Asi

aa n

äkö

vam

mai

sist

a la

psi

sta

ja n

uo

rist

a

Puuhaa ja peuhaa vauvan kanssa

2 | 2010

Meillä on suunnaton onni

Tyttöjen leirillä oli tyttöjen juttuja

tässä numerossa

PääkirjoitusKannustavia kohtaamisia.

Meillä on suunnaton onniLeo toi Immosen perheeseen iloa ja vauhdikasta menoa.

YhdistysYhdistysuutisia ja vuoden 2009 vuosikertomus.

Yhdessä tekemisen meininkiäMuistoja yhdistyksen toiminnasta.

RonjaElämää maksettujen silmien rinnalla.

Näkövammaistietoa jaossaTerttu Hollo kouluttaa kuntien työntekijöitä.

Mitä vammaispalveluja kunnasta voi hakea?

Lyhyesti

ReimakkaTunteella.

Aikuinen TeemuArja Kumpu kertoo pojastaan ja elämästä.

Nuoret

Jugurttitikkuja ja kynsikoristeiden säihkettäTyttöjen leirillä oli tyttöjen juttuja.

Puuhaa ja peuhaa vauvan kanssaVauvan arkikuntoutus on hauskaa yhdessäoloa lapsen kanssa.

Liikunta

Lomia ja apurahoja

Lasten kuntoutus

Sokkotreffit elämän kanssaRiikka Hännisen rakastetut kolumnit yksiin kansiin.

Palvelulomake

38 17

33

34

7

162122252627

283032

34

36383940

43

23

JulkaisijaNäkövammaiset lapset ry

OsoiteHietakummuntie 18, 00700 Helsinki

puhelin (09) 752 2540www.silmatera.fi

PäätoimittajaLeena Honkanen

sähköposti leena.honkanen@silmatera.fipuhelin (09) 752 2540

GSM 050 538 7296

UlkoasuOlli Turunen / Tovia Design Oy

TaittoLeena Honkanen

Yhdistyksen hallitusMarkku Alahäivälä, pj. Vaasa

Nina Halme, AkaaAnne Kangas, Oulu

Juho Kyntäjä, VantaaMatti Laamanen, VantaaMinna Survonen, PiikkiöJorma Väisänen, Vantaa

LahjoituksetNäkövammaiset lapset ry

Lahjoitustili Nordea 101630-76475

PainopaikkaPainotalo Miktor OyMekaanikonkatu 19

00880 Helsinkiwww.miktor.fi

Ilmestyy 4 kertaa vuodessaISSN 0787-8907

KansiLeo Immonen 2 v.

Kuva Leena Honkanen

Seuraava Silmäterä ilmestyy elokuussa. Siihen tulevien juttujen tulee olla

toimituksessa 16. kesäkuuta mennessä.

2 | 2010

An

nE

LAT

VA-n

IKKO

LA

Leena Honkanentoiminnanjohtaja

jJ oillakin ihmisillä on kyky levittää ympäristöönsä pieniä posi-tiivisia viestejä. Sellaisten ihmisten seurassa tunnet itsesi arvos-tetuksi ja asiasi ymmärretyksi. Aina viestin ei tarvitse olla edes sanallinen, asennekin riittää. Kun tällaisen ihmisen on tavan-

nut, itsellä on varmempi, energisempi ja luottavaisempi olo. Tapaamisesta läh-tee kuin selkä suoristuneena.

Vammaisen lapsen perhe tapaa palveluverkostossaan kymmeniä erilaisia am-mattilaisia. Kaikki näistä hoitavat tehtävänsä varmasti hyvin ja toimenkuvansa mukaan. Silti perheiden tarinoita kuunnellessa yllättyy aina uudelleen siitä, kuin-ka usein he joutuvat kokemaan tulleensa väärin ymmärretyiksi, joskus jopa nöy-ryytetyiksi. Jos työntekijää pitää mennä tapaamaan hattu kourassa ja valmiiksi kiitollisena siitä, että häneltä on löytynyt vihdoinkin pieni aikarako sinun ja lap-sesi asialle, epäonnistumisen eväät ovat jo paketissa.

Onneksi on myös paljon työntekijöitä, jotka kiireenkin keskellä jaksavat kuun-nella perhettä ja opastaa heitä tekemään omia ratkaisujaan. Heiltä tuntuu myös löytyvän aikaa sanoa se hyvä sana, josta perhe tietää, että he ja heidän lapsensa ovat tärkeitä. Tällaiset ihmiset muistetaan pitkään, ehkä läpi elämän.

Tämänkin lehden jutuissa vilahtaa muutama näistä arjen hyvistä haltijoista, jotka ovat jakaneet voimia perheille. Kirsti Hänninen muistelee ”Puuhaa ja peu-haa vauvan kanssa” -jutussa hyvällä kuntoutuspäällikkö Leena Erkkilän lähes kol-menkymmenen vuoden takaisia sanoja, joista hän pienen sokean tyttövauvan äi-tinä sai voimia ja uskoa selviytymiseen. Lehden alkusivuilla taas kerrotaan tur-kulaisesta Immosen perheestä, joilla heilläkin on ollut kokemuksia siitä, kuinka sairaalassa omahoitaja ja myöhemmin fysioterapeutti paneutuivat heidän lapsen-sa asiaan vähän enemmän kuin ammatillisen velvollisuuden täyt-tääkseen. Tällaisilla pienillä sanoilla ja teoilla voi olla vanhem-mille äärettömän suuri merkitys; se on viesti siitä että juuri tämä lapsi on tärkeä.

Viisaita ja ymmärtäviä sanoja pitäisi löytyä jokaisessa perheen ja ammattilaisen kohtaamisessa ensitiedosta läh-tien. Tiedän muutamia perheitä, joille lääkäri kipeää en-sitietoa antaessaan, on osannut antaa myös avaimia tule-vaisuuteen. Nämä ihmiset ovat ikään kuin nous-seet lääkärin roolinsa yläpuolelle kohdates-saan vanhemmat heidän elämänsä ehkä vai-keimmassa tilanteessa. Heidän sanansa ovat osoittautuneet perheelle suureksi voimava-raksi lapsen elämänalkutaipaleella ja pal-jon myöhemminkin. Välittäminenkin on ammatillisuutta.

Kannustavia kohtaamisia

4

Meillä on suunnaton onni

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 1 0

Leena honkanen

Leo Immonen on 2-vuotias synty-mäsokea poika, jonka elämän alkumet-reillä oli tavallista enemmän vastoinkäy-misiä. Kaksi vuotta on muuttanut huolen iloksi; Immosen perhe hehkuu nyt onnea Leosta ja toukokuussa syntyvästä pieno-kaisesta.

lL eon syntyessä kaikki oli aluksi hyvin, mut-ta hänen verensokerinsa alkoi laskea no-peasti. Poika joutui lasten teho-osastolle. Lapsen sokerintuotannossa oli vakavia on-

gelmia ja lääkitys aloitettiin vauvan ollessa vasta viikon van-ha. Kaksiviikkoisena todettiin, että myös Leon silmissä saat-taisi olla jotakin vialla. Kahden kuukauden iässä silmiä tut-kittiin ja sen seurauksena tehtiin alustavasti näkövammadi-agnoosi. Lopullinen diagnoosi saatiin viiden kuukauden ikäi-senä: pojalla oli septo-optinen dysplasia ja näkövamman hait-ta-asteeksi merkittiin 100 %. Tiia ja Tomi Immonen joutui-vat nuorina vanhempina vakavan tilanteen eteen.

– Oikeastaan kaikki alun jälkeen on ollut pelkkää posi-tiivista, Tomi Immonen sanoo. – Moni asia on mennyt pal-jon paremmin kuin aluksi osasimme odottaa ja onneakin on matkassa ollut. Yksi onnenkantamoinen oli Leon teho-osas-tolla saama nimikkohoitaja, Anki, jonka havaintojen ansi-osta päästiin nopeasti oikeisiin johtopäätöksiin Leon ongel-mien taustalla olevista syistä ja lääkitys osattiin aloittaa var-haisessa vaiheessa. Vain näkövamman osoittautuminen niin vaikeaksi tuntui aluksi pahalta, mutta päätimme ottaa sen-kin haasteena vastaan.

– Tietysti antaisin ihan mitä tahansa, että Leo saisi näkön-sä, mutta toisaalta: jos hän näkisi, hän ei olisi tämä meidän Leomme, josta olemme valtavan onnellisia ja ylpeitä. Leo on täydellinen juuri sellaisena kuin on, Tomi Immonen sanoo. – Eteenpäinmeno ja selviytyminen alkavat siitä, kun hyväk-syy tosiasiat.

Hämmennystä ja ennakkoluuloja Vammaisen lapsen syntyminen perheeseen vaatii myös suku-laisilta ja ystäviltä sopeutumista. Immosetkin joutuivat koh-taamaan sen, että joillekin läheisille lapsen vamma oli vai-keasti sulateltava asia.

– Kaikkein rankinta aluksi oli se, että kun itse olisi kai-vannut tukea, joutuikin tukemaan muita. Moni tuttavista

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 1 0 5

6

ei pystynyt hyväksymään sitä, että Leo on sokea. ”Kyllä tiede vielä pystyy…” -puheet tuntuivat pahalta, kun itse tie-si, että Leon sokeudelle ei voida tehdä mitään. Itse oli jo hyväksynyt tosiasiat, kun muilla vielä oli tarvetta pitää epä-määräistä toivoa yllä.

– Jotkut olivat ennakkoluuloisiakin. He tuntuivat ajattelevan, että koska Leo on sokea, ei kaikki muutenkaan ole koh-dallaan ja että myös tulevat lapsemme tulisivat olemaan jotenkin vammaisia. Myös se, että ihmiset välttivät käyttä-mästä näkemiseen liittyviä sanoja seu-rassamme, tuntui ikävältä. Leon kanssa ei osattu toimia ja touhuta luontevasti samalla lailla kuin näkevien.

– Kun itse on jo sinut sokeuden kans-sa, väsyy puhumaan vain vammasta ja vammaisuudesta. Leohan on ihan ta-vallinen pieni poika, jolla on täysi oi-keus elää onnellista lapsuutta, Tiia Im-monen sanoo. – Vammaisen lapsen van-

hemmat kaipaisivat aivan samoja asioita kuin muidenkin lasten vanhemmat: et-tä omaa lasta kutsuttaisiin leikkimään ja joskus vaikka yökylään, kaiken kaikki-aan ihan tavallista suhtautumista.

Kotihommat hanskassaImmosen perheessä lapsenhoito jakau-tuu niin, että isä ja äiti tekevät työtä eri vuoroissa. Näin aina jompikumpi van-hemmista on Leon kanssa kotona. Siitä seuraa tietysti myös se, että kaikki koti-työt tehdään siinä samalla Leoa hoita-essa ja hänen kanssaan. Siksi poika on-kin jo taitava kodinhoitaja. Esimerkik-si pesu- ja astianpesukoneen sekä säh-kövatkaimen käyttö sujuvat ja kahvin-keitto on harjoittelun alla.

– Kiva olisi pitää koti aina siistinä, mutta sotkua tulee väistämättä, kun Leo leipoo kakkua tai mittaa kahvia. Tär-keintä kuitenkin on, että Leo saa ko-keilla ja kokea erilaisia asioita niin pal-

jon kuin haluaa. Harvassa perheessä lei-votaan niin paljon kakkuja kuin meillä, Tiia Immonen nauraa.

– Leo on luonteeltaan hyvin utelias ja rohkea. Kaikkea pitää tutkia ja tunnustel-la. Siksi esimerkiksi kaupassakäynti voi olla aika koettelemus, kun Leo haluaisi sielläkin kulkea itse, eikä ymmärrä, mik-sei saa. Aina kun Leolla on mahdollisuus liikkua vapaasti, vältämme kaikenlaista ylisuojelemista. Leo saa kiivetä sohval-le ja hyppiä sängyllä mielin määrin. Sa-malla, kuin huomaamatta, tasapaino ja kehon koordinaatio kehittyvät.

Näkövammaisen lapsen kanssa pi-tää myös puhua paljon, niin että maa-ilman eri ilmiöt alkavat tulla tutuiksi, vaikka niitä ei itse näkisikään. – Televi-sion katsominen kuuluu meidän perheen elämään samoin kuin muillakin. Kuvai-lutulkkaan Leolle luontodokumentteja. Viimeksi olemme katsoneet elefantin ja kotkan elämää, Tomi Immonen kertoo.

Leon isovanhemmat ovat osanneet nauttia Leosta ja Leo puolestaan isovanhempien huomiosta. Ukki ei ole ollenkaan huo-lissaan Leon pärjäämisestä. – Leosta on huomannut ihan pienestä pitäen, että poika kyllä pärjää. Nuoresta iästä ja puuttu-vasta näöstä huolimatta Leo osaa opastaa meitä paikasta toiseen omassa kodissaan. Joka kerta kun tapaamme hänellä on

esiteltävänä uusia oppimiaan asioita. Hänen iloisuutensa ja energisyytensä antaa meille valtavasti voimia.

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 1 0

Tieto on avain eteenpäinmenoon Kun lapsen vammaisuus on uusi asia, perheen tulee saada tietoa tuista, pal-veluista ja kuntoutusmahdollisuuksista. Monet termit ja käsitteet, jotka liitty-vät vammaispalveluihin ovat ensi kuu-lemalta aivan vieraita. Immoset joutui-vat törmäämään siihen, että palveluvii-dakosta ei löytynytkään sellaista hen-kilöä, joka olisi osannut ohjata heitä eteenpäin.

– Leo sai kyllä hyvää hoitoa sairaa-lassa, mutta tietoa esimerkiksi sosiaali-turvasta tai kuntoutuksesta emme saa-neet. Kaikki on täytynyt etsiä ja kysyä it-se. Onneksi ymmärsimme hakeutua Nä-kövammaisten Keskusliiton vauvakurs-sille Leon ollessa 10 kuukauden ikäinen, Tiia Immonen kertoo.

– Kurssilla Leo huomioitiin ensim-mäisen kerran näkövammaisena lap-sena. Se oli uusi kokemus meille van-hemmille. Kurssilla saimme sellaista tietoa näkövammaisuudesta, jota oli-simme kaivanneet jo paljon aiemmin. Se auttoi ymmärtämään sokeuden vai-kutusta kehitykseen ja ohjaamaan itse Leoa kotiarjessa.

– Leon fysioterapeutti Tuula Hirvo-nen on ollut myös suurena tukena. Leolle fysioterapia on mieluista leikkiä ja seik-kailua – jännittävä tekemisen ja uusien asioiden kokemisen maailma. Oli häm-mästyttävää, kuinka nopeasti Leon lii-kunnallinen kehitys lähti käyntiin, kun fysioterapia aloitettiin.

– Tiedon puutteeseen törmäsimme myös silloin, kun aloimme miettiä Leon laittamista päivähoitoon. Meille sanot-tiin, ettei alle kaksivuotiasta näkövam-maista voi viedä päivähoitoon, mikä ei tietysti pidä paikkaansa. Leolle voisi olla jo oikea aika päästä leikkimään ikätove-reidensa seuraan. Nyt kun perheeseem-me odotetaan toista lasta, päivähoitoasia tietenkin ratkeaa itsestään äitiyslomani ajaksi, mutta ns. kuntouttava päivähoi-to voisi olla piakkoin hyväksi Leon so-siaalisen kehityksen kannalta.

Leo kiertää filmillä ympäri maailmaaVauvakurssille tulo reilu vuosi sitten te-ki Leosta myös filmitähden. Kuntoutus-ohjaaja Kirsti Hänninen huomasi, että Leo ei pahemmin arastellut reipastakaan

menoa ja antautui luottavaisesti kontak-tiin aikuisen kanssa. Hän siis voisi ol-la sopiva yhteistyökumppani opetusfil-miin, jossa neuvotaan sokean pikkulap-sen kotikäsittelyä.

Kirsti Hänninen oli tehnyt 80-luvul-la vastaavan elokuvan omasta tyttäres-tään Riikasta. ”Riikka-video” ehti ku-lua kuntoutuksen käytössä liki 30 vuot-ta. Nyt Hännisestä oli oikea aika päivit-tää uran ja elämän varrella karttunutta tietoa ja osaamista.

”Leo oppii tekemällä” -dvd valmis-tui syksyllä 2009 ja sitä on esitetty van-

hemmille ja ammattilaisille useissa mais-sa, jopa Yhdysvalloissa ja Kiinassa as-ti. Immoset ovat iloisia, että Leo voi ol-la osaltaan kertomassa muiden näkö-vammaisten lasten vanhemmille, mi-ten hienoa ja touhukasta elämä on so-keudesta huolimatta.

– Olisin suhtautunut kyllä paljon luot-tavaisemmin tulevaisuuteen, jos olisin nähnyt tällaisen filmin silloin kun Leo oli pieni, Tomi Immonen sanoo. – Sil-loin olisi todella kaivannut rohkaisua. Nyt tuntuu vain siltä, että Leo on tuonut mukanaan suunnattoman onnen.

Leo sai elämäneväikseen seikkailijan luonteen ja rohkeuden.

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 1 0 7

yh

dis

tys

8

LEEn

A H

On

KA

nEn

Markku Alahäiväläpuheenjohtaja

mM eidän perheessä vuodenvaihde ja alkuvuosi ovat yhtä juhlaa: joulusta käynnistyy juhlien sarja. Perhees-sämme on syntymäpäiviä joulukuus-

sa, tammikuussa, helmikuussa ja maaliskuussa. Sarjaan sopii myös sukulaisten erinäisiä syntymäpäiviä. Oman lisänsä tuovat kutsut kavereiden syntymäpäiville. Vipinää ja vilskettä riittää; valmisteluja tehdään välillä myöhään yöhön – siivotaan, ko-kataan, leikitään, herkutellaan, seurustellaan, lauletaan, soite-taan ja taas siivotaan. Lopputuloksena on hyvä mieli ja tyyty-väisyys siitä, että juhlat saatiin pitää yhdessä ystävien kanssa.Huhtikuussa meillä oli kuopuksemme nimenantojuhlat. Niin kokoontui sukua ja ystäviä läheltä ja kauempaa. Viiden lapsen perheessä juhlien järjestäminen kysyy monen moista organi-sointia, jotta kaikki saadaan haluttuun uomaan. Juhlia edeltä-vänä iltana poikamme Lassi ja Leevi totesivat, että ruokapuoli on kärsinyt järjestelyjen tohinassa. Niinpä Lassi katsoi netis-tä lähipitserian numeron ja tilautti ruokaa pöytään – reipas-ta toimintaa! Juhlat onnistuivat hienosti ja jälleen kerran oli hyvä mieli juhlahumun laskeuduttua. Poikamme Leevi totesi, että on kiva pitää juhlia ja jutella ihmisten kanssa.Edellisessä Silmäterässä kerroin siitä, kuinka odotimme jän-nityksellä lapsemme syntymää, ja siitä, minkä lisäjännityk-sen tuo todennäköisyys saada sokea lapsi. Poikamme syntyi ja saimme todeta, että hänen silmänsä katsovat maailman ih-meitä kirkkain silmin. Mutta, mutta suurin jännitys oli vasta alkamassa silmien tutkimisen jälkeen: poikamme sydämen lyöntitiheys oli epätavallisen alhainen. Hän oli tarkkailus-sa viikon; monia tutkimuksia tehtiin ja mittareita seurattiin tarkkaan. Suureksi helpotukseksemme hänen elintoiminton-sa normalisoituivat ja saimme uuden, pienen tulokkaan on-nellisesti kotiimme – hänen nimekseen tuli Aapo.

