutaman erehdyksen jälkeen tämä onnistuikin hyvin. Tosin jotkut sitten heittäytyivät aika hulvattomiksi idea nikkareiksi, mutta se ei haittaa prosessin kulkua. Huonot ideat jäävät jo seuraavassa vaiheessa unohduksiin ja hulvattomimmat saattavat johtaa uuteen ideaan.

Aivoriihivaiheen jälkeen jokainen sai antaa ja antoi 5 pistettä mieluisille vaihtoehdoilleen, joko kaikki 5 yhdelle tai sitten ripotteli ne muutamille vaihtoehdoille. Eniten pisteitä saanneista vaihtoehdoista kerättiin sitten pari meny - vaihtoehtoa, niin että kukaan ei jäsi ihan unohduksiin, valittiin sitten kumpi tahansa vaihtoehdoista. Vaihtoehtoja olisi voinut olla enemmänkin. Nyt valitut olivat: Valkosipuliperunoita ja possunkyljyksiä paellapannulla sekä ruokaisia salaatteja tai sitten porokäristy, muusi ja kasvishernekeitto.

Valinta näiden kahden välillä oli vielä oma prosessinsa: Laadittiin pisteytystaulukko, (www.tietotaitotalkoot.f/pisteytys) ja listattiin erilasia ominaisuuksia: maku, terveellisyys, lähiruoka ja helppous. Tyydyimme näihin neljään ominaisuuteen, sillä osa osallistujista rupesi jo hyytymään koko menetelmälle. Annoimme 10 pistettä sille ominaisuudelle, jota arvostimme eniten. Maku sai tämän arvon viiden osallistujista pitäessä sitä tärkeimpänä asiana. Osa olisi valinnut helppouden ja osa lähiruoka/luomuruoka-ominaisuuden. Terveellisyyskin oli yhden mielestä tärkein. Jo keskustelu ominaisuuksien pistearvoista toi esiin osallistujien käsitykset siitä, mikä on tärkein asia päätöksenteossa. Muut ominaisuudet saivat arvot 5-9. Luvut olivat suhteutettu maun 10:iin. Tämän jälkeen tarkastelimme kumpi ruokalistavaihtoehdosita sai 10 kunkin ominaisuuden kohdalla ja mikä oli toisen vaihtoehdon arvo tähän suhteutettuna. Kiivaimman keskustelun aiheutti se, että on luomupossu 6 kilometrin päästä paljon enemmän lähiruokaa kuin poro. Lopullinen tulos saatiin kun laskettiin ominaisuuden ja vaihtoehdon saaman arvon painotettu keskiarvo.

215

Poronkäristys voitti, vaikka Henkka, Risto ja ak antoivat toiselle vaihtoehdolle 5 pistettä ja yrittivät joka kohdassa argumentoida ykkösvaihtoehdon puolesta. Tämä osittaa, että menetelmä on demokraattisempi ja avoimempi kuin se, että ak olisi päättänyt ajaa possutilalle ostamaan possua ja kertonut muille, mitä tehdään ruokasi.

Luoviin menetelmiin kulutettu aika- vaikka se tuntuu sillä hetkellä pitkältä - on itseasiassa aika lyhyt. Mitä muuta sillä ajalla olisi saatu aikaan? Enemmän, paremmin? Esimerkiksi ruokapisteytys opastaa avoimeen päätöksentekoon, mahdollistaa hiljaistenkin äänen, poistaa nurinat, tutustuttaa toisten ajatteluun, luo avointa työskentely-ympäristöä Millä muulla tavalla siihen käytetty puoli tuntia toisi saman tuloksen? Kuitenkin aina on ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että se on ajanhaaskausta. Ja näin sitten usein luovutaan hyvästä käytänteestä. Näin on tapahtunut leirilläkin.

Jospa nyt onnistuisimme yhdessä paremmin? Unelmani avoimesta päätöksenteosta olisi silloin lähempänä toteutumista .

Kiitos eiliselle ip-ruokaryhmälle kommenteista, osallistumisesta ja tekemisen ilosta!

Maija

Sunnuntai 12.6.2011

Viestintäleirillä. Kuuntelen tätä kirjoittaessani leiriradioita ja Andy Töölöstä toivoi juuri musiikkia. Andy lähti leiriltä noin kolme tuntia sitten! Radion toimittajat olivat innoissaan. Nettiradiokin toimii! Samalla saan toiselta leirltä lähteneeltä viestin numerosta, mihin pitää ottaa yhteyttä, kun näyttää jalassani olevan punkinpurema. Leiri on yhtä huolenpitoa ja yhteisöllisyyttä. Kirjoitinkin aiheesta juuri huomiseen Tietotuuttiin. Susanna on ottanut yhteyttä ja komentoinnut oppimis/opettamismerkintääni päiväkirjaan. Hän jatkaa oivallisesti pohdintaa:

nimi : susannak

sähköpostiosoite :

[email protected]

Kommentti : tärkeitä kysymyksiä. Olen itse ajautunut liki kriisiin koko opettamis/oppimis-teeman kanssa ja ajattelen, että ehkä ei voi sen enempää kehittää kuin opettaakkaan vaan ikään kuin ojentaa kartan kysyvälle ja kertoa siitä mitä itse tietää, taitaa ja näkee -> ilman että sen enempää kehottaisi tai varoittaisi toisia oman esimerkin tai kokemuksen suuntaan. Etenemisen dynamiikka ja vaikuttavuus lähtee sitten kunkin yksilön tai yhteisön omasta voimasta siihen suuntaan kuin on lähteäkseen.

Voi toki ottaa ohjaavammankin otteen, mutta silloin kantaa myös vastuun siitä että se minne on muita ohjaamassa on toiselle hyväksi - ja kukapa sitä tietäisi. Toisaalta ei ole reilua, jos tietää tai taitaa jotain mitä muidenkin olisi hyvä tietää ja taitaa - ja päättää varovaisuuden nimissä olla tätä tietoa ja taitoa jakamasta!

216

Mietin myös haluttomuutta. Oppiminen muuttaa (peruuttamattomasti) sekä oppijaa että maailmaa. On paljon asioita, jotka herättää kiinnostusta - jos omaksuu uutta on osaltaa muutamassa sekä itseään että maailmaa siihen suuntaa mihin omaksuttu tieto ja taito asioita muuttaa. Mietin että tietty vastahakoisuus ja yhteensopimattomuus, vastaanrimpuilukin on ehkä sittenkin myös paikallaan - asiassa kuin asiassa. On ehkä joku vissi viisaus siinä ettei teini-ikäiset kritiikittömästi halua aikuisiksi eikä koko yhteisö tietoyhteiskuntaan: on ehkä hyvä että meillä on ristiriitaisia käsityksiä muutosten suunnasta. Samoin voi olla hyvä ettei kaikki yhteiskunnan sektorit integroidu yhteen jne. Olen (osittain ja tällä hetkellä) kallistumassa sille kannalle että tietty epätahtisuus ja erirytmisyys on myös vahvuus: Ehkä meidän kuuluu rymistellä eteenpäin erilaisia kokemuksia jakaen ja toisaalta torjuen - tämä epätahtisuus on tietynlainen kontrolli sille ettei mennä suuntaan eikä toiseen liina vauhdikkaasti ja kritiikittömästi: ehkä riittää että olemme käytettävissä ja annamme mahdollisuuden - > olosuhteiden dynamiikka hoitaa sitten asiat siitä eteenpäin. No - tämä oli nyt tämänhetkistä ajattelua..

Maija

Tiistai 21.6.2011

Kaksi aihetta mielessäni: puhelulaskun omituisuudet ja paikallisen yhetisöllisyyden motiivit. Aloitan ensimmäisestä, helpommasta. Jatkan toisesta myöhemmin.

Sain toukokuun laskun kuukauden loppupuolella. Ihmettelin sen suuruutta, erityisesti palvelutilausten 18 euroa. Maksoin laskun, mutta päätin kuitenkin selvittää tuon erillisen 18 euroa. Soitin asikaspalveluun ja kuulin, että olisin osalllistunut äänestykseen, tilannut tavaroita, osallistunut mielipiteiden ilmaisuun, soittanut aikuisviihteeseen.... No näin en ollut tehnyt, vannotin asiakaspalvelulle ja pyysin tarkempaa kuvausta siitä, mitä olin tehnyt. Saan sen halutessani postitse kotiin, mutta se maksaa 8 euroa! Utelias kun olen, halusin tuon kirjeen. Varsinkin, kun asiakaspalvelu valisti minua tiedolla, että jos tiedoissa on virhe, saan tämän 18+8 eli 26 euroa takaisin seuravassa laskussa. Suljin puhelimen ja ihmettelin ääneen mistä on kyse. Silloin muistin ja muutkin muistivat, kun olin harjoitellut puheliäänen muuttamista iPhoneen. Olin edellisenä iltan nauhoittanut lapsenlaseni keksimää laulua ja nyt sormeni syyhysivät muuttaa se hälytysääneksi. Nokian puhelimessa se on ollut helppoa, sen kun muuttaa, mutta i iPhone4:ssa, ei! Sain tietää linkin, minkä kautta laulun voi muuttaa ensin tarvittavaan formaattiin ja sitten siirtää iPhoneen. Tein jonkin virheen ja jouduin sivulle, missä tätä palvelua tarjottiin, muunsin formaatin ja lisäsin puelinnumeron, mihin ääni lähetetään. Sain vastaviestin: ääni on lisätty ja voit koska tahansa kuukaudessa vaihtaa soittoäänen valikoimistamme, maksu 6 €/kk! Nopeasti - alle minuutti, poistin palvelun ja varmuuden vuoksi vielä uusin palvelun poiston. Siis kahdessa minuutissa 3 tekstviestiä! Tämä siis teki tuon 18 euroa.

Odtin kirjettä varmistaakseni tiedon:

Kirjeessä oli:

Palvelutilaukset, ryhmä IV , aikuisviihdepalvelut ja kolme riviä:

17**** kello 2:34:41 4,88

17**** kello 12:34:42 4,88

217

17*** kello 12:34:34 4,88

Yhteensä 14,64 +alv

Eli, mitä kostuin näistä tiedoista?

Laskussakin oli myös päivämäärä ja kolme tapausta. Siis ihan samat tiedot.

Ihmeellistä telesalaisuutta, ettei saa itse tietää omasta laskusta suljetussa kuoressa kenelle joutuu maksamaan!!

Reilumpaa kaupankäyntiä olisi myydä vaikkapa näitä soittoääniä ja varmistaa, että tilaaja on ne halunnut. Mutta varmasti liikaa vaadittu. Mutta se, että saa tietää, mistä maksaa, ei ole liikaa vaadittu! Kommentoi!

Kannattaisikohan ottaa yhteyttä kuluttajaliiton lakimieheen, viestintävirastoon, liikenne ja viestintäministeriöön tms, jotta meitä kuluttajia ei huijattaisi "tietoyhteiskuntapalveluilla?"

Maija

Torstai 23.6.2011

Juhannus painaa päälle ja sää on muuttunut koleaksi. Maksatushakemuksiamme käsitellään Rovaniemellä, sillä olemme saaneet muutaman selvityspyynnön, joihin lähetin juuri sähköisesti pitkät raportit ja postitse näytteet paino- ym. töistä.

Onneksi meillä on täällä nettisivuilla lähes kaikki dokumentit, tehdyt tuotokset, kuvagalleriat, pidetyt alustukset, tapahtumatuotokset, joista näkyy, missä milloinkin on oltu ja mitä tehty. Arvelen, että harvassa hankkeessa homma on yhtä läpinäkyvää ja tarkasti dokumentoitua kuin meillä. Silti riittää kuitenkin selvitettävää, mm. junalipuista ei riitä maksutosite, vaan pitää olla vielä lisäksi itse junalippu, joita nyt sitten lähettelen postitse. Ja näytteet käyntikorteistamme ja painotuotteistamme.

Nyt joka tapauksessa juhannuksen viettoon ja ensi viikolla lisää selvityksiä, jos nyt antamani eivät riittäneet...

Liisa

Maanantai 27.6.2011

Työpaikalla on hiljaista ja ulkona näyttää melkein helteiseltä. Tulin aamulla kumppanimme Soneranpalvelupisteen kautta töihin, kun yksi (=toinen niistä) mikrosim-korteista lakkasi toimimasta.

Jonotin hyvän tovin, mutta asiani ei edennyt minnekään, koska minulla ei ollut mukanani tietoa simin numerosta. Kaikki tiedot ja sopimukset ovat täällä toimistolla, joten teen nyt uuden kierroksen palvelupisteen kautta. Ihmettelen kylläkin, eivätkö he pysty "lukemaan" korttia...

218

Katsoin Porvoon talkoissa tehdyn CD:n, aika hienolta näytti. Klubitalolaiset ovat innostuneet meidän talkoomallistamme, Evolle luotsikoulutukseenkin on tulossa muutama. Sinne muuten sopii vielä, joten kannattaa ilmoittautua tuosta oikeanpuoleisesta linkistä.

Liisa


Jatkanpa vielä tuosta maanantain mikrosim-jutusta. Siihen nimittäin liittyy taas tätä tietoyhteiskunnassa törmäilyä, tai hiljaisen tiedon esiinkaivamista. Sitähän me täällä harrastamme oikein olan takaa, ja myös sen näkyväksi tekemistä.

Menin siis operaattorin palvelupisteeseen laitteen (iPadin) ja kahden mokkulan kanssa, joista toisen mikrosim on siis padissa. Numero saatiin selville ja kävi ilmi, ettei simissä eli liittymässä ole vikaa. Apua ei sii slöytynyt, joten menin Humaciin, jossa omenakoneet tunnetaan.

Siellä kerrottiin, että operaattorilla on ehkä vaihdettu verkon asetuksia, ja nyt padi käyttää vanhoja asetuksia eikä pääse niillä enää verkkoon. Sain neuvoksi, että kun painaa laitteen virtanappulaa ja toisen lyhyen sivun keskellä olevaa pyöreää nappulaa (mikä lieneekään nimeltään) yhtä aikaa yli 10 sekuntia, laite joutuu hakemaan uudet asetukset. Voilá! Siinähän se, homma toimii. Mutta tätä tietoa ei saatu ostotilanteessa (ei ymmärretty kysyä) eikä sitä myöskään löytynyt manuaalista. Operaattorillakaan ei tätä tietoa osattu kertoa. Onneksi tieto löytyi jostakin ja vielä kävelymatkan päästä.

Kaiken kaikkiaan: näissä tietoyhteiskunnan pätevöitymiskuvioissa on tosi paljon asioita, mitkä pitää löytää niihin törmäilemällä eli kantapään kautta. Tietoyhteiskunnan "niksinurkkaa" tarvitaan, mutta se ei saisi olla yksistään netissä (missähän muualla?), sillä jos nettiin ei pääse, ei niksinurkastakaan ole apua. Joku puhelinnumero, jossa vastaa ihminen heti eikä viiden arvailunumeron ja monen jonotuksen jälkeen, sillä jos ihminen ei osaa tunnistaa ongelmaa, hän ei saa apua tilanteeseen, sillä hän ei edes tiedä, mitä polkua pitkin edetä.

Liisa

Perjantai 1.7.2011

Lomallelähtöä on valmisteltu, ikkunanpesijää varten raivattu tilaa ja lattioita tyhjennetty, että peseminen ja vahaus sujuu loman aikana kitkattomasti. Rovaniemi tarvitsi selityksiä ja tarkennuksia maksatushakemuksiin, ja pistimme ne taas eteenpäin niin nopeasti kuin pystyimme.

Luin aamulla busissa Hannu Raittilan Ulkona-teosta, jonka lajityyppiä on hiukan vaikea määritellä. Hän kirjoittaa esseemäisiä päiväkirjamerkintöjä, kun hän on taiteilijaresidenssissä Brysselin lähellä kirjoittamassa Linnan Pohjantähdestä

219

radiokuunnelmasarjaa. Häm havainnoi pyöräretkillään ympäristöään ja analysoi belgialaista yhteiskuntaa verkostoitumisen kannalta. Hän kirjoittaa, että sikäläinen haja-asutusalue (jossa lähin kaupunki on noin 10 km:n päässä) tulee loistavasti toimeen taloudellisesti, mutta ei välttämättä henkisesti ja kulttuurisesti. Hän kirjoittaa, että kylien palvelustruktuuri on jäänyt elämään markkinaehtoisesti, ja että ylitiheäksi virittynyt talouteen perustuva verkko (jossa liikkuvat ihmiset ja tavarat) synnyttää taoudellisia arvoja. Vaikutteet eivät enää siirry, kun ihmiset lakkaavat liikkumasta yksityishenkilöinä ja matkaavat vain työpaikan ja kodin väliä kuin koneen osat. Tällainen verkko toimii talousalueena, mutta ei sosiaalisena verkostona, taloudelliset arvot pysyvät mutta muut arvot rapautuvat, siis Raittilan mukaan.

Tästäpä tulikin mieleeni Tietotaitotalkoot ja niiden merkitys sosiaalisen verkoston vahvistajana, siis taitojen ja osaamisen lisäämisen lisäksi. Näiden pidettyjen 100 talkootapahtuman tuomalla kokemuksella ja Susannan tutkimustaan varten keräämän tiedon mukaan talkoissa on merkittävä seikka juuri sosiaalisuus, ajan ja kokemusten jakaminen toisten ihmisten, useimmiten ennestään tuttujen kanssa. Sillä talkoothan pidetään valmiille yhteisölle, siellä ollaan mukana ja oppimassa porukkana. Tätä puolta, siis sosiaalisten ja kulttuuristen arvojen vahvistamista, ei kuitenkaan toistaiseksi arvosteta eikä ymmärretä, tärkeää on vain talouden ja kilpailukyvyn säilyttäminen.

No, tätähän on näissä blogimerkinnöissä jauhettu ennenkin, mutta halusin sen kirjata tänne, kun Raittila sen niin selkeästi esimerkein kuvasi. Kannattaa muuten lukea tuo Raittilan kirja, siinä on monnia muitakin hyviä havaintoja ja kiteytyksiä.

Liisa


Syyskuussa on Aktiivin palaveri Inarissa ja lähdemme sinne koko joukolla. Päätimme säästää ympäristöä ja matkustaa junalla, ja kun syksyllä on Lapissa ruska-aikaa, ajattelimme pelata varman päälle ja hankkia matkaliput ajoissa.

Hoidin sitä asiaa tänään, ja virkailija oli ystävällinen ja yritti parhaansa, mutta eihän homma tullut yhdellä kerralla valmiiksi, ei lähellekään. Tätä on tämä tietotekniikan aikakausi.

