1

RA

TK

ES

4/ 1998

Julkaisijana RATKES ry. 15.12.1998

RATKAISU- JA VOIMAVARASUUNTAUTUNEIDEN MENETELMIEN UUTISLEHTI

2

RA

TK

ES

4/ 1998

PäätoimittajaMerja Iso-Aho

ToimitusneuvostoBen Furman, Lauri Heikkilä, Anneli Litovaara

TaittoTimo Rytkönen

sähköposti: trytkone@nettilinja.fi puh: 09-27 88280 tai 7773750

Ratkesin postiosoite: Paula Romula / PL 56, 00101 Helsinki

Internetissä Ratkesin kotisivu:www.ratkes.fi

Ratkesin kotisivua ylläpitää: webmaster Lasse SalmiRatkes-lehden artikkeleita saa vapaasti kopioida

Yksityiset ja yritykset voivat tilata Ratkes-lehteä liittymättä jäseneksihintaan 100mk/vuosi

ilmestyy neljänä numerona v. 1999Seuraava numero, tammi-helmikuu 1999

N:o 4 / 98 (15.12.1998)

JulkaisijaRATKES - ratkaisu- ja voimavarasuuntautuneiden menetelmien

edistämisyhdistys (ry.)

RATKES -lehti 4/98

HUOM! JOS HALUAT TIETOA RATKESISTA, TILATA LEHDEN YM.Paula Romula puh/fax: 09-458 0122 yleinen informaatio, tiedotus

Kirsi-Marja Järvinen puh: 0400- 872 474, fax: 019- 339 396 jäsenrekisteri,jäseneksi liittymiset,osoitteenmuutokset, jäsenmaksut.

RATKESIN postiosoitteeseen PL 56, 00101 HKIJäseneksi voit liittyä myös kotisivultamme: www.ratkes.fi

( Ensi vuonna lehden ulkoasu muuttuu ja ilmoitushintoja ei vielä päätetty.Ota yhteyttä ilmoituksista Timo Rytköseen puh: 27 88280 tai 7773750)

Painopaikka: Yliopistopaino, Helsinki 1998

3

RA

TK

ES

4/ 1998

SISÄLTÖ

PÄÄTOIMITTAJAN KYNÄSTÄ ................................................................... 5

RATKESIN ALUEELLINEN TOIMINTA ........................................................ 7

JUTTUKEPPI KIERTÄMÄSSÄ ................................................................. 9Marja Vuorinen

PERHOSIA, MÖRKÖJÄ JA VOIMAMIEHIÄ ........................................... 15Hilkka Keistinen

VAHVEMPAAN VANHEMMUUTEEN VOIMAVARASUUNTAUTUNEINKEINOIN .................................................................................................... 19Irene Pirinen, Jaana Vaittinen ja Tuija Aalto-Sallinen

JOULUPUKKI -IHMEKYSYMYKSEN MESTARI! ........................................ 25

“EI KOSKAAN VOI TIETÄÄ, MITÄ ON MUTKAN TAKANA” ..................... 31Arja Kettunen ja Erja Vanhala-Koivula

Ratkaisukeskeisen terapian tuloksellisuudesta .................................. 35Antti Mattila

Ratkaisu- ja voimavarakeskeisen työotteen kehittäminen Vantaalla 51Elsa Kesti ja Tuula Heinonen

Ratkaisukeskeisyyden juuret syvällä perustyössä Vantaalla .............. 55Patrick Silfverberg

ULKOLAISET KOULUTTAJAVIERAAT SUOMESSA VUONNA 1999 ........ 57

RATKESIN KUULUMISIA ...................................................................... 58

4

RA

TK

ES

4/ 1998

LYHY

TTER

APIA

N LÄ

HTEI

LLÄ

RATKESIN TARJOUS! Tilaan suoraan kustantajalta ____ kpl kirjaa "Lyhytterapian lähteillä"

Erikoishintaan 125 mk ( sisältää postikulut)

Tilaaja:__________________________________________ Puh:______________

Osoite:______________________________Postino/pkka:____________________

Päiväys:_______________ Allekirjoitus:______________________________

POSTITA TAI FAKSAA: RATKES-yhdistys PL 56, 00101 Helsinki FAX: 09-458 0122

ILMESTYNYT SUOMEKSI MIELI-KIRJAT sarjassa!Ratkaisu- ja voimavarakeskeisten menetelmien perusteosJay Haleyn kirjoittama Milton H. Ericksonin terapiaa käsitteleväklassikko (Uncommon therapy ) Lyhytterapian lähteillä

LYHYTTERAPIAN LÄHTEILLÄon teos, joka ei ole vain yhden lukuelämyksen kirja. Seon sekä perusoppikirja terapia- ja auttamistyötä tekevilleettä vankka lähdeteos, johon voi yhä uudestaantaitojaan syventäen tutustua. Kirjan syvällisin anti onvahva asia-kaslähtöisen työn filosofia, joka oliEricksonille tunnusomaista: johdonmukainen hu-manismi ja syvä usko ihmisen kykyyn oppia ja muuttua.

"Ihminen tietää ongelmansa ratkaisun -hän ei vain tiedä että hän tietää" ,oli yksi Ericksonin kuuluisista mietelauseista.

Milton H. Erickson ( † 1980 ), lääkäri, psykiatri ja hypnotistion yksi psykoterapian merkittävimmistä uranuurtajista. Hänon legenda, jonka kehittämä kokonaan uudenlainenpsykoterapeuttinen ajattelutapa on ollut pohjana moderninlyhytterapian ja perheterapian kehittymiselle. Voidaanhyvällä syyllä sanoa, että Erickson on lyhytterapialle sitämitä Freud oli psykoanalyysille.

RATKESIN LUKIJOILLE ERIKOISTARJOUS!

Kustantaja: Lyhytterapia-instituuttiSuomennos: Riitta Bergroth

Sivuja 309 , sidottuOvh. 160 mk

ISBN 952-5174-00X

5

RA

TK

ES

4/ 1998

On aamu.Ulkona on yön mittaansatanut puhtaat lumikinokset. Vuosilähestyy jälleen loppuaan joulunodotuksen myötä. Työni päätoimit-tajana on myös viime metreillä. TapioMalinen Porvoosta jatkaa työtä.

Ratkes-yhdistys ja Ratkes-lehti syn-tyivät ratkaisukeskeisestä työstäkiinnostuneiden ja koulutusta saa-neiden ihmisten tarpeesta pitää yh-teyttä ja saada tietoa ratkaisukes-keisen ajattelun ja työtavan eteenpäinmenosta. Yhdistys on nyt toiminutkolme ja puoli vuotta. Tänä aikana onyhdistyksen jäsenmäärä ja lehdenlukijakunta koko ajan kasvanut. Tokivaltaosa ratkaisukeskeisestä työstä,koulutuksesta ja tutkimustyöstä onsaanut ideansa ja kanavoituu aivanmuita reittejä kuin yhdistyksen kautta.Yhdistyksellä on kuitenkin oma pai-noarvonsa muiden, aktiivisesti rat-kaisukeskeistä näkökulmaa eri ih-missuhdetyön sektoreilla ajavien,yksityishenkilöiden ja organisaatioidenrinnalla. Ratkes-päivät ovat koonneetihmisiä yhteen ja pohjoismaiset rat-kaisukeskeiset tapaamiset ovat osal-taan avanneet kansainvälisiä yh-teyksiä. Koska ratkaisukeskeisen työnkenttä on laaja, toivomme, että jäse-net ja lukijat aktiivisesti muistavatlehteä informaatiolla, uutisilla ja jutuil-la uusista ideoista, projekteista,tutkimustyöstä, työtavoista, keksin-nöistä, koulutuksista jne. Näin saam-me kaikki uutta tietoa ja yhdessä vietyätätä mainiota toimintatapaa eteenpäin

mahdollisimman tehokkaasti. Kiitoskaikille kirjoittajille, jotka vuosienvarrella olette antaneet aikaanne,työtänne ja ajatuksianne lehden käyt-töön.

Olemme Ratkes-lehdessä kiinnos-tuneita lukijoiden omista kokemuk-sista ratkaisukeskeisen ajattelun jatyötavan käytössä ja toivomme, ettäkynnys kirjoittaa lehteen olisi mah-dollisimman matala. Meillä on jo-kaisella omat vahvuutemme, joillekinkirjoittaminen on verissä ja tuntuutulevan kevyesti, joillekin se on kovaapuurtamista. Mikäli kirjoittaminentuntuu kovin vaikealta, pyydä toimitus-ta haastattelemaan itseäsi! Ihastunei-ta olemme tietysti, kun välillä saammehyppysiimme pitkälle työstettyä ar-tikkeleita tai käännöksiä ulkomaisistajulkaisuista. Liian juhlallisesti emmekuitenkaan ole halunneet ottaa lehdentoimittamista, vaan pitää lehteä “ruo-honjuuritasolla”. Tapiolla ja tait-tajallamme Timolla taitaa myös ollamonenlaista uuttakin mielessä leh-den tulevaisuutta ajatellen.

Oma syksyni on mennyt arkityönkiireisessä vierinässä, missä on sehyvä puoli, ettei ehdi sammaloitu-maan, koko ajan hioutuu kaikiltakanteilta. Viime joulun lehdessä kir-joitin perheeseemme tulleista kah-desta kissanpennusta. Nyt ne ovataikamoisia lötjösiä molemmat. Tie-tokone natisee uhkaavasti, kun viisikiloa kissaa hyppää päälle. Nytkin

PÄÄTOIMITTAJAN KYNÄSTÄ

6

RA

TK

ES

4/ 1998

saan työntää kissan peräpäätä syrjäännäppäimistön päältä, että voin kir-joittaa. Karvat vain pölisevät.

Lomailin marraskuun alussa Roo-massa. Matkalta jäi mukavia muisto-ja. Kissoja sieltä olisi vanhan Roomanraunioilta voinut tuoda vaikka mat-kalaukullisen. Niitä oli joka väriä janäköä.

Roomassa riittää myös kirkkoja.Erityisesti jotkut varhaisten vuosi-satojen kirkot olivat kauniita yksin-kertaisuudessaan. Aamuisin saattoinähdä ihmisiä työmatkalla poikkea-massa kirkkoon hetkeksi hiljenty-mään. Sellainen rauhallinen päivänaloitus jossain muodossa olisi var-maan hyväksi monille. Italiassa muu-tenkin elämisen rytmi on erilainen.Aamuisin ei ole työhön niin kiire, mo-net tapaavat ohimennen tuttujaan jatyötovereitaan jo työmatkalla pii-pahtaessaan aamukahville lähibaa-riin. Päivällä vietetään lunkisti kunnonruokatauko ja iltaisin vaikka ihmisetolivat esim. liikkeissä myöhään työssä,perheenjäsenet ja monet sukupol-vetkin saattoivat työskennellä yhdessäja ystävät poikkesivat rupatteleman työnlomassa. Julkinen tila oli enemmänyhteinen olohuone kuin Suomessa.

Erikoinen ja puhutteleva paikka olimyös kapusiinimunkkien krypta. Vuon-na 1631 he muuttivat luostarinsauuteen paikkaan ja toivat mukanaanaiemmin kuolleiden munkkiveljienluurangot vanhan luostarinsa hau-tausmaalta. Vuosien saatossa heloivat luostarikirkkonsa alle kryptan,jonka he koristivat kuolleiden luistarakennetuilla veistoksilla ja orna-

menteilla, jotka kuvaavat kristiuskonsanomaa. Siellä on myös joitakinluurankoja puettuna kapusiinimunk-kien hupulliseen kaapuun lepää-mässä hiljaisina ja juhlallisina luu-pieluksilla. Tänne munkit kokoontuivatjoka ilta rukoilemaan ja mietiske-lemään ennen levolle menoa. Voisiajatella, että tällainen paikka onhyvinkin korni. Munkit halusivat kui-tenkin näin kunnioittaa kuolleitaan jasamalla muistuttaa itseään elämänkatoavaisuudesta. “Sellaisia kuin teolette, me olimme kerran. Sellaiseksikuin me nyt olemme, olette tekin kerrantuleva.”

Joka kirkossa oli mahdollisuus rippiin.Mietin, että rippituoli voi hyvinkin olla“ruohonjuuritason helpotuspaikka”katolisissa maissa monille. Voisi ollahyvä, jos meillä olisi nykyistä run-saammin samanlaisia arkisia, hel-posti tavoitettavia, paikkoja, jossaihminen voisi tavoittaa kuuntelijan.Katolisessa ripissä on tietysti vielä sehyvä puoli, että jos todella uskoo ripinjälkeisen sovitustyön hyvittävän pahatteot, on se varmaan hyvin vapauttavaaeikä ihmisen tarvitse kantaa syyl-lisyyden taakkoja. Varmasti ratkai-sukeskeisessä työssä myös käytettyhyvityksen idea toimii samalla tavoin.

Hyvää jatkoa Ratkes-lehdelle Tapionluotsauksessa. Suuret kiitokset jälleenkerran Timo Rytköselle lehden taitostaja kuvituksesta.

Hyvää Joulun Aikaa ja Uutta Vuottakaikille!

Merja Iso-Aho

7

RA

TK

ES

4/ 1998

Helsingissä ota yhteyttä RATKESinhallituksen jäseniin.Ks. Ratkesinkuulumisia -palstalta yhteystiedot.

Anita Björkestam puh 040-526 2835

yhteyshenkilö: Teija Sainepuh (k): 02-822 6919(t) 02-834 3358 tai 02-834 3384

lastenpsykiatri Hilkka Keistinenpuh: 0400-687857 ja rehtori TarjaVitikka , Iin kansalaisopistopuh 08-8198386!

KOUVOLAN ALUEEija Vanhala-Koivulapuh: 0400-485 827 tai p: 05 84021(Kuusankosken al.sair./keskus)

Kotkan perheneuvola, Irene Pirinen,Jaana Vaittinen tai Lotte Soinipuh. 05-2347950.Ratkaisuhenkisiäihmisiä on kokoontunut jo kesästälähtien. Seuraava kokoontuminen:9.3. klo 18.30 Vanhempi - lapsikes-kuksessa, os. Eräpolku 8,Kotka

Turun nuorten turvatalon työntekijöidenkautta. Osoite on Kärsämäentie 48,20360 Turku. Puh 02-2539667,fax 2539950.

RATKESIN ALUEELLINEN TOIMINTA

Etsiessäsi kontakteja alueesi muihin ratkaisukeskeisiä työtapojakäyttäviin ihmisiin, ota yhteyttä ja tule tilaisuuksiin:

PORIN - RAUMAN SEUTU

OULUN ALUE

ETELÄINEN KYMENLAAKSO

ETELÄ-POHJANMAAN ALUE

PORVOO

Erkki Tourunen , Härkäkorventie 184,44160 Huutomäki p: 014-582426.

HELSINGIN ALUE

TAMPEREEN ALUE

Lasse Salmi puh 03-211 0205tai 0400-701 442.tai Kirsi Koponen,Metsolan perhetukikeskus puh03-3584 622. Lisäksi sähköpostisoite:lassesalmi@vip.fi

VANTAAN ALUE

Vantaalla on aloittanut ratkaisukes-keinen ryhmä, yhteyshenkilö MerjaTaipale, Viertolan vastaanottokotip: 09- 839 4209

TURKU

JOENSUU ALUEJoensuun alueelle on saatu uusiyhdyshenkilö:Arto KyllönenKalevankatu 10 D 3680110 Joensuupuh(k) 013-129 997,(t) 013-267 5719

JYVÄSKYLÄN-ÄÄNEKOSKENSEUTU

Tommi Hautaniemipuh: 06 -415 4182 fax: 06-2165540Esa Nordling puh: 06-415 4183

8

RA

TK

ES

4/ 1998

9

RA

TK

ES

4/ 1998

Kerrotaan, että kun intiaanit entisinäaikoina kokoontuivat leiritulienääreen kertomaan tarinoita ja ja-kamaan kokemuksia, heillä olikäytössään juttukeppi puheenvuo-rojen jakamista varten. Juttukeppi olipuukapula, joka kiersi nuotionympärillä istujien kädestä käteen.Se, jolla oli keppi, sai puhua niinkauan kuin tarvetta oli. Muiden olioltava hiljaa, kunnes vuoro jajuttukeppi siirtyi seuraavalle.

Oma-apuryhmät ovat nuotiotulia, joilleihmiset tulevat taipaleiden takaa.Nuotiotulilla voi kuulla tarinoita niiltäpoluilta, jotka ovat nuotiolle johtaneetja niistä kumppaneista, joita mat-kanvarrella on tullut vastaan. Jonkunvaroitukset suonsilmäkkeistä ovatavuksi toiselle. Joku, joka luuli maas-toa ylitsepääsemättömäksi, voi kuulla,mistäpäin polkuja saattaisi löytyä. Jokumatkakumppanikin, ainakin osaksimatkaa, voi nuotiolta lähteä mukaan.

Maasto on nuotioiden ympärillä vieläpaljolti kartoittamatonta, mutta met-sänkävijät tietävät, että kokeneidenkulkijoiden kertomukset ovat van-hentuneita karttoja luotettavampia.

Nuotiotulia on syntynyt viime vuosinauseita. Toiset niistä ovat kauempaa

näyttäneet melkein kokoilta, muttapienemmilläkin hiilloksilla on kerrottutarinoita, joista on ollut evästä matkanvarrelle.

Mielenterveyden Keskusliitto ry. käyn-nisti mielenterveyskuntoutujien oma-apuprojektin vuonna 1994. Tarkoi-tuksena on oma-aputoiminnan jamuiden oman elämänsä asiantun-tijuuden hengessä toimivien työ- jatoimintamuotojen kehittäminen jaedellytysten luominen toiminnalle mm.tiedotuksella, koulutuksella ja jul-kaisuilla. Ensimmäisenä ja tärkeim-pänä tavoitteena oli perustaa mie-lenterveysongelmia kokeneiden it-sensä vetämiä omaehtoisia pien-ryhmiä.

Ryhmien toiminta-ajatus perustuumahdollisuuteen jakaa kokemuksia jaoppia selviytymiskeinoja sellaistenihmisten kanssa, joilla on omaakokemusta mielenterveysongelmistakuntoutumisesta.

Projekti on vuoteen 1997 mennessähuomattavasti laajentunut alkuperäi-sestä ja synnyttänyt erilaisia ala-hankkeita. Liiton jäsenyhdistyksissätoimivissa oma-apuryhmissä toimiinyt useita satoja ihmisiä eri puolillamaata.

JUTTUKEPPI KIERTÄMÄSSÄ

- kokemuksia vertaistoiminnasta mielenterveystyössä

Marja VuorinenKehittämispäällikkö, Mielenterveyden Keskusliitto

10

RA

TK

ES

4/ 1998

KENSINGTON CONSULTATION CENTRE, LONDON& SUNDERLAND UNIVERSITY

SYSTEMIC MANAGEMENT II Finnish Course

Koulutusohjelma esimiehille, henkilöstön kehittäjilleja konsulteille käynnistyy maaliskuussa 1999.Kouluttajina Christine Oliver ja Graham Brittain/KCCja työskentelykielenä on englanti.