Miksi kirjoitan juhlista? Yhdistyksemme 40-vuotisjuhla lähes-tyy! Hienoa polkua on syytä juhlia. Lukuisat ovat ne perheet, jotka ovat näiden neljän vuosikymmenen aikana saaneet tu-kea ja turvaa Näkövammaiset lapset ry:stä. Minä odotan in-nolla noita juhlia ja niin odottaa koko meidän perhe. On hie-noa päästä tapaamaan teitä muita ja päivittää tämän päivän kuulumiset ja kuulla matkan varrella ko-ettua. Juhlajärjestelyt ovat hyvässä mallissa. Tavataan Tuusulassa ke-säkuussa ja nautitaan hienois-ta juhlista!

Yhtä juhlaa

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 1 0

yh

disty

s

Onnelassa tapahtuu

Magiaa!Ronja Oja tekee taikatemppuja.

Soittoa!Pelimanni Joose Ojala tahdittaa päivän markkinahumua.

Julkistamistilaisuus!Riikka Hännisen Silmäterässä aikanaan ilmestyneet, lukijoiden rakastamat kertomukset sokean tytön elämästä julkaistaan nyt kirjana.

Tanssia!Tanssija Hanna Mäkelä opettaa, miten tanssia yhdessä lapsen kanssa.

Satuja!Irmeli Holstein Pikku-Celiasta loruilee ja satuilee ja kertoo myös samalla Celia-kirjaston palveluista lapsille ja nuorille.

Nälkä tai jano!Hannu Pienkellomäki joukkoineen pitää grillin ja pannun kuumana.

Moottori surisee!Vanhat, upeat Cadillac-kerhon autot tulevat ajeluttamaan lapsia heti kello 14 jälkeen.

Tekniikan ihmeitä!Näköpiste Polar Print Oy esittelee uusinta apuvälinetekniikkaa.

Askartelua, leikkejä ja paljon muuta kivaa!Ohjaajat pitävät huolen, ettei tekeminen lopu.

Markkinoille voi tulla vaikka vain piipahtamaan ja tapaamaan tuttuja, mutta ilmoittautua silti kannattaa, että osaamme varata oikean määrän juotavaa ja purtavaa.

Juhlamarkkinat Onnelan pihalla, teltoissa ja taloissa

Majatalo Onnela sijaitsee Tuusulassa osoitteessa Rantatie 34.

Illallisjuhla!Buffet, josta löytyy varmasti jokaiselle jotakin, on katettu kello 17.00. Tarkka ruokalista löytyy netistä.Illalliskortin hinnat:Aikuinen 16 euroa Lapsi 5-12 -vuotiaat 9 euroaLapsi 0-4 -vuotiaat 5 euroaAleksi Lindfors toimii illanvieton pianistina ja säestää halukkai-ta esiintyjiä. Juhlaillallisen lomassa kuullaan mm. Klaus Frickin säveltämä yhdistyslaulu.Kaikki halukkaat pääsevät esiintymään!

Onnelassa on mahdollista yöpyä. Aikuinen 25 euroa/yöLapsi lisävuoteella 15 euroa/yö(sis. aamupalan)

Ilmoittautuminen juhlaan jatkuu niin kauan kuin tilaa riittää osoitteessa www.silmatera.fi puhelimitse 09-752 2540.

Lauantaina 12.6. kello 14

Tervetuloa kaikki nykyiset ja entiset jäsenet!

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 1 0 9

10

Työntekijävaihdoksia toimistolla Aluekoordinaattorimme Anne Latva-nikkola on jäänyt äitiyslo-malle huhtikuun alussa. Toimistossa on siis väliaikanen työvoi-mavajaus. Valitamme tilanteen aiheuttamaa ruuhkaa ja mah-dollisia viivästyksiä toimiston töissä. Tatja Ikonen tulee Annen sijaiseksi ja pistämään asioihin vauhtia 17.5. alkaen.

Äitien viikonloppunäkövammaisten lasten äitien oma viikonloppu on 25.–26.9.2010 Villa Hiidenmäessä Jämsässä. Mukaan mahtuu 12 äi-tiä. Viikonlopun ohjelma on vapaamuotoinen sisältäen mm. saunomista poreammeen kera. Mukaan ei ole tulossa kuin nä-kövammaisten lasten äitejä eli viikonloppuna on mahdollisuus rentoutua vertaisten kanssa.Hinnat:Viikonlopun omavastuu on 50 euroa. Hinta sisältää majoituk-sen (sis. liinavaatteet ja pyyhkeet), ruokailut (la päiväkahvi, päi-vällinen, iltapala kodalla, su aamiainen ja lounas).Käy tutustumassa paikkaan: www.villahiidenmaki.fi

näkövammaiset lapset ry:n vuosikertomus on tämän lehden sivuilla 11-14 ja siihen liittyvät liitteet ovat luet-tavissa osoitteessa www.silmatera.fi.

Isien viikonloppunäkövammaisten lasten isien viikonloppu järjestetään 11.–12.9.2010 Rautilakeskuksessa Vehmaalla. Mukaan mahtuu 12 isää. Ohjelmassa on saunomista Vehmassalmen rannalla ja va-paamuotoista ohjelmaa. Rautilakeskuksesta löytyy muun mu-assa kajakkeja ja intiaanikanootteja. Hinnat:Viikonlopun omavastuu on 50 euroa. Hinta sisältää majoituk-sen 2 hengen huoneissa (sis. liinavaatteet ja pyyhkeet), ruokai-lut (la päiväkahvi, päivällinen, iltapala nuotiolla, su aamiainen ja lounas) sekä ohjelman.Ilmoittautuminen viim. 30.7. mennessä näkövammaiset lapset ry:n toimistolle (09-752 2540, nlt@silmatera.fi). Käy tutustumassa Rautilakeskukseen: www.rautilakeskus.fi

Mukavaa vauvavapaata Anne!

Tervetuloa töihin Tatja!

yh

dis

tys

Poikien viikonloppuPojille järjestetään oma viikonloppuleiri syksyllä. Paikka ja ai-ka ovat vielä avoinna. Seuraa ilmoituksia netissä ja elokuun Sil-mäterässä.

Lue juttu tyttöjen viikonlopusta sivulta 32.

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 1 0

yh

disty

s

Vuosikertomus 2009

Yhdistyksen toiminnan tavoitteena on taata näkövammaisille lapsille parhaat mahdolliset edellytykset koulutukseen, harras-tamiseen, taitojen hankintaan, sosiaalisten suhteiden rakenta-miseen, kuntoutumiseen, hyvään elämään ja onnelliseen lap-suuteen sekä vanhemmille tietoa ja vertaistukea. Tällä tavoin pyrimme ehkäisemään syrjäytymistä ja tukemaan aikuistuvien nuorten täysipainoista osallistumista yhteiskuntaan.

Tavoitteensa toteuttamiseksi yhdistys järjestää leirejä, kurs-seja, kerhoja ja perhetapaamisia. Yhdistys julkaisee neljäs-ti vuodessa ilmestyvää Silmäterä-lehteä ja ylläpitää www-si-

vuja. Yhteistyö eri järjestöjen, oppilaitosten, koulujen, kuntou-tuksen, terveydenhuollon ja muiden näkövammaisten lasten ja heidän perheidensä elämään liittyvien sidosryhmien kans-sa on tärkeä osa yhdistyksen oikeuksienvalvonta- ja vaikutta-mistyötä.

Vuosi 2009 oli talouden kannalta hyvä ja yhdistyksen lähitu-levaisuuden toimintaedellytykset näyttävät turvatuilta. RAY:n rahoitusosuus yhdistyksen koko tuloksesta oli noin 60 %. Muu osa yhdistyksen tuloksesta muodostuu leiri- ja kurssitoiminnan tuotoista, jäsenmaksuista sekä lahjoituksista.

Näkövammaiset lapset ry:n perustivat vuonna 1970 näkövammaisten lasten vanhemmat. Perustavassa kokouksessa Tuusulan Onnelassa 11.6.1970 oli mu-kana 18 vanhempaa. Yhdistys on kasvanut vuosien mittaan niin, että vuoden 2009 lopussa jäseninä oli 511 jäsenperhettä, yhteensä 677 näkövammaisen lapsen vanhempaa. Vuonna 2009 yhdistykseen liittyi 40 jäsenperhettä. Jäsen-perheiden lapset ovat sokeita, heikkonäköisiä tai näkömonivammaisia.

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 1 0 11

yh

dis

tys

12

Leiri- ja kurssitoiminta Yhdistyksen järjestämät leirit, kurssit ja viikonlopputapahtu-mat ovat pääsääntöisesti koko perheen tapahtumia; osallistua voivat näkövammaisen lapsen vanhemmat ja sisarukset ja jos-kus myös isovanhemmat tai muut läheiset.

Liitteeseen 1 on listattu vuonna 2009 järjestettyjen leirien ja kurssien tiedot (paikka, aika, hakijamäärä, osallistujamäärä ja ohjaajien määrä). Yhteensä osallistujien määrä vuoden aikana oli 96 perhettä (155 vanhempaa ja 159 lasta). Oo mun kaa! -lei-ri on lasten leiri, johon lapset osallistuvat ilman vanhempia. Lo-majärjestöjen kanssa yhteistyössä järjestettiin kaksi tuettua lo-maa, joihin perheet hakeutuivat näkövammaiset lapset ry:n kautta, mutta muista järjestelyistä vastasivat Lomaliitto ry ja Perhelomat ry.

Leiritoimintaa varten palkataan vuosittain leiriohjaajia. Heis-tä hyvin monet ovat olleet mukana toiminnassa jo vuosien ajan ja ovat sitoutuneita tehtäviinsä. Suurella osalla leiriohjaa-jista on sosiaali-, kasvatus- tai liikunta-alan tutkinto. Leireille omaleimaista on myös se, että osallistujien turvallisuuden ta-kaamiseksi ohjaajien määrä on moninkertainen verrattuna nä-kevien lasten kesäleireihin, mikä tietenkin lisää kustannuk-sia. Pääosa leireistä järjestetään yhdistyksen toimistosta käsin. Poikkeuksena olivat Perhelomat ry:n ja Lomaliitto ry:n kanssa järjestetyt lomaviikot, johin yhdistys teki näkövammaisten las-ten perheiden osalta esivalinnan.

Oo mun kaa! -kerhotoiminta ja partiotoimintaOo mun kaa! -kerhotoiminta on tarkoitettu 8-13-vuotiaille nä-kövammaisille lapsille. Kerhoja kokoontui seitsemällä eri paik-kakunnalla. Kerhotoiminnan jatkuvuuden kannalta haasteena on näkövammaisten lasten harvalukuisuus pienemmillä paik-kakunnilla: vain suurissa kaupungeissa ikäluokkaan kuuluvia lapsia on tarpeeksi kerhon perustamiseksi. Kerhotoiminnas-sa on tehty yhteistyötä näkövammaisten Keskusliiton alueyh-distysten kanssa esimerkiksi niin, että kerho on kokoontunut alueyhdistyksen tiloissa. Tiedot kerhojen kokoontumis- ja kä-vijämääristä liitteessä 2.

Oo mun kaa! -kerhotoiminnan vapaaehtoiset kerho-ohjaajat ovat pääsääntöisesti sosiaali- tai terveysalan opiskelijoita, jotka sisällyttävät ohjaustehtävän osaksi opintojaan. näin toteutuu myös tavoitteemme lisätä tietoutta näkövammaisista lapsista aloilla, joista lasten parissa työskenteleviä valmistuu. Ohjaajille yhdistys järjesti viikonlopun mittaisen näkövammaistyön kou-lutuksen. Ohjaajat saavat yhdistyksestä myös kaiken järjestely-jä koskevan tuen.

Partiotoiminta aloitettiin yhteistyössä Suomen Partiolai-set ry:n kanssa Helsingissä vuonna 2008 ja vuoden 2009 aika-na näkövammaisten lasten vartioita kokoontui jo kolmella eri paikkakunnalla. Aloittamisen jälkeen partiolaiset ovat hoita-neet vartioiden toiminnan.

PerhetapaamisetPerhetapaamiset ovat pääosin vapaaehtoisten vertaistukijoi-den järjestämiä. Toimintaa koordinoidaan ja vapaaehtoisten koulutus järjestetään yhdistyksen toimesta. Liitteenä 3 olevas-sa taulukossa näkyvät tapaamisten ajat ja paikat.

Vertaistuen merkitys on kokemusten mukaan hyvin suuri perheiden selviytymisen ja sopeutumisen kannalta. Viime vuo-sina vertaistukijoiden järjestämien tapaamisten määrä on va-litettavasti ollut laskussa useilla paikkakunnilla. Tulevaisuuden haasteena on etsiä sellaisia toimintatapoja ja -malleja, jotka ta-kaavat vertaistuen mahdollisuuden siitä huolimatta, että va-paaehtoisuuteen sitoutuminen on entistä heikompaa.

Vapaaehtoistoimintaa kartoittava tutkimus käynnistettiin toimintavuonna 2009 ja se valmistuu vuonna 2010. Tutkimuk-sen kohteena ovat mm. tekijät, jotka vaikuttavat vapaaehtois-työhön sitoutumiseen ja vapaaehtoistyön vaikuttavuus.

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 1 0

yh

disty

s

Tiedotus ja julkaisut Silmäterä on jäsenille sekä tärkeimmille sidosryhmillemme, mm. näkövammaiskoulujen opettajille, näkövammaisten Kes-kusliiton lasten ja nuorten asioiden parissa työskenteleville ja keskussairaaloiden kuntoutusohjaajille, suunnattu lehti.

Silmäterässä kerrotaan näkövammaisen lapsen kehityksestä, kuntoutuksesta, koulunkäynnistä, opiskelusta, apuvälineistä, sosiaaliturvasta, harrastuksista ja alan tutkimuksesta. Lehti tie-dottaa kattavasti myös oman yhdistyksen ja yhteistyökumppa-nien tapahtumista, kursseista ja palveluista. Tiedottaminen Sil-mäterässä on sidosryhmille maksutonta.

Silmäterän avulla tavoitamme kaikki ne, jotka arjessa tai työssä tarvitsevat tietoa näkövammaisen lapsen, nuoren ja hä-nen perheensä elämään liittyvissä asioissa. Silmäterä on näkö-vammaisten henkilöiden luettavissa sähköisesti Luetus-ohjel-malla.

Kaikki Silmäterässä julkaistut kirjoitukset ja valokuvat on saatu toistaiseksi käyttöön korvauksetta, mikä pienentää kus-tannuksia huomattavasti verrattuna muihin vastaavan tasoisiin lehtiin. Lehti toimitetaan ja taitetaan yhdistyksen toimistossa. Lehti ilmestyy neljästi vuodessa 44-60 -sivuisina numeroina.

Yhdistyksen nettisivut, www.silmatera.fi, uudistettiin vuo-den 2009 aikana. Sivuilla on paljon pysyvää perustietoa mm. näkövammaisen lapsen kuntoutuksesta, päivähoidosta, kou-lunkäynnistä, apuvälineistä sekä jatkuvasti päivittyvää tietoa yhdistyksen itsensä sekä yhteistyökumppaneiden järjestämis-tä tilaisuuksista, leireistä ja kursseista. Yhä enenevässä mää-rin jäsenet käyttävät nettiä myös esimerkiksi ilmoittautuessaan leireille, jäseneksi tai lähettämällä palautetta toimistoon.

Vuonna 2009 toimitettiin ja kustannettiin Päivähoitoon! –opas, joka on tarkoitettu lapsensa päivähoitoa suunnittelevi-en lasten vanhemmille. Opas on vanhemmille maksuton.

Yhteistyö ja oikeuksienvalvontaToimintavuoden aikana on tehty yhteistyötä sekä oikeuksien-valvontaan että toimintaan liittyvissä asioissa eri sosiaali- ja terveysalan järjestöjen kanssa. Oikeuksienvalvonnan keskei-set asiat näkövammaisten lasten ja heidän perheidensä osalta ovat kuntoutus- ja kouluasiat.

Yhteistyö näkövammaisoppilaitosten, Jyväskylän näkövam-maisten koulun, Svenska skolan för synskadaden ja Keskus-puiston ammattiopiston kanssa, on osa yhdistyksen perustoi-mintaa.

näkövammaisten Keskusliiton lastenkuntoutusosastolla käy-dään säännöllisesti kertomassa kurssilla oleville vanhemmil-le yhdistyksen toiminnasta. Myös liiton nuoriso- ja liikuntatoi-men, oikeuksienvalvontayksikön ja työllisyysosaston kanssa yhteistyö on ollut kiinteää, samoin yhteistyö näkövammaisten Celia-kirjaston lasten- ja oppikirjaosastojen kanssa. Alueellisia yhteistyökumppaneita ovat olleet näkövammaisten Keskuslii-ton alueyhdistykset. paivahoitoon.indd 1 12.10.2009 14:19:09

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 1 0 13

14

TulevaisuusToimintaympäristössä tapahtuvat muutokset vaativat seuran-taa ja kannanottoja sekä aktiivista tiedottamista muutoksista perheille.

Yhdistyksen jäsenten vertaistuen tarpeeseen vastaava kurs-si- ja leiritoiminta on tällä hetkellä määrällisesti ja laadullisesti tasolla, jolla se voi pysyä muutamien tulevien vuosien ajan.

Jäsenmäärän kasvu ei ole tavoite, koska vuosittain syntyvi-en näkövammaisten lasten määrä vaihtelee sattumanvaraises-ti. Samalla kun uusia jäsenperheitä liittyy mukaan toimintaan, aikuistuvien lasten perheet jättäytyvät toiminnasta ja heidän lapsensa siirtyvät jäseniksi omiin aikuisten yhdistyksiinsä. Kun toiminnalle asetetut tavoitteet toteutuvat, on näillä nuorilla ai-kuisilla hyvät eväät täysipainoiseen elämään, harrastuksiin ja työntekoon, kullakin omien resurssiensa mukaan.

Hallinto, taloudenhoito, toimisto ja vapaaehtoisorganisaatioYhdistyksen hallitukseen kuuluu puheenjohtaja ja kuusi varsi-naista jäsentä, joilla kullakin on henkilökohtainen varajäsen.

Hallituksen jäsenet ja varajäsenet (1.1.- 15.3.2009)Markku Alahäivälä, Vaasa, puheenjohtajaPäivi Frick, Helsinki, varapj. (Johanna Ikävalko, Iitti)nina Halme, Akaa (Jaana Hallikainen-Tuomainen, Pieksämäki)Anne Kangas, Oulu (Ilkka Kaapro, Palokka)Matti Laamanen, Vantaa (Minna-Maija Grönlund, Raisio)Minna Survonen, Piikkiö (Marjo Luomala, Kellokoski)Jorma Väisänen, Vantaa (Juho Kyntäjä, Vantaa)

Hallituksen jäsenet ja varajäsenet (16.3.- 31.12.2009)Markku Alahäivälä, Vaasa, puheenjohtajanina Halme, Akaa (Jaana Hallikainen-Tuomainen, Pieksämäki)Anne Kangas, Oulu (Ilkka Kaapro, Jyväskylän mlk)Juho Kyntäjä, Vantaa (Juho Helmiharju, Ylöjärvi)Matti Laamanen, Vantaa (Minna-Maija Grönlund, Raisio)Minna Survonen, Piikkiö (Marjo Luomala, Kellokoski)Jorma Väisänen, Vantaa, varapj. (Riitta Maatiala, Helsinki)

Yhdistyksen kirjanpidon on hoitanut Tilitoimisto Seija Virta. Ti-lintarkastajina toimivat Markku Alho KHT ja Heikki Alavesa se-kä varatilintarkastajina Erkki Rask KHT ja Risto Rask KHT.