Menin hakemaan lippuja Keravan asemalta, kun olen oikeastaan kesälomalla ja Kerava on lähempänä kuin Helsinki. Netin kautta en voi lippuja ostaa, koska VR:n järjestelmä ei taivu siihen, että Juho tulee reissuun Turusta ja haluaisi päästä samaan hyttiin Ollin kanssa.

Jätin autoni 5 min. paikalle, kun kuvittelin, että homma hoituu nopeasti. Jouduin kuitenkin siirtämään autoani puolen tunnin parkkipaikalle, kun olisi sentään ollut liikaa saada vielä sakot (Keravan asemalla saa herkästi sakot, olen lukenut paikallisesta lehdestä).

Sain paikat haluamiini juniin ja haluamiini vaunutyyppeihin, mutta paikkojen numerot saa järjestelmästä vasta 23.7. jälkeen. Sama juttu paluupaikkojen suhteen (numerot saa

220

26.7. jälkeen), eikä systeemi edes antanut myydä junalippua Juholle suoraan Rovaniemeltä Turkuun. Ryhmälippu alennuksineen on mahdollinen, mutta senkin saa vasta joskus heinäkuun lopulla! Virkailijalla oli suuria vaikeuksia seurustella systeemin kanssa, koska VR uusii järjestelmänsä juuri syyskuun loppupuolella, eikä hän tiennyt, voiko meidän lippujamme edes saada vanhan systeemin kautta. Yritettiin kuitenkin, ja nyt on paikkaliput ilman numeroita saata ja maksettu. Aikaa kului reilut puoli tuntia.

Tuli mieleeni, että onkohan näitä juniakaan enää syyskuussa olemassa, kun lipunmyynti on näin hankalaa. Ja minulla on tiedossa ainakin yksi lisäreissu Hgin rautatieaseman lippuluukulle.

Prosessia seuratesssani mieleeni muistui aika, jolloin junalippuja myytiin joka asemalla ja myyjä kirjoitti kalkeeripaperin kanssa lipun paikasta A paikkaan B eikä siinä monta minuuttia kulunut. En muista, miten makuupaikkoja varattiin ja myytiin, soitettiin ilmeisesti puhelimella varaus. Aloin epäillä, että onko oikeastaan mitään säästetty tietotekniikalla?

Juho ja Johanna ovat hioneet talkoomallia tällä viikolla, että syksyllä olisi uusille talkoojärjestäjille ja talkoolaisille antaa hyvät lähtötiedot ennen talkoita.

Liisa

Perjantai 29.7.2011

Töissä kuukaudenvaihteen tilannetta selvittämässä, Johanna ja Juho ovat tehneet koko viikon hommia, kun olivat keskiviikkona talkoilemassa Kannelmäessä. Työtila ollut kaaoksen vallassa, kun loman aikana vahattiin lattiat ja tehtiin muitakin kunnostustöitä.

Onneksi töitä pystyy tekemään muualtakin kuin työhuoneesta, kunhan vain puhelin ja verkko toimivat. Olen kuitenkin havainnut, etteivät verkot toimi yhtä hyvin kuin aikaisemmin, vaikka laitteiden pitäisi olla kehittyneempiä...ainakaan meidän mökillä eivät toimi entiseen malliin. Sähköpostin pystyy juuri ja juuri lukemaan, mutta liitetiedostot eivät aukene eivätkä liiku. Pankkiasioidenkin hoito sieltä on takkuisempaa kuin ennen. Puhelin ilmoittaa vähän väliä, että "verkkoyhteys menetettiin", vaikka ollaan ihan ihmisten ilmoilla.

Mutta maanantaina ollaan taas jo normaalipäiväjärjestyksessä.

Liisa


Olemme Ollin kanssa ahertaneet nettisivujen parissa, arkistoineet, siirtäneet power pointteja slideshareen, tehneet artikkeliluonnosta ja testanneet syksyn osallistujalomaketta.

Eilen väännettiin tulostimen kanssa, kun se kieltäytyi loman jälkeen yhteistyöstä. Verkotkin olivat vähän vinksallaan, nettiin ei meinannut päästä millään. Johtuiko tilanne siitä, että lomalaisia palasi töihin ja verkoilla oli enemmän käyttäjiä vai oliko selitys

221

jotenkin "yliluonnollisempi..." Laurean kanssa on taas syksyn alkajaisiksi uusien opiskelijoiden talkoopäivä, ja meille sopivan paikan löytäminen tällä aikataululla onkin tuskan takana. Virityksiä on vireillä, saa nähdä, onnistuuko. Kaikki meille tutut paikat ovat varattuja, nyt etsitään uusia...

Liisa

Torstai 4.8.2011

Evon luotsikoulutusta ja Laurean tilavarauksia pukattiin eteenpäin samoin kuin sähköisten aineistojen arkistointia.

Vielä on ihmisiä lomilla, kun sähköposteihin tulee pikaisia lomavastauksia, mutta arvelen silti, että aika moni vilkaisee viestinsä aina silloin tällöin. Itse en ainakaan pystynyt lomallakaan olemaan koko aikaa ilman yhteyksiä, vähintään joka toinen päivä katsoin sähköpostini, mutta en sentään reagoinut ihan kaikkeen...Evolle on muuten ilmoittautunut jo 12 henkilöä, mutta muutama mahtuu vielä mukaan...

Liisa


Laurean koulutukselle on nyt paikka varmistettu, Tuusulan Metsäpirtillä. Paikkana tähän tarkoitukseen todella hyvä, mutta kulkuyhteydet lievästi hankalat. Maija arveli, että opiskelijoilla on varmasti sen verran survival-taitoja, ettei liikkuminen todellakaan ole ongelma. Siihen minäkin uskon.

Olli selvittelee erilaisia nettisivupohjia ja näyttää siltä, ettei niistä meidän kriteereillä ole runsaudenpulaa.

Nyt pohjustetaan Evon luotsikoulutusta ja syksyn talkoita, joita onkin useita tilauksessa, mutta ei vielä päivämäärää lukkoonlyötynä.

Liisa


Kesä on lähes mennyt - ainakin mökkikausi. On aika palata arkeen ja kirjoittamisen pariin. Lueskelin muistin virkistämiseksi talkoopäiväkirjaamme ja huomasin monia ideoita vielä, joita emme ole toteuttaneet, monia ajatuksia, jotka ovat ehk kypsyneet tai unohdettu. Mm toimintatapojen muuttamisen vaikeus. Kuinka helppoa on palata entiseen rutiiniin ja unohtaa hyvät ajatukset mm talkoiden etukäteis- ja jälkikäteisviestinnästä. Onhan näitä ideoita kyllä työstettykin kesän aikana.

Yhtenä - ehkä uutena - ideana olen ajatellut talkoita, joissa keskitytään vain yhteisön hallinnon kehittämiseen: jakelulitoja, jäsenrekistereitä, kirjanpitoa, laskutuksen yhdistämistä kirjanpitoon, pöytäkirjojejn hallinnointia, kalenteria, arkistoa jne.jne.

222

Tämä kaikkihan voidaan toteuttaa netissä - pilvipalveluna. Jos idea saa kannatusta, niin talkoot pystyyn. Pitänee ehkä sitä ennen vähän tutkiskella uusia ohjelmia, harjoitella omalla hallinnolla, joka sekään nyt ei niin esimerkillinen ole. Aika varma on, että jos kerran saa asiat kuntoon ja moni tietää, miten tulee toimia, osien ylläpitoa vasuutettu, niin yhteisöt voisvat hyvin. Keväällä kansalaisyhteiskuntaseminaarissa Aaro Harju ja Jorma Niemelä esittelivät vapaaehtotoisen ja omaehtoisen toiminnan selvitystä ja tarkastelivat tulevaisuutta

Selkeästi suurimpia esteitä järjestyneelle toiminnalle on heidän tutkimuksensa mukaan byrokratian hoitajien puute. Eli mistä sihteerit, taoudenhoitajat, jäsenrekisterin pitäjät jne?

Hallintoon keskittyville talkoille on siis tarvetta, mutta miten markkinoisimme ideaa? Ja löytyykö yhteisöstä yli viittäkään hallinnosta kiinnostunutta?

Maija

Maanantai 22.8.2011

Lähdemme huomenna jälleen Evolle pitämään luotsikoulutusta. Olemme pakanneet, tehneet "opetussuunnitelmaa", miettineet käytännön ratkaisuja ja valmistelleet materiaalia. Samalla on käyty syvällisiä keskusteluja tärkeistä asioista, kuten motivaatiosta, hyvistä käytänteistä ja monista muista talkoisiin liittyvistä olennaisista asioista. Pisteytystä pohdittiin, ryhmäjakoja valmisteltiin ja mukaan otettavia varusteita mietittiin. Hyvin ajateltu on puoleksi tehty, ja nyt tuntuu siltä, että olemme ajatelleet ja suunnitelleet aika hyvin. Kun tunnemme paikan ja osan luotsattavista, on tosi mukava lähteä taas liikkeelle. Toivottavasti säät suosivat...

Liisa

Lauantai 27.8.2011

Evon luotsikoulutus on ohi ja paljon jäi taas ajateltavaa ja pohdittavaa. Kävimme hyviä keskusteluja Maijan aamunavausten pohjalta, mutta myös tuotosten tekemisen aikana, niiden herättämistä ajatuksista ja myös ongelmista, joita tietotekniikka ja verkot jatkuvasti aiheuttavat. Erittäin avaava oli pisteytys luotsikoulutuksen paikasta, jossa vaihtoehtoina olivat Sansibar (luotsikoulutuksessa oli paikan asiantuntijoita), Marbella, Evo ja Lappeenranta. Syvällisissä keskusteluissa painotettiin matkustamista paikan päälle, kestävän kehityksen näkökulmaa, verkkojen toimivuutta, ruoan saatavuutta, majoitusmahdollisuuksia. Näiden kautta pisteytys avautui todella hyvin avoimen päätöksenteon menetelmäksi.

Evo on luotsikoulutuksen ja talkoiden pitopaikkana viehättävä ja toimiva, mutta verkoissa on toivomisen varaa.

Liisa

223

Torstai 1.9.2011

Leena luotsikurssilta soitteli eilen ja kertoi olevansa oikein innostunut torstai-illan kuunnelmasta, missä lapinlehmät hoitivat maisemaa maisemanhoitajan kanssa. Kuunnelmassa kerrotiin millainen siemenpankki maa on, pitää luoda vain oikeat olosuhteet, niin satoja vuosia maassa olleet siemenet itävät ja hienot kukkaniityt nousevat esiin. Leena oli miettinyt analogiaa meihin ihmisiin, kulttuuriin: millaiset mahdollisuudet meissä piileekään, kun saadaan valoa ja tilaa hengittää. Tietotaitotalkoot luotsikursseinne pyrkii juuri tähän valon ja tilan anatmisen opetella omaan tahtiin yhdessä, tuoda luovat ideat päivänvaloon.

Keskustelimme myös pisteytyksestä yhteisen tavoitteen löytämiseksi ja ohjaamisen , luotsaamisen vaikeudesta. Miten innostaa tuomatta liikaa omia näkemyksiä? Miten huomata se, millaista ohjausta kukin tarvitsee? Toinen on ujo, eikä kehtaa pyytää, toinen taas kertoo muidenkin puolesta, mitä jokainen haluaa - tiedostomatta, että vain omat halunsa tuo esiin. Toiset ovat jo vuosia käyttäneet koneita ja lukeneet manuaaleja, toisille talkoot voivat olla lähes eka kerta. Leena ainakin kertoi Evolla oivaltaneensa luotsin työn monipuolisuuden. Hän muutenkin kiitteli viikkoa onnistuneeksi. Kiitos Leena soitostasi!

Maija

Torstai 8.9.2011

Viime päivinä olen miettinyt, kuinka vaikea on ymmärtää toisten ajatuksia, jos yhtäältä peruslähtökohta ajattelulle (ajattelun takana oleva paradigma) on erilainen ja toisaalta, jos toinen etenee yleisestä yksityiseen ja toinen yksityisestä yleiseen. Esimerkiksi arkkitehti näkee jo sielunsa silmin ja paperillakin kokonaisen asuinalueen kun taas

sinne muuttava asukas pohtii keittiökalusteiden toimivuutta. Kohtaavatko heidän ajatuksensa? Ehkä juuri tästä syystä minullakin on kotona maailman vaikeimmin avattavat ikkunat, niiden suunnittelussa on otettu huomioon korkeintaan, miltä ne näyttävät ulospäin... Toisaalta, jos ikkunoiden saranoita ja lukkoja miettisi tärkeimpänä asiana, niin talosta saattaisi tulla millainen vain tai ei edes taloa. Eli molemmat, kokonaisuus ja yksityiskohdat ovat tärkeitä.

Arjessa vain usein on, että mietimme vain jompaa kumpaa. Aika harva osaa yhdistää pienet asiat toimivaksi kokonaisuudeksi ja vain harva jaksaa kokonaisuuden ymmärtämisen jälkeen keskittyä vielä yksityiskohtiinkin. Tässä kohdin tarvitaan avointa päätöksentekoa ja luottamusta. Luottamusta siihen, että kokonaisuus on kunnossa, niin että on aikaa keskittyä pienempiin asioihin. Jopa maailmantaloudessa pätee tämä. Mutta jos ei koskaan ehdi keskittymään niihin yksityiskohtiin, saadaan monta kiveä kenkään, monia huteroita kohtia ja vähitellen kokonaisuuskin romahtamaan. Jos taas keskitymme aina yksityiskohtiin saatamme toimia kuin hölmöläinen peiton suurentamisessa tai kuin varis tervatulla sillalla. Joskus ei kannata vain korjata vanhaa vaan on rakennettava kokonaan uutta. Itse asiassa tarvitsemme ammattitaitoa isoihin ja pieniin asioihin ja toinen toisemme työn arvostusta ja ymmärtämistä.

224

Talkookonseptin laadinnassa olemme jo aika pitkällä yksityiskohtienkin hiomisessa, lähetimme mm. ensi viikon talkoisiin tuleville tervetulokortin ja ryhmätekstiviestin. Molempien mukaanotto on ollut alusta lähtien suunnitelmissa, mutta niiden toteuttaminen vaatii puuhastelua, puhelinnumeroiden syöttöä muistiin, korttien osoitteiden kirjoittamista ja ennen kaikkea tätä ennen yhteystietojen etsintää. Ja puuhastelu voi tuntua joskus turhalta, vaikka ilman sitä ei saavuteta laatua. Mietinpä vaikkapa joitakin palveluja, ravintoloita tms. Juuri pienet yksityiskohdat saavat mm. Jyväskylän Yöpuu-hotellin ja ravintolan tuntumaan luxukselta. Siellä yövyn aina Jyväskylässä!

Maija

Perjantai 16.9.2011

VR:llä on mennyt tällä viikolla vähän huonosti, kun lippuja järjestelmäuudistus ei mennyt ihan putkeen. Olen kokenut tämän nahoissani, kun olen hoidellut meidän porukan junalippuvarauksia Aktiiviin Rovaniemen kautta Ivaloon. Varasin liput jo toukokuussa, ettei jää ruskamatkojen vuoksi saamatta.

Liisa

Evon maisemissa luovuus kukoistaa, ja mieli virkistyy Sillä puolen tunnin jonotuskerralla sain vain maksaa makuuvaunupaikat, mutta en saanut vaunujen ja paikkojen numeroita, kun niitä ei vielä ollut tiedossa. Heinäkuussa kävin sitten jonottamassa (taas yli puoli tuntia) niitä numeroita, mutta en voinut ostaa matkalippuja juuri tämän uudistuksen vuoksi.

En nähnyt, mitä ruudulla tapahtui, mutta myyjän ja asiantuntijan ilmeistä voin päätellä, etteivät he olleet kovin tyytyväisiä järjestelmään. Olivat helpottuneita, kun pystyin heti tiskillä tarkistamaan, että liput todellakin tulivat minun sähköpostiini.

Onneksi en ole VR:n lipunmyyjä näinä aikoina...

Liisa

Lauantai 24.9.2011

Olen ollut innoissani kahdesta ty-yhteiskunnan palvelusta:

a) VR:n lipunmyynti – luit oikein! Olimme viime viikolla Inarissa Aktiivin tapahtumassa ja Liisa oli hyvissä ajoin ostanut paikkaliput yöjunaan ja lipunmyyntisysteeminmuutoksen keskellä junaliput. Kymmenen metrin jonossa jäi eläkeläialennus merkaamatta. Junassa konduktööriltä kyselin, että onko mitäänmahdollisuutta saada alennusta vielä? Ystävällisesti hän leimaili lippua moneen kertaan, tarkisti työeläkekortin ja kehoitti menemään Rovaniemellä lippuluukulle. Ei luvannut mitään. No menin lippuluukulle ja kerroin ongelman. Halusin sekä meno-että paluumatkan alennettuna. Lipunmyyjä mietti vain hetken ja kysyi, käykö minulle, jos hän katsoo, miten tulee toimia ja haen

225

paluumatkan alkaessa luukulta kirjekuoren lippuineen. Toki se sopi, pääsimme koko bussi matkaan heti ja lippujono ei pidentynyt vuokseni. Jo parin tunnin kuluttua myyjä soitti ja tarkisti käviskö minulle palautus vr:n matkasheillä, voimassa vuoden. Toki. Paluumatkan alkaessa hain sitten kirjekuoren, jossa oli normaalit liput ja matkashekki! Lippusysteemiä ei oltu vaivattu lainkaan.

Todella luovaa ja asiakasta huomioivaa toimintaaa. Ja varmasti vr:llekin halvempaa kuin monien kuittien esdestakaisin lähettely. Onko vr:llä aina mahdollisuus toimia näin joiustvasti vai pakotti lippunmyynninuudistus luovuuteen? Vai onko kyse pohjoisen ihmisen joustavuudesta?

b) Olin ottanut em. matkan ajaksi kotona modeemin pois päältä. Laitatessani sen uudelleen päälle vain virtavalo paloi. Reboottasin modeemin. Irroitin johdot ja antennit ja laitoin ne ja sitten virran päälle. Ei auttanut. Soitin Welholle. Poika kyseli, mitä olin tehnyt ja kehoitti vielä kerran ottamaan irti antennijohdon molemmista päistä. Jollei toimi, niin sitten vaihtamaan modeemi Sanomatalon myymälään. Tein näin, ei vilkun vilkkua yhteysportien valoissa. Menin seuraavana päivänä kevyen modeemin kanssa ja vaihto tapahtui heti. Viivakoodi tunnisti modeemin ja edellisen päivän asiakaspalvelu oli kirjannut virheen. Modeemi toimii nyt moitteettomasti. Kätevää ja helppoa. Nyt systeemi oli laadittu hyvin.