Systeemistä ajattelua ja menetelmiä sovelletaanorganisaatioiden ja työyhteisöjen johtamisessa jakehittämisessä.

Infotilaisuus Helsingissä 12.1.1999

Ilmoittautumiset ja lisätietojaOdeco, Väinönkatu 11 A, 40100 Jyväskyläpuh. 014 – 611 292, fax 014 – 611 546email: marjo.matsinen@odeco.fi tai

iiris.perala@odeco.fi

11

RA

TK

ES

4/ 1998

MITÄ ON VERTAISTUKI?

Vertaistuki on toimintaa, jossa samas-sa elämäntilanteessa elävät tai sa-moja elämänkohtaloita läpikäyneettukevat toisiaan. Vertaistuen voi sa-noa olevan “omaehtoista, yhteisöllistätukea sellaisten ihmisten kesken, joitayhdistää jokin sosiaalisen tuen tarvettalisäävä, yhteiskunnan poikkeavaksimäärittelemä kohtalonyhteys”.

Oma-apuryhmät ovat vapaamuotoisia,tavoitteellisia keskusteluryhmiä, joissaon keskimäärin 5-8 jäsentä ja joissakäsitellään ryhmäläisille yhteisiäaiheita. Ryhmät ovat maksuttomia janiiden vetäjät ovat vapaaehtoisia,Ryhmien toiminta perustuu tasa-vertaisuuteen ja luottamuksellisuu-teen. Niihin osallistuminen ei edellytälääkärin lähetettä tai diagnoosia,ryhmään tulon syyksi riittää omasubjektiivinen kokemus mielenter-veyden ongelmista.

Oma-aputoiminta eroaa perinteisestäauttamistyöstä, sekä vapaaehtoises-ta että viranomaisavusta siinä, ettäoma-aputoiminnassa ei ole auttajia jaautettavia.. Oma-aputoiminta ja va-paaehtoistyö eroavat myös siinä, ettävapaaehtoisauttajan roolin määritte-lee aina joku ryhmän ulkopuolinen,kun taas oma-aputoiminta syntyy ryh-mästä itsestään käsin ja saa käyt-tövoimansa ryhmän sisältä.

”...tällainen ryhmä, jossa ei ole hoitajialainkaan sopii paremmin minulle.Ryhmäläiset avautuvat paljon pa-remmin ja puhuvat henkilökohtai-semmista asioista, kun on pelkkiäkohtalotovereita. Kehtaa puhua sel-

laisistakin asioista, joista ei puhutaedes omalle terapeutille.”

MIKÄ OMA-APURYHMÄSSÄAUTTAA?

Mielenterveyden Keskusliiton oma-aputoiminnasta on tehty tutkimuksia jaselvityksiä ja laajempia tutkimuksia ontyön alla. Oma-aputoiminnassa ihmi-set kokeneet itseään auttaviksi aina-kin kolme asiaa: kokemuksen siitäettei ole kysymystensä kanssa yksin,tasavertaisuuden kokemuksen mui-den kanssa sekä mahdollisuudenauttaa itse muita.

Terävästi vertaisryhmän hyödyn kiteyttiryhmäläinen, joka perusteli epä-uskoiselle vaimolleen, miksi ma-sentuneiden ryhmään osallistuminenauttaa masennukseen: ”... no se on sesynergiaetu...”

RATKAISUKESKEISEN TYÖSKEN-TELYN OPETTELU KOULUTUK-SEN PERUSTANA

Oma-aputoiminnnalle on luotu kou-lutusohjelma, joka koostuu perus- jajatkokursseista sekä erilaisista ta-paamisista..

Koulutuksen sisällöllisen rungonmuodostavat myönteisen ajattelun jaratkaisukeskeisten työ- ja ryhmän-vetomenetelmien opettelu. Ns. rat-kaisu- ja voimavarakeskeinen ajatteluon osoittautunut toimivaksi työkaluksiryhmien vetämisessä. Kouluttajinatoimi aluksi pelkästään alan am-mattikouluttajia. Ryhmistä saadunkokemuksen myötä on kouluttaja-renkaaseen liittynyt itse mielenter-

12

RA

TK

ES

4/ 1998

veysongelmia kokeneita ja niistäkuntoutuneita ihmisiä.

Ratkaisukeskeisten työmenetelmienopiskelu on innostanut jatkuvastikursseille tulijoita. Perusasioita onsuhteellisen helppo opettaa eivätkä nevaadi erityistä pohjakoulutusta. Kurs-seilla on myös käytetty paljon käy-tännön harjoittelua ratkaisuhenkisestäasiakastyöstä ja ryhmän ohjauksesta.

Ryhmätoiminnassa syntyneiden ko-kemusten ja kansainvälisten jul-kaisujen pohjalta on julkaistu oma-apuryhmän perustajan opas ”Hyväjuttu - perustamme oma-apuryhmän”sekä ”Yhdessä eteenpäin - oma-aputoiminnan työkirja”, joka sisältääratkaisukeskeisiä vinkkejä, tehtäviä jaharjoituksia ryhmien toimintaan jamuuhunkin vapaaehtoiseen työhön.

Oma-aputoiminnan keskeisimpiäyhteistyötahoja ovat olleet avohoidonyksiköt, joille on tiedotettu ryhmienkäynnistymisestä ja toiminnasta jajoiden tehtävä on ollut ohjata mie-lenterveyskuntoutujia ryhmiin. Julki-sen mielenterveystoimen kiinnostustoimintaa kohtaan on kasvanut kokoajan. Kun ryhmiä aluksi käynnistettiinpelkästään paikallisyhdistysten si-sällä, ovat viimeaikoina aloitteen-tekijänä olleet usein myös julkisettoimijat, jotka ovat halunneet luodamahdollisuuksia oma-aputoiminnallemyös julkisen tuen turvin.

Yhteistyö on ollut erilaista eri paik-kakunnilla. Jossain mielenterveystoimisuhtautuu potilastoimintaan edelleenvarauksellisesti, jopa epäillen, toi-saalla taas ryhmään tullaan avohoi-

don työntekijän kehoituksesta, miltei“lähetteellä”.

Oma-aputoiminnan kehittämishank-keen myötä perustettiin vuonna 1996myös liiton piirissä toimiva SuomenMoniääniset –yhdistys, jonka ääni-ryhmiä toimii eri puolilla maata, lisäksierikoissairaanhoidon yksiköt ovatviime aikoina perustaneet työnteki-jöiden vetämiä ääniä kuulevien ryhmiäomiin toimipisteisiinsä.

Eniten kiinnostusta herättävät tällähetkellä Mieli maasta –ryhmät, joitatoimii tällä hetkellä n. 15:lla paikka-kunnalla. Mieli maasta –toimintaaorganisoi Mielenterveyden Keskusliittosekä sen yhteydessä toimiva Mielimaasta –yhdistys, jonka tehtävä onmm. tarjota vertaistukea masennuk-sen kanssa kamppaileville.

VERTAISTOIMINNAN HAASTEET

Keskustelu mielenterveydestä onvähitellen muuttamassa muotoaan.Kun aiemmin puheenaiheita olivatmm. palvelujen riittävyys tai alueellinenkattavuus sekä erilaisten hoitotyönmallien paremmuus, ovat kaikki mie-lenterveystyön ulottuvuudet ja lähtö-kohdat nyt joutumassa uudelleen-arvioinnin kohteeksi .

Oma-apuryhmissä käyvien ihmistensäännöllisesti esittämät kuvauksetsiitä, mikä oma-aputoiminnassaauttaa, sisältävät viestin koko hoi-toideologiasta. “Saa olla oma itsensä”,“Ei tarvitse esittää mitään” ja “tunteeolevansa arvokas ihminen” sisältävätmyös kritiikin julkisia mielenterveys-palveluja kohtaan Kyse on toiminnan

13

RA

TK

ES

4/ 1998

arvoperustasta, asiakkuudesta jatoiminnan lähtökohdista. EsimerkiksiEero Riikosen mukaan lääketieteel-liseen viitekehykseen keskittyvänhoitoideologian rinnalle tarvitaan jalieneekin jo kehittymässä jokin laa-jempi kehys, esim. kuntoutuksellinentai elämänhallinnan tukemiseen poh-jaava toimintatapa, jonka lähtökohdatovat toisenlaiset kuin perinteisenterveydenhuollon ydinmallin, jokaperustuu lääkäri-potilassuhteeseen jahoito-ohjeiden noudattamiseen.

Julkinen mielenterveystyö suhtautuutällä hetkellä vertaistoimintaan kah-tiajakoisesti: toiset epäilevät, toisettukevat toimintaa kaikin tavoin janäkevät sen mahdollisuudet. Oma-apuryhmistä saatu palaute viestiikuitenkin siitä, että ihmisten omatvoimavarat ovat oletettua suuremmat

Mielenterveystyön ammattilaiset ovattervetulleita oma-aputoiminnan tuki-joiksi ja mahdollistajiksi. Kansalaistenomaehtoinen toiminta kysyy ammat-tilaisilta kuitenkin myös jonkin verranepävarmuuden sietokykyä, sillä ih-misten omaehtoinen toiminta on

erilaista kuin ammattilaisten ohjaamatoiminta.

Lisätietoja Mieli maasta –toiminnasta,ääniä kuulevien oma-apuryhmistäsekä muusta vertaistoiminnasta saaMielenterveyden Keskusliitostapuh. 09 – 351 600sekä nettisivuilta www.mtkl.fi.

KIRJALLISUUTTA

Helasti K. (1997) Hyvä juttu! Perus-tamme oma-apuryhmän. MTKL,Printway Oy, Vantaa.Kiikkala I . (1997) Oma-apuryhmätmieltä maasta nostamassa. Stakes,Dialogi 7, 32-33.Riikonen E. (1997): Psykosynkistelystäelämänilon etsimiseen. Liikunta jatiede 5 / 97.Vuorinen M, Helasti K (1997)Juttukeppi kiertämään. Kokemuksiaoma-aputoiminnasta vuosilta 1994 –1997, Mielenterveyden Keskusliitto.Vuorinen M., Ojansuu M-L. (1996)Yhdessä eteenpäin.Oma-aputoiminnan työkirja. MTKL.

14

RA

TK

ES

4/ 1998

15

RA

TK

ES

4/ 1998

Mitä ihmeen kuviomagneetteja?Tämän kysymyksen kuulen usein,kun kerron käyttäväni kuviomag-neetteja pulmatilanteiden havain-nollistamiseen. Ne ovat perinteisiä erihahmoja omaavia ”jääkaappimag-neetteja”. Kun asiakkaan tilannerakennetaan metallialustalle ku-vioiden avulla, on mahdollistatarkastella rakentunutta koko-naisuutta ulkopuolelta ja eri nä-kökulmista käsin.

Tällöin voidaan huomata asioita, jotkaovat oleellisia etsittäessä ratkai-suvaihtoehtoja. Esim. äiti, joka ra-kennettuaan perhetilanteensa huo-masi olevansa lasten ja miehenjuoksutettavana: ”enhän minä siihenkuulu, näinhän tämän pitää olla”. Hänvaihtoi kuvioiden paikkaa ja mietimmemiten hän saa toivomansa asemanperheessä, mitä voimavaroja hänlöytää itsestään ja mitä hän erityisestijuuri tässä tilanteessa tarvitsee.

Nämä voimavaratkin voidaan kuvatakuvioiden avulla valitsemalla sym-boleita, jotka kuvaavat niitä omi-naisuuksia, joita erityisesti tarvitaanlähdettäessä ratkaisemaan ongel-maa.

Kuvioiden kanssa työskennellessätulee hyvin hyödynnetyksi sekä visuaa-

linen että auditiivinen aistikanavaasioiden käsittelyssä. Lisäksi kuvi-oihin liittyy paljon tunnetta herättäviäasioita. Kuvioita siirrellään työs-kentelyn aikana, jolloin myös ki-nesteettinen puoli tulee vahvastimukaan. Usein työskentely on hyvinkokonaisvaltaista ja tunteita herättävääja yleensä kuva asiakkaan kokemastatilanteesta kirkastuu selvästi.

Ratkaisukeskeinen työskentely sopiierittäin hyvin tähän tapaan tehdä töitä.Mietimme yhdesä, mikä on asia, jos-ta voisimme lähteä liikkeelle, mitävoimavaroja tarvitaan, ketkä voivat ollaavuksi, mitä tapahtuu tilanteen hel-pottaessa jne. Joskus vaikeistakinasioista voi puhua helpommin, kunpelkkä hyvin tilannetta kuvaavan sym-bolin valitseminen riittää: ”alkoho-liongelma” – pieni pullo, ”asosi-aalisuus” – rikollishahmo tai ”olenumpikujassa” – lintu pullossa.

Kuvioiden avulla myös ongelmanulkoistaminen mahdollistuu hyvinesim. tilanteessa, jossa perhe miettiilapsen kiukuttelua. Kun Känkkäränkkävierailee lapsen luona, siirtyy sehelposti sisaruksiin ja vanhempiin,kunnes kaikki ovat känkkäränkän val-lassa. On helppoa ottaa yhteiseksitavoitteeksi känkkäränkän vierailujenvähentäminen ja hahmottaa tilannettakuvioiden avulla.

PERHOSIA, MÖRKÖJÄ JA VOIMAMIEHIÄ

-kuviomagneetit apuna ongelmien ratkaisuissaHilkka KeistinenLastenpsykiatri , Oulun koulutus- ja terapiapalvelu oy puh 0400-687857

16

RA

TK

ES

4/ 1998

RATKAISUKESKEINENNLP-MASTERPRACTITIONER KOULUTUS

KEVÄÄLLÄ 1999

Koulutuksen järjestää SPR NUORTEN TURVATALO TAMPERE

Koulutus on Suomen NLP-yhdistyksen suositusten mukainen ja se on erityisestiräätälöity ihmissuhde- ja terapiatyötä tekeville. Koulutuspaikka Tampereenkeskustassa ja koulutuksen hinta on 6500mk.

SISÄLTÖ:

18-20. 3. 1999 I. JAKSOArvot, arvohierarkiat ja ydinarvot / Mielen, organisaatioiden ja kulttuurien pe-rusmetaforat / Luovuuden rakenteet / Tutkijan asenne ja mallittamisen perusteet

8-10. 4. 1999 II JAKSODeduktiivinen päättely / Mallittamisen ulottuvuudet / T.O.T.E / Transsin mallittaminen

22-24.4. 1999 III JAKSOKielimallit / Eettinen ja arvostava kommunikaatio / Rentoutuksen rakenteet /Rentoutuksen kirjoittaminen / Monitasoiset tarinat / Esiintymisen elementit

6-8. 5. 1999 IV. JAKSONeuvottelu- ja myyntitaidot / Esiintymistaidot* / Kehittynyt mallitusstrategia/Erottelutyylien soveltaminen / Ratkaisukeskeinen lähestymistapa suunnittelussa jaorganisaatioissa

20-22. 5. 1999 V. JAKSOAjan ulottuvuudet / Monitasoinen kommunikaatio / Loogiset tasot ja mallittaminen /NLP:n soveltaminen ryhmiin

3-5. 6. 1999 VI. JAKSOMallin kirjoittaminen / Narratiivinen lähestymistapa / Kurssin integrointi

Pääkouluttajana toimii NLP-trainer Lauri Heikkilä ja muina kouluttajina toimivatmaster practitioner Anneli Litovaara ja NLP-trainer Risto Pietiläinen . Esiintymistaitojakouluttaa masterpractitioner Ava Numminen .

Ilmoittautumiset ja tiedustelut: SPR Nuorten Turvatalo puh/fax. 03-2110205 e-mail: turvatalo.tre@spr.inet.fi

17

RA

TK

ES

4/ 1998

Kuviomagneettien käytön opin Tu-russa psykodraamakurssilla ja olenhyödyntänyt niitä työskentelyssä sekäyksilöiden että ryhmien kanssa. Niidentoimivuus monissa tilanteissa on tullutselkeästi esille, kun kuvan rakenta-minen mahdollistaa tilanteen tar-kastelun kokonaisuutena.

Usein tulee esille aika yllättäviäkin asi-oita, joihin myönteisesti vaikuttamallavoidaan helpottaa kokonaistilannetta.Yleensä asiakkaat ovat suhtautuneetkuvioihin hyvin positiivisesti ja muis-tavat vielä pitkien aikojenkin kuluttuavalintojaan. joissakin tilanteissasaatan käyttää magneetteja hyvinkinaktiivisesti ja asiakas on kokenut tä-män tavan työskennellä itselleenhyödyllisenä. Joskus ne ovat vainapuväline tai tapa päästä työskente-lyssä alkuun. Tärkeintä on, että jous-tavuus työskentelyssä säilyy.

Minulle itselleni omat magneettinikertovat monia tarinoita ja asiakkaidentuomien mielikuvien myötä oma nä-kökulmani niihin on laajentunut. Tär-keää ja keskeistä magneettien käyt-tämisessä on se, etteivät ne oletestejä, vaan pelkästään apuvälinehahmotettaessa asiakkaan tilannetta.

Oman kokoelmani erilaisia kuvio-magnetteja olen kerännyt pikkuhiljaaajatellen, että kuvion pitää puhutellaihmisiä tavalla tai toisella. Osa onostettu valmiina, osa on muutoinkerättyjä pikkuesineitä, joihin onliimattu magneetti myöhemmin.

Magneetit sopivat sekä asiakastyöhönettä työnohjaukseen erinomaisesti,mutta niitä käytettäessä täytyy tietää,mitä tekee, koska ne saattavat ai-heuttaa joskus yllättävänkin voimak-kaita reaktioita. Toisaalta positiivistenja voimavaroihin liittyvien asioidenkanssa ne saattavat todella vahvistaaselviytymisprosessia tuodessaanvahvan visuaalisen kuvan toivotustatilanteesta.

Huomasin tätä kirjoittaessani, ettäpaperille tämän asian saaminen oliyllättävän vaikeaa, koska näiden käy-tön oppii parhaiten tekemällä. Pu-huminen ja näyttäminen ovat luontaisintapa esitellä tätä työskentelymuotoa.Tämä ei ole tapa, joka ratkaisee kaikkiongelmat, vaan vain yksi mahdollisuusmuiden joukossa havainnollistaatilannetta ja saada aito kosketus toisenihmisen maailmaan.

