Päällys: Juri Patrikainen

Nuori ja seikkailuhenkinen luutnantti Klaus Runolinna haluaa antaa maalleen kaikkensa. Parhaan koulutuksen ja kokemuksen saadakseen hän liittyy Saksan SS-joukkoihin ja päätyy Wiking-divisioonaan, jonka eri maista tulevia sotilaita yhdistää halu tais-tella voimiaan säästelemättä bolševismista vapaan Euroopan puolesta.

Rintaman kova todellisuus Puolassa, Ukrainassa ja Venäjän aroil-la yllättää Taipaleen säälimättömät taistelut kokeneen Runolin-nankin. Todellinen tulikaste on kuitenkin Abteilung Partisan, kokeiluosasto, jonka tehtävänä on metsäsissien lyöminen näi-den omalla maaperällä.

Rauhan koitettua Runolinnaa ja hänen miehiään odottaa ikävä yllätys. Suomi, joka lähetti miehiään SS-joukkoihin sotimista op-pimaan, kääntää tylysti selkänsä hakaristin leimaamille sotureil-leen. Kohta ovelle koputtaa Valpon mies.

Kun yhdeksän entistä SS-miestä tapaa parisenkymmentä vuotta sodan jälkeen, on aika käydä läpi menneet tapahtumat ja arvioida ääritilanteissa tehdyt valinnat.

Hakaristin leimaama on rohkea keskustelunavaus jälkiviisaasta tuomitsemisesta.

Suomen sotilas, jonka sankaruus mitätöitiin

s u o m a l a i s e n s s - s o t u r i n t a r i n a

ta m m i

84.2 ISBN 978-951-31-8012-6

”Kaarnakari hallitsee militariansa hienosti.”

– Petri Korhonen, Ilta-Sanomat

”Teos on tasapainoinen sekoitus jän-nitysromaania ja sotakirjaa. Taistelun kuvaaminen sujuu tekijältä yhtä luonte-vasti kuin taistelun johtaminen romaa-nin majuri Aroselta.”

– Seppo Simola, Ammattisotilas

”Teos on taas kerran helmi sotahistoriaa tuntevalle lukijalle.”

– Veikko Luomi, Helsingin Reservin Sanomat

”Kaarnakari kuljettaa lukijaansa loista-vasti useissa erillisiltä tuntuvissa tapah-tumasarjoissa. Pikkuhiljaa tapahtumat alkavat linkittyä toisiinsa, mikä saa luki-jan kokemaan uusia oivalluksia. Olisiko tämä tosiaan ollut mahdollista?”

– Tapani Timoskainen, Karjalan Pojat

operaatio para bellum nyt myös bon-pokkarina!

Kuv

a: P

ertt

i Nis

onen

Suositusta Operaatio-sarjasta tunnettu Ville Kaarnakari on uudenlaisen sotaromaanin kehittäjä, jolle lajityypissä ei ole vertaista. Kaarnakari on reservin majuri ja palvellut mm. rauhanturvatehtävissä Lähi-idässä. Omien teostensa lisäksi hän kirjoittaa Kyösti Pietiläisen kanssa Legioon-alainen Peters -sarjaa, jonka uusin kirja Legioonalainen Peters Norsunluurannikolla ilmestyy syksyllä 2014.

Operaatio-sarja

Operaatio Para Bellum (2013)

Operaatio Finljandija (2012)

Operaatio Chevalier (2011)

Operaatio Übung -42 (2010)

© Ville Kaarnakari ja Kustannusosakeyhtiö Tammi 2014

ISBN 978-951-31-8012-6

Painettu EU:ssa

Parhaat kiitokseni Neiti Poikolaisen ystäville. 

Kiitos  perheelleni,  joka  on  taas  jaksanut.  Sil-

loin kun kipinöi, te olette aina ensimmäiseksi tuli-

linjalla. Erityinen kiitos vaimolleni Maritalle käsi-

kirjoitustani kehittävistä kannanotoista. Työrauhasta 

kiitän tytärtäni Kittyä ja poikaani Mickeä.

Tämän  kirjan  syntyä  ovat  tukeneet  Suomen  Tieto-

kirjailijat ry sekä Kustannusosakeyhtiö Tammen ra-

hasto.

Siinä paikassa, missä suomalainen SS-mies seisoi,

vihollinen aina lyötiin.