Maija

Torstai 29.9.2011

Viime päivinä olen taas törmäillyt näihin tietotekniikan ihmeisiin, ja kun tässä tehtävässä on koko ajan vähän tuntosarvet herkkinä, ärtyy turhankin paljon vastoinkäymisistä. Eilen kävin Verkkokauppa.com:issa valittamassa sieltä ostamamme tietokoneen ongelmista, koska takuu on vielä voimassa. Asia ei selvinnyt ja lisäksi minua kohdeltiin niin, että tunsin itseni idiootiksi. Toinen ärsyttävä seikka on, että puhelimeni äänen volyymin säädössä on ongelma tai luultavasti oikein vika, ja olen sitä käynyt jäljittämässä kolmessa eri paikassa ja samalla yrittänyt ostaa puhelimeeni uuta suojakuorta. Viasta kukaan ei ole osannut sanoa mitään, mutta suojakuorista kyllä - minun puhelimeni on jo niin vanha (reilu vuosi...), ettei siihen oikein enää löydy varusteita!!! Onneksi löysin yhden kuoren. Pitääkö meidän asiakkaiden suostua tähän, että vuoden vanhat laitteet ovat jo liian vanhoja?

Asiakasnäkökulma on edelleen kateissa useimmilla yrityksillä. Yritin laittaa autoani talviteloille ja ottaa sen pois liikenteestä. Kävin ensin katsastuskonttorilla, mutta mukana ei ollut kaikkia papereita. Yritin hoitaa asiaa verkon kautta, mutta palvelu oli tilapäisesti pois käytöstä. Lopulta menin vakuutusyhtiöön paperien kanssa ja kävi ilmi, että voin katkaista myös kaskovakuutuksen. Mutta sen katkaiseminen ei olisikaan onnistunut verkon kautta, koska se vaatii allekirjoituksen paperiin. Kysyin, voiko Trafin sivuilla hoitaa tämän vakuutuskatkaisun. Ei tietenkään, koska Trafi ja vakuutusyhtiö ovat eri firmoja! Epäilen, ettei monenkaan mieleen tule etsiä vakuutusten katkaisua monelta sivulta, puhumattakaan, että kuitenkin pitää käydä allekirjoittamassa paperi. Minusta tässäkin palvelussa olisi vielä viilaamisen varaa...

226

En ole vähään aikaan pystynyt lottoamaan macillani (mac+firefox), koska Veikkauksen sivuille on tehty jotain muutoksia. Aiakisemmin pystyin kyllä, ja meidän Ipadilla onnistuu, mutta ei tällä pari vuotta vanhalla macilla. Ongelma poistui, kun älysin hoitaa asian Safari-Kantapään kautta oppiminen on toisaalta hyvä tapa oppia, vaikka se usein kysyykin hermoja ja pitkää pinnaa. Kun pitkällisen yrittämisen jälkeen vihdoin onnistuu, oppi on saatu ja pysyy mielessä.

Maanantai 26.9.2011 Mieltäni on viime aikoina askarruttanut ryhmäjako. Miten aikaansaada toimiva ryhmäjako esimerkiksi luotsikoulutuksessa, talkoissa, työryhmissä? Olemme onnistuneesti tehneet ryhmäjaon luotsikoulutuksessa siten, että aina yksi kokonaisuus tehdään samalla ryhmällä, muuten sekoitamme ryhmät mahdollisimman hyvin. Talkoissa katsomme, että samoista asioista kiinnostuneet työskentelvät ryhmässä, esimerkiksi hallintosivut tehdään hallintoihmisten toimesta jne. Koska kaikki tehdään niin avoimesti kuin pystymme, mm käytämme 3-4 tykkiä koko ajan niiin yhteisen tekemisen maku säilyy. Ruokailu tuo vielä oman panoksensa yhteisöllisyyteen, yhdessä tuottamiseen. Yhteisen tuotoksen yhdessä katselu tapahtuman lopuksi luo tunelman: ME teimme sen!

Nykyään monissa ryhmätöissä tehdään niin (mm Aktiivin tapahtumassa), että ryhmät jaetaan aina osatehtävien välillä. Uusi ryhmäjako sujuu kivasti mm. Yksi, kaksi, kolme ... yksi, kaksi, kolme-menetelmällä. Sekoittuminen on varmaa, koska kustakin ryhmästä siirtyy aina seuraaviin ryhmiin suurin osa. Hyvänä puolena on se, että joutuu työskentelmään monen kanssa, tutustuu useampiin. Se, mikä mietityttää, on tehtäväketjun katkeaminen. Kokonaisuuden tekeminen tällä tavoin on vaikeaa. Argumentaatio ei kestä tehtävästä toiseen, koska ei ole kuullut esittetyjen ajatusten tausta-ajatuksia, mitä oikeastaan on tarkoitettu? Silti joutuu jatkamaan toisten tekemää työtä. Missä vaiheessa tapahtuu sitoutuminen? Onko tulos yhteinen, vai onko se erillisistä ajtatuksista koostunut tilkkutäkki?

Tämä sama ilmiö – ehkä isommassa mittakaavassa – on työorganisaatioissa, missa organisaatioita uudistetaan tosi tiheään. Onko saatu tehtävä loppuun? Onko tapahtunut sitoutumista? Vai riennetäänkö uusiin haasteisiin ja jätetään sotkut muille? Valmiiksisaamisen periaate oli aikoinaan itsestään selvyys, vaihdettiin työpaikkaa vasta sitten, kun oli tehty entiset työt valmiiksi tai opastettu uuudet jatkamaan. Kun nyt irtisanomisen tullessa voi suoraan mennä, usein täytyykin, työpöydälleen keräämään henkilökohtaiset tavaraja jättämään avaimensa, niin voi aikoja voi tapoja! Ei ole lähtijällä hyvä mieli, mutta ei ole työn perijälläkään. Ehkä jostain turhasta rutiinista päästään irti, mutta sijalle syntyy varmaan monia uusia ja hiottuja tapoja unohtuu. Kuinka paljon nykyisitä tietojärjestelmien sotkuista johtuu henkilöiden vaihdosta?

Vielä saman asian yksi puoli on kansalaisyhteiskunnassa yhdistystoiminnassa tapahtuva siirtyminen tietoyhteiskuntamaisiin toimintatapoihin. Usein yhdistyksiä vetävät ihmiset ovat jo liki nääntyä työtaakan alla. Heillä ei ole ehkä aikaa eikä kykyäkään siirtää

227

toimintoja uudella tekniikalla tehtäviksi. Toisaalta nuoret innostuneet tekniikan osaajat eivät ole tietoisia monista yhdistyksen tavoista, verkostoista, hallinnosta jne. Jospa nyt saatasiin hiljainen tieto kunnioittavastai siirrettyä nuoremmille ja tekniikan avulla tehokkaammin hoidetuksi? Minusta talkootapahtuma hallinnon rutiinien ja perityn tiedon siirtämisessä olisi hieno ja kunnioittava tapa: Sisällöt osaa toinen, tekniikan toinen, molemmat arvostavat toisaan- luotsit välittävät arvostuksen omalla esimerkilllään - ja näin tuiki tärkeä kansalsiyhteiskunta oiminta jatkuu ja vahvistuu!! Vai näenkö unta?

Maija

Kommentoi päiväkirjaa


Lokakuu on jo pitkällä - eikä yhtään päiväkirjamerkintää! Syy lienee se, että olemme omilla talkoilla siirtäneet näitä sivuja google-siteille. Kesäkuu lähestyy ja haluamme sivujen elävän tai ainakin olevan olemassa vielä hankkeen päätyttyäkin. Samalla opimme kaikki tekemään google-sivuja ja voimme myös luotsata muut siirtämään sivunsa. Emme vielä ole laittaneet uusia sivuja julkisiksi, sillä osa sivuista on vielä siirtämättä. Kohta on kuitenkin kuvagalleriakin siirretty

sekä talkootuoksista jo lehdet ja osa videoista jne. Aika kätevät sivut, sillä issuu, youtube, googledocs, kalenteri, slideshare, picasa, bambuser toimivat mukavasti googlesiteilla. Nyt pitänee miettiä varmuuskopioita yms muita asioita, mm domain-nimen muuttamista.

Joka tapauksessa talkoomalli toimii omassa työssäkin, istuimme pitkän pöydän ääressä, kunkin mikro oli kytketty videotykkiin ja pystyimme näkemään näin kerralla kaikkien työn ja opastamaan toinen toistamme! Harmi vaan, että pikkutykkime valovoima alkaa jo hiipua..

228

Leena on ahertanut markkinoinin parissa ja melko varmoja uusia talkootilauksia on jo. Uudet sivut pitää nopsaan julkaista, jotta saamme kalenterin toimimaan. Jo nyt on päällekkäisiä talkoita. Luotsejahan meillä on jo kivastai, mutta monien talkoiden samnaikainen pitäminen kaatuu nyt laitepulaan. Tsoin joillakin yhteisöillä on omat laitteet.

Syysmyrsky on virkistävää!

Maija


Aika kuluu kuin siivillä ja pikku hiljaa uudet nettisivummekin alkavat valmistua. On uskomattoman iso työ vaihtaa sivujen sisältö toiselle saitille, tehdä lomakkeet, siirtää videot, kuvagalleriat ym. Olemme samalla täydentäneet tietovarantojamme eli tehneet pidetyistä talkoista erilaisia tilastoja, että meillä on antaa vastauksia sekä rahoittajalle että meistä kiinnostuneille tahoille.

Olemme hienosti aikataulussa eli tavoitteemme näyttää toteutuvan, ensi kesään mennessä meillä on varmasti pidettynä noin 170 talkoot. Leenan tehokas myyntityö saattaa tuottaa enemmänkin talkootilauksia ja katsomme, mihin resurssimme sitten riittävät.

Kirjoitin tuossa aikaisemmin, että puhelimen äänenvoimakkuus säätelee itse itseään. Selvittelin ongelmaa monta eri reittiä pitkin ja kävin erilaisten operaattorien ja tavarantoimittajien palvelupisteissä kyselemässä, mistä se johtuu ja mitä sille pitäisi tehdä. Lopulta ilmeni, että puhelin lähetetään huoltoon ja saan tilalle uuden puhelimen, jonka hinta on lähes 300 €. Takuu ei siis juuri ja juuri ole enää voimassa. Päätin, että yritän tulla juttuun tämän ongelman kanssa sen sijaan että lähettäisin reilun vuoden ikäisen puhelimen pois ja maksaisin siitä lystistä tuon summan. Nyt ongelma on muuttanut muotoaan: puhelin säätelee volyymiaan nyt paljon harvemmin, mutta on sen sijaan alkanut soitella itsekseen, etupäässä omaan vastaajaani. Jos lasken puhelimen kädestäni vähänkään kovakouraisesti eli kolautan sitä, se soittaa omia aikojaan jonnekin. Harmillinen vika, ja vain reilun vuoden ikäisessä puhelimessa. Minusta tuntuu, että olemme yhä pahemmin näiden laitteiden loukussa: tekniikka on hienoa, mutta ei kestä, ja mallit vaihtuvat niin nopeasti ettei kukaan ole oikeasti kiinnostunut "vanhojen" mallien toimivuudesta. Olisi syytä, sillä kohta kuluttajat alkavat vaatia vanhanaikaisia kestäviä ja helppokäyttöisiä. Olen havainnut jo merkkejä, että esimerkiksi vanhanaikaisia sähköhelloja etsitään korvaamaan keraamisia liesiä tai halutaan ostaa autoja, joita pystyy perinteisesti korjaamaan ilman tietokonetta. Ymmärrän tällaisen suunnan, ja taidanpa tarkistaa oman vanhojen puhelinteni varaston. Olen nimittäin säilyttänyt kaikki perheen vanhat puhelimet ja niille saattaa vielä tulla käyttöä.

Liisa

229

25. lokakuuta 2011

(Kirjoittelen tänne komenttiin päiväkirjaa, koska iPadilla ei voi suoraan sivulle kirjoittaa.

Eiköhän tämän saa sitten siirrettyä päiväkirjamerkinnäksi )( tää on taas tätä, ota kikat avuksi, kun konstit ei riitä)

Viime viikolla Metropoliassa ja tällä viikolla Laureassa mietiskelen talkoomallin kehittämistä: yhtäältä käytetyn ajan lyhentämistä tarpeesta johtuen ja toisaalta mallin avartamista pysyvämmin tulevaisusnäkökulman huomioimiseen. Ensimmäiseen on syynä se, että 12 tuntia tuntuu nykyaikana olevan ihmisille tosi pitkä aika, kokoon ei saa 10 ihmistä sitoutumaan niin pitkäksi ajaksi. Ja toisaalta lyhyemmässäkin ajassa saa valmista, jos tekniikka on hallussa. (Tämähän todistaa tekniikan tehostavan työtämme). No toisaalta, jos kyse on tekniikan käytön lisäämisestä, niin pitääkö talkoita järjestää teknikkaa taitaville lainkaan? Vastaan itse kysymykseeni: Pitää! Sillä useinkaan ei tekniikan luova käyttö ole hallinassa, vaan yleensä teknikan salat ja nopea omaksuminen. Vieläkään ei haastattelujeni mukaan koulussa tehdä videoita, kuunnelmia, lehtiä. Jopa vähemmän kuin 1900-luvun lopulla. Minusta ei suinkaan riitä it-lukutaoto, vaan tarvitaan myös kirjoitustaito. Ei riitä elokuvien katselu, taidenäyttelyissä käynti, musiikin kuuntelu, vaan kakkia näitä pitää osata myös itse tehdä. Sitten vasta oppii syvällisemmin ymmärtämään ammattilaisten tuotteita. Voin sanoa tämän omasta kokemuksestani: kun olen nyt 10 vuotta harrastanut öljyvärimaalausta, rupean hiukkasen ymmärtämään myös oikeiden taiteilijoiden töitä. Kuitenkin vasta niin vähän, että tiedän paljon olevan opittavaa vielä. Ehkä 10 seuraavaa vuotta tuo lisää ymmärrystä?

Tulevaisuuajattelu on toinen asia, joka on kokemukseni mukaan aika hukassa nuorilta, tulevaisuussuuntautunut ajattelu ja toiminta on myös yhteisöillä hakusessa usein. Miksi emme siis laajentaisi talkoiden sisältöä tulevaisustyöskentelyyn? Mm. tulevaisuustaulukon ja skenaarioiden laadinta antaa hyvän ponnahduslaudan yhteiselle tekemiselle. Ja skenaarioiden tuominen "iholle" lisää tulevaisuuden tekojen ymmärrystä. Toisaalta on myös niin, että tulevaisuus on kaikille yhteinen asia ja sen ympärille voi koota yhteisöllisyyttä lisäävää työskentelyä.

Tätä olemme tehneet talkossa nuorten kanssa viime viikoina.

Maija

Keskiviikko, 26.10.2011

Olen tarkistellut hallinnollista dokumentaatiotamme koko hankkeen ajalta, sillä meidän kuittejamme ja hankintakilpailutuksiamme tarkastetaan parin viikon kuluttua. Näyttää siltä, että paperimme ovat melko hyvässä ojennuksessa, näin subjektiivisesti katsottuna. Tiedä sitten, mitä ammattitarkastajat huomaavat?

Kävin myös VR:n verkkokaupassa, ensimmäisen kerran lippu-uudistuksen jälkeen. Ne antavat reilun 30 minuutin ostosajan, mikä on erittäin fiksua. Saa rauhassa tehdä jutut ja etsiä vielä luottokortin secure codin, mitä en vielä tähän päivään mennessä ole tarvinnut. Tiesin kyllä, että minulla sellainen on, ja löysinkin sen aika nopeasti, joten

http://www.tietotaitotalkoot.fi/ajankohtaista/kommentoi_paivakirjaa












































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































230

kaupanteko onnistui. Nyt pitää vaan kysyä, saiko Juho junaliput sunnuntain talkoisiin, ja kulkevatko junat ja lippujen kellonajat kesä- vai talviajassa, kun aika vaihtuu juuri ensi viikonloppuna. En halua olla pahanilmanlintu, mutta jäljet pelottavat näissä tietotekniikan muutostöissä...

Liisa

Torstai 3.11.2011

Laurean uudet luotsit ovat suorittaneet luotsikoulutuksen loppuun, yhteensä 6 pitkää päivää. Laurean luotsikoulutus tietojenkäsittelyn oppilaille oli nyt kolmannen kerran. Ensimmäisellä kerralla olimme innoisamme, mutta hiukan epävarmoja siitä, onko kurssi hyvä, täyttääkö se odotukset, oppivatko oppilaat. Kolmannella kerralla tunnelma oli rento ja oli varmuutta siitä, että kurssi täyttää tehtävänsä. Pieniä parannuksia on tehty matkan varrella, mm ekavuoden oppilaille järjestetyissä talkoissa käytimme ideapankkia tuotosten sisällön keksimiseksi, unohtamatta omaa luovuutta. Luotsioppilaiden tehtäviä taas suunnattiin enemmän luotsaamisnäkökulmaa havainnoivaksi alustusten ja arvottujen roolihahmojen avulla, jotta olisi helpompi eläytyä talkoolaisen asemaan. Tietotekniikan käytön tulevaisuutta tarkasteltiin viimeisellä kerralla. Lähtisin kenen tahansa näistä luotseista kanssa luotsaamaan talkoita, niin hyvin he osoittivat omaksuneensa tietotekniikan käytön neuvomisen muille, ryhmähengen ja tiimityön merkityksen, unohtamatta valmiiksisaamista ja toisen työn arvostamista!

Eilen 2.11.2011 Tilastokeskus julkaisi uudet tietotekniikan käyttöä koskeat tilastot.

