VILLI- I H M I S I LLE N U ORI SOT YÖS SÄ 3·10

Rippi koulu

� - I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 3 ·10 �- I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ3·10 |

Kristillisen nuorisotyön tiedotus- ja ajankohtaislehti. Ilmestyy kuusi kertaa vuodessa.

Päätoimittaja: Eero Jokela, puh. 0400 629 765, eero.jokela@ptk.fi

ToimitussihteeriJaakko Kaartinen-Koutaniemi

ToimitusKaisa Aitlahtipuh. 09 6229 6723, kaisa.aitlahti@nuortenkeskus.fiJonna Peitsopuh. 050 438 6821jonna.peitso@evl.fiPekka Tukevapuh. 09 1802 212 pekka.tukeva@evl.fi

Toimituksen osoite / aineistot:Villi / Jaakko Kaartinen-KoutaniemiAntreantie 1 a 3, 02140 Espoojmkk@kolumbus.fiwww.villi.fi

OsoitteenmuutoksetPTK ry, Partaharjuntie 361, 76280 Partaharjupuh. 0400 630430, faksi 015 468 1040sähköposti: ptk@ptk.fi

JulkaisijatKirkon kasvatus ja nuorisotyö, KKNNuorten Keskus ry, NKPTK – poikien ja tyttöjen keskus

KustantajaKirkon kasvatus ja nuorisotyö

PainopaikkaAO-Paino, Mikkelipuh. 015 151 111

IlmoitusmyyntiMatti Piitulainen, 0400 301 618, matti.piitulainen@ptk.fi

TilauksetLehti toimitetaan seurakuntien varhaisnuori-so- ja nuorisotyön työntekijöille sekä julkaisi-joiden yhteistyökumppaneille veloituksetta. Mikäli et saa omaa lehteä, tilaa se lomakkeel-la osoitteessa www.villi.fi, sähköpostitse ptk@ptk.fi tai puhelimitse 0400 630 430.

ISSN 1237-3516Kansi: Jaakko Kaartinen-Koutaniemi

- I H M I S I LLE N U ORI SOT YÖS SÄ 3·10

Löysäämisen viisaus

Yksi osallisuuden määritelmä kuuluu näin: ”Minulla on tieto, taito, halu ja mahdollisuus vaikuttaa.” Jos tämän määritelmän pohjalta kysyn, onko nuori osallinen omaan rippikouluunsa, miten vastaat? Onko hänellä tie-to, taito, halu ja mahdollisuus vaikuttaa omaan rippikouluunsa?

Rippikoululla menee hyvin. Rippikoulussa on onnistuttu työalojen yh-teistyössä, paikallisten mahdollisuuksien hyödyntämisessä, suosion säi-lyttämisessä ja nuorten elämänkysymysten huomioimisessa. On asetut-tu kasvokkain, vierekkäin, samalle tasolle.

Silti pidän itsepintaisesti kiinni rippikoulusuunnitelman kaikista sisäl-löistä: nämä täytyy ehtiä käydä läpi! Kuittaan itselleni hyvän omantun-non sillä, että olen porskuttanut ohjaajatiimin tekemät suunnitelmat us-kollisesti alusta loppuun. No, ehkä isosten kanssa on neuvoteltu joistain sisällöistä, toteutustavoista ja periaatteista etukäteen. Harvemmin rip-pikoululaisten. Heille kerrotaan, miten rippikoulu kulkee eteenpäin, ja kutsutaan kyytiin.

Entä mitä nuori rippikoulustaan saa? Onko hän sen jälkeen juurtunut seurakunnan jäsenyyteen? Nuoret kertovat, että rippikoulun kohokoh-tia olivat yhteiset leirijumalanpalvelukset ja ehtoollisopetusta edeltänyt kokemus rakkauden ateriasta. Yllättävä tulos? Se ei olekaan rippikoulun mallimaasta, vaan Saksasta. Jotain sielläkin tehdään oikein.

Saksassa ei ole yhteistä rippikoulusuunnitelmaa, johon ripustautua. Jo-kainen maakirkko ja seurakunta miettii, miten toteuttaisi rippikoulun-sa parhaiten. Sisällöt, pituus, toteutustavat ja opetusmetodit ovat kaik-ki arvioinnin alla. Tuloksena on valtava määrä erilaisia rippikouluja. Ei-kä se haittaa ketään.

Jospa rippikoulusuunnitelma antaisi vähän löysää siihenkin, että nuori saisi olla osallinen rippikouluunsa, emmekä me kuvittelisi tietävämme valmiiksi hänen puolestaan.

Kaisa Aitlahti

PÄÄKIRJOITUSTässä numerossa:

4 Rippikoulu ja nuorisotyö NuorisopastoriHelenaPaalannejatyöalasihteeriJarmoKokkonenuskovat,ettärippikoulukinhyötyisimuunmuassapitkit-täisestäkasvatusnäkemyksestäjatavallisestakohtaamisillerauhoitetustaajasta.

7 Riparin jälkeen muutakin Avartti-ohjelmansuunnittelijanatoimivanJukkaRuotsalaisenmielestäseurakuntiennuorisotyöhöntarvitaanuudenlaisiatyömenetelmiä,jotkaosallistavat.

8 Leirikeskuksen luonto saarnaa Saarnaonkasvatusta,jollaonerityisestikristillinensisältö.Myösluontosaarnaa,paljonenemmänkuinkirkossaonhoksattukaan.PanuPihkalapohtii,millainenopettajaleirikeskustenluontoonkaan.

11 Kolumni Valerippikouluksivoidaankutsuasellaistaleiriä,jokatoimiipäällisinpuolinniinkuinrippikoulu,muttaeitoteutaoikeanrippikou-luntärkeintäpäämäärääelionvahvistamattanuorenseurakuntayhteyt-tä,pamauttaaArtoköykkä.

12 Mistä teologiasta ne laulut on veistetty? Niille,joidenyhteyskirkkoononhatara,punaisenlaulukir-jankertosäkeetvoivatollakaikki,mitäkasteopetuksestajäämieleen.AnniTsokkisenmielestäeioleyhdentekevää,mitälauluissasanotaan.

16 Nuorisotyö kokeili elokuvaamista Sotkamossanuoretovatsaaneetmahdollisuudenkokeillaelokuvantekoaammattilaisohjauksessa.Sanomallisiaelokuviavalmistel-lessaannuoretpääsevätmyöspohtimaansyvällisiä.

17 Sarjakuvaa UllaKosonenpaneutuuleirityönarkeen.

19 Raamattu Kristinuskoeimuuttanutfyysisenvoimankäyttöäsuosiviakasvatusmenetelmiä.Vanhantestamentinlisäksikuritustaperusteltiinajatuksellaihmisenperimmäisestäsyntisyydestä,jokatäytyipitääkurissaankarinkeinoin.

21 Kirjat Nuorisotyönmielijamerkitys,Ratkaisevavuorovaikutus,Silitäkissaa,Rakkaus,Jumala,kuolema,jaIhansama.

22 Kirkon kasvatus ja nuorisotyö (KKN) ElinaJuntunentyöalasihteeriksi.

24 Nuorten Keskus (NK) Nuorilleehdokkaillehaetaankannustajiasyksynseurakuntavaaleihin.26 PTK – poikien ja tyttöjen keskus Kouluikäisillekirjakuolemastajasurusta.

� - I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 3 ·10 �- I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ3·10 |

Rippikoulu on kirkon menes-tystuote, ihan millä tahansa maallisella brändimittarilla-

kin arvioituna.Ei edes televisio tai netti tavoita

yhtä ikäluokkaa samalla tavalla. Rip-pikoulu tunnetaan, se vetää maalla ja kaupungissa. Konfirmaatio on yk-si niistä harvoista tapauksista, jotka elämän varrella vetävät vaiteliaat su-kulaismiehetkin kirkkoon.

Riparin ohessa kehittynyt isostoi-minta on muodostunut tehokkaaksi työmuodoksi sekin – rippikoululei-rien isoset muodostavat kirkkokuo-rolaisten jälkeen kirkon suurimman vapaaehtoisten joukon. Isoskoulu-tuksiin osallistui vuonna 2009 peräti 26 695 nuorta, joista leireillä isosena toimi 17 401. Luku asettuu perspek-tiiviin, kun muistetaan, että keväällä ylioppilaaksi valmistuvien määrä on noin 30 000.

Laskevien lukujen uhka

Silloin kun menee hyvin, huoli alkaa. Niin on rippikoulunkin suhteen.

Uusi, täsmällisempi tilastointi osoittaa, että rippikoulu ei tosiasias-sa enää ihan koko ikäluokkaa tavoita-kaan. Viime vuonna 15 vuotta täyttä-vistä nuorista rippikoulun kävi 83,6 prosenttia, kirkkoon kuuluvista 93,8 prosenttia. Osa siirtää ripariaan seu-raaville vuosille. Viime vuonna sen kävi 1188 16–17-vuotiasta.

Isoskoulutuksenkin kohdalla suu-ret luvut pitävät sisällään kysymyk-siä Isoskoulutuksen aloittaneista yli 9000 nuorta keskeyttää tai ei aina-kaan päädy isosen tehtäviin.

”Vuonna 2020 alle 80 prosenttia 14–15-vuotiaiden ikäluokasta käy rippikoulun”, sanoo Kirkon kasva-tuksen ja nuorisotyön työalasihteeri Jarmo Kokkonen.

”Se yhtenäinen ikäjoukko, joka ai-kaisemmin on ollut helppo tavoittaa rippikoulun kautta, liudentuu ja ha-joaa monesta syystä: Perinteisten yh-teisöjen merkitys ohenee, sellaisten kuin koululuokka, perhe, suku. Nuor-ten omat henkilökohtaiset valinnat ovat korostuneet. Aiempaa suurem-pi joukko nuorista on joutunut omil-leen liian aikaisin ja oireilevien nuor-ten vaikeudet ovat syventyneet.”

Rippikoulu elää nuorisokulttuurissa

Kokkonen kokosi talvella piispojen tapaamiseen listan rippikoulun vah-vuuksista, uhista ja muutostarpeista. Se perusteella yhtenäisen ikäluokan mureneminen on rippikoulun vaka-vin ulkoinen uhka.

Toisaalta rippikoululla on sisäisiä-kin pulmia: etenkin suurissa seura-kunnissa rippikoulu ja isostoiminta on kasvanut niin mittavaksi toiminnaksi, että se nielaisee valtaosan työntekijä-resursseista, leirikeskuskapasiteetis-

ta ja nuorisotyön kokonaisuudesta. Jos sekä varhaisnuorisotyö että muu kuin isostoimintaan sidottu nuoriso-työ höylätään liian ohueksi, se kääntyy lopulta rippikoulutyötä vastaan.

”Etenkin varhaisnuorisotyön re-surssien heikkeneminen on rippikou-lutyön tulevaisuudelle tuhoisaa. Pai-koitelleen varhaisnuorten leirit ovat kadonneet melkein kokonaan, mikä on kauhea tilanne. Näiden seurakun-tien työntekijöiden ja päättäjien tuli-si todella herätä. Jos kontaktia seu-rakuntaan ei synny varhaiskasvatuk-sessa ja kouluvuosien aikana, on rip-pikoululla edessään kohtuuton haas-te”, Kokkonen rypistää otsaa.

Mutta auttaako varhaisnuoriso-työstä kiinni pitäminen, jos nuoriso joka tapauksessa muuttuu ja mure-nee? Nuoret näyttävät tilastojen pe-rusteella valuvan hyvinvoinnin ääri-päihin ja hajoavat erilaisiin porukoi-hin ja alakulttuureihin. Tapahtuu sa-manaikaista fragmentoitumista ja polarisaatiota.

Oululaisen Tuiran seurakunnan nuorisopastori Helena Paalanne ha-luaa tarkastella nuoriso- ja rippikou-lutyön mahdollisuuksia pikemmin-kin valoisina kuin synkkinä.

”Muutokset pitää nähdä mahdol-lisuutena. Muutoksiin voidaan vas-tata ja uudenlaista toimintaa voidaan kehitellä. Jokainen voi lähteä teke-mään sitä itse ajattelemalla ja suun-nittelemalla luovasti.”

Seurakunta ja seurat kilpasilla

Kokkonen ja Paalanne ovat hieman eri linjoilla nuorison muutoksen suhteen. Kokkosen näkökulmasta nuorisokulttuurin pirstaloituminen ja nuorten ongelmien syveneminen ovat vahvoja kehityssuuntia. Mones-sa seurakunnassa entinen erityisnuo-risotyö on nykyistä arkityötä.

”Minusta nuoret kyllä edelleen vaikuttavat samanlaisilta kuin en-nenkin. Ainahan nuorisoa on pidetty vuoroin isänmaan toivoina, vuoroin huolenaiheina ja aina kauheina”, Paa-lanne sanoo.

”Ja seurakunta näyttää olevan ai-nakin meillä Tuirassa suurelle jou-kolle myönteinen identifioitumisen kanava. Se näkyy esimerkiksi sosi-aalisessa mediassa, Facebookissa ja muualla. Silti on eittämättä totta, et-tä vanha seurakuntanuoren rooli on hävinnyt. Meneillään tuntuu olevan jokin suuri teologinen muutos. Ko-koava toiminta on muotoutumassa uudelleen: perinteinen raamattupiiri – missä sen paikka esimerkiksi on?”

Rippikoulu ja isostoiminta on kil-pasilla nuorten ajasta harrastusten kanssa. Harrastuksia on yhä useam-milla ja nuorista puristetaan niissä paljon irti.

”Yhä useammin on niin, että nuo-ri pitää riparia hyvänä juttuna, mutta joutuu miettimään, pystyykö sitou-

tumaan puolenvuoden ohjelmaan ja leiriin, kun oma harrastuskin vaatii vastaavaa sitoutumista”, Jarmo Kok-konen sanoo.

”Siksi tulevaisuudessa pitää raken-taa toimivaa aikuisrippikoulun kon-septia niille, joilta ripari jäi nuorena väliin. Olemme laatimassa verkko-materiaalia työkaluksi kaikille seura-kunnille. Aikuisrippikoulu on meillä lapsenkengissä, kuitenkin siihen kät-keytyy valtavia mahdollisuuksia. En-tistä useampi aikuinen etsii vakavasti elämänsä mielekkyyttä.”

Seurakunta ei ole koulutuslaitos

Helena Paalanne miettii, että seura-kunnan nuorisotyön yksi vahvuus voisi hyvinkin olla siinä, että sen puitteissa ’saa olla vain’, ilman suori-tuspaineita.

”Kirkossa rippikoulu on kuiten-kin hoksattu tähtituotteeksi ja siitä-kin halutaan kaikki irti. Isostoimin-ta on ponnahduslauta muuhun nuo-risotoimintaan – nuorille pitäisi kui-tenkin selkeästi viestiä, että on kaksi eri asiaa olla isoskoulutuksessa ja ol-la kristitty”, Paalanne sanoo.