Heinrich Himmler

© Ville Kaarnakari ja Kustannusosakeyhtiö Tammi 2014

ISBN 978-951-31-8012-6

Painettu EU:ssa

KIrjaSSa KäyTETyT WaffEN SS:N  SoTIlaSarVoT 

SS-obergruppenführer  Kenraali

SS-Standartenführer  Eversti

SS-obersturmbannführer  Everstiluutnantti

SS-Sturmbannführer  Majuri 

SS-Hauptsturmführer  Kapteeni

SS-obersturmführer  luutnantti

SS-Untersturmführer  Vänrikki

SS-Sturmscharführer  Sotilasmestari

SS-Hauptscharführer  Vääpeli

SS-oberscharführer  ylikersantti 

SS-Scharführer  Kersantti

SS-Unterscharführer  alikersantti

SS-rottenführer  Korpraali

SS-Sturmmann  Korpraali

SS-Schütze  Sotamies

Heinäkuu 1961

7

TrumpeTinsoiTTaja koHoTTi soittimensa. Hetken hän asetteli suukappaletta huulilleen ja aloitti sitten.

ensimmäiset sävelet tulivat kuin tunnustellen. pitkän pöydän ääressä seisoi joukko miehiä tiukassa

asennossa. jokainen tuijotti jonnekin kaukaisuuteen. Tutun sävelen myötä katse ulottui monen vuoden, mo-nen vuosikymmenen taakse, Venäjän aroille asti.

Trumpetin ääni voimistui. jokainen oli tunnistanut ensi sävelistä tutun melodian. Tätä oli laulettu mo-nesti kentälle jääneiden toverien hautajaisissa Venä-jän aroilla ja silmänkantamattomilla heinikoilla tai laajojen auringonkukkaviljelmien reunustamissa rän-sistyneissä kylissä. sitä oli laulettu myös tunnelmalli-sissa illanvietoissa, joissa oli alkoholin voimin purettu sielun tuskaa.

jokainen osasi laulun sanat. kovat koettelemukset olivat kaivertaneet ne loppuelämäksi mieleen.

Trumpetinsoittaja oli aloittanut varovaisesti. soitto sai edetessään koko ajan lisää voimaa. ensimmäis-ten säkeiden jälkeen moni miehistä jo hyräili tutun laulun sanoja. Yksi miehistä tunnettiin hyvänä lau-lajana, ja nytkin hän lähti viemään vahvalla äänel-

8

lään koko joukkoa. Hän lauloi laulun ensimmäistä sä-keistöä suomeksi, ja pian siihen yhtyi jokainen omalla äidin kielellään.

…Yhä tarjoot mulle kättäs,johon taannoin tartuin mä.Puristaa sitä en voi joskaan,olemasta et lakkaa koskaan!Sinä parhain ystäväin!

Laulua johtanut mies vaihtoi toisen säkeistön alussa kielen saksaksi. Lauluun tuli lisää voimaa kaikkien laulaessa yhdessä tuttuja sanoja:

Will mir die Hand noch reichen,Derweil ich eben lad.Kann dir die Hand nicht geben,Bleib du im ew’gen LebenMein guter Kamerad!

klaus runolinna hyräili hiljaa mukana. Hän osasi lau-lun sanat hyvin, molemmilla kielillä, muttei halunnut äänensä kaikuvan ylinnä. Laulun aikana runolinna antoi katseensa kiertää pöydän ympärillä seisovien ja laulavien miesten kasvoissa. Lähimpänä vasemmalla puolella seisoi belgialainen ss-sturmmann rutgeer De Vos, hänestä seuraavana saksalainen ss-unter-scharführer peter Thalberg. oikealla puolella lähinnä häntä seisoi ss-obergruppen führer Felix stei-ner, Wiking-divisioonan sodanaikainen komentaja, ja sitten norjalainen ss-sturmmann Felix Halvor- sen.

