Kurkijokelaisen, hiitolaisen ja karjalaisen hengen vaalija ja ajankohtaisten kysymysten selvittäjä57. VUOSIKERTA Irtonumero 2 E (sis. alv 22 %)Nro 38–39 • Perjantaina 22. syyskuuta 2006

Sivuillamme

TÄNÄÄN mm.Veikko Turunen 1930-2006 ................3Arpajaispalkintoryijy .........................4Muisteluksia Kurkijoelta ...................5Pitäjäjuhlien kuvasatoa.................. 6-7Yllätys Lahdenpohjassa .....................9Karjalan palautusasiaa ...............10-11

Sivuillamme

TÄNÄÄN mm.

Seuraavat Kurkijokelaiset ilmestyvät6.10., 20.10., 3.11., 17.11., 1.12.

Karjalaiskulttuurintuulet puhaltavatKurkijoellaTämän kesän kotipaik-

kamatkallamme Laatokanpohjoissaaristoon ja Kurki-joelle törmäsimme yllättä-en kyseisen paikkakunnanSuomen aikaisen kulttuuri-ja käyttöesineistön muse-oon.

UkrainalaissyntyinenPetroskoin yliopistosta val-mistunut biologi, historias-ta ja arkeologiasta kiinnos-tunut Marina Petrova onpolkaissut vuonna 1999kuin tyhjästä käyntiin jo nytmittavan museoprojektinLahdenpohjan paikallishal-linnon ja yksityisten tuki-joiden myötävaikutuksella.

Kurkijoen kotiseutumu-seo on kunnallinen sivistys-laitos, jonka päätehtävinäon kerätä ja levittää tietoahistoriasta, kulttuurista,luonnon erikoisuuksistasekä edistää luonnon suoje-

lua Lahdenpohjan piirissä.Marina Petrova kertoo asu-neensa Kurkijoella 20 vuot-ta. Hän aloitti työelämänsäopettajana ja kiinnostuiKarjalan ja varsinkin Kur-kijoen historiasta ja luon-nosta. Kurkijoen museonperustamisen jälkeen häntyöskenteli museossa aluk-si yksin, mutta myöhemminhän sai avukseen paikallisiaihmisiä Hiitolasta, Terva-järveltä, Lahdenpohjasta jaLasasesta (entisestä Kurki-joen Riekkalan kylästä).

Nyt Petrova toimii mu-seon ja sivistyslaitoksenjohtajana. Vuosina 2002 ja2003 Kurkijoen kotiseutu-museo tunnustettiin Karja-lan tasavallan parhaaksimuseoksi. Vuonna 2005”museoviraston” toimitta-ma opetuskirja ”Ratamo”sai diplomin kotiseutuoppi-

kirjakilpailussa Venäjällä jaentisissä Neuvostoliitonmaissa.

Marina Petrova toimittaaja pitää yllä apulaisineenmuseon nettisivustoa http://www.kirjazh.spb.ru

Sivustoilla on ollut kävi-jöitä 90 maasta. Vuonna2006 sivuilla on käyty kes-kimäärin 2 500 kertaa päi-vässä.

Opettajienasuinrakennuksessa

Museo on saanut käyt-töönsä entisen Maatalous-opiston opettajien asuinra-kennuksen, joka hirsiraken-teisena on uhmannut vuosi-kymmenet säiden vaikutuk-sia tyhjänä seisoessaan.

Tosin nyt huomiommemukaan olisi tarpeen tehdäkosteusvauriotutkimus jauusia tai korjata vesikatto,

jotta pahemmilta homevau-rioilta vältyttäisiin. Mieles-tämme tässä olisi järkevälähialuetukikohde, jokaKurkijoelta käsin pitää kar-jalaista kulttuuria esillävaalien myös alueen suo-malaisasutuksen aikaan liit-tyviä muistoja.

Kerätty aineisto- ja esi-nekokoelma ovat maallikonsilmissä aivan uskomatto-mia. Alkuperäistä esineis-töä löytyy kenkälesteistäpuukirnuihin, puurakentei-seen separaattoriin ja kan-gaspuista puutyökaluihin jakutomatuotteisiin. Myös ki-vikeraamiset löydöt ovatmittavia. Kuuluisan arkki-tehti Sonckin talon tapet-tien alta paljastuneet Karja-la-lehden ja Huvustadsbla-detin numerot vuosilta1914-1915 olivat myösmielenkiintoisia löytöjä.

Presidentti L. K. Relanderin syntymäkoti Kurkijoen Lopotissa. Kirjoittajat ovat sitä mieltä, että Suomen valtion pitäisi ostaatalo ja entisöidä se.

Pentti Ohvo tutkimassa kirnua Kurkijoen museotalossa.

Toiminnan rahoituksestapuhuttaessa Marina Petrovakertoi Venäjän valtion näi-hin tarkoituksiin nimettyjenvarojen menevän pääosinPietarin eremitaasi-museonkäyttöön, ja he tulevat toi-meen paikallisen yksityisenja Lahdenpohjan piirin tuel-la.

KaivauksiaSoskualla

Marina Petrova kertoiparhaillaan käynnissä ole-vista arkeologisista kaiva-uksista Soskuan linnavuo-rella, ja pääsimmekin hänenopastuksellaan tutustumaanmyös niihin. Kurkijoella onnäitä kaivauksia ja muinais-löytöjä tehty aikaisemmin-

kin, mutta joitakin vuosiasitten Soskuan linnavuorel-ta tehdyn löydön kaivauk-siin on saatu rahoitus vuo-sille 2005–2006 Venäjänfederaation säätiöltä. Mari-na mainitsee, että linnamä-ellä vuonna 1939 käynyt ar-keologi Esko Sarasmo eiollut huomannut linnamäel-lä tätä nyt löydettyä kivilin-noitusta.

Kaivauksia paikan pääl-lä johtamassa oli historiantohtori Svetlana Kochkur-kina Petroskoin yliopistos-ta. Työhön osallistuivatMarinan johtaman museonhenkilökunta (6 henkilöä)ja koululaisia Petroskoista

JATKUU SIVULLA 6

Karjalaiskulttuurintuulet puhaltavatKurkijoella

Perjantaina 22. syyskuuta2 – 2006 – Nro 38–39

22.9.2006

Varovaisuus ja viisausHyvä elämä

Hartaus sunnuntaiksi 24.9.16. sunnuntai helluntaista

SananVoimaa

pe 22.9. Maurila 23.9. Mielikkisu 24.9. Alvar, Aunoma 25.9. Kullervoti 26.9. Kuismake 27.9. Vesato 28.9. Arjape 29.9. Mikko, Mika,

Mikael, Mika-ela, Miika,Miikka, Miko,Miska

la 30.9. Sirja, Sorjasu 1.10. Rauno, Rainer,

Raine, Rainoma 2.10.Valioti 3.10. Raimoke 4.10. Saija, Sailato 5.10. Inkeri, Inka

Haapasen HautaustoimistoTÄYDELLINEN HAUTAUSPALVELU

Puh. 762 2700 ja 762 2857Heimolinnankatu 16, 32200 LoimaaLiikeajan jälkeen Reunanen puh. 762 2700

Matkap. 0500 531 814, 050 561 0547������������� ���������������

�������������������������

�������������

22.9. Kiittäkää Herraa! Hänon hyvä. Iäti kestää hä-nen armonsa. Ps. 136:1

23.9. Koetelkaa kaikkea japitäkää se mikä on hyvää.Pysykää erossa kaikestapahasta. 1 Tess. 5:21-22

24.9. Jeesus sanoo: “Älkääkootko itsellenne aarteitamaan päälle. Täällä teke-vät koi ja ruoste tuhojaanja varkaat murtautuvatsisään ja varastavat.Kootkaa itsellenne aartei-ta taivaaseen. Siellä ei koieikä ruoste tee tuhojaaneivätkä varkaat murtaudusisään ja varasta. Missäon aarteesi, siellä onmyös sydämesi. Matt.6:19-21

25.9. Jätä taakkasi Herrankäteen, hän pitää sinustahuolen. Ps. 55:23

26.9. Työtä tehden tuleehuolehtia vähäosaisistamuistaen Herran Jeesuk-sen omat sanat: “Autu-aampi on antaa kuinottaa.” Apost. 20:35

27.9. Varoita niitä, jotkatässä maailmassa ovatrikkaita, etteivät he ylpei-lisi eivätkä panisi toivo-aan epävarmaan rikkau-teen, vaan Jumalaan,joka antaa kaikkea run-sain mitoin nautittavak-semme. 1 Tim. 6:17

28.9. Lakatkaa te huolehti-masta! Tietäkää, ettäminä olen Jumala. Ps.46:11

Rakkaamme

LauriKONTULAINEN* 16.7.1929 Kurkijokit 3.9.2006 Kanada

Syvästi surrenLapset perheineen Kanadassa

Kaipauksella muistaenHelviLyyli perheineenAadolf perheineenSisarusten lapset perheineenMuut sukulaiset ja ystävät Suomessa

Minä seisoin vaaroilla paljain päin,missä Karjalan kauniin eessäin näin.

Niin kuin muuttolintusen tiekotoa kauas matka vie.

Lauri on siunattu läheisten saattamana 8.9.2006 Sault SteMariessa, Kanadassa. Lämmin kiitos osanotosta.

29.9. Sinä, Herra, olet hyvä,sinä annat anteeksi, run-sain mitoin sinä jaat ar-moasi kaikille, jotka si-nua avuksi huutavat. Ps.86:5

30.9. Jeesus sanoo: “Ku-kaan ei voi palvella kahtaherraa. Jos hän toistarakastaa, hän vihaa tois-ta; jos hän toista pitääarvossa, hän halveksiitoista. Te ette voi palvellasekä Jumalaa että mam-monaa.” Matt. 6:24

1.10. Opetuslapset tulivatJeesuksen luo ja kysyivät:“Kuka on suurin taivas-ten valtakunnassa?” Sil-loin Jeesus kutsui luok-seen lapsen, asetti hänetheidän keskelleen ja sa-noi: “Totisesti: ellettekäänny ja tule lastenkaltaisiksi, te ette pääsetaivasten valtakuntaan.Se, joka nöyrtyy tämänlapsen kaltaiseksi, onsuurin taivasten valta-kunnassa.” Matt. 18:1-4

2.10. Sinä pelastit minutkuolemasta, et antanutjalkani astua harhaan.Ps. 56:14

3.10. Herra, sinä valmistatmeille rauhan. Myös seon sinun tekoasi, niinkuin kaikki mitä meolemme saaneet aikaan.Jes. 26:12

4.10. Minulle elämä on Kris-tus ja kuolema on voitto.Fil. 1:21

5.10. Tuonelan kohdustaminä huudan apua, jasinä, Herra, kuulet ääne-ni. Joona 2:3

1. Kenen taiteilijan käsi-alaa on maalaus Pekkaja varis?

2. Mikä tapahtuma saialkunsa Ohkolan työvä-entalolta v. 1932?

3. Kuka intialainen kehittiväkivallattoman vasta-rinnan idean?

4. Kuka raskaan sarjanpoliitikkomme on omaasukuaan Vainikka?

5. Montako nuohoojaa onSuomessa?

6. Minä vuonna hyväksyt-tiin vuosilomalaki?

7. Mistä Raamatun mu-kaan Jumala loi Aata-min?

8. Mille maalle Grönlantikuuluu?

9. Kuinka monta vuottakesti Saimaan kanavanrakentaminen?

10. Kuinka monessa maas-sa kuolemantuomio onkielletty?

Muistamme jo kansakouluajoilta kertomuksen kahdesta po-jasta, jotka olivat hyvin erilaisia. Toinen säästi tarkkaan saa-mansa rahat, toinen taas tuhlasi elokuviin ja muihinkin huvei-hin. Kun pojat kasvoivat, toinen menestyi hyvin elämässään,rikastui ja varttui kunnon mieheksi. Toinen taas koki köyhyy-den ja menetysten tuskan.

Mitenhän tuo kertomus sopii ensi sunnuntain tekstiin,Matt. 6.19-24? Siinähän Jeesus varoittaa: ”Älkää kootko itsel-lenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuho-jaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.” Onko sittensäästäminen ja tulevaisuuteen tähtääminen pahasta? Tuskinsiitä on kysymys. Opetammehan me lapsillemme suuntautu-mista tulevaisuuteen. Kuka hoitaa tämän hyvän koulutuksenturvin, kuka keräämällä omaisuutta. Eihän siinä voi olla mi-tään pahaa.

Kyllä Jeesus kuitenkin varoittaa meitä kiintymästä liikaanäihin ajallisiin. Hän tietää, että jo lapsesta pitäen olemmevalmiit ottamaan myös toisen omaa. Meille ei riitä, että meilläon omat leikkitavaramme, oma omaisuutemme, me pyrimmeottamaan jopa vääryydellä sitä, mikä kuuluu lähimmäisellem-me. Tässä piilee monia vaaroja.

Ensimmäinen vaara on lähimmäissuhteissamme. Kun luom-me itsellemme huomisen turvaa, unohdamme lähimmäisemme.Ensin unohtuu suku ja ystävät, sitten vielä oman perheen jä-senet. Emme ajattele enää muuta kuin kaiken maallisen lisää-mistä. Tämä voi liittyä ei vain omaisuuteen, vaan myös kunni-an ja maineen lisäämiseen. Loukkaamme läheisimpiämmekin,puhumattakaan sitten muista ihmisistä. Oman onnemme ta-voittelussa tuotamme toisille kärsimystä.

Vaarana voi olla sekin, että opimme luottamaan kaikessatähän maalliseen. Olemme onnellisia, kun meillä on paljontätä katoavaa turvaa, emmekä huomaa, että se on todellakinkatoavaa. Kiitosmieli unohtuu, Jumalan lahjana saatu terveysunohtuu, hyvän mielen luominen kotiin ja ystäväpiiriin unoh-tuu. Luetteloa voi jatkaa vaikka kuinka paljon. Mitä siitä seu-raakaan!

Olen seurannut lastenlasteni elämää ja yrittänyt omaltaosaltani tuottaa heille hyvää mieltä. Olen samalla havainnut,ettei se suinkaan onnistu aina jakamalla jotain hyvää. Näyttääsiltä, että turvallinen läsnäolo, rakkaus silloinkin, kun tuleekiukunpuuska, on parasta, mitä voi antaa. Vaikka jonkin asiankieltäminen voi aiheuttaa suuttumuksen, kohta taas kaikki onkuin päivänpaistetta.