Jarmo Kokkonen toteaa, että isos-koulutukseen kyllä tullaan monin eri motiivein. Kaikkien tavoitteena ei edes ole leireille pääsy, vaan yhdessä oleminen. Silloin muutama isoskou-lutusviikonloppu saattaa olla nuorel-

le arvaamattoman tärkeä.Mutta pitääkö sen tapahtua isos-

toiminnan kehyksessä vain siksi, et-tei muunlaista ohjelmallista nuoriso-työtä ole aikaa järjestää?

”Jos käy niin, että seurakunnan nuorisotyö alkaa muistuttaa koulu-tuskonetta, puhutaan jo irvikuvasta. Seurakunnassa pitäisi olla aikaa ja ti-laa kysyä nuorelta riparin jälkeen, et-tä ’Mitäs täällä haluaisit tehdä?’ pa-rasta olisi, jos nuorisotyössä kehittyy paikallisesti rakenteita, joiden kautta nuoret pääsevät pyörittämään omaa nuorisotyötään. Kirkossa voitaisiin ottaa viralliseksi tavoitteeksi, että esimerkiksi nuorten parlamentteja pitäisi olla kymmenen kertaa enem-män kuin niitä nyt on.”

Paalanne haluaisi rippikoulun ul-kopuoliselta nuorisotyöltä laatua enemmän kuin määrää.

”Pitää kysyä, onko meillä jo liikaa matalan kynnyksen sisäänheittoa, jo-ta viritellään vain siksi, että saataisiin sisään mahdollisimman suuria jouk-koja. Työn pitäisi olla laadullisesti perusteltua ja teologisesti testattua. Mikä on teologisesti perusteltuna kulloisenkin toiminnan tarkoitus?”

Pitkittäiseen kasvatusnäkemykseen

Varhaisnuoriso- ja nuorisotyön ko-konaisuus rippikouluineen on pai-kallisseurakuntien työn varassa. Esi-

Rippikoulu januorisotyöRippikoulutyön pitää uudistua nuorisokulttuurin ja toimintaympäristönsä mukana, jotta siitä versoo laadukasta nuorisotyötä ja sen vetovoima säilyy, arvioivat Jarmo Kokkonen ja Helena Paalanne.

� - I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 3 ·10 �- I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ3·10 |

merkiksi kirkon rippikoulusuunni-telma kyllä asettaa yhtenäisiä suun-taviivoja, mutta niiden toteuttami-nen jää paikallisen harkinnan ja re-sursoinnin varaan.

Jarmo Kokkonen kantaa huolta seurakuntien kirjavasta työn suun-nittelusta. Hän kiertää maata kan-nustaen työntekijöitä yhteiseen, in-tohimoiseen ja prosessiiviseen rippi-koulun paikalliseen suunnitteluun.

”Minä toivoisin seurakuntiin uu-delleen tyttö-, poika- ja nuorisotyön-tekijöitä, jotka sanovat rakastavansa hommaansa ja haluavansa tehdä sitä ainakin kaksikymmentä vuotta. Nyt käy turhan usein niin, että nuori työn-tekijä tulee nuorisotyöhön ja muuta-man vuoden päästä suuntaa muualle.”

Paalanne tiedostaa saman pulman.”Nuorisotyö on tavattoman haas-

tava työala, ei sitä kannata vähätellä. Siksi olen skeptinen sen suhteen, että nuorisotyötä voitaisiin onnistunees-ti tukea hävittämällä työalarajoja. Ei nuorisotyötä voi tehdä eksegeetti-sellä analyysillä. Ei sitä voi tehdä, jos itsensä likoon paneminen nuorten kanssa ahdistaa. Ei se sovi kaikille”, Paalanne sanoo.

”Lähinnä lapsityön kanssa yhteis-työ on meilläkin kehittynyt eteen-päin. Ja esimerkiksi prepari-toiminta on ollut menestys – myös rippikou-lujen vetämisen kannalta.”

Jarmo Kokkonen toivoo, että tä-mänsuuntainen pitkittäinen kasvatus-

näkemys vahvistuisi seurakunnassa.”On turha luulo, että viikon leiri-

jakso voisi tarjota nuorelle sellaisen seurakuntalaisen identiteetin, jossa kirkko ei ole ohjelmatoimisto, vaan seurakunnan jäsenet antavat itses-tään ja kantavat vastuuta vuorovai-kutuksessa keskenään.”

Tässä on varhaisnuoriso- ja kou-lutyön paikka.

Tulevaisuus kohtaamisissa

Jotta rippikoulu vetää tulevaisuudes-sakin valtaosan ja isostoiminta puolet ikäluokasta, tarvitaan kehittämistä.

”Seurakunta ei saa jähmettyä us-kontohuoltolaitokseksi, joka pyörittää hyväksi havaittua rutiinia. Silloin peli on menetetty”, Kokkonen sanoo.

Helena Paalanne näkee kehittä-misen tarvetta erityisesti kokoavassa toiminnassa ja varkkarityössä.

”Vanhamuotoinen tyttö- ja poika-työ näyttää joissain seurakunnissa ole-van haudan partaalla. Ikäluokka on kuitenkin hyvin otollinen, sen parissa olisi mahdollisuus kehitellä vaikka mi-tä uusia juttuja”, Paalanne toteaa.

”Mutta kehittäminen, jota var-haisnuoriso- sekä rippikoulu- ja nuo-risotyön kohdalla tarvitaan, ei onnis-tu sellaisella lukujen tuijottamisella ja paperin pyörittämisellä, johon vii-me vuosina on menty. Luovaan työ-hön tarvitaan aikaa olla ja elää.”

Jarmo Kokkonen myöntää, että

kehittämispuheissa on vaarana jäyk-kien muotojen synnyttäminen. Vain sisällöllä kuitenkin on merkitystä.

Paalanne löytää tulevaisuuden työkalut perusasioista.

”Viime vuosina kirkko on ajau-tunut numerohelvettiin, jossa tiira-taan paniikissa kuulumis- ja käymis-lukuja ja kehitystä puserretaan väli-pakolla. Ei luvuilla ole mitään teke-mistä evankeliumin kanssa, eikä luo-vaa kehittämistä saada paineessa ai-kaan. Minusta Nuorten Keskuksen strategiatyön yhteydessä löytyi hyvä motto: Elämän puolesta, kehittämis-tä vastaan”, Paalanne sanoo.

”Pieni on kaunista. Lapset ja nuoret tarvitsevat aikuisia, jotka ovat tarjol-la ja pyörivät heidän kanssaan. Tärke-ää on porukalla oleminen, että tullaan kohdatuiksi. Työn laatu ei ole osallis-tumismäärissä, vaan siinä, miten laa-dukkaasti kohtaaminen hoidetaan.”

Siksipä nuorisotyö ja rippikoulu elää Jarmo Kokkosen mielestä tule-vaisuudessakin leirien kautta.

”Seurakunnan leireillä toteutuu moni harvinaisen laadukas asia. Saa olla toisten kanssa, saa levätä, saa vä-hän häröilläkin. Sellainen yhdessä-olo, joka ei toteudu yhdessä illassa, onnistuu leireillä. Sitä ei huomenna-kaan ole tarjolla kellään muulla.”

teksti, kuvat: jaakko kaartinen-koutaniemi

kiitos soden nuorille

Millaisia muutoksia rippi-koulun jälkeiseen nuoriso-työhön kaivataan?Perinteisesti kirkko sijaitsi keskellä kylää. Elämä pyö-ri kirkon ympärillä. Se aika on ohi. Nyky-yhteiskunnas-sa kirkko ei ole keskeisessä asemassa, vaan toimija mui-den joukossa.

Nuoret kaipaavat kirk-koa, joka on kiinni elämässä, lähellä arkea, suvaitsevai-nen, käy vuoropuhelua mui-den uskontojen kanssa ja on kansainvälinen. Nuori jou-tuu ”real-life” tekemään jat-kuvasti henkilökohtaisia va-lintoja – toivottavasti valin-noissa näkyy heijastus nuori-sotyön antamasta kristillises-tä arvopohjasta.

Nuorisotyössä tuleekin ottaa enemmän kokonais-vastuuta nuoren kasvusta ja kehityksestä, ei vain hengel-lisestä ulottuvuudesta. Keski-pisteenä tulee olla nuori ja nuoren elämä, tässä ja tu-

levaisuudessa. Nuorisotyön muutos lähtee nuorista ja annetun vastuun määrästä.

Toinen nuorisotyön muu-tokseen vaikuttava tekijä on hyvin hoidettu varhaisnuo-risotyö. Kolmas ja vaikein asia on nuorisotyön ammat-tilaiset. Heidän on muutet-tava omia toimintatapojaan nuorisotyöntekijästä nuoriso-työn mahdollistajaksi.

Mitä uutta Avartti tarjoaisi isostoiminnan rinnalle seu-rakunnan nuorisotyöhön?Isoskoulutuksella on seura-kunnassa selvä funktio, se antaa valmiudet toimia iso-sena rippikoululeirillä. Isos-koulutuksella on myös kiista-ton markkinarako; sen todis-tavat siihen vuosittain osal-listuvat 26 000 nuorta. Sit-ten tulee mutta. 17 000 nuorta saa toimia isosena. Miten käy 10 000 muulle?

Avartti on nuorisotyön menetelmä, se ei vaiku-

ta isoskoulutuksen tai nuori-sotyön sisältöön. Avarti-oh-jelmassa voidaan hyödyn-tää nuoren harrastuksia ja saattaa ne yhteen hyödyn-tämään nuoren kasvua. Seu-rakunnan nuorisotyö, joka käyttää Avartti-menetelmää asettuu kantamaan koko-naisvastuuta nuoren kasvus-ta ja kehityksestä. Nuoriso-työnohjaajalle Avartti-ohjel-ma on toimiva verkostotyö-kalu jota voidaan hyödyn-tää nuorisokasvatustyötä te-kevien yhteisöjen kanssa.

Isoskoulutus voi olla yk-si osio nuoren Avartti-ohjel-massa, muut osiot nuori voi tehdä muualla tai hän voi tehdä koko ohjelman seura-kunnan toiminnoissa. Avart-ti-ohjelma toimii 130 maas-sa ja siihen on osallistunut 6 miljoona nuorta. Ohjelma tarjoaa työntekijöille mer-kittävän työvälineen ja val-miin verkoston kv-toimin-taan. Vuosittain suomalaisil-

la nuorilla on mahdollisuus osallistua moniin kansainvä-lisiin leireihin ja tapahtumiin.

Avartti-ohjelmalla nuo-ria voi sitouttaa pitempiai-kaiseen toimintaan ja tarjo-ta mielekästä toimintaa sille 10 000 nuoren joukolle.

Mikä jarruttaa Avartin ja vastaavan nuorisotyön ke-hittämistä seurakunnissa? Kirkon nuorisotyön vahvuus on ammattitaitoiset nuori-sotyöntekijät. Tämä voi olla heikkouskin. Toiminnot ovat työntekijäkeskeisiä, vapaa-ehtoiselle työlle ei riitä tilaa. Nuorisotyössä on takerruttu kahteen toimintamalliin: iso-koulutus ja pienryhmät. Oh-jaajia uudet menetelmät ei-vät kiinnosta, koska se ei ole tuttua ja turvallista.

Perinteisessä nuorisotyös-sä nuori kysyy ohjaajalta, ”mitä kivaa voisit järjestää minulle”. Toimintamalli on pe-räisin 1980-luvulta. Tämän päivän nuorisotyössä pai-notetaan nuoren osallisuut-ta. Avartti-ohjelman idea-na on, että nuori kysyy itsel-tään, ”mitä kivaa minä voi-sin tehdä”. Ohjaajan tehtä-väksi jää mahdollistaa nuor-ten suunnittelema toiminta.

Seurakunnan nuorisotyö kutsuu nuoria seurakunnan ”tuottamaan” toimintaan, jonka suun-nittelusta ja toteuttamisesta vastaavat nuorisotyöntekijät. Rippikoulu on in, mutta riparin jälkeen nuoret erkaantuvat seurakunnasta, koska eivät löydä sieltä paikkaa. Toiminta on takertunut liiaksi menneiden vuosikymmenten toimintamalleihin, toteaa Avartti-ohjelman suunnittelija Jukka Ruotsalainen.

“Real-life” nuorisotyöhön

� - I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 3 ·10 �- I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ3·10 |

Nykyään puhutaan kristilli-sestä ympäristökasvatuk-sesta. Onko kyse siitä, mikä

osuus kristillisellä kasvatuksella on luonnolle? Näinhän usein ajatellaan. Etsitään kristillisestä perinteestä sel-laista, joka tukee kestävämmän luon-tosuhteen aikaansaamista.

Tämä on hyvää ja tärkeää työtä: mutta kysymys on laajempi! On ym-märrettävä myös, mikä osuus luon-nolla on kristilliselle kasvatukselle. Luonto toteuttaa osaltaan kristillistä kasvatusta ja liittyy siihen laajemmin kuin tulemme yleensä ajatelleeksi.

Miksi sitten saarnaa eikä kasvat-taa? Siksi, että saarna on kasvatusta, jolla on erityisesti kristillinen sisältö. Luonto myös saarnaa, ei vain yleises-ti kasvata.

Selvyyden vuoksi – artikkelissa käytetään sanaa luonto ennen kaik-kea ”kohtalaisen luonnontilaisen ympäristön” merkityksessä. Luon-to on toisaalta käsite, joka teologias-sa samaistuu luomakuntaan eli kaik-keen luotuun.

Sanan on tultava lihaksi

”Jumala on materialisti”, totesi luteri-lainen Joseph Sittler. ”Hän on valin-nut materian työnsä välineeksi.”

Jumalan työn väline ja kohde on tämä aineellinen maailma. Tällä maailmalla on henkinen, hengellinen ulottuvuus: mutta se on juuri Juma-

lan ulottuvuus. Kyse on inkarnaati-osta: maallisen ja hengellisen yhteen-liittymisestä tavalla, jossa ei voida ve-tää selviä rajoja siihen, missä ensim-mäinen loppuu ja toinen alkaa. ”Se-koittamatta, erottamatta, jakamatta”, määrittelivät uskonisät.

Luther ja monet muut painottivat tätä. Jumala on läsnä kaikessa luodus-saan, vaikka onkin lopulta sen tuol-la puolen. Seurauksena tästä aivan maallisina pidetyt asiat ovat Jumalan suuria lahjoja. ”Hän antaa myös vaat-teet ja kengät, ruoan ja juoman, ko-din ja konnun, vaimon ja lapset, pel-lon, karjan sekä kaiken omaisuuden.” Vähä Katekismus, Uskontunnustuk-sen selitys.