Vastakkaisella puolella pöytää seisoivat vierekkäin ss-scharführer mikko onninen ja tanskalainen ss-rottenführer jesper poulsen. Tanskalaisen vieressä

9

olivat ss-scharführer niilo Laitinen ja hollantilainen ss-sturmmann piet van oorschot.

siinä oli koko komea joukko, joka oli kokoontunut tä-hän yksityiseen muistotilaisuuteen.

runolinnan katse hakeutui seuraavaksi soittajan vieressä oleviin lippuihin. metalliseen telineeseen oli aseteltu etuviistoon asentoon useita lippuja. jalustaan oli laitettu suomen, Belgian, Hollannin, norjan, Tans-kan ja saksan liput.

niiden vieressä oli erillisessä jalustassa kaksi pie-nempää, neliömäistä lippua. Toinen muistutti suomen lippua, mutta sen kulmissa olivat vapaudenristi, jää-käripataljoona 27:n tunnus, saksan rautaristi sekä ss-salamat. keskellä oli tuttu punapohjainen suomen vaakunaleijona.

Toinen samanmallinen lippu oli pohjaväriltään musta. siinä oli valkoisella ss-divisioona Wikin-gin tunnus, aurinkopyörä, Das Sonnenrad. pronssi-kaudelta peräisin oleva merkki muistutti ympyrän-muotoon taivutettua hakaristiä.

Wiking-divisioona. itärintama. keväästä 1941 kesään 1943. kaksi pitkää vuotta nuoren miehen elämästä.runolinnan ajatus siirtyi väkisinkin itärintamalle,

missä koko tämä joukko oli palvellut saksalaisessa ss-Wiking-divisioonassa. kuinka monissa kenttähautaus-tilaisuuksissa he olivatkaan siellä olleet.

monen ystävän tie oli katkennut jo alkumatkalla. Vain koivuristi ja siihen ripustettu kypärä olivat jää-neet aron multaan. monet haudat hävisivät tuulen piis-kaamina näkyvistä muutamassa kuukaudessa. suu-remmat hautausmaat olivat venäläiset oletettavasti hävittäneet saksalaisten peräydyttyä.

Yhteislaulu päättyi. jokainen jäi vielä seisomaan hil-

10

jaisuuden vallitessa. miehet istuutuivat vasta runolin-nan pienen kädenviittauksen jälkeen.

runolinna itse jäi seisomaan. muutaman kerran hän kakisteli kurkkuaan.

– kenraali, hyvät herrat, meine Herren. olemme ko-koontuneet viettämään ystävämme ja aseveljemme ss-Hauptscharführer Heikki kairan muistotilaisuutta. olen erittäin iloinen, että olen onnistunut kutsumaan näin monta vanhaa aseveljeä tähän tilaisuuteen.

– puhuimme Heikki kairan kanssa useasti, että pi-täisi organisoida tällainen tapaaminen. nyt se sitten on saatu järjestetyksi, mutta ei aivan sellaisissa mer-keissä kuin kairan kanssa puhuimme. olen kaikesta huolimatta vilpittömän iloinen, että meillä on mahdol-lisuus tavata toisemme niin monien vuosien jälkeen. uskon, että Heikki on läsnä joukossamme tänäänkin. Valitettavasti äkillinen sairaus vei hänet ennenaikai-sesti joukostamme.

runolinna piti pienen tauon. Hän oli etukäteen vä-hän jännittänyt tätä puhetta. ei siksi, että puhumi-nen olisi jännittänyt. siihen hän oli tottunut. sen si-jaan hän oli pelännyt, että tunnekuohu saisi hänestä yliotteen. nyt oltiin seurassa, jonka olemassaolo oli ol-lut kielletty monia vuosia. palvelua ss-joukoissa sak-sassa oli jouduttu salailemaan vuosikausia. se oli ollut pitkään häpeällinen asia niin suomessa kuin muual-lakin.

– kenraali, hyvät herrat, meine Herren. kohotta-kaamme malja ystävämme ss-Hauptscharführer Heikki kairan muistolle.

pöydän ympärillä istuvat tummapukuiset miehet nousivat hiljaisina ylös.

– Haluan samalla kohottaa maljan kaikille niille taistelutovereillemme, jotka jäivät itärintaman mul-tiin. me kaikki muistamme heidät kovina sotilaina

11

ja hyvinä ystävinä. me muistamme jokaisen miehen, jonka hautasimme Venäjän laajoille aroille ja vehrei-den laaksojen vilpoisiin lehtoihin. me muistamme jo-kaisen miehen, jonka haudan hakkasimme kivikovaksi jäätyneeseen maahan. ilman heidän sankaruuttaan ja uhrautuvaisuuttaan jotkut meistä eivät olisi täällä.

runolinna piti pienen ajatustauon.– rauha heidän sieluilleen.sitten hän nosti lasiaan. – Für die treue kameraden!jokainen kohotti lasiaan kohti runolinnaa ja tämän

vieressä seisovaa arvovierasta.runolinna katseli pöydän ääressä seisovia miehiä.

ikää oli kaikille tullut lisää, ulkoinen muoto oli muut-tunut, mutta ryhti oli jokaisella entisellään. saman hän oli pannut merkille jo äsken hautausmaalla van-han aseveljen hautajaisissa.