18

RA

TK

ES

4/ 1998

19

RA

TK

ES

4/ 1998

Irene Pirinen ja Jaana Vaittinen ovatsosiaalityöntekijöinä Kotkan per-heneuvolassa ja toimivat Vanhempi-lapsikeskuksessa. Tuija Aalto-Sal-linen on sosiaalikasvattaja ja toimiiKotkan päivähoidossa ja Vanhempi-lapsikeskuksessa.Tässä artik-kelissaan he kertovat uudestatoimintamuodosta, jota he ovat olleetkehittämässä Kotkassa. Toimintasijoittuu avo- ja laitoshoidon väli-maastoon ja on tarkoitettu lähinnälastensuojelun asiakkaille. Asiak-kaiksi voivat tulla muutkin perheet,joille muut avohoidon palvelut eivättunnu olevan avuksi. Toimintakulkee Vanhempi- lapsikeskuksennimellä ja sitä ylläpitää Kymenlaak-son Ensi- ja turvakotiyhdistys ry.

MISTÄ KAIKKI SAI ALKUNSA?

Vanhempi- lapsikeskus on syntynytkahdesta eri juonteesta:Ensiksikin perheneuvolan sosiaa-lityöntekijät miettivät joitakin vuosiasitten toimintansa kehittämisen pai-nopistealueita. Tällöin määriteltiinyhdeksi kehittämiskohteeksi työ ns.moniongelmaperheiden tai sinnitte-lijäperheiden kanssa. Kotkassa onkautta vuosien ollut paljon yhteistyötäsosiaalitoimen ja perheneuvolan välilläja toisaalta kotipalvelun ja päivähoi-

don sekä perheneuvolan välillä. Näinperheneuvolassa on ollut paljonnäiden tahojen lähettämiä asiakkaita.

Joidenkin asiakkaiden kanssa onmuodostunut hyvä yhteistyösuhde jahe ovat saaneet apua perheneuvola-käynneistä. Aina perheneuvolassa onkuitenkin käynyt myös asiakkaita,joista yhteistyökumppanit ovat kovinhuolissaan, mutta joiden kanssa ei olesyntynyt hyvää asiakassuhdetta taiasiakassuhdetta ollenkaan. Myöskäänmuut tarjolla olleet palvelut kutenkotipalvelun tehostettu perhetyö taisosiaalisista ja kasvatuksellisistasyistä saatu päivähoitopaikka ei oleheitä auttanut. Joskus olemme kuul-leet näistä perheistä konsultaatioidenyhteydessä. Heitä ei ole saatu ohjatuksiminkään tarjolla olevan avun piiriin.

Näiden perheiden kanssa tehtäväätyötä kehittämään kutsuimme työ-ryhmän, johon tuli edustajat turva-kodista, mobilesta, neuvolasta jasosiaalitoimistosta. Työryhmä järjestijoitakin koulutustilaisuuksia, joihinkutsuttiin Kotkan ulkopuolelta asian-tuntijoita luennoimaan ja joihin osal-listui laajalti yhteistyökumppanei-tamme. Kaksi vuotta sitten syksylläpaikallisen Ensi- ja turvakotiyhdis-tyksen toiminnanjohtaja ja alvari-työntekijä (tehostetun perhetyön teki-jä) osallistuivat koulutukseen, jossa

VAHVEMPAAN VANHEMMUUTEENVOIMAVARASUUNTAUTUNEIN KEINOIN

Irene Pirinen, Jaana Vaittinen ja Tuija Aalto-Sallinen

20

RA

TK

ES

4/ 1998

kerrottiin Newbin–keskuksista, joita onperustettu eri puolille Englantia. Siitäinnostuimme kehittelemään ajatustavastaavasta toiminnasta Kotkassa.Teimme alustavan suunnitelman jalähdimme esittelemään sitä osasto-päälliköillemme, jotka suhtautuivatasiaan myönteisesti. Pian kuitenkinilmeni, ettei kaupungilla ole varaa läh-teä toiminnan kokeiluun.

Toinen juonne toimintamme pohjanaon työryhmä, joka oli syntynyt päivä-hoidon piirissä. Siellä oli erityisestimietitty, miten tukea vanhempia silloin,kun lapsi on saanut päivähoitopaikankasvatuksellisista ja/tai sosiaalisistasyistä. Joillakin paikkakunnilla Suo-messa on kokeiltu vanhempien jalasten yhteisiä ryhmiä, jotka ovattoimineet päiväkodeissa. On pyrittylastenhoidon ja viriketoiminnan lisäksitukemaan myös vanhemmuutta jalasten ja vanhempien vuorovaiku-tussuhteita. Kotkassa olivat kolmepäivähoidon työntekijää suunnitelleettällaista toimintaa, mutta tämäkinhanke kaatui resurssipulaan.

Tässä vaiheessa työryhmämme yh-distyivät. Päätimme terästää suun-nitelmia ja lähettää avustusanomuk-sen Kymenlaakson Ensi- ja turva-kotiyhdistyksen nimissä Raha-auto-maattiyhdistykseen.

Suunnitteluvaiheessa kävimme tu-tustumassa Ensi- ja turvakotiliitonalueellisen perhekuntoutuksen yk-siköihin Lahdessa ja Helsingissä.Sieltä saimme arvokasta käytännön-läheistä tietoa samantyyppisestätoiminnasta kuin mitä olimme itsesuunnittelemassa.

Rahoituspäätös Raha-automaattiyh-distykseltä saatiin helmikuussa 1998.Elokuun alussa tulimme me työntekijättöihin Vanhempi- lapsikeskukseen ja7.9.1998 tulivat ensimmäiset asiak-kaamme.

TOIMINTAMME PUITTEET

Keskuksemme henkilökuntaan kuu-luvat kokopäiväinen sosiaalikasvatta-ja Tuija, sosiaalityöntekijät Jaana jaIrene (2,5 päivää/viikko) ja keittäjäMaritta (työllistetty). Toimitilaksemmesaimme päivähoidon käytössä olleen60-luvun lopussa rakennetun tilavan jahyväkuntoisen omakotitalon.

Asiakasperheet tulevat Vanhempi-lapsikeskukseen esim. lastensuoje-lun, päivähoidon tai kotipalvelunohjaamina. Ohjaus räätälöidään kunkinperheen kohdalla erikseen. Ohjaavatyöntekijä voi tulla yhdessä perheenkanssa tutustumaan keskukseen ja/tai me keskuksen työntekijät voimmekäydä tapaamassa perhettä kotona jakertomassa toiminnastamme. Oh-jausvaiheessa tehdään usein työtäpitkäänkin.

Asiakkaita voimme ottaa enimmilläänkuusi vanhempaa lapsineen. Asia-kaskuntaa olemme rajanneet siten,että perheessä pitää olla ainakin yksialle 4-vuotias lapsi, jonka kanssavanhempi tulee asiakkaaksi. Josperheessä on kaksi vanhempaa,osallistuu vain toinen viikottaiseensäännölliseen toimintaan. Muut per-heenjäsenet tai tapaava vanhempi onmukana osassa toimintaa. Perheentulee sitoutua osallistumaan toimin-taamme 4 – 5 kuukauden toiminta-

21

RA

TK

ES

4/ 1998

jakson ajaksi. Tarpeen mukaan voijatkaa vielä toisen jakson.

Vanhemmat ja lapset tulevat kes-kukseen tiistaisin, keskiviikkoisin jatorstaisin klo 9.30 – 14.30 väliseksiajaksi. Puitteita päiville antavat ruokailutja lepotauko: aamukahvit/aamiainenheti tultua, lounas klo 12 ja päiväkahvit/välipala klo 14 sekä lasten päivälepo-kuten yleensäkin pienten lastenkanssa elettäessä.

Tänä syksynä on asiakkaanammetoistaiseksi ollut neljä perhettä, joistaviikottaiseen toimintaan ovat osal-listuneet : isä ja 3-vuotias poika, äiti ja3-vuotias tytär, äiti ja 1 v. 10 kk ikäinenpoika sekä äiti 1-vuotiaan pojan ja 5-vuotiaan tyttären kanssa. Työnte-kijäneuvotteluja, kotikäyntejä ja asiak-kaiden tutustumiskäyntejä on ollutlisäksi joitakin, mutta niistä ei ole vielätässä vaiheessa syntynyt asiakas-suhteita.

TOIMINNAN SISÄLTÖNÄ VOIMA-VARASUUNTAUTUNEISUUS

Myönteisen, kannustavan ja sallivanilmapiirin luominen on meidän työn-tekijöiden tärkein tavoite. Tähän ta-voitteeseen haastamme myös asiak-kaita puhumalla siitä, että jokaisenviihtyminen on tärkeää. Toivommekaikkien kokevan aina päivän jälkeensaaneensa jotakin itselleen: vir-kistystä, iloa, uusia ideoita ja ajatuksiasiitä, miten toimia lasten kanssa taimuissa ihmissuhteissa. Pidämmetärkeänä, että niin työntekijät kuinasiakkaatkin, ovat vastuussa siitä, ettäjokainen lapsi ja vanhempi voi hyötyäkeskuksessa oloajasta. Näistä asiois-

ta puhumme alkuvaiheessa niinkahvipöydässä, kuin vanhempiryh-mien toimintaperiaatteista sovittaessa.

Voimavarasuuntautuneisuus näkyytoiminnassamme monin tavoin. Hyvinkonkreettisena se näkyy haastaes-samme vanhempia käyttämään omiataitojaan ja kykyjään keskuksen hy-väksi: oli se sitten puun pilkkomistasaunapuiksi, hyllykön kokoamista,ruokalistan suunnittelua, eestin taivenäjän kielen osaamista, tai vaikkalaulutaitoa. Suunnitelmissa ja jo pu-heissakin on tavoitteena, että van-hemmista voisi myöhemmin tullauusien keskukseemme tulevien van-hempien tukihenkilöitä.

Toisaalta voimavarasuuntautuneisuusnäkyy asenteissamme. Emme keskitymiettimään asiakkaidemme heik-kouksia tai patologiaa, vaan näemmeheidät osaavina ja kykenevinä ih-misinä. Tarjoamme heille mahdol-lisuuksia kasvaa, kehittyä ja muuttuaomien tavoitteidensa suuntaisesti.Kirjaamme ylös heidän tavoitteitaan jaedistysaskeleitaan. Olemme myöskirjanneet ylös heiltä haastattelemam-me kuvauksen vaikeimmista vaiheista,ongelmista elämässä ennen kes-kukseen tuloa projektimme rapor-tointia varten.

Tavoitteita muotoillessa kysymme,mikä on muuttunut heidän elämäs-sään; millaista heidän elämänsä onpuolen vuoden kuluttua, jos kes-kuksessa olojaksosta on ollut heillehyötyä. Voimme tässä käyttää myösesimerkiksi ihmekysymyksiä ja as-teikkoja.

22

RA

TK

ES

4/ 1998

Päivi Ahtiala, Kaisa Ruohonen

SE OLI SITÄ KOKO ELÄMÄ-kokemuksia ja näkemyksiä huumeriippuvuudesta

“ MTH ja terveydenhoitaja Kaisa Ruohonen sekä yhteiskuntatieteidenmaisteri, toimittaja ja sosiaalityöntekijä Päivi Ahtiala ovat tehneet varsinkattavan teoksen huumeriippuvuudesta haastatellen entisiä nar-komaaneja.

Kirja antaa hyvän käsityksen narkomaanin “urakehityksestä”: mitensiirrytään aineesta toiseen, kun pyrkimyksenä on säilyttää hyvä olotila,missä vaiheessa herää ajatus hoitoonhakeutumisesta sekä syntyypäätös käytön lopettamisesta.

Kirjan teksti on asiallista ja tietoa antavaa vailla turhaa dramatisointia jasilti säilyttää kuitenkin koko ajan empaattisen ja lämpimän lähes-tymistavan käyttäjiin.

Kirja soveltuu hyvin myös tietoteokseksi Suomessa käytettävistähuumeista, niiden vaikutuksista ja on hyödyllinen teos kaikille, jotka ovatläheisissä tekemisissä narkomaanin kanssa: oli sitten kyseperheenjäsenestä tai hoitohenkilökunnasta. “

Raija Lahti, päihdeohjaaja

23

RA

TK

ES

4/ 1998

Joka aamu aamiaisen jälkeen meilläon pieni toimintatuokio yhdessä kokohenkilökunnan, vanhempien ja lastenkanssa. Olemme leikkineet laulu-leikkejä, askarrelleet ja tehneet retkiälähimetsään. Nämä ovat tärkeitävuorovaikutuksen, yhdessä tekemisenja yhteisen ilon hetkiä. Oma vanhempilaulaa tai leikkii ja askartelee lapsensakanssa. Meillä on ollut myös kokoporukan yhteisiä leivontapäiviä, sau-napäiviä jne.

Tiistaisin ja torstaisin on vanhemmilleryhmäkokoontumiset reilun 1,5 tunninajan lasten päivälevon aikaan. Tiis-taisin käsittelemme vanhemmuuteenja lasten kasvatukseen liittyviä asioita.Torstaisin teemana ovat vanhempien”persoonalliseen kasvuun” liittyvätasiat. Tällöin käytämme toiminnallisia,luovia menetelmiä kuten maalaa-mista, tanssia, savitöitä, rentoutusta jamielikuvamatkoja. Vanhemmat ovatlähteneet mutkattomasti ja innos-tuneina mukaan niin keskusteluihinkuin luoviin töihinkin.

Lasten kanssa toimittaessa kiin-nitetään huomiota jokaisen yksilöllisiinikä- ja kehitystason mukaisiin tar-peisiin. Ohjattu toiminta sisältääaskartelua, piirtämistä, maalaamista,muovailua, satuja, lauluja ja leikkejä.Päivittäin on tilaa myös vapaalle leikil-le.

Vanhempien ja lasten välisen vuo-rovaikutuksen ohjaamisen välineenä

käytämme video-ohjausta. Menetelmäon hyvin voimavarasuuntautunut:vanhemmat määrittelevät itse tilanteet,joihin toivovat muutosta. Kuvaus-tilanteet suunnitellaan heidän kans-saan. Palautteessa huomiota kiin-nitetään hyvin sujuneisiin tilanteisiin jaannetaan myönteinen, kannustavapalaute, jonka he saavat myös kir-jallisena. Ensimmäiset kokemuk-semme menetelmän käytöstä ovatolleet rohkaisevia.

Kerran puolivuotiskaudessa lähdem-me vanhempien ja lasten kanssaEnsi- ja turvakotiliiton koulutus- japerhekuntoutuskeskukseen Sopuk-kaan, Sipooseen viiden päivän jak-solle. Tämän jakson vetää Sopukankursseista vastaava henkilökunta.

Kaikki tällä hetkellä asiakkaana olevatperheet ovat lastensuojelun asiak-kaita. Heidän huoltosuunnitelma-palaverinsa on pidetty keskukses-samme ja joku meistä työntekijöistäon osallistunut niihin. Asiakkaammeovat kokeneet tämän myönteisenä.

Toimintamme on siis uutta ja ko-kemuksia meillä on vielä vähän.Asiakkaamme näyttävät kuitenkinedistyvän tavoitteissaan ja kertovatmyös itse myönteisistä muutoksistaelämässään. He käyvät keskukses-samme mielellään, vaikka alun al-kujaan tulivat enemmän tai vähemmänsuostuteltuina. Meille työntekijöille työon uudenlaista ja innostavaa.

24

RA

TK

ES

4/ 1998

25

RA

TK

ES

4/ 1998

Näin joulun alla on syytä haastatellajoulupukkia. Mitä tuo valkopar-taherra miettii yhdistystämme lii-kuttavista asioista. Tavallaan,niinkuin hän itsekin vaatimattomastihaastattelussaan toteaa, on hänmyös jonkunmoinen lyhytterapianmestari: pieni, lyhyt visiitti illalla erikoteihin ja siihen tuokioon mahtuupaljon tulevaisuuteen suuntaavaatoimintaa. Mitä joulupukki miettiiomasta terapeutin roolistaan, sitälähdimme kysymään Korvatunturiltaasti.

Saapuessani joulupukin kotiin, onjoulupukin Muori jossain tonttujenyhdistyksessä kokousta pitämässä.Pukki tekee kotiaskareita tohvelitjalassaan ja itsekseen hyräillen. Pukkiottaa avosylin vastaan kaukaisentulijan, istuttaa sohvalle ja alkaa kaataakahvia kuppeihin. Punakkojen poskienyllä tuikkivat silmät näyttävät rekis-teröivän jokaisen ilmeen ja eleenhaastattelijasta. Jostain syystä tämätuttu ja turvallinen hahmo aiheuttaamyös jatkuvan epävarmuuden olon:osaankohan kysyä, mitähän sille sopiisanoa, ettei vain aattona jäisi ilman...Mutta antaa joulupukin itse puhua.Olen jättänyt kysymykseni pois, jottajoulupukin oma tajunnanvirtapuhepääsisi paremmin oikeuksiinsa.

RISU-PUKISTA LAHJAKONTTIIN

“Jos oikein ymmärsin änkytyksestäsi,älä nyt punastu, hienosti formuloitkysymyksen ja siinä oli paljon sivis-tyssanoja, hyvä toimittaja olet! Mutta josoikein ymmärsin kysymyksesi, niinhistoriallinen kehitykseni on tosiaanollut aika polveileva. Vuosisadanalussahan julkisuuskuvani sen ai-kaisessa mediassa oli aikamoisenpelottavakin lapsia ajatellen. Silloinkasvatuksesta tuli päivän sana jauskottiin, että pelottelulla, kurilla, ri-sujen esilläpidolla saadaan hyviäihmisiä kasvatetuksi. Minuakin kuvat-tiin jonkinlaisena risujen ja sel-käsaunan jakajana. Tämä juonne onedelleenkin olemassa: uskotaan, ettäkansalaiskasvatuksella ja pelottelullasaadaan parempi maailma aikaan.Ehkä silloin jouluakin lähestyttiinvahvasti ongelmakeskeisesti. Joulu-pukki oli auktoriteetti ja mitään vuoro-puhelua ei voinut synnyttää joulu-aattona:jaettiin risut ja pelattiin uh-kakuvilla. Itse koin tuon ajan raskaana.Oli se rauhan juhlan ajatuskin mukana,mutta läsnä oli myös pelko ja syn-kistely. Päätin lähteä viiraamaankurssia enemmän tavoitekeskeisem-pään suuntaan. Nostattamaan esilleJoulun aitoja voimavaroja: kiltteyttä,rauhaa, hyvää tahtoa, antamisen iloa.

Jos vuosisadan alussa jaoin kon-

JOULUPUKKI -IHMEKYSYMYKSEN MESTARI!

haastatteli Tiitu Tonttu

26

RA

TK

ES

4/ 1998

tistani enemmän risuja, nyt jaan lah-joja,ansioita!