Niin lapset kuin me aikuisetkin joudumme kokemaan vas-toinkäymisiä ja vaikeuksia, joskus jopa ylitsepääsemättömiävaikeuksia. Jumalan lapsina me opimme ymmärtämään, etteihän ole meitä rakastava Isä vain silloin, kun kaikki on hyvin,vaan myös silloin, kun kärsimys meitä kohtaa. Tämän ymmär-täminen on eräs sitä taivaallisen aarteen keräämistä, johon Jee-sus meitä kehottaa.

Jeesuksen omina, hänen lapsinaan, meitä kantavat Taivaanenkelit silloinkin, kun joudumme kokemaan elämän katoami-sen. Näin ollen mikään tässä maailmassa ei voi meitä riistääsiitä rakkauden yhteydestä, johon meitä on kutsuttu ja johonmeidät on jo kasteessa liitetty.

Hyvää syksyä toivottaenEino Orpana

Karjala-lehden päätoimittaja Antti O. Arponenmuistuttaa eilen ilmestyneen lehtensä kolumnissa,että kenraali Gustav Hägglund on eräässä 1990-luvulla tehdyssä haastattelussa tokaissut, ettei ot-taisi Karjalaa takaisin edes kultalautasella. Myö-hemmin tuo Viipurissa syntynyt kenraali on otta-nut jonkun verran takaisin ja todennut, että hänehkä sanoi tuolloin vähän varomattomasti. Hän olivain halunnut olla lojaalivaltion johdolle. Mutta eihän olisi halukas ottamaanKarjalaa takaisin Suomellenytkään. Sen hän on toden-nut Etelä-Saimaa –lehdenhaastattelussa 12.9.2006. Kenraalin mielestä Kar-jalan palautus toisi Suomelle 300 000 sosiaalita-pausta ja vähemmistökieleksi venäjän.

Keskustelu Karjalan vaatimisesta takaisin käyedelleen kuumana. Asia on vaikea. Vaikeammaksisen tekee, ettei niiden ihmisten joukosta, joiden pi-täisi keskustelua Venäjän kanssa käydä, löydy ha-lukkuutta keskustelua aloittaa. Lehdessämme toi-saalla muistutetaan siitä, ettei Venäjä panosta Kar-jalaan, vaan antaa sen rappeutua. Monet yksityisetovat löytäneet Karjalan kauniin luonnon ja käyttä-

vät sitä lomapaikkanaan. Sitä kautta investoinnit alu-eella lisääntyvät, vaikkakin erittäin hitaasti.

Jukka Seppiseltä on keskiviikkona ilmestynyt kirja(Ajatus Kirjat), jonka nimi on NeuvostotiedusteluSuomessa – strategia ja toiminta 1917-1991. Siinä hänväittää, että neuvostotiedustelun toiminnan tavoittee-na on ollut siirtää Suomi kommunismiin. Se ei kui-tenkaan onnistunut, kuten ei onnistunut Stalininkaan

tarkoitus sotatoimin liittääSuomi Neuvostoliittoon.

Seppinen kertoo: ”Tutki-muksessa selvitetään Neu-vostoliiton ja sen vallankäyt-täjän eli Neuvostoliiton kom-

munistisen puolueen (Nkp) poliittisia tavoitteita Suo-messa ja sitä kautta Neuvostoliiton turvallisuuspalve-lun vaikutusta Suomessa. Turvallisuuspalvelun roolioli usein aggressiivinen ja poliittinen. Se kattoi lain-vastaisin menetelmin osan siitä toiminnasta, jota ta-vanomaisesti kutsutaan diplomatiaksi.”

Noista ajoista on ilmeisesti jäänyt Suomelle sellai-nen ahdistus ja pelko, ettei vieläkään uskalleta ollarentoja. Minunkin mielestäni varovaisuus on viisaut-ta.

Raija Hjelm

”Oi suuri ja mahtava Neuvostoliitto,sun synnytti valtava Venäjän maa.Sun luonut on kansojen yhteinen tahto,sun mahtis on säilyvä aikojen taa…”

Perjantaina 22. syyskuuta 2006 – Nro 38–39 – 3

Kustantaja ja julkaisija: KURKIJOKI-SÄÄTIÖwww.kurkijoki.fi

Toimitusneuvosto: Kurkijoki-Säätiön hallitusToimitus: Päätoimittaja Raija Hjelm

ja kaikki Kurkijokelaisen ystävätToimitus: Koulukuja 7, 32200 Loimaa

Avoinna: Tiistaisin ja perjantaisin klo 9–14puh./fax (02) 762 2551, matkapuh. 050-521 3336

Lakon tai muun ylivoimaisen esteen takia ilmestymättä jääneistä nume-roista ei suoriteta korvausta. Toimitus pidättää oikeuden muokata ja ly-hentää lähetettyjä aineistoja. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestätai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enimmillään ilmoituk-sesta maksetun hinnan palauttamiseen.

ILMOITUSHINNAT:4-väri .............. 60 centtiä/mm + alv 22 %Mustavalk. ...... 45 centtiä/mm + alv 22 %

Säännöllisistä ja jatkuvista ilmoituksista huomattava alennus. Väri-ilmoituksetsopimuksen mukaan. Puhelimitse annettuihin ilmoituksiin sattuneista virheistälehti ei vastaa. Ilmoitusaineistojen jättöaika: keskiviikko klo 16 mennessä.

TILAUSHINNAT:

vuosi ............... 35 euroa6 kk ................ 20 euroa3 kk ................ 12 euroaPohjoismaat .....39 euroaMuualle ........... 46 euroa

Lehti ilmestyy pääasiassa joka toinen perjantai. Painosmäärä 2000 kpl.

toimitus@kurkijokelainen.inet.fiTilinumero: LSOP 523900-4897

Sivunvalmistus:Etusivu Frontpage, LoimaaPaino: Satakunnan Painotuote Oy, Kokemäki

ISSN 0782-5668

Muistettavaa

Rovasti Veikko Turunenkuoli Jyväskylässä18.7.2006 läheisten saatte-lemana. Hän syntyi19.61930 entisten kurkijo-kelaisten Alina ja Eino Tu-rusen perheeseen Jänisjär-ven rautatieaseman kasar-mitupaan. Isä, joka oli ko-toisin Elisenvaarasta, toimiJänisjärvellä asemamestari-na. Äiti Alina oli Rummun-suon tyttöjä. Lapsuusmuis-toja Veikolle kertyi asemal-la leikkiessä ja junia seura-tessa.

Perheen muutettua Laa-tokan rantaseudulle Kite-lään (toinen Impilahden kir-konkylistä) lapsuus muuttuisävyltään tummemmaksi.Pikkuveli kuoli aivokal-vontulehdukseen, ja kohtatykkien jylinä nujersi raja-seudun rauhan. Kotiseutuoli jätettävä.

Muutaman vuoden pääs-tä myös perheen kuopus

Evakkolapsestaevankelistaksi

menehtyi ja pian isäkin.Veikon perheessä oli senjälkeen vain Aili-sisar (ny-kyisin Nevanperä) ja äiti.

Jatkosodan aikaan perhemuutti takaisin Karjalaan,mutta pian kotoisat kukku-lat oli jätettävä pysyvästi.Kuin kontrastiksi uusi kotilöytyi Ilmajoen lakeuksilta.Karjalasta lähtö jätti elä-mänmittaisen muukalaisuu-den tunteen, kun sydän eilöytänyt muualta lapsuus-ajan veroista kotiseutua.

Hengellisyyteen Veikkosyttyi teini-iässä. Pian hänlöysi itsensä Helsingistäteologian luennoilta. Papik-si Veikko vihittiin vuonna1957. Nuoren pastorin en-simmäinen palvelupaikkalöytyi Espoosta, niin kuinMerja-vaimokin o.s. Perälä.

Veikon työhistoriaan ke-rääntyi uskonnonopettajanja papin töitä muun muassaKurusta, Iisalmesta, Keu-

ruulta, Jyväskylästä, Jämi-järveltä, Petäjävedeltä jaKannonkoskelta. Erityisenlämpimästi Veikko muisteliaikaansa Petäjäveden yh-teiskoulun uskonnon opet-tajana vuosina 1967-1972,jolloin Veikon kuusihenki-seksi kasvanut perhe löysipitkäaikaisen kodin Kintau-delta. Vuonna 1964 perhee-seen oli syntynyt Tero,vuonna 1967 Ora, seuraa-vana vuonna Saara, nykyi-sin Suomalainen. Nuorinlapsista Kari syntyi vuonna1970.

Veikko valittiin edus-kuntaan vuonna 1972. Ak-tiivipoliitikon ura taukosikuitenkin evankelistapapintyön tieltä Urho Kekkosenhajotettua eduskunnanvuonna 1975. Yhteiskun-nalliseen vaikuttamiseenVeikko osallistui vielä pre-sidentin valitsijamiehenäsekä kunnallispolitiikassa1980- ja 1990-luvuilla Pe-täjävedellä ja Jyväskylässä.

Veikko jäi eläkkeelle Jy-väskylän kaupunkiseura-kunnan Huhtasuon piirinkappalaisen virasta vuonna1993. Eläkepäivien koitet-tua Veikko sai tietää sairas-tavansa Parkinsonin tautia,joka edetessään nakersiVeikolle luonteenomaistaintoa. Eläkevuosia rikastut-ti kuitenkin perhe- ja ystä-väpiiri, veteraanikansan-

edustajien ja eläketeologienkokoontumiset, Israelinmatkat sekä seurakunta.

Evankeliumin julistami-nen oli Veikolle elämän tär-kein tehtävä. Saarnastuolis-sa hän oli kotonaan. Sano-mansa hän ankkuroi tinki-mättömästi Raamattuun,jonka hän tunsi perinpohjin.Evankelistan kutsu sykkisydämessä loppuun asti.Vielä joitakin päiviä ennenkuolemaansa Veikko julistivuodeosaston aulassa:”Vain Jeesuksessa on pelas-tus.”

Monet muistavat Veikonmyös huumorintajuisenakeskustelijana, polemisoi-jana, jonka sytytti monethengelliset ja poliittiset ky-symykset.

Muistelmiensa viimei-seksi merkinnäksi Veikkooli kirjoittanut: ”Mieli tuleehaikeaksi, kun aika on ku-lunut nopeasti. Ei ole syytänurkumieleen. On valtavaJumalan lahja, että on saa-nut syntyä ihmiseksi ja ettäJumala on sovittanut Poi-kansa veressä syntimme jaavannut näin meille tieniankaikkiseen elämään. Ol-koon kolmiyhteinen Juma-la ylistetty nyt ja iankaikki-sesti!”

Kari Jouni TurunenSäynätsalo

Veikko Turunen 1930-2006

Tuost henkellisest juh-last Elssiivaaras (Kurkijo-kelainen nro 16-17 /21.4.2006, sivu 8, toim.huom.) tul mielehein Taini-onkoskel evakkon assuiskirkkoreissut. Tainionkoskon Imatran kuppees, josjoku ei satu tietämää. Olrautatieasema ja kaik, ny-kysin on Imatran asema siiniha likel ja mahtava Vuoksvirtaap mustine vesineeLaatokkaa. No, kirkkoreis-suloistha miu pit haastaa.

Se ol näät sillei, jot mei-tä ol naapuris asuva Irja,siskoin ja mie, ko oltii ka-veruksii. Hätäsest toiselkymmenäl. Kouluu käytiiLinnalas. Miu pittää maini-ta, jot kirjailija Hilja Valto-nen ol miu opettajain. Hil-kiks sanottii. Hää on jo pit-

kää olt manan majoil.Nii, jot asijaa. Se tää pas-

tor Sares ol komija mies jakanttor Kiuru kans, ainakimeijä silmis. Myö tytönnaakat oltii parvel, mistnähtii heijät molemmat.Siel sit kahtoo napitettiiheitä. Vissii myö käytii kir-kos iha sen takkei, ku oltiipihkas varsiki tähä kanttorKiuruu. Saarnat kuunneltii,virsii laulettii ja ihan kuval-lee oltii, niiku kirkos kon-sanaa.

Tuntu joteki mukavaltlukkii heijä nimesä tästämeijä lehest. Tälviisii näitämuistoloita herrääp yhe äki,niiku nyt miulkii noist ka-hest nimest. Noist ajoist onlikel kuuskymment vuotta.

Anja

Taas putkaht mielehein

Onnea

Taas on vuosi vierähtä-nyt ja juhlan aikaehtinyt. Syntymäpäivä-onnittelut 92-vuotiaalleAlina Taskiselle.

Sylvia Nuutinen Vihdistä lähetti toimitukseen vanhan rippikouluku-van Kurkijoelta v. 1917-1918. Kuvassa ovat muun muassa HuldaLankinen Alhosta ja Anna Helena Lankinen Pohjiin kylästä.

Vanha kuva Kurkijoelta

Kalakurjet. Kurkijoen matkan29.9.-1.10. aikataulu: Virttaa klo4.30, Alastaro klo 4.40, Hirvikoskiklo 4.50, Loimaa asema klo 5.00,Forssa Autokeidas klo 5.25, Helsin-ki Kiasma klo 7.

Kari Äikää Loimaalta on täyttänyt50 vuotta heinäkuun 24. päivänä.Hän on Kurkijoki-Säätiön valtuus-kunnan varajäsen.

60 vuotta täytti 24.7. Kurkijoella far-mari Ivan Striljets Otsanlahdeltaentisen Seikkalan myllyn tilalta.

Merkkipäivät

Martat. Hyvän mielen ruokakurssima 2.10. klo 18 Loimaalla Vesikos-ken srk-talolla. Tarvikemaksu 5 e.Ilm. ti 26.9. mennessä ArjaSchwartzille, puh. 040-700 8957.

Hiitolan Pitäjäseuran järjestämätarinailta ti 3.10. klo 18 Porissa,Tuomarinkatu 2. Tervetuloa, entisetja uudet tarinoijat, viettämään rat-toisaa yhdessäoloa.

Marttapäivä Turussa la 7.10. tee-mana ”Voi hyvin, aikuinen nainen”.Linja-autoreitti: Metsämaa - Loi-maan kaupunki (Nordean pys.) -Turku. Ilm. ti 26.9. mennessä ArjaSchwartzille, puh. 040-700 8957.