Tunnelma oli jäykähkö. osa miehistä ei ollut tavan-nut toisiaan vuosiin. Hautajaiset olivat hautajaiset ja latistivat jälleennäkemisen iloa. Tilaisuuden järjestä-jänä runolinna ymmärsi tämän hyvin. siksi hän oli kutsuja lähettäessään esittänytkin, että jokainen va-raisi vähän enemmän aikaa yhdessäoloon hautajais-ten jälkeen.

12

– raucHsauna! sepä vasta hienoa!kenraali steiner oli heti innostunut runolinnan ker-

toessa viikonlopun ohjelmasta saimaan rannalla sijait-sevassa lomakodissa.

– se puhdistaa miehen sielua myöten!kenraalin into tuntui tarttuvan muihinkin. matka

runolinnan varaamalla linja-autolla sujuikin jo pal-jon leppoisimmissa merkeissä kuin muodollinen muis-totilaisuus. puhuttavaa riitti, sillä useat miehistä ei-vät olleet tavanneet toisiaan sodan jälkeen.

seurueen määränpäänä oli runolinnan omistama loma koti pohjantähti saimaan rannalla. Hän oli saa-nut siirrettyä asiakkaidensa tilauksia niin, että koko lomakoti voitiin varata vain heidän joukolleen. Van-haan kartanoon kunnostettu lomanviettopaikka oli ai-van ideaalinen tapaamispaikka heille. siellä oli mah-dollisuus rentoutua saunomalla sekä nauttia sai-maasta nostettua kalaa ja muita kesän herkkuja. Lomakoti tarjosi myös loistavat mahdollisuudet ma-joittumiseen ja yhteisten tilaisuuksien pitämiseen joko ulkona tai sisällä.

13

pohjantähti sijaitsi pitkällä hiekkaisella niemellä, joka sormen tavoin kurkotti leveälle järven selälle. päärakennus muistutti vanhaa herraskartanoa ja oli koristeltu upeilla puuleikkauksilla. miesten saapu-essa pihalla oli vanhanaikaiseen tapaan henkilökunta odottamassa ja auttamassa vieraiden matka tavaroiden kanssa.

majoittumiseen ei käytetty montakaan hetkeä, ja koko joukko siirtyi tyynen järven rannalle. kapea polku vei vähän sivummalle uimarannasta ja laitu-rista. pienen poukaman perälle matalaan rinteeseen oli rakennettu hirsinen savusauna. osa siitä oli kai-vettu hiekkaiseen penkereeseen. saunan eteen oli rakennettu suurikokoinen terassi, johon nyt oli ka-tettu runsaasti virvokkeita valkoisien pöytäliinojen päälle.

– Tervetuloa vielä kerran tänne pohjantähteen. sanon ohjelmastamme vain sen, että saunomme ja syömme, keskustelemme kaikessa rauhassa, ja ennen kuin lähdemme täältä pois, savusauna lämmitetään vielä kerran. olkaa sydämellisesti tervetulleita.

pian iloinen keskustelunsorina täytti vanhan sa-vusaunan avaran ja valoisan terassin. Herkullinen tuoksu savustuspöntöstä, silmiä hivelevä järvimai-sema, saunaoluet ja muutamat juodut snapsit olivat lopullisesti sulattaneet hautajaisten ja muistotilaisuu-den kohmeen.

runolinna tarkasteli ruuanvalmistuksen lomassa pöydän ääressä istuvia. itse asiassa hän hämmästeli taas, että näinkin suuri joukko oli saatu saapumaan tilaisuuteen.

noutaessaan edellisenä päivänä heitä lentoasemalta, hän oli joutunut ponnistelemaan tunnistaakseen van-hoja sotakavereitaan. Vuodet olivat tukevoittaneet ja harmaannuttaneet heistä jokaista.