Yhdistyksen palveluksessa työskenteli vuonna 2009 toimin-nanjohtaja FM Leena Honkanen ja aluekoordinaattori sosiono-mi (AMK) Anne Latva-nikkola ja hänen perhevapaasijaisenaan ajalla 10.8.-30.9. sosionomi (AMK) -opiskelija Anu Autio. Anu Autio toimi yhdistyksessä harjoittelijana ajalla 16.2.-31.5. Pal-kattuja leiriohjaajia oli vuoden aikana kaikkiaan 28 eri pituisil-la leirijaksoilla.

Yhdistyksen alueellinen toiminta ja Silmäterä-lehti työllistivät huomattavan joukon vapaaehtoistyöntekijöitä. Vertaistukijoita yhdistyksellä oli vuoden 2009 aikana yhteensä 12 ja kerho-oh-jaajia 18 kevään kerhoissa ja 21 syksyn kerhoissa.

Yhdistyksen toimisto on osoitteessa Hietakummuntie 18, 00700 Helsinki.puh. (09) 752 2540sähköpostiosoite: nlt@silmatera.fikotisivu: www.silmatera.fi

Vuosikertomuksen liitteet osoitteessa www.silmatera.fi

yh

dis

tys

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 1 0

yh

disty

s

Toiveena säännölliset vertaistapaamisetYhdistyksessä huoleksi on noussut osalla paikkakunnista ver-taistapaamiseen osallistuvien perheiden vähentyneet kävijä-määrät sekä uusien jäsenperheiden heikko osallistuminen toi-mintaan. Vertaistukijoiden viikonlopussa sekä Tampereella pi-detyssä vanhempien viikonlopussa toivottiin säännöllisesti ko-koontuvia vertaistapaamisia.

Tällä hetkellä perhetapaamisia järjestetään säännöllises-ti noin kahdeksan kertaa vuodessa vain pääkaupunkiseudul-la. Säännöllisyyden myötä tapaamisiin osallistuvien perheiden joukko on kasvanut suuremmaksi.

Vanhempien viikonlopussa ideoitiin vanhempien kokoontu-misia Oo mun kaa! -kerhojen tai Sporttis-kerhojen aikana. Sitä varten ei tarvittaisi kuin tilat kerhojen läheisyydeltä sekä van-hemmat iloiseen rupatteluhetkeen. Tällainen kokeilu on suun-nitteilla ensi syksyksi muutamille paikkakunnille.

Joillakin paikkakunnilla säännölliset iltatapaamiset ovat han-kala järjestää pitkien välimatkojen vuoksi. Tällaisilla paikkakun-nilla yön yli kestävät aluetapaamiset, niin kutsutut alueleirit, ovat hyvä vaihtoehto. Alueleirit ovat saaneet positiivista palau-tetta perheiltä, ja niitä on toivottu myös jatkossa. Alueleirien omavastuiden hinnat on tärkeää saada pidettyä alhaisina, et-tei leiri tule perheelle taloudellisesti liian kalliiksi. Tämän vuoksi leiripaikat eivät voi olla kylpylöitä tai luksusmajoituskohteita.

Perhetapaamisten luonne täytyy olla sellainen, että vertais-tuen kokeminen on mahdollista. Teatteri- tai konserttikäynti ei mahdollista vertaisuuden kokemusta, jos siellä ei ole mahdol-

lista keskustella toisten perheiden kanssa. Vertaistukijat pai-nottivat haastatteluissa sitä, kuinka suuri merkitys yhteisillä ko-kemuksilla ja arjen jakamisella on. Vertaistukijat saavat järjestä-mästään toiminnasta iloa ja yhteisöllisyyttä.

Tyytyväisiä kerholaisiaOo mun kaa! -kerholaiset vaikuttavat tyytyväisiltä kerhoihin-sa ja niiden ohjelmasta on pidetty. Lapset ja nuoret olivat lis-tanneet monenlaisia toiveita, mitä kerhoissa voisi jatkossa teh-dä. Toiveina oli muun muassa ulkoilua, pelejä, leivontaa ja le-vyraati. Kerholaisten odotukset eivät ole siis kovin vaativia täy-tettäviksi.

Vapaaehtoiset kerho-ohjaajat olivat alun pitäen kiinnostu-neita vammaistyöstä ja odottivat uusia kokemuksia sekä tietoa näkövammaisista lapsista. Yllätyksenä tuli se, että vain harvat ohjaajista ovat liittäneet toiminnan osaksi opintojaan. Ohjaajat tarvitsevat alkuun perehdytyksen toiminnan tueksi. Valtaosalle ohjaajista järjestetty koulutus on ollut riittävää, mutta jokunen olisi kaivannut lisää vinkkejä leikeistä ja peleistä. Kerholaisten palaute on ollut positiivista, joten ohjaajat ovat todella hyvin hoitaneet vapaaehtoistehtävänsä.

Tutkimme vapaaehtoistoimintaaAnne Latva-Nikkola

Näkövammaiset lapset ry:ssä on käynnissä tyyty-väisyystutkimus vapaaehtoistyönä järjestetyistä perhetapaamisista ja lastenkerhoista. Alkukevään aikana aineistoa on kerätty neljältä eri ryhmäl-tä: vuoden 2009 perhetapaamisiin osallistuneilta perheiltä, Oo mun kaa! -kerholaisilta, vapaaehtoi-silta vertaistukijoilta sekä kerho-ohjaajilta. Vasta-usten perusteella on voitu jo linjata joitakin kehit-tämiskohteita.

Kuinka tutkimus toteutetaan?Vertaistukijoita haastateltiin puhelimitse ja muille ryh-mille lähetettiin postitse kyselylomake kahdesti alkuke-vään aikana. Puhelinhaastatteluja tehtiin 11 vertaistuki-jalle. Perhetapaamisen kyselyitä palautui 32 kappaletta, mikä oli 45,7 % kaikista kyselyn saaneista. Oo mun kaa! -kerhon kyselyyn vastasi 27 kerholaista eli 79,4 % kaikista kerholaisista. Kerho-ohjaajista vastasi 12 eli 66,6 %.

Aineiston analysointia tehdään kesän ja syksyn aika-na, ja tutkimus valmistuu loppuvuodesta. Sen pohjalta on mahdollista lähteä kehittämään toimintaa, kun tiede-tään perheiden toiveet ja vapaaehtoisten tarpeet. Tutki-mus on sosiaali- ja terveysalan ylemmän ammattikorkea-koulututkinnon (YAMK) opinnäytetyö.

Kiitos kaikille tutkimukseen osallistuneille perheille ja vapaaehtoisille!

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 1 0 15

16

lL öysin ulkovarastos-tamme nipun van-hoja Silmäterä-leh-tiä ja aloin muistel-

la järjestökokemuksiani vuosien var-relta.

Syksyllä 1978 sain puhelun mikkeli-läiseltä Esko Karjalaiselta, joka oli Nä-kövammaisten Lasten Vanhemmat ry:n perustajajäsen. Hän kutsui minut Näkö-vammaisten Lasten Vanhemmat ry:n edustajaksi sosiaalihallituksen järjestä-mään Erityistä hoitoa ja kasvatusta tar-vitsevien lasten päivähoitoseminaariin Helsinkiin. Omat näkövammaiset lap-seni olivat tuolloin 2,5 vuotiaita aktii-visia ihmisen alkuja, joille portit oman kylän päiväkotiin olivat sulkeutuneet siksi, ettei ”henkilöstöllä ollut valmiut-ta eikä resursseja ottaa vammaisia lapsia päivähoitoon”. Vanhemmuuden alkutai-paleeseen oli ennen tätä päätöstä liitty-nyt monta haasteellista tilannetta, jotka olivat nostaneet pintaan sisua, kiukkua ja kysymyksiä yhdenvertaisuudesta se-kä olemattomasta näkövammaisuus-asi-antuntemuksesta paikallistason sosiaali- ja terveydenhuollossa. Jäin alkuun yksin kahden vaikeasti näkövammaisen lapsen ja heidän tarpeidensa kanssa.

Lasten näköä ei 1976 osattu tutkia omalla paikkakunnalla, joten alkutilan-ne diagnoosin määrittämiseksi ja nä-kövamman toteamiseksi oli turhautta-va, vanhempia syyllistävä ja herätti epä-luottamusta ammattihenkilöstöä koh-taan. Perheemme hätä ja tärkeät kysy-mykset tulivat mitätöidyiksi ensimmäi-sissä kohtaamisissa. Näillä kokemuksilla

oli tärkeä merkitys jatkon suhteen, sillä ne johtivat siihen, että aloin jo varhain kiinnostua vaikuttamisesta.

Varsinaisiin näön tutkimuksiin las-tenklinikalle pääsimme marraskuussa 1976, vaikka epäily vaikeasta näkövam-masta oli herännyt jo alkukesästä.

Näkövamman selvittämisen vuoksi sairaalajaksolla olleet lapset saivat virt-satietulehduksen, kuumeen ja toiselle lapselle tuli korvien tutkimisen yhtey-dessä haava korvakäytävään. Muutama viikko näkövamman selviämisen jälkeen ilmeni toisella lapsistani Calmette-roko-tuksesta aiheutunut tuberkuloosi. Sen hoito operaatioineen ja lantiovarvas-kipsihoitoineen vei puolitoista vuotta. Tähän jaksoon liittyi monia sairaalain-fektioita, tapaturma kipsauksen yhtey-dessä ja sokean lapsen makuutus kädet sängyn laitoihin sidottuina, jotta hän ei olisi repinyt operoiduista jaloistaan si-teitä ja avokipsejä. Rankat kokemukset lasten sairaanhoidosta tekivät minusta kriittisen julkisen palvelun käyttäjän. Kokemukset ovat vahvistaneet, että on tärkeää ajatella ja arvioida itse asioita sekä olla aktiivinen.

Vuoden 1978 päivähoitoseminaaris-ta alkoi kiinnostukseni näkövammais-ten lasten kuntoutukseen ja lasten tar-vitsemien palvelujen kehittämiseen ja järjestötyöhön. Myöhemmin mukaan tulivat vertaistuen ja perheleiritoimin-nan kehittäminen sekä koulunkäyntiin, oppimateriaaliin ja apuvälineisiin sekä vanhempien keskinäiseen yhteistyöhön liittyvät asiat.

Yksi vaikuttamistyön tärkeyttä pai-

nottava tekijä oli dosentti Lea Hyväri-seen tutustuminen. Tämä tapaaminen oli vanhemmuuteni kannalta tärkeä ja antoi minulle eväitä tukea lasteni ke-hitystä, omatoimisuutta, näönjäänteen hyödyntämistä sekä auttoi löytämään apuvälineet näönjäänteen hyödyntämi-seen. Dosentti Hyvärisen kanssa teim-me vuosia monenlaista yhteistyötä nä-kövammaisten lasten tutkimiseen, näön tutkimiseen ja kuntoutukseen liittyen. Tänä päivänä olen edelleen kiitollinen hänen tuestaan ja hänen tekemästään työstä Suomen näkövammaisten lasten hyväksi. Kiitollinen olen myös kuntou-tussihteeri Leena Erkkilälle, joka alku-vaiheessa rohkaisi vanhempia tukemaan näkövammaisia lapsiaan.

Lasten vuonna 1979 MarokossaLeena Erkkilä oli järjestänyt lasten vuo-den kunniaksi sopeutumisvalmennus-kurssin Marokon Agadiriin. Mukana oli muistini mukaan viisi perhettä. Van-hemmat maksoivat kulunsa itse, mutta lapset sekä ammattihenkilöstön mak-soi Sokeain lasten tuki ry. Mukana oli Kauneus ja Terveys -lehden toimittaja, joka teki matkasta jutun lehteen. Mat-kalla perheet tutustuivat lähemmin toi-siinsa, pohtivat lastensa tilannetta yh-dessä ja päätyivät järjestämään yhtei-sen tapaamisen elokuussa Ruokolahdel-la kunnanlääkärin kotona. Tässä tapaa-misessa oli yli 40 osallistujaa eri puolil-ta Suomea. Ruokolahdella keskusteltiin mm. yhdistystoiminnan tärkeydestä ja moni antoi oman työpanoksensa mo-

Yhdessätekemisen meininkiä

Viime Silmäterän numerossa Anja Tšokkinen muisteli Näkövammaiset lapset ry:n, silloisen Näkövam-maisten Lasten Vanhemmat ry:n perustamisen jälkeisiä vuosia. Tässä numerossa Leena Herranen jatkaa historiaa 70-luvun lopulta 90-luvun alkuun.

Leena Herranen

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 1 0

neksi vuodeksi. Katson, että tästä alkoi vanhempien yhteistyö, jolla oli merki-tystä vaikuttamiseen sekä yhdistystoi-minnan laajentumiseen.

Kuinkahan muualla? Jo vuonna 1977 olin vieraillut Pariisin Braille-koulussa kyselemässä kuinka siellä autetaan näkövammaisten lasten oppimista.

Vanhempien yhteisistä kysymyksis-tä syntyi kiinnostus ja halu ottaa selvää kuinka näkövammaisten lasten asioita hoidetaan muissa maissa. Ensimmäi-nen matka tehtiin Tallinnaan, jossa ta-voitteena oli tutustua näkövammaisten lasten kouluun. Paikan päällä selvisi, et-tei vierailu onnistu.

Syksyllä 1983 suuntasimme Lenin-gradiin, jossa vierailukohteena oli nä-kövammaisten 2–6 -vuotiaiden esikoulu (detskrj sad-jasl1 nro 5 detis naru zeni-jem zrenij), jossa oli 180 näkövammais-ta lasta. Esikoulu oli hämmentävä ko-kemus isoine lasten makuusaleineen. Näönkuntoutuksena esiteltiin karsas-tusharjoituksia ja sokeaa lasta rangais-tiin hänen painaessaan silmiä.

Kävimme tutustumassa Norjassa Trondheimin Tambartun kouluun ja resurssikeskukseen, Tanskassa Århu-sin Refnaeskolaan sekä Ruotsissa Tuk-holman Tomtebodan kouluun. Mat-kat antoivat paljon monenlaisia ideoita kuntoutuksesta, asumisvalmennukses-ta, malleja näkövammaisten lasten tar-peisiin kehitetyistä kohokuva- ja muis-ta materiaaleista, leluista ja peleistä sekä näkövammaisten lasten opetuksen tu-kemisesta kotipaikkakunnan koulussa. Suomessa vierailimme kaikissa näkö-vammaisten oppilaitoksissa, opaskoira-koululla ja näkövammaisten kirjastos-sa yrittäen luoda kokonaiskuvaa omi-en lastemme tulevista palveluista ja sii-tä kenen olisi hyvä käydä koulua sisä-oppilaitoksessa ja kenen yleisopetukses-sa omalla paikkakunnalla. Vanhemmat olivat motivoituneita saamaan tietoa ja vaikuttamaan lastensa asioihin. Kulut maksettiin itse ja järjestelyt olivat va-paaehtoistyötä.

Yhdistystoiminnasta harrastus Sain kutsun yhdistyksen vuoden 1978 syyskokoukseen, joka pidettiin Helsin-gin sokeaintalolla Pengerkatu 11 kerho-

Vanhempien keskustelutilaisuus Koulurannan pihalla.

Vanhempien ja näkövammaisten lasten ryhmä tutustumassa Tomtebodan kou-luun Tukholmassa.

Silmälääkäri Lea Hyvärinen luennoi perheleiriläisille.

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 1 0 17

18

Mikon ja Johannan leirilaulantaa.

Leireiltä sai kivoja kavereita.

huoneella. Mukana oli muutamia nä-kövammaisten lasten vanhempia. Tu-lin valituksi hallituksen jäseneksi, kos-ka ihmisiä oli niin vähän paikalla. Jä-senyys kesti 1990-luvulle. Olin muuta-mia vuosia puheenjohtajana. Järjestötoi-minta oli sekä työtä lasten ja vanhem-pien hyväksi että sosiaalista elämää ja virkistystä, jonka sivutuotteena saim-me paljon aikaan. Sitä oli mukavaa teh-dä ja se toi tullessaan paljon hienoja ko-kemuksia ja opetti uusia asioita ja taso-ja elämästä.

Näkövammaisten Keskusliitto oli ot-tanut vastuun näkövammaisten lasten kuntoutuksesta, saanut sitä varten tilat ja lisää työntekijöitä. Kuntoutus ei kui-tenkaan ollut yksilöllistä, vaan sopeutu-misvalmennusta ja vertaistuellista apua perheille. Yksilöllinen kuntoutus, arvi-

ointimenetelmät ja näkövammaisten lasten näön tutkimusmenetelmät olivat vasta kehittymässä. Kaipasimme van-hempina taustalle tutkimustietoa, nä-kövammaisasiantuntijoille tutkintoja ja koulutusta, lasten tarpeisiin apuväli-neitä ja oppimateriaaleja. Arvioimme, että näkövamma lapsella on laaja-alai-sesti kehitykseen vaikuttava tekijä, jon-ka merkitystä tulisi tuntea ja josta olisi hyvä olla myös tutkimustietoa.

Olin saanut Näkövammaisten Kes-kusliiton lääkäriltä tiedon, että lapseni ovat täysin sokeita. Kuitenkin tein huo-mioita, joiden pohjalta lähdin pohti-maan kuinka näönjäännettä voisi hyö-dyntää kehityksen tueksi. Aloin ottaa selvää mitä näkevä lapsi oppii mallis-ta ja mikä näkövammaisen lapsen koh-dalla jää oppimatta, kun mallioppimi-

nen ei ole käytettävissä. Tutustuin uu-siin käsitteisiin ja asiakokonaisuuksiin mm. mobilityyn eli liikkumistaidon oh-jaukseen, johon tuolloin oli oikeus vain aikuisilla. Blindismiin törmäsin lasteni kohdalla ja mietin kuinka siihen tulisi suhtautua ja mistä se kertoo. Sain myö-hemmin Lea Hyväriseltä selitykseksi sen olevan sijaistoimintaa, joka johtuu sii-tä, että aivoilla on liian vähän virikkei-tä. Sen seurauksena sokea lapsi alkaa it-se kehitellä virikkeitä mm. silmiä pai-namalla tai heijaamalla.

Monista kokemuksista kasvoi kiin-nostukseni yksilölliseen kuntoutukseen ja edelleen olen siitä kiinnostunut sa-moin kuin omaisten osuudesta ja mah-dollisuuksista auttaa vammaista niin, et-tä se tukee hänen toimintakykynsä edis-tymistä ja ylläpitämistä. Näkövammais-ten Keskusliiton kuntoutuksen asian-tuntemus perustui 1980-luvulla aikuis-ten näkövammaisuuden kokemuksiin ja haittoihin, vanhemman näkökulmaa ja roolia lapsen kehityksen tukijana tunnis-tettiin huonommin. Asioissa on menty paljon eteenpäin.