Tarkastelin niitä mielessäni ajatus: tarvitaanko talkoita vielä? Osaavatko jo kaikki käyttää tekniikkaa ja käyttävätkö kaikki? Päivittäin tai lähes päivittäin internettiä käyttää jo 76% 65-74-vuotisista suomalaisista. Aika suuri %luku. Mutta, mutta 55-64 vuotisista käyttää vain 62% ja 65-74 vuotisista 35% päivittäin tai lähes päivittäin internettiä. jatkuu

Maija

Perjantai 4.11.2011

Jatkan nyt tilastotietojen tarkastelua siitä mihin eilen jäin. Illalla vielä olin lähes neljätuntia Helsingin Insnööriklubilla keskustelemassa sosiaalisen median ja yleensä tietotekniikan käytöstä. Oli todella vilkas ja korkeatasoinen keskustelu. Monenlaista näkökulmaa mm. facebookin käytöstä, tietoturvasta jne esitettiin hyvin argumentoiden. Oli ilo olla mukana keskustelussa! Pohdimme mm. tilastotietoa, että 40% 65-74-vuotisista suomalaisista ei ole koskaan käyttänyt internettiä. Mitä tämä merkitsee palvelujen tuotannon näkökulmasta? Miksi sitten ei käytetä internettiä? 33% pitää laitteita liian kalliina, joten ei ole liittymää, 47 % ei katso omaavansa riittäviä taitoja, eli ei ole osaamista ja 64% ei katso tarvitsevansa internettiä, ei ole motiivia. Näiden lukujen

















































































































































































































































































































































































































































































































































































































231

valoss tietotaitotalkoot 65-74 vutiaillekin olisi tosi tarpeen. Tosin hehän eivät kuulu tämän Eu-rahoituksen kohdejoukkoon.Mutta mikpä estää suunnittelemasta seniori-ikäisten talkoita- kuvakirjojen tekoa, muistelmia, facebook-sivustoja, matkakertomuksia jne? Tavoitetaanko meidät kaikki sähköpostilla? Kakista kohdejoukon ikäisitä käyttää sähköpostia 79%, joten sähköpostilla tavoittaa aika monen - jos he vaan lukisivat niitä päivittäin. Tosin 65-74 ikäryhmässä sähköpostia on käyttänyt vain 41%. Internetpuhelujen yleistyminen ei ole nin nopeaa kuin olisin luullut, vain 15% on käyttänyt internetpuhelua viimeisen 3 kuukauden aikana, videopuhelua vielä vähemmän, vain 9%. Pikaviestintää on käyttänyt 33% painopisteen olleessa nuoremmissa ikäluokissa. Pikaviestintää varmaan hidastaa se, että on niin monia tapoja lähettää pikaviestejä ja täytyy sopia vastaanottajien kanssa, mitä järjestelmää käyttää. Osaavimmallla on tietty yhdistetty eri järjestelmät.

Olisin kaivannut enemmän tietoja itsetuotettujen sisältöjen jakamisesta joko tutuille tai yleisesti, Joko en löytänyt näitä tietoja tai sitten niitä ei olekaan. Viestien kirjoittaminen internettiin keskustelupalstoille tai yhteisöpalveluihin on tilastoitu. Tämä on eniten kasvanut käyttötapa, peräti 45% on kirjoittanut viestejä, kun vuonna esim vuonna 2008 luku oli 25% ja vuonna 2009 27%. Facebookin päivitykset selittänevät tämän kasvun. Yhä enemmän minua kiinostasi tietää kuinka suomalaiset keskimäärin käyttävät facebookia? Kirjoittavatko smalltalkia vai osallistuvatko yhteiskunnalliseen keskusteluun? Ehkä testailevat itseään? Ja kuinka monia fb:n viestejä luetaan? Kuinka paljon jää lukematta nopeasta kasvavasta viestintävirrasta? Pohdimme insinöörien kanssa kohinan määrää informaatiovirrassa ollen yksimielisiä siitä, että se on suuri. Kaikenkaikkiaan kannattaa mennä tilastokeskuksen sivuille: www.stat.fi/til/sutivi/2011/index.html.

Joskus saattaa hämmästyä sitä, että luvut eivät vahvistakaan oman kokemuksen mukaista tietoa! Minä täydensin uusilla tiedoilla vanhoja tilastotietojani, ne ovat näiden sivujen arkistossa kalvosarjoissa sosiaalisen median lupaukset.

Olisipa kiva, jos joku kommentoisi päiväkirjaa!

Maija

Torstai 17.11.2011

Monta päivää on käytetty hankehakemuksemme perusteiden ja lukujen tarkistamiseen, että saisimme talkoiden loppuajaksi (kesään 2012) rahat ja muut resurssit mitoitetuksi oikein niin, että luvatut talkoot pidettäisiin. Samalla Johanna ja Olli ovat viimeistelleet video-opasta ja tehneet aineistoa Brysseliin menevien käyttöön. On tuotettu englanninkielistä materiaalia, video ja kalvo. Aika näppärästi ne syntyvät meidän porukalta, kieliasu pitää vain tarkistuttaa.

Olen valmistellut myös ensi viikolla olevaa ohjausryhmän kokousta, jossa tekemämme laskelmat käsitellään. Meillä on täksi loppusyksyksi ja ensi kevääksi tulossa aika hektinen jakso, sillä Leena markkinoi talkoita tosi tehokkaasti ja aiomme pitää myös huhtikuussa loppuseminaarin. Paikka on jo varattu Eurooppa-salista, tästä ihan läheltä. Siihen mennessä meidän pitää saaada melkoinen paketti aikaan, onneksi avuksi saatiin





























































































































































































































































































































































































































































































https://sites.google.com/site/tietotaitotalkoot/artikkeleita/kalvosarjoja







https://sites.google.com/site/tietotaitotalkoot/kommentoi-paeivaekirjaa





232

graafikko tekemään esitteiden ja julkaisujen ulkoasua. Brändäämme siis talkoot oikein kunnolla, että talkoiden jatkajat saavat hyvät aineistot käyttöönsä ja hanke jatkuisi jossakin muodossa.

Ensi viikonloppuna on taas talkoot, tällä kertaa kyläyhdistys tekee luontopolustaan esitteen Kytäjällä.

Liisa


Talkoiden loppukin jo häämöttää, enää 7 kuukatta! Teimme yhdessä loppuajan työohjelman. Paljonon vielä tehtävää: Konseptointi sekä talkoille että luotsikoulutuksille, pedagogiset testaukset, liiketoimintamallin tekeminen, seminaarit, raportit jne ja yli 50 talkoot! Talkoiden kanssa tulee ruuhkaa, mutta päätimme selvitä siitä, kaivetaan kaikki resurssit käyttöön.

Yhteinen töiden suunnittelupalaveri on toimiva tapa visioida kevättä. Eriväriset laput

auttavat hahmottamaan työn merkitystä kokonaisuudessa. Seinätaulussa lappujen

paikoillakin on merkityksensä.Tästä on hyvää jatkaa talkoomallin jalkauttamista

tulevaisuuteen.

Maija

Perjantai 9.12.2011

Kari kuvittaa ajatuksiani. Todella mielenkiintoinen prosessi. Kuvittajan tulee ymmärtää ajatus, minkä myös kuva välittää. Esimerkiksi kalvoni vision merkityksestä ajattelu- ja

toiminta- prosessissa selkiytyi Karin kysymysten kautta hermeneuttiseksi

233

episykliksi hermeneuttisessa kehässä - voiko sitä enää selkeämmin sanoa? Eli olen yrittänyt oheisen kuvan avulla sanoa, että on hyvä, jos itsellä on visio, käsitys hyvästä elämästä ja halutusta tulevaisuudesta. Tämä ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan keskusteluja muiden kanssa, jotta saa ymmärrystä vaihtoehdoista ja muiden käsityksistä. Tämän jälkeen tulee nykytilan identifiointi eli nykypäivän tutkimusta tulevaisuuden tietämisen intressistä käsin eli tulevaisuuden tutkimusta. On nimittäin eri asia tarkastellaanko nykypäivää tietoisen tulevaisuuden näkökulmasta vai tarkastellaanko nykypäivää sen hetkisten ongelmien näkökulmasta. Kun jonkin asian ymmärtää, on se hieno kokemus, tosin saattaa tuntua aluksi jopa ahdistavalta. Uusi ymmärrys vaikuttaa päätöksentekoon ja näin oma visio on lähempänä toteutumista. Ja kun tavoite on saavutetu on hyvä alkaa ajattelukierros uudelleen. Kari teki tästä ajattelusta monta terävää kysymystä, mm.: miksi tavoite-kohta on päätöksenteko-kohdan jälkeen, eikö nykytilan identifiointi pitäisi olla ensiksi jne.. Ja keskustellen pääsimme tähän hermeneuttiseen kehään. Innolla odotan, millaisen kuvan Kari tästä saa aikaan.

Tästä alusta pääsenkin nykyiseen mieliaiheeseeni: kuvan (kiinteän tai liikkuvan) ja äänen merkitykseen asioiden ymmärrettävyydessä. Olen sitä mieltä, että jos jonkin asian osaa piirtää toiselle esitettäväksi on sen itsekin paremmin ymmärtänyt. Ja toisaalta on myös niin, että jonkin asian voi selittää vain kuvilla, kuten käyttöohjeet, esimerkiksi Ikean kokoamiskäyttöohjeet ovat kuvallisia. Keskustelimme keskiviikkona opetushallituksen virtuaaliopetuksen seminaarin sessiossa B7 videon, kuvan ja äänen käytöstä opetuksessa. Oppilaiden PLE:ssä (personal learning enviroment) voi kertoa opitusta ja oppimisesta eri tavoin. Esimerkiksi tekniikan alan opiskelijoille kirjoituksen tuottaminen on hankalaa, sen sijaan koko työprosessien kuvaaminen prossesikaaviolla ja yksityiskohtaisilla kuvilla on helppoa. Ja selkeämpää. Ja mikä estää videoimasta vaikkapa kasvatustieteissä oppimistapahtumaa muille?

Tai kertomalla äänitiedoston avulla oppimansa asiat historiallisesta tapahtumasta? Tällöin jopa äänitehosteilla voi elävöittää esitystään.

234

Mutta jotta näin tehtäisiin, täytyy opiskelijoiden ensin sisäistää erilaiset tietotekniikan luova käyttö. Eipä olisi pahitteeksi, vaikka kaikki opiskelijat kävisivät tietotaitotalkoiden luotsikoulutuksen läpi - veisi aikaa viikon ja toisi tullessaan uutta luovaa ajattelua.

Maija

Perjantai 16.12.2011 Tällä viikolla pidimme pilottitalkoita Herttoniemen kirjastossa tiistaina, keskiviikkkona ja torstaina kello 16-20. Illat olivat pimeitä ja sateisia joulunalusiltoja. Niinpä kirjastossa oli aika hiljaista ja meillä oli aikaa kehitellä toimintamalliamme. Totesimmekin, että oli oikeastaan hyvä, että ihmisiä ei ollut enempää, mutta kuitenkin sen verran, että pystyimme heidän kanssa kehittelemään ideaa.

Samalla ajalla keskenään toimistolla suunnitellen olisimme saaneet vähemmän aikaan tai ainakin olisimme suunnitelleet mallia, joka ei ehkä olisi toiminnut lainkaan käytännössä.

Ideana talkoissamme oli luoda herttoniemeläisten omaa sivustoa googleen. Ensin loimme pohjat ja nimesimme sivut Hertsikapajaksi. Pari poikaa tulikin katsomaan mitä teimme ja saimmekin heiltä haastattelun heti alkuun sivuille. Netti kuitenkin tökki ja haastattelun editointi jäi seuraavaan päivään. Ensimmäisenä päivänä teimme kolmet haastattelut ja saimme yhden mielipiteen. Keskiviikkona oli ehkä tiistaitakin hiljaisemaan ja onnistuimme keskustelemaan vain muutaman asiakkaan kanssa. Paikalla kävi kuitenkin mm Herttoniemen ruokaosuuskunnan edustaja matkalla kokoukseen ja hän ainakin innostui talkooajatuksesta. Torstaita kohden sade yltyi ja väki väheni. Paikalla kävi iloksemme kuitenkin Kansainvalistusseuran edustajat ja suunnittelimme yhteistyötä. Pohdimme, miten saisimme kirjastonkävijät tutustumaan meihin ja innostumaan mediapajasta. Heti yöllä tuli mieleeni, että meidän olisi pitänyt selkeämmin kutsua ihmisä glögille (kahville) ja pöydän ääressä rupatella ja näyttää, mitä olemme tekemässä ja kehitellä ajatusta eteenpäin. Olisi pitänyt viedä glögit kirjaston puolelle. Mietimmekin, pitäisikö teettää omalla logolla mukit, joiden avulla tarjoilu olisp näppärämpää. Tämä kaikki mielessä turvallisempi tapa lähestyä outoa asiaa. Sumamsummarum: Seuraavalla kerralla pyrimme siihen, että kirjastovirkailija esittelee asiaa niille, joita luulee sen kiinnostava, lähestymme ihmisiä vieläkin vieraanvaraisemmin, emme odota niin nopeasti toimintaa, teemme juttuja vaivihkaa - tietysti ne hyväksyttäen asiakkailla..... Toivottavasti saamme vielä toisen tilaisuuden! Maija

Keskiviikkona 21.12.2011

Joulu tulee, vaikkei sää kovin jouluiselta tunnukaan. Talkootilauksia tulee tasaisesti, tammi- ja helmikuussa on päällekkäisiäkin talkoita mutta vielä sinne mahtuu. Maalis- ja huhtikuulle on tilaa vielä reilusti.

https://sites.google.com/site/hertsikapaja

235

Olemme ahertaneet pikaoppaiden kimpussa, sillä olemme havainneet, että talkoissa tarvitaan kätevää ja tiiviisti asiat kertovaa opasta, jolla pääsee helposti alkuun. Nyt ne alkavat olla painokunnossa. Painosta odotellaan myös googlesites-ohjekirjaa, laajempaa versiota. Se saadaan varmaan lähipäivinä.

Liiketoimintamalli, pedagoginen arviointi ja brändäys ovat työn alla, joten aika rauhallisin mielin voimme lähteä joulun viettoon. Osa porukastamme on jo nyt vapaalla, me Johannan kanssa olemme tänään viimeistä päivää töissä. Palaamme hommiin heti joulun jälkeen, sillä välipäivinä pitää saada tehdyksi vuodenvaihteen raportoinnit ja muut paperihommat.

Oikein hyvää ja rauhallista joulua kaikille talkoiden ystäville!

Liisa

Tiistai 27.12.2011

Mä lehden luin - Hesarin. Uutinen HSL:n lippujen tarkistuksen uudistuksesta, jonka mukaan lippu on oltava aina mukana,eikä voi enää tarkistuksen sattuessa luvata mennä jälkikäteen näyttämään, että on voimassa oleva lippu kotona tai toisen takin taskussa tms. Hämmästyttää, kummastuttaa pientä matkustajaa se, että miksi tarkastajat eivät katso rekisteristään, onko matkustajalla aikaa kortillaan? Näin luulisi tietoyhteiskunnassa tapahtuvan. Lisäksi pieni matkustaja kuvittelee, että aikakortilla tai arvokortilla matkustettaessa järjestelmä ymmärtäisi veloittaa vain lisämaksun, jos kesken matkan päättääkin matkustaa myös Espooseen Helsingin keskustassa pyörimisen sijaan?

Ilmeisesti kaikki systeemit tehdään insituutioita varten. Tarkastajien työtä helpottaa tietty se, että kaikki kantavat kortteja mukanaan. Mutta onko se yhteisöllisesti kannattavinta? Ihan pöyristyttää myös tämän päivän Hesarissa olllut kirjoitus, kuinka pieni tyttö jätetään laiturille itkemään, kun hänen kortissaan on liian vähän arvoa. Hiukan enemmän ymmärrystä ja empatiaa odottaisin HSL:n systeemisuunnittelijoilta ja päättäjiltä ja työnohjaukselta. Puhumattkaan nyt sitten VR:n lippujärjestelmän laatijoista, jotka luulevat kaikilla suomalaisilla olevan sekä nettiyhteydet että älypuhelimet. Ehkä ei olisi liika vaadittu matkustaa vaikkapa kerran Helsingistä Seinäjoelle ja kysyä matkustajilta, miksi eivät käyt älypuhelinta. Saattaisivat suunnittelijatkin hämmästyä.

Kaikesta huolimatta hyvää vuotta 2012!

Maija

Tiistai 3.1.2012

Olen Linköpingissä ystäväni, toipilaan luonna. Auttelen erilaisissa asioissa, hän ei saa painavia nostaa eikä muutenkaan rehkiä.

236

Olen samalla kirjoitellut talkootarinoita googledocsilla, mielessäni jäsennellyt luotsikoulutusta, vaihdellut viestejä Liisan, Ollin, Johannan kanssa Suomeen, Lauran ja Leon kanssa Gran Kanarialle, saanut suru-uutisen, lukenut Suomen uutiset netistä ja viettänyt rauhallisia hetkiä.Olemme katselleet päivittäin mukavia ranskalaisia ja ruotsalaisia elokuvia ystävyydestä,kutonut kolme sukkaa, olen lukenut Linda Olssonin kirjan: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja - ystävyydestä sekin. Olemme katselleet itsetekemääni videota lastenlasten luisteluun oppimisesta ja kuunnellut, kuinka ystäväni sen perusteella tarkoin selitti ystävälleen luistelusta.

Kyllä tämä tietoliikenne ja tietotekniikka on ihmeellistä! Kun saatavilla on langaton laajakaista yhteys, ei tiedä rajan takana olevansakaan, kun käsillä on hyviä elokuvia dv:nä ja ystävä mukana katsomassa, ei huomaa eroa oman ja muun maan välillä.

Mutta mitä enään kaipaan? Kaikesta nettiuutismäärästä huolimatta päivittäistä sanomalehteä! Jotenkin tuntuu, että kun netistä seuraan uutisia, ne eivät niitä oikein olekaan, taustoitukset ovat tynkiä ja otsikot raflaavia. Useimmat klikkaamiset aiheuttavat pettymyksen. Minulla ei ole kyllkään varsinaista verkkoHesaria se saattaisi muuttaa käsitykseni. Toisaalta näin säästyy aikaa, luen yleensä aamuisin sanomalehteä tunnin verran, nettiä jaksan selata korkeintaan 10 minuuttia. Googlettanut olen sitäkin enemmän, aina kun vertailemme Suomen ja Ruotsin oloja, etsimme vastinsanoja, keskustelemme kirjoista, muistelemme menneitä tapahtumia jne, googlaan. On kivempi tietää yksityiskohdat kuin väitellä siitä, kumpi muistaa oikein. Jos tällä viikolla saan valmiiksi vielä luotsikoulutuksen muistiinpanot ja eri koulutustapahtumien vertailut, olen tosi tyytyväinen. Hyvää alkanutta vuotta kaikille kahdelle lukijalla!

Maija


Aika vauhdikkaasti vuosi on alkanut, talkoita on kalenterissa mukavasti ja nyt alkaa olla luotsien kulkeminen ja majoittuminen kunnossa ainakin alkupään talkoiden osalta. Tilanne elää kuitenkin koko ajan, joten logistiikassa riittää puuhaa.