Antti Hartikka täytti 94 vuotta 6.9.Laitilan Veljeskodissa. Entinen kotioli Otsanlahdella.

Kurkijoki-Säätiön valtuuskunnan jä-sen Antti Eklund Loimaalta täytti60 vuotta eilen 21. päivänä syys-kuuta. Hän on matkoilla.

Anni Riikonen o.s. Jussilainen Ot-sanlahdelta täyttää 99 vuotta 23.9.Kyrössä.

Perjantaina 22. syyskuuta4 – 2006 – Nro 38–39

Kotiseutumatkoilla nou-sevat väkisinkin esiin mo-nenlaiset tunteet ja tunnel-mat. Karjalaisuus aivankuin ryöpsähtää tärkeimpä-nä esille. Karjalaiset asiat,tavat, murre, perinteet, van-hat muistot ja monet, monetmuut asiat.

Perinteeksi ovat monillemuodostuneet käynnit esi-isien kalmistojen muisto-merkeillä. Siellä, jos missä,korostuu niin selvästi kult-

Hiitolan hautausmaan Vapaussodassa kaatuneiden sankaripatsaalla Pia Ketola (kesk.) äitin-sä Terttu Ketolan (oik.) ja tätinsä Anja Karlssonin (vas.) kanssa.

Esi-isien työtä kunnioittaentuuriemme ero. Ovathanhautausmaat kokeneet mel-koisen muutoksen siihennähden, millaisiksi ne aika-naan jäivät. Varsinkin nuo-ren polven matkailijoidenhämmennyksen ymmärtää.

Kuitenkin käynti näillätuhotuilla paikoilla on mo-nelle mieleenpainuva hetki.Suvivirsi lauletaan, olipasää minkälainen tahansa.Tällä kerralla saimmekuunnella Hiitolan kellota-pulin rappusilla myös man-kalle talletettua Hiitolankirkonkellojen kuminaa.

Kukkakimpun laskijankunniatehtävän saa milloinvanha veteraani, milloin en-simmäistä kertaa mukanaoleva, milloin nuorimmansukupolven edustaja. Ainatuntuu yhtä juhlalliseltakuunnella, kuinka esi-isi-emme muistoa kunnioite-taan.

Kirkonkellojen ääni toivarmaankin mukana olleil-le erilaisia tunteita. Muis-tuivat mieleen, kuinka omatvanhempamme tai isovan-hempamme ovat voineeterilaisissa tilanteissa noidenkellojen kuminaa kuunnel-la.

Terttu KetolaHiitolan kellotapulin rappukivellä olevalle muistomerkillekukkia laskemassa Seppo Tarkiainen ja Harri Karlsson

Ensimmäistä kertaa matkalla olleiden ryhmä Kurkijoen kir-kon raunioilla sodissa kaatuneiden muistomerkillä. Riekka-lasta kotoisin olleiden Katri ja Matti Inkisen lastenlapsia va-semmalta Martti Inkinen, Leo Inkinen, Maija Parkkonen,Raija Salo, Petri Inkinen ja Maritta Leppänen.

Seurakuntatalon raput Elisenvaaran seurakun-tatalon raput näkyvät ElviMiikkulaisen elokuussa1995 Saavanmäellä otta-massa valokuvassa. Ei ehti-nyt uusi talo toimia elisen-vaaralaisten hyväksi mon-takaan vuotta. Se tuhoutuisodassa.

Rauhan vuosina siellä olimonenlaista toimintaa.Sunnuntaisin Elisenvaaranoma pappi Heimo Kortes-niemi toimitti jumalanpal-veluksen. Urkuharmonillasoitettiin virret ja messut.Heikki Miikkulainen hoitimusiikkipuolen.

Ennen varsinaisen seura-kuntatalon valmistumistajumalanpalveluksia pidet-tiin sunnuntaisin Elisenvaa-ran yhteiskoulun juhlasalis-sa. Silloin oli pappina pas-tori Eino Sares, joka muuttiperheensä kanssa Tainion-koskelle.

Seurakuntataloon val-mistettiin myös vahtimesta-

rin asunto. Tointa hoiti jaasunnossa asui Karvisenperhe. Talossa pidettiin ke-väisin äitienpäiväjuhlia.Naiset kokoontuivat ompe-luseuroihin ja pitivät arpa-jaisia, muistaakseni lähe-tystyön hyväksi.

Minun äitini HelenaMiikkulainen voitti joistainarpajaisista isokokoisenryijyn. Arvan hinta oli viisimarkkaa. Ryijyn nimi oliItämaan tietäjät.

Seurakuntatalossa ko-koontuivat Nuorten Mies-ten ja Naisten Kristillinen

Yhdistys (NMKY), Kristil-linen tyttökerho, jota pitiIrja Itkonen eli Irja-täti.Useasti kokoontumisiin liit-tyi kahvitilaisuus, jollointyttökerhon nuoret auttoivatkeittiössä.

Olisikohan jollakulla lu-kijalla tiedossa, kuka olisilahjoittanut tai tehnyt arpa-jaispalkintona olleen Itä-maan tietäjät –ryijyn? Tie-don voisi kertoa Kurkijoke-laisen toimitukseen. Ryijyon edelleen hyväkuntoinen.

Martta Anttonen

Nykyasukkaiden rakentaman talon seinän vierustalla on Saavanmäellä sijainneen Elisen-vaaran seurakuntatalon rappuset. Nykytaloon raput eivät ole sopineet, tai niitä ei ole tarvit-tu. Ne on vain jätetty talon viereen. Kuva Elvi Miikkulaisen kokoelmasta.

Arpajaisvoittoryijy Itämaan tietäjät on nykyään Mellilässä.Kuva Anja Miikkulainen.

Vanha kuva äitienpäiväjuhlilta Elisenvaaran seurakuntatalon pihalta on julkaistu Muistojemme Kurkijoki –kirjan sivulla237. Osa juhlijoista seisoo talon rapuilla. Ryijyn voittanut Helena Miikkulainen eturivissä viides vasemmalta.

Perjantaina 22. syyskuuta 2006 – Nro 38–39 – 5

Oli syyskuun alun vii-konvaihde ja Noormarkunmarkkinat sekä Porin silak-kamarkkinat samanaikai-sesti. Linjuri kuljetti tunninvälein markkinaväkeäedestakaisin, ja markkina-väkeä riitti.

Tuli mieleeni elävästilapsuuteni markkinat Hii-tolassa. Ne ajoittuivat tou-kokuun alkupäiviin. En-simmäinen päivä oli omis-tettu hevosmiehille, silläsilloin ostettiin ja vaihdet-tiin ”ajokkia” toiseen. Lie-

neekö aina vaihdos osunutparempaan? Kovasti isän-nille riitti puhetta hevoskau-poistaan syksyn illanistujai-sissa. Ennen sotia oli tapanakäydä naapurissakin tari-noimassa ilman asiaakin.Eikä tarvinnut tiedustella,sopisiko tulla: aina oli vie-ras tervetullut. Sanonta”Talo ellää tavoillaa, vieraskäy ajallaa” päti noihin ai-koihin.

Noihin aikoihin hevonenoli lähes joka talossa, isom-missa kaksi, jopa useampi-

Syysmarkkinatkin, kun taas ihan pikkuti-loilla ei hevosta ollut varaapitää. Hevonen näyttelisuurta osaa maaseudun elä-mänlaadussa. Se oli voi-manlähteenä pellolla jametsätöissä. Pikkutilojenpellot muokkasivat ja kyl-vivät ne naapurit, joilla olihevosia. Näin ennen hevos-työt hoituivat.

Nykyisin tilallisilla eiole liiemmin hevosia, vaantraktorit ovat tulleet hevos-voimineen isäntien ohjas-tettaviksi. Raskas työkausi

on hevosilta ohi, onneksi.Hevoset ovatkin tiloilta häi-pyneet, ja nuoriso tuskintietää, kuinka hyvät kaverithevoset olivat isäntiensäkanssa. Hyvä isäntä antoivaikka oman leipäannok-sensa hevoselleen, josta hänpiti hyvää huolta. Nyt tosi-aan näkee harvoin hevostatalojen laidunmailla.

Olin itse noilla Noormar-kun markkinoilla pari päi-vää. Istuskelin Kotiseututa-lo Kaharin pirtissä opetta-massa neulakintaan tekoa.Minulla oli päälläni karja-laisen naisen kansanpuku,joka kiinnosti markkinavä-keä ehkä enemmän kuinkintaanteko, jonka moni to-

tesi liian vaikeaksi oppia.Samanaikaisesti seisoi

markkinaväen ihmeteltävä-nä eli ”näytillä” Suomenhevonen. Me kaksi, hevo-nen ja vanha nainen punai-sessa nutussaan, olimmenäytillä kumpikin jo pianmuseon historiaan siirtyvi-nä kummajaisina.

Jos ei minunkaan työ-näytteeni kiinnostanut kat-sojia ihmetystä enemmän,oppimisesta puhumatta-kaan, seisoi Pollekin ala-huuli lörpällään kuin muis-tomerkki menneistä vuosi-kymmenistä. Näin ajatmuuttuvat, ja historian lehtikääntyy uuteen aikaan, on-neksemme. Mutta tuntuu

surulliselta unohdus esivan-hempien työtavoista. Siinäistuessani tunsin itseni jaPollen kuuluvan mennee-seen museohistoriaan.

Olen iloinen siitä, ettäminut henkilökohtaisestikelpuutettiin ja pyydettiinnäin historialliseen tehtä-vään. Toivon jonkun ”oppi-laistani” saaneen sysäyksenvanhaan elettyyn historiaanneulakintaan muodossaNoormarkun markkinoillavuonna 2006. Markkinater-veisin

Aino KoppiNoormarkku

Kuva on otettu Kurkijoella Lapinlahden kylässä Perä-Hamusen aitan rappusilla kesällä 1939. Valokuvaaja on luultavastiPekka Kyytinen. Takarivissä vasemmalta Pekka Kiiski, Heikki Nenonen, Riitta ja Tuomas Heinonen, jotka ovat kuvan lähet-täneen Kaarlo Heinosen vanhemmat. Keskirivissä vasemmalta Eeva Kiiski sylissään keskimmäinen tyttärensä Leena (nyk.Jaakonsalo), Arvi Heinonen, Siiri Heinonen ja Mirjami Heinonen. Eturivissä penkillä vasemmalta Marjaliisa Kiiski (nyk.Laine), Elsa Heinonen, Kaarlon mummo Helena Hamunen sylissään Maija Heinonen, Kaarlo Heinonen ja Petter Heino-nen.

Lapinlahdella vuonna 1939

Palaan muistoissani vie-lä kotiini Kurkijoelle ja ha-luan tässä tuoda niiden kur-kijokelaisten tietoisuuteen,jotka lukevat tätä pientä pi-täjämme yhteyden ylläpitä-jää, sen todellisuuden, jotakotonani koimme. Olenseuraillut sitä kirjoitustensisältöä, jota esimerkiksi onkäyty isästäni apteekkariPiirosesta.

Ihmettelen, eikö hänestäole jäänyt yleensä kurkijo-kelaisille minkään muun-laista muistoa, kuin että hänaina tarjosi ”pienet”. Joskusvoisi puhua kyllä ”suurista-kin”, sillä se oli välillä sitäsuuruusluokkaa. Kyläläisil-le näkyi aina vain se tarjoi-lupuoli, koska äitini oli nii-tä kunnioitettuja naisia, jot-ka eivät halunneet kotinsaasioita pohdittavaksi kahvi-kupin ääressä.

Äitini tie oli siinä perhe-piirissä tavattoman raskas.Ehkäpä hän on saanut sentähden rauhallisemman

olotilan rajan tuolla puolen,samoin kuin isäkin alkoho-lisminsa kanssa.

En tarkoita tällä meidänperheen asioiden kehuske-lulla nykyistä Kurkijoke-laista, vaan sen aikaista,kun itsekin olin nuorempi,ainakin 40 vuotta. Päätoi-mittaja oli silloin Uuno Var-jus, rauha hänelle.

Verkkojen laskuaja onkimista

Varsinkin aina keväälläpalaa ajatus väkisinkin sin-ne Kurkijoelle. Olihan siel-lä elämästäni oikeastaanonnellisin lapsuusaika.Muistan, kuinka keväisinaina jäiden jo irrotessa ran-noilta jäälohkareiksi sousinvenettä isäni laskiessa verk-koja rautakaislikon reu-naan.

Usein isäni ei tahtonutpysyä pystyssä: oli var-maan ”tasapainohäiriö”.Silloin oli vene puolillaanvettä, ja minä istuin siinä

polviani myöten vedessäsoutamassa ja kaiken lisäk-si peloissani, kun en osan-nut uida.

Onnellisesti kuitenkinpääsimme suuremmitta vai-keuksitta rantaan kuivatte-lemaan kastuneita vaattei-tamme. Muistan aina, kunisä opetti minua onkimaan.Meillä oli monta metriä pit-kä silta uimahuoneelle.Koska ranta oli ruohikkoi-nen ja mutainen, ei siinävoinut uimista ajatella.

Kirkkaina kesäisinä päi-vinä oli hauska katsella,kun pienet hauet ottivatnokkaunia kaislikossa. Sil-loin isäni neuvoi minua ai-van kädestä pitäen. Emmelaittaneet matoa lainkaanongenkoukkuun, vaan ai-van hiljaa hivutimme kou-kun horroksessa olevan ka-lan viereen ja siitä vaan:äkkinykäys ja kalan piti ollakoukussa, mutta se mennäloiskahti toiselta puolen sil-taa järveen takaisin. Olin-

Muisteluksia Kurkijoeltahan kuitenkin saanut ope-tuksen, kuinka voi onkia il-man matoja.

Minä olinkin lapsena hy-vin ahkera onkija. Silloinsaatoin istua tuntitolkullahievahtamatta ja katsoa,kun kalat iloisesti pyörivätongenkoukun ympärillä.Tulihan sieltä aina joku pie-ni sinttikin. Eivät ne kovinsuuria olleet, muttei ollutonkijakaan suuren suuri.

Joulupuuhatja hiljentyminen

Joulun lähestyessä tule-vat mieleeni kotoiset joulutKurkijoella. Jouluvalmiste-lut veivät ennen paljon kau-emmin aikaa kuin nykyise-nä ”atomiaikana”, jolloinkaikkea saa kaupasta val-miina. Se opettaa ihmisetliian valmiille, kuten sano-taan. Eikä siinä ole sitä läm-pöä kuin omin käsin tehdyl-lä lahjalla tai ruualla.