Perheleirit ja Kelan liikunnalliset kuntoutuskurssitEnsimmäinen perheleiri, jonka järjes-tämiseen osallistuin, oli Koulurannas-sa Keski-Suomessa kesällä 1980. Per-heleiritoiminta kaappasi mukaansa ja olin vapaaehtoisena perheleirien työn-tekijänä ja leirinjohtajana noin 15 vuo-

Marja Kalimo ja Leena Herranen vei-vät yhdistyksen asioita eteenpäin

80-luvulla.

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 1 0

den ajan mm. Koulurannassa, Koivu-rannassa, Peurungassa ja näkövammais-ten koululla.

Perheleirit lähtivät alkuun näkövam-maisten lasten perheiden toiveista. Taus-talla oli tarve ja halu olla tiiviimmin vuo-rovaikutuksessa keskenään. Leireillä on kokeiltu turvallisissa olosuhteissa mo-nenlaisia asioita näkövammaisten las-ten kanssa; laskettelua, surffaamista, kiipeilyä, tandempyöräilyä, melontaa, kuumailmapallolentoa jne. Vanhem-mat ovat kokeilleet mm. ruokailua, juok-sua ja erilaisten asioiden tekemistä sil-mät sidottuina.

Perheleirejä toteutettiin alkuun ko-konaan talkootyönä ja vanhempien ve-tämänä, koska rahaa ei ollut. Lähtökoh-tana oli perheiden yhteinen toiminta ja hauskan pitäminen sekä lasten rohkai-seminen, myös sisarusten huomioimi-nen. Myöhemmin saimme toimintaan taloudellista tukea myös Näkövammais-ten Keskusliitolta.

Leireillä tehtiin lukuisia hauskoja ret-kiä, tutustumiskäyntejä ja järjestettiin il-lanviettoja sekä mm. Koulurannan ui-marannan raivaustalkoot, joiden seu-rauksena saatiin isot kivet pois lasten uima-alueelta.

Leireillä vaihdettiin kokemuksia, kes-kusteltiin ja pohdittiin näkövammaisen lapsen asioihin liittyviä ongelmia sekä vietiin niitä asiantuntijoiden ratkaista-viksi, oli asiantuntijavierailuja, lasten palautteen rekisteröintiä ja pikkupar-lamentin perustaminen Marja Kalimon idean pohjalta.

Perheleirien rinnalle saatiin Kelan rahoittamana 1980-luvun alussa liikun-nalliset kuntoutuskurssit. Perheitä toi-mintaan tuli entistä enemmän mukaan. Yhteistyö Jyväskylän näkövammaisten koulun ja Näkövammaisten Keskuslii-ton henkilöstön kanssa tiivistyi; Jyväs-kylän näkövammaisten koulun opetta-jat ja liiton työntekijät alkoivat vierail-la leireillä ja kuunnella vanhempia. Do-sentti Lea Hyvärinen osallistui leireille ja toi kansainvälisiä terveisiä ja tutki-mustietoa näkövammaisten lasten asi-oista sekä ohjasi vanhempia talkoope-riaatteella.

Perheleirit ja liikunnalliset kuntou-tuskurssit olivat merkittäviä vaikutta-mistyön kannalta. Leirien aikana saim-me vertailla eri puolilta olevien perhei-

den kokemuksia sosiaali- ja terveyden-huollon, päivähoidon, koulunkäynnin, apuvälineiden jne. asioissa. Alkoi hah-mottua, kuinka halusimme kehittää pal-velujärjestelmiä, jotta näkövammaisten lasten perheet ja erityisesti näkövammai-set lapset saisivat sellaista apua ja tukea kuin tarvitsivat.

Leirilehdestä Silmäterä-lehti keittiön pöydän ääressä Jossakin vaiheessa alkoi nousta tarve saada tehostettua tiedotusta perheille. Tarvitsimme mahdollisuuden keskus-tella, vaihtaa kokemuksia ja näkemyk-siä myös muuten kuin leireillä. Tarvit-simme oman lehden. Asiat lähtivät al-kuun pienin askelin ja vanhempien on-nistuneella yhteistyöllä. Teimme Nä-kövammaisten Keskusliitolle aloitteen, että se auttaisi vanhempia käynnistä-mään oman lehden. Alkuun liiton pää-tös oli myönteinen, mutta sitten se pe-ruttiin ja ehdotuksena oli, että perustai-simme oman osan Airut-lehteen. Olim-me pettyneitä päätökseen ja päätimme yrittää itse.

Yhdistyksen lehden käynnistämi-nen tapahtui konkreettisesti kotona-ni 1983; ensin nimellä Leirilehti ja sit-ten vuonna 1984 Silmäterä, jota ilmes-tyy edelleen neljä numeroa vuodessa 27 vuottaan. Kokosin lehden sisällön mo-nen vuoden ajan kunnes saimme toi-minnanjohtajaksi Marja Kalimon, jo-ka ammattitaidollaan osasi tehdä leh-destä myös ulkoasullisesti laadukkaan. Olen edelleen ylpeä lehdestä. Vuonna 1989 kirjoitin kirjasen Lapseni on nä-kövammainen.

Lakimuutoksia, vaikuttamista ja yhteistyötäVaikuttamista kohdennettiin näkövam-maisten lasten kuntoutukseen (teimme aloitteen, jonka pohjalta perustettiin so-siaali- ja terveysministeriön työryhmä, jossa olin vanhempien edustajana), op-pimateriaaliin, kouluasioihin, alueopet-tajatoimintaan ja yleisopetuksen tuke-miseen tilanteissa, joissa luokassa on näkövammainen oppilas.

Vierailimme ministeri Vappu Taipa-leen, ministeri Kaarina Suonion ja kou-luhallituksen pääjohtajien Elias Niska-sen ja Jukka Sarjalan luona.

Elimme kahdeksankymmenluvul-Silmäterä on elänyt yhdistyksen mu-

kana jo vuodesta 1983.

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 1 0 19

20

la suurta muutosvaihetta; voimaan tu-li Valtava-lainsäädäntö; invalidihuol-tona annetut apuvälineet siirtyivät so-siaalihuollosta terveydenhuoltoon, tu-li voimaan vammaispalvelulaki ja kou-lulaki. Halusimme toimivaa oppima-teriaalia pistekirjoittajille yleiseen pe-ruskouluun.

Olimme vanhempina sitä mieltä, et-tä näkövammaisen lapsen vamma tulee todeta varhain, kuntoutuksen tulee alkaa jo diagnostisten tutkimusten aikana, tie-donkulun on oltava tehokasta, vastuuky-symykset on selvitettävä ja kunkin lap-sen kohdalla on räätälöitävä yksilöllisesti kuntoutus- ja apuvälineasiat. Halusim-me, että yleistä peruskoulua käyvät lap-set saavat omassa koulussaan tasokasta opetusta myös pistekirjoittajina tai näön apuvälineiden käyttäjinä, ammattitaitoi-sen avustajan, heidän integroitumisen-sa oppilasryhmään toteutuu myös sosi-aalisesti ja toiminnallisesti.

Kokemus sisäoppilaitoselämästä Asuin Jyväskylän näkövammaisten kou-lun yksiössä lasteni kanssa vuoden, jon-ka aikana lapseni hankkivat valmiuk-sia opiskelutekniikoihin ja pärjäämi-seen yleisessä peruskoulussa pistekir-joittajina.

Vuosi sisäoppilaitoselämää 1982-1983 nosti pintaan kysymyksen, mi-kä on vanhempien osuus opetus-, kun-toutus- ja kasvatustehtävässä. Onko si-säoppilaitosta käyvä lapsi koulussa per-heensä jäsenenä vai irrallisena opetuksen kohteena? Yhteistyö vanhempien kans-sa oli vierasta ja riittämätöntä. Tarvittiin yhteistyömuotojen löytämistä ja yhteis-työn lisäämistä sekä yhteisiä tavoitteita. Oikeus lapsen vanhemmuuteen ja lap-sen oikeus vanhempiinsa tarvitsi esiin nostamista.

Yhteistyössä poweria ja kitkaaItselleni oli vuosia epäselvää, miksi nä-kövammaisten lasten vanhempien yh-

distystoimintaan oli 1970-luvulla tul-lut säröjä, jonka vuoksi osa jäsenistä oli eronnut yhdistyksestä. Anja Tsokkinen kuvasi edellisessä lehdessä tämän asian taustoja hyvin. 1980-luvulla oli selkeäs-ti huomattavissa, että Näkövammaisten Keskusliitolla ja Jyväskylän näkövam-maisten koulun henkilöstöllä oli vah-va keskinäinen luottamuspula. Tähän oli vaikeaa vaikuttaa, mutta yritimme kuitenkin.

Lasten asioiden eteenpäin viemisek-si perustettiin kolmikanta yhteistyöryh-mä, johon kuuluivat NKL:n lastenkun-toutus, NKL:n koulutussihteeri, JNK:n edustus sekä vanhempien edustus.

Kitka yhteistyössä tuntui konkreet-tisesti. Vasta myöhemmin selvisi, mi-tä 1970-luvun lopulla oli tapahtunut ja kuinka se oli vaikuttanut yhteistyö-hön.

Ajoimme vanhempina maahamme resurssikeskusta, jota jo Anja Tsokkinen oli ehdottanut. Keskuksessa olisi yhdis-tynyt kaikki näkövammaisten lasten ja heidän vanhempiensa tarvitsema kun-toutuksellinen ja opetuksellinen osaa-minen. Toivoimme, että perheet olisi-vat saaneet kaikki näkövamman vuok-si tarvittavat palvelut yhdestä paikas-ta ja että olisi saatu kokonaisvaltainen osaamisen keskus, joka olisi seurannut

ja tukenut näkövammaista lasta lapsesta aikuisuuteen saakka sekä tukenut van-hempien työtä.

Vuonna 1983 Näkövammaisten Las-ten Vanhemmat ry hyväksyttiin NKL:n jäsenjärjestöksi.

Yhdessä ilolla tehdenVanhempien keskinäinen tiivis yhteistyö oli rikasta ja antoisaa. Sen seurauksena moni asia lähti kehittymään. Alkoi tulla tulosta. Yhteinen tekeminen antoi nä-kövammaisille lapsille mahdollisuuden vertaistukeen ja kaverisuhteiden luomi-seen. Se rohkaisi sisaruksia ja antoi heil-le valmiuksia keskustella asioista omalla paikkakunnalla. Yhteinen toiminta an-toi minulle rikkaita kokemuksia ja opet-ti paljon. Suurta iloa tuotti kuitenkin al-kuun puolipäiväisen toiminnanjohtajan saaminen, sillä toimintaa alkoi olla niin paljon, ettei jatkaminen olisi ollut mah-dollista vapaaehtoispohjalta.

Olen sitä mieltä, että vanhempien keskinäinen vapaaehtoistyö auttaa löy-tämään oikeat asiat, joihin tulee vaikut-taa. Vaikuttaminen on vanhempien oma tehtävä, sitä eivät muut voi tehdä.

Toivon, että nykyiset vanhemmat löy-tävät yhtä innostuneen hengen yhteis-työlleen ja jatkavat aloittamamme työn kehittämistä.

Vanhempia matkalla Tanskaan tutus-tumaan sikäläiseen näkövammais-

opetukseen.

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 1 0

Elämää maksettujen silmien rinnallaVanhempien kanssa asioiden hoitaminen on niin kovin help-poa; he tietävät, millaisista vaatteista minä pidän, minkä merk-kisiä ruoka-aineita yleensä syödään ja missä tilanteessa yli-päänsä tarvitsen apua. Asiat mutkistuvat, kun kuvioissa onkin avustaja, eikä enää kaikkitietävät vanhemmat. Minun täytyy itse tietää se kaikki ja osata vielä kertoa jollekin toiselle.

Yhteistyötä avustajan kanssa on täytynyt opetella, eikä se ole ollut niin helppoa. Olen saanut itseni kiinni monta kertaa pohtimasta, kuka kaverini lähtisi kanssani teatteriin tai vaa-teostoksille, kunnes olen tajunnut, että minulla on se avusta-jakin. Välillä olen koettanut vältellä tilanteita, joissa ei mui-ta vaihtoehtoja ole kuin avustajan kanssa jonnekin mene-minen. Ne kultaiset ajat ovat ohi, jolloin vaateostoksia teki kanssani aina äiti, joka jo ammattinsakin puolesta tiesi vaat-teista jotain.

Onhan minulla tietysti ollut koko koulutaipaleeni ajan avustaja, mutta on kuitenkin hyvin suuri ero siinä, käyttääkö avustajaansa koulussa vai koulun ulkopuolella. Minun täytyy osata luottaa apunani häärivään silmäpariin kovin eri taval-

la silloin, jos hän on kanssani lääkärissä kuin silloin, jos hän kirjoittaa minulle biologian monisteen tietokoneelle. Molem-minpuolinen luottamussuhde on pakko saada luotua, jotta ar-kielämä vieraan ihmisen autettavana onnistuisi kivuttomam-min. Avustajan vaihtuminen muutaman kuukauden jälkeen ei yhtään helpota suhteen luomisessa.

Monet avustajistani ovat olleet sellaisia, jotka eivät ole kos-kaan ennen olleet tekemisissä näkövammaisen kanssa ja/tai eivät ole koskaan ennen olleet avustajana. Heillä on siis ollut työssään hyvin paljon opittavaa, mutta minulla työnantajana on ollut ihan yhtälailla paljon opeteltavaa. On vaikea oikeasti käsittää, että minä saan määritellä avustajani työajat sen mu-kaan, milloin itse tahdon ja tarvitsen apua, kun on koko ikänsä tottunut toimimaan sen mukaan, milloin joku muu ehtii mi-nua auttaa. Minä saan olla se, joka määrittää aikataulun. En ole tosin sitä vieläkään oppinut, vaan olen ehkä liiankin jous-tava työnantaja ja siirrän menojani ja asioitani toiselle päiväl-le, jos avustajalla sattuu olemaan jotain muuta.

En koe kuitenkaan olevani täysin toivoton avustajan kans-sa työskentelemisen suhteen: olen sitä käyttänyt jo siivous-apunakin. Olen tosin edelleen sitä mieltä, että siivoan paljon mieluummin itse, kuin käytän toisia omien sotkujeni siisti-miseen. Tai okei, jos totta puhutaan, laitoin avustajani vain tarkistamaan, että siistiltä näyttää. On se silti jo askel oikeaan suuntaan – mikäli avustajaan tukeutuva elämä on oikea suun-ta sen rinnalla, että tekisin mieluusti kaiken itse.

Osaan minä käyttää maksettua silmäparia helposti sil-loin, jos minun on tehtävä asioita, joihin ihan oikeasti tar-vitsee näköä (siivoaminen ei ole sellainen asia, minun mie-lestäni). Saan yllättävän helposti itseni sekaisin kaikkien mi-nulle tulleiden kirjeiden ja lomakkeiden kanssa, joten nii-den setviminen on aina aika-ajoin avustajani homma. Kaik-kea ei todellakaan jaksaisi lähteä skannaamaan, vaikka se to-ki sinänsä onnistuisi.

Siitä olen tavallaan ihan iloinen, ettei minun tarvitse häpeil-len sanoa tekeväni kaikkia vaateostoksia vielä miltei 18-vuo-tiaana vain äitini kanssa. Joskus hurjina murrosiän vuosi-na se tuntui kovinkin ongelmalta, vaikka nyt välillä toivon-kin pääseväni taas hänen kanssaan ostoksille. Ei kukaan muu voi kestää minua, etenkään kenkäkaupassa. Kärsivällisyyte-ni shoppaillessa ei ole kaikkein pitkäkestoisinta lajia ja mi-nun pieniin jalkoihini on hyvin vaikea löytää sopivia ken-kiä. Ai niin, avustajani saa palkan siitä, että kiukuttelen hä-nelle shoppaillessa!

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 1 0 21

22

vainnollistaa myös sitä, mikä on lapselle mahdollista, miten hän esimerkiksi oppii käyttämään muita aistejaan ja saamaan informaatiota niiden välityksellä.

– Työntekijöiden on hyvä tietää sii-täkin, miten lapsen vammaisuus vai-kuttaa perheeseen ja miten vanhem-mat sen kokevat. Vammaisuus luo pal-jon ulkopuolisen tuen tarpeita ja koh-taamisia useiden eri ammattihenkilöi-den kanssa. Perheen arki on usein muo-kattava esimerkiksi eri terapeuttien ja kuntoutusohjaajien aikatauluihin so-pivaksi. Työntekijän on hyvä tiedostaa lukuisten sairaalan hoito- ja tutkimus-käyntien aiheuttama rasite. 

– Vammaisen lapsen kohdalla myös vanhemmuus ja huolenpidon tarve jat-kuvat pidempään. Vammaisen lapsen erityisasema perheessä verrattuna sisa-rusten asemaan saattaa myös askarrut-taa ja kuormittaa vanhempia.

Päiväkotiarki tukee kehitystä ja kuntoutustaTerttu Hollo on alun perin lastentarhan-opettaja, joten päiväkodin henkilökun-nan kanssa työskentelylle löytyy helpos-

näkövammaistietoa

jaossaKuntien työntekijät niin päivähoidossa, koulussa kuin terveyden-huollossakin tarvitsevat tietoa näkövammaisuudesta viimeistään silloin kun näkövammainen lapsi tulee ryhmään tai asiakkaaksi.

tomateriaalia valkoisesta kepistä valo-päänukke Ullaan.

Täsmätietoa terveydenhuollolleVaikka terveydenhuollossa tiedetään-kin näkövammaisuudesta, Hollon mu-kaan terveydenhuollon henkilökunnan on tärkeää tietää, millainen näkövam-man vaikutus on lapsen kokonaiskehi-tykseen.

– Havainnollistan heille näkövam-maisen lapsen kehitystä vertaamalla si-tä samanikäisen näkevän lapsen kehi-tykseen. Koulutuksissa käytän runko-na näkövammaisen lapsen varhaiskun-toutusohjelmaa La-Kua, jonka avulla käymme läpi kehityksen eri osa-aluei-ta, Hollo kertoo.

– La-Ku tarjoaa hyvän lähtökohdan arvioida esimerkiksi motoristen tai kog-nitiivisten taitojen kehitystä sekä vihjeitä taitojen harjoittamiseen. Tärkeää on ha-

tT erttu Hollo tekee työtä näkövam-maisten lasten alue-sihteerinä TAYS:in

piirissä viiden sairaanhoitopiirin alueel-la. Hänen työkentällään on noin 450 – 500 näkövammaista lasta. Näiden las-ten hoito- ja kuntoutusverkostossa toi-mii monien eri alojen ammattilaisia: opettajia, avustajia, terveydenhoitajia, terapeutteja, sairaaloiden kuntoutus-ohjaajia sekä silmätautien, lasten neu-rologisten osastojen ja kehitysvamma-puolen työntekijöitä.

Osana Terttu Hollon työtä on pe-rehdyttää työntekijöitä näkövammai-sen lapsen kehityksen erityispiirteisiin. Siksi hän aina silloin tällöin hyppää au-toonsa ja lähtee koulutuskeikalle alu-een kuntiin takakontti täynnä havain-

leena honkanen

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 1 0

Erikokoisia nalleja voi järjestellä esimerkiksi pienimmästä suurimpaan, riviin, jonoon jne. tai erilaisiksi joukoiksi koon ja värien mukaan.