14

nyt, kun oli oltu hetki yhdessä, kaikki tuntuivat en-tisiltä tutuilta tovereilta. samat liikkeet, sama puhe-tapa, sama nauru – kaikki oli entisellään. ajan muok-kaamista hahmoista kuoriutui nopeasti tuttuja mie-hiä, aivan samanlaisia kuin ennenkin.

saksa oli luontevasti kaikille yhteinen keskustelu-kieli. pari vuotta kestänyt palvelus saksalaisessa rin-tamadivisioonassa oli opettanut jokaiselle sujuvan sak-san puhekielen, olipa äidinkieli mikä tahansa.

saunomisen lomassa yritettiin nopealla tahdilla ku-roa vuosien tietokatkosta umpeen. jokainen kyseli tois-tensa kuulumisia. Välillä pärähti iloinen nauru. Hyvin tuntuvat vieraat viihtyvän, runolinna ajatteli vetäes-sään tuoksuvat kalat ulos savustuspöntöstä.

– jos sopii, voisimme siirtyä tuonne huvilan teras-sille ruokailemaan. Tarjolla on savukalaa, silliä, uusia perunoita ja tuoreita vihanneksia. illalla syömme vielä rapuja suomalaiseen tapaan, hän vielä lupasi.

ruokailun aikana runolinna nautti sekä maittavasta ateriasta että mielenkiintoisista keskusteluista. iloi-sista aiheista keskustelu kääntyi jossakin vaiheessa menehtyneisiin aseveljiin. Heikki kairakin nousi taas puheenaiheeksi.

runolinnan vieressä istuva nikke Laitinen esitti kysymyksen, jonka vastausta kaikki jäivät kuuntele-maan: – Hei klaus, sinä kai meistä parhaiten tunsit Heikin? eikö hän ole ollut koko ajan sinun firmassasi-kin töissä? Lupasit tulomatkalla kertoa, miten te pää-dyitte itärintamalle.

pöydän ympärillä istuvat muut miehet lopettivat kes-kustelunsa ja jäivät kuuntelemaan. runolinnaa vas-tapäätä istuva saksalainen kenraalikin tarttui aihee-seen.

– minäkin olisin kiinnostunut kuulemaan tarinanne. Vaikka olemme tavanneet vuosien aikana useaan ot-

15

teeseen sekä saksassa että täällä suomessa, eipä ole koskaan tullut puheeksi, miten te kaksi päädyitte mi-nun divisioonaani.

kenraali steiner, joka oli sotien jälkeen siirtynyt liike-elämään, oli ystävystynyt runolinnan kanssa. Läheistä ystävyyttä oli jatkunut jo vuosikymmeniä. Taisi herroilla olla yhteisiä liiketoimiakin, sillä oman työnsä puolesta runolinna matkusti paljon saksassa.

– kerro vaan, joku muukin kehotti.runolinna otti vielä tilkan viiniä suuhunsa ja pyyhki

sitten suupieliään lautasliinalla miettien, mistä oikein alkaisi.

– mehän olimme Heikin kanssa eri puolilta suomea kotoisin. Varmaan muistatte, että me olimme sak-saan lähtiessämme jo kovia kokeneita sotaveteraaneja. olimme samassa rykmentissä talvisodan Taipaleessa. alkuun olimme eri komppanioissa, mutta Taipaleen kiivaimpien taistelujen aikana tiemme kohtasivat.

runolinna siemaisi taas lasistaan. ajatus haki tari-nalle luontevaa alkupistettä. käsi siirsi tyhjentyneen viinipullon kauemmaksi kuin tehden tilaa tulevalle ta-rinalle.

– minäpä kerron, miten me värväydyimme saksaan lähtijöiden joukkoon. muistan sen hyvin, vaikka siitä on jo aikaa. mutta minusta tuntuu, että jutun täytyy alkaa siitä, miten me kairan kanssa tapasimme ensi kertaa.

kaikkien pöydän ympärillä istuvien katseet olivat suuntautuneet runolinnaan. Vähän rykäistyään hän aloitti.

17

Helmikuu 1940

19

– VasTaHYökkäYkseen! Hei, herää! Taas tuli käsky. Vänrikki runolinna heilahteli häntä herättelevän

kersantin voimakkaissa ravisteluissa. Vieri vieressä korsun laverilla makaavat melkein tajuttomina nuk-kuvat sotilaat estivät velttoa vänrikkiä putoamasta lu-misohjoiselle lattialle.

