Päättäjien Metsäakatemia 2007 · Talous ja aluekehitys metsäpolitiikan pontimena...

www.smy.fi/pma

Päättäjien Metsäakatem

ia 2007

Päättäjien 22. Metsäakatemia


Päättäjien Metsäakatemian 6. brunssi

2007

Toimittajat Eeva Hellström, Elina Antila l Kustantaja Suomen Metsäyhdistys ry., Salomonkatu 17 A, 00100 Helsinki

Taitto DTPage Oy l Kuvat Erkki Oksanen, Saku Ruusila l Paino Karisto Oy, 2008

ISBN 978-952-5361-18-6 l ISSN 1797-3341

www.dtpage.fi

Päättäjien Metsäakatemia 2007 | �

2 JormaKorhonenKURSSILAISENESIPUHETulevaisuus nojaa puiseen tukipilariin

3 JuhaHakkarainenTERVETULOAMETSÄAKATEMIAANMetsät ovat meille edelleen suuri mahdollisuus

METSÄSUOMALAISESSAYHTEISKUNNASSA

6 EskoAhoPÄÄTTÄJIEN22.METSÄAKATEMIANAVAJAISPUHESuomalainen metsäklusteri bioyhteiskunnassa

9 JarmoVaittinenPÄÄTTÄJIEN23.METSÄAKATEMIANAVAJAISPUHEMottisavotan haasteet

11 PenttiLähteenojaPuheesta poimittua: Metsät hallituskauden agendalla

12 RitvaToivonenTalous ja aluekehitys metsäpolitiikan pontimena

METSÄKYSYMYKSETMAAILMALLA

16 JanHeinoMetsätalouden kestävyys maailmalla

19 OlliHaltiaPuheesta poimittua: Metsärahastoja Eurooppaan

20 HannuKiveläVenäjän metsäsektori käännekohdassa

23 TimoLeinonenPuheesta poimittua: Venäjän metsä- sektori tähtää tulevaisuuteen – millä eväin?

METSÄTEOLLISUUSUUDENEDESSÄ

26 KaarloNiskanenTeknologiakehityksen merkitys

28 PekkaYlä-AnttilaPuheesta poimittua: Metsäteollisuus on kansainvälistynyt nopeasti

29 PauliHänninenPuheesta poimittua: Teknologia paperiteollisuuden strategioissa

30 LarsGäddaEurooppalainen metsäteollisuus 2030 – materian, kemian ja energian moderni liitto vai kolmoisdraama?

32 AinomaijaHaarlaPaperiteollisuuden tulevaisuuden tuotteet

35 ReimaSutinenPuun käytön kilpailukyvyn haasteet

37 MattiKairiPuheesta poimittua: Puutuoteala tulevaisuuden tuotantoalana

METSÄNMONETMERKITYKSET

42 MichaelHornborgYksityismetsänomistajuus metsien käytön perustana

44 SixtenSunabackaKannolta tehtaalle – teollisuuden puunhankinta murroksessa

47 RistoSulkavaMetsien suojelu – välttämätön paha vai mahdollisuus?

48 AuvoHamarusPuheesta poimittua: Metsäsotien aikakaudesta metsärauhaan

51 JyrkiTolonenLuontomatkailu ja Metsähallitus Lapissa

Päättäjien 22. Metsäakatemia x Seminaarijakso Kirkkonummi 23.4.2007, Maastojakso Jämsänjokilaakso 9.–11.5.2007

Päättäjien 23. Metsäakatemia x Seminaarijakso Kirkkonummi 19.9.2007, Maastojakso Jämsänjokilaakso 3.–5.10.2007

Päättäjien Metsäakatemian 6. brunssi xHelsinki 30.11.2007

Julkaisu sisältää vain osan kurssilla pidetyistä alustuksista ja niitä on toimituksessa lyhennetty. Kurssilla esitetyt alustukset on julkaistu alkuperäi-sessä muodossa viitteineen Metsäakatemian verkkosivuilla. Esitetyt alustukset otsikoineen löytyvät julkaisun kurssiohjelmasta. www.smy.fi/pma

TULEVAISUUSTUTKAIMESSA

54 AnssiNiskanen&JakobDonner-AmnellOnko metsäsektori murroksen kynnyksellä?

56 AriEiniMetsätalous rakennemuutosten ravistelussa

59 EevaHellström&ElinaAntilaPäättäjien 22. Metsäakatemian tulevaisuus-työpajan yhteenveto: Metsäalan koulutus lähemmäksi työelämää!

61 AriSalmelaPuheesta poimittua: Miten metsäkone-opetus houkuttelee lisää opiskelijoita?

62 AnttiUotilaPuheesta poimittua: Tutkimus yhdistää yli oppiaineiden ja kulttuurien rajojen

63 EevaHellström&ElinaAntilaPäättäjien 23. Metsäakatemian tulevaisuustyöpajan yhteenveto: Uudistuminen ja viestintä ovat metsäsektorin suurimmat haasteet

METSÄAKATEMIANTOIMINTA2007

66 KURSSIEN22.ja23.OSALLISTUJAT

68 KURSSIEN22.ja23.OHJELMAT

71 METSÄAKATEMIAN6.BRUNSSINOHJELMA

72 JÄRJESTÄJÄT

http://www.smy.fi/pma

2 | Päättäjien Metsäakatemia 2007

P ari kuulasta syyspäivää Jämsänjokilaak-sossa tarjosivat rautaisannoksen metsä-

sektorista, sen kansantaloudellisesta merkityk-sestä ja edessä olevista tulevaisuuden haasteis-ta. Samalla tutustuttiin nykyaikaiseen puun-korjuuseen, metsänhoitoon ja tietysti paperin tekoon.

Me metsämaallikot yritimme hahmottaa yhdessä ammattilaisten kanssa metsäkluste-rin kansainvälistä toimintaympäristöä ja muu-tostrendejä, kilpailukyvyn edellytyksiä, puun saannin turvaamista ja luonnontaloudellises-ti kestävien ratkaisujen edistämistä. Yritimme muodostaa yhtenäistä strategista näkemystä, jonka avulla metsäklusteri olisi tulevaisuudes-sakin yksi taloutemme peruspilareista.

Suomi on kansainvälisesti sitoutunut mo-nimuotoisen kestävän metsätalouden harjoit-tamiseen. Olisiko sitten monimuotoista kestä-vää metsätaloutta harjoitettaessa pyrittävä ta-lousmetsiin, joita hoidettaisiin ”metsäpeltoi-na”, hakaten ja kasvattaen, samalla kun luotai-siin niiden rinnalle tiukasti säänneltyjä suoje-lumetsiä luonnon monimuotoisuuden turvaa-miseksi?

Metsäakateemikkojen enemmistö näyt-ti kallistuvat metsiemme monikäytön ja ”peh-meän talouskäytön” suuntaan. Monimuotoi-suuden säilyttämistä, kestävällä tavalla toteu-tettua metsänhoitoa ja puun hankintaa met-säteollisuuden raaka-aineeksi ei nähty kes-kenään yhteen sovittamattomina tavoitteina.

Metsän haluttiin tarjoavan tulevaisuudessakin marjastus- ja metsästysmahdollisuuksia.

Mielenkiinto uusiutuvan energian käyt-töön on lisääntynyt sitä myötä kun päästöta-voitteita on kiristetty ja ympäristökatastrofe-ja on voitu seurata tiedotusvälineistä. Puun polttaminen energiaksi ei kuitenkaan saanut kurssilla kannatusta. Puun käyttö paperin val-mistukseen luo moninkertaisesti taloudellista tuottoa ja työpaikkoja puun polttamiseen ver-rattuna.

Arvatenkin useimmille meistä oli yllätys kuulla, että ainoastaan pari prosenttia metsän-omistajien tuloista on energiapuutuloja. Puun energiakäytön lisäämiseksi tarvitaan siis uusia ideoita ja uusia, nykyistä paremman lisäarvon tarjoavia tuotteita.

Metsäsektori on kehittynyt Suomessa so-tien jälkeen suurten harppausten kautta. Nyt ollaan jälleen tilanteessa, jossa olisi otettava se suuri harppaus. Puunjalostusteollisuuden on uusiuduttava, kannattavuutta on parannettava ja tuottavuutta lisättävä. Kuoresta, mustasta li-peästä ja prosessivesistä voidaan kehittää uutta liiketoimintaa, mutta onnistuminen nähdään ehkä vasta 10 tai 30 vuoden kuluttua. Samaan aikaan kun biokemikaalien valmistusta ja bio-polttoaineita tutkitaan, rakennusteollisuuteen kaivataan uusia muovikomposiittisovelluksia.

Älypaperi ja joustavat näytöt ovat osa tu-levaisuutta. Panostusta tarvitaan arvoketjun loppupäähän uusina tuotteina ja puun ekolo-

gisina käyttötapoina. Samalla kun uusia ideoi-ta kehitetään ja kaupallistetaan, on huolehdit-tava myös alan elinmahdollisuuksista.

Venäjältä tuotavan puun vientitullit uh-kaavat jopa 20 000 työpaikkaa Suomessa. Suu-ri kysymys on myös se, miten saadaan liikkeel-le 10–15 miljoonaa kuutiometriä suomalaista puuta. Euro näyttäisi toimineen hyvänä kon-sulttina tässäkin asiassa ja puukauppa on käy-nyt uusin hinnoin. On arvioitu, että kotimaista puuta olisi riittävästi koivua lukuun ottamat-ta. Sen käyttöön saaminen törmää kuitenkin ilmastollisten olosuhteiden ja hinnan lisäksi suojelullisiin näkökohtiin.

Vankka kansalaismielipide ohjaa metsiem-me käyttöä. Lisäksi tarvitaan kelvollinen met-sätieverkosto, jotta tukki saadaan pois met-sästä. Muutoin kurki kuolee ennen kuin suo sulaa. t

KURSSILAISEN ESIPUHE

JormaKorhonenosastopäällikköUlkoasiainministeriöTulevaisuusnojaapuiseentukipilariinTulevaisuusnojaapuiseentukipilariin

Kurssilla kommentoitua

”Miksi emme saisi kemian

tuotteita syntymään puusta?

Päättäjien Metsäakatemia 2007 | 3

N äennäisesti staattinen metsäsektori on kokenut pelkästään viimeisen 20 vuo-

den aikana valtavan muutoksen. Kaikki viittaa siihen, että muutos tulee edelleen jatkumaan ja kiihtymään. Keskeisiä metsäalaan vaikuttavia muutosvoimia ovat maailmantalouden glo-balisaatio ja metsäsektorin kilpailun kiristy-minen, kiinnostus uusiutuviin luonnonvaroi-hin perustuviin tuotteisiin, energiatuotannon haasteet, ilmastonmuutos sekä metsien merki-tys virkistyksen ja terveyden lähteenä.

Toisaalta metsäsektorilla on edelleen run-saasti mahdollisuuksia lisätä kansallista hyvin-vointia. Metsät uusiutuvana luonnonvarana, yhdistettynä korkeatasoiseen osaamiseen, tar-joavat meille lähes rajattomat mahdollisuudet.

Viimeisimpien valtakunnan metsien in-ventointitietojen mukaan metsien kasvu ja ko-konaispuumäärä ovat suuremmat kuin kertaa-kaan toisen maailmansodan jälkeen. Tilanne on ainutlaatuinen. Samaan aikaan, kun metsä-varojemme puolesta pystyisimme nostamaan metsien käyttöä pysyvästi noin viidenneksellä, meillä on varaa panostaa esimerkiksi metsien suojeluun ja monikäyttöön.

Esimerkkeinä kiihtyvästä ja vaikeasti en-nustettavissa olevasta muutosnopeudesta ovat Venäjän ilmoitus raakapuun vientitullien nos-tamisesta asteittain vuoteen 2011 mennessä se-kä EU:n sitova 20 prosentin uusiutuvien ener-giamuotojen tavoite vuoteen 2020 mennes-sä. Mikäli kotimaisen ainespuun käyttö nou-

see metsäpoliittisten linjausten mukaisesti, sil-lä voidaan korvata mahdollinen puun tuonnin tyrehtyminen lähes kokonaan. EU:n energia-linjaus tarkoittaa Suomen osalta uusiutuvan energian osuuden selvää nousua seuraavan 15 vuoden aikana. Metsästä saatava bioener-gia on merkittävässä roolissa tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Sosiaalisen kestävyyden ja haja-asutusalu-eiden työllisyyden sekä yrittäjyyden näkökul-masta metsävarojen käytön tehostaminen on samoin suuri mahdollisuus. Nykyisillä työvoi-man poistumaoletuksilla 15 miljoonan kuutio-

metrin ainespuulisähakkuut, kahdeksan mil-joonan kuutiometrin energiapuukertymä ja näiden edellyttämät hoitotyöt tarkoittavat mer-kittäviä työntekijälisäyksiä metsurin, metsäko-nekuljettajan ja puutavara-auton kuljettajan ammattikuntiin. Haasteena on löytää nämä ammattilaiset.

Mahdollisuuksienhyödyntäminenedellyttäämuutosta

Se, millä pärjäämme tässä kiihtyvässä muu-toksessa, on ennakkoluulottomuus, osaami-nen ja tehokkuus!

JuhaHakkarainenpuheenjohtajaSuomen Metsäyhdistys ry.

TERVETULOA METSÄAKATEMIAAN

MetsätovatmeilleedelleensuurimahdollisuusMetsätovatmeilleedelleensuurimahdollisuus

� | Päättäjien Metsäakatemia 2007

Opetusministeriön nimittämän, metsä-, puu- ja paperialan koulutusta arvioivan työ-ryhmän mukaan nykyinen koulutus ei yl-lä määrällisesti eikä laadullisesti sektorin kil-pailukyvyn ja vetovoimaisuuden kehittämi-sen edellyttämälle tasolle. Valitettavasti sekto-rin imagokaan taida olla nuorison keskuudes-sa riittävän seksikäs.

Metsäalan tulevaisuusselvitysten mukaan neuvonnalla on huomattava vaikutus metsän-omistajien puunmyyntihalukkuuteen. Asia-kaslähtöisyyden lisäämisen uskotaan, yllä-tys, yllätys, lisäävän puunmyyntihalukkuutta.

Metsäsektorilta puuttuvat valmiudet palvelui-den johtamiseen ja markkinointiin. Palveluja tarjotaan ihmisille – ei metsille.

Yhteiskunnan rooli tulevaisuudessakin on rakentaa kilpailukykyistä toimintaympäristöä elinkeinotoiminnalle. Siihen on oltava riittävät taloudelliset resurssit. On syytä muistaa, että yhteiskunnan panostus kestävään metsätalou-teen on investointi, ei kulu. Valtiontalouden ti-linpidon mukaan yhden euron panostus met-siin tuottaa valtiolle takaisin kolme euroa.

Vähintäänkin yhtä suuri haaste kuin re-surssien määrä on se, miten kulloisiakin re-

sursseja hyödynnetään. Entistä tärkeämpää on tietää, mitä teemme, miten teemme ja on-ko nykyisiä toimintatapoja mahdollista tehos-taa. Varmin tapa pudota kelkasta on pitäytyä menneessä ja tehdä kaikki kuten ennenkin, olipa resursseja käytettävissä kuinka paljon ta-hansa!

Rakenteiden ja toimintatapojen uudis-tamien vaatii kaikilta organisaatioilta ja or-ganisaatiotasoilta paljon. Sektorin strategi-nen muutos edellyttää muutosta yksilöiden asenteissa ja käyttäytymisessä, aina johtajista metsureihin. t


Metsä suomalaisessa yhteiskunnassaMetsä suomalaisessa yhteiskunnassa

Totta vai tarua? Matti Kairi ja Jyrki Wallin tarttuivat äänestyskapulaan. (PMA 22)

Mitä mottisavotta tarkoittaa hallituksen agendalla? Millaisia ponnistuksia kansallisen metsäohjelman tavoitteiden täyttyminen edellyttää?

Miten yhteiskunnan moniarvoistuminen näkyy metsäpolitiikassa? Ovatko metsien järkevä ja taloudellisesti kestävä käyttö, kilpailukyky ja työllisyys jatkossakin metsäpolitiikan kimmokkeina?

Metsäsektorin kilpailukyky edellyttää innovatiivisuuden kasvua. Miten yhteiskunnan tulisi tukea uudistumista – onko vastaus hybridi-valtiossa?


Tulevaisuuden teollisuus kuulee asiakasta

Autoteollisuus tuntuu metsäsektorin näkökul-masta nopeasti ajatellen vieraalta aiheelta. Suo-men metsäsektorin viime vuosikymmenet ovat kuitenkin muistuttaneet 1920-luvun Ford-il-miötä. Kuten Fordilla, metsäsektorillakin on ol-lut vaikeuksia ymmärtää olemassaolonsa tar-koitusta: se on olemassa kuluttajaa varten. For-din tarina auttaa ymmärtämään, millaisia muu-toksia metsäalan toimintaympäristöön on tie-dossa seuraavien 20 vuoden aikana.

T-mallin Fordia valmistettiin Henry For-din johdolla vuodesta 1908 vuoteen 1927. Au-tonvalmistuksen historiassa vain Volkswage-nin kuuluisa kupla on yltänyt T-mallin valmis-tusmääriin. Kuuluisan tarinan mukaan Hen-ry Fordilta kysyttiin, millainen auton pitää ol-la. Hän vastasi, ”Ei ole mitään väliä, minkä vä-rinen auto on, kunhan se on musta”. Kilpaili-jat alkoivat 1920-luvulla valmistaa selvästi kil-pailukykyisempiä autoja, mutta Ford kieltäytyi uudistuksista.

Kerrotaan, että työntekijät jopa valmistivat Fordin poissa ollessa uuden automallin, mut-ta uusi ei Fordille kelvannut. Lopulta vuon-na 1927 T-mallin Fordin valmistus lopetettiin ja koko yhtiö oli kaatua. Yritys oli puoli vuot-ta vailla uutta automallia, aina A-mallin val-mistumiseen saakka. Uuden mallin menestys markkinoilla pelasti Fordin tulevaisuuden.

Fordin tarina osoittaa, ettei pelkkä tekno-loginen osaaminen riitä. Yhtä tärkeää on miet-tiä, millä tavalla käytettävissä oleva teknologia liittyy yhteiskuntaan ja miten se vastaa asiak-kaiden jatkuvasti muuttuviin odotuksiin. T-mallin Ford ei siihen enää 20-luvulla pysty-nyt, minkä seurauksena kilpailijat valtasivat sen markkinat.

Käsitys tulevaisuudesta on liian optimistinen

Jos tulevaisuutta arvioidaan piirtämällä käyriä nykyisen kehityksen jatkoksi, Suomen tilanne näyttää melko hyvältä. Talouskasvu, kilpailuky-ky ja panostus tulevaisuuteen ovat riittävän vah-voja, jotta menestyksen voi kuvitella jatkuvan.

Suomalainen metsäklusteri bioyhteiskunnassaSuomalainen metsäklusteri bioyhteiskunnassa

Esko AhoyliasiamiesSitra

PÄÄTTÄJIEN 22. METSÄAKATEMIAN AVAJAISPUHE

Esko Ahon mukaan tulevaisuuden merkittävä haaste on uuden osaamisen ja tiedon hyödyntäminen palvelujen ja tuotannon uudistamisessa. ”Tässä tehtävässä ei suomalaisen yhteiskunnan ja suomalaisten ole varaa epäonnistua”. Kuvassa Timo Poranen, Pentti Lähteenoja ja Esko Aho. (PMA 22)


Vuosi 2020 ei kuitenkaan näytä yhtä valoisalta, mikäli huomioimme muutaman tässä hetkessä näkyvän trendin:

Työikäisen väestön osuuden pieneneminen. Suomi on kohtaamassa demografisen ongelman, jota yksikään teollinen yhteiskunta ei ole aiemmin kohdannut: työvoima supistuu rauhan aikana. Ongelma laajenee koko Eu-rooppaa koskevaksi.

Vaihtosuhteen heikkeneminen. Kansan-talouden tämänhetkiset kasvuluvut anta-vat ruusuisen kuvan Suomen talouskasvusta. Kokonaiskuva muuttuu, kun tarkastelemme vaihtosuhteen muutosta. Globalisaatioryh-mä arvioi, että vaihtosuhteen heikkenemi-sen ansiosta viime vuosien todellinen aineel-lisen elintason kasvu on jäänyt noin prosent-tiin. Joudumme maksamaan maahan tuo-tavista tuotteista yhä enemmän, sillä niiden hinta nousee nopeammin kuin vientiin aset-tamiemme tuotteiden hinta.

Heikko liiketoimintaosaaminen. Meiltä puuttuu taitoja alueelta, jonka merkitys maa-

ilmantaloudessa kasvaa rajusti. Me suomalai-set olemme hyviä insinöörejä. Pystymme tuot-tamaan tuotteita ja palveluja, mutta kykymme kaupallistaa niitä on liian heikko.

Palvelusektorin kehitys. Uskomme, että palvelusektori voi korvata paljon sellaista, mi-tä olemme muilla aloilla menettämässä. Tosi-asiassa palvelusektorin tuottavuuden kehitys sekä yksityisellä että julkisella sektorilla on ol-lut paikoin jopa miinusmerkkistä.

Globaali kehitys edellyttää uutta ajattelua

Globalisaatio ei ole ilmiönä uusi, vaan sitä on ollut iät ja ajat. Uutta sen sijaan on prosessi-en nopeutuminen. Isorokon leviäminen maa-pallon laidalta toiselle kesti toistatuhatta vuot-ta, mutta tänä päivänä tietokoneviruksen le-viämiseen tarvitaan muutamia tunteja tai kor-keintaan muutamia vuorokausia. Informaa-tioteknologian suhteen olemme nähneet vasta viitteitä kehityksen merkityksestä ihmiskun-nan kannalta.

Mitkä nimittäjät vaikuttavat lähitulevai-suuden kehitykseen Suomessa ja maailman-laajuisesti? Teknologiakehityksen lisäksi voi-daan erottaa kolme muuta suurta muutosvoi-maa ja kansainvälistä haastetta: energian saa-tavuusongelmat, turvallisuuskysymykset sekä demokratiakehitys.

Globaali ympäristökeskustelu sai uutta pontta viime vuonna valmistuneen ilmaston-muutoksen taloudellisia vaikutuksia koske-van Sternin raportin myötä. Samaan aikaan Sitra tuotti ympäristöohjelmaansa varten ra-portin. Ympäristöministeriön kansliapäällik-kö Sirkka Hautojärvi kommentoi raportin laadinnan yhteydessä: ”Nyt se, mitä normeil-la ja säädöksillä on saatu aikaan, on pääosin tehty. Meidän on pakko nojata markkinave-toisiin ratkaisuihin. Maailman pelastamises-ta pitää tehdä bisnestä.” Tämä rohkea lausun-to sisältää merkittävän periaatteellisen kysy-myksen: mikä on valtiovallan rooli suhteessa markkinavoimiin?

Valtiovaltaa pidetään usein vastapaino-na, joka tasoittaa markkinavoimien vaikutusta. Uusi näkemys markkinavoimien ja valtiovallan yhteistyöstä on tuottaa – ei vain kansantalou-den vaan koko ihmiskunnan kannalta – järke-viä ratkaisuja. Tätä ajattelutapaa on käytettävä sekä ilmastonmuutoksen torjunnassa että osaa-miskilpailun ja innovaatioiden tuottamisessa.

Innovaatioiden tueksi tarvitaan hybridivaltio

Osaamiskilpailu on lähivuosien kuluessa ko-venemassa. Olemme siirtymässä osaamisen suhteen samaan avoimeen kilpailuun, jossa teollinen tuotanto on jo nyt. Suomi on tähän saakka uskonut, että panostus koulutukseen, tutkimukseen ja kehitystyöhön toimii pusku-rina globaalissa kilpailussa. Tämä puskuri on näennäinen.

Kilpailukyky edellyttää innovatiivisuuden vahvaa kasvua. Uuden tiedon ja osaamisen


kasvattamisen ohella ratkaisevaa on hyödyntää aikaan saatua tietoa paremmin. Tulevaisuuden suunnittelu on mahdotonta, mutta voimme rakentaa toimintaympäristöä ja mekanismeja, joiden avulla Suomi menestyy vuonna 2020. Avain löytyy hybridivaltiosta.

Menestyksekäs toimintaympäristö edel-lyttää etenkin toimintakykyisiä arkkiteh-tuureja. Ne mahdollistavat sekä julkisten että yksityisten toimijoiden sovittautumi-sen toimintaympäristöön. Niiden rakenta-minen on valtion tehtävä. Metsäsektorilla-kin tarvitaan arkkitehtuureja, avointa kil-pailua ja yritysten mahdollisuuksia kehit-tyä. Mallia voidaan ottaa telekommunikaa-tiossa 1980- ja 90-luvuilla tapahtuneesta muutoksesta.

Uuden osaamisen soveltaminen on kilpailukyvyn avain

Vaikka palvelusektorin voimakas kehitys jatkuu, tarvitaan yhteiskunnan rakentamisessa yhä myös teollisuutta. Metsäklusteri on yhä keskeinen osa Suomen teollista perustaa. Se tuottaa kymme-nisen prosenttia Suomen bruttokansantuottees-ta, ja sen osuus teollisuustuotannosta on noin 30 prosenttia ja nettoviennistä reilu kolmannes. Klusteri työllistää 200 000 ihmistä, ja sen liike-vaihto kasvaa kolmen prosentin vuosivauhtia.

Metsäklusterin tutkimus- ja kehityspanos-tuksen määrä sen sijaan on vähemmän huikea luku. 35 miljardin euron toimialalla noin 250 miljoonan euron panostus on liian vähän pit-kän aikavälin kilpailukyvyn luomiseksi. Tut-kimus- ja kehityspanostus on innovaatiojär-

jestelmän ydin ja pohja soveltamisratkaisuil-le, joiden kautta innovaatiota saadaan aikaan. Tämän soveltamisalueen roolia ei perinteisillä, vanhoilla tuotannonaloilla ole ymmärretty.

Suomessa uusi teknologia on usein miellet-ty uusien yritysten perustamisena ja täysin uu-sien toimialojen syntymisenä. Kun on puhut-tu informaatioteknologian synnystä, on puhut-tu Nokiasta, ja kun on puhuttu seuraavasta vai-heesta, on puhuttu uusista Nokioista. Kansanta-louden kannalta ratkaisevaa kuitenkin on, mi-ten vanhat tuotannonalat hyödyntävät uusinta osaamista ja tietoa. Tässä asiassa – palvelujen ja tuotannon uudistamisessa uuden teknologian avulla – emme ole maailmanluokkaa.

Mennyttä on aika, jolloin metsäteollisuu-den kilpailukyky turvattiin kohtuuhintaisella energialla ja tuotantoyksiköiden koon ja ton-nimäärien kasvattamisella. Tuotannon tehok-kuudella ja energian hinnalla on edelleen mer-kitystä koko ketjussa, mutta keskeisempää on se, miten sektori kohtaa kuluttajien asettamat uudet vaatimukset. Ilmastonmuutos, ener-gianäkymät ja demografiset kysymykset sekä yhteiskunnan ilmapiiri heijastuvat kuluttajien käyttäytymiseen ja edelleen metsäsektoriin.

Sektorin uudistumisen kannalta keskeistä on luoda mekanismeja, joilla integroidaan ko-ko toimintaympäristö, eli tutkimus- ja kehitys-maailma, soveltaminen ja kuluttajat. Viisi mil-joonaa ihmistä on optimaalinen kehitysalusta rakentamaan tällaista kokonaisuutta. Esimerk-kinä toimii suomalainen pankkisektori, joka on 15 viime vuoden aikana kehittynyt tuotta-vuudeltaan, kilpailukyvyltään, hinnoiltaan ja laadultaan maailmanluokan sektoriksi.

Suomalaisen yhteiskunnan ja suomalais-ten ei ole varaa epäonnistua tässä tehtävässä. Metsäsektorilla on Suomessa erinomaiset läh-tökohdat. On äärimmäisen tärkeää, että toimi-jat kokoontuvat yhteen ja keskustelevat yhdes-sä tulevaisuuden kannalta ratkaisevasta yhteis-työn mallista. t

Eero Hyvönen, Heli Hookana, Esko Teerikorpi; Ainomaija Haarla, Pirkko Haikkala, Ari Turunen (PMA 22)


T ulevaisuuden tutkija Mika Mannermaa toteaa vuonna 2004 julkaistussa kirjas-

saan ”Heikoista signaaleista vahva tulevai-suus”, että tulevaisuutta ei ole – se pitää kek-siä. Yhä useampi menestyvä yritys on omaksu-nut strategisen tulevaisuustyöskentelyn opera-tiivisten kysymysten rinnalle. Tulevaisuus tun-kee uudella tavalla yritysten nykyhetkeen: sitä eletään jo nyt!

Kansallista metsäohjelmaa voidaan hyvällä syyllä pitää metsäsektorin yhteisenä strategia-paperina. Käynnissä oleva tarkistustyö poh-jautuu vuosi sitten julkistettuun metsäsektorin tulevaisuuskatsaukseen, jota rakennettiin ko-ko elinkeinon voimin. Kansallinen metsäoh-jelma sisältää kunnianhimoisia tavoitteita, joi-den saavuttaminen vaatii yhteistä tahtotilaa ja yhteisiä ponnistuksia.

Mannermaan huomio siitä, että tulevai-suutta eletään jo nyt, on enemmän kuin totta metsäalalla, jossa pitkä kiertoaika leimaa kaik-kea toimintaa. Puut, joita lastenlapsemme 50–100 vuoden kuluttua hakkaavat, ovat pääosin jo olemassa. Puustomme on lisääntynyt 1970-luvun jälkeen 46 prosentilla, ja Nykyinen 2 176 miljoonan kuutiometrin puuvarantomme on kaikkien aikojen ennätys. Vuosittain puu-varanto kasvaa 97 miljoonalla kuutiometrillä.

Nykyisen metsien kasvun taustalla vaikut-tavat monet tekijät, kuten ilmasto, maaperä ja puulaji. Suuri merkitys on ollut myös määrä-tietoisella metsänhoidolla ja esimerkiksi met-

sänuudistamiseen liittyvällä huippuosaami-sella. Saamme kiittää sodan käynyttä sukupol-vea siitä, että sillä oli tarmoa ja osaamista teh-dä perusteellisia uudistuksia metsänhoitome-netelmiimme.

Puuta on – miten sen saa liikkeelle?

Puuvarannon kasvu ei yksin takaa kansalli-seen metsäohjelmaan kirjattujen tavoitteiden saavuttamista. Suomen metsät ovat suurelta osin yksityisomistuksessa, ja yli 300 000 met-sänomistajaa tekee metsien käyttöä koskevat päätöksensä omista lähtökohdistaan. Runsas-puustoisten metsätilojen omistajien tavoitteis-sa painottuu tyypillisesti metsätalouden har-joittaminen, kun taas vähemmän puustoisten palstojen omistajat pitävät useimmiten vir-kistystä pääasiallisena käyttömuotona. Osalla metsänomistajista on vähäinen käsitys metsis-tään ja niiden mahdollisuuksista.

Valtakunnan metsien inventoinnin yhtey-dessä on arvioitu, ettei 10–15 prosentilla met-säpinta-alasta ole tehty 30 vuoteen metsäta-loustoimenpiteitä. Nämä alueet hyödyttävät meitä piilosuojelualueina. Olisi mielenkiin-toista selvittää näiden alueiden laajuus ja mer-kitys monimuotoisuudelle.

Euro on paras konsultti

Vuoden 2007 kuluessa on toteutettu ennätys-määrä hakkuita. Tukkipuun hinta on kivunnut yli 70 euroon kuutiometriltä. Vanhaa sanonta-tapaa mukaillen: euro on jälleen osoittautunut hyväksi konsultiksi. Samalla on vauhdittunut yksi kansallisen metsäohjelman tavoitteista eli metsätalouden kannattavuuden lisääminen.

Markkinatalouden näyttäessä voiman-sa näyttäisi julkisen sektorin merkitys vähene-vän. Varmuudella tiedetään, etteivät hyvät ajat jatku loputtomiin. Huonojen aikojen koittaessa

Jarmo VaittinenkansliapäällikköMaa- ja metsätalousminis-teriö

Mottisavotan haasteetMottisavotan haasteet

PÄÄTTÄJIEN 23. METSÄAKATEMIAN AVAJAISPUHE

Pekka Kettunen, Katja Alvoittu ja Petri Pihlajaniemi (PMA 23)


julkista sektoria tunnetusti huudetaan apuun. Hallitus on sitoutunut yhteistyössä metsäsekto-rin kanssa toimenpiteisiin, joilla turvataan teol-lisuuden puuhuolto kysynnän kasvaessa.