Panda-palapeli sopii selkeiden kontrastiensa vuoksi hyvin heikkonäköiselle lapselle.

Helpon version ns. Jukka-laatikosta saa muovisesta jääte-lölaatikosta, johon tehdään pyöreä reikä sisään pudotetta-vaa palloa varten. Laatikkoja, tai yhdessä laatikossa aukkoja, voi olla myös neliölle ja kolmiolle.

Leikkiessä ei aina tarvitse miettiä mitä varten leikitään ja mitä opitaan. Hauskassa puuhassa oppiminen on sivutuote.

KoritehtäväKoreihin järjestetään valmiiksi tehtävässä tarvittavat väli-neet. Tehtävässä on yleensä kolme koria, joiden avulla voi harjoitella erilaisia käsitteitä, luokittelua ja vertailua. Samal-la voi havainnoida myös lapsen näön käyttöä.

Yllä olevissa koreissa nallekuvat vaativat aika tarkkaa nä-kökykyä. Oikealla kuvassa olevat Lea-symbolit on suunni-teltu erityisesti näkövammaiselle lapselle.

Kun koritehtävät ovat alkaneet sujua vaivatta, voidaan korien sisältöä muuttaa niin, että jätetään entisistä tehtä-vistä yksi tai kaksi helpottamaan leikin alkuunpääsyä ja si-joitetaan joukkoon vastaavasti 1-2 entistä haastavampaa tehtävää.

Lapsi oppii ensin värit ja sitten muodot. Kyky ilmaista kie-lellisesti eroja, samanlaisuutta ja puhua väreistä tai muo-doista, riippuu siitä, kuinka paljon kotona näistä asioista puhutaan.

Ulla on Terttu Hollon kehittelemä ”valopäänukke”, jonka avulla lapsen näköä voi testata ja harjaannuttaa pimeässä. Katseen kohdistaminen kohteeseen ja katseella seuraami-nen helpottuu kun hämärä piilottaa kilpailevat näköärsyk-keet. Kukalla on käsissään toisiaan puoleensa vetävät mag-neetit joiden avulla sen voi kiinnittää vaikka vaatteeseen tai hiuksiin.

Raitapallo on suunniteltu nimenomaan näönkäytön tut-kimiseen. Lapsi istuu äidin sylissä ja toinen aikuinen liikut-taa kepin ja siiman varassa olevaa palloa eripuolilla näkö-kenttää.

Ulla ja Ullan kaveri Kukka

Hyviä leikkivälineitä

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 1 0 23

24

Hilma kuuntelee korva tarkkana, kun Terttu-mummo lukee Pekka

Töpöhäntää.

ti yhteinen sävel. Hän tuntee päiväko-din todellisuuden, sen millaista elämä on eläväisessä lapsiryhmässä.

– Päiväkodeissa, joissa on näkövam-mainen lapsi, on La-Ku usein jo käytös-sä, joten henkilökunta tuntee perusasiat. Päivähoitohenkilökunnan yleisissä kou-lutuksissa käydään lisäksi läpi heikko-näköisen ja sokean lapsen eroja ja miten toiminnallista näköä voi arvioida ja har-jaannuttaa, Terttu Hollo kertoo.

– Jokaisen lapsen kohdalla yksilölli-set erot nostavat esiin kysymyksiä siitä, mikä asia johtuu näkövammasta, mikä jostakin muusta syystä. Joskus päivähoi-don henkilökuntaa mietityttää esimer-kiksi se, johtuuko jonkun lapsen keskit-tymiskyvyn puute näöstä. Tätä on kui-tenkin vaikea yksiselitteisesti arvioida, koska näönkäytön vaikeudet saattavat aiheuttaa keskittymiskyvyn puutetta ja päinvastoin: muista syistä johtuva kes-kittymiskyvyn puute voi tehdä näönkäy-töstä ”huolimatonta”. Parhaiten asiasta saa selkoa pidempiaikaisen lapsen toi-mintojen ja toimintaolosuhteiden muu-toksien huomioimisella ja arvioimisella arkipäivän tilanteissa.

Haasteena integraatio – Lapselle on tärkeää olla osa ryhmää. Näkövammaisen lapsen saattaa kuiten-kin olla vaikea spontaanisti lähteä mu-kaan muiden lasten usein vauhdikkai-siinkin leikkeihin, joten aikuisen on vä-hän järjesteltävä tilanteita, joissa lapset voivat toimia yhdessä. Näkövammai-sen lapsen sosiaalisen kasvun tukemi-seen tulee kiinnittää erityistä huomio-ta ja se asettaa aikuisille ryhmätilanteis-sa erityisiä haasteita. Näkövammainen lapsi toimii usein mielellään aikuiskes-keisesti. Erityislapsille joilla on ryhmäs-sä oma avustaja, on päiväkodeissa usein suunniteltu yksilöllisiä toimintatuokioi-ta taitojen harjaannuttamiseksi. Yhtenä menetelmänä käytetään paljon ns. kori-tehtäviä, Terttu Hollo kertoo.

– Koritehtävät voivat olla esim. askar-teluja, pelejä tai erilaisia lajittelu- ja luo-kittelutehtäviä. Tehtäviin liittyvät mate-

riaalit laitetaan koreihin, joista ne sitten tietyssä järjestyksessä tehdään. Kun teh-tävät ajan myötä alkavat sujua, osa niis-tä vaihdetaan niin, että jää jotain tuttua ja helppoa ja lisäksi tulee uusia haastei-ta. Olen päiväkotikäynneillä ehdotta-nut, että mukaan otettaisiin 1-3 muu-ta lasta. Näin tuettaisiin erityisissä tai-tojen harjaannuttamistuokioissa myös näkövammaisen lapsen vuorovaikutus-taitoja omassa ikäryhmässään. Näke-vistä lapsista onkin usein ollut hienoa päästä vuorollaan tällaiseen erityisteh-tävään näkövammaisen lapsen mukana. Tämä auttaa vammaisen lapsen hyväk-symisessä kaveriksi ja sosiaalisten suh-teiden syntymisessä.

– Avustajan on tiedettävä, miten tu-kea integraatiota. Hän ei saa olla kuin varjo lapsen vierellä, vaan hänen on hiu-kan tyrkittävä avustettavaansa mukaan muiden lasten joukkoon. Esimerkiksi 4-6-vuotiaat lapset haluavat jo touhuta yhdessä omia juttujaan ja aikuisen jat-kuva vierellä olo voi haitata näkövam-maisen lapsen hyväksymistä mukaan leikkeihin. Avustajan tulisi olla lähinnä mahdollistaja, ei puolesta tekijä.

Tiedonjako on järjestöjen tehtäväTerttu Hollo pitää tärkeänä, että on voi-nut tarjota koulutuskäyntejään kunnil-le, niin että näkövammaisia lapsia aut-tava tieto leviää tarvitsijoille.

– Keskussairaalapiirien näkövam-maisten lastenkuntoutusohjaajat ovat kertoneet omissa verkostoissaan, että tällaista koulutusta on saatavana. Tie-toa olisi hyvä viedä myös kuntien sosi-aalitoimiin ja terveydenhoitajille.

Osa Terttu Hollon järjestämistä pe-rehdytyksistä on suunnattu oppilaitok-sille, mutta kovin laajamittaiseen alan opiskelijoiden koulutukseen eivät re-surssit riitä.

– Alan opiskelijoiden tulee saada pe-rustieto näkövammaisuudesta ja näke-misestä. Muistutan aina, että sitten kun he työelämässään kohtaavat näkövam-maisen asiakkaan, kannattaa aina kysyä lisää tietoa vaikka kuntoutusohjaajalta. Yksin ei tarvitse jäädä.

– Mielestäni vammaisjärjestöjen teh-tävä on jakaa tietoa oman jäsenkuntansa tarpeista. Se on osa oikeuksienvalvon-taa, Terttu Hollo sanoo.

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 1 0

Vaikeavammaisten kuljetuspalvelutKuljetuspalveluihin kuuluvat vähintään 18 yhdensuuntaista jokapäiväiseen elämään kuuluvaa asiointi- ja vapaa-ajanmat-kaa kuukaudessa sekä välttämättömät työ- ja opiskelumatkat. Opiskelumatkat tarkoittavat matkoja perusopetuksen jälkeen suoritettaviin toisen asteen tai korkea-asteen opintoihin. Työ-matkat voivat olla myös matkoja kesätyöpaikkaan.

Kuljetuspalveluja järjestettäessä vaikeavammainen on ih-minen, jolla on vamman tai sairauden vuoksi erityisiä vaikeuk-sia liikkumisessa eikä hän voi käyttää julkista liikennettä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia. Vaikeavammaisuutta arvioi-taessa ei ihmisen iällä ole merkitystä. Kuljetuspalveluihin on subjektiivinen oikeus kaikilla, jotka täyttävät niihin liittyvät vai-keavammaisuuden kriteerit.

Kuljetuspalvelut ovat käytettävissä omassa kotikunnassa ja lähikuntiin tehtävissä matkoissa. Omavastuuna kuljetuspalve-lusta peritään enintään paikkakunnalla käytössä olevan julki-sen liikenteen maksua vastaava maksu tai muu siihen verratta-vissa oleva kohtuullinen maksu.

Henkilökohtainen apuHenkilökohtaiseen apuun on oikeutettu vaikeavammainen ih-minen, joka tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai sairauden vuoksi välttämätöntä ja toistuvaa apua päivittäisissä tekemisissään kotona tai kodin ulkopuolella. Toistuvaa avun-tarvetta on myös tuntimäärällisesti pieni, mutta ihmisen itsen-sä kannalta välttämätön apu. Henkilökohtainen apu ei voi olla hoitoa, hoivaa tai valvontaa, vaan näihin tarpeisiin kunnan on vastattava muilla sosiaali- ja terveydenhuollon palveluilla.

Päivittäisissä asioissa avuntarvetta voi olla esim. liikkumises-sa, vaatehuollossa, työssä tai opiskelussa. Tähän henkilökoh-taista apua on myönnettävä niin monta tuntia kuin vaikeavam-mainen ihminen välttämättä tarvitsee. Harrastuksiin on tämän vuoden loppuun saakka myönnettävä vähintään 10 tuntia kuukaudessa ja sen jälkeen vähintään 30 tuntia kuukaudessa.

Henkilökohtaista apua voidaan järjestää henkilökohtaisen avustajan avulla, palvelusetelillä tai kunnan itse järjestämänä tai ostamana palveluna.

LiikkumistaidonohjausLiikkumistaidonohjauksen järjestäminen jakautuu keskussai-raaloiden ja kuntien sosiaalitoimien kesken. Pääsääntönä on, että ensimmäiset liikkumistaidonohjaukset toteuttaa keskus-sairaala ja reittiohjauksen kotikunta. Kun liikkumistaidonohja-

usta haetaan kunnasta, hakemuksen liitteeksi tarvitaan tieto ohjauksen toteuttajasta, kustannusarvio ja ohjaussuunnitelma. Reittiohjaus on ajankohtaista esim. asuin- tai opiskeluympäris-tön muuttuessa tai vapaa-ajanviettoalueen laajetessa.

Asunnon muutostyöt sekä asuntoon kuuluvat välineet ja laitteetVälttämättömistä asunnon muutostöistä sekä asuntoon kiin-teästi asennettavista välineistä ja laitteista aiheutuvat kohtuul-liset kustannukset voidaan korvata vaikeavammaiselle ihmi-selle, jolle liikkuminen tai muu omatoiminen suoriutuminen vakituisessa asunnossa tuottaa vamman tai sairauden vuok-si erityisiä vaikeuksia. Asunnon muutostöitä ovat myös niiden suunnittelu sekä esteiden poistaminen asunnon välittömästä läheisyydestä, kuten pihalta ja kerrostalon porraskäytävästä.

Korvattavia asunnon muutostöitä ovat esim. näkövamman vuoksi tarvittavat valaistusmuutokset. Asunnon muutostöitä suunniteltaessa on hyvä olla ensin yhteydessä keskussairaalan kuntoutusohjaajaan.

Päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa tarvittavat välineet, koneet ja laitteetKotikunta voi korvata puolet vamman vuoksi liikkumisessa, viestinnässä, henkilökohtaisessa suoriutumisessa kotona tai vapaa-ajan toiminnassa tarvittavien muiden kuin lääkinnäl-lisen kuntoutuksen piiriin sisältyvien välineiden, koneiden ja laitteiden hankintahinnasta. Korvausta voi hakea esim. auton tai erilaisten harrastus- ja muistiinpanovälineiden hankintakus-tannuksista puolen vuoden kuluessa kustannusten syntymi-sestä. Hankittujen välineiden, koneiden tai laitteiden tarpeen tulee aiheutua vammasta.

Omaishoidon tukiOmaishoidon tukea järjestetään määrärahojen puitteis-sa. Omaishoidon tukeen sisältyvät hoidettavalle annettava omaishoito sekä ne sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut, jot-ka määritellään hoito- ja palvelusuunnitelmassa. Lisäksi siihen sisältyvät omaishoitajalle maksettava hoitopalkkio, omaishoi-tajan vapaa sekä omaishoitoa tukevat sosiaalihuollon palvelut.

Omaishoidon tukea voidaan myöntää mm. silloin, jos ihmi-nen tarvitsee sairauden tai vamman vuoksi hoitoa tai muuta huolenpitoa, hoitoa on mahdollista antaa hoidettavan kotona sekä omainen tai läheinen on valmis vastaamaan hoidosta yh-dessä muiden tarvittavien palvelujen kanssa.

Näkövammaisten lasten ja nuorten perheissä kenties mietitään, mitä vammaispalveluja kotikunnasta voisi hakea. Kun perheen elämässä kulkevat mukana terveydenhuolto, Kela ja kotikunta, on ymmärrettävää, ettei kaikkea voi muistaa tai tietää.

Mitä vammaispalveluja kunnasta voi hakea?

sari kokko

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 1 0 25

lyh

ye

sti

26

Perhetapahtuma Haukkamäen hevostilallanäkövammaiset lapset ry ja Etelä-Savon näkövammaiset ry järjestivät yhdessä talvisen perhetapahtuman Haukkamä-en Hevostilalla Anttolassa 20.3. Perheitä oli paikalla neljä, kahdeksan lasta ja seit-semän aikuista. Mukana olivat myös nä-kövammaisten Keskusliiton lasten alue-sihteeri Annika Tyynysniemi sekä näkö-vammaiset lapset ry:n vertaistukija Jaa-na Hallikainen-Tuomainen.

Hevostilan vetäjä Tarja Lahdenperä esitteli meille tilaa sekä sitä, kuinka mei-dän tulisi toimia tilalla sekä hevosten kanssa. Perheet pääsivät tutustumaan tilan hevosiin ja lapset etenkin sitten he-vosajeluun kärryillä. Meitä olivat odotta-neet R.R.Tara sekä Inka -nimiset hevoset, jotka sitten tarjosivat kärryajelua ohjas-tajan avustuksella. Kaikki halukkaat pää-sivät ajelulle ja osa aikuisistakin nou-si kärryille. Pihassa oli myös mahdollista laskea pulkkamäkeä ja pienimmät osal-listujat laskivat innoissaan sitä. Tilalla oli myös kukko ja kana, joita saattoi tava-ta, mutta ne arastelivat vierailijoita sen verran, etteivät suostuneet kommentoi-maan mitään.

Tapahtuman lopuksi pääsimme aje-lemaan kärryillä erämajan kodalle, jos-sa saimme nauttia eväistä, mehusta ja makkaranpaistosta. Evästauko oli hy-vä tässä vaiheessa ja ne maistuivat kai-kille. Hevoskärryillä pääsimme myös ta-kaisin tilalle, jossa totesimme päivän on-nistuneeksi.

Jaana Hallikainen-Tuomainen

Svenska skolan för synskadade är en statlig specialskola i Helsingfors.Vi är ett kunskaps- och resurscenter och den enda synpedagogiska enheten för Svenskfinland. www.blindskolan.fi

Vi tar emot nya eleverVälkommen på besök Adress Parisgränden 2 A 2, 00550 Helsingfors

l Stöttepelarna i vår värdegrund är: de-laktighet, insikt, respekt och tid. l Kommunikationsträning är en viktig del i vår undervisning och vi lär ut an-vändning av tekniska hjälpmedel, IT och punktskrift.l Till all undervisning hör också träning i mobility (förflyttningsteknik) och aktivi-teter i det dagliga livet (ADL).l Vi ordnar olika terapier enligt behov, t.ex. ridterapi och musikterapi.

SkolaI vår skola satsar vi på den enskilda ele-ven. Varje elev kan i lugn och ro finna och utveckla sin egen identitet – tillsam-mans med andra.

Vi anordnar:FörskolundervisningFör barn i åldern 5-6 år med synhandi-kapp och eventuella andra funktion-shinder.Bl.a. individuell synträning och förbere-dande punktskriftsträning.Grundläggande utbildning (åk 1-9)Anpassat studiematerial och individuell synträning hör till den pedagogiska var-dagen. Påbyggnadsundervisning (åk 10)Undervisningen fokuserar på behov som ungdomar med synhandikapp och eventuella andra funktionshinder har. Under året kan man förbättra sina kuns-kaper och färdigheter innan man går vi-dare till andra stadiets utbildning.

ElevhemHela landet hör till vårt skoldistrikt och därför har vi ett elevhem. Det fungerar

som ett veckohem för elever med lång skolväg.För att stöda, fostra, handleda och ge trygghet finns alltid personal på plats.Morgon- och eftermiddagsvård ordnas på elevhemmet.Elever som bor hemma kan få korttid-svård på elevhemmet.

ResurscenterVi erbjuder:Funktionell synprövning för att få en uppfattning om elevens funktionella syn, ofta i samarbete med en ögonläka-re. Den funktionella synprövningen är början på en process som åtföljs av syn-pedagogisk handledning. Handledningstjänster genom att besö-ka daghem och skolor där elever med synhandikapp går. Vi handleder och stö-der elever, lärare och personal. Vi gör re-kommendationer och ger handledning i användningen av utrustning och mate-rial. Vi hjälper vid uppgörande av synde-len i den individuella planen i samarbe-te med de personer som dagligen arbe-tar med eleven.Stödperioder för elever på 3-5 dagar. Elever stöds i användningen av sin syn och i att lösa studietekniska utmaningar.Fortbildning för skolpersonal inom området syn.

Mera information ger rektor Maj-Len Heikel GSM 040-809 1755 e-post: maj-len.heikel@blindskolan.fi

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 1 0

Reimakka

Annariikka Sivonen on terveydenhoitajaopiske-lija Joensuusta ja marraskuussa 2007 syntyneen näkömonivammaisen Reiman äiti. Tässä sarjassa kerrotaan arjen tunteista ja tilanteista yhden van-hemman vammaisperheessä.