No ensinnäkin jo ruuan-valmistus ennen tapahtui

suurimmaksi osaksi kotoi-sin voimin. Kinkut hankit-tiin jo ajoissa ja laitettiinsuolaveteen, samoin savus-tettavat kinkut annettiin sa-vustajalle. Suolia tilattiinteurastajalta, että ne ehtivätpuhdistua ennen kuin niistäleivinuuniin saatiin ryyni-ja verimakkaroita.

Niin pitkälle kuin muis-tan, olin aina pienestä lähti-en keittiössä toimitellenaina jotakin pientä, mitäminulle annettiin tehtäväk-si. Koska äitini oli syntyisinTurun puolelta ja nuoruu-tensa melkein Hämeessäasunut, kuului jouluvalmis-teluihin paljon hämäläisiäja varsinaissuomalaisia ruo-kalajeja. Muistan vain sen,etten koskaan sen jälkeenole saanut niin hyviä oljillapaistettuja makkaroita kuinsilloin. Niinhän se taitaaolla aina vanhemmalla iäl-lä, kun lapsuutta muistelee.

Sitten hyvissä ajoin lai-tettiin myös joulukalja käy-mään, syltyt keitettiin, nii-tähän oli useampaa lajia.Muistan ainakin rullasyltynja prässisyltyn, ne kun teh-tiin toinen sian päästä ja toi-

nen sivusta. Sitten lähem-pänä joulua valmistettiinlanttu-, peruna- ja porkka-nalaatikot. Aijai, kuinka hy-vältä keittiössä tuoksui mo-nen monta viikkoa ennenjoulua.

Sitten seurasivat pipar-kakut, pikkuleivät, täyteka-kut ja pullat. Kun kaikki täl-laiset puuhat oli saatu suo-ritetuiksi ja joululahjat ilta-töinä valmiiksi, mikä oli-kaan ihanampaa, kun sau-nan jälkeen pukeuduimmepyhävaatteisiin ja kokoon-nuimme kaikki pitkän ruo-kapöydän ääreen. Nautim-me pöydän antimista, hil-jennyimme aattoillan hä-märtyessä koristetun joulu-kuusen vierellä kuuntele-maan jouluevankeliumia,jonka äitini tavallisesti luki,ja veisasimme ”Enkeli tai-vaan lausui näin…”

Aamulla jo kello viidenmaissa oli hauska herätä,kun ihmiset kaukaa pitäjäneri kulmilta saapuivat kellokuusi alkavaan jouluaamunjumalanpalvelukseen kul-kuset hauskasti kilisten.

Kirsti Sokero

Myö äiti avuks pienii hommii tehtii monelaisii,oltiiha sitä lapsen sillo kovi tottelevaisii.Voi mite ussei halkoloita myökii tuppaa kannettii,lypsylämmi maito kissal ommaa kulppaa annettii.

Monta monituista kertaa liekutettii lasta,tai pienii piiraskakkaroita tehtii taikinasta.Lehmätkii kyl monta kertaa pihast hakkaa ajettii,vähä aikoa sit viel lehmii aija takkaa kahteltii.

Ku tuvalattii lakastii, siin heilu varpaluuta,mattoloita puisteltii ja hyväst, ilma muuta.Siasuurusämpäril kannettii sioil ruokaa,nehä röhkiit iha selväst: ”Vällei ruokaa tuokaa.”

Postelit ko olkiloilla oikei pulleiks täytettii,siinä hommas kyl myö tytöt taitojamme näytettii.Mielellää kansa postireissut ussiit kerrat tehtii,millo tul kirjeit, korttiloita, toisinaa vaa lehtii.

Kanapessii myö ehtittii neko pessääsä koittiit peittää,myö hiljaa peräs hiivittii, hommaa ei voint kese heittää.Mont kertaa pesä löyvettii, ja munalast kottii tuotii tuppaa,kanaemo kamalast kaakersi, ei ois antant millää luppaa.

Rapuvierest rujat, upruskat metlal syrjää huiskittii,ovepieles kenkät, saappaatkii sommaa rivvii laitettii.Äitil myö kukkasii kerättii oikei sorreita kimppuloitakissakelloi, päiväkakkarii, toisel kerral vaik kieloloita.

Lapsil pientä askaretta monelaista kyl riitti,jonkuu kerra aikaihmist oikei meitä kiittiit.Sehä se sitä lissää lapsil oikei intuu anto,siihe aikaa jokkaine meist kortiisa kekkoo kanto.

Terttu Ketola

Pienii tyttölöihe pienethommat

Perjantaina 22. syyskuuta6 – 2006 – Nro 38–39

ja Lahdenpohjasta. Sosku-an linnamäki sijaitsee noin40 metriä merenpinnan ylä-puolella, ja sieltä avautuvatmahtavat näköalat Sosku-anjoen laaksoon.

Marina kertoo ensim-mäisten tietojen Soskuastaolevan vuodelta 1500 Nov-gorodin kirjassa ja silloisennimen olleen Soshkovo.Kylän pinta-ala on 17 neliö-kilometriä, josta viidenneson peltoa. Kylässä on olluttsasouna ja mylly.

Linnamäki on aikanaanollut 44 metrin korkeudellavesirajasta, ja sitä ovat ym-päröineet niityt ja pensai-kot, sekä idän puolella met-sä. Asutus on ollut hyvin

Reino Paju ostamassa Kurkijoen kirkon kuvaa Marina Petrovalta museossa Kurkijoella.

Tämä Hufvudstadsbladetin numero vuodelta 1915 on löydetty Lars Sonckin veljelleen Kur-kijoelle suunnitteleman talon seinästä tapetin alta.

samantyylistä kuin Lopo-tissa (Kurkijoen keskustankylä) ja Sortavalassa. Lin-namäen etelä-länsisuunnankalliot ovat mahtavan jyr-kät. Sen itäpuolelta noin 35metrin korkeudelta on löy-tynyt kiviseinää ilmanmuurausta (vallitusta), jos-sa on selkeästi nähtävissäsisäänkäynnin paikka.

Runsaastimetalliesineitä

Linnamäen ensimmäi-nen asuinalue on ollut 37metrin ja toinen 41–43 met-rin korkeudella. Kahdenvuoden aikana on tutkittu70 m2:n suuruinen asuin-alue ja puhdistettu kivisei-nää. Kaivauksissa on löy-

detty runsaasti metalliesi-neitä: lasten kirves, kei-häänkärki, puukkoja ja työ-kaluja. Niin ikään on löy-detty muinaiskarjalaisianaisten koruja, saviastioi-den sirpaleita, kupariastioi-den paloja ja hiontakiviä.Tohtori Svetlana Kochkur-kina on arvioinut asuinalu-eiden olevan 1200–1400-luvuilta. TodennäköisestiLinnamäki on toiminut suo-ja-alueena alueen ihmisille.

Kävimme Marina Petro-van opastamana kaivaus-paikan lähistöllä sijaitsevanentisen Soskuan myllyn jasähkölaitoksen sijaintipai-kalla. Koski oli käydessäm-me lähes kuiva. Voimalai-toksen padon betonivalustakuvasimme vuosiluvun1923.

Poikkesimme myös ter-vehtimässä entisessä suo-malaistalossa asuvaa vii-meisen neuvostoaikaisenlaitoksen mestarin leskeä.Hän osoittautui Suomea pu-huvaksi iloiseksi itäkarja-

laismummoksi, joka kertoiNikita Hrutshevin lakkaut-taneen hyvin kannattaneenlaitoksen Karjalan taloudenkeskittämistoimien seu-rauksena. Hän kertoi edel-leen, että sen jälkeen olotolivat vain huonontuneet jahänen ja hänen kanssaan ta-lossa asuvan poikansa leipäei ole nyt kovin leveä. Tun-simme olomme ahdistu-neeksi nähtyämme hänentilanteensa ja tarjottuammepientä apua kiittelimmehäntä tee-tarjoilusta sekälupasimme tulla ensi vuon-na paremmalla ajalla tapaa-maan häntä ja tutkimaankylässä jo 1600-luvulta astiasuneiden esivanhempienkotipaikkoja.

Relanderinsyntymäkoti

Varsinaisen ”kulttuuri-shokin” aiheutti Suomenentisen presidentin synty-mäkodin näkeminen. Sei-nässä oli vaatimaton kilpikertomassa merkkimiehenLauri Kristian Relanderinsyntymäkodista.

Talossa asustaa kolmeperhettä, ja pihaa vartioi vi-hainen koira. Asukkaat ovatrakentaneet talon toisenpäädyn ulkovuorauksiin jaaitaan venäläistyyliset ko-risteet ja maalanneet ne kir-javaksi päävärinä sininen.Kauhistelimme aikaan saa-tua tulosta.

Pohdiskelimme tässäolevan Suomen valtion asi-anomaisilla ministeriöillä,kulttuurirahastolla ja ”lähi-aluetukiyhteistyötoimin-nalla” paikka lunastaa taloja entisöidä se alkuperäi-seen kuntoonsa.

Eivätköhän maammemuiden presidenttien syn-tymäkodit ole asianmukai-sesti hoidettu arvoisellaantavalla?

Kiittelimme lähtiessäm-me Marina Petrovaa hänenarvokkaasta työstään myöslähihistorian tietojen esiintuomisessa ja asutuksensuomalaisjuurien esillä pi-tämisestä nykyasukkaidenkeskuudessa.

Tuulkoon tuuli leppeäm-min naapurikansojen ih-

misten kesken, sillä meidäntulee tuntea myös mennei-syytemme, jotta voisimmesiitä oppia parempaa tule-vaisuutta varten.

Reino PajuNaantali

Pentti OhvoMäntsälä

JATKOA SIVULTA 1

Museossa oli näytteillä tuohikirjoitusta, jossa ensimmäinenmaininta tsuudeista.

Linnamäeltä löydettyä esineistöä.

Linnamäeltä löydettyä esi-neistöä.

Perjantaina 22. syyskuuta 2006 – Nro 38–39 – 7

Kurkijokelaisten pitäjäjuhlilta 2006Kurkijokelaisten 60. pitäjäjuhlia vietettiin 29.-30.7. Loimaalla. Ensi vuodeksitulee vähäinen muutos juhlan ajankohtaan, sillä juhlia siirretään pari viikkoa

myöhemmäksi. Siispä ensi vuoden kalenteriin on syytä merkitä, että 61. pitäjäjuhlatpidetään Loimaan Hirvikoskella viikonloppuna 11.-12. elokuuta 2007.

Pitäjäjuhlien vanhin vieras saattoi olla 94-vuotias Anni Poskiparta Loimaalta. Annin kanssa juttelemassa vasem-malta tytär Marjatta Poskiparta Loimaalta, Anni Poskiparta, seisomassa Pirkko Kaartinen Helsingistä, Eino Har-tikka Nokialta ja oikealla Bertta Laukkanen Lahdesta. Kuva Reijo Mälkiä.

Bertta Laukkanen, Pirkko Kaartinen ja Ilmari Laukkanen Hirviho-vissa pitäjäjuhlatunnelmissa. Kuva Reijo Mälkiä.

”Olha meilkii nii mukavaa pitäjäjuhlil.” Vasemmalta Ilmari Laukka-nen Lahdesta, Pirkko Kaartinen Helsingistä, Viljo Valtonen Lahdestaja Esko Miikkulainen Luumäeltä. Viljo Valtonen on Markku ”Mato”Valtosen isä. Kuva Reijo Mälkiä.

JokioistenTahdittomat –

nimisen tan-huryhmän ni-meä ihmetel-tiin ihan ää-neen päivä-

juhlassa näh-dyn esityksen

jälkeen.Nuorten tan-

huesitys olikaikkea muu-ta kuin tahdi-

tonta.

Kurkijoki-museolle oli lauantain illan-suussa järjestetty bussikuljetus ja piha-maalle pullakahvitarjoilu. Näyttely sisälläoli kuitenkin pääasia, vaikka kaunis ilmaulkona houkuttelikin. Kojonkulman mar-tat keittivät ja tarjoilivat kahvit. KuvaLauri Laukkanen.

Kurkijokelaisten60. pitäjäjuhlansoittokunta oli 9-jäseninen Pöyty-än Puhaltajat,jota tällä kertaajohti Matti Lai-ho.

Muistojen iltamien juontaja Kaarlo Kojo onnistui saa-maan yhden jos toisenkin kerran nauruhermot hereil-le. ”Meil kaikil ol nii lustii.”

Perjantaina 22. syyskuuta8 – 2006 – Nro 38–39

Odotetut jokavuotisetKurkijoki-juhlat on juhlittu.Oli ilo nähdä, että meitä esi-merkiksi paljasjalkaisiaihojärveläisiä oli yllättävänpaljon. Eikä keneltäkäänvielä huolinut kysyä:”Kuka sie olet?” Selkonaantuli nimikin mieleen.

Sitten se jälkipolvienuteliaisuus vanhempiensakotikylän kuulumisia koh-taan oli liikuttava. Minullaon ilo jatkaa erään ihojärve-läisen rajanaapurimme po-janpojalle lapsuustapahtu-mista kertomista.

Revon Jussilla oli kama-ri yläkerrassa. Sinne veivätportaat, ja yläkerran portai-den yläpäässä katonrajassaoli Jussin pikkusiskon El-san leikkipaikka. Sinne menaapurin tytöt eli Lempi,Saimi ja Irja saimme men-nä leikkimään. Eikä sinne

ois aikuiset mahtuneetkaan.Se oli mieluista, kun sinnesai mennä, vaikka ulkonaoli huono ilma.

Elsa ja Saimi olivat sa-malla luokalla. Minä envielä käynyt koulua. Saimikertoi kotiin tultuaan, ettäElsa tuli koulussa kipeäksi.Sitten tuli sana: ”Tulkaakatsomaan. Elsaa lähdetäänviemään sairaalaan.” Sieltähän palasi valkeassa arkus-sa.