Listalla on tällä hetkellä noin 30 talkoot tulossa ja lisäksi muutamia, joiden aikaa ei vielä ole määritelty kalenteriin. Vauhti on hyvää, mutta vielä on kirittävää tavoitteeseemme eli 195 talkoisiin.

Liisa

Torstai, 5.1.2012

Tietotekniikan ihmemaailma on ihan loputon! Perheemme antoi itselleen joululahjaksi uuden litteän television, jota aloimme sitten nettikaupoista etsiä joulun jälkeen.

237

Panimme hintarajan ja pidin tärkeänä, että tv:ssä olisi usb-paikkoja, että sillä voisi esim. katsoa kuvia isoina.

Kun ensimmäisen kerran katsoin tv-valikoimaa netistä (sain pojaltani neuvon, että kannattaa ostaa netistä eikä kuluttaa aikaansa kauppoja kiertämällä), olin aivan äimistynyt! Laitteita esiteltiin sellaisilla kirjainyhdistelmillä, joista minulla ei ollut pienintäkään hajua. Opin kyllä, että led-televisio kuluttaa vähemmän energiaa kuin lcd, pahin energiasyöppö on kuulemma plasmatelevisio (jota pitää liikuttaa pystyasennossa, kuulin, vai olisiko tämä urbaanilegendaa?). Energiansäästöhän on nykyään aivan olennaista, vaikka mietinkin, olisiko kokonaisuuden kannalta kuitenkin parempi katsoa uutiset tästä vanhasta, toimivasta, kuution kokoisesta laitteesta? Mihin me sen muuten laitamme?

Ollikin selasi netistä tv-valikoimaa ja hän osasi selittää tiettyjä kirjainyhdistelmäominaisuuksia, joilla urheilulähetykset saa aivan erityisen tarkoiksi. Minähän olenkin urheilun suurkuluttaja (kuten kaikki tietävät :):):)), joten tämä ominaisuus on omassa arvossaan! Missään ei sanottu, että käsityöohjelmat näyttävät aivan erityisen hyviltä, kun televisiossa on QWZXC-palikka tai muu vipstaaki. Tätä minä olisin pitänyt arvossa!!!

Nyt on televisio varattu ja tänään se haetaan. Saa nähdä, mitä ...tässä vaiheessa soi puhelin ja mieheni, joka oli laitetta kaupasta hakemassa, ilmoitti, ettei tilaustani löydy. Varastossa laitteita kuitenkin oli, joten kasööri ilmoitti, että homma hoituu vaikka nettitlausta ei löydykään. Että tällä tavalla!

Ihmettelin myös, miksi puhelimeni ei synkronoidu tietokoneeni kanssa niin, että saisin siirretyksi kielikurssini puhelimeeni työmatkoilla kuunneltavaksi. Ilmeni, että olin jättänyt yhden ruksin merkitsemättä... Nyt on ruksi kohdallaan ja kieliopinnot alkamassa.

Näissä tietotekniikkaan liittyvissä asioissa on aivan valtavasti sellaista opittavaa, mitä kukaan ei missään opeta, niihin täytyy törmätä itse, kantapäät hellinä.

Loppiaista!

Liisa


Koska koittaa aika, ettei ole pakko oppia jotain? Milloin ihminen on niin vanha tai elämäntyönsä tehnyt, että voi olla ja harrastaa vain sitä, mistä pitää, tehdä vain niitä asioita, jotka jo osaa? Mikä tuo iloa elämään? Vai pitääkö oppia aina uudet kännykkämallit, uudet pankkinumerot, uudet tavat maksaa laskuja, uudet tavat ostaa lippuja, uudet setelit, uudet kielet, uudet reseptit,uudet tavat toimia? Toki on kiva oppia uutta, vaikka 100-vuotiaana, mutta onko PAKKO? Kenen etu on se, että esimerkiksi pankkinumero pitää opetella uudelleen? Että tietoa saa vain netistä? Kenen etu on se,

238

että jokaisen tulee osata päivittää salasanansa ja tietoturvansa hallitakseen omaa elämäänsä ja selviytyäkseen arkipäivästä? Onko meillä vain kaksi mahdollisuutta: heittäytyä muiden avun varaan tai pakolla oppia uudet asiat.

Mielitietoyhteiskunnassani asiat hoidetaan niin, että vanhat tavat toimia säilyvät uusien rinnalla niin kauan kuin tarvitaan. Ja että ihmistä arvostetaan, vaikka hän ei kaikkea osaisikaan eikä haluasi oppiakaan, vaan täyttäisi aikansa mieleisemmillään asioilla. Tämä arvostus tulisi olla nimenomaan viranomaisilla, palveluhenkilökunnalla, instituutioilla ja systeemien suunnittelijoilla. Toisaalta on hyvä muistaa, että ihmiset haluavat oppia mitä ihmeellisimpiä asioita koko ikänsä. Ei haittaa mitään, vaikka aloittaisi uuden harrastuksen 80-vuotiaana. Harrastus voi olla uusi kieli, uusi tapa tehdä käsitöitä, uudet ruokalajit, sisustusideat, ratsastus, mikä tahansa asia. Tätä on voinnut haaveilla koko ikänsä, ei vaan ole ollut aikaa tai uskallusta: mitä naapuritkin sanovat, jos lähden patikkaretkelle? Tai teen matkan eksoottiseen maahan,eihän sinun enää kuulu tuollaista tehdä, etkö osaa vain olla? Ja opetella uutta hellaa käyttämään?

Vai ovatko kaikki nämä enakkoluulot vain päänsisäisiä? Muita ei kiinnosta pätkääkään, mitä teet! Kunhan vain hoidat itse omat asiasi ja opettelet ne uudet pankkinumerot!

Maija

Torstaina, 19.1.2012

Kunnon lumimyräkkä heti aamusta. Johannalla ja Maijalla taitaa olla juuri sopiva sää lähteä lyhyelle etelänlomalle...

Kävin töihin tullessani hoitamassa yksityisiä puhelinliittymäasioitani Elisalla. Jälleen kerran on todettava, ettei näistä tietoliikennepalveluista saa tolkkua, ellei osaa kysyä oikeita kysymyksiä. Minäkin yritin olla tarkkana ja fiksuna, että saisin yhdellä käynnillä selville kaiken sen, minkä tarvitsinkin, mutta eipä se niin käynyt. Sain kyllä kaikenlaisia "omapalveluita" ja niihin kryptisiä tunnuksia ja salasanoja, mutta kun koneen ääressä kävin niihin tutustumassa, havaitsin, ettei niistä minulle mitään iloa ollut. Ja postiosoitekin oli väärä, enkä päässyt sitä korjaamaan. Niin radikaalin teon kuitenkin tein, että luovuin meidän lankapuhelinliittymästä (katkeaa tammikuun lopussa), mikä meillä on ollut kymmeniä vuosia. Emme me sitä tarvitse, kun sillä ei kukaan soita eikä siihen kukaan soita, paitsi vahingossa väärään numeroon. Vai olisiko sittenkin pitänyt säilyttää, kun se on kuitenkin toimintavarmempi näinä arvaamattomina sähkökatkojen aikana kuin matkapuhelimet???

Kilpailutamme tässä vuokra-autoja, kun joihinkin talkoisiin tarvitsemme ihmisten- ja tavarankuljetukseen vuokra-autoja. Olemme käyttäneet tähän asti Helsingin halvinta vuokraamoa, mutta kun sen autot ovat niin huonokuntoisia ja kurjasti varustettuja ja epävarmoja, on pakko etsiä vähän varmempia ratkaisuja. Näillä keleillä haluaa kuitenkin ajaa autolla, jossa on kunnon renkaat alla, mukana lumiharja ja varoituskolmio ja jonkinlainen varmuus siitä, että auton öljyt ja nesteet on tarkistettu ennen vuokraajalle luovuttamista, ja että auto on kohtuullisen siistissä kunnossa. Lisäksi olisi kiva, että

239

auton saisi hakea ja palauttaa kohtuullisen matkan päästä eikä Hki-Vantaan lentokentältä. Maksaa se ajankäyttökin jotain.

Heron kuunnelmatalkoot sujuivat eilen illalla aika hyvin, kaikki äänitykset ovat purkissa. Ensi kerralla editoidaan homma valmiiksi. Herossa (Helsingin erilaiset oppijat) meitä ilahdutti kovasti se, että kun vuosi sitten tammikuussa olimme heidän kanssaan tekemässä talkoilla seinäkalenteria, he olivat tänä vuonna tehneet vastaavan ihan itse, ja tulos oli tosi hieno. Eivät menneet ne talkoot hukkaan!

Liisa

Tiistaina 24.1.2012

Hyvää kuuluu taas talkoista. Viikonloppuna tehtiin Epilepsialiiton talkoissa esite valmiiksi, eilen ja tänään oli Omaishoitajien liiton esitetalkoot. Hyvin oli oli mennyt kummassakin, kertoi Olli, joka ahersi molemmissa.

Kari on tehnyt hienoa graafikon työtä ja pusertanut kansikuvapohjia käytettäväksi julkaisuissamme kun brändäämme talkoita. Viime viikolla hän lähetti "haitariesitteen" sivuja, joita leikkasin ja liimasin saadakseni käsityksen, miten ne toimivat. Sekin näyttää tosi hienolta. Kyllä ulkoasulla on väliä, vaikka pääpaino olisikin sisällöissä.

Leena on pitänyt yhteyksiä taas järjestöihin ja kuulemma useita talkootilauksia on viritteillä. Viime viikolla sain sokeiden järjestöiltä kolme eri talkootilausta, kaikissa tehdään nettisivuja. Nettisivuja sokeille? Kyllä, sillä heillä on käytössään apuvälineitä, joilla näytön voi suurentaa tai tekstin saa puhemuotoon. Arkaillen organisoin tällaisia talkoita, mutta kun puuhanaisella oli vankat perustelut ja paljon innostusta, lupasin meidän talkoot ja luotsit paikalle, mutta sillä ehdolla, että ollaan molemmin puolin "oppimassa". Se sopii, sillä puuhanainen sanoi kyllästyneensä painettuihin esitteisiin, joita sokeille fysioterapiayrittäjille tuputetaan asiakkaille jaettavaksi. Hän sanoi olevansa aivan avuton esitteiden kanssa, koska ei itse pysty kontrolloimaan, mitä niissä on. Nettisivuille voidaan laittaa tekstejä, joita voivat lukea sekä näkevät että myös sokeat, omilla apuvälineillään.

Hänen kanssaan kävin myös antoisan keskustelun järjestötoiminnasta, joka on kuulemma aivan liian "hidasta" hänenlaiselleen asioista innostuvalle ihmiselle. Ei talkoita ole voinut laittaa edellisenä vuonna toimintasuunnitelmaan, kun niistä ei mitään tiennyt, mutta hänen mukaansa ei tarvinnutkaan, koska rahaa ei käytetä. Mutta silti näin mahtavasta mahdollisuudesta (ilmaiset talkoot tilaajalle) joudutaan järjestössä keskustelemaan monta kertaa. Onneksi hän on ollut uupumaton talkoiden puolestapuhuja, joten kolmet talkoot tilattiin. Hän on myös "testannut" meidän sivut ja ne toimivat erittäin hvyin myös apuvälineillä käytettyinä. Emme ole erityisesti kiinnittäneet huomiota tähän seikkaan, mutta kun homma on pidetty perusmuodossa eikä ole lähdetty "konstailemaan", sivut toimivat. Hieno juttu!

Liisa

240

Tiistaina 31.1.2012

Sairaanakin saa näköjään aineksia tietotekniikan ihmeellisyyksien ajattelemiseen. Pistin joku aika sitten meidän lankapuhelimen pois, ja samalla uudistin modeemimme nopeammaksi, kun kerran kauppasivat. Tänään sitten asentaja soitti ja sanoi, että voisi tulla tuomaan uuden modeemin, joka siis samalla on langaton tukiasema. Macin ja iPadin kohdalla kaikki sujui hienosti, salattu verkko löytyi. Mutta ikivanha läppärimme, jossa toimii Windows xp ja ulkoinen mokkula langatonta tiedonsiirtoa varten, ei sitten enää osannutkaan löytää verkkoa. Asentaja oli hyvin ystävällinen ja yritimme yhteistyössä kaikki konstit, mutta lopulta johtopäätökseksi jäi, että meidän kone on niin vanha, ettei se ymmärrä näitä uusia salauksia ja pitäisi tilata "asiantuntija" paikalle. Olin vähän ihmeissäni, kun kuvittelin, että hän on se asiantuntija, mutta hän olikin vain modeeminkantaja. Nyt on vielä kokeilematta se miniläppäri, löytääkö se verkon (yleensä on ollut aika hyvä tässä hommassa), mutta en viitsi/uskalla lähteä kokeilemaan sitä työhuoneeseen, kun pitäisi mennä ulkokautta ja pakkasta on reilusti ja minä vielä kuumeesta toipuvana.

Asiantuntija ehdotti, että pitäisin rinnalla sen vanhan Buffalon tätä vanhan koneen verkkoyhteyttä varten, ja aion kyllä kokeillakin sitä. Mutta sotkeeko se nämä uudet yhteydet?

Yritin sanoa asiantunijalle, että kyllä näiden systeemien pitäisi olla vähän helpompia ja yksinkertaisempia, että ihmiset osaisivat ne itse hoitaa, vaikka eivät olekaan tietotekniikan asiantuntijoita. Hänen mielestään nämä yleensä ovat yksinkertaisia, mutta joskus ilmenee pieniä ongelmia. Miksi niitä ilmenee aina minulla ja kaikilla tuntemillani ihmisillä? Onko kaikilla muilla tietotekniikan kanssa helpompaa?

Liisa

Perjantai 3.2.2012

Olen osallistunut pienesti Ylepuhe keskusteluun ja tänään kirjoitin Tuija Aallon fb:hen (hyviä viestejä hänellä aina):

"Kirjoitin muutama viikko sitten Tietotaitotalkoiden päiväkirjaan siitä, että milloin ihminen on tarpeeksi palvellut voidakseen ajatella, ettei ole PAKKO oppia uusia asioita? Toisaalta joskus pitäisi olla aikaa opetella vain niitä asioita joista ptää - ainahan oppii. Ja minusta on palveluntuotajien laiskuutta ja ymmärtämättömyyyttä sanoa, että opetelkoot, tehkööt? Eivät asiat aina ole näin yksinkertaisia. Kenen kanssa opettelee? Olisipa edes meillä joukko ihmisiä, jotka tulisivat kotiin säätämään eri laitteet ja sitten aina silloin tällöin tarkistamaan, että kaikki on Ok! Päivittäisivät ohjelmat tarvittaessa jne. Utopiaa, mutta miten oli aikoinaan oivallusta kierrättää kotitalouskonsulentteja, kauppiaan opettaa pyörällä ajoa, pitää kinkereitä jne? Olemme kiertäneet ympäri Suomea ja pitäneet 130 talkoot tietotekniikan luovan käytön näkemiseksi, kokemiseksi, tekemiseksi merkeissä. Meitä on vielä moneksi ja elämäntapoja on monia. Enemmän arvostusta kuulijoiden toiveille: Moite on vain huonosti muotoiltu parannusehdotus. Joten parannetaan palveluja eikä oleteta kaikkien ostavan ja opettelevan. Otetaan

241

toiveet tosissaan, myös yli 70-kymppisten. Hekin elävät tätä elämää, johon heilläkin on oikeus, ja olla erilaisia, haluta hyvää puheohjelmaa arjen iloksi ja nautinnoksi.."

No tähän tuli heti vastausta, että Yle on ottanut jo liikaakin huomioon yli 65-vuotiaat. Eli keskustelu on aika vaikeaa. Ja hankalaa aina kirjoittaa, että minähän tarkoitin vain jne. Mutta kuitenkin: Hyvä ja oivaltava puheohjelma-kanava on monen ilo. Autossa ei ole helppo kuunnella internet-kanavia ja vaihdella kanavaa. Eli läpi Suomen kuuluva kanava, jota voisi seurata räpläämättä radioita, yrittämällä etsiä uutta kanavaa, olisi todella monen ilo. Ei se ole ikä-kysymys. Eikä jumputtava musiikkikaan ole ikäkysymys, eikä urheiluohjelmat. Jotenkin toivoisin, että asioihin paneuduttasiin käyttäjien ja heidän olosuhteitensa ja toiveittensa näkökulmasta. Ja katsottaisiin, miten uusi tekniikka palveluntuottajan puolella voisi ottaa uusia ideoita käyttöön. Onko mahdoton ajatus, että meillä olisi muutama valtakunnallinen kanava, joihin valikoituisi puhe yhteen, musiikki toiseen ja urheilu kolmanteen. Ja paikalliseti voisi kotiradoon ohjelmoida itselleen mieluista kanavat? Tms. En ole nyt luovimmillani, mutta kyllä suomalainen insinööri osaa, jos tarpeet ja toiveet ymmärretään oikein. Kronologinen Ikä ei ole mikään mittari radio-ohjelmien sisällöstä puhuttaessa. Mutta kylläkin korreloi voimakkaasti netin käyttöön (40% yli 65-74 vuotta vanhoista ei ole koskaan käyttänyt internettiä, Tilastokeskus) ja näin ollen vain netissä tapahtuva toiminta (äänestys, verotus, pankki, vakuutus jne) ei ole demokraattista ja ihmisten tahtoa ja tarpeita kunnioittavaa.

Minusta tekniikalta tulee myös vaatia eikä vain alistua sille.

Maija

Sunnuntai 12.2.2012

Viime viikon torstaina ja perjantaina olimme kaikki Aktiivin järjestämässä tuotteistusseminaarissa. Menimme sinne kuuden hengen voimin, sillä ajatus oli ja on, että yhdessä opimme. Jos vain muutama olisi mennyt opettelemaan tuotteistamista, niin emme olisi saaneet riittävästi apua, sillä aikamme käy vähiin. Olemmehan toki puhueet tuotteistamisesta jo hankesuunnitelmassa vuonna 2008 ja sitä miettineet ja siihen materiaali keränneet, tarinoita, kuvakertomuksia, päiväkirjaa, reflektointia jne. Mutta näin selkeää käsitystä siitä, mitä palvelun tuotteistaminen on, ei meillä suinkaan ollut, ei ainakaan kaikille yhteistä käsitystä. Siinä seminaari auttoi paljon ja erityisesti Marja Toivonen. Kiitos Aktiiveille ja kiitos Marjalle! Oli lisäksi kiva havaita, että emme ole tekemässä ihan vääriä asioita, vaan juuri niitä, mitä Marja kehoitti. Osahan on meillä työn alla, mutta lähes kaikki - ellei ihan kaikki - on listattu työhuoneen oveen jäsenneltynä. Tästä huolimatta seminaari kirkasti ajatusta. Mietinkin yöllä, että heti maanantaina teemme ensimmäiseksi tuotekansion lupauksineen ja tuotekuvauksineen. Leenalle siitä on varmasti apua, kun hän markkinoi meitä. Tuotekansio ei sunkaan ole yhden päivän juttu, mutta meillä on jo paljon aineistoa, enää ei tarvitse kuin kirjoittaa ja kuvata se.