Haasteena on, että samalla kun teolli-suus tarvitsee yhä enemmän kotimaista puu-ta, edellyttää Kioton sopimus Suomelta toi-menpiteitä puuvarannon kasvattamiseksi. Sa-manaikaisesti käydään keskusteluja metsien li-säsuojelutarpeista liittyen METSO II -ohjel-maan. Ristiriitaisten tavoitteiden yhteensovit-taminen ja kansallisen metsäohjelman nou-dattaminen edellyttää markkinavoimien ohel-la julkisen sektorin toimia.

Tarkoituksenmukaiset organisaatiot

Mottisavotan suurimpia kysymyksiä on, ke-nellä on oikeus neuvoa metsänomistajia. Met-säkeskusten ja metsänhoitoyhdistysten roolit ovat neuvonnassa osin päällekkäisiä. Metsän-hoitoyhdistysten suhteet metsänomistajiin ovat tyypillisesti läheisemmät. Metsäkeskusten roo-li on jossakin määrin ristiriitainen, koska sa-ma organisaatio tarjoaa sekä keppiä että pork-kanaa. Metsäkeskusten lakisääteiset velvolli-suudet käsittävät toisaalta viranomaistehtäviä ja toisaalta metsätalouden edistämistä.

Hallituksen toteuttama aluehallinnon uu-distaminen johtanee keskusteluun metsäkes-kusten ja metsänhoitoyhdistysten tehtävistä. Valtion tuottavuusohjelma vähentää selväs-ti henkilöresursseja maa- ja metsätalousmi-nisteriön hallinnonalalla vuoteen 2011 men-nessä. Paineet siirtää metsäkeskusten henki-löresursseja valvonnasta neuvontaan kasva-vat. Kansallisen metsäohjelman toteuttami-nen edellyttää tehokkaita ja tarkoituksenmu-kaisia organisaatioita, mutta uudistuksista ei saa seurata metsäkeskusten katoaminen or-ganisaatiokartalta.

Valtion metsien merkitys mottitalkoissa

Metsäteollisuus oli jo viime keväänä tietoinen Venäjän suunnittelemista vientitulleista. Halli-tusohjelmaa sorvattaessa se esitti toiveen, että Metsähallituksen hallinnassa olevista metsistä hakattaisiin seuraavien vuosien aikana miljoo-na kuutiometriä nykyistä enemmän.

Lisähakkuut Metsähallituksen metsis-sä näyttäisivät kasvun puolesta olevan mah-dollisia, vaikka eivät aivan metsäteollisuuden toivomassa laajuudessa. Lisähakkuut valtion metsissä ovat Etelä-Suomen metsien lisäsuo-jelupaineiden vuoksi erityisen silmälläpidon alaisia. Yleinen väärinkäsitys on siinä, ettei valtion metsien suojelu maksaisi kenellekään mitään. Suojeluvaatimusten kohdentuminen talousmetsiin on siksikin ristiriitaista, että met-sien intensiivinen käsittely hävittää suojelufilo-sofian mukaan monimuotoisuutta.

Mitä ministeriö voi tehdä?

Mottisavottaan käydään ristiriitaisin toivein ja tarpein. Valtiolta ja eritoten maa- ja metsä-talousministeriöltä odotetaan viisaita päätök-siä, joiden avulla vältetään ristiriidat, saadaan teollisuudelle sen tarvitsema puu ja saatetaan luonnonsuojelutavoitteita eteenpäin. Minis-teriöllä on kolmenlaisia toimintakeinoja: sää-döksiä, tukipolitiikkaa ja informaatio-ohjaus-ta Näillä kaikilla on roolinsa mottisavotan to-teuttamisessa.

Valtion tuottavuusohjelman yhtenä ratkai-sumallina esitetään omavalvontajärjestelmää, jollainen on käytössä elintarviketeollisuudes-sa. Nykyinen, vasta 10 vuotta voimassa ollut metsälaki on sellaisenaan vanhentunut. Tule-vaisuudessa yksityiskohtaisen säätelyn sijaan saattaisi riittää, että metsiä olisi lupa käsitellä nykyistä vapaammin, kunhan uudistamisvel-vollisuudesta huolehdittaisiin hyvin.

Metsien hyvän metsänhoidollisen tilan yl-läpitämiseksi valtio on tukenut metsänhoitoa taloudellisesti jo vuosikymmenien ajan. Tuki

Risto Mätäsaho ja Outi Mäkelä (PMA 23)

Petri Pihlajaniemi ja Marketta Kokkonen (PMA 23)


Metsät hallituskauden agendalla

HALLITUSOHJELMA LUPAA RAHOITUSTA

KOTIMAISEN PUUNKÄYTÖN LISÄÄMISEKSI

Venäjä päätti helmikuussa pyöreän puun vientitullien korottamisesta asteittain. Venä-jän osuus Suomen puuntuonnista on yli 80 prosenttia. Toteutuessaan puun vientitullien korotukset vähentäisivät voimakkaasti Suo-meen tulevaa puuvirtaa.

Mahdollinen puuntuonnin väheneminen on korvattavissa kotimaisella puulla koivu-kuitupuuta lukuun ottamatta. Hallitusohjel-man tavoitteena on lisätä kotimaisen puun vuotuista käyttöä 10–15 miljoonalla kuutio-metrillä. Se kasvattaisi bruttokansantuotetta 600–900 miljoonaa euroa eli 0,4–0,6 pro-senttia. Metsätalouden työllisyyden 4000–6000 henkilötyövuoden suuruinen kasvu kohdistuisi tasaisesti koko maahan.

Jos kotimaisen puun käytön lisäys ei on-nistuisi eikä metsäteollisuus pystyisi korvaa-maan Venäjän tuontia muualta tulevalla puul-la, edessä olisi suomalaisten metsäteollisuus-

PUHEESTA POIMITTUA Päättäjien 22. Metsäakatemian avajaispuhe

ei koske metsänomistajan lakisääteisiä velvoit-teita kuten metsänuudistamista, vaan uudista-mista seuraavia työvaiheita, kuten taimikon-hoitoa ja nuoren metsän kunnostusta.

Kutakin valtion maksamaa euroa kohden metsänomistaja sijoittaa omaa rahaansa neljä euroa. Metsäsektorin tulevaisuuskatsaus eh-dottaa kestävän metsätalouden rahoituslain nojalla vuosittain maksettavien tukien kas-vattamista 75 miljoonaan euroon. Lisäys olisi vuoteen 2005 nähden neljänneksen luokkaa. Lisäksi on voitava ainakin keskustella verovä-hennysten mahdollisuudesta.

Informaatio-ohjaus on ollut maa- ja metsä-

talousministeriön hallinnonalalla aina vahvas-sa roolissa. Metsäntutkimuksen merkitys tun-nustettiin hallitusohjelmassakin. Tutkimuk-sen osuus ministeriön talousarviosta on nyt noin 40 prosenttia. Ministeriön alaisuudessa on kaksi suurta tutkimuslaitosta, Metsäntut-kimuslaitos ja MTT, sekä muutamia pienem-piä. Niiden tuottamaa tietoa viedään neuvon-taorganisaatioiden kautta metsänomistajien ja muiden toimijoiden käyttöön.

Metsien rooli säilyy bioyhteiskunnassa

Mika Mannermaan mukaan tietoyhteiskun-nan jälkeen tulee bioyhteiskunta – kestävän

kehityksen tietoyhteiskunta. Avainasemassa on silloin eri teknologioiden vuorovaikutus, jossa metsillä, metsävarojen käytöllä ja metsä-osaamisella on vahva rooli.

Euroopan unioni haluaa olla osaamiseen perustuvan bioyhteiskunnan edelläkävijä. Ta-voite on kirjattu EU:n tutkimuksen seitsemän-teen puiteohjelmaan, jonka teema on ”Sustai-nable production and management of biologi-cal resources from land, forest, and aquatic en-vironment”. Bioyhteiskunta kolkuttelee ovella, ja meillä on hyvät eväät ottaa sen tuomat haas-teet vastaan. t

laitosten sulkemisia ja siitä seuraavia merkit-täviä hyvinvointitappioita.

Kotimaisen puun käytön lisääminen edel-lyttää hallitusohjelman mukaan Metsäsekto-rin tulevaisuuskatsauksessa esitettyjä pa-nostuksia kestävän metsätalouden rahoitus-lain mukaiseen rahoitukseen, metsäkeskus-ten neuvontaresursseihin, metsäalan koulu-tukseen ja alemman asteiseen tieverkkoon. Lisäksi sektorilla on turvattava riittävät tutki-muspanostukset.

Metsäpolitiikan keskeinen tavoite on kannustaa yksityisiä metsänomistajia pitkä-vaikutteisiin töihin, kuten ensiharvennuksiin. Tällä hetkellä keinovalikoimassa on vain yk-si metsäverosäännös, hankintahakkuun työn arvon verovapaus 125 kuutiometriin asti. Hallitus aikoo parantaa puuntuotannon edel-lytyksiä veroratkaisuilla. Niiden tarkka mitoi-tus ja ajoitus sovitetaan yleisen talouskehi-tyksen ja työmarkkinoiden kehityksen mu-kaan.

BIOENERGIAN KEHITTÄMISTÄ TUETAAN

VEROHELPOTUKSIN JA INVESTOINTITUIN

Ilmasto- ja energiapolitiikan alueella Suomen on yhdessä muun EU:n kanssa kannettava vahva vastuu ilmastonmuutoksen hillitsemi-seksi. Uusiutuvien energialähteiden käyttöä on lisättävä merkittävästi nykyisestä noin nel-jäsosasta.

Metsäpohjainen bioenergia tarjoaa suu-rimmat mahdollisuudet uusiutuvan energi-an lisäkäyttöön. Puun lisääntyvä energia-käyttö ei kuitenkaan saa vaarantaa puunja-lostusteollisuuden raaka-aineen saantia. Nä-mä päämäärät näkyvät myös hallitusohjel-man tavoitteenasettelussa: kaikki biopohjai-nen energia muutetaan verottomaksi ja bio-energianeuvonnan resursseja sekä metsä-energian käytön teknologian ja investointien julkista tukea lisätään. Lisäksi turvataan tur-peen käyttömahdollisuudet puun oheispolt-toaineena ja parannetaan sähkön hajautetun pientuotannon verkkoon pääsyä.


Puupula loi kipinän metsäpolitiikalle

Metsiä on suomalaisessa yhteiskunnassa perin-teisesti ajateltu tulojen ja työllisyyden lähtee-nä. Talous ja aluekehitys ovat ohjanneet met-säpolitiikkaa ja sitä kautta metsien hoitoa ja hyödyntämistä. Metsien todelliseen merkityk-seen havahduttiin Suomessa 1900-luvun alus-sa, kun metsäteollisuuden merkitys alkoi sel-västi kasvaa ja menneiden vuosisatojen metsi-en käytön jäljet näkyivät metsävaroissa. Puun määrää olivat vähentäneet niin kaskeamiskult-tuuri ja harsintahakkuut kuin runsas kotitar-ve- ja polttopuukäyttökin. Metsäpolitiikas-sa metsätalouden tavoitteeksi asetettiin kestä-vyys, mikä merkitsi puuston määrän kasvatta-mista ja talouden ja työllisyyden kehittämistä. Metsälakia uudistamalla puututtiin metsien hävitykseen ja metsänhoidon menetelmiin.

Lakien valvontaa ja yksityismetsänomis-tajien neuvontaa varten kehitettiin metsänhoi-toyhdistysjärjestelmä ja muut nykyisten yk-sityismetsätalouden organisaatioiden edeltä-jät. Metsäliitto sai alkunsa. Suomalainen met-sänhoitoyhdistysmalli, jossa metsätaloudelli-nen neuvonta ja metsänomistajien järjestäyty-minen organisoidaan veroluonteisen maksun avulla, on maailmanlaajuisesti edelleen ainut-laatuinen.

Metsäpolitiikan taustalla on vaikuttanut suomalainen metsien omistusrakenne. Suu-ri osa metsistämme on yksityishenkilöiden omistuksessa, kun kansainvälisesti pääasialli-

Talous ja aluekehitys metsäpolitiikan pontimenaTalous ja aluekehitys metsäpolitiikan pontimena

Ritva ToivonentutkimusjohtajaPellervon taloudellinen tutkimuslaitos PTT


Pentti Lähteenoja apulaisosastopäällikköMaa- ja metsätalousministeriö

nen omistaja on valtio. Myös yksityinen teol-lisuus omistaa meillä paljon metsää kansain-väliseen tasoon verrattuna. Vakaat yhteiskun-nalliset olot, valvonta ja oikeuksien suoja ovat tukeneet metsäpolitiikan tavoitteiden toteutu-mista ja motivoineet yksityisomistajia pitkäai-kaisiin investointeihin. Jokamiehenoikeuksien kautta kansalaisille on turvattu oikeudet naut-tia metsien virkistysarvoista ja keräilytuotteis-ta omistukseen katsomatta.

Metsäpolitiikan tulokset näkyivät toisen maailmansodan jälkeen puunkäytön ja hakkui-den lisääntymisenä. Huoli puun riittävyydestä nousi esiin viime vuosisadan puolessavälissä, kun metsävarat olivat ensin vähentyneet 1940-luvun alueluovutuksissa ja metsäteollisuuden puunkäyttö oli sittemmin kasvanut sotakorva-usten maksun vaikutuksesta. MERA I & II -oh-jelmat käynnistettiin metsänhoidon tehostami-seksi ja metsien kunnon parantamiseksi: kas-vua vauhditettiin metsien ja soiden ojituksilla ja lannoituksilla ja istutusta alettiin suosia uudis-tamisessa. 1980-luvulla metsäpolitiikan tavoit-teissa korostuivat metsätalouden kannattavuus ja monikäyttö sekä metsien terveydentila.

Biopohjaisten liikennepolttoaineiden käyt-töä edistetään ensin lakisääteisesti ja myö-hemmin markkinaehtoisin toimin.

TYÖVOIMA TÄYSKÄYTTÖÖN

Kotimaisen puun ja energiapuun käytön merkittävä lisäys ja niiden edellyttämät metsänhoito- ja perusparannustyöt kasvat-tavat metsäammattilaisten tarvetta tuhan-silla. Erityisesti metsäkoneenkuljettajista on jo pulaa. Metsäsektorin kannalta merkittä-vä hallitusohjelman tavoite on saada työ-voima täyskäyttöön.

METSÄTALOUSYRITYSTEN SUKUPOLVEN

VAIHDOKSET HELPOTTUVAT

Kotimaisen puun käytön lisääminen edel-lyttää metsänomistusrakenteeseen vaikut-tamista pitkällä aikajänteellä. Hallitusohjel-massa edistetään yhteismetsien, uusjako-jen ja osakeyhtiöomistuksen mahdollisuuk-sia sekä kehitetään metsänomistusmuoto-ja, kuten kiinteistö- ja sijoitusrahastoja.

Metsätalousyrittäjät saatetaan perin-töverotuksessa tasavertaiseen asemaan maatalousyrittäjien kanssa. Perintö- ja lah-javeron poistaminen yritysten sekä maa- ja metsätilojen sukupolvenvaihdoksista vä-hentää valtion verotuloja arviolta 15 mil-joonaa euroa. Verovapaus kohdistetaan ai-toon tuotannolliseen toimintaan liittyvään omaisuuteen. Perhemetsätaloudessa yri-tysvarallisuutta ei ole verotuksessa erotet-tu henkilökohtaisesta varallisuudesta, joten rajanveto joudutaan tekemään muulla kri-teerillä. Yksinkertaisin vaihtoehto on sovel-taa pinta-alarajaa. t


”Metsä pelastaa maailman.


Moniarvoistuminen näkyy metsäpolitiikassa

1990-luvulla metsäpolitiikassa alkoi korostua monipuolinen kestävyys. Biodiversiteetin säi-lyminen nousi yhdeksi metsäpolitiikan tavoit-teeksi, ja metsien merkitys suojelussa, virkis-tyksessä, maisemanhoidossa ja vesiensuoje-lussa painottui aikaisempaa enemmän. Lisäksi kansainvälisyys sai EU-jäsenyyden myötä kes-keisen sijan metsäpolitiikassa.

Yhteiskunnallinen muutos heijastui met-sälainsäädäntöön ja metsänkäytön ohjeisiin. Vuosikymmenen lopulla laadittiin nykyis-tä metsäpolitiikkaa linjaava Kansallinen met-säohjelma 2010 (KMO). Ohjelman tavoittee-na on ”turvata metsiin pohjautuva työ ja toi-meentulo, metsien monimuotoisuus ja elin-voimaisuus sekä metsän kaikelle kansalle an-tama virkistys”.

Ohjelman taloudellisiin tavoitteisiin kir-jattiin muun muassa hakkuiden ja ainespuun käytön nostaminen 63–68 miljoonaan kuutio-metriin. Tavoite saattaa lähivuosina toteutua, mikäli puun tuonti Venäjältä vähenee enna-koidusti. Myös puutuoteteollisuudessa tavoi-teltu kasvu näyttää realisoituneen, tosin vien-nin sijaan kotimarkkinoilla: suomalaiset ovat innostuneet rakentamaan ja sisustamaan puu-tuotteilla. Kehitystä selittää taloudellisen tilan-teen lisäksi uusiutuvien ”lähirakennusmateri-aalien” kuten puun arvostuksen nousu.

KMO nosti aiempia vuosikymmeniä sel-keämmin ekologiset, sosiaaliset ja kulttuuriset arvot talous- ja elinkeinonäkökulmien rinnalle metsäpolitiikassa. Metsien suojelua on 2000-lu-vulla edistetty tutkimuksen ja suojelun uusien keinojen, kuten vapaaehtoisten ja määräaikais-ten suojelusopimusten avulla. Tulevaisuudes-sa metsien maisema-arvot ja suojavaikutukset saattavat saada enemmän taloudellista painoar-voa, jos ilmastonmuutoksen yhteydessä maala-tut uhkakuvat kuivuuden ja muiden ongelmien yleistymisestä maapallolla toteutuvat.

Jorma Korhonen, Mitro Repo, Outi Mäkelä, Anssi Niskanen (PMA 23); Panu Kallio, Seppo Palminen (PMA 23); Jaakko Kekoni, Heli Hookana (PMA 22); Sixten Sunabacka, Tarmo Pipatti, Katja Alvoittu (PMA 23)


Tulonlähteet monipuolistuvat

Kansainvälisten markkinoiden ja kansainväli-sen politiikan merkitys kasvaa jatkuvasti. Glo-balisaatio lisää myös kansallisen metsäpolitii-kan haasteita. Maailman väkiluvun, talouden ja kulutuksen kasvu näyttäisi turvaavan tule-vaisuudessakin puukuidun kysyntää ja mah-dollisuuksia työlle ja toimeentulolle. Metsien järkevän, kannattavan ja kilpailukykyisen ta-louskäytön ja työllisyyden tukeminen ovat jat-kossakin metsäpolitiikan tärkeitä pontimia.

Huoli ilmastonmuutoksesta ja energia-omavaraisuuden vähenemisestä kasvattaa ag-ro- ja puukuidun markkinoita. Bioenergiaan liittyvä talous ja työllisyys ovat nousemassa keskeisemmäksi osaksi metsäsektoria ja met-säpolitiikkaa, ja bioenergian ja biopolttoainei-den käyttöä on alettu tukea lainsäädännöllä. Metsähakkeen energiakäyttö kasvanee kulu-van vuosikymmenen aikana neljällä–viidellä miljoonalla kuutiometrillä.

2007 aikana. Metsäpolitiikan mittavana haas-teena on varautua tulevaan nykyistä pitem-mällä aikajänteellä. Metsiin perustuvan tulon ja työllisyyden lähteet saattavat tulevaisuudes-sa olla nykyistä monipuolisempia ja perustua monipuolisemmin metsien aineettomiin pal-veluihin ja arvoihin.

Tiedossa on suuria mahdollisuuksia, mut-ta myös haasteita erilaisten tarpeiden ja tavoit-teiden yhteensovittamiseksi metsäpolitiikassa. Tulevaisuuden mahdollisuuksilta ei saa sul-kea ovia. Moniin muihin politiikan lohkoihin verrattuna metsäsektorin haaste on erityisen suuri, koska nyt tehdyt päätökset realisoitu-vat osin vasta vuosikymmenien kuluttua. Me-nestys edellyttää uudenlaista otetta ja panos-tusta koulutukseen, tutkimukseen ja neuvon-taan sekä rohkeutta investoida uusille kasvu-aloille. Perustuivatpa elinkeinot sitten puunja-lostukseen, bioenergiaan tai matkailuun, kai-ken pohjana on toimiva infrastruktuuri. t

Hakkuut Suomen metsissä ovat lisäänty-neet yli kolmanneksella 1920-luvulta tähän päivään, mutta metsien kasvu ylittää edel-leen puunkäytön tason. Kokonaispuuston määrä on nyt 2,2 miljardia kuutiometriä.

Metsien suhteellinen merkitys talou-delle ja aluekehitykselle on pienentynyt elinkeinojen monipuolistuessa. Kun met-säsektorin osuus arvonlisäyksestä on vä-hentynyt neljässäkymmenessä vuodessa 60 prosenttia, on tuotannon arvo samana aikana moninkertaistunut. Suomi on myös muuttunut puun viejästä yhdeksi maailman suurimmista raakapuun tuojista.

Metsäsektorin suora työllistävä vai-kutus on vähentynyt selvästi: tällä hetkel-

lä sektori työllistää suoraan vajaat 4 pro-senttia suomalaisista, ja trendi on laskeva. Metsätalous työllistää noin 22 000 henki-löä – neljänneksen vähemmän kuin vuon-na 1970. Suurin osa on palkansaajia. Yrittä-jien ja heidän perheenjäsentensä osuus on noin kolmannes, ja yhdeksän kymmenes-tä yrityksestä on puunkorjuualalla. Kluste-rin välillinen työllistävyys on kuitenkin sel-västi suurempi.

Metsäsektorin merkitys tulojen ja työ-paikkojen lähteenä korostuu eteläisen Suomen ulkopuolella, etenkin metsäisil-lä alueilla Itä-, Keski- ja Pohjois-Suomes-sa. Bruttokansantuotteen osuudella mitat-tuna metsäteollisuus on tärkein teollinen

toimiala useimmissa maakunnissa. Vuon-na 2005 metsäsektorin osuus alueellises-ta bruttokansantuotteesta ylsi 15–25 pro-senttiin viidessä maakunnassa.

Yksityismetsien puunmyynnit ovat vii-me vuosina tuottaneet bruttotuloja 1,4–1,6 miljardia euroa. Kun mukaan laske-taan valtion ja yhtiöiden puun myynnit, lu-ku nousee 1,8 miljardin euroon. Kaksi kol-mannesta metsänomistajista asuu yhä maaseudun haja-asutusalueella tai taaja-missa, joten yksityismetsätalouden tämän hetken kantorahatulojen nousu näkyy mo-nissa maaseutukunnissa. t

Metsäsektorilla on yhä merkitystä

Tulevaisuudessa kasvu ei synny perintei-sen tuotannon, vaan esimerkiksi jatkojalos-tuksen tai uusien aineellisten ja aineettomien tuotteiden, sekä tehokkaan ja säästävän puun käytön kautta. Kierrätys ja sivutuotteiden hyö-dyntäminen lisääntyvät.

Uudistetut metsäpolitiikan linjaukset si-sältävä KMO 2015 -ohjelma valmistuu vuoden

Tarmo Pipatti ja Jari Leppä (PMA 23)


Metsäkysymykset maailmallaMetsäkysymykset maailmalla

Mitkä ovat keskeisimmät metsä-haasteet maailmanlaajuisesti?Miltä kestävyyden tulevaisuus näyttää – talttuuko metsäkato?

Venäjän metsäsektori pyrkii suuriin uudistuksiin.Mitkä ovat sen keinot, ja miten vaikutukset heijastuvat globaaliin kehitykseen ?

Tarvitsisiko Eurooppa metsärahastoja?


Metsätalouden kestävyys maailmallaMetsätalouden kestävyys maailmalla

Jan HeinoapulaispääjohtajaYK:n maatalous- ja elintarvikejärjestö FAO

Metsäpinta-ala kääntyi kasvuun Aasiassa

Metsätaloudella on suuri merkitys kestävän ke-hityksen saavuttamisessa maailmanlaajuisesti. Metsät peittävät 30 prosenttia maapallon maa-pinta-alasta, 3870 miljoonaa hehtaaria. Yli puo-let maapallon metsistä sijaitsee Venäjällä, Bra-siliassa, Kanadassa, Yhdysvalloissa ja Kiinassa. 58 prosenttia niistä on trooppisia ja subtrooppi-sia sademetsiä. Karkeasti 95 prosenttia kaikista metsistä on syntynyt luontaisesti.

Maailman metsäkato etenee huolestuttaval-la vauhdilla: metsiä häviää 13 miljoonaa hehtaa-ria vuodessa, eniten Afrikassa ja Etelä-Ameri-kassa. Yksittäisistä maista metsäkatoa ilmenee eniten Brasiliassa ja Indonesiassa. Suurimpana syy metsien katoamiseen on kehittyvien mai-den tarve tuottaa ruokaa kasvavalle väestölle. Metsämaata muutetaan laidun- ja viljelymaak-si ja puuta hakataan energiakäyttöön. Yli puolet kaikesta maapallolla hakatusta puusta käytetään polttopuuna – Afrikassa lähes 90 prosenttia.

Siellä, missä metsiä käytetään tehokkaas-ti metsätaloudessa, on metsäala joko pysynyt ennallaan tai kasvanut, kuten Euroopassa. Aa-

siassa on vastikään tapahtunut käänne parem-paan: vielä 1990-luvulla metsäpinta-ala vähe-ni, mutta tällä vuosituhannella peittävyys on kasvanut jo miljoonalla hehtaarilla. Suurim-pana syynä ovat Kiinan laajamittaiset metsit-tämishankkeet. Kiina, joka on yksi maailman nopeimmin kasvavista talouksista, on muut-tunut puutuotteiden nettotuojasta nettoviejäk-si ja näin vaikuttanut merkittävästi maailman metsätuotteiden kauppavirtaan.

Myönteisiä muutoksia on näköpiirissä. Vaik-ka globaali metsäkato on yhä kriittisissä lukemis-

sa, metsien monikäyttö lisääntyy ja niiden yhteis-kunnallinen merkitys ja ympäristöhyödyt tunnus-tetaan entistä selkeämmin.

Trooppiset metsät ovat edelleen luonnon monimuotoisuuden runsaudensarvia. Niissä elää noin kaksi kolmasosaa kaikista maailman kasvi- ja eläinlajeista. Trooppisissa metsissä kasvavista lääke- ja ravintokasveista moni on ihmiselle kokonaan tuntematon, ja osan käyt-tötarkoitukset tuntee vain paikallinen väestö.

Vuosien 1990 ja 2005 välillä metsien moni-muotoisuuden suojeluun varattu ala kasvoi liki

Jan Heinon mukaan maailman metsät katoavat tällä hetkellä kolmen prosentin vuosivauhdilla. “Metsäkatoa voidaan hidastaa etenkin tuke-malla kansallisen metsäpolitiikan ja -hallinnon rakentumista kehitysmaissa”, Heino toteaa.

Päättäjien Metsäakatemian 6. brunssi: Tulevaisuuden tuulia ja taitekohtia maailman metsätaloudessa


100 miljoonalla hehtaarilla. Ala kattaa nyt 11 prosenttia maailman metsistä. Metsien merki-tys maaperän ja vesien suojelussa, kasvihuone-kaasujen sitojana ja virkistyspalveluiden tuot-tajana saa lisää painoarvoa.

Metsien, metsäpalojen ja ilmastonmuutoksen kohtalonyhteys

Metsillä on merkittävä rooli ilmastonmuutok-sen hillinnässä sekä kasvihuonekaasujen sito-jana että fossiilisen hiilen käyttöä korvaavana energianlähteenä. Metsäkadon jatkuminen taas lisää ilmastonmuutoksen riskiä. Lähes 20 pro-senttia vuosittaisista kasvihuonekaasupäästöistä johtuu trooppisten metsien häviämisestä. Ilmas-tonmuutoksella on myös arvioitu olevan suora yhteys metsäpaloihin, jotka vapauttavat entistä enemmän hiiltä ilmakehään. Kasvillisuutta palaa maailmassa vuosittain jopa 350 miljoonaa heh-taaria, joten metsäpalojen ennaltaehkäisyyn ja hallintaan on panostettava kiireellisesti.

Uusiutuvan energian käyttö lisääntyy kan-sainvälisten ja kansallisten ilmastovelvoittei-den myötä. Maailman energiantuotanto, kulu-tus ja hinnat muuttuvat nopeaan tahtiin. Seu-raamukset koetaan metsäsektorilla joko mah-dollisuutena tai uhkana.

Euroopassa kysymys puun riittävyydes-tä ja hinnanmuodostuksesta on jo synnyttä-nyt jännitettä metsäteollisuuden ja energia-sektorin välillä. Metsätalouden pitäisi ilmasto-kysymyksissä olla esillä huomattavasti nykyis-tä laajemmin. Metsäkadosta johtuvien päästö-jen vähentäminen edellyttää, että kestävä met-sätalous ja sen keinot liitetään tiiviisti mukaan kansainväliseen ilmastopolitiikkaan.

Poliittisessa päätöksenteossa joudutaan kaikkialla maailmassa tekemään vaikeita valin-toja kehityksen ja ympäristön välillä. Kehitys-maissa ristiriidat johtuvat eri maankäyttömuo-tojen yhteensovittamisesta. Samanaikainen pu-la ruoasta ja polttopuusta lisää konfliktien to-dennäköisyyttä.

Aulikki Kauppila ja Jukka Pekkarinen (PMA 23); Pekka Ylä-Anttila (PMA 22) ja Hilkka Summa (PMA 23)

Metsien kestävä käyttö voi vähentää köyhyyttä

Metsät ovat kehitysmaiden maaseudun köyhi-en asukkaiden ainoa elinkeino, suoja ja ruoan lähde. Noin 1,6 miljardin ihmisen toimeentu-lo riippuu kiinteästi metsävaroista. Metsät ovat valtaosalle kehitysmaiden asukkaista myös ai-noa lääkkeiden lähde.

Metsien kestävä käyttö voi edesauttaa köyhyyden vähenemistä, mutta valitettavas-ti metsäsektori ei useinkaan näy kansallisis-sa kehitysohjelmissa ja köyhyydenpoistostra-tegioissa. Köyhimmissä maissa metsäsektori on suurelta osalta harmaata taloutta. Metsien tuotteita, mukaan lukien ei-puuaineiset tuot-teet, ei arvosteta, hyödynnetä kaupallisesti ei-kä tilastoida.

Parhaiten metsätalous voi vähentää köyhyyt-tä kehittämällä kansallista ja paikallista metsä- ja maankäyttöpolitiikkaa sekä metsiin liittyviä la-keja, organisaatioita ja hallintoa. Usein tämä teh-dään kansallisen metsäohjelman osana. Yhteisö-metsätalous ja päätöksenteon hajauttaminen li-säävät paikallisen väestön mahdollisuutta hyö-dyntää metsiä, mikäli muut toimintaedellytyk-set ovat kunnossa.

Kaikilta maankäytön ristiriidoilta ei voi-da välttyä tulevaisuudessakaan. Mitä köyhem-pi alue, sitä voimakkaampi väestönkasvu usein on, ja sitä enemmän esiintyy tarvetta raivata metsää maatalousmaaksi. Kaikki metsäkato ei kuitenkaan ole vahingollista. Tietyissä olosuh-teissa metsämaan muuttaminen maatalous-maaksi on perusteltua, sillä ruoka on ihmisen perustarve ja kehityksen edellytys.


Metsävarojen kartoituksesta saadaan arvokasta tietoa

Metsien kestävä hoito ja käyttö edellyttää met-sävarojen määrän, sijainnin ja kehityksen tun-temista. Kattava ja luotettava tieto on lähtökohta myös kansallisten metsäohjelmien laadinnalle ja seurannalle sekä investointien suunnittelulle.

Suomi on edelläkävijä kansallisten met-säinventointien kehittämisessä. Metsävara-tiedot perustuvat monipuolisiin maastomit-tauksiin, satelliittikuviin ja muihin numeeri-siin tietolähteisiin. Inventoinnit muodostavat meillä myös ainutlaatuisen aikasarjan metsi-en kehityksestä.