ERITTÄIN HYVIN MUOTOILTUTAVOITE

Jouluaaton valmistautumisessa otinkäyttöön Hyvin Muotoiltu Tavoite -ohjelman, josta ratkaisukeskeisetihmiset ovat napanneet suoraanmallin omiin juttuihinsa. Mitä muu-takaan on joulukalenteri: enää 12päivää jouluun, enää 5 päivää jouluun.Tavoite pilkotaan osatavoitteiksi, kiih-dytetään motivaatiota! Kalenteriluuk-kujen avaaminen ikäänkuin virittääodotusta. Samalla avataan henkisiäluukkuja joulun sanomalle, viritytäänjouluiseen tilaan, kunnes koittaa sesuuri päivä: jouluaatto!

Hohohoh-hoo! Kyllähän se pistääylimääräistäkin värinää ja stressiäkinliikkeelle. Mutta sitähän ihmisenäoleminen on. Kun tavoittelet hyvää,pistää se sinussa kaikenlaiset litkutliikenteeseen. Jos joulu tulisi ihan vaintuosta noin lipsahtaen helposti, osai-simmeko sitä edes arvostaa? Jän-nistys, värinä, hermoilu, tuskailu,ilonsekainen odotus, nehän ovatjoulunodotuksen tunteita kaikki.

MIKÄ ON JOULUN IHME?

Hoh-hoh-hoo! Tämä se on paraskikka, minkä jouluun olen keksinyt.Ennen kysyin tentaten: kuinka kilttejälapset ovat olleet ja keräsin niin lapsiltakuin vanhemmilta syyllistäviä faktoja.Oliko Pekka kiroillut ja Maija kiukutellut?Voi sitä nuorta minua! Kyllähän minäsiinä yritin pelotella lapsia kiltteyteen.Se kävi itsellenikin raskaaksi. Mutta

apu oli lähellä. Keksin tämän Ihme-kysymyksen. Senkin on joku lainannutkonsepteihinsa terapiamaailmassa.

Katsos, kun tulen koteihin aattonalähden kussakin kodissa ns asia-kaslähtöisesti liikenteeseen. Ensinvirittelen muutamalla mielikuvahar-joituksella tunnelmaa, ehkä lauletaanyhdessä joku laulu, ehkä kerron ,tätänarratiivisuuttakin harrastan paljon,jonkin mieltä ylentävän tarinan. Viri-tysosa on aina vähän erilainen jokaperheessä. Tutkailen mieleni kärhillä,mikä on juuri tämän perheen juju jamillaiset heidän voimavaransa ovat.Kun hetki on sopiva, pamautan ihme-kysymyksen pöytään! Se kuuluu: onkokilttejä lapsia? Sitä en esitä oikeanakysymyksenä. Se on retorinen ky-symys. Virittelyjakso aiheuttaa sen, ettälapset ja aikuiset pamahtavat suoraantavoitetilaan! Kelaavat voimavarojaanja alkavat käyttäytyä kuin ihme( kilttinäoleminen) olisi jo tapahtunut Mitä tuokiltteys on, sehän on jokaiselle yksilöl-linen juttu. Tähän suuntaan moti-voitumisessa toki auttaa se, ettäkaikkien katse ei ole "irti jostakin" ,vaan"kohti jotakin", nimittäin pukinkonttiin.

Ja ihmekysymyksen jälkeen seuraatietysti Ansioiden eli lahjojen jako! Hoh-hoh-hoo! Minä olen päässyt paljostatyöstä, kun olen jättänyt ihmistenitsensä määriteltäväksi oman kilt-teytensä. Ei tarvitse olla jalustalla,ylimpänä asiantuntijana puhkumassaihmisille kiltteydestä ja opettamassaheille kiltteyttä. Nyt pistän ihmiset itsetöihin. hehän he ovat oman kiltteytensäasiantuntijoita! Hoho-hoh-hoo! Ikäkinaiheuttaa sen, etten viitsi hirveestihuhkia. Ja onhan meillä jokaisella

27

RA

TK

ES

4/ 1998

omat aivot ja sydän, joita käyttää! Neminä pistän joulunakin töihin. Hoh-hoh-hoo....

JOULUPUKIN AIKAPARADOKSI

Hohoh-hohoh-hoo. Että miten onmahdollista olla muutamana tuntinajouluaattona ja yönä miljoonissakodeissa? Jos ajattelet fysiikanlakienmukaan,enemmän kuin lievää para-doksiahan siinä on! Mutta vastausriippuu vähän siitä, missä konteksissaasiaa tarkastellaan. Teoreettisenfysiikan puolelta voisin sanoa...( tässävaiheessa alkoi tulla käsittämätöntäteoretisointia. Vilahteli sanoja:musta-aukko, avaruus ei ole ainoastaankaareva, vaan poimuuntunut, ava-ruuden madonreiät, 5. ulottuvuusyhtenäisteorian pohjalta mahdollistaajotakin, aikakin on suhteellista eikävakio, thermodynamiikan toinen lakiosoittaa energiasta sen,että jouluakinvoi ajatella energiana,jolla on tiettysuhteellinen aika, mutta ei massaasen tavallisessa merkityksessä, jol-loin rinnakkaisavaruuksissa tapahtuvatsamanaikaiset eksistenssit ovatmahdollisia, joulun dimenssio onvalon nopeus kertaa ihmetilan neliöjaettuna 24:llä jne.) Ja sen voin lisäksivakuuttaa, että minua ei ole kloonattu!Joka kodissa käyn tavalla tai toisella.

Filosofisena kysymyksenä ja sie-lullisena asiana joulu ilmiönä avau-tuukin paremmin. Joulun logiikka eiole fysiikan tai tieteen logiikkaa.Tällainen insinööriajattelu on hyvä, kunrakennetaan siltoja, tehdään tietokone-ohjelmia sun muuta, mutta takana onaina asian hallitsemisen logiikka. Miksijoulua pitäisi pystyä selittämään

puhki? Miksi joulua pitäisi hallita jakyetä ohjailemaan? Joulu on ennenkaikkea tunne, ihmetila. Riittää, kun seon. Se on henkinen ulottuvuus. Eilapsikaan kysy ja syyseuraile, miksiolen iloinen:hän on iloinen. Ei jou-luakaan voi selittää, kuten ei voi hyväävitsiä tai runoakaan. Se täytyy kokea!

JOULUPUKKI JA FEMINISMI

No nyt sinä kysymyksen lykkäsit! Miksijoulupukki on mies! Voisin irvileukaillasinulle ja kysyä, missäs olit biologiantunneillasi? Nämä Y- ja X-kromosomitkatsot, mutta antaa olla. Toki joulupukkivoisi olla joulumuorikin. Kova hinkuhänellä on ollutkin lähteä aattonaminun sijasta retkille. Eikä siinämitään. En minä osaa vastata sinullevarmastikaan tyhjentävästi. Historialli-sesti joulu on vain rakentunut siten, ettäaattona koteihin tulee miessukupuoltaedustava pukki. Jokainen aika tuottaaoman näköisensä pukin, enkä pitäisiihmeenä, että jossakin tulevaisuu-dessa pukki olisikin muori, joka tuleekoteihin. Joulussa vain kuvastuumeidän eletty historia. Joulu on muis-ton ja muistojen tekemisen juhla.Voimavarojahan me haemme itsel-lemme muistelemalla aikuisena lap-suuden jouluja. Toki joulu on tiettykonservatiivinen elementti,jotain säi-lyttävää ihmisen elämässä. Paljon onpiireitä vanhasta perherakenteestajoulunvietossa. Tässä yhteydessäkorostaisin ennen kaikkea joulunsisältöä. Sen voi nähdä kiireen jauuden etsimisen täyteisen vuodenkeskellä hiljentymisen ja rauhansaarekkeena. Jonkinlaisena turvasata-mana. Traditioitahan me tarvitsemme

28

RA

TK

ES

4/ 1998

29

RA

TK

ES

4/ 1998

kakautena tuntuu, että maailmantäyttää vain uutiskynnyksen helpom-min ylittävät pahat asiat: sodat, ri-kokset, kauheudet, riidat, romah-dukset. Inhimillinen kärsimys näyttäämyyvän paremmin kuin inhimillinenonni. Mutta se ei saa minua pes-simistiksi. Olen minä tämän nähnytennenkin. Vaikka historiankirjoitusnostaa esiin sodat ja valloitukset, olennähnyt, että todellinen eteenpäinmenoon tapahtunut ihmisten välisessäkanssakäymisessä, ajatusten, koke-musten ja tavaroiden vaihdossa. Nytjo uusin historian tutkimus ihmetteleesitä, että miten on mahdollista sen jasen aikuisen ja tietyn kulttuurin tavaranolla jossakin hyvin kaukaisessa pai-kassa. Ihmiset ovat enemmän liik-kuneet uteliaana ja kättä toiselleojentaen, kuin marssien ja aseitakalistellen. Jälkimmäinen on näyt-tävää, paraatitodellisuutta. Muttaparaatitodellisuuden takana ne ta-valliset ihmiset elävät ja unelmoivatajasta paikasta riippumatta. Niin syttyiPommerin metsässä jouluna pienilepattava kynttilä tuntemattoman soti-laan korsussa kuin helsinkiläisessä,rauhallisessa kauppiaan kodissa, janiin syttyy tänäkin jouluna Bosniassajossain pommitusten jälkeen tilkityssätalossa kynttilä joulun kunniaksi,vaikka lahjoja ei ehkä runsaastiolekaan jaettavaksi. Ja tuo valo syn-nyttää pieniä unelmia, joista aina jokutoteutuu. Ja samalla lailla meilläkin,kaiken kiireen ja markkinahälyn kes-kellä, taas syttyvät kynttilät ja ihmisethiljentyvät ehkä purkamaan men-neisyyttä ja samalla unelmoimaan.Joulu on tavoitetila ja tavoite on rauhaapäälle maan ja jokaisen ihmisensydämeen!

myös. Joulun traditio on kerrostunut:siinä on aikojen alusta tullutta valon jatulevan sadon juhlaa, siinä on itämaantietäjien lahjojen jakamista jeesus-lapselle, siinä on meidän metsästätulleiden ihmisten tärkeimmän to-teemin, Kuusipuun, ikiaikaista magiaa.Miksei myös ripaus patriarkaalistaperhekäsitystäkin. Minun mielestäni onvain asioita, joita ei voi yksipuolisestipäivänpolitiikan näkökumasta tarkas-tella ja alkaa jaotella ilmiöitä hyviksi taihuonoiksi. Historiamme tuotoksia mekaikki olemme ja myös historiammeon voimavaraamme. Traditiot ovatsiltoja ,jotka kantavat meitä uuteen. Seon myös joulun sanoma. Sitäpaitsijoulun sanoma on vahva tasa-arvonsanoma myös: luo köyhän niinkuinrikkaankin, kuten laulussa sanotaan.

JOULU JA KAUPALLISUUS

Noh, kovin synkkiä kysymyksiä esität!Hukkuuko joulun sanoma kaupal-lisuuteen? Jokajouluinen kysymys jahyvä niin. Ensinnäkin, niin kauan kuntämä kysymys esitetään, en ole huo-lissani. Sitten vasta, kun sitä ei enääjoka jouluisena traditiona,tätäkin,esitetä, silloin alan huolestua ihanoikeasti. Minä uskon, että joulunsanoma kantaa historiasta tulevai-suuteen. Toki muotoaan vaihtaen,mutta sisältönä samana: rauhanjuhlana, hiljentymisen hetkenä, an-tamisen ja yhteisen ilon juhlana.

Sotia on ollut ja valitettavasti niitä onedelleenkin. Ahneutta ja maailmanmielettömyyttä on ollut ja on edel-leenkin. Valitettavasti, kuten istuvapresidenttinne kuulema toteaa. Tässämediaksi kutsutun tiedotuksen ai-

30

RA

TK

ES

4/ 1998

31

RA

TK

ES

4/ 1998

Keväällä 1997 Kuusankosken kau-pungissa kolmensadan oppilaan ala-asteella toteutettiin kokeiluprojekti,jossa koulutoimi, oppilaiden van-hemmat, oppilashuolto, sosiaali-toimi, Mannaerheimin Lastensuoje-luliitto, A-klinikka ja perheneuvolayhdistivät voimavaransa. Tuloksenasyntyi kimppakerho -terapiaryhmävuorovaikutusvaikeuksista kärsivilleja päihdeperheissä eläville lapsille.Kimppakerho toimi osana muutakoulun kerhotoimintaa koulupäivänpäätteeksi koululla. Vetäjinä olivatperheneuvolan psykologi ja MLL:nnuorisosihteeri.Kimppakerho oli kokeiluprojekti,joka elää tänä päivänäkin hyvinonnistuneena ideana eteenpäinrahoitusta itselleen etsien. Kokeiluloi uskoa “ihan oikeasta” verkos-toitumisesta, joka toimi käytän-nönkin tasolla.

KIMPPAKERHON ELÄMÄÄ

Tekemisen meininki, välittömyys jaluovuus voisivat olla hyviä sanojakuvailemaan ryhmän toimintaa. Ryh-män kymmenen lasta valittiin ryhmäänisommasta joukosta: moni eri tavoinesim koulussa oireileva lapsi jäi

ulkopuolelle. Lapset olivat noin 10-vuotiaita ja ryhmä kokoontui 10 kertaa.

Ryhmän ensimmäinen kokoontu-minen oli varovaista ja arkaa tutus-tumista: aluksi esittäydyttiin puolin jatoisin; käytiin läpi erilaiset elementit,jotka meillä oli kokoontumisissakäytössä. Tila rakennettiin joka ko-koontumiskerta erikseen kuvaamatai-don luokkaan: tunteiden tunneli värik-käine kankaineen, patjat jokaiselle,pehmolelu sylistä syliin kiertämään jamusiikkia.

Jokainen ryhmäkerta aloitettiin sa-malla lailla. Lapset ja ohjaajat kertoivatpäivän kuulumiset ilmekortteja apunakäyttäen: naurava naama, “puoli-oloinen” ja surullinen naama antoivatmahdollisuuden kertoa tunnelmistaanilman sanojakin.

Ilmekortit toimivat läpi ryhmän erin-omaisesti. Ahdistuneimmat lapsettoivat surua, huolta ja alakulon tun-nelmaa esille näiden korttien avulla.Jollekin kortin valitseminen oli yli-voimaisen vaikeaa ja näin päästiinpuhumaan tästä oman olon tunnis-tamisen vaikeudesta. Myöhemmilläkerroilla kaikki lapset toivat juurinäiden yksinkertaisten kuvien kauttaryhmään monenlaisia huoliaan: lem-mikkieläimen kuolema, äidin sairaus,vanhempien poissaolo, ystävän me-

�EI KOSKAAN VOI TIETÄÄ, MITÄ ON MUTKANTAKANA� (Leena 8 v.)

Arja Kettunen, psykologiErja Vanhala-Koivula, esh

32

RA

TK

ES

4/ 1998

netys tai turvallisen isoäidin kuolema.

Usein aluksi tunnelman vapauttami-seksi kontattiin musiikin kaikuessayhdessä läpi tunteiden tunnelin, jostalapset joka kerta innostuivat. Pur-kutilanteissa sitten käytiin läpi tärkeitätunteita: hämmästystä, pelkoa, iloa jaluottamusta.

Tyytymättömyys omaan itseen ja lä-hipiiriin tuli tarkastelun alaiseksierityisesti “omat rajat” -kuvan piir-tämisessä. Sillä kerralla puhutiinyhdessä juuri niistä asioista, joitaitsekukin haluaisi omassa arkipäi-vässään muuttaa. Lapset olivat avoi-mia omien kokemustensa suhteen -jokainen rohkaisi omalla käyttäy-tymisellään toista ja niinpä kukaan eisuhtautunut toisen tärkeisiin asioihinväheksyvästi tai pilkallisesti:olivathanperuskokemukset kaikille varsin yh-teisiä.

Sadut tarinat, maalaaminen, piir-täminen, roolileikit, musiikkiliikunta jamajojen rakentaminen olivat tavalla taitoisella läsnä lähes joka kerta. Ko-koontumiskertoja (olleita ja jäljellä-olevia) konkretisoitiin isoilla silkkisilläauringonkukilla, joita oli kukkavaa-sissa aina juuri se määrä, mitäkokoontumiskertoja oli jäljellä.

Ryhmän sääntöjen laadinta oli aloi-tukseen liittyvä asia. Jokainen kirjoittiomat näkemyksensä isolle paperille,kuka reippaammin, toisen taas ollessaepävarmempi. Ohjaajina pidimmehuolen siitä, että jokainen tuli kuulluksitässä ryhmässä olipa koulupihannokkimisjärjestys mikä tahansa.

Jo ensimmäinen kokoontumiskertapäättyi rentoutukseen musiikin mu-kana kankaiden alla. Lapset etsivätomimman tavan olla musiikin keskellä:yksi kietoutui kankaaseen, toinenpiiloutui pöydän alle ja kolmas käpertyisykkyrään patjalleen. Kokoontumisker-tojen edetessä lopetuksen musiik-kivalinnat muuttuivat aina vaan rau-hoittavimmiksi ja mukaan tuli joidenkinlasten halu tulla peitellyksi, silitettäväksija paijattavaksi osana lopetusrituaalia.

VAARALLINEN MATKA

Tove Janssonin sadut “Vaarallinenmatka”, “Kuinkas sitten kävikään” ja“Kuka lohduttaisi Nyytiä” olivat erään-laisena verbaalisena runkona ryhmänelämässä. Vaelluskertomus, yksinäi-syyden kokemukset ja oivallus asi-oiden jakamisesta toisten kanssavälittyivät aluksi sadun, fantasian jamielikuvamaailman keinoin. Ryhmäs-säkin eletyt kaaosvaiheet saivat sa-dussa muodon, jossa kaikki jär-jestyksen saavuttamiseksi tarvittavatelementit olivat läsnä, mutta epä-järjestyksessä. Satujen vahva toivonilmapiiri ja eheyden läsnäolo tulivatryhmään mukaan.

Vaarallinen matka siivitti keskusteluapeloista ja epävarmuudesta. Lastenarkipäivän pelot menivät jakoon jakiertoon: nukkumaanmenon vaikeus,kun äiti on sairaalassa ja isällä onaikaa vain pikkusiskolle, yksin jää-misen pelko ja pelkoa yksinolemi-sesta, kun vain vanhemmat sisaruksetovat turvana.

Perhepiirustus kerta oli lasten tuot-tamien asioiden kannalta pelkojen ja

33

RA

TK

ES

4/ 1998

ahdistusten ytimeen osumista. Kuvanteko oli monille vaikeaa. Ohjaajana tulitunne siitä, että perheiden kaaos siirtyiryhmään. Lapset itse keksivät rat-kaisun tähän kaaokseen: lapset al-koivat rakentaa majoja, jokainenrakensi itselleen turvallisen “pesän”.Eri väristen kankaiden valinta ainakulloiseenkin tarpeeseen oli tarkkaa jatärkeää puuhaa: väreillä oli todellaerilaisia merkityksiä lapsille.Yhdessä mietittiin, missä kotona olioma turvallinen paikka, minne voimennä silloin, kun aikuisten kanssatai muuten, on vaikeaa. Oli ilo huo-mata, että näitä turvapaikkoja oli joolemassa. Myös koulupihan tur-vallisista paikoista juteltiin ja siitä, ettäkaveri voi olla turvana. Ryhmässä kaksiaiemmin yksinäistä poikaa löysivättoisensa kavereina.