– Vänrikki, herätkää.kersantin ravistelut voimistuivat ja saivat väsyneen

upseerin ääntelemään. Ynähdykset kuulostivat siltä kuin joku olisi menossa uimaan jääkylmään veteen.

– Vänrikki, nyt on herättävä! Vänrikki!Velttona makaava upseeri säpsähti hereille ja jäy-

kistyi, pää kohosi laverilta. Tummat silmät tuijottivat renkaina ympärilleen.

– Tuliko läpi? vänrikki älähti. pää putosi takaisin laverille ja hän makasi taas velt-

tona kersantin jatkaessa sinnikkäästi ravistelua. pik-kuhiljaa pää nousi pitemmäksi aikaa ylös ennen kuin valahti taas laverille miehen muuttuessa veltoksi.

Taukoamaton räjähdysten ääni oli muuttunut tausta-meluksi. Vain lähelle tulleet kranaatit saivat korsussa hereillä olevat säpsähtämään.

20

muutama kuukausi aikaisemmin tuoreista puista rakennettu hirsikorsu natisi maan keinuessa räjäh-dyksistä. Harvaan aseteltujen ja paikoiltaan liikku-neiden kattolautojen välistä ja repeytyneen tervapah-vin raois ta valui hiekkaa nukkuvien päälle.

– ei se taida tuosta herätä, nurkassa istuva van-hempi kersantti sanoi. – se on ollut kolme vuorokautta valveilla. Tunti sitten se rojahti tuohon.

Valtava räjähdys humautti hatarasta oviaukosta voi-makkaan paineaallon. korsun lähelle oli osunut lento-pommi tai 8-tuumainen kranaatti. paineen vaikutuk-sesta sammui korsun ainoa valonlähde, vähän valoa tuikkinut säilykepurkkiin rakennettu lyhty. natise-vien hirsikerrosten raoista ropsahti hiekkaa laverille ja korsun pienelle pöydälle.

mitään puhumatta sivummalla istunut kersantti sy-tytti peltipurkkilyhdyn uudelleen palamaan. Ties mo-nennenko kerran.

Hämärässä valossa näkyi, miten vänrikkiä herätel-lyt lähettialiupseeri oli saanut vaalean hiekkapöly-kerroksen asepukunsa koristeeksi. pöly sai herättä-jän yskimään.

– Vänrikki, herätkää!Taas pää nousi hetkeksi. paluu tähän maailmaan

levon syvyyksistä kesti tällä kertaa kauan. Loppuun ajettu keho ei antanut mielelle toimintamahdollisuutta. Tajunta käväisi tässä maailmassa, mutta hereille asti voimat eivät riittäneet.

– sama juttu joka paikassa. miehiä on vaikea saada hereille. kaikki ovat niin loppuun ajettuja.

Herättäjä puhui katsomatta lampun vieressä istuvan kersantin suuntaan. omakin puhti alkoi olla vähissä. Hän tiesi, että useimmat upseerit, joita hän kävi he-rättelemässä vastaiskuihin, eivät enää tulleet takai-sin. se kävi herättäjän voimille.

21

Hän tunsi olevansa kuoleman lähettiläs. mies, joka kävi herättämässä kuolemanväsyneitä taistelijoita vii-meiselle matkalle.

räjähdyksen humahdus löi uudelleen lampun sam-muksiin. rutiininomaisesti lampun vieressä istuva nosti sen pystyyn ja raapaisi taas tulitikun palamaan.

– saisi ryssä lopettaa tuon jyskäämisen. alkaa tikut loppua, hän sanoi värittömällä äänellä.

kukaan makuulaverin ahtaudessa nukkuva ei rea-goinut mitenkään ulkona riehuvaan teräsmyrskyyn. miehet elivät omissa painajaisissaan. joku mutisi vä-lillä jotakin. joku kimposi istumaan, katsoi hetken auki rävähtäneillä silmillään ennen kuin kaatui ta-kaisin makuuasentoon. jonkun käsi kouristeli.