Muualla maailmassa ja eritoten kehitys-maissa ollaan kaukana tällaisesta systemaatti-sesta järjestelmästä. Useimmissa maissa met-sävaroja ei edes inventoida systemaattisesti ja säännöllisesti. Kansallisten ja maailman met-sävarojen arviointi, metsätilastointi sekä tie-teellisesti pätevien menetelmien käytön edis-täminen metsäinventoinneissa ovatkin keskei-nen osa FAO:n metsäosaston työtä.

FAO on arvioinut maapallon metsävaro-ja vuodesta 1946 alkaen. Nykyisin maailman metsävarojen arviointi (Forest Resources As-sessment, FRA) toteutetaan viiden vuoden vä-lein. Vuodesta 1980 alkaen arviointien laadin-nassa on käytetty maakohtaisten raportointilo-makkeiden lisäksi asiantuntija-arvioita, kauko-kartoitusta sekä tilastollista mallinnusta. ”FRA 2005” on tähän mennessä toteutetuista arvioin-neista laajin. Se kattoi kaikki maat ja siinä ku-vattiin 40 muuttujan avulla metsien kestävän hoidon ja käytön tilaa ja kehitystä 15 vuoden aikana. Seuraava maailmanlaajuinen arviointi ”FRA 2010” sisältää entistä enemmän kansain-välisissä sopimuksissa tarvittavaa metsätietoa.

FAO tukee kansallisten metsäohjelmien perustamista

Kansalliset metsäohjelmat (KMO) ovat yksi tärkeimmistä metsäsektorin keinoista edistää

kestävää kehitystä. Vahva KMO auttaa köy-hyyden vähentämisessä ja maailmanlaajuisten ympäristöongelmien torjumisessa.

KMO:n tulee sisältää metsäpolitiikan kes-keiset linjaukset, jotka edistävät metsien eri käyttömuotojen yhteensovittamista ja ohjaa-vat metsien kestävään hoitoon ja käyttöön liit-tyvää rahoitusta. Sen tulee lisäksi edesauttaa kansainvälisten metsiin liittyvien sopimusten toteuttamista. Ohjelma valmistellaan avoimes-sa prosessissa metsistä kiinnostuneiden taho-jen yhteistyönä. Kehitysmaissa sen onnistu-mista heikentävät poliittisen tahdon ja rahoi-tuksen vähyys, institutionaaliset heikkoudet ja avoimen kommunikaation puute.

FAO:n perustama National Forest Pro-gramme Facility -rahasto tukee kehitysmai-

den KMO-prosesseja yli 40 maassa. FAO ko-rostaa työssään erityisesti eri sidosryhmien välisen laajapohjaisen yhteistyön kehittämis-tä, metsäalan kokonaisvaltaista käsittelyä ja poikkihallinnollisten asioiden integroimista metsäohjelmaan. Rahasto ja FAO myös tuke-vat YK:n metsäfoorumin muiden kuin lailli-sesti sitovien instrumentin toimeenpanoa.

Keskeisimmät maailmanlaajuiset metsähaasteet

Maailman metsäkato jatkuu, mutta kestävän kehityksen merkkejä näkyy metsäsektorilla yhä enemmän. Uhkien poistamiseen tarvitaan melkoisesti lisää panoksia. Tällä hetkellä maa-ilman keskeisimpiin metsähaasteisiin kuulu-vat muun muassa:

Metsien myönteinen vaikutus muiden sekto-reiden kehitykseen (esimerkiksi maatalous, ilmastonmuutos, vesien suojelu, energia) ja sektoreiden välisen yhteistyön lisääminen Metsien tuottamien ympäristöpalvelujen arvottaminen ja korvaaminen (vesien suo-jelu, monimuotoisuus ja hiilen sitominen)Kansallisten metsäohjelmien vahvistaminen

•

•

•

GLOBAALIT HIILIVIRRAT


”Normiohjauksella on jo tehty se,

mikä tehtävissä on. Maailman

pelastamisesta pitäisi tehdä bisnes.

-7

-6

-5

-4

-3

-2

-1

0

1

2

3

4

Pääs

töt

nie

lut

Lähde: IPCC 2000

MT Co (eq)/v2

Varastoituminenilmakehään

Metsäkato

Metsänielu

Fossiiliset päästöt

Varastoituminenvaltameriin


PUHEESTA POIMITTUA

Metsärahastoja Eurooppaan

Metsien tarjoama riski-/tuottoprofiili on yleisesti houkutteleva. Metsän kasvu lisää metsän arvoa tasaisesti.

Eurooppalainen metsärahasto tuottaisi ai-nakin seuraavanlaisia hyötyjä:

Hyvä metsänhoito ja säännöllinen puun-myynti ovat metsärahaston intresseissä Metsärahastot haluavat solmia pitkäaikaisia puunmyyntisopimuksia, mikä lisää teollisuu-den puunhankinnan pysyvyyttäMetsärahasto voi koota omistukseen-sa suuria, nykyisellään sirpaloituneessa omistuksessa olevia metsäalueita

•

•

•

•

Metsärahasto voi toimia eurooppalaisen teol-lisuuden kumppanina uusilla maantieteellisil-lä alueilla ja osallistua kestävän metsätalou-den kehittämiseen ja rahoittamiseen Metsärahaston intresseissä ovat virkistys, luonnonsuojelu- ja biodiversiteettipalve-luiden tuottaminen luonnonarvokaupas-sa sekä metsien integroidun käytön ylei-nen kehittäminen Metsärahastot ovat todennäköisesti mer-kittävä ja aktiivinen osapuoli ilmastonmuu-tosta ehkäisevässä hiilidioksidikaupassaMetsärahastojen kautta tarjoutuu mahdolli-suus sijoittaa kestävään kehitykseen, ilmas-ton muutoksen ehkäisyyn, luonnonsuoje-luun ja uusiutuviin luonnonvaroihin. t

•

•

•

•

Olli HaltiatoimitusjohtajaIndufor Oy

Kiinteistörahasto- ja private equity-tyyppi-nen metsäsijoitustoiminta syntyi laajassa mittakaavassa Yhdysvalloissa noin 15 vuot-ta sitten. Sijoittajina näissä metsärahastois-sa ovat ns. institutionaaliset sijoittajat (lähin-nä eläkesäätiöt ja vakuutusyhtiöt) sekä yk-sityishenkilöt. Kymmenkunta suurinta met-säsijoitusrahastoa (timberland management organization eli TIMO) hallinnoi nykyään yh-teensä noin 20 miljardin dollarin metsiin si-joitettua varallisuutta. Pääomat ovat kasva-massa nopeasti.

Miksi metsät ovat alkaneet kiinnostaa sijoi-tusmuotona?

Metsäomaisuus on suhteellisen tasaista kassavirtaa tuottava omaisuuden muotoMetsän arvon ja pörssiosakkeiden välinen korrelaatio on alhainen, minkä vuoksi met-säsijoitukset parantavat tyypillisesti portfoli-on tuottoa ja/tai vähentävät sen riskiä

•

•

Metsiin liittyvän tietopohjan laajentami-nen, mukaan lukien kansallisten ja maail-man metsävarojen kartoituksetMetsäsektorin edistäminen köyhyyden vä-hentämiseksiMetsätalouden rahoituskysymykset Laittomiin hakkuisiin puuttuminen ja hyvän hallinnon kehittäminen

FAO:n työkenttä on maailmanlaajuinen, ja se kohdistuu kestävän kehityksen mukaisten toi-mintatapojen edistämiseen erityisesti köyhyy-destä ja nälästä kärsivillä alueilla. FAO:n met-säosasto auttaa jäsenmaita hoitamaan ja käyt-

•

•

••

tämään metsiään kestävällä tavalla. FAO toimii yhteistyössä hallitusten, kansainvälisten järjes-töjen, kansalaisjärjestöjen ja yksityisten tahojen kanssa. Metsäosaston työohjelmaa on uudistet-tu vastaamaan globaaleja haasteita, mutta siitä huolimatta työn ydinalueita ovat edelleen mm. maailmanlaajuisen metsätiedon tuottaminen ja kansallisten metsäohjelmien tukeminen. Nämä ovat myös alueita, joilla suomalaisten asiantun-tijoiden osaaminen on merkittävä.

Suomalainen metsäosaaminen maailmalla

Suomalaisen metsäammattilaisen maine maa-ilmalla on erinomainen. Vahvuuksiamme ovat

monitahoinen metsien tuntemus, informaa-tioteknologia ja tuotekehitys. Silti suomalai-sia on suhteellisen vähän YK:n ja muiden kan-sainvälisten järjestöjen palveluksessa. FAO:n metsäosastolla on kaksi suomalaista viranhal-tijaa sekä muutama projektityöntekijä ja juu-ri nyt kolme apulaisasiantuntijaa. Käsitykseni on, että esimerkiksi hollantilaisia metsänhoi-tajia tapaa kansainvälisten järjestöjen palve-luksessa huomattavasti suomalaisia enemmän. Eräs syy on suomalaisten kielitaidon heikkous. Harva suomalainen taitaa kahta YK:ssa vaadit-tavaa kieltä, eli englannin lisäksi ranskaa, es-panjaa, arabiaa, kiinaa tai venäjää. t



”Moni haluaa omistaa, mutta ei

ottaa vastuuta. Tämä luo kysyntää

uusille metsänomistuksen

muodoille.


V enäjän metsätalous ja metsäteollisuus ovat suuren muutoksen keskellä. Venä-

jä haluaa nostaa metsäsektorinsa liikevaihdon nykyisestä alle 15 miljardista dollarista noin 100 miljardiin dollariin lisäämällä Venäjällä jalostettavan puun määrää ja nostamalla jalos-tusastetta. Samalla metsätaloutta halutaan ke-hittää intensiivisempään suuntaan kasvatta-malla hyödynnettävää metsäpinta-alaa nykyi-sestä 20 prosentista 40–50 prosenttiin ja nos-tamalla hehtaarikohtaisia hakkuita.

Venäjä uskoo, että uusi metsälaki yhdistet-tynä vientitullien korotuksiin saa aikaan val-tavan investointibuumin. Tavoitteen saavut-tamisessa keskeisellä sijalla on se, onnistuuko Venäjä hyödyntämään skandinaavisen met-sänkäytön periaatteita ja siten parantamaan metsätaloutensa kestävyyttä.

Venäjän metsäpolitiikka pyrkii välillisesti puuntuotannon kestävyyteen

Venäjä on aloittanut määrätietoisen metsäsek-torin uudistamisen, jonka tavoitteena on teh-dä maasta merkittävä metsätaloustuotteiden tuottaja. Uudistuksen moottorina on vuoden 2007 duuman vaalien alla julkaistu uusi met-säpolitiikka. Politiikka on osa Putinin suunni-telmaa (Plan Putina), joka sisältyy Yhtenäinen Venäjä -puolueen metsäohjelmaan. Se nojaa Metsäviraston viime vuosien tavoiteasetteluun ja presidentti Putinin vuoden 2006 huhtikuus-sa Syktyvkarissa esittämiin linjauksiin. Kes-

keiset teesit ovat laittomien hakkuiden torjun-ta, puun viennin hallittu rajoittaminen, oman puun jalostusasteen ja -määrän kohottaminen sekä vakaan toimintaympäristön luominen.

Laittomien hakkuiden torjumiseksi Venä-jä on laatinut kansallisen laittomien hakkui-den vastaisen toimintasuunnitelman. Puun viennin kontrollointi on yksi keino vähentää laittomuuksia. Uuden metsälain hyväksymi-nen toi tullessaan vakaat toimintaolot. Toteut-tamisvaiheessa ovat enää puun viennin rajoit-taminen ja puun jalostusasteen ja -määrän ko-hottaminen.

Suuryritykset nostavat Venäjän metsäalan suurvallaksi

Venäjä tavoittelee metsäpolitiikallaan sekä metsätalouden että metsäteollisuuden raken-teiden perusteellista uudistamista. Koko met-sähallinto uudistuu ja valta siirtyy federaatiol-ta aluetasolle. Uusi metsälaki, vientitullit ja in-vestointisopimukset ovat kaikki keinoja suosia suuria integroituja yrityksiä ja houkutella in-vestointeja metsäalalle.

Vain suurten, koko jalostusketjun metsäs-tä lopputuotteeseen kattavien yritysten kat-sotaan olevan taloudellisesti riittävän vahvo-ja, jotta ne voivat tehdä investointeja metsien hoitoon ja jalostukseen. Tavoitteena on pie-nentää metsänvuokraajien lukumäärää neljän-neksellä nykyisestä 36 tuhannesta noin yhdek-sään tuhanteen sekä tehdä raakapuun vientiin

keskittyneiden yritysten toiminta kannatta-mattomaksi.

Uusi laki tarjoaa suurille metsäyrityksil-le mahdollisuuden vuokrata merkittävästi li-sää metsämaata. Käytännössä metsävarat voi-daan jatkossa jakaa uudelleen jalostukseen in-vestoivien yritysten kesken. Uusien sellu- ja paperitehtaiden perustamista tuetaan erityisil-lä etuuksilla. Venäläiset asiantuntijat ovat ar-vioineet, että Venäjän metsäsektorille tulisi in-vestoida lähes 20 miljardia euroa vuoteen 2010 mennessä.

Metsien käytön tehostaminen tukee investointeja

Sekä Venäjän keskusjohto että Venäjällä toi-mivat yritykset ovat huomanneet, että perin-teinen metsien käyttö on johtamassa metsien katoamiseen nykyisten metsänjalostusyritys-ten ympäriltä. Kasvavat kuljetusmatkat nosta-vat puuraaka-aineen hintaa, ja uusien metsä-alueiden avaaminen vaatii valtavia investoin-teja infrastruktuuriin.

Uudet hakkuuohjeet ovat keskeinen keino lisätä puuntuotannon ja hakkuiden määrää. Uudet ohjeet astuvat voimaan vuoden 2008 alusta ja niiden tarkoituksena on nostaa vuo-tuiset hakkuumäärät nykyisestä alle kuutiosta hehtaarilla noin kahdesta kahteen ja puoleen kuutioon hehtaarilla. Hakkuuohjeilla puutu-taan myös jatkuvaan metsien laadun huono-nemiseen.

Venäjän metsäsektori käännekohdassa Venäjän metsäsektori käännekohdassa

Hannu KiveläkehitysjohtajaPonsse Oyj

Päättäjien Metsäakatemian 6. brunssi:Tulevaisuuden tuulia ja taitekohtia maailman metsätaloudessa


Valtion metsätuloa aiotaan nostaa metsän-käytön tehostamisen lisäksi korottamalla kan-tohintoja ja ottamalla käyttöön nykyistä suu-rempi osuus metsäpinta-alasta.

Metsälakiuudistuksilla on tärkeä rooli muutoksessa

Venäjän uuden metsälain keskeisimpiä uudis-tuksia ovat metsien hallinnan delegointi alu-eille, metsien hallinnoimisen ja liiketoimin-nan erottaminen toisistaan sekä metsän hoito-vastuun siirtäminen metsänvuokraajalle. Uu-den lain mukaan metsänvuokraaja ilmoittaa metsänkäytöstään vuositasolla metsänkäyt-töilmoituksella.

Metsät myönnetään vuokralle avoimen huutokaupan perusteella, ykkösluokan inves-toijat, eli niin kutsuttujen prioriteetti-inves-tointien tekijät voivat saada metsiä käyttöönsä ilman kilpailua. Prioriteetti-investoinnille tar-jotaan myös muita etuja erillisen lainsäädän-nön perusteella. Tällä taataan mahdollisuus vuokrata metsää tietyille metsäinvestoinneil-le ilman kilpailua 50 prosentin kantohinnalla. Teollisuus- ja energiaministeriön ylläpitämälle

Hannu Kivelän mukaan Venäjän pyrkimys tehostaa metsätaloutta edellyttää metsä-talouden kestävyyttä ja skandinaavisten metsänhoidon menetelmien käyttöönottoa. (Metsäakatemian 6. brunssi)

etuoikeutettujen investointien listalle voidaan hyväksyä joko olemassa olevan laitoksen mo-dernisointi, uuden laitoksen rakentaminen tai metsäinfrastruktuuri-investointi. Kun vuokra-sopimus on rekisteröity, metsänvuokraoikeut-ta voi vuokrata edelleen ja käyttää panttina. Jos vuokra-alueet on aikoinaan hankittu kilpailun kautta, sopimusten uusimisessa ei vaadita uut-ta kilpailua. Vuokrasopimusten uusiminen ei kuitenkaan ole automaattinen prosessi, vaan etusijalla ovat ne vuokraajat, joilla on omaa puunjalostusta.

Metsien hallinnan rakenteet uudistettiin täysin

Uuden metsälain nojalla entiset alueelliset Metsävirastot siirrettiin alueiden hallintaan ja Leshozeja ollaan muuttamassa valtionyrityk-siksi. Metsien hallinnan aluetason organisaati-oiksi tulivat aiempien Leshozien tasoisina toi-mivat Lesnitsestvat. Niiden vastuulla on osoit-taa hakattavat metsät ja organisoida metsien suojelu, pitää metsien käytöstä kirjaa ja valvoa metsänvuokrausta. Viimeinen kappale kor-jataan asuun: Metsälaki herättää yhä keskus-telua Venäjällä. Lakia ja sen alemman asteen säädöksiä muokataan jatkuvasti. Metsälakia pidetäänkin yleisesti lyhytaikaisena.

Federaation metsähallinnon vastuulle jää-vät mm. metsätalouden rahoitus ja sen valvon-ta, alueiden toiminnan arviointi ja valvonta, metsien inventointi, metsäpatologia, siemen-tuotanto ja metsänjalostus, tieteenharjoitus, koulutus ja metsäpolitiikka.

Metsälaki herättää edelleen suurta kes-kustelua Venäjällä ja sitä pidetään yleises-ti lyhytaikaisena lakina. Metsävirastokaan ei pidä lakia sellaisenaan täydellisenä, vaan


”Venäjän puutullit ovat

venäläisille itselleen kuin

venäläinen ruletti.


uutta lakia ja alemman tason säädöksiä muo-kataan jatkuvasti.

Kestävyyden toteutuminen riippuu toimeenpanosta ja koulutuksesta

Uuden metsälain täytäntöönpano ja sen ta-voitteiden saavuttaminen riippuu ensikädes-sä alemman tason säädöksien onnistumisesta. Alemman tason säädökset ovat pääsääntöises-ti valmiita, vaikka niitä onkin kritisoitu paljon ja niihin tultaneen tekemään ajan kanssa muu-toksia. Myös lain toimeenpano aluetasolla on ollut ennakoitua hitaampaa ja siksi esimerkik-si vuokrasopimusten uusimisen määräaikaa on jatkettu vuoden 2008 loppuun.

Metsien hallinnan selkeyttämisen ohel-la uudella metsälailla pyritään uudistamaan koko metsien käytön perinne. Tavoitteena on skandinaavistyyppinen metsänhoito, jolla pa-rannetaan metsänhoidon kestävyyttä ja lisä-tään metsien hehtaarikohtaista tuottavuut-ta. Metsäammattilaiset ovat Venäjällä ylei-sesti vanhoillisia. Vaikka venäläinen kansan-luonne on poikkeuksellisen avoin uudistuk-sille, on valittu tehtävä haasteellinen. Avain-asemassa ovat tiedottaminen ja ennen kaik-kea laajamittainen uudelleenkoulutus ja met-säalan peruskoulutuksen ajantasaistaminen vastaamaan uuden metsienkäsittelyohjeen mahdollisuuksia.

Byrokratia uhkaa investointeja

Venäjän uuden metsälain tavoitteena on vähen-tää metsänkäyttäjien määrää, parantaa investoin-tiympäristöä ja nostaa metsien käyttöastetta.

Investointisopimusta säätelevä asetus vah-vistettiin heinäkuun lopussa 2007.

Etuoikeutetun investointistatuksen saami-nen edellyttää monimutkaisia ja -portaisia sel-vityksiä taloudellisista ja teknisistä seikoista, mikä saattaa tulla kompastuskiveksi alueiden ajamille projekteille ja antaa tilaa epärehellisel-le kilpailulle. Lopullinen investointisopimus

kirjoitettaneen federaation, alueen ja investoi-jan kesken hallituksen päätöksen jälkeen.

Prioriteetti-investointien lainsäädännön viimeistely ja toimeenpano on viivästynyt ja sen toteuttamisessa on odotettavissa poliitti-sia erimielisyyksiä. Toistaiseksi investointie-dellytysten parantamisessa on onnistuttu vain jalostettujen puutuotteiden vientitullien sekä metsänjalostuksessa käytettyjen koneiden ja laitteiden tuontitullien laskemisessa.

Venäjälle suunnitellaan monia metsäteolli-suuden laajennuksia, joista suuri osa oli suun-niteltu jo ennen uuden politiikan täytäntöön-panoa. International Paper on kertonut kas-vattavansa Ilim Pulpin kanssa omistamansa yhteisyrityksen kapasiteettia noin miljoonal-la tonnilla ja investoivansa merkittävästi Sve-togorsin sellutehtaaseen. Arkangelin selluteh-das aikoo nostaa tuotantoansa merkittävästi, ja Syktyvkar ja Volga suunnittelevat uusia sel-lulinjoja. Kontupohja ja Solikamsk taas ovat rakentaneet uusia koneita ja lisänneet mekaa-

nisen massan tuotantoa. Segeshalla on valmii-na sellutehtaan uusimisprojekti, joka on tosin hyllytetty raaka-ainepulan vuoksi.

Laajennusten lisäksi Venäjällä on julkais-tu yli 20 erillistä suunnitelmaa sellutehtaan ra-kentamiseksi. Suomalaisyrityksistä selluteh-dashankkeita suunnittelevat Metsä-Botnia, Stora Enso ja Ruukki Group. Julkaistuista pro-jekteista kuitenkin vain murto-osa näkee päi-vänvalon nykyisessä muodossaan.

Metsäpolitiikan globaalit vaikutukset

Venäjän tavoite uudistaa metsäsektoriaan hei-jastuu koko maailman metsäteollisuuteen. Ve-näjän metsänjalostusteollisuus kasvaa – huo-limatta käytetyistä keinoista tai niiden ansios-ta. Kasvu ei välttämättä ole uhka muiden mai-den metsäteollisuudelle, sillä metsäteollisuus-tuotteiden kysyntä on kasvussa. Vaikutukset Suomeen ja muihin Venäjän puuta jalostaviin maihin näkyvät ensin raakapuun saatavuudes-sa ja hintatasossa, myöhemmin markkinoilla


VENÄJÄN METSÄSEKTORIN MURROS OLI

VOIMAKAS NEUVOSTOLIITON HAJOTTUA

Neuvostoaikana metsäteollisuus ja metsäta-lous olivat valtion omistuksessa ja ohjaukses-sa. Tuotantolaitoksia perustettiin runsasmet-säisille Luoteis-Venäjän, Uralin ja Itä-Siperi-an alueille. Teollisuuspolitiikan tavoitteina oli-vat omavaraisuus kotimarkkinoilla ja täystyöl-lisyys. Tuotannossa ja puunkorjuussa oli saa-vutettava valtion asettamat tavoitteet, mistä seurasi merkittävä ympäristön saastuminen tehtaiden läheisyydessä ja metsien raken-

teen muuttuminen laajoilla alueilla havupuu-valtaisesta lehtipuuvaltaiseksi.

Neuvostoliiton hajoaminen aiheutti voi-makkaita ja nopeita muutoksia toimintaym-päristöön. Samalla kun yrityksiä yksityistettiin ja valtion tukia lakkautettiin, useimmat enti-sistä vientikanavista katkesivat. Monien met-säteollisuustuotteiden tuotantomäärät ro-mahtivat vuosiksi kolmasosaan. Esimerkik-si ainespuun ja sahatavaran tuotanto vastaa yhä vain kolmasosaa vuoden 1990 tuotan-tomääristä.

Venäjän metsäsektori tähtää tulevaisuuteen – millä eväin?

PUHEESTA POIMITTUAkilpailevien venäläisten metsäteollisuustuot-teiden luomina hintapaineina.

Venäläisen saha- ja vaneriteollisuuden toimijoiden hintakilpailun vaikutuksia koet-tiin Suomessa jo talvella 2006–2007, kun huo-not korjuuolosuhteet vaikeuttivat teollisuuden puunsaantia sekä Venäjältä että Suomesta. Ko-kemuksesta opittiin, että Venäjän metsäpolitii-kan vaikutuksia voidaan lieventää korvaamal-la kuidun ja raakapuun saantia muista lähteis-tä sekä muuttamalla tuotantorakennetta.

Uhkien lisäksi Venäjän uudistuva metsä-sektori tarjoaa valtavia mahdollisuuksia. Ve-näjän taloudellinen menestys on aina mer-kinnyt hyvinvointia myös Suomelle ja muille naapurimaille. Metsäteollisuus on kehittynyt-tä Suomen lähialueilla, joten ostovoiman kas-vu näkynee myös meillä. Venäjälle tehtävät in-vestoinnit kasvattavat tuotteiden markkina-osuuksia globaalisti. Metsätalouden kehittä-minen ja esimerkiksi puolivalmisteiden tuo-tanto Venäjällä saattaisi tukea myös työpaik-kojen säilymistä Suomessa.

Venäjän metsäsektori on käännekohdassa, jossa sen tulevaisuus riippuu pitkälti kestävän metsätalouden periaatteiden käyttöönoton on-nistumisesta. Venäjän metsäsektori voi kääntyä kohti uutta kukoistusta, jos se onnistuu metsien käytön ja hoidon tehostamisessa. Skandinaavi-sen metsänkäsittelyn pääperiaatteiden omaksu-minen, kuten alaharvennusten ja taimikonhoi-don käyttöönotto on ainoa tapa taata investoin-neille kestävä puuraaka-ainehuolto ja hallita jat-kuvasti nousevia puunhankinnan kustannuksia.

Ei edes Putinin valta-aseman jatkuvuus ky-kene takaamaan metsäsektorin uutta nousua, jos uusien hakkuuohjeiden käyttöönotto epä-onnistuu. Venäjän metsäpolitiikan tavoitteiden toteutuminen toisi Suomeen merkittävästi ko-ne- ja laitetoimituksia, tukisi Venäjälle investoi-vien suomalaisyritysten kasvua ja mahdollises-ti takaisi puun tuonnin jatkuvuuden lisäämällä hakkuumahdollisuuksia ja hakkuita. t



VENÄJÄN JOHTO ON TYYTYMÄTÖN

METSÄSEKTORIN KEHITYKSEEN

Venäjä on maailman suurin raakapuun vie-jä. Vuonna 2005 raakapuun vienti vastasi yli neljännestä kokonaiskorjuusta ja 43 pro-senttia kaikkien metsäteollisuustuotteiden viennin arvosta. Samaan aikaan Venäjä on kuitenkin merkittävä korkean jalostusasteen metsäteollisuustuotteiden tuoja. Tämän ase-telman maan korkein johto haluaa murtaa.

Metsäteollisuuden kehitys on 2000-lu-vun Venäjällä ollut vaatimatonta. Osuus brut-

tokansantuotteesta on jäänyt kahteen pro-senttiin ja osuus teollisuustuotannosta ja viennin arvosta noin neljään prosenttiin. Ve-näjällä on maailman suurimmat metsävarat ja metsissään Suomeen verrattuna 40-ker-tainen ja puumäärä. Kuitenkin ainespuun ja sahatavaran tuotanto oli vuonna 2006 vain 1,7-kertainen ja vanerin tuotanto 1,85-ker-tainen Suomeen verrattuna. Pidemmälle ja-lostettujen tuotteiden, kuten paperin ja kar-tongin, tuotanto oli Suomessa kaksinkertai-nen Venäjään verrattuna.

Metsäteollisuus ei viime vuosina ole ollut yhtä houkutteleva kotimaan investointikoh-de kuin energia-, teknologia- ja metalliklus-terit. Vuosi-investointien määrä on ollut rei-lun miljardin euron luokkaa, kun todelliseksi investointitarpeeksi on arvioitu kaksi–kolme miljardia euroa. Ulkomaiset investoinnit kat-tavat tällä hetkellä noin 30 prosenttia koko-naisinvestoinneista. Metsäteollisuuden kan-sainvälinen kilpailukyky edellyttäisi osuuden kasvua.

STRATEGISET KYSYMYKSET

Venäjän metsäsektorin kehityksen kannalta strategisia kysymyksiä ovat:

Metsäteollisuuden kehittämissuunnat. Metsäteollisuus voi panostaa joko pitkälle ja-lostettuihin vientituotteisiin tai kotimaisen val-mistuksen kehittämiseen. Molempia pyrki-myksiä on näkynyt Venäjällä viime vuosina. Raakapuun vientitullien korotuksillakin voi-daan sekä kehittää kotimaista tuotantoa että houkutella merkittäviä investointeja.

Metsävarojen jako. Uusi metsälaki mah-dollistaa metsien vuokraamisen puunkorjuu-ta ja -jalostusta varten aiempaa pitemmäksi jaksoksi, 10–49 vuodeksi. Raaka-aineen tur-vatumpi saatavuus ja yksityistäminen saatta-vat edistää kestävän, intensiivisen metsän-hoidon käyttöönottoa ja edesauttaa uusien

sellu- ja paperitehtaiden perustamista. Van-hojen metsävuokrasopimusten umpeudut-tua osa tärkeistä metsävuokra-alueista on lä-hivuosina uudelleenjaossa.

Liiketoimintaympäristön ja infrastruk-tuurin parantaminen. Sellu- ja paperiteol-lisuuden suuret investoinnit ovat antaneet odottaa itseään. Syinä pidetään politiikan epävakautta, raaka-ainesaannin epävar-muutta, infrastruktuurin, investointisuojan ja lainsäädännön puutteita sekä byrokratiaa ja korruptiota. Metsälakiuudistusten toivotaan lisäävän investointeja tuotannossa ja met-sässä. Suurin este investointien tiellä lienee poliittisen tahdon puute.

Ammattitaitoisen työvoiman riittävyys. Venäläisistä teollisuusyrityksistä yli viidesosa potee ammattitaitoisen työvoiman puutetta. Metsäsektori ei houkuttele nuoria, ja etenkin puunkorjuussa käytetään paljon vierasmaalais-ta työvoimaa (Ukraina, Moldova, Valko-Venäjä.

Metsien käytön kansainvälisen hyväk-syttävyys. Laittomien hakkuiden torjunta on vahvasti mukana Venäjän luonnonvaraminis-teriön ja sen alaisen metsätalousviraston toi-minnassa. Havaituista väärinkäytöksistä tie-dotetaan avoimesti. Vapaaehtoisen metsi-en sertifiointijärjestelmän akkreditointi osak-si PEFC-järjestelmää (Programme for the En-dorsement of Forest Certification schemes) on käynnissä. Venäjällä on FSC-sertifioituja (Forest Stewardship Council) metsiä jo 13,8 miljoonaa hehtaaria. t

Timo LeinonentutkijaMetsäntutkimuslaitos

Timo Leinonen (PMA 22)


Metsäteollisuus uuden edessäMetsäteollisuus uuden edessä

Tuotteistetaan huippuinvestoinnista ympäristöhallinnon vientituote, jossa ITsektori on mukana.

Suomalainen metsäteollisuus käy läpi murrosta – sen toimintaympäristö muuttuu haasteellisella vauhdilla.

Miltä suomalainen metsä klusteri näyttää kahden kymmenen vuoden kuluttua? Mitä voidaan tehdä sen kilpailukyvyn ja kannattavuuden turvaamiseksi?

Mikä on teknologiakehityksen rooli metsäteollisuuden tulevaisuudessa? Millaisia ovat tulevaisuuden tuotteet paperi ja puutuoteteollisuudessa?

Kurssilla kommentoitua”Nimensä puolesta metsäsektori on raakaainelähtöinen”UPM Korkeakosken sahalla Vilppu Talvitie, Veijo Kavonius,

Ainomaija Haarla ja Mikko Karvinen (PMA 22)


Teknologiakehityksen merkitysTeknologiakehityksen merkitys

Kaarlo Niskanentoimitusjohtaja Oy Keskuslaboratorio - Centrallaboratorium Ab

S ähköinen viestintä haastaa sanomalehdet ja muut painotuotteet. Monessa kuluttaja

pakkauksessa muovi on syrjäyttänyt paperin tai kartongin. Onko paperi ja kartonkituotteilla enää tulevaisuutta? Entä suomalaisella metsäteollisuudella, joka on noussut johtavaan asemaan maailmassa tehokkaiden paperikoneiden ja taitavan puuraakaaineen käytön ansiosta?