Elsan arkku oli aitassa.Katsoin kotini ikkunasta,kun opettaja kävi oppilai-den kanssa jättämässä jää-hyväiset. Hautajaispäivänäarkku nostettiin pihalle.Avonaisesta arkusta saim-me katsoa Elsaa. Hän ma-kasi niin onnellisena ja kau-niina valkoisessa mekossaja myssyssä. Kotona sanoinäidille: ”Minäkin tahdon

Kurkijoki-museolla saatiin ilmaset kohvit. Ahtilla ja miulla oli ilo saaha ilmane kyytikinPirkko Riikoselta. Sitten paljastui sekin, että meidän Hannelen lapset ovat olleet opettajaPirkko Riikosen oppilaita Elisenvaaran koulussa. Lauri Laukkanen on toisen polven ihojär-veläinen. Molemmat istuvat Kurkijoki-Säätiön hallituksessa. Oikealla Ahti Teräväisen otta-massa kuvassa Irja Teräväinen.

Kurkijoki-juhlista ja muustakinkuolla, että saan kauniit jauudet vaatteet.” Minä kunsain aina pitää Lempin jaSaimin vanhoja hameita.

Onneksi seuraavana ke-sänä tuli isän sisar Anna-Mari-täti lomalle ja toimeille kaikille tytöille oike-at remmikengät, tosin kan-kaiset. Mutta vieläkin muis-tan, kun remmi pistettiinnappiin kiinni, ja se oli sitäjotakin.

Ja vielä lopuksi. Kun tu-limme Kurkijoki-juhlistakotiin ja avasimme telkka-rin, niin eikös vain uutisis-sa Lähi-itää käsittelevässäjutussa ollut vastaamassaRisto Repo, ihojärveläisenErkki Revon poika. Kylläon Risto ihan Erkki-isänsänäköinen poika.

Irja Teräväineno.s. Torvinen

Olen syntynyt vuonna 1925, jolloin kodissani Ihojärven Torvisella pidettiin alakoulua. Se loppui, kun olin neljännellä vuo-della. Oheisessa kuvassa oppilaat eturivissä vasemmalta Elsa Repo, Saimi ja Lempi Torvinen, Hilma Kiiveri, Lempi Laukka-nen, Vieno Koho, Aili Reitsonen sekä opettaja Olga Suni. Keskimmäisellä rivillä vasemmalta Matti Jääskeläinen, joka itsekertoi ollessamme Kuopion retkellä, että hän oli merimiespukuinen poika kuvan reunassa. Sitten ovat Martta Savolainen jaAino Kuntsi. Poikia en kaikkia tunne. Heitä kävi Tervustakin. Takarivissä ainakin Toivo Savolainen, Mikko Torvinen ja ArviPoutanen, jotka kaikki kaatuivat sodassa.

Ahti Teräväisen kamera tavoitti onnistuneiden Kurkijoki-juhlien kaksi kaunista puuhanaista kirkon seinustalta eliLeena Virtasen (vas.) ja Raija Hjelmin, Kurkijoki-Säätiönhallituksen jäsenen ja asiamiehen. Kanta-Loimaan kirkonulkoremontti oli vielä juhlien aikaan kesken.

Yhel kolkal pitäjää oljmuuan Oskari. Hää olj tyttä-ril mieluine ja tavoteltu yö-jalka kostis käypäläine.Liekkö ne tytöt ies tienniet,mite monel kyläl hää oikeikuleksi?

Yhelleki tyttärel loppuke-sä hämäräs hiljaksie kopu-teltii aita ovel. Aikaase kot-vittuaa hää alko tiijustelem-maa: ”Mitä? Kuka siel?”

”No, Oskar vaa tääl. Av-vaatha sie miul oven?”

Tytöl tulj sellane hyvämiele hötäkkä, nit ei kerintkaikkii halaati nappija ieslaittamaa kii ja ravotti vähäovvii. Siin käi jottai äkki-näistä. Samal siunaamalovvii lonkotettii, ja sissäätulj jokkii, mikä liikku sekäkoitti pittää jottai ääntä.

Tyttö koitti avata ovvii,

mut ei se auvent millää. Hä-nel tulj hätä kättie, että mitäsiin ol oikie käynt. ”Onkstääl aitas humalikas sekämikä hylky tuol ovel on, koei aukii?”

Hää kopeloi pitskit käsil,laitto tulen vanarii. Siin vähäaikaa silmiteltyvää alko asjaselitä. Aitas olj yöjalka-kampraattina toisiin musta-pässi. Sen tuns siit, ko toinesarvi olj enemmä kippurasko toine. Sil pässiparal oljnavottu narul sarvii kii van-ha rukkane ja kinnas turvaympäril vissii sen takkie, et-tei pääsis päkättämmää.

Tytär autto pässilt ne hö-kötykset pois, ett se ei tukeh-tuis siihe paikkaa. Sithä sevasta päkätys alko. Tuntumelkei silt, niiko se ois koit-tant puhetta tehhä, mut eihä

Yöjalka sitä ihmine pässi puhhiesttolkkuu saa eikä ies minkäävertaa, jos pässi on musta.

Hiljentyhä se oinas, muttytär ei kunnollie saant unepääst kii, koitti ovviiki. Sekyl kesti kii.

Ei hää ruvent huutamaa-kaa, ko arvel, ett ei se huutotuppaa kuuluis. Kylhä äit tu-lis kahtomaa, ko hänt ei aa-mukohvil kuuluis.

Niihä sit käiki. Äit ihmet-tel: ”Joha Hiljaa makkoitaa,ko ei näy kohvil. Mie mä-nenki ajamaa ylös. Pies läh-tii lehmät lypsämää.”

Ko äit näk pönkän aitaovel, ni hänel alko pahat ar-velut karsimaa pitkin selkä-piitä. Kohvi aikan tytär haas-to asjan ihat juurta jaksain.

Äit kuuntel ens vait, sitalko kiukku nousemaa niikohiivataikina. Hää otti kol-men sokurpala päälle kam-verttitippoi sekä silt istumi-selt läks kyläl paaruumaa:”Voi nuo poja ryökäliet,minkä koiruuve ilkesiit teh-

hä kylä parraal ja miun ai-nuul tyttärel. Kyl mie niilviel näytän.”

Tytär olj tasasempaa sort-tii. Oisko tult isähie? Häänpan käet polvii pääl, itkii ti-rautti, pyyhki silmääse sekäkaihoil ihteksie: ”Mie tienkapijokirstun täytie kapijoi-ta. Sit mie vuotan rauhas, nikylhä löyvän ihtellein ihatoikijan Oskarin.”

Niihä siin loppui lopukskäiki. Hää män naimisii vau-raan ja tekevän miehe kans,mikä ei olt nuoruuvessaakaajoka aita ove koputtaja. Äitotti errää kerra viel kamvert-tii yhe sokurpala pääl, niihääki tassautu omia aikojaa.Sit hää opetti tyttärel kahek-saniitisen pöytätuuki luon-nin, niisimisen ja kutomisensekä unneutti ryökäleil sennäyttämisen, mitä lie silloäksypäissää meinant.

Paavo Kärhä

Kulta-reunaisetmuistotSammaloitunut kivi –lapsuuden leikkipaikka.Häviävät vuosikymmenetja palaavat muistotyksi toisensa jälkeen,nuo kultareunaiset.

Löytyy arvokas, kalliskultareunaisen kupinpala,kuin suuri aarre.Tämä astiapalalapsena kädessä pidetty,sama palanen – uskonko?

Täällä niin vähänon niin paljon,melkeinpä liikaa.Uskomaton tunne,olenko täällälapsuuden mailla.

Terttu Ketola

LääkärissäPääs ei tunnu suurta vikaa,mennään alaspäin tuotapikaa.Niska jäykkä, kädet puutuu,hartiat on kivikovat.Selkälihat vaivan tuottaa,enkä valittele suotta.Selällään ei maata siedä,jalat kramppaa,venytellä pitäis.Mitä tehdä, tohtor hyvä?Mistä löytyis tiedon jyvä?

Anja

Ukko kultaVoi nyt sua, ukko rukka.Jokos sulta lähtee tukka?Mies oot silti mitä parhain,kaljuks vaikka tuutkinvarhain.Ei se mua yhtään haittaa.Kaljuasi silittelen,sua siten hellittelen.Aivot ettei menis jäähän,lakin varmaan laitatpäähän.

Anja

Perjantaina 22. syyskuuta 2006 – Nro 38–39 – 9

Olin heinäkuussa 2006lyhyellä käynnillä Lahden-pohjassa – sieltähän läksinmaaliskuussa 1940 perheenmukana evakkotaipaleelle.Lahdenpohjaa tuntevilla ontiedossaan Huuhanmäenkasarmialue Paikjärvenrantamalla, muutaman kilo-metrin päässä keskustasta.Alueeseen kuuluvaa varus-kunnan entistä sairaalara-kennusta ollaan muutta-massa matkailuhotelliksi.Loppusilaus ja ylempienkerrosten kunnostus ovatparhaillaan menossa – ala-kerran ja toisen kerroksenhuoneistot ovat jo viimeis-tellyt. Ryhmämme oli luul-tavasti hotelli Jakkimaan(ei ole painovirhettä!) en-simmäisiä yöpyjiä.

Vastaanottoaulan seinäl-lä oli sanomalehden sivunkokoinen, siististi painettu,alumiinikehyksinen teksti-ja kuvataulu. Sisältö olikiinnostava, minkä vuoksihaluan välittää sen lukijoil-le. Kyseessä on lyhyehköselostus talvisodan syttymi-sen syistä, voimasuhteistasodan alkaessa ja lopputi-lanteesta. Teksti on venä-

Martti Sikiö soitti sunnuntaiaamuna Lumivaaran kirkon kelloja.

Yllätys Lahdenpohjassajänkielinen ja siis tarkoitet-tu myös heikäläisten luetta-vaksi. En ole aiemmin sat-tunut näkemään Venäjällänäin nasevaa tekstiä, jotentässä se tulee nähtäväksi.En tiedä, onko sitä Suomenpuolella näkynyt. Meikä-läisten laatimia selostuksiaolemme kyllä lukeneetuseitakin.

Neuvostoliiton –Suomen sota 1939–1940

Stalinin tavoitteena oliSuomen miehittäminen.Tehdä Suomelle samoinkuin, mitä sitten tehtiin Bal-tian maille – Latvialle, Liet-tualle ja Virolle. Jotta eiesiinnyttäisi hyökkääjänä,26:ntena marraskuuta Neu-vostoliiton puolelta suori-tettiin muuan operaatio...

Kello 3.45 (”15.45” suo-mentajan huomautus) neu-vostoliittolaisella alueellalaukaistiin 7 ammusta. Seu-rauksena kaatui 4 sotilasta,8 haavoittui. Heti muodos-tettiin sotalautakunta, jokasamana päivänä, 27. mar-raskuuta jo oli paikalla jaalkoi suorittaa kyselyjä lau-

kauksista joukko-osastonsotilailta. Lautakunnanmitä suurimmaksi tyyty-mättömyydeksi rivisotilaatpuhuivat rehellisesti, ettäammukset lensivät kotirin-tamalta (”neuvostoliitto-laisten puolelta” suom.huom.)

Oli tarpeellista saattaakaikki sellaiseen tilaan, ettävoitaisiin ilmoittaa neuvos-tokansalle suomalaisestahyökkäyksestä. Henkilö,joka itse asiassa toteutti ty-kistöiskun tälle sotilasalu-eelle, oli Ulkoasiain Kan-sankomissariaatin majuriAkulevitsh. Hänelle annet-tiin muutamia ammuksia,osoitettiin koordinaatit jaannettiin soveltuva kanuu-na, mutta toimeksiannossasanottiin, että hänen olimäärä ampua muutamia sa-laisia tykistön ammuksia.Hän ampui nämä 7 ammus-ta ajatellen, että tulitti tykis-tön ampumakenttää.

Suomen edustajat yritti-vät esittää vetoomuksen yh-teisen lautakunnan muo-dostamisesta asiaa tutki-maan. Moskovalle moinentutkimus ei ollut tarpeen. Ja

28. marraskuuta Molotovojensi suomalaiselle lähetti-läälle neuvostoliittolaisenilmoituksen, jossa sanot-tiin: ”Te, kieltäen syyllisyy-tenne ja tunnustamatta am-pumista, ja viemättä jouk-kojanne rajalta, samanai-kaisesti yritätte johtaa har-haan yleistä mielipidettä japilkata laukausten uhreja.”

30. marraskuuta 1939Puna-Armeijan osastot il-man sodanjulistusta ylitti-vät Neuvostoliiton ja Suo-men välisen rajan, ja alkoi-vat ne sotatoimet, jotka sai-vat nimen talvisota.

Puna-Armeijan johdonoperatiivisten suunnitelmi-en mukaan sodan Suomeavastaan piti kestää enintäänkaksi viikkoa. Siinä ajassaneuvostojoukkojen olimäärä vallata 89 % Suomenalueesta. Suomen asukas-määrä oli 50 kertaa pienem-pi (”eli 1/50 = 2 %” suom.huom.) kuin Neuvostoliitonasukasmäärä. Jalkaväkidi-visioonia Neuvostoliitollaoli 3 kertaa enemmän,hyökkäysvaunuja 80 kertaa

enemmän, tykistöä 5-ker-taisesti, laivastoa 8 kertaa jalentokoneita 5 kertaa enem-män. Sellaiset olivat voima-suhteet suunnilleen joiden-kin tietojen mukaan. Ylei-sesti ottaen ryhmittymä olihuomattava, ja se saattoi to-siaan kahdessa viikossasuorittaa tehtävän.

Mutta oli olemassa yksi”mutta” nimeltään Manner-heimin linja. 25 tonninhyökkäysvaunutkaan eivätsitä voittaneet. Toinen estePuna-Armeijalle – hyvinvoimakkaat pakkaset, 35miinusasteeseen yltävät.Kas sellainen oli vahvistavahvin puolustuslinja, jo-hon Puna-Armeija tyrehtyi.

Hyökkäyksen kymme-nenteen päivään mennessäPuna-Armeija eteni jossain50 – 70 kilometriä, suunni-telmissa olleiden 200 – 250kilometrin sijasta. Vuoden1940 maaliskuussa mar-salkka Mannerheim kääntyiSuomen Puolustusneuvos-ton puoleen ehdottaen, ettämahdollisimman nopeastiyritettäisiin saada sotatoi-

met loppumaan. Ja Mosko-van rauhansopimus allekir-joitettiin.