Tunteella

vV uoden alku toi jännityksellä odotettuja uutisia. Pään MRI:n tulosten mukaan Reiman aivojen valkean aineen mää-rä on jäänyt vähäiseksi, ja aivokurkiai-

nen sekä aivorunko alikehittyneiksi. Vaikka poikkeavuuksia löytyi enemmän kuin oli etukäteen uskottu, positiivisin asia oli se, ettei ainakaan selvää surkastumaa löytynyt. Reima jäi edelleen diagnoosittomaksi, mutta oli helpottavaa, että kahden vuoden odotuksen jälkeen tuli tietoa epämääräisyyden tilalle. Pahimpia skenaarioita vasten uutiset olivat huojentavia. Mitä enemmän poikkeavuuksia Reimasta löydetään, sitä ylpe-ämpi saa olla kehittyneistä taidoista. Viime kuukausina Reima on alkanut hyvin selvästi osoittaa mieltään. Raastava nyyh-kytys pulpahtaa pintaan, kun kosketinsoitin viedään edestä tai kun puolukkaparfait loppuu liian aikaisin. Lähikuukausi-na on nähty myös ikäväitkua ja huomionkerjäysnyyhkytystä. Viimeisin on yleisintä silloin kun Reimalla on ollut opiske-lukiireideni takia hoitaja aamusta iltaan. Seuraavana aamuna poika huolehtii siitä, että saa vajaaksi jääneen äidin huomion korkojen kanssa takaisin. Silloin on parasta pysytellä metriä lähempänä tai tulee parku. Huomionkerjäysnyyhkytys tosin tulee niin ovelasti hymyn seasta että on syytä epäillä sen vil-pittömyyttä. Etenkin kun pieni tukan sipaisu saa sen muut-tumaan hekotukseksi silmänräpäyksessä. On mieltä lämmit-tävää, kun äidin poika Reimassa nostaa päätään ja pieni mu-ru tietää konstit, joilla saa huomion itseensä. Asialla saattaa olla tekemistä myös mustasukkaisuuden kanssa. Reimalle tu-li kiire osoittaa tunteensa, kun hän huomasi, että äidin jaka-masta huomiosta kilpailee isompikin mies.Reilu vuosi sitten, kun perhetyöntekijä kävi meillä viimeis-tä kertaa, juttelimme vielä ovenraossa tulevaisuudesta. Hän muistutti minua katselemaan ympärilleni ja pitämään ovet avoinna kolmannelle perheenjäsenelle. Arki pyöri niin tiiviisti tutkimusten, terapioiden ja tulevaisuuden huolen ympärillä, että arvelin olevan mahdotonta, että kukaan hyppäisi vapaa-ehtoisesti kuvioomme. ”Sen pitäisi olla joku erityislapsen yh-iskä eikä sellaisia ainakaan baarin nurkasta löydy”, tokaisin. Nyt, vuosi myöhemmin, meillä viihtyy mies, jolla ei ole lap-sia eikä kokemusta erityisistä. Ja tarvitseeko sanoakaan mis-sä tapasimme. On ollut ilo seurata miten hienosti iso ja pie-ni mies ovat tutustuneet toisiinsa. Reima nauraa kippurassa Juhan hassutteluille ja Juha on todistanut, että oikeanlainen suhtautuminen Reiman kaltaiseen lapseen voi olla luontaista. Ymmärrys arkeamme kohtaan ja oikeanlainen toimiminen ja tukeminen siinä on ollut hämmästyksen ja ilon aihe. Päivähoito kotona sujuu edelleen paremmin kuin hyvin, eikä

ollut vaikea päätös jatkaa samalla tyylillä ja samalla hoitajal-la ensi syksynäkin. Viikko-ohjelmaan lisätään päiväkotivie-railuja, mutta jatkuvaan, meluisaan päiväkotielämään Rei-ma ei ole vielä valmis. Se kävi selväksi, kun olimme vieraana ystävien häissä. Puhallinorkesteri, ruokailuvälineiden kilinä ja puheensorina saivat Reiman käämit kärähtämään. Melun yliannostus oirehti puolen tunnin suorana huutona. Onnek-si samoissa häissä Reima koki myös musiikkinautinnon. Or-todoksikuoron hyminä sai aikaan sellaisen naurunremakan, että piti antaa hieman tapakasvatusta kuiskuttamalla ettei ole sopivaa hirnua kirkossa täyteen ääneen. Valvominen, sitä Reima rakastaa edelleen. Melatoniinin aloi-tus helpotti nukahtamista ja aluksi tuntui näppärältä, kun po-jan sai nukahtamaan jo kymmeneltä. Mistään ihmepilleris-tä ei kuitenkaan ole kysymys. Reima on edelleen sitä miel-tä että kuusi tai seitsemän tuntia on hänelle riittävä yöuni, ja jos uni alkaa kymmeneltä, se loppuu viimeistään viideltä. Kun äiti kuudelta heltyy ja sytyttää valon, kainalossa on voi-tonriemuinen, leveästi hymyilevä poika. Äidin yöuni jää ai-na vähän vajaaksi, mutta kyllä sen kestää kun saa herätä kah-den armaan välistä.

annariikka.sivonen@gmail.com

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 1 0 27

28

Aikuinen TeemuKirjoitin vuonna 2000 ilmestyneeseen ”Sormilla ja sydämellä” -kir-jaan perheemme ja poikamme Teemun elämästä, otsikolla “Siirtyy kuudennelle luokalle”. Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, tuolloi-nen kuudesluokkalainen on jo aikuinen mies.

tT eemu syntyi vuonna 1986. Oli sydän-vikainen, kolmesti leikattiin. Ensim-

mäinen elinvuosi oli taistelua hengissä pysymisestä. Lisäksi oli näkövammai-nen, jonka näkövammaa ei saatu mää-riteltyä kunnolla. Teemua pidettiin lie-västi näkövammaisena monia vuosia, lie-västi kehitysviiveisenä jne. CHARGE-

diagnoosi löytyi ja se sitten piti kaiken sisällään. Siihen kuuluu sydänvika, nä-kövamma, colobomat, riippuluomi, ke-hityksen jälkeen jääminen, ihon mar-morimaisuus jne. Kaikkiin ongelmiin oli vastaus CHARGE. Diagnoosista saa-tiin tietoa paperilla, A4:n verran, ei löy-tynyt tai en osannut etsiä netistäkään moisesta sairaudesta. Teemun olles-sa 12 vuotta, sain ensimmäisen kerran

Teemu vuonna 2005 Intti tutuksi -leirillä.

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 1 0

enemmän tietoa CHARGEsta ja sen jäl-keen ymmärsin poikaamme paljon pa-remmin. Tämän diagnoosin omaavalla saattaa olla näköhermovaurio. Sitä ei oi-kein näkötarkastuksessa havaita, mutta selittää Teemun näön vajavuutta paljon.

Koska Teemu luokiteltiin lievästi heik-

konäköiseksi, 75 % vamma-aste, emme

nähneet tarpeelliseksi laittaa häntä Jy-

väskylän näkövammaisten kouluun, näil-

le suositeltaville viikon jaksoille. Teimme

tyhmästi, helppo sanoa jälkikäteen. Teemu

kävi mukautettua oppimäärää peruskou-

lussa, oppivelvollisuus alkoi jo kuusivuo-

tiaana. Kahdeksannella luokalla Teemu

sitten kuitenkin lähti Jyväskylään viikok-

si ja tuli kovin tyytyväisenä takaisin. Hän

oikein puhkui intoa, että siellä oli osattu

opettaa ja oli huomioitu hänen näkövam-

mansa. Teemu ilmoitti, että haluaa men-

nä Jyväskylän näkövammaisten kouluun

jo yhdeksännelle luokalle ja olisi siellä sit-

ten myös kymppiluokan. Näin sitten kä-

vikin. Olin jännittänyt linja-automatkoja,

asuntolassa asumista jne. Turhaan, kyllä

ne sujui. Sai Teemukin mahdollisuuden

olla ikäistensä seurassa, tähän asti kun

ei kavereita ollut ollut. Koulu kun oli toi-

sen kaupungin puolella ja oppilaat kuka

mistäkin ja lisäksi vammaisten nuorten

kaveruus ei vaan ole niin helppoa, kuin

terveiden. On tietty poikkeuksiakin. Tee-

mulle alkoi tipahdella suosituksia erilai-

sista näkövammaisten apuvälineistä ja

apuvälineet tulivat tarpeeseen.

Näkökeskus Visiossa Helsingissä pääs-

tiin myös käymään ja siellä tehtiin monia

tutkimuksia. Selvisi esimerkiksi, että Tee-

mulla on erittäin huono kontrastien erot-

tamisnäkö. Hänellä oli mukana koulun

biologian kirja. Oli saanut oikean ahaa-

elämyksen, kun kuvassa olevasta linnun

pesästä oli löytynyt kolme munaa, nii-

tä hän ei ollut havainnut. Hänellä oli ol-

lut aina koulussa normaalit oppikirjat ja

vain joitain tekstejä oli suurennettu. Ku-

vista ei sitten juurikaan ollut saanut sel-

vää. Joku toinen olisi asiasta maininnut,

mutta ei meidän Teemu.

Teemu oli 17 vuotta, kun näön todet-

tiin selvästi huonontuneen (100 % hait-

ta-aste), vai saatiinko vasta sitten tutkit-

tua? Näkökenttä on vain 10 astetta. Peri-

aatteessa sen pitäisi vaikuttaa enemmän

liikkumisen vaikeutena, mutta onko näkö

ollut aina niin huono ja Teemu oppinut

sen kanssa pärjäämään, vai jotain muu-

ta. Verkkokalvon rappeumaa, näköher-

movauriota jne. Näitä kaikkea silmissä

ilmeisesti on, mutta lääkäritkin pitävät

mysteerinä joitain asioita. Totuus on, et-

tä huonontunut se näkö on. Ei enää lähde

poika katsomaan tekstitettyjä elokuvia, ei

katso niitä televisiostakaan. Ottaa valkoi-

sen kepin entistä herkemmin mukaansa

lähtiessään yksin liikkeelle. Hämäränä-

kö alkaa olla melko olematon.

Teemu on kuitenkin opiskellut. Luki

suurtalouskokiksi, erityiskoulussa. Töi-

tä ei ole saanut, kuin työkkärin järjestä-

miä kokeiluja, mutta sellaisessa on tänä-

kin päivänä. Teemu on nyt 23-vuotias ai-

kuinen mies. Edessä itsenäistyminen, jo-

ka vielä hetken odottaa sopivaa hetkeä,

kun ei ole sitä työpaikkaa, tai eläkeasiaa

lyöty lukkoon.

Teemulla ei ollut varsinaista murros-

ikää, tai sitten se tuli myöhemmin. Hän

selvästi havaitsi ongelmansa täysi-ikäi-

syyden kynnyksellä ja se vaikutti käy-

tökseen turhautumisena, hermostumi-

sena. Se oli vaikeaa aikaa, näki toisen pa-

han olon, eikä oikein osannut auttaa. Sii-

tä kuitenkin selvittiin.

Koulussa Teemu oli koulukiusattu vuo-

sia ja sekin selvisi vasta Jyväskylän oppi-

vuoden jälkeen. Oli ottanut osaa yhden

ohjaajan lopputyöhön ja sitä lukiessa-

ni en voinut kuin itkeä. Kiusaamista oli

jatkunut koko kouluajan, enkä ollut sitä

havainnut. Epäilin ja jonkun jutun sain-

kin kiinni, mutta luulin, että ne oli käsi-

telty loppuun. Kiusaamista ei nuori ha-

lua tunnustaa.

Näin on päässyt yksi näkövammai-

nen nuori aikuisuuteen. Teemu osallis-

tuu näkövammaisten nuorten tapahtu-

miin. Osaa kulkea omatoimisesti junilla,

linja-autoilla ja jopa metrossa. Rohkeas-

ti lähtee liikkeelle. Monesti rohkeammin

kuin minä näkevä äiti, joka metroakin

kartan. Näin meillä.

Arja Kumpu

Teemu 12-vuotiaana siskonsa Sinin kanssa vuonna 1998. Koulu on päättynyt täl-tä päivältä, taksimatka sujui hyvin - mikä siis on hymyillessä.

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 1 0 29

nu

ore

t

30

Tule toimittamaan lasten ja nuorten Silmäteräänyt sinulla on mahdollisuus tehdä oma lehti yhdessä muiden näkövammaisten lasten ja nuorten kanssa. nuorten Silmäterässä voi olla tarinoita koulusta, leireiltä, har-rastuksista – ylipäätään kaikesta sinua ja muita nuoria kiinnos-tavista ja koskettavista asioista. Jutut voivat olla myös fiktiota eli satuja ja tarinoita ihan omasta päästä. Eivätkä runotkaan ole poissuljettu kirjallisuuden laji.

Toimi näin: Jos et käytä tietokonetta, pyydä että isä, äiti tai joku muu teks-tinkäsittelytaitoinen kirjaa juttusi word-tiedostoksi. Tämä siksi, että meillä toimistossa ei ole aikaa kirjoittaa juttuja äänitteestä, tulosteesta tai pistetekstistä koneelle. Lähetä juttu sähköpos-tilla liitetiedostona osoitteeseen leena.honkanen@silmatera.fi kesäkuun loppuun mennessä.

Entä kuvat?Digikuvat voi lähettää pienentämättöminä liitetiedostoina sähköpostin liitteenä edellä olevaan osoitteeseen. Kuva voi ol-la myös piirros tai paperivalokuva. nämä lähetetään postitse osoitteeseen: näkövammaiset lapset ryHietakummuntie 1800700 Helsinki

Jos haluat vielä kysyä lisää, soita tai lähetä sähköpostia Leenal-le 09-752 2540. leena.honkanen@silmatera.fiOsoitteesta http://www.silmatera.fi/silmat/index2.php?sivu=1661 löytyy ohjeita valokuvien ja kirjoitusten tekni-siä ohjeita.

niilo Skinnari teki elokuvan niilo Skinnari käy koulua Muurolan yläasteen kahdek-sannella luokalla. Hän teki vapaavalintaisella video- ja kuvauskurssilla videon näkövammaisen ongelmis-ta koulussa, jossa otti esiin nimenomaan liikkumiseen liittyviä hankaluuksia. ”Idea tuli avustajalta, itse suun-nittelin sisällön ja kuvaajana toimi äidinkielen opet-taja”, niilo kertoo. niilon videon voi käydä katsomas-sa You Tubesta. Linkki on: http://www.youtube.com/watch?v=z61bUPeRx0Y. Video löytyy myös silmatera.fi-sivustolta kohdasta näkkärilä > Silmäterän artikkelei-ta koulusta.

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 1 0

nu

ore

tPuhuttele nimellä, kun puhut minulle.Pääsenkö harrastamaan, uskallanko osallistua? Onko tarjottu apu hienoa vai ei? näkövammaisista tulee muusikko, hieroja tai harjantekijä - vai tuleeko? Haluanko nähdä? Tarvitseeko mi-nua sääliä?

näitä asioita mietittiin näkövammaisten Keskusliiton nuo-risotoimen identiteettiviikonlopussa 12.-14.2. Majatalo Onne-lassa. Mukana oli 22 nuorta.

Viikonlopun aikana syntyi suunnitelma näkövammaisen nuoren elämästä kertovaan ”Saa silmäillä” -dvd:lle. Käsikirjoi-tusta työstää kevään aikana seitsemän nuorta ohjaaja Mikko Halosen johdolla. Kesän aikana se kuvataan nuorten näytteli-jöiden avustuksella. Myös vapaaehtoisia musiikki-ihmisiä löytyi suunnittelemaan ja toteuttamaan taustamusiikit.

Dvd:n ensi-ilta on nuorisofoorumissa täyden kympin päivä-nä 10.10.2010. ”Saa silmäillä” toteutetaan EU:n nuoriso-ohjel-ma Youth in Action tuella. Lokakuusta lähtien dvd:tä voi joko tilata nuorisotoimesta tai katsoYouTubesta.

Olisiko aika lähteä kesäleirille? Hauho Haltuun! Tule toteuttamaan kesäunelmasi Hauholle Lautsian Lomakes-kukseen 5.-11.7. Ohjelmassa viikon aikana Improvisaatioteat-teri Snorkkelin vetämää ohjelmaa, pistenuotteja, ulkoilua me-lonnan ja kalastuksen merkeissä, tako-tako -paja ja muuta hau-homaista tekemistä. Myös kumikalkkuna on palautunut kun-toutusjaksoltaan. l Leirin hinta on 160 e sisältäen matkat julkisilla kulkuneuvoil-la, täysihoidon ja ohjelman. Ilmoittautumiset viimeistään 14.5. nuorisotoimeen ilmoittautumislomakkeella, joka löytyy netis-tä (www.nkl.fi/nuoret) tai sitä voi tilata nuorisosihteeriltä. Lei-ri järjestetään yhteistyössä näkövammaisten Kulttuuripalvelun ja Alfred Kordelinin säätiön kanssa. l Huomioithan, että leirille voi ottaa mukaan oman henki-lökohtaisen avustajan, jos sitä tarvitaan. nuorisosihteeri voi myös auttaa mukavan nuoren avustajan hankinnassa.

Nuorisotoimen muut tapahtumat syksyllä:

KierrätysviikonloppuKierrätämme kaiken mahdollisen 17.–19.9. Kädentaidoissa teemme ympäristötaidetta, tutustumme jätteiden lajitteluun ja kierrätämme myös ajatuksiamme tullaksemme viisaammiksi ja ympäristötiedostavimmiksi yksilöiksi. Viikonlopun hinta on 60 euroa sisältäen matkat, täysihoidon ja ohjelman. Ilmoittau-tumiset 27.8. mennessä nuorisotoimeen.

NuorisofoorumiPerinteistäkin perinteisempi nuorisofoorumi järjestetään jäl-leen lokakuun toisena viikonloppuna 9.-10. 10. Vuoden 2010 teema on hyvät tavat. Lauantai-illalla järjestetään illalliskutsut, jonka ruoka laitetaan päivän aikana itse. Sunnuntaiaamuna on luvassa myös nUTORIn valintakokous. Foorumin tarkempi oh-jelma tulee heinäkuussa! Ilmoittautumiset 20.9. mennessä.

Lisätietoja Hauhon leiristä ja syksyn tapahtumista nuorisosih-teeriltä. p. (09) 3960 4653, 050 596 5022 tai jutta.kivimaki@nkl.fi.

Nuorten kuntoutuskurssiOnko mielessäsi oma koti, uusi opiskelupaikka tai töiden saan-ti? Kaipaatko käytännön taitoja itsenäiseen elämään tai sen ra-kentamiseen? Kannattaisi varmaan lähteä nuorten kurssille Ii-rikseen 7.-11.6., jossa näitä asioita harjoitellaan käytännössä. Lisäksi kurssilla on tarvittaessa mahdollisuus yksilötapaamisiin koulutussihteerin, työllisyysneuvojan, psykologin ja näönkäy-tönohjaajan kanssa. l Kurssi on tarkoitettu 16-25-vuotiaille näkövammaisille nuo-rille. Kurssilla ei ole henkilökohtaisia avustajia, joten sinun tu-lee selviytyä omassa huoneessasi itsenäisesti.l Kurssille haetaan Kelan kautta. Kurssinumero on 35436. Lisä-tietoja kurssisihteeri Kirsi Hirvonen p. (09) 3960 4455 tai kirsi.hirvonen@nkl.fi.

Miten kerron tuntemattomalle, että olen näkövammainen?