Vaikka suomalainen osaaminen on huippuluokkaa, se ei pysy kilpailukykyisenä, jos emme pysty panostamaan uuteen teknologiaan. Viime vuosina kaikki uudet paperikoneet on rakennettu Aasiaan. Kiinassa teollisuus voi nousta teknologiaosaamisen huipulle samalla tavalla kuin Suomessa muutama vuosikymmen sitten.

Kuitu ja energia kipupisteinä

Pohjoismaisten puiden kuidut ovat pitkiä ja jäykkiä. Näitä ominaisuuksia on tarvittu, kun paperiraina on pitänyt saada kestämään yhä nopeammissa paperikoneissa ja yhä leveämmissä painokoneissa. Laiteteknologia on kuitenkin kehittynyt. Pitkät kuidut eivät enää ole välttämättömyys, ja hienoon paperiin ne ovat jo liian karkeita eteläisten vaihtoehtojen rinnalla. Eukalyptuskuitua ja täyteaineita yhdistämällä saadaan laadullisesti vähintään yhtä hyvää paperia kuin suomalaisista kuiduista. Etelän puulajit kasvavat kymmenen kertaa suomalaisia nopeammin, ja puuraakaaineen hinta on väistämättä alhaisempi kuin meillä.

Suomalaisen paperiteollisuuden paraatilaji

on ollut mekaaniselle massalle rakentuva painopaperi. Puuraakaaineen mekaanisella hajottamisella syntyy paitsi pitkiä kuituja myös hienojakoista ainesta, jolla saadaan aikaan sileä, painatusta tai päällystystä varten riittävän tiivis pinta. Mekaanisen massan valmistus kuluttaa kuitenkin paljon energiaa. Sen kilpailukyky heikkenee energian hinnan noustessa.

Suomalainen metsäteollisuus on monien haasteiden edessä. Tarvitsemme uudet eväät, jotta metsät toisivat jatkossakin hyvinvointia. Entisten aikojen esimerkki velvoittaa: vielä parisataa vuotta sitten suomalainen metsäteollisuus perustui tervanpolttoon. Tervalta meni markkinat, kun teräs korvasi puun laivois

sa. Erilaisten murrosten kautta metsäteollisuuden painopiste siirtyi sahatavaraan ja siitä hyvän aikaa sotien jälkeen painopapereihin. Suomalainen paperiteollisuus, nykyisessä kukoistuksessaan, on varsin uusi.

Meidän täytyy uskoa, että tänä päivänä Suomella on viisautta selvitä tulevista murroksista paljon paremmin kuin Punaisen viivan aikoina.

Metsäklusteri Oy tähtää uuteen tuotekirjoon

Maailmanlaajuinen ilmastonmuutos ja raakaaineiden rajallisuuteen havahtuminen ovat suuria mahdollisuuksia kaikelle uusiutuviin met


”Pieni on kaunista. Tulevaisuuden metsäsektorilla tarvitaan paljon pieniä yrityksiä ja pieniä keksintöjä”, toteaa Kaarlo Niskanen. (PMA 23)


sävaroihin perustuvalle teollisuudelle. Euroopan unionissa metsäsektorin arvo kilpailukyvyn lähteenä on noussut merkittävästi. Tutkimuksen ja teknologiakehityksen seitsemännessä puiteohjelmassa yksi avainalueista on osaamiseen perustuva biopohjainen talous, ”Knowledgebased bioeconomy”. EU tukee uusien puuraakaaineeseen pohjautuvien tuotteiden ja materiaalien kehittämistä.

Suomessa on lähdetty rakentamaan strategisen huippuosaamisen keskittymiä, osin jatkona EU:ssa tapahtuneelle kehitykselle ja osin ihan itsenäisesti. Tavoitteena on elinkeinoelämän keskeisten alueiden hyppäyksenomainen uusiutuminen. Ensimmäisenä huippuosaamisen keskittymänä liikkeelle on saatu Metsäklusteri Oy. Sen tavoitteena on yhteisesti ohjatun tutkimuksen keinoin kaksinkertaistaa sektorin jalostusarvo ja luoda kokonaan uusi tuotteiden kirjo. Metsäsektorin yhtiöt ja tutkimuslaitokset ovat siinä laajasti mukana. Muita tärkeitä toimijoita muun muassa viestintä ja pakkausteollisuudesta sekä puutuoteteollisuudesta on liittymässä mukaan.

Tutkimusinvestointien ja voimavarojen kokoaminen synnyttää jatkossa kunnianhimoisia tutkimusohjelmia, joiden avulla voimme tuottaa kokonaan uusia menestyksen mahdollisuuksia teollisuudelle ja suomalaiselle metsäsektorille. Tutkimusohjelmat ja teknologiakehityksen tavoitteet pitää valita siten, että pystymme kansainvälisen kilpailutilanteen muutoksiin ja paperituotteiden erityisiin haasteisiin. Pitkällä tähtäimellä meille ei ole hyötyä sellaisesta kehityksestä, joka voidaan välittömästi kopioida muualle.

Tuotantoprosesseja voidaan edelleen kehittää

Metsäteollisuuden tulevaisuuden kannalta keskeisimmät kolme haastetta ovat: kilpailukyvyn turvaaminen, prosessien kehittäminen ja puun ominaisuuksien tarkempi tutkiminen ja hyödyntäminen.

Tulevaisuuden sahatekniikka on yhdistelmä optiikkaa, elektroniikkaa ja ohjelmisto-ohjausta. Vuoden 2007 kursseilla tutustuttiin UPM:n Korkeakosken sahaan, joka on yksi Suomen tehokkaimpia sahoja. Esimerkkinä sahalla viime vuosina tehdyistä investoinneista on moderni tukkiröntgen, joka mahdol-listaa tukkien tarkan lajittelun.


Teknologiapuolella voidaan vielä tehdä paljon. Lyhyellä tähtäimellä voidaan muun muassa energian ja puuraakaaineen käyttöä vähentää. Tutkimustulokset lupaavat kymmenien prosenttien energiansäästöä. Kokeita jatketaan pian tehdasmittakaavassa. Kilpailukyvyn turvaaminen merkitsee säästöjen saavuttamista investointien avulla: laiteinvestointien kauttahan paperiteollisuuden teknologiakehitys on ennenkin tapahtunut.

Paperia on valmistettu samalla tavalla 2000 vuotta. Valmistustapaa on mahdollista vielä parantaa merkittävästi. Tämän päivän paperinvalmistus perustuu kuituihin sekä eri lähteistä saataviin täyteaineisiin ja kemikaaleihin. Raakaaineen kulutusta voidaan paperinvalmistuksessa vähentää korvaamalla kuituja puusta saaduilla nanofibrilleillä. Samalla kannattaa pyrkiä siihen, että lisäaineet valmistetaan mahdollisimman pitkälle paikan päällä.

Puuraakaaineen ja tuotantoprosessien integrointi luo osaamista, jota ei heti muualla kopioida. Viime vuosien materiaalitek

PUHEESTA POIMITTUA

Metsäteollisuus oli 2000-luvun alussa Suo-men kansainvälistynein teollisuudenala. Vii-me vuosien nopea kehitys on kuitenkin ime-nyt omistuksen, tuotannon, työn ja investoin-nit ulkomaille.

Pekka Ylä-Anttila toimitusjohtajaEtlatieto Oy

nologian ja prosessiosaamisen nopea kehitys on mahdollistanut merkittäviä muutoksia. Nanoteknologia ja bioteknologia ovat nopeasti muuttumassa lupauksista todellisuudeksi. Pohjoismaisen puuraakaaineen ominaisuuksia voidaan hyödyntää uusilla tuotealueilla. Suomalaisille puumateriaaleille ja niiden ainesosille on uusia käyttökohteita, joissa ne korvaavat öljypohjaisia materiaaleja tai tehostavat puun käyttöä perinteisissä puutuotteissa. Tällä hetkellä kuuma kehityskohde on biojalostamo ja sen tuottamat biopolttoaineet ja kemikaalit. Jalostusarvon maksimoimiseksi metsäteollisuuden sivuvirrat, kuten hakkuutähteet ja jäteliemet, kannattaa käyttää hyväksi.

Puusta, kuiduista ja puun polymeereistä rakennetuilla komposiittimateriaaleilla on lähes rajattomasti käyttökohteita esimerkiksi rakentamisessa ja kuljetusvälineissä, pakkaamisessa ja kulutustavaroissa. Öljyn hinnan noustessa tällaisten tuotteiden kilpailukyky on kiinni enää kekseliäisyydestä, ei raakaainekustannuksista. Tutkimusta ja teknologiakehitystä tietysti tarvitaan uusien materiaalien ja niiden valmistusprosessien luomiseksi.

Tulevaisuuden painotuotteet ovat palvelutuotteita

Suomalaisen paperiteollisuuden kilpailukyky syntyi painopapereissa. Samalla opimme paljon painamisesta ja rainojen käsittelystä. Tätä osaamista hyödynnetään nyt etätunnistamisen RFIDteknologioissa ja uusissa pakkaustuotteissa. Painotuotteiden ja painettujen tuotteiden evoluutio voi johtaa siihen, että paperin tarve käytännössä katoaa, mutta osaamiselle löytyy uusia käyttökohteita.

Pakkaukset muuttuvat yhä enemmän tietoa viestiviksi, ja painetun ja sähköisen viestinnän integraatio synnyttää hybridimediaa. Monesti uusien liiketoimintamallien keksiminen on tärkeämpää kuin teknologian kehittäminen. Kun idea uudesta palvelutuotteesta on syntynyt, myös teknologiset ratkaisut löytyvät helpommin.

Eikä painettu viestintä suinkaan ole kuollut. Lukeminen on osa eurooppalaista kulttuuria. KCL:ssä uskotaan, että painotuotteiden valmistusmenetelmiä kannattaa edelleen kehittää. Jokainen kirjallisuuden ystävä on huomannut, kuinka paljon pienkustantamoita Suomeenkin on syntynyt. Ne on tehnyt mahdolliseksi digitaalinen painotekniikka, joka sallii pienten painosten valmistamisen. Me haluamme omalta osaltamme vaikuttaa siihen, että painotuotteet pysyvät mukana muuttuvassa maailmassa. t

Metsäteollisuus on kansainvälistynyt nopeasti


Metsäteollisuudesta ulkomailla (koko teollisuus suluissa)

Omistuksesta > 60 % (~30 %)

Investoinneista > 60 % (47 %)

Henkilöstöstä > 50 % (35 %)

T&K-menoista 45 % (45 %)

T&K-henkilöstöstä > 30 % (23 %)


”Puun solujen sielunelämässä

on tuhansittain tutkimattomia

mahdollisuuksia.


PUHEESTA POIMITTUA

Edellä mainittua taustaa vasten suoma-laiset lähtökohdat ovat verraten hyvät. Ko-timaan kapasiteetti on modernia ja teho-kasta, mikä luo hyvät edellytykset kannat-tavuuden säilyttämiseen. Lähtökohdat ny-kyisen teknologisen tason ylläpitämiseen ja parantamiseen sekä tuotteiden elinkaa-ren jatkamiseen tehokkaan teknologia- ja tuotekehityksen avulla ovat paremmat kuin monissa kilpailijamaissa. Eväinä uusien lii-ketoimintojen kehittämiseen ovat suoma-laisen metsäklusterin tietotaito sekä tutki-muksen ja koulutuksen korkea taso.

Voidaanko puusta tehdä muutakin kuin paperia tai sellua? Saadaanko jalostusket-juun selvää lisäarvoa, jos puuta poltetaan? Aihe kiinnostaa niin kansallisella tasolla kuin yrityksissäkin.

UPM kehittää parhaillaan biojalostamo-ja, joissa valmistetaan perinteiden tuottei-

Pauli HänninenteknologiajohtajaUPM

Teknologia paperiteollisuuden strategioissa


den ohella liikennepolttoaineita ja biopohjai-sia kemikaaleja. Biodieselin tuotantoon täh-täävää projekti on jo käynnistetty, ja biokemi-kaalien alueella on saatu ensimmäinen kau-pallinen tuote markkinoille.

Uusia tuotteita kehitetään myös olemas-sa olevan liiketoiminnan alueella. Tästä on esimerkkinä seuraavan sukupolven tarraksi kutsuttu RFID-tarra, jota käytetään tavaroi-den ja ihmisten tunnistamiseen.

On kuitenkin muistettava, että uuteen lii-keideaan perustuva tuotekehitys, markkinoi-den avaus ja kasvu kannattavaksi liike-toi-minnaksi vie kymmenestä viiteentoista vuot-ta. Nykyisistä tuotteista on siksi saatava tulo-ja kohtuullisen pitkään. t

Metsäteollisuuden ja erityisesti paperiteolli-suuden menestykseen 80- ja 90-luvuilla oli useita syitä:

Yritykset keskittyivät nopeasti kansallisel-la tasolla, mikä mahdollisti osallistumisen kansainvälisiin rakennejärjestelyihin.Tuotantoteknologiaan ja jalostusasteen nostoon panostettiin vahvastiPaperin kysyntä kasvoi kohtalaisesti päämarkkinoillaMyynnistä ja markkinoinnista tuli globaalia Hyvälaatuisen puuraaka-aineen saatavuus kasvoi

Nykyisessä tilanteessa osa näistä menestyk-sen edellytyksistä on ratkaisevasti muuttu-nut. Suomalaisen paperiteollisuuden valtala-jissa, painopaperissa, vallitseva ylikapasiteet-titilanne pitää hinnat alhaalla ja kannattavuu-den huonona. Konttoripapereiden menestys-konsepti taas perustuu trooppisten alueiden edulliseen eukalyptuksen viljelyyn plantaa-seissa ja siitä tehtyyn selluun sekä paperin- tuotantoon lähellä markkinoita.

Miten paperiteollisuus sitten selviytyisi uu-dessa tilanteessa? Globaalin yrityksen näkö-kulmasta kolme asiaa on ylitse muiden. Kes-kittymistä on edistettävä ja kapasiteettia sul-jettava kypsillä markkinoilla kysynnän ja tar-jonnan tasapainon saavuttamiseksi. Tuotan-toa on rakennettava voimakkaasti kasvavil-le markkinoille ja halvan kuituraaka-aineen trooppisille alueille. Lisäksi samanaikaises-ti on säilytettävä teknologia- ja tuotekehityk-sen avulla kustannusjohtajuus nykyisten tuot-teiden osalta ja tuettava uusien liiketoiminto-jen kehittämistä.

•

•

•

•

•

Pekk

a R

ötk

öne

n

Kierrätyspaperi on merkittävä sanomalehtipaperin raaka-aine Kaipolan paperikone seitsemällä Jämsässä. Kaipolassa on Suomen suurin siistaamo, joka käyttää yli puolet meillä talteen otetusta kotikeräyspaperista. UPM on viime vuosina investoinut Kaipolassa sekä paperikonelinjoihin että puupohjaisten biopolttoaineiden kehittämiseen. (PMA 22)


S uomessa on maailman vahvin monipuoliseen puunjalostamisen osaamiseen pe

rustuva klusteri asiakastoimialoineen. Se rakentuu kolmelle suomalaiselle vahvuudelle ja resurssille osaamiselle, klusterin yhteistyölle ja uusiutuvalle raakaaineelle, puulle.

Tällä hetkellä Suomen metsäklusteri käsittää metsä, kemian ja teknologiateollisuutta, viestintä ja pakkaussektorin yrityksiä, rakennus ja energiateollisuutta, kuljetussektorin yrityksiä, metsänomistajia sekä näihin aloihin liittyviä suunnittelu ja asiantuntijapalveluita tarjoavia yrityksiä sekä yliopistoja, korkeakouluja ja tutkimuslaitoksia.

Eurooppalainen metsäteollisuus 2030 – materian, kemian ja energian moderni liitto vai kolmoisdraama? Eurooppalainen metsäteollisuus 2030 – materian, kemian ja energian moderni liitto vai kolmoisdraama?

Lars GäddatutkimusjohtajaM-Real Oy

SUOMALAINEN METSÄKLUSTERI NYT JA TULEVAISUUDESSA


Klusterissa on sekä isoja että pieniä yrityksiä ja toimijoita. Kaikilla on merkittävä rooli kasvun ja uudistumisen aikaansaamisessa. Metsäklusteri laajenee erityisesti asiakasklustereiden sekä tietotekniikka ja energiaklustereiden suuntaan ja näyttää tulevaisuudessa toisenlaiselta kuin nyt.

Biojalostamo hyödyntää puuta monipuolisesti

Öljyn hinnannousu, uusiutumattomien raakaaineiden rajallisuus, kestävän kehityksen tavoitteet sekä metsätalouden ja koko klusterin kilpailukyvyn parantaminen kannustavat

hyödyntämään puuta yhä tarkemmin ja monimuotoisemmin.

Puu koostuu ainesosista ja yhdisteistä, joiden kaikkia käyttömahdollisuuksia ei ole vielä löydetty ja tutkittu. Nykyisen tuotevalikoiman ja puun uusien hyödyntämismuotojen kehittäminen edellyttää puubiomassan ominaisuuksien syvällisempää tuntemista. Puun ainesosia hyödyntämällä voidaan myös vähentää haitallisten kemikaalien käyttöä tuotannossa ja tuotteissa, keventää tuotteiden painoa ja parantaa niiden kestävyyttä. Haasteena on puusta saatavien yhdisteiden jalostaminen eteenpäin materiaaleiksi, kemikaaleiksi ja energiaksi sekä näiden tuotteistaminen.

Biojalostamo erottaa puusta ainesosia ja kemiallisia yhdisteitä materiaalien rakenneosiksi, kemikaaleiksi ja energiatuotteiksi. Tuotteita ovat esimerkiksi polymeerit ja niiden komponentit, erikoiskemikaalit ja liikenteen polttoaineiden komponentit. Biojalostamoiden ensisijaisena tavoitteena on hyödyntää puubiomassa mahdollisimman pitkälle kannattavasti jalostettujen tuotteiden lähtöaineena. Puu sisältää ainesosia ja kemiallisia yhdisteitä, jotka ovat liian arvokkaita suoraan poltettavaksi energiaksi. Toissijaisena tavoitteena on löytää mahdollisimman tehokkaita energiasovelluksia.

Puun hyvät ominaisuudet kunniaan

Metsäklusterin tuotteet valmistetaan lähes kokonaan uusiutuvista raakaaineista, jotka

tulevaisuudessa

Metsätalous Pakkaus-teollisuus

Teknologia-teollisuus

Metsä-teollisuus

Kemian-teollisuus Viestintäala

Muutalat

nyt

Teknologia-teollisuus

Metsätalous

Viestintä-,pakkaus- ja

rakennusteollisuus

Tulevaisuudenalat

Uudet toimijat

Metsä-, kemian-ja energia-teollisuus


tää, että eri tieteiden ja teknologiaalojen tutkimusta yhdistetään tehokkaasti, erikokoisten toimijoiden yhteistyötä tiivistetään sovellusvaiheessa ja panostetaan käyttäjälähtöisiin sovelluksiin.

Uusia mahdollisuuksia avautuu myös muiden uusien tieteiden ja teknologioiden, kuten bio ja nanoteknologian sovellusten kautta. Tuotannon, arvoketjujen rakenteen ja tuotteiden muutosten näkökulmasta uudenlainen teknologia on jopa edellytys.

Klusterin ja sen asiakastoimialojen kilpailukyky perustuu tulevaisuudessa tehokkaisiin, resursseja säästäviin tuotantoteknologioihin ja kokonaisvaltaiseen ohjaukseen. Tieto ja tietoliikennetekniikka sekä anturiteknologian ja ohjelmistojen kehitys tarjoavat tähän jatkuvasti uusia mahdollisuuksia.

Resurssien käytössä korostuu energiatehokkuus. Uusilla teknologioilla ja ratkaisuilla voidaan myös vähentää ilmastonmuutoksen ja päästökaupan kustannuksia. Resurssien, kuten veden, käyttöä on jatkossa tehostettava ja klusterin pääomaintensiivisyyttä vähennettävä. Kestävän kehityksen edistäminen on keskeinen tuotantoteknologioiden muutosten tavoite.

Puuta jalostavan teollisuuden sekä laite ja kemikaalitoimittajien perinteinen yhteistyö tuotantojärjestelmien kehityksessä luo suomalaisia kilpailuedellytyksiä. Olemassa olevat tehtaat mahdollistavat esimerkiksi monipuolisen ja tehokkaan energian käytön ja sivuvirtojen hyödyntämisen. Tiivis kytkentä painoteollisuuden prosesseihin sekä väri ja laitetoimittajiin luo uusia mahdollisuuksia koko arvoketjun toiminnan tehostamiseen.

Tulevaisuuden asiakasratkaisut

Koko klusterin toiminnan on oltava vahvasti asiakaslähtöistä. Tulevaisuuden asiakasratkaisujen perusta on erinomainen ymmärrys asiakkaiden ja kuluttajien tarpeista ja odotuksista sekä riittävän varhainen kuluttajien käyttäytymisen ennakointi.

Mahdollisuuksia on sekä nykyisten tuotteiden ja tuotevalikoiman kilpailukyvyn kasvattamisessa että uusilla tuotealueilla. Monien metsäklusterin olemassa olevien tuotteiden kysyntää voidaan lisätä liittämällä niihin uusia ominaisuuksia ja kasvattamalla asiakkaan tuotteista saamaa arvoa. t

voidaan kierrättää ja käyttää elinkaaren päätteeksi bioenergiana. Kasvava metsä ja puusta valmistetut tuotteet sitovat ilmakehän hiilidioksidia. Metsäklusterin tuotteita valitsemalla voimme vaikuttaa maailmanlaajuisten ilmastoongelmien ratkaisuun. Kemian ja energiateollisuudelle puu avaa hiilidioksidineutraalin kehityspolun. Uusiutumattomien luonnonvarojen rajallisuus nostaa metsien arvoa, ja saattaa muuttaa metsien tuotteiden loppukäyttökohteita tulevaisuudessa.

Monipuolisuus ja kestävyys turvaavat sektorin toimintaa

Metsistä saatavan hyvinvoinnin kasvu edellyttää runsaita ja monipuolisia metsävaroja. Jotta metsiä voidaan hyödyntää monipuolisesti, niitä on hoidettava hyvin ja tarkoituksenmukaisesti. Metsien käsittelyä, jalostusta ja kasvatusta kehittämällä voidaan nostaa puun arvoa. Edellytyksenä on, että tunnetaan ympäristön ja ilmaston muutosten vaikutukset metsiin.

Metsien kannattava ja kestävä käyttö sekä käytön hyväksyttävyys on myös metsäklusterin menestymisen edellytys. Laadukasta ja kustannuksiltaan kilpailukykyistä puubiomassaa tarvitaan teollisuuden ja energiantuotannon nykyisiin ja uusiin tarpeisiin, kuten biojalostamoille ja vihreän kemian tuotteisiin. Metsäklusterin kannattavuuden kannalta on hyödyllistä edistää metsien käyttöä niin yhteiskunnan, omistajuuden, yrittäjyyden kuin innovaatioiden ja elinkeinojenkin lähtökohdista. Erilaisten metsiin liittyvien tarpeiden ja näkemysten yhdistäminen taloudellisesti kannattavalla tavalla on sektorin haaste.

Älykkäät ja resursseja säästävät tuotteet ja tuotanto

Informaatio ja tietoliikenne sekä bio ja nanoteknologioiden nopea kehittyminen mahdollistavat älykkäiden ja toiminnallisten puu ja kuitutuotteiden kehittämisen. Tämä edellyt

Puu on liian arvokaskäytettäväksi vainenergiantuotantoon!

Se on ensin jalostettavatuotteiksi ja vasta lopuksihyödynnettävä energiana

30

60

100

Polttoaine

Pakkaaminen Energia

Jalostus; painatus

Puun hankintaMassan tuotanto

Kartongin tuotanto

Jälleenmyyjä; brandy

92Polttoaine

%

TEKNOLOGIAJOHTAJUUDEN JA LISÄARVON HYÖDYT ERI ARVOKETJUISSA

Toimintaympäristöön kohdistuu suuria muutosvoimia

Paperiteollisuuden globaalissa toimintaympäristössä näkyy useita muutostekijöitä, jotka suomalaisten yritysten on huomioitava toiminnassaan kotimaassa ja ulkomailla. Pääasiallinen liikuttava voima on kuluttaja. Kilpailukykyisten tuoteportfolioiden suunnittelussa on huomioitava etenkin seuraavat asiat:

Ainomaija HaarlatoimitusjohtajaProConsilium Ltd

Paperiteollisuuden tulevaisuuden tuotteetPaperiteollisuuden tulevaisuuden tuotteet


Kuluttaja tietoyhteiskunnan polttopis-teessä. Kuluttajalähtöisyys korvaa teknologialähtöisyyttä, ja kuluttajan tarpeet, palvelut ja sisältö korostuvat. Tämä merkitsee entistä pienempien kohderyhmien markkinoita. Massatuotteet menettävät merkitystään ja tuoteerikoistumisen tarve kasvaa.

24/7 yhteiskunta. Ajan tasalla olevien palvelujen kysyntä kasvaa. Miten lyhytikäi

set painotuotteet, kuten sanomalehdet, säilyttävät kilpailukykynsä? Osin kysyntään ovat vastanneet ilmaisjakelulehdet. Yksi keino on konvergoida sähköinen ja painettu media.

Ikääntyminen. Väestön ikääntyessä ostovoima säilyy hyvänä, mikä tarjoaa paperintekijöille ja kustantajille sekä kohderyhmän mainostajalle uusia tuotemahdollisuuksia.

32 | Päättäjien Metsäakatemia 2007Pe

kka

Rötk

öne

n

Vaikka printtimediasta on tullut sähköiseen verrattuna vähemmän kiinnostava media, ei kukaan ennusta sen kuolemaa.

Mainostajalla on maksajana tärkeä sija painotuotteen arvoketjussa. Painetulla medialla on omat vahvuutensa: se voi kohdentaa ja henkilökohtaistaa, ja mainostila on vähemmän rajattu kuin sähköisessä mediassa. Mainonta printtimediassa luo tarpeita, internet sen sijaan luo tietopankkeja.

Oikean median valinnan ratkaisee etenkin lopputuotteen käyttöikä: lyhytikäiset tuotteet kuten sanomalehdet siirtyvät sähköiseen mediaan, mutta pitkäikäiset elämystuotteet kuten kirjat säilyttänevät asemansa painettuina. Sähköinen kirja ei ole vielä riittävän käyttäjäystävällinen. Jokaisen uuden teknologian täytyy olla kuluttajalle olemassa olevaa vaihtoehtoa parempi. Ongelmana on painetun median

Paperiteollisuuden haasteita ja mahdollisuuksia

Paperiteollisuus on kohdannut samanaikaisesti monia haasteita. Kulutuksen, tuotannon ja investointien painopisteissä ja kauppavirtojen suunnissa on tapahtunut suuria muutoksia. Etenkin tiettyjen aikakausilehtipaperilajien osalta Euroopassa on jo ylitarjontaa. Paperin hinta näyttäisi laskevan jatkossakin.

Paperiteollisuuden kilpailukyky riippuu paljon raakaaineen ja energian hintojen noususta. Sopivan puuraakaaineen saanti on entistä vaikeampaa, ja energiateollisuus on noussut raakaaineen osalta paperiteollisuuden kilpailijaksi.

Globaalin toimintaympäristön nopea muutos kasvattaa osin ennakoimattomasti investointeihin liittyviä riskejä. Kymmenessä vuodessa uuden, nykytekniikan mukaisen paperikonelinjan hinta on lähes kaksinkertaistunut ja paperikonelinjan takaisinmaksuaika kasvanut merkittävästi. Paperikoneet on usein suunniteltu vain yhtä päälajia varten, joten tuotevalikoimassa ei juuri voida joustaa. Jo nyt on vaikeaa arvioida kuluttajien mediakäyttäytymistä 15 vuoden päähän, ja vielä haasteellisempaa on arvioida sitä pidemmälle.

Kansainväliset sijoittajat ovat kiinnostuneita investoimaan perusteollisuuteen, mutta paperiteollisuuden on oltava näiden joukossa houkutteleva vaihtoehto. Viiden prosentin pääoman tuotto ei riitä, vaan sen tulee nousta yli keskimääräisen rahan hinnan, yli 10 prosentin.

Paperiteollisuuden suurin haaste on kannattavuuden nostaminen. Tuotantotehokkuutta voidaan nostaa, ostotoimintaa tehostaa ja tuotannon jakautumista valmistuslinjojen välillä optimoida. Nämä lähteet eivät kuitenkaan ole pohjattomia.

Yhtenä keinona on mataloittaa, yksinkertaistaa ja tehostaa organisaatioita. Kannattavuutta ei pidä parantaa asiakkaiden kustannuksella, vaan esimerkiksi selvittämällä asiakkaalta loppukäytön laatuvaatimukset. Ylilaa

dun tuottaminen ei välttämättä tuo lisäarvoa asiakkaalle.

Toinen keino voi löytyä uusista ja yksinkertaisemmista valmistusprosesseista, innovaatioista ja liiketoiminnasta. Esimerkkinä on toimintamalli, jossa pohjapaperi tehdään edullisesti, läheltä saatavista raakaaineista ”peruspaperikoneella” ja asiakas itse pintakäsittelee rullat tarkoitukseen sopivaksi – lisäten älyä, hajua tai väriä tarpeen mukaan – ja painaen tuotteet kulutussegmenteittäin.

Laajakaista – suurin teknologinen haaste printtimedialle

Printtimediasta on tullut uhanalainen: se kilpailee sähköisen median rinnalla kustannustehokkaasta yhteydestä kuluttajaan. Kuluttajasta on tullut kuningas, joka myös luo sisältöä. Tämän päivän kuluttaja arvostaa vuorovaikutusta, mihin sähköinen media tarjoaa hyvän mahdollisuuden. Myös tuotteet käyttömukavuus sekä käytettävissä oleva raha ja aika ohjaavat kuluttajan valintoja.

Monien arvioiden mukaan internetin suhteellinen osuus kasvaa ja printin pienenee.

Jorma Pöysä esittelee lusaa kurssitovereilleen Kaipolan paperitehtaalla. Lusaa käytetään katkaisemaan paperi paperirullassa. (PMA 22)


Mer

ja T

iitta

nen

Neulaset valuvat paperiteollisuuden tiimalasissa – tarttuuko ala mahdollisuuksiin riittävän nopeasti, pohtivat kurssilaiset.


jääminen liian usein digitaalisen median kehityksen ulkopuolelle. Paperi pitäisi saada eluupin osaksi.

Paperin aistinvaraiset ominaisuudet – käyttämätön kilpailuetu?

Maksukyvyn ohella paperilajin sopivuus käyttötarkoitukseen ja teknologiset vaatimukset ohjaavat merkittävimmin painomenetelmän valintaa. Paperilta vaadittavia ominaisuuksia ovat paksuuden ja jäykkyyden ohella visuaaliset ominaisuudet kuten kiilto, vaaleus ja läpinäkymättömyys. Kuluttajat arvostavat tutkitusti myös kosketustuntumaa, hajua ja jopa paperin ääntä, mikä näkyy korkealuokkaisten aikakausilehtien käyttöiän pitenemisenä. Mainostajat voisivatkin hyödyntää aistinvaraisia ominaisuuksia brandyn rakentamiseen. Paperilla on persoonallisuus!

Paperiteollisuuden tulevaisuuden tuotteet ja tuotantosuunnat

Paperiteollisuuden tulevaisuuden tuotteiden

kehittämisen lähtökohtana on kuluttaja ja hänen tarpeensa sekä tuotteen loppukäyttö. Paperilla on brandynrakentajan rooli. Keskeisiä vaikuttimia ovat kilpailevat tuotteet, niiden hintalaatusuhde paperiin verrattuna sekä lopputuotteen käyttöikä.

Painopaperit kehittyvät, ja niitä käytetään vuosienkin kuluttua. Paperivalikoima uudistuu käytettävissä olevien raakaaineiden, uusien teknologioiden ja kuluttajatarpeiden mukaan. Paperiin integroidaan toiminnallisia ominaisuuksia poikkitieteellisin keinoin: kuitua muokataan nanoteknologian avulla, ja kuidukkoon yhdistetään elektroniikkaa ja biokomponentteja. Tällä hetkellä painopaperien valmistus perustuu painomenetelmiin, mutta tulevaisuudessa nähtäneen eri menetelmiin soveltuvia monitoimipainopapereita.

