Sellaiseksi on Suomen historia kirjoitettu

 Prof. Seppo Hentilä http://www.valt.helsinki.fi/blogs/shentila/

Yhteiskuntahistorian luentosarja kl 2011 to klo 16.15–17.45 U 35 ls alkaen to 20.1., kertaustentti 14.4.

Korvaavuus:* 3 op (luennot ja tentti tai oppimispäiväkirja)* 5 op (edellisten lisäksi esseetehtävä 2 op). Voidaan käyttää kohtiin 6 (sivuaineopiskelijat) 10.2a, 10.2b, 11.1, 11.3 tai 14.

•Luento_7. 24.3.

Kesän 1944 torjuntavoitto - sotien lopputuloksen erityis-merkitys

Torjuntavoitto 1944

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen pidäkkeet katosivat

Emme ”voittaneet” vain talvisotaa vaan nyt myös jatkosodan

Pääministeri Paavo Lipposen multimedianäytäntö Hämeenlinnan tykistömuseossa 18.1.2002 Ruotsin pääministerille Göran Perssonille juhannuksen jälkeen 1944 käydystä Talin - Ihantalan taistelusta, joka oli Pohjoismaiden kaikkien aikojen suurin

Persson: Ruotsi voi olla Suomelle kiitollinen, nyt voin ymmärtää suomalaisia paremmin, meillä on paljon yhteistä, mutta on hyvä tuntea myös historiamme

erilaisuus

40 000 suomalaista pysäytti 150 000 puna-armeijalaisen hyökkäyksen

Apuna saksalaisten lainaama Kuhlmeyn lento-osasto ja Saksasta viime hätään saadut panssarinyrkit

Torjuntavoitto turvasi tien kohtuulliseen rauhaan

Suomalaiset menettivät kaatuneina ja haavoittuneina 8 000, venäläiset 22 000 miestä

Suomen sotaveteraaniperinnön vaaliminen

Paavo Lipponen esitti kesällä 2004 Tali-Ihantala-museon perustamisesta Lappeenrantaan

Ennen muuta kyse sotasukupolven työn kunnioittamisesta sekä siihen liittyvän arvokkaan perinnön siirtämisestä tuleville polville

Hankkeen toteuttaminen perusteltua myös siksi, että museo voidaan perustaa nykyajan tekniikkaa hyväksi käyttäen siedettävillä kustannuksilla

Esimerkki toteutuksesta Caenin kaupungin Memorial-museo Ranskan Normandiassa

Pari vuotta sitten museohanke hiipui taloudellisista syistä

Erillissotateesi

Suomen poliittinen ja sotilaallinen johtokatsoi käyvänsä Neuvostoliittoa vastaan erillistä sotaa, joka oli saanut oikeutuksensa siitä, että Suomi oli ollut talvisodassa hyökkäyksen uhri

Jatkosodan moraalisesti hyväksyttävänä tarkoituksena oli korjata Suomen kärsimät vääryydet Erillissodan tuli johtaa erillisrauhaan, joka palauttaisi Suomelle siltä riistetyt alueet

Ajatusta erillissodasta ei häirinnyt tai kumonnut hyökkäysvaiheessa korostunut Suur-Suomi -intoilu

Suomen sotilaallinen johto oli jo talvesta 1942–43, siis Stalingradin taistelusta lähtien vakuuttunut siitä, että Saksa häviää sodan ja Suomen on mahdollisimman pian päästävä siitä irti

Pääministeri Edvin Linkomiehen hallitusta nimitettiinkin "rauhankabinetiksi” Venäläisten suurhyökkäys 9.6.1944 oli odottamaton tyrmäysisku, joka mursi aukon Kannaksen rintamaan ja aiheutti laajaa pakokauhua

Neuvostojoukkojen oletettiin kokoontuneen Karjalan kannakselle lepäämään; Mannerheimin mielestä "lievimmin sanoen omituista, että venäläiset ryhtyivät hyökkäämään Suomeen”

Huomaa: liittoutuneiden maihinnousu Normandiaan 6.6.1944

22.6.1944 saapui Helsinkiin ja ennalta ilmoittamatta Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop

Vaati Suomelta sitoutumista Saksan liittolaiseksi

Seuraavana päivänä Tukholman kautta viesti Moskovasta – ehdoton antautumisvaatimus

Näin Suomi joutui kahden suurvallan puristukseen

Antautumisen pelättiin johtavan neuvostojoukkojen miehitykseen

Sitoutuminen Saksaan ja sodan jatkuminen loppuun saakka olisi merkinnyt Suomen joutumista taistelutantereeksi

Ryti-Ribbentrop-sopimus

Ryti lähetti ”omissa nimissään” Hitlerille kirjeen, jossa hän sitoutui sodan jatkamiseen Saksan rinnalla loppuun saakka

Standarditulkinta: Kirje hämäsi Hitlerin, jolle lupaus oli riittävä takuu

Se hämäsi Yhdysvaltain hallituksen, joka antoi Suomen lähettiläälle Hj. Procopélle lähtöpassin Washingtonista

Se hämäsi ruotsalaiset, jotka julistivat Suomen lopullisesti menetetyksi

Se hämäsi kotimaisen rauhanopposition – Paasikiven, Kekkosen, jne.

Markku Jokisipilä rikkoo myytin, jonka mukaan presidentti ja hallitus tekivät eduskunnalle palveluksen, kun liittosopimus tehtiin vain Rytin nimissä

Jokisipilä, Markku: Aseveljiä vai liittolaisia? Suomi, Hitlerin Saksan liittosopimusvaatimukset ja Rytin-Ribbentropin sopimus. SKS. Helsinki 2004 . 471 s.

Keskeinen todistusaineisto myyttiä vastaan on se, että Ryti itse halusi viedä sopimuksen eduskuntaan

Kun Linkomies ja Mannerheim asettivat Rytin seinää vasten, hän suostui antamaan sitoumuksen omissa nimissään

Jälkeenpäin on todettu, että olennainen osa Saksan-apua oli saatu jo aikaisemmin

Panssarinyrkkejä ja panssarikauhuja oli tuotu Saksasta jo huhtikuussa, 70 lentokonetta käsittävä lento-osasto Kuhlmey ja saksalaisen jalkaväkidivisioonan ensimmäiset osat Virosta Suomeen ennen kuin Ryti lähetti kirjeensä Hitlerille

Saksalaisdivisioonan osuutta Viipurinlahden torjuntataistelussa heinäkuun puolella on pidetty merkittävänä; näyttävin oli Kuhlmey-osaston Stuka-syöksypommittajien panos

Rytin uhraus ei pelastanut Suomea

Rytin antama vakuutus Suomen pysymisestä Saksan rinnalla ei ollut sotilaallisesti eikä poliittisesti välttämätönHitler teki historiallisen linjauksen jo 12. kesäkuuta 1944: ”Niin kauan kuin suomalainen taistelee, apua annetaan; heti kun hän neuvottelee, lähetykset katkaistaan.”

Perinteisen näkemyksen mukaan Ryti uhrasi sitoumuksellaan oman poliittisen uransa ja pelasti Suomen

Markku Jokisipilä arvioi, että Ribbentropin vaatimus liittosopimuksesta oli Saksan poliittista bluffia: aseapua olisi todennäköisesti saatu, vaikka Rytin kirjettä Hitlerille ei olisi milloinkaan lähetetty

Jokisipilä:"Erillissodasta puhuminen oli keinotekoista ihan alusta saakka, koska koordinoituja operaatioita Neuvostoliittoa vastaan alettiin Suomen ja Saksan sotilasjohtojen kesken suunnitella jo vuoden 1940 puolella.” ”Jo keväästä 1941 alkaen oli kummankin maan sotilaallisessa päämajassa selvää, että tähän operaatioon tullaan käymään yhdessä.”

"Erillissota terminä ja ajatusrakennelmana ennen kaikkea oli terapeuttinen ajatus, jolla pyrittiin perustelemaan länsivalloille ja Pohjoismaille, miksi Suomi oli ajautunut samaan kelkkaan Hitlerin Saksan kaltaisen totalitaarisen diktatuurin kanssa."