“ MÄ MIELIKUVITTELEN VÄHÄN”( Timo 9 v.)

Kahdeksannella kerralla alettiin puhuaryhmässä ohjaajien taholta aktii-visemmin siitä, että kerhokerrat alkavatolla vähissä. Mietittiin porukalla, mitäitsekukin tekee sitten tahollaan, kunryhmää ei enää ole. Lapset toivatsponttaanisti esille toistensa tapaa-misia koulunpihalla.

Draamaleikki teatterilta lainatuillahatuilla sai lapset todella innos-tumaan. Ryhmän hiljaisinkin tyttövapautui ja lapset halusivat vain leikkiäja leikkiä prinsessan kruunulla, po-liisin-, palomiehen- ja monilla muillapäähineillä. Pienet tilanteesta syn-tyneet näytelmät saivat roolihahmois-ta huolimatta hyvinkin henkilökoh-

taisen kokemuksen luonnetta.: tarinatkertoivat mm. aikuisten toilailuista jasiitä, miltä humalainen aikuinennäyttää lapsen silmissä. Hattuleikki-kerta oli intensiivinen ja sillä kertaakerhosta lähteminen sovitun ajansisällä tuntui erityisen vaikealta: osalapsista halusi jäädä ohjaajien kanssasiivoamaan luokkaa.

Kahdella viimeisellä kerralla lope-tustyöskentelyn tuntu oli vahvastimukana. Mietittiin kenelle murheita voikertoa. Eräs poika “esitteli” muillemielikuvituskaverin, toinen lapsi selvittisuhdettaan lemmikkieläimiin ja jokukertoi mummostaan. Viimeiselläkerralla juhlittiin kera herkkujen: lim-saa,sipsejä ja juhlallisesti jokainenvastaanotti oman, juuri hänelle tehdynkäyntikortin. Käyntikortti piti sisälläänsen myönteisen roolin, josta muuttunnistivat hänet ryhmässä: esim.Hienotunteinen Heikki tai TarmokasTaneli. Ohjaajat huolehtivat siitä, ettänimet ja määrittely säilyttivät posi-tiivisen palautteen jokaiselle. Toisaaltajokaiselta tuntuikin olevan tarve tuodakaveriaan esille myönteisesti -sillätavalla itsellekin tullut palaute säilyipositiivisena.Viimeisen kerran musiikkivalinnat,mm Kaija Koon haikeat balladin-omaiset sävelet, jäivät muistoinamieleen ohjaajillekin. Todettiin, ettämaailma on pieni ja Kuusankoski vieläpienempi. Kun jossakin toisiammetapaamme, olipa se sitten koulussatai isommassa maailmassa, niin ainaollaan samassa Kimpassa.Lähteinä mm: Aho S. Lapsen minäkäsitysja itsetunto, 1996Ayalon&Flasher : Ketjureaktio, 1997Karjula, W. : Opetusmonisteet, Luovatterapiat koulutusohjelma, 1994-1997

34

RA

TK

ES

4/ 1998

35

RA

TK

ES

4/ 1998

Ratkaisukeskeisen terapian kehit-täjät Steve de Shazer ja Insoo KimBerg myöntävät Journal of FamilyTherapy lehdessä (de Shazer &Berg, 1997), että tätä terapeuttistalähestymistapaa on tutkittu hyvinvähän. Alusta alkaen de Shazeria jaBergiä kiinnosti kysymys ”Mikäterapiassa toimii?”, ja he kiinnittiväterityistä huomiota epäonnistuneisiintapauksiin. Alkuvaiheen kysymys”Mitkä terapeutin interventiot ovathyödyllisiä?” vaihtui myöhemminkysymykseen ”Mitkä asiakkaiden jaterapeutin yhdessä tekemät asiatovat hyödyllisiä?” (s. 122). Hekuvaavat omaa työtään Lincolnin jaCuban (1985) mukaan ”naturalis-tiseksi tutkimukseksi” ja koros-tavat, että ryhmien vertailuun pe-rustuva tuloksellisuustutkimuskadottaa helposti näkyvistä yk-sittäisen asiakkaan, hänen ta-voitteensa ja hänen oman arvionsaterapian onnistumisesta ja omastaelämästään - nämä asiat ovatkeskeisellä sijalla ratkaisukeskei-sessä terapiassa (s. 123).

Mitä sitten voidaan sanoa ratkaisu- javoimavarakeskeisen lyhytterapiantehokkuudesta? Saavatko asiakkaatapua? Onko lyhytterapia hyödyllistä?

Tarkastelen tässä artikkelissa ratkai-su- ja voimavarakeskeisestä lyhyt-terapiasta tehtyjen tuloksellisuustutki-muksien tuloksia. Tämä tutkimus onvasta viime vuosina ollut lisään-tymässä. Ensinnä tarkastelen joitakinyleisiä tuloksia lyhytterapioiden tu-loksellisuuteen liittyen. Toiseksi esit-telen nimenomaan ratkaisukeskeisenlähestymistavan tuloksellisuutta sel-vittäneitä tutkimuksia ja koetan lopuksimuodostaa yleiskuvan koko artikkelinsisällöstä.

Lyhytterapian tuloksellisuudestayleisesti

Laajassa lyhytterapian vaikutuksiakäsittelevässä kirjallisuuskatsauk-sessaan Steenbarker (1992) päätyykäsitykseen, että lyhytterapia on yhtätehokasta kuin pitkät terapiat. Kaikissaterapiamuodoissa pääosa muutok-sista tapahtuu terapian alkuvaihees-sa, kymmenen ensimmäisen istun-non aikana.

Useimmissa tutkimuksissa lyhyttera-pialla saavutetut muutokset ovat myössäilyneet varsin hyvin vielä vuodenkuluttua käyntien päättymisestä (s.414). Steenbarker viittaa myös useisiintutkimuksiin, joissa masennus- japaniikkihäiriöpotilaiden lyhytterapia onollut tehokkaampaa ja tuottanut vä-hemmän relapseja kuin lääkehoito (s.

Ratkaisukeskeisen terapian tuloksellisuudesta

Antti MattilaLL,tutkijalääkäri

36

RA

TK

ES

4/ 1998

415). Esim. laajassa NIMH:n (NationalInstitute of Mental Health, USA) ver-tailussa masennusta hoidettiin lää-kehoidolla tai kognitiivisella lyhyt-terapialla. Hoidot tehosivat yhtä hyvin,mutta vuoden kuluttua seurannassalyhytterapiaa saaneilla potilailla olivähiten relapseja (Shea ym., 1992)

Garfield ja Bergin (1994) ovat jo pitkäänkoonneet psykoterapian tulokselli-suustutkimusten tietoja. Heidän mu-kaansa tilanne näyttää nykyisin varsinerilaiselta kuin vuonna 1952, jolloinpsykologi Hans Eysenck julkaisi arvion24:stä psykoterapiatutkimuksesta.

Eysenckin mukaan psykoterapiantehosta ei ollut mitään tutkimuksellistanäyttöä. Garfield ja Bergin (1994)katsovat useimpien vuoden 1952jälkeen tehtyjen tutkimusten tukevankäsitystä, että psykoterapiasta on apua(s. 4). Heidän mukaansa lyhyet terapiatovat jatkuvasti lisänneet suosiotaan jatämä kehitys jatkuu edelleen (s. 9). Hemäärittelevät lyhytterapian tyypilliseksikestoksi 15-30 käyntiä.

Psykoterapia on parempaa kuinilman hoitoa jääminen

Lambert ja Bergin (1994) tarkastelevatuseita tutkimuksia psykoterapiantehokkuudesta. Johtopäätöksinä hetoteavat, että terapialla on positiivisiavaikutuksia, mutta kaikki asiakkaateivät hyödy riittävästi. Viiden meta-analyysin pohjalta, jotka on tehty de-pression hoidosta, he toteavat ettäpsykoterapia oli kaikissa tapauksissatehokkaampaa kuin ilman hoitoajääminen tai jonotuslistalla oleminen.

Psykoterapia oli näissä tutkimuksissayhtä tehokasta tai tehokkaampaa kuinantidepressiivinen lääkehoito. Vas-taavasti kymmenen meta-analyysinperusteella, jotka on tehty ahdistusoireyhtymien hoidosta, Lambert jaBergin toteavat että psykoterapiat ovatselvästi tehokkaampia kuin odo-tuslistalla oleminen tai ilman hoitoajääminen.

Myös paniikkihäiriöiden hoidossapsykoterapia oli yhtä tehokasta taitehokkaampaa kuin lääkehoito. Eri-tyisesti relapseja hoidon jälkeenilmenee selvästi enemmän lääke-hoitoa saaneilla (s.143-146).

Psykoterapia on tehokkaampaakuin plasebo-hoito

Lambert ja Bergin (1994) tarkastelevatmyös tutkimuksia, jotka vertaavatpsykoterapiaa erilaisiin plasebo-hoitoihin. Tämä tutkimus on tuottanutristiriitaisia ja kiistanalaisia tuloksia.Plasebo tutkimusten malli on otettulääketieteestä ja sen soveltaminenpsykoterapian alueelle on ongel-mallista, koska on vaikea kehittääpsykoterapeuttista keskustelua mat-kivaa plasebo-keskustelua, joka eivaikuta asiakkaaseen. Monet tutkijatovatkin täysin hylänneet plaseboasetelman käytön tässä yhteydessä.Lambertin ja Berginin arvio näistäplasebo-tutkimuksista on, että psy-koterapia tuottaa selvästi suuremmatmuutokset kuin plasebo. He suo-sittelevat kuitenkin teoreettisen epä-selvyyden vuoksi plasebo-tutkimuk-sista luopumista psykoterapia-tut-kimuksessa (s.149-150).

37

RA

TK

ES

4/ 1998

Kokemattomien terapeuttienongelma

Psykoterapiapiirejä ovat hämmentä-neet ristiriitaiset tulokset tutkimuksis-ta, joissa on verrattu kokeneiden jatäysin kokemattomien terapeuttien työntuloksia. Joissakin tutkimuksissakokeneet terapeutit ovat olleet te-hokkaampia, mutta monissa muissatutkimuksissa ei ole saatu esiin selviäeroja. Uudemmissa, tiukemmin kri-teerein tehdyissä meta-analyyseissä1980-luvulta ovat johtopäätökset säi-lyneet samoina: kokemattomat te-rapeutit pääsivät yhtä hyviin tuloksiinkuin kokeneet.

Lambert ja Bergin toteavat, että useissanäissä tutkimuksissa ”kokemattomat”terapeutit olivat kuitenkin kokeneidenterapeuttien valitsemia, kouluttamia, jaohjaamia. He huomauttavat myös, ettäkoulutetut terapeutit saivat parempiatuloksia esim. lyhytterapioissa ja alle21 vuotiaiden asiakkaiden hoidossa(Lambert & Bergin, 1994, s. 170-171).

Lyhytterapia on yleensä suosi-teltavin hoitomuoto

Koss ja Shiang (1994) luovat kat-sauksen lyhytterapiasta tehtyyn tut-kimukseen. Heidän mukaansa lyhyt-terapian merkitys on jatkuvasti kas-vamassa ja se on nykyisin ”treatmentof choice”, ts. suositeltavin hoitomuotouseimmille mielenterveysongelmistakärsiville potilaille. He luettelevat useitatekijöitä, jotka ovat johtaneet tähännäkemykseen.

Ensinnäkin useimmat asiakkaat toi-

vovat psykologisen hoidon olevanajankohtaisten ongelmien ratkaisuunpyrkivää. Monien tutkimusten mukaan75 % asiakkaista, jotka hyötyvät te-rapiasta, saavat tuon hyödyn en-simmäisten kuuden kuukauden ai-kana.

Toiseksi, lyhytterapia-menetelmät,joita aiemmin pidettiin sopivina vainlieviin ongelmiin, näyttävät monissatutkimuksissa tehokkailta monenlai-siin psykologisiin ja terveyteen liittyviinongelmiin, mukaan lukien vaikeat jakrooniset ongelmat.

Kolmanneksi, lyhytterapioilla saa-vutetaan tutkimusten mukaan yhtähyvät tulokset kuin pidempään kes-tävillä hoidoilla.

Neljänneksi, taloudelliset realiteetiterityisesti Yhdysvalloissa ovat oh-jaamassa hoitosuosituksia lyhytera-pian suuntaan (Koss & Shiang, 1994,s. 664). Koss ja Shiang katsovat ettälyhytterapia soveltuu mm. työperäisenstressin, ihmissuhdeongelmien, ah-distuksen, masennuksen, paniikki-häiriöiden ja jossain määrin myöspersoonallisuushäiriöiden hoitoon (s.676).

McKeel (1996) arvioi edelleen, että 50vuotta tuloksellisuustutkimusta psy-koterapian alalta ei ole tuonut esiineroja eri psykoterapiamuotojen tulok-sellisuudessa. Lyhytterapian puoles-ta puhuu paitsi taloudellisuus, myösse että monien selvitysten mukaan yli70 % asiakkaista odottaa terapiankestävän kymmenen tai vähemmänkertaa. Toteutuneiden terapioidenmediaanipituus on ollut 4-8 tapaamis-

38

RA

TK

ES

4/ 1998

Kuntoutussäätiö järjestää seminaarin

Filosofinen näkökulma kuntoutukseen

19.1.1999

AIHEET:

* Filosofinen keskustelu asiakastyössä Psykiatri Antti Mattila, Kuntoutussäätiö, Voimavarasuuntautuneen

asiakastyön kehittämiskeskus

* Yhteisö ja terveys Valt.lis. (väit.) Marjaana Kopperi

* Kommunikaatio ja non-kommunikaatio Dosentti Kari Vesala, Helsingin yliopisto, Sosiaalipsykologian

laitos

Seminaarin johtaja: toimitusjohtaja Ilpo Vilkkumaa, KuntoutussäätiöOsallistumismaksu: 700 mk (ei arvonlisäveroa)

Paikka: Kuntoutussäätiö, Helsinki

Tiedustelut ja ilmoittautumiset: Kuntoutussäätiö, PL 39, 00411Helsinki, faksi (09) 566 3038, puh. (09) 530 41/Liisa Nyman

Sähköposti: Liisa.Nyman@kuntoutussaatio.fi

39

RA

TK

ES

4/ 1998

ta. Bergin ja Garfield (1994) toteavatamerikkalaisen terveydenhuoltojär-jestelmän näkökulmasta, että ”läheskaikki psykoterapia on lyhyttä”.

Lyhytterapia masennuksen hoi-dossa

Prince ja Jacobson (1995) tarkas-televat katsauksessaan tutkimuksia,joissa on mitattu perhe- ja pariterapiantehoa masennuksen hoidossa. Hevertaavat perhe- ja pariterapian tu-loksia National Institute of MentalHealth:in (NIMH) raportoimiin uni-polaarisen depression hoitotuloksiin.NIMH:n tutkimuksen mukaan ma-sennuksesta toipui 57% lääkehoi-toryhmässä, 55% interpersonaalisellapsykoterapialla hoidetussa ryhmässä,ja 51% kognitiivis-behavioraalisellapsykoterapialla hoidetussa ryhmässä.Plasebo-hoidossa onnistumisluku oli29% (Elkin ym. 1989). Masennusuusiutui 18 kk myöhemmin tehdynseurantatutkimuksen mukaan 36 - 50%:lla. Seurannassa terveenä pysyneitäoli 19 - 30 % kaikissa hoitomuodoissa.

Prince ja Jacobson katsovat, ettäyksilökeskeinen lähestymistapa ma-sennukseen ei ole riittävä, ja ettärunsas tutkimuksellinen evidenssitukee sosiaalisten tekijöiden kes-keistä merkitystä masennuksessa.Kirjoittajat arvelevat sosiaalisen vuo-rovaikutuksen huomiotta jättämisenolevan keskeinen syy yksilökeskeis-ten hoitomuotojen suuriin relapsi-lukuihin masennuksen hoidossa (s.383).

Mynors-Wallis ym. (1995) vertasivatsatunnaistetussa ja kontrolloidussa

tutkimuksessa ongelmanratkaisuuntähtäävän lyhytterapian, amitriptyliinilääkehoidon ja placebo-hoidon tehoamasennuksen hoidossa (kaikissa 6käyntiä 12 viikon aikana). Asiakkainaoli 91 perusterveydenhuollon asia-kasta Englannissa, joilla oli vaikeadepressio (major depression) - diag-nosoituna sekä oireiden perusteella,että Hamiltonin masennusasteikolla(13 tai enemmän pistettä 17:sta).

Hamiltonin depressio-asteikolla mi-tattuna todettiin lyhytterapia selvästi jatilastollisesti merkitsevästi tehok-kaammaksi kuin plasebo-hoito sekä6 että 12 viikkoa hoidon jälkeen.

Lyhytterapia ja lääkehoito olivat yhtätehokkaita. Parantuneiksi arvioitiin 12viikon kuluttua hoidon päättymisestä(Hamiltonin asteikolla 7 tai alle)lyhytterapia-asiakkaista 60% (18/30),lääkehoitoa saaneista 52% (16/31) japlasebohoitoa saaneista 27% (8/30).

Kaikki lyhytterapian läpikäyneet asiak-kaat (28/30) pitivät sitä hyödyllisenä taihyvin hyödyllisenä, kun taas lääke-hoitoryhmässä vastaava luku oli hie-man pienempi (21/25) mm. erilaistenlääkityksen sivuoireiden takia.

Tämä tutkimus on yksi parhaitenperinteisen lääketieteellisen hoito-tutkimuksen kriteerit täyttävistä psy-koterapia tutkimuksista tähän asti.Seuranta-aika oli kuitenkin liian lyhyt.Yllä kuvatun NIMH:n depressiotut-kimuksen perusteella seurannan tulisimasennuspotilailla tapahtua 12 - 18kk hoidon jälkeen, jotta saadaankäsitys relapsien määrästä.

40

RA

TK

ES

4/ 1998

”Consumer Reports” -lehdenlukijakysely

Maailman laajin psykoterapian vai-kutuksia selvittävä aineisto on ollutyhdysvaltalaisen kuluttajalehden Con-sumer Reports’in vuonna 1995 te-kemä lukijakysely. Vuosittainen lu-kijakysely postitettiin 180 000:llelukijalle, ja heistä noin 7000 vastasimielenterveyttä koskeviin kysymyksiin.Viimeisen kolmen vuoden aikana olimielenterveysalan ammattilaistenhoidossa ollut n. 2900 vastaaja.Vastaajaryhmä oli varsin valikoitunut,he olivat pääosin korkeasti kou-lutettuja, keskiluokkaan kuuluviaamerikkalaisia.