Paperiteollisuuden tulevaisuuden tuotantosuunnat perustuvat puuraakaaineen maksimaaliseen hyödyntämiseen, lopputuotteiden lisäarvon nostamiseen sekä poikkitieteellisiin innovaatioihin. Ainesosia tullaan

pääprosessin ohella hyödyntämään entistä tarkemmin sivu ja rinnakkaisprosesseissa, ja paperitehdas muuttuu puunjalostuslaitoksen suuntaan. Eri jakeet ohjautuvat puutuoteteollisuuteen, sellunvalmistukseen, paperinvalmistukseen, kemikaaleiksi ja energian tuotantoon.

Puupohjaiset, helposti hävitettävät ja edulliset äly ja biokomponentteja sisältävät tuotteet valtaavat alaa. Uusien liiketoimintojen kehittäminen ja tuoteerikoistuminen jatkuu, mutta ne eivät vielä lähivuosina yllä perinteisten tuotteiden asemaan. t

Setelipaperi säilyttää asemansa.Tarrapaperit säilyttävät asemansa, ja nii-hin liitettävällä älyllä hallitaan muuttuvaa tuoteinformaatiotaKirja säilyttää asemansa pitkäikäisenä elämystuotteena. Kirjan tyyppi vaikuttaa käytettävään paperilajiin: pokkareissa käytetään eripaksuisia mekaanisia pai-nopapereita ja valokuvia, korkeatasoi-sissa kirjoissa kahteen–kolmeen kertaan päällystettyjä, kellastumattomia hienopa-pereita.Luettelopaperin kehitys on kaksijakoista:

••

•

•

osa siitä siirtyy nettiin, mutta etenkin paine-tut luettelot, jotka ovat osa yritysten bran-dya, säilyttävät asemansa.Aikakausilehtipaperi säilyttää asemansa erityis- ja jäsenlehdissä, joiden käyttöikä on yhtä lukukertaa pidempi.Sanomalehtipaperi on lajeista uhan-alaisin: perinteinen sanomalehti säilyttä-nee asemansa, mikäli se muuttuu aika-kauslehden suuntaan. Ilmaisjakelulehdet säilyttävät asemansa. Niiden merkitys on kuitenkin pieni perin-teiseen sanomalehteen verrattuna.

•

•

•

Erikoissanomalehtipaperia käytetään suo-ramarkkinointiin, esim. muutaman päivän voimassa olevien tarjoustuotteiden mark-kinointiin.Hygieniapaperien ja pakkausmateriaalien kulutuskysyntä kasvaa elintason nou-sun myötä.Älypakkaukset tulevat: niiden vahvuu-tena on suojaus, tuoreus ja vaihtuva tuote-informaatio. t

•

•

•

Paperilajien tulevaisuudennäkymät


”Asiakas haluaa painopintaa,

ei tonneja.


sen voimakas kasvu uhkaa uusiutumattomien luonnonvarojen riittävyyttä: kahden prosentin kulutuksen vuotuisella kasvulla monet tärkeät luonnonvarat on käytetty loppuun jo ennen vuotta 2100. Uusiutumattomista luonnonvaroista tulee seuraavan 50 vuoden kuluessa vakava pula.

Ympäristöystävällisyys on markkinoilla kasvava vahvuus. Puu on ekologinen, uusiutuva, ympäristömyönteinen, terveellinen ja energiaintensiteetiltään matala raakaaine. Puusta valmistetut tuotteet toimivat hiilen varastoina, ja elinkaarensa lopussa ne voidaan muuttaa biopolttoaineeksi. Puun suosiminen myös säästää

Toteutuuko puutuoteteollisuuden kauhukuva?

Suomen puutuoteteollisuus on hyvin riippuvainen Euroopan markkinoista, jonne ohjautuu kaksi kolmannesta tuotannosta. Puutuotetoimiala toimii riskirajalla, jossa sitä uhkaa taantuminen kemiallisen metsäteollisuuden aputoimialaksi. Mitä tapahtuu, jos puutuotetoimiala ei reagoi?

Kuvitellaan tilanne, jossa puutuotteiden ylitarjonta Euroopassa kasvaa. Ongelmaa pahentaa halvempien puutuotteiden runsas tuonti Venäjältä, ItäEuroopasta, Aasiasta ja Latinalaisesta Amerikasta. Hintojen lasku tukkii markkinat maailmalla. Suomalaisen raakaaineen ja työvoiman kustannukset pysyvät korkeina, joten sahatavarasta tulee kallista.

Korvaavat materiaalit, kuten kivi, betoni, teräs ja lasi kasvattavat osuuttaan rakennus ja sisustustuotemarkkinoilla hyvien ominaisuuksiensa ja helpon käytettävyyden ansiosta. Puutuotteiden imagoa rasittavat mielikuvat vanhanaikaisuudesta sekä biodiversiteetin tuhoamisesta ja ilmastonmuutoksen kiihdyttämisestä. Puutuoteteollisuus ei kykene hyödyntämään ympäristöosaamista asian korjaamiseksi. Mitä on tehtävissä, ettei tämä visio toteutuisi?

Puumateriaalin imago kuntoon

Kestävän kehityksen periaatteet korostuvat politiikassa, kuluttajien valinnoissa ja yritysten toiminnassa. Globalisaatio ja kulutuk

Reima Sutinen ylitarkastajaKauppa- ja teollisuusministeriö


Puun käytön kilpailukyvyn haasteetPuun käytön kilpailukyvyn haasteet


uusiutumattomia luonnonvaroja sellaisiin tarkoituksiin, joissa ne eivät ole korvattavissa.

Ekologisten argumenttien käyttäminen markkinoilla edellyttää puun käytön yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä kotimaassa. Vasta silloin puuraakaainetta voidaan tarjota kestävän kehityksen mukaisena ratkaisuna.

Mitä enemmän pientaloja, sitä enemmän puurakentamista

Puutuoteteollisuuden näkökulmasta rakentaminen on avainasemassa. Rakentamiseen käytetään noin 80 prosenttia saha ja puutuoteteollisuuden myynnistä. Puutuotteisiin ja rakentamiseen keskittyminen on samalla jalostusasteen nostamista.

Puurakentamisen osuus asuntotuotannosta on reilu puolet ja erillispientaloista jopa 85 prosenttia. Tutkimusten mukaan valtaosa, 80 prosenttia, suomalaisista haluaisi asua pientalossa. Kuitenkin asuntokannastamme vain noin puolet on pientaloja. Puurakentamisen suurin potentiaali onkin pientalovaltaisissa aluerakennushankkeissa.

Puurakentamisen edistämisessä kuntien kaavoituspolitiikalla on keskeinen rooli. Kunnat voivat asunto ja rakennuspoliittisissa ohjelmissa ja uusien pientaloalueiden kaavoituksessa huomioida määrällisen ja laadullisen tarjonnan ja paikallisen kysynnän kohtaamista. Tärkeää on sallia riittävät tuotekehityksen ja puurakentamisen mahdollisuudet.

Katseet on suunnattava myös korjausrakentamiseen, joka lisääntyy vuosittain 3,5 prosentilla. Nousu jatkuu sitä mukaa, kun 60–70luvuilla valmistetut kerrostalot tulevat korjausikään. Puutuotealan haasteena on kehittää kilpailukykyisiä tuotteita korjausrakentamiseen.

Ympäristöministeriö asetti vuonna 2004 työryhmän laatimaan puurakentamisen edistämisohjelmaa, jonka ensisijaisena tavoitteena on edistää puunkäyttöä Suomessa ja sen lähi

alueilla. Työryhmän tulosten mukaan pientalopainotteista aluerakentamista rajoittaa etenkin sopivien tonttien saatavuus. Rakentamista vaikeuttavat myös puutteet viranomaisohjauksessa ja kuntien rahoituksessa. Osaajia tarvitaan lisää puurakentamiseen ja puurakennustekniikkaan, mutta myös tuoteosa ja palveluntarjontaan. Uudisrakentamisen lisäksi olemassa olevien puurakennusten hoitoa, huoltoa ja ylläpitoa tulee lisätä.

Puurakentamiselle olisi tilaa myös kansainvälisillä markkinoilla, mutta toiminnan käynnistämisen esteenä ovat usein rahoitukseen liittyvät riskit.

Asiakastarpeista innovatiiviseen liike-toimintaan

Innovaatioita ja asiakaslähtöisyyttä voidaan pitää tulevaisuuden toiminnan kulmakivinä. Tuotannon arvoa voidaan lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä kasvattaa nykyisiä tuoteryhmiä ja toimintamalleja kehittämällä ja tuotannon kustannustehokkuutta nostamalla. Jatkossa yritykset etsivät kuitenkin yhä aktiivisemmin asiakkaita eri toimialoilta, markkinoilta sekä asiakasryhmistä. Kuluttajan rooli asiakkaana kasvaa ja palvelun merkitys korostuu.

Menestyvän yrityksen on tulevaisuudessa perehdyttävä asiakkaaseen ja tämän tarpeisiin perin pohjin tarjotakseen parasta osaamista ja palvelua. Alueellisten kulttuurien, perinteiden ja eri asiakas ja kuluttajaryhmien tunte

mus ovat puutuotteiden segmentoinnin ja differoinnin lähtökohtana. Yrityksen on erotuttava markkinoilla kilpailijoistaan ja liikuttava askeleen muita edellä. Tätä varten on tunnettava niin puuraakaaine kuin yrityksen vahvuudet ja mahdollisuudet suhteessa muihin toimijoihin.

Kiristyneeseen kilpailutilanteeseen on lähdettävä uusilla toimintamalleilla. Tarvitaan tehokkaat ja asiakaslähtöiset toiminta ja tuoteympäristöt. Siinä yrityksen kehitystarpeet rakentuvat asiakkaan vaatimuksille (loppukäytöstä johdettu osaamisketju), teknologiaa kehitetään ja sovelletaan tuotevaatimuksia vastaavaksi (teknologiaräätälöinti) ja osaamista hyödynnetään yritysten kehitystoiminnassa (nopea soveltaminen). Ketju hiotaan toimivaksi aina hankintaa, valmistusta, markkinointia, jakelua, jälkipalveluja, partnerisuhteita ja asiakasrajapintoja myöden. Puutuoteteollisuuden kehittymiselle olennaista on verkottuminen sen rajapinnoilla olevien toimialojen kanssa.

Muotoilun rooli kilpailutekijänä globaaleilla markkinoilla kasvaa. Puutuotteiden myönteistä visuaalista ilmettä, monimuotoisuutta, muokattavuutta ja yhdistelymahdollisuuksia muiden materiaalien kanssa voidaan hyödyntää muotoilussa paremmin. Suomen tavoittelema paikka muotoilun kärkimaana edellyttäisi, että puu ja sahateollisuus hyödyntäisi mahdollisuudet yhtä hyvin kuin muut teollisuudenalat. Erityisesti ongelma koskettaa pieniä ja keskisuuria yrityksiä, joiden kynnys sijoittaa muotoiluun on korkeampi.

Uudet markkinat aukeavat idässä

Suomessa kuluu puutavaraa reilu kuutiometri asukasta kohti vuodessa, KeskiEuroopassa 0,2 kuutiometriä ja Venäjällä vielä vähemmän. Kansainvälisillä markkinoilla on siis suuria mahdollisuuksia.

Kysynnän täytyy Euroopassa lisääntyä, jotta kotimaisen puuteollisuuden perinteinen vienti sinne voi jatkua. Eurooppalaisen ku


Puutuotteiden kirjo Suomessa

”Puumateriaalin lujuusominaisuudet eivät ole kauttaaltaan tasaiset. Lujin aineosa on kiteinen

selluloosa, jonka vetolujuus ylittää kaikkien muiden luonnon- ja teknisten kuitujen lujuuden.

Aineosan eristäminen puumateriaalista ja teollinen käyttö on toistaiseksi ongelmallista, ja

haasteeseen on pureuduttava alan tutkijoiden yhteistyöllä”, Matti Kairi toteaa.

PUHEESTA POIMITTUA Päättäjien 22. Metsäakatemia

lutuksen kaksinkertaistaminen on haastava, mutta realistinen tavoite. Suurin potentiaali on rakentamisessa. Haasteelliseksi asian tekee se, että pohjoista lukuun ottamatta eurooppalainen rakentamiskulttuuri suosii kiveä. Puutuotteiden kilpailukyvyn puolesta puhuvat kuitenkin ilmastopoliittiset ja kestävän kehityksen näkökulmat sekä ns. elämäntapatuotteiden kasvava kysyntä.

Perinteisen sahatavaran ja sen tuotevariaa-tioiden tuotannon määrä on Suomessa suu-rempi kuin koko muun puutuoteteollisuuden yhteensä. Sahateollisuus on kehittynyt kui-tenkin vasta viime vuosikymmeninä moder-niksi prosessimaiseksi toiminnaksi niin Suo-messa kuin muualla EU:ssa.

Raaka-aine kattaa yli 60 prosenttia sahata-varan valmistuskustannuksista, joten sen hin-tasuhteet vaikuttavat selvimmin alan kannat-tavuuteen. Raaka-aineen riittävyysongelmien vuoksi sahateollisuuden tuotantoa ei Suomes-sa juuri pystytä lisäämään nykyisestä 12 mil-joonan kuutiometrin vuosittaisesta tasosta.

tisen rannikon metsistä on tiukasti suojeltu-ja. Tulevaisuudessa vanerin markkinat näyt-täisivät kehittyvän edelleen suotuisasti, kos-ka kehitetään asiakastuotteita tehokkaasti ja joustavasti.

Kiinnostavia markkinaalueita löytyy tällä hetkellä erityisesti idästä – Venäjältä ja muista entisen Neuvostoliiton maista. Venäjä on potentiaalinen 130 miljoonan asukkaan markkinaalue. Mikäli maan talouskasvu jatkuu, vahvistuu taloudellinen, sosiaalinen ja poliittinen vakaus tulevina vuosina. Yritysten mahdollisuudet kasvavat erityisesti Pietarissa, missä rakennetaan vuosittain lähes 30 000 uutta asuntoa

– saman verran kuin koko Suomessa. Uudisrakennusten kysyntä on alkanut painottua pientaloihin, joiden rakentamisessa puutuotteet ovat kilpailukykyisiä.

Myöskään EU:n ja lähialueiden ulkopuolisia markkinoita ei tule unohtaa; Kiinan ja Intian kasvava elintaso ja lisääntyvä, laadukkaampi rakentaminen ja sisustaminen tarjoavat puutuotteiden sovellutuksille laajat markkinat. t

Lastulevyn tuotantoa EU:ssa rajoitta-vat bioenergian lisäämiseen liittyvät poliitti-set ratkaisut. MDF- ja OSB-levyjä tuotetaan pääasiassa Keski-Euroopassa, missä niiden valmistuksessa voidaan hyödyntää sahojen haketta ja puunhankinnan ohessa saatavaa pienpuuta paremmin kuin Suomessa.

Kantavat puurakenteet. Kantavat puura-kenteet ovat nk. insinöörirakentamisen tuot-teita (Engineered Wood Products, EWP). Niille tunnusomaista on liiman käyttö valmistukses-sa ja loppukäytön edellyttämä lujuuslaskenta.

Maailman vanerin tuotanto on kasvussa. Suurin vanerintuottajamaa on Kiina, jonka vuosituotanto yltää 20 miljoonaan kuutioon. Pohjois-Amerikan vanerintuotantoa uhkaa jo pula raaka-aineesta, sillä merkittävä osa län-


Matti KairiprofessoriTKK, Puutekniikka

Suomen vaneriteollisuus lähti 1990-lu-vun alkupuolella paksuviiluisen havuvane-rin tuotannon myötä nousuun. Sillä korvat-tiin EU-alueen rakentamisessa amerikkalais-ta vaneria. Nykyään Suomen suurimmat kil-pailijat koivuvanerin tuotannossa ovat Balti-an maat ja Venäjä. Kotimaisen koivun saa-tavuus vaikuttaa vaneriteollisuuden kannalta riittävältä. Alan tulevaisuus näyttää positiivi-selta, ja tutkimus- ja kehitystoiminta yhdes-sä kotimaisen teollisuuden ja Teknillisen kor-keakoulun kanssa on aktiivista.

Sahatavaraa on alettu vasta 90-luvul-la merkittävästi jatkojalostaa teollisesti väli-komponenteiksi, kuten höylätyiksi profiileik-si. Liimapuuta on tuotettu 1950-luvulta läh-tien, mutta sen volyymi kasvoi merkittäväksi vasta, kun palkkien ja pilareitten vienti Japa-niin avautui 90-luvun lopulla. Liimapuun val-mistustekniikka kehittynee tulevaisuudessa. Liimapuu kasvattanee markkinaosuuttaan sahatavaran kustannuksella.

Kertopuu (Kerto- Laminated Veneer Lumber) on Finnforestin kehittämä tekninen

puutuote, jota käytetään palkkeina, tolppina tai suurikokoisina levyinä. Kertopuu valmis-tetaan liimaamalla havuviiluja 27–75-milli-metriseksi ja 1,8–2,5 metriä leveäksi laa-taksi. Sen etuina ovat vetolujuus ja tasai-nen kosteuskäyttäytyminen. Kertopuu saa-vutti 22 vuoden kehitystyön tuloksena lä-pimurron EU:n markkinoilla vuonna 1996. Nyt alan haasteena on kehittää kertopuus-ta markkinoiden johtava kantava rakennus-materiaali.

Ripa- ja koteloelementtien läpimurto ta-pahtui Suomessa vuonna 2000, kun Sibe-liustalon tekniset ratkaisut kehitettiin ns. Otawood-ryhmässä TKK:lla ja VTT:llä. Uudet komposiittirakenteet mahdollistavat suuri-en rakenteiden valmistamisen pienestä ma-teriaalimäärästä. Teollisesti valmistettuna ne ovat kilpailukyisiä ja näyttäviä.

Ei-kantavat puurakenteet. Visuaaliset, ei-kantavat puurakenteet käsittävät esimer-kiksi höylätyt sisäpaneelit, listat, ikkunaprofii-lit ja parketit sekä pääasiassa sahapohjaiset ja -pintaiset ulkopaneelit.

Ei-kantaviin puurakenteisiin liitetään par-haillaan niin kutsuttuja multifunktionaalisia ominaisuuksia. Sibeliustalo, Savonlinnasali ja uudet puukirkot ovat hyviä esimerkkejä puun akustisten ominaisuuksien hyödyntämisestä. Puuakustiikalle on ominaista äänen pehmeä ja lämmin sävy. Massiivisilla puupaneeleilla on puolestaan ilmankosteutta tasaavia ja ilman-laatua parantavia ominaisuuksia. Puupinnal-la on todettu olevan myös antibakteriaalisia vaikutuksia: käsittelemättömänä se vähentää bakteerien määrää sisäilmassa. t


Bioenergian tuottavuus metsänomistajalle on vielä tänä päivänä luku, joka tulee pilkun jälkeen, toteaa Pauli Rintala metsänhoitoyhdistys Järvi-Suomesta (PMA 23).

”Jos metsuri hakkaa tukkia, hän on väärässä työssä. Metsurin tämän päivän tärkein työkalu on raivaus-saha”, kommentoitiin 22. kurssilla. UPM Metsä on kehittänyt yhdessä Biotukki Oy:n kanssa nuorten metsien kustannustehokkaaseen raivaukseen ”toisen sukupolven raivaussahan”, Fixteri-paalaimen.

Vuoden 2007 kursseilla käsiteltiin monipuo-lisesti puuenergiaa. Metsäakateemikot tutus-tuivat Juupajoella Paahtopuu Oy:n tehtaal-la pelletintuotantoon, Aku Hakanpään tilal-la Jämsässä kannonnoston tekniikkaan, hak-kuutähteen keräykseen ja Fixteri-paalaimen käyttöön nuoren metsän raivauksessa sekä UPM Kaipolan ja Jämsänkosken paperiteh-tailla puun käyttöön energiantuotannossa.

Fixteri-paalaimen kehittäjä Pasi Romo Biotukki Oy:stä kertoi Pirkko Haikkalalle ja Jukka Wuolijoelle kokemuksiaan ensimmäisen prototyypin toimivuudesta (PMA 22)


Visio pelletin käytöstä Suomessa vuonna 2012 (Vapo Pelletti 2007)

Pienkäyttäjät (omakotitalot ja vapaa-ajan asunnot, 50 000 käyttäjää) 300 000 t

Keskisuuret käyttäjät (julkiset ja teollisuuskiinteistöt, rivitalot, 2000 käyttäjää) 500 000 t

Suurkäyttäjät (seospoltto, lämpövoimalaitokset, kaukolämpöverkot, 100 käyttäjää) 300 000 t

Yhteensä 1 100 000 t = 5,2 tWh

Jarmo Ovaskainen Paahtopuu Oy:stä arvioi, että vuoteen 2010 mennessä Vapon visiosta toteutuu puolet (PMA 22)


”Etanolilla kannattaa vielä tänä

päivänä tankata mieluummin

kuski kuin auto.


Metsän monet merkityksetMetsän monet merkitykset

Suomalainen metsätalous perustuu pitkälti yksityis- metsänomistukseen. Suomessa on puoli miljoonaa metsänomistajaa – ja puoli miljoonaa erilaista omistussuhdetta metsään. Miten monitavoitteista metsän-omistusta voidaan tukea?

Metsillä on erilaisia käyttö-muotoja ja niihin liittyy erilaisia tavoitteita.Esimerkiksi puuntuotannon, metsien suojelun ja virkistys-käytön pyrkimykset ovat joskus törmäyskurssilla. Onko mahdollista yhdistää metsäluonnon monimuotoi-suuden suojelua ja metsien talouskäyttöä?

”Metsähallituksen omalla päätöksellä rajataan toisinaan suojelualuetta ympäröivään talousmetsään alue, jolla ei tehdä hakkuita. Näin syntyy puskurivyöhyke talousmetsän ja rauhoitetun metsän väliin”, kertoi Heikki Savolainen vanhan metsän suojelualueella Jämsän Väärä-Väihissä Marketta Kokkoselle, Risto Sulkavalle ja Jaana Korvelle. (PMA 23)


Michael HornborgpuheenjohtajaMaa- ja metsätaloustuottajien Keskusliitto MTK r.y.

Arvot ohjaavat metsänomistusta

Suomalainen metsätalous perustuu yksityis-metsiin. Metsistä 62 prosenttia on tavallisten suomalaisperheiden omistuksessa. Yli kah-den hehtaarin metsätilojen omistajia on yli 900 000. Joka viides vastaantuleva suomalai-nen on siis metsänomistaja.

Suuri yksityismetsänomistuksen osuus ei välttämättä vielä kerro yksityismetsätalou-den koko merkityksestä. Myös yksityismetsi-en hakkuumahdollisuuksien hyödyntäminen on maailman huippua: kotimaan metsäteolli-suus saa yksityismetsistä yli 80 prosenttia käyt-tämästään kotimaisesta puusta.

Puun pitkä kiertoaika heijastuu metsän-omistajien päätöksentekoon. Metsänomista-jien käyttäytymistä ohjaavia arvoja ovat esi-merkiksi omistus- ja päätöksenteko-oikeuden kunnioitus ja ylisukupolvinen ajattelu. Arvo-jen merkitys näkyy muun muassa suhtautumi-sessa metsätalouden ympäristökysymyksiin, kuten Natura-menettelyyn ja toisaalta vapaa-ehtoisuuteen perustuvaan METSO-ohjelman mukaisiin monimuotoisuuden suojelutoimen-piteisiin. Tutkimusten mukaan metsänomis-tajakunnan muuttuminen on monipuolista-nut metsänomistajien metsilleen asettamia ta-voitteita.

Taloudellisesti kannattava metsätalous on kestävyyden lähtökohta, ja metsänomistajan päätöksenteko perustuu aina yksityistaloudel-liseen tilanteeseen. Vaikka puuntuotanto on

pitkän jalostusketjun alku, sen on oltava myös taloudellisesti mielekästä toimintaa. Yksityis-metsätalouden merkittävyys unohtuu helpos-ti – kuvitteleehan enemmistö suomalaisistakin valtion olevan maamme suurin metsänomis-taja.

Taloudelliset arvot kertovat metsien käy-töstä myös kansainvälisesti: metsien hävitys on suurinta niillä alueilla, missä metsien ta-loudellinen arvo on vähäinen. Vain taloudel-lisen kannattavuuden säilyminen turvaa met-sänomistajan mielenkiinnon investoida pitkä-vaikutteisiin hoitotöihin.

Metsänomistus muuttuu Suomessa osana yhteiskunnallista kehitystä. Maanviljelijöiden osuus metsänomistajista on jo pudonnut alle 20 prosentin ja eläkeläisten osuus lähenee 40 prosenttia. Nykyään on väärin puhua kaupun-kilaismetsänomistajista maanviljelijöiden vas-takohtana. Metsänomistajakunta erilaistuu, ei-kä omistajan asuinpaikka ole metsää koskevi-en päätösten peruste. Asuminen kaukana met-sästä sen sijaan asettaa uusia vaatimuksia met-säpalveluiden saatavuudelle.

Suomalainen metsälainsäädäntö ei estä metsien moninaista käyttöä. Metsien hoidos-sa voidaan painottaa vaikkapa taloudellisen puuntuotannon tai virkistyskäytön tavoitteita. Tulevien metsänomistajasukupolvien lähtö-tiedot metsätaloudesta ovat kuitenkin nykyis-tä omistajasukupolvea heikommat, sillä heiltä puuttuu useimmiten omakohtainen kokemus

metsätöistä. Neuvonta ja koulutus korostuvat-kin metsänomistajien aktivoinnissaa tulevai-suudessa.

Puukaupan menettelytavat muuttuvat

Puun myynneistä saadut tulot ovat metsän-omistajan ylivoimaisesti suurin tulonlähde muihin metsiin perustuviin tulonlähteisiin verrattuna. Kun puhutaan metsien tarjoamis-ta uusista tulonhankkimismahdollisuuksista, tarkoitetaan lähinnä puunmyyntejä täydentä-viä eikä niitä korvaavia tulonlähteitä.

Vakaa raakapuun kysyntä on yksityismet-sätalouden kannattavuuden perusedellytys. Metsänomistajan kannalta on elintärkeää, et-tä maassamme säilyy laaja ja kilpailukykyi-nen metsäteollisuus. Teollisuuden puun käyt-tö sanelee puun tarpeen ja ostomäärät, ja met-säteollisuuden lopputuotteiden hintakehitys ja raakapuun kysyntä-tarjontasuhde ohjaavat raakapuun hintaa. Kysyntä-tarjontasuhteen kehittymiseen vaikuttavat puumarkkinat koti-maassa ja ulkomailla.

Puukauppa on siirtynyt jouhevasti sopi-musperusteisesta kaudesta vapaiden mark-kinoiden aikaan, jossa puun hinta muuttuu markkinoiden muuttuessa. Juuri tähän suun-taan myös metsäteollisuus on halunnut puu-markkinoiden kehittyvän.

Suomen nykyiset metsävarat mahdollis-tavat 10 miljoonan lisäkuutiometrin hakkuu-tavoitteen täyttymisen ja nykytasoisen metsä-

Yksityismetsänomistajuus metsien käytön perustanaYksityismetsänomistajuus metsien käytön perustana



Aku Hakanpään tilalle Jämsään jäi Metsäakatemian käynnistä pysyvä muisto, uudistusalalle perustettu muistokuusikko. Pirjo Somerkivi kokeili pottiputkella istuttamista. (PMA 23)

teollisuuden säilymisen Suomessa myös tuon-tipuumäärien vähetessä. Kotimaisen puun käytön lisääminen on noussut metsäpolitiikan keskeiseksi tavoitteeksi. Toteutuksessa tarvi-taan valtiovallan tukitoimia sekä metsäteol-lisuuden ja metsänomistajaorganisaatioiden omia toimenpiteitä. Nyt odotetaan hallituksen lunastavan lupauksensa. Pahimmaksi pullon-kaulaksi kotimaisten hakkuiden lisäämisessä on muodostumassa osaavan työvoiman puute puunhankinnassa ja -kuljetuksissa.

Puukaupan menettelytavat ovat muuttu-neet viime vuosina. Metsänomistaja, joka myy puuta noin joka neljäs vuosi, tarvitsee apua puukaupassa. Metsänhoitoyhdistyksissä on nykyään puukaupallista osaamista, mikä edes-auttaa puun tuloa markkinoille.

Metsäenergian käytön lisääminen on yksi avain uusiutuvien energialähteiden hyödyntä-misen tukemiseen. Raaka-ainevarojen puoles-ta meillä on hyvät mahdollisuudet lisätä met-säenergian käyttöä ilman että se vielä vähentää muuhun jalostukseen menevän puun määrää. Metsäenergiamarkkinat ovat nopeasti muut-tumassa, mutta toivottavaa on, että ne kehitty-vät monipuolisemmiksi kuin kotimaiset kuitu-puumarkkinat.


”Tulevaisuudessa meillä on yhä

suurempi määrä ihmisiä, jotka

eivät näe metsänomistusta

sijoituksena, vaan joille se

edustaa arvoja.

Christer Backlund ja Heikki Susiluoma (PMA 23)


Tulevaisuus tuo uusia haasteita

Yksityismetsänomistuksen asema säilyy Suo-messa vahvana myös tulevaisuudessa. Metsä ja sen hyödyntäminen ovat suomalaiselle yhä luonnollinen asia. Metsien käyttöön sisältyy tulevaisuudessa erilaisia odotuksia ja tavoittei-ta, joiden yhteensovittaminen on mahdollista. Metsänomistajien on oltava tietoisia metsien tarjoamista mahdollisuuksista.

Metsäalan ammattilaiset ovat perinteises-ti olleet hyviä metsien hoitajia. Tulevaisuudes-sa neuvojilta vaaditaan entistä enemmän ky-kyä nähdä metsänomistajan tavoitteet ja ot-taa ne huomioon esitellessään metsien käsit-telyn vaihtoehtoja. Tällä hetkellä metsänomis-tajat tekevät noin puolet metsänistutus- ja tai-mikonhoitotöistä. Ikääntyminen kuitenkin vä-hentää metsänomistajatyön osuutta ja omatoi-misuuteen on kannustettava uusin keinoin.

Metsänomistajat ovat jo vuosikymmeniä ymmärtäneet kestävän metsätalouden periaat-teet, vaikka itse termi onkin nuori. Tulevaisuu-dessa suomalaisen metsänomistajan muotoku-vaa voisi esittää metsänomistaja, joka suojelee toisella metsäpalstansa kulmalla monimuotoi-suutta ja siitä saadulla korvauksella hoidattaa taimikkonsa ja vanhan ojitusalueensa kuntoon toisella puolella palstaansa. Metsänomista-ja toimii jatkossakin pääosin avoimilla mark-kinoilla, jossa valtiovallan rooli on vähäinen. Metsänomistajan omaa päätöksenteko-oikeut-ta tukevilla kannustimilla valtiovalta voi tukea edistyvää ja kestävää perhemetsätaloutta. t

Teollisuus turvautuu moneen puulähteeseen

Suomen metsäteollisuus käyttää puuta vuo-sittain 75–80 miljoonaa kuutiota. Puu hanki-taan neljästä päälähteestä: omista metsistä, val-tion metsistä, yksityismetsistä sekä ulkomail-ta. Teollisuuden puusta runsaat 40 prosenttia on tukkia ja loput kuitupuuta. Kuitupuuosuus sisältää varsinaisen pyöreän puun lisäksi mer-kittävän määrän (noin 12 miljoonaa kuutiota) puutuoteteollisuuden, eli sahojen ja vaneriteh-taiden, sivutuotteita. Sivutuotteiksi luetaan ha-ke ja puru.

Omia metsiä metsäteollisuudella on vain noin miljoona hehtaaria. Vielä kymmenen vuot-ta sitten määrä oli kaksinkertainen. Osa teolli-suudesta on sittemmin katsonut viisaammaksi myydä metsänsä. Puunhankinta omista metsistä kattaa nykyisin vain muutaman prosentin met-säteollisuuden koko puunkäytöstä. Mikäli mu-kaan lasketaan metsäteollisuuden osaomistuk-sessa olevat yhtiöt, määrä kaksinkertaistuu.

Metsähallituksen hallinnassa on lähes seit-semän miljoonaa hehtaaria metsätalousmaata, joista reilu kolmannes on suojeltu tai rajoitetus-sa käytössä. Vuotuiset hakkuut jäävät alle viiden miljoonan kuution. Valtaosa tästä määrästä tu-lee teollisuuden käyttöön, mikä kattaa teollisuu-den tarpeesta vain reilun viitisen prosenttia.