Jumala toimii sen välityksellä, minkä Hän valitsee. Sakramenteiksi hän on valinnut luonnon aineita, joi-hin yhdistyy Jumalan Sana. Erityisen ilmoituksen eli evankeliumin sano-man välineeksi hän on valinnut kie-len, aistein havaittavat ja välitettävät sanat. Toki niitä voi välittää myös te-kojen, kosketusaistin kautta: mutta tämä vain alleviivaa sitä, että Sanan on tultava lihaksi maailmassa.

Jumala toimii luonnon kautta

Onko luonto leirikeskuksen ympä-rillä vain leikkikenttä? Kätevä väline purkaa leiriläisten ylimääräistä ener-giaa, eräänlainen tarvikevarasto? Ei, jos yllä oleva ajattelu ja usko otetaan

huomioon. Luonto osallistuu kasvatukseen ja

myös kristilliseen kasvatukseen. Ju-mala kasvattaa ja opettaa meitä luon-non kautta.

Onko tässä kyse luonnollisesta teologiasta? Ajatuksesta, jonka mu-kaan Jumala on havaittavissa luon-nossa? Ei ja kyllä. Lähtökohtana on erityinen ilmoitus: vasta sen kautta luonnossa havaittava yleinen ilmoi-tus ymmärretään oikein. Mutta on muistettava, että Jumalan työ kohtaa meidät molempien kautta: Sekä eri-tyisen että yleisen ilmoituksen. Ju-mala toimii tässä maailmassa.

Nähdäkseni lut(h)erilaisen perin-teen vahvuutena on, että se vastustaa molempia huonoja ääripäitä: Ajatte-lua, jonka mukaan pelkkä luonnon tarkastelu riittää ja uskoa, jonka mu-kaan vain erityinen ilmoitus riittää. Luterilaisen uskon on oltava koko-naisvaltaista, materiaalisen ja hen-gellisen yhteenliitettyä todellisuutta, inkarnaatiota.

Onko luonto siis kuitenkin pohjim-miltaan väline, jos kerran Jumala toi-mii sen kautta? On ja ei: samalla taval-la voisi sanoa ihmistä välineeksi. Ju-mala on perimmäinen tekijä, subjekti: ”Sen, mikä on hänelle mieleen, hän it-se tehköön meissä.” Hepr. 13:21.

Jumala toimii ihmisten kautta ja luonnon kautta! Mutta hän pysyy näitä ikuisesti suurempana ja poh-jimmiltaan määrittelemättömänä.

Luonto luo hyvinvointia

”Sinä viet minut vihreille niityille, si-nä johdat minut vetten ääreen, siellä saan levätä.”

Psalmin sanat ilmentävät hyvin syvää ja keskeistä seurakuntien leiri-toiminnan menestyksen elementtiä. Luonnon keskellä oleminen todistaa Jumalan hyvyydestä, ilmentää sitä.

Seurakuntien toiminta leirikes-kuksissa muistuttaa siitä, kuinka hy-vää ja tärkeää ihmiselle on olla yhtey-dessä luontoon. Tämä ei ole nykyään itsestään selvää, etenkään suurempi-en kaupunkien väelle. Heille leirikes-kus voi olla todella uudenlainen ko-kemus ja laaja-alainen kasvatukselli-nen opetus.

Leirikeskus opettaa parhaimmil-laan muutenkin menemään luon-toon, olemaan yhteydessä aidoim-paan todellisuuteen. Jotain hyvin sy-vää on siinä, että jo Raamatun maa-ilman henkilöt vetäytyivät hiljenty-mään mahdollisimman luonnontilai-siin ympäristöihin. Myös Jeesus.

Luonnossa oleminen tekee hyvää, vaikka Jumalaa ei mainittaisikaan: mutta kristitylle luonnon hyvää te-kevä voima on Jumalan voima, joka toimii luonnon kautta, kanssa ja läpi.

Kaikki leirityöntekijät tietävät, millaista on pitää leiriä, jos jostain syystä ei pitkään aikaan päästä ulos. Kyse ei ole vain energian purkamis-ta, vaikka sitä luonnossa tapahtuu-

kin. Kyse on myös siitä, että luonnos-sa oleminen antaa itsessään voimia keskittyä muuhunkin.

Joku selittää tämän raikkaan il-man vaikutuksella. Mikäpä siinä! Rai-kas ilma voi hyvin olla nimitys Juma-lan työlle, joka toimii luonnon kaut-ta: yhteydelle luonnonelementteihin, joka on ihmiselle tarpeellista ja tukee kaikkea kasvua.

Retriitti kellarissa?

Onkohan kukaan yrittänyt pitää hil-jaisuuden retriittiä kellarissa?

Meihin on sisäänrakennettu ha-lu ja tarve olla yhteydessä riittävän luonnontilaiseen luontoon. Kaupun-geissakin väki hakeutuu rannoille tai puistoihin. Ja erityisesti elämämme tärkeissä tilanteissa luonnon merki-tys tulee ilmi.

Millainen olisi pyhiinvaellus tunne-leissa? Tai rippikoulu ilman päivänva-loa?

Luonto mahdollistaa syvän kasvun. On periaatteessa mahdollista saavut-taa sama syvyysulottuvuus tunnelis-sakin, mutta jos luonnonläheisyyttä ei ole, joudutaan tekemään mielettö-män paljon töitä, jotta voitaisiin kor-vata se, mitä luonto tekee muualla.

Voisiko tämä avata ymmärrystä siitä, että luonto ei ole pelkästään vä-line? Että on jotain, jota Jumala välit-tää meille luonnon kautta, erityisen ilmoituksen tueksi?

Luonto todistaa kaiken yhteenkuuluvuudesta

Vaellusrippikoululainen katselee mahtavaa maisemaa tunturilta. Las-tenleirin väki makaa hengästyneenä metsikössä, leikkimisen jälkeen. Ym-pärillä ovat toiset ihmiset ja luonto. Mielessä liikkuu tuulen tavoin aja-tuksia hartauden sanoista: ”Sinä, Herra, olet luonut kaiken.”

Luonto todistaa kaiken yhteen-kuuluvuudesta ja kasvattaa siihen. Toisinaan tämä vaatii erityistä ope-tusta, toisinaan syy- ja seuraussuh-teet tajutaan luonnostaan.

Kristillisen kasvatuksen (ja ym-päristökasvatuksen!) keskeisenä si-sältönä on, että tämä kaikki todella-kin liittyy yhteen. Jumala ei ole maa-ilmasta irrallinen asia, eikä usko. Ei myöskään ihminen: hänet on luotu maan tomusta, yhteyteen kasvien ja eläinten ja kaiken kanssa, viljelemään ja varjelemaan.

Ympäristökasvatuksen perusperi-aate on, että tarvitaan henkilökoh-tainen suhde luontoon, jotta sitä voi-daan ymmärtää ja siitä voidaan välit-tää. Leirikeskuksen sijainti luonnos-sa tarjoaa mahdollisuudet oppia tä-mä. Samalla leirikeskuksen luonto kasvattaa siihen hyvin kristilliseen ajatukseen ja uskoon, että saarta ei voi erottaa kokonaan merestä. Me kuulumme yhteen.

Kristinuskon ytimessä on kolmi-

Leirikeskuksen luonto saarnaaMikä on luonnon osuus kristillisessä kasvatuksessa?

10 - I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 3 ·10 11- I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ3·10 |

Kolumni

Valerippikouluja

VALELÄÄKÄRIEN JA VALEPIISPOJEN OHELLA on myös valerippikouluja, joissa on tiettyjä rippikoulun tunnusmerkkejä niin kuin valelääkärillä on valkoi-nen takki ja valepiispalla aidolta näyttävä hiippa. Valerippikouluksi voidaan kutsua sellaista leiriä, joka toimii päällisin puolin niin kuin rippikoulu, mutta ei toteuta oi-kean rippikoulun tärkeintä päämäärää eli on vahvistamatta nuoren seurakuntayh-teyttä. Kukaan ei ole nimittäin selittänyt, millä ihmeen tavalla jonkin harrastuk-sen ympärille rakennettu ja kaukana kotipaikkakunnalta toteutettava leiri mahtai-si tehdä kotikirkkoa tutuksi. Päinvastoin tällaiset rippikoulut varmistavat sitä, et-tä harrastuksiinsa uponneet nuoret eivät vahingossakaan kurkista oman kauka-lonsa ulkopuolelle.

EHDOTAN ETTÄ KAIKEN MAAILMAN JÄÄKIEKKORIPPIKOULUT ja rat-sastusrippikoulut lopetetaan aivan heti. Kirkolla on rippikoulussa sentään yksi hy-vämaineinen brändi. Miksi ihmeessä sekin pitää luovuttaa ilmaiseksi piraattival-mistajille? Jeesus itsessään on niin laaja teema, ettei sen rinnalle leiriin mahdu kil-pailevaa teemaa. Ei kai se nyt ole liikaa vaadittu, vaikka elämässä olisi yksi viikko, jonka aikana paneuduttaisiin kaikin mahdollisin voimin kristilliseen uskoon.

HYVÄKSYTTÄKÖÖN SENTÄÄN se suomalainen erikoisuus, että herätysliikkeet kokoavat nuoria omiin rippikouluihinsa. Parhaimmillaan ne tarjoavat elämää rip-pikoulun jälkeen. Edelleen on hyvä, että kansallisuutensa ja kielitaitonsa suhteen epävarmat nuoret saavat oman vaihtoehtonsa. On oltava ovia myös siltä varalta, että joku nuori ei halua mennä oman seurakunnan leirille, koska siellä on opetta-jana oma isä tai äiti. Nämä poikkeukset ovat kuitenkin eri asia kuin se, että rippi-koulussa keskitytään golfin pelaamiseen.

OMA LUKUNSA on se, millä tavoin ulkopuoliset rippikoulun järjestäjät tukevat kotiseurakunnan järjestämää seurakuntaelämään osallistumisen jaksoa. Ainakin minulla on kokemuksia siitä, että jotkut nuoret eivät ole välittäneet osallistua mil-lään tavoin. Heitä ei saa liikkeelle kirje, tekstari, sähköposti eikä henkilökohtainen yhteydenotto. Joskus ongelmia väistetään toteuttamalla harrasterippikouluja pai-kallisseurakunnan nimissä. Se on kirkollista epärehellisyyttä.

arto Köykkä

nainen Jumala: yhteys, yhteisö. Jür-gen Moltmann kuvaa ekologis-ta kolminaisuutta, jonka rakennetta maailma heijastaa. Olemme riippu-vaisia toisistamme ja pohjimmiltaan Jumalasta. Tämä riippuvuus on syytä tajuta, tai käytöksemme on helpos-ti tuhoavaa. Kun leirikeskuksen vä-ki menee vihreälle niitylle pelaamaan lentopalloa, harva ajattelee, että nyt ollaan ilmentämässä kolminaisuu-den yhteyttä. Mutta ’sitähän se kaik-ki on’!

Luonto kasvattaa kuolevaisuudessa

Kristinuskossa on kyse elämästä, eli myös kuolemasta, ja elämästä kuole-mankin jälkeen. Ihmiskunnan yhtei-nen todellisuus on kuolevaisuuden todellisuutta. Tämä on se todellinen yhdistäjä, joka liittää meidät kaikki yhteen, maailmankatsomuksestam-me tai asuinpaikastamme riippumat-ta. Me jaamme ihmisen osan.

Uskonnon harjoittamisessa ihmi-nen on kuolevaisuuden rajalla. Hän lähestyy Kuolematonta, varovasti tai huutaen, peläten ja rakastaen. Tätä ihmiset odottavat uskonnolta, vaik-ka eivät välttämättä määrittele sitä tarkkaan, itselleen tai muille: yhteis-tä Ikuisen edessä olemista.

Iltahartaus järven rannalla: Va-lo hiipuu taivaalla, nuotio palaa koh-ti loppuaan. Iloisen iltaohjelman jäl-keen kuolevaisuus väreilee ilmassa. Ei pelkästään ranta, vaan myös pellon laita: maan ja taivaan raja, aavan ää-rettömyyden ja kovin pienen, rajalli-sen ihmisen kontrapunkti, vastakoh-tapari jolla on kuitenkin yhteys. Jopa metsän raja, tutun ja turvallisen sekä

tuntemattoman raja. Ihmisen elämä on metsässä kulke-

mista, hän ei lopulta tiedä, mihin hän päätyy. Puut tuovat suojaa, estävät näkyvyyttä – sekä hyvässä että pelot-tavassa.

Puhumattakaan vaellusleirien tun-turinhuippukokemuksista tai varhais-nuorten purjehdusten aavasta meres-tä, pienestä yhteisestä pursiseurakun-nasta valtavuuden voimien keskel-lä – kristillisessä leiritoiminnassa on keskeisellä sijalla kuolevaisuuden ra-jalla oleminen, vaikka tätä ei ääneen sanottaisikaan. Luonto voi kirkastaa meille rajapinnan äärettömään, luon-non ja meidän takanamme olevaan. Luonto toteuttaa kristillistä ihmisen osaan kasvattamista muistuttamalla meitä kuolevaisesta osastamme.

Kevät tulee

Luonto voi kasvattaa kuolevaisuu-teen myös siten, että yhdessä koh-dataan kuollut luontokappale. Usko koetellaan lapsen kysymyksissä siitä, mitä kuolleelle tapahtuu.

Miksi niin monet ihmiset pitävät alttaritauluista, jotka ovat ikkunoita luontoon? Kuten leirikeskuksissa ja tunturikappeleissa usein on? Luon-to rauhoittaa, monet sanovat. Mut-ta miksi? Eikö vaikkapa syksy, jon-ka katselemisesta monet pitävät, pi-kemminkin muistuta karusti kuole-vaisuudesta? Lehdet putoavat, kuo-levat, koittaa marraskuu.

Uskon, että luonnon rauhoittava voima tulee elämän jatkumisen tun-teesta ja suuren kokonaisuuden osa-na olemisen ymmärryksestä. Ihmi-nen katsoo luonnonmaisemaa ja ym-märtää, että hänen mentyäänkin leh-det putoavat, mutta talven jälkeen versovat vehreinä; hänen jälkeensä-kin pysyy kylvö ja korjuu, lapset ja ystävien lapset kyntävät vuorostaan maan, jonka yllä pilvet ja aurinko ja vedet kulkevat kuten jo esi-isien ai-kana. ”Maasta sinä olet tullut, maaksi sinä olet tuleva; Jeesus Kristus on si-nut viimeisenä päivänä herättävä.”

On lohduttavaa olla osa suurta kokonaisuutta – ekologista järjestel-mää, pohjimmiltaan ekologista kol-minaisuutta, Jumalan todellisuut-ta. Hänessä me elämme, liikumme ja olemme. Hänelle me kuulumme, elämmepä tai kuolemme.

”Mantelipuu kukkii ja heinäsirk-ka ahmii vatsansa täyteen ja kaprik-sen nuput puhkeavat, mutta ihminen menee iäiseen majaansa ja valittajat kiertävät kujia.

Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut.” Saarn. 12: 5,7

Kevään kirkas elämänvoima ja ke-sän vahva vehreys, kristillisen lei-ritoiminnan yleisin (vaan ei miten-kään ainoa) ajanjakso, on aikaa, jol-loin luonto todistaa erityisen vah-vasti elämän jatkumisesta. Kun sil-loin ollaan yhdessä osana suurta ko-konaisuutta, kasvattaa Jumala meitä kaiken kautta. Syksyllä ja talvella on tärkeät tehtävänsä, myös kasvatuk-sessa – mutta pohjimmiltaan kristin-usko on kevään uskonto. Elämä nou-see ylös. Vilja varttuu.

”Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.” Joh. 12:24

”Ja kun kylvät, et kylvä sitä vartta, joka on nouseva, vaan paljaan jyvän, nisun jyvän tai muun minkä tahan-sa.” 1.Kor. 15:37, vanha käännös

Panu Pihkala

Kirjoittaja on varhaisnuorisotyön pastori ja kristillinen ympäristökas-vattaja, joka on virkavapaalla tutki-massa luterilaista ekoteologiaa.

Laajempi versio artikkelista on luet-tavissa Villin sivuilta: www.villi.fi

Luonto toteuttaa kristillistä

ihmisen osaan kasvattamista

muistuttamalla meitä kuolevai-

sesta osastamme.

Kuvat: Jaakko

Kaartinen-K

outaniem

i

1� - I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 3 ·10 1�- I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ3·10 |

”Tätä ei meidän leirillä lau-leta, tää on harhaoppi-nen”, tokaisivat ripari-

ni isoset punaisen kirjan eräästä lau-lusta. Siinä laulettiin, että avautunee-seen sydämeen muuttaa Jeesus asu-maan. Vaikka kyseessä oli teologinen vitsi, joka kirkastui paljon myöhem-min, opin kerralla, että kitaravirsien sisältöä sietää miettiä. Rippileirien laulukirjan sisältö ei ole vähäpätöi-nen asia, sillä laulut jäävät elämään, vaikka oppitunnit unohtuisivatkin.

Varsinkin niille, joiden yhteys kirkkoon on hatara, punaisen laulu-kirjan kertosäkeet voivat olla kaikki, mitä kasteopetuksesta jää mieleen.

“Laulujen kautta välitetään lapsille ja nuorille käsitys Jumalasta ja ihmi-sen suhteesta tähän. On hyvä muis-taa, että tunteet ja ajatukset, joita lauluissa ilmaistaan, voivat muodos-tua nuorelle kristityn malliksi, joka täytyy omaksua”, sanoo DIAKin yli-opettaja Anni Tsokkinen.

Esimerkiksi lasten Laulutuuli-ko-koelman sisältämän Junnumessun synninpäästölaulussa lapset laula-vat: Synnit anteeksi, kun muistaa niitä pyytää. Näihin sanoihin sisäl-tyy Tsokkisen mielestä ongelmalli-nen ajatus: syntien anteeksipyytämi-nen esitetään armon ehtona. Nuo-ri laulaja oppii, että Jumalan rakka-us ja anteeksianto on riippuvaista sii-tä, muistaako, osaako, ehtiikö ja ym-märtääkö hän pyytää anteeksi jokais-ta väärää tekoa.

”Kristityn rima on tässä aika kor-kealle viritetty”, Tsokkinen toteaa.

Ehtoja asettamaton Jumala

Tsokkinen seuraa kirkon nuorisotyö-tä paitsi ammattinsa puolesta, myös teini-ikäisten lasten äitinä.

”Uusinta kokoelmaa lukiessani minuun teki vaikutuksen laulu, joka kertoo nuorelle laulajalleen: Olet ku-va rakkaudesta, Luojan kaunein aja-tus. Varsinkin laulun toinen säkeistö on tulvillaan sellaista teologiaa, Ju-mala-puhetta, jota toivoisin oman-kin lapseni rippikoulussa kuulevan: Ajatuksista Luojan synnyit…Hän on kaikessa kanssasi ja kantaa taakko-jasi. Olet ihme, taivaan lapsi, Luojan kaunein ajatus,” Tsokkinen kuvaa.

”Tapa, jolla tässä laulussa puhu-taan Jumalan ja ihmisen välisestä suhteesta, on mielestäni mykistyt-tävän kaunis. Se karttaa kivettynyt-tä puhetta Isä-Jumalasta ja liittää sen sijaan Luojan ja luodun katkeamatto-malla siteellä yhteen.”

Armo on ehtoja asettamattoman Jumalan lahja. Tämän pohdinta oli-si Tsokkisen mielestä parasta sisältöä nuoren seurakunnankin veisuihin. Lisäksi rippikouluopetuksessa tuli-si hänen mielestään opettaa, ettei us-konnollisuus ole itsetarkoitus.

”Ei uskontoa tarvitse harrastaa.”

Synti oli pinnalla 2005

Tsokkinen piti nuorisotyönohjaajakou-lutuksen 60-vuotisjuhlaseminaarissa alustuksen punaisen veisukirjan teo-logiasta. Hän sai runsaasti palautetta, jossa kiiteltiin rohkeista sanoista.

Alustuksessaan hän tarkaste-li kriittisesti viimeistä edellistä, vuo-den 2005 veisukokoelmaa, johon hä-nen mukaansa synti oli tehnyt voi-mallisen paluun. Kokoelmassa ko-rostuvat sellaiset henkilökohtaisen syyllisyyden teemat, joiden ei Tsok-kisen mukaan ainakaan pitäisi kuu-lua 15-vuotiaan maailmaan.

Kirjan luvuista yksi on otsikoi-tu Herra armahda. Luvun lauluis-

sa Jumalan lapsi etsii anteeksiantoa, muistaa miten yksikin teko voi rik-koa Jumalaa vastaan ja syyllisyys kal-vaa häntä anteeksiannosta huolimat-ta. Lauluissa sydän on likainen ja tar-vitsee Jumalan puhdistusta ja Jeesuk-sen sovituskuolemaa.

”Tarvitaan enemmän elämänko-kemusta ja psyykkistä kypsyyttä en-nen kuin ihminen voi ymmärtää oi-kein sellaisia asioita kuin pohjaton syyllisyys ja siitä nouseva Jumalan tarve”, Anni Tsokkinen sanoo.

”Aika pelottava ajatus on, jos rip-pikoulussa nuoreen halutaan istuttaa tietoisuus, että hän on läpeensä syn-tinen ja sen vuoksi tarvitsee armah-dusta. Eikö kristinuskon sanoman ymmärtämiseen ja sanoittamiseen voisi käyttää muunkinlaisia malleja?”

Tsokkista kiinnostaa myös se, millaisia nimiä Jumala lauluissa saa.

”Jumalaa on laulukirjassa kuvattu perinteisin sanoin Isänä ja Herrana. Kuinkahan kauan mahtaa olla sen ko-koelman ilmestymiseen, jossa Jumala voisi olla myös Äiti?”

”Hellästä, ihmistä hoivaavasta Ju-malasta kertovia lauluja on monta. Ne ovat minulle ja uskoakseni myös monille muillekin veisukirjan varsi-naisia aarteita”, Tsokkinen sanoo.

Elämä palasi veisukirjaan

Tammikuussa 2010 julkaistu laitos veisukirjasta on Tsokkisen mielestä erityisen elämänläheinen.

”Mukaan on otettu lauluja, joissa käsitellään nuorten elämää, myös ki-peitä ja traagisia asioita. Aiheena ei selvästikään ole enää vain jumala-suhde sellaisenaan, vaan myös nuor-ten elämäntilanteet. Yksi laulu käsit-telee nuoren itsemurhaa, toisessa pu-hutaan avioerosta ja yksinhuoltajuu-

Jumala punaisissa kansissa

Laulut ovat nuorisotyön tarttuvinta teologiaa. Siksi Anni Tsokkinen on iloinen siitä, että uudessa Nuoren seurakunnan veisukirjassa nuori on Luojan kaunein ajatus.

1� - I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 3 ·10 1�- I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ3·10 |

Ohjelmakokonaisuudet

• leireille• retkille• tapahtumiin

PS Etsitkö hyvää kohdetta riparille tai ret-kelle? Gasthaus Lastulahdessa Nilsiässäon monipuoliset tilat sekä ruokailu- jaseikkailupalvelut. Sieltä löytyy myös Willi Puisto - Adventure Park. Lisätietoa:Willi-miehiltä tai gasthauslastulahti.com .

www.willi.fip. 044 389 9996

Willi on erikoistunut seurakuntienlapsi- ja nuorisotyön tarpeisiin

seikkailu- ja ryhmäytysharjoittein.

Ota yhteyttä ja pyydä tarjous teille

räätälöidystä tapahtumasta!

desta. Kirja on ikään kuin avartunut uudelleen, sillä se ottaa aiempaa ver-siota monipuolisemmin huomioon – ja samalla arvostaa – niitä kokemuk-sia, joita nuorilla voi olla. Olen lisäk-si erityisen iloinen siitä, että nuoret voivat jälleen laulaa: Anna mun etsiä ja olla epävarma. Hieman kärjistäen voisi sanoa, että elämä on tehnyt pa-

luun veisukirjaan.”Uudessa kirjassa on Tsokkisen

mielestä myös entistä enemmän ylis-tyslauluja.

”Suurimmassa osassa näistä tois-tetaan mitä perinteisintä kuvastoa, jossa Jumala on Korkein ja Kristus on Kuningasten Kuningas. Jeesuk-sen nimelle lauletaan ylistystä, sillä se

on ylitse muiden… nimi kaunein alla auringon. Jeesukselle kuuluu kiitos ja kunnia, valta ja voima. En voi olla ky-symättä, onko tällainen kristinuskon kuvitus ja sanoitus omana aikanam-me mielekäs. Se rakentaa hierarkkista kuvaa, jossa Jumala on ylin monark-ki, Kristus hänen kanssahallitsijansa ja me ihmiset taivaallisen valtiasparin alamaisia täällä maan päällä.”

Syyllisyydestä vapauteen

Tsokkista on kutsuttu feministiteolo-giksi. Hänen mielestään teologiaa ja kristillisyyden eri muotoja tulisi arvi-oida siitä näkökulmasta, minkälaista suhdetta elämään, toisiin ihmisiin ja maailmaan ne rakentavat.

Esimerkiksi yksilön pelastukseen keskittyvässä kristillisyydessä katse kääntyy omaan itseen; huolta kanne-taan myös siitä, miten muut yksilöt välttävät iankaikkisen kadotuksen. Tämä maailma ja aikamme kärsivät ihmiset eivät ole ensisijaisen kiinnos-tuksen kohteena.

”Elämme yksilöllisyyden aikaa. Henkilökohtaisesta hyvinvoinnista huolehtiminen on suorastaan yksilön velvollisuus. Aikamme eetoksen mu-kaista on keskittyä myös oma hengel-lisen hyvinvointinsa varmistamiseen.”

Yksilö- ja pelastuskeskeistä, kuo-leman ja tuonpuoleisuuden kysy-mysten kanssa kamppailevaa kris-tinuskontulkintaa ovat arvostelleet monet feministiteologit. Esimerkik-si Grace Jantzen on ehdottanut, et-tä kuoleman sijasta kristillistä uskoa tulisi ajatella syntymästä käsin: syn-tymän ihme yhdistää kaikkia ihmisiä – tähän maailmaan syntyneinä me olemme täysin tasa-arvoisia ja vas-tuussa toinen toisistamme.

Teologisen puheen ei näin tulisi keskittyä kuoleman tosiasiaan – me kaikki kuolemme kerran – vaan elä-mään. Jantzenin mukaan syntymä- ja elämäkeskeiseen teologiaan sisältyy enemmän eettistä voimaa kuin perin-teisiin tuonpuoleisuutta korostaviin ajattelumalleihin: Me elämme tässä maailmassa ja olemme vastuussa sii-tä. Myös Jumala, elämän antaja ja sa-laisuus, on täällä meidän todellisuu-dessamme – ei jossakin tuonpuolei-suudessa kaikkivaltiaana Hallitsijana.

Ei käskyjä, vaan luomista

Tsokkinen pitää myös käskykeskeistä kristillisen etiikan opettamista rippi-koulussa ongelmallisena.

”Jos käskyt otetaan etiikan opet-tamisen lähtökohdaksi, Jumala hah-mottuu vaativaksi isäksi, jonka tahtoa tulee noudattaa. Tämä ajattelutapa on tietenkin sopusoinnussa sen perintei-sen mallin kanssa, jonka mukaan syn-tinen ihminen ei voi täyttää Jumalan vaatimuksia ja tarvitsee sovitusta.”

”Usein rippikoulussa opetetaan, että ’käskyt ovat elämän oma laki’, mutta tämän ymmärtäminen voi ol-la nuorille aika hankalaa. Ajattelen, että käskyjen sijasta kristillisen etii-kan opetuksen lähtökohtana voisi ol-la luominen: Jumala on luonut jokai-

sen ihmisen. Ihmisyys on meissä kai-kissa samaa ja loukkaamatonta. Tee siis toiselle sitä, mitä toivot itsellesi tehtävän. Myös ajatus siitä, että koh-taamme Jumalan jokaisessa ihmises-sä, on mielestäni vaikuttava. Tämän-kaltainenkin eettinen opetus voi he-rättää nuorissa syyllisyyttä: olen käyt-täytynyt törkeästi muita kohtaan. Se, miten syyllisyydentunteet ja -ajatuk-set kohdataan, onkin iso haaste rip-pikoulun työntekijöille.”

Lutherin kerrotaan ajatelleen, et-tei kasteopetus ei ole pelastuksen vä-line, vaan tapa auttaa ihmistä itseään ymmärtämään, mitä lahjoja hän on kasteessa saanut.

Anni Tsokkisen mielestä uuden veisukirjan laulut puhuvat entistä vahvemmin näistä suurimmista lah-joista: elämän tarkoituksesta, armos-ta, kiitollisuudesta, vapaudesta ja rakkaudesta. Vain näiden kantamina meidän on mahdollista rakentaa oi-keudenmukaisempaa ja tasa-arvoi-sempaa maailmaa.

teksti, kuvat: salla ranta

Lutherin kerro-taan ajatelleen,

ettei kasteopetus ole pelastuksen

väline.”

Aikansa kutakinEnsimmäinen punainen veisukirja koot-tiin 70-luvulla Nuorten keskuksessa vailla aavistusta, millainen instituutio siitä tulisi. Jotkut laulut jäävät aina si-vuun, toisten noustessa suosikeiksi seu-rakunnissa. Toiset julkaistaan koekäyt-töön ja jotkut laulut palaavat vuosien jälkeen uudelleen.

Kokoelma elää käyttäjiensä, laa-tijoidensa ja ajan mukaan. Esimerkik-si laulujen ensimmäisen kokoajan Kari-Pekka Kinnusen oma lempilaulu Sina-pinsiemenlaulu on jo aikaa sitten käy-töstä poistettu.