Kyselyssä selvitettiin terapian tulok-sellisuutta mm. mittarilla, joka perustuikolmeen kysymykseen, joista kustakinlaskettiin pisteitä asteikolla 0-100:1) ”Paljonko terapia auttoi sen on-gelman suhteen, jonka takia ha-keuduitte terapiaan?”;2) ”Kuinka tyytyväinen olette siihen,miten terapeutti hoiti ongelmianne?”;3) Kolmas kysymys liittyi vastaajan”emotionaaliseen kokonaistilantee-seen” ja vaihtoehtoiset vastauksetolivat ”Oloni on erittäin huono”, ”melkohuono”, ”niin ja näin”, ”melko hyvä’ tai”erittäin hyvä’”. Näistä vastauksistasaatiin mittarin lukemat 0-300, eikä erikysymysten osuutta eritelty. Näin ollenon mahdotonta arvioida mittaako tämämittari hoidon tehoa vai asiakkaantyytyväisyyttä saamaansa palveluun,jotka ovat kaksi eri asiaa.

Kyselyn tulokset raportoitiin ConsumerReports - lehdessä varsin suppeassamuodossa, mutta tutkimuksen kon-

sultti Martin Seligman (1995) onkuvannut tuloksia tarkemmin ”Ameri-can Psychologist” lehdessä. Keskeisiätuloksia olivat mm.- Kaikkien mielenterveyden ammatti-laisten työ auttoi ihmisiä - psykiatrit,psykologit ja sosiaalityöntekijät suo-riutuivat yhtä hyvin, avioliittoneuvojathieman huonommin.- Pelkän psykoterapian tulokset olivatyhtä hyviä kuin psykoterapian, jotatäydennettiin lääkehoidolla.- Kaikki psykoterapiamuodot olivat yh-tä tehokkaita.- Yli puoli vuotta kestävä hoito tuottiparemman tuloksen kuin alle puolivuotta kestävä. Tätä mitattiin mm.edistymisenä tulosyynä olleen on-gelman suhteen, edistymisenä työ-asioissa ja sosiaalisissa suhteissasekä henkilökohtaisissa asioissa.

Kaksi muuta tulosta ovat sen sijaanherättäneet runsaasti keskustelua janostaneet esiin tällaisen kyselynvirhelähteitä. Ensinnäkin AA-liikkeenjäsenet kuvasivat kaikkein suurimmatedistymisluvut, selvästi paremmat kuinmielenterveyspalvelujen käyttäjät.Seligman (1995) arvioi tässä ai-neistossa tapahtuneen huomattavaavalikoitumista (sampling bias). Ts.aineistossa olisivat yliedustettuinahoidossa menestyneet alkoholistit jahoidossa epäonnistuneet eivät ehkäkuuluisi lehden lukijakuntaan.

Toiseksi tutkijat raportoivat, että mitäpidempään terapia on kestänyt sitäkorkeammat onnistumismittarin lu-kemat olivat. Asteikolla 0-300 pääsivätalle 1kk terapiassa olleet keskimäärinlukemaan 201, terapian kestettyä 1-2kklukemaan 207, lukemaan 217 päästiin

41

RA

TK

ES

4/ 1998

3-6kk terapialla. Kun terapia oli kes-tänyt 7-11kk, lukema oli 224, ja 1-2vuoden terapian jälkeen 226. Yli 2vuotta terapiassa olleiden lukema oli241. Pääosa edistymisestä tapahtuusiis ensimmäisen vuoden aikana jasen jälkeen tapahtuu enää vain pientäedistymistä (224:stä 241:een, mikäolisi 0-10 asteikolle suhteutettunaedistyminen 7,5:stä 8,0:aan). Tähäntulokseen liittyy kuitenkin suuria on-gelmia. Ensimmäinen ongelma liittyyaineiston valikoitumiseen.

Saattaa olla, että ne jotka viihtyvätterapiassa yli kaksi vuotta ovat jo var-sin valikoitunutta joukkoa. Ne jotkaeivät hyötyneet, ovat jo jättäneet leikinkesken aiemmin. Lisäksi ne jotka ovatolleet viimeisestä kolmesta vuodestayli kaksi vuotta terapiassa saattavatlukea useampia asioita terapianansioksi kuin vähemmän aikaa te-rapiassa olleet. Lisäksi tämän tut-kimuksen asiakkaat olivat itse va-linneet hoitomuodon, johon osal-listuivat ja suhtautuivat siihen siksi joalunperin myönteisesti. Mitään sa-tunnaistettuja hoitoonohjausasetel-mia ei ollut, ei myöskään vertai-luryhmiä.

Ratkaisukeskeisen terapiantuloksellisuus

Useimmat ratkaisukeskeistä terapiaaarvioivat kyselytutkimukset on tehtyMental Research Institute’ssa, Kali-forniassa (MRI) (Weakland, Fisch,Watzlawick & Bodin, 1974) tehdynasiakaskyselyn mallia seuraten. Haas-tattelija, joka ei osallistunut ko. asiak-kaan hoitoon, kysyi MRI:n entisiltäasiakkailta a) olivatko he saavuttaneet

terapialle asetetut tavoitteet, b) mikätilanne oli nyt tärkeimmän ongelmansuhteen, c) olivatko he hakeneetkäyntien päätyttyä apua tuohon on-gelmaan muualta, d) oliko edistymistätapahtunut muissa asioissa, e) olikoilmaantunut uusia ongelmia. (Weak-land ym., 1974, s. 294)

MRI:n asiakkaiden käynneille olietukäteen asetettu 10 käynnin raja. Hekävivät keskimäärin 7,0 kertaa. On-gelmina olivat mm. koulu- ja työ-ongelmat, identiteettikriisit, perhe- japariongelmat, alkoholi ja syömis-ongelmat, ahdistus, depressio jaskitsofrenia (Weakland ym.,1974, s.275). Käyntien lopussa tehtyyn kyselyynvastanneesta 97 henkilöstä ongelmaoli ratkennut 40%:lla, ongelman suh-teen oli tapahtunut merkittävää edis-tystä 32%:lla, ja epäonnistuneitatapauksia (vain vähän tai ei lainkaanedistystä) oli 28%.

Englantilainen psykiatri Alasdair J.Macdonald (1994) on tutkinut lyhyt-terapian vaikutusta aikuispsykiat-risessa avohoitoyksikössä. Mac-donaldin työryhmä käytti MRI:ssakehitettyä lyhytterapiamallia (Fisch etal., 1982). Kolmen vuoden aikanatyöryhmä otti vastaan 44 perhettä.Tärkeimmät ongelmaryhmät olivatahdistus- ja jännitystilat (16 tapausta),ihmissuhdeongelmat (11 tapausta) jasyömishäiriöt (5 tapausta). Vuodenkuluttua terapian lopettamisesta lähe-tetyn kyselylomakkeen palautti 26perhettä (63 %). Perhelääkäreillelähetetyn lomakkeen palautti 37 lää-käriä (90 %). Potilaiden ikä vaihteli 20ja 70 vuoden välillä. Kontaktin pituusoli 1 - 15 kuukautta (keskiarvo 3,5

42

RA

TK

ES

4/ 1998

Voimavarat, ratkaisut ja tarinat

Monipuolinen lukupaketti voimavarakeskeisestä asiakastyöstä

Ratkaisu- ja voimavarakeskeiset asiakastyön menetelmät ovat lisänneet voimak-kaasti suosiotaan 1990-luvun Suomessa. Tämä lähestymistapa kehitettiin BriefFamily Therapy Centerissä Milwaukeessa Yhdysvalloissa -80-luvulla. Se poh-jautuu Kaliforniassa -60 ja -70 -luvuilla kehitettyyn perhe- ja lyhytterapiaan sekäerityisesti psykiatri Milton H. Ericksonin terapeuttisiin menetelmiin.Voimavarasuuntautunut työote asiakastyössä tarkoittaa paneutumista asiak-kaiden omiin tavoitteisiin, voimavaroihin, selviytymiskeinoihin ja resursseihin.

Tähän toukokuussa -98 ilmestyneeseen kirjaan on koottu v. -94 toimintansaaloituttaneen Kuntoutussäätiön VAK-projektin (Voimavarakeskeisen AsiakastyönKehittämisprojekti) piirissä syntyneitä artikkeleita. Kaikki kirjoittajat ovat toimineetVAK-projektissa tutkijoina tai terapeutteina.

Esipuheen on kirjoittanut Kuntoutusäätiön tutkimusjohtaja Aila Järvikoski. Kirjanensimmäisessä jaksossa esitellään VAK-projektin toimintaa ja työtapaa. Pro-jektin palvelutoiminnasta vastaava lääkäri Sara Vataja esittelee aluksi VAK-projektia ja sen lähtökohtia Projektin kehittämispäällikkö Eero Riikonen luoyleiskatsauksen voimavarakeskeisen haastattelun periaatteisiin.

Toinen jakso sisältää tapausselostuksia, joista saa hyvän käsityksen siitä,millaista voimavarakeskeinen asiakastyö on käytännössä.

Kolmanteen jaksoon on koottu artikkeleita, joissa esitellään VAK-projektin piirissätehtyä tutkimusta. MM. Sara Vataja, Anne Vierros ja Antti Mattila esittelevät VAK-keskuksen asiakkaille tehdyn kyselyn tuloksia.

Lopuksi Eero Riikonen ja Sara Vataja pohtivat psykoterapeuttisen keskus-telun ja tavallisen arkikeskustelun välistä rajanvetoa.

Voimavarat, ratkaisut ja tarinat

Toimittanut Antti Mattila. Kuntoutussäätiön työselosteita 16/1998Kirjan voi tilata Kuntoutussäätiön julkaisumyynnistä.Puh 09-530 41, fax 09-566 3038,sähköposti: Pirjo.Kuoppala@kuntoutussaatio.fi

Hinta 130 mk + lähetyskulut 30 mk.

43

RA

TK

ES

4/ 1998

kuukautta). Istuntojen määrä oli 1 - 13käyntiä (keskiarvo 3,7 käyntiä). ”Hyvätulos” saavutettiin mikäli asiakas taiperhelääkäri ilmoitti, että ongelma oliratkennut. Tähän ylsi 29 tapausta (70%), tilanne huononi 4 tapauksessa (10%).

Asiakaskyselyt Brief FamilyTherapy Center’issä

David Kiser (1988) on tutkinut rat-kaisukeskeisen menetelmän ke-hittäneessä Brief Family TherapyCenterissä (BFTC) 164:n asiakkaanselviytymistä 6, 12, ja 18 kuukauttaterapian loppumisen jälkeen. De-Shazer (1991) on tulkinnut tulokseterinomaisiksi: hänen mukaansaonnistumisprosentti oli 80,4 % (65,6% asiakkaista saavutti tavoitteensa jasen lisäksi vielä 14,7 % edistyi mer-kittävästi) keskimääräisen 4.6 istunnonaikana. Onnistumisprosentti oli kas-vanut 18 kuukauden seurannassa 86%:iin.

Mutta jos lukee alkuperäistä tutkimusta(Kiser,1988), on pakko sanoa että deShazer on tulkinnut tekstiä varsinlöyhästi. Kyselyyn vastasi 164 asia-kasta 229:stä, jolloin vastauspro-sentiksi tuli 72 %. Kysyttäessä olikovastaaja ollut BFTC-käyntien aikanamyös muussa hoidossa, 33,5 %vastasi myöntävästi. Terapian lopussatavoitteensa oli saavuttanut 65,6 %vastaajista (107/164). Näistä oli seu-rannassa edelleen tavoitteensa saa-vuttanut 58,9 % (63/163). Lisäksiseurannassa ongelma ei ollut enääongelma 12:lle muista ryhmistä (”vä-hän edistystä” ja ”ei edistystä” ryh-missä).

Ongelma koettiin siis seurantahetkelläratkenneeksi 75:ltä asiakkaalta (75/163), mikä on 45,7 % vastanneista.Hieman edistyneiden laskeminen”onnistuneiksi” tapauksiksi, kuten deShazer (1991) tekee, on varsin ky-seenalaista - silloin pienikin liikahdushyvään suuntaan merkitsisi ”on-nistumista”.

Kiserin ja Nunnallyn (1990) julkai-sematon käsikirjoitus arvioi uudelleensamaa BFTC:n aineistoa kuin Kiser(1988). He toteavat, että vastanneista4 - 10 kertaa käyneet olivat saa-vuttaneet terapian tavoitteensa mer-kitsevästi useammin kuin 1 - 3 kertaakäyneet.

Peter De Jong ja Larry Hopwood (1996)raportoivat toisen BFTC:ssä tehdynasiakaskyselyn tuloksista. Tutkimus-aineiston muodostivat 275 asiakasta,jotka hakeutuivat BFTC:hen mar-raskuun 1992 ja elokuun 1993 vä-lisenä aikana. Kaikki terapeutit työs-kentelivät ratkaisukeskeisen mallinmukaan. Asiakkaista oli 57 % afrikan-amerikkalaisia, 5 % latinoja, 3 %intiaaneja ja 36 % valkoisia. En-simmäisen tapaamisen aikaan 43 %asiakkaista oli työttömiä, 57 % kävitöissä. Naisia oli 60 %, miehiä 40 %.Kolmasosassa tapauksista oli iden-tifioitu asiakas alle 13-vuotias lapsi,nuorisoikäisiä (13-18 vuotiaita) oli 15%. Alle 46 -vuotiaita oli 93 % asiak-kaista. Näillä asiakkailla (N=275) oliollut keskimäärin 2,9 tapaamista. Neljätai vähemmän tapaamisia oli yli 80%:lla. Asiakkaille soitettiin 7-9 kuu-kauden kuluttua viimeisestä tapaa-misesta ja kysyttiin mielipiteitä käyn-neistä BFTC:ssä. Puhelimitse tavoitet-

44

RA

TK

ES

4/ 1998

tiin 50 % asiakkaista.

Asiakkailta kysyttiin BFTC-tapaamistenalussa ja lopussa, miten he itsearvioivat tilanteensa asteikolla 0-10(tulosyynä olleiden ongelmien suh-teen). Hoidon tulosta arvioitiin yk-sinkertaisesti lopputilanteen ja alku-tilanteen arviolukujen erotuksena, in-termediate outcome” -lukuna (IO-luku).Se kuvaa siis asiakkaan omaa kä-sitystä edistymisestään terapian ai-kana. Puutteellisten merkintöjen ja vainyhden kerran käyneiden (72 tapausta)takia IO-luku saatiin laskettua vain141:lle asiakkaalle. IO-luvun lukematvaihtelivat -3:sta +8:aan. Tämä aineistovoidaan vielä ryhmitellä kolmeenryhmään:

Edistyminen ProsenttiosuusEi edistystä (IO-luku: -3:sta 0:aan)26 %Kohtalainen edistys (IO-luku: 1:stä3:een) 49 %Merkittävä edistys (IO-luku: 4:stä 8:aan)25 %

BFTC:n asiakkaiden tilannearvionkeskiarvo oli edistymisasteikollaensimmäisessä istunnossa 3,4 ,viimeisessä istunnossa 5,5 , ja seu-rannassa 5,8.

Tilannearvio (asteikolla 1-10)KeskiarvoEnsimmäinen tapaaminen 3,4Viimeinen tapaaminen 5,5Seuranta 5,8

Asiakkailta kysyttiin ensimmäiselläkäynnillä ovatko he työssä vai työt-tömiä. Seurantakyselyssä voitiin to-deta, että ei - edistyneiden määrä oli

samaa luokkaa molemmissa ryh-missä (22 % ja 23 %), mutta tavoitteenoli saavuttanut työssä olleista 50 %,mutta työttömistä vain 37 %. Asiakkaansukupuolella tai rotu- ja kulttuu-ritaustalla ei todettu olevan vaikutustaratkaisukeskeisen terapian tuloksiin.Nais- ja miesterapeutit olivat yhtätehokkaita nais- ja miesasiakkaidenhoidossa. Lisäksi valkoihoisten tera-peuttien todettiin työskentelevän yhtätehokkaasti eri rotuja edustavienasiakkaiden kanssa.

Ensi käynnillä BFTC:n asiakkailleannettiin ongelmia kartoittava kyse-lylomake, jonka avulla kartoitettiinterapian tehon riippuvuutta ongel-matyypistä. Tutkijat päätyvät johto-päätökseen, että onnistumisluvut(saavutti tavoitteensa tai edistyi) olivatyli 70 % kaikissa tutkituissa ongel-maryhmissä, paitsi paniikkikohtauk-sissa ja terveysongelmissa (50 % ja60 %). Myös asiakkaiden tyytyväisyyttämitattiin seurannassa. Tyytyväisiä oli77 %, ei tyytyväisiä eikä tyytymättömiä18 % ja tyytymättömiä 8 % (vain 74asiakasta vastasi tähän kysymyk-seen). Niistä, jotka arvioivat viimei-sessä istunnossa tilanteensa (as-teikolla 1-10) olevan 7 tai parempi, oliseurannassa tyytyväisiä peräti 94 %.Niistä taas, jotka arvioivat olevansaviimeisessä istunnossa asteikolla6:ssa tai huonommassa tilanteessa,oli tyytyväisiä seurannassa vain 65 %.

Lambert ja Bergin (1994) totesivat, ettäkeskimäärin 66 % terapiaa saaneistaedistyvät, kun taas vain 34 % terapiaavaille jääneistä edistyy. BFTC:n te-rapiaa saaneista 74 % edistyi terapianaikana, seurannassa 77 %. Tällaisia

45

RA

TK

ES

4/ 1998

lukuja on kuitenkin mahdotonta verratatoisiinsa, koska käytetyt mittarit eroavattoistaan.

Tässä kuvattuja tuloksia on kuitenkinkiinnostavaa verrata BFTC:stä aiem-min saatuihin tuloksiin. Kiserin(1988)aineistossa 66 % totesi saavutta-neensa hoidolle asettamansa ta-voitteet, kun taas DeJongin ja Hop-woodin aineistosta 45 %. Tätä eroaselitetään BFTC:ssä asiakasraken-teen muutoksella. BFTC:n asiakkaistaon viime vuosina yhä suurempi osaollut työttömiä ja alempiin sosiaa-liryhmiin kuuluvia. Myös käyntienmäärän vähentymisellä (keskimääräi-sestä 4,6:sta 3,0:aan) selitetäänonnistumislukujen huonontumista.DeJongin ja Hopwoodin aineistossaneljä tai useampia tapaamisia käyt-täneistä asiakkaista 52 % saavuttitavoitteensa, kun taas vain kolme taivähemmän kertoja käyneistä vain 41% saavutti tavoitteensa.