Neljännes metsäteollisuuden vuosittaises-ta puun tarpeesta, 20 miljoonaa kuutiota, tulee viennistä. Puuta tuodaan Suomeen yli kym-

menessä eri maasta. Venäjän osuus on neljä viidennestä. Viimeisen vuosikymmenen aika-na Venäjän tuonti on monipuolistunut: se kat-taa kaikki puutavaralajit, ja tukkipuun osuus tuonnista on noussut kolmannekseen. Muista maista tuodaan lähes yksinomaan kuitupuuta ja haketta.

Yksityismetsänomistajien puuta tarvitaan

Yksityiset omistavat metsiä Suomessa suoraan noin 13 miljoonaa hehtaaria. Lisäksi runsaat miljoona hehtaaria on kuntien, seurakuntien, yhteismetsien, säätiöiden ja muiden yhteisö-jen omistuksessa. Yksityismetsien, muun mu-assa yhteisömetsien, osuus teollisuuden puun-käytöstä on noin 70 prosenttia. Yksityismet-sänomistajien vuotuiset puukauppamäärät vaihtelevat vajaasta 40 miljoonasta kuutiosta vajaaseen 50 miljoonaan kuutioon.

Myynnit yksityismetsistä ovat vähentyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana kymme-nesosalla, vaikka siirtyminen pinta-alaverosta myyntiverotukseen ”työnsikin” puuta markki-noille aina vuoden 2005 loppuun asti. Suurin syy myyntien vähenemiseen lienee metsänomistaja-kunnan muutoksessa; metsänomistajien talou-dellinen riippuvuus metsätuloista on vähentynyt. Myös metsien muut kuin taloudelliset arvot ovat korostuneet. Metsänomistajat miettivät entistä tarkemmin, milloin puuta kannattaa myydä.

Teollisuuden puuntarve on suhteellisen ta-sainen. Kotimaisten puumarkkinoiden epä-

Sixten Sunabackametsäpäällikkö UPM Metsä

Kannolta tehtaalle – teollisuuden puunhankinta murroksessaKannolta tehtaalle – teollisuuden puunhankinta murroksessa

Päättäjien 22. ja 23. Metsäakatemia


varmuuden vuoksi teollisuus on joutunut var-mistamaan puun saantinsa vaihtoehtoisilla puulähteillä, puuvarojaan säätelemällä ja omi-en metsien hakkuilla. Venäjän tuontipuusta on ollut tärkeä raaka-ainelähde.

Tuleeko Venäjän vientitulleista suuri ongelma?

Venäjän tuontipuun hinta ja saatavuus ovat muuttumassa metsäteollisuuden suurimmak-si uhaksi. Venäjän hallitus on päättänyt vien-titullien mittavasta korotusohjelmasta, jonka tarkoituksena on turvata Venäjän kotimaisen metsäteollisuuden puun saatavuus sekä saada ulkomaiset investoijat rakentamaan metsäte-ollisuutta Venäjällä. Yleisesti Suomen metsäte-ollisuus katsoo riskien olevan vielä liian suuret mittaville investoinnille Venäjälle. Hakkuuoi-keuksia omistavien korjuuyritysten taloudel-linen tilanne on jo nyt vaikea. On mahdollis-ta, että hakkuumäärät vähenevät merkittävästi tullikorotusten ja uuden metsälain seuraukse-na. Tämä tietäisi lisää ongelmia Venäjän köy-hällä maaseudulla.

Mikäli Venäjän hallitus toteuttaa koko tul-liohjelmansa ja tullit nousevat 50 euroon, lop-puu puun vienti käytännössä kokonaan. Miten suomalainen metsäteollisuus voi korvata tä-män vajeen?

Tuodaanko puuta muualta?

Voidaanko 15 miljoonan kuution Venäjän-tuonti korvata tuonnilla muista maista? Kan-sainvälisessä raakapuun kaupassa liikkuu vuo-sitasolla noin 120 miljoonaa kuutiota puu-ta. Itämeren altaan maissa puuvarat ovat lä-hes täydessä käytössä. Keski-Euroopassa oli-si mahdollista kestävästi nostaa hakkuumää-riä, mutta metsänomistusolot ja yleinen mie-lipide ovat tätä vastaan. Myös bioenergiahuu-

ma on lisännyt kilpailua teollisuuspuusta Kes-ki-Euroopassa, erityisesti Saksassa.

Euroopan ulkopuolelta on puuta helpom-min saatavissa. Etenkin lehtikuitupuun tuon-nilla voitaisiin korvata koivua. Tuontilogistiik-kaa kehittämällä voitaisiin puun tuontia Suo-meen lisätä huomattavasti. Eukalyptusta löytyy esim. Etelä-Amerikasta, Akasiaa Kaukoidästä ja sekalehtipuuta Pohjois-Amerikasta. Pidem-mällä aikavälillä on kuitenkin esitettävä kysy-mys, onko taloudellisesti järkevää tuoda puu-ta Suomeen plantaasimetsistä, vai olisiko pa-rempi investoida uusiin sellu- ja paperitehtai-siin lähempänä raaka-ainelähteitä.

”Yksityismetsät ovat teollisuuden tärkein puun- lähde. Kotimaisen puunkäytön lisäystavoittee- seen päästäisiin, jos yksityismetsien hakkuut kasvaisivat kolmanneksella” sanoo UPM Metsän Sixten Sunabacka. (PMA 22)

Millaista on metsäkoneyrittäjän arki? Metsä-akateemikot Matti Kairi, Heli Hookana ja Veijo Kavenius haastattelemassa koneyrittäjä Antti Yijälää. (PMA 22)


Korkea puun hinta ja hintaspekulaatiot jarruttavat puukauppaa

Puun hinnat ovat nousseet ennätystasolle. Ha-vutukin hinta on noussut syksystä 2006 mel-kein 50 prosenttia ja kuitupuun noin 20 pro-senttia. Tästä huolimatta puuta myydään täl-lä hetkellä suurin piirtein sama määrä kuin vii-me vuonna, jolloin tukin hinta kuutiometriltä oli yli 20 euroa ja kuitupuun yli kolme euroa ny-kyistä halvempi.

Mikäli yksityismetsien hakkuumääriä to-della halutaan nostaa, vakaa hinta on ainut ta-pa saada lisää puuta markkinoille. Puun hin-tojen spekulointi ei edistä vaa jarruttaa puu-kauppaa. Siihen kuluvat panokset on suunnat-tava metsänomistajien neuvontaan ja metsi-en käytön yleisen hyväksyttävyyden edistämi-seen. Näissä asioissa meille kaikille metsäalalla työskenteleville riittää tekemistä. t

Kotimaan mahdollisuudet

Mikäli puuntuonnin vaje halutaan täyttää, ko-timainen puu tarjoaa parhaimman vaihtoeh-don. Suomen metsät kasvavat vuodessa noin sata miljoonaa kuutiometriä. Metsäntutkimus-laitoksen laskelmien mukaan kotimaan hakkui-ta voitaisiin kestävästi nostaa nykyisestä 56 mil-joonasta kuutiometristä 72 miljoonaan kuutio-metriin. Mutta miten saadaan metsänomista-jat lisäämään hakkuitaan melkein kolmannek-sella? Kotimaisen puunkäytön edellytyksiä voi-daan parantaa seuraavin keinoin:

Tasaisen puun saatavuuden turvaaminen. Puun tasainen saatavuus on tärkeä metsä-teollisuuden toimintaedellytys. Yksityismetsi-en puun myyntien epävarmuuden ja epätasai-suuden vuoksi sen on turvauduttava myös tuon-tiin. Tuontipuun ehtymisen myötä puumarkki-noiden toimivuutta on parannettava kansallisil-la keinoilla, kuten verotuksella sekä metsänomis-tusrakennetta parantamalla.

Metsien hoidon tehostaminen ja monimuotoisuuden parantaminen. Metsien kes-tävää tuottokykyä on parannettava kasvatta-malla taimikonhoidon ja ensiharvennusten määrä lähes kaksinkertaiseksi. Metsien hoi-don tehostamisessa, monimuotoisuuden edis-tämisessä ja metsäsektorin hyväksyttävyyden parantamisessa metsäkeskusten neuvontatyö on tärkeää. Tehokas kannustin metsien hoi-dossa on valtion kestävän metsätalouden ra-hoituslain nojalla maksettava tuki. Tukea tu-

lisi suunnata enemmän itse töiden toteutuk-seen. Metsien monimuotoisuutta on jatkossa-kin edistettävä talousmetsien luonnonhoidon ja vapaaehtoisen suojelun keinoin.

Kuljettajaresurssien riittävyyden turvaaminen. Kotimaisen puun käytön lisäämisen merkittävä este on pula metsäkoneen ja puu-tavara-auton kuljettajista. Alan koulutuspaik-koja on lisättävä ja kuljettajien alalla pysymistä tuettava muun muassa parantamalla alan ym-pärivuotista työllistävyyttä.

Kuljetusväylien kehittäminen. Puuta kul-jetetaan autolla, junalla ja vesitse. Metsäteiden ja alemman tieverkoston ylläpitoon on panostetta-va, jotta puuta voidaan kuljettaa ympäri vuoden. Kelirikko vaikeuttaa kuljetuksia pitkään syksyi-sin ja keväisin. Kotimaisen puunkäytön lisäämi-nen edellyttää myös junavaunukapasiteetin kas-vattamista sekä rataverkoston ja vesitiekuljetus-väylästön ylläpitoa.

Jorma Korhonen ja Martta October (PMA 23)


”Mitä enemmän metsään satsaa,

sitä korkeammalla tuotolla siitä

saadaan rahaa takaisin.


M etsäekosysteemissä puuta ei voida ir-rottaa ympäristöstään, metsästä. Met-

sä koostuu tuhansista eri lajeista, joilla jokaisel-la on oma paikkansa ja tehtävänsä ekosysteemin toiminnassa. Ravintoketjujen ansiosta uusiutu-vaa luonnonvaraa, puuta, on runsaasti meidän ihmisten käyttöön. Puunkäyttö tuo mukanaan velvollisuuden ylläpitää sopivanlaatuisia metsiä myös muun metsää ja puita hyödyntävän lajis-ton näkökulmasta. Keskustelua metsätaloudesta ja lajiston suojelusta ei voida erottaa toisistaan.

Metsien suojelutason riittävyys peilautuu suoraan lajiston tilanteesta: suurin osa Suo-men uhanalaisesta eliölajistosta on metsien la-jeja. Uhanalaisia lajeja esiintyy kaikissa metsä-tyypeissä, eniten kuitenkin keskimääräistä re-hevämpien tyyppien lajistossa. Eteläisen Suo-men metsien suojelualueiden määrä on alle 2 prosenttia pinta-alasta, ja vanhan, lahopuustoa sisältävän metsän osuus on noin 5 prosenttia metsäpinta-alasta. Tutkimustieto osoittaa lajis-ton vähenevän rajusti mikäli sille sopivan elin-ympäristön koko vähenee alle kymmeneen pro-senttiin alkuperäisestä. Tällainen on tilanne ete-läisen Suomen kaikilla metsätyypeillä, ja se nä-kyy uhanalaisten metsälajien määrässä.

Monimuotoisuuden kato ja ilmastonmuutos ovat suurimmat uhat

Monimuotoisuuden kato on arvioitu ilmaston-muutoksen jälkeen suurimmaksi ihmiskuntaa uhkaavaksi riskiksi. Suomen allekirjoittamat

kansainväliset sopimukset edellyttävät eliöla-jien katoamisen pysäyttämistä. Metsissä nämä kaksi uhkatekijää kietoutuvat yhteen; metsäpin-ta-alan väheneminen lisää ilmakehän hiilidiok-sidimäärää ja vähentää hiilen sidontaa pahen-taen ilmastonmuutosta. Samalla metsien lajisto köyhtyy. Ilmastonmuutos yhdessä elinympäris-töjen pirstoutumisen kanssa hävittää myös te-hokkaasti eliölajeja.

Suomessa metsien pinta-ala ei vähene ja puustokin kasvaa aikaisempaa enemmän. Ta-lousmetsiin on kuitenkin sitoutunut vähem-män hiiltä kuin luonnonmetsiin. Luonnonti-lainen metsä on pidempiaikainen hiilivaras-to myös verrattuna pääosaan puusta valmis-tettuista tuotteista. Metsien suojelu on siis la-jiston säilyttämisen lisäksi hyödyllistä myös il-maston näkökulmasta.

Metsien käsittelyyn kaivataan vaihtoehtoja

Suomen metsätalous on tehokasta – suojelu-alueita lukuun ottamatta Suomessa ei ole alu-eita, joihin metsätalous ei vaikuttaisi. Metsäta-loudessa valittu avohakkuumalli vaikuttaa voi-makkaasti lajistoon ja metsien muuhun käyt-töön. Metsätalouden laaja-alaisuus ja käytetyt menetelmät tarkoittavat, että suuri osa metsä-lajistosta pärjää vain suojelualueilla. Siksi tar-vitaan paljon totaalisuojelua.

Metsänhoidon vaihtoehtoja käytetään Suo-messa hyvin vähän. Esimerkiksi Saksassa käy-tetään hyvin vähän avohakkuita, minkä vuoksi

Risto SulkavapuheenjohtajaSuomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri

Metsien suojelu – välttämätön paha vai mahdollisuus? Metsien suojelu – välttämätön paha vai mahdollisuus?


Risto Sulkava kertoi Metsäakatemian osanotta-jille metsätalouden ja metsien suojelun välisestä yhteydestä. ”Metsäekologia tarkoittaa sitä, että metsä on olemassa vain useiden lajikokonai-suuksien yhteistyönä”, hän tiivistää. Kuvassa vasemmalla Auvo Hamarus. (PMA 23)

lajiston säilyttämiseen tarvitaan siellä vähem-män tiukasti suojeltua pinta-alaa. Jatkuvan kasvatuksen periaatteella hoidettu talousmet-sä pysyy eri-ikäisrakenteisena ja tarjoaa elin-ympäristön ja liikkumismahdollisuuden suu-relle osalle metsien lajistosta.

Metsän lajistolle tärkeiden ominaispiirtei-den säilymistä voidaan edistää hyödyntämällä suojelualueiden ympäristöjä. Suojelualueiden


Suomi on Etelä-Suomen metsien monimuo-toisuusohjelma METSOn myötä siirtynyt va-paaehtoisen luonnonsuojelun tielle. Uusien suojelukeinojen lähtökohtana on metsän-omistajien vapaaehtoisuus ja menetettyjen taloudellisten arvojen korvaaminen.

Vuosina 2003–2007 toteutettu METSOn ensimmäinen kokeiluvaihe käsitti 17 luon-nonsuojelubiologisiin kriteereihin nojautu-vaa toimenpide-esitystä, joilla edistettiin eri-laisten kokeilu- ja tutkimushankkeiden avulla metsien monimuotoisuutta.

Suuri yleisö ja tiedotusvälineet ovat pit-kään kaivanneet yhteisiä linjauksia moni-tavoitteisen metsänhoidon turvaamisek-si. Metsäluonnon monimuotoisuuden vaa-liminen on METSOn myötä vakiintumas-sa metsätalouden yhdeksi tukijalaksi. Hy-viä lähtökohtia ovat siirtyminen ylhäältä oh-jatusta luonnonsuojelusta oma-aloitteiseen luonnonhoitoon ja -suojeluun, alueellisten metsäohjelmien tavoitteellinen laadinta se-kä päätettyjen luonnonsuojeluohjelmien ja Natura 2000-verkoston loppuunsaattami-

nen ja korvausten maksaminen maanomis-tajille.

METSOn keinoihin sisältyivät muun mu-assa luonnonhoitoalueet, yhteistoimintaver-kostot sekä maanomistajalähtöinen luonnon-suojelualuekauppa. Tarjouskilpailussa maan-omistaja tarjoutuu korvausta vastaan suoje-lemaan metsiään määräaikaisella sopimuk-sella ja luonnonarvokaupassa maanomista-ja tarjoutuu ylläpitämään metsissään moni-muotoisuusarvoja korvausta vastaan.

Monimuotoisuuden eteen voidaan edel-leen tehdä paljon. METSOn jatko vuosille 2008–2016 on saanut vahvistuksen hallitus-ohjelmassa. Kokeiluhankkeista ja niiden tulok-sista jalostetaan nyt uusia ja toimivampia käy-täntöjä. Monimuotoisuuden eteen tehty sat-saus näkynee jatkossa merkittävinä hyötyinä metsien uhanalaisille lajeille ja luontotyypeille. Jatkossa ei välttämättä tavoitella laajoja suoje-lupinta-aloja, vaan suojellaan ja hoidetaan va-paaehtoisuuden ja täsmäsuojelun keinoin si-tä, mikä arvioidaan monimuotoisuuden kan-nalta tärkeäksi ja välttämättömäksi. METSOlla

on jo markkinoijansa, mutta vielä on mietittä-vä, miten saadaan viesti välitettyä asiasta kiin-nostuneille metsänomistajille.

Jatkohankkeilla pureudutaan myös uusiin haasteisiin, kuten luonnonsuojelualueiden ja uhanalaisten lajien säilymisedellytysten pa-rantamiseen ja suojelualueiden hoitoon se-kä kulttuurimaisemien ja luonnonmaisemien suojeluun ja hoitoon. Tiedonkulku ja uuden innostuksen herättäminen on noussut kes-keiseksi haasteeksi. METSO voi auttaa pa-lauttamaan suuren yleisön luottamuksen ja kiinnostuksen kestävään metsätalouteen se-kä edistää vapaaehtoisuudesta kumpuavaa metsäluonnonsuojelua. Ilmastonmuutoksen torjunta on uutena tekijänä nousemassa kan-sainväliseksi haasteeksi, mikä vaatii jatkossa toimenpiteitä myös metsänhoidossa ja met-säluonnon suojelussa. t

Auvo Hamarusylitarkastaja Keski-Suomen ympäristökeskus

Metsäsotien aikakaudesta metsärauhaan

PUHEESTA POIMITTUA Päättäjien 22. ja 23. Metsäakatemia

välisiä käytäviä voidaan käyttää lajiston siirty-misen väylinä. Parhaimmassa tapauksessa suo-jelun ja talouskäytön välimuotojen avulla voi-daan vähentää tiukasti suojeltavien metsien tar-vetta ja ehkäistä ilmastonmuutosten haittavai-kutuksia. Suojelualueiden esiintyminen erillisi-nä saarekkeina estää lämpenevän ilmaston aja-mien lajien siirtymisen kohti sopivampaa il-mastoaluetta. Nykyisissä muuttuvissa olosuh-teissa pirstoutuminen nopeuttaa lajien katoa-mista.

Metsätalouden ja suojelun välillä on kohtalonyhteys

Puuston määrä ja kasvu suojelualueilla on pieni teollisuuden volyymiin verrattuna. Suomen kaikkien suojelualueiden puumää-rällä puuta käyttävät tehtaat pyörisivät arvi-olta pari vuotta. Vapaaehtoisen suojelun vai-kutus metsäteollisuuden puunsaantiin on vä-häinen, koska siihen kohdistuvia metsiköi-tä ei muutenkaan mielellään hakattaisi. Usei-den viime vuosina kiistakohteiksi nousseiden metsäalueiden puumäärä on käytetty läheisil-

lä tehtailla muutamassa päivässä, joskus jopa muutamassa tunnissa.

Jokainen suojeltu metsäkohde tuottaa hyötyä paitsi lajistolle ja ilmastolle, myös vir-kistyskäyttäjille, matkailulle, luontaiselinkei-noille ja metsäteollisuuden maineelle. Näis-tä viimeksi mainittu on elinehto metsäteolli-suudelle. Metsien suojelutilanne on saatetta-va tilaan, jossa uhanalaisten metsälajien mää-rä alkaa vähetä. Tämä vaatii eritystä panos-tusta eteläisen Suomen suojelualueiden lisää-miseen.


Vuoden 2007 kursseilla tutustuttiin Metsähallituksen omistamaan suojelualueeseen Jämsän Väärä-Väihissä. Metsähallituksen ja ympäristökeskuksen asiantuntijoiden opastuksella tehty tutkimusmatka myrskytuhoalueella kirvoitti kurssilaiset pohtimaan monimuotoisuuden suojelukysymyksiä. Alustusten ja keskustelun ohella kuunneltiin varpuspöllön ääntelyä. Kohteella Max Arhippainen, Marketta Kokkonen, Martta October (PMA 23); Katja Alvoittu, Michael Hornborg, Risto Mätäsaho (PMA 23); Heikki Savolainen, Panu Kuokkanen, Ainomaija Haarla ja Jukka Anttonen. (PMA 22)


Metsän erilaisista käyttömuodoista no-peimmin kasvaa matkailukäyttö. Matkailun ja virkistyskäytön merkityksestä kertoo se, et-tä takavuosikymmeninä kansallispuistoja tiu-kasti vastustaneet kunnat nykyään havittelevat niitä. Puistot ovat olleet piristysruiskeita taan-tuvien alueiden taloudelle ja niiden merkitys on ylittänyt metsätalouden tuottamat hyödyt.

Suojelun laajentaminen luo työtä ja toi-meentuloa syrjäseuduille samaan aikaan kun metsätalouden merkitys niillä vähenee. Yh-teiskunnan kokonaisedun mukaisesti monilla alueilla järkevä toimintatapa olisi matkailuun keskittyminen.

Viime aikoina on alettu vaatia monikäyt-tömetsiä virkistyskäytön ja matkailun tarpee-seen. Tyyppiesimerkkinä tästä on niin sanot-tu Muonion kiista (2006–2007), jossa ei ollut kyse suojelusta lajiston vuoksi vaan ihmisen tarpeiden huomioimisesta. Metsät ovat valtti

alueen matkailulle. Erirakenteinen metsä säi-lyttää virkistysarvonsa, vetovoimatekijänsä ja mahdolliset luontaiselinkeinojen erityisolo-suhteet avohakattavia metsiä paremmin. Puun tuotantoa voidaan samalla jatkaa, ja metsäte-ollisuuden mainetta vahingoittava turha kiis-tely lopettaa. Alueet voivat samalla toimia suo-jelualueiden puskurivyöhykkeinä ja ekologisi-na käytävinä, joten niillä saavutetaan myös monimuotoisuushyötyjä.

Ilmastonmuutos on metsätalouden todellinen uhka

Metsien suojelun lisääminen ei ole merkittävin teollisuuden puuhuoltoa rajoittava tekijä. Esi-merkiksi puuntuonnin hiipuminen Venäjältä on kokonaan toisen mittaluokan kysymys.

Metsäsektorinkin pidemmän aikavälin uhkakuvat liittyvät ilmastonmuutoksen etene-miseen. Havumetsävyöhykkeen siirtyminen

kohti pohjoista vaikuttaa Suomalaiseen metsä-teollisuuteen: kelirikkoaika pitenee, Suomeen saattaa levitä uusia tuholaisia, myrskyt saatta-vat voimistua ja kuivuusjaksot pidentyä.

Metsälajien sopeutuminen uusiin olosuh-teisiin riippuu niiden geneettisen muuntelun määrästä. Jos populaatiot kutistuvat liian pie-niksi, ei sopeutuminen onnistu ja sukupuutot lisääntyvät. Geneettisen monimuotoisuuden suojelu on parasta ilmastomuutokseen varau-tumista ja samalla vakuutus puuta käyttäväl-le teollisuudelle. Tärkeimpiä säilytettäviä ovat perimältään erilaistuneet levinneisyyden reu-na-alueiden populaatiot.

Metsien suojelussa ekologiset ja matkailu- ja virkistyskäytön hyödyt ovat pääosin yhtene-viä, kunhan matkailupaine ei ylitä suojelukoh-teiden sietokykyä. Monikäyttömetsien lisää-minen erityisesti suojelualueiden ympäristöön ja niiden välille hyödyntäisi molempia käyttö-muotoja. Eteläiseen Suomeen tarvitaan myös lisää suojelualueita, joiden ympärille matkai-lua hyödyttävää toimintaa voidaan kehittää.

Metsien suojelu on myös imagokysymys. Metsäteollisuus tarvitsee ympäristötietoisilla markkinoilla riittävää suojelualueverkostoa ja uusia metsänkäsittelyn menetelmiä pitääkseen kielteisen julkisuuden määrän kurissa. Vain yhteistyöllä saadaan tuloksia. Sen on kuiten-kin tuotettava hyötyä kaikille osapuolille.

Näyttää siltä, että Suomessa vallitsee täl-lä hetkellä melko laaja yhteisymmärrys sii-tä, että eteläisen Suomen metsien suojelua on tehostettava. Keinoista ei tosin ole yhteises-ti hyväksyttyä näkemystä. Tällä hetkellä pal-jon riippuu Metso-kokeilun jatkon käynnis-tämisestä lähiaikoina. Olivat keinot sitten mi-tä hyvänsä, on toimeen tartuttava nopeasti – suuri uhanalaisten lajien joukko ei voi odot-taa eikä ilmastotalkoissakaan parane enää vii-vytellä. Metsien lisäsuojelu on välttämätöntä, mutta ei paha, vaan uusia mahdollisuuksia luova tilanne. t

Jyrki Wallin, Jari Forss, Matti Kairi, Pasi Holm, Esko Teerikorpi, Mats Nyman, Vilppu Talvitie (PMA 22)



Jyrki Tolonenaluejohtaja Metsähallitus

Luontomatkailu ja Metsähallitus Lapissa Luontomatkailu ja Metsähallitus Lapissa

M etsähallitus tuottaa myös tulevaisuu-dessa hyvät perusedellytykset Lapin

matkailuelinkeinolle. Sen vahvuutena on val-tion luonnonvarojen kokonaishallinta, mikä mahdollistaa luonnonvarojen ja maankäytön yhteensovittamisen ja optimoinnin.

Maankäytön suunnittelu lähtee tavoitteiden yhteensovittamisesta

Metsähallituksen maankäytön suunnittelun perustana on eri intressien ja käyttömuotojen yhteensovittaminen metsien monikäytön läh-tökohdista. Suunnittelu ulottuu niin talous-metsiin, kitu- ja joutomaihin, suojelu- ja ve-sialueisiin kuin olemassa oleviin rakenteisiin, rakennuksiin ja palveluihinkin. Lapissa mat-kailun tarpeet huomioidaan kaikissa maan-käyttöä koskevissa toimenpiteissä.

Luonnonvarojen käytöstä päätetään luon-nonvarasuunnitelmissa, joiden pohjana on yk-sityiskohtainen tieto alueen luonnonvarois-ta. Alueen sidosryhmät osallistetaan suunnit-teluun, ja tuloksena syntyvät Metsähallituk-sen pitkän tähtäyksen, 10–40 vuoden, toimin-nan linjaukset ja keskeiset maankäyttöpäätök-set. Eri tahojen toiveita yhteensovitetaan mah-dollisimman pitkälle, mutta tavoitteiden risti-riitaisuuden vuoksi lopputulos on aina komp-romissi. Linjauksissa huomioidaan sosiaalinen, taloudellinen, ekologinen ja kulttuurinen kestä-vyys sekä Metsähallituksen strategia ja liiketoi-minnan kannattavuus.

Metsätalous on keskeinen osa talousmetsien monikäyttöä ja luonnonvarasuunnittelu sen kes-keinen työkalu. Tasapaino liiketoiminnan voiton ja muiden tavoiteltavien hyötyjen välillä on myös poliittinen valinta. Monitavoitteinen metsätalo-us merkitsi vuonna 2006 taloudellisen tuloksen pienenemistä 38 miljoonalla eurolla. Summa ai-heutuu pääosin hakkuiden vähenemisestä, mutta myös hallintotehtävistä, luonnonsuojelualueiden hoidosta, palvelurakenteista ja luontokeskuksista.

Monta näkökulmaa metsämatkailuun: Jyrki Tolonen kertoi virkistyskäytöstä ja metsämatkailusta valtion mailla ja

luontomatkailuyrittäjä Mikko Lindell metsän merkityksestä yrittäjän arjessa ja elinkeinossa.

(PMA 22)

Metsähallituksella on yhteiskunnallinen velvollisuus huomioida poronhoidon ja saa-melaiskulttuuriin edellytysten turvaaminen niin metsätaloudessa kuin kansallispuistojen ja erämaa-alueiden matkailuelinkeinoa kos-kevissa maankäyttöpäätöksissä. Metsähallitus toimii yhteistyössä Paliskuntain yhdistyksen, paliskuntien, Saamelaiskäräjien ja saamelais-museosäätiön kanssa saamelaiselinkeinojen, kulttuurin ja kielen vaalimiseksi.


Luontokeskukset ja luontoon.fi ovat näkyviä sijoituksia luontomatkailuun

Metsähallituksen luontopalvelut huolehtii La-pissa useista matkailulle tärkeistä kansallis-puistoista. Käyntejä Lapin kansallispuistois-sa on vuosittain noin 600 000. Suosituin koh-de on Pallas-Yllästunturi, muita hyvin suosit-tuja ovat UKK-puisto ja Pyhä-Luoston kansal-lispuisto. Suurin osa kävijöistä liikkuu kansal-lispuistoissa matkailukeskusten (muun muas-sa Saariselkä, Ylläsjärvi, Äkäslompolo, Olos, Luosto ja Pyhä) lähialueilla. Kesäisin ja syksyi-sin vaeltajat, metsästäjät ja kalastajat muodos-tavat merkittävän osan matkailuyritysten asi-akaskunnasta. Ulkomaisten kävijöiden osuus kasvaa erityisesti ohjelmapalvelujen asiakas-kunnassa.

Matkailukäytön edellytyksiä kansallispuis-toissa kehitetään jatkuvasti. Puistoja koskevat määräykset tarkistetaan hoito- ja käyttösuun-nitelmien päivityksen yhteydessä, ja tarvitta-essa kansallispuistolle laaditaan luontomatkai-lusuunnitelma yhteistyössä alueen yrittäjien kanssa. Luontopalvelut huolehtii myös Metsä-hallituksen eräasioista.

Metsähallitus ylläpitää Kansallispuisto-jen yhteydessä luontokeskuksia, jotka toimi-vat näyttely-, palveluja tapahtumapaikkoina. Luontokeskuksilla on myös luonto-opetusteh-

tävä ja ne tekevät yhteistyötä koulujen ja oppi-laitosten kanssa. Lapin luontokeskuksissa pis-täytyjiä on 300 000 vuodessa. Metsähallitus kehittää Lapin luontokeskuksia jatkuvasti. Esi-merkiksi Pallas-Yllästunturin kansallispuiston äärellä sijaitsevaan Kellokkaaseen toteutetaan 3 miljoonan euron investointi, jolla luontokes-kus muuttuu monipuoliseksi luonto- ja kult-tuurikeskukseksi.

Kansallispuistojen asemaa Lapin matkai-lun markkinoinnissa aiotaan jatkossa kasvattaa. Luonnossa liikkujille on avattu Luontoon.fi -si-vusto, jossa kerrotaan retkeilyalueista ja niiden palveluista. Sivusto toimii samalla markkinoin-tikanavana yhteistyöyrittäjille. Sivustolla vie-railtiin viime vuonna yli 1,6 miljoonaa kertaa. Utinaturen.fi -sivusto palvelee suomenruotsa-laisia ja pohjoismaalaisia ja Lundui.fi. pohjois-saamenkielisiä kävijöitä, minkä lisäksi englan-ninkielistä rinnakkaissivustoa Outdoors.fi ke-hitetään ja markkinoidaan parhaillaan.

Villi Pohjola tuotteistaa luontomatkailua

Villi Pohjola on luontomatkailun pioneeri, joka on käynnistänyt alan verkostoitumista ja näyt-tänyt mallia luontomatkailun tuotteistamiselle, markkinoinnille ja myynnille. Villi Pohjola vä-littää Suomessa luontomatkailukäyttöön reilua 300 kämppää, minkä lisäksi se tekee kansainvä-

listä yhteistyötä brandyllä Wild North. Kansain-välisen ryhmämatkamyynnin osuus Villin Poh-jolan liikevaihdosta on 40 prosenttia, ja tärkein kansainvälinen tuote on joulucharterit. Nyt ke-hitetään erityisesti Lapin kesäluontomatkailua, Wellbeing-tuotteita sekä kalastusmatkailijoille kesächartereita. Villillä Pohjolalla on vuosittain 120 000 asiakasta.

Lapin matkailukeskuksissa toimii myös Metsähallituksen tytäryhtiö Laatumaa, jon-ka toimialaa on tonttien vuokraus ja myynti. a. Laatumaa investoi myös matkailukeskusten kaavoitus- ja kiinteistökehitysprojekteihin.