1� - I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 3 ·10 1�- I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ3·10 |

Kuluneen lukuvuoden aikana Sotkamon seurakuntanuoret ovat valmistelleet lyhyteloku-

vaa nimeltä Samarialainen. 16–18-vuotiaat ovat käsikirjoitta-

neet ja näytelleet tarinan alusta lop-puun asti itse, mutta leffaa ei ole ku-vattu millään halvalla videokameralla.

He toteuttavat visiotaan elokuva-tuotantoyhtiö Black Lionin kanssa, joka on tuonut peliin ammattiosaami-sen ja oikeat elokuvantekovälineet.

Samarialainen on neljäs elokuva, jonka Black Lionin Miika J. Norvan-to ja seurakunta työstävät yhdessä.

Ensimmäinen leffa tehtiin vuon-na 2006, ja hyvien kokemusten siivit-täminä nuorista koottiin uusi ryhmä syksyllä 2007. Viime vuosina leffa-projekti on organisoitu joka vuosi.

”Sanomallisen elokuvan tekemi-sestä on tullut nuorisotyön mene-telmä. Kymmenen hengen tuotan-toryhmän kanssa lähdetään tyhjästä luovaan prosessiin. Ensin työstetään idea, mistä kerrotaan ja millaisen ta-rinan avulla”, kertoo Sotkamon seu-rakunnan nuorisotyönohjaaja Kari-

Pekka Vehkaoja.Tänä vuonna valmistuva Samaria-

lainen käsittelee kristittynä elämisen haasteita ja valintojen tekemistä raa-dollisessa maailmassa.

Yksityiskohdat luovat illuusion

Sotkamolaisleffojen pituus on vaih-dellut noin 10–20 minuutin välillä, mutta niiden valmistamiseen on käy-tetty kokonainen vuosi. Projektit al-kavat alkusyksystä leiriviikonlopulla.

”Moni ajattelee, että elokuva val-mistuu viikonlopun aikana, mutta sil-loin yleensä selviää ainoastaan se, mi-tä halutaan tehdä”, Norvanto valottaa.

Elokuvaa käsikirjoitetaan koko syksyn ajan, ja aikaisintaan joulu-kuussa päästään kuvaamaan.

Projekti opettaa nuorille, miten monia eri tehtäviä ja vaiheita am-mattimaisessa elokuvan teossa on – pelkkä kameran edessä seisominen ei riitä. Tarvitaan muun muassa ku-vaussihteeri, kamera-assistentti sekä valaistuksesta huolehtiva henkilö.

”Nuorille on ahaa-elämys, kuin-ka paljon muutamaa sekuntia var-ten tehdään töitä. He katsovat leffo-ja aivan eri tavalla projektin jälkeen”, Vehkaoja sanoo.

Kuvauspaikkojen etsiminen vie ai-kaa. Miljööksi täytyy osata valita mai-sema, joka parhaiten tukee tarinaa.

”Yksityiskohdat luovat illuusion ja elokuvan taian”, Norvanto toteaa.

Kuvauspäivät ovat intensiivisiä

Samarialaisen kuvaamiseen käytet-tiin kahdeksan päivää. Nuorilta ku-vauksiin osallistuminen vaatii vas-tuun kantamista, ja vetäjät kehuvat-kin osallistujien kykyä sitoutua.

Esimerkiksi huhtikuussa pidetty kuvauspäivä vei 19 tuntia. Päivä al-koi kuudelta aamulla, jolloin paikal-le saapui ammattimaskeeraaja. Mas-keerauksessa auttoi myös osa nuoris-ta, mutta silti tähän työvaiheeseen pi-ti varata kuusi tuntia. Samalla toinen tiimi teki valoja, ja maskista päässeet näyttelijät siirtyivät kuvauksiin.

Kun kaikki oli valmista, vuoroon tulivat joukkokohtaukset.

”Tällä kertaa kuvaukset tehtiin lei-rikeskuksessa, joten nuoria ei tarvin-nut kuskata ruokailemaan muual-le. Lähellä olevat palvelut helpotta-vat pitkissä kuvauksissa”, Norvanto sanoo.

Kun päivän kuvaukset lopulta val-mistuivat, oli aurinko jälleen laske-nut. Aikaa täytyi varata kuvauksiin reippaasti siltä varalta, että jokin asia ei olisi sujunut suunnitellusti.

”Joukkokohtauksissa jokaisen ih-misen täytyy toimia joka kuvassa oi-kealla tavalla. Vaaditaan melkoista hallintaa, että kaikki saadaan toimi-maan”, Norvanto sanoo. Hän koros-taa myös sitä, että kaiken aikataulu-tuksen keskellä on tärkeä pitää poru-kan henki rentona.

Leffat johdattelevat pohdiskelemaan

Seurakunnalla ei olisi mahdollisuut-ta tehdä elokuvia ilman ulkopuolista rahoitusta. Sotkamon projektiin on saatu rahallista tukea Kulmakoulu-säätiöltä sekä Kirkkopalvelujen Kris-tilliseltä Opintokeskukselta, ja muina yhteistyökumppaneina ovat toimi-neet muun muassa Nuorten Keskus, Bio Rex ja paikkakunnan koulut.

Yleisellä tasolla elokuvatuet valu-vat tämäntyyppisissä hankkeissa hel-posti ohi suun. Amatööreille suun-nattuja rahoituksia seurakuntanuo-ret eivät saa, koska mukana on tuo-

tantoyhtiö. Toisaalta harrastelija-näyttelijät eivät voi anoa ammatti-laiselokuville myönnettävää tukea.

Rahoitushaasteista huolimatta lef-fojen tekemistä on päätetty jatkaa. Taiteellisten saavutusten lisäksi toi-minta tukee nuorisotyön sisällölli-siä tavoitteita. Sanomallisia elokuvia valmistellessaan nuoret pohtivat eri-laisia teemoja syvällisesti.

”Osa nuorista tulee ajatuksella, et-tä on siisti tehdä leffaa. Hengellisyys ei ole välttämättä ykkösjuttu. Silti esi-merkiksi edellisen leffan jälkeen yksi ryhmän jäsen nosti esille, miten pro-jekti oli vaikuttanut omaan elämään. Teemana oli, että elämä on yllätyksel-

listä eikä kaikkea voi suunnitella. Aihe puhutteli koko kaikkia, mutta varsin-kin tätä osallistujaa”, Vehkaoja kertoo.

Elokuvan valmistuessa projekti huipentuu siihen, että ensi-ilta pide-tään paikallisessa elokuvateatterissa kutsuvierasnäytäntönä.

Muutamien elokuvateatterinäytös-ten jälkeen elokuvia on tarkoitus tar-jota virikkeeksi muiden seurakuntien käyttöön DVD-muodossa. Lyhytelo-kuvia voidaan hyvin käyttää keskus-telun avauksina erilaisissa opetusti-lanteissa. Näin sotkamolaisten ideat ja tarinat leviävät ympäri Suomea.

noora melaanvuo

www.versovapuu.fiKurkkaa ja kokeile:

Nuorisotyö hyppäsielokuvien maailmaan

Sotkamossa nuoret ovat saaneet mahdollisuuden kokeilla elokuvan tekoa ammattilaisohjauksessa. Seurakunta ja paikallinen tuotantoyhtiö ovat toteuttaneet yhteistyöprojekteina sanomallisia lyhytelokuvia.

Elokuvanteko tukee sisällöllisiä

tavoitteita.

Kuvat: K

irsi korh

onen

1�- I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ3·10 |

Raamattu

”Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan, joka rakastaa, kurittaa häntä jo var-

hain.” ”Älä jätä poikaasi kurituksetta – ei hän kuole, jos saa keppiä. Kun annat hä-nelle keppiä, pelastat hänet tuonelan tieltä” (Sananl. 13:24; 23:13–14).

Sananlaskujen kirjassa korostetaan usein ruumiillisen kurituksen merki-tystä kasvatustyössä. Meille on itses-tään selvää, että ruumiillinen kuritus ei ole hyväksyttävää vaan lainsäädännös-säkin rangaistavaa, ja siksi käytännölli-nen muistutus kurituksen rajoista tun-tuu lähinnä tragikoomiselta: ”Kurita poikaasi, kun vielä on toivoa, varo sen-tään hakkaamasta häntä hengiltä” (Sa-nanl. 19:18).

Antiikin maailmassa tällaiset oh-jeet eivät olleet ainutlaatuisia. Kreikka-laisissa ja roomalaisissa lähteissä ovat yleisiä perustelut ruumiillisen kurituk-sen välttämättömyydestä osana onnis-tunutta kasvatusta. Useat ajattelijat pe-rustelivat sekä vanhempien että opetta-jien voimankäyttöä vertaamalla lasten kasvatusta villieläinten kesyttämiseen, joka onnistui vain jos eläinten kuritta-misen aloitti tarpeeksi ajoissa. Jotkut intellektuellit tosin vaativat, että kasva-tuksen pitäisi perustua lasten kunnioit-tamiseen nöyryyttämisen sijaan, mutta on vaikeaa arvioida, kuinka laajalti nä-mä ajatukset saivat kannatusta.

Ruumiillisen kurituksen arkipäiväi-syydestä kertoo Pompeijista säilynyt seinämaalaus, jossa opettaja pieksee kahden oppilaan kiinni pitelemää oppi-lasta muun luokan seuratessa toimitus-ta taustalla.

Kristinusko ei muuttanut fyysisen voiman käyttöä suosivia kasvatusmene-telmiä. Vanhan testamentin lisäksi ku-ritusta perusteltiin ajatuksella ihmisen perimmäisestä syntisyydestä, joka täytyi pitää kurissa ankarin keinoin, ja mart-tyyriteologialla, jonka mukaan nykyisis-tä kärsimyksistä seurasi ikuinen palkin-to taivaassa. Nämä perustelut muodos-tuivat pysyväksi osaksi kristillistä kas-vatusihannetta, johon on aivan viimei-siin vuosikymmeniin asti kuulunut aja-tus kasvatettavan alistumisesta ja nöyr-

tymisestä kasvattajan tahtoon tarvitta-essa vaikka fyysisen kurituksen avulla.

Nykynäkökulmasta meidän on help-po tuomita kuritukseen perustuvat kas-vatusmenetelmät. Antiikin aikana ne kuitenkin olivat osa yhteiskuntaa, jos-sa väkivalta ja ihmisten fyysisen koske-mattomuuden loukkaukset olivat arki-päivää esimerkiksi orjajärjestelmän an-siosta. Me arvioimme kasvatusmenetel-miämme sen pohjalta, mikä on parasta lapsen kehityksen kannalta; jotkut tut-kimukset ovat esimerkiksi osoittaneet, että lapset, joita on kuritettu fyysisesti, ovat muita aggressiivisempia. Antiikis-sa kuitenkin painopiste oli siinä, autta-vatko käytetyt kasvatusmenetelmät las-ta tuottamaan vanhemmilleen kunniaa; pahinta oli, jos kuria vaille jäänyt lapsi tuotti häpeää: ”Keppi ja nuhtelu antavat viisautta, kuritta kasvanut poika on äi-tinsä häpeä (Sananl. 29:15).

Lapsen koskemattomuuden korosta-minen ja voimankäytöstä luopuminen kasvatuksessa eivät ole tapahtuneet kris-tillisen perinteen innoittamina vaan osit-tain jopa sitä vastaan. Tapahtuneella ke-hityksellä on kuitenkin ollut merkittävä vaikutus kristilliseen teologiaan. Kuvam-me Jumalasta taivaallisena Isänä on luul-tavasti melko toisenlainen kuin aiemmil-la sukupolvilla, koska kuvaamme eivät – toivottavasti – varjosta kokemukset fyy-sisestä kurituksesta osana omaa kasva-tustamme. Meidän on helpompi luottaa Jumalan ehdottomaan rakkauteen ja ar-moon, joka ei jätä sijaa alistamiselle ja ih-misen nöyryyttämiselle. Kasvatustyöm-me ei pohjaudu pelkoon kasvojen mene-tyksestä vaan voimme keskittyä siihen, miten kasvatus kulloinkin tukee parhai-ten lapsen kehitystä.

Kasvatuksen pohtimiseen lapsen nä-kökulmasta meitä kehottavat yllättävän moderneilta kuulostavat Kolossalais- ja Efesolaiskirjeen kirjoittajat: ”Isät, älkää aina moittiko lapsianne, etteivät he ma-sentuisi” (Kol. 3:21); ”Isät, älkää herät-täkö lapsissanne vihaa, vaan kasvatta-kaa ja opettakaa heitä Herran tahdon mukaan” (Ef. 6:4).

raimo hakola

Nuorena vitsa väännettävä

Hietalahdenranta 13, Helsinki (ma-pe 9-17)p. 020 754 2350

Kaikki tämä ja paljon muuta

Terhi Paananen

eKr – jKr – polkuja Raamattuun

Selkeä johdatus Raama-tun kirjoihin. eKr- jKr kertoo kustakin kirjasta keskeiset faktat, nostaa esille kirjojen teemoja ja esittelee niiden merkitystä kristinuskolle ja yksittäiselle ihmiselle.

Elämän siiville veisukirja108 laulua nuoren seurakun-nan käyttöön. Sointumerkein varustetut laulut palvelevat rippikoulun Elämä-Usko-Ru-kous -jaottelua. Niiden lisäk-si kirja sisältää kitarasointu-jen otetaulukon sekä lyhyet nuorten sanajumalanpalve-luksen ja messun kaavat.

15,20

29,60

12,50

25,10

11,60

Veisukaraoke DVD

Karaoke-DVD suosituis-ta riparilauluista. Sisältää taustalauluraidat. Sisältää mm. Evankeliumi, Krusifi k-sin juurella, Martin Luther Kingin laulu, Tilkkutäkki, Tänään Häneen uskon. Saa esittää seurakuntien ja koulujen pääsymaksutto-missa tapahtumissa!

Mauno Nivala (toim.)

Oma maali ja onnenpotku41 uutta kotimaista tarinaa. Tarinat sop-vat kaikenikäisille, erin-omaisesti myös nuorille ja varhaisnuorille.

Jaakko Mäkeläinen

Mikä mukulakivi? ja muita visailuja

Huviksi ja viisaudeksi. Koko joukko visailuja ja kysymyksiä vastauksineen erilaisten tilaisuuksien ja tilanteiden ratoksi. Ky-symyksiä on monista eri teemoista: kulttuurista, urheilusta, Raamatusta, kristinuskosta, maantie-dosta, viron kielen erikoi-suuksista jne.

Santtu Perkiö

Oman elämäsi tähtiOman elämäsi tähti on-nittelee nuorta juhlassa, kannustaa luottamaan unelmiin sekä antaa eväi-tä ja ajateltavaa arkeen. Maailma näyttää erilai-selta kristityn silmin.