Muita ratkaisukeskeisen terapianasiakaskyselyitä

Saksalainen Burr (1993) raportoituloksia Schleswig-Holsteinin osa-valtiossa Saksassa sijaitsevassalasten- ja nuortenpsykiatrisessa avo-hoitoyksikössä tehdystä ratkaisukes-keisestä terapiasta. Käytetty tera-piamalli oli de Shazerin kirjoituk-sissaan kuvaileman mallin mukainen.Terapeutit toimivat ilman taustaryhmää.

Tutkimusryhmän muodostivat lasten-ja nuorisopsykiatrisessa avohoito-yksikössä vuoden aikana asiakkainaolleet perheet. Mahdollisimman montaperheenjäsentä pyrittiin saamaan

käynneille mukaan. Puoli vuotta valitunajanjakson päättymisen jälkeen lä-hetettiin kyselylomakkeita 53:lle per-heelle. Lomakkeen palautti 34 per-hettä, joten vastausprosentiksi muo-dostui 64%. Lomakkeen palautta-neiden ryhmää (34 perhettä) verrattiinsitten lomakkeen palauttamatta jät-täneiden ryhmään (19 perhettä) ky-symällä ao. terapeutin näkemystäterapian onnistumisesta. Ryhmät eiväteronneet toisistaan tilastollisestimerkitsevästi. Lomakkeen palaut-taneilla oli ollut keskimäärin 4 käyntiä(vaihteluväli 1-10 käyntiä) ja lomakkeenpalauttamatta jättäneillä keskimäärin3 käyntiä. Käyntien jälkeen uudelleenhoitoon hakeutumista oli miettinyt 6perhettä, mutta yksikään ei ollut sitätehnyt. Kaikkiaan 27 perhettä (82 %) eitarvinnut muuta hoitoa. Asiakkaista 26(77 %) katsoi edistyneensä ongelmansuhteen, samanlaisena oli tilannepysynyt 7:llä, ja vain yhden kohdalla olitilanne huonontunut.

Tanskalainen Bøttcher’in (1995) työ-ryhmä julkaisi vuonna 1995 tuloksiaasiakkaiden seurantakyselystä. Stol-pegårdin sairaalan osasto A:lla hoi-detaan n. 2500 potilasta vuosittainkäyttäen de Shazerin ym. mallin mu-kaista ratkaisukeskeistä terapiaa.Potilaat olivat neuroottisista ja muistaei-psykoottisista ongelmista, kutenpersoonallisuushäiriöistä, rajatila-häiriöistä, kriiseistä, insestistä, buli-miasta, yms. kärsineitä. Käyntimäärätovat pari- ja perheterapiassa 5 - 10kertaa. Kyselylomakkeita lähetettiinneljä kuukautta käyntien päättymisenjälkeen. Lähettämistä jatkettiin kahdenvuoden ajan. Kaikkiaan lähetettiin 781lomaketta ja niitä palautettiin 359. Näin

46

RA

TK

ES

4/ 1998

ollen vastausprosentti oli 46 %.Vastanneista 71 % katsoi että terapianloppuessa he olivat ratkaisseet on-gelmansa joko kokonaan tai osittain,22 %:lla tilanne oli muuttumaton ja 5%:lla huonontunut. Kyselyn ajan-kohtana (4 kuukautta hoidon jälkeen)70 % asiakkaista katsoi että ongelmaoli ratkennut osittain tai kokonaan, 21%:lla tilanne oli muuttumaton ja 7 %:llapahentunut. Vastanneista 69 % olivalmis tulevaisuudessakin hakeu-tumaan samaan hoitopisteeseen.

Macdonald (1997) raportoi seuran-tatuloksia 36 asiakkaan ratkaisu-keskeisestä hoidosta psykiatrisessaavohoitoyksikössä Britanniassa. Työ-ryhmä noudatti de Shazerin (1994)kuvaamaa työskentelymallia. Yksi-kössä kävi kolmen vuoden aikana 39asiakasta, ja seurantatietoja saatiin36:n asiakkaan osalta (20 asiakkaaltaitseltään (56 %) ja 34 asiakkaanomalta lääkäriltä (94 %)). Kuukaudenvälein tapahtuneita tapaamisia oli 1 -12 (keskiarvo 3,3) asiakasta kohden.

Vuoden kuluttua käyntien päätty-misestä tehdyn kyselyn mukaan 23 (64%) asiakasta oli kokenut tilanteensaparemmaksi, 3 huonommaksi jakymmenen koki tilanteensa pysyneenennallaan.

Suomalaisia seurantakyselyitä

Peter Sundman (1993) työryhmineenon kartoittanut Helsingin kaupunginsosiaaliviraston avioliitto- ja per-heneuvonnassa käyneiden asiakkai-den tilannetta 1½-2 vuotta käyntienjälkeen. Puhelinkyselyssä tavoitettiin78 % kahden vuoden aikana käyntinsä

lopettaneista asiakkaista (192/246).Valtaosa asiakkaista oli tullut pari-suhdeongelmien vuoksi. Parikäyntejäoli keskimäärin 3 kpl. Hoitosuhteenalkaessa asetetun tavoitteen saavuttirunsas kolmannes vastanneista (70/192). Kaikkiaan 110 vastaajaa (57,3 %)katsoi, että käynneistä oli apua. Vas-taajista 162 (79 %) oli myös valmistarvittaessa hakeutumaan uudelleensamaan hoitopisteeseen.

Vatajan (1996) julkaisemattomassaraportissa ”Mannerheimin Lastensuo-jeluliiton ratkaisukeskeisen asia-kastyön kokeilu 1990-1993” kuvataantulokset kolmivuotisesta kokeiluprojek-tista. MLL:n konsultaatiokeskuksessanoudatettiin de Shazerin ym. kuvaamaaratkaisukeskeistä työotetta. Raportinlähtökohta-aineistona oli 195 asia-kasta, joiden käynnit korvattiin KELA:nkuntoutuksena ja joille oli lähetettyseurantakyselylomake. Vastaajienmäärä vaihteli kysymyskohtaisesti117:sta 64:een (vastausprosentitvaihtelivat siis 60,0 %:sta 32,8 %:iin).

Asiakkaiden kolme tärkeintä ongel-maryhmää olivat perhe- tai aviokriisit,masentuneisuus ja paniikkihäiriö-oireet. Käyntejä oli keskimäärin 6asiakasta kohden. Asiakkaiden omaarvio nykytilanteestaan oli käyntienalussa keskimäärin 3,7 (asteikolla 1-10), lopussa keskimäärin 7,4 ja seu-rannassa 6,7. Kysyttäessä montakoriittävän hyvää päivää asiakkailla oliollut kuluneen viikon aikana, niitä olialussa keskimäärin 2,2, lopussa 5,1ja seurannassa 4,7.

Kysyttäessä oliko tilanne helpottunutriittävästi, arvioi terapiajakson lopussa

47

RA

TK

ES

4/ 1998

87,2 % vastanneista ja seurannassa62,7 % vastanneista, että tulos oli ollutriittävä. Työntekijöiden loppulausunto-jen mukaan hoidon tulos arvioitiinriittäväksi 77,9 %:lla asiakkaista.

Pohdintaa

Tässä artikkelissa tarkasteltujen tut-kimusraporttien ja kirjallisuuskatsaus-ten perusteella on järkevää uskoa:

a) Lyhytterapioista yleisesti:

1.Lyhytterapia on tehokkaampaa kuinplacebo-hoito.

2.Kaikissa terapioissa pääosa muu-toksista tapahtuu ensimmäisten 6kuukauden aikana.

3.Lyhytterapiat ovat useimmissa on-gelmissa yhtä tehokkaita kuin muutkinpsykiatriset hoitomuodot.

4.On olemassa viitteitä siitä, että ly-hytterapiasta on apua mm. ihmis-suhdeongelmien, työperäisen stres-sin, masennuksen, ahdistusoireiden,fobioiden, pakko-oireiden, paniikkioi-reiden, posttraumaattisen stressi-oireyhtymän, bulimian ja persoonalli-suushäiriöiden hoidossa (Koss &Shiang, 1994, s. 676). Tieteellisestivedenpitävä näyttö kuitenkin puuttuu.

5.Kaikki lyhytterapia ei ole yhtä te-hokasta. ”Ultralyhyt” lyhytterapia (vainmuutama käynti) saattaa yksittäis-tapauksissa olla tehokasta, muttakeskimäärin arvioiden hoitoon olisiparempi paneutua ainakin kuusikuukautta. Garfield & Bergin (1994, s.9)määrittelevät lyhytterapiaksi tavalli-

simmin 15-30 käyntiä kestävät terapiat.

6.Lyhytterapiassa saavutetut muu-tokset säilyvät varsin hyvin (vuodenseuranta-aikana).

7.Lyhytterapialla saavutettavat muu-tokset ovat paitsi oireiden lievittymistäja ongelmien ratkeamista, myös mm.itsetunnon kohoamista ja sosiaalistakypsymistä (Steenbarker, 1992, s. 416).

8.Useimmat asiakkaat toivovat psyko-terapian olevan lyhytkestoista ja on-gelmien ratkaisuun keskittyvää.

9.Terapioita rahoittavat tahot suosivatlyhytterapiaa.

b)Ratkaisukeskeisistä lyhyttera-pioista:

1.Keskimääräiset käyntimäärät ovatvaihdelleet 3:n ja 7:n välillä. Sitenvoimavarakeskeinen terapia on yleen-sä lyhyempää kuin muut lyhytterapiat,joissa on tavallisesti 15-30 käyntiä(Garfield & Bergin, 1994, s. 9). Tätä voiverrata esimerkiksi siihen, että psy-koanalyysin kestoksi on arvoitu kes-kimäärin 835 käyntiä (Garfield & Bergin,1994, s. 9).

2. Kyselyiden vastausprosentit ovatvaihdelleet 46 %:in ja 94 %:n välillä.

3. Terapialle asetetun tavoitteen olisaavuttanut 40 - 70 % asiakkaista.

4. Terapialle asetetun tavoitteen olisaavuttanut joko kokonaan tai osittain71 - 86 % vastaajista

5. Jos edellisen kohdan tulosta ver-

48

RA

TK

ES

4/ 1998

rataan Lambertin ja Berginin (1994)toteamukseen, että terapiaa saaneistakeskimäärin 66 %, näyttävät ratkai-sukeskeisen terapian tulokset varsinvertailukelpoisilta muihin terapioihinverrattuna. (Koska samassa tut-kimuksessa ja samoin mittarein tehtyjävertailuja muihin hoitomuotoihin ei oletehty, emme voi luotettavasti verrataratkaisukeskeisen terapian tehokkuut-ta niihin).

6. Niiden osuus, jotka eivät edistyneetterapiassa vaihteli 10 %:sta 36 %:iinTämä vastaa muissakin terapioissatodettuja lukuja, jotka vaihtelevat 15%:sta 30 %:iin (Lambert & Bergin,1994, s. 154).

Voitaisiin sanoa, että nämä tutkimuksetantavat selviä viitteitä siitä, että rat-kaisukeskeinen terapia auttaa ihmisiä.Mutta kuten McKeel (1996:253) toteaa,tieteellisesti vedenpitävä näyttö puut-tuu. Erityisen vaikeaa on antaa suo-situksia hoidon pituudesta, sillä asiak-kaiden ongelmatilanteet ovat ainut-kertaisia ja ongelmien vaikeusastevaihtelee.

Tähän asti tehdyissä tutkimuksissa onmonia puutteita. Esimerkiksi otoksetovat usein olleet kovin pieniä, tu-loksellisuusmittarit ovat olleet epä-täsmällisiä, kontrolliryhmä yleensäpuuttuu, vastausprosentti seurannas-sa jää usein pieneksi ja vastauksia ontulkittu usein kovin optimistisesti.Uusia tutkimuksia lyhytterapioistailmestyy kuitenkin jatkuvasti, erityisestiYhdysvalloissa, jossa taloudellisetpaineet ovat lisänneet tällaisen tut-kimuksellisen näytön tarvetta viimevuosina.

Lähteet:Lyhytterapia ja tuloksellisuustut-kimus :yleistä Consumer Reports, (1995). Doestherapy help?, Consumer Reports, Novem-ber, 734-739.Elkin,I.; Shea,T.; Watkins,J.T.; Imber,S. C.;Satsky,S. M.; Collins,J.F.; Glass,D.R.;Pilkonis,P.A.; Leber,W.R.; Fiester,S. J.Docherty, J. & Parloff,M.B. (1989). NIMHtreatment of depression collaborative re-search program, Archives of General Psy-chiatry, 46, 971-982.Garfield,S. L. & Bergin,A.E. (1994). Intro-duction and historical overview TeoksessaBergin,A.E. & Garfield,S. L. (toim.). Hand-book of psychotherapy and behaviorchange (4th ed.) (pp.3-18). New York: Wiley.Jacobson,N.S. & Addis,M.E. (1993). Re-search on couples and couple therapy: Whatdo we know? Where are we going? Jour-nal of Consulting and Clinical Psychology,61: 855-893.Koss,M.P. & Shiang,J. (1994). Research onbrief psychotherapy. Teoksessa Bergin,A.E.& Garfield,S. L. (toim.) Handbook of psy-chotherapy and behavior change (4th ed.)(pp.664-700). New York: Wiley.Lambert,M.J. & Bergin,A.E. (1994). The ef-fectiveness of psychotherapy. TeoksessaBergin,A.E. & Garfield,S. L. (toim.) Hand-book of psychotherapy and behaviorchange. (4th ed.) (pp.143-189). New York:Wiley.Lincoln,Y.S. & Cuba,E.G. (1985) Naturalis-tic Inquiry, Beverly Hills: Sage.Mynors-Wallis,L.M.; Gath,D.H.; Lloyd-Thomas.A.R. & Tomlinson,D. (1995).Randomized controlled trial comparing prob-lem solving treatment with amitriptyline andplacebo for major depression in primarycare, British Medical Journal, Vol. 310, 441-445.Prince,S. E. & Jacobson,N.S. (1995). A re-view and evaluation of marital and familytherapies for affective disorders. Journalof Marital and Family Therapy, Vol. 21, No.4,377-401.Seligman,M.E.P.(1995). The effectiveness ofpsychotherapy: The Consumer Reports

49

RA

TK

ES

4/ 1998

study. American Psychologist, 50, 965-974.Shadis,W.R.; Montgomery,L.M.; Wilson,P.;Wilson,M.R.; Bright,I. &Okwumabua,T. Ef-fects of family and marital psychotherapies:A meta-analysis. Journal of Consulting andClinical Psychology, 61: 992-1002.Shea,M.T.; Elkin,I.; Imber,S. D.; Sotsky,S. M.;Watkins,J.T.; Collins,J.F.; Pilkonis,P.A.;Beckham,E.; Glass,D.R.; Dolan,R.T. &Parloff,M.B. (1992) Course of depressivesymptoms over follow-up: Findings from theNational Institute of Mental Health treatmentof depression collaborative research pro-gram, Archives of General Psychiatry, 49:782-787.Weakland,J.H.; Fisch,R.; Watzlawick,P. &Bodin,A. (1974) Brief therapy: Focusedproblem resolution. Family Process, 13,359-363.

Ratkaisukeskeisen terapian tulokselli-suudesta:Adams,J.F.; Piercy,F.P. &Jurich.J.A. (1991).Effects of solution-focused therapy´s “for-mula first session task” on compliance andoutcome in family therapy. Journal of Mari-tal and Family Therapy, 17: 277-290.Burr,W. (1993).Evaluation der anvendunglösungsorientierter kurztherapie in einerkinder- und jugend-psychiatrischen praxis.Familiendynamik, 18: 11-21.Bøttcher,L; Holme,M.; Joergensen,B. &Weltzer,K. (1995). Evaluering af systemiskkorttidsterapi. Fokus på Familien, 1:19-32.De Jong,P. & Hopwood,L. (1996). Outcomeresearch on treatment conducted at the BriefFamily Therapy Center, 1992-1993. Teok-sessa Miller,S. D.; Hubble,M.A. & Dun-can,B.L. (toim.) Handbook of solution-fo-cused brief therapy. (pp.272-298) San Fran-cisco: Jossey-Bass.DeShazer,S. (1985). Keys to solution in brieftherapy. New York: Norton.DeShazer,S. (1991) Putting differrence to

work. New York: Norton.DeShazer,S. (1994) Words Were OriginallyMagic. New York: Norton.DeShazer,S. & Berg,I.K.(1997) Whatworks? Remarks on research aspects ofSolution-Focused Therapy, Journal of Fam-ily Therapy, Vol.19, No.2, 121-124.Kiser,D. (1988).A follow-up study con-ducted at the Brief Family Therapy Centerof Milwaukee. University of Wisconsin-Milwaukee. Julkaisematon käsikirjoitus.Kiser,D. & Nunnally,E.(1990). The relation-ship between treatment length and goalachievement in solution-focused therapy.Julkaisematon käsikirjoitus.Macdonald,A.J. (1994). Brief therapy in adultpsychiatry. Journal of Family Therapy, 16:415-426.McKeel,A.J. (1996).A clinician´s guide toresearch on solution-focused brief therapy.Teoksessa Miller,S. D.; Hubble,M.A. &Duncan,B.L. (toim.) Handbook of solution-focused brief therapy. (pp.251-271). SanFrancisco: Jossey-Bass.Miller,S. D.; Hubble,M.A. & Duncan,B.L(1995). No more bells and whistles. FamilyTherapy Networker, 19 (2), 52-63.Steenbarker,B.N. (1992). Toward science-practice integration in brief counselling andtherapy. The Counselling Psychologist, 20(3): 403-450.Sundman,P. (1993) Avioliitto- ja perhe-neuvonnan vaikuttavuus Helsinki: Helsinginkaupungin sosiaaliviraston julkaisusarja A,N:ro 7.Vataja,S. (1996) Mannerheimin Lasten-suojeluliiton ratkaisukeskeisen asiakastyönkokeilu. Raportti vuosilta 1990-1993.Julkaisematon.Weakland,J.H.; Fisch,R.; Watzlawick,P. &Bodin,A.M.(1977). Brief Therapy: FocusedProblem Resolution, Teoksessa Watzla-wick,P. & Weakland,J.H. (toim.) The Inter-actional View. New York: Norton.

50

RA

TK

ES

4/ 1998

51

RA

TK

ES

4/ 1998

Vantaan sosiaali- ja terveysvi-rastossa käynnistyi vuonna -92kolmivuotinen koulutus: “Ratkaisu-ja voimavarakeskeisyys lastensuo-jelun asiakastyössä.” Ratkaisukes-keistä työotetta oli jo aiemminkinkäytetty lastensuojelun asiakas-työssä, mutta selvästi oli tullut esillese, että tarvitaan riittävän pe-rusteellinen ja käytännönläheinenkoulutus ja paljon harjoittelua, jottatieto todella siirtyisi käyttötaidoksi.Näistä syistä päädyttiin järjestämäänkaupungin lastensuojelun työnteki-jöille koulutus, jonka tarkoitus oli:antaa koulutettaville perusteellisettiedot ratkaisukeskeisestä menetel-mästä, sen periaatteista ja käytöstäoppia soveltamaan menetelmääjokapäiväisessä asiakastyössäantaa riittävät tiedot, taidot jauskallus ohjata ja olla apuna muilletyöntekijöille ratkaisukeskeisyydensoveltamisessa asiakastyössä.