Metsähallitus järjestää tutkimusta ja koulutusta

Metsähallituksen alueet ovat laajassa tutki-muskäytössä. Luontopalvelut tekee ja teettää tutkimuksia ja selvityksiä liittyen muun mu-assa luonnonsuojelualueiden kävijöihin, lajis-toon ja luonnon erityispiirteisiin. Koska puis-tojen kävijät ovat useimmiten samalla lähiseu-dun yritysten asiakkaita, hyödyttää tutkimus-tieto myös alueen matkailuyrittäjiä. Yhteis-työsopimuksen tekevät yrittäjät saavat omasta kansallispuistostaan heitä varten kootun luon-tokansion, ja yrittäjille järjestetään luontoai-heista koulutusta.

Metsähallitus on Lapin yliopiston ja Met-lan luontomatkailun professuurin osarahoit-taja. Metsähallitus on mukana myös opinnäy-tetöiden, luentojen, seminaarien ja retkeilyjen suunnittelussa ja toteutuksessa. t

Kurssilla todettiin, että kotimaan matkailussa tarvitaan asennemuutosta, jotta metsämatkai- lusta tulisi kilpailukykyinen ja kiinnostava vaihto-ehto kaukomatkailulle. Metsämatkailussa on potentiaalia! (PMA 22)


Tulevaisuus tutkaimessaTulevaisuus tutkaimessa

Millaiset edellytykset Suomen metsäsektorilla on uudistua?Miltä sektorin mahdollisuudet näyttävät Lontoosta katsottuina?

Mitä mieltä metsäakateemikot ovat metsäsektorin nykytilasta ja kehittämistarpeista? Entä koulutuksen uudistamisesta?


Onko metsäsektori murroksen kynnyksellä? Onko metsäsektori murroksen kynnyksellä?

Anssi Niskanen, johtaja Jakob Donner-Amnell, tutkijaMetsäalan tulevaisuusfoorumiJoensuun yliopisto

Metsäsektorin toimintaympäristö on muuttunut merkittävästi viime vuosikymmeninä

Suomalaista metsäsektoria leimaavat muuta-mat ominaispiirteet. Sektorilla on ollut hyväk-sytty ja tärkeä merkitys suomalaisessa yhteis-kunnassa: samanlaista hyväksyntää metsäsek-torilla on harvassa maassa. Metsäteollisuuden tuotanto ja vienti on lisäksi keskittynyt vahvas-ti 1970 -luvun lopulta alkaen korkeasti jalos-tettuihin paperilaatuihin.

Tuotannon keskittymistä ovat tukeneet nopeasti kehittyvä paperiteknologia, pääomi-en runsas käyttö skaalaetujen saavuttamiseksi, runsas ja kohtuuhintainen energia, metsätalo-uden korkea puuntuotanto ja paino- ja kirjoi-tuspapereiden nopea kysynnän kasvu mark-kinoilla. Muissa perinteisissä metsäteollisuus-maissa investoitiin samanaikaisesti vähem-män ja perinteisemmin. Strateginen valinta oli monella tapaa onnistunut ja se takasi Suomen metsäteollisuudelle kilpailuetua aina 2000-lu-vun taitteeseen saakka.

Strategian perustui oletuksille mm. korke-alle jalostettujen paino- ja kirjoituspapereiden kulutuksen nousun jatkumisesta. Ydinliike-toimintaan keskittymistä pidettiin olennaise-na. Ajatuksena oli, että keskittyminen pitkäl-le jalostettuihin tuotteisiin toisi kustannus- ja tuottavuusetua muihin maihin nähden ja pi-täisi yllä hallitsevaa asemaa markkinoilla. Ole-tuksena oli myös, että Euroopassa syntyvää

mahdollista ylijäämätuotantoa voitaisiin myy-dä Aasian markkinoille. Kauppapolitiikkaa ja valuuttakurssien vaihtelua ei koettu uhkaksi strategialle.

2000-luvulla useissa edellä mainituissa oletuksissa on tapahtunut muutoksia. Näistä merkittävimpiä ovat olleet globaalin kilpailun koveneminen, dollarin halventuminen noin puolella euroon verrattuna, ylijäämätuotan-non myynnin vaikeutuminen Aasian markki-noille sekä oireet länsimaisen paperinkulutuk-sen kasvunopeuden hidastumisesta myös kir-joitus- ja aikakausilehtipapereissa. Kirjoitus- ja painopaperituotantoa on leimannut kasvava ylikapasiteetti, jota on viime aikoina ryhdytty voimakkaasti leikkaamaan.

Kokonaisuudessaan massa-, paperi- ja kar-tonkiteollisuuden kannattavuus on ollut vuo-desta 2002 alkaen heikko. Joidenkin tehtaiden, tuotantolinjojen ja paperi- ja kartonkilaatu-jen tuotannon kannattavuus on säilynyt hyvä-nä. Paino- ja kirjoituspapereiden viennin ar-vo on edelleen lähes puolet metsäteollisuuden viennin arvosta, ja niiden maailmankaupasta noin viidennes on edelleen Suomen hallussa. Lohkon merkitys metsäsektorille on suurempi kuin millään muulla maalla.

Mitä metsäsektori voi tehdä menestyksen eteen?

Liittyvätkö metsäteollisuuden alhainen kan-nattavuus ja rakenteelliset ongelmat teollisuu-

Jakob Donner-Amnell (PMA 22)


den suhdannekiertoon, vai onko metsäteol-lisuus murroksen kynnyksellä? Kysymys on metsäsektorin tulevaisuuden kannalta keskei-nen. Metsäalan tulevaisuusfoorumin keräämän asiantuntija-aineiston perusteella voidaan pää-tellä, että paino- ja kirjoituspaperipainotteisen metsäteollisuuden ongelmat ovat rakenteellisia eikä niitä voida selittää normaaliin suhdanne-kiertoon kuuluvilla seikoilla. Muutamiin kei-noihin uskotaan lähes yksimielisesti:

Suomessa ja muissa länsimaissa on jatket-tava metsäteollisuustuotannon tehostamis-ta ja sopeuttamistaSuomessa ja muissa länsimaissa on panos-tettava uusiin tuotteisiin ja liiketoiminta-malleihin, jotka parhaimmillaan lisäävät

•

•


sektorin vetovoimaa ja parantavat sen ima-goa ja hyväksyttävyyttäTutkimukseen ja tuotekehitykseen on saa-tava merkittävästi lisää niin yksityisiä kuin julkisia voimavarojaOn kehitettävä uusia toimintatapoja kuten Metsäklusteri Oy:n perustaminen

Metsäsektorilla asenteet ovat muuttuneet vii-me vuosina. Syksyllä julkistettu metsäkluste-rin tutkimusstrategia asettaa tavoitteeksi koko alan liikevaihdon kaksinkertaistumisen vuo-teen 2030 mennessä niin, että puolet kasvus-ta tulisi uusista tuotteista. Tavoite on rohkea ja sen täyttyminen edellyttää suuria ponnisteluja sekä julkiselta vallalta että metsäsektorin toi-mijoilta.

Viime vuosina tehdyt kyselyt ovat näyt-täneet, että yhteisestä tahdosta huolimatta enemmistö metsäalan asiantuntijoista pitää alan rohkeaa uudistumista epätodennäköise-nä. Esimerkiksi Metsäalan tulevaisuusfooru-min keräämästä aineistosta selviää, että metsä-teollisuuden ja sitä kautta koko metsäsektorin uusiutumisen esteet ovat merkittäviä, mikä hi-dastaa kykyä reagoida ja pyrkiä ratkaisemaan syntyneitä rakenteellisia ongelmia:

Riittävän suuret (=moninkertaiset) lisäpa-nokset Metsäteollisuusyritysten uusiutumi-seen eivät nykytilanteessa ole mahdollisia, koska pääoma on kiinni nykykoneistossa ja kannattavuus on alhainen

•

•

•

Julkiselta vallalta ei helpolla liikene merkit-tävää lisärahoitusta metsäteollisuudelle tai metsäsektorille, varsinkaan jos tulevaisuu-den näkymät eivät selvästi parane nykyises-tä, eivätkä yhteiskunnalle koituvat hyödyt säily tai kasva Metsäsektorilla on pula tuoteideoista, jois-ta voisi nopeasti syntyä suuren mittakaavan liiketoimintaa – pienempiä ituja toki onMetsäsektorin ja metsäpolitiikan nykyra-kenteet ja instituutiot ovat osin esteenä uu-sille metsäalan elinkeinoille ja yrityksille.

Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että 1970 -luvulla alkanutta paino- ja kirjoituspapereihin panos-tamisen strategiaa on vaikea muuttaa, vaikka se on vaarassa kääntyä itseään vastaan.

Strategia on yksipuolistanut metsäteolli-suuden tuotantorakennetta ja todennäköises-ti vähentänyt sen reagointikykyä muuttuneissa olosuhteissa. Metsäteollisuusyritysten näkö-kulmasta tilanne ei ole välttämättä yhtä huo-lestuttava: Tuotannon kasvattamisen kannat-

•

•

•

tamattomuus Suomessa on saanut useat met-säteollisuusyritykset hyödyntämään vuosi-kymmenten aikana kertynyttä tuotanto-osaa-mistaan kasvavilla markkinoilla Itä-Euroopas-sa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa. Suomessa kehittynyttä toimintamallia on ikään kuin mo-nistettu pienin sovelluksin muilla alueilla.

Suomessa metsäsektorin uusiutumiselle on – ainakin periaatteessa – paremmat edel-lytykset kuin missään muussa maassa. Suo-men metsäsektori on globaali osaamisjohtaja, ja julkinen valta sekä metsäalan sidosryhmät ovat vielä pitkälti sitoutuneita alan kehittämi-seen. Metsäteollisuusyritykset ovat lisäksi hy-vin vakavaraisia, mikä antaa yrityksille liikku-mavaraa siirtyä uusille liiketoiminnan aloille, jos niihin uskotaan.

Keskeisintä metsäsektorin uusiutumisel-le on toimialan tuotantorakenteen monipuo-listaminen ja siihen sitoutuminen. Olennaista on, että monipuolistuva tuotantorakenne tuot-taa hyötyä mahdollisimman monille metsä-alan sidosryhmille. t

Anssi Niskanen(PMA 23)

Viestintä Liikenne Rakentaminen Matkailu

+

++++

+ ?

–

+ ?

++

++ ++

++

[paperi]

[hybridimedia][uusi teknologia]

[kokemuksellisuus]

[biopolttonesteet][energialiiketoiminta?] [eri tyyppiset

rakentamisen kohteet]

[kerrostalo-rakentaminen]

[ilmastonmuutos]

Energia

++[lämpö, pelletit,hake, pilke, ym.]

[politiikkaympäristönpysyvä muutos]

[politiikkaympäristönpysyvä muutos]

++ + +++

[eri tyyppiset matkailunasiakasryhmät]

++

[pakkaaminen]

Tulevaisuuden elinkeinomahdollisuudet metsän ja puun eri arvoketjuissa.Lupaavimpia menestymisen edellytyksiä kuvaa plusmerkki, heikompia miinus.Merkin voimakkuus kertoo arvoketjun kehittymisedellytyksistä.Lähde: Metsäalan tulevaisuusfoorumi

Tulevaisuuden elinkeinomahdollisuudet metsän ja puun eri arvoketjuissa. Lupaavimpia menestymisen edellytyksiä kuvaa plusmerkki, heikompia miinus. Merkin voimakkuus kertoo arvoketjun kehittymisedellytyksistä.

Lähde: Metsäalan tulevaisuusfoorumi


Ari EinijohtajaKeski-Suomen Metsäkeskus

Metsätalous rakennemuutosten ravistelussaMetsätalous rakennemuutosten ravistelussa


Ari Eini (PMA 23)

Kuka tarvitsee Suomen metsäteollisuutta?

Seitsemän Lontoossa asutun vuoden jälkeen-kin saapuminen Britannian pääkaupunkiin on vaikuttava: ilmasta katsottuna asutus on levit-täytynyt käsittämättömän laajalle alueelle. Ilta-aikaan valomeri toivottaa matkaajan tervetul-leeksi. Ihmisvilinä Heathrown terminaalissa ja viimeistään autojen määrä kertovat matkaa-jan saapuneen yhteen maailman tärkeimmistä ja vilkkaimmista metropoleista, joka elää ajan hermolla 24 tuntia vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa.

Ruuhkassa jonottaessa on aikaa ihailla tut-tujen brandyjen valaistuja mainoksia: Shell, General Electric, MacDonalds ja Nokia, jotka muistuttavat meitä globalisaatiosta ja todista-vat maapallomme pienentyneen. Vain Suomen kaukainen sijainti ja mitätön väestöpohja ovat suojelleet meitä eräiltä maailmanmerkeiltä, ja samalla pelastaneet omat K- ja S-kauppamme.

Nykyisessä maiden ja maanosien rajat su-lavasti ylittävässä maailmankaupassa kilpai-lu on armotonta. Markkinat valtaa ja kilpailun voittaa se, jolla on jokin selvä kilpailuetu, ku-ten sijainti, teknologinen osaaminen, kustan-nustaso tai raaka-aine. Markkinatalous ja glo-balisaatio pitävät huolen siitä, että markkinoil-le jäävät tyhjiöt täyttyvät kilpailijoiden tuot-teilla tai kokonaan uusilla tuoteinnovaatioilla. Yksikään lehti ei jää painamatta, vaikka suo-malaiset paperitehtaat seisoisivat kuukausia, kuten kaksi vuotta sitten. Yksikään talo ei jää

rakentamatta, vaikka suomalainen saha kärsi-si tukkipulasta ja lykkäisi toimituksiaan. Lon-too ja maailmanmarkkinat eivät tarvitse Suo-mea ja Suomen metsäteollisuutta, mutta Suo-mi tarvitsee niitä. Suomalaisten on itse pidet-tävä itsensä puolta ja huolehdittava kilpailuky-vystään.

Pää pystyyn, metsäsektori!

Suomalainen kaupunkikulttuuri on nuorta verrattuna Lontooseen, jossa kaupunkiasu-mista, kaupankäyntiä ja naapurisopua on har-


joiteltu tuhansia vuosia. Kaupunkilaisten käyt-täytymisestä löytyy kuitenkin yllättävän paljon yhteisiä piirteitä: viikonloppuja vietetään ym-päri Eurooppaa kaupunkilomilla, herkullisen kotiruoan korvaa arkisin valmisruoka, televi-siosta katsotaan samoja ohjelmia, joissa jaetut tanssipisteet kerrataan seuraavana päivänä il-tapäivälehdistä. Kaupunkilaisen varallisuutta hoitaa rahaston salkunhoitaja. Puutarhatyöt-kin hoitaa yhä useammin vuokrattu puutar-huri. Mille sijalle tässä kuviossa sijoittuu van-hemmilta perityn kaukaisen metsäpalstan hoi-to? Väitän: ei kovinkaan korkealle.

Onko edes järkevää kuvitella, että nyky-kaupunkilainen osallistuisi oman metsän-sä hoitoon? Metsäalan on pystyttävä tarjoa-maan entistä enemmän huolettomia ja turval-lisia ’avaimet käteen’ -ratkaisuja kaupunkilais-metsänomistajille. Suomalaiset eivät perintei-sesti ole hyviä palvelubisneksessä. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse keksiä itse ja opetella ’kan-tapään kautta’. Metsien pirstoutuminen ei ole välttämättä uhka vaan myös tuhannen taalan paikka metsäalalle kehittää uusia toiminta-malleja ja palveluita.

Mikseivät rahoituslaitokset tarjoaisi met-särahastoja? Mainos lupaisi: ”Mukaan pääset jo kolmella hehtaarilla!” Ammattilaisen kaut-ta kaupunkilaismetsänomistajallakin säilyisi yhteys metsäsektoriin, samalla kun metsäam-mattilainen huolehtisi metsän hoidosta ja ra-ha-ammattilainen tiliotteen tasapainosta. Sa-maan tapaan kuin sijoittajalle tarjotaan kor-keamman ja alemman tuottoennusteen ja ris-kin sijoitusvaihtoehtoja, metsärahastosijoitta-jalle tarjottaisiin ”kovemman” ja ”pehmeäm-män” metsänhoidon metsärahastoja, joissa tuotto-odotuksetkin poikkeaisivat toisistaan.

Ympäristöasiat ja ympäristön tila kiinnos-tavat meitä kaikkia, asuimmepa Lontoossa tai Helsingissä, kaupungissa tai maaseudulla. Lontoon alati sykkivä liikenne ja kertakäyttö-kulttuuri saa pulloja ja sanomalehtiä keräävän

ja valoja tunnollisesti sammuttelevan suoma-laisen haukkomaan henkeään. Miten on mah-dollista, että kaiken tämän kulutuksen keskellä kansainväliset ympäristöjärjestöt ovat saaneet suomalaisen metsäsektorin näyttämään synti-pukilta, jonka käyttämät keskimäärin alle kah-den hehtaarin avohakkuualat tuhoavat äiti-maan? Puu on sentään elintarvikkeiden ohella yksi harvoista uusiutuvista raaka-aineista, joka elinkaarensa lopussakin voidaan käyttää ener-giantuotantoon sen lisäämättä ilmakehän hii-lidioksidia ja kasvihuoneilmiötä.

Suomelle on kohtalonkysymys, miten saamme tämän viestin ymmärrettävään muo-toon globaalille kuluttajalle ja ison maan hal-litukselle, joka keinoja kaihtamatta ajaa eteen-päin oman maansa autoteollisuutta, elintarvi-ketuotantoa tai rahoitusbisnestä. Suomalainen metsäsektori kestää ympäristöasioissa vertailun minkä tahansa maan metsäsektoriin, tai mihin tahansa elinkeinoon ja teollisuudenalaan. Niin pitää ollakin, ja metsäsektori tekee jatkuvasti


työtä eri tasoilla eri alojen asiantuntijoiden kes-ken tullakseen vielä paremmaksi. Metsäluon-non monimuotoisuus, energiantuotanto ja il-mastokysymykset eivät ole suomalaiselle met-säsektorille uhka vaan päinvastoin suuri käyt-tämätön mahdollisuus!

Metsäala tarvitsee uusia ajatuksia

Metsäsektorista ei voi tällä hetkellä puhua tai kir-joittaa käsittelemättä Venäjän puuntuonnin tule-vaisuutta. Suomen metsäteollisuus toi Venäjäl-tä vuonna 2005 melkein 17 milj. kuutiometriä raaka-ainetta, mikä on neljäsosa sen koko aines-puun käytöstä. Venäjä ilmoitti hiljan nostavansa pieniläpimittaista koivua lukuun ottamatta jalos-tamattoman puutavaran tullimaksuja asteittain. On sanomattakin selvää, että puun tuonti tyreh-tyy viimeistään vuoden 2009 alussa. Kotimaisella hintatasolla mitattuna jo huhtikuun 2008 koro-tus vastaa tukkipuun hinnannousua neljännek-sellä, mikä noin kaksinkertaistaa pieniläpimittai-sen mäntykuitupuun hinnan.

Kotimainen metsätalous pystyy korvaa-maan valtaosan tuontipuusta. Realistinen ko-timainen markkinahakkuiden lisäys voisi olla 10–15 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, min-kä on laskettu lisäävän vuoden metsänomista-jien kantorahatuloja lähes puoli miljardia eu-roa, valtion verotuloja 120 miljoonaa euroa ja työllistävän 4000–6000 suomalaista. Brutto-kansantuote kasvaisi 600–900 miljoonaa eu-roa. Vaikutukset olisivat siis niin yksityisen metsänomistajan kuin koko yhteiskunnankin kannalta varsin myönteiset.

Jos kotimaista puuta ei saataisi liikkeelle, voisivat seuraukset olla kohtalokkaat: tuotan-tolaitoksia suljettaisiin, mikä johtaisi pysyväs-ti alempaan raaka-ainetarpeeseen, puun hei-kompaan kysyntään ja pysyvästi alhaisempaan hintatasoon. Suomalainen metsätaloushan pe-rustuu kolmeen kestävyyden periaatteeseen: taloudelliseen, sosiaaliseen ja ekologiseen kes-tävyyteen. Jos metsäteollisuuden kapasiteettia

vähennettäisiin Suomessa, häviäisi pohja ta-loudelliselta kestävyydeltä. Joissain Euroopan maissa harvennushakkuut ovat jo tappiollisia. Kuvatunlaisella kehityksellä olisi kauaskantoi-sia ja kohtalokkaita seurauksia koko suomalai-sen yhteiskunnan ja kansantalouden kannalta.

Metsätalouden organisaatioista ja niiden ajanmukaisuudesta käydään jatkuvasti kes-kustelua. Edunvalvontaa tarvitaan varmasti jatkossakin niin puun kasvattajien ja myyjien kuin teollisuudenkin puolella. Kysymys kuu-luu, onko nykyinen metsänhoitomaksujärjes-telmä aikansa elänyt. Vai onko sittenkin liian iso kynnys ja riski poistaa se? Entä jos vapaa-ehtoisuuteen perustuva metsänhoitoyhdistyk-sen jäsenyys ei kiinnostakaan, ja yksittäinen metsänomistaja jää globaalien markkina-voi-mien puristuksiin ihan yksin? Näin en usko käyvän; eihän missään muussakaan edunval-vonnassa millään muullakaan alalla laki mää-rää yksityistä ihmistä yhdistyksen jäseneksi. Sen sijaan uskon, että nykyiselläänkin ammat-

titaitoisesti hoidetut metsänhoitoyhdistykset säilyttäisivät arvostetun asemansa, vaikka nii-den jäsenyys perustuisi vapaaehtoisuuteen.

Metsäala tarvitsee uusia ajatuksia ja avauk-sia, sillä paikoilleen jääminen ei ole vaihtoeh-to. Erityisesti Länsi-Euroopasta löytyy brittiläi-sen tai saksalaisen autoteollisuuden kaltaisia va-roittavia esimerkkejä yhteiskunnan takertumi-sesta vanhaan ja kokonaisten teollisuudenalo-jen ”hoivaamisesta” kuoliaaksi.

Edessä on lukuisia uhkia – tai mahdol-lisuuksia – riippuen katsojan näkökannasta. Malttia kuitenkin tarvitaan, sillä Suomella ei ole varaa 1990-luvun alun pankkikriisin kaltaiseen kaaokseen metsäsektorilla. Emme halua olla se sukupolvi, jonka aikana hukataan isien uuras-tuksella ja koko suomalaisen yhteiskunnan pa-nostuksella luotu kansainvälinen menestys ja arvostus. Metsät eivät ole kansallisomaisuutta, mutta huoli metsäsektorin hyvinvoinnista on kansallinen. Jokainen suomalainen voittaa tai häviää metsäsektorin menestyksen myötä. t

Jyrki Wallin, Jyrki Tolonen, Heikki Karhunen (PMA 22)


M etsäalan koulutus tarvitsee uudenlais-ta ajattelua. Perinteisen tutkintomallin

tilalle kaivataan yhdistelmätutkintoja ja uusia työssä oppimisen muotoja. Se edellyttää hal-linnollisten rajojen murtamista ja ohjausjär-jestelmien uudistamista.

Opetusministeriö nimitti maaliskuussa 2006 työryhmän, jonka tavoitteena on arvioi-da, miten metsä-, puu- ja paperialan koulutuk-sen mitoitusta ja rakenteita tulisi muuttaa pa-remmin elinkeinoelämän muutoksia vastaa-viksi. Työryhmä käy läpi kaikki koulutusasteet ja -paikat, jotka liittyvät puun tuottamiseen, korjuuseen, metsäenergiaan sekä puun kemi-alliseen ja mekaaniseen jalostamiseen.

Työryhmän puheenjohtaja Tero Paajanen toi työryhmän terveiset Päättäjien 22. Metsä-akatemian maastojaksolle. Kurssin työpajoissa osallistujat pohtivat metsäklusterin koulutuk-sen tulevaisuuden uudistumistarpeita: paljonko ja kenelle koulutusta tarvitaan, millaista koulu-tuksen tulisi olla, sekä missä ja miten se tulisi toteuttaa. Tulokset välitettiin työryhmälle.

Metsäala kilpailee työvoimasta muiden alojen kanssa

Yhteiskunnan rakennemuutos heijastuu met-säalaan. Vuonna 2006 metsäalan työvoiman poistuma ylitti ensi kertaa alalle tulleiden mää-rän. Suurten ikäluokkien vanheneminen nä-kyy myös lisääntyneinä sukupolvenvaihdoksi-na seuraavien 10 vuoden aikana.

Eeva Hellström, johtajaElina Antila, kurssiassistentti Päättäjien Metsäakatemia

Metsäakatemian tulevaisuustyöpajan yhteenveto: Metsäalan koulutus lähemmäksi työelämää! Metsäakatemian tulevaisuustyöpajan yhteenveto: Metsäalan koulutus lähemmäksi työelämää!


Metsäalan kilpailukyky edellyttää työvoi-matarpeen tyydyttämistä alan kaikissa amma-teissa. Metsäala ei ole ainoana kilpailemassa työelämään siirtyvistä ikäluokista.

Ammatin houkuttelevuus on keskeinen kysymys työvoiman saatavuuden turvaamises-

sa. Nyt metsäala painii imago-ongelman kans-sa: huonon työllistäjän maine vähentää ha-keutumista etenkin alan toisen asteen koulu-tukseen. Alalle pyrkimistä harkitsevat kuun-televat herkällä korvalla metsäalan uutisoin-tia, kuten irtisanomisia. Myös mielikuvat itse

Metsäkonekoulutus on valtakunnan toiseksi kalleinta, vain lentäjäkoulutus menee ohi. Jämsän seudun koulutuskeskuksen metsäoppilaitoksella metsäkonesimulaattorin puikkoihin hyppäsi Jorma Korhonen. (PMA 23)


työstä ovat usein kielteisiä. Työ mielletään vas-tuuta ja yksinäisyyttä edellyttäväksi, raskaaksi sekä pätkäluonteiseksi.

On selvää, että metsäalan palkkojen heik-ko kilpailukyky ohjaa nuorten hakeutumista muille aloille. Keskusteluissa tuotiin esiin, et-tei yhden ammattiryhmän palkkakysymys saa toimia sektorin pullonkaulana. Ratkaisu löytyy – jos ei muuten niin palkkoja korottamalla.

Ammatin houkuttelevuus on myös alue-poliittinen kysymys. Siellä, missä vihreä kul-ta makaa, palvelut heikkenevät: kaupat, kirjas-tot ja koulut lakkautetaan. Jotta metsätalouden työvoimatarpeet tyydyttyisivät, ihmisten pitäisi toimia toisinpäin: muuttaa kaupungista maalle.

Kurssin osallistujien mukaan ulkomaisen työvoiman merkityksestä työntekijäpulan rat-kaisemisessa pitää keskustella avoimesti. Yksi-nään siitä ei kuitenkaan uskottu olevan ratkai-suksi. Metsäsektorin työpaikkojen houkuttele-vuus nähtiin ongelmallisena myös vierastyövoi-man näkökulmasta. Koulutuspoliittisissa pon-nisteluista huolimatta metsäsektorin täytynee tu-levaisuudessa varautua etsimään työvoiman saa-tavuusongelmaan ratkaisuja, joiden kautta alalla tullaan toimeen pienemmällä työvoimalla.

Metsäakateemikoiden mukaan alan on pa-nostettava asennekasvatukseen. Lapsia on in-nostettava metsäasioihin ja luonnontieteisiin jo varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen ja koulun kautta nuorille syntyvää kuvaa met-säalan töistä tulee monipuolistaa. Asenteisiin voidaan vaikuttaa esimerkiksi kierrättämällä metsäkonesimulaattoreita kouluissa.

Tulevaisuus on hyppäyksiä yli rajapintojen

Tulevaisuudessa on varauduttava työvoimapu-laan monissa metsäalan tehtävissä. Työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen suurimmat ongelmat näyttävät liittyvän koulutusasteikon kumpaakin ääripäähän. Suorittavan työvoiman ohella teollisuus tarvitsisi lisää tohtoreita.

Tutkimuksellinen yhteistyö on koko alaa

koskeva ongelma. Yhteistyöpotentiaalia on niin koulujen ja tutkimuksen kuin tutkimuk-sen eri sektoreiden välilläkin. Nykypäivän tut-kimus on ongelmakeskeistä, ja se vaatii eri alo-jen kansainvälistä yhteistyötä. Hyppäyksiä yli rajapintojen kaivataan. Metsäsektorin tulevai-suuden kytköksiä ovat esimerkiksi metsäener-gia, kemia ja paperi, puutuotteet, rakentami-nen, arkkitehtuuri ja palvelut.

Metsäakateemikoiden mukaan työllisyyt-tä ja alalla pysymistä turvaisi koulutuksen oh-jauksen kohdistaminen aloituspaikkojen si-jaan lopputuotteeseen, eli työllistymiskykyi-seen työvoimaan. Nykyisessä mallissa kor-keakouluja palkitaan määrän eikä laadun mu-kaan. Vertailukelpoisena mallina mainittiin muinaisessa Kiinassa käytössä ollut kannus-tinjärjestelmä: keisarin henkilääkärille mak-

settiin palkkaa vain niistä päivistä, joina kei-sari oli terve. Tehokkuusvaatimuksista huoli-matta koulutuksen tulee lisäksi turvata koulu-tusjatkumo eli helppo siirtyminen koulutus-laitoksesta ja koulutusohjelmasta toiseen, esi-merkiksi insinööristä diplomi-insinööriksi ja edelleen tohtoriksi.

Tulevaisuuden osaaminen syntyy yhteistyössä

Metsäklusterin tavoitteena tulee olla osaamisen vahvistaminen sen kaikissa ammateissa. Tär-keintä metsäakateemikoiden mielestä on, et-tä metsäalan koulutusta annetaan lähempänä työelämää. Haasteena on saada organisaatiot, erityisosaaminen ja kädentaitajat kohtaamaan. Miten koulutuspolitiikka voisi paremmin tukea kohtaamista?

Jari Forss, Ainomaija Haarla, Jukka Wuolijoki, Lauri Lajunen, Sami Timonen, Mikko Karvinen (PMA 22)



Nopeasti muuttuva työelämä edellyttää työntekijöiltä ammatillista uudistumista muu-taman vuoden sykleissä. Siksi monialaisuus on tulevaisuudessa avainasemassa. Parhaim-millaan koulutus tarjoaa välineet kokonaisuu-den ymmärtämiseen, ja erikoistuminen tapah-tuu työn vaatimusten pohjalta.

Metsäala voisi ottaa oppia eurooppalaises-ta mestari-kisällimallista: alan harjoittelujak-soja voisi kehittää mallin mukaan elinkeino-elämän lähtökohdista. Oppisopimuksista yri-tyksillä on jo kannustavia kokemuksia. Toisen asteen tavoitteellisten harjoittelujen tulisi siir-

tää myös niin kutsuttua ”hiljaista tietoa” nuo-rille osaajille.

Kansainvälisyys asettaa haasteensa osaamiselle

Tulevaisuuden toimintaympäristö on kan-sainvälinen. Kyky solmia strategisesti tärkei-tä kansainvälisiä kontakteja edellyttää ver-kosto-osaamista, kielitaitoa ja kansainväli-syyttä. Tätä osaamista voidaan tukea kehittä-mällä kansainvälistä harjoittelua esimerkiksi huolellisella kansainvälisten yhteistyökump-paneiden valinnalla. Kansainvälisellä koulu-

tusyhteistyöllä voidaan myös parantaa ope-tuksen laatua.

Asiakaslähtöisyys on koko alan suuri haas-te. Teollisuuden painotuksen muuttuminen tuoteohjauksesta asiakaslähtöisyyteen edellyt-tää asennemuutosta. Moniosaamisen vasta-kohtana painottuvat tuoteosaaminen ja yrit-täjyyshenkisyys. Erityisosaamista tarvitaan edelleen esimerkiksi tulevaisuuden kasvavilla aloilla kuten metsäenergian hyödyntämisessä ja rakentamisessa sekä puun jatkojalostukses-sa. Tuote-osaamisen kehittäminen ja markki-nointi tulisi ulottaa myös koulutukseen.

Miten metsäkoneopetus houkuttelee lisää opiskelijoita?

Metsäkoneopetuksen on kehityttävä yh-teiskunnan ja työmarkkinoiden muutosten mukana. Tällä hetkellä painoarvoa saavat energiapuun korjuu ja koneellinen metsän-hoito- ja perusparannus. Viimeisimpiä nuo-risoasteen opetussuunnitelmiin kirjattuja uu-distuksia ovat ammattiosaamisen näyttöko-keet, metsurin koulutusohjelman laajentu-minen sekä metsäkoneasentajan tutkinnon tuominen osaksi koulutustarjontaa.