16,60Norm. 28,50

Ilmoitusten hinnat ovat seurakuntahintoja.

Yli 20 kpl 10,00€/kpl

�0 - I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 3 ·10 �1- I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ3·10 |

Nuorisotyön mieli ja merkitys. Toim. Minna Heikkinen. Nuoperi / Turun Yliopisto, 2009.

Tämä kirja antaa joukolle eri ikäi-siä nuorisotyöntekijöitä oman

äänen. Saamme seurata suomalai-sen nuorisotyön menneisyyttä ja tä-tä päivää 28 kirjoittajan ja 20 paik-kakunnan mukana. Aikaperspektiivi venyy 70 vuoteen.

Teemat avaavat nuorisotyön ulot-tuvuuksia seuraaviin suuntiin: kutsu-mus, kulttuurinen nuorisotyö, nuo-ret ja media, sosiaalinen nuorisotyö, nuorten tilat, kansainvälisyys ja mo-nikulttuurisuus ja luontoyhteyttä et-simässä. Kirjoittajat puhuvat reilus-ti itse ja heillä on monta tarinaa ker-rottavanaan. Kirja ei ole varsinainen historiateos, mutta nuorisotyön mik-rohistoriaa se tarjoaa.

Olemme saaneet hyvän kirjan, jo-ka on tehty huolella. Oletettavissa on, että kirja ilmestyy usean lukevan nuorisotyöntekijän käsiin.

Oli nuorisotyöntekijällä paljon tai vähän virkavuosia repussaan, tätä lu-kee mielikseen. Kun oma työ lisää kuormaa ja arki tympii, kirjan äärel-lä voi nähdä vähän pidemmälle ja eri-tyisesti taaksepäin.

Eläkkeelle lähtevän käsiin tämä on hyvä saate. Myös toiseen työpaik-kaan siirtyvälle nuorisotyöläiselle Nuorisotyön mieli ja merkitys on so-piva lähtölahja. Vasta koulunsa käy-nyt, työtään aloittava työntekijä tar-vitsee näitä perspektiivejä.

Sisällön painotuksista jäin kaipaa-maan lisää seurakuntien nuorisotyön näkökulmia. Toisekseen kirja viipyy enemmän palkattujen työntekijöiden maailmassa ja virallisen nuorisotyön saralla kuin vapaaehtoisten toimijoi-den joukossa. Erilaiset nuorisotoi-minnan reunailmiöt ansaitsisivat ne-kin koontinsa.

Kirjan kustantaja ja julkaisija on Nuoperi (nuorisotyön perinteen tal-lentaminen). Suomalainen nuoriso-työ on Nuoperinsa ansainnut! Nuo-

peri toimii opetusministeriön rahoi-tuksella. Vuoden 2007 alusta sijain-tipaikkana on ollut Turun yliopis-ton Kulttuurien tutkimuksen laitos. Vastuuhenkilönä toimii kansatieteen (European Ethnology) lehtori Timo J. Virtanen. Jos Nuoperi ei ole ennes-tään tuttu, vilkaise nettisivuja.

Nuorisotyön historia on varsin nuori. Aikalaislähteitä ja dokument-teja on vielä tiedossa. Tallentajien on aika toimia.

Tapani Ketola

Nuorisokeskus Marttinen-huikea torni kutsuu kiipeilemään-

Rippileirejä, isoskou-lutuksia ja muita seu-rakuntien koulutus-tapahtumia vuosien

ammattitaidolla. Soita ja kysy lisää!

Marttinen Herrasentie 16 34800 Virrat

Puh. 03 485 1900

www.marttinen.fi

Marttisen huima uutuus:

Yläköysirata, vaijeri-liuku ja jääkiipeily –

tule ja koe huima seikkailu!

Johanna ja Juha Tanska: Silitä kis-saa. Hengellisiä harjoituksia hen-gästyneille. Kirjapaja 2010. Ihana, taskuun-mahtuva kirja, jo-ka yhdistää on-nistuneesti arki-sia yksityiskohtia kristilliseen pe-rinteeseen. Py-hä on keskel-lä elämää teks-teissä, jotka sopivat hy-vin rukoushetkiin ja meditaatiopu-heiksi, nuorille ja aikuisille, työnte-kijäkokousten hartauksiksi ja omak-si rakennukseksi. Valokuvat pysäyt-tävät katseen ja antavat tilaa pures-kella luettua. KJ

Hannele Cantell: Ratkaiseva vuo-rovaikutus. Pedagogisia kohtaa-misia lasten ja nuorten kanssa. PS-kustannus 2010. Kohtaamisen ja vuorovaikutukseen rohkaisevassa teoksessa opettajat vinkkaaavat kuinka kohdata viisaas-ti niin oppilasjoukon nenäkkäät, ali-suoriutujat, kovikset kuin kiusatut. Kirjasta ilmestyi samanaikaisesti eri-koispainos varhaiskasvattajille. KJ

Arto Köykkä: Rakkaus, Jumala, kuolema. Kirjapaja 2009. Rakkaus, Jumala ja Kuolema kuulos-taa kirjan nimenä mahtipontiselta. Lukijassa herää mielenkiinto, kuin-ka kirjoittaja voi vangita nämä kolme sanaa reiluun kahteensataan sivuun.

Kirja on kunnianosoitus arkius-kolle. Köykkä pureutuu elämän pe-ruskysymyksiin ymmärrettävällä ja maanläheisellä kielellä. Toki tekstis-sä vilahtaa länsimaisen filosofian ja kulttuurin henkilöitä. Kirjan sano-man ymmärtämistä ei silti vaikeuta, vaikka et tietäisi, keitä olivat Witt-genstein, Kieslowski tai Saramago.

Köykkä käsittelee kolmea sanaa erilaisten elämänkertomusten ja yh-teiskunnan tapahtumien kautta. Sa-malla hän kuljettaa kirjan sivuilla elämänsä tarinaa lämpimällä tavalla. Kirja nostaa esille ajatuksen: onnelli-nen ihminen on se, joka hyväksyy, et-tei elämä ole kokonaan ihmisen hal-linnassa.

Mitä on rakkaus? Millainen on Ju-mala? Mitä kuolema merkitsee, mitä tapahtuu sen jälkeen? Kaikkia asioita ei voi selittää järjellä ja tieteellä.

Lukiessani kirjaa mielessäni herä-si kysymys, pitäisikö sanojen olla jär-

jestyksessä kuolema, Jumala ja rak-kaus. Vasta silloin kun ihminen me-nettää jotain tärkeää, hän saattaa op-pia olemaan kiitollinen Jumalalle sii-tä, mitä hänellä on. Tämä oivallus il-menee rakkautena.

Eija Juuma

Johanna Koivisto – Helena Paa-lanne – Antti Siukonen: Ihan sa-ma – eilen, tänään ja iankaikkises-ti. Lasten Keskus 2010. Ihan sama -rippikoulukirjassa ei ole tehty kompromisseja. Kirja esittelee kolme uskonkappaletta perusteelli-sesti, mutta tiivistäen. Kuvallinen il-maisu on herkullista ja kirjoittajilla on halu puhua nuorten kieltä. Mo-nipuoliset tekstit ja tehtävät sopivat niin oppitunnille kuin nuorten oma-toimiseen lueskeluun.

Ihan sama avaa näkökulmia, haas-taa pohtimaan ja kertoo kristinuskon olennaiset asiat raikkaasti, tyytymät-tä keskinkertaisuuteen missään koh-dassa.

Kirjan lukeminen on kuin leppoi-sa ja syvällinen juttutuokio hyvän rippikouluopettajan kanssa.

Minna Mannert

ee aikamatka! Hyppää virtuaaliseen todellisuuteen ja löydä itsesi kesäleiriltä vuonna 1939. Nuorisotyön mieli ja merkitys kertoo sinulle,

mitä kaikkea nuorisotyössä on tapahtunut tämän huiman seitsemän vuosikymmenen matkasi aikana. Sukella nuorisotyöntekijän mieleen ja päästä mieli-kuvituksesi valloilleen. Kirjassa esitellään seitsemän keskeistä nuorisotyön teemaa 28 kirjoittajan kokemana. Lue mistä on nuorisotyöntekijä tehty!Voit tilata kirjan suoraan Nuorisotyön perinteen tallentamishankkeelta: www.nuoperi.fi tai sähköpostitse kontakti@nuoperi.fi

ee aikamatka! Hyppää virtuaaliseen todellisuuteen ja löydä itsesi kesäleiriltä vuonna 1939. Nuorisotyön mieli ja merkitys kertoo sinulle,

mitä kaikkea nuorisotyössä on tapahtunut tämän

T

Nuorille mahdollisuus työllistyä nuorisoalalleu Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry:n koordinoi-ma Työtä nuorille –hanke antaa mahdollisuuden hakea palkkaustukea alle 29-vuotiaiden nuorten työllistämi-seksi nuorisotoimialalle.

Hakijana voi olla mikä tahansa nuorisolain mukais-ta nuorisotyötä tekevä organisaatio tai työnantaja, esim. seurakunta tai järjestö.

Palkkaustukea voi hakea yhden tai useamman alle 29-vuotiaan työllistämiseen päätoimiseen kokopäivä-työhön 1–6 kuukaudeksi. Työllistettävän ei tarvitse ol-la työtön työnhakija, myös esimerkiksi opiskelijoita voi-daan työllistää.

Palkkaustukea voi hakea korkeintaan 1500 eur/kk/työllistettävä. Hakijoilta edellytetään palkkakuluihin myös omarahoitusosuutta.

Hanke pyrkii nopeassa aikataulussa työllistämään nuoria erityisesti kesätöihin, mutta tukea voi hakea voi myös muuhun työsuhteeseen, joka ajoittuu kokonaan vuodelle 2010.

Haku on jatkuva haku 31.8. saakka. Tarkat hakukriteerit ja hakukaavakkeet löytyvät

osoitteesta www.alli.fi, vasemman laidan valikossa ”Työtä nuorille”.

�� - I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 3 ·10 ��- I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ3·10 |

Kirkkohallitus, Kirkon kasvatus ja nuorisotyöPL 185 (Satamakatu 11)

00161 Helsinkipuh. (09) 1802 1

www.evl.fi/kkh/to/kkn/

K i r k o n k a s v a t u s j a n u o r i s o t y ö ( K K N )

MARKKU

E L Ä K K E E L L E!

Tervetuloa juhlistamaan Markku Holman eläkkeelle siirtymistä!

Aika: perjantai 4.6.2010 klo 14-16Paikka:Kirkkohallituksen juhlasali, Satamakatu 11, Helsinki

Mahdolliset puheet ja tervehdykset pyydämme jättämään lahjapöydällä olevaan pärekoriin.

Ohjelmassa luvassa puhetta, laulua ja tarjoilua sopivassa suhteessa.

Tilaisuuteen ei tarvitse ilmoittautua. Mahdolliset kysymykset: maarit.ala-mononen@evl.fiKirkon kasvatus ja nuorisotyö / Kirkkohallitus

u Mentorointi on vähän vaikea sana ja monille kummal-linen käsite. Asian avaamista on pyydetty jo vuosia.

Miten kerron päivähoidon työntekijöille, mistä mento-roinnissa on kysymys. Tietävätkö omat työkaverit seurakun-nassa, mitä päivähoidon uskontokasvatuksen mentori oikein tekee?

Kumppaniksi kulkemaan – mentorointi uskontokasvatuk-sessa -esite pyrkii avaamaan sekä mentoroinnin käsitettä että sen perustana olevaa vuorovaikutteista työotetta. Se kertoo myös mentoroinnin eri muodoista sekä valottaa, mi-kä ero on päivähoidon uskontokasvatuksen ja kirkon anta-man kristillisen kasvatuksen välillä.

Kevään aikana esitteestä lähetetään näytekappale jo-kaiseen seurakuntaan.

Esitettä saa tilata kirkkohallituksen julkaisumyynnistä jul-kaisumyynti@evl.fi ja sitä myydään hintaan 10 euroa / 25 kpl erissä.

Esitteen ensisijainen tarkoitus on päivähoitohenkilöstön informointi. Toivomme, että seurakunnat käyttävät esitettä ”käyntikorttinaan” mentoriyhteyksien luomisessa.

u Kirkkohallituksen kasvatuksen ja nuorisotyön yksikön päätös järjestää seuraavat lapsi- ja nuorisotyön neu-vottelupäivät laivaristeilyn muodos-sa on nostanut esiin kriittisiä kom-mentteja. Kritiikki on kohdistunut laivaan tapahtumapaikkana sekä rat-kaisun ekologisuuteen.

Päätös on syntynyt pitkän harkin-nan tuloksena ja on ratkaisuna moni-ulotteinen. Kyseessä on kompromis-si, jossa talous näyttelee merkittävää osaa. Kirkkohallitus joutuu päätöksiä tehdessään huomioimaan koko kir-kon taloustilanteen, joka ei näytä yh-tään helpommalta vuonna 2011. Lai-vaympäristö tarjoaa kokonaisedullisen paketin osallistujalle majoituksineen, ruokailuineen ja liityntämatkoineen.

Järjestäjän näkökulmasta tilat ovat totuttuun nähden pienemmät, mut-ta määrällisesti riittävät. Asiaa helpot-taa, että neuvottelupäivien kolmivuo-tiskierrossa ovat vuorossa ammatilli-set päivät, joilla on tarkoitus kokoon-tua yhteen ammatti- tai tehtäväryh-mittäin. Hyviäkin puolia on. Laivassa kaikki on lähellä. Aikaa ei mene hotel-lin, ruokapaikan ja ohjelmatilan välisiin matkoihin. Tilaratkaisuna ja ohjelmal-taan päivät tulevat edustamaan parem-min neuvottelupäivämäisyyttä. Koko osallistujamäärän yhdessäolo mahdol-

listuu Helsingissä ja Tukholmassa. Useissa dokumenteissa laivaa pi-

detään matkustusmuodoista yhtenä epäekologisimmista. Näin varmasti onkin, kun puhutaan pelkästään mat-kustamisesta tai pelkästä risteilys-tä ilman muuta tarkoitusta. Ison lai-van liikuttamiseen tarvittavalla ener-gialla tuotetaan myös kaikki tapah-tuman järjestämiseen tarvittava inf-rastruktuuri. Näkökulma on siis eri-lainen, kun matkustamiseen liitetään tapahtumajärjestelyt. Samalla liikku-miseen käytetyllä energialla lämmi-tetään hytit, kokoustilat ja käyttöve-si, valmistetaan ruoat, tuotetaan säh-köt ja kuljetetaan reittimatkalla ole-vat matkustajat sekä rahti (lähes 100 000 yksikköä/vuosi).