Koulutukseen osallistui Alueellisistasosiaali- ja terveyskeskuksista jayhteispalveluista 38 työntekijää.Koulutuksen päättyessä vuonna -95kaikissa palautteissa toivottiin jat-kokoulutusta, useimmiten melkotiivistä työnohjauspainotteista jatkoasiten, että omakohtainen kokemus

lisääntyy. Myös esimiehet toivoivatjatkoa koulutukselle ja ja erityisenhuomion kiinnittämistä opitun saa-miseksi koko työyhteisön käyttöön.

Tältä pohjalta järjestettiin vuodenmittainen jatkokoulutus 18 kiinnos-tuneelle lastensuojelun työntekijälle.Koulutuksen pääpaino oli asiakas-tapaamisissa, jotka toteutettiin ver-taisryhmätyöskentelynä siten, ettäjatkokoulutuksessa olleet olivat mu-kana samanaikaisesti toteutettavanuuden peruskoulutusryhmän työnoh-jausryhmissä ohjaten niiden asia-kastapaamisia.

Tällä tavoin koulutettavat saivat run-saasti kokemusta sekä voimava-rakeskeisestä asiakastyöstä, ettämuiden ohjaamisesta sen käytössä.Peruskoulutusryhmien tavoitteena olinyt saada lastensuojelun pitkän kou-lutuksen käyneiden lisäksi jokaiseenalueelliseen sosiaali- ja terveys-keskukseen yksi moniammatillinenkahdenkymmenen työntekijän ryhmä,joka on saanut ratkaisu- ja voima-varakeskeisestä työtavasta perus-koulutuksen.

Tavoite toteutui hyvin, ryhmissä olimukana työntekijöitä laidasta laitaansosiaali- ja terveydenhuollon eriammattiryhmistä. Tällä hetkellä perus-

Ratkaisu- ja voimavarakeskeisen työotteenkehittäminen Vantaalla

koulutussuunnittelijat Elsa Kesti ja Tuula HeinonenVantaan kaupungin sosiaali- ja terveysvirasto

52

RA

TK

ES

4/ 1998

Kuva: Osmo Nissinen "Ilta Suvannolla" (1991) Vanhusten turvakotiyhdistys ry SUVANNONjulkaisema postikortti

53

RA

TK

ES

4/ 1998

koulutusta annetaan kuntoutustyö-ryhmien jäsenille.

Koulutuksen tavoite oli antaa pe-rustiedot ratkaisukeskeisestä me-netelmästä, sen periaatteista ja käy-töstä ja opettaa soveltamaan me-netelmää jokapäiväisessä asiakas-työssä. Sen keskeisenä sisältönäolivat:1) ratkaisukeskeisen työtavan pe-riaatteet ja käytäntö

2) työntekijän asenteet ja käsityksethaastattelu ja tietojen kerääminen

3) ongelmien hahmottaminen ja rat-kaisujen hakeminen

Koulutus koostui alkuinfosta, neljästäseminaaripäivästä, yhdestä arviointi-iltapäivästä sekä päivien välillä ta-pahtuneista ryhmämuotoisista työn-ohjauksista 5-7 kertaa.Sekä semi-naaripäiviin että työnohjauksiin kut-suttiin asiakkaita, joiden tapauksiakäsiteltiin yhdessä.

Seminaaripäivien kouluttajina toimivatTapani Ahola ja Ben Furman. Työn-ohjaajina olivat sosiaali- ja terveys-toimen omat pitkän ratkaisukeskeisenkoulutuksen saaneet työntekijät jaKeijo Tahkokallio. Koulutukseen osal-listujat organisoituivat pienempiinmoniammatillisiin työnohjausryhmiin.

Palautteet koulutuksista:- syventänyt sosiaali- ja terveystoimenyhteistyötä- lähestymistapa asiakkaisiin onmuuttunut-asiakkaan aito kuunteleminen jahuomioon ottaminen lisääntynyt- tavoitteet tulleet asiakkailta-luovuus ja rohkeus tullut mukaanasiakastyöhön-vastuu muutoksesta siirretty asiak-kaille-pohdiskelu omista työtavoista onkäynnistynyt-on tullut luottamus omiin tapoihinratkaista ongelmia voimavarakes-keisesti

moniammatillisuuden hyväksikäyttö:- moniammatilliset pienryhmät ovatlaajentaneet näkökulmia tehdä työtäuudella työotteella.- omaan elämään ja työhön uusiakäytäntöjä-koulutuksesta tavoitesuuntautu-neisuus ja myönteisyys ovat saaneetjalansijaa- vaihtoehtojen näkeminen.Vaihdetaan suuntaa, jos joku ei toimi.- tulevaisuussuuntautuneisuus onlisääntynyt- ajattelutavan muuttaminen vaatiiaikaa, prosessia- syiden etsiminen on vähentynyt- työyhteisössä on käyty keskusteluja- vertaisryhmätyöskentely muuttaakäytännössä parhaiten työskentelyta-poja (asiakkaat mukana)

54

RA

TK

ES

4/ 1998

55

RA

TK

ES

4/ 1998

(kirjoittaja Patrcik Silfverberg oli yksiedellisessä artikkelissa esitetyn kou-lutuksen osallistujista ja hän kuuluuryhmään, joka järjestää keskus-teluapua, työnohjausta ja koulutustaVantaan alueella ratkaisukeskei-sestä työtavasta. Yhteystiedotartikkelin lopussa )

Yhdeksänkymmentäluvun alussatyöskentelin sosiaalityöntekijänä Van-taan sosiaalivirastossa. Toimistos-samme olimme vuotta aiemmin ot-taneet käyttöön ns. yhdennetyn so-siaalityön mallin. Sama työntekijähoitaa päihdehuollon, toimeentulotuenja lastensuojelutyön omalla alueel-laan. Teimme myös tiiviisti parityötäjuuri lastensuojelun alalla.

Meillä oli työtoverinini kanssa asiak-kaana pariskunta (nimittäkäämmeheitä vaikka Sannaksi ja Jariksi), joillamolemmilla oli vaikea päihdeongelma.He muuttivat alueellemme Sannanraskauden loppuvaiheessa. Hänsynnytti terveen tytön, mutta veri-kokeissa ilmeni, että hän oli käyttänytmonia huumeita ennen synnytystä.Jouduimme ottamaan lapsen huos-taan suoraan synnytyslaitokselta.

Sanna ja Jari olivat halukkaita hoi-tamaan päihdeongelmansa kuntoon,jotta saisivat tyttärensä kotiin. Kon-

sultoimme huumeasiantuntijoita jayhdessä heidän kanssaan teimmetiukan ja pitkäaikaisen suunnitelmansiitä, kuinka heidän tulisi hoitaaasiansa, jotta saisivat tytön kotiin.Aluksi kaikki näytti menevän hyvin. Jarija Sanna sitoutuivat pitkäaikaiseenlaitoshoitoon. Muutama kuukausilaitoshoidossa sujui hyvin, muttaongelmat alkoivat avohoitoon siir-tymisen myötä.

Hoitosuunnitelmaan kuului virtsa-näytteiden antaminen, avohoidossakäyminen ja yhteyden pitäminentyttäreen, joka asui lastenkodissa. Alkoieipäs-juupas -vaihe. Pariskunta esiin-tyi meidän ja lastenkodin työntekijöidenmielestä päihtyneenä, vaikka virtsa-kokeet olivat puhtaita.

Minut kutsuttiin konsultaatioon las-tenkotiin. Lastenkodin johtaja ilmoitti,että paikalla on myös Tapani Ahola. Enollut tavannut Tapania aiemmin, muttaminulla oli epämääräinen tunne siitä,että tulossa saattaisi olla jotain aivanuutta. Siihen mennessä olimmeluottaneet erittäin tiukkaan hoito-suunnitelmaan, ja kun eipäs-juupas -vaihe alkoi, pyrimme loogisesti tiu-kentamaan kontrollia. Konsultaatiossakaikki meni uusiksi! Tapani selitti, et-tei ole työntekijän asia osoittaa, ettäpäihteiden käyttö jatkuu, vaan asiak-kaiden tulisi osoittaa, että he ovat

Ratkaisukeskeisyyden juuret syvälläperustyössä Vantaalla

Patrick Silfverberg

56

RA

TK

ES

4/ 1998

raittiina. Hän esitti, että virtsatesteistäluovutaan, samoin “pakkohoidosta”.Jarin ja Sannan oli tarkoitus osoittaaolevansa raittiita käymällä hoitamassatytärtään lastenkodissa säännöllises-ti. Siinä koko suunnitelma yksin-kertaisuudessaan.

Tapani esitti myös seuraavan jutun: Voihuijata VR:ää ostamalla lipun Helsin-gistä Lahteen ja jäämällä pois junastajo Keravan asemalla. Kesti montaviikkoa, ennen kuin ymmärsin Tapaninajatustavan. Tajusin kuitenkin, ettäkyseessä oli aivan uusi tapa toimia jaettä se erosi siitä ongelmakeskeisestäsosiaalityön tavasta, jonka mukaanolimme aiemmin toimineet.

Kuin tilauksesta Vantaan sosiaali- jaterveysvirasto aloitti kolmivuotisenratkaisukeskeisen koulutuksen yh-dessä Lyhytterapiainstituutin kanssa.Tästä se ratkaisukeskeinen ajat-telutapa Vantaalla alkoi monen muun-kin kohdalla! Kouluttajina olivat TapaniAhola ja Ben Furman. Työnohjaajinatoimivat Keijo Tahkokallio, Teijo Kurkija Heikki Hertell. Koulutuksen joh-tajana kaupungin puolelta toimi Jaak-ko Huuhka.

Uutta minulle oli asiakkaiden osal-listuminen seminaaripäivien aikana.Koulutus oli riittävän pitkä, jotta semyös vaikutti käytännön työskentelyynomien asiakkaiden kanssa. Luulen,että ensimmäinen vuosi meni ih-metellessä sitä, mistä kouluttajatkeksivät kaikki ideat. Pikkuhiljaahuomasin, että ratkaisukeskeistäajattelua todella voi oppia.

Ensimmäisen kolmevuotisen kou-

lutuksen jälkeen seurasi vuodenjatkokoulutus. Jatkokoulutuksessauusi moniammatillinen ryhmä opiske-li perusjaksolla ja jatkokoulutus-jaksolla olevat työntekijät toimivattyönohjaajina pienryhmissä. Näidenkoulutusten jälkeenkin yhteistyö Van-taan kaupungin ja Lyhytterapiains-tituutin kanssa on jatkunut. Tällähetkellä noin 10 hengen porukka antaatyönohjausta kuntoutustyöryhmienjäsenille, jotka opiskelevat ratkai-sukeskeistä työotetta.

Olemme tämän joukon kanssa ko-koontuneet Viertolan vastaanottoko-din avotyön tiloissa Tikkurilassa sään-nöllisen epäsäännöllisesti. Joukkoonon saatu joitakin uusia ihmisiä, muttaenemmänkin mahtuu mukaan! Kes-kustelujen lisäksi voimme tarjotaratkaisukeskeistä työnohjausta. Tu-levaisuudessa yritämme järjestääratkaisukeskeistä koulutusta Vantaalla.

Yhteyshenkilömme on Merja Taipalepuh: 09-839 4209e-mail: merja_taipale@hotmail.comPidetään yhteyttä!

Vantaan ratkes-ryhmän puolestaPatrik Silfverberg

57

RA

TK

ES

4/ 1998

JOHN FRYKMAN, psykologian tri, RossHospital, Kalifornia, USA, on päih-teitten käyttäjien hoitoon erikoistunuthoitotyön veteraani, joka on useitakertoja vieraillut Suomessa ja toi tänne1970- luvun alussa ongelmanrat-kontatekniikan.KOULUTUSPÄIVÄ HELSINGISSÄ

28.4.1999* * *

SALLYANN ROTH, sos.työn lisen-siaatti, Boston, USA, perheterapeuttija Cambridgen Narratiivisten Tera-pioiden Perheinstituutin apulaisjohta-ja, sosiaalityön lehtori Smith CollegesSchool os Sosial Work, psykologianlehtori Harvardin lääketieteellisessätiedekunnassa, “Julkisen keskustelu-projektin” perustajajäsen. Kyseinenprojekti hakee keinoja yleisten kon-fliktien ratkaisemiseksi dialogin kei-noin.KAHDEN PÄIVÄN MITTAINEN KOU-LUTUS HELSINGISSÄ JUHAN-NUKSEN JÄLKEISELLÄ VIIKOLLA1999

* * *PETER LANG, kansainvälinen kou-luttaja, systeeminen terapeutti, Ken-

singtonin konsultaatiokeskuksentoinen perustaja ja johtaja, Lontoo, Iso-Britannia. Kehittänyt työryhmineenuseita metodeja voimakkaan muu-toksen aikaansaamiseksi luovassayhteistyössä yksilöiden, ryhmien japerheiden kanssa. Soveltaa meto-dejaan Afrikan sorrettujen ja kidu-tettujen työntekijöiden ja asukkaidenparissa. Organisoinut usean vuodenajan hoito-ohjelmia Bosniassa.

ELSBETH McADAM , lapsi-. ja nuo-risopsykiatri, Bethel Hospital, Lontoo,systeeminen terapeutti. Kehittänytarvostavaa ja tulevaisuuteen tähtäävääkeskustelutaitoa perheiden kaoot-tiseissa ja monimutkaisissa hoi-totilanteissa. Kehittänyt yhdessä PeterLangin kanssa ennaltaehkäisevääntyöhön uudenlaisia lähetymistapojasovittamalla yhteen yhdyskuntatyön jaterapeuttisen käytännön menetelmiä.

ELSBETH McADAMS JA PETERLANG TULEVAT TYÖPARINALOKAKUUSSA 1999 JA PITÄVÄTKAHDEN PÄIVÄN KOULUTUKSENHELSINGISSÄ.

ULKOLAISET KOULUTTAJAVIERAATSUOMESSA VUONNA 1999

RATKES- yhdistys, Helsingin kesäyliopisto ja A-klinikkasäätiö kutsuvatyhteistyössä kansainvälisesti tunnettuja asiakastyön kouluttajia, jotkaedustavat ratkaisu- ja voimavarakeskeisiä sekä sosiaalikonstruktivistisiasuuntauksia:

TARKAT AJANKOHDAT, KOULUTUSPAIKAT JA KUSTANNUKSET TÄSMENTYVÄT MYÖHEMMIN

Ritva Saarelainen ja Anneli Litovaara

58

RA

TK

ES

4/ 1998

RATKESIN KUULUMISIA

Harri Helle - puheenjohtajapuh ( työ) 040-500 0643

Ben Furman -1. varapuheenjohtaja,puh 09-436 2556varajäsen Tiina Tarkkanenpuh 09-477 3484

Auli Kiminki , 2. varapuheenjohtaja,puh 019-347 264vj. Marja Vuorinen , p. 09-351 600

Paula Romula yhdistyksen sihteeri,puh/fax: 4580122vj. Riitta Kotilainen , p. 09-477 1640

Lauri Heikkilä , p.040-541 5893vj . Aapo Pääkkö , p. 050-330 1451

Anneli Litovaara , p. 0500-439 457

vj. Erja Vanhala-Koivula, p. 0400- 485827

Anna Laitinen , p. 09-871 4043vj. Jarmo Heino , p. 03-628 8207

Lasse Salmi , p. 0400-701 442vj. Kirsi Koponen , p. 03- 358 4622

Raija Lahti , p. 09-863 1364vj. Liisa Tuovinen , p. 09-228 704

Hallitus kutsui yhdistyksen rahaston-hoitajaksi, jäsenrekisterin ylläpitäjäk-si ja jäsenasioiden hoitajaksiKirsi- Marja Järvisen .Kirsi-Marjan osoite on: Oksasenkatu5, 08150 Lohjapuh. nro: 0400- 872 474

Hallituksen jäsenet ja varajäsenet ovat:

Hallitus tiedottaa:

Ratkes-yhdistys iloitsee siitä, että jäsenmäärä on jatkuvassa kasvussa jayhdistykseen kuuluvat sekä muut ratkeshenkiset ovat monessa mukana. Yhdistyk-sen hallitus haluaa kuitenkin muistuttaa, että yhdistyksen nimeä saa erilaistentilaisuuksien yhteydessä käyttää ja yhdistyksen edustajana toimia vain hallituksenvaltuutuksen kautta.

Jos saatte tietoonne kiinnostavia koulutuksia tai järjestätte itse niitä, ilmoittakaaniistä:

Auli Kimiki puh: 019-347 264voimme panna tiedon lehteen, mikäli lehti sopivasti ilmestyy tai internet-sivuillemme.

Käykää internetissä Ratkesin kotisivulla. Uusinta uutta on mm. keskustelusivu jakotisivumme löytyy osoitteesta: www.ratkes.fi

59

RA

TK

ES

4/ 1998

Ratkaisukeskeinen ajattelu- jatyötapa on maanläheinen jamyönteinen tapa kohdata eri-laisia inhimillisen elämänhaasteita ja pulmatilanteita.

Ratkes-yhdistyksessä halu-amme innostaa kehittämäänniihin luovia ratkaisuja ko-rostamalla toiveikkuutta, voi-mavaroja, edistystä ja yh-teistyötä.Ratkaisukeskeinen työtapavaltaa alaa etenkin ihmis-suhdealoilla toimivien keskuu-dessa.

Tule kansamme kehittämäänmonipuolista toimintaamme!

Ratkes!

Kaikille asiasta kiinnostuneille

Järjestää tapaamisia jakoulutustilaisuuksiasekä julkaisee omaa lehteä

rakentavaa vuorovaikutusta

Liity jäseneksi! Postita tai faksaa tämä osa Puh/fax 09- 458 0122

RATKES-yhdistys, PL 56, 00101 HelsinkiHaluan liittyä Ratkes-yhdistykseen

Nimi : ..................................................................................................................

Ammatti/ toimiala: .........................................................................................

Osoite: ...........................................................................................................

Ratkaisu- ja voimavara-suuntautuneiden työmenetelmienkehittämisyhdistys

Työkaluja ihmissuhdetyöhön,terapiaan, koulutukseen,työyhteisöjen kehittämiseen

(tekstaa selvästi)

Puhelinnumero: ..............................................................................................

60

RA

TK

ES

4/ 1998

Hyvää Jouluakaikille lukijoille

toivoo: toimituksen tontut ja Ratkes ry.

Helsinki 1998 Yliopistopaino Pikapaino