Ajopuuteorian tapaan myös erillissota-teesi on historiallinen myytti, sota-aikana propagandistisiin tarkoituksiin kehitetty ja myöhemmin tehtyjen ratkaisujen oikeuttajana toiminut hypoteettinen ajatusrakennelma

Viimeistään Ryti-Ribbentrop-sopimus romutti Suomen teesin erillissodasta Neuvostoliittoa vastaan

Juhannuksen 1944 jälkeen Yhdysvallat katkaisi kokonaan suhteensa Suomeen

Jokisipilä itse luonnehtii koko erillissotaa siihenkin saakka ”illusoriseksi”- Suomi oli Saksan de facto-liittolainen

Jatkosota ei olisi milloinkaan syttynyt ilman Saksan hyökkäystä Neuvostoliittoon

Suomi ei olisi ilman Saksan aineellista ja strategista tukea kyennyt käymään menestyksellistä sotaa Neuvostoliittoa vastaan

Onko Suomi osavastuussa natsien rikoksista?- sitähän eivät edes sodan voittajat Suomen kontolle sälyttäneet

Suomi taisteli joka tapauksessa sodan lopputuloksen näkökulmasta ”väärällä puolella”, oli koko demokraattisen lännen vihollismaa – tämä on niitä asioita, jotka Suomessa on haluttu unohtaa

Saksa ei missään vaiheessa vaatinut avustaan poliittista tai taloudellista hintaa – paitsi Saksan liittotasavalta 1972 vastavetona Suomen esiin nostamille Lapin tuhojen korvauksille (!)

•Suomalais-saksalaisen aseveljeyden ”takapuoli”

•Sotavankien luovutukset saksalaisille

•Julmuudet sotavankeja kohtaan

•Sotavankien korkea kuolleisuus suomalaisten käsissä

•Itä-Karjalan siviiliväestön keskitysleirit

•Rintamakarkuruus kesällä 1944

•Omien suorittamat teloitukset

Säröjä jatkosodan kuvassa

Torjuntavoitto-kertomuksen rinnalle on 2000-luvulla noussut aivan vastakkaisia uusia kertomuksia jatkosodan nurjalta puolelta

Niistä mainittakoon:

Torjuntavoittotulkinnan edustajat tarkastelevat kesän 1944 taisteluja irrallaan aiemmista tapahtumista ja ennen kaikkea niistä offensiivisista sodanpäämääristä, jotka 1941 hahmoteltiin

1990-luvulla historiantulkinnoissa tapahtunut uuspatrioottinen käänne on kadottanut, osin tiedostamatta mutta osin täysin tietoisestikin, monet jatkosodan vähemmän mairittelevista episodeista

Suur-Suomi-ideologia”Suomi ottaa Karjalan, Saksa ottaa Suomen”

Jo kesällä 1941 Hitler näytti tulleen sille kannalle, että Suomen tulisi olla Saksasta erillinen, mutta siihen liittosuhteessa sidottu valtio (Bundesstaat)

Suomen ulkopoliittinen johto varoi esittämästä poliittisia sodanpäämääriä – muita kuin talvisodan hyvittämisenSotilasjohto katsoi Itä-Karjalan miehityksenturvallisuuspoliittisesti välttämättömäksi

Sai säännöllisesti poliittisen johdon siunauksen esittämilleen tavoitteille

Itä-Karjalan hallinnon suunnittelu alkoi jo kesäkuun puolivälissä 1941

”PM – Suunnitelma eräiksi toimenpiteiksi Itä-Karjalan kysymyksessä” 16.6.1941

Alueen väestön suomalaistamisohjelma:

•Herätettävä luottamus siihen, että he todella jäävät Suomen yhteyteen

•Alueen väestö puhdistettava vieraista aineksista, jäljelle jäävät voitava varauksetta lukea suomenheimoisiksi

•Osoitettava ulkovalloille, että Suomella on halu ja kyky pitää Itä-Karjala

•Karjalan väestön keskuudessa saatava aikaan aktiivinen tahto liittyä Suomeen

Jalmari Jaakkola: Die Ostfrage Finnlands – päätössanat

”Neuvostoliiton ikeen alaisena elää vanha ja lukuisa karjalaisten, inkeriläisten ja edellisille sukua olevien vepsäläisten muodostama väestö, joka on historian kuluessa ja monissa muodoissa ilmituonut vapaudenrakkautensa ja tahtonsa irtaantua Venäjän herruudesta ja joka on vastoin juhlallisimpia suomalais-venäläisiä sopimuksia ja ristiriidassa Euroopan yleisen oikeustajunnan kanssa syösty bolševististen vallanpitäjien toimesta sellaiseen kansalliseen ja sosiaaliseen kurjuuteen, ettei Suomi voi tämän väestön ydinvaltiona sitä vaieten sivuuttaa .”