- - -Jatkosodan syitä tai ta-

pahtumia taulussa ei käsi-tellä, mutta kylläkin mar-salkka Mannerheimin hen-kilöhistoriaa. Mitä venäläi-set kertovat omalle väelleenhänestä, voi olla mielen-kiintoista monelle. Pala-taanpa asiaan myöhemmin.

Lumivaaran kauttaKurkijoelle

Retkellämme pistäy-dyimme myös Valamossa jaajoimme Lumivaaran kaut-ta Kurkijoelle, syntymäpi-täjääni. Martti Sikiö Elisen-vaarasta sai kunnian ku-mautella Lumivaaran kir-kon kelloa. Sehän sopi,olimme nimittäin liikkeelläsunnuntaiaamuna kirkon-menojen aikaan...

Terveisiä kurkijokelai-sille ja lahdenpohjalaisille!

Teksti ja suomennos

Veikko SiiraLahti

Lahdenpohjan uu-den hotelli Jakki-maan seinältä löytyiyllättävän nasevastikirjoitettu selvitystalvisodasta. Taulus-sa oli myös Manner-heimin kuva ja hen-kilöhistoria.

Vuosia sitten heitin poisnykyaikaisen patterilla käy-neen seinäkellon keittiöstä.Se ei enää osannut mitataaikaa uudesta patterista huo-limatta.

Samana päivän kertoinaapuri muuttavansa pois jahalusi antaa minulle uudenseinäkellon. ”Tule hake-maan”, hän sanoi. Minähänmenin. Tunsin pariskunnanhyvin ennestään, ja mies olikarjalainen.

Kello kaivettiin kaapista.Se oli oikein hieno yksilö,vieterillä vedettävä. Takanaluki, että sen oli miehen työ-paikan henkilökunta lahjoit-tanut miehelle tämän 60-vuotispäivänä. Sanoin, ettenvoinut niin arvokasta kelloakeittiöni seinälle laittaaenkä muutenkaan vastaan-ottaa. Mies, joka oli sotave-teraani, sanoi antavansa senmielellään heimosisarelleen

ajan mittaajaksi. Otin ja kii-tin.

Monet vuodet se sitten ai-kaani mittasikin, mutta ker-ran se ei lähtenyt käyntiin.Vein sen kellosepälle ja sa-noin, että pannaan siihen pat-terit. Kelloseppä sanoi, etteihienoa kelloa sovi pattereillapilata ja että hän katsoisi,mitä sille pitäisi tehdä. ”Vii-kon päästä saa tulla hake-maan”, hän jatkoi.

Viikon päästä menin, jakelloseppä sanoi, ettei kel-lossa ollut mitään vikaa. Seoli kuulemma käynyt hyvinkoko viikon. Vein kellon ko-tiin, ja hyvin se kävikin, kun-nes taas parin vuoden päästäpysähtyi. Jälleen oli tiedossareissu kellosepälle. Tulos olitaas sama.

Viime talvena kello keksijälleen pysähtyä. Se näyttisilloin aikaa varttia vaillekolme. En tiedä, päivälläkö

Veteraanin kello vai yöllä. Sanoin sille: ”Sei-so sitten. Kolmatta kertaa ensinua kylän ainoalle kellose-pälle vie.”

Juhannuksen jälkeiselläviikolla, kun olin lopettele-massa tiskaamista, kuulinkellon raksutuksen. Se näyt-ti aikaa 14.45 kuten jo mon-ta kuukautta, mutta kävi. Sa-noin sille, ettei nyt ole talvi-aika, sillä rannekellon mu-kaan kellon piti näyttää13.45:ä. Mutta sitten tajusin,että sehän jatkoi siitä, mihintalvella oli jäänyt enkä ru-vennut viisareita siirtämään.

Melkein kaksi viikkoakello kävi yhteen menoon.Vasta sitten vetäessäni sitäsiirryimme kesäaikaan. Kii-tos, veteraani, kellosta! Ve-teraani itse on jo taivaassa,mutta kello aloitti uuden elä-män tänä kesänä keittiössä-ni.

Käviköhän kellokin talvi-sodan, rauhan, jatkosodan,rauhan ja vanhuuden?

Rakel

Kaipaamme tietoja jär-jestöstä nimeltä ”LaatokanKarjalan Aseveljet ry”. Yh-distysrekisteri ei tuon ni-mistä järjestöä tunne. Ole-massa olevien tietojen mu-kaan Laatokan KarjalanAseveljet ry on perustettuJyväskylässä 17.11.1940.

Tiedon muruja yhdis-tyksestä on seuraavasti:

- Se pani vireille Laato-kan puolustajien muisto-merkin pystyttämisen Pa-rikkalan Sikoharjulle, pai-kalle, johon 4.4.1940 hau-dattiin kaksi Mantsinsaa-ren sankarivainajaa. Tun-nettu taiteilija ja sotilasAarno Karimo oli tehnytluonnoksen, jonka mukaanmuistomerkistä olisi tullutvarsin näyttävä, ja sen aihe

oli tykistön piiristä. Muis-tomerkin paljastus oli tar-koitus tapahtua elokuussa1941.

- Laatokan KarjalanAseveljet ry:n Lappeenran-nan alaosaston kuukausi-kokouksessa maaliskuussa1941 todettiin, että Parik-kalaan suunniteltua sanka-ripatsasta varten oli koottuvaroja noin 25 000 mark-kaa. Konevitsan luostari olilahjoittanut yhdistykselleyhden kirkonkelloistaan,joka sittemmin oli myyty jajosta oli saatu yhdistyksenkassaan 25 000 markkaa.Kesäkuussa 1941 alkanutjatkosota hautasi alleenkaikki suunnitelmat jamuistomerkkiasia unohtuivuosikausiksi.

Tietoja kaivataanLaatokan Karjalan Aseveljet ry:stä

- Valde Näsin ja EmilOvaskan kirjoittama,vuonna 1942 julkaistu kir-ja “Laatokan mainingit” ontehty Laatokan KarjalanAseveljet ry:n nimissä.

Vähäisetkin tiedot ovattärkeitä! Mikäli nimittäinyhdistystä ei ole virallises-ti lopetettu, harkitsee ny-kyinen, vielä rekisteröimä-tön Laatokan puolustuksenperinneyhdistys toimintan-sa jatkamista em. vuonna1940 perustetun yhdistyk-sen pohjalta.

Erkki MarttilaSignalistinkatu 11 G 61

20360 Turku(02) 235 5410,050-351 8111

Perjantaina 22. syyskuuta10 – 2006 – Nro 38–39

Matkakirjailija MarkusLehtipuun mukaan Suo-messa ei saa huomiota hä-tähuudolle Karjalan tuhou-tumisesta.

- Venäjä on rikastunutöljytulojen moninkertais-tuttua, mutta Karjalan osal-ta vaurastuminen ei näykuin Viipurissa ja jossainmäärin Sortavalassa, toteaaLehtipuu. Hänen mieles-tään lehdissä julistettu Kar-jalan vaurastuminen ei oletotta. Kylissä talot rapistu-vat ja väki vähenee. Tästähänellä on lukuisia esi-merkkejä Karjalan entisistäsuomalaispitäjistä. Heinjo-en sotilaskenttä on tyhjen-netty jo vuosia sitten.

- Pietarista tullaan vii-konlopuksi kesämökeille jaarkipäiviksi palataan taastakaisin. Pietarilaiset tuovatrahaa Karjalaan, mutta py-syvää asutusta he eivät tuosinne. On syntynyt elintaso-kuilu Pietarin ja Kannaksenväliin, sanoo Lehtipuu.

Tästä ovat esimerkkeinä

hänen mukaansa sellaisetkylät kuin Heinjoen Rist-seppälä, Antrean Sokkala jaKuolemajärven Karjalai-nen. Vastaavia kyliä Kan-naksella on jopa satoja.

- Tietenkin Pietarin vau-raus on synnyttänyt erittäinkalliita hotelleja ja talviur-heilukeskuksia Terijoelle,Valkjärvelle ja viime aikoi-na myös Rautuun, jatkaaLehtipuu.

Karjala-asiantuntija, kirjailija Markus Lehtipuu puhui Heinjoen pitäjäjuhlassa Pusulassa

Karjala voitaisiin palauttaa jo nyt tyhjänäVenäjälle turha alue

Kirjailija Lehtipuun mu-kaan Suomen pakkoluovut-tama Karjala on Venäjällelähes turha alue. Sen enti-sestä 1300 suomalaiskyläs-tä 800 on kokonaan tyhjil-lään.

- Kun puhutaan Karjalanpalautuksesta, niin nämä lu-vut antavat viitteitä asiaan.Ne antavat signaaleita pa-

lautuksen suuntaan, sanooLehtipuu.

Lehtipuun mukaan Kar-jala voitaisiin palauttaakäytännössä jo nyt tyhjänä.Hänen mukaansa se myöskannattaa palauttaa Suo-melle, koska se on maal-lemme niin merkittävä alue.Sen naapurissa on yli 4,5miljoonan asukkaan kulu-tuskeskus Pietari.

- Suhtautuminen Karja-laan on Suomessa kehitty-nyt nopeasti. Viime aikaisinesimerkki on Jukka Seppi-sen kirja, joka herätti voi-makkaita reaktioita. Toinenesimerkki on asianajajaKari Silvennoisen hankehaastaa Venäjä Euroopanihmisoikeustuomioistui-meen, ja kolmas esimerkkion kansanedustaja RistoKuisman haastattelu Ilta-Sanomissa, jossa hän eh-dottaa Karjalan vuokraa-mista sadaksi vuodeksi.

Näitä Lehtipuu pitää kui-tenkin vain jäävuoren huip-puna, koska suomalaiset

Suomalaisten neuvottelijoiden valtuudet

Moskovan neuvottelut keväällä 1944, osa 6Pöytäkirja Suomen jaNeuvostoliiton edustaji-en neuvottelukokouk-sesta Moskovassa29.3.1944

Molotov: ”Ette tulleettänne saadaksenne myön-nytyksiä, vaan saadaksen-ne interpretatiota. Me olim-me valmiit antamaan teillekaikki pyytämänne selvi-tykset, muttei muuta. Tä-män olisi pitänyt olla selvävaltuuskunnan lähtiessä.”

Paasikivi: ”Sanoimmeheti, ettemme voi sitoa hal-litustamme, mutta sanoim-me myöskin, että jos jois-takin kohdista sovitaan,niin tämä edistäisi neuvot-telujen kulkua ja helpottai-si sopimuksen solmiamis-ta.”

Molotov: ”Heti neuvot-telujemme alussa kysyin,oliko teillä valtuuksia vaininterpretation saamista vaimyös sopimuksen tekoavarten.”

Paasikivi: ”Sanoimmesaapuneemme sekä saa-maan selvityksiä, interpre-tatioita, että esittämäänomia näkökohtiamme,vaikkei meillä ole valtuuk-sia sitoa hallitustamme.

Palataksemme Hangonkysymykseen: vuokrasopi-muksen lyhentäminenmuutamalla vuodella ei rat-kaise itse kysymystä, silläsamat vaikeudet tulevatedelleenkin pysymään, hy-vin suuret vaikeudet.”

Molotov: ”Hyvä on, pu-hutaan tästä vielä myöhem-min. Entä 1. kohta?”

Paasikivi: ”Toistan vieläkerran, mitä herra Enckell

ja minä olemme omina mie-lipiteinämme sanoneet: 1.kohta ei saa olla esteenä, josmuista kohdista päästäänsopimukseen.”

Molotov: ”Tulen ilmoit-tamaan hallituksellemme,että periaatteessa Suomentaholta ei tulla tätä vaati-mustamme vastustamaan jaettä kaikki suhteet Saksaanvoidaan siis katkaista. Onkoherra Enckell myös samallakannalla sekä suhteiden kat-kaisemiseen että internoi-miseen nähden?”

Enckell: ”Jo viime ker-ralla kysyitte tästä periaat-teellisesta kannastamme jame sanoimme silloin, ettäperiaatteessa emme näe es-teitä suhteiden katkaisemi-selle, jos vain muissa koh-dissa saavutetaan yksimieli-syys ja välirauha solmitaan.koska ystävälläni Paasiki-vellä on toisinaan vaikeuk-sia löytää täysin merkitys-tään vastaavia sanoja venä-jän kielellä, voidaan muuta-mista hänen lausunnoistaanehkä saada sellainen käsi-tys, että hän puhuisi jonkunpuolesta.

Valtuutuksemme on sen-laatuinen, että edustammeSuomen arvovaltaisia piire-jä, ja luulisin sen seikan,miten eri kohdat tulkitaanSuomen arvovaltaisella ta-holla, kiinnostavan teitä.Rehellisesti puhuen tulintänne koettaakseni saadateiltä myönnytyksiä ehtoi-hinne, sillä otaksuin kum-mallekin puolelle olevanmieluisaa ja tärkeätä saadaaikaan pysyväiset ja hyvätsuhteet välillemme sekä en-nen kaikkea välttää jo nyt

sellaisia ehtoja, jotka voisi-vat haitallisesti vaikuttaasuhteisiimme.

Emme siis voi lausuamuuta kuin omat henkilö-kohtaiset mielipiteemme,joilla on kuitenkin jokinmerkitys, sillä olemme mo-lemmat kauan aikaa hoita-neet Suomen ja Venäjän vä-lisiä suhteita. Olen pahoil-lani siitä, että minun pitääselostaa teille valtuutuk-siemme pienuutta, muttatoiselta puolen voin lisätä,että Suomen kansan äänipuhuu kauttamme, vaikkeivirallinen Suomi ole vielälausunut mitään.”

Molotov: ”Mutta ettehänole tulleet tänne vain yksi-tyisinä kansalaisina (kakrastnyc greskdane).”

Paasikivi: ”Emme kyllä-kään, mutta, kuten sanottu,mitään valtuutuksia sitoahallitustamme meillä eiole.”

Molotov: ”Mutta viimeistunnossa herra Paasikivisanoi mm., että jos muissakohdissa saavutetaan yksi-mielisyys, olisitte jopa val-mis käymään sotaa Saksaavastaan.”

Paasikivi: ”Kyllä, se onhenkilökohtainen mielipi-teeni.”

Enckell: ”Herra Paasiki-vi tulee toisin sanoen anta-maan tällaisen neuvon hal-litukselle.”

Molotov: ”Herra Paasi-kivi oli ilmeisesti kovin so-taisella tuulella, mutta tosi-asiallisesti sanoitte olevan-ne valmis sotaan Saksankanssa (palaa tähän kolmekertaa).”