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 1 0 31

32

sS eitsemän tyttöä saapui puolilta päivin Holman kurssikeskuksen pihaan odotta-vin mielin. Viikonlopun viettoon oli kiva tulla, vaikka osallistujia olikin vähemmän

kuin tavallisesti leireillä. Lounastamisen jälkeen tytöt valitsi-vat isosta puuhuvilasta mieluisan huoneen ja huonekaverit – tilaa oli ruhtinaallisesti. Ulkoilimme kauniissa auringon pais-teessa, minkä jälkeen tulimme sisälle kaunistautumaan. Jo-kainen tyttö sai toivomansa lakan kynsiinsä sekä timantteja tai muita koristeita. Lakkapulloja ja koristetarroja oli kuin oi-keassa kynsistudiossa.

– Kynsien koristelu oli kivaa, kertoo Petra.– Muttei kannata laittaa kynsiä ennen saunaan menoa –

kynsikoristeet eivät oikein kestä hiusten pesua, ohjaaja Jen-ni lisää.

Saunassa oli erikoisuutena ruoka-aineksista tehty kasvo-naamio. Eipä ollut moni tytöistä aiemmin ajatellut, että jo-gurtista, hunajasta ja kaurahiutaleista saisi kasvoille naami-on. Alun epäilyjen jälkeen lähes kaikki uskaltautuivat otta-maan käsin purkista kylmää jogurttia ja levittämään sitä kas-voille ja käsiin.

– Se oli kivaa: löllöä ja outoa! Ja mä olin ihan siinä jogurt-timömmössä, Anniina naurahtaa.

– Litkukasvonaamiot ei ehkä ihan täydellisesti onnistu-neet, mutta ihan kivaa oli, toteaa Kaisamaria.

– Iho tuntui mukavalta jogurtin jälkeen, etenkin kurkku-viipaleet tuntuivat iholla kivalta, Petra tuumaa.

Saunan jälkeen kaunistautuminen jatkui hiusten laittami-sella. Tyttöjen laukuista paljastui jos jonkinlaista hiuslaitet-ta: kiharrin, suoristin, kreppirauta, korkkiruuvikiharrin, piip-paussakset ja hiuslisäkkeitä. Hiusten laittamisen ohessa teh-tiin pizzaa iltapalaksi.

Ilta meni vauhdilla odotellessa diskon aukeamista.– Milloin disko alkaa? kyseli moni tytöistä pitkin iltaa.

Viimein, kun jokaisen hiukset olivat kunnossa, juhlavaatteet vaihdettu ja musiikki valittu, alkoi Jukolan salin lattia tömäh-dellä tanssiaskelista.

– Hiljaisuuden piti alkaa kymmeneltä, mutta tanssisali ei hiljennyt vielä silloin, Kaisamaria paljastaa. Väsyneet viikon-lopun viettäjät nukahtivat kauneusunille puoliltaöin.

Seuraavana aamuna ehdimme vielä koristelemaan kynsiä uudelleen sekä askartelemaan sydänkoruja sekä käsi- ja kau-

lakoruja. Omassa huoneessa leikkimisellekin ja kirjojen lu-kemiselle oli aikaa.

– Leikimme piilosta huoneessa, Anniina ja Juuli kertoi-vat.

Ensimmäistä Tyttöjen viikonloppua vietettiin Holman kurs-sikeskuksessa Klaukkalassa. Viikonloppu oli tyttöjen mieles-tä kiva ja erilainen, koska mukana ei ollut poikia eikä ohjaa-jien lisäksi aikuisia.

– Leiri on ollut kiva, kun täällä on ollut mun tuttavia ja oh-jelma on ollut kivaa, Zino kertoo.

– Mutta voisi olla sellaisiakin viikonloppuja, että olisi poi-kia mukana, Roosa ehdottaa.

– No ei! Zino ja Juuli vastustavat yhteen ääneen. Seuraavana syksynä on poikien vuoro viettää yhteistä vii-

konloppua. Mahdetaankohan silloin tarvita kynsikoristeita ja kreppirautoja…

Kauneudenhoitovinkkejä:l”Kun olet pessyt hiukset, pese hiukset lopuksi kylmällä vedel-lä.” Kaisamarial”naama pitää pestä aamuin illoin.” Johanna

Jogurttilitkujaja kynsikoristeiden säihkettä

anu autio

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 1 0

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 1 0 33

34

leena honkanen

Puuhaa ja peuhaa vauvan kanssa

Vauvan arkikuntoutus on hauskaa yhdessäoloa lapsen kanssa. Fy-sioterapeutti Kirsti Hänninen oppi lapsen varhaiskuntoutuksen kantapään kautta, kun omat lapset syntyivät.

eE nsimmäinen lap-semme, Pekka, syn-tyi keskosena. Hän sai vauvana aivove-

renvuodon, joka jätti jälkeensä jäykkyyt-tä. Meitä neuvottiin pyörittelemään lasta mahdollisimman paljon kaikissa arjen toimissa, kertoo Kirsti Hänninen.

– Lapsiperheen päiviin ei paljon mah-du erillisiä kuntoutustuokioita, vaan kaikki harjoitus täytyy sovittaa normaa-leihin päivärutiineihin. Sylissä pukemi-nen oli Pekan kanssa aivan mainio kei-no tehdä vauvan kanssa monta kertaa päivässä kiertoja ja vääntöjä, jotka not-kistavat ja jäntevöittävät lasta.

– Toinen lapsemme, Riikka, syntyi hänkin keskosena. Riikan sokeus huo-mattiin kolmen kuukauden iässä. Tuo-hon aikaan, 80-luvun alussa, ei fysiote-rapiaa vielä käytetty sokeiden vauvojen kuntoutusmuotona, mutta osasimme aloittaa oman arkikuntoutuksen Pekan käsittelystä saamallamme kokemuksella. Sylissä pukeminen oli Riikankin tapa-uksessa ihan perusjuttu. Sokeat vauvat ovat usein hiukan velttoja, joten kaik-kinainen pyörittely parantaa lapsen li-hasten hallintaa.

Aletaan hommiin– Kun saimme tietää, että Riikka on täy-

PII

RR

OS:

LEE

nA

HO

nK

An

En

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 1 0

sin sokea, oli kevät 1981 ja asuimme Kuopiossa. Siihen aikaan ei ollut net-tiä, johon mennä etsimään tietoa ja yh-teyksiä, joten kävelimme Riikan kanssa sikäläisen näkövammaisten alueyhdis-tyksen toimistolle. Näkövammaisten lasten kuntoutustoiminta oli jo käyn-nistynyt, joten meitä neuvottiin soitta-maan Keskusliiton lasten kuntoutuksen päällikölle, Leena Erkkilälle, Helsinkiin. Häneltä sain jo puhelimessa joukon hy-viä ohjeita ja oma selviytymisstrategia-ni oli oman luonteeni mukainen: ”ale-taan hommiin”. Täytyi vain alkaa tehdä jotakin sellaista, mikä auttaisi Riikkaa, Kirsti Hänninen muistelee.

– Kevät meni ihan samalla tavalla kuin missä tahansa lapsiperheessä. Tou-hua riitti Riikka-vauvan ja isoveli Pekan kanssa. Kesällä vuokrasimme mökin Ahvenanmaalta. Riikka sai viettää ke-sää rosoisilla kallioilla meren tuoksuissa ja tuulissa. Paljailla varpailla ja sormilla tyttö tutki kallion pintaa ja keräsi tietoa kodin ulkopuolisesta maailmasta.

– Kesän lopulla tapasin Leena Erk-kilän ensimmäistä kertaa. Hän hieroi Riikan jalkapohjia ja sanoi, että ”Rii-kalle kuuluu hyvää.” Noilla sanoilla oli minulle äitinä valtava, voimaannuttava merkitys. Tiesin, että olimme osanneet tehdä jotakin oikein. Se kantoi pitkäl-le eteenpäin.

Nukkuva krokotiili ja tuhat toistoa– Lasten ollessa pieniä, mieheni Ant-ti teki kovasti töitä ja minä olin lasten kanssa päivät kotona. Kun isä tuli illal-la kotiin, hän oli tietysti hyvin väsynyt, mutta lasten kanssakin piti jaksaa olla. Antti heitti itsensä pitkälleen lattialle ja leikki alkoi: hän oli nukkuva krokotii-li, jota kohti Riikka ja Pekka konttasi-vat. Kun krokotiili ärähti, lapset lähtivät kiljuen karkuun. Näin aina uudelleen ja uudelleen. Isä sai lepoa ja lapset leikkiä ja liikuntaa. Tärkeintä kuitenkin oli lep-poisa yhdessäolo.

Krokotiili-isällä kuten äidilläkin oli myös laajemmin kiinnostusta tyttären kuntoutukseen. He alkoivat ottaa selvää, mitä muualla maailmassa sokeiden las-ten kuntoutusasioissa oli tehty.

– Antti löysi silloisessa Neuvostolii-

tossa tehtyjä tutkimuksia kuurosokei-den lasten kuntoutuksesta. Yksi asia, jolla ilmiselvästi oli suuri merkitys, oli toistojen määrä. Ymmärsimme heti, et-tei mikään ulkopuolinen kuntouttava ta-ho tai kukaan terapeutti voisi tehdä lap-sen kanssa satoja, jopa tuhansia toistoja, vaan kaiken pitäisi tapahtua suurimmal-ta osin vauvan kanssa tavallisessa arjes-sa. Tästä lähti ja tähän havaintoon pe-rustuu edelleenkin meidän kuntoutus-filosofiamme, jota olen myös nykyises-sä työssäni Näkövammaisten Keskus-liiton lasten kuntoutuksessa halunnut jakaa perheille.

Oikeat asiat oikeaan aikaanLapsen kaksi ensimmäistä ikävuotta pi-täisi Kirsti Hännisen mielestä käyttää mahdollisimman hyvin hyväksi.

– Alkuvaiheen kuntoutuksessa sääs-töt ja laiminlyönnit voivat käydä kalliiksi myöhemmin. Kiltti ja tyytyväinen vau-va voi jäädä paljosta paitsi, kun ei vaadi pois kopasta. Lapsen pitää päästä oppi-maan ja kokemaan asioita jo hyvin var-hain. Herkkyyskausien mukaan oppi-

minen on paljon helpompaa kuin myö-hemmin. Lapsi joka ei ole tottunut sii-hen, että häntä pyöritellään, käännel-lään ja hyppyytetään, vastustaa yleen-sä ensin, mutta tottuu kyllä.

Hännisen perheessä lapsen arkikun-toutus ei ollut taakka, vaan myönteinen ja kiinnostava yhteinen projekti.

– Aina silloin tällöin perjantai-iltai-sin, kun lapset nukkuivat, istuimme An-tin kanssa minishakin ja viinilasin ää-reen juttelemaan ja miettimään, mitä Riikan kanssa seuraavaksi tehtäisiin; mikä hänen kehityksensä kannalta juuri nyt olisi tärkeää ja ajankohtaista.

– Leena Erkkilältä ja Kristina Koski-mieheltä saimme aina Keskusliiton kurs-seilla hyviä ohjeita. He osasivat nostaa esiin oikeita asioita oikeaan aikaan ja an-taa kannustavaa palautetta meille van-hempina. Vanhempia ei saa syyllistää, eikä perheen arkeen saa lastata vaati-muksia ja odotuksia. Yleensä riittää, että vanhemmat tietävät, mitä taitoja nyt tu-lee harjaannuttaa ja miten sen voi tehdä sujuvasti normaalissa arjessa.

Pekka ja Riikka kesällä 1990.

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 1 0 35

liik

un

ta

36

Kaikille avoimet lasten Sporttileirit kesällä 20101 Lapin Liikunnan Soveltava Sporttileiri Rovaniemellä Lapin Urheiluopistolla 7.-10.6.2010www.lapinliikunta.comLisätietoja Maarit Toivola p. 040 487 73212 Kainuun Liikunnan Kaikille avoin Sporttis liikuntaleiri Vuo-katin Urheiluopistolla 8.-11.6.2010www.kainuunliikunta.fi Lisätietoja Ira Liuski p. 044 532 5918.3 Pohjois-Savon nuori Suomi Soveltava Sporttileiri Siilinjär-vellä 9.-11.6.2010www.pohjois-savonliikunta.fiLisätietoja Anne Kekäläinen, anne.kekalainen@pohjois-savon-liikunta.fi p. 017- 369 8603 tai 050 560 54374 Pohjois-Karjalan Liikunnan Soveltavan liikunnan leiri Joen-suussa 8.-11.6.2010www.pokali.fiLisätietoja Pasi Majoinen p. 0400 920 2375 Hämeen Liikunnan ja Urheilun Hämeen JunioriSportti -lii-kuntaleiri Ylöjärvellä 14.-17.6.2010www.hlu.fiLisätietoja Sanni Harju sanni.harju@hlu.fi, p. 020 748 26126 Kymenlaakson Sporttiaction-liikuntaleiri Kouvolassa 8.-11.6.2010www.kymli.netLisätietoja Jarno Kiintola, jarno.kiintola@kymli.net, p. 040 745 64147 Lounais -Suomen Liikunnan SporttileiritSporttis -lajileiri Salossa 3.-5.8.2010, www.liiku.fi, Lisätietoja Anna Pakkanen, anna.pakkanen@liiku.fi, p. 040 900 0842Pitkis-Sport Futuurileiri Kokemäellä 5.-9.7.2010, www.pitkissport.netLisätietoja arkisin klo 8-16 Johanna Kuusisto p. 044 701 1412, johanna.kuusisto@pori.fi

Tuomas Törrönentuomas.torronen@vammaisurheilu.fi050 408 6152

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 1 0

liiku

nta

Liikkumaan lasten kanssaKolmekymmentäviisi näkövammaisen lasten van-hempaa vastasi viime syksynä kyselylomaketut-kimukseen, joka koski peruskouluikäisten näkö-vammaisten lasten liikuntaharrastuneisuutta.

näkövammaisten lasten liikunnan määrä osoittautui kohtuul-liseksi; tutkimustuloksien mukaan näkövammaisilla lapsilla oli keskimäärin kolme liikuntaharrastusta ja he harrastivat liikun-taa neljästi viikossa. Suosituimpia lajeja olivat pyöräily, uinti, pi-haleikit ja lenkkeily. Ohjattuja liikuntalajeja oli yksi, ja sitä har-rastettiin kerran viikossa.

Perheen yhteisellä liikkumisella on suuri merkitys näkövam-maisten lasten liikkumiseen; eli mitä enemmän vanhemmat harrastivat liikuntaa lapsensa kanssa, sitä enemmän näkövam-mainen lapsi liikkui (kerrat/viikko). Tutkimustulos innostanee-kin vanhempia liikkumaan entistä enemmän näkövammaisten lastensa kanssa. Kaikki tutkimukseen osallistuneet vanhemmat pitivät liikunnan harrastamista tärkeänä asiana. Lapsen näkö-vamman asteella tai muulla vammalla ei havaittu olevan yh-teyttä näkövammaisen lapsen liikuntaharrastuksen määrään.

näkövammaisten lasten liikuntaan kaivattiin lisää erilaisia lii-kuntaryhmiä. Jopa 18 vanhempaa ilmaisi toiveen paremmis-ta harrastusmahdollisuuksista. Ongelmana on usein se, että paikkakunnalla ei ole kuin muutama näkövammainen, jolloin omaa näkövammaisten ryhmää ei kannata järjestää. näkövam-maisia lapsia ei voi myöskään ajatella vain yhdeksi ryhmäksi, koska näkövamma on aina yksilöllinen. Monet tutkimukseen osallistuneet vanhemmat olivat sitä mieltä, että aika olisi kyp-sä liikuntaharrastuksessa tapahtuvalle integroinnille. Ryhmien toiminta on kuitenkin aina suunniteltava huolella, koska tutki-muksessa havaittiin, että arkuus ja epävarmuus olivat yleisim-mät syyt, miksi liikuntaa ei harrastettu. Tässäpä onkin haastetta kaikille liikunnan järjestäjille. Myös näkövammaisten vanhem-pien kannattaa rohkeasti tehdä aloitteita, hehän tuntevat lap-sen liikuntatarpeen parhaiten.

Tutkimus oli Jyväskylän yliopiston avoimen yliopiston erityis-pedagogiikan aineopintojen proseminaarityö. Kiitän lämpimästi kaikkia tutkimukseen osallistuneita!

Helena Heikkinen

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 1 0 37

lom

ia j

a a

pu

rah

oja

38

Sokeain lasten tuki ryKirjeellä, sähköpostilla tai puhelinsoitolla pääsette mukaan lomatoimintaan, mitään virallisia hakulomakkeita ei tarvita. Ottakaa yhteyttä, jos ette vielä ole osallistuneet.

Sokeain lasten tuki ryRilla Aura-KorpiPitkäniityntie 12, 21270 NousiainenPuhelin: 040 521 1693info@sokeainlastentuki.comwww.sokeainlastentuki.com

Mukaan syksylläLomillemme on jonossa runsaasti perheitä. Silti on mahdollista päästä mukaan toimintaan jo tänä vuonna. Halutessanne mu-kaan, lähettäkää Rilla Aura-Korvellle sähköpostiviesti tai kirje, jossa kerrotte lomatoiveistanne ja perheenne yhteystiedot.

Muutamia lomapaikkoja on vielä vapaana ja syksyllä on suunnitteilla myös kylpyläpäiviä. Kannattaa olla aktiivinen. Useat yhdistyksemme lomakohteet toistuvat vuodesta toi-seen.

Alustava tapahtumakalenteri syksystä 2010 alkaen:l 29.8.-2.9. neljän päivän luontoloma ja retki Jänissaareen Ilo-mantsissa.Syyskuul neljän päivän luontoloma Jämijärvelläl Viiden päivän ruskaretki Kilpisjärvellel 15.9. Elämä Lapselle konsertti, Hartwall Areena

l Sokeain lasten tuki ry:n oma tiedotuslehti, Risteilysanomat, on ilmestynyt. Voit kysyä sitä omalta kuntoutusohjaajaltasi tai lasten aluesihteeriltä tai Iiriksessä käydessäsi saada sen lasten osastolta.

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 1 0

lom

ia ja

ap

ura

ho

ja

Alkuvuoden tapahtumistaHelmikuussa toteutui Lumilauantai monen toimijan yhteistyöl-lä ja suuri joukko talviliikkujia kokoontui Ellivuoressa, Leppävir-ralla, Ounasvaaralla ja Serenassa.

Hiihtolomaviikolla yhdistys toteutti ensimmäisen kerran Vuokatin urheiluopistolla talviloman kahdelle perheelle. Per-heet olivat lomaan tyytyväisiä ja alustavissa suunnitelmissa on palata ensi vuonnakin Vuokattiin.

Perinteinen Riihivuoren lasketteluloma Muuramessa järjes-

VuosikokousSokeain lasten tuki ry kokoontui pitämään vuosikokoustaan helsinkiläiseen ravintola Vltavaan 8.3.2010. Vuosikokousväki saapui paikalle odottavissa tunnelmissa, sillä juuri oli saatu kir-japainosta yhdistyksen 45-vuotishistoriikki. Rilla Aura-Korven kokoama historiikki todettiin sekä sisällöltään että ulkoasul-taan erittäin onnistuneeksi.