Historioitsija Eino Jutikkalan ja maantieteilijä Väinö Auerin laatima tilaustyö ”Finnlands Lebensraum” (1941)

Keskitysleirit olivat yksi seuraus jatkosodan alkuperäisistä tavoitteista ja niiden käytännön toimeenpanosta

Kesällä 1941 Suomi lähti palauttamaan talvisodassa menetettyjä alueita ja ottamaan sen päälle korkoja, ts. strategisesti edullisempaa ns. kolmen kannaksen rajaa

Stalingradin 1943 jälkeen nämä tavoitteet unohdettiin ja määriteltiin sota uudelleen kansallisen olemassaolon ja demokraattisen hallitusmuodon puolesta käydyksi puolustussodaksi

Tämä jälkimmäinen versio on viimeistään kesän 2004 torjuntavoiton 60-vuotisjuhlallisuuksien jälkeen ollut yleisessä tietoisuudessa vallitseva tulkinta

Jatkostotakeskustelun historiapoliittiiset konjunktuurit

•Sotavuodet ennen Stalingradia – ekspansiivinen erillissota

•Sotavuodet Stalingradin jälkeen – defensiivinen erillissota

•Välirauha 1944 – kritiikki rauhanehtojen kohtuuttomuutta vastaan

•Sotasyyllisyysoikeudenkäynti 1945–46 – syyttömyyden puolustus

•YYA-sopimus, huhtikuu 1948 – aseveljeyden hinta, määritti Suomen kansainvälistä asemaa seuraavat 40 vuotta

•Arvi Korhosen luotsaama ”henkinen aseveljeys”

•Ajopuuteoria dominoi Suomessa historiankäsitystä 1960-luvun alkuun

•Ulkomaalaisten interventio – Lundin, Upton, Krosby – 1950- ja 1960-luvulla

•”Puun- ja kuoren välissä” ja ”koskiveneteoria” 1970- ja 1980-luvulla

•Neuvostoliiton hajoaminen 1990-luvun alussa – uuspatriotistisen historiantulkinnan nousu – talvisodan ihmeen rinnalle kesän 1944 torjuntavoitto

•Arvonpalautus – suojeluskunnat, lotat, sotaansyylliset, sotaveteraanit, kenraali Ehrnrooth-ilmiö

•Sotavuosien merkityksen korostuminen yhä enemmän siitä näkökulmasta, että Suomi turvasi itsenäisyytensä ja demokratiansa omin voimin eikä joutunut kiitollisuudenvelkaan kenellekään

•(Harha)käsitys, jonka mukaan Suomi kävi sotaansa puhtaammin asein kuin muut, vahvistui

•Irtiotto molemmista 1900-luvun diktatuureista – selittää erillissotateesin sitkeähenkisyyden

On tietysti totta, että toisen maailmansodan tapahtumien kansainvälisessä vertailussa miehittäjä-Suomen synnit ovat, jos niitä aletaan suhteellistaa, kovin pieniä

Talvi- ja jatkosotien urotekoja ei kuitenkaan tulisi käyttää unohtamisen keppihevosina

Tietoisuus Suomesta miehittäjävaltiona ja suomalaisten keskitysleirien tuhansista nälkä- ja tautikuolemista kuuluu suomalaiseen toisen maailmansodan historiaan siinä kuin Raatteen tie tai Tali-Ihantalan murskattu teräskin

Sotaveteraanien kunnian ei pitäisi menneisyyden totuudenmukaisesta käsittelystä heilahtaa minnekään suuntaan

Samaten pitäisi myös "suurimman suomalaisen" kuvaan mahtua muitakin kuin vain niitä kaikkein kirkkaimpina loistavia sävyjä