Viikonlopun kahdet talkoot toivat taas lisämateriaalia...

242

Myös keskustelu Jounin kanssa junassa oli valaiseva. Jounilla on aina kyky innostaa ja löytää ideoita, miten jatkaa toimintaa. Tuotekansiokin tulee perustumaan tähän keskusteluun.

Mieli on kuitenkin haikea, olimmehan viimeistä kertaa yhdessä Aktiivien kanssa!

Nyt vain ankarasti toimimaan erilaisten jatkomahdollisuuksien parissa - niistäkin on olemassa jo nippu ideoita ja aloitettuja yhteydenottoja. Pitää löytää vain realistisimmat ensin.

Maija


Eilen julkistettiin Tiedekulmassa kaksi uutta kirjaa: ¨Ruoka -oppimisen edellytys ja opetuksen voimavara" sekä ¨Kouluruokailu kutsuu nautimaan ja oppimaan - vastuullista yhteistyötä yli toimirajojen¨.

Tilaisuudessa todettiin, että "ruoka on yksi ikkuna yhteiskuntaan, globalisoituvaan maailmaan, tuotantoon, talouteen, ympäristöön, omaan ja toisten maiden kulttuuriin, terveyteen ja ravitsemukseen¨, Helmi Risku-Norja, MTT:n vanhempi tutkija ja Suomen Akatemian tutken SEED osaprojektin vastuututkija.

imushankke"Ottamalla ruokakasvatus mukaan olennaisena osana kestävyyskasvatusta saadaan kouluruokailu kiinteästi mukaan opetuksen sisältöön ja tavoitteisiin" totesi dosentti Eila Jeronen Oulun Yliopistosta.

Harva tilaisuus on niin lämmittänyt mieltäni kuin tämä! Siis usean tutkijan voimin ja empiirisesti on todettu sama asia, mitä intuitiivisesti ja empiirisesti olemme viestintäleireillä ja tietotaitotalkoissa tehneet jo 25 vuoden ajan.

Vaikka kirjat ja tutkimukset käsittelivät kouluruokailua, niin Tietotaitotalkoissa ruoan ottaminen mukaan on osoittanut, että samat asiat pätevät myös aikuisten parissa: keskustelemalla ruokavalinnoista keskustelemme myös globalisaatiosta ja kestävästä sosiaalisesta ja taloudellisesta kehityksestä. Näiden piirteiden esiintuominen vaatii kyllä ensin yhteistä ohjattua keskustelua, mitä olemme tehneet pisteytyksen yhteydessä vaatimattomammin ja tulevaisuustalkoissa ruoan valitsemisella skenaaroihin sopivaksi hiukan syvällisemmin. Erityisesti viime kesän tulevaisuuden tutkimuksen seminaarissa ruoka tuotantorakenteineen kirvoitti myös jälkikäteen sähköpostikeskuskustelun elintarviketuotannon moninaisista ilmiöistä maailmassa. Näitä samansuuntaisia keskusteluja kävimme aiemmin myös Mankkaan yläasteen talkoissa, missä erityisesti teollisuusruoka suhteessa lähiruokaan avasi monen silmiä valintojemme merkityksestä tulevaisuuden tekemisessä.

243

Nyt ilmestyneet kirjat antavat meille vielä lisäpontta valitsemallamme tiellä kohti jokaisen merkityksellisen elämän visiota. Tietotaitotalkoot onkin tulevaisuuden tekemisen menetelmä. Sen avulla voi nähdä niitä mahdollisuuksia, mitä tietotekniikka tarjoaa arjessa meille kaikille itsensä ilmaisemiseen, niin hyvän ruoan kuin viestintätuotteiden nauttimisen parissa.

Maija

Tiistai 28.2.2012

Talkoidemme vauhti kiihtyy loppua kohti. Laskimme eilen, että meillä on pidettynä 141 talkoot, kalenteriin on merkitty 28 talkoot ja pohjustettuja talkoita on lisäksi kymmenkunta, yhteensä siis melkein 180 talkoot. Leenalla on listallaan vielä melkoinen nippu yhteisöjä, joihin on oltu yhteydessä, joten näyttää siltä, että pääsemme hyvin lähelle tavoitettamme eli 195 talkootapahtumaa. Johanna, Olli ja Laura tekevät töitä hurjasti, mutta eilen juuri keskusteltiin, että he olivat laskeneetkin paahtavansa täysillä nämä loppukuukaudet. Päivittäin keskustelemme konseptimme tuotteistamisesta ja toiminnan jatkosta, sillä olisi suuri vahinko päästää "lopahtamaan" näin hyvin toimiva ja ilmeisen tarpeellinen konsepti. Pitäisi löytää joku organisaatio, jonka siipien suojassa toimintaa voitaisiin jatkaa. Ideoita on, mutta kaikki vaihtoehdot vaativat erilaisia esittelytekstejä, hakemuksia, yhteydenpitoja ym. Jatkoratkaisu pitäisi löytyä niin, että hyvien ja osaavien luotsien ei tarvitsisi ryhtyä etsimään muita hommia. Jos luotsit lähtevät muihin töihin, konseptin edellyttämien uusien luotsien kouluttaminen olisi liian kova homma.

Meillä on talkoita lähes joka päivä ja välillä rinnakkainkin. Näiden logistiikan hoitaminen, erilaiset varaamiset, kuljetukset, kuittirumba ym. vaativat myös tekijänsä, ja mitä enemmän on talkoita, sitä enemmän aikaa kuluu näihin talkoita avustaviin töihin.

Graafinen palapelimme kehittyy koko ajan. Kari on tehnyt erinomaista työtä, sekä laadullisesti että määrällisesti, ja tämä selittyy sekä Karin osaamiella että myös sillä, että hän tuntee konseptimme pitkältä ajalta. Olisi ollut tosi vaikeaa, ellei jopa mahdotonta, selittää tai myydä ajattelutapamme jollekin pystymetsästä napatulle graafikolle.

Liisa

Torstai 8.3.2012 Eilen ja toissapäivänä pidimme oman porukan koulutustilaisuuden (kutsuimme muitakin) tulevaisuustalkoista. Löimme neljä kärpästä samaan aikaan: opettelimme menetelmää, kehitimme sitä, tuotteistimme menetelmää sekä opimme omasta tulevaisuudesta avaten mielemme poistamalla ajattelun ansoja.

244

Itse koin tilaisuuden todella antoisaksi. Oli motivoivaa esittää tulevaisuuajattelua aluksi tarkkaavaisille kuulijoille, oli motivoivaa miettiä taulukon osia ja vaihtoehtoja, miettiä zoomausta eri tekijöihin ja tutustua meidän kunkin ajatteluun. Toivotun, epätoivotun ja todennäisen skenaarion etsiminen taulukosta on aina kiehtovaa. Tässä vaiheessa huomasimme käytännön ongelman: olisimme tarvineet alkupaloja ruokailua odotellessa, verensokeri laski ja loppurutistusta oli ponnisteltava tekemään. Mutta nytpä olikin sitten motivoivaa miettiä, mitä ruokaa kussakin skenaariossa syötäisiin. Valitsimme ruokalistan, joka vastasi eniten toiveitamme - ja oli mahdollinen - lähiruokaa/gourmeruokaa eli erilaisia tapaksia. Mietimme vielä syödessä millaista arkea kukin skenaario edesauttaa, vedimme roolitikuilta itsellemme roolit ja jakaannuimme kolmeen ryhmään. Ja sitten kotiin ja unia näkemään tulevaisuuden arjesta. Seuraavana päivänä eli eilen kaikki olivatkin virkeinä heti aamusta paikalla ja ideoita olikin jo monella mielessä, yön alitajunta oli tehnyt tehtävänsä. Teimme kolme tulevaisuuden draamaa kuunnelman muodossa. Epätoivotussa draamassa citymarketin adhd-johtaja vaati liikuntavammaisen muotisuunnittelijan tekemään itselleen oman liikkeensä tarjontaa paremmat vaatteet ja ruoat tiskin alta ja veroja kiertäen. Draamassa päädyttiin siihen, että hänen oli pakko pitäytyä oman liikeeensä tuotteisiin, sillä muiden ammattitaito oli onneton, sillä ammattikoulutukseen ei oltu panostettu sitten 2010-luvun. Kuunnelma on kuunneltavissa sivuillamme äänituotoksissa. Tekijät sanoivat, että ihan puistatti, kuinka mahdollinen tämä epätoivottukin tulevaisuus on. Todennäköisessä tulevaisuudessa: ¨Jokuveli valvoo¨ tunnettu ikonitaiteilija joutuu näsäviisaan liikenteenvalvojan "häkkiin". Alkoholin nollatoleranssi autoilijoille aiheuttaa hänelle suuret sakot, sillä valvojat keräävät sakoilla palkkansa. Valitusoikeus hänellä toki on, mutta kuntakin on ulkoistanut sakkojen perinnän ja vähentänyt valitusoikeusviranomaisia. Näin ikonitaiteilija joutuu maksamaan sakkonsa ja saa ehkä joskus ne takaisin, mikäli voittaa valituksen. Tällöinkin oikeuskulut vievät hänen voittonsa.... Kuunnelma on myös äänituotoksissa. Kolmas, toivottu tulevaisuus, keskittyikin miettimään, miten draaman henkilöt, hitsaaja, lukihäiriöinen kassa ja personal trainer kehittävät omaa kyläänsä kaupungin keskellä. He perustavat luovan torin kaupunkilaisille, käyttävät tekniikkaa monella tavalla mahdollistamaan aidon vuorovaikutuksen ihmisten välillä. Kuunnelma on myös äänituotoksissa. Loppukeskustelussamme mietimme, miten kuunnelmat eli arjet erosivat toisistaan, mitä opimme. Mm. Johanna sanoi, että ilman tätä arjen osuutta olisi koko tulevaisuustarkastelu ollut tyhjän päällä, nyt sitä oikein joutui miettimään. Muut olivat samaa mieltä. Itse jäin miettimään näiden arvottujen roolihenkilöiden merkitystä: se oli iso. Ilman tätä lisää olisimme pitäytyneet omissa stereotyypeissämme, kuten on tapahtunut niissä tulevaisuustalkoissa, missä ei ole ollut roolien arpomista mukana. Roolihenkilöt auttoivat ulkoistamaan myös arjen.

245

Luulen, että olemme keksineet jotain ainutlaatuista: tulevaisuuden tutkimusmallin, miten yhdistää isot ilmiöt ja ylätason skenaarioit arkeen ja tehdä niistä elämyksellisiä ja kokemuksellisia. Näin ne vaikuttavat meidän ajatteluun ja siihen, millaista tulevaisuutta rakennamme. Erityisen hyvin tämä menetelmä sopisi tulevaisuuden palvelujen- sekä teknisten että muiden - ideoijille. Nytkin me keksimme yhtäältä monta uutta tapaa käyttää tekniikkaa (toivottu tulevaisuus) ja toisaalta, millaisia haittavaikutuksia käytöllä saattaa olla(epätoivottu ja todennäköinen skenaario). Opimme myös sen, että on todella tärkeää tarkastella tekniikan käyttöä myös halutun tulevaisuuden elämäntavan näkökulmasta! Kiitos tietotaitotalkoolaiset!

Maija

Sunnuntai 18.3.2012

Pohdimme perjantaina Karin kanssa kuvaani Turusen määrittelemistä Ihmisen olemassolon perustarpeista, jäsntymisestä ajattelun avulla, liittymisestä tunteen avulla ja tekemisestä, roolista, itsensä kokemisesta merkitykseliseksi.

Vertasimme näitä tarpeita paljon käytettyyn Maslowin tarvehierarkiaan: 1. fysiologiset tarpeet (lämpö, ruoka, asunto,....)

2. turvallisuuden tarpeet

3. liittymisen tarpeet

4. arvostuksen tarpeet

5. itsensä toteuttamisen tarpeet.

Vaikka Maslowin tarvehierarkian ylimmät tarpeet ovat samankaltaisia kuin Turusen olemassaolon perustarpeet, on niillä paljon eroja. Kun itse löysin 80-luvulla Turusen olemassaolon perustarpeet, ilahduin ja näin, että ne ovat juuri ne tarpeet, joita viestintä- ja tietotekniikalla voidaan yhtäältä tyydyttää ja toisaalta uhata. Muistan, kuinka minua harmitti aina, kun esitin jonkin mielestäni hienon idean kakkien ihmisten

246

näkökulmasta, se tyrmättiin. Ensin pitää kansainvälistyä, kilpailla ja sitten voidaan vasta katsoa, että kaikille kaikkien ylimmätkin tarpeet tulevat tyydytetyksi. Näin sitten rakennettiin it-palveluja, jotka ennemmin uhakasivat kuin edistivät olemassaolon perustarpeita: työ autamatisoitui, muuttui etätyöksi Aasiaan, asiointi muuttui etäasioinniksi, viihde globalisoitui, tosi-Tv valtasi television, elintarvikkeet keskittivät ja ketjuuntuivat, ihminen koki olevansa entistä enemmän objekti, nappulana pelimiesten pelissä jne. Kun olisi ollut mahdollista myös vahvistaa ihmisten omia elämäntapoja, helpottaa työtä, antaa enemmän vapaa-aikaa, kouluttaa verkkosihteereitä pienyritystoiminnan tueksi, palkata ja opettaa paikallisen viestintäpajan vetäjiä, ohjata ja opastaa yhteisöjä jne.

Rupesin tuolloin miettimään it-palvelujen kehittämistä ihmisen olemassaolon perustarpeiden tyydyttämisen näkökulmasta, mietin, millainen on se yhteiskunta, missä kaikilla on oikeus jäsentyä, liittyä, tehdä? Missä tieto on avointa ja ilmapiiri luottamukseen perustuva? Syntyivät viestintäleirit ja niiden jatkona Tietotaitotalkoot. Vasta näiden Karin kanssa käytettyjen keskustelujen jälkeen havahduin taas: Jos olisimme tehneet viestintäleirejä tai tietotaitotalkoita Maslowin tarvehierarkiaan perustuen, emme olisi tehneet mitään. Meillä ei olisi ollut resursseja pitää leirejä hienoissa paikoissa, nukkua sisällä, syödä muiden tekemää ruokaa. Kun lähdimme olemassaolon perustarpeista oli itsestään selvää, että viestintä oli pääroolissa ja muista asioista sitten katsotaan, mitä saaadaan aikaan. Niinpä olemme nukkuneet 25 viimeistä kesäkuun alkupuolta teltassa, tehneet ruokaa milloin sateessa ulkona tai savuavalla hellalla. Ja aina osallistuneet videon, lehden, radio-ohjelman tekoon, käyttäneet puhelimia, tekstiviestejä, paikannuspalveluja jne. Aina on ollut mukana sekä uutta että vanhaa teniikkaa, uutta uteliaisuudesta, mihin tämä kelpaa ja vanhaa käyttökelpoisuuden mukaan. Myös tietotaitotalkoissa ruoka on syntynyt pikkukeittiöissä, puuhelloilla, mukana tuoduilla paistinpannuilla jne. Ja aina on kuitenkin syöty posliiniastioista kestävän kehityksen nimeen.

Turusen olemassaolon perustarpeiden ottaminen tekemisen pohjaksi on johtanut viestntäleirimäiseen toimintaan myös töissä ja vapaa-aikana.

Maija

Maanantai 2.4.2012

Voiko tätä kutsua takatalveksi vai miksi, kun aamulla oli uutta lunta maassa yli 18 cm (mitattu)? Säästä huolimatta loppuseminaari ja ITK lähestyvät. Loppuseminaari ja tuotteistuspaketti teettävät yllättävän paljon "näpertelypuuhaa", joten ymmärrän, etteivät mainostoimistot olleet kiinnostuneita meidän paketin koostamisesta varsinkin, kun olimme tiukkoina Karin tekemästä graafisesta ilmeestä emmekä päästäneet ketään käpälöimään valmiita kuvia. Nyt ollaan kuitenkin niin pitkällä, että pikaoppaat ja tarrat ovat painossa, maustepurkit tilattu ja mausteet ostettu, pakkauslaatikkoa testattu, loppusemmaosoitteita kootaan, kutsukirjekuoret ja paperit hankittu.

247

Painatuksia hoidellessani olen havainnut, ettei painotuotteiden tilaaminen netin kautta ole aina kovin helppoa ja yksinkertaista. Ainakin minulle on tarpeellista päästä hipelöimään paperin paksuutta, näkemään sen väriä ja pintakäsittelyä, ja vasta sitten voi päättää, mitä paperilaatua käytetään. Netistä tilaaminen on aina vähän "sokeata".

Havaitsin myös, ettei ole ihan helppoa löytää tästä paperinvalmistuksen maasta oikeanlaisia kirjekuoria ja niihin sopivia papereita. Tarvittiin monta puhelinsoittoa ja tilausta, että saimme haluamamme. Hintavertailuista ei puhettakaan, kun oli vain yksi paikka mistä oli mahdollista saada. Aikaa näihin hankintoihin kuluu ihan tuhottomasti, mitään kun ei ole varastossa vaan kaikki hankitaan tilauksen mukaan. Asiakaspalvelu oli kyllä moitteetonta, siitä kiitos!

ITK:hon meillä ei ole erityisempää ohjelmaa, mutta menemme Aktiivin standille esittelemään tuotepakettiamme. Talkoot pyörivät koko ajan, Laura ja Olli ovat parhaillaankin Nuorten keskuksen talkoissa.

Liisa

Lauantai 21.4.2012

Meillä on ollut tosi hektinen jakso tässä muutamana viikkona. Olemme koonneet tuotesalkkuamme, valmistelleet loppuseminaariamme ja osallistumista ITK:hon Hämeenlinnaan.

Tuotesalkussa on ollut hurjan paljon "askartelua": on etsitty tavaroita ja valmistajia netistä ja ympäri kaupunkia, on suunniteltu ja painatettu salkkuun tulevia juttuja, ja niitä on koko ajan vielä kwhitettykin, koska salkku ja sen sisältö muotoutuvat tehdessä. Onneksi löysimme kirjapainon, jonka kanssa homma sujuu joustavasti - painotöitä on voinut tilata vähitellen ja sieltä aina kysytään, ovatko he ymmärtäneet tilauksemme "oikein". Mukava tehdä töitä näin joustavasti.