Lepäävät miehet olivat pienessä liikkeessä koko ajan. keho oli sammunut väsymyksestä, mutta mieli jatkoi juoksuhaudan kokemuksien käsittelyä.

kranaatti kranaatin perään jysähti korsun ympä-rillä. Talvinen maisema oli myllertynyt mustaksi. edellisenä päivänä satanut lumi oli kadonnut etu-maisten asemien ympäristöstä. matalissa juoksuhau-doissa kyyhöttävät miehet eivät käyttäneet enää lumi-pukuja. mustiksi ne olisivat muuttuneet räjähdysten nokeamissa kuopissa.

– Vänrikki runolinna, herätkää nyt! on lähdettävä vastahyökkäykseen.

Vihdoin vänrikki alkoi osoittaa elonmerkkejä. Tajun-taan porautui kaikkien pelkäämä sana: vastahyökkäys.

ahtaassa tilassa runolinna nousi nelinkontin ja pu-disteli siinä päätään. silmät tuntuivat kiinni muura-tuilta. päässä humisi, mikä saattoi johtua kroonisesta nuhasta tai aikaisemmin päivällä lähelle tulleen kra-naatin ilmanpaineen iskusta. kersantti ravisteli häntä yhäkin, tämä ei osannut luottaa siihen, että vänrikki tällä kertaa pysyisi pystyssä.

22

– Lopeta, lopeta, kyllä tässä ollaan hereillä, runo-linna älähti herättäjälleen.

kersantti kaira päästi otteensa ja jäi odottamaan. oikeastaan hän jo tiesi, mitä seuraavaksi tapahtuisi. kuin hänen ajatuksensa lukien runolinna kellahti ta-kaisin miesten väliin ja oli samassa täydessä unessa.

kymmenen minuuttia myöhemmin vänrikki runo-linna oli saatu istuvaan asentoon. Lamppua hoitava kersantti oli jostakin taikonut kuumaa vettä ja tarjosi kuluneesta emalimukista herääjälle lämmintä me-hua.

– Herra vänrikki. nelonen ja Vitonen on menetetty. päällikkö käski vastahyökkäykseen, nyt heti. miehiä ollaan kokoamassa kolmosen taakse. kapteeni kor-honen tulee sinne itsekin paikalle. nyt pitäisi jo olla menossa.

runolinna alkoi aistia ulkoa kuuluvan entisestään kiihtyvän jyrinän. enää ei erottanut yksittäistä kra-naatin räjähdystä toisesta.

nelonen ja Vitonen menetetty! Taas? äskenhän hän oli juuri ollut siellä valtaamassa vas-

taiskulla asemia takaisin. sinne piti tulla uudet mie-het linjaan.

– mitä nyt on taas tapahtunut?kaira aavisti herätetyn upseerin ajatukset.– ne uudet miehet oli peloteltu ennen kuin ne tuo-

tiin tänne kirvesmäkeen. ne lähtivät irti asemista heti ryssän ensimmäisestä hyökkäyksestä. siitä ei tullut edes sanaa komentopaikalle, jotta tilanteeseen olisi voitu puuttua. Vauhkoontuneet miehet vain huusivat, ettei Taipaleessa kukaan selviä hengissä. Taitavat olla jo kaukana tukilinjan takana.

kersantti selosti tuoreita tapahtumia saadakseen vänrikin tajuamaan tämänhetkisen tilanteen.

23

– ovatko asemat ryssillä? runolinna kysyi kuin ei olisi uskonut herättäjän viestiä.

– on, mutta ei niitä vielä ole siellä paljon. kolmo-sesta ampuvat nelosen ja Vitosen eteen. sinne on rys-sän paha tuoda lisää väkeä. päällikkö sanoi, että nyt on vain saatava ryssät sieltä äkkiä pois ennen kuin asettuvat taloksi. ja että huomaavat pistää kolmo-seen sellaisen keskityksen, että sieltä ei ammuta es-tettä asemiin pyrkiville täydennyksille.

Väsymyksestä horjuva runolinnakin ymmärsi, että oli kiire. mitä nopeammin toimitaan, sitä pienemmillä tappioilla päästään.

– kukas sinä olet? Vänrikki oli sen verran hereillä, että huomasi herät-

täjän olevan outo mies.– kersantti kaira, herra vänrikki. olen 3. komp-

panian lähettialiupseeri. satuin olemaan komppani-anne komentopaikalla, ja kun miehiä tarvittiin, käs-kettiin minut tänne tuomaan sanaa.

– aha, vänrikki vain totesi. kiivaiden taistelujen aikana miehiä tuli ja meni.