Oppilaitokset pystyvät reagoimaan työ-markkinoiden tarpeisiin myös suuntaamalla uudelleen aikuiskoulutusta: koulutusmääriä kasvatetaan räätälöidyllä oppisopimus-, työl-lisyys- ja omaehtoisella tutkintotavoitteisella koulutuksella. Esimerkkeä näistä ovat ener-giapuunkorjuuseen keskittyvä kuljettajakou-lutus sekä metsäkoneyritysten toimihenkilö-koulutus. Työssäoppimista tuetaan oppilai-tosten, metsäkoneyritysten ja metsäyhtiöi-den välisellä yhteistyöllä.

Metsäala tarvitsee tulevaisuudessa lisää ko-neellisen puunkorjuun ammattilaisia. Miten metsäoppilaitokset voivat osaltaan vaikuttaa siihen, että heitä valmistuisi enemmän?

Alan houkuttelevuuden kannalta keskeis-tä on mielikuva metsäalan työstä. Imagon ra-kentamiseen tulee myös koulujen osallistua aktiivisesti. Osa metsäoppilaitoksista osal-listuu valtakunnalliseen imago- ja markki-nointityöhön sidosryhmien kanssa. Yhteis-työ on tuottanut muun muassa radio- ja TV- mainoskampanjat sekä yhteisen metsäope-tusportaalin verkkoon.

Nuorisoasteen koulutuksessa vieraalle paikkakunnalle muutto saattaa olla opiske-lun aloittamisen kynnyskysymys. Oppilaitos-ten verkostoituminen kumppanuuskouluik-si parantaa koulujen mahdollisuuksia saavut-taa alasta kiinnostuneet nuoret, ja tarjoaa sa-malla nuorille mahdollisuuden aloittaa opin-not lähellä kotiseutua.

PUHEESTA POIMITTUA

Ari SalmelaKoulutusjohtajaJämsän seudun koulutuskeskus, metsäoppilaitos Kurssilla kommentoitua

”Koneyrittäjän aliurakoitsija

on kuin luottovanki.


Metsäala koulutusrakenteiden uudistajaksi

Suomalainen koulutusjärjestelmä on jakautu-nut sektoreihin. Yksi avain koulutuksen laa-dun nostamiseen löytyy koulutusalojen yhtei-sistä yhdistelmä- tai moduulitutkinnoista. Yh-teistutkintoon johtavat ensimmäiset maiste-rin- ja tohtorinkoulutusohjelmat ovat jo käyn-nistyneet. Puu- ja rakennusinsinööreille se-kä arkkitehdeille ja muotoilijoille on luonte-vaa järjestää yhteisiä koulutusosuuksia. Muil-le koulutusaloille räätälöidyistä metsätalouden ja metsäteollisuuden koulutuspalvelupaketeis-ta on luotavissa menestystuote.

Metsäalan osaamisessa uskottiin olevan potentiaalia myös koulutusvientiin. Avoi-

Tutkimus yhdistää yli oppiaineiden ja kulttuurien rajojen

Puuston ja ilmakehän vuorovaikutusten tutkiminen on nykypäivänä paitsi monitieteel-listä, myös kansainvälistä puuhaa. SMEAR II-asemalla toimii Suomen Akatemian tutki-muksen huippuyksikkö ja kaksi pohjoismais-ta huippuyksikköä. Kun perusteet – metsä, tilat, tekniikka, ruoka ja majoitus – ovat koh-dallaan, on ulkomaistenkin tutkijoiden help-po tulla Hyytiälään. Paikan päällä voi sitten keskittyä olennaiseen. Tutkimusasemilla syn-tyy kaiken aikaa lisää yhteistyötä ja tutkimusi-deoita. Jos ei muuten, niin saunassa.

Sata vuotta sitten Hyytiälän metsäasemalla-kin kävivät vain metsäntutkijat ja metsäalan opiskelijat. Kimmokkeena aseman perusta-miselle oli usko kokemuksellisen oppimisen tärkeyteen: metsää ei voi opettaa ja tutkia käymättä metsässä. Hyytiälän kesistä muo-dostui vuosikymmenten saatossa jo käsite metsämieshengen nostattajana. Kesien ku-luessa forstit keräsivät Juupajoella mainetta myös kepposilla ja reippaalla juhlinnalla.

Asemalla aloitettiin 70-luvulla puiden eko-fysiologiset mittaukset, ja avuksi tarvittiin ma-temaatikkoa. Tekniikkaa pystyttivät silloin yh-dessä kyläseppä ja Otaniemestä houkuteltu tekniikan tutkija. Seuraavalla vuosikymmenel-lä asemalla käynnistettiin ilmakehätutkimuk-set yhteistyössä fyysikkojen kanssa. Tutkimuk-sen painopiste siirtyi 90-luvulla ilmastonmuu-tokseen, ja meteorologeista tuli aseman vaki-tuisia kävijöitä.

PUHEESTA POIMITTUA

muuden nähtiin kuuluvan markkinatalou-teen ja koulutusosaamisen viennin merkitse-vän kaupallisia mahdollisuuksia. Vanha sään-tö, ”kun annat jotakin, niin yleensä saat jota-kin takaisin”, saattaisi päteä koulutukseenkin. Keskustelussa todettiin, että metsäalan kou-lutusviennille on nyt avautumassa ikkuna, jo-ka ei ole auki kauaa. Mahdollisuudet pitäisi nyt käyttää.

Metsäalan koulutuksen kehittämisessä tarvitaan monenlaisten hallinnollisten rajojen murtamista ja ohjausjärjestelmien uudistamis-ta. Kysymys on laajakantoisista muutostarpeis-ta, jotka vaativat huolellisen valmistelun ja joi-ta yksi koulutusala ei voida tehdä yksin. Yksit-täinen koulutusala, kuten metsä-, puu- ja pa-periala voi kuitenkin olla aktiivinen uudistus-ten aikaansaamisessa. Metsäakateemikot pe-räänkuuluttivatkin metsäsektorilta aloitteelli-suutta koulutuksen uudistamiseen tähtäävien arviointimallien ja pilottihankkeiden kehittä-misessä. t


Antti UotilaasemanjohtajaHelsingin yliopisto, Hyytiälän metsäasema


Uudistuminen Viestintä jayhteistyö

Koulutusja

työvoima

Osaaminenja

jalostusarvo

Metsien suojelu Puun saatavuusMetsäkohteena

t investointi-

Ilmastonmuutokseensopeutuminen

Kestäväkäytön rajat

Monikäyttö jamatkailu

Puu-energia

Perustanvahvistaminen

Toimialojenkehittäminen

Kehittämisenvälineet

Asenteet jatoiminta-tavat

Pallon koko kertoo kehittämisen tärkeydenPäättäjien 23. Metsäakatemian osanottajien mukaan

Yrittäjyysja

pk-sektori

Puu-rakentaminen

Metsäsektorin kehittämistarpeet

Eeva Hellström, johtajaElina Antila, kurssiassistentti Päättäjien Metsäakatemia

Päättäjien 23. Metsäakatemian tulevaisuustyöpajan yhteenveto: Uudistuminen ja viestintä ovat metsäsektorin suurimmat haasteetPäättäjien 23. Metsäakatemian tulevaisuustyöpajan yhteenveto: Uudistuminen ja viestintä ovat metsäsektorin suurimmat haasteet

Nykytilalle tyydyttävä arvosana

J os Päättäjien 23. Metsäakatemian osanotta-jilta kysytään, metsäsektorin nykytila ansait-see tyydyttävän arvosanan. Metsäakateemi-kot arvioivat kouluarvosanoin metsäalan on-nistumista kahdellatoista eri alueella. Keski-arvo nykytilalle oli 7+. Vahvuuksiksi nousi-vat osaaminen ja jalostusarvo (8+) sekä met-sien suojelu (8). Hieman yllättäen vahvuute-na (8-) pidettiin myös viime aikoina paljon esillä ollutta kotimaisen puun saatavuutta.

Sekä metsäsektorin että muiden alojen edustajat arvioivat metsäalan nykytilaa pää-osin samansuuntaisesti. Mielipiteet hajosivat selvästi vain metsien monikäytön ja ilmaston-muutokseen sopeutumisen osalta: metsäsek-tori arvioi metsäalan onnistumisen näissä sel-västi paremmaksi kuin muut osallistujat. Hei-koimmiksi lenkeiksi ja samalla tärkeimmiksi kehittämisalueiksi äänestettiin uudistuminen sekä viestintä ja yhteistyö.

Asenteet ja toimintatavat kaipaavat muutosta

Metsäsektorin nykytilassa nähtiin sekä selviä vahvuuksia että kehittämistarpeita. Selvänä imagollisena heikkoutena pidettiin vanhan-aikaisuutta. Alan koettiin uudistuvan liian hitaasti ja toimijoiden asenteisiin kaivattiin lisää muutosta. Osanottajien mukaan mieli-kuvaa sektorista heikentävät myös turha vas-takkainasettelu eri tahojen ja käyttömuotojen



Suomen metsäsektorin

Nykytilan arviointiPäättäjien 23. Metsäakatemia on arvioinut Suomen metsäsektorin

suoriutumista Jämsässä 4. päivänä lokakuuta 2007.

Metsäsektori on saanut suoriutumisestaan seuraavat arvosanat:

Keskiarvo tyydyttävä (7+)

Uudistuminen tyydyttävä (7) Viestintä ja yhteistyö tyydyttävä (7–) Osaaminen ja jalostusarvo hyvä (8+) Koulutus ja työvoima tyydyttävä (7,5) Yrittäjyys ja pk-sektori tyydyttävä (7) Puun hyödyntäminen energiaksi tyydyttävä (7+) Puurakentaminen tyydyttävä (7+) Kotimaisen puun saatavuus hyvä (8–) Metsät omistus- ja investointikohteena tyydyttävä (7+) Metsien monikäyttö ja matkailu tyydyttävä (7) Ilmastonmuutokseen sopeutuminen tyydyttävä (7–) Metsien suojelu hyvä (8)

välillä, metsien suojelun ristiriidat, metsän-hoidon kaavamaisuus, alalla vallitsevat kan-nattavuusongelmat, huono palkkapolitiikka sekä asiakasnäkökulman puute.

Vahvuuksia pitäisi metsäakateemikoiden mukaan tuoda paremmin esiin viestinnässä ja markkinoinnissa. Niissä tulisi painottaa ole-massa olevaa osaamista, tosielämän sankarita-rinoita ja tarjolla olevia mahdollisuuksia. Vies-tintään kaivattiin räväkkyyttä ja näkyvyyttä.

Vahvuus on osaamisessa

Suomalaisten selvänä vahvuutena nähtiin eri-koistunut insinööri- ja teknologiaosaaminen. Koulutusta, osaamisen tuotteistamista vientiin sekä jalostusasteen nostamista pidettiin met-säsektorin tärkeimpinä keittämisen välinei-nä. Vahvaa teknologiaosaamista ei akateemi-koiden mukaan nykyisellään hyödynnetä kyl-lin hyvin uusien innovaatioiden ja tuotteiden luomiseksi. Tutkimukseen ja kehitykseen tu-lisikin kohdentaa lisää voimavaroja ja tutki-muksesta tulisi kehittää tulevaisuussuuntau-tuneempaa. Niin ikään metsäteollisuuden tu-lisi tiivistää yhteistyötä niillä alueilla, jotka ei-vät ole sen avainosaamisalueita.

Toimialoista potentiaalisina pidettiin eten-kin metsäenergiaa ja puurakentamisesta. ”Bio-buumin” uskottiin järkevästi toteutettuna avaavan huikeita mahdollisuuksia energiapuun käytössä, hankinnassa ja teknologioiden kehittämisessä.

Puurakentamisen kannalta tärkeänä pidet-tiin puunrakennusperinteen ylläpitoa ja kehit-tämistä. Puurakentamisen toivottiin lähitule-vaisuudessa laajenevan pientalorakentamises-ta kaupunkimaisten puukerrostalojen toteut-tamiseen. Lainsäädännön tarkistamisen us-kottiin voivan poistaa esteitä puurakentami-sen tieltä.

Tukeva perusta turvaa tulevaisuutta

Metsäsektorin perustaa voitaisiin osallistujien mukaan yhä vahvistaa. Keskeiseksi keinoksi

keskusteluissa nousi metsien omistuksen, ku-ten metsärahastojen ja yhtiömuotoisen omis-tuksen sekä yhteismetsien kehittäminen. Ra-hastojen etuina nähtiin muun muassa metsän-omistuksen joustavuuden lisääntyminen se-kä mahdollisuus painottaa omistuksessa eri-laisia tavoitteita, kuten suojelu- ja monikäyt-töarvoja.

Metsätalouden toimintaedellytyksiin voi-daan osanottajien mielestä vaikuttaa muun muassa omistuksen siirtoa helpottamalla, inf-

rastruktuuria tukemalla ja metsäverotusta ke-hittämällä. Metsien monimuotoisuutta taas voidaan turvata esimerkiksi vapaaehtoisin kei-noin ja integroimalla monimuotoisuuden suo-jelua metsäsuunnitteluun.

Erilaisten metsiin liittyvien mahdollisuuk-sien hyödyntäminen edellyttää metsävaro-jen ja metsien käytön vaikutusten tuntemusta. Tiedon tason ja tietoisuuden lisääminen näh-tiin olennaisena askeleena metsien hyödyntä-miseksi ilmastonmuutoksen torjunnassa. t


Metsäakatemian toiminta 2007Metsäakatemian toiminta 2007

Vuosi 2007 oli Päättäjien Metsäakatemian 11. toimintavuosi.Kurssien 22 ja 23 jälkeen osallistuneita oli yhteensä 650.

Vuoden 2007 kurssit suuntautuivat Jämsänjokilaaksoon.

Päättäjien Metsäakatemian 6. brunssi pidettiin marras-kuussa 2007 Helsingissä.


Päättäjien 22. MetsäakatemiaPäättäjien 22. Metsäakatemia

Osallistujat

Aatinen Helena, Metsäteollisuus ry, Ahonen Jouko, Paperiliitto r.y., Ahtela Jukka, Elinkeinoelämän keskusliitto, Anttonen Jukka, Isku Invest Oy, Asikainen Mika, BirdLife Suomi ry, Forss Jari, Metsäteollisuus ry, Grundström Elina, Vihreä Lanka, Haarla Ainomaija, ProConsilium Ltd,

Haikkala Pirkko, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto r.y. , Holm Pasi, Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos PTT, Hookana Heli, Turun kauppakorkeakoulu, Hyvönen Eero, Nelosen uutiset, Ilmakunnas Seija, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, Kairi Matti, Teknillinen korkeakoulu, Kangas Jyrki, Metsähallitus, Karhunen Heikki, Metsäliitto Osuuskunta, Karvinen Mikko, VTT, Kavonius Veijo, Sisäasiainministeriö, Kekoni Jaakko,

Pohjois-Savon TE-keskus, Lajunen Lauri, Oulun yliopisto, Leskinen Timo, Metsänomistajien liitto Järvi-Suomi ry, Mäkinen Pentti, Keskuskauppakamari, Nybergh Paula, Kauppa- ja teollisuusministeriö, Nyman Mats, Ruotsalainen eduskuntaryhmä, Pöysä Jorma, Kauppalehti, Salo Petri, Kokoomuksen eduskuntaryhmä, Talvitie Vilppu, Maa- ja metsätalousministeriö, Teerikorpi Esko, Honkarakenne Oyj, Tolonen Jyrki, Metsähallitus, Tuomela Tuomo,

Myllykoski Paper Oy, Turunen Ari, Tieteen tietotekniikan keskus CSC, Wallin Jyrki, Agronomiliitto ry., Wuolijoki Jukka, Valtiokonttori


Osallistujat

Alvoittu Katja, Vihreä eduskuntaryhmä, Arhippainen Max, Hufvudstadsbladet, Eini Ari, Metsäkeskus Keski-Suomi, Hornborg Michael, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto r.y., Hyvönen Eero, Nelosen uutiset, Johansson Ari, Stora Enso Oyj, Kallio Panu, OP-ryhmä, Kauppila Aulikki,

Maa- ja metsätalousministeriö, Kettunen Pekka, Pekka Kettunen Consulting Oy, Kokkonen Arvo, Maanmittauslaitos, Kokkonen Marketta, Espoon kaupunki, Korhonen Jorma, Ulkoasiainministeriö, Korpi Jaana, Weilin+Göös Oy, Leppä Jari, Keskustan eduskuntaryhmä, Mäkelä Outi,

Kokoomuksen eduskuntaryhmä, Mätäsaho Risto, PRT-Forest -konserni, Mörö Mari, Niskanen Anssi, Metsäalan tulevaisuusfoorumi, Niskanen Kaarlo, Oy Keskuslaboratorio – Centrallaboratorium Ab, October Martta, Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä, Palminen Seppo, Smile Audiovisual Oy,

Pekkarinen Jukka, Valtiovarainministeriö, Pihlajaniemi Petri, Kokoomuksen eduskuntaryhmä, Pipatti Tarmo, Rakennusteollisuus RT ry., Pursula Matti, Teknillinen korkeakoulu, Repo Mitro, Helsingin Ortodoksinen seurakunta, Salomaa Pekka, Energiateollisuus ry.,

Somerkivi Pirjo, Suomen Vanhempainliitto, Summa Hilkka, Euroopan Unionin Komissio, Sunabacka Sixten, UPM-Kymmene Oyj, Susiluoma Heikki, Suomen luonnonsuojeluliitto ry, Toivonen Ritva, Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos PTT, Varis Lasse, Joensuun Metsäylioppilaat ry

Päättäjien 23. MetsäakatemiaPäättäjien 23. Metsäakatemia


Päättäjien Metsäakatemian kurssien 22. ja 23. ohjelmatPäättäjien Metsäakatemian kurssien 22. ja 23. ohjelmat

Päättäjien 22. Metsäakatemia Seminaarijakso 23.4.2007Majvik, Kirkkonummi

Kurssin avaus

TervetuloaPuheenjohtaja Juha Hakkarainen, Suomen Metsäyhdistys ry.

Päättäjien 22. Metsäakatemian avaus: metsät hallituskauden agendallaApulaisosastopäällikkö Pentti Lähteenoja, Maa- ja metsätalousministeriö

Suomalainen metsäklusteri bioyhteiskunnassaYliasiamies Esko Aho, Sitra

Kestävän kehityksen haasteita ja ratkaisuja

Ilmasto- ja energiakysymykset metsäpolitiikan pontimenaYmpäristöylitarkastaja Heikki Granholm, Maa- ja metsätalousministeriö, Luonnonvarayksikkö

Eurooppalainen metsäteollisuus 2030 – materian, kemian ja energian moderni liitto vai kolmoisdraama? Tutkimusjohtaja Lars Gädda, M-Real Oy

Kilpailukyvyn kuumat kysymykset

Globaalisaatio metsäteollisuuden raamittajana ja ryhdittäjänäToimitusjohtaja Pekka Ylä-Anttila, Etlatieto Oy

Venäjän metsäsektori tähtää tulevaisuuteen – millä eväin?Tutkija Timo Leinonen, Metsäntutkimuslaitos

Tulevaisuutemme tutkaimessa

Valtavirta ja vaihtoehdot – metsäsektorin strategiset valinnat SuomessaTutkija Jakob Donner-Amnell, Metsäalan tulevaisuusfoorumi, Joensuun yliopisto

Metsäakatemian tulevaisuustyöpaja (osa I)

Iltaohjelma

Kurssi-illallinen Majvikin linnassaIsäntänä pääjohtaja Jyrki Kangas, Metsähallitus

Päättäjien 23. Metsäakatemia Seminaarijakso 19.9.2007Majvik, Kirkkonummi

Kurssin avaus

TervetuloaPuheenjohtaja Juha Hakkarainen, Suomen Metsäyhdistys ry.

Päättäjien 23. Metsäakatemian avaus: Mottisavotan haasteet Kansliapäällikkö Jarmo Vaittinen, Maa- ja metsätalousministeriö

Kestävän kehityksen haasteita ja ratkaisuja

EU:n energia- ja ilmastopolitiikka – haasteita ja mahdollisuuksia metsäsektorilleYksikön päällikkö Hilkka Summa, EU:n komissio

Talous ja aluekehitys metsäpolitiikan pontimenaTutkimusjohtaja Ritva Toivonen, Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos PTT

Kilpailukyvyn kuumat kysymykset

Metsäinvestointien globaalit mahdollisuudet – uusi rooli suomalaiselle osaamiselleToimitusjohtaja Olli Haltia, Indufor Oy

Teknologiakehityksen merkitysToimitusjohtaja Kaarlo Niskanen, Oy Keskuslaboratorio - Centrallaboratorium Ab

Tulevaisuutemme tutkaimessa

Metsäsektori murroksen kynnyksellä?Johtaja Anssi Niskanen, Metsäalan tulevaisuusfoorumi, Joensuun yliopisto

Metsäakatemian tulevaisuustyöpaja (osa I)

Iltaohjelma

Kurssi-illallinen Majvikin linnassa Isäntänä toimitusjohtaja Anne Brunila, Metsäteollisuus ry


Keskiviikko 9.5. ja 3.10.2007

Johdanto maastojaksolle

Puutuoteteollisuus tulevaisuuden tuotannonalanaProfessori Matti Kairi, Teknillinen korkeakoulu (PMA 22) *

Puunkäytön kilpailukyvyn haasteetYlitarkastaja Reima Sutinen, Kauppa- ja teollisuusministeriö (PMA 23)

Metsäsektorin koulutuksen nykytila ja kohtalonkysymyksetProfessori Tero Paajanen, Metsä-, puu- ja paperialan koulutuksen kehittämistyöryhmä (PMA 22)

Metsäklusterin merkitys Keski-SuomessaMaakuntajohtaja Anita Mikkonen, Keski-Suomen liitto

Puusta luonnollista lujuutta ja lämpöä (Korkeakosken teollisuusalue, Juupajoki)

Modernin sahan tuotantoprosessiTehtaanjohtaja Matti Nordberg, UPM Korkeakosken saha

Pellettituotannosta lämpöliiketoimeenToimitusjohtaja Jarmo Ovaskainen, Paahtopuu Oy

Koulutuksen historian havinaa ja tulevaisuuden tuulia (Helsingin yliopisto, Hyytiälän metsäasema, Juupajoki)

Hyytiälä – metsäopetuksen ja -tutkimuksen huipullaAsemanjohtaja Antti Uotila, Helsingin yliopisto, Hyytiälän metsäasema

Metsien suojelun ekologiset eväät ja käytännön konstit (Väärä-Väihi, Jämsä)

Opastettu luontoarvojen havainnointiAluejohtaja Heikki Savolainen, Metsähallitus, Vastaava suojelubiologi Panu Kuokkanen, Metsähallitus ja Ylitarkastaja Auvo Hamarus, Keski-Suomen ympäristökeskus

Metsien suojelu - välttämätön paha vai mahdollisuus?Puheenjohtaja Risto Sulkava, Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri

Monimuotoisuuden suojelua monimuotoisin keinoinYlitarkastaja Auvo Hamarus, Keski-Suomen ympäristökeskus

Metsät ja matkailu (Särkisaaren leiri- ja kurssikeskus, Jämsä ja Himoslomat, Jämsä)

Vihreän kullan polutMetsämatkailuyrittäjä Mikko Lindell

Luontomatkailu ja Metsähallitus LapissaAluejohtaja Jyrki Tolonen, Metsähallitus, Luontopalvelut (PMA 22)

Metsäakatemian tulevaisuustyöpaja (osa II)

Päättäjien Metsäakatemian 22. ja 23. kurssien maastojaksot Jämsänjokilaaksossa

* Jos kurssimerkintää ei ole, alustus on pidetty molemmilla kursseilla


Torstai 10.5. ja 4.10.2007

Metsäketju: pienten purojen suuri virta (HimosLomat ja Aku Hakanpään tila, Jämsä)

Yksityismetsänomistajuus metsien käytön perustanaPuheenjohtaja Michael Hornborg, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK r.y. (PMA 23)

Kannolta tehtaalle – puuhuolto murroksessaMetsäpäällikkö Sixten Sunabacka, UPM Metsä

Tervetuloa metsääni!Metsänomistaja Aku Hakanpää

Näin istutus onnistuuPentti Savela, Jämsän seudun koulutuskeskus

Metsänhoito on valintoja – metsänhoitoyhdistys metsänomistajan tukenaAluepäällikkö Pauli Rintala, Metsänomistajien liitto Järvi-Suomi ry

HaastattelutehtävätMetsänomistusMetsänomistaja Aku Hakanpää

MetsäsuunnitteluMetsäsuunnittelija Pirjo Rissanen, Metsäkeskus Keski-Suomi

HakkuunäytösKehityspäällikkö Christer Backlund, UPM Metsä, Antti ja Heikki Yijälä, Kone-Yijälä Oy, Tomi Reinikainen, RR-Paalarit Oy ja Pasi Romo, Biotukki Oy

Rakenteet tulevaisuuden ratkaisuissa (Jämsän seudun koulutuskeskus, metsäoppilaitos, Jämsänkoski)

Metsätalous rakennemuutosten ravistelussaJohtaja Ari Eini, Metsäkeskus Keski-Suomi

Rakennemuutokset muokkaavat metsäopetustaKoulutusjohtaja Ari Salmela, Jämsän seudun koulutuskeskus, metsäoppilaitos

Paperiteollisuudessa tuotteet ja tuotanto jalostuvat (UPM:n Jämsänkosken ja Kaipolan tehtaat)

Tervetuloa tehtaalleTehtaanjohtaja Leo Lindroos, UPM Kaipola (PMA 22) Tehtaanjohtaja Erkki Puru, UPM Jämsänkoski (PMA 23)

Paperiteollisuuden tulevaisuuden tuotteet ja tuotantosuunnatToimitusjohtaja Ainomaija Haarla, ProConsilium Ltd (PMA 22)

Teknologia paperiteollisuuden strategioissaTeknologiajohtaja Pauli Hänninen, UPM (PMA 23)

Kantoa kattilaan!Puuhuollon hankintapäällikkö Timo Kalliola, UPM Jämsänkoski ja Kaipola (PMA 22)

Tulevaisuustyöpaja, osa III(Savion hovi, Juokslahti)

Ilta Savion Hovissa

Illanvietto suunnitteluryhmän ja paikallisten kanssa Soitinrakentaja Jukka Mäkelä ja HallanallaH

Perjantai 11.5. ja 5.10.2007

Unelmista tulevaisuuteen (HimosLomat, Jämsä)

Metsäakatemian A-talkToimittaja Elina Grundström, Vihreä lanka ja Toimittaja Jorma Pöysä, Kauppalehti (PMA 22)

Politiikka ratkaisee metsäongelmatLuova johtaja Seppo Palminen, Smile Audiovisual Oy ja Puheenjohtaja Heikki Susiluoma, Suomen Luonnonsuojeluliitto ry (PMA 23)

Tulevaisuustyöpaja, osa IV (Eerolan Matkailukeskus, Längelmäki)

Kurssin päätöskeskustelu


Päättäjien Metsäakatemian 5. brunssiPäättäjien Metsäakatemian 6. brunssi

Tulevaisuuden tuulia ja taitekohtia maailman metsätaloudessa 30.11.2007 Restaurant Pörssi, Helsinki

Tervetulosanat puheenjohtaja Juha Hakkarainen, Suomen Metsäyhdistys ry.

Metsätalouden kestävyys maailmalla apulaispääjohtaja Jan Heino, YK:n maatalous- ja elintarvikejärjestö FAO

Venäjän Metsäsektori käännekohdassa kehitysjohtaja Hannu Kivelä, Ponsse Oyj

Vuoden metsänhoitaja Jan Heinon palkitseminen Metsänhoitajaliitto ja Osuuspankki

Brunssi

Jan Heino

Hannu Kivelä


MIKSI PÄÄTTÄJILLE METSÄAKATEMIA?

Metsäakatemia on yhteiskunnan eri sektoreiden päättäjille suunnattu metsäaiheinen kutsukurssi ja keskustelufoorumi.

Metsäakatemiassa metsäsektori pyrkii avautumaan en-tistä enemmän muuhun yhteiskuntaan tarjoamalla eri alo-jen vaikuttajille laaja-alaisesti tietoa metsien hyvinvoinnis-ta, metsäsektorista sekä sen toimintaedellytyksistä ja merki-tyksestä Suomessa ja globaalisti. Vastavuoroisesti metsäsek-tori odottaa saavansa yhteiskunnan muilta päättäjiltä tietoa ja vaikutteita toimintaympäristön muutoksista ja keskeisistä yhteiskunnallisista kehityshaasteista.

Kursseille kutsutaan keskeiset poliitikot ja virkamiehet, liike-elämän ja etujärjestöjen johto sekä tieteen, taiteen, kan-salaisjärjestöjen ja tiedotusvälineiden edustajia; kerrallaan noin 30 osanottajaa. Osanottajat vaihtuvat kursseittain.

Kukin Päättäjien Metsäakatemia on nelipäiväinen, koos-tuen pääkaupunkiseudulla järjestettävästä seminaarijaksosta ja retkeilynä toteutettavasta maastojaksosta.

Päättäjien Metsäakatemia toimii Suomen Metsäsäätiön sekä maa- ja metsätalousministeriön tuella. Toiminnasta vas-taa Suomen Metsäyhdistys.

Lisätietoja: www.smy.fi/pma

JÄRJESTÄJÄTAntila Elina, Päättäjien Metsäakatemia, kurssiassistenttiEtelämaa Tarja, Päättäjien Metsäakatemia, projektisihteeriHellström Eeva, Päättäjien Metsäakatemia, johtajaKarvonen Juhani, Suomen Metsäyhdistys ry., toiminnanjohtaja

PÄÄTTÄJIEN METSÄAKATEMIAN NEUVOTTELUKUNTASailas Raimo (pj.), Valtiovarainministeriö, valtiosihteeriBrunila Anne, Metsäteollisuus ry, toimitusjohtajaHakkarainen Juha, Eläkekassa Verso, apulaisjohtaja (Suomen Metsäyhdistyksen puheenjohtaja)Hautojärvi Sirkka, Ympäristöministeriö, kansliapäällikkö Hornborg Michael, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK r.y., puheenjohtajaKarhinen Reijo, Osuuspankkikeskus, pääjohtajaMäenpää Mikko, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK, puheenjohtaja Naukkarinen Juha, Energiateollisuus ry, toimitusjohtaja Ruokanen Tapani, Suomen Kuvalehti, päätoimittajaTanninen Timo, WWF Suomi, pääsihteeriVaittinen Jarmo, Maa- ja metsätalousministeriö, kansliapäällikkö

PÄÄTTÄJIEN 22. JA 23. METSÄAKATEMIAN MAASTOJAKSOJEN SUUNNITTELURYHMÄEini Ari, Metsäkeskus Keski-Suomi, johtajaHamarus Auvo, Keski-Suomen ympäristökeskus, ylitarkastajaKuitto Pekka-Juhani, Finbio, toiminnanjohtajaRintala Pauli, Metsänomistajien liitto Keski-Suomi, aluepäällikköSavolainen Heikki, Metsähallitus, Metsätalous, aluejohtaja Tapani Risto, UPM Metsä, kehityspäällikkö Varis Ritva, Puumiesten liitto, toiminnanjohtaja

PÄÄTTÄJIEN 22. JA 23. METSÄAKATEMIAN JÄRJESTELYIHIN OSALLISTUNEET TAHOTAku Hakanpää x Biotukki Oy x Helsingin yliopisto, Hyytiälän metsäasema x Jämsän seudun koulutuskeskus, metsäoppilaitos x Keski-Suomen liitto xKeski-Suomen ympäristökeskus x Kone-Yijälä Oy x Metsänomistajien liitto Järvi-Suomi ry xMetsähallitus, Metsätalous x Metsäkeskus Keski-Suomi x Finbio – Suomen Bioenergiayhdistys ry xPaahtopuu Oy x Puumiesten liitto ry x RR-Paalarit Oy x Suomen luonnonsuojeluliitto ry, Keski-Suomen piiri x UPM Jämsänkosken paperitehdas x UPM Kaipolan paperitehdas x UPM Korkeakosken saha x UPM Metsä

http://www.smy.fi/pma

www.mmm.fi

www.metsasaatio.fi/

www.smy.fi/pma

Päättäjien Metsäakatem

ia 2007



Päättäjien Metsäakatemian 6. brunssi

2007

www.smy.fi/pma

Päättäjien Metsäakatemia 2007 · Talous ja aluekehitys metsäpolitiikan pontimena...

Documents

Transcript of Päättäjien Metsäakatemia 2007 · Talous ja aluekehitys metsäpolitiikan pontimena...