Meillä on ollut apuna Leo ja Anna, jotka ovat väsymättä liimanneet tarroja purkkeihin ja salkkuihin, täyttäneet maustepurkkeja, öljy- ja pesuainepulloja ja laskeneet kortteja pinoiksi. Valtava apu. Oli tosi vaikea löytää maustepurkeille sopivaa koteloa, ja olemmekin ostaneet monta Etolan myymälää tyhjiksi, kun koteloita ei ole varastoissa riittävästi.

Saimme kuitenkin kootuksi niin paljon salkkuja, että ITK:ssa oli hyvä valikoima esillä: talkoiden yleissalkku ja lisäksi eri talkoiden erityissalkut, kuten video-, ääni-, netti- ja julkaisutalkoiden salkut. Niistä oltiinkin tosi kiinnostuneita ja oli helppoa esitellä talkooideaa konkreettisen salkun avulla. Ihmiset olivat pettyneitä, kun kuulivat, että hanke on juuri päättymässä - kysyntää olisi nyt vaikka kuinka paljon. Ihmiset ymmärtävät salkun kautta talkoiden idean tosi hyvin, paljon paremmin kuin pelkällä puhumisella.

248

Saimme ITK:hon mukaamme myös tuoreen Mediasivistys-raportin, joka kiinnostikin ihmisiä kovasti. Toivottavasti he myös lukevat julkaisun.

Nyt on talkoissa pientä ruuhkaa: Juho ja Olli olivat torstaina ja perjantaina Haminassa videotalkoissa, Anita ja Susanne ovat tänään ja huomenna Kytäjällä talkoissa ja meillä on täällä toimistolla munuaisyhdistyksen talkoot eilen ja tänään. Me teemme tulevaisuustaulukkoa, mikä on tosi mielenkiintoista ja herättää paljon puhetta ja ideoita.

Liisa

Perjantai 27.4.2012

Loppuseminaari on takana ja olo on huomattavan helpottunut. Tunnit ennen seminaaria olivat vielä aika hektiset, ja seminaarin aikanakin riitti puuhaa, mutta ehdin sentään kuuntelemaan jonkin verran alustuksia ja vilkkaita keskusteluja. Tuntui tosi kivalta seminaarissa, kun niin monesta suusta sanottiin, että olemme tehneet hyvää työtä ja saavuttaneet hyviä tuloksia. Ohjausryhmämme puheenjohtaja Juha Nurmela kiitti Tietotekniikan liittoa leveistä hartioista ja rohkeasta teosta, että otti talkooideasta kopin ja tarjosi hankkeelle kotipesän, että tämä yhteiskunnallisesti merkittävä hanke on saatu käyntiin ja kunniakkaasti lähes loppuunkin. Tutkimuksellista vinkkeliä talkoisiimme toivat Ritva-Sini Merilampi ja Susanna Kivelä, jotka kumpikin "viipaloivat" talkoita konkreettisiin osiin ja avasivat talkoolaisten ja luotsikoulutettujen näkemyksiä seminaariyleisölle. Auli Hackman kertoi talkoolaisen ja luotsin kokemuksia ja tuntemuksia, persoonallisella tavallaan ja kielellään. Tietotekniikan liiton Robert Seren katsoi talkoiden historiaan ja myös tulevaisuuteen ja haastoi seminaariväen miettimään, mistä hankkeelle tukeva pohja jatkoa ajatellen.

Hankkeen jatkosta puhuttiinkin melko paljon, sekä valmistelluissa puheenvuoroissa että vilkkaissa keskusteluissa niiden välillä. Sitran Ossi Kuittista haastettiin, haaste heitettiin myös muille julkisen puolen rahoittajille.

Seminaarimme oli Eurooppa-salissa, joka onkin hyvällä paikalla yleisön tulla ja erinomaisella paikalla meihin nähden - tavaroiden roudaaminen sujui helposti. Olihan meitä iso joukko roudaamassa - näitä meidän erinomaisia luotseja, jotka muutenkin tekivät seminaarin valmisteluissa huippuhienoa työtä talkoosalkkujen kokoamisessa ja aineistojen valmisteluissa. Samaan aikaan luotsattiin vielä melko monet talkoot, joten venymistä on tarvittu joka puolella, ei vähiten talkootarjottavien valmisteluissa. Näistä kaikista runsaat kiitokset niille, joille ne kuuluvat.

Loppuseminaarin yhteydessä pulpahti pintaan myös useita mahdollisa talkoiden jatkovaihtoehtoja ja niitä tässä nyt selvitellään. Turhan optimistinen ei ehkä ole yytä olla, mutta kun aihioita on useita, niistä saattaa joku toteutuakin. Olisipa mukavaa, että tuotekehitystyömme ei menisi hukkaan ja hyvässä nosteessa oleva talkootoiminta jatkuisi tavalla tai toisella.

Liisa

249

Perjantai 4.5.2012

Tänään on ollut taas sellainen päivä, jolloin olen törmäillyt tietoyhteiskunnan kanssa, tai pikemminkin se on törmäillyt minuun. Aamulla havaittiin, ettei netti toimi kotona, ja heti olin etsimässä vikaa tietokoneista ja toiseksi itsestäni, kun tein omatoimisesti muutaman kytkennän remonttimme yhteydessä. Päivällä kävin liikenneministeriön vahtimestareita tapaamassa, kun vein tarjouksen eräästä selvitystyöstä kirjattavaksi. Tiedä häntä, menikö perille, kun en itse päässyt sitä kirjaamoon viemään.

Sinne kävellessäni mietin meidän nettiä, ja tulin ajatelleeksi, että olenkohan vaihtanut paperilaskumme elektroniseksi ja lasku on joko hävinnyt jonnekin netin syövereihin tai jos se on sähköpostissani, olenkin ehkä lukenut viestin bussissa ja unohtanut sitten maksaa sen. Tarkistin, ei ollut tullut sähköpostiin. Sitten soitin operaattorille, joka tässä vaiheessa on Elisa. Olin repiä pelihousuni (ei jääkiekko-), kun kuulin, että lasku onkin mennyt Keravalle osoitteeseen, joka on tammikuusta lähtien korjattu Elisalle jo ainakin neljään kertaan: kerran henk.koht.käynnillä ja kolme kertaa puhelimessa. Lasku oli siis maksamatta!

Maksoin laskun puolen päivän aikaan ja jäin odottamaan tekstiviestiä netin kytkennästä, viestin piti tulla noin puolen tunnin sisällä. Vieläkään sitä ei ole tullut (klo 20.02), mutta onneksi netti toimii. Eikä minun tarvinnut maksaa uudelleenkytkentää, sehän tästä vielä olisikin puuttunut.

Harmitus jäi päälle, mutta lieveni päivän mittaan. Teimme vielä jäljellä olevien talkoiden ja muiden töiden listaa ja jaoimme tehtäviä. Uusia ideoitakin kehiteltiin talkoomallin hengissä pitämiseksi.

Sunnuntaina on Lahdessa talkoot, jonne Olli on menossa aloituspalaveriin. Hän tarvitsee junaliput, joita aloin hankkia VR:n nettikaupasta, kuten ennenkin olen junalippuja ostanut. Lahteen ei kuitenkaan voi netin kautta ostaa lippuja, jos junavuoro on nk. paikallinen juna. Ollin aikatauluihin eivät tällä kertaa Pendolinot sopineet. Päätimme siis mennä Kamppiin ostamaan automaatista liput. Siellä me Ollin kanssa mietimme, automaatin ääressä, uskallammeko jatkaa lippujen ostamista. Menolipun kohdalla automatti antoi valita junavuoron, mutta kun aloimme ostaa paluulippua, mitään päivämääriä tai kellonaikoja ei kyselty. Emme myöskään saaneet tarkistaa ostoskorimme sisältöä, joten pienen epäröinnin jälkeen maksoimme liput. Olli havaitsi heti, että paluulippu oli väärälle päivälle eli päivää ennen menoa! Ei muuta kun rautatieasemalle asiakaspalveluun korjaamaan mokaa. Siellä olikin 30 asiakasta jonossa ennen meitä!

Pääsimme luukulle, jossa kävi ilmi, ettei automaatista ostettuja lippuja vaihdeta tai osteta takaisin! Sillälailla! Eipä auttanut muu kuin ostaa Ollille uusi paluulippu, hinta reilu 15 €, ja sitten myöhemmin selvitellään EU:n kanssa näitä kelvollisia ja kelvottomia kustannuksia.

Ystävällinen lipunmyyjä selvitti luukulla, että jos olisimme ostaneet lipun häneltä, sen vaihto onnistuisi, mutta automaatista ostettua lippua ei voi vaihtaa, sehän sanotaan lipussa! Mutta sen voi lukea vasta sitten, kun on lipun jo ostanut! Ja olisiko lipunmyyjä myynyt kenellekään asiakkaalle menolippua sunnuntaiksi ja paluulippua edelliseksi päiväksi eli lauantaiksi? Ja jos olisi sen tehnytkin, olisiko työura jatkunut kovin pitkään?

250

Pistin asemahallissa jonottaessani kuvan ja viestin naamakirjaan, ja siitähän syntyikin pitkä ja monipuolinen keskusteluketju, josta voi päätellä, että vastaavia lipunostokokemuksia on monella muullakin. Sirpa jopa kommentoi rohkaisevasti, ettemme Ollin kanssa ole "tietoyhteiskunnan syrjäytyneimpiä", ja silti meillekin jäi niin kutsutusti luu käteen!

Miten kauan me suostumme tällaisiin "palveluihin"? Vai onko meillä enää vaihtoehtoja? Ehdotanko tietotaitotalkoita VR:n asiakkaille? Vai VR:n johdolle tai peräti Tiedolle ja Accenturelle?

Liisa

Perjantai 11.5.2012

Pohdin ajattelua, siis ajattelen. Mietin, miten tunnistaa ajattelunsa, miksi ajattelee, mitä ajattelee? Kuinka hallitsisi ajatteluaan? Luin Filosofiankatemian Ajattelunhallinnan opasta 2.0. Löysin sen tietty googlaamalla. Syynä tälle ajattelun ajattelemiselle on ajattelun ansat, joista kirjoittelen ja puhun Mika Mannermaan kirjoitusten ja oman ajattelun perusteella mm. luotseille. Onhan luotsien osattava ratkoa ristiriitatilanteita, löytää talkoolaisista hyvät ideat, tunnistaa heidän ajattelunsa erilaisuus ja osata aikatauluttaa työskentelyä. Tähän viimeiseen erittäin sain Ajattelunhallinnasta evästystä, sillä aikaa ei voi hallita, mutta ajattelua voi, jos harjoittelee. Ajattelunhallintaan on olemassa ohjekarttaa, joka muistuttaa tavattomasti talkoiden työskentelyä:

1) Visioi eli synnytä mielikuva päämäärästä. Tämähän on tärkeä asia kaikissa talkoissa, ei syntyisi valmista, ellei yhdessä jo heti alussa päätettäisi ja visioitasi, mitä tehdään, nähtäisi lopputulosta mielikuvissamme!

2) Kerää kaikki tehtävät! Hyvä ohje tämäkin talkoissa, listataan tehtävät taululle: mitä lehti sisältää, videon juoni, mitä tänään syötäisiin, jne.

3) Koostaan toimilista tehtävistä, eli pilkotaan tehtävät pienempiin osiin: pääkirjoitus, kansilehti, videon musiikki, äänitehosteet audioon, kaupassa käynti, porkkanoiden pienentäminen jne.

4) Ryhdytään töihin! Kukin keskittyy yksin tai toisen kanssa nyt yhteen asiaan kerrallaan ja ruksaa taululle tai lapulle tehdyt tehtävät

3. kohtaa eli toimilistaa voidaan vielä tarkastella erikseen:a) Katsotaan, onko kaikki tehtävät tarpeellisia ja missä järjestyksessä. Talkoissa voi esimerkiksi tulla esiin tilanne, missä todetaan, että jokin asia on ihan turha, kuten vaikka puheenjohtajan haastattelu lehteen, jos pj on matkoilla ja puhelimellakaan ei tavoita. Osan tehtävistä voi delegoida: pyytää vaikkapa kotiinjäänneen yhteisön jäsenen lähettämään kuvia, tai kirjoittamaan juttua jne. b) Osa tehtävistä sisältää useita toimia, kuten ruoanlaitto, tehdään siitä oma lista ja jaetaan tehtäviin: kaupassa käynti, ruoan teko, kattaminen, tiskaus jne., samoin voi tehdä kuunnelman kanssa: käsikirjoitus, äänitehosteet, editointi... c) tämän jälkeen katsotaan, milloin minkäkin asian tulee olla valmis: Milloin

251

on kirjoitusten oltava valmiina, jotta lehti ehditään taittaa, milloin taiton, että se ehditään tulostaa ja kopioida ja niitata? Tässä kohdin aikataulutuksen voi suunnitella takaperin: kuinka kauan menee niittaamiseen? kuinka paljon kopiointiin? kuinka paljon tulostamiseen jne. aikaa.

Tämä kaikki jäsennys oli suoran ajattelunhallinnasta! Ideana on, että kun on tehnyt edellä olevan, niin työ valmistuu ja kaikki tietävät, mitä ovat tekemässä. Näin työmuisti ei enää rasitu sillä, että pitää pitää mielessä erilaisia asioita ja pääsee keskittymään tekemiseen. Loistava asia ja ihan oikeasti ilman teoriaakin talkoissa hyväksi todettu - ehkä ei aina ulkoistettu, mutta luotsin hiljaisessa tiedossa kuitenkin ja osittain näkyvänä keltaisilla lapuilla ja aikataulutuksissa.

Mutta tämä ajatteluseikkailu ei koskenut ajattelun tunnistamista. Joskus 80-luvulla olin

Kari E Turusen pitämässä seminaarissa: Ajattelun tunnistaminen. Siitä asti olen aika tietoisesti yrittänyt aina silloin tällöin ja useamminkin tunnistaa miksi ajattelen niinkuin ajattelen. Jos esimerkiksi sanon jollekin ehdotukselle heti EI, niin jo pikkuhetken päästä mietin, miksi sanoin niin? Oliko syynä laiskuuteni? Oliko syynä se, että olen kateellinen? Oliko syynä se, että olen tuota jo kokeillut? jne.... Ja jos huomaan syyksi "alhaiset" asiat yritän ainakin perua kiellon ja sanoa syynkin, miksi perun. Ja jos syynä on se, etten oikeastaan usko asiaan, yritän sitäkin argumentoida. Ehkä en nyt ihan näin rationaalinen ole, mutta parhaani yritän kuitenkin. Aika monelle on luonnollista sanoa - varsinkin vanhemmilla lapsilleen (ja pomoilla alaisilleen)- ensin EI ja vasta sitten miettiä. Jos nyt emme koskaan peruisi näitä EI-viestejä, niin eipä mitään maailmassa uutta tapahtuisikaan, olisimme pysähtyneessä EI-tilassa (kutsutaanko sitä lamaksi).

Vieläkään en pääse kiinni siihen ongelmaan, johon etsin vastausta: miksi olen paradigmasokea? Miten havaitsen, että olen paradigmasokea? Muistan tässäkin kaukaa, kaukaa sitten, kun eräs ystäväni sanoi minulle, että et voi sanoa noin, pitäisihän sinun tilastotieteilijänä tietää, että kaikki eivät ole tota mieltä tai jotain tälläistä se oli. Siitä asti olen aina ollut tarkkana - liiankin kanssa yleistyksissä.

No nyt tuli työmuistille muuta tekemistä, palailen...

Maija

Perjantai 25.5.2012

Eilen oli hankkeen viimeinen ohjausryhmän kokous. Keskusteltiin menneistä ja tulevista eli käytiin läpi asioita ja lukuja, mitä on tapahtunut ja erityisesti keskusteltiin hankkeen tulevaisuusvaihtoehdoista. Monia asioita ja kontakteja on varmisteltu, monia keskusteluja käyty ja monia mahdollisuuksia kartoitettu, mutta mikään niistä ei ole varmaa (paitsi yhteistyö Otavan opiston osuuskunnan kanssa muutamien tapahtumien osalta) eikä jatku välittömästi tämän talkoojakson päätyttyä. Hassua on, että tälle

252

toiminnalle on kaikkien tahojen tunnustama tarve olemassa, mutta kun emme hankkeena ole osa mitään instituutiota, ei löydy rahoitusta. Rahaa kuulemma on jossakin, se pitää vain löytää ja saada käyttöön.

Maija esitteli hankesalkun perusteellisesti ja siitä keskusteltiin. Se todettiin hyväksi työkaluksi luotsille ja mainioksi tuotteistukseksi hankkeesta. Ohjausryhmän puheenjohtajan Juha Nurmelan mukaan harvassa hankkeessa on hommat hoidettu näin viimeistellysti ja laadukkaasti, mikä oli tosi mukavaa kuulla.

Esittelin hankesalkun myös HYVAn kokouksen osallistujille, ja he olivat myös hyvin otettuja sen sisällöstä. Kyllä sen salkun eteen on tehty töitäkin, sekä sen kokoamisessa että tietenkin ja ensisijaisesti myös ajatusten ja käytänteiden jalostamisessa toimintamalleiksi ja opaskirjoiksi. Luin juuri, että kaikkialla, missä on toimintaa, siellä myös opitaan. Meidän talkoissa on opittu ja saatu hyviä elämyksiä, käy ilmi meidän kaikille talkoolaisille lähettämän kyselylomakkeen vastauksista. Senkin tulokset ovat niin myönteisiä että ihan nolottaa. Tämänpäiväinen vastaustilanne on 82 (yli 10 %) ja vain pari on ollut "kielteisiä". Vastauksista käy ilmi, että ihmiset ovat oppineet talkoissa paljon muutakin kuin juuri sitä, mitä ovat tulleet oppimaan: mm yhteistyötä, ruoanvalmistusta, osallistuvaa päätöksentekoa. Samalla on opittu tuntemaan naapuria paremiin, ymmärtämään oman yhteisön taustoja, kehitetty keskustelemalla omaa toimintamallia. Nämä kaikki ovat arvokkaita asioita.

Lähdemme tänä iltana Johannan kanssa Ouluun pitämään talkoita koko huomiseksi päiväksi ja seuraavana yönä junalla takaisin. Sitten on jäljellä kahdet varsinaiset ja neljät viestintäleiritalkoot ja tämä homma on paketissa. Hassua, että toinen meidän tavarankljetus-vetokärryistä hajosi juuri eilen pakattaessa. Ilmeisesti niilläkin on joku elinkaaren yläpää, ja meidän talkoissa kärrytkin ovat olleet tosi lujilla...