Harva ehti jäädä mieleen. alkuperäiset, YH:n ai-kaiset miehet komppaniassa olivat jo pieni vähem-mistö.

runolinna kulautti lämpimän mehun suuhunsa. pyö-ritteli sitä hetken aikaa kuin pitkittääkseen nautin-toa. ulkoilmassa rohtuneet huulet tuntuivat karheilta ja kipeiltä.

kaikki voimansa keräten hän nousi ähkäisten la-verilta. Hetken hän järjesteli vaatteitaan, jotka olivat kiertyneet ikävästi ahtaassa nukkumispaikassa. La-verin alta hän veti esiin konepistoolinsa ja leipälauk-kunsa. sieltä hän otti esiin täyden lippaan ja läväytti sen tottuneesti kiinni aseeseen.

– no, mennään, hän sanoi herättäjälleen.

Päällys: Juri Patrikainen

Nuori ja seikkailuhenkinen luutnantti Klaus Runolinna haluaa antaa maalleen kaikkensa. Parhaan koulutuksen ja kokemuksen saadakseen hän liittyy Saksan SS-joukkoihin ja päätyy Wiking-divisioonaan, jonka eri maista tulevia sotilaita yhdistää halu tais-tella voimiaan säästelemättä bolševismista vapaan Euroopan puolesta.

Rintaman kova todellisuus Puolassa, Ukrainassa ja Venäjän aroil-la yllättää Taipaleen säälimättömät taistelut kokeneen Runolin-nankin. Todellinen tulikaste on kuitenkin Abteilung Partisan, kokeiluosasto, jonka tehtävänä on metsäsissien lyöminen näi-den omalla maaperällä.

Rauhan koitettua Runolinnaa ja hänen miehiään odottaa ikävä yllätys. Suomi, joka lähetti miehiään SS-joukkoihin sotimista op-pimaan, kääntää tylysti selkänsä hakaristin leimaamille sotureil-leen. Kohta ovelle koputtaa Valpon mies.

Kun yhdeksän entistä SS-miestä tapaa parisenkymmentä vuotta sodan jälkeen, on aika käydä läpi menneet tapahtumat ja arvioida ääritilanteissa tehdyt valinnat.

Hakaristin leimaama on rohkea keskustelunavaus jälkiviisaasta tuomitsemisesta.

Suomen sotilas, jonka sankaruus mitätöitiin

s u o m a l a i s e n s s - s o t u r i n t a r i n a

ta m m i

84.2 ISBN 978-951-31-8012-6

”Kaarnakari hallitsee militariansa hienosti.”

– Petri Korhonen, Ilta-Sanomat

”Teos on tasapainoinen sekoitus jän-nitysromaania ja sotakirjaa. Taistelun kuvaaminen sujuu tekijältä yhtä luonte-vasti kuin taistelun johtaminen romaa-nin majuri Aroselta.”

– Seppo Simola, Ammattisotilas

”Teos on taas kerran helmi sotahistoriaa tuntevalle lukijalle.”

– Veikko Luomi, Helsingin Reservin Sanomat

”Kaarnakari kuljettaa lukijaansa loista-vasti useissa erillisiltä tuntuvissa tapah-tumasarjoissa. Pikkuhiljaa tapahtumat alkavat linkittyä toisiinsa, mikä saa luki-jan kokemaan uusia oivalluksia. Olisiko tämä tosiaan ollut mahdollista?”

– Tapani Timoskainen, Karjalan Pojat

operaatio para bellum nyt myös bon-pokkarina!

Kuv

a: P

ertt

i Nis

onen

Suositusta Operaatio-sarjasta tunnettu Ville Kaarnakari on uudenlaisen sotaromaanin kehittäjä, jolle lajityypissä ei ole vertaista. Kaarnakari on reservin majuri ja palvellut mm. rauhanturvatehtävissä Lähi-idässä. Omien teostensa lisäksi hän kirjoittaa Kyösti Pietiläisen kanssa Legioon-alainen Peters -sarjaa, jonka uusin kirja Legioonalainen Peters Norsunluurannikolla ilmestyy syksyllä 2014.

Operaatio-sarja

Operaatio Para Bellum (2013)

Operaatio Finljandija (2012)

Operaatio Chevalier (2011)

Operaatio Übung -42 (2010)