Paasikivi: ”Tulen sano-

maan tämän saman asianhallituksellemme.”

Saksalaistenjoukkojenkysymys jälleen esillä

Molotov: ”Viime kerral-la sanoitte, että Suomelleoli vaikeaa internoida sak-salaiset, sillä ne seisoivat600 kilometrin päässä rau-tateiltä. Silloin minulla eiollut kartta, mutta nyttem-min olen perehtynyt tilan-teeseen ja tiedän tarkalleen,missä saksalaiset joukotseisovat. (Ottaa esille kar-tan ja näyttää.) Lizan loh-kolla on kolme divisioonaa,ja Uhtuan suunnalla myösyksi armeijakunta, ts. kaksidivisioonaa. Siis seitsemändivisioonaa kaikkiaan.”

Paasikivi: ”En todella-kaan tiedä, missä nämä jou-kot ovat.”

Molotov: ”(Näyttää kar-talta saksalaisten joukkojensijoituksen.) Ainakin Kan-talahden suunnalla saksa-laiset ovat rautatien välittö-mässä läheisyydessä, siisvoitte hyvin internoida ne.Jos ne tulevat meille päin,me kyllä huolehdimme sii-tä, että vastaanotto tuleeolemaan hyvä (ivallisesti).”

Enckell: ”Meillä kum-mallakaan ei ole aavistustasotilaallisista seikoista.”

Molotov: ”Jos nämä sak-salaiset joukot lähtisivättaaksepäin, kai huolehtisit-te niistä?”

Enckell: ”Sanon avoi-mesti, että tällainen toimen-pide ei tulisi kumoamaanmitään sopimuksia Saksankanssa eikä tarjoamaanmeille mitään juridisia vai-

keuksia. Suomi itsenäisenävaltiona pystyy ratkaise-maan tämän kysymyksen.Jos saksalaisten joukkojenläsnäolo Suomessa osoit-tautuisi haitalliseksi maal-lemme, niin halituksemmetietenkin asettuisi sille kan-nalle, että jolleivät saksalai-set vapaaehtoisesti tahdopoistua maastamme, nevoidaan siihen pakottaa.”

Molotov: ”Ei, ei, kysy-myshän ei ole saksalaistenvapaaehtoisesta poistami-sesta, vaan heidän internoi-misestaan, ts. heiltä on otet-tava aseet pois ja heidät oninternoitava leireihin sodanloppuun saakka.”

Enckell: ”Voi olla, etteisaksalaisilla itsellään olemitään sitä vastaan.”

Molotov: ”Mitä saksalai-set itse tahtovat, on vaillamerkitystä tässä. Jos sol-mitte rauhan kanssamme,ette saa pitää saksalaisiajoukkoja alueellanne.

Mutta puhe 600 kilomet-rin etäisyydestä rautatielleei pidä paikkaansa. Toteansiis, että Kantalahden jaUhtuan suunnilla oleviensaksalaisten joukkojen in-ternoiminen ei tarjoa vaike-uksia.”

Enckell: ”Kun emme oi-kein tiedä, miten se on tek-nillisesti toteutettavissa,emme voi vastata tähän ky-symykseen.”

Molotov: ”Tällä haavaatietää koko maailma inter-noimisvaatimuksestamme,siis myös saksalaiset itse.Vaikeudet pitänevät paik-kansa vain Lizan suunnallaolevien joukkojen suh-teen.”

Paasikivi: ”Se henkilö,joka on minulle puhunutnäistä asioista, lieneekintarkoittanut Lizan suuntaa.”

Molotov: ”Onko Suo-men hallitus valmis inter-noimaan Kantalahden jaUhtuan suunnilla olevatsaksalaiset?”

Paasikivi: ”Tästä emmevoi sanoa mitään. Muut ky-symykset ovat meille tär-keämmät. Saksalaisasia onvain ohimenevää laatua.”

Molotov: ”Haluatte kes-kustella Hangosta, muttamiksette halua puhua sak-salaisista?”

Paasikivi: ”Jos muut ky-symykset ratkaistaan, niintämäkin järjestyy.”

Molotov: ”Tämä asia onsiis selvä.”

Jatkuu

Neuvottelupöytäkirjan 6.osa on aiemmin julkaistuKurkijokelaisessa27.2.1954.

ovat kaiken aikaa keskus-telleet Karjalasta, matkus-televat siellä tekemässäomakohtaisia havaintoja jakeskustelevat palautuksestainternetissä.

Suomessaajankohtainen

- Avoimuus on lisäänty-nyt, mutta silti Karjala onpysynyt lähes tabuna. Kunkysyin arvostamaltani toi-mittajalta, miksi Karjala-uutisia ei yleensä Suomes-sa taustoiteta oikeine tietoi-neen, niin en saanut vasta-usta. Sen sijaan sain ryöpynpessimismiä, politiikkaa japopulismia.

Lehtipuun mielestä onhämmästyttävää, että suo-malaiset eivät uskalla jul-kaista historiallisia totuuk-sia. Harvoin lehdissä hänenmielestään näkyy mainin-taa siitä, että Neuvostoliittosuoritti suomalaisiin koh-distuneen etnisen puhdis-tuksen Karjalassa.

- Keskimääräinen suo-

malainen poliitikko ei us-kalla tuomita Stalinin rajan-siirtoja. Suurten lehtienpäätoimittajatkin liputtavatrajansiirron puolesta, vaik-ka eivät sitä suoraan tun-nusta.

Lehtipuu muistuttaa,kuinka nopeasti ääni kellos-sa voi muuttua, kun Karjalapalautuu. Tällöin tapahtuusama kuin Viron itsenäisty-essä.

- Ihmettelen, miten Suo-messa lehdet eivät ennuste-le ihmisoikeusrikosten koh-dalla, että ne eivät koskaantule tuomituiksi, mutta Kar-jalan osalta sen sijaan en-nustellaan, ettei se koskaanpalaudu.

Lehtipuun mukaan Kar-jalan todellisuutta pakoile-vat Suomessa niin poliitikotkuin päätoimittajatkin. Häntoteaa Karjalan olevan kui-tenkin ajankohtainen sekäinhimillisesti että taloudel-lisesti.

Aluepalautus ry

Vjatšeslav Mihailovitš Molo-tov 25.2.1890-8.11.1986.

Perjantaina 22. syyskuuta 2006 – Nro 38–39 – 11

Kenraaliluutnantti Rau-no Meriö teki näyttävän so-tilasuran ja palveli viimeksiIlmavoimien komentajana,josta hän jäi eläkkeelle1987. Meriö on syntynytKäkisalmella ja on pitkääntoiminut aktiivisesti karja-laisessa kentässä, ensinKarjalan Liiton puheenjoh-tajana ja 2000-luvulla Pro-Karelian toisena puhemie-henä.

Rauno Meriö on pidettypuhuja ja mukava keskuste-lukumppani, aiheena hyvinusein Karjalan palautus.Klubi-lehden päätoimittajakävi hänen kanssaan pitkänkeskustelun yhdessä Klu-bin sihteerin Raimo Parta-sen kanssa. Seuraavassa onpoimintoja kenraalin aja-tuksista kuulaana loppuke-sän iltana kesämökin rau-hassa.

- Olen ollut Karjalan pa-lautuskysymyksen kanssatekemisissä 1980-luvun lo-pusta alkaen, jolloin olinKarjalan Liiton liittoval-tuuston puheenjohtajana ja1990-95 ollessani Liitonpuheenjohtaja. Liittoval-tuustoaikanani Jussi Viro-lainen oli hallituksen pu-heenjohtaja. Jussi ei lähte-nyt palautusasiaa hoita-maan.

- 1990-luvun alussa lä-hestyimme Mauno Koivis-toa kirjeellä. Ei siitä kirjees-tä saatu minun mieleni mu-kaista, koska mukana oliniin paljon poliittisia henki-löitä, kansanedustajia ja mi-nisteri Riitta Uosukainen.Kirje oli tavallaan aika ve-sitetty. Siitä voi kuitenkinlukea rivien välistä ajatuk-sen, että haluttaisiin Karja-lan palautuskeskustelua jaettä rajaa voitaisiin muut-taa. Eivät poliitikot olisi sitävarmastikaan allekirjoitta-neet, jos olisi suoraan sa-nottu.

- Kun ei kuulunut min-käänlaista vastausta, kysyinVirolais-Jussilta, julkiste-taanko kirje. Jussi oli sitämieltä, että no julkistetaan.Asia saikin kummasti siivetalle, kun se tuli julkiseentietoisuuteen. Se aiheutti ai-kamoisen hämmingin Kar-jalan Liiton johdossa. Vainyksi hallituksen jäsen oliminun puolellani, Pauli Pel-tola Salon suunnasta. Kau-ko Sipponen oli empivä jaJussi Virolainenkin mietis-keli. Muut olivat täysin vas-taan ja minä olin nyt pilan-nut suhteet tasavallan presi-denttiin tässä asiassa.

- Vähän ajan päästä tulitieto, että meidät otetaanvastaan. Siellä sitten istut-tiin ja kuunneltiin Koivis-ton yksinpuhelua. Vastausoli aika epämääräinen. Olenlukenut, ettei hän olisi mi-nua halunnut kutsua, muttaei voinut poiskaan jättää lii-ton puheenjohtajaa. Minul-le jäi aika pyöreä

lannetta, se ei välttämättäsisällä palauttamista. Edun-valvonta tähtäsi nimen-omaan Karjalan palautta-miseen eli karjalaistenedunvalvontaan.

- Kyllä palautus kuuluuilman muuta Karjalan Lii-tolle, se on ydinkysymys.Olen sanonut, että Karjalanpalautus alkoi hautojenkautta, sehän oli ensimmäi-nen sopimus Venäjän kans-sa. Tottahan isien ja äitien,esi-isien ja -äitien jäännök-set ja henget puhuvat, siinämaassahan ne ovat. Näenvelvollisuudeksi heitä koh-taan, että tätä asiaa viedääneteenpäin ja otetaan roh-keasti esille.

Palautus kokoSuomen asia

- Tätä maata on puolus-tettu ase kädessä. Se tekeeminusta palautusasian kokoSuomen asiaksi. Venäläisetsanovat, että punaverellävallattua maata ei luovute-ta, mutta kyllä he ovat vertavuodattaneet lähinnä Suo-men alueella.

- Meillä on juurimullatKarjalassa, sieltä me voi-maa imemme. Monellasuomalaisella, joka on siel-lä tapellut, on syvät muis-tot. He kyllä tietävät senalueen arvon. Se on myösvanhaa kulttuurimaisemaa.

- Hyökkäykseen ryhty-minen loukkasi ihmisoike-uksia. Neuvostoliitto on ai-noa, jota ei tästä hyökkäyk-sestä ole vielä tuomittu. Ve-näläisille pitäisi olla moraa-lisesti selvää, että on tehtyloukkaus, joka pitää jolla-kin tavalla sovittaa tai oi-kaista. Tästä asiasta pitääjoka tilanteessa muistuttaa,ottaa se esille maltillisesti javaikka huumorilla.

- On joko suurta tietä-mättömyyttä tai pelkuruut-ta puhua, etteivät Karjalanmaat ole suomalaisten mai-ta. Pitäisi rehellisesti sanoa,että raja on nyt pakosta ve-detty tuohon kohtaan. Kar-jala on mitä syvintä suoma-laisaluetta. Ei ole mitäänsyytä suomalaisten luopuaomistaan. Se on kuin piikkilihassa, joka tuntuu niinkauan, kunnes asia hoide-taan.

- Ns. sotasyylliset olivatsijaiskärsijöitä. Poliitikottekivät heistä sellaisia. Kyl-lä sellaisen tulkinnan voitehdä, että me tunnustammesyyllisyytemme, kun pi-dämme tuomiot voimassa.Nyt pitäisi todeta, että heis-tä tehtiin syyllisiä poliitti-sella päätöksellä olosuhtei-den pakosta, mutta nyt hei-dät pitää vapauttaa tästäsyyllisyydestä.

Keskustelussa RaunoMeriön kanssa on huumoriaina mukana, tässä yksi esi-merkki. Keski-Suomalai-sen pakinoitsija oli kirjoit-tanut evakkokarjalaisista,

Kenraaliluutnantti RaunoMartti Meriö on syntynytKäkisalmella 22.10.1933.

Karjalan palautus onsuomalaisten edunvalvontaaparhaimmillaan

kuva Koiviston puhees-ta, ei ollut selkeätä kantaa.Sen hän sanoi, ettei suhdan-teiden mukaan voida men-nä rajaa muuttamaan. Ei sevoi olla sellaista pala palal-ta ostamista. Asia täytyykäydä kerran läpi, ja sen jäl-keen loppuvat murinat.

Koivisto eihalunnut lisämaata

- Koin jollain lailla posi-tiivisena Koiviston avauk-sen. Jälkeenpäin hän taval-laan muutti kantansa julki-suudessa. Hänhän puhui,että mitä me lisämaalla teh-dään. Hänelle tarjoutui ti-laisuus puhua Jeltsininkanssa asiasta. Sen jälkeenpetyin hänen lausumiinsa.

- Tämä oli ensimmäinenkerta, kun lähdettiin puhu-maan Karjalan palauttami-sesta. Liittokokouksessaolivat esim. Heikki Mälkkija Reino Auvinen käyttä-neet tämänsuuntaisia pu-heenvuoroja. Liiton johto eisilloin vielä ollut kypsä sii-hen ja kestää aika kauan,ennen kuin asia kypsyy.Pertti Viinanen oli ollut en-simmäisessä kokouksessavastaan, mutta tässä vai-heessa hänellä ei ollut lain-kaan epäselvyyttä siitä, ettäKarjala pitäisi palauttaa.Viinanen on erinomaisenneuvottelukykyinen ja ar-vostan häntä kovasti. Hänoli silloin liittovaltuustonpuheenjohtaja

- Nimenomaan tähdättiinKarjalan palauttamiseenTarton rauhan rajoissa. Kir-joittelin useampiakin kirjei-tä ja kirjoituksia lehtiin japuhuin näistä asioista. Täs-tä se käynnistyi ja palautta-miselle oli aika voimakashenki. Oli tietysti vastustus-takin. Poliitikoista esim.Huuhtanen erosi, hän olitäysin vastaan. Mutta yleis-henki oli palauttamisenpuolesta.