Melkein päivälleen 45 vuotta aikaisemmin oli perustettu yh-distyksen edeltäjä, Helsingin Sokeainkoulun Oppilaiden Tuki-yhdistys, jonka kahdesta vielä elossa olevasta perustajajäse-nestä oli saapunut kokoukseen Annikki Peltonen. Annikki Pel-tonen, kuten myös toinen ”vanhaa kaartia” edustava yhdistyk-sen jäsen Arvo Karvinen kertoilivat vuosikokouksen lomassa mielenkiintoisia tarinoita sokeain lasten kuntoutuksesta sen al-kuajoilta ja kokemuksen syvällä rintaäänellä kuulimme heil-tä vinkkejä myös nykyiseen toimintaan. Todettiin yhdessä, et-tä yksinkertaisilla asioilla saadaan ihmeitä aikaan ja niiden to-teuttamiseksi ei tarvitse välttämättä matkustaa pitkSokeain lasten tuki ry

Sokeain lasten tuki ry:n 45-vuotishistoriikki Sydämen lämmöllä kertoo yhdistyksen vaiheikkaasta taipaleesta. Yhdistyksen perustivat Helsingin sokeainkoulun opettajat. Yksi perustajajäsenistä oli Salme Kotkatlahti (kuvassa), joka lahjoitti ja testa-

menttasi yhdistykselle huomattavan omaisuuden. Historiikin on koonnut Rilla Aura-Korpi.

tettiin maaliskuun alussa, Riihivuoren laskettelukeskus sopii erittäin hyvin lapsiperheille.

Ylläksen loma toteutui kahden vuoden tauon jälkeen. Uu-si loma maaliskuussa oli ”Kevättalven taikaa”-luontoloma Ilo-mantsissa. Kuten viime vuonna, järjestetään vappuna ratsas-tusloma Huittisissa. Helatorstaina on lähtö risteilylle Tukhol-maan. Päivä keväisessä Tukholmassa on kuin menisi kesää vas-taan.

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 1 0 39

40

Luukut auki ja menoksi LehtimäellälOletko kokeillut maalipalloa tai ekoammuntaa? lOnko fresbee-golf sinulle tuttu? Haluaisitko kiivetä hevosen selkään ja ratsastaa rauhallisen hevosen kanssa ammattilaisten ohjaamana? lHaluatko tavata muita 7–13-vuotiaiden heikkonäköisten las-ten perheitä keskustelun ja toiminnan äärellä?Tätä kaikkea ja paljon muuta on mahdollisuus kokea Luukut auki ja menoksi -perhekurssilla Lehtimäen opistolla elokuussa 2010. Haku kurssille on käynnissä! l”Luukut auki ja menoksi” -kurssin ajankohta on 2.-6.8.2010 Kelan (kurssinumero 34720), terveydenhoidon tai sosiaalitoi-men kustantamana, yhteistyössä Lehtimäkiopiston kanssa.lLisätietoja antavat nKL:n Lasten kuntoutus, kuntoutuspäällikkö Marja-Liisa Korpela(09) 3960 4530, ml.korpela@nkl.fi tt, näönkäytönohjaaja Pirkko Lampi-Pyötsiä (09) 3960 4536 pirkko.lampi@nkl.fi

La-ku varhaiskuntoutusme-netelmä heikkonäköisen ja sokean lapsen kehityksen tukenanäkövammaisen lapsen kanssa työskentelevien on tärkeää ymmärtää puutteellisen näön vaikutus lapsen kehitykseen ja hallita oikeanlaiset ohjausmenetelmät. La-ku on opetusohjel-ma ja yhteinen työmenetelmä, joka tuo lääkinnälliseen kun-toutukseen vahvan pedagogisen näkökulman. La-ku on muo-kattu suomalaiseen kasvatuskäytäntöön ja kulttuuriin ame-rikkalaisesta Oregon Project for Visually Impaired and Blind Preschool Children -arviointi- ja ohjausmenetelmästä nKL:n Lasten kuntoutuksen kehitysprojektissa 1990-luvulla. La-ku-ohjelma sisältää käsikirjan (taitojen kartoitus- ja arviointiosa) ja taitojen opetusvihjeet (kierrevihko, cd). Lapsen kehitystä seu-rataan kokonaisvaltaisesti: kielellisellä, kognitiivisella, näön-käytön, karkea- ja hienomotoriikan, korvaavien taitojen, sosi-aalisten taitojen ja omatoimisuuden osa-alueilla. La-ku-arvi-ointimittariston tausta-ajatuksena on lapsen normaali neuro-loginen kehitys.

La-ku on perustyöväline moniammatilliseen kuntoutustyö-hön varhaiskuntoutuksessa. Lapsen taitojen kartoitus ja arvi-ointi tehdään yhteistyössä vanhempien ja lähityöntekijöiden kanssa kuntoutusohjaajan käynnistämänä. Arvioinnissa selvi-tetään lapsen vahvuudet ja kehitettävät osa-alueet, jonka jäl-keen valitaan opetustavoitteet ja -keinot. Tavoiteasettelun läh-tökohtana on perheen oma näkemys ja toiveet. Tavoiteaset-teluun vaikuttavat myös mm. mitä lapsi on valmis seuraavak-si oppimaan ja mitkä ovat perheen voimavarat. Taitojen har-joittelu suunnataan päivittäin toistuviin tilanteisiin. Tavoitteet ja harjoittelun tukikeinot kirjataan ylös yksilölliseen suunnitel-maan. Opeteltavan taidon tulee olla saavutettavissa kohtuul-lisessa ajassa, jotta motivaatio toistoihin ja harjoitteluun säily-vät. Lapset etenevät oppimiskykynsä mukaan ja edistymistä seurataan sovitusti.

La-ku-koulutuspäivät Helsingissä 20.- 21.10.2010 Näkövam-maisten palvelu- ja toimintakeskus Iiris (http://www.nkl.fi/palvelut/koulutus/kalenteri.htm#laku)

Alle kouluikäisen näkövammaisen lapsen kehityksen arvi-ointi- ja varhaiskuntoutusohjelman (LA-KU) käyttöön ohjaa-miseen ja opettamiseen perehdyttävä koulutus. La-ku-ohjel-ma soveltuu parhaiten vaikeasti heikkonäköisten ja sokeiden lasten kuntoutukseen, joilla ei ole merkittäviä muita vammoja. Koulutus sisältää: La-ku-ohjelman rakenteeseen ja materiaalei-hin tutustuminen, perehtyminen näkövammaisen lapsen ke-hityksen erityispiirteisiin ja näkövammaisen lapsen ohjausme-netelmiin, näkeminen ja näönkäytön harjaannuttaminen, nä-kövammaisen lapsen kehityksen arviointi ja La-ku-ohjelman käyttömahdollisuudet lapsen yksilöllisten kuntoutustavoittei-den asetteluun.

last

en

ku

nto

utu

s

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 1 0

laste

n k

un

tou

tus

Sopeutumisvalmennuskurssit syksy 2010

Näkövammaisten Keskusliitto Lasten kuntoutusKrista Kortelainen(09) 3960 4531, krista.kortelainen@nkl.fi

Sokeiden ja vaikeasti heikkonäköisten lasten perhekurssit ennen kouluikääKelan vaikeavammaisten kuntoutusta (§ 9), terveydenhoito l Alle 2-vuotiaat näkövammaiset lapset, 12 vrk I jakso 30.8.-3.9.2010 ja II jakso 10.-14.1.2011, kurssinumero 36452Kurssi sisältää kaksi 5. vuorokauden laitosjaksoa ja kaksi koti-käyntiä.Kurssipaikka: näkövammaisten palvelukeskus Iiris, Helsinkil4-5 v sokeat ja syvästi heikkonäköiset lapset, 5 vrk11.-15.10.2010, kurssinumero 34706kurssipaikka: näkövammaisten palvelukeskus Iiris, Helsinki

Sokeiden ja syvästi heikkonäköisten kouluikäisten lasten kurssit Kela (9 §), terveydenhuoltol 6-8 v sokeat ja syvästi heikkonäköiset lapset ”Leikistä liikun-taan”, 5 vrk31.5.-4.6.2010, kurssinumero 34710kurssipaikka: näkövammaisten palvelukeskus Iiris, Helsinkil 10-14 v sokeat ja syvästi heikkonäköiset lapset ”Luukut auki ja menoksi”, 5 vrk7.-11.6.2010, kurssinumero 34713kurssipaikka: näkövammaisten palvelukeskus Iiris, Helsinkil Sokeiden ja eriasteisesti heikkonäköisten perusopetuksen 9. luokalla olevien nuorten vanhemmat, 3 vrk3.-5.11.2010, kurssinumero 34726kurssipaikka: Jyväskylän näkövammaisten koulu

Heikkonäköisten lasten perhekurssit ennen kouluikääKelan vaikeavammaisten ja harkinnanvaraista kuntoutusta (§ 9 ja 12), terveydenhuolto l 2-5 v heikkonäköiset lapset, 5 vrk13.-17.9.2010, kurssinumero 36456kurssipaikka: näkövammaisten palvelukeskus Iiris, Helsinkil 5-6 v heikkonäköiset lapset, 5 vrk27.9.-1.10.2010, kurssinumero 36457kurssipaikka: näkövammaisten palvelukeskus Iiris, Helsinki

Heikkonäköisten kouluikäisten lasten kurssitKelan vaikeavammaisten ja harkinnanvaraista kuntoutusta (§ 9 ja 12), terveydenhuolto l 7-13 v heikkonäköiset lapset, ”Luukut auki ja menoksi”, 5 vrk 2.-6.8.2010, kurssinumero 34720kurssipaikka: Lehtimäen opistol Sokeiden ja eriasteisesti heikkonäköisten perusopetuksen 9. luokalla olevien nuorten vanhemmat, 3 vrk3.-5.11.2010, kurssinumero 34726kurssipaikka: Jyväskylän näkövammaisten koulu

l Heikkonäköisten perusopetuksen 9. luokalla olevien nuorten vanhemmat, 3 vrk 24.-26.11.2010, kurssinumero 34729kurssipaikka: Jyväskylän näkövammaisten koulu

Näkömonivammaisten lasten perhekurssitKelan vaikeavammaisten kuntoutusta (§ 9), terveydenhuolto l Alle 2-vuotiaat näkö/monivammaiset lapset, 5 vrk16.-20.8.2010, kurssinumero 36453kurssipaikka: Näkövammaisten palvelukeskus Iiris, Helsinkil 2-5 v näkö/monivammaiset lapset, 5 vrk25.-29.10.2010, kurssinumero 36454kurssipaikka: Näkövammaisten palvelukeskus Iiris, Helsinkil 5-6 v näkö/monivammaiset lapset, 5 vrk15.-19.11.2010, kurssinumero 36455kurssipaikka: Näkövammaisten palvelukeskus Iiris, Helsinki

Diagnoosin mukaan järjestettävät kurssitKelan vaikeavammaisten kuntoutusta (§ 9)l 10-13 v JnCL-tautia sairastavat lapset, 5 vrk2.-6.8.2010, kurssinumero 3646910.-12.11.2010, kurssinumero 36469kurssiin sisältyy koti/verkostokäyntejäkurssipaikka: näkövammaisten palvelukeskus Iiris, Helsinki

Muut perhekurssitl Omaisten kurssi, 3 vrk7.-9.12.2010 100 euroa/ osallistuja itse maksaen (hintaan sis. ruoka, majoi-tus, ohjelma)Mahdollista rahoitusta voi tiedustella kunnan sosiaalitoimesta (Vammaispalvelut), jolloin kurssihinta määrittyy Kelan vahvis-taman sopeutumisvalmennuskurssihinnan mukaisesti (koko-naishinta 498,15 euroa). Matkakustannukset Suomessa korvataan 90 euroa ylittävältä osuudelta halvinta matkustustapaa noudattaen (Kelan korva-uskäytäntö).kurssipaikka: Näkövammaisten palvelukeskus Iiris, Helsinki

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 1 0 41

42

Sokkotreffit elämän kanssa

kK eväällä 2001 Leena Honkanen Näkövam-maisten lasten tuki ry:stä pyysi minua aloittamaan oman palstan heidän Silmä-terä-lehdessään. Kirjoittaisin lapsuute-

ni, nuoruuteni, sokeuteni eri puolista. Otin haasteen vastaan. Kierrätin lukijoita elämäni nurkissa kuusi vuotta. Sain in-

nostunutta palautetta. Kun lopetin palstani, sain pyyntöjä koota jutut yksiin kansiin. Tässä ne nyt ovat. Lisäksi muka-na on muutamia blogikirjoituksia ja varta vasten kirjaan kir-joittamiani täydennyksiä.

Näin minä sen aloitin: ”Minä, Henni Riikka Hänninen, olen 20-vuotias musiikinopiskelija. Opiskelen tullakseni mu-siikinopettajaksi. Asun äitini, isäni ja koiramme Jakin kanssa Itä-Pasilan asvalttiviidakossa. Isovelikin minulla on. Elämä-ni koostuu musiikista, opiskelijaelon ihanuuksista, hämäristä proggiksista, perheestä, ystävistä... Näistä juuri, ja vielä monis-ta muista muruista, joita en paperille paina. Siis yksi saman-laisen erilainen ihminen muiden joukossa? Aivan.

Mutta joku yhdistää minua ja sinua. Se joku on kasvatta-nut minusta minut, ollut erikoisen vaativa opettaja elämän-koulussa, pakottanut kasvattamaan omia siipiä. Se on yhtä aikaa sekä tavattoman epäolennaista että ikuisesti erottama-ton osa minua ja juuri minun identiteettiäni. Se voi olla aar-reaitta tai voimanimijä, opettaja tai pyöveli, kahle jalassa tai siivet selässä. Se on huolehtinut siitä, että tämä lehti on si-nun käteesi kannettu.

Ole näkövammainen nuori, tämän vanhempi, veli, sisko, sukulainen, työntekijä tai muuten vain kiinnostunut: jos haluat tutkia kanssani, mitä näkövamma on minulle ollut ja mitä ei, olet tervetullut mukaan! En unohda leikkejä, koulua, kaverei-ta, meikkejä, en poikiakaan. Kiinnittäkää turvavyöt ja nojat-kaa taaksepäin: matka maailmani ympäri voi alkaa.”

Nyt sulkiessani tätä ympyrää olen kohta kolmekymppinen. Asustan jo toista, omaa kotia. Olen valmistunut musiikinopet-taja. Minulla on oma, pieni Laululähteeni, toiminimi, jonka turvin tarjoan opetusta laulussa ja muussakin. Ja hämäriä prog-giksia riittää nytkin. Meidän perhe on edelleen meidän perhe. Ja vain yksi mies on tullut jäädäkseen: koirani Kessu.

Näiden kirjoitusten syntyvuodet olivat minulle vahvaa oman voiman löytämisen ja varjoista vapautumisen aikaa. Kun luin kaikki juttuni yhteen pötköön, se alkoi jo huvittaa, sitten tuntua aika naiiviltakin. Mahdollisuuksien valo ja elä-män opetus toimi neljännesvuosittain, mutta kerta-annokse-na rupesi vähän äklöttämään. Meinasin jo hermostua ja hei-lutella kirjallista vesuria.

Sitten palasin omaan totuuteeni. Tämä voima ja valo, josta niin innolla pulputin on tärkeintä ja tosinta, mitä olen elämäs-säni löytänyt. Ja toisin kuin moni ulkopuolinen ehkä luulee, se löytöretki on kulkenut syvimpien pelon ja arvottomuuden tunteideni läpi. Vaikka moni asia on ollut minulle helppo, si-säisen voiman löytäminen on vaatinut paljon työtä.

Se matka on ollut rankka ja epämiellyttävä, ja olen tar-vinnut tahdonvoimaa, etten olisi kääntynyt takaisin ja sukel-

tanut pumpuliin. Mutta palkintona on, että jokainen toivon lause on minulle kuvaus todellisesta kokemuksesta. Miksi siis himmentelisin elämäni tärkeintä asiaa? Ja oikeastaan mi-nä rakastan sen nuoremman Riikan vilpitöntä, naiiviakin in-nostusta. Olen ollut siitä kiitollinen, kun edessä on ollut ka-rua louhikkoa.

On toinenkin asia, jossa olen tainnut koetella lukijoideni sietokykyä suorapuheisuudellani: kun kirjoitin seksuaalisuu-desta. Jysäytin suoraan tabuun. Sitä kirjoitusta seurasi lähes täydellinen hiljaisuus. Silloin kävimme vanhempien kanssa keskustelua itsensä suojelemisesta ja suoraan puhumisen ra-joista. Sosiaalisesti fiksu minäni ymmärsi kyllä.

Sisin, rehellisin minäni oli järkyttynyt, mykistynyt. Mikä oli liikaa ja kiellettyä? Se, että kirjoitin sokeana seksuaalisuu-desta niin kuin itse toivoin siitä kirjoitettavan: avoimesti ja arvostavasti. Se ravisteli ja kammotti minua. Siksi julkaisen senkin kirjoituksen hyvin mielelläni. Saatelkoon se meitä ai-kaan, jona tällaisia kirjoituksia juhlitaan.

Ja kiitos, Elämä, että kutsuit minut näille sokkotreffeille!

Helsingin Pariisinkujalla 21.4.2010Riikka Hänninen

Kirjoitus on Riikka Hännisen esipuheesta kirjaan Sokko-treffit elämän kanssa. Kirja ilmestyy 12.6. näkövammai-set lapset ry:n kustantamana.

Voit tehdä kirjan ennakkovarauksen osoittessa: www.sil-matera.fi tai puhelimitse 09-752 2540. Kirjan hinta on 15 euroa + postikulut.

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 1 0

PII

RR

OS:

LEE

nA

HO

nK

An

En

Palvelulomake

Oheisella palvelulomakkeella voit liittyä yhdistyksen jäseneksi, kannatusjäseneksi tai tehdä Silmäterä-lehden tilauksen. Täytä lomake huolellisesti ja lähetä osoitteella näkövammaiset lapset ry, Hietakummuntie 18, 00700 Helsinki. Liittymiset ja tilaukset otamme vastaan myös puhelimitse (09) 752 2540, sähköpostilla nlt@silmatera.fi tai www.silmatera.fi -sivuilta löytyvällä lomakkeella.

T I L A A N Silmäterä-lehden vuosikerran (26 euroa)

nimi

Osoite

Puhelin

Sähköposti

L I I T Y N J Ä S E N E K S I 15 euroa/henkilö/ tai 25 euroa/molemmat vanhemmat /vuosi

näkövammaisen lapsen nimi ja syntymäaika

Jäseneksi liittyvän/-vien vanhempien nimet

Osoite

Puhelin josta tavoittaa päivisin

Sähköposti

L I I T Y N K A N N A T U S J Ä S E N E K S I 34 euroa/henkilö/vuosi (Silmäterä sisältyy kannatusjäsenmaksuun)

nimi

Osoite

Puhelin josta tavoittaa päivisin

Sähköposti

Silmäterä sisältyy jäsenmaksuun

S i l m ä t e r ä l 2 l 2 0 1 0 43

Tavataan

12.6.2010

Kello 14 alkaen on Onnelassa markkinahumua, musiikkia, satuja, taikoja, tanssia, arpajaisia, suolaista ja makeaa.

Mukana mm. pelimanni Joose Ojala, tanssija Hanna Mäkelä, sadunkertoja Irmeli Holstein, taikuri Ronja Oja ja paljon muita.

Vanhat, upeat Cadillac-kerhon autot tulevat ajeluttamaan lapsia heti kello 14 jälkeen.

Markkinoille voi tulla vaikka vain piipahtamaan, mutta ilmoittautua silti kannattaa, että osaamme varata oikean

määrän juotavaa ja purtavaa.Lue lisää Silmäterän sivulta 9.