Liisa


Olin viime perjantaina Elina Hiltusen "Matkaopas tulevaisuuteen" kirjan julkistamistilaisuudessa. Ostin kirjan ja luin sitä viikonlopun aikana ja tällä viikolla vielä illalla. Pääsin lauseeseen: Nyt on aika lähteä pyykkiä pesemään asti - eli kirjan loppuun. Vaikka kirjan asiat ovat minulle tuttuakin tutumpia, oli kirja silti mukava lukea. Onhan aina kiva lukea, jos voi olla samaa mieltä kirjoittajan kanssa, erityisesti, jos ajatukset poikkeavat valtavirrasta. Sivulle 100 luin ilman kynää, niilläkin oli hyviä ajatuksia, mutta en enää etsi niitä uudelleen. Sensijaan sivulta 106 asti kädessä kynä ja muistilippuja, joille kirjoittelin lukiessa syntyneitä ajatuksia. Aika monet niistä käsittelivät käsillä olevaa työtämme, Tietotaitoalkoiden loppumateriaalin tuottamista: Muista ottaa mukaan Leenan yhteenveto, kerrotaan kaikille hankkeen toimintakertomuksessa myös talkoiden tuotoksista, ainakin luettelomaisetsi, ota hakemukseen mukaan innovaatiomme syvin olemus jne. Elina siis herätteli ajatuksiani koko ajan, ne eivät harhailleet, vaan syntyivät kirjan tekstistä, ei sitä kommentoiden, vaan siitä ammentaen.

253

Yksityiskohtaisempia ajatusten vaihtoja

Elina kertoo, kuinka Outernet on seuraava taso internetistä, se on jo megatrendi, jonka taustalla vaikuttavat erilaiset makrotrendit: digitaaliset kartat, paikkaperustainen mainonta, paikkaperusteiset palvelut, mobiilimainokset, mobiilikauppa, jne. Mikrotrendit ovat konkreettisia esimerkkejä siitä, miten makrotrendejä on toteutettu. No näistä trendeistä ajatukseni hyppäsi tietty heti uuteen hakemukseemme viestintäkeittiöstä, missä tedään mikrotrendin mukaista sisältötuotantoa yhdessä kadullakulkijoiden kanssa. Siis niin, että paikalliset toimijat ovat sisällön tuottajia ei markkinoinnin kohteita! Kyseessä on oikeastaa vastapalo sille, että kadulla kulkijalle vain tarjotaan palveluja, vaikka kuinka hienoja, kuten museon taideteoksia. Pienyritys voi kertoa tuoreista sämpylöistä naapurikadulle, kertoa arkisista asioista toisilleen.

Varautuminen villeihin kortteihin tai siis odottamattomiin tapahtumiin, joista Elina ansiokkaasti kertoo, on yksi talkooajatuksen tausta-ajatus. Olenhan tässä päiväkirjassakin pohtinut moneen otteeseen, miten opettaa odottamatonta, miten selviytyä uusissa tilanteissa. Viestintäleireillä on meillä kaaospäivä, jolloin kukin leiriläinen saa tehdä, mitä tahtoo, ei ole ennalta määrättyjä ryhmiä eikä tehtäväksi antoja. Ja aina - viimeisen 15 vuoden aikana, on syntynyt kaaospäivänä paksumpi lehti kuin muina päivinä, useampia videoita, hyvää ruokaa, radio-ohjelmaa koko vuorokauden ympäriinsä, kioski on toiminut eli kaikki on toiminut. Eli viestintäleirimäinen tapa tehdä yhdessä opettaa myös toimeen tarttumista, selviytymistä. Ominaisuuksia, joista on hyötyä suurkatastrofienkin sattuessa. (Muuten, Elina ja Elinan lapset varmaan viihtyisivät leirillä, alkaa ensi tiistaina Otavan Opistolla)

Elinakin pohtii - kuten minäkin luotsikirjassa ja alustuksissani olen pohtinut ajattelun vaikeutta, miksi emme hoksaa asioita ajoissa? Lista hyvistä kognitiivisistä ajatteluvääristymistä on sivulla 156. Ehkä tällä hetkellä merkittävimmäksi koin: Emme koe tärkeäksi ongelmaa, joka ei kosketa meitä itseämme ja jota emme koe uhkaksi itsellemme tai läheisillimme. Minä näen isona ongelmana sen, että osa ihmisistä putoaa tietoyhteiskuntakehityksestä pois ja tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Näihin ihmisiin kuuluu kaikenikäisiä. Siksi pidän tärkeänä talkoohankkeita ja esittämäämme viestintäkeittiötä.

Elinan kertoessa riskeistä listasin mielessäni hankkeemme riskin: Ellemme tavoittakaan ketään ja listasin useita toimenpiteitä, millä vähentäisimme tätä riskiä, mm pullantuoksulla, mielenkiintoisilla tiedoilla, visuaalisella ulkoasulla jne....

Sivun 184 skenaariomenetelmien merkityksestä olisin voinnut kirjoittaa vaikka itse, jos olisin osannut (enhän ole Picasso!). Joka tapauksessa minäkin näen skenaariot tulevaisuusoppimisen välineenä ja kevyestikin toteutettuna tulevaisuusajattelun herättäjänä!

Pitkä luku strategian merkityksestä ja strategian kommunikoinnista organisaatiolle herätti ajatuksen: tehdään talkoot ja kuvataan niissä, mitä itse kukin ymmärtää yrityksen, organisaatiojohdon tarkoittaneen strategialla! Otetaan roolihahmot (oma pelikorttipelini) mukaan työstämään draamaa strategiasta!

Ja toteaapa Elina myös sarjakuvien merkityksestä strategiatyössä

254

- juuri kun meidän sarjakuvamme talkoista on valmistunut!

Tässä vaiheessa lukemista kirjoitin lapun: kirjoita talkoopäiväkirjaan Elinan kirjasta! Sitä olen tässä tekemässä, vaikkapa en oikeaoppisena kirja-arvosteluna vaan kuvauksena niistä ajatuksista, joita kirjan lukeminen sai aikaan - ihan kirjan hengen mukaan.

Seitsemäs luku innovaatioista, niiden määritelmä, synty, kommunikointi on mielenkiintoista luettavaa. Totesin lapulla, että nyt, kun meillä on jo tuotesalkkukin Tietotaitotalkoista, kun talkoita on pidetty 180 kertaa, on se jo innovaatio - ideasta on kypsynyt tuote. Mutta miten se kommunikoidaan muille? Se on vielä hakusessa...

Hyvä on Elinan ajatus siitä, että maailmassa aina riittää niitä, jotka ovat valmiita torppaamaan uusia ajatuksia, niitä ei kannata kuunnella. Tässä kohdin pyöri päässäni se, että mitä teemme talkooruokailun kanssa, josta osa nyt toukokuussa tehdyn kyselyn mukaan, noin 10/160 ei pitänyt, vaan katsoivat että se vei liikaa aikaa päätöksentekoprosesseineen. Vastapainoksi yhtä moni piti sitä erinomaisena ja oppi käyttämään päätoksen tekoa myös muissa asioissa. Jotain kuitenkin pitää tehdä, voi tosin olla, että ne, jotka eivät pitäneet asiasta olivat alkuaikojen talkoista (silloin ei vielä lähetetty tervetulokirjettä, missä kerrottaan miksi tehdään ruoka ja pisteytetään, mitä syötäisiin). Mutta aina voi parantaa kommunikointia.

Elina siteeraa: "Most idiotic thing is to say: we have tried that before" asiat eivät aina ole oikea-aikaisia, olimme muun muassa näyteikkunaruutujen kanssa aikaamme noin 12 vuotta edellä, nyt voimme taas kokeilla - jos olosuhteet sallivat.

Elina käyttää sanaa bisnesekosysteemi - sen hyväksyn, sen sijaan pelkkää ekosysteemi sanaa irroitettuna yhteydestään, en ole ainakaan vielä oikein hyväksynyt. Minusta ekosysteemi on luontoa koskeva asia ja älypuhelimen ympärillä olevat palvelut yms. muut asiat ovat puhelimen käytön vaatimat systeemit. Jotenkin bisnesekosyteemi häivyttää jo luonnon pois.

Elina: Demokraattisessa prosessissa liika miellyttäminen ja sen vuoksi kompromisseihin taipuminen on riski. Olen samaa mieltä, tietyistä asioista ei pidä tehdä kompromissiä, jos ne vesittävät koko jutun. Talkoissa esimerkiksi luotsit eivät ole kouluttajia vaan opastajia, neuvojia. Kaksi ihan eri asiaa. Jos luotsit olisivat kouluttajia, niin kyse olisi kurssista ja se on ihan eri juttu. Kursseja kyllä piisaa... (muutamat vastaajat kyselyssä kaipasivat koulutusta!)

Elinalla oli tosi kivoja esimerkkejä kevyistä tulevaisuusmenetelmistä, mm korttipelejä. Niitä pitäisi äästä kokeilemaan!

Kommunikoinnista Elinalla on koko luku. Hän peräänkuuluttaa visuaalista kommunikointia, kuvia, videoita! Näitä kaikkiahan mekin talkoissa ja lisäksi vielä kuunnelmia ja muita audiotuotoksia. Kuunnelmat sopivat hyvin, kun dramatisoidaan skenaarioiden arkea roolihahmojen avulla.

Lopun esimerkkien hypetyksen jälkeenkin on hyvä yhtyä kirjan sanoman kiteytykseen:

"Tulevaisuusajattelua voi käyttää ennakointiin, innovointiin ja kommunikointiin. Tulevaisuuden keskeinen tekijä olet sinä. Omalla toiminnallasi ja toimimattomuudellasi voit vaikuttaa sen kulkuun. Silloin kun et voi vaikuttaa, varaudu tulevaisuuden eri vaihtoehtoihin."

255

Kiitos Elina kirjasta!

Maija

Tiistai 13.6.2012

Paljon on taas tapahtunut viime kirjoituksen jälkeen: Innokylän kanssa on pidetty Vierumäellä tulevaisuustalkoot 31.5 - 1.6, sitten on juhlittu lauantaina uusia ylioppilaita ja heti sunnuntaina suunnattu matka kohti Otavan opistoa ja viestintäleiriä - tosin matkalla yöpyen Mäntsälässä. Viestintäleiri päättyi eilen 12.6, kotona kello 20.15! Joten tekemistä on ollut. Ja mieli on hyvä. Tässä välissä olen myös pitänyt alustuksen JHL:n työjaokselle tietotaitotalkoista järjestöviestinnän avittajana ja Olli on talkoillut Lohjalla.

Vielä kun rutistamme raportteja ja kertomuksia ja käännöksiä, niin johan se kesäkin saa tulla.

Muutama sana kuitenkin tapahtuneesta:

Innokylän tulevaisuustalkoot olivat todella kiva ja opettava ja luova tapahtuma. Niistä on ainakin tulossa talkookertomus ja muutama kuva on kuvia talkoista kohdassa ja tuotoksista kohdassa video, vaikka tuotokset olivatkin kuunnelmia...

Viestintäleiri toimii todella tulevaisuuden yhteiskunnan pienoismallina, sen aikana voi pohtia niin fyysisen paikan, sosiaalisten suhteiden kuin digitaalisten palvelujen merkitystä.

Kun leiri pullahtaa paikalle, missä vieressä asuu saman ikäisiä nuoria 8-15 vuotiaita, niin meillä on ratkaistavana ongelma: miten kaksi kulttuuria kohtaavat, miten toimia niin, ettei synny me ja nuo ulkopuoliset tilannetta?

Ratkaisimme asiaa pyytämällä ei-leiriläisiä mukaan videoihin, haastattelemalla radioon, vuokraamalla heidän puussa olevan majansa lecuilla jne. Pientä kahnausta oli tämänkin jälkeen, mutta aika moni pojista sanoi tulevansa ensi kesänä mukaan! Olimme toki ilmoitelleet leiristä aikaisemmin ja tarjonneet mukaantuloa puoleen hintaan, mutta viestintäleiri on asia, mikä pitää kokea, ennen kuin siihen rakastuu.

Ja tästä sitten seuraakin seuraava mietintä: Miksi on niin vaikea kertoa sellaisesta asiasta, joka on erilainen kuin muualla toimiminen? Miksi on niin vaikea välittää elämyksellistä tietoa? Esittelyvideoista tulee aina puisevia, omat videot ovat oikeastaan kotivideoiden tasoisia. Mutta kyse onkin prosessista, missä eletään ja ollaan yhdessä. Se on asia, mikä on koettava. Nyt naapurin pojat kokivat ja rakastuivat leiriin - näin ainakin koen tapahtuneen.

Leireillähän kaikki perustuu toisten arvostamiseen ja luottamukseen, tehtävien aitoon tekemiseen. Kotimatkalla autossa juttelin monimonivuotisen kultsin kanssa, joka totesi, että leirillä lehti pitää tehdä oikeasti, siinä ei saa lintsata taitossa tms. Vasta sitten se tuntuu viestintäleirin lehdeltä. Tämä sama asia on kaikissa muissakin toiminnoissa käsin kosketeltavissa, silminnähtävissä ja mielen tunnistettavissa. Mutta miten välittää se tulematta pidemmäksi aikaa paikalle?

256

Leirin infohan on tärkeä paikka, se on leirin selkäranka, josta saa apua ja tukea ja tietoa. Siellä on ensiapulaukku, siellä on infon ryhmätekstiviestipuhelin, siellä pidetään lokikirjaa kaikkein menemisestä ja tulemisesta. Tänä vuonna teimme kaaospäivänä (mikä omiaan on ihme ja luottamuksen tulos!) videon infon toiminnasta, ehkä se helpottaa ensi vuonna alkuun pääsemistä. Nyt kuitenkin saimme jo perjantaina toimimaan qr-koodilla viestintää. Infolaiset saivat tarran tehtävälistaan luettuaan qr-koodia ja toisen tehtyään qr-kooditulostuksen seinälle. Koko qr-koodin käyttö lähti liikkeelle siitä, kun torstain lehdessä oli sisällysluettelo kerrottu vain koodilla. Siitä sitten sekä isommat että pienimmät rupesivat miettimään koodin käyttöä.

Perjantaista lähtien se oli tehtävälistalla ja syntyikin uusia luovia kooditarroja: Liverpoolin pelitilanne ja leirin kronikan kirjoitussivu. Lähettipä Mirja kotiin kotiin lähteneille naperoille koodilla varustetun kortin!

Varsinainen yllätys oli kun kaaospäivän illan puolitoistatuntisten videoesitysten ja pisteiden jaon jälkeen leiriläiset saivat salaperäisen viestin, joka avautui vain qr:llä. Ja siitä seurasi upea aarteenmetsästys: etapilta toiselle qr-koodin avulla. Ja musta ja punainen mies auttoivat!

Oli kiva katsella innokkaita 12-vuotiata tyttöjä aarteenetsinnässä kello puoli kaksitoista valoisassa kesäyössä. Siitä jäi mieleen varmaan mukavia muistoja. Kiitos Johannan ja Jusun, jotka jaksoivat yllätyksen järjestää.

Ja tänään aamulla Leenan kanssa pohdimme sitä, kuinka vaikea talkoitakin on järjestöjen saada tilaamaan, ei riitä soitto, vaan pitää soittaa useammin ja olla sitkeä. Ja kun talkoot on pidetty, osallistuja pääasiallisesti kiittävät ja hämmystyvät kuinka tekniikka taipuu heillekin.

Näin on myös qr-koodin kanssa, sitäkin pitää houkutella käyttämään. Eikä riitä se, että tarjotaan "vakavaa" sisältöä, pitää myös saada itse tehdä ja keksiä uusia siältöjä!

Viestintäleiri osoitti jälleen kerran olevansa paikka, missä ideoidaan ja tehdään!

Nyt loppuraportteja kirjoittamaan!

Ja jos joku haluaa kuulla lisää kaaospäivästä, niin vastaan mielelläni! Se on upea sosiaalinen keksintö! Kommentoi!

Maija



Tietotaitotalkoot-hanke on osa opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan valtakunnallista ESR-kehittämisohjelmaa 2007–2013, joka keskittyy avoimissa oppimisympäristöissä kehittyvään aktiiviseen kansalaisuuteen.

Tietotaitotalkoiden tavoitteena on parantaa yhteisöjen viestintävalmiuksia ja luoda yhteisöille viestinnälliset käytännöt, jotka jatkuvat hankkeen jälkeen. Toiminnan taustalla on ajatus siitä, että kaikilla on oikeus näkyä, tulla kuulluksi, ilmaista itseään ja osallistua. Tämä edellyttää pääsyä verkkoihin, tekniikan käytön osaamista sekä ymmärrystä ja motivaatiota

Tietotaitotalkoo-hankkeessa on tavoitteena ollut koko ajan tiedon avoimuus. Tätä tavoitetta varten avattiin nettiin päiväkirja. Päiväkirjaa kirjoittivat pääsääntöisesti projektipäällikkö Liisa Kirves ja asiantuntija Marja-Liisa Viherä. Myös muut tietotalkoolaiset kirjoittivat silloin tällöin päiväkirjaa. Aluksi päiväkirja oli blogimuotoinen, mutta hyvin pian havaitsimme helpommaksi tavaksi kirjoittaa suoraan nettisivulle – aina uusin merkintä päällimmäiseksi. Päiväkirjaa on voinut kommentoida omalla kommenttisivulla. Tätä kirjaa varten olemme siirtäneet merkinnät kronologiseen järjestykseen, aloittaen alusta joulukuusta 2008 ja päättäen kesäkuuhun 2012. Merkinnät ovat alkuperäisessä muodossaan.

Päiväkirja käsittelee niin käytännön kokemuksia kuin teoreettisia pohdintoja. Melko paljon on kirjoitettu myös rämpimisestä tietotekniikan parissa. Sehän on osa tietotaitotalkoot - toimintaa.

Kirjoittajat, YTM Liisa Kirves ja FT Marja-Liisa Viherä ovat kokeneita tietotekniikan arjen käyttäjiä. Molempien taustalta löytyy työtä operaattorin palveluksessa sekä 25-vuotinen taival viestintäkasvatuksen seura ry:n viestintäleireillä. Tietotaitotalkoissa he toimivat sekä hallinnon, mallin kehittelyn ja tutkimuksen parissa että talkooluotseina useissa talkoissa.

Talkoopäiväkirjat 2009–2012

Documents

Transcript of Talkoopäiväkirjat 2009–2012