- Sitten tuli MarkkuLaukkanen puheenjohta-jaksi ja hän alkoi mennä täl-laiseen rahankäyttösystee-miin, että kehitetään aluettavenäläisten hallussa. En ol-lut lainkaan sillä linjallamyöhemminkään.

- Minut olisi kuulemahaluttu pitää puheenjohtaja-na, mutta halusin lähteä.Olin kyllästynyt matkusta-miseen, koska välimatka olipitkä. Melkein koko aikameni liiton taloudenhoi-toon. Silloin liitto oli nenäämyöten nesteessä, se oli up-poamistilassa. Sitten saatiinmukaan tämä edunvalvon-ta, mikä nostettiinkin yhtävahvaksi. Liitosta tuli kult-tuuri- ja edunvalvontajär-jestö, mikä merkitsi pa-lauttamiskysymyksen esilläpitämistä ja nimenomaansiihen keskittymistä.

- Karjalan kysymys –kä-site kuulostaa siltä, että tue-taan ja pönkitetään nykyti-

että aina kun ne menevätkotiin Karjalaan, joka ki-vennurkassa ne itkeä tihrut-tavat, mutta Pohjanmaallaon sentään itsehillintää, eilähtiessä itketä. Siihen Me-riökin totesi: - Miekin olenneljä kertaa lähtenyt Poh-janmaalta, enkä kertaakaanole itkenyt.

Kurkijoellepalattaisiin kilvan

- Karjalan palautus onkannattava hanke. Sinne tu-lisi kilpajuoksu. Esim. Vii-puri, Käkisalmi, Sortavalaja Kurkijoki nousisivat het-kessä. Sinne voi rakentaaturismia, mutta ennen kaik-kea kauppaa, teollisuutta jaliikennettä. Palautus vai-kuttaisi oleellisesti Pietarintalouselämää kohentavasti.Pietari on meitä lähellä ole-va suuri kasvukeskus, se pi-täisi käyttää hyväksi. Kylläpalautus olisi win-win, hyö-dyttäisi molempia. Todelli-nen ystävyys alkaisi siinävaiheessa syntyä, vaikkavaikeuksiakin tietysti olisi.

- Entisen kansliapäällik-kö Aholan sanoja lainatenSuomen puolustusbudjettiaon kahden vuoden aikanakiristetty enemmän kuinkoskaan sotien jälkeen. Ka-janderin hallituksella oli ai-kanaan ehkä yhtä suuret su-pistukset. Suomen ja Venä-jän välisen rajan paikalla eiturvallisuuden kannalta oleolennaista merkitystä.Olennaista on, miten kum-pikin maa suhtautuu rajaan.

- Aidosti hyvien naapu-ruussuhteiden ja luotta-muksen rakentaminen lisäi-si turvallisuutta. Ilma-,maa- ja merivalvonta sekärikollisuuden torjunta ovatturvallisuustekijöitä, joissameillä pitäisi olla hyvinvahva yhteistoiminta Venä-jän kanssa. Kyse ei ole mis-tään sotilasliittosopimuk-sista, vaan turvallisuutta li-säävästä reaaliaikaisestatietojen vaihdosta ja yhteis-toiminnasta. Tämä olisi te-kijä, joka laukaisisi jännit-teitä ja loisi pohjaa Karjalan

palauttamiselle.- Suomea on pidetty sil-

lanrakentajana idän ja län-nen välille. Se tarjoaisi po-liitikoille paljon vaikutus-mahdollisuutta, jos viestitkulkisivat Suomen kautta.Ehkä olemme menettäneetsiinä asiassa etsikkoai-kaamme. ETYK:n aikanayritimme Karjalan palau-tusta ja keskustelimmeNeuvostoliiton suurlähetys-tössä toista tuntia. Se oli

myönteinen tapaaminen.- Palautusaloitteen tulee

tulla Suomen puolelta. Sii-nä voi olla mukana talou-dellista ja poliittista kau-pankäyntiä. Globalisaatiosaattaisi tarjota hyviä mah-dollisuuksia.

- Olen puhunut Karjalas-ta demilitarisoituna vyö-hykkeenä Ahvenanmaan ta-paan. Silloin palautusta ko-ettaisiin vielä vähemmänuhkana Pietarille. Venäläi-set itsekin ovat vähentäneetalueelta sotavoimiaan.

Mirjam Meriö tiivistääkeskustelun käytännön ta-solle: - Meidän täytyy us-kaltaa puhua venäläistenkanssa, olla rohkeita.

Veikko Saksi

Kirjoitus on julkaistuKarelia Klubi -lehdenelokuussa ilmestyneennumeron 13/2006 sivulla9. Se on kokonaisuudes-saan luettavissa ProKare-lian kotisivuillawww.prokarelia.net.

Olen seurannut kolmensuurimman puolueen edus-tajien keskustelua telkkaris-ta. En ole huomannut niilläolevan aatteellisia eroja.Kaikki kehuvat EU:ta,kuinka hyvin menee. Ei vä-liä, vaikka itsenäisyys onmennyt.

Esitänkin, että perustet-taisiin näistä kolmesta yksipuolue, jonka nimeksi tuli-si Sosiaalidemokraattinenkeskusta- ja kokoomuspuo-lue. Näillä ei ole mitäänisänmaallista aatetta.

Olen lukenut kirjaa ”Tyr-jän rykmentti”, joka osal-taan pelasti suurin uhrauk-sin Suomelle itsenäisyyden.Jos ette ole lukenee vielä,niin suosittelen kirjan luke-mista.

Näin tänä päivänä julis-taa kansaedustaja MarkkuKoski: ”Euroviisut pelastaaSuomen.” PääministeriMatti Vanhanen ylistää:

”Lordi-monsterit luovatmonipuolista Suomi-ku-vaa.” Presidentti Tarja Ha-lonen luovutti Lordille Suo-malaisen Työn Liitonmyöntämän pronssisenavaimen ”suomalaisen työnsankaruudesta”, ja edus-kunnan puhemies PaavoLipponen esitti mitalin lyö-mistä heistä.

Edellä otos johtajien ar-vomaailmasta ja näkemyssiitä, miten luodaan perus-taa maamme tulevaisuudenturvaamiseen ja menestyk-seen kansojen joukossa.Että tämmöinen pyhiä asi-oita rienaava hirviö on kan-sakunnan johtajien mieles-tä maan pelastaja, ja silletulisi lyödä vielä mitalikin.

Terveisiä vain kaikilleKoskenkorva-hyytelönsyöjille!

Uimosen EinoTurusta

Mielipide

Pian oneduskuntavaalit

Esk

on p

uum

erk

ki

Perjantaina 22. syyskuuta12 – 2006 – Nro 38–39

Asianajajia

AsianajotoimistoHEIKKI RANTANENJulkinen kaupanvahvistaja

Kauppalankatu 9–11 B, Loimaap. (02) 762 2888, fax 762 2313heikki.rantanen@kolumbus.fi

AsianajotoimistoJARI HEIKMAN OY

Asianajaja, varat. Jari Heikmanvaratuomari Kaarina Nylamo

varatuomari Katri Ranta-EskolaTuruntie 8–14, II krs. Loimaa,

puh. (02) 762 4400, fax 763 1301jari.heikman@aatsto.inet.fi

www.heikman.com

ASIANAJAJAon asianajajaluetteloon hy-väksytty lakimies, jolla onsäädetty kokemus ja taito.Asianajajan toimintaa valvo-vat Asianajajaliitto ja oikeus-kansleri. Asianajotoimistothoitavat myös maksuttomiaoikeudenkäyntejä ja oikeus-turva-asioita.

Varatuomari

LAATUAEDULLISUUTTA

AMMATTILAISELTA• Kellohuoltopalvelu• Käsikaiverrukset• Konekaiverrukset• Korukorjaus/ kivi-istutustyöt• Sormuksien valmistus• Ja nyt myös lasikaiverrus

KELLOLIIKEJuhani Lankinen Ky

Kauppalankatu 2, LoimaaPuh. (02) 763 2760

(Kaupungintaloa vastapäätä)

KAIKKI PAIKAN PÄÄLTÄ

ERLUND-taloERLUND-talo Hengittävä hirsitalo. Rakenteissa eimuoveja eikä epäorgaanisia aineita.Englannin MTV:n valinta Suomenedustajaksi Grand Designs-ohjelmaan.

Asu terveellisesti, hengitä vapaastiunelmiesi talossa, Erlund-talossa!

Kotimaan myynti:Juhani Eklund p. 0400-530 979e-mail: myynti@erlund-house.com

MELLILÄN HIRSITYÖYsitie 345, 32300 MELLILÄ

ERLUND-talo EHT-liitonjäsenErikoishammasteknikko

MARKO ROSENDAHLVastaanotto Heimolinnankatu 14 Loimaa

Ajanvaraus puh. (02) 763 1179

KukkaBoxPuh. 762 2669

Vastapäätä LoimaanAluesairaalaa

MUSIIKKIVÄENPALVELUPAIKKA

Puh. (02)7622 950Oikokatu 3, LoimaaAvoinna: ma-pe 12-18, la 10-14

LOIMAAN VIIALANKONDITORIA-KAHVIOKauppalankatu 2, puh. 763 2001Avoinna: Ma – pe 8.30–17

ONKSTIETOOVASTAUKSET1. Akseli Gallen-Kallela2. Mäntsälän kapina3. Mahatma Gandhi4. Riitta Uosukainen5. 900, joista naisia pari-

senkymmentä6. vuonna 19397. maan tomusta8. Tanskalle9. kymmenen, työ alkoi

v. 185610. 120 maassa

Suomen Punaisen Ris-tin Veripalvelu järjestääverenluovutustilaisuudentänään perjantaina22.9.2006 klo 11.30-17.30Loimaalla. Verenluovu-tustilaisuus järjestetäänpoikkeuksellisesti työvä-entalolla, osoitteessa Sata-kunnantie 57.

Verenluovutuspisteissäon ollut viime päivinä hil-jaista. Kuitenkin luovuttajiatarvitaan päivittäin yli 1 000,jotta verivalmisteita saadaanriittävästi. Nyt kaivataan eri-tyisesti O Rh(D) negatiivi-seen, O Rh(D) positiiviseenja A Rh(D) positiiviseen ve-riryhmään kuuluvia luovut-tajia (O-, O+, A+). O Rh(D)negatiivinen on ns. hätäveri,jota voidaan antaa kaikillepotilaille veriryhmästä riip-pumatta.

Yhdestä veripussista onapua useammalle potilaalle,kun veri jaetaan osiin puna-soluiksi, verihiutaleiksi japlasmaksi. Potilaalle anne-taan vain sitä veren osaa,jota hänen hoitonsa vaatii.

Nuori mies luovuttamassaverta. Suomessa luovuttaaverta vuosittain noin 170000 ihmistä.

VerenluovutustilaisuusLoimaalla tänäänKaikkien veriryhmienluovuttajia tarvitaan joka päivä

Erityisesti verihiutaleet ovatkriittisiä, sillä ne säilyvätkäyttökelpoisina vain viisivuorokautta. Verihiutaleitatarvitsevat erityisesti leuke-miapotilaat, joiden oma so-lutuotanto on häiriintynyt.

Verta tarvitaan myösmuun muassa onnettomuus-ja leikkauspotilaiden sekäkeskosvauvojen hoidossa.Kaikkien veriryhmien luo-vuttajia tarvitaan, sillä poti-laat hoidetaan pääsääntöi-sesti heidän oman veriryh-mänsä verellä. Veripalveluhaluaakin kannustaa veren-luovutukseen myös kaikkianiitä, jotka eivät tiedä veri-ryhmäänsä. Oman veriryh-mänsä saa tietää, kun tuleeluovuttamaan verta toistakertaa.

Moni sopiiluovuttajaksi

Verta voi luovuttaa, joson terve, 18–65-vuotias ja

painaa vähintään 50 kg. Uu-den luovuttajan tulee ollaalle 60-vuotias. Henkilölli-syys tulee todistaa veren-luovuttajakortilla tai viralli-sella, kuvallisella henkilöto-distuksella.

Lääkityksen ja sairauksi-en vaikutuksista veren-luovutuskelpoisuuteen voitiedustella numerosta (09)580 1322 tai sähköpostitseverenluovutuskelpoisuus@veripalvelu.fi. Tarkemminverenluovutuskelpoisuus ar-vioidaan aina paikan päällä.

Verenluovutuksesta ei saaolla haittaa luovuttajan ter-veydelle, ja luovutetusta ve-restä tehtyjen valmisteidentulee olla turvallisia potilail-le. Maksuttomuus ja vapaa-ehtoisuus ovat verivalmis-teiden turvallisuuden kulma-kiviä. Luovutetuista veriyk-siköistä tutkitaan HIV, HTL-ja maksatulehdusvirukset(hepatiitti B ja C), parvovi-rus sekä syfilis eli kuppa.Aivan tuore HIV- tai hepa-tiittitartunta ei kuitenkaannäy testeissä. Sen vuoksimyös luovuttajien valinnal-la on iso merkitys veren tur-vallisuudelle.

Suomen Punainen Risti

SPAR LOIMAAKauppias Sami Toivonenpuh. (02) 763 6850ma - pe 7-21, la 7-18

RuokakauppaSinun makuusi

762 2848

LOP-Kultapiste

763 2150

040-765 7028

Ritvanja OilinEines-keittiö

76368520762 4432

762 2062

762 1413

Ainutlaatuisellenaiselle ja lapselle

Tarjoukset voimassa: perjantai - lauantai 22. -23.9.2006

5,995,99kg5,99Kokonainen SuperiorKIRJOLOHI

Juhla Mokka kahvi500 g (5,18 kg)

259pkt

Fazer Mustikka- taiKuningatarpiiras

440 g (6,80 kg)

299kpl

Kariniemen Broilerinminuuttipihvit

n. 900 g

1090kg

Popsi Iso Viitonen900 g (2,99 kg)

269pkt

4,994,99kg4,99HK Marinoitu

Porsaan uunifileen. 1,2 kg

229pkt

Atria Ohut paahdettu kinkkutai Hunajapaahdettu

broilerinleike200 g (11,45 kg)

899Lapin Kulta III 12-pack

7,79 + 1,20 (1,97 l)

400 kg:n erä

069kpl

SUOMALAINENRUUKKU-SALAATTI