Tapahtuman ympäristövaikutus-ten mittaaminen ei ole muuttuvi-en tekijöiden takia kovin helppoa. Oman jälkensä näin iso tapahtuma jättää, oltiin sitten maissa tai laival-la. Ja pienimmästä päästä ei ole osal-listujien matkustaminen tapahtuma-paikalle. Tätä ajatellen neuvottelu-päiville osallistuja saa junalippunsa alennettuun hintaan. Kun VR tuot-taa junien tarvitseman sähkön vesi-voimalla, ovat matkustamisen pääs-töt lähellä nollaa. Kirkkohallitus luo-vuttaa jokaisesta osallistumismak-susta myöhemmin sovittavan sum-man Saaristomeren pelastusoperaa-tioon tekemällä lahjoituksen Saaris-tomeren Suojelurahastolle. Kerty-

neet varat käytetään konkreettisiin toimenpiteisiin ja ympäristötietoi-suuden lisäämiseen Saaristomeren tilan parantamiseksi.

Yhteistyökumppanina Viking Line oli helppo valinta. Suomen laatupal-kinnon 2009 voittanut yritys on osoit-tanut esimerkillistä ja vaatimukset ylittävää yhteiskuntavastuuta esimer-kiksi turvallisuus- ja ympäristöasiois-sa. Viking Line on saanut pääpalkin-non kansainvälisessä The Seatrade Awards 2000-kilpailussa pakokaasu-ja vähentävästä menetelmästä. Itäme-risäätiön vuoden ympäristöpalkinto tuli varustamoiden ympäristöpanos-tuksista. Ruotsin Merenkulkufooru-min ja Tukholman satamien ympäris-töpalkinnot on saatu polttoainepääs-töjen vähentämisestä. Palkinnoissa pidettiin tärkeänä myös varustamon kierrätysjärjestelmän tehostamista sekä suljettuja jätevesijärjestelmiä ja kaiken jäteveden pumppaamista mai-hin kunnallisiin vastaanottojärjestel-miin puhdistettaviksi (Lähde: Laatu-palkintokilpailun hakemus).

TervetuloaMarja-Leena Toivanen

Kirkkohallitus / Kasvatus ja nuorisotyö

JohtajaPekka Tukeva

Nuorisotyön sihteeri Neuvottelupäivien

koordinaattori

u Elina Juntunen aloitti kirkkohal-lituksen kasvatuksen ja nuorisostyön yksikössä työalasihteerin tehtävissä 1.4.2010. Vastuualueisiin kuuluu eri-tyisesti oppilaitostyö ammattikasva-tuksen alueella.

Elina (29 v.)on kotoisin Hyrynsal-melta, Kainuusta. Nykyinen espoolai-nen on kotiutunut hyvin kotikaupun-kiinsa, vaikka sydän sykkii edelleen vahvasti Kainuun kansalle. Elinan per-heeseen kuuluu aviomies Jussi ja pian puolitoistavuotta täyttävä poika Eino.

Elina on toiminut aikaisemmin tutkijana ja tuntiopettajana Helsin-gin yliopistossa sekä lehtorina Hu-manistisessa ammattikorkeakoulus-sa. Tutkimus- ja koulutustyötä hän on tehnyt pääasiassa diakoniatyön monimuotoisella kentällä.

Harrastuksia ovat lenkkeily, hiih-to, lukeminen ja opiskelu. Elina toi-mii myös kirkon ja kaupungin luotta-mustehtävissä Espoossa. Seuraavana isompana panostuksena seurakun-

nan luottamustoimien osalta on kan-nustaa nuoria ehdokkaiksi ja äänes-täjiksi syksyn seurakuntavaaleissa.

Mikä mieli-?Ruoka: Kanaa tikka masala, muikkukukko Kaupunki: Kajaani, Helsinki, RoomaElokuva: Postia pappi Jaakobille

u Pienen koululaisen ei tar-vitse viettää iltapäiviä yksin, vaan hän saa päivittäin olla turvallisen aikuisen seurassa, virkistyä ja osallistua häntä kiinnostavaan toimintaan.

Tilaa nyt uusien kerholaisten vanhemmille Kirkon aamu- ja iltapäivätoiminnan esite ”Teh-dään hyvä päivä yhdessä”.

Esite kuvailee kirkon aip-

toiminnan pääpiirteitä ja toi-mintalinjoja. Se on tarkoitet-tu jaettavaksi vanhemmille, päättäjille ja erilaisille yh-teistyökumppaneille.

Kirkkohallituksen julkaisumyynti: www.evl.fi/julkaisumyynti

20 kpl 3e, 50 kpl 5e

Tapahtumapaikkana laivaNeuvottelupäivien ilmoittautuminen alkaa 1.9.2010 osoitteessa www.evl.fi/neuvottelupaivat

KIRKKOHALLITUS/KASVATUS JA NUORISOTYÖ

Tätä esitettä voi tilata Kirkkohallituksen julkaisumyynnistä,julkaisumyynti@evl.fi tai puhelimitse 09-1802 315, 09-1802 229.

KIRKON AAMU- JA ILTAPÄIVÄTOIMINTA

PERUSTA

● yhteistyössä kuntien kanssa

● yhteys lähikouluihin ja opettajiin

● avointa kaikille perheille

PAINOTUKSET

● lapsesta välittäminen

● kristillinen kasvatus

● yhteistyö perheiden kanssa

● monipuolinen ja laadukas toiminta

● koulutetut työntekijät

TAVOITTEET

● kunnioitetaan jokaista lasta

● tasa-arvoinen kohtelu

● turvallinen ilmapiiri

● lapsuuden ilon kokemukset

● vanhempien tukeminen kasvatustehtävässä

● perheyhteyden vahvistaminen

TEHDÄÄN

HYVÄ PÄIVÄ

YHDESSÄ.

KIRKON AAMU- JA ILTAPÄIVÄTOIMINTA

Kirkon AIP-toiminnan esite tilattavissa

Kumppaniksi kulkemaan – uskontokasvatuksen mentoriesite on ilmestynyt

Elina Juntunen työalasihteeriksi

SUT ON NÄHTY!

Kirkon Nuorisopäivät kiittää kaikkia mukana olleita: nuo-ria, työntekijöitä, esiintyjiä, vapaaehtoisia, vastuunkanta-jia, yhteistyökumppaneita.

Nähdään Tampereella 2012.

�� - I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 3 ·10 ��- I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ3·10 |

Nuorten Keskus Liisankatu 27 A 5,

00170 Helsinkipuh. (09) 622 9670

www.nuortenkeskus.fi

Ei laivakokouksille

Nuorten Keskuksen hallitus kävi maaliskuussa pitämässään kokouk-sessa perusteellisen keskustelun jär-jestön osallistumisesta Kirkon lap-si- ja nuorisotyön neuvottelupäivien järjestelyihin vuonna 2011, jolloin päivät on päätetty järjestää laiva-risteilynä.

Hallitus piti valitettavana pää-töstä järjestää kokous laivaristei-lynä johtuen ekologisista, laivan ti-lajärjestelyihin liittyvistä ja Pyhä-painopisteen linjauksiin perustuvis-ta syistä ja päätti, että Nuorten Keskus ei ole järjestäjätahona vuo-den 2011 kirkon lapsi- ja nuoriso-työn neuvottelupäivillä.

Perustelut jäädä pois neuvottelu-päivien järjestäjävastuusta nousevat ekologisista kysymyksistä, Nuorten Keskuksen arvoista ja toimintastra-tegiasta 2015. Päätöstä puoltavat myös kirkon ilmastostrategia ja Py-hä-painopiste. Päätöksen taustal-la ei ole halua irrottautua neuvotte-lupäiväyhteistyöstä, vaan se koskee ainoastaan vuoden 2011 tapahtu-maa. Hallitus päätti samassa yhtey-dessä, että Nuorten Keskus ei Py-hä-painopisteen aikana itse järjes-tä laivaristeilytapahtumia.

Kansainvälinen rippikouluNuorten Keskuksen järjestämät kan-sainväliset rippikoulut tuovat yhteen ulkosuomalaisia ja Suomessa asu-via nuoria. Joka kesä järjestämme kolme rippikoulua, joiden paikoista puolet on varattu ulkosuomalaisille nuorille. Kansainvälinen leiri Pöyhö-lässä on vaikuttava kokemus ja suo-men ja englannin kielellä tapahtu-va opetus mahdollistaa osallistumi-sen suomalaiseen rippikouluun mo-nenlaisista taustoista tuleville nuo-rille. Vuoden 2011 rippikoulujen il-moittautuminen on nyt käynnissä, lisää tietoja osoitteesta www.nuor-tenkeskus.fi tai kurssisihteeri Elise Kyttä, p. 040-7318578, elise.kyt-ta@nuortenkeskus.fi.

N u o r t e n K e s k u s ( N K )

u Aivan uudennäköinen ja asioita tuoreella tavalla käsittelevä rippikou-lukirja on nyt saatavilla.

Kirjan tekijöillä on runsaasti kokemus-ta rippikoulutyöstä ja Nuorten Keskuksen toiminnassakin he ovat monella tavalla vaikuttaneet. Johanna Koivisto Espoon Olarin seurakunnasta, Helena Paalanne Oulun Tuiran seurakunnasta sekä Antti Siukonen Fleim-lehdestä ovat pappeja, jotka ovat valmiita sanoittamaan kristin-uskon ydintä uudella tavalla.

Kirjan hauska ja innostava ulkoasu on Tomi Kujansuun käsialaa.

Piispainkokous hyväksyi kokoukses-saan 9.2.2010 materiaalin käytettä-

väksi KJ 3:4 §:n tar-koittamana rippi-koulukirjana.

Kirjan ansioiksi todettiin tuoreet il-maisu- ja työsken-telytavat ja tekstin todettiin haasta-van vuoropuheluun ja prosessointiin.

Tästä kirjasta on kuiva oppikirja-maisuus kaukana!

Kirjaa saa tilata LK-kirjoista, www.lastenkeskus.fi. Rippikoululaisen kirjan hinta on 12,50 € ja opettajan oppaan 35 €.

u Tunnebaana on lautapeli, jossa edetään noppaa heittämällä. Pelissä on neljä kysymystyyppiä: tunne, mieli-pide, toiminta, jokeri. Tunteen kohdal-la pelaaja esimerkiksi jatkaa lausetta: ”tunsin itseni miltei aikuiseksi kun…” tai ”koin onnistuneeni silloin, kun…”

Mielipiteissä otetaan kantaa esi-merkiksi väitteisiin ”kauniit ihmiset ovat onnellisimpia” tai ”pojilla on vähem-män ulkonäköpaineita kuin tytöillä”.

AIDS-tukikeskuksen suunnittelija Eija Järviön mielestä on tärkeää, että nuo-ret saavat asianmukaista tietoa ihmis-suhteisiin liittyen. ”Nuorten kesken syn-tyneet keskustelut ovat parhaimpia ta-poja käsitellä ihmissuhteista herääviä

kysymyksiä.” Tunnebaana-

peli antaa sii-hen mahdolli-suuden myös ke-sän riparilaisille.

”Tää on aika uudenlainen ta-pa käsitellä näi-tä juttuja, kyllä tätä tulee pelattua”, sanoo jo useam-malla riparilla isosena ollut Sirpu, 18.

Seurakunnat voivat tilata peliä osoit-teesta www.aidstukikeskus.fi. Yksi peli maksaa 5 euroa, kolme peliä 10 euroa.

u ”Monesti nuoret kokevat ehdok-kuuden paljon isompana kuin mitä se loppujen lopuksi on. Toivoisin, et-tä te nuorille läheiset ihmiset rohkai-sisitte heitä lähtemään mukaan seu-rakuntavaaleihin”, 19-vuotias Matias Marttinen sanoo. Nuori raumalainen tietää ulkopuolisen tuen merkityk-sen, sillä hän on yksi niistä nuorista, jotka ovat päättäneet asettua ehdok-kaaksi tulevissa vaaleissa.

”Tavoitteenani on läpimeno Rau-man seurakunnan kirkkovaltuustoon” Matias kertoo. Vaalityö ei ole Matiak-selle uutta, sillä hän oli ehdokkaana vuoden 2008 kunnallisvaaleissa koti-kaupungissaan Raumalla. Äänimäärä riitti varavaltuutetun paikkaan.

Vaikka aikaisempi omakohtainen vaalikokemus on rohkaissut Mati-asta, korostaa hän ulkopuolisen tu-en merkitystä: ”Ilman läheisten tu-kea on ikävää lähteä tekemään vaa-leja. Tuen ei tarvitse olla erikoista – keskeisintä on kannustaa nuoria läh-temään vaaleihin saamalla heidät us-komaan, että he pystyvät siihen.”

Yksinkertaisimmillaan kannusta-minen on hiljaista läsnäoloa. Toisaal-ta aikuisen rooli vaali-informaation levittäjänä on merkittävä. Nuorten motivoimiseksi mukaan vaaleihin on tärkeää tarjota tietoa ehdokkuudesta ja auttaa konkreettisesti vaalityön ai-kana. Nuorten Keskuksen organisoi-ma Kannustaja-koulutus ja sen tuot-

tama materiaali toimii hyvänä tukena niin ehdokkaalle kuin kannustajalle.

Matias tutustui Nuorten Keskuk-sen toimintaan kampanjapäällikkö Kaisa Aitlahden luotsaaman nuor-ten vaaliryhmän kautta. Vaaliryhmä perustettiin syksyllä 2009 ideoimaan nuorisoystävällisiä vaaleja ja tuke-maan nuorten osallisuutta.

”Nuorten Keskuksen rooli omas-sa ehdokkuusprosessissani – jos sitä tällaisella nimikkeellä halutaan kut-sua – on ollut merkittävä. Oikeas-taan en tiedä olisinko lähtenyt lain-kaan ehdolle, ellei minua olisi pyy-detty nuorten vaaliryhmän jäseneksi.

Olen saanut sitä kautta paljon käy-tännön neuvoja.” Matias kertoo.

Informaation paljoutta ei Matiak-sen mielestä tule pelästyä: ”Ehdok-kaan ei tarvitse olla valmis paketti ja tietää miten asiat hoituvat valituk-si tulemisen jälkeen. Rutiinit omak-sutaan hitaasti ja omat mielipiteet muokkaantuvat matkan aikana.”

Kannustaja kulkee mukana kuun-telemassa nuorta, valmiina auttamaan asioissa, joissa nuori apua kaipaa. Kaikki kulminoituu tietenkin vaalei-hin, joissa kannustajilla myös tärkeä rooli. ”Ystävät Raumalla ovat luvan-neet äänestää minua ja se on tuonut lisää varmuutta” Matias myöntää.

Vanhan kliseen mukaan ”Vain ää-nestämällä voit vaikuttaa.” Äänestä-mään pääsee kuitenkin vasta 1.11. Miksi et tekisi jotain jo ennen sitä? Nuorten Keskus haluaa haastaa sinut: ”Jo Kannustamalla voit vaikuttaa!”

Jenni Hakkarainen

Ehdokasasettelu päättyy 15.9.2010Lisätietoja saa osoitteista: www.ensimmainenkerta.fi www.seurakuntavaalit.fi

•

•

Matias Marttinen lähti seurakun-tavaaliehdokkaaksi.

Ihan sama. Eilen, tänään ja ikuisesti -rippikoululaisen kirja ja opettajan opas

Tunnebaana -lautapeli

Kannustajan rooli on tärkeä nuoren seurakuntalaisen ehdokkuusprosessissa

SUT ON NÄHTY!

Kirkon Nuorisopäivät kiittää kaikkia mukana olleita: nuo-ria, työntekijöitä, esiintyjiä, vapaaehtoisia, vastuunkanta-jia, yhteistyökumppaneita.

Nähdään Tampereella 2012.

Kuvat: H

eikki Alanko

�� - I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 3 ·10 ��- I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ3·10 |

P T K - p o i k i e n j a t y t t ö j e n k e s k u sP a r t a h a r j u n t i e 3 6 1

7 6 2 8 0 P a r t a h a r j up u h . 0 4 0 0 6 3 0 4 3 0

p t k @ p t k . f i , w w w. p t k . f i

JiiPee 4/10Tuunaa kesä Antaa runsaasti vinkkejä tytöille ja pojille oman mukavan kesän tuunaamiseen.

Syksyn lehdet

5/10 Erilaisina yhdessä, ilm. 4.8.6/10 Oikeus pyhään, ilm. 8.9.7/10 Nuku hyvin, ilm. 13.10.8/10 Joulu, ilm. 17.11.

Uutuuksia

Kesän 2010 leiritn Uniikki-harrasteleiri seurakuntien, kuntien ja järjestöjen varhaisnuorten ryhmille 14.–18.6. Partaharjun toimin-takeskuksessa, Pieksämäellä. Leirimuo-toinen kurssi on jatkoa Partaharjun har-raste- ja raittiusleirien pitkälle ketjulle.n Tievatuvan perheleiri, Tievatuvan ret-keilykeskus, Saariselkä 29.6.–3.7.n Loiskis-leiri varhaisnuorten ryhmille 27.–30.7. Kunstenniemi, Rymättylä.n Partaharjun 56. puhallinmusiikkikurs-si puhallin- ja lyömäsoitinharrastajille 31.7.–7.8. Partaharjun toimintakeskus, Pieksämäki.

Ohjaajillen Aamu- ja iltapäivätoiminnan neu-vottelupäivät teemalla ”Kohtaamisia” Tampereella 14.–15.10. Hinta 135 e/hlö + majoitus 60 e/hlö/2hh. Ilmoittau-tuminen 10.9. mennessä ptk@ptk.fi tai 0400 630 430.n Salibandyn perus- ja jatkokurssi sali-

bandykerhojen ohjaajille ja työntekijöil-le. Peruskurssi Helsingissä 16.10.2010, jolloin sovitaan jatkokurssin aika.n Raamatturäppi-ohjaajakurssi – Uusi testamentti seurakuntien työntekijöille, opettajille ja muille lasten ja nuorten kanssa Raamattuun perehtyville 26.–27.10.2010 Partaharjun toimintakes-kus, Pieksämäki.

Ryhmillen EuroQuest: London – huikea seikkailu 16–25-vuotiaiden ryhmille Lontoossa, Iso-Britanniassa. euroquest@european-fellowship.org ja Kati Jansa PTK:ssa.

Syksyn vaelluksetn Karpio-vaellus ja Antinvaellus nuori-sotyönohjaajille, kerhonohjaajille, ker-holaisille ja perheille 18.–19.9. Eura.n Piitunpolun vaellus kerhonohjaajille, nuorille, työntekijöille ja perheille 2.10. Ilmajoki.

Kursseja ja tapahtumia

Monica Vikström-Jokela Tyhjä paikkaErityisesti koulu-ikäisten lasten ja myös vanhempi-en käteen sopi-va pieni surukir-ja käsittelee sitä, miltä tuntuu, kun joku, josta kovas-ti pitää, kuolee. Monica Vikström-Jo-kela on koonnut pieneksi kirjaksi aja-tuksia, runoja ja katkelmia Raamatus-ta, jotka lohduttavat ja auttavat luot-tamaan, että kaikki kääntyy vielä hy-väksi.

Suomentanut: Maisa SavolainenHinta: 15 e, jäsenseurakunta-alennus 15 %.

Kiisi Isotalo (toim.)Pyhä sykkiiVuoden 2010-2011 kerhonohjaajan käsikirjan punaisena lankana kulke-vat pyhyys ja ekologisuus. Viikon tee-ma kulkee kirkkovuoden aiheen mu-kaan. Mukana on Kiisin kiehtovat tari-noita kerhoiltoihin ja ekologisia ideoita niin askarteluihin kuin kotiin vietäväk-sikin. Lopussa on vielä takatasku, jos-sa muutama lisäohje. Kirjassa on mate-riaalia ja vinkkejä koko vuoden ajaksi kerhonpitoon. Valitse niistä omaan ker-hoosi sopivat asiat.

Nettohinta 1–10 kpl á 25,50 e, 11–29 kpl á 24 e ja 30 kpl–á 23,20 e.

Par-As -TestariHauskaa taitojen testausta leireillä ja tapahtumissa! Keksi itse sään-nöt peliin. Hinta á 1,70 e/kpl, myy-dään 5 kpl erissä. Jäsenseurakunta-alennus 10 %.

Onnistumisen iloa ja elämyksiä kerhoi-hin ja tapahtumiin. Lisää Par-As-askar-telumateriaaleja, kuten pannunalunen, puinen kuvakehys ja veitsi sekä monta muuta mukavaa askartelutuotetta löy-tyvät: www.ptk.fi -> PTK-puoti

Joka JiiPeessä • Tyttöjen ja poikien teologiaa, etikkaa ja elämäntaitoja • Pieniä pyhiä hetkiä • Valuvikako? • Tytön ja pojan filosofiaa • Tyttöjä ja poikia eri puolilta maailmaa • Ihmeellinen lemmikki • Puuhaa ja tehtäviä

Hinnat 2,50-5 e/kpl tilaus-määrästä riippuen + lähe-tyskulut.

JiiPee 8–13-vuotiaille

tytöille ja pojille

Lähempiä tietoja kaikista tapahtumista: www.ptk.fi -> PTK:ssa tapahtuu -> Toimintavuosi 2010www.ptk.fi -> piirit

Lehdessä muun muassa:

• Ekokoululaiset ja ympäristöteologi • Luontoteesit • Voimaannuttava valokuvaus • Tämän kesäretken teen kavereiden kanssa! • Mihin jätteet päätyvät? • Fillarin huolto-ohjeet • Kesän parhaat menomestat • Runsaasti tehtäviä, pähkäilyä ja askartelua kotiin ja leirille

ptk.fi POIKIEN JA TYTTÖJEN KESKUS

u Mun vuoro! -osallisuushanke on 6–12-vuotiaiden lasten osallisuut-ta edistävä hanke, jonka takana on kahdeksan valtakunnallista lasten ja nuorten järjestöä.

”Hankkeen tarkoitus on tuottaa toimintamalleja ja -metodeja, miten lasten ääni pääsee kuuluviin. Hanke tukee myös lapsivaikutusten arvioin-tia ja seurantaa kirkon puolella”, sa-noo hankkeen johtoryhmän jäsen Ju-ha Kinanen PTK:sta.

”Kirkon puolella on hedelmällinen maaperä osallisuudelle, joka on ollut agendalla seurakunnissa jo pitkään”, iloitsee Mun vuoro -hankkeen pro-jektipäällikkö Otto Pasma.

”Konkreettinen tapa osallistua hankkeeseen on tulla päivän mittai-seen työpajaan, joita järjestetään ym-

päri Suomea. Päivän tuotoksista tu-lee vahva paketti osallisuuden eteen-päin viemiselle”, Pasma kannustaa. ”Ja jos ei pääse työpajaan, voi oma-toimisestikin lähteä liikkeelle työpai-kallaan.”

Pasma suosittelee kaikessa rau-hassa miettimään omia töitään, mi-ten niissä voisi näkyä lapsen osalli-suus. Perusteellisen pohdinnan jäl-keen omat ideat ja niiden soveltami-nen käytäntöön on paras keino to-teuttaa osallisuutta. Tarkoitus on, et-tä mikä tuntuu hyvälle, lähdetään te-kemään sitä. Uudesta asiasta ei saa tulla taakka työhön.

Hankkeelle on tulossa myös chat, jossa lapsiryhmät voivat kirjoittaa kannanottoja kaikkien nähtäväksi.

Hankkeen yhteistyötahoja ovat:

Suomen Lasten Parlamentin kans-lia ja Lapsiasianvaltuutetun toimisto. Hankkeen takana on kahdeksan val-takunnallista lasten ja nuorten järjes-töä, PTK niiden mukana. Hanketta rahoittaa Opetusministeriö. (PR)

Seuraavat työpajat: 15.5. Alueellinen työpaja Oulussa22.5. Alueellinen työpaja pääkaupun-kiseudulla. Lisäksi syksyllä 5 työpajaa.

www.munvuoro.fi -sivusto tiedottaa muun muassa hankkeen etenemisestä ja tapahtumista sekä toimii hankkeen tiedon ja koulutusmateriaalin jakeluka-navana. Kannattaa myös seurata sivus-tolle pian avautuvia työkalupakkia ja lasten osallisuussivustoa.

Mun vuoro! – lasten osallisuushanke 2009–2011

u Lasten kysymykset kuolemasta vetävät monen aikuisen sanattomaksi. Omassa avuttomuudessaan aikuinen voi arkailla aiheen käsittelyä ja pelätä satuttavansa lasta vaikealla aiheella.

Toimittaja-kirjailija Monica Vik-ström-Jokela on tarttunut vaikeaan aiheeseen ja koonnut Tyhjä paikka -kirjaksi ajatuksia, runoja ja katkelmia Raamatusta auttamaan ja lohdutta-maan lasta surussa.

”Kouluikäinen lapsi, jonka lähei-nen kuolee, on yleensä ”ensikertalai-nen” surun edessä. Hän ymmärtää, et-tä menetys on peruuttamaton, mutta ei ehkä käsitä, miten hänelle rakas lä-heinen voi kadota hänen elämästään”, sanoo toimittaja-kirjailija Monica Vik-ström-Jokela.

Hän voi tuntea itsensä petetyk-si: ”Kuinka hän saattoikaan jättää mi-nut!?” Kaipuun ja vihan taakka voin tuntua niin ylivoimaiselta, että ainoa selviytymiskeino on työntää kipeät tunteet syrjään ja keskittyä kaikin voi-min arkisiin asioihin.

”On hyvä muistaa, että lapsen ky-ky tuoda tunteensa esiin kertoo vain hänen persoonallisuudestaan, se ei ole hänen menetyksensä tai surunsa

mittapuu”, sanoo Monica Vikström-Jokela.

Niinpä aikuiselta tarvitaan herk-kyyttä, avoimuutta ja aikaa olla kuu-lolla silloin, kun lapsi on valmis avau-tumaan. Luonnollinen ja konkreetti-nen tapa lähestyä asiaa on paras. Las-ten kysymyksiin on parempi vastata, ettei tiedä, kuin vaieta tai alkaa puhua muusta.

Juuri ilmestynyt Tyhjä paikka -kir-ja on tarkoitettu erityisesti kouluikäis-ten lasten surukirjaksi, mutta se sopii kaikenikäisille.

Kirjan lyhyet tekstit kuvaavat tun-netiloja, jotka ovat hyvin yleisiä, vaik-ka sureva lapsi usein kokee itsensä täysin yksinäiseksi tunteensa kanssa.

”Toivon, että tekstit antaisivat lap-sille ja nuorille sekä lohtua että roh-kaisua: ”En ole täysin yksin, muut-kin ovat käyneet tämän läpi ja sel-viytyneet”. Kirjassa on myös rukouk-sia ja lainauksia Raamatusta, jotka se-kä vahvistavat lapsen oikeutta suruun että muistuttavat lukijaa Jumalan tah-dosta kantaa häntä”, kertoo kirjailija.

”Kirja voi tilanteesta riippuen olla viisaampaa antaa koko perheelle kuin yksittäiselle lapselle. Kynnys avun etsi-

miselle saattaa olla matalampi, jos kir-ja vain ”sattuu” löytymään sohvapöy-dältä. Eräs nuorisopappi kertoi myös kokeneensa, että tekstit oli hyvää ja-kaa nuorten kanssa ’ennaltaehkäise-vässä mielessä’”, ehdottaa Monica Vik-ström-Jokela.

Pirjo Riipinen

Surukirja kouluikäisille

Monica Vikström-Jokela kirjoitti kuolema-aiheesta lapsille.

PTK:n Koulutus ja palvelut 2011 ilmes-tyy toukokuun lopulla ja se postitetaan kaikkiin seurakuntiin.

Uutta rippikouluun!

LK-kirjat / Lasten Keskus, puhelin (09) 6877 450, tilaukset@lastenkeskus.fi

Johanna Koivisto & Helena Paalanne & Antti Siukonen

Ihan sama – eilen, tänään ja ikuisesti Uusi, raikas kirja rippikoululaisen käteen panos-taa visuaalisuuteen ja asioiden sanoittamiseen nykykielellä. Tämä kirja tutustuttaa kristinuskon ytimeen monipuolisesti ja hauskasti.

Hinta 12,50Seurakuntahinta 10,00 ostettaessa vähintään 10 kpl

ISBN 978-951-627-836-3

Johanna Koivisto & Helena Paalanne & Antti Siukonen

Ihan sama – eilen, tänään ja ikuisestiOpettajan opasOpettajan opas syventää rippikoululaisen kirjan teemoja. Lisäksi se on monipuolinen virike-paketti täynnä keskustelukysymyksiä, toiminnal-lisia virikkeitä opetuksen tueksi ja vinkkejä rippi-koulun hartauselämään.

Hinta 35,00ISBN 978-951-627-837-0

www.lastenkeskus.fi

Lassi Pruuki

Rippikoulun pikkujättiläinenJokaisen rippikoulussa opettavan käteen tarkoitettu, käytännönläheinen teos käsittelee oppimista rippikoulun kontekstissa. Teoksessa esitellään erilaisia oppimisteorioita ja työtapoja, opetuksen ja oppimisen arviointia sekä vuorovaikutuksen merkitystä.

Hinta 35,00ISBN 978-951-627-794-6

Make Perttilä (toim.)

Nuoren seurakunnan veisukirja 2010Perinteisen punaisen laulukirjan uudistettu versio sisältää 130 laulua elämästä, uskosta ja rukouksesta. Mukana on uutta, vanhaa ja uusvanhaa. Opetusäänite ilmestyy elokuussa!

Hinta 12,50ISBN 978-951-627-821-9

Opettajanopas

IHAN

SAMA –

eilen, tänään ja ikuisesti

LK-KIRJAT & NUORTENKESKUS

